Embed Size (px)
Citation preview
Museoiden keskusvarastossa satsattiin työskentelytiloihin s.10 Osallistu kehittäjäpalkintokisaan s.20
Ta m p e r e e n k a u p u n g i n h e n k i l ö s t ö l e h t i
Kari tutkii työkseen luontoa s.3
6 2 0 1 0
VILKKU Tampereen kaupungin henkilöstölehti 46. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen kaupungin viestintäyksikkö TOIMITUKSEN OSOITE Vilkku, Tampereen kaupunki, PL 487, 33101 Tampere PÄÄTOIMITTAJA Raija Lindell, juttuideat ja -vinkit p. 040 5025707 tai [email protected] VILKKU INTER NETISSÄ www. tampere.fi/tampereinfo/ viestinta/julkaisut/vilkku TAITTO Marja Muhonen PAINOPAIKKA Painoyhtymä Oy, Porvoo ISSN 0357-1777 SEURAAVA VILKKU ilmestyy joulukuussa. Etukäteen sovittu aineisto on toimitettava 12.11.2010 mennessä päätoimittajalle. Toimi tuksella on oikeus aineiston käsittelyyn ja lyhentämiseen. KANNEN KUVA Susanna Lyly. Luontokartoittaja Kari Korte työssään Villilän kaava-alueella. OSOITTEENMUUTOKSET omalle palkanlaski jalle. PAINOSMÄÄRÄ 15 000 kpl.
PÄÄKIRJOITUS • LOKAKUU 2010
Tyypillinen työaamu ympäristönsuojeluyksikössä Frenckellin 5. kerroksessa: asiakas tuo näy-tettä Kaukajärven uimarannalta löytämästään ruskeasta vaahdosta. Sähköpostissa käsittelyä
odottaa valitus louhintatyömaan melusta. Postilaatikkoon kolahtaa anomus saada jättää käytöstä poistettu öljysäiliö maahan. Pöydällä käsittelyä odottaa hallinto-oikeuden vastinepyyntö ympäris-tölupavalitukseen. Ja kännykässä välittömiä toimenpiteitä vaatii tuohtunut naishenkilö, jonka pi-halle tunkee supikoira.
Työpäivät ovat yllätyksiä täynnä. Huolimatta siitä, mikä oli päivän työsuunnitelma, tupsahtelee asioita hoidettavaksi kaikkialta taivaan ja maan väliltä. Joskus maan altakin, kun pohjavesiasiat huolestuttavat kuntalaisia. Suunnitelmallinen toiminta jää usein toiveajatteluksi. Yllätykset ovat tiettyyn rajaan saakka myös työn suola. Joskus päivien ennakoimattomuus voi kuitenkin kääntyä rasitukseksi, kun työelämä on muutenkin jatkuvassa muutoksessa.
Suuressa organisaatiossa ei ole aina helppoa pysyä kärryillä muutoksen vaiheista. Muutosta jäsentääkseen ihmisen on hyvä löytää työlleen sopivaa vastapainoa. Jotain kouriintuntuvaa ja py-syvää. Sitä tarjoaa kaupunkiluonto.
Toki myös luonnossa ainoa pysyvä olotila on muutos, mutta luonnon muuttuminen on vähittäis-tä ja ennakoitavissa olevaa; tänä vuonna löydetty suppilovahverometsikkö tarjoaa suurella todennä-köisyydellä saalista myös ensi vuonna. Luonnon ennakoitavuus on omiaan rauhoittamaan mieltä. Se antaa elämälle sopivia kiinnekohtia, jotakin johon voi luottaa ja jota on hauska odottaa.
Merkittävimpien luontokohteiden säilyminen on Tampereella varmistettu ja suojeltu luonnon-suojelulailla. Uusien alueiden suunnittelun ja täydennysrakentamisen pohjaksi puolestaan tehdään
aina luontokartoitus, jolla varmistetaan, ettei merkittäviä luontoarvoja tuhota epähuomiossa.
Kaupunkilaisille rakas luontokohde voi kuitenkin olla myös tuiki tavallinen lähimet-sä, ryytimaa tai rantapuistikko, jossa ei pesi yhtäkään liito-oravaa tai muuta uhanalaista öttiäistä. Silti pienikin lähimetsä tuo omalta osaltaan tärkeätä monimuotoisuutta elinym-päristöömme.
Kaupunkiluonnon vaaliminen on viisaut-ta. Paitsi itse luonnon, myös oman terveytem-me takia. Tutkimukset osoittavat, että jo lyhyt oleskelu luonnonympäristössä muun muassa laskee verenpainetta.
Luonnossa samoillessa asiat alkavat kummasti jäsentyä. Mennään siis porukalla metsään!
Harri Willbergympäristönsuojelupäällikkö
Luonnosta vastapainoa työlle
AR
I JÄ
RV
EL
Ä
2 Pääkirjoitus
3 Kari Korte tekee luontoselvityksiä
5 Vipu-projekti kehitti videoneuvottelupalveluja
6 Esimiestyötä arvioidaan
8 Logistiikka sai laatusertifikaatin
9 Päivähoidon koillisella alueella kehitetään
yhdessä työhyvinvointia
10 Museoiden varastot keskitetään Ruskoon
12 Tampere-talosta julkaistiin kirja
12 Mitä tehdään leirivälinevarastossa?
14 Infratuotanto liikelaitoksen tulevaisuus
pohdinnassa
15 Opettajille vertaismentorointiryhmiä
15 Tupakasta vieroituskurssi
16 Hoitotyön ammattilainen: Terhi Rantanen
17 Brysseliin harjoittelemaan
17 Tukityöllistettäville tarvitaan työpaikkoja
17 Liikuntavirasto Ratinan stadionilla
18 Arkiston aarteita
18 Ekovinkki
18 Sarjakuva
19 Ilmoituksia, kiitoksia
20 Kehittäjäpalkinnot jälleen haussa
20 Kaupunginkirjastossa käyttökatko
S ISÄLTÖ
VILKKU 6 / 2010
Luontokartoittaja viihtyy metsässä ja toimistossa
TEKSTI TARJA NIKUPAAVO-OKSANEN KUVAT SUSANNA LYLY
Tämä metsä on lehtomaista ja voisi olla periaatteessa liito-oravankin asuinaluet-
ta, sillä täällä kasvaa sopivan ikäistä kuusta, haapaa ja muita lehtipuita, toteaa kaupungin luontokartoittaja Kari Korte silmäillessään kartoitettavaa metsää.
Kari Korte aloitteli syyskuun puolessa vä-lissä kesäkauden viimeistä luontokartoitusta Villilän kaava-alueella.
– Luulisin, että tämä alue on kartoitettu muutamassa päivässä. Luontoarvoiltaan se vaikuttaa aika tavanomaiselta. Rauhallisuus on valttia tässä työssä, ei kannata hätiköidä, jotta mitään tärkeää ei jäisi huomaamatta, Kari Korte arvioi urakkaansa.
Hän tarkastelee alueen silmämääräisesti ja merkitsee karttaan muiden muassa kasvu-
paikkatyypit ja harvinaiset kasvilajit. Joskus lehtoisuuden varmistamiseksi maaperää on potkaistava, tutkittava maannoksen murura-kennetta ja nuuhkaistava tarkemman arvion saamiseksi.
Myös luuppia tarvitaan välillä kasvien ja sammalten tunnistuksessa. Esimerkiksi joiden-kin kasvilajien ero ja määritys selviää lehtien yläpinnan karvaisuuden perusteella.
Lepakot uusi aluevaltausKari Korte työskentelee Tampereen infratuotan-to liikelaitoksen suunnittelupalveluissa. Hän on kaupungilla ainoa työntekijä, joka tekee luon-tokartoituksia kaavoituksen ja myös muun maankäytön suunnittelun pohjaksi. Hänellä on filosofian maisterin tutkinto biologiasta ja on
koulutuksessaan suuntautunut nimenomaan kasveihin. Karin asiantuntemus on kysyttyä myös muualla, hän on tehnyt luontokartoituk-sia esimerkiksi naapurikunnille. Maastokau-si alkaa huhtikuussa liito-oravakartoituksilla. Kasvistokartoitusten ohella Kari tekee myös lin-nustokartoituksia, ja uutena aluevaltauksena ovat lepakot. Maastokausi päättyy syyskuussa, jolloin Kari siirtyy toimistoon Frenckelliin purka-maan aineistoa ja tekemään raportteja.
– Maastotyö sopii minun vartalolleni, ja vapaus on työn parhaita puolia. Tosin luon-nossakin voi leipääntyä, ja syksyllä taas kai-paan toimistoon. Luonnossa yksin ollessa tulee joskus murehdittua töiden lomassa omiakin asioita. Keväällä alan taas kaivata luontoon, hän pohdiskelee.
Luontotiedot talteen kaavoittajaa varten
dittua töiden lomassa omiakin ällä alan taas kaivata luontoon, ee.
Liito-oravan papanoita löytyy yleensä suurten kuusten tyveltä. Villilässä liito-oravia ei kuitenkaan tällä kartoituksella havaittu.
4 VILKKU 6 / 2010
Uteliaat hevoset saivat porkkanoita Työ saattaa tuoda eteen yllättäviäkin asioi-ta. Kari voi joutua vaikkapa todistajaksi liito-oravametsikön hakkuuta koskevaan oikeus-juttuun. Ikävin tapaus oli muutama vuosi sit-ten tapahtunut ampumavälikohtaus, jolloin yksi mies yritti haulikon laukauksilla karkot-taa tonttinsa lähellä liikkuvan luontokartoit-tajan.
Luontokartoittaja tekee työtään pääasi-assa yksin, mutta joskus asukkaat tulevat kyselemään ja esittämään mielipiteitään. Karista oli mukavaa vaihtelua, kun Pispalan luontokartoituksilla sai olla paljon asuk-kaiden kanssa tekemisissä. Pispalassa kun kartoitettavina olivat myös pihamaat, joilta löytyikin joskus mielenkiintoisia lajeja. Erään portaan alta löytyi vanha kulttuurikasvi, koi-ruoho, jota on käytetty koiden torjuntaan.
– Pispalassa tapasin myös tuttavallisia kissoja. Eräs kissa kiipesi oitis niskaani kieh-näämään. Nurmi-Sorilassa harkitsin pitkään, uskallanko mennä yhdelle hevoslaitumelle katsomaan kasveja. Uskalsin, ja hevoset tu-livatkin heti kylkeeni kiinni. Kun kumarruin tutkiskelemaan kasveja, uteliaat hevoset olivat turpineen tutkimassa kanssani, Kari muistelee kohtaamisiaan.
– Seuraavalla kerralla veinkin niille pal-kinnoksi porkkanoita siitä innostuksesta, jolla olivat mukanani työssä.
Karhu ei ole tullut toistaiseksi Karia vas-taan, vaikka on ehkä aika lähellä ollutkin. Hyttysistä, punkeista ja hirvikärpäsistä saat-taa työssä olla joskus harmia.
– Tarastenjärvellä pakenin kerran met-sästä paniikissa, kun hirvikärpäsiä suhahte-li kymmenittäin kerralla joka suunnasta. Ja johtuneeko ilmaston lämpenemisestä se, että punkit ovat lisääntyneet, Kari aprikoi.
Villilästä löytyi kulttuurikasvikeskittymäLuontokartoittajan ilon aiheena on tietysti harvinaisen lajin löytyminen. Näitä ovat vuo-sia sitten Myllypuron partaalta löytynyt lakka-kääpä, Nurmi-Sorilan aho- ja ketonoidanlukot sekä kosteikkovahveroesiintymä, jossa kas-voi myös kosteikkovahveron poikkeuksellista kirkkaan oranssia muotoa. Syyskuussa kartoi-tettu Villilän kaava-aluekaan ei ollut lopulta luontoarvoiltaan aivan tavanomainen. Met-
s-s-s-sttttttttta a aa aaa aoooooooooi-i-i-i-i-i----tatatatatatatatatatatattataatatatatattttat
etetttt---
säalueelta löytyi rauhoitettu valkolehdokki ja Villilän kartanon lähistöltä katoavaa kulttuu-rikasvilajistoa.
– Siellä on selvästi laidunnettu ennen. Alueelta löytyi muiden muassa pölkkyruo-hoa, kanadankallioista, kelta-apilaa, kelta-sauramoa, törrösaraa ja ukontulikukkaa. En-simmäistä kertaa tapasin noin spontaanisti tummatulikukan, jota kasvoi risteysalueella, Kari luettelee kartoituksen satoa.
Luontoselvityksessä asioiden oltava faktoja– Nyt ryhdyn työstämään aineistoa kirjallisek-si raportiksi. Tämä on aika hektistä touhua.
Seinäsammal. Kari kirjaa havainnot kartalle.
Syksyisessä metsässä laulaa vielä tiltaltti. Kari kertoo, että syksyllä on lintuja poikasineen kevääseen verrattuna moninkertainen mää- rä, vaikka laulua kuuluu vähem- män.
VILKKU 6 / 2010 5
Videoneuvottelukäytäntöjen kehittä-mishanke Vipu on tehnyt tutuksi etä-
neuvottelumahdollisuuksia Tampereen kaupungin eri työpaikoilla. Noin kolmen vuoden projektissa on testattu, suunniteltu ja rakennettu uusia yhtenäisiä käyttötapo-ja etäneuvottelutekniikalle. Videoneuvotte-luun tarkoitettuja kokoushuoneita on tänä aikana rakennettu viisi eri puolille kaupun-gin toimitiloihin. Myös sankaluurit ovat il-mestyneet monen tietokoneen ääressä is-tuvan työvälineeksi, joillakin on myös net-tikamera, ja pikaviestinnän OC-lyhennekin on jo sadoille tuttu.
– Etäneuvottelutapa on vähitellen otettu käyttöön niin hallinnossa kuin asia-kastyössäkin. Toivon että videoneuvottelu-ja innostutaan käyttämään yhä eneneväs-sä määrin. Samalla säästämme paitsi itse-ämme niin myös luontoa ja rahaa, sanoo projektipäällikkö Milja Syrjänen.
Vipu-projektin tavoitteena oli nimen-omaan tehostaa työajan käyttöä, tuoda kustannushyötyjä ja lisätä julkisten hyvin-
vointipalvelujen tasa-arvoista saatavuutta ja asiakaslähtöistä palvelutarjontaa.
Syyskuussa pidettiin Vipu-projektin päätösseminaari Metsossa, jossa puhui – videoneuvottelutekniikan välityksellä Helsingistä – muiden muassa Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen. Hän painotti kuntien sähköisten palvelujen kehittämistä niin, että kuntalaiset saavut-taisivat palvelut helposti, tasapuolisesti ja kustannustehokkaasti.
Timo Kietäväisen näkemyksen mukaan etäpalveluista ja videoneuvotteluyhteyk-sistä on vähitellen tulossa normaali tapa toimia ja tuottaa asiakaspalveluja.
– Pelkkä videoneuvotteluyhteys mah-dollistaa myös henkilöstön kokousmatko-jen rajun vähentämisen ja viranomaisten keskinäiset yhteydet. Nämä järjestelmät on vain otettava käyttöön.
Sähköisillä palveluilla voidaan laajen-taa virastojen aukioloaikoja. Kietäväisen mielestä kaikki sähköistettävissä olevat julkiset palvelut tulee sähköistää. Video-
Videoneuvottelu arjen työkaluna säästää aikaa ja rahaa
Vipu-projekti päättyi
Sisämese OC-pikaviestinnässä voi ottaa myös kuvayhteyden.
Monesti aineisto viedään jo käsistä kaavoi-tusta varten, ennen kuin se ehtii raportiksi asti. Luontoselvitykset ovat julkisia asiakirjo-ja, mutta uhanalaisten lajien tarkkoja esiinty-mispaikkoja ei saa esittää julkisesti kartalla, Kari toteaa.
Kari Kortteen mukaan luontoselvitykset otetaan hyvin huomioon kaavoituksessa, tosin tapauskohtaisesti on suuriakin eroja. Esimerkiksi Hervantajärven osayleiskaavassa arvokkaat luontoalueet säilyivät hyvin. Muun muassa luontoarvot vaikuttivat siihen, ettei alueelle tullut rantarakentamista. Maisan-salon golfradan suunnittelussa liito-orava-alueet jätettiin väylästön ulkopuolelle.
– Selvityksissä täytyy olla tarkkana, ettei menetä luottamusta. Asioiden on oltava fak-toja. Joskus varmistan toiselta asiantuntijalta havainnon. Luottamuksen täytyy säilyä talon sisällä sekä kuntalaisten ja muiden viran-omaisten kanssa, Kari tähdentää.
Luuppi on luontokartoittajan tärkeimpiä työ-kaluja.
6 VILKKU 6 / 2010
Esimiestyötä neuvotteluyhteys, skanneri ja dokument-tikamera sekä sähköinen allekirjoitus mahdollistavat asiakaspalvelun lähes mistä tahansa ja minne tahansa.
Samalla on kuitenkin huomioitava se, ettei palveluja voi tarjota pelkästään verkossa, vaan tarvitaan myös fyysisten asiointipalvelujen ja puhelinpalvelujen kehittämistä.
– Aina kuitenkin tulee olemaan jouk-ko asiakkaita, joka ei pysty tai halua käyt-tää etäpalveluja.
Videoneuvottelujen markki-noinnissa yhä paljon töitäVipu-projektin tavoitteena oli kehittää ja luoda sähköisiä palveluja. Yhteistyö-tä tehtiin laajasti kaupungin eri yksiköi-den kanssa. Videoneuvottelulaitteita on hyödynnetty muun muassa opetuksessa, ikäihmisten palveluissa ja sosiaalityössä.
Varsinkin sosiaalityöstä on löytynyt aktiivisia videoneuvottelujen hyödyntäjiä. Myös lukioiden oppitunneille on järjestet-ty asiantuntijavierailuja videoneuvotte-lulaitteiden välityksellä. Etäopetusta on kokeiltu muun muassa arabian, kurdin, persian, somalin venäjän ja viittomakie-len opetuksessa.
Videoneuvottelun mahdollisuudet voidaan nähdä rajattomina. Toimiva tek-niikka mahdollistaa videoneuvottelun käytön erilaisissa kunnan palveluissa ja toiminnoissa. Ympäri Suomea ja ulko-maita leviävä videoneuvottelukäytäntö mahdollistaa parhaimmillaan laajan kau-punkien välisen ja eri organisaatioiden välisen yhteydenpidon.
– Hyvien käytäntöjen jalkauttamises-sa ja videoneuvottelujen markkinoinnissa
on kuitenkin edelleen paljon töitä, Milja Syrjänen sanoo.
Hän on huolissaan projektin päätty-essä, että jääkö saavutettu tulos ilmaan. Organisaatiomuutoksissa, tiukassa ta-loustilanteessa ja tekniikan kehittyessä videoneuvottelumallia tulisi koko ajan uudistaa ja muokata.
Päävastuu Tampereen kaupungin vi-deoneuvottelujärjestelmästä on Tietohal-lintoyksiköllä, joka vastaa muun muassa sopimuksista, hankinnasta ja kilpailutta-misesta. Tällä hetkellä palveluntuottaja on Videra Oy.
Videoneuvottelukoulutus on osa kaupungin henkilöstökoulutusohjelmaa. Koulutuksessa annetaan perusopastus videoneuvotteluhuoneen käyttöön ja opastetaan sisäisen pikaviestintäratkai-sun OC:n peruskäyttöön.
Videoneuvottelujen tekninen käyt-täjätuki jakautuu useammalle taholle. Sisämese eli OC kuuluu osaksi perustieto-tekniikkapakettia ja sen käyttäjätuki tulee Tietotekniikkakeskuksesta. Myös muiden tietokonepohjaisten videoneuvottelujen ensisijainen tukipaikka on Tietotekniik-kakeskus.
Esimerkiksi keskusvirastotalon vi-deoneuvotteluhuoneen käyttäjätukea antavat virastomestarit ja Hatanpään sairaalassa teknisen huollon työntekijät. Tukinumerot löytyvät neuvotteluhuonees-ta ja Loorasta.
Lisätietoja: Loora > Etusivu > Tietotekniikka
> Pikaviestintä oc tai Videoneuvottelut
Vipu-projektia luotsannut Milja Syrjänen toivoo, että videoneuvottelumahdollisuuk-sien käyttö lisääntyisi.
Tampereen kaupungin esimiestyön nyky-tilan kartoitus on alkanut tänä syksynä
esimiesarvioinnilla. Palautteista esimiehet saavat luotettavaa ja monipuolista tietoa omasta esimiestoiminnastaan. Jokainen esi-mies saa tuloksien perusteella henkilökoh-taisen kehittymissuunnitelman ja yksilöllistä palautetta pienryhmissä.
Tänä syksynä arviointiin osallistuu 100 esimiestä laitoshoidosta ja Tampereen vedes-tä. Tarkoitus on, että vuoteen 2013 mennessä suurin osa kaupungin noin 800 esimiehestä olisi käynyt läpi esimiesarvioinnin.
Tampere virtaa -kaupunkistrategian painopistealueena on hyvä johtaminen ja että kaupunkia johdetaan konsernin koko-naisedun näkökulmasta. Strategiaa toteu-tetaan muun muassa henkilöstöohjelmalla, jossa yhdeksi tavoitteeksi vuoteen 2012 mennessä on asetettu esimiestyön laadun paraneminen. Jotta esimiestyön laatua voi-daan parantaa, on ensin selvitettävä esimies-työn nykytila.
Selvitystyön tekoon on valittu 360°-arvi-ointimenetelmä. Arvioinnit tekee Psycon Oy. Pitkän kokemuksen arvioinneista omaava Psycon valittiin kilpailutuksen kautta arvioin-timenetelmän toteuttajaksi.
Henkilöstöyksikkö on esimiesarviointi-projektin koordinoija. Henkilöstön kehittä-mispäällikkö Jaana Villilä-Vakkilainen vas taa projektin toteutuksesta yhdessä henkilöstö-suunnittelijoiden Sari Rautapään ja Sanna Flinkin kanssa. Esimiesarvioinnin edistymistä seurataan myös tuottavuusohjelmassa.
Palautetta usealta taholta360°-arviointi on yleisnimi menetelmille, joi-den avulla henkilö tai ryhmä saa palautetta oman työnsä ja toimintansa kannalta tärkeil-tä yhteistyökumppaneilta tai sidosryhmiltä. 360°-palautteen antajia valittaessa katso-taan kaikkiin suuntiin eli katse kiertää ym-pyrän kehää täydet 360 astetta.
360°-arvioinnin yleisin sovellus on johta-mispalaute, jollainen Tampereen kaupungilla-kin on nyt käytössään. Arviointi tehdään niin, että esimiehen välittömät alaiset arvioivat ky-symyslomakkeen avulla esimiehensä. Lisäksi esimies tekee samalla kysymyssarjalla oman arvionsa itsestään esimiehenä. Käytäntöön
VILKKU 6 / 2010 7
kehitetään laajan arvioinnin avulla
Marko Siirtola ja Tapio Kaapu Tilakeskuksesta ovat osallistuneet esimiesarviointiin. Miehet pitävät arviointia hyvänä keinona kehittää omaa esimiestyötään.
kuuluu myös, että esimies pyytää palautteen omalta esimieheltään ja kollegoiltaan.
Arvioitavan esimiehen näkökulmasta esi-miesarviointi tarjoaa luotettavan keinon saa-da keskeisiltä henkilöiltä monipuolista tietoa oman toiminnan koetuista vaikutuksista. Myös yksiköiden johtajat ja johtoryhmät saavat sa-malla arvokasta tietoa oman yksikkönsä esi-miestyöstä kehittämisen pohjaksi.
Esimiesarviointi muodostuu kuudesta osa-alueesta, joita ovat strateginen johtami-nen, muutosjohtaminen, toiminnan johtami-nen, ihmisten johtaminen, esimiehen tehok-kuus ja vuorovaikutustavat. Kaavakkeessa on kaikkiaan 36 väittämää sekä avoimet kysymykset.
Esimiesarviointi antaa arvioitavalle esi-miehelle realistisen lähtökohdan oman toimin-
nan tavoitteelliselle kehittämiselle ja hyödylli-sen pohjan esimerkiksi kehityskeskusteluille. Palautteen antajille mittaus tarjoaa mahdol-lisuuden kertoa luottamuksellisesti esimies-työskentelyn hyvistä ja huonoista puolista. Organisaatiolle mittaus antaa tietoa muun muassa organisaatiossa koetusta johtamisil-mapiiristä ja johtamisen kehittämistarpeiden painopisteistä.
”Jokaisen esimiehen kestettävä kritiikki”
360°-esimiestarviointi on jo teh-ty pilottina Tilakeskuksen esi-
miehille viime syksyn ja talven aikana. Ar-viointiin osallistuivat muiden muassa tuotan-topäällikkö Marko Siirtola ja korjaamopääl-likkö Tapio Kaapu.
– Arviointi oli asiallinen. Se herätti ajatuk-
sia siitä, mihin esimiestyössä on panostetta va. Löysin oman itseni arvioinneista, kertoo Kaapu.
Hän sai alaisiltaan toiveen olla jämäkäm-pi. Yksikön asioiden hoidossa ja kehittämises-sä pitäisi olla tiukempi. Kaapu on osallistunut aikaisemminkin esimiesarviointeihin, mutta 360°-arviointi oli aikaisempaa tarkempi, ja
tärkeät asiat tulivat monelta kantilta esiin.– Suosittelen osallistumaan tähän ar-
viointiin. Kyllä palautetta on hyvä saada, ja palautteen antamiseen pitäisi olla mahdol-lisuuksia.
– Jokaisen esimiehen on kestettävä kri-tiikki. Esimiehen on oltava sanomisissaan ja käyttäytymisessään tarkka, Kaapu sanoo.
Myös Marko Siirtolan mielestä esimies-arvioinnista oli hyötyä, ja oma kehittymis-ohjelma on nyt tehty.
– Kehitettäviä osa-alueita on kaikilla esimiehillä. Tuskin kenellekään kuitenkaan tuli arvioinneissa esiin mitään kovin yllätyk-sellistä.
Siirtola pitää hyvinä ja hyödyllisinä ar-vioinnin pohjalta käymiään ryhmäkeskus-teluja.
Hänen mielestään pilottivaiheessa esi-miesarviointikaavakkeen vastausvaihtoeh-doissa ja vapaamuotoisissa osioissa oli vielä kehittämistä.
– Etenkin vapaamuotoinen palauttee-nanto-osio koettiin hankalaksi käsitellä. Mo-nessa vastaavassa kyselyssä onkin luovuttu sellaisista kokonaan, Siirtola kertoo.
Kyselykaavaketta on pilotin jälkeen räätä-löity Tampereen kaupungin toivomuksia vas-taavaksi kuitenkin niin, että Tilakeskuksen arvioinnit säilyvät edelleen vertailukelpoisina muiden yksiköiden tuloksiin.
Lisätietoja: Loora > Esimiehet-välilehti tai henkilöstöyksikkö, Sari Rautapää p. 040 800 4414.
8 VILKKU 6 / 2010
Tampereen logistiikka liikelaitos sai kesällä ISO 9001:2008 laatujärjestelmälleen ser-
tifikaatin.– ISO 9001 -laatujärjestelmä kertoo asiak-
kaillemme, että olemme sitoutuneet laatuun ja sen jatkuvaan parantamiseen. Asiakkaat voivat luottaa toimintamme laatuun ilman, että heidän tarvitsee käydä sitä itse arvioimassa, toimitus-johtaja Reko Martti kertoo.
Laatujärjestelmä koskee kaikkea logistiikan toimintaa ydinprosesseista tukitoimintoihin. Jo-kainen Tampereen logistiikan työntekijä toimii omassa työssään laatujärjestelmän vaatimusten mukaisesti, joten vastuu laadusta on jokaisella työntekijällä.
Sertifikaatin myönsi LRQA. Sertifikaatti on osoitus riippumattomasta laatujärjestelmän arvioinnista ja todennuksesta. Logistiikassa laa-tujärjestelmän eteen tehtiin töitä kolme vuotta, Kaikki palvelut käytiin läpi: hankinta-, materiaa-lihuolto-, henkilöliikenne- ja konevuokraamo-palvelut. Viimeinen puoli vuotta oli Reko Martin
mukaan todellista punnerrusta ja ponnistelua.– Ei ole pikku juttu, kun rupeaa kirjaamaan
ylös kaikkia toimintoja yksityiskohtineen. Doku-mentoinnin yhteydessä tuli samalla pohdittua, onko se järkevää, mitä tehdään ja toimimmeko tehokkaimmalla tavalla.
Laatujärjestelmästä on sekin hyöty, että kir-jattu tieto eli ”talon tapa” siirtyy tuleville uusille tekijöille, ja se tukee myös hiljaisen tiedon siirty-mistä. Asiakasprosessit palveluineen dokumen-toidaan niin, että esimerkiksi tilauskäsittelijän työtehtävät kuvataan vaihe vaiheelta.
– Väitän että laatujärjestelmä jäntevöittää toimintaa, kun sitä tehdään sovitun toimintaoh-jeen mukaisesti.
Tampereen logistiikassa on töissä 64 hen-kilöä, ja se aloitti liikelaitoksena vuonna 2007. Reko Martin mukaan laatujärjestelmätyö on selkeyttänyt liikelaitoksen toimintaa, sillä hen-
kilökunta tietää, mitä heiltä odotetaan ja mihin toiminnalla pyritään.
– Lisäähän se myös työviihtyvyyttä, kun tie-tää mitä tekee ja miksi.
Mikä on laatua?– Laatu on sitä, että ostamasi tuote vastaa sitä odotusta, mitä siinä kaupataan. Toimimme sen mukaan, mitä olemme luvanneet. Asiakkaan pi-tää pystyä luottamaan siihen, että teemme ku-ten lupaamme, Reko Martti selittää laatujärjes-telmän perusperiaatetta.
Laatujärjestelmä on hänen mukaansa hyvä työkalu toimintojen laadun jatkuvaan kehittä-miseen. Saavutettu laatusertifikaatti onkin Tam-pereen logistiikalle välitavoite pitkäjänteisessä laadun kehittämisessä.
– Laatujärjestelmä ei ole kerralla valmis tai täydellinen, vaan sitä päivitetään koko ajan ja ohjeita muutetaan kulloisenkin toimintatavan mukaiseksi.
Laatujärjestelmän kehittämiseen kuuluu oleellisesti se, että laatua ja suorituskykyä mita-taan. Selkeällä mittausjärjestelmällä toimintojen arviointia eli auditointia tehdään kuukauden välein. Sertifikaattia varten tehdään vuoden vä-lein väliarviointi. Kaikkiaan laatusertifikaatti on voimassa kerrallaan kolme vuotta, jonka jälkeen jokainen toiminto tarkastetaan taas uudelleen.
– Koko ajan on oltava joku juttu, jolla pa-rannat laatua, niin mennään eteenpäin. Aina on pyrittävä parempaan laatuun ja tehtävä töitä pa-remman laadun eteen, Reko Martti sanoo.
– Työssäni on paljon asiakaspalvelutilanteita. Laatujärjestelmä ei tuonut suuria muutoksia työ-höni, lähinnä arkistointitapoihin ja dokumenttien säilytykseen tuli joitakin tarkennuksia, kertoo tuoteryhmävastaava Leila Tuurala Tampereen logistiikka liikelaitoksen erillishankinnoista.
– Sertifioitu laatujärjestelmämme näkyy asi-akkaillemme vakiintuneempana laatuna, ker-too toimitusjohtaja Reko Martti.
Tampereen logistiikka liikelaitoksessa tehdään töitä ISO 9001 -laatujärjestelmän mukaan
TEKSTI RAIJA L INDELL KUVAT SUSANNA LYLY
9VILKKU 6 / 2010
Koillisen alueen 17 päiväkotia huomasivat, että hyvät ideat ja osaamisen voi jakaa ja
lähtivät kehittämään työhyvinvointia yhdessä. Päivähoidon koillisen alueen moniammatilli-
nen työhyvinvointiryhmä kokoontui ensimmäisen kerran viime maaliskuussa. Yhteistyö on tuonut monet toisten hyväksi jo havaitsemat käytännöt kaikkien hyödynnettäviksi. Päiväkotien lomajär-jestelyjä on tarkoitus yhtenäistää alueella. Luvas sa on myös yhteistä virkistystoimintaa ja liikuntaa.
Ryhmässä on mukana jokaisesta päiväkodis-ta yksi työntekijä. Ryhmä aloitti työhyvinvointia ja sen edistämisen keinoja pohtimalla. Jokainen sai esittää niistä oman näkemyksensä. Seuraa-valla kerralla osallistujat miettivät, mikä omassa talossa toimii hyvin. Tänä syksynä ryhmä alkoi laatia alueen päiväkotien yhteistä työhyvinvoin-tisuunnitelmaa, joka pohjaa paljolti tapaamisissa esiinnousseisiin asioihin.
– Työhyvinvointia korostetaan päivähoidon strategiassa. Nyt perustettu alueellinen työhy-vinvointiryhmä on jatkoa viime vuonna työhy-vinvointiohjelman laatineelle ja laatupalkinnon
saaneelle moniammatilliselle työryhmälle, Sori-la-Metsästäjän päiväkotiyksikön johtaja Tuula Leppänen kertoo.
Hän oli mukana aiemmassa työryhmässä ja vetää nyt alueellista ryhmää. Se kokoontuu ainakin vuoden loppuun asti, mutta monet ovat toivoneet sen jatkavan pitempäänkin.
– Lähtökohtana on ollut osallistava jär-jestelmä, henkilökunnan näkökulma ja mieli-piteet. Asioita pohditaan pienryhmissä, ja tie-toa toivotaan kaikkien työpaikoilta, Leppänen tähdentää.
Hän kiittää, että toiminta on ollut avointa, keskustelevaa ja innostunutta.
Asioiden purkamista,tietojen jakamistaLastenhoitaja Ria Jokijärvi Orimuksen päivä-kodista ja Irjalan päiväkodin lastentarhanopet-taja Janne Saari ovat tyytyväisiä uuteen vaiku-tuskanavaan.
– On ollut hieno huomata, että asiat vievät eteenpäin. Tietoja ja neuvoja, myös pedagogisia, voi jakaa. Asia on kaikille tärkeää, ja sitä riittää. Näkemykset eivät jää vain paperille, vaan ryh-män kautta pystyy oikeasti vaikuttamaan. Ryh-mä on myös tuonut enemmän rohkeutta puhua, Jokijärvi arvelee.
– Asioita on voinut purkaa ja pohtia. Alueilla on erilaisia haasteita. Jos kaikkea mietittäisiin vain omassa talossa, mentäisiin helposti henki-lökohtaisuuksiin, Saari sanoo.
Leppänen toteaa, että osaaminen vahvis-tuu, kun ihmiset pääsevät tutustumaan muiden päiväkotien hyviin käytäntöihin. Esteet uuden omaksumiselle madaltuvat, kun nähdään, miten juttu on saatu muualla toimimaan.
Jaettavaa on löytynyt esimerkiksi tiedot-tamiskäytännöistä, yhteistyöstä vanhempien
kanssa sekä tiimi- ja viikkopalaverien pitämises-tä. Jälkimmäisille on löytynyt helpommin aikaa lastenhoidossa vuorottelemalla.
Yhdeksi työhyvinvoinnin haasteeksi nouse-vat kiireiset työpäivät.
– Pienet asiat merkitsevät. Porrastamiset, rutiinien rikkominen ja päiväkodin tilojen jaka-minen niin, että osa ulkoilee, kun toiset ovat sisällä, Saari listaa ratkaisuja.
– Sovitaan pelisäännöt, ja jaetaan vastuuta. Työ päiväkodissa on ihmissuhdetyötä. Lapset ja vanhemmat ovat erilaisia. Se asettaa työntekijät vaativaan rooliin. Tiimien pitää toimia ja jousta-vuutta löytyä, jotta hoidon laatu ei kärsi. Ja toisin-päin: jos työyhteisö voi hyvin, myös lapset voivat hyvin, Leppänen muistuttaa.
Tiimien eli lastentarhanopettajan ja kahden lastenhoitajan työskentelymahdollisuuksiin onkin uhrattu paljon huomiota. Johtajan tulee Leppä-sen mukaan taata, että tiimit voivat kokoontua ja jokainen voi osallistua niihin.
– Pitää muistaa, että työpaikalla eri amma-tissa työskentelevät ovat yhtä tärkeitä. Tasaver-taisuus esimerkiksi lomakäytännöissä on myös tärkeää. Tärkeintä on, että puututtaisiin myön-teisiin asioihin, ei aina kielteisiin, Saari ja Jokijär-vi listaavat lisää työssä viihtymisen eväitä.
– Työilmapiiriin vaikuttaa, miten puhumme toisillemme ja arvostamme toisiamme. Täytyisi pystyä tekemään töitä kaikkien kanssa, vaikka kaikkien kaveri ei olisikaan. Taloudellinen tilanne asettaa työlle raamit. Siksi pitää tarkasti miettiä, miten hiljaisina aikoina kuten kesällä ja joulun aikaan mahdollisimman tehokkaasti ja taloudel-lisesti voimme käyttää henkilöresursseja. Kasvat-tajat ovat myös huomanneet, että päivystysaika-na on mahdollisuus tutustua toisten talojen hen-kilökuntaan ja keskustella erilaisten käytäntöjen toimivuudesta, Leppänen linjaa.
TEKSTI JAANA KALL IOMÄKI
Koillisen alueen päiväkodeissa kehitetään työhyvinvointia yhteistyössä
Janne Saari ja Ria Joki-järvi ovat huomanneet, että työhyvinvointiryh-mä voi vaikuttaa asioihin muutenkin kuin paperil-la. Ryhmää vetää Sorila-Metsästäjän päiväko-tiyksikön johtaja Tuula Leppänen.
10 VILKKU 6 / 2010
Suomen Trikoon entinen sukkatehdas sei-soo aika yksinäisenä Ruskon pellolla. Vielä
vähän huomaamaton kyltti ja pihassa seisova, kaupungin vaakunalla varustettu auto vihjaa-vat, että sisuksissa on käynnissä mullistus.
Maineikkaan trikootehtaan uumenista ei enää lähde maailmalle sukkia, vaan se on vähi-tellen muuttunut Tampereen museoiden keskus-varastoksi. Muutaman vuoden sisään Ruskon hyllyillä on järjestyksessä lähes 400 000 esinettä vanhoista papereista ja tekstiileistä polkupyöriin ja lahjoituksena saatuun kirkkoveneeseen. Sen päälle tulee vielä osa Tampereen Taidemuseon noin 10 000 teoksen kokoelmasta.
Konservointityöntekijä Ulla Oksalan edes-sä on Tampellan konttorin vanhoja arkisto-kaappeja, joissa säilytetään tehtaan tuotteista tehtyjä piirustuksia. Oksala käy huolellisesti läpi piirustukset ja muut paperit. Kohta arkistokaa-pit löytävät vakituisen paikkansa.
– Esineiden inventointi on mielenkiintoista. Tässä pääsee näkemään niin monenlaista. Uusi tila tuo paljon uusia mahdollisuuksia.
Museoamanuenssi Tiina Paavola kertoo, että Tampereen museoilla oli enimmillään tois-
takymmentä varastoa eri puolilla kaupunkia. Nyt niistä on voitu vähitellen luopua.
– Varastojen hajasijoitus on tarkoittanut melkoista sukkulointia ja turhaa kulkemista. Tämä on myös hankaloittanut kokoelman hal-lintaa ja kirjanpitoa siitä, missä esineet kulkevat, kertoo Paavola, joka vastaa kokoelmien muut-tamisesta Ruskoon.
Yhteisvaraston perustaminen mahdollistaa senkin, että Vapriikkiin saadaan noin 1 000 ne-liötä lisää näyttelytilaa. Ne vapautuvat varastol-ta. Myös tutkimus- ja konservointitilat siirtyvät kokoelmakeskukseen.
Maisema heikkenee,työtilat kohenevat Yhteisvaraston asteittainen käynnistyminen vai-kuttaa myös henkilöstön elämään. Kun varasto on lopullisessa kuosissaan, siellä työskentelee jopa 30 työntekijää. Tutkijat, konservaattorit, konservointityöntekijät, museomestarit, varas-tomiehet, museoavustajat ja monet harjoitteli-jat vaihtavat Tampereen keskustan koskimaise-man vähemmän idylliseen sivukaupungin nä-kymään.
Se ei kuitenkaan ole aiheuttanut liiemmälti valituksia. Bussiyhteydet toimivat jo nyt, mutta kun naapuritontille rakennettava Cargotecin uusi tehdas valmistuu, ne vain kehittyvät.
– Työtilat ovat Ruskossa selvästi paremmat kuin Vapriikin ahtaudessa. Siksi muutto ei ole mikään ongelma. Se tuntuu olevan yhteinen henki. Täällä pääsemme kehittämään työtäm-me, sanoo konservaattori Hanna Tuokila.
Osa kokoelmista odottaa vielä kuljetustaTampereen kaupunki hankki sukkatehtaan omistukseensa vuonna 2007. Suunnittelun yh-teydessä käytiin yksityiskohtaisesti läpi, mitä hyvältä varastolta vaaditaan. Tampereen mu-seoiden esinekokoelma ei ole mikään yksi, yh-teinen möykky, vaan monenlaiset esineet vaa-tivat toisistaan poikkeavia oloja. Siksi eri tilojen lämpötilat ja kosteusprosentit poikkeavat toi-sistaan. Vanhat tekstiilit vaativat erilaista va-rastointia kuin polkupyörät tai luonnontieteel-linen kokoelma.
Osa tiloista saatiin museotoimen käyttöön jo vuonna 2008. Tilakeskus aloitti remontoinnin
Ruskon vanha sukkatehdas
muuttuu museoiden yhteisvarastoksi
Uusi kokoelmakeskus saa kiitosta museoväeltä
TEKSTI MATTI WACKLIN KUVAT ARI JÄRVELÄ
Konservaattori Hanna Tuokila katsoo, miten
ampellan piirus-tukset ovat kestä-
neet muuton Ruskoon.
11VILKKU 6 / 2010
vuonna 2009. Ensiksi kunnostettiin tehtaan vanha puoli, joka saatiin käyttöön keväällä 2010. Uuden puolen remontti saadaan valmiiksi keväällä 2012.
– Muutto jatkuu vielä. Nyt esineistä on täällä noin puolet, kertoo varastomies Matti Lehtonen.
Hän vastaa varaston kuljetuksista ja muus-ta logistiikasta. Hänelle on ollut päävastuu myös esineiden siirrosta Ruskoon.
Yhteisvarastoon on jo siirretty kaikki Hä-meen museon kokoelmat. Ruskossa on myös pääosa Teknillisen museon kokoelmasta.
– Muutto on kaikkien etujen mukaista. Tä-män jälkeen ei tarvitse kuljeskella ympäri kau-punkia, kun näyttelyyn haetaan tavaroita. Ne löytyvät yhdestä paikasta, sanoo Lehtonen.
Yksi museoiden vanhoista varastoista oli Pispalan valtatien varrella Rollikkahallissa. Se tyhjennettiin keväällä 2008 oppilastyönä. Mu-kana oli 44 opiskelijaa Tampereen ammattiop-pilaitoksesta. Työ oli tehty, kun perävaunullinen rekka oli kuljettanut Ruskoon 36 kuormaa. Se kertoo jotakin Ruskon varaston mitoista.
Suurempi kuinJyväskylän malliNäin laajaa museoiden yhteisvarastoa ei ole Suomessa aiemmin toteutettu. Jyväskylässä on tehty vähän Tamperetta pienempi hanke, jossa kolmen museon keskustassa sijainneet varastot siirrettiin yhteiseen tilaan kaupungin laidalla.
– Meillä on kuitenkin panostettu työsken-telytiloihin enemmän kuin Jyväskylässä. Se on meidän innovaatiomme, kertoo Tiina Paavola.
Huonekalukonservaattori Hanna Tuokila on mielissään siitä, että työntekijät pääsivät mu-kaan tilojen suunnitteluun. Hän on hyvin tyyty-väinen parantuneisiin työskentelyoloihin.
– Sekin tuo lisäarvoa, että nyt konservaat-
Kottaraisesta räkättirastaaseen. Luonnon-tieteellisen museon kokoelmat odottavat vie-lä purkajaansa.
Konservointityöntekijä Ulla Oksala katsoo Tampellan arkistokaapeille sopivaa sijoitus-paikkaa.
torit työskentelevät saman katon alla ja he pystyvät keskustelemaan kasvotusten työhön liittyvistä kysymyksistä, sanoo Tuokila.
Hän muistuttaa, että yhteisvarasto on myös sijoitus kokoelman hallintaan, sillä työtilat an-tavat mahdollisuuden ongelmien ennaltaehkäi-syyn, kun tähän asti konservaattorinkin työ on ollut enemmän vaurioiden korjaamista.
– Nyt keskitytään entistä enemmän esi-neiden hoitoon, mikä on yksi museotyön tar-koituskin.
Pakastehuoneellakoin kimppuunEsineiden siirtäminen uuteen varastoon ei ole pelkkä kuljetuskysymys. Mukana on materiaa-leja, jotka on pakko puhdistaa tarkasti, jottei-vät ne levitä epäpuhtauksia koko varastoon. Ruskossa on kaikille yhteinen vastaanottotila, josta esineet ohjataan Huurteelta mittojen mu-kaan tilattuun pakastehuoneeseen, puhdistus-huoneeseen tai karanteenihuoneeseen. Pakas-taminen tappaa esimerkiksi vanhoissa kankais-sa mahdollisesti elävät hyönteiset, kuten vaate-koit ja tupajumit.
Vanha tehdas on ollut yllättävän taipuisa muutoksille. Korkea, avara teollisuustila luo viihtyisyyttä. Menneisyyttä on käytetty muuten-kin hyväksi. Yhteisvarasto käyttää sukkatehtaan vanhoja hyllyjä, vaikka uusiakin on hankittu.
Hyllytilaa tarvitaan, sillä kokoelmat täyden-tyvät koko ajan. Tampereen museot tunnetaan. Siitä kertoo sekin, että tavalliset tamperelaiset tarjoavat sinne innokkaasti arvotavaroitaan. Suurin osa kokoelmista karttuukin lahjoituksin.
– Kokoelmia täydennetään jatkuvasti. Esi-merkiksi Tampereen historiasta kertovat huone-kalut kelpaavat meille yhä. Myös taidemuseot kartuttavat omia kokoelmiaan säännöllisesti, kertoo Tiina Paavola.
Museoamanuenssi Tiina Paavola ja varasto-mies Matti Lehtonen osaavat arvostaa kokoelmakeskuksen avaruutta.
12 VILKKU 6 / 2010
Sorsapuiston laitaan 20 vuotta sit-ten sijoitettu konsertti- ja kongres-
sitalo on solahtanut luontevasti paitsi kauniiseen ympäristöönsä, myös tam-perelaisten käyttäjiensä mielenmaise-maan. Ankaran kritiikin saattelemana noussut Pohjoismaiden suurin kulttuu-ritalo on toiminnallaan miltei huomaa-mattomasti muuttunut kaupunkilaisten yhteiseksi ilon ja ylpeyden aiheeksi, elä-mysten taloksi.
Selkeästi muotoiltu ajatus ja toive tamperelaisen konserttitalon saami-seksi kaupunkiin tehtiin jo 72 vuotta sitten vuonna 1938. Toiveen esittivät tamperelaiset muusikkopiirit, ja he piti-vät yllä ja kehittivät ajatusta kaupungin kulttuuripiirien tukemana eri vuosikym-menien aikana. Tavoitteena oli korkea-tasoinen konserttitalo kaupunginor-kesterin kodiksi ja sen kehittymisen ja kasvamisen tueksi.
Vasta 1980-luvun alussa, kun talo-hanketta lähdettiin toteuttamaan, se oli kasvanut kokoa ja saanut toisenkin tärkeän tehtävän: Tampereesta tulisi uuden talon myötä Pohjoismaiden suu-rimman kulttuuritalon lisäksi myös kan-
sallisten ja kansainvälisten kokousten ja kongressien keskus. Tampere-taloksi ristitty rakennus vihittiin käyttöön syys-kuussa 1990.
Tampere-talo, 20 vuotta talon ta-paan -kirja kertoo siitä, miten ajatukset ja yritykset konserttitalon saamiseksi Tampereelle muuttuivat ja kehittyivät vuosikymmeninen kuluessa siihen asti kunnes sen suunnittelusta tuli totta. Kirja valottaa myös talon suunnittelun ja rakentamisen vaiheita, ja esittelee ta-lon arkkitehtuuria ja taideteoksia.
Kirjan alaotsikko talon tapaan ker too Tampere-talon henkilökunnan asenteesta ja ammattitaidosta, jolla se aloitti uudenlaisen työn kaupungissa. Se kertoo myös siitä, miksi esiintyvät taiteilijat tulevat Tampere-taloon niin mielellään, ja siitä, miksi talo on niin monta kertaa valittu parhaaksi kong-ressitaloksi Suomessa.
Kirja pyrkii välittämään myös ta-lossa eri tilaisuuksissa vierailevien ih-misten tuntoja, jotka jokainen kokee omalla tavallaan. Kuten siitä, miten an-toisaa on kuulla ympärillään kansainvä-listen kokousvieraiden innostunutta ja monikielisenä pulppuavaa puhetta ja nähdä kulttuurien ja rotujen intensii-vistä seurustelua yhteisistä maailman hyvinvointia, rauhaa terveyttä tai mui-ta ihmiskuntaa eheyttävien teemojen parissa.
Tai siitä, miten sisintä hyväilevän musiikkiesityksen jälkeen näkee täh-titaivaan syttyvän Ison salin koivuleh-västöön, kokee tuon hurmion itsessään ja yhteisesti kaikkien kanssa. Ja miten vielä bussipysäkillä illan pimeydessä toisilleen vieraat kuulijat kertaavat yhdessä haltioituneena syvältä kos-kettaneen musiikkielämyksen tuomia väreileviä tuntoja.
Ne ovat Tampere-talon vaikutuksia meissä parhaimmillaan.
Retkeilemässä ollut teekkariporukka sai ide-an: otetaan keihäänheittokisa rautakangel-
la! Se kanki, kuten muutkin varusteet, oli lainas-sa Leirivälinevarastosta. Kisapaikaksi valikoitui lähellä ollut järvi. Ensimmäisellä heittokierrok-sella kanki räsähti porukan harmiksi jään läpi vetisiin syvyyksiin. Oli siinä sitten selittämistä tavaroiden palautuksessa, mitä rautakangelle olikaan sattunut.
Kaupungin Leirivälinevaraston työntekijä, Paavo Majanen, on kymmenen työvuoten-sa aikana saanut kuulla monenlaisista asiak-
Tampere-talosta kertovan kirjan on kirjoittanut Ari Järvelä. Kirjan voi ostaa Tampere-seuran kaupasta.
Tampere-talon 20 vuotta ja vähän enemmän
Leiriväline-varastosta tarvikkeet seikkailuun
MITÄ TE ILLÄ TEHDÄÄN?
TEKSTI MARI T IENSUU KUVAT ARI JÄRVELÄ
13VILKKU 6 / 2010
kaille sattuneista kommelluksista. Välineiden lainauk sia kertyy vuodessa noin 450, joten ta-rinoita seikkailuineen Majanen kuulee monta. Hän pyrkii kuitenkin pitämään tarkasti huolta, että asiakkaat saisivat mukavan kokemuksen: opastaa välineiden käytössä, kertoo vinkkejä retkiä varten ja palautuksen yhteydessä kyse-lee tunnelmat.
− Leirivälinevarastosta löytyy kaikkea tar-vittavaa retkeilyelämää varten: telttoja, kamii-noja, kattiloita, ahkioita ja rinkkoja. Kulttuuri- ja nuorisopalveluiden työntekijät saavat lainata tavaraa ilmaiseksi, ja muutkin nuorisotyötä tekevät järjestöt saavat tavaroista alennusta, Majanen kertoo.
Yksityishenkilöillekään vuokraus ei ole kallista – päinvastoin! Esimerkiksi 400 euron arvoisen rinkan saa vuorokaudeksi käyttöönsä viidellä eurolla.
Yhden miehen putiikkiKalevassa, Sarvijaakonkatu 28:ssa, sijaitseva va-rasto kuuluu kaupungin Kulttuuri- ja nuoriso-palveluihin.
− Alun perin Leirivälinevarasto perustettiin helpottamaan lapsiperheiden leirikustannuksia. Lapset ja nuoret ovatkin olleet toiminnan keski-össä siitä saakka, Majanen korostaa.
Vuodesta 1956 toimineella varastolla on ollut monta osoitetta: Varman-talossa Hämeen-kadulla, Pyynikin uimahallilla, Frenckellin tilois-sa ja linja-autoasemalla. Nykyisellä paikallaan, kaupungin entisessä autohallissa, se on ollut
vuo desta 2007. Majanen kiittelee tilavaa ja ilmavaa rakennusta varastolle loistavaksi pai-kaksi.
Leirivälinevarasto on kuin yhden miehen firma: varastonhoitaja Paavo Majanen ottaa vastaan varauksia, hoitaa asiakaspalvelun se-kä paperityöt tilityksineen ja tilastointeineen. Lisäksi hän huoltaa ja korjaa palautettavia vä-lineitä. Siksi ompelukoneenkaan surina ei ole vieras ääni hallissa.
Aivan yksin Majasen ei kuitenkaan yleensä tarvitse toimintaa pyörittää, sillä välinevarastol-la on eri alojen opiskelijoita harjoittelussa sekä työllistettyjä. Tänä syksynä apuna on Repa.
Kenttäkeitin on syksyn vetonaula− Puolijoukkueteltta kamiinoineen on Leiriväli-nevaraston kestosuosikki. Retkeilykäytön lisäksi sitä on hyödynnetty myös luovasti: esimerkiksi päiväkodeissa siitä on rakennettu jos jonkinlai-sia mörrimöykyn metsiä, Majanen nauraa.
Myös Renny Harlinin Mannerheim-elo-kuvaa varten oltiin kiinnostuneita vanhimmista puolijoukkueteltoista. Sopimusta ei kuitenkaan syntynyt, sillä teltat oltaisiin haluttu räjäyttää ilmaan!
Kesällä lainataan puolijoukkuetelttoja ja katoksia myös juhliin. Syksyn vetonaula taas on
kenttäkeitin. Ja jos hyvä talvi on jälleen edessä, niin lumikengillä on varmasti menekkiä − viime talvena ne nimittäin loppuivat koko Euroopassa suuren suosion vuoksi.
Eri vuodenaikoina kysytään siis eri tuottei-ta. Kiireisintä aikaa varastolla on kesänseutu, jolloin välineitä lainataan kymmenkertaisesti hiljaisimpaan kuukauteen nähden. Vuosikym-menten aikana ei ole suurtakaan muutosta tapahtunut lainattavissa tuotteissa.
− Sen on kuitenkin tässä työssä huoman-nut, että aktiivisten retkeilijöiden lainaukset ovat vähentyneet. Nykyisin heillä on omat ta-varat ja välineet. Toinen muutos on se, että ret-keilyvälineitä varataan enenevissä määrin myös muihin tarkoituksiin: esimerkiksi telttoja majoi-tustiloiksi sukujuhliin tai beachfutis-turnauksiin, Majanen pohtii.
Asiakaskunta on kuitenkin säilynyt yllättä-vän samanlaisena Majasen uran ajan: suunnis-tajat, partiolaiset ja urheiluseurat ovat tärkeim-mät asiakasryhmät vuodesta toiseen.
Juuri monipuolinen asiakaspalvelu on so-siaaliselle Paavo Majaselle työn parasta antia. Ihmisten tyytyväisyys on hänelle tärkeää. Lisäksi monet työllistetyt ja harjoittelijat ovat löytäneet Leirivälinevarastolla työn ilon, mikä kuuluu myös Majasen uran onnenhetkiin.
Puolijoukkueteltta on Leirivälineva-raston hittituote vuodesta toiseen.
– Soppatykeille on kysyntää erityi-sesti syksyllä, ja niitä käytetään juhlis-sakin isomman porukan ruokkimiseksi. Lainaajille annan kaupan päälle hyvän soppareseptin, Paavo Majanen kertoo.
14 VILKKU 6 / 2010
Tampereen infratuotanto liikelaitos eli Tam-pereen infra täyttää kaksi vuotta vuoden
vaihteessa. Tampereen infraan kuuluvat Auto - ja konekeskus, Katu- ja vihertuotanto sekä Suun -nittelupalvelut. Infra tuo leivän pöytään 700 työntekijälleen lähes 80 miljoonan euron lii-kevaihdollaan (79,2 miljoonaa euroa vuon-na 2009). Liikeylijäämää liikelaitos teki viime vuonna 4 miljoonaa euroa. Suurimmat asiakkaat ovat kaupungin konsernihallinto, Tampereen kaupunkiliikenne (TKL) ja Tampereen vesi.
Pormestari perusti lokakuussa 2009 ohjaus-ryhmän tekemään selvitystyötä Infran tulevai-suuden toimintamallin jatkamisvaihtoehdoista.
Infran johto on aiemmin omassa selvityk-sessään arvioinut, että liikelaitoksen toimin-nassa on tehostamisen varaa. Rakenteellisilla uudistuksilla säästöjä voitaisiin saada vuodessa 10–20 miljoonaa euroa, mikäli toiminta organi-soitaisiin muotoon, joka mahdollistaisi osallistu-misen avoimeen kilpailuun.
Suomessa on perustettu joitakin seudullisia inhouse-osakeyhtiöitä, mutta avoimille markki-noille ei yhtiöitä ole perustettu. Infran palvelui-hin verrattavia toimintoja on joissakin suurem-missa kaupungeissa osittain ulkoistettu.
Henkilöstöä sijoitetaanuusiin tehtäviinInfran henkilöstölle järjestettiin syyskuussa tie-dotustilaisuuksia tulevista suunnitelmista. Liike-toiminnan kehitysjohtaja Kristiina Michelsson kertoi ohjausryhmän esittävän kaupunginhalli-tukselle, että Infran toimintaa tehostettaisiin ja jatkettaisiin liikelaitosmuodossa. – Tavoitteena on, että viimeistään vuonna 2015 Tampereen infratuotanto liikelaitos voisi menestyä markki-noilla toimiviin yrityksiin verrattuna kilpailuky-kyisillä hinnoilla ja laadulla. Ensi vuoden alusta oman tuotannon palvelut hinnoitellaan tilaajalle lähes markkinahintaan (+10 prosenttia).
Suunnitelman mukaan Infran organisaatio-ta tehostetaan seuraavan viiden vuoden aikana hyödyntämällä henkilöstön luonnollista poistu-maa sekä uudelleensijoitusta. Liikevaihto tulee supistumaan lähes puoleen nykyisestä. Uudel-leensijoitettavia työntekijöitä arvioidaan sopeut-tamisjakson aikana olevan lähes sata henkilöä.
– Vuoteen 2015 mennessä kaupungilta jää eläkkeelle lähes 1900 henkilöä. Vapautuneita olemassa olevia vakansseja ei laiteta ulkoiseen
hakuun, mikäli tehtäviin löytyy työntekijä uudel-leensijoitettavista. Työntekijöiden oma motivaa-tio uusiin tehtäviin hakeutumisessa on ehdotto-man tärkeää, Kristiina Michelsson painottaa.
Hänen mukaansa ohjausryhmässä ja Infran johdossa on vahva usko toiminnan tehostumi-
sesta. Taustalle on kuitenkin jätetty liikkeen-luovutuksen mahdollisuus, jos asetettuja tavoit-teita sopeuttamisjakson aikana ei saavuteta.
– Keskeisten alan toimijoiden tapaami-sissa elokuussa tuli selväksi, että tarvittaessa löytyy kiinnostusta sekä kaupungin tarjoamiin
Kaupunki trimmaa toimintaansa
Infra näyttää mallia
Tampereen infratuotanto liikelaitoksen henkilöstölle järjestettiin syyskuussa tiedotustilaisuuksia liikelaitoksen tulevaisuuden suunnitelmista Planetaarion auditoriossa.
TEKSTI JYRKI R IST ILÄ
15VILKKU 6 / 2010
Tänä syksynä aloittavat uudet opettajien verme- eli vertaismentorointiryhmät. Ryh-
mät on tarkoitettu ensisijaisesti uusille ja tau-on jälkeen työhön palaaville opettajille, mutta myös muille kiinnostuneille. Ryhmäläiset tuke-vat toistensa työssä jaksamista ja ammatillista kasvua. Toiminta on luottamuksellista.
Ryhmät kokoontuvat yhden lukuvuoden ajan iltapäivisin noin kaksi tuntia kerral laan kerran kuussa, ja ryhmän maksimi koko on 6–8 henkilöä. Ryhmiä vetävät mentorikoulutuk sen saaneet opettajat. Viime lukuvuonna 15 opetta-jaa kouluttautui vermementoriksi Tampereella.
Vermementoriksi kouluttautunut opetta-ja Anitta Haverinen Tesomajärven koulusta veti koulutuksen ajan vermeryhmää, jonka jäsenet olivat hänen omasta koulusta.
– Mentorit ovat itsekin opettajia ja siten muiden ryhmäläisten vertaisia. Vermeryhmiä voi olla erilaisia. Koulutuksen aikana ryhmiä oli esimerkiksi s2-opettajille, kielten opettajille, kä-sityöopettajille, ja lisäksi oli sekaryhmiä. Ryh mä sopii itse alussa pelisäännöistään sekä kokoon-tumisajoista ja -paikasta, Haverinen kertoo.
Ryhmässä voidaan jakaa omia hyviä käytäntöjä tai purkaa ikäviä kokemuksia. Ai-heina voivat olla esimerkiksi työhyvinvointi ja jaksaminen tai opetustyöhön ja opetussuun-nitelmiin liittyvät asiat. On ryhmästä kiinni, jutellaanko ryhmässä vapaamuotoisemmin vai ohjatummin. Anitta Haverinen esimerkiksi otti joskus artikkelin jutun juureksi.
Anitta Haverisen ryhmäläiset antoivat positiivista palautetta vermeryhmästä. Heistä ryhmä mahdollisti pysähtymisen kiireen kes-kellä ja siellä sai vertaistukea. Joku oli valmis osallistumaan ryhmään vaikka koko työuran ajan, ja sitä ehdotettiin pakolliseksi uusille opettajille.
Vermetoimintaa kehitetään valtakunnal-lisesti, ja sitä koordinoi Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos. Tampereen ver-meryhmiin voi ilmoittautua Loorassa Perus-opetuksen sivuilla.
Lisätietoja: suunnittelija Marjut Heikkinen [email protected]
Haluatko irti tupakoinnista? Tullinkulman työterveys järjestää ryhmiä tupakoinnin
lopettamisen tueksi. Tavoitteena on osallis-tujien tupakoimattomuus. Seuraava ryhmä aloittaa 9. päivä marraskuuta.
– Tärkeintä on, että ryhmään tulevalla on halu lopettaa tupakointi. Tavoitteena on, tupakoimattomuus. Vertaistuki ja kokemusten jakaminen ovat ryhmämuotoisen ohjauksen vahvuuksia. Toki sekin on hyvä, jos he saa-vat tuen avulla vähennettyä tupakointiaan, kertoo ryhmänvetäjä työterveyshoitaja Kirsti Pennanen.
Hänen lisäkseen ryhmää vetävät vuorol-laan tupakanvieroitukseen perehtyneet työfy-sioterapeutti ja työterveyspsykologi.
Tupakkaryhmä kokoontuu seitsemän kertaa 1–2 viikon välein noin 1,5 tuntia ker-rallaan. Neljä ensimmäistä kertaa ovat viikoin
välein, viides tapaaminen 2 viikon kuluttua ja viimeiset kaksi tapaamista on tammikuus-sa 2011.
Kokoontumisissa keskustellaan, pohdi-taan aihepiiriä ja motivoidaan osanottajia täydelliseen tupakoimattomuuteen. Ryhmäs-sä tarkastellaan muun muassa sitä, millaiset tilanteet aiheuttavat tupakointia. Vinkkejä saa myös siihen, miten tupakan vieroitus-oireita voi pyrkiä hallitsemaan. Tietoa saa tupakanvieroituksen eri hoitomuodoista: nikotiinikorvaushoidosta ja lääkehoidosta. Osanottajat saavat myös kotitehtäviä.
Ryhmään voi ilmoittautua oman työter-veyshoitajan kautta. Osallistumismaksu on 115 euroa. – Varmista ensin esimieheltäsi mahdollisuutesi osallistua ryhmään ja voit-ko käyttää siihen työaikaa, painottaa Kirsti Pennanen.
Ryhmään ilmoittautuminen on sitova. Pe-ruuttamattomasta osallistumisesta joudutaan laskuttamaan osallistumismaksu.
Lisätietoja: työterveyshoitajaKirsti Pennanen puh. 050 325 7428 tai Loora > Etusivu > Tullinkulman työterveys
Tumppaa tupakka!
Opettaja, tule mukaan vermeryhmäänpieniin ja suuriin urakoihin että liikkeen-luovutuksiin.
Tilaajan kannalta ei siis ole tärkeintä ku-ka tekee, vaan että saadaan riittävää laatua kilpailukykyisillä hinnoilla.
– Jos tehostaminen onnistuu, olettaisin tilaajan kilpailutushalukkuuden vähenevän tulevaisuudessa, kun oma tuotanto pystyy tarjoamaan tarvittavat palvelut kustannus-tehokkaasti. Käsittääkseni laatu on ollut kohdallaan tähänkin saakka, sanoo Kristiina Michelsson.
Haasteisiin pystytään vastaamaan– Ehdotetussa toiminnan jatkovaihtoehdossa säilyy merkittävästi omaa tuotantoa, reilusti yli puolet nykyisestä volyymista, arvioi Infran toimitusjohtaja Sakari Suominen.
Hänen mielestään Infran vahvuuksia ovat toiminta-alueen vankka tuntemus, hyvät asiakassuhteet ja ammattitaito.
– Nyt meillä on mahdollisuus näyttää, miten liikelaitosmallissa pystytään toimi-maan järkevällä kannattavuustasolla.
Sakari Suominen muistutti henkilöstöti-laisuuksissa, että toiminnan kehittämisessä kaikkien panos on tärkeä. Esimiesten on kuunneltava kentän mielipiteitä ja palkitse-miskeinoja on kehitettävä yksityissektorin kaltaisiksi. Kehityksen esteitä ryhdytään purkamaan, kun on saatu poliitikkojen pää-tös asialle.
– Odotetaan rauhassa päätöksiä, sitten kääritään hihat. Olemme laatimassa ohjel-maa, jonka tavoitteena on saavuttaa omista-jan määrittelemä lähes yritysmäinen kannat-tavuustaso viiden vuoden päästä, painottaa Suominen.
Katu- ja vihertuotannon yksikönjohta-jan Wille Siukon mukaan esimerkiksi kau-sivaihteluiden tasaaminen ja pelisäännöistä sopiminen tilaajan ja kaupunkiympäristössä toimivien sidosryhmien kanssa on välttämä-töntä, jos aiotaan menestyä.
– Kahden tehdyn kilpailuanalyysin pe-rusteella hintatasomme näyttäisi olevan kil-pailijoita korkeampi. Ensi vuoden sopimukset kunnossapidossa on tarkoitus tehdä samalla formaatilla kuin ulkoisetkin sopimukset: alan yleisiä sopimusehtoja noudattaen. Näin myös hintavertailu helpottuu, kertoo Siuko.
Kristiina Michelssonin mukaan nyt on tärkeätä saada päätös jatkotoimista, sillä on-nistuminen Infran toiminnan kehittämisessä ja tavoitteiden saavuttamisessa vaatii niin päätöksentekijöiden, henkilöstön, liikelaitok-sen johdon kuin ammattiyhdistysliikkeenkin sitoutumista asiaan.
16 VILKKU 6 / 2010
Terveydenhoitaja Terhi Rantaselle hoitami-nen on aina tuntunut omalta jutulta.– Kun sosiaali- ja terveyspalvelut eriytyivät
siirryin vanhustenhuoltoon lapsiperheiden pa-rista. Äitiyshuolto kyllä kiinnosti, mutta työti-lanne siellä oli valmistuttuani huonompi, kertoo Rantanen.
Kotihoidossa tehdään työtä tilaaja–tuottaja-mallin mukaan. Jokaiselle asiakkaalle tilaaja te-kee oman palvelu- ja hoitosuunnitelman. Usein ensimmäisellä käynnillä asiakkaan luona on myös kotihoidon terveydenhoitaja. Kotihoidossa Terhin asiakkaat ovat pääasiassa yli 80-vuotiai-ta, joiden toimintakyky on heikentynyt tai he tar-vitsevat sairautensa vuoksi hoitoa kotiin.
Terhi Rantanen toimii tiimissään hoitotyön asiantuntijana. Hänelle kuuluvat erilaiset suun-nittelu-, ohjaus- ja arviointityöt, esimerkiksi hoi-tosuunnitelmien laatiminen yhdessä omahoita-jien kanssa, hoitajien ohjaus ja tukeminen työs-sään sekä hoitotyön kirjaus. Terveydenhoitaja tekee yhteistyötä lääkärien ja omaisten kanssa, tilaa verikokeita, katsoo niiden vastauksia ja ti-laa hoitotarvikkeita.
– Terveydenhoitaja on organisaattori ja asioiden selvittelijä. Paljon on puhelimitse teh-tävää työtä.
Lisäksi terveydenhoitaja vastaa asiakkai-den lääkehoidon toteutumisesta, terveydentilan seurannasta ja arvioinnista yhdessä omahoitaji-
Terveydenhoitajan tiimi tukee kotona asumista
TEKSTI KATRI K IV ISTÖ-HAVERINEN
HOITOTYÖN AMMATTILA INEN
en kanssa. Hän tekee vaativat hoitotyöt, kuten lihaspistot ja isot haavahoidot.
Tiimityötä asiakkaan hyväksiTerveydenhoitajan lisäksi tiimissä on kahdeksan vakituista työntekijää, kotihoidon esimies, perus-hoitaja, lähihoitajia sekä kotiavustaja. Kotikäyn-neillä hoitoalan ammattilaiset huolehtivat asi-akkaan henkilökohtaisesta hygieniasta, ruokai-lusta ja yleisestä siisteydestä sekä hoidollisista toimenpiteistä. Näiden lisäksi asiakkailla voi olla tukipalveluita, kuten ateria-, siivous- tai sauna-palvelua. Asiakkaiden ulkoiluttamisessa auttavat esimerkiksi Mummon kammarin vapaaehtoiset.
– Asiakkaat ovat huonommassa kunnossa kotihoitoon tullessaan kuin aiemmin. Kotihoidon piiriin ei tahdo päästä niillä kriteereillä, joilla ai-emmin pääsi vanhainkotiin. Tavoitteena on, että ihmiset pystyisivät asumaan kotonaan mahdolli-simman pitkään, Terhi Rantanen kertoo.
Käyntimäärät asiakkaan luona vaihtelevat, joidenkin luona käydään kerran viikossa, osan luona jopa kolme kertaa vuorokaudessa. Etenkin muistamattomien ihmisten kanssa työskentely vaatii hoitotyöntekijältä paljon. Asiakasmäärä on suuri eikä yhden asiakkaan luona ennätä olla kauaa. Ajan antamien olisi tärkeää, sillä ikäihmi-set ovat usein yksinäisiä.
Terhi Rantanen tekee myös tilapäiskäyn-tejä ja käy pyynnöstä tarkistamassa asiakkaan kunnon.
– Työturvallisuus mietityttää etenkin ilta- ja viikonloppuaikaan, kun olen yksin liikenteessä. Onneksi tarvittaessa saamme poliisilta virka-apua.
Kotihoidon kenttä on muuttunut tilaaja–tuottaja-malliin siirtymisen myötä. Aikaisemmin tiiminvetäjäterveydenhoitajat kartoittivat asiak-kaiden avuntarpeen ja käynnistivät tarvittavat palvelut. Rantasen mukaan terveydenhoitaja tiesi tuolloin tiiminsä resurssit paremmin.
Nyt asioiden hoito on hajautettu useam-malle taholle eikä aina tiedä mihin ongelmati-lanteissa ottaa yhteyttä. Rantanen toivoo, että tilanne tasoittuu vähitellen, kun kaikki tottuvat uuteen järjestelmään.
– Tärkeätä olisi kehittää tilaajatason sekä työntekijä- ja asiakastason vuorovaikutusta, Rantanen sanoo.
Työ kotihoidon terveydenhoitajana on haastavaa ja vaihtelevaa, yksin työskennellessä vastuu on suuri.
– Mikäli joskus kyllästyn hoitotyöhön perus-tan kukkakaupan, Rantanen naurahtaa.
Terveydenhoitaja Terhi Rantanen tekee töitä vanhusten parissa Kotihoidossa.
17VILKKU 6 / 2010
Projekti-idean kanssa Brysseliin harjoittelemaan
Tampereen kaupungin henkilöstöllä on mahdollisuus hakea harjoitteluun Brys-
seliin. Brysselin harjoittelumahdollisuudella pyritään lisäämään henkilöstön valmiuksia ja kykyä hyödyntää ulkopuolisia rahoitus-mahdollisuuksia. Moniin tärkeisiin kehittä-mishankkeisiin on mahdollista hakea ulko-puolista rahoitusta, muun muassa EU-ra-hoitusta.
Harjoittelun edellytyksenä on projekti-idean tai -suunnitelman olemassaolo, jo-hon on mahdollisuus hakea EU-rahoitusta. Harjoittelijalla on mahdollisuus valmistel-la, työstää ja selvittää omaa projektiaan Brysselin jakson aikana ja tutustua oman työnsä kannalta merkittäviin toimijoihin. Tarkoitus on, että projekti-idea muokkau-tuu varsinaiseksi EU-rahoitushakemukseksi jossakin vaiheessa. Harjoittelujakson sisäl-tö sovitaan kunkin kanssa erikseen.
Harjoittelumahdollisuus on tarkoitet-
tu ensisijaisesti kaupungin vakinaiselle henkilöstölle. Harjoittelijalta edellytetään englannin tai ranskan kielen taitoa, aktiivi-suutta ja oma-aloitteisuutta. Projektinhal-lintataidot katsotaan eduksi.
Harjoitteluun on mahdollista hakea ympäri vuoden, kuitenkin mielellään vä-hintään 2-3 kuukautta ennen suunniteltua harjoittelujaksoa.
Harjoittelupaikkaa haetaan vapaa-muotoisella hakemuksella, joka lähetetään kansainvälisten asioiden päällikölle Satu Vuoriselle. Hakemukseen on liitettävä lyhyt esitys suunnitellusta projektista sekä alustava ehdotus harjoittelun sisällöstä. Hakemuksessa tulee mainita aikaisempi työkokemus ja kielitaito. Lisäksi hakemuk-seen tulee liittää esimiehen suositus.
Harjoittelun pituus on 2 viikkoa. Pi-tempikin harjoitteluaika on mahdollinen, mutta tällöin harjoittelijan oman toimialan
on vastattava yli kahden viikon menevistä kustannuksista.
Harjoittelun työ- ja tukipisteenä toimii Tampereen ja Pirkanmaan EU-toimisto, jossa on mahdollisuus tietokoneen ja puhelimen käyttöön.
Harjoittelujaksoa varten on saatava palkallinen virkavapaa, josta vastaa oma toimiala. Harjoittelun ajalta maksetaan puolipäivärahaa. Matkat, majoituksen ja puolipäivärahan maksavat konsernihal-linnon kansainväliset asiat ja henkilöstön kehittämispäällikkö.
Harjoittelun päätyttyä harjoittelija kir-joittaa loppuraportin.
Lisätietoja: kansainvälisten asioiden päällikkö Satu Vuorinen, puh 040-5388402,
Tampereen liikunta-palvelut palasi stadionille
Tampereen kaupungin liikuntapalvelut on muuttanut syyskuun alussa Tampereen stadionille osoitteeseen
Ratinan rantatie 1.Muutto stadionille johtuu siitä, että Suvantokadun
kiinteistö siirtyy Kiinteistösijoitusyhtiö Spondan omistuk-seen. Myös viime vuosina toteutetut hallinnolliset ratkai-sut ovat vähentäneet liikuntapalvelujen henkilökuntaa ja tilatarve on pienentynyt.
Tampereen stadionille muutti kaikkiaan 31 henkilöä. Siellä on tilat niin liikuntapalvelujen päälliköille, hallin-tohenkilökunnalle, yhdelle työnjohtajalle kuin johtavalle liikunnanohjaajalle ja 12 liikunnanohjaajalle.
Liikuntapalvelut – silloinen vapaa-aikalautakunta – toimi aikaisemmin Tampereen stadionilla vuodesta 1966 vuoteen 1985. Suvantokatu 4:ään muutettiin, kun Tam-pereen stadionin tilat kävivät organisaatiouudistuksen myötä ahtaiksi.
Työllisyydenhoidon palveluyksikös-sä (TYPA) on 40 palkkatukeen oi-
keutettua asiakasta, joille etsitään tu-kityöpaikkaa puoleksi vuodeksi. TE-toimiston palkkatuen avulla haetaan koulutetuille nuorille ja pitkään työt-töminä olleille aikuisille tukityöjaksoja. Jaksot ovat kuuden kuukauden pituisia. Tukityöjaksoa etsivien asiakkaiden ta-voitteena on löytää reitti avoimille työ-markkinoille.
Jos jossakin kaupungin toimin-tayksikössä on mahdollisuus tarjota tällainen tukityöpaikka, korvataan kaikki palkkatukityöjaksosta aiheu-tuvat palkkauskustannukset. Lisäksi TYPAsta tarjotaan työllistetyn tueksi yksilöllinen työhönvalmentaja sekä mahdollisuus suorittaa työajalla lyhyt-kestoisia, työelämävalmiuksia paran-tavia koulutuksia. Työpaikan tarjoavan yksikön on ainoastaan sitouduttava perehdyttämään, ohjaamaan ja arvi-oimaan työllistettävän henkilön työssä
suoriutumista. Arvioinnin apuvälineeksi on laadittu seurantalomake.
TYPAn asiakkaiden tukityöllistämi-nen ei vaikuta kaupungin yksiköiden henkilöstösäästötavoitteiden toteu-tumiseen.
Työnhakija-asiakkaat haastattelee ja valitsee työllisyydenhoidon palve-luyksikkö. Välke-projektin yrityskoor-dinaattorit Marja Salminen ja Minna Joutsen etsivät asiakkaille tukityöpaik-koja, ja ovat asiakkaiden tarpeiden mukaan yhteydessä eri yksiköihin ja liikelaitoksiin.
Mikäli yhteydenottoa TYPAsta ei kuulu, tukityömahdollisuuksista voi ilmoittaa lomakkeella, joka löytyy Loo-rasta Työllisyydenhoidon palveluyksi-kön sivuilta. Lomake lähetetään osoit-teeseen [email protected]
Lisätietoja: yrityskoordinaattoritMarja Salminen puh. 040 861 8996,Minna Joutsen puh. 040 801 [email protected]
Tukityöllistettäville etsitään työpaikkoja
VILKKU 6 / 201018
TARMO TOUHUNEN
VA
PR
IIK
IN K
UV
A-A
RK
IST
O
TEKSTI I LONA KOIVISTO
Arkistossa töissä
Ruokailu on asumisen ja liikkumisen ohella yksi eniten ilmastoa kuormittavista toiminnoistamme. Ilmaston-
kaan kannalta ei siis ole yhdentekevää, mitä suuhumme laitamme. Ilmastoystävällisistä valinnoista kiittävät usein myös lompakko ja terveys.
Älä haaskaa ruokaa! Keskimääräisellä suomalaisella menee ruokaa roskiin noin 60 kiloa vuodessa, sama jos heittäisit joka kymmenennen ruokakassin suoraan roskiin.
Suosi kasviksia! Suomalainen syö lihaa keskimäärin 74 kiloa vuodessa, se vastaa päästöiltään 3000 ajokilo-metriä henkilöautolla. Kasvisruoilla on keskimäärin huo-mattavasti pienempi ilmastovaikutus kuin liharuoilla. Yksi kasvisruokapäivä viikossa on hyvä startti.
Seuraa sesonkeja. Syö kesällä kotimaisia salaatteja ja hedelmiä, syksyllä marjoja ja sieniä ja talvella hyvin säily-viä juureksia. Ota kunkin sesongin ajankohtaiset tuotteet ruokavaliosi rungoksi.
Etsi vaihtoehtoja pakasteille ja kasvihuonetuotteille. Suosi tuoretuotteita ja avomaalla kasvanutta pakastei-den ja kasvihuonetuotteiden sijaan. Pakastealtaat vievät paljon energiaa, samoin kasvihuoneiden lämmitys ja va-laistus.
Kulje kauppamatkat lihasvoimin! Automatka mar-kettiin voi lisätä tuotteen hiilijalanjälkeä enemmän kuin tuotteen tuonti laivarahtina ulkomailta. Jos kuitenkin käyt autoillen kaupassa, tee koko viikon ostokset kerralla.
Ekovinkit tarjosi ILMANKOS-projektin Leena Karppi. Lisää vinkkejä www.ilmankos.fi
Ruokaa ilmastovastuullisesti
Tampereelle perustettiin vuonna 1936 Suomen ensimmäinen kaupunginarkisto. Tampereen kaupunginarkiston ensim-
mäinen työntekijä, kaupunginaktuaari Un-to Kanerva kirjoitti 1962 arkiston tehtä-vistä seuraavasti:
Arkiston tehtävänä on arkistoaineiston järjestäminen ja luettelointi, arkistoluette-loiden kirjoittaminen, valokuva-, negatiivi- ja kuvalaattakokoelmien järjestäminen ja luettelointi sekä hoito ja lainaukset, arkis-ton kirjaston luettelointi ja kortitus, eri viras-toille ja yksityisille henkilöille suoritettavat tutkimukset, diariokirjojen pito, asiakirjo-jen hoito ja lainaus, arkiston kirjeenvaihto, Tamperetta koskevien sanomalehtikirjoi-tusten järjestäminen, kirjavaraston hoito ja luettelonpito myynneistä ja lahjoituksista, korrehtuurin lukeminen kaupungin tilastol-lisesta vuosikirjasta ja kunnalliskalenterista
yhdessä tilasto-osaston kanssa.Tehtäväluettelo oli laaja ja työntekijä-
määrä oli pieni. Kanervan lisäksi 1960-lu-vulle asti kaupunginarkistossa oli aktuaarin lisäksi kaksi arkistoapulaista. Arkistoaines oli sijoitettu eri puolille kaupunkia, pääosa aineistosta oli Frenckellissä. Vuonna 1975 kaupunginarkisto muutti yhtenäisiin tiloihin uuteen kaupungin virastotaloon. Moni asia on muuttunut vuodesta 1962.
1990-luvulla suurimpana haasteena kaupunginarkistolla lienee ollut automaat-tisen tietojenkäsittelyn tuomat haasteet. Muiden muassa asioiden valmistelu muut-tui sähköiseksi.
Kaikesta muutoksesta huolimatta van-hat asiakirjat ja piirustukset ovat arkiston perusaineistoa, jota vaalitaan yhtä lailla kuin nykypäivänkin tietojen tallentamis-ta.
AR
KIS
TON
AA
RT
EIT
A
Kaupunginarkiston arkistoapulainen Taimi Suomi ja arkiston ainoa kirjoitus-kone vuonna 1957 Frenckellissä.
Hakuaika
1.–30.11.2010
Kevät 2011
ammatilliset
erikoistumisopinnot
›
›
›
›
›
›
›
›
›
›
Avoimen ammattikorkakoulun tarjonnan löydät osoitteestawww.tamk.fi /avoinamk
19VILKKU 6 / 2010
Testamenttilahjoitus kotihoidon virkistykseen
Laitoshoito palkitseeParhaita parantajia
KI ITOKSIA
Kiitos Intran ja Kavin väelle mukavasta keskikesän juhlahetkestä ja saamistani huomionosoituksista viimeisenä työpäivänä ennen 1.10.2010 alkaneita eläkepäiviä.Heikki Elomaa
Suurkiitos kaikille Tullinkulman työterveyden työtovereille hyvästä työtoveruudesta, lahjoista, lauluista ja kauniista sanoista sekä yllättävistä elämyksistä viimeisenä työpäivänäni.Leena Nousiainen
Lämmin kiitokseni kaikille työtovereilleni ja monille yhteistyötahoilleni antoisista työvuosista sekä suurenmoisista muistamisista jäädessäni eläkkeelle 1.9.2010.Reijo Kilpinen
Lämmin kiitos Metsolan perhetukikeskuksen ja Tuomikujan päiväkodin nykyisille ja entisille työntekijöille muistamisesta jäädessäni eläkkeelle.Airi Mansikkamäki
Kaupungin kotihoito on saanut yksityiseltä kuntalaiselta 6 000 euron testamenttilahjoituksen käytettäväksi henkilökunnan vir-
kistykseen.Kotihoidon päällikkö Erja Pennanen, miten rahalahja aiotaan käyttää?– Raha jaetaan alueille henkilöstön määrän suhteessa. Alueet voivat itse päättää rahan käytöstä.Onko kotihoito aiemmin saanut vastaavanlaisia lahjoituksia?– Tämä on ensimmäinen kerta.Miksi arvioit lahjoittajan muistaneen juuri kotihoitoa?– Testamentin tekijä halusi tällä tavalla muistaa kotihoidon henkilö-kuntaa saamastaan hyvästä hoidosta.
Hatanpään puistosairaalan osaston K03 henkilöstöl-
le maksetaan 100 euron henki-lökohtainen kannustuslisä tun-nustuksena hyvin tehdystä työs-tä. Palkinto liittyy Laitoshoidon sairaalahoidon Paras paranta-ja 2010-tuottavuuskilpailuun, jossa osastot arvioidaan vuosi-kolmanneksittain. Kisassa pal-kitaan asetettuihin tavoitteisiin ajanjaksolla parhaiten päässyt sairaalaosasto. Vuoden ensim-mäisen kolmanneksen voitti ke-väällä Kaupin sairaalan osasto
4B, ja nyt oli vuorossa Puistos-airaalan osasto K03.
Vuonna 2010 palkintokri-teereinä ovat asiakastyytyväi-syys, tehtyjen RAI-arviointien kattavuus sekä asetettuja ta-voitteita ja potilasmääriä vas-tanneet henkilöstömitoitukset. Työhyvinvoinnin mittareina on kehityskeskustelujen kattavuus ja lyhyiden poissaolojen määrä. Lisäksi toiminnan tuottavuutta arvioidaan toteutuneiden käyt-töasteiden ja kotiutuneiden po-tilaiden määrän perusteella.
Hae Kehittäjä-palkintoaPian on taas se aika vuodesta, että kannattaa laittaa työ-
yhteisöissä hyväksi koetut ideat kiertoon ja osallistua ke-hittäjäpalkinnon hakuun!
Kehittäjäpalkinnon avulla kannustetaan henkilöstöä miet-timään, millaisilla työkäytännöillä, menetelmillä ja työtapojen kehittämisellä voidaan löytää uusia keinoja parantaa työn tu-loksellisuutta, turvallisuutta, vaikuttavuutta sekä työssä jaksa-mista. Kehittäjäpalkinnolla halutaan palkita näiden teemojen mukaisia kehittämishankkeita sekä -ideoita. Palkinnon avulla halutaan myös tuoda tätä tietoutta esille ja paremmin muiden-kin hyödynnettäväksi.
Työn, työympäristön ja työhyvinvoinnin kehittämisessä jo-kaisella on tärkeä rooli. Jos et itse ole kehittäjä, niin palkintoa voi esittää vaikka työtoverille tai esimies henkilöstölle.
Kehittäjäpalkinto on yhteensä 20 000 euroa. Yhteissum-ma jaetaan hakemusten perusteella palkintosummiin niin, että pienin jaettava palkinto on 500 euroa.
Kehittäjäpalkinto 2011 hakuaika on 1.11.2010–21.1.2011.
Lisätietoja: Loora > Etusivu > Työterveys ja hyvinvointi > Yhteistoiminta > Aloitteet ja kehittäjäpalkinto > Kehittäjäpalkinto tai henkilöstösuunnittelija Satu Koski, [email protected] tai 040 801 6236, 31236.
Kirjastojärjestelmän perusteellinen päi-vitys tuo katkon Tampereen kaupun-
ginkirjaston ja Pirkanmaan muiden PIKI-kirjastojen palveluihin marraskuussa. Toi-mintakatkoksen aikana kirjastojen kahden ja puolen miljoonan tietueen aineistotieto-kanta ja muu järjestelmän sisältämä tieto päivitetään useassa vaiheessa uuteen kir-jastojärjestelmään. Päivitysaikana lainaus, palautus, uusinta ja varausten käsittely se-kä tiedonhaku eivät toimi kirjastoissa ei-kä 21.11. alkaen myöskään PIKI-verkko-kirjastossa.
Tampereen kaupunginkirjastossa toi-mintakatkos on ajalla 15.–30.11., koska Tampereella tehdään myös kaunokirjal-lisuusaineiston luokitusmuutos. Katkon aikana kirjastot ovat kiinni ja kirjastoautot poissa reiteiltään. Ainoastaan lehtilukusa-lit keskustassa Kirjastonpuistossa, Sam-polassa, Messukylässä ja Hervannassa sekä Sampolan ja Hervannan tietotorit ovat avoinna poikkeavien aukioloaikojen
mukaisesti. Pääkirjasto Metsossa Työvä-enopiston kurssit järjestetään sovitusti. Säännöllisiä satutunteja ei tauon aikana pidetä.
Kirjastojen kiinniolon ajaksi asiakkaat saavat jaksolla 11.10.–14.11. normaalia pidemmät laina-ajat. Lainojen eräpäivät ja varausten noutopäivät siirtyvät joulukuun puolelle. Aineistoa voi palauttaa kirjastojen palautusluukkuihin.
Kirjastot käyttävät kiinnioloajan tar-kasti hyödyksi. Sen aikana henkilökunta, yhteensä 400 kirjastoammattilaista ympäri Pirkanmaata, koulutetaan uuden järjes-telmän käyttöön. Tampereen kirjastojen tietotorit ovat osittain sisäisessä koulu-tuskäytössä, ja internetbussi Netti-Nysse kiertää Pirkanmaalla kouluttamassa PIKI-kirjastojen henkilökuntaa. Kirjastot järjes-tävät tauon aikana muutakin sisäistä kou-lutusta ja kehittämistoimintaa.
Lisätietoja: kirjasto.tampere.fi
Kaupunginkirjastossa toimintakatkos marraskuussa
Tampereen kirjastojen henkilökunta tarroit taa marraskuussa uudet luokka-numerot kirjoihin. Tarroitettavaa aineistoa on yhteensä yli puoli miljoonaa nidettä.
