MOVE AROUND!

LAPIN YLIOPPILASLEHTI 02/2016

TERVETULOA JORDANIAAN

OISPAKALJAA

Kesä alkaa olla jo kynnyksellä, ja sen varmana merkkinä il-mestyy vuoden toinen Lapin ylioppilaslehti. Vuodenvaihteesta tähän päivään on ehtinyt tapahtua paljon. Ylioppilaslehti on ennättänyt saada uuden ulkomuodon ja nyt myös verkkosivut ovat uudistuneet. Uudet sivut löytyvät edelleen samasta van-hasta osoitteesta. Verkkosivuja on tarkoitus käyttää lehteä tukevana mediana, josta voi löytää myös sisältöjä, joita paine-tussa lehdessä ei ole.

Valsasta luopumisen seurauksena LYYn toimisto on saanut uuden asukin. Tivolissa jöötä pitänyt Herra Haarniska on siir-tynyt valvontatehtäviin toimistolle, ja hänen edesottamuksiaan ja mielipiteitään voi jatkossa seurata lehden sivuilla. Herra Haarniskan tervetuliaisjuhlaa päästiin viettämään vappuviikol-la. LYY kerää Tivoliin liittyviä muistoja kevään aikana opiske-lijoilta, jotta Valistustalo saisi ansaitsemansa paikkansa yliop-pilaskunnan historiassa.

Ennen kesää ylioppilaslehden toiminnasta tullaan järjestä-mään lukijakysely, jossa selvitetään, miten lehtiuudistus on lu-kijoiden mielestä onnistunut ja millaista sisältöä he toivoisivat lehdeltä tulevaisuudessa. Lehden kehitystyö jatkuu väsymättä, jotta sen pääkohderyhmää, ylioppilaskunnan jäsentä, voitaisiin palvella mahdollisimman hyvin.

Lappi 2 –hankkeen selvitystyö etenee hiljalleen. On jännit-tävää nähdä, lähentäisikö se toteutuessaan paitsi oppilaitosten hallintoa, myös opiskelijoita. Ainakin yhteisille tapahtumille voisi olla tilausta, mutta entäpä myös yhteiselle edunvalvon-nalle? Vaikka oppilaitosten välillä on vain pari sataa metriä, henkistä välimatkaa saatetaan mitata kilometreissä.

Opintopolkujen monipuolistuminen varmasti on jo näköpii-rissä. Esimerkiksi Oulussa amk-journalisti voi sujuvasti jatkaa tiedeviestinnän maisteriohjelmaan. Luultavasti näemme saman-kaltaisia mahdollisuuksia myös täällä pohjoisessa. Vaikka ero yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä voisikin tämän kehityssuunnan seurauksena hämärtyä, voittajana tässä olisi lopulta opiskelija itse.

Näihin ajatuksiin on aika päättää kevään taival, ja painettu lehti siirtyykin kesälevolle. Verkkosivuille ilmestyy sisältöjä painetun lehden tauosta huolimatta, joten vierailehan sivuil-lamme aina silloin tällöin.

UUDISTUSTEN KEVÄT

JU

HO

H

IIL

IV

IR

TA

P Ä Ä T O I M I T T A J A

M A T I A S P A R T A N E N

PÄÄTOIMITTAJAMatias Partanen@matiaspartanen

ULKOASU JA TAITTOJuho Hiilivirta@juhohiilivirta

KANSIMinttu Ypyä@miminttu

YHTEYSTIEDOTlehti@lyy.fi@lapin_ylioppilaslehti

Ahkiomaantie 23 B96300 Rovaniemipuh. 045 110 9293

KUSTANTAJALapin yliopiston ylioppilaskuntapuh. 044 578 4209

PAINOi-print ILMOITUKSETPekka Alakoski040 578 4206pekka.alakoski@lyy.fi

TEKIJÄTMaria Tuunanen, Minttu Ypyä, Siiri Hirsiaho, Meri Heikkilä, Moira Douranou, Aleksi I. Pohjola, Marjo Hiilivirta, Emma Kähkönen, Henrik-Kristian Telkki, Pilvikki Viitanen, Minni Puumalainen, Renne Vantola, Helka Repo, Elisa Pelttari, Iida Tirkkonen, Tommi Isopoussu, Mikko Saarinen ja Heidi Lintula,

MAAILMAHUKKUUROSKAAN

24–25

PIENPANIMO- OLUTTA 12–15

MIKÄ IHMEEN SPEKSI?

29

KIVI- PAPERI- SAKSET

8–9

UNIVERSITY OF LAPLAND DEBATING SOCIETY

6

KASVU- KERTOMUS

ROVANIEMELTÄ 26–27

PELKOA JA SIRKUSHUVEJA

18–19

TASO:N ISÄNTÄNÄ

30

MOVEAROUND!

10–11

HERRAHAARNISKAN

PALSTA 7

URHEILIJAN TAIVAL

YLIOPISTOSSA 28

TERVETULOA JORDANIAAN

20–23

KAIKKI OPINNOILTA AIKAA VIEVÄ AKTIVITEETTI

ON LÄHTÖKOHTAISESTI NEGATIIVINEN ASIA

X 31 X

3L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 6 S I S Ä L L Y S

VIISI PROSENTTIA korkeakouluopiskelijoista on ko-

kenut opintojensa aikana kiusaamista ja noin nel-

jännes on kokenut sitä satunnaisesti. Kiusaaja saa

elinvoimaa riistämällä toiselta sosiaalista happea,

kun kokee oman asemansa uhatuksi. Meidän yli-

opistomme ei ole mikään poikkeus – moni teistä on

varmasti törmännyt tilanteeseen, jossa toisen omi-

naisuuksia tai tekemisiä mollataan, jotta kiusaaja-

ryhmän falskia identiteettiä saadaan vahvistettua

toisen hyvinvoinnin kustannuksella.

Kiusaaminen voi olla nolaamista, solvaamista,

syrjimistä, jopa uhkailua. Yliopistolla kiusaaminen

voi tarkoittaa joukon ulkopuolelle jättämistä, suoraa

sanallista kiusaamista tai muutoin epämiellyttäväk-

si koettavaa kohtelua esimerkiksi juhlien yhteydes-

sä tai vapaa-ajalla. Pahimmillaan kiusattu on voinut

kokea syrjimistä jo peruskoulussa. Jos kiusaaminen

jatkuu korkeakoulussa, niin alkavat erilaiset vaike-

udet kasautua. Kiusaaminen aiheuttaa henkilölle

henkistä ja fyysistä pahoinvointia. Se vaikuttaa ih-

missuhteiden laatuun ja itsetuntoon. Kiusaaminen

voi ajaa mielenterveysongelmiin.

AI MIKÄ IHMEEN HASSUSEKTORI? Nimi saattaa kuu-

lostaa vähän halventavalta, mutta me kannamme

sitä ylpeydellä. Kun muut hoitavat kaikki tylsät jutut,

me saamme keskittyä kaikkeen ei niin vakavaan. Se

ei tarkoita, etteivätkö meidän tehtävämme olisi yhtä

tärkeitä; mitä olisi yliopisto-opiskelu ilman opiskeli-

jaelämän tuomaa vastapainoa? Suhtaudumme has-

sutteluun kuulkaas vakavasti!

LYYn tapahtumakalenteri on täynnä jokavuotisia

perinteitä, kuten varjoavaiset, vuosijuhlat ja vap-

pu. Hassusektori ei tyydy tähän, vaan tähtäämme

kohti ääretöntä ja sen yli! Meidän vastuullamme on

puhaltaa lisää eloa lappilaisen opiskelijan vapaa-

aikaan keksimällä uusia ja jännittäviä aktiviteet-

teja. Miltä kuulostaisi vaikkapa herkkuappro, LYYn

oma Talent-kisa tai megasitsit keskuskentällä? Hie-

nolta? No niin meistäkin! Hulluimmatkin ideat ovat

sallittuja. Toteuttamisen suhteen emme tosin lupaa

muuta kuin yrittää. ;)

Hassusektorius on kovaa hommaa, ja itsensä saa

ja pitää laittaa likoon joka päivä. Toisinaan pääsee

kokeilemaan luonnenäyttelijän roolia erinäisissä yli-

oppilaskunnan mainosmateriaaleissa, toisinaan taas

katsomaan kun HYYläiset* kuuntelevat silmät pyö-

reinä tarinoita Napapiiriltä ja siitä kuinka hommat

täällä hoidetaan. Koskaan ei tiedä, mihin sitä vielä

joutuu suostumaan, kun toimiston ovesta astuu si-

sään. Nakkilista on arvaamaton ja myös loputon. Se

ei meitä säikäytä, emme me tätä tekisi jos se ei olisi

meistä oikeasti mukavaa!

Nyt hassuttelut kuitenkin syrjään, sillä kuuluu

meidän arkeemme muutakin. LYYn kunta-asiat olisi-

vat hurjasti huonommin jos Minna ei niitä luotsaisi

rautaisella otteella. Reiluudesta ja maailmanparan-

nuksesta huolehtii Elisa, ovatpa kansainväliset asi-

atkin lähellä Miss Kehymme sydäntä. Hassusektorius

ei ole myöskään suojellut meitä erilaisilta työryhmil-

tä, vaan vaikutamme niissä ahkerasti.

Minnan loppusanat: Tämä teksti on kirjoitet-

tu junassa tylsän päivän jälkeen matkalla Hel-

singistä Rovaniemelle. Tätä edeltävän kappa-

leen kohdalla Elisalla kuitenkin iski iltavilli, ja nyt

se riekkuu tuolla pitkin junan käytävien kaiteita.

Kunnon viihdyttäjäapina (?) minulla täällä mat-

kassa. Täytyy käydä hakemassa se takaisin hyt-

tiin ja yöunille. Nähhään ylpällä, sieltä meidät

joka päivä löytää. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

*HYY eli Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

M I N N A J A E L I S A , E L I S A J A M I N N AKirjoittajat toimivat LYYn hallituksessa

Näin aikuisten kesken – mitä jos kannustetaan,

autetaan ja tuetaan toisiamme sen sijaan, että

omien puutteittemme piilottamiseksi yritämme pila-

ta toisen mainetta tai heikentää hänen sosiaalista

pääomaansa? Kiusattu ei välttämättä selviä tilan-

teestaan omin voimin. Jo pienikin ystävällinen ele

voi auttaa. Ylioppilaskunnalla on kiusaamisen suh-

teen ehdoton nollatoleranssi ja tarvittaessa siihen

puututaan myös meidän puolestamme.

Aivan ensimmäinen askel korkeakoulukiusaami-

sen hoidossa on kuitenkin se, että asia ylipäätään

tunnustetaan. Kun huomaat kiusaamista, puututhan

siihen. Yhteisö, jossa voi olla oma itsensä ja tehdä

virheitä pelkäämättä kiusatuksi joutumista, on kai-

kille parempi yhteisö. Jos opiskelija kokee opinto-

jensa parissa tai opiskelijayhteisönsä jäsenenä jon-

kinlaista kiusaamista, häirintää tai syrjintää, hän voi

kääntyä ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilöiden

puoleen. Toivottavasti tähän tarvitsee tukeutua en-

tistä vähemmän – otetaan kaikki mukaan!

E L I A S R A U H A L AHallituksen puheenjohtaja

KIUSAAMISELLE NOLLATOLERANSSI

HASSUSEKTORI

L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 64

LAPIN KANSA väitti pääkirjoituksessaan 8.4., ettei

laina ole kauhistus opiskelijalle. Väite on kaukana

Lapin korkeakouluopiskelijoiden näkemyksestä.

Opiskelijat ovat Suomen pienituloisin väestöryh-

mä. Nyt opiskelijoiden perustoimeentulosta leika-

taan pois neljännes, joka vuositasolla on noin 780

euroa (vrt. lapsilisien leikkaus vuositasolla noin 12e/

lapsi). Mitään muuta kansanryhmää ei rokoteta näin

rajusti. Jo nyt noin 40% korkeakouluopiskelijoista

kokee itsensä köyhäksi. Opiskelijoiden odotetaan

syövän lainarahalla.

Lapin Kansan mukaan lainapainotteisuus ei ole

suuri ongelma. 90-luvulta lähtien opiskelija on kui-

tenkin tilastojen valossa karttanut lainaa viimeiseen

asti. Todennäköistä on, että lainanoton sijaan opis-

kelijat lisäävät työntekoa, joka pidentää valmistu-

misaikoja. On todettu, että vähävaraisten perhei-

den lasten lainanottohalukkuus on huomattavasti

pienempi kuin suurituloisten. Vaarana on, että kou-

lutuksen periytyvyys kasvaa ja suomalaisten eriar-

voisuus lisääntyy.

Toimeentulo aiheuttaa jo nyt usein huolta ja

stressiä yli puolelle korkeakouluopiskelijoista. Opis-

kelukyvyttömyyden suurin syy tällä hetkellä on

mielenterveysongelmat. Opiskelijoiden toimeentu-

lon heikentyminen voi pahimmillaan näkyä taak-

kana mielenterveyspalveluissa ja tulevaisuuden

työkyvyttömyyseläkkeissä.

Pääkirjotuksessa todettiin vanhempien ikäpol-

vien rahoittaneen opintonsa lainalla – tilanne on

nyt täysin eri. Ennen akateeminen tutkinto taka-

si lähes varman työpaikan. Työnsaanti ei nykyään

LAINATAAKKA KAUHISTUTTAA

ole varmaa kuin valmistuneille lääkäreille, lisäksi

monella alalla palkkaus on koulutukseen nähden

heikko ja tämä vaikeuttaa suurten lainasummien

takaisinmaksua.

Suomen vertailu muihin Pohjoismaihin on ongel-

mallista; YLE:n mukaan muissa Pohjoismaissa opin-

tolainan takaisinmaksua helpottaa esimerkiksi mak-

sutauot ja vapautukset sekä pidemmät takaisinmak-

suajat. Suomen eroa muihin Pohjoismaihin korostaa

myös huomattavasti paremmat työllisyysnäkymät.

Olemme samaa mieltä EK:n hallituksen puheen-

johtaja Alahuhdan kanssa (Kauppalehti 7.10.2015)

siitä, että osaaminen on Suomen pitkän tähtäimen

hyvinvoinnin ydin. Opintotuen merkittävät heiken-

nykset eivät ole ainoastaan potku opiskelijoiden

nilkkaan, vaan myös leikkaus Suomen kansantalou-

den tärkeimmästä pääomasta.

E L I A S R A U H A L ALapin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaLYY:n ja Lapin Ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan puolestaKirjoitus on julkaistu myös Lapin Kansassa 12.4.2016

L2-HANKKEEN PUITTEISSA on kevään aikana perus-

tettu lisätyöryhmät selvitys- ja kehitystyöhön. Yhteen-

sä työryhmiä perustettiin seitsemän. Sekä LYY että

ROTKO saivat nimetä omat edustajansa työryhmiin.

Perustettuja työryhmiä ovat johto- ja sääntelytyöryh-

mä, opintopolkujen ja opintopolkujen kehittämistyö-

ryhmä sekä erilaisia hallinnon rakennetyöryhmiä. Työ-

ryhmien toiminta jatkuu toistaiseksi. LYYn nimeämät

edustajat ovat Elias Rauhala, Minna Peltomaa, Meri-Tuulia Taipale, Iida Vesterinen ja Alesi Lindqvist.

Lappi 2 hanke sai alkunsa Lapin yliopiston aikeis-

ta ostaa Lapin ammattikorkeakoulu. Selvitysmies

Hannes Manninen selvittää parhaillaan yhdistymi-

sen kulkua. Hanke on ollut vastatuulessa muun mu-

assa Kemin kaupungin vastustuksen vuoksi. Konk-

reettisia tuloksia on odotettavissa vuonna 2017.

Hankkeen toteutuessa yliopisto ja ammattikorkea-

koulu säilyisivät silti itsenäisinä yksikköinä.

LAPIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN hallitus vie-

railee toukokuussa Luleå Studentkårin luona Ruot-

sissa. Vierailun tarkoituksena on luoda suhteita ja

vaihtaa ideoita erityisesti vaihto-opiskelijoiden integ-

roimisesta, tapahtumakulttuurista ja ylioppilaskuntien

toimintatavoista. Luulajan yliopistossa ovat edustet-

tuna muun muassa oikeustieteet, kasvatustieteet,

kauppatieteet, teknillinen koulutus ja yhteiskunta-

tieteet. LYYn puheenjohtaja Elias Rauhala toivoo

matkan lisäävän yhteistyötä ja hyvien käytänteiden

jakamista. Vierailusta tulee myöhemmin reportaasi.

L2-HANKKEEN TYÖ-RYHMÄT PERUSTETTULYY VIERAILEE

LUULAJAN YLIOPPILAS-KUNNASSA

5L Y Y

YKY PUHUA ON ihmisyyden perustaito, ja

nykyajan ammateissa kommunikointitaito-

jen merkitys korostuu. Vakuuttavasti argu-

mentoivan on helppo vaikuttaa muihin ih-

misiin. Historiamme tuntee puheita, jotka muuttivat

maailmaa. John F. Kennedyn ”Ich bin ein Berliner”,

Kingin ”I have a dream” sekä Ronald Reaganin

vaatimus Gorbatšoville, ”Tear down this wall”, ovat

kiistatta jättäneet jälkensä historiankirjoihin.

Sanan säilä on taito, jota on harjoitettava tullak-

seen mestariksi. Harvempi on seppä syntyessään, ja

Lapin yliopiston kielikeskus tarjoaa aiheesta kurs-

seja. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa opiskeleva

Deniz Yildiz olikin saanut vaikutteita puheviestin-

nän kurssilta, ja suunnitteli viime syksynä väittely-

seminaarin järjestämistä Rovaniemen European Law

Students’ Associationille, ELSA Rovaniemelle.

”Juristeille retoriikka ja ilmaisun hallinta tule-

vat olemaan tärkeitä omassa työelämässä. Ne ovat

olennainen osa juristin ammattia”, Yildiz pohtii.

”Toki taito on yleishyödyllinen alalla kuin alalla”,

hän jatkaa.

Yildizin mukaan väittelytoiminta on yleistä muis-

sa yliopistoissa, mutta se ei kuitenkaan ollut ran-

tautunut napapiirille. ELSA:n seminaarin jälkeen Yil-

diz jäi pohtimaan, voisiko väittelyä alkaa harjoittaa

esimerkiksi jonkinlaisessa yhteisössä. Oikeustieteitä

myöskin opiskellut Oskar Toivonen tutustutti Yildi-

zin Helsingin yliopistolla toimivaan väittelyihin kes-

kittyvään yhdistykseen, joka on toiminut vuodesta

2001 lähtien.

”Aloimme pohtia, miten saman konseptin saisi siir-

rettyä tänne Lappiin. Kävinkin Helsingissä niin kutsu-

tussa harjoittelupäivässä tutustumassa toimintaan.”

Helsingin kerho käyttää väittelyissään kan-

sainvälisiä sääntöjä, jotka perustuvat Britannian

parlamentaariseen käytäntöön. Samoja sääntöjä,

tai niiden muunnelmia, käytetään väittelyseuroissa

ympäri maailman. Brittityylinen väittely on joukkue-

laji, joka kehittää harrastajansa taitoja monipuoli-

sesti niin argumentoinnissa kuin loogisessa ajatte-

lussakin. Pyörää ei alettu keksiä uudelleen, vaan

toimivaksi havaittu konsepti päätettiin siirtää lähes

sellaisenaan myös pohjoiseen.

Kerho on toiminut Lapin yliopistolla alkuvuodesta

lähtien, ja kokoontumisia on järjestetty joka keski-

viikko lomia lukuun ottamatta. Toistaiseksi osanot-

tajat ovat koostuneet oikeustieteilijöistä, mutta jär-

jestäjät toivovat kerholle poikkitieteellistä osallistu-

jakuntaa. Esimerkiksi Helsingin kerhossa väittelijöitä

on tieteenalasta riippumatta. Kerhon on järjestänyt

myös näytösväittelyitä F-siiven Agoralla.

”Itse innostuin toiminnasta ja ajattelin, että se

on yleishyödyllistä. On tärkeää pystyä puhumaan

aiheesta kuin aiheesta ja argumentoida uskotta-

vasti. Tätä kautta myös omasta epävarmuudesta voi

päästä eroon ja kehittyä”, Yildiz kertoo.

Vaikka kerhosta ei opintopisteitä saakaan, tar-

joaa kerho jotain pisteitä vielä paljon tärkeämpää:

aitoa kehittymistä. Järjestäjien tarkoituksena on tu-

levaisuudessa rekisteröidä toiminta yhdistykseksi,

jotta toiminnalle saataisiin jatkuvuutta ja ihmisiä,

jotka ottavat kopin toiminnan harjoittamisesta.

”Yksi mielenkiintoisimmista ja opettavaisimmista

asioista väittelyissä on ollut se, että välillä on jou-

tunut väittelemään sellaisen asian puolesta, jota

ei välttämättä todellisuudessa kannattaisi. Se pa-

kottaa ottamaan myös toisen ihmisen näkökannan

huomioon ja asettumaan tämän asemaan. Se, jos

mikä, kehittää ajattelua”, Yildiz summaa.

T E K S T I M A T I A S P A R T A N E N

K U V I T U S M A R I A T U U N A N E N

UNIVERSITY OF LAPLAND DEBATING SOCIETYK

L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 66 Y L I O P I S T O L L A

UNIVERSITY OF LAPLAND DEBATING SOCIETY

Ettekö te sivistymättömät pulliaiset muka tiedä, kuka minä olen? Minut pitäisi muistaa Tivolin uskollisena pal-velijana, riemukkaimpien iltojen kirk-kaimpana kiintotähtenä ja Rovanie-men kauppalan mahtavimpana maa-merkkinä. Moni on varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että ilman minua Tivoli ei olisi ollut ar-voisensa. Näin se on, tämä on totuus!

Sitten koitti se tur-meluksen aika, kun ih-miset halusivat tuhota kaiken hyvän ja ar-vokkaan. Minut, voitte-ko kuvitella, raahattiin Tivolin kellariin pölyt-tymään. Siellä minua ei käynyt katsomassa kukaan. Ei ollut kaljaa, ei kavereita, ei silmän-iloja. Aloin jo unohtaa, miten hyvin kypsynyt viini helmeilee kielel-lä, kun sitä kepeässä seurassa siemaillaan. Luulin kaikkien sham-panjanhuuruisten ilto-jeni olevan jo takana päin, kunnes eräänä huhtikuisena päi-vänä näin valon kajastavan Valsan pö-lyisen kellarin oven raosta.

Nyt olen onneksi jälleen arvoisellani paikalla. Vähän loihakkaampaa olisin kyllä eläkepäivilleni odottanut, mutta jos tämän parempaan eivät pysty, niin olkoon sitten niin. On täällä kuitenkin siedettävämpää, eikä kukaan örvel-lä jaloilleni. Surkeita juttujahan täällä kuitenkin kuulee, kaikenlaista persei-lyä, mutta menkööt. Toisinaan sortuvat nuo myös suoranaiseen irstailuun! Luu-levat etten näe, mutta minä todellakin

näen ja kuulen! Aina samaan aikaan tulevat, samasta ovesta, nämä kaksi. Niin on punaiset posket ja hymyssä suu. Tuitui vaan! Saatana.

Vaikka nyt olen elämääni siedettäväl-lä tasolla tyytyväinen, en voi unohtaa koskaan niitä röyhkeitä haudanryös-täjiä! Kirkkaimpana mielessäni loistaa

edelleen niiden “mu-ka-hauskojen” maan-matosten hiprakan vä-rittämät kasvot, jotka uskalsivat ylimielisesti anastaa käteni vuonna 2013 keskellä kovimpia vappuhulinoita! Voi ju-malauta. Näissä ihmisis-sä asuu koko opiskeli-jakunnan perikato! Sa-nokaa minun sanoneen!

Pahinta näissä päi-vissä on kuitenkin kat-sella tuon katalan kä-denryöstäjän ilkikuris-ta virnuilua. Mikään hyvittely ei tule minulle riittämään, ei kiillotuk-set, ei putsaukset. Käsi on menetetty! Kumpa joku sattuisi tietämään,

missä oikea käteni tällä hetkellä on! Olisin tälle tietäjäsielulle ikuisesti kii-tollinen! Tietäjät voivat ilmoittaa kä-den sijainnista minulle osoitteeseeni haarniska@lyy.fi. Käden löytäjä saa ikuisen kiitokseni!

Oispa edes kaljaa. Pääsihteerin kaa-pissa sitä olisi pöytäviinaa, kyllä se-kin maistuisi. Mutta ei ole tarjoiltu si-täkään, ei. Ennen oli kunnollista. Pää-sihteeritkin ymmärsi hyvän päälle. Ihmeen takakireää porukkaa nämä nykyiset, kyllä oli Tivolissa erilaista. Onneksi on vappu.

HERRA HAARNISKA

Kirjoittaja on aloittanut huhtikuussa korkeassa

tarkkailuviras-sa LYYn toi-mistolla. Sitä ennen hän on toiminut le-gendaarisen

yökerho Tivolin vartijana parin vuosikymme-

nen ajan.

7T A R K K A I L I J A

NÄIN VOITAT ENSI VUODEN KPS-TURNAUKSEN – EHKÄ T E K S T I A L E K S I I . P O H J O L A

K U V I T U S S I I R I H I R S I A H O

L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 68

NÄIN VOITAT ENSI VUODEN KPS-TURNAUKSEN – EHKÄ UN LYY ILMOIT TI tekevänsä

kulttuuriteon ja järjestävänsä

kivi-paperi-sakset–turnauk-

sen, minä en meinannut py-

syä housuissani. Siinä missä 50-luvulla

leikittiin käpylehmillä ja vedettiin pit-

kää tikkua ikävistä tehtävistä, jaetaan

tänä päivänä arjen nallekarkit tällä ja-

lolla pelimuodolla.

Kivi-paperi-sakset on yksinkertai-

suudessaan nerokas peli. Täydellisim-

millään pelattuna se noudattelee peli-

teoriasta tuttua Nashin tasapainoteo-

riaa, jossa käytetty strategia ei anna

etua vastustajaan nähden. Käytän-

nössä kivi-paperi-sakset-pelissä tämä

tarkoittaa täydellistä satunnaisuutta

valittaessa kiven, saksien ja paperin

välillä. Tällöin voiton mahdollisuus on

1/3, tasapelin 1/3 ja häviön 1/3. Mut-

ta tiedättekö, ihminen ei ole kone. Ih-

minen ei pysty täydelliseen satunnai-

suuteen ilman apuvälineitä. Ja kuka

nyt haluaisi pelata strategialla, joka

mahdollistaa myös vastustajalle yhtä

suuren voiton todennäköisyyden kuin

itselle? En minä ainakaan.

Kivi-paperi-sakset-pelissä on kyse

ennen kaikkea vastustajan lukemi-

sesta. Täytyy osata arvioida, kuinka

kokenut pelaaja on vastassa ja mitä

strategiaa pelaaja mahdollisesti käyt-

tää (jos ylipäätänsä käyttää). Jos ha-

luaa voittaa kivi-paperi-sakset-pelis-

sä, täytyy olla askeleen edellä vastus-

tajaa. Avain voittoon ei löydy omasta

ennalta mietitystä pelistrategiasta,

vaan nimenomaan siitä, että pystyy

muuttamaan omaa strategiaa vastus-

tajan strategian mukaan.

Jos peli pelataan yhdestä voitosta,

on strategialla toki pienempi merki-

tys kuin esimerkiksi paras kolmesta,

paras viidestä tai paras seitsemästä

systeemissä. Jos joudut hankalaan ti-

lanteeseen esimerkiksi kaveriporu-

kan mökkiviikonlopun jälkeen ja illan

isäntä ehdottaa, että kuivakäymälän

tyhjentäjä ratkaistaan kivi-paperi-

sakset-pelillä paras yhdellä otoksella,

niin suosittelen pelaamaan paperia,

jos vastassasi on kokematon pelaaja.

Tämä johtuu siitä, että paineen alla

kivi assosioituu ihmisten mieleen en-

simmäisenä sanana ja kokematon pe-

laaja aloittaa kivellä. Jos taas arvelet,

että vastassa on kokenut pelaaja joka

ehkä tietää tämän, on syytä pelata

edelleen paperi. Tämä siitä syystä,

että vastustajakin pelaa todennäköi-

sesti paperin, jolloin et ainakaan hä-

viä kättä. Voit myös vaihtoehtoisesti

ottaa riskin ja hakea suoraa voittoa

saksilla silläkin uhalla, että olet luke-

nut vastustajan tietotaidon väärin ja

hän pelaakin kiven.

Mitä enemmän erävoittoja lopulli-

seen voittoon vaaditaan, sitä enem-

män strategian merkitys kasvaa. Ih-

miselle voittavan käden vaihtaminen

on vaikeaa. Niinpä pelaajat jäävät to-

dennäköisemmin toistamaan voittavaa

kättä kuin vaihtavat sen. Ja kääntä-

en, kun pelaaja häviää jollain kädel-

lä, hän todennäköisemmin vaihtaa sitä

kuin pitäytyy siinä. Lopullinen avain

voittoon on kuitenkin se, että osaat

tunnistaa vastustajan käyttämän stra-

tegian. Seuraa, mitä käsiä hän pelaa

eniten ja missä järjestyksessä. Myös

kaikenlainen psykologinen peli on ai-

noastaan ja vain hyväksi. Pidä oma

pokeri, mutta yritä horjuttaa vastusta-

jan tasapainoa. Mitä enemmän pääset

vastustajan pään sisälle, sitä epävar-

maksi hän muuttuu. Henkinen yliote

on jo puoli voittoa.

Kaikki tämä tietotaito ja vuosien

pelikokemus takataskussani lähdin

itsevarmana valloittamaan LYYn kivi-

paperi-sakset-turnausta. Mukanani oli

sparraajat, jotka pyörittelivät ranteeni

lämpimäksi, sillä sulavuus liikeradois-

sa kertoo itsevarmuudesta. Katselin

osallistujajoukkiota etukäteen ja yri-

tin arvioida heidän kokemustason. En-

simmäisessä erässä vastaani tuli her-

ra, jonka arvioin satunnaispelaajaksi.

Strategia toimikin hyvin ja voitto irtosi

lopulta suhteellisen helposti. Jännitys

ja ensimmäisen otteluvoiton saavutta-

minen purkautui hillityllä tuuletuksella.

Toisessa vaiheessa vastaani asettui

kaunis opiskelijatar. Kokemustasoa oli

vaikea arvioida etukäteen, sillä olihan

hän toisaalta voittanut ensimmäisen

ottelunsa, mutta ei silti vaikuttanut tä-

män pelimuodon aktiiviharrastajalta.

Päätin muuttaa lähestymistapaani ja

aloittaa psykologisen pelin. Ilmeetön,

kivikasvoinen tuijotus suoraan vastus-

tajan silmiin luulisi pehmittävän kovim-

mankin pelaajan. Mutta olin tehnyt

virheen; jokaisella meistä on heikko

kohta ja minulla se on itsevarmat nai-

set. Vastustaja olikin päättänyt nou-

dattaa samaa strategiaa kuin minäkin

ja tuijotti yhtä ilmeettömästi takaisin.

Epävarmuus alkoi hiipiä puserooni ja

huomasin hermoilevani. Samaa tah-

tia kun hävisin käsiä, painui katseeni

pikku hiljaa alas. Vastustaja oli murs-

kannut minut henkisesti ja tiesin hä-

viäväni. Turnaus päättyi siis osalta-

ni suureen pettymykseen jo toisella

kierroksella. Sparraajani puolestaan

osoittautuivat vain ”kavereikseni” ja

vaihtoivat välittömästi leiriä tappio-

ni jälkeen. Olin kaatunut liialliseen it-

sevarmuuteen ja omien heikkouksieni

kieltämiseen.

LYYn kivi-paperi-sakset-turnaus oli

lopulta naisten näytöstä eikä miehille

jätetty muuta kuin statistien rooli. Fi-

naalissa tiukan taistelun jälkeen voit-

tajaksi selviytyi Merja Herrala. Jos ja

toivottavasti kun ensi lukuvuonna on

uuden turnauksen aika, olen mukana

uudistetulla taktiikalla sekä entistä

paremmilla henkisillä valmiuksilla. Pe-

ruskuntokauteni on jo alkanut. �

K

LOPULLINEN AVAIN VOIT TOON ON SE, ET TÄ OSAAT TUNNISTAA VASTUSTAJAN KÄYTTÄMÄN STRATEGIAN.

9I L M I Ö

M O V E

A R OU

ND

!

T E X T A N D P H O T O S M O I R A D O U R A N O U

L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 610

TUDYING IN THE University

of Lapland is not only about

reading books. Especially

in the Faculty of Art and

Design, short trips and excursions are

a “To Do” thing. Articles and reviews

have been written for the success of

the Finnish Educational system, but

where exactly does the secret lay?

On moving around!

As part of the advanced Service

Design project – included in the new

Arctic Art and Design master program

– we had the chance to join two

excursions, both significant enough

to be remembered! We were asked

to improve the customer experience

for the Finnish company PENTIK; and

so, we had the opportunity to visit the

place where everything started: Posio.

Hopped on, into two mini buses,

we travelled a couple of hours till we

got to visit the world’s northernmost

ceramics factory, the company’s of-

fices and studio, the Pentik-mäki Cul-

tural Centre, the Timisjärvi Artist Resi-

dency, the Anu Pentik Art gallery and

the founder/artist herself. As a stu-

dent, it is great to get to know your

study project in depth, but as an in-

ternational person, it is even greater

to discover the reality in life, in the

country you live in. Finnish people are

pioneers in many fields, and “making

things happen”, is one of those.

One of the key points, especially in

Lapland, is the Mökki lifestyle. A week

later, we got to experience a two days

working in a great place, by the lake

Simojärvi. There, we had the chance

to work with our teams, brainstorm by

the beautiful Lappish view, make a fire

and grill sausages, try out some un-

successful ice-fishing and above all,

enjoy the “silence”. In such a place

one can calm him/herself, or enjoy

the company by the fireplace and of

course, spend some time in the tradi-

tional Finnish sauna.

Studying in University class-

rooms and having the trips, made

the course more interesting but also

demanding. Our study results have

been more productive than expect-

ed. Our team co-operation boosted

our friendship, and the exchange of

information and ideas, has developed

our personal thinking.

Trips and excursions are definitely

a “To Do” thing every international

student should have the possibility to

experience. And if you haven’t made a

fire before, or haven’t been in sauna,

do not be afraid.

North is for those who do not hesi-

tate to challenge themselves. If you

are here, it means you already belong

to that group. �

S“FINNS HAVE A LOT THEY SHOULD BE PROUD OF.”

Skilled employees are doing the final touch. Here, one of Anu Pentik’s assistants is applying the colors, after Anu herself has made the graphic design, for a customized collection.

Ice-fishing – in other words, Finnish meditation – was one of the things we tried before leaving mökki. Anu Corin, stu-dent in master of arctic art & design, is waiting patiently.

Pentik’s production technology is unique worldwide, feldspar and silica come from Finland, and the products are shaped with plaster moulds, moulding machines, presses or by hand.

11I N E N G L I S H

PIENPANIMO TIETEELLISELLÄ TARKKUUDELLAT E K S T I A L E K S I I . P O H J O L A

K U V I T U S M E R I H E I K K I L Ä

Suomalaisten alkoholi-juoma tottumukset ovat monipuolistuneet viimeis-ten vuosien aikana. Enää kaupan hyllyiltä ei löydy pelkästään suomalaisten pitkään suosimaa perus-lageria, vaan hyllyt ovat täyttyneet porttereista, Indian pale aleista, riisi- ja vehnäoluista ja muista erikoistuotteista. Maku-mieltymysten laajentuessa yhä useampi on alkanut valmistamaan oluensa myös itse ja pienpani-moita onkin syntynyt viime vuosina tiuhaan. Oululainen Sangen Oy eroaa jo yhtiömuotonsa vuoksi useista pienpani-moista, sillä osuuskunta tai toiminimi on varmasti yleisempi hallinnointi-tapa pienpanimolle kuin osakeyhtiö. Yhtiöllä on muutenkin uuden-lainen lähestymistapa pienpanimotoimintaan.

L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 612

ANGEN OY on vuonna 2015

perustettu pienpanimo, joka

poikkeaa monellakin tavalla

perinteisestä pienpanimosta.

Siinä missä pienpanimo syntyy usein

kaveriporukan ja aktiivisten harrasta-

jien kesken lähinnä tukemaan ja sy-

ventämään omaa harrastustoimintaa,

on Sangen perustettu asiantuntija-

organisaation päälle jo valmiiksi aja-

teltuina tehtävänkuvauksina. Sangen

Oy:stä voidaankin puhua tavoitteelli-

sena pienpanimona, joiden perustaja-

jäseniä yhdistää vahva kiinnostus al-

koholijuomien valmistamiseen.

”Meillä on monelta eri osa-alueel-

ta kokemusta liiketoimintaa ajatellen.

Mukana on niin markkinoinnin, medi-

an ja rahoitusalan osaajia, lakimiehiä

sekä vesien käsittelyyn ja bioprosessi-

tekniikkaan erikoistuneita henkilöitä,

jotka oman työn ohessa toimivat San-

gen Oy:ssa”, kertoo Sangen Oy:n hal-

lituksen puheenjohtaja Mikko Ahokas.

Laboratoriokasvatettua hiivaa ja pohjoista humalaaSangen Oy haluaa tehdä alkoholijuo-

mansa mahdollisimman tuoreista ja

omavaraisista raaka-aineista. Sangen

laboratoriossa Oulussa valmistetaan-

kin eri hiivakannat eri olutlaaduille.

Hiivakanta vaikuttaa merkittävästi

oluen lopputulokseen eikä sama hii-

va välttämättä sovellu eri oluttuot-

teille. Harvalla pienpanimoyrittäjällä

on mahdollisuutta tai intoa valmistaa

hiivakantansa itse. Siksi laboratorio

toimiikin osana Sangen liiketoimintaa;

sieltä on mahdollisuus ostaa hiivakan-

toja ja muita laboratoriopalveluita.

Laboratorio toimii myös tuotekehi-

tyksen alustana. Laboratoriossa olut-

reseptejä voidaan testata ja siirtää

myöhemmin tuotantoon. Tämä mah-

dollistaa sen, että Sangen Oy voi tar-

jota mahdollisuuden olutreseptien mo-

nipuoliseen tuotantoon.

”Näillä näkyminen meille ei ole tu-

lossa vakituista panimomestaria jolta

tulisi reseptit, vaan voimme toimia esi-

merkiksi freelancer-tyyppisesti, jossa

koe-erät valmistetaan laboratoriossa

ja siirretään sitten mahdolliseen tuo-

tantoon”, havainnollistaa Ahokas.

Sangen Oy:lla on myös kunnianhi-

moinen tavoite kasvattaa humalansa

itse. Suomessa humalan kasvattami-

nen on taantunut lähinnä koristekas-

vien viljelyyn eikä teollisessa mitta-

kaavassa tuotettua humalaa juuri vil-

jellä. Jos Sangen Oy:n suunnitelmat

toteutuvat, voidaan ensimmäinen sato

kerätä jo ensi syksynä.

Tornion panimon paluuHartwall sulki Lapin Kullan Tornion pa-

nimon vuonna 2010. Sitä ennen Tor-

niossa ehdittiin valmistaa olutta eri

toimijoiden toimesta aina vuodesta

1873 asti. Panimon sulkeminen olikin

kova isku paikallisille sekä työpaikko-

jen että myös perinteiden kannalta.

Sangen Oy aikoo kuitenkin palauttaa

oluen valmistamisen Tornioon. Se on

solminut aiesopimuksen Lapin Kullan

tehdaskiinteistöä hallinnoivan Arctic

Property Oy:n kanssa noin 1000 neli-

ön suuruisista tiloista. Käynnissä ole-

van osakeannin tavoitteena on kerä-

tä rahaa 1.5 miljoonaa euroa alarajan

ollessa 250 000 euroa. Tällä hetkel-

lä osakeannissa on kerättynä reilut

300 000 euroa, joka mahdollistaa

Tornion panimon avaamisen.

”Osakeannin alaraja mahdollistaa

aiesopimuksen voimaantulon Arctic

Property Oy:n kanssa. Tavoitteena

on ottaa käyttöön 18 käymissäiliötä

ja valmistaa vuosittain puolitoista mil-

joonaa olutlitraa”, toteaa Ahokas.

Suomessa pienpanimoiksi lasketaan

vuodessa alle 10 miljoonaa litraa tuot-

tavat panimot. Vertailuna Lapin Kultaa

valmistettiin viimeisinä vuosina Tornion

panimossa noin 200 miljoonaa litraa.

Uutta tekniikkaa tölkityksen avuksiSangen Oy:n tuotteita on saata-

villa tulevaisuudessa niin pulloissa

kuin myös tölkeissä. Tornion tehtaa-

seen ollaankin suunnittelemassa täy-

sin uudenlaista tekniikkaa käyttävää

tölkityslinjastoa, kun lasermerkintöihin

erikoistunut Cajo Technologies ja San-

gen Oy solmivat yhteistyösopimuksen.

Uusi lasertekniikkaa käyttävä tölkitys-

kone on pilottihanke, mutta parhaassa

tapauksessa sen avulla voidaan paran-

taa energiatehokkuutta sekä kehittää

ympäristömyönteisempää teknologiaa,

kun liuottimien ja lakkojen käyttö voi-

daan poistaa jo tuotantovaiheessa.

Mahdollinen laserteknologiaa hyö-

dyntävä tölkityskone myös laskisi tölk-

kierien minimitoimitusmääriä, mikä

puolestaan mahdollistaisi tulevaisuu-

dessa pienempien tuotantomäärien

tölkkipakkaamisen.

Ensimmäiset oluet kesäksiSangen Oy:n ensimmäiset oluet on

saatavilla heinäkuun lopussa Oulussa

järjestettävillä Qstock-festivaaleilla.

Takataskussa on myös sopimus tornio-

laisten K-kauppiaiden kanssa, joten

Sangen olutta on saatavilla tulevai-

suudessa myös torniolaisista kaupois-

ta. Tämän lisäksi yhtiöllä on tarkoitus

tulevaisuudessa avata omat myymä-

länsä Tornioon, Ouluun ja Helsinkiin

sekä solmia uusia yhteistyösopimuk-

sia pubien ja vähittäismyyjien kanssa.

Tällä hetkellä alkoholilainsäädän-

tö ei salli pienpanimoiden myydä omia

tuotteitaan suoraan panimosta. Alko-

holilainsäädännön uudistaminen on

kuitenkin vireillä sosiaali- ja terveysmi-

nisteriössä. Linjauksen mukaan uuden

alkoholilainsäädännön on tarkoitus

poistaa esimerkiksi elinkeinopolitiikan

kannalta turhaa sääntelyä. Uusi alko-

holilainsäädäntö on tarkoitus esitellä

eduskunnalle kevätkaudella 2016 ja läpi

mennessään se astuisi voimaan 1.1.2017.

”Palaute panimohankkeesta on ol-

lut pääsääntöisesti myönteistä. Ihmi-

set ovat olleet innoissaan tästä hank-

keesta”, päättää Ahokas. > Sangen Oy:n nettisivut www.sangen.fi

S

TAVOIT TEENA ON OT TAA KÄYT TÖÖN KAHDEKSANTOISTA

KÄYMISSÄILIÖTÄ JA VALMISTAA VUOSIT TAIN PUOLITOISTA MILJOONAA

OLUTLITRAA

13I L M I Ö

RAAFISENA SUUNNITTELIJANA

olen kiinnostunut pakkaus-

suunnittelusta ja pakkausten

välittämistä mielikuvista. Kuul-

lessani puhetta niin sanotuista ”hipste-

rioluista”, minua alkoi kiinnostaa kuin-

ka tällaiset oluet viestivät laadukkuut-

ta ja erikoisuutta. Selatessani netissä

erilaisten pienpanimoiden sivuja huo-

masin, kuinka laaja kirjo panimoiden

brändeissä on. Yleinen stereotypia sii-

tä, että pienpanimo-oluita kuluttavat

hipsterit, jotka haluavat hienostella

mahdollisimman erikoiselta kuulostavil-

la oluttyypeillä ja tärkeillä tietämyksel-

lään, romuttui hyvin pian tutustuessani

pienpanimokulttuuriin. Sain loistoide-

an käsitellä kandidaatintutkielmassani

suomalaisten pienpanimo-oluiden eti-

kettien mielikuvallisuutta ja brändiä.

Usein brändi saatetaan virheellises-

ti mieltää vain merkiksi tai tuotemer-

kiksi, vaikka se liittyy enemmän merkin

ympärille kehittyneeseen maineeseen

ja imagoon. Nimen ja merkin lisäk-

si brändi on perinteisesti määritelty

joksikin ominaisuudeksi, jolla pyritään

erottautumaan kilpailijan tuotteista tai

palveluista ja viestimään paremmuut-

ta. Nykyään brändi osataan nähdä laa-

jemmin koko yrityksen tai organisaati-

on toimintaa ohjaavana visiona.

Alun perin pienpanimo-oluiden

etikettien tutkiminen kandidaatin-

tutkielmassa taisi olla vitsi, tai aina-

kin yksi monista hauskoista ideoista.

Aihe vei kuitenkin mennessään, sillä

etiketteihin tarkemmin tutustuttua-

ni kävivät ne entistä kiinnostavam-

maksi. Laadukkuuden ilmaisun tutki-

misen lisäksi minua kiinnosti pienpa-

nimo-oluiden etikettisuunnittelun ja

tavallisten ”bulkkioluiden” etikettien

vertailu keskenään. Koska hintalapun

lisäksi tuotteen laadukkuutta vies-

titään erilaisin suunnittelun keinoin

luomalla mielikuvan laadusta, käsitte-

len tutkielman teoriaosuudessa myös

mielikuvamarkkinointia.

Valitsin ruokakaupoista ja Alkosta

aineistooni muutamia mielenkiintoi-

simman näköisiä ja toisistaan formaa-

tin, värien ja tyylin puolesta erottuvia

etikettejä. Lisäksi lähestyin viittä eri

pienpanimoa sähköpostitse ja pyysin

heitä lähettämään minulle etikettejä

aineistoani varten. Panimoiden kiin-

nostus ja innostus aiheeseen oli kan-

nustavaa, ja Hopping Brewsters -pa-

nimolta minulle ystävällisesti tarjottiin

jopa haastattelun mahdollisuutta. Vii-

destä panimosta, joille lähetin vies-

tiä vastasi neljä, mutta lopulta vain

kaksi ehti lähettää etikettejä. Hop-

ping Brewsters lähetti ilahduttavat

yhdeksän etikettiä ja kaksi julistetta,

ja Virossa oluensa valmistuttama Ice

Beaver lähetti heidän ainoan tuolloin

myynnissä olevan oluttyypin etiketin.

Minulle on useasti ehdotettu, että

olisin ottanut valokuvia pullojen eti-

keteistä ruokakaupoissa ja Alkoissa.

Halusin kuitenkin saada etiketit koko-

naisuudessaan käsiini. Useat etiketit

ovat hyvin leveitä ja kiertävät lähes

koko pullon, jolloin niitä olisi pitänyt

kuvata eri kulmista. Hyödynnän eti-

kettien mielikuvallisuutta tutkiessani

semiotiikkaa (merkkioppi) ja multimo-

daalista semiotiikkaa, jonka mukaan

esimerkiksi etiketin värit, typografia,

formaatti eli muoto, paperivalinta ja

materiaalin tuntuma, toimivat kaik-

ki mielikuvia välittävinä osasina. Eti-

kettien kokonaisuutta on helpompaa

arvioida, kun ne näkee kerralla ko-

konaan. Lisäksi minulle on graafisena

suunnittelijana hyödyllistä perehtyä

siihen, kuinka etiketin kuva-ala jae-

taan eri osiin.

T E K S T I M E R I H E I K K I L Ä

G

HIPSTERIOLUTTA?

Ice Beaverin olut brändä-tään lumi lautailijoille ja skeittaajille sosiaalises-sa mediassa tunnisteella #beersboardsandbros.

L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 614

Muutamia havaintoja aineistostaAineistossani on nyt

noin kymmenen eri pa-

nimon etikettejä, joista

usealta panimolta on mukana

vain yhden pullon etiketit. Yh-

teensä etikettejä on tällä hetkellä

kasassa noin kaksikymmentä, mutta

koska se vaikuttaa liian suurelta mää-

rältä, jätän osan näistä käsittelemät-

tä. Yksi etikettien välittämistä mieli-

kuvista on selkeästi laadukkuus, mut-

ta myös käsityöläisyyttä (craft beer)

käytetään valttikorttina. Tavallisissa

suurpanimoiden oluissa laadusta vies-

tivät muun muassa erilaiset kilvet jot-

ka voivat kuvastaa jopa historiallisia

palkintoja. Myös viljoja esittävien ku-

vien käyttäminen graafisina element-

teinä on tavanomaisten oluiden pak-

kauksissa yleistä. Viljoja esiintyy myös

pienpanimo-oluiden etiketeissä, mut-

ta pääosin ne vaikuttavat olevan kor-

vattu humalakasvin ”kävyillä”. Huma-

la-kasvin käpymäisten kukinto-osien

käyttö tekee mielestäni pesäeroa ta-

vallisiin oluisiin, ja korostaa erilaisten

humalalajikkeiden rohkeaa käyttöä.

Myös käytettyjen humalalajikkeiden

ilmoittaminen etiketissä on tavallista

pienpanimoilla.

Osassa etiketeistä välittyy oluen-

valmistajien harrastus tai mielenkiin-

non kohde, mikä auttaa kohderyh-

män määrittämisessä ja löytämisessä.

Hopping Brewstersin väen kiinnostus

1950-luvun Yhdysvaltoihin, ilmailuun

ja pienlentokoneisiin näkyy kuvitus-

ten aiheissa. Graafisena elementtinä

etikettien alareunassa kulkee pienlen-

tokoneiden silueteista ja humalan kä-

vyistä muodostuva rivi.

I c e

Beaverin

N o r t h e r n

Pale Ale –eti-

ketissä lukee: ”To

celebrate good times

with likeminded (night)

riders, It’s what life is all

about: sharing great moments

with the ones you love”. Kyseinen

olut brändätään nähdäkseni mm. lu-

milautailijoille ja skeittaajille, ja tätä

tukee yrityksen sosiaalisessa medias-

sa käyttämä tunniste #beersboards-

andbros. Kyseisen oluen etiketti on ai-

neistossani ainoa, jossa on sosiaalisen

median kanavien ikonit.

Useissa pienpanimo-oluiden etike-

teissä esiintyy humoristisuutta ja jopa

ironisia intertekstuaalisia viittauksia.

Ice Beaver -oluissa esiintyvä majavan

pää on suora viittaus Karhu-oluisiin.

Panimo Hiiden etikettien kuvitusten

lisäksi tuotetta kuvaavat tekstit viit-

taavat mytologiaan. Myös Hiisi Panimo

hyödyntää humoristisuutta, seuraava

lainaus on Raivoava Rakki - Maan-

päällisten kesken IPA -oluen kyljestä:

”Hiiden rakki ei räksytä, vaan puree

jalan poikki, jos lähelle päästää”. Ruo-

kasuosituksen yhteydessä sanotaan:

”Toimii hyvin myös Motörheadin kans-

sa”. Useissa aineistoni etiketeissä ker-

rotaan minkä ruoan kanssa kyseinen

olut sopii parhaiten, sekä kuvaillaan

oluen väriä, tuoksua ja makua. Tämä

vahvistaa ajatusta, että pienpanimo-

oluissa tärkeintä on laatu ja makuko-

kemus, ei määrä.

Myös suuremmat panimot ovat he-

ränneet ”pienpanimobuumiin” tarjo-

amalla muitakin vaihtoehtoja perus-

lagerin ohella. Erään kerran lähikau-

passa katsoin nopeasti oluthyllyä, ja

päätin ottaa suhteellisen edullisen

pienpanimo IPA:n. Vasta kotona huo-

masin tämän ”Iisalmi Pale Alen” ole-

van Olvin valmistama ja tajusin tuot-

teen pakkaussuunnittelun olevan

hyvin craft beer -henkinen. Tölkin

kyljestä löytyi humalalajikkeiden lis-

taus, humalan käpy sädekehällä, ja

jopa piirros oluen valmistajasta tark-

kailemassa oluen laatua. Eräässä

blogitekstissä spekuloitiin vitsikkääs-

ti suurpanimoiden uusien oluttyyppi-

en toimivan porttiteorian tavoin sille,

että ihmisiä saadaan kokeilemaan en-

tistä ennakkoluulottomammin eri-

koisoluita. �

Hopping Brewstersin väen kiinnostus 1950-luvun Yhdysvaltoihin, ilmailuun ja pienlentokoneisiin näkyy kuvitusten aiheissa.

PIENPANIMO-OLUISSA TÄRKEINTÄ ON LAATU

JA MAKUKOKEMUS, EI MÄÄRÄ.

15I L M I Ö

16

”Valokuvat on kuvattu kinofilmille vuoden aikana. Toinen valotus on kuvattu viime kesänä ja toinen nyt kuluneena talvena. Kaksois-valotukset on mun tapa rentoutua kun en voi hallita koko prosessia. Osa prosessista jää sattuman varaan ja se siinä onkin parasta. Kaksoisvalotukset ja muu kokeileva valokuvaus kiinnostaa ja tes- tailen koko ajan kaikkea uutta.”

M I N T T U Y P Y ÄInstagram @miminttu

Viidennen vuoden kuva taide kasvatuksen opiskelija. Hänellä on aikaisempi koulutus valokuvauksesta. Lapin yliopiston Kamerakerhon toinen perustajajäsen.

17M I E L E N M A I S E M I A

L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 618

T E K S T I H E N R I K - K R I S T I A N T E L K K I

K U V A T E M M A K Ä H K Ö N E N

ARI VÄ ÄNÄNEN on näyttelemisen suurmie-

hiä, Teatterikorkeakoulun entinen profes-

sori ja Rovaniemen teatterin uusi johtaja.

Nyt hän on puhumassa teatterista ja sen

asemasta yhteiskunnassa.

”En näe teatterilla mitään jumalallista lopputeh-

tävää.” Se on Taivaan tulien aikana löydetty vas-

taus. ”Kun kysytään elämän tarkoitusta, me leikim-

me tällä elämän tarkoituksen etsimisellä, kun meillä

ei ole muutakaan tekemistä”, Väänänen ilmoittaa.

Olemme kaukana siitä kuvasta jonka Robin Wil-

liams antaa Kuolleiden runoilijoiden seurassa. Ih-

minen ei olekaan suuremman siunaama kaiken ylä-

puolella oleva olento ja taide ei elämän itseisarvo.

Sen sijaan löydämme itsemme evoluutioteorian pa-

rista, jonka mukaan ihminen olentona ei ole pyhä,

ainoastaan ihmeellinen kasa sattumia ilman suu-

rempaa tarkoitusta.

”Ihminen ei enää tajua paikkaansa tässä kaikes-

sa, vaan haluaa nähdä maailman olevan häntä var-

ten, siksi luotiin Jumala varmistamaan, että meillä

on lupa uskoa siihen”, hän sanoo.

Tämä ei silti tee teatterista turhaa. ”Teatteri on

kommunikaatiota, hyvä teatteriesitys on suoraa te-

lepatiaa esityksen ja yleisön välillä. Sali hengittää

samaa ilmaa ja ajatusta”, Väänänen tiivistää teat-

terin aseman.

Hämärä tilaMihin me sitten tarvitsemme tätä viestintää, jos Ju-

mala ei löydykään lymyilemästä verhojen takana?

”Kun ihminen kieltää paikkansa universumissa niin

hänhän meinaa tulla hulluksi koko ajan, tarvitaan

erilaista viihdettä johon voi paeta. Teatteri on tari-

nankerrontaa, tunnen itseni tarinankertojaksi ja jos

tarina on hyvä, se voi tarjota ratkaisun arkipäivän

kysymyksiin. Se antaa henkistä evästä kohdata arki-

päivän asioita ja ymmärtää niitä”, Väänänen kertoo.

Ymmärrykselle on nyt tarvetta alati jakautuvas-

sa yhteiskunnassa, se mitä emme ymmärrä, pe-

lottaa meitä. Väänänen on luottanut koulutuksen

tuovan tasa-arvoa ja täten muuttavan yhteiskun-

nan paremmaksi.

Nyt mies myöntää pelkäävänsä. Yhteiskunta on

erittäin kriittisessä hajoamispisteessä, tästä esi-

merkkinä rasistiset mielenosoitukset ja vihapuhe.

”Kun käsittää, ettei ihmisellä ole mitään suurem-

paa tarkoitusta, on se myös hirveän vapauttavaa,

mutta se ei vapauta sinua polkemaan toista elävää

olentoa. Olen aina taistellut sitä epäoikeudenmu-

kaisuutta vastaan.”

Pääoman valtikkaRahan ja taiteen välinen liitto on monesti nähty vai-

keana. Taide vaatii rahallisen sijoituksen voidakseen

syntyä, usein tämä sijoitus tulee ulkopuolelta, mutta

samalla taiteen itsensä pitäisi ottaa yhteiskunnalli-

sesti kantaa ja kritisoida rahoittajaansa.

”Teatteri on aina ollut hallitsijoiden suosiossa,

he haluavat valjastaa taiteen tukemaan ajatustaan

vallasta ja yhteiskunnasta”. Väänäsen viesti on syn-

kempi kuin kuva vain voittoa tavoittelevasta sijoitus-

toiminnasta. ”Teatterin ei koskaan pitäisi olla riip-

puvainen sponsoreista, koska silloin meidän täytyisi

heijastaa heidän maailmankuvaansa”, hän kertoo.

Tässä valjastusajattelussa helposti tullaan unoh-

tamaan teatterin palvelevan myös muita tarkoituspe-

riä, ei pelkkä sivistystoiminta. Rovaniemen teatteri

on myös markkinointivaltti ja keino ylläpitää suoma-

laisen arkkitehtuurin kannalta merkittävää Lappia-

taloa. Väänänen on hyvin perillä tästä. Rahoituk-

sen pudotessa liikaa, tulee teatterille mahdottomaksi

täyttää salejaan. Rovaniemen teatteri putoaisi kes-

kisuurten ja lopulta pienten teattereiden joukkoon.

Näin käydessä, olisi pakko muuttaa pois Lap-

pia-talolta. Ilman teatteria ei Alvar Aallon viimei-

seksi jääneellä rakennuksella ole pystyssäpitäjää.

Väänäseltä tämä vaatii huolellista suunnittelua oh-

jelmiston suhteen. ”Iso näyttämö on pakko saa-

da täyteen, sitten me teemme sitä haastavampaa

teatteria kahdella pienellä näyttämöllä.” Tämä ei

kuitenkaan tarkoita sitä, että rovaniemeläinen teat-

teri olisi välinpitämätöntä, vain rahan takia tehtyä

teatteria, mutta se rajoittaa teatterin mahdollisuuk-

sia lähestyä kaikkia aiheita. Kenen leipää syöt, sen

lauluja laulat, näin myös Rovaniemellä.

”Pitää muistaa, että talouden pitää palvella ih-

mistä, ei ihmisen taloutta”, Väänänen päättää. �

PELKOA J

A S

IRKUSHUVEJA

”En tiedä onko musta tullut kyynikko jo, toivottavasti ei” kuuluu Kari Väänäsen suusta. Se on toive, joka tyypillisesti esitetään liian myöhään, sitten kun peli on jo hävitty kuin Kummeli-sketsissä konsanaan. Rovaniemen teatterinjohtaja on aika - moisessa puristuksessa. Suomalaiselta teatterilta vaaditaan tuottavuutta, valtio-nosuuksia leikataan, Lappia-talon korjaustyöt eivät pysyneet budjetissa. Tämän kaiken keskellä pitäisi tehdä vielä ajankohtaista ja ajatuksia herättävää taidetta.

Rovaniemen Teatterin tarjontaa * Kolme Sisarta * Se, vain elämää * Iso kiltti jätti * Vänän musiikkibaari tarjoaa olutta, kulttuuria ja vakuuttelut kotiin, että ilta on vietetty teatterissa

K

19H E N K I L Ö

–TERVETULOAJORDANIAAN

ÄHLÄN WA SÄHLÄNHarjoittelu Lähi-Idässä paljasti

pakolaiskriisin laajuuden.

T E K S T I J A K U V A T P I L V I K K I V I I T A N E N

L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 620

ÄHLÄN WA SÄHLÄNAKASIN SÄNGYLLÄNI hiljaa Madaban yös-

sä. Hengitin ja kuuntelin uuden ympäristön

ääniä. Olin muutama tunti aikaisemmin las-

keutunut elämäni ensimmäistä kertaa Jor-

daniaan. Viisumin lentokentällä minulle myöntänyt

virkailija ojensi passin ja väläytti leveimmän hymyn-

sä: ”Welcome to Jordan!”

Vuokra-asuntoni kohtaaminen ei ollut aivan yhtä

miellyttävä kokemus. Koko huoneisto haisi tunkkai-

selle. Keittiön kaapit olivat tahmaisia öljystä, pölyi-

siä ja uunista löytyi kasa likaisia astioita.

Olin laskeutunut tuntemattomaan. Sinä yönä kol-

me kuukautta tuntui todella pitkältä ajalta.

Olin tullut kesäksi harjoitteluun kehitysyhteis-

työtehtäviin. Asuin Madabassa, pikkukaupungissa

Ammanin läheisyydessä. Harjoitteluorganisaatio-

ni Fida internationalin toimisto sijaitsi Ammanissa,

jonne harjoittelun ohjaajani kanssa matkustimme

viikoittain. Osittain tein töitä myös kotoa käsin. En

ollut suunnitellut tekeväni harjoittelua, mutta kun

kevään aikana löysin mielenkiintoisen harjoittelu-

paikan ja muut käytännön asiat selvisivät, päätös

lähdöstä oli selvä.

Aloin totuttelemaan uuteen kulttuuriin, kieleen,

ilmastoon ja ympäristöön. Asuin kolmen arabiper-

heen kanssa samassa pihapiirissä. Rovaniemeltä

Madabaan oli melko iso kulttuurinen loikka. Kukaan

naapureistani ei puhunut sujuvaa englantia, joten

pääsin heti kielikylpyyn.

Minttuteetä moskeijoiden katveessaMadaba oli rento pikkukaupunki. Kaupungilla useat

miehet olivat pukeutuneet pitkään arabikaapuun ja

palestiinalaishuiviin. Useimmilla naisilla oli yllään pit-

kä löysä mekko, abaya, ja huivi, hijab. Jotkut naiset

pitivät ulkona myös kasvohuivia, joka peitti kasvot

silmiä lukuunottamatta.

Kristillisen vähemmistön edustajat pukeutuivat

länsimaisemmin, mutta konservatiivisesti, pukeutu-

minen olikin puolin ja toisin uskonnollisen ja sosi-

aalisen identiteetin merkki. Itse sain ohjeeksi pu-

keutua olkapäät ja polvet peittäen.

M

ROVANIEMELTÄ MADABAAN OLI MELKO ISO KULT TUURINEN LOIKKA.

JORDANIAKuningaskuntaKuningas Abdullah II

ASUKASLUKU

n. 6,5 milj.

VÄESTÖN KOLME ETNISTÄ PÄÄRYHMÄÄ * jordanialaiset * palestiinalaiset * beduiinit

Pakolaisuus on muokannut koko maan väestöpohjaa, sillä merkittävä osa jordanialaisista on aikoinaan Palestiinan ja Israelin välisiä konflikteja paenneita palestiinalaispakolaisia.

Viime vuosina Jordaniaan on tullut merkittävä määrä pakolaisia Irakista ja Syyriasta.

VALUUTTAJordanian dinaari (JOD)

PINTA-ALA (km2)

89,432

21M A A I L M A L T A

Harjoittelun ohjaajani puhui sujuvaa arabiaa ja

hänellä oli laaja ystäväverkosto niin kristittyjen

kuin muslimienkin parissa. Hänen kauttaan tutus-

tuin lukuisiin paikallisiin ihmisiin ja pääsin osaksi

paikallista elämänmenoa. Tutustuin muun muassa

14-vuotiaana avioituneeseen viiden lapsen äitiin

ja Teheranissa 20-vuotiaana työskennelleeseen

80-vuotiaaseen rouvaan.

Kesän aikana eteeni kannettiin lukuisia kertoja

mintulla maustettua teetä. Yhdessä syöminen ja juo-

minen on merkittävä osa arabikulttuuria – koskaan

ei ollut liian kiire juoda kupillista teetä yhdessä. Lau-

sahdus, jonka kuulin useimmin kesän aikana oli ählän

wa sählän – tervetuloa. Paikallinen vieraanvaraisuus

ja ystävällisyys tekivät minuun syvän vaikutuksen.

Tutustuin paikallisiin naisiin myös työni kautta.

Teimme yhteistyötä kahden paikallisen naisjärjes-

tön kanssa, jotka olivat löytyneet Jordanian sosi-

aaliministeriön avustuksella. Koulutusten ja yhteis-

työn avulla toisen kumppanijärjestömme muodolli-

sesti kouluttamattomat kotiäidit olivat aktivoituneet

omassa kyläyhteisössään ja rahoittivat toimintaansa

esimerkiksi käsitöiden avulla. Seuraamani kansalais-

järjestöpohjainen kehitysyhteistyö oli vaikuttavaa ja

järkevästi resursoitua. Koulutusten kautta saatiin

aikaan todellisia muutoksia asenteiden, ajattelun ja

toiminnan tasolla.

Haastavaa ja mielenkiintoistaOhjaajani oli järjestön psykososiaalisen tuen asian-

tuntija ja kesän koulutuksissa käsiteltiin mielenter-

veyden peruskysymyksiä ja psykologista ensiapua.

Osassa koulutuksia olin mukana seuraamassa tilan-

netta ja osassa olin itse kouluttajana. Kouluttami-

nen englanniksi paikallisen arabiaksi kääntävän tul-

kin kanssa oli mielenkiintoinen haaste. Kouluttajana

sai pitää napakasti tilannetta käsissään, sillä osal-

listujat olivat erittäin aktiivisia, ja välillä keskustelu

meinasi karata ohi aiheen. Toisaalta oli positiivista,

että keskustelua syntyi ja osallistavien menetelmi-

en kautta osallistujat pohdiskelivat omakohtaisesti

koulutusten aiheita.

Parhaiten mieleeni jäi kesän kuumimmalla vii-

kolla pidetty koulutuspäivä, jolloin aloittaessamme

lämpömittari näytti +42 astetta. Koulutukset pi-

dettiin kumppanijärjestöjen omissa tiloissa, joissa

ei ollut ilmastointia. Koulutusten lisäksi valmistelin

Fidalle pari koulutusmateriaalipakettia, tein kään-

nöstöitä, opetin englantia, analysoin koulutuspa-

lautteita ja pääsin mukaan psykososiaalisen työn

verkostopalavereihin.

Kesällä korviimme kantautui surullisia uutisia

Suomen hallituksen päätöksistä leikata kehitysyh-

teistyön rahoitusta. Kesällä elimme epävarmuudessa

sen suhteen mitä Jordanian työlle tapahtuu. Syksyl-

lä selvisi, että Jordanian projekti loppuu suunnitel-

tua aikaisemmin, joulukuussa 2015.

Pakolaiskriisin lähteilläPakolaistilanne on kärjistynyt Jordaniassa viime

vuosien aikana. Elokuussa 2015 rekisteröityneitä

Syyrian pakolaisia oli maassa 627 000 joskin epä-

virallinen arvio liikkuu 1,5 miljoonan henkilön tienoil-

la. Irakin pakolaisia on arvioiden mukaan maassa

noin miljoona. Vaikka harjoitteluorganisaationi ei

työskennellyt suoranaisesti pakolaisten parissa, pa-

kolaistilanne kosketti välillisesti työtämme.

Suomalaisista järjestöistä esimerkiksi Kirkon ul-

komaanapu tekee Jordaniassa ansiokasta työtä

pakolaisten keskuudessa. Jordanian tilanne tun-

tui lähes lohduttomalta – miten auttaa pakolaisia

parhaiten? Miten tarjota kaikille mahdollisuus ter-

veydenhuoltoon tai työn tekemiseen? Pohdin voiko

suomalainen sulkea silmänsä globaalilta kriiisiltä.

Kuinka pitkälle lähimmäisyyden käsite ulottuu?

Kesän kokemusten jälkeen oli karua palata Suo-

meen ja lukea sosiaalisen median keskustelua ai-

heesta. Tuntui siltä, etteivät suomalaiset halunneet

vastaanottaa pakolaisia, mutta myös vastuun kan-

taminen kriisin alkulähteillä Lähi-idässä nähtiin tar-

peettomaksi. Uudet kehitysyhteistyörahojen leik-

kaukset osoittavat hallituksen edelleen viittaavan

kintaalla Suomen vastuulle keskellä globaalia hu-

manitaarista kriisiä. Kehitysyhteistyön kautta ei vain

reagoida pakolaisuuden aiheuttamiin haasteisiin,

vaan vaikutetaan pakolaisuuden taustalla vaikut-

taviin syihin.

Seikkailuja aavikolla ja kanjoneissaJordania yllätti minut turistikohteena. Seikkailuja ja

aktiivilomaa etsivälle Jordania on loistava lomakoh-

de. Tein kesällä useita päivän vaelluksia, joita useat

PAIKALLINEN VIERAANVARAISUUS JA YSTÄVÄLLISY YS TEKIVÄT MINUUN

SYVÄN VAIKUTUKSEN.

Koskaan ei ollut liian kiire juoda kupillista teetä.

L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 622

KUINKA PITKÄLLE LÄHIMMÄISYYDEN KÄSITE ULOT TUU?

Jordanian ”kansallispuisto” Wadi Rum on henkeäsalpaava kohde.

yritykset järjestävät Ammanista käsin. Jordania on

karun kaunis maa ja sen lukuisat kanjonit tarjoavat

upeat puitteet patikointiin.

Kesän unohtumattomin elämys oli yö taivasalla

kalliolla Wadi Hasa kanjonissa äärettömän tähtitai-

vaan alla. Myös Jordanian ”kansallispuisto” eli suo-

jeltu aavikkoalue Wadi Rum on henkeäsalpaava koh-

de, samoin historiaa henkivä, Indiana Jones kuva-

uspaikkanakin tunnetuksi tullut Petra. Wadi Rumissa

palkkasimme paikallisen oppaan, jonka kanssa kiipe-

simme kolmena päivänä alueella sijaitseville vuorille.

Oppaamme oli Wadi Rumin alueella kasvanut be-

duiini, joka tunsi aavikon ja vuoret kuin omat taskun-

sa. Ihmettelen vieläkin, miten hän osasi suunnistaa

hiekkadyynien keskellä jeepillä oikeaan suuntaan.

Kaikesta saattoi päätellä, että turismi Jordanias-

sa on hiipunut arabikevään ja Lähi-idän poliittisten

konfliktien myötä. Madabassa oli lukuisia matka-

muistomyymälöitä, joissa tavarat seisoivat pölytty-

neinä. Aikaisemmin Madaba oli yksi turismin keskus.

On sääli, että maa, joka edelleen jatkuvan pako-

laiskriisin keskellä tarvitsisi taloudellista nostetta,

on menettänyt suuren osan turisteista. �

Lähteetwww.visitjordan.com, www.tdtrips.me, www.wadirum.jo

Kirjoittaja opiskelee Lapin yliopistossa pääaineenaan Soveltava psykologia.

OPPAAMME OLI WADI RUMIN ALUEELLA KASVANUT BEDUIINI, JOKA TUNSI AAVIKON JA VUORET KUIN OMAT TASKUNSA.

23

MAAILMA HUKKUU ROSKAAN

T E K S T I A L E K S I I . P O H J O L A

K U V I T U S M I N N I P U U M A L A I N E N

L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 624

IESIT T EKÖ , että maapallon

merissä on ainakin viisi isoa

jätelauttaa. Ne ovat syntyneet

merivirtojen pyörteisiin ja suu-

rin niistä on Tyynenmeren jätepyörre

– Great Pacific Garbage Patch. Arviot

sen koosta vaihtelevat Teksasin osaval-

tiosta aina Yhdysvaltain kokoiseksi. Esi-

tätte varmasti saman kysymyksen kuin

minäkin; nykypäivän satelliittitekniikalla

lauttojen kokoluokan mittaamisen luuli-

si olevan lastenleikkiä. Miksi arviot ovat

noin epämääräisiä? Siksi, ettei jätelaut-

toja näy satelliiteissa. Niitä ei itse asi-

assa näe edes paljaalla silmällä paikan

päällä. Selitänpä miksi näin on.

Jätelautat koostuvat pääasiassa

muovista. Muovi on viheliäinen tuo-

te, sillä se ei ole biohajoavaa. Muovi

toki pilkkoutuu auringon uv-säteilyn,

hapettumisen ja esimerkiksi aallokon

vaikutuksesta, mutta se ei maadu mul-

laksi kuten puu. Se pilkkoutuu aina

yhä pienemmiksi ja pienemmiksi pala-

siksi – niin sanotuiksi mikromuoveiksi

– joita ei satelliiteilla tai paljaalla sil-

mällä pysty havaitsemaan. Kaiken li-

säksi muovi ei jää pelkästään pintave-

teen, vaan vajoaa läpi vesikerrosten

aina merenpohjaan asti. Esimerkiksi

Pohjois-Atlantilla olevan jätepyörteen

kokoluokan on arvioitu olevan usei-

ta satoja kilometrejä leveä ja jokaisen

neliökilometrin on arveltu sisältävän

yli 200 000 muovinkappaletta. Se on

valtava määrä muovia.

Mikromuovia päätyy kalojen, lintu-

jen ja muiden merissä elävien eläin-

ten elimistöön ja ravintoketjun myötä

aina lopulta myös ihmisten elimistöön.

Myös vielä pilkkoutumattomat muovit

ja ajelehtivat muoviset kalastusverkot

tappavat lintuja, valaita, hylkeitä sekä

kilpikonnia. Esimerkiksi Pohjanmerel-

lä 94% lintujen vatsalaukuista sisältää

muovia ja onkin arvioitu, että mikro-

muovia on esimerkiksi Tyynenmeren

jätepyörteessä yli kuusi kertaa enem-

män kuin eläinplanktonia.

Muovi ei itsessään ole kuitenkaan

mikään turha tuote. Se mahdollistaa

monet sellaiset tekniset menetel-

mät, joita ilman nykyinen elämänta-

pamme ei olisi mahdollista. Sille on

käyttöpaikkoja, joissa se on aivan

ylivertainen verrattuna muihin tuot-

teisiin. Muovin ongelma on kuiten-

kin edellä esitettyjen ongelmien li-

säksi sen edullisuus ja valtavan laaja

käyttökirjo. Ellen MacArthur Founda-

tion arvioi Davosin talousfoorumissa

julkaistussa raportissa, että vuonna

2040 maapallon merissä on enem-

män muovia kuin kaloja painoon suh-

teutettuna. Raportin toinen merkittä-

vä arvio oli, että suurin osa tuotta-

mastamme muovista päätyy käyttöön

vain yhden kerran. Raportin mukaan

vuosittain jopa 95% muovin arvosta

menetetään ja vain 5% palautuu takai-

sin. Tämä tarkoittaa vuositasolla noin

80–120 miljardin dollarin menetyksiä

teollisuudelle.

Sanotaan, että kun DDR oli vielä

olemassa, tulivat Itä-Saksan alueelta

maailman kestävimmät talouskodinko-

neet. DDR:ssä oli pula raaka-aineista

eikä huonoa kannattanut niukoilla re-

sursseilla tehdä. Maailma oli toki erilai-

nen kuin tänään; käsityön rooli oli huo-

mattavasti suurempi ja valmistusmassat

huomattavasti pienempiä kuin nykyään.

Silti juuri resurssien rajallisuus teki tuot-

teista kestäviä. Muutama vuosi sitten

kohistiin dokumentista Hehkulamppu-

huijaus, joka kertoi mustesuihkutulos-

timiin asennettavasta laskurista. Kun

laskurin määrä tulee täyteen, ilmoittaa

se printterin olevan rikki. Laskuri oli

kuitenkin mahdollista nollata – jos tie-

si mitä teki – jonka jälkeen printteri

toimi jälleen moitteettomasti. Kyseessä

on ilmiö nimeltä tuotteiden suunnitel-

tu vanheneminen, joka on perustana

länsimaiselle markkinataloudelle. Ilman

tuotteiden suunniteltua vanhenemista

nykyisen kaltainen, kasvuun perustuva

järjestelmä ei voisi toimia.

Me ihmiset olemme äärettömän

laiskoja, mukavuudenhaluisia ja itsek-

käitä. Samalla olemme myös ääret-

tömän hyviä unohtamaan sen, mitä

emme näe. Kuinka moni meistä miet-

tii valtamerien jätepyörteitä, kun pak-

kaamme hedelmiä kaupan vihannes-

tiskillä muoviseen pussiin? Tai kuinka

moni meistä ajattelee kehitysmaiden

halpatuotantoa ja siihen liittyviä mas-

siivisia ongelmia, kun vaatteemme ha-

joavat – korjaan – kun vaatteemme

alkavat kyllästyttää meitä ja ostamme

ylikansallisista ketjuista trendivaattei-

ta? Valitettavan harva enkä minä ole

yhtään sen parempi ihminen.

Olisiko meidän aika viimein muuttaa

ajattelutapaamme? Emme voi sulkea

silmiämme vain sen takia, ettem me näe

valtamerten jätelauttoja, halpatuotan-

tomaiden työoloja, kemikaalipäästöjä,

kierrätyksen puutetta tai koko elä-

mäntapamme kestämättömyyttä. Me

olemme etuoikeutettuja ihmisiä. Meil-

lä on mahdollisuus valita. Voimme va-

lita suutarin, kun kenkien pohja irvis-

tää. Voimme ostaa eettisesti tuotettuja

vaatteita, suosia pienyrittäjiä ja lopulta

kierrättää tarpeettomiksi jääneet teks-

tiilimme. Voimme hankkia puuvillaisen

kauppakassin ja jos kaupan hedelmä-

hyllyltä ei löydy biohajoavaa hedelmä-

pussia, voimme huomauttaa siitä kaup-

piaalle. Voimme ostaa elektroniikkaa,

joka on ehkä hiukan kalliimpaa kuin

halvimmat mallit, mutta joka puoles-

taan kestää käyttöä huomattavasti

pidempään. Voimme asettaa takuueh-

dot kilpailuvaltiksi ja suosia vain pitkän

takuun tuotteita. Kaikilla ei ole tätä

mahdollisuutta. Ja juuri he, joilla sitä

mahdollisuutta ei ole, kärsivät meidän

elämäntavastamme ja valinnoistamme

kaikista eniten. �

Lähteet * Ellen MacArthur Foundation raportti: www.ellenmacarthurfoundation.org/news/new-plastics-economy-report-offers-blueprint-to-design-a-circular-future-for-plastics

* www.unric.org/fi/newsletter/ 26867-roska-maailman-merissae

T

MIKROMUOVIA PÄÄTYY KALOJEN, LINTUJEN JA MUIDEN MERISSÄ ELÄVIEN ELÄINTEN ELIMISTÖÖN JA RAVINTOKETJUN MYÖTÄ AINA LOPULTA MYÖS IHMISTEN ELIMISTÖÖN.

25M A A I L M A L T A

KASVUKERTOMUS

ROVANIEMELTÄ

AIRAN PÄ ÄHENKILÖ Kosmo Yliniva Sodankylästä on La-

pin yliopiston avm-opiskeli-

ja. Bändikavereineen Kosmo

keikkaroi opiskelijabileissä. Jätkäpo-

rukan setti sisältää lähinnä räimintää,

pari biisiä muniin puhaltelua, totoilua.

Breikkaus on ihan hilkulla.

Rovalasta vuotta vajaa parikymp-

pinen Kosmo ottaa lisäksi vauhtia ru-

nokokoelman julkaisuun, mutta kurs-

sin vetäjä ei nappaa. Avm-opinnois-

ta syntyy lyhytelokuva, jonka arvoa

ei ymmärretä. Kaupunkilehden kesä-

pestissä taiteilijantaimi on mielestään

ujuttamassa itseään Rovaniemen kult-

tuuririhmastoon, kuitenkin tahtomat-

taan ajautumassa osaksi paikallisen

pontikkakeisarin hyvä veli -verkostoa.

Taiteilijanalulla on – totta kai – pientä

sutinaa myös naisten kanssa.

Rovaniemeläisittäin paikkakunnal-

la opiskelleen Kosken esikoisteos on

mukavaa luettavaa. Tuttuja paikkoja

vilahtelee elävinä Kairan lehdillä pitkin

matkaa Korkalovaaran Siwasta Gran-

deen ja Valdemariin, sokeripalatalolta

kirjastolle ja yliopistoon.

Silkan arvion kirjoittamisen sijaan

kuitenkin myös jututin kirjailija-alumnia

esikoisteoksestaan – ja vähän muus-

takin. Sovittiin, että passaa sinutella.

Kuutti, olet opiskellut Lapin yliopis-tossa sosiologiaa. Mitä olet tehnyt valmistumisesi jälkeen?

”Valmistuin vuonna 2009. Sen jälkeen

olen suorittanut sivarin ja ollut töis-

sä Kehityspoliittisessa toimikunnas-

sa, Lapin Kansassa, Ulkoministeriössä

sekä ajatuspaja Vasemmistofoorumis-

sa, missä toimin tällä hetkellä Peruste-

lehden päätoimittajana. Siinä sivussa

olen kirjoitellut kaikenlaista ja touhun-

nut sitä sun tätä julkaisukelvotonta.”

KASVUKERTOMUS ROVANIEMELTÄ

Olet eksynyt Helsinkiin Oulusta Rovaniemen kautta. Kaipaatko Helsingistä takaisin Rovaniemelle, Kosmon sanoin, tänne ”Suomi-neidon maksan läpi vilahtavalle ohikulkutielle”?

”Toisinaan kaipaan, mutten tiedä kai-

paanko Rovaniemelle vai sitä aikaa, kun

asuin siellä. Ja kun en ole pitkään ai-

kaan asunut kaupungissa, en voi väittää

tuntevani tämän päivän Rovaniemeä eri-

tyisen hyvin – Kairahan sijoittuu johon-

kin 2000-luvulle.”

Kosmo kantaa taskussaan ruutulapulle

rustaamaansa aikajanaa, joka muistut-

taa siitä, että ainakin maailmanluokan,

ellei jopa kosminen, menestys on saa-

vutettava ennen parasta ennen -päi-

vää. Verrokkeina ovat Arthur Rim-baud, Ian Curtis ja Timo K. Mukka, va-

jaa vuosi on aikaa asetettuna ja koko

maailma vastassa. Rovaniemi ainakin.

Kuutti, mikä sai sinut kirjoittamaan juuri Rovaniemelle sijoittuvan romaanin? Onko Rovaniemessä ehkä kirjailijalle jotakin erityisen inspiroivaa?

”Kyllähän Rovaniemi on kaikessa karuu-

dessaan ja toisaalta omanlaisessa kau-

neudessaan aika kuvauksellinen paikka.

Toisaalta onhan noita muitakin kuvauk-

sellisia paikkoja maailmassa. Olen kui-

tenkin opiskellut Rovaniemellä ja myös

isovanhempani asuivat aiemmin siellä,

joten minulla on paikkaan ja sen tun-

nelmaan tietty tunneside. En usko, että

olisin kyennyt kirjoittamaan ainakaan

tällaista kirjaa sijoitettuna mihinkään

muuhun miljööseen.”

Muu maailma haraa siis Kosmon suu-

reellisia suunnitelmia vastaan, mistä

myös itse kukin saa oman osansa ta-

kaisin: Kosmo panettelee mielessään

niin lappilaisia, oululaisia kuin etelän

veteliä eli Lappiin pykäliä pänttää-

mään tulleita oikisopiskelijoita, kas-

viksia sekä yhteiskuntatieteilijöitä ja

muita taiteilijoita.

Kuutti, miten itseesi sopii Kosmon kuvaus ”tiedekuntansa tosikoista hankalimmista”, todellisuuteen ”pil-kallispiikikkään kriittistä etäisyyttä” pitävistä sosiologeista? Sellaisiako te sosiologit oikeasti olette?”Aika monet tuntemani sosiologit

ovat kyllä hiukan hankalia – esimer-

kiksi minä – mutta totta kai Kosmon

kuvauk sissa on liioittelua, pikkumai-

suutta ja kirjaan olennaisesti kuuluvaa

Kosmo vs. muu maailma -asetelmaa.”

Ei taida myöskään olla ihan niin – kuten Kosmo kirjassasi väittää – ettei luovalle persoonalle pahempaa ole kuin ”sosiologiksi ajautuminen”. Sosiologin työtä on jopa toisinaan verrattu kirjailijan ammattiin. Min-kälaiset eväät sosiologian opiskelu sinulle kirjailijan työhön antoi?

”Heh, moni asia ei taida olla ihan niin

kuin Kosmo kirjassani väittää. Paljon

puhutuissa ”sosiologisissa silmälaseis-

sa” on varmasti jotain yhteistä kirjaili-

jan työn kanssa: ainakin minun mieles-

täni hyvä kirjallisuus pyrkii näkemään

yksilöllisessä jotain yleistä ja selittä-

mään, tai ainakin ymmärtämään inhi-

millistä todellisuutta. Akateeminen jar-

gon, jota myös monet sosiologit vilje-

levät, ei kuitenkaan anna hyviä eväitä

kirjailijuuteen – ellei sitä liioittele ja

käännä komiikaksi.”

Olin myös tunnistavinani Kairasta elävästi ainakin erään Husserlin ja Kantin ajatusten lomassa ahvenista ja hillapaikoistaan partaansa hykertelevän filosofin. Pistää kysymään, onko muillakin kirjan henkilöillä suorat vastineensa tosielämässä. Miten on?

Lapin yliopiston alumni Kuutti Koski (s. 1985) kirjoitti romaanin. Sen nimi on Kaira (Like 2016).

K

”ROVANIEMI ON KAIKESSA KARUUDESSAAN JA TOISAALTA OMANLAISESSA KAUNEUDESSAAN AIKA KUVAUKSELLINEN PAIKKA.”

T E K S T I R E N N E V A N T O L A

K U V A H E L K A R E P O

L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 626

KASVUKERTOMUS

ROVANIEMELTÄ

Kaira on fiktiivinen kertomus ja sen hah-

mot ovat keksittyjä. Sen verran voin kui-

tenkin myöntää, että päähenkilön naa-

puri on kieltämättä vähän niin kuin minä.

Kosmon sanoin siis ”tylsähkö yhteis-

kuntatieteilijä, mutta muutoin harmiton

tapaus”, joka lyijykynyllä kirjaa pikku-

vihkoonsa ”mitä lie säähavaintoja”.

Kairan alkupuoliskolta painui mieleeni

erilaisia hauskoja yksityiskohtia, kun

tunnistin tapahtumien paikkoja, nii-

den tunnelmia ja city-lappilaista mie-

lenmaisemaa. Toisella puoliskolla Kai-

ran kerrontaan kuitenkin kiertyy lisää

tasoja. Kosmon itsekseen manaama

muun maailman sutkinta ja velmuilu

itseään vastaan, minkä päähenkilö

tarkoin toisten kehonkielen ja kas-

vonilmeiden tulkintayrityksin koettaa

lukijankin saada uskomaan, täydentyy

erilaisilla kerronnallisilla koukuilla. Kir-

ja kääntyy tavallaan pohdinnaksi it-

sestään eikä jää vain rovaniemeläis-

tarinaksi erään Kosmon suuruudenta-

voittelusta ja parista naisesta.

Lopulta Kaira on kasvukertomus,

joka myös päähenkilönsä yhden minän

suulla pohtii ehkä ylipäätään tarinan-

kerronnan rajoja, toisteisuutta, kaa-

vamaisuutta ja ennalta arvattavuutta

viittaamalla myös erääseen elokuvaan.

Viimeistään paikallislehden jutunte-

koreissulla Kosmon epäonnisilla pyr-

kimyksillä alkaa myös olla tekemistä

jonkin ”ikään kuin ihmisen” kanssa.

Tässä kohdin itselläni heräsi kysymys

siitä, kuinka kirja tulee päättymään.

Kirjan luettuani taas jäin pohtimaan,

olisiko Kairassa edes voinut muuta

käydä kuin, että, Kosmon sanoja mu-

kaillen, päädytään johonkin mustaval-

koisen kaiken kokoavaan loppukohta-

ukseen, jossa ”suuri on pientä ja pieni

on suurta ja jonkun sinänsä merkityk-

settömän yksityiskohdan kautta joku

tajuaa muka jotain itsestään...”.

Miten itse ajattelet tästä Kairan ulottuvuudesta, Kuutti?

”Olisihan siinä voinut toisinkin käydä,

mutta silloin jonkun muun olisi pitänyt

kirjoittaa kirja loppuun. Kaira kertoo toki

tarinankerronnasta sekä kenties tarinoi-

den ja elämän suhteesta. Se myös leikit-

telee erityisesti kasvukertomuksen laji-

tyypillä. Asia on kuitenkin niin, että minä

ihan aidosti pidän kasvukertomuksista,

myös sopivan siirappisista sellaisista. Jos

olisin yrittänyt vääntää lopun aivan toi-

seen suuntaan, siihen olisi todennäköi-

sesti jäänyt jotenkin epärehellinen sävy.”

Oman mainintansa Kairassa ansait-

see myös kielenkäyttö. Kosmon minä-

kerronnassa lappilainen puheenparsi

sekoittuu kirjailijan itse sepittämiin-

sä sanoihin ja muihin nokkeluuksiin

sekä riimittelyyn. Esimerkeistä käyvät

vaikkapa ”tekstiviestinvirkkuupuikko”,

”koti- ynnä kuvataidekasvattajat”,

”Jarin kaltainen konsonanttikäynnis-

teinen Ari” sekä ”kloppeja kiinnosta-

vat knopit” ja miksei esimerkiksi tämä-

kin: ”olin kokonainen kirja, aukesin. /

Inahdin, laukesin.”

Paikoin Kosmon jutanta tosin am-

puu rasittavasti yli, mutta moniker-

roksisessa teoksessa sanasekoilulla

on oma tarkoituksensa.

Kuutti, keitä ovat kirjalliset esikuvasi? Näkyykö niiden vaikutus Kairan kielessä?

”Jos pitäisi mainita yksi kirja, jonka oli-

sin halunnut kirjoittaa, se olisi Einar

Már Guðmundssonin Kaikkeuden enke-

lit, mutta se tai sen kieli tuskin näkyy

Kairassa. Joku kriitikko vertasi yhtä koh-

tausta Mikko Rimmiseen ja eittämättä

valehtelisin, jos sanoisin, ettei Rimmisen

kirjojen lukeminen olisi vaikuttanut Kai-

ran kieleen. Pidän myös Liksomin ta-

vasta käyttää lappilaista puheenpartta

ja saattaa siitäkin olla jotain tarttunut.

Mutta ehkä sitä, kenen vaikutus näkyy

Kairan kielessä, pitäisi pikemmin kysyä

joltain muulta kuin minulta – olen vähän

jäävi vastaamaan.”

Lukukokemuksena Kaira jää lopulta

keikkumaan vähän niin ja näin. Voi-

sin toisaalta kuvata sitä ihan hauskak-

si kirjaksi, mutta loppua kohden mo-

nitasoiseksi kiertyvä kerronta tekee

kirjasta oikeastaan aika hienon, jopa

oivaltavan. Siksi suosittelen lukemaan

sen – muunkin kuin Rovaniemen takia.

Kairan jälkeen kannattaa myös katsoa

se viitattu elokuva.

Kirjassasi Kosmon Kerberokseksi ni-meämä Lapin ylioppilastetterin ohjaaja siteeraa Erno Paasilinnaa: ”On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija.” Oletko esikoisteoksesi julkaistuasi sa-maa mieltä Paasilinnan kanssa?

”Olen osittain samaa mieltä. Tuo miltei

mantraksi muodostunut sitaatti on es-

seestä ’Lyhyt oppikirja’, jossa Paasilin-

na kritisoi ennen kaikkea kirjoittamisen

opetusta. Siinä Paasilinna oli oikeassa,

että kirjailijaksi ei synnytä ja pelkästään

kouluja käymällä sellaiseksi tuskin myös-

kään päädytään.”

”No, ei kirjailijaa taida kyllä syntyä

pelkästään ’sellaista elämää’ elämällä-

kään ja Paasilinna oli mielestäni turhan

kriittinen kirjoittajakoulutusta kohtaan.

Ei opiskelusta välttämättä seuraa, että

ihminen kadottaisi oman äänensä ja

ryhtyisi kirjoittamaan aivopestynä ’kou-

lutuksen lävitse’.”

Koski itse on opiskellut Kriittisen kor-

keakoulun kirjoittajakoulussa.

Ja vielä lopuksi: mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjailijana?

Juuri nyt en ehdi oikein kirjoittamaan

fiktiota. Sitten kun ehdin, haluaisin kir-

joittaa kertomuksen, jonka kieli muistut-

taisi yritystä sepittää käännöstä kaukai-

seen aikaan sijoittuvasta tekstistä, jota

ei tarinan maailmassa olisi oikeasti ole-

massa. Tämän selkeämpiä suunnitelmia

minulla ei toistaiseksi ole. �

”SEN VERRAN VOIN MYÖNTÄÄ, ET TÄ PÄÄHENKILÖN NAAPURI ON KIELTÄMÄTTÄ VÄHÄN NIIN KUIN MINÄ.”

27K I R J A L L I S U U S

PINNOT ALKAVAT olla loppusuoralla ja näin reilut viisi vuotta kestävä taival yli-opistossa saa päätöksen. Kilpaurheilun ja opiskelun yhteensovittaminen on ollut vä-

lillä melkoista tasapainoilua, mutta olen onnistu-nut löytämään toimivat ratkaisut, jotta tämä kaik-ki on ollut mahdollista.

Päällimmäisenä on kiitollinen olo kaikesta, mitä olen saanut kokea. Mistä tahansa matkasta voi tehdä tasan sellaisen kuin juuri itse haluaa. Tär-keää ei ole siis pelkästään päämäärä, vaan myös sinne kuljettava matka. Minulle yliopistovuodet ovat tarjonneet ikimuistoisia hetkiä, arvokkaita kokemuksia, upeita ihmisiä, uusien asioiden op-pimista ja valmiuksia tulevaisuuteen. Mieleen on jäänyt ennen kaikkea juurikin ne ihmiset, joiden kanssa olen saanut jakaa kaiken tämän.

Parhaimmillaan urheilu ja opiskelu täydentä-vät toisiaan. Urheilu vaatii päämäärätietoisuutta, lujuutta ja asennetta tehdä asiat, kun taas nämä samat piirteet auttavat opiskelumaailmassa. Vas-taavasti yliopisto on opettanut monia asioita, jois-ta on hyötyä kilpaurheilijana ja muussa elämässä.

Monesti puhutaan vaikeudesta yhdistää urheilu ja opiskelu keskenään. Suurin haaste on ajankäyt-tö ja toimivan kokonaisuuden löytäminen. Kilpaur-heilu ja yliopisto-opinnot vaativat kumpikin pal-jon aikaa, vaivaa ja työtä. Toimivan kokonaisuuden löytäminen vaatii löytämään juuri omaan arkeen sopivia ratkaisuja, jotka mahdollistavat opiskelun urheilun ohella. Urheilijana kun ei voi antaa kah-teen suuntaan sataprosenttista panostusta. Ratkai-sin aikanaan tämän sillä, että opiskelu on painottu-nut enemmän kevääseen, jolloin on niin sanotusti ”ylimenokausi” tai ”kilpahiihtäjän kesäloma”. Olen

URHEILIJAN TAIVAL YLIOPISTOSSA

saanut olla siitä onnellinen, että yliopistolta on myös löytynyt tähän ymmärrystä ja tukea.

Loppupeleissä urheilijalla itsellään on täysi vastuu opintojen edistymisestä, samalla tavalla kuin kenellä tahansa muullakin opiskelijalla. Itse ainakin sain tukea yliopiston taholta opintojen suunnittelussa, jotta asiat etenisivät kätevästi. Vastaanotto urheilua kohtaan on aina ollut hyvä ja sen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia.

Alkaessani kirjoittamaan juttua ajatukset kul-keutuvat väkisinkin siihen, kuinka nopeasti aika on todellisuudessa kulunut. Ensimmäisenä opiske-luvuotena tuutorit varoittelivat ajan kuuluvan kuin siivillään. Silloin gradun kirjoittaminen ja valmis-tuminen yliopistosta tuntuivat lähes ikuisuuden päässä häämöttävältä ajankohdalta. Pelkkä sivu-aineiden valinta tuntui vaikealta, saati että olisi ollut suunnitelmia pidemmälle tulevaisuuteen.

Opintojen loppuun saattaminen on yhden ai-kakauden päätös minun elämässä, mutta samalla se on jonkin uuden alku. Olen äärettömän iloinen kuljetusta matkasta ja sen mukanaan tuomista ko-kemuksista. Odotan kuitenkin innolla tulevaa ja minne elämä ikinä kuljettaakin, niin yliopistosta mukaan otetut kokemukset ja opit kantavat var-masti pitkälle.

Näistä ajatuksista siirryn kirjoittamanaan gra-dun loppuun ja toivotan kaikille lehden lukijoil-le hyvää kevättä. Muistakaa tehdä asioita, joista nautitte.

E L I S A P E L T T A R IKirjoittaja on 26-vuotias kilpahiihtäjä ja johtamisen opiskelija, joka kirjoittaa gradua työhyvinvoinnista. Lisää Elisan kuulumisia voit lukea blogista elisapelttari.wordpress.com

O

L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 628 K O L U M N I

PEKSI ON interaktiivista opiskelijateat-teria, joka kuuluu vahvasti korkeakou-lukulttuuriin ja jossa yleisö saa oikeas-ti vaikuttaa esityksen kulkuun. Speksistä

speksin tekeekin juuri sille ominaiset omstart-huudot, joissa yleisö voi lennosta vaihtaa kohta-uksen tyylilajin tai muuttaa esitystä haluamallaan tavalla. Näyttelijät, tanssijat, bändi ja tekniikka yrittävät parhaansa mukaan ottaa kiinni huudah-duksesta ja improvisoida kohtauksen uudestaan.

LYY Speksi on Rovaniemellä neljättä vuotta toimiva Lapin yliopiston ylioppilaskunnan Spek-si, joka vielä vakiinnuttaa jalansijaansa Lapin korkeakoulu maailmassa. Tämän vuoden musi-kaalispektaakkeli BUGI! käsittelee ajankohtaisia korkeakoulu uudistuksia ja leikkauksia humoristi-sella tavalla. Produktio alkoi jo viime kesänä en-simmäisissä käsikirjoitustuokioissa, joissa syntyi Harry Potter tyylinen versio, mikä ei kuitenkaan mennyt läpi pääohjaajan seulasta. Ajatus killoista kuitenkin jäi elämään, kuten myös hatutusseremo-nia. Loppusyksystä pääohjaajaksi valittiin Miikka Keränen ja apulaisohjaajaksi Maiju Saikkonen tuot-taja Risto Ukkosen toimesta. Ennen vuodenvaihdet-ta järjestettiin casting, jossa lähes koko työryhmä saatiin kokoon. Tammikuusta lähtien näyttelijät, tanssijat ja bändi harjoittelivat omina ryhminään ja maaliskuussa alkoivat yhteistreenit, joissa myös tekniikka pääsi toteuttamaan visioitaan.

Näyttelijöiden treenit olivat alussa hyvin im-provisointipainotteisia ja harjoituksen olivat apuohjaaja Maiju Saikkosen mukaan hulvattomia. BUGI!:n pääroolia Paavalia näyttelevä Samu Lui-ro muistelee olleensa aivan pihalla ensimmäisis-sä treeneissä. Improilun ja treenamisen ohessa speksin idea kuitenkin selkeytyi. Kaikki näytte-lijät eivät tunteneet toisiaan entuudestaan, mut-ta porukka ryhmäytyi hämmästyttävän nopeasti. Apuohjaaja pitääkin juuri improvisointitreenejä syynä, miksi ihmiset lähentyivät niin tiiviisti niin lyhyessä ajassa. Hänen mukaansa improaminen vaatii paljon luottoa, että porukka hitsautuu yh-teen vääjäämättä.

Henkilökohtaisesta näkökulmastani BUGI!:n te-keekin juuri siinä mukana olevat ihmiset. Ilman tätä speksiporukkaa meillä ei olisi niin upeaa esi-tystä Lappia talolla näytettävänä kuin nyt on. Tä-män jälkeen yllätyksenä tuskin myöskään tulee, että mielestäni produktiossa parasta on ollut juu-rikin sen ihmiset.

I I D A T I R K K O N E N

Kirjoittaja on LYY Speksin BUGI!:n apulaistuottaja

MIKÄ IHMEEN SPEKSI?

S

29T A P A H T U M A

LYHTY

mukanaan mielenkiintoisia uusia näkökulmia. Illan päättivät Rocky Horror Picture Show –teemalla olleet sitsit, jotka järjestettiin kulttuuritalo Wilja-missa. Monille osallistujista, etenkin ammattikor-keakoulun puolelta, sitsit olivat ensimmäiset laa-tuaan ja näin ollen ikimuistoiset. Osa osallistujista saattoi myös jatkaa iltaa yökerhon puolelle, kun taas toiset olivat valmiita menemään nukkumaan hieman aiemmin – niin, juuri niin.

Lyhdyllä oli kunnia toimia tapahtuman isän-tänä, sillä TaSO on aktiivisesti pitämässä ääntä sosiaalialasta ja omin keinoin lisäämässä sosiaa-lialan ammattilaisille kuuluvaa arvostusta. Lyhdyl-le tällaiset tapahtumat ovat arvokkaita ja lisää-vät tietoisuutta siitä, missä sosiaalialalla mennään korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta ympäri Suomea. Esimerkiksi TaSO:n hallituksen jäsen Kal-le-Pekka Hietala valotti kevätkokouksen aikana edunvalvonnan kautta vuotta 2015, joka oli aina-kin hänen omien sanojensa mukaan ollut hyvin ta-pahtumarikas. On kiva olla kartalla asioista, jotka koskevat omaa opiskelualaa, omia mielenkiinnon kohteita ja alamme tulevaisuutta yleensäkin. Lyh-ty lähettää suuret kiitokset TaSO:n puheenjohta-jalle Tiia-Maria Luukolle aktiivisesta yhteydenpi-dosta ja lupaa osallistua TaSO:n aluetapahtumiin jatkossakin.

T O M M I I S O P O U S S ULyhty ry:n puheenjohtaja

P.S. Lyhty kiittää Lapikasta haasteesta ja siirtää haasteen kertoa omista kuulumisistaan TAO:lle heidän juhlavuotenaan.

TASO:N ISÄNTÄNÄ

alentian Sosiaalialan Opiskelijat TaSO ry järjesti kevätkokouksensa Rovaniemel-lä lauantaina 9.4.2016 yhteistyössä La-pin yliopiston Lyhty ry:n kanssa. TaSO on

opiskelijajäsentensä oma valtakunnallinen yhdis-tys, jossa vaikuttaa noin 4 000 sosiaalialan kor-keakouluopiskelijaa. Kokouksen pitämiseen Rova-niemellä vaikutti etenkin viimevuotinen Lyhdyn jäsenten osallistuminen vuoden 2015 Talentian opiskelijatoiminnan aluetapahtumaan, joka järjes-tettiin Jyväskylässä. Tämän vuoden päivän sisältö alkoi kokouksella kello 12.00 ravintola Pohjan-hovin kokoustiloissa, jossa varsinainen kevätko-kous järjestettiin. Muutamat innokkaimmat Lyh-dyn hallituksen jäsenet osallistuivat kokoukseen, ja saatiinpa myös TaSO:n jäsenten innoittamana Lyhdyn varapuheenjohtaja Miia Niskakoski aset-tumaan ehdolle Talentian liittovaltuustovaaleihin. On tärkeää, että pohjoisestakin saadaan edustus-ta ja Miian lähtö ehdolle kertoo siitä, että TaSO vaikuttaa valtakunnallisesti.

Kokouksen jälkeen jatkettiin syömään ravinto-la Pohjanhoviin, jossa oli tarjolla upean salaat-tipöydän antimia sekä pääruokana muun muassa lohta, jota moni oli kuulopuheiden mukaan toi-vonutkin. Ruokailun jälkeen osallistujat pääsivät kuulemaan samaisessa Pohjanhovin kokoustilassa Trasek ry:n puheenjohtajan Antti Karangin pitä-män sukupuolen moninaisuus -luennon, joka toi

T

L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 630

UHA SIP IL ÄN HAL L ITUKSEN yhtenä ta-

voitteena on työurien pidentäminen osa-

na pyrkimystä saada valtiotalouden rattaat

liikkumaan. Erityisesti tämä tarkoittaa pi-

dentämistä alkupäästä; kolmannelle koulutusasteel-

le etenevät kansalaiset on saatava sisään korkea-

kouluihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja

sieltä ulos mahdollisimman pian.

Tätä ajatusmallia seuraten looginen johtopäätös

olisi, että yliopiston tehtävänä olisi puskea opiskeli-

jat ulos mahdollisimman nopeaan tahtiin. Tällaisessa

ajatusmallissa – äärimmilleen vietynä – kaikki opin-

noilta aikaa vievä aktiviteetti on lähtökohtaisesti

negatiivinen asia ja häiritsee yliopiston edellä mai-

nitun pääasiallisen tehtävän suorittamista. Syitähän

opintojen viivästymiseen on monenlaisia, ja valitet-

tavan moni niistä liittyy opiskelijan toimeentuloon

ja muihin opintososiaalisiin asioihin. Osansa on kui-

tenkin myös erilaisten opiskelijajärjestöjen, mukaan-

lukien ylioppilaskunnat ja ainejärjestöt, erityisen

vahva asema suomalaisessa yliopistomaailmassa.

Tosiasiahan on, että monesti tällaisissa järjestöis-

sä touhuaminen viivästyttää sellaistenkin ihmisten

opintoja, joilla edellä mainitut opintososiaaliset syyt

eivät ole niin suuri taakka.

Ylioppilaskunnilla on Suomessa pitkät perinteet

ja niistä käytävä keskustelu on lähinnä keskitty-

nyt automaatiojäsenyyden ympärille. Vaan miten

ainejärjestöt puolestaan voivat perustella olemas-

saolonsa ja sinänsä paikkansa pitävän negatiivisen

vaikutuksensa opiskelijoiden valmistumisnopeudelle

ja sitä kautta kansantaloudelle?

Oikeustieteen ylioppilaana näen tässä tieten-

kin mahdollisuuden argumentoida lakia siteeraten

(mikä, myönnettäköön, on yleensä laiska tapa ul-

koistaa ajattelu ylemmälle taholle). Yliopistolain mu-

kaan yksi yliopiston tehtävistä on kasvattaa opis-

kelijoita ”palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”.

Tämän – ehkä hieman korniltakin kuulostavan –

lauseen takana on kuitenkin mielestäni erittäin

tärkeä periaate, joka nimenomaisesti sulkee pois

ajatuksen, jossa yliopiston tehtävä on toimia pelk-

känä tutkintoautomaattina. Tämä ajatus yliopiston

kasvatustehtävästä on sinällään monitulkintainen

ja sitä voidaan lukea monella eri tavalla. Yliopisto-

laissa osavastuu tähän tehtävään osallistumisesta

on nimenomaisesti osoitettu ylioppilaskunnalle. Itse

AINEJÄRJESTÖTOIMINTA – RASITE KANSANTALOUDELLE VAI JOTAIN IHAN MUUTA?

näen, että ylioppilaskunnan lisäksi myös ainejärjes-

tötoiminnalla on tuiki tärkeä osansa yliopiston kas-

vatustehtävän toteuttamisessa.

Näin toista vuotta ainejärjestötoiminnassa muka-

na olevana koenkin, että osaan jonkin verran ar-

vioida hyötyjä, joita se tekijälleen antaa – ja tämä

siis kaiken sen hyödyn ja ilon lisäksi, mitä ainejär-

jestöt jäsenistölleen muun muassa edunvalvonnan

ja vapaa-ajan aktiviteettien saralla tuottavat. Nämä

hyödyt ovat osaltaan samoja, mitä ylioppilaskun-

nan toiminnassa mukana oleminen antaa – mutta

toisaalta juurikin se, että ylioppilaskunnan toimin-

nassa voi tehokkaasti olla mukana verrattain pieni

määrä ihmisiä, oikeuttaa entisestään ainejärjestö-

jen olemassaoloa.

Ehkä päällimmäisenä opiskelijajärjestöissä toimi-

minen antaa erinomaisen mahdollisuuden opetella

vastuunkantoa jo suhteellisen nuorella iällä. Kai-

killa tehdyillä päätöksillä on seurauksensa, mutta

luonnollisesti myös epäonnistumisen varaa on aivan

eri tavalla kuin myöhemmin työelämässä. Työelä-

mävalmiuksien paranemiseen liittyvät myös järjes-

tötoiminnassa saatavat, erittäin arvokkaat opit yh-

teisössä toimimisesta ja aivan erityisesti erilaisten

ihmisten kanssa työskentelystä – itse olen erittäin

kiitollinen jo nyt mahdollisuudesta paitsi kehittää

sosiaalisia taitojani, myös siitä, että olen päässyt

oppimaan siitä, miten eri tavoin eri ihmiset voivat

maailmaa hahmottaa.

Kaiken kaikkiaan järjestötoiminta on itselleni an-

tanut tietotaitoa, jota en olisi pelkällä kirjastossa ja

luentosalissa istumisella mitenkään saanut. Olkoon-

kin, että opintopistemäärä varsinkin kuluneena

lukuvuonna on allekirjoittaneella ollut aivan

liian pieni sekä mukavuusalueelta on tullut

hallituspestin tiimoilta poistuttua – usein ja

ajoittain hyvinkin kauas – voin jo nyt sanoa,

että olen näiden kokemusteni ansiosta paitsi

parempi yhteiskunnan osanen valmistuttuani,

myös toivottavasti ihmisenä kypsempi.

M I K K O S A A R I N E N

Kirjoittaja on Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Artikla ry:n hallituksen 2016 puheenjohtaja.

J

31A I N E J Ä R J E S T Ö T

HE

ID

I L

IN

TU

LA

LAPINYLIOPPILASLEHTI.FI

UUDISTET TU LEHTI LÖY T Y Y MYÖS NET ISTÄ OSOIT TEESTA