Luonnonsuojelija 1/2005

Heikki Susiluoma liiton puheenjohtajaksi s. 6–7Yhdistyskyselyn tulokset s. 10Norppa-asiaa s. 14–15

HINTA 2 EUROA ISSN 0788–8708

Metsä-vetoomus 2005 s. 8

7.2.2005

MA

RKU

S SI

RKK

A /L

UO

NTO

KU

VAT

Sivu 2 luonnonsuojelija 1/2005

ILMOITUKSETHinnat ja toimitustapa:1,7 euroa/palsta-mm. Ilmoitukset toimitetaan lopullisessa sähköisessä muodossa PDF-formaatissa.

ILMESTYMINENLuonnonsuojelija ilmestyy vuonna 2005 kuusi kertaa. Seuraavat lehdet ilmes-tyvät (suluissa aineiston viimeinen toimituspäivä):

4.4. (11.3.)13.6. (20.5.)5.9. (12.8.)17.10. (23.9.)5.12 (11.11.)

KOLUMNI

31. vuosikerta • nro 1/helmikuu

ISSN 0788-8708 Aikakauslehtien liiton jäsen

[email protected]

Matti Nieminen, päätoimittajapuh. (09) 2280 8222 [email protected]

Reetta Harmaja, toimittaja, puh. (09) 2280 8202, [email protected]

VÄRIEROTTELUTJyrki Heimonen, Aarnipaja Ky

PAINOPAIKKA Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj, Kokkola 2005

TILAUSHINTA12 kk 31 euroa (sisältyy paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen jäsen-maksuun)

TILAUKSET JA OSOITTEENMUU-TOKSET Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja, puh. (09) 2280 8210, [email protected]

Huteja ja osumia

PÄÄKIRJOITUS 7.2.2005Katse yhdistyksiin päin!

Euroopan komissio on vuo-sien odotuksen ja useiden huomautusten jälkeen päät-tänyt viedä Suomen EY-tuo-mioistuimeen luontodirek-tiivin rikkomisesta. Kyse on tällä kertaa poronhoitoalu-een ulkopuolella harjoitetta-vasta susien metsästyksestä, joka ei täytä EU-direktiivejä eikä myöskään Suomen kan-sallista lainsäädäntöä.

Sudet kuuluvat luontodi-rektiivin mukaisesti tiukasti suojeltuihin lajeihin, joita ei saa tappaa ilman erityi-sen painavaa syytä tai jos muita keinoja ei ole käytet-tävissä susien aiheuttamien kotieläinvahinkojen ehkäise-miseksi, kuten susiaitoja rakentamalla. Suomessa suden tiukkaa suojelua on kierretty riistanhoitopiirille myönnettävin sudenmetsäs-tyskiintiöin.

Maa- ja metsätalousmi-nisteriö päättää vuosittain riistanhoitopiirien metsäs-tyskiintiöistä, minkä jälkeen riistanhoitopiirit voivat itse-näisesti päättää kaatolupien myöntämisestä. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että sudenmetsästysluvat myön-netään heti marraskuun alussa metsästyskauden alet-tua, vaikka sudet eivät olisi aiheuttaneet mitään vahin-koa. Talven kuluessa minis-teriöltä on sitten haettu lisää lupia jo myönnetyn kiintiön

lisäksi, mikäli vahinkoa aihe-uttavia ongelmasusia on il-maantunut.

Ongelma on kärjistynyt Suomen itärajalla, jossa kaukana asutuksesta liikku-vat, vahinkoa aiheuttamat-tomat susilaumat ovat joutu-neet vainon kohteeksi.

Komission edustajat kä-vivät syksyllä 2002 tutustu-massa Kuhmon tilanteeseen. Tuolloin he muistuttivat, ettei Suomi ole noudatta-nut direktiivin määräyksiä, joiden mukaan uhanalaisia lajeja saa tappaa ainoastaan, mikäli ne aiheuttavat vahin-koa ja muita keinoja ei ole käytettävissä.

Tuloksetta. Metsästyslupia myönnetään vuosi toisensa jälkeen myös niiden susien kaatamiseksi, jotka elävät kaukana asutuksesta ja jot-ka saalistavat ravinnokseen luonnonvaraisia hirvieläi-miä, kuten hirviä tai metsä-peuroja.

Näin ei voi jatkua. Maa- ja metsätalousministeriön on tunnustettava, ettei nykyi-nen järjestelmä toimi. Se on ristiriidassa sekä EU:n että Suomen oman lainsäädän-nön kanssa, jonka mukaan alkuperäislajien kannat on säilytettävä elinvoimaisina.

Kiintiöistä ja kaatoluvis-ta päätettäessä lähtökoh-tana tulee olla susikannan säilyminen elinvoimaisena.

Nykyinen susikanta (arviol-ta 150-170 yksilöä) ei täytä näitä ehtoja. Ilman itärajan takaa tulevaa täydennystä Suomen susikanta alkaisi vä-hitellen kärsiä geneettisestä rappeutumisesta.

Tutkimusten mukaan suo-malaisten enemmistö haluaa säilyttää susikannan elinvoi-maisena. Tämä edellyttäisi Luonnonsuojeluliiton arvi-on mukaan Suomen susikan-nan nostamista vähintään 300–500 yksilöön.

Jatkossa uhanalaisten la-jien metsästystä ja hoitoa koskevat asiat tulisi siirtää ympäristöministeriön vas-tuulle. Nykyinen käytäntö, jossa maa- ja metsätalous-ministeriö päättää susikiin-tiöistä ja riistanhoitopiirit kaatoluvista, on tullut tien-sä päähän.

EERO YRJÖ-KOSKINEN toiminnanjohtaja

Kiitos luottamuksesta kaikki te ak-tiiviset puurtajat, jotka osallistutte Suomen luonnonsuojeluliiton toi-mintaan niin valtuustossa, piireissä kuin yhdistyksissäkin. Järjestömme selkäranka toiminnan ja jäsenmää-rän suhteen on yhdistyksissä. Yh-distysten aktiivinen toiminta kan-nattelee luonnonsuojelupiirien toi-mintaa ja sitä kautta koko järjestöä keskustoimistoa myöten. Kolmen vuoden luottamustehtävään minut valitsi piirien aktiiveista muodostet-tu valtuusto Ilmajoella viime vuo-den lopulla. Kolmen vuoden ku-luttua sääntömuutoksen mukaisesti puheenjohtajan valitsee suurempi joukko eli yhdistysten valitsemien piirien edustajista koostuva liitto-kokous.

Aktiivinen paikallistoiminta luo tärkeän osan kansalaisjärjestömme luotettavuudesta. Yhdessä luonnon-

suojelupiirien ja keskustoimiston kanssa yhdistykset muodostavat sen luonnonsuojelun asiantunti-juuden, johon erilaisten kysely-tutkimusten mukaan suomalaiset luottavat.

Yhdistyksille viime keväänä to-teutettu kysely toiminnan muodois-ta ja aktiivisuudesta kantoihyvän hedelmän. Pitkähköön ja perusteel-liseen kyselyyn vastattiin yllättävän aktiivisesti — siitä kiitos! Aktiivisuus osoitti myös sen, että yhdistysten kehittämiseen halutaan jatkossakin panostaa.

Kysely tuotti runsaasti pohtimi-sen aihetta ja kehittämisen tarvetta.Keskusjärjestön, siis keskustoimis-ton ja hallituksen, odotetaan ole-van lähemmässä yhteydessä yhdis-tyksiin. Vaikka valtakunnallinen vaikuttaminen on aktiivijoukon repeämistä kymmeniin toimikun-

tiin, osallistumista valtakunnalli-seen ja kansainväliseen keskuste-luun sekä erilaisiin hankkeisiin, niin yhteys yhdistyksiin on raken-nettava toimivammaksi. Yhdistys-ten yhteydenottotoiveisiin tullaan vastaamaan. Toivottavasti myös yhä nopeammat ja monipuolisemmat tietoliikenneyhteydet auttavat jat-kossa tarpeen vaatiessa voittamaan maantieteelliset esteet.

Yhdistysaktiivien uupuminen yhä paisuvan osallistumisvelvoit-teen alla sekä uusien aktiivisten jä-senten rekrytointi ansaitsevat erityi-sen huomion. Yhtä, kaikille sopivaa ratkaisua ei varmaankaan ole löy-dettävissä, sillä tilanteet ja olosuh-teet vaihtelevat paikkakunnittain. Yhden ajatuksen kuitenkin uskoi-sisopivan lähes kaikille: toiminnan on oltava aika ajoin hauskaa, jotta jaksamme tehdä vapaaehtoistyötä.

Itseään ja toisia on osattava myös palkita ja kiittää. Välillä on syytä juhlia sitä, mitä on saatu aikaan ja tuijottaa vähemän niitä asioita, mitä on vielä tekemättä.

Yhdistyskyselyn kanssa samanai-kaisesti käynnistynyt asiantuntija-rekisterin kokoaminen on tärkeä askel siihen suuntaan, että tehtä-viin on tulevaisuudessa helpompi löytää ihminen, jolle kulloinenkin asia on entuudestaan tuttu. Silti luonnon puolustamisessa paikal-linen tahto on asiantuntemusta parhaimmillaan.

Liiton päätöksentekojärjestel-mää on ajoittain moitittu kanke-aksi, resursseja ja aktiivisuutta syöväksi. Ennen kuin muutoksiin kannattaa ryhtyä, on syytä kokeilla olemassa olevan järjestörakenteen toimivuutta aktivoimalla ensisijas-sa perusyksikköjä — yhdistyksiä.

Siinä työssä tarvitaan meitä kaikkia.Aktiivinen paikallistoiminta myös tuottaa niitä ihmisiä, jotka kiinnos-tuvat alueellisesta ja valtakunnalli-sesta työstä.

HEIKKI SUSILUOMApuheenjohtaja

Sudenmetsästys saatava aisoihin

Metsistä■ Tehometsätalous on muut-tanut perusteellisesti Suomen metsäluonnon ja aiheuttanut tuhansien lajien kannan ro-mahduksen.

Ilkka HanskiakatemiaprofessoriHelsingin Sanomat

11.1.2005

■ Koskaan ei metsäluontomme ole ollut niin monimuotoinen ja niin paljon puustoa sisältävä kuin juuri nyt.

Lauri TuominenHelsingin Sanomat

25.1.2005

■ Niin metsä vastaa kuin sin-ne huutaa. Aukkohakkuumetsä ei vastaa mitään.

Jaakko Savolametsäomistaja

Savon Sanomat 12.1.2005

Ilmastonmuutoksesta■ Tässä taistelussa tarvitaan jokaisen kukkarolle käyviä rat-kaisuja. Maapallon pelastamisen luulisi olevan kuitenkin koh-tuullisten uhrausten arvoinen tavoite.

Carpe diem, tartu tilaisuu-teen, on ainoa oikeudenmu-kainen vaihtoehto jokaista maapallolla elävää olentoa koh-taan. Näin on, vaikka ilmaston-muutoksen vastainen taistelu

alentaisi maamme bruttokan-santuotteen kasvua laskelmien mukaisella puolella prosentilla.

Turun Sanomatpääkirjoitus 30.1.2005

Luonnon näkemisestä■ Luonnonmaiseman näkemi-nen laukaisee stressiä nope-ammin ja syvemmin kuin kylmä rakennettu kaupunkiympäristö. Luonnon näkeminen laskee ve-renpainetta, tasaa pulssia ja ot-san lihasten jännitys laukeaa.

Kalevi Korpelaympäristöpsykologian dosentti

Kansan Uutiset25.1.2005

MTV3:n Diili-ohjelmasta■ Asfalttiviidakossa taistellaan jakkuhameen helmat heiluen ja kamelinkarvat pörhössä työtehtävästä, jota kukaan ei ymmärrä ja jolle oikeassa elä-mässä ei ole mitään käyttöä. Huomiotaloudessa tärkeää ei olekaan se, mitä jokin asia on, vaan ainoastaan kuinka paljon se mahdollisesti tuottaa.

Jouni TervoMetro-lehti

31.12.2005

Sudesta ja vähän liito-ora-vastakin■ Komissiolla on täydellinen ymmärtämättömyys suomalais-

BEN

JAM

PÖ

NTI

NEN

/LU

ON

TOK

UVA

T

ta maaseutua kohtaan. Epäilen, että takana ovat luontojärjes-töt. Tästä ei ole näyttöä, mutta epäilen.

Lauri Oinonen (kesk.)kansanedustaja

Maaseudun Tulevaisuus 19.1.2005

■ Eikö komission mielestä ihmisiä koskevat asiat olekaan tärkeitä; mutta susia ja liito-ora-via koskevat ovat?

Mikko EkorreLapin Kansa 15.1.2005

Kulutuksesta■ Roskapussi kiikutetaan sään-nöllisesti — ja kauniisti sol-mittuna —- pihan roskikseen, tuohon kulutusyhteiskunnan kätevään mustaan aukkoon. Jätevuori kasvaa kyllä jossain, mutta meidän ei tarvitse koh-data sitä.

Markus Peuratekniikan tohtori

Helsingin Sanomat 25.1.2005

■ Luonnonsuojelu taas on luonnon suojelua ihmisen vai-kutukselta. Ironista on, ettei tätä voi tehdä mikään muu kuin ihminen, koska ei luonto itse itseään voi suojella.

Jan-Erik Enestamympäristöministeri (rkp.)Salon Seudun Sanomat

23.1.2005

Sivu 3luonnonsuojelija 1/2005

Kaakkois-Aasian tuhoisa luonnonkatastrofi iski yllättäen, mutta se alkoi jo ennen kuin aalto nousi merestä.

Alueen rantaekosysteemien tuhoutuminen — jo ennen tsunamia — lisäsi uhrien määrää ja pahensi tilannetta tulevaisuuttakin ajatellen.

Vesi vastaan maa Alkuperäiset rantaekosystee-mit ovat sopeutuneet hyöky-aaltoihin, joita esiintyy luon-non mittakaavassa säännölli-sesti. Osa aiheutuu maanjä-ristyksistä, osa taifuuneista.Luonnon oma suojautumi-nen tsunamia vastaan alkaa jo koralliriutoista, jotka toimi-vat merenalaisen aallonmur-tajan tavoin. Hyväkuntoinen koralliriutta-alue ottaa ensim-mäisenä iskua vastaan, sitoo energiaa ja vähentää siten hyökyaallon voimaa.

Seuraavana hyökyä vastassa ovat rantavyöhykkeessä kasva-vat sitkeät mangrovetiheiköt, joiden on useassa paikassa ka-tastrofialueella kerrottu suo-janneen ihmisiä. Samaa tekee taaempi metsävyöhyke, jopa 70 metriä korkeine Dipte-rocarpus -puineen. Niiden jämäkät juuristot ulottuvat syvälle maan sisälle, toisin kuin turistirantojen harvaan istutetuilla palmuilla.

Joskus, paikoin tälläkin kertaa, hyökyaaltojen voi-ma on ollut ilmeisesti liikaa mangroveillekin. Hyökyaal-tojen korkeus vaihteli alueit-tain, rannan pohjanmuodon mukaan. Suurimmat tuhot koituivat loiville mannerran-noille ja matalille merenlah-dille.

Tsunamit voivat olla tun-tuvasti suurempiakin kuin tapaninpäivänä 2004. Mega-tsunameiksi kutsutaan aalto-ja, joiden korkeus on yli 100 metriä merenpinnasta. Suu-rin tunnettu hyökyaalto syntyi Alaskan Litya Bayssa 9.7.1958, jolloin kahdeksan Richterin

maanjäristys sai aikaan kivi-vyöryn, joka nostatti valtavan tsunamin. Tämän on arvioitu olleen korkeimmillaan noin 515 metriä ja edenneen len-tokoneen vauhdilla vastaran-nalle. Miljoonia puita kaatui viidensadan metrin korkeu-teen asti. Koska kaikki tapah-tui syrjäisellä seudulla ja vielä yöaikaan, vain kaksi veneilijää kuoli.

Katkarapuja, koralleja ja rantarakentamistaKaakkois-Aasia on maailman nopeimmin kehittynyt turisti-alue. Maailmanpankin ja kan-sainvälisen valuuttarahaston IMF:n tuella toteutetut kehit-tämistoimet ovat tuhonneet rantaekosysteemejä hämmäs-tyttävällä vauhdilla.

Mangrovemetsistä on raivattu yli puolet erityisesti katkarapuviljelmiä varten. Kasvatusaltaat täytetään luonnollisia oloja jäljitellen suolavedellä, joka imeytyy maaperään ja päätyy maatalo-usalueillekin ikävin seurauk-sin. Riisi ja muut viljelykas-vit eivät suolavedessä kasva. Katkarapualtaiden likaista ja ravinteikasta vettä lasketaan myös läheisiin vesistöihin. Vil-jelmät joudutaan hylkäämään muutaman vuoden kuluttua käyttöönotosta.

Mangroven suojassa varttu-ville kalanpoikasille raivaus ei ole tiennyt hyvää. Kalakantoja ovat vähentäneet myös ulko-maiset kalastuslaivastot, jol-loin paikallisilla kalastajilla on ollut täysi työ saada saalis-ta. Saaliiden vähetessä koral-liriutoilla on osittain siirrytty perinteisistä menetelmistä dy-namiittikalastukseen.

Koralliriutat ja mangro-vet, monimuotoisuuden aar-teistot, ovat yhteydessä toi-siinsa: mangrovet suojelevat koralliriuttoja suodattamalla maa-alueilta mereen valuvaa lietettä. Maailman koralli-riutoista on tuhoutunut jo aiemmin 70 prosenttia. Kun mangrovemetsät eivät ole pi-dättelemässä rantaeroosiota,

korallit tukahtuvat. Korallit ovat saaneet osansa turis-mistakin: esimerkiksi Phu-ketin korallikävelyille, joilla kävellään ilmaletku suussa korallien päällä, on osallis-tunut yli 100 000 matkailijaa vuodessa.

Vakava virhe turistialueil-la, niin luonnon kuin turval-lisuuden kannalta, on ollut innokas rantarakentaminen. Mangrove ei ole aina turistin mieleen: Kuka haluaa viettää lomaansa puskassa, kun mat-kailuesitteissä luvataan pal-muja ja valkoista hiekkaa?

Hiekkarannan läheisyys myy tunnetusti hyvin vuode-paikkoja. Jatkossa ei varmaan-kaan aivan yhtä hyvin. Hawai-jilla tsunamien koettelemassa Hilon kaupungissa oppia on jo otettu. Rantaan on varattu satojen metrien levyinen ra-kentamaton puistoalue.

Eläimet aistivat vaaran?Inhimillisen kärsimyksen lomassa havaittiin, hieman yllättäen, että onnettomuus-rannikoilla ei esiintynyt eläin-ten joukkokuolemia. Vaikut-taa siltä, että eläinten tarkat aistit ovat auttaneet niitä pa-kenemaan ajoissa. Korkeasaa-ren eläintarhan johtaja Seppo Turunen kertoo, että eläimet kuulevat matalia infraääniä, joita syntyy esimerkiksi maan-järistyksissä, ja ne voivat siten havaita vaaran paremmin. ”Eläimet ovat myös parempia liikkujia”, hän pohtii eläinten selviytymistä.

Toivokin versoaaIndonesia on aiemmin tullut ikävällä tavalla tunnetuksi sa-demetsähakkuistaan, mihin suomalaisyhtiöilläkin on oma osuutensa. ”UPM-Kymmene ostaa edelleen jopa suojelu-alueilta kaadettua sademetsä-sellua Kiinaan tehtaalleen”, kritisoi Tove Selin Kansalais-järjestöjen vientiluottokam-panjasta.

Kaiken jälkeen kuuluu nyt myös hyviä uutisia. Indonesia

ja Intia ovat jo ilmoittaneet aloittavansa puiden istu-tuksen tuhoutuneilla ran-nikkoalueilla. Indonesian metsätalousministeri Malam Sambat Kabanin mukaan hal-litus aikoo elvyttää noin 600 000 hehtaaria metsiä ranni-koillaan. Esimerkiksi Acehin maakuntaan, jossa yli 110 000 ihmistä kuoli, on tarkoituk-

sena istuttaa ainakin 30 000 hehtaaria puita.

Istutusaalto leviää. Intiassa hallitus aikoo palkata naisia istuttamaan taimia. Samalla estetään asuntojen rakenta-minen lähelle merta. Male-siakin on havahtunut siihen, että mangrovet pitäisi suojella rannikon rakentamiselta.

Pieniin versoihin lukeutuu

sekin, että Luonnonsuojelu-liitto on avustanut lahjoituk-sellaan Indonesian suurinta ympäristöjärjestöä Maan ys-täviä (WALHI), joka koki katastrofin monin tavoin. WALHI menetti turmassa paikallisjohtajansa ja noin neljäkymmentä aktivistiaan.

MATTI NIEMINEN

Hyökyaallon jälkeen

Liiton ja Uudenmaan ympä-ristönsuojelupiirin marras-kuisen ”Tulva nousee” -semi-naarin uhkakuvat toteutuivat tammikuussa. Talvitulva nousi Helsingin Kauppatorille asti

”Ilmastonmuutos näkyi tammikuun suurtulvassa”, on-nistuneen seminaarin suunni-tellut Luonnonsuojeluliiton vesiasiantuntija Hannele Ah-ponen kertoo. ”Tulviin varau-tumista ei pidä lykätä.”

Arktisen neuvoston syk-syllä julkaiseman selvityksen mukaan ilmastonmuutos on nopeinta ja rajuinta Pohjolas-sa. ”Sadanta todennäköisesti kasvaa Suomessakin”, Luon-nonsuojeluliiton suojelupääl-likkö Ilpo Kuronen kertoo.

”Todella suurten sateiden voimakkuus voi kasvaa jopa puolitoistakertaiseksi.”

Luonnonsuojeluliitto vaa-tii, että tulvat huomioidaan kaavoituksessa sekä puhdista-moja ja muuta kunnallistek-niikkaa suunniteltaessa.

”Hiekalle, mutakoihin ja rantaveteen ei kannata raken-taa”, Uudenmaan ympäristön-suojelupiirin varapuheenjoh-taja Jussi Pesola sanoo. ”Tämä ylimuistoinen hiljainen tieto on päässyt nykygryndereiltä unohtumaan.”

”Tulvien vaikutusta voi-daan pienentää muun mu-assa luonnonmukaisilla sade-veden käsittelymenetelmillä”, Hannele Ahponen kertoo.

”Kaavoituksessa tulee lisätä vettä imeviä viheralueita se-kä imeytys- ja viivytysaltaita. Kosteikoita ja perattuja pu-roja kannattaa ennallistaa. Luonnonmukaisten sadeve-den käsittelymenetelmien tutkimusta tulee tehostaa osana ilmastonmuutosstra-tegiaa”, Hannele Ahponen toteaa.

TAPANI VEISTOLA

Tulvaseminaarin yhteenveto ja esitelmät löytyvät osoitteesta: www.sll . fi/toiminta/tapahtu-mat/2004/tulvanousee/ohjelma

Sade- ja sulavedet tulvivat koulun pihalle Masalassa Kirkkonummella.

JORM

A L

AU

RILA

JUSS

I PES

OLA

Mangrovemetsikkö toimii puskurina aaltoja vastaan.

Tulva nousi!


Lomarauha myös kansalais-aktiiveillePäättäjät siivosivat pöytiään en-nen vuoden vaihteen lomia. Usein päätöksenteon jälkei-nen 30 päivän muutoksenha-kuaika osuukin loma-aikaan. Esimerkiksi ympäristölupavi-rastot tekivät viime joulukuus-sa yli 60 ympäristö- ja vesilupa-päätöstä.

Luonnonsuojeluliitto esit-tää lausunto- ja muutoksenha-kuaikojen siirtämistä lomakau-sien ulkopuolelle.

”Muutoksenhakuaikana ei asioihin perehtyneiltä virka-miehiltä saa lisätietoja, koska he ovat lomalla. Kansalaisten on myös vaikea tavoittaa jär-jestöjen ja korkeakoulujen asi-antuntijoita, joten kuulemisen tai muutoksenhaun tarkoitus parantaa päätöksien tasoa vaarantuu”. Uudenmaan ym-päristönsuojelupiirin varapu-heenjohtaja Jussi Pesola huo-mauttaa.

"Monesti tulee mieleen, et-tä muutoksenhaun ajankohta tarkoituksellisesti annetaan ajautua lomasesonkien pääl-le", Pesola jatkaa.

Kanta-Hämeen maakun-takaava rikkoi Luonto-Liiton suojeluasiantuntija Keijo Savo-lan joulurauhan. ”Kaavasta piti valittaa, koska siinä oli paljon puutteellisiin selvityksiin pe-rustuvia turpeen, kalliokiviai-neksen sekä soran ja hiekan ottoaluevarauksia. Myös Kan-ta-Hämeen valtakunnallises-tikin tärkeä rooli pohjaveden suojelussa oli kaavoittajilta unohtunut”, Savola kertoo. Luonto-Liiton lisäksi kaavasta valitti myös Luonnonsuojelu-liiton Etelä-Hämeen piiri.

Jussi Pesola lähettää päättä-jille terveisiä ensi juhannusta ajatellen: ”Olisi kädenojennus kansalaisille, jos oikeusminis-teriö ohjeistaisi viranomaisia ajoittamaan lausunto- ja muu-toksenhakuajat lomakausien ulkopuolelle.”

TAPANI VEISTOLAREETTA HARMAJA

Suomen Natura läpi!Vuosien taisteluille tuli loppu, kun EU hyväksyi Suomen Naturan.

Komissio hyväksyi tammi-kuussa Suomen Natura 2000 -luonnonsuojelualueet. Pää-tös koski luontodirektiivillä suojeltuja boreaalisen kas-villisuusvyöhykkeen kohteita. Tähän pohjoiseen havumetsä-vyöhykkeeseen kuuluu suurin osa Suomea. Tunturi-Lapin alpiiniseen vyöhykkeeseen kuuluvat Natura-alueet hyväk-syttiin EU:ssa vuonna 2003.

Lintudirektiivikohteiden suojelu on tullut voimaan jo aikaisemmin. Lintupaikat eivät tarvinneet komission päätöstä, vaan ne tulivat voi-maan Suomen omalla ilmoi-

tuksella. Tehty päätös merkitsee si-

tä, että Suomen Natura-kiis-tat ovat loppu. MTK ja muut vastaavat Naturan vastusta-jat ovat valittaneet Komissi-on päätöksistä EY-tuomiois-tuimeen. Se ei kuitenkaan koske enää Suomea, vaan MTK:n kiistakumppani on komissio.

Hienosäätöä jäljelläNaturaan lisätään vielä vä-hän alueita. Viime syksyllä oli lausuntokierrolla ”Natura 5”. Uusista alueista odotetaan valtioneuvoston päätöstä ke-vään aikana. Natura 5 sisältää sekä lintu-paikkoja että luontodirektiivi-alueita. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin tuomitsi Suo-men kansainvälisesti tärkei-den lintualueiden suojelun puutteista. Parhaita lintupaik-koja on suojeltava lisää.

Luontodirektiivin puolella EU:n boreaalisen vyöhykkeen asiantuntijakokous paljasti puutteita monien lajien ja luontotyyppien suojelussa.

Komissio on määrännyt Suo-men suojelemaan lisää alueita esimerkiksi raakulle. Kohteita ei ole paljon, mutta ne ovat laadullisesti tärkeitä.

Joistakin alueista on yhä valituksia Suomen korkeim-massa hallinto-oikeudessa. Yksi niistä on Kemihaaran suot eli Vuotoksen alue. Ne ilmoitetaan komissiolle luon-nollisesti vasta, kun kotimai-set tuomioistuimet ovat lopul-lisen sanansa sanoneet.

Natura menee merelle Viimeiseksi Naturaa täyden-netään merialueilla. ”Komis-sio on tekemässä tulkintaoh-jetta vedenalaisten riuttojen ja hiekkasärkkien ja hylkeiden elinympäristöjen suojelusta”, kertoo ympäristöministeriön luonnonsuojelujohtaja Ilkka Heikkinen. ”Mukaan otetaan myös meneillään olevien ve-denalaisten luontotyyppien kartoitusten tulokset ja Suo-men talousvyöhykkeen tuore laajennus avomerellä.”

TAPANI VEISTOLA

Kansallispuistot laajenevat Monta Luonnonsuojeluliiton suojeluesitystä meni läpi, kun eduskunta hyväksyi ennen viime vuoden joulua joukon kan-sallispuistolakeja. Kiista metsästyksestä suojelualueilla kui-tenkin jatkuu.

Laki Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta tuli voimaan helmikuun alussa. Enontekiön, Kittilän, Muonion ja Kolarin kunnissa sijaitseva suurkansallispuisto yhdistää ja laajentaa vanhoja suojelualueita. Tuloksena on 102 000 hehtaarin suu-ruinen ja sadan kilometrin pituinen tunturivyö.

Etelässä laajennetaan maaliskuun alussa Liesjärven, Hel-vetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistoja yhteensä yli 3 000 hehtaarilla. Piskuisen Liesjärven pinta-ala melkein nelinker-taistuu. Etelä-Suomen metsien suojelu etenee hitaasti, mutta varmasti.

Ilmastokokous epäonnistui YK:n kymmenes ilmastokokous joulukuussa Buenos Airesissa päättyi vailla merkittäviä tuloksia. Luonnonsuojeluliiton mie-lestä paras tuki kansainvälisten neuvottelujen jatkamiseksi on, että EU ja Suomi tehostavat nyt ilmastonmuutoksen torjuntaa kotimaisin toimin.

Kun Venäjä ratifioi Kioton sopimuksen, mahdollisuudet neuvotteluille vuoden 2012 jälkeisestä ilmastopolitiikasta olivat hyvät. Kansainvälinen yhteisö kuitenkin epäonnistui tulevaisuusneuvottelujen käynnistämisessä.

”EU:n tulee jatkaa ilmastopolitiikan veturina, pitää kiinni Kioton toteuttamisesta ja etsiä uusia liittolaisia kehitysmais-ta”, Luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija Simo Kyllönen vaatii. ”Joustomekanismien käyttö lähialueilla ja kehitysmaissa on kohdistettava vain kestävää kehitystä aidosti toteuttaviin hankkeisiin.”

Pyhä lehto rakennetaanLehdon hävityslupa Lahdessa paljasti lainsäädännön korja-ustarpeita. Lahden Karjusaaressa on hieno lehmusmetsä. Hämeen ympäristökeskus on rauhoittanut sen luonnonsuo-jelulain luontotyypinä.

Lahti halusi rakentaa kolmanneksen lehdosta taloiksi. Hä-meen ympäristökeskus antoi sille poikkeusluvan. Salpaus-selän Luonnonystävät ja Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri valittivat päätöksestä monien muiden kanssa.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valitukset tammikuussa. Luonnonsuojelulain mukaan järjestöt voivat valittaa mo-nenlaisesta luonnon tuhoamisesta, mutta eivät luontotyypin poikkeusluvasta.

Vastaavia perustuslain ja Århusin sopimuksen vastaisia muutoksenhakuoikeuden puutteita on löytynyt muistakin laeista, kuten metsästyslaista. Luonnonsuojeluliitto aikoo nyt kartoittaa kaikki ympäristölainsäädäntömme tiedonsaanti-, osallistumis- ja valitusoikeuden aukot.

TAPANI VEISTOLA

Metsästys puhuttaa Eduskunta lisäsi säännöksen paikallisten asukkaiden met-sästys- ja kalastusoikeuksista Pallas-Yllästunturin kansallis-puistossa. Sitä vastoin Etelä-Suomen puistoissa metsästysvaa-timukset torjuttiin. Lakiesityksiä eduskunnassa hidastanut metsästyskiista siirrettiin myöhempään työryhmään.

Suomen Luonto -lehti kysyi lokakuussa Taloustutkimuksen kautta suomalaisilta: ”Pitäisikö metsästys sallia Etelä-Suomen kansallispuistoissa?” Tulokset olivat selvät. Peräti 71 pro-senttia vastasi kysymykseen kieltävästi. Vain 23 prosenttia vastaajista oli metsästyksen puolella.

Nyt saa taas uusia suojelualueita

Luonnonsuojelun pitkä talvi taittui uudenvuodenyönä. Ympäristöhallinto saa taas ostaa uusia suojelualueita.

Viime vuosina uusien suojelu-alueiden hankintaa on estänyt valtion rahapula. Luonnon-suojelun rahoitusohjelman (1996–2007) mukaan on to-teutettu vain vanhoja suoje-luohjelmia ja Naturaa. Niihin kuulumattomille uusille koh-teille ei ole ollut rahaa.

”Valtioneuvoston METSO-päätöksen mukaisesti uusiin suojelualueisiin saa käyttää valtion maanmyyntituloja

viisi miljoonaa euroa vuo-dessa 2005–14”, kertoo pro-jektipäällikkö Mikko Kuusi-nen ympäristöministeriöstä. METSO-aluetta on Etelä-Suomi, läntinen Pohjanmaa ja Lounais-Lappi.

Uusia alueita voidaan hankkia myös vapaaehtoisel-la tarjouskilpailulla Itä-Uu-dellamaalla, Pohjois-Savossa ja Lounais-Lapissa. Ensim-mäinen kauppa on tehty jo Sipoonkorvessa.

METSO:n verkostohank-keiden kautta joitakin met-siä voidaan suojella myös Hämeen Metson, Keski-Kar-jalan lehtoverkoston, Lohjan seudun Metsä-Vasun ja Poh-janlahden rannikon Merestä metsäksi -hankkeen alueilla.

Metsähallituksen MET-SO-inventointien tulokset julkistetaan vuoden 2005 alus-sa. Niistä odotetaan tulevan useita tuhansia suojeluheh-taareja lisää.

Metsähallituksen Länsi-Suomen luonnonvarasuun-

nitelma valmistuu alkuvuon-na. Parkanon Kaitojenvesien ja Virtain Riponevan kuukke-limetsän mielenosoitukset ei-vät olleet turhia, koska alueil-le on tulossa lisää suojelua. Ympäristöministeriö teettää tänä vuonna myös Etelä-Suo-men kuukkelien suojelusuun-nitelman.

Suomi on sitoutunut py-säyttämään monimuotoisuu-den vähenemisen vuoteen 2010 mennessä. Monimuo-toisuuden tutkimusohjelma MOSSEn marraskuisen vä-liseminaarin ja Kansallisen biodiversiteettiohjelman ar-vioinnin alustavien tulosten mukaan luonnon uhanalais-tuminen kuitenkin jatkuu. ”Tavoite 2010” vaatii reipasta loppukiriä.

Hallitusohjelman mukai-sesti luonnonsuojelun rahoi-tusohjelmaa tarkistetaan tänä vuonna joka tapauksessa uusi-en Natura-alueiden takia.

TAPANI VEISTOLA

Malmin koneet Natura-alueelle?Viime Luonnonsuojelijassa kerrottiin, kuinka Lopen Keihäs-järvi onnistuttiin pelastamaan Malmin lentokentän siirrolta. Sen jälkeen lentokenttävaraus saatiin pois myös Riihimäen Sammalistonsuolta läheisen asutuksen takia.

Seuraavaksi Helsinki siirsi katseensa Varsinais-Suomeen. Pääkaupunki päätti Kiikalan pikkukenttään vedoten sanoa irti Malmin vuokrasopimuksen valtion kanssa. Liikenne- ja viestintäministeriö tutkii asiaa.

Luonnonsuojeluliitto vaatii Malmista ja korvaavista suun-nitelmista ympäristövaikutusten arviointia, koska siirron tai toimintojen hajauttamisen ympäristövaikutukset ovat huo-mattavat.

Kiikala taas sijaitsee keskellä Naturaa ja pohjavesialuetta. Kentällä elää useita uhanalaisia paahdeympäristöjen lajeja. Suomen Gallupin tutkimuksen mukaan selvä enemmistö helsinkiläisistä asettaisi Malmin lentoaseman säilyttämisen asuntorakentamisen edelle. Myös pääministeri Vanhanen ot-ti kantaa Malmin puolesta.

TAPANI VEISTOLA JARI

NIS

KA

NEN

/LU

ON

TOK

UVA

T


FFCS (osa kansainvälistä PEFC-järjestelmää)

tulee sanoista Finnish Fo-rest Certification Systemosa kansainvälistä PEFC-järjestelmää (Programme for the Endorsement of Forest Certification)95% Suomen metsistä FFCS-sertifioitujaPEFC:n hallinnossa ympä-ristöjärjestöillä ei äänival-taa – kolmannet osapuolet eivät voi myöskään tehdä valituksia FFCS/PEFC-ser-tifioinnistametsäteollisuuden ja MTK:n tukema

Kriteerit:edellyttää uhanalaisten suojelua vain jos ympä-ristökeskus on rajannut esiintymänei käytännössä edellytä muiden kuin lakisääteisesti suojeltujen tärkeiden elin-ympäristöjen säästämistäedellyttää 3-5 metrin suo-javyöhykkeen vesistöille hakkuissasallii arvokkaiden korpi-en kunnostusojituksen ja hakkuut

4

4

4

4

4

4

4

4

4

FSCtulee sanoista Forest Ste-wardship CouncilSuomen standardi tekeillä, tähän asti käytetty kan-sainvälistä kriteeristöätoistaiseksi kokeiltu Suo-messa vain muutamilla alueillaFSC:ssä äänivalta jakautuu tasaisesti ekologisen, so-siaalisen ja taloudellisen kamarin keskenympäristöjärjestöjen laa-jalti tukema järjestelmä

Kriteerit:edellyttää kaikkien tiedos-sa olevien uhanalaisesiin-tymien säästämistäedellyttää useiden arvok-kaiden elinympäristöjen säästämistä, kuten van-hojen metsien – jokaisen suurmaanomistajan tulee FSC-sertifioinnissa jättää 5% metsistä hakkaamattaedellyttää vähintään 20 metrin suojavyöhykkeen vesistöillesuojelee korpia kunnos-tuojitukselta ja hakkuilta

4

4

4

4

4

4

4

4

4

Vapaat rannat voittivatKorkein hallinto-oikeus pis-ti rantarakentamiselle rajoja Luonnonsuojeluliiton piirin valituksen johdosta.

Paltamo kaavoitti Oulu-järvelle paljon mökkejä ja vähän vapaata rantaa. ”Ra-kennuspaikkoja oli peräti 8,1 muunnettua rantakilometriä kohti”, Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan alue-päällikkö Merja Ylönen ker-too. ”Hyväksyttyjen kaavojen tiheys on ollut pienimmillään 2 ja yleensä korkeintaan 4–5 muunnettua rantakilometriä kohti.”

Kainuun luonnonsuojelu-piiri valitti rantaosayleiskaa-vasta korkeimpaan hallinto-

oikeuteen. KHO hyväksyi valituksen joulukuussa.

Oikeus ei pitänyt alueen aikaisempaa tiheää rakenta-mista eikä maanomistajien tasapuolista kohtelua perus-teena ohittaa maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset.

Merja Ylönen tiivistää tärkeän ennakkopäätöksen: ”Luonnonarvojen säilyminen ja yleinen virkistyskäyttö on turvattava ja maanomistajien oikeudet mitoitettava niin, et-tä se on mahdollista.”

Oulujärven lisäksi kannat-taa muistaa myös samanlai-nen Luopioisten Kukkian-järven KHO-päätös. Se syn-tyi Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuoje-lupiirin valituksesta.

TAPANI VEISTOLA

Eduskunta päätti lakkauttaa juomapakkausten uudelleen-täyttöä tukevan verojärjestel-män. Vero tulee olemaan yh-täläinen materiaalisesti kier-rätettäville ja uudelleentäytet-täville pakkauksille kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen. Tämä tarkoittaa käytännössä uudelleentäytettävien pakka-usten hävimistä markkinoil-ta sitä mukaa kun panimot ja Alko uusivat pullotuslinjo-jaan. Koskenkorva ja olut tu-lee tästä lähtien kauppoihin ohuemmassa, kertakäyttöises-sä pullossa tai tölkissä.

Pullojen uudelleentäytöllä on vähennetty pakkausjätteen

määrää noin 400 000 tonnia vuosittain. Veromuutoksen suurin vaikutus on se, että lasijätteen ja lasimurskan määrä tulee moninkertais-tumaan tulevina vuosina. Kaikkia juomia ei jatkossa-kaan pakata tölkkeihin tai muovipulloihin. Myös kerta-käyttöisten lasipullojen mää-rä lisääntyy. Uudelleentäyttö loppuu tai vähentyy merkittä-västi. Samalla Suomeen syn-tyy kokonaan uudellainen jäteongelma. Lisääntyneelle lasmurskalle on keksittävä käyttöä. Lasimurskan käyttöä mm. kaatopaikkojen katteena tai tienpohjana on harkittu

uusina käyttömuotoina. Elinkaarianalyysit ovat

osoittaneet uudelleentäytet-tävien pullojen olevan ker-takäyttöistä materiaalisesti kierrätettävää tölkkiä parem-pia kaikilla keskeisillä ympä-ristöindikaattoreilla arvioitu-na. Verouudistuksen suurin vaikutus tulee kuitenkin ole-maan uudelleentäytettävien ja kierrätettävien lasipullojen määrissä. Tätä ei edes tutkittu ennen kun valtionvarainmi-nisteriö laati ehdotuksensa.

ANSSI VAITTINENympäristöasiantuntija

Merenkurkusta maailman-perintöäSuomi esitti tammikuussa UNESCO:lle maailmanperin-tökohteeksi Merenkurkkua.

”Merenkurkkua esitetään Ruotsin Höga Kustenin liitän-näisalueeksi”, kertoo ylitar-kastaja Jukka-Pekka Flander ympäristöministeriöstä. ”Jos kaikki menee hyvin, Suomen ensimmäinen luonnonperin-tökohde näkee päivänvalon heinäkuussa 2006.”

Kulttuurin takia valittuja maailmanperintökohteita Suomessa ovat Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden kirkko, Verlan tehdasalue ja Sammallahdenmäen pronssi-kautinen hautaröykkiöalue.

Greenpeace, Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuoje-luliitto julkaisivat viime syk-synä raportin suomalaisesta metsäsertifiointijärjestelmäs-tä FFCS:stä (Finnish Forest Certification System). ”Cer-tifying extinction?” analysoi uudistetun FFCS-sertifioin-nin vaikutuksia metsän-hoitoon ja vertaa toisaalta standardia kansainväliseen ympäristöjärjestöjen tuke-maan FSC-sertifiointiin (Fo-rest Stewardship Council). Käytännössä kaikki Suomen metsät on sertifioitu FFCS-järjestelmällä.

Kiista erilaisista metsi-en sertifiointijärjestelmistä nousi taas esiin, kun Bri-tannian ympäristöministe-riö suositteli luotettavana järjestelmänä kansalaisjär-jestöjen suosittelemaa FSC:tä, mutta jätti ulkopuolelle toisen merkittävän euroop-palaisen merkinnän PEFC:n. Suomalainen FFCS on osa PEFC-järjestelmää. Mitä nämä kirjainyhdistelmät tar-koittavat? Ohessa järjestelmät lyhyesti.

”Certifying Extinction” -ra-portti on luettavissa osoit-teessa www.sll.fi/toiminta/metsat/

Olut tölkkeihin, kossupullo lasimurskaksi

MAT

TI Y

LÄTU

PA/L

UO

NTO

KU

VAT

Martinlaakson jätteenpoltto-laitos nurinVantaan Energia ilmoitti tam-mikuussa luopuvansa Martin-laakson jätteenpolttohank-keesta Luonnonsuojeluliiton valituksen takia.

Jätteenpoltolle on tiu-kemmat päästösäännöt kuin tavalliselle voimalaitokselle, Luonnonsuojeluliiton ympä-ristöasiantuntija Anssi Vaitti-nen kertoo. Jätteenpoltosta pääsee paljon erilaisia yhdis-teitä, koska jätteen seassa voi olla vaikka mitä.

Martinlaakson kokeilussa yritettiin kiertää säädöksiä ja välttää kalliit ilmanpuhdistus-

laitteet. Taikatemppuna oli jä-tekasan ja savupiipun väliin pistettävä kaasutuslaitos. Jät-teestä tehtäisiin ensin kaasua, jonka Vantaa Energia tulkitsi tuotteeksi eikä jätteeksi. Kaa-sun polttoon kun ei niin ollen tarvittaisi yhtä tehokkaita ja kallita ilmanpuhdistimia kuin jätteenpolttoon.

EU oli kuitenkin tukkinut tämän porsaareiän etukäteen jo direktiiviä tehdessään. Di-rektiivin mukaan kaikki jät-teenpolttoon johtavat pro-sessit tulee laskea yhdeksi polttolaitokseksi, Anssi Vait-tinen toteaa.

Luonnonsuojeluliitto valit-ti Martinlaaksosta vaarallisena ennakkotapauksena yhdessä Uudenmaan piirinsä ja Van-taan paikallisyhdistyksensä

kanssa. Jos porsaanreikä oli-si hyväksytty, sitä olisi käytetty mallina direktiivin kiertämi-seen muuallakin.

Vaasan hallinto-oikeus hy-väksyi Luonnonsuojeluliiton valituksen ja hylkäsi Martin-laakson luvan. Asia on kuiten-kin yhä kesken korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Vantaan Energia on valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä. Valitus-ta ei ole vedetty pois.

"Riittävät ilmanpuhdistus-laitteet ovat välttämättömiä luonnon ravintoketjujen ja ihmisten terveyden takia. Jätteenpoltto ei ole halpaa", Anssi Vaittinen toteaa. "Täs-säkin syystä kierrätys olisi kan-nattavamapaa."

TAPANI VEISTOLA

Metsäsertifikaattien erot pähkinänkuoressa

SINI HARKKImetsäasiantuntija


Maaseutututkija, näyttelijä, luonnonsuojelija, baarinpitäjä – FT Heikki Susiluoma ei ole helppo tapaus luokiteltavaksi.

Luonnonsuojelu on kuitenkin uu-den puheenjohtajan elämää siivit-tävä johtoajatus, johon kaikki muu tavalla tai toisella liittyy. Laaja koke-mus on luonut vankan pohjan uu-teen tehtävään.

Susiluoma määrittelee puheen-johtajan tärkeimmäksi tehtäväksi edesauttaa järjestön yhteisen tah-don kiteyttämistä ja toteuttamista.

”Kiteyttäminen tarkoittaa nä-kökantojen yhteensovittamista ja sellaisen yhtenäisen näkemyksen muodostamista, jonka mahdolli-simman moni voi hyväksyä. Toisaal-ta kaikkien luottamushenkilöiden ja työntekijöiden on huolehdittava, että tehdyt päätökset toteutuvat, näkyvät budjetissa ja toiminnassa. Puheenjohtaja on tärkeällä paikalla seuraamassa tilannetta”, Susiluoma kuvaa.

Draaman termein toimintasuun-nitelma on vuoden näytelmän kä-sikirjoitus, ja dramaturgin eli pu-heenjohtajan tehtävänä on muo-kata käsikirjoitus esityskuntoon.

Missä asiassa sitten erityisesti tar-vitaan yhtenäistä näkemystä?

”Kyllä suurin huolenaiheeni on paikallisyhdistysten jaksaminen. Meillä on hienosti toimivia yhdis-tyksiä, mutta toiset yhdistykset vai-kuttavat yhteydenottojen perusteel-la olevan aivan yksin. Esimerkiksi pienten maaseutuyhdistysten ei ole helppoa tehdä luonnonsuojelutyö-tä ja ne tarvitsevat hengen nosta-tusta”.

Asiapuolella hän arvioi metsäky-symysten jakavan eniten mielipitei-tä. ”Metsiensuojelussa on useimmi-ten kyse myös paikallisista asioista ja elinkeinosta. En näe realistisena,

että ääripäiden näkemyksiä saadaan koskaan sovitettua yhteen. Yleensä luotamme suojelukysymyksissä bio-logiseen asiantuntijuuteen, mutta myös luonnosta elantonsa saavia ihmisiä, kuten kalastajia on pystyt-tävä kuuntelemaan”.

Susiluoman mukaan puheen-johtajan tehtävänä on kiistanalaisis-sa kysymyksissä tarjota liiton sisällä eri näkemysvaihtoehtoja ja sovitella näkökantoja. Jos puheenjohtaja it-se vetää näkemyksellisesti erittäin kovaa linjaa, hän politikoi itsensä ulos.

Maaseudun kasvattiTuore puheenjohtaja aikoo tiivistää liiton yhteyksiä maanviljelijöihin.

”Koen lähentymisen maanvil-jelijäväestöön henkilökohtaisena haasteena. Maaseutukysymyksissä puhutaan vesistä, rantarakentami-sesta, maisemista, luonnon moni-muotoisuudesta, puhtaasta ruuasta ja metsistä eli kaikesta, mikä liittyy luonnonvarojen käyttöön.”

”Vaikkei ollakaan samaa miel-tä talon peruskorjauksesta, niin voidaan silti yhdessä kantaa halot liiteriin pois sateesta kastumasta”, Susiluoma kuvaa potentiaalista yh-teistyötä.

Kiinnostus maaseutukysymyksiin on Susiluoman omin sanoin periy-tynyt sukupolvien riippakivenä. Isä Köpi Luoma oli 50-luvulla mukana Veikko Vennamon kanssa perusta-massa Suomen pientalonpoikien puoletta.

Kun perhe myöhemmin vuonna 1965 muutti Seinäjoelle, isä toimit-ti 8-vuotiaan Heikin ja isoveljen Jaa-kon partioon. Veljekset viihtyivät luontoretkillä ja käynnistivät Sei-näjoella Luonto-Liiton paikallisker-hon eli Suokulaisen. Heikki kertoo veljensä olleen erityisen aktiivinen ja perustaneen lukioikäisenä useita luontokerhoja eri puolille Pohjan-maata.

Susiluoma päätyi opiskelemaan suunnittelumaantiedettä Helsin-giin, mutta palasi graduvaiheessa kotiseuduilleen tutkimaan Kyrön-

jokilaakson historiallista kehittymis-tä. Ensimmäinen ”oikea” työpaikka tarjoutui Syväniemen ekokylän pro-jektisihteerinä Savossa.

Susiluoman pitkän tutkijanuran merkittävimpiä virstanpylväitä on ollut Yrittäjäksi maalle -tutkimus-hanke. Tutkimuksessa purettiin tabua maaseudun auvoisuudesta — punaisesta tuvasta ja peruna-maasta, mikä herätti paljon julkista keskustelua.

”Osa maallemuuttajista hyväksyt-tiin heti kyläyhteisön jäseniksi, mut-ta toiset kokivat valtavaa ahdistusta kyttäämisestä ja savustuksesta. Tie-tysti oli myös niitä sarvikuononah-kaisia yrittäjiä, jotka olivat asuneet jo aiemmin maalla ja tiesivät mitä odottaa”

Teatterista tiettömille taipaleilleLuonto-Liiton talvipäivillä v. 1982 järjestettiin ooppera Kotkan kau-pungintalon portailla. Susiluoman luotsaaman esityksen päärooleissa olivat ”ympäriministeri” Matti Ah-de (silloinen ympäristöministeri) ja ”ämpäriministeri” Esko Ollila (kauppa- ja teollisuusministeri). Juoni kulki suurinpiirtein niin, et-tä ensin ämpärillä liattiin Itämerta, josta sitten nousi "ahti" valittamaan saastuttamisesta.

Teatteri on Susiluomalle tärkeä harrastus ja ajattelutapa. Näyttel-jäksi hän ryhtyi sattumalta: Nuori opiskelija näki Ylioppilasteatterin pääsykoeilmoituksen, pyrki ja tuli valituksi.

”Teatteriharrastus helpottaa kaikkea elämää, koska teatterissa suhteellistetaan ja kyseenalaiste-taan asioita. Silloin, kun elämä menee muissa osioissa liian vaka-vaksi, teatteri helpottaa ja auttaa nauramaan myös itselleen. Teatte-ri on elämän matkimista, joten se on hyvin terapeuttista. Saa hetkeksi hypätä jonkun muun nahkoihin ja roolissa purkaa paineita”, Pietarsaa-ren näyttämöllä nykyään esiintyvä Susiluoma kertoo.

Tärkeää miehelle on myös sil-

Luonnonsuojeluliitolle uusi dramaturgi

Heikki Susiluoma esitti vuonna 2002 Pietarsaaren Näyttämön näytelmässä Tie Mekkaan kalvinistipappia Mariusta.

Heikki Susiluomasta puheenjohtaja

loin tällöin päästä luontoon rau-hoittumaan.

”Olen itse retkeilijä, suhteeni luontoon ei ole missään nimessä tekninen tai luonnontieteellinen. Retkeilyssä on tärkeää olla kaukana muista ihmisistä tiettömien taipa-leiden takana. Sitä haen. Että saa olla yötä erämaassa ja että kukaan ei tule vastaan. Kun olen vuorokau-den verran kävellyt pois maantieltä, en koskaan pelkää metsässä. Uhka tulee ihmisestä, ei luonnosta. Olen yrittänyt tavoittamalla tavoittaa esi-merkiksi karhua, mutta en ole on-nistunut. ”

Kaavalausuntojen jälkeinen elämäLiiton jäsenmäärä on viime vuosina hieman notkahtanut alaspäin, mut-ta nyt lasku näyttää pysähtyneen. Jä-

senhankintaan täytyy puheenjohta-jan mielestä edelleen panostaa. Suu-ri jäsenmäärä ei kuitenkaan ole pu-heenjohtajalle itseisarvo, tärkeäm-pää on toiminnan vaikuttavuus.

Liiallinen asiantuntijuuden ko-rostuminen liiton toiminnassa voi asettaa kynnyksen järjestötyöhön mukaantulolle. Susiluoma lainaa-kin mielellään myös maantieteili-jänä tunnetun Aaro Hellaakosken runonpätkää, jossa herkullisesti pilkataan liiallista tieteellistä kaik-kivoipaisuutta.

Läjä tietoja, nimiä, käsitteitä —vain kapulakasa, joka kaliseeja kasvaa. Niinköhän meitäpaholainen sinuttelee?(Aaro Hellaakoski - Hukkuva minä)

Perhepotretti Luonto-Liiton 60-vuotisjuhlista vuonna 2003. Reunoilla veljekset Heikki Susiluoma (vas) ja Jaakko Luoma (oik.). Keskellä Heikin tytär Saara, joka opiskelee Jyväskylässä opettajaksi ja edistää luonnonsuojeluaatetta Vantaan luontokoulussa, Luonto-Liiton hallituksessa ja SLL:n valtuustossa.

Susiluoma päätti tutkijakaverinsa kanssa soveltaa käytäntöön neuvojaan maaseudun kehittämisestä ja perustaa paikallisen kuppilan Ala-Härmään vuonna 1994. ”Baari 230 volttia” jäi 2-vuoden ikäiseksi yrittäjäkurssiksi.

(kuva vasemmalla) Paras paikka Suomen luonnossa on liiton tuoreen puheenjohtajan mielestä keskellä suurta suota. Kuva Suomussalmen Martinselkosesta.

RITV

A K

UPA

RI

HA

RRI H

ÖLT

TÄES

KO V

UO

RIO

MA

RKK

U JO

KEL

A


Heikki SusiluomaSyntynyt v. 1957 Kouvo-lassa Luoman perheeseen. Nimi muuttui Susiluomaksi avioliiton myötä, vaimon sukunimen Wulff perus-teella

Asui lapsuuden ja nuoruuden Seinäjoella

Toimi maaseutututkijana 13 vuotta Chydenius-instituutissa Jyväskylässä

Suunnittelumaantieteen tohtori, Helsingin yliopisto 2001. Väitöskirjan aiheena maaseudun kehittäminen osallistuvan toimintatut-kimuksen näkökulmasta – ekologinen visio

Perustajana ja suunnitte-lijana ekologisen liiketoi-minan kehittämiseen eri-koistuneessa yrityksessä, Ekointernet Oy:ssä 2000–

Viimeistelee parhaillaan Teatterin ja draaman opetuksen kurssia (15 ov). Avoin yliopisto

Luonto-Liitto ry:n puheenjohtaja 1980–1983

Suomen luonnonsuojelu-liiton liittohallituksen jäsen 1981–1984, 1995–1996, 1998–

Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n hallituksen jäsen 1998–2004

Pietarsaaren seudun Luonto ry:n hallituksen jäsen 1996–

Tärkeitä erävaellusalueita Pohjanmaa, Kainuu, Lappi

Asuu Pietarsaaressa lukiota käyvän 17-vuotiaan Niilon kanssa. 21-vuotias tytär Saara opiskelee Jyväskylässä.

4

4

4

4

4

4

4

4

4

4

4

4

Huomattava lahjoitus liitolleLuonnonsuojeluliitto sai viime vuo-den lopulla poikkeuksellisen arvok-kaan testamenttilahjoituksen.

Helsingissä asunut, mutta Lah-desta kotoisin ollut Marjatta Malli-nen jätti koko omaisuutensa liitolle. Mallinen toimi liiton jäsenenä 80-luvulta lähtien.Testamentin mukai-sesti kiinteä omaisuus realisoidaan tänä keväänä ja varat käytetään lii-ton toiminnan tukemiseen.

Toiminnanjohtajan Eero Yrjö-Koskisen mukaan tieto Mallisen testamentista otettiin liitossa kii-tollisuudella vastaan.

”Sekä suuret että pienet lahjoi-tukset auttavat ja kannustavat jatka-maan työtä luonnonsuojelun puo-lesta”. Liitto saa vuosittain muuta-mia testamenttilahjoituksia.

SLL uusi hallitustaanLiittohallituksen kokoonpanoa täy-dennettiin valtuuston syyskokouk-sessa Ilmajoella 27–28.11.2004. Pu-heenjohtajaksi valittiin FT Heikki Susiluoma, kun FT Heikki Simola jätti tehtävän kahden kaksivuotis-kauden jälkeen.

Uudeksi jäseneksi hallitukseen valittiin helsinkiläinen Katja Vi-berg, joka työskentelee alueellise-na ympäristökasvattajana Suomen ympäristökasvatuksen seurassa. Hän toimii myös aktiivisesti Luon-to-Liitossa.

Kaikki hallituksen erovuoros-sa olleet kolme jäsentä ilmoittivat olevansa edelleen käytettävissä ja valtuusto myös valitsi heidät seu-raavalle toimikaudelle 2005-2006. Muut jäsenet tulevat erovuoroon tämän vuoden lopussa. Liittohalli-tuksen kokoonpano vuonna 2005 on seuraava:- Filosofi an tohtori Heikki Susiluo-ma Pietarsaaresta- Filosofi an kandidaatti Tuire Lau-rinolli Hämeenkyröstä- Filosofi an maisteri Vesa Luhta Ina-rista - Luontokartoittaja Esko Vuorinen Karjaalta- Oikeustieteiden kandidaatti, hal-lintotieteiden lisensisaatti ja vara-tuomari Leila Suvantola Savonlin-nasta- Kotimaisen historian ja ympäris-tönsuojelun opiskelija Harri Hölt-tä Joensuusta,- Filosofi an maisteri, tutkija Kati Kärkkäinen Helsingistä- Rakennusmestari, kauppatek-nikko ja luontokartoittaja Mark-ku Suominen Kankaanpäästä- Ympäristökasvattaja Katja Viberg Helsingistä- Maa- ja metsätaloustieteiden mais-teri Jouni Nissinen Helsingistä.

Väitös suoekologiastaPohjois-Karjalan luonnonsuojelu-piirin puheenjohtaja Teemu Tahva-nainen väitteli Joensuun yliopistossa 14.1.2005 aiheesta ”Kainuun soiden veden kemian ja kasvillisuuden mo-nimuotoisuus”. Luonnonsuojeluliit-to onnittelee Teemua!

Historiallinen valtuusto

Syysvaltuuston kokous Ilmajoella 27.-28.11.2004 oli ainutlaatuinen, sillä siellä valittiin viimeisen kerran valtuuston päätöksellä liittohallituksen puheenjohtaja.

Liiton uudistetun hallintomallin mukaan hallituksen puheenjohta-jan vaali siirtyy liittokokoukselle, joka on liiton ylin päättävä elin. Samalla liittokokousväli piteni kahdesta kolmeen vuoteen.

Uudistuksen tarkoituksena on korostaa liittokokouksen asemaa: Nyt kokous valitsee sekä hallituk-sen että valtuuston puheenjohta-jan.

Paikallisyhdistysten asema lii-ton päätöksenteossa vahvistuu, kun yhdistykset saavat aloiteoi-keuden liittokokouksessa - aikai-semmin se on ollut luonnonsuo-jelupiireillä. Aloitteet tulee tehdä liittohallitukselle kirjallisesti liit-tokokousvuoden helmikuun lop-puun mennessä. Seuraava uusien sääntöjen mukainen liittokokous pidetään keväällä 2007.

Hallintomalliuudistusta poh-dittiin perusteellisesti vuosina 2000-2003. Järjestövaliokunta valmisteli vaihtoehtoisia malleja, joista pyydettiin paikallisyhdistys-ten lausunto vuoden 2001 lopul-la. Mikään uusista ehdotuksista ei kuitenkaan selvästi noussut ylitse muiden. Niinpä kevään 2004 liit-tokokous totesi vanhan hallinto-mallin olevan pääosin edelleen käyttökelpoinen ja tyytyi edellä mainittuihin muutoksiin.

TARJA KETOLAjärjestöpäällikkö

”Toki asiantuntiuutta tarvitaan ja hankalatkin ’kapulahommat’, kuten kaavalausunnot täytyy teh-dä. Tärkeää on kuitenkin myös, että yhdessä viihdytään, jotta nii-tä raskaitakin hommia jaksetaan tehdä. Mutta miten rohkaista yh-distyksiä löytämään miellyttäviä yh-dessäolon muotoja?”

”Ei kannata kuvitella, että työ-läältä kuulostava kaavailta vetää valtavasti väkeä, paitsi jos kyseessä on akuutti kysymys, joka koskee omaa asuinseutua. Ihmisen pe-rusluonteeseen kuuluvat laiskuus ja itsekkyys — niitä on turha yrittää muuttaa.”

Uusi puheenjohtaja uskoo, että ekologinen elämäntapa tuo ihmi-set yhteen.

”En tarkoita fundamentaalista kaiken kieltämistä ja itsensä ruoski-mista. Mutta olemmeko me iloises-ti esimerkkejä vähemmän kulutta-vasta elämäntavasta?” , hän kysyy.

REETTA HARMAJA

Liittohallitus: panee toimeen päätöksetmuodostuu puheenjohta-jasta ja 9 jäsenestäkokoontuu kerran kuukau-dessa

Liitovaltuusto:vahvistaa liiton toiminta-suunnitelman ja budjetin sekä edellisen vuoden toi-mintakertomuksen ja tilin-päätöksenvahvistaa jäsenmaksut ja -suosituksetmuodostuu puheenjohta-jasta ja luonnonsuojelupiiri-en 25 edustajastakokoontuu 2 kertaa vuo-dessa

44

4

4

4

4

4

Liittokokous:ylin päättävä elinvalitsee liittohallituksen ja valtuuston puheenjohtajan sekä jäsenetvahvistaa liiton pitkän aika-välin tavoiteohjelman sekä kolmivuotissuunnitelman käsittelee kertomuksen liiton toiminnasta ja talou-desta kolmelta edelliseltä vuodeltapaikallisyhdistyksillä on liit-tokokouksessa virallinen aloiteoikeusmuodostuu 73 edustajastakokoontuu joka kolmas vuosi

44

4

4

4

44

Liiton organisaatiossa henkilöjäsenet kuuluvat paikallis-yhdistyksiin, jotka puolestaan kuuluvat luonnonsuojelupiireihin. Varsinaisesti liiton jäseniä ovat luonnonsuojelupiirit ja Luonto-Liitto.

SLL

Luonnonsuojelu-piirit (15 kpl) ja Luonto-Liitto

Paikallisyhdistykset (207 kpl)

Henkilöjäsenet (32 000 henkilöä)

Suomen luonnonsuojeluliiton organisaatiorakenne

Päätöksenteko Luonnonsuojeluliitossa:

Seppo Hakala on poissaHeti vuodenvaihteen jälkeen saim-me suruviestin. Työtoverimme, Luonnonkuva-arkistossa lähes kymmenen vuotta työskennellyt Seppo Hakala kuoli kotonaan Hel-singissä uudenvuodenyönä suolis-tosyöpään vain 47-vuotiaana.

Sepon sairaus todettiin kesällä 2003 ja tilanne oli vaikea: syöpä oli levinnyt laajalle. Seppo kuiten-kin aloitti vaimonsa Alice Karls-sonin kanssa taistelun sairautta vastaan. Seppo kävi valittamatta läpi lukuisia solunsalpaajahoitoja sekä sädehoitoja. Seppo sairasti enimmäkseen kotona. Lyhyillä sairaalajaksoilla oli aina mukana uskollinen ystävä — kiikari lintu-jen ja tähtitaivaan (ja Medihelin) tarkkailuun. Se lievensi vähän ko-ti-ikävää.

Aluksi näytti siltä, että tauti saat-taisi nujertua, mutta viime syksynä alkoi tulla yhä huonompia uutisia. Joulu uussuurperheen kuuden naisen kanssa oli silti lämmin ja iloinen. Aattona Seppo voitti vielä

pyörätuolissa istuen sitkeän Trivial Pursuit -kisan. Tapaninpäivänä hän ihaili täysikuuta. Lopulta voi-mat kuitenkin hiipuivat.

Seppo oli luonnonystävä hen-keen ja vereen, innokas retkeili-jä, jota kiinnosti luonto laajasti. 1990-luvulla hän kouluttautui eräoppaaksi ja veti Luonnonsuoje-luliitossakin Veikko Piirosen kans-sa Pärjäätkö luonnossa -kursseja. Vielä syksyllä hän opiskeli työvä-enopistossa tähtitiedettä. Sepon viimeisiä haaveita oli, että kun pääsisi vielä retkelle.

Seppo oli lämmin ja sosiaali-nen ihminen. Hyvä, hauska ja luotettava ystävä. Luonnonku-va-arkistossa hän oli pätevä ja pidetty asiakaspalvelija, jonka ammattitaitoa lisäsi monipuo-linen luonnontuntemus.

Me jäämme kaipaamaan Seppoa.

JORMA LAURILA

Seppo Hakala (2.7.1957–1.1.2005)

Sepon muistoa voi kunnioittaa lah-joituksella Suomen Luonnonsuojelun Säätiölle Sampo 800013-434553 tai Nordea 103150-1630532 sekä Tähtitieteelliselle yhdistykselle Ur-salle Sampo 800019-73215. Laita viestiksi: Sepon muistolle.

Kunkin luonnonsuojelupiirin edustajien määrä sekä valtuustossa että liittokokouksessa määräytyy piiriin kuuluvien paikallisyhdistysten hen-kilöjäsenten lukumäärän mukaan.


Luonnonsuojelujärjestöt ovat aloittaneet valtakunnallisen nimenkeräyskampanjan metsiensuojelun puolesta.

Kampanjalla pyritään vauhditta-maan Etelä-Suomen, Lounais-Kai-nuun, Pohjanmaan ja Lounais-La-pin metsien suojelua.

Tällä alueella metsiä on suojel-tu vain kaksi prosenttia metsäalasta, joissakin maakunnissa alle prosen-tin. Useiden tutkimusten mukaan nykyinen suojelutaso ei riitä tur-vaamaan metsäluonnon monimuo-toisuuden säilymistä. Jopa tuhatta metsässä elävää eläin-, kasvi- ja sieni-lajia uhkaa häviäminen metsänhak-kuiden takia.

Voimaperäinen metsätalous on heikentänyt luonnon monimuotoi-suutta ja metsien virkistysmahdolli-suuksia.

Avohakkuut ovat pirstoneet met-sämaisemat. Metsissä retkeily ja

muu virkistyskäyttö on vaikeutunut. Etenkin Etelä-Suomessa luonnossa liikkujan on yhä hankalampaa löy-tää virkistäytymiseensä luonnonti-laisia ja elämyksellisiä metsiä.

Allekirjoita vetoomus ja kerää nimiäNyt sinä voit vaikuttaa metsien suoje-lun tulevaisuuteen allekirjoittamalla

kampanjan kansalaisvetoomuksen. Vetoomuksen keskeinen vaatimus on, että Suomi nostaa kampanja-alu-een suojelumetsien määrään viiteen prosenttiin vuoteen 2010 mennessä sekä pitkällä aikavälillä kymmeneen prosenttiin.

”Mie vetoon erityisesti kaikkiin Suomen mum-moihin.” Kampanjan suojelija Eeva Kilpi

Vaatimus perustuu ekologiseen arvi-oon, jonka mukaan metsäluonnon monimuotoisuus voidaan näin koh-tuullisesti turvata. Lisäksi tarvitaan talousmetsien luonnonmukaisem-paa metsänkäsittelyä.

Valtaosa tarvittavasta lisäsuojelus-ta on mahdollista toteuttaa valtion, metsäyhtiöiden ja kuntien metsi-en ennallistavan suojelun avulla.Metsävetoomuksen keräysaika on 31.7.2005 asti. Vetoomus luovute-taan eduskunnalle ja valtioneuvos-tolle elokuussa 2005

Voit allekirjoittaa vetoomuksen kampanjan omilla kotisivuilla: www.metsavetoomus.fi.

Tai tilata adressilomakkeen. Ke-rää nimiä myös ystäviltäsi ja levitä tietoa kampanjasta. Mitä enemmän allekirjoituksia saadaan, sitä suu-rempi vaikutus sillä on poliittiseen päätöksentekoon. Kaikkia jäseniä ja yhdistyksiä tarvitaan nimien ke-ruuseen!

Lisätiedot ja adressitilaukset: Luonto-Liitto, 09- 684 4420 tai pro-jektikoordinaattori Marjo Kuisma p. 050-593 0796, [email protected]

Metsävetoomuskampanjassa ovat mukana Suomen luonnonsuojelu-liitto, Luonto-Liitto, BirdLife Suomi, Greenpeace, Maan ystävät ja Natur och Miljö. Kampanjan suojelijana toimii kirjailija Eeva Kilpi.

MARJO KUISMA

ALLEKIRJOITA METSÄVETOOMUS www.metsavetoomus.fi

METSÄVETOOMUS 2005 KÄYNNISTYI

Marraskuussa 2004 Bangkokissa kokoontui lähes 5 000 luonnon-suojelijaa kolmanteen maailman luonnon-suojelukongressiin.

Eri puolilta maailmaa tulleet jär-jestöjen edustajat, tiedemiehet, poliitikot, virkamiehet ja yritys-maailman edustajat keskustelivat luonnonsuojelun ajankohtaisista kysymyksistä. Koko kongressin tee-mana oli Ihmiset ja luonto - vain yksi maailma.

Tieto maailman tilasta ei ole lohdullinen. Lajien ja elinympä-ristöjen tuhoutuminen jatkuu. Bangkokissa julkistetussa vuoden 2004 uhanalaisten lajien punaises-sa listassa on 15 589 lajia. Maail-man linnuista on uhanalaisia 12 % ja nisäkkäistä 23 %. Biodiversi-teetin vähenemisen pysäyttäminen on haaste johon tarvitaan kaikkien toimia.

Maailman luonnonsuojeluliitto IUCNKongressin järjestäjä oli Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN, joka tunnetaan luonnonsuojelun asian-tuntijana kaikkialla maailmassa ja mm. kansallispuistoluokituksen yl-läpitäjänä sekä uhanalaisten lajien punaisesta listasta. Suomen luon-nonsuojeluliitto oli yksi IUCN:n perustajajärjestöistä vuonnna 1948.

Nykyään järjestössä on jäsenenä yli 80 valtiota yli 100 kansallista viran-omaista tai laitosta ja yli 800 kan-sallista tai kansainvälistä luonnon-suojelujärjestöä. Ja IUCN jatkaa kasvamistaan sekä vahvistumistaan. Suomesta jäseninä ovat SLL:n lisäk-si valtio, Metsästäjien keskusliitto, Natur och Miljö ja WWF.

Laajan ja monipuolisen jäsen-kenttänsä ja yli 10 000 henkilön asiantuntijaverkostonsa ansiosta IUCN:llä on erikoisasema luonnon-

suojelussa. Monet kansainväli-set ympäristösopimukset ovat lähtöisin IUCN:n piirissä teh-dystä valmistelusta.

Kongressin yhteydessä järjestettiin myös IUCN:n jä-senkokous, jossa vahvistettiin toimintalinjaukset vuosille 2005-2008, tehtiin yli 100 jä-senaloitetta, valittiin liittoa johtavan neuvoston jäsenet ja asiantuntijakomissioiden puheenjohtajat. Koko IUCN:n uudeksi puheenjohtajak-si äänestettiin Etelä-Afrikan entinen ympäristöministeri Valli Moosa.

Monimuotoisuus Euroopassa ja kehitysmaissa”Luonnonsuojelu on kaikkien asia. Meidän tulee tehdä luon-nonsuojelu osaksi kaikkea toi-mintaamme ja itseämme” uu-si puheenjohtaja Valli Moosa julisti.

IUCN-Eurooppa esitteli Bangkokissa 2010-kampaan-

jaansa (Countdown 2010), jossa Luonnonsuojeluliittokin on mu-kana. EU:n valtioiden päämiehet ja koko Euroopan ympäristömi-nisterit ovat allekirjoittaneet si-toumuksen biodiversiteetin hä-viämisen pysäyttämiseksi vuoteen 2010 mennessä.

2010 -kampanjalla pidetään huolta siitä, että ministerit muista-vat sitoumuksensa ja myös toimivat sen mukaisesti.

Maailman luonnonsuojelijat:Ihmiset ja luonto — vain yksi maailma

Metsävetoomus 205 -kampanjan suojelija Eeva Kilpi allekirjoitti vetoomuksen ensimmäisenä. Oikealla liiton uusi viestintäpäällikkö Matti Nieminen.

Luonnonsuojelun merkitys köy-hyyden vähentämisessä oli yksi keskusteluja kokoava teema. Köy-hyyden vähentäminen on jokaisen vastuulla maailmassa, jossa lähes vii-dennes ihmisistä elää äärimmäisessä köyhyydessä.

Köyhät ovat myös kaikista riip-puvaisempia elinympäristöjen

terveydestä. Luonnonsuojelu on köyhyyden kestävän vähentämisen edellytys. Samalla luonnonsuo-jelun tulee ottaa vastuuta omista käytännöistään. Suomessa osallis-tumiskäytännöt luonnonsuojelu-alueiden perustamisessa ovat toi-mineet jo pitkään, mutta erityisesti kehitysmaissa luonnonsuojelun

JUSS

I PES

OLA

TIM

O K

URO

NEN

Suojelumetsien määrää nostettava

JUSS

I PES

OLA


Luonnonsuojeluliitossa on valmis-teltu Vaikuttavat energiavalinnat -koulutusmateriaali, jossa käydään läpi kuluttajan mahdollisuuksia energiantuotannon ympäristöhait-tojen vähentämiseen.

Kuvien ja tausta-aineiston avul-la voi tutustua ympäristömerkityn sähkön ideaan ja energiantuotan-

non erilaisiin ympäristöhaittoihin. Lisäksi saatavilla on koulutusme-todiaineistoa niitä varten, jotka käyttävät materiaalia opetuksessa. Aineistokokonaisuus on vapaas-ti ladattavissa www.ekoenergia.info -sivuilta.

EU:n SAVE Energy Labels -han-ke sekä kauppa- ja teollisuusminis-

teriö ovat tukeneet materiaalin tuottamista.

Hankkeen taustaaKolme neljäsosaa Suomessa käyte-tystä energiasta on peräisin uusiutu-mattomista, pääasiassa ulkomaisista lähteistä. Ympäristövaikutukset eivät aina näy siellä, missä energiaa käy-

Ekoenergiasta opetuspaketti

Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa

APURAHOJA

Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa käyttörahastosta apurahoja luonnon- ja ympäristönsuojelua edistävään tutkimustyöhön, julkaisu-toimintaan, luonnonharrastustoimintaan, luontoa lähellä olevaan tai-teelliseen ja kirjalliseen toimintaan sekä luonnonkuvaukseen. Jaettavana summa on noin 10 000 euroa.

Lisäksi jaetaan Rafael Kuusakosken muistorahastosta apurahoja

Itämeren suojelua ja Suomenlahden saariston lintujen suojelua edis-täviin hankkeisiin, tieteellisiin tutkimuksiin ja koulutukseen. Jaettava summa on noin 15 000 euroa.

Apurahoja haetaan Säätiön hallitukselle osoitetulla vapaamuotoisel-la hakemuksella, josta käy ilmi anottavan apurahan suuruus ja käyttö-kohde. Hakemukseen tulee liittää tutkimussuunnitelma, suunnitelma taiteellisesta työstä tai hankkeen toteuttamisesta, varojen käyttösuunni-telma, hakijan ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta ja selvitys muista haettavista apurahoista.

Kirjalliset hakemukset lähetetään osoitteella: Suomen Luonnonsuo-jelun Säätiön asiamies, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki ja niiden tulee olla perillä 28.02.2005 klo 12.00 mennessä. Huom! Hakemuksia ei voi lähettää faksilla tai sähköpostitse.

Uutena rahoitusmuotona Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Itä-merirahastosta jaetaan avustuksia Itämeren tilan äkillisiä muutoksia ja vahinkoja ennalta ehkäisevään työhön, tutkimukseen ja toimintaan, ta-pahtuneiden vahinkojen torjuntaan ja puhdistustöihin sekä kansalaisjärjestö-jen Itämeriyhteistyöhön ilman erityistä määräaikaa.

Hakemukset, jotka saapuvat 28.2.2005 klo 12.00 mennessä, käsitel-lään ja päätös avustusten saajista teh-dään Säätiön kevätkokouksessa huhti-kuussa 2005.

Lisätiedot: asiamies Tarja Ketola, puh. 09-228 08 211, gsm 040-527 5212, e-mail: [email protected] ja www.luonnonsuoje-lunsaatio.fi.

Suomen Luonnonsuojelun Säätiön hallitus

Vuosi 2004 oli vaikeiden ratkaisujen aikaa liiton ajauduttua pari vuotta aiemmin talousvaikeuksiin. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n postimyyntitoiminnan aihe-uttamat tappiot pakottivat syksyllä 2003 käynnistämään yt-neuvottelut hallintomenojen karsimiseksi. Suu-rin osa leikkauksista toteutettiin vuo-den 2004 aikana, mikä aiheutti mel-koisia paineita liiton päivittäisen toi-minnan pyörittämisen kannalta.

Vaikeuksista kuitenkin selvittiin. Tästä erityiskiitos liiton työntekijöil-le ja aktiiveille, jotka jaksoivat hoi-taa tehtävänsä ja jatkaa luonnon-suojelutyötä hankalista olosuhteista huolimatta.

Toiminnan kannalta keskeises-sä asemassa säilyi metsien- ja uhan-alaisten lajien suojelu. Metsähalli-tuksen kanssa käydyt neuvottelut Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelusta etenivät tuskallisen hi-taasti. Koko päivän kestäneitä koko-uksia järjestettiin vuoden aikana yli 50! Tämä osoittaa kuinka vaikeata yhteisymmärryksen saavuttaminen metsäsektorilla yhä on.

Vesiensuojelun puolella paino-piste oli vesipolitiikan puitedirek-tiivin valmisteluissa. Aiheesta jul-kaistiin kattava liite kesän jälkeen il-mestyneessä Luonnonsuojelija-leh-dessä. Lisäksi liitossa käynnistettiin työntekijöille ja luottamushenkilöil-le suunnattu koulutus valmiuksien luomiseksi vesilain uudistamisesta.

Ympäristönsuojeluaiheista kes-keisiä olivat luonnonvarojen ku-lutuksesta kumpuavat kysymykset,

kuten jätepolitiikka ja ekologinen verouudistus, joista liiton edustajat olivat toistuvasti kuultavina mm. eduskunnassa ja kestävän kehityk-sen toimikunnassa. Luonnonvaro-jen käytöstä käynnistyi myös laaja tutkimushanke, johon saatiin rahoi-tus ympäristö- ja liikenneministeri-öistä sekä useista liikelaitoksista.

Ilmasto- ja energiapoliittisen toiminnan osalta huolta aiheutti-vat etenkin Suomen energianku-lutuksen ja hiilidioksidipäästöjen kasvu. Tämä oli täydessä ristiriidas-sa Kioton ilmastosopimuksen ja viidennen ydinvoimalan rakenta-mispäätöksen yhteydessä tehtyjen periaatepäätösten kanssa, joiden mukaan kasvihuonepäästöjä tulisi päinvastoin leikata.

Järjestötoiminnan kannalta kär-kitapahtumia oli toukokuussa Sa-vonlinnan Varparannalla järjestetty liittokokous, jossa päätettiin sääntö-muutoksista ja valittiin liittovaltuus-ton uudeksi puheenjohtajaksi Pertti Siilahti. Liiton jäsenmäärän osalta saavutettiin sikäli myönteinen tulos, että pitkään jatkunut lasku saatiin likipitäen pysäytettyä. Tätä ei olisi saavutettu ilman paikallisyhdistys-ten merkittävää panosta uusien jäsenten hankkimiseksi. Lämmin kiitos siitä kaikille jäsenhankintaan osallistuneille aktiiveille.

Marraskuussa järjestetyssä syys-valtuuston kokouksessa valittiin puolestaan liittohallituksen uusi puheenjohtaja. Valituksi tuli halli-tuksen pitkäaikainen jäsen ja Luon-to-Liiton entinen puheenjohtaja FT Heikki Susiluoma. Hän luotsaa liit-toa seuraavat kolme vuotta.

EERO YRJÖ-KOSKINENtoiminnanjohtaja

Vaikea vuosi päättyi hyvinnykyisenkin maineen rasitteena on siirtomaavallan aikaiset käy-tännöt, joihin kuului paikallisvä-estöjen pakkosiirtoja ja alueiden aitaamista piikkilangoin ja pai-kallisen köyhyyden edistäminen. Bangkokissa keskusteltiin myös luonnonsuojelun oman historian selvittämisestä ja luonnonsuojelu-alueiden sosiaalisten vaikutusten arvioinnnista.

IUCN ja yrityksetYritysten roolia luonnonsuoje-lussa käsiteltiin lukuisissa semi-naareissa ja keskusteluissa. Kon-gressiin osallistui runsaasti myös yritysten edustajia ja IUCN on korostanut yritysten roolia biodi-versiteetin suojelussa. Myös kon-gressin kuluista suuri osa katettiin yrityssponsorien avulla. Kiivasta keskustelua käytiin siitä, miten ja kenen ehdoilla yhteistyö sujuu.

Luonnonsuojelu vaatii glo-baalisti vahvoja toimijoita. Kon-gressin menestys ja kasvava jä-senmäärä kuvaavat IUCN:n mer-kityksen kasvua. Mutta se ei ole vielä riittävää. ”Maailman luon-nonsuojeluliitosta on tehtävä yhtä tunnettu ja kuunneltu kuin mitä Maailman kauppajärjestö WTO on”, puheenjohtaja Moosa asetti tavoitteekseen.

HANNA MATINPUROkv.asioiden päällikkö

tetään. Energiankulutuksesta esi-tellään mielellään kasvavia käyriä, koska kasvun on katsottu lisäävän hyvinvointia. Asian toinen puoli on, että sekä päästöt että ympäris-tön mekaaninen rasitus lisääntyvät nekin.

Myös energiansäästön voidaan katsoa lisäävän taloudellista toime-liaisuutta, mutta ympäristöä säästä-en. Lisäksi tulee pyrkiä uusiutumat-tomien energianlähteiden korvaa-miseen uusiutuvilla, mikä sekin luo hyvinvointia ja työpaikkoja.

Nykyistä huomattavasti tehok-kaampi säästäminen on edellytys sille, että energiajärjestelmä voisi jossain vaiheessa perustua uusiutu-viin lähteisiin. Euroopan komissio on laskenut, että energian loppu-kulutus on EU:ssa nyt 20 prosent-tia suurempi kuin puhtaasti talou-dellisilla syillä olisi perusteltavissa. Suomi päättää vuonna 2005 uudes-ta ilmastostrategiasta. Sen toimen-pidepakkiin uusiutuvan energian ja energiansäästön tulisi kuulua olennaisena osana. Lisäksi ener-giayhtiöiden tulisi keskittyä enem-män energiaa säästävän tekniikan myymiseen sähköä kuluttavien lait-teiden kauppaamisen sijaan.

Päivitettävä materiaali keskusteluteemoillaKoska koulutusmateriaali julkais-taan vain internetissä, voidaan sitä päivittää tarpeen mukaan. Palautet-

ta voi antaa Luonnonsuojeluliiton ekoenergiavastaavalle. Opetuspake-tissa on runsaasti linkkejä lisätiedon lähteille. Taustaksi on tulossa myös argumentti- / vasta-argumenttilista. Lisäksi tarjotaan koulutustilanteita varten valmiita keskusteluteemoja taustatietoineen.

Esimerkiksi sähkön hinnasta voidaan keskustella seuraavaan johdannon avulla: Mitä sähkön hinta merkitsee koti-taloudelle tai yritykselle? Ympäristö-merkityn sähkön valinta on tekni-sesti helppo ympäristöteko, mutta painavatko ympäristösyyt tarpeeksi valittaessa sähkönmyyjää? Esimer-kiksi keskivertoperhe — kaksi ai-kuista ja kaksi lasta sadan neliön omakotitalossa — tuottaa asumi-sen ja autoilun kautta vuodessa yli 7500 kiloa hiilidioksidipäästöjä. Li-sänä tulevat radioaktiiviset jätteet ja muut päästöt ydinvoimatuotannon ketjusta, voimalaitostuhkat lämpö-voimalaitoksista, uraanin ja fossii-listen polttoaineiden kaivuun ja porauksen aiheuttama ympäristön tuhoutuminen jne. Miten ympä-ristöhaittoja voitaisiin tuoda näky-vämmiksi tavallisille kuluttajille ja yritysten sähkönostajille? Riittääkö se, että uuden lain mukaan ener-giayhtiöiden on toimitettava sähkö-laskun yhteydessä kuluttajille tieto niistä lähteistä, joista yhtiön myymä sähkö koostuu?

SIRKKA TEPPONEN

Lisätietoja:Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN: www.iucn.orgIUCN:n Euroopan toimisto: www.iucneurope.orgSuomen IUCN-työryhmä: www.ymparisto.fi/iucnKampanja biodiversiteetin pysäyt-tämiseksi vuoteen 2010 mennessä: www.countdown2010.net


Taulukko 2.Millaista tukea paikallisyhdistys toivoo liitolta?

V. 2004 % (n=114)

Materiaaleja, tietoa, ohjeita, vinkkejä 19

Koulutusta 13

Asiantuntijatukea 11

Taloudellista tukea 9

Toiveita liiton ”omalle toiminnalle” 7

Vierailua/tukea järjestötoimintaan 5

Yllättävää ehkä on, että 4H ja Martat nousevat yhteistyökump-paneina samalle viivalle kuin toiset paikallisyhdistykset (7 %). Paikal-lisyhdistysten keskinäisen yhteis-työn mahdollisuuksia voitaisiin avata mm. tiedonkulkua paran-tamalla. Riittävästi tietoa toisten paikallisyhdistysten toiminnasta ilmoitti saavansa vain 40 % yhdis-tyksistä, kun vastaava osuus oli kes-kustoimiston osalta 70 % ja piirien osalta peräti 85 %.

Yhdistys elää ihmisistäLuonnontuntemus on paikallisyh-distysten toiminnan kulmakivi. Rei-lusti yli puolet vastanneista ilmoitti sen vahvuudekseen. Myös lajitun-tijoita löytyy nisäkkäille, linnuille, kasveille, hyönteisille, sienille ja kaloillekin.

Ympäristönsuojelun asiantun-temusta yhdistyksissä on vähem-män. Vahvuutena sen mainitsi vain kahdeksan, vaikka yksittäisiä erikoisalojen asiantuntijoita löytyy-kin aina valtakunnallisiin tarpeisiin asti.

Yhdistys elää ihmisten varassa. Yhdistyksen toimintaa ja innosta-via aktiiveja mainitsi vahvuudek-seen vajaa neljännes yhdistyksistä. Toisaalta yli puolet yhdistyksistä on huolissaan aktiivien vähäisyydestä. Jäsenet siis rohkeasti mukaan toi-mintaan + yhdistys kyllä keksii jo-kaiselle käyttöä!

Toimijoiden ikääntyminen tuot-taa harmaita hiuksia yli puolessa yhdistyksistä. Valoakin onneksi pilkahtelee. Muutamassa yhdistyk-sessä podetaan jopa konkareiden puutetta. Puheenjohtajistakin kak-si kolmannesta on ollut toimessaan alle kuusi vuotta.

Niukka budjettiPaikallisyhdistysten osuus jäsenmak-susta on nyt noin viidesosa. Niukka enemmistö yhdistyksistä piti jäsen-maksun nykyjakoa oikeudenmukai-sena. Kosolti oli kuitenkin niitäkin yhdistyksiä – noin 40 % kyselyyn vastanneista – joiden mielestä jako on epäoikeudenmukainen. Useim-mat näistä ehdottivat paikallisyhdis-tysten osuuden korottamista.

Niukka budjetti rajoittaa mo-

Kentän ääni on ilmeisesti kanavaa jo kaivannutkin, sillä miltei kaksi kolmannesta yhdistyksistä vastasi. Ennätyksen teki Pohjois-Pohjan-maan piiri, jossa peräti neljä viides-tä yhdistyksestä urakoi lomakkeen lähetyskuntoon.

Vaikka tuloksissa riittää pures-keltavaa vielä pitkään, joitakin suuntaviivoja voidaan jo luonnos-tella.

Retkiä, talkoita, paikallista vaikuttamistaYhdistysten perustoiminnassa ei ole tapahtunut viime vuosina merkittä-viä muutoksia. Vuoden 2003 toi-minnan vertailuvuotena on 1997, jolloin Esa Konttinen selvitti yhdis-tysten toimintaa Jyväskylän yliopis-

tossa tekemäänsä tutkimukseen Ympäristökansalaisuuden kyläse-pät (Esa Konttinen ja SoPhi 1999). (Taulukko 1.)

Retket ovat yhä yhdistysten ylei-sin toimintamuoto, mutta talkoot ja erilaiset luontotapahtumat ovat vallanneet sijaa. Päätöksentekoon vaikuttaminen lausunnoilla, muis-tutuksilla ja valituksilla on pysynyt vakaana osana yhdistysten arkea. Retkien järjestämistä ja maankäyt-töön vaikuttamista pitivät myös useimmat yhdistykset tärkeimpinä toimintamuotoinaan.

Julkiset kannanotot ja vetoo-mukset ovat vähentyneet selvästi vuodesta 1997, jonkin verran myös selvitysten tekeminen.

Yhdistysten kurssi- ja tapahtu-matarjotin on todella monipuo-linen: luontokuvausta, vaihto- ja kierrätystoria, kasvisruokakurssia, oopperaa, soutukilpailua, eläin-ten asuntomessuja, luontokerhoa, suurpetoleiriä...

Kunnat tärkeimpiä yhteistyötahojaYhdistykset tekevät yhteistyötä hyvin monien tahojen kanssa. Tärkeimpiä yhteistyötahoja ovat kunnat, useim-miten ympäristö- ja kaavoitustoimi. Kunnan mainitsi yli puolet vastan-neista. Kolmen kärkeen mahtuvat lisäksi luonnonsuojelupiirit ja muut luontojärjestöt.

Yhteistyötä tehdään melko pal-jon myös ympäristökeskuksen, Met-sähallituksen luontopalveluiden ja asukasyhdistysten kanssa. Useam-man kerran mainittuihin kumppa-neihin kuuluvat myös metsästys- ja kalastusseurat, koulut ja oppilai-tokset sekä seurakunnat. Yritykset ilmoitti tärkeiksi yhteistyötahoiksi vain kaksi yhdistystä.

Kentältä kuuluuKatsaus yhdistyskyselyn tuloksiin

Taulukko 1.Paikallisyhdistysten toiminta

V.1997% (n=141)

V.2004% (n=114)

Järjesti retkiä (1-49 kpl. keskim. 3 ret-keä/v.)

87 78

Laati lausunnon, muistutuksen, valituksen (1-kymmeniä; yleensä 1-4) 74 74

Järjesti talkoita ja/tai luontotapahtumia (1-20 kpl, yleensä 1-3/v)

55 68

Järjesti luentoja/tai keskustelu-tilaisuuksia (1-10 kpl, yleensä 1/v)

52 58

Laati kannanoton julkisessa tiedotusvälineessä (1-20, yleensä 1-2) 50 37

Teki selvityksiä 23 15

Keräsi nimiä vetoomukseen 14 4

Järjesti mielenosoituksen tai osallistui siihen 4 4

Taulukko 3.Millaista tukea paikallisyhdistys toivoo luonnonsuojelupiiriltä?

V. 2003 % (n=114)

Yhteydenpito ja yhteistyö 11

Materiaaleja, tietoa, ohjeita, vinkkejä 10

Konkreettista työpanosta 7

Asiantuntija-apua/taloudellista tukea 5

Vierailua tai henk.koht. yhteydenottoa 4

Koulutusta/maakunnallista edunvavontaa 4

Liiton järjestövaliokunta kartoitti keväällä 2004 paikallisyhdistysten toimintaa kyselyllä. Tavoitteena oli paitsi luodata yhdistysten toimintaa ja tilannetta, myös etsiä keinoja vastata tulevaisuudessa paremmin paikallisyhdistysten tarpeisiin niin piireissä kuin liitossakin

Jäsenilta Turun Ruissalossa

MER

VI O

IKO

INEN

nen yhdistyksen toimintaa. Kol-mannes vastanneista arvioi hyviä ideoita jäävän toteuttamatta raha-pulan vuoksi.

Suuri osa yhdistyksistä, peräti neljä viidestä, hankkiikin lisärahoi-tusta eri tavoilla. Noin puolet myy joko omia tai toisten tuotteita: lin-nunpönttöjä, joulukuusia, kortte-

ja, kalentereita, paitoja ja pinssejä. Toiseksi tärkein lisävarojen lähde ovat pääasiassa kuntien myöntämät avustukset.

Työ on kolmannella sijalla, mer-kittävimpänä perinnebiotooppien hoito. Työsarkaan sisältyy kuitenkin monenmoista kasvillisuuskartoituk-sista kirjoittamiseen ja linnunpönt-töjen puhdistuksesta siivoamiseen. Varoja saadaan myös toiminnan tuotoista, kuten retkistä, leireistä ja kursseista. Arpajaisiakin muuta-mat yhdistykset järjestävät.

Tukea kaivataanSelvä enemmistö yhdistyksistä toi-voo liitolta tukea toiminnalleen, piiriltä noin puolet. (Taulukot 2 ja 3.)

Liitolta useimmat toivoivat lii-tolta materiaaleja, tietoa, ohjeita ja vinkkejä: näyttelymateriaalia, julisteita, esitteitä, materiaalia

lapsille ja nuorille, tietopaketteja, toimintaohjeita ongelmatilantei-siin ja valituspohjia.

Koulutustarpeita muutamat täs-mensivätkin, mm. yhdistystoimin-taan, kaavoitukseen ja viestintään liittyen. Asiantuntija-apua kaivat-tiin pääasiassa lainsäädäntöön ja kaavoitukseen liittyvissä asioissa. Taloudellinen tuki on tervetullut-ta niin liitolta kuin piiriltäkin.

Yhdistykset esittivät toiveita myös liiton ja piirin ”omalle toi-minnalle” tai mukaantuloa paikalli-siin kannanottoihin. Moni yhdistys odottaa liiton ja piirin edustajien jalkautuvan kentälle.

Tärkeimmät toiveet piireille voi listata neljään yyhyn: yhteydenpito, yhteistyö, yhdistysvierailut ja yhte-ystiedot, kuten luennoitsijapankki. Piiriltä tai piirin työntekijältä odo-tetaan myös konkreettista työpa-nosta sekä asiantuntija-apua.

Yli puolet vastanneista pitää myös yhdistysten puheenjohtaji-en ja sihteereiden valtakunnallista koulutusta ja tapaamisia tarpeelli-sina.

Ja sitten toimeksiKyselyn tuloksista on tarkoitus ottaa vaarin. Yhdistysten tilaisuuksissa vie-railtiin loppuvuodesta vilkkaasti ja tavoitteena on pitää tahtia yllä kulu-vanakin vuonna. Järjestökoulutuk-sen materiaali uudistetaan kevääl-lä, ja muita tukitoimia pohditaan yhdessä piirien kanssa. Perusteelli-sempi kooste kyselyn tuloksista toi-mitetaan paikallisyhdistyksille alku-vuodesta.

TUIRE LAURINOLLITARJA KETOLA


Aihe löytyi arkisesti: metsä on maa-laispitäjässä monia lähellä, ja onhan se jatkuvasti tämänkin lehden ai-heena. Ja tänä vuonna metsien suo-jeluponnistukset jatkuvat. Päätök-set syntyvät kokouspöydissä, mutta niiden perustaksi tarvitaan paljon rivikansalaisten tukea. Metsään esi-merkiksi piirustuskisan muodossa paneutunut voi joskus isompana si-tä suojella.

”Hienoa, että töitä tuli näin pal-jon. Tuomariston tehtävä ei ollut helppo, mutta sarjojen voittajat valittiin kuitenkin yksimielisesti”, kertoo idean äiti Mari Larikka ym-päristönsuojeluyhdistyksestä.

Tuomaristoon kuului kaksi ku-vataiteen ammattilaista, yhdistyksen edustaja ja metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja. Kussakin kol-messa sarjassa jaettiin neljä metsä-

aiheista palkintoa, lisäksi palkittiin tusina arvalla.

Runsasta osanottoa selittää kil-pailun hyvä suunnittelu ja huolelli-nen toteutus. Tieto meni kaikkiin kouluihin ja päiväkoteihin ja niistä edelleen koteihin.

Kaikki työt laitettiin luvatusti muutamaksi viikoksi näytteille. Ti-laa järjestyi pääkirjastosta, kahden pankin sekä kelan konttorin seinil-tä ja ikkunoilta. Kela on tunnetusti tarkka julkisuuskuvastaan ja infor-maatiostaan. Niinpä Lempäälän konttori ensin epäröi ikkunoitten-sa antamista ympäristöyhdistyksen tarkoituksiin. Kysyjiä kuulemma on vuosien mittaan ollut paljon. Yksitotisten ikkunoiden muututtua kuviksi salaperäisestä metsästä hen-kilökunta oli tyytyväinen toimiston vetovoiman lisäykseen.

Ympäristönsuojeluyhdistyksen piirustuskilpailu oli osana Lempää-län lastenkulttuurin vuotta.

Yhdistyksessä on jäseniä vähän yli sata, joten valtaosa piirustaneis-ta oli ei-jäseniä. Kilpailulla oli kaksi tarkoitusta: lisätä yleistä kiinnostus-ta ympäristönsuojeluun ja kertoa, että paikkakunnalla on yhdistys ja ihmisiä asian päällä.

Yhdistyksen puheenjohtajana allekirjoittanut on sitä mieltä, että ympäristöväen asiana on tiukan vai-kuttamisen ohella tarjottava myös yleisöön menevää tietoa ja toimin-taa. Sitä kautta voi saada tärkeää hyväksyntää ja uusia jäseniä.

ANTERO KORHONEN

Salaperäinen metsä innostiLempäälän lapsia piirtämään

Lempäälän ympäristöyhdistyksen järjestämä piirustuskisa innosti 450 eka- ja tokaluokkalaista taiteilemaan.

Piirustuskisan palkintojenjako oli joka tavoin värikästä. Takana vasemmalla idean keksinyt Mari Larikka.

Seuraa miltä kevät näyttää ulkona luonnossa, toreilla, rannoilla tai puistoissa, ja osallistu samalla arvokkaan tutkimuksen tekemiseen.

Kevätseurantaa on tehty vuosittain 1960-luvun alusta lähtien. Tutkimuk-sen avulla pystytään vertailemaan kevään alkamista ja edistymistä eri vuosina. Tietoja voidaan hyödyntää esimerkiksi ilmastonmuutoksen tut-kimisessa.

Jokainen voi osallistua kevät-seurantatutkimukseen omalla ko-tipaikkakunnallaan täyttämällä ke-vätseurantalomakkeen. Seuranta perustuu kevään ensihavaintoihin luonnossa. Mukana on helppoja, lähes kaikille tuttuja lajeja, kuten siili tai leskenlehti tai vaativampia kuten tuulihaukka. Lajilistaa kan-nattaa kokeilla täyttää, vaikka ei tuntisikaan itseään miksikään laji-guruksi, tavoitteeksi voi ottaa vaik-ka muutamaan itselle ennalta tun-temattoman lajin tunnistamisen. Yksittäinenkin havainto on tärkeä. Palauta lomake, vaikka siinä olisi

vain muutama merkintä.Seurattavista lajeista kirjataan

ensihavaintojen päivämäärä; kas-veista ensimmäinen kukintahavain-to ja eläimistä ensimmäinen havain-to liikkeelläolosta. Tämän vuoden kevätseurantapäivät ovat seuraavina viikonloppuina: 19.–20.3., 2.–3.4., 16.–17.4., 30.4 –1.5., 14.5.–15.5. ja 28.5.–29.5. Havainnointia ei tarvit-se kuitenkaan rajoittaa vain noihin päivämääriin, vaan kaikki kevään mittaan tehdyt havainnot ovat ter-vetulleita.

Urbaaneja havaintoja kaupungin keväästäErikoisteemana tänä vuonna on ke-vään merkkien havainnointi kau-punkiympäristössä. Seurantaretkil-

lä kaupungissa voi perinteisen laji-listan lisäksi lomakkeeseen merkitä omia urbaaneja havaintojaan. Mil-laisia kevään merkkejä erityisesti kaupungissa on? Milloin krookuk-set ja tulppaanit puhkeavat kuk-kaan? Entä milloin kaupungin ih-miset heräävät kevääseen? Bongaa ensimmäinen skeittari tai se hetki, kun kahvilan terassi aukeni. Mil-loin aurinko alkoi lämmittää kasvo-ja? Urbaanin kevätseurannan avulla halutaan rohkaista ihmisiä tutustu-maan oman elinympäristönsä kautta kaupungin ja luonnon väliseen suh-teeseen, rennosti ja kevätpäivistä sa-malla nautiskellen.

Kevätseuranta toteutetaan Yleis-radion Aamu-tv:n kanssa, ja kevät-seurantapäivien havaintoja voi

raportoida myös suoraan YLE:n kevätseurantasivuille (www.yle.fi/aamutv/luonto). Auta tutkimuk-sessa ja palauta lomake 30.6.2005 mennessä. Lomakkeen palauttanei-den kesken arvotaan digikamera.

Lapsille oma KevättuuliLapsille on ihan oma kevätseuranta, nimeltään Kevättuuli, joka vie koko perheen kevätret-kille. Kevättuulilo-makkeita saa tilata Luonto-Liiton toi-mistolta tai sen voi printata Luonto-Lii-ton nettisivuilta. Lo-make ilmestyy myös Luonto-Liiton las-ten lehden Siepon (2/2005) välissä. Lasten lomakkeessa on 12 helppoa lajia, kuten leppäkerttu ja siili. To 30.6 men-nessä vastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Kaikkien lomakkeen palaut-taneiden nimet jul-kaistaan Siepossa.

Kysy lisää tai tilaa lomake!Lisätietoja kevätseu-

rannasta ja siihen liittyvistä retkistä sekä tulostettavan kevätseuranta- lo-makkeen löydät osoitteesta: www.luontoliitto.fi/kevatseuranta

Lomakkeita voit tilata osoittees-ta: Luonto-Liitto, Annankatu 26 A, 00100 Helsinki, puh. 09 684 4420, fax. 09 6844 4222

SATU TIHVERÄ

Luonto-Liiton kevätseuranta käynnistyy

AN

TERO

KO

RHO

NEN

LAU

RA M

AN

NIN

EN

JARI

NIS

KA

NEN

/LU

ON

TOK

UVA

T


Postimaksumaksettu.

Halutessasivoit tukea

Luonnonsuojelu-liittoa maksamallaitse postimaksun.

SuomenluonnonsuojeluliittoKotkankatu 9, 00510 Helsinki

VASTAUSLÄHETYSTunnus 5009174

00003 HELSINKI

Suomen luonnonsuojeluliitto ryJÄSENHANKINTATALKOOT

Haastan seuraavat henkilöt Suomen luonnonsuojeluliiton jäseniksi:

Nimi: Puhelin kotiin tai matkapuhelin:1.__________________________________ (___) ____________________2.__________________________________ (___) ____________________3.__________________________________ (___) ____________________4.__________________________________ (___) ____________________5.__________________________________ (___) ____________________

Lähettäkää minulle Luonnon poluilla Luonnon marjat ja hedelmät Pieni Seikkailukirja

Haastajan nimi:________________________________________________Osoite:________________________________________________________Postinumero ja toimipaikka:______________________________________

Mikäli haluat haastaa useampia kuin viisi henkilöä, kopioi tämä palvelukortti.

❏❏

❏

JÄSENHANKINTA-TALKOOT JATKUVAT v. 2005!

Kirjoita oheiseen palvelukorttiin sel-vällä käsialalla (mieluiten tekstaten) haastamiesi henkilöiden nimet ja joko kotipuhelinnumerot (suuntanu-mero mukaan) tai kännykkänumerot. Muista kuitenkin kysyä ensin lupa tuttavaltasi, sillä henkilörekisterilain 5§:n mukaan yhteystietoja ei saa antaa ilman henkilön suostumusta. Kirjoita myös oma osoitteesi, jotta voimme lähettää Sinulle korvauksen osallistumisesta talkoisiin:● Yhdestä haasteesta saat Norp-pa-aiheisen hihamerkin (arvo 3 euroa).● Kolmesta haasteesta saat lisäksi valita jonkin seuraavista oppaista:

Luonnon poluilla, Luonnon marjat ja hedelmät värikuvina tai Pieni Seik-kailukirja (kunkin arvo 11,50 euroa). Muista ruksata viereiseen palvelu-korttiin, minkä oppaan haluat!● Viidestä tai useammasta haas-teesta saat lisäksi perinteisen luon-toaiheisen seinäkalenterin (arvo 12 euroa).

Eli jos haastat viisi tai useamman, saat hihamerkit, oppaan ja seinä-kalenterin. Saadaksesi palkinnon, haastamasi henkilön ei tarvitse välttämättä liittyä jäseneksi. Riittää, kun nimi ja puhelinnumero toimivat eli saamme vietyä haasteesi perille. Emme lähde nimien perusteella ha-kemaan puhelinnumeroita, mikäli ne ovat virheellisiä. Haastettavan henki-lön tulee myös muistaa Sinut.

Kaikki uudet jäsenet saavat ho-peisen jäsenmerkin (arvo 6 euroa).

KUNNIAMAININNAT (kasvu 1-9 uutta jäsentä)

Kiuruveden luonnonystävät (+9)Vantaan ympäristöyhdistys (+9)Kiiminkien luonnonsuojeluyhdistys (+8)Tornion luonnonsuojeluyhdistys (+8)Kirkkonummen ympäristöyhdistys (+7)Kuusamon luonnonystävät (+7)Kokkolanseudun luonto (+6)Laukaan luonnonystävät (+6)Pirkkalan ympäristöyhdistys (+6)Kempeleen-Oulunsalon lsy (+5)Mynämäen-Mietoisten lsy (+5)Haukiputaan luonnonsuojeluyhdistys (+4)Kajaanin Seudun Luonto (+4)Nokian Luonto (+4)Pyhtään Luonto (+4)Akaan ympäristöyhdistys (+3)Hangon ympäristöyhdistys (+3)Iin luonnonsuojeluyhdistys (+3)Järvi-Kymen Luonto (+3)Lakeuden Luonto (+3)Nilsiän luonnonsuojeluyhdistys (+3)Nousiaisten seudun lsy.(+3)Paraisten luonnonsuojeluyhdistys (+3)Pyhäjokialueen luonnonsuojeluyhdistys (+3)Saarijärven seudun luonnonystävät (+3)Ähtärinjärven luontoyhdistys (+3)Askolan luonnonystävät (+2)Kaakkoisen Keski-Suomen lsy (+2)Kangasalan luonnonsuojeluyhdistys(+2)Kurun ympäristöyhdistys (+2)Kyrön Luonto (+2)Kyrön seudun luonnonsuojeluyhdistys (+2)Lempäälän ympäristönsuojeluyhdistys (+2)Paltamon Luonto (+2)Rauman seudun luonnonystävät (+2)Suupohjan ympäristöseura (+2)Vaasan ympäristöyhdistys (+2)Harjavallan seudun ympäristöyhdistys (+1)Kauniaisten ympäristöyhdistys (+1)Keravan ympäristöyhdistys (+1)Kolarin Luonto (+1)Lohjan seudun ympäristöyhdistys (+1)Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys (+1)Nastolan luonnonsuojeluyhdistys (+1)Perhojokilaakson Luonto (+1)Petäjäveden Luonto (+1)Pohjois-Suomenselän lsy. (+1)Siilinjärven luonnonsuojeluyhdistys (+1)Taivalkosken Luonto (+1)Tohmajärven-Värtsilän luonnonystävät (+1)Vuolijoen luonnonsuojeluyhdistys (+1)

Lämpimät onnittelut ja kiitokset ak-tiivisuudesta jäsenhankinnassa!

Neljä piiriä ja kolmannes paikallisyhdistyksistä kasvuun Uusia jäseniä liittoon saatiin viime vuonna lähes 3000. Se ei aivan riittänyt saamaan kokonaisjäsenmäärää kasvuun. Jäsenmäärän laskuvauhti kuitenkin taittui ja oli vain 0,6% (180 jäsentä), kun vuonna 2003 lasku oli 3,9% (1156 jäsentä). Maksaneita jä-seniä vuoden 2004 marraskuun lopussa oli 28 041.

Luonnonsuojeluliiton jäsenmäärä on nyt 32 283 jäsentä, joista 26 709 on varsinaisia jäseniä, 1332 perhejäseniä ja 4242 nuoriso- eli Luonto-Liiton jäseniä.

Luonto-Liiton omien sääntöjen mukai-nen jäsenmäärä on 6 700 ja siihen luetaan kahden edellisen kalenterivuoden aikana jäsenmaksunsa maksaneet. Lisäksi Luonto-Liitolla on lasten kerhotoiminnan piirissä tuhansia lapsia, jotka eivät ole jäseniä.

Piireistä Pohjois-Karjala kasvoi enitenLuonnonsuojelupiireistä Pohjois-Karjala ylsi parhaaseen tulokseen — kasvu edelliseen vuoteen verrattuna oli 5,7%. Hienosti kas-vuun pääsivät myös Pohjois-Pohjanmaa (kas-vu 1,9%), Pirkanmaa (kasvu 1,3%) ja Kymen-laakso (kasvu 0,4%). Lämpimät onnittelut!

Yhdistykset talkoiden vauhdittajina Syksyllä 2003 käynnistyivät jäsenhankintal-koot, joissa kuka tahansa voi haastaa tuttavi-aan Luonnosuojeluliiton jäseniksi (kts. Tal-ko-ohjeet tämän sivun alareunasta). Osana talkoita aloitettiin viime vuonna myös yhdis-tysten välinen jäsenhankintakilpailu.

Tulokset saatiin vertaamalla vuoden 2003 ja 2004 virallisia jäsenmääriä. Kolmannes paikallisyhdistyksistä (62 kpl) kasvatti jä-

senmääräänsä edelliseen vuoteen verrattu-na. Lisäksi 23 yhdistystä onnistui pitämään sen edellisvuoden tasolla — hieno saavutus sekin!

Piirien työntekijöistä ja järjestöpäällikkö Tarja Ketolasta koostuva raati päätti, että kaikki jäsenmääräänsä kasvattaneet yhdis-tykset saavat kunniamaininnan ja vähin-tään kymmenellä jäsenellä jäsenmääräänsä kasvattaneet palkitaan. Palkintoina on Suo-men Luonto- ja Luonnonsuojelija -lehtien vuosikertoja lahjoitettavaksi vaikkapa kir-jastoihin.

Kuopio ja Joensuu voittajayhdistyksiäVoittajaksi yhdistysten välisessä kilpailussa tuli Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys, jonka jäsenmäärä nousi viime vuonna 30 henkilöl-lä. Onnittelut Kuopioon! Melkein yhtä hy-vään suoritukseen ylsivät Joensuun luonnon-ystävät (kasvu 29 henkilöä).

Jäsenhankintatalkoot jatkuvat myös vuon-na 2005, samoin yhdistysten välinen jäsen-hankintakilpailu. Yhdistykset voivat edelleen esitellä toimintaansa Luonnonsuojelijassa talkoojuttujen yhteydessä. Tässä numerossa esittäytyy Kiuruveden yhdistys. Tulkaa mu-kaan talkoisiin!

TARJA KETOLA

JÄSENHANKINTAKILPAILUN VOITTAJAYHDISTYKSET(suluissa jäsenmäärän kasvu)

Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys (+30)Joensuun luonnonystävät (+29)Tampereen ympäristönsuojeluyhd. (+23) Keski-Karjalan Luonto (+22)Oulun luonnonsuojeluyhdistys (+17)Outokummun luonnonsuojeluyhd. (+14)Pohjois-Kymen Luonto (13)Inarin luonnonystävät (+12)Keurusseudun luonnonystävät (+11)Ylöjärven luonnonsuojeluyhdistys (+11) Lappeenrannan luonnonsuojeluyhd. (+10)

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen väki eli tysyläiset retkellä Kintulammelle.

SARI

PO

UTI

AIN

EN


Suomen suurimmassa maitopitäjässä Pohjois-Savon Kiuruvedellä toimii pieni mutta aktiivinen Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys.

Tällä hetkellä yhdistyksessä on yli 70 jäsentä. Erityistä yhdistyksessä on sen jäsenten laaja ikä- ja ammattita-usta. Nykyiseen hallitukseen kuuluu jäseniä lukioikäisistä eläkeläisiin ja biologian opettajista pankkityönte-kijöihin. Yhdistyksen taivallus ei kui-tenkaan ole ollut helppoa mennei-den vuosien varrella, sillä aktiivisten perustamisvuosien jälkeen toiminta oli vaarassa lopahtaa kokonaan.

Yhdistys perustettiin vuonna1981 ja se toimi vuoteen 1993 saakka nimellä Kiuruveden luonnonsuo-jelijat, jonka jälkeen nimi vaihtui Kiuruveden luonnonystäviksi. Yksi perustajista oli luonnosta ja valoku-vauksesta kiinnostunut peruskou-lun opettaja Silveri Jussila. Hänen luotsaamanaan yhdistys toimi useita vuosia aktiivisesti.

Vähitellen aktiivisten yhdistys-läisten joukko kuitenkin vanheni ja entisten aktiivien poismuuton myötä pieni ryhmä väsähti 1990-luvun loppupuolella. Hallitukseen kaivattiin uutta voimaa - erityisesti toivottiin, että mukaan saataisiin nuoria jäseniä. Yhdistys eli hiljais-eloa noin viisi vuotta ja jäsenmäärä laski noin 40:een, mutta toiminta ei kuitenkaan missään vaiheessa la-kannut täysin.

Käänteentekevä luontokuvailtaVuonna 2002 Kiuruveden luonnon-ystävät päättivät, että yhdistystä ei saa päästää kuolemaan ja päättivät teh-dä asialle jotakin. Tarvittiin yhteistä ponnistelua ja muutama hyvä yh-

teensattumakin. Lokakuun lopussa 2002 järjestettiin Kiuruvedellä luon-tokuvailta Pohjois-Savon luonnon-suojelupiirin johdolla. Valokuvaajat Kai Jäderholm ja Kari Saukkonen näyttivät parhaita otoksiaan ja ker-toivat luontokuvaamisesta. Luonto-kuvaillan jälkeen pidettiin kokous, jossa koottiin uusi hallitus. Päivä oli varsin onnekas, sillä luontokuvailta oli kerännyt kokoon suuren joukon luonnonsuojelusta innostuneita ih-misiä, joiden joukossa oli myös usei-ta lukioikäisiä nuoria.

Uuteen hallitukseen saatiin mu-kaan myös muutama vanhempi yh-distysläinen sekä uudeksi puheen-johtajaksi Mannerheimin lastensuo-jeluliiton Kiuruveden yhdistyksessä vankkaa kokemusta hankkinut Su-sanna Rytkönen. Susannan van-hemmat Pirkko ja Olavi Rytkönen kannustivat tytärtään Kiuruveden luonnonsuojeluyhdistykseen mu-kaan ja ovat olleet merkittävä yh-distystä hengissä pitävä voima koko yhdistyksen historian ajan.

”Luontokuvailta oli positiivinen ja innostava kokemus paikalla olleil-le, ja nuoret saivat sysäyksen luon-nonsuojelutoimintaan”, pohtii Su-sanna Rytkönen luontokuvaillan nostattamaa innostusta. ”Nuoret halusivat tuoda omia kokemuksiaan ja tietojaan mukaan toimintaan ja heiltä saatiin ideoita nuoria kiin-nostavista toimintamuodoista”.

Lukiolaiset Inka Nykänen, Anna Nieminen ja Jenni Harmoinen ovat uutta sukupolvea, joka pyörittää hallituksessa järjestön toiminnan ydintä. Inka Nykänen on jatkanut ympäristöjärjestötyötä myös Poh-jois-Savon ympäristönsuojelupiirin hallituksessa. Inkan äiti Tuula Nykä-nen ja Jennin isä Paavo Harmoinen ovat myös yhdistyksessä mukana.

Innostunut hallitus johtaa joukkoa”Hallituksen ryhtiliike sai toimin-nan uudelleen jaloilleen”, kertoo

Rytkönen.”Hallitus suunnitteli ja päätti toiminnan jatkamisesta ja jo-kainen antoi oman osansa onnistu-misen eteen. Nuoret toivat uusia ide-oita ja innostusta ja vanhoilla jäsenil-lä oli kokemusta järjestötoiminnasta ja tietoa yhdistyksen perinteistä. Hal-litukseemme kuuluu eri ammatti-alojen edustajia, joilla on tietämystä esimerkiksi ympäristökasvatuksesta ja talousasioiden hoidosta”.

Uusin voimin alettiin hankkia lisää jäseniä ja järjestää toimintaa. Ensimmäiseksi tiedotettiin yleisöl-le ja jäsenille, että uusi hallitus on koottu ja yhdistys toimii taas täydel-lä teholla. Kiuruveden luonnonys-tävät järjestivät osin ilmaisia bussi-retkiä lähialueen luontokohteisiin. Bussimatkan aikana Susanna kertoi yhdistyksestä ja sen toiminnasta ja matkalla jaettiin tiedotusmateriaa-lia ja jäsenkaavakkeita. Retkillä jä-seniksi saatiin monia uusia ihmisiä ja toisaalta kuultiin toiveita yhdis-tyksen toimintamuodoista.

Retkeilyä ja tiedon jakamistaLuontoretket ovat yhdistyksen toi-minnan perusta. Useana keväänä on järjestetty retki Liminganlah-delle lintujen muuton aikaan. Iisal-men paikallisyhdistyksen kanssa ret-keiltiin Pörsämäen valkovuokkoleh-toon. Keväthankien aikaan on mat-kattu kauniille Tulponsuolle.

Vaikka retkikohteita on etsitty kauempaakin, tarjoaa Kiuruveden luonto monipuolisia luontoko-kemuksia. Itä-Suomen, Oulun ja Kuopion seutujen rajamailla sijait-seva Kiuruveden maalaiskaupungin luonto on monipuolista; metsiä, peltoja, järviä ja mäkiä. Alueella si-jaitsee useita lintujärviä ja esimer-kiksi Paljakanvuori on upea kohde luonnonystävälle.

Yhdistys on osallistunut pohjois-maiseen Luonnonkukkien päivään jo kahtena vuonna. Etenkin ensim-mäisenä vuonna lähijärven rannalle

järjestetty kukkaretki biologi Anne-li Pennasen johdolla oli menestys. Vuosittaisiin tapahtumiin on kuulu-nut myös linnunpönttöjen puhdis-tustalkoot lähiluonnossa, syksyiset lyhdetalkoot sekä lyhteiden myynti paikallisissa joulumyyjäisissä.

Luonto- ja ympäristöviikolla huhtikuussa 2004 yhdistys oli jaka-massa tietoa toiminnastaan paikka-kunnan kirjastossa.

Valokuvailtojakaan ei ole unoh-dettu, sillä vuoden 2003 kevät- ja syyskokousten yhteydessä yhdis-tys järjesti luontokuvaillat Seppo Ronkaisen suurpetotutkimuksen pohjalta. Ronkainen kertoi kuvien avulla susien ja karhujen elämästä niin elävästi, että osallistujista useat suunnistivat valokuvaillan jälkeen kirjastoon etsimään lisää susi- ja karhutietoa.

Viime vuosien aktiivinen toimin-ta on alkanut tuottaa tulosta, sillä kuluvan vuoden aikana yhdistys on saanut edelleen uusia jäseniä. Pie-nikin yhdistys voi olla varsin aktiivi-nen, kun mukana on jäseniä, joilla on tarpeeksi tahtoa olla toteutta-massa paikallistasolla luonnonsuo-jeluliiton ideologiaa.

Painopisteeksi perhetoiminta? Jatkossa Kiuruveden luonnonystä-vät haluaa painottaa toiminnassaan erityisesti perhetoimintaa. ”Näin saadaan osaltaan pidettyä yllä jatku-vuutta yhdistyksen toiminnassa ja siirrettyä luontotietoa jäsenille esi-merkiksi perheluontokerhon avul-la”, toteaa Rytkönen.

Perinteikkäitä luontoretkiä on myös tarkoitus jatkaa ja suunnit-teilla on yleisöluentoja. ”Pyrimme hakemaan uusiin toimintamuotoi-hin ideoita Pohjois-Savon piiristä. Haluaisimme oppia laajentamaan näkökulmaamme Luonnonsuoje-luliitosta ja saada tietoa siitä, mitä muuta voisimme retkien lisäksi teh-dä”, kertoo Rytkönen. ”Pohjois-Sa-

von piiriltä on saatu ideoita ja tu-kea mm. ensimmäiseen luontoku-vailtaan ja piiriläiset ovat käyneet yhdistyksemme vuosikokouksissa. Piiri on ollut tärkeä voimavara ja kannustaja yhdistyksemme työssä”, sanoo Rytkönen.

”Myös yhteistyö Iisalmen paikal-lisyhdistyksen kanssa on ollut erit-täin hedelmällistä. Yhteistyö toisen paikallisyhdistyksen kanssa auttaa pientä yhdistystä erityisesti siinä vai-heessa, kun toiminta uhkaa hiipua. Yhteiset retket ja asiantuntijoiden vaihto ovat olleet erittäin tärkeitä yhteistyön muotoja”, Rytkönen to-teaa.

”Rekisteri asiantuntijoista yhdis-tyksittäin auttaisikin kartoittamaan muiden yhdistysten asiantuntemus-ta ja vaihtamaan tietoja ja taitoja. Myös alueen asukkaiden paikallis-tuntemus on arvokasta ympäris-töyhdistyksille.” Rytkönen kehottaa-kin yhdistyksiä menemään piirien syys- ja kevätkokouksiin, sillä näin saadaan vaihdettua ideoita, asian-tuntemusta ja kokemuksia.

”Kiuruveden luonnonystävissä toimintani aikana olen kokenut paljon upeita hetkiä. Hienojen ret-kikokemusten ja Seppo Ronkaisen suurpetokuvaillan lisäksi päällim-mäisenä mielessä on hyvä ja läm-minhenkinen ydinporukka, joka kannustaa jatkamaan eteenpäin,” kiteyttää Rytkönen.

Ovatko Kiuruveden luonnon-suojelijat voineet vaikuttaa toimin-nallaan? ”Ainakin muutama ihmi-nen on varmasti kokenut hienoja luontokokemuksia. Vaikka ympä-ristöasenteet lähtevätkin mielestäni kotoa, luonnonsuojeluyhdistys voi auttaa luontotiedon siirtämisessa. Yhdistyksen avulla voi saada tietoa luontoretkikohteista ja kotiseudun luonnosta”, Rytkönen toteaa.

HANNELE AHPONEN

Kiuruveden luonnonystävien tarina:Maasta se pienikin ponnistaa

Nuutti Piippo pappansa Olavi Rytkösen kanssa retkieväitä syömässä Tulponsuon hiihtoretkellä.

SUSA

NN

A R

YTK

ÖN

EN


Peruspaketti:Tekstiosio (21 sivua)Kuvasarja (50 diaa + kuvatekstit)Kalvosarja (40 + 1 kalvoa)”Tee itse oma norppa” teko–ohje 30 cm pehmonorpalle”Veeti-kuutin vuosi” kuvitettu satu 3–10 -vuotiaille (6 sivua)

Peruspaketti on saatavilla CD-rom-pulla sekä ladattavissa kuvasarjaa lu-kuun ottamatta liiton nettisivuilta www.sll.fi (julkaistaan 15.2.).

4

4

4

4

4

Lisäksi on mahdollista lainata lähe-tyskuluja vastaan:

Julistesarja (5 kpl A2 kokoista lami-noitua julistetta)Pehmonorpat luonnollisessa koossa (emo + kuutti)

Norppakoulutuspakettia voi tiedus-tella lainaksi tai esiteltäväksi:Saimaan luonnonsuojelukeskusvs aluepäällikkö Raija Aura Katariinantori 653900 LAPPEENRANTApuh 05-4117 358, 050-5110 [email protected]

4

4

Saimaannorppa on yksi suomalaisen luonnonsuojelutyön symboleja ja Suomen luonnonsuojeluliiton tunnuseläin.

Saimaannorppa on aito suomalai-nen ja ”saimaalainen” laji, jota ei ta-vata missään muualla maailmassa. Se on yksi harvoja makean veden hyljelajeja ja yksi maailman uhan-alaisimmista hylkeistä. Kuten mo-net tietävät, kyseessä on viimeisen jääkauden jälkeisen jään sulamisen ja maankohoamisen seurauksena Saimaan altaaseen eristäytynyt re-likti- eli jäännelaji. Samaa alkuperää ovat sen lähisukulaiset laatokan- ja itämerennorppa.

Saimaannorppaa on metsästetty ja vuoteen 1948 asti siitä maksettiin jopa tapporahaa. Vuonna 1955 sai-maannorppa rauhoitettiin. Suo-jelutyö käynnistyi hitaasti ja 1960-1970 -luvuilla kanta laski edelleen. Vuonna 1979 perustettiin saimaan-hyljetyöryhmä ja 1980-luvulla käyn-nistyi tutkimustoiminta Joensuun yliopiston alaisuudessa. Tiedon ja kokemuksen määrä on vuosien

myötä kasvanut. Pitkäjänteinen ja monimuotoinen tutkimus- ja viran-omaistyö sekä vapaaehtoinen suoje-lu- ja valistustoiminta yhdessä ovat tuottaneet tulosta.

Uudistunut lainsäädäntö, EU:n tuomat velvoitteet sekä tietoon ja tutkimukseen perustuva moni-nainen suojelu- ja valistustyö ovat muokanneet asenteita ja näkyvät käytännön toimissa. Saimaannorp-pa otetaan nykyään huomioon eri-laisissa toiminnoissa, hankkeissa ja suunnitelmissa. Verkkokalastusra-joitukset tai Saimaan vedenpinnan vaihtelu ja juoksutusten suunnitte-lu ovat hyviä esimerkkejä käytän-nön suojelutoimista. Uhanalaisen lajin kannankehitys on saatu kään-tymään lievään nousuun.

Tieto ja valistus tärkeääNorpan ja sen elinympäristön, Sai-maan, suojelukysymykset ovat olleet Saimaan alueen luonnonsuojelupii-rien ja -yhdistysten keskeistä toimin-taa. Tiedonjako ja asennekasvatus ovat tärkeä työväline luonnonsuo-jelutyössä. Norppailloissa ja –retkil-lä on kuultu tarinoita ja nähty kuvia, mutta aina tahdotaan lisää. Alustuk-sia ja luentoja luonnosta ja erityisesti

Saimaannorppa sai oman koulutuspaketin

saimaannorpasta kysytään jatkuvasti. Tähän asti kuvia ja materiaalia on haalittu aina tilanteen mukaan eri tahoilta. Valmiin valistuspaketin tar-ve on ollut jatkuva.

Tietoa saimaannorpasta on yllin kyllin, mutta se on hajallaan eikä ole helposti esitettävässä muodossa. Nyt valmistunut valistuspaketti on

ensimmäinen laaja esitettävä ja lai-nattava kokonaisuus erilaisiin tar-peisiin ja tilanteisiin. Aineistoa löy-tyy pienimmille kuulijoille suunna-tusta sadusta tiukkaan asiatietoon, julistesarjaa esille laitettavaksi ja pehmonorpat katseenvangitsijoi-na ja houkuttimina.

Valistuspaketin kokoaminen pystyttiin toteuttamaan lahjoitus-varoin. Norpansuojeluun on lah-joitettu rahaa erilaisin keräyksin sekä vapaaehtoisin lahjoituksin. Viimeisen sysäyksen antoi lopulta eräs merkittävä yksittäinen lah-joittaja, jonka toiveena oli varojen käyttö nimenomaan valistustarkoi-tuksiin.

Viimeisin tieto ja taito käytössäEtelä-Karjalan luonnonsuojelupii-rin norppatyöryhmä käynnisti ide-oinnin valituspaketin muodoista ja keinoista syksyllä 2002. Työryh-mään kuuluvat aluepäällikkö Kaa-rina Tiainen, luokanopettaja Mar-jaana Närhi ja biologi Raija Aura. Lennokkaiden ideoiden, perusteel-lisen pohdinnan sekä olemassa ole-vien varojen puitteissa paketti alkoi muotoutua nykyisiin mittoihinsa.

Paketti on koottu tiiviissä yhteis-työssä Metsähallituksen ja Joensuun yliopiston norppatutkijoiden kans-sa. Myös norppa- ja luontokuvaajat ovat tarjonneet kuvansa projektin käyttöön veloituksetta. Mittavan ja monenlaisia taitoja vaativan raken-tamisen ja käytännön toteutuksen

on tehnyt Saimaan luonnonsuoje-lukeskuksen aluepäällikkö Kaarina Tiainen. Kaarinan taitavissa käsissä syntyivät upeat piirroskuvat ja peh-monorpat. Kirjalliset ja kuvalliset taidot yhdistyvät oikeaa tietoa ja-kavassa kuvitetussa sadussa ”Vee-ti kuutin vuosi”. Luonnollisessa koossa olevat pehmonorpat, emo ja kuutti, antavat todellisen kuvan saimaannorpan olemuksesta ja jäävät varmasti mieleen esityksen jälkeenkin.

Tietopainotteiset 21-sivuinen perusteksti, 50 dian kuva- ja 40 sivun kalvosarja esittelevät moni-puolisesti norppaa lajina, sen elin-ympäristöä, historiaa ja kannanke-hitystä, tutkimusta, uhkatekijöitä, suojelua ja tulevaisuutta sekä vink-kejä jokamiehen suojelutyöhön.

Tiedotustilaisuudet valmistu-neesta materiaalista pidettiin Lap-peenrannassa 17.11.2004 ja Hel-singissä 19.1.2005. Paketti sai heti erittäin myönteisen ja kiinnostu-neen vastaanoton. Kuvat, kalvot ja pehmonorpat ovat ilahduttaneet eteläkarjalaisia kouluja ja päiväko-teja ja kyselyjä riittää.

Valistuspaketti kehittyy edelleen tarpeen ja resurssien mukaan. Ide-oita jäi toteuttamatta, mutta mitään ei haudattu lopullisesti. Saimaan-norpan suojelussa ja sitä tukevassa valistustyössä ja asennekasvatukses-sa riittää työtä tulevaisuudessakin. Eläköön saimaannorppa ja tärkeä luonnonsuojelutyö!

RAIJA AURAVs. aluepäällikkö

Vertailua ihmisen ja saimaannorpan biologisista ominaisuuksista

Ihminen Saimaannorppa

3.5 Syntymäpaino (kg) 4-5

5 Paino 2 kk:n iässä (kg) 20

75 Aikuisen paino 60

180 Aikuisen pituus (cm) 135

120/80 Verenpaine (mmHg) 120/80

5 Verimäärä (I) 12

150 Hemoglobiini (g/l verta) 250

17 Syö kalaa/vuosi (kg) 1 000

2 Uintikilometrit/vuosi 10 000

KA

ARI

NA

TIA

INEN

NORPPAKOULUTUSMATERIAALI


LAHJA LUONNOLLE

Tilaa norppalogo kännykkääsi 2 eurolla numerosta 17223. Viesti: norppalogo. Toimii puhelimissa, joissa on gprs-toiminto.

Tai tee puhelinlahjoitus:0600 17110 (5 euroa)0600 17111 (10 euroa)Palvelun tuottaa Sonera.

Juha Taskinen: IDÄN IHMEITÄ - Jäänalaisia norppakuvia- Vienan Karjalan runokyliä ja vesistöreittejä- Laatokan luontoa

Luontokuvailta Turun YliopistollaCalonia1-Salissa, Vänrikinkatu 2, 1. krs 1.3.2005 klo 18.00-20.00, vapaa pääsy

Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri rywww.sll.fi/varsinais-suomi/Turun Ylioppilaskamerat ryorg.utu.fi/tyyala/ylioppilaskamerat/

Saimaannorppa aloittaa uuden perinteen Luonnonsuojeluliitos-sa. Liittohallitus päätti kokouk-sessaan 29.1., että liitolle valitaan vuosittain nimikkoeliölaji, jonka elämää seurataan tiivimmin.

Saimaannorppa sai kunnian ol-la ensimmäinen nimikkolaji. Ajatus tästä syntyi laajan saimaannorpasta kertovan valistus- ja koulutuspake-tin valmistuttua vuonna 2004 Ete-lä-Karjalan luonnonsuojelupiirin toimesta. Tarkoituksena on muis-tuttaa sympaattisen viiksekkään elämää uhkaavien ihmisen toimi-en vaikutuksista. Mutta ennen kaik-kea pyritään pitkin vuotta tuomaan esille norpan elinkiertoa tietoisku-jen, valistustoiminnan ja yleisötilai-

suuksien keinoin. Samalla voidaan kertoa siitä,

miten meistä jokainen voi omal-la toiminnallaan edistää saimaan-norpan elinympäristön säilymistä suotuisana tulevaisuudessakin. Saimaalla liikkuminen kesäisin ja talvisin, mökkeily, kalastus ja muu toiminta voi tapahtua myös rauhal-lisen rinnakkaiselon muodossa.

Jatkossa siis Luonnonsuojelu-liitolle valitaan vuosittain nimik-koeliölaji, jonka elämään ja elin-ympäristön käyttöön kohdistuvilla valinnoilla itse kukin voi osallistua monimuotoisen elämän säilyttämi-seen kotiseuduillaan.

PERTTI SIILAHTIliittovaltuuston puheenjohtaja

Suomen Vienan uusi maisema-alue esittäytyySuomussalmen Kuivajärven ja Hie-tajärven kylät ovat osa Vienan Karja-laa. Niiden ympärille vuonna 2004 perustettu maisema-alue on ensim-mäinen laatuaan Suomessa.

Suomussalmen ja Kuhmon itä-osissa ovat kohdanneet kainuulai-nen ja vienalainen kulttuuri luoden niin luonnon, rakentamisen kuin henkisen perinteen monimuotoi-suutta. Kyliä suojelevan maisema-alueen pohjoispuolella sijaitsee mel-ko laaja ja erämainen Murhisalon luonnonsuojelualue, jonka koostuu soidensuojelualueesta ja siihen liit-tyvistä vanhoista metsistä. Murhisalo on ollut ikiajat pienten vienalaisky-lien ja lähiseudun kainuulaiskylien nautinta-aluetta. Luonnon perin-teisestä käytöstä kertovat mm. van-hat ruununportaat eli pitkospuut,

puronvarsien niityt ja Murhijärven Saunasaaren vanhat eräsaunat, jot-ka yhä ovat myös ne rakentaneiden ihmisten sukujen käytössä.

Kuivajärven ja Hietajärven mai-sema-alueella ja Murhisalolla ta-pahtuu tulevana pääsiäisenä. Siellä mm hiihdetään 18. Vienan Hiihto ja vietetään kulttuuri-iltaa musiikin ja historian parissa. Hiihtoreitti on aivan erityinen: Hiihtäjät pääsevät käymään Vuokkijärven Kalmosaa-ressa aivan Suomen ja Venäjän ra-jalla. Murhisalo tarjoaa rauhaa ja hiljaisuutta. Hyvällä onnella hiihtä-jä yhyttää saukon tai ahman jäljet. Keväthanget ovat parhaimmillaan pääsiäisenä. Kuivajärvellä on mah-dollisuus majoittua sekä syödä ja saunoa.

RIITTA NYKÄNEN

OHJELMALankalauantaina 26.3. 2005 klo 16.00 Kuivajärven Tsasounan esittely ja rukoushetki

Ensimmäisenä pääsiäispäivänä 27.3.2005XVIII VIENAN HIIHTO klo 11:00 thteislähtö Domnan Pirtiltä Hiihdetään yhdessä väli Domnan Pirtti - Vuokkijärven Kalmosaari, jossa paikan esittely. Rajavyöhykkeeltä palattua on tauko- ja evästelypaikka Hietajärvellä. (Oma muki mukaan!) Hietajärveltä voi palata Domnan Pirtille (matka silloin n 15 km) tai jatkaa Murhijärven Saunasaareen, missä toinen taukopaikka ja mehu ja edelleen Domnan pirtille, jolloin matka n. 20 km. Umpihankihiihtoryhmä hiihtää omia reittejään ympä-ristöä tarkkaillen Kalmosaaressa käynnin jälkeen, matkaa noin 20 km. Hinnat: Aikuiset 10 euroa, lapset: alle 12 v. 5 euroa, alle kouluikäisiltä ei maksua

Klo 15:30 Lönnrotin reitit Kainuussa, fil. lis. Helinä RomppanenVienalaiskylien maisema-alue kuvin ja sanoin, suunnitelman laatija Suvi Tauriainen

Klo 18:00 Domnan Pirtillä IllanviettoEsitelmä: Toarie Huovisen arvoitus, fil. tri Heikki RytköläDiaesitys: Valokuvaaja Petri Karttimon uusia kuvia Kuivajärven ja Hie-tajärven kyliltä Musiikkia: Perinteentaitaja Jussi Huovinen ja mahdollisesti muita esiin-tyjiäRunsas iltateepöytä n 10 euroa aikuisilta, 5 euroa lapsilta.

Lisätietoja tapahtumasta: Matti Vainio 0400-295 794Majoitus, ruokailu, sauna, illanvietto: Suvi Tauriainen 040-595 4117Kuljetus Kajaanin rautatie- ja lentoasemilta: Veikko Heikkinen 040-722 5677Lapsiparkki (tiedustelu ja varaukset): Petri Mäkeläinen 0400-295 359

Käyttävätkö eläimet niille tehtyjä vihersiltoja? Mitä Stadiin eksyvälle city-karhulle tehdään? Miten ekologiset käytävät turvataan kaavoituksessa?

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaa

ELÄINTEN KULKUREITIT –seminaari

ke 6.4. klo 9.30-16.15 Luonnontieteellisessä museossa (Eläinmu-seo), Pohjoinen Rautatiekatu 13, Helsinki

Eläinten kulkureittejä käsitellään monipuolisesti tutkimuksissa ja käytännössä, lainsäädännössä ja hallinnossa, tiehankkeissa ja kaa-voituksessa. Käytännön esimerkkejä esitellään meiltä ja muualta sekä eri eliöryhmistä.

Puhujista ovat tulonsa jo varmistaneet: Seija Väre (YS-konsultit), Keijo Savola (Luonto-Liitto), Lasse Rekola (Uudenmaan liitto), tutkija Katja Holmala, riistapäällikkö Reijo Orava (Uudenmaan riistanhoitopiiri) ja Arto Kärkkäinen (Tiehallinto, Uudenmaan tiepiiri). Puheenjohtajana toi-mii Harri Dahlström.

Seminaari on ilmainen, mutta lounas omakustanteinen. Tarkem-pi ohjelma päivitetään ilmoittautumisohjeineen internetiin www.sll.fi.

Lisätiedot: projektivastaava Tapani Veistola, puhelin (09) 228 081, [email protected].

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, Suomen Eläinsuojeluyhdistys ja Uudenmaan riistanhoitopiiri

Saimaannorppa on valittu liiton vuoden 2005 nimikkoeläimeksi

Koe huikea luontoelämys - keskellä Helsinkiä!

VUODEN LUONTOKUVA 2005-tapahtuma

Finlandia-talo, 14.2. 2005 klo 19.00 - 22.00 (aulanäyttelyt avautuvat jo 17.30)

Tapahtuma järjestetään samanai-kaisesti neljällä paikkakunnalla ja päätapahtuma on Helsingin Finlan-dia-talolla. Ohjelmassa mm. Markus Varesvuon tinkimättömiin lintuku-viin ja Hannu Jänneksen luomaan äänimaailmaan perustuvan ohjelman odotettu ensi-ilta. Suurlähettiläs Pert-ti Salolaisen kuvaesityksen aiheena on Lontoon keskustan kettuperhe. Illan päättää Jorma Luhdan Yömet-sä. Suomalaisen maiseman sisin pal-jastuu, tähdet ja räiskyvät revontulet virittävät pohjoisen erämaan tunnel-maa.

Ryhmäliput, Suomen Luonnon-valokuvaajat ry, Eero.Korva@luonto -kuva.org, Puh./Fax 010 8504757 tai 045-6723003. Yksittäisliput suoraan Lippupalvelusta.

Ps. kuvista on parhaillaan menossa yleisöäänestys osoitteessa: www.nelo-nen.fi/luontokuvat

JUH

A T

ASK

INEN

/LU

ON

TOK

UVA

T

MAT

TI V

AIN

IO


Symbioosi ry julistaa haettavaksiAPURAHAN LUONNONSUOJELUUN

Symbioosi ry:n luonnonsuojelurahaston vuotuinen avustus myönnetään yhdistyksen kevätkokouksen päätöksellä yhteen tai use-ampaan luonnonsuojelua edistävään hank-keeseen. Keväällä 2005 tulee rahastosta jaet-tavaksi 1 150 euroa.

Vapaamuotoiset hakemukset kustannusarvi-oineen pyydetään lähettämään postitse osoit-teeseen: Symbioosi ry, c/o Sanna Mäkeläi-nen, Alempi Talonpojantie 4 C 087, 00790 HELSINKI

Hakemusten on oltava perillä viimeistään ke 16.2.2005. Luonnonsuojelurahan jakamisesta päätetään Symbioosi ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa 23. helmikuuta 2005. Pää-tös on kokouksen jälkeen nähtävillä osoitees-sa: www.helsinki.fi/jarj/symbioosi/.

Lisätietoja saa Symbioosi ry:n hallitukselta [email protected] tai hallituksen pu-heenjohtajalta Sanna Mäkeläiseltä, [email protected], p. 0400972037.

Teatteri Poleemi esittää:VEITSEN TERÄLLÄ

Paikka: Oranssi, Herttoniemi, Hiihtäjäntie 1 ensi-ilta pe 25.2. klo 19. Muut esitykset 27.2., 3.3., 6.3., 11.3., 13.3., 16.3., 18.3., 20.3., 27.3., kaikki klo 19. Liput 7/5euroa, varaukset: 041-777 3968

Vierailuesitykset myös Jyväskylässä Baari Vakio-paineen teatteritilassa (Kauppak.6) pe 4.3. klo 19 ja la 5.3. klo 14 ja 19. Liput 7/5e, varaukset: 041-777 3968

Kolmen esityksen lipputuotot lahjoitetaan ko-konaan hyväntekeväisyyteen:su 27.2. Aseistakieltäytyjäliitolleto 3.3. Susi ry:llesu 6.3. Rekku Rescue Ry:n kautta Tallinnan löytöeläintarhan hoidokeille

Veitsen terällä on draama, osin musta komedia Varpu-tytön kasvamisesta epävarmaksi naisek-si, joka käyttää itsensä viiltelyä keinonaahdistuneisuutta vastaan. Nuoren tytön ja nai-sen paha olo heijastuu myös pyrkimyksenä aut-taa kärsiviä eläimiä. Opiskelijamaailmasta Var-pu löytää bile- ja aatetovereita, mutta sisällä jo-mottava musta möykky jatkaa kasvamistaan.

Lähetä tekstit (max. pituus 2000 merkkiä): [email protected]

Autuaaksi tekevä tievalaistus?Oletko koskaan maantiellä liikkuessasi ajatellut, ketä varten se tievalaistus siellä oi-kein loimottaa? Minulle asia on tullut mieleen usein. Olen joskus ajanut useita kymme-niä, ilmeisesti jopa toista sataa kilometriä yhtäjaksoisesti va-laistua tietä myöten. Autoissa on valot.

Jalankulkijoita ei näy. Kuka tievalaistusta tällaisissa tilan-teissa tarvitsee?

En kiellä, ettei tievalaistus joissakin oloissa parantaisi liikenneturvallisuutta. Mut-kikkailla risteysalueilla va-loista toki on apua. Samoin ymmärrän katujen valaisemi-sen taajamissa. Ymmärrykseni loppuu silloin, kun valaistaan suoria valtateitä, joita aivan hyvin pystyisi ajamaan pime-ässäkin – etenkin kun vielä muistaa, ettei siellä jalankul-kijoita juuri ole.

Onko tievalaistuksen lii-kenneturvallisuutta paranta-va vaikutus todella niin suu-ri, että se tekee oikeutetuiksi kaiken sen rahankulutuksen ja ne ympäristöhaitat, joita tievalaistuksesta aiheutuu? Sähkönkulutusta pitäisi Suo-messakin hillitä. Yhteiskunta ei näytä kovin hyvää esimerk-kiä ylvämällä tievalaistuksen kaltaista valosaastetta ainakin näennäisen määrättömästi jo-ka puolelle. Jotenkin tuntuu turhalta kotona miettiä, sam-mutanko nyt tuon yhden kat-tolampun puoleksi tunniksi huoneesta poistuessani, kun ikkunasta voi katsella hori-sonttiin ulottuvaa tievalojo-noa.

Onko kukaan koskaan sel-vittänyt kansalaisten suhtau-tumista tievalaistukseen? Eräs nyt jo eläkeikäinen tuttuni, jo-ka työskenteli vuosikymmenet autonkuljettajana, harmitte-lee teiden valaisemista, koska hänen mielestään pimeässä olisi helpompi ajaa. Ajatus on aivan järkevä. Eikö tasai-nen pimeys tai hämäryys luo suuremman turvan maantiel-le kuin jatkuvasti himmene-vä ja kirkastuva keinovalo? Valopylväiden kohdallahan on kirkasta, pylväiden välissä hämärää ja sammuneiden va-lojen kohdalla lähes pimeää. Ei kuljettajan silmä voi tottua moiseen vaihteluun. Tämän vasta luulisikin vaaratilanteita tuottavan.

Kuka tietää, millä tavoin tätä sähkön ja rahan tuhla-usta vastaan voisi taistella? Kuka pystyisi kääntämään nykyisen kehityksen niin, että tievalaistusta ruvettaisiin jopa vähentämään, sen sijaan että sitä rakennetaan yhä kiihty-vällä vauhdilla lisää? Mitä tähän vaaditaan? Valaistujen tiekilometrin lisääminen ei ole mitenkään kansakuntaa

autuaaksi tekevä kehityssuun-ta. Pikemminkin se on merkki ajattelemattomuudesta ja vä-linpitämättömästä energian-tuhlauksesta, joka oheisvai-kutuksenaan kehittää uuden ongelman: valosaasteen.

VALON VAIVAAMA

Biotekniikka ja luonnon-suojeluliittoToiminnanjohtaja Yrjö-Kos-kisen kolumnin (Luonnon-suojelija 6/04) innoittamana palaan aiheeseen, jota olen jo aiemmin tällä palstalla käsi-tellyt. STM:n sekaantuminen kansalaisjärjestön vapaaseen nimitysoikeuteen valittaessa edustajia erilaisiin toimikun-tiin ei varmastikaan kuulu hyvään hallintokäytäntöön. Tästä ei sen enempää.

Sen sijaan minua syvästi huolestuttaa Suomen Luon-nonsuojeluliiton edustajava-linnoissaan ottama äärimmäi-sen asenteellinen linja biotek-niikkaan. Viittaan luonnon-suojeluliiton varaedustajan nimeämiseen biotekniikan neuvottelukuntaan.

Luonnon- ja ympäristön-suojelu on aatetta, mutta aat-teen on perustuttava tietoon, ei tunteeseen. Kun puhum-me metsäasioista, niin äänes-sä tulisi olla metsäbiologian ja -ekosysteemien asiantun-tijoiden, ei innostuneiden amatöörien. Energia-asiois-sa meillä pitäisi olla samoin

vankan luonnontieteellisen ja taloudellisen asiantuntemuk-sen omaavia henkilöitä muo-toilemaan kannanottomme ja esittämään vaihtoehtoisia ratkaisuja. Sama koskee bio-tekniikkaa.

Olen itse biotekniikan tutkija. Mielestäni geenitek-

niikka teknologiana on luon-non- ja ympäristönsuojelun suhteen aivan yhtä neutraa-lia kuin perinteiset kasvin- ja eläinjalostustekniikatkin. Turvallisuusarvioinneissa pitäisi kiinnittää huomiota lopputuloksena syntyneen tuotteen – vaikkapa uuden kasvilajikkeen – ominaisuuk-siin, ei tekniikkaan, jolla se on tehty.

Kansalaisten Bioturvayh-distys vastustaa ohjelmalli-sesti geenitekniikkaa. Tähän yhdistyksellä on luonnollisesti oikeus.

Sen sijaan Suomen Luon-nonsuojeluliiton ohjelmaan ei ymmärtääkseni kuulu gee-nitekniikan periaatteellinen vastustaminen, ja tämä tulisi ottaa huomioon myös liiton edustajien nimeämisessä.

Biotekniikassa luonnon-suojelu- ja kuluttajajärjestöt valitettavasti näyttävät hel-posti lähtevän seuraamaan tahoja, jotka lietsovat pelkoja ja hysteriaa esittämällä reto-riikalla perusteltuja ennakko-luuloja.

ATTE VON WRIGHTRavitsemus- ja elintarvike-

biotekniikan professoriKuopion Luonnon Ystäväin

Yhdistys ry

Etelä-Suomen Sanomat rikkoi hyvää journalista tapaaJulkisen sanan neuvosto antoi 29.9.2004 langettavan päätök-sen äänin 8–2 Etelä-Suomen Sanomille, koska neuvosto katsoi lehden rikkoneen hy-vää journalistista tapaa ja an-toi sille huomautuksen.

Lehden pääkirjoituksessa 21.3.2004 hyökättiin ennen-näkemättömällä tavalla va-paaehtoista luonnonsuoje-lutyötä tekevää Salpausselän luonnonystävät ry:tä vastaan ja käytettiin nimityksiä ku-ten ”nihilistit, anarkistit, de-mokratian väärinkäyttäjät, kateelliset”.

Samana päivänä alkoi suorastaan lainvastaiseen toimintaan yllyttävä kirjoitte-lu ESS-verkkolehdessä, josta Julkisen sanan neuvosto antoi langettavan päätöksen.Verk-kolehden keskustelupalstalla julkaistiin yhdistyksen halli-tuksen jäseniin kohdistunei-ta uhkauksia ja puhelinhäi-rintään yllyttäviä kirjoituksia, kuten ”[yhdistyksen jäsenten] kuvat, nimet, osoitteet ja au-ton rekkarit nettiin ja aletaan katsomaan missä tulevat vas-taan”.

Tämän jälkeen verkkoleh-dessä julkaistiin kaksi kertaa hallituksen jäsenten osoit-teet ja yhteystiedot. Toinen esimerkki: ”Ei ole kiellettyä soittaa toiselle joskus, jatku-vastihan ei voi soitella, mut-ta jos kymmenentuhatta kau-punkilaista soittaa tuon listan lävitse”. Uhkaukset alkoivat sen jälkeen, kun yhdistys oli tehnyt laillisen ja perustellun kaavavalituksen Kariston ase-makaavaehdotuksesta, jossa rakentamista oli osoitettu oikeusvaikutteisten seutu-kaavan virkistysalueelle.

Neuvoston päätös lähetet-tiin asianosaisille 15.10.2004 päivätyllä kirjeellä. Kopiot päätöksestä toimitettiin saa-pumista seuraavana päivänä Etelä-Suomen Sanomiin, Uu-si Lahteen, Lahden Radioon ja Radio 99:iin.

Julkisen sanan neuvosto ei vaatinut päätöstä julkais-tavaksi muuta kuin ESS:n verkkolehdessä. Olisi kui-tenkin luullut, että uutinen olisi yleisen kiinnostavuuden ja uutisarvon johdosta julkais-tu myös printtipuolella ja lu-ettu paikallisradiossa. Mutta jostain syystä, jota voin vain arvailla, tätä Julkisen sanan neuvoston päätöstä ei haluttu kertoa suurelle yleisölle, vaan uutinen vaiettiin ja aiheutet-tiin tahra tiedonvälityksen us-kottavuudelle Lahdessa.

MARTTI VIKBERGSalpausselän luonnonystävät ry

LahtiJSN:on päätös luettavissa: www.jsn.fi/paatos.asp?sivuid=3354/SL/04

Susipolitiikan uudet haasteetKuten tiedetään, viime mar-raskuussa ministeriö myönsi Kainuun poronhoitoalueen eteläpuolelle viisi kaatolu-paa nimenomaan ongelma-susien poistamiseksi. Kyse oli yksilöistä, jotka aiheuttavat ta-loudellisesti ”erittäin huomat-tavia vahinkoja” ja ovat ”uhka yleiselle turvallisuudelle”.

Sen kummemmin on-gelmia odottelematta Kai-nuun riistanhoitopiiri pisti kaikki luvat heti käyttöön ns.”ennaltaehkäisevinä” lu-pina. Neljä niistä ohjattiin Kuhmoon.

Luvan myöntäjä nähtävästi hyväksyi uuden sovelluksen. Nyt paikalliset metsästäjät saivat vapauden itse määrätä susiongelman tason sekä kä-sitteen ”ongelmasusi”.

Joulukuun puolessa välis-sä kaikki neljä lupaa oli jo käy-tetty kyseisen uuden sovelluk-sen mukaisesti. Tunnetuim-pana ”ongelmana” oli RKTL:n tutkimussusi, alfauros Igor. Sen tappamisen laillisuudesta Kainuun luonnonsuojelupiiri teki selvityspyynnön. Kainuun riistanhoitopiirin vastauksen mukaan kaato oli laillinen ja ministeriön lupaehtojen mu-kainen. Mutta entäs ne kolme muuta?

Luontojärjestöt ovat jo pit-kään vaatineet ministeriöltä luotettavaa sudenhoitosuun-nitelmaa (jota näemmä myös EU nyt kaipaa Suomen val-tiolta uhkasakkojen myötä). Toivottavasti se tulee käytän-töön jo tämän vuoden aikana. Mielestäni hoitosuunnitelma pitää perustua seuraaviin tä-män vuosituhannen arvoihin: yhteistyökyky, avoimuus, tieto ja vastuu! Siis melkoisia haas-teita nykyiseen verrattuna.

Kannanhoitoon kuuluu ehdottomasti myös kannan säätely ja ongelmia aiheut-tavien yksilöiden poistami-nen. Tämä tapahtuu metsäs-tämällä. Äskeisestä ”Kainuun mallista” oppineena sen on tapahduttava viranomaisjoh-toisesti (esim. RKTL:n edus-taja). Tällöin varmistetaan, että pyynti kohdistuu vain niihin yksilöihin, johon on tarkoitettu ja ovat lupaehto-jen mukaiset.Samalla loppuu metsästäjäjärjestöjen kikkailu lupien ”sisäisistä” järjestelyistä ja omista sovelluksista.

Pyynninjohtaja on suoraan vastuussa lupia myöntävälle ministeriölle. Tämä taas edus-taa Suomen valtiota ja niitä sopimuksia, joihin Suomi EU-maana on sitoutunut. Toi-von SLL:n edistävän tällaista käytäntöä. Susiasiat ovat niin herkkiä ja tärkeitä, ettei niitä pidä jättää pelkästään metsäs-täjäjärjestöjen vastuulle.

TERO POUKKANENKuhmo

KA

RI N

IEM

ELÄ

INEN

/LU

ON

TOK

UVA

T


HAETAAN TYÖNTEKIJÖITÄ LUONTO-LIITON KESÄLEIREILLE

UUDENMAAN PIIRI (LUP)Luonto-Liiton Uudenmaan piiri järjestää kesällä 2005 seitsemän lastenleiriä ja kaksi nuorten-leiriä.

Lastenleirijaksot ovat seuraavat:1. jakso: ma-la 6.-11.6. ja ma-la 13.-18.6.2. jakso: la-to 18.-23.6. ja ma-la 27.6.-2.7.3. jakso: ma-la 18.-23.7., ma-la 25.-30.7. ja ma-la 1.-6.8.Nuortenleirit:La-la 2.-9.7. LuonnonharrastusleiriLa-la 9.-16.7. Ympäristötaideleiri

Haemme:LEIRIJOHTAJIA: suunnittelu- ja muut järjeste-lytyöt kevään aikana ohjaajien kanssa, Benkun rakenteluviikonloppuun osallistuminen pe-su 27.-29.5., leirillä ohjelman toteutus ohjaajien kanssa, raportointi leirin jälkeen leirityöryh-mälle, yhteydenpito saareen ja vuoroista sopi-minen, vastuu leiristä; mm. luontoleirin ohjelma, turvallisuudesta jne.

Johtajalta toivomme soveltuvaa koulutusta ja/tai kokemusta lastenleirien järjestämisestä ja johtamisesta. Johtajalla tulee olla hyvä luon-nontuntemus, ensiaputaidot ja ideointikykyä. Johtajien tulee olla vähintään 18-vuotiaita. Las-tenleirien johtajaksi haetaan pareittain yhdek-si jaksoksi kerrallaan, nuortenleireille haemme yhtä johtajaa/leiri. Johtajille maksetaan palkkaa 290 euroa/johtaja/leiri.

LEIRIOHJAAJIA: leirisuunnittelutapaamiset kevään aikana, rakenteluviikonloppuun osal-listuminen pe-su 27.-29.5. Benkussa, ohjelman toteutus leirillä.

Ohjaajilta edellytetään leirikokemusta, vähin-tään 15 vuoden ikää (lastenleirit) tai vähintään

17 vuoden ikää (nuortenleirit) ja leirinohjaa-jakurssin suorittamista. Luonnonharrastusko-kemus katsotaan eduksi. Hakemuksessa on ilmoitettava, mitkä leiriajankohdat sopivat ha-kijalle. Lastenleirien ohjaajat valitaan 1-3 leirille, nuortenleirien ohjaajat vain yhdelle. Ohjaajille maksetaan päivärahaa 85 euroa/leiri (15-18v) tai 100 euroa/leiri (>18v) sekä matkakulut ra-kenteluviikonloppuun ja leirille. HUOM! Osa leirinohjaajista voidaan valita myöhemmin ke-väällä, jos tarvetta ilmenee. Näille lisäohjaajille, joiden ei tarvitse osallistua leirin suunnitteluun, maksetaan 70/85 euroa/leiri sekä em. matka-kulut.

Lisäksi haemme lastenleireille 1-2 apuoh-jaajaa/leiri. Apuohjaajat avustavat leirinjohtajia ja ohjaajia leirillä. Apuohjaajille korvataan em. matkakulut ja ylläpito leirin aikana. Varsinais-ta palkkiota ei makseta. Apuohjaajan tulee olla yläasteikäinen tai vanhempi. Elämäsi tilaisuus hankkia kokemusta leirinohjauksesta! Kirjalliset hakemukset ilman todistuksia LUPin toimistolle to 10.3. (johtajat) ja to 31.3. (oh-jaajat) mennessä.

VANTAAN LUONNONYSTÄVÄT (VaLu)Vantaan Luonnonystävät järjestää kesällä 2005 kaksi 8-12-vuotiaille tarkoitettua lasten luon-toleiriä Vantaan kaupungin leirikeskuksessa Lemillä.

1. leiri ma-la 6.-11.6.2. leiri la-to 11.-16.6. Haemme seuraavia leirityöläisiä:LEIRIJOHTAJA(IA):Leirinjohtaja vastaa leirien sujuvuudesta sekä leiriohjelman suunnittelus-ta ja toteutuksesta leiriohjaajien avustuksella. Leirinjohtaja on mukana valitsemassa ohjaajia ja organisoi suunnittelukokoukset. Leirinjohtaja huolehtii myös leirien materiaalihankinnoista ja on yhteydessä VaLun toimistoon. Työ edel-lyttää oma-aloitteisuutta, vastuuntuntoa sekä kokemusta lasten luontoleirien järjestämisestä.

Eduksi ovat mm. ensiaputaidot, luonnontunte-mus sekä lapsiin ja luontoon liittyvä työko-kemus tai koulutus. Myös leirinjohtajakurssin käyminen on suotavaa. Leirinjohtajan tulee olla täysi-ikäinen. Leirinjohtajan tulisi työskennellä molemmilla leireillä. Leirinjohtajaksi voi hakea joko yksin tai pareittain. Palkka yhdelle joh-tajalle on 700 euroa koko työajalta. Kahdelle johtajalle palkka on 450 euroa kummallekin koko työajalta.

KOKKIA: Kokki suunnittelee ja valmistaa yh-dessä apukokin kanssa ruoat yhteensä noin neljällekymmenelle leiriläiselle ja leirityöläisel-le. Kokki vastaa myös ruokatarvikehankinnoista sekä erityisruokavalioiden ja allergioiden huo-mioimisesta. Kokilta edellytetään täysi-ikäisyyt-tä sekä kokemusta leiri- tai kurssiruokailujen järjestämisestä. Eduksi on erityisruokavalioiden ja ruoka-allergioiden tuntemus. Kokki työsken-telee molempien leirien ajan ja palkkaa makse-taan koko ajalta 700 euroa.

APUKOKKEJA: Apukokki toimii kokin oikeana kätenä ja osallistuu tarpeen ja kiinnostuksen mukaan myös leiriohjelmaan. Toivomme apuko-kilta oma-aloitteisuutta ja innostusta sekä vä-hintään 15 vuoden ikää. Apukokiksi voi hakea yhden tai useamman leirin ajaksi. Palkka yhdeltä leiriltä on 120 euroa.

LEIRIOHJAAJIA: Leiriohjaajat suunnittelevat ja toteuttavat leirin ohjelman yhdessä leirinjohta-jan kanssa. Leiriohjaajina toimivat ovat vähin-tään 15 vuotta täyttäneitä oma-aloitteisia ja vastuullisia nuoria, jotka pitävät lasten kanssa toimimisesta. Eduksi ovat mm. kokemus luonto-leireistä, luonnontuntemus sekä ensiapu- ja mu-sisointitaidot. Luonto-Liiton leiriohjaajakurssin käyminen on suotavaa. Leiriohjaajaksi voi hakea yhdelle tai molemmille leireille. Yhdestä leiristä maksetaan palkkaa 120 euroa.

APUOHJAAJIA: Apuohjaajat suunnittelevat ja

toteuttavat leirin ohjelmaa leirinjohtajan ja -ohjaajien avustuksella. Aikaisempi luontoleiri-kokemus on eduksi, mutta ei välttämätöntä; tärkeintä on innostus toimia lasten kanssa sekä kiinnostus luontoon. Apuohjaajana voi toimia yhdellä tai molemmilla leireillä. Apuohjaajille ei makseta varsinaista palkkaa, mutta matka- ja muut kulut korvataan.

Johtaja- ja kokkihakemusten tulee olla perillä VaLussa viimeistään pe 11.3. Apukokkien, lei-rinohjaajien sekä apuohjaajien hakemusten deadline on puolestaan pe 1.4. Hakemukset toimitetaan VaLun toimistolle joko paperilla tai sähköpostitse, osoitteeseen Ratatie 2 01300 Vantaa tai [email protected]. Lisätietoa leireistä ja työnkuvasta voi kysyä toimistolta p. (09) 857 3848 tai sähköpostilla. Töihin VaLun nuorten luontoleirille kesällä 2005. Vime kesän hyvien kokemusten perus-teella järjestetään myös tänä kesänä 12-16-vuo-tiaille tarkoitettu luontoleiri. Paikkaa ei ole vielä päätetty, mutta se sijaitsee todennäköisesti jon-kin eteläisen Suomen kansallispuiston alueella ja leiriläisten on tarkoitus majoittua teltois-sa. Leiri tulee olemaan noin viikon mittainen, ajankohta on vielä auki. Leirillä on tarkoitus tutustua monipuolisesti luontoon ja luonnon-harrastukseen myös vetäjien oman osaamisen ja kiinnostuksen mukaan.Haemme kolmen hengen vetäjäporukkaa, joka suunnittelee ja toteuttaa leirin. Ohjaajien lisäksi haemme leiriolosuhteissa pärjäävää kokkia. Kai-kilta leirityöntekijöiltä edellytetään vähintään 18 vuoden ikää. Etusijalla ovat Luonto-Liiton leiriohjaaja- tai johtajakurssin käyneet ja ensi-aputaitoiset henkilöt sekä kokeneet luonnon-harrastajat. Leirityöläisen palkka on 170 euroa per henkilö. Mikäli vetäjät löytyvät ajoissa, on heillä mahdollisuus päästä vaikuttamaan leirin paikkaan ja ajankohtaan. Toivomme vetäjäha-kemuksia pe 11.2. mennessä. Hakemukset lä-hetetään VaLuun joko postitse osoitteeseen

Ratatie 2, 01300 Vantaa tai sähköpostitse [email protected]. Lisätietoja voi kysyä sähkö-postilla tai puhelimitse (09) 857 3848.

KESKI-SUOMEN PIIRI (Kessu)Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri (Kessu) jär-jestää ensi kesänä kaksi lasten luontoleiriä.

1. leiri ma-pe 6.-10.6. Korpilahdella, Putkilahden kylätalolla2. leiri ma-pe 13.-17.6. Korpilahdella, Putkilah-den kylätalolla

Haemme:KOKKIA: Kokki suunnittelee ja valmistaa leiri-läisten ja vetäjien (n. 20-35 kpl) ruuan allergiat ja muut erikoisruokavaliot huomioon otta-en. Ruuan tulee olla kasvispainotteista. Kokki huolehtii myös ruoka-aineiden hankinnasta. Apunaan kokilla on tarvittaessa leirin ohjaaja. Kokilta edellytämme täysi-ikäisyyttä sekä koke-musta ryhmäruokailujen järjestämisestä. Eduksi ovat mm. erikoisruokavalioiden tuntemus ja ai-empi kokemus leirikokkina. Kokin palkkio on 135 euroa/leiri.

OHJAAJIA: Ohjaajat suunnitelevat ja toteutta-vat ohjelmaa yhdessä johtajien ja apuohjaajien kanssa ja vastaavat erityisesti lasten viihtyvyy-destä. Eduksi katsotaan aiempi kokemus leireis-tä, luonnontuntemus, kädentaidot, ensiaputai-dot, musisointitaidot, ajokortti, kokemus lasten kanssa toimimisesta... Kerro meille mitä kaikkea osaat, pienetkin asiat voivat olla merkitykselli-siä! Lisäksi ohjaajilta edellytetään osallistumista leirisuunnittelu-iltoihin (2-3 kpl). Ohjaajan tulee olla vähintään 15-vuotias. Ohjaajan palkkio on 85 euroa/leiri. Valinnan tulokset ilmoitetaan valituille viikolla 15. Vapaamuotoiset hakemukset pe 1.4. men-nessä Kessun leirityötekijälle osoitteeseen: Kes-sun leirit/Jaana Kuorelahti, Rantapellonpolku 6 B 28 a, 40740 Jyväskylä tai [email protected]. Lisätietoja Jaanalta p. 050-410 4923.

Leipäpuusta arvopaperia – Vastuun ja oikeuden-mukaisuuden haasteet metsäpolitiikassa

Ari Lehtinen & Pertti Rannikko (toim.) — 291 s., Metsälehti kus-tannus 2004

Leipäpuusta arvopaperia on edustava läpileikkaus Joensuun yliopistossa suoritetusta yhteis-kuntatieteellisestä metsäntutki-muksesta. Tarkastelemalla metsiä ja metsätaloutta monista eri näkö-kulmista naisten asemasta metsä-teollisuuden kansainvälistymiseen luodaan kirjassa monipuolinen ku-va niistä valinnoista, joita metsis-sämme on tehty. Tämä auttaa siten ymmärtämään paremmin nykyistä tilannetta metsissä. Valaisevaa oli esimerkiksi Ari Jokisen kuvailu, kuinka metsätalouden kehitys on kasaantuvaa, aikaisemman päälle rakentuvaa. Ryhtyminen esimer-

kiksi alaharvennukseen tuottaa ketjun, joka johtaa väistämättä päätehakkuuseen ja koko puus-ton poistamiseen.

Lähestymistapa on samalla kir-jan vahvuus ja heikkous. Lukija saa vajaassa kolmessa sadassa sivussa nopean yleiskatsauksen metsäalan nykytilaan ja varsinkin siihen, kuin-ka tähän on päästy, mutta samalla monet asiat kuitataan ylimalkaisilla heitoilla. Lisäperusteluita olisi kai-vannut esimerkiksi Teijo Rytterin väite, jonka mukaan 1800-luvun puolenvälin jälkeen: ”Suomalai-sen metsäpolitiikan päämääräksi tuli puuntuotannollisesti kestävä metsätalous, jonka perusteeksi voidaan tulkita sukupolvien väli-nen oikeudenmukaisuus.” Oman näkemykseni mukaan silloista ta-lonpoikaista metsänkäyttöä ei suin-kaan pyritty rajoittamaan tulevien sukupolvien vuoksi, vaan teollisuu-den puun tarpeen turvaamiseksi. Ympäristövaikutusten arviointiryh-män tyrmäävän kritiikin sivuutta-mista kansallisen metsäohjelman pikaisessa tarkastelussa ei myös-kään voi pitää perusteltuna.

Vastaavanlainen perustelema-ton heitto on Pertti Rannikon väite, jonka mukaan: ”vanhojen metsien suojelussa keskeisimmäs-sä asemassa ollut ympäristöliike oli Greenpeace.” Vanhojen metsien suojelun kannalta merkittävämpi järjestö lienee kuitenkin Talaskan-gas-liikkeestä kuoriutunut Luonto-Liiton metsäryhmä. En myöskään allekirjoita Rannikon väitettä, jon-ka mukaan luonnonsuojelijat eivät juurikaan ota huomioon suojelun vaikutuksia paikallisten asukkai-den elinkeinoihin ja elinoloihin, vaikka hän oikeutetusti huomaut-taa myös, että metsätöiden uudel-leen järjestelyt on merkittävämpi työttömyyden aiheuttaja. Varsinkin

Lapin metsäkiistoissa paikallisten elinkeinojen tulevaisuus on ollut luonnonsuojelijoiden toiminnan keskiössä, ja esimerkiksi Talaskan-kaalle Kainuussa mentiin aikoi-naan juuri paikallisten pyynnöstä. Nykyään Talaskangas on Vuolijoen kunnan merkittävimpiä matkailu-valtteja. Vastaavanlaisia esimerkke-jä Pohjois-Karjalasta löytyy Ilkka Eiston artikkelista kirjassa.

Kirjan suurin ansio on ennen kaikkea ajatusten herättäjänä. Itselleni eniten ajatuksia heräsi Minna Tanskasen soiden metsit-tämistä käsittelevästä artikkelista. Hän kuvaa, ”kuinka samaan tarkas-teluun asetettiin ajalliselta kestol-taan kolme täysin eri sarjan asiaa: senhetkinen työttömyysongelma, kymmenien vuosien päähän sijoit-tuva puuntuoton lisäyksestä saatava taloudellinen hyöty ja satoja, jopa tuhansia vuosia kestävä soistumis-prosessi.” Samanlaista perspektii-viä soisi laajemmin myös nykyiseen metsäkeskusteluun, varsinkin kir-jassa kuvailtujen metsänkäsittelyn menneiden jälkien korjaamiseen. Ennallistaminen loisi runsaasti vä-littömiä työpaikkoja, pidemmällä perspektiivillä palautuvia lakkasoi-ta ja paremmat edellytykset luon-tomatkailulle ja lajiston säilyminen tuleville sukupolville. Mielenkiin-toista on myös huomata, miten hitaasti soita koskevat ajatukset ovat muuttuneet. Artikkelissa esi-tetty 1950-luvulta oleva näkemys soiden runsaudesta ja työttömien suuren määrän yhtenevyydestä on samanhenkinen kuin Esaias Wege-liuksen parisataa vuotta aiemmin esittämä näkemys soiden runsau-den aiheuttamista terveyshaitoista ja kylmästä ilmastosta.

Kirjan kolmessa viimeisessä artikkelissa pohditaan metsäteol-lisuuden yhteiskunnallista vastuu-

ta ja kansainvälistymisen luomia haasteita. Jakob Donner-Amnellin mukaan: ”Erilaisia intressejä hyvin huomioon ottavan toimintatavan kehittäminen erilaisiin metsä- ja yhteiskuntaoloihin voi olla poh-joismaisille metsäyhtiöille tie me-nestykseen.”

JAN KUNNASKirjoittaja on vanha metsäaktivisti ja tutkii soiden ja metsien käytön histo-riaa Helsingin yliopistossa.

Tuoretta kaloistaHannu Lehtonen: Iso kalakirja – Ah-venesta vimpaan. — 280 s., WSOY 2003.

Ilmasto lämpenee, miten käy ka-lojen ja kalastuksen? ”Monet kala-lajit elävät täällä levinneisyytensä äärirajoilla, joilla muutokset il-menevät voimakkaampana kuin levinneisyyden keskialueilla”, Iso kalakirja ennustaa.

Alun yleislukujen jälkeen kaik-ki Suomen kalalajit käsitellään kir-jassa seikkaperäisesti; tuntomerkit, elinympäristöt, lisääntyminen, kas-vu, ravinto, pyyntitavat ja merkitys ihmiselle tehdään selväksi. Esimer-kiksi suutarin tiedot löytyvät seu-raavien väliotsikoiden alta: "Pyö-reänturpea viiksekäs punasilmä", "Lämpöä rakastava sitkeähenki-nen pohjakala", "Kutu keskikesäl-lä", "Nopeakasvuinen särkikala", "Pohjantonkija" ja "Oivallinen ruokakala".

Kirjan lopussa esitellään vielä ihmisen meille tuomat kalalajit ja vesillemme eksyneet harhailijat se-kä kerrotaan, kuinka kalan pituus ja paino pitää mitata, jotta saaliinsa voisi ilmoittaa ennätyskalaksi.

Kirjaa varten Maija Raitanen

on laatinut piirroskuvat kaikista kalalajeistamme.

Teoksen kirjoittaja Hannu Leh-tonen on kalataloustieteen profes-sori Helsingin yliopistossa ja niin ollen tuntee alan tuoreimman tutkimustiedon. Sen hän tarjoilee nyt kaikille kalaharrastajille Isossa kalakirjassaan kiitettävällä tavalla ja taidolla.

Esimerkillinen historiikkiSusanna Perko ja Touko Perko: Mus-tasta valkoiseksi. Ekokem, ongelma-jätteet ja yhteiskunta 1979-2004. — 207 s., Ekokem Oy Ab 2004.

Lähihistoriakin on mielenkiintois-ta. Kun ongelmajätelaitosta sijoi-tettiin Suomeen, kaksi Suomen luonnonsuojeluliiton entistä pu-heenjohtajaa Pekka Nuorteva ja Olli Ojala olivat näkyvästi esillä ja kaiken lisäksi vastakkaisilla puo-lilla.

Ekokemin 25-vuotishistoria on erityisen elävästi kirjoitettu kappa-le paitsi suomalaista yritys- myös yhteiskuntahistoriaa.Teos on kir-joittajien tulkinta. Dosentti Touko Perko ja VTM Susanna Perko tu-tustuivat runsaan kahden vuoden ajan Ekokemin hallintoneuvoston, hallituksen ja johtoryhmän koko-usten pöytäkirjoihin, lehtileikkei-siin ja yhtiön julkaisuihin. Lisäksi he haastattelivat lukuisan joukon yhtiön historiaan vaikuttaneita henkilöitä.

Luonnonsuojeluliiton pai-kallisyhdistyksistä suurin osa on Ekokemin ikäisiä. Ne voisivat laa-tia historiikkejään vähän Ekoke-min malliin.

TERHO POUTANEN

Kirjat


Toimintaa Lähetä ilmoitukset: [email protected]

Suomenluonnonsuojeluliitto

Kotkankatu 9, 00510 Helsinkipuh. (09) 228 081, faksi (09) 2280 8200Avoinna ma–pe klo 8.30–16.15Sähköposti: [email protected]öntekijät: [email protected]: [email protected]: http://www.sll.fiTOIMISTOMirja Breider, toimistosihteeri (sijainen Anne Vaara)

TOIMINNANJOHTAJAEero Yrjö-Koskinen

KANSAINVÄLISTEN ASIAINPÄÄLLIKKÖHanna MatinpuroLUONNONSUOJELU-PÄÄLLIKKÖIlpo KuronenTIEDOTUSPÄÄLLIKKÖMatti NieminenJÄRJESTÖPÄÄLLIKKÖTarja KetolaJÄRJESTÖSIHTEERISusanna Kirkkola FINNWATCHEeva SimolaEKOENERGIASirkka TepponenMETSÄTSini HarkkiRUUHKA-SUOMI JA NATURA 2000Tapani VeistolaYMPÄRISTÖASIANTUNTIJAAnssi VaittinenTALOUS Rauni Järvinen, talouspäällikkö Sirkka Oinas, kirjanpitäjä JÄSENREKISTERI JA TILAAJAPALVELU Irma Kaitosaari, rekisterinhoitajaLAKIASIAT Raisa Tarasuo, juristiVIENTILUOTTOKAMPANJATove SelinSUOMEN LUONTO Antti Halkka, toimittaja Alice Karlsson, toimitussihteeri Ritva Kupari, toimitussihteeri Jorma Laurila, päätoimittaja Juha Valste, toimittaja Juha Kauppinen, toimittaja Elina Juva, toimituksen assistentti (äitiyslomalla, sijainen Leena Kurkela) Johanna Mehtola, toimittaja

LUONNONSUOJELUKESKUKSET

Lapin luonnonsuojelukeskusMarkku Kuontti, vs. aluepäällikköRovaniemifaksi (016) 529 213, gsm 040 823 [email protected] Pohjois-Pohjanmaan ls-keskusMerja Ylönen, aluepäällikkö Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu, puh. (08) 378 443, faksi (08) 378 361, [email protected].

Saimaan ls-keskusRaija Aura, vs. aluepäällikköKatariinantori 6, 53100 Lappeenrantapuh. (05) 411 7358, 050 511 0546faksi (05) 453 1930, [email protected] ls-keskus Hanna Kaisa Saastamoinenpuh. (09) 2280 8206, faksi (09) 2280 [email protected]

Varsinais-Suomen ls-keskusHannu Klemola, aluepäällikköMartinkatu 5, 20810 Turkupuh. (02) 235 5255, faksi (02) 235 5244, [email protected].

Etelä-Hämeen ls-piiriKaija Helle, piirisihteeriHämeentie 2 A 6 as. 2, 13200 Hämeenlinna puh. (03) 633 [email protected]

Etelä-Savon ls-piiriEeva Taimisto, piirisihteeriPappilankatu 3, 57100 Savonlinnapuh. (015) 571 5805, [email protected]

Kainuun ls-piiriJouni Laaksonen, piirisihteeri Lentiirantie 1572 88900 Kuhmo, (08) 651441, [email protected]

Keski-Suomen ls-piiriJuhani Paavola, piirisihteeriKilpisenkatu 8, 40100 Jyväskyläpuh./faksi (014) 611 223, ti 10–14 (–18), [email protected]

Kymenlaakson ls-piiriHanna Majander, piirisihteeri(Kirsi Kiviranta 9.7. asti)Asemakatu 2 45100 Kouvolapuh/fax (05) 371 0301, [email protected] Pirkanmaan ls-piiri: Kaija Helle, piirisihteeri Näsilinnankatu 48E, 33200 Tampere, p. (03) 213 1317, faksi (03) 213 1017, [email protected] ls-piiriJan Gäddnäs, piirisihteeriWolffintie 36 F 12, 65200 Vaasapuh. (06) 312 7577, [email protected]

Pohjois-Karjalan ls-piiriKauppakatu 44, 80100 Joensuupuh. (013) 138 281, [email protected]

Pohjois-SavonluonnonsuojelupiiriMariko Lindgren, piirisihteeriKirkkokatu 35, 70100 Kuopiopuh./faksi (017) 262 [email protected]

Satakunnan ls-piiriMaija Lammi, piirisihteeriOtavankatu 11, 28100 Poripuh. ja faksi (02) 632 6163, [email protected]

LUONTO-LIITTO Annankatu 26 A, 00100 Helsinkipuh. (09) 684 4420, faksi (09) 6844 4222

SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖKotkankatu 9, 00510 HelsinkiLahjoitukset Suomen LuonnonsuojelunSäätiölle tilille: Sampo 800013–434 553

SUOMEN LUONNONSUOJELUNTUKI OYKotkankatu 9, 00510 Helsinkipuh. (09) 2280 8333, faksi (09) 2280 8248Puhelinmarkkinointi yrityksille:puh. (09) 854 4990, faksi (09) 852 2362

LUONNONKUVA-ARKISTO Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. (09) 2280 8238

JÄSENMAKSU 200425,50 euroa, perhejäsenmaksu 8,50 euroa

LUONTOKAUPAT (itsenäisiä yrittäjiä): Helsinki: Nervanderinkatu 11, puh. (09) 4780 0690 Forssa: Greenmix, Torikatu 8, puh. (03) 4225 7150 Hämeenlinna: Raatihuoneenkatu 20, puh. (03) 6530 0101 Jyväskylä: Kurjenkello, Kauppakatu 5, puh. (014) 372 1022 Kouvola: Tmi Irma Saarinen, Keskikatu 6, puh. (05) 311 0069 Oulu: Hallituskatu 11, puh. (08) 336 545 Tampere: Laukontori 4, puh (03) 222 0077. Porvoo: Porvoon Luontokauppa, Jokikatu 10, puh. 0400-709320 Turku: Turun Luontokauppa, Kristiinankatu 6, puh. (02) 250 5595

Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimisto avoinna ma–pe klo 8.30–16.15. Puhelinvaihde ja tilaajapalvelu avoinna ma–pe klo 9–15.

Lahjoitukset luonnonsuojeluliitolle Tilille Sampo 800016–98850

Lisätietoja lahjoituksista ja testamenteista, puh, (09) 228 08 221

ETELÄ-HÄMEEtelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri

Kevätkokous pidetään Riihimäellä rautatieaseman kokoustilassa 2. kerros la 19.3. klo 12. Kokoustilaan on kulku asemaravintolan puoleisesta päädystä. Tervetuloa!

Pe 8.4 ERIlainen luontoliike – koko perheen luontotaidetapahtuma kan-

Luontotoimisto), Asemakatu 2. Lisä-tiedot ja ilmoittautumiset: p. (09) 68 444 245, Minna Ertimo, Luonto-Liitto, [email protected]

Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin toimisto ja Luontopuoti ovat avoinna ma-pe klo 10-14. Lisäksi joka kuu-kauden ensimmäisenä lauantaina klo 10-14.

Kotkan Luonto ry:Sääntömääräinen kevätkokous to

10.3. klo 18 Kotka-Tuvalla, Korkeavuo-renkatu 2–4, Kotka. Tervetuloa!

LuovaLuonto-kerho kokoontuu Kouvolassa luontotoimistolla Asema-katu 2 seuraavasti:La 26.2. KankaanpainantaLa 19.3. Siementen kylvö, ruukkujen maalaus, kehyskudonta

Kevään aikana järjestetään linnun-pönttötalkoot Kouvolassa. Lisätietoja ja ilmoittautumiset piiritoimistolle p. (05) 3710 301

Pohjois-Kymen Luonto ry: Kevätkokous ti 8.3. Luontotoimis-

to, Asemakatu 2, Kouvola.

PIRKANMAAValkeakosken luonnonsuojeluyhdistys

Keväkokous ke 16.2. klo 18. Myl-lyportti, Valkeakoski. Lisätietoja: Matti Närvä, p. (03) 5845526.

Pirkamaan luonnonsuojelupiiri:La 12.3. klo 12 luonnonsuojelupiiri

ry:n kevätkokous Vanhan Kirjastota-lon luentosalissa.

To 5.5. perinteinen linturetki Po-rin kohteille. Lähtö klo 8 Keskustorin Vanhan kirkon turistipysäkiltä. Ruokai-lun sisältävä hinta jäseniltä 25 ja muilta 30 euroa. Ilmoittautumiset toimistoon p. (02) 213 1317, 040 515 4557 tai [email protected].

Nokian Luonto:Su 20.2. klo 15 Nokian Luonto ke-vätkokous Nokian kerholan Poloné-salissa. Kokouksen alussa valokuvaaja Raine Lehtoranta kertoo sanoin ja kuvin Kaakkois-Aasian järkyttävästä katastrofista.

Valkeakosken seudun luonnonsuojelu-yhdistys:

Pe 11.3. klo 18 liito-oravailta Val-keakoski-opistolla. Liito-oravatutkija Risto Sulkava valottaa salaperäisen liitäjän elintapoja, elinympäristövaati-muksia ja yhteiselomahdollisuuksia ihmisen kanssa.

Tampereen ympäristönsuojeluyhdis-tys:

Uusien ilta ma 7.2. klo 18 luonnon-suojelupiirin toimistolla, Näsilinnanka-tu 48E. Tule mukaan kuulemaan Tysyn toiminnasta!

Kevätkokous Keskustorin Van-halla kirjastotalolla la 19.3. klo 13. Kokouksen jälkeen klo 14-16 tutkija Olli Haukkovaara kertoo lepakoiden elämästä. Luento järjestetään yhdessä OK-opintokeskuksen kanssa, vapaa pääsy. Tervetuloa!

Tysyn vuoden ensimmäinen jäsenkir-je ilmestyy viikolla 9. Aineisto kirjeeseen toimitetaan Minnalle ma 14.2. mennes-sä. Tampereen seudun luonto –lehti il-mestyy viikolla 15, aineisto Minnalle to 24.3. mennessä, [email protected], p. 040-531 9342. Jäsenten tekstit, kuvat ym. otetaan ilolla vastaan!

POHJOIS-SAVOKuopion Luonnon Ystävien Yhdistys:

Kevätkokous Kuopion museon kokoushuoneessa (Kauppakatu 35) ma 7.3. klo 18 alkaen.

POHJOIS-POHJANMAAOulun luonnonsuojeluyhdistys:

Olsyn retkikerho jalkautuu myös talviseen luontoon. Syvennä luonto-harrastustasi kaikille avoimessa retki-kerhossa.

Lähiaikojen retkiä: laavuyö la 12.2., talviretki Rantsilaan la 5.3, jäähiihto-retki Oulun edustan saarille su 20.3. ja pilkkiretki su 3.4. Pöllöretkiä helmi-maaliskuussa.Tarkemmat tiedot http://www.sll.fi/yhdistykset/olsy/retki.html tai p. 045-639 5311.

Olsyllä on tänä keväänä kaksi uutta projektia. Kokoamme Oulujokisuistoon kaupungin 400-vuotisjuhlavuoden kun-niaksi suiston luonnon historiasta ker-tovan kävelyreitille sijoitettavan posteri-näyttelyn. Toinen ryhmä pohtii toiminta-

tapoja vaikuttaa lähimetsien käsittelyyn. Tule mukaan toimimaan kotikaupunkisi lähiluonnon puolesta. Kysy lisää näistä työryhmistä p. 045-639 5311 tai seuraa nettisivuja.

Kevätkokous ma 28.2. klo 18 luon-nonsuojelukeskuksella, Kajaaninkatu 13. Sääntömääräisten asioiden lisäksi käsi-tellään sääntömuutosehdotus. Pullakah-vitarjoilu.

Kempeleen-Oulunsalon luonnonsuo-jeluyhdistys:

Yleiskokous pidetään ke 16.2. klo 18. Sääntömääräisten asioiden lisäksi kokouksessa katsellaan Liminganlah-desta kertova video. Kokouspaikka on vielä avoin, mutta lisätietoa seuraa jä-senkirjeessä ja paikallislehdessä.

Hiihtoretki lähiluontoon la 26.2., retkikohteena on Oulunsalon nokka.

Pöllöretkelle lähdetään viikolla 13.

Molempien retkien ilmoittautumi-set ja lisätietoja Markku Paso, p. 040-5765349 tai [email protected].

SATAKUNTASatakunnan luonnonsuojelupiiri:

Kevätkokous järjestetään Porissa la 19.3. klo 14. Kokouksen jälkeen jatke-taan ajankohtaisten vesiasioiden paris-sa. Vesipuitedirektiiviä ja sen toimeen-panoon liittyviä kysymyksiä esittelee luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen. Paikka ja tarkempi ohjelma ilmoitetaan myöhemmin. Tervetuloa!

Porin seudun ympäristöseura:Kevätkokous järjestetään ke 2.3.

klo 18.00 Luontotalo Arkissa, Pohjois-puisto 7, Pori. Tervetuloa!

UUSIMAAVantaan ympäristöyhdistys:

Vuosikokous ma 28.2. klo 18. Katso paikka VYY:n helmikuun jäsen-kirjeestä 1/2005 tai yhdistyksen net-tisivuilta www.vantaanluontokoulu.fi. Tilaisuudessa Arto Nironen esittää luontokuviaan. Kokouksessa valitaan myös yhdistykselle puheenjohtaja.

Espoon ympäristöyhdistys:La 26.2. koko perheen ulkoiluretki

Luukin leirikeskuksessa alkaen klo 14. Paikalla on mahdollisuus myös sauno-miseen. Lisätiedot Stephen Venn, p. (09) 191 57712.

Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys:Nordenskiöldien jäljillä -luento-

sarja. Paikkana Mäntsälän kunnantalon valtuustosali (Heikinkuja 4). Tilaisuudet alkavat klo 19. Ke 9.2. ornitologi Heikki Karhu kertoo sanoin ja kuvin retkes-tään Venäjän tiedeakatemian vieraile-vana tutkijana Tsuktsien niemimaalla v.2002 sekä professori Matti Alangon kommenttipuheenvuoro Nordensiöl-din Vegan matkan lintuhavainnoista. Ke 16.2. professori Matti Lehtinen: Nils Gustaf ja Adolf Erik Nordenskiöl mi-neralogeina sekä Lsy:n puheenjohtaja Olli Elo: Luontoiltojen päättäminen — mitä jäljet kertoivat. (Tilaisuudet järjestetään yhteistyössä OK-opinto-keskuksen kanssa.)

Kevätkokouksen aika ja paikka: seu-raa paikallislehtiä!

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys:Lisätiedot tapahtumista järjestösihteeri Johanna Ojalta, [email protected] , puh. 09 - 228 08 277, tai yhdistyksen nettisivuilta http://www.sll.fi/yhdistykset/helsy/ . Ter-vetuloa mukaan!

Hallituksen kokoukset: ti 8.2., 8.3. ja to 31.3. klo 17.15 SLL:n toimistolla, Kotkankatu 9, 2. krs.

Kevätkokous ti 5.4. klo 18 Tie-teiden talon salissa 309. Aluksi Aija Staffansin esitelmä ’Vaikuttavat asuk-kaat kaupunkisuunnittelun haasteena’. Kahvitauon jälkeen käsitellään sään-tömääräiset kevätkokousasiat. Kaikki mukaan!

Muut tapahtumat:Ti 15.2. klo 18 Tieteiden talolla

(Kirkkokatu 6), salissa 309 Harri Kuo-san luento ”Kasviplankton – maa-pallolla jo yli 3 miljardia vuotta.”

Ti 1.3. klo 17.30 Helsyn jäsenilta Maunulan majalla. Keskustellaan Hel-syn toiminnasta sekä pohditaan luon-tosuhdettamme ympäristökasvattaja Jaana Hiltusen opastuksella. Kaikki uu-det, vanhat ja tulevat jäsenet erityisen tervetulleita!

Ma 7.3. klo 18 SLL:n toimistolla (Kot-kankatu 9, 3. krs) Arto Nirosen luento ”Nisäkkäitä Helsingissä.”

La 12.3. klo 11 alkaen retkeillään Viikissä tutustuen talviasuisiin puihin. Lähtö Gardenian pihalta (Koetilantie 1).

Ti 15.3. klo 18 Tieteiden talon salis-sa 312 Sanna Laaka-Lindbergin luento ”Sammalet – pientä vihreää kiven päällä?”

La 26.3. pääsiäistulet Torpalla. Kok-ko syttyy klo 19, mutta paikalle kannat-taa tulla hyvissä ajoin. Ota eväät, piha-grillissä voi paistaa makkaraa! Lisätietoa Annelilta, puh. 050 – 599 2408.

La 9.4. klo 10-14 retki Lahtipo-lun maisemiin Rastilan metsään ja Ramsinniemeen. Lähtö Rastilan metro-asemalta (länsipäästä). Ota halutessasi eväät!

Viikolla 15 alkaa kaikille sopiva lin-tuharrastuskurssi, opettajana Arto Nironen. Kurssin luennot pidetään ti 12.4., 10.5. ja 7.6. klo 18 SLL:ssa. Ret-ket suuntautuvat la 16.4. klo 12-15 Suomenlinnaan, 14.5. klo 8-11 Viikkiin ja 11.6. klo 22.45-01 Mätäjoelle. Tarkem-mat tiedot netissä ja seuraavassa LS:ssa sekä Johannalta (ks. yllä), jolle myös voi ilmoittautua.

Luontopolkua laatimaan!Lahtipolun suosion innoittamana

Helsy ryhtyy laatimaan luontopolkua myös Länsi-Helsinkiin, Mätäjoen ym-päristöön. Käytännön työn tekee pol-kutyöryhmä, jonka perustava kokous pidetään to 17.2. klo 17 SLL:n toimistol-la, Kotkankatu 9, 2. krs. Kaikki kiinnos-tuneet ja työhön sitoutumaan valmiit tervetulleita! Jos haluat mukaan mutta et pääse tähän kokoukseen, ilmoita Tii-na Raivikolle puh. 050 – 545 8777.

VARSINAIS-SUOMIVarsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri:

Varsinais-Suomen luonnonsuoje-lupiirin jäsenilta ti 8.2. klo. 18. Raimo Hakilan esitys: Luonnonarvokauppa - ratkaisu vai kupla? Luonnonsuo-jelukeskus, Martinkatu 5, Turku.Vapaa pääsy, tervetuloa!

Luontokuvailta - Idän ihmeitä. Ju-ha Taskinen esittelee jäänalaisia norp-pakuvia, Vienan Karjalan runokyliä ja vesistöreittejä sekä Laatokan luontoa. Turun yliopistolla Calonia1-salissa, Vän-rikinkatu 2, 1. krs ti 1.3.2005 klo 18.-20., vapaa pääsy.

Perinteiset Saaristomeren kansallis-puiston hoitotalkooleiritHoutskari, Bjonholm (telttamajoitus) pe-su 22.4.-24.4.Houtskari, Jungfruskär to-su 5.-8.5.Houtskari, Jungfruskär ma-su 18.-24.7.

Kevätleireillä siivotaan ja raivataan, kesällä niitetään ja haravoidaan saa-riston perinnemaisemia. Ilmoittautu-miset ja lisätietoja: Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri, p. (02) 2355 255, [email protected]

LUONTO-LIITTO

Kaipaatko potkua luontokasvatukseen? Tiedätkö miten saat faktat jakeluun? Oletko jo löytänyt leikin tarkoituksen? Tule luontoleikkikurssille tutustu-maan luonto- ja ympäristökasvatuk-seen teoriassa ja käytännössä, leikin varjolla.

Kurssi soveltuu erinomaisesti luon-tokerhojen ja -leirien vetäjille sekä muille lasten ja nuorten parissa työs-kenteleville, jotka haluavat leikkiä ja leikittää. Kurssimateriaalina käytetään Luontoleikit-vihkoa. Kouluttajana kurs-silla on Jaana Hiltunen (draamaohjaaja, ympäristökasvattaja).

Kursseja järjestetään eri puolilla Suomea. Ensimmäinen kurssi pidetään Jyväskylässä la 29.1.2005. Muut kurssit järjestetään Kouvolassa la 19.2., Vantaal-la ti 22.3. ja Oulussa su 10.4.

Hinta: päiväkurssi 20/30 euroa jä-senet/muut ja iltakurssi 10/20 euroa.

Kurssin kesto on la/su klo 10-16 ja arki-iltana 17-21. Hintaan sisältyy ohjel-man lisäksi Luontoleikit-vihko ja ruokai-lu (iltakurssilla pientä purtavaa).

Lisätietoja ja ilmoittautumiset: p. (09) 68 444 245, Minna Ertimo, Luonto-Liit-

sallismaisemassa Aulangonniemellä klo 20.30 – n. 21.15. Yhteislähtö Aulanko-keskuksen pihasta n. 20.15. Ohjelmaa myös kaupungilla ja Aulankokeskukses-sa (klo 18-20) tätä ennen, Aulankokes-kuksella mm. luento kansallismaisemis-ta. Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Hämeenlinnan seudun luonnonsuoje-luyhdistys:

La 26.2 Hämeenlinnan seudun luon-nonsuojeluyhdistyksen metsäaiheinen

vuosikokous Aulankokeskuksessa Hä-meenlinnassa. Vuosikokouksen luentoina esitellään liiton metsäadressiprojektia ja Linkolan perustaman Luonnonperintö-säätiön toimintaa. Tervetuloa!

ETELÄ-KARJALAImatran Seudun luonnonsuojeluyhdis-tys:Pöllöretki pe 11.3. klo 19, tapaami-nen kerhotalo Koskis, Imatrankoski. Ensin katsomme retkeen liittyvän vi-deoesityksen oppaan Ari Vaaranmäen vetämänä. Sen jälkeen maastoon mie-lelellään kimppakyydein. Paljon vaatetta päälle, kiikarit, eväät ja kuumaa juotavaa mukaan. Retken lomassa käydään Ollin-majan "huuhkajasalolla" tulilla evästele-mässä. Mahdollisuus paistaa makkaraa. Soittele Tuija Mertaselle viimeistään ti 8.3., mikäli tarvitset kyytiä, p. 050-3472357.

Luontokuvailta ja kevätkokous to 17.3. klo 18.30, kerhotalo Koskis, Einonkatu 9, Imatrankoski. Aloitetaan ilta Hannu Siitosen upealla musiikkivi-deoesityksellä "Kuukkelimetsä", lisäksi luontokuvia Parikkalasta. Mahdollisuus ostaa Hannun vuoden 2004 luontokir-jaa Kuukkeli-Sielunlintu ym. luontoai-heista materiaalia. Esityksen jälkeen yhdistyksen kevätkokous. Lämpimästi tervetuloa.

KAINUULentua-Seura:Perinteinen Jämäsvaara-hiihto su 3.4.. Lämmintä juotavaa ja pientä pur-tavaa tarjolla Jämäshovissa klo 10-14. Ajo-ohjeet paikallislehti Kuhmolaisessa lähempänä. Lisätietoja Eero Juntunen p. 044-2762812.

KESKI-SUOMIKeski-Suomen piiri ja Jyväskylän yh-distys:

Kevätkokoukset to 17.3. piiri klo 17 ja yhdistys 17.30 alkaen Jyväskylän kaupunginkirjaston pienessä luentosa-lissa. Esillä sääntömääräiset asiat, kuten toimintakertomus ja tilinpäätös. Koko-usten jälkeen klo 18 yleisötilaisuudes-sa Markku Könkkölä näyttää ja kertoo luontokuvistaan Norjasta.Tervetuloa!

LAPPIInarin Luonnonystävät ry.

Kevätkokous ke 23.2. klo 18 alkaen Inarin kunnantalon valtuustosalissa. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Ko-kouksen aluksi Terhi Hultamo kertoo sanoin ja kuvin Etelä-mantereen ja Tu-limaan retkestään.

POHJOIS-KARJALAJoensuun seudun luonnonystäviät:

La 26.2 kevätkokous Lykynlammen kodalla klo 12.15 alkaen.

La 26.2 hiihtoretki Lykynlammelle. Lähtö klo 9 Vesikon uimahallin edestä. Keittolounas ja kahvit paikan päällä noin klo 12 (omat astiat mukaan!). Ruokai-lun järjestämiseksi pyydetään ilmoit-tautumaan to 24.2 mennessä, Ursula Strandberg [email protected] tai p. 0400-351 299.

KYMENLAAKSOKymenlaakson luonnonsuojelupiiri:

Opastettu tutustumisvierailu Lo-viisan ydinvoimalaan to 10.2. Läh-tö kimppakyydillä Kotkasta n. klo 15. Ohjelmassa laitoksen esittely sanoin ja kuvin sekä kiertoajelu voimalaitoksen alueella. Lisätietoja ja ilmoittautumiset ma 31.1. mennessä Tiina Lecklin, p. 040-594 3531 tai [email protected]

Kevätkokous ke 23.3. klo 18 Hami-nan varuskuntakerholla.

Paikallisyhdistysilta to 17.2. klo 18 Luontotoimistolla Kouvolassa, Ase-makatu 2.

Luontoleikkikurssi Kouvolassa la 19.2. Kurssi soveltuu erinomaises-ti luontokerhojen ja -leirien vetäjille sekä muille lasten ja nuorten parissa työskenteleville. Kouluttajana kurssilla on Jaana Hiltunen (draamaohjaaja, ym-päristökasvattaja). Hinta: Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenet 5euroa, muut 10euroa. Hintaan sisältyy ohjelman lisäksi Luontoleikit-vihko ja pientä purtavaa. Kurssi järjestetään Maan mukuloiden kurssitilassa Kou-volassa (samassa rakennuksessa kuin


VANTAAN LUONTOKOULUVantaan luontokoulun vuoden 2005 kurssikalenteri löytyy luontokoulun nettisivuilta www.vantaanluonto-koulu.fi.

Eläinten jäljillä -ilta ke 16.2. klo 16-19. Ilta alkaa pienellä retkellä luonto-koulun lähimaastoon eläinten jättämiä jälkiä tarkkailemaan. Retken jälkeen illan vetäjä Arto Nironen näyttää dia-kuvia eläimistä (lähinnä nisäkkäistä) joita näillä seuduin asustaa ja kertoo niiden elintavoista sekä omista koh-taamisistaan eläinten kanssa. Keskus-tellaan esityksen lomassa luontoha-vainnoista ja luonnon havainnoinnista. Tilaisuudessa kahvitarjoilu.

Ilmoittautumiset p. 050-4309300 tai [email protected]

Koko perheen luontokahvi-lat. Su 6.2. klo 11-13 vietetään

laskiaista. Seuraavat kahvilat pidetään su 13.3. klo 11-13 ja su 10.4. klo 11-13. Tuttuun tapaan tilaisuuksissa on perheelle sopivaa luonto-ohjelmaa, nuotiotuli palamassa sekä mahdol-lisuus ostaa reilun kaupan kahvia ja luomupullaa.

Tilaisuudet ovat osa Vantaan Luontokoulun toteuttamaa, Urban II -ohjelman rahoittamaa Lähiluon-to-hanketta.

Myttyskurssi la 16.4. .3–4 -vuotiai-den lasten ryhmien vetämisen taidot ja temput omana kurssinaan. Vetäjä-nä metsämörritoiminnan uranuurtaja Gunilla Cavonius. Hinta vantaalaisten päiväkotien ja koulujen henkilökun-nalle 42 euroa, muille 52 euroa. Hin-ta sisältää opetuksen sekä lounaan ja kahvit.

Kursseja

to [email protected] (www.luontoliitto.fi). Kurssille mahtuu mukaan 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta!

Nuorten retkiohjaajakurssi Ou-lussa La-su 12.-13.3. Kurssi on tarkoi-tettu yli 16-vuotiaille nuorten kanssa toimimisesta kiinnostuneille. Kurssilai-silta edellytetään aikaisempaa retkiko-kemusta. Kurssi tarjoaa perusvalmiudet suunnitella ja ohjata retkiä nuorille.Kurssiohjelmassa mm.- retken suunnittelun merkitys ja joh-taminen- retkenvetäjän ominaisuudet ja taidot, vuorovaikutustaidot, ryhmäyttäminen- nuorten ohjaaminen retken aikana ja retkeilysosiodraamaa- ympäristövastuullinen retkeily ja oma luontosuhde- jokamiehenoikeudet ja -velvollisuu-det- kurssiretkiLisäksi kurssilla kerrataan retkitaitoja (mm. ensiapu, suunnistaminen, ruoka-huolto ) ja suunnitellaan erilaisia retkiä toteutettavaksi eri vuodenaikoina.

Kurssin hintatiedot selviävät myö-hemmin. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Luonto-Liitto, p. (09) 6844 4232, [email protected] tai Suomen Latu/Matti Hirvonen, p. (09) 4159 1126, [email protected]. Kurssin järjestävät Suomen Latu (www.suomen-latu.fi), Luonto-Liitto (www.luontoliitto.fi), Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri ja OK-opintotoiminnan keskusliitto.

La 19.3. Luonto-Liiton liittoval-tuustokokous Hämeessä. Lisätietoja [email protected]

To-su 24.-27.3. Leiriohjaaja- ja johtajakurssi sekä leirikokkikurs-si Nummi-Pusulan Sierlassa Leirioh-jaaja- ja johtajakurssi tarjoaa tietoa ja käytännön vinkkejä luontoleirin suun-nittelusta, vetämisestä, menetelmistä ja materiaaleista. Kurssi on tarkoitettu uusille luontoleirien ohjaajille ja joh-tajille. Kurssin käymisestä on etua jos haluaa leirityöntekijäksi Luonto-Liiton talvi- tai kesäleireille. Leirikokkikurssilla opetellaan tekemään ruokaa isommalle ryhmälle erityisruokavaliot huomioiden. Leirikokkikurssilaiset kokkaavat kurssi-laisille ruuat. Kurssin ohjelmassa:- luontoleirien tavoitteet ja erityispiir-teet- leirin tekijät (johtajuus/ohjaaminen)- lasten kohtelu ja yhteistoiminta- leirin turvallisuus- leiriruokailujen valmistaminen ja suun-nittelu - erityisruokavaliot- hygieniaLisäksi kurssilla käsitellään ympäristö-kasvatusta, suunnistusta ja luontoleik-kejä, suunnitellaan luontoleiriohjelmia ja tutustutaan erilaisiin menetelmiin ja materiaaleihin. Opetusmateriaalina käy-tetään Luonto-Liiton Leka-opas luonto-leirin järjestäjälle -kansiota.

Kurssihinta, Helsinki: Luonto-Liiton jäsenet 50 euroa, muut 65 euroa. Hin-taan sisältyy ohjelma, materiaalit, ruuat ja majoitus. Lisätietoja ja ilmoittautu-miset: [email protected] p. (09) 684 444 232

Luonto-Liiton metsäryhmä:Inarin inventointiretkeily ma-su

6.-12.6.2005 Metsäryhmän suuri in-ventointiretkeily Inarin ja Enontekiön laajoihin ja suojelemattomiin vanhoi-hin metsiin. Ryhmä jakautuu pienem-piin osaryhmiin retkeilemään ja kerää mahdollisimman paljon luontotietoa ja kuvamateriaalia Ylä-Lapin suojelemat-tomista valtionmetsistä. Ennen retkeä järjestetään koulutus-, suunnittelu- ja informaatiotilaisuus lähtijöille. Huip-puosaamista metsälajistosta ei välttä-mättä tarvita, omatoimisuutta ja hyvät varusteet kyllä. Kuvaamisestakin on jo hyötyä ja mukaan voi lähteä myös pelkästään retkeilemään! Osallistujat maksavat omat matkansa ja ruokansa, tehokkaimmille raportoijille makse-taan kuluja ja ehkä pientä korvausta-

kin. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Olli Manninen [email protected], p. 050-5940429

Metsäryhmän muusta toiminnasta voi kysellä metsävastaava Juho Kytö-mäeltä [email protected] tai Markku Koskiselta [email protected] (pääkaupunki-seudun metsäasiat). Tulossa vielä aina-kin liito-oravakurssi. Katso myös www.luontoliitto.fi/metsa

Vantaan Luonnonystävät (VaLu):Vuosikokous pidetään ti 15.2. klo

18 Tonttulan nuorisotalolla Tikkurilassa. Kokouksessa käsitellään sääntömääräi-set asiat: hyväksytään toimintakertomus ja tilinpäätös vuodelta 2004 ja toiminta-suunnitelma ja budjetti vuodelle 2005. Lisäksi valitaan uusi hallitus VaLulle. Ennen kokousta pidetään vanhan halli-tuksen kokous klo 17 samassa paikassa. Molempiin kokouksiin ovat kaikki kiin-nostuneet lämpimästi tervetulleita.

VaLuRAUTAA -talkoot tiiistai-na 8.3. VaLuRAUTAA -tapahtumaa valmistellaan Tonttulassa tekemällä flyereita ja pääsylippuja ja tussaamalla keikkajulisteita. Talkoot alkavat kello 18 Tonttulan nuorisotalolla Tikkurilassa (osoite Ratatie 2). Talkoissa on tarjolla myös pientä iltapalaa.

VaLuRAUTAA pe 8.4.2005 klo 21-02 on Vantaan Luonnonystävien järjes-tämä kulutuskriittinen musiikkitapahtu-ma, joka järjestetään Vernissassa Tikku-rilassa. Aiempien VaLuRAUTAA-klubien tapaan tiedossa on luonteikkaita koti-maisia esiintyjiä. Tämän vuoden esiinty-jät ovat Disco Ensemble, Echo is your love ja Plain ride Liput maksavat 7 e / 6 e (ennakkoon ostettuna, Luonto-Liiton ja Velmun jäsenille myös ovelta).

Tiedustelut ja lippujen ennakko-myynti: Vantaan Luonnonystävät p. (09) 857 3848 / [email protected]. Mikäli haluat mukaan talkoolaiseksi tapahtu-maan, ota yhteyttä toimistolle. www.valu.fi/valurautaa

Tähti- ja pöllöretki pe 4.3.Tiiraa tähtiä, kuulostele pöllöjä ja koe talviyön pimeys ja hiljaisuus...

Tähtipöllöretkeltä ei elämyksiä puu-tu! Käytössämme on lämmin tilausbussi, kaukoputki sekä tietävät ja taitavat op-paat. Sinä tuot mukanasi eväät ja läm-mintä juotavaa, reilusti vaatetta sekä kiikarit jos sellaiset omistat. Hinta 10 euroa (L-L:n jäsenet)/12 euroa (muut). Ilmoittautumiset VaLuun ke 23.2. men-nessä. Retki kestää myöhään yöhön jo-ten sitä ei suositella aivan pienimmille. Retkibussin kyytiin voi tulla Korsosta (taksiasema klo 17.45), Tikkurilasta (Kaupunginmuseon edusta, Tikkurilan bussiasema klo 18) tai Myyrmäestä (juna-aseman allaoleva bussiasema noin klo 18.20). Paluu Vantaalle on noin klo 24. Retki järjestetään OK-opintokes-kuksen tuella.

Vantaan Luonnonystävät (VaLu), Espoon Nuoret Ympäristönsuojelijat (Eny, ) ja Luonto-Liiton Uudenmaan piiri (LUP):

Etelä-Suomen talvilomaviikolla kaksi lasten luontoleiriä Luukissa, Espoos-sa. Ensimmäistä leiriä su-ke 20.-23.2. isännöivät VaLu ja ENY ja toisen leirin ke-la 23.-26.2. järjestämisestä on puo-lestaan vastuussa LUP.

Molemmilla leireillä tutustutaan tal-visen luonnon ihmeisiin ja nautitaan lei-rielämästä ja hauskanpidosta niin ulkona retkeillen kuin sisätiloissakin askartelun ja leikkien merkeissä. Leirit on tarkoi-tettu ala-asteikäisille lapsille. Molempien leirien hinta on 80 euroa Luonto-Liiton jäsenille ja 100 euroa muille. Hintaan kuuluu majoitus, maukkaat ruoat, va-kuutus, leiriohjelma ja yhteiskuljetus Helsingistä Luukkiin ja takaisin. Leireille ovat tervetulleita kaikki kiinnostuneet lapset asuinpaikasta riippumatta. Lisätie-dot ja ilmoittautumiset VaLun ja ENYn leirille (20.-23.2.) VaLun toimistolle p. (09) 857 3848 tai [email protected].

Lisätiedot ja ilmoittautumiset LUPin leirille (23.-26.2.) LUPin toimistolle p.

(09) 446 313 tai [email protected].

Talviloman luonnontutkimusleiri 10-14 -vuotiaille 21.-24.2. SipoossaHaluaisitko?- tietää, mitä metsän eläimet tekevät talvella- selvittää, mitä kaikkea eläinten jäljet kertovat- kuvata talvista luontoa taiteen kei-noin- miettiä miten ihminen vaikuttaa ym-päristöönsä- lähteä retkelle lumiseen metsään

Tämä leiri on juuri sinua varten! Van-taan Luonnonystävien 10-14 -vuotiail-le tarkoitetulla luonnontutkimusleirillä perehdymme luonnon hienouksiin ja kummajaisuuksiin hauskojen ja asian-tuntevien vetäjien kanssa. Mukana tut-tuun tapaan tietenkin myös leikkejä ja hauskanpitoa sekä tunnelmallisia iltoja nuotiolla lämmitellen ja tähtiä ihme-tellen.

Leirin hinta 80 euroa Luonto-Liiton jäsenille ja 100 euroa muille ja sisältää majoituksen, mielenkiintoisen ohjel-man, maukkaat ruuat ja vakuutuksen. Leiripaikkana on Sipoossa Hindsbyn kylässä sijaitseva luontokoulu. Lisätie-dot ja ilmoittautumiset Vantaan Luon-nonystäviin puh: (09) 857 3848 tai [email protected].

Kaakkois-Suomen piiri (KaaSu):KaaSun kokoontumiset Luon-

to-toimistolla Asemakatu 2, Kouvola to 3.2. klo 18 ja ke 2.3. klo 18.

Talvinen metsäretki Jaalaan la-su 19-20.2. Lisätiedot Mikko Heino 041-707 3688.

Pöllöjen kevätlauluretki Valkealan takametsiin la 2.4. ja kevätretki Mänty-harjulle la-su 9.-10.4. Lisätiedot Mikko Heino 041-707 3688.

Kaasu pitää Luonto-puotia auki joka kuun ensimmäinen lauantai klo 10-14 (Asemakatu 2, Kouvola). Vaihtelevia tee-moja. Tervetuloa tutustumaan! Lisätie-dot: Titti Pyörälä, 040-724 8779.

Keski-Suomen luontopiiri (Kessu):Koko perheelle tarkoitettu koski-

kararetki la 12.2. Laukaan koskille. Lähtö Harjukadun tilausajolaiturilta klo 10.00. Ilmoittautumiset Hannu Laak-koselle pe 11.2. mennessä numeroon 050-355 9674. Retken lopuksi mennään Tarvolan laavupaikalle syömään eväitä, joten mukaan omat eväät ja sään mu-kainen vaatetus. Kiikarit voi ottaa mu-kaan jos on.

7-12-vuotiaiden lasten talvileiri Kortepohjan koululla hiihtoloman ai-kana ti-pe 1.-4.3.2005. Luvassa talvista ulkoilua, pelejä, leikkejä, retkiä, askarte-lua, linnunpönttöjen rakentelua ym. Lei-ri järjestetään päiväleirinä eli ohjelmaa on neljän päivän ajan klo 10-16. Hinta: Luonto-Liiton jäsenet 30 euroa, muut 35 euroa. Hintaan sisältyvät ruokai-lut. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: ma 14.2. mennessä, Anne Lehto p. 040-535 6336 tai sähköpostitse osoitteeseen [email protected]

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri (LUP):Torstai-illat klo 18-21 Nuorten

Luontotalolla (Pauligin huvila), Meche-lininkatu 36.13.1. Hallitus kokoontuu20.1. Vaatteidenkorjausta / batiikkivär-jäystä27.1. Ruokailta / afganistanilaista kas-visruokaa3.2. Ilmasto- ja energiailta10.2. Hallitus kokoontuu17.2. Peli-ilta24.2. Hiihtoloma, ei to-iltaa3.3. Metsäilta10.3. Kevätkokous17.3. Larin alustus24.3. Pääsiäisretki, ei to-iltaa31.3. Kevätseurantailta7.4. Hallitus kokoontuu14.4. Kääpäilta21.4. Tavaranvaihtopäivät Pauligilla28.4. Ydinvoimalaretki5.5. Helatorstai, ei to-iltaa12.5. Hallitus kokoontuu19.5. Perunanistutusta26.5. Niittytalkoot ja grillausta

Torstai-illat ovat yli 13-vuotiaille nuorille tarkoitettuja iltoja, joissa ta-paat samanhenkisiä ihmisiä. Iltoihin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Tarjolla pientä purtavaa. Tervetuloa! Lisätietoja Luonto-Liiton Uudenmaan piiristä, p. (09) 446 313 tai [email protected]

Lupin legendaarinen lintukurssi on täällä taas! Kevään aikana tutustumme lähiympäristön lintuihin ja lintupaikkoi-

hin pätevän vetäjän opastuksella. Luen-tokerroilla käydään läpi lintu nokasta varpaisiin ja opitaan mitä opittavissa on. Retkillä todetaan jälleen, ettei se olekaan niin helppoa...

Ensimmäinen luento Pauligin huvilalla ti 8.3. klo 17 osoitteessa Mechelininka-tu 36, Helsinki. Sovitaan siellä parhaiten sopiva retkiaikataulu. Retket aamuisin tai iltaisin pitkin kevättä pääkaupunki-seudun kohteisiin. Vetäjänä Petro Pyn-nönen. Lisätietoja ja ilmoittautumiset Lupin toimistoon p. (09) 446 313 tai [email protected].

LUP järjestää pe-su 18.-20.2. leppoisan talviretken Hankoon, Bengtsårin leirisaarelle.

Retkellä nautitaan yhdessä talvisesta luonnosta retkeillen, notskilla istuskellen ja luonnon ääniä kuunnellen. Majoitum-me mukavasti lämpimään merisaunaan, jossa laitamme yhdessä maittavaa herk-kuruokaa. Mukana kokeneita Benkun-kävijöitä. Lähtö illalla, paluu iltapäivällä. Hinta 20 e jäsenille, 35 e muille. Hinta sisältää matkat Helsingistä, ruoat, majoi-tuksen ja vakuutukset. Ilmoittautumiset viimeistään pe 11.2. Lupin toimistoon (09) 446 313 tai [email protected]

Espoon Nuoret Ympäristönsuojelijat (ENY):Luontoillat Villa Apteekissa (Pappi-lantie 5, Espoon keskus) keskiviikkoisin klo 18-20: 26.1. eläinten talvehtiminen (retki eläin-museoon su 30.1.)16.2. eläinten jäljet ja jätökset (retki Luukkiin su 27.2.)23.3. kevätseuranta (la 2.4.)27.4. liito-orava (retki to 5.5.)25.5. lepakot (retki joko 25.5. tai 25.5.)

Sääntömääräinen kevätkokous to 31.3. klo 18 alkaen Villa Apteekissa. Käsitellään vuoden 2004 tilinpäätös ja toimintakertomus sekä jäsenistön esille tuomia asioita. Tarjolla pientä purtavaa. Kesän luontoleirien työn-tekijähaku. Etsitään johtajia, kokkia ja ohjaajia seuraaville ajankohdille: Lasten päiväluontoleiri ma-pe 6.-10.6. ja ma-pe 13.-17.6. Espoon keskuksessaperheleiri ti-la 12.-16.7. ja lasten telttaleiri ma-pe 18.-22.7. Nuuksion Kattilajärvellä. Lisä-tietoja ENYn toimistosta ja Luppi-tie-dotteesta.

Vantaan Luonnonystävät (VaLu) ja Luonto-Liiton Susiryhmä;

Petoilta Vantaan Tikkurilassa, Tont-tulan talo (Ratatie 2) ti 19.4. alkaen kello 18.

Biologian opiskelija ja Susiryhmän jä-sen Mia Valtonen kertoo Suomen susista, suden ekologiasta ja susitutkimuksesta. Lisäksi Susiryhmä esittelee toimintaan-sa. Lisätietoja osoittesta [email protected] tai [email protected] Tilaisuu-teen on vapaa pääsy.

Luonto-Liiton Susiryhmä:Hiihtoapahtuma on jaettu kolmeen

erilliseen osaan, jotka eroavat paitsi maantieteellisen pitopaikkansa, niin myös sisältönsä ja fyysisen raskautensa puolesta toisistaan.

Osa I: to-su 24.-27.3. Jälki- ja maas-tohiihtokurssi Ilomantsissa.

Kurssi on tarkoitettu kaikille eläin-ten lumijäljistä ja talvisessa luonnossa liikkumisesta kiinnostuneille. Tavoittee-na on tutustuttaa osallistujia eläinten käyttäytymiseen talvisessa luonnossa ja

opettaa tunnistamaan hangelta löytyvät jäljet. Perehdytään myös hiihtämiseen metsäsuksilla ja suksien huoltoon. Suu-ri osa oppimisesta tapahtuu maastos-sa retkeillen. Mahdollisena bonuksena osallistujat saattavat hyvinkin löytää su-silauman jäljet. Opettajina Anna Kähkö-nen ja Teppo Rämä. Kurssi soveltuu sekä metsähiihtoa jo jonkin aikaa harrasta-neille että niille, joita vasta kiinnostaisi ensimmäistä kertaa kokeilla. Päivämat-kat ovat lyhyitä, eivätkä teknisesti kovin vaativia. Viikonloppu on erityisen sopiva nuorille. Myös koko perheet ovat terve-tulleita, joskin osallistujien alaikäraja on 14 vuotta. Yläikärajaa ei ole. Majoitum-me kurssilla maalaistalossa. Talossa on lattiamajoitus. Käytössämme on sauna. Kurssille mahtuu 20 henkilöä. Hinta: Su-siryhmän ja Luonto-Liiton jäsenille 50 euroa ja muille 70 euroa. Hinta sisältää opetuksen, kuljetuksen Ilomantsista se-kä vaatimatonta leiriruokaa.

Osa II: to-su 31.3.-3.4. Susihiihto Lieksassa

Hiihdämme jo edellisten vuosien hiihdoista tutuksi tulleissa Ruunaanjär-ven maisemissa. Matkan varrella saam-me ihailla vanhaa metsää, karsikkopui-ta ja mitä luultavimmin suurpetojen ja ehkä myös metsäpeuran jälkiä. Pitkän viikonlopun aikana opimme tunnista-maan maastossa eläinten lumijälkiä ja seurailemme niistä mielenkiintoisimpia. Lieksan susihiihdoilla toimivat oppaina paikalliset rajavartijat ja Anna Kähkö-nen.

Majoitumme Uramon kämppään, jossa osalle väestä riittää sänkyjä, kun taas osa joutuu turvautumaan lattia-majoitukseen. Käytössämme on sauna. Hiihtäjille tarjotaan päivittäin aamupala, vaatimattomat eväät koko päivän ret-kelle ja illalla lämmin ruoka. Lieksan su-sihiihto on vaativuudeltaan tapahtuman keskitasoa. Päivittäiset hiihtomatkat ovat vähintään toistakymmentä, mutta toisinaan jopa vähän yli kaksikymmentä kilometriä. Suosittelemme, että osallis-tujat hiihtäisivät jonkin verran tänä tal-vena jo ennen susihiihtoon lähtöä.

Hinnat Luonto-Liiton tai Susiryhmän jäsenille 50 euroa ja muille 70 euroa. Hinnat sisältävät tarvittaessa kuljetuk-set Lieksasta, ruuat ja ohjelman. Tapah-tumaan otetaan 15 osallistujaa.

Su-to 3.-7.4. Matkalla pohjoiseenJos haluat kokonaisvaltaisen hiih-

toelämyksen, ilmoittaudut myös tälle osuudelle. Siirrymme jakson aikana Lieksasta Kuhmoon. Emme hiihdä ko-ko matkaa, mutta osa reitistä edetään etappihiihtona. Ennen kaikkea tarkoi-tuksena on edetä hienoissa maastoissa rauhallista tahtia ja ottaa kaikki ilo irti kevätauringosta, hankihiihdosta ja met-sän hiljaisuudesta.

Otamme maksimissaan 6 osallis-tujaa tälle osuudelle. Hinta 75 euroa Luonto-Liiton tai Susiryhmän jäsenille ja 105 euroa muille. Hinta sisältää osal-listumisen sekä Lieksan että Kuhmon viikonloppuhiihtoihin ja välipäivähiihdot kuljetuksineen sekä ruokineen.

Osa III: to-su 7.-10.4. Kuhmon su-sihiihto

Susihiihdot palaavat monen vuoden tauon jälkeen nyt Kainuuseen, kun ret-keilemme Jonkerinjärven maisemissa Kuhmossa. Alueella elelee pantasusi-lauma, ja muidenkin suurpetojen jälkiä on todennäköistä löytää viikonlopun aikana. Perehdymme hangelta löytyviin jälkiin ja seuraamme kiinnostavimpia.

Teemme hiihdolla koko päivän retkiä tukikohdastamme käsin. Tämä osuus on tapahtuman vaativin, hiihtomatkat ovat päivittäin noin parinkymmenen kilomet-rin mittaisia, välillä vähän pidempiäkin.

Oppainamme toimivat eräopas Urpo Piirainen ja Anna Kähkönen. Majoitum-me mukaviin sisätiloihin ja käytössäm-me on myös sauna. Hiihtäjille tarjotaan aamulla ennen lähtöä aamupalaa ja eväät mukaan otettaviksi. Illalla tukikohdassa syödään lämmin ateria.

Hinta Luonto-Liiton tai Susiryhmän jäsenille 50 euroa ja muille 70 euroa. Lisätiedot ja ilmoittautumiset kaik-kiin osioihin mielellään sähköpostilla [email protected] tai toissijaises-ti p. 050-536 1024. Ellet omista met-säsuksia, pystymme järjestämään muu-taman parin lainaksi. Muista ilmoittaa lainatarpeesta ilmoittautuessasi!

KESÄN 2005 LUONNON- HARRASTUSKURSSIT

Kurssien ilmoitukset julkaistaan seuraavassa Luonnonsuojelijassa, joka ilmestyy 4.4.

Kurssi-ilmoitukset ovat luettavissa myös 7.3. alkaen liiton verkkosivuilla www.sll.fi/toiminta/


Documents

Luonnonsuojelija 1/2005