8Ka

nnen

kuv

a:

Taru

Ran

tala

/ Va

stav

alo

113.

vuo

sike

rta

0043

595–

18–5

0

9

Luontoa, vapautta ja

turvallisuutta10 eri-ikäistä kertoo, mitä

suomalaisuus merkitsee

12

Naiset uupuvat pappeutensa

kyseenalaistamiseen

Kotimaa palkitsee Vartija-lehden päätoimittajat

aluksi

| viikon henkilö |

Tammikuussa Karjalan pri-kaatin kenttärovastina aloittava Sanna Timonen on ensimmäi-nen nainen tehtävässä. Hän on toiminut sotilaspappina lähes yhdeksän vuotta työskennellen Reserviupseerikoulussa, Maaso-takoulussa sekä Maavoimien esi-kunnassa.

1 Millaisia asioita haluat uutena kenttärovastina

edistää?– Pidän työssäni tärkeänä varus-miesten ja henkilökunnan hyvin-voinnin tukemista. Lähtökohtai-sesti en ole lähdössä suin päin uu-distamaan työtä. Tunnen Karjalan prikaatin toimintatavat. Pääsään-töisesti työ on hyvin organisoitua ja toimintatavoille on selkeät pe-rustelut.

2 Miten näet asemasi naispuolisena

kenttärovastina?– Toivottavasti jossain vaiheessa ollaan siinä tilanteessa, ettei mi-nua tarvitse erikseen sanoa nais-puoliseksi kenttärovastiksi. Me sotilaspappina toimineet naiset olemme olleet tienraivaajina, sil-lä sotilaan ja papin ammatit ovat historiallisesti olleet miesten am-matteja. Olen usein työurani aika-na kuullut positiivisia komment-teja siitä, että sotilaspappeina on naisia, ja moni varusmies on sa-nonut, että on helpompi keskus-tella omista asioistaan naispuoli-sen sotilaspapin kanssa. Tunnen muut kenttärovastit jo entuudes-taan ja uskon ja toivon, että minua kohdellaan tasaveroisena muiden joukossa.

3 Mitä kenttärovasti tekee?– Karjalan prikaatissa varus-

miesten ja henkilökunnan määrä on suuri. Molempien pappien työ-panos tarvitaan täysimääräisenä, jotta oppitunnit, henkilöstön toi-mintakyvyn tukeminen, hartau-det, juhlatilaisuudet, rippikoulut, kirkolliset toimitukset, sotilaalliset harjoitukset, kriisityö ja reservin pappien kouluttaminen saadaan hoidettua. Suurelta osin teen siis samaa työtä kuin tähänkin saakka olen sotilaspastorina tehnyt, mut-ta hallinnolliset tehtävät lisään-tyvät. Lisäksi kenttärovastilla on alueellinen vastuu, vastuu prikaa-tillisesta toiminnansuunnittelusta henkisen ja eettisen toimintakyvyn osalta sekä tiettyjä muita erikseen määriteltyjä tehtäviä.

Ari MinAdis

”Toivon, että minua kohdellaan tasaveroisena muiden joukossa”

sanna Timonen toivoo, että jossain vaiheessa ollaan tilanteessa, jossa häntä ei tarvitse erikseen kutsua naispuoliseksi kenttärovastiksi. | Kuva: Puolustusvoimat

sAnnA TiMonensotilaspastori

Hiljaista suoruutta

T ässä lehdessä eri-ikäiset ja erilaisis-ta taustoista tulevat

suomalaiset kertovat suh-teestaan kotimaahan. Vaikka haastateltujen kokemukset ovat erilaisia, moni asia myös yhdistää suomalaisia. Vaikut-taa lisäksi siltä, että matkan päästä tai vähemmistöön kuuluvana ihminen näkee kaiken kirkkaammin.

Moni haastateltava arvos-ti suomalaisissa rehellistä tapaa mennä suoraan asiaan ja sanoa, mitä tarkoittaa. Pintasosiaalisuus ja itsensä markkinointi eivät oikein ole suomalaisten juttu.

Viime pyhänä saateltiin setääni iäisyysmatkalle Hol-lolassa. Hämäläisen suvun keskellä haastateltavien maalaama kuva suomalaisis-ta eli väkevänä. Kaikki oli juu-revaa, vähäeleistä ja mutka-tonta. Sanottiin mieluummin vähän kuin liikaa, surtiin sitä, mikä jäi sanomatta ja kaiken keskellä ymmärrettiin, että kesken kaikki joka tapauk-sessa aina jää.

Suomalaisuutta leimaavat yhä myös sota-ajan kovat koettelemukset. Niihin viitat-tiin setäni hautajaisissakin. Hän syntyi samana päivänä, jona jatkosota alkoi.

Kolmas tärkeä asia suomalaisille on luonto ja luonnonkierto. Setäni viljeli ikänsä sukutilaa ja rakasti hiihtoretkiä Lapissa. Muisto-tilaisuudessa kuuntelimme Souvareiden kappaleen: ”Elämä jatkuu, sen eläjät muuttuu. Elämä ottaa ja antaa. Vaan vanhimmat kurjet kun aurasta poistuu, poikasten siivet jo kantaa.”

Lue suomalaisten ajatuk-sia Suomesta sivuilta 12–17.

eMiliA KArHu

Toimittaja pohtii Suomen itsenäisyyttä ja sukupolvien ketjua.

KOTIMAA | 5.12.20182

| pääkirjoitus |

| tuhat merkkiä taivaasta | 6.12.1918

�������� �� KOTIMAA peruste� u 1905Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fiOsoite: PL 279, 00181 Helsinkiwww.kotimaa24.fi/kotimaaKäyntiosoite: Hietalahden ranta�13, 00181 HelsinkiAsiakaspalvelu: 020 754 2333Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566Toimituspäällikkö: Freija Özcan040 683 8431Julkaisupäällikkö, Kotimaa24:Olli Seppälä 040 587 7411Päätoimittajan sihteeri:Irja Karppinen 040 737 4722Toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora Wikman-Haavisto (virkavap.)Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-HeinonenValokuvaaja: Jukka GranströmToimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Ari Minadis, Jussi Rytkönen (virkavap.), Meri ToivanenAikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135Paino: Botnia Print, KokkolaKustantaja: Kotimaa OyToimitusjohtaja: Matti KoliLukijamäärä: 49�000 KMT S2017/2018

Kotimaa 6.12.1918. Raha-maailmassa liikkumaan joutuneet ovat varmasti huo-manneet, että viime aikoina on ollut ylen vaikea saada rahoja pankeista, vaikka esit-täisi kuinka hyvä nimiä. Tämä johtuu siitä, että rahamiehet ovat ruvenneet pitämään rahojaan hallussa eivätkä tal-leta niitä pankkeihin. Aikaa myöten tällainen tilanne voi käydä hyvinkin arveluttavak-si. Turussa esim. on moni talonomistaja jo joutunut erittäin pahaan asemaan. Eräiden talojen hintojen saamiseksi on kaupungin-voudilta haettu myymis- ja hukkaamiskieltoja.

Tähti syttyy siellä, missä nelivuotias leikkaa sen keltaisesta pahvista vauhdikkain ottein ja pursottaa päälle paljon glitterliimaa. Kiinnittää sitten päiväkerhon seinälle ja muistaa, että joulukalen-terin luukkuja on kiinni päivä päivältä vähem-män.

Tähti loistaa yläkoulun kuu-sessa, missä kukaan teineistä ei sitä huomaa, ei edes vilkaise kuusta tai sen latvaa, sillä on niin paljon tärkeämpiä asioita, joihin kiinnittää huomiota. Mutta siellä se on, niin kuin on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Tähti välkkyy merkkaamassa vuodenkiertoa baarissa, räkä-lässä, missä toivo huuhdeltaisiin

kurkusta alas, jos sitä vielä olisi. Vilkkuvissa

värivaloissaan tähti heijastuu likaiseen

ikkunaan ja nä-kee väsyneet,

nekin, jotka luulivat olevansa

karussa kaikelta.Tähti kajastaa

palvelutalon ikkunassa ja katsoo pimeään,

valvoo yhdessä valvovan kanssa. Kivulias odottaa unettomana sängyssään, huokaa: Sinä, joka synnyt tähden alla, tule kerhoon, kouluun, baariin ja tänne, missä säryt pitävät hereillä. Synny odo-tukseemme, elämänvoimaamme, luovuttamiseemme, tuskaamme. Tähden alla syntyvä, katso meitä. Pelasta meidät.

MERI TOIVANENKirjoittaja on Kotimaan toimittaja

Suomalaisilla on itsenäisyyspäivänä jälleen syytä juhlaan. Olemmehan al-kuvuodesta ilmestyneen YK-raportin mukaan maailman onnellisin kansa. Tosin tänä itsenäisyyspäivänä meillä

on tiedossa myös ongelma, joka heittää varjon-sa juhlinnan ylle.

Suomalaisia syntyy nyt ja ennusteen mukaan myös lähivuosina liian vähän, mistä seuraa, että huoltosuhteemme vääristyy. Tulevina vuosikym-meninä eläkeläisiä on liikaa suhteessa työssä oli-joihin. Kuka maksaa viulut eli eläkkeet ja sai-rauskulut?

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan maamme väestö kasvoi tammi-lokakuun aikana 8 403 hengellä. Kasvu selittyy erityisesti maa-hanmuutolla, joka ansiosta Suomen väkiluku kasvaa vuoteen 2035 asti. Silloin meitä olisi 5,62 miljoonaa. Mutta tämän jälkeen väkiluku kään-tyisi laskuun, minkä seurauksena 2050-luvul-la meitä olisi ennusteen mukaan jopa nykyistä vähemmän.

Oikeus hyvään elämäänSuomen väestöllistä tulevaisuutta kannat-taa tarkastella myös globaalista, koko maa-ilman huomioon ottavasta näkökulmasta.

Meitä Suomessa on reilut viisi ja puoli miljoonaa, ihmisiä maapallolla on yli seit-semän ja puoli miljardia. Tässä katsannossa pienen pohjoisessa asuvan ja hyvinvoivan ih-misjoukon ongelmat näyttävät mitättömiltä.

Jokaisella yksilöllä on oikeus pyrkiä hy-vään ja merkitykselliseen elämään. Aiko-muksista huolimatta tämä ei aina ole mah-dollista. Nälkä, köyhyys, väkivalta, yhteis-kunnan huono hallinto ja muuttuvat luon-nonolot ajavat yksilöitä etsimään parempaa elämää oman maan rajojen ulkopuolelta.

Ongelmaksi paremman elämän etsintä tulee kohdemaissa – mikä on myös nähty muutaman viime vuoden aikana Euroopas-sa – jos asialla on samaan aikaan liian suuri joukko ihmisiä. Maat, joilla olisi tarjota va-kaat ja paremmat olosuhteet, ryhtyvät ra-joittamaan tulijoiden määrää, sillä kaikilla

kansantalouksilla on kanto- ja sulauttamis-kykynsä rajat. Missä rajat kulloinkin tule-vat vastaan, on paljolti myös poliittinen ky-symys.

Yksi on kuitenkin varmaa: kansallinen it-seensä käpertyminen ei ole toivottavaa saa-ti järkevää yhä monikulttuurisemmaksi ja globaalimmaksi muuttuvassa maailmassa.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelu-kunta kysyi suomaisten mielipiteitä turval-lisuudesta. Kolme eniten huolta aiheuttavaa asiaa olivat ilmastonmuutos, kansainvälinen terrorismi ja maailman pakolaistilanne.

Kyselystä kävi myös ilmi, että aseellinen maanpuolustustahto on hieman laskenut, mutta valmius osallistua erilaisiin maan-puolustustehtäviin on edelleen vahva. Kiin-nostava tulos on, että suomalaisten koke-ma turvattomuuden tunne on vähentynyt, vaikka moni asia maailmassa henkii epä-varmuutta.

KOTIMAA | 5.12.2018 3

uutiset

| lyhyesti |

Kiihtelysvaaran sankarisuntio sai kutsun Linnan juhliinKiihtelysvaaran palavasta kir-kosta arvokasta irtaimistoa pelastanut Vaara-Karjalan seurakunnan kiinteistömes-tari Jouni Heiskanen on saanut kutsun itsenäisyys-päivän Linnan juhliin. Juhliin hän lähtee yhdessä vaimon-sa, seurakuntaemäntänä työskentelevän Maija-Leena Heiskasen kanssa. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Karjalainen.

– Itse en niin välitä julkisuudesta, mutta kyllä-hän tämä edistää meidän asiaamme eli sitä, että tavoittelemme nyt uuden kirkon rakentamista Kiih-telysvaaraan, Heiskanen kertoo Karjalaisessa.

Sixten Ekstrand ehdolle Porvoon piispanvaaliinKirkkohallituksessa ruotsin-kielisen työn johtajana työs-kentelevä Sixten Ekstrand lähtee ehdolle Porvoon hiippakunnan piispanvaaliin. Asiasta kertoi ensimmäisenä Kyrkpressen-lehti.

Ekstrandin lisäksi valmiu-destaan ehdokkuuteen ovat kertoneet Lisa Enckell ja Harry S. Backström. Piispan-vaalin ensimmäinen kierros järjestetään 19. maaliskuuta 2019.

Malesiassa vangitut suomalaiset kotiinNeljä Malesiassa pidätettyä suomalaista palasi viime vii-kon keskiviikkona iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentoken-tälle. Heidät oli pidätetty epäiltynä uskonnollisen materiaalin jakamisesta julkisilla paikoilla.

Pidätettyjen joukkoon kuulunut Joosua Mission toiminnanjohtaja Timo Valtonen esitteli lentoken-tällä kynää, jollaisia hän oli levittänyt Malesiassa, kertoi Helsingin Sanomat. Kynässä luki, että Jeesus on tie, to-tuus ja elämä. Lentokentällä hän kiisti, että joukko olisi ollut Malesiassa käännyttä-mässä muslimeja.

| kiinteistöt |

Hiippakuntien piispat ovat oman alueensa vaikuttajia. He asu-vat yleensä hiippa-kunnan keskukses-

sa, samassa kaupungissa, jossa tuomiokirkko sijaitsee. Siellä he myös tapaavat ihmisiä ja edusta-vat kirkkoa.

Kirkossa on haluttu, että piispa voi kutsua vieraita nimenomaan kotiinsa. Siksi piispa asuu taval-lisesti työsuhdeasunnossa. Se on samalla kertaa koti ja edustustila.

Kirkon keskusrahasto omistaa piispojen asunnot lukuun otta-matta kahta, joissa se on vuokra-laisena. Piispa puolestaan maksaa kirkolle vuokraa asuinneliöistä, joiden arvioidaan olevan koko-naan hänen ja hänen perheensä yksityisessä käytössä. Kirkkohalli-tuksen mukaan kukin piispa mak-saa asunnostaan käypää vuokraa, joka määräytyy kultakin vuodelta verohallinnon päätöksen mukai-sesti.

Piispoille koituvat asuinkustan-nukset ovat kautta linjan erittäin matalat. Piispat maksavat asun-noistaan vuokraa vähimmillään 789 euroa ja enimmillään 1 889 euroa.

Tänä syksynä piispojen vir-ka-asunnot nousivat huomion kohteeksi, kun kirkon luottamus-henkilö Johanna Korhonen teki poliisille ja verohallinnolle Hel-singin piispan Teemu Laajasa-lon asuntoon liittyvän selvitys-pyynnön. Korhonen kysyy, onko Kirkkohallituksen ja Laajasalon tekemä vuokrasopimus johtanut verovälttelyyn.

Yhteisistä käytännöistä huoli-matta eri hiippakunnissa piispan asuminen on ratkaistu vaihtelevin tavoin. Kahdessa hiippakunnassa piispa asuu omassa asunnossaan.

Suurin osa piispoista elää kak-sin puolisonsa kanssa. Kotona asuvia lapsia on enää Helsingin piispalla Teemu Laajasalolla ja Kuopion piispalla Jari Jolkko-sella.

Vanhoja ja perinteikkäitä piis-pantaloja asuttavat tällä hetkellä arkkipiispa Tapio Luoma Turus-sa, Björn Vikström Porvoossa ja Matti Repo Tampereella.

Arkkipiispantalo on sijainnut samalla tontilla Aurajoen rannal-la vuodesta 1763. Nykyinen talo valmistui 1887, ja Luoma on kah-destoista siinä asuva arkkipiispa.

Uusrenessanssia edustavan ta-lon viimeisin suuri remontti val-mistui vuonna 2010. Savimaalle aikoinaan pystytetty talo oli va-joamassa, ja kallistumaa korjat-

tiin peruskallioon poratuilla 115 teräspaalulla. Päättyneenä kesä-nä arkkipiispantaloon uusittiin vesikatto.

Arkkipiispalla on työhuone Tu-run lisäksi Helsingissä, ja niin on myös koti. Arkkipiispantalon li-säksi Tapio Luoman käytössä on 49 neliön kaksio Helsingin Kata-janokalla.

Tampereen vuonna 1937 val-mistunut piispantalo sijaitsee Pyy-nikinharjun maisemissa. Asunnon edustustiloista näkyy Pyhäjärvelle. Piispan yksityisasunto sijaitsee ra-kennuksen yläkerrassa.

Tampereen kaupunki valitsi piispalalle paikan piispanistuimen siirryttyä Porvoosta Tampereelle vuonna 1923. Aamulehti on kut-sunut piispalaa Tampereen funk-kistalojen helmeksi.

Porvoon piispantalolla oli rat-kaiseva rooli hiippakunnan pe-rustamisessa 1920-luvulla. Kun eduskunnan oli päätettävä, mistä

Näin asuvat kirkon piispat

työsuhdeasunnot | Suurin osa piispoista asuu ja edustaa kirkon omistamissa huoneistoissa. Osa on vanhoja arvoasuntoja, osa uusia

kohteita. Kahdella piispalla ei ole työsuhdeasuntoa lainkaan.

Aurajoen rannassa Turussa sijaitseva arkkipiispantalo on valmistunut vuon-na 1887. Tapio Luoma on kahdestoista talossa asuva arkkipiispa. | Kuva: Olli Seppälä

KOTIMAA | 5.12.20184

kaupungista tehdään ruotsinkie-lisen hiippakunnan keskus, por-voolaiset lupasivat rakentaa piis-pantalon. Tämä johti siihen, että piispanistuin sijoitettiin Porvoo-seen. Piispantalo valmistui vuon-na 1927.

Porvoon vanhassa kaupungissa, aivan tuomiokirkon ja tuomioka-pitulin naapurissa sijaitsevan piis-pantalon omistaa Porvoon kau-punki. Se vuokraa taloa kirkolle ja kirkko edelleen piispalle.

Talossa tehtiin kymmenisen vuotta sitten peruskorjaus. Sa-massa yhteydessä talon yläker-taan, piispan yksityiselle puolelle, valmistui oma keittiö. Se tekee yk-sityisen ja julkisen tilan erottami-sesta helpompaa, tietää talon asu-kas, piispa Björn Vikström.

Vikström on piispoista ainoa, joka on asunut piispalassa eri elämänvaiheissa. Hänen lapsuu-denkotinsa oli samaisessa Por-voon piispantalossa. Kun John Vikström aloitti Porvoon piispa-

na, hänen poikansa Björn oli seit-semänvuotias. 12 vuotta myöhem-min, kun John Vikström valittiin arkkipiispaksi, nuorukainen ei enää muuttanut arkkipiispanta-loon vanhempiensa mukana.

– Lapsuudessani Porvoon piis-palassa oli hyvin tilaa pienoisrau-tatielle. Ovikello soi usein, ja vie-raita kävi paljon, Björn Vikström muistelee.

Osittain Vikström pitää piis-palaa jäänteenä menneiltä ajoil-ta. Toisaalta hän on myös omalta osaltaan halunnut käyttää taloa hyödyksi kutsumalla sinne vierai-ta. Kulttuurinmuutos on silti selvä. Siinä missä hänen isäänsä saapui tapaamaan delegaatioita, vierailut ovat nykyään arkisempia, vaikka-pa kirkon työntekijäryhmien neu-vottelukäyntejä.

Niidenkään järjestäminen ei ole aina yksinkertaista. Porvoon hiippakunnan omaleimainen piir-re on, että hiippakuntaan kuuluvat ruotsinkieliset seurakunnat ympä-

Porvoon piispantalo on palvellut hiippakunnan piispoja vuodesta 1927. Alakerran sali on edustustilaa. Yksityisasunto sij aitsee talon yläkerrassa. | Kuva: Jukka Granström

Näin piispojen neliöt jakautuvat

� Tapio Luoma, arkkipiispa, Turku: Asunnon koko 1 011 omassa käytössä 107,45 . Helsinki: Asunnon koko 49 .

� Kaarlo Kalliala, Turku: Asunnon koko 270 , omassa käytössä 143 .

� Matti Repo, Tampere: Asun-non koko 1 080 , omassa käytössä 104 .

� Björn Vikström, Porvoo: Asunnon koko 548,85 , omassa käytössä 158,7 .

� Jari Jolkkonen, Kuopio: Asunnon koko 271 , omassa käytössä 137 .

� Simo Peura, Lapua: Asunnon (Seinäjoella) koko 211,5 , omassa käytössä 87,3 .

� Teemu Laajasalo, Helsinki: Asunnon koko 265 , omassa käytössä 122 .

� Jukka Keskitalo, Oulu: Asuu omassa asunnossa.

� Seppo Häkkinen, Mikkeli: Asuu omassa asunnossa.

� Lähde: Kirkkohallitus

ri maata. Piispala sijaitsee hiippa-kunnan laidalla.

Porvoon piispantalossa käy Vikströmin mukaan 600–700 ih-mistä vuodessa. Uudenvuodenpäi-vänä järjestettävälle vuoden suu-rimmalle vastaanotolle kutsutaan 150 vierasta.

Kuopion ja Lapuan hiippakun-nissa vanhat piispalat on vaihdet-tu uusiin.

Kuopion keskustassa sijainnut piispantalo myytiin kuopiolaisel-le rakennusyhtiölle vuonna 2006. Kirkkohallitus sai 150 vuotta van-hasta talosta vajaat puoli miljoonaa »

KOTIMAA | 5.12.2018 5

euroa, satoja tuhansia toivomaan-sa vähemmän. Piispa Wille Riek-kinen perheineen oli muuttanut talosta jo kaksi vuotta aiemmin homeoireiden takia.

Vuonna 2013 Kirkkohallitus osti yksityishenkilöltä uuden piis-palan Jari Jolkkoselle. Kallave-den rantatontilla Rönönsaaressa sijaitseva talo on rakennettu vuon-na 2004. Parin kilometrin päässä Kuopion keskustasta sijaitseva kaupunginosa on yhdistetty man-tereeseen sillalla.

Kuopion piispantalon tavoin onnettomasti kävi myös Lapu-an piispalalle. Lapuan tuomio-kapituli ja piispan asunto sijaitsi-vat samassa kiinteistössä Lapual-la, kunnes kapituli muutti sisäil-maongelmien takia väistötiloihin

Seinäjoelle vuonna 2014. Vuotta myöhemmin Seinäjoelta hankit-tiin piispalle uusi asunto.

Simo Peuran Seinäjoen-asun-nosta syntyi pienimuotoinen kohu. Pahennusta herätti upouuden ker-rostaloasunnon neliöhinta. 211,5 neliön kokoisen asunnon hinta oli 879 000 euroa. Jari Jolkkosen 271 neliöstä kirkko maksoi 1,15 miljoo-naa euroa.

Kirkkohallitus teki talokaupat myös Espoossa Tapio Luoman aloittaessa hiippakunnan piispana vuonna 2012. Hiippakunnan en-simmäinen piispa Mikko Heikka oli asunut kirkon vuokraamassa asunnossa. Luoman käyttöön os-tettiin juuri valmistunut omakoti-talo Espoon Nöykkiöstä 845 000 eurolla.

Nyt asunto on myynnissä, sil-lä Espoon piispana helmikuus-sa aloittava Kaisamari Hintikka ei muuta siihen. Hintikka kertoo suurimmaksi syyksi päätökseen perheen logistiikan. Hintikan mu-kaan hän ei vielä tiedä, miten jär-jestää asumisensa.

Turussa kirkko omistaa arkki-piispantalon ohella arkkihiippa-kunnan piispan virka-asunnon Korppolaismäen kaupunginosas-sa. Kaarlo Kalliala on kolmas piispa, joka asuu vuonna 2004 hankitussa, 1980-luvun lopulla rakennetussa omakotitalossa.

Helsingissä Kirkkohallitus vuokraa piispan asuntoa seura-kuntayhtymältä. Asunto sijaitsee ydinkeskustassa Korkeavuoren-

Verohallinnolle selvityspyyntö piispan asunnostaKirkon luottamushenkilö Johanna Korhonen pyysi loka-kuussa poliisia ja verohallintoa selvittämään, onko Helsingin piispan asuinjärjestelyissä syyl-listytty rikokseen. Verohallin-non ohjeessa todetaan, että jos jokin tila on pelkästään työ- tai edustuskäytössä, sitä ei lueta asuntoeduksi. Asuntoetuun pitää kuitenkin laskea mukaan se asunnon osa, jota käytetään

sekä asumiseen että työ- tai edustustilana. Tällöin asunnon käyttäminen edustukseen voi olla peruste asuntoedun arvon alentamiselle.

Helsingin hiippakunta on todennut, että vuokran määrää arvioitaessa piispan asunnon tiloja on jaettu prosentuaa-lisesti sen mukaan, onko tila osin tai kokonaan viranhoitoon liittyvässä käytössä. Piispojen työsuhdeasuntojen vuokra-perusteista ja vuokramääristä päättää Kirkkohallitus, ja peri-aatteet ovat samansuuntaiset eri hiippakunnissa.

Korhonen toteaa selvi-

tyspyynnössään, että niistä neliöistä, jotka Laajasalon mukaan ovat sekä asuin- että edustuskäytössä, hän ei maksa mitään. Korhosen mukaan vuokranmaksutapa vaikuttaa verohallinnon ohjeen vastai-selta toiminnalta ja voi täyttää verovälttelyn tunnusmerkit.

Poliisi päätti asian tutkinnan nopeasti, sillä sen mukaan asiassa ei ole ilmoitustietojen perusteella syytä epäillä ve-ropetosta tai muuta verorikos-ta. Rikosilmoituksen liitteineen toimitettiin verohallinnolle, sillä tutkinnan aloittaminen verori-kosasioissa edellyttää yleensä

nimenomaan verohallinnon tekemää tutkintapyyntöä.

Johtava veroasiantuntija Sami Varonen verohallinnosta kommentoi asiaa salassapito-velvollisuuteen vedoten vain toteamalla, että ilmiantoja käsitellään varohallinnossa vakiintuneella tavalla.

– Yleisellä tasolla voi sanoa, että johtavassa asemassa olevien ihmisten virka-asun-noissa on usein tiloja osittain yksityisessä ja osittain julki-sessa käytössä. Ilmiö ei siis ole poikkeuksellinen, Varonen toteaa.

MERI TOIVANEN

Jari Jolkkoselle hanki� iin viisi vuo� a si� en uusi piispala Kuopion Rönönsaaresta. | Kuva: Tuire Punkki / Savon Sanomat

kadulla, aivan Tuomiokirkkoseu-rakuntaan kuuluvan Johannek-senkirkon naapurissa. Asunnosta on komeat näkymät kattojen yli.

Samassa huoneistossa ovat asuneet piispat Eero Huovinen, Irja Askola ja Teemu Laajasalo. Tänä syksynä piispalassa tehtiin remontti, jonka yhteydessä siihen liitettiin asunnosta 1990-luvulla erotettu huone.

Oulun ja Mikkelin hiippakun-nissa piispa asuu omassa asun-nossaan, jonka kuluihin kirkko ei osallistu. Edustaminen hoide-taan molemmissa hiippakunnis-sa pääasiassa tuomiokapitulin ti-loissa.

Oulussa tuomiokapitulin ylä-kerta palveli piispan asuntona 1950–70-luvuilla, mutta raken-nuksen entisöinnin yhteydessä tila otettiin kapitulin käyttöön. Piispa Olavi Rimpiläinen muut-ti omaan asuntoon. Perinnettä ovat jatkaneet Samuel Salmi ja juuri piispana aloittanut Jukka Keskitalo.

Mikkelin hiippakunnassa piis-palla ei ole ollut virka-asuntoa yli 50 vuoteen.

Omaa asuntoa etsii nyt myös piispan paikalta väistyvä Björn Vikström, joka aloittaa ensi syksy-nä yliopisto-opettajana Åbo Aka-demissa.

– Tulossa on tällä erää kymme-nes joulu piispantalossa ja kym-menes kerta, kun järjestämme uu-denvuoden vastaanottoa.

Sitten vuodet piispalassa ovat ohi. Se tuntuu Björn Vikströmis-tä myös helpottavalta.

MERI TOIVANEN

uutiset KOTIMAA | 5.12.20186

❤

myynti 010 838 6520 | myynti@piplia.fi | www.pipliakauppa.fi

■ pipliakauppa.fi

Rakkaimmat j� lulahjat

Rakkaimmat j�lulahjat

Ikuinen ystävä -riipusHopeinen enkeliriipus on modernia, suomalaista suunnittelua. 41 €Herran siunaus -riipusHopeinen klassikkoriipus sopii niin pojalle kuin tytölle. Laatan teksti on arameankielellä. 36 €.Kuljen kanssasi -koru Kaksiosainen hopeariipus, jonka osat sopivat yhteen. Lahjaksi ystä- välle yhteiselle matkallenne. 51 €

Raamattu GRAFIITTI

33/38 -käännöksen teksti uudel-la taitolla ja kaksiväripainatuksella. Miellyttävän tuntuiset kannet ovat grafi itinharmaata rouhenahkaa. 29 €

UUTUUS!

Sotilaan virsikirjassa on nyt myös muiden uskontojen rukouksiaUusi Sotilaan virsikirja julkistettiin viime viikolla Puolustusvoimien pääesi-kunnan adventtihartauden yhteydessä.

Maavoimien kenttärovastin Janne Aallon mukaan Soti-laan virsikirjaan on valittu kattava kirjo tuttuja rippikou-luvirsiä, perinteisiä virsiä sekä joitakin virsikirjan uusia virsiä ja myös englanninkielisiä hymnejä.

Liitteenä on myös rukous-hetkien kaavoja ja rukouksia elämän eri tilanteisiin. Ensimmäistä kertaa Sotilaan virsikirjaan on otettu mukaan luterilaisen aineiston oheen ortodoksisia, katolisia sekä islamin ja juutalaisuuden rukouksia.

Lisäksi Sotilaan virsikirjas-sa on nyt ensimmäistä kertaa mielen virikkeeksi tarkoitettua kuvitusta, jotka ovat majuri Lassi Piiraisen käsialaa.

Sotilaskotiliitto lahjoittaa Sotilaan virsikirjan jokaiselle saapumiserälle. Siitä otetaan noin 20 000 kappaleen painos vuosittain.

Ensimmäisenä adventtisun-nuntaina Korpilombolon kir-kossa Pohjois-Ruotsissa laulettiin Hoosiannaa ensi kerran omasta meänkielisestä virsikirjasta. Myös saunavirsi on löytänyt uuteen vir-sikirjaan.

Virsiä meänkielelä sisältää 120 virttä, joista useimmat ovat tuttuja Ruotsin kirkon virsikirjasta. Vali-koimassa on eri kirkkovuoden py-hiin ja tilanteisiin sopivia virsiä.

– Tämä on todella suuri tapah-tuma meille. Se helpottaa meän-kielisten jumalapalvelusten viet-toa, hiippakuntapappi Ritvaelsa

Seppälä Luulajan hiippakunnas-ta sanoo.

Hän on yksi kääntäjistä, jotka ovat kahdeksan vuoden ajan uu-rastaneet virsikirjahankkeen pa-rissa. Mukana on myös kirjailija Bengt Pohjanen, joka on aiem-min kääntänyt evankeliumit meänkielelle.

Seppälä kuvaa käännöstyötä ”hen-kisesti interaktiivi-seksi kulttuuriko-kemukseksi”. Tor-nionjokilaaksossa puhuttavalle meän-

kielelle ollaan Ruotsin kirkossa kääntämässä myös koko kirkko-käsikirja. Se lähtee ensi vuonna kirkkohallituksen hyväksyttäväksi.

Meänkielisen virsikirjan saami-nen on Seppälän mukaan tärkeä osoitus siitä, että tämä kieliryhmä tunnustetaan ja huomataan.

– Meänkieli on yksi Ruotsin kansallisista vähemmistökielistä. On luonnollista, että meänkielel-lä on myös kirkossa materiaalia. Olen saanut positiivista palau-tetta, kun esimerkiksi hautajai-sissa on käytetty koeluontoisesti

meänkielisiä virsiä, Ritvaelsa Seppälä kertoo.

Alun perin suoma-laisen saunavirren saaminen meänkie-liseen virsikirjaan

tuntuu Pohjois-Ruotsissa luonte-valta.

– Sauna on tornionjokilaakso-laisille niin kuin suomalaisillekin tärkeä paikka. Siellä voi kokea jon-kinlaista pyhyyttä. Se on ihana elä-mänläheinen virsi.

– Olemme käyttäneen sitä Luu-lajan hiippakunnassa, jossa sitä on laulettu sekä suomeksi että ruot-siksi. Se on muuten käännetty myös latinaksi, englanniksi ja sak-saksi. Nyt siis myös meänkielelle, Seppälä iloitsee.

Ja miksei saunavirttä voisi lau-laa vaikka joulusaunassakin. Yk-sittäisen virren voi tulostaa pape-rille ja laittaa paperin muoviin, et-tei se kastu.

– Laminoitu jouluvirsi voi-si olla kiva joululahja, Seppälä vinkkaa.

KAJ AALto

Ruotsin kirkko teki meänkielisille virsikirjanVirsiä meänkielelä sisältää 120 virttä, joista useimmat ovat tuttuja Ruotsin kirkon virsikirjasta. Myös kirkkokäsikirjaa ollaan parhaillaan kääntämässä meänkielelle.

”Alun perin suomalai-sen saunavirren saa-minen meänkieliseen virsikirjaan tuntuu Pohjois-Ruotsissa luontevalta.

KOTIMAA | 5.12.2018 7

uutiset

| tasa-arvo |

pappeus | Piispoille osoitetussa kir-jeessä vaaditaan lisää elintilaa naisten pappeuden vastus-tajille. Kotimaa kysyi pappisnaisilta, mitä he kirjeestä ajattelevat.

Olen huomannut it-sessäni ja muissa lamaantuneisuut-ta. Tuntuu uuvut-tavalta.

Näin luonnehtii ajatuksiaan Oulujoen seurakunnan kappalai-nen Satu Kreivi-Palosaari luet-tuaan piispoille osoitetun kirjeen, jossa vaaditaan kirkkoon lisää elintilaa naisten pappeuden vas-tustajille. Kirjeen on allekirjoitta-nut 28 kirkolliskokousedustajaa ja kuusi pappia.

Satu Kreivi-Palosaaren mieles-tä kirje on ”isku vyön alle”.

Kirjeessä todetaan, että nais-ten pappeutta vastustavat niin sa-notun perinteisen virkakäsityk-sen kannattajat ovat jääneet pysyväksi osaksi kirkkoa. Al-lekirjoittajat pohti-vat mahdollisuuk-sia siihen, että seu-rakunnat antaisivat tiloja naisten pap-peutta vastustavien seurakuntalaisten ja pappien käyt-töön, ja että naisten

pappeutta vastustavia miehiä vi-hittäisiin papeiksi.

Allekirjoittajat kuitenkin ko-rostavat, etteivät he itse väistä pappia hänen sukupuolensa takia missään tilanteessa. Kreivi-Palo-saari ihmettelee allekirjoittajien asemaa.

– Kirjeessä pyritään luomaan rakenne syrjinnälle, mutta saman tien sanotaan, että emme itse syrji. Että en minä, mutta pojat.

Samaan kiinnittää huomiota sairaalapastori Ulla Ruusukallio Tampereen seurakuntayhtymäs-tä. Ruusukallio valittiin hiljattain Pappisliiton puheenjohtajaksi, mutta hän ei ole vielä aloittanut tehtävässä eikä halua kommen-toida asiaa siinä roolissa.

– Kirjeessä puhutaan jonkun toisen puolesta. On ihmisiä, jot-ka kaipaavat puolestapuhujaa, mutta naispappeuden vastusta-jat eivät sitä kaipaa.

Ruusukallio uskoo, että kirje on vastareaktio 41 pappisnaisen viime keväänä piispoille osoitta-maan kirjeeseen. Sen allekirjoit-tajat kiinnittivät huomiota sa-

moihin kysymyk-siin kuin kirkollis-kokousedustajat tällä viikolla, mut-ta toisesta näkökul-masta. He pyysivät piispoja toimimaan sen puolesta, ettei papistoon otettai-si sellaisia pappeja, jotka eivät ole val-miita yhteistyöhön

Naispappeuden vastustajien kirje tuntuu ”iskulta vyön alle”

Viime viikolla 34 kirkolliskokousedustajaa ja pappia lähestyi piispoja kirjeel-lä, jossa he toivoivat, että seurakunnat antaisivat tiloja naisten pappeutta vastustavien seurakuntalaisten ja pappien käyttöön, ja että naisten pappeut-ta vastustavia miehiä vihittäisiin papeiksi. | Kuva: Olli Seppälä

naispappien kans-sa. Naiset vetosi-vat niin ikään sen puolesta, etteivät seurakunnat an-taisi tiloja sellais-ten messujen viet-tämiseen, joiden palvelutehtäviin ei hyväksytä naispappeja.

Ruusukallio kertoo pitävän-sä surullisena, että vääntö asias-ta jatkuu yhä 30 vuotta sen jäl-keen, kun papin virka avattiin naisille. Hän sanoo tuntevan-sa sympatiaa niitä pappeja koh-taan, jotka ovat olleet pappeina silloin, kun virka päätettiin avata myös naisille. Niitä nuoria, jotka eivät hyväksy naisten pappeutta ja haluavat silti luterilaisen kir-kon papinvirkaan, hän ei kuiten-kaan ymmärrä.

– Miksi haluta papiksi sellai-seen kirkkoon, jonka virkakäsi-tystä ei hyväksy?

Kirjeen allekirjoittajat kerto-vat uskovansa, että tilojen käy-tön todellinen este on negatii-vinen julkisuuspaine. Vs. seura-kuntapastori Kati Jansa Kuo-pion Männistön seurakunnasta huomauttaa, ettei julkisuuspaine tule kirkon ulkopuolelta.

– Paine kertoo kirkon jäsenten tasa-arvonäkemyksestä. Jos kirk-

ko haluaa olla us-kottava tässä ajas-sa, tasa-arvovaati-musta ei voi väis-tää pakenemalla hengellisten argu-menttien taakse.

Kirjeen tekstiä kokonaisuudes-

saan Jansa luonnehtii ristirii-taiseksi. Kirjeen allekirjoittajat painottavat, etteivät he tavoittele muutoksia seurakuntien järjes-telyihin eivätkä halua uhata ta-sa-arvoa.

– Totta kai nämä vaatimukset aiheuttaisivat muutoksia seura-kuntien järjestelyihin ja uhkai-sivat tasa-arvoa.

Satu Kreivi-Palosaaren mie-lestä kysymys ei ole vain nais-ten vaan se on yhteinen. Hän on jo kysellyt Facebookissa mielen-kiintoa yhteiseen tukitempauk-seen pappisnaisille.

– Se, mitä tässä hajotetaan ja uhataan, on yhteistä pappeutta. Alttariyhteistyö rikotaan ja sa-maan aikaan puhutaan yhteydes-tä, vaikka toimitaan juuri päin-vastoin.

– On liian vaativaa, liian ras-kasta, liian kuormittavaa, jos täy-tyy koko ajan puolustaa omaa olemassaoloaan. Pitäisi saada ihmisille työrauha.

Tuija PyhäranTa

”Kirjeessä pyritään luomaan rakenne syrjinnälle, mutta saman tien sano-taan, että emme itse syrji. Että en minä, mutta pojat. – Satu Kreivi- Palosaari

”Miksi haluta papiksi sellaiseen kirkkoon, jonka virkakäsitystä ei hyväksy? – Ulla Ruusukallio

KOTIMAA | 5.12.20188

| uskontojournalismi |

Kotimaa-säätiön vuosittain jakaman Kotimaan uskon-tojournalismipal-kinnon saavat Var-

tija-lehden päätoimittajat Matti Myllykoski ja Mikko Ketola.

Palkinnon perusteluissa tode-taan, että Myllykoski ja Ketola ovat pitkäjänteisesti tehneet pieni-levikkistä mielipidelehteä, joka on sitkeästi pitänyt kiinni omasta nä-kökulmastaan: se käsittelee ana-lyyttisesti ja kriittisesti rajapintoja, joissa törmäilevät uskonto, kirkko, yhteiskunta, politiikka, maailman-kuva, etiikka ja kulttuuri.

Vartija alkoi ilmestyä 1888, ja on niin ollen nyt 130-vuotias. Vii-me vuosina Vartija on muiden leh-tien tavoin kohdannut printtileh-den haasteet, ja on pienenevistä resursseista huolimatta pitänyt pintansa. Vuodesta 2017 se on il-mestynyt vain verkossa e-lehtenä. Tämän vuoden alusta Vartija on ollut vapaasti kaikkien luettavissa.

Matti Myllykoski on ollut Var-tijan päätoimittajana vuodesta 2000 ja Mikko Ketola vuodesta 2010.

Palkintoperustelujen mukaan Kotimaan uskontojournalismi-palkinnon myöntäminen Varti-ja-lehden päätoimittajille on sa-malla kannanotto näkemykselli-sen ja marginaalissa olevan uskon-tojournalismin puolesta. Vartija taustoittaa, sanoittaa ja analysoi uskontoon liittyviä kipeitä asioita aikana, jolloin uskonnon lukutaito korostuu uutistulvan äärellä.

Matti Myllykoski, 60, ja Mikko Ketola, 55, päätoimittavat Varti-jaa vapaaehtoispohjalta. Kumpi-kin työskentelee Helsingin ylios-ton teologisessa tiedekunnassa, Myllykoski kirjastossa johtava-na tietoasiantuntijana ja Ketola kirkkohistorian yliopistonlehto-rina.

Vartija pyrkii jutuissaan tarjo-amaan punnittua tietoa ja hyvin avattuja kysymyksiä maailmas-sa, joka polarisoituu ja jossa puhe uskonnosta yksinkertaistuu, sanoo Matti Myllykoski.

Vartija ei Myllykosken mukaan varsinaisesti käsittele hengellisyy-den kysymyksiä, vaan rajapintoja, joissa uskonto ja kulttuuri, ihmi-nen ja yhteiskunta kohtaavat.

– Uskonto on usein vain aske-leen päässä kaik-kia ihmisiä koske-vista yleisinhimilli-sistä kysymyksistä. Esimerkiksi ilmas-tomuutos pakot-taa hajuttoman ja

mauttoman eurooppalaisen ih-misen kysymään identiteettiään, elämäntapaansa ja uskonnon vai-kutusta siihen, Myllykoski sanoo.

Mikko Ketola tekee eron verk-kosivustolla ilmestyvän ”nopean Vartijan” ja perinteistä lehteä muistuttavan, mutta vain e-leh-tenä ilmestyvän ”hitaan Vartijan” välillä. Verkon ja lehden sisältö on pääasiassa eri.

Matti Myllykosken mukaan us-konto näyttäytyy nyky-yhteiskun-nassa ameebamaisena, vaikeasti hahmotettavana osa-alueena, jota ei voi lokeroida.

– Vartijassa uskontojourna-lismi käsitetään laajasti, ei vain kirkkoon ja uskontoihin ilmisel-västi liittyvänä tapana tarkastella

asioita. Ylipäätään uskontojournalismi Suomessa on hyvis-sä kantimissa niis-sä medioissa, joissa se on pääasia, mut-ta muualla ei ole us-kontoon erikoistu-neita toimittajia ja

aiheen käsittely on sattumanva-raisempaa, Mikko Ketola sanoo.

Uskontojournalismipalkintoa jakavan Kotimaa-säätiön tavoit-teena on sääntöjen mukaan ”kris-tilliseen elämänkatsomukseen pohjautuvan kotimaisen sana- ja muun taiteen, tiedonvälityksen sekä uskontoon ja uskonnolliseen elämään kohdistuvan tieteenhar-joittamisen tukeminen”.

Tarkoitustaan säätiö toteuttaa muun muassa jakamalla apura-hoja ja palkintoja. Säätiön halli-tuksen muodostaa Kotimaa Oy:n hallitus. Kotimaa-säätiö on perus-tettu vuonna 1985.

Uskontojournalismipalkinnon saaja julkistetaan vuosittain 5. jou-lukuuta eli Kotimaa-lehden synty-mäpäivänä.

Viime vuonna ensimmäistä kertaa jaetun palkinnon saivat Yle Radio 1:lle Horisontti-ohjelmaa vuonna 2017 tehneet toimittajat Anna Patronen, Samuli Suon-pää ja Ville Talola.

Olli Seppälä

Uskontojournalismipalkinto Vartija-lehden päätoimittajillemedia | Matti Mylly-kosken ja Mikko Ke-tolan pitkäjänteinen työ mielipidelehden parissa palkittiin Koti-maan uskontojourna-lismipalkinnolla.

Matti Myllykoski on ollut Vartijan päätoimittajana vuodesta 2000 ja Mikko Ketola vuodesta 2010. | Kuva: Olli Seppälä

” Uskonto on usein vain askeleen päässä kaikkia ihmisiä kos-kevista yleisinhimil-lisistä kysymyksistä. – Matti Myllykoski

KOTIMAA | 5.12.2018 9

mielipiteetSähköposti:

toimitus@kotimaa.fiOsoite:

Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki

Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Toimi-

tuksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Osa

teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla.

Lähetä surunvalittelusi.

punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. 020 701 2211

New Yorkissa vierailevan mu-siikin ystävän mieluisiin kohteisiin kuuluu Car-negie Hall, joka luetaan maailman johtaviin kon-

serttisaleihin. Sen rakensi aikoinaan And-rew Carnegie, upporikas uskovainen. Hä-nen teologiansa oli selkeä: ensin tehdään ra-hat talouselämän säännöillä, sen jälkeen ku-vaan astuu kirkko jakaen talouden tuottoa hyväntekeväisyyteen. Uskolla ei kuitenkaan ole Carnegien mielestä sanan sijaa itse vau-rauden luomisessa ja sen säännöissä.

Carnegien teologia on sanoittanut uskon-non ja talouden suhdetta viimeisen sadan vuoden ajan. Taloustieteestä on tullut kova tiede, jonka työkalupakissa matematiikalla on ratkaiseva rooli. Uskonto taas koskee ih-misen sisäistä maailmaa ja eksistentiaalisia tarpeita. Taloustiede ja teologia eivät kohtaa. Samaten talouselämän mekanismit ymmär-retään luonnonlain kaltaisiksi muuttumatto-miksi periaatteiksi, joissa uskonnolla ei ole sanan sijaa.

Tämä kuvio on muuttumassa. Nyt talous-tieteilijät rakentavat vuoropuhelua teologien kanssa. Tätä pyrkimystä kuvaa esimerkiksi taloustieteen emeritusprofessori Vesa Kan-

niaisen artikkeli (Teologinen Ai-kakauskirja 3/2018), jossa hän avaa kentän keskustelulle. Tä-hän kutsuun tulisi vastata.

Uuden tilanteen taustalla ovat ongelmat, joihin markkinatalo-us ja sen taustalla oleva teorian-muodostus ovat ajautuneet. Siitä huolimatta, että vapaa markkinatalous on nostanut sadat miljoonat ihmiset köyhyydestä, uudet laajat ihmisryhmät ovat kadottaneet elämänhal-lintansa kokonaan. Vauraus on kasautunut pienelle vähemmistölle, ja suuri enemmistö kokee jääneensä mopen osalle. Demokratiat järkkyvät, totuuskäsitykset murtuvat ja yk-sinvaltiaat nousevat. Luonnon tasapaino on uhattuna. Tässä kaikessa markkinataloudel-la on ollut oma roolinsa. Kun itsekkyys, ah-neus ja oman edun tavoittelu ohjaavat talo-utta, nämä periaatteet leviävät nopeasti myös muille elämänalueille.

Kirkoilla on tässä oma syyllisyyden taak-kansa kannettavanaan. Se on jättänyt talou-den pelaamaan omilla säännöillään ja kes-kittynyt sisäiseen hurskauteen. Carnegien periaate on sisäistetty niin pitkälle, että kai-kenlainen talouspuhe koetaan kirkolle ja teo-

logeille sopimattomaksi.Professori Veli-Matti

Kärkkäisen ansiokas essee (Kotimaa 22.11) valotti ongel-maa kirkon kolminaisuusopin kannalta. Talous ei suinkaan ole sivujuonne ja joidenkin kiinnostuneiden harrastus,

vaan se nousee käsityksestä, jonka mukaan Jumala on taloudenhoitaja (oikonomos), jonka huolenpito kattaa kaikki elämän-alueet. Maailma on Jumalan koti (oikos), jos-sa hän toimii suvereenisti. Tämän oikoksen alueita ovat esimerkiksi ekonomia, ekologia ja ekumenia. Kolminaisuusoppi kuvaa, mil-lä periaatteilla Jumala hallitsee oikostaan. Se ilmentää Jumalan haavoittuvuutta ja hänen rakkauttaan kaikkein heikoimpia kohtaan. Siksi myös ekonomian tulisi olla Jumalan sil-mäteriä kohtaan armollinen.

Miksi puhua taloudesta, markkinoista ja taloustieteistä? Siksi, että ne määrittelevät kaikkien ihmisten elämää kohtalokkaalla ta-valla. Talouspuheessa on kyse myös Pyhästä Kolminaisuudesta, ihmiskunnan ekonomis-tista, jolla on omat pelisääntönsä.MikkO Heikkaemerituspiispa

Kirkon ei tule vaieta talouskysymyksistä

”Kirkko on jättänyt talouden pelaamaan omilla säännöillään ja keskittynyt sisäi-seen hurskauteen.

talous | Uskonnon ja talouden suhde kiinnostaa nyt ekonomisteja. Sen soisi kiinnostavan myös teologeja, kirjoittaa Mikko Heikka.

IlmoitusmyyntiPirjo Teva 040 680 4057

pirjo.teva@kotimaa.fi

Enkeli taivaan on nykyisellään hyväJyrki Linjama kirjoitti essees-sään jouluvirren Enkeli taivaan sanoituksesta (Kotimaa 29.11.). Olen hänen kanssaan täysin eri mieltä rakkaasta jouluvirres-tämme. Haluan laulaa sen van-hoilla sanoilla. Ne eivät ole ta-hatonta komiikkaa eivätkä ro-mua.

Olen aina rakastanut lau-laa tuttuja, tärkeitä virsiä van-hoilla lapsuudessa opituilla sa-noilla. Uudet virret ovat hyvin

tervetulleita, laulan niitä hyvin mielelläni. Jätetään vanhat rak-kaimmat virret rauhaan.

Olen toki tällainen Jyrki Linjaman halveksima seniori, 65-vuotias, mutta tiedän mo-nen itseäni nuoremman olevan kanssani samaa mieltä. Vanhat tutut sanat ovat se juttu. Merja SalOnenseniori

KOTIMAA | 5.12.201810

”Y ritämme luoda osastollemme mahdollisimman kodinomaisen ja iloisen tunnelman. Lapsille on tärkeää, että he voivat elää tällä mahdollisimman normaalia elämää, leikkiä, pelata ja käydä koulua.”

Nuori huivipäinen nainen, tohtori Khandra Salami, puhuu työstään innolla ja lämmöllä. Käytävällä kulkee koko ajan väkeä.

”Olemme hankkineet lapsille kannettavia tietokoneita ja tablet-teja. Niiden välityksellä he voivat paremmin pitää yhteyttä van-hempiinsa ja perheisiinsä. Pienet potilaamme eivät tule sairaalaan vanhempiensa kanssa, vaan mukana oleva aikuinen on yleensä mummo tai vanhempi naispuolinen naapuri. Yhteisössämme var-sinkin naiset menevät nuorena naimisiin ja saavat ensimmäiset lapsensa usein alle 20-vuotiaina. Alle 35-vuotiaat eivät saa poistua Gazan alueelta. Siksi äidit eivät voi olla sairaiden lastensa vierellä sairaalassa.”

Tohtori Salami johtaa Jerusalemis-sa sijaitsevan keisarinna Augusta Viktorian sairaalan lasten saattohoi-to-osastoa. Monet osaston lapsista ovat asuneet sairaalassa jo pitkään. He ovat käyneet läpi monet syöpä-hoidot.

On myös niitä, jotka ovat olleet täällä vain lyhyen aikaa. He ovat olleet sairaina jo pitkään, mutta matkustusluvan saaminen on kestänyt liian kauan. Kun he ovat viimein päässeet tutkimuksiin, sairaus on ollut jo niin pitkällä, että mitään ei ole ollut tehtävissä.

Khandra-tohtorin ja hänen henkilökuntansa tehtäväksi jää huo-lehtia, että lasten viimeiset päivät ovat mahdollisimman kivutto-mia, hyviä ja iloisiakin.

Osaston käytävällä on vaikea kuvitella, että moni pieni elämä on täällä päättymässä aivan liian aikaisin. Ihmisiä tulee ja me-nee – melkein kaikki ovat naisia. Tilat ovat ahtaat, mutta kotoisat. Käytävän nurkassa on pyöreä pöytä. Sen ääressä istuu kaksi nais-ta rakentamassa pienen pojan kanssa palapeliä. Seinällä pöydän yläpuolella on suuri Barbie-juliste. Potilashuoneen ovi on auki. Sängyllä istuu kouluikäinen tyttö ja tekee matematiikan tehtäviä opettajansa kanssa.

Luterilaisen maailmanliiton omistama keisarinna Augusta Vik-torian sairaala on ainoa sairaala, joka tarjoaa palestiinalaisaluei-den asukkaille syöpähoitoja ja dialyysia. Kansainvälisen yhteisön taloudellinen tuki on ratkaisevan tärkeää sen toiminnan jatkumi-sen kannalta.

Riittävä rahoituskaan ei kuitenkaan auta, jos pienimpienkin potilaiden pääsyä elintärkeisiin hoitoihin rajoitetaan poliittisten konfliktien vuoksi.

Kaisamari HintiKKa

Kirjoittaja on Luterilaisen maailmanliiton

apulaispääsihteeri.

Huoli ilmaston- muutoksesta on epä-luottamusta JumalaanJeesus opetti meidät rukoile-maan Isältään jokapäiväistä leipäämme, joka tarkoittaa kaikkia tarpeitamme. Jumala hallitsee luontoa ja antaa meille kaiken, mitä tarvitsem-me. Kun nyt olemme huoles-tuneita ilmastonmuutoksesta, silloin emme luota Jumalaan, vaan nostamme päättäjät Jumalan sijaan. Tapahtuneet pyörremyrskyt, tulvat ja tap-pamiset ovat Jumalan ennak-kovaroituksia tulossa olevista vaikeuksista. Jumala ei ota varjelevaa kättään pois lisään-tyneen hiilidioksidin takia, vaan lisääntyvän luopumuksen johdosta.Kalevi mauriala

”Kun he ovat viimein päässeet tutkimuk-siin, sairaus on ollut jo niin pitkällä, että mitään ei ole ollut tehtävissä.

Politiikka ja pienet potilaat

ensimmäisestä adven-tista jouluun on harvoin tasan neljä viikkoaKotimaan pääkirjoituksessa (29.11.) todetaan, että neljä viikkoa ennen joulua on en-simmäinen adventtisunnuntai. Tämähän ei suinkaan pidä paikkaansa. Jos esimerkiksi jouluaatto sattuu sunnuntaiksi, on se samalla neljäs adventti-sunnuntai. Näin ensimmäisestä adventista jouluun on kolme viikkoa ja yksi päivä.

Ensimmäisestä adventtisun-nuntaista on joulupäivään tasan neljä viikkoa ainoastaan silloin, kun ensimmäinen adventti-sunnuntai on aikaisimmassa mahdollisessa ajankohdassaan, eli 27.11.Jari arJoranta

Monet nuoret etsivät seikkailu-ja ja elämyksiä. Vanha romant-tinen kuva ulkomaalaisesta, joka kertoo miten asiat ovat, elää ja voi hyvin lännessä. Ke-nen tarpeisiin silloin vastataan? Ymmärretäänkö silloin vastaan-ottavan yhteisön kulttuurisia syvärakenteita? Tiedostetaan-ko, miten läsnäolo vaikuttaa yhteisön dynamiikkaan ja mah-dollisiin konflikteihin? Sen si-jaan, että tietoisesti kannuste-taan ihmisiä rikkomaan lakeja ja kulttuurisia normeja, on syy-tä keskustella paikallisten toi-mijoiden kanssa ja ottaa aikaa kuunteluun, niin että ymmärre-tään miten kristillinen sanoma sovinnosta, toivosta, ja lähim-mäisen rakastamisesta voi tulla lihaksi juuri siinä ympäristössä.

Rolf Steffansson 28.11.

Kirjeen kirjoittajat tekevät yh-teistyötä naispuolisten pappien kanssa, mutta haluavat samalla mahdollistaa vanhalla virkakan-nalla olevien seurakuntalaisten elinmahdollisuudet ja pysymisen kirkossa. Nyt elinmahdollisuut-ta uhkaa pula tiloista ja papeista. Kirjoittajat ennakoivat, että näi-den kirkon jäsenten on pakko jät-tää kirkko, kun he eivät löydä sii-

nä enää elämän mahdollisuutta. Tätä ratkaisua saattaa vauhdittaa edessä mahdollisesti oleva päätös vihkiä kirkollisesti samaa suku-puolta olevia pareja.

Kyse on aktiivisesti jumalan-palveluselämään, vapaaehtois-työhön ja lähetystyön tukemiseen osallistuvista seurakuntalaisista. He edustavat eri herätysliikkeitä. Heidän lapsilukunsa ylittää usein keskiarvon, heidän lapsensa saa-vat kasteen ja käyvät rippikoulun. He äänestävät kirkollisissa vaa-leissa. Näiden seurakuntalaisten puuttuminen huomataan, jos kir-kon jakautuminen tapahtuu.

Pekka Särkiö 30.11.

Toivon, että kirkkoon mahtuu monenlaista porukkaa. Minun kirkkooni esimerkiksi mahtuu erinomaisen hyvin ja tilavasti vaikkapa lestadiolaiset siitä huo-limatta, että olen heidän mieles-tään valepappi, uskoton pappi ja matkalla kadotukseen.

Silti Erinomaisen inhottavaa on, että naiset joutuvat koko ajan todistelemaan olemassaolonsa oikeutusta. Se on äärimmäisen surullista. Vuodesta 1986 on ih-misikä. Eikö olisi jo aika tunnus-taa tietyt tosiasiat?

Johannes Alaranta 28.11.

Kotimaa24:n blogeissa sanottua

KOTIMAA | 5.12.2018 11

itsenäisyyspäivä KOTIMAA | 5.12.201812

Tarinoita Suomesta

Kotimaa kysyi kymmeneltä eri-ikäiseltä suomalaiselta, mitä suomalaisuus heille merkitsee.

Luonto, vapaus ja turvallisuus ovat tärkeitä arvoja iästä riippumatta.

Isänmaallisia tunteita vastaajissa herättävät niiden lisäksi muun muassa mököttävä

kaupan kassa ja äitiyspakkaus. »

|Kuva: Anne Saarinen / Vastavalo

KOTIMAA | 5.12.2018 13

itsenäisyyspäivä

Alvar Euro, 20 Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja

Suomi merkitsee minulle turvaa, kotia ja rauhaa. Turva ja rauha syntyy siitä, mi-ten hyväksi ja vahvaksi yhteiskuntam-

me on vuosien aikana muotoutunut. Pidämme huolta niistä, jolla ei mene hyvin, ja voimme luottaa siihen, että suuret kriisit eivät pääse hetkauttamaan arkeamme.

Elämäni aikana Suomi on kokenut oman-

laisiaan huippuja ja haasteita. Itse menin kou-luun vielä Nokia-Suomessa, mutta taantuma iski ollessani ala-asteella. Se on vaikuttanut vallitsevaan mielentilaan hieman laskevasti. Viime aikoina olemme kuitenkin menneet pa-rempaan suuntaan ja olemme löytäneet yh-teiskuntamme vahvuudet: luomme jatkuvasti uusia maailmaa mullistavia keksintöjä ja ke-hitämme tapoja tehdä maailmasta entistä pa-rempi paikka erityisesti ympäristöämme kun-nioittaen.

Ari MinAdis

Ozan Yanar, 31 kansanedustaja (vihr.)

O len syntynyt Istanbulissa Turkissa, mutta lapsuudessani asuimme myös Englannin Oxfordissa ja Kyproksel-

la. Olin 14-vuotias, kun muutimme Helsin-kiin.

Olen suomalainen, mutta juureni ovat Tur-kissa. Siellä asuu paljon ystäviä ja sukulaisia. Istanbul on minulle todella rakas kaupunki. Yli 15 miljoonan ihmisen metropolissa on jat-kuvasti meneillään omanlaisensa kaaos. Kau-punki sykkii isosti, ja ihmisillä on suuren kau-pungin mentaliteetti. Helsinki on toisaalta sopivamman ko-koinen, toimiva kaupunki. Esi-merkiksi julkinen liikenne toi-mii täällä paremmin.

Minulla on monia identiteet-tejä, olen kuin kameleontti. Jos-kus koin juurettomuutta, mut-ta vanhemmiten olen alkanut

ajatella, että minulla on monia paikkoja. Mo-ninkertainen maahanmuuttajuus on antanut hyvät eväät sille, että osaan sopeutua uusiin paikkoihin.

Kuukausi sitten minusta tuli isä. Tässä elä-mänvaiheessa suomalaisuus merkitsee mi-nulle ennen kaikkea turvallisuutta. Oli todel-la hieno hetki, kun saimme äitiyspakkauksen muutama kuukausi ennen vauvan syntymää. Tuli tunne, että Suomessa ihmisistä pidetään huolta alusta lähtien.

Suomi on menestystarinana, pieni maa, joka nousi vaatimattomista oloista maailman vau-raimpien maiden joukkoon keskittymällä kou-

lutukseen ja rakentamalla hyvin-vointivaltion. Suomi on toimiva demokratia, jossa on sanan- ja lehdistönvapaus ja riippumaton oikeuslaitos. On iloa asua täällä, iloa kasvattaa lastaan täällä ja ilo tehdä kansanedustajana työtä tä-män maan eteen.

TuijA PYhärAnTA

Lotte Karhu, 13 koululainen

V iime itsenäisyyspäivä oli erityinen, kun Suomi täytti 100 vuotta. Kävim-me perheen kanssa sankarihaudoil-

la. Koulussa oli juhlalounas, ja lippu vedet-tiin salkoon.

Ensiksi Suomesta tuleekin mieleen oma lippu ja Maamme-laulu. Se lauletaan jopa jääkiekko-otteluissa.

Koulussa tykkään historiasta. Tunneilla on käsitelty Suomen itsenäistymistä, sotia ja eri aikakausia, joista Antiikin Kreikka on kiinnostavin. Sodista olen kuullut tarinoita myös sukulaisilta, ja olen pelännyt sotaa pie-nestä asti.

Toinen suosikkiaineeni on äidinkieli, ja olen aina lukenut paljon. Kaikki alkoi Kat-to Kassisesta, jota minulle luettiin pienenä ja jonka osasin ulkoa. Alakoulussa hyvä äi-dinkielen opettaja laittoi kirjoittamaan omia tarinoita.

Sekin on suomalaisuutta, mitä näen kodin ikkunoista. Asumme maalla, jossa on luon-to lähellä. Jos jollekin ulkomaalaiselle pitäi-si kuvata Suomea, kertoisin vuodenajoista, pelloista, metsistä ja eläimistä kotipihalla, linnuista, rusakoista, ketuista ja kauriista. Rakastan kesää, jolloin sadekaan ei haittaa. Ilma on lämmin, voi uida ja kaikilla on hyvä fiilis loman takia.

Suomen lisäksi puhun ruotsia ja englantia. Haluaisin matkustella, mutta en tule muut-tamaan koskaan ulkomaille. Täällä on tuttua ja turvallista. Tunnen olevani suomalainen.

Itsenäisyyspäivänä kotona sytytetään kynttilät ja katsotaan Linnan juhlia. Se on juhlapäivä, jossa on erityinen tunnelma.

Päivi PuhAKKA

”Kun saimme äitiys-pakkauksen, tuli tunne, että Suomessa ihmisistä pidetään huolta alusta lähtien. – Ozan Yanar

|Kuv

a: S

auli

Kar

hu

|Kua

v: J

onat

han

Ben-

Ami

|Kuv

a: V

eikk

a Pa

rtan

en

KOTIMAA | 5.12.201814

Muutin vuonna 1998 opiskelemaan Ruotsiin Uppsalaan. Tarkoitukseni oli viipyä vain vuosi, mutta sillä tiel-

lä olen edelleen. Ruotsiin muuton myötä suo-malaisuuteni korostui. Aloin tuntea itseni ulko-mailla aiempaa isänmaallisemmaksi.

Asuttuani reilut 10 vuotta Ruotsissa alkoi Suomi-nostalgia herkistää minua. Kaurismäen filmit ja Esson baarit, sotaveteraanien tapaami-nen tai Maamme-laulun kuuleminen jääkiek-komatsin jälkeen nostavat kyyneleet silmiini.

Nyt olen identiteetiltäni ruotsinsuomalai-nen, en ole enää vain käymässä täällä. Mie-tin silti välillä Suomeen muuttoa. Miehenikin on suomalainen ja meillä on kaksi pientä las-ta. Suomessa olisi turvaverkot lähellä. Kaipaan myös suomalaista leipää ja lapsuudesta tuttua kesämökkiä järven rannalla.

Ikävöin suomalaista suoruutta. Ruotsalai-set ovat pintakohteliaita ja sosiaalisia, mutta heidän kanssaan on vaikea muodostaa syviä ystävyyssuhteita. Ruotsalaiset oppivat mark-kinoimaan itseään jo päiväkodissa. Suomalai-sia töksäyttelijöitä pidetään maailmalla tylyinä. Itse kuitenkin virkistyn mököttävästä kaupan kassasta.

Emilia Karhu

Tuure Kilpeläinen, 48 muusikko

Synnyin maahan, joka nauttii eurooppalai-sesta vapaudesta ja pohjoismaisesta hy-vinvoinnista ja turvallisuudesta. Itsestään

selvänä pitämäni ilmaisunvapaus kirkastui aar-teeksi, kun olin nuorena tekemisissä tsekkiläis-ten opiskelijoiden kanssa ja paikalla Prahassa samettivallankumouksen aikaan.

Erityisesti ulkomailla ollessani tajuan Suo-men luonnon ainutlaatuisuuden ja pyhyyden. Intiassa kovassa vatsataudissa haaveilin hiihtä-misestä Lapin tuntureiden jylhässä, puhtaassa kauneudessa ja rauhassa. Vuoden kierto pitää suomalaiset luonnon armoilla. Siksi säästä pu-hutaan paljon. Yritän ehkäistä ilmastonmuu-tosta niin, etten syö lihaa enkä omista autoa. Pi-dän suomalaisten luontosuhteen henkisyydestä ja täkäläisten ihmisten juurevuudesta, suoruu-desta ja rehellisyydestä.

Tunnen mykkää ja hivenen ahdistunutta kunnioitusta sotasukupolvea kohtaan. Sodan kivut ja lyijynraskas paino näkyivät papassani ja vanhemmissani. Epävarmoina aikoina tartu-taan ikonisiin kertomuksiin sotasankareista. Se tuntuu hankalalta. Olen maailmankatsomuk-seltani pasifisti. En voisi tappaa erimaalaista ihmistä, mutta tajuan, että isovanhempieni ikä-polvella ei ollut vaihtoehtoja.

Odotukset suomalaista miestä kohtaan ovat muuttuneet valtavasti muutamassa vuosikym-menessä. Avoimuus, puhuminen ja tunteiden näyttäminen ovat lisääntyneet. Nykyään pik-kupojatkin voivat halailla.

Emilia Karhu

|Kuv

a: H

elen

a Ei

rto

|Kuv

a: T

uure

Kilp

eläi

sen

koti

sivu

t

Emma Eirto, 40 toimittaja Ruotsin television suomen- kielisissä uutisissa

”Vuoden kierto pitää suomalaiset luonnon armoilla. Siksi sääs-tä puhutaan paljon. – Tuure Kilpeläinen

KOTIMAA | 5.12.2018 15

Tuula Hietanen, 74 eläkkeellä oleva taloussihteeri ja aurinkorannikkolainen

Muutimme mieheni kanssa Helsingistä tänne Espanjan Benalmadenaan 14 vuotta sitten eläkkeelle jäätyämme.

Suomi on rakas synnyinmaani. Se on turval-linen ja luotettava paikka asua. Sinne on suo-rastaan pakko palata joka kesä kesänviettoon.

Täällä eläessä kaipaan Suomessa asuvia lap-sia ja lastenlapsia. Onneksi nykyisillä kommu-nikaatiovälineillä yhteydenpito heihin onnistuu vaikka päivittäin ja nykyisin myös kuvan kanssa.

Isänmaallisuus merkitsee minulle sitä, että juureni ovat vankasti Suomessa. Linnan juh-lien katsominen on oleellinen osa itsenäisyys-päivän ohjelmaamme. Onneksi katsominen on-nistuu nykyisin Yle Areenan kautta myös täällä Espanjassa.

Suomessa parasta ovat luonnon puhtaus ja moninaisuus sekä kesät kesäasunnollamme Vuohijärvellä Kouvolassa turvallisessa ympä-ristössä.

Mari Teinilä

Kaari Utrio, 76 kirjailija

Sota-aikana vuonna 1942 syntyneelle lap-selle opetettiin itsenäisen Suomen mer-kitys niin pian kuin hän mitään ymmär-

si. Koti, koulu ja koko yhteiskunta ympärillä muistutti asiasta jatkuvasti. Suomen itsenäi-syys oli elävä ja oleellinen osa elämää, ei itses-täänselvyys.

Tämä oli luonnollista, kun ottaa huomioon sodan vaikutuksen vanhempiemme sukupol-veen. He tuskin olisivat jaksaneet ryhtyä jäl-leenrakennusurakkaan ilman jatkuvaa muis-tutusta sodan hinnasta ja toisaalta sen saa-vutuksista. Muistan kuinka meillä, ylemmän keskiluokan kulttuurikodissa, juotiin kahvit ja lapsetkin saivat sokerikakun siivun sen kun-niaksi, että viimeinen sotakorvausjuna lähti Suomesta.

Markku Pölönen, 61 elokuvaohjaaja

Lapsuudessani sota oli läsnä kuin basso-kulkuna taustalla. Saunassa näin miehil-lä arpia ja raajan tynkiä. Eturintamalla

olleet itkivät juovuksissa linja-auton takapen-killä. Seuroissa naiset nyyhkyttivät kaatuneita poikia otsat vastakkain. Jos joku isä oli piessyt lapsia, isäni selitti: ”Sen hermot meni sodassa.”

Tajusin jotain Suomesta, kun pikkupoikana tulin itsenäisyyspäivänä kynttilöin valaistus-ta ja lämpimästä Enon kirkosta pakkaseen ja huomasin kunniavartion harmaat rivistöt san-karihaudoilla. Väki alkoi laulaa Jumala ompi linnamme. Porilaisten marssi teki niin suuren vaikutuksen, että rummutin sitä kauan pahvi-laatikon kylkeen.

Kuusivuotiaana olin tulossa isän kanssa he-vosella myllyltä, kun mummo kertoi Kenne-dyn ampumisesta. Piilotin uuden nallipyssyn säkkien väliin. Hyökkäys vapaan maailman kuningasparia vastaan oli kuin perhetrage-dia. Pelättiin uutta sotaa.

15-vuotiaina ajoimme kuutamoyönä kylän poikien kanssa mopoilla hankiaista pitkin Uk-

ko-Kolille. Huipulla koin valtavan vapauden tunteen. Opiskeluaikana koti-ikävässä me-nin Helsingissä asemaravintola Elieliin kat-somaan Järnefeltin Koli-freskoa. Myöhem-min asuimme Selkien kylässä paikalla, johon taiteilija oli pystyttänyt telineensä. Järnefel-tin maalaukset Kolilta kuvasivat, että Suomi on maa, jota tulee puolustaa. Identiteettimme luotiin maiseman ja sivistyksen kautta.

Oma maisemani on Pielisen ranta, jossa su-kutalomme on ollut 300 vuotta. Ihminenhän ei elä ilman vettä. Luonnossa on suuri apteek-ki, raikas ilma ja hiljaisuus, vaikka alakuloon.

Suomalaisuus on graniitinharmautta, presi-denttejä myöten. Jos politiikka käy värikkääk-si, on syytä olla varuillaan. Suomalaismiehen rakkauskin on luotettavuutta, ei suuria sanoja.

Kansana olemme jakaantuneet mediassa: tyhjänpäiväiset, huomion saavat viihdyttäjät, ja harmaa kansa, joka lähtee seitsemältä töi-hin ja pitää Suomen pystyssä.

Lapsille olen kertonut Suomen kielen rik-kaudesta. Esimerkiksi sanan yksitoikkoinen ”toikko” viittasi naapuriin. Jos oli vain yksi naapuri, elämä oli yksitoikkoista.

Päivi PUHaKKa

|Kuv

a: M

atti

Hie

tane

n

|Kuv

a: S

olar

Film

s / J

ouko

Pii

ppon

en

|Kuv

a: K

aari

Utr

ion

koti

sivu

t

Aikuisiällä itsenäisyys muuttui pitkälti itses-täänselvyydeksi, vaikka jokin osa minussa aina tiesi, että Suomi tasapainoilee koko ajan veit-senterällä Neuvostoliiton puristuksessa. Aikui-sena noudatin myös kotoa perittyä oppia: osta suomalaista aina kun voit ja kun se on järkevää.

Nyt vuosikymmeniä Suomen asioita seuran-neena voin onnitella isänmaata hienosta sel-viämisestä kylmällä ja tuulisella paikalla. Eri-

tyisesti minua kosketti Bal-tian maiden itsenäistyminen ja syvä ymmärrys siitä, mikä meitä olisi odottanut, jos olisi käynyt niin kuin heille.

Itsenäisyyspäivänä noste-taan lippu salkoon ja nauti-taan lasi kuohuviiniä malja-na synkille suomalaisille, jot-ka pystyvät mihin tahansa.

ari Minadis

”Itsenäisyyspäivänä nostetaan lippu salkoon ja nautitaan lasi kuohu-viiniä maljana synkille suomalaisille, jotka pystyvät mihin tahansa. – Kaari Utrio

itsenäisyyspäivä KOTIMAA | 5.12.201816

Aira Samulin, 91 tanssija ja yrittäjä

Sodan aikaan toimin lottapiirissä, suoje-luskuntapiirissä, päämajan lääkintäosas-tolla ja viihdytyskiertueilla. Sodassa oli

vahva isänmaallisuuden tunne.Olimme rajalla tulilinjoilla taistelujen mels-

keissä lähellä vihollista, sillä perheemme ha-lusi olla sodassa taistelevan isäni luona. Hän

kaatui, isän veli haavoittui, äiti jäi sotaleskeksi, itse jäin orvoksi ja koti jäi rajan taa. Sodan uhrit eivät menneet hukkaan. Sen jäl-keen oli kuitenkin rankkaa selviy-tymisen aikaa, jolloin kaikki jäi ja piti aloittaa alusta. Ihmiset teki-vät pitkää päivää ja sunnuntait vielä päälle, jotta sotavelat saa-tiin maksettua.

Sodan laittomissa nurkkatans-seissa minua haettiin jatkuvasti

tanssimaan, vaikka minulla oli monokengät ja-lassa ja äidin vanha mekko päällä. Niissä mi-nulle selvisi, että osaan tanssia paremmin kuin muut.

Steppaamaan opin katsomalla Fred Astai-ren elokuvia. Nykyään tanssin aina tilaisuuden tullen. Tanssimisen puolesta olen puhunut jo vuosikymmenten ajan, ja sitä saisi olla Suomes-sa enemmän.

Suomi on itsenäinen, vapaa ja ainutlaatui-nen maa, jossa on puhdas luonto, ja josta myös tulevien polvien pitää olla kiitollinen. Ihmisten on syytä ymmärtää, että asiat ovat täällä näin hyvin, eikä puhua niin, että tuo on huonosti ja tuo on huonosti, kun sata muuta asiaa on hy-vin. Meidän on syytä olla ylpeä maastamme ja myös pysyä täällä.

Ari MinAdiS

|Kuv

a: J

ukka

Gra

nstr

öm

|Kuv

a: J

ukka

Gra

nstr

öm

Hemmi Palm, 70 eläkkeellä oleva metallimies ja romaniaktiivi

tä. Armeija pelotti, mutta kävin sitä 11 kuukautta ja minusta tuli lääkintäaliupseeri. Olen syvästi kiitollinen Suomen itsenäisyydestä ja miehistä, jotka taistelivat sen puolesta. Kolme enoani oli talvi- ja jatkosodassa. Nuorin heistä lepää san-karihaudassa Sulkavalla. Hietaniemen hautaus-maalla on muistomerkki sodassa kuolleille ro-maneille. Itsenäisyyspäivinä vien sinne kukkia.

Suomi on äärettömän kaunis ja hyvä maa. Pidän vuodenajoista. Täällä on sananvapaus ja vapaus matkustaa. Romaneillakin on kansalai-soikeudet, vaikka monilla on edelleen vahvo-ja ennakkoluuloja, joita media on ruokkinut. Koulua aloittavat romanilapset tarvitsisivat koulunkäyntiavustajan, jotta kaikki alkaisi su-jua hyvin. Kun romanikansaa alettiin asuttaa 1970-luvulta alkaen, ovat nuoret pystyneet opiskelemaan paremmin. Heillä on kova halu työelämään. Kunpa ennakkoluulot vähenisivät ja romaninuorten lahjat saataisiin kunnolla yh-teiskunnan käyttöön.

EMiliA KArHu

”Tanssimisen puolesta olen puhunut jo vuosikymmenten ajan, ja sitä saisi olla Suomessa enemmän. – Aira Samulin

Olen suomalainen romani. Vanhem-pani olivat Karjalan evakkoja. Ehdin käydä 7-vuotiaana koulua vain reilun

kuukauden, kun terveyslautakunta hajotti al-keellisen puutarhamökkimme. Asuimme sitten eri sukulais- ja tuttavaperheissä Kemijärven ja Haminan välillä.

Kun olin 10-vuotias, mummoni luokse Tam-pereen Messukylään tuli topakka täti sosiaa-litoimesta. Hän sanoi äidilleni, että poika pi-tää laittaa kouluun tai muuten joutuisin las-tenkotiin. Ensimmäinen koulupäivä jännitti kauheasti ja vatsassa velloi, mutta sain ihanan opettajan, viihdyin koulussa eikä minua kiu-sattu. Olin kiltti ja urheilullinen ja sain ystäviä. Kärsin oppimisvaikeuksista, mutta minulla oli kova vimma oppia. Kävin kuusi luokkaa kan-sakoulua ja Vapaakirkon kansanopiston Santa-lassa. 1990-luvun alussa sain kuulla Helsingin seudun erilaisista oppijoista. Heidän avullaan suoritin peruskoulun kiitettävin arvosanoin.

Olen tehnyt 17-vuotiaasta erilaisia palkkatöi-

KOTIMAA | 5.12.2018 17

kulttuuri

| elokuvaharrastus |

”Nyt papeista voi laskea leikkiä.

Kotimaisen elokuvan papeissa näkyy kehi-tyskaari. Tossun alta on edetty inhimilliseen suuntaan.

Kotimaisissa eloku-vissa esiintyy vuo-sikymmenten ai-kana kiinnostava joukko mitä eri-

laisimpia pappeja, sanoo eloku-via pitkään harrastanut ja tutki-nut Mikkelin hiippakunnan hiip-pakuntadekaani Marko Marttila.

Marttila on luennoinut elokuvi-en pappihahmoista viimeksi Kot-kan elokuvaviikolla.

Entisaikaan elokuvan pappi oli Marttilan mukaan usein pönöttä-vä, vahva kirkkoherra, kotona vai-mon tossun alla.

– Nykyisin auktoriteetteja ky-seenalaistetaan, ja pappi on tähän oivallinen hahmo. Nyt papeista voi laskea leikkiä.

Matti Kassilan ohjaamassa Pas-tori Jussilaisessa (1955, roolis-sa Edvin Laine) 1800-luvun lo-pun maalaiskylän kirkkoherra on voimakas, suvaitsematon vallan-käyttäjä, joka paheksuu naisasiaa ja opettajan puuhaamia tansseja.

Jussilaisen voimakastahtoinen anoppi saa kirkkoherran ajattele-maan asioita uudella tavalla. Lo-pussa tavataan vapaamielinen, to-tiakin maisteleva Jussilainen.

– Koko elokuva rakentuu kehi-tyskertomuksen ympärille, Mart-tila miettii.

Edvin Laineen ohjaaman Tääl-lä Pohjantähden alla -elokuvan (1968) kirkkoherra Lauri Salpaka-ri (Matti Ranin) on legendaarinen pappishahmo. Hän tulee 1800-lu-vun lopulla 28-vuotiaana Helsin-gistä maaseudulle. Säätyerot ovat vahvat.

Herraspappina pidetty Salpa-kari kiristää vaatimuksia torppa-rilleen Jussi Koskelalle.

Liperit leffassa

– Salpakari vai-kuttaa alussa kyl-mältä. Vahvalta näyttävä mies on vaimonsa ohjailta-vissa, Marttila sa-noo.

Tarina jatkuu saman ohjaajan elokuvassa Akseli ja Elina (1970). Nelisenkymmentä työvuotta ovat pehmentäneet edelleen Matti Ra-ninin esittämää Salpakaria. Hän alkaa ymmärtää ympäristöään ja muuttuu sielunhoidollisempaan suuntaan.

– Salpakari on valkoisen Suo-men edustaja, mutta hän ei osal-listu sisällissodan jälkeisiin kosto-toimiin vaan pyrkii pelastamaan Koskelan Jussin kaksi poikaa kuolemantuomiolta. Kun pitäjän ensimmäinen talvisodan vainaja siunataan hautaan, suremassa on sisällissodan molempien osapuol-ten edustajia.

Aarne Tarkaksen psykologisessa tril-lerissä Hän varasti elämän (1962) Toi-vo Mäkelän esit-tämä kirkkoherra

Evald Kettunen syö huijarin kä-destä ja lipittelee hänen kanssaan viiniä toivoen rahoitusta seura-kuntansa kerhotalolle.

Huijari yrittää vielä tappaa kak-si ihmistä, mutta pappipa saapuu paikalle lapsikuoron kanssa. Pappi ei hoksaa tilanteesta mitään.

– Kettunen on hyväntahtoinen höpsö ja koominen hahmo muu-ten synkässä elokuvassa, Martti-la sanoo.

Klaus Härön Postia pappi Jaako-bille -elokuvan (2009) sympaat-tinen, sokea vanha pappi vastaa kirjeisiin ja haluaa auttaa hädäs-sä olevia.

– Hän elää joskus haavemaail-

massa, mutta hauraalta ja sairaal-ta vaikuttava Jaakob ohjailee ta-pahtumia. Hänestä on vaikea olla pitämättä.

– Jaakob kärsii ehkä korvaa-mattomuuden harhasta siinä roolissaan, jota hän on rakenta-nut vuosikymmenien ajan. Mutta toisten palveleminen pitää hänet hengissä.

Aku Louhimiehen ohjaaman komedian Riisuttu mies (2006) pääosissa ovat papit, heidän ko-helluksensa ja piispan vaaliin kie-toutuvat ihmissuhdepelinsä.

– Tässä inhimillistetään papit, jotka eivät näytä enää enkeleiltä. Käsikirjoittaja Veli-Pekka Hän-ninen on itse pappi. Elokuva on yliampuva mutta oivaltava, Mart-tila toteaa.

– Silti todellisuudessa pappien elämä voi olla värikkäämpää kuin elokuvassa.

Ulla-Maija Sievinen

– Papit ovat herkulli-sia hahmoja käsikir-joittajille, sillä usein heissä yhdistyvät pyhä ulkokuori ja voimakkaat ristirii-dat, Marko Marttila sanoo. | Kuva:

Ulla-Maija Sievinen

KOTIMAA | 5.12.201818

| viikon tv-vinkit |

| viikon levy |

Tilaa Askel itsellesi tai lahjaksi.Asiakaspalvelu 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi

www.askellehti.fi

Uusi on ilmestynyt!

Teema & Fem La 8.12. klo 21.01 Ammatti: kirjailija. Sirpa Käh-könen. Kähkönen on syntynyt Kuopiossa ja tunnetaan Kuo-pio-sarjastaan. Entisenä Suomen PEN:in ja nykyisenä Kirjailijaliiton puheenjohtajana häneen luote-taan ja häntä kuunnellaan.TV1 Ma 10.12. klo 21.35 Dokumenttiprojekti: Raiskattujen parantaja. Lääkäri Denis Mukwege on hoitanut Kongossa tuhansia väkivallan ja raiskausten uhreja. Tänä vuonna Mukwege palkitaan Nobelin rauhanpalkinnolla.

Yle Teema & Fem Su 9.12. klo 22.00 Dok: On Her Shoulders. Irakin jesideihin kuuluva Nadia Murad sai vuoden 2018 Nobelin rauhanpalkinnon. Hän selvisi hengissä terroristijärjestö Isisin vuonna 2014 tekemästä hyök-käyksestä, mutta menetti lähes

koko perheensä.Yle Teema & Fem Ti 11.12.

18.30 Toivomus: Tommy Hellsten. Terapeutti ja kirjailija kirjoittaa sielun odottamisen taidosta ja

sielun kanssa ystävystymi-sestä. Onko hän itse elänyt

kuten on opettanut?

8

Kann

en k

uva:

Ta

ru R

anta

la /

Vast

aval

o 11

3. v

uosi

kert

a

0043

595–

18–5

0

9

Luontoa, vapautta ja

turvallisuutta10 eri-ikäistä kertoo, mitä

suomalaisuus merkitsee

12

Naiset uupuvat pappeutensa

kyseenalaistamiseen

Kotimaa palkitsee Vartija-lehden päätoimittajat

Anna palautetta,

kerro mikä on mielestäsi

HYVÄ JUTTUVoita kirjapalkinto!

Kerro mikä tässä Kotimaan nu-merossa on mielestäsi hyvä jut-tu. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto.

Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.� , otsikko-kenttään viesti Hyvä juttu + leh-den numero (löytyy kannesta). Voit myös lähettää viestisi pos-tikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki.

Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä.

Huomioithan, että osoitetieto-jasi voidaan käyttää markkinoin-titarkoituksiin.

Kotimaan numeron 47 hy-väksi jutuksi äänestettiin talou-den teologiaa pohtiva juttu Kol-miyhteinen Jumala ja markki-natalous.

Kirjapalkinnon voitti Sirkku Helenius Pukkilasta.

Milloin viimeksi olet päivittänyt mielikuvasi körttiveisuusta? Jos kynnys seuroihin on olematto-manakin liian korkea, voit tehdä päivityksen turvallisesti myös kotona Herättäjä-Yhdistyksen valtakunnallisen kuoron tuoreen äänitteen parissa.

Saavu, kuulas aamunkoitto on oivasti valittu nimi. Valoisa kuulaus on nimittäin se tunne, mihin levyn kuulija kiedotaan – silloinkin kun lauletaan mollissa. Sana seisoo kaikessa vahvana, vaikka nyt onkin valittu mukaan pääsääntöisesti vuonna 2017 uudistettujen Siionin virsien versioita. Vaikka monille vanhat sanat ja tietyt nuottipainotukset ovat niitä ainoita oikeita, uutuuk-sissa on onnistuttu tuomaan kieli ja mieli tähän aikaan.

Samuli Korkalainen johti Herättäjä-Yhdistyksen ykkös-nyrkkiä, herättäjäjuhlienkin valtakunnallista esilaulajakuoroa tähän äänitteeseen asti. Teos on myös kaunis ja tasapainoinen

kiitos siitä, mitä Korkalainen on kuoron kanssa saanut aikaan. Laulajat ovat kaiken ikäisiä ja tu-levat yhteen eri puolilta Suomea harjoituksiin vain muutaman kerran vuodessa. Silti sointi on niin yhtenäinen, kuin voi edes olettaa.

Jotta nyt aivan villiksi ei heittäydyttäisi uudistuksen teillä, monet sovituksista ovat vanhoja, esimerkiksi Kustaa Penttilän 1900-luvun alkupuolella tekemiä. Muokkaukset ovat siis sangen taitavia. Myöskään uudemmat sovitukset eivät eroa rajusti yleisilmeestä. Ainoa linjasta poik-keava teos on yllättäen Kahden maan kansalainen. Se on synty-ajaltaan niin eri, mutta rakkaaksi tulleena tietysti itseoikeutettu juuri tähän kokoelmaan. Sinuhun turvaan Jumala päättää päivi-tysretken perusteisiin. Kaikkea ei aina tarvitse muuttaa – vastahan Julius Krohn tuotakin tekstiä 1880 uudisti.

ANNMARI SALMELA

Saavu, kuulas aamunkoitto. Herättäjä-Yhdistyksen valtakunnallinen kuoro, johtajana Samuli Korkalainen. Herättäjä-Yhdistys 2018.

Kotimaan joulun tuplanumero

ilmestyy 20.12.

KOTIMAA | 5.12.2018 19

haastattelu

Kuka? Jukka Behm, 44Työ: kirjailija, viestintäalan yrittäjäAsuu: KouvolassaPerhe: kaksi aikuista lasta

”Moni elää uskossaan kuin fitness-kisaan valmistautuva, kurinalaisesti ohjeita noudattaen.

”Ilmoitus Rauno Cajanderin kato-amisesta julkaistiin paikallisleh-dessä pari viikkoa sen jälkeen, kun olimme jättäneet hänet avantoon.”

Jukka Behmin mielestä ensimmäisen lau-seen pitää olla niin vahva, että heti selviää, mis-tä kirjassa on kyse. Kouvolalaiskirjailijan tuo-reimmassa, Eikä yksikään joka häneen uskoo, kyse on murhasta.

Rinnalla kulkee kertomus syyllisyydestä ja vallankäytöstä, rakkaudesta ja nuorten oras-tavasta uskosta. Tästä viitteitä antaa teoksen nimi, joka on lähes suoraan Johanneksen evan-keliumista 3:16: ”Jumala on rakastanut maa-ilmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi ka-dotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Aineksia kirjaansa Behm ammensi viidesläi-syytenä tunnetusta nuorisoherätyksestä, jossa hän oli mukana 1980–90-lukujen vaihteessa Kouvolan luterilaisessa seurakunnassa.

– Tuntui, että tämä kirja piti tehdä. Tahdoin kertoa vahvasti asioista, joissa itsekin olin mu-kana.

Asioiden käsittely vei lähes 30 vuotta. Nuo-rempana ei olisi ollut rahkeita, arvelee Behm. Nyt ote on ehkä analyyttisempi.

Hän kertoo kirjoittaessaan pohtineensa, että tästä ei välttämättä seuraa hyvää, ettei ehkä pi-täisi kirjoittaa. Silti hän jatkoi kirjoittamista.

Palaute on jo antanut ymmärtää, että tämä kirja piti kirjoittaa. Muillakin näyttäisi olevan sel-viteltävää seurakuntanuoruudessaan. Kuka trau-matisoitui seksiopetuksesta, kuka maailmanlo-pulla pelottelusta. Jälkensä se jätti Behmiinkin.

– Erityisen piinaavia olivat todistuspuheet ja uskoontuloajattelu. En mielestä-ni hirveästi kärsinyt ennenkään, vaikken tullut uskovasta kodista.

– Viimeistään opiskeluaikoi-na aloin ihmetellä näitä kirkasot-sia, jotka varsin vähillä tiedoilla ohjaavat toisten elämää ja uskoa tietäen Jumalan tahdon ja Raa-

matun totuuden. Kutsun heitä sorsateologeiksi: silmät ja korvat kiinni sukelluksiin.

1990-luvulla teologian maisteriksi valmis-tunut Behm kiittää opintojaan, joihin arvelee ajautuneensa osin seurakuntanuoruuden takia. Tiedon lisäksi ne antoivat perspektiiviä omiin kokemuksiin.

– Eihän opintoja voi katua! No, ehkä seura-kuntanuorille tarjottua tarkoitushakuista ma-nipulointia voi.

Hän hämmästelee yhä nuoruutensa saar-namiesten kammoa uskontotieteen opiskelua kohtaan.

– Mitä pahaa on siinä, että saa tietoa muis-takin uskonnoista?

Kuten päähenkilönsä Henri Jaatinen, Juk-ka Behmkin ajautui seurakuntanuoriin. Hän meni joukon mukana, kun valtaosa rippileiri-kavereista jatkoi isoskoulutukseen.

– Olisin muuten jäänyt lähes yksin. 80-luvun loppupuolella Kouvolan nuorisoa

ravisteli jälleen, 60- ja 70-lukujen tavoin, vah-va herätysliike johtajinaan karismaattisia saar-namiehiä.

Jo rippikoulun vireä meininki, väkevä todis-tus ja maailmanlopun ennustukset tekivät vai-kutuksen. Isoskoulutuksessa kaverimäärä suo-rastaan räjähti ja viikkoon tuli uusi tiukka ryt-mi: maanantaina raamattupiiri, keskiviikkona Matala kynnys, perjantaina rukouspiiri, lauan-taina nuorten ilta…

– Olin helposti vietävissä. Muutaman vuo-den uskoinkin kuuluvani valittuihin, heihin jot-ka pääsevät taivaaseen. Olin innoissani, mutta välillä seurakuntanuoruus hävettikin.

– Rukoustoiveita viriteltiin, oli kyse vaikka renkaanvaihdosta. Jonkun olisi pitänyt potkaista perseelle ja sa-noa, että renkaat vaihtuvat jos ru-koilun sijaan käärit hihat ja ryh-dyt työhön.

Behmin aktiivisuus kesti muu-taman vuoden. Lukion lopussa hän alkoi jo irtautua seurakun-

nasta. Uskovainen-sanakin ärsytti, samoin jako valittuihin ja maailmallisiin.

– Kun en juuri enää osallistunut, käytiin ky-selemässä: veli, onko uskonelämäsi kunnossa?

Viidennen herätysliikkeen tunnusmerkkeinä voi Behmin mielestä pitää muun muassa hen-kilökohtaista uskonratkaisua, josta monilla oli antaa tarkka päivämäärä ja kellonaika. Uskoa piti myös levittää, Raamattu ehdottomana auk-toriteettina.

– Teologianopintoni menivät ristiriitaisissa

Yksi, joka uskoi

Vuonna 1973 syntynyt kirjailija Jukka Behm palaa uusimmassa kirjassaan nuoruuteensa Kouvolan

seurakunnassa, jota ravisteli viidesläinen nuorisoherätys.

Viidesläisen nuorisoherätyksen parissa kasvanut Jukka Behm irtaantui seurakunnasta aikui-suuden kynnyksellä. Jälkikäteen hän näkee seurakuntanuoruu-dessaan monenlaista hyvää, vaikka siihen kuului myös ahdistavia piirteitä. | Kuva: Johannes Wiehn

KOTIMAA | 5.12.201820

tunnelmissa. Ainakin opin, että suu vaahdossa puhuvat papit eivät tiedä tai halua tietää Raa-matusta mitään. Ja tajusin, ettei minusta olisi kirkon töihin.

Päähenkilö Henriin Jukka Behm kertoo pan-neensa paljon itseään ja kavereitaan. Kun hah-mot ovat aitoja, voi tapahtumien kanssa olla vapaampi.

Henri ajautuu joukon jatkeena tilanteesta toiseen, jopa toteuttamaan murhaa. Seurakun-takavereineen hän hukuttaa opettajansa ja us-konisänsä, jota epäilee tyttöystävänsä hyväksi-käytöstä. Salattu synti ajaa kirjan päähenkilön jaakobinpainiin, jonka lopputulos jää avoimeksi.

Saarnamies kuolee. Murha vetää tarinan toi-selle tasolle. Se tuo mukaan syyllisyyden ja sa-lailun, kiinnijäämisen pelon ja toiveen ja syväl-liset moraalipohdinnat suurimmasta synnistä: onko se sittenkin heikomman hyväksikäyttö?

– Murha ei ole minulle tekona tuttu, mutta toki olen joskus mielessäni tahtonut murha-ta jonkun.

Behm olisi voinut kirjoittaa tarinan pelkäs-tään seurakuntanuorista, joista osa roikkui mu-kana, koska pelkäsi yksinjäämistä. Osaa taas pidettiin joukoissa mukana lähes väkisin, kos-ka pelättiin itsenäistä ajattelua. Yksi ajautui us-konhurmoksistaan äärilaidan ateistiksi, toinen tarjoilijaksi topless-baariin.

Päähenkilö Henri päätyy poltteissaan tei-niavioliittoon ja isäksi, koska ei osaa sanoa ei.

Kirkon töitä tarpeeksi välteltyään Jukka Beh-mistä tuli kirjailija ja vapaa toimittaja, joka nä-kee seurakuntanuoruudessaan monenlaista hy-vää.

Silloisille pojille vilpitöntä iloa tuotti seu-rakuntatyttöjen suuri määrä. Behm itse pääsi gospelbändiin kitaristiksi, ja muusikothan – myös uskovaiset – saavat olla vähän renttuja.

Sen ajan saarnamiehet olivat vahvoja ja karismaattisia, oivia opettajia. Kaikessa ja kaikissa on hyvää, mutta myös mahdollisuus pahaan.

Niiltä vuosilta Behmille jäi paljon ystäviä,

joista valtaosa on erkaantunut seurakunnasta, ehkä uskonelämästäkin.

– Ja osa entisistä seurakuntanuorista näyt-tää jatkavan 15-vuotiaan uskossaan. Moni elää siinä kuin fitness-kisaan valmistautuva, kurina-laisesti munkkina ohjeita noudattaen.

– Osa ihmisistä tarvitsee jonkun sanomaan, mitä tehdä. Toiset taas tahtovat olla sanojia. Kyse on vallankäytöstä, jolla tuskin on uskon kanssa mitään tekemistä.

Jukka Behm toteaa nykyään saavansa toi-mittajana kylmiä väreitä elämänohjejutuista, joissa kerrotaan kuinka tulee kävellä, syödä tai nukkua oikein.

– Toivoisin, että nykyseurakunnissa olisi jo enemmän merkkejä älyllisestä elämästä ja it-senäisestä ajattelusta.

Oman uskonelämänsä kuvailuun hän lainaa Johanneksen evankeliumia:

– Ehkä olen epäilevä Tuomas? Tv-sarja Nuo-ren paavin sanoin pyydän: Anna Jumala an-teeksi, etten usko Sinuun.

Hannele niemi

KOTIMAA | 5.12.2018 21

teologia

| kirkkohistoria |

Tuore väitöskirja osoittaa, kuinka piispa Olavi Kares vaikutti herännäi-syyden muutokseen 1940–70-luvuilla.

Herännäisvaikut-taja Olavi Kares muokkasi omaa ja liikkeensä ima-goa avarammak-

si toisen maailmansodan jälkeen, osoittaa tänä syksynä valmistunut kirkkohistorian väitöskirja.

Kuusankosken seurakunnan kirkkoherra Kimmo Ylikangas selvitti Helsingin yliopistossa hy-väksytyssä väitöstutkimukses-saan, miten Kuopion piispan Ola-vi Kareksen (1903–1988) uskon-nollis-teologinen ajattelu muuttui toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä, mistä muutok-set johtuivat ja mitä vaikutuksia muutoksilla oli.

Ylikangas tutki kirkollisena vai-kuttajana ja herännäisyyden joh-tohahmona tunnetun Kareksen vaiheita vuosina 1945–1974. Tuo-na aikana Kares käänsi kurssia pietististä humanistiksi ja takai-sin pietistiksi.

Olavi Kareksen tien herännäis-vaikuttajana voidaan katsoa alka-neen vuonna 1945, jolloin hänet valittiin Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikuntaan. Kimmo Yli-kangas määrittelee, että tuohon aikaan, aina vuoteen 1955, Ka-reksen teologinen, uskonnollinen ja kirkkopoliittinen profiili oli pie-tistinen. Turun kristillisen opiston johtajana toiminut Kares painot-ti kannanotoissaan yksilön juma-lasuhdetta. Puheissaan hän muis-tutti maailman ja Jumalan valta-kunnan välisestä rajasta.

Suomen poliittinen ja henkinen ilmapiiri muuttui toisen maail-

Körttivaikuttaja uudisti liikkeen imagoa tietoisesti

mansodan jälkeen, mutta muutos saavutti herännäisyyden viiveellä. Herännäisyyttä pidettiin konser-vatiivisena ja oikeistolaisena liik-keenä vielä hyvän aikaa sodan jäl-keenkin.

Kimmo Ylikangas toteaa väi-töskirjassaan, että Olavi Kares ei edistänyt avointa keskustelua he-rännäisyyden uudistustarpeesta. Päinvastoin: hän puolsi toiminta-tapaa, jossa vastaukset ajankoh-taisiin kysymyksiin haettiin edes-menneiden herännäisvaikuttajien opetuksista.

Herännäisyys ilmensi Kareksen mielestä erityisellä tavalla suoma-laista uskonnollisuutta. Hän piti herätysliikkeelle ominaisina piir-teinä isänmaallisuutta ja uskolli-suutta Martti Lutherin näkemyk-sille.

Korkeakirkollisuuteen ja roo-malaiskatolisuuteen Kares suh-tautui torjuttavina uhkina.

Erääksi käännekohdaksi Karek-sen elämässä muodostui Lapuan piispannimitys vuonna 1956. Ka-res voitti Lapuan piispanvaalin, mutta presidentti Urho Kekko-nen nimittikin piispaksi toisella ehdokassijalla olleen Eero Lehti-sen. Kimmo Ylikangas toteaa väi-töksessään, että Kekkonen ei luot-tanut Karekseen, joka oli ollut nä-kyvästi mukana oikeistoradikaali-liikkeissä 1920- ja 1930-luvuilla.

Tultuaan syrjäytetyksi Kares näytti Ylikankaan mukaan tiedos-taneen, että körttipietistin imago ei avaa hänelle ovea piispanvir-kaan. Niinpä Kares alkoi pitkälti tietoisesti rakentaa itselleen uu-denlaista, avarakatseista ja kult-tuurimyönteistä imagoa, Ylikan-gas kirjoittaa.

Väittelijän mukaan imagonra-kennus onnistui. Jopa presidentti Kekkonen myönsi tehneensä Ka-reksesta virheellisen arvion.

Herännäisyyden johtohah-mona toimiessaan Olavi Kares vaikutti siihen, että liike alkoi reagoida ajan muu-toksiin, Kimmo Ylikankaan väitöskirja osoittaa. | Kuva: Kotimaan kuva-arkisto

Olavi Kareksesta tuli Herät-täjä-Yhdistyksen puheenjohtaja, joka alkoi kuvata herännäisyyttä avarana ja tuomitsemattomana liikkeenä. Julkisuudessa Kareksen näkemysten uudistumisen tulkit-tiin merkitsevän sitä, että herän-näisyys oli muuttunut.

Muuttuneet kannat vieraan-nuttivat Karesta uuspietisteistä, ja myönteinen suhtautuminen nais-pappeuteen erotti hänet useim-mista viidennen herätysliikkeen edustajista.

Vuonna 1962 Olavi Kares ni-mitettiin Kuopion hiippakunnan piis-paksi.

Vasemmistolai-suuden voimistu-minen sai kuiten-kin ennen pitkää aikaan Olavi Ka-

reksen kirkkopoliittisen profiilin toisen käänteen. Kareksen vanha tuttu poliittis-uskonnollinen ajat-telu nosti jälleen päätään. Ylikan-gas huomauttaa, että piispa piti vasemmistoradikaaleja kuitenkin ennemmin poliittisena kuin teolo-gisena uhkana.

1960-luvun vasemmistoradi-kalismi aiheutti jännitteitä myös herännäisyyden sisällä. Kareksen toimintaa arvosteli erityisesti tuol-loin nuoriin herännäispappeihin kuulunut Jaakko Elenius.

”Uudistusmielisestä ja avara-katseista humanistipiispasta oli 1960-loppupuolella tullut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon radi-kaalien näkyvin vastavoima”, Kim-mo Ylikangas kirjoittaa.

Hän toteaa, että vaikka Kares palasi pietistiksi, herännäisyy-den profiili muuttui 1940-luvulta 1970-luvulle tultaessa körttipie-tismistä avaran kansankirkon tu-kipilariksi. Omalla toiminnallaan Olavi Kares oli rakentamassa tätä kehitystä.

Meri TOivanen

”Jopa presidentti Kekkonen myönsi tehneensä Kareksesta virheellisen arvion.

KOTIMAA | 5.12.201822

MERI TOIVANEN

Kirjoittaja ottaa kantaa ajankohtaisiin teologisiin

aiheisiin.

K irkkopoliittiset toimijat jakautuvat nyt kahteen po-rukkaan: niihin, jotka puhuvat teologiaa ja niihin, jot-ka tekevät teologiaa. Puhujien heimo nousi huomion kohteeksi viime viikolla. Kotimaa24 uutisoi kirjeestä,

jonka 28 kirkolliskokousedustajaa ja kuusi pappia lähetti piispoil-le. Kirjeessä vaadittiin naispappeuden vastustajille lisää elintilaa kirkossa. Allekirjoittajat peräsivät erityisesti, että naispappeuden torjuvat messuyhteisöt saisivat toimia kirkon sisällä ja seurakun-tien tiloissa.

Kiinnostavaksi kirjeen tekee se, että sen allekirjoittajat ei-vät itse vastusta naisten pappeutta. He totesivat kirjeessä, että kukaan heistä ei väistä pappia tämän sukupuolen perusteella. Sen sijaan he puhuvat niiden puolesta, jotka eivät halua saada pappisvihkimystä, jos saman altta-rin ääressä vihitään papiksi naisia. He vaikuttavat niiden miespappien puolesta, jotka eivät jaa ehtoollista yhdessä naispapin kanssa, ja niiden seurakuntalaisten puolesta, jotka ei-vät halua ottaa sakramenttia vastaan papilta, jos tämä on nainen.

Puhujien heimo oli asialla myös ainoassa kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseen liittyvässä aloittees-sa, jota kirkolliskokous on käsitellyt. Viime vuonna tehdyn ja tänä vuonna hylätyn aloitteen allekirjoittajat eivät olleet niitä, jotka taistelevat samaa sukupuolta olevien kirkollisen avio-oikeuden etulinjassa.

Tulkaa kaikki -liikkeen edustajat eivät allekirjoittaneet aloitet-ta. Moni heistä nimittäin on sitä mieltä, ettei kirkolliskokouksen kantaa tarvitse odottaa. Tekijät vihkivät täyttä päätä ja vetoavat siihen, että maallinen laki velvoittaa vihkimään eikä kirkkolaki sitä erikseen kiellä. Puhujat allekirjoittakoot aloitteita!

Naispappeuden vastustajien asialla olevasta tuoreesta kirjeestä voi lukea viittauksia muihin ajassa oleviin puheenvuoroihin. Kirje oli osoitettu piispoille, mutta sillä viestittiin epäilemättä myös niil-le 41 naispuoliselle papille, jotka lähettivät vastaavan tukipyynnön piispoille viime keväänä.

Lisäksi kirje piti sisällään huomattavan paljon samaa retoriik-kaa, jota toisaalla käytetään edistämään samaa sukupuolta olevien avioliittoa kirkossa. Kirjeen mukaan naispappeuden vastustajat ei-vät häviä kirkosta mihinkään, he haluavat pysyä kirkon yhteydessä, ja kirkon omat päätökset ovat vaikuttaneet vahvasti niihin hallit-semattomiin seurauksiin, jotka ovat ajankohtaisia nyt. Argumentit on käytetty sateenkaariparien ja heitä vihkivien pappien puolesta niin monta kertaa, että puheenparren samankaltaisuus on paljon todennäköisemmin harkittu veto kuin pelkkää sattumaa.

| kolumni |

SAARENMAAN OOPPERAPÄIVÄT 23.-26.7.2019 Kesä, Saarenmaa ja oopperamusiikki kuuluvat yhteen! Heinäkuisten ooppera­päivien aikaan keskiaikainen Piispanlinna täyttyy musiikista, kun maailman­kuulujen oopperoiden sävelet ja upeat konserttiesitykset ”valtaavat” linnan. Myös koko Kuressaaren kaupunki on täynnä musiikkia ja tapahtumia ooppera päivien aikaan, kun kirkoissa ja puistoissakin järjestetään konsertteja. Vuoden 2019 oopperapäivillä kunnioitetaan rakastetun virolaisen baritonin, ohjaajan ja näyttelijän Georg Otsin elämäntyötä. Ohjelmassa on Georg Otsin elämästä kertova upea konsertti sekä Giuseppe Verdin maailmankuulu ooppera Nabucco. Matkalla tutustutaan myös Kuressaaren kaupunkiin sekä Saarenmaan kauniiseen maaseutuun. Kotimaan matkaklubin matkanjohtajana toimii Tarja Haapala. Matka-ajankohta: 23.-26.7. (ti -pe) Matkan hinta: 825 €/hlö Yksinmatkustavan on varattava yhden hengen huone, lisämaksu 280 €. Hintaan sisältyy: • laivamatkat Helsinki-Tallinna-Helsinki Viking XPRS:llä kansipai-kalla • matkatavarahytit ryhmän käytössä • bussikuljetukset Virossa virolaisella tilaus-ajobussilla suomenkielisen oppaan johdolla • lauttamatkat Virtsu-Kuivastu-Virtsu • majoitus jaetussa kahden hengen standard-huoneessa SPA Hotel Ryytlissä • hotelliaamiaiset, 2 x buffetateria juomineen (hanaviinit, oluet, virvokkeet) laivalla, 1 x illallinen, 1 x lounas, 1 x keittolounas • retkiohjelma: kierros Kuressaaren kaupun-gissa sekä saarikierros • liput tilaisuuksiin: Georg Ots –konsertti, Nabucco-ooppera, kirkkokonsertti • hotellin saunaosaston ja uima-altaan käyttö niiden aukioloaikoinaMatkaohjelma:Tiistai 23.7. Laivamatka Helsinki-Tallinna klo 11.30-14.00. Laivamatkalla buffet lounas. Tallinnasta bussikuljetus kohti Virtsua, josta lauttamatka Kuivastun satamaan Muhun saarelle. Edelleen bussilla Saarenmaalle, Kuressaaren kaupunkiin. Majoittumi nen SPA Hotel Ryytliin, joka sijaitsee lähellä rantaa, vastapäätä Piispanlinnaa. Illallinen. Keskiviikko 24.7.Aamiainen. Päivän ohjelmassa ensin lyhyt kierros viehättävässä Kuressaaressa, ja sen jälkeen tutustuminen saarikierroksella Saarenmaan maaseutuun, merellisiin maisemiin ja nähtävyyksiin. Nähdään mm. Anglan tuulimyllyt ja käsityökeskus, Karjan vanha kirkko sekä Kaalin meteoriittikraateri. Lounas Kaalin kievarissa. Illalla kävellään Piispan-linnaan, jossa klo 20.00 Moskovan Helikon-oopperan esittämä Georg Ots –konsertti. Konsertissa istumapaikat, se esitetään ulkoilmassa. Torstai 25.7.Aamiainen. Päivän aikana Kuressaaressa kirkkokonsertti Kuressaaressa, jonne edesta-kainen kuljetus. Myös vapaata aikaa tutustua kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Illalla jälleen suunnataan viereiseen Piispanlinnaan, jossa klo 20.00 alkaa Giuseppe Verdin ooppera Nabucco. Se on Verdin kolmas ooppera vuodelta 1842, jonka tunnetuin kohtaus on heprealaisten kuoron laulama ”Va, pensiero, sull’ali dorate”. Istumapaikat, oopperakin esitetään ulkoilmassa. Perjantai 26.7. Aamiainen. Lähtö bussilla Muhun saaren halki Kuivastuun, josta lauttamatka mante-reelle VIrtsuun. Edelleen Tallinnaan, matkalla keittolounas. Tallinnasta Viking XPRS:llä Helsinkiin klo 18.00-20.30. Laivamatkalla buffetpäivällinen. Matka ei sovellu liikuntarajoitteisille (ei esteetöntä kuljetusta eikä hotellia, retkillä ja Kuressaaressa kävellään). Matkalla noudatetaan Yleisiä Matkapakettiehtoja sekä Suomen Matka-Agentit Oy:n erityisehtoja. Varaukset: Matka-Agentit, puh. 010 321 2800, helsinki@matka-agentit.fi

”Kiinnostavaksi tuoreen kirjeen tekee se, että sen allekirjoittajat eivät itse vastusta naisten pappeutta.

Ne, jotka puhuvat, ja ne, jotka tekevät

KOTIMAA | 5.12.2018 23

tiedoksi

| tutkinnot |

| nimitykset |

www.sacrum.fi MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. 020 754 2350

KIRKKO KESKELLÄ KYLÄÄ

Alk.

1200

LaulutuuliUudistettu Laulutuuli 2019 sisältää 120 laulua joista puolet uusia. Kouluikäisille tarkoitettu laulukirja seura-kunnan kerhoihin, leireille ja erilaisiin hartaushetkiin. Teemahakemisto helpottaa sopivien laulujen etsimistä. Toim. Pekka Laukkarinen ja toimituskunta Markku Autio, Timo-Matti Haapiainen, Eeva Johansson, Matti Laitinen ja Teija Tuukkanen.13,80 (15,40)väh. 20 kpl 13,10väh. 100 kpl 12,50väh. 500 kpl 12,00

Kirkkovirsikirja Kaksi kestävää, helposti puhdistettavaa kansimateriaalia, neljä väriä. Kirkonkuva- ja tekstipainatus mahdollinen kanteen. Koko 115 x 190 mm. 21,70 (26,80)Väh. 50 kpl 19,80Väh. 300 kpl 18,70Väh. 600 kpl 16,60

Alk.

1660

Kotimainen virsikirja. Nuotit ja

laadukkaat soinnutukset!

Joseph Ratzinger – Benedictus XVI

Johdatus kristinuskoonRatzingerin klassikkoteos vihdoin myös suomeksi. Kirja käsittelee kristinuskon perusteita Apostolisen uskontunnustuksen kautta modernilla, syvällisen raamatullisella ja historianteologisella tavalla.30,00

Sari Savela

Kirkko keskellä kylää– 100 suomalaista kirkkoaUpeasti kuvitettu kirja esittelee 100 suomalaista kirkkoa sanoin ja kuvin. Jokainen kirkko on monien suoma-laisten oma kotikirkko!28,80 (32,00)PERUSSANOMA3000 2880

Virtain seurakunnassa on haettavana

TALOUSPÄÄLLIKÖN VIRKAHakuaika päättyy 13.12.2018 klo 14. Tarkemmat tiedot ks. www.virtainseurakunta.fi tai https://tyopaikat.oikotie.fiVirtain srk:n kirkkoneuvosto

I Sundsvalls församling finns 18 500 medlemmar. Ett rikt och välbesökt gudstjänstliv. En bred verksamhet och arbetskamrater som brinner för sitt uppdrag. Vi söker nu:

Komminister 100%Var med och utforma din inriktningMer info om tjänsten på svenskakyrkan.se/sundsvall

Perheneu-voja, psyko-terapeu i ja pastori Kirsi Hiilamo on vali u Yhteys-liik-keen uudeksi puheenjohtajaksi liikkeen syyskokouksessa 26.11. Helsingissä. Hän aloi aa tehtävässä 1.1.2019. Yhteys-liike on oman määri-telmänsä mukaan kirkkojen rajat yli ävä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen solidaarisuus- ja tukiryhmä.

Kirsi Hiilamo on toisen kauden kirkolliskokou-sedustaja ja Helsingin hiippakunnan hiippakunta-valtuuston jäsen. Hiilamo on äske äin vali u Helsingin seurakuntayhtymän perhe-neuvojaksi. Aikaisemmin hän on toiminut Käpylän seurakunnan kappalaisena, Helsingin Diakonissalai-toksen sairaalapastorina ja Nurmij ärven seurakunnan perheneuvojana.

Itä-Suomen yliopistossa 1.–31.10. suori-tetut tutkinnot: Filosofi nen tiedekunta, läntinen teologia/teologian kandi-daa i: Palmi Noora Jessica, Joensuu, Raunio Joosua Juhani, Joensuu, Vartiainen Aleksi Sampo, Joensuu.

Paikkoja avoinna

KOTIMAA | 5.12.201824

Paikkoja avoinna Koulutusta

Seurakunnat

Lehdessä julkaistut työpaikat verkossa kotimaa24.fi /tyopaikat-ja-virat

www.h-y.fihy@h-y.fi

puh. (06) 433 5700

FI44 4747 1020 0016 55

Uusheräyksen Keskusliitto ry

www.uusherays.fip. 08 4639 200

Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333tilauspalvelut@kotimaa.fi IlmoitusmyyntiPirjo Teva 040 680 4057pirjo.teva@kotimaa.fiIlmoitustrafiikki:Jukka Heinänen 040 750 3036ilmoitusmyynti@kotimaa.fiIlmoitushinnat2,50 € / pmm + alv. 24 %Ilmoitusvaraukset ja aineistot:edellisen viikon perjantaina klo 12 mennessä sähköpostitse ilmoitusmyynti@kotimaa.fiTilaushinnatKestotilaus 12 kk 129,00 € Kotimaa-lehti ja DigiPro-paketti 12 kk 147,00 €DigiPro-paketti 12 kk 120,00 €Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanoma- tai aikakaus lehtien verokanta on 10  % 1.1.2013 lähtien ja digilehden 24  %.Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoita-miseen sekä lain sallimaan asiakasmarkki-nointiin henkilörekisteri lain puitteissa. Pidämme oikeuden hintojen muutokseen.

Palveluhakemisto

Varaa paikkasi PalveluhakemistostaIlmoitusmarkkinointi

Pirjo Teva 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi

www.sacrum.fi

Sacrumista saat kristilliset kirjat, hengellisen musiikin ja elokuvat kuten myös Yhteisvastuun tuotteet. Sacrum palvelee seurakuntia kattavalla kirkollisten tarvikkeiden, virka-asujen, kirkollisten tekstiilien ja kynttilöiden valikoimalla.

To 6.12. klo 10 Itsenäisyyspäivä – Kaksikielinen messu, kirkossa. Messun jälkeen kunniakäynti sanka-rihaudoilla ja kahvit Pitäjäntuvalla. Veteraanimuseo on avoinna. La 8.12. klo 18 Kauneimmat joulu-laulut suomeksi kirkossa. Lapsikuoro esiintyy. Ke 12.12. klo 18 Kauneimmat joulu-laulut kahdella kielellä Sarvisalon kap-pelissa. Blokomblaanda-kuoro esiintyy. Puurotarjoilu Byagårdenissa. klo 18–20 Jouluaskartelua ja piparkakkuleivontaa koko perheelle Pernajan Pappilassa. Hinta 8 € / lapsi (hintaan sisältyy materiaali ja pieni tar-joilu). Järj. 4H-yhdistys ja seurakunta. Pe 14.12. klo 18 Kauneimmat joulu-laulut ruotsiksi ja suomeksi Rikessä Pia ja Christer Nyströmin kotona.

Espoon evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän yhteisessä seurakuntatyössä on haettavana

Arabiankielisen ja venäjänkielisen seurakunta­työn ohjaajien määräaikaiset viratMolemmat virat täytetään määräaikaisina kolmeksi vuodeksi 1.1.2019 alkaen. Virat täytetään ehdollisina, sillä virkojen perustamisesta päättää yhteinen kirkkovaltuusto 12.12.2018.

Hakemukset lähetetään suomen tai ruotsin kielellä sähköisen Kirkko HR -palvelun kautta viimeistään to 13.12.2018 klo 16.00 mennessä. Hakuilmoitus kokonaisuudessaan on osoitteessa rekry.evl.fi/rekry2/#/joblist

Tiedusteluihin vastaa monikulttuurisuustyön asiantuntija Matti Peiponen, p. 8050 2512, matti.peiponen@evl.fi

Johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto

Järvenpääntie 64004400 Järvenpääwww.seurakuntaopisto.fi

Koulutus järjestetään Seurakuntaopiston Järvenpään kampuk-sella 21.1.2019–30.6.2020. Koulutus toteutetaan oppisopimus-koulutuksena, joka on osallistujalle maksutonta.

Kysy lisää koulutuksestaTiina Parkkinen, p. 040 727 8777, tiina. parkkinen@seurakuntaopisto.fi

Kysy lisää oppisopimuksestaHeli Reinikainen, p. 040 194 2128, heli.reinikainen@seurakuntaopisto.fi

Hae koulutukseen:www.seurakuntaopisto.fi/jatkuvahaku

Johtamisen merkitys korostuu entisestään tulevai-suuden kirkossa. Tule mukaan kirkon erityistarpeisiin suunnattuun johtamiskoulutukseen ja kehitä omaa osaamistasi sekä työyhteisöäsi.

Ota yhteyttä ilmoitusmyynti

p. 040 750 3036ilmoitusmyynti@

kotimaa.fi

Kuolinilmoitukset ja -kiitokset

Kotimaa-lehdessä

KOTIMAA | 5.12.2018 25

| ensi pyhänä |

| radio & tv |

V iime aikoina olen seuraillut puupuhei-ta. Itse päädyin hir-sirakentamisen kan-

nattamiseen, kun perheelleni ra-kennettiin koti. Asiallinen kes-kustelu puusta ja sen käytöstä jatkukoon metsien maassa.

Yksi tulevan pyhän evankeliu-min yksityiskohta herätti mielen-kiintoani. Jeesus kehotti katso-maan puuta, joka puhkeaa leh-teen. Se on merkki siitä, että kesä on jo lähellä.

Tämän rinnalle mieleeni nou-si toinen puupuhe Uuden testa-mentin kirjoituksista. Puhuja oli Jeesuksen edelläkävijä Johannes, joka oli tinkimätön parannussaar-naaja. Hän varoitti kirveen olevan jo puun juurella puun kaatamis-ta varten.

Syy vastakkaisiin ajatuksiin johtuu puheyhteyksistä. Nämä kaksi puhetta tai puheen osaa liit-tyivät eri tilanteisiin. Jeesus ker-toi kannattajilleen päämäärästä, Johannes laajalle kuulijajoukolle reitistä.

Jeesuksen puheessa oli myös vakavia neuvoja. Hän varoitti ym-päröivän maailman houkutuksis-ta. Esimerkkejä niistä olivat juo-pottelu ja päihtymys sekä liiallinen kiintyminen maanpäällisiin asioi-

hin. Iankaikkinen päämäärä ei sai-si unohtua.

Johannes asetti harhateillä elä-ville eteen toisen päämäärän, kaa-totuomion. Itse asiassa tavoite oli sama kuin Jeesuksella. Voimak-kaan herättelyn pysäyttämille Jo-hannes julisti valoisaa sanomaa Jeesuksen uhrikuoleman merki-tyksestä.

Kullervo Hulkko selitti tätä Suo-malaisessa saarnakirjassa. Hän kirjoitti ihmisistä, ”jotka ovat as-tuneet valoon ja elävät valossa”. He ovat Johanneksen veljiä ja si-saria tässä maailmassa. Heillä on mahdollisuus auttaa sielunhoidol-lisesti kaatopuheen pelottamia lä-himmäisiä. On mahdollista kuulla synninpäästö, joka vapauttaa syyl-lisyydestä.

Jeesus ei todellisuudessa paljas-tanut ajankohtaa, milloin puu al-kaa vihertää. Ja keitä kaikkia hän tarkoitti ”tällä sukupolvella”, jää vielä arvoitukseksi. Muista ope-tuksista selviää, ettei lopun ajan-kohtaa tiedä edes Jeesus itse.

Ajatus lehteen puhkeavasta puusta on lohduttava. Olihan Jee-sus kuvannut loppua ennakoivat tapahtumat ahdistavina. Lamaan-nuttava pelkokin on kuitenkin vain siirtymä. ”Puu kukkii, kesä

keskellemme tuodaan”, sanoit-ti virsirunoilija. On syytä nostaa katse maasta.

Elämään tulee suhtautua va-kavasti, valoa unohtamatta. Opin tätä joitakin vuosia sitten. Saavuin kotiin arkisissa mietteissä. Kaa-mosaika oli pitkällä. Pirtin ikku-nan äärellä oli lapsia, jotka katsoi-vat ulos. Poikani viittoi kädellään ja osoitti sanat vaimolleni: ”Äiti, äiti! Katso aurinko!”.

| 2. adventtisunnuntai |

Luukkaan evankeliumi 21:25–33Jeesus sanoi:

”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapau-tuksenne on lähellä.”

Hän esitti heille myös vertauksen:

”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapah-tuvan tiedätte, että Juma-lan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.”

Lauri KinnunenKirjoittaja on sairaalapastori.

Valoa kohti

pyhä | K

uva:

Gun

Dam

én

itsenäisyyspäivä on aiheeltaan ”Kiitos isänmaasta”.Tekstit: Ps. 96:1-9 tai Ps. 121, 5. Moos. 8:10-17 tai Saarn. 9:13-18, Jaak. 3:13-18 tai Ap.t. 17:24-30, Joh. 8:31-36 tai Matt. 20:25–28.Liturginen väri on valkoinen.alttarilla on neljä kynttilää.Kolehti kootaan veteraanien hengelliseen työhön.

2. adventtisunnuntai on aiheeltaan ”Kuninkaasi tulee kunniassa”. Tekstit: Ps. 80:15-20, Hoos. 2:20-22, 1. Piet. 1:13-17, Luuk. 21:25-33 (34-36).Liturginen väri on violetti tai sininen.alttarilla on kaksi kynttilää.

aamuhartaus klo 6.15 ja 7.15. Pe 7.12. kirkkoherra Annakaisa Rantala, Orimattila. La 8.12. pastori Markus Koivu, Vapaa-kirkko, Vaajakoski. Ma 10.12. kappalainen Jarkko Siekkinen, Kurikka. Ti 11.12. kirkkoherra Jouni Turtiainen, Espoo. Ke 12.12. dosentti Kyllikki Tiensuu, Nurmes. To 13.12. seurakunta-pastori Heidi Zitting, Espoo.

iltahartaus klo 18.50, la klo 18.00, uusinta klo 23.00. Pe 7.12. opetusneuvos Tiina Vihma-Purovaara, Helsinki. La 8.12. nuorisotyönohjaaja Henna Luomala, Jyväskylä. Ma 10.12. näyttelijä Jarmo Koski lukee Paavalin kirjeitä. Ti 11.12. veli Gabriel Salmela, Katolinen kirk-ko, Helsinki. Ke 12.12. teologian tohtori, kappalainen Jussi Koi-visto, Helsinki. To 13.12. rovasti Timo Juntunen, Hailuoto.

JumalanpalveluksetSunnuntai 9.12.10.00 Jumalanpalvelus Turun Mikaelinkirkosta. Saarnaajana pastori Kristiina Friman. Liturgi ja juontaja, pastori Matti Her-nesaho. Todistuspuheenvuoro, Jarkko Lassila. Mikaelmessu houseband. Virret: 919, 339.11.00 Jumalanpalvelus Vaaja-kosken baptistiseurakunnasta. Saarnaajana pastori Iisak Liukko. Juontajana Anna-Liisa Valkonen. Puheenvuoro: Juhani Jaatinen.

TV1 10.00 risteys-messu Olarin seurakunnan Chapple-tilassa Espoossa. Liturgia ja saarna Antti Malinen. Musiikista vastaa Jussi Kosken bändi.

KOTIMAA | 5.12.201826

MAIJA P.

| Raamattu ja minä |

M inun kasvuni ai-kuiseksi miehek-si ei ole ollut ki-vutonta. Lapsuu-

den perheessäni homous oli au-tomaattisesti syntiä, joten minun täytyi pitää kaikki ajatukset si-sälläni.

Olin 36-vuotias ennen kuin us-kalsin puhua asiasta ääneen seu-rakunnassa. Siitä seurasi, että mi-nut hyllytettiin seu-rakunnan toimin-noista ja ohjattiin ”eheyttämisjärjes-tö” Aslaniin.

Siellä minä tu-tustuin ensim-mäisen kerran ho-moseksuaaleihin. Tuntui vapautta-valta puhua ensim-mäisen kerran ääneen asiasta, jonka kanssa olin kipuillut. Sain järjestöstä monia hyviä ystäviä. Yksikään meistä ei ”eheytynyt”, sen sijaan saimme vertaistukea toisiltamme.

Oman seksuaalisen suuntautu-miseni hyväksyminen kaltaiselle-ni uskovalle miehelle oli ajoittain erittäin raskasta.

Oli aikoja, jolloin ajattelin, että minun olisi parempi kuolla pois, varsinkin silloin kun kuulin joi-denkin uskovien suusta heidän

mielipiteensä. Sekin ahdisti, että minut tuomittiin pelkkien ajatus-teni vuoksi.

Raamattu on kulkenut mukana-ni kaikissa elämänvaiheissa. Sieltä olen löytänyt lohdun sanoja, kun on ollut vaikeaa.

En lähde kiistelemään kenen-kään kanssa siitä, mikä Raamatus-sa koetaan oikeaksi ja mikä vää-

räksi.Itse koen, että

Jumala hyväksyy minut juuri täl-laisena kuin olen. En tarvitse siihen kenenkään muun mielipidettä.

Viime vuosien työ-yhteisöissäni sun-

tiona minut on hyväksytty täy-sin omana itsenäni. Alussa kävin kamppailua itseni kanssa siitä, voinko homona hakeutua kirk-koon töihin. Nykyisessä työpai-kassani asia on ok.

Ensimmäiseltä koulutuksel-tani olen leipuri-kondiittori, ja työpaikallani saadaankin usein nauttia leipomuksistani. Ihmis-rakkaus ja vieraanvaraisuus ovat minulle tärkeitä asioita, joita ha-luan jakaa myös työyhteisössäni.

ANNE TARSALAINEN

Raamattu lohdutti vaikeina aikoina

Suntio Eero Malinen työskentelee nykyään Helsingin Töölön seurakunnassa. Oman seksuaalisen suuntautumisen hyväksyminen on ollut hänelle ajoi� ain raskasta. | Kuva: Jukka Granström

Eero Malinen

”En lähde kiistele-mään kenenkään kanssa siitä, mikä Raamatussa koetaan oikeaksi ja mikä vääräksi.

Rakas raamatunkohtaRoom. 12:13–14

Pitäkää pyhien tarpeet ominanne, harjoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojia, siunatkaa, älkää kirotko.

KOTIMAA | 5.12.2018 27

luomakunta

HELSINKI, Teollisuuskatu 21 - JOENSUU, Kirkkokatu 20 PORVOO, Lundinkatu 16 - TURKU, Linnankatu 8 E

Matkaagentit

Suomalainen matkanjärjestäjäLisää matkavaihtoehtoja

www.matka-agentit.fiVaraa matkasi 24 Vapaa-ajan matkat puh. 010 321 2800Puhelut 8,28 snt/min (+alv 24%).

TEEMA- JA KIERTOMATKATPITKÄT LOMAT

Huoneistohotelli Bajondillo Torremolinos. Retkiohjelmaa!20.2.-13.3. • alk. 895,-, 23.2.-15.3. • alk. 1.060,-

MYÖS JOENSUUSTA: 23.2.-15.3. • alk. 1.170,-

PORTUGALIN ALGARVE

ESPANJAN AURINKORANNIKKO

Huoneistohotelli Alfagar II Aparthotel, Albufeira.Tervetuloillallinen ja info, opaspäivystykset!26.1.-16.2. • alk. 1.155,-

TSAARIN MORSIAN –ooppera ensi-ilta Tallinnassa 25.-26.1. • 145,- PEKING, Kielletty kaupunki, Kiinan muurija paljon muuta... 17.-24.3. • 1.445,-AMSTERDAM ja Keukenhofin kukkapuisto 8.-11.4. • 965,-VIRON KIRJALLISUUDEN SUURET NIMETLydia Koidula, Aino Kallas, A.H. Tammsaare.11.-14.4. • 375,-BEATLES-fiiliksiä Liverpoolissa 9.-12.5. • alk. 925,- MÄLARENIN linnoja ja puutarhoja 16.-18.5. • alk. 549,-TALLINNAN LAULUJUHLAT 5.-7.7. • 340,-sis. liput 5.7. Tanssijuhliin ja 6.7. Laulujuhliin.

ANDREA BOCELLIN konsertti Tallinnassa20.-21.8. • alk. 199,-

MYÖS TAMPEREELTA:Hotelli Gran Cervantes, Torremolinos. Puolihoitoateriat.23.2.-16.3. • alk. 1.349,-

PIETARI,taideaarteiden kaupunkiSis. Dostojevskin kotimuseo, Eremitaashi, Marina Gisich –galleria, Borei-galleria, Fabergé-museo. Junamatkat, puolihoitoateriat, viisuminhankinta, hotelli Oktjabrskaja. Matkalla Pietarin tunteva matkanjohtaja,kuvataiteilija ja taideohjaaja Tarja Mietala.

19.-22.4. • 670,-

Olin kuvaamassa, jäl-leen kerran, lintuja hautausmaalla. Täl-lä kertaa ne olivat jotenkin vaikeasti

tavoitettavissa. Liian korkealla ja hankalassa valossa.

Sivusilmällä huomasin hautaki-vien välissä hyppivän oravan. Se lii-kehti äkkinäisesti kuin sillä olisi ol-lut tuli hännän alla. Yritin ottaa ku-van. Ei tahtonut onnistua millään. Orava syöksähteli kivien välissä.

Oheinen kuva on kaikki mitä sain � lmille, tai siis digiaikana muistikortille.

Olipa kerran häntä. Se oli karvai-nen ja jäänyt ylimääräiseksi, kun

Jumala loi eläimet, jokaisen lajin-sa ja ominaispiirteittensä mukaan.

Mitä tälle hännälle tehdään, ky-syi suunnittelijaenkeli.

– Piirrä jokin eläin, niin katso-taan, sopiiko se, Jumala vastasi

Enkeli teki työtä käskettyä ja piirsi tusinan verran erilaisia eläin-hahmoja, joilla ei ollut häntää. Sit-ten he Jumalan kanssa katsoivat, mille otukselle häntä sopisi.

– Ei millekään, sanoi Jumala lo-pulta.

– Mitäs nyt tehdään, enkeli huo-kaisi.

– Älä suotta sure. Kyllä minä tie-dän. Kunhan ensin vähän fundee-raan, Jumala hymyili.

Ja niin Jumala antoi silmiensä

levätä kaikessa, minkä hän oli luo-nut, ja katso, kaikki vaikutti ole-van juuri niin kuin asioiden pitää ollakin. Jumala kiinnitti kuitenkin huomiota erääseen melko lyhyt-nokkaiseen jyrsijään vai mikä lie.

– Jopas, tarkemmin katsottuna tuon jyrsijän häntä on aivan liian pitkä ja ohut.

Niin otus tuotiin Luojansa

eteen, ja Jumala otti ylijäämähän-nän ja vaihtoi sen siimahännän ti-lalle. Syntyi jotain uutta.

– Vau, sanoi enkeli.– Vau, sanoi orava ja kiipesi puu-

hun.Sieltä se heilutti häntäänsä kii-

toksesi Luojalleen. Samaa se tekee vielä tänäkin päivänä.

OLLI SEPPÄLÄ

Aina ei luontokuvaaja saa sitä, mitä haluaa. Joskus pitää olla kiitollinen edes hännästä.

Oravan häntä pilkistää hautakiven takaa. Orava elää metsissä koko Suomessa. Se viihtyy myös puistoissa, jollaisia hautausmaatkin ovat. | Kuva: Olli Seppälä

Vaikeasti kuvattava

KOTIMAA | 5.12.201828