1

Opinnäytetyö

Kipsauksesta

Opinnäytetyö

1.4.2015 Jyväskylän ammattiopisto

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja Ensihoidon koulutusohjelma

Metsäranta Jenna Puolamäki Emilia Pynnönen Jaakko

Ruotsalainen Emilia Turunen Anne

2

Sisällysluettelo

Johdanto ................................................................................................................................................................... 3

Yleistä kipsauksesta ................................................................................................................................................ 4

Kipsauksen sanastoa ............................................................................................................................................... 4

Materiaalit ................................................................................................................................................................. 5

Murtuneen raajan ensiapu ...................................................................................................................................... 6

Vetolasta .............................................................................................................................................................. 7

Tyhjiölasta ........................................................................................................................................................... 7

Reponointi ............................................................................................................................................................... 7

Puudutus .................................................................................................................................................................. 8

Lääkehoito ............................................................................................................................................................... 8

Haavanhoito ............................................................................................................................................................ 9

Dorsaalinen kipsilasta (radiuslasta) eli rannekipsi .............................................................................................. 9

Nilkkamurtumat .................................................................................................................................................... 11

Lyhyt saapaskipsi................................................................................................................................................... 12

Apuvälineet ja tuet ................................................................................................................................................ 13

Potilaan ohjaus ...................................................................................................................................................... 13

Kotihoito-ohjeet ................................................................................................................................................... 14

Kipsauksen komplikaatiot ................................................................................................................................... 14

Kipsin poisto ......................................................................................................................................................... 17

Esityspäivän suunnitelma .................................................................................................................................... 17

Työpäiväkirja ......................................................................................................................................................... 18

Arviointi ................................................................................................................................................................. 19

Lähteet .................................................................................................................................................................... 20

Liitteet ..................................................................................................................................................................... 20

3

Johdanto

Ryhmämme teki opinnäytetyön kipsauksesta. Aihealueeseen sisältyi myös tietoa erilaisista komplikaati-

oista sekä murtumien ja luksaatioiden muista hoitomuodoista. Valikoimme opinnäytetyön aiheen sillä

perusteella, että se kiinnosti meitä kaikkia erityisen paljon. Aiheesta oli jo ennakkoon pientä kokemusta

päivystyspolikliinisen hoitotyön-opintoihin kuuluneen kipsaus-kurssin ansiosta.

Opinnäytetyön toiminnallista osuutta varten olemme valo- ja videokuvanneet dorsaalisen kipsilastan ja

nilkkakipsin tekemisen sekä niiden poistamisen. Opinnäytetyön valo- ja videokuvausta toteutimme

useina eri päivinä.

Opinnäytetyössä suurin tavoitteemme oli oppia uutta kipsauksesta sekä oppia itse arvioimaan ja teke-

mään kipsit oikealla tavalla ilman ohjausta. Yhtenä tavoitteena tai ideana oli myös jättää kyseinen työ

opintomateriaaliksi myöhemmin valmistuville lähihoitajaopiskelijoille.

Kipsaus taitona on työelämän todellinen valttikortti, sillä nykyään kipsausta ei opeta oppilaitoksissa ko-

vinkaan laajalti. Ensihoidon koulutusohjelman käyneet lähihoitajat voivat työskennellä esimerkiksi ter-

veysasemilla ja päivystyspoliklinikoilla toteuttaen immobilisaatiohoitoa kipsauksen muodossa.

Lähtiessämme tekemään opinnäytetyötä kipsauksesta oli pienenä huolenaiheenamme se, että saammeko

opinnäytetyön aikana uutta tietoa suhteessa aiemmin opittuun - ja jos saamme, niin missä määrin. Huoli

osoittautui kuitenkin nopeasti turhaksi. Jo opinnäytetyön alussa tajusimme, että aiemmin opitut asiat

olivat vain pintaraapaisu kipsauksesta kokonaisuutena. Kipsaus on nopeasti kehittyvä hoitomuoto ja

juuri siksi se oli meille hyvä valinta opinnäytetyön aiheeksi. Opinnäytetyön aikana olemme syventäneet

merkittävästi aiempaa osaamistamme kipsauksen suhteen.

4

Yleistä kipsauksesta

Kipsaus on lääketieteellinen hoitomenetelmä luunmurtumien hoitoon. Kipsiä käytettiin alunperin

seinien raappaamiseen, ja ensimmäiset murtumahoidon dokumentit löytyvät Egyptistä faraoiden ajalta,

noin 3000 vuotta eKr. Eurooppaan kipsin käyttö murtumissa levisi vasta 1700 – luvulla. 1800 – luvulle

asti kipsaus tehtiin muottivaloksena eli kipsiä kaadettiin muottiin, jossa raaja oli.

Kipsihoidon tarkoituksena on luoda hyvät olosuhteet luutumiselle sekä ehkäistä luutumishäiriöitä. Sillä

pyritään estämään liike, joka haittaisi murtuneen tai leikatun raajan paranemista. Onnistunut kipsihoito

edellyttää hyvät materiaalit, ammattitaitoa sekä ennen kaikkea potilaan ohjeistusta jatkohoidosta

huolehtimiseen.

Miehillä esiintyy ns. korkeaenergisiä, rajumpia vammoja, jotka syntyvät esimerkiksi tikkailta pudotessa

tai urheiluharrastusten parissa. Naisilla taas luut ovat hauraampia, joten heille pelkkä kaatuminen

tasaisella maalla voi aiheuttaa jopa rannemurtuman. Kipsauksia tekevät alan ammattilaiset, kuten

kipsimestarit ja siihen erikoistuneet sairaanhoitajat.

Kipsauksen sanastoa

Distaalinen = Kaukana keskustasta sijaitseva

Dorsaalinen = Selänpuoleinen

Ekstensio = Ojennus

Fleksio = Koukistus

Hematooma = Verenpurkauma, mustelma

Immobilisaatio = Liikkumattomaksi tekeminen

Kova synteettinen kipsi = Lasikuitu- tai muovikipsi

Kovettumisaika = Aika jonka jälkeen kipsi kestää rasitusta ja painoa

Kuivumisaika = Aika jonka jälkeen kipsi on täysin kuiva

Laminoituminen = Kipsikerrosten tarttuminen toisiinsa

Osteoporoosi = Luuaineksen väheneminen, luukato

Proksimaalinen = Lähellä keskusta sijaitseva, lähellä vartaloa

Pronaatio = Sisäänkierto

Repositio = Paikoilleen asettaminen = reponointi

Sirkulaarinen = Ympäri ulottuva

Stabiili = Vakaa

Supinaatio = Uloskierto

Volaarinen = Kämmenpuoleinen

5

Materiaalit

Kipsejä valmistetaan eniten perinteisestä kipsistä ja lasikuidusta. Perinteisen massakipsin (kalkkikipsin)

huonoina puolina ovat pitkä kuivumisaika, sen heikkous sekä alttius vedelle. Tästä syystä pyritäänkin

nykyään siirtymään synteettisiin kipsimateriaaleihin, kuten lasikuitu-, muovi- ja pehmytkipsiin. Kaikki

kipsit (puukipsiä lukuun ottamatta) reagoivat käsitellessä veden kanssa, ja näin ollen veden lämpötilalla

voidaan säädellä kipsin kovettumisaikaa.

Massa- eli kalkkikipsi on puuvillaharsoista valmistettua verkkokangasta, johon on sekoitettu kalkkia.

Se kuivuu noin 10 minuutissa, mutta kovettuu 45 minuutissa ja näin ollen on helppo työstää.

Täydellinen kovettuminen kestää 2-3 vuorokautta. Hitaan kovettumisen ansiosta massakipsillä oppii

helpoiten kipsaamaan, ja se antaa myös eniten anteeksi tekijälleen.

Lasikuitukipsi on lasikuitukangasta, jossa on polyuretaanihartsia. Se reagoi veden kanssa aiheuttaen

kemiallisen reaktion, jonka tuloksena lasikuitu kovettuu ja kerrokset laminoituvat kiinni toisiinsa.

Kovettumisaika on huomattavasti massakipsiä lyhyempi, 30-60 minuuttia. Tuloksena on kova ja

joustamaton kipsisidos, joka ei anna periksi. Lasikuitukipsi on erityisesti lasten mieleen, sillä

värivaihtoehtoja löytyy useita.

Pehmytkipsi on lasikuitu- ja muovikipsiä, joka on kyllästetty polyuretaaniresiinillä. Materiaali on

mahdollista uppo- tai jälkikastella. Kipsi jää hieman pehmeäksi ja joustavaksi.

Muovikipsi on polyesteripohjainen elastinen kipsiside. Kerrosten lukumäärällä voidaan säädellä kipsin

jäykkyyttä. Muovikipsi kovettuu muita materiaaleja nopeiten, noin puolessa tunnissa. Muovikipsin etuja

ovat sen keveys ja kestävyys. Materiaalista on saatavilla myös valmiskipsilastoja. Ne ovat valmiiksi

laskostettuja ja osa myös pehmustettuja. Synteettiset valmiskipsilastat kastellaan joko suihkepullolla,

uppokastelemalla tai vesisuihkun alla.

Puukipsi ( Woodcast ® ) on uusi, markkinoilla oleva suomalainen keksintö, joka on valmistettu

puuhakkeesta ja biohajoavasta muovista. Se syntyi ikään kuin vahingossa, kun Helsingin yliopiston

kemian laitoksella vuonna 2005 työskentelevät Petro Lahtinen ja Antti Pärssinen ryhtyivät tutkimaan,

syntyisikö biohajoavista materiaaleista jotain kaupallistettavaa. Useiden vuosien kokeilujen ja

tutkimusten jälkeen lanseerattiin 2010 Suomen markkinoille ensimmäinen puukipsimateriaalista

valmistettava tuote.

”Puukipsiä käytetään nyt Suomen kaikissa sairaaloissa. Saksassa tuotteitamme on viety kymmeniin

sairaaloihin ja Englannin-vientiä ollaan juuri avaamassa”

Petro Lahtinen, Maaseudun tulevaisuus 3.2.2014

Pienyritys Onbone käyttää kotimaista kuusi- ja haapahaketta. Kipsaajat pitävät uudesta

puukipsimateriaalista, sillä toisin kuin lasikuitukipsi, puukipsi ei ärsytä astmaatikkoa. Se on myös helppo

ja nopea asentaa paikoilleen, eikä sen työstämiseen tarvita lainkaan vettä saati kumihanskoja.

Woodcastia voidaan muotoilla sekä hienosäätää yhä uudelleen ja uudelleen lämmön avulla. Hyvinä

puolina mainittakoon myös, että puukipsi Woodcast on röntgenläpäisevää, eikä kipsiä tarvitse poistaa

kuvausten ajaksi

6

Lisäksi kipsauksessa käytetään materiaaliltaan synteettistä putkiharsoa olevaa alussukkaa, joka tulee

kipsin ja ihon väliin suojaksi. Sen tehtävänä on estää veden ja kipsimateriaalin pääsy iholle ja näin lisätä

käyttömukavuutta.

Seuraavaksi asetellaan pehmusteet, joiden tarkoituksena on suojata kipsin alle jäävät kehonosat, kuten

iho ja luu-ulokkeet, jotka mahdollisesti hankautuvat kovia materiaaleja vasten. Näin ollen pehmusteet

myös vähentävät turvotusta ja rakkulointia. Ne ovat perinteisesti synteettistä vanua, mutta myös erilaisia

vedenkestäviä pehmusteita on markkinoilla, joiden kanssa ei tarvitse käyttää edes kipsinalussukkia.

Elastinen kreppipaperi muotoilee pehmusteen ja tekee kipsistä paremmin istuvan. Kreppipaperin

tarkoituksena on myös estää kipsiä tarttumasta pehmusteisiin ja näin helpottaa sen poistamista. Kreppiä

käytetään yleensä massa- tai lasikuitukipsin kanssa. Siitä on saatavilla myös synteettinen versio,

vaahtomuovisidos.

Lopuksi kipsin ympärille kieritetään harsosidosta, jonka tehtävänä on pitää kipsilasta paikoillaan ja

estää sen liikkuminen koko kipsihoidon ajan. Markkinoilla on paljon erilaisia sidosmateriaaleja, ja sitä

valitessa tuleekin huomioida erityisesti materiaalin elastisuus. Sidoksen tulisi olla riittävän joustava, jotta

se antaa mahdollisesti lisääntyvälle turvotukselle tilaa.

Murtuneen raajan ensiapu

Murtuneen raajan oireita ovat yleensä kipu, turvotus, epänormaali liikkuvuus ja arkuus tai virheasento.

Keho viestii luun murtumasta kovalla kivulla.

Murtuman ensiapu vaihtelee sen mukaan missä murtuma on. Jos esimerkiksi kyynärvarressa tai muualla

yläraajassa on murtuma, niin sitä voi tukea painamalla kättä kehoaan vasten. Raajan voi myös tukea

liikkumattomaksi esimerkiksi kolmioliinalla.

Mikäli murtuma on jalassa, niin loukkaantuneen tulee välttää jalan liikuttamista ja sille painon

varaamista. Jos loukkaantunutta kohtaa on välttämätöntä liikuttaa, alaraajan murtuman tukemiseen voi

käyttää toista jalkaa tai muuta tilapäisvälinettä, kuten esimerkiksi tukevaa lautaa tai keppiä. Alaraajan

murtuman lastoittamista ei kuitenkaan suositella jos hoitoon pääsy onnistuu kohtuullisen nopeasti.

Jos kyse on varpaan murtumisesta, niin hoitona suositellaan kipulääkitystä ja murtuneen varpaan

teippaamista kiinni viereiseen varpaaseen 1-4 viikoksi. Mikäli murtuma on ukkovarpaassa tai se ulottuu

niveleen asti, niin siinä tapauksessa murtuma voi vaatia leikkaushoitoa. Lähtökohtaisesti

varvasmurtuman vuoksi ei kuitenkaan tarvitse hakeutua hoitoon.

Yleisin ja helpoin ensiaputoimenpide minkä maallikko voi tehdä on KKK-hoito (kylmä, koho,

kompressio) johon kuuluu raajan pitäminen yläasennossa (verenpaine laskee verenvuoto vähenee),

kompressio eli puristus (estää verenvuotoa ja turvotusta) ja kylmä (supistaa verisuonia jolloin vähentää

verenvuotoa). Kylmähoito saa kestää kerrallaan noin puolen tunnin verran. Tärkeintä on kuitenkin

7

järjestää loukkaantunut hoitoon, joko soittamalla ambulanssi tai jos kyse ei ole vakavasta vammasta, niin

kuljettamalla loukkaantunut jollain tavalla jatkohoitoon.

Jos luunmurtuman yhteydessä vuotaa verta, niin murtuneen raajan ympärille ei saa kiertää sidettä, sillä

raajan turvotessa side voi estää verenkierron ja näin aiheuttaa vakaviakin seurauksia.

Vetolasta

Käytetään aikuispotilailla, joilla on pitkän luun murtuma. Vetolastan mekaaninen veto lievittää kipua ja

vähentää mahdollisia verisuoni- ja hermovaurioita.

Säätö:

Pituussäätö tehdään yksinkertaisesti löysäämällä rungon molemmilla puolilla olevia holkkeja. Vetolasta

asetetaan pakaran/takareiden kohdalle. Nilkkaan kiinnitetään nilkkahihna tiukasti. Leveät joustavat hih-

nat pitävät loukanneen jalan rungon sisällä, jolloin saadaan suora mekaaninen veto. Vetolastan päässä

oleva koukku asetetaan nilkkahihnaan. Remmi kiristetään sopivan kireäksi, jotta saadaan raajaan tarpeel-

linen veto kivun lievittämiseksi.

Tyhjiölasta

Tarkoitettu stabiloimaan potilaan vamma kuljetuksen ajaksi. Vammaan valitaan sopivan kokoinen lasta

(ranne, käsi, jalka). Lasta asetetaan vamman kohdalle ja hihnat kiristetään. Ilma poistetaan pumpulla ja

hihnoja kiristetään. Röntgensäde läpäisee tyhjiölastan.

Reponointi Reponointi tarkoittaa sijoilleen asettamista (esimerkiksi sijoiltaan lähtenyt olkanivel).

Vastikään tapahtuneen luksaation eli nivelen sijoiltaan lähtemisen reponointi tehdään aina pikimmiten.

Olkanivelen reponoinnissa tärkeää on, että potilas ei jännitä hartiaseutuaan. Potilaalle on tärkeä kertoa

mitä tekee ja mitä tulee tekemään. Potilaalle voi tarvittaessa antaa rauhoittavaa lääkitystä, jos hän ei ky-

kene rauhoittumaan reponointitilanteessa.

Olkanivelen luksaation repositio:

1. Potilas autetaan kättä tukien mahalleen pöydälle ja asetetaan kipeä olkapää pöydän reunan

ulkopuolelle yläraaja vapaasti alas roikkuen. Painovoiman vetoa voidaan tehostaa kiinnittämällä käteen

esimerkiksi hiekkapussi.

2. Reponointi riiputtamisen yhteydessä, jos em. keinolla repositiota ei tapahdu n. 20 min kuluessa:

Potilaan kyynärvarsi asetetaan vaakatasoon ja koukistetun kyynärnivelen kohdalta painetaan raaja alas

samalla kiertäen olkaniveltä kevyesti.

8

3. Reponointi ylöspäin vetäen (ns. Hippokrateen menetelmä):

Potilas on selinmakuulla ja yläraaja viedään n. 45 asteen abduktioon (nivelen loitontaminen kehon,

käden tai jalan keskiviivasta) sekä n. 30 asteen fleksioon eli koukistusliikkeeseen. Nivel pyritään

reponoimaan kohdistamalla potilaan raajaan edellä mainitun suuntainen rauhallinen veto ja kohdistaen

samalla vastavoima potilaan kainalon alueelle joko assistentin avulla käyttäen paksua ja rullalle käärittyä

pyyhettä tai lääkärin oman kantapään avulla. Reponoinnin tulee tapahtua rauhallisin liikkein suorittaen

samalla kevyitä kiertoliikkeitä.

4. Ellei reponointi onnistu, potilas lähetetään sairaalaan mahdollista leikkausta varten

Rannemurtuman repositio:

1. Potilas makaa selällään.

2. Lääkäri vetää tukevalla otteella sormista rauhallisesti ja riittävän pitkään.

3. Avustava henkilö vetää samalla vastaan kyynärtaipeesta tai olkavarren alaosasta kyynärnivelen ollessa

90 asteen kulmassa.

4. Repositiosuunta on ensin dorsaalinen, jotta murtumakappaleet saadaan irroitettua toisistaan.

5. Murtuma reponoidaan painamalla peukalolla dorsaalisesti pirstaloitunut murtuma paikalleen

säilyttäen samalla veto.

6. Repositioasento lukitaan kääntämällä ranne loivaan volaarifleksioon (käden tai sormien taivuttaminen

kämmenpuolen suuntaan) ja ulnaarideviaatioon (taivutus kyynärluun suuntaan).

Puudutus

Puudutus on lääketieteellinen toimenpide, jossa lamautetaan tuntoaisti ja samalla poistetaan potilaalta

kivuntunto. Tällä tavoin potilaille voidaan suorittaa esimerkiksi leikkauksia, luun oikaisuja (jos esim.

nilkka on nyrjähtänyt pois sijoiltaan) tai muita toimenpiteitä ilman kipua. Yksi yleinen puudutusaine on

lidokaiini.

Lääkehoito

LIDOCAIN®

Vaikuttava aine: Lidocain 10 mg/ml injektioneste, liuos: 1 ml sisältää 10 mg lidokaiinihydrokloridia.

Käyttöaiheet: Paikallis- ja johtopuudutus, erityisesti, milloin vasokonstriktorilisän käyttö on vasta-aihei-

nen (esim. sormien ja varpaiden puudutus).

PARA-TABS®

Vaikuttava aineet: Para-Tabs 500 mg tabletti : yksi tabletti sisältää parasetamolia 500 mg. Para-Tabs 1 g

tabletti, kalvopäällysteinen : yksi tabletti sisältää parasetamolia 1 g.

Käyttöaiheet: Kuume- ja särkytilat, influenssa, päänsärky, lihassärky, hammassärky, kuukautiskivut ja

nivelrikko.

9

BURANA®

Vaikuttava aineet: Yksi tabletti sisältää 200 mg tai 400 mg ibuprofeenia.

Käyttöaiheet: Tilapäiset kipu- ja kuumetilat, kuten virusten aiheuttaman nuhakuumeen ja influenssan

oireet, lihas- ja nivelkivut, päänsärky, reumasärky, kuukautiskivut ja hammassärky.

Haavanhoito

Murtuneen raajan operatiivisen hoidon jälkeen kontrollikäynti viikon jälkeen sairaalaan, jolloin kipsi

avataan ja ompeleet poistetaan. Haavaa tarkkaillaan samalla; miltä haava näyttää, onko iho kiinni, infek-

tion merkkejä. Haava peitetään puhtailla sidoksilla tai ihoteipillä, tarvittaessa ihon peseminen ennen uu-

den kipsin tekemistä. Kipsiin voidaan tehdä reikiä jonka kautta haava voidaan hoitaa tai tehdä kipsi

alun perin ortoosiksi. Haava-alueen tutkiminen; jos haava-alueen iho alkaa punoittaa, haava erittää mär-

kää tai vuotaa verta, lääkäri antaa hoito-ohjeen.

Suljetun alle 24 h vanhan puhtaan haavan hoito:

• Leikkaushaava on puhdas, kun siihen ei tule komplikaationa verenvuotoa tai infektiota ja se sulkeutuu

24 tunnin kuluessa.

• Haavan käsittely aseptisesti leikkauksen jälkeen, ensimmäinen sidevaihto tehdään yleensä vasta

vuorokauden kuluttua haavan sulkemisesta. Haava-alueen pitäminen puhtaana ja kuivana on tärkeää.

Suljetun yli 24 h vanhan haavan hoito:

• Kirurgisen puhtaan haavan parantuessa ensi yrittämällä tapahtuu haavassa nopea epitelisaatio ja

kontraktio ja haava voidaan suihkuttaa 24–48 h kuluttua leikkauksesta ilman infektoitumisriskiä.

Dorsaalinen kipsilasta (radiuslasta) eli rannekipsi

Dorsaalista kipsilastaa käytetään rannemurtuman (radiusmurtuma, värttinäluun murtuma) hoitoon, joka

on yleisin yläraajan murtuma. Suomessa hoidetaan vuosittain jopa 20 000 rannemurtumaa.

Volaarinen kipsilasta sijoittuu kyynärluun puolelle ja sitä käytetään todella harvoin.

Murtuma syntyy yleensä kaaduttaessa ojennetulle kädelle, esimerkiksi talvella liukastuessa. Murtuma voi

syntyä myös harrastusten yhteydessä tai liikenne-onnettomuudessa.

Rannemurtuman oireita ovat usein kipu, särky, turvotus sekä virheasennot. Varmuuden murtumasta

antaa kuitenkin aina vasta röntgen-kuva.

Ranteen murtumia on monenlaisia;

Murtuma voi olla esimerkiksi pajunoksamurtuma, joka on hyvin yleinen lapsilla. Tämä murtumatyyppi

tarkoittaa sitä, että luunpinnalla oleva luukalvo eli periosti, jää ehjäksi ja näin ollen murtuman asento on

usein hyvä ja murtuma paranee myös hyvin.

10

Murtuma voi olla myös pirstaleinen, mikä tarkoittaa sitä, että värttinäluun pää on hajonnut useaan eri

osaan.

Tyypillisessä rannemurtumassa värttinäluun pää murtuu noin 1-2 cm ranteen nivelpinnasta ja murtunut

osa kääntyy kämmenselkää kohti tätä kutsutaan distaaliseksi radiusmurtumaksi.

Hiusviivamurtumat sekä murtumat, joiden asento on murtumasta huolimatta alunperinkin hyvä tai

erinomainen, voidaan hoitaa käyttämällä pelkästään Dorsaalista kipsilastaa.

Mikäli murtuma on kuitenkin dislokoitunut eli siirtynyt, täytyy murtunut ranne asettaa eli reponoida

ensin oikeaan asentoon ja kipsata vasta sen jälkeen.

Jos kuitenkin käy niin, että murtunutta rannetta ei saada reponoimallakaan takaisin hyvään asentoon tai

kipsihoidon aikana ranteen asento huononee entisestään, on syytä harkita leikkaushoitoa.

Kipsihoidon aikana ranne on kipsissä yleensä n. 4-6 viikkoa, mutta tämä on hyvin yksilöllistä ja riippuu

ihmisestä sekä siitä kuinka nopeasti murtuma alkaa parantua. Röntgen kuvia otetaan hoidon aikana

useammankin kerran.

Rannekipsin tekoon tarvittavat välineet:

• Alussukka

• Tarvittavat pehmusteet kipsin ja sukan väliin

• Ideaalisidos, kipsimateriaali (muovi, perus)

• Astia vedelle + vesi

• Muovia suojaamaan pöydät sekä vaatteet

• Sakset

• Suojakäsineet

Rannekipsin tekovaiheet:

Peruskipsi (massakipsi)

Ensimmäisenä otetaan tarvittavat välineet esille. Kipsin koko katsotaan potilaan käden koon mukaan

(rystysistä kyynärtaipeen alapuolelle). Potilaalle pujotetaan sukka käteen (kipsiä ei saa koskaan laittaa

paljasta ihoa vasten) ja peukalon kohdalle leikataan reikä, josta peukalo pujotetaan ulkopuolelle.

Peruskipsin alle voi laittaa pehmustetta halutessaan luiden päälle suojaksi. Tämän jälkeen kipsimateriaali

kastellaan astiassa ja puristetaan kuivaksi - tässä vaiheessa on hyvä muistaa että; mitä kylmempi vesi, sen

hitaammin kipsi kovettuu ja sitä on helpompi muotoilla.

Kipsi asetellaan potilaan käteen ja tarkistetaan että ranne on varmasti oikeassa asennossa, tätä voi

halutessaan helpottaa pyytämällä potilasta pitämään ideaalisidosta puristetussa nyrkissä. Kun kipsi on

muotoiltu haluttuun asentoon, käännetään sukka rystysten sekä kyynärtaipeen puolilta kipsin päälle.

Tämän jälkeen ideaalisidos pyöritetään kipsin päälle ja kiinnitetään. Kun kaikki on valmiina, tarkastetaan

vielä kertaalleen ranteen oikea asento, sekä peukalon ja muiden sormien liikkuvuus. Lopuksi kysytään

potilaalta, painaako tai puristaako kipsi mistään. Näiden jälkeen annetaan potilaalle kotihoito-ohjeet

11

Muovikipsi

Muovikipsin tekoon tarvitaan luonnollisesti muovikipsiä, ja samat välineet kuin em. peruskipsissä.

Muovikipsi tehdään periaatteessa täysin samalla tavalla kuin peruskipsi, mutta kipsin muotoonpainelu

on tarkempaa, sillä kipsimateriaalina muovi on hieman haastavampi työstää. Kun kipsi on aseteltu

ranteeseen, tulee sitä vetää ja suoristaa. Tällä varmistetaan sekä ehkäistään painaumien syntyminen sekä

se, että kipsi tulee suoraan ja oikeaan asentoon.

Muovikipsin teossa suojakäsineiden käyttö korostuu vielä enemmän, sillä muovi ei lähde ihosta pois

kuin kulumalla. Tämä koskee myös potilasta, sillä sukan käytössä on oltava tarkka, jottei muovia pääse

iholle.

Muovikipsi alkaa kuumeta kovettuessaan. Halutessaan muovikipsiä voi myös käsitellä kuivana ja

kostuttaa vasta sen ollessa paikallaan, mutta tämä käytäntö toimii paremmin kuitenkin nilkkakipsiä

tehdessä.

Muuten tekotapa on sama.

Kun kipsi on oikein asetettu, on kyynärpään täydellinen koukistaminen mahdollista, kaikki sormet ovat

vapaina ja niiden liikuttelu sujuu ongelmitta. Myös peukalon on päästävä pyörimään vapaasti.

Nilkkamurtumat

Nilkkamurtumien luokitus WEBER-asteikolla:

Weber A murtuma nivelen alapuolella

Weber B murtuma nivelen seudulla

Weber C murtuma nivelen yläpuolella

Nilkkamurtumilla tarkoitetaan lähinnä kehräsluualueen murtumia ja nilkan vääntövammoihin liittyviä

korkeita pohjeluun murtumia.

Instabiileissa nilkkamurtumissa saavutetaan yleensä leikkaushoidolla paremmat tulokset kuin

konservatiivisella hoidolla. Hoitomenetelminä avoleikkaus ja murtuman ruuvi- ja levykiinnitys. Kipsaus

tehdään yleensä leikkausta seuraavana päivänä vuoto- ja turvotusongelmien rauhoituttua. Hoitoaika

osastolla yleensä 2–3 vrk

• Leikkaushoidon jälkeen voidaan sallia useimmiten varaus täydellä painolla, poikkeavan ohjeen antaa

hoitava lääkäri.

• Kontrollit pääosin erikoissairaanhoidossa. Kipsi vaihdetaan noin 2 viikon kuluttua ja samalla

poistetaan ompeleet, ei rtg-kuvausta. 4–6 viikon kuluttua kipsin poisto ja rtg- kuvaus.

• Konservatiivisesti hoidettavat stabiilit nilkkamurtumat hoidetaan alusta loppuun avohoidossa.

Varauksen suhteen potilaille yleensä annetaan ohjeeksi, että raajaa saa kuormittaa kivun mukaan alusta

12

lähtien. Alkoholisteille ja neuropatia-potilaille on järkevintä asettaa varausrajoituksia ensimmäisille

viikoille.

Lyhyt saapaskipsi

Lyhyttä saapaskipsiä käytetään nilkan murtumien konservatiivisena hoitona, säärimurtuman hoidossa

pitkän saapaskipsin käyttämisen jälkeen, leikatun nilkkamurtuman hoidossa ja jalkapöydänluun

monimurtumissa. Nilkan asennon tulee olla 90 asteen kulmassa. Polvea koukistettaessa pohjelihas

rentoutuu ja nilkka saadaan helpommin vaadittuun 90 asteen kulmaan.

Lyhyen saapaskipsin tulee ulottua päkiän tasosta polven alapuolelle. Polven ja varpaiden pitää pystyä

liikkumaan vapaasti. Kipsi jätetään 2-3 sormenleveyttä pohjeluun proksimaalipään alapuolelle, jotta

pohjehermo jää vapaaksi. Kipsiä tehdessä täytyy ottaa huomioon kehräsluiden ja kantapään huolellinen

pehmustaminen. Jalkapöydänluiden asento pidetään luonnollisena, ettei jalkapöytä puristu suppuun

kipsauksen aikana.

Tekoon tarvittavat välineet:

Sukka

Tarvittavat pehmusteet kipsin ja sukan väliin

Harsosidos, Ideaalisidos, kipsimateriaali (muovi- tai massakipsi)

Astia vedelle + vesi

Muovia suojaamaan pöydät sekä vaatteet

Sakset

Suojakäsineet

Suihkepullo

Kipsin tekovaiheet:

Kipsin teko aloitetaan ottamalla tarvittavat välineet esille. Potilaan iho tulee olla puhdas.

Seuraavaksi mitataan oikea määrä sukkaputkea, ja laitetaan tämä potilaan jalkaan. Tämän jälkeen mita-

taan oikea kipsin aloituskohta, eli noin 2 sormea polvilumpion alapuolelta, josta kipsi jatkuu päkiään

asti.

Nilkkakipsiä tehdessä on tärkeää huolehtia siitä, että pehmusteet ovat riittävät, joten seuraavaksi sukan

päälle pyöritetään koko kipsin matkalta reilusti pehmustetta. Kipsin leveys katsotaan ihmisen pituuden

sekä jalan koon mukaan.

Kipsaaminen aloitetaan polvilumpion alapuolelta leveämmällä kipsillä ja sillä kipsataan niin kauan kun

kipsiä rullassa riittää. Tämän jälkeen vaihdetaan ohuempaan kipsiin jolla kipsataan nilkkaosuus ja teh-

dään ns. nilkkalukko ja tarkastetaan että nilkka on varmasti 90 ̊ kulmassa.

Nilkkakipsin teossa (muovikipsi) ei tarvitse kipsimateriaalia erikseen kastella ennen kipsauksen aloitta-

mista, vaan sen voi suihkepullolla kastella lopuksi.

13

Kun nilkka on kokonaisuudessaan kipsattu, tarkastetaan vielä kertaalleen nilkan oikea asento, varmiste-

taan varpaiden liikkuvuus ja kysellään potilaan tuntemuksia. Tämän jälkeen kostutetaan muovikipsi

suihkepullolla ja odotetaan että se kovettuu.

Kipsin kovetettua, sidotaan sen päälle harsosidos, jonka päälle vielä laitetaan ideaalisidos. Tämän jälkeen

kipsi on valmis.

Apuvälineet ja tuet

Kyynärsauvojen pituus pitää säätää niitä luovuttaessa. Potilaalle ohjeistetaan myös kyynärsauvoilla

käveleminen sekä portaissa liikkuminen. Potilaalle ohjeistetaan myös kipsatulle jalalle varaaminen, jottei

potilas murra kipsiä tai vaaranna murtuneen jalan asentoa. Saapaskipsin kanssa pidetään kipsikenkää,

jos potilaalle on annettu varauslupa. Kipsikenkä suojaa kipsiä lialta ja kulumiselta. Kulmakipsin tai

humerus - ortoosin kanssa pidetään ranne-kaulasidosta.

Kävely kyynärsauvoilla:

Tasaisella kävellessä kipsattu jalka ja sauvat menevät yhtä aikaa eteen. Paino siirretään käsille sekä

sauvoille ja terveellä jalalla astutaan ohi. Portaissa ylös kävellessä laitetaan terve jalka ylemmälle

portaalle, sitten sauvat ja kipsattu jalka viereen. Portaissa alas kävellessä laitetaan sauvat sekä kipsattu

jalka alemmalle portaalle ja terve jalka viereen.

Huomioitavaa:

Lääkärin antama varauslupa. Kantapää tule maahan ensimmäisenä. Polven koukistaminen, jos kipsi ei

mene polven yli.

Potilaan ohjaus

Kipsin kanssa olemista opetellaan jo ennen kotiuttamista. Yleensä fysioterapeutti tekee tämän, mutta

tarvittaessa kipsaaja. Kotihoito-ohjeet annetaan aina suullisesti ja kirjallisesti, sekä ohjeiden

ymmärtäminen pitää varmistaa aina. Potilaan saattajalle/läheisille pyritään välittämään myös kotihoito-

ohjeet. Saattajan voi pyytää mukaan ohjaukseen potilaan luvalla. Kirjallisia hoito-ohjeita on erilaisia ja

useilla toimipisteillä on omansa, mutta sisältö on yleensä lähes samanlainen. Yleisohjeita voidaan myös

jaotella kipsimateriaalin ja kipsityypin mukaan. Kotihoito-ohjeiden sisällössä tulee vähintään ilmetä

kipsatun raajan tarkkailu, lihas- ja nivelharjoitukset ja niiden merkitys, asentohoito, kipsin hoito,

kipsatun raajan käyttäminen ja milloin tulee ottaa yhteys lääkäriin. Kotihoito-ohjeeseen voidaan myös

kirjata yhteystietoja sekä kontrollin ajankohta. Potilaalle kerrotaan kipsin kovettumisaika,

kipsimateriaalin veden ja rasituksen kestävyys sekä kipsin suojaus pesujen aikana.

Kipsatun raajan tarkkailussa kiinnitetään huomio sormien ja varpaiden liikkuvuuteen, ihon väriin ja

lämpöön, tuntoaistiin, turvotukseen ja kipuun. Asentohoidolla voidaan tehokkaasti vähentää kipsatun

raajan kipua ja turvotusta. Kipsattua raajaa on pidettävä koholla aina kun se on mahdollista. Kipsatun

käden jatkuva alhaalla pitäminen lisää turvotusta ja kipua. Hyvillä lihas- ja nivelharjoituksilla

14

nopeutetaan vamman paranemista. Harjoituksilla ylläpidetään verenkiertoa ja vähennetään turvotusta.

Harjoitukset estävät myös surkastumista sekä nivelten jäykistymistä. Potilas ohjataan fysioterapeutille

joko kipsihoidon alussa tai sen päätyttyä.

Kotihoito-ohjeet

Kuivumisaika:

Kipsi kuivuu kokonaan 2-3 vuorokauden aikana. Lasikuitu- ja muovikipsi kuivuvat kalkkikipsiä

nopeammin. Kipsi ei kestä kuivanakaan raajan normaalia käyttöä.

Asentohoito:

Kipsattua raajaa on pidettävä mahdollisimman paljon kohoasennossa. Kohoasento vähentää turvotusta

ja kipua.

Lihas- ja nivelharjoitukset:

Vapaana olevia niveliä, sormia ja varpaita tulee liikuttaa. Harjoitukset parantavat verenkiertoa ja estävät

lihasten surkastumisia. Kipulääkettä voi ottaa ohjeiden mukaisesti ennen liikeharjoituksia, jos

liikeharjoitukset tuottavat kipua.

Tarkkailu:

Kipsatun raajan, sormien ja varpaiden väriä, lämpöä sekä tuntoa pitää tarkkailla.

Kastelu ja saunominen:

Lasikuitukipsi kestää kosteutta, mutta kipsin kastelua ja saunomista ei suositella pehmusteiden takia.

Huom. Vierasesineitä ei saa laittaa kipsin sisään!

Kipsin poistamisen jälkeen:

Kipsin poiston jälkeen ihoa pitää hoitaa rasvaamalla sitä perusvoiteella ja kylvettämällä. Raajan nivel- ja

lihasharjoitukset jatkuvat.

Lääkäriin tulee ottaa yhteyttä jos:

• Kohoasennosta huolimatta kipsi kiristää tai jos kipsatun raajan särky ja turvotus jatkuu

• Sormet tai varpaat sinertävät, ovat kylmät, tunnottomat tai turpoavat

• Kipsi murtuu, luiskahtaa pois paikoiltaan, tuntuu löysältä tai epämukavalta

• Kipsi alkaa haista pahalle

• Nousee kuume

• Kipsi on hiertänyt ihon rikki

• Iho kipsin alla kutisee pahasti

15

Kipsauksen komplikaatiot

Kipsihoidon yleisimmät komplikaatiot:

Murtuman virheasento, turvotus, kipu, iho-ongelmat, painaumat, lihasten ja nivelten toimintahäiriöt,

laskimotukos, osteoporoosi.

Kipsihoidon harvinaiset komplikaatiot:

Monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä (Complex Regional Pain Syndrome eli CRPS, äkillinen

aitiopaineoireyhtymä (Volkmannin kontraktuura)

Jokaisesta komplikaatiosta lyhyesti:

Murtuman virheasento

Murtuman asento huononee kipsistä huolimatta tavallisimmin ensimmäisen viikon aikana, minkä vuoksi

ensimmäinen röntgenkontrolli sovitaan tavallisesti noin viikon päähän kipsihoidon alusta. Tällöin

murtumaan mahdollisesti syntynyt virheasento pystytään korjaamaan uudella repositiolla. Syitä

murtuman virheasennolle voivat olla esimerkiksi epästabiili murtuma, huonosti tukeva kipsi jne.

Turvotus

Murtuma-alue turpoaa yleensä aina, jos ei heti niin turvotus saattaa kehittyä muutamankin päivän ajan,

joka tulee huomioida kipsiä tehdessä. Tuoretta murtumaa kipsatessa voidaankin tehdä esimerkiksi

halkaistu kipsisaapas, joka antaa turvotukselle tilaa ja joka voidaan myöhemmin umpeuttaa.

Turvotuksen ehkäisyn aloittaminen on tärkeää aloittaa heti kun vamma on syntynyt. Tähän paras

hoitokeino on KKK- kylmä-, koho, kompressio. Mikäli turvotus lisääntyy kipsin ollessa paikoillaan,

kipsi saattaa puristaa ja näin ollen haitata verenkiertoa ja hermotusta. Tällöin on syytä mennä lääkäriin.

Kipu

Murtuma-kipu on todella voimakasta kipua ja sitä kuuluukin hoitaa asianmukaisella kipulääkityksellä.

Myös kipsin asetus on kivulias toimenpide useimmiten, joten myös tällöin on muistettava hyvä lääkitys.

Mikäli kipsihoidon aikana kipu ei vähene tai se pahenee, on mentävä välittömästi takaisin lääkäriin.

Iho-ongelmat

Kipsihoito kestää tavallisimmin useita viikkoja, joten on tärkeää huolehtia potilaan ihosta ja sen

kunnosta ennen kipsausta. Täytyy ottaa huomioon, että erilaiset kipsimateriaalit, ihon kuivuminen sekä

hikoilu kipsin sisällä rasittavat todella paljon ihoa ja tällöin voivat aiheuttaa kutinaa tai ihottumaa. Kipsi

on materiaalina myös kovaa, joten se voi aiheuttaa myös hankaumia sekä haavoja, joilla on mahdollisuus

tulehtua tai mennä kuolioon.

Tämän vuoksi on tärkeää ohjata ja opastaa potilasta olemaan raapimatta ihoa esimerkiksi sukkapuikolla,

vaikka kuinka kutittaisi.

16

Painaumat

Kipsi voi aiheuttaa painaumia ihoon tai jopa ihonalaiskudokseen. Pahimmillaan painaumasta kehittyy

tunnottomuutta, painehaavauma tai mahdollisesti jopa kuolio.

Painauma syntyy, kun ihoon ja kudoksiin kohdistuu puristusta, painetta, hankausta tai venymistä, joiden

takia verenkierto häiriintyy ja kudokselle tulee hapenpuutetta. Erityisen herkkiä kohtia ihmiskehossa

painaumille ovat kehon luiset ulkonemat esim. raajojen kehräsluut ja kantapäät. Nämä paikat tulee

huomioida kipsiä tehdessä pehmustamalla kohdat hyvin.

Painaumia voi syntyä myös kipsauksessa sattuneen virheen takia, esimerkiksi sormen painaumat kipsissä

tai kipsin reunojen sisään painuminen.

Lihasten ja nivelten toimintahäiriöt

Liian pitkällä kipsin pitämisellä eli immobilisaatioajalla, terveiden nivelten tarpeeton immobilisaatio

hoito tai huono asento kipsissä voivat aiheuttaa lihasten sekä nivelten toimintahäiriöitä.

Immobilisaatiohoito aiheuttaa aina verenkierron hidastumista sekä lihasten surkastumista, joita tulee

ehkäistä tehokkaalla kuntoutuksella.

Tämän takia on tärkeää, että esimerkiksi sormet pääsevät liikkumaan vapaasti.

Laskimotukos

Verenkierron sekä lihasten toiminnan heikentymisen vuoksi saattaa kipsattuun raajaan kehittyä

mahdollinen laskimotukos.

Laskimotukosta voi ehkäistä kohoasennolla, tehokkaalla kuntouttamisella sekä tarpeen mukaan

asianmukaisella lääkehoidolla, esimerkiksi vertaohentavalla lääkityksellä (Marevan).

Osteoporoosi

Osteoporoosin hoidossa käytetään lääkkeitä, jotka estävät luunsyöjäsolujen toimintaa. (esim.

Estrogeeni) tai lääkkeitä jotka elvyttävät luun muodostajasolujen toimintaa (kasvuhormoni, fluoridi)

Kun osteoporoottinen murtuma on syntynyt ja se on korjattu leikkauksella tai kipsaamalla, on liikunnan

lisääminen tärkeää.

Myös kipsatun raajan kuntouttaminen on tärkeää. Esimerkiksi kipsatun käden käyttö joissain

kotiaskareissa ehkäisee osteoporoosia.

Potilaalle annetaan ravitsemusohjeita osteoporoosin ehkäisyyn, näistä olennaisimpia ovat kofeiinin ja

suolan kohtuukäyttö sekä riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti. Myös tupakoinnin sekä alkoholin

käytön lopettaminen ovat tärkeitä asioita.

Harvinaiset komplikaatiot

Monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä CRPS:

CRPS on monimuotoinen kipuoireyhtymä, johon liittyy vammaan nähden suhteettoman voimakas kipu

sekä sympaattisen hermoston häiriintynyt toiminta. Kipuoireyhtymä voidaan jakaa kahteen alatyyppiin

CRPS I ja II.

I tyypin CRPS:ään ei liity hermovauriota ja sitä kutsutaan myös RSD:ksi eli sympaattiseksi

refleksidystrofiaksi. On edelleen epäselvää, millä tavalla reflektorinen oireyhtymä ei läheskään aina johda

dystrofiaan.

17

Tyyppiin II liittyy aina hermovaurio. Potilas on useimmiten yli 40-vuotias nainen ja oire ilmenee yleensä

kädessä. Oireyhtymän aiheuttaa useimmiten murtuma, esimerkiksi distaalinen radiusmurtuma,

puutteellinen vapaiden nivelten liikuttelu tai esimerkiksi liian tiukkaan tehty kipsi.

Vamma-alueen löydöksiä ovat yleensä polttava kipu, tuntoherkkyys, turvotus, ihon lämpöero,

herkistynyt kivuntunto sekä kivuttomien ärsykkeiden aiheuttama kivuntunto.

Hoitona yleensä fysioterapia ja varhainen mobilisaatio riittävän tehokkaan kipulääkityksen turvin.

Aitiopaineoireyhtymä

Äkillinen aitiopaineoireyhtymä on tila, jossa suljetun lihasaitioin paine vähentää verenkiertoa niin paljon,

että kudosten vitaliteetti kärsii. Syynä muun muassa lihaksen sisäisen paineen nousu verenvuodon

seurauksena tai muuten ulkoisesti kipsillä aiheutettu lihasaitiopaineennousu. Oireina ovat (vammaan

nähden) todella kova ja voimistuva kipu, raajan ääreisosien sinerrys sekä kalpeus ja aktiivisen liikkeen ja

tunnon heikkeneminen. Kipu voi esiintyä niin levossa kuin liikkeessäkin.

Liikkeen vajaus näkyy toiminnan vajauksena, esimerkiksi sormien koukistus ei välttämättä onnistu.

Kipsin poisto

Sirkulaarinen kipsi poistetaan kipsisahalla. Kipsi voidaan poistaa omalla terveysasemalla. Kipsistä

sahataan pitkittäinen pala pois, jotta jalka tai käsi saadaan mahtumaan kipsistä ulos. Kipsin poiston

jälkeen potilas voi käydä vielä röntgenkuvissa sekä lääkärin vastaanotolla. Kipsin poiston jälkeen iho on

yleensä hyvin kuiva ja hilseilevä. Ihoa pitää hoitaa rasvaamalla ja kylvettämällä. Fysioterapeutille

varataan aika kipsissä olleen raajan kuntoutukseen. Nivel- ja lihasharjoitukset ovat hyvin tärkeitä kipsin

poiston jälkeen, koska lihakset ja nivelet ovat heikentyneet.

Esityspäivän suunnitelma

Esittelemme opinnäytetyömme muille koulutusohjelmamme opiskelijoille keskiviikkona 1. huhtikuuta.

Kerromme ensin työmme aiheen ja hieman johdantoa, miksi päädyimme kipsaukseen. Olemme tehneet

kirjallisen työn pohjalta Powerpoint -esityksen, jota käytämme opetusmateriaalina esitellessämme opin-

näytetyötä.

Jokainen kertoo omasta aihealueestaan, johon on perehtynyt syvemmin. Koska ryhmässämme on viisi

henkilöä, emme voi puhua kovin pitkästi, sillä opinnäytetyön esittelemiseen on varattu noin 45 min – 1

h aikaa. Kerromme jokainen vuorollamme reilu viiden minuutin ajan omasta aihealueestamme diaesityk-

sen ohella. Teoriaosuuteen kuluisi näin ollen noin puoli tuntia. Käytämme työssä paljon kuvia, ettei sen

seuraaminen kävisi liian pitkästyttäväksi.

Toiminnallinen osuutemme on opetusvideo kipsauksesta, joka kestää noin kymmenen minuuttia. An-

namme yleisölle tehtäväksi miettiä ryhmissä videolla näkyviä, kipsauksessa tapahtuvia ”virheitä” ja kehi-

tyskohteita. Lopuksi puramme vastauksia yhdessä ja keräämme opinnäytetyöstämme saaman palautteen

yleisöltä.

18

Työpäiväkirja

Ryhmämme alkuperäinen opinnäytetyön aihe oli Virve, viranomaisverkko. Vaihdoimme aiheen kuiten-

kin nopeasti koska suurin osa materiaalista on salaista ja tietoa ei ollut saatavilla. Kipsaaminen kiinnosti

meitä kaikkia ja juuri käydyn kipsauskurssin jälkeen teema tuntui mukavalta.

Opinnäytetyön tekeminen viiden hengen ryhmässä oli haastavaa. Olimme 3. ja 4. jaksolla eri aikaan

koululla. Kolmannella jaksolla koululla olivat Anne, Jaakko ja Emilia R ja samaan aikaan Emilia P ja

Jenna olivat työssäoppimassa. Yhteisten palaverien järjestäminen ja aikataulujen sovittaminen osoittau-

tuivat haasteeksi.

Olisimme halunneet tehdä videohaastattelun KSKS:n kipsimestarista, mutta hän ei suostunut kuvatta-

vaksi. Olimme sopineet haastattelusta KSKS:ssa työskentelevän lääkintävahtimestarin/sairaanhoitajan

kanssa ja olimme menossa kuvaamaan videohaastattelua 17.12.2014. Emme saaneet viestiä, että haastat-

telu oli siirretty eri aikaan ja video jäi kuvaamatta.

Keväällä maaliskuussa sovimme uuden kuvausajan saman sairaanhoitajan kanssa, mutta kuvaus peruun-

tui taas koska haastateltava oli sairastunut. Emme kerinneet enää videoida haastattelua.

Jokainen ryhmän jäsen on etsinyt materiaalia ja tehnyt oman kirjallisen osuutensa omalla ajalla. So-

vimme keväällä päivämääriä mihin mennessä jokainen oli tehnyt oman osuutensa. Opinnäytetyötä on

kasattu yhdessä koululla viitenä päivänä. Kuvauksiin on käytetty kolme päivää, tarvikkeet on saatu kou-

lulta ja kuvaamiseen on käytetty Jaakon järjestelmäkameraa.

Opinnäytetyön tehtävien jako:

Anne: Kysymysten teko videohaastatteluun, sanasto, nilkkakipsi, päiväkirja, arviointi, rannekipsin teke-

minen, haastatteluun meno

Emilia P: Yleistä kipsaamisesta, materiaalit, historia, opinnäytetyön esittämispäivän suunnitelma, po-

werpoint, oikoluku, nilkkakipsin tekeminen

Emilia R: Nilkka- ja rannekipsin teko-ohjeet, päiväkirja, komplikaatiot, haastatteluun meno ,johdanto,

powerpoint

Jaakko: Reponointi, murtuneen raajan ensiapu, videokuvaus, videon jälkikäsittely ja editointi,

valokuvaus, oikoluku ja kielenhuolto

Jenna: Kotihoito-ohjeet, kipsin poisto, lääkkeet, potilaan ohjaus, veto- ja tyhjiölasta, nilkkakipsin ku-

vaaminen, powerpoint

19

Arviointi

Jokainen ryhmän jäsen on tehnyt oman osuutensa sovittuihin päivämääriin mennessä ja työskentely on

ollut joustavaa ja mukavaa. Ryhmän tehtävät ovat jakautuneet tasaisesti ja jokaisen omien vahvuuksien

mukaan. Videon sisällöstä ei oltu ensin samaa mieltä, mutta videota kuvattaessa pääsimme yhteisym-

märrykseen.

Joulukuussa pimeys ja väsymys verottivat energiaa, eikä opinnäytetyö edennyt kuin ajatuksen tasolla.

Keväällä saimme uutta virtaa ja saimme tehtyä työtä hyvällä ryhmähengellä ja yhteistyötä tehden.

Videon kuvaaminen oli hauskaa ja jokainen sai harjoitella lisää kipsaamista. Opinnäytetyötä tehdessä on

tullut paljon uutta tietoa kipsaamisesta. Esimerkiksi syvennyimme kipsauksen komplikaatioihin, koti-

hoito-ohjeisiin sekä veto- ja tyhjiölastaan tarkemmin.

Kipsaamisen käytännönläheisyys sekä omatoiminen harjoittelu ovat olleet ryhmällemme mieluisia. Jo-

kaiselle ryhmän jäsenelle on jäänyt ryhmätyöskentelystä hyvä ja antoisa kokemus. Olemme tiivistyneet

ryhmänä.

Opinnäytetyötä tehdessä opimme ryhmätyöskentelyä, etsimään tietoa eri lähteistä, tietojenkäsittelyä sekä

kipsien tekemistä. Jokainen meistä osasi tekstinkäsittelyohjelman ja Power pointin käytön perusasiat,

mutta opimme työmme kautta myös uusia asioita tietotekniikasta.

Ryhmätyöskentely vaatii koko ryhmän sitoutumisen työhön sekä aikatauluista kiinni pitämisen. Meidän

ryhmän työtä vaikeutti se että osa ryhmän jäsenistä oli työssäoppimassa ja osa koululla. Viiden hengen

ryhmä on myös iso ja alussa tuntui että riittääkö tekemistä kaikille. Kun saimme sisällysluetteloa tehtyä

huomasimme, että aihe on laaja ja jokaiselle riitti tehtäviä.

Videointiin ja editointiin meni paljon aikaa. Videon kuvaamisen aloitimme jo syksyllä ja toisen osan ku-

vasimme keväällä. Videon sisältö olisi pitänyt päättää tarkemmin heti alusta ja kuvata kokonaan syksyllä,

olisimme kerinneet tehdä haastattelun ja laajentaa videota enemmän.

Videon tekemisen aikana kuvaus- ja editointitaidot kehittyivät huomattavasti. Esimerkiksi editointiohjel-

man käyttö piti opiskella alusta lähtien.

Opinnäytetyön tekeminen kannattaa todella aloittaa ajoissa. Selkeämmät aikarajat ja päivämäärät sovit-

tava saman tien.

20

Lähteet

www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=seh00141

www.sairaalaneo.fi/fi/palvelut/ortopedit_ja_urheiluklinikka/Kasivaivat/Rannemurtuma

www.mehilainen.fi/v%C3%A4rttin%C3%A4luun-murtuma-yl%C3%A4raajan-yleisin-murtuma

www.terve.fi/rannemurtuma/rannemurtuma

www.punainenristi.fi/ensiapuohjeet/murtumat

www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=spr00008

www.ppshp.fi/potilaat_laheiset/prime101/prime120/prime104/prime103.aspx

www.eksote.fi/Fi/Terveyspalvelut/Potilaillejaomaisille/Potilasohjeet/Documents/Kipsatun%2

0raajan%20kotihoito-ohje%20vihkona%20eri%20kuvalla%202.pdf

www.digipaper.fi/terveystalo-lehti/19013/index.php?pgnumb=55

www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=spr00008

www.punainenristi.fi/ensiapuohjeet/murtumat

www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/0507017/1181299920961/1181908551007/1

188462466981/1188462543214.html

www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/sairaalat-kiitt%C3%A4v%C3%A4t-suomalaista-

puukipsi%C3%A4-1.55743

www.woodcast.fi/fi/tuotteet

www.woodcast.fi/fi/yritys/yrityksenhistoria

www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/21363/Audiovisuaalinen%20materiaali.pdf?sequence

=1

1992, 1994, 1996, 1998, 2000, 2002, 2004, 2006, 2008 Kustannus Oy Duodecim, Lääkärin

käsikirja, Kunnamo, Alenius, Hermanson, Jousimaa, Teikari, Varonen

2009, Kustannus Oy Duodecim, Kipsihoidon perusteet, Jarkko Kuisma, Juha Heikkilä, Heidi Kassara

Liitteet

Kipsaus – opinnäytetyö Powerpoint – esitys

Haastattelukysymykset

21

Tässäpä nämä kysymykset haastatteluun. Allekirjoitetaan sitten kuvauslupa samalla.

Luuletko että saadaan ottaa kipsaushuoneessa valokuvia, uusista materiaaleista jne?

Oman uran esittely/koulutukset?

1. Kuinka paljon kipsausta tehdään viikko- ja kuukausitasolla?

2. Mikä on yleisin kipsi?

3. Monta kipsaajaa teillä on Keskussairaalassa?

4. Mitkä ovat yleisimpiä virheitä kipsaamisessa? Ovatko komplikaatiot yleisiä?

5. Kuinka tärkeitä kotihoito-ohjeet ovat?

6. Kolme tärkeintä asiaa kipsaamiseen?

7. Kuinka paljon murtumia leikataan? Yleisimmät?

8. Miten kipsaaminen on muuttunut urasi aikana?

9. Uudet materiaalit?

10. Esimerkki/esimerkkejä mieleenpainuneimmista tapauksista? :)

Murtumien kiireellisyysluokitukset? A,b,c,d,e? kun potilas tulee murtuneen ranteen kanssa polille?

Esilääkitys, mitä käytetään?

Reponoinnista?

Mikä on työssäsi haastavinta?

Mukavinta kipsauksessa?

Terveiset uusille tuleville kipsaajille?

Terveisin Anne, Emilia ja Jaakko :)

Nähdään keskiviikkona klo 12.30