Lisääkö rippikoulu nuorten  hyvinvointia?

Rippikoulu kansalais-yhteiskunnan näkökulmastaJouko Porkka, Jarmo Kokkonen, Salla Poropudas ja Elise Kyttä

Nuoruuden kehitys Eriksonin (1968, 1982) mukaan

• Varhaisnuoruudessa kehittyy pysyvyyden tunne, kun kokee onnistumisia sosiaalisissa suhteissaan– Mikäli ei pääse osalliseksi sosiaalisissa ryhmissä eikä koe

olevansa missään hyvä, kehittyy alemmuuden tunteita

• Nuoruudessa löydetään omat arvot, harrastukset ja tapa elää– Kun saa ratkaisuille toisten hyväksynnän, voi kokea itsensä

hyväksytyksi sellaisena kuin on, mikä vahvistaa identiteettiä

• Varhaisaikuisuus on oman elämän, rakkaussuhteen ja perheen rakentamisen aikaa.– Onnistunut kehitys antaa valmiudet rakastaa ja ottaa vastuu

itsestä ja läheisistä ihmisistä

Nuoruusiässä korostuu identiteetin löytämisen merkitys (Erikson 1968, 1982)

– Yksilöllinen prosessi, joka etenee vaiheittain• epäselvä identiteetti, identiteetin etsintävaihe, identiteetin saavuttaminen (Himberg

2000, Sneed ym. 2006)

– Useat tekijät vaikuttavat samanaikaisesti • perimä, yksilöllinen alttius ja elämäntapahtumat sekä kulttuuri ja yhteiskunnalliset

rakenteet ja arvot

– Nuoren haaveet ja tavoitteet voivat olla hyvin erilaisia eri kulttuureissa (vrt. maahanmuuttajanuoret); roolidiffuusio• Ulkopuoliset ihanteet, toiveet ja vaatimukset vaikuttavat

– Nykyinen yhteiskunta on haastava ympäristö nuoren identiteetin muodostumiselle

– Lyhytaikaiset ihmissuhteet, työsuhteet, jatkuva muutos kaikilla elämän osa-alueilla (Fadjukoff, 2007)

– Saavutettuaan vahvan identiteetin nuori hallitsee elämäänsä paremmin ja voi elää laadukkaampaa elämää (Chen & Yao 2010)

Fadjukoff (2007)• Persoonallisuus kehittyy vuorovaikutuksessa toisten

kanssa ja samanaikaisesti myös aivojen hermoradat rakentuvat ja välittäjäaineiden toiminta aktivoituu

• Nuoret tarvitsevat tukea alkaessaan verrata perheen arvoja muun maailman tarjontaan.

• Aikuisten tulisi sietää ja ymmärtää se, että nuoret voivat kyseenalaistaa heidän arvonsa ja tehdä erilaisia valintoja kuin he itse

– Vanhemmat voivat avata lapsilleen mahdollisuuksia tai sitten rajoittaa mahdollisuuksien näkemistä esimerkiksi uskonnollisen, ideologisen tai ammatillisen taustan vuoksi, joka voi johtaa siihen, ettei nuori löydä omaa identiteettiään vaan mukautuu (=omaksuttu tai lainattu identiteetti)

– Psyykkinen sairaus voi häiritä identiteetin kehitystä

Mielenterveyden tutkimuksessa käytetään käsitteitä (WHO 2002)

– Prevention (ennaltaehkäisy)• Universal (yleinen) - kaikki• Selective (valikoiva) - riskiryhmät• Indicated (tarvittava) – korkea riski ja lisäksi

joitakin merkkejä häiriöistä

– Promotion (edistäminen)• Promotio ja primaari preventio ovat käsitteinä hyvin

lähellä toisiaan, mutta niillä tarkoitetaan kuitenkin eri asiaa (Honkanen 2008)

Monet tutkimukset ovat tuoneet esille (Kinnunen 2011)

• Työntekijän on tärkeää nuoren käyttäytymisen lisäksi kiinnostua tämän sisäisistä tekijöistä– Tunteet ja ajattelu (Mitä sinä ajattelet tästä? Millaisia tunteita tämä

sinussa herättää?

Nuori ajattelemaan itse

Nuori jäsentää omaa sisäistä maailmaansa niin, että voi tulla paremmin tietoiseksi omasta toiminnastaan

Nuorten osallisuus, yhdessä suunnittelu ja tekeminen ovat mielenterveyttä tukevia tekijöitä

• Yhteiseen keskusteluun, asioiden pohtimiseen ja ajatteluun sekä tunteiden ilmaisuun tarvitaan aikaa ja mahdollisuuksia

• Perheellä on suuri merkitys nuoren kehitykseen ja mielenterveyteen Nuorisotyöhön kuuluu myös vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä

Mitä tarkoitetaan käsitteellä kansalaisyhteiskunta?

• Yksilöjen, perheiden ja valtion välisiä olevia organisaatiorakenteet

Esimerkiksi oma-apuryhmät, kiinnostuspohjaiset organisaatiot (poliittisia, uskonnollisia ja urheiluorganisaatioita), hyväntekeväisyysorganisaatiot, poliittiset puolueet, ammattiliitot, jne.

Muuttuneessa yhteiskunnallisessa roolissaan kirkkoja voidaan pitää kansalaisyhteiskunnan edustajina.

Virallisen kirkkoroolinsa lisäksi ne toimivat kirkkoihin suhteessa olevien vapaaehtoisorganisaatioiden kautta, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan osia erityisesti alueilla, jossa nämä organisaatiot tekevät valtiolle kuuluvia tehtäviä, esimerkiksi sosiaalityössä.

Kirkot ja kansalaisyhteiskunta

– Kirkkoja voidaan pitää kansalaisyhteiskunnan osina siinä mielessä että ne organisoivat ja tuottavat erilaisia toimintoja, jotka ylläpitävät sosiaalisia arvoja (Harris 1998, Wijkström/Lundström 2002).

– Vastaavasti kirkkoja voidaan pitää myös arvoja luovina organisaatioina

– Kirkot ovat kansalaisyhteiskunnan sisällä olevia toimijoita, jotka tuottavat sosiaalista yhteenkuuluvaisuutta ja yhteisyyden, välittämisen ja solidaarisuuden arvoja (Petterson 2000)

Yhteiskuntaan kuulumisen ja turvallisuuden tunne

– Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet että kirkot tuottavat yhteiskunnalle yhteiskuntaan kuulumisen ja turvallisuuden tunteen (e.g. Bäckström 2001)

– Kirkollisilla toimituksilla on tässä erityisen keskeinen rooli.

– Tämä lisäksi paikallisseurakunnilla on tärkeä rooli sosiaalisen vuorovaikutuksen luojana paikallistasolla (sosiaalinen pääoma).

Rippikoulu yhteisen kokemuksen foorumina

• Nykyään yhteiskunnissa korostetaan yksilöllisyyttä, jolloin yhteisöllisyyden, solidaarisuuden ja välittämisen asenteet vähemmän itsestään selviä kuin aikaisemmin.

Rippikoulutyö tarjoaa harvinaislaatuisen tilaisuuden yhteisöllisille kokemuksille, sosiaaliselle oppimiselle ja yleisiin demokraattisiin arvoihin sosiaalistumiseen = sosiaalisen pääoman rakentamiseen.

Ainut aktiviteetti koululaitoksen ulkopuolella, joka kokoaa suuren osan ikäluokasta

Kirkot ovat alkaneet korostamaan rippikoulutyön sosiaalisia tavoitteita, mikä ilmenee mm. oppija- ja ryhmäorientoituneiden menetelmien keskeisyydellä rippikoulutyössä

Kolme hypoteesia rippikoulusta kansalaisyhteiskunnan tukijana(Per Petterson, Henrik Simojoki 2010)

1. Rippikoulutyö tukee sosiaalista vuorovaikutusta ja osallisuutta

2. Rippikoulutyö vahvistaa nuorten eettistä sitoutumista

3. Rippikoulutyö esittelee ja johdattaa heitä vapaaehtoistyöhön

Rippikouluun liittyvät sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja osallisuuteen liittyvät

odotukset

Lähes puolet ilmoitti syyksi rippikouluun lähtemiselle halun kokea yhteyttä rippikouluryhmässä (Suomi 73 %) ja halun saada uusia ystäviä

Kauttaaltaan sosiaaliset syyt näyttivät olevan uskonnollisia motiiveja tärkeämpiä, mikäli uskonnollisuus ymmärretään kapeasti

Rippikoulun jälkeen merkittävä enemmistö rippikoululaisista kertoi kokeneensa yhteyttä ja saaneensa uusia ystäviä rippikoulun aikana (matalin Itävallassa 72 % ja korkein Ruotsissa 88 %

Rippikoulun opetukselliset sisällöt tärkeysjärjestykseen

Kaikissa maissa uudet ystävät saivat korkeimman latauksen (Suomen 70 % Itävallan 90 %)

Työntekijät korostivat perinteisiä kristillisiä dogman sisältöjä eikä ystävyyttä pidetty yhteä tärkeänä.Saksan työtekijöistä ystävyyttä piti tärkeänä vain 63 % kun

taas Ruotsissa luku oli 93 %.

Kuitenkin Tanskaa lukuun ottamatta kaikilla työntekijöillä oli vahva näkemys siitä, että yhteyden kokeminen rippikouluryhmässä on tärkeää.

Yhteenveto rippikoulun sosiaalisesta vaikutuksesta

• Kaikki tulokset tukevat perusoletusta, jonka mukaan rippikoulutyö edistää sosiaalista integraationa ja osallisuutta yhteisössä.

• Rippikoulun sosiaalinen vaikutus on keskimäärin suurempaa niissä kirkoissa, joissa tähän ulottuvuuteen on panostettu esimerkiksi suosimalla leirejä ja sosiaalisesti aktivoivia työmenetelmiä.

• Kuitenkin kaikissa kirkoissa suurin osa rippikoululaisista oli tyytyväisiä ryhmänsä yhteisölliseen ilmapiiriin riippumatta siitä, millaisia pedagogisia ja rakenteellisia rippikoulussa käytettiin.

Eettinen ajattelu 45 % Näin hyviä esimerkkejä toisella tavoin uskovien ihmisten

kunnioittamisesta

49 % Opin, että minun panokseni rauhan hyväksi on tärkeää

51 % Opin, että minun panokseni muiden ihmisten hyväksi on tärkeää

39 % Olen tullut aiempaa tietoisemmaksi vastuusta ympäristöasioissa

Eettisen ajattelun muutos oli voimakkainta suomalaisilla ja ruotsalaisilla rippikoululaisilla, mutta vähäisintä tanskalaisilla.

opetussuunnitelma ja didaktiikka erilaisia

Rippikoulun yhteydessä eettisen ajattelun oppiminen liittyy enemmänkin kokemukselliseen kuin tiedolliseen oppimiseen.

Yhteenveto rippikoulun eettisestä vaikutuksesta

• Kokonaisuudessaan voidaan pitää osoitettuna, että nykymuotoisella rippikoulutyöllä eurooppalaisissa protestanttisissa kirkoissa on monipuolinen vaikutus nuorten eettiseen ajatteluun ja kasvuun.

• Silti näyttää että paljon mahdollisuuksia on jätetty myös käyttämättä tässä ulottuvuudessa, sillä saksankielisessä maailmassa noin puolet rippikoululaisista katsoi, että rippikoulussa opitulla oli vain vähän tekemistä heidän jokapäiväisen elämänsä kanssa.

• Vastaava luku oli Tanskassa, Norjassa ja Suomessa noin 40 % ja Ruotsissa 29 %, mikä vastaa hyvin ruotsalaisien rippikoulun eettisiä painotuksia.

Vapaaehtoisuus• Rippikoulutyön osalta vapaaehtoistyön asema vaihtelee paljon

tutkimukseen osallistuneiden kirkkojen välillä. Niinpä rippikoulun lopussa vain 8 % tanskalaisista nuorista ilmaisi

kiinnostuksen osallistua vapaaehtoistyöhön, kun luku oli 27 % Ruotsissa ja 51 % Suomessa.

Vapaaehtoistyö kiinnostaa niissä maissa, joissa vapaaehtoiset osallistuvat rippikouluun, etenkin Suomessa ja Ruotsissa, jossa vanhat rippikoululaiset osallistuvat tähän toimintaan laajasti.

Maissa, joissa rippikoulu toteutetaan lähinnä pelkästään työntekijävoimin, ei kiinnostusta rippikoulun jälkeiseen vapaaehtoisuuteen myöskään ole.

Vastaavasti saksankielisten maiden rippikoululaiset olivat sitä kiinnostuneempia vapaaehtoistoiminnasta mitä enemmän rippikoulujaksoon sisältyi vapaaehtoisena toimimista määräaikaisissa tehtävissä.