1(44)

Sisällys 1 Asian tausta ja valmistelu ................................................................................................................. 1

1.1 Tausta ......................................................................................................................................... 1

1.2 Valmistelu .................................................................................................................................. 2

2 Nykytila ja sen arviointi .................................................................................................................... 3

2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö ............................................................................................................ 3

2.2 Nykytilan arviointi ..................................................................................................................... 8

2.3 Kokeilujen taustan arviointi ..................................... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty.

3 Tavoitteet .......................................................................................................................................... 9

4 Ehdotukset ja niiden vaikutukset .................................................................................................... 10

4.1 Keskeiset ehdotukset ................................................................................................................ 10

4.2 Pääasialliset vaikutukset .......................................... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty.

4.2.1 Taloudelliset vaikutukset .................................................................................................. 13

4.2.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan.............................................................................. 13

4.2.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset ........................................................................................... 17

5 Muut toteuttamisvaihtoehdot .......................................................................................................... 13

5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset............................................................................................ 18

5.2 Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot ................................................. 18

6 Lausuntopalaute .............................................................................................................................. 22

7 Säännöskohtaiset perustelut ............................................ Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty.

8 Voimaantulo .................................................................................................................................... 22

9 Toimeenpano ja seuranta ................................................................................................................ 22

10 Suhde muihin esityksiin

11 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys ..................................................................................... 23

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden alueel-

lista tarjoamista koskevasta kokeilusta

1 Asian tausta ja valmistelu

1.1 Tausta

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman tavoitteena on työllisyysasteen nostaminen 75 pro-senttiin ja työllisten määrän lisääminen vähintään 60 000 henkilöllä vuoden 2023 loppuun mennessä. Korkea työllisyys edellyttää hyvin toimivia työmarkkinoita ja aktiivista työllisyyspolitiikkaa sekä erityisesti vaikeasti työllistyvien työmarkkinoille pääsyn tukemista. Suurin potentiaali työllisyyden kasvussa on niissä ryhmissä, joissa työllisyys on nyt matalaa joko työttömyyden tai työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämisen takia. Näitä

2(44)

ryhmiä ovat esimerkiksi ikääntyneet, pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevat, osatyökykyiset, vammai-set ja osa maahanmuuttajataustaisista.

Hallitusohjelman mukaan kuntien roolia työllisyyspalveluiden järjestäjänä vahvistetaan. Kunnilla ei ole laissa säädettyä velvollisuutta julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden järjestämiseen tai tuottamiseen lukuun otta-matta pitkään työttömänä olleiden ikääntyneiden työllistämisvelvoitetta, josta säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:ssä. Kunnat osallistuvat julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tuottamiseen tarjoamalla työttömille palkkatuettua työtä ja työkokeilumahdollisuuksia. Kunnat myös tuottavat kunnan yleistoimivaltaan perustuvia vapaaehtoisesti tuotettuja palveluja työttömille. Kuntien lakisääteisiä pal-veluita ja velvoitteita työllistämiseen liittyen ovat velvoitetyöllistäminen (Laki julkisesta työvoima- ja yritys-palveluista 11 luku, 1 & 2 §), kuntouttava työtoiminta (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta), työmarkkinatuen rahoitus (Työttömyysturvalaki), työttömien terveyden edistäminen sekä TYP-toiminta (Laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta).

Käsillä oleva ehdotus olisi kolmas työllisyyden hoidon kuntakokeilu. Pääministeri Jyrki Kataisen I hallitus käynnisti kuntakokeilu, joka toteutettiin vuosina 2012-2015. https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/fi-les/media/file/Kuntakokeilu_loppuraportti_3.pdf Kokeilu toteutettiin valtion ja kuntien välistä työnjakoa ja lainsäädäntöä muuttamatta. Tarkoituksena oli lisätä työllisyyttä edistävien palveluiden vaikuttavuutta ja vahvistaa paikallista kumppanuutta työllisyyden hoidossa. Kokeiluun osallistui 26 alueellista hanketta ja 61 kuntaa. Kokeiluissa onnistuttiin lisäämään kuntien tarjoaman henkilökohtaisen palvelun määrää, kehitettiin kuntien yritys- ja sote-yhteistyötä ja palveluprosessien kokonaisvaltaisempaa hallintaa. Lisäksi kokeiluissa on-nistuttiin tiivistämän kunnan toimialojen välistä yhteistyötä. (Arnkil et al. 2015). Työllisyysvaikutusten arvi-ointia ei voitu kokeilujen erilaisista luonteista johtuen kattavasti toteuttaa.

Pääministeri Juha Sipilän I hallituksen aloitteesta käynnistettiin vuosina 2017-2018 työllisyydenhoidon alu-eelliset kuntakokeilut. Kokeilun toteuttamiseksi säädettiin laki julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden alueel-lista tarjoamista ja työelämäkokeilua koskevasta kokeilusta (505/2017). Kokeilujen tavoitteena oli tukea siir-tymistä maakuntamalliin vuonna 2019 sekä mahdollistaa tulevissa maakunnassa hyödynnettävien asiakasläh-töisten ja työllisyyttä edistävien palvelujen kehittäminen. Kokeilukunnat vastasivat täysin kohderyhmäksi va-likoituneiden työnhakijoiden työvoima- ja yrityspalveluiden järjestämisestä. Hallituskauden aikana kuntako-keiluja oli yhtäaikaisesti käynnissä kahdeksan kappaletta. Kuntakokeiluiden tarkoituksena oli siirtää kunnille kokonaisvastuu kohderyhmäksi valittujen työnhakijoiden kaikista palveluprosesseista. Alueesta riippuen ko-keiluilla oli erilaisia työnhakijaryhmiä. Kuntakokeiluiden tuloksia arvioitiin valtioneuvoston yhteisen selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) hankkeena. Arvioinnin tulosten pohjalta Lapin ja Pirkanmaan kokeiluilla saavutettiin niille asetetut tavoitteet pitkäaikaistyöttömyyden ja työmarkkinatukimenojen laskun osalta. Arviointia kuitenkin vaikeuttivat kokeilu-hankkeiden kohderyhmien ja palvelumallien väliset erot sekä vertailuasetelmien puute. Pohjois-Savon, Var-sinais-Suomen ja Satakunnan kokeiluissa tulokset eivät poikenneet kokeilujen ulkopuolisesta kehityksestä. Työllistyminen avoimille työmarkkinoille oli kokeiluissa vähäistä. Arvioinnin johtopäätökset tukivat tulkintaa, että kokeiluiden myötä asiakaslähtöinen ja ratkaisukeskeinen palvelumalli sekä palveluiden yhtenäinen koor-dinaatio vahvistuivat. (Annala et al 2019) Tampereen ja Turun seutujen kuntakokeiluja arvioitiin erillisselvityksin. Arvion mukaan kokeilulla oli selvä vaikutus alueen aktivointiasteen parantumiseen ja palveluohjauksen laadun parantumiseen. Kokeilun työlli-syysvaikutuksia oli kuitenkin vaikea irrottaa taloussuhdanteiden normaalista positiivisesta kehityksestä. (Arn-kil, Spangar, Jokinen 2019). Turun seudun kuntakokeilun erillisarvioinnissa kokeilulla ei katsottu olleen työl-lisyysvaikutuksia verrattuna muihin Varsinais-Suomen kuntiin, vaikka asiakaslähtöisen yhteistyön katsottiin parantuneen kunnan ja valtion työllisyydenhoidon toimijoiden välillä. (Raportti) Valtiovarainministeriön raportin (linkki) mukaan hallituksen työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää te-hokkaita politiikkatoimia, jotka vahvistavat työn kysyntää ja tarjontaa. Työn tarjontaa voidaan lisätä paranta-malla työn vastaanottamisen kannustimia sekä aktivoimalla työttömiä hakemaan töitä tehokkaammin tai vas-taanottamaan tarjottua työtä herkemmin.

1.2 Valmistelu

Tämä esitys perustuu työ- ja elinkeinoministeriön, kuntien, ELY-keskusten, TE-toimistojen ja KEHA-keskuk-

sen yhteiseen valmistelutyöhön. Kokeilujen toimintamallia ja hallituksen esityksen valmistelua on käsitelty

Työllisyyden edistämisen ministerityöryhmässä ja Työvoimapolitiikan palvelurakenne –alatyöryhmässä,

3(44)

joissa ovat kuuden suuren kaupungin (Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere, Oulu), Suomen Kuntaliiton,

Suomen Yrittäjien, työmarkkinajärjestöjen ja eri ministeriöiden (opetus- ja kulttuuriministeriö, valtiovarain-

ministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö) edustajat.

Kaikille kunnille käynnistettiin haku kokeiluihin 8.10. 2019. Haku päättyi 19.11.2019. Kokeiluun valittiin 89

kuntaa, jotka muodostavat yksin tai yhdessä usean kunnan kanssa yhteensä 20 kokeilualuetta.

2 Nykytila ja sen arviointi

2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö

Valtion julkiset työvoima- ja yrityspalvelut

Valtion viranomaiset, työ- ja elinkeinotoimisto, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, järjestävät (laissa ”tarjoavat”) julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa (916/2012) tarkoitetut palvelut. Työ- ja elinkeinotoimisto, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukes-kus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voivat tuottaa mainitussa laissa tarkoitetut palvelut itse tai hankkia ne osaksi tai kokonaan palvelujen tuottajilta. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettu laki ei velvoita kuntia järjestämään eikä tuottamaan julkista työvoima- ja yrityspalvelua.

Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) mukaan työ- ja elinkeinotoimistojen teh-tävänä on edistää työvoiman saatavuuden turvaamista ja työllisyyden parantamista, toimeenpanna julkinen työvoimapalvelu, edistää maahanmuuttajien kotoutumista, tarjota yrityspalveluihin liittyvää neuvontaa sekä hoitaa muut sille säädetyt tai elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen sille määräämät tehtävät. Työ- ja elinkeinoviranomaisen järjestämisvastuulla olevista julkisista työvoima- ja yrityspalveluista säädetään julki-sesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa (916/2012). Julkisilla työvoima- ja yrityspalveluilla edis-tetään työmarkkinoiden toimivuutta turvaamalla osaavan työvoiman saatavuutta ja tarjoamalla työtä hakeville mahdollisuuksia saada työtä sekä edistetään uuden yritystoiminnan syntymistä ja kehitetään yritysten toimin-taedellytyksiä ja työelämän laatua.

Julkisena työvoima- ja yrityspalveluna työ- ja elinkeinoviranomainen järjestää työnvälityspalveluita, tieto- ja neuvontapalveluita, osaamisen kehittämispalveluita sekä yritystoiminnan käynnistämis- ja kehittämispalve-luita. Työnvälitys, johon kuuluu avoimia työpaikkoja koskevien tietojen julkaiseminen ja välittäminen, avoi-meen työpaikkaan sopivien työnhakijoiden etsiminen ja esittely työnantajalle sekä työnhakijalle sopivien työ-paikkojen etsiminen ja tarjoaminen, on työ- ja elinkeinotoimistojen ydintehtävä. Työnvälitystä tuetaan muilla palveluvalikoimaan kuuluvilla palveluilla. Tieto- ja neuvontapalveluina työ- ja elinkeinotoimisto, työ- ja elin-keinohallinnon asiakaspalvelukeskus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus välittävät tietoa ja antavat neuvontaa avoimista työpaikoista ja työnhausta, työvoiman saatavuudesta ja hankinnasta, koulutusmahdolli-suuksista ja muista osaamisen kehittämismahdollisuuksista, työmarkkinoista, aloista ja ammateista, yritystoi-minnan käynnistämisestä ja kehittämismahdollisuuksista sekä muutosturvan toteuttamiseksi tarjolla olevista palveluista, tuista ja korvauksista. Osaamisen kehittämispalveluina tarjotaan ammatinvalinta- ja uraohjausta, valmennusta (työnhakuvalmennus, uravalmennus ja työhönvalmennus), kokeilua (koulutuskokeilu ja työko-keilu) ja työvoimakoulutusta. Työttömän työnhakijan osaamista voidaan kehittää myös palkkatuetun työn avulla ja työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun avulla. Yritystoiminnan kehittämispalveluina työ- ja elinkeinotoimistot voivat myöntää yrittäjäksi ryhtyvän toimeentulon turvaamiseksi starttirahaa.

Julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin kuuluvat myös henkilöasiakkaan palveluprosessiin liittyvät asiantun-tija-arvioinnit. Näitä arviointeja ovat osaamis- ja ammattitaitokartoitus, työkyvyn tutkimus ja arviointi, yrittä-jävalmiuksien ja yritystoiminnan edellytysten arviointi sekä mahdolliset muut vastaavat asiantuntija-arvioin-nit. Lisäksi julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin kuuluvat julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaiset tuet ja korvaukset, joita ovat kulukorvaus palveluun osallistumisen ajalta, matka- ja yöpymis-kustannusten korvaus työhön tai työvoimapalveluun hakeutuvalle tai asiantuntija-arviointiin osallistuvalle sekä työolosuhteiden järjestelytuki.

Työ- ja elinkeinoviranomaisella on työttömyysturvaan liittyvä tehtävä. Työ- ja elinkeinotoimisto tai työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus antaa työttömyysetuuden saamisen työvoimapoliittisista edellytyk-sistä Kansaneläkelaitosta ja työttömyyskassaa sitovan lausunnon. Työvoimapoliittinen lausunto annetaan työt-tömyysturvalain 2 luvussa säädetyistä etuuden saamisen yleisistä edellytyksistä sekä etuuden saamisen edel-

4(44)

lytyksistä työllistymistä edistävien palveluiden ajalta. Työllistämistä edistäviä palveluita ovat julkisesta työ-voima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukainen työnhakuvalmennus, uravalmennus, kokeilu, työvoimakou-lutus ja työttömyysetuudella tuettu työnhakijan omaehtoinen opiskelu. Työllistymistä edistäviä palveluja ovat myös kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettu omaehtoinen opiskelu ja kuntouttavasta työtoi-minnasta annetussa laissa tarkoitettu kuntouttava työtoiminta. Lisäksi työ- ja elinkeinotoimiston tehtävänä on lisäksi antaa työvoimapoliittinen lausunto työttömyysturvalain 2 a luvussa säädetystä työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä.

Työnvälitys sekä ammatinvalinta- ja uraohjaus ovat lähtökohtaisesti työ- ja elinkeinotoimiston itse tuottamia palveluja. Ulkopuolisilta palveluntuottajilta hankitaan muun muassa työvoimakoulutusta, valmennuspalveluja ja asiantuntija-arviointeja. Asiakkaille hankittavat palvelut rahoitetaan työ- ja elinkeinoministeriön hallinnon-alan pääluokassa työllisyyden edistämiseen ja työttömyyden torjuntaan tarkoitetuilla määrärahoilla (momentti 32.30.51, jäljempänä työllisyysmäärärahat). Työllisyysmäärärahalla rahoitetaan myös osa palkkatuesta ja mui-den kuin työttömien starttiraha sekä muut julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaiset tuet ja korvaukset. Vuosina 2017-2019 palkkatuettua työtä ja starttirahaa on rahoitettu valtion työttömyysetuuksiin osoittamista määrärahoista. Rahoitusmalli on säädetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012) an-netussa laissa määräaikaiseksi vuoden 2020 loppuun. Pääministeri Marinin hallitusohjelmassa on linjattu, että palkkatuen rahoitusta jatketaan sosiaali- ja terveysministeriön työttömyysturvamomentilta vuoden 2020 jäl-keen.

Heikossa työmarkkina-asemassa olevat tarvitsevat usein työ- ja elinkeinoviranomaisen järjestämisvastuulla olevien julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden lisäksi muita palveluita voidakseen työllistyä. Esimerkiksi terveys- ja päihdeongelmat sekä elämänhallintaan liittyvät ongelmat saattavat olla esteenä työvoimapalvelui-hin osallistumiselle tai niistä hyötymiselle. Jos asiakkaan palvelutarve edellyttää muita palveluja kuin julkisia työvoima- ja yrityspalveluja ja jos edellä mainitun palvelun järjestämisvastuu on muulla viranomaisella tai taholla, työ- ja elinkeinoviranomaisen on julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaan annet-tava asiakkaalle tietoa muista palvelumahdollisuuksista sekä tarvittaessa ohjattava asiakas muun viranomaisen tai palvelun järjestäjän palvelujen piiriin yhteistyössä näiden kanssa. Muut palvelutarpeet liittyvät useimmiten kunnan järjestämisvastuulla oleviin sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä Kansaneläkelaitoksen ja vakuutusyh-tiöiden ammatillisen kuntoutuksen palveluihin.

Työnhakijan palveluprosessi muodostuu työnhakijaksi ilmoittautumisesta, työnhakijan haastatteluista, palve-lutarpeen arvioinnista, työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman laatimisesta ja tarkistami-sesta ja suunnitelmaan sisältyviin palveluihin ohjaamisesta. Henkilön työnhaku käynnistyy, kun hän pyytää sitä sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa tai henkilökohtaisesti työ- ja elinkeinotoimistossa ja hä-net rekisteröidään työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään. Työ- ja elinkeinoviran-omaisen tulee järjestää työnhakijalle työnhakijan haastattelu kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta, jollei se työnhakijan tilanne huomioon ottaen ole ilmeisen tarpeetonta ja varata työnhakijalle tilaisuus myö-hempiin haastatteluihin määräajoin työnhakijan palvelutarpeen mukaisesti. Työttömän työnhakijan haastattelu tulee kuitenkin aina järjestää työttömyyden jatkuttua yhdenjaksoisesti kolmen kuukauden ajan ja sen jälkeen aina kolmen kuukauden yhdenjaksoisen työttömyyden jälkeen.

Työttömällä työnhakijalla ja muutosturvan piiriin kuuluvalla työnhakijalla on oikeus työllistymissuunnitel-maan. Työllistymissuunnitelma tai sitä korvaava suunnitelma laaditaan ja tarkistetaan työnhakijan haastattelun yhteydessä. Suunnitelmaa on tarkistettava myös työnhakijan pyynnöstä. Suunnitelma perustuu työnhakijan omiin työtä tai koulutusta koskeviin tavoitteisiin ja arvioituun palvelutarpeeseen. Suunnitelmassa sovitaan työnhausta ja sen tavoitteista, työnhakijan palvelutarpeen mukaisista julkisista työvoima- ja yrityspalveluista ja muista työllistymistä edistävistä palveluista sekä asiantuntija-arvioinneista. Tarvittaessa suunnitelmassa so-vitaan muista osaamista, työmarkkinavalmiuksia ja toimintakykyä parantavista palveluista tai työkyvyn tai terveydentilan selvittämiseen liittyvistä toimista. Työnhakija ja työ- ja elinkeinoviranomainen sopivat työllis-tymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman toteutumisen seurannasta ja hyväksyvät suunnitelman.

Työ- ja elinkeinoviranomaisen on tarjottava työtä ja koulutusta sekä järjestettävä työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan sisältyviä palveluja työ- ja elinkeinoviranomaisen käytettäväksi osoitettujen määrärahojen rajoissa. Työ- ja elinkeinoviranomaisen on myös seurattava työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman toteutumista ja osaltaan huolehdittava palveluprosessin etenemisestä.

5(44)

Kuntien tehtävät työttömien palveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa Kunnilla on työttömyyden hoitoon liittyviä lakisääteisiä tehtäviä, minkä lisäksi ne hoitavat työllisyyttä edistä-viä tehtäviä yleisen toimialansa perusteella vapaaehtoisesti.

Kunnat eivät järjestä eivätkä tuota julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettuja palve-luja. Kunnilla on kuitenkin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:ssä säädetty velvollisuus työllistää pitkään työttömänä olleet ikääntyneet työttömät. Kunnat osallistuvat julkisten työ-voima- ja yrityspalvelujen tuottamiseen myös tarjoamalla työttömille palkkatuettua työtä ja työkokeilumah-dollisuuksia. Kunnat ja kuntayhtymät tarjosivat palkkatuettua työtä vuonna 2017 noin 13 200 työttömälle ja vuonna 2018 noin 14 000 työttömälle, mikä on vastannut vuosittain noin 30 prosentin osuutta kaikesta palk-katuetusta työstä. Vuosina 2017 ja 2018 kunnat ja kuntayhtymät toimivat työkokeilun järjestäjänä noin 15 000 työttömälle (25 prosenttia työkokeilupaikoista).

Kunnilla on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu. Kunnalla on velvollisuus järjestää osana sosiaali-palvelua pitkään työttömänä olleille kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain (189/2001) mukaista kuntout-tavaa työtoimintaa tai erityislakien mukaisesti sellaisia sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluja, jotka paranta-vat henkilön työ- ja toimintakykyä, jos työ- ja elinkeinotoimisto, kunta ja henkilö yhdessä arvioivat, että hen-kilö ei työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi osallistua julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan kunnan on huolehdittava työttömien terveystarkastuksista. Lain mukaan kunnan on järjestettävä tarpeelliset terveystarkastukset alueensa asukkaille heidän terveytensä ja hyvinvointinsa seuraamiseksi ja edistämiseksi. Terveysneuvonta ja -tarkastukset on järjestettävä myös opis-kelu- ja työterveyshuollon ulkopuolelle jääville nuorille ja työikäisille.

Kunnat ja kuntayhtymät järjestävät myös sosiaalihuoltolain (710/1982) mukaista vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevaa toimintaa ja vammaisten henkilöiden työtoimintaa sekä kehitysvammaisten erityishuol-losta annetun lain mukaista (519/1977) työtoimintaa ja työhönvalmennusta.

Lainsäädäntöön perustuvien tehtävien lisäksi kunnat tuottavat vapaaehtoisesti työllistymistä tukevia palveluja. Työnantajille kunnat tarjoavat rekrytointiin liittyviä palveluja (muun muassa neuvonta, potentiaalisten työnte-kijöiden esittely, avustaminen työsopimusten ja palkkatukihakemusten laadinnassa, rekrytointitapahtumien järjestäminen tai niissä mukana olo, työvalmentajien tarjoaminen tuella palkattujen tueksi). Kunnat etsivät piilotyöpaikkoja, työkokeilupaikkoja ja palkkatuettuja työmahdollisuuksia. Lisäksi kunnat etsivät jatkomah-dollisuuksia kunnassa palkkatuetussa työssä, työkokeilussa ja kuntouttavassa työtoiminnassa oleville. Kunnat myös ohjaavat työttömiä koulutukseen ja tarjoavat lyhytkestoista koulutusta tai avustavat eläke-edellytysten selvittämisessä.

Kuntaliiton selvityksen mukaan (Kuntien työllisyydenhoidon panostukset vuonna 2017 http://shop.kunta-liitto.fi/product_details.php?p=3594) kuntien työllisyydenhoidon kokonaispanos vuoden 2017 työllisyyden-hoitoon liittyvät kokonaiskustannukset (ilman työmarkkinatuen rahoitusosuutta) yhteensä noin 804 miljoonaa euroa, josta kuntien osuus työmarkkinatukikustannuksista oli 431,8 miljoonaa euroa ja muut työllisyydenhoi-don panostukset noin 372 miljoonaa euroa. Asukasta kohden työllisyydenhoidon suorat panostukset olivat koko maassa noin 147 euroa. Kuntakoon mukaan tarkasteltuna asukaskohtaiset menot ovat suurimmat yli 55 000 asukkaan kaupungeissa, mikä johtuu pienempiä kuntia suuremmasta osuudesta työmarkkinatukikustan-nuksissa.

Valtion ja kuntien jaetut vastuut ja tehtävät

Kunnat rahoittavat osan työttömyyden aikaisesta työmarkkinatuesta. Työttömyysturvalain 14 luvun 3 a §:n mukaan työmarkkinatuki ja siihen liittyvä lapsikorotus rahoitetaan valtion varoista sen maksukauden loppuun, jonka aikana henkilölle on tullut maksetuksi työttömyytensä perusteella työmarkkinatukea yhteensä 300 päi-vältä. Edellä mainitun jälkeiseltä työttömyysajalta työmarkkinatuki rahoitetaan puoliksi valtion ja työmarkki-natuen saajan kotikunnan varoista sen maksukauden loppuun, jonka aikana henkilölle on tullut maksetuksi työttömyyden perusteella työmarkkinatukea yhteensä 1 000 päivältä. Tämän jälkeiseltä työttömyysajalta ra-hoitusvastuu jakaantuu siten, että työmarkkinatuen saajan kotikunta vastaa 70 prosentilla ja valtio 30 prosen-tilla työttömän työttömyysaikaisen työmarkkinatuen rahoituksesta. Valtio maksaa työmarkkinatuen kokonaan työttömyysturvalain 1 luvun 5 §:n mukaisiin työllistymistä edistäviin palveluihin osallistumisen ajalta.

Vuonna 2018 kuntien osuus työttömyyden perusteella maksettavasta työmarkkinatuesta oli noin 33 miljoonaa euroa kuukaudessa).

6(44)

Taulukko 2: Kunnan osarahoittama työmarkkinatuki tammi - joulukuu 2018 (lähde: Kelasto) Työmarkkinatukea maksettu työttömyyden perusteella vähintään 300 päivää

euroa, keski-määrin kuukau-dessa

osuus koko maan ra-hoituksesta, %

Kustannukset yhteensä (valtio ja kunta) 56 510 000

josta kuntien rahoittama osuus 33 240 852 59 %

Erittely kokeilualueittain euroa, keski-määrin kuukau-dessa

vaihtelu kunnittain

Espoo 1 661 098

Helsinki 5 206 354

Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Sotkamo, Suomussalmi, Paltamo, Ristijärvi 412 773 5 300-249 500

Hämeenlinna, Hattula, Janakkala 559 500 34 500-471 000

Joensuu, Outokumpu, Liperi, Polvijärvi, Kontiolahti 1 072 400 37 200- 848 000

Jyväskylä, Laukaa, Muurame, Äänekoski 1 623 300 36 300-1 391 700

Kokkola 189 300

Kuopio, Iisalmi, Lapinlahti, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Vieremä 1 257 300 17 700-940 800

Lahti, Hollola, Asikkala, Kärkölä, Orimattila 1 558 600 19 900-131 800

Mikkeli, Juva, Hirvensalmi, Mäntyharju, Kangasniemi, Puumala 358 600 7 000-289 000

Oulu, Hailuoto, Ii, Kempele, Liminka, Lumijoki, Tyrnävä, Muhos 2 047 500 2 000-188 0700

Pirkanmaan kaikki kunnat 3 098 000 1 600-2 292 300

Pori, Kokemäki 434 300 31 600-402 700

Raahe, Pyhäjoki ja Siikajoki 135 400 9 900-106 600

Rovaniemi, Tornio, Kemijärvi ja Sodankylä 588 500 29 800-421 600

Salo, Marttila 334 200 5 560-328 700

Savonlinna 184 600

Seinäjoki ja Ilmajoki 344 500 34 000-310 500

Turku, Paimio, Sauvo, Uusikaupunki, Laitila 1 828 000 3 600-1 783 400

Vantaa, Kerava 1 717 100 204 000-1 513 000

Työ- ja elinkeinotoimistoja ja kuntia velvoittavasta työllistymistä edistävästä yhteistyöstä säädetään kotoutu-misen edistämisestä annetussa laissa (1386/2010, jäljempänä kotoutumislaki), kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa ja työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetussa laissa (1369/2014, jäl-jempänä TYP-laki). Valtion ja kuntien välillä on myös vapaaehtoisuuteen perustuvia yhteistyömalleja.

Kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaan kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja järjestetään paikallistasolla osana kunnallisia peruspalveluja ja työ- ja elinkeinohallinnon palveluja sekä muina kotoutu-mista edistävinä toimenpiteinä. Paikallistason vastuuviranomaisia ovat kunnat ja työ- ja elinkeinotoimistot.

Työ- ja elinkeinotoimisto käynnistää alkukartoituksen maahanmuuttajalle, joka on työtön työnhakija, ja kunta maahanmuuttajalle, joka saa toimeentulotukea. Alkukartoituksen perusteella työ- ja elinkeinotoimisto tai kunta arvioi, tarvitseeko maahanmuuttaja lain 11 §:ssä tarkoitetun kotoutumissuunnitelman, jossa sovitaan kotoutu-mista tukevista toimenpiteistä ja palveluista. Kotoutumissuunnitelmassa voidaan sopia suomen tai ruotsin kie-len opiskelun lisäksi maahanmuuttajan oman äidinkielen opetuksesta, yhteiskuntaan perehdyttävästä opetuk-sesta, luku- ja kirjoitustaidon sekä perusopetusta täydentävästä opetuksesta, kotoutumiskoulutuksesta ja muista

7(44)

kotoutumista yksilöllisesti edistävistä toimenpiteistä. Kotoutumislain 13 §:n mukaan kunta ja työ- ja elin-keinotoimisto laativat kotoutumissuunnitelman yhdessä maahanmuuttajan kanssa. Perustellusta syystä kunta ja maahanmuuttaja tai työ- ja elinkeinotoimisto ja maahanmuuttaja voivat kuitenkin laatia kotoutumissuunni-telman keskenään.

Kunnalla on yleis- ja yhteensovittamisvastuu maahanmuuttajien kotouttamisen kehittämisestä sekä sen suun-nittelusta ja seurannasta paikallistasolla. Kunta ja työ- ja elinkeinotoimisto vastaavat yhdessä kotoutumista edistävien ja tukevien toimenpiteiden ja palvelujen järjestämisestä, niihin ohjaamisesta sekä niiden seuran-nasta. Ne voivat lisäksi laatia paikallisia tai seudullisia yhteistyösopimuksia toimenpiteiden ja palvelujen jär-jestämisestä alueellaan.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annettu laki velvoittaa työ- ja elinkeinotoimiston ja kunnan laatimaan aktivoin-tisuunnitelman yhteistyössä henkilön kanssa, jos henkilölle on maksettu työttömyyden perusteella työmarkki-natukea tai toimeentulotukea tietty aika. Aktivointisuunnitelma on työllistymissuunnitelman korvaava suunni-telma, joka on uudistettava siihen saakka, kun henkilö täyttää työssäoloehdon. Aktivointisuunnitelman kes-tosta, muuttamisesta ja keskeytyneen suunnitelman jatkamisesta sovitaan kunnan, työ- ja elinkeinotoimiston ja henkilön kesken. Työ- ja elinkeinotoimisto on velvollinen aloittamaan toimenpiteet aktivointisuunnitelman laatimiseksi henkilölle, joka täyttää työttömyysetuuden maksupäivien pituuteen liittyvät edellytykset. Kunta on velvollinen aloittamaan toimenpiteet aktivointisuunnitelman laatimiseksi henkilölle, joka täyttää toimeen-tulotuen kestoon liittyvät edellytykset.

Työmarkkinatukeen oikeutetulle tai työttömyydestä johtuen toimeentulotukea pääasiallisena tulonaan saavalle tai työttömyyspäivärahaa saavalle henkilölle voidaan hänen pyynnöstään järjestää kuntouttavaa työtoimintaa ennen kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaisia määräaikoja, jos kunta ja työ- ja elinkeinotoimisto varattuaan henkilölle tilaisuuden tulla kuulluksi arvioivat kuntouttavan työtoiminnan parhaiten tukevan hen-kilön elämänhallintaa ja työllistymisedellytyksiä. Ennen toiminnan järjestämistä on laadittava kuntouttavaa työtoimintaa koskeva aktivointisuunnitelma siten kuin kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa sääde-tään tai monialainen työllistymissuunnitelma siten kuin työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalve-lusta annetussa laissa säädetään. Henkilön on esitettävä kuntouttavaa työtoimintaa koskeva pyyntö työ- ja elin-keinotoimistolle tai kunnalle.

Työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun tarjoamiseksi toiminnassa on 33 yhteistyösopimuksiin perustuvaa TYP-verkostoa, jossa eri viranomaiset ja toimialat tekevät verkostoyhteistyötä omien toimivaltuuk-siensa puitteissa. Toimintamallista säädetään työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta anne-tulla lailla. Monialaisen yhteispalvelun tarpeella tarkoitetaan tilannetta, jossa työttömän työllistymisen edistä-minen edellyttää kunnan, työ- ja elinkeinotoimiston ja Kelan järjestämisvastuulla olevien palvelujen yhteen-sovittamista. Työ- ja elinkeinotoimisto, kunta tai Kansaneläkelaitos arvioi yhteispalvelun tarpeen, kun työtön on saanut työmarkkinatukea vähintään 300 päivältä tai hän on ollut yhdenjaksoisesti työtön vähintään tietyn ajan (alle 25-vuotiaat vähintään kuusi kuukautta ja 25 vuotta täyttäneet vähintään 12 kuukautta). Jos monialai-sen yhteispalvelun tarve täyttyy, henkilö ohjataan monialaiseen yhteispalveluun. Työ- ja elinkeinotoimiston palvelujen, kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutuspalvelujen lisäksi asia-kas voi saada yhteispalvelusta esimerkiksi kunnan vapaaehtoisesti järjestämiä palveluja.

Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmä Julkisen työvoima- ja yrityspalvelun järjestämistä varten pidetään yllä työ- ja elinkeinotoimiston asiakastieto-järjestelmää (URA-tietojärjestelmä). Tietojärjestelmä muodostuu henkilöasiakasrekisteristä, työnantajarekis-teristä ja palveluntuottajarekisteristä. Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään talletettujen tietojen julkisuuteen sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään ja mitä tietosuojalaissa (1050/2018) säädetään.

Viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai työhallinnon henkilöasiakkaasta sekä tämän saamasta etuu-desta tai tukitoimesta taikka sosiaalihuollon palvelusta tai työhallinnon henkilöasiakkaan palvelusta taikka tie-toja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka tietoja henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä ja suuntautumisesta, ovat salassa pidettäviä. Työ- ja elinkeinotoimiston, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksen, elinkeino-, liikenne- ja ym-päristökeskuksen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen tai työ- ja elinkeinoministeriön virkamies, jolle on myönnetty käyttöoikeus työ- ja elin-keinotoimiston asiakastietojärjestelmään, saa salassapitosäännösten estämättä hakea ja käyttää asiakastietojär-jestelmään talletettuja tietoja, jos se on tarpeen asiakaspalvelun järjestämiseksi, vireillä olevan asian selvittä-miseksi tai ratkaisemiseksi taikka valvonta-, kehittämis- ja seurantatehtävän suorittamiseksi.

8(44)

Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmästä voidaan antaa salassa pidettäviä tietoja vain, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty tai jos se, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty, antaa siihen suostumuksensa. Kunnalla ei ole yleistä oi-keutta saada tietoja työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmästä. Jos kunta toimii julkisen työvoima- ja yrityspalvelun tuottajana kuten työkokeilun järjestäjänä, sillä on oikeus saada salassapitosäännösten ja mui-den tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta työ- ja elinkeinotoimistolta, työ- ja elinkeinohal-linnon asiakaspalvelukeskukselta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta henkilöasiakasta koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä palvelun järjestämiseksi. Kunnalle työnantajana voidaan luovuttaa työpaikan täyttämistä varten tarpeellisia tietoja, jos työnhakija on antanut kirjallisen suostumuksensa tietojen luovutta-miseen. Lisäksi kunnalla voi olla muuhun lainsäädäntöön perustuva oikeus saada tietoja työ- ja elinkeinotoi-miston henkilöasiakkaasta.

Työllistymistä edistävää monialaista yhteispalvelua varten käytössä on työ- ja elinkeinotoimiston, kunnan ja Kansaneläkelaitoksen virkailijoiden yhteinen TYPPI-asiakastietojärjestelmä. Järjestelmän hallinnollisena yl-läpitäjänä on työ- ja elinkeinoministeriö ja rekisterinpitäjänä työ- ja elinkeinotoimisto. Henkilörekisteri on työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän henkilöasiakasrekisterin osarekisteri. Käyttöoikeus järjestel-mään voidaan myöntää niille työ- ja elinkeinotoimiston, kunnan tai Kansaneläkelaitoksen palveluksessa ole-ville, jotka hoitavat työllistymisestä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetussa laissa tarkoitettuja tehtäviä ja tarjoavat tässä laissa tarkoitettuja palveluja työttömille. Käyttöoikeus rajataan vain sen TYP-ver-koston asiakastietoihin, jonka asiakkaille henkilö monialaista yhteispalvelua tarjoaa.

TYPPI-järjestelmään talletetaan viranomaisten yhteiseen käyttöön työllistymisen edistämiseksi tarvittavat välttämättömät ja tarpeelliset tiedot niiden työttömien osalta, jotka kuuluvat työllistymistä edistävästä monia-laisesta yhteispalvelusta annetun lain piiriin. Työ- ja elinkeinotoimiston, kunnan tai Kansaneläkelaitoksen pal-veluksessa oleva, jolle on myönnetty käyttöoikeus järjestelmään, voi saada ja käyttää asiakasrekisteriin talle-tettuja tietoja sekä tehdä rekisteriin merkintöjä.

2.2 Nykytilan arviointi

Valtion ja kunnan työnjaon toimivuutta sekä kuntien osuutta työllistymistä edistävien palvelujen järjestämi-sessä ja tuottamisessa on arvioitu työmarkkinatuen rahoitusuudistuksesta vuonna 2014 tehdyssä arviointitut-kimuksessa ja työllisyyden kuntakokeilun seurantatutkimuksessa vuonna 2015. Pitkäaikaistyöttömien työ-voima- ja yrityspalvelujen järjestämisvastuun siirtoa valtiolta kunnille selvittänyt työryhmä selvitti kyselyllä kuntien näkemyksiä työllisyydenhoidon nykyjärjestelmästä syksyllä 2015. Palvelujärjestelmässä ei ole kyse-lyn jälkeen toimeenpantu muutoksia tai uudistuksia, joten kyselyn vastauksia ja niissä esitettyjä näkemyksiä voi edelleen pitää edustavina.

Noin kolmannes syksyllä 2015 kyselyyn vastanneista kunnista ei kannattanut selvityksen kohteena ollutta jär-jestämisvastuun siirtoa. Sen sijaan kunnat halusivat lisätä kuntien mahdollisuuksia vaikuttaa julkisten työ-voima- ja yrityspalvelujen järjestämiseen. Vaikuttamismahdollisuuksia katsottiin voitavan parantaa lisäämällä kunnan tiedonsaantia työttömistä, muuttamalla lainsäädäntöä ja lisäämällä työ- ja elinkeinotoimiston yhteis-työtä kuntien kanssa. Vastaavia näkemyksiä ovat esittäneet työvoima- ja yrityspalvelujen aikaisempii alueel-lisiin kokeiluihin valittujen alueiden edustajat.

Useat kunnat pitivät kuntien ja työ- ja elinkeinohallinnon välisen yhteistyön tuloksia riittämättöminä. Kuntien näkemysten mukaan työ- ja elinkeinotoimistojen asiakasohjaus ja päätöksenteko ovat hitaita, mistä johtuen kunnat eivät ole voineet ohjata asiakkaita tehokkaasti kuntouttavaan työtoimintaan ja muihin kunnan tarjo-amiin palveluihin. Kunnan palvelut eivät ole olleet täysimääräisessä käytössä.

Kunnallisten työllisyyspalvelujen vahvuutena pidetään hyvää tuntemusta kunnassa tarjolla olevista työ- ja ak-tivointimahdollisuuksista, asiakaslähtöisyyttä sekä henkilökohtaista, yksilöllistä, oikea-aikaista ja ratkaisuihin pyrkivää palvelua.

Kuntaliitto järjesti alkuvuonna 2019 kyselyn, jonka perusteella edellä mainittu selvitys Kuntien työllisyyden-hoidon panostukset vuonna 2017 on tehty. Selvityksen mukaan kyselyyn vastanneet kunnat pitivät kunnan rolia työllisyydenhoidossa poikkeuksetta keskeisenä ja perusteltuna. Vastaajat kokivat, että koska kunnilla on rooli paikallisesti ja alueellisesti elinvoiman ja ihmisten hyvinvoinnin edistäjänä, ja koska kunnat vastaavat myös työttömyyden kustannuksista, niillä on myös motivaatio hoitaa työllisyyttä. Vastauksissa usein toistuva pyyntö oli pääsy TE-toimiston kanssa yhteisiin asiakastietojärjestelmiin, jotta kunnilla olisi käytössään ajan-tasainen tieto työhakijoista. Pitkäaikaistyöttömyyden maininneista huomattava enemmistö totesi, että pitkäai-

9(44)

kaistyöttömyyden hoito olisi erityisesti syytä järjestää lähipalveluina kunnissa. Vastuunjakoon eri tahojen vä-lillä kaivattiin yleisesti ottaen selkeyttä sekä yhteistyöhön järjestelmällisyyttä. Alueellisten kokeiluiden mallit esimerkiksi Pirkanmaalla nostettiin muutamassa vastauksessa hyväksi esimerkiksi muun muassa niissä toteu-tetun yhteistyön johdosta.

Kyselyyn vastanneista enemmistä 85% näki muutostarpeita kuntien roolissa työllistymistä edistävä monialai-nen yhteistyöpalvelussa. Vastauksissa mainitut kehittämisehdotukset olivat keskenään erilaisia, mikä selittyy osin sillä, että TYP-mallit ovat erilaisia eri puolilla maata. Pääsääntöisesti vastauksissa toivottiin kunnan roolin vahvistamista. Pienemmissä kunnissa kaivattiin myös selkeyttä siihen, mikä ylipäätään on kunnan rooli TYP:issä. Lisäksi jonkin verran näkyi huoli syrjäisempien kuntien tasaveroisesta kohtelusta. Suurimmissa kau-pungeissa koettiin, että vaikka TYP:it ovat kuntavetoisia, kunnalla ei ole niissä riittävää johtomandaattia TE-toimiston ohjauksesta johtuen.

Kyselyssä tiedusteltiin kunnilta myös sitä, onko kuntien osuus työmarkkinatukikustannuksista kohdallaan suh-teessa kuntien käytettävissä oleviin keinoihin. Vastaajista 66 kuntaa piti ristiriitaisena sitä, että kunnilla on työllisyydenhoidossa taloudellinen vastuu, mutta ei silti riittäviä vaikutusmahdollisuuksia parantaa työlli-syyttä. Vastausten perusteella kunnilla pitäisikin olla työllisyydenhoidossa nykyistä enemmän työvälineitä esi-merkiksi kuntouttavan työtoiminnan (johon työllisyydenhoito on pitkälti painottunut) lisäksi. Monissa vas-tauksissa tällaisena työvälineenä tuotiin esille työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään pääseminen.

Työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun johtajille syksyllä 2016 tehdyn kyselyn mukaan ostopal-veluina hankitut työvoima- ja yrityspalvelut eivät riittävästi huomioi asiakkaiden palvelutarpeita ja palvelun-aikaisen tuen tai ohjauksen tarvetta. TYP-johtajien näkemysten mukaan asiakkaiden on ollut tämän vuoksi vaikea päästä esimerkiksi työvoimakoulutukseen. Myös kuntien näkemyksen mukaan palveluja voitaisiin ny-kyistä paremmin räätälöidä pidempään työttömän olleiden tarpeisiin, jos kunnat osallistuisivat palveluhankin-tojen suunnitteluun.

Vastuu pitkään työttömänä olleiden työmarkkinatuen rahoituksesta on jakautunut valtion ja kuntien kesken. Jaettuun vastuuseen sisältyy elementtejä, jotka kannustavat kuntia ohjaamaan asiakkaita työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin. Vastuu pitkään työttömän olleen työmarkkinatuen rahoituksesta siirtyy takaisin valtiolle eräin edellytyksin, jos henkilö saa palkkatuettua työtä tai jos hän osallistuu työllistymistä edistävään toimenpitee-seen. Työmarkkinatuen rahoitusmuutoksilla (2006 ja 2015) pyrittiin kannustamaan kuntia järjestämään ja tuottamaan pitkäaikaistyöttömille työllistymistä edistäviä palveluja. Vuoden 2006 rahoitusuudistuksen tavoit-teiden toteutumista arvioitiin muun muassa Hämäläisen, Tuomalan ja Ylikännön (2009) sekä Riipisen, Järvi-sen ja Valtakarin (2014) tutkimuksissa. Tutkimuksissa arvioidaan muutoksen vähentäneen yli 500 päivää työ-markkinatukea saaneiden määrää ja nostaneen kohderyhmän aktivointiastetta.

3 Tavoitteet

Kokeiluja seurataan jatkuvan tilastoseurannan sekä arvioidaan erillisen tutkimusperusteisen vai-kuttavuusar-vioinnin avulla. Ehdotetulla kokeilulla tavoitellaan tietoa siitä, miten kokeilun asiakasryhmän työllisyyspalve-lujen vaikuttavuus ja asiakastyytyväisyys kehittyisivät, kun palvelut järjestää valtion sijasta kunnan tai usean kuntaryhmän muodostama kokeilualue.

Järjestäessään työllisyyspalveluja kunnat voisivat koordinoida yleisen toimialansa ei-lakisääteiset työllisyys-palvelut kokeilun kohteena olevien valtion palvelujen kanssa. Kokeilulla saataisiin tietoa siitä, millainen vai-kuttavuus olisi valtion ja kuntien rahoituksen, osaamisen ja asiakaspalvelun yhdistämisellä. Kokeilulla pyri-tään saamaan tietoa siitä, työllistyvätkö asiakkaat paremmin avoimille työmarkkinoille, jos valtion ja kuntien voimavarat yhdistettäisiin.

Toiseksi ehdotetulla kokeilulla tavoitellaan vertailukelpoista, paranevatko työllisyyden hoidon tulokset siitä syystä, että kunnilla on monialaisina viranomaisina mahdollisuus hyödyntää monien eri toimialojen palveluja järjestäessään ja tuottaessaan työllisyyspalveluja. Monialaisina toimijoina kunnat voisivat arvioida asiakkaan palvelutarpeen laajasti ja ohjata asiakkaan koulutuspalveluihin, työkyvyn arviointiin, sosiaali- ja terveyden-huollonpalveluihin sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutuspalveluihin heti työttömyyden. Kokeilun avulla pyri-tään saamaan aiempiin kuntakokeiluihin nähden vertailukelpoista tietoa siitä, mitkä kuntien käyttämistä jär-jestämisen ja palvelujen tuottamisen tavoista ovat vaikuttavimpia. Kokeilun kohderyhmään kuuluvat nuorten ja vieraskielisten (maahanmuuttajat ja muut vieraskieliset) lisäksi Kansaneläkelaitoksen etuuteen oikeutetut 30 – 65 –vuotiaat. Kokeilu tuottaisi vertailukelpoista tietoa erityisesti vaikeimmin työllistyvien palvelujen

10(44)

tuottavuudesta. Tietoa saataisiin muun muassa siitä, ohjautuisiko kohderyhmä koulutukseen nykyistä nopeam-min ja pystyttäisiinkö työvoiman saatavuuteen vastaamaan kokeilualueilla paremmin.

Kokeilun kohteena olevista palveluista säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa ja kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa. Kuntien ei-lakisääteisissä palveluissa kunnat voivat vapaammin kehittää uusia toimintamalleja työllistymisen edistämiseksi. Kokeilussa kerätään tietoa myös kuntien yleisen toimialan puitteissa syntyvistä tehokkaista toimintatavoista, joita voivat olla esimerkiksi uudenlaiset asiakas-lähtöiset lähipalvelut ja asiakaspalvelumallit.

Viime kädessä kokeilun tavoitteena on työllisyysasteen nostaminen, erityisesti heikossa työmarkkina-ase-massa olevien työllistymisen edistäminen sekä työttömyyden julkiselle taloudelle aiheuttamien kokonaiskus-tannusten hillitseminen. Julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen kehittämisessä hyödynnettäisiin kokeilusta saatua tietoa.

Lisäksi ehdotetun kokeilun avulla tavoitellaan tietoa siitä, miten työllisyyspalvelujen järjestämistehtävän laa-jalla alueella ja kohtuulliseen suureen asiakasryhmään vaikuttavan siirron toimeenpano toimeenpannaan on-nistuneesti.

4 Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1 Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että kokeilussa mukana olevat kunnat ja kuntaryhmät järjestäisivät alueillaan eräät julkiset työvoimapalvelut kokeilun asiakasryhmälle ehdotetun lain voimaatulosta alkaen vuoden 2022 loppuun asti. Kokeilun aikana kerättäisiin vertailukelpoista tietoa järjestämisvastuun siirron työllisyysvaikutuksista ja vaikutusten toimintamekanismeista. Kokeilun jälkeen tässä laissa tarkoitettujen palvelujen järjestämisestä pa-lautuisi valtiolle.

Ehdotuksen mukaan kokeilun asiakkaaksi ohjattaisiin kolme erilaista työttömien työnhakijoiden ja työllisty-mistä edistävissä palveluissa olevien asiakasryhmää. Ensinnäkin kokeilun kohderyhmään kuuluisivat kaikki työttömät työnhakijat ja työllistymistä edistävissä palveluissa olevat, joilla ei ole oikeutta ansiopäivärahaan. Toiseksi kokeilun piiriin kuuluisivat kaikki alle 30-vuotiaat työttömät työnhakijat ja työllistymistä edistävissä palveluissa olevat riippumatta siitä, saavatko he työmarkkinatukea, työttömyyspäivärahan perusosaa vai an-siosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Kolmanneksi kokeilun piiriin kuuluisivat kaikki työttömät vieraskieliset ja maahanmuuttajat iästä ja työttömyyteensä liittyvästä etuudesta riippumatta. Ehdotetusta kokeilusta saatai-siin tietoa järjestämisvastuun siirtämisen vaikutuksista sekä kokemuksia vaihtoehtoisista toimintatavoista vai-keassa työmarkkina-asemassa olevien työllistämiseksi. Toisaalta työttömien ja työllisyyttä edistävissä palve-luissa olevien alle 30-vuotiaiden ja vieraskielisten asiakasryhmät ovat heterogeenisempia. Näissä ryhmissä on myös helposti työllistyviä.

Kohderyhmään kuuluvat jatkaisivat kokeilualueiden asiakkaina, vaikka he eivät enää täyttäisi asiakkuuden edellytyksiä. Kokeilun asiakasryhmiin tulisi jatkuvasti lisää asiakkaita. Siten kokeilun asiakasryhmä olisi dy-naaminen.

Esityksessä ehdotetaan, että kokeiluun hyväksyttäisiin 20 aluetta, jotka muodostuvat 1 – 22 kunnasta. Yhteensä kokeilualueisiin kuuluisi 89 kuntaa. Kokeilualueiden valintakriteerit on asetettu siten, että kokeilualueella olisi riittävä väestöpohja (kunnan tai osallistuvien kuntien yhteenlaskettu asukaspohja vähintään 30 0000), kokeilun kohderyhmään kuuluisi enintään 40% alueen työ- ja elinkeinotoimiston henkilöasiakkaista ja kokeilualueen kunnat sitoutuisivat kokeiluun omalla panoksellaan, joka vastaisi 15% vuoden 2018 työmarkkinatukimaksujen kuntakohtaisesta kokonaismäärästä. Lisäksi kokeilualueen toimeenpanosuunnitelmilta edellytettiin konkreet-tisuutta ja riittävää tarkkuutta.

Kokeilualueet ja niihin kuuluvat kunnat olisivat:

Espoo

Helsinki

11(44)

Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Sotkamo, Suomussalmi, Paltamo, Ristijärvi

Hämeenlinna, Hattula, Janakkala

Joensuu, Outokumpu, Liperi, Polvijärvi, Kontiolahti

Jyväskylä, Laukaa, Muurame, Äänekoski

Järvenpää, Mäntsälä, Nurmijärvi, Hyvinkää, Tuusula, Pornainen

Kokkola

Kuopio, Iisalmi, Lapinlahti, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Vieremä

Lahti, Hollola, Asikkala, Kärkölä, Orimattila

Mikkeli, Juva, Hirvensalmi, Mäntyharju, Kangasniemi, Puumala

Oulu, Hailuoto, Ii, Kempele, Liminka, Lumijoki, Tyrnävä, Muhos

Pirkanmaan kaikki kunnat

Pori, Kokemäki

Raahe, Pyhäjoki ja Siikajoki

Rovaniemi, Tornio, Kemijärvi ja Sodankylä

Salo, Marttila

Savonlinna

Seinäjoki ja Ilmajoki

Turku, Paimio, Sauvo, Uusikaupunki, Laitila

Vantaa, Kerava Kokeilualueelle ehdotetaan siirrettäväksi kokeilun ajaksi ja edellä tarkoitetun asiakasryhmän osalta henkilö-asiakkaille työnvälityspalveluja, tieto- ja neuvontapalveluja sekä ammatinvalinta- ja uraohjausta ja kotoutumi-sen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettuja kotoutumispalveluja. Yritysasiakkailta kokeilualueet vastaan-ottaisivat työpaikkailmoituksia, mutta eivät muutoin hoitaisi julkisessa työvoima- ja yrityspalvelulaissa tarkoi-tettuja tehtäviä eivätkä käyttäisi työ- ja elinkeinotoimistosta saamiaan henkilöstövoimavaroja tai rahoitusta yrityspalveluihin. Kokeilualue voisi kuitenkin yleisen toimialansa nojalla ja omalla rahoituksellaan tuottaa palveluja yritysasiakkaille.

Kokeilualue hoitaisi työnhakijan haastattelun, palvelutarpeen arvioinnin ja työllistymissuunnitelman sekä maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelman laatimisen. Kokeilualue hoitaisi henkilöasiakkaansa työnvälityk-sen ja työllistämistä edistäviin palveluihin ohjaamisen, myöntäisi palkkatukea työnantajalle, joka palkkaa asia-kasryhmään kuuluvan sekä tekisi sopimuksen työkokeilun järjestämisestä. Kokeilualueella ei olisi ehdotetun lain nojalla velvollisuutta ohjata työnhakijaa muihin palveluihin, mutta kokeilualueen kunnat voivat hyödyntää yleisen toimialansa mahdollisuuksia ja kartoittaa monitoimialaisina viranomaisina työnhakijan palvelutarvetta julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettua lakia laajemmin.

Lisäksi kokeilualueen tehtäväksi siirrettäisiin kokeilun kohderyhmään kuuluvia koskevat palkkatuki- ja start-tirahapäätökset sekä työttömyysturvalaissa tarkoitettujen Kansaneläkelaitosta sitovien lausuntojen antaminen työttömän työnhakijan työttömyysetuudella tai maahanmuuttajan omaehtoisen opiskelun tukemisen edellytyk-sistä.

Lakeja työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta, kuntouttavasta työtoiminnasta sekä kotoutu-misen edistämisestä sovellettaisiin kokeilualueella siten, että työ- ja elinkeinotoimisto ei mainituissa laeissa tarkoitettujen suunnitelmien laatimiseen ja suunnitelmiin kirjattujen palveluiden tuottamiseen.

Kokeilu toteutettaisiin siten, että työ- ja elinkeinotoimistojen virkamiehiä siirrettäisiin kokeilualueille siirtyvän asiakasmäärän suhteessa valtion virkamieslain (750/1994) 20 §:n nojalla kokonaan tai osittain työskentele-mään kokeilukuntien johdon ja valvonnan alaisina. Siten työ- ja elinkeinotoimistoista siirtyisi asiantuntemusta kokeilualueille. Siirto edellyttäisi, että siirtyvän virkamiehen ja vastaanottavan kokeilualueen suostumuksia. Siirtyvän henkilöstön palkat sivukustannuksineen, siirtyvän henkilöstön työvälineet ja heidän käytössään ole-vat toimitilat säilyisivät ennallaan, ja ne maksettaisiin edelleen valtion työ- ja elinkeinotoimistojen toiminta-menoista. Myös kokeilun tietojärjestelmäkustannukset maksettaisiin työ- ja elinkeinotoimistojen toimintame-noista.

12(44)

Kokeiluun osallistuvat kunnat saisivat oikeuden tehdä päätöksiä kunnalle ohjattujen asiakkaiden työllistämi-sestä palkkatuettuun työhön tai starttirahalla. Kuntien tekemien palkkatuetun työn ja starttirahan mukaiset tuet maksettaisiin, kuten nykyisin, työ- ja elinkeinoministeriön pääluokan momentin 32.30.51 julkiset työvoima- ja yrityspalvelut (työllisyysmäärärahat) sekä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan momenttien 33.20.50 valtionosuus työttömyysetuuksien ansioturvasta ja vuorottelukorvauksesta (arviomääräraha) ja 33.30.52 valtionosuus työttömyysetuuksien perusturvasta (arviomääräraha) määrärahoista. Lisäksi kuntien asiakkaat voisivat hyödyntää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten työllisyysmäärärahoilla hankkimia palveluita.

Työ- ja elinkeinoministeriö jakaisi työllisyysmäärärahan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille, jotka osoittaisivat määrärahan työ- ja elinkeinotoimistoille ja kiintiöisivät osan määrärahasta kokeilualueiden kun-nille. Määrärahakiintiöstä keskusteltaisiin kokeilualueen kuntien kanssa. Kokeilussa mukana olevat kunnat voisivat käyttää työllisyysmäärärahaa kokeilussa palkkatuettuun työhön ja starttirahaan sekä julkisesta työ-voima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaisiin korvauksiin.

Esityksessä ehdotetaan, että laissa säädettäisiin kokeilualueita velvoittavasti siirrettävien palvelujen saatavuu-desta. Kokeilualueen kunnilla on velvollisuus järjestää riittävästi kaikkia kokeilun piiriin kuuluvia palveluja. Kaikkien kokeilualueeseen kuuluvien kuntien ei kuitenkaan tarvitse itse tuottaa kaikkia palveluja. Järjestämis-vastuussa oleva kuntaryhmä voi järjestämisvastuullaan sopia palveluverkosta asiakkaiden palvelutarpeen mu-kaisesti ja jakaa myös palvelujen tuottamistehtävää siten, etteivät kaikki kuntaryhmän kunnat tuota kaikkia palveluja. Kokeilussa valtiolta maakunnille siirtyvien palvelujen järjestämisen ja tuottamisen valvonta olisi toimivaltaisella aluehallintovirastolla, kuten kunnan muidenkin lakisääteisten tehtävien valvonta. Kuntalain 10 §:n 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi kantelun johdosta tutkia, onko kunta toiminut voimassa ole-vien lakien mukaan. Lisäksi ehdotetaan, että säädettäisiin aluehallintoviraston toimivallasta tässä laissa tarkoi-tettujen palvelujen järjestämisen ja tuottamisen valvojana. Aluehallintovirasto voisi keskeyttää kokeilun, jos asiakkaiden yhdenvertaisuus tai palvelujen saatavuus oleellisesti heikkenisi kokeilualueella.

Kunnat voivat kuntalain (410/2015) nojalla harjoittaa julkisen vallan käyttöön liittyvässä päätöksenteossa yh-teistoimintaa eri tavoin. Kuntalain 49 §:n mukaan kuntien julkisoikeudellisen yhteistoiminnan muotoja laki-sääteisissä tehtävissä ovat yhteinen toimielin (niin sanottu vastuukuntamalli), yhteinen virka, sopimus viran-omaistehtävän hoitamisesta ja kuntayhtymä. Kunnat voivat lisäksi harjoittaa yhteistoimintaa yksityisoikeudel-lisessa muodossa. Pääsääntöisesti kokeilualueen muodostaa ehdotuksen mukaan kuntaryhmä. Kuntaryhmään kuuluvien kuntien tulee tehdä tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi hallintosopimus tai muodostaa yhteinen toimielin (vastuukuntamalli).

Esityksessä ehdotetaan, että valtiolta kunnille järjestettäväksi siirtyviä palveluja koskevat julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitetut säännökset velvoittaisivat kokeilun aikana ja ehdotetun asiakas-ryhmän osalta kuntia. Kunnat järjestäisivät valtiolta siirtyvät palvelut samanlaisina. Kuntien kasvavat mah-dollisuudet ja laajempi keinovalikoima liittyisivät ennen kaikkea näiden lakisääteisten palvelujen ja kuntien muiden palvelujen, esimerkiksi lakisääteisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen, ja kuntien yleisen toi-mialan työllisyyspalvelujen yhdessä muodostamaan uudenlaiseen palveluyhdistelmään ja koordinaatioon.

Esityksessä ehdotetaan, että kokeilualueilla olisi velvollisuus käyttää tässä laissa tarkoitettuja palveluja järjes-tettäessä ja tuotettaessa syntyneet asiakastiedot samaan valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmään, johon työ –ja elinkeinotoimistot tallentavat vastaavat tiedot. Ehdotuksella varmistettaisiin valtakunnallisen työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta koskevan tilannekuvan säilyminen sekä osittain myös kokeilun vaikuttavuuden seu-ranta.

Kokeilussa ei ehdoteta muutosta työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksen tehtäviin eikä sen palve-lujen saatavuuteen. Työ –ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksella olisi edelleen käytössään tässä laissa tarkoitettuja palveluja koskeva asiakastieto. Asiakaspalvelukeskus tarjoaisi edelleen valtakunnallisten säh-köisten palvelujen käytön tukea niille, jotka asioivat työvoima- ja elinkeinopalveluissa sähköisesti, mukaan lukien kokeilualueiden asiakkaille. Myös asiakaspalvelukeskuksen Työlinja –puhelinpalvelu palvelisi kokei-lualueiden asiakkaita ja ottaisi vastaan esimerkiksi asiakkaan oman ilmoituksen työllistymisestään. Valtakun-nallinen asiakaspalvelukeskus ei voisi neuvoa asiakkaita kuntien muissa palveluissa eikä yleisen toimialan työllisyyspalveluissa.

Työ- ja elinkeinotoimistolla ja sen toimialueella olevalla kokeilualueella olisi yhteistyövelvollisuus. Toimijat seuraisivat yhteistyössä asiakkaiden yhdenvertaisuuden toteutumista, asiakasprosessien sujuvuutta, kumman-kin toimijan asiakasmäärien muutoksia ja

13(44)

4.2. Pääasialliset vaikutukset

4.2.1 Taloudelliset vaikutukset

Valtion ja kuntien työllisyyden hoidon resurssien yhdistämiseen ja päällekkäisen toiminnan poistumisen arvi-oidaan tehostavan työllisyyspalveluja, lisäävään työttömien työllistymistä avoimille työmarkkinoille ja vähen-tävän työllisyyden julkiselle taloudelle aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Vuosien 2017-2018 kuntakokei-luissa kuntien työmarkkinatukimaksut vähenivät koko maan keskiarvoon nähden selvästi vain Lapin kokeilu-alueella, kun taas muilla muutos oli pienempi tai koko maan kehitystä vastaava (Annala et al 2018).

Kokeilun vaikutukset julkiseen talouteen ovat epävarmoja, koska kokeilu on seurantajaksona lyhyehkö eli 2,5 vuotta. Kokeilujen kohderyhmän työllistymisprosessi voi olla pitkäkestoinen ja koska kokeilujen toteutusaika on lyhyt, kokeilun kustannusvaikutusten arviointi jää rajatuksi, koska esimerkiksi työllisyysvaikutuksia ja muita pitkäkestoisia vaikutuksia ei ehditä kokeilun puitteissa arvioimaan.

4.2.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Vaikutukset valtion ja kokeilualueen kuntien asiakasjakaumaan, keskinäisiin suhteisiin ja rahoitukseen

Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen (lokakuu 2019) mukaan työ- ja elinkeinotoimistoissa oli lokakuun 2019 lopussa 224 700 työtöntä työnhakijaa. Lisäksi työllistymistä edistävien palvelujen piirissä oli 120 000 henkilöä. Lähtötilanteessa 186 000 työtöntä tai työllisyyttä edistävissä palveluissa olevaa asiakasta siirtyisi työ- ja elinkeinotoimistoista kokeilualueiden asiakkaaksi. Siirtymä vastaisi 37 prosenttia kaikista työ- ja elinkeinotoimistojen työnhakija-asiakkaista. Kokeilu vähentäisi kokeilualueilla työ- ja elinkeinotoimiston työnhakija-asiakkaiden määrää, työ- ja elinkeinotoimiston vastuulle jääviä tehtäviä ja niitä hoitavaa henkilös-töä.

Kuntien vastuulle siirtyvien työnhakijoiden osuus olisi 20—70 prosenttia työttömistä työnhakijoista ja työllis-tymistä edistävissä palveluissa olevista työ- ja elinkeinotoimistosta riippuen. Vastaavasti työ- ja elinkeinotoi-miston vastuulle jäisi 30—80 prosenttia kokeilualueen työttömistä tai työvoimapalveluiden piirissä olevista työnhakijoista. Työ- ja elinkeinotoimiston vastuulle jäisivät lisäksi kokeilualueen muut kuin työttömät tai pal-veluiden piirissä olevat työnhakijat sekä kaikki kokeilualueen ulkopuolella olevissa työ- ja elinkeinotoimiston toimialueeseen kuuluvissa kunnissa asuvat työnhakijat. Lisäksi työ- ja elinkeinotoimistot vastaisivat ensisijai-sesti alueellisten työnantaja- ja yrityspalveluiden alaisuuteen kuuluvista tehtävistä ja työttömyysturvatehtä-vistä. Työ- ja elinkeinotoimiston vastuulle jäävien työnhakijoiden osuus kaikista työ- ja elinkeinotoimistossa tällä hetkellä olevista työnhakijoista vaihtelisi työ- ja elinkeinotoimistoittain noin 50—90 prosenttia.

Taulukko 3. Potentiaalisen asiakasmäärän jakautuminen kokeilukuntien ja työ- ja elinkeinotoimiston (taulu-kossa TE-toimisto) vastuulle kokeilun lähtötilanteessa

Kokeilu-alue Kaikki kokeilualueen työn-hakijat

Kokeilukuntien vastuulla olevat työnhakijat (=kokeilun kohde-ryhmä)

Kaikki TE-toimiston vastuulla ole-vat työnhakijat

Espoo 139635 13834 (10 %) 125801

Helsinki 139635 37037 (27 %) 102598

Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Sotkamo, Suo-mussalmi, Paltamo, Ristijärvi 7646 2795 (37 %) 4851

Hämeenlinna, Hattula, Janakkala 34581 3908 (11 %) 30673

Joensuu, Outokumpu, Liperi, Polvijärvi, Kon-tiolahti 21162 7208 (34 %) 13954

Jyväskylä, Laukaa, Muurame, Äänekoski 32464 11885 (37 %) 20579

14(44)

Kokkola 19879 1868 (9 %) 18011

Kuopio, Iisalmi, Lapin-lahti, Siilinjärvi, Sonka-järvi, Vieremä 24041 7950 (33 %) 16091

Lahti, Hollola, Asikkala, Kärkölä, Orimattila 34581 9693 (28 %) 24888

Mikkeli, Juva, Hirven-salmi, Mäntyharju, Kangasniemi, Puumala 12932 3161 (24 %) 9771

Oulu, Hailuoto, Ii, Kem-pele, Liminka, Lumi-joki, Tyrnävä, Muhos 39910 13869 (35 %) 26041

Pirkanmaan kaikki kun-nat 53231 27128 (51 %) 26103

Pori, Kokemäki 20338 4652 (23 %) 15686

Raahe, Pyhäjoki ja Sii-kajoki 39910 1494 (4 %) 38416

Rovaniemi, Tornio, Ke-mijärvi ja Sodankylä 16768 4168 (25 %) 12600

Salo, Marttila 40644 2612 (6 %) 38032

Savonlinna 12932 1720 (13 %) 11212

Seinäjoki ja Ilmajoki 13250 2782 (21 %) 10468

Turku, Paimio, Sauvo, Uusikaupunki, Laitila 40644 13314 (33 %) 27330

Vantaa, Kerava 139635 14857 (11 %) 124778

Kohderyhmän koko lähtötilanteessa perustuu työ- ja elinkeinohallinnon asiakastietojärjestelmästä ja työ- ja elinkeinoministeriön Työvälitystilastosta saataviin työnhakijoita koskeviin tietoihin. Edellä esitetty kohderyh-män asiakasmäärä perustuu alueen työ- ja elinkeinotoimiston ja kokeilualueen kuntien yhteiseen näkemykseen lähtötilanteesta.

Viranomaisyhteistyön tarve kokeilualueilla vähenisi, koska työ- ja elinkeinotoimisto ei osallistuisi työllisty-mistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta, kuntouttavasta työtoiminnasta ja kotoutumisen edistämisestä annettujen lakien toimeenpanoon kokeilun asiakaskohderyhmään kuuluvien henkilöiden kohdalla. Kunta vas-taisi myös kohderyhmälle lähetettävien työtarjousten teosta ja seurannasta. Jos yhteistyöstä vapautuva työ- ja elinkeinotoimiston henkilöresurssi kohdennettaisiin työ- ja elinkeinotoimiston muuhun asiakaspalveluun ja kunta vastaisi yksin aikaisemmin yhteistyönä tehdystä asiakaspalvelusta, työ- ja elinkeinotoimiston asiakas-palveluun käytettävissä oleva henkilöresurssi kasvaisi. Jos viranomaisyhteistyöstä vapautuva työ- ja elin-keinotoimiston henkilöresurssi siirtyisi työskentelemään kunnan työnjohdon alaisuudessa kokeilussa, kokeilun henkilöresurssi lisääntyisi jonkin verran.

Kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA) hoitaisi edelleen sekä työ –ja elinkeinotoimistojen että kokeilualueiden myöntämien tukien ja avustusten maksamista koskevat tehtävät mukaan lukien niin sanotut jälkitoimet (tarvit-taessa maksatuksen keskeytykset, takaisinperinnät ja näihin liittyvän valvonnan). Kehittämis- ja hallintokes-kus hoitaa ELY-keskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen palvelukeskustyyppisenä virastona mainittujen virastojen tietohallintopalvelut ja niiden hankintatehtävät. Kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa työ- ja elin-keinotoimistojen asiakastietojärjestelmän käytön tukitehtävät ja käyttöoikeuksien hallintaa ja myöntämistä koskevat tehtävät. Kehittämis- ja hallintokeskus hoitaisi työ- ja elinkeinotoimistojen asiakastietojärjestelmän ja verkkopalvelujen välttämättömät muutostyöt ja saisi tehtäväkseen kaikkien kokeilualueen kuntien viranhal-tijoiden käytön tukemista ja käyttöoikeuksien hallintaa koskevat tehtävät. Tämä aiheuttaisi 700 000 — 1 000 000 euron tietojärjestelmäkustannukset sekä kehittämis- ja hallintokeskuksessa erityisesti kokeilun alkaessa ja päättyessä xx henkilötyövuoden lisäystarpeen. Julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2020-2023 on va-rattu momentille 32.30.03 työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenot, (siirtomääräraha 2v) yhden miljoonan euron vuosittainen määräraha vuosille 2020-2022 työllisyyspalveluiden hallinnon kehittämiseen käsittäen työllisyyden kuntakokeilun edellyttämät tietojärjestelmäkustannukset.

Työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus tarjoaisi edelleen kokeilualueen asiakkaaksi siirtyville neu-vontaa ja puhelinpalvelua siirtyviä palveluja koskien. Työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksen asiakasmääriä kokeilu ei lisäisi. Erityisesti kokeilun käynnistyessä yhteydenotot asiakaspalvelukeskukseen voisivat lisääntyä, koska kokeilu aiheuttanee asiakkaissa jonkinasteista epätietoisuutta. Toisaalta yhteydenotot

15(44)

voiva myös vähentyä, jos kokeiluun kuuluvat ottavat ensisijaisesti yhteyttä kokeilualueen kuntiin. Kokeilun asiakasryhmään kuuluvat asioivat koko kokeilun ajan sekä työ- ja elinkeinohallinnon valtakunnallisissa säh-köisissä palveluissa, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksessa sekä kokeilualueiden järjestämissä palveluissa.

Työllistymistä edistävien palvelujen tarjoaminen pidempään työttömänä olleille työmarkkinatukea saaville työttömille vaikuttaa työttömyyden perusteella maksettavan työmarkkinatuen rahoituksen jakautumiseen kun-nan ja valtion välillä. Jos vähintään 300 päivää työmarkkinatukea työttömyyden perusteella saanut henkilö osallistuu työllistymistä edistävään palveluun, valtio maksaa työmarkkinatuen palvelun ajalta ja kunta vapau-tuu maksuosuudesta. Julkisen talouden kustannusten näkökulmasta säästöä ei vielä synny, vaan säästö syntyy, kun vähintään 300 päivää työttömänä ollut työllistyy työhön avoimille työmarkkinoille tai aloittaa päätoimisen opiskelun. Jos opiskelun aikainen toimeentulo turvataan työttömyysetuudella, ei säästöjä julkiselle taloudelle synny.

Esitys ei lisäisi kokeilualueen kuntien menoja. Lähtökohtaisesti kunnille varattaisiin päätöksenteko-oikeutta valtion talousarvioon otetuilla työllisyysmäärärahoilla tehtäviin palkkatuetun työn ja starttirahan tukipäätök-siin siten, että kunnille siirtyvästä kohderyhmästä nykyistä vastaava osuus voitaisiin työllistää palkkatuettuun työhön tai starttirahalla. Vastaavalla periaatteella voidaan myös arvioida elinkeino-, liikenne- ja ympäristökes-kusten hankkimien työvoimakoulutusten ja valmennusten laskennallinen arvo kuntakokeiluun osallistuvien kuntien asiakkaiden osalta. Edellä kuvatut arviot työllisyysmäärärahojen käytöstä vuosittain on kuvattu seu-raavassa taulukossa 10 000 euron tarkkuudella. Arvion pohjana on käytetty vuoden 2018 työllisyysmäärära-hoilla rahoitettujen palveluiden toteutuneita volyymeja sekä vuoden 2018 työttömien työnhakijoiden määrää, kuten lukumäärät on tilastoitu työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämässä työnvälitystilastossa.

Kokeilu ELY-alue

Päätöksenteko-oikeus työllisyysmäärära-hoihin, arvio 1000 euroa

Koulutukset ja valmennuksia varten varatut määrärahat, arvio 1 000 euroa

Seinäjoki ja Ilmajoki EPO 460 1 200 Mikkeli, Juva, Hirvensalmi, Mäntyharju, Kan-gasniemi, Puumala ESA 530 1 360

Savonlinna ESA 290 740

Hämeenlinna, Hattula, Janakkala HÄM 650 1 680

Lahti, Hollola, Asikkala, Kärkölä, Orimattila HÄM 1 610 4 170 Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Sotkamo, Suo-mussalmi, Paltamo, Ristijärvi KAI 460 1 200

Jyväskylä, Laukaa, Muurame, Äänekoski KES 1 970 5 110

Rovaniemi, Tornio, Kemijärvi ja Sodankylä LAP 690 1 800

Pirkanmaan kaikki kunnat PIR 4 500 11 670 Joensuu, Outokumpu, Liperi, Polvijärvi, Kon-tiolahti PKA 1 200 3 100

Kokkola POH 310 800 Oulu, Hailuoto, Ii, Kempele, Liminka, Lumi-joki, Tyrnävä, Muhos PPO 2 300 5 970

Raahe, Pyhäjoki ja Siikajoki PPO 250 640 Kuopio, Iisalmi, Lapinlahti, Siilinjärvi, Sonka-järvi, Vieremä PSA 1 320 3 420

Pori, Kokemäki SAT 770 2 000

Espoo UUD 2 300 5 950

Helsinki UUD 6 150 15 930

Vantaa, Kerava UUD 2 470 6 390

Salo, Marttila VAR 430 1 120

Turku, Paimio, Sauvo, Uusikaupunki, Laitila VAR 2 180 5 650

Kokeilualueeksi valittujen kuntien ja kuntaryhmien edellytettiin kuitenkin sitoutuvan kokeiluun omalla talou-dellisella panoksellaan. Kultakin kokeilualueen kunnalta edellytetään vuosittain omarahoitusosuutena noin 15 % vuoden 2018 työmarkkinatukimaksujen kuntakohtaisesta kokonaismäärästä.

16(44)

Vaikutukset työ- ja elinkeinotoimiston ja kuntien henkilöstöön Kokeilu aiheuttaisi muutoksia niiden työ- ja elinkeinotoimiston henkilöstön tehtäviin, joiden toimialueilla olisi kokeilualueita. Valtakunnallisesti arviolta 1000 työ- ja elinkeinotoimiston virkamiestä siirtyisi valtion virka-mieslain (750/1994) 20 §:n nojalla työskentelemään kokeilualueiden johdon ja valvonnan alaisina. Henkilös-tön siirtyminen tapahtuisi kokeilualueiden niin päättäessä virkapaikan muuttumatta, jolloin valtio vastaisi edel-leen henkilöstönsä palkkauskustannusten lisäksi myös kokeilualueille työskentelevän henkilöstönsä toimitila-kustannuksista. Siirtyvät virkamiehet säilyttäisivät kokeilusta huolimatta palvelussuhteensa valtioon ennal-laan. Jotta kokeilussa kunnan vastuulle siirtyvät ja työ- ja elinkeinotoimiston vastuulle jäävät työnhakijat eivät joutuisi eriarvoiseen asemaan, siirtyvien henkilöiden määrä tulisi suhteuttaa kunnan vastuulle siirtyvän asia-kaskohderyhmän nykyiseen resursointiin työ- ja elinkeinotoimistossa. Henkilöstöresurssien kohdentuminen kokeiluihin perustuu lähtökohtaisesti siirtyvän asiakaskohderyhmän kokoon, palvelutarpeeseen ja nykyiseen palvelutasoon.

Kuntakokeiluihin työ- ja elinkeinotoimistoista siirtyvät henkilötyövuodet

Kokeilu ELY-alue Siirtyvät henkilö-

työvuodet Osuus alueen TE-toimiston koko-

naishenkilötyövuosista

Seinäjoki ja Ilmajoki EPO 12,9 17 %

Mikkeli, Juva, Hirvensalmi, Mäntyharju, Kangasniemi, Puumala ESA 14,7 23 %

Savonlinna ESA 8,0 12 %

Hämeenlinna, Hattula, Janakkala HÄM 18,2 11 %

Lahti, Hollola, Asikkala, Kärkölä, Orimattila HÄM 45,1 27 %

Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Sotkamo, Suomussalmi, Paltamo, Ristijärvi KAI 13,0 31 %

Jyväskylä, Laukaa, Muurame, Äänekoski KES 55,3 45 %

Rovaniemi, Tornio, Kemijärvi ja Sodankylä LAP 19,4 20 %

Pirkanmaan kaikki kunnat PIR 126,3 52 %

Joensuu, Outokumpu, Liperi, Polvijärvi, Kontiolahti PKA 33,5 40 %

Kokkola POH 8,7 10 %

Oulu, Hailuoto, Ii, Kempele, Liminka, Lumijoki, Tyrnävä, Muhos PPO 64,5 38 %

Raahe, Pyhäjoki ja Siikajoki PPO 7,0 4 %

Kuopio, Iisalmi, Lapinlahti, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Vieremä PSA 37,0 35 %

Pori, Kokemäki SAT 21,7 20 %

Espoo UUD 64,4 9 %

Helsinki UUD 172,4 23 %

Vantaa, Kerava UUD 69,1 9 %

Salo, Marttila VAR 12,2 6 %

Turku, Paimio, Sauvo, Uusikaupunki, Laitila VAR 61,1 29 %

Yhteensä KOKO MAA 864,6 29 %

Kuntien palveluksessa olevan henkilöstön tehtävät eivät kokeilun myötä lähtökohtaisesti lisääntyisi, koska työ- ja elinkeinotoimistosta siirtyisi henkilöstöä hoitamaan julkisia työvoima- ja yrityspalveluja kokeilussa. Kunnat voisivat kuitenkin osoittaa nykyisin työllisyyden hoidon tehtävissä toimivaa henkilöstöään hoitamaan myös ehdotetussa laissa tarkoitettuja tehtäviä.

17(44)

Vaikutukset hallinnollisiin menettelyihin

Työ- ja elinkeinotoimistot vastaisivat kokeilujen aikana edelleen työnhakija-asiakkaiden työttömyysturva-lausuntojen teosta lukuun ottamatta omaehtoisen työttömyysetuudella tapahtuvan opiskelun edellytysten tut-kimista ja maahanmuuttajan omaehtoisen opiskelun edellytysten täyttymistä. Muissa työttömyysturvaan liit-tyvissä tehtävissä kunnan asiantuntijat pyytävät selvitykset, joihin saadut vastaukset välitetään TE-toimiston päätettäviksi. TE-toimisto vastaa kokeiluissa työttömyysturvalausuntojen jatkoselvityspyyntöjen teosta. Teh-tävän jakautuminen edellyttää henkilöstöresurssien osittaista jakamista. Työttömyysturvan lisäksi TE-toimisto vastaa kokeilun aikana alueellisten työnantaja- ja yrityspalveluiden järjestämisestä. Tämä toiminto muodostaa kolmanneksen TE-toimistojen käytössä olevista henkilötyövuosista. Siirtyvien henkilötyövuosien ulkopuo-lelle on jätetty myös TE-toimistojen ylin johto ja johdon tukipalvelut kuten viestintä.

Kunnat voisivat myöntää palkkatuen lisäksi työnantajille asiakaskohderyhmään kuuluvien työttömien palk-kaamisesta aiheutuviin kustannuksiin niin sanottua kuntalisää, joka on kuntien rahoitusta palkkauskustannuk-siin. On mahdollista, että kuntalisän käyttö lisääntyisi kokeilun myötä, mikä lisäisi kuntien kustannuksia jonkin verran. Kuntalisän käyttö voisi lisääntyä, jos kunta myöntäisi palkkatukea nykyistä useammalle työnantajalle ja haluaisi tukea työnantajia myös kuntalisällä. Kuntalisän käyttö on suhteessa palkkatukipäätöksiin eikä kun-talisän käytön mahdollinen kasvu ja siitä aiheutuvat kustannukset siten suoraan johtuisi tästä esityksestä.

4.2.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Ehdotetun lain nojalla kokeilualueiden järjestettäviksi siirtyvät työttömille tarjottavat palvelut säilyisivät ko-keiluissa samanlaisina, mutta kokeilualueilla olisi yleisen toimialansa puitteissa ja monitoimialaisena viran-omaisena mahdollisuus kehittää ja innovoida asiakkaan palvelujen kokonaisuutta. Kokeilukuntien arvioidaan kehittävän asiakaspalvelumallejaan ja hyödyntävän aikaisempien kuntakokeiluiden aikana opittua. Kokeilu-alueiden järjestämisvastuun arvioidaan näistä syistä edistävän työttömien työnhakijoiden työllistymistä ja kou-lutukseen ohjautumista sekä työvoiman saatavuuteen liittyvien uusien ratkaisujen kehittämistä.

Kokeilun arvioidaan parantavan ehdotetussa laissa tarkoitettujen palvelujen saatavuutta. Kunnat järjestävät kokeilussa nykyiset yleisen toimialansa työllisyyspalvelut sekä muita palvelujaan ja ehdotetun lain nojalla jär-jestettäväksi siirtyvät palvelut uudenlaiseksi kokonaisuudeksi. Kannat voivat halutessaan lisätä omin resurs-sein kokeilun kohteena olevia palveluja hoitavaa henkilöstöä. Kokeilu voi lisätä esimerkiksi henkilöasiakkaille lähipalveluna tarjottavaa palvelua sellaisissa kunnissa, joissa työ- ja elinkeinotoimistolla ei ole ollut toimipis-tettä. Lähipalveluna tarjottava palvelu edistäisi todennäköisesti myös neuvonta- ja ohjauspalvelujen saata-vuutta.

Kokeilun odotetaan nopeuttavan kohderyhmään kuuluvien työnhakijoiden pääsyä työmarkkinoille. Kunnat ovat lähellä asiakkaita, niillä on laaja-alaista tietoa alueen toimintaympäristöstä ja asukkaista, ja niillä on mah-dollisuus ohjata asiakkaansa laajasti eri toimialojensa palveluihin heti työttömyyden alkaessa (niin sanottu vahva alku). Kuntien oletetaan käynnistävän nuorten, maahanmuuttajien ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien asiakkaiden yksilöllisen ja kasvokkain tapahtuvan palvelun nopeasti laajoine palvelutarpeen arvioin-teineen ja työnhaun seurantoineen. Kokeilun arvioidaan lisäävän sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä osaamis-palvelujen käyttöä. Pirkanmaan vuosien 2017-2018 kuntakokeilun aikana kokeiluasiakkaiden ohjaaminen työ-voimapalveluihin kasvoi. Ohjautuminen kohdentui etenkin kuntouttavan työtoimintaan ja työkokeiluihin. Myös kansainvälisiset esimerkit tukevat käsitystä siitä, että aktiivinen yhteydenpito ja seuranta lyhentävät työt-tömyysjaksojen kestoa merkittävästi.

Kokeilun odotetaan kasvattavan osaavan työvoiman tarjontaa, koska kokeilualueen muodostavalla kunnalla tai kuntaryhmällä voi monitoimialaisina ja asiakkaita lähellä olevina toimijoina olla työ- ja elinkeinotoimistoa paremmat mahdollisuudet paikallisten työnantajien tarpeiden huomioimisen ja piilotyöpaikkojen löytämisen.

Kuntakokeiluun sisältyy riski siitä, että työvoiman alueellinen liikkuvuus jonkin verran vähenee. Kokeilualue tekee työnhakijalle velvoittavia työtarjouksia kaikkiin työ- ja elinkeinotoimiston toimialueella sijaitseviin työ-paikkoihin. Kokeilualueet voivat hyödyntää täysimääräisesti työ- ja elinkeinotoimistojen yritys- ja rekrytoin-tipalveluja kokeilualueen henkilöasiakaspalvelun tukena. Työ- ja elinkeinotoimisto tukee ja kannustaa kokei-lualueita, jotta kokeilualueet rajat eivät muodostuisi työvoiman liikkuvuuden rajoiksi. Työvoiman liikkuvuutta seurataan esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimiston ja kokeilualueen säännöllisessä yhteistyössä.

Kokeilun ei arvioida vaarantavan asiakkaiden yhdenvertaisuutta työnhaun käynnistämisessä eikä työttömyys-turva-asioissa. Valtakunnalliset sähköiset ja digitaaliset palvelut ja niiden käytön tukipalvelu olisivat kaikkien

18(44)

työ- ja elinkeinotoimistojen sekä kokeilualueiden asiakkaiden käytettävissä. Samoin työ –ja elinkeinohallin-non asiakaspalvelukeskuksen puhelinpalvelu palvelisi kokeilun aikanakin sekä työ- ja elinkeinotoimistojen että kokeilualueiden asiakkaita.

Kokeilun asiakaskohderyhmään kuuluvista 45 % on naisia ja 55 % miehiä. Alle 30-vuotiasiasta kohderyhmään kuuluvista 42 % on naisia ja 58 % miehiä. Vieraskielisistä kohderyhmään kuuluvista työnhakijoista naisia on 54 % ja miehiä 46 %. Sen jälkeen, kun kokeilun asiakasryhmä olisi siirtynyt kokeilualueiden palveluihin, työ- ja elinkeinotoimistojen asiakkaista 55 % olisi naisia ja 45 % miehiä. Kokeilulla ei olisi merkittäviä sukupuo-livaikutuksia. Koska kokeilun asiakasryhmässä on enemmän miehiä, kokeilun asiakashyödyt kuten mahdolli-set palvelujen saatavuuden ja lähipalvelujen lisääntyminen, entistä laajempi palvelutarpeen arviointi ja palve-luohjaus edistäisivät jonkin verran enemmän miesten työllistymistä.

Kansainvälisissä arvioinneissa näkemys hajautetun palvelujärjestelmän vaikuttavuudesta on vaihdellut. Ruot-sissa ja Saksassa toteutetuissa arvioinneissa kuntapohjaisten järjestäjämallin on katsottu osittain parantaneen palveluiden saatavuutta, mutta samalla heikentäneen alueellista liikkuvuutta, työpaikkojen täyttymistä ja työn-hakijoiden alueellista yhdenvertaisuutta sekä kasvattaneen järjestelmän kokonaiskustannuksia. (Boockmann et al 2010; Mergele ja Weber 2017; Lundin ja Skedinger 2005)

5 Muut toteuttamisvaihtoehdot

5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Ehdotuksen vaihtoehtoina valmistelussa harkittu työ- ja elinkeinotoimistojen ja kuntien ei-lakisääteiden yh-teistyön kehittämistä ja kokeiluyksikön perustamista nykyisen toimivallan puitteissa.

Vaihtoehtoinen toteutusmalli valtion ja kuntien yhteistyön tiivistämiseen ilman lainsäädännöllisiä muutoksia on niin sanottu kumppanuusmalli, jossa valtio (ELY-keskus ja TE-toimisto) sopivat kuntien kanssa työllisyy-den hoidon tavoitteista ja yhteisistä toimenpiteistä. Kumppanuussopimuksessa voidaan sopia yhteistyöstä stra-tegisella sekä operatiivisella tasolla, mutta ilman toimivaltasiirtoa. Tämän kaltaisia kumppanuussopimuksia on solmittu mm. Oulussa ja Seinäjoella ELY-keskuksen ja TE-toimiston välillä vuoden 2019 aikana. Sopi-muksissa on sovittu työllisyyden hoidon yhteisistä tavoitteita, toimenpiteistä, resursseista, työnjaosta sekä han-kinnoista. Kumppanuusmallin ei kuitenkaan arvioida luovan riittäviä edellytyksiä vaikuttavalle valtion ja kun-tien yhteistyölle, koska mm. asiakastietojen yhteiskäyttöisyys ei onnistu ilman kunnille laissa säädettyä työlli-syyden hoidon tehtävää.

Toisena vaihtoehtoisena kokeilun toteuttamistapana valmistelussa on ollut esillä vuosien 2017 – 2018 kunta-kokeilun niin sanottu Pirkanmaan malli. Tämän vaihtoehdon mukaan Pirkanmaalla kokeilua mallia olisi mah-dollisimman pitkälti kokeiltu laajemmin eri puolilla Suomea. [täydennetään]

Kolmantena vaihtoehtona valmistelussa on ollut nyt käsillä oleva malli, joka rakentuu edellä mainitulle vuoden 2017 – 2018 kokeilun Pirkanmaan mallille, mutta jossa on lisäksi pyritty varmistamaan kokeillulla saavutetta-van tiedon vertailtavuus sekä palvelujen saatavuus ja asiakkaiden yhdenvertaisuus. [täydennetään]

5.2 Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Julkisten työvoimapalvelujen toimintojen ja vallan hajauttaminen on ollut vahva trendi viimeisten vuosikym-menien aikana EU- ja OECD-maissa. Työvoimapolitiikkaa tai sen toimeenpanoa on enenevissä määrin siirretty valtakunnalliselta tasolta alueelliselle tai paikalliselle tasolle. Kehitys noudattelee laajempaa kehityssuuntaa julkishallinnon organisoimisessa.

Julkisten työvoimapalvelujen hajauttaminen on EU- ja OECD -maissa toteutettu kahdelle erilaisella tavalla. (Mosley, H. (2011). ”Decentralisation of Public Employment Services”, Analytical Paper, DG Employment, Social Affairs and Inclusion). Ensimmäinen tapa on hallinnollinen hajauttaminen, jossa alueellisille tai paikal-lisille työvoimatoimistoille annetaan enenevissä määrin liikkumavaraa kansallisten politiikkatavoitteiden toi-meenpanossa. Toinen tapa on poliittinen hajauttaminen, joka yleensä sisältää pidemmälle vietyä vallan ja vas-tuun jakamista osavaltiolle, aluehallinnolle tai paikallishallinnolle. Edellä esitellyt kaksi tapaa hajauttaa eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan ne voivat esiintyä samaan aikaan samassa maassa.

19(44)

Poliittista hajauttamista voi esiintyä kolmessa eri muodossa. Federalistisessa järjestelmässä osavaltiot ovat laajalti vastuussa sisäpolitiikasta, työvoimapalvelut mukaan lukien. Alueellistamisessa valtiot, joissa aiemmin valta on ollut hyvin keskittynyttä, on jakanut valtaa vahvoille aluehallinnoille. Joissakin tapauksissa alueet ovat hyvin autonomisia valtioon nähden. Työvoimapalvelujen kunnallistamisessa on siirretty kuntien vastuulle joko kokonaan (esim. Tanska) tai toimeentulotuen saajien osalta (esim. Alankomaat).

Poliittinen hajauttaminen Hallinnollinen hajauttami-

nen

Federa-

lismi

Alueellistami-

nen

Kunnallistami-

nen Kansallinen työvoimapalvelu

Kanada Belgia Tanska Itävalta Romania

Yhdysval-

lat Espanja Norja Saksa Kreikka

Sveitsi Italia Puola Alanko-

maat Unkari

Saksa (osittain) Ranska Latvia

Alankomaat

(osittain) Ruotsi Slovenia

Viro Bulgaria

Tsekki Portugali

Iso-Britan-

nia Irlanti

Slovakia

Seuraavat maakuvaukset pohjautuvat suurelta osin Olli Oosin selvitykseen: ”Työpolitiikan palvelurakenteiden kansainvälinen vertailuarviointi (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, työ ja yrittäjyys 42/2014)”.

Alankomaat

Alankomaissa työvoimapolitiikan toimeenpano on jaettu kahdelle eri taholle. Valtakunnallinen työvoimapal-veluja järjestävä taho vakuutetuille työttömille työnhakijoille on Uitvoeringsinstituut Werknemersverzekerin-gen (UWV) eli työttömien vakuutuskassa. UWV toimii sosiaali- ja työministeriön alla ja se vastaa työttömyys-turvan jakamisesta, työnvälityspalveluista, työttömyystilastojen keräämisestä ja työvoimapolitiikan toteutta-misesta. Käytännön tasolla palvelutarjonta on keskitetty 30 alueelliseen työkeskukseen (Werkpleinen). Kunnat vastaavat toimeentulotuen toimeenpanosta ja toimeentulotuen saajien työvoimapalveluiden järjestämisestä.

20(44)

Alankomaissa on ollut käytössä toimintamalli, jossa työvoimapalvelut hankittiin pääsääntöisesti yksityisiltä toimijoilta. Toimintamallin alkuvaiheessa kunnille ja UWV:lle asetettiin budjetti, jota ne saattoivat käyttää ainoastaan palveluiden ostamiseen. Mahdollinen ylijäävä raha tuli palauttaa valtiolle. Vapaa hinnan asettelu johti hintakilpailuun, mikä osaltaan vähensi laadun painoarvoa palveluissa. Käytössä ollut maksurakenne johti myös siihen, että palveluntarjoajat keskittyivät helposti työllistettäviin työttömiin saadakseen korvauksen pal-velun tuottamisesta. Myös tarjouskilpailujen kustannukset ja palvelun tuottajien valvonta olivat järjestelmän kannalta haasteelliset. Vuonna 2012 säästöohjelman yhteydessä työttömien ostopalvelut poistuivat lähes ko-konaan. Nykyisin ostopalvelut keskittyvät lähinnä niihin asiakkaisiin, joiden arvioidaan epätodennäköisimmin työllistyvän avoimille työmarkkinoille.

Alankomaissa on noin 400 kuntaa, joista useat ovat suhteellisen pieniä. Suuremmat kunnat ovat pystyneet hyödyntämään vapauksiaan kehittää uusia, innovatiivisia ratkaisuja ja palveluita, mutta pienemmät kunnat ei-vät ole resurssien puutteen takia tähän pystyneet. Kuntien välinen yhteistyö sekä kuntien ja välinen yhteistyö UWV:n kesken ei ole ollut kovin aktiivista. (Mosley, H. (2012). ”Accountability in Decentralised Employment Service Regimes”, OECD Local Economic and Employment Development (LEED) Working Papers.)

Maassa on panostettu voimakkaasti työnhakija-asiakkaiden sähköiseen palveluun 2010-luvulla. Pääperiaat-teena on tarjota palvelut sähköisenä aina, kun se on mahdollista. Henkilökohtaista palvelukanavaa käytetään vain kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen tai kun se on välttämätöntä. Asiakaskäyttäytymistä seurataan verkkopalveluista kertyvän datan avulla, mitä hyödynnetään muun muassa palveluiden kehittämisessä ja työn-hakijoiden aktiivisuuden seurannassa. Palvelussa työnantajat voivat hakea työntekijöiden ansioluetteloita, työnhakijoille voidaan ehdottaa työpaikkoja ja työnhakua tuetaan erilaisilla videoilla ja vuorovaikutteisilla oh-jelmilla. Tavoitteena on, että kaikista asiakkaan ja työvoimahallinnon interaktioista 90 prosenttia tapahtuu ver-kossa.

Iso-Britannia

Isossa-Britanniassa julkisen työnvälityksen valtakunnallinen toimija on työ- ja eläkeasioiden toimisto Depart-ment for Work and Pension (DWP), jonka alla toimii paikallisten toimistojen verkosto. Verkoston budjetista puolet kohdistuu tukien rahoittamiseen ja puolet aktiivitoimiin. Rahoituksen verkosto saa DWP:n kautta vero-varoista. Arviolta 60 prosenttia kaikista työvoimapalveluista tarjotaan julkiselta sektorilta ja noin 40 prosenttia yksityisen ja kolmannen sektorin toimesta.

Vaikka Skotlannilla, Walesilla ja Pohjois-Irlannilla on omat paikallishallituksensa, vain Pohjois-Irlannilla on oma työvoimaviranomaisensa ja jonkin verran itsemääräämisoikeutta työvoimapalvelujen järjestämisessä.

Isossa-Britanniassa käytössä olevan Work Programmen palveluntarjoajat DWP valitsee kilpailutuksen perus-teella. Palveluun ohjataan asiakkaita, joiden työttömyys on kestänyt 6−12 kuukautta. Palveluntarjoajalle mak-setaan palvelun alkaessa alkumaksu ja työllistymistulokseen liittyvä maksu, mikäli henkilö on pysynyt työssä palvelun jälkeen tietyn aikavälin. Työssäoloon liittyviä maksuja voidaan maksaa useita kertoja työssäolon pit-kittyessä. Palveluntarjoajilla on vapaus päättää palveluiden sisällöstä. Jokaisella työssäkäyntialueella on vä-hintään kaksi palveluntarjoajaa ja jokaisella työssäkäyntialueella siirretään vuosittain 5 prosenttia markkina-osuudesta parhaiten menestyneelle toimijalle. Kaikkien palveluntuottajien tulee täyttää vähimmäislaatuvaati-mukset.

Yksityisen palveluntuotannon vahvuuksina on nähty mm. kyky tuottaa pitkäaikaistyöttömille hyviä ja tulok-sekkaita palveluita, ulkoistamisen ongelmien vähäisyys tiukan kontrollin ja ammattimaisen sopimusvalvonnan johdosta sekä tulosorientoituneisuuden lisääntyminen työvoimapalveluissa. Ohjelman heikkouksina on nähty mm. järjestelmän kehittämisen hitaus, maksujärjestelmien väärinkäytökset, sopimuksiin liittyvät suuret hallin-nolliset kulut palveluntarjoajilla ja valtion hallinnossa sekä erikoistuneiden ja pienten toimijoiden taloudelliset haasteet, kun niille ei ole ohjattu riittävästi asiakkaita. Lisäksi OECD:n arvioinnissa (2014) on suositeltu ra-hoitustasojen nostamista vaikeimmin työllistyvien asiakkaiden palveluiden varmistamiseksi, markkinajärjes-telmän kehittämistä kilpailun lisäämiseksi, kannustimien lisäämistä paremman profiloinnin kehittämiseksi sekä suorituskyvyn mittaamisen kehittämistä.

Saksa Lähde Euroopan komission raportti: ”Benchlearning Initiative External Assessment Germany 2016”

Julkisista työvoimapalveluista kansallisella tasolla Saksassa vastaa Bundesagentur für Arbeit (BA), joka on toiminnaltaan itsenäinen ja asettuu työ- ja sosiaaliasioiden ministeriön alaisuuteen. BA:n keskeisiä tehtäviä

21(44)

ovat muun muassa työnvälityspalveluiden tarjoaminen, vaikeasti työllistyvien henkilöiden tukeminen sekä työttömyysetuuksien ja sosiaaliturvan jakaminen. BA:n alla toimii 10 alueellista johtokuntaa, joiden alla toimii noin 160 alueellista työvoimatoimistoa, joilla on yhteensä noin 600 sivukonttoria. Saksassa on 16 osavaltiota ja kukin johtokunta vastaa 1–3 osavaltion alueesta.

Saksassa työvoimaviranomainen vastaa työttömyysetuuksien maksamisesta. Saksassa työttömyysetuuksia maksetaan vakuutukseen (UB1) ja verotukseen (UB2) perustuvina etuisuuksina. UB2-asiakkaiden tulee rekis-teröityä johonkin työkeskukseen (jobcenter), joita oli keväällä 2016 Saksassa 408. Edellä mainituista keskuk-sista 105 oli yksin kuntien vastuulla ja 303 kohdalla vastuu on jaettu kunnan tai maakunnan ja paikallisen työvoimatoimiston kesken. Työkeskukset vastaavat myös asiakkaidensa työvoimapalveluista alueellaan.

Työkeskusten toimialue noudattaa pääsääntöisesti maakunnan tai kunnan aluetta. Alueellisen työvoimatoimis-ton toimialueeseen voi kuulua puolestaan useita maakuntia tai kuntia. BA vastaa strategisista linjoista ja joh-tokuntien valvonnasta, johtokunnat alueellisen työmarkkinapolitiikan toimeenpanosta sekä yhteydenpidosta osavaltion hallitukseen työllisyyteen liittyvissä poliittisissa kysymyksissä. Alueellinen työvoimatoimisto vas-taa paikallisesta tehtävien ja palveluiden toimeenpanosta. Alueellinen työvoimatoimisto voi olla mukana use-assa yhteistyössä maakunnan tai kunnan kanssa ylläpidetyssä työkeskuksessa. Edellä mainitussa yhteistyössä toteutetuissa keskuksissa osapuolet ovat yhdenvertaisesti edustettuina keskuksen hallinnossa.

Saksan työvoimahallinto on sekoitus keskusohjausta ja paikallista autonomiaa. Keskusjohtoisesti määritetään budjetti, operatiiviset rakenteet ja menettelyt sekä suoritusmittarit. Paikalliset työvoimatoimistot päättävät melko itsenäisesti aktiivitoimien budjetoinnista ja strategiasta. Viime vuosina paikallinen autonomia on lisään-tynyt.

Käytössä olevat palvelut määritellään valtakunnallisesti. Paikalliset toimistot voivat vapaasti valita käyttä-mänsä palvelut tapauskohtaisesti. Toimistoilla on myös mahdollisuus käynnistää määräaikaisia pilotteja, jos-kin ne täytyy hyväksyttää keskushallinnossa. Operationaaliset rakenteet ja asiakasprosessi on määritelty val-takunnallisesti. (Weishaupt, J.T. (2014). ”Central Steering and Local Autonomy in Public Employment Servi-ces”. Analytical Paper, European Commission.)

Tanska

Tanskassa pääasiallinen vastuu työvoimapalveluista on kunnilla, joita hallinnoivat vaaleilla valitut poliitikot. Ennen vuotta 2007 työttömyysvakuutukseen oikeutettujen asiakkaiden työvoimapalveluista vastasi kansallisen tason toimija ja vakuutuksen ulkopuolisista henkilöistä kunnat. Nykyisin kaikki kansalaisten ja yritysten työ-voimapalvelut toteutetaan kuntatasolla. Kansallisella tasolla hallitus asettaa työvoimapoliittisia tavoitteita, minkä lisäksi kunnat voivat itsenäisesti asettaa omia pienempiä tavoitteita.

Julkiset työvoimapalvelut ovat tärkeässä roolissa Tanskan joustoturvamallissa. Kuntien hallinnoimilla paikal-lisilla työvoimatoimistoilla on melko vapaat kädet palveluiden ja operationaalisten prosessien suunnittelussa kansallisella tasolla asetettujen reunaehtojen puitteissa. Tanskassa paikallisen tason autonomia on OECD-mai-den kärkitasoa.

Työvoimapolitiikan kansallisen tason toimijat Tanskassa ovat työministeriö ja ministeriön tehtävien toteutta-misesta vastaava työmarkkinaviranomainen Arbejdsmarkedsstyrelsen (AMS). Tanskassa on neljä työmark-kina-aluetta, jotka vastaavat paikallisten työvoimatoimistojen valvonnasta. Toimistoja on noin 90. Toimistoilla on käytössä verkkopohjainen työkalu, jolla ne voivat vertailla suoriutumistaan muihin samankaltaisessa toi-mintaympäristössä toimiviin toimistoihin. Hajautetulla hallintojärjestelmällä on tavoiteltu yhteistyötä työvoi-mapoliittisten toimintojen ja kunnan muiden vastuutehtävien välillä sekä työvoimahallinnon läheisempää yh-teistyötä paikallisten yritysten ja koulutuksenjärjestäjien kanssa.

Asiakkaiden näkökulmasta työvoimapalveluiden siirto yksin kunnille on yksinkertaistanut vastuunjakoa. Kas-vavan työttömyyden myötä kunnilla on kuitenkin ollut taloudellisia haasteita palveluiden tuottamisessa ja ra-jallisia resursseja on usein kohdistettu koulutukseen ja terveydenhuoltoon työvoimapalveluiden sijasta. Haas-teellisena on myös nähty paikallisten toimistojen suuri määrä ja pieni koko sekä kansallisen poliittisen suun-nitellun etääntyminen käytännön työvoimapolitiikasta.

Ruotsi

22(44)

Ennen vuotta 2008 Ruotsissa työvoimahallinto oli kansallisen työmarkkinahallituksen ja tämän ohjaamien lää-nien työvoimahallitusten sekä paikallisten työvoimatoimistojen vastuulla. Nykyisin työvoimapolitiikasta kan-sallisella tasolla vastaa Ruotsin julkinen työvoimapalveluviranomainen Arbetsförmedlingen (AF). Työminis-teriön vastuulla on työmarkkinapolitiikan ja AF:n budjetin tekeminen. Työministeriö ja valtiovarainministeriö asettavat vuosittain tavoitteet, joiden puitteissa AF voi suunnitella ja toimeenpanna palveluitaan.

Ruotsissa kunnat harjoittavat kuitenkin vielä myös omaa aktiivista työvoimapolitiikkaansa. Kunnat vastaavat viimesijaisen toimeentulotuen maksamisesta ja heidän palvelunsa kohdistuvat pääsääntöisesti nuoriin, toi-meentulotukea saaviin ja pitkäaikaistyöttömiin.

AF:n tärkeimmät tehtävät ovat työnhakijoiden ja työnantajien välittäminen yhteen, työvoimapolitiikan operaa-tioista vastaaminen sekä vastaaminen työttömyysvakuutuksen piiriin kuuluvien asiakkaiden työttömyysetuuk-sista. Työnvälityksen lisäksi päätavoitteena on keskittyä vaikeimmin työllistyviin työnhakijaryhmiin sekä vai-kuttaa pitkän aikavälin kokonaistyöllisyyden kasvuun (Euroopan komission raportti: ”Benchlearning Initiative External Assessment Sweden 2016”). Paikallisia työvoimatoimistoja on noin 320. Nämä on jaettu 11 mark-kina-alueelle, joista 10 on alueellisia ja yksi kansallinen. Hallitus asettaa AF:lle toiminnalliset tavoitteet vuo-den lopussa annettavalla määrärahakirjeellä. AF asettaa tämän jälkeen sisäiset tavoitteet jokaiselle organisaa-tiotasolle.

Norja

Norjassa valtion järjestämisvastuulle kuuluvien julkisten työvoimapalvelujen ja sosiaalivakuutukseen kuulu-vien etuuksien hallinnointi organisoitiin uudelleen vuonna 2006. Paikallistasolla valtio ja kunta tekevät yhteis-työtä hyvinvointipalvelujen tarjoamisessa. Palvelujen tarjoaminen on organisoitu NAV-toimistoille (Arbeids- og velferdsforvaltningen), joita on yhteensä 456. Suurimmissa kunnissa on useampia toimistoja.

Valtio tarjoaa NAVeissa työvoima- ja sosiaalivakuutuspalveluja ja kunta sosiaalipalveluja. Valtion toiminta perustuu lainsäädäntöön ja kuntien mukana olo työministeriön ja Norjan kuntia edustavan liiton valtakunnal-liseen sopimukseen. Sopimuksessa mainitaan ne sosiaalipalvelut, jotka tulee olla jokaisessa NAVissa (niin sanotut minimipalvelut). Noin 75 prosentissa NAVeja on tarjolla muitakin palveluja kuin niin sanottuja mini-mipalveluja.

NAVin toiminta perustuu valtion ja kuntien tasavertaiseen yhteistyöhön, minkä seurauksena asiakkaat saavat julkiset hyvinvointipalvelut samasta paikasta. NAV kiinnittää erityistä huomiota niihin, joilla on alentunut työkyky ja tästä johtuvia vaikeuksia päästä työmarkkinoille. Erityisinä kohderyhminä ovat nuoret, OECD-maiden ulkopuolelta tulleet maahanmuuttajat ja yli kuusi kuukautta työttömänä olleet.

6 Lausuntopalaute

8 Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan X päivänä x kuuta 2020. Laki olisi voimassa vuoden 2022 loppuun.

9 Toimeenpano ja seuranta

Kokeilulla seurattaisiin järjestämistä koskevan toimivallan vaikutusta työttömyyden julkiselle taloudelle ai-heuttamien kokonaiskustannusten kehitykseen.

Seuranta kohdistuisi myös työvoimapalvelujen käytön monipuolisuuteen.

Kokeilun vaikuttavuuden arviointi toteutetaan valtioneuvoston kanslian koordinoimalla valtioneuvoston yh-

teisenä TEAS-hankkeena. Valtioneuvoston kanslian koordinoimalla valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tut-

kimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toimintakäytäntöjen tu-

eksi. Tutkimushankkeessa arvioitaisiin kuntien toimintamallien soveltuvuutta ja hyödynnettävyyttä. Tutki-

muksella selvitettäisiin, mitkä kuntien toimenpiteet tai palvelut ovat vähentäneet tai voivat vähentää kokonais-

23(44)

kustannuksia ja millaisia kustannusten seurannan ja seurantaindikaattoreiden kehittämistarpeita kokeilun ai-

kana esiintyy. Työ –ja elinkeinoministeriö on laatinut arvioinnin toteuttamiseksi suunnitelman tutkimustee-

moineen ja keskeisimpine tutkimuskysymyksineen sekä ehdottanut menetelmiä. Arviointi kattaisi kaikki ko-

keilualueet. Arvioinnin toteuttamista koskeva kilpailutus on tarkoitus käynnistää keväällä 2020.

Työ- ja elinkeinoministeriö seuraisi lisäksi kuukausittain kokeilun vaikuttavuutta Työllisyyskatsaus- tyyppi-

den raportin avulla. Seurantamittareina käytettäisiin samoja mittareita, joilla seurataan työ- ja elinkeinotoimis-

tojen tuloksellisuutta (Työnvälitystilasto).

Seurattavat mittarit:

1. Työllisyys- ja työttömyysasteen kehitys kunnissa (Tilastokeskus/TEM)

2. Työmarkkinatukimaksujen ja muiden työttömyyden kustannusten kehitys kunnissa (KELA)

3. Työnhakijoiden aktivointiaste (TEM/Työnvälitystilasto)

4. Erilaisten työvoimapalveluiden aloitukset (TEM/Työnvälitystilasto)

5. Virta yli 3kk, 6kk, 12 kk työttömyyteen asiakasryhmittäin (TEM/Työnvälitystilasto)

6. Jatkuvien työttömyysjaksojen keskimääräinen kesto (TEM/Työnvälitystilasto)

7. Rakennetyöttömien määrän kehitys (TEM/Työnvälitystilasto)

8. Työllistymiseen/opiskelun aloittamiseen (tulokseen) päättyneiden työnhakujen määrä (TEM/Työnvä-

litystilasto)

9. Työtarjousten ja esittelyiden volyymit ja tuloksellisuus (TEM/Työnvälitystilasto)

10. Kohderyhmän työkyvyn tai työmarkkinavalmiuksien kehitys (Esim. Kykyviisari, Kompassi)

11. Kohderyhmän asiakastyytyväisyys (Erilliskysely työnhakijoille)

12. Henkilöstön hyvinvointi (VM-Baro)

10 Suhde muihin esityksiin

Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Huomioon seuraavat vasta valmisteilla olevat hallituksen esitykset [täydennetään myöhemmin]

1) HE yksilöllisen työnhaun tuen malliksi (hallitusohjelma, budjettiriihen kirjaukset)

2) HE työ- ja elinkeinotoimiston työttömyysturvatehtävien siirto maksajille; vuoden 2021 alusta osa TE-

toimistojen työttömyysturvatehtävistä siirtyisi Kansaneläkelaitokselle ja työttömyyskassoille

3) HE laeiksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin työllistymistä edistävästä monia-

laisesta yhteispalvelusta annettuun lakiin tehtävistä muutoksista, jotka johtuvat Euroopan unionin ylei-

sestä tietosuoja-asetuksesta

Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2020 ensimmäiseksi lisätalousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi

sen yhteydessä.

11 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys [täydennetään myöhemmin]

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden järjestämiskokeilusta eräissä kunnissa

24(44)

1 § Lain tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin tämän lain tarkoituksesta. Lakia sovellettaisiin kokeiluun,

jonka aikana kunnat järjestävät eräitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa

(916/2012) tarkoitettuja palveluja työ- ja elinkeinotoimiston sijasta.

2 § Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin eräät tässä laissa tarkoitetut käsitteet.

Tässä laissa työttömällä tarkoitettaisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 1 luvun

3 §:ssä määriteltyä henkilöä, joka ei ole työ- tai virkasuhteessa eikä työttömyysturvalain 2 luvussa

tarkoitetulla tavalla työllisty päätoimisesti yritystoiminnassa tai omassa työssään yhdenjaksoisesti yli

kahta viikkoa ja joka ei ole työttömyysturvalain 2 luvussa tarkoitettu päätoiminen opiskelija; työttö-

mänä pidetään myös työsuhteessa olevaa, joka on kokonaan lomautettu tai jonka säännöllinen vii-

koittainen työskentelyaika on alle 4 tuntia.

Työnhakijalla tarkoitetaan henkilöasiakasta, jonka työnhaku on voimassa julkisesta työvoima- ja yri-

tyspalvelusta annetun lain 2 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetyllä tavalla. Julkisesta työvoima- ja yrityspalve-

lusta annetun lain 2 luvun 1 §:n mukaan henkilöasiakkaan työnhaku käynnistyy sinä päivänä, kun hän

pyytää sitä sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa tai henkilökohtaisesti työ- ja elin-

keinotoimistossa ja hänet rekisteröidään työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjes-

telmään. Työ- ja elinkeinoviranomainen voi hyväksyä muullakin tavoin esitetyn pyynnön. Työnhaku

lakkaa siten kuin työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään.

Ulkomaalaisen työnhakun alkamisesta ja päättymisestä säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspal-

velusta annetun lain 2 luvun 2 §:ssä. Sen mukaan 2 § ulkomaan kansalaiset rekisteröidään 1 §:ssä

säädetyllä tavalla työnhakijoiksi, jos Suomea ja sitä valtiota, jonka kansalainen ulkomaalainen on,

sitoo työvoiman vapaata liikkuvuutta koskevien kansainvälisten sopimusten perusteella oikeus saa-

pua Suomeen hakemaan työtä ja tehdä ansiotyötä ilman työ- ja elinkeinotoimiston työvoimapoliittista

harkintaa. Työvoiman vapaata liikkuvuutta koskevat sopimukset ovat sopimus Euroopan talousalu-

eesta (OJ No L1 3.1.1994) ja Suomen liittymissopimus Euroopan unioniin (SopS 102—103/94), Eu-

roopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä tehty sopimus henkilöiden va-

paasta liikkuvuudesta (SopS 37—38/2002) sekä sopimus Pohjoismaiden yhteisistä työmarkkinoista

(SopS 40/83). EU- ja ETA-maiden kansalaiset sekä heidän perheenjäsenensä, vaikka nämä eivät olisi

EU-/ETA-maan kansalaisia, rekisteröitäisiin työnhakijoiksi, mikäli he pyytäisivät työnhakunsa käyn-

nistämistä ehdotetussa 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 2 §;n 2 momentissa säädetään muun

kuin EU- tai ETA-maan kansalaisen tai tämän perheenjäsenen rekisteröimiselle työnhakijaksi. Muut

kuin EU- tai ETA-maan kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä rekisteröidään työnhakijoiksi, jos

heidän oleskelulupansa mahdollistaa ansiotyön, eikä oleskelulupaan liity työnantajaa koskevia rajoi-

tuksia. Työnantajaa koskevat rajoitukset tulee erottaa ammattialaa koskevista rajoituksista, jota eivät

estä työnhakijaksi rekisteröitymistä.

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 2 §:n 3 momentin nojalla ulkomaalaisen

työnhakijan työnhaku lakkaa, jos hän ei enää täytä momenteissa 1 ja 2 säädettyä edellytyksiä ulko-

maalaisen työnhakijaksi rekisteröinnille.

Vieraskielisellä henkilöllä tarkoitetaan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (2009/1704) 4

§ 1 momentin 8 mukaista henkilöä, joka on ilmoittanut väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisteri-

keskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 3 §:ssä tarkoitettuun väestötietojärjestel-

mään äidinkielekseen muun kielen kuin suomen, ruotsin tai saamen kielen.

25(44)

Maahanmuuttajalla tarkoitetaan kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) 3 §:n mukaan

Suomeen muuttanutta henkilöä, joka oleskelee maassa muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa

lyhytaikaista oleskelua varten myönnetyllä luvalla tai jonka oleskeluoikeus on rekisteröity taikka jolle

on myönnetty oleskelukortti.

Maahanmuuttajalla ei tarkoiteta esimerkiksi kansainvälistä suojelua hakevaa eikä maassa viisumilla

tai viisumivapaasti oleskelevaa henkilöä. Maahanmuuttajalla ei myöskään tarkoiteta ensimmäistä

oleskelulupaa tai ensimmäistä oleskeluoikeuden rekisteröintiä hakevaa henkilöä ennen oleskeluluvan

tai rekisteröinnin myöntämistä. Maahanmuuttajalla ei tarkoiteta tässä laissa myöskään Suomen kan-

salaista, vaikka hänen äidinkielensä olisi joku muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Tässä laissa tarkoi-

tettu maahanmuuttaja voi olla parhaillaan kotoutumislaissa säädettyjen alkuvaiheen palveluiden pii-

rissä tai hänen kotoutumisaikansa voidaan katsoa päättyneen kotoutumislaissa säädetyllä tavalla.

Useat tässä laissa tarkoitetut maahanmuuttajat ovat edelleen myös vieraskielisiä.

Työllistymistä edistävillä palveluilla tarkoitetaan työttömyysturvalain (1290/2002) 1 luvun 5 §:n 1

momentin 15 kohdan mukaisesti julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettua

työnhakuvalmennusta, uravalmennusta, työvoimakoulutusta ja työttömyysetuudella tuettua työnha-

kijan omaehtoista opiskelua, julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 5 §:n 1

momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua kokeilua (työkokeilua), ammatillisesta koulutuksesta annetussa

laissa tarkoitettua työvoimakoulutusta, kotoutumisen edistämisestä annetun lain 22–24 §:ssä tarkoi-

tettua omaehtoista opiskelua ja kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa tarkoitettua kuntout-

tavaa työtoimintaa.

Työllistymistä edistävillä palveluilla tarkoitetaan työttömyysturvalain (1290/2002) 1 luvun 5 §:n 1

momentin 15 kohdan mukaisesti julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettua

työnhakuvalmennusta, uravalmennusta, työvoimakoulutusta ja työttömyysetuudella tuettua työnha-

kijan omaehtoista opiskelua, julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 5 §:n 1

momentin 1 (työ- ja koulutuskokeilu) ja 2 kohdassa (työkokeilu) tarkoitettua kokeilua, ammatillisesta

koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua työvoimakoulutusta, kotoutumisen edistämisestä annetun

lain 22–24 §:ssä tarkoitettua omaehtoista opiskelua ja kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa

tarkoitettua kuntouttavaa työtoimintaa. Työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksetaan perus-

päivärahaan ja työmarkkinatukeen korotusosaa ja ansiopäivärahaan korotettua ansio-osaa yhteensä

enintään 200 päivältä, jos palvelusta on sovittu työllistymissuunnitelmassa tai työllistymissuunnitel-

maa korvaavassa suunnitelmassa. Muiden palvelujen kuin työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen

opiskelun ajalta maksetaan kulukorvausta, jonka myöntää ansiopäivärahaa hakevalle työnhakijalle

työttömyyskassa ja peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea hakevalle työnhakijalle Kansaneläkelaitos.

Kokeilualueella tarkoitetaan tässä laissa aluetta, jonka kunta yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa

muodostamaa ja joka järjestää tämän lain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla alueellaan tämän lain x §:ssä

tarkoitettuja palveluja valtion työ –ja elinkeinotoimistojen sijasta.

3 § Kokeilualueet. Lain §:n mukaan kokeilualueita olisivat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alu-

eelta Seinäjoen ja Ilmajoen kokeilualue; Etelä-Savon ELY-keskuksen alueelta Mikkelin, Juvan, Hir-

vensalmen, Mäntyharjun, Kangasniemen ja Puumalan kokeilualue sekä Savonlinnan kokeilualue;

Hämeen ELY-keskuksen alueelta Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan kokeilualue sekä Lahden,

Hollolan, Asikkalan, Kärkölän ja Orimattilan kokeilualue; Kainuun ELY-keskuksen alueelta Hyryn-

salmen, Kajaanin, Kuhmon, Sotkamon, Suomusalmen, Paltamon ja Ristijärvien kokeilualue; Keski-

Suomen ELY-keskuksen alueelta Jyväskylän, Laukaan, Muuramen ja Äänekosken kokeilualue; La-

26(44)

pin ELY-keskuksen alueelta Rovaniemen, Tornion, Kemijärven ja Sodankylän kokeilualue; Pirkan-

maan ELY-keskuksen alueelta maakunnan kaikkien 22 kunnan yhteisen hakemuksen mukainen ko-

keilualue; Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta Kokkolan kokeilualue; Pohjois-Karjalan ELY-kes-

kuksen alueelta Joensuun, Outokummun, Liperin, Polvijärven ja Kontiolahden kokeilualue; Pohjois-

Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta Oulun, Hailuodon, Iin, Kempeleen, Limingan, Lumijoen, Tyr-

nävän ja Muhoksen kokeilualue sekä Raahen, Pyhäjoen ja Siikajoen kokeilualue; Pohjois-Savon

ELY-keskuksen alueelta Kuopion, Iisalmien, Lapinlahden, Siilinjärven, Sonkajärven ja Vieremän

kokeilualue; Satakunnan ELY-keskuksen alueelta Porin ja Kokemäen kokeilualue; Uudenmaan ELY-

keskuksen alueelta Espoon ja Helsingin kokeilualueet sekä Vantaan ja Keravan kokeilualue sekä Var-

sinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta Salon ja Marttilan kokeilualue sekä Turun, Laitilan, Paimion,

Sauvon ja Uudenkaupungin kokeilualue.

Näiltä alueilta tulleet hakemukset täyttäisivät ennakkoon ilmoitetut ehdot. Esitetyt hankesuunnitelmat

ovat riittävän monipuolisia, konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia. Lisäksi monet kunnat ilmoittivat

panostavansa merkittäviä lisäresursseja kokeiluun. Pirkanmaan kuntien hakemuksen osalta vahvuu-

tena on myös aiemman kokeilun tulosten hyödyntäminen ja toimintamallin laajentaminen osana kun-

tien yhteistä palvelualustaa. Yhden hakijaryhmän osalta etuna on lisäksi se, että kokeilulla on kyt-

kentä olemassa oleviin ESR-hankkeisiin.

Vahvistettavaksi ei esitettäisi kymmenen yksittäisen hakijakunnan tai usean kunnan muodostamaa

hakijaryhmää, koska nämä eivät täytä ennakkoon ilmoitettuja ehtoja. Näiltä ELY-alueilta esitetään

vahvistettavaksi muiden kuntien tai kuntaryhmien hakemuksia. Hakemusten asiakasmäärä ja poten-

tiaaliset työllisyysvaikutukset jäävät niissä useimmiten vähäiseksi. Lisäksi hankekuvaukset ovat ta-

soltaan yleisiä ja niistä puuttuu konkreettinen toimenpidesuunnitelma.

Hakijoista Etelä-Pohjanmaan toinen hakijaryhmä (Alavus, Kauhajoki, Kurikka, Kauhava, Teuva, Iso-

joki ja Karijoki) jäisi edellä mainittujen puutteiden vuoksi vahvistamatta myös siksi, että henkilöstö-

vaikutusten hallittavuus olisi alueella hankalaa, kun niistä vain yhden kunnan alueella sijaitsee TE-

toimiston toimipaikka. Kuusamon, Pudasjärven ja Puolangan ryhmän osalta kokeilun toteuttamista

hankaloittaisi muiden syiden lisäksi se, että kokeilu kohdistuisi kahdelle ELY-alueelle, jolloin resurs-

sien kohdentaminen ja vastuukysymykset jäävät epäselviksi.

Yksittäisten kuntien hakemuksista ehtoja eivät täytä, Heinolan, Kirkkonummen ja Porvoon hakemuk-

set. Kuntaryhmistä ehtoja eivät täytä Keuruun, Jämsän ja Saarijärven hakijaryhmä eikä Lieksan, Ki-

teen, Ilomantsin, Juuan, Tohmajärven, Heinäveden ja Rääkkylän hakijaryhmä. Lisäksi ehtoja eivät

täytä Hyvinkään, Järvenpään, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisten ja Tuusulan hakijaryhmä, Karkki-

lan ja Vihdin hakijaryhmä eikä Raaseporin ja Hangon hakijaryhmä.

4 § Kokeilun asiakkaat. Pykälässä säädettäisiin kokeilun asiakasryhmästä. Pykälän mukaan kokeilun

asiakkaita ovat työttömät työnhakijat ja työllistymistä edistävissä palveluissa olevat työnhakijat, jotka

hakevat palvelua oman kotikuntansa kokeilualueella ja joilla ei ole oikeutta työttömyysturvalain 5

luvun 2 §:n 1 momentissa tai 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuun palkansaajan tai 6 §:n 1 momentissa

tarkoitettuun yrittäjän ansiopäivärahaan.

Pykälän 1 momentissa säädettyyn asiakasryhmään kuulumiseksi asiakkaan tulisi täyttää kolme edel-

lytystä. Asiakkaan tulee olla ensinnäkin olla työtön työnhakija tai hänen tulee olla työllistymissä edis-

tävissä palveluissa. Toiseksi hänen tulee hakea palvelua jollakin 2 §:ssä säädetyistä kunnan tai kun-

taryhmän muodostamista kokeilualueista. Kolmanneksi asiakkaan tulee olla sellainen, jolla ei ole oi-

keutta ansiopäivärahaan. Ansiopäivärahaa saavat henkilöt eivät kuulu momentissa tarkoitettuun koh-

deryhmään.

27(44)

Pykälän 2 momentissa tarkoitettuun kohderyhmään kuuluisivat työttömät työnhakijat ja työllisty-

mistä edistävien palvelujen osalta kokeilualueilla palvelua hakevat alle 30-vuotiaat ja maahanmuut-

tajat sekä vieraskieliset henkilöt riippumatta siitä, saavatko he ansiosidonnaista päivärahaa, peruspäi-

värahaa tai työmarkkinatukea.

5 § Kokeilualueen palvelujen järjestäminen ja saatavuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ko-

keilualueen kunnan järjestämisvelvollisuudesta. Julkisten palvelujen järjestämisvastuulla tarkoitetaan

yleensä palveluiden rahoittamista ja niiden tuottamisen tai hankkimisen koordinointia. Kokeilussa

kunnat eivät kuitenkaan rahoita järjestämisvastuulleen siirtyviä valtion työvoimapalveluja eivätkä ne

tee hankintoja, kuten työvoimakoulutuksen hankintoja. Kunnat saavat työnjohtonsa alaisiksi kokeilun

piiriin kuuluvia palveluista vastaavan osuuden valtion henkilöstöstä valtion vastatessa edelleen toi-

minnan kustannuksista.

Järjestämisvastuu ei tarkoita, että kunnan tulisi itse järjestää kaikki kokeilun piiriin kuuluvat palvelut.

Kokeilualue voisi myös hyödyntää valtion kilpailuttamia palveluntuottajia. Kokeilualue ei siten jul-

kisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 1 luvun 5 §:stä poiketen hankkisi tässä laissa tar-

koitettuja palveluja palvelujen tuottajilta. Toimivaltainen työ- ja elinkeinotoimisto tai elinkeino-, lii-

kenne- ja ympäristökeskus ja työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus hankkivat kokeilualu-

eiden asiakasmäärän suhteellista osuutta ja asiakastarpeita vastaavat palvelut valtion talousarviossa

palvelujen hankkimista varten osoitettujen määrärahojen puitteissa. Mikäli jo kilpailutettujen hankin-

tasopimusten ehdot muuttuvat esimerkiksi palvelujen volyymin, uusien käyttäjien tai asiakkaiden

määrän taikka muiden ehtojen osalta olennaisesti, on palvelut kilpailutettava uudelleen hankintalain

säännösten mukaisesti. Kokeilualueiden palvelutarpeista keskustellaan alueen yhteistyöelimessä en-

nen hankintojen toteuttamista.

Kuntien järjestämisvastuu koskee tässä kokeilussa palvelujen koordinointia ja palvelujen tuottamista.

Kokeilualueet vastaavat asiakkaille kunnallisten palvelujen ja kokeilun piiriin kuuluvien palvelujen

koordinaatiosta, sujuvasta asiakasprosessista ja palveluverkon toimivuudesta.

Järjestämisvastuussa oleva kunta vastaisi järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden osalta

kokeilualueen palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta; palvelujen tarpeen, määrän ja laadun mää-

rittelemisestä; kokeilualueen oman tuotannon palveluista ja viime kädessä myös puilta palvelun tuot-

tajilta ostetuista palveluista; niiden tuottamisen valvonnasta ja viranomaiselle kuuluvan toimivallan

käyttämisestä. Kokeilualue vastaisi asiakkailleen palveluverkosta (toimipisteistä, aukioloajoista) ja

päättäisi siitä, mitkä palvelut se tuottaisi itse ja missä palveluissa se hyödyntäisi valtion kilpailuttamia

palveluntuottajia. Kokeilualue valvoisi sekä oman palvelutuotantonsa että ostopalveluina tuotettujen

palvelujen laatua.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin järjestämisvastuun siirtämisestä. Kokeilualueen kunta ei voi siir-

tää järjestämisvastuutaan toiselle kunnalle, mutta alueen kunnat voivat sopia palvelujen tuottamisesta

yhteistyössä siten, kuin kuntalain (410/2015) 8 luvussa säädetään. Tehtävien hoitamisesta on näissä

tilanteissa laadittava kirjallinen sopimus. Kuntien julkisoikeudellisen yhteistoiminnan muotoja ovat

yhteinen toimielin, yhteinen virka, sopimus viranomaistehtävän hoitamisesta ja kuntayhtymä. Lain

51 §:n mukaan yksi kunta voi hoitaa tehtävää yhden tai useamman kunnan puolesta siten, että kunnilla

on yhteinen toimielin, joka vastaa tehtävän hoitamisesta. Tehtävää hoitavaa kuntaa kutsutaan vastuu-

kunnaksi. Kunnat voivat myös sopia, että muut kunnat valitsevat osan yhteisen toimielimen jäsenistä.

Kokeilualueen kunnilla on velvollisuus järjestää riittävästi kaikkia kokeilun piiriin kuuluvia palveluja

koko alueella työmarkkinoiden toimivuuden ja osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi sekä

28(44)

maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi. Kokeilualueen sisällä voidaan sopia palvelujen jär-

jestämisestä yhteistyössä. Kaikkien kokeilualueen kuntaryhmään kuuluvien ei tarvitse tuottaa kaikkia

kokeilun piiriin kuuluvia palveluja itse. Kaikkia kokeilun kohteena olevia palveluja tulee kuitenkin

olla kaikkien asiakasryhmien tarpeiden mukaisesti riittävästi saatavilla kokeilualueella. Asiakastar-

peisiin voidaan vastata myös sähköisin keinoin, erilaisin toimipistejärjestelyin ja aukioloajoin sekä

järjestämällä liikkuvia palveluja. Asiakastarpeisiin vastaamisessa voidaan vastata myös hyödyntä-

mällä työ- ja elinkeinohallinnon valtakunnallisia sähköisiä palveluja sekä työ- ja elinkeinohallinnon

valtakunnallista asiakaspalvelukeskusta.

6 § Kokeilualueella järjestettävät julkiset työvoima- ja yrityspalvelut. Pykälän 1 momentissa säädet-

täisiin kokeilun piiriin kuuluvista julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoite-

tuista tehtävistä, joiden hoitaminen on luonteeltaan palvelun tuottamista, eivätkä sisällä julkisen val-

lan käyttöä.

Kokeilualue hoitaisi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 3 luvussa tarkoitettuja pal-

veluja työntekijöille. Kokeilualue edistäisi työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa välittämällä

tietojen avoimista työpaikoista työntekijöille sekä arvioimalla työpaikan sopivuuden työnhakijalle

ottaen huomioon työnhakijan ammatillisen osaamisen, työhistorian, koulutuksen ja työkyvyn.

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 3 luvun 3 §:ssä tarkoitettu työpaikkailmoituksen

vastaanottamisesta kieltäytymistä ja ilmoituksen poistamista koskeva julkisen vallan tehtävä kuuluisi

kokeilualueellakin työ- ja elinkeinotoimistolle.

Kokeilualue järjestäisi henkilöasiakkaalle julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 lu-

vun 1 ja 3 §:ssä tarkoitetut palvelut. Mainitun lain 1 §:n mukaan työ- ja elinkeinotoimisto, työ- ja

elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus välittävät tietoa

ja antavat neuvontaa: 1) avoimista työpaikoista ja työnhausta; 2) työvoiman saatavuudesta ja hankin-

nasta; 3) koulutusmahdollisuuksista ja muista osaamisen kehittämismahdollisuuksista; 4) työmarkki-

noista, aloista ja ammateista; 5) yritystoiminnan käynnistämisestä ja kehittämismahdollisuuksista;

sekä 6) muutosturvan toteuttamiseksi tarjolla olevista palveluista, tuista ja korvauksista. Kokeilualue

järjestäisi julkisesta työvoima –ja yrityspalvelusta annetun lain 4 § luvun 3 §:ssä tarkoitettua amma-

tinvalinta- ja uraohjausta henkilöasiakkaan tukemiseksi ammatinvalinnassa, ammatillisessa kehitty-

misessä, työelämään sijoittumisessa ja elinikäisessä oppimisessa.

Toiminnallisesti työnvälitys sisältää sekä henkilöasiakkaan työnvälityksen että työnantajalähtöisen

työnvälityksen. Henkilöasiakkaan työnvälitys sisältää työtarjousten teon henkilöasiakkaalle, työtar-

jouksiin liittyvän jälkiseurannan ja avoimiin työpaikkoihin liittyvän neuvonnan. Tämä kuuluisi ko-

keilukuntien tehtäviin. Työnantajalähtöinen työnvälitys sisältää puolestaan ehdokashaun avoimeen

työpaikkaan (mm. yritysten rekrytointitarpeiden kartoitus, ehdokkaiden haku ja kontaktointi, esittelyt

työnantajalle sekä työpaikkojen täyttymisen seuranta). Työnantajalähtöisessä työnvälityksessä ja eh-

dokashaussa on tavoitteena paras ja sopivin ehdokas työnantajalle, jolloin toimitaan usein kuntarajoja

laajemmin. Tavoitteena on edistää liikkuvuutta ja kohtaantoa yli aluerajojen. Tämä tehtävä jäisi TE-

toimistolle.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan ohjausta asiantuntija-arviointeihin, työnhaku-, ura- ja työhön-

valmennukseen, työkokeiluun ja työvoimakoulutukseen siten kuin niistä säädetään julkisesta työ-

voima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 2, 4 ja 5 §:ssä sekä 5 luvussa. Mainitun lain 4 luvun

2 §:ssä tarkoitettuja arvioinnit koskevat henkilöasiakkaan osaamista, ammattitaitoa, soveltuvuutta

työ-, yritystoiminta- ja koulutusvaihtoehtojen selvittämiseksi. Näihin arviointeihin kuuluvat myös

29(44)

kotoutumisen edistämisestä annetun lain 9 §:ssä tarkoitetut alkukartoitukset, joissa arvioidaan alus-

tavasti maahanmuuttajan työllistymis-, opiskelu- ja muut kotoutumisvalmiudet sekä kielikoulutuksen

ja muiden kotoutumista edistävien toimenpiteiden ja palvelujen tarpeet. Vastuualue voi tuottaa näitä

palveluja itse tai hyödyntää valtion kilpailuttamia palveluntuottajia.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaisiin palveluihin kuuluvat julkisesta työvoima- ja yrityspalve-

lusta annetun lain 4 luvun 4 §:ssä säädetyt palvelut henkilöasiakkaalle ovat työnhakuvalmennusta,

uravalmennusta (ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selkiyttämisessä, ammatilliseen koulutukseen

hakeutumisessa ja työelämävalmiuksien kehittämisessä) ja työhönvalmennusta (valmennusta työhön

sijoittumisessa ja työpaikalla suoritettavassa koulutuksessa). Mainitun lain 4 luvun 5 §:ssä tarkoitetut

palvelut koskevat työnhakijan ohjaamista koulutus- tai työkokeiluun. Mainitun lain 5 luvussa sääde-

tään työvoimakoulutuksesta, johon ohjaaminen kuuluisi kokeilualueen tehtäviin. Kokeilualue ei kui-

tenkaan vastaisi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 luvun 3 §:n 3 momentissa

tarkoitetusta opiskelijoiden valitsemista koulutukseen ja 5 §:ssä tarkoitetusta koulutuksen keskeyttä-

misestä ja keskeyttämisperusteiden ilmoittamisesta työ- ja elinkeinotoimistolle. Pykälän 1 momentin

3 kohdan mukaan kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaisille maahanmuuttajille olisi tarjot-

tava myös sanotun lain 2 luvussa tarkoitettuja palveluja.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kokeilualueen toimivallasta erilaisia etuuksia koskevissa asioissa.

Kokeilualueen kunta tekisi momentissa säädettyjä hallintopäätöksiä ja käyttäisi siten julkista valtaa.

Kokeilualue myöntäisi momentin 1 kohdan mukaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta anne-

tussa laissa tarkoitetun palkkatuen työnantajalle siten kuin siitä säädetään työvoima- ja yrityspalve-

lusta annetun lain 7 luvussa. Palkkatuki on mainitun lain 7 luvun 1 §:n mukaan Palkkatuki on työttö-

män työnhakijan työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu tuki, joka työnantajalle palkkauskustannuk-

siin ja jonka tarkoituksena on parantaa työttömän työnhakijan ammatillista osaamista ja edistää työl-

listymistä avoimille työmarkkinoille. Kokeilualue ei voisi kuitenkaan myöntää palkkatukea itselleen

eli samaan kokeilualueeseen kuuluvalle kunnalle. Tässä tapauksessa kunnalla tarkoitetaan alueen

kuntaa, kuntalain mukaista vastuukuntaa tai muuta kunnan tai kuntien yhteisessä määräysvallassa

olevaa yhteisöä, kuten näiden omistamaan sidosyksikköä. Momentin 1 kohdan mukaan palkkatukea

kokeilualueen kunnalle voi kokeiluun myöntää vain työ- ja elinkeinotoimisto.

Toiseksi kokeilualueen kunta tekisi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 8 luvussa

tarkoitetut päätökset starttirahan myöntämisestä työnhakijalle. Kolmanneksi kokeilualueen kunta

myöntäisi työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 10 luvussa tarkoitetut palveluihin ja asiantuntija-

arviointeihin liittyvät harkinnanvaraiset etuudet, joita ovat matka- ja yöpymiskustannusten korvaus

sekä työolosuhteiden järjestämistuki.

Pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan kokeilualueen kunta päättäisi työnhakijan omaehtoisen opis-

kelun työttömyysetuudella tukemisen edellytysten täyttymisestä siten kuin siitä säädetään julkisesta

työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 6 luvussa. Momentin 2 kohdan mukaan kunta päättäisi

maahanmuuttajan omaehtoisen opiskelun työttömyysetuudella tapahtuvan tukemisen edellytyksistä

siten kuin siitä säädetään kotoutumisen edistämisestä annetun lain 22 - 24 §:ssä. Kokeilualueen kunta

antaisi kummankin kohdan nojalla omaehtoisen opiskelun tukemisesta Kansaneläkelaitosta ja työttö-

myyskassaa sitovan työvoimapoliittisen lausunnon, mistä syystä lausuntotehtäviä on pidettävä julki-

sen vallan tehtävänä.

Momentin 1 kohdassa tarkoitetun omaehtoisen tukemisen edellytykset täyttyvät julkisesta työvoima

–ja yrityspalvelusta annetun lain 6 luvun 2 §:n mukaan, jos 1) 25 vuotta täyttäneellä työnhakijalla on

koulutustarve ja omaehtoisen opiskelun tukeminen työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaisin keino

30(44)

parantaa työnhakijan ammattitaitoa ja mahdollisuuksia saada työtä tai säilyttää työpaikkansa; 2) pa-

rantaako opiskelu olennaisesti työnhakijan mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille; 3)

onko opiskelusta sovittu työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa sekä muiden

mainitun lain 6 luvussa säädettyjen edellytysten täyttymistä. Momentin 2 kohdassa tarkoitetut kotou-

tumisen edistämisestä annetun lain 22 - 24 §:ssä säädetyt edellytykset maahanmuuttajan omaehtoisen

opiskelun tukemiseksi työttömyysetuudella täyttyvät, jos kunta arvioi maahanmuuttajalla olevan kou-

lutustarpeen lisäksi 1) omaehtoinen opiskelu tukee maahanmuuttajan kotoutumista ja työllistymistä;

2) opiskelusta on sovittu kotoutumissuunnitelmassa; ja 3) muut kotoutumisen edistämisestä annetun

lain 2 luvussa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Omaehtoisten opintojen muodostamaa kokonaisuutta voidaan tukea pääsääntöisesti enintään 24 kuu-

kauden ajan. Tukiaikaa ei voida pidentää, mutta työnhakija voi ilmoittaa kokeilualueen kunnalle kes-

keyttävänsä opiskelemisen työttömyysetuudella tuettuna. Tukemisen enimmäisaika ei kulu keskey-

tysaikana, jos keskeyttämiselle on kokeilualueen kunnan hyväksymä pätevä syy. Pätevänä syynä voi-

daan pitää esimerkiksi työhön menemistä, sairautta, perhevapaata ja muita vastaavia tilanteita. Kyse

on lähtökohtaisesti pitkähköistä, esimerkiksi useita kuukausia tai vähintään useita viikkoja kestävistä

tilanteista. Henkilö voi opiskella keskeytyksen aikana haluamassaan laajuudessa, mutta työttö-

myysetuuteen hänellä ei yleensä ole oikeutta opintojen päätoimisuuden vuoksi. Kokeilualueen kunta

antaa työttömyysetuuden maksajalle tukemisen keskeytyksestä sitovan työvoimapoliittisen lausun-

non. Työ- ja elinkeinotoimisto antaa tarvittaessa työttömyysetuuden maksajalle opintojen päätoimi-

suudesta sitovan työvoimapoliittisen lausunnon.

Työnhakijan omaehtoisen opiskelun tukeminen edellyttää sitä, että työnhakija etenee opinnoissaan.

Kokeilualueen kunnan tulee seurata työnhakijan opintojen etenemistä työllistymissuunnitelmassa tai

sitä korvaavassa suunnitelmassa tarkoitetulla tavalla. Oikeus työttömyysetuuteen lakkaa, jos työnha-

kija ei etene opinnoissaan riittävästi tai laiminlyö ilmoittaa kokeilualueen kunnalle opintojen etene-

misestä työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa sovitulla tavalla. Opiskelun

tukeminen voi lakata myös työnhakijan poissaolojen takia. Kokeilualueen kunta kuulee työnhakijaa

ja antaa työttömyysetuuden maksajalle asiaa koskevan sitovan työvoimapoliittisen lausunnon.

Pykälän 4 momentin mukaan koulutuspalvelujen tuottajan olisi annettava opiskelijalle todistus opis-

kelijaksi hyväksymisestä, opintojen aikaisista lomajaksoista ja opintojen etenemisestä. Koulutuspal-

velujen tuottajan olisi myös viipymättä ilmoitettava kokeilualueelle opintojen päättymisestä ja julki-

sista työvoima- ja yrityspalveluista annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetuista seikoista. Tämän

velvollisuuden täyttämiseksi kokeilualueen tulee toimittaa koulutuspalvelujen tuottajille niiden opis-

kelijoiden nimet ja henkilötunnukset, joiden opintoja tuetaan tässä luvussa säädetyllä tavalla.

7 § Asiakkaan siirtäminen kokeilualueelle. Pykälässä säädettäisiin kokeilualueen asiakkuuden alka-

misesta. Työ- ja elinkeinotoimisto ilmoittaisi 4 §:ssä tarkoitetulle työttömälle työnhakijalle tai työl-

listymistä edistävässä palvelussa olevalle hänen siirtämisestään kokeilualueen asiakkaaksi. Asiak-

kaalla ei olisi mahdollisuutta jäädä työ –ja elinkeinotoimiston asiakkaaksi tai siirtyä muun kokeilu-

alueen asiakkaaksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työ- ja elinkeinotoimiston velvoitteesta ilmoittaa kokeilun piiriin

kuuluvat asiakkaat kokeilualueelle.

8 § Asiakkuuden päättyminen ja uudelleen käynnistäminen. Pykälässä säädettäisiin kokeilualueen

asiakkuuden päättymisestä ja asiakkuuden uudelleen käynnistämisestä kokeilualueella.

31(44)

Pykälän 1 momentissa säädetään kokeilualueen asiakkuuden päättymisestä. Momentin mukaan ko-

keilualueen asiakkaaksi ohjatun työnhakijan asiakkuuden päättymiseen sovelletaan, mitä julkisesta

työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa ja 2 §:ssä säädetään työnhaun

voimassaolon lakkaamisesta. Sen mukaan työnhaun voimassaolo lakkaisi, jos työnhakija ilmoittaa,

ettei hän enää halua pitää työnhakuaan voimassa; ei asioi työ- ja elinkeinoviranomaisen tai kokeilu-

alueen kanssa viranomaisen antamassa määräajassa ja edellyttämällä tavalla; ei esitä työ- ja elinkei-

noviranomaiselle tai kokeilualueelle niiden antamassa määräajassa julkisen työvoimapalvelun tarjoa-

misen kannalta tarpeellisia selvityksiä ammatillisesta osaamisestaan, työhistoriastaan, koulutukses-

taan ja työkyvystään; ei ilmoita työ- ja elinkeinoviranomaiselle tai kokeilualueelletyöllistymissuun-

nitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa sovitussa määräajassa ja sovitulla tavalla, miten hän

on toteuttanut suunnitelmaa; taikka ei osallistu työkyvyn tutkimuksiin ja arviointeihin, jotka ovat

välttämättömiä hänen palvelutarpeensa selvittämiseksi. Kokeilualue sekä työ- ja elinkeinoviranomai-

nen (työ- ja elinkeinotoimisto, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus) voisi hyväksyä muul-

lakin tavoin esitetyn pyynnön.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työnhaun käynnistämistä uudelleen kokeilun aikana. Työnhaun

uudelleen käynnistyminen tapahtuu samoin kuin työnhaun käynnistyminen edellä 1 momentissa sää-

detyllä tavalla. Jos kokeilualueen asiakkuus on päättynyt ja henkilö kokeilun kestäessä käynnistää

työnhakunsa uudelleen siten kuin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 1 §:ssä

säädetään, asiakkuus jatkuu kokeilualueella, vaikka tämän lain 3 §:n 1 momentissa säädetyt asiak-

kuuden edellytykset eivät täyttyisi. Säännöksellä on tarkoitus estää kokeilualueella ja kokeilun aikana

asiakkaiden tarpeetonta siirtymistä kokeilualueen ja valtion työllisyyspalvelujen välillä.

Kokeilualueen asiakkaana ollut henkilö voi käynnistää työnhaun uudelleen myös pyytämällä sitä ko-

keilualueelta.

9 § Vastuu palvelutarpeen arvioinnista ja suunnitelmista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin usean

viranomaisen yhdessä hoitamista tehtävistä ja viranomaistehtävistä, joissa työ- ja elinkeinotoimisto

on jaetussa vastuussa kunnan kanssa. Säännös olisi luonteeltaan informatiivinen ja se selventäisi toi-

mijoiden välistä työnjakoa. Kokeilualueella työ –ja elinkeinotoimisto ei osallistuisi enää palvelutar-

peen arviointiin eikä suunnitteluun yhdessä muiden viranomaisten kanssa kokeilualueen asiakkaille,

koska työ –ja elinkeinotoimiston osallistuminen olisi kokeilua koskevan toimivallan jaon vuoksi käy-

nyt tarpeettomaksi.

Kokeilualueella työ- ja elinkeinotoimisto ei 1 momentin 1 kohdan mukaan osallistuisi työvoima- ja

yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 4–8 §:ssä säädetyn työnhakijan palvelutarpeen arviointiin ja

työllistymissuunnitelman laadintaan. Työ- ja elinkeinotoimistoa ei siten koskisi, mitä on säädetty

työnhakijan informoimisesta, työnhakijan haastattelun järjestämisestä, haastattelun sisällöstä, työllis-

tymissuunnitelman laatimisesta, sisällöstä ja toteutumisesta (lain 2 luvun 3, 8 ja 9 §:t). Kokeilualu-

eella nämä tehtävät hoitaisi kokeilualue.

Momentin 2 kohdassa säädettäisiin siitä, ettei työ –ja elinkeinotoimisto osallistuisi siihen, mitä työl-

listymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain 2 §:n 2 momentissa sekä 3, 4 ja 6

§:ssä säädetään monialaisesta työllistymissuunnitelmasta. Mainitun lain 2 §:n 2 momentin mukaan

työ- ja elinkeinotoimisto, kunta tai Kansaneläkelaitos arvioi, onko työttömällä monialaisen yhteispal-

velun tarve. Työ- ja elinkeinotoimisto ei osallistuisi kokeilualueella monialaisesta yhteispalvelusta

annetun lain 3 §:ssä tarkoitettuun monialaisessa yhteispalvelussa olevan työttömän palvelutarpeen

32(44)

arviointiin; 4 §:ssä tarkoitettuun monialaisen työllistymissuunnitelman laatimiseen, seurantaan ja tar-

kistamiseen eikä 6 §:ssä tarkoitettuun monialaisen yhteispalvelun päättämiseen. Näistä tehtävistä vas-

taisivat kokeilualue tai Kansaneläkelaitos.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan työ- ja elinkeinotoimisto ei kokeilualueella hoitaisi kotoutu-

misen edistämisestä annetun lain (1386/2010) 10 §:ssä ja 13 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä

maahanmuuttajien osalta. Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 10 §:ssä säädetään maahanmuut-

tajan alkukartoituksen käynnistämistä koskevasta jaetusta vastuusta työ- ja elinkeinotoimiston ja kun-

nan välillä. Alkukartoituksella tarkoitetaan kotoutumisen edistämisestä annetun lain 9 §:n mukaan

alustavaa arviointia maahanmuuttajan työllistymis-, opiskelu- ja muut kotoutumisvalmiuksista sekä

kielikoulutuksen ja muiden kotoutumista edistävien toimenpiteiden ja palvelujen tarpeista. Työ –ja

elinkeinotoimisto ei kokeilualueella käynnistäisi maahanmuuttajien palvelutarpeen alkukartoitusta

eikä muiden viranomaispalvelujen tarvetta eikä kotoutumissuunnitelman laatimisen tarvetta. Työ- ja

elinkeinotoimisto ei myöskään osallistuisi kotoutumissuunnitelman laatimisen siten kuin kotoutumi-

sen edistämisestä annetun lain 13 §:n 1 momentissa säädetään.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan työ- ja elinkeinotoimisto ei myöskään osallistu kuntouttavasta

työtoiminnasta annetun lain mukaisen aktivointisuunnitelman laatimiseen, jos kokeilualueen asiakas

on sanotun lain 3 §:ssä tarkoitettujen ehtojen mukainen asiakas.

10 § Suunnitelmien rinnastaminen. Pykälässä säädettäisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta

annetussa laissa tarkoitetun työllistymissuunnitelman, työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteis-

palvelusta annetussa laissa tarkoitetun monialaisen työllistymissuunnitelman, kuntouttavasta työtoi-

minnasta annetussa laissa tarkoitetun aktivointisuunnitelman tai kotoutumisen edistämisestä anne-

tussa laissa tarkoitetun työttömälle työnhakijalle laaditun kotoutumissuunnitelman rinnastamisesta

kokeilualueen ja sen asiakkaan laatimaan suunnitelmaan. Jos muussa laissa tai sen nojalla annetuissa

säännöksissä viitataan edellä mainituissa laissa tarkoitettuihin suunnitelmiin, sovelletaan sitä kokei-

lualueen ja sen asiakkaan laatimaan suunnitelmaan.

11 § Kuntoutus-, koulutus- ja työntekomahdollisuuden järjestäminen. Pykälässä säädettään kokei-

lualueen velvoitteista ikääntyvien pitkäaikaistyöttömyyden hoitamisessa. Pykälän 1 momentin mu-

kaan työttömälle asiakkaalle, jonka oikeus palkansaajan työttömyyspäivärahaan päättyy enimmäis-

ajan johdosta hänen täytettyään 57 vuotta, mutta ennen kuin hän täyttää 60 vuotta, tulee turvata mah-

dollisuus työllistymistä edistävään kuntoutukseen tai työvoimakoulutukseen. Säännös vastaisi julki-

sesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että työ- ja elinkeinotoimiston sijasta kokeilualue vastaisi

työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetyn velvoitteen täyttä-

misestä. Kokeilualueen tulisi työ- ja elinkeinotoimiston sijasta tarjota 60 vuotta täyttäneelle työttö-

mälle asiakkaalleen mahdollisuus työttömyysturvalaissa tarkoitettuun työllistymistä edistävään pal-

veluun tai palkkatuettuun työhön muun työnantajan kuin kunnan palveluksessa ennen kuin hänen

oikeutensa palkansaajan työttömyyspäivärahaan päättyy enimmäisajan takia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kokeilualueen kunnan velvoitteesta järjestää työntekomahdolli-

suus kuuden kuukauden ajaksi siten kuin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11

luvun 1 ja 2 §:ssä säädetään sellaiselle edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetulle työttömälle asiakkaalle,

joka ei työllisty avoimille työmarkkinoille ja jolle ei voida tarjota soveltuvaa työttömyysturvalaissa

tarkoitettua työllistymistä edistävää palvelua, kuntoutusta tai palkkatuettua työtä muun kuin kokeilu-

alueen kunnan palveluksessa.

33(44)

12 § Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän käyttövelvoite. Pykälän 1 momentissa sää-

dettäisiin kokeilualueen velvollisuudesta käyttää tässä laissa tarkoitettujen tehtävien järjestämisessä

ja tuottamisessa työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmää, josta säädetään tällä hetkellä työ-

voima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 luvun 1 §:ssä. Työ- ja elinkeinotoimiston nykyisin käyt-

tämä tietojärjestelmän arvioidaan korvatuvan vuoden 2020 loppuun mennessä uudella asiakastieto-

järjestelmällä. Käyttövelvoite koskee työ- ja elinkeinotoimistojen kulloinkin käyttämiä asiakastieto-

järjestelmiä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin käyttöoikeuden myöntämisestä kokeilualueen virkamiehelle.

Käyttöoikeuden myöntäisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ –ja elinkeinotoimis-

tojen kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus). Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista an-

netun valtioneuvoston asetuksen (1373/2018) 29 §:n mukaan KEHA-keskus hoitaa työ- ja elin-

keinotoimistojen tietohallintopalveluja. Se hoitaa tietohallintopalvelujen osana työ- ja elinkeinotoi-

mistojen asiakastietojärjestelmän käyttöoikeuksien hallintaa. KEHA-keskus myöntää käyttöoikeudet

työ- ja elinkeinotoimistojen virkamiehille ja myöntäisi käyttöoikeudet myös kokeilualueiden virka-

miehille.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin käyttöoikeuden saaneen virkamiehen oikeudesta käyttää asiakas-

tietojärjestelmässä kokeilualueen asiakkaiden tietoja. Käyttöoikeuden saaneella virkamiehellä olisi

salassapitosäännösten estämättä oikeus hakea ja käyttää asiakastietojärjestelmään talletettuja kokei-

lualueen tietoja, jos se olisi tarpeen tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Julkisesta työ-

voima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin on parhaillaan valmisteilla tietosuojaa koskeva uudistus,

jota koskeva HE annettaneen alkuvuodesta 2020.

Virkamieheen sovelletaan myös, mitä muualla on säädetty tietojen salassapidosta.

13 § Tietojen ilmoittaminen, tiedonsaanti, palvelun epääminen ja muutoksenhaku. Pykälän 1 mo-

mentissa säädettäisiin kokeilualueen velvollisuudesta ilmoittaa työ-ja elinkeinotoimistolle tarpeelliset

tiedot työttömyysturvalain 1 luvun 4 §:n 3 momentissa työvoimapoliittisen lausunnon laatimista var-

ten.

Työ- ja elinkeinotoimisto ratkaisee työttömyysturvalain 2 luvussa säädettyjen etuuden saamisen työ-

voimapoliittisten edellytysten täyttymisen ja antaa tarvittaessa työvoimapoliittisen lausunnon muun

muassa siitä, onko henkilö työtön työnhakija sekä yritystoiminnassa ja omassa työssä työllistymisen

ja opiskelun vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta. Lisäksi työ- ja elinkeinotoimisto antaa

työvoimapoliittisen lausunnon ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta vailla olevan nuoren oi-

keudesta työttömyysetuuteen ja koulutukseen hakemisvelvollisuuden korvaamisesta muilla toimilla.

Työ- ja elinkeinotoimisto arvioi työttömyysturvalain 2 a luvun nojalla työnhakijan menettelyä ja työt-

tömyysetuuden mahdollista menettämistä määräajaksi tai toistaiseksi, kun kyse on työstä eroamisesta

ja erottamisesta, työstä kieltäytymisestä sekä työllistymissuunnitelmaan ja työllistymistä edistäviin

palveluihin liittyvistä laiminlyönneistä. Työ- ja elinkeinotoimisto antaa työvoimapoliittisen lausun-

non työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä.

Edellä mainittuihin työttömyysetuuden saamisen edellytyksiin liittyvistä seikoista kokeilualueen

kunta toimittaa tietoja työ- ja elinkeinotoimistolle. Kokeilualueen kunta pyytää työnhakijalta tarvit-

taessa selvityksen asiasta ja toimittaa selvityksen työ- ja elinkeinotoimistolle. Tiedot toimitetaan asia-

kastietojärjestelmän avulla. Työ- ja elinkeinotoimisto tutkii työnhakijan oikeuden työttömyysetuu-

34(44)

teen ja antaa tarvittaessa työvoimapoliittisen lausunnon. Kokeilualueen kunta ilmoittaa asian selvit-

tämisestä työttömyysetuuden maksajalle, joka harkitsee, tuleeko etuuden maksaminen keskeyttää kä-

sittelyn ajaksi liikamaksun välttämiseksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kokeilualueen tiedonsaantioikeudesta, julkisen työvoima- ja yri-

tyspalvelun epäämisestä sekä muutoksenhausta.

Kokeilualueeseen sovellettaisiin, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 12 luvun

6 §:n 1, 2 ja 4 momenteissa säädetään työ- ja elinkeinotoimiston tiedonsaantioikeudesta. Mainittujen

lainkohtien nojalla myös kokeilualueella olisi oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon

saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta julkisen työvoima- ja yrityspalvelun toimeenpa-

nossa välttämättömät tiedot muulta valtion viranomaiselta, kunnan viranomaiselta, Kansaneläkelai-

tokselta, työttömyyskassalta, Eläketurvakeskukselta, Työttömyysvakuutusrahastolta, julkisten työ-

voima- ja yrityspalvelujen palveluntuottajalta sekä työkokeilun järjestäjältä.

Lisäksi kokeilualueella julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tuottajalla olisi oikeus saada salassa-

pitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta kokeilualueelta sa-

moin kuin työ- ja elinkeinotoimistolta, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskukselta ja elin-

keino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta henkilöasiakasta koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä

palvelun järjestämiseksi.

Pykälän 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot voitaisiin luovuttaa konekielisessä muodossa tai

teknisen käyttöyhteyden avulla.

Momentin 2 kohdan mukaan kokeilualueeseen sovellettaisiin, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspal-

velusta annetun lain 12 luvun 7 §:n 1 momentin 1, 2 ja 4 kohdassa sekä 2 momentissa säädetään

julkisen työvoima- ja yrityspalvelun epäämisestä. Kokeilualue voisi samoin kuin työ- ja elinkeinotoi-

misto julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 12 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla kiel-

täytyä 1) tarjoamasta työnantaja-asiakkaalle työnvälityspalveluja; 2) ohjaamasta henkilöasiakasta

työkokeiluun; 3) hankkimasta työvoimakoulutusta yhteishankintakoulutuksena; 4) myöntämästä

palkkatukea tai starttirahaa; tai 5) tarjoamasta yritystoiminnan kehittämispalveluja. Kieltäytymisen

perusteista säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa 3 luvun 3 §:n 1 mo-

mentissa. Perusteet ovat seuraavat: On ilmeistä tai työnantajan aiemman menettelyn perusteella

taikka muutoin on perusteltua syytä epäillä, että: 1) työnantaja rikkoo laissa säädettyä syrjintäkieltoa;

2) työnantaja hakee työntekijää työtehtäviin, jotka ovat lain vastaisia tai joihin haetun henkilön työ-

hön ottaminen on kiellettyä; 3) työnantaja olennaisesti laiminlyö työsopimuslain 2 luvussa tai meri-

työsopimuslain 2 ja 3 luvuissa säädettyjä velvollisuuksiaan tai velvollisuuttaan suorittaa veroja tai

lakisääteisiä maksuja; 4) työpaikalla on ilmeinen väkivallan uhka tai siellä esiintyy työntekijän ter-

veydelle haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää taikka muuta epäasiallista kohtelua; tai 5) avoimen

työpaikan täyttymistä ei tehtävän luonteen tai muun vastaavan syyn vuoksi ole tarkoituksenmukaista

tukea työnvälityksellä.

Pykälän 2 momentin 3 kohdassa säädettäisiin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 14

luvun soveltamisesta kokeilualueeseen. Kokeilualueen samoin kuin työ- ja elinkeinotoimiston julki-

sesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain nojalla tekemään päätökseen saisi vaatia oikaisua

siten kuin hallintolain (434/2003) 7 a luvussa säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen

saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa an-

netussa laissa (808/2019) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla

vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntäisi valitusluvan.

35(44)

Päätökseen ei saisi vaatia oikaisua eikä siitä saisi valittaa, jos: 1) työvoimakoulutuksen opiskelijava-

lintaa koskeva päätös perustuu 5 luvun 3 §:n 1 momentissa säädettyihin edellytyksiin; opiskelijava-

lintaa koskevaan päätökseen, joka on perustunut henkilön soveltuvuuteen, saa kuitenkin vaatia oikai-

sua tai siitä saa valittaa, jos kyse on muusta kuin 5 luvun 7 §:ssä tarkoitetusta koulutuksesta; 2) palk-

katuki on evätty sillä perusteella, että 7 luvun 2 §:n 1 tai 2 momentissa säädetyt edellytykset eivät

täyty; palkkatukea koskevaan päätökseen ei saa vaatia oikaisua eikä siitä saa valittaa myöskään siltä

osin kuin päätös koskee palkkatuen määrää tai kestoa; 3) päätöksellä on evätty korvaus matka- ja

yöpymiskustannuksista sillä perusteella, että 10 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetty edellytys ei täyty.

Muut julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 14 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitetut

valituskelvottomat päätökset eivät kuuluisi kokeilualueen toimivaltaan. Kokeilualueen tässä laissa

tarkoitettuihin päätöksiin ei sovellettaisi kuntalain (410/2015) 16 luvun säännöksiä oikaisuvaatimuk-

sesta ja kunnallisvalituksesta.

Kokeilualueen samoin kuin työ- ja elinkeinotoimiston ratkaisuun olla tarjoamatta asiakkaalle asian-

tuntija-arviointeja, ammatinvalinta- ja uraohjausta, valmennusta tai kokeilua taikka olla tukematta

työnhakijan omaehtoista opiskelua tai hyväksymättä ilmoitusta tuetun opiskelun keskeyttämisestä ei

saisi vaatia oikaisua eikä siitä saa valittaa.

Kokeilualueen samoin kuin työ- ja elinkeinotoimiston päätös voidaan panna täytäntöön siitä tehdystä

oikaisuvaatimuksesta tai valituksesta huolimatta, jollei oikaisuvaatimusta käsittelevä viranomainen

tai valitusviranomainen toisin määrää.

Pykälän 3 momentin mukaan kokeilualueen ja muun palvelun tuottajan on ilmoitettava työ- ja elin-

keinotoimistolle asiakastietojärjestelmässä sellaisesta työnhakijan menettelystä, joka voi julkisista

työvoimapalveluista annetun lain 2 luvun 1,13, tai 14 §:ssä taikka 2 a luvussa säädetyllä tavalla vai-

kuttaa hakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta.

Pykälän 4 momentin mukaan kokeilualueen on ilmoitettava työttömyysetuuden maksajalle työnhaki-

jan osallistumisesta työllistymistä edistävään palveluun. Kokeilualueen kunnan ilmoitus annetaan sel-

laisesta työllistymistä edistävien palveluiden ajalta maksettavasta etuudesta, josta säädetään työttö-

myysturvalain 10 luvun 2 §:n 2 momentissa (työnhakijana olo, työllistyminen kokoaikatyössä yli

kahden viikon ajan) ja 5 §:n 1 ja 3 momentissa (työvoimakoulutusta koskevat erityissäännökset).

Ilmoituksesta on käytävä ilmi tieto työllistymistä edistävän palvelun sisältymisestä työnhakijan

kanssa laadittuun työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan. Työllistymistä edis-

tävään palveluun osallistumista koskeva ilmoitus annetaan Kansaneläkelaitoksen tai työttömyyskas-

san pyynnöstä ja sitä on näiden pyynnöstä täydennettävä viipymättä. Jos työnhakija on ilmoittanut

työvoimaviranomaiselle tai palveluntuottajalle hakevansa työttömyysetuutta, ilmoitus voidaan antaa

ilman erillistä pyyntöä. Ilmoitus annetaan työnhakijalle tiedoksi.

Tarkempia säännöksiä ilmoituksen antamisesta ja ilmoitukseen sisällytettävistä tiedoista voidaan an-

taa työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella.

14 § Kokeilualueen vastuu tiedoista. Pykälässä säädettäisiin asiakastietojärjestelmään tallennetta-

vien tietojen oikeellisuuteen ja luotettavuuteen kohdistuvasta vaatimuksesta. Asiakastietojärjestel-

män käyttöoikeuden saanut henkilö vastaa järjestelmään tallentamiensa tietojen oikeellisuudesta ja

luotettavuudesta. Tietojen tallettamiseen, poistamiseen, arkistointiin ja luovuttamiseen sovelletaan,

mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 luvussa säädetään.

36(44)

Kokeilualueella olisi vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:ssä tarkoitettu velvollisuus korvata asiakkaalle

julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Vahingonkor-

vauslain 3 luvun 1 §:n mukaan kokeilualue tai kunta ovat mahdollisen kokeilualueen kuntien yhteis-

työtä koskevan sopimuksen vastuunjaon mukaisesti työnantajana velvollinen korvaamaan vahingon,

jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa, myös tilanteessa, jossa julkista

valtaa ei ole käytetty.

15 § Tukien ja korvausten myöntäminen, maksaminen ja takaisinperintä. Kokeilualueen myöntä-

miin tukiin ja korvauksiin sovelletaan, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 12

luvun 8 §:ssä ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetään. Mainitun lain ja pykälän 1 momentin

mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten palvelu- ja kehittämiskeskus (KEHA-keskus)

maksaa työ- ja elinkeinotoimiston myöntämät tämän lain mukaiset tuet ja korvaukset sekä seuraa

valtion virastoille tai laitoksille osoitettujen määrärahojen käyttöä. Tuen ja korvauksen myöntämi-

seen, maksamiseen ja takaisinperintään sovelletaan valtionavustuslakia (688/2001), jollei tässä laissa

toisin säädetä. KEHA-keskus toimii valtionavustuslaissa tarkoitettuna valtionapuviranomaisena pe-

rittäessä takaisin tukea tai korvausta.

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 12 luvun 8 §:n 4 momentin mukaan valtioneu-

voston asetuksella säädetään tarkemmin tukien ja korvausten hakemis-, myöntämis- ja maksamisme-

nettelystä, valtion virastoille tai laitoksille osoitettujen määrärahojen käytön seurannasta sekä työ- ja

elinkeinotoimiston ja KEHA-keskuksen keskinäisestä tehtävänjaosta. KEHA-keskuksen ja kokeilu-

alueen välinen toimivaltajako noudattaa KEHA-keskuksen ja työ- ja elinkeinotoimiston välistä toi-

mivaltajakoa.

16 § Työ- ja elinkeinotoimiston virkamiehen siirtäminen kokeilualueelle. Pykälässä säädettäisiin

menettelystä, jota sovellettaisiin työ- ja elinkeinotoimistojen virkamiehiin heidän siirtämisekseen ko-

keilualueiden työnjohdon alaisiksi. Pykälän mukaan työ- ja elinkeinotoimiston virkamiehiä voidaan

siirtää työskentelemään kokeilualueilla kunnan johdon ja valvonnan alaisina tässä laissa tarkoitetuissa

kunnan toimivaltaan kuuluvissa tehtävissä noudattaen, mitä valtion virkamieslain (750/1994) 20

§:ssä säädetään. Sanotun pykälän mukaan virkamies voidaan määräajaksi siirtää työskentelemään

osin tai kokonaan toisen viraston toimivaltaan kuuluvissa tehtävissä tai muun työnantajan kuin valtion

palveluksessa, kun siihen on viranomaisten tehtävien hoitamiseen perustuva erityinen syy tai jos siirto

edistää virkamiehen ammattitaitoa taikka virkamiehen palvelussuhteen jatkumista tai virkamiehen

työllistymistä. Siirto edellyttää virkamiehen ja vastaanottavan viraston tai työnantajan suostumusta.

Virkamies on määräajan virkasuhteessa luovuttavaan virastoon, mutta voi kuitenkin työskennellä siir-

ron perusteella ja laajuudessa vastaanottavan viraston virkamiehenä.

Valtion virkamieslain 20 §:n 3 momentin mukaan harkittaessa virkamiehen siirtämistä on otettava

huomioon, että virkamiehellä on riittävät edellytykset ja osaaminen hoitaa tehtäviä, ja että virkamies

ei tule siirron vuoksi esteelliseksi tehtävissään. Siirto ei myöskään saa vaarantaa luottamusta viran-

omaistoiminnan tasapuolisuuteen tai muuten haitata tehtävien asianmukaista hoitamista. Valtion vir-

kamieslain 20 §:n 4 momentin mukaan virkamiehen siirtämisestä päättää se virasto, jonka virkaan tai

virkasuhteeseen virkamies on nimitetty.

Valtion työ-ja elinkeinotoimistojen tässä laissa tarkoitettujen tehtävien kokeilualueilla hoitamista

vastaava henkilöresurssi siirtyisi kokeilun ajaksi kokonaan työskentelemään kokeilualueiden johdon

ja valvonnan alaiseksi. Siirtyvä henkilöstö säilyttäisi palvelussuhteensa työ- ja elinkeinotoimistoon

kokeilusta riippumatta. Siirtymisen erityisenä syynä olisi kokeilun toteuttaminen. Siirrot tapahtuisivat

37(44)

siirtyvän henkilöstön ja kokeilualueen suostumuksin. Työ- ja elinkeinotoimisto päättäisi henkilös-

tönsä siirtymisestä. Henkilöstön edellytykset ja ammattitaito olisivat valtion virkamieslain 20 §:n 3

momentin edellyttämällä tavalla turvatut, sillä henkilöstö siirtyisi samaan virastoon, johon sen työ-

tehtävät siirtyvät.

17 § Työ- ja elinkeinotoimiston ja kokeilualueen yhteistyövelvoite. Pykälässä säädettäisiin kokeilu-

alueen ja työ- ja elinkeinotoimiston yhteistyövelvoitteesta. Kokeilualueen ja työ- ja elinkeinotoimis-

ton yhteistyö on välttämätöntä kokeilun onnistumisen varmistamiseksi. Kokeilualue ja työ- ja elin-

keinotoimisto voivat sopia kokeilualueen kuntien määrään ja asiakasmäärän nähden tarkoituksenmu-

kaisimman yhteistyötavan. Saman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueella toimivat ko-

keilualueet voivat perustaa myös yhteisen toimielimen.

Yhteistyöelimessä tulisi olla myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen edustus. Suositeltavaa

on, että yhteistyöelimessä on muutoinkin riittävä asiantuntemus alueelta, kuten esimerkiksi edustaja

kokeilualueen kaikista kunnista ja tarvittaessa myös muita asiantuntijoita.

Yhteistyöelimen tulisi kokoontua säännöllisesti ja sen tulisi seurata esimerkiksi alueen asiakasmääriä,

kokeilualueen resurssien käyttöä ja riittävyyttä, asiakkaan oikeuksien toteutumista, tietojärjestelmien

ja asiakasprosessien sujuvuutta, muiden laissa mainittujen velvoitteiden toteutumista sekä palvelui-

den yhteensopivuutta kokeilualueen kuntien itse järjestämien ja tuottamien muiden palveluiden

kanssa. Yhteistyöelimessä tulisi käsitellä myös työ- ja elinkeinotoimiston suunnittelemia palveluhan-

kintoja ennen niiden toteuttamista. Yhteistyöelimen tulisi niin ikään huolehtia esimerkiksi siitä, että

kokeilun päätyttyä asiakkaiden siirtyminen työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaiksi toteutuu asiakkaan

oikeudet turvaavalla tavalla.

Yhteistyöelimen kokoonpanosta ja tehtävistä voitaisiin tarvittaessa säätää tarkemmin työ- ja elinkei-

noministeriön asetuksella.

18 § Valvonta. Työvoima- ja yrityspalveluiden järjestämiskokeilun valvonnasta vastaisi X aluehal-

lintovirasto koko Suomen osalta. Valvonnan keskittäminen vain yhteen aluehallintovirastoon on pe-

rusteltua toiminnan lyhyen ajan, kokeilunluonteisuuden ja tehtävien suppeuden takia. Aluehallinto-

viraston valvonnan resursoinnista vastaisi valtio.

Aluehallintovirasto soveltuu kuntakokeilun valvontaviranomaiseksi, koska aluehallintovirastolla on

jo nyt velvoite valvoa kuntien toimintaa. Kuntalain 10 § 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi

kantelun johdosta tutkia, onko kunta toiminut voimassa olevien lakien mukaan. Vastaavaa kantelu-

mahdollisuutta sovellettaisiin myös kokeilualueilla.

X aluehallintovirasto voisi tarvittaessa antaa myös valvontaan liittyvää ohjausta kokeilualueille. Mi-

käli kokeilualue tai sen yksittäiset kunnat toimivat vastoin tämän kokeilulain ehtoja, tulee aluehallin-

toviraston keskeyttää kokeilu kokonaan tai osittain. Aluehallintovirasto voisi tarvittaessa esimerkiksi

siirtää osan kokeilun piiriin kuuluvista palveluista tai asiakasryhmistä takaisin työvoima- ja elin-

keinotoimistolle.

Ennen keskeyttämistoimenpiteisiin ryhtymistä aluehallintoviraston tulisi antaa ohjausta puutteiden

korjaamiseksi tai epäkohtien poistamiseksi määräajassa. Aluehallintoviraston tulee myös ilmoittaa

työ- ja elinkeinoministeriölle käynnissä olevista valvontamenettelyistä hyvissä ajoin ennen mahdol-

lista keskeyttämispäätöstä.

38(44)

19 § Voimaantulo. Laki tulisi voimaan 1 päivänä kuuta 2020 ja on voimassa 31.12.2022 saakka.

20 § Siirtymäsäännös. Jos työttömälle työnhakijalle on laadittu työllistymissuunnitelma tai sitä kor-

vaava suunnitelma ennen hänen ohjaamistaan kokeilualueen asiakkaaksi, suunnitelma velvoittaisi

asiakasta ja kuntaa siihen saakka, kunnes suunnitelma on tarkistettu. Kokeilualueen asiakkaaksi siir-

tyneen työnhakijan tulisi ilmoittaa suunnitelmassa sovittujen toimien toteutumisesta kokeilualueelle.

LAKIEHDOTUS

Laki julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden järjestämiskokeilusta eräissä kunnissa

1 § Lain tarkoitus

Tässä laissa säädetään määräaikaisesta kokeilusta, jonka aikana kunnat järjestävät eräitä julkisesta

työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa (916/2012) tarkoitettuja palveluja työ- ja elinkeinotoi-

miston sijasta.

2 § Määritelmät

Tässä laissa

1) työttömällä tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole työsuhteessa eikä työttömyysturvalain 2 luvussa

tarkoitetulla tavalla työllisty päätoimisesti yritystoiminnassa tai omassa työssään yhdenjak-

soisesti yli kahta viikkoa ja joka ei ole työttömyysturvalain 2 luvussa tarkoitettu päätoiminen

opiskelija; työttömänä pidetään myös työsuhteessa olevaa, joka on kokonaan lomautettu tai

jonka säännöllinen viikoittainen työskentelyaika on alle 4 tuntia;

2) työnhakijalla tarkoitetaan henkilöasiakasta, jonka työnhaku on voimassa julkisesta työvoima-

ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetyllä tavalla.

3) vieraskielisellä henkilöllä tarkoitetaan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain

(2009/1704) 4 § 1 momentin 8 mukaista henkilöä, joka on ilmoittanut väestötietojärjestel-

mästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 3 §:ssä tar-

koitettuun väestötietojärjestelmään äidinkielekseen muun kielen kuin suomen, ruotsin tai saa-

men kielen.

4) maahanmuuttajalla tarkoitetaan kotoutumisen edistämisestä annetun lain 1386/2010 3 §:n

mukaan maahanmuuttajalla tarkoitetaan Suomeen muuttanutta henkilöä, joka oleskelee

maassa muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönne-

tyllä luvalla tai jonka oleskeluoikeus on rekisteröity taikka jolle on myönnetty oleskelukortti.

5) työllistymistä edistävillä palveluilla tarkoitetaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta an-

netussa laissa tarkoitettua työnhakuvalmennusta, uravalmennusta, työvoimakoulutusta ja

työttömyysetuudella tuettua työnhakijan omaehtoista opiskelua, mainitun lain 4 luvun 5 §:n 1

momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua kokeilua, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa

tarkoitettua työvoimakoulutusta, kotoutumisen edistämisestä annetun lain 22–24 §:ssä tarkoi-

tettua omaehtoista opiskelua ja kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa tarkoitettua

kuntouttavaa työtoimintaa.

6) kokeilualueella tarkoitetaan kunnan yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa muodostamaa

aluetta, joka tämän lain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla järjestää työ –ja elinkeinotoimistojen si-

jasta palveluja.

39(44)

3 § Kokeilualueet

Alueet, joilla kokeillaan julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoamisvastuun osittaista siirtä-

mistä (kokeilualue), ovat:

1) Etelä-Pohjanmaan työ- ja elinkeinotoimiston alueella Seinäjoen ja Ilmajoen muodostama kokeilu-

alue;

2) Etelä-Savon työ- ja elinkeinotoimiston alueella Mikkelin, Juvan, Hirvensalmen, Mäntyharjun,

Kangasniemen ja Puumalan muodostama kokeilualue sekä Savonlinnan kokeilualue;

3) Hämeen työ- ja elinkeinotoimiston alueella Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan muodostama

kokeilualue sekä Lahden, Hollolan, Asikkalan, Kärkölän ja Orimattilan muodostama kokeilualue;

4) Kainuun työ- ja elinkeinotoimiston alueella Hyrynsalmen, Kajaanin, Kuhmon, Sotkamon, Suo-

musalmen, Paltamon ja Ristijärven muodostama kokeilualue;

5) Keski-Suomen työ- ja elinkeinotoimiston alueella Jyväskylän, Laukaan, Muuramen ja Äänekosken

muodostama kokeilualue;

6) Lapin työ- ja elinkeinotoimiston alueella Rovaniemen, Tornion, Kemijärven ja Sodankylän muo-

dostama kokeilualue;

7) Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston alueen kokeilualue, johon kuuluvat maakunnan kaikki 22

kuntaa.

8) Pohjanmaan työ- ja elinkeinotoimiston alueella Kokkolan kokeilualue;

9) Pohjois-Karjalan työ- ja elinkeinotoimiston alueella Joensuun, Outokummun, Liperin, Polvijärven

ja Kontiolahden muodostama kokeilualue;

10) Pohjois-Pohjanmaan työ- ja elinkeinotoimiston alueella Oulun, Hailuodon, Iin, Kempeleen, Li-

mingan, Lumijoen, Tyrnävän ja Muhoksen muodostama kokeilualue sekä Raahen, Pyhäjoen ja Sii-

kajoen muodostama kokeilualue;

11) Pohjois-Savon työ- ja elinkeinotoimiston alueella Kuopion, Iisalmen, Lapinlahden, Siilinjärven,

Sonkajärven ja Vieremän muodostama kokeilualue;

12) Satakunnan työ- ja elinkeinotoimiston alueella Porin ja Kokemäen muodostama kokeilualue;

13) Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston alueella Espoon kokeilualue, Helsingin kokeilualue sekä

Vantaa ja Kerava muodostama kokeilualue;

14) Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinotoimiston alueella Salon ja Marttilan muodostama kokeilualue

sekä Turun, Laitilan, Paimion, Sauvon ja Uudenkaupungin muodostama kokeilualue.

4 § Kokeilun asiakkaat

Kokeilun asiakkaita ovat työttömät työnhakijat ja työllistymistä edistävissä palveluissa olevat työn-

hakijat, joiden kotipaikka on kokeilualueella ja joilla ei ole oikeutta työttömyysturvalain 5 luvun 2

§:n 1 momentissa tai 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuun palkansaajan tai 6 §:n 1 momentissa tarkoitet-

tuun yrittäjän ansiopäivärahaan;

Lisäksi kokeilun asiakkaita ovat työttömät työnhakijat ja työllistymistä edistävissä palveluissa olevat

työnhakijat, jotka ovat alle 30-vuotiaita tai edellä 2 §:n 4 ja 5 kohdissa tarkoitettuja maahanmuuttajia

tai vieraskielisiä henkilöitä, ja joiden kotikunta on kokeilualueella.

5 § Kokeilualueen palvelujen järjestäminen ja saatavuus

Kokeilualueen kunnilla on velvollisuus järjestää riittävästi kaikkia kokeilun piiriin kuuluvia palveluja

koko alueella työmarkkinoiden toimivuuden ja osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi sekä

40(44)

vieraskielisten henkilöiden ja maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi. Kunnat voivat ostopal-

veluina hyödyntää vain ELY-keskuksen tai TE-toimiston kilpailuttamia palveluja.

Kokeilualueen kunta ei voi siirtää tässä laissa tarkoitettua järjestämisvastuutaan toiselle kunnalle.

Kokeilualueen kunnat voivat kuitenkin sopia palvelujen tuottamista yhteistyössä siten kuin kuntalain

(410/2015) 8 luvussa säädetään.

6 § Kokeilualueella järjestettävät julkiset työvoima- ja yrityspalvelut

Kokeilualueella on järjestettävä julkisena työvoima- ja yrityspalveluna:

1) henkilöasiakkaalle suunnattuja työnvälityspalveluja, tieto- ja neuvontapalveluja sekä ammatinva-

linta- ja uraohjausta siten kuin niistä säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain

3 luvussa sekä 4 luvun 1 ja 3 §:ssä; ei kuitenkaan lain 3 luvun 3 §:ssä tarkoitettuja palveluja; ja

2) ohjausta asiantuntija-arviointeihin, työnhaku-, ura- ja työhönvalmennukseen, työ- ja koulutusko-

keiluun ja työvoimakoulutukseen siten kuin niistä säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta

annetun lain 4 luvun 2, 4 ja 5 §:ssä sekä 5 luvussa; ei kuitenkaan lain 5 luvun 3 § 3 momentissa eikä

5 § tarkoitettuja palveluja; sekä

3) kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) 2 luvussa tarkoitettuja toimenpiteitä ja pal-

veluja.

Kokeilualueen kunta myöntää julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitetut

1) palkkatuen työnantajalle, siten kuin siitä säädetään työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 7

luvussa. Palkkatukea kokeilualueeseen kuuluvalle kunnalle voi myöntää ainoastaan työ- ja elin-

keinotoimisto.

2) starttirahan työttömälle työnhakijalle siten kuin niistä säädetään työvoima- ja yrityspalvelusta an-

netun lain 8 luvussa;

3) palveluihin ja asiantuntija-arviointeihin liittyvät harkinnanvaraiset etuudet siten kuin niistä sääde-

tään työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 10 luvussa.

Kokeilualueen kunta antaa työttömyysturvalain 1 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun Kansanelä-

kelaitosta ja työttömyyskassaa sitovan työvoimapoliittisen lausunnon

1) työnhakijan omaehtoisen työttömyysetuudella tuetun opiskelun edellytyksistä, joista säädetään jul-

kisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 6 luvussa;

2) maahanmuuttajan omaehtoisen opiskelun tukemisen edellytyksistä, joista säädetään kotoutumisen

edistämisestä annetun lain 22–24 §:ssä sekä 25 §:ssä tarkoitetusta opiskelun tukiajasta, maahanmuut-

tajan velvollisuuksista sekä opintojen seurannasta ja keskeytymisestä.

Edellä 3 momentissa tarkoitetun opiskelun osalta koulutuspalvelujen tuottajan on annettava opiskeli-

jalle todistus opiskelijaksi hyväksymisestä, opintojen aikaisista lomajaksoista ja opintojen etenemi-

sestä. Koulutuspalvelujen tuottajan on viipymättä ilmoitettava kokeilualueelle opintojen päättymi-

sestä ja julkisista työvoima- ja yrityspalveluista annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetuista sei-

koista. Tämän velvollisuuden täyttämiseksi kokeilualue toimittaa koulutuspalvelujen tuottajille nii-

den opiskelijoiden nimet ja henkilötunnukset, joiden opintoja tuetaan tässä luvussa säädetyllä tavalla.

7§ Asiakkaan siirtäminen kokeilualueelle

Työ- ja elinkeinotoimisto ilmoittaa 4 §:ssä tarkoitetulle työttömälle työnhakijalle ja työllistymistä

edistävässä palvelussa olevalle hänen siirtämisestään kokeilualueen asiakkaaksi.

41(44)

Työ –ja elinkeinotoimisto ilmoittaa kokeiluun siirtyvät asiakkaat kokeilualueelle.

8 § Asiakkuuden päättyminen ja uudelleen käynnistäminen

Kokeilualueen asiakkaaksi ohjatun työnhakijan asiakkuuden päättymiseen sovelletaan, mitä julki-

sesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa ja 2 §:ssä säädetään

työnhaun voimassaolon lakkaamisesta. Kokeilualueen asiakas voi tehdä edellä mainitussa säännök-

sissä tarkoitetut ilmoitukset kokeilualueelle tai työ –ja elinkeinoviranomaiselle.

Jos kokeilualueen asiakkaan työnhaku on päättynyt ja henkilö kokeilun kestäessä käynnistää työnha-

kunsa uudelleen siten kuin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 1 §:ssä sää-

detään, asiakkuus jatkuu kokeilualueella, vaikka tämän lain 3 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset

eivät täyttyisi. Kokeilualueen asiakkaana ollut henkilö voi käynnistää työnhaun uudelleen pyytämällä

sitä kokeilualueelta.

9 § Vastuu palvelutarpeen arvioinnista ja suunnitelmista

Kokeilualueella työ- ja elinkeinotoimisto ei hoida kokeiluun kuuluvien asiakkaiden osalta tehtäviä,

mitä

1) työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvun 4–8 §:ssä säädetään palvelutarpeen arvi-

oinnista, työllistymissuunnitelmasta, informoinnista ja suunnitelma toteutumisesta;

2) työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain ( ) 2 §:n 2 momentissa

sekä 3, 4 ja 6 §:ssä säädetään monialaisesta työllistymissuunnitelmasta;

3) kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) 10 §:ssä, 13 §:n 1 momentissa ja 21 § 3

momentissa säädetään kotoutumissuunnitelmasta tai

4) kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain ( ) 3 §:ssä säädetään aktivointisuunnitelman

laatimisesta.

Kokeilualueella edellä mainittuja työ- ja elinkeinotoimiston tehtäviä hoitaa kokeilualue.

10 § Suunnitelmien rinnastaminen

Jos muussa laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä viitataan julkisesta työvoima- ja yrityspal-

velusta annetun lain mukaiseen työllistymissuunnitelmaan, työllistymistä edistävästä monialaisesta

yhteispalvelusta annetun lain mukaiseen monialaiseen työllistymissuunnitelmaan, kuntouttavasta

työtoiminnasta annetun lain mukaiseen aktivointisuunnitelmaan tai kotoutumisen edistämisestä an-

netussa laissa tarkoitettuun työttömälle työnhakijalle laadittuun kotoutumissuunnitelmaan, niitä so-

velletaan kokeilualueen ja sen asiakkaan laatimaan 5–8 §:ssä tarkoitettuun suunnitelmaan.

11 § Kuntoutus-, koulutus- ja työntekomahdollisuuden järjestäminen

Työttömälle asiakkaalle, jonka oikeus palkansaajan työttömyyspäivärahaan päättyy enimmäisajan

johdosta hänen täytettyään 57 vuotta, mutta ennen kuin hän täyttää 60 vuotta, on turvattava mahdol-

lisuus työllistymistä edistävään kuntoutukseen tai työvoimakoulutukseen.

Poiketen siitä, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 §:n 2 momentissa

säädetään, kokeilualueen tulee tarjota 60 vuotta täyttäneelle työttömälle asiakkaalleen mahdollisuus

työttömyysturvalaissa tarkoitettuun työllistymistä edistävään palveluun tai palkkatuettuun työhön

42(44)

muun työnantajan kuin kunnan palveluksessa ennen kuin hänen oikeutensa palkansaajan työttömyys-

päivärahaan päättyy enimmäisajan takia.

Jos 1 tai 2 momentissa tarkoitettu työtön kunnan asiakas ei työllisty avoimille työmarkkinoille eikä

hänelle voida tarjota soveltuvaa työttömyysturvalaissa tarkoitettua työllistymistä edistävää palvelua,

kuntoutusta tai palkkatuettua työtä muun kuin kunnan palveluksessa, kunnan on järjestettävä hänelle

työntekomahdollisuus kuuden kuukauden ajaksi siten kuin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta

annetun lain 11 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetään.

12 § Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän käyttövelvoite

Kokeilualueen on käytettävä tässä laissa tarkoitettujen tehtävien järjestämisessä ja tuottamisessa sa-

maa asiakastietojärjestelmää, jota työ- ja elinkeinotoimistot käyttävät asiakastietojen käsittelyyn ja

josta säädetään työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 luvun 1 §:ssä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ –ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallinto-

keskus (KEHA-keskus) myöntää käyttöoikeuden tai sen seuraajajärjestelmään kokeilualueen virka-

miehelle, joka hoitaa tämän lain mukaisia tehtäviä.

Virkamies, jolle on myönnetty käyttöoikeus asiakastietojärjestelmään, saa salassapitosäännösten es-

tämättä hakea ja käyttää asiakastietojärjestelmään talletettuja tietoja, jos se on tarpeen tässä laissa

tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi.

Asiakastietojärjestelmän sisällöstä ja käytöstä kokeilualueilla voidaan tarvittaessa säätää työ- ja elin-

keinoministeriön asetuksella.

13 § Tietojen ilmoittaminen, tiedonsaanti, palvelun epääminen ja muutoksenhaku

Kokeilualueen on ilmoitettava työ- ja elinkeinotoimistolle tarpeelliset tiedot työttömyysturvalain 1

luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun työvoimapoliittisen lausunnon antamista varten.

Kokeilualueeseen sovelletaan, mitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain:

1) 12 luvun 6 §:n 1, 2 ja 4 momentissa säädetään viranomaisten tiedonsaantioikeudesta;

2) 12 luvun 7 §:n 1 momentin 1, 2 ja 4 kohdassa sekä 2 momentissa säädetään julkisen työvoima- ja

yrityspalvelun epäämisestä;

3) 14 luvussa säädetään asiakkaan oikeudesta muutoksenhakuun.

Kokeilualueen kunnan on ilmoitettava työttömyysetuuden maksajalle työnhakijan osallistumisesta

työllistymistä edistävään palveluun. Työllistymistä edistävään palveluun osallistumista koskeva il-

moitus annetaan Kansaneläkelaitoksen tai työttömyyskassan pyynnöstä ja sitä on näiden pyynnöstä

täydennettävä viipymättä. Jos työnhakija on ilmoittanut kokeilualueen kunnalle hakevansa työttö-

myysetuutta, ilmoitus voidaan antaa ilman erillistä pyyntöä. Ilmoitus on annettava pyynnöstä työn-

hakijalle tiedoksi.

Tarkempia säännöksiä ilmoituksen antamisesta ja ilmoitukseen sisällytettävistä tiedoista voidaan an-

taa työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella.

14 § Kokeilualueen vastuu

43(44)

Kokeilussa asiakastietojärjestelmään tietoja tallentanut henkilö vastaa tekemiensä tietojen virheettö-

myydestä Tietojen tallettamiseen, poistamiseen, arkistointiin ja luovuttamiseen sovelletaan, mitä jul-

kisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 luvussa säädetään.

15 §Tukien ja korvausten myöntäminen, maksaminen ja takaisinperintä

KEHA-keskus maksaa kokeilualueen myöntämät tuet ja korvaukset siten kuin julkisesta työvoima-

ja yrityspalvelusta annetun lain 12 luvun 8 §:ssä ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetään.

16 § Työ- ja elinkeinotoimiston virkamiehen siirtäminen kokeilualueilla Työ- ja elinkeinotoimiston virkamiehiä voidaan siirtää työskentelemään tämän lain 3 §:n mukaisilla

kokeilualueilla kokeilualueen johdon ja valvonnan alaisina tässä laissa tarkoitetuissa kokeilualueen

toimivaltaan kuuluvissa tehtävissä noudattaen, mitä valtion virkamieslain (750/1994) 20 §:ssä sää-

detään.

17 § Työ- ja elinkeinotoimiston ja kokeilualueen yhteistyövelvoite

Kokeilualueen työ- ja elinkeinotoimiston ja kokeilualueen on perustettava yhteistyöelin, joka seuraa

tämän lain mukaisten velvoitteiden toteutumista kokeilualueella. Saman elinkeino-, liikenne- ja ym-

päristökeskuksen alueella toimivat kokeilualueet voivat perustaa myös yhteisen toimielimen.

Yhteistyön sisällöstä voidaan tarvittaessa säätää tarkemmin työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella.

18 § Valvonta

Työvoima- ja yrityspalveluiden järjestämiskokeilun valvonnasta vastaa X aluehallintovirasto kaik-

kien kokeilualueiden osalta. Virasto voi tarvittaessa antaa kokeilualueille myös valvontaan liittyvää

ohjausta.

Mikäli kokeilualueen tai sen yksittäisen kunnan katsotaan rikkoneen tämän lain mukaisia kokeilun

ehtoja, X aluehallintovirasto voi keskeyttää kokeilun kokonaan tai osittain kyseisen kunnan tai ko-

keilualueen osalta. Ennen keskeyttämistoimenpiteisiin ryhtymistä aluehallintoviraston tulee antaa oh-

jausta puutteiden korjaamiseksi tai epäkohtien poistamiseksi määräajassa.

Aluehallintoviraston tulee ilmoittaa työ- ja elinkeinoministeriölle käynnissä olevista valvontamenet-

telyistä.

19 § Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kuuta 2020 ja on voimassa 31.12.2022 saakka.

20 § Siirtymäsäännös

Jos työttömälle työnhakijalle on laadittu työllistymissuunnitelma tai sitä korvaava suunnitelma ennen

hänen ohjaamistaan kunnan asiakkaaksi, suunnitelma velvoittaa asiakasta ja kuntaa siihen saakka,

kunnes se on tarkistettu. Kunnan asiakkaaksi siirtyneen työnhakijan tulee ilmoittaa suunnitelmassa

sovittujen toimien toteutumisesta kunnalle.

44(44)

Asiakkaiden ohjaaminen kokeiluun päättyy kuuta 2022.