1

2

”Laiva on turvassa satamassa, mutta laivat

eivät ole satamissa odottamista varten”

- William G. T. Shedd

3

SISÄLLYSLUETTELO

NÄMÄ LUVUT OPETTAVAT SINULLE RAUTAISEN ASENTEEN.

NÄMÄ LUVUT OPETTAVAT SINULLE SUJUVAT SOSIAALISET TAIDOT.

NÄMÄ LUVUT NOPEUTTAVAT OPPIMISTASI.

1. UJOUDESTA VAPAA ELÄMÄ 4

2. KUKA OLEN JA KUINKA PÄÄSIN EROON UJOUDESTA 10

3. NÄIN SAAT KIRJASTA ENITEN IRTI 14

4. NÄIDEN TAITOJEN AVULLA VAPAUDUT UJOUDESTA 19

5. ROHKEUS ON TAITO 21

6. SITOUDU ONNISTUMAAN -HARJOITUS 25

7. UJOUDEN HINTA -HARJOITUS 29

8. ARAN JA ROHKEAN ERO: ROHKEUDEN 3 PÄÄPERIAATETTA 33

9. ONKO TUSKA YSTÄVÄSI VAI VIHOLLISESI? 42

10. MIELLYTTÄVÄ OLEMUS – OSA 1 46

11. LUE LISÄÄ ”EROON UJOUDESTA” –KIRJASTA! 52

4

1.

UJOUDESTA VAPAA ELÄMÄ

5

Ujous ei ole vähäpätöinen vaiva. Päinvastoin. Ujous määrittää aivan liian monia hetkiä

elämässämme.

Ujous on heti aamuherätyksen jälkeen mieleen hyökkäävä ajatus: ”Tänään saatan joutua taas vaikeisiin ja ahdistaviin sosiaalisiin tilanteisiin joissa en osaa olla.

Tänäänkin tulen mokaamaan jotain.”

Ujous on sosiaalisten tilanteiden läpikäymistä etukäteen yhä uudelleen ja uudelleen:

”Miten tulen toimimaan tänään, jotta selviäisin tilanteesta mahdollisimman helposti?”

Ujous on haluttomuutta hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin:

”Olisiko sittenkin helpompaa vain jäädä kotiin?”

Toisaalta ujous on myös kaipuuta sosiaalisin tilanteisiin, halua kokea jotain, mikä

on omassa elämässä niin harvinaista:

”Haluaisin niin kovasti päästä viettämään aikaa muiden kanssa, mutten tunne oloani kotoisaksi, sillä en osaa olla ihmisten kanssa!”

Ujous on itsensä rajoittamista:

”Jos menen tänään ihmisten ilmoille, en ainakaan avaa suutani, koska muuten päädyn sanomaan jotain tyhmää.”

Ujous on haluttomuutta olla esillä:

”Mitä jos mokaan jotenkin?”

Ujous on hankaluutta asettaa rajoja:

”Haluaisin, etteivät muut käskyttäisi minua tai teettäisi töitään minulla, mutten uskalla panna

vastaan!”

Ujous on toteutumattomia toiveita ja menetettyjä tilaisuuksia: ”Kumpa olisin uskaltanut pyytää ihastustani ulos, ehkäpä meistä olisi tullut pari ja olisimme

olleet loppuelämämme yhdessä!”

6

Ujous on pieniä hankaluuksia elämän joka käänteessä:

”Voi jos vain uskaltaisin pyytää tuota aivan liian lähellä seisovaa herraa astumaan

kauemmaksi! Voi jos vain uskaltaisin kysyä myyjältä, mistä löydän tästä kaupasta etsimäni tuotteen!”

Ujous on jatkuvia, pieniä väärinymmärryksiä ja ongelmia kommunikaatiossa:

”Voi, kumpa olisin saanut sanotuksi, etten ole vihainen hänelle, vaikka olenkin vähäpuheinen, en vain uskaltanut sanoa mitään!”

Ujous on pettymystä itseensä ja omaan toimintaansa: ”Äh, pilasin taas kaiken. Miten ihmeessä tämä kaikki on niin vaikeaa minulle, kun se näyttää

olevan niin helppoa muille?”

Ujous on ennen nukahtamista mielessä pyörivä ajatus:

Mitä jos huominenkin on täynnä toinen toistaan ahdistavampia tilanteita?

Ujous on synkkyyttä ja pahaa mieltä:

”Voi, kumpa olisin edes hieman rohkeampi, enkä tällainen!”

Tällainen elämä oli minulle täyttä todellisuutta aivan liian monen vuoden ajan.

Todennäköisesti myös sinä löydät tästä yhtymäkohtia omaan elämääsi. Mikäli olet yhtään kuten minä olin, et todennäköisesti nauti ujona olemisesta, vaan kaipaat muutosta kohti rohkeampaa, sosiaalisempaa ja rennompaa elämää.

Tällainen elämä on täysin mahdollista saavuttaa ja lukemattomat muut ovat onnistuneet

siinä. Aina näihin päiviin asti monet ovat uskoneet, ettei ujoudesta voi oppia eroon. Lukemattomat ihmiset ovat kuitenkin tehneet juuri sen. He ovat vapautuneet ujoudestaan ja todistaneet kyseisen väitteen vääräksi. Sen sijaan, että heidän elämänsä

olisi ylläkuvatun kaltaista, on siitä tullut pikemminkin seuraavanlaista:

Itsevarman ihmisen aamuissa välähtää voimauttava ja innostava ajatus:

”Mitä tänään tapahtuukin, tulen selviämään siitä ja todennäköisesti myös nauttimaan siitä.”

Itsevarmuus saa odottamaan sosiaalisia tilanteita:

”Jes, tänään pääsen taas olemaan yhdessä muiden kanssa ja keskustelemaan kaikesta

siististä, ehkä siellä on jopa uusia ihmisiä, joihin voin tutustua!”

7

Itsevarmuus on kykyä nauttia siitä, mitä kulloinkin on:

”Minulla on kiva sekä porukassa että yksin. Tiedän, että voin milloin tahansa päättää, olenko

yksin vai en.”

Itsevarmuus on mahdollistava ja elämää rikastuttava ominaisuus:

”Uskallan kokeilla kaikkea uutta ja mahtavaa! Jos epäonnistun, se ei haittaa, sillä nousen

aina uudelleen jaloilleni.”

Itsevarmuus on miellyttävää toiveikkuutta:

”Uskon itseeni ja kykyihin, toivottavasti se johtaa hyviin asioihin elämässäni!”

Itsevarmuus on myönteistä ja kasvattavaa rajojen rikkomista:

”Voisinkohan onnistua tässä asiassa, jota en ole yrittänyt ikinä ennen? Täytyy kokeilla!”

Itsevarmuus on kykyä olla esillä:

”Minulla on asiaa ihmisille ja nautin esiintymisestä, itsevarmuuteni mahdollistaa kaiken

tämän!”

Itsevarmuus helpottaa rajojen asettamista ja itsestään huolehtimista:

”Jos joku pyrkii käyttämään minua hyväkseen ja omien etujensa tavoitteluun, kerron hänelle

suoraan ja selkeästi, että hänen tulee kunnioittaa rajojani.”

Itsevarmuus on voimauttava ja eteenpäin vievä ominaisuus:

”Uskallan tarttua tilaisuuksiin ja kohdata haasteita, sillä uskon pärjääväni edes jotenkuten.”

Itsevarmuus on elämää helpottavaa:

”Jos havaitsen jossain ongelman, pyrin selvittämään sen!”

8

Itsevarmuus on parempaa ja helpompaa kommunikaatiota:

”Uskallan sanoa mitä haluan. Jos koen tulevani väärinymmäretyksi, pyrin ratkaisemaan

tilanteen selkeän ja reilun kommunikaation avulla. Jos minulla on haluja ja toiveita, uskallan

kertoa myös niistä.”

Itsevarmuus on ylpeyttä itsestään:

”Pyrin tekemään parhaani. Jos en onnistu, tiedän ainakin yrittäneeni.”

Itsevarmuus on rauhoittavaa ja voimauttavaa

”Mitä tapahtuukin, uskon selviäväni siitä.”

Itsevarmuus on oman kokemukseni mukaan tärkein yksittäinen ominaisuus, joka ihmisellä

voi olla, sillä sen vaikutus elämäämme ja sen eri osa-alueisiin on niin valtava. Kun ihmisellä

on itsevarmuutta, muu hyvä seuraa perässä. Tämän vuoksi juuri itsevarmuus on se, minkä

saavuttamisessa haluan sinua auttaa.

Edelläkuvatun kaltainen itsevarmuus on aivan jokaisen saavutettavissa, vaikka ajatus

saattaakin tuntua kaukaiselta. Tunnen ja tiedän kuitenkin niin lukemattoman määrän tässä

onnistuneita ihmisiä, että menen täyteen takuuseen: Myös sinä, lähtökohdistasi täysin

riippumatta, voit löytää itsestäsi voimaa ja itsevarmuutta. Minä taas tulen auttamaan sinua

parhaani mukaan matkallasi ujoudesta itsevarmuuteen

PERUSTELUT NIMIVALINNALLE: MITÄ ON UJOUS?

Ennen kuin käyt kirjan sisällön kimppuun, haluan lyhyesti perustella kirjan nimi valintaa.

Mikäli termin ”ujous” psykologinen määrittely ei sinua kiinnosta vaan haluat ainoastaan

oppia rohkeutta, jatka suoraan seuraavalle sivulle.

HUOM!

Tulen käyttämään tässä kirjassa termejä ”ujo” ja ”epävarma” hyvin

paljon sekaisin. Teen tämän välttääkseni saman sanan jatkuvaa toistamista monissa lauserakenteissa. Käytännössä psykologisesti

korrekti sana ”epävarmuus” ja kansan käyttämä ”ujous” ovat yksi ja sama asia.

9

Psykologiassa sanalla ”ujous” yleensä tarkoitetaan vetäytyvää temperamenttipiirrettä.

Temperamenttipiirre on synnynnäinen ominaisuus, eikä sitä voi näin ollen korjata eikä

siitä voi päästä eroon. Kirjani nimi on kuitenkin ”Eroon ujoudesta”. Nimivalinta johtuu

siitä, että käytän sanaa ”ujous” siten, millaisena se on tavallisen kansan suussa totuttu

kuulemaan. Perinteisesti ujoudella on tarkoitettu epämääräistä määrää sosiaalisissa

tilanteissa esiin nousevia asioita kuten pelon, arkuuden, epävarmuuden, huolen ja

epäilyksen tunteita sekä niiden seuraamuksia lieveilmiöineen.

Usein puhutaan kahdentyyppisestä ujoudesta:

Ensimmäinen ujouden tyyppi on ns. opittu ujous, joka rakentuu henkilön uskomusten,

kokemusten, minäpystyvyyden tunteen ja sosiaalisten taitojen (tai niiden puutteen)

varaan. Valtaosa ujoudesta kärsivistä kärsii juuri opitusta ujoudesta. Kyseiseen

ryhmään kuuluvia voidaan pitää omalla tavallaan onnekkaina, sillä opitun ujouden

häivyttäminen on jonkin verran helpompaa kuin synnynnäisen ujouden.

Toinen ujouden tyyppi on edellämainittu synnynnäisen temperamenttipiirteen

aikaansaama ujous, jota esiintyy noin yhdellä neljäsosalla ihmisistä.

Temperamenttipiirteestään ei voi päästä eroon, mutta sen kielteiset vaikutukset

elämäänsä voi minimoida. Rohkeustaitojen oppiminen on synnynnäisesti ujoille usein

hieman haastavampaa kuin opitusta ujoudesta kärsiville, mutta käytännössä he voivat

oppia rohkeudessa aivan yhtä päteviksi kuin muutkin.

Koen lievästi harhaanjohtavan nimen olevan perusteltu kahdesta syystä:

Ensinnäkin tämä kirja tarjoaa työkalut, joiden avulla sekä synnynnäinen, että opittu

ujous voidaan voittaa, eikä näin ollen poissulje kumpaakaan ryhmää. Lisäksi näen

tarkoituksenmukaisena, että kirja puhuttelee mieluummin valtaosaa tavallisista

lukijoista, eikä vain muutamaa psykologian termeihin perehtynyttä. ”Eroon ujoudesta”

on yksinkertaisesti puhuttelevampi nimi kuin ”Opi tulemaan toimeen vetäytyvän

temperamenttisi kanssa.”

Kärsit sitten kumman tyyppisestä ujoudesta tahansa, tulet löytämään tästä kirjasta

useita tietoja ja tekniikoita, joiden avulla elämästäsi tulee vapaampaa, helpompaa ja

ennen kaikkea miellyttävämpää. Hienoa, että olet lähtenyt mukaan!

10

2.

KUKA OLEN JA KUINKA PÄÄSIN EROON UJOUDESTA

11

Seuraavassa luvussa alamme opettelemaan eroon ujoudesta. Sitä ennen haluan kuitenkin

esitellä lyhyesti itseni, kertoa miksi kirjoitin tämän kirjan sekä sanoa muutaman sanan siitä,

kuinka onnistuin itse vapautumaan ujoudesta.

Nimeni on Jevgeni Särki. Olen ammatiltani rohkeuskouluttaja ja tunne-elämän valmentaja.

Yrityksessäni Rohkeuskoulussa autan ihmisiä oppimaan rohkeustaitoja, ratkaisemaan

elämänsä haasteita sekä tulemaan toimeen tunteidensa kanssa. Kirjoitan myös suosittua

elämäntaito-aiheista ”Elä Paremmin”-blogia osoitteessa www.elaparemmin.fi. Työtäni

valmennusalalla olen jatkanut vuodesta 2011 aina tähän päivään saakka. Mikäli pidempi

esittelyni sattuu kiinnostamaan, sen voi käydä lukemassa täältä.

En ole kuitenkaan aina ollut rohkea, päinvastoin. Siitä ei ole kymmentäkään vuotta, kun olin

niin ujo, että elämä tuntui lähes sietämättömältä. Ujouteni rajoitti elämääni monin tavoin. En

esimerkiksi uskaltanut jutella ihmisille koulussa ja työpaikoilla enkä uskaltanut tutustua

minulle ennestään tuntemattomiin ihmisiin. Vastakkaiselle sukupuolelle puhuminen oli

minulle sula mahdottomuus. Ajoittain ujouteni oli niin syvää, että saatoin harhailla kymmeniä

minuutteja ruokakaupassa etsimässä puuttuvaa tuotetta, sillä en uskaltanut pyytää

henkilökunnalta apua sen löytämiseen.

Koulussa ja töissä välttelin kaikin tavoin näkymistä ja kuulumista. Yritin olla mahdollisimman

keskinkertainen, jotta minuun ei kiinnitettäisi huomiota, enkä sen vuoksi joutuisi olemaan

esillä. Kaikenlainen esiintyminen ja esitelmien pitäminen teki erityisen pahaa. Yritin

muutenkin vältellä puhumista, sillä kärsin tuolloin puheviasta.

Samalla olin kuitenkin ihminen, joka kaipasi sosiaalisia tilanteita, ystäviä, läheisyyttä ja

rakkautta. Olin myös jo tuolloin kunnianhimoinen, janosin ammatillisia onnistumisia. Tuolloin

haaveenani oli tulla kuuluisaksi valokuvaajaksi, häikäistä maailmaa otoksillani. En vain

tiennyt, kuinka se olisi mahdollista, kun en ujoudeltani uskaltanut edes jutella kenellekkään.

SUUNNANMUUTOS ALKAA

Minulla oli onneksi ystäviä, jotka olivat selvästi minua rohkeampia. Ihastelin heidän

itsevarmuuttaan, varmaa puhetyyliä, rentoa tapaa vitsailla muiden kanssa ja vaikuttavaa

tapaa kantaa itsensä. Mielessäni alkoi kypsyä ajatus: Voisinko matkia heitä ja tulla enemmän

heidän kaltaisekseen?

Pikkuhiljaa ryhdyin tuumasta toimeen. Matkin heidän juttujaan, yritin puhua samaan sävyyn,

näyttelin olevani rento ja itsevarma. Ja ihme ja kumma, ensimmäistä kertaa elämässäni

tunsin, että minut huomattiin. Yhtäkkiä sain olla edes ohimennen mukana muiden

kiinnostavassa elämässä. Yhtäkkiä tyttöjen katseet alkoivat toisinaan pysähtyä minuun.

Minulle, joka olin ollut koko elämäni ajan näkymätön, tämä tuntui suurelta asialta.

Nämä onnistumiset jäivät yksittäisiksi, eikä minusta tuolloin tullut sen rohkeampaa. Olin

kuitenkin oivaltanut suuren asian: Itseään kehittämällä voi oppia ja saavuttaa asioita, jotka

ovat ennen olleet mahdottomia. Ymmärsin, että itsevarmat ihmiset ympärilläni olivat joskus

12

saattaneet olla minun tilanteessani, mutta sittemmin kehittäneet itseään ja päässeet

elämässään eteenpäin.

Vaikka olin saanutkin yksittäisiä onnistumisia sosiaalisissa tilanteissa, tunsin jatkuvasti

olevani petkuttaja. Vaikka pyrin käyttäytymään itsevarmasti, sisälläni tunsin hätää,

hämmennystä ja toisinaan suoranaista paniikkia. Esitin itsevarmaa, mutta tiesin myös, että

todellisuudessa olen äärimmäisen epävarma ja pelokas.

Vuosien myötä ymmärsin yhä selvemmin ja selvemmin, etten haluaisi elää tätä pelkojen ja

hädän täyttämää elämää. Tunsin elämän lipuvan ohi ilman, että pääsen nauttimaan siitä.

Tämä oli ahdistava ja hätkähdyttävä ajatus. Vaikka elämä on pitkä, voivat sen parhaimmat

vuodet mennä ohi, tulematta ikinä takaisin. Ajattelin tulevaisuuden itseäni: Kuinka kaikki

ystäväni muistelisivat nuoruuden villejä juhlia, kuinka kertoisivat toisilleen tarinoita

nuoruudenaikaisista tyttöystävistään, kuinka jakaisivat toisilleen nuoruudessaan kokemiaan

seikkailuja. Ja minä seuraisin tätä kaikkea sivusta, sillä eihän minulla tulisi olemaan ketään,

enkä tulisi kokemaan mitään vastaavaa.

Mielikuva oli niin pysäyttävä, että löysin vihdoin, vuosien miettimisen jälkeen, itsestäni

puhtia tehdä asialle jotain. Tiesin kaveripiirissäni olevan ihmisiä, jotka olivat oppineet eroon

ujoudesta. Tiesin, että se on mahdollista. En vain tiennyt miten.

Aloitin tiedonhaulla. Lainasin kirjastosta psykologiaa käsitteleviä kirjoja. Selasin yömyöhään

nettiä ja luin muiden ujojen tarinoita netin keskustelupalstoilta. Yritin oppia muiden

kokemuksista, tarkkailla minua rohkeampia ihmisiä ja lukea aiheesta kaiken, mitä pystyin

löytämään. Pikkuhiljaa lukemisen ja tarkkailun lisäksi uskaltauduin myös toimimaan. Suoritin

erilaisia rohkeutta kehittäviä haasteita ja hakeuduin erilaisiin jännittäviin ja pelottaviin

tilanteisiin.

Toiminnan myötä tulivat ensimmäiset pienet onnistumiset. Mistään kovin suurista

onnistumisista ei voida puhua. Uskalsin parhaimmillaan moikata bussin kuljettajaa tai

toivottaa Alepan kassaneidille hyvää päivänjatkoa. Vaikka onnistumiset olivat pieniä, ne

riittivät. Olin saanut todisteita siitä, että rohkeutta voi oppia. Onnistumiset myös innostivat:

Itsensä kehittämisestä tuli minulle yhä rakkaampi harrastus, lopulta suorastaan intohimo.

Seuraavien vuosien aikana kehitin itseäni mitä erilaisimpia metodeja ja tekniikoita käyttäen.

Pyrin tutustumaan minua taitavimpiin ihmisiin ja oppia heiltä sen, mitä he olivat valmiita

opettamaan. Kehittymisestäni tuli yhä nopeampaa ja nopeampaa, mutta myös opittavaa oli

paljon. Aloitustasoni oli ollut niin matala, että kaikesta kasvustani ja oppimisestani

huolimatta olin rohkeustaidoiltani enintään keskinkertainen.

Kaikella tällä oppimisella oli myös miellyttäviä sivuvaikutuksia: Elämäni alkoi maistua yhä

enemmän ja enemmän. Kun ujous ei enää rajoittanut minua entiseen tapaan, pystyin

tekemään ja kokemaan yhä enemmän erilaisia asioita.

Tätä kasvun ja oppimisen polkua kuljen yhä. Vuosien myötä olen syventänyt ymmärrystäni

rohkeudesta ja sen oppimisesta ja päässyt myös tasolle, jossa kykenen opettamaan muita.

Tähän kirjaan olen kerännyt kaiken vuosien aikana rohkeuden opiskelusta ja ujouden

voittamisesta keräämäni tiedon ja tiivistänyt sen ytimekkääseen ja luettavaan muotoon.

13

Kirjan aiheita ja harjoituksia valitessani olen pyrkinyt pitäytymään mahdollisimman

yksinkertaisissa ja sovellettavissa asioissa. Näin pyrin varmistamaan, ettei oppiminen ole

tylsää tai liian hankalaa.

Olen päässyt itse näkemään, kuinka valtavasti rohkeuden oppiminen voi parantaa ihmisen

elämänlaatua ja mahdollistaa elämästä nauttimisen täysin rinnoin. Koska olen jo pitkällä

omalla polullani, haluan jakaa apuani ja osaamistani niille, jotka ehkä vasta aloittelevat

matkaansa. Uskon ja toivon, että matkastasi tulee tämän kirjan ansiosta lyhyempi, helpompi

ja miellyttävämpi, kuin mitä omani aikoinaan oli.

Vaikka olenkin kirjoittanut oppaan ujoudesta vapautumisesta, ei pidä ajatella, että olisin

ihminen, jota ei koskaan ujostuta. Vaikka olenkin harjoitellut kovasti ujoudesta eroon

päästäkseni ja tieten tahtoen hankkiutunut toinen toistaan pelottavimpiin tilanteisiin, olen

kaikkea muuta kuin valmis. Yhä edelleen kohtaan toisinaan tilanteita, joissa koen suurta

hämmennystä ja joissa saatan jopa mennä lukkoon. En usko, että tämä tulee koskaan

muuttumaan, enkä edes haluaisi sitä. Olen pärjännyt tilanteissa, joihin useimmat eivät edes

uskaltautuisi ja se on enemmän, kuin olisin vielä muutama vuosi sitten uskaltanut

toivoakaan.

Myös sinä pystyt vastaavaan muutokseen. Se vaatii aikaa ja pientä vaivannäköä, mutta

tämän kirjan metodia seuramalla onnistut varmasti. Uskon sinuun!

Kun olet valmis aloittamaan matkasi, jatka seuraavalle sivulle.

14

3.

NÄIN SAAT KIRJASTA ENITEN IRTI

15

Tässä lyhyessä johdantoluvussa haluan kertoa lyhyesti siitä, kuinka tämä kirja on koottu ja

kuinka sitä kannattaa lukea, jotta opit eroon ujoudesta mahdollisimman tehokkaasti ja

onnistuneesti.

Tämä on tietokirja, joka vastaa seuraaviin kysymyksiin:

Kuinka päästä eroon ujoudesta?

Kuinka oppia rohkeutta?

Kuinka elää rennompaa ja vähemmän stressaavaa elämää?

Vastauksen näihin kysymyksiin tulemme löytämään yhdistelemällä usean tyyppistä tietoa ja

toimintaa.

Toisin kuin valtaosa itseapukirjoista, ei tämän kirjan tarkoitus ole saada sinussa aikaan vain

hyvää ja toiveikasta oloa. Sen tarkoitus on saada aikaan todellinen muutos. Tavoitteena ei

ole saada sinua tuntemaan itseäsi vähemmän ujoksi, vaan ihan oikeasti tehdä sinusta

vähemmän ujon. Tämä on suuri lupaus, eikä se tule toteutumaan ilman sinun aitoa

panostasi. Mikäli haluat vain lukea tämän kirjan nopeasti läpi ja odotat, että muutos

tapahtuu siinä sivussa, tulet pettymään.

Tämä ei ole teoreettinen kirja. Kaikki tieto, teoriatieto mukaan lukien, on esitetty niin, että

voit ottaa sen käyttöösi ja parantaa elämääsi heti ensimmäisestä hetkestä lähtien.

MISTÄ TÄMÄ KIRJA KOOSTUU?

Kokemukseni mukaan rohkeus on 90 % itsensä tuntemista ja 10 % tekoja. Se, joka tuntee

itsensä hyvin, löytää itsestään kyvyn toimia rohkeasti huomattavasti todennäköisemmin kuin

se, joka ei tunne itseään. Itsetuntemus vuorostaan kumpuaa tiedosta ja kokemuksesta. Mitä

paremmin tunnet rohkeuden teoriaa ja mitä kokeneempi olet, sitä paremmin tunnet itsesi.

Tämän vuoksi olen sisällyttänyt kirjaan paitsi useita käytännön harjoituksia, myös paljon

erilaisia itsetuntemusta lisääviä harjoituksia. Vaikka itsetuntemusta lisäävät harjoitukset

eivät ehkä ole niin mukaansatempaavia kuin käytännössä tehtävät harjoitukset, ei niiden

arvo ole sen vähäisempi, eikä niitä tule siksi ohittaa.

Mitään ei kannata muutenkaan ohittaa. Mikäli olet lukenut vastaavia kirjoja ennenkin tai

tutustunut netin itseapu-artikkeleihin, saatat kohdata niistä tuttuja teemoja. Tällöin saatat

joutua kiusaukseen ohittaa kyseinen kappale tai luku. Sitä ei kannata tehdä. Vaikka kyseinen

aihe olisikin sinulle suurin piirtein tuttu, voit silti saada pieniä, uusia oivalluksia. Rohkeuden

kehittämisessä taas jokainen pienikin tiedonjyvänen parantaa kokonaissuorituskykyäsi.

Kirjan rakenne on seuraava:

Aloitamme aivan perusasioista ja etenemme ajan kanssa kohti edistyneempiä ja

haastavampia aiheita. Koska haasteellisuus lisääntyy askelittain ja koska yksittäiset askeleet

ovat pieniä, eivät harjoitukset tule missään vaiheessa olemaan liian haastavia. Jotta jokainen

16

harjoitus olisi mahdollisimman selkeä ja johdonmukainen ja jotta tietäisit, miksi pyydän

sinua tekemään sen, olen kirjoittanut jokaiselle harjoitukselle pitkän johdannon.

Vastaavasti olen pyrkinyt pitämään kaikki teoriaa sisältävät luvut mahdollisimman helposti

ymmärrettävinä ja yksinkertaisina. Jos kuitenkin käy niin, ettet ymmärrä sanojani, on vika

minussa. Voit tuossa tapauksessa laittaa minulle sähköpostia ja pyytää parempaa selitystä.

Vastaan sinulle parhaani mukaan. Postit voi ohjata osoitteeseen rohkeuskoulu@gmail.com.

Kirjaa kootessani olen pyrkinyt siihen, että teoriaa ja harjoituksia sisältävät luvut

vuorottelisivat. Ensin pari lukua teoriaa, sitten harjoituksia. Näin olen pyrkinyt

varmistamaan, että sekä teoreettinen osaamisesi että käytännön taitosi kehittyisivät käsi

kädessä. Mitä pidemmälle kirjassa etenet, sitä taitavammaksi tulet.

Ennen kuin aloitat kirjan harjoitusten tekemisen, tulosta itsellesi harjoituskalenteri. Se tulee

helpottamaan sinua pysymään perillä harjoitusaikataulustasi ja kulloinkin kesken olevista

harjoituksista. Harjoituskalenterin löydät tämän linkin takaa: Linkki harjoituskalenteriin.

Kirjan lopusta tulet löytämään yhteenvedon, jossa summaan kaikki kirjan keskeiset

periaatteet sekä listaan siinä esitellyt rohkeustekniikat ja –työkalut. Lisäksi löydät kirjan

takaa erilaisia liitteitä, joita voit käyttää apuna rohkeutta harjoitellessasi.

Lopusta löydät myös paljon erilaisia harjoituksia ja lisäkeinoja ujouden vähentämiseen,

joiden avulla voit jatkaa rohkeutesi harjoittamista myös kirjan luettuasi. Mikään ei myöskään

estä suorittamasta kyseisiä harjoituksia myös kirjan lukemisen ohella.

HANKI ITSELLESI VASTUUKAVERI

Mikäli olet äärimmäisen tosissasi ja haluat lähteä vapautumaan ujoudesta

TÄYSILLÄ, suosittelen lämpimästi vastuukaverin mukaan ottamista. Vastuukaveri

on ihminen, jonka kanssa voitte

suorittaa kirjan harjoituksia yhdessä

jakaa toisillenne oivalluksia ja ideoita esim. kerran viikossa

vastuuttaa toisianne suorittamaan harjoituksia

tukea toisianne haastavina hetkinä.

Käytän itse nykyään vastuukavereita kaikissa itseni kehittämiseen liittyvissä

projekteissa ja olen valmis hehkuttamaan tätä käytäntöä loputtomiin.

Vastuukaverin kanssa kaikki sujuu aivan järkyttävän paljon paremmin!

OTA TAVAKSI OTTAA MUISTIINPANOJA

Kun suoritat kirjan harjoituksia, muistiinpanojen ottaminen on suotavaa, sillä se

nopeuttaa oppimista. Tiedän, että muistiinpanojen ottaminen on välillä rasittavaa,

enkä viitsi itsekään sitä usein tehdä. Se on kuitenkin hyvin tehokasta, joten mikäli

17

haluat tehdä oppimisestasi mahdollisimman tehokasta, muistiinpanoja kannattaa

ottaa esimerkiksi kännykkään tai mukana kulkevaan vihkoseen.

KUINKA KIRJA KANNATTAA LUKEA

On useita eri tapoja lukea tämä kirja. On mahdotonta sanoa etukäteen, mikä niistä sopii

parhaiten juuri sinulle. Kokeilemalla löydät varmasti itseäsi eniten miellyttävän tavan, joka

on jokin seuraavista:

Ensimmäinen tapa on systemaattisesti eteneminen. Systemaattisesti etenemällä luet luvun

kerrallaan ja etenet seuraavaan lukuun vasta edellisen omaksuttuasi. Suoritat harjoitukset

siinä järjestyksessä kuin ne tulevat vastaan, etkä jatka eteenpäin ennen kuin edellinen

harjoitus on suoritettuna. Tällä tavoin etenemällä varmistat, että opit varmasti kaiken

tarvittavan ja että harjoitusten taso pysyy sinulle jatkuvasti sopivana. Tämän tavan huono

puoli taas on tietysti se, ettei se tyydytä niitä tiedonhaluisia, jotka haluaisivat ahmia kaiken

tiedon kerralla ja palata harjoitusten pariin vasta myöhemmin.

Toinen tapa lukea kirja onkin ensin lukea se lävitse pysähtymättä liikaa pohtimaan sen

sisältöä tai tekemään harjoituksia. Tällä tavoin teoreettinen tietämyksesi rohkeudesta kasvaa

nopeasti, mutta käytännön taidot eivät. Parantuneen teoriatietämyksen ansiosta jotkin

harjoitukset tulevat olemaan kuitenkin helpompia, mikäli alat tekemään niitä vasta kirjan

kerran luettuasi.

Kolmas tapa on jotain näiden kahden väliltä. Voit edetä systemaattisesti luku kerrallaan ja

antaa itsellesi aikaa tiedon omaksumiseen ja harjoitusten suorittamiseen. Jos jokin harjoitus

kuitenkin tuntuu sillä hetkellä ylivoimaiselta, voit aina lukea muutaman luvun eteenpäin ja

katsoa, josko niistä kerättyjen tietojen avulla väliin jättämäsi harjoitus muuttuisi

helpommaksi.

Haluan mainita myös neljännen tavan, joka on tällaisia kirjoja ostelevien keskuudessa hyvin

suosittu ja kehityksellesi todella haitallinen. Siinä kirja luetaan läpi, sillä sen sisältö koetaan

kiinnostavana ja voimauttavana. Harjoitukset jätetään kuitenkin tekemättä, sillä eihän

harjoittelu ole kivaa! Itselleen saatetaan tehdä puolivillainen lupaus siitä, että harjoituksiin

palataan sitten kun on ”vähän energisempi ja parempi fiilis”, mutta lopulta harjoitukset

jäävät tekemättä.

Toimimalla näin teet itsellesi hallaa. Saat ehkä paljon hyvää teoriatietämystä, mutta suurin

osa siitä tulee häviämään lukemista seuraavien kuukausien aikana, sillä et ole vienyt sitä

käytäntöön. Tulet kirjan näin luettuasi kokemaan oppineesi jotain ja olevasi taas astetta

älykkäämpi ja vähemmän ujo, mutta todellisuudessa lähinnä huiputat itseäsi. Kuulostan

tässä ehkä ärsyttävältä sormea heristelevältä kaverilta, mutta ihan oikeasti hei, tekemällä

kirjan harjoitukset saat siitä moninkertaisesti enemmän irti.

Ujoudesta vapautumiseen kannattaa suhtautua kuin kehonrakennukseen. Et saa lihaksikasta

kroppaa muutaman viikon salitreenillä. Lihaksien muodostuminen vaatii kuukausien ja

vuosien jatkuvaa työtä. Sama pätee myös ujoudesta vapautumiseen.

18

Nappaa siis mukaasi reilu annos hyvää asennetta ja paljon halua oppia. Näiden yhdistelmällä

tulet oppimaan nopeasti rohkeammaksi, vapautumaan ujouden kahleista ja elämään

rennompaa ja nautinnollisempaa elämää!

19

4.

NÄIDEN TAITOJEN AVULLA VAPAUDUT UJOUDESTA

20

Vapautuaksesi ujoudesta sinun on opittava hallitsemaan kolme eri taitokokonaisuutta.

Ensimmäinen näistä ovat sosiaaliset perustaidot. Jotta voisit toimia itsevarmasti

sosiaalisissa tilanteissa, täytyy sinun tietää, kuinka näissä tilanteissa toimitaan. Tämän

vuoksi kirjaan on sisällytetty runsaasti erilaisia harjoituksia, joiden avulla tulet oppimaan

tärkeimmät sosiaaliset taidot, kuten lähestymistä, keskustelutaitoja sekä miellyttävää ja

kiinnostavaa olemusta.

Hallitsemalla nämä taidot tulet esimerkiksi vähentämään torjutuksi tulemisen

todennäköisyyttä, tekemään itsestäsi halutumman ja kiinnostavamman sekä oppimaan

toimimaan sulavasti kaikenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

Toinen taitokokonaisuus on ns. psykologinen älykkyys. Näiden taitojen avulla opit mm.

viihtymään sosiaalisissa tilanteissa, kestämään paineita, tulemaan toimeen omien kielteisten

tunteidesi kanssa sekä ymmärtämään mielesi toimintaa. Ennen kaikkea tulet oppimaan sen

asenteen, jota rohkea ja ujoudesta vapaa elämä edellyttää.

Kolmas taitokokonaisuus ovat oppimistaidot. Näiden taitojen tarkoitus on tukea

harjoitteluasi ja oppimistasi. Niiden avulla nopeutat ja tehostat kehittymistäsi. Oppimisen ja

uusien taitojen omaksumisen nopeuttaminen on tärkeää, sillä ujoudesta vapautuminen voi

pahimmillaan olla koko elämänmittainen prosessi. Me kuitenkin haluamme tuloksia paljon,

paljon nopeammin.

Tulet oppimaan näihin kolmeen taitokokonaisuuteen kuuluvia taitoja heti seuraavasta luvusta

lähtien. Aloitamme helpoimmista perustaidoista, mutta hieman edistyneempiä lukijoita

varten olen pyrkinyt sisällyttämään myös haastavampia versioita helpoista harjoituksista.

Kaikki harjoitukset on suunniteltu paitsi kerryttämään kokemustasi, myös kasvattamaan

käytössäsi olevien työkalujen määrää, jotta voisit myöhemmin soveltaa niitä myös omassa

elämässäsi.

Eri taitokokonaisuuksia käsittelevät luvut tunnistat luvun alussa olevista ikoneista:

21

5.

ROHKEUS ON TAITO

22

Tulen puhumaan tässä kirjassa paljon rohkeudesta. Mutta mitä se rohkeus oikeastaan on?

Mitä tarkoitan, kun puhun rohkeudesta?

Esitän usein rohkeuskursseillani ja luennoillani tämän saman kysymyksen. Mitä on rohkeus?

Vastauksesi saan yleensä jotain seuraavanlaista:

Rohkeus on luonteenpiirre. Se, kuinka rohkea ihminen on, määritetään hänen syntymässään.

Jotkut ovat luonteeltaan rohkeampia, jotkut taas arempia.

Tämä on suosittu ajatus. Mitä muutakaan rohkeus voisi olla, kuin luonteenpiirre? Rohkea

luonne tai arka luonne ovat sanapareja, jotka ovat tuttuja jokaiselle meistä.

Tämä on kuitenkin masentava ajatus. Jos rohkeus on jonkinlainen lukkoon lyöty

synnynnäinen luonteenpiirre, joudumme elämään elämämme tämän luonteenpiirteemme

vankeina. Mikäli meillä on käynyt tuuri ja meidät on varustettu syntymässämme rohkealla

luonteella, upeaa! Elämä hymyilee ja rohkea toiminta on helppoakin helpompaa. Jos meillä

taas on käynyt astetta huonompi tuuri ja olemme sattuneet syntymään aroiksi, on meidät

tuomittu loppuiäksemme elämään arkaa ja epävarmaa elämää sekä kärsimään arkuutemme

seuraamuksista. Synkkää!

Todellisuus on onneksi vallan muuta. Vaikka ajatus rohkeudesta jonkinlaisena

luonteenpiirteenä on suosittu, sillä ei ole kauheasti tekemistä todellisuuden kanssa.

Todellisuudessa rohkeus on taito. Taitoja taas voi oppia. Rohkeus on aivan samalla tavoin

opittavissa oleva taito kuin kokkaaminen tai kärrynpyörän tekeminen. Tästä todisteena ovat

ne miljoonat maailman ihmiset, jotka ovat arkuudestaan ja pelokkuudestaan huolimatta

onnistuneet kehittämään rohkeustaitojaan ja sitä kautta parantamaan elämäänsä. Tämän

saman opintien ovat kulkeneet myös minä sekä lukuisat ystäväni, tuttavani ja asiakkaani.

Tämä on kirjan ensimmäinen tärkeä oppi ja siksi toivon sinun pysähtyvän miettimään sitä

ihan ajatuksen kanssa. Rohkeus on taito. Taitoja voi oppia. Rohkeutta voi oppia. Ujouden voi

näin ollen sanoa olevan rohkeustaitojen puutetta. Kun rohkeutta opitaan lisää, ujous

vähenee. Yksinkertaista, kaunista ja toimivaa.

ROHKEUDEN TYYPIT

Mielenkiintoinen asia on se, ettei psykologia varsinaisesti tunne termiä rohkeus. Eri tutkijat

(esim. Shelp 1984, Peterson & Seligman 2004, Woodard 2004) ovat määritelleet sitä eri

tavoin, mutta yhteistä määritelmää rohkeudelle ei ole löydetty.

Asian selkeyttämiseksi olen pyrkinyt omassa työssäni jakamaan ylätermin ”rohkeus” eri

alatermeihin, eli ”rohkeustyyppeihin”. Näitä rohkeuden tyyppejä ovat seuraavat:

Fyysinen rohkeus eli kyky asettaa oma fyysinen hyvinvointi vaaralle alttiiksi. Esimerkiksi

palavaan rakennukseen syöksyvä palomies ilmentää tuona hetkenä fyysistä rohkeutta.

23

Moraalinen rohkeus eli kyky tehdä rohkeita tekoja moraalisesti hyvien asioiden vuoksi.

Esimerkiksi ihmisoikeustaistelija puhumassa tärkeästä asiasta suurelle ihmisjoukolle ilmentää

moraalista rohkeutta.

Älyllinen rohkeus eli kyky puolustaa tai edustaa älyllisiä näkökantoja. Esimerkiksi Galileo

tai Darwin edustivat älyllistä rohkeutta puolustaessaan ajalleen liian moderneja ja

epäsuosittuja luonnontieteellisiä teorioitaan.

Äidillinen/isällinen rohkeus eli vanhempien kyky toimia rohkeasti, kun heidän

jälkikasvunsa on vaarassa.

Sosiaalinen rohkeus eli kyky toimia rohkeasti sosiaalisissa tilanteissa. Esitelmän pitäminen

tai ihastuksen pyytäminen treffeille ovat esimerkkejä sosiaalisesta rohkeudesta.

Psykologinen kestokyky eli kyky tehdä tekoja, jotka tiedetään raskaiksi ja vaikeiksi.

Esimerkiksi toimihenkilö, joka vastaanottaa yrityksen toimitusjohtajan paikan, vaikka tietää

tuomitsevansa itsensä useaksi vuodeksi pitkiin, raskaisiin työpäiviin ja jatkuvaan stressiin,

tukeutuu päätöksessään psykologiseen kestokykyyn.

Emotionaalinen rohkeus eli tunnerohkeus on kyky kohdata vaikeita ja raskaita tunteita.

Esimerkiksi ihminen, joka uskaltaa lopettaa parisuhteensa, vaikka tietää menevänsä

prosessissa itsekin rikki, ilmentää emotionaalista rohkeutta.

Taktinen rohkeus eli kyky asettaa muiden terveys ja hyvinvointi riskialttiiksi. Esimerkiksi

sotakenraali, joka lähettää joukkojaan taisteluun tai ylivoimaista suoriutumista

työntekijöiltään vaativa esimies ilmentävät taktista rohkeutta.

Päihtymys eli valerohkeus on erilaisten päihteiden avulla aikaansaatu kyky toimia

rohkeasti. Veneessä yhdellä jalalla tanssiva, täysin perseet olalla oleva juhannusjuhlija

ilmentää tällaista valerohkeutta.

Talousrohkeus eli kyky ottaa taloudellisia riskejä. Esimerkiksi suuria rahasummia

liikutteleva sijoittaja tai aloitteleva yrittäjä ilmentävät talousrohkeutta.

Epävarmuuden sietokyky eli kyky sietää tilanteita, joissa voi tapahtua jotain kielteisellä

tavalla yllättävää. Esimerkiksi improvisaatioteatterin näyttelijä ilmentää työssään

epävarmuuden sietokykyä.

Ryhmärohkeus eli useasta ihmisestä koostuvan ryhmän kyky toimia haastavassa

tilanteessa toisiaan tukien ja toisistaan voimaa saaden. Esimerkiksi kauas vihollislinjojen

taakse soluttautunut sotilasjoukko joutuu tukeutumaan ryhmärohkeuteen.

Käytännössä eri toiminnan luokittelu vain yhden rohkeustyypin alle on vaikeaa ja toisinaan

mahdotonta. On esimerkiksi vaikea sanoa, osoittaako suuren yleisön edessä puhetta pitävä

ihminen sillä hetkellä enemmän sosiaalista rohkeutta, psykologista kestokykyä vai

epävarmuuden sietokykyä. Halusin kuitenkin esitellä eri rohkeustyypit sinulle siksi, että

aiheen kuin aiheen tunteminen teoriassa helpottaa usein sen harjoittelemista käytännössä.

24

Itse käytän rohkeustyyppejä lähinnä itsearvioinnin tukena. Tiedostan esimerkiksi olevani

varsin korkealla tasolla sosiaalisessa rohkeudessa, mutta enintään keskinkertainen fyysisessä

rohkeudessa. Tällainen tietoisuus omista taidoista auttaa näkemään, missä asioissa olen

mielestäni tarpeeksi hyvä ja missä minun kannattaa itseäni vielä kehittää.

Koska tässä kirjassa tarkoituksenamme on hankkiutua eroon ujoudesta, tulemme

käsittelemään lähinnä sosiaalisen rohkeuden kehittämistä, minkä lisäksi opiskelemme

tarvittavat tekniikat psykologisen kestokyvyn sekä epävarmuuden sietokyvyn aihealueilta.

Kun koet saaneesi tästä luvusta tarpeeksi irti, käännä sivua.

MUISTA NÄMÄ

1. Rohkeus on taito. Taitoja voi oppia.

2. Rohkeus on ylätermi. Eri rohkeustyyppejä on useampia ja jokainen

ihminen on luonnostaan parempi toisissa ja huonompi toisissa. Kaikki

ovat kuitenkin harjoiteltavissa.

25

6.

SITOUDU ONNISTUMAAN -HARJOITUS

26

Ensimmäinen harjoitus on lähempänä psykologista temppua kuin todellista harjoitusta. Voit

suhtautua siihen kuin lämmittelyyn ennen urheilusuoritusta. Vaikka kyseessä on petollisen

pieni ja nopea harjoitus, asettaa se pohjan kaikelle tulevalle harjoittelulle ja oppimiselle.

Kuten aiemmassa luvussa totesimme, rohkeus ei ole muuta kuin valikoima taitoja, jotka

kuka tahansa voi oppia. Ei kuitenkaan riitä, että minä väitän niin. Jotta todella voisit oppia

rohkeaksi, on sinun haluttava kasvua ja oltava muutoksessa mukana koko sydämelläsi. Olen

työskennellyt sekä äärimmäisen motivoituneiden että hyvin puolivillaisesti mukana olevien

asiakkaiden kanssa. Arvaat varmasti, kumman ryhmän kehitys on nopeampaa ja vie

pidemmälle.

Tiedän kokemuksesta, että erilaisten motivoivien kirjojen lukeminen on äärimmäisen

mukavaa, mutta niissä suositeltujen tehtävien ja harjoitusten tekeminen huomattavasti

vähemmän mukavaa. Harjoitukset jäävät tekemättä, muutos jää tapahtumatta ja lukija

suuntaa kirjakauppaan etsimään seuraavaa teosta, joka lupaa varmaa ja nopeaa muutosta.

Sama verrattain pieni ihmisryhmä suurkuluttaa kirjoja itsensä kehittämisestä ja

psykologiasta, mutta ei onnistu tekemään muutosta omassa elämässään. Tunnen suuren

määrän tähän ryhmään kuuluvia ihmisiä ja olen kuulunut siihen itsekin. Mikäli sinäkin kuulut,

tämä on mahdollisuutesi katkaista kierre ja ottaa onnistuneen elämänmuutoksen tekeminen

tosissaan.

Yhä mukana? Upeaa, tuleva rohkea onnistuja!

Tehtäväsi on seuraava:

Kävele peilin eteen, katso itseäsi ja vakuuta tämä itsellesi. Lausu omin sanoin ja ennen

kaikkea ääneen:

”Minä haluan oppia, voin oppia ja tulen oppimaan rohkeaksi. Tulen harjoittelemaan

rohkeutta ja oppimaan eroon ujoudesta. Olen tosissani tämän muutoksen suhteen

ja olen valmis muuttumaan. Vakuutan tekeväni parhaani!”

Lausu tämä useaan kertaan, niin monesti, että sanasi alkavat kuulostamaan itsevarmalta.

Lausu, kunnes kuulostat siltä, että aidosti uskot siihen, mitä sanot. Ensimmäisillä kerroilla

äänesi saattaa väristä, etkä todennäköisesti kuulosta kovin vakuuttavalta. Jatka eteenpäin

vasta tämän tehtyäsi.

...

...

...

Tuntuuko harjoitus turhalta tai suorastaan nololta? Onko yksin peilille puhuminen lievästi

naurettavaa touhua? Ehkäpä sinua hämmentää moisen harrastaminen kämppäkaverisi tai

kumppanisi kuullen?

27

Ennen kaikkea tämä pieni harjoituksemme on eräänlainen koe. Sen on tarkoituskin tuntua

hieman nololta. Jos et halua venyttää mukavuusaluettasi edes sen vertaa, että kerrot itsellesi

olevasi tosissasi muutoksen suhteen, kuinka voit odottaa onnistuvasi tässä muutoksessa?

Jos harjoitus tuntuu silti ylivoimaiselta, voit tehdä sen ensin ollessasi varmasti yksin, voit

jopa puhua kuiskaamalla. Pääasia on, että pääset alkuun. Kevyen alun jälkeen voit

totuttautua harjoitukseen käyttämällä yhä enemmän ääntä ja lopulta jopa tekemällä

harjoituksen jonkun muun kuullen.

Miksi muuten haluan sinun lausuvan harjoituksen ääneen jonkun muun läsnäollessa? Jos olet

aidosti ujo, eikö ole hieman liian aikaista kehottaa sinua tekemään jotain näin rohkeaa?

Myönnän hieman kiirehtiväni. On täysin hyväksyttävää, jos koet, ettet ole vielä täysin valmis

tähän. Haluan kuitenkin tarjota jotain myös heille, jotka ovat erityisen motivoituneita ja

nälkäisiä onnistumisten perään sekä heille, joiden lähtötaso on hieman korkeampi.

Painotan harjoituksen tekemistä ääneen jonkun muun läsnäollessa siksi, että ujoudessa on

aina osittain kyse arvostelluksi ja tuomituksi tulemisen pelosta. Pelkäämme sitä, mitä muut

mahdollisesti ajattelevat meistä. Tässä tapauksessa pelkäisit todennäköisesti sitä, että

seurassasi oleva henkilö pitäisi sinua hieman naurettavana, mahtipontisuuteen tykästyneenä

tolvanana.

Arvostelluksi tulemisen pelko on aihe, jota tulemme käsittelemään vasta myöhemmässä

vaiheessa tätä kirjaa, mutta toivon, että alat parhaassa tapauksessa tottumaan kyseiseen

pelkoon jo harjoittelumme alkuvaiheessa.

Toinen syy on yksinkertaisesti se, että muiden edessä tehdyn valan, vakuutuksen tai

lupauksen pettäminen on vaikeampaa ja epätodennäköisempää kuin vain itselleen tehdyn.

Kun muut tietävät päätöksestäsi onnistua, on perääntyminen vaikeampaa.

Ellet siis jo ehtinyt suorittaa harjoitusta, tee se nyt sellaisena kuin tuntuu luontevalta ja

palaa hiomaan se täydellisyyteensä myöhemmin. Odotan sinua seuraavalla sivulla!

28

Upeaa! Olet suorittanut ensimmäisen harjoituksesi. Suoritustaan ei tule vähätellä, vaikka

kyseessä olisi kuinka pieni, mitättömältä tai turhalta vaikuttava harjoitus tahansa. Useimmat

ihmiset haluavat jollain tavoin muuttaa itseään, mutta harvat tekevät siihen liittyen tietoista

”muutos alkaa NYT”-tyylistä päätöstä. Vielä harvemmat vakuuttavat sen itselleen ääneen

peilin edessä. Olet yksi harvoista ja olet jo nyt alkanut erottautumaan eduksesi!

MUISTA NÄMÄ

1. Ellet itse usko muutoksen mahdollisuuteen, on siinä onnistuminen huomattavasti epätodennäköisempää.

2. Tavoitteen läpiviemiseen on tärkeää sitoutua. Olet juuri tehnyt sen.

3. Julkisesti tavoitteeseen sitoutuminen on tehokkaampaa kuin lupauksen antaminen vain itselleen. Itseään on helpompi huiputtaa kuin muita. Sinä

et tietenkään tekisi sellaista!

4. Lausumasi vakuutuksen voi myös kirjoittaa paperilapulle. Lapun voit

laittaa lompakkoosi tai taskuusi muistuttamaan sinua siitä, mihin olet sitoutunut. Voit ripustaa sen myös seinälle tai asettaa vakuutuksen

tekstin tietokoneesi taustakuvaksi.

29

7.

UJOUDEN HINTA -HARJOITUS

30

Kun aikoinaan tein päätöksen hankkiutua eroon ujoudesta, kannusti minua siihen erityisesti

yksi asia. Oivalsin tuolloin ensimmäistä kertaa, että ujoudella on hintansa.

Ujouden hinnalla tarkoitan kaikkea sitä, mitä joudumme tavalla tai toisella ”maksamaan”

ujoutemme vuoksi. Ujouden hinta muodostuu esimerkiksi seuraavista asioista:

Pelko ja ahdistus: Ujouteni vuoksi tunsin sosiaalisissa tilanteissa lähes jatkuvaa pelkoa ja

ahdistusta. Se alensi elämänlaatuani ja teki elämästäni hetkittäin lähes sietämättömän elää.

Toteutumattomat ihmissuhteet: Ujouden vuoksi jätin tutustumatta moniin ihmisiin, joihin

olisin halunnut tutustua. Ujostelin usein myös jo olemassaolevien ihmissuhteiden viemistä

seuraavalle tasolla.

Tilaisuudet, joihin ei tartuttu: Ujouden vuoksi en aina uskaltanut tarttua minulle

elämässäni tarjoutuviin tilaisuuksiin. Kyseessä saattoi olla ehkä ihmissuhteisiin,

ammatilliseen menestymiseen tai johonkin muuhun liittyvä tilaisuus, jonka annoin mennä

sivu suun, vaikka todellisuudessa olisinkin halunnut tarttua siihen.

Valintojen seuraamukset: Ujouden vuoksi tein elämässä valintoja, joiden seuraamukset

olivat kaikkea muuta kuin todellisuudessa halusin. Haluamani seuraukset taas olisivat olleet

niillä valinnoilla, joiden tekeminen olisi vaatinut rohkeutta, jota minulta ei löytynyt.

Tienaamaton omaisuus ja oppimatta jääneet taidot: Koska en ujoudeltani uskaltanut

tarttua moniin työtilaisuuksiin, tienasin vähemmän rahaa ja opin vähemmän ammatillisia

taitoja.

Mielipaha: Kaikkien edeltä lueteltujen asioiden vuoksi tunsin paljon mielipahaa. Lopulta

juuri mielipaha on se hinta, jonka maksamme ujoudestamme. Mitä enemmän ujous rajoittaa

meitä, sitä enemmän mielipahaa tulemme todennäköisesti kokemaan.

Ennen kaikkea ujous rajoittaa elämäämme. Katso alla olevaa karttaa ja kuvittele, että kaikilla

väritetyillä alueilla on jotain mielestäsi äärimmäisen pelottavaa. Tämän pelottavan asian

vuoksi et voi ikinä matkustaa kyseisille alueille. Mitä enemmän pelkoja elämässäsi on, sitä

useampi alue muuttuu mahdottomaksi kulkea. Elinkelpoista aluetta taas jää yhä vähemmän

ja vähemmän.

31

Mitä useammasta pelosta taas kykenet vapautumaan, sitä enemmän elintilaa sinulla tulee

olemaan. Sama pätee myös ujouteen. Mitä vähemmän tulet pelkäämään, sitä enemmän

uskallat. Ujouden hintaa ovat näin ollen myös sen elämällemme asettamat rajoitteet.

Ujoudella on vielä eräs, usein hyvin synkkä hinta. Ujous ja pelot eivät ole nimittäin vain oma

asiamme. Emme ole ainoita, jotka kärsivät peloistamme.

Esimerkiksi ihminen, jolla on heikko itsetunto saattaa olla todella huono vastaanottamaan

palautetta ja saattaa suuttua muille palautetta saadessaan. Äkkipikaisuus ja riitaisuus ovat

asioita, jotka usein seuraavat heikkoa itsetuntoa.

Epävarmuus ja heikko itsetunto (jotka molemmat ovat ujouden taustalla vaikuttavia

ominaisuuksia) saattavat saada ihmisessä aikaan myös esimerkiksi halun hallita läheisiään ja

määräillä heidän tekemisistään.

Työympäristössä tai muissa yhteisöissä toimintaamme rajoittavat pelot taas saattavat tehdä

meistä vähemmän arvokkaita yhteisön jäseniä, sillä emme peloiltamme kykene

suoriutumaan erilaisista tehtävistä yhtä hyvin, kuin meitä rohkeammat yhteisön jäsenet.

Peloilla ja ujoudella on näin ollen hintansa, jota maksavat meidän lisäksemme myös muut.

Seuraavaksi pääset suorittamaan harjoituksen, jossa tehtävänäsi on tiedostaa oman ujoutesi

hinta.

Vastaa seuraaviin kysymyksiin:

1. Millä tavoin ujous vaikuttaa elämääni ihmissuhdeasioissa? Kuinka se rajoittaa tai

häiritsee niitä? Millaisia seuraamuksia ujoudellani on ollut?

2. Millä tavoin ujous vaikuttaa työelämääni? Kuinka se rajoittaa tai häiritsee sitä?

Millaisia seuraamuksia ujoudellani on ollut? Onko ujous häirinnyt uralla etenemistäni

tai työssä viihtymistäni?

3. Millä tavoin ujous vaikuttaa talouteeni? Millä tavoin ujous maksaa minulle rahaa?

Teenkö huonoja taloudellisia ratkaisuja ujouteni vuoksi? Ansaitsenko vähemmän

rahaa ujouteni vuoksi?

4. Millaisia tilaisuuksia olen jättänyt käyttämättä ujouteni vuoksi? Millaisia valintoja olen

tehnyt ujouteni vuoksi? Mitkä ovat olleet näiden valintojen seuraamukset?

5. Kuinka ujouteni on vaikuttanut ympärilläni olevien ihmisten elämään? Onko heille

koitunut harmia tai mielipahaa ujouteni vuoksi?

32

6. Kuinka paljon ja kuinka usein koen mielipahaa ujouteni vuoksi?

Jatka lukemista vasta, kun olet tehnyt harjoituksen.

Edellisestä harjoituksesta tulee herkästi paha mieli. Tarkoitukseni ei luonnollisesti ole

aiheuttaa sinulle lisää mielipahaa. Harjoituksen tavoite on auttaa sinua tiedostamaan sen,

kuinka laajasti ujous vaikuttaa elämääsi ja millaista tuhoa se pahimmillaan aiheuttaa. Vaikka

sen tiedostaminen saattaakin tuntua pahalta, pyri käyttämään sitä motivaattorina rohkeutta

harjoitellessasi. Ainoa tapa lopettaa ujouden hinnan maksaminen on ujoudesta eroon

hankkiutuminen.

Seuraava tätä jaloa tavoitetta edistävä askel odottaa sinua seuraavalla sivulla. Jatka, kun

koet olevasi valmis.

MUISTA NÄMÄ

1. Ujoudella on hintansa. Ujous ei ainoastaan estä sinua toimimasta, vaan

myös saa sinut tekemään asioita, joita et haluaisi tehdä.

2. Ujous ei ole aina vain oma asiasi. Myös muut saattavat joutua kärsimään siitä.

3. Oman ujoutensa hinta on tärkeä tiedostaa, sillä se tulee motivoimaan

sinua tulevassa muutoksessasi.

33

8.

ARAN JA ROHKEAN ERO:

ROHKEUDEN 3 PÄÄPERIAATETTA

34

Tässä luvussa tulen esittelemään sinulle keskeiset syyt siihen, miksi arat ovat arkoja ja

rohkeat rohkeita. Kerron, mitä tärkeitä asioita rohkeat ja arat tekevät eri tavoin. Samalla

tulen esitelleeksi kirjan keskeiset aihepiirit.

Esittelen seuraavaksi kolme pääperiaatetta, joita noudattamalla kuka tahansa voi oppia

rohkeaksi. Näiden kolmen pääperiaatteen alta löytyy kolme alaperiaatteita, jotka tulet

oppimaan tämän kirjan lukemisen myötä. Sen luettuasi tulet hallitsemaan kaikki 9 tärkeintä

periaatetta, joita soveltamalla voit vapautua ujoudesta lopullisesti.

Suosittelen ottamaan tätä lukua (ja koko kirjaa) lukiessasi muistiinpanoja, sillä muistat

tuolloin opitut asiat paremmin, jolloin kehittymisesi on nopeampaa.

1. ROHKEAT OVAT OMAKSUNEET KASVUORIENTOITUNEEN ASENTEEN

Asenne on nykyään trendisana. Puhutaan, että asenne ratkaisee, että asenne on kaikesta

tärkein. Usein jätetään kuitenkin kertomatta, mikä tämä taianomainen kaiken ratkaiseva

asenne on. Kerron sen nyt sinulle.

Kyse on niinkutsutusta kasvuorientoituneesta asenteesta, joka taas on pysyvän asenteen

vastakohta. Näiden kahden ero on seuraava:

Pysyvän asenteen omaava henkilö noudattaa ajatusmallia, jonka mukaan hänen taitonsa ja

ominaisuutensa ovat pysyviä ja lukkoonlyötyjä. Ne on määritetty hänen syntymässään tai

kasvuympäristön vaikutuksesta. Hän uskoo, että hänen on tultava toimeen sillä, mitä hänellä

on. Kasvuorientoitunut henkilö taas uskoo kasvun mahdollisuuteen. Vaikka hänen

lähtökohtansa olisivatkin hyvin heikkoja, uskoo hän voivansa työn ja harjoittelun tuloksena

kasvaa ja kehittyä.

Katsotaan seuraavaksi, mikä näiden kahden asenteen ero on käytännössä ja mitä

seuraamuksia niistä koituu.

PYSYVÄ ASENNE:

Pysyvän asenteen omaavat uskovat, että heidän taitonsa ja ominaisuutensa ovat pysyviä. He

siis käytännössä ovat ominaisuutensa. Jos ne ovat korkeatasoisia, hekin ovat korkeatasoisia.

Jos taidot ja ominaisuudet taas ovat huonoja, hekin ovat huonoja. Käytännössä nämä

ihmiset linkittävät omanarvontunteensa ominaisuuksiinsa. Mitä paremmat ominaisuudet, sitä

enemmän omanarvontuntoa.

Ihmisen keskeisimpiä tarpeita on halu olla pidetty ja kunnioitettu. Voimme paremmin kun

uskomme muiden ihmisten suhtautuvan meihin myönteisesti. Tämän vuoksi pysyvän

asenteen omaavat henkilöt korostavat mielellään hyviä puoliaan ja piilottelevat huonojaan.

He pyrkivät välttelemään tilanteita, joissa saattavat vaikuttaa taitamattomilta, hölmöiltä,

kömpelöiltä, tyhmiltä, pelokkailta tai joltain muulta omasta tai muiden mielestä kielteiseltä.

He hakeutuvat vähemmän erilaisiin tilanteisiin ja yrittävät vähemmän erilaisia asioita, sillä

35

pelkäävät epäonnistumista. Epäonnistuminen on heille muistutus omasta

riittämättömyydestään. Jos he epäonnistuvat, ovat he epäonnistujia.

”Pidän itseäni arkana, enkä usko voivani muuttua. Sen sijaan, että yrittäisin mitään ja

nolaisin itseni, pysyttelen mieluummin sivusta kaikesta ja vältyn liialta kielteiseltä huomiolta.

En halua vaikuttaa muiden silmissä pelokkaalta.” on tyypillinen kuvaus pysyvän asenteen

omaavan henkilön ajattelusta. Tätä kutsutaan myös ns. deterministiseksi maailmankuvaksi.

Siinä asiat on päätetty ihmisen puolesta ennalta, eikä hänellä ole niihin mitään sanottavaa.

Erilaiset haasteet ovat tällaiselle ihmiselle uhka. Haasteissa epäonnistuessaan hän muistuttaa

itselleen ja muille siitä, millainen epäonnistuja hän todellisuudessa onkaan. Tämän vuoksi

haasteita on hyvä vältellä. Valitettavasti haasteita välttelemällä ei tapahdu myöskään

oppimista ja kehittymistä, vaan pysyvän asenteen omaava polkee elämässään paikallaan.

Erilaiset elämässä vastaan tulevat esteet ovat pysyvän asenteen omaajalle myös uhka.

Koska hän uskoo kykyjensä pysyvyyteen, näkee hän esteet helposti ylitsepääsemättöminä.

Jos esteet taas ovat ylitsepääsemättömiä, mitä järkeä on edes yrittää niiden ylittämistä?

Pysyvän asenteen ihminen valitsee mieluummin vetäytymisen ja sen seurauksena rajoittaa

omaa elintilaansa.

Kaikenlainen harjoittelu ja vaivannäkö on pysyvän asenteen ihmiselle ”pakollinen paha”.

Koska osaamistaan ja tietämystään ei voi kuitenkaan kehittää tarpeeksi, kannattaa

vaivannäköä vältellä mahdollisimman pitkälle. Näin tekemällä tällainen ihminen rajoittaa

omaa kehittymistään ja oppimistaan entisestään ja jää sellaiseksi, kuin jo on.

Erityisen verisesti pysyvän asenteen ihminen kuitenkin vihaa kahta asiaa: Ensimmäinen

niistä on kritiikki. Kritiikki on hänelle joko uhka, kiusantekoa tai muistutus hänen

riittämättömyydestä. Hän ei näe kritiikissä mitään hyvää, sillä ei usko voivansa oppia siitä

mitään.

Toinen vihattava asia taas on muiden ihmisten menestys. Menestyneet ihmiset, joilla menee

häntä itseään paremmin, ovat pysyvän ihmisen mielestä ärsyttävä muistutus siitä, etteivät

nallekarkit mene tasan ja ettei hän voi itse ikinä päästä näiden menestyjien kanssa samalle

tasolle. Menestyneisiin ihmisiin he suhtautuvat kateudella ja katkeruudella.

Synkkää, vai mitä? Pysyvän asenteen omaavan elämä tuntuu usein lannistavalta ja

ahdistavalta. Katkeruus on heidän tyypillinen seuralaisensa. Mikäli tunnistit yllä olevasta

kuvauksesta tai sen osista itsesi, ei hätää. Asenteet eivät ole kiveen hakattuja, vaan niitä

voidaan uudelleenopetella. Vaikka nykyinen ajattelutapasi heijastelisi yllä kuvatun kaltaista

pysyvää asennetta, tulet tämän kirjan lukemisen myötä omaksumaan yhä enemmän ja

enemmän kasvuorientoituneelle asenteelle tyypillistä ajattelua ja toimintamalleja.

Katsotaan seuraavaksi, miltä näyttää kasvuorientoituneen asenteen omaksuneen ihmisen

elämä.

KASVUORIENTOITUNUT ASENNE:

36

Kasvuorientoituneisuutta leimaa vahva halu oppia, kehittyä ja saavuttaa asioita. Eräs näiden

ihmisten vahvimmista piirteistä on pelottomuus epäonnistumisten edessä. He ymmärtävät,

että epäonnistuessaan he oppivat jotain uutta ja ovat jälleen askeleen lähempänä

onnistumista.

Erilaiset haasteet ovat heidän mielestään tervetulleita. Vaikka haasteet eivät ole välttämättä

miellyttäviä, kokevat he voivansa oppia niistä uutta. Haasteet ovat myös keino koetella

nykyistä osaamistaan. Samoin kasvuorientoituneet suhtautuvat erilaisiin elämässä eteen

nouseviin esteisiin. Esteet yritetään ylittää parhaansa mukaan ja jos se ei onnistu, opitaan

niistä edes se, mikä opittavissa on.

Kasvuorientoituneille henkilöille vaivannäkö on tie taituruuteen. He tietävät voivansa oppia

asioita harjoittelun kautta. Harjoittelu ei välttämättä ole heidänkään mielestään aina

innostavaa tai miellyttävää, mutta he muistavat sen olevan tärkeää, eivätkä siksi välttele

sitä.

Kritiikkiin kasvuorientoituneet henkilöt suhtautuvat kypsästi. Kritiikin kuuleminen ei ole

heistäkään välttämättä miellyttävää, mutta he ymmärtävät sen olevan loistava mahdollisuus

oppia uutta ja mennä eteenpäin.

Muiden ihmisten menestys on kasvuorientoituneiden mielestä innostavaa. Menestyneiltä

ihmisiltä voi oppia paljon ja heidän esimerkkinsä on inspiroivaa. Heidän olemassaolonsa on

todiste siitä, että vaivannäöllä voidaan saavuttaa vastaavia asioita.

Kasvuorientoituneessa asenteessa keskeisin teema onkin jatkuva oppiminen. Lähes kaikesta

voi oppia jotain. Opittua voi taas soveltaa lukemattomin eri tavoin ja ratkaista sen avulla yhä

uusia ja uusia elämän eteen heittämiä haasteita.

Ujous ja siitä eroon oppiminen on tällainen haaste. Mikäli siinä haluaa onnistua, on

kasvuorientoituneen asenteen omaksuminen äärimmäisen tärkeää. Jos et halua oppia, et

myöskään tule oppimaan. Jos taas olet valmis kohtaamaan haasteita ja oppimaan niistä

kerta toisensa jälkeen uutta sekä kehittymään jatkuvasti paremmaksi ja paremmaksi, ovat

lähtökohtasi onnistumiseen todella hyvät. Tämän vuoksi kaikki tämän kirjan tieto ja kaikki

sen harjoitukset on suunniteltu ottamaan huomioon kasvuorientoituneen asenteen

vaalimisen ja vahvistamisen.

2. ROHKEAT HARJOITTELEVAT ENEMMÄN

Haluan sanoa muutaman sanan ihmisen synnynnäisestä temperamentista. Usein törmään

selityksiin, joissa vedotaan henkilön temperamentin rajoittavan rohkeuden oppimista. Monet

uskovat, että ujoksi syntynyt ihminen ei voi vapautua ujoudestaan, eikä hänen täten kannata

edes pyrkiä oppimaan rohkeaksi. Haluan kiinnittää tähän huomiota, sillä tämä uskomus on

vahvasti lannistava ja rajoittava.

Synnynnäinen temperamentti ilman muuta vaikuttaa ihmisen kykyyn oppia rohkeutta, mutta

hieman yllättävällä tavalla. Yleinen uskomus on, että temperamentiltään vetäytyvän*

37

(”sisäänpäin suuntautuneen”) ihmisen on kautta elämänsä hankalaa hakeutua sosiaalisiin

tilanteisiin, kuin taas temperamentiltaan lähestyvälle (”ulospäin suuntautuneelle”) sosiaaliset

tilanteet ovat alusta asti helppoja. Todellisuudessa asia ei ole aivan näin yksinkertainen.

(*Käytän tässä lasten temperamenttitutkimuksen uranuurtajina pidettyjen psykologien

Alexander Thomasin ja Stella Chessin yhdeksän temperamenttipiirteen asteikkoa.)

Verratkaamme kahta pientä lasta. Toista temperamentiltaan vetäytyvää, toista

temperamentiltaan lähestyvää.

Lähestyvä lapsi viihtyy alusta asti vetäytyvää paremmin sosiaalisissa tilanteissa. Näiden

tilanteiden kohtaamisen myötä hän oppii uusia sosiaalisia taitoja sekä ymmärtämään

sosiaalisia tilanteita entistä paremmin. Omaksutut taidot ja ymmärrys taas voimauttavat

hänet hakeutumaan yhä uusiin ja uusiin tilanteisiin, joissa hän oppii yhä uusia ja uusia

taitoja sekä saa yhä enemmän ja enemmän kokemusta. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä

taitavammaksi kyseinen lapsi ja myöhemmin nuori kehittyy.

Myös vetäytyvä lapsi joutuu vähintäänkin pakon edestä sosiaalisiin tilanteisiin. Ne kuitenkin

saattavat tuntua hänestä vaikeilta ja ahdistavilta, minkä vuoksi hän voi suhtautua niihin

välttelevästi. Vetäytyväkin lapsi oppii näistä tilanteista erilaisia taitoja ja kasvattaa

sosiaalisten tilanteiden ymmärrystään, mutta vetäytyvyytensä vuoksi hän oppii vähemmän ja

hitaammin kuin lähestyvä lapsi.

Ensimmäiset huonot kokemukset sosiaalisista tilanteista opettavat vetäytyvälle lapselle, ettei

sosiaalisuus ole kovin mukavaa. Tämä hidastaa ennestään hänen hakeutumistaan erilaisiin

tilanteisiin. Vaikka vetäytyväkin lapsi oppii ajan myötä useimmat sosiaaliset taidot, on hänen

kehittymisensä huomattavasti lähestyvää lasta hitaampaa. Ajan kanssa ero näiden kahden

välillä kasvaa yhä suuremmaksi ja suuremmaksi.

Huomaa, mitä tässä tapahtuu. Aluksi kyse on temperamentista. Lähestyvä lapsi hakeutuu

sosiaalisiin tilanteisiin useammin ja viihtyy niissä paremmin, vetäytyvä taas harvemmin ja

viihtyy niissä huonommin. Ratkaisevaa on kuitenkin harjoituksen määrä, jonka nämä lapset

saavat. Lähestyvä lapsi saa moninkertaisen määrän harjoitusta vetäytyvään verrattuna.

Koska taidot rakentuvat toistensa päälle (mitä enemmän jo osaat, sitä helpommin opit lisää),

lähestyvän lapsen kehityksen vauhti moninkertaistuu vetäytyvään nähden.

Keskeinen sana tässä on harjoittelu. Temperamentti oli vain eräänlainen käynnistävä sekä

taustalla vaikuttava tekijä. Pääasiassa kuitenkin harjoittelun määrä määritteli edistymisen

tahdin.

Harjoittelun voima on valtava. Taituruutta tutkinut kirjailija Robert Greene perustelee

kirjassaan Mastery, kuinka taituruus missä tahansa taidossa saavutetaan ennen kaikkea

harjoittelulla. Samalla hän tulee lyöneeksi säpäleiksi länsimaissa suositun uskomuksen siitä,

kuinka todellinen taituruus voidaan saavuttaa vain synnynnäisen lahjakkuuden avulla.

Greenen mukaan synnynnäinen lahjakkuus usein suorastaan rajoittaa korkeatasoisten

taitojen kehittymistä, sillä synnynnäisesti lahjakkaat ihmiset luottavat usein lahjakkuuteensa

ja panostavat vähemmän harjoitteluun. Lyhyellä aikavälillä tämä usein toimiikin. Sen sijaan

38

pidemmällä aikavälillä ja erityisesti silloin, kun kyseessä on monimutkainen korkean tason

taito, kovaan harjoitteluun luottavat henkilöt menevät usein lahjakkaiden ohitse.

Olen itsekin temperamentiltani vetäytyvä. Äitini vitsailee usein siitä, kuinka minut saattoi

lapsena jättää tiettyyn paikkaan ja olla varma, että puolen tunnin kuluttua minut löytäisi

istumasta täysin samasta paikasta. Maailma oli mielestäni ilmeisen epämääräinen paikka,

jossa turvallisuus ja paikoillaan pysyminen olivat järkevin mahdollinen toimintamalli. En

ymmärtänyt sosiaalisia tilanteita enkä nauttinut niistä. Kun päiväkodissa sain ensimmäistä

kertaa elämässäni osallistua jalkapallopeliin, seisoin koko pelin ajan paikallani enkä

uskaltanut liikkua, sillä pelkäsin rikkovani sääntöjä, joita en ymmärtänyt ja joista en

uskaltanut tiedustella enempää. Elämäni alkuvaiheet olivat täynnä vastaavia tapauksia.

Ei pidä ajatella, että olisin ollut varsinaisesti rajoittunut lapsi. Minulla oli aina ystäviä ja

sosiaalinen elämäni oli mukavaa, kunhan ystävät olivat tuttuja enkä joutunut kovin usein

uusiin ja ennestään tuntemattomiin tilanteisiin. Lapsuuteni olikin kaikin puolin miellyttävää.

Sosiaalisten taitojeni puutteellisuus ja ujouteni nousi häiritseväksi tekijäksi vasta teini-iän

alussa. Kutakuinkin siis niihin aikoihin, kun kaveriporukoista tuli tärkeämpiä ja esimerkiksi

tytöt alkoivat kiinnostaa. Tuolloin tajusin ensimmäistä kertaa kaikessa kauheudessaan,

kuinka mitättömiä sosiaaliset taitoni olivat ja kuinka ujo olin. Kärsin vahvasta ujoudesta

monta vuotta, olin vetäytyvä ja vähäpuheinen ja jos välillä uskaltauduinkin puhumaan

muiden kuin ystävieni kanssa, suustani tuli ulos sammakoita. Sain monta kertaa palautetta

siitä, etten yksinkertaisesti ymmärtänyt mitä saa ja mitä ei saa sanoa.

Voidaan spekuloida, että vetäytyvä temperamenttini vaikutti sosiaaliseen elämääni

kielteisesti. Kuitenkin nyt, vuosia myöhemmin, olen jatkuvan harjoittelun avulla opetellut

korkeammalle tasolle kuin moni temperamentiltaan ulospäin suuntautunut ikinä kiipeää.

Tämä on tärkeä oppi, jonka haluan sinun sisäistävän:

Temperamentilla on vaikutusta, mutta harjoittelu on se, joka ratkaisee. Valtaosa

tuntemistani ja haastattelemistani sosiaalisesti rohkeista ihmisistä painotti taitojensa olevan

opettelun ja harjoittelun tulosta. Kaikkein rohkeimmat painottivat lähes poikkeuksetta, että

heidän rohkeutensa on pääasiassa harjoittelun tulosta.

Tässä on ero monien arkojen ja rohkeiden ihmisten välillä. Arat ostavat ajatuksen omasta

synnynnäisestä epäonnisuudesta ja käyttävät sitä eräänlaisen tekosyynä. ”Olen syntynyt

tällaiseksi, enkä voi itselleni mitään. Minusta tuskin tulee ikinä rohkeampaa”. Näin arkuus

tulee seuraamaan heidän mukanaan läpi koko elämän.

Rohkeat ihmiset taas ovat jossain vaiheessa elämäänsä ottaneet vastuun asenteestaan, ohjat

omiin käsiinsä ja harjoitelleet itsensä rohkeammiksi. Monien lähtökohdat ovat olleet huonoja,

mutta ajan ja harjoittelun myötä he ovat onnistuneet.

Tässä kirjassa tulet oppimaan tämän saman harjoittelumyönteisen asenteen. Voit oppia

rohkeaksi riippumatta siitä, mitkä lähtökohtasi ovat. Valtaosa tämän kirjan sisällöstä tulee

keskittymään juuri tämän tarvittavan rohkeustietämyksen ja rohkeustaitojen opettamiseen.

Kirjasta löydät paitsi paljon hyödyllistä tietoa, myös laajan joukon käytännön harjoituksia,

39

joiden avulla pääset nopeasti ja tehokkaasti alkuun sekä kokemaan onnistumisia tielläsi kohti

rohkeampaa elämää.

3. ROHKEAT VIETTÄVÄT AIKAA ROHKEIDEN JA MYÖNTEISTEN

IHMISTEN SEURASSA JA OPPIVAT HEILTÄ JATKUVASTI UUTTA

Seuransa valitseminen on ihmisissä voimakkaita tunteita herättävä aihe, jonka

käsitteleminen on kuitenkin tärkeää.

Sillä, kenen kanssa vietämme aikaa, on valtavaa merkitystä oppimisemme ja

kehittymisemme kannalta. Haluan haivannollistaa tätä seuraavalla esimerkillä:

Kuvitellaan, että meillä on kaveriporukka, jossa tykkäämme viettää aikaa. Tehdään pieni

vertailu ja katsotaan, kuinka meihin vaikuttaa se, millaisista ihmisistä tämä porukka koostuu.

Kuvitellaan ympärillemme ensin pienehkö, pääosin aroista, ujoista ja vetäytyvistä henkilöistä

koostuva kaveriporukka. Porukkaan kuuluvien henkilöiden elämä ei ole usein ollut kovin

ruusuista, minkä vuoksi porukassa esiintyykin paljon kielteisiä asenteita muita ihmisiä ja

maailmaa kohtaan. Kielteisyyden lisäksi erityisesti katkeruus nostaa porukassa päätään.

Tämän porukan ajanviettotapoihin kuuluu esimerkiksi tietokone- ja videopelien pelaaminen,

tv-sarjojen ja elokuvien katselu ja ajoittaiset illanvietot kahviloissa ja lähibaareissa. Kaikki

nämä ovat periaatteessa hyviä ja miellyttäviä tapoja viettää aikaa. Ne ovat kuitenkin myös

tapoja, jotka eivät haasta meitä, eivätkä kehitä sosiaalisia taitojamme tai

rohkeustaitojamme.

Koska porukkamme ihmiset ovat ujohkoja ja vetäytyviä, ei porukkaan helposti eksy uusia

ihmisiä, eikä porukkamme hakeudu usein tilanteisiin, joissa voisi tavata uusia ihmisiä tai

kokeilla uudenlaisia sosiaalisia aktiviteetteja. Tuttuus, turvallisuus ja mukavuus ovat yhteisen

ajanvieton keskeisiä elementtejä.

Porukan jäsenissä vallitsevat kielteiset ja katkerat asenteet taas vaikuttavat niin, että

porukassa ajoittain esiin nousevat uudet ajatukset, ideat ja yritykset tehdä jotain uutta ja

mielenkiintoista ammutaan herkästi alas. ”Eihän tuollaisesta kuitenkaan mitään tulisi,

parempi olla edes yrittämättä.” Tämän seurauksena kaikki pysyy verrattain

muuttumattomana ja esimerkiksi porukan yksittäisten jäsenten yritykset parantaa omaa

elämää tulevat herkästi tuomituiksi. ”Mitä tuokin tuossa koittaa, ei se ole sen parempi kuin

me muutkaan”.

Porukkamme yleissävy on siis varsin synkeä. Se on kuitenkin myös tuttu ja turvallinen ja

siinä on helppo viihtyä. Koska porukan jäsenet eivät tosissaan edes usko muutoksen

mahdollisuuteen, ei heillä ole tarvetta minkäänlaista muutosta tavoitellakkaan.

Seuraavaksi kuvitellaankin hyvin erilaisista ihmisistä koostuva porukka.

Tämä uusi porukka koostuu pääasiassa myönteisistä, avomielisistä ja rohkeista ihmisistä.

Näiden ominaisuuksien vuoksi porukan ihmiset suhtautuvat hyvin myönteisesti myös uusiin

40

tuttavuuksiin ja ottavat heidät mielellään mukaan. Tämän vuoksi kyseinen kaveriporukka on

varsin isokokoinen. Porukan jäsenet myös tuovat toisinaan yhteisiin ajanviettoihin tuttaviaan,

jotka eivät ole ennen mukana olleet. Vastaanotto uusia tuttavuuksia kohtaan on tyypillisesti

iloinen, myönteinen ja salliva. Tämän vuoksi uusia tuttavuuksia eksyykin paikalle varsin

usein, tuoden porukkaan mukanaan uusia asenteita, puheenaiheita ja mahdollisuuksia.

Tässä porukassa vietetään aikaa monipuolisilla tavoilla. Vaikka yhteinen videopelailu ja

leffojen katselu onkin mukavaa, vetää porukan ulospäin suuntautunut henki heitä usein

erilaisiin tapahtumiin, juhliin ja kokeilemaan erilaisia uusia harrastuksia. Kaikissa näissä

porukan jäsenet kohtaavat uusia tilanteita ja ihmisiä ja pääsevät samalla harjoituttamaan

sosiaalisia taitojaan erilaisissa ympäristöissä.

Joukkion jäsenet näkevät elämän mielenkiintoisena seikkailuna, josta saa eniten irti

myönteisellä suhtautumisella ja itseään kehittämällä. Jäsenet tukevatkin toisiaan aktiivisesti,

haastavat toisiaan ja jakavat keskenään ajatuksia ja oppeja siitä, mikä toimii ja mikä ei. Näin

jokaisen joukon jäsenen oppiminen nopeutuu huomattavasti. Oppiminen on nopeaa myös

siksi, että porukka hakeutuu toistuvasti erilaisiin tilanteisiin, joihin sen yksittäiset jäsenet

eivät yksinään uskaltautuisi. Näin ryhmän voima nopeuttaa sen jäsenten kehittymistä

entisestään.

Kuten voit kuvitella, on tällaisen ryhmän yleissävy hyvin voimauttava ja myönteinen.

Porukassa on paitsi mukavaa, myös hyödyllistä olla. Mitä enemmän aikaa tällaisessa

porukassa vietämme, sitä enemmän hyviä ajatuksia ja asenteita itseemme imemme ja sitä

rohkeammiksi tulemme.

Nämä kaksi niin kovin erilaista porukkaa ovat tietysti karikatyyrejä. Tosielämän sosiaaliset

piirit eivät yleensä ole aivan näin yksipuolisia. On kuitenkin tosiasia, että sosiaalisessa

piirissä vallitsevien asenteiden, keskustelujen ja toiminnan yleissävy vaikuttaa piirin jäseniin.

Kun yleissävy on rohkea ja myönteinen, vaikuttaa se voimauttavasti piirin jokaiseen

jäseneen. Kun yleissävy on kielteinen, lannistava ja pelokas, vaikuttaa se piirin jokaiseen

jäseneen rajoittavasti. Tämän vuoksi seuransa valikoiminen ja kehittäminen on aidosti tärkeä

asia.

En usko ajatukseen, että henkilökohtaisen kasvun tiellä seisovat läheiset ihmiset tulisi

missään tapauksessa jättää taakseen ja hylätä. Siitä ei ole kyse. Saatat kuitenkin huomata,

kuinka kehittymisesi myötä vanha ja tuttu seura ei tarjoa enää kaikkea haluamaasi, etkä

enää viihdy siinä samalla tavoin kuin ennen. Tämä saattaa kuulostaa kylmältä, mutta

näyttää olevan varsin toistuva ilmiö niiden keskuudessa, jotka pyrkivät elämässään

aktiivisesti yhä uusiin korkeuksiin henkilökohtaisen kasvunsa suhteen.

Itse esimerkiksi nautin yhä toisinaan ajan viettämisestä vanhimpien ystävieni kanssa.

Pelaamme pelejä ja katselemme leffoja, mutta ajan myötä olen huomannut, että meillä on

yhä vähemmän ja vähemmän yhteisiä puheenaiheita ja kiinnostuksenkohteita. Heidän

kanssaan en voi hakeutua kovin monipuolisiin tilanteisiin tai puhua erilaisista seikkailuista tai

itsensä kehittämisestä, sillä heillä ei ole kyseiseen aiheeseen kovin suurta kosketuspintaa.

Tästä kirjasta tulet löytämään tietoa siitä, millaisten ihmisten seurassa oppimisesi tulee

olemaan tehokkainta ja mielekkäintä. Tulet oppimaan myös sen, kuinka voit soveltaa

41

ryhmäoppimisen periaatteita niin, että oppiminen on paitsi tehokasta, myös hyvin hauskaa ja

antoisaa.

LOPUKSI

Nämä kolme pääperiaatetta omaksumalla asetat itsesi onnistumisen tielle. Kasvumyönteisen

asenteen omaksuminen nopeuttaa oppimista ja innostaa hakeutumaan kohti uusia haasteita.

Harjoittelumyönteisyys varmistaa, ettei puhe jää vain puheeksi, vaan aikaansaa sinussa

todellisen muutoksen arasta rohkeaksi. Itsensä ympäröiminen myönteisillä ihmisillä taas

paitsi nopeuttaa oppimistasi, myös tekee elämästäsi innostavamman ja nautinnollisemman.

Täyden listauksen kolmesta pää- ja yhdeksästä alaperiaatteesta löydät kirjan liitteiden

joukosta.

Kun rohkeuden kolme pääperiatetta alkavat vaikuttaa tutuilta, voit jatkaa eteenpäin. Odotan

sinua seuraavalla sivulla!

MUISTA NÄMÄ

1. Rohkeus ei ole synnynnäistä. Vaikka synnynnäinen temperamentti

vaikuttaa hieman, voi lähes kuka tahansa oppia rohkeaksi.

2. Itsensä kehittäminen vaatii kasvuorientoitunutta asennetta. Ellet halua oppia, et myöskään opi.

3. Mikään ei ole niin tärkeää kuin harjoittelu. Harjoittelu tai sen puute ratkaisee, onnistutko vai etkö.

4. Sillä, keiden kanssa vietät aikaasi on merkitystä. Toiset ihmiset

voimauttavat, toiset taas lannistavat.

42

9.

ONKO TUSKA YSTÄVÄSI VAI VIHOLLISESI?

43

Tätä kirjaa kirjoittaessani olen tehnyt muutosvalmentajan töitä lähes viiden vuoden

ajan. Tässä ajassa olen oppinut erottamaan toisistaan ne ihmiset, jotka onnistuvat

suurissa elämänmuutoksissaan ja ne, jotka eivät.

Ihminen vastustaa luonnostaan muutosta. Muutos kun sisältää aina riskejä. Asiat voivat

mennä toisin, kuin on toivottu. Jotain ikävää voi tapahtua. Koko hanke voi mennä

mönkään ja siihen käytetty aika ja vaiva voi osoittautua täydeksi tuhlaukseksi. Näistä

syistä tuttu helvetti voi tuntua monista turvallisemmalta kuin mahdollinen tuntematon

taivas.

Harva muutos on varsinaisesti monimutkainen. Valtaosa elämänmuutoksista on hyvin

yksinkertaisia:

Jos haluat laihtua ja päästä hyvään kuntoon, opettelet syömään paremmin, kehität

itsekuriasi ja palkkaat itsellesi kuntovalmentajan. Käytät muutokseen pari vuotta aikaa

ja muutos on suoritettu. Tietoa ja apua tämän elämänmuutoksen tekemiseen löytyy

pilvin pimein.

Jos haluat löytää kumppanin, opettelet sosiaalisia taitoja, käyt aktiivisesti ihmisten

ilmoilla, luot verkostoja ja opettelet olemaan kiinnostava. Panosta näihin tarpeeksi aikaa

ja vaivaa niin onnistut lähes satavarmasti.

Jos haluat oppia eroon ujoudesta, tankkaat tietoa rohkeudesta ja sen harjoittelusta,

hakeudut sosiaalisiin tilanteisiin ja harjoittelet niissä toimimista sekä panostat

itsetuntosi kehittämiseen. Käytä tähän tarpeeksi aikaa, niin vapaudut ujoudesta.

Jos muutosten tekeminen on näin helppoa, miksi niin monet epäonnistuvat? Entä mikä

erottaa onnistujat epäonnistujista?

Viiden vuoden aikana olen tunnistanut keskeisimmän elementin, jonka olemassaolo

näyttää määrittävän sen, onnistuuko henkilö muutoksessaan vai ei. Kyseinen elementti

on seuraava:

Kuinka halukas kyseinen henkilö on kestämään muutokseen liittyvää tuskaa?

Jos muuttuminen olisi helppoa, lähes kaikki tekisivät sen. Muuttuminen taas on

yksinkertaista, muttei helppoa. Useimpiin muutoksiin sisältyy tietty määrä tuskaa.

Jos haluat laihtua ja päästä hyvään kuntoon, on sinun muunmuassa

Luovuttava tai vähennettävä lempiruokiesi ja herkkujesi syömistä. Moni tietää

kokemuksesta tämän olevan hetken ajan aivan hirveää.

Opeteltava syömään uudella tavalla ja taisteltava houkuttelevia tottumuksia

vastaan. Houkutuksien vastustelu on raskasta ja uuden oppiminen haastavaa.

Alettava näkemään itsesi uudella tavalla, tehtävä muutoksia identiteettiisi. Et ole

enää sohvalla makaava pullukka, vaan itseään kehittävä taistelija. Identiteetin

muuttaminen ei ole helppoa.

Alettava kuntoilemaan. Kuntoilu, varsinkin huonokuntoisista lähtökohdista alkava

kuntoilu voi olla yhtä tuskaa.

44

Palkattava itsellesi kuntovalmentaja (jonka mukanaolo lisää onnistumisen

todennäköisyyttä usein ratkaisevan paljon) ja totuttauduttava ajatukseen, ettei

välttämättä pärjää itse. Tämä ei luonnollisesti ole miellyttävää.

Kohdattava ympäröivien ihmisten reaktiot. Vaikka osa tuleekin iloitsemaan

muutoksestasi, tulee osa olemaan kateellisia ja katkeria. Kaikki eivät välttämättä

pidä uudesta sinusta. Tämänkin kokeminen on raskasta.

Kuten huomaat, yksinkertaiseen muutokseen sisältyy hyvin suuri määrä tuskaa. Toiset

ovat halukkaita kestämään sen ja rääkkäämään itseään niin fyysisesti kuin henkisesti

aina onnistumiseensa asti. Toiset taas antavat tuskan nujertaa itsensä ja vajoavat

takaisin vanhoihin tapoihinsa. Muutos jää toteutumatta.

Millaista tuskaa on odotettavissa muutoksessasi ujosta rohkeaksi?

Jos haluat päästä eroon ujoudesta sekä oppia rohkeutta ja sosiaalisia taitoja, on sinun

esimerkiksi

Tutustuttava ja perehdyttävä aiheeseen. Pelkkiä Iltalehden itseapu-artikkeleja

lukemalla et tule pääsemään pitkälle. Joudut lukemaan jos et muuta, niin tämän

kirjan. Vaikka olenkin pyrkinyt pitämään sävyn ja sisällön kevyenä ja

helppolukuisena, tulet ärsyyntymään ja ahdistumaan useita kertoja tämän lukemisen

aikana. Sinulla ei tule olemaan jatkuvasti kivaa.

Harjoiteltava rohkeutta ja sosiaalisia taitoja käytännössä. Hakeuduttava sosiaalisiin

tilanteisiin, tehtävä asioita joita et ole tottunut tekemään, asettamaan itsesi alttiiksi.

Tuo kaikki voi olla kaikkea muuta kuin kivaa ja miellyttävää.

Totuttava torjutuksi tulemiseen. Sosiaalisissa tilanteissa tulet toisinaan torjutuksi. Se

taas tuntuu äärimmäisen epämiellyttävältä. Sinun on kuitenkin kestettävä se ja

hakeuduttava vastaaviin tilanteisiin yhä uudelleen ja uudelleen. Ei varmaan tarvitse

erikseen mainita, ettei se aina tunnu kovin hyvältä.

Opittava arvioimaan itseäsi ja kuuntelemaan kritiikkiä. Uusia asioita opetellessamme

teemme paljon virheitä. Virheet taas korjautuvat tehokkaimmin sillä, että arvioimme

itseämme. Vielä tehokkaampaa oppiminen on usein silloin, kun kritiikki tulee joltain

muulta. Kritiikin kuuleminen taas on usein aivan hirveää, mutta arvokasta.

Käytettävä itsesi kehittämiseen aikaa ja vaivaa. Muutokset eivät tapahdu hetkessä.

Mukavaa? Ei. Kylmä tosiasia? Kyllä.

Miltä edellisen listan lukeminen tuntuu? Ahdistavalta, ankealta, lannistavalta? En pidä

ihmisten lannistamisesta, mutta tässä tapauksessa tämän listan esitteleminen on

tarkoituksenmukaista. Se näyttää sinulle sen, mitä on odotettavissa, halusimme sitä tai

emme.

Oletko sinä yksi heistä, jotka haluavat muutoksen olevan vain pieni mukava seikkailu?

Yksi heistä, jotka luovuttavat heti kun muuttuminen alkaa tuntua hieman

epämiellyttävältä? Vai yksi heistä, jotka ovat valmiita kestämään tarvittavan määrän

tuskaa, jotta koko loppuelämä olisi sellainen, kuin he itse haluavat sen olevan?

Upeaa on se, että monet ihmisistä reagoivat odotettavissa olevaan tuskaan hyvin

innostuneesti ja myönteisesti. Edellisen kaltaiset listat eivät lannista vaan päinvastoin

45

innostavat heitä. He ymmärtävät tuskan kohtaamisen olevan olennainen osa

muuttumisen prosessia. Tuskan kohtaaminen ei ole miellyttävää, mutta vaihtoehtoa ei

yksinkertaisesti ole. Nämä ihmiset käyvät kohti muutosta avoimin mielin, kohtaavat ja

ratkaisevat haasteen toisensa jälkeen ja lopulta muuttuvat siksi, mitä alunperin

halusivatkin olla.

Kun puhutaan tuskan kestämisestä, on puhuttava erikseen ohimenevästä ja pysyvästä

tuskasta. Kaikki se tuska, jonka tulet kohtaamaan yllämainitun kaltaisessa harjoittelussa

tulee olemaan ohimenevää. Tulet torjutuksi, kärsit parin päivän ajan pahasta mielestä

ja jatkat elämääsi. Teet jonkin sosiaalisen virheen, tunnet muutaman tunnin ajan

häpeää ja jatkat elämääsi. Tulet kohtaamaan asioita jotka tuntuvat pahalta, mutta tulet

pääsemään niiden yli verrattain nopeasti. Mitä useammin tunnet tuskaa, sitä paremmin

myös totut sitä käsittelemään. Ajan kanssa erilainen oppimiseen liittyvä tuska tulee

tuntumaan yhä kevyemmältä ja kevyemmältä. Lopulta lakkaat minun ja monien muiden

lailla välittämästä siitä. Ohimenevä tuska lakkaa olemasta pelottavaa.

Pysyvä tuska sen sijaan on astetta ikävämpi vieras. Pysyvällä tuskalla tarkoitan tuskaa,

joka kulkee mukanasi päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Pysyvää tuskaa on

esimerkiksi tieto siitä, että tulet olemaan ujo ja elämään sosiaalisesti rajoittunutta

elämää päiviesi loppuun asti. Pysyvää tuskaa on sen käsittäminen, etteivät muut

ihmiset tule ikinä tutustumaan sinuun täysin omana itsenäsi, sillä et ujoutesi vuoksi

uskalla päästää muita tarpeeksi lähelle. Pysyvää tuskaa on se kaikki mukanasi kantama

ujouden synnyttämä ahdistus, joka nousee tuon tuostakin esiin erilaisissa sosiaalisissa

tilanteissa.

On tärkeää käsittää, että kohtaamalla ohimenevää tuskaa vähennät pysyvän tuskan

määrää. Vaikka rohkeuden oppiminen voi hetkittäin tuntua raskaalta, vapauttaa se sinut

samalla siitä pysyvästä tuskasta, jota tunnet jatkuvasti oman ujoutesi ja epävarmuutesi

tähden. Kohtaamalla ohimenevän tuskan autat itseäsi.

Tämä on asia, jonka toivon sinun muistavan niinä hetkinä, kun oppiminen ja

kehittyminen tuntuu raskaalta. Olkoot se rasittavalta tai pelottavalta tuntuva harjoitus,

olkoot se umpitylsältä tuntuva luku tässä kirjassa. Muista, että kestämällä tuntemasi

henkisen tuskan tulet aina askeleen lähemmäksi lopullista onnistumista. Vaikka nyt

tuntuu pahalta, lopussa odottava palkinto on kaiken kokemasi tuskan arvoinen.

MUISTA NÄMÄ

1. Muutokseen sisältyy aina tietty määrä tuskaa. Välttelemällä tuskaa myös muutos uhkaa jäädä toteutumatta.

2. Ohimenevän tuskan kohtaaminen on järkevää, sillä se vähentää pysyvän tuskan määrää.

3. Tuska on usein paras opettaja. Onnistumiset opettavat vähän,

epäonnistumiset paljon enemmän.

46

10.

MIELLYTTÄVÄ OLEMUS – OSA 1

47

On ensimmäisen kenttäharjoituksesi aika! Toisin kuin useimmat tulevista

kenttäharjoituksista, suoritat vielä tämän harjoituksen yksin ollessasi, ainoastaan peili

seuranasi.

Olemuksesi pelaa tärkeää osaa ujoudesta vapautumisessa. Sen olisi hyvä olla tarpeeksi

miellyttävä sekä omasta että muiden mielestä.

Oman olemuksensa on tärkeää kokea miellyttäväksi siksi, että itsensä tunteminen

viehättäväksi vaikuttaa myönteisesti itsevarmuuteesi ja siten kykyysi suoriutua

sosiaalisissa tilanteissa. Muiden silmissä miellyttävä olemuksesi taas vähentää mm.

todennäköisyyttä tulla torjutuksi sekä tekee sinusta halutumman seuralaisen (kyllä,

ihminen on valitettavan usein pinnallinen). Kun tiedät olevasi miellyttävä myös muiden

silmissä, on silläkin myönteinen vaikutus itsevarmuuteesi.

”Mutta Jevgeni, aidosti itsevarma ihminenhän kokee olevansa itsevarma riippumatta

siitä, mitä muut hänestä ajattelevat!” toteaa yleensä tässä vaiheessa joku ja on tietysti

täysin oikeassa. Asia on kuitenkin niin, että noin korkean tason itsevarmuuden

saavuttaminen näyttää yleensä olevan vuosien ja vuosien jatkuvan työn tulosta. Me

taas olemme vasta aloittelijoita, minkä vuoksi on hyvä ottaa avuksi kaikki mahdolliset

keinot itsevarmuutensa parantamiseksi. Ulkoisen olemuksensa hiominen on yksi näistä

keinoista.

Olemuksella tarkoitan sitä pääosin visuaalista vaikutelmaa, joka sinusta välittyy. Se

koostuu asioista kuten

ryhdikkyydestä,

katseen vakaudesta,

ilmeistä,

kehonkielestä,

pukeutumisesta ja

hygieniasta.

Nämä ovat asioita, jotka muut ihmiset sinua katsoessasi huomaavat (ja he huomaavat

ne nopeasti!).

Olet huomannut saman ehkä itsekin. Kun katseesi osuu ihmiseen, jonka ryhti on

lysähtänyt, katse pakoilee, ilmeet ja kehonkieli ovat kielteisiä ja pukeutuminen täysin

tyylitöntä, muodostat hänestä todennäköisesti kielteisemmän mielikuvan kuin

jostakusta hiotumman näköisestä henkilöstä. Tämä ei johdu siitä, että olisit ikävä ja

pinnallinen tyyppi. Ihmisinä me yksinkertaisesti reagoimme tiettyihin asioihin

kielteisimmin kuin toisiin. Tämän juuret ovat evoluutiossa. Selviämisen kannalta

terveydellä, voimalla, rohkeudella ja ulkonäöllä on ollut suuri rooli. Edelläkuvatun

kaltainen ihminen taas ei edusta mitään näistä.

Harjoittelusi alkuvaiheessa pelkkä miellyttävän olemuksen perusteiden oppiminen riittää

hyvin. Kunhan olet riittävän ryhdikäs, et vaikuta kielteiseltä, et pukeudu jäätävän

rumasti etkä käyttäydy ylikorostetun välttelevästi, olet samoilla viivoilla useimpien

muiden ihmisten kanssa. Tarkoitus ei ole vaikuttaa ketään muuta rohkeammalta,

48

voimakkaammalta tai paremman näköiseltä. Tarkoitus on sen sijaan vaikuttaa riittävän

tavalliselta, jolloin ainakaan olemuksesi ei vaikuta kielteisesti omaan itsevarmuuteesi tai

siihen, kuinka muut suhtautuvat sinuun.

Tästä syystä on aika kiinnittää huomio tämänhetkiseen olemukseesi. Voit tehdä sen

vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

1. Kuinka suorassa yleensä seisot ja kävelet? Onko ryhtisi suora, rento vai lysähtänyt?

Mikäli et ole varma, kysy ystäviltäsi. Oman seisomaryhtisi voit tarkistaa myös

seisomalla sivuttain peilin edessä.

2. Millainen on katsekontaktisi laatu? Katsotko ihmisiä yleensä silmiin heidän kanssaan

puhuessasi vai vältteletkö katsekontaktia? Tulemme harjoittelemaan katsekontaktia

vielä myöhemmin, mutta haluan sinun tiedostavan mahdolliset puutteet jo tässä

vaiheessa.

3. Millaisia ilmeitä kasvoillasi yleensä näkee? Oletko ihmisten seurassa myönteisen vai

kielteisen näköinen? Entä miltä ns. ”perusilmeesi” eli neutraali ilmeesi näyttää?

Näytätkö tyyneeltä, kyllästyneeltä tai jopa kielteiseltä?

4. Millainen on kehonkielesi? Vaikutatko avoimelta vai sulkeutuneelta? Pidätkö usein

käsiä puuskassa, vai rennosti sivuillasi? Ovatko jalkateräsi kääntyneet sisäänpäin

vai ulospäin? Onko katseesi suunnattu eteenpäin vai jalkoihisi? Piilotteletko käsiä

taskussasi? Räpläätkö niillä vaatteitasi tai kasvojasi?

5. Kuinka pukeudut? Istuvatko vaatteesi vai roikkuvatko ne päälläsi? Ovatko vaatteesi

yleensä puhtaita ja puhtaalta tuoksuvia? Sopivatko vaatteesi keskenään yhteen?

Pukevatko käyttämäsi värit sinua ja sopivatko ne keskenään yhteen? Mikäli tähän

vastaaminen tuntuu hankalalta, kysy apua hyvin pukeutuvilta ystäviltäsi tai

tuttaviltasi, mieluummin naispuolisilta.

6. Pidätkö huolta hygieniastasi? Onko ihosi puhdas vai likainen? Onko hengityksesi

raikas vai epämiellyttävä? Ovatko hiuksesi puhtaan vai likaisen näköiset? Haisetko

hieltä vai tuoksutko joltain miellyttävältä?

49

Havaitsitko korjattavaa? Merkitse kaikki esiin nousseet, parantamista vaativat asiat

itsellesi ylös. Käy ne tämän jälkeen läpi yksi kerrallaan seuraavien kysymysten avulla:

1. Mikä olemukseni osa-alue kaipaa parantamista ja olenko valmis tekemään

tälle asialle jotain?

Esim:

Pukeutuminen. Pukeudun hieman nuhjuisesti, enkä ymmärrä tyylikkyydestä mitään.

Olen valmis päivittämään tyylini ja opettelemaan pukeutumaan paremmin.

2. Mitkä ovat ne konkreettiset askeleet, jotka voisin ottaa tätä osa-aluetta

parantaakseni?

Esim:

Aion tarkkailla kuinka muut ihmiset pukeutuvat. Kysyn neuvoa ystäviltäni. Alan

käydä vaatekaupoissa hakemassa ideoita yksin ja ystävieni kanssa. Säästän hieman

rahaa ja ostan vaatteita vaikka kirpputorilta tai kaupasta. Alan käyttämään näitä

vaatteita ja totuttelen uuteen, tyylikkäämpään itseeni.

3. Mikä on aikatauluni näiden askelten toteuttamiseen? Kuvaile

mahdollisimman tarkasti mitä teet ja milloin. Merkitse päivämäärät ylös

kalenteriisi, jotta muistat, mihin olet sitoutunut.

Esim:

Käytän viikon (1.8. – 7.8.) tarkkailakseni muiden pukeutumista. Pidän silmät auki

aina ulkona liikkuessani, kiinnitän huomioni ihmisten vaatteisiin myös katsellessani

telkkaria ja elokuvia, selaan myös netin muotiblogeja.

Sovin tapaavani ystäviäni 8.8 ja 9.8 ja menemme yhdessä kiertelemään

vaatekauppoja. Selvitämme millaiset vaatteet minulle sopisivat. Pyrin myös

sovittamaan päälleni mahdollisimman paljon erilaisia vaatekokonaisuuksia, jotta

saan mahdollisimman laajan käsityksen erilaisista vaatteista ja siitä, miltä ne

näyttävät ja tuntuvat päälläni.

Alan myös tästä päivästä lähtien laittaa rahaa syrjään tulevia ostoksiani varten.

Tavoitteeni on kerätä vähintään 75 € per kuukausi.

Viikolla 10. - 16.8. käyn ystävieni kanssa ostamassa itselleni uusia harkittuja

vaatteita ja alan totutella niiden käyttämiseen.

Tämän kaltainen suunnittelu ja aikatauluttaminen on tärkeää siksi, että se nostaa

todennäköisyyttäsi oikeasti tehdä jotakin, eikä jättää asiaa vain ajatuksen tasolle.

Suunnittelu ja toiminta on usein vähän ärsyttävää, mutta kannattavaa. Muista, että olet

tekemässä tätä muutosta itseäsi varten. Älä tuota itsellesi pettymystä.

Mikäli huomaat parannettavaa harjoittelua vaativissa asioissa kuten ryhdissä tai

kehonkielessä, kannattaa itselleen luoda harjoitteluohjelma. Itseään ei tarvitse rasittaa

50

liikaa, sillä et tavoittele muuta kuin riittävän toimivaa olemusta. Jos pyrit

harjoittelemaan esimerkiksi myönteisempää ilmehtimistä, riittää, että teet sitä 10

minuuttia päivässä esimerkiksi kahden viikon ajan. Tämä riittää pitämään asian

mielessäsi, jolloin todennäköisesti muistat sen myös sosiaalisiin tilanteisiin joutuessasi.

Muista, että tärkein asia tässä vaiheessa on nykyisen tilasi tiedostaminen. Ei kannata

tuntea syyllisyyttä siitä, ettet ole jossain asiassa mielestäsi tarpeeksi hyvä. Osaamisesi

tulee kyllä kasvamaan ajan ja kokemuksen myötä. Kartoittamalla nykytilanteesi ja

aloittamalla itsesi kehittämisen olet jo ottanut kaksi ensimmäistä ja tärkeintä askelta.

Lopuksi vielä esimerkkejä miellyttävämmän olemuksen harjoitteluun:

Myönteinen ilme:

Pyri loihtimaan kasvoillesi ystävällinen ja myönteinen ilme. Pienestä hymystä ei ole

haittaa. Muista, että hymyillä voit myös silmilläsi, huulia ei ole pakko käyttää.

Harjoittele tämän ilmeen ottamista kasvoille päivittäin 5-10 minuuttia 2-4 viikon ajan tai

kunnes koet, että se sujuu sinulta vaivatta.

Itsevarma hymy:

Hae huulillesi ystävällinen ja lämmin hymy. Ihminen kykenee kymmeniin erilaisiin

hymyihin, minkä vuoksi on tärkeää varmistaa, että hymysi on juuri lämmin ja

ystävällinen, eikä esimerkiksi pilkallinen ja ylimielinen. Kun olet löytänyt oikeanlaisen

tavan hymyillä, harjoittele sitä päivittäin 5-10 minuuttia 2-4 viikon ajan tai kunnes koet,

että se sujuu sinulta vaivatta.

Avoin kehonkieli:

Avoin kehonkieli viestii itsevarmuutta, luottamusta, hyväksyntää ja myönteisyyttä.

Itsevarma ihminen seisoo suorassa, ei laita käsiään puuskaan tai piilota niitä kokonaan

taskuunsa, ei nyi kehoaan eikä räplää vaatteitaan, käsiään tai kasvojaan, ei risti

jalkojaan liian usein sekä pitää jalkateränsä osoittamassa eteen- tai ulospäin.

Mikäli kaipaat lisää tietoa itsevarmasta kehonkielestä, kirjoita Googleen ”confident body

language” ja tutustu tuloksiin. Voit hakea tietoa myös suomeksi hakusanalla

”kehonkieli”, mutta englannin kieliset tulokset näyttävät olevan moninkertaisesti

laadukkaampia.

Ryhdikäs olemus:

Ryhdikäs olemus viestii voimaa, terveyttä ja itsevarmuutta. Kokeile, miltä oikeanlainen

ryhti näyttää ja tuntuu. Mikäli kaveripiirissäsi sattuu olemaan laulunharrastajia, kysy

heiltä neuvoja ryhdin harjoitteluun. Kun oikeanlainen ryhti on löytynyt, harjoittele sitä

päivittäin 5-10 minuuttia 2-4 viikon ajan tai kunnes koet, että se sujuu sinulta vaivatta.

Toinen vaihtoehto on ottaa tavaksi oikaista ryhtiä aina kävellessäsi ovesta. Koska

kävelet ovista todennäköisesti kymmeniä kertoja päivässä, uusi ryhti tulee pian tavaksi.

Itsevarma kävely:

51

Itsevarma kävely on voimakasta, energistä ja näyttää siltä, että tiedät minne olet

matkalla. Selkä on suorassa ja katse suunattuna eteenpäin. Siihen ei kuulu

laahustaminen, epävarma jalkojen siirtäminen ja jalkojensa tuijottelu. Kävelemistä on

onneksi verrattain helppo oppia. Suuntaa joka päivä ulos esimerkiksi iltakävelylle ja pyri

kävelemään kuin omistaisit kadut. Ole itsevarma, mutta älä ylirehvakas.

Ystävällinen katse:

Ystävällinen katse on ehkä tärkein osa miellyttävää olemusta. Ystävällinen katse on

lämmin, luottavainen ja kutsuva, ei kova, kylmä, epäilevä, kyräilevä tai vihainen.

Harjoittele oikeanlainen katse peilin avulla. Oikeanlainen katse löytyy helpommin silloin,

kun ajattelet jotain myönteistä, esimerkiksi kissanpentuja tai sinulle rakkainta ihmistä.

Kun oikeanlainen katse on löytynyt, harjoittele sitä päivittäin 5-10 minuuttia 2-4 viikon

ajan tai kunnes koet, että se sujuu sinulta vaivatta.

Kun tiedät mitä tulet harjoittelemaan, milloin teet sen ja kuinka kauan harjoittelusi tulee

jatkumaan, voit jatkaa seuraavalle sivulle!

MUISTA NÄMÄ

1. Miellyttävä olemus paranta itsevarmuuttasi sekä muiden suhtautumista sinuun.

2. Miellyttävä olemus koostuu useasta osa-alueesta, jotka ovat kaikki

harjoiteltavissa.

3. Kun olet tunnistanut hiomista vaativat osa-alueet, on tärkeää, että teet

harjoitussuunnitelman ja sitoudut sen noudattamiseen. Muutoin muutos jää herkästi tekemättä.

52

LUE LISÄÄ ”EROON UJOUDESTA” –KIRJASTA!

Kiinnostaako ujoudesta vapautuminen?

Tuntuuko stressivapaampi, rohkeampi ja rikkaampi elämä tavoittelemisen

arvoiselta?

Haluaisitko osata toimia sosiaalisissa tilanteissa itsevarmasti, rohkeasti ja

ilman jatkuvaa epävarmuutta?

Haluaisitko uskaltaa olla enemmän oma itsesi?

Mikäli ylläolevat asiat osuvat, pyydän sinua suuntaamaan osoitteeseen

eroonujoudesta.fi sekä tutustumaan siihen, mitä Eroon ujoudesta –kirja pitää

sisällään. Kirjasta löydät toimivia ratkaisuja ujoudesta vapautumiseen sekä

sosiaalisempaan, rohkeampaan ja stressivapaampaan elämään!

>> Jatka Eroon ujoudesta –kirjan sivuille! <<