Kädenojennus - Hengen uudistus kirkossamme ry · vin lähelle Lutheria ja hän rukoili, että jos Jumala pelastaa hänet myrskystä, hän ryhtyy munkiksi. Jumala pelasti hänet ja

Hengen uudistus kirkossamme ry:n jäsenlehti 1/2011

Työntekijäseminaarissa käsiteltiin aihetta Meidän kirkkko. Merkittävää antia oli pyrkimys puheista toimintaan ja tekoihin.

Katsomosta kentälle. Kempeleestä linjattiin vapaaehtoistoiminnan pilottiseurakunta. Normaalia messua toimittaa säännöllisesti 12-15 hengen joukko.

TÄSSÄ LEHDESSÄ mm.

Simo Peura: Meidän kirkko ja karismaattisuus

Jorma Tarhio: Rakastakaa toisianne

Saara Kinnunen:Perhe jumalanpalveluksessa

Saara-Maria Jurva:Hengessä vaeltaminen – ja matkan kompastuskivet

Nuoren papin palstallaTimo Pöyhösen unelmia

Tuomo Korteniemi: Tervetuloa Hengen uudistuksen kesäjuhlaan Napapiirille 5.-7.8.11!

Kädenojennus

Teemu Laajasalo, Timo Pöyhönen ja Marko Huhtala puhuivat UskonPuhdistus-tapahtumassa aiheesta ”Nuoret aikuiset ja jumalanpalvelusyhteisöt”.

Käd

eno

jen

nu

s

2 I KÄDENOJENNUS 1/2011

Hengenuudistus

kirkossamme ry

Hengen uudistus kirkossamme ry on luterilaisessa kirkossam-me toimiva uudistusliike, joka pitäen esillä Jumalan kolminai-suutta haluaa muistuttaa Pyhän Hengen työn merkityksestä ja tärkeydestä. Tähän ehjästä ja tasapainoisesta jumalakuvasta nousevaan seurakuntakäsitykseen kuuluvat myös armolahjat, Hengen hedelmät sekä kristittynä kasvaminen ja kilvoittelu.Hengen uudistus kirkossamme ry pyrkii tukemaan karismaat-tista toimintaa luterilaisen kansankirkon, paikallisseurakun-tien ja luterilaisten yhteisöjen elämässä tarjoten koulutusta ja rohkaisua työntekijöille ja seurakuntalaisille. Liike toimii, jotta kaikki tulisivat varustetuiksi Kristuksen ruumiin rakentami-seen ja tarttuisivat toimeen. Hengen uudistus kirkossamme ry:n käytännön toiminnan pai-notusalueita ovat seurakuntien uudistuminen, Sanan ja ru-kouksen illat sekä seurakunnissa tapahtuva rukouspalvelu-, ylistys- ja armolahjakoulutus. Tavoitteena on myös rakentaa uudistusta etsivien seurakuntien keskinäistä verkostoa. Liike haluaa toimia yhteistyössä kaikkien niiden kirkkomme hen-gellisten virtausten ja herätysliikkeiden kanssa, jotka haluavat olla mukana uudistamassa seurakuntien elämää ja kutsumassa niiden jäseniä kasvuun Jeesukseen Kristukseen turvautuvina kristittyinä. Hengen uudistus kirkossamme ry on toiminut kirkkoamme uudistavana ja hengellistä elämää korostavana liikkeenä jo yli 30 vuoden ajan. Liikkeen vuosittainen päätapahtuma on kai-kille avoin kesäjuhla, jota vietetään tänä vuonna Rovaniemellä.

Mikä on HENGEN UUDISTUS KIRKOSSAMME RY?

KÄDENOJENNUS

JULKAISIJA Hengen uudistus kirkossamme ryToimisto: Simotuntie 13, 33480 Ylöjä[email protected], www.hengenuudistus.fi

TOIMITUSPäätoimittaja Reijo Telaranta, [email protected] Toimitussihteeri Kikka Miilus, [email protected] Kikka Miilus

Etukannen kuvat: Iso kuva: Rovaniemen kirkon alttarifresko, kuva Kari YliräisänenPienet kuvat/kuvaajat: vas. Jukka Hammarén, kesk. Kikka Miilus, oik. Vesa KeinonenPainatus Hämeen Kirjapaino Oy, 2011Painos 3 300 kpl ISSN1459-1510

TÄSSÄ LEHDESSÄ

3 Pääkirjoitus Reijo Telaranta

4 Rakastakaa toisianne Jorma Tarhio

6 Hengessä vaeltaminen – ja matkan kompastuskivet Saara-Maria Jurva

8 Hengen uudistuksen hallitus ja asiantuntijajäsenet 9 Perhe jumalanpalveluksessa Saara Kinnunen

11 Nuoren papin palsta: Näky kirkon tulevaisuudesta Timo Pöyhönen

12 Tähden johdattamana koko vuoden Pirkko Arola

13 Meidän kirkko ja karismaattisuus Simo Peura

16 Kirkko ja maallistuminen Tapio Luoma

18 Katsomosta kentälle Pekka Rehumäki

19 Seurakunnassa haetaan ihmisläheistä yhteisöllisyyttä Seppo Ylönen

20 Polttopisteessä seurakunnan jäsenyys Kirkonrakentajien Foorumin seminaari Mikkelissä

22 Kirjat ”Onko Jumala todellakin sanonut?” Reijo Telaranta

24 Toivon lähteellä Kalajoella Hilkka Koskela

25 Tervetuloa Hengen uudistuksen kesäjuhlaan Napapiirille 5.-7.8.2011 Tuomo Korteniemi

26 Meidän kirkko. Työntekijäseminaari 2010 Marko Huhtala

27 Johtajuus uusien haasteiden edessä Työntekijäseminaari 2011

29 Sanan ja rukouksen iltoja

30 Jäsenasiat

32 Tapahtumakalenteri

Rakenteista kohti ydintä

PÄÄKIRJOITUS

KÄDENOJENNUS 1/2011 I 3

Vuosi 2010 oli mullistusten ja ääri-ilmiöiden vuo-si. Islannin tulivuoren tuhkapilvet, Venäjän hel-leaalto ja metsäpalot, Pakistanin, Indonesian ja

Australian ennätystulvat, Brasilian ankara kuivuus, Yhdys-valtojen rajut tornadot ja muut vastaavat tapahtumat nosti-vat otsikoihin toistuvasti sanontoja ”pahin 50 vuoteen” tai ”ankarin 100 vuoteen”. Maanjäristykset, helle, tulvat, tuli-vuorenpurkaukset ja muut luonnonmullistukset tappoivat noin 260 000 ihmistä. Vuoden 2009 vastaava luku oli noin 15 000 kuollutta.

Myös kristillisten kirkkojen kohdalla ajan merkit ovat olleet selkeitä. Kristinuskon painopiste on yhä selvemmin siirtynyt etelään ja itään. Esimerkiksi Kiinassa, jossa kult-tuurivallankumouksen jälkeen julistettiin, että kristinusko oli siirretty museoon, kristittyjä on jo yli 60 miljoonaa. Noin puolet protestanttisista kristityistä kuuluu valtion hyväksy-mään Kolmen Itsen Isänmaalliseen Kirkkoon. Toinen puoli kuuluu viranomaisten vainoamiin maanalaisiin kotiseura-kuntiin.

Teologialtaan ryhmät ovat varsin lähellä toisiaan. Mo-lemmat uskovat Raamattuun Jumalan sanana ja näkevät teh-täväkseen evankeliumin levittämisen, eivätkä voisi kuvitella edes keskustelevansa samaa sukupuolta olevien siunaami-sesta tai vihkimisestä. Molemmat kasvavat kasteiden kautta vuosittain yli miljoonalla uudella jäsenellä.

Vaikka kasvun luvut muualla Aasiassa sekä Afrikassa ja Etelä-Amerikassa ovat pienempiä, niin vastaavia kertomuk-sia Raamattuun ja Jeesuksen lähetyskäskyyn sitoutuneiden seurakuntien nopeasta kasvusta löytyy myös sieltä.

Kehityksen suurta kuvaa katsellessa huomio kiinnittyy mielenkiintoiseen asiaan. Maailmassa syntyy nopeaa tahtia uusia kasvavia seurakuntia ja kirkkoja, jotka eivät halua liittyä mihinkään niin sanottuun vanhaan kirkkokuntaan. Kristin-usko näyttäisi olevan muuttumassa yhä enemmän lukemat-tomien itsenäisten seurakuntien ja liikkeiden joukoksi. Se on yhä vähemmän sidoksissa vanhojen kirkkojen maailmanneu-vostoihin, liittoihin ja ekumeenisiin oppikeskusteluihin.

Myös Suomen mittakaavassa viime vuosi oli kristinus-kon kannalta ennätysten ja uusien avausten vuosi. Tehtyjen ratkaisujen vaikutusta ei voida arvioida pelkästään kirkos-ta viime vuonna jo eronneiden määrällä. Kirkollinen ajo-puuteoria näkee kehityksen vievän kirkkoamme vääjäämättä kohti Ruotsin mallin mukaista samaa sukupuolta olevien siu-

naamisia ja vihkimisiä. Taloudelliset ajopuut kulkevat kohti jatkuvasti suurempia hallinnollisia yksiköitä ja samalla yhä kauemmaksi yksityisistä ihmisistä. Eläkevastuut näyttävät olevan ajautumassa suuremmiksi kuin mitä vähenevältä jä-senistöltä saadaan kerätyksi.

Kirkollisissa rakenteissa siis natisee uhkaavalla tavalla se-kä kansallisesti että kansainvälisesti. Eikä sitä natinaa saada loppumaan keskittymällä organisaation jatkuvaan viilaami-seen tai yhteiskunnan yleisen mielipiteen entistä tarkempaan myötäilemiseen.

Meidän kannattaisi ottaa mallia kiinalaisista kristityistä, joita mitkään yhteiskunnalliset mullistukset eivätkä edes vai-not ole kyenneet hävittämään. Kun esimerkiksi Pohjois-Afri-kan kristityt pyyhkäistiin nopeasti ja perusteellisesti islamin tieltä, kiinalaiset seurakunnat ovat osoittautuneet hengissä selviytymisen mestareiksi.

Mikä sen on tehnyt mahdolliseksi?

Kun kommunismi ja kulttuurivallankumous hävittivät Kii-nasta kirkot ja organisaatiot, jäljelle jäivät vahvat pienet yh-teisöt, maan alle painuneet seurakunnat. Vahvan yhteisöl-lisyyden tekivät mahdollisiksi päättäväinen sitoutuminen Raamattuun Jumalan sanana, luottamus Pyhän Hengen elä-väksi tekevään voimaan ja halu levittää hintaa kyselemättä sanomaa Jeesuksesta kaikille, jotka eivät Häntä vielä tunte-neet. Kun kädet eivät olleet täynnä muistioita, pöytäkirjo-ja, raportteja, kännyköitä, kalentereita ja strategioita, niin ainoaksi mahdollisuudeksi jäi laittaa ne ristiin ja keskittyä rukoilemiseen.

Meidänkin olisi syytä kääntää katseemme suurista raken-teista ja näyttävistä kulisseista kohti uskomme ydintä. Mei-dän on aika ryhtyä kirkkona rakentamaan todellisia jumalan-palvelusyhteisöjä ja olemaan selkeästi jotain mieltä. Meidän on julistettava kiertelemättä, pelotta ja hintaa kyselemättä, että Jeesus on ainoa tie, totuus ja elämä. Meidän on sanotta-va selkeästi, että muuta tietä ei kenelläkään ole Jumalan luo iankaikkiseen elämään kuin syntien tunnustamisen, paran-nuksenteon ja Golgatan ristillä avatun armon tie.

Reijo Telaranta

[email protected]


Jeesus antoi

opetuslapsilleen useita

käskyjä ja kehotuksia.

Jäähyväispuheessaan

Jeesus sanoo (Joh. 13:34):

“Minä annan teille uuden

käskyn: rakastakaa

toisianne! Niin kuin minä

olen rakastanut teitä,

rakastakaa tekin toinen

toistanne.”

Rakastakaa toisianneK

ikka

Miil

us


Jotkut selittäjät tulkitsevat tätä kohtaa niin, et-tä Jeesus puhuisi yleisestä lähimmäisenrak-kaudesta. Kuitenkin kolme asiaa viittaa ope-tuslasten väliseen rakkauteen. Ensinnäkin jo

Mooseksen kirjoista löytyy käsky “rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi” (3. Moos. 19:18), ja Jeesus toisaalla useasti viit-taa siihen vanhana käskynä. Toiseksi Jeesus puhuu painok-kaasti uudesta käskystä. Kolmanneksi vertailukohde on eri: Jeesuksella “niin kuin minä olen rakastanut teitä” ja Moo-seksella “niin kuin itseäsi”. Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan on varmasti suurempi kuin meidän rakkautemme itseäm-me kohtaan.

Veljellinen rakkausUuden testamentin kirjeissä opetuslasten välisestä rakkau-desta käytetään ilmaisua veljellinen rakkaus, joka erotetaan selvästi yleisestä rakkaudesta. Jostain syystä veljellistä rak-kautta ei juurikaan kirkossamme käsitellä, vaan rajoitutaan puhumaan yleisestä lähimmäisenrakkaudesta. Ehkä tähän on syynä kansankirkon luonne: ei haluta tehdä eroa kirkon jäsenen ja Jeesukseen uskovan välillä.

Uuden testamentin kirjeistä löytyy yli kaksikymmentä kohtaa veljellisestä rakkaudesta, joten asia on ollut ensim-mäisen vuosisadan kristityille tärkeä. Johanneksen ensim-mäinen kirje käsittelee tätä aihetta laajimmin. Johannes kir-joittaa esimerkiksi neljännessä luvussa näin (4:10-12): “Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poi-kansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hä-nen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.” Läh-tökohtana on siis Jumalan rakkaus meitä kohtaan. Jeesus on kärsinyt meille kuuluvan rangaistuksen ja asettanut meidät pyhinä, puhtaina ja nuhteettomina Isän Jumalan eteen. Mei-dän rakkautemme on seurausta tästä.

Jeesus on viinipuu Jeesus sanoo (Joh. 15:5): “Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” Rakkaus-käskyyn sovellettuna tämä kuuluu: ette voi rakastaa toisian-ne, ellette pysy minussa. Avain on siis pysyminen Jeesukses-sa. Oksan pysyminen puussa ei ole oksan kannalta erityisen aktiivista toimintaa. Tarkempi käännös alkukielen sanalle ’pysyä’ onkin ’jäädä’. Kyse on siis yksinkertaisesti siitä, että jäät Jeesuksen lähelle ja annat hänen rakkautensa vaikuttaa kauttasi. Ja mitä lähempänä olemme Jeesusta, sitä lähempä-nä olemme toisiamme.

Jeesus antaa jäähyväispuheessaan rakastakaa toisian-ne -käskyn kolmeen kertaan, mikä korostaa asian tärkeyttä. Järjestyksessä toinen näistä kohdista kuuluu (Joh. 15:12-13): “Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin mi-nä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” Jee-sus puhuu agape-rakkaudesta eli jumalallisesta rakkaudesta. Jeesuksen käsky on varsin vaativa. Henkensä antaminen toi-sen edestä on rakkauden korkein muoto. Jeesuksen esimerkki asettaa riman korkealle.

Palataan käskyn ensimmäiseen esiintymiskertaan (Joh. 13:34-35): “Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toi-sianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsik-seni, jos te rakastatte toisianne.” Keskinäinen rakkaus on siis Jeesukseen uskovien tunnusmerkki. Ehkä olet joskus koh-dannut tuntemattoman Jeesukseen uskovan, ja teidän välil-lenne on syntynyt välittömästi voimakas yhteys. Keskinäisen rakkauden ilmapiiri on yksi syy, miksi niin moni osallistuu vuodesta toiseen samoille hengellisille kesäjuhlille.

Rakkaus ja palveleminen kuuluvat yhteenEnnen käskyn antamista Jeesus pesee opetuslasten jalat. Näin hän ilmaisee, että meidän tulisi palvella toisiamme. Palveleminen on avain rakkauteen. Pietari ei halunnut ensin sallia sitä, että Jeesus pesee hänen jalkansa. Oikeaan rakkau-teen liittyy siis myös rakkauden vastaanottaminen.

Pietari kirjoittaa (2. Piet. 1:7, KR 1938): “Pyrkikää osoit-tamaan jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rak-kaudessa yhteistä rakkautta.” Toimintaohje on selkeä: ensin paistattele Jeesuksen rakkaudessa, sitten rakasta uskonvel-jiä ja -sisaria, ja vasta sitten kykenet paremmin rakastamaan muita ihmisiä.

Paavali opettaa galatalaiskirjeessä (5:22), että rakkaus on Hengen hedelmä, ja roomalaiskirjeessä (5:5), että Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. Mitä pitäisi siis tehdä? Jos uskot Jee-sukseen, hän on antanut sinulle Pyhän Hengen ja sen muka-na tämän rakkauden. Ota se vain käyttöön. Voita ylpeytesi ja palvele uskonveljiäsi ja -sisariasi sekä anna heidän palvella sinua. Älä ajattele vastavuoroisuutta. Tuhlaamalla rakkautta rakkaus vain lisääntyy. +

Jorma Tarhio Aalto-yliopiston professoriPiirinvetäjäHämeenlinna


Galatalaiskirje oli Lutherille erityisen rakas. Kirje tii-vistää kristityn elämän peruskysymykset ja vastaukset tiiviik-si paketiksi. Galatalaiskirje oli ajankohtainen Paavalin aikaan ja Lutherin aikaan. Kun sitä lukee tänään, tuntuu että se on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Luther syntyi tavalliseen talonpoikaisperheeseen n. 500 vuotta sitten. Hän lähti lukemaan lakia, ja hänen vanhempan-sa odottivat hänestä jotain suurta sillä saralla. Mutta sitten Lutherin läheinen ystävä kuoli, ja jonkin aikaa tämän jälkeen nuori Luther joutui kovaan ukkosmyrskyyn. Salama iski hy-vin lähelle Lutheria ja hän rukoili, että jos Jumala pelastaa hänet myrskystä, hän ryhtyy munkiksi. Jumala pelasti hänet ja Luther piti lupauksensa.

Luther yritti elää niin hyvänä katolilaisena ja munkkina kuin suinkin. Hän yritti noudattaa kaikkia kirkon säädöksiä, mutta löysi itsensä aina epäonnistumasta. Hän tajusi, että hänessä asui synti, jota hän ei pystynyt voittamaan. Luther kamppaili hyvin epätoivoisena yhden kysymyksen äärellä: kuinka hän voisi löytää armollisen Jumalan, kuinka hän voisi pelastua? Lukiessaan Paavalin kirjeitä hänelle kirkastui us-

Hengessä vaeltaminen – ja matkan kompastuskivetkonpuhdistuksen ja koko kristinuskon ydin: omilla teoillaan kukaan ei voi ansaita pelastusta Jumalan edessä. Vain Kris-tuksen sovituskuoleman vuoksi me voimme pelastua. Eli yk-sin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.

Paavali opettaa Kristuksen seuraamisesta

Raamatussa tietenkin koko Vanha testamentti, evankeliumit ja kaikki Uuden testamentin kirjeet ja muut kirjat todistavat Kristuksesta, mutta Roomalaiskirjeestä ja Galatalaiskirjees-tä voidaan sanoa, että ne kiteyttävät vanhurskauttamisopin ehkä kaikkein selvimmin. Niissä Paavali vääntää meille ikään kuin rautalangasta, alusta alkaen mitä pelastus Kristuksen tähden tarkoittaa. Eikä Paavali opeta vain sitä, vaan hän opet-taa, mitä Kristuksen seuraaminen on ja mitä se ei ole.

Gal. 3:1-5Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! Vastatkaa vain tähän

Kikka Miilus


kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaati-mat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? (katso myös jakeet 3-5)

5:13-16Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tä-män vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoan-ne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudate-taan: “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Mut-ta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette to-teuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. (kat-so myös jakeet 17-26)

Galatalaisilla oli siis ensinnäkin ongelmia lakihenkisyy-den kanssa, ja sen lisäksi heillä oli ongelmia lihallisuuden kanssa. Nykyajan kristitylle saattaa tätä lukiessa tulla ensim-mäiseksi mieleen, että eihän tämä koske minua! Paavali on kirjoittanut tämän juutalaiskristityille, joilla oli ongelmia lain ja evankeliumin ymmärtämisessä. Väitän kuitenkin, että me olemme edelleen samojen ongelmien edessä kuin galatalai-set 2000 vuotta sitten.

Jumalan ikuinen laki

Mutta ennen kuin tarkastellaan tarkemmin tätä meidän ja galatalaisten yhteistä ongelmaamme, meidän tulee selvittää muutama kristillinen käsite, jotka tuntuvat nykyään unoh-tuvan. Puhuessaan laista Paavali puhuu Jumalan ikuisesta laista, jonka Jumala on ilmoittanut Vanhassa testamentissa. Sen mukaisesti Kristus opetti (esimerkiksi Vuorisaarnassa) ja sen mukaisesti hän eli ja täytti lain. Tämä Jumalan ikuinen laki on aina voimassa.

Kristus vaelsi maan päällä Pyhän Hengen johdatettavana. Siksi meidän tulee muistaa, etteivät laki ja Henki ole ristirii-dassa. Kun Paavali sanoo, että lain kaikki käskyt on pidetty, kun noudatetaan tätä yhtä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, hän ei suhteellista lakia, kuten nykyään on tapana tehdä. Hän ei sano, että rakastamista on kaikki mikä tuntuu hyvältä, vaan sanoessaan näin hän samalla sanoo, että mei-dän tulee tuntea koko Vanha testamentti ja koko Jeesuksen opetus, sillä ne ovat sopusoinnussa ja kiteytettävissä juuri tä-hän käskyyn ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rak-kaus ei ole koskaan mitään sellaista, mikä olisi Jumalan lain kanssa ristiriidassa. Syvimmilläänhän Rakkaus on Jumalan itsensä olemus, ja Jumalan olemus ei voi muuttua. Rakkaus on jotain muuttumatonta. On siis olennaista tuntea laki, mut-ta myös lain Henki, eli kirjoitukset ja Jumalan voima, jotta emme mene harhaan. Näin Jeesus itse opetti.

Usko ei ole suorittamista

Mutta mikä oli Paavalin varsinainen pääasia? Usein ajatel-laan, että on lihallisia kristittyjä ja hengellisiä kristittyjä. On niitä, jotka ovat tosi uskovaisia ja niitä, jotka eivät ole. Eli ajatellaan, että on olemassa ikään kuin jana, jonka jompaan

kumpaan päähän ihminen sijoittuu. Tilanne, josta Paavali pu-huu, oli kuitenkin galatalaisille ja samoin on meillekin erilai-nen. Janassa onkin kolme kohtaa: lakihenkiset, hengelliset, li-halliset kristityt. Tässä samassa tilanteessa mekin elämme.

Oletko joskus kokenut, että usko on suorittamista? Olet-ko joskus verrannut itseäsi muihin ja todennut, että olet kyllä aika hyvä uskovainen? Oletko yrittänyt peitellä syntejäsi ja kiillottaa uskovaisen naamiotasi? Minä ainakin olen.

Entä oletko Jumalan edessä selitellyt tai hyvitellyt teko-jasi? Oletko yrittänyt ansaita Jumalan hyväksyntää tai siu-nauksia antamalla kolehtiin vähän enemmän rahaa tai uh-rautumalla muuten muiden hyväksi? Oletko ajatellut jopa niinkin, että et voi olla taivastiellä, jos et täytä tiettyä usko-vaisen mittaa? Entä oletko tuominnut muita kadotukseen, koska he ovat niin syntisiä? Tämä on lakihenkistä kristilli-syyttä. Kun uskosta tulee suorittamista, armo on jo kaikon-nut kauas. Tällaista kuitenkin näkee paljon ns. tosiuskovais-ten keskuudessa.

Yhdeksän vuotta sitten löysin itseni suorittamasta kris-tillisyyttä. Olin täynnä rakkaudettomuutta. Tein kaiken niin hyvin kuin pystyin ja olin vihainen muille, etteivät he eläneet uskoa yhtä tarkan oikeaoppisesti. Olin Jumalalle katkera sii-tä, että hän siunasi yhtä paljon heitä, jotka eivät suorittaneet uskoa, kuin minua, joka tein kaikkeni Jumalan eteen. Heräsin tähän tilaan ja tajusin, ettei tämä ainakaan ole sitä kristityn elämää, johon Jumala on minut kutsunut. Halusin oppia ra-kastamaan niin kuin Jumala rakastaa.

Ajattelin, että Jumala ehkä lisäisi hienovaraisesti rakkaut-tani, mutta niin ei todellakaan käynyt. Jumala alkoikin näyt-tää minulle syntisyyttäni! Olin paljon syntisempi kuin mitä olin luullut. Tuon oman syntisyyden katselemisen prosessin jälkeen on ollut paljon vaikeampi enää tuomita, halveksia ja arvostella muita. Vaikka toinen olisi tehnyt tai eläisi millai-sessa synnissä tahansa, tiedän, että itse voisin olla yhtä hyvin samassa tilanteessa.

Lihallinen kristitty?

Toinen vaara, se toinen janan pää, johon helposti luiskah-damme, on lihallisuus. Oletko joskus löytänyt itsesi ajatte-lemasta, ettei se ole niin paha, jos vähän teen syntiä? Vähät-telet syntiä ja ajattelet, ettei kukaan huomaa ja että ”niinhän kaikki muutkin tekevät”. Himo on kasvanut suuremmaksi ja olet langennut syntiin kerta toisensa jälkeen, mutta et ole vä-littänyt siitä etkä ole katunut. Jumalahan armahtaa kuitenkin. Emme jaksa lähteä kirkkoon, koska kotonakin on niin mu-kavaa. Emme jaksa osallistua seurakunnan toimintaan, jossa meidän apuamme tarvittaisiin, koska meillä on niin paljon muita kiireitä. Emme jaksa emmekä ehdi lukemaan Raamat-tua, hyvä kun jaksamme rukoilla. Yhtäkkiä huomaamme, että olemme syvässä laiskuudessa ja syvässä lihallisuudessa. Emme kasva hengellisesti, ja oikeastaan kiinnostus hengel-lisiin asioihin on aika vähäistä. Emme enää kaipaa Jumalaa tai Hänen läsnäoloaan. Meistä itsestämme ja haluistamme on tullut meidän jumalamme ja kaiken mitta, jolla mittaamme


oikean ja väärän. Jumalan laki, Hengen johdatuksesta puhu-mattakaan, ei kiinnosta meitä.

Tätä lihallisuutta näemme asenteissa sekä itsessämme et-tä ympärillämme. Mutta kirkko ei saa mukautua tämän maa-ilman menoon. Meidän ajallemme on ominaista ajatella, että se on oikein mikä tuntuu oikealta. Että ihmisen tunteet ja ha-lut saavat johdattaa häntä, ja tämä on itsensä toteuttamista. Raamattu on asiasta kuitenkin eri mieltä. Meidän tunteemme ja halumme eivät ole luotettavia oikean ja väärän mittareita. Jotain voimme omissatunnoissamme tietää, mutta viime kä-dessä Jumalan ilmoitus, Jumalan laki punnitsee sen mikä on oikein ja mikä on väärin. Eikä oikea ja väärä muutu aikojen saatossa, vaikka jotkut niin väittävätkin.

Nämä kaksi janan ääripäätä ovat elämässämme koko ajan läsnä. Meidän on turha väittää, etteivätkö lakihenkisyys ja lihallisuus kärkkyisi meitä koko ajan saaliikseen. Kun luu-lemme olevamme hyviä kristittyjä suorituksinemme, kun olemme itseämme täynnä ja halveksimme ja tuomitsemme muita, olemme lakihenkisiä. Kun laiskuus, synnit ja tämän maailman arvot saavat meissä vallan ja suhtaudumme vä-hättelevästi Jumalan mielen mukaisen elämän tavoitteluun, olemme lihallisia. Luther sanoo näistä kahdesta ääripäästä ja niiden opettamisen vaikeudesta näin: ”Jos opetamme us-koa, lihalliset ihmiset lakkaavat tekemästä hyvää. Mutta jos tähdennetään vain tekojen merkitystä, menetetään usko ja omantunnon lohdutus.” Kun tarkastelemme näitä janan päitä huomaamme, että loppujen lopuksi kummassakin päässä on kyse samasta: Kristuksen halveksimisesta ja ihmisen korotta-misesta. Mutta mikä on sitten se kaita tie siinä välissä?

Saako Kristuksen armo kasvaa meissä?

Johannes Kastaja sanoi Jeesuksesta: ”Hänen on tultava suu-remmaksi, minun pienemmäksi.” Martti Lutherin sanoin py-hitys on yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa. Kun me vaellamme Kristuksen kanssa, ja jos me annamme Hengen tehdä työtään meissä, Kristuksen armo kasvaa yhä suurem-paan rooliin elämässämme ja me itse kasvamme yhä pie-nemmiksi.

Me ymmärrämme yhä syvemmällä tavalla sen, kuinka syntisiä me olemme, emmekä enää voi ajatella olevamme parempia kuin muut. Me taistelemme lihaa vastaan, mut-ta langetessamme tunnustamme syntimme ja kadumme, ja nousemme Kristuksen voimassa jälleen. Me alamme näh-dä elämässämme Hengen hedelmiä, mutta emme pidä nii-tä omina ansioinamme, vaan tajuamme, että Pyhä Henki on päässyt murtamaan itsekästä luontoamme ja tuottamaan hy-vää hedelmää.

Meidän täytyy taistella Hen-gen antamin voimin ja pysyä lu-jina Kristuksessa. Tähän Jumala meitä auttakoon. +

Saara-Maria Jurvaseurakuntapastori

Hengen uudistuksen hallituksen asiantuntijajäsen

Riihimäki

Hengenuudistus

kirkossamme ry

HALLITUSReijo Telaranta, pj. JärvenpääMarko Huhtala, vpj. RiihimäkiPirkko Arola, Riihimäki Jukka Hammarén, YlöjärviPasi Jaakkola, TurkuThorleif Johansson, VantaaPetri Kauhanen, TuusulaHeljä Markkula, TuusulaKikka Miilus, LahtiYrjö Niemi, HämeenlinnaMaarit Peltomaa, HollolaVeikko Pöyhönen, Helsinki

ASIANTUNTIJAJÄSENET Risto Jokinen, Riihimäki Saara-Maria Jurva, RiihimäkiErkki Malmberg, YlöjärviTimo Pöyhönen, Tampere Markku Ylipää, Pirkkala

Hallituksen puheenjohtajaReijo Telarantapuh. 0400 412 [email protected]

VarapuheenjohtajaMarko Huhtalapuh. 050 439 [email protected]

RahastonhoitajaJukka Hammarén Toimisto:Hengen uudistus kirkossamme rySimotuntie 1333480 Ylöjärvi puh. 040 531 [email protected]

TiedotusKikka Miiluspuh. 050 414 [email protected]

SeurakuntatapahtumatRisto Jokinen puh. 040 352 7055 [email protected]

Kirkonrakentajien Foorumi koordinaattori

Veikko Pöyhönenpuh. 0400 411362

Toivon lähde -rukouspalvelukoulutus Hengen uudistuksen toimistopuh. 040 531 [email protected] suoraanGunnar Weckström0400 472 [email protected]

Yhteisöjen FoorumiPasi Jaakkola puh. 040 341 [email protected]

Ylistäjien verkostoMaarit Peltomaapuh. 040 746 [email protected]

Tarkempi esittelywww.hengenuudistus.fi


Istuin Lontoossa pienen anglikaanisen St. Simonsin seu-rakunnan perhejumalanpalveluksessa (klo 11). Koolla oli reilut sata henkeä, joista neljäsosa lapsia. Seurakun-

nassa pidetään perhejumalanpalvelus kerran kuussa, muina pyhinä lapsille on omat raamattuluokat saarnan aikana.

Perhejumalanpalvelus oli vapaamuotoinen, niin kuin monet anglikaaniset jumalanpalvelukset ovat. Aluksi House Bandin esilaulajiksi koottiin kaikki halukkaat lapset. Saarnaa olivat toteuttamassa pastorin lisäksi alakouluikäiset, joita oh-jasivat murrosikäiset nuoret. Saarnassa oli useita näyteltyjä osioita. Esirukouskoreista ja kolehdin kannosta huolehtivat lapset, samoin ohjelmien jakamisesta. Tyypillistä oli iloinen meininki. Lapset olivat kuin kotonaan. Oli innostavaa nähdä kaikenikäiset yhteisessä jumalanpalveluksessa, lapsiperhei-den lisäksi myös nuoret ja varttuneempi seurakuntaväki.

Istuin Turun Luther-salissa Sleyn jokapyhäisessä juma-lanpalveluksessa. Kirkkosali oli tupaten täynnä enimmäk-seen lapsiperheitä ja nuoria. Lapset olivat mukana alkuli-turgian ajan, ja sitten pienimmät menivät pyhäkouluun ja isommat ikäryhmittäin raamattukerhoihin. Kaikkein pie-nimmät olivat vanhempiensa kanssa. Osa heistä sijoittui sa-lin takaosaan, jossa oli myös mahdollista leikkiä. Saman täy-den salin ja lapsiperheitä kokoavan jumalanpalveluksen koin Karkun opiston tavallisessa jumalanpalveluksessa.

Kansanlähetyksen Kohtaamispaikka-kokoontumisessa Seinäjoella alkulaulujen ja rukousten jälkeen lapset koot-tiin eteen. Heitä oli kolmisenkymmentä. Heidät siunattiin yhteisesti ennen kuin he lähtivät iän mukaan jaettuihin raa-matturyhmiin.

Millaiseen jumalanpalvelukseen lapsiperheet haluavat osallistua?Kysyin muutamalta isältä ja äidiltä, jotka usein käyvät per-heineen kirkossa, millaisessa jumalanpalveluksessa he per-heensä kanssa viihtyvät.

”Viihdyn perhejumiksessa, jossa on toimivaa musiikkia. Mielellään iloista, nykyaikaista ja mukaansatempaavaa. Lap-sille on tärkeää, että laulut ovat tarpeeksi helppoja. Osa lau-luista olisi hyvä opettaa ennen laulamista näyttämällä liikkeet ja sanomalla sanat. Toisto on tärkeää silloin, kun paikalla on paljon lukutaidottomia osallistujia.

Perhejumiksissa on tärkeää, että raamatunselitys tulisi ta-valla, joka puhuttelee monenikäisiä seurakuntalaisia. Yleensä se onnistuu parhaiten erilaisten näytelmien, nukketeatterin tai kertomusten avulla, joissa on monia eri tasoja. Saarnaajan pitäisi nähdä vaivaa ainakin yhtä paljon kuin tavalliseen saar-naan. Myös erilaiset esineet ja muut havainnointivälineet se-kä saarnaajan läsnäolo tilanteessa ovat toimivia konsepteja.

Onnistuneessa perhekirkossa annetaan tilaa kokemuk-selle. Erityisesti rukous erilaisissa muodoissaan puhuttelee perhekirkossa. Rukousalttarit, erilaiset rukouspolut, lappu-jen puolesta rukoilemiset, siunaaminen ja ehtoollinen sopi-vat kaikenikäisille.”

Perhekirkossa on tilaa kaikille”Olisi tärkeää, että seurakuntalaiset voivat kokea yhteyttä sekä jumalanpalveluksessa että sen jälkeen kirkkokahveilla/ -lounaalla. Perhekirkkoväestä voisi tulla oikea yhteisö, jossa tuetaan toisia ja jaetaan yhteistä elämää.

Unelmani olisi jumalanpalvelusyhteisö, jonne koko per-he lähtisi säännöllisesti ja innolla yhdessä. Siellä ei tarvitsisi pelätä sitä, että lapset häiritsevät eikä sitä, että lapset saavat tylsän kuvan kristillisestä uskosta. Ennen kaikkea siellä olisi Pyhän Hengen luomaa iloa, rauhaa ja rakkautta.”

”Kotisatamamessussa kotikaupungissamme on sellaisia elementtejä, joita lapsiperheen messussa tulee olla. Ehkä tär-kein juttu on se, että me kaikki olemme tekemässä yhdessä messua, sillä iso osa osallistujista on toteuttamassa messua.

Perhe jumalanpalveluksessaLapsia Hämeenlinnan kirkon 24 tunnin messussa

marraskuussa 2008.

Hei

kki L

öflun

d


Musiikki on uutta hengellistä musiikkia House Bandin johdolla. Tämä on tärkeä juttu. Kotisatamassa aikuiset saa-vat kunnon saarnan ja sen aikana lapsille on omaa ohjelmaa. Lapset kokevat yhteyttä myös keskenään, kun he eivät ole koko aikaa vanhempiensa kanssa. On mukavaa antaa mal-li lapsille myös siitä, että ollaan yhdessä tekemässä messua. Seurakuntaan ei mennä vain passiiviseksi istujaksi. Pienikin lapsi voi olla tekijä, esim. alttarin kokoaminen, kellojen soit-taminen, kolehdin kerääminen yms.”

Lapset ovat tärkeitä osallistujia”Kokoonnumme seurakunnassamme jumalanpalvelukseen sunnuntaisin klo 17.00. Pienimmät lapset viedään lastenhoi-toon, jossa heistä huolehtivat lastenhoitajat. Isommat lapset tulevat aluksi aikuisten kanssa yhteen. Siinä voi olla yhteinen laulu tai sitten noin kerran kuussa ehtoollinen, johon myös lapset ovat tervetulleita osallistumaan.

Tässä yksi esimerkki ohjelmasta: lapset ovat tulleet salin eteen. Osa on toiminut esilaulajina ja valkokankaalta on nä-kynyt ”musavideo”, jossa on sanat. Lapset ovat saaneet lau-laa, tanssia ja leikkiä. Aikuiset ovat osallistuneet tähän myös. Noin 20 minuutin jälkeen lapset menevät omiin, ikäryhmien mukaan jaettuihin pyhäkouluihin ja raamattuopetukseen.

Rohkaisemme kaikkia vanhempia pyhäkoulutoimintaan ja lasten kanaviin, jotta voisimme tarjota jokaiselle lapselle mielenkiintoisen ja turvallisen illan. Lapsilla on oma opetus-suunnitelma ja asioita käydään läpi leikin, keskustelun, as-kartelun ja lyhyiden opetustuokioiden kautta.

Illan lopuksi on yhteinen iltapala. Kellään ei ole kiire pois. Lapset ja aikuiset jäävät viettämään aikaa yhdessä.

Omat lapsemme nauttivat lauantai-illasta ja mukavista kavereista. Kun koulusta oli syysloma ja kirkkoiltaa ei ollut, niin meidän 7-vuotiaalta pojalta tuli harmituksesta tippa sil-mään ja tyttökin (5 v) kysyi myöhemmin, että milloin tämä loma päättyy. ”

”Joka kerta tärkeintä olisi, että lapsi kokee olevansa ter-vetullut, tärkeä ja arvokas viettämään aikaa seurakunnassa, Jumalan läsnäolossa ja rakastavien ihmisen kanssa. Tärkeää on, että jokainen seurakuntalainen voi ymmärtää, että lapset ovat merkittävä osa seurakuntaa – eivät vain sen tulevaisuus, vaan jo nykyisyys.

Unelmieni jumalanpalveluksessa aikuiset ja vanhemmat ovat aktiivisesti mukana lasten ohjelman suunnittelussa ja to-teuttamisessa. Unelmieni seurakunnassa vanhemmat näke-vät vaivaa sen eteen, että tuovat lapset seurakuntaan silloin-kin, kun helpointa olisi jäädä kotiin. Muistan yhden uuden perheen, jolla meni useampi kuukausi siihen, että he totutti-vat lapsensa seurakuntaan. Tänä aikana he eivät paljon ehti-neet saarnaa kuulla, vaan olivat lastensa mukana lastenhoi-dossa tai pyhäkouluissa. Sinnikäs työ kantoi kuitenkin tulosta ja tilanne on jo nyt huomattavasti helpompi.”

Lapsuuden kirkkotieYhteistä näille haastateltujen isien ja äitien kuvaamille ju-malanpalveluksille oli se, että perheitten mukanaolo seura-

kunnassa oli itsestäänselvyys. Osallistujista oli tullut tuttuja ja ystäviä, samoin kuin lapsista. Uudet tulijat huomioidaan ja otetaan lämpimästi vastaan. Kun lapset ovat mukana, he saavat myös olla toteuttamassa jumalanpalvelusta. Lasten omat kanavat tehdään kunkin ikäryhmän tarpeet huomioi-den. Musiikki vastaa osallistujien omaa musiikkikulttuuria. Sanat ovat usein valkokankaalla. Poikkeuksetta jokaisen ju-malanpalveluksen jälkeen oli kahvia tai ruokailumahdolli-suus.

Amerikkalainen nuorisopastori deVries kertoo kirjas-saan Family Based Youth Ministry omasta hyvin menes-tyneestä nuorisotyöstään. Viisitoista vuotta samassa seura-kunnassa työtä tehtyään hän alkoi ihmetellä, missä suurin osa hänen nuoristaan oli. Heitä ei näkynyt seurakunnassa, vaikka hän tiesi osan asuvan paikkakunnalla.

Hän havaitsi, että aktiivisiksi seurakuntalaisiksi olivat kasvaneet he, jotka lapsena ja nuorena olivat osallistuneet jumalanpalveluselämään perheensä kanssa ja joilla oli jo sil-loin palvelutehtäviä seurakunnassa. ”Jos lapset osallistuvat vain hyvin suunniteltuihin lasten ja nuorten ohjelmiin, he tulevat laiskoiksi ja lihaviksi”, hän sanoo. Lasten on hyvä ko-kea, että elämä, uskonelämä tai seurakuntaelämä ei ole aina actionia ja hauskaa, vaan joskus jopa ikävää.

”Tällaiseen jumalanpalvelukseen olisin minäkin tuonut lapsemme”, kuiskaa vieressäni istuva keski-ikään ehtinyt reh-torismies, seurakunnan pitkäaikainen luottamushenkilö ja neljän lapsen isä. Hän on ehkä ahkerin kirkossakävijä seu-rakunnassamme. Olemme Kotisatamamessussa. Se järjes-tetään maallikkoavustajien voimin kerran kuussa (klo 17). Yhdyn miehen toteamukseen ja harmittelemme, että tällai-sia perhejumalanpalveluksia ei ollut silloin kun lapsemme olivat pieniä. Minun unelmani on se, että perhe voisi lähteä jokaisena pyhäpäivänä Sanan äärelle. Lapset lähtisivät mie-lellään, koska heidät kohdataan ja heitä tarvitaan.

Lapsena opittu kirkkotie on tuttu myös nuoruudessa ja aikuisuudessa. +

Saara Kinnunenperheterapeutti, kirjailijaVaasa

Joka kerta tärkeintä olisi, että lapsi kokee olevansa

tervetullut, tärkeä ja arvokas viettämään aikaa seurakunnassa, Jumalan

läsnäolossa ja rakastavien ihmisen kanssa.


NUOREN PAPIN PALSTA

Tampereella syksyllä järjestetty UskonPuhdistus alkaa -kam-panja oli menestys. Paikalle saapui kolmena iltana yhteensä noin 2 000 nuorta aikuista, mitä voi näinä haastavina aikoina pitää varsin kohtuullisena tuloksena. Iltojen sisällöstä on tul-lut lähes yksinomaan innostunutta palautetta, ja jossain päin kampanja on stimuloinut aloittamaan mm. uusia messuja ja yhteisöjä. Näyttää siis siltä, että tästä on muodostumassa jo-takin aitoa ja todellista. Siksipä kampanjaa on päätetty jatkaa ainakin kevään ajan.

Samaan aikaan UskonPuhdistuksen kanssa ajoittui en-nennäkemätön kirkosta eroamisen aalto. Se tulkittiin kan-nanotoksi homokielteisyyttä kohtaan, mutta tästä ei siinä pohjimmiltaan ollut kysymys, vaan pitkään pinnan alla ky-teneen kehityksen purkautumisesta. Kirkosta eronneet oli-sivat todennäköisesti kuitenkin eronneet jossain vaiheessa. Kirkosta eroamista analysoitaessa ydinkysymys ei olekaan, miten eroamiskehitys pysäytetään, vaan keiden haluamme kirkkoon jäävän. Eroaminen nimittäin tulee lisääntymään ja kiihtymään, tehtiinpä mitä tahansa. Ruotsin kirkon tie osoit-taa, että homovihkimiset eivät tätä kehitystä muuta. Kyse on Länsi-Euroopan laajuisesta kehityksestä, joka nyt tulee meil-le viiveellä. Ainoa, mihin voimme vaikuttaa, on se, millainen kirkko on, kun enää 50 % tai 30 % kansasta kuuluu siihen. Sii-hen ei ehkä mene kuin kymmenisen vuotta. Nyt olisi syytä alkaa valmistautua tähän tulevaisuuteen, kun sen voi vielä tehdä ennakoivasti.

Yhteisö-liike kasvaa

Samanaikaisesti kirkosta eroamisen kanssa Euroopassa voi havaita toisen kehitystrendin: vanhojen kirkkojen sisäl-

lä nousevan yhteisöjen liikkeen. Eri puolilla maallistunutta mannertamme on noussut voimallisia seurakuntayhteisöjä, jotka keräävät nimenomaan nuoria aikuisia. Uskon, että tämä trendi tulee voimakkaasti rantautumaan lähivuosina myös Suomeen. Nyt kysytään, haluaako kirkko olla tässä aallossa mukana, vai valuvatko sen hedelmät herätysliikkeisiin ja va-paisiin suuntiin.

Mielestäni tähän yhteisöjunaan kannattaa hypätä ja al-kaa rakentaa eläviä, nuorten aikuisten näköisiä yhteisöjä lu-terilaisen kirkon paikallisseurakuntiin. Niitä pitää synnyttää lähivuosina satoja eri puolille Suomea, sillä niissä on kirkon tulevaisuus. Kun kansankirkko romahtaa, jää jäljelle näissä yhteisöissä kasvanut Jeesuksen seuraajien joukko. Heidän kauttaan kristinusko säilyy tässä maassa elävänä, vaikka ny-kyisen kaltainen kansankirkko murtuukin vääjäämättömästi. Heidän kauttaan myös luterilainen kirkko selviää historian-sa pahimmasta kriisistä, vieläpä uudistuneena ja nahkansa luoneena.

Tästä on Tampereen UskonPuhdistus-kampanjassa kysy-mys. Haluamme levittää näkyä yhteisöllisestä seurakunnas-ta nuoren polven sydämiin ja rohkaista heitä synnyttämään eläviä yhteisöjä omiin seurakuntiinsa. Tule sinäkin mukaan rakentamaan tulevaisuuden kirkon perustaa! Nähdään Tam-pereen Aleksanterin kirkossa 9.4.2011. +

Timo Pöyhönen

Nuorten aikuisten pastoriTampereen ev.lut. seurakunnat Hengen uudistuksen hallituksen asiantuntijajäsen

NÄKY kirkon tulevaisuudesta

Tampereella 5.2. pidetyssä UskonPuhdistus-tapahtumassa oli mukana myös Hengen uudistuksen vetämä Yhteisöjen Foorumi aiheella ”Nuoret aikuiset ja jumalanpalvelusyhteisöt”. Tilaisuuden puhujina olivat (vas.) Teemu Laajasalo, Timo Pöyhönen ja Marko Huhtala sekä kuvasta puuttuva Pasi Jaakkola. Tapahtumassa sanottua:”Uusi yhteisö istutetaan aina maastoon, joka ei ole entuudestaan turvallinen.” (Marko Huhtala)”Ilmapiiri, kohtaaminen ja miltä näyttää - yhteisön vetovoimatekijät:” (Pasi Jaakkola)”Huoli, kiinnostus ja sovitettu erilaisuus - yhteisön rakentamisen avaintekijät” (Teemu Laajasalo)

Vesa

Kei

none

n


Kik

ka M

iilus

Loppiaisen evankeliumi on muuttunut vuosi vuodel-ta yhä tärkeämmäksi itselleni. Kertomus kolmesta tietäjästä kuvaa elämää matkana. Matka on pitkä. Olemme liikkeellä lahjojen kanssa, jotka saimme, että voisimme luovuttaa nii-tä myös toisten käyttöön. Vain siten voimme kunnioittaa niillä Elämän Antajaa. Olemme kuulleet lähtökutsun ja jou-dumme kyselemään tietä milloin Herodeksilta, milloin kir-janoppineilta.

Taivaalla loistaa tähti, kaikkia muita tähtiä suurempi ja kirkkaampi. Se voi kuitenkin joskus kadota näköpiiristäm-me, kuten kävi vanhan tarinan mukaan Betlehemin kaivol-la. Tietäjät kadottivat tähden silmistään. He istahtivat väsy-neinä kaivolle. Silloin sen pohjalta kimalsi jotain kirkasta. Se oli tähti, joka heijastui veteen. Tähden valo löytyy joskus yllättävästä paikasta, josta sitä ei uskoisi löytävänsä. Silloin väistyy pimeys. Katseemme kirkastuu uudestaan ja jaksam-me uskoa Jumalaan.

Loppiaisen evankeliumissa päämäärä pysyy paikoil-laan vain oman aikansa. Jeesus-lapsi lepää seimessään joi-denkin kiitävien päivien ajan. Juuri silloin paimenet ovat tulleet läheiseltä kedolta enkelien valomerkin opastamana. Enkelit olivat lähteneet taivaasta. Taivas on siellä, missä Ju-malakin. Hän on kaikkialla oleva Henki. Enkelitkin tulivat läheltä, vain henkäyksen päästä. Muita suurempi tähti joh-ti hetkeksi perille koko joukon: Marian, Josefin, paimenet ja tietäjät. He saivat kokea suuren ilon.

Kaikki eivät kuitenkaan olleet liikkeellä. Jerusalem jäi paikoilleen syntymäuutista pohtimaan. Herodes hoveineen jatkoi omien pyrkimystensä verkoissa. Papeille ja kirjanop-pineille riitti profeettakirjan sana: Betlehem. Heidän ei tar-vinnut kulkea, etsiä, kysellä ja arvioida. He olivat mielestään jo löytäneet. Mutta he eivät olleet löytäneet Jeesusta. Kos-ka he eivät lähteneet liikkeelle, tilaisuus meni heidän ohit-seen. Myöhemminkään he eivät tunnistaneet Jumalan Pojan kirkkautta hänet kohdatessaan. Puheet Messiaasta herättivät heissä levottomuutta ja pelkoa.

Ilo ja pelko ovat vastakohtia. Ilo solmii rohkeasti yh-teyksiä toisiin ihmisiin. Se tulee lähelle armon kokemusta, elämää Jumalan hyväksymänä. Pelko puolestaan lukkiuttaa ihmissuhteita, tekee yksinäiseksi, vääristää asioita ja saa kul-kemaan niiden ohi. Se on sisäistä vankeutta.

Tietäjät lahjoineen edustavat myös elämän kolmea tasoa. Kulta sitä materiaa, jota ilman emme voi rakentaa yhteiskun-taa. Sitä tarvitaan myös kristillisen kirkon rakentamiseen. Suitsuke on hengellisyyden, rukouselämän kuva. Jeesus sa-noi myöhemmin, että hänen Isänsä huonetta kutsutaan ru-kouksen paikaksi. Mirha, parantava rohto, luonnon anti, ku-vaa tapaa, jolla lääkitsemme lähimmäistemme haavoja, että jaksaisimme taas matkaa eteenpäin.

Ihmisen kokemus on, että onnen etsinnästä jää tyhjää käteen. Etsiessämme rakkautta ja sen tekoja löydämme itse-ämme suuremman päämäärän. Mikä on meille tänään muita suurempi tähti, joka vie perille ja antaa suuren ilon? Saam-me kysellä kirkossa, mitä tietäjien lahjat ovat nykyaikana ja kenelle ne on tarkoitettu. Kirkossa tarvitaan sekä kultaa että suitsuketta ja mirhaa. Tietäjät kulkivat yhdessä lahjoineen kilpailematta keskenään. Voisiko tämä toteutua myös kristil-lisessä kirkossa? Miten hengellinen elämä ja kristillinen rak-kaus saisivat enemmän tilaa ja ymmärtämistä kirkossa?

Betlehemin tähti oli myös eskatologinen, lopunajallinen merkki, joka kertoi ajan täyttymisestä. Kun Kristus tulee uudestaan maailmaan kunniassaan, tähtitaivaalla on monia ennustavia merkkejä ja putoilevia tähtiä. Siksi tähyämme taivaalle alkaneellakin vuosikymmenellä. Kristus on tähti, muita kirkkaampi.

Pirkko Arolapastori, työnohjaajaRiihimäkiHengen uudistuksen hallituksen jäsen

Tähden johdattamana koko vuoden


Meidän kirkko ja karismaattisuus

Piispa Simo Peuran puheenvuoro Kirkonrakentajien Foorumissa Seinäjoella

27.10.2010

Millä tavoin karismaattisuus näkyy kirkon tulevaisuuden pohdinnoissa

Millä tavoin karismaattisuus näkyy kirkon tulevaisuuden pohdinnoissa? Mikä paikka sillä on kirkon uudistumisessa? - Tarkastelen aluksi viime vuosien kirkollista keskustelua ja kirkon tuottamia dokumentteja, joissa sen enemmän tai vä-hemmän virallinen näkemyksenmuodostus ilmenee.

1. Kirkon strategia Meidän kirkko. Osallisuuden yhtei-sö valmistui muutama vuosi sitten. Sen taustalla olevassa mietinnössä viitataan karismaattisuuteen ajankohtaisena ja kasvavana ilmiönä, johon sisältyy haasteita. Aihetta tarkas-tellaan ennen muuta maailmanlaajuisen uskontotilanteen ja ekumeenisen tilanteen valossa. Kuvauksessa todetaan tuttu asia kristinuskon painopisteen siirtymisestä etelään ja itään: Aasian ja Afrikan kirkot kasvavat, kun taas perinteiset länsi-maiset kirkot menettävät kannatustaan. Maailmalla erityisen voimakkaasti ovat kasvaneet karismaattiset kirkot ja seura-kunnat. Karismaattisuuden vaikutus on voimistunut myös kirkkokuntien sisällä. Valtaosa karismaatikoista toimii kirk-kokuntien sisällä.

Samassa yhteydessä todetaan, että vuorovaikutus Aasi-an ja Afrikan kirkkojen kanssa sekä tietoisuus muuttuneesta kotikentästä ovat vahvistaneet pohjoisen kirkkojen missio-naarisuutta. Karismaattisuuden vaikutus ei ole silti ollut on-gelmatonta. Tuhansien riippumattomien kirkkojen synty ja villin karismaattisuuden leviäminen uhkaavat myös pirstoa kristinuskoa (Meidän kirkko, 7 - 9)

2. Kirkon ensimmäinen tulevaisuusselonteko Kirkko 2020 on juuri ilmestynyt. Marraskuun kirkolliskokous saa sen käsiteltäväkseen. Asiakirjassa kuvataan yhteiskunnallisia

ja globaaleja muutoksia kirkon toimintaympäristössä. Karis-maattisuuteen liittyen todetaan seuraavasti:

Karismaattiset yhteisöt ovat osoittautuneet voimak-kaimmin kasvaviksi uskonnollisiksi suuntauksiksi Suomessa ja ulkomailla. On todennäköistä, että täl-lainen uskonnollisuus tulee edelleen jatkamaan suo-siotaan. Tämä herättää kysymyksen liikkeiden itse-näisyydestä ja kirkon ohjausvallasta: missä määrin kirkko on valmis kohtaamaan herätysliikkeiden syn-tyvaiheisiin tyypillisesti sisältyviä yllättäviä ja kirkol-liset muodot rikkovia hengellisen elämän ilmiasuja? Liikkeiden säilyminen kirkon sisällä edellyttää sitä, että liikkeille ja niiden tulkinnoille annetaan kirkos-sa tilaa ja että liikkeet nähdään kirkon voimana, ei uhkana. (Kirkko 2020, 60)

3. Kolmas ajankohtainen ikkuna karismaattisuuden tul-kintaan ja kirkon painotuksiin avautuu tämän syksyn syno-daalikirjan kautta. Kolmatta uskonkappaletta tarkasteleva kokonaisuus sisältää artikkelit, jotka käsittelevät suomalais-ten spiritualiteettia, liturgiaa, saarnaa ja etiikkaa.

Kimmo Ketola kuvaa suomalaisten uskonnollisuudessa tapahtunutta muutosta: perinteisestä luterilaisuuden hengel-lisyyden harjoittamisesta on siirrytty kohti hengellisen elä-män yksilöllisempiä muotoja. Ei-kristilliseltä pohjalta nou-sevat hengellisyyden muodot, kuten meditaatio, ovat saaneet suomalaisten keskuudessa vahvistuvan jalansijan. Samalla kun uusille sukupolville näyttää olevan vaikeata löytää tietä perinteisen luterilaisuuden hengellisyyden äärelle, meditoi-minen vahvistuu vaihtoehtoisena spiritualiteetin muotona. Sitä ovat popularisoineet Suomessa monet itämaista alku-perää olevat uskonnolliset ja henkiset yhteisöt. Kirkkomo-

Reijo

Tel

aran

ta


nitorin kyselyt osoittavat, että tällainen meditaatio on tuttua joka seitsemännelle suomalaiselle. Sen harjoittajat pitävät it-seään “hengellisinä” tai “henkisinä” ihmisinä. He ovat muita suomalaisia moraalisesti suvaitsevampia ja valmiimpia hy-väksymään myös muiden uskontojen totuuden. Ilmeistä on, että tämänkaltaiset kokemukselliset hengellisyyden muodot vastaavat joihinkin ihmisten uskonnollisiin tarpeisiin.

Samaan aikaan suomalaiset eivät näytä löytävän luterilai-seen spiritualiteettiin sisältyvää mystiikan teologiaa, rukous-perinnettä ja siihen kuuluvaa klassisen kristinuskon omak-sumaa meditaatiota. Reformaation jälkeen luterilaisuus on ollut varsin varovainen omaa meditatiivista perinnettään kohtaan ja samalla todennäköisesti menettänyt siitä osan. Ketola peräänkuuluttaa meditaation ja kontemplaation uu-delleenarviointia luterilaisessa perinteessä.

Kuten edeltä todetusta voidaan huomata, aikamme hen-gelliset ilmiöt - toisaalta karismaattisuus, toisaalta uskon-nollisen kentän muutokset - haastavat luterilaista kirkkoa muodostamaan kantaa karismaattisuuteen. Teema on tä-män päivän kirkossa ajankohtainen, vaikka tällä hetkellä toi-set kysymykset ovat vallanneet kirkollisen keskustelun tilan. Jos kirkossa otetaan todesta Pyhän Hengen työ ja sen anta-mat lahjat ovat käytössä, todellinen kirkon uudistuminen on mahdollista. Sen vuoksi meidän tulee tutkia omaa perinnet-tämme ja kysyä, kuinka meidän pitäisi suhtautua totuttua ja perinteistä vapaamuotoisempaan ja moni-ilmeisempään us-kon harjoitukseen. Ainakin seuraaviin kysymyksiin meidän tulisi etsiä vastauksia.

Ensinnäkin meidän tulee kysyä, miten suhtaudumme ka-rismaattisuuden ilmiöihin ylipäätään? Mikä on kristillistä ja mikä ei-kristillistä, tervettä ja epätervettä, rakentavaa ja hajottavaa karismaattisuutta. Toiseksi on mietittävä, millai-sen tilan annamme karismaattisuudelle, joka saa perinteisis-tä kirkollisista muodoista poikkeavia ilmiasuja. Olemmeko kirkossa valmiita muutoksille ja uudistumiselle? Kolmas ky-symys liittyy siihen, miten karismaattisuus voisi parhaiten palvella kirkkoamme. Sisältääkö luterilainen karismaattisuus vastauksia ihmisten uskonnollisuuden ja uskonkäsitysten muutostarpeisiin niin, ettei kirkkomme jäsenten tarvitsisi ruokkia hengellisyyttään ei-kristillisillä, kirkolle vierailla il-miöillä tai jopa hakeutua kirkostamme pois?

Karismaattisuus on osa luterilaisten seurakuntien elämää

Kirkon tulevaisuusselonteko, kirkon strategia tai synodaali-kirja eivät ota karismaattisuuteen kantaa, vaan kuvaavat sitä ajan ilmiönä ja toimintaympäristössä olevana tosiseikkana. Karismaattisuudesta ei suoraan puhuta myöskään strategian suuntaviivoissa tai painopisteissä. Sen sijaan Piispojen hel-luntaitervehdyksessä vuodelta 2007 edellä mainittuihin ky-symyksiin ainakin yritetään vastata. Mitä sitten sanoimme yhdessä helluntaina kolme vuotta sitten?

Helluntaitervehdys on lyhyt, kahden sivun mittainen kir-joitus, joka julkaistiin Turun kirkkopäivien yhteydessä. Se on

otsikoitu sanoilla: Ilon ja rohkeuden Henki. Pyhä Henki on kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona, joka on olennainen te-kijä kirkossamme ja uskomme syntymisessä. Hän antaa ilon ja rohkeuden, Hän tekee eläväksi ja ohjaa Kristuksen 1uokse, Hän avaa meidät kuulemaan Jumalan sanaa, ymmärtämään sitä ja pysymään siinä. Pyhä Henki on myös Lohduttaja ja Puolustaja. Kirkko nähdään karismaattisena yhteisönä sil-loin, kun se julistaa evankeliumia ja hoitaa sakramentteja.

Tunnistimme ja tunnustimme, että karismaattisuudella on myös kokemuksellinen puoli. Tämä puoli useimmiten pai-nottuu karismaattisissa liikkeissä. Se on samalla kiistellyin ja hämmentävin osa karismaattisuutta. Helluntaitervehdykses-sä kokemuksellisuuteen luetaan kuuluvaksi parantuminen, liikutukset, profetoiminen ja kielillä puhuminen. Toteam-me yhdessä, että kokemuksellinen puolikin on osa seura-kuntiemme elämää.

Helluntaitervehdys sisältää myös kriittisiä linjanvetoja. Ne liittyvät ihmisten omiin pyrkimyksiin ja irrottautumi-seen yhteisestä uskosta ja opista, mitkä voivat myös sisältyä karismaattisuuteen. Seurakuntalaisia jakava, epäjärjestystä luova ja arkisia armolahjoja väheksyvä hengellisyys nähdään tervehdyksessä karismaattisuuden kielteisenä ilmenemista-pana. Sen sijaan “oikeassa käytössä henkilahjat rakentavat keskinaista yhteyttä ja syventävät Kristukseen juurtunutta uskoa.”

Karismaattisuutta on siis arvioitava Jumalan sanan valos-sa. Kaikkea ei voi suoralta kädeltä hyväksyä. Kokemukselli-suus tarvitsee rinnalleen kirkon uskon ja terveen opin. Jos kokemuksellisuus otetaan pois, uskosta häviää into ja se on vaarassa kaventua. Ilman liittymistä terveeseen oppiin koke-


muksellisuus ohjaa pois yhteisestä uskosta kohti vääränlaista yksilöllisyyttä. Kokemuksellisuus ei voi olla isäntä eikä suun-nannäyttäjä, se tehtävä kuuluu Jumalan sanalle.

Helluntaitervehdyksessä kuvataan karismaattisuuden terveitä ilmenemismuotoja. Ilon aihe ovat armolahjat, jotka “elävöittävät rukousta, vahvistavat sitoutumista ja synnyttä-vät nöyrää ylistystä vastauksena Jumalan rakkauteen.” Ter-vehdyksen lopuksi todetaan, että “Sanan ja sakramenttien välityksellä Pyhä Henki synnyttää iloa, rauhaa ja rakkautta. Hän tuo Jumalan armon luoksemme. Helluntaina rukoilem-me, että ilon ja rohkeuden Henki siunaisi kirkkoamme hyvillä lahjoillaan.” Kirjoitus päättyy tuttuun helluntairukoukseen.

Riittääkö karismaattisuus kirkon uudistamiseen?

Kirkon yhteinen visio tai näky on kirjoitettu tällä hetkellä seuraavasti: “Vuonna 2015 jäsenet näkevät kirkkonsa arvon ja kuulevat siellä Jumalan äänen. Kirkkoon tullaan löytämään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja sieltä lähdetään palvelemaan Jumalan maailmaa.”

Näyn toteutuminen vaatii uudistumista ja rohkeutta sekä eri toimijoiden sitoutumista yhteiseen työhön. Tarvitsemme seurakuntalaisia, tarvitsemme kirkollisia järjestöjä ja hen-gellisiä liikkeitä rakentamaan meidän kirkkoa, osallisuuden yhteisöä. Karismaattisuus, sekä tuttuna, perinteisenä luteri-laisena näkemyksenä että rohkeampana ja kokemuksellisem-pana tulkintana, voi toimia Pyhän Hengen työn välineenä. Kirkon uskon mukaan emme kykene julistamaan evankeliu-mia tälle kansalle ja maailmalle ilman Pyhää Henkeä. Tarvit-

semme Hengen antamaa voimaa, iloa ja monipuolisia lahjoja. Yhä enemmän meidän on avauduttava ulospäin ja otettava todesta kirkon missionaarinen luonne. Vain missionaarinen ja karismaattinen kirkko voi uudistua.

Kirkon uudistumisessa on perimmältään kysymys us-kosta ja Jumalan tuntemisesta. Martin Luther kirjoittaa Iso Katekismuksen uskontunnustuksen selityksessä, että siinä Jumala ilmoittaa itsensä meille. Uskontunnustuksessa ja sen kolmessa pääkohdassa kuvataan Jumalan koko olemus, tahto, ajatukset ja teot. Uskontunnustuksen ulkoa oppiminen muo-dostaa uskomisen perustan. Sen sisällön omaksuminen ta-pahtuu kuitenkin meditaatiossa eli uskontunnustuksen lau-sumien hiljaisessa mietiskelyssä. Kristillinen meditaatio on sydämellä oppimista. Sanat, jotka kuvaavat Jumalaa ja hänen olemustaan, painuvat alas sydämeen ja alkavat elää siellä.

Jotta uskominen ja meditaatio olisi mahdollista ja to-dellista, tarvitsemme avuksemme Pyhän Hengen. Hän vie meidät aina ensin Kristuksen luo. Ilman Pyhää Henkeä em-me tietäisi mitään Kristuksesta ja hänen toimintansa merki-tys jäisi meiltä ymmärtämättä. Pyhä Henki saa meidät kat-somaan Kristukseen. Kristukseen katsoessamme alamme nähdä, että Isän Jumalan asenne meitä kohtaan on suosiol-linen ja armollinen. Kristus on kuin kuvastin, jossa näkyvät Jumalan ajatukset syntisiä kohtaan. Jos katsomme Kristuk-sen ohitse Jumalaan, näemme sen sijaan vain kauhistavan, vihaisen tuomarin.

Kristusta katsottaessa siis paljastuu Isän tuntema sula ja sanoin kuvaamaton rakkaus syntisiä kohtaan. Samalla me tulemme osallisiksi tuosta rakkaudesta, joka uhraa itsensä eikä etsi itselleen hyvää. Samalla tulemme osallisiksi Juma-lasta ja hänen hyvyydestään sekä saamme voimaa toteuttaa tuota toiselle hyvää tahtovan rakkauden periaatetta kristityn kilvoituksessamme. Syytä on kuitenkin muistaa, että kaiken tämän lähtökohta oli Pyhän Hengen toiminta.

Ovatko nämä luterilaisen spiritualiteetin ja, tekisi mie-leni sanoa, karismaattisuuden ajatukset jääneet unohduk-siin? Ehkäpä. Ehkäpä niistä 1öytyisi aineksia ja apua kirkon uudistamiseen. Ja vaikka olisimme oman uskonperintömme aarteet jo unohtaneet, Jumala on luvannut pysyä uskollisena kirkolleen. Kuinka kolmannen uskonkappaleen selitys kuu-luikaan: “Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä, sitä hän käyttää sananjulistukseen ja -harjoitukseen, sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kas-vattaa pyhyydessä. Näin me joka päivä kasvamme ja vah-vistumme Pyhän Hengen luomassa uskossa ja uskon hedel-missä.” Ja hetkeä myöhemmin Luther vielä jatkaa: “Isä antaa meille koko luomakunnan, Kristus koko työnsä ja Pyhä Hen-ki kaikki lahjansa.”

Simo PeuraLapuan hiippakunnan piispa


KIRKKO JA MAALLISTUMINEN

Oman kirkkomme toimintaympäristös-sä vaikuttaa maallistu-miseksi kutsuttu ilmiö. Vaikka sillä voidaankin tarkoittaa monenlaisia asioita, kirkon kannal-

ta haasteena ovat maallistumisen taustalla vaikuttavat kak-si toisiinsa tukeutuvaa ajatussuuntaa. Niistä ensimmäinen on valistuksen ajoilta peräisin oleva rationalistinen perinne. Viimeaikaisen kirkkokritiikin älyllinen terävä kärki nousee rationalismin ihanteesta, jonka mukaan usko Jumalaan on turhaa ja epä-älyllistä, ja sen takia myös kirkon työ perustuu harhalle ja on näin muodoin tarpeetonta.

Toinen rationalismiin läheisesti liittyvä ajatussuunta on liberalismi, joka ilmenee monina eri muunnoksina länsimai-sissa yhteiskunnissa ja aatteellisissa virtauksissa. Yhteistä li-beralistisille ajatuksille on näkemys, että ihmisen tulee ol-la vapaa yhteiskunnan ja muiden auktoriteettien otteesta. Sitten hän voi vapaudessaan tehdä mitä parhaaksi katsoo, kunhan ei vahingoita yhteiskuntaa tai muita ihmisiä. Tämän katsannon mukaan kaikelle tulee olla tilaa, ja siksi myös us-kontojen tulee vapaasti saada kilpailla kannattajistaan.

Liberalismin uskonnolliselle alueelle ulottuvat piir-teet tulevat erityisen hyvin ilmi amerikkalaisen hen-

gellisyyden eetoksessa, johon valinnanvapauden lisäksi on kytkeytynyt ajatus markkinoimisesta ja mahdollisimman suurten ”markkinaosuuksien” hankkimisesta. Tällaisenaan liberalismi ei siis välttämättä ole vihamielinen kirkkoa koh-taan, mutta joka tapauksessa se pyrkii asettamaan kirkon-kin aitoon kilpailuasetelmaan muiden uskonnollisten ryh-mien kanssa.

Liberalismin kirkonvastaiset juonteet eivät siis lähtökoh-taisesti välttämättä tuomitse uskonnollisuutta sinänsä, ku-ten tekee rationalismi, mutta liberalismin kirkonvastaiset äänenpainot viestittävät selvästi, että kirkko on suvaitsema-ton ja siksi moraaliton, koska se ei halua taipua liberalismin agendan mukaisesti hyväksymään itseään kilpailuasetelman osaksi yhdessä muiden uskontojen kanssa. Kiintoisaa on, että kirkko, joka vuosisadat on huolehtinut moraalin opet-

tamisesta sekä oikean ja väärän välisen eron tekemisen tär-keydestä, onkin nyt itse tästä näkökulmasta moraaliton ja suorastaan pahaa aikaan saava instituutio.

Liberalismin nykyisin vahvasti vaikuttavaa muotoa voi-si nimittää mielihyväliberalismiksi. Tarkoitan sillä sellaista ajattelua, jossa suuriakin ratkaisuja ja valintoja tehdään pi-kemmin mielihyvän kokemisen kuin rationaalisen harkinnan näkökulmasta. Toisaalta tämä osoittaa, miten tärkeässä roo-lissa tunteet ovat tehdessämme ratkaisuja ja valintoja.

Juuri tunteiden merkityksen oivaltaminen voisi olla pohja sille vastaukselle, jonka kirkko omista lähtö-

kohdistaan käsin tarjoaa liberalismin haasteeseen. Luteri-laisuutta on perinteisesti pidetty yleisissä mielikuvissa tunne-köyhänä ja rationaalisena kristinuskon muotona, joka jättää ihmisen mysteerin kaipuun vaille riittävää vastausta. Vapai-den suuntien kokousten vahva tunnelmaviritys tai ortodok-sisen kirkon mystinen atmosfääri sen sijaan viehättävät.

Luterilaisuus ei kuitenkaan ole niin avuton kohtaamaan inhimillisiä tunteita kuin usein annetaan ymmärtää. Tässä suhteessa luterilaisuuden anti voi löytyä yhdestä sen hel-mestä, ristin teologiasta. Martti Lutherin ristin teologian korostuksen mukaan Jumala rakastaa heikkoa, voimatonta, ei-mitään ja näin antaa sille rakkaudessaan määrittelyn. Ris-tin teologiaan kuuluu myös ajatus Jumalan ”vieraasta työstä”, jossa Jumala kätkeytyy ja antaa meidän kohdata epämiellyttä-viä asioita, jotka eivät suinkaan tuota mielihyvää. Kärsimys-tä ei selitetä pois, vaan sille etsitään omaa paikkaa ihmisen elämänkokonaisuudessa.

Ristin teologian tähtäyspisteenä on, että omista voi-mistaan riisuttu, unelmiinsa, toiveisiinsa ja mieli-

hyvän tavoitteluunsa pettynyt ihminen löytäisi levon yksin Jumalassa ja luottaisi yksin häneen. Ristin teologiaan kuuluu näin ollen vahva kokemuksellinen ulottuvuus - sen esillä pi-tämät elämän realiteetit ovat kaikille tuttuja. Sen mukaises-ti merkittävää ei yksinomaan ole se mielihyvä, jota ihminen kokee vaikkapa voimakkaissa taide-elämyksissä tai luonnon kauneuden keskellä tai onnistumisen hetkissä, vaan merkit-tävää on myös se, mitä hän arjen, kaiken sen puuduttavuu-den, ankeuden, pettymysten ja vaivojen keskellä kokee.

Kirkkoherra, TT Tapio Luoman esitelmäKirkonrakentajien Foorumin seminaarissa Seinäjoella 27.10.2010

Reijo

Tel

aran

ta


Uskonnonopetuksen suurimpia ansioita on perinteisesti ollut se, että se on tarjonnut esimerkiksi tuttujen kertomus-ten kautta mahdollisuuden samastua Raamatun henkilöi-hin, heidän vihaansa, katkeruuteensa, pettymykseensä, kyse-lyynsä Jumalan edessä, heidän miksi-kysymyksiinsä. Mikään muu kouluaine ei tavoittele tämän inhimillisen elämän ulot-tuvuuden käsittelyä tällaisella kokemuksellisella tasolla. Ris-tin teologian mukaan ihmisen mielihyvän kokemisen uhkat ovatkin mahdollisuus, sellainen piste ajassa ja paikassa, jossa voi kokea Jumalan puhuttelun. Ahdistus ei aina välttämät-tä olekaan häiriötila, johon pitäisi löytää nopeasti apu, jopa terapia- tai lääkehoitoa, vaan se on oleellinen osa inhimilli-syyttä ja sen kokemista.

Ristin teologian valossa kansankirkkomme mahdolli-suus ja tehtävä, jossa se voi haastaa rationaalis-libe-

ralistisen mielihyväkulttuurin, voi löytyä siitä, että se osoittaa tälle maailmalle epämiellyttävyyksien ja ikävien tunteiden merkityksen. Luterilaisuus kutsuu kohtaamaan epämiellyt-tävyydet ikään kuin tarttumalla ”härkää sarvista”: kärsimystä ei selitetä pois eikä kaunistella, kuten niin paljon ajassamme tapahtuu. Kristuksen risti on myös oma henkilökohtainen ristimme. Erityisen tärkeäksi ristinteologisessa lähestymis-tavassa nousee arkielämän merkitys: silloin suostutaan, ehkä jopa varovasti iloiten, arjen harmauteen, kutsumuksen yk-sitoikkoisuuteen ja kaiken sen keskellä toteutuvaan Jumalan palvelemiseen. Juuri siellä voidaan kokea pyhä ja sen muka-naan tuoma erityislaatuinen ilo.

Tapio Luoma

Seinäjoen seurakunnan kirkkoherra

Seuraava Kirkonrakentajien

Foorumin seminaari pidetään

Mikkelissä 11.3.2011. Aiheena

”Polttopisteessä seurakunnan jäsenyys”.

Ohjelma sivuilla 20 - 21.

Tervetuloa!

Thor

leif

Joha

nsso

n

Kirkonrakentajien Foorumin seminaari Seinäjoella 27.10.2010


KATSOMOSTA KENTÄLLE

Kempeleestä vapaaehtoistoiminnan

pilottiseurakunta

Seurakuntaelämää on verrattu urheilutapahtumaan: väki seuraa ja arvostelee katsomosta kuinka työntekijät pärjää-vät kentällä. Vertaus on jo kulunut, mutta saa jatkuvasti uu-sia merkityksiä. Esimerkiksi siitä, kun nykyisin valitellaan eri-laisten joukkuepelien väheneviä katsojamääriä. Paikalla ovat säällä kuin säällä ne kaikkein innokkaimmat, tosiuskovaiset, mutta suurta yleisöä ei saa liikkeelle enää millään. Voiko vä-heneville osallistujamäärille seurakunnassakaan mitään?

Oulun kupeessa sijaitsevassa Kempeleen seurakun-nassa ajatellaan, että ainakin kannattaa yrittää.

Vuonna 2007 seurakunta sai järjestääkseen Oulun hiippa-kunnan lähetysjuhlat. Kolmenkymmenen työntekijän voi-min juhlat olisivat jääneet tekemättä, mutta kun mukaan liittyi runsaan parin sadan hengen vahvuinen vapaaehtois-joukko, juhlat elokuussa 2009 onnistuivat yli odotusten.

Kokemuksesta rohkaistuneena kirkkovaltuusto linjasi vuonna 2010 seurakunnan tärkeimmäksi tavoitteeksi kai-killa työaloilla vapaaehtoistoiminnan kehittämisen. Tämä näkyy seurakunnan strategiassa niin mission, vision kuin arvopohjankin määrittelyssä. Kun missiona on lähetyskäs-kyn hengessä auttaa ihmisiä uskoon ja palveluun, nousee tästä kuin itsestään alkaneen vuosikymmenen visioksi ’kas-vaa lähimmäisvastuun edelläkävijäksi’. Edelläkävijän rooli ei ole itsensä korottamista. Seurakunnallisten esikuvien puut-tuessa vapaaehtoistoiminnan mallit on vain opeteltava itse, mikä usein käy yrityksen ja erehdyksen tietä. Vaativalle tielle käyminen kysyy vahvaa arvopohjaa, ja sellaiseksi on nostet-tu Paavalin ohje Rooman kristityille: ”kunnioittakaa kilvan toinen toisianne” (Room. 12:10). Vapaaehtoistoiminnan ke-hittäminen edellyttää ennen kaikkea tavallisten seurakunta-laisten panoksen kunnioittamista kirkon työssä.

Seurakunnissa on valmiiksi vahvaa vapaaehtoistoimin-taa nuoriso- ja diakoniatyössä. Myös muilla työaloilla va-paaehtoistehtäviä on kokeiltu. Kaikki nojaa kuitenkin sii-hen, että uskalletaan nostaa seurakuntalaisten toimittama jumalanpalvelus seurakuntaelämän ja vapaaehtoistoiminnan keskukseen. Jumalanpalvelus on luontojaan liikettä katso-mosta kentälle.

Kempeleessä on viime vuosina nähty kasvua juma-lanpalveluosallistumisessa. Kasvun antaa Jumala,

mutta erityistä siunausta on koettu, kun seurakuntalaisten tehtäviä messussa on johdonmukaisesti lisätty. On otettu käyttöön kirkkoväärtin tehtävä eräänlaisena johtavana va-paaehtoispalvelijana, samaan tapaan kuin liturgi vastaa muu-ten messun johtamisesta. Kirkkoväärti tervehtii avustajansa kanssa kirkkokansan, kantaa kulkueessa (jollainen kuuluu jo-kaiseen messuun) ristiä ja esittelee lyhyesti pyhän lukukappa-leet, lukien itse aluksi Vanhan testamentin tekstin. Epistola-tekstin lukija on erikseen, samoin kuin esirukousavustajat ja kaksi koulutettua sielunhoitoavustajaa. Viimemainitut ovat kulkueessa kynttilänkantajina ja messun jälkeen seurakun-talaisten käytössä sielunhoitoa ja esirukousta varten. Lisäksi jumalanpalvelusta tekevät kolehdinkantajat, pyhäkoulunpi-täjät ja kirkkokahviemännät. Viimemainitut pitävät huolta tuiki tärkeästä seurustelun sakramentista.

Normaalia messua toimittaa Kempeleessä säännöllisesti 12–15 hengen joukko, ja viranhaltijat oat tässä joukossa vä-hemmistönä. Jokainen messu vaatii runsaasti koordinoin-tia, jokainen kausisuunnitelma on jo mittava organisointi-tehtävä, ja koko jumalanpalveluselämä vaatii näiden lisäksi jatkuvaa rohkaisua, koulutusta ja valmennusta. On se kui-tenkin sen arvoista, sillä kristillinen palvelu lähtee alttarilta ja palaa alttarille rukouksen, anteeksiannon ja uudistumi-sen tietä. Messuun kokoon-tunut seurakunta ei istu kat-somossa eikä ole yleisö, vaan kolmiyhteisen Jumalan edes-sä palvelua toimittava elävä yhteisö.

Pekka Rehumäki

Kempeleen seurakunnan kirkkoherra

Kik

ka M

iilus

Kik

ka M

iilus


Projektipappi Marko Huhtala tarvitsee tehtävässään tukea sekä työtovereiltaan että seurakuntalaisilta.

Projektin tavoite on saada ihminen yhteyteen Jumalan ja lähimmäistensä kanssa.

Sepp

o Yl

önen

Seurakunnassa haetaan ihmisläheistä yhteisöllisyyttä

Vuoden alussa käynnistyi Hyvinkään seurakun-nassa kolmivuotinen projekti jäsentietoisuuden vahvistamiseksi. Projektipappi Marko Huhtalal-

la on tehtävä, joka on uraa uurtava koko Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Tässä alkuvaiheessa muita vastaavia pilottiseurakuntia ovat Meilahti ja Kempele, lisää on tulos-sa mukaan.

Kirkossa ollaan huolestuneita seurakuntien jäsenmäärän vähentymisestä. Siksi hankkeessa keskitytään yhteisöllisyy-den ja yhteisökulttuurin vahvistamiseen.

– Tämä tarkoittaa sitä, että seurakuntaan syntyisi juma-lanpalvelusyhteisöjä, joissa seurakuntalaiset tuntevat pap-pinsa. Tällaisen yhteisön keskiössä on uudistunut messu. Siihen liittyy pienryhmä- ja solutoiminnan kehittäminen. Kysymyksessä on tavallaan alkuseurakunnan käytäntö, et-tä kokoonnutaan temppeleissä ja kodeissa, Marko Huhta-la sanoo.

Tälläkin hetkellä Hyvinkäällä on tämäntapaista toimin-taa. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet vielä paikkaansa seurakunnasta, vaikka heillä olisi haluakin liittyä joukkoon.

– Ihanne olisi se, että seurakuntalaiset voisivat tulla sun-nuntaisin viettämään yhdessä pyhäpäivää, antamaan ja saa-maan. Saamaan voimaa arjen jumalanpalvelukseen, mikä on kristityn kutsumus. Ihmiselle on tärkeää, että suhde Juma-laan ja lähimmäiseen on kunnossa.

Kirkon strategiat käytäntöön

Lähtökohtana käynnistyneelle projektille on Hengen uudis-tus kirkossamme -liikkeen käynnistämä Kirkonrakentajien Foorumi. Siinä halutaan tiedottaa, että karismaattisuus on luonnollinen osa kirkon spiritualiteettia, teologiaa ja toimin-taa. Mainittu foorumi, jonka puheenjohtajana on emeritus piispa Jorma Laulaja, oli pilottiseurakuntien kutsuja. Hank-keessa on mukana myös Kirkkohallitus.

– Pilottiseurakunnissa viedään eteenpäin toimintamalle-ja, jotka nähdään kirkon ja seurakuntien kannalta mahdolli-suuksiksi. Kantava ajatus tavoittaa seurakunnan jäsenet ja ne, jotka eivät ole nyt seurakunnan jäseniä. Taustalla ovat myös Meidän kirkko 2015 - osallisuuden yhteisö ja Kirkko 2020 - tulevaisuuden selonteko -strategiat, joilla tuetaan seurakun-tien yhteisöllisyyden vahvistumista ja kasvua.

Marko Huhtalan mukaan seurakunta voisi olla vielä enemmän mukana siellä, missä ihmiset ovat. Toiminnassa on paljon aukkopaikkoja.

– Täytyy miettiä esimerkiksi sitä, miten rippikoulun ja nuorisotyön jättäneet aikuistuneet nuoret voisivat löytää pai-kan seurakunnassa. Papeilla on haasteena säilyttää yhteys ih-misiin, joita he tapaavat erilaisissa toimituksissa.

Seurakunta tekee parhaillaankin oikeita asioita, mutta ihmisten kohtaaminen ja huomioiminen ei välttämättä ai-na toteudu. Tässä vapaaehtoiset seurakuntalaiset voivat olla apuna. Heitä tarvitaan lisää.

– Aloitetussa projektissa on pohjalla nimenomaan Hy-vinkään seurakunnan tarpeet. Sanoma on edelleen sama, mutta meidän pitää löytää malleja ja keinoja, joilla se viedään tämän päivän ihmisten ulottuville.

Seppo Ylönen

freelancer-toimittajaRiihimäki

Artikkeli julkaistu 27.1.2011 Hyvinkään seurakunnan Kirkonmäeltä-lehdessä.

Kolmivuotinen projektiHyvinkään seurakunnassa


OAjankohtainen Kirkonrakentajien Foorumin seminaari

POLTTOPISTEESSÄ SEURAKUNNAN JÄSENYYS

Miten vahvistaa jäsentietoisuutta ja torjua kirkosta eroamista?

MIKKELI 11.3.2011

Perjantaina 11.3.2011 Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli, Mikkelin tuomiorovastikunta ja Kirkonrakentajien Foorumi / Hengen uudistus kirkossamme, järjestävät Mikkelissä Kirkonmäen seurakuntatalossa, Otavankatu 9, 50100 Mikkeli, ajankohtaisen koko päivän seminaarin. Asiantuntijana ja pääalustajana toimii Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen. Ajankohtaista aihetta käsittelemässä on myös kirkkoneuvos Pekka Huokuna.

Seminaarin tavoitteet:- tarkastella kirkon jäsenyyttä Suomen evankelis- luterilaisessa kirkossa tänään ja huomenna- etsiä keinoja ja uusia avauksia kirkon jäsenyyden vahvistamiseksi- etsiä keinoja kirkon jäsenten sitouttamiseksi kirkkoon ja sen tehtävään- etsiä uutta kirkkonäkyä, joka vahvistaisi yhteisöllisyyttä, jäsentietoisuutta ja antaisi riittävästi tilaa spiritualiteetille ja karismaattisuudelle

Seminaari on tarkoitettu seurakuntien ja kirkollisten järjestöjen työntekijöille erityisesti Mikkelin hiippa-kunnassa sekä kaikille muille kirkkomme rakentamisesta kiinnostuneille. Seminaarin työskentelyn pohjana on piispa Seppo Häkkisen väitöskirja ”Ihanne ja todellisuus, Jäsenyyteen sitoutuminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1960-luvulta 2000-luvulle” (Kirkon tutkimuskeskus 2010, julkaisu 108). Suosittelemme seminaariin osallistuville tutustumista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselontekoon Kirkko 2020 (Kirkkohallituksen julkaisuja 2010:7).

Seminaarin puheenjohtajana toimii Kirkonrakentajien Foorumin puheenjohtaja piispa Jorma Laulaja ja sihteerinä Foorumin sihteeri talousneuvos Reijo Telaranta.

OHJELMA

8.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi

9.15 Aamuhartaus Dekaani Ouri Mattila

9.30 Miksi teema ”Polttopisteessä seurakunnan jäsenyys”? Talousneuvos Reijo Telaranta, Hengen uudistus kirkossamme ry hallituksen puheenjohtaja

9.45 Polttopisteessä kirkon jäsenyys, Ihanne ja todellisuus Piispa Seppo Häkkinen

10.15 Kommenttipuheenvuorot Dosentti Jyri Komulainen Toimittaja, YTM Saara Harju

10.35 Keskustelu

10.50 Tauko


11.00 Kirkon jäsenyyden tulevaisuus raporteissa Meidän kirkko, osallisuuden yhteisö ja Kirkko 2020 Kirkkoneuvos Pekka Huokuna

11.15 Kirkon jäsenyys ja yhteiskunnan ja kulttuurin muutos Kirkon jäsenen puheenvuoro, päätoimittaja emeritus, professori Erkki Laatikainen

11.30 Keskustelu

12.00 Lounas

13.00 Tulevaisuuden kirkkonäky ja sen merkitys kirkon jäsenyydelle Lähtökohtina Seppo Häkkisen mainitsemat kolme kirkkomallia Kansankirkollinen kirkkokäsitys, Pietistinen kirkkokäsitys ja Liturginen kirkkokäsitys. Tehtävänä on arvioida mitä vahvuuksia kullakin on tarjottavana ja miten niitä tulisi edelleen kehittää tulevaisuuden kirkkonäyn rakentamiseksi. 13.10 Kansankirkollinen kirkkokäsitys Kirkkoherra Risto T. Nieminen 2-3 hengen työryhmän kanssa 13.20 Pietistinen kirkkokäsitys Kirkkoherra Marko Marttila sekä työryhmä, johon kuuluvat seurakuntaneuvos Risto Rasimus ja emäntä Johanna Pyöksä 13.30 Liturginen kirkkokäsitys Lääninrovasti Jorma Silander 2-3 hengen työryhmän kanssa

13.40 Jakautuminen työpajoihin, jotka muodostuvat edellä olevien kolmen alustuksen pohjalta. Työryhmien vetäjinä ovat edellä mainituin teemoin kirkkoherra Risto T. Nieminen, kirkkoherra Marko Marttila ja lääninrovasti Jorma Silander. Työpajojen kiertävinä asiantuntijoina toimivat dekaani Ouri Mattila, professori Erkki Laatikainen ja opetusneuvos Veikko Pöyhönen.

15.00 Kahvi

15.30 Kirkon jäsenyys Hyvinkään seurakunnassa Hyvinkään seurakunnan pilottihanke Kirkkoherra Ilkka Järvinen ja pastori Marko Huhtala

15.50 Työryhmien raportit

16.20 Keskustelu

16.50 Seminaarin yhteenveto, päätös ja siunaus Piispa Jorma Laulaja Muutokset mahdollisia

Kirkonrakentajien Foorumi/ Mikkelin hiippakunnan Mikkelin Hengen uudistus kirkossamme ry tuomiokapituli tuomiorovastikunta

Maksut ja ilmoittautuminen

Seminaarin osallistumismaksu on 40 euroa, joka sisältää ohjelman, lounaan ja kahvit. Hengen uudistus kirkossamme ry:n jäsenille osallistumismaksu on 30 euroa.

Ilmoittautuminen: Mikkelin seurakuntayhtymän puhelinvaihteeseen, puh. 0400 143 300 tai sähköpostilla [email protected] tai internetin kautta osoitteessa www.hengenuudistus.fi, josta saat pdf-laskun sähköpostiisi. Jos verkon kautta maksaminen ei ole mahdollista, voit ilmoittautua maksamalla maanantaihin 7.3.2011 mennessä seminaarimaksun tilille: Hengen uudistus kirkossamme ry, FI21 2047 1800 1225 24 (Nordea 204718-122524). Tilisiirron Viesti-osaan merkinnät ”Foorumi Mikkeli” sekä seminaariin osallistujan/osallistujien nimi/nimet. Ilmoittautumisen yhteydessä tulee kertoa mahdollisista ruoka-aineallergioista.

Tiedustelut: Reijo Telaranta, puh. 0400 412 628 ja Veikko Pöyhönen (Hengen uudistus kirkossamme ry) ja hiippakuntadekaani Ouri Mattila puh. 015 321 6031 (Mikkelin hiippakunta) tai matkapuhelin 050 368 9808.

MAKSUT JA ILMOITTAUTUMINEN

Tervetuloa rakentamaan kirkkoamme!


”Onko Jumala todellakin sanonut?”

KIRJAT

KIRJOJA KRISTINUSKON PERUSKYSYMYSTEN ÄÄRELTÄ

”Onko Jumala todella sanonut niin? Onko Jeesus ollut oi-keasti olemassa ja onko hän ainoa tie Jumalan luo?” Täl-laisiin kysymyksiin ihmiset ovat joutuneet ottamaan kan-taa siitä lähtien, kun käärme teki paratiisissa ensimmäisen Jumalan auktoriteettia murentaneen kysymyksen.

Tämän numeron kirjat antavat vastauksia ja haastavat ottamaan kantaa asioihin, joiden varassa koko kristinus-ko seisoo tai kaatuu.

Heinzpeter HempelmannKaikkien uskontojen JumalaPerussanoma, 123 sivua

Kirja, jonka nimi on Kaik-kien uskontojen Jumala, saa ensin kohottamaan kulmakarvoja. Yrite-täänkö tässä selittää, että kaikkien uskon-tojen jumala on yksi ja sama jumala, jon-ka luo me ikään kuin vuoren eri sivuja kiiveten yritämme päästä? Kannate-taanko tässä mustakantises-sa pikku kirjassa kukaties jotain synkretististä maailmanuskontoa?

Lähempi Heinzpeter Hempelmannin kirjaan tutustumi-nen saa huokaamaan helpotuksesta. Hempelmann toteaa, että on olemassa paljon jumalia, mutta vain yksi todellinen Jumala. Hän käsittelee ihmisen luontaisen uskonnollisuuden ja käy läpi eri uskontojen jumala-kuvat. Hän perustelee selke-ästi, miksi eri uskontojen väliset yhteiset jumalanpalvelukset ja rukoushetket ovat mahdottomia. Lukijalle annetaan myös hyvät eväät kertoa kyselijöille, miksi ainoa tie pelastukseen löytyy kristinuskosta ja Jeesuksen kautta.

Kaikkien uskontojen Jumala on nasevasti rakennettu ja

selkeitä vastauksia antava kirja. Selkeä sisällysluettelo, lyhyet luvut ja lopussa oleva laaja lähdehakemisto tekevät pienes-tä suuren. Jo kertalukemisella monet asiat avautuvat ja luki-jan valmiudet käydä keskustelua kohentuvat merkittävästi. Jatkossa kirjaa voi käyttää pienenä käsikirjana, josta löytyy nopeasti apua kohdattuihin kysymyksiin tai mielessä pyöri-viin ongelmiin.

John Young, David WilkinsonKäsittely jatkuu, puolustuksen puheenvuoroPäivä, 251 sivua

Apologia tarkoittaa hyökkäyksen kohteeksi joutuneen näkemyksen puolustamista. Nykyisin sanoja apologia ja apologetiikka käyte-tään usein puhuttaessa kristinus-kon puolustamisesta.

Tämä kirja on apologia eli kristinuskon puolustuspuhe. Kirjan lisänimi Puolustuk-sen puheenvuoro tuo yhdes-sä kannen kuvituksen kans-sa mieleen oikeudenkäynnin. Syyttäjä on esittänyt syytök-sensä, tuonut esille todistajansa ja vaatinut kristinuskolle, Raamatulle ja Jeesukselle tuomiota taruina ja ihmisten mielikuvituksen tuotteina.

Asia ei ole kuitenkaan loppuun käsitelty. Tunnelma oi-keussalissa tiivistyy, kun käsittely jatkuu. Nyt on puolustuk-sella puheenvuoro. Kaikki odottavat henkeä pidätellen, mil-laisia todisteita sillä on esittää.

Kirja Käsittely jatkuu on yllättävä teos. Se on kuin ker-roshampurilainen, jonka väleistä löytyy monenlaista. Kaiken läpi kulkee historiallisten tosiasioiden, tunnettujen henki-löiden sitaattien ja luotettavien aihetodisteiden vankka ket-ju. Sen oheen on punottu valtava määrä pikku kertomuksia, hauskoja tarinoita ja jopa teemaan sopivia kaskuja. Kirjan kuusi osaa ja 25 lukua käsittelevät ja tyrmäävät kaikki kes-


keiset kristinuskoa vastaan esitetyt syytökset.

Kirja on älykkäästi kirjoitettu. Kirjoittajat kaivavat esille vahvoja todisteita ja vastaväitteitä olipa kyse sitten kehitys-opista, kristittyjen tekopyhyydestä, Raamatun vanhanaikai-suudesta tai kärsimyksen ongelmasta.

Lee StrobelTapaus KristusAikamedia, 399 sivua

Oliko Jeesus todella Jumalan Poika? Kertooko Raamattu hänen elämänsä, opetuksen-sa, kuolemansa ja haudasta nousemisensa niin kuin asi-at todella tapahtuivat? Mi-ten luotettavia Raamatun tiedot ovat?

Lee Strobelin kirja Tapa-us Kristus pyrkii monien muiden kirjojen lailla antamaan vastauksen tuollaisiin kysymyksiin. Siihen yhtä-läisyydet muiden vastaavien kirjojen kanssa sitten päätty-vätkin. Strobel lähestyy kysymystä kokeneen rikostoimit-tajan ja oikeudenkäynneistä vuosikausien ajan lehtijuttuja tehneen journalistin menetelmin. Oikeustieteitä opiskellut, toimittajana työskennellyt ja nykyisin Willow Creek seura-kunnan pastorina toimiva kirjoittaja haastattelee asiantunti-joita, ristikuulustelee todistajia ja kokoaa pala palalta kokoon aineistoa. Lukijoiden osana on toimia tässä merkittävässä oi-keudenkäynnissä valamiehinä eli ottaa kantaa siihen, miten vakuuttavia todisteet ovat.

Havainnollistaakseen menetelmäänsä ja erilaisten tut-kinnallisten metodien merkitystä Strobel kertoo välillä to-dellisista oikeudenkäynneistä, joissa todisteita ja taustoja riittävästi selvittämällä on joskus saatu hyvinkin yllättäviä lopputuloksia.

Tapaus Kristus kuuluu tämän kirjallisuuden lajin mielen-kiintoisimpiin. Strobel osaa kertoa asiat vauhdikkaasti ja elä-västi tinkimättä silti perusteellisuudesta tai todisteiden huo-lellisesta ja myös kriittisestä tarkastelusta. Lukija saa kirjasta tavattomasti tärkeää tietoa ja siten rohkaisua sekä uskolleen että innolleen lukea Raamattua. Tällaista kirjaa on mukava suositella jokaiselle, joka haluaa hankkia valmiuksia vastata Raamattuun vähätellen suhtautuvien väitteisiin.

Tätä kirjaa on helppo suositella sellaisellekin, joka ei ole tottunut lukemaan kovin teologista tai puolitieteellistä teks-tiä. Tämän kirjan parissa viihtyy kuin hyvän dekkarin ää-rellä.

Petri Mäkilä - Pasi Turunen (toim.)

Jumalan sana, Inspiroitu ja erehtymätön

Kuva ja Sana, 220 sivua

Onko Raamattu erehtymätöntä Jumalan sanaa vai kokoelma ihmis-ten eri aikoina kirjoittamia kulttuu-risidonnaisia tarinoita? Mitä mieltä sinä olet?

Olitpa kummalla kannalla ta-hansa, niin sinun kannattaa tutus-tua Petri Mäkilän ja Pasi Turusen toimittamaan kirjaan ”Jumalan sana, inspiroitu ja erehtymätön. Heidän lisäksi kirjaan ovat kir-joittaneet Hannu Vuorinen, Martti Ahvenainen, Juha Ahvio, Tapio Puolimatka ja Leif Nummela.

Kirjaa voi sanoa Raamatun apologiaksi, puolustuspu-heeksi. Siinä tartutaan kiertelemättä niihin syytöksiin, joilla Raamatun asemaa ja arvovaltaa on yritetty horjuttaa. Tällai-sen kritiikin kestämättömyys osoitetaan nostamalla histori-asta ja tutkimustuloksista esille tosiasioita, jotka kumoavat syytökset. Kiitosta kirja saa myös lopussa olevista taustoja selvittävistä liitteistä sekä raamatunlukuoppaasta ohjeineen ja kalentereineen.

On selvää, että näin suuressa kirjoittajajoukossa ilmaisun tyylit ja tavat ovat hyvinkin erilaisia. Tällaista epätasaisuutta voi katsella myös vahvuutena. Jos esimerkiksi teologian toh-torin ja dogmatiikan dosentin Juha Ahvion tai valtiotieteen ja kasvatustieteen tohtorin Tapio Puolimatkan tiivis ja asia-keskeinen teksti saa lukijan hetkittäin hengästymään, niin niiden perään löytyy sopiviksi suvantopaikoiksi esimerkiksi teologian maistereiden Leif Nummelan ja Pasi Turusen not-keasti soljuvat ja kokeneiden toimittajien selkeydellä kirjoi-tetut osuudet.

Reijo Telaranta toimittaa viikoittaista TV7 kanavan Kirja ohjelmaa, joka lähetetään lauantaisin kello 19.00. Näistä ja yli neljästäsadasta muusta kristillisestä kirjasta löydät tiedot Kristillisten kirjojen valintaoppaasta osoit-teessa www.reijotelaranta.fi.


Toivon lähteellä Kalajoella

Kokoonnuimme Kalajoen Kristillisellä Opistolla Toivon läh-de -koulutuksen ensimmäiseen osaan 13.-14. marraskuuta. Koulutuksen järjestäjänä oli Kalajoen seurakunta yhdessä Hengen uudistuksen kanssa. Innostavina ja monilla lahjoilla varustettuina kouluttajina toimivat Petri Kauhanen ja Heljä Markkula. Koulutukseen osallistui Pohjois-Suomesta n. 50 henkilöä, joista Kalajoelta oli yli 20.

Täällä Kalajoella olemme kokoontuneet noin kolmen vuoden ajan viikoittain kirkkoon rukoilemaan ja kerran kuu-kaudessa pitäneet ”Jumala kuulee” -nimisiä rukousiltoja. Ha-lusimme oppia enemmän rukouksesta ja rukouspalvelusta ja myös rakentua hengellisesti. Koulutus toteutui ja saimme olla kahden päivän ajan yhdessä koolla sananmukaisesti Toivon lähteellä. Olemme iloinneet sen runsaasta annista sekä yksin että yhdessä. Tätä suurta iloa jaoimme yhdessä jo seuraavas-sa rukousillassamme.

Poimimme tähän mukana olleiden kokemuksia koulu-tuksesta ja rukousyhteydestä:

- Olen saanut uudistua uskossani ja löytänyt rukouspiiris-sämme yhteyden. Saamme rohkeasti pyytää armolahjoja.- Olen vasta paikkakunnalle muuttanut ja etsinyt seura-kuntayhteyttä. Tällaista toimintaa olen etsinyt ja kaivan-nut. Kurssilla tullut sanoma puhutteli.- Jumalan Sana ruokki minua. Tuli halua ja intoa Sanan lukemiseen.- Viikonloppu viritti armolahjojen käyttöön ja antoi toivoa ja rohkaisua tähän aikaan ja omaan elämääni.- Kuunteleva rukous antoi paljon sulateltavaa. Kansion ma-teriaali on tärkeä jälkeenpäin paneutumista varten.- Toivon, että voimme rukoilla enemmän yhdessä.- Ymmärsin, että minun tulee lähteä liikkeelle omaan kut-sumukseeni.- Haluan olla mukana rukousyhteydessä oman rakentu-miseni vuoksi.- Elämme erityistä aikaa tällä hetkellä. Se vahvistui kurs-silla.- Olen löytänyt seurakuntayhteyden.- Meidän tulee jatkaa rukousta uskossa.- Ylistäminen ja Jumalan Sana ovat tärkeitä, kun kokoon-numme rukoilemaan. - Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalam-me ylistykseksi. (Ps. 40:4)

Jouluevankeliumissa enkeli puhuu suuresta ilosta ko-ko kansalle. Rukouksen avulla voimme viedä tätä ilosano-maa eteenpäin. Kun lähde pulppuaa, vesi virtaa puroina eri suuntiin. Kaikki janoiset saavat juoda ikuisen elämän vettä (Joh.4:14), kuten Jeesus lupaa. Mekin saimme olla tällä läh-teellä. Odotamme innokkaina ja rukoillen Toivon lähde -jat-kokoulutusta, joka on helmikuun 26. ja 27.päivä.

Teksti Hilkka KoskelaKuvat Heikki Koskela


Rovaniemen seurakunta toivottaa Kädenojennus-lehden lukijat lämpimästi tervetulleiksi Hengen uudistus kirkossamme ry:n kesäjuhlaan 5.-7.8.

Napapiirille.

Nämä juhlat on tänä kesänä Lapin ainoat valtakunnalli-set hengelliset juhlat, joten odotamme mukaan väkeä näillä juhlilla tavallisesti käyneiden lisäksi laajasti Lapin maakun-nasta ja seurakunnista.

Elokuun ensimmäinen viikonvaihde päättyy kirkkovuo-dessa kirkastussunnuntaihin. Sen teemasta nousee myös ke-säjuhlan tunnus: ”Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herran kunnia ja voima (Ps. 96:6).

Englannista piispa Graham Dow

Päivien avaus on perjantaina 5.8. iltapäivällä. Iltajuhlassa pu-huu anglikaanisen kirkon emerituspiispa Graham Dow Eng-lannista. Hän on vieraillut Suomessa viime kesän NewWine -kesäjuhlilla Himoksella.

Illassa saadaan kosketus myös Lapin 1800-luvun suureen lestadiolaiseen herätykseen ja sen ylistyslauluperinteeseen, kun laulamme Siionin Matkalauluja. Ilta päättyy lappilai-seen Yöttömän yön messuun hämärän rajamailla.

Lauantaina on aamun yhteisen aloituksen jälkeen kana-vatyöskentelyä iltapäivällä. Illansuussa puhuu mm. Pirkko Jalovaara ja illalla on sanan ja rukouksen ilta. Lapsille ja nuorille on lauantaina omat ohjelmat.

Sunnuntaina on entiseen tapaan ylistysmessu ja päätös-juhla.

Laajapohjaista yhteistyötä Tämä on Rovaniemen seurakunnan vuoden päätapahtuma, jota valmistelemme yhdessä laajapohjaisesti. Monenlaisiin käytännön palvelutehtäviin on ilmoittautunut kymmeniä va-paehtoisia. Niin kuin usein Lapissa, meillä on talkooperin-ne kunniassa ja toimeen on tartuttu ripeästi yli seurakun-tarajojen.

Juhlan ohjelmat ovat pääosin Rovaniemen kirkossa, jon-ka kuuluisan alttarifreskon Elämän lähteen juurelle mahtuu lähes tuhat ihmistä. Osa ohjelmaa ja lauantain kanavat ovat aivan lähituntumassa 100-500 metrin säteellä.

Etelä-Suomesta tuleville vieraille tullaan tarjoamaan myös räätälöityjä matkajärjestelyjä busseilla, junalla ja len-toteitse. Myös eritasoista ja -hintaista majoitusta löytyy jo-kaisen kukkarolle sopivasti.

Olemme valmistelleet myös oheisohjelmistoa niille, joil-la mahdollisuus viipyä napapiirillä pitempään. Lapin erityis-kukkia kulleroita tapaa taidenäyttelyssä ja keltaista kultaa voi voi poimia hillasafarilla. Viikonvaihteeseen voi näppärästi yhdistää lomaviikon tunturikeskuksissa, jonne on matkaa vain 100-200 km kuten myös Tornion-laakson Laestadius-poluille.

Tuomo Korteniemi

Lisätietoja: rovasti Tuomo Korteniemip. 040 8232 338 tai [email protected]

Tervetuloa Hengen uudistuksen kesäjuhlaan

Napapiirille 5.-7.8.

Kirkkokuvat: Kari Yliräisänen

Taitelija Lennart Segerstråle työskenteli apulaisineen Rovaniemellä 140 neliömetriä käsittävän freskon valmistamiseksi toukokuusta

lokakuulle vuonna 1951. Hän antoi freskolle nimen Elämän lähde.

Varaa aika allakkaasi

jo nyt!


Kuvat: Jukka Hammarén

MEIDÄN KIRKKO Työntekijäseminaari 2010

Päiväkummun kurssikeskuksessa

Hengen uudistus kirkossamme järjesti marraskuussa 2010 jälleen perinteisen työntekijäseminaarin. Seminaarin ai-

hepiiri käsitteli Kirkonrakentajien Foorumista tut-tuja aiheita: Heidän kirkosta meidän kirkoksi sekä uudistuvaa messua ja yhteisöllisyyttä. Ohjelma sisäl-si myös runsaasti ylistystä ja rukousta. Päiville osal-listui kolmisenkymmentä eri työalojen edustajaa.

Päivien avauspuheenvuorosta vastasi Kirkonrakentajien Foorumin puheenjohtaja, piispa Jorma Laulaja. Hän korosti sekä avauksessaan että useaan otteeseen seminaarin aikana rukouksen merkitystä käyttäen esimerkkinä muun muassa Tukholman Santa Claran seurakuntaa. Kuolleesta, lakkautet-tavasta seurakunnasta nousi rukouksen myötä elinvoimai-nen, kasvava seurakunta.

Päivien alustukset herättivät runsasta keskustelua. Oh-jelmaa muutettiinkin siten, että myös työpajoille varattu ai-ka käytettiin alustajien tuomien aiheiden jatkotyöstämiseen yhdessä. Seminaarin merkittävää antia oli pyrkimys puheista toimintaan ja tekoihin. Puhujat linjasivat selviä suuntaviivoja kirkon hengelliselle uudistumiselle, jota myös rakenteellinen uudistaminen tukee.

Asessori Heikki Toivio rakensi puheen-vuorossaan toimivaa messua ja sen keski-össä olevaa saarnaa. Päivien puheenvuoro-jen tiivistelmänä voidaan pitää seuraavaa listaa keinoista, miten luoda nykyihmistä tavoittava messu. Näiden seitsemän koh-dan ympärillä koko seminaarin keskuste-lu liikkui.

1. Jumalanpalveluksen tulee perustua vah-valle yhteisöllisyydelle ja sisältää useita kontaktimahdollisuuksia ennen jumalan-palvelusta, sen aikana tai sen jälkeen; hyvä idea on kahvi- tai muu tarjoilu.

2. Seurakunnan työntekijöiden tulee yhdessä seurakun-talaisten kanssa suunnitella ja toteuttaa messu, ja kukin löytäköön lahjansa messun sisällä.

3. Rukouselämän tulee olla vahvaa ja moninaista, tar-joten mahdollisuuden myös vapaalle yksityiselle tai yh-teisölliselle rukoukselle. Esirukousmahdollisuutta on pidettävä esillä, mutta matalalla profiililla ilman nimi-kylttejä.

4. Raamatun opetuksen on oltava selkeää, lähelle arkea tulevaa ja taitavasti toteutettua. Raamattujen mukaan ottamista tulee kannustaa ja tarjota mahdollisuuksia muistiinpanojen tekemiseen.

5. Jumalanpalvelusten kohderyhmät tulee miettiä tar-koin. Kokonaisuuden tulee palvella julistusta, ja palaut-teeseen – jota on jatkuvasti kerättävä – tulee suhtautua arvostaen.

6. Musiikin tulee olla tilanteeseen sopivaa, kohderyh-mälle yhdessä mietittyä. Yhdessä tekeminen voi kuiten-kin olla laatuakin tärkeämpää.

7. Tekniikan tulee toimia ja olla kunnossa. Sekä valais-tuksessa, äänentoistossa että kuvankäsittelyssä käytettä-köön ammattilaisten apua, kunnes vapaaehtoiset voivat ottaa vastuun.

Messun ja seurakun-taelämän rakenteisiin se-kä tavoittavaan työhön paneuduttiin useissa pu-heenvuoroissa ja niistä syntyneissä keskusteluis-sa. Kirkonrakentajien Foo-rumin pilottiseurakunnan, Meilahden seurakunnan kirkkoherra Hannu Roni-mus kertoi niistä uudistuksista, joita seurakunnassa on projektin myötä tehty. Pienemmän maalais-seurakunnan näkökulman keskus-teluun toi Kangasniemen kirkko-herra Matti Tolvanen kertomalla heidän strategiatyöskentelystään ja kerran kuukaudessa toimitetta-vasta monimuotoisesta messusta.

Päivien aikana oli opetusta myös uudistumisen avaintekijöis-tä ja rukouselämän rikastuttami-sesta. Tästä opetuksesta vastasi Jukka Jämsén. Lisää käytännön esimerkkejä yhteisöllisestä seurakuntanäystä toi Pasi Jaakkola, joka myös opetti Pyhäl-lä Hengellä täyttymisestä. Seminaarin puhuttelevasta pää-tösehtoollisesta vastasivat Jorma Laulaja ja Yrjö Niemi.

Marko Huhtala


Tiistai 1.11.2011

Mahdollisuus saapua Päiväkumpuun klo 18 alkaenYhdessäoloa, hiljentymistä, ylistystä ja rukousta

18.00 Saapuminen ja iltapala20.00 Raamatuntutkistelua johtajuudesta /Viikko- messu

Keskiviikko 2.11.2011

8.00 Aamupala

9.00 Ilmoittautuminen ja tulokahvit

9.45 Aamuylistys

10.15 Johtajuus uusien haasteiden edessä - Arvojohtamisen merkitys kirkossamme - Muutosjohtamisen välttämättömyys - Johtajuus kannustimena jaksamiseen - Johtajuus sitouttajana yhteiseen näkyyn - Johtajuus tilan antamisena seurakunnan jäsenille - Johtaja paimenena

10.45 Keskustelu

11.15 Muutosjohtaminen vastauksena uuden ajan haasteisiin - Johtajuus ja yhteiskunnan ja kulttuurin muutos - Johtajuus ja uusi näkemys kirkon jäsenyydestä - Johtajuus ja kirkon niukkeneva talous - Johtajuus ja kutsumustietoisuuden merkitys uudessa tilanteessa -Johtajuus työyhteisöjen tukena muutosten edessä

11.45 Keskustelu

12.00 Lounas

13.00 Johtajuus ja kirkon hengellinen tehtävä nykyaikana

Hengen uudistus kirkossamme ry, Suomen Lähetysseura ja Kirkkopalvelujen Opintokeskus järjestävät Orivedellä Päiväkummun kurssikeskuksessa 1.-3.11.2011

kirkon, seurakuntien ja kirkollisten järjestöjen työntekijöille seminaarin

Seminaarin tavoitteena on perehtyä johtajuuteen kirkossa ja sen seurakunnissa muutosten keskellä ja uusien haasteiden edessä ja antaa johtamisvastuussa oleville

ja työntekijöille valmiuksia kohdata muutos, vahvistaa kirkossa yhteisöllisyyttä ja antaa johtajille yhdessä työntekijöiden kanssa rohkeutta keskittyä olennaiseen.

OHJELMA - Johtajuuden merkitys kirkon hengellisen elämän ja tehtävän toteuttajana - Johtajuuden merkitys kirkon julkisuuskuvalle hengellisenä yhteisönä - Johtajuuden merkitys kirkon jäsenille kutsuna uskovien yhteyteen ja yhteiseen vastuuseen - Johtajuuden merkitys työntekijöille esikuvana Jeesuksen seuraamiseen ja nöyryyteen

13.30 Keskustelu

14.00 Johtajuus hallinnon, työntekijöiden ja seurakunnan jäsenten odotusten puristuksessa - Johtajuus ja hyvä hallinto läpinäkyvyyttä ja avoimuutta korostavien haasteiden edessä - Johtajuus hallinnon sopeuttajana nykyajan muu- toksiin ja kristillisen seurakunnan tarpeisiin - Johtajuus seurakunnan työalojen rajat ylittävänä kokonaisnäyn vahvistajana - Johtajuus seurakunnan jäsenten kutsujana vas- tuunkantajiksi seurakunnan työhön

14.30 Keskustelu

15.00 Kahvi

15.30 Johtajuus ja paimenvirka - Paimenviran merkitys kaikessa johtamisessa kirkossa - Onko jokainen työntekijä kirkossa sekä johtaja että paimen? - Miten huolehtia siitä, että kaikki johtajat kirkossa olisivat myös paimenia? - Paimenvirka, hengellisen elämän ohjaaminen ja kutsumustietoisuuden korostaminen

16.00 Keskustelu

16.30 Yhteenveto

17.00 Tauko, tutustuminen yhteisöjen posterinäyttelyyn

17.30 Päivällinen (ohjelma jatkuu seur. sivulla)

Johtajuus uusien haasteiden edessä


18.00 Sauna

20.00 Iltaylistys ja rukous

Torstai 3.11.2011

8.00 Aamupala

9.00 Aamuehtoollinen Riihikirkossa

10.00 Nuorten näky tulevaisuuden kirkosta ja johtajuudesta - Miten uudistaisin kirkkoa ja johtajuutta? - Millainen johtaja itse haluaisin olla? - Millainen johtaja on hyvä esimies? - Millaisia johtajia tulevaisuuden kirkko tarvitsee? - Millainen johtaja saa ihmiset innostumaan kirkosta?

10.00 Tulevaisuuden kirkkoherra: Jos olisin kirkkoherra, niin…

10.15 Näky tulevaisuuden työntekijästä, työntekijä- rakenteesta ja johtajuudesta kirkossa Niukkeneva talous pakottaa miettimään asioita uusiksi: - Onko meillä varaa kaikkiin nykyisiin työn- tekijöihin? - Keitä ja millaisia välttämättä tarvitsemme? - Entä vapaaehtoisten esiinmarssi työntekijöinä ja johtajina?

10.30 Tulevaisuuden piispa: Jos olisin piispa, niin…

11.00 Keskustelu

11.30 Rukous työntekijöiden ja johtajien puolesta Seminaarin päätös Lähettäminen ja siunaus

12.00 Lounas

Seminaarimaksu 45 € hengeltä + Päiväkummun täysihoito omin liinavaattein:

- ti-to 2-HH 100 € / hlö ja yhden hengen huone 130 € tai

- ke-to 2-HH 70 € / hlö ja yhden hengen huone 90 €.

Ilmoittautuminen Päiväkumpuun ensisijaisesti internetin kautta http://www.mission.fi/paivakumpu/tapahtumat/ tai tämän mahdollisuuden puuttuessa s-posti: [email protected] tai puh. 040 534 9507 tai 03-580 5500, fax 03-580 5555. Kerrothan ilmoittautuessasi mahdollisen ruokavaliosi.

Seminaarin yksityiskohtainen ohjelma alustajineen kerrotaan kevään 2011 aikana Hengen uudistus kirkossamme ry:n nettisivuilla www.hengenuudistus.fi sekä Kädenojennuksen seuraavassa numerossa ja lehti-ilmoituksissa.

Maksut ja ilmoittautuminenMuutokset mahdollisia

Viime vuoden työntekijäseminaari.

Kuvat: Jukka Hammarén


Hartolan kirkossa kuukauden toisena sunnuntaina klo 18Helsingissä Kallion kirkossa joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina klo 17 Helsingissä Malmin kirkossa kerran kuussa keskiviikkoisin klo 18, lisäksi Rukoile kiittäen -piiri joka maanantai klo 18 Helsingissä Munkkiniemen kirkossa kuukauden kolmas keskiviikko klo 19Hollolan Salpakankaalla Sovituksenkirkos-sa kuukauden viimeinen maanantai klo 18 Hämeenlinnassa Poltinahon seurakunta-talossa kuukauden ensimmäisenä lauantaina klo 18 Juupajoella Korkeakosken pikkukirkossa yhteyden ilta kuukauden viimeinen perjantai klo 18.30 Jyväskylässä Kuokkalan kirkossa kerran kuussa torstaisin klo 18.30Järvenpäässä seurakuntasalissa pääsääntöisesti joka toinen sunnuntai klo 17.00. Yhteyshenkilö: [email protected] seurakunnassa Suoraman seurakuntakeskuksessa Ilosanomailta joka toinen keskiviikko klo 18.30 Kemin kirkossa viidesti kevätkaudella ja kolmasti syyskaudella Keravan kappelin rukouspiiri tiistaisin klo 19 Nastolan seurakuntatalossa kerran kuussa torstaisin klo 18.30

Nokian seurakuntakeskuksessa parillisten viikkojen torstaina klo 18.30 Oriveden kirkossa kuukauden ensimmäi-senä keskiviikkona klo 18.30 Oulun Tuomiokirkkoseurakunnassa keskustan seurakuntatalossa kerran kuukaudessa sunnuntaina klo 17Paraisten kirkossa, Agricola-kappelissa parillisina viikkoina keskiviikkoisin klo 18.30Porissa, Keski-Porin kirkossa tiistaisin klo 18.30Raahen alueella joka kuukauden 2. sunnuntai vuorotellen Raahen kirkossa sekä Pattijoen ja Saloisten seurakuntakodilla. Riihimäen kirkossa maanantaisin klo 19Savonlinnan Pikkukirkossa Ilosanomailta joka toinen sunnuntai klo 17Tampereella Aitolahden kirkon jumalanpalveluksessa sunnuntaisin klo 10Tampereella Kalevan kirkon seurakunta-salissa joka toinen tiistai klo 18.30 Tampereella Messukylän kirkossa esirukouspalvelua sunnuntaisin klo 10 alkavan messun jälkeen sekä Uudenkylän seurakuntakodin ylistysmessussa parillisen viikon sunnuntaina klo 17. Tampereella Palatsiseurakunnan Tule Pyhä Henki -tilaisuudet sunnuntaisin klo 16.00, Kalevan seurakuntatalo, Väinölänkatu 26. www.palatsi.net tai 040 531 2512Tampereella Pyynikin Kirkkotuvassa Ylistyksen ja rukouksen ilta keskiviikkoisin

Seurakuntien järjestämiä säännöllisiä SANAN JA RUKOUKSEN ILTOJA

Nettisivujen www.hengenuudistus.fi:n Yhteydenotot-sivun kautta tai sähköpos-titse [email protected] voit ilmoittaa meille, mikäli seurakuntasi Sa-nan ja rukouksen illat puuttuvat listal-tamme tai tietomme ovat virheelliset.

Tällä listalla ja nettisivuillamme ilmoitta-minen on seurakunnille maksutonta.

Seurakunnat järjestävät seuraavilla paikkakunnilla säännöllisiä Sanan ja rukouksen iltoja tai jumalanpalveluksia, joissa on myös esirukouspalvelua. Tilaisuuksien nimet voivat vaihdella seurakunnittain, kuten esim. Sanan ja ylistyksen ilta, ylistyksen ja rukouksen ilta tai Sanan, sävelen ja rukouksen ilta.

klo 18.30 paitsi kuukauden 1. keskiviikkona klo 18.30 Aleksanterin kirkossa. Toholammin seurakunnassa Sykäräisen kappelissa Sanan ja rukouksen messu noin kerran kuussa sunnuntaisin klo 19 Turun Martinkirkossa tiistaisin klo 19, Ilpoisten piiriTuusulan kirkossa parittomien viikkojen torstaina klo 19.

Vantaan Rekolan kirkossa ylistyksen ja rukouksen ilta joka kuukauden 1. tiistai klo 19

Seurakuntia, joissa myös on SANAN JA RUKOUKSEN ILTOJA:

• Espoo/Tapiola • Helsinki/Roihuvuori • Jämsä • Karjasilta • Kempele • Lieto • Mikkeli • Perniö • Pälkäne • Salo • Ulvila • Valkeakoski

Muutokset mahdollisia.

ISRAEL KUTSUU... NÄE JA KOE PYHÄ MAA 17. - 30.10.2011 TIBERIAS, JERUSALEM , KUOLLUT MERI, NEGEV, EILAT, VÄLIMERI

Tiedustelut ja ilmoittautuminen, Matkanjohtajat:

pastori Timo Kuutti, Savitaipale puh. 040 8412834, 050 3826650 [email protected]

srk:n joht., rak.ins. Jukka Hammarén, Ylöjärvi puh. 040 531 2512 [email protected]

Matkaohjelma ja hinnat http://www.kinnerettours.fi/syksy2011


Ylistäjien verkoston tapaamiset aloitettiin kokoontumalla marraskuussa Riihimäellä ylistyksen ja Sanan uudistavassa hengessä. Lokakuussa tapasimme Hollolassa, Sovituksen-kirkossa. Tapaamiset jatkuvat tutustumisen ja koulutuksen merkeissä.

TULEVIA TAPAAMISIAHuom! Ylistysryhmien tapaaminen su 27.3.2011 Hyvinkäällä on siirtynyt syksyyn. Pahoittelumme!

TULE MUKAAN VERKOSTOON

Ilmoita itsesi tai ryhmäsi mukaan ylistäjien verkostoon verkoston vetäjälle Maarit Peltomaalle, [email protected] tai puh. 040 746 2632. Lähetämme sinulle sähköpostitse tietoa kokoontumisistamme.

Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä. Psalmi 34:4

Pankkitilit ja lahjoitusviitteetYlistäjien verkosto

JÄSENASIAA

Hengenuudistus

kirkossamme ry

Tapahtumakalenteri takasivulla.

HU hallituksen ja asiantuntijoiden esittely

s. 8

Hengen uudistus kirkossamme ryFI21 2047 1800 1225 24 (Nordea 204718-122524)viite 1009Hengen uudistuksen toiminta

Yrjö Niemen kannatustiliFI79 2047 1800 1216 74 (Nordea 204718-121674)viite 2008Siperian työ seurakunnissa ja vankiloissa

Toivon lähde -työn kannatusFI18 1032 3000 5434 33 (Nordea 103230-543433)viite 2642Toivon lähde -koulutus

Jukka Hammarénin kannatustiliFI96 1395 3000 1016 13 (Nordea 139530-101613)viite 2202

Markku Ylipään kannatustili ja viite on muuttunutCantate FI71 1395 3000 1026 45 (Nordea 139530-102645)viite 4501

Jukan ja Markun Keräyslupa POHADNo/2010/2072 29.10.2010. Luvan saaja Tampereen Palatsi ry. Keräys-alue Suomi lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Keräysaika 1.11.2010-31.7.2012. Keräysvarojen käyttö: Cantate -ohjel-man tuottamiseen (Markun tili) ja hengellisen työn tukemi-nen (Jukka). Näitä keräystilejä hoitaa Tampereen Palatsi ry.

www.hengenuudistus.fiHENGEN UUDISTUKSEN NETTISIVUT

OVAT UUDISTUNEET! Uutuutena blogi, johon tulee

viikottain uusi kirjoitus. Käy tutustumassa!

VUOSIKOKOUSKUTSU

Hengen uudistus kirkossamme ry:n

sääntömääräinen vuosikokous pidetään

Hämeenlinnassa, Keskusseurakuntatalossa,

Rauhankatu 14

maanantaina 28.3.2011 klo 13.00.

Esillä sääntömääräiset asiat.

Tervetuloa!


Mitä jäsenyys tarjoaa?

Kädenojennus on Hengen uudistuksen jäsenlehti ja saat jäsen-maksun maksamalla. Pidämme jäsenistöömme yhteyttä myös muulla tavoin, mm. jäsenkirjeellä, sähköpostina lähetettävillä nettikirjeillä ja -tiedotteilla.

Jäseneksi voit ilmoittautua tilaisuuksissamme tai ilmoittamal-la siitä toimistoomme. Jäsenmaksu on tällä hetkellä 27 €/ vuosi, josta lähetetään erillinen lasku jäseneksi ilmoittautuneille.

Mikäli sinulla on käytössäsi sähköposti ja haluat mukaan net-tiystävälistalle, ilmoita sähköpostiosoitteesi toimistoomme, [email protected].

Yhdistys järjestää joka vuosi elokuun ensimmäisenä viikonlop-puna valtakunnallisen kesäjuhlan. Lisäksi järjestämme vuosit-tain koulutustapahtumia seurakuntien ja kristillisten järjestöjen työntekijöille sekä näissä vapaaehtoistyötä tekeville maallikoille. Tutustu myös nettisivuihimme www.hengenuudistus.fi.

Millainen on sinun näkysi? Millainen on sinun näkysi kirkosta ja sen seurakunnista? Mil-lainen on sinun missiosi? Haluatko olla mukana rakentamassa seurakuntaa Ef. 4:11-16 pohjalta? Tule joukkoomme tekemään näystä totta.

Voit myös antaa Hengen uudistukselle lahjoituksen. Kan-natustilit on mainittu alla olevassa tilisiirrossa ja viereisellä sivulla.

UUSI JÄSENHalutessasi liittyä jäseneksi ilmoita siitä toimistoomme tai täy-tä tiedot nettilomakkeelle osoitteessa www.hengenuudistus.fi. Tarvittavat jäsentiedot ovat: Nimi ja osoite sekä mielellään myös vapaaehtoiset tiedot: syntymävuosi tai muu tunniste, sähköpostiosoite ja puhelin. Näillä tiedoilla erotamme saman-nimiset henkilöt toisistaan ja helpotamme yhteydenpitoa jäse-nistöömme.

NYKYINEN JÄSENTämän vuoden jäsenmaksusta lähetämme laskun kotiin tai säh-köpostiisi.

LAHJOITUKSET Lahjoitukset voit maksaa alla olevalla tilisiirrolla. Lahjoittaes-sasi Hengen uudistuksen työhön käytä esipainettua tili- ja vii-tenumeroa.

Lahjoittaessasi työntekijän kannatukseen, vaihda tili- ja vii-tenumero. Kannatustilien numerot ja viitteet on mainittu sekä tilisiirrossa että viereisellä sivulla.

Rahankeräyslupa Hengen uudistus kirkossamme ry:lle:

Poliisihallitus 28.1.2011 No 2020/2010/3621. Keräysaika ja -alue 28.1.2011 – 31.12.2012 Suomi lukuun ottamatta Ahve-nanmaata. Kerättävät varat käytetään yhdistyksen toiminnan kulujen kattamiseen kuten jäsenlehden julkaisuun, koulutusti-laisuuksien järjestämiseen, avustus- ja lähetystyöhön Venäjäl-lä ja henkilöstökuluihin. Keräyksen toimeenpanija on Hengen uudistus kirkossamme ry.

JÄSENTIETOJEN MUUTOKSETIlmoita nimen- ja osoitteenmuutokset toimistoomme, sähkö-postilla [email protected], puhelimitse 040 531 2512 (ti–pe klo 10–14) tai postitse Hengen uudistus kirkossamme ry, Simotuntie 13, 33480 Ylöjärvi. Näin varmistat, että Kädenojennus-lehti ja yhdistyksen posti tulevat oikeaan osoitteeseen.SÄHKÖPOSTIOSOITTEETIlmoita sähköpostiosoitteen muutos sähköpostilla osoitteeseen [email protected].

Lämmin kiitos jäsenille ja lahjoittajille!

E LEHDEN TULEMISEN VARMISTAT MAKSAMALLA JÄSENMAKSUN D

Hengenuudistus

kirkossamme ry

Saajan tilinumeroSaaja

Maksaja

Allekirjoitus

Tililtä nro

KUITTISaajan tilinumeroSaaja

Maksaja

TILISIIRTO TARKOITETTU VAIN LAHJOITUKSILLE!

TILISIIRTO

Hengen uudistus kirkossamme ryNordea 204718-122524, viite 1009

Yrjö Niemen kannatustiliNordea 204718-121674, viite 2008

Marko Huhtalan kannatustiliNordea 103230-543441, viite 1203

Petri Kauhasen ja Toivon lähde -työn kannatustiliNordea 103230-543433, viite 2642

Jukka Hammarénin kannatustiliNordea 139530-101613, viite 2202Markku Ylipään ja Cantaten kannatustiliNordea 139530-102645, viite 4501

€

Tilille

Tililtä nro

Viite

Eräpäivä €

Hengen uudistus kirkossamme ryFI21 2047 1800 1225 24 viite 1009

Yrjö Niemen kannatustiliFI79 2047 1800 1216 74 viite 2008

Toivon lähde -työn kannatusFI18 1032 3000 5434 33 viite 2642

Jukka Hammarénin kannatustiliFI96 1395 3000 1016 13 viite 2202

Markku Ylipään ja Cantaten kannatustili FI71 1395 3000 1026 45 viite 4501

Hengen uudistus kirkossamme rySimotuntie 1333480 YLÖJÄRVI

Hengen uudistuksen järjestämät tapahtumat

11.3.2011 Kirkonrakentajien Foorumin seminaari “Polttopisteessä seurakunnan jäsenyys” Mikkelissä Kirkonmäen seurakuntatalossa. Järj. Kirkonrakentajien Foorumi/Hengen uudistus kirkossamme, Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli ja Mikkelin tuomiorovastikunta. Lisätiedot sivuilla 20 - 21.

27.3.2011 Ylistysryhmien tapaaminen Hyvinkäällä peruuntunut. Uutta tapaamista suunnitellaan ensi syksyksi.

5.-7.8.2011 Kesäjuhla ”Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herran kunnia ja voima” Rovaniemellä. Järj. Rovaniemen seurakunta ja Hengen uudistus kirkossamme. Lisätietoja sivulla 25 sekä tarkemmin seuraavassa lehdessä sekä nettisivuillamme.

1.-3.11.2011 Työntekijäseminaari ”Johtajuus uusien haasteiden edessä” kurssikeskus Päiväkummussa Orivedellä. Seminaarin järjestävät Hengen uudistus kirkossamme ry, Suomen Lähetysseura ja Kirkkopalvelujen Opintokeskus. Lisätiedot ss. 27 - 28.

TAPAHTUMAKALENTERISeuraa tapahtumakalenteria myös netissä www.hengenuudistus.fi

Reijo Telaranta

Seurakuntien järjestämiä tapahtumia, joissa Hengen uudistuksen väkeä mukana

12.-13.3.2011 Toivon lähde -koulutus Hollolan Parinpellossa. Mukana Liisa ja Gunnar Weckström.

Muita tapahtumia ja ohjelmia, joissa Hengen uudistuksen väkeä mukana

TV7: Kristillisiä kirjoja esittelevä ja arvioiva, Reijo Telarannan luotsaama Kirja esitetään lauantaisin klo 19.00. Ohjelma uusitaan seuraavan viikon aikana kolmasti. Tiedot ohjelmasta sekä ohjelmassa käsiteltyjen noin neljänsadan kristillisen kirjan esittelyt löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi.

TV7: Markku Ylipään Cantate-ohjelmasarja jatkuu TV7-kanavalla. Ohjelma-ajat nähtävissä netissä www.tv7.fi sekä www.cantate.fi.

Tutustu myös TV7:n ohjelma-arkistoon.

Muutokset mahdollisia.

Documents

Kädenojennus - Hengen uudistus kirkossamme ry · vin lähelle Lutheria ja hän rukoili, että jos Jumala pelastaa hänet myrskystä, hän ryhtyy munkiksi. Jumala pelasti hänet ja