Niin paljon on Jumala sinua rakastanut,että Hän antoi ainoan poikansa,

ettet sinä, joka Häneen uskot, hukkuisi vaan saisit iankaikkisen elämän.

2

TOIMITTAJAN PALSTA

Itsenäinen Suomi täytti 97 vuotta. Rauhan aikaa on kestänyt kauan mutta nyt on taivaalle nouse-

massa tummia uhkapilviä. Meidän tulee rukoilla aivan erityisesti Poh-joismaiden puolesta mutta emme saa myöskään unohtaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka elävät sodan jaloissa ilman kotia ja kotimaata. On Ju-malan suurta armoa, että olemme saaneet elää rauhassa täällä Pohjo-lassa näinkin kauan ja meidän tulee kiittää Häntä siitä.

Timo kirjoittaa, että synti on riis-tänyt ihmisiltä tulevaisuuden ja toivon. Pimeys tuntuu välillä läpi-pääsemättömältä. Mutta pimeyden ollessa pahimmillaan, Jumala on aina tuonut lapsilleen uuden toivon oikeaan aikaan.

Syyskuun lopulla koko seurakunta sai iloita yhdessä Kertun ja Mirja-min kanssa Keniassa tehdyn lähe-tystyön tuloksista, kun piispa Eli Rop, jonka Kerttu pienenä poikana sai johdattaa uskon tielle, oli käy-mässä Finska Filadelfiassa.

Seija on jo jonkin aikaa ollut seu-rakuntamme kanslisti, mutta vasta nyt sain mahdollisuuden haasta-tella häntä. Empaattinen Seija on

vakuuttunut siitä, että jokaisessa ihmisessä on oma helmensä, kun vain malttaa etsiä.

Miten olemmekaan ikävöineet ra-kasta sisartamme Helliä, joka on ollut Herran työpöydällä ja poissa keskuudestamme jo runsaan vuo-den. Hän haluaa näin lehden väli-tyksellä kiittää esirukouksista vai-kean sairauden aikana. Kunto on kohentunut ja tunnelissa näkyy jo valoa…

Kun Taisto illalla vuoteessaan sanoi Jumalalle haluavansa olla Hänen käytössään, eritoten niissä edeltä valmistetuissa tapahtumissa, niin jo seuraavana päivänä tuli yllättävä tilaisuus.

Kun me riistämme Jumalalta kym-menyksissä ja antimissa, ei ole ihme, että siunausten aika ei ole koittanut. Mutta jos teemme pa-rannuksen, Hän on luvannut avata taivaan ikkunat ja vuodattaa siu-nausta ylenpalttisesti.

Siunattua Joulua koko seurakunnalle!

Leena El Rafie

3

Elämme vuoden pimeintä ai-kaa. Aurinko ei monena päivä-nä jaksa näyttäytyä ollenkaan.

Paksu pilviverho ja harmaa tihkusa-de luovat ankean hämärät puitteet marraskuiselle vaelluksellemme. Onneksi joulu on jo ovella. Tuikkivat kynttilät, jouluvalot ja tiivis juhlan odotuksen tunnelma helpottavat harmauttamme. Myös Raamattu puhuu valon vaikutuksesta pimeäs-sä eläville ihmisille. ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus. Sinä teet kansan suureksi, annat sille suuren ilon.” Jes.9:1,2.

Evankeliumin mukanaan tuomaa valoa tarvitaan kipeästi tänä päi-vänä pimeyden keskelle. Ihminen ei ole oppinut mitään vuosisatojen saatossa. Viha, väkivalta, sodat, itsekkyys, vääryys ja omien etu-jen etsiminen pitävät ihmiskuntaa edelleen lujasti hämärän asuinsi-joilla. Enemmän kuin vuodenai-kojen vaihteluista johtuvasta pi-meydestä täällä Pohjan perukoilla, ihmiskuntaa on vaivannut kautta aikain hengellinen pimeys. Synti ei ole koskaan ollut hienotunteinen. Se on riistänyt ihmisiltä tulevaisuu-den ja toivon, ja se on kirjaimelli-

sesti vanginnut heidät kuoleman varjon laaksoon.

Pimeys tuntuu välillä läpipääsemät-tömän massiiviselta. Mutta Jumala ei ole unohtanut luomiaan ihmisiä. Pimeyden ollessa pahimmillaan, Ju-mala on aina tuonut uuden toivon oikeaan aikaan lapsillensa. Valon sytyttäjinä eri aikakausina ovat ol-leet mm. Mooses, Gideon, Nehe-mia, Esra, Ester, Daniel ja lukuisat muut profeetat. Kirkkaimman valon tuoja oli luonnollisesti vapahtajam-me Jeesus.

Seurakunnassamme olemme hen-gellisesti eläneet pitkän aikaa il-man suuria voittoja. Olemme huo-kailleet, odottaneet ja kaivanneet uutta siunauksen aikaa. Olemme käynnistäneet rukous- ja paasto-kampanjan, jonka tarkoituksena on päästä näkemään hengellisiä voit-toja. Viime aikoina olemme saaneet iloita jatkuvasti kasvavasta maahan-muuttajatyöstä. Marraskuun alussa saimme järjestää pitkästä aikaa kastetilaisuuden jolloin kastoimme neljä uskoon tullutta ystävää. Yksi heistä oli entinen muslimi, nyt elä-mänsä Jeesukselle antanut Joosef!Merkkejä uudesta ajasta on ilmas-sa. Valo loistaa pimeän keskelle.

PIMEYS VÄISTYY

4

Lähestyvä joulu muistuttaa meitä siitä, että Jeesus tuli taivaan lah-jana pimeään maailmaan tuodak-seen toivon ja tulevaisuuden niin suomalaisille, ruotsalaisille kuin myös kaikille muille kansallisuuksil-le maan kamaralla! Tärkeä kysymys on, osaammeko iloita ja kiittää Ju-malaa kaikesta siitä mitä näemme tapahtuvan ympärillämme? Loppu-vuodesta seurakunnassamme jär-jestettiin lähetystyöhön innostava Kairos-kurssi. Kurssi tähdentää Aa-brahamin osaksi tulleen siunauksen laajuutta. ”Sinussa tulevat siuna-tuiksi kaikki maailman sukukunnat.” Jumala tahtoo kaikkien kansojen, kielien ja heimojen olevan kerran edustettuina taivaassa. Hän näkee

jokaisen ihmisen yhtä kallisarvoise-na. Jumala on antanut meille mah-dollisuuden tehdä työtä lukuisien kansallisuuksien kanssa. Tämä on Jumalan maailmoista loistava valo niille ihmisille, jotka eivät vielä tun-ne Joulun Herraa Jeesusta. Tässä ilosanoman jakamisessa saamme olla seurakuntana mukana. Pimey-den on väistyttävä silloin, kun sano-ma Jeesuksesta saavuttaa ihmissy-dämen. Oli sitten kyse islamilaisuu-desta tai mistä muusta vangitsevas-ta ismistä tahansa.

Siunattua Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta teille kaikille!

Timo Hakkarainen

Syyskuun lopulla saimme seu-rakuntana olla todistamassa, miten usko muuttuu näkemi-

TÄRKEÄ LÄHTEÄ MATKALLE – YHTÄ TÄRKEÄÄ PÄÄSTÄ PERILLE

seksi. Harvinaislaatuisessa tilaisuu-dessa vieraili piispa Eli Rop Keniasta tulkkinaan entinen työtoverinsa

5

Mirjami Ylenius Kuosmanen. Eli Rop on konkreettinen todiste sii-tä, että meidän työmme ei ole ol-lut turha Herrassa, kuten Mirjami asian ilmaisi. Seurakunta ei turhaan lähettänyt Kerttu Keinosta ja Mirja-mi Yleniusta Chemelilin lähetysase-malle.

Eli tulee uskoonEräässä rukouskokokouksessa lapsi-rakas Kerttu huomioi aivan perällä pienen kuusivuotiaan Elin käden-noston ja sai johdattaa hänet us-koon. Toiset pojat siinä naureskeli-vat lähetyssaarnaajien vajavaiselle kielitaidolle, mutta Eli oli päätök-sensä tehnyt. Kun Eli oli 9-vuotias, Mirjami tuli Chemeliliin pitämään kerhoja ja leirejä ja hänestä tuli perheen hyvä ystävä. 11-vuotiaana Eli jo saarnasi sairaalassa mieliteks-tistään Joh 3:16. Mirjamin kautta Eli pääsi mukaan evankeliumin työhön Kenian Ristin Voitto lehteen toimit-tajaksi ja myöhemmin hänestä tuli Korun Raamattukoulun johtaja. Hän on nyt Nandi-alueen piispa ja ollut mukana Herran työssä jo 26 vuotta. Hänen seurakunnassaan on jo yli 1000 jäsentä ja se on vuoros-taan synnyttänyt uusia seurakuntia!Jumala kehotti Eliä perustamaan ra-dio- ja Tv aseman. Varat siihen tuli-vat ihmeellisellä tavalla ja nyt se lä-hettää ohjelmaa vuorokauden ym-päri 14 kielellä. Ohjelmilla on noin seitsemän miljoonaa potentiaalista

kuulijaa ja asemalle tulee päivit-täin 250 palautetta. Juuri samana aamuna Eli oli saanut tekstiviestin, jossa lähettäjä kertoi tulleensa us-koon ohjelman kautta. Tänään Ke-nian Täyden Evankeliumin kirkossa on jo noin miljoona jäsentä.- Te uhrasitte näkemättä ja nyt

minä olen tullut näytille. Olen vain yksi mutta taivaassa on mil-joonia. Minä olen suomalaista tekoa (made in Finland): suoma-lainen kätilö auttoi minut maail-maan, tulin uskoon suomalaisen työn kautta ja olen saarnannut suomalaisten kanssa. Te annoit-te Kertun ja Mirjamin ja Jumala lähetti minut kiittämään. He ko-kivat vaikeita asioita. Haluan olla kiitosuhri siitä, mitä te olette an-taneet. Älkää väsykö, kun teette hyvää!

Aloitettu työ pitää saattaa päätökseenChepswertan kirkko on rakennet-tu Finska Filadelfian lahjoittamilla varoilla ja Kerttu Keinonen valvoi työntekoa. Rahat eivät kuitenkaan riittäneet maalarin palkkaamiseen, joten Kerttupa päätti maalata kir-kon itse. Hän pyysi Eliä avuksi mut-ta tämä esteli, ettei hänellä ole ai-kaa, koska tärkeä loppututkinto oli edessä. Hän meni kuitenkin lopulta Kertun avuksi ja kirkko tuli maalat-tua.

6

Kokeissa hän oli sitten tuloksiltaan yksi parhaista! Hän oppi, että Juma-la tulee aina laittaa ensimmäiselle sijalle.Eli kertoi myös siitä, kun lähetys-aseman ruohonleikkuri oli mennyt rikki. Hänen kehitysvammainen iso-veljensä Daudi ehdotti, että he me-nisivät leikkaamaan ruohon. Pojat tekivät töitä kaksi päivää. Kolman-tena päivänä Eli lähti naapurikylän lasten houkuttelemana pelaamaan palloa veljensä estelyistä välittä-mättä ja Daudi jäi yksin jatkamaan työtä. Kerttu oli kaksi päivää ihme-tellyt, että kuka sitä ruohoa oikein leikkasi, ja kolmantena päivänä hän lähti ottamaan selvää. Hän löysi Daudin yksin työpaikalta, antoi hä-nelle karkkia ja kantoi hänet seläs-sään kotiin. Eli yritti väittää, että hänhän sen työn oli tehnyt, mutta silti hänen veljensä sai palkan. Hän sai siitä opetuksen, että kun on aloittanut työn, pitää pysyä työpai-kalla ja saattaa työ päätökseen.

Kaikki eivät pääse perilleEli luetteli viisi tunnettua Raamatun henkilöä, joista vain kaksi (Joosua ja Kaleb) pääsi perille luvattuun maa-han, kun israelilaiset lähtivät Egyp-tistä. 1) Mooses, kansan johtaja, teki Jumalan avulla yli kymmenen ih-mettä. Hänellä oli kuitenkin äkkipi-kainen luonne: hän rikkoi Jumalan tekemät taulut, hän tappoi egyp-

tiläisen ja hän hakkasi vihoissaan sauvallaan kalliota, kun Jumala käski hänen puhua sille. Mooses ei päässyt perille.2) Aaron oli veljensä Mooseksen puhemies ja ylimmäinen pappi. Hä-nellä ei ollut henkilökohtaista kut-sumusta ja hän alkoi seurata kansan mielipidettä ja teki sille epäjumalan kuvan. Raamatussa ei tunneta de-mokratiaa. Meidän tulee olla sen puolella johon me uskomme.3) Mirjam oli etevä laulaja ja pro-feetta mutta hänet valtasi kateus veljeään kohtaan. Hänhän oli sen-tään pelastanut veljensä Niilistä mutta nyt Jumala nostikin hänen veljensä. Kateus on ollut syynä sii-hen, miksi monet seura- kunnat ovat jakaantuneet.

- On hyvä aloittaa mutta pitää myös pystyä lopettamaan, saat-tamaan loppuun. Monet kristityt ovat joutuneet harhateille, kun he ovat lähteneet seuraamaan ih-meitä ja merkkejä. Ei niin, että us-kovat seuraavat merkkejä, vaan merkit seuraavat uskovia.

Eli kehotti meitä kaikkia kilvoittele-maan loppuun saakka (finish well).

Kerttu muisteleeChemelilin lähetysasema 10.12.1966Kerttu ja Alice Tuominen olivat juuri edellisyönä joutuneet ryöstön koh-teeksi ja Jumala oli varjellut heidät.

7

Aamuhartaudessa, johon lähetys-aseman väki oli kokoontunut, Sa-muel Kiprop, Elin isä, luki Raamat-tua. Nyt oli lukuvuorossa psalmi 124: Kiitos Herralle, joka pelastaa kansansa vihollisen kädestä: ” Ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan, niin he meidät elävältä nielisivät…” Syvä kiitollisuus täytti kaikkien sy-dämet ja hiljainen ylistys kohosi Ju-malan puoleen.Myöhemmin samana päivänä Elin äiti Paulina tuli tapaamaan Kert-tua ja antoi hänelle käsin punotun kassin. Siinä oli lappu, jossa oli vain yksi sana – Immanuel. Kerttu toisti sanaa - Immanuel, Immanuel - ja itki. Kaikki nämä vuodet tämä kas-si on ollut Kertun matkassa ja Eliltä tulivat kyyneleet silmiin, kun hän nyt näki äitinsä Kertulle antaman kassin.

Tavallinen aamu lähetysasemallaAlice oli lähtenyt Kisumuun vie-mään autoa huoltoon. Yhtäkkiä Kertun valtasi hätä ja hän rukoili lä-hettien ja afrikkalaisten työntekijöi-den puolesta, mutta se ei koskenut ketään heistä. Kerttu tunsi, että oli kysymyksessä vaaratilanne ja hän sanoi Jumalalle: ”Herra, sinä tiedät kuka hän on. Varjele häntä! ”Hän ajatteli lähteä katsomaan po-tilaita ja samalla katsoa, miten sii-vous eteni. Elin isä Simeon Kiprop

oli nimittäin sanonut, että autotal-lin ja varaston välinen tila, johon oli kerääntynyt romua, oli siivotta-va, muuten siitä tulisi käärmeiden pesä.Kertun mieleen tulivat sanat: Val-mistaudu kohtaamaan Jumalaasi. Hän kysyi mielessään: Koskeeko se minua? Hän ajatteli kuitenkin käydä ensin hoitamassa potilaat ja sitten palata takaisin kirjoittamaan Alicel-le jäähyväiskirjeen… Kerttu näki maassa lojumassa kaksi vastakkain olevaa peltiä. Hän kantoi niitä vasemmassa kyynärtaipees-saan ja heitti ne kentälle, jolloin ne irtosivat toisistaan. Yhtäkkiä eräs evankelista sanoi Kertulle: ”Mene!” Kuului lätkimistä. Miehet tappoivat levyjen välissä olleen vihreän mam-ban. Simeon nosti levyt maasta ja pyysi Kerttua asettamaan ne kyy-närtaipeeseensa. Niissä oli yksi ai-noa reikä, mistä käärme pääsi pois, ja juuri siinä olivat Kertun sormen-jäljet. Kaikki uskovaiset alkoivat ko-valla äänellä ylistää ja kiittää Juma-laa. Koska paikalle oli kerääntynyt paljon väkeä, Simeon pyysi yhtä po-jistaan hakemaan Raamatun ja luki 1 Moos. 3:14 siitä, mitä Jumala sa-noi käärmeelle. Sitten hän saarnasi, että Jeesus on murskannut käär-meen pään. Monet tulivat uskoon ja ylistyksen pauhu täytti tienoon. Teksti Leena El RafieKuva Margareta Djupbäck

8

Marraskuisena sunnuntaina kävin tervehtimässä Helli Perkiötä Tumbassa.

Ovella oli vastassa kiitollinen ja va-loisa Helli. Hän kertoi viettäneensä aikaisemmin päivällä keidashetken Helmi Vakoniemen kanssa. Hel-mi, joka on muistisairas, soittelee usein Hellille, ja he rukoilevat pu-helimen välityksellä. Helmi profetoi väkevästi. Tämä lahja toimii hänellä edelleen kirkkaasti, vaikka muuten

muisti katkeilee. Eikö olekin valta-vaa?

Vuosi sitten elokuussa Hellillä oli niin kovia kipuja, että hänen oli pak-ko lähteä sairaalaan akuuttiin. Tut-kimuksissa paljastui hirvittävä syy kipuihin – syöpä. Diagnoosin saa-tuaan Helli oli huolissaan autonsa pysäköintimaksusta ja siitä, miten auto saadaan takaisin kotiin, kos-ka hän joutui jäämään sairaalaan

JOULUTERVEISIÄ HELLILTÄ

9

lisätutkimuksia varten. Siinä lääkäri vähän ihmetteli asioiden tärkeys-järjestystä ja hänelle tarjottiin sekä pappia että kuraattoria. Mutta Hel-lillä oli sisäinen rauha eikä hän tun-tenut pelkoa. Hän vain totesi, ettei tarvitse mitään, ja sai kertoa lää-kärilleen sisäisestä rauhasta ja tur-vautumisesta suureen Jumalaan, joka ei koskaan tee virheitä. Siinä tuli lääkärille tippa silmään…

Viime talvi oli erittäin rankka. Vah-vat solumyrkyt panivat vatsan se-kaisin ja veivät ruokahalun. Paino laski 30 kiloa! Vatsakivut olivat niin sietämättömät, että sytostaat-tihoito jouduttiin keskeyttämään useammaksi kuukaudeksi. Sen seu-rauksena syöpä paheni. Helli kertoi olleensa todella pohjalla. Kunto tietysti meni, kun ei pystynyt syö-mään. Kesällä juhannuksen jälkeen Helli pääsi kotiin sairaalasta ja ruo-ka alkoi taas maistua. Hän kiittää Jumalaa siitä, että saa taas syödä! Ajatelkaa! Tämä on meille muille niin itsestään selvä asia.Painokin on alkanut palautua, kun ruoka maittaa, ja joinakin päivinä sujuu jopa siivous ja kaupassa käyn-ti. Kotiavustajat, jotka ovat näh-neet Hellin tilanteen, ihmettelevät hänen nopeaa toipumistaan, joka Hellin itsensä mielestä on hidasta. Hänellä on niin ikävä päästä pian seurakuntaan mukaan ja tavata ys-täviä.

Jo kauan sitten Jumala ilmoitti Hel-lille, että hänelle on varattuna teh-tävä ja Helli onkin malttamattoma-na kysellyt, milloin se aika koittaa. Jumala on kerta toisensa jälkeen muistuttanut tästä tehtävästä.

- Herra syventää työtänsä minussa ja puhdistaa ja kiillottaa astiaansa jalompaa käyttöä varten laskeak-seen Pyhän Hengen voiman, uut-ta voimaa, uutta tulta. Olen nyt työpöydällä. Jumala tarvitsee as-tioita. Kaikki se, mitä on tapahtu-nut, on vain Jumalan armotyötä, ei ihmisten. Laulussa sanotaan: ”Ei nöyrää lapsen mieltä vain sat-tumalta saa…”

Helli kertoo, että hiljaisuudessa oi-valtaa omia puutteitaan ja vikojaan mutta Jumala aina lohduttaa: ”Älä pelkää! Minulla on tehtävä sinulle.”Tunnelin päässä näkyy valoa ja Helli palaa uteliaisuudesta saada nähdä, minkä tehtävän Jumala on hänelle varannut.

Hän on kiitollinen myös siitä, että Jumala on varjellut hänet masen-nukselta. Ystävät ovat muistaneet ja hän haluaa näin kiittää koko seu-rakuntaa esirukouksista ja toivottaa Hyvää Joulua.

Teksti ja kuva Leena El Rafie

10

Seurakuntamme kanslisti Seija Schwartz vietti lapsuutensa Hyvinkäällä. Vanhemmille tuli

ero ja lapset jaettiin. Seijalla oli ikä-vä veljeään ja hän päätti jo silloin, että hän tulisi itse tekemään kaik-kensa, ettei hänen oma perheensä hajoaisi. Nyt aikuisiällä kontakti vel-jeen on tiivis.

Seija tutustui tulevaan puolisoonsa jo varhaisessa teini-iässä. Taisto oli neljä vuotta vanhempi (seitsemän-toistavuotias) orpo romaninuoru-kainen, joka oli muuttanut Vuoka-tilta Hyvinkäälle. Heistä tuli erittäin hyvät ystävät ja Seijaa lainatakseni he ”kasvoivat yhteen”.

Koulun loputtua Seija lähti au pai-riksi vuodeksi Englantiin ja puoleksi vuodeksi Liechtensteiniin. Tällä ai-kana Taisto oli muuttanut Tukhol-maan ja Seija tuli perässä. Jouluna 1968 he perustivat perheen. Taisto oli Hyvinkäällä tunnettu ahkerana ja hyvänä työntekijänä ja jotkut, jotka eivät tunteneet Seijaa, olivat vähän huolissaan, että olikohan se Taisto nyt saanut kunnon vaimon. Kun tytär Heidi oli pieni, he muutti-vat välillä kolmeksi vuodeksi takai-sin Hyvinkäälle mutta palasivat sit-ten uudelleen Tukholmaan ja jäivät.

Vuonna 1978 alkoi tapahtumien ketju perheen elämässä. Toinen lapsi, Markus, oli syntynyt ja kaikki asiat olivat todella hyvin, kunnes Seija sairastui. Hänellä epäiltiin syöpää. Karolinskan onkologi-osas-tolla hänen silmiinsä osui Hyvä Sa-noma lehti, jossa Eija Merilä kertoi uskoontulostaan. Seija oli kiinnos-tunut. Isän uskoontulo 1964 ja sitä seurannut mullistava muutos hänen elämässään oli myös tehnyt suuren vaikutuksen Seijaan. Hän kertoi miehelleen, että hän luuli tunte-

TEHTÄVÄNÄ OLLA RINNALLA KULKIJA

11

vansa Jumalan kutsua… Kesällä he sitten lähtivät yhdessä Suomeen. Taisto halusi näyttää lapsille miten sukelletaan. Hän sukelsi pohjaan ja loukkasi niskansa niin pahasti, ettei pystynyt pitämään päätään pys-tyasennossa, sillä kolmas ja neljäs niskanikama olivat vaurioituneet. Heidi-tyttärelle tapahtui myös on-nettomuus. Hän ajoi pyörällä päin puuta niin että hampaat lähtivät. Kun Taisto kotiin tullessaan näki ve-rijälkien johtavan omaan kotiinsa, hän teki lupauksen Jumalalle, jos tytär säästyisi. Uskoontulo tapahtui Döbelnsgatanin rukoushuoneella vuonna 1978. Kaija Borg ja Tais-to rohkeampina jättäytyivät ensin ja sitten oli Seijan ja Viktor Borgin vuoro. He olivat hyviä perheystäviä keskenään. Taisto on periaatteen mies ja Seija tiesi, että mies oli to-sissaan tehnyt uskonratkaisun. He olivat olleet kovia tupakoimaan eikä Seija uskonut, että hän itse pääsisi tupakasta eroon. Hänellä oli tupakka-aski varalla mutta se jäi kerralla siihen uskoontulon myötä.

Seija on projekti-ihminen. Asues-saan Lidingössä vuonna -76 hän otti selville, että siellä asui 8000 suoma-laista, joten hän perusti sinne Suo-mi seuran. Taiston kanssa he olivat aktiivisesti mukana järjestäen pal-jon toimintaa ja saivat näin paljon ystäviä. Kun he tulivat uskoon, ystä-vät kaikkosivat. Eräskin pariskunta

totesi: ” Ei noitten olisi tarvinnut, kun ovat kunnon ihmisiä.”

Uskoon tultua Seijalle ja Taistolle selvisi, että heidän tehtävänsä oli olla rinnalla kulkijoita. Kodittomat saivat majapaikan heidän luonaan ja lapset saivat jo pienestä tottua erilaisiin ihmisiin. Kerran heidän luokseen muutti asumaan nainen, joka oli asunut kadulla seitsemän vuotta.

Seijan motto on: Jokaisessa ihmi-sessä on oma helmensä, kun vain malttaa etsiä. Hän kertoo, että he ovat Taiston kanssa aina olleet omia persoonia. Vasta seurakun-nassa oikeastaan tiedostettiin, että heillä on kaksi kulttuuria. He ovat halunneet antaa lapsilleen kum-mastakin kulttuurista parhaat puo-let. Seurakunnan keskellä lapset saivat vahvan ruotsinsuomalaisen identiteetin. Eräässä haastattelussa Markus-poika oli sanonut: ”Kakku, missä on paljon mausteita, on pa-rasta.”

Taisto on uranuurtaja sillä hän on ensimmäinen romani seurakunnan vanhemmistossa. Hän on myös us-kollinen kuorolainen ja musikaali-suus on periytynyt pojalle, joka on ammatiltaan oopperalaulaja. Seijan aloitteesta on syntynyt useita pro-jekteja: ystäväpalvelu, yksinäisten joulujuhla, omaisen menettänei-

12

den tapaaminen ja nyt uusimpana projektina lapsiperheiden lounas kokouksen jälkeen.

Viidentoista vuoden työrupeama sairaalassa sekä eri palveluajan yritysten työnjohtana on antanut Seijalle sekä empatiaa että vank-kaa johtamis- ja organisointikykyä, mikä on suureksi siunaukseksi seu-rakunnassamme.

Seijan työn takia perheellä on kau-punkikoti, jossa he viettävät alkuvii-kon ja koti Tukholman ulkopuolella, jossa Taistolle riittää näpräämistä ajankuluksi. Viisi lastenlasta pitää myös huolen siitä, että tekemistä riittää.

Teksti ja kuva Leena El Rafie

Yhteiskunnastamme on mel-kein kokonaan hävinnyt Ju-malan kunnioitus, mikä oli

vielä yleistä omassa lapsuudessani: käskyjä noudatettiin ja lepopäivä pyhitettiin. Malakian kirjassa 1:6 sa-notaan: ”Poika kunnioittakoon isää ja palvelija herraansa. Mutta jos minä olen isä, missä on minun kun-nioitukseni? Ja jos minä olen Her-ra, missä on minun pelkoni? sanoo Herra Sebaot teille … jotka pidätte halpana minun nimeni… siten, että tuotte minun alttarilleni saastutet-tua leipää… Ja kun te tuotte uhriksi sokean eläimen, niin se muka ei ole paha! Ja kun tuotte ontuvan ja sai-raan, niin se muka ei ole paha! Vie se maaherrallesi: Mielistyykö hän sinuun, ja onko hän sinulle suosiol-linen? sanoo Herra Sebaot.”

Kun meille tulee vieraita, yritämme tarjota heille parasta mitä meillä on, koska arvostamme heitä. Eikö meidän taivaallinen Isämme ole arvostuksen ja kunnioituksen ar-voinen, niin että annamme hänelle parhaimpia lahjoja. Ei Hän tyydy siihen, että annamme puolihuoli-mattomasti ja puolinaisesta sydä-mestä. Lue 3:8 ”Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta… kymmenyksissä ja anti-missa… Tuokaa täydet kymmenyk-set varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Se-baot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti. Ja minä karkotan nuhtelullani teiltä syöjä-sirkat turmelemasta teidän maan-

EI OLE YHDENTEKEVÄÄ, MITEN ME ANNAMME

13

ne hedelmää, eikä teidän viiniköyn-nöksenne kedolla ole hedelmätön, sanoo Herra Sebaot.”

Tänä päivänä on suuri häpeä, että Jumalan seurakunnat ovat talou-dellisissa vaikeuksissa, koska seura-kuntalaiset riistävät itselleen Juma-lalle kuuluvaa, ja näin siunaukset jäävät tulematta.

Melkein joka kadun kulmassa on nykyään ainakin yksi kerjäläinen. Monet menevät ohitse aivan kuin heitä ei olisi olemassakaan. Jotkut ovat jopa ilkeitä heille. Jotkut nak-kaavat ohi mennessään kruunun keventääkseen huonoa omaatun-toaan luullen tehneensä hyvän teon. Ovatko he? Heitetäänkö ker-jäläiselle kuin koiralle? Missä on hymy ja ystävällinen sana? Miksi kolikkoa ei anneta käteen ja katsota silmiin? Haiseeko hän savulle met-sässä vietetyn yön jälkeen? Onko hän likainen pesumahdollisuuksien puutteessa? Jos ei ole rahaa, lahjoi-ta hänelle hymy ja näe hänet, ettei hän menetä ihmisarvoaan. Tai anna hänelle vaikkapa se välipalaksi va-raamasi banaani. Usein sanotaan, että meidän tulisi nähdä heidät Jeesuksen silmin mutta minä sa-non, että meidän tulisi nähdä Jee-sus heidän tilallaan. Matt. 25: 34 - 40: ”Silloin kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ”Tulkaa minun Isäni siunatut ja omistakaa se valta-

kunta, joka on ollut teille valmistet-tuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano ja te annoille minulle juoda; minä olin outo ja te otitte minut huonee-seenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte mi-nun tyköni. Silloin vanhurskaat vas-taavat hänelle sanoen: ”Herra, mil-loin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alaston-na ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme si-nun tykösi?” Niin kuningas vastaa ja sanoo heille: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet mi-nulle”. Kun näkee kerjäläisen sijas-ta Jeesuksen, ei kerta kaikkiaan voi olla antamatta!

Jumala tulee vaatimaan meidät ti-lille sekä tekemisistämme että te-kemättä jättämisistämme. Malakia 3: 5 : ” Näin sanoo Herra Sebaot: - Minä tulen, minä saavun tuomit-semaan teitä, minä vaadin pian ti-lille taikojen tekijät ja avionrikkojat. Minä vaadin tilille ne, jotka eivät pelkää minua vaan tekevät väärän

14

Marraskuun alussa Reijo Ti-ainen piti raamattutunnin, jossa käsiteltiin yksittäisen

Jumalan lapsen osuutta evankeli-oimisessa. Illalla sängyssäni sanoin Isälle Jumalalle: ” Tässä olen. Tah-don olla käytössäsi, niissä edeltä valmistetuissa tapahtumissa erito-ten.” Seuraavana päivänä minulla oli varaani- lääkityksen takia veri-koe, mikä otetaan sormenpäästä. Koe edellyttää, että käden ja sormi-en tulee olla sopivan lämpöiset. Ko-keen ottaa tavallisesti vain yksi sai-raanhoitaja mutta nyt hänellä olikin mukanaan lääkäriksi valmistuva harjoittelija. Tämä vanhempi sai-raanhoitaja tunsi minut ennestään ja tiesi minulla olevan liian kylmät sormet. Hän otti ne käsiinsä ja to-tesi, että ne pitää ensin lämmittää. Silloin harjoittelija pyysi, saiko hän-kin koittaa, ja totesi niiden olevan kylmät ihmetellen, mistä se johtui.

Silloin sairaanhoitaja sanoi harjoit-telijalle: ” Tämä mies on kokenut sellaista, mistä me ei edes voida uneksia. ” Harjoittelija halusi kuulla mitä olin kokenut, joten siirryim-me toiseen huoneeseen. Hän istui sohvalle, otti mukavan asennon ja minä aloin kertoa kokemaani siitä, miten olin saanut käskyn mennä Huddingen sairaalaan, ja mitä siellä sitten tapahtui: matkastani ”Etelä-meren saarille”, paluustani takaisin Skandinaviaan ja sairaalaan, jossa lääkärit eivät pitäneet mahdollise-na eloon jäämistäni massiivisen sy-dänkohtauksen jälkeen. (Tästä voit-te lukea lisää netistä www.google.se /Taisto Loimi/The truth).Kertomuksessani oli myös sellai-nen kohta, jossa minulta kerran kysyttiin, uskoinko minä Jumalan armoon ja minä vastasin kysymäl-lä, mikä se Jumalan armo oikein on. Minulle vastattiin, että se on

PIENENÄ AVUSTAJANA HERRAN TYÖSSÄ

valan, jotka kieltäytyvät maksamas-ta päiväpalkkalaiselle hänen palk-kaansa, jotka sortavat leskiä ja or-poja ja maassa asuvia muukalaisia.”

Tehkäämme itse kukin parannus, että Herran huoneesta ei puuttuisi

mitään ja saisimme sekä seurakun-tana että yksilötasolla kokea, miten Jumala avaa taivaan ikkunat ja vuo-dattaa meille siunausta ylenpaltti-sesti.

Leena El Rafie

15

Jeesus Kristus ja kysyttiin, uskonko Häneen. Vastasin myöntävästi ja avasin sydämeni hänelle 13- vuoti-aana. Minä olen Hänen ja Hän on minun. Lopettelin sitten kertomus-tani kysäisemällä, mitä mieltä har-joittelija oli kuulemastansa. Kerto-mukseni aikana olin kuullut hänen monta kertaa sanovan: ” Minä us-kon.” Hänen antamansa vastaus yl-lätti minut totaalisesti: ” Minä ava-

sin sydämeni myös Jeesukselle. Nyt olen Hänen omansa ja Hän minun.” Minä kysyin: ”Tarkoitatko, että ai-van tässä juuri nyt?” Hän vastasi: ” Niin, kyllä juuri hetki sitten.”

Kotiin kävellessäni riemuitsin sydä-messäni tämän nuoren naisen oi-keasta suhtautumisesta Jeesuksen armoon.Taisto Loimi

LEIRIMUISTELO

Miritsa Åkerlund, 10 v.Mikä oli parasta leirillä? Leikit.Mitä muistat leiriltä? Ystävät.Lähtisitkö ensi vuonna taas uu des taan leirille? Joo, leirillä oli kivaa!

Filip Miettinen. Mikä oli paras-ta leirillä? Ville ja Maija! Mitä muistat leiriltä? Tanssit.Lähtisitkö ensi vuonna taas uudestaan lei-rille? Lähtisin! Siellä oli kivaa!

William Londén, 8 v.Mikä oli para-sta leirillä? Kioski.Mitä muistat leiriltä? Ei mitään… mutta mä muistan, että mä oon ollut siellä!Lähtisitkö ensi vuonna taas? Leirillä oli kivaa, ja mä lähtisin!

Felicia Joensuu, 8 v. Mikä oli paras-ta leirillä? Ville ja Maija. Mitä muistat leiriltä? Musiik-ki ei toiminut saunassa. Lähtisitkö ensi vuonna taas uudestaan lei-rille? Joo… Saa nähdä, miltä silloin tuntuu! Teksti ja kuvat Helena Hakkarainen

16

Ke 10.12. klo 19 Taivas on lähellä -ilta.Pe 12.12. klo 19.30 Nuorten ilta.La 13.12. klo 16.00 Joulukonsertti Armas Palmin johdolla. Mukana, Nando, kuoro, solisteja.Su 14.12. klo 11.00 Päiväkokous. Reijo Tiainen.Ke 17.12. klo 19.00 Taivas on lähellä - ilta.La 20.12. klo 12-16.00 Rukouslauantai.La 20.12. klo 16.00 Musiikkikahvila.Su 21.12. klo 11.00 Päiväkokous. Helena Hakkarainen.To 25.12. klo 11.00 Joulukirkko. Timo Hakkarainen.Su 28.12. klo 11.00 Päiväkokous. Timo Hakkarainen.

2015To 01.01. klo 14.00 Uusi Vuosi 2015. Reijo Tiainen.Su 04.01. klo 11.00 Asia- ja ehtoolliskokous.

LOPPUVUODEN TAPAHTUMAT SEKÄ ALKUTALVI 2015

17

Ti 06.01. klo 15.00 Loppiaisen konsertti. Armas Palm ja Nando Blomerus. Lähetyskolehti.Ke 07.01. klo 19.00 Taivas on lähellä -ilta.Pe 09.01. klo 19.30 Nuorten ilta.La 10.01. klo 12.00 Rukouslauantai.Su 11.01. klo 11.00 Päiväkokous.Ke 14.01. klo 19.00 Taivas on lähellä -ilta.Pe 16.01. klo 19.30 Nuorten ilta.La 17.01. klo 16.00 Musiikkikahvila.Su 18.01. klo 11.00 Lähetyskokous.Ke 21.01. klo 19.00 Taivas on lähellä ilta.Pe 23.01. klo 19.30 Nuorten ilta.Su 25.01. klo 11.00 Päiväkokous. Veli Yun ja Taisto Tirronen. Ke 28.01. klo 19.00 Taivas on lähellä -ilta.Pe 30.01. klo 19.30 Nuorten ilta.

Su 01.02. klo 11.00 Asia - ja ehtoolliskokous.Ke 04.02. klo 19.00 Taivas on lähellä -ilta.Pe 06.02. klo 19.30 Nuortenilta.Su 08.02. klo 11.00 Päiväkokous.Ke 11.02. klo 19.00 Taivas on lähellä -ilta.Pe 13.02. klo 19.00 Nuortenilta.La 14.02. klo 12.00 Rukouslauantai.Su 15.02. klo 11.00 Lähetyskokous.Ke 18.02. klo 19.00 Taivas on lähellä -ilta.Pe 20.02. klo 19.30 Nuortenkokous.La 21.02. klo 16.00 Rukouslauantai.Su 22.02. klo 11.00 Päiväkokous.Ke 25.02. klo 19.00 Taivas on lähellä -ilta.Pe 27.02. klo 19.30 Nuortenilta.

Su 01.03. klo 11.00 Seurakunnan vuosikokous ja ehtoollinen.

19

FINSKA FILADELFIATukholman suomalainen helluntaiseurakunta

Käyntiosoite Västberga Allé 9, Hägersten

Postiosoie Box 42105, 126 14 Stockholm

Kotisivu www.finskafiladelfia.seSähköposti info@finskafiladelfia.se

Toimistopuhelin 08-642 54 83

Toimistoajat ma-ke klo 8.30-15        

Pastorit Timo Hakkarainen 0707-54 24 26 timo@finskafiladelfia.se Reijo Tiainen 0709-28 44 33 reijo@finskafiladelfia.se

Maahanmuuttajatyö Helena Hakkarainen

Vankila- ja katutyö Kari Paakki 0739-157498 misterkari77@gmail.com

Konttoriasiat Seija Schwartz 076-178 79 57 seija@finskafiladelfia.se

Kymmenykset ja lahjoitukset helposti suoraan pankkitilille Seurakuntakassa: PG 129146-7 tai BG 5556-8513

  Lähetyskassa: PG 50221-1 tai BG 5704-0503

  Rakennuskassa: PG 155097-9

Muita vastuuhenkilöitä Kirjamyynti – Bokas Center Reijo Tiainen 0709-28 44 33 bokas@finskafiladelfia.se

Lapsityö Johanna Kankaanpää johannasadress@hotmail.com

Vastaava toimittaja: Leena El Rafie, leena@steps.se

070-4715023

Taitto: Kaisa FranzénKannen kuva: Leena El Rafie

Seuraava lehti ilmestyy 1.3.2015Materiaali toimittajalle viimeistään 31.1.2015