Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 7/2014

UUNOFinland: Why Not the American University Athletic System?

OULUN YLIOPPILASLEHTI · 7/2014

54. vuosikerta · www.ylkkari.fi

Kaikki pallot ilmassaRaappanan uudet rytmit s.26

Roller derby on itsensä ylittämistä s.16

Opiskelija-asumisen monet muodot s.7

2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

@ylkkari

Intro

OULUN YLIOPPILASLEHTI

7/1427.8.2014

54. vuosikerta

ISSN-L 0355-9238ISSN 0355-9238 (Painettu)ISSN 1798-9922 (Verkko)

www.ylkkari.fi

KUSTANTAJAOulun yliopiston ylioppilaskuntaErkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 [email protected]

PAINO Botnia Print, KokkolaPainomäärä 4 500 kpl

TOIMITUS [email protected]

Päätoimittaja Ville Koivuniemi, 040 526 7821, [email protected].

ToimittajatMinna Koivunen, 040 550 3927, [email protected].

Sanna Häyrynen

KANSI Anna Mansisto

LEHDEN TEKIJÄT Bianca Beyer, Harri Filppa, Liisa Hildinger, Diana Jusola, Margarita Khartanovich, Anna Mansisto, Matias Partanen, Marko Pyhähuhta, Maija Pylväs, Saga Skiftesvik, Hennamari Toiviainen, Tytti Tuppurainen ja Maria Yarandaykina.

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega OyMaija-Liisa Kokko044 773 6616

Valtakunnalliset ilmoituksetPirunnyrkki Oy020 7969 580

Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy 17.9.2014. Deadline mainosmateriaaleille on 8.9.2014.

Tässä numerossa

EUROOPPALAISEN pyöräilyjär-jestö ECF:n mukaan Suomi on Euroopan neljänneksi pyöräili-jäystävällisin valtio. Myös Ou-lua pidetään perinteisesti hyvänä pyöräilykaupunkina. Kaupungin kattava pyörätieverkosto on 600 kilometriä pitkä, mikä tarkoit-taa 4 metriä pyörätietä asukasta kohden. Monet pyörätiet kulke-vat viihtyisissä puistomaisemis-sa erillään autoteiden metelistä ja saasteista. Väylien kunnossa-pito takaa hyvät pyöräilyolosuh-teet niin kesällä kuin talvella.

Mutta myös puutteita ja ke-hitettävää löytyy – onhan Suo-mella kuitenkin paljon matkaa pyöräilyn huippumaihin. Pyö-räilyn suurin ongelma on se, että pyöräteitä suunnitellaan

usein erillisinä kokonaisuuk-sina, eikä yhdessä muun liiken-teen kanssa.

Pyöräilyn ongelmat kulmi-noituvat Oulussakin keskustaan, joka ei ole nykyisin parhaalla mahdollisella tavalla pyöräl-lä saavutettavissa. Keskustassa pyöräily vaatii ennen kaikkea suunnitelmallisuutta.

Turvallisin tapa viilettää kes-kustan halki on hypätä pois pyörän selästä ja sulautua ja-lankulkijoiden joukkoon. Usein helpoin ja nopein ratkaisu on kuitenkin pyrkiä kiertämään keskusta-alue kokonaan.

Oulun kaupungin yhdyskun-taja ympäristöpalvelut onkin aloittanut Oulun keskustaa kos-kevan pyöräilyn ja kävelyn ke-

hittämissuunnitelman laatimi-sen. Ennen kesää 2015 valmistu-van kehittämissuunnitelman tar-koituksena on ohjata myöhem-min toteutettavia parannuksia.

KESKUSTA-ALUEEN lisäksi myös pyöräilyreitit keskustasta yli-opistolle vaativat pikaista paran-nusta. Väylät risteävät usein ja opasteet ovat puutteelliset, jol-loin tottunutkin pyöräilijä saat-taa vahingossa poiketa suunni-tellulta reitiltä. Nopeat, suorat ja kunnostetut reitit kyseiselle välille lisäisivät sekä pyöräilijöi-den määrää että turvallisuutta.

Puutteelliset olosuhteet eivät kuitenkaan saa vähentää intoa pyöräilyyn, kun sen kokonais-vaikutukset ovat niin merkit-

täviä. Pyöräilyn hyötyinä ovat ruuhkien, melun ja saasteiden väheneminen sekä kansanterve-yden koheneminen. Pyöräily on myös kustannustehokas liikku-mismuoto, mikä ilahduttaa var-masti opiskelijan kukkaroa.

Vaikka pyöräily onkin koko kansan liikkumismuoto, voivat opiskelijat olla tässäkin asiassa edelläkävijöitä. Kannustankin jokaista uutta ja vanhaa opiskeli-jaa investoimaan polkupyörään! Se on, myös oman kokemukseni mukaan, paitsi kätevin ja toimi-vin, myös ympäristöystävällisin ja edullisin menopeli opiskelija-elämän vilskeessä.

P.S. Muista hankkia myös pyö-räilykypärä – ja käyttää sitä!

Pyörät pyörimään!

Linjan takaa

Hennamari Toiviainen

facebook.com/oulunylioppilaslehti

issuu.com/oulunylioppilaslehti

twitter.com/ylkkari

Kirjoittaja on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliitti-nen asiantuntija.

Kaikki pallot ilmassa s. 21

Jalkapalloilija Joonas Sohlo (kuvassa vas.), pikaluistelija Jenni Kukkonen, kestävyysjuoksija Mari Laakkonen ja salibandyn pelaaja Ville Oksa täyttävät päivänsä treenaamisella ja opiskeluilla. Itsensä ylittämistä

rullien päällä s. 16

Roller derby vaatii voimaa, räjähtävyyttä, nopeutta ja teknistä osaamista. Lajissa tärkeintä ei aina ole voittaminen, vaan hyvä yhteishenki niin oman joukkueen sisällä kuin joukkueiden kesken.

oulunylioppilaslehti

7/2014 | 3

Intro

Sisällys

Ajankohtaista4 Kaksiportaisuus uhka monelle

5 Rehtoria etsitään myös hakijajoukon ulkopuolelta

5 Tulostuskäytäntöihin muutoksia

6 Vaikutusvallan ytimeen

7 Yksin, kaksin, kimpassa

11 Kohtaamisten kautta kotibileisiin

Urheiluelämää16 Itsensä ylittämistä rullien päällä

21 Kaikki pallot ilmassa

Kampuksella26 Raappanan uudet rytmit

26 Harrastejärjestön pyörteissä

28 Vaihtariseurassa vaikka mitä

30 Kampuksen kasvot

31 Vieraissa saleissa

32 Haarukassa

33 Näytät hyvältä tänään

Kolumnit5 Politics and the City: On uudesta luotava maa

9 Väylän varrelta: Uuden liiton nuoret

27 Hallitus linjaa: Tyydyttääkö opintosuunnitelmasi?

Arviot33 The Gaslight Anthem: Get Hurt

29 The Magic Numbers: Alias

Uuno34 Fine Point: It’s Not How Big You Are, It’s How Big You Play

34 Hi 5, Internationally Recognized Finnish Sportsmen

34 In the Spotlight: Finland: Why Not the American University Athletic System?

35 A Day With the Finns: Why Now Is the Right Time to Start Moving

Lyhyempi oppimäärä Harri Filppa / www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

ENNEN OLIVAT LAIVAT PUUTA ja opintotukikuukausien määrä jokseenkin yksinkertaisen laskutoimituksen tu-los: tukikuukausia sai kandi- ja maisterivaiheen opin-toihin lähtökohtaisesti 55 kappaletta.

VUODESTA 2011 ALKAEN opintotukikuukaudet on alettu myöntää kandi- ja maisterivaiheisiin erikseen. Kolme vuotta sitten yliopisto-opintonsa aloittanut on saanut käyttöönsä 37 tukikuukautta kandidaatiksi valmistu-miseen.

Jos esimerkiksi kaksi kesää on mennyt opiskelles-sa, tukikuukaudet loppuvat syksyllä 2011 opintonsa aloittaneella vielä tämän kalenterivuoden puolella, jos kandidaatin papereita ei ole taskussa. Näin siis sellai-sessakin tapauksessa, että kandidaatin tutkielma on tehtynä, maisterivaiheen opinnot jo hyvässä vauhdis-sa, mutta yksi ainoastaan keväisin suoritettava – kan-didaatin tutkintoon pakollisena kuuluva – kurssi puut-tuu opintopisterekisteristä.

ON YMMÄRRETTÄVÄÄ, että valtiovalta haluaa ohjata yliopisto-opiskelua entistä enemmän suuntaan, jos-sa kandidaatti- ja maisterivaiheet ovat selvästi omat kokonaisuutensa. Taustalla on ajatus lisätä poikki-

tieteellisyyttä ja helpottaa alanvaihtoa kandi- ja maisterivaiheen välillä. Mutta tämä kaikki teh-dään opiskelijoiden kustannuksella.

ON NAURETTAVAA, että ensimmäisen vuoden jälkeen alaa vaihtanut opiskelija saa laskea opintotukikuukausiensa riittävyyttä peläten yksittäisen kurssin läpipääsyä, jos opinnot kuitenkin etenevät kaiken kaikkiaan ylei-sessä tavoitetahdissa tai jopa nopeam-min. Tiukkaan tukikuukausiehtoon olisi voinut tehdä lievennyksen, jossa tuen jatkuminen taataan opis-kelijoille, jotka saavat 37 tukikuu-kaudessa kandin tutkintoa vastaa-vat 180 opintopistettä ja vaikkapa

vähintään 90 prosenttia kandidaatin tutkintoon vaadit-tavista opintosuorituksista täyteen.

MUTTA EI AUTA ITKU, näin on säädetty. Oulun yliopiston näkökulmasta järkevintä on tehdä kaikkensa sen eteen, että kandivaiheen opintojaan viimeistelevällä opiskeli-jalla on mahdollista suorittaa kaikki kandivaiheen opin-not mahdollisimman mutkattomasti – eli käytännössä ylipäänsä kaikkia pakollisia opintojaksoja olisi hyvä olla tarjolla sekä syksyin että keväisin. Ja mahdollises-

ti läsnäoloa vaativille kursseille pitäisi yrittää tosis-saan löytää vaihtoehtoisia suoritustapoja.

VAIKKA VASTUU opintotukikuukausien riittä-vyydestä on ensisijaisesti opiskelijalla itsel-lään, on myös yliopiston etu huolehtia, että kaikki vuonna 2011 tai sen jälkeen opintonsa aloittaneet ymmärtävät, mistä on kyse. Kun

tästä probleemasta päästään, seuraava odottaa jo kulman takana. Nimittäin tänä syksynä opintonsa aloittavi-en osalta tuota 37 tukikuukauden määrää kiristetään ennestään. Jat-kossa kandidaatiksi valmistumi-seen saa käyttää enää 32 opintotu-kikuukautta.

PÄÄKIRJOITUS • Ville Koivuniemi • [email protected]

Väärin tuettu On naurettavaa, että ensimmäisen vuoden jälkeen alaa vaihtanut

opiskelija saa laskea opin-totukikuukausiensa riit-tävyyttä peläten yksittäi-sen kurssin läpipääsyä.

”


@ylkkari

§§

AjankohtaistaKANDIEN OPINTOTUET • tekstit Ville Koivuniemi ja Sanna Häyrynen • koonnit ja grafiikka Ville Koivuniemi

§Tarkista opintotukikuukausiesi tilanne Kelan internetsivuilta asiointipalvelusta. Kirjautua voi esimerkiksi pankkitunnuksilla.http://www.kela.fi/opiskelijat1

2Selvitä, paljonko sinulta puuttuu kandivaiheen opintoja. Kandivaiheeseen kuuluvat opinnot saat selville esimerkiksi Weboodista, jossa HOPS-työkalu on suunniteltu juuri opiskelun aikatauluttamisen tueksi.http://www.oulu.fi/oodi/opiskelijat/oodihops

3Jos ilmenee, että kandidaatiksi valmistuminen 37 tukikuukauden puitteissa on vaikeaa:

1 Ota yhteyttä koulutusohjelmasi opintoneuvontaan.

Selvitä, onko suorittamattomiin kursseihin vaihtoehtoisia suoritustapoja.

www

Vuonna 2011 opinnot aloittanut: riittävätkö tukikuukautesi? Jos et ole varma, toimi näin:

VUONNA 2011 Oulun yliopistos-sa opintonsa aloittaneen kan-nattaa pitää huoli opintotuki-kuukausiensa riittävyydestä. Syksystä 2011 asti opintotuki on jaettu kaksiportaisesti siten, että kandidaatin tutkintoon saa enintään 37 tukikuukautta, kun vuonna 2010 ja sitä ennen aloittaneilla opintotukikuukau-sia sai käyttöönsä kandi- ja maisterivaiheeseen suoraan 55 kappaletta.

Monilla vuonna 2011 opin-tonsa aloittaneilla on kiire val-mistua kandidaatiksi tämän lukuvuoden aikana. Oulun yliopiston Opiskelijoiden hy-vinvointi- ja ohjauspalvelujen palvelupäällikkö Merja Peu-rasaaren mukaan ongelmat koskevat pientä osaa opiske-lijoista. ”Monet vuonna 2011 aloittaneet opiskelijat ovat jo valmistuneet kandiksi tai heil-lä on vielä hyvin opintotuki-kuukausia jäljellä.”

Oulun yliopisto on lähettä-nyt asiasta sähköpostia opis-kelijoille, joita asia koskee. Myös omaopettajia on oh-jeistettu asiassa. ”Me tietysti opastamme opiskelijapalve-luissa, mitä kannattaa tehdä,

jos tulee ongelmia”, Peurasaa-ri jatkaa.

Pitkät kurssit murheenkryyninäVaikka tutkinto olisi viimeisiä opintopisteitä vaille valmis, opintotuki voi olla katkolla puuttuvan kurssin takia. Ongel-mallisia ovat pitkään kestävät kurssit.

“Esimerkiksi kasvatustietei-den tiedekunta järjestää koko lukuvuoden kestäviä sosiolo-gian kursseja. Jos tuki loppuu syyslukukaudella, kurssi pitää käydä loppuun ilman opintotu-kea. Opinnot kannattaa suunni-tella etukäteen, jotta pattitilan-teita ei tulisi”, Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa varta vasten tutkintojen suorit-tamista nopeuttamaan palkattu suunnittelija Juho Karjalai-nen puolestaan toteaa.

Oulun Luokanopettajat ry:n puheenjohtaja Henri Han-din mukaan luokanopettajaksi opiskelevilla tilanne voi olla ongelmallinen juuri läsnäolo-velvoitteesta johtuen. ”Onneksi meillä on Oulussa paljon ryh-miä, joten opetusta järjestetään

paljon ja ryhmien välillä on mahdollista hyppiä. Toisaalta tiedän paljon tyyppejä, jotka ovat nostaneet tukia kesällä. Uskon, että he ovat kuitenkin tietoisia opintotuen kaksipor-taisuudesta”, Hand jatkaa.

Handin mukaan luokanopet-tajaopiskelijoiden keskuudessa tukikuukausien rajallisuus ei ole aiheuttanut tähän mennessä suurempaa keskustelua. ”Syk-syllä varmasti nähdään, miten asia on. Viime vuoteen verrat-tuna tämä syksy näyttää tosin erittäin hyvältä, sillä toisin kuin viime vuonna, olemme saaneet lukujärjestykset hyvissä ajoin.”

Monet keinot ongelman ratkaisunaYliopiston tasolla tukikuu-kausien rajallisuuteen puutu-taan Merja Peurasaaren mukaan useilla toimenpiteillä. Lukujär-jestyksistä yritetään tehdä entis-tä joustavampia, omaopettajista aktiivisempia ja opintojen suju-vuus -hankkeella pyritään yli-päänsä tehostamaan opintojen mutkattomuutta.

Myös tiedekuntatasolla on-gelmaan on herätty. “Kun pe-

rusrahoitusta kiristetään, rahaa on saatava tuloksella. Maiste-reita ja tohtoreita humanisti-nen tiedekunta valmistaa hy-vin, mutta kandidaateissa on laahattu perässä”, työnsä lop-pukesästä aloittanut Juho Kar-jalainen toteaa.

Oulun yliopiston huma-nistinen tiedekunta tavoitte-lee vuoden loppuun mennessä ojentavansa paperit käteen 221 kandidaatille. Tähän mennessä kandidaatintutkintoja on kerty-nyt 114. Viime vuoden saldo oli 170. Edellisvuosina luku oli yli kahdensadan, joten sen on las-kettu olevan mahdollista.

Yksi valmis kandidaatti tuo yliopistolle rahaa noin 11 500 euroa. Tiedekunnan saama ra-hoitus määräytyy valmistuneit-ten määrän perusteella.

Karjalaisen mukaan opiske-lijoita ei nähdä pelkästään tu-hatlappusina, vaan valmistumi-nen on opiskelijoillekin tärkeä etappi matkalla työelämään. Nyt valmis tutkinto tietää rahaa myös opiskelijalle, kun opinto-tuki voi olla katkolla puuttuvan kandidaatintutkinnon takia.

Karjalainen on koostanut listan vuoden 2004 jälkeen

aloittaneista humanistisen tie-dekunnan opiskelijoista, joilla on kasassa vähintään 200 opin-topistettä, mutta kandidaatin-tutkinto puuttuu.

“Niin sanotulla mustalla lis-talla on 286 nimeä. Joukossa on sellaisia, joilla on kaikki tutkin-toon vaadittavat opinnot kasas-sa, mutta he eivät hoksaa ottaa tutkintoa. Saattaa olla, että ei tiedetä, miten opinnot kooste-taan ja miten valmistuminen ta-pahtuu.”

Joillakin tutkinnosta puut-tuu vain yksi kurssi tai essee. Heitä Karjalainen muistuttaa suorittamaan jäljelle jääneet opinnot ja kertoo, milloin pub-liikkiin voi mennä.“Ennen kaksiportaiseen tutkintoon siirtymistä aloittaneet ajattele-vat, että ottavat kandidaatin-tutkinnon ulos samaan aikaan kuin maisterin paperit. Yritän estää, että sama asenne periy-tyisi myöhemmin aloittaneille opiskelijoille.” ■

LIsätietoa: http://www.kela.fi/

enimmaistukiaika-korkeakoulu-

opinnoissa_yliopistossa-

2011-2012-tai-sen-jalkeen-

aloitetut-opinnot

2

Kaksiportaisuus uhka monelleVuodesta 2011 alkaen opintotuen myöntäminen on porrastettu kandi- ja maisterivaiheeseen erikseen. Ensimmäiset koekaniinit pähkäilevät opintotukikuukausien riittävyytä tämän lukuvuoden aikana.

• Jos olet aloittanut korkea-kouluopintosi ennen elokuu-ta 2011, sinulla on käytössäsi enintään 55 opintotukikuu-kautta (kk) kandi- ja maiste-rivaiheen opintoihin.

• 1.8.2011-31.7.2014 aloitta-neet saavat 37 kk kandidaa-tin tutkintoon ja 28 kk mais-terin tutkintoon. Enimmäis-tukiaika on kuitenkin 55 kk.

• 1.8.2014 alkaen opinton-sa aloittaneet saavat 32 kk kandivaiheeseen ja 23 kk maisterivaiheeseen. Enim-mäisaika on kuitenkin 50 kk.

• Lääketieteen lisensiaatiksi opiskelevien tukiaikaa ei ole porrastettu ollenkaan.

Kaksiportaisuus kiristyy entisestään


7/2014 | 5

ÄIDINKIELENOPETTAJA ITKI. Me lukiolaiset olimme saaneet tehtäväksemme kirjoittaa aine Suomen tu-levaisuudesta. Työttömyys oli juuri ylittänyt puolen miljoonan rajan, ja tunnelma maassa oli lohduton. Seuraavana keväänä valmistuin ylioppilaaksi ja syksyllä, tasan kaksikymmentä vuotta sitten, aloitin opinnot Oulun yliopistossa. Vuosi 1994 oli 90-luvun laman pohjakosketus. Tuolloin ajattelin: ei enää ikinä sellaista työttömyyttä. HISTORIA TOISTAA ITSEÄÄN. Nyt opintonsa aloittavat uudet opiskelijat tulevat yliopistoon tilanteessa, jossa maassa on 330 000 työtöntä. Edessä on mah-dollisesti jo neljäs nollakasvun vuosi, ja työttömyys uhkaa jämähtää 90-luvun kaltaiseksi pitkäaikais-työttömyydeksi. Epävarmuus kalvaa: ihmiset ovat epävarmoja taloustilanteesta, epävarmoja ulkopo-litiikasta ja Venäjän toimista, siitä mihin suuntaan maailma on menossa. Osalla rahat eivät enää kerta kaikkiaan riitä. OULU ON TILANTEEN POLTTOPISTEESSÄ. Keskikesän uutiset irtisanomisista olivat karua kuultavaa: koko-nainen yksikkö ajetaan alas ja tuhannelta työnteki-jältä loppuvat työt. Se on vakava isku kaupungille. Verotulot ehtyvät, vaikka vaikkapa joukkoliikenne kaipaisi lisärahoitusta. OULU ON TOKI eri kau-punki kuin 20 vuotta sitten: asukasluku oli tuolloin juuri ylittänyt sadantuhannen rajan, ja teknologiaosaaminen oli vasta kehittymässä. Nyt asukkaita on pian kaksinkertainen määrä, ja olemme Suomen viidenneksi suurin kaupunki. Jos historia toistaa itseään, Oulu luo nahkansa ja ponnis-tamme uuteen kasvuun. Paine tehdä äkkinäisiä ratkaisuja on kova. Val-tiovalta toki voi ja sen pitääkin huolehtia esimerkiksi työnvälityksestä tai edistää Microsoftin datacenterin sijoittumista Ou-luun. Mutta kärsivällisyyttä tarvitaan koulutuksesta ja tutkimuksesta huolehtimiseen. OULUN YLIOPISTON VAHVUUS ON sen monitietei-syys. Uusien innovaatioiden sanotaan syntyvän eri alojen rajapinnoille. Nyt viimein on humanistit ja kulttuurin tutkijat otettava vakavasti. Eikä siinä ole kysymys vain ihmistieteiden välineellistämisestä talouskasvun tekijäksi, vaan mielen antamisesta tälle ajalle. Erityisesti nuoret voivat reagoida epä-varmuuteen itsetuhoisesti. Näköala huomiseen on oltava. Toimintakyky menee, jos putoaa kartalta. Toivoa on, kun meillä on suunta. Sitä ei saa google-mapsista, vaan ymmärtämällä ihmisyyttä.

Politics and the CityTytti Tuppurainen

On uudesta luotava maa

Jos histo-ria tois-

taa itseään, Oulu luo nah-kansa ja pon-nistamme uuteen kas-vuun. Paine tehdä äkki-näisiä ratkai-suja on kova.

”

Kirjoittaja on oululainen kansanedustaja (sd.) ja Oulun yliopistosta valmistunut humanisti.

Rehtoria etsitään myös hakijajoukon ulkopuoleltaOULUN YLIOPISTON rehtori ei löydy välttämättä virkaan ha-keneista. Oulun yliopiston hal-lituksen puheenjohtaja Hans Söderlundin mukaan yhteyttä on pidetty moneen eri suun-taan. ”Kyllä peli on siltä osin auki. Meidän tehtävämme on yksiselitteisesti valita mahdol-lisimman hyvä rehtori. Uskon, että 26. elokuuta pidettävässä kokouksessa saamme valittua finalistit, joita haastatellaan ja joista tehdään syvempi analyy-si”, Söderlund kertoo.

Söderlund on hoitanut alus-tavaa rehtorikandidaattien kar-toittamista yhdessä yliopiston hallituksen jäsenten professori Juha Vaaran ja tuottaja Katja Bargumin kanssa.

Seuraavassa vaiheessa reh-torin valinnan valmisteluun osallistuvat Vaaran ja Bargu-min lisäksi Ilari Nisula sekä todennäköisesti Risto Murto.

Söderlund ei suostu tässä vaiheessa arvioimaan rehtorik-si hakevien yksittäisten henki-löiden pätevyyttä suuntaan tai

toiseen. ”Olemme tyytyväisiä kartoittamaamme joukkoon. Kun menemme syvempään analyysiin, siinä otetaan huo-mioon hakijoiden akateemiset ansiot ja keskeinen kriteeri on johtamisen taito.”

Virallisesti rehtoriksi ovat hakeneet MMT, DI Jalo Ami-noff, TkT Helka-Liisa Henti-lä, Ghulam Jilani, DI, KTM Matti Niemi, HLT, dos. Kyös-ti Oikarinen, FT, dos. Hannu Rönkkömäki, FT, eMBA Matti Sarén, KTT, TkT Veikko Sep-pänen, TkT, KTM Harry Lin-narinne ja PhD, dos. Markku Filppula. ■

Ylkkärin mennessä painoon

Oulun yliopiston hallitus ei ollut

vielä pitänyt kokousta, jossa

valitaan rehtorikandidaatit ns.

finaalikierrokselle. Lue finaaliin

päässeistä rehtorikandidaateis-

ta keskiviikkona 27.8. Ylkkärin

internetsivuilla www.ylkkari.fi

tai Ylkkärin Facebook-

profiilista facebook.com

/oulunylioppilaslehti.

AJANKOHTAISTA KAMPUKSELLA • tekstit Ville Koivuniemi • kuva Ylkkärin arkisto

Tulostuskäytäntöihin muutoksiaOPISKELIJOIDEN tulostuskäy-tännöt Oulun yliopistossa muuttuvat. Jatkossa tulosta-minen, kopioiminen ja skan-naaminen tapahtuu siten, että opiskelija ”vapauttaa” tulos-teet tulostuslaitteilta.

Sitä varten tulostimelle täy-tyy kirjautua kertaalleen yli-opiston käyttäjätunnuksella, jonka jälkeen tulostaminen ta-pahtuu helpommin rfd-tunnis-tautumisella eli käytännössä Lyyra- tai Frank-opiskelija-

korteilla tai esimerkiksi Oulu-cardilla.

TULOSTUSKIINTIÖTÄ lasketaan samalla reilusti 600 tulostees-ta ainoastaan 200 tulostee-seen. Lisäsivut maksavat noin 2,5 senttiä kappaleelta. Jatkos-sa lisäsivuja voi ostaa verkko-kaupasta. ■

Lue lisää tulostamisesta ja ohjeet

tulostuslaitteille kirjautumiseen

www.oulu.fi/th/tulostaminen.

Vuodesta 1993 Oulun yliopiston rehtorina toiminut Lauri Lajunen ei ole käytettävissä rehtoriksi seuraavalle viisivuotiskaudelle.

LYHYET

Mining School aloitti toimintansa omana tiedekuntanaanOulun yliopisto perusti kai-vos- ja vuorialalle uuden tiede-kunnan 1.8.2014 alkaen. Oulu Mining School on yliopistossa toimiva vuorialan koulutus- ja tutkimusverkosto, jonka ydin-toimijoita ovat geotieteiden lai-tos, prosessi- ja ympäristötek-niikan osasto ja täydentävien opintojen keskus.

Kaivos- ja vuorialan tie-dekuntaan tulee kolme kan-didaatti- ja maisterivaiheen opinnot kattavaa koulutusoh-jelmaa: geotieteiden, kaivos-tekniikan ja rikastustekniikan koulutusohjelmat.

Uuden tiedekunnan kaa-vaillaan ottavan sisään 50–60 uutta opiskelijaa vuosit-tain. Tällä hetkellä geotieteitä Oulun yliopistossa opiskelee noin 210 ja vuorialaa noin 30 opiskelijaa prosessi- ja ym-päristötekniikan osastossa. (Ylkkäri)

Oulu jätti Turun taakseen Shanghain listallaOulun yliopisto sijoittui Shanghain listalla sjoille 300–401 Turun yliopiston kanssa, mutta Turku oli 11 sijaa Oulua alempana. Suomalaisyliopis-toissa parhaan sijoituksen sai Helsingin yliopisto, joka on listan sijalla 73.

Aalto-yliopisto ja Itä-Suo-men yliopisto ovat Shanghain listalla sijoilla 401–500. Koko listan kärjessä oli odotetus-ti yhdysvaltalainen Harvardin yliopisto.

Shanghain lista on vuodes-ta 2003 lukien kerätty maa-ilman 500 kovatasoisimman yliopiston lista. Listaa on kritisoitu siitä, että sen mit-tarit korostavat liikaa tekni-siä tieteitä, englannin kielen hallintaa ja yliopiston ikää. (Ylkkäri)

Henna Määtästä koulutuspoliittinen asiantuntijaOulun yliopiston ylioppilas-kunnan (OYY) hallitus on valinnut OYY:n uudeksi kou-lutuspoliittiseksi sihteeriksi Henna Määtän.

Määttä on toiminut koulu-tuspolitiikan saralla OYY:n ja Oulun yliopiston tasolla sekä kansallisella tasolla Suomen opettajaksi opiskelevien liiton (SOOL) hallituksessa. ”Kou-lutuspolitiikka on minulle in-tohimo ja OYY:n kopoasian-tuntijana toimiminen unelma-työpaikka”, Määttä totesi tuo-reeltaan.

OYY:n koulutuspoliittisena asiantuntijana ennen määttää toimi Annakaisa Tikkinen.(Ylkkäri)


@ylkkari

Vaikutusvallan ytimeenKaupunginvaltuutettu ja Oulun yliopiston kasvatti Hanna Sarkkinen haluaa sanoa sanansa siellä, missä asioista päätetään.

EUROVAALIKEVÄÄN JÄLKEEN Hanna Sarkkinen on ru-vennut pyörittelemään mielessään ensi vuoden edus-kuntavaalikampanjaa. Arkadianmäki on tuoreen mais-terin selvä tähtäin, joka ei jäänyt kauas jo kolme ja puoli vuotta sitten.

”Uskon, että minulla on ihan realistiset mahdolli-suudet päästä nyt läpi”, toteaa vaali toisensa jälkeen äänikuningattareksi tituleerattu Sarkkinen. Hän ke-räsi eurovaaleissa ääniä enemmän kuin moni istuva kansanedustaja. Paikka jäi tiukoissa vaaleissa silti nappaamatta.

Tulevan kampanjoinnin toteutus ei ole vielä täysin hahmottunut, mutta Sarkkiselle tärkeät asiat ovat sel-villä. Talous- ja työllisyyskysymykset, ympäristöpo-litiikka sekä nuorten näkökulmat pysyvät agendalla. Samat teemat hän on kokenut merkityksellisiksi teini-ikäisestä saakka.

Vasemmistolaisena itseään jo varhain pitänyt Sarkkinen on aina halunnut tehdä eikä vain katsoa vierestä. Hanna Sarkkisen ensimmäinen poliittinen herätys tapahtui 12-vuotiaana, kun Tarja Halosesta tuli presidentti.

”Oli hienoa, kun presidentiksi valittiin nainen. Se oli samalla myös jonkinlainen esifeministinen herä-tys”, hän kuvailee.

YLIOPISTO-OPINNOT ALOITETTUAAN vuonna 2007 Han-na Sarkkinen liittyi Vasemmistonuoriin. Koska pari-kymppisellä aate- ja oppihistorian opiskelijalla oli nä-kemystä sekä nuorten että Oulun asioista, myös kun-nallispolitiikkaan pyrkiminen tuntui luontevalta.

Tällä hetkellä Sarkkinen toimii Oulun kaupungin-valtuutettuna, yhdyskuntalautakunnan puheenjohta-jana, joukkoliikennejaoston varapuheenjohtajana sekä

maakuntavaltuuston jäsenenä. ”Yhdyskuntarakenteen ja liikenteen suunnittelu

ovat pitkään kiinnostaneet minua. Ne ovat konkreet-tisia asioita, jotka vaikuttavat ihmisten arkielämään. Esimerkiksi kaavoituspäätökset pysyvät satojakin vuo-sia”, hän huomauttaa.

Puheenjohtajapestinsä aluksi Sarkkinen opiskeli maarakennuslakia, pänttäsi johtosääntöjä ja asiakir-joja. Valtuutetuille myös järjestettiin koulutusta aihe-piireihinsä.

Lautakunnan viikoittaisten kokousten esityslistoilla on paristakymmenestä neljäänkymmeneen läpikäytä-vää asiaa, joten perehtyminen vie oman aikansa.

”Työ on jatkuvaa opiskelua ja lukemista. Esityslis-tojen pituus vaihtelee sadasta sivusta tuhanteen, ja pu-heenjohtajana kaikesta pitäisi olla perillä. Ei voi vai-kuttaa, jos ei lue.”

Papereiden läpikäymisen ja kokousten lisäksi pu-heenjohtaja kiertää erilaisissa tilaisuuksissa edusta-massa ja puhumassa.

Sarkkinen muistuttaa, että kunnallisen päätöksen-teon lisäksi myös Euroopan parlamentilla on merkit-tävä valta ihmisten elämään, sillä meppinä voi saada äänensä kuuluviin paremmin kuin tavallisena kansan-edustajana Suomessa.

”Jos politiikassa haluaa vaikuttaa asioihin, pitää yrittää päästä sinne, missä vaikutusvaltaa voi saada. Euroopan parlamentissa sitä on. Siellä olisin päässyt edistämään sekä Pohjois-Suomen asioita että omien arvojeni mukaista päätöksentekoa”, Sarkkinen sanoo.

Esimerkiksi päästömääräyksistä kiinni pitäminen, hiilitullien käyttöönotto ja yhteisten merien ryöstöka-lastuksen pysäyttäminen kuuluvat Hanna Sarkkisen mielestä merkittäviin teemoihin.

ALHAISET ÄÄNESTYSPROSENTIT ja nuorten vähäinen kiinnostus yhteiskuntaa kohtaan masentavat Sarkkista. Hän on huolissaan jopa demokratian tulevaisuudesta.

”Se on totta, ettei yksi ääni ratkaise, mutta äänet muodostavat kokonaisuuden. Eihän yhden roskankaan heittäminen maahan vielä tarkoita, että ympäristö on aivan roskainen, mutta jos kaikki tekevät niin, kah-laamme kohta paskassa. Meillä on kollektiivinen vas-tuu”, Sarkkinen näpäyttää.

Hän toivoo, että ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen yhä useampi kansanedustaja olisi alle kol-mikymppinen. Sarkkinen onkin esimerkiksi Vasem-mistonuorten puheenjohtaja Li Anderssonin ohella yksi niistä vasemmistolaisista nuorista naisista, joi-den esiinmarssia tulevissa eduskuntavaaleissa vah-vasti uumoillaan.

”En tykkää vastakkainasettelusta, mutta vanhem-pien edustajien kokemuksen lisäksi tarvitaan myös nuorta energiaa. Nimenomaan ympäristöpolitiikassa on suuri ero sukupolvien välillä. Puoluekannasta riip-pumatta monet nuoremmat poliitikot pitävät ympäris-tökysymyksiä tärkeinä.”

Sisäistä vaikuttamisen paloaan Sarkkinen toteuttaa valtuustotyön lisäksi esimerkiksi kirjoittamalla blogia ja lehtitekstejä. Julkisissa puheissa ja ihmisten kohtaa-misissa hän pyrkii jättämään jäljen kuulijoihin.

”Olin Oulunsalon yläkoulun kevätjuhlassa puhu-massa ja yritin herätellä nuoria osallistumisen tärkey-destä. Jokaisella teolla ja valinnalla on vaikutusta yh-teiskuntaan ja muihin ihmisiin.”

Sarkkinen näkee, että vaikuttaa voi vaikkapa urhei-luseuroissa, harrastejärjestöissä, partiossa tai asukas-yhdistyksessä. Kipinä syttyy, kun huomaa, että omalla toiminnallaan saa asiat muuttumaan. ■

NUORET VAIKUTTAJAT • teksti ja kuva Sanna Häyrynen

Maksuton koulutus on Hanna Sarkkisen mielestä suomalaisen yhteiskunnan kivijalka. Vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjoh-taja ja oululainen kaupunginvaltuutettu ei uskoisi olevansa nyt maisteri, mikäli opiskelijat joutuisivat maksamaan lukukausimaksuja.

• Hanna Sarkkinen

• Ikä 26 vuotta.

• Kotoisin Oulunsalosta. Asuu Tui-rassa miehen ja kissan kanssa.

• Valmistunut filosofian maisteriksi keväällä 2014 aate- ja oppihistoria pääaineenaan. Sivuaineina lukenut hallintotieteitä, valtio-oppia, kan-santaloustiedettä ja viestintää.

• Tällä hetkellä Oulun kaupungin-valtuutettu, yhdyskuntalautakun-nan puheenjohtaja, joukkoliikenne-jaoston varapuheenjohtaja, maa-kuntavaltuuston jäsen. Vasemmis-toliiton ylimmän päättävän elimen eli puoluevaltuuston puheenjohtaja.

• Aiemmin toiminut Oulun kau-punginhallituksessa, opetuslauta-kunnan jäsenenä, maakuntahalli-tuksen varajäsenenä, Vasemmis-tonuorten varapuheenjohtajana ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa.

• Tehnyt töitä esimerkiksi kaupas-sa, järjestösihteerinä Pohjois-Poh-janmaan Vasemmistonuorissa ja työharjoittelussa Genevessä YK:n edustustossa.

• Harrastaa kuntosalilla käyntiä, lenkkeilyä ja lukemista. Kevyenä kesälukemisena on kulunut muun muassa Zadie Smithin romaaneja. Muita suosikkeja ovat kotimaiset naiskirjailijat.

Kuka?


7/2014 | 7

Vapaus ja rauhaPienet pätkät kimppakämpissä ovat vahvistaneet Kaisa Pulkkiselle sen, että hän viihtyy parhaiten yksiössä. Hänellä on varma paikka, jossa saa levähtää menojen ja reissujen välissä.

KUUDENNEN KERROKSEN ikku-noista avautuu komea näkymä Oulun keskustan suuntaan. Tie-deviestinnän maisteriohjelmas-sa opiskelevalla Kaisa Pulk-kisella, 26, oli tuuria mukana, kun hän nappasi yksiön Toivo-niemen arvostetulta alueelta.

”Löysin ilmoituksen netistä ja näytössä oli paljon katsojia. Yritin vakuuttaa valitsijat, että ottakaa minut. Ottivat!” Pulk-kinen iloitsee, sillä hänellä oli kiire muuttaa homeasunnosta pois.

Hän pitää netti-ilmoituksia toimivana väylänä asunnon et-simiseen, mutta muistuttaa, että nopea pitää olla. Ilmoitukset ei-vät kauan vanhene.

Psoasin (Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö) solu-asunnon hakemista Pulkkinen ei edes harkinnut. Ensimmäi-seen yksiöönsä hän muutti jo lukiolaisena.

”Olen sen verran vapaa sielu, että tarvitsen oman tilan. Jos vietän viikon vanhempien luona Itä-Suomessa, alan kai-vata omia juttujani.”

Kokemusta kimppa-asumi-sesta on tullut ravitsemustie-teen opintojen harjoittelujak-soilta. Pulkkinen on asunut ly-hyen aikaa kuuden hengen kommuunissa sekä omakotita-lon yläkerrassa kämppäkaverin seurassa. Monta vuotta Kuopi-ossa ehti mennä kaksiossa sil-loisen poikaystävän kanssa.

Uutta ja vanhaa

Vapauden hinta on työssä käy-minen opiskelujen ohella, sil-lä yksiöiden vuokrat Oulussa ovat reilusti yli neljäsataa eu-roa. Oman rauhan lisäksi Pulk-kinen on valmis maksamaan myös keskeisestä sijainnista, sillä kaupungin laitamilta on

hankala kulkea. Koska Pulkkinen joutuu

punnitsemaan, mihin rahaa käyttää, yksiön kalustuksessa yhdistellään IKEA-hankintoja, kierrätyskeskuslöytöjä ja mum-mon perintöä.

”Kun muutin yhteisestä kaksiosta, iso televisio jäi mi-nulle. Nauran aina, että se on sisustuselementtinä, koska yk-sin ei tule leffoja katseltua. Sohva on lainassa kaverin iso-veljen perheeltä, enkä istu siinä koskaan.”

Sisustusintoilijaksi Kaisa Pulkkinen ei tunnustaudu. Haa-veissa on kuitenkin japanilais-tyyppinen futon-sänky.

”Muutoissa tavara on kar-siutunut, kun olen huomannut, että turhakkeita on kulkenut mukana. Periaatteeksi on tul-lut, että vähemmän on enem-män”, siisteyden ystävä Pulk-kinen sanoo.

• Asukas: Tiedeviestintää opiskeleva Kaisa Pulkkinen.

• Koti: Yksiö kuudennessa kerroksessa Toivoniemes-sä, 34 neliömetriä. Talo ra-kennettu 1954. Muuttanut joulun alla 2012.

• Erikoista: Yksiötä voi kutsua myös parihuoneek-si, sillä ovi erottaa keittiö- ja makuutilat. Naapurus-tossa asuu paljon nuoria ja iäkkäitä.

Asunto-fakta

OPISKELIJA-ASUMISEN MONET MUODOT • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Yksin, kaksin, kimpassaYlkkäri pääsi kurkkaamaan kolmeen opiskelijakotiin. Asuntokierros vei ympäri Oulua eri aloja opiskelevien kattojen alle. Mukaan mahtuu puuta, kiveä ja ekoa.

1

2

1. Ravitsemusterapeutiksi opiskellut Kaisa Pulkkinen viihtyy keittiössään. Säilytystilaa on vetolaatikoissa rutkasti.

2. Vihreän kivitalon asukkaat ovat tuttavallisia.

jatkuu seuraavalla sivulla


@ylkkari

Ajankohtaista

3. Ranskalaiselta parvekkeelta voi tiirailla AC Oulun pele-jä ja Nuottasaaren tehtaiden piippuja.

4. Mummolta peritty Artekin keittiönpöytä käy sekä opiskelijan työpisteestä että illanistujaisten keskuksesta. Puinen senkki on kierrätyskeskuslöytö.

Seuraa yksiössäToivoniemen-kodissa Pulk-kinen on tykästynyt toimi-vaan keittiöön, valoisuuteen ja asuinalueeseen. Naapureina on lähinnä nuoria ja iäkkäitä, ei niinkään perheitä.

” S e i n ä n a a p u r i -nani asuu tyttö, jonka kanssa laitoimme ke-sällä yhtei-siä aamupa-loja. Joskus hän tulee vii-k o n l o p p u i -sin soittamaan ovikelloa ja he-rättämään. Toisen luo voi mennä spon-taanisti ja lainata vaikka kahvia tai suodatinpusseja”, Pulkkinen kuvailee tunnelmaa. Hississä hän tykkää höpöttää mummojen kanssa ja tervehtiä koiria.

Yksinäisyys ei yksiöasujaa vaivaa. Jos seuraa kaipaa, ka-

vereita voi nähdä keskustassa, kun polkaisee pyörällä siltojen yli. Ruokaa Pulkkinen tykkää laittaa ystävien luona tai kutsua heidät luokseen kylään.

”Ainoa miinuspuoli tässä on, että kaikki pitäisi

tehdä itse, vaikka laiskottaisi. Etei-

sestä on pit-kään puuttunut lamppu, kun en vain ole saanut aikai-seksi asentaa sitä. Kave-

rit ovat asiasta ku i t t a i l l ee t” ,

Pulkkinen nau-raa, vaikka sanoo

kyllä osaavansa lamppu-jen kiinnityksen.

Yksin asuva ehtii tottua pieniin omituisuuksiin, joten Pulkkisesta tuntuu ihan taval-liselta selvitä eteisessä kylpy-huoneen valolla. Silmä tottuu omiin rutiineihin. ■

Omaa ja itse tehtyäTyössäkäyvä arkkitehtuurin opiskelija Joni Paaso, 27, ja vaimo Mira, 25, ostivat asunnon raksilalaisesta puutalosta. Naapureina on joukko tuttuja pariskuntia.

SEINIÄ KAADETTIIN, puhkot-tiin ja pystytettiin, kun Joni ja Mira Paaso pääsivät vauhtiin ensimmäisen omistusasuntonsa kunnostamisessa.

”Makuuhuoneen peräsei-nää ei aiemmin ollut olemassa. Jonkin aikaa remppasimme samassa tilassa naapureiden kanssa ennen seinän rakenta-mista”, Joni kertoo ja kehuu puutalon asukkaita mukavaksi yhteisöksi.

Ennen kuin projekti puo-litoista vuotta sitten pääsi al-kuun, pariskunta oli jo jonkin aikaa katsellut omistusasun-toja ja haaveillut remontoin-nista. Kun tuttavat kertoivat puuhaavansa Raksilassa toimi-neen entisen hoitolaitoksen ti-loihin asuntoja, Paasot hyppäsi-vät mukaan.

Talossa asuu yhteensä viisi pariskuntaa. Sekaan mahtuu viisi arkkitehtia.

”Kummasti he päätyvät sa-moihin piireihin. Olemme nau-reskelleet, että onneksi tässä asuu myös normaaleja ihmi-siä”, hieroja-kosmetologi Mira heittää.

Naapureiden kanssa ol-laan Jonin mukaan tekemisissä huomattavasti enemmän kuin tavallisessa taloyhtiössä. Pi-halla jäädään aina juttelemaan ja itsensä voi kutsua seinän taakse esimerkiksi jääkiekko-katsomoon.

Rahat riittämään

Vakituisten töitten turvin Paa-sot uskalsivat ostaa asunnon il-

man epäilyksiä.”Vain opiskelijana ei ehkä

olisi ostanut omaa”, Mira miettii.

Osa Jonin opiskelukave-reista taas on pohtinut, että asunnon olisi voinut ostaa jo opiskeluaikana. Paasot arvi-oivat asumiskulujen nousseen noin 25 prosenttia vuokrame-noihin verrattuna, kun mukaan lasketaan remontin hinta ja lai-nanlyhennykset.

Varmuuden ostolle toi myös se, että talon hankkineet osak-kaat olivat tehneet perusteel-lisen kartoituksen rakennuk-sen kunnosta. Alan ammattilai-sena Joni tietää, että 1930-lu-vulla valmistuneessa talossa ei ole vielä myöhempien vuosi-kymmenten tehorakentamiseen liittyviä virheitä. Kyseessä on terve talo ja rakenneratkaisut ovat moitteettomia.

”Puu-Raksila on kiinteis-tösijoittamisen kannalta hyvä kohde, sillä neliöhinta tuskin laskee lähivuosina. Kun re-montin pystyy itse tekemään, sijoitetulle pääomalle saa to-della hyvin vastinetta”, Joni perustelee.

Omistusasunnon ehdoton etu on rakentamisesta pitävälle arkkitehtiopiskelijalle se, että asunnon voi muokata mielei-sekseen. Ostettua työvoimaa on käytetty vain lakisääteiseen sähköjen kytkemiseen.

Pariskunnan käsistä ovat asunnon kaikki pinnat, lattiat, ovet ja sähköjen suunnittelu. Ikkunat saivat jäädä, mutta ne-kin entisöitiin. Esimerkiksi

keittiön pöytä, työtasot, tv-taso ja sänky ovat omaa käsialaa.

Sopiva ympäristö

Paasojen mielestä kodin 66,6 neliötä ovat juuri riittävät. Kah-den ihmisen kodin täytyy olla käytännöllinen ja järkevästi suunniteltu. Ennen nykyistä ko-

3

4

Olen sen verran vapaa

sielu, että tarvitsen oman tilan.

Kaisa Pulkkinen

”

1

4

3


7/2014 | 9

• Asukkaat: Arkkitehtiopiskelija Joni Paaso ja Mira-vaimo.

• Koti: Kolme huonetta ja keittiö, 66,6 neliömetriä. Remontoitu omistusasun-to 1938 rakennetussa puutalossa Rak-silassa. Muuttivat asumaan kesäkuussa 2013.

• Erikoista: Suuri osa kalusteista ja ta-soista itse rakennettuja. Kaikki naapu-rit ovat tuttuja keskenään.

Asuntofakta

• Asukkaat: Koneteekkarit Tuomo Tolonen ja Jaakko Vähä-söyrinki.

• Koti: Psoasin perheasunto Linnanmaalla, 72,5 neliömetrin kolmio. Talo rakennettu 1984 ja remontoitu 2013. Pojat muutti-vat tämän vuoden huhtikuussa.

• Erikoista: Talo on osa eurooppalaista E2ReBuild-yhteistyö-projektia, jossa rakennuksia saneerataan energiatehokkaiksi kylmiin oloihin. Rakenteet uusittiin ja energiatehokkuus vastaa nykyisiä määräyksiä. Jokaisessa asunnossa on lämpöä talteen-ottavat, pyörivät ilmanvaihtokoneet.

Asuntofakta

Takaovi etuovenaVihreässä talossa kolmiossa asuvat Tuomo Tolonen ja Jaakko Vähäsöyrinki elävät seurallisesti. Melkein joka päivä käy kavereita, joista läheisimmät uskaltavat kulkea pihan kautta.

IDEA KIMPPA-ASUMISESTA lähti vitsistä, jonka Tuomo Tolonen, 22, heitti opiskelukaverilleen Jaakko Vähäsöyringille, 23, kun molemmilla uhkasi olla muutto edessä.

”Erinäisten käänteiden ja yk-sityiselämään liittyvien syitten takia jouduimme muuttamaan edellisistä kämpistä”, Tolonen muotoilee hienovaraisesti.

Neljännen vuotensa kone-teekkareina aloittavat pojat tu-tustuivat toisiinsa jo fukseina. Kun molemmilla vielä oli hy-viä kokemuksia kaverin kanssa asumisesta, yhteisen asunnon hakemista Psoasilta ei tarvin-nut epäröidä. Yksin asumisen he näkivät kalliina ja tylsänä vaihtoehtona.

tiaan he asuivat Alppilassa rei-lun 50 neliön kaksiossa.

”Se oli hyvän mallinen. Ne-liöt eivät kerro kaikkea. Esi-merkiksi 70 neliön asunto voi olla ihan hölmösti suunniteltu”, Joni tietää.

Sijainnilla on myös suuri merkitys. ”Raksilan mittakaava on miellyttävä, sillä rakennuk-

set ovat lähellä toisiaan. Van-halla alueella puut ovat ehti-neet kasvaa isoiksi, joten näyt-tää siltä, että rakennukset olisi-vat olleet paikallaan aina”, Joni kuvailee.

Molemmat pitävät siitä, että keskusta ja työpaikat ovat lä-hellä. Jonin tie on viime ai-koina vienyt useammin töihin

Omissa kopeissaan pojat ei-vät sanojensa mukaan nytkään tykkää jumittaa.

”Pidämme huoneitten ovet yleensä auki emmekä sulkeudu omaan valtakuntaan. Olohuo-neessa katsellaan telkkaria ja leffoja, hakataan änäriä”, asuk-kaat kuvailevat.

Miellyttävä ekotalo

Ensin Psoasilta ehdotettiin kah-den hengen solua Syynimaal-ta, mutta se ei houkutellut, kun tarjolle tuli vasta remontoitu perheasunto Linnanmaalta.

Energiatehokkaaksi sanee-rattu koti on ollut kesällä mie-luisan viileä koneellisen ilman-vaihdon ansiosta. Energianku-

Makuuhuoneen peräseinää ei aiemmin ollut

olemassa.

Joni Paaso

”2

5

kuin yliopistolle.Seuraavaksi Joni aikoo as-

karoida työhuoneeseen tietoko-neelle koko seinän peittävien liukuovien taakse jäävän sy-vennyksen.

”Ehkä sitten saisin taas kou-luhommia tehtyä, kun olisi kunnollinen paikka”, n:nnen vuoden opiskelija tuumaa. ■

1. Olohuoneen sohva on kotona Paasojen lempipaikka. Tilpehöö-rää ei näy, sillä molemmat pitä-vät selkeästä ympäristöstä. Joni on itse rakentanut makuuhuo-neesta pilkottavan sängyn, jonka päätyyn on upotettu sähköpis-tokkeet sekä lukuvalot.

2. Ikkunasta voi seurata vuoden-aikojen vaihtelua.

3. Eteisen syvät kaapit on itse suunniteltu ja toteutettu.

4. Muovimaton ja lastulevyjen alta löytyi puulattia, joka hiottiin ja maalattiin. Television johdot kulkevat seinän sisällä.

5. Ruokapöytä ja keittiön työtaso ovat Jonin kädenjälkeä. Valmiin keittiöpaketin sijasta osat on tilattu tehtaalta ja koottu itse. Yleensä yläkaappien alla on työskentelyvalo, mutta koska kaappeja ei haluttu, kokkausta valaisee rimaan piilotettu led-valo.

1


@ylkkari

HELPOINTA OLISI VAIN elää maatalousyhteiskun-nassa. Pellon reunalla tönöttävä tila kaipaisi jat-kajaa, joten välttyisi pähkäilyltä, mitä työkseen haluaa tehdä. Tällaisesta mutkattomuudesta on siir-rytty tilan jakajiin ja päivittäjiin, itsensä toteuttajiin ja kokemusten hehkuttajiin. Työelämän murros ei ole uusi oivallus. Suunta näyttäisi nykyparikymppisten keskuudessa jälleen kulkevan eriäville urille. Rahan eteen halutaan tehdä jotakin aidosti kiinnostavaa ja itselle mer-kityksellistä, mielellään ilman kyynisten keski-ikäisten pomojen kyttääviä katseita. Taustalla vaikuttanee äärimmilleen kiristynyt kilpailu vakituisista työsuhteista. Pätkätöiden ja epävarmojen pestien sijasta houkuttelevampi vaih-toehto on työllistää itse itsensä. Vastavalmistunut kun ei hyppää enää eläkeviran tuomaan hellään huomaan.

KUTSUTTAKOON NÄITÄ ITSENSÄTYÖLLISTÄJIÄ uuden liiton nuoriksi. He ovat ammattiliittojen turvan sekä työsuhteiden etujen ulkopuolelle jättäytyviä uska-likkoja. Uuden liiton nuori hoitaa itse kaiken. Hän tekee sitä, mitä haluaa. Kokemusten etsiminen ja jännittävät, adrenaliini-ryöppyjä aiheuttavat jutut ovat uuden liiton nuo-relle elinehto. Urbaaneilla viilettäjillä on käsillään rajaton mahdollisuuksien määrä. Ihmisen biologiset ominaisuudet kehittyvät hi-taammin kuin hektinen yhteiskunta. Vaikka sormi viuhuu kosketusnäytöllä, luontaista olisi kyntää peltoa. Toisinaan vaikuttaa siltä, että pääkopassa hölskyvät aivot laahaavat vielä maatalousyhteis-kunnan ajassa. Ärsykkeiden tul-vassa pieni ihminen saatta mennä ym-mälleen. Mikä olisi niin siistiä, että sen vuoksi vaivautuisi aamuisin raahautu-maan byrolle?

KESÄLLÄ LUIN YRITTÄJÄ-IDEALISTI Saku Tuomisen kirjan Hyvä elämä. Teos on tarkoitettu oravanpyö-rään jumittuneille kirkastamaan sitä, mikä elämästä tekee mielekästä. Kirjan lopussa on kolme tehtävää eksyneelle suorittajalle. Ensimmäisessä käsketään täyttämään sivu unelmilla, niillä mahdottomillakin. Toisessa pitää listata, minkä tekeminen tuottaa itselle iloa. Viimeisessä käsketään muistelemaan hyviä asioita ja olemaan kiitollinen. Äärettömän etuoikeutetuille uuden liiton nuo-rille harjoitukset eivät ole yhtään hassumpia. Kun uskaltaa estottomasti unelmoida, voi selkeämmin hahmottaa eniten iloa tuottavat asiat. Parhaassa ta-pauksessa niistä saa elantonsa. Nuorten meno voi vanhan liiton jäärien silmissä näyttää hurvittelulta, vaikka kyseessä ehkä onkin vain hyvän elämän etsiminen. Saattaa käydä niin, että kaikkein rohkeimpien unelmana mieleen piirtyy oma viljapelto.

Uuden liiton nuoret

Kirjoittaja työskenteli kesän Ylkkärissä ja jatkaa syksyllä opintojaan tiedeviestinnän maisteriohjelmassa.

Väylän varreltaSanna Häyrynen

”Mikä olisi niin siistiä, että sen

vuoksi vaivautuisi aamuisin raahautumaan byrolle?

lutusta teekkarit voivat seurata mittarista. Hämärän tullen eko-talossa näkee led-valot päälle napsauttamalla.

Tolosella ja Vähäsöyringillä on pitkälti yhteinen kaveripiiri, joten kämppään on helppo tulla viettämään aikaa, kun kaksi on jo valmiiksi paikalla.

Hulppeahkossa opiskelija-boksissa on oma sauna ja taka-piha. Tuttavallisimmat vieraat kulkevat rappukäytävän sijasta pihaoven kautta.

”Porukalla olemme sau-noneet, grillailleet ja etkoil-leet rauhallisesti, koska naapu-reina on lapsiperheitä. Kesällä on ollut aika maltillista”, po-jat toteavat, mutta mietiskele-vät, mitä mahtaa tapahtua, kun kaikki opiskelijabileet syksyllä alkavat.

Vaivattoman sopuisaa

Linnanmaalle muutto tuntui molemmista järkevältä, sillä yliopiston läheisyys todennä-köisesti motivoisi opiskele-maan. Jos tulevaisuudessa ha-luaa muuttaa yksiöön, sellaisen mieluummin etsisi keskustan suunnalta.

Kipuraja asumisen kuukau-simenoista tuntuu olevan 450 euron paikkeilla.”Tämä on halvempi kuin yksiö, mutta kalliimpi kuin solu. Kohtuul-lisella rahalla saa ihan hyvin mukavuuksia”, Vähäsöyrinki summaa.

Muutto tuli halvaksi, sillä lähes mitään ei tarvinnut os-taa uutena ja poikien kuormat täydensivät toisiaan. Yhteisiin tiloihin Tolonen toi keittiön-

1. Kaatopaikalta pelastettu ja itse puhdistettu sohva on Tuomo Toloselle niin mieluisa paikka, että siihen on muodostunut lommo.

2. Tolosella kävi kivi-paperi-sak-set-taistelussa huono mäihä, sillä hän joutui tyytymään lähes puolet pienempään huoneeseen kuin kämppäkaveri Jaakko Vähäsöyrin-ki (oik.).

3. Ruuat eivät ole yhteisiä, vaan pojat ovat jakaneet isosta jääkaa-pista hyllyt mieheen. Kunnollisen kokoiseen pakastimeen mahtuu marjoja ja tarjouslihoja.

4. Omalla takapihalla, ekotalon vihreää seinää vasten pyörät säilyvät.

pöydän, sohvan ja verhot. Vä-häsöyrinki kantoi omistaan te-levision, tv-tason, hyllyt ja ku-kat. Kalusteet sattuivat kaiken lisäksi sointumaan yllättävän hyvin yhteen.

Yhtä vaivatonta kuin sisus-taminen on ollut myös Tolo-sen ja Vähäsöyringin yhteiselo. Konflikteja ei ole syntynyt. Ai-noat huomautukset liittyvät Vä-häsöyringin mukaan tilantei-siin, joissa toinen lainaa omia tavaroita:”Jos käyttää toisen paistinpannua, pitää muistuttaa, että se tulisi myös tiskattua.”

Siivouskaan ei aiheuta ongel-mia. Tolonen mieltää asunnon olevan yleensä kohtuullisen siis-ti. Joskus kaverit tosin jättävät jälkeensä pienen epäjärjestyk-sen, joten heidän poistuttuaan on hyvä hetki siivota. ■

2

3

4

Olohuoneessa katsellaan

telkkaria ja leffoja, hakataan änäriä.

Tuomo Tolonen ja Jaakko Vähäsöyrinki

”

Ajankohtaista


7/2014 | 11

Kohtaamisten kautta kotibileisiin

HELSINGISSÄ YLIOPPILASTEATTERIN par-vekkeella kohtasivat pikkujouluissa 2012 kaksi oululaislähtöistä taiteili-jaa: nuori näyttelijänalku ja kokeilun-haluinen teatteriohjaaja, nuori hänkin. Tampereen yliopiston näyttelijäntyön-laitoksella opiskelevalla nuorukaisella oli muhinut päässä ajatus mielekkään ja henkilökohtaisen projektin tekemi-sestä. Hän työsti tuolloin esitystä, jota oli mukava tehdä, mutta josta hän ei kokenut saavansa erityistä taiteellista tyydytystä.

Oululaislähtöinen lähes valmis maisteri, Jaakko Ohtonen halusi pro-sessoida hänessä itsessään kesken ole-via tai käsittelemättä jääneitä asioita, jotka tuntuivat tärkeiltä. Hän tahtoi projektin liittyvän Ouluun tai oululai-suuteen sekä käsitellä omia juuriaan ja omaa oululaisuuttaan. Kokonaisval-taisella tavalla tutkia sitä, kuka on ja mistä tulee. Lisäksi hän halusi toteut-taa projektin Oulussa, sillä täällä hän

ei nuoruuden Taidekoulu-kokemusta lukuun ottamatta ollut tehnyt vielä mi-tään ammatillista.

Elokuussa 2014, vajaa kaksi vuotta myöhemmin viiden ihmisen kohtaamisen seurauksena koettiin oululaisessa omako-titalossa 11 esitystä Tornadoa – kunnian-himoista teatteria kotibileiden muodossa.

Parkkisenkankaan bileissä vierai-den eli katsojien viihtymisestä huo-lehti Ohtosen esittämä isäntä, joka toi-votti ovella tervetulleeksi tarjoamalla halloumia ja rohkaisi olemaan ja teke-mään mitä vain. Yleisön jäsenenä oli vapaus tehdä mitä tahansa, milloin ta-hansa. Käydä vessassa, röökillä tai ui-massa, juoda omia juomia. Aina kun tuntui siltä. Tilanteesta sai myös lähteä, jos niin halusi.

KUN OHTONEN ALKOI SUUNNITELLA pro-jektia, hän halusi mukaan samantyyppi-sen kokemuspohjan oululaisuudesta jaka-via ja samoista lähtökohdista tulevia tai-

teilijoita, joiden agendat ja ambitiot hän pystyisi jossain määrin allekirjoittamaan. Parvekkeella tavattu ohjaaja, Ossi Kos-kelainen tuntui vahvasti semmoiselta.

Ohtonen oli nähnyt Koskelaisen töitä Ylioppilasteatterissa ja hänen omaehtoinen, omalakinen maailma ja sisällöt puhuttelivat. Kaksikkoa yhdisti oululaisuus sekä pyrkimys monipuoli-seen ja rajoja rikkovaan taiteeseen. Oh-tonen tiesi, että he pystyvät saavutta-maan työskentelyssään yhteisen kielen ja tarkoitusperän. Kun hän pyysi Kos-kelaista mukaan, oli ohjaaja välittö-mästi kiinnostunut.

Kummallakin oli siirtymäkausi me-nossa: näyttelijänalulla opinnot loppu-suoralla ja teatteriohjaajalla Ylioppi-lasteatterin taiteellisen vastaavan pesti loppumassa. Oli koittamassa aika jät-tää tietty vaihe elämässä taakse. Li-säksi Ohtosen 25-vuotissyntymäpäivä lähestyi. Neljännesvuosisata tuntui iältä, joka vaati virstanpylvään myös

taiteellisessa mielessä.Projekti tarvitsi käsikirjoittajan. Oh-

tonen oli paria vuotta aiemmin tutustu-nut kirjailija-muusikko Miki Liukko-seen kaverinsa kautta. Ohtosella oli ol-lut tunne, että olisi mukava tehdä Liuk-kosen teksteistä tai hänen kirjoittama-naan jotakin.

”Mikillä on samoja attribuutteja, joita yhdistän Ossiin: omaehtoisuutta ja vahva kokemusmaailma siitä, mitä minä käsitän oululaisena ja mikä liittyy sii-hen henkiseen maaperään, jossa koen itse liikkuneeni täällä asuessani ja kas-vaneena”, Ohtonen luonnehtii.

Hän soitti Liukkoselle, joka oli heti kiinnostunut. Kirjailijalta tilattiin tekstiä oululaisuudesta, mutta kovin yksityis-kohtaisia ohjeita ei annettu, vaan kak-sikko luotti Liukkoseen.

Täysin tyhjästä ei esikoisromaa-ninsa Lapset auringon alla vuonna 2013 julkaisseen kirjailijan näytel-mätekstiä tarvinnut kuitenkaan luoda.

Eräässä omakotitalossa Oulun Parkkisenkankaalla vietettiin elokuussa reilut kymmenet kotibileet. Ne olivat melko tavalliset etkot, joihin vain myytiin lippuja.

TORNADO • teksti Minna Koivunen • kuvat Sanna Häyrynen ja Minna Koivunen

Konsta Koivisto (vas.), Ilpo Heikkinen, Jaakko Ohtonen ja Ossi Koskelainen loihtivat yhdessä Ouluun Tornadon. Elokuussa nähdyssä ja koetussa teoksessa käsikirjoittajan viittaa kantoi Miki Liukkonen.


@ylkkari

Muutamilla junamatkoilla ravintola-vaunussa he kävivät Liukkosen kanssa keskusteluja muun muassa Ohtosen henkilöhistoriasta.

Liukkosen teksti oli Koskelaisen ma-kuun liian näytelmämäinen. Koskelaista ei miellyttänyt teatterillinen aikataso, jossa esiintyjä purkaa etäällä olevalle yleisölle tuntojaan. Hänen mielestään Ouluun tullessa esitys piti tehdä roh-keammin.

Koskelainen alkoi työstää esitystä kotibile-konseptiin. Liukkosen teks-tissä oli pohjalla juhlatilanne, mutta se oli ikään kuin etäännytetty eikä kaikki draama ollut kytkeytynyt siihen. Oh-jaaja halusi kaiken toiminnan nyt-het-keen ja sai innostettua Ohtosenkin aja-tuksilleen.

TORNADOKSI NIMETTY ESITYS kaipasi vie-

lä ääni- ja tilasuunnittelijat. Koskelaisen kaveri Teatterikorkeakoulusta Ilpo Heik-kinen pyydettiin hoitamaan äänisuun-nittelu. Heikkistä Koskelainen kuvaa vahvaksi konseptuaaliseksi ajattelijaksi. Myös pian äänisuunnittelijaksi Teakista valmistuvalla Heikkisellä oli ollut mie-lessä taiteellisen projektin tekeminen Oulussa, sillä hänkin on Oulusta tai tar-kemmin Kempeleestä kotoisin.

”Oululainen diaspora tuntuu toimi-van ympäri Suomea ja maailmaa. Ou-lulaiset tapaavat tutustua toisiinsa oli maantieteellinen sijainti mikä hyvänsä”, Ohtonen on havainnut.

Tilasuunnittelijaksi puolestaan Kos-kelainen halusi Oulussa asuvan hen-kilön eikä ketään helsinkiläistä Oulua kaukaa katsovaa rutinoitunutta ammat-tilaista. Viime uutena vuotena Koskelai-nen tapasi Oulun Kulttuuribingolla ku-

vataiteilija-muusikko Konsta Koivis-ton, jota ohjaaja pyysi intuition perus-teella mukaan. Ohtonen tunsi Koiviston jo pidemmältä ajalta ja hänen kauttaan Ohtonen Liukkoseenkin tutustui. Ym-pyrä ikään kuin sulkeutui ja työryhmä oli kasassa.

Samaan aikaan, kun sisältöä työstet-tiin, alkoi esityspaikan etsintä. Viisikko ei halunnut viedä esitystä mihinkään eristäyneeseen teatteritilaan tai saliin. Haussa oli reaalinen bilepaikka. He haki-vat Oulun Juhlaviikkojen kautta Oulusta omakotitaloa, joka löytyi Parkkisenkan-kaalta. Koskelainen kävi katsomassa ta-loa, piti sitä juuri sopivan jännitteisenä ja sellaisena kuin mielessä oli ollut.

”Vaikka on kulunut aikaa, tun-tuu, että asiat ovat menneet tosi absur-dilla tavalla eteenpäin. Me istumme nyt tässä. Asumme täällä, teemme tänne ko-

tibileet ja esityksen. Tämä prokkis to-teutui hienolla tavalla ja oikeastaan pa-remmin kuin olisin voinut odottaa”, Oh-tonen fiilistelee ensi-iltaviikon alussa.

”Kaikki on tullut tietyn johdatuksen kautta”, Koskelainen lisää.

”Tässä on ollut paljon johdatusta, yh-teensattumia, hyvää tuuria ja omituisesti lutviutuvia asioita”, Ohtonen purkaa prosessia.

KUN ESITYSPAIKKA OLI tiedossa, he pys-tyivät muokkaamaan käsikirjoitusta miljöönkin mukaan. He pitivät alkuvuo-desta Tampereella Tutkivan teatterityön-keskuksella viikon workshoppeja, joissa muun muassa tonkivat kaikkien Oulu-kokemuksia.

Vaikka Liukkonen teki esitykseen pohjatekstin, antoi hän vapaat kädet tehdä teksteillään mitä vaan ja luotti

Oululaislähtöinen Ossi Koskelainen, 33, valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2008 teatteriohjaajaksi ja on työskennellyt muun muassa Helsingin Ylioppilasteatterin taiteellisena vastaavana ja ohjasi Oulussa elokuussa esitetyn Tornadon.

työryhmään. Aina kun Koskelaisella oli tietty suunta, kuinka sovittaa tekstejä, kysyi hän Liukkoselta luvan. Yleensä ehdotukset menivät läpi.

Elokuun lähestyessä Tornado liikkui koko ajan rohkeampaa ja suoraviivai-sempaa kohti. Neljä viikkoa ennen Ou-luun tuloa kesä-heinäkuussa Koskelai-nen, Ohtonen ja Heikkinen pistivät koti-bileitä kasaan Tampereella kunnolla yh-deksi esitykseksi.

Viimeinen askel oli sovittaa esitys kolmikerroksiseen taloon. Heinäkuussa Koskelainen, Ohtonen ja Heikkinen muuttivat Parkkisenkankaan taloon ja pi-tivät parin viikon session paikan päällä ennen ensi-iltaa, joka oli elokuun ensim-mäisenä lauantaina. Ensi-ilta oli onnistu-nut. Yleisössä näki niin iloa, surua, miet-teliäisyyttä, ahdistusta ja viihtymistä.

Tornado oli enemmän kuin pelkät hauskat kotibileet. Se käsitteli Ohtosen esittämän ”meikän” kautta lapsuuden ja nuoruuden perhesuhteita oululaisesta nä-kökulmasta.

”Se oli kollaasi työryhmän tuntemuk-sia jumeista ja oululaisista erityisistä va-paudentunnusteluista, joiden kokemi-nen voisi tehdä hyvää monelle helsin-kiläisellekin. Asioita, joita me koemme taiteilijuuden erikoisnyanssina ja ener-giana miksautuneena Mikiin ja Kons-taan, jotka ovat natiiveja ja depressii-siviä täällä. He toivat omalla tavallaan synkkää valoa tähän”, Koskelainen maalailee.

HEILLE KAIKILLE LAPSUUDEN ja nuoruu-den kotikaupunki on tärkeä, vaikkakin suhde siihen ei ole täysin mutkaton.

”Oulu on kompleksinen paikka ihan maantieteellisen sijaintinsa ja yleiskult-tuurisen ilmapiirinsä kanssa. Kun me-nee muualle, rupeaa törmäämään niihin asioihin enemmän hauskoilla ja ei-niin-hauskoilla tavoilla. Tässä paikassa on oma leimansa. Lähimpään toiseen suu-

rempaan kaupunkiin on kuitenkin 300 kilometriä joka suunnassa, mikä on ihan eri asia kuin Etelä-Suomessa”, Heikki-nen pohtii.

”On tosi banaalia sanoa, mutta ou-lulaisten ihmisten kanssa tulee jännällä tavalla jaettua tuntoja ja näkemyksiä elämästä, mitä ei välttämättä koe muu-alta tulleiden ihmisten kanssa samalla tavalla. On joitain asioita, joita mei-dän ei tarvitse keskustella läpi kuten täysin praktisia elementtejä, jotka liit-tyvät faktoihin kuten tuo etäisyys pai-koista, mistä johtuu paljon erilaisia asi-oita. Ne vaikuttavat esimerkiksi sosiaa-lisiin piireihin, ylipäänsä kaikenmaail-man skeneihin. Esimerkiksi Oulun tai-depiirit tai ug-meininki elävät tosi eri tavalla kuin Etelä-Suomessa ainakin minun kokemuspohjani mukaan”, Oh-tonen jatkaa.

”Välillä tulee sellainen olo, että Ou-lussa uugeemman taiteen pitää selviy-tyä suuremmalla tavalla kuin Etelä-Suo-messa. Siellä on enemmän kulttuurin harrastajia. Oulussa niitä pitää oikeasti kalastella ja oma juttu on hankalampi saada näkyviin, mutta kun sen saa nä-kyviin, se myös näkyy. Se on jollain ta-valla selviytymistä”, Koivisto tuumaa.

ESITYSTEN AATTONA OHTONEN toivoi, että heidän kaverinsa myös Etelä-Suo-mesta jaksaisivat tulla Ouluun Tornadoa katsomaan.

”Mutta se ei ole niin iisiä. Jos meillä on Lahdessa juttu, kyllä sinne jengi tu-lee katsomaan. Se on tunnin junamatka Helsingistä, kun tänne kestää se kuudesta kahdeksan tuntia riippuen paikasta. Se on eri homma”, Ohtonen järkeilee.

”Ja löytää sen jälkeen vielä Parkki-senkankaalle”, Koskelainen lisää.

”Matka jonka ihmiset tekevät tulles-saan tänne, on osa esitystä”, Ohtonen painottaa.

Pohjoisen sijainnin lisäksi väestöra-

kenne määrittää Ohtosen mukaan Ou-lua, keski-iältään Suomen nuorinta kun-taa. Se näkyy hänen mielestään kulttuu-rielämässä huonolla tavalla.

”Nuorille aikuisille tehtävät sisällöt ovat nuorten aikuisten omilla harteilla tai en koe, että täällä aivan hirvittävästi on sisältöjä. Haluaisin, että kun ihmiset läh-tivät tästä tilasta, he kokivat tarvetta kes-kustella siitä, mitä juuri äsken tapahtui.”

Ohjaaja Koskelainen puolestaan ha-lusi tarjota Tornadon kautta mahdolli-suutta tarttua tunteiden ja hetkien ko-kemiseen ja niiden artikuloimiseen hie-man kiteytyneemmin kuin oululainen todellisuus yleensä tarjoaa. ”Kelattua

suoruutta”, Koskelainen kuvailee.Työryhmä pyrki esityksellään elä-

männäköisyyteen ja onnistui siinä. Ko-tibileet tarjosivat viihtymistä, draamaa ja illanvieton. Lähes kolmetuntinen esi-tys loppui Ohtosen esittämän henkilön salaperäiseen kävelyyn talon laajalla takapihalla. Hänellä oli päällään koris-teltu ja käsin ommeltu kaapu, jossa oli elefantin kärsää muistuttava huppu.

Jos ei muuten, niin viimeiset minuu-tit saivat hämmennyksen valtaan, että mitä tässä juuri tapahtuikaan. Niin kuin nuori, viimeisenä Tornadon esityspäi-vänä 25 vuotta täyttänyt näyttelijänalku halasi. ■

Pian Teatterikorkeakoulusta äänisuunnittelijaksi valmistuva Ilpo Heikkinen esitti Tornadossa itseään, bileisiin hyvän tunnelman luovaa dj:tä.

Lahjakas Jaakko Ohtonen heittäytyi kotibileet tarjonneessa Tornadossa hengästyttävällä vimmalla.

Markus Pätsi | Maksetut viulut | kls. Kaemo | Sancta Venia | Idän ihmeet | Nolla

OULUGOSPEL 31.10.–2.11.2014

Lisätietoja www.oulunseurakunnat.fi/oulugospelLöydät meidät myös Facebookista

Järjestää Oulun ev.lut. seurakunnat Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään

Punainen RistiKontti

Alennus samana päivänä varatuista parturi- ja kampaamopalveluista.

Äkkilähdöt *)

opiskelijakortilla

-20 %

*) TARJOUS ON VOIMASSA 31.5.2015 ASTI.

PARTURI-KAMPAAMO Kirkkokatu 4, I & II krs. Oulu p. 040 777 7047Stockmann Oulu I krs. p. 040 717 1898 // www.salonvirho.com

Vulcanaliaat Toppila’s Möljä wed 10.9. 8 pm

semester begins partying

Lieke 10 pm

8 pm - 11 pm

raappana 11 pm

dj imad 00 - 1.30 am

Teekkaritorvet 9 pm

/VulcanaliaPOW!

photoextravaganza!

69

water bus drives you to

Möljä for free 19-21

21 --> 2,50 €

feat. dj jay honey

cloak room for bags 2 euros

proudly presents


@ylkkari

OULUN URHEILUTALOLLA on alkamassa kesäkuisena lauantaina Oulun Shitty City Rollers vastaan Kuopio Roller Derby. Kyseessä on roller derbyn Pohjola Cu-pin vuoden kolmas osakilpailu ja päivän ensimmäinen peli. Suurin osa yleisöstä on katsomassa viitisen vuot-ta Suomessa pelattua lajia ensimmäistä kertaa. Kaja-reista soi suomalaista iskelmää, sillä turnauksen teema on juhannushitit.

Ennen ottelua oululaisjoukkue on käynyt pukuhuo-neessa läpi muutamaa päivää aiemmin sovitut tavoit-teet: hyökkäysten ja aloitusten parantaminen. Heillä on ollut kautta linjan tiukka puolustus, ja kuluneella kaudella joukkue on pyrkinyt parantamaan hyökkäys-peliä.

Valmistautumiseen kuului myös äänen aukaise-minen, yhteishengen kerääminen ja lämmittely. Jouk-kueen valmentaja-kapteeni, itsekin pelaava Malla ”Pate” Ylitalo, 26, oli hakemassa unohtunutta mitta-nauhaa, joten joukkueen piti hoitaa valmistelut ilman häntä.

Kun pelin alkuun on hetki aikaa, tuomarit tarkista-vat jokaiselta pelaajalta varusteet. Kypärän tulee olla

tiukka ja pysyä päässä. Ranne-, kyynär- ja polvisuo-jien pitää olla ehjät, eivätkä ne saa liikkua. Hammas-suojien on pysyttävä hyvin suussa. Luistimet pitää itse tarkistaa, ettei niissä ole minkäänlaisia irtoremmejä. Lopuksi tuomarit katsovat, pelinumero näkyy paidasta ja käsistä. Numerot pitää olla koko pelin ajan näky-vissä, muuten voi saada jäähyn.

Vielä ennen ensivihellystä joukkueet esitellään. Kuopion joukkueen luistellessa ympäri rinkiä kuuluu kajareista Batmanin tunnusmusiikki. Oulun joukkue on puolipolviasennossa kannustamassa ja kuopiolais-ten mennessä ohi he antavat yläfemmat. Moista ei mo-nessa lajissa näe, mutta roller derbyyn erityisesti kuu-luu joukkueiden välinen hyvä henki. Vaikka toisia vas-taan pelataan ja kentällä tosissaan taistellaan, ovat pe-laajat kentän ulkopuolella kavereita.

Tuomari pistää pelin käyntiin ja kentällä ole-vat kymmenen pelaajaa lähtevät luistelemaan ovaalin muotoista kenttää ympäri. Heti pelin alussa kuopiolai-nen joutuu puolenminuutin mittaiselle jäähylle. Oulu saa ensimmäisestä jamista 15 pistettä.

Ensimmäistä kertaa roller derby –peliä seuraa-

valle kentällä tapahtuu paljon. Eri pelipaikkaa pe-laavien roolien hahmottaminen vie hetken, jäähyjen syitä ei hoksaa, mutta hetken päästä lajista pääsee vä-hän perille.

Yksi roller derby –peli muodostuu kahdesta 30 mi-nuutin erästä, jotka puolestaan sisältävät korkeintaan kahden minuutin mittaisia jameja. Pelaajat kentällä vaihtuvat jamien välillä. Kummankin joukkueen viisi-kossa on aina yksi pisteitä tehtaileva jammeri. Muita pelaajia ovat neljä blokkeria, joista yksi on pelinraken-tajana toimiva pivot. ALUSTA ASTI OULULAISIA kannustetaan kovasti. ”Pate jaksaa jaksaa!” ja ”Go Anni!”, kentän laidalta muun muassa huudetaan. Kova kannustus tuottaa tulosta, sillä reilun kymmenen minuutin jälkeen Oulu johtaa 47–0.

Kun pienikokoinen jammeri Anni Pitkänen, 20, puskee pakan läpi, kuuluu ”Hyvä Anni!” Välillä hän menee helpon näköisesti sisäkautta ohi. Ylitalokin ohittaa vastapuolen pelaajia tiuhaan tahtiin keräten roimasti pisteitä.

Itsensä ylittämistä rullien päälläROLLER DERBY • teksti Minna Koivunen • kuvat Matias Partanen


7/2014 | 17

”En yhtään muista, mistä minä lajista kuulin. Se on varmaan ilmestynyt minulle unessa. Yhdesti aloin vain googlettamaan, onko Oulussa derbyä enkä yh-tään tiedä, mistä siitä alkujaan kuulin”, Ylitalo koittaa muistella.

Kun Ouluun perustettiin joukkue, oli Ylitalo heti mukana. Syksyllä 2011 he alkoivat kerätä porukkaa ja tilasivat varusteet. Tammikuussa 2012 alkoivat luist-intreenit.

Pitkänen sen sijaan kuuli lajista kaveriltaan, joka oli kuullut äidiltään, joka oli lukenut lehdestä open skate –tapahtumasta. Siellä pääsisi kokeilemaan lajia.”Kaveri aikoi vissiin tosissaan, että siitä tulisi harras-tus, mutta minä ajattelin vain käydä viettämässä siellä lauantai-päivän huvikseen. Mutta sitten jotakin tapah-tui”, Pitkänen kertoo.

”Me kaappasimme sinut”, Ylitalo sanoo topakasti. Kaappauksesta on kulunut kaksi vuotta, ja Pitkä-

nen on nykyään joukkueen yksi teknisesti parhaista luistelijoista – siitä huolimatta, ettei Pitkänen ollut juuri urheillut ennen lajiin hurahtamista. Itse asiassa hän on aina inhonnut urheilua.

”Uskalsin aloittaa, kun kaikki sanoivat, ettei tar-vitse olla mitään urheilutaustaa. Itsellä oli niin huono kunto, että jos minulle olisi sanottu, että on tämä aika rankkaa ja kannattaa miettiä, jaksaako, en olisi aloitta-nut”, Pitkänen paljastaa.

Vaikka urheilutausta ei ole pakollinen, jotta voisi laittaa quad-rullaluistimet jalkaan, hyötyä aiemmista liikuntaharrastuksista on. Luistelemisen ja taklaamisen oppii helpommin, kun tietää mihin oma keho pystyy.

Pitkänen viehättyi lajista jo tuolla ensimmäisellä open skate -kerralla. Tosin ennakkoon hän ajatteli, et-tei pitäisi siitä, koska ei ole tykännyt rullaluistella ul-kona. Roller derby tuntui kuitenkin erilaiselta. Kun hän sai jo ensimmäisellä kerralla kokea vauhtia, jäi hän koukkuun.

”Ensimmäisestä kerrasta ja niistä ihmisistä jäi jo tosi hyvä fiilis”, Pitkänen muistaa.

Ennen kaikkea joukkuekavereihin derbyn viehätys kiteytyy Ylitalollekin. Joukkueessa hän on tutustunut erilaisiin ihmisiin, joihin ei tavallisesti törmäisi ikinä. Yhteinen kiinnostus kuitenkin yhdistää.

”Meillä on mahtava porukka. Kun olin viikon lo-

malla, oli kauhea ikävä derby-ihmisiä. On pääasia, että on mukavaa olla yhdessä. Joukkueessa saa hioa yh-teistyötä ja yhdessä kehittää koko pelisysteemiä”, Yli-talo tuumaa.

”Olen tosi lojaali omalle joukkueelle. Jos joku te-kisi semmoisen hullun päätöksen, ettei pelatakaan enää derbyä, vaan olisimme koripallojoukkue, olisin varmaan mukana, vaikken tykkäisikään lajista”, Pitkä-nen nauraa. MOLEMMILLE LAJISSA TÄRKEÄÄ on myös mahdollisuus kehittyä jatkuvasti. Monipuolinen laji vaatii teknis-tä osaamista, voimaa, nopeutta ja räjähtävyyttä. Pelin erikoisluonne on se, että kumpikin joukkue hyökkää ja puolustaa samanaikaisesti, joten haasteita riittää. He painottavat, että aina pystyy menemään omalle epä-mukavuusalueelle ja saavuttamaan siellä itselleen uut-ta sekä ylittämään itsensä.

”Alussa oli paljon teknisiä juttuja kuten sirklaus tai takaperin sirklaus, joita en osannut. Aina kun oppii jo-takin uutta, joka on tuntunut mahdottomalta, se tuntuu kivalta”, Pitkänen toteaa.

Luokanopettajaksi opiskeleva Anni Pitkänen, 20, laittaa aina roller derbyn etusijalle ennen opiskeluja. Se on kannattanut, sillä hän on nopeasti noussut joukkueen teknisesti parhaaksi luistelijaksi.

Jammerina pelaa-va Malla Ylitalo, 26, oli mukana kasaamassa ja perustamassa roller derby -jouk-kuetta Ouluun ja on nykyään myös valmentaja ja kuluvalla kaudella ollut kapteenina.

Itsensä ylittämistä rullien päällä

Luokanopettajaksi opiskeleva Anni Pitkänen, 20, laittaa aina roller derbyn etusijalle. Se on kannattanut, sillä tähti-kypäräinen jammeri on nopeasti noussut yhdeksi joukku-een teknisesti parhaaksi luistelijaksi.


@ylkkari

Urheilutalon pelissä Oulu on ylivoimainen Kuo-piota vastaan. 15 minuutin tauolle mentäessä Shitty City Rollers johtaa 181–37.

Samana päivänä Turussa pelataan roller derby -tur-naus, mikä kertoo lajin kasvusta. Laji on Suomessa vielä nuori. Ensimmäinen joukkue, Helsinki Roller Derby perustettiin vuonna 2009. Nykyään joukkueita on jo reilut 20.

Suomessa alettiin ensimmäisenä maana Euroo-passa pelata kansallista mestaruussarjaa. SM-liigassa pelaavat Helsinki Roller Derby, Kallio Rolling Rain-bow, Tampere Roller Derby, Kouvola Rock’n’ Rollers ja Lahti Roller Derby.

Divarissa pelaavat Porvoo Roller Derby, Kuopio Roller Derby, Oulun Shitty City Rollers ja Joensuu Rolling Rogues. Pohjola Cupissa edellä mainittujen

neljän lisäksi kamppailevat Jyväskylä Rollin’ Ragdolls ja Kalajokilaakson Riverdale Rollers. Muita joukku-eita on muun muassa Rovaniemellä, Seinäjoella ja Ka-jaanissa.

”Kun saa porukan kasaan, kehitys on suhteellisen nopeaa. Parissa vuodessa tasoerot alkavat varmasti ta-soittua Suomessa”, Ylitalo arvioi. PARI MINUUTTIA ENNEN pelin loppua Oulu menee jo 400 pisteen yli. Joukkueen uusi ennätys on varmistu-nut, sillä oululaisten parhaat pisteet tätä peliä ennen olivat 216. Pelin lopun häämöttäessä oululaiskannatta-jien huudot entisestään yltyvät.

Tulostaululla komeilee päätösvihellyksen jälkeen murskalukemat oululaisille. Voitto irtosi siihenastisilla Pohjola Cupin ennätyspisteillä 424–56. Lopuksi jouk-

kueet luistelevat alun tapaan ringin ympäri ja vaihta-vat läpsyt sekä halaavat toisiaan. Kaverillisesta tunnel-masta kertoo sekin, että tiimit ottavat vielä ennen pu-kukoppiin menoa yhteiskuvan.

Seuraava koitos Pitkäsellä ja Ylitalolla on syys-kuussa Kuopiossa, kun he pelaavat Pohjola Cupin fi-naalissa Jyväskylää vastaan. Ottelusta tulee tätä Urhei-lutalon matsia tiukempi, sillä kun joukkueet viimeksi toukokuussa kohtasivat, voitti Oulu niukasti reilun 60 pisteen erolla. Mutta tulee voitto tai ei, jatkoilla jouk-kueet juhlivat yhdessä kauden loppumista. ■

Oulussa Roller derbyn aloittelijakurssi alkaa 28.9. ja sinne voi ilmoittautua netissä. Lisätietoa kurssista: facebook.com/groups/rosarit2014

Oululainen Shitty City Rollers on laitettu pystyyn vuonna 2011. Samana vuonna Suomi sijoittui MM-kisoissa viidenneksi ollen Englannin jälkeen toiseksi paras eurooppalainen joukkue.


7/2014 | 19

Uskalsin aloittaa, kun kaikki sanoivat, ettei tar-

vitse olla mitään urheiluta-ustaa. Itsellä oli niin huono kunto, että jos minulle olisi sanottu, että on tämä aika rank-kaa ja kannattaa miettiä, jak-saako, en olisi aloittanut.”

”

Anni Pitkänen


@ylkkari

Vuokra-asuntoja!

Helsinki | Nurmijärvi | Tampere | Oulu | Kuusamo | Rovaniemi

Soita 040 152 9999 www.kiinteistotahkola.fi

TERVETULOA YLIOPISTOON! Lukuvuoden avajaisten ekumeeninen jumalanpalvelus ma 8.9. klo 14 Pyhän Luukkaan kappelissa, Yliopistokatu 7.

PYHÄN LUUKKAAN KAPPELI Yliopistokatu 7: Messu sunnuntaisin klo 10. English Service sunnuntaisin

klo 16. KappeLive la 6.9. klo 19

konsertoi Antti Annola. Vapaa pääsy.

KESKUSTAN SRK-TALO Isokatu 17:

Syyskauden avaus la 20.9. klo 16, esiintyy musiikki-

duo Outi & Lee. Vapaa pääsy. Lisäksi toiminnan esittelyä ja tarjoilua. Erityisesti uudet opiskelijat tervetuloa!

Sarastus-kuoron harjoitukset ke 27.8. ja 3.9. klo 18, Taina

Voutilainen p. 044 3161 729. Sinua ja asioitasi varten:

yliopistopastori Ari Savuoja yliopistolla huone TF101 p. 040 524 5919 [email protected]

Palveleva puhelin: klo 20–24 p. 01019 0071

Palveleva netti: www.palvelevanetti.fi

Ylioppilaslehti_syksy2014.indd 1 11.8.2014 13:25:03

Vapaat vuokra- asunnotsato.fi

SATO Vuokraus ja myynti Puh. 0201 34 4400Hallituskatu 20, 90100 Oulu

Puhelujen hinnat Suomessa: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh + 7 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh + 17 snt/min. Ulkomaan puhelut hinnaston mukaisesti.

Tee asunto-

hakemus netissä

MENOT Ilmoita seuraavat menot 8.9.2014 mennessä [email protected].

OLO RY Oulun Luokan-opettajaopiskelijat ry järjestää ylimääräisen kokouksen tiistaina 16.9 klo 16.15 alkaen luokas-sa KK 223. Kokoukses-sa käydään läpi korjattu tilinpäätös, luetaan tilin-tarkastuskertomus sekä hallitusta täydennetään kahdellä jäsenellä. Ter-vetuloa!

OYT Oulun Ylioppilas-teatterin uusille teatte-riharrastajille suunnattu Tuoretiski starttaa syys-kuussa. Lisätietoja ja hakuohjeet nettisivuilta 1.9. alkaen (www.oulun-ylioppilasteatteri.fi). HYVÄN MIELEN TALOHyvän mielen talo ry:n Mielipaletti-projektin (17–29-vuotiaille) ohjel-massa syyskuussa: Craf-tivism-työpaja Mahdolli-suuksien Torilla 6.9. klo 11–16. Työpajassa voi ot-taa kantaa haluamaansa aiheeseen neulomalla. Leiri Syötteelle 12.–14.9. Leirillä tehdään pieniä vaelluksia, ympäristötai-detta ja kokeillaan vaije-rilaskua Pikku-Syötteen upeissa maisemissa.

Tällä ilmoituksella (leikkaa mukaan) 2 henkilöä kuntoilee yhden hinnalla 1 kuukauden. Lunasta tarjous syyskuun loppuun mennessä. 1/hlö

Teknopalatsi kuntokeskus

yliopiston vieressäKatso lisää Katso lisää:

www.teknopalatsi.fi

Pakkahuoneenkatu 10, 90100 Oulu


7/2014 | 21

Kaikki pallot ilmassa

KILPAURHEILUN JA OPISKELUN YHDISTÄMINEN • teksti Minna Koivunen • kuvat Anna Mansisto

TAVOITTEELLISEN KILPAURHEILUN ja opiskeluiden yh-teen sovittaminen voisi kuulostaa mahdottomalta yh-tälöltä, mutta kun kuuntelee pikaluistelija Jenni Kuk-kosta, 26, kestävyysjuoksija Mari Laakkosta, 23, salibandyn pelaaja Ville Oksaa, 24, ja jalkapalloilija Joonas Sohloa, 26, on hetkessä eri mieltä.

Ville Oksa pelaa OLS:ssa salibandyä, ja Joonas Sohlo jalkapalloa AC Oulun riveissä. Mari Laakko-nen treenaa kestävyysjuoksua ja edustaa Pudasjärven urheilijoita. Jenni Kukkonen puolestaan pikaluiste-lee Oulun Tarmon väreissä. He treenaavat joka päivä. Riippuen siitä onko menossa peruskunto- vai kisakausi saattaa harjoituksia olla kaksikin kertaa päivässä.

”Meillä on valmistava kausi ja pelikausi. Esimer-kiksi valmistavalla kaudella herkistelemme paikkoja, jotta olemme parhaassa pelivireessä”, viisivuotiaana jalkapallon pelaamisen aloittanut Sohlo kertoo.

”Miten te muuten herkistelette?” kysyy Kukkonen uteliaana.

”Teemme kaikenlaisia jumppaliikkeitä ja askelluk-sia. Jos pelaamme treeneissä, ne ovat minuutin pelejä ja pidämme pitemmät huilit. Maalintekoharjoituk-sia tekemällä saamme vireen ylle. Kaikki suoritukset ovat optimitasolla eli ne eivät hengästytä. Se vaih-telee tietenkin valmentajasta ja tyyleistä riippuen”, Sohlo selittää.

Jalkapallo sopii opiskelujen rinnalle, sillä treenaa-minen painottuu kesään. Talvella heillä on hieman vä-hemmän harjoituksia, jolloin voi keskittyä opiskeluun sekä oheisharjoitteluun ja kesällä vuorostaan pelata täysillä.

Salibandyssa kausi sen sijaan alkaa syksyllä, ja

koska treenaaminen sekä pelit vievät aikaa, päivät täy-tyy suunnitella tarkasti. Hämeenlinnasta kotoisin oleva Oksa kertoo, että pelit säätelevät heidän treenaamis-taan, eli kuinka usein ja kuinka kovaa joukkue harjoit-telee. Yleensä pelit ovat viikonloppuisin, ja usein peli-reissuun sisältyy peli sekä lauantaille että sunnuntaille. Silloin kun viikonloppuna ei pelata, treenaavat he vii-kolla kovempaa.

”Päivä on aika lailla täysi viisi päivää viikossa. Aa-mulla yliopistolle, iltapäivällä pois. Käyn kotona, syön ja lähden treeneihin. Tulen illalla kotiin ja minulla on vähän vapaa-aikaa siinä”, seitsemänvuotiaana saliban-dyn aloittanut Oksa luonnehtii.

”Mihin aikaa teillä on treenit?”, Sohlo utelee.”Viiden ja kahdeksan välillä. Toivottavasti olemme

saaneet paremmat treenivuorot tälle vuodelle, sillä viime vuonna oli niin, että puoli yksitoistakin saattoi loppua treenit eli alkoi jopa yhdeksältä. Pitäisi olla nyt niin, että kahdeksalta alkaa viimeistään”, Oksa selittää.

”Meillä on ennen neljää tai kahdeksan jälkeen tree-nit, koska junnuille on varattu neljästä kahdeksaan. Yleensä kahdelta alkaa treenit, mikä verottaa opiske-luja”, Sohlo puolestaan kertoo.

”Välillä saa kyllä vähän vääntää. Jos pitää vaikka perjantaina lähteä aikaisemmin pois, pitää säätää, et-tei tule sitä yhtä poissaoloa liikaa. Yllättävän hyvin on mennyt. Ei ole valittamista”, Oksa tuumaa treenien ja opiskelun yhteensovittamisesta.

”On sitä muutaman lisätehtävän tehnyt”, Sohlo naurahtaa.

Kukkosella meinasi jäädä kurssisuoritus kerran saa-matta, kun hän ei päässyt esittämään ryhmätyötään

muiden kanssa. Hänellä oli treenit tai kisamatka, ja he olivat sopineet ryhmässä, ettei hän tule ryhmätyön esittelyyn. Myös kurssinvetäjä oli tietoinen asiasta.

”Kurssin jälkeen vetäjä laittoi minulle viestin, että ryhmänne sai vitosen, mutta kun et ollut paikalla, hyl-kään koko kurssin sinulta. Ymmärrän, ettei pidä olla mitään erityiskohtelua, mutta ajattelin, että se oli jo niin sovittu ja poikkeustilanne. Mutta kyllä minä sit-ten sain kolmosen vai minkä lie sainkaan”, Kukkonen muistelee ja jatkaa, ettei muita ongelmia ole kurssien kanssa koskaan ollut.

”Meidän puolellamme on paljon ihmisiä, jotka ym-märtävät urheilun päälle ja tulee hyvin siimaa. Pi-tää vain tehdä paljon korvaavia tehtäviä, jos on pois”, Oksa kertoo.

Bileissä eri aikaan

Kukkonen on aloittanut opiskelut vuonna 2009, Oksa vuonna 2011 ja Laakkonen sekä Sohlo vuonna 2012. Kolme viimeksi mainittua opiskelevat luokanopet-tajiksi, ja Kukkonen markkinointia. Kilpaurheilu ei ole hidastanut nelikon opintoja, ja Kukkonen on pian maisteri: kurssit on suoritettu ja gradu on puhtaaksikir-joittamista vailla valmis. Hän haluaa valmistua ennen kautta, että voi keskittyä täysillä treenaamiseen.

”Pari ensimmäistä vuotta keskityin pakollisten ja läsnäoloja vaativien kurssien tekemiseen. Oli mo-nesti niin, että viideltä-kuudelta aamulla menin tree-naamaan ja kahdeksasta kuuteen olin yliopistolla. Välissä oli hyppytunti ja saatoin käydä salilla tai tehdä tehtäviä. Sitten äkkiä kotiin vaihtamaan kamp-

Pikaluistelija Jenni Kukkonen, kestävyysjuoksija Mari Laakkonen, salibandyn pelaaja Ville Oksa ja jalkapalloilija Joonas Sohlo täyttävät päivänsä treenaamisella ja opiskeluilla.

Joonas Sohlo (vas.), Mari Laakkonen, Ville Oksa ja Jenni Kukkonen ovat onnistuneet yhdistämään kilpaurheilun ja opinnot. Välillä se vaatii hieman ylimääräistä säätämistä.


@ylkkari

peet ja treeneihin. Silloin oli vähän ylikuormituk-sen meininkiä, kun aloin kahdelta yöllä miettiä tiski-altaan putsaamista tai pohdin, milloin olen viimeksi imuroinut”, Kukkonen muistelee muutaman vuoden taakse.

Toisin kuin Oksa ja Sohlo, Kukkonen ja Laakkonen aloittivat nykyiset lajinsa myöhään. Laakkonen pelasi ai-emmin yhdeksän vuotta jalkapalloa kotikaupungissaan Pudasjärvellä, mutta joukkueen lopetettua piti keksiä uusi laji. Kestävyysjuoksun hän löysi pari vuotta sitten.

Kukkonen aloitti 15-vuotiaana kilpapyöräilyn ja 16-vuotiaana pikaluistelun. Aluksi pyöräily oli hänen päälajinsa ja luistelu vain talviaikojen treenaamista, mutta nykyään Kukkonen keskittyy ainoastaan pika-luisteluun päätavoitteenaan vuoden 2018 olympialaiset Etelä-Koreassa.

Vuoden urheilijaopiskelijaksi viime keväänä valittu Kukkonen valmistuu lähes toivotussa viiden vuoden tavoiteajassa ja nopeammin kuin moni muu.

”En ole ikinä ajatellut aikataulua, että olisi hirveä kiire. Parissa vuodessa opiskelut etenivät hyvin. En suosittele yliaikatauluttamista, että joka päivä on 12

tuntia kaikenlaisia aikatauluja. Se ei ainakaan urhei-luun pitemmällä tähtäimellä sovi”, Kukkonen toteaa.

”Yllättävän raskasta on istua päivät täällä yliopis-tolla ja mennä sen jälkeen vielä treenaamaan kahdelta. Silloin on aivan seis. Pää ja kroppa eivät ole yhtään mukana”, Sohlo sanoo.

”Aamulla on vielä se, kun periaatteessa vedät vähän eilisen höyryillä. Siitä tulee hyvä fiilis, kun on aamulla treenannut, mutta jossakin vaiheessa päivää tulee nuu-tunut olo”, Oksa luonnehtii.

”Jos on joku ryhmätyöesitys, tulee mitä sattuu sa-noja suusta”, Laakkonen lisää.

”Esityksen jälkeen miettii, että mitähän minä juuri sanoin”, Sohlo jatkaa.

”Parempi se on silleen, kuin tulla suoraan opiskeli-jabileistä”, Oksa huomauttaa.

”Oletteko te muuten käyneet paljon opiskelijabi-leissä?” Kukkonen jälleen kysyy.

”Ei ole oikein pystynyt”, Laakkonen sanoo.”Kävin ensimmäisenä syksynä yhdissä, koska

kaikki ajattelivat, että minulla on jokin ihme ongelma

tai vakaumus. Minun piti mennä sinne vain sanomaan moro”, Kukkonen muistaa.

”Onhan sinulla periaatteessa vakaumus”, Oksa vit-sailee Kukkoselle viitaten urheiluun.

”Kävin minäkin vissiin ekana vuonna. On aika mo-nesti pitänyt selitellä, miksei voi tulla”, Laakkonen jatkaa.

”Meilläkin on pelikautena niin, että käytännössä meidän vapaapäivämme voivat olla milloin sattuu. Jos peli on vaikka tiistaina, meillä on seuraavana päi-vänä palauttavat harjoitukset ja torstai on vapaa. Sun-nuntaina on ehkä vasta peli. Viikon vapaapäivä saattaa olla torstaina, niin ehkä keskiviikkoiltana voi käydä jossakin oluella. Kaikki muut käyvät ulkona viikon-loppuisin”, Sohlo kertoo.

”Siihenkin on tottunut”, Oksa sanoo.”Totta ja pelikavereista on aina seuraa”, Sohlo toteaa.”Itsestä ei ainakaan tunnu siltä, että jäisi mistään

paitsi”, Kukkonen painottaa.”Ei todellakaan”, Laakkonen komppaa.Nelikko pitää urheilua ja opiskelua yhtä tärkeinä.

Vaikka tavoitteita heillä urheilun saralla riittää, halu-avat he turvata tulevaisuutensa hankkimalla koulutuk-

Joonas Sohlo, 26 v.

• Kotoisin Oulusta.

• Jalkapallo (hyökkääjä), AC Oulu.

• Aloittanut jalkapallon viisivuotiaana.

• Kolmas vuosi alkaa taide- ja taitopainotteisessa luokanopetta-jakoulutuksessa.

Jenni Kukkonen, 26 v.

• Kotoisin Oulusta.

• Pikaluistelu, Oulun Tarmo.

• Aloittanut kilpapyöräilyn 15-vuotiaana ja pikaluistelun 16-vuotiaana.

• Valmistuu kauppatieteiden maisteriksi (pääaineenaan markkinoin-ti) tänä syksynä. Gradu käsittelee urheilusponsoroinnin kehittämistä yksilöurheilussa Suomessa.


7/2014 | 23

sen ja ammatin. Lisäksi opiskelut tuovat rytmiä ja vas-tapainoa urheilijan elämään. Yksilölajeja harrastaville Jenni Kukkoselle ja Mari Laakkoselle opiskelut mer-kitsevät myös sosiaalisuutta.

”Jos realistisia ollaan, ei jalkapallosta semmoista ammattia itselle tule, että voisi jäädä kolmekutosena eläkkeelle”, Sohlo tuumaa.

”Jos salibandykin lajina kehittyy, se ei kehity seu-raavan kymmenen vuoden aikana niin paljon, että siitä saisi ammatin. Keskivertojääkiekkoilijakin saattaa jäädä uran jälkeen ihan tyhjän päälle”, Oksa huomauttaa.

”On se ehkä askeleen vaikeampi lähteä sitten miet-timään mitä tekisi ja mitä lähtisi opiskelemaan. Nyt kun pelailee ja saa ammatin, voi siirtyä työelämään, kun pelit loppuvat”, Sohlo toteaa.

Parhaimmillaan opinnot ja kilpaurheilusta saatavat kokemukset voi tulevissa töissä yhdistää. Opettajan ammatissa on hyötyä joukkueurheilusta, ja Kukko-nenkin on miettinyt markkinoinnin opintojensa ja ur-heilun linkittämistä kuten teki gradussaan, jossa hän käsittelee urheilusponsoroinnin kehittämistä yksilö-urheilussa Suomessa. ■

En suosittele yliaikatau-

luttamista, että joka päivä on 12 tuntia kaikenlai-sia aikatauluja.”

”

Jenni Kukkonen

Mari Laakkonen, 23 v.

• Kotoisin Pudasjärveltä.

• Kestävyysjuoksu, Pudasjärven urheilijat.

• Aloittanut kestävyysjuoksun vuonna 2012, pelannut aiemmin 9 vuotta jalkapalloa.

• Kolmas vuosi alkaa teknologiapainotteisessa luokanopettajakoulutuksessa.

Ville Oksa, 24 v.

• Kotoisin Hämeenlinnasta.

• Salibandy (puolustaja), OLS.

• Aloittanut seitsemänvuotiaana salibandyn, harrastanut myös jalkapalloa ja jääkiekkoa.

• Neljäs vuosi alkaa taide- ja taitopainotteisessa luokan-opettajakoulutuksessa.

WESIBUSSI RIDES

VULCANALIA EVEN

ING

EVENT

TOP

PILA

’S MÖLJÄ

10.9.20

14

20:0

0 O

pen

ing

Cer

emon

ies

main

Stage

20-23 p

ing

isklubi

feat. d

j jay hon

ey

d

ockyar

d b

ar 21:0

0 Teekkar

itor

vet

m

ain

Stage

22:00 lieke

m

ain

Stage

23:00 r

aap

pana

m

ain

Stage

24:00 D

J imad

d

ockyar

d b

ar

1BAR

Vulcanalia

POW!

proudly

present

s

partying along:

55BURGERIBAARI

CMYCM

MY

CY

CMYK

K5_SPLASH_LOGO valkealle.pdf 1 18.5.2011 15:24:45


@ylkkari

facebook.com/oulunylioppilaslehti

TYKKÄÄ, LUE,VISERRÄ

twitter.com/ylkkari

issuu.com/oulunylioppilaslehti


7/2014 | 25

395Frotee-pyyheliina 50x70cm

Frotee-pyyheliina 70x140cm

1295

Useita eri värejä!

250

790à 1,50

6 kpl

1090 à 2,20

6 kpl

790à 1,50

6 kpl

1290 1490

ma-pe 9-20 la 9-18Aherramme arkena - lepäämme sunnuntaina!

LIMINGANTULLINUoTTAsAAreNTIe 5,90400 oULU

www.HHnet.fi

5990

250

Edullisesti Opiskelijalle!

690

490

Wc-paperi 24rll keltainen 0,28/rll

Talouspaperi 8rll valkoinen 0,61/rll

Paperiarkkinippu 1kg

990Muistitikku 8 GB

Kahvinkeitin mus 1,2l ,800W

Circo juomalasi 6kpl/pkt

Lautanen M19cmvalk tai musta

Lautanen M26cmvalk tai musta

Muki 0,35Lvalk tai musta

valk XP315, takuu 12kk- tulostus- skannaus- kopiointi

Tämä monitoimitulostin tarjoaa kustannustehokkaat tulosteet kotikäyttäjille, jotka kaipaavat kätevämpää tulostamista Wi-Fi yhteyden, 3,7 cm:n LCD-näytön ja mobiilitulostuksen avulla. Se tarjoaa myös Wi-Fi Direct-toiminnon, jonka avulla tulostus on vaivatonta ilman langatonta verkkoa.

375à 2,45

2kpl

Muovimappi A4

pkt

pkt

AvecVedenkeitin mus 1,2l ,2000W

Avec

epson expression väritulostin


@ylkkari

Kampuksella

Torvet opiskelun rattonaOulun viihteellisimpään puhallinorkesteriin pääsee, jos osaa avata nuottitelineen ja varata kalenterista tilaa torstai-iltoihin.

TEEKKARITORVISSA VAALITAAN perinteitä. Puhallinorkesterin vakiotreeniaika on ollut liki kymmenen vuoden ajan tors-taisin kuudesta kahdeksaan. Paikat sen sijaan ovat vaihtu-neet tiuhaan.

”Aivan aluksi treenattiin Rattori-lupilla. Koko 70-luku taisi mennä niin, että Teekkari-torvien jäsenet ylläpitivät suu-relta osin kuppilan toimintaa“, tietää parikymmentä vuotta or-kesterissa soittanut trumpetisti Toni Marjanen, 37.

Rattorin jälkeen puhalti-mien kanssa on harjoiteltu muun muassa Rauhalassa, edesmenneessä Wäinössä, Teekkaritalolla, Maunonkadun Mukolla ja nykyään Lintulam-men koululla.

Liki 45 vuotta toiminut or-kesteri ylläpitää opiskelijapu-hallinorkesterien jatkumoa. Oululaiset teekkarit olivat 1970-luvulla sitä mieltä, että pohjoiseen tarvitaan oma or-kesteri, koska Etelä-Suomen akateemisilla opiskelijoilla sel-laisia oli.

”Nimenä Teekkaritorvet on vähän harhaanjohtava, koska suurin osa nykyisistä soittajista opiskelee muuta kuin tekniik-kaa. Emme myöskään halua

identifioitua vain yliopistoon, vaan yhteistyötä tehdään mie-lellään myös ammattikorkea-koulun kanssa”, painottaa pu-heenjohtaja-trumpetisti Heikki Niemi, 27.

Kaikenlaista keikkaa

Teekkaritorvien vuoden koho-kohta on vappu, jolloin orkes-teri heittää kahden päivän ai-kana neljä keikkaa. Vappuaat-tona puhallinsoittajat esiintyvät kulkueessa ja teekkariuitoissa. Keuhkoissa täytyy olla ilmaa vielä seuraavana aamuna, kun Teekkaritorvien musiikki rai-kaa aamun samppanjamatineas-sa Linnansaaressa ja iltapäiväl-lä Rotuaarilla.

”Kolmasosa keikoistamme liittyy jollain lailla yliopistoon, on vuosijuhlia ja publiikkeja. Sen lisäksi soitamme myös häissä sekä yritysten ja yhdis-tysten tilaisuuksissa”, summaa-vat Niemi ja Marjanen.

Erikoisimmaksi keikkako-kemuksekseen puheenjohtaja mainitsee Rodoksen-reissulla Suomi-baarissa vedetyn setin, jota oli seuraamassa viisi kuu-lijaa. Klarinetisti Elli Heikura, 23, taas muistaa Kallioparkin rakennustyömaan uumenissa

soitetun keikan.”Se on ainakin matalin

paikka, jossa Teekkaritorvet on esiintynyt. Pisin keikka oli häissä, joissa jäimme juhlimaan vieraitten kanssa yöhön asti”, Heikura tunnelmoi.

Teekkaritorvien ohjelmisto koostuu kahdesta kansiosta. Viihteellisiä kappaleita reper-toaarissa ovat esimerkiksi suo-sittu Lady Gaga -potpuri, parin vuoden takainen vappukonsert-tihitti Robinin Frontside Ol-lie ja uusimpana Tuomo Prät-tälän Don’t Take It Too Hard, jonka sovituksesta musiikki-

yleensä aina”, sanoo rumpali Tatu Itkonen, 23.

Rento jengi

Moninaisen joukon haasteena on, kun jäsenet valmistuvat ja jättävät orkesterin.

”Sitten on muutamia mi-nunlaisiani ikuisuusjäseniä. Noin puolet on pysynyt mu-kana yli kymmenen vuotta”, kertoo konkari-Marjanen, joka liittyi mukaan orkesteriin jo lukioikäisenä.

Eräs klarinetisti on soitta-nut Teekkaritorvissa jo ennen kuin nykyinen puheenjohtaja on edes vielä syntynyt. Yläikä-rajaa ei ole.

Vaihtuvuudesta ja sukupol-vien kirjosta huolimatta po-rukka kuvailee henkeään tii-viiksi. Itkonen miettii, että hä-net mukana pitää nimenomaan toiminnan hauskuus.

”Keikoista ei saa palkkaa, mutta korvauksena voi pitää esimerkiksi porukalla tehtyjä virkistäytymisreissuja. Tänä syksynä olemme lähdössä Turkkiin. Vapaa-ajalla viih-dymme muutenkin yhdessä, esimerkiksi käymme pelaa-massa lentopalloa”, Niemi ker-too aktiviteeteista.

Elli Heikuralla on koke-musta tiukoista soittajayhtei-söistä, mutta Teekkaritorvissa tunnelma on toisenlainen.

”Harjoituksissa on hyvin rento meininki. Ei ole niin ku-rinalaista. Jos jättää yhdet tree-nit välistä, kapellimestari ei käy repimässä päätä irti, että

Taitotaso-vaatimuk-

sia ei tunneta.””

kasvatuksen opiskelija sai opin-topisteet rekisteriinsä.

”Perinteikkääseen humppa-kansioon kuuluu esimerkiksi Metsäkukkia-valssi ja Kroko-tiilirockin tyyppistä vanhaa rockia, joka vetoaa kuulijoihin

Historia pääaineenaan maisteriksi valmistunut Heikki Niemi (vas.), lääketiedettä opiskeleva entinen prosessiteekkari Tatu Itkonen, tietotekniikkaa lukenut Toni Marjanen (takana) ja biologianopiskelija Elli Heikura vetävät Teekkaritor-vien keikoilla ylleen valkoiset takit ja ylioppilas- tai teekkarilakit.

HARRASTUSJÄRJESTÖJEN PYÖRTEISSÄ • teksti ja kuva Sanna Häyrynen

Raappanan uudet rytmit

Kolme levyä julkaissut reggaeartisti pyörittelee uudenlaisia rytmejä seuraavalla albumillaan.

VULCANALIA • teksti Minna Koivunen • kuva KHY Suomen Musiikki

ENNÄTYSHELTEINEN KESÄ on sujunut Janne Pöyhösellä eli tutummin Raappanalla leppoi-sasti. Töitä on tullut tehtyä, ympäri Suomea seikkailtua ja auringosta nautittua. Pitkät hel-teet eivät Vulcanaliassa esiinty-vää artistia ole häirinneet.

Seikkailuihin ympäri Suo-men kuului luonnollisesti keik-kailu ja lahtelaisartistia on voi-nut kuulla muun muassa Block-festeillä, Summer Upissa ja Pi-pefesteillä.

Mieleenpainuvimman ve-don hän koki Harjavallan Kar-marockissa, jossa Raappana DJ Leimasimen kanssa soitti vii-meisenä esiintyjänä yön pime-ydessä. Se oli heille vaihtelua lukuisiin päivällä ja valoisalla soitettuihin kesäesiintymisiin.

Kun esiintymislavat ovat menneet sekä vanhempien että maaliskuussa 2013 ilmesty-Raappanan mielestä tärkeintä musiikin luomisessa on olla itse kiinnostunut tekemästään.


7/2014 | 27

KESÄN PÄÄTTYESSÄ ON AIKA alkaa virittäytyä opintojen pariin. Haluaisinkin esittää teille muu-taman kysymyksen opintoihin liittyen. Oletteko tyytyväisiä koulutusohjelmanne kurssitarjontaan? Vastaavatko opintopisteet vaadittavaa työmäärää? Onko kurssitehtävät sijoitettu tasaisesti lukuvuo-delle vai ruuhkautuvatko opinnot joulun ja vapun alla? Kaikkiin mahdollisiin murheisiin vastauksen tuo opetussuunnitelma!

OPETUSSUUNNITELMASSA (OPS) kuvataan koulu-tusohjelman kurssitarjonta vastuuhenkilöineen ja laajuuksineen. Jos siis koulutusohjelmassa jokin asia mättää, paras tapa korjata asia on OPS-työn kautta. Osa koulutusohjelmista on jo kevään aikana aloittanut OPS-päivityksen, toiset koulu-tusohjelmat uudistavat OPS:t vasta syksyllä. Nyt on siis hyvä hetki vaikuttaa siihen, miltä koulu-tusohjelmasi näyttää lähitulevaisuudessa, jo sinun opintojesi aikana.

OPS-TYÖTÄ OHJAAVAT tietyt periaatteet. Yksi suu-rimpia muutoksia edellisiin opetussuunnitelmiin on ohjeistus, jonka mukaan opintojaksojen tulee pääsääntöisesti olla vähintään viiden opintopisteen laajuisia. Tällä halutaan päästä eroon niin sano-tuista silppukursseista, joiden katsotaan haittaa-vaan opintojen sujuvuutta. Mielekkään koulu-tuksen kannalta on tärkeää, että kursseja ja niiden sisältöjä mietitään tarkkaan, eikä vain yhdistetä aiempia kursseja isoimmiksi kokonaisuuksiksi sen enempää ajattelematta niiden sisällön relevantti-utta ja yhteensopivuutta.

OPS-TYÖN PERIAATTEISSA MÄÄRITELLÄÄN myös yläraja kontaktiopetukselle opintopistettä kohti. Rajana on 10 oppituntia; kääntäen jokaiseen opintopisteeseen kuuluu vähintään 17 oppituntia itsenäistä opiskelua. Näin laskettuna yli puolet tut-kinnosta on itsenäistä opiskelua! Opetuksen kehit-tämisessä keskitytään monesti siihen mitä luokka-huoneessa tapahtuu, mutta vähintään yhtä tärkeää on pohtia miten itsenäinen opiskelu järjestetään ja ohjataan niin, että se on tavoitteellista, laadukasta ja kuormittaa opiskelijaa tasaisesti koko kurssin ajan.

MILLÄ TAVALLA SITTEN YKSITTÄINEN opiskelija voi vaikuttaa OPS-työhön ja siihen mitä ja miten hän oppii? OPS-työn periaatteiden mukaan opiskelijat otetaan mukaan OPS-työhön ja opintojaksojen suunnitteluun. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskeli-joiden edustus voi olla mukana jäsenenä OPS-työ-ryhmässä tai opiskelijapalautteen hyödyntämistä opintojaksoja suunnitellessa – tavalla tai toisella opiskelijoita on kuultava. Palautetta kannattaa antaa siis paitsi jokaisen kurssin lopussa, myös aktiivisesti palautepäivillä ja ihan muuten vain. Muistakaa, että työryhmissä ja ainejärjestöissä istuvat ihmiset ovat samanlaisia opiskelijoita kuin kuka tahansa muukin. Heitä voi lähestyä ja kertoa huolensa. Olkaa aktiivisia ja kehittäkää tätä yli-opistoa entistä paremmaksi paikaksi opiskella!

Tyydyttääkö opetussuunnitelmasi?

Kirjoittaja vastaa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa koulutuspolitiikasta ja viestinnästä.

Hallitus linjaaDiana Jusola

Teekkaritorvet ry

Perustettu 1970 legendaarisella Rattori-lupilla, kertovat huhut.

Kuvailevat itseään Oulun viihteellisimmäksi puhallinorkesteriksi.

Jäseniä reilu 30, joista vähemmistö teekkareita.

Hallituksessa seitsemän henkilöä. Toimihenkilöinä esimerkiksi nuotiston- ja kalustonhoitajia sekä kapelli-mestareita.

Keikkoja vuosittain 40–50, joista kolmasosa yliopistoon liittyviä tilaisuuksia.

Ohjelmisto ulottuu Lady Gagasta Metsäkukkia-valssiin.

Harjoittelevat Lintulammen koululla torstaisin kello 18–20.

Soittimina huilu, oboe, klarin-etti, trumpetti, baritonitorvi, käyrätorvi, saksofonit, tuuba, pasuuna, rummut ja perkussiot.

Mukaan pääsee otta-malla yhteyttä ja tule-malla harjoituksiin.

Netissä www.teekkaritorvet.fi.

Järjestöfakta

missä olit.”Puheenjohtaja muistut-

taa, että rentoudesta huoli-matta kaikki haluavat soittaa mahdollisimman hyvin. Tai-totasovaatimuksia ei tunneta, vaan mukaan pääsee, jos tun-tee osaavansa soittaa jotain instrumentillaan. Ketään ei ole

käännytetty ovelta.”Vitsinä on ollut, että soit-

tokokeena pitää koota nuottite-line”, heittää Itkonen.

Auttava nuotinlukutaito on suotavaa, mutta rumpali itse kertoo oppineensa taidon vasta Teekkaritorvissa.

Heikki Niemi hoksaa osal-

listuneensa soittoharjoituksiin jo ennen opiskelu-uransa en-simmäistä luentoa. Hän bon-gasi orkesterin yliopiston ava-jaisissa ja innostui.

Uudet fuksit voivat jam-mailla torvien tahtiin jo ava-jaispäivänä tai viimeistään Vul-canaliassa. ■

Historia pääaineenaan maisteriksi valmistunut Heikki Niemi (vas.), lääketiedettä opiskeleva entinen prosessiteekkari Tatu Itkonen, tietotekniikkaa lukenut Toni Marjanen (takana) ja biologianopiskelija Elli Heikura vetävät Teekkaritor-vien keikoilla ylleen valkoiset takit ja ylioppilas- tai teekkarilakit.

neen Tuuliajolla-levyn biisien parissa, uusia biisejä on työs-tetty keikkojen välissä. Kappa-leita on sen verran kasassa, että Raappanalla polttelee jo päästä niitä studioon nauhoittamaan.

LUVASSA ON muutoksia ja uu-sia rytmejä. Perusreggaeryt-mit ovat jääneet sivummalle ja tilaa on vallannut dancehall, reggaen 1970- ja -80-lukujen taitteessa syntynyt alalaji. Syy uuteen suuntaan on halu tehdä jotain uutta.

“Tärkeintä musiikin luomi-sessa on, että on itse innostu-nut tekemästään. Silloin sitä pystyy tekemään sydämestään. Lähtökohtana pitää olla oma kiinnostus, siten muutkin voi-vat innostua.”

Raappanan kolme aiempaa levyä ovat olleet pääosin pe-rinteistä reggaeta, joten nyt tuli aika jollekin muulle. Hän on pitänyt aina dancehallista, joka on tällä hetkellä ympäri Eurooppaa iso juttu. Suoma-laiset dancehall-diggarit ovat-kin harmitelleet hänelle, ettei

suomalaista dancehallia juuri ole. Raappana on päättänyt täyttää tuon aukon.

Osa materiaalista on jo pur-kissa, sillä Raappana haki tuot-tajansa Bommitommin ja ku-vaaja Mikko Rossin kanssa vauhtia levyntekoon Jamaikalta alkuvuodesta. Silti ei kolmen vuoden välein levyjä julkaissut artisti uskalla luvata vielä il-mestymisajankohtaa.

Biisien äänittämisen lisäksi Raappana pääsi Jamaikalla li-venä mikin varteen. Bileissä paikalliset yllyttivät häntä esit-tämään omia kappaleitaan ja hän myöntyi.

“Ei voinut sanoa ei. Se teki reissusta sen mitä lähdin hake-maan. Vastaanotto oli pelkäs-tään myönteistä. Minua tultiin nykimään hihasta ja pyytämään käyntikortteja.”

MATKUSTAMISESTA Raappa-na saa paljon perspektiiviä te-kemisiinsä. Reissuista muun muassa Jamaikalta tarttuu mu-kaan hyväntuulisuutta ja avoin-ta asennetta. Hyväntuulisuut-

ta Raappana itse tuo syyskuun alussa Vulcanalian lavalle. Hän on tälle vuodelle ehtinyt esiin-tyä Oulussa jo kahteen ottee-seen ja kaupunkia hän kehuu kauniiksi.

“Minulla on siellä tärkeitä ihmisiä. Oulu on osa minua.”

Tänä vuonna Raappanalle tulee täyteen kymmenen vuotta muusikkona. Kummemmin hän ei merkkivuotta aio juhlistaa, vaan jättää juhlinnat seuraavan levyn ilmestymiseen. Kymme-nessä vuodessa Raappanaa ei ole käynyt missään vaiheessa touhu pännimään.

”Tuntuu hyvältä kierrellä mestoja. Välillä keikkailu on raskasta, ja välillä kevyttä kuin mikä. Mutta ei kymmenen vuotta muusikkona ole vielä mitään. Toivottavasti ura jatkuu vielä pitkään.”

Vulcanalia Toppilan Möljällä keskiviikkona 10.9. klo 20–02. Mukana Raappanan lisäksi Lieke, Teekkaritorvet, dj Imad ja Pingisklubi seuranaan dj Jay Honey.


@ylkkari

Kampuksella

@ylkkari

Vaihtariseurassa vaikka mitäOpiskelijavoimin pyörivä Erasmus Student Network (ESN) huolehtii siitä, että Ouluun tulevat vaihto-opiskelijat löytävät kiinnostuksen kohteitaan vastaavaa tekemistä. Joukon mukana pääsee esimerkiksi viettämään mökkiviikonloppua ilman nettiä, leipomaan pullaa tai kääriytymään sanomalehteen sitseillä.

VAIHTO-OPISKELUN ei tarvitse olla pelkästään alkoholinhuu-ruista juhlimista illasta toiseen. Oulun ESN:n (Erasmus Stu-dent Network) tuore puheen-johtaja Roope Wahlström, 26, haluaa tarjota jokaiselle ulko-mailta tulevalle jotain, sillä ih-misiä kiinnostavat eri asiat.

“Syksyllä on tavoitteena jär-jestää noin kahden viikon vä-lein elokuvailta, jossa vaihta-rit saavat esitellä leffoja omasta maastaan”, Wahlström paljas-taa. Lisäksi suunnitteilla on pullan ja karjalanpiirakoiden leivontaa sekä ruokailtama, jo-hon jokainen voi tuoda koti-maansa herkkuja.

ESN:n perinteisiin kuuluvat syksyisin ja keväisin toteutet-tavat mökkireissut. Kaupungin mukavuuksien ulkopuolella eletään ilman internetiä, tele-visiota ja sisävessaa. “Siellä on pakko tutustua toisiin. Vaihtarit ovat kyllä tykänneet”, puheen-johtaja myhäilee.

Kansainvälisessä seurassa matkoja tehdään myös Lappiin, Pietariin ja risteilylle Itämerel-le. Kun juhlahetket koittavat,

ESN:n periaatteena on muistut-taa ilonpidon vastuullisuudesta.

“Sitseillämme vaihtareille kerrotaan etukäteen, mistä on kysymys, etteivät tiukat sään-nöt olisi kovin iso shokki. Vii-me kevään anything but clothes -teemaisilla sitseillä he olivat ymmärtäneet tilaisuuden luon-teen. Vaatteina nähtiin ainakin sanomalehtiä ja roskasäkkejä.”

Unkarin esimerkillä

Unkarissa vietetty oma vaih-tojakso oli rakentamistekno-logiaa konetekniikan osastolla opiskelevalle Wahlströmille niin huikea kokemus, että hän halusi Ouluun palattuaan jat-kaa kansainvälistä puuhaste-lua.

“Siellä paikallinen ESN toi-mi loistavasti. Unkarilaiset olivat aktiivisia ja kiinnostuneita meis-tä. Joka viikko järjestettiin paljon tekemistä, ei ollut pelkkää ryyp-päämistä. Kävimme tutkimassa luolia ja oli kaikenlaisia kerho-ja”, Wahlström kehuu.

Puheenjohtaja aikoo tuoda oululaisten toimintaan vivah-

teita Unkarista. Mieleen jäivät esimerkiksi oivaltavat tutustu-misleikit.

Wahlströmin mukaan ESN vetää mukaan oululaisia, jotka innostuvat onnistuneen vaihto-kokemuksensa jälkeen tai ha-luavat tehdä kaiken toisin kuin vaihtomaassa. Tällä hetkellä mukana on noin 40 oululais-opiskelijaa.

Puheenjohtaja laskee, että viikoittain ESN vie hänen ai-kaansa puolesta tunnista kah-teenkymmeneen tuntiin. Ko-kouksia on noin kahden viikon välein. “On ihan itsestä kiinni, kuinka paljon omaa vapaa-ai-kaa haluaa tähän käyttää”, hän muistuttaa.

Kokoustamisen lisäksi toi-minta voi olla esimerkiksi mai-nosjulisteiden suunnittelua, li-punmyyntiä tai ruuan hankki-mista ja bussikyytien hoitamis-ta reissuille.

Kulttuurit sekaisin

Puheenjohtaja tietää, että vaihto-opiskelijoiden määrä Oulussa on viime vuosina rä-

jähtänyt. ESN:n alkuvaiheilla heitä oli muutamia kymme-niä, kun nyt lukuvuoden alussa saapuu yli 600 kansainvälistä opiskelijaa.

“Heitä on ihan joka puolelta. Eniten tulee Euroopasta, Sak-sasta, Ranskasta ja Espanjasta. Kaukaisimmat lentävät Brasili-asta, Etelä-Koreasta ja Austra-liasta”, Wahlström listaa.

ESN:n toimintakieli on eng-lanti, mutta mikäli muuta kie-litaitoa riittää, vaihto-opiskeli-joiden kanssa saa keskustella myös heidän äidinkielellään.

Joka keskiviikkoiltana Au-laravintolassa järjestettävässä Café Linguassa monikielinen pulputus pääsee valloilleen. Kielikahvilassa jutellaan oman tandem-parin kanssa.

“Ideana on, että toinen opet-taa toiselle äidinkieltään. Esi-merkiksi minua edeltänyt pu-heenjohtaja oppi ranskaa tan-dem-pariltaan ja opetti tälle suomea”, Wahlström kertoo.

Vaihto-opiskelijoiden ko-kemuksia nähtiin taannoises-sa Oulu vaihtareiden silmin -valokuvakilpailussa. Otoksia

Roope Wahlström haluaa luoda hyviä kokemuksia vaihto-opiskelijoille, sillä oma vaihtoaika Unkarissa jätti äärimmäisen hienoja muistoja.

• Mikä? Erasmus Student Network on ESN Finlandin paikallisjaosto ja osa Euroo-pan suurinta opiskelijajär-jestöä, ESN Internationalia. Oulun ESN toimii Oulun yliopiston ylioppilaskunnan alaisuudessa.

• Mitä? Järjestää vaihto-opiskelijoille muun muassa tapahtumia, matkoja, mök-kiretkiä, kielikahvilaa ja tu-tustumista eri kulttuureihin.

• Miten? Oululaiset opis-kelijat voivat ilmoittautua mukaan milloin vain.

• Missä? http://web.esnoulu.org/

ESN Oulu

kertyi niin avantouinnista, lu-mesta kuin pitkistä auringon-laskuista. ESN:n ohjastamina valokuvaajat löysivät omanlai-sensa Oulun. ■

Oulu vaihtareiden silmin

-valokuvakilpailun voittajakuviin

voi tutustua Ylkkärin kotisivuilla.

ERASMUS STUDENT NETWORK • teksti ja kuva Sanna Häyrynen

29,-KK

LIIKKU Alasintie Alasintie 3-7 90400 Oulu LIIKKU Kaakkuri Metsokankaantie 3 90420 Oulu www.liikku.fi

16-19Liikku on avoinna joka päivä

Tule tutustumaan ma-ke

ma-pe 8.30-19, la 9-16


@ylkkari

Kampuksella

KAMPUKSEN KASVOT • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Syksyllä uudet kuviotKatutanssija Laura Lääverillä, 26, on uuden vuodenajan varalle salamyhkäisiä suunnitelmia.

KAIKKI LÄHTI RYTMISTÄ, kun Laura Lää-veri kuuli house-musiikkia ja hurahti tanssiin täydellisesti. Samoihin aikoihin seitsemisen vuotta sitten hän aloitti eng-lantilaisen filologian opintonsa, mutta tanssisali kutsui toisinaan luentosaleja enemmän.

”Tanssi tuli minulta heti todella luon-nollisesti, kun vain fiilasin rytmiin ja mu-siikkiin. Kaikkiallahan on rytmiä, ihan kohdusta asti. Ihminen on rytmillinen olento”, kuvailee housea ykköslajinaan pitävä Lääveri, jolta irtoaa myös hiphop ja toprock.

Tanssiva filologi on mukana Oulun elävässä ja yhteisöllisessä katutanssipii-rissä. Oma crew, ROK UNBOUND, on tanssijatyttöjen muodostama tiivis treeni-porukka, joka kokoontuu lähes päivittäin.

Ensimmäisten Oulun katutanssijamien järjestäjätiimissä mukana ollut Lääveri intoilee syksyn kuvioistaan:

”Olemme kaavailleet ihan uutta juttua, jota ei aiemmin ole Oulun katutanssiske-nessä nähty”, hän paljastaa.

TANSSI EI OLE Laura Lääverille harras-tus vaan elämäntyyli, joka vaikuttaa niin

ihmissuhteisiin, pukeutumiseen kuin ra-hankäyttöön. Tanssi ja elämä mukautu-vat toisiinsa.

”Kun menen tanssisalille ja musiikki lähtee soimaan, kaikki on hetken aikaa hyvin, vaikka salin ulkopuolella olisi on-gelmia. Joskus taas tanssissa heijastuu päivän tunnelma liikaakin. Voi olla joko ihan ok, ihanaa tai sitten ei huvita ollen-kaan”, Lääveri miettii.

Katutanssijan parhaat hetket liittyvät tilanteisiin, joissa kavereiden kanssa ide-oidaan inspiroituneina ja vapautuneina.

”Yhtenä kesäiltana tanssimme kadun-kulmassa keskiyöhön asti Kirkan Hen-gaillaan-biisiä.”

Epätyypillisten katutanssimusiikkien hyödyntäminen on Lääverin porukalle tuttua. Viime keväänä he pokkasivat Hel-singin tanssimessuilla viidennen sijan Smurffien Backstreet Boys -versiontiin sovitetulla koreografialla.

”Aina ei tarvitse olla niin katu-uskot-tava. Hörhöily on välillä kivaa”, toteaa Lääveri, jolle lavalla esiintyminen on va-pauttava kokemus. Siellä hän on oivalta-nut, että mokia sattuu koko ajan, eivätkä ne pilaa kokonaisuutta. Rytmi riittää. ■

Laura Lääveri tietää, että house-tanssi syntyi, kun 1980-luvun Yhdysvallois-sa ihmiset rupesivat klubeilla kuin itsestään reagoimaan rytmiin. Groo-vaavalle houselle tyypillisiä ovat stepit sekä vaikutteet breikistä, hiphopista, lattareista ja afrosta.

Ajatusta vaativa kamppailuCapoeirassa Joonas Levón, 23, lukee oman tekemisensä lomassa myös pelikaverin liikkeitä.

RYÖMIMINEN, KÄRRYNPYÖRÄT JA yh-dellä kädellä seisominen ovat Joonas Levónin mielestä parhaita tapoja viet-tää iltoja. Kesän aikana hän kävi neli-sen kertaa viikossa hikoilemassa kol-men tunnin capoeira-treeneissä.

Laaja-alaisessa luokanopettaja-koulutuksessa neljännen vuotensa aloittava Levón ei mielellään halua pysyä paikallaan.

”Pyrin välttämään staattista oloa. Mitä enemmän tätä teen, sitä kovem-min intohimo kasvaa”, hän hehkuttaa.Peruskurssille Levón lähti capoeira-guru Ido Portalin videoiden innoitta-mana. Levón jakaa Portalin filosofian, jonka mukaan ei pidä lukkiutua yhteen liikuntamuotoon.

Kokeiltujen lajien listalla ovat esi-merkiksi judo, nyrkkeily, kiipeily, jal-kapallo ja jääkiekko. Opiskeluaikojen telinevoimistelu- ja teatteriharrastuk-sista on ollut hyötyä capoeirassa.

”Peliringissä eli rodassa pitää olla huomion keskipisteenä samalla tavalla kuin teatterissa”, hän analysoi.

BRASILIALAISLÄHTÖINEN CAPOEIRA perustuu slummitaisteluihin, mutta nykymuodossaan lajissa korostetaan

pelaajien välistä ystävyyttä. Rodan ympärillä muut soittavat rytmiä ja seu-raavat, kun ringin keskellä olevat kak-si pelaajaa yrittävät saada toistensa ta-sapainon järkkymään.

”Soittimet antavat perusrytmin as-kellukselle. Musiikki iskostetaan alita-juntaan”, tietää Levón.

Telinevoimistelussa hän on tottunut keskittymään omaan suoritukseensa, mutta capoeirassa täytyy nähdä toisen liikkeet ja ennakoida, mitä tämä aikoo.

”Ei voi olla muissa maailmoissa ja ajatella mitään ostoslistoja. Koko ajan pitää miettiä niin paljon, että treenien jälkeen tuntuu kuin aivot oli-sivat tulessa.”

Hän hörähtää, että useimmiten vas-tapelaajan yrityksiä tulee väistettyä väärään suuntaan, mutta onneksi sään-töihin kuuluu, että liike täytyy lopet-taa, jos osuminen on lähellä.

Kömmähdyksistä huolimatta Joo-nas Levónilla riittää innostusta oppia capoeiran salat, sillä liikkumiselämys on niin kokonaisvaltainen.

”Se yhdistää musiikin, tanssin ja kamppailun, jotka yksistäänkin ovat isoja. Kun ne niputetaan samaan, saa-daan todella ehjä laji”, hän tiivistää. ■

Kamppailulajeja, tanssia ja akrobatiaa yhdistelevä capoeira on Joonas Levó-nin uusin intohimo. Eniten hän tykkää potkuista ja kiertoliikkeistä.


7/2014 | 31

VIERAISSA SALEISSA • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Liikunnan arkinen arkkitehtuuriLuento: Ulkoliikuntaympäristöjen suunnittelu, joka on yhdyskuntasuunnittelun vaihtuvasisältöinen viiden opintopisteen kurssi.Opettaja: Professori Helka-Liisa HentiläKenelle: Kandidaattivaiheen arkkitehtuurin opiskelijoille tarkoitettu aineopintojen kurssi.Sisältö: Seminaarityyppisessä kokoontumisessa opiskelijat esittelevät kesän aikana työstämiään ulkoliikuntaympäristöjen suunnittelua koskevia tutkielmiaan. He ovat perehtyneet liikuntaympäristöjen ominaisuuksiin olemassa olevien esimerkkien sekä lähdemateriaalin avulla ja suunnitelleet joko uimarannan, pyöräilyn lähiliikuntapaikan, maastoluistelureitin tai pulkkamäen.

14:15 Helka-Liisa Hentilä löytää kurssin opiskelijat A-pajan auditorion sohvilta. Hän hyväksyy nurkan tutkielmien esittelyä varten, sillä kaikki vii-si paikalla olijaa mahtuvat mu-kaville penkeille.

“Hei taas kesän jälkeen. Vii-meksi näimme kesäkuussa ja silloin teitä oli viisitoista. Osa on tehnyt työn etänä, osa il-moittanut, ettei ehdikään suo-rittaa kurssia. Muutama on siis kadonnut johonkin”, Hentilä ihmettelee.

Opettaja alustaa, että jokai-nen esittelee vuorollaan tämän-hetkisen tutkielmansa siitä, mi-ten ulkoliikuntapaikkoja voitai-siin suunnitella käyttäjille hel-posti lähestyttäviksi. Tämän-tyyppiset suunnittelutehtävät ovat lisääntyneet kaupungistu-misen myötä.

14:20 Hentilä kysyy, olisiko Juuso Pajukko ensimmäinen työnsä esittelijä. Pajukko as-telee sohvaryhmän keskelle, asettaa läppärinsä tuolille ja kyykistyy lukemaan uimaran-nan suunnittelua käsitteleväää tutkielmaansa. Puhelin pirahtaa soimaan, mutta puhuja hiljen-tää luurin.

“Uin byrokratiassa koko ke-sän”, Pajukko vitsailee, sillä hän on käynyt läpi kasan läh-teitä ja perehtynyt ohjeistuksiin.

Tutkielman työstäjä on eh-tinyt perehtyä rantoihin myös uimarina. Hentilä kertoo vä-liin, että eräälle uimaranta-ai-heisen tutkielman työstäjälle kävi niin ikävästi, että sairastui uimavedestä.

Pajukko on hakenut innoitus-tua työlleen listaamalla ranta-aktiviteetteja, kuten sukelta-mista, suppailua ja rantakunto-saleja. Talvisin rantoja voi hyö-dyntää hankipalloon, leijalautai-luun tai retkiluisteluun.

Hentilä kehuu tutkielmaa niin kattavaksi, että kaikkea ei välttä-mättä tarvitse ottaa mukaan.

14:30 Vuorossa on Laura Mustonen, joka kertoo pohdin-noistaan sohvalla istuen. Loput seuraavat hänen esimerkkiään eivätkä mene eteen esitelmöi-mään.

Mustonen selailee taulu-tietokonettaan ja avaa kuuli-joille Muhoksen uimarantojen suunnittelua koskevaa tutkiel-maansa. Paikkakunnalta ko-toisin oleva opiskelija on käy-nyt valokuvaamassa Muhoksen rantoja, ollut yhteydessä kun-taan ja kysynyt asukkailta käyt-

täjäkokemuksia. Hentilä kysyy, miten kirjoit-

taminen sujuu. Ryhmä ajautuu pohtimaan tekstin tuottamista, sillä yleensä opinnoissa keski-tytään piirtämiseen. Juuso Pa-jukko myöntää kurssin alkajai-siksi googlanneensa, mitä tut-kielmalla tarkoitetaan.

Opiskelijat haluavat tietää kurssityön jäsentelyyn liittyviä asioita.

“Kirjoittamistyötä tehdään vähemmän. Opiskelijoilla on hienoja ajatuksia, mutta ne tu-levat ulos kuvina. Nykyään arkkitehdin on osattava myös kirjoittaa, kun tehdään hanke-suunnittelua tai annetaan suun-nitteluohjeita muille”, Hentilä muistuttaa.

14:35 Sohvalla ääneen pääsee Maija Rautvuori, joka on ke-sästä huolimatta päättänyt pe-rehtyä pulkkamäen ja retkiluis-telureitin suunnitteluun.

“Laitan teille vähän skissa-uksia kiertämään, kun halusin kuitenkin piirtää”, Rautvuori naurahtaa ja päästää luonnok-sensa liikkeelle.

Hän on analysoinut, mitä pulkkamäen läheisyydessä olisi hyvä olla ja miten pulkkailu olisi turvallista. Esimerkiksi sauna ja kahvila elävöittäisivät Rautvuo-ren mielestä mäenlaskua.

“Mietin, miten retkiluiste-lun saisi mahdollisimman arki-seksi, että ihmiset voisivat esi-merkiksi luistella töihin.”

Hentilä on samoilla linjoilla sen suhteen, että luistelu pi-täisi saada helpoksi, jotta ih-miset lähtisivät liikkumaan ar-kena, eivätkä jämähtäisi ruutu-jen ääreen.

14:45 Auri Vallinmäki ojentaa opettajalle tekstinivaskan. Sylis-sään hänellä on tuotoksen poh-jalta tiivistetyt PowerPoint-arkit. Niistä Vallinmäki esittelee, mi-ten maastopyöräilyreitti saadaan toimivaksi ja viihtyisäksi.

Käsitteiden määrittelyn jäl-keen työssä analysoidaan käyt-täjäryhmiä, kaavoitusproses-sia, pohditaan pyöräilyreittien suhdetta kulttuurimaisemiin ja luonnonympäristöihin sekä otetaan huomioon pyöräilyn turvallisuus.

“Tulee mieleen skeittaajat, jotka ovat ottaneet kaupunkiti-lan haltuunsa. Kaiteita ja por-taita ei ole suunniteltu lajille, mutta skeittaajat pitävät niistä enemmän kuin rakennetuista skeittipaikoista. Suunnittelussa täytyy tasapainoilla sen kanssa,

ettei tehdä liian tylsää, koska harrastajat haluavat jännitystä”, Hentilä hoksauttaa.

15:10 Vallinmäen perusteelli-sen esityksen jälkeen vuoron saa Sini Kourunen, joka on hahmotellut mielessään, min-kälainen uimaranta sopisi pie-neen kaupunkiin. Esimerkkinä hän käyttää kotikaupunkinsa Varkauden rantoja.

Kourunen on kirjoittanut muistiinpanonsa sievästi muis-tikirjaan. Hän kertoo hake-

neensa lähteiksi esimerkiksi la-keja ja säädöksiä. Kourusen te-kemä nettikysely on tuottanut kivasti vastauksia.

“Hyvä, että kysely on ly-hyt. Siihen on nopea vas-tata, eikä analysointi vie lii-kaa aikaa”, Hentilä kommen-toi ja innostuu Kourusen ide-asta huomioida suunnittelussa myös eläinten uimatarpeet, sillä hevosia ja koiria uitetaan. Suunnittelijan on usein men-tävä omien kokemustensa ul-kopuolelle.

15:20 Ohjaustuokio lähenee loppuaan. Läsnäolijat sopivat, että työ palautetaan sähköpos-tilla elokuun loppuun mennes-sä. Valmiiden töiden esittely-päivä päätetään yhdessä, jotta mahdollisimman moni pääsisi paikalle.

“Tänään poissaolevat tyy-tyvät sitten siihen. First come, first get”, Hentilä kuittaa.

Opiskelijat lähtevät aurin-koiseen kesäsäähän. Esitysten tulee olla hiottuina vasta syys-kuisena iltapäivänä. ■

Miksi opiskelet arkkitehdiksi?Ilmoitin jo ala-asteella, että minusta tulee arkkitehti. Jossain vai-

heessa pelasin paljon Simsiä ja rakentelin siinä taloja. Tykkään

luovista ja taiteellisista jutuista, piirtää ja suunnitella.

Miksi olit tällä luennolla?En käynyt kesällä töissä, joten piti keksiä jotain järkevää teke-

mistä. Tarvitsin yhden kuukauden opintotuet ja tästä kurssista

sai tarvittavat viisi opintopistettä. Aihe on mielenkiintoinen ja

ajankohtainen.

Minkälaisia eväitä sait tulevan varalta?Olen huomannut, kuinka paljon täytyy perehtyä ennen kuin

voi ruveta suunnittelemaan. Ymmärrän, että aluksi ei voi tietää

kaikkea suunnitelman kannalta olennaista. Työprosessin koko-

naiskuva on laajentunut.

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen?Sain vinkkejä tutkielman viimeistelyyn ja esitykseen. Oli kiva

nähdä muitten töitä ja huomata, kuinka erilaisia näkökulmia kai-

killa oli. Sain peilattua omaa työtäni toisten suunnitelmiin.

MITÄ LUENNOLTA JÄI MIELEEN?

Sini Kourunen, 23,

arkkitehtuurin 3. vuoden

opiskelija

Vaikka tällä kurssilla arkkitehtuurin opiskelijat piirtämisen sijasta kirjoittavat, Maija Rautvuori (oik.) ei malttanut olla esittelemättä pulkkamäkiluonnoksiaan. Helka-Liisa Hentilä ja sohvalla Laura Mustonen ja Juuso Pajukko kuuntelevat.


@ylkkari

Kampuksella

HAARUKASSA • teksti ja kuva Maija Pylväs

Haarukassa

Johanna Mujunen

Ikä: 27 vuotta

Opiskelee: Suomen kieltä ja arkeologiaa, 5.vuosi

Työ: työskennellyt toimittajana ja Oulun Kärppien mediavastaavana

Kotoisin: Varkaudesta

Asuu: Oulun Heinäpäässä

Harrastukset: lukeminen, larppaaminen, keikoilla käyminen

Lautasella: quesadilloja kanalla, vadelma-juustokakku

Ravintola

Pancho Villa

Missä: Kauppurienkatu 6–8.Mitä: Monipuolisesti meksikolaista ruokaa. Toimittaja testasi: Quesadillot kanalla ja talon suklaakakun.

Arvio: Quesadillat olivat sopivasti maustettuja.Suklaakakku ei iskenyt, vähän liian tavallista. Plussat huomioivasta asiakaspalvelusta.

Tähdet asteikolla 1–5:

***

Suomen kieltä ja arkeologiaa pääaineinaan opiskelevalle Johanna Mujuselle ruoanlaitto on osa elämää. Keittiössä valmistuu ennen kaikkea kiinalaisia ruokia, kun taas suomalainen kotiruoka ei lapsuuden nakkikastikeyliannostusten takia oikein uppoa. Jos päädyt romanttiselle illalliselle tämän naisen luo, sinulle tarjoillaan luultavasti kylmää nauta-kurkku-porkkana-ruokaa chilikastikkeella.

Miten päädyit opiskelemaan suomen kieltä ja arkeologiaa?Suomen kieltä siksi, koska olen aina tykännyt kirjoittaa. Olen myös aina ollut kiinnos-tunut tosi vanhoista asiois-ta, esihistoriasta ja varsinkin Kiinan historiasta, joten siksi arkeologian ja kulttuuriantro-pologian opinnot. Itse asiassa jo lapsena minua kiehtoivat dokumenttielokuvat, joissa oli keisareita ja isoja vanhoja val-takuntia.

Kuinka paljon kokkailet kotona?Päivittäin. Teen usein kiina-laista ruokaa ja erilaisia salaat-teja. Leipoa en sen sijaan osaa. Vaikka yrittäisin seurata ohjei-ta pilkun tarkasti, en saa pullia kohoamaan. Suolaiset kyllä onnistuvat, makeat eivät.

Oletko koskaan karpannut, raakaruokahifistellyt tai muuten noudattanut jotain tiettyä ruokavaliota?Syön monipuolisesti ja olen ollut terveenä, joten en ole ko-kenut, että pitäisi muuttaa ruo-katottumuksia.

Mitä ruoka-aineita löytyy aina (jää)kaapistasi?Vaaleaa soijakastiketta, val-koviinietikkaa ja rikottua Jasmin-riisiä. Aina pitää olla myös tuoreita kasviksia ja hy-vät mausteet. Ja cokista.

Aiot hemmotella miesehdokasta illallisella. Mitä tarjoat?Miehet tykkäävät kyllä pih-veistä, mutta jos minun luok-seni tulee syömään, pitää olla vähän seikkailuhaluisempi tyyppi, joten tekisin kiina-laista. Suomen kiinalaisissa

ravintoloissa tarjoiltavalla kii-nalaisella ei ole mitään teke-mistä oikean kiinalaisen ruu-an kanssa.

Käytkö paljon ravintoloissa ja kahviloissa?Kahviloissa käyn, jos kave-rit kutsuvat. Pari vuotta sitten kävin paljon Oulun ravinto-loissa ja huomasin, ettei hin-ta-laatu-suhde ole kohdillaan, joten mieluummin teen kotona ruokaa. Jos käyn ulkona syö-mässä, käyn Kauppuri5:ssa tai pitsalla.

Mikä on eksoottisinta, mitä olet syönyt?Kiinassa pöytään tuotiin ker-ran sellainen torni kylmää pe-runaraastetta makeassa marja-kastikkeessa. Perunasta, joka on ehkä tavallisin ruoka-aines mitä tiedän, oli tehty tuollai-nen ihan älytön juttu.

Maistuiko tämä ruoka täällä?Maistui. Kana oli kypsää ja annos oli maustettu hyvin. Ra-vintoloiden salaatit on mones-ti kuivia, mutta tässä oli öljyä. Juustokakku oli ihan hyvää.

Mitä tykkäät tästä paikasta?Onhan tämä tietysti hirveän geneerinen, kun on sombreroja ja paljon värejä. Iloisen näköi-nen ja siisti paikka.

Anna kokonaisarvosana tälle ravintolalle asteikolla 1–5.Annan kolmosen. Ruoasta ei tullut mitään wau-fiilistä. Jäl-kiruoat olivat ehkä liian ta-vallisia – meksikolaisessa ra-vintolassa pitäisi olla meksi-kolaista. Palvelu oli kuitenkin hyvää, mikä ei ole aina oletus suomalaisessa ravintolassa. ■

Intohimona kiinalainenJohanna Mujunen testasi Pancho Villan quesadillat, jotka maistuivat yllättävän hyvin.


7/2014 | 33

Emma Huhta, 22, opiskelee neljättä vuotta teknologiapainotteisessa luokanopettajakoulutuksessa ja ilahduttaa opiskelutovereitaan tyylikkäillä ja kekseliäillä asukokonaisuuksillaan. Hän on hyvin tyytyväinen, että uskalsi viime vuonna leikkauttaa itselleen otsatukan.

NÄYTÄT HYVÄLTÄ TÄNÄÄN • teksti ja kuvat Saga Skiftesvik

Mustavalkoista tyylikkyyttä

Miten valitsit tänään vaatteesi?Ylläni on vuosi sitten tilaamani maksimekko, joka on vasta tänä kesänä päässyt suosikkivaattei-deni listalle. Mekko on näyttävä mutta samalla arkinen. Lämpi-mällä säällä on ihana pukeutua olkaimettomaan, kevyeen mak-simekkoon.

Miten kuvailet tyyliäsi?Pidän klassisista ja yksinkertai-sista vaatteista, joissa on mo-dernia vivahdetta. Vaatteissa tu-lee olla sitä jotain, esimerkiksi erikoinen leikkaus tai graafinen yksityiskohta. Tykkään myös erilaisista koruista.

Mikä on vaatekaappisi suurin aarre?Ehdottomasti jalassani olevat Marc Jacobsin hiiriballeriinat, jotka uskaltauduin sovittamat-ta tilaamaan ulkomailta itselle-ni lahjaksi. Pelkään vain, että kengät kuluvat, joten en us-kalla käyttää niitä usein. Olisi ehkä pitänyt ostaa kenkiä kak-si paria. Kengät kuvaavat mi-

nua sataprosenttisesti.

Entä häpeäpilkku?Käytin ennen päivittäin leg-gingssejä, mistä sain runsaasti kommentteja opiskelukavereil-tani. Onneksi olen sittemmin löytänyt housuja, jotka pukevat minua paremmin.

Lempivärisi?Musta. Se on helppo ja kaunis väri, sillä se nostaa esille erilai-set korut ja tuo sävyä muihin vä-reihin. Pidän myös valkoisesta.

Miten pukeutumisesi muuttuu, kun kesä vaihtuu syksyyn?Muhkeat, yksinkertaiset neuleet ja pitkälahkeiset housut tulevat mukaan kuvioihin. Syksyn lä-hentyessä koetan lisätä asuihin väripilkkuja piristämään syksyä.

Kengät vai laukut, miksi?Molemmat yhdessä kruunaa-vat asun kuin asun ja teke-vät tyylistä minun näköiseni. Omistan paljon laukkuja, mut-ta kenkiä on todennäköisesti

vielä enemmän.

Mistä hankit yleensä vaatteesi?Teen edullisia löytöjä kirpputo-reilla, mutta tykkään myös haa-veilla ja ihailla merkkivaatteita nettisivuilla tai erikoisliikkeissä. Lempiliikkeeni on Zara.

Mistä asioista pidät eniten ulkonäössäsi ja tyylissäsi?Pidän ruskeista silmistäni ja uudesta hiustyylistäni. Uskal-tauduin viime kesänä leikkaa-maan itselleni otsatukan ja en voisi olla tyytyväisempi. Minua miellyttää violettiin vivahtava, mahonkinen hiusväri ja polkka-malli.

Mitä äitisi on opettanut sinulle pukeutumisesta?Äitini käyttää pelkästään punai-sia vaatteita, joten häneltä olen saanut rohkeuden kokeilla eri-laisia vaatteita ja erilaisia värejä mustan seurana. Äidin periaate sopii loistavasti opiskelijabud-jettiin: ”Edullinenkin voi olla kaunis!” ■

Emma Huhta suorittaa kemian aineenopetta-japintoja luokanopet-tajaopintojen rinnalla.

Hän ihailee Olivia Palermon ja Rachel

Zoen kaltaisia rohkeita ja spontaaneja pukeu-

tujia. Huhdan päällä oleva maksimekko on

sopiva matkustusvaate pitkälle junamatkalle.

Emma Huhta oli ku-vauspäivänä lähdössä

Helsinkiin.

THE GASLIGHT ANTHEMGet Hurt

STAY VICIOUS AVAA the Gas-light Anthemin uutukaisen yllättävänkin rankalla stoner-soundisella runttaamisella, mutta jo B-osassa tunnelma kevenee kuin liiat uhot veit-sellä leikaten. Samalla symbo-lisesti katoaa jotain kokonais-valtaista tämän newjerseyläis-yhtyeen viidennestä studioal-bumista. Sama kaava nimittäin toistuu heti kakkosraidalla: intro lupaa riffirockia, joka taas A-osan alkaessa katoaa kuin pieru Saharaan.

Kevyemmin lähtevässä kol-mosbiisissä the Gaslight Ant-hem pelaa taas tutummilla

LEVYT

elementeillään, mutta vahinko tuntuu jo tapahtuneen. Ennak-kotiedoista poiketen levyllä ei rankemmista rokkisoundeista huolimatta kuulla mitään pa-luuta vuoteen 1975, vaikka bändi itse ehkä niin haluai-si uskoa. Nykyaikainen pop-tuotanto ja -masterointi saa aikaan sen, että se, mikä voisi kuulostaa 1970-luvun rockilta, kuulostaa pikemminkin The Killersiltä ilman syntetisaat-toria.

Uudistumisen halun toki tässä vaiheessa bändin uraa ymmärtää, eikä levy ole mis-sään nimessä huono – se ei vain mene tarpeeksi kauas pyrkimäänsä suuntaan, ja par-haissa menobiiseissään GA tuo yhä mieleen nuoren Bruce Springsteenin voiman. Voisi-kin kysyä, miksi ehjää täytyy lähteä korjaamaan: vaarana voi olla sen vähäisen identitee-tin menetys. Siksi the Gaslight Anthemin soisi vaikka suosi-olla jättävän stoner-riffit mui-den kontolle ja – urheilujargo-nia käyttääksemme – keskittyä omaan suoritukseen.

Marko Pyhähuhta

Nykyaikainen pop-tuotanto ja -masterointi saa aikaan

sen, että se, mikä voisi kuulos-taa 1970-luvun rockilta, kuu-lostaa pikemminkin The Killer-siltä ilman syntetisaattoria.

”

THE MAGIC NUMBERSAlias

ALIAS ON LONTOON Ealingista kotoisin olevan, Stodartin ja Gannonin sisaruspareista koos-tuvan kvartetin neljäs albu-mi, joka ottaa huomaansa sii-nä määrin, että sen kappaleita huomaa hyräilevänsä mukana heti ensimmäisellä kuuntelu-kerralla. Toki tällöin voi usein olla kyse silkasta yksinkertai-suudesta, mutta tässä tapauk-sessa substanssia ja hyviä me-lodioita löytyy kappaleista vä-hintään riittävästi.

The Magic Numbers luo vie-hättävän vaivatonta, kaunista ja paikoin puhdastakin poppia, missä muun muassa jousisovi-tukset värittävät ilmavasti rul-

laavaa bändisoittoa varastamat-ta kuitenkaan tarpeettomasti show’ta. Myös nelikon hienot lauluharmoniat vetävät puo-leensa, ja stemmoissa onkin yksi bändin pätevää sävellys-työtä höystävistä vahvuuksista.

Levy on monipuolinen ja -jakoinen: paatoksellista me-lankoliaa vastassa ovat mene-vät pop-poljennot ja keveys kohtaa rankkuuden. Hauskaa the Magic Numbersissa on se, ettei tällaista vaihtelua tapahdu ainoastaan kappaleiden välillä, vaan myöskin niiden sisällä.

Paradoksaalisella tavalla tämä lisää albumin linjakkuut-ta, vaikka yksittäisten kappa-leiden sovituksiin on haettu hyvinkin erilaisia ratkaisuja: powerpopia sekä nykyajan että ELO:n hengessä, indie-kita-rointia, 60-luvun lopun soulah-tavaa pop-iskelmää, 70-luvun discoa…

Vaikka levy on kauttaaltaan laadukas, kaikki kappaleet ei-vät suinkaan ole hittiainesta. Onneksi sellaistakin kohtuu-della löytyy: ks. vaikka kap-paleet Shot In The Dark ja Out On The Streets.

Marko Pyhähuhta

Kimi Räikkönen Formula 1 DriverDo you consider Finns slow? Watch Kimi racing on the track and try not to lose your mind (or some clothing items) when he passes by at the speed of 200+ km/h. Finns are definitely proud of their compatriot who conquers Formula One with Ferrari team and brings glory to his home country. With the highest salary in motorsport since 2007 and a big victory in the same year, Mr. Räikkönen has something to be proud of, no doubt. It’s true that fines for speeding are quite high in Finland. It might slow some Finns down – but Kimi is definitely not

one of those.

Teemu SelänneNHL starEver heard of the “The Finnish Flash”? The best Finnish ice-hockey player of all times – Teemu Selänne – is legendary #8. He is a true pride of “Suomi nation”. He played 21 seasons for NHL and became the highest scoring Finn in the league. This experienced 44-year old player with glory put his ice skates on the shelf this year and retired having scored over 680 goals. But don’t worry – the Finnish team has a few more aces up its sleeve to bring Suomi the desired trophies!

Enni RukajärviSnowboarder, Olympic silver medalist 2014 It’s no brainer that Finns are rocking it in winter sports. There might be no mountains around here but the Finnish heart is always ready for the highest snow peaks. That was what 24-year old girl Enni proved in “Sochi Olympics 2014”. A young Finnish snowboarder brought a silver medal and a huge amount of happy feelings back home. Although I am not surprised with that victory – Finns are born with snowboards or skies on their feet, for sure!

Matti Nykänen Ski Jumper Another beloved sport of Suomi people is, of course, ski jumping. Flying almost at the speed of sound, wearing skies and admiring wintery nature in the meanwhile – that’s a perfect combination for a true Finn (especially with cold beer and hot sauna after that). The guru of this sport is Matti Nykänen – the winner of an enormous amount of medals in national and world competitions. When his sport career was over, Matti’s life didn’t turn dull at all: first he became a singer, then he was a stripper, then quitted this occupation and started a culinary TV program. Some people know how to have fun, don’t they?

Tuula Tenkanen sailor Haven’t heard her name yet? You’d better be updated. Finns are rocking not only in winter sports. The sea is their other hobbyhorse after the snow. Tuula, a young sportswoman from Espoo in her 20s, was chosen as the Sports Personality of the Year 2013. Her passion for sailing and a silver medal in a competition have put her on this pedestal. Let’s see who will be nominated for this award in 2014 – maybe you are the next one?

Hi, 5 Internationally Recognized Finnish Sportsmen!

HI, 5 • by Maria Yarandaykina

SPORTS SHOULD HAVE an important share in anyone’s life – both young-sters and adults need to exercise to keep a mental and physical coordination. A study on children’s fitness shows that kids move less now than before on a daily basis. They are experiencing diffi-

culties even with skipping the rope, which tells that the chil-dren’s level of the overall basic motor skills is decreasing.

TESTING THE ROPE-SKIPPING SKILLS is a good standard because it requires fit-ness, a little strength and some amount of coordination. One limiting factor might be that sport hobbies are getting pretty expensive. Finns could learn from the Americans and offer team sports as

extra school and university activities that are free of charge. What also keeps youngsters from doing sports is their screen time, which gets often over the limit of two hours.

So how about you? Are you a good role model for the younger generation when it comes to keeping fit? And would you join a sport team at your University, if they had one? The reconciliation of work and studies should be more strong-ly supported.

FINE POINT • by Liisa Hildinger

It’s Not How Big You Are, It’s How Big You PlayUUNO

Got an idea? Contact [email protected]

Oulu student life in English

IN THE SPOTLIGHT • by Margarita Khartanovich • illustration Anna Ylönen

OVER 70 PERCENT of Finns are into sport: either attending sporting events or watching the sports via the media. But the only internationally famo-us competitions held in Finland are, perhaps, the mud soccer and the wife-carrying race whe-re the winner is awarded with his spouse’s weight in beer.

Of course, there is ice-hockey, Formula One, skiing, etc. in which Finns reap the harvest of medals, trophies and fame on the professional level but how many Finnish student championships do you know? Probably none. And here are some of our assumptions of the reasons for that.

USA: Name, money, achievementAt the first glance it might be hard to understand the origin of

the athletic component in Ame-rican universities. Sports are an integral part of the college experience over there seeing as an achievement, a charac-ter formation such as “building leadership skills”.

Almost all major univer-sities have commercialized sports teams, competitions bet-ween which attract both atten-tion and money. College sports are genuinely popular, and uni-versities may offer scholarships based on athletic skills.

There is a very important side effect of a university ha-ving a famous sports team: people know your name! It means that the University gets more enrollments, more alum-ni donations, more advertising and more students being emp-loyed.

At the beginning it was ac-tually the only way for col-

Watching all those fun American movies about hot cheerleaders, university sports teams with their fluffy mascots, generous scholarships and incredible sports careers you can’t but wonder: why is it not like that here in Finland?

Finland: Why Not the American University Athletic System?

leges to attract students, as most of them are located in the middle of nowhere.

Pride, free time of students, money and the fact there were no other organizations for semi-professional teams are behind the American univer-sity athletic system that has become a tradition, now with some obvious corruption on top of it.

Finland: Equality, academics, flexibilityIn Europe there has been a long tradition of clubs and the local handling of sports. Uni-versity is just a place where you get your degree, and uni-versity sports are recreational, out of hours activities.

Thus, in Finland there are 9,000 sports clubs run main-ly by volunteers. The Finnish National Lottery is the largest individual financer of them. Other funding comes directly from the athletes or members, from sponsors and, to some extent, from the private sector.

Students can feel free to join any club they want. They aren’t required to have a cer-tain ”grade average” to be eligible for the team, and they can easily combine sport with studies. The team com-petitions are based on a free market system, which sup-ports equality. Finnish Student Sports Federation is the one that takes care of this issue in Finland.

Nonetheless, Finnish Uni-versity is coming though sig-nificant changes – it has to earn money now. Could it consider getting a few famous university sports teams (e.g. in ice-hockey or floorball) and use them as an advertising tool? Could the college games become popular in Finland? Those are the questions to be answered. ■


7/2014 | 35

Sport It: Why Now Is the Right Time to Start Moving!The undercover investigation for “A Day With the Finns” gave the journalist a good run for the article this time. It is not due to the hottest summer in Oulu in 23 years. Our reporter went all out in it and tried various sports full-heartedly on her in order to give a genuine report about where it is possible to shake your booties in Oulu. She can tell you now first hand why it is important to do sports, especially when you are in Finland.

WHEN I MOVED to Finland, I was impressed by the sportiness of people living here. No matter what kind of weather it is, you can always see someone running, biking, skating or skiing. In general, people seem much fitter here than in my home country, Germany.Might there be something spe-cial in the air in Oulu? Is it the genes that make Finns want to do sports? Or do they simply possess some knowledge we all should treat more seriously?

Physical exercises are good for you – everyone knows that. Have you ever questioned it? A healthy body gives a shelter to a healthy mind, they say. But what does that mean? People, who do sports regardless of their age, stay fitter. Although accor-ding to recent findings, aging depends on a number of various factors: your behavior (among genes, (bio)chemistry, physiolo-gy and other reasons) is one of them. And you can influence it.

By exercising you can slow down the inevitable reduction of muscles and bone density, which starts around age 30. What is

A DAY WITH THE FINNS • text by Bianca Beyer • Pictures by Ville Pohjonen, Pohjonen Production

more important is the fact that sports help produce endorphins in our bodies, the natural painkil-lers and euphoria drugs. Right, just like the sunlight, which we lack so much in winter. Therefo-re, sports keep depression away and make us happier.

Student or not, Finland takes good care of your healthFinns ensure that everyone is given the opportunity to do

sports in their country. For a small student budget, there is a University gym. With the “sports pass” that costs €40/year, available at the Students Office, you can use it for free even. Also the halls for bas-ketball, football, and any other kind of team sports you could only think of are usable with that.

If you like training in a group with an instructor, the-re are various sports classes accessible via the University

website. For a small fee (from €0 to approx. €30 per semes-ter) you get a huge variety of aerobic lessons: Zumba, Body Pump, Circuit Training, Bal-let and more. The courses start again on September 1 – you can register online beforehand.

Almost any company in Fin-land provides their employees with sports benefits, meaning that every person gets a certain amount of payment per month to cover workout expenses. Keeping the population healthy decreases medical costs for the state.

Companies have to deal with less sick leaves, and their emp-loyees are healthy and happy. Various gyms, dance and ot-her sports schools accept stan-dard “Smartum” vouchers as a payment. The company I am working for has started a “Summer Sports Challenge” a few weeks ago.

Although the reward for the winner team is quite hazy, everyone takes part in it with excitement. We have formed teams, set the required amount of exercises and are motivating

each other now with pictures and comments, and someti-mes punishments if a member of our team skips the training. Using cars or buses is not wel-come: you should explore Fin-land by riding a bike.

Try new things out

The greatest advantage of this team-challenge is, however, discovering and trying out new sports. It is highly recommen-ded to just go and do it, even if it is your first time. The worst thing that could happen is, well, that you exercised at all.

And, who knows, maybe you will even like it. Bravely, I challenged myself in Ultima-te Frisbee – a high-speed game with two teams. I bought Inli-ne Skates. I tried archery (lo-ved it!) and wild water rafting. Wake boarding and horseback ridings are yet to come. Yes, you can practice all these sorts of sport in Oulu.

If you just walk around the town, you will find Stand-up-paddling in the city center, out-door gyms along the seashore, beach volleyball fields in Lin-nanmaa (and on the beach), and outdoor team sports (Fris-bee Golf, Flag Football, Ten-nis, Golf). The options seem unlimited in summer, and still the variety is as huge in winter: skiing, downhill skiing, snow-boarding, and ice skating can be added to indoor sports like swimming, climbing, martial arts — and all this is possible without even having to leave the city.

Sports as a career boosterBesides the obvious advanta-ges of doing sports, there is one more thing: team sports are good for your future career.

When a potential emplo-yer asks you about your hob-bies during the interview, and if you are able to name at le-ast one related to teamwork, you will get extra points as a potential candidate for this position. Being a team mem-ber equips you with important skills to do your job well.

Physical exercises reduce risks of depression, diabetes, heart and bone failure. Endor-phins, a healthy self-image and a feeling of personal success after a good workout improve your self-esteem and motivati-on. It might be hard at the be-ginning to stand up from your comfy couch but eventually the fun will outweigh the laziness after a few days of training.

The more energy you invest, the more benefits you will get in return. After doing sports you usually feel more energe-tic for the next couple of hours. It helps focus, concentrate and study better. Get started, and you will see that you develop a need to move, train and exerci-se very quickly! Just do it. ■

...asuminen on meillä helppoa, ei ole huolta pihatöistä eikä asunnon kodinkoneista ja aikaa jää vaikka rentouttaville päivä-torkuille. Meiltä saat hyvin varustellun ja helppohoitoisen kodin jokaiseen elämäntilanteeseen.

LÖYDÄ ITSESI WWW-SIVUILTAMME JA KLIKKAA MEILTÄ KOTI. Aina voit myös soittaa, vastaamme kysymyksiisi mielellämme.

KATSO LISÄÄ OULUNSIVAKKA.FIKATSO LISÄÄ OULUNSIVAKKA.FI

KOTI SE ON OPISKELIJANKIN PARAS PAIKKA!

Sivakka-yhtymä Oy | Myllytullinkatu 4, 90130 OULU

Puhelinpalvelu: (08) 3148 190

PLUSM

ARK

KESKITY ELÄMÄSSÄ OLENNAISEEN

...asuminen on meillä helppoa, ei ole huolta pihatöistä eikä ...asuminen on meillä helppoa, ei ole huolta pihatöistä eikä

Tutustutarjontaan...

ZZZ...ZZZ... ZZZ...

Uniresta mukana Oulun yliopiston avajaisissa Rotuaarilla 8.9.2014!

Documents

Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 7/2014