MH, 24.10.2016 10:00, Esityslista 1 Sisällysluettelo...Asia Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman sekä hallituksen 20.10.2015, 7.11.2015 ja 5.4.2016 ... Sote- ja maakuntauudistuksessa

Sisällysluettelo

MH, 24.10.2016 10:00, Esityslista 1

§ -1 Esityslistan kansilehti (läsnäolijat) ............................................................................................................... 1

§ 1 Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus sekä työjärjestyksen hyväksyminen .............................................. 3

§ 2 Pöytäkirjan tarkastaminen ............................................................................................................................. 4

§ 3 Maakuntajohtajan ajankohtainen katsaus ..................................................................................................... 5

§ 4 Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta eduskunnalle maakuntauudistukseksi ja sosiaali- jaterveydenhuollon järjestämisuudistukseksi sekä niihin liittyviksi laeiksi ......................................................... 6

§ 5 Uuden jäsenen nimeäminen saaristotoimikunnan jäseneksi ....................................................................... 20

§ 6 Kuntaedustajan nimeäminen Varsinais-Suomen työvoima- ja yrityspalveluneuvottelukuntaan ................... 21

§ 7 Alueelliset innovaatiot ja kokeilut rahoitus, myönteiset päätökset ............................................................... 23

§ 8 Alueelliset innovaatiot ja kokeilut rahoitus, kielteiset päätökset .................................................................. 27

§ 9 Merialuesuunnittelun lähtötiedot- ja koordinaatio -hankkeen käynnistäminen ............................................. 31

Liite: MSP hankehakemusluonnos 20161011 ......................................................................................... 33

§ 10 Maritime Spatial Planning for Sustainable Blue Economies (Plan4Blue)-hankkeenkäynnistäminen ............................................................................................................................................. 37

§ 11 6aika Avoin data -osahankkeen aikataulun ja kokonaisbudjetin muutos ................................................... 38

§ 12 Maakuntaohjelmien vertaisarviointi ........................................................................................................... 39

Liite: Maakuntaohjelmien vertaisarviointi 2016 ........................................................................................ 40

§ 13 Lausunto valtioneuvoston ruokapoliittisesta selonteosta .......................................................................... 60

Liite: Ruokapoliittinen selonteko .............................................................................................................. 62

§ 14 Lausunto ympäristöministeriön ehdotuksista Natura 2000 -alueiden tietojenajantasaistamiseksi sekä verkoston täydentämiseksi .................................................................................. 97

Liite: Natura2000 kartat ......................................................................................................................... 100

§ 15 Lausunto suunnitelmaan maanmittauslaitoksen palvelupisteistä ja niiden aukioloajoista ........................ 101

§ 16 Lausunto hallituksen esityksestä laiksi pelastustoimen järjestämisestä .................................................. 103

§ 17 Vuoden 2016 Aurora-mitalin myöntäminen ............................................................................................. 105

§ 18 Vuoden 2017 kokousaikataulu ................................................................................................................ 106

§ 19 Viranhaltijapäätökset ............................................................................................................................... 107

§ 20 Tiedoksi annettavat asiat ........................................................................................................................ 108

Liite: Myllymaki_Nuotio-Saarento_matkaraportti ................................................................................... 109

Liite: Matkaraportti_Juvonen_Klap_Viro ................................................................................................ 111

Liite: Perho_Partanen ............................................................................................................................ 117

Liite: Matkaraportti_Klap_Yli-Knuutila_Puola ......................................................................................... 120

Liite: Vasanen_Pulmuranta_Halsti_Madrid ............................................................................................ 124

§ 21 Kokouksen päättäminen ......................................................................................................................... 126

§ -1, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 1

Maakuntahallitus Esityslista 9/2016

KOKOUSAIKA 24.10.2016 klo 10.00KOKOUSPAIKKA MaakuntataloASIAT 1-21

SAAPUVILLA Kanerva Ilkka, pj.Alatalo Juuso, 1. vpj.Haijanen PauliinaHeikkilä LauriKiviranta EskoKurvinen Jani, 2. vpj.Jori TalvikkiLehtinen RiittaKattelus LauriMassinen AimoNieminen RaimoNummentalo JuhaniPerho TiinaPilpola JuhaniSaario MariSöderlund NinaVirolainen Anne-MariVuola HannaWallin Stefan

Vierimaa Ulla-MaijaHamunen IlkkaSkyten-Suominen IrjaAso JanneRantala JukkaHalkilahti JaakkoVirtanen PetriVirtanen PirjoAaltonen NikoVehniäinen MarjattaNurmi EijaMunter HannaMäki-Punto-Ristanen TarjaKetonen TuijaAndersson JaninaRasi JarmoHaapakoski JuhaKoivisto Anna-LiisaRinne Tarja

ESITTELIJÄ Häkämies Kari MaakuntajohtajaPÖYTÄKIRJANPITÄJÄ Roto Markku Hallintojohtaja

MUUT SAAPUVILLAOLLEET

Myllymäki PekkaAntola JoukoSiren Saara-SofiaAndersson Li

Mv:n puheenjohtajaMv:n I varapuheenjohtajaMv:n II varapuheenjohtajaMv:n III varapuheenjohtaja

KUTSUTTUINAASIANTUNTIJOINA

Leppänen LauraNuotio TarjaSaarento HeikkiVirtanen JanneÅlgars-Åkerholm Jessica

MuutosjohtajaAluekehitysjohtajaSuunnittelujohtajaEdunvalvontajohtajaViestintävastaava

LAILLISUUS JAPÄÄTÖSVALTAISUUS

Asia 1

PÖYTÄKIRJANTARKASTUSTAPA

Asia 2

ALLEKIRJOITUKSET

Ilkka Kanervapuheenjohtaja

Markku Rotosihteeri

PÖYTÄKIRJANTARKASTUS

Pöytäkirja on tarkastettu ja todettu kokouksen kulun mukaiseksi.

Maakuntavirasto

PÖYTÄKIRJA ON OLLUTYLEISESTI NÄHTÄVÄNÄ

Maakuntavirasto

TodistaaHallintojohtaja

§ -1, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 2

KOKOUKSEN LAILLISUUS JA PÄÄTÖSVALTAISUUS SEKÄ TYÖJÄRJESTYKSEN HYVÄKSYMINEN

Asia Kutsu ja esityslista maakuntahallituksen kokoukseen on toimitettu 17.10.2016. Maakuntahallituk-sen jäsenten lisäksi kutsu ja esityslista on toimitettu maakuntahallituksen varajäsenille, jotka osal-listuvat kokoukseen varsinaisen jäsenen ollessa estynyt ja varsinaisen jäsenen kutsuttua varajä-senen sijaansa, sekä maakuntavaltuuston puheenjohtajille.

Kuntalain 103 §:n 2. momentin mukaan muu toimielin kuin valtuusto on päätösvaltainen, kunenemmän kuin puolet jäsenistä on läsnä.

Kuntalain 64 §:n mukaan kuntayhtymästä on soveltuvin osin voimassa, mitä kunnasta on säädettymainitussa kuntalain pykälässä.

Valmistelija MR/mk

Maakuntajohtajan ehdotus

Puheenjohtaja toteaa kokouksen laillisesti koollekutsutuksi ja päätösvaltaiseksi.

Hyväksytään kokouksen työjärjestykseksi jäsenille toimitettu esityslista.

Päätös

§ 1, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 3

PÖYTÄKIRJAN TARKASTAMINEN

Asia Varsinais-Suomen liiton hallintosäännön 18 § mukaan: ”Pöytäkirjan kirjoittaa puheenjohtajan joh-dolla pöytäkirjanpitäjä. Pöytäkirjan allekirjoittaa puheenjohtaja ja varmentaa pöytäkirjantekijä. Pöy-täkirja tarkastetaan toimielimen päättämällä tavalla. Pöytäkirja pidetään yleisesti nähtävänä toimie-limen päättämänä aikana ja paikassa siten kuin siitä vähintään yhtä päivää aiemmin on ilmoitettu.”

Maakuntahallitus päätti kokouksessaan 31.3.2014 § 37, että pöytäkirja tarkastetaan sähköisestiseuraavasti:

1. Pöytäkirjanpitäjän varmentama pöytäkirja lähetetään sähköpostitse maakuntahallituksen ko-kouksen puheenjohtajalle hyväksymistä varten.

2. Puheenjohtaja ilmoittaa sähköpostilla hallintojohtajalle ja hallintosihteerille pöytäkirjan hyväksy-misestään.

3. Puheenjohtajan hyväksymisilmoituksen jälkeen pöytäkirja lähetetään sähköpostilla pöytäkirjantarkastajille, jotka ilmoittavat sähköpostilla pöytäkirjan tarkastuksestaan hallintojohtajalle ja hallin-tosihteerille.

4. Pöytäkirjan hyväksymistä koskevat sähköposti-ilmoitukset liitetään pöytäkirjaan ja puheenjohtajaallekirjoittaa tarkastetun pöytäkirjan hallintosäännön 18 §:n mukaisesti.

Valmistelija MR/MK


Maakuntahallitus valitsee pöytäkirjantarkastajiksi jäsenet Lauri Kattelus ja Aimo Massinen.

Päätös

Lisätietoja Hallintojohtaja Markku Roto p. 040 761 5509, [email protected]

§ 2, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 4

mailto:[email protected]

MAAKUNTAJOHTAJAN AJANKOHTAINEN KATSAUS

Asia Maakuntajohtajan ajankohtainen katsaus.

Valmistelija KH/ml


Maakuntahallitus merkitsee ajankohtaisen katsauksen tiedoksi.

Päätös

§ 3, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 5

LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYSLUONNOKSESTA EDUSKUNNALLE MAAKUNTAUUDISTUKSEKSI JASOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON JÄRJESTÄMISUUDISTUKSEKSI SEKÄ NIIHIN LIITTYVIKSILAEIKSI

Asia Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman sekä hallituksen 20.10.2015, 7.11.2015 ja 5.4.2016tekemien linjausten mukaan Suomessa toteutetaan maakuntauudistus sekä sosiaali- ja terveyden-huollon uudistus. Suomeen perustetaan 18 maakuntaa, joilla on omat vaalit ja valtuustot. Vuoden2019 alusta alkaen maakunnat järjestävät kaikki alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut. Jatkossavaltio rahoittaa maakuntien toiminnan, eli kunnilta poistuu vastuu sosiaali- ja terveyspalveluidenjärjestämisestä ja rahoituksesta. Maakunnille kootaan sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi myösmuita tehtäviä, kuten työ- ja elinkeinopalvelut sekä aluekehittäminen, ympäristöterveydenhuolto,liikennejärjestelmäsuunnittelu sekä maankäytön suunnittelu, maaseudun kehittäminen ja pelastus-toimi.

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtiovarainministeriö ovat pyytäneet Varsinais-Suomen liitonlausuntoa hallituksen esitysluonnoksesta eduskunnalle maakuntauudistukseksi ja sosiaali- ja ter-veydenhuollon järjestämisuudistukseksi sekä niihin liittyviksi laeiksi. Lausunto pyydetään toimitta-maan sosiaali- ja terveysministeriöön 9.11.2016 klo 16.15 mennessä. Lausuntopyyntöön vastataansähköisellä kyselyllä. Lausuntopyyntö materiaaleineen on saatavilla osoitteesta:http://alueuudistus.fi/hallituksen-esitysluonnos-31-8-2016

Lausuntopyynnön kohteena olevalla hallituksen esityksellä on tarkoitus perustaa uudet maakunnatsekä säätää maakuntien hallinnosta ja taloudesta, siirtää järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspal-veluista kunnilta maakunnille, säätää maakuntien saamasta rahoituksesta, rahoituksen keräämisenveroperusteista, uudistuksen voimaanpanosta, henkilöstön asemasta sekä omaisuusjärjestelyistä.Lisäksi tarkoitus on kuntiin jäljelle jäävien peruspalvelujen osalta säätää uusi kuntien peruspalvelu-jen valtionosuusjärjestelmä. Muiden kuin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien siirrosta maakun-nille sekä rahoituksesta valmistellaan erillinen hallituksen esitys.

Sote- ja maakuntauudistuksessa laaditaan lisäksi valinnanvapauslainsäädäntö, uudistetaan sosi-aali- ja terveydenhuollon monikanavaista rahoitusta sekä siirretään valtion aluehallinnon sekä kun-tien ja kuntayhtymien muiden kuin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä maakunnille. Niitä valmis-tellaan erillisissä valmisteluhankkeissa, mutta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa onotettu huomioon valinnanvapauden edellytyksenä oleva monituottajamalli. Valinnanvapautta jamonikanavaisen rahoituksen yksinkertaistamista koskeva hallituksen esitysluonnos toimitetaanlausunnoille loppuvuodesta. Valtion aluehallinnon sekä kuntien ja kuntayhtymien muiden kuin sosi-aali- ja terveydenhuollon tehtävien siirtoa koskeva hallituksen esitysluonnos toimitetaan lausunnoil-le keväällä 2017. Lisäksi sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista koskeva hallituksen esitys onerikseen lausunnoilla, mutta siitä ei ole pyydetty maakuntien liittojen lausuntoa.

Valmistelija KH/JV/LL/mk


Maakuntahallitus päättää antaa seuraavan lausunnon asiasta:

Kysymykset

Kysymyksiä uudistuksen tavoitteista

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen tavoitteena on kaventaa väestön terveys- ja hyvinvoin-tieroja sekä hillitä palveluista aiheutuvia kustannuksia 3 miljardilla eurolla vuoteen 2029 mennessä.

1. Voidaanko esityksellä kaventaa väestön terveys- ja hyvinvointieroja sekä parantaa palvelujenyhdenvertaista saatavuutta? Jos ei, niin miten ehdotusta tulisi siltä osin muuttaa?

EDUNV: 28/2015§ 4, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 6

http://alueuudistus.fi/hallituksen-esitysluonnos-31-8-2016

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus vähentää palvelujen järjestäjien määrää,suurentaa niiden väestöpohjaa sekä siten myös taloudellista kantokykyä. Järjestäjien suuri kokomahdollistaa alueellisten ja paikallisten erojen vähenemisen palvelujen saatavuudessa. Hallituksentavoittelema 3 miljardin euron kustannusten hillinnän tavoite edellyttänee tosiasiallisesti joidenkinpalvelujen keskittämistä ja alueellista karsimista.

Lainsäädäntöluonnoksista ei voida arvioida, miten esitetyt tavoitteet väestön terveys- ja hyvinvoin-tierojen kaventamisesta ja palvelujen yhdenvertaisuudesta saavutetaan. Uudistuksen näkökulmas-ta oleellinen lainsäädäntökokonaisuus valinnanvapaudesta puuttuu.

Yhdenvertaisuuteen vaikuttaa mm. palvelujen saavutettavuus ja tasalaatuisuus. Lainsäädännönperusteluissa on määriteltävä, mitä yhdenvertaisilla sosiaali- ja terveyspalveluilla konkreettisestitarkoitetaan.

Yhdenvertaisuuden nimissä ja alueellisesti kattavan palveluverkon turvaamiseksi Varsinais-Suomen koordinoimalla yhteistyöalueella tulisi olla tasapainoinen palveluverkko. Tästä syystä sote-uudistuksen rinnalla tulee varmistua myös siitä, että Pohjanmaalla (Vaasa) säilyy laaja sosiaali- jaterveydenhuollon ympärivuorokautinen päivystys.

2. Antaako esitys riittävät edellytykset saavuttaa 3 miljardin euron kustannusten kasvun hillinnäntavoite? Jos ei, miten tavoitteen saavuttamisen edellytyksiä voitaisiin parantaa?

Julkisten palvelujentuottajien asema tulee ammattihallituksineen olemaan lakiluonnosten perus-teella itsenäinen, vahva ja irrallinen demokraattisesta päätöksenteosta. Palvelujen järjestäjänmahdollisuudet ohjata palvelutuotantoa kokonaisbudjetoinnilla, strategioilla, palvelulupauksilla, hy-vinvointikertomuksilla ja yhteistyöalueen yhteistyösopimuksilla ovat rajalliset. Näin ollen ei olemas-sa takeita siitä, että palvelujen järjestäjä kykenee vahvasti varmentamaan asettamiensa tavoittei-den saavuttamisen. Palvelujen järjestäjän rooli ja asema tulee saattaa lopullisessa lainsäädännös-sä palveluntuottajien asemaa selvästi vahvemmaksi.

Lakiluonnoskokonaisuuteen on kirjattu läpi linjan väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisentehtävä ja siihen liittyvä rahoitus. Hyvinvoinnin ja terveyden vahvistaminen on yksi uudistuksenkeskeisistä tavoitteista ja siinä onnistuminen kriittinen menestystekijä tavoiteltujen kustannussääs-töjen saavuttamiseksi.

Säästöjen syntymisen edellytyksenä on palveluintegraatio ja onnistunut muutosvaiheen toteuttami-nen. Uudistuksen haasteena on laajojen palvelukokonaisuuksien yhteen sovitettu tuottaminen japalveluintegraation toteuttaminen yleisesti. Lakiluonnos mahdollistaa järjestämisen integraation japitää sisällään elementtejä, jotka mahdollistavat palvelutuotannon intregraation. Palveluintegraati-on toteuttamisen kannalta keskeisiä haasteita ovat tietojärjestelmät ja tiedon yhteensovitus, järjes-täjän ohjauskeinot ja niiden vaikuttavuus sekä palvelutuotannon ja -ketjujen toimivuus.

Palvelujen valinnanvapautta koskeva lainsäädäntö on julkaisematta. Palvelujen rahoituksen mää-räytymisestä maakunnalle on olemassa lakiluonnokset, mutta tietoa siitä, miten raha allokoidaanpalveluntuottajille, ei ole olemassa. Tästä seuraa, että nyt käsillä olevista lakiluonnoksista ei voidaarvioida sote- ja maakuntauudistuksen taloudellisten tavoitteiden toteutumista.

Lyhyellä aikavälillä on odotettavaa, että uudistus tulee vaatimaan merkittäviä muutosvaiheen kus-tannuksia. Palkkojen mahdolliset harmonisoinnit, sote- ja maakuntauudistuksen edellyttämät ICT-järjestelmien muutokset ja yhtiöittämiset edellyttävät merkittävää resursointia.

Ilman verotusoikeutta maakuntien on vaikea sopeuttaa rahoitustaan. Verotusoikeuden puuttuminenlisää valtion taloudellisiin keinoihin perustuvia ohjausmahdollisuuksia ja kaventaa siten maakuntienitsehallintoa.

3. Toteutuuko demokratia esityksessä riittävällä tavalla? Jos ei, miten esityksen kansanvaltaisuuttavoisi vahvistaa?

EDUNV: 28/2015§ 4, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 7

Demokratian näkökulmasta merkittävä asia uudistuksessa tulee olemaan palvelujen järjestäjän jamuodostettavan palvelulaitoksen valtatasapaino. Maakunnan demokraattisesti muotoutuva suorapalvelutuotannon ohjaus ei ole esitettyjen lakiluonnosten mukaan mahdollista. Maakunta ohjaapalvelutuotantoa mm. maakuntastrategialla, palvelulupauksella, talousarvion tavoitteiden asetan-nalla, yhteistyöalueen yhteistyösopimuksella, palvelujen järjestäjän laatukriteereillä ja valinnanva-pauden piirissä olevien tuotteistettujen palvelujen hinnan asetannalla.

Lakiluonnoksissa palvelulaitoksen piiriin kuuluva palvelutuotannon päätösvalta on palvelulaitoksenhallituksella ja palvelulaitoskonsernin yhtiöiden omilla hallituksilla, joiden jäsenillä tulee olla riittävätalouden ja liiketoiminnan tai palvelulaitoksen toimialan johtamisen asiantuntemus. Jatkossa onvarmistettava julkisten yhtiöiden avoimuus ja läpinäkyvyys. Maakuntajohtajalla tulee olla puhe- jaläsnäolo-oikeus palvelulaitoksen hallituksessa.

Lähtökohtaisesti palvelujen järjestäjän asema tulee varmistaa lainsäädännössä selvästi vahvem-maksi kuin palvelulaitoksen asema. Mikäli palvelunjärjestäjän ohjausvalta palvelulaitokseen ja pal-velutuotantoon muodostuu heikoksi, tulee palvelulaitoksesta vahva yhteiskunnallinen vallankäyttä-jä. Julkisten resurssien hallinta ja kontrollointi tulee olla yksiselitteisesti maakunnan palvelun järjes-täjällä.

Maakuntien talouden perustuminen valtion rahoitukseen ei saa johtaa tilanteeseen, jossa valtioohjaa maakuntia operatiivisissa kysymyksissä. Valtion ohjauksen tulee keskittyä poliittisesti strate-gisiin kysymyksiin ja valtakunnallisesti merkittäviin investointeihin.

Kysymyksiä maakuntalaista

4. Muodostaako maakuntalaki tarkoituksenmukaisen yleislain tulevien maakuntien hallinnon jatalouden järjestämiselle?

kyllä (avotila)kyllä pääosin (avotila)ei pääosin (avotila)ei (avotila)ei kantaa (avotila)

Maakuntalaki käsittelee ensisijaisesti maakuntien hallinnon järjestämistä. Lakiluonnoksen hallintoaja johtamista, luottamushenkilöitä, päätöksentekoa, taloutta ja tarkastusta sekä toimintaa markki-noilla koskevat säännökset vastaavat pitkälti kuntalain sääntelytapaa ja ne antavat hyvän pohjanmaakuntien hallinnon talouden järjestämiselle. Ehdotettu sääntely palveluiden tuottamisen ja jär-jestämisen erottamiseksi yhtiöittämisvelvoiteineen asettaa suuria vaatimuksia maakuntakonserininohjaukselle ja johtamiselle.

Maakunnalla on maakuntalakiluonnoksen 2 § mukaan itsehallinto. Valtion ohjauksen ja maakun-nan itsehallinnon suhdetta voidaan tarkastella kriittisesti. Lainsäädännössä on elementtejä, jotkakaventavat selvästi maakunnan tosiasiallista valtaa päättää itse asioistaan.

Valtion ohjaus ilmenee voimakkaana maakuntalain 126 §:ssä, jossa maakunnan, ts. maakunnanjärjestäjäorganisaation, maakuntakonsernin työtäryhteisön ja maakunnan palvelulaitoksen edellyte-tään käyttävän valtakunnallisten palvelukeskusten palveluita. Palvelukeskukset muodostetaan yh-teisiin hankintoihin, toimitiloihin ja kiinteistöhallintoon, talous- ja henkilöstöhallintoon sekä tieto- javiestintäteknisiin palveluihin. Palvelukeskusten käyttövelvoite kaventaa huomattavasti maakuntienliikkumavaraa ja itsenäistä päätöksentekoa palvelukeskusten tuottamissa palveluissa. Palvelukes-kusten palvelujen käyttövelvoitteista tulisi luopua. Palvelukeskusten tulee lunastaa olemassa olonoikeutuksensa maakuntien tukipalvelujen kustannustehokkaana tuottajana markkinaehtoisesti.Palvelukeskusten epäselvien määrittelyjen ja maakuntien itsehallintoa rajoittavien vaikutusten takiapalvelukeskusten perustamisesta ei tulisi säätää laissa vaan maakuntien tulisi voida perustaa yh-teisiä palvelukeskuksia vasta toiminnallisten ja liiketoiminnallisten perustelujen pohjalta.

EDUNV: 28/2015§ 4, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 8

Maakuntalain 12 § 1 momentissa velvoitettaisiin maakunnat laatimaan yhteistyöalueen yhteinenesitys laajakantoisista tai taloudellisesti ja toiminnallisesti merkittävistä investoinneista toimivaltai-sille ministeriöille, jotka valmistelisivat yhteistyössä valtiovarainministeriön kanssa yhteen sovitetunmaakuntien investointisuunnitelman valtioneuvoston päätöksentekoa varten. Pykälän 2 momentinmukaan maakunta saisi toteuttaa 1 momentissa tarkoitetun investoinnin vain, jos valtioneuvostoolisi hyväksynyt sen julkisen talouden suunnitelman yhteydessä yhteen sovitetussa maakuntien in-vestointisuunnitelmassa. Laajakantoisten tai taloudellisesti ja toiminnallisesti merkittävien inves-tointien koordinointi olisi epäilemättä kansantalouden kannalta järkevää. Maakuntien itsehallinnonkannalta lakiluonnoksessa ehdotettu investointien ohjaus kuitenkin tarkoittaa tosiasiallisesti sitä, et-tä suurimpien investointien osalta maakunnilla ei ole itsehallintoa.

5. Maakuntalain 2 luvussa määritellään maakunnan tehtävät. Onko maakunnalle esitetty tehtävä-kokonaisuus uudistuksen tavoitteiden näkökulmasta tarkoituksenmukainen?


Maakuntalakiluonnoksessa maakunnille on säädetty yhteensä 25 lakisääteistä tehtäväaluetta joi-den tarkempi sisältö määritellään erityislainsäädännössä. Sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastus-toimen ja ympäristöterveydenhuollon sekä maaseutuhallinnon ja lomituksen tehtävät siirtyvät kun-nilta. Muilta osin kysymys on valtion aluehallinnon lakisääteisistä maakunnille siirtyvistä tehtävistä.Maakunnan toimiala on näiltä osin rajoitettu. Maakunnille säädettyjen tehtävien sisältö tullaan mää-rittelemään kutakin tehtävää koskevassa erityislainsäädännössä. Erityislainsäädännön uudistami-nen ja muutokset ovat vielä valmistelussa, joten tässä vaiheessa ei ole edellytyksiä arvioida tehtä-väkokonaisuutta yksityiskohtaisemmin.

Jatkovalmistelussa on syytä kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että erityislainsäädännössä mää-ritellään maakunnalle siirrettävät tehtävät siten, että ne eivät ole päällekkäisiä tai rinnakkaisia kun-tien tai valtionhallinnon tehtävien kanssa. Jatkovalmistelussa on erityisesti syytä kiinnittää huomio-ta siihen, että kunnan ja maakunnan roolia ja tehtäviä selkeytetään erityisesti seuraavissa tehtävä-kokonaisuuksissa:

Hyvinvoinin ja terveyden edistäminenTyöllisyys- ja elinkeinoasiat (kasvupalveluasiat)Maankäytön suunittelu ja kaavoitus. Maakuntakaavoitus edellyttää maakuntauudistuksen jälkeenkehittämistä sekä kuntayhteistyön että prosessien näkökulmasta. Sen tulee jatkossa toimia jousta-vana kaupunkiseutujen suunnitteluvälineenä (MAL-kysymykset), osana maakuntastrategian toteut-tamista.Valtakunnallinen ja alueellinen tienpito

Maakunnalle esitetty tehtäväkokonaisuus on pääosin uudistuksen tavoitteiden näkökulmasta tar-koituksenmukainen, seuraavin poikkeuksin:

Lakiluonnoksessa kansainvälisten asioiden hoidosta on kirjattu "voi halutessaan hoitaa". Kansain-välinen ulottuvuus on erittäin tärkeä osa alueiden työtä ja se pitää tunnistaa yhdeksi uusien maa-kuntien lakisääteiseksi perustehtäväksi, jolloin se myös resurssoidaan uusissa maakuntavirastois-sa. Aktiivinen vaikuttaminen EU-edunvalvonnassa, alueiden rajat ylittävässä yhteistyössä ja eu-rooppalaisessa aluepolitiikassa ovat luontaisia tehtäviä maakuntavirastolle. Ilman resursseja eikansainvälistä yhteistyötä, edunvalvontaa ja kehittämistä voi tehdä.

Maakuntien edunvalvonnan kokonaisuutta kansallisella tasolla tai kansainvälisellä tasolla ei oleylipäätään määritelty maakunnan tehtäviin kuuluvaksi. Edunvalvonta tulee lisätä maakunnan tehtä-väkokonaisuuksiin.

EDUNV: 28/2015§ 4, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 9

6. Maakuntalain 5 luvussa säädetään maakunnan asukkaiden osallistumisoikeuksista. Ovatkoosallistumisoikeudet turvattu esityksessä riittävällä tavalla?


Asukkaiden osallistumisoikeudesta esitetään säädettäväksi kuntalakia vastaavalla tavalla, joka onriittävä.

7. Maakuntalain 9 luvussa säädetään maakunnan palvelulaitoksesta. Onko siitä esitetty säädettä-väksi tuottamisen organisoinnin näkökulmasta tarkoituksenmukaisesti?


Lakiluonnoksissa palvelulaitos muodostetaan monialaiseksi ja se vastaa vähintään sosiaali- jaterveyspalvelujen sekä pelastustoimen palvelujen tuottamisesta. Myös työllisyyttä ja yrittäjyyttä kä-sittelevien kasvupalvelujen tuottaminen on suunniteltu valmisteltavassa muussa lainsäädännössäsijoitettavan palvelulaitoksen alle. Pelastustoimen osuus kokonaisuudessa jää irralliseksi muistasosiaali- ja terveyspalveluista. Pelastustoimen roolia palvelulaitoksessa tulee arvioida uudelleen.Pelastustoimi tulee organisoida viiden erityisvastuualueen yhteyteen. Esitystä tulee palvelulaitok-sen toisaalta muuttaa siten, että palvelulaitos vasta monialaisuuden sijaan vain sosiaali- ja ter-veyspalvelujen tuotannosta.

Lainsäädännön jatkovalmistelussa tulee erityisesti arvioida, onko palvelulaitoksen hallituksen muo-dostaminen asiantuntijoista riittävä tapa taata sosiaali- ja terveyspalvelujen demokraattisen pää-töksenteon ohjaus. Palvelulaitoksen aseman yhtiöineen tulee olla selkeästi alisteinen palvelun jär-jestäjälle. Lainsäädännössä on varmistettava esitettyä konkreettisemmin, että palvelunjärjestäjätosiasiallisesti kykenee ohjaamaan palvelulaitoksen tuotantoa.

8. Maakunnan talouden ohjaus perustuu erityisesti maakuntalakiin ja maakuntien rahoituslakiin.Ohjaavatko maakuntien rahoitusmalli ja maakuntalain mukainen taloudenohjausmekanismi maa-kuntien taloudenhoitoa tarkoituksenmukaisella tavalla?


Maakuntien rahoituksen yleiskatteellisuus varmistaa maakuntien mahdollisuudet päättää rahoituk-sen käytöstä ja on välttämätöntä maakuntien itsehallinnon toteutumisen kannalta. Yleiskatteelli-suudesta tulee pitää kiinni, eikä mitään osaa maakuntien saamasta rahoituksesta saa korvamerkitätiettyihin menoihin.

Maakuntalakiin ehdotetut säännökset alijäämän kattamisvelvollisuudesta ja siihen liittyvät krii-simaakuntakriteerit sekä lainanaotto-oikeuden rajoittamisesta ovat tiukat ja ongelmalliset maakun-tien itsehallinnon näkökulmasta. Vaarana on, että monet maakunnat joutuvat nopeasti arviointime-nettelyyn.

EDUNV: 28/2015§ 4, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 10

Maakuntien itsehallinnon kannalta lakiluonnoksessa ehdotettu investointien ohjaus (Maakuntalain12 §) tarkoittaa tosiasiallisesti sitä, että suurten investointien osalta maakunnilla ei ole itsehallintoa.Laajakantoisten tai taloudellisesti ja toiminnallisesti merkittävien investointien koordinointi on epäi-lemättä kansantalouden kannalta järkevää, mutta samalla se rajoittaa maakuntien itsehallintoa.

9. Muut vapaamuotoiset huomiot maakuntalaista.

Kysymyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista:

10. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain 4 §:ssä säädettäisiin palvelujen saatavuudesta jasaavutettavuudesta. Säännöksen mukaan palvelut on toteutettava väestön tarpeet huomioon otta-en lähellä asiakkaita, mutta säännöksen mukaisten edellytysten täyttyessä palveluja voidaan kootasuurempiin kokonaisuuksiin. Onko säännös palvelujen saatavuuden näkökulmasta tarkoituksen-mukainen?


Hallituksen tavoittelema 3 miljardin euron kustannusten hillinnän tavoite edellyttää tosiasiallisestijoidenkin palvelujen keskittämistä. Tietynasteinen palveluiden keskittäminen on tarpeen kokonais-kustannusten hillitsemisen ja riittävien henkilöstöresurssien turvaamisen näkökulmasta.

Lainsäädäntöluonnoksessa määritellään perustellulla tavalla palvelujen saatavuudesta ja saavutet-tavuudesta. Vaikka pykälällä on tarkoitus turvata palveluiden läheisyyttä, se mahdollistaa myöserittäin pitkälle viedyn palveluiden keskittämisen väljiin kriteereihin perustuen. Kriteerit tulisi määri-tellä lainsäädännössä tarkemmin. Lainsäädännössä tulee määritellä, tarkemmin mitä yhdenvertai-silla sosiaali- ja terveyspalveluilla tarkoitetaan ja miten se suhteutuu palvelujen saatavuuden jasaavutettavuuden määrittelyihin.

11. Maakunnat muodostavat 5 yhteistyöaluetta, joista kussakin on 3–4 maakuntaa. Yhteistyöalu-eeseen kuuluvat maakunnat laativat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain 16 §:n mukaisenyhteistyösopimuksen. Siinä maakunnat sopivat keskinäisestä yhteistyöstä palvelujen järjestämi-sessä ja toteuttamisessa. Sopimus on oikeudellisesti maakuntia sitova. Onko sopimuksen sitovuusperusteltua?


Yhteistyösopimuksen oikeudellinen sitovuus on perusteltua. Lakiluonnosten mukaan valtioneuvos-to pidättää itsellään oikeuden päättää yhteistyösopimuksesta, mikäli maakunnat eivät pääse sopi-mukseen tai mikäli yhteistyösopimuksessa ei ole sovittu 16 §:ssä todetuista asioista. Valtioneuvos-ton päätösvalta yhteistyösopimuksessa on tulkinnanvarainen ja heikentää maakuntien itsenäistäpäätösvaltaa. Lain kirjaukset yhteistyösopimuksen sisällöstä ovat riittävät ja ohjaavat sellaisenaanyhteistyöalueen toimintaa. Valtioneuvostolle ei tule antaa päätösvaltaa tulkinnanvaraisella sopi-muksen sisällön määrittelyyn liittyvällä lainsäädännöllä. Valtioneuvoston väliintulon ehdot tuleemääritellä lainsäädännössä yksiselitteisesti ja selkeästi.

12. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain 16 §:n mukaan laadittavassa yhteistyösopimuk-sessa on sovittava toimenpiteet palvelujen integraation varmistamiseksi. 23 §:n mukaisesti palve-lun tuottajan velvollisuutena on valmistaa palveluketjujen integraation toteutuminen ja toimittava in-

EDUNV: 28/2015§ 4, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 11

tegraation edellyttämässä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Ovatko säännökset riittäviäasiakaslähtöisen integraation toteutumiseksi?


Sote-uudistuksessa palveluintegraatiolla tarkoitetaan toiminnallista integraatiota, jossa palveluttuotetaan saumattomasti hyvässä yhteistyössä eri palvelujen tuottajien kesken. Toiminnallisessaintegraatiossa asiakastieto liikkuu sähköisesti asiakkaan mukana ja palvelut perustuvat asiakkaalletehtyyn palvelusuunnitelmaan. Integraation toteuttamisen haastavat monituottajamalli, valinnanva-paus ja yhtiöittämisvelvoite. Integraation toteuttamisen valvonnan keinot eivät ole selvät.

Integraation toteuttaminen vaatii uudenlaista järjestämisosaamista maakunnilta. Integraation toteu-tuminen on riippuvainen ohjauksen onnistumisesta, ja se vaatii palvelun järjestäjältä ja tuottajiltavahvaa tietojohtamista ja asiakastiedon nykyistä avoimempaa ja saumattomampaa liikkumista or-ganisaatioiden välillä sekä integraatiota edistävän taloudellisen ohjausjärjestelmän synnyttämistä.Toiminnallisen palveluintegraation toteutus ei ole mahdollista ennen kuin tietojärjestelmät ja tieto-suojaa koskeva lainsäädäntö muutetaan tulevaan palvelumalliin sopivaksi. Valinnanvapauden ra-hoitusjärjestelmä tulee myös rakentaa siten, että se ehkäisee eri palveluntuottajien osaoptimointe-ja.

13. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain mukaan valtion ohjausta vahvistetaan sosiaali- jaterveyspalveluissa (19 §, 4 luku, 6 luku). Onko tämä uudistuksen tavoitteiden näkökulmasta perus-teltua?


Valtion ohjauksen ja maakunnan itsehallinnon suhdetta tulee tarkastella kriittisesti. Esityksessä onelementtejä, jotka kaventavat selvästi maakunnan tosiasiallista valtaa päättää itse asioistaan. Val-tion ohjauksen vahvistaminen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä on perusteltua erityi-sesti ICT:ssä sekä myös suurimmissa ja rajatuissa kansallisesti merkittävissä investoinneissa.

Maakuntien palvelujen järjestämiseen kohdistuvan valtion ohjauksen tulee kohdistua strategisiintavoitteisiin sekä maakuntien työnjaon näkökulmasta strategisiin kohteisiin. Valtiolla ei tule olla in-terventio-oikeutta maakuntien operatiiviseen toimintaan. Maakuntien toiminnanohjauksen tulee pe-rustua lainsäädäntöön, eikä ministeriöiden hallinnollisiin päätöksiin.

Valtion ohjaus ilmenee lisäksi voimakkaana maakuntalain 126 §:ssä, jossa maakunnalle, maakun-takonsernin tytäryhteisön ja maakunnan palvelulaitoksen edellytetään käyttämään palvelukeskus-ten palveluita. Palvelukeskukset muodostetaan yhteisiin hankintoihin, toimitiloihin ja kiinteistöhallin-toon, talous- ja henkilöstöhallintoon sekä tietoja viestintäteknisiin palveluihin. Palvelukeskustenkäyttövelvoite kaventaa huomattavasti maakuntien liikkumavaraa ja itsenäistä päätöksentekoa pal-velukeskusten tuottamissa palveluissa. Maakunnat ovat itsehallinnollisia yksiköitä, joiden tukipalve-lujen järjestäminen tulee olla maakuntien päätettävissä. Palvelukeskusten on lunastettava olemas-sa olon oikeutuksensa maakuntien tukipalvelujen tuottajana markkinaehtoisesti.

Lopullisessa lainsäädännössä valtion ohjausvaltaa tulee kaventaa esitetystä. Maakunnille tuleeitsehallinnon nimissä antaa enemmän päätösvaltaa operatiivisissa kysymyksissä.

EDUNV: 28/2015§ 4, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 12

14. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain 22 §:n mukaan maakunnan on omassa toiminnas-saan erotettava sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen ja palvelujen tuottaminen. Onko järjes-tämisen ja tuottamisen erottaminen uudistuksen tavoitteiden näkökulmasta tarkoituksenmukaista?


Järjestämisen ja tuottamisen erottaminen on tarpeellista tulevaisuudessa, kun sote-palvelujen käy-tölle asetetaan valinnanvapaus. Valinnanvapauden piiriin kuuluvissa palveluissa palveluntuottajaton saatettava samaan markkinatilanteeseen omistuspohjasta riippumatta. Tämä voi toteutua vain,jos palvelun järjestäjä erotetaan tuottajasta. Järjestämisen ja tuottamisen erottamisessa tulee kai-kin tavoin ja lainsäädännöllä varmistaa, että järjestäjän asema muodostuu sosiaali- ja terveyspal-veluissa tuottajan asemaa vahvemmaksi.

Palvelun järjestämisen ja tuottamisen pitäminen samassa organisaatiossa on perusteltua siltä osin,kun palvelutuotantoa ei tarvitse alistaa markkinaehtoiseen kilpailuun vaan tuotannosta vastaa vi-ranomainen (esim. Pelastuslaitos).

15. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain 22 §:n mukaan maakunnalla on yhtiöittämisvelvol-lisuus maakunnan hoitaessa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä kilpailutilanteessa markkinoillatai jos palvelut ovat valinnanvapautta koskevissa säännöksissä tarkoitetun laajan valinnanvapau-den piirissä. Onko ratkaisu tarkoituksenmukainen?


Uudistuksen tavoitteiden näkökulmasta yhtiöittämisvelvoite on tarpeen. Yhtiömuotoinen toimintamahdollistaa valinnanvapauden piirissä olevan palvelutuotannon paremman joustavuuden ja reak-tiivisuuden. Yhtiömuotoisen toiminnan ongelmakohtia ovat mm. julkisen viranomaisvallan käyttö,palveluketjun integraation toteuttamismahdollisuudet sekä sote-palveluiden järjestämisen muuttu-minen vaikeammin hallittavaksi kokonaisuudeksi. Keskeisenä kysymyksenä on palvelun järjestäjänja palvelulaitoksen johdon rajalliset mahdollisuudet ohjata julkisten tuotantoyhtiöiden toimintaa.

16. Muut vapaamuotoiset huomiot sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista.

Kielellisten perusoikeuksien tosiasialliseksi turvaamiseksi on luotava kielellisiä laatukriteerejä sekävalvonta- ja seurantajärjestelmä.

Kysymyksiä voimaanpanolaista:

17. Kysymys vain kunnille: Voimaanpanolaissa on tarkoitus säätää siitä, mihin maakuntaan kunnatkuuluvat uudistuksen tullessa voimaan. Katsotaanko kunnassanne, että sen tulee kuulua voimaan-panolain 5 §:ssä esitettyyn maakuntaan?

kyllä (avotila)ei (avotila)ei kantaa (avotila)

18. Kysymys vain kunnille: Mikäli vastasitte edelliseen kysymykseen ei, mihin maakuntaan kunnantulisi kuulua ja miksi? (Kunnan tulee toimittaa valtuuston päätösasiakirja sosiaali- ja terveysministe-riöön)

EDUNV: 28/2015§ 4, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 13

Avotila

19. Väliaikaishallinnosta sekä väliaikaisen valmistelutoimielimen tehtävistä ja toimivallasta sääde-tään voimaanpanolain 2 luvussa. Onko väliaikaishallinnosta säädetty riittävällä tavalla?

a. kyllä (avotila)b. kyllä pääosin (avotila)c. ei pääosin (avotila)d. ei (avotila)e. ei kantaa (avotila)

Voimaanpanolain 6 § mukaan maakunnan liitto johtaa väliaikaisen valmistelutoimielimen muodos-tamisen neuvotteluja ja väliaikaisen valmistelutoimielimen asettamisesta on tehtävä ilmoitus valtio-varainministeriölle. Lainsäädäntöluonnoksen perusteella valmistelutoimielimen muodostaminenmaakunnan omin asettamispäätöksin voi muodostua vaikeaksi. Yksi organisaatio voi ainakin teori-assa vastustaa maakunnan asettamispäätöstä ja näin ollen päätös väliaikaisen toimielimen aset-tamisesta siirtyy valtiovarainministeriölle. Tällainen tilanne voi syntyä helposti maakunnissa, joissakuntia on useita ja näkemykset koko sote-ja maakuntauudistuksesta vaihtelevat kuntien, kuntayh-tymien ja valtion aluehallinnon eri organisaatioiden kesken. Lähtökohtaisesti väliaikaisen valmiste-lutoimielimen asettamispäätös pitäisi pysyttää maakunnassa. Väliaikaisen valmistelutoimielimenasettamispäätös pitää perustua maakunnan omaan uudistuksen organisointiin ja päätökseen.

Väliaikaisten valmistelutoimielimen lainsäädännöllinen lähtökohta on ajatus siitä, että valmistelu-toimielin tekee vain operatiivisia valmistelutoimenpiteitä, joilla ei ole ns. ”poliittista ulottuvuutta”.Ajatus vain operatiivisesta valmistelusta on kestämätön. Valmisteltavat asiat ovat yhteiskunnallisil-ta vaikutuksiltaan erittäin suuria ja sellaisia, joilla on vääjäämättä myös poliittista merkitystä. Väliai-kaisen toimielimen toimivalta ja toiminta tulee tästä syystä perustua maakunnan omaan poliittiseenohjaukseen ja päätöksentekoon. Mikäli poliittinen ohjaus sivuutetaan, on odotettavaa, että valmis-telun vaikeus kasvaa ja luottamus koko sote- ja maakuntauudistukseen paikallisten poliittistenpäättäjien keskuudessa häviää.

20. Voimaanpanolain 14 §:n mukaan kunnallisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuottavissaorganisaatioissa työskentelevä henkilöstö siirtyisi maakuntien palvelukseen liikkeenluovutuksenperiaatteiden mukaisesti. Lisäksi henkilöstö, joka muualla kunnan hallinnossa tai tukipalveluissatekee pääasiallisesti sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä, siirtyisi maakuntien palvelukseen. Onkohenkilöstön siirtymisestä esitetty säädettäväksi henkilöstön aseman näkökulmasta tarkoituksen-mukaisesti?


Liikkeenluovutusperiaatteen soveltaminen on kannatettava periaate. Tukihenkilöstön siirtämisenehtoja tulee tarkentaa ajallisella määrittelyllä siten, ettei tehtävänkuvamuutoksilla ja työjärjestelyilläsiirretä tukihenkilöstöä sektorilta toiselle sote- ja maakuntauudistuksen näkökulmasta epätarkoituk-senmukaisella tavalla.

21. Voimaanpanolain 4 luvun mukaan lakisääteisten kuntayhtymien koko omaisuus sekä kuntienirtain omaisuus siirtyy maakunnille. Kuntien toimitilat ja kiinteistöt jäävät kuntien omistukseen. On-ko omaisuusjärjestelyjä koskeva ratkaisu hyväksyttävä?

kyllä (avotila)kyllä pääosin (avotila)ei pääosin (avotila)ei (avotila)

EDUNV: 28/2015§ 4, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 14

ei kantaa (avotila)

Kuntayhtymien koko omaisuuden siirtäminen maakunnille on perusteltua.

Uudistukseen liittyvillä omaisuusjärjestelyillä ei saa vaarantaa kuntien mahdollisuuksia vastataniille jäävien palvelujen järjestämisestä ja rahoittamisesta. Kuntien kanssa tehtäviä vuokrasopi-muksia tulee porrastaa esimerkiksi 3, 5 ja 10 vuotta kestäviin sopimuksiin. Lainvalmistelun yhtey-dessä on varmistettava, että siirtymäkauden jälkeen mahdollisesti tyhjilleen tai vajaakäytölle jäävis-tä kiinteistöistä ei aiheudu kunnille kohtuuttomia taloudellisia vaikeuksia. Kiinteistöistä aiheutuvattaloudelliset riskit tulee hajauttaa kuntien, maakuntien ja valtion vastuulle.

Voimaanpanolain 31 §:n mukaan maakuntien tulee siirtää omistukseensa saadut kiinteistönsä ym.1.1.2019 valtakunnalliselle yhtiölle. Maakuntien omistama valtakunnallinen yhtiö saa tehtäväkseenylläpitää ja kehittää valtavaa kiinteistömassaa. Vaikka maakunnat ovat yhtiön osakkaita, maakun-tien oma päätäntävalta tuottajayksiköidensä kiinteistöasioihin on heikko.

22. Jos vastasitte edelliseen kysymykseen ei tai ei pääosin, millä tavoin omaisuusjärjestelyt pitäisitoteuttaa?(avotila)

23. Voimaanpanolain 41 §:ssa säädettäisiin kunnan tuloveroprosentista vuosina 2019–2021. Pidät-tekö veronmaksajien yhdenvertaisen aseman näkökulmasta perusteltuna, että kuntien veropro-sentteja esitetään rajoitettavaksi kolmen vuoden määräajaksi?


Veronmaksajien yhdenvertaisen aseman ja näkökulmasta esitys on perusteltu. Säännös toteuttaahallituksen linjausta siitä, että kokonaisveroaste ei saa nousta. Kunnallisveroprosenttia on mahdol-lista korottaa 2020 ja 2021 enemmän kuin korotuskatto on, ellei kunnan maksuvalmiutta voidamuilla keinoin turvata. Kuntatalouden näkökulmasta esitys on hyvin haastava.

24. Voimaanpanolain 42 §:n mukaan maakunnan on perustettava sosiaali- ja terveydenhuollonjärjestämislain tarkoittamat maakunnan palvelulaitoksen tytäryhtiöt, jotka tuottavat lailla erikseensäädetyn laajan valinnanvapauden piiriin kuuluvia palveluita siten, että yhtiöittäminen on toteutettu31.12.2020. Onko esitetty siirtymäaika riittävä maakunnan yhtiömuotoisen tuotannon organisoi-miseksi?

kyllä (avotila)ei (avotila)ei kantaa (avotila)

Yhtiöt voidaan perustaa 31.12.2020, mutta yhtiöiden palvelutuotannon käynnistäminen vuonna2021 ei ole Varsinais-Suomessa aikataulullisesti mahdollista, mikäli halutaan varmistua siitä, ettäjulkisesti omistettu yhtiöitetty palvelutuotanto on kykenevä kilpailemaan sote-palvelujen markkinoil-la.

Pelkästään toimivien tietojärjestelmäratkaisujen etsiminen, hankinta ja käyttöönotto vaatii aikaa.On mm. todennäköistä, että tuleva julkisesti omistettu yhtiö ei kykene kilpailemaan markkinoilla ny-kyisillä julkisten organisaatioiden useilla erilaisilla asiakas- ja potilastietojärjestelmillä.

Yksikään yhtiö ei voi myöskään aloittaa valinnanvapauden ehdoilla olevaa palvelutuotantoa, mikälipalvelunjärjestäjällä ei ole valinnanvapautta koskevan lainsäädännön mukaista sähköistä talous- jatoiminnanohjausjärjestelmää sekä palvelujen tuotteistusta. Yhtiö voi saada rahoituksensa toimin-

EDUNV: 28/2015§ 4, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 15

taan vain, mikäli maakunnalla palvelujen järjestäjänä on kyky allokoida resursseja palveluntuottajil-le reaaliajassa valinnanvapauttaan käyttävän asiakkaan mukana. Toistaiseksi valinnanvapaudenmalli, lainsäädäntö ja valinnanvapauden piirissä olevat palvelutuotteet ovat määrittelemättä ja tästäsyystä palvelun järjestäjän tietojärjestelmien kehittämisen ja käyttöönoton valmistelua ei voida täy-sipanoisesti toteuttaa. Myös tietosuojalainsäädäntö estää ainakin toistaiseksi laajan ja tehokkaastitoimivan valinnanvapausmallin toteutuksen. Nämä lainsäädännölliset viiveet osaltaan vaikeuttavatyhtiöiden palvelutuotannon käynnistämistä esitetyllä aikataululla.

25. Muut vapaamuotoiset huomiot voimaanpanolaista.

Kysymykset maakuntien rahoituslaista

26. Valtio rahoittaa perustettavien maakuntien toiminnan, eli vastuu sosiaali- ja terveyspalveluidenrahoittamisesta osoitetaan valtiolle. Onko ratkaisu uudistuksen tavoitteiden näkökulmasta tarkoi-tuksenmukainen?


Maakuntien itsehallinnon kannalta on ongelmallista, että maakuntien toiminta on miltei yksinomaanvaltionrahoituksen varassa. Tämä ei saa johtaa liian tiukkaan ja yksityiskohtaiseen valtionojauk-seen.

27. Maakuntien tuloja ovat valtion rahoitus (3 §) sekä asiakas- ja käyttömaksutulot (4 §). Lisäksimaakunnat voivat ottaa lyhytaikaista lainaa (3 §). Valtion rahoituksen kasvua rajoitetaan vuosittai-sessa tarkistuksessa julkisen talouden kantokyvyn turvaamiseksi (6 ja 29 §). Onko maakunnilla riit-tävät taloudelliset edellytykset suoriutua lakisääteisistä tehtävistä?


28. Ovatko maakuntien valtion rahoituksen määräytymisessä käytettävät palvelujen käyttöä kuvaa-vat tarvetekijät (luku 3, ml. uusi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin) ja niiden painoker-toimet perusteltuja?

a. kyllä (avotila)b. kyllä pääosin (avotila)c. ei pääosin (avotila)d. ei (avotila)e. ei kantaa (avotilaa)

Valtion rahoitus maakunnalle on yleiskatteellista, josta 89 prosenttia perustuu maakunnan lasken-nalliseen palvelutarpeeseen. Asukaskohtaisesti suoritettavan osuuden painoarvo on 10 prosenttia,ja 1 prosentti on varattu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tehtäviin. Tarvekertoimet tai tarve-painotukset ovat lakiluonnoksissa lähtökohtaisesti perusteltuja, mutta painokertoimien suuruuteenei ole mahdollista ottaa kantaa ilman, että niitä arvioitaisiin tutkimukseen perustuen.

Tarvetekijöissä ei ole huomioitu saaristomaisuudesta aiheutuvia kustannuksia. Saaristomaisuus eiheijastu välttämättä harvana maapinta-alan asukastiheytenä, vaikkakin sen vaikutukset palvelutuo-tannon kustannuksiin ovat merkittäviä. Saaristokysymys tulee ottaa rahoituskriteereissä huomioon.Alustavissa rahoituslaskelmissa saaristoisuuden huomioimatta jättäminen aiheuttaa sen, että esi-

EDUNV: 28/2015§ 4, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 16

merkiksi Pirkanmaa näyttäytyy harvempaan asuttuna maakuntana kuin Varsinais-Suomi. Tämätarkoittaa useita miljoonia euroja pienempää rahoitusta Varsinais-Suomeen kuin mitä rahoitus olisijos saaristoisuus huomioitasiin.

Maakunnan rahoituksessa on huomioitava kaksikielisyys. Maakunnan hallinnon rakentaminensiten, että vastaa kaksikielisyyden vaatimuksia, lisää kustannuksia. Kansalaisille on voitava tarjotapalveluja omalla äidinkielellään. Kaksikielisyys on ehdottomasti sisällytettävä maakuntien rahoitus-kriteereihin.

29. Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksessa siirrytään asteittain menoperusteisesta rahoituk-sesta tarveperusteiseen rahoitukseen. Onko maakuntien rahoitukselle vuosille 2019–2023 esitettysiirtymäaika (27–28 §) riittävä?


Lähtökohtaisesti siirtymäaika on riittävän pitkä. Kuitenkin valinnanvapauslainsäädännön puuttumi-nen vaikeuttaa taloudellisten arvioiden tekemistä.

30. Muut vapaamuotoiset huomiot maakuntien rahoituslaista.

Kysymykset muista lakiluonnoksista

Maakuntajakolaki

31. Pidättekö esitettyjä tapoja maakuntajaon muuttamiseksi tarkoituksenmukaisena? (erityisestimaakuntajakolain 2 ja 10 §)


32. Muut vapaamuotoiset huomiot maakuntajakolaista.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuus

33. Ovatko valtionosuusjärjestelmään esitetyt, sote-uudistuksesta aiheutuvien merkittävien kunta-kohtaisten muutosten lieventämiseksi esitetyt tasausjärjestelyt ja muut muutokset hyväksyttäviä jariittäviä (laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta 24 §, 27§ 27 b§ ja 55§)?


34. Ovatko valtionosuuskriteerit (ml. uusi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen -kriteeri) sekäniiden painotukset perusteltuja (laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta, luku 2 sekä luonnosvaltioneuvoston asetukseksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta 3 §)?

kyllä (avotila)kyllä pääosin (avotila)

EDUNV: 28/2015§ 4, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 17

ei pääosin (avotila)ei (avotila)ei kantaa (avotila)

Valtionosuusjärjestelmän tarkoitus muuttuu uudistuksessa. Aiemmin kuntien välisiä kustannus-,tarve- ja tulopohjan eroja tasanneen järjestelmän tärkeimmäksi tavoitteeksi uudistuksen jälkeen tu-lee maakuntauudistuksesta aiheutuvien kuntiin kohdistuvien taloudellisten vaikutusten tasaaminen.Tämä tarkoittaa, että yksittäisten kriteerien vaikutus kokonaisuuteen ei ole sama kuin nykyisin.

Hyte-kriteerien määräytymisperusteet ovat liian monimutkaiset ja tulkinnanvaraiset.

35. Vapaamuotoiset huomiot hallituksen esityksen valtionosuuskokonaisuudesta.

Verotus

36. Pidättekö maakuntien rahoituksen keräämiseksi esitettyjä valtion verojärjestelmän muutoksiahyväksyttävinä?


37. Vapaamuotoiset huomiot verolaeista.

Henkilöstö ja eläkkeet

38. Kunnallista henkilöstöä koskevan lainsäädännön soveltamisalaa ehdotetaan muutettavaksikoskemaan myös maakuntien henkilöstöä. Maakuntien työnantajaedunvalvontaa hoitaisi uudellalailla säädettävä Kunta- ja maakuntatyönantajat KT. Onko henkilöstön asemasta ja työnantaja-edunvalvonnasta esitetty säädettäväksi tarkoituksenmukaisesti?


39. Onko eläkkeiden rahoittamisesta esitetty säädettäväksi tarkoituksenmukaisesti?


40. Vapaamuotoiset huomiot henkilöstön asemasta ja/tai työnantajaedunvalvonnasta sekä eläk-keistä.

Uudistuksen vaikutukset

41. Miten arvioitte uudistuksen vaikuttavan oman taustaorganisaationne asemaan?

Avotila

EDUNV: 28/2015§ 4, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 18

42. Onko maakunnilla riittävät taloudelliset edellytykset suoriutua lakisääteisistä tehtävistä uudis-tuksen voimaan tultua?

Kyllä

Uudistuksen tuki

43. Mihin aiheisiin liittyvää valtakunnallista tukea katsotte tarvitsevanne sote- ja maakuntauudistus-ten alueelliseen toteutukseen?

a. sote-integraatio Xb. talousc. hallinto ja johtaminend. omaisuusjärjestelyt Xe. tietohallinto ja ICT Xf. viestintä ja osallisuusg. henkilöstösiirrot Xh. palvelutarpeen arviointi, tilaaminen Xi. muuta, mitä?

Muut kysymykset

44. Muut vapaamuotoiset huomiot hallituksen esitysluonnoksesta.

Lakiluonnosten saattaminen lausuttavaksi tilanteessa, jossa tiedossa on vain osa muutoksista,vaikeuttaa huomattavasti lausunnon antamista.

Koko sote- ja maakuntauudistuksen läpivieminen edellyttää merkittävää valmistelun resurssointia.Valtion on varmistettava, että se varaa maakunnille riittävästi voimavaroja uudistuksen läpiviemi-seen. Kuntien intressit rahoittaa valmistelua ovat ainakin osassa kuntia rajalliset. Sosiaali- ja ter-veyspalvelut ovat siirtymässä valtion rahoitusvastuulle ja pois kuntien päätösvallasta. Tällaisessatilanteessa tulevaisuudessa rahoitusvastuullisen toimijan eli valtion on vastattava myös siitä, ettäse kantaa uudistuksen läpiviemisestä koituvan taloudellisen taakan ja riskin.

Päätös

Lisätietoja Muutosjohtaja Laura Leppänen, p. 040 767 4364, [email protected]

EDUNV: 28/2015§ 4, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 19


UUDEN JÄSENEN NIMEÄMINEN SAARISTOTOIMIKUNNAN JÄSENEKSI

Asia Varsinais-Suomen liitolla on maakuntahallituksen keväällä 2012 hyväksymä saaristotoimikunnanohjesääntö. Ohjesäännön 3 §:n mukaan maakuntahallitus valitsee toimikaudekseen saaristotoimi-kunnan. Varsinais-Suomen liiton maakuntahallitus asetti saaristotoimikunnan kokouksessaan27.5.2013 § 99.

Saaristotoimikunnan jäsen Arita Jokinen (Parainen) pyytää kirjeellään 22.9.2016 vapautusta luot-tamustoimista paikkakunnalta poismuuton vuoksi.

Valmistelija MK


Maakuntahallitus päättää valita saaristotoimikunnan varsinaiseksi jäseneksi Arita Jokisen (Parai-nen) tilalle Jarkko Mobergin (Parainen).

Päätös

Lisätietoja Hallintosihteeri Marja Karttunen, p. 040-720 3061, [email protected]

HALL: 87/2013§ 5, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 20


KUNTAEDUSTAJAN NIMEÄMINEN VARSINAIS-SUOMEN TYÖVOIMA- JAYRITYSPALVELUNEUVOTTELUKUNTAAN

Asia Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto asettaa kolmeksi vuodeksi kerrallaan työvoima- ja yri-tyspalveluneuvottelukunnan alueelleen. Varsinais-Suomen TE-toimisto on valmistellut TY-neuvottelukunnan nimeämisen. Varsinais-Suomen liiton maakuntahallitus nimesi 14.12.2015 (§198) kuntasektorin varsinaiseksi jäseneksi Pekka Määttäsen (Masku) ja varajäseneksi Riitta Lehti-sen (Somero).

TY-neuvottelukunnan kuntasektorin varsinainen jäsen Pekka Määttänen on ilmoittanut sähköpos-tissaan neuvottelukunnan sihteerille 26.9.2016, että hän hakee nykyisistä tehtävistään virkavapaa-ta. Varsinais-Suomen TE-toimisto on 5.10.2016 pyytänyt tämän johdosta, että Varsinais-Suomenliitto antaa esityksen uudesta varsinaisesta jäsenestä kuluvalle 31.12.2018 päättyvälle toimikaudel-le.

Julkisessa työvoima- ja yrityspalvelulaissa (916/2012, 12 luku 2 §) on säädetty neuvottelukunnantehtävistä, jotka ovat 1) seurata ja ennakoida työmarkkinoilla tapahtuvia muutoksia ja suunnitellamuutosten johdosta tarvittavia toimenpiteitä ja näin edistää työvoiman saatavuuden turvaamista jatyöllisyyden paranemista; 2) edistää uuden yritystoiminnan syntymistä ja kehittää yritysten toimin-taedellytyksiä; ja 3) seurata ja tukea julkisen työvoima- ja yrityspalvelun ja työttömyysturvan työ-voimapoliittisten edellytysten toimeenpanoa sekä tarvittaessa tehdä esityksiä palvelujen kehittä-miseksi.

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun asetuksen (1073/2012) mukaan TY-neuvottelukunnan tehtävänä on tukea alueellisesti työstä työhön -periaatteen toteutumista, elinkei-no- ja työelämän jatkuvaa uusiutumista ja koko työvoimapotentiaalin saamista käyttöön.

Näiden tehtävien täyttämiseksi neuvottelukunta sopii toimintamalleista, joiden avulla työmarkkinoil-la tapahtuvia muutoksia voidaan hallita, antaa työvoiman saatavuuden turvaamiseksi ja työllisyy-den edistämiseksi tehtäväalaansa liittyviä lausuntoja viranomaisille ja muille tahoille, seuraa työ- jaelinkeinotoimistolle asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä arvioi työ- ja elinkeinotoimiston toi-minnan vaikuttavuutta ja laatua. Neuvottelukunta sopii vuosittain alustavasta työsuunnitelmasta jase kokoontuu vähintään neljä kertaa vuodessa.

Työvoima- ja yrityspalveluneuvottelukuntaan on nimetty puheenjohtajan lisäksi enintään yhdeksänjäsentä ja kullekin heistä henkilökohtainen varajäsen. Työelämän järjestöt ovat nimenneet kuusi jä-sentä, joista puolet edustaa työnantajia ja yrittäjiä ja puolet työntekijöitä. Työnantajia ja yrittäjiäedustavat järjestöt ovat sopineet paikkajaosta keskenään. TE-toimiston toimialueen kuntia edustaayksi jäsen. Työ- ja elinkeinotoimiston jäsenenä neuvottelukunnassa on TE-toimiston johtaja. TE-toimisto voi lisäksi nimittää neuvottelukuntaan enintään kaksi alueen muita keskeisiä toimijoitaedustavaa jäsentä.

TE-toimiston toimialueen kunnat ovat nimenneet yhden jäsenen ja hänen varajäsenensä. Varsi-nais-Suomen liitto on toiminut organisoijana kuntien edustajan nimeämisessä. Varsinais-Suomenliitto on saanut kuntajohtajien suostumuksen sille, että uudeksi varsinaiseksi jäseneksi nimettäisiinvt. kunnanjohtaja/ hallintojohtaja Maija Löfstedt Maskun kunnasta.

Valmistelija TN/PP


Maakuntahallitus valitsee Varsinais-Suomen työvoima- ja yrityspalveluneuvottelukuntaan kunta-sektorin varsinaisen jäsenen Pekka Määttäsen tilalle 31.12.2018 päättyvälle toimikaudelle.

Päätös

HALL: 41/2013§ 6, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 21

Lisätietoja Erikoissuunnittelija Petteri Partanen, p. 040 776 0630, [email protected]

HALL: 41/2013§ 6, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 22


ALUEELLISET INNOVAATIOT JA KOKEILUT RAHOITUS, MYÖNTEISET PÄÄTÖKSET

Hankerahoitusjaosto 12.10.2016 § 5

Asia Alueelliset innovaatiot ja kokeilut (AIKO) -rahoitus on kansallinen aluekehitykseen kohdennettumääräraha vuosille 2016–2018. AIKO -rahoituksella tuetaan aluelähtöisiä hankkeita, joilla vahviste-taan maakunnan eri osien kykyä sopeutua ja vastata elinkeinorakenteen muutoksiin. Keskeisessäroolissa ovat elinkeinojen ja yritystoiminnan uudistuminen, kasvu ja kansainvälistyminen sekä työl-lisyyttä ja yritystoimintaa edistävät kokeilut. Rahoituksella toteutetaan kooltaan pieniä, ketteriä, ko-keiluluontoisia ja uusia aluekehitystoimenpiteitä. Tavoitteena on myös tukea merkittävien ja mitta-luokaltaan merkittävien kehittämisprosessien nopeaa liikkeelle lähtöä.

Hankkeissa noudatetaan seuraavia valintakriteereitä:- edistää aktiivisesti elinkeinojen rakennemuutosta ja vahvistaa alueen muutosjoustavuutta- nopeuttaa merkittävien kehittämisavauksien tai kokeilujen käynnistymistä- vahvistaa kasvua, työllisyyttä ja kansainvälistymistä

Valtioneuvosto on kesäkuussa päättänyt AIKO -rahoituksen alueellisesta jaosta vuodelle2016. Varsinais-Suomen liitto sai ennakoidun rakennemuutoksen rahoitusta 273 000 euroa.

AIKO -rahoituksen ensimmäinen haku päättyi 23.9.2016. Varsinais-Suomen liittoon saatiin kah-deksan hakemusta, joiden yhteenlaskettu haettu AIKO -rahoitus oli 463 000 euroa.

Myönteiset päätösesitykset (oheismateriaali):

ICT-korkeakoulutuksen vientituote (54/2016). Turun yliopisto

Hankkeen kuvaus: Hankkeessa kootaan, tuotteistetaan ja ennakkomarkkinoidaan Salon IoTosaamiskeskittymään sijoittuva ICT-alan vientikoulutustuote. Hankkeessa tuotteistettavan koulu-tusviennin tavoitteena on tuoda Salossa toteutettaviin maksullisiin tutkintoihin johtaviin koulutuksiinopiskelijoita EU:n ulkopuolelta.

Hankkeen tavoitteena:1. koota ICT-alan koulutusvientituote2. koota koulutuksen tukipalveluiden paketti3. laatia liiketoimintasuunnitelma4. saada ensimmäiset myynnin ja markkinoinnin asiakaspalautteet

Perustelut päätösesitykselle: Hanke tukee hyvin koulutusviennin lisäämiseen tähtäävää tavoitettaja vahvistaa ennakoivaa rakennemuutosta. Hankkeessa ei kehitetä itse koulutuksen sisältöjä, vaanpyritään tuotteistamaan koulutus ja siihen liittyvät oheispalvelut myytäväksi kokonaisuudeksi. Mu-kana on vahva kansainvälinen ulottuvuus.

Hanke edistää suoraan maakuntaohjelman toimenpidettä S4: Tuotteistetaan koulutusosaamista jakehitetään yhteistä koulutusvientiä hyödyntäen maakunnallisia ja valtakunnallisia yhteenliittymiä.Lisäksi hanke liittyy toimenpiteeseen V 6: Kehitetään opiskelijoiden työelämätaitoja sekä yrittäjyysja innovaatiovalmiuksia yhteistyössä niiden toimenpiteiden kanssa, jotka tähtäävät työn ja opiske-lun tiiviimpään yhteyteen.

Hankkeen toteutusaika on 1.11.2016–31.10.2017.

Teollisuuden hukkalämmöstä lähienergiaa (55/2016). Yrityssalo Oy

Hankkeen kuvaus: Projektin ensisijaisena tavoitteena on luoda uudenlainen toimintamalli alueelli-selle energiaratkaisulle, jonka avulla yritykset voisivat jakaa esim. ylijäämälämpöenergiaa. Tähäntoimintamalliin halutaan liittää mukaan teknologiaa, älykkyyttä ja uudenlaisia menetelmiä.

§ 7, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 23

Projektin toissijaisena tavoitteena on koota teollisuustoimijoiden, startupien ja liikelaitosten muo-dostama konsortio (''public-private partnership''), jonka kanssa voidaan toteuttaa em. energiakäy-tön tehostamiseen liittyviä kokeiluja. Kokeilujen tuloksena tehostetaan laajan alueen materiaali-,energia- ja resurssitehokkaita ratkaisuja, liitetään niihin mukaan älyratkaisuja sekä hyödynnetääntuotannosta yli jäävä lämpö entistä kattavammin.

Perustelut päätösesitykselle: Hanke on AIKO -ideologian mukainen pienimuotoinen kokeiluhanke,joka tarjoaa mahdollisuuden suuremman kokonaisuuden luomiseen. Hankkeelle on olemassakonkreettiset alueet pilotoinnille ja ensimmäiselle testaukselle. Tulokset on tarkoitus analysoida jakuvata siten, että ne ovat laajemmin monistettavissa.

Hanke tukee maakuntaohjelman toimenpiteiden R1 Tuetaan materiaali-, energia-, ravinne- ja re-surssitehokkaita sekä vähähiilisiä ratkaisuja, ja luodaan uusia edellytyksiä uusiin avauksiin ja ole-massa olevien alojen vahvistumiseen, V2 Luodaan lähitoimijaryhmiä, Y1 Otetaan käyttöön eri toi-mialoilla uusia innostavia yhteistyö- ja vuorovaikutusmenetelmiä sekä kokeiluhankkeita ja R4 Tue-taan avoimen tiedon käyttöä ja asiantuntijoiden välistä tiedon jakamista

Hankkeen toteutusaika on 1.1.–31.12.2017.

DigiKoeAjo (56/2016). Turun yliopisto.

Hankkeen kuvaus: Hankkeen tavoitteena on tehdä näkyväksi IoT:n (Internet of things) mahdolli-suudet ja vaikutukset liiketoiminnalle, käyttäjille, loppuasiakkaille sekä osoittaa tapauskohtaisia rat-kaisuja (palveluja) IoT-käytön edistämiseen. Hanke myös luo uudenlaisia palvelumalleja alueen pk-sektorille IoT:n hyödyntämiseen. Tämä tukee sekä palveluntarjoaja- että hyödyntäjäyritysten kas-vumahdollisuuksia ja luo lisämahdollisuuksia uusien työpaikkojen synnylle digitaalisten palveluidentuottamisessa.

Hankkeen pääasiallisia tavoitteita on neljä:1. Kartoittaa IoT:n potentiaali kohdeyrityksissä valituilla toimialoilla ja tarkentaa tapauskohtaisestikonkreettinen hyöty nopeina kokeiluina.2. Auttaa yrityksiä hahmottamaan IoT:n ja digitalisaation hyötyjä palveluja liiketoiminta -näkökulmista. Ymmärryksen myötä yritykset voivat laajentaa palvelumallejaan ja yhteistoimintaaasiakkaittensa kanssa sekä samalla palkata uusia osaajia tuottamaan laajennettuja palvelukonsep-teja.3. Yksittäiset kokeilut oppimis- ja käyttöönottoesimerkkeinä levittää osaamista alueen yrityksiin.4. Tuottaa IoT-hyötymittarit vaikuttavuuden ja muutoksen itsearviointia varten.

Perustelut päätösesitykselle: Kyseessä on konkreettinen kokeiluhanke, joka edistää digitaalistenpalveluiden käyttöönottoa. Hanke on hyvin vaiheistettu ja tulokset ovat monistettavissa hankkeenjälkeen. Hankkeeseen valitaan yrityksiä eri toimialoilta, mikä auttaa vahvistamaan alueen muutos-joustavuutta.

Hanke tukee maakuntaohjelman toimenpiteiden Y1 Otetaan käyttöön eri toimialoilla uusia innosta-via yhteistyö- ja vuorovaikutusmenetelmiä sekä kokeiluhankkeita, joiden avulla ylitetään maakun-nan yleistä kehitystä rajoittavia omien sektoreiden edunvalvontarajoja sekä R4 Tuetaan avoimentiedon käyttöä ja asiantuntijoiden välistä tiedon jakamista toteuttamista.


Life Science rahaston perustaminen (LS Rahasto) (59/2016). Turku Science Park Oy

Hankkeen kuvaus: Tavoitteena on saada aikaan uusi Life Sciences siemenrahasto Turkuun. Ra-haston fokus olisi diagnostiikassa, lääkekehityksessä, medtech -alueella, teollisessa biotekniikassasekä näitä liiketoiminta-alueita palvelevassa toiminnassa (esim. bioinformatiikassa).

§ 7, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 24

Tärkeänä tavoitteena on saada mukaan kotimaisia ja ulkomaisia sijoittajia, syndikaatiopartnereitamuista rahastoista ja kansainvälisen tason neuvonantajaryhmä (advisor panel).

Onnistuessaan siemenrahasto synnyttää tehokkaasti uutta life sciences -alan liiketoimintaa, hou-kuttaa alueelle ulkomaisia sijoituksia ja tehostaa Life Sciences kiihdyttämön vaikuttavuutta.

Perustelut päätösesitykselle: Konkreettinen merkittävien kehittämisavausten tai kokeilujen käynnis-tämiseen tähtäävä hanke, jossa on mukana myös vahva kansainvälinen ulottuvuus. Hanke tukeeennakoivaa rakennemuutosta ja onnistuessaan rahaston vipuvaikutukset ovat merkittävät.

Hanke edistää maakuntaohjelman toimenpiteen Y5 Edistetään yrittäjyyttä, omistajanvaihdoksia jakasvuyrittäjyyteen sekä innovaatiovalmiuksien kehittämiseen tähtäävää toimintaa. Hankkeen tulok-sena oleva rahasto edistää uusien yritysten syntyä, työllisyyttä sekä alueen kansainvälisyyttä sekäinvestointeja lisäämällä että vientiä vauhdittamalla.


Hankkeet on käsitelty maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristössä 7.10.2016.

Valmistelija TN/PP/kk

Ehdotus Hankerahoitusjaosto päättää esittää maakuntahallitukselle, että

Turun yliopistolle myönnetään hankkeeseen ”ICT-korkeakoulutuksen vientituote” (54/2016) alueel-liset innovaatiot ja kokeilut -rahoitusta 70,0 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustan-nuksista (79 682 euroa), kuitenkin enintään 55 777 euroa.

Yrityssalo Oy:lle myönnetään hankkeeseen ”Teollisuuden hukkalämmöstä lähienergiaa” (55/2016)alueelliset innovaatiot ja kokeilut -rahoitusta 70,0 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kokonais-kustannuksista (27 511 euroa), kuitenkin enintään 19 258 euroa.

Turun yliopistolle myönnetään hankkeeseen ”DigiKoeAjo” (56/2016) alueelliset innovaatiot ja kokei-lut -rahoitusta 70,0 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista (107 057 euroa),kuitenkin enintään 74 940 euroa.

Turku Science Park Oy:lle myönnetään hankkeeseen ”Life Science rahaston perustaminen (LSRahasto)” (59/2016) alueelliset innovaatiot ja kokeilut -rahoitusta 70,0 prosenttia hankkeen hyväk-syttävistä kokonaiskustannuksista (94 840 euroa), kuitenkin enintään 66 388 euroa.

Päätös Ehdotus hyväksyttiin._____

Maakuntahallitus 24.10.2016

Hankerahoitusjaoston pöytäkirja oheismateriaaleineen on nähtävänä kokouksessa.


Maakuntahallitus päättää, että

Turun yliopistolle myönnetään hankkeeseen ”ICT-korkeakoulutuksen vientituote” (54/2016) alueel-liset innovaatiot ja kokeilut -rahoitusta 70,0 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustan-nuksista (79 682 euroa), kuitenkin enintään 55 777 euroa.

Yrityssalo Oy:lle myönnetään hankkeeseen ”Teollisuuden hukkalämmöstä lähienergiaa” (55/2016)alueelliset innovaatiot ja kokeilut -rahoitusta 70,0 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kokonais-kustannuksista (27 511 euroa), kuitenkin enintään 19 258 euroa.

§ 7, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 25

Turun yliopistolle myönnetään hankkeeseen ”DigiKoeAjo” (56/2016) alueelliset innovaatiot ja kokei-lut -rahoitusta 70,0 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista (107 057 euroa),kuitenkin enintään 74 940 euroa.

Turku Science Park Oy:lle myönnetään hankkeeseen ”Life Science rahaston perustaminen (LSRahasto)” (59/2016) alueelliset innovaatiot ja kokeilut -rahoitusta 70,0 prosenttia hankkeen hyväk-syttävistä kokonaiskustannuksista (94 840 euroa), kuitenkin enintään 66 388 euroa.

Päätös

Lisätietoja Erikoissuunnittelija Petteri Partanen, p 040 7760 630, [email protected]

§ 7, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 26


ALUEELLISET INNOVAATIOT JA KOKEILUT RAHOITUS, KIELTEISET PÄÄTÖKSET

Hankerahoitusjaosto 12.10.2016 § 6

Asia Alueelliset innovaatiot ja kokeilut (AIKO) -rahoitus on kansallinen aluekehitykseen kohdennettumääräraha vuosille 2016–2018. AIKO -rahoituksella tuetaan aluelähtöisiä hankkeita, joilla vahviste-taan maakunnan eri osien kykyä sopeutua ja vastata elinkeinorakenteen muutoksiin. Keskeisessäroolissa ovat elinkeinojen ja yritystoiminnan uudistuminen, kasvu ja kansainvälistyminen sekä työl-lisyyttä ja yritystoimintaa edistävät kokeilut. Rahoituksella toteutetaan kooltaan pieniä, ketteriä, ko-keiluluontoisia ja uusia aluekehitystoimenpiteitä. Tavoitteena on myös tukea merkittävien ja mitta-luokaltaan merkittävien kehittämisprosessien nopeaa liikkeelle lähtöä.

Hankkeissa noudatetaan seuraavia valintakriteereitä:- edistää aktiivisesti elinkeinojen rakennemuutosta ja vahvistaa alueen muutosjoustavuutta- nopeuttaa merkittävien kehittämisavauksien tai kokeilujen käynnistymistä- vahvistaa kasvua, työllisyyttä ja kansainvälistymistä

Valtioneuvosto on kesäkuussa päättänyt AIKO -rahoituksen alueellisesta jaosta vuodelle2016. Varsinais-Suomen liitto sai ennakoidun rakennemuutoksen rahoitusta 273 000 euroa.

AIKO -rahoituksen ensimmäinen haku päättyi 23.9.2016. Varsinais-Suomen liittoon saatiin kah-deksan hakemusta, joiden yhteenlaskettu haettu AIKO -rahoitus oli 463 000 euroa.

Kielteiset päätösesitykset (oheismateriaali):

Varsinais-Suomen älykkäiden dynaamisten klustereiden kokeilu (VS-ÄDKK) (52/2016). Turun yli-opisto.

Hankkeen kuvaus: Varsinais-Suomen vahvemman menestyksen haasteet eivät välttämättä riipukansallisesta tai edes kansainvälisestä kilpailuasetelmasta, vaan siitä, mitä itse teemme tai olem-me, ja mitä saamme aikaan. Meidän tulee antaa eri alojen asiantuntijoille työkalut ja foorumit, joi-den avulla he voivat tutustua toisiinsa, erilaisiin näkökulmiin ja ideoihin, ja ennen kaikkea rakentaaluottamusta, joka on kaiken tulevan monialaisen yhteistyön perusta.

Hankkeessa on neljä työpakettia: WP1. Digitaalinen alusta. Eri tieteen- ja toimialoilla toimivienhenkilöiden saumattoman tiedonvaihdon tukemiseksi perustetaan "Dynaamisten klustereiden yh-teistyöalusta", joka on käytännössä Internetissä toimiva pilvipalvelu, Erilaisia kaupallisia ratkaisujaon jo saatavilla, minkä pohjalta voidaan räätälöidä tähän hankkeeseen sopiva alusta. WP2. Monia-laisten tiimien rakentaminen. Eri tieteen- ja toimialoilla toimivien henkilöiden saumattoman yhteis-työn tukemiseksi pidetään sarja tiiminrakennustilaisuuksia. WP3. Onnelliset sattumat. WP2:n tii-minrakennustilaisuuksien yhteydessä pidetään esillä erilaisia teemoja ja "haasteita", joiden ympä-rillä ihmiset käyvät epämuodollista keskustelua silloin, kun se on luontevaa. WP4. Koordinointi jakommunikointi.

Perustelut päätösesitykselle: Hankkeen sisältönä on vahvasti prosessien ja vuorovaikutuksen ke-hittäminen. Tavoitteet ovat kohtuullisen yleisiä ja konkretisoimattomia, mutta toisaalta haetut tulok-set ovat erittäin kunnianhimoisia verrattuna hankkeen kokonaiskustannusarvioon ja toteutusaikaan.Hankkeen jatko on laskettu haettavan lisärahoituksen varaan.

Hanke tukee maakuntaohjelman kaikkien neljän kärkiteeman toimenpiteitä, mm. seuraavasti: TPV4 Otetaan nuoret ja opiskelijat paremmin mukaan maakunnan kehittämiseen, TP Y1 Otetaankäyttöön eri toimialoilla uusia innostavia yhteistyö- ja vuorovaikutusmenetelmiä sekä kokeiluhank-keita, joiden avulla ylitetään maakunnan yleistä kehitystä rajoittavia omien sektoreiden edunvalvon-tarajoja, TP S1 Luodaan saavutettavuuden ilmapiiri …Edesautetaan sekä henkisten että fyysistenkohtaamispaikkojen luomista, jossa päättäjät, yrittäjät, opiskelijat, sidosryhmien edustajat ja muuttoimijat voivat kohdata ja verkostoitua, TP R4 Tuetaan avoimen tiedon käyttöä ja asiantuntijoidenvälistä tiedon jakamista.

§ 8, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 27


Laivakoneistojen osaamiskeskus (53/2016). Turun ammattikorkeakoulu.

Hankkeen kuvaus: Tavoitteena on perustaa laivakoneistojen osaamiskeskittymä. Sen tavoite onedistää laivakoneistoja ymmärtävien ja järjestelmien kehittämiseen pätevien insinöörien koulutustaSuomessa, verkostoitunutta yhteistyötä sekä soveltavaa tutkimusta. Kohderyhmänä ovat erityisestituotekehitys-, suunnittelu- ja tuotannon johtotehtävissä toimivat insinöörit.

Tavoitteena on luoda Euroopan tasolla merkittävä ja pysyvä osaamiskeskittymä teollisuuden palve-lemiseen. Näihin tavoitteisiin liittyy luonteva yhteistyö Aalto yliopiston ja muiden koulutus- ja tutki-musorganisaatioiden kanssa ilman haitallista kilpailua tai päällekkäisyyttä. Osaamisen keskittymäl-lä haetaan myös lisäystä alalle tulevien opiskelijoiden määrään

Perustelut päätösesitykselle: Toimenpiteet ovat vahvasti koulutuksen (mukaan lukien oppimateri-aali) ja opetusmenetelmien kehittämistä. Tämä on osa ammattikorkeakoulun normaalia kehitystoi-mintaan, eikä siten ole AIKO -rahoituksen perusidean mukaista. Hanke on myös toteutusajaltaankohtuullisen pitkä, kun tavoitteena on hakea nopeita kokeiluja.

Hanke liittyy maakuntaohjelman kärkiteemoihin Vastuullisuus (osaamiskeskittymän avulla pysty-tään kehittämään ympäristöystävällisiä laivakoneistoja), Yhteistyötaidot (yritykset, oppilaitokset jayksilöt toimivat osaamiskeskittymässä yhdessä rajat ylittäen) ja Resurssiviisaus (innovoivaa edel-läkävijyyttä maailmanluokan koneisto-osaamisen kautta).


Kaupunkiseudun vetovoimaa lisäävä vesibussikokeilu (57/2016). Turun kaupunkiseudun joukkolii-kenne Föli.

Hankkeen kuvaus: Turun kaupunki, Naantalin kaupunki, Turun kaupunkiseudun joukkoliikenne Fölija Visit Turku ehdottavat alueelliseksi innovaatiokokeiluksi kahta toisiaan tukevaa vesibussikokei-lua, jotka yhdistetään muuhun liikennepalveluverkkoon digitalisaation ja palvelupaketoinnin avulla.Näin saavutetaan sisäsaariston ydinalueelle vesiliikenteen reittiverkko, joka tukee niin saaristonelinvoimaisuutta kuin edistää myös esim. valtakunnallisia tavoitteita monimuotoisista liikennepalve-luista ja niiden paketoitumisesta Maas (Mobility as a Service, Liikenne palveluna)–palvelukokonaisuuksiksi.

Perustelut päätösesitykselle: Hanke ei edistä elinkeinojen rakennemuutosta tai vahvista alueenmuutosjoustavuutta. Hankkeen digitaalisten palvelujen kehittäminen -osio on AIKO -rahoituksenidean mukaista, mutta vesibussiliikenne (johon suurin osa kustannuksista kohdentuu) on perinteis-tä uusien reittien testausta. Pelkkää digitaalisten palvelujen kehittämistä ei voi tässä kokonaisuu-dessa irrottaa erikseen rahoitettavaksi.

Hanke tukee toimenpiteen S6 Rakennetaan kestävää ja näkyvää vapaa-aikakonseptia, jossa eläväja elinvoimainen saaristo, vetovoimaiset kansallispuistot sekä maakunnan rikas kulttuuriympäristötarjoavat elämyksiä ympäri vuoden toteuttamista.

Hankkeen toteutusaika on 1.11.2016 - 30.9.2017.

Varsinais-Suomen Yrityskasvattamoverkosto (VSYK) (59/2016). Turku Science Park Oy.

Hankkeen kuvaus: Hankkeessa luodaan Varsinais-Suomen Yrityskasvattamoverkostolle toiminta-tapa ja kokeillaan sen toteuttamista käytännössä. Hanke vahvistaa varsinaissuomalaisten yritystenelinvoimaisuutta ja kykyä reagoida toimintaympäristön äkillisiinkin rakennemuutoksiin. Potentiaali-sia kasvuyrityksiä ja start-upeja saatetaan tehokkaammin kasvu-uralle yhteisöllisen ja kumppanuu-teen perustuvan kasvattamo-toimintatavan myötä.

§ 8, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 28

Yrityskasvattajat ovat kokeneita, vakiintuneita yrityksiä, jotka ottavat hoteisiinsa pienempiä, innova-tiivisia start-upeja tavoitteena saada kasvatettavien yritysten huomattavaa potentiaalia omaavat in-novaatiot menestyksekkäästi markkinoille.

Kasvattajayrityksiin hyväksyttävät start-upit hyötyvät kasvattajien verkostoista, jakelukanavista jakokemuksista, sekä saavat tukea tuotekehitys-, tuotannollistamis-, rahoitus- ja ansaintalogiikka-asioissa. Kasvattajayritykset taas saavat kasvatettavista yrityksistä itselleen mahdollisia asiakkaitaja yhteistyökumppaneita.

Perustelut päätösesitykselle: Turku Science Parkilla on jo kasvuyrityksille ja start-upeille suunnat-tua monentyyppistä palvelutarjontaa. Hankkeessa esitetyn toimintamallin kehittäminen on luontevaosa organisaation omaa kehittämistoimintaa, eikä siihen ole tarpeen suunnata erillistä hankerahoi-tusta.

Maakuntaohjelman toimenpiteen Y6 (Luodaan toimiva maakunnallinen yrityspalveluorganisaatiomonialaisen huippuosaamisen varmistamiseksi) mukaisesti yrityksille tarjottavalla neuvonnalla japalveluilla on merkittävä rooli tavoitteiden saavuttamisessa.


Hankkeet on käsitelty maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristössä 7.10.2016.

Valmistelija TN/PP/kk

Ehdotus Hankerahoitusjaosto päättää esittää maakuntahallitukselle, ettei seuraaville hankkeille myönnetäalueelliset innovaatiot ja kokeilut rahoitusta:

Varsinais-Suomen älykkäiden dynaamisten klustereiden kokeilu (VS-ÄDKK) (52/2016). (HakijaTurun yliopisto).

Laivakoneistojen osaamiskeskus (53/2016). (Hakija Turun ammattikorkeakoulu).

Kaupunkiseudun vetovoimaa lisäävä vesibussikokeilu (57/2016). (Hakija Turun kaupunkiseudunjoukkoliikenne Föli).

Varsinais-Suomen Yrityskasvattamoverkosto (VSYK) (59/2016). (Hakija Turku Science Park Oy).

Päätös Ehdotus hyväksyttiin._____

Maakuntahallitus 24.10.2016

Hankerahoitusjaoston pöytäkirja oheismateriaaleineen on nähtävänä kokouksessa.


Maakuntahallitus päättää, ettei seuraaville hankkeille myönnetä alueelliset innovaatiot ja kokeilutrahoitusta:

Varsinais-Suomen älykkäiden dynaamisten klustereiden kokeilu (VS-ÄDKK) (52/2016). (HakijaTurun yliopisto).

Laivakoneistojen osaamiskeskus (53/2016). (Hakija Turun ammattikorkeakoulu).

Kaupunkiseudun vetovoimaa lisäävä vesibussikokeilu (57/2016). (Hakija Turun kaupunkiseudunjoukkoliikenne Föli).

§ 8, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 29

Varsinais-Suomen Yrityskasvattamoverkosto (VSYK) (59/2016). (Hakija Turku Science Park Oy).

Päätös

Lisätietoja Erikoissuunnittelija Petteri Partanen, p 040 7760 630, [email protected]

§ 8, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 30


MERIALUESUUNNITTELUN LÄHTÖTIEDOT- JA KOORDINAATIO -HANKKEEN KÄYNNISTÄMINEN

Asia Merialuesuunnittelua koskeva lainsäädäntö tuli voimaan 1.10.2016. Merialuesuunnitelmat laadi-taan kolmessa osassa kahdeksan rannikon maakunnan liiton yhteistyönä. Varsinais-Suomenliitto laatii yhdessä Satakuntaliiton kanssa suunnitelman, joka kattaa Saaristo- ja Selkämerenalueet sekä niihin rajautuvat talousvyöhykkeet. Ympäristöministeriön tehtävänä on merialue-suunnittelun yleinen kehittäminen ja ohjaus sekä yhteistyö naapurimaiden kanssa

Suunnitelmat tulee laatia 31.3.2021 mennessä. Merialuesuunnittelu sisältyy maakuntalakiluon-noksen mukaan myös tulevien maakuntien tehtäviin.

Merialuesuunnitteluyhteistyö on organisoitu kaksitasoisena:- Merialuesuunnittelun yhteistyöverkosto on laaja, merialuesuunnittelun päättäjät, eri sidos-

ryhmät ja osalliset yhteen kokoava yhteistyöalusta. Yhteistyöverkosto kokoontuu säännölli-sesti suunnitteluprosessin aikana järjestettäviin tilaisuuksiin ja toimii sen lisäksi internetiinperustettavassa työtilassa.

- Merialuesuunnitteluyhteistyötä ohjaa merialuesuunnittelun koordinaatioryhmä, jonka jäse-ninä ovat kunkin rannikon maakunnan liiton suunnittelusta vastaavat virkamiehet ja heidänvarahenkilönsä sekä ympäristöministeriön edustajat. Koordinaatioryhmään pyritään saa-maan mukaan myös Ahvenanmaan edustaja.

Merialuesuunnittelun koordinaatioryhmä päätti 6.10.2016 esittää Varsinais-Suomea merialue-suunnitteluyhteistyön koordinaatioliitoksi.

Koordinaatioliiton tehtävä on vuosittain hakea Euroopan meri- ja kalatalousrahaston meripolitii-kan rahoitusohjelmasta Merialuesuunnittelun lähtötiedot ja koordinaatio -hankkeelle osoitetturahoitus (yhteensä 850 000 euroa vuosille 2016–2021) ja palkata em. rahoituksella liitoille yh-teinen koordinaattori.

Hankkeen avulla luodaan edellytykset osallistavalle ja yhtenäiselle tietopohjalle rakentuvallemerialuesuunnitteluyhteistyölle. Hankkeen tavoitteena on tukea merialueen kokonaisvaltaista jalaaja-alaista, kestävää kehitystä edistävää suunnittelua. Hankkeella edistetään sekä suunnitel-mien että suunnitteluprosessien järkevää yhteensovittamista ja resurssitehokkuutta. Hankkeellavarmistetaan riittävien, suunnittelussa tarvittavien lähtötietojen saatavuus ja käytettävyys. Koor-dinaattori vastaa yhteistyöverkoston ja koordinaatioryhmän käytännön toiminnasta. Hankkeessaei ole omarahoitusosuutta.

Oheismateriaalina hankehakemusluonnos.

Valmistelija HS/em


Maakuntahallitus päättää

1. merkitä tiedoksi merialuesuunnittelun koordinaatioryhmän perustamisen,2. että Varsinais-Suomen liitto ottaa hoitaakseen rannikon liittojen yhteisen merialuesuunnitte-

luyhteistyön koordinaation,3. varautua Merialuesuunnittelun lähtötiedot ja koordinaatio -hankkeeseen,

MAANK: 147/2016§ 9, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 31

4. valtuuttaa maakuntajohtajan käynnistämään hankkeen ja perustamaan sille liiton kirjanpi-toon omakatteisen kustannuspaikan, kun rahoitus on myönnetty. Hankkeen tilivelvollinenon suunnittelujohtaja Heikki Saarento.

5. valtuuttaa maakuntajohtajan tekemään hankkeen edellyttämät sopimukset, hankinnat jarekrytoinnit.

Päätös

Lisätietoja Suunnittelujohtaja Heikki Saarento, puh. 040 720 3056, [email protected]

MAANK: 147/2016§ 9, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 32


Varsinais-Suomenliitto LUONNOS11.10.2016PL27320101Turkukirjaamo@varsinais-suomi.fiwww.varsinais-suomi.fi

HankehakemusEuroopanmeri-jakalatalousrahastonmeripolitiikanrahoitusohjelmaan

Merialuesuunnittelunlähtötiedot-jakoordinaatiohanke

Varsinais-Suomenliittohakeerannikonmerialuesuunnitteluunosallistuvienmaakuntienliittojen1valtuuttamanarahoitustamerialuesuunnittelunlähtötiedot-jakoordinaatiohankkeelle.

Hankkeenkokonaiskustannusarvio100%rahoituksellavuosille2016-2021on850000euroa.

Haemmerahoitustavuosille2016-17yhteensä140000euroa.

1. Taustaa

Merialuesuunnitteluakoskevamaankäyttö-jarakennuslainmuutostulivoimaan1.10.2016.LakimuutoksenmukaanSuomenaluevesillejatalousvyöhykkeelletuleelaatiamerialuesuunnitelmatvuoden2021maaliskuunloppuunmennessä.

Merialuesuunnitelmienlaatimisestavastaavatnemaakuntienliitot,joidenalueeseenkuuluualuevesiä.Ympäristöministeriöntehtävänäonmerialuesuunnittelunyleinenkehittäminenjaohjaussekäyhteistyönaapurimaidenkanssa.

Merialuesuunnitteluntavoitteenaonvarautuamerialueenpitkänaikavälinkäyttötarpeisiintarkastelemallaeritoimintojakokonaisvaltaisestilaajallamerialueellajayleispiirteisellätasollasiten,ettäpyritäänsovittamaanyhteeneritoimintojentarpeetjaratkaisemaanmahdollisetristiriidat.Merialuesuunnitelmattuleelaatiayhteistyössäeriviranomaistenkanssasekäavointavuorovaikutteistasuunnittelutapaanoudattaen.

2. Hankkeentehtäväjatavoitteet

Ympäristöministeriönasettamamerialuesuunnitteludirektiivinkansallistatäytäntöönpanoavalmistelluttyöryhmäpitimerialuesuunnitelmienkoordinointiatärkeänäjaesittiettäsuunnitelmienlaatimisentueksimuodostetaanyhteistyöverkosto,jossaovatedustettuinasuunnittelunkannaltakeskeisettahot.Merialuesuunnittelunyhteistyöverkostontehtäväontukeajayhteensovittaamerialuesuunnitelmienlaatimista.Tämäontärkeääetenkinsuunnittelunalkuvaiheessa,koskamerialuesuunnitteluonuusialueidenkäytönsuunnittelujärjestelmästäerillinensuunnittelumuoto.

Merialuesuusuunnitelmatontarkoituslaatiakahdeksanmaakunnanliitonalueelle.Liitotlaativatyhteistyössämerialueellekolmemerialuesuunnitelmaasiten,ettämerialuesuunnitelmienrajatkulkevatmaakuntarajojanoudattaenUudenmaanjaVarsinais-SuomensekäSatakunnanjaPohjanmaanmaakuntienvälissä.Kunkinsuunnittelualueentuleemuodostaatarkoituksenmukainenkokonaisuus.Kaksimerialuesuunnitelmaakäsittäisi

1Hankkeeseenosallistuvatrannikonmaakuntienliitot:Kymenlaaksonliitto,Uudenmaanliitto,Varsinais-Suomenliitto,Satakuntaliitto,Pohjanmaanliitto,Keski-Pohjanmaanliitto,Pohjois-PohjanmaanliittojaLapinliitto.

Sivu 33§ 9, MH 24.10.2016 10:00 / Liite: MSP hankehakemusluonnos 20161011

kahdenmaakunnanliitonaluettajakolmasmerialuesuunnitelmakäsittäisineljänliitonaluetta:KymenlaaksonjaUudenmaanliitotvastaavatSuomenlahdenalueesta,Varsinais-SuomenliittojaSatakuntaliittoSaaristomerenjaSelkämerenalueista,Pohjanmaan,Keski-Pohjanmaan,Pohjois-PohjanmaanjaLapinliitotSelkämerenpohjoisosan,MerenkurkunjaPerämerenalueesta.Laaja-alainenyhteistyöontarpeen,jottaeriliittojenalueellelaaditutsuunnitelmatvoidaansovittaayhteenparhaallamahdollisellatavalla.

Hankkeentehtäväonluodaedellytyksetosallistavallejayhtenäiselletietopohjallerakentuvallemerialuesuunnitteluyhteistyölle.Hankkeentavoitteenaontukeamerialueenkokonaisvaltaistajalaaja-alaista,kestävääkehitystäedistävääsuunnittelua.Hankkeellaedistetäänsekäsuunnitelmienettäsuunnitteluprosessienjärkevääyhteensovittamistajaresurssitehokkuutta.Hankkeellavarmistetaanriittävien,suunnittelussatarvittavienlähtötietojensaatavuusjakäytettävyys.

3. Merialuesuunnitteluyhteistyönorganisointi

Hankevalmistelunaikanamerialuesuunnitteluyhteistyönorganisoituminenontarkentunutkaksitasoiseksi.

Merialuesuunnittelunyhteistyöverkosto

Merialuesuunnittelunyhteistyöverkostoonlaaja,merialuesuunnittelunpäättäjät,erisidosryhmätjaosallisetyhteenkokoavayhteistyöalusta.Yhteistyöverkostokokoontuusäännöllisestisuunnitteluprosessinaikanajärjestettäviintilaisuuksiinjatoimiisenlisäksiinternettiinperustettavassatyötilassa.

Merialuesuunnittelunkoordinaatioryhmä

Merialuesuunnitteluyhteistyötäohjaamerialuesuunnittelunkoordinaatioryhmä,jonkajäseninäovatkunkinrannikonmaakunnanliitonsuunnittelustavastaavatvirkamiehetjaheidänvarahenkilönsäsekäympäristöministeriönedustajat.KoordinaatioryhmäänpyritäänsaamaanmukaanmyösAhvenanmaanedustaja.

4. Lähtötiedot

Osallistava,vuorovaikutteinenmerialuesuunnitteluprosessiedellyttääuseideneritoimijoidenjanäidentoimijoidentuottamien,erijärjestelmiintallennettujentietojenkokoamista,rajatylittäväksikokonaisuudeksi.Hankkeenlähtötiedotosiossa:

- kartoitetaanmerialuesuunnitteluntoimijat,sidosryhmätjaosalliset.- määritelläänmerialuesuunnittelunyhteistyöverkostonjäsenet.- kartoitetaanaiemmat,suunnitteluapalvelevatselvityksetjatutkimukset.- kerätääneriorganisaatioidensekäaiempiensuunnitelmientuottamatja(paikkatieto-)aineistotsekäsuunnittelua

palvelevattilasto-jarekisteritiedot.- määritelläänjatehdään/teetetääntarvittavatlisäselvitykset.- kirjataanem.vaiheissahavaitut(merialuesuunnitteluarajoittavat)ongelmakohdat.

Hankeosiossaperustetaansidosryhmiä,osallisiajamerialuesuunnittelunyhteistyöverkostoapalvelevainternet-työtila.Kartoitettu/kerättytietomuokataanyhteensopivaksijatallennetaanSYKE:ntoteuttamaanMeritietoportaaliinrajapinnankauttasuunnittelussahyödynnettäväksi.

5. Koordinaattori

Yhteistyöverkostolleontarkoituställähankerahoituksellapalkatakoordinaattori,jokavastaayhteistyöverkostonjakoordinaatioryhmänkäytännöntoiminnasta.Koordinaattorintehtäviinkuuluu:

- huolehtiamerialuesuunnittelunyhteistyöverkostonjakoordinaatioryhmäntiedonvaihdosta,tiedonhallinnastajayhteistyöstämerialuesuunnitelmienlaatimiseksi.

- huolehtiakoordinaatioryhmässäsovittujensuunnitteluavartentarvittavienselvitystenkilpailuttamisestajahankinnasta,kutenmerialuesuunnitelmienlähtötiedot.

- huolehtiayhteydenpidostatarvittaviinsidosryhmiinjamerialuesuunnittelunyhteistyöverkostonsidosryhmätilaisuuksienjärjestämisestä.

- huolehtiakoordinaatioryhmänohjauksessahankkeenhallinnoinnistajaraportoinnistarahoitusviranomaisenatoimivanELY-keskuksenjameripolitiikanrahoituksenkoordinaationkanssa.


- osallistuaympäristöministeriönkanssatoteutettavaanTEAS-kehittämishankkeeseen,jossatuotetaanmm.suunnitteluasiakirjojenrakenteellisenjagraafisenyhteismitallisuudenjayhteensopivuudenvarmistavasuunnittelusabluuna.

- osallistuamerialuesuunnitelmiakoskevaankansainväliseenyhteistyöhönmaakuntienliittojenjaympäristöministeriönkanssa.

- osallistuamerkittävimpiinalueellisiinsidosryhmätilaisuuksiin.

6. Viestintä

Hankkeessalaaditaanviestintäsuunnitelma.Hankkeessavaraudutaanviestinnässäjasidosryhmätilaisuuksissatarvittavienaineistojentarvittaviinkäännöksiin.

7. Yhteydetmuihinhankkeisiin

HankkeellaonsuorayhteysmeripolitiikanrahoitusohjelmastarahoittavaanSYKE:nMeritietoportaali-hankkeeseen.Muidenmeripolitiikanrahoitusohjelmasta2016-2017rahoitettavienmerialuesuunnittelunerillishankkeidentarkoituksenaonmyöstukeamerialuesuunnitelmienlaatimista.NäitäovatMerialuesuunnittelunskenaariot-hankejaMeri-jarannikkoalueidenmatkailu-javirkistyskäyttöselvitys-hankkeet.

HankettatukevatympäristöministeriönTEAS-rahoituksellatoteutettuMerialuesuunnittelunlähtötilanne-selvityssekäalkamassaolevaMerialuesuunnitelmienyhteinenlähestymistapa-hanke.

Merialuesuunnitelmienlaatimisessatullaanottamaanhuomioonmyösmuutaiemmatjameneilläänolevatmerialuesuunnittelunkotimaisetjakansainvälisethankkeetjaniidentulokset(Plan4Blue,SustainBaltic,SmartSea,SeaGIS2.0).

8. Alustavatyösuunnitelmajaaikataulu

Työjakautuukahteenvaiheeseensiten,ettävuoden2016syksynaikanarekrytoidaankoordinaattorijalaaditaantarkennettutyösuunnitelmahankkeelle.Työnontarkoituspäättyävuoden2021syksyynmennessä.

Hankevaiheistettunavuosille2016–2021:


9. Budjetti2016–2021

Hankkeenkulujenalustavajakautuminenerivuosille:

2016 2017 2018 2019 2020 2021 yhtLähtötietojenhankintajamuokkaus 0 50000 150000 150000 50000 0 400000Palkka-jasivukulut,hallinto 5000 60000 60000 60000 60000 40000 285000Matkakakulut 0 9000 9000 9000 9000 5000 41000Kokouksetjasidosryhmätilaisuudet 0 5000 5000 5000 5000 5000 25000Erillisselvitykset,raportointi,tiedotus 0 12000 24000 24000 24000 15000 99000Kulutyhteensä 5000 136000 248000 248000 148000 65000 850000

Koordinaattorintyökuukaudet 1 12 12 12 12 8 57


MARITIME SPATIAL PLANNING FOR SUSTAINABLE BLUE ECONOMIES (PLAN4BLUE)-HANKKEENKÄYNNISTÄMINEN

Asia Maritime Spatial Planning for Sustainable Blue Economies (Plan4Blue) -hanke on saanut myön-teisen rahoituspäätöksen Central Baltic Interreg -rahoitusohjelmasta.

Hankkeen vetovastuu on Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE). Suomesta ovat mukanapartnereina Varsinais-Suomen liitto ja Uudenmaan liitto sekä Turun yliopisto. Virosta ovat mu-kana Tarton yliopisto ja Viron sisäministeriö. Hankkeessa tuotetaan merialuesuunnittelun taus-taksi skenaariot meri- ja rannikkoalueen kehityskuvasta ja tehdään analyysit skenaarioiden ta-loudellisista, sosiaalisista ja ympäristöön liittyvistä vaikutuksista sekä tarkastellaan näiden ske-naarioiden toteutusmahdollisuudet ja -mallit merialuesuunnittelun ja kaavoituksen näkökulmastaSaaristomeren ja Suomenlahden alueilla.

Hankeen kokonaisbudjetti: 2 008 385 euroa Varsinais-Suomen liiton osuus 167 995 euroa Varsinais-Suomen liiton omarahoitusosuus 15 540 euroa

Uudenmaan liiton osuus 168 181 euroa Turun yliopiston osuus 500 299 euroa Suomen ympäristökeskuksen osuus 520 807 euroa

Hankkeen toteutusaikataulu on 1.10.2016–31.12.2019. Hankkeen toteuttaminen vaatii lisähen-kilöresurssien palkkaamista maankäytön ja ympäristön vastuualueelle.

Valmistelija HS/AK/em



1. käynnistää Maritime Spatial Planning for sustainable Blue Economies (Plan4Blue –hankkeen

2. osallistua hankkeen rahoitukseen enintään 15 540 euron määrärahalla vuonna 20173. perustaa hankkeelle liiton kirjanpitoon omakatteisen kustannuspaikan. Hankkeen tilivelvol-

linen on suunnittelujohtaja Heikki Saarento4. valtuuttaa maakuntajohtajan allekirjoittamaan hankkeen käynnistymiseen liittyvät asiakirjat

sekä tekemään hankkeen edellyttämät hankinnat ja henkilöstörekrytoinnit.

Päätös

Lisätietoja Luonnonvarasuunnittelija Aleksis Klap, puh. 040 721 3137, [email protected]

MAANK: 163/2015§ 10, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 37

6AIKA AVOIN DATA -OSAHANKKEEN AIKATAULUN JA KOKONAISBUDJETIN MUUTOS

Asia Varsinais-Suomen liitto on osatoteuttajana mukana 6aika-strategian Avoin data ja rajapinnat -kärkihankkeessa. Kärkihankkeen ohjausryhmä on päättänyt hakea hankkeelle 6 kuukauden jatko-aikaa 31.12.2017 saakka. Kärkihankkeen jatko merkitsee Varsinais-Suomen liiton osahankkeenkokonaisbudjetin kasvattamista 46 prosentilla.

6aika Avoin data -osahankeMaakuntahallitus (mh 26.1.2015 § 15) päätti käynnistää 6Aika Avoin data -osahankkeen ja hyväk-syi liiton henkilökunnan osallistumisen osahankkeeseen omarahoituksen täyttämiseksi.

6Aika on kestävän kaupunkikehittämisen strategia, jossa ovat mukana Suomen suurimmat kau-pungit (ns. kuutoskaupungit). 6aika-strategian tavoitteena on parantaa kaupunkien palveluja ylikuntarajojen avaamalla tietolähteitä sekä kehittämällä avointa osallistumista ja avoimia innovaatio-alustoja.

Varsinais-Suomen liitto ja Lounaispaikka ovat mukana 6aika-strategian kärkihankkeessa Avoindata ja rajapinnat. Kärkihankkeen kokonaisrahoitus on 8 100 000 euroa, josta Varsinais-Suomenliiton osahankkeen alkuperäinen osuus on 411 347 euroa. Hankkeen alkuperäinen toteutusaikatau-lu on 1.7.2014–31.6.2017.

Osahankkeeseen tehtävät muutoksetAvoin data ja rajapinnat -kärkihankkeen ohjausryhmä päätti 11.5.2016, että kärkihankkeelle hae-taan jatkoaikaa vuoden 2017 loppuun. Ohjausryhmä oli yksimielinen jatkoajan tarpeellisuudesta,sillä sen nähtiin varmistavan tehdyn työn jatkuvuuden ja tukevan avoimen datan toimintojen juur-ruttamista osaksi organisaatioiden omaa toimintaa. Kärkihankkeen jatkoaika rahoitetaan alkuperäi-sen budjetin puitteissa.

Varsinais-Suomen liiton osalta hankeajan jatkaminen merkitsee budjetin kasvattamista 46 prosen-tilla. Muutoshakemuksessa liiton osahankkeen uusi kokonaisbudjetti on 599 598 euroa. Budjettili-säys tehdään siirtona muilta 6aika-osahankkeilta, ja se kohdistuu henkilöstömenoihin (hankehenki-löstön palkkausten jatkaminen vuoden 2017 loppuun). Budjetin kasvattamisen edellyttämä omara-hoitusosuus (33 %) katetaan liiton henkilöstön työpanoksina.

Valmistelija JV/AV/em



1. varautua 6aika Avoin data -osahankkeen jatkamiseen 31.12.2017 saakka sekä osahankkeenkokonaisbudjetin kasvattamiseen 599 598 euroon

2. hyväksyä liiton henkilökunnan osallistumisen hankkeeseen omarahoitusosuuden täyttämiseksi3. valtuuttaa maakuntajohtajan tekemään hankeen käynnistämispäätöksen sekä tarvittavat hen-

kilöstöjärjestelyt rahoittajan hyväksyttyä hankkeen muutoshakemuksen.

Päätös

Lisätietoja Tietopalvelupäällikkö Antti Vasanen, puh.050 410 5594, [email protected]

MAANK: 162/2014§ 11, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 38


MAAKUNTAOHJELMIEN VERTAISARVIOINTI

Asia Varsinais-Suomen maakuntahallitus teki 14.12.2016 kokouksessaan päätöksen osallistua maakun-taohjelmien vertaisarviointiin yhdessä Uudenmaan ja Pirkanmaan maakuntien kanssa.

Maakuntastrategioiden lakisääteinen väliarviointi laadittiin yhteisellä vertaisarvioinnilla kevään 2016aikana. Tavoitteena oli strategioiden ja -ohjelmien kehittäminen ja laadun varmistaminen ja toisaal-ta tulevaisuuteen varautuminen seuraavissa suunnitteluprosesseissa.

Väliarvioinnin ohjaavana konsulttina toimi FM Lauri Kuukasjärvi. Arvioinnin yhteydessä toteutettiinkolme arviointitilaisuutta, jossa kolmen maakunnan ohjelmia arvioitiin.

Uudenmaan liiton asiantuntijat toimivat pääarvioitsijana Varsinais-Suomelle, Pirkanmaan liitonUudellemaalle sekä Varsinais-Suomen liiton asiantuntijat Pirkanmaalle.

Yhdessä tehty arviointi näyttää kolmen suuren maakunnan suunnitelmien erilaisuuden. Pirkan-maan strategiaa luonnehditaan tarinankerronta -termillä, jolla halutaan painottaa monipuolisestitehtyä tulevaisuuden ennustamista ja pitkälle pohdittua tulevaisuuden näkymää. Uudenmaan stra-tegiaa luonnehditaan systeemiseksi ohjelmaksi, joka on rakennettu systemaattisesti sidosryhmienstrategioista ja suunnitelmista lähtien. Asiakirjassa erityinen huomio on EU-ohjelmien ja muiden ra-joituslähteiden tarjoamissa mahdollisuuksissa. Varsinais-Suomen strategia on luonteeltaan kump-panuusohjelma, jonka keskeisenä ajatuksena on kumppanuuden ja osapuolten yhteisen kehittä-mistyön edistäminen, sen mahdollisuuksien hyödyntäminen ja tulosten seurannan kehittäminen.

Varsinais-Suomen osalta kehittämiskohteiksi nousivat mm. seuraavat asiat: Tarvitaan syvällisempi,ajantasainen ja tulevia muutoksia kartoittava toimintaympäristön analyysi. Kehittämisrahoituksenparempi huomioiminen toisi konkretiaa strategian toteutukseen. Visioon kaivattaisiin lisää muutos-näkökulmaa ja dynaamisuutta (+mitattavuutta). Kehittämisen suunnat ja sisällöt olisi tuotava pa-remmin esiin. Vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi edellyttää pitkän aikavälin seurantaa. Kump-panuustoimijoiden rooli ja niiden työn merkitys (esimerkiksi tehdyt kumppanuuslupaukset) olisi hy-vä avata selkeämmin.

Saadut tulokset esiteltiin 17.5.2016 sidosryhmille suunnatussa tilaisuudessa ja edelleen keskushal-linnon edustajille (TEM, OKM, YM, LVM) 10.8.2016. Samalla pohjustettiin liittojen näkemyksiäaluesuunnittelujärjestelmän kehittämistarpeista erityisesti uuteen maakuntahallintoon siirryttäessä.Tämän tuloksena annettiin TEM:lle myös kolmen suurimman maakunnan aluekehitysviranomaistenyhteinen lausunto TEM:n kyselyyn aluesuunnittelujärjestelmän uudistamisesta.

Oheismateriaali: Vertaisarvioinnin raportti

Valmistelija TN/VK/kk


Maakuntahallitus merkitsee maakuntaohjelmien vertaisarviointiraportin tiedoksi

Päätös

Lisätietoja Erikoissuunnittelija Veli-Matti Kauppinen, p. 0400 715 786, [email protected]

ALUEK: 122/2015§ 12, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 39


Raportti elokuu 2016

Sivu 40§ 12, MH 24.10.2016 10:00 / Liite: Maakuntaohjelmien vertaisarviointi 2016

1

Vertaisarviointi ja maakuntasuunnittelu 2

Maakuntastrategioiden vertaisarviointi 2016: Pirkanmaa – Uusimaa – Varsinais-Suomi 4

Tavoitteet 4

Tulokset ja suositukset 4

Maakuntasuunnittelu uudessa maakunnassa 7

Vertaisarvioinnin toteuttaminen 10 Lähtökohdat 10 Tavoitteet 10 Suunnittelu 10 Työpajat 11 Sidosryhmätyöskentely 12

Vertaisarvioinnin tulokset ja kehittämisehdotukset 13 Uusimaa-ohjelmaan tehdyt kehittämisehdotukset 14 Varsinais-Suomen strategiaan tehdyt kehittämisehdotukset: 15 Pirkanmaan strategiaan tehdyt kehittämisehdotukset 16 Sidosryhmäkommentit 17

Liitteet 19


2

Vertaisarviointi ja maakuntasuunnittelu Kiihkeässä vaiheessa oleva maakuntauudistus merkitsee julkisen hallinnon uudelleen järjestämistä, uudenlaista työnjakoa kunnan, maakunnan ja valtion välillä, kansalaisille näkyvää palvelutarjonnan muutosta sekä muutoksia yli 200 000 ihmisen työympäristössä.

Uudistuksen raamin luo maakuntalaki. Sen kantavana ajatuksena on vahvistaa demokratiaa ja siihen kuuluvaa asukkaiden laajaa osallistumista ja osallisuutta sekä kehittää julkista hallintoa palveluna (muutosjohtaja Pöysti 17.8.2016). Tavoitteina ovat toimivammat palvelut ja hallinnon sujuvoittaminen, toimintatapojen muutos ja kansalaisten suorat ja paremmat vaikutusmahdollisuudet sekä kustannustehokkuus ja taloudellisen kasvun edistäminen (ministeri Vehviläinen 17.8.2016).

Maakuntauudistus tuo maakuntien strategiatyön uuteen tilanteeseen. Kolmen suuren maakunnan, Pirkanmaan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen liitot ottivat muutoksen myötä tulevan haasteen vastaan ja toteuttivat vuoden 2016 alkupuolella yhteistyössä nykyisten maakuntaohjelmien – tai maakuntastrategioiden, kuten ne osassa kohdemaakuntia on nimetty – vertaisarvioinnin. Tavoitteena oli oppia ja valmistautua uuden maakunnan suunnittelun. Vertaisarvioinnin tuomat, kaikkia kolmea maakuntaa koskevat tulokset ja suositukset ovat:

• Maakuntastrategian ymmärrettävyyttä ja visualisointia täytyy parantaa • Kytkentää todellisiin rahoitusmahdollisuuksiin pitää täsmentää ja konkretisoida • Tulevaisuustarkasteluun ja ennakointiin on keskitettävä enemmän huomiota, samoin

vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointiin ja tulosten seurantaan • Kumppanuuksia toteuttajaosapuolten kanssa on syvennettävä esim. suhteessa

rahoitusinstrumentteihin • Strategian valmistelun on tapahduttava selkeänä prosessina, johon yritysten ja

korkeakoulujen on helppo osallistua; tarvitaan uskallusta ajatella toisin ja rohkeutta luodata tulevaisuutta, jota ei vielä ole

• Riittävästi huomiota ja resursseja on suunnattava kasvuun ja kehitykseen; suurille maakunnille tarvitaan niiden kokoa vastaava paikka valtakunnallisessa kehittämisessä

Vertaisarvioinnin päätteeksi järjestettiin elokuussa 2016 tilaisuus liikenne- ja viestintäministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä ympäristöministeriön edustajien kanssa. Tilaisuudessa käsiteltiin mm. maakuntien erilaisia strategisia valintoja ja niiden perusteita. Ministeriöiden edustajia kiinnosti myös mitkä ovat olleet alueiden käytön suunnittelun ja liikennejärjestelmäsuunnittelun kytkennät maakuntastrategiatyöhön. Niiden tärkeyttä korostettiin ja todettiin että ne ovat jatkossakin olennaisia teemoja maakuntien suunnittelussa, vaikkeivat arvioinnin raportoinnissa ole kovin korostuneesti esillä.

Tilaisuudessa kiinnitettiin huomiota myös alueiden ja kaupunkien laatimiin työllisyysaloitteisiin, jotka eivät ole olleet niin innovatiivisia ja uutta luovia kuin ao. maakuntastrategioiden linjaukset antaisivat odottaa. Parempaan olisi mahdollisuuksia. Todettiin, että nykytilanteessa maakunnallinen strategia ei kovin vahvasti velvoita tai sitouta kaupunkeja. Tulevaisuudessa alueellisesta työllisyyspolitiikasta vastaa maakunta, jolloin se voi vaikuttaa siihen nykyistä vahvemmin.


3

Tilaisuudessa keskusteltiin ELY-keskusten roolista maakuntastrategiatyössä ja siitä mitä merkitsee kun ne lakkaavat maakuntauudistuksen myötä. Todettiin, että ELY-keskus on ollut yksi keskeisimmistä ja sitoutuneimmista strategiakumppaneista. Ministeriöiden esittämä huoli ELY-keskusten lakkaamisesta ei maakuntien näkökulmasta ole ongelma, koska niiden asiantuntemus ja toiminnot kuitenkin jäävät alueille. Uudistus tuo maakunnille paljon tehtäviä ja edellyttää laajaa suunnitteluotetta. Tehtävien hoitoon osoitettavan yleiskatteisen valtionosuuden nähtiin mahdollistavan myös kohtuullisen itsenäisen toimivallan. Maakuntalakiluonnos ei kuitenkaan kaikilta osin ole vielä selkeä esim. rinnastaessaan maakunnat nykykuntiin ja jättäessään aluekehitysasiat vielä hieman irrallisiksi maakuntien palvelutoiminnoista. Lausuntokierroksen toivottiin selkeyttävän lain muotoiluja. Tilaisuudessa keskusteltiin myös maakuntasuunnittelun laajuudesta uudessa maakunnassa, kuten kattaako se kaikki tehtävät, ml. sote-asiat. Maakuntauudistus on parhaillaan intensiivisessä valmistelussa ja uuden maakunnan palveluiden kuvauksessa näkee erilaisia luokitteluja. Erityiskysymyksenä pohdittiin myös sitä, millaisia näkökulmia sote-asioiden siirto maakuntiin voisi tuoda aluekehittämiseen. Yksi mahdollisuus on että ennaltaehkäisevä, toimintaympäristön kautta asukkaiden elinoloihin, viihtyisyyteen ja terveydentilaan vaikuttava suunnittelu. Paljon riippuu myös tulevien maakuntavaltuustojen koostumuksesta ja valtuutettujen asiantuntemuksen ja mielenkiinnon kohteista.

Ministeriöiden ja maakuntien tilaisuuden lopuksi keskusteltiin nykyisen maakuntastrategiakauden ja uusien maakuntien suunnittelutyön käynnistämisen välisestä siirtymäajasta. Nykyiset strategiat ovat voimassa vuoden 2017 loppuun ja vuosi 2018 ennen uusien maakuntien toiminnan käynnistymistä tulee kattaa jotenkin. Todettiin, että Uudellamaalla käynnistetään laaja strategia- ja tulevaisuustyö, johon kytketään uuteen maakuntaan tulevat toimijat. Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa tehtäneen kevyempi strategiapäivitys ja skenaariotyyppistä tulevaisuustarkastelua. Joka tapauksessa tärkeänä pidettiin että jo nyt mietitään yhteistyömuotoja uutta maakuntaa ajatellen.

Elokuussa 2016

Lauri Kuukasjärvi, vertaisarvioinnin fasilitaattori Pirkanmaan liitto Uudenmaan liitto Varsinais-Suomen liitto


4

Maakuntastrategioiden vertaisarviointi 2016: Pirkanmaa – Uusimaa – Varsinais-Suomi

Tavoitteet Vuoden 2016 alkupuolella Etelä-Suomen kolmen suuren maakunnan – Pirkanmaa, Uusimaa ja Varsinais-Suomi – liitot toteuttivat yhteisesti maakuntastrategioiden vertaisarvioinnin. Arvioinnin tavoitteena oli maakuntastrategioiden ja -ohjelmien kehittäminen ja laadun varmistaminen sekä niihin liittyvän osaamisen parantaminen.

Arvioinnin toteuttaminen yhteistyössä kertoo ymmärryksestä ja tarpeesta uudistaa työskentelymenetelmiä. Vertaisarvioinnilla menetelmänä kiinnitettiin huomiota paitsi yhdessä tehtävän työskentelyn tuottamaan tulokseen, myös prosessiin ja sisältöihin liittyvään oppimiseen, jota maakunnan liitot voivat hyödyntää lähivuosina toteuttavan maakuntauudistuksen eri vaiheissa.

Tulokset ja suositukset Vertaisarviointi prosessina onnistui hyvin. Maakunnan liittojen asiantuntijat pystyivät kohdistamaan resurssejaan prosessin vaatimaan ennakkotyöhön ja aktiiviseen arviointityöpajatyöskentelyyn. Luonnollisesti he tunsivat hyvin suunnitelmat ja raportit, jotka ohjelmatyön kestäessä oli tuotettu ja joihin arviointi kohdistui. Arviointiprosessi tuotti oppimiskokemuksen, jota oli lähdetty tavoittelemaan.

Maakunta-strategia

KumppanuusstrategiaVarsinais-Suomi

SystematiikkaUusimaa-ohjelma

Future tellingPirkanmaan tarina 2040


5

Yhdessä tehty arviointi toi näkyväksi kolmen suuren maakunnan suunnitelmien erilaisuuden. Pirkanmaan strategiaa luonnehdittiin Future telling -termillä, jolla haluttiin painottaa monipuolisesti tehtyä tulevaisuuden kuvittelua ja huolellisesti valotettua tulevaisuuden kuvaa. Uudenmaan strategiaa luonnehdittiin systeemiseksi ohjelmaksi, joka oli rakennettu systemaattisesti sidosryhmien strategioista ja suunnitelmista lähtien, kiinnittäen erityistä huomiota EU-ohjelmien ja muiden rajoituslähteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Varsinais-Suomen strategia nimettiin osuvasti kumppanuusohjelmaksi, jonka punainen lanka on kumppanuuden ja osapuolten yhteisen kehittämistyön edistäminen, sen mahdollisuuksien hyödyntäminen ja tulosten seurannan kehittäminen. Arvioinnin yksityiskohtaiset tulokset ja suositukset ovat löydettävissä maakuntakohtaisista raporteista, jotka ovat kunkin maakunnan liiton käytössä. Tämän raportin liitteenä on arviointiraporttien yhteenveto sekä kehittämissuositusten yhteenveto. Pirkanmaa, Uusimaa ja Varsinais-Suomi ovat yhteenlaskettuna merkittävä osa koko Suomesta. Esimerkiksi yli puolet toimipaikoista sijaitsee niiden alueella ja yli puolet koko Suomen yritysten liikevaihdosta muodostuu kolmen maakunnan yrityksissä.

Arviointi nosti esille myös suosituksia, jotka koskevat kaikkia kolmea maakuntaa. Ensinnäkin kannattaa kiinnittää huomiota maakuntastrategian / -ohjelman esittämistapaan. Vaikka suunnitelma-asiakirjat ovat keventyneet ja selkeytyneet, strategiat olisi helpompi omaksua ja ne jäisivät entistä paremmin mieleen nykyistä innostavammasta ja tarinnallisemmasta esitystavasta. Luettavuutta ja ymmärrettävyyttä voisi myös visualisoinnin keinoin parantaa. Maakuntaohjelmat ja -strategiat ovat nykyään aiempaa lähempänä käytäntöä ja konkreettisempia suhteessa eri rahoituslähteisiin. Kytkentöjä todellisiin rahoitusmahdollisuuksiin olisi kuitenkin syytä edelleen täsmentää ja konkretisoida. Rahoituksen ja työmenetelmien syvempi konseptointi toisi lisää potentiaalia toteuttamiseen. Ohjelmien vaikuttavuutta kannattaa etsiä muualtakin kuin hallinnon tasojen toiminnasta. Kaikkia kolmea maakuntaa koskevat myös suositukset kiinnittää huomiota tulevaisuustarkasteluihin ja ennakointityöhön strategiatyön osana sekä tarpeeseen kehittää vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointia ja siihen liittyvää pitkän aikavälin seurantaa. Aluetiedon jalostaminen avoimeksi dataksi voisi myös edistää kumppanuutta ja maakuntastrategioiden tavoitteiden saavuttamista.

Kumppanuus ja koordinoitu yhdessä tekeminen näyttävät tulevan entistä tärkeämmiksi. Varsinais-Suomen strategian kumppanuusfoorumin ja -tapaamisten eri teemoihin voisi yhdistää niihin sopivia rahoitusinstrumentteja, jotka tukisivat rahoitusorganisaatioita hankkeiden toimeenpanon rahoitusta suunniteltaessa.

Elinkeinoelämän näkökulmasta strategian valmistelun pitää olla selkeä prosessi, johon yritystenkin on helppo osallistua. Maakuntastrategian valmistelussa pitäisi olla uskallusta ajatella toisin ja luodata tulevaisuutta aloille, joita ei vielä ole. Tällöin kuitenkin helposti vaarana on strategiatyöskentely, joka puhuttelee vain harvoja maakunnan nykyisiä yrityksiä. Maakuntakaavan valmistelu on esimerkki hyödyllisestä, riittävän konkreettisesta ja visuaalisesta prosessista, jossa on käyty paljon kasvu-, kansainvälistymis- ja tutkimus- ja kehittämistoimintaankin liittyvää dialogia ja nostettu eri osapuolten käytännön intressejä keskusteluun.


6

Korkeakoulun palautteessa tarkasteltiin maakuntaohjelmaa korkeakoulun strategisen suunnittelun ja kehittämisen kannalta ja tuotiin esille huomioita, jotka saattavat olla hyödyllisiä uuden maakunnan strategiaa suunniteltaessa ja sen laajuutta mietittäessä. Uusimaa-ohjelma on tarjonnut (Laurea ammattikorkeakoululle) hyvin yhteensopivan kehyksen, johon korkeakoulu on luontevasti voinut rakentaa strategiansa sisällön ja siinä olennaiset tekijät. Samalla on tullut kuvatuksi korkeakoulun rooli ja tehtävät alueellisen kehittämisen kentässä. ELY-keskuksen palautteessa kiinnitettiin huomiota siihen miten kasvu ja kehitys saisivat riittävästi huomiota Suomen kolmen suurimman maakunnan strategioissa. Miten varmistetaan yhteistyö, verkostot ja jaetut tavoitteet? Miten pidetään huolta siitä että koko maan tasolla tapahtuvassa uudistyössä kasvukolmio Helsinki – Tampere – Turku saa sille kuuluvan paikan valtakunnallisesti? Aivan lähivuosien aikana erityisen tärkeää on että katse ei kiinnity vain uuden maakunnan hallinnon kehittämiseen, vaan tavoitteet ovat myös toiminnan ja sisällön kehittämisessä.

Arvioinnissa nostettiin esille myös kysymys ”kolmen suuren yhteisestä edunvalvonnasta” eli siitä, miten kolme maakuntaa yhdessä voisivat pitää huolta osuudestaan koko Suomen tasolla. Uudellemaalle suositeltiin lisäksi huolellista pohdintaa maakunnan erityisestä roolista kansallisesti ja sen suuntautumisia sekä verkostosuuntia keskeisten sisältökärkien osalta. Kaikki kolme maakuntaa voisivat myös kiinnittää huomiota kehittämissisältöjensä profilointeihin, jotka toisivat lisää terävyyttä niiden esittämään muutosagendaan. Meneillään oleva maakuntauudistus asettaa maakuntasuunnittelun sekä -ohjelma ja -strategiatyön uuteen tilanteeseen ja tuo suuria muutoksia niiden toteuttamiseen. Maakunnan vastuista tulee paljon aiempaa laajemmat ja tehtäviä sekä tehtäväalueita on huomattavasti enemmän. Maakuntauudistuksen valmistelussa tehtävät on jaettu kahteen osaan: sote-asiat ja muut asiat. Sote-asioita valmistellaan omana kokonaisuutenaan ja maakunnan muita asioita omassa ”projektissaan”. Vertaisarviointi osoitti selvästi että jokaisella maakunnalla on omat strategiset kehittämislinjansa sekä niihin nojaavat ohjelma- ja hankevalinnat. Maakuntauudistuksen myötä strategiatyöhön on kuitenkin tarjolla monia uusia teemoja ja tehtäväalueita. Ajankohtaisiin kysymyksiin kuuluvat mm. seuraavat. Onko nykyisenkaltainen maakuntasuunnittelu tehokkain mahdollinen menetelmä tulevaisuuden suunnitteluun? Onko käytössä oleva suunnittelurajaus uuden maakunnan tehtäviä ja vastuita vastaava? Maakuntien suunnittelumandaattia uudistettaessa on valittava kuinka laajana uuden maakunnan strategiatyö halutaan tehdä. Lähtökohtana on nykyinen strategiatyö, joka käsittää lähinnä aluekehittämisen ja jota resursoidaan maakunnan ja ELY -keskuksen rahoituksella. Laajimmillaan maakuntastrategia voisi olla ”strateginen sateenvarjo” jonka alle on koottu sekä sote että muut maakunnan omalle vastuulle tulevat asiat. Kolmen maakunnan yhteistyössä tekemä vertaisarviointi velvoittaa pitämään esillä kysymystä maakuntien välisestä yhteistyöstä maakuntauudistuksen myötä muuttuvassa tilanteessa. Onko kolmella suurella maakunnalla yhteensopivia tai yhteen sovitettavia strategisia ja ohjelmallisia tavoitteita, joissa yhteinen edunvalvonta olisi niiden kaikkien intressien mukaista.


7

Maakuntasuunnittelu uudessa maakunnassa Pääministeri Sipilän hallituksen maakuntauudistuksella Suomen julkinen hallinto ja palvelut järjestetään kolmella tasolla: valtio – maakunta – kunta. Uudistus tuo maakunnalle vahvan ja tärkeän roolin palvelujen järjestäjänä, vähentää kunnan vastuuta ja merkitystä sekä edellyttää uutta tehtävien jakoa valtion ja maakunnan välillä. Pirkanmaan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen liittojen toteuttama vertaisarviointi koski maakuntaohjelmia, joilla ohjataan lähinnä aluekehittämistä. Huomion kohteena olivat alueen elinkeinot, tuotanto ja palvelut, joihin voidaan maakunnan toimenpitein suoraan tai välillisesti vaikuttaa. Huomion kohteena oli myös maakunnan liiton ja sen kumppaneiden, esim. ELY-keskus, rahoitusinstrumenttien käyttö ja niiden ohjaaminen. Uudessa maakunnassa alueellinen kehittäminen ja sen suunnittelu tapahtuu maakuntauudistuksen myötä muuttuneessa asetelmassa. Hallituksen linjausten mukaisesti maakunta vastaa sosiaali- ja terveyspalveluista, pelastustoimesta, ympäristöterveydenhuollosta, alueellisesta kehittämisestä ja sen rahoittamisesta, alueiden käytön ohjauksesta ja suunnittelusta, alueellisesta liikennejärjestelmäsuunnittelusta, maakunnallisen identiteetin ja kulttuurin edistämisestä sekä muista maakunnalle lain perusteella määrättävistä tehtävistä. Maakuntastrategian näkökulmasta uuden maakunnan tehtävät ovat merkitykseltään hyvin erilaisia. Sosiaali- ja terveyspalvelut, ”Sote-asiat”, on valmistelussa otettu omaan tarkasteluun. Niitä ei sisällytetä tähän tarkasteluun vaikka ne ovat volyymiltaan suurin ja maakunnalle myös strategisesti erittäin tärkeä tehtäväalue. Muiden kuin sote-asioiden osalta uuden maakunnan tehtävät voidaan ryhmitellä esimerkiksi seuraavasti: 1. maakuntastrategia, maakuntakaava, alueiden käyttö ja liikennejärjestelmätyö 2. elinkeinot, työllisyys, aluekehittäminen ja rahoitus 3. maaseutupalvelut, ympäristöterveydenhuolto, luonnonvarat ja vesistöt sekä 4. pelastustoimi ja varautuminen Maakunnan rooli suunnitteluorganisaationa ja kehittämisen yhteistyöosapuolena muuttuu. Sipilän hallitusohjelman mukaan ensisijaisena ratkaisuna on toimintojen keskittäminen maakunnille. Se merkitsee mm. ELY-keskusten häviämistä. Maakunnalle tulee johtava rooli alueellisen strategian laatimiseen ja toteuttamiseen. Se voi joko pitäytyä tähän asti sovelletussa tulkinnassa ja rajauksessa maakuntastrategiasta ja sen vaikuttamisalueesta tai määritellä uudelleen teemat ja alueet, jotka strategia kattaa ja joihin sillä pyritään vaikuttamaan. Edellä mainittu ryhmittely neljään alueeseen tarjoaa lähtökohdan ko. rajaukseen ja määrittelyyn. Uuden maakunnan strategian kattavuutta ei juuri käsitelty maakuntastrategioiden vertaisarvioinnissa, mutta prosessin yhteenvetovaiheessa, elokuussa 2016, tuntuu selvältä että uuden maakunnan strategian valmisteluun on syytä sisällyttää ainakin ryhmät 1, 2 ja 3. Ne kaikki ovat maakunnan kehityksen ja toimintakyvyn kannalta tärkeitä tehtävä- ja vastuualueita, joihin on syytä kiinnittää


8

strategisen tason huomiota ja ohjausta. Uudistuksen myötä maakunnan suunnitteluympäristö muuttuu. Osallistuminen strategian laadintaan ja suunnitteluprosessiin perustuu jatkossa nykyistä enemmän käsiteltävien sisältökysymysten tärkeyteen ja osapuolten omaan aktiivisuuteen kuin omistajuuteen tai resurssien koordinoinnin tarpeeseen. Maakuntien vastuiden kasvaessa ja resurssien vahvistuessa suunnittelun painotus muuttuu alueen toimijoiden yhteistä tavoitetilaa hakevasta neuvottelusuunnittelusta enemmän maakuntaorganisaation ja maakunnan oman toiminnan suunnitteluun.

Vertaisarvioinnin työpaja Tampereella 17.2.2016. Aluekehittäminen tapahtuu silloin enemmän maakuntaorganisaatioiden / maakunnan omien toimintojen kautta, ja aluekehityksen suunnitteluteemat lähentyvät maakunnan muiden vastuualueiden strategisia tarpeita kuten ympäristö, hyvinvointi, kestävyys, saavutettavuus, osaaminen ja työllisyys. Samalla kolmansiin osapuoliin kohdistuu nykyistä vähemmän odotuksia esimerkiksi liittyen suunnitteluyhteistyöhön tai toteutukseen, ja maakunnan aluekehityssuunnittelu etääntyy esim. kuntien elinkeinopoliittista intresseistä. Elinvoimateemaisessa, elinkeinoja ja kilpailukykyä koskevassa kehittämisessä kunnat voivat säilyä kehittämiskumppaneina esimerkiksi sellaisissa kysymyksissä kuin osaajien ja investointien houkuttelu, asuminen ja liikkuminen, innovaatio- ja alustakehittäminen sekä matkailu ja kulttuurikehittäminen. Suoran maakuntavaalin myötä katkeaa kuntien omistajasuhde maakuntaan. Se vähentää kuntien sananvaltaa suunnittelukysymysten käsittelyssä, ja maakuntasuunnittelun strategiavalinnat voidaan tehdä aiempaa enemmän koko maakunnan näkökulmasta. Suurten kaupunkien resurssit ja näkemykset ovat silti merkittäviä myös koko maakuntaa koskevassa kehittämisessä ja edellyttävät yhteen sovitettavaa suunnittelua koko maakunnan mitassa.


9

Yhteisymmärryksen ja yhteistyön tarve maakunnan toimijoiden välillä säilyy, ja maakunta on jatkossakin luonteva alueellisen yhteistyön kokoaja ja kehittäjä. Uusien maakuntien kehittäjärooli edellyttää niiltä myös kykyä ja valmiutta tutkimustiedon hyödyntämiseen ja välittämiseen. Siksi yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat uusille maakunnille erityisen arvokkaita yhteistyökumppaneita. Vahvemmat resurssit saattavat tehdä maakunnista uskottavampia kumppaneita myös valtiolle, mutta samalla voi myös syntyä vaikutusvaltaan liittyvä kilpailuasetelma maakunnan ja valtion välille. Aluekehitysasioissa kumppanuutta valtion kanssa kuitenkin tarvitaan. Sitä edellyttävät erityisesti EU-tavoitelinjausten ja EU-rahoituksen soveltaminen sekä laajojen, koko valtakuntaa koskevien kysymysten hallinta, esimerkiksi liikennejärjestelmäkehittäminen tai innovaatio- ja tutkimustoiminnan vahvistaminen. Maakuntien keskinäisessä yhteistyössä ei jatkossa korostuneesti ole kyse joukkovoiman kokoamisesta valtion vastapainoksi, mutta sisältökehittämisessä ja suunnittelumenetelmien jalostamisessa yhteistyö maakuntien välillä on silti jatkossakin järkevää, varsinkin uuden maakuntahallinnon rakentumisvaiheessa. Uudistuvat maakunnat tarvitsevat suunnittelukäytäntöjä ja -menetelmiä, joilla sisällöiltään laajenevaa ja resursseiltaan nykyistä itsenäisempää mutta silti muiden alueen toimijoiden kanssa yhteistyössä tapahtuvaa aluekehittämistä voidaan tehdä. Tehty vertaisarviointi antaa aineksia sellaisen uudistuvan suunnitteluotteen vahvistamiseen, jossa systemaattisesti, tulevaisuusorientoituneesti ja kumppanuusperustaisesti haetaan maakuntien parasta tulevaisuutta. Erilaisiin tulevaisuuksiin varautuminen ja muutosjoustava strateginen toiminta sopivat hyvin uusien maakuntien suunnittelulliseksi ideaksi. Maakuntaviranomaiselta edellytetään jatkossakin avoimuutta ja monipuolisten osallisuuskäytäntöjen tarjoamista. Niiden muotoja on myös jatkuvasti syytä kehittää yhteiskunnan, sen suunnittelutarpeiden ja osallistumiskanavien muuttuessa.


10

Vertaisarvioinnin toteuttaminen

Lähtökohdat Laki alueiden kehittämisestä ja rakennerahastojen hallinnoinnista velvoittaa, että maakuntaohjelmat arvioidaan vähintään kerran ohjelmakaudessa. Syksyllä 2015 Pirkanmaan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakunnan liitot päättivät toteuttaa meneillään olevan vaalikauden maakuntaohjelmien / -strategioiden arvioinnin keskinäisenä vertaisarviointina. Liitot päättivät yhteisestä sabluunasta, jota maakunnan liittojen asiantuntijat käyttivät tehdessään arviota naapurimaakunnan ohjelmasta. Sovittiin yhteisistä työpajoista, joissa esiteltäisiin ja analysoitaisiin tarkasteltavana olevaa maakuntaohjelmaa. Seuraavassa vaiheessa arvioinnin tulokset esiteltiin myös sidosryhmien edustajille, joiden kommentit on liitetty mukaan arvioinnin raportointiin. Prosessin päätteeksi arvioinnin tulokset ja kokemukset esiteltiin keskushallinnon edustajille.

Tavoitteet Vertaisarvioinnin tavoitteet määriteltiin seuraavasti: 1. varmistaa ja kehittää maakuntastrategioiden ja -ohjelmien laatua, 2. hankkia lisää osaamista maakunnan liitoille, maakuntasuunnitteluun ja sidosryhmäsuhteisiin

sekä 3. valmistautua maakuntasuunnittelun ja -kehittämisen nähtävissä oleviin muutoksiin.

Suunnittelu Maakuntaohjelmien vertaisarviointia ohjasi ohjausryhmä, jonka jäseninä olivat aluekehittämisen vastuuhenkilöt kolmesta maakunnan liitosta. Työn suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi fasilitaattori, joka valittiin tarjouskilpailun kautta joulukuussa 2015. Vertaisarvioinnin ohjausryhmä

Nimi Tehtävä Organisaatio

Jukka Alasentie Marko Mäkinen Mari Kuparinen Tarja Nuotio Veli-Matti Kauppinen

Aluekehitysjohtaja Suunnittelupäällikkö Elinkeinopäällikkö Aluekehitysjohtaja Erikoissuunnittelija

Pirkanmaan liitto Pirkanmaan liitto Uudenmaan liitto Varsinais-Suomen liitto Varsinais-Suomen liitto

Vertaisarvioinnin fasilitaattorina toimi FM Lauri Kuukasjärvi. Vuoden 2016 alussa tehtiin suunnitelma vertaisarvioinnin toteuttamisesta kesäkuun loppuun mennessä. Vertaisarvioinnissa maakunnan liittojen asiantuntijat perehtyivät ja arvioivat naapurimaakunnan ohjelman, laativat arvioinnista esityksen ja esittivät sen arviointityöpajassa.


11

Arviointityöpajoissa esitelty aineisto päätettiin analysoida ja jäsentää esiteltäväksi maakunnan liittojen sidosryhmille järjestettävässä seminaarissa. Päätettiin myös että prosessin lopussa tulokset esitellään kansallisella tasolla keskushallinnon edustajille. Lisäksi työn valmistuttua arvioidaan prosessin toimivuus ja työn tulokset. Vertaisarvioinnin aikataulu

12/2015 1/2016 2/2016 3/2016 4/2016 5/2016 6/2016

Arviointi-sabluunan

työstäminen

Yleiset valmistelut Työpajojen valmistelut

3.2. Työpaja Turku 10.2. Työpaja Helsinki 17.2. Työpaja Tampere

Työpajojen tulosten jäsentäminen 30.3. Työpaja Turku

6.4. Työpaja Helsinki 13.4. Työpaja Tampere

Työistunnon valmistelu Työistunto keskushallinnon edustajille

Prosessin analyysi ja arviointi Tulosseminaarin valmistelu Tulosseminaari

Työpajat

Vertaisarvioinnin työpajat järjestettiin helmikuussa 2016 Turussa, Helsingissä ja Tampereella. Työpajojen alussa isäntänä toimivan liitto esitteli arvioinnin kohteena olevan maakuntaohjelman. Sen jälkeen pääarvioijana toimivan liiton asiantuntijat esittivät siitä tekemänsä arvion. Arviot oli tehty ja ne esiteltiin työtä varten kehitettyä sabluunaa käyttäen. Vertaisarvioinnissa käytetty sabluuna sisälsi seuraavat teemat:

1. Tilannearvio • mikä on strategiassa (ohjelmassa) tunnistettu kehitystarve tai -ongelma? • miten ja miltä tietopohjalta arvio on tehty • miten tilannearvio huomioi alueen muutosjoustavuuden (resilienssin)? • miten tilannearviota päivitetään (huom. olemassa olevat seurantajärjestelmät)?

2. Interventiologiikka

• mihin asioihin strategia pyrkii vaikuttamaan? • mikä on strategian vaikutusketju päämääristä toimenpiteisiin • mitä vaikuttamiskeinoja ja -kanavia sekä kumppanuuksia strategia tunnistaa?


12

3. Muutosagenda • minkä asioiden on tarkoitus muuttua strategian johdosta? Mitä asioita strategia pyrkii

säilyttämään/turvaamaan? • miten dynaaminen/ staattinen strategia on suhteessa toimintaympäristön muutokseen

(resilienssi)? • miten strategia pyrkii aikaansaamaan tavoittelemansa muutokset?

4. Työkalupaletti

• mitä toteutusinstrumentteja strategialle on tunnistettu? • kenen resursseja ja mitä yhteistyötahoja strategia tavoittelee? • millaisia muutosjoustavuutta (resilienssiä) lisääviä toimia on tunnistettu? • onko toteutuskeinojen mittakaava tavoitteidenmukainen? • millainen on strategian seuranta ja sen työkaluvalikoima; päästäänkö seurannalla kiinni

strategian tavoitteisiin (ml. SOVAus)?

5. Vaikuttavuus • onko strategian avulla edetty valittuun suuntaan? • onko sillä saatu haluttuja vaikutuksia, ja jos ei niin miksi ei? • onko ja miten vaikuttavuutta pyritty mittaamaan?

6. Kytkennät alueelliseen ennakointi- ja tulevaisuustyöhön

• onko ennakointityötä hyödynnetty strategiaprosessissa? • miten ennakointinäkemykset ilmenevät strategiassa?

7. Muita näkökulmia

• esim. valmisteluprosessin ominaisuudet, viestintä, sitoutuminen

Työpajassa esitettävää arviointia varten pääarvioijan asiantuntijat olivat analysoineet arvioinnin kohteena olleen maakuntaohjelman yllä olevan jaottelun mukaan. Jokaisen teeman kohdalla arvioija laati teeman kokonaisarvioin (vastauksen ydin) ja eritteli ohjelmassa havaitut onnistumiset ja hyvät käytännöt sekä ohjelman ongelmat ja puutteellisuudet. Lisäksi arvioija esitti kehittämissuositukset, joilla ohjelman laatua ja vaikuttavuutta voisi parantaa.

Sidosryhmätyöskentely

Ohjausryhmän helmikuun kokouksessa vertaisarvioinnin ohjausryhmä päätti että kolmen erillisen tulostyöpajan sijasta järjestetään yksi kolmen maakunnan yhteinen sidosryhmäseminaari, johon kutsutaan kaikkien maakuntien liittojen sidosryhmien edustajia.


13

Seminaarissa esiteltiin vertaisarvioinnin tuloksia ja kuultiin sidosryhmien edustajien kommentteja ja arvioita maakuntaohjelmista, niiden laatimisesta ja merkityksestä. Huomiota kiinnitettiin myös siihen miten maakuntauudistus muuttaa liittojen asemaa ja maakunnallista suunnittelua. Sidosryhmäseminaari järjestettiin 17. toukokuuta 2016 Helsingin Messukeskuksessa. Seminaarin ohjelma on tämän raportin liitteenä. Tilaisuuteen osallistui noin 70 aluekehittämisen yhteistyöosapuolta. Seminaarissa alusti Turun yliopiston maantieteen professori Jussi Jauhiainen maakuntasuunnittelun haasteista. Hän tarkasteli maakuntaa 1) välitilana, 2) globaalin ja lokaalin pyörteissä, 3) tulevaisuuden strategiana, 4) tilivirastona sekä 5) osallisuuden verkostona. Professori Jauhiaisen esitelmä on tämän raportin liitteenä. Seminaarin toisessa osuudessa esiteltiin maakuntaohjelmien vertaisarvioinnin tulokset, Uudenmaan liitto esitti arvioin Varsinais-Suomen strategiasta, Pirkanmaan liitto esitteli arvionsa Uusimaa-ohjelmasta ja Varsinais-Suomen liitto arvionsa Pirkanmaan ”Rohkee, mutta sopii sulle” -maakuntastrategiasta. Sidosryhmien puheenvuoroina kuultiin Laurea ammattikorkeakoulun vararehtorin esitys Uusimaa-ohjelmasta, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen strategiapäällikön kommentti otsikolla ”Miten maakunnan strategiaprosessi palvelee viranomaisten välistä yhteistyötä?” sekä Tampereen kauppakamarin esitys Pirkanmaan strategian valmistelusta, itse strategiasta, strategian merkityksestä ja sen ohjausvaikutuksesta. Seminaarin päätteeksi järjestettiin paneeli, jossa kolme maakuntajohtajaa kommentoivat toteutettua vertaisarviointia. Paneelin toisena teemana oli näköpiirissä oleva maakuntauudistus. Uudistuksen tilanteesta kertoivat valmistelutyöhön osallistuvat työvoima- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja Taina Susiluoto sekä kansanedustaja Annika Saarikko. Maakuntajohtajat ja seminaarin osanottajat osallistuivat asiasta käytyyn keskusteluun. Uudenmaan maakuntastrategian tulosten esittelyä varten järjestettiin lisäksi toukokuun lopulla tilaisuus Uudenmaan liiton ja Uudenmaan ELY -keskuksen henkilökunnalle.

Vertaisarvioinnin tulokset ja kehittämisehdotukset Työpajoissa esitetyistä ja keskustelluista arvioinneista tehtiin maakuntakohtaiset yhteenvedot, jotka toimitettiin kunkin maakunnan hyödynnettäväksi. Kolmen maakunnan arvioinneista tehtiin yhteenvetoesitys, joka on tämän raportin liitteenä. Seuraavilla sivuilla esitellään maakuntakohtaiset kehittämisehdotukset. Ne ovat luettavissa myös yhteenvetoesityksestä, joka on tämän raportin liitteenä.


14

Uusimaa-ohjelmaan tehdyt kehittämisehdotukset

1. Olisi hyödyllistä avata Uudenmaan roolia kansallisesti ja tunnistaa maakunnalle tärkeät verkostosuunnat keskeisten sisältökärkien ja – toimijoiden kannalta

2. Tulisi pohtia miten Uusimaa vaikuttaa muiden alueiden kehitykseen; • miksi se on niille tärkeä ja toisaalta, miksi se tarvitsee muita alueita?

3. Voisi pohtia ja kuvata millainen on sosiaalisesti eheä ja monikulttuurinen Uusimaa 2040

4. Voisi esittää innostavasti mitkä asiat ja tekemiset nostavat Uudenmaan Itämeren alueen kärkeen

5. Ohjelman vaikuttavuutta kannattaa etsiä muualtakin kuin hallinnon tasojen toiminnasta

6. Kannattaa hyödyntää yhteiskehittämisen, avoimuuden ja osallistamisen keinoja

7. Rahoituksen ja työmenetelmien syvempi konseptointi toisi lisää potentiaalia toteuttamiseen

8. Ohjelman valintojen pohjalta voisi suunnitella ja käynnistää sarjan nopeita kokeilutoimia

9. Erityinen profilointi, ”kilpailijoiden päihityskikka”, toisi Uudenmaan muutosagendaan lisää terävyyttä

10. Tekstin, tarinan, narratiivin parantaminen; • Uusimaa-ohjelma jäisi paremmin mieleen innostavammasta, tarinallisemmasta esitystavasta

11. Tulisi kiinnittää huomiota alueen toimijaverkoston työskentelyä kehittävään ideointiin, sisällyttää sitä koskevaa kehittämistyötä myös ohjelman toimenpiteisiin sekä varautua resursoimaan ja johtamaan sitä

12. Muutoksiin tähtäävät toimenpiteet voisi kuvata kronologisesti poluttamalla; • mistä aloitetaan, miten edetään ja millaisten välietappien päässä strategiset tavoitteet ovat?

13. Toimenpiteiden selkeämpi vastuuttaminen olisi vahvempi viesti eri toimijoiden rooleista ja työnjaosta toteutustoimissa

14. Hanketasoa ja yksittäisiä operaatioita lähestyvät toimenpidemäärittelyt voisi jättää toimeenpanosuunnitelmaan

15. Jatkossa tarkasteluun kannattaa valita keskeiset indikaattorit, joita seurataan

16. Ohjelmassa voisi kuvata tarkemmin tavoitteiden operationaalistamista, toiminnaksi tekemistä ja toimijoita omine vastuu- ja toteutusalueineen

17. Hanketarkastelua kannattaisi tehdä keskeisimpien seurantaindikaattoreiden pohjalta, jolloin olisi

helpompaa priorisoida tavoitteitakin


15

18. Tulisi tavoitella mahdollisimman saumatonta ennakointi- ja ohjelmatyön prosessien limittämistä

19. Ennakointityö tarvitsee tietyn tilauksen, ja strategiaprosessien tietotarve tarjoaa sen luontevasti

20. Kannattaisi miettiä missä määrin ohjelmatyö, kehitysympäristöjen ja innovaatiorakenteiden

kehittäminen, analysoidut koulutustarpeet tai innovaatiot mahdollistava kaavoitus ovat alueellista ennakointi- ja tulevaisuustyötä

21. Tulosten saamiseksi on varmistettava onko vastuutahoilla kyvykkyyttä seurata vastuualueidensa kehitystä

22. Digitaaliset business intelligence -työkalut voisivat tuoda tähän apua (”RIS3-työkalut”); • tällöin ei tehtäisi vain hanketoteutuksen seurantaa vaan maailmalla tuotetun tiedon

laajempaa analyysiä

Varsinais-Suomen strategiaan tehdyt kehittämisehdotukset:

1. Tarvitaan syvällisempi, ajantasainen ja tulevia muutoksia kartoittava toimintaympäristön analyysi

2. Kehittämisrahoituksen parempi huomioiminen toisi konkretiaa strategian toteutukseen

3. Kumppanuusfoorumikonseptia voisi selkeyttää, jotta strategian vaikutusketju päämääristä toimenpiteisiin olisi läpinäkyvämpi

4. Ohjelmatyössä olisi hyvä huomioida EU:n strategiat (EU 2020, Urban Agenda, Itämeri-strategia) laajemmin kuin nyt on tehty

5. Visioon kaivattaisiin lisää muutosnäkökulmaa ja dynaamisuutta (+mitattavuutta). kehittämisen suunnat ja sisällöt olisi tuotava paremmin esiin

6. Kumppanuusfoorumin ja -tapaamisten eri teemoihin voisi valmiiksi yhdistää niihin soveltuvia rahoitusinstrumentteja. • se tukisi myös toteuttajaorganisaatioita toimeenpanon rahoitusta suunniteltaessa

7. Vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi edellyttää pitkän aikavälin seurantaa • aluetiedon jalostaminen avoimeksi dataksi edistäisi kumppanuutta ja maakuntaohjelman

tavoitteiden saavuttamista

8. Yhteisissä tulevaisuustarkasteluissa löydettyjen kehittämismahdollisuuksien ja varautumistarpeiden jäsentäminen ja kytkeminen strategisiin valintoihin vahvistaisi valittujen toimenpiteiden perusteluja


16

9. Maakunnan kehittymismahdollisuuksien arvioinnin kannalta vertailu maakunnan aikaisempaan tilaan antaisi paremman pohjan valinnoille.

10. Ohjelmatyölle rinnakkaisissa prosesseissa tehtyjen aluerakenne- ja saavutettavuustavoitteiden (karttojen) tarkempi analysointi suhteessa ohjelman tavoitteisiin olisi hyödyksi.

11. Kumppanuustoimijoiden rooli ja niiden työn merkitys (esimerkiksi tehdyt kumppanuuslupaukset) olisi hyvä avata selkeämmin

Pirkanmaan strategiaan tehdyt kehittämisehdotukset 1. Strategiassa on looginen ja kronologisesti etenevä kehittämispolku;

• luettavuutta ja ymmärrettävyyttä voitaisiin visualisoinnin keinoin silti parantaa

2. Esittämistapa/tekniikka on ongelmallinen; • Pirkanmaan maakuntastrategia antaa tulevaisuuseväitä, mutta niitä ei hyödynnetä aivan

loppuun asti

3. Future telling voisi olla hyvä viestinnän väline

4. Strategiassa on määritelty vaikuttaminen rakennerahaston rahoituksen, Makeran ja ELY:n resurssien kautta; • entä muut instrumentit?

5. Strategiassa esitetään vain listaus hankkeista; • kannattaisi konkretisoida ja linkittää miten hankkeet palvelevat muutostavoitetta • muutosagendan onnistumisen kannalta toimijoiden osallistaminen tulisi olla selvästi

konkreettisempaa – tilannekuvamääritys olisi tarpeen vastuuttaa

6. Seuranta pitäisi jatkossa suunnitella strategian laatimisen rinnalla, jotta seurantatyökalut vastaisivat strategian tavoitteisiin mahdollisimman hyvin

7. Ennakointi ja tulevaisuustyö perustuu pitkälti joukkoistamiseen ja verkostoihin • tämän toteutumisen arviointi olisi tarpeen • jatkumon toteutuminen laajasta osallistamisesta, työpajoista ym. olisi hyvä kuvata

8. Tulevaisuuskuvien päivittäminen; miten valituilla poluilla toimitaan ja reagoidaan


17

Sidosryhmäkommentit Vertaisarvioinnin sidosryhmäseminaariin 17.5.2016 osallistui noin 70 maakunnan liittojen ja sidosryhmien asiantuntijaa. Seminaarissa kuultiin liittojen arviot naapurimaakunnan strategiasta sekä kolmen eri sidosryhmän – korkeakoulu, kauppakamari ja ELY-keskus – kommentit ja arvioit maakuntastrategioista, niiden valmistelusta, merkityksestä ja ohjausvaikutuksesta.

Tampereen kauppakamari

1. Strategian valmistelusta

A) Strategian valmistelu tehtiin helpoksi: • Olemassa oleva strategiat pohjana • Selkeä valmisteluprosessi • Asiantuntijatyöpajoissa myös yrityksiä mukana • Yrityskenttä osallistettiin kiitettävästi

B) Strategiatyöstä saatiin lisäarvoa: • Uskallusta ajatella toisin • Jonkin verran kuitenkin kritiikkiä yrityskentästä

2. Strategiasta

A) Toimialanäkökulmasta kohdennus nykyisille vahvoille toimialoille tai klustereille B) Selkeitä linjauksia ja valintoja (huomioiden talous ja elinkeinojen muutostarpeet) C) Rahoitusta korkeakoulujen yhteishankkeisiin D) Tuotekehitys, kasvu ja kansainvälistyminen (yritysten tukeminen muutoksessa) E) Pääosa valituille kärkitutkimusaloille F) Päätieverkko ja päärata

3. Strategian merkityksestä ja ohjausvaikutuksesta yritysnäkökulmasta

A) Pirkanmaalla niukasti julkisia pelimerkkejä B) Merkittäviä uudistuksia ei voida ostaa, rahoitus parhaimmillaan katalysoi C) Maakuntastrategia ei juurikaan puhuttele yrityksiä (elinkeinorakenteiden uudistaminen) D) Yritystukien osalta mielipiteet jakaantuvat yrityskentässä E) Maakuntakaava 2040 prosessi hyödyllinen, riittävän konkreettinen ja ”visuaalinen”, sen yhteydessä käyty paljon kasvu-, kansainvälistymis-, ja t&k-dialogia


18

Laurea ammattikorkeakoulu

1. Uusimaa-ohjelma on ollut hyvä kehys Laurea Ammattikorkeakoulun strategian rakentamisessa ja sitä on käytetty täysimääräisesti hyväksi

2. Korkeakoulun palveluiden loppukäyttäjänä on ihminen, ja siihen sopii erinomaisesti Uusimaa-ohjelman luonnehdinta: ”Uusimaa – helppo tulla, olla ja toimia”

3. Laurean strategiassa ”Vuorovaikutuksessa tutkien ja kehittäen etsitään, löydetään ja ratkaistaan”. Uusimaa – Älykkään kasvun kehto antaa siihen erinomaista tukea

4. Korkeakoululle tärkeitä ovat verkostot ja vastuullisuus, joiden kautta rakennetaan sosiaalisesti eheän ja monikulttuurisen Uusimaan kehittymistä

5. Uusimaa-ohjelma johtaa meidät yli rajojen!

Varsinais-Suomen ELY-keskus ELY-keskukset ovat maakunnan liittojen tärkeimpiä kumppaneita aluesuunnittelussa ja -kehittämisessä. Varsinais-Suomen ELY-keskus esitti kommenttinaan seuraavaa: Maantieteellisesti Suomi sijaitsee vähän syrjässä. Olemme kaukana maapallon ja Euroopan todellisista kasvukeskuksista, ja harva todellinen ammattilainen valitsee Suomen asuin- tai työpaikakseen. Miten varmistetaan yhteistyö, verkostot ja jaetut tavoitteet mahdollisimman suuren vaikutuksen saamiseksi? Kolme maakuntaa – Uusimaa – Pirkanmaa – Varsinais-Suomi – kattavat noin puolet koko Suomen työpaikoista, toimipaikoista ja liikevaihdosta sekä reilusti yli puolet Suomen KIBS-toimialojen työpaikoista, toimipaikoista ja liikevaihdosta. • Miten pidämme huolta siitä, että kovasta sisäisestä uudistustyöstä huolimatta kasvukolmio saa

sille kuuluvan paikan valtakunnan tason päätöksenteossa? Jos katseemme nyt on kiinnitetty vain uuteen maakuntahallintoon, niin emme osu yhtään sen korkeammalle. • Maakuntastrategiat ulottuvat vuoden 2019 jälkeiseen aikaan • Missä rakennetaan Suomen todellinen kehitys?

Tilaisuuden viestiseinältä

• Maakunnan paikka Suomessa muuttuu, kun se ei ole enää pelkkä suunnittelukone. Tarvitaan uusi itseymmärrys

• Yhdessä rakennetaan mielekkäät tulevaisuuspolut • Uusissa maakunnissa tarvitaan, jos ei strategioita – niin ainakin strategista ajattelua • Miten osallistetaan ei e-ihmiset ja muut oliot? • Osallisuus ei saisi tarkoittaa konsensuksen hakua, mutta konfliktien hyödyntäminen edellyttää

toistensa ymmärtämistä • Voiko Uusimaa-ohjelma olla muuta kuin hieman väritön ohjelma kun Helsinki, Espoo ja Vantaa

ovat vahvoja vetureita?


19

• Varsinais-Suomen strategiassa kumppanuus on hieno, ellei peräti loistava ”punainen lanka” • Varsinais-Suomi seuraa sitoutuneesti maakuntaohjelman toteutumista • Ylihuomisen tulevaisuus rakentuu tämän päivän ja huomisen valinnoille. Polulla pysymisen

arviointi on erityisen tärkeää yllättävien ja ennakoimattomien muutosten tuomissa päätös- ja valintatilanteissa

• Suomen tulevaisuus on vahvoissa ja luovissa maakunnissa. Pirkanmaa, Uusimaa ja Varsinais-Suomi ovat eturivissä tässä kehityksessä

• Maakuntauudistus on myös uutta kasvupolitiikkaa. Ytimessä on markkinoiden hyödyntäminen

Liitteet Arviointiraporttien yhteenveto Kehittämisehdotusten yhteenveto Sidosryhmäseminaari 17.5.2016 ohjelma Maakuntasuunnittelun haasteet tänään ja huomenna; Prof Jussi Jauhiainen, Turun Yliopisto Pirkanmaan maakuntastrategia, sen merkitys ja ohjausvaikutus; Johtaja Peer Haataja, Tampereen kauppakamari Miten maakuntastrategiaprosessi palvelee viranomaisten yhteistyötä; Strategiapäällikkö Timo Metsä-Tokila, Varsinais-Suomen ELY-keskus Vaikuttavuutta yhteisellä tahkotilalla – Uusimaa-ohjelman merkitys korkeakoululle; Vararehtori Susanna Niinistö-Sivuranta, Laurea Ammattikorkeakoulu Työistunto 10.8.2016 keskushallinnon edustajien kanssa - Muistio


LAUSUNTO VALTIONEUVOSTON RUOKAPOLIITTISESTA SELONTEOSTA

Asia Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) on pyytänyt kirjeellään 9.9.2016 lausuntoa valtioneuvostoneduskunnalle annettavaa ruokapoliittista selontekoa koskien. Lausuntopyyntö on lähetetty maa-kunnan liittojen lisäksi mm. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin (ELY), eri ministeriöihin,aluehallintovirastoihin ja ruoka-alan sidosryhmille. Lausuntopyyntö on vastaanotettu 12.9.2016 jalausuntoa on pyydetty sähköisessä muodossa viimeistään 28.10.2016.

Selonteko on osa kansallista ruokapolitiikkaa ja se linjaa politiikan tavoitteet ja keskeisen toiminnanpitkälle tulevaisuuteen. Ruokapolitiikan tavoitteiden saavuttaminen vaatii hallituksen, eduskunnanja koko ruokajärjestelmän sitoutumista. Keskeisiä tavoitteita ovat kotimaisiin resursseihin perustu-van maataloustuotannon tuottavuuden parantaminen, maataloustuotannon jatkuvuuden varmista-minen, kotimaisten raaka-aineiden saatavuuden varmistaminen elintarviketeollisuuden käyttöön jakannustaminen monipuolisen jakeluverkoston luomiseen.

Ruokapoliittisen selonteon antamisen taustalla ovat toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset.Globaaleiksi haasteiksi ovat muodostuneet ruoan-, veden- ja energiatuotannon riittävyyden varmis-taminen luonnonvaroja säästäen sekä ilmastomuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen. Lisäksiruoan kulutuskysynnän kasvu aiheuttaa suuria haasteita mutta tarjoaa toisaalta mahdollisuuksiaruokajärjestelmän toimijoille. Geopoliittiset muutokset esim. Venäjän vientimarkkinoiden osalta se-kä voimistunut globalisaatio ovat vaikuttaneet suomalaisen elintarvikeketjun kilpailukykyyn. Mark-kinoillemme on enenevässä määrin tullut kansainvälisiä toimijoita ja tuotteita. Tulevaisuuden mah-dollisuutena nähdään lisääntyvä digitalisoituminen.

Uusi ruokapoliittinen selonteko korvaa seuraavat aiemmat asiakirjat: Huomisen ruoka – esitys kan-salliseksi ruokastrategiaksi (2010), Ruokapoliittinen selonteko (2010), Ruokaketjun toimenpide-ohjelma (2011) ja Elintarviketurvallisuusselonteko (2013). Selonteko on valmistunut yhteistyössäeri sidosryhmien kanssa. Maa- ja metsätalousministeriö on vastannut selonteon pohjatekstistä,mutta selonteon sisältöön ovat päässeet vaikuttamaan lukuisat sidosryhmät eri työpajojen ja Inter-netissä avoinna olleen palautelaatikon välityksellä.

Oheismateriaalina on Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikan linjauksista vuoteen 2030.

Valmistelija TN/SH/kk


Maakuntahallitus päättää antaa seuraavan lausunnon:

Ruokapoliittinen lausunto lähtee liikkeelle selkeästä visiosta, joka sisältää mm. tavoitteet kestävästija eettisesti tuotetusta kotimaisesta, maukkaasta ja terveellisestä ruoasta, joka on turvallista kulut-tajalle. Lisäksi visio vuoteen 2030 sisältää kuluttajien kyvyn ja mahdollisuuden tehdä tietoisia valin-toja. Kysyntään vastaa osaava, joustava ja kansainvälisesti kilpailukykyinen sekä kannattava ruo-kajärjestelmä, jota tukee hyvin koordinoitu korkean tason tutkimus- ja kehitystyö.

Selonteko on rakenteeltaan selkeä ja sisältää koko ruokaketjun alkutuotannosta, jalostuksesta jakaupasta ruoka-alaa sivuaviin ja taustoittaviin tutkimukseen, ruokakulttuuriin, elintarviketurvallisuu-teen, kansanterveyteen ja huoltovarmuuteen. Kullekin em. osa-alueelle on omistettu oma lukunsa,jossa otsikon sisältöä on tiiviisti avattu. Jokainen luku päättyy käytännön tavoitteen asetteluun otsi-kolla ”mitä pitää tehdä”? Selontekoa on lisäksi selkiytetty lisäämällä heti sen alkuun ammattisanas-to.

Ruokapolitiikalla on keskeinen merkitys Varsinais-Suomen maakunnalle. Alkutuotannon osuuselinkeinorakenteesta on ollut perinteisesti suuri eräissä seutukunnissamme ja jalostus sekä tutki-mus ovat nostaneet viime aikoina entisestään merkitystään maakunnassamme laaja-alaisen koulu-tusosaamisemme ansiosta. Varsinais-Suomella on potentiaalia toimia keskeisessä roolissa kaikillaruokapoliittisen selonteon osa-alueilla. Selontekoon on sisällytetty tavoite toimia myös EU-tasolla

ALUEK: 51/2016§ 13, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 60

aktiivisesti, jotta mahdollistetaan ruoan alkutuotanto myös haasteellisimmilla alueilla, joihin Suomiml. Varsinais-Suomi kuuluu. Kannattava alkutuotanto on koko ruokajärjestelmän etu, kuten selon-teossa mainitaan. Selonteossa on riittävällä painotuksella huomioitu aikamme trendit: globalisaatio,digitalisaatio, ilmastonmuutos ja jo pitkään jatkunut proteiinipula. Samoin erilaisiin uhkakuviin onselonteossa esitetty käytännön toimenpiteitä. Vallitseva lähiruoka-ajattelu ja ruokakulttuurin yleinenprofiilin nosto on otettu selonteossa hyvin mukaan tulevaisuutta ohjaavina trendeinä. Yhteistyötäläpi koko ruokapoliittisen kentän on tuotu kattavasti esiin. Kalatalous ja sen merkityksen kasvu se-kä tulevaisuuden uudet mahdollisuudet ja eri innovaatiot olisivat kuitenkin ansainneet hieman pa-remman huomion selonteossa. Kalastus ja kalatalouden sivuvirrat ovat olleet perinteisesti merkit-tävässä asemassa koko maassamme, erityisesti Varsinais-Suomessa.

Varsinais-Suomen liitto pitää Valtioneuvoston selontekoa ruokapolitiikan linjauksista vuoteen 2030hyvin muokattuna asiakirjana elämällemme keskeisestä teemasta. Selonteko sisältää maakunnal-lemme keskeisiä teemoja, joista monessa olemme jo aiemmin olleet aktiivisina toimijoina läpi histo-riamme. Maakuntamme on valmis toimimaan jatkossakin aktiivisena ruokapoliittisena toimijana se-lonteon hengen mukaisesti.

Päätös

Lisätietoja Saaristo- ja maaseutuasiamies Sami Heinonen, p. 0400 413 704, [email protected]

ALUEK: 51/2016§ 13, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 61

Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikan linjauksista vuoteen 2030

Ruoka2030: Suomi-ruokaa meille ja maailmalle

Sivu 62§ 13, MH 24.10.2016 10:00 / Liite: Ruokapoliittinen selonteko

1

Sisällys Sanasto .............................................................................................................................................................. 3

1 Johdanto ......................................................................................................................................................... 5

1.1 Toimintaympäristön muutokset selonteon taustalla .............................................................................. 5

1.2 Visio ......................................................................................................................................................... 6

1.3. Selonteon valmisteluprosessi ................................................................................................................. 6

2 Alkutuotanto ................................................................................................................................................... 7

2.1 Aluetalous hyötyy paikallisista maatalousyrityksistä .............................................................................. 7

2.2 Maatalouspolitiikka mahdollistaa alkutuotannon ................................................................................... 7

2.3 Kalatalous kasvaa ..................................................................................................................................... 9

2.4 Digitalisaatio luo mahdollisuuksia tulevaisuuden alkutuotannolle ....................................................... 10

2.5 Mitä pitää tehdä? .................................................................................................................................. 12

3 Elintarviketeollisuus, vähittäiskauppa ja jakelukanavat ............................................................................... 13

3.1. Yhteistyön merkitys elintarviketeollisuudessa ..................................................................................... 13

3.2 Ruokaa hankitaan monista kanavista .................................................................................................... 14

3.4 Mitä pitää tehdä? .................................................................................................................................. 15

4 Tutkimus, neuvonta ja osaamisen kehittäminen ......................................................................................... 16

4.1 Ruokajärjestelmässä työskenteleviltä vaaditaan entistä monipuolisempaa osaamista ....................... 16

4.2 Koulutus ja neuvonta osaamisen kehittäjinä ........................................................................................ 16

4.3 Tutkimus- ja tuotekehitysyhteistyö avaa uusia mahdollisuuksia. ......................................................... 17

4.4. Mihin tutkimusta tulisi suunnata? ........................................................................................................ 18

4.5 Mitä pitää tehdä? .................................................................................................................................. 19

5 Ruokakulttuuri ja ruuan arvostus ................................................................................................................. 20

5.1 Arvostus ja terveys lähtevät ruokakasvatuksesta ................................................................................. 20

5.2 Mitä pitää tehdä? .................................................................................................................................. 21

6 Ruoka ja kansanterveys ................................................................................................................................ 22

6.1 Mitä pitää tehdä? .................................................................................................................................. 23

7 Elintarviketurvallisuus .................................................................................................................................. 24

7.1 Uskottavaa viestintää turvallisuudesta haasteiden keskellä ................................................................. 24

7.2 Mitä pitää tehdä? .................................................................................................................................. 25

8 Ruokaturva ja huoltovarmuus ...................................................................................................................... 26

8.1. Riskien hallinta huoltovarmuuden haasteena ...................................................................................... 26

8.2 Resurssiviisaus ruokaturvan perustana ................................................................................................. 28

8.3 Mitä pitää tehdä? .................................................................................................................................. 29

9 Kilpailukyky ................................................................................................................................................... 30

9.1 Kansainvälinen kilpailukyky ja vienti ..................................................................................................... 30


2

9.2 Vastuullinen eläintuotanto kilpailuvalttina ........................................................................................... 31

9.3 Hankintalain oikea soveltaminen .......................................................................................................... 32

9.4 Työllisyys ja työhyvinvointi .................................................................................................................... 32

9.5 Mitä pitää tehdä? .................................................................................................................................. 34


3

Sanasto Sanaston sanat on kursivoitu, kun ne esiintyvät ensimmäisen kerran leipätekstissä.

Alkutuotanto: Elintarvikkeiden alkutuotantoon lukeutuvat esimerkiksi karjan kasvatus, maanviljely, marjojen ja sienten keräily, kalastus ja metsästys.

Arvoketju: Arvoketjussa raaka-aineesta jalostetaan tuote ja se kuljetetaan loppukäyttäjälle. Arvoketjun muodostavat toimitusketjun organisaatiot tai yritykset, joista jokainen tuo jotain lisäarvoa tuotteeseen.

Big data: Big data on yhteisnimitys suurille ja järjestämättömille tietomassoille. Tietotekniikka on tehnyt mahdolliseksi suurten tietomassojen keräämisen, säilyttämisen ja analysoinnin, mikä oli aikaisemmin todella kallista tai jopa mahdotonta. Dataa syntyy eri lähteistä, ja se kasaantuu ja voi muuttua nopeasti. Data saattaa myös olla kerätty ilman tarkkaa suunnitelmaa siitä, mihin sitä aiotaan käyttää.

Biotalous: Biotalous on tuotantoa, joka hyödyntää luonnosta saatavia uudistuvia materiaaleja. Tavoitteena on edistää siirtymistä uusiutumattomista luonnonvaroista uusiutuviin. Biotalouteen lukeutuvat muun muassa metsäteollisuus, maatalous, lääketeollisuus ja elintarviketeollisuus.

Bioturva: Bioturvallisuudessa pyritään estämään biologisia uhkia, jotka uhkaavat sekä ekologisuutta että ihmisten terveyttä. Uhkiin lukeutuvat esimerkiksi vaarallisten kemikaalien ja eliöiden tahaton leviäminen luontoon ja suunniteltu bioterrorismi.

Elintarviketeollisuus: Elintarvikkeita ja niiden raaka-aineita tuottava teollisuudenala. Elintarviketeollisuus kehittää ja valmistaa ruokaa kuluttajille, jalostaa kotimaisia maataloustuotteita ja tuontiraaka-aineita ja harjoittaa elintarvikkeiden vientiä ja tuontia. Lisäksi elintarviketeollisuus vaalii ruokakulttuuria ja huolehtii ruuan laadusta.

Fossiilitalous: Fossiilitalous on biotalouden vastakohta ja perustuu fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseen. Fossiilitalouden huolenaiheita ovat fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyn, riittävyys ja käytön seuraukset ilmastolle. Fossiilisten polttoaineiden hyötyihin kuuluu, että ne on helppo kuljettaa ja varastoida, eikä niiden käyttö useinkaan vaadi monimutkaista osaamista. Niillä on tärkeä asema yhteiskuntien toiminnassa, mistä hyvä esimerkki on öljyn käyttö liikenteessä.

Globalisaatio: Globalisaatio eli maailmanlaajuistuminen tarkoittaa yhteiskunnallista muutosta, jossa eri puolilla maapalloa asuvien ihmisten yhteydet toisiinsa kasvavat ja maailma on entistä verkottuneempi. Globalisoituminen koskee esimerkiksi kulttuuria, informaatiota, politiikkaa, ympäristöä ja hallintoa. Taloudessa globalisaatio tarkoittaa kansainvälisen talouden yhdentymistä esimerkiksi monikansallisten yritysten myötä. Globalisaation myötä maiden välisten rajojen merkitys vähenee ja yhä useammat asiat vaativat globaalia keskustelua.

GMO, muuntogeeniset elintarvikkeet: GMO tarkoittaa geenimuunneltua organismia. Geenimuuntelussa ihminen rakentaa keinotekoisen siirtogeenin, jolla muutetaan eliön, kuten eläimen, kasvin tai bakteerin, perimää. Kun muunneltua eliötä käytetään elintarvikkeen raaka-aineena, puhutaan geenimuunnellusta tai muuntogeenisestä elintarvikkeesta. Geenimuuntelua ei lueta perinteisen elintarvikejalostuksen joukkoon. Muuntogeenisten elintarvikkeiden tuotantoa säädellään ja niiden kauppaa valvotaan. Elintarvikkeen pakkausmerkinnässä on lain mukaan oltava ilmoitus muuntogeenisen raaka-aineen käytöstä.

Huoltovarmuus: Huoltovarmuudella tarkoitetaan yhteiskunnallisten perustoimintojen ylläpitoa. Nämä perustoiminnot ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien, yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden takaamisessa. Perustoiminnot nojaavat toimiviin markkinoihin ja kilpailukykyiseen talouteen. Yhteiskunnan häiriö- ja poikkeusoloissa markkinat eivät välttämättä riitä ylläpitämään yhteiskunnan taloudellisia ja teknisiä perustoimintoja. Erilaisilla huoltovarmuustoimenpiteillä pyritään ylläpitämään yhteiskuntaa mahdollisimman lähellä normaalitilaa myös poikkeusolosuhteissa.

IPM, integroitu kasvinsuojelu: Integroidulla kasvinsuojelulla edistetään kestävää kasvinsuojelua yhdistelemällä monipuolisesti erilaisia torjuntamenetelmiä. Torjuntatoimenpiteet eivät perustu rutiineihin, vaan ne tehdään aina havaitun tarpeen mukaan kasvintuhoojia tarkkailemalla.


4

Kustannusvaikuttavuus: Kustannusvaikuttavuudella arvioidaan sitä, miten tiettyyn asiaan varatut varat saadaan käytettyä tuottavimmalla tavalla eli siten, että niillä on mahdollisimman paljon vaikutusta. Kustannusvaikuttavuutta mitataan panoksilla, tuotoksilla ja niiden vaikuttavuudella. Panokset ovat investointeja ja kustannuksia. Tuotokset ovat panoksien avulla tuotettuja palveluita ja hyödykkeitä. Vaikuttavuus on näistä toimenpiteistä syntyvä muutos, esimerkiksi hyvinvoinnin kasvu.

Lisäarvo: Lisäarvoa on tuotteissa tai palveluissa, jotka ovat kustannuksiaan arvokkaampia. Suuren lisäarvon tuotteet tekevät tuottajalleen paljon voittoa. Lisäarvoa voidaan kasvattaa esimerkiksi parantamalla tuotantoketjun tehokkuutta.

Lokalisaatio: Lokalisaatio on globalisaation vastakohta. Lokalisaatiolla pyritään omavaraisuuteen esimerkiksi ruuan ja energian suhteen. Tulevaisuutta ei rakenneta viennin vaan oman tuotannon varaan. Riippuvuutta kansainvälisestä kaupasta pyritään vähentämään.

Luonnonhaittakorvaus: Luonnonhaittakorvaus on viljelijöille maksettava tuki, jolla pyritään tasoittamaan viljelystä aiheutuvia kustannuseroja Euroopan muihin tuotantoalueisiin verrattuna. Suomi on Euroopan pohjoisin maatalousmaa ja sen pohjoiset ilmasto-olosuhteet luovat rajoituksia maataloudelle. Maanviljelykustannukset nousevat korkeiksi esimerkiksi lyhyemmän kasvukauden takia. Luonnonhaittakorvauksella halutaan taata maataloustuotannon jatkuminen Suomessa ja estää peltojen metsittyminen.

Normien purku: Normien purkamisella viitataan turhan sääntelyn ja byrokratian poistamiseen. Tavoitteena on luoda ketterämpiä prosesseja esimerkiksi maatalouteen ja lisätä näin tuottavuutta ja kilpailukykyä.

Ruokajärjestelmä: Ruokajärjestelmä on ruoan tuotannon ja kulutuksen järjestelmäkokonaisuus, johon ns. ruokaketjun toimijoiden lisäksi kuuluvat kaikki ne yksityiset ja julkiset tahot ja instituutiot, jotka tavalla tai toisella osallistuvat järjestelmän toimintaan. Ruokajärjestelmä on käsitteellinen työkalu, joka auttaa kuvaamaan kokonaisuuden rakenteen, sen osat ja toiminnan erilaisine toisiinsa kytkeytyvine vuorovaikutuksineen.

Ruokaturva: Ruokaturvalla tarkoitetaan sitä, että jokainen ihminen saa kaikkina aikoina riittävästi ravinteikasta ja turvallista ruokaa. Ruokaturvaan sisältyvät ruuan saatavuus, ihmisten kyky hankkia ruokaa, ruuan käytettävyys ja turvallisuus sekä ruuan tarjonnan vakaus.

Sapere-menetelmä: Sapere-ruoankasvatusmenetelmässä lapsi tutustuu ruokaan eri aistiensa välityksellä. Menetelmä rohkaisee tutustumaan erilaisiin ruokiin ja sen tavoitteena on luoda myönteinen ja luonnollinen suhde ruokaan ja syömiseen. Menetelmä tukee monipuolisen ruokakulttuurin syntymistä.

Valkuaisomavaraisuus: Valkuaisomavaraisuudella tai proteiiniomavaraisuudella mitataan sitä, kuinka suuri osa Suomen tarvittavasta valkuaisesta on kotimaista alkuperää. Omavaraisuus lasketaan suhteuttamalla kaikki Suomessa kulutettu valkuaismäärä Suomessa tuotettuun määrään. Korkea valkuaisomavaraisuus yhdistetään hyvään huoltovarmuuteen eli kykyyn turvata yhteiskunnan kannalta välttämättömät perustoiminnot poikkeusoloissa.

Vastuullisuus ruokaketjussa: Ruokaketjun vastuullisuus koostuu seitsemästä ulottuvuudesta, jotka ovat paikallisuus, ympäristö, eläinten hyvinvointi, työhyvinvointi, ravitsemus, taloudellinen vastuu ja tuoteturvallisuus.

Zoonoosi: Zoonoosit ovat tartuntatauteja, jotka siirtyvät eläimistä ihmisiin ja päinvastoin. Zoonoosit voivat tarttua suoraan tai välillisesti esimerkiksi elintarvikkeiden, veden tai hyönteisten välityksellä. Zoonoosien aiheuttajin kuuluu muun muassa erilaisia bakteereita, viruksia, alkueläimiä ja loisia.

Z-sukupolvi: Z-sukupolvella tarkoitetaan 1990-luvun puolivälin jälkeen syntyneitä, jotka käyttävät nykyteknologiaa rutiininomaisesti ja luontevasti.


5

1 Johdanto Selonteko on osa kansallista ruokapolitiikkaa, ja se linjaa politiikan tavoitteet ja keskeiset toiminnan painopisteet pitkälle tulevaisuuteen. Jotta ruokapolitiikka saavuttaa tavoitteensa, pitää hallituksen, eduskunnan ja koko ruokajärjestelmän olla sitoutunut yhteisiin tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen.

Tavoitteina on

parantaa kotimaisiin resursseihin perustuvaa maataloustuotannon tuottavuutta,

varmistaa maataloustuotannon jatkuvuus pitkäjänteisellä ja kestävyyteen rohkaisevalla politiikalla,

varmistaa kotimaisten raaka-aineiden saatavuus elintarviketeollisuuden tarpeisiin ja

kannustaa monipuolisen jakeluverkoston luomiseen.

Suomi tarvitsee itsenäisen ja menestyvän ruokajärjestelmän voidakseen turvata kansalaisille ruokaturvan kaikissa olosuhteissa. Tämä on yhteiskuntarauhan ja turvallisuuspolitiikan ydinkysymyksiä ja yksi vastuullisen hallinnon ensisijaisista tehtävistä. Mitä paremmin hallitsemme omaa ruokajärjestelmäämme, sitä paremmin selviämme tulevaisuuden suurista haasteista.

Ruokapolitiikka luo edellytyksiä kotimaisen alkutuotannon kilpailukyvylle ja monipuolisuudelle, huoltovarmuuden varmistamiselle sekä kotimaassa toimivalle elintarviketeollisuudelle. Lisäksi se auttaa edistämään yhteiskunnan hyvinvointia, vahvistaa alueellista ja paikallista elinvoimaa ja kannustaa elintarvikealan yrityksiä uudistumaan ja kehittämään toimintaansa.

Kestävä ruokajärjestelmä on tiiviisti sidoksissa maatalous-, maaseutu-, ympäristö-, ilmasto-, energia-, terveys-, sosiaali-, kuluttaja- ja talouspolitiikkoihin sekä maankäytön suunnitteluun. Ruokapolitiikka yhdistää laaja-alaisesti ruuan tuotannon, jalostuksen, jakelun ja kulutuksen. Sen tavoitteita ovat vastuullinen ja kestävä ruuantuotanto ja -kulutus sekä taloudellista ja yhteiskunnallista hyvinvointia tuottava ruokajärjestelmä.

Ruokajärjestelmän keskeiset haasteet liittyvät alkutuotannon kannattavuuden turvaamiseen ja monipuolistamiseen, elintarviketeollisuuden kilpailukyvyn parantamiseen sekä viennin kehittämiseen ja korkean elintarviketurvallisuuden tason ylläpitämiseen. Ruuan kulutukseen liittyviä haasteita ovat muiden muassa elintapasairaudet ja terveellisen ruokavalion edistäminen niiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.

Lisäksi pitää pohtia eri toimenpiteiden ja ohjauskeinojen vaikutusta ruokajärjestelmän eri osiin ja kokonaisuuteen sekä kuluttajakäyttäytymiseen. Kokonaisuuteen kuuluvat myös koko elintarvikesektorin yhteistyö sekä eri hallinnonalojen ymmärrys ruokajärjestelmän merkityksestä kansantaloudelle, aluetaloudelle, kansanterveydelle, työllisyydelle ja huoltovarmuudelle. Samoin on tärkeää ymmärtää, millaisia seurannaisvaikutuksia eri politiikoilla on.

Ruokapolitiikan toteuttaminen vaatii myös riittävän infrastruktuurin turvaamista: tarvitaan hyvät tie- ja tietoliikenneyhteydet, toimiva sähköverkko ja muita välttämättömiä palveluja yrityksille ja asukkaille. Maankäytön suunnittelulla puolestaan tulee turvata maataloustuotannon kilpailukykyinen rakenne.

Jotta edellä mainittuihin haasteisiin voidaan vastata, tarvitaan sekä uudenlaisia ratkaisuja että yhteistyön kehittämistä.

1.1 Toimintaympäristön muutokset selonteon taustalla

Selonteko annetaan toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten takia. Maailmanlaajuisesti tärkeiksi haasteiksi ovat nousseet ruuan-, veden- ja energiantuotannon riittävyyden varmistaminen luonnonvaroja säästäen sekä ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen. Lisäksi ruuan kulutuskysynnän kasvu aiheuttaa suuria haasteita mutta toisaalta myös mahdollisuuksia ruokajärjestelmän toimijoille. Tulevina


6

vuosina väestön taloudellinen eriarvoistuminen sekä ikääntyminen ja kaupungistuminen jatkuvat sekä Suomessa että muualla maailmassa. Geopoliittisen ympäristön muutokset esimerkiksi Venäjällä ovat vaikuttaneet vahvasti maailmanmarkkinahintoihin, mikä on heikentänyt jo ennestään heikoilla hintakilpailussa olleen suomalaisen elintarvikeketjun kilpailukykyä. Suomi on myös viimeksi kuluneen 20 vuoden aikana altistunut elintarvikeketjun globalisaatiolle, mutta ilmiöön on kunnolla herätty vasta nyt kansainvälisten toimijoiden ja tuotteiden tullessa Suomen markkinoille. Mahdollisuuksia tulevaisuuteen puolestaan luo lisääntyvä digitalisoituminen.

1.2 Visio

Vuonna 2030 suomalaiset kuluttajat syövät kestävästi ja eettisesti tuotettua kotimaista, maukasta, terveellistä ja turvallista ruokaa.

Kuluttajilla on kyky ja mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja.

Kysyntään vastaa läpinäkyvä, osaava, joustava sekä kansainvälisesti kilpailukykyinen ja kannattava ruokajärjestelmä.

Alan kasvua ja kehitystä tukee hyvin koordinoitu korkean tason tutkimus- ja kehitys- ja innovaatiotyö.

Suomen pitää kehittää ja tukea maatilojen ja ruoka-alan yritysten liiketoiminnan kehittämistä siten, että suomalainen ruoka houkuttelee kuluttajia sekä kotimaassa että ulkomailla. Kuluttajien vastuuta valikoiman kehittymisestä ja omien valintojen merkitystä koko ruokajärjestelmän toiminnalle täytyy painottaa. Pitää tuoda uusia tuotteita markkinoille, kehittää ruokaan liittyviä palveluja, tunnistaa ja hyödyntää ruokakulttuuria muokkaavat uudet vaikutteet ja varmistaa, että tuotteita on saatavilla monipuolisesti eri kanavien kautta.

Selonteon kunkin kokonaisuuden jälkeen on tarkemmin listattu toimenpiteet, joita vision saavuttaminen edellyttää.

1.3. Selonteon valmisteluprosessi

Uusi Ruokapoliittinen selonteko korvaa seuraavat asiakirjat:

Huomisen ruoka – esitys kansalliseksi ruokastrategiaksi (2010)

Ruokapoliittinen selonteko (2010)

Ruokaketjun toimenpideohjelma (2011)

Elintarviketurvallisuusselonteko (2013)

Selonteko on valmisteltu yhdessä sidosryhmien kanssa. Osallistujien joukko on ollut laaja. Selonteon valmistelu käynnistettiin tammikuussa 2016 isossa kickoff-tilaisuudessa, joka kokosi yli 200 henkilöä keskustelemaan ja kuuntelemaan tulevaisuuden ruokapolitiikasta. Maa- ja metsätalousministeriö järjesti viestintätoimisto Cocommsin fasilitoimana viisi työpajaa, joihin osallistui yhteensä yli 100 eri asiantuntijaa. Työpajoissa käsiteltiin ruokajärjestelmän kannattavuuskysymyksiä ja kilpailukykyä, ruokaturvaa ja huoltovarmuutta, alkutuotannon asemaa sekä innovaatioita ja kokeilukulttuuria. Maa- ja metsätalousministeriö avasi Internetiin palautelaatikon, johon sai lähettää ajatuksia ja ehdotuksia. Maa- ja metsätalousministeriö kokosi yhteen ja analysoi eri maiden ruokapoliittisia linjauksia ja politiikanavauksia. Maa- ja metsätalousministeriö vastasi selonteon pohjatekstin työstämisestä mutta pyysi asiantuntijatekstejä myös valtionhallinnon ulkopuolelta.

Selonteko oli lausunnolla x.x.2016-y.y.2016. Selonteosta saatiin yhteensä XX lausuntoa, jotka soveltuvin osin on otettu selonteon viimeistelyssä huomioon.


7

2 Alkutuotanto Kotimaisen ruokajärjestelmän kilpailukyvyn perusta on kestävä, laadukas, eettinen ja kilpailukykyinen alkutuotanto. Kannattavan alkutuotannon rakentajia ovat osaavat ja innovatiiviset maatalousyrittäjät, jotka soveltavat työssään uusinta tutkimustietoa ja teknologiaa. Tulevaisuuden maatalousyrittäjä käyttää laadukkaita ja turvallisia tuotantopanoksia kestävän kehityksen mukaisesti, on resurssitehokas, huolehtii eläintensä hyvinvoinnista, kierrättää ravinteita, hyödyntää uusiutuvan energian tuotantomahdollisuuksia ja etsii avoimesti uusia yhteistyö- ja liiketoimintamahdollisuuksia. Näistä tekijöistä rakentuu kilpailukykyinen ja kannattava suomalainen maataloustuotanto.

Suomen puhdas maaperä, ilma ja vesi luovat hyvän pohjan rikkaiden luonnonvarojemme käytölle. Suomen luonnosta on saatavissa ravintoa: riistaa, kalaa ja luonnontuotteita eli marjoja, sieniä ja yrttejä. Luonnontuotteet ovat ravitsemuksellisesti arvokkaita, ja niiden sato valmistuu ilman ihmisen ekosysteemiin tuomia energiapanoksia. Metsässä liikkuminen parantaa myös tutkitusti ihmisten hyvinvointia.

2.1 Aluetalous hyötyy paikallisista maatalousyrityksistä

Maatalouden ja elintarviketeollisuuden vaikutus kansantalouteemme on edelleen suuri, ja joillakin alueilla niiden työllistävyys ja arvonlisäys ovat merkittäviä. Ruuan tuotannon, jalostuksen ja jakelukanavien kehittäminen ruokapolitiikan keinoin on tärkeää, jotta suomalaisen ruuan suhteellinen osuus kokonaismarkkinoista voidaan pitää mahdollisimman hyvällä tasolla ja jotta ruokajärjestelmän tuottama taloudellinen hyöty jäisi Suomeen. Pitkälle jalostettujen tuotteiden lisäksi Suomessa on tuotettava kotimarkkinoille myös vähemmän jalostettuja perustuotteita. Ruuan jakelukanavien monipuolistuminen voi lisätä paikallisia ja alueellisia työllisyys- ja toimeentulomahdollisuuksia, mikä puolestaan edistää talouden kehittymistä.

Ruokaa tuotetaan jatkossa aiempaa enemmän lähellä kuluttajaa, kaupunkien läheisyydessä ja kaupungeissa. Tämä muuttaa perinteistä käsitystä ruuantuotannosta. Myös suuret yritykset saattavat lähteä lähiruokaliiketoimintaan, mikä haastaa alaa hallitsevia pk-yrityksiä.

Maatilojen ja elintarvikkeita jalostavien yritysten olemassaolo luo edellytyksiä myös elintarviketuotantoa palvelevien teollisuudenalojen, kuten kone-, laite- ja elektroniikkateollisuuden, kehittymiselle ja niiden potentiaalin hyödyntämiselle esimerkiksi viennissä. Lisäksi ruokajärjestelmään kytkeytyy maatilojen ja elintarvikealan yritysten sivuvirtoja hyödyntävää liiketoimintaa.

Maataloustuotteiden ja ruuan kysyntää lisää tulevaisuudessa ruokatottumusten muuttuminen. Erikoistuotteille on kysyntää, mikä näkyy Suomessa lähi- ja luomuruokaan sekä esimerkiksi luonnontuotteisiin kohdistuvana kiinnostuksena. Tarve kohderyhmäkohtaisesti räätälöidyille ja käyttötarkoitukseltaan yksilöidyille tuotteille lisääntyy, mikä johtaa uusiin innovaatioihin ja uudenlaisiin tuotteisiin. Tuotteiden elinkaari kuitenkin lyhenee alati muuttuvassa kilpailutilanteessa ja kulutustrendien mukaan. Tämä luo uusia markkinointimahdollisuuksia maatiloille ja pk-yrityksille, jotka ovat ryhtyneet myymään tuotteitaan suoraan kuluttajille esimerkiksi REKO-ruokarenkaiden kautta. Lähi- ja luomuruuan pääasiallinen ja suurin jakelukanava on kuitenkin vähittäiskauppa.

2.2 Maatalouspolitiikka mahdollistaa alkutuotannon

Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan keinoin pidetään yllä monipuolista maataloustuotantoa, viljelijöiden kohtuullista tulotasoa ja kohtuuhintaisten elintarvikkeiden saatavuutta kuluttajille sekä varmistetaan elintarvikkeiden saatavuus. EU:n maatalouspolitiikan ytimen muodostavat edelleen eri tukimuodot ja markkinoiden hallintavälineet. Yhteisen politiikan tavoitteiden saavuttamiseksi maataloutta tuetaan kaikissa EU-maissa sekä EU:n yhteisin että kansallisin budjettivaroin. Ilman nykyisen kaltaista


8

tukijärjestelmää maataloustuotanto olisi koko EU:ssa olennaisesti nykyistä vähäisempää ja alueellisesti hyvin keskittynyttä. Maataloustuotannon tuki on myös kuluttajatukea.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on kehys myös Suomen maatalouden tukijärjestelmälle, ja esimerkiksi EU:n kokonaan rahoittamia suoria tukia maksetaan kaikissa EU-jäsenmaissa. Suomessa maaseudun kehittämisohjelmaan kuuluvilla ja EU:n osittain rahoittamilla viljelijätuilla, kuten ympäristö- ja luonnonhaittakorvauksilla ja eläinten hyvinvointikorvauksilla, on kuitenkin keskimääräistä suurempi osuus tukikokonaisuudessa. Suomi maksaa lisäksi EU:n tukia täydentäviä kansallisia tukia. Suomessa pohjoiset luonnonolosuhteet poikkeavat muiden EU-maiden olosuhteista ja maatalouden tuotantokustannukset ovat korkeat, joten maataloustuotannon säilyttäminen edellyttää vahvaa perusmaatalouteen suuntautuvaa tukipolitiikkaa. Tukien ei kuitenkaan pitäisi olla vain passiivisia ylläpitotukia, vaan niiden pitäisi kohdistua aktiivituotantoon ja sen kehittämiseen. Tukivälineiden tarkentaminen ja painottaminen aktiivituotantoon edellyttää kuitenkin väistämättä hallinnollista työtä ja normiohjausta. Samalla on luotava edellytyksiä myös sille, että esimerkiksi nurmenviljelyllä voidaan edistää ympäristönsuojelua ja vähentää ravinnevalumia heikkotuottoisilta peltolohkoilta.

Kannattavan alkutuotannon turvaaminen on koko ruokajärjestelmän etu. EU-politiikka vaikuttaa vahvasti suomalaisen maatalouden kannattavuuteen ja tulevaisuuteen. Suomen on varmistettava, että maatalous on mahdollista myös EU:n sellaisilla alueilla, joilla ilmasto-olosuhteet eivät ole maanviljelyn kannalta suotuisimmat. Pohjoisen sijainnin, monia kilpailijamaita pienemmän tilakoon ja muiden, erityisesti luonnonolosuhteista johtuvien suomalaisen maatalouden erityispiirteiden vuoksi maataloustuotteiden tuotantokustannukset ovat Suomessa EU-keskitasoa selvästi korkeammat. Markkinoilta saatavat maataloustuotteiden myyntitulot kattavat vain osan tuotantokustannuksista. Esimerkiksi maitolitran keskimääräinen tuotantokustannus tilatasolla on noin kaksinkertainen siitä saatavaan tuottajahintaan verrattuna. Pohjoisissa viljelyoloissa peltokasvien satotasot jäävät mataliksi, ja erityisesti tutkimuksen, neuvonnan ja teknologian keinoin satotasoja on jatkossa parannettava merkittävästi. Pohjoinen sijainti kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että torjunta-aineita ei tarvitse käyttää yhtä paljon kuin muualla. Suomalaiset kasvikset ovat siksi suhteellisesti varsin puhtaita.

Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan meneillään oleva ohjelmakausi jatkuu vuoden 2020 loppuun asti. Tukijärjestelmän monimutkaisuus ja tarve sen yksinkertaistamiselle ovat nousseet vahvasti esiin sekä eurooppalaisessa että kotimaisessa keskustelussa. Sääntöjen ja valvontojen yksityiskohtaisuuden on koettu aiheuttavan viljelijöille ja hallinnolle turhaa hallinnollista taakkaa, jota on vähennettävä. Samalla on kuitenkin löydettävä ne yhteisen maatalouspolitiikan keinot ja tarvittavat poikkeukset, joilla Suomen tuotanto-olojen erityispiirteet voidaan ottaa huomioon ja tuotantoa turvata ja kehittää. Tässä yhteydessä on tärkeää löytää Suomen kannalta sellainen tasapainoinen kokonaisuus, joka on riittävän kohdennettu ja tehokas tuotannon ylläpitämisessä mutta samalla hallinnollisesti mahdollisimman selkeä.

Mahdollisimman pelkistetyt ja yksinkertaiset tukijärjestelmät eivät voi samalla olla tarkasti määriteltyjä ja yksilöllisesti kohdennettuja ohjausvälineitä. Suomi on koko EU-jäsenyytensä ajan hyödyntänyt laajasti mahdollisuudet kohdennettuun ja tuotantoon kytkettyyn tukeen tuotannon peruskannattavuuden turvaamiseksi esimerkiksi nautakarjataloudessa. Jatkossa on entistä tärkeämpää arvioida, kannattaako jokin tukiväline ottaa automaattisesti käyttöön vai aiheutuuko siitä liikaa hallinnollista taakkaa suhteessa sen vaikuttavuuteen.

Ilmastonmuutoksen torjuntaan ja muutokseen sopeutumiseen tähtäävä lainsäädäntö kehittyy sekä EU:ssa että kansainvälisellä tasolla ja muovaa entistä enemmän EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Yhteiskunnallinen keskustelu maatalouden ilmasto- ja ympäristövaikutuksista oletettavasti voimistuu tulevina vuosina. On todennäköistä, että tarve nykyistä tehokkaammille ja vaikuttavammille ilmasto- ja ympäristötoimenpiteille kasvaa.

EU neuvottelee parhaillaan usean eri osapuolen kanssa kahdenvälisistä vapaakauppasopimuksista. Sopimusten tuoma kaupan vapautuminen lisää kilpailua EU:n markkinoilla. Erityisesti Yhdysvaltojen ja EU:n välisillä vapaakauppaneuvotteluilla (TTIP) ja Etelä-Amerikan Mercosur-maiden kanssa käytävillä kauppaneuvotteluilla on merkittäviä vaikutuksia eurooppalaiselle maataloudelle. Vapaakauppasopimusten


9

lopputulosten kautta syntyvillä markkinavaikutuksilla on vaikutuksia myös tulevaan yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

Varsinaiset neuvottelut vuoden 2020 jälkeisestä maatalouspolitiikasta käynnistyvät vuosikymmenen loppupuolella. Tuleva politiikka ja sen rahoitus vaikuttavat Suomen ruokajärjestelmään vuonna 2030, vaikka markkinat ohjaavatkin yhä enenevässä määrin sitä, mitä maa- ja elintarviketalouden tuloille, kannattavuudelle ja tuotannolle tapahtuu.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan avulla voidaan lieventää tuotanto- ja markkinariskien vaikutuksia ja lisätä toimintaympäristön vakautta. Maatalouden harjoittamiseen liittyvien investointien maksuaika on pitkä, joten tasapainottavat toimenpiteet ovat tarpeellisia. On todennäköistä, että riskienhallinta heijastuu entistä vahvemmin tulevaan yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

Maatalouden rakennekehitys on ollut nopeaa koko EU-ajan, ja rakennekehityksen ennakoidaan jatkuvan samansuuntaisena. Tuotantoeläintilojen koon ennustetaan edelleen kasvavan. Suomalaisen maatalouden ja ruokasektorin kilpailukyvyn parantaminen edellyttää sekä nykyisen kaltaista rakennekehitystä uutta teknologiaa hyödyntäen että tilojen erikoistumista ja monipuolista kehittämistä. Hallittu rakennemuutos vaatii pitkäjänteistä tukipolitiikkaa ja investointien tukemista.

2.3 Kalatalous kasvaa

Kala on tärkeä osa suomalaista ruokapolitiikkaa. Kalatuotteiden arvostus on vahvassa nousussa, ja kalan kysyntä lisääntyy muiden elintarvikkeiden kysyntää nopeammin. Kalatalousala on lähes kaksinkertaistanut tuottonsa viimeisen vuosikymmenen aikana. Suomessa kalatalouden työllistävyys oli noin 2 900 henkilötyövuotta ja yritysten yhteenlasketut tuotot 983 miljoonaa euroa vuonna 2014. Erityisesti kalanjalostuksen ja -kaupan tuotot ovat viime vuosina kasvaneet huomattavasti. Ennusteiden mukaan kalan kysyntä terveellisenä ja trendikkäänä ruokana tulee jatkumaan. Tämä luo edellytykset kalatalouden arvoketjun kehittymiselle ja kasvulle.

Suomen runsaat vesi- ja kalaluonnonvarat luovat hyvät mahdollisuudet kestävään kasvuun. Suomi oli vuonna 2015 Itämeren suurin kalastusvaltio noin 150 miljoonan kilogramman vuosittaisella saaliillaan. Sisävesistä pyydetään noin viisi miljoonaa kilogrammaa kalaa. Lisäksi vapaa-ajankalastajat pyytävät lähes 30 miljoonaa kilogrammaa kalaa vuosittain. Kalastuksessa suurimmat mahdollisuudet liittyvät saaliiden käytön kehittämiseen ja arvon lisäämiseen esimerkiksi ympäristösertifikaattien tai brändien avulla sekä kehittämällä uusia korkean lisäarvon tuotteita erityisesti niin sanotuista ulappalajeista (silakka, kilohaili ja muikku). Rannikolla ja sisävesillä pyydetyn kalan tarjonta saattaa supistua tulevaisuudessa kalastajien määrän vähentyessä.

Kestävällä vesiviljelytuotannolla ja siihen liittyvällä osaamisella ja teknologialla on merkittävä kasvupotentiaali sekä koti- että ulkomaanmarkkinoilla. Kestävä vesiviljely voi myös Suomessa muodostua merkittäväksi toimialaksi, joka luo edellytyksiä uudelle yritystoiminnalle, työpaikkojen lisääntymiselle sekä kalaomavaraisuuden nostamiselle ja sen myötä kauppataseen tasapainottamiselle.

Suomen kalamarkkinat perustuvat suurelta osin ulkomaiseen viljeltyyn kalaan, erityisesti lohikaloihin. Vuonna 2015 suomalaisten syömästä kalasta jo yli 80 prosenttia oli alkuperältään tuotua. Tuonnin arvo vuodessa on yli 400 miljoonaa euroa. Suomalaisten kalatuotteiden vienti on vähäistä, ja maamme kauppatase kalatuotteiden osalta onkin yli 350 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Ulkomaisen kalan tasainen saatavuus on mahdollistanut kalanjalostusteollisuuden ja kalakaupan nopean kasvun sekä kilpailukykyisten kalatuotteiden jalostamisen Suomessa. Tämä on tukenut myös kotimaiseen kalaan perustuvien arvoketjujen toimintaa ja kotimaisten tuotteiden markkinoille pääsyä. Suomen maantieteellinen sijainti lähellä Norjaa luo myös tulevaisuudessa strategisen kilpailuedun suomalaisen kalanjalostusteollisuuden viennin kehittymiselle.

Kotimaisen kasvatetun kalan tuotantoa lisäämällä sekä kotimaisten pyydetyn kalan jalostusastetta lisäämällä voitaisiin nopeasti vähentää riippuvuutta ulkomaan tuonnista. Myös ulkomaiseen raaka-


10

aineeseen perustuvien korkean jalostusasteen tuotteiden viennin lisääminen tasapainottaisi Suomen kalatuotteiden kauppatasetta.

2.4 Digitalisaatio luo mahdollisuuksia tulevaisuuden alkutuotannolle

Alkutuotannon tulevaisuutta muovaavat johdannossa mainitut muutokset kuten kaupungistuminen, digitalisaatio ja ilmastonmuutos. Ruokajärjestelmä on globaali, ja monet sen toimijat ovat isoja kansainvälisiä yhtiöitä. Alkutuotannolla on myös tärkeä rooli siirryttäessä fossiilitaloudesta kohti biotaloutta. Alkutuotanto tuottaa ruuan ja rehun lisäksi myös muita tuotteita ja palveluita. Alkutuotanto ammattimaistuu edelleen, mikä lisää tuotantoketjun eri toimijoiden keskinäistä integraatiota ja sopimustuotantoon perustuvia rakenteita. Ylikansallistuminen lisääntyy tuotantoketjussa.

Alkutuotannon pitäisi pystyä vastaamaan useaan eri haasteeseen. Ilmastonmuutos lisää sään aiheuttamia tuotantoriskejä ja sitä kautta satoriskejä. Myös tuotantoa uhkaavien eläintautien ja kasvintuhoojien sekä elintarviketurvallisuuden riskit lisääntyvät ja saattavat johtaa lisääntyneeseen kasvinsuojeluaineiden ja eläinlääkkeiden käyttöön alkutuotannossa. Riskien hallinta vaatii viljelijöiltä lisääntynyttä liiketoiminta-ajattelua ja riskitietoisuutta, uusia viljelytekniikoita ja osaamisen parantamista. Maataloustuotteiden markkinat ovat maailmanlaajuiset, ja nykyisten hyvien tuotantoalueiden olosuhteiden huononeminen tulevaisuudessa vaikuttaa myös Suomen maatalousmarkkinoihin. Ilmastonmuutos lisää siis myös välillisesti maatalouden riskejä Suomessa. Yrittäjä voi varautua tuotantoriskeihin esimerkiksi monipuolistamalla tuotantoaan tai toisaalta ulkoistamalla joitain työ- tai tuotantovaiheita. Tuotannon monipuolisuus, mahdollisimman suuri tilojen energia-, ravinne- ja rehuomavaraisuus sekä tilojen välinen yhteistyö ovat vaihtoehtoja, jotka auttavat myös markkinariskeihin varautumisessa. Alkutuotannon velvollisuus vastata omasta laadunhallinnastaan korostuu.

Maailman väkimäärä kasvaa, joten ruokaa on tuotettava huomattavasti nykyistä enemmän. Toisaalta sekä Euroopan unioni että kansainväliset sopimukset asettavat ruuan tuotannon kestävyydelle yhä kiristyvämpiä tavoitteita. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi koko ruokajärjestelmän kasvihuonekaasupäästöjä tulisi vähentää huomattavasti.

Muuntogeeniset elintarvikkeet tulevat myös Suomen markkinoille jollain aikavälillä. Muuntogeenistä rehua käytetään sekä Suomessa että muualla Euroopassa jo laajalti. Tällaisella rehulla ruokittu eläin ei kuitenkaan tuota muuntogeenisiä elintarvikkeita. On oletettavaa, että muuntogeenisiä elintarvikkeita tulee markkinoille vasta, kun tarjolla on sovelluksia, jotka tarjoavat kuluttajalle selkeitä hyötyjä, kuten esimerkiksi nykyistä parempaa ravitsemuksellista laatua, kauppakestävyyttä ja tuoteturvallisuutta.

Toisaalta luomuruuan tuotanto ja käyttö lisääntyvät nopeasti. Osalle tuottajista luomu voi olla kannattava vaihtoehto, ja kuluttajalle tärkeää on tieto ruuan tuotantotavasta. Tuotantopanosten rajallinen määrä, ravinteiden kierrätystarve ja ympäristön suojelu ohjaavat osaa maataloustuotannosta kohti luonnonmukaista tuotantotapaa.

Maatalouden digitalisaatio ja robotisaatio tuovat mukanaan paljon mahdollisuuksia sekä maatiloille että hallinnolle. Digitalisaation avulla voidaan kehittää esimerkiksi sadon parempaa laadunhallintaa, täsmälannoitusta, jäljitettävyyttä ja valvontaa. On tärkeää, että digitaaliset koneet, laitteet, tiedot ja järjestelmät saadaan yhteensopiviksi ja kohtuuhintaisiksi ja että toimijat osaavat hyödyntää niitä. Kone- ja rakennuskannan uusimisen kallis hinta ja tilojen kannattavuustilanne ovat haasteita uusien järjestelmien käyttöönotolle.

Ratkaisuja alkutuotannon haasteisiin voisivat tarjota uudet, entistä tehokkaammat, täsmällisemmät ja turvallisemmat menetelmät alkutuotannossa. Esimerkiksi uusien kasvin- ja eläinjalostustekniikoiden osalta eurooppalainen lainsäädäntö ei ole kaikilta osin selkeää, mikä hidastaa sovellusten hyödyntämistä. Valkuaisomavaraisuuden kasvun näkökulmasta ratkaisevaa on kotimaisen valkuaisen hinta suhteessa viljelyn kustannuksiin ja tuontiproteiinin hintaan. Yksi valkuaisomavaraisuuden parantamisen keino olisi


11

nurmien ja viljan satotasojen nostaminen niin, että niiltä vapautuvaa viljelyalaa siirtyisi herneen ja härkäpavun viljelyyn.

Kotimaisen kasviproteiinin kuten herneen ja härkäpavun tuotannon kasvattamisen lisäksi marjojen ja vihannesten käytön lisääminen vastaisi hyvin terveellisten ja ympäristöystävällisten kasvisten kulutuksen lisäämistä koskeviin tavoitteisiin. Kasvisten tuottajien kannalta toimintaympäristö ja kuluttajien tarpeet ovat muuttumassa entistä monimuotoisemmiksi. Nykyiset toiminta- ja tuotekonseptit eivät välttämättä riitä uudessa tilanteessa, vaan tarvittaisiin esimerkiksi yhteistyön lisäämistä tuotantoketjussa ja kuluttajien osallistamista tuotantoketjun ja tuotteiden suunnitteluun.

Perustasoa tiukemmat vaatimukset maataloudessa eläinten hyvinvoinnin, ympäristövaatimusten ja ruokaturvallisuuden vuoksi tarkoittavat väistämättä myös korkeampaa tuotantokustannusten tasoa. Asetettaessa kotimaiselle toiminnalle korkeampi vaatimustaso kuin kilpailijamaille pitää varmistua siitä, että korkeammasta laadusta saadaan myös perustasoa parempi hinta.


12

2.5 Mitä pitää tehdä?

Vaikutetaan eri EU-instituutioihin ja toisiin jäsenvaltioihin, jotta EU:n yhteinen maatalouspolitiikka myös vuoden 2020 jälkeen huomioi Suomen erityispiirteet tuotannon ohjaamisessa, eri tukijärjestelmissä ja rahoituksessa. Turvataan alueiden välisiä luonnonhaittojen eroja tasaava tukirahoitus ja tukijärjestelmien joustavuus olosuhteiden mukaan. Lisäksi jäsenmailla tulee olla mahdollisimman paljon joustavuutta tukijärjestelmän soveltamisessa omiin olosuhteisiinsa.

Otetaan investointitukien ehdoissa huomioon kestävän ruuantuotannon tavoitteet sekä kuluttajien mieltymysten muuttuminen.

Parannetaan peltojen pitkäjänteistä hoitoa mm. maaperän hiilen lisäämistä ja vesitalouden hallintaa edistämällä.

Otetaan tukijärjestelmiä kehitettäessä huomioon myös eri tukivälineiden ja -ehtojen vaikutus peltomaan hintaan.

Kannustetaan tuottajia uusiin yhteistyömuotoihin tuottavuuden ja resurssitehokkuuden lisäämiseksi, kiinteämmän tuottaja-kuluttajayhteistyön luomiseksi ja siten markkinoiden kehittämiseksi.

Lisätään kotimaisen rehuvalkuaisen tuotantoa tutkimuksen ja kasvinjalostuksen keinoin sekä tukijärjestelmiä kehittämällä.

Panostetaan voimakkaasti kestävästi tuotetun sadon lisäämiseen ja edistetään viljelykasvien keskisatojen merkittävää parantamista maaperän hyvällä hoidolla, sopivilla viljelykierroilla ja uusinta tuotantoteknologiaa hyödyntäen.

Määritellään tutkimustiedon pohjalta, millaiset maatalouden rakennekehitys ja maataloustuotanto takaavat hyvinvoivan maaseudun sekä kestävästi ja vastuullisesti tuotetun ja monipuolisen ruuan kuluttajille.

Kokeillaan erilaisia tapoja korvata viljelijöille tilojen tuottamia ekosysteemipalveluita (ml. vesien ja maaperän suojelu, ilmansuojelu, luonnon monimuotoisuuden ylläpito, pölytyspalvelut, ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen). Tavoitteena on korvata nykyinen ympäristökorvausjärjestelmä tehokkaammalla ja viljelijöiden kannalta tarkoituksenmukaisemmalla järjestelmällä. Osa viljelijöistä erikoistuu ekosysteemipalvelujen tuotantoon siihen parhaiten soveltuvilla alueilla.

Kalatalouden toimintaedellytykset turvataan huolehtimalla kalavarojen kestävästä käytöstä ja hoidosta, luomalla kansainvälisesti kilpailukykyinen toimintaympäristö kalatalouden arvoketjulle sekä panostamalla uusien korkea lisäarvon tuotteiden kehittämiseen ja toimialan uudistumiseen.

Varmistetaan, että kala terveellisenä ja turvallisena tuotteena löytää tiensä kuluttajan ostoskoriin.

Tehostetaan luonnontuotteiden, myös luomuluonnontuotteiden, talteenottoa ja laajennetaan luomukeruualueita. Viestinnän keinoin lisätään kiinnostusta kotitarvekeruuta kohtaan, kannustetaan keruuverkostojen luomiseen ja edistetään sujuvaa ja vastuullista menettelyä kaupallisessa poiminnassa.


13

3 Elintarviketeollisuus, vähittäiskauppa ja jakelukanavat Kuluttajakäyttäytyminen muovaa teollisuuden ja kaupan toimintaa. Toisaalta kuluttajan valinnat ovat riippuvaisia teollisuuden ja kaupan tarjonnasta. Tulevaisuudessa ruuan kulutuskäyttäytyminen muuttuu ja kuluttajasegmentit pirstaloituvat yhä pienemmiksi toimintaympäristön muutosten ja trendien myötä. Jo nyt nähtävissä on syömisen ja ateriarytmien muutoksia ja ruokavalioiden yksilöllistymistä. Monikulttuurisuus vahvistuu maassamme, ja toisaalta tuttuun ruokaan haetaan virikkeitä kansainvälisyydestä. Osaa kuluttajista kiinnostaa vain halvin hinta, mutta yhä useampi kuluttaja tekee tietoisia valintoja eettisen ja vastuullisen ja terveyttä edistävän ruuan puolesta.

Tietoisuus terveyden ja ruuan välisestä yhteydestä on kasvanut, ja ruokavalioita räätälöidään yhä tarkemmin. Samalla, kun globaalit ruokajärjestelmät häivyttävät alkuperää, kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia ruokansa alkuperästä. Elintarvikkeiden pakkausmerkinnät ovat tärkeä kanava tiedottaa ruuan ravintosisällöstä ja alkuperästä. Toisaalta kuluttajat haluavat ruualta elämyksellisyyttä, jota tuotetaan muun muassa tarinallistamalla ruuan ketju kuluttajalle.

Teknologian kehitysaskeleet, kuten digitalisaatio, esineiden internet, lisätty todellisuus, ajatuskäyttöliittymät sekä algoritmejä ja big dataa hyödyntävät järjestelmät tulevat muuttamaan kulutustamme ja ostokäyttäytymistämme. Ne mahdollistavat aiempaa yksilöllisemmän ruuanvalinnan, räätälöidyt ruokavaliot ja erilaisten älyteknologioiden, kuten vaikkapa älylinjastojen tai -aterimien, liittämisen ruokailutilanteeseen tai ruuan printtaamisen itse kotona. Terveys- ja ympäristötietoisuuden korostuessa ruokavalioissamme tarvitsemme jatkossa nykyistä enemmän lihalle vaihtoehtoisia proteiinilähteitä. Uuselintarvikkeet, kuten keinoliha, voivat olla osa tulevaisuuden kuluttajan ruokalautasta. Kiertotalous ja jakamistalous ulottuvat myös ruokajärjestelmään.

Trendit aiheuttavat myös vastakkaisia reaktioita. Globalisaation vastapainoksi lokalisaatio ja sen myötä lähiruoka omine jakelukanavineen kasvattavat suosiotaan. Ruualta halutaan helppoutta, johon valmistava teollisuus vastaa omalla tuotekehityksellään. Toisaalta osa kuluttajista on valmiita ottamaan aktiivisemman roolin ruokajärjestelmässä: erilaiset tuottaja-kuluttaja-yhteistyömallit, kuten kumppanuusmaatalous, lisäävät suosiotaan, kuluttajien arvojen mukaan räätälöidyn tuotannon määrä kasvaa, ja osa kuluttajista ryhtyy itse tuottajiksi. Kansalaisaktivismi, niin sanottu neljäs sektori, tulee vaikuttamaan koko yhteiskuntaamme ja haastamaan sen nykyisiä rakenteita ja tuotantotapoja. Teknologian kehitys saa vastapainokseen perinteiden vaalimisen.

On tärkeää hankkia uutta tietoa, edistää tiedon jakamista ja hyödyntää olemassa olevia tietovarantoja entistä paremmin. Luotettava markkinatieto edistäisi sekä tuotekehitystä että poliittisia ratkaisuja.

Kaikki nämä seikat haastavat koko ruokajärjestelmäämme mutta antavat toisaalta mahdollisuuksia niille yrityksille, jotka nopeasti pystyvät innovoimaan ja tuotteistamaan uutta kuluttajien mieltymysten mukaisesti.

3.1. Yhteistyön merkitys elintarviketeollisuudessa

Elintarviketeollisuus on Suomessa merkittävä työllistäjä. Se on Suomen suurin kulutustavaroiden valmistaja ja tuotannon arvolla mitattuna neljänneksi suurin teollisuusala metalli-, kemian- ja metsäteollisuuden jälkeen. Vuonna 2013 tuotannon bruttoarvo oli 13,3 miljardia euroa ja jalostusarvo 2,7 miljardia euroa.

Suomessa toimii joukko pieniä ja keskisuuria ruoka-alan yrityksiä. Tähän joukkoon kuuluvat myös jalostustoimintaa harjoittavat maatilat. Elintarvikealan suuryrityksiä, jotka maailman ja Euroopan mittakaavassa ovat kuitenkin pieniä, on muutamia. Kolme neljännestä alan liikevaihdosta syntyy yli 50 henkilöä työllistävissä toimipaikoissa. Isot yritykset vastaavat toimialansa volyymistä. Yrityskoon kasvaessa myös tuotetarjonta monipuolistuu.

Jalostavien yritysten yhteisenä haasteena on valmistuotteiden tuonnin kasvu ja kotimaisten raaka-aineiden rajallinen saatavuus. Elintarviketeollisuus kohtaa kansainvälisen kilpailun joka päivä tuontituotteiden


14

kanssa kotimarkkinoilla kilpaillessaan. Laadukkaiden ja kilpailukykyisten kotimaisten raaka-aineiden saanti on suomalaiselle elintarviketeollisuudelle ja koko yhteiskunnalle elintärkeä asia.

Globaalit muutokset ja niihin liittyvät haasteet ja mahdollisuudet lisäävät entisestään tarvetta osaamisen ja innovaatioiden hyödyntämiseen, tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen. Yrityskoot kasvavat, ja myös investoinnit ovat keskimäärin nykyistä suurempia. Suurilla yrityksillä on usein käytössään enemmän kehitysresursseja kuin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä. Verkostoitumisen ja yhteistyön merkitys korostuu yhä enemmän. Elintarvikkeiden viennin kautta voidaan kasvattaa tuotantomääriä, päästä edullisempiin yksikkökustannuksiin ja lisätä hintakilpailukykyä. Olisi tärkeää, että yritykset tekisivät yhteistyötä esimerkiksi uusille vientimarkkinoille pyrkiessään. Tällä tavoin Suomi voi paremmin pienenä maana menestyä kansainvälisessä kilpailussa erityisesti pitkälle jalostetuilla, suuremman lisäarvon tuotteilla. Uuden kasvun luominen edellyttää panostuksia elintarviketeollisuuden toimintaedellytyksiin sekä jalostavan teollisuuden investointimahdollisuuksiin.

3.2 Ruokaa hankitaan monista kanavista

Päivittäistavarakauppa on paljon vartijana ruokakaupan asiakasrajapinnassa. Suomen päivittäistavarakauppa on poikkeuksellisen keskittynyttä. Maamme syrjäinen sijainti ja pieni asiakaspohja eivät juuri houkuttele kansainvälisiä kauppaketjuja. Tämä on aiheuttanut kaupalle vahvan neuvotteluaseman elintarvikkeiden hintojen ja valikoimien osalta. Kauppa on kuitenkin alkanut hiljalleen avautua, mikä on vaikuttanut alaan merkittävästi. Ruokajärjestelmän toimijat pyrkivät löytämään ratkaisuja, joiden avulla arvonlisä jakautuisi tasaisesti. Myös kuluttajat ovat kiinnostuneita tietämään, miten heidän maksamansa hinta jakaantuu järjestelmän eri osille. Ruuan ostamisen tulevaisuus on todennäköisesti kaikkien toimijoiden käsissä. Siihen vaikuttavat kuluttajat yksilöinä ja ryhminä sekä yritykset, järjestöt ja jopa erilaiset yhteisöt.

Digitalisaation ja tiedolla johtamisen kautta kaupan valikoimat ovat olleet kasvussa. Tämä on myös luonut uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön pienten ja keskisuurten tavaratoimittajien kanssa. Lähi- ja luomuruuan pääasiallinen jakelukanava onkin vähittäiskauppa, mikä ei sulje pois monimuotoistuvia jakelukanavia ja verkostoitumistapoja.

Ruuan jakeluketjujen toimintaan vaikuttaa kulloinenkin taloudellinen tilanne. Lisäksi siihen vaikuttavat globaalin kilpailun paine sekä kuluttajien odotukset. Ruuan ostamisen tai hankkimisen arkiset käytännöt samoin kuin ruuan kulutusrakenne muuttuvat kuitenkin hitaasti. Ruokaa ostetaan jatkossakin pääosin päivittäistavarakaupoista, sekä isoista hypermarketeista että pienistä puodeista. Ruuan jakelukanavat monipuolistuvat kuitenkin nykyisestä kuluttajien muuttuvien tarpeiden mukaisesti.

Vaikka ruuan ostaminen verkosta on trendikäs puheenaihe mediassa, se on edelleen suurelle osalle suomalaisista lähes tuntematon asia. Ruuan verkko-ostamisen osuus Suomen päivittäistavarakaupasta on joitain prosentin kymmenyksiä. Suomen kuten muunkin Euroopan kehittymätön ruuan verkkokauppa antaa ulkomaisille toimijoille etulyöntiaseman ja jo nyt monia erikoistuotteita, kuten ravintolisiä ja proteiinijauheita, ostetaan verkosta. Tämä asettaa valvonnalle paineita ja haastaa ostajan ymmärtämään ostamiensa tuotteiden laadun.

Teknologiaa käyttämään tottunut Z-sukupolvi hakee ruokaa tulevaisuudessa täysin automatisoiduista noutopisteistä, ja erilaiset kotiinkuljetuspalvelut lisääntyvät. Ruuan lisäksi ostetaan kokonaisia palvelukonsepteja. Digitalisaatio lisää jäljitettävyyttä ja kuluttajille tarjottavien tietojen määrää. Toisaalta paikallisuutta ja läheisyyttä kaipaavat kuluttajat ostavat ruokaa rinnakkaisista markkinointijärjestelmistä eli suoraan tiloilta, toreilta, erikoismyymälöistä, REKO-renkaista tai itse perustamistaan kaupoista.


15


Käynnistetään elintarvikealan muutosta, kasvua ja yhteistyötä edistäviä toimenpiteitä, joiden avulla parannetaan yritysten toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä sekä luodaan edellytyksiä suomalaisten korkean lisäarvon elintarvikkeiden viennille. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi maaseutuohjelman EU-osarahoitteiset keinot ja kansalliset hankkeet.

Ohjataan elintarvikealan resursseja fyysisten investointien lisäksi nykyistä enemmän tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan, kuten uudenlaisiin toimintatapoihin, teknologiaosaamiseen, digitalisaatioon, tuotekehitykseen, kaupalliseen testaamiseen, viestiosaamiseen ja vientimarkkinatuntemukseen.

Kehitetään alueellisia ja paikallisia ruokajärjestelmiä sekä monimuotoisia jakelukanavia.

Selkeytetään lainsäädäntöä verkkokaupan/etämyynnin viranomais- ja valvontavastuista ja varmistetaan viranomaisille riittävät resurssit.

Parannetaan yrittäjien ja kuluttajien verkkokauppa-/etämyyntiosaamista erityisesti lainsäädännöstä.

Luodaan rakenteet ja toimintamallit elintarvikepetosten ehkäisylle ja etämyynnin valvonnalle.

Kannustetaan elintarvikealan erikokoisia yrityksiä ja vähittäiskauppaa yhteisten markkina- ja kuluttajatutkimusten laatimiseen markkinoiden ja asiakasymmärryksen lisäämiseksi.

Varmistetaan, että lapsille suunnattu elintarvikemainonta on vastuullista ja noudattaa sille asetettuja ohjeistuksia.

Vaikutetaan kaupan rakenteen monipuolistamiseen lisäämällä pk-yritysten toimintamahdollisuuksia.

Poistetaan päällekkäisyyksiä toiminnan valvonnasta hyödyntämällä digitalisaation mahdollisuuksia, kuten pilviarkkitehtuuria. Yhden luotettavan tahon keräämää valvontatietoa voidaan levittää muille sitä tarvitseville tahoille.


16

4 Tutkimus, neuvonta ja osaamisen kehittäminen Kaikilla ruokajärjestelmän toimijoilla on oltava mahdollisuus saada koulutusta ja neuvontaa ja päästä käsiksi alan uusimpiin käytäntöön sovellettaviin tutkimus- ja kehitystuloksiin. Haastavinta on varmistaa, että tietoa on riittävästi ja että tietovarantoja hyödynnetään.

Tutkimus- ja innovaatiotoimintaan sekä innovaatioiden tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen pitää sijoittaa nykyistä enemmän etenkin jalostavassa teollisuudessa, jotta saisimme jalostetumpia ja suuremman lisäarvon tuotteita kotimarkkinoille ja vientiin. Innovaatiotoiminnan on oltava tarvelähtöistä. Lisäksi siihen kuuluu olennaisesti se, että sekä yritykset että rahoittajat ottavat riskejä ja että riskiä myös jaetaan uusien toimintamuotojen avulla kuluttajien kanssa.

4.1 Ruokajärjestelmässä työskenteleviltä vaaditaan entistä monipuolisempaa osaamista

Ruokajärjestelmän osaamistarvekartoituksen mukaan ruokajärjestelmässä työskenteleviltä vaaditaan tulevaisuudessa entistä monipuolisempaa osaamista kuten tuotanto-, liiketoiminta- ja markkinointiosaamista, erilaisten kuluttajaryhmien tuntemusta, työ- ja tuoteturvallisuusosaamista, informaatioteknologian hallintaa, kielitaitoa ja vuorovaikutustaitoja sekä juridiikan hallintaa.

Tulevaisuudessa ehkä tärkeimmiksi muodostuvat markkinointi-, vastuu- ja turvallisuusosaaminen, jotka takaavat eettisen ja läpinäkyvän elintarviketuotannon. Vastuu- ja turvallisuusosaamiseen kuuluvat muun muassa hyvän ravitsemuksen ja ympäristökysymysten entistä parempi huomioiminen, korkea ammattietiikka sekä jäljitettävyysosaaminen mukaan lukien jäljitettävyysteknologia. Strateginen tietoja verkosto-osaaminen korostuu, ja siinä keskeisiä taitoja ovat tiedonhallinta, jatkuvasti lisääntyvien tietomassojen keruu ja analysointi sekä verkostojen rakentaminen ja johtaminen ja markkinointi.

Ruokajärjestelmän pitää kehittää teknologiaosaamistaan. Digitalisaation tuntemus ja kyky hyödyntää sen mahdollisuuksia ovat luonnollinen osa tulevaisuuden menestystä. Digitaaliset sovellukset, virtuaaliteknologioiden hyödyntäminen, automaation kehittyminen, robotiikka, tulostettava ja painettava elektroniikka ja miehittämättömät lentolaitteet ovat esimerkkejä yleistyvistä teknologisista ratkaisuista. Kiertotalousosaaminen auttaa tunnistamaan ruokajärjestelmän ekologiset kehykset ja kääntämään ne kilpailueduksi. Resurssi- ja energiatehokkuus korostuvat ympäristötietoisuuden nousun myötä. Materiaalitehokkuudella voidaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä.

Tarvelähtöinen tuotekehitysosaaminen on entistä tärkeämpää. Se edellyttää ymmärrystä asiakkaiden tarpeista, tutkittua tietoa, verkostoitumista, eri kulttuurien tuntemusta, kykyä räätälöidä tuotteita ja palveluita sekä markkinointiosaamista. Monipuolinen osaaminen on keino menestyä kansainvälisillä markkinoilla. Siihen liittyvät muun muassa monipuolinen kielitaito, kulttuurien ymmärrys, vientikaupan tunteminen, kaupan kanavien ja jakelujärjestelmien tuntemus, suoramyynnin osaaminen sekä kyky luoda, pitää yllä ja johtaa verkostoja ja kumppanuuksia. Lisäksi vaaditaan globaalien elintarvikemarkkinoiden ja elintarvikevalikoiman tuotteiden ja niiden koostumuksen hyvä tuntemus.

4.2 Koulutus ja neuvonta osaamisen kehittäjinä

Ruokajärjestelmän kehittymisen perusedellytys on ruokatajun perustan luominen koko väestölle varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta alkaen sekä laadukas ammatillinen koulutus toisesta asteesta korkeampaan yliopistokoulutukseen ja tutkijakoulutukseen saakka. Koulutusjärjestelmän kehittäminen luo pohjan innovatiiviselle ja menestyvälle ruokajärjestelmälle. Ilman vahvaa raaka-aineiden ja teknologioiden osaamista ei ole mahdollista luoda uusia pitkälle jalostettuja korkean lisäarvon tuotteita.

Elintarvikealan houkuttelevuutta on lisättävä, sillä nyt alalle ei hakeudu riittävästi esimerkiksi yliopistotason opiskelijoita ja osaavaa työvoimaa, vaikka työllisyys on hyvä. Erityisenä huolena on


17

elintarviketeknologiatutkimuksen ja -koulutuksen väheneminen. Alkutuotantoon liittyvään koulutukseen tulee kiinteänä osana kytkeä raaka-aineiden jalostukseen liittyvää liiketoimintakoulutusta.

Yrityksiltä vaaditaan aiempaa enemmän valmiuksia toimintansa kokonaisvaltaiseen johtamiseen, suunnitteluun, taloushallintoon sekä eri toimenpiteiden ennakointiin, riskinhallintaan, toteutukseen ja vaikutusten seurantaan. Tällä alueella tarvitaan ajantasaista, korkealaatuista koulutusta ja neuvontaa. Neuvonnan tehtävät ovat laajat, mikä haastaa neuvojien osaamisen ja täydennyskoulutuksen.

Koulutuksen ja neuvonnan tarjonnassa ja suuntaamisessa on huomioitava maatilayritysten erilaiset strategiat ja yrityksen elinkaaren vaihe sekä johtamisen aikajänne. Neuvonnan ja työkalujen tarve yrityksen kasvun ja investointien suunnittelussa on erilaista kuin päivittäisessä tuotosseurannassa. Tilakoon kasvu edellyttää usein lisätyövoiman palkkaamista, toimintojen ulkoistamista tai niiden toteuttamista yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Tämä lisää myös neuvonnan tarvetta. Erityisesti tarvitaan laskelmia työvoiman tarpeesta sekä investoinnin kannattavuudesta ja siihen sisältyvistä riskeistä. Esimerkiksi maatilojen täydentävät tulonlähteet, kuten lähiruuan tuottaminen tai matkailu- ja hyvinvointipalvelut, ja toimintojen mahdollinen yhtiöittäminen vaativat uutta osaamista.

Neuvonta edistää myös kestäviä tuotantotapoja kasvinsuojeluaineiden käytössä, kasvinsuojelun riskien hallintaa sekä integroidun kasvinsuojelun menetelmien osaamista. Tuotteiden puhtautta, laatua ja jäljitettävyyttä edistetään kehittämällä järjestelmällistä laatutyötä. Neuvonta edistää myös tuotantoeläinten hyvinvointia ja bioturvaa. Tuotannon ilmastovaikutukset ja tarve ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on entistä paremmin tuotava esille viljelijöiden koulutuksessa ja neuvonnassa.

Vienti on edellytys Suomen ruokajärjestelmän menestykselle, mutta viennin edistäminen vaatii korkeatasoista koulutusta ja neuvontaa. Erikoistuotemarkkinoille tähtäävän yrityksen on hallittava laajasti myös jakelukanaviin ja markkinointiin liittyvät kysymykset. Vientimarkkinoilla korostuvat lisäksi kohdemaan tuntemus ja lainsäädännölliset kysymykset. Jokaisella kohdemarkkinalla on omat lupavaatimuksensa ja -prosessinsa, joiden selvittämiseen pk-yrityksillä ei usein ole resursseja. Suuri osa vientivaatimuksista on sellaisia, että yritys koosta riippumatta ei pysty niitä selvittämään, vaan vaatimusten selvittämiseen tarvitaan Suomen viranomainen. Esimerkiksi Kiinassa vientivaatimusten selvittämiseksi järjestettyihin kokouksiin ja tapaamisiin ei suinkaan aina ole yrityksillä pääsyä, vaan kyseessä on viranomaisyhteistyö.

Koulutuksen ja neuvonnan on niin ikään voitava tarjota osaamista ja työkaluja yritysten johtamiseen vastuullisuuden ja asiakaslähtöisyyden varmistamiseksi. Lisäksi osaamista tarvitaan raaka-aineiden jalostuksen ja erilaisten tuotantoprosessien kehityksen ja ylläpidon tueksi. Mikro- ja pk-yritysten osaamista markkinoille pääsemiseksi tulisi parantaa.

4.3 Tutkimus- ja tuotekehitysyhteistyö avaa uusia mahdollisuuksia.

Ruokajärjestelmään liittyvä tutkimus Suomessa on monelta osin hyvätasoista, mutta silti ala on osin vielä liian sirpaleista. Suomessa tarvitaan enemmän monitieteellistä, eri tutkimusalojen väliset rajat ylittävää verkottumista.

Ruoka on keskeinen osa biotaloutta mutta myös kulttuuria, sosiaalista kanssakäymistä ja terveyttä. Eri tieteenalojen välinen kansainvälistyvä tutkimus- ja tuotekehitysyhteistyö voi avata aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia voivat luoda myös globaalit muutokset ja trendit. Ravitsemuksellisesti muokattujen elintarvikkeiden, kuten vähemmän suolaa, sokeria tai tyydyttynyttä rasvaa sisältävien tuotteiden, ja erityiselintarvikkeiden, kuten laktoosittomien ja gluteenittomien tuotteiden, kysyntä kasvaa. Tällä alalla meillä on jo paljon hyvää osaamista ja tuotekehityspotentiaalia. Myös vehnättömät ja soijattomat sekä antibiootittomat tuotteet ovat uusia nousevia ruokatrendejä, joiden ympärille on mahdollista rakentaa tuotebrändejä. Suomalaisissa luonnonmarjoissa ja viljoissa on paljon tuotekehityspotentiaalia. Tällä hetkellä myös niiden kysyntä on kasvussa.


18

Ruuan energiasisältöä ja muuta koostumusta voidaan muokata monipuolisesti. Kehitystä ohjaavat uusin tutkimustieto, teknologian edistyminen ja ennakoimaton trendipohjainen kuluttajakysyntä. Tulevaisuustutkimus ruoka-alan tutkimuksen osana on oleellisen tärkeää ennakoinnin kannalta.

Useimmat elintarvikealan yritykset eivät vielä investoi riittävästi tutkimukseen ja kehitykseen. Etenkään pk-yrityksillä ei välttämättä ole resursseja eikä osaavaa henkilökuntaa, joiden avulla ne voisivat hyödyntää tutkimustuloksia omassa liiketoiminnassaan. Elintarviketeollisuuden osaamistasoa on edelleen nostettava, sillä näin luodaan parempia mahdollisuuksia innovaatioihin myös pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Yhteistyötä muiden toimijoiden ja toimialojen kanssa on kehitettävä. Erityisesti pieniä yrityksiä pitää auttaa hyödyntämään mm. yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja muissa yrityksissä tehtyä tutkimus- ja kehittämistoimintaa kumppanuus- ja verkostomallien kautta.

Ilmastonmuutoksen vaikutusta tuotantoon sekä tuotteiden turvallisuuteen on seurattava pitkäjänteisellä tutkimuksella. Mahdollisten tauti- ja toksiiniriskien lisäksi hiilidioksidin lisääntyminen voi heikentää tuotteiden ravintoarvoa. Kiertotaloudessa on seurattava ravinteisiin sitoutuneiden haitta-aineiden kertymistä ja ihmisten ja eläinten taudinaiheuttajien kulkeutumista ketjussa lopputuotteisiin.

4.4. Mihin tutkimusta tulisi suunnata?

On tärkeää huolehtia siitä, että jo olemassa olevia ajankohtaisia tutkimusaineistoja ja tietovarantoja analysoidaan ja avataan yleiseen käyttöön. Kerätty tieto edistää yhteiskunnan etua vain, jos sitä hyödynnetään nykyistä paremmin. Esimerkiksi julkisten tutkimusaineistojen hyödyntämisessä on paljon tehostamisen varaa. Tähän digitalisaation kehittyminen tuo uusia mahdollisuuksia. On myös tärkeää pitää huolta, että jo olemassa olevat tietovarat pysyvät ajan tasalla ja niissä olevat tiedot ovat luotettavia. Esimerkiksi Fineli-rekisteri on tärkeä työväline sekä ravitsemuksen seurannassa että pakkausmerkintöjen luotettavuuden tarkastelussa. Erilaisia olemassa olevia järjestelmiä sekä vähittäiskaupan omia tuoterekistereitä ja myynti- ja kulutustilastoja pitäisi voida hyödyntää entistä kattavammin myös tutkimuskäytössä ja seurannassa.

Suomessa luotiin 2010-luvun alussa elintarviketutkimusstrategia ”Kestävä ja kannattava tuotanto sekä hyvinvoiva kuluttaja luovat perustan suomalaisen elintarvikeketjun menestykselle”. Sitä oli laatimassa laaja joukko tutkijoita, teollisuuden edustajia ja viranomaisia. Strategia on kattava ja monelta osin vielä hyvin ajankohtainen, mutta sitä on hyvä päivittää.

Vahva raaka-aineiden ja teknologioiden tutkimus on ehdoton edellytys uusien tuotteiden kehittämiselle. Tähän liittyy oleellisesti kuluttajan tarpeiden ja käyttäytymisen tuntemus.

Meillä on hyvää ravitsemus- ja terveystietoa työikäisistä, mutta lasten, nuorten ja ikääntyneiden suhteen tilanne on huonompi. Tiedämme liian vähän näiden ryhmien tarpeista ja tilanteista, ja erilaisten näihin ryhmiin kohdennettujen toimien vaikuttavuus on siksi epävarmalla pohjalla. Julkisen ja yksityisen sektorin vuoropuhelun ja avoimemman tiedonvaihdon myötä voidaan hyödyntää teollisuuden ja kaupan kuluttajatuntemusta.

Ruokajärjestelmässä turvallisuuden varmistaminen edellyttää jatkuvaa pitkäjänteistä tutkimusta ja siihen perustuvaa riskinhallintaa. Kemiallisia aineita ja etenkin niiden yhteisvaikutusta väestön terveyteen on lähitulevaisuudessa tarvetta tutkia. Ravitsemuksellisten riskien tutkimus taas tähtää ihmisen terveyden edistämiseen ja säilyttämiseen ruokavalion avulla. Elintarviketurvallisuus- ja ravitsemustutkimus edistävät kansanterveyttä ja vähentävät kansantaloudellisia ja yksilön sairauskustannuksia. Tutkimusta pitäisi suunnata kokonaisvaltaiseen riskinarviointiin ja -hallintaan, jossa pohditaan nykyistä enemmän kustannusvaikuttavuutta.

Alkutuotannon tutkimustarpeita ovat puolestaan Suomeen soveltuvien lajikkeiden jalostus ja satotasojen nostaminen, viljelytekniikat ja maan kasvukunto. Myös digitalisaation mahdollisuudet ja ohjauskeinojen vaikutukset koko ruokajärjestelmässä ovat tärkeitä tutkimuskohteita.


19


Varmistetaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan riittävä tuki ja rahoittajien välinen koordinaatio, jotta mahdollistetaan monitieteiset, pitkäjänteiset ja vaikuttavat hankkeet. Alan koulutukseen ja tutkimukseen on investoitava, jotta tulevaisuudessakin tuotetaan uusia innovaatioita.

Kootaan biotalouden tiedotuskeskukseen ruokajärjestelmän viestintä tavoitteena viestiä kansainvälisesti suomalaisesta ruokajärjestelmästä, tutkimuksesta ja riskinhallinnasta osana biotaloutta.

Vastataan monipuoliseen osaamistarpeeseen laadukkaalla ja ajantasaisella koulutustarjonnalla kaikilla tasoilla tuotannon kestävyyden, tuotantovarmuuden ja satotasojen sekä elintarvikkeiden jalostusasteen nostamiseksi.

Luodaan hallinnon yhteinen ruokatutkimusstrategia (osana biotalousstrategiaa) ja luodaan yhteys jo olemassa olevaan kansalliseen elintarviketutkimusstrategiaan, jota päivitetään tarvittaessa.

Laaditaan ruokapoliittinen talouslaskelma eri etenemismahdollisuuksista eli siitä, miten ruokapolitiikkamme vaikuttaa kansantalouteen, vaihtotaseeseen, työllisyyteen ja terveydenhuoltokuluihin ja esimerkiksi siitä, mikä merkitys ruokapolitiikalla ja maataloudella on maaseudun elinvoimaisuudelle.

Laaditaan kokonaisvaltainen riskinarviointi kansantaloudellisesti merkittävimmistä ruokajärjestelmän riskeistä (mikrobiologiset, kemialliset, ravitsemukselliset sekätuotanto- ja ympäristöriskit) ja mahdollisesta resurssien suuntaamisesta.

Hyödynnetään ja avataan olemassa olevia tietovarantoja aiempaa paremmin ja tehokkaammin.

Turvataan yrityksille ja maatalouden harjoittajille kohtuuhintainen, ammattitaitoinen ja kattava neuvonta.

Edistetään kaikkien hallinnonalojen osallistumista ruokapolitiikkaan sen yhteiskunnallisten vaikutusten lisäämiseksi.


20

5 Ruokakulttuuri ja ruuan arvostus Ruoka on keskeinen osa kulttuuriamme ja arkipäiväistä elämäämme. Ruoka ei ole pelkkää ravintoa, tuotantoa tai terveysvaikutuksia, vaan siihen liittyy erityisesti sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä ja arvoja, jotka ohjaavat ruokavalintojamme. Rikas suomalainen ruokakulttuuri perustuu alueellisesti erilaisille raaka-aineille ja perinteille sekä sesonginmukaisuudelle. Ruokakulttuuriin kuuluvat myös koko ruokajärjestelmässä oleva tieto ja osaaminen, tuotanto- ja prosessointimenetelmät sekä näiden hyödyntäminen ruokajärjestelmän kannattavuuden hyväksi.

Ruokakulttuuri on tärkeää kansallisen ja alueellisten identiteettien rakentumiselle. Ruokakulttuuri muuttuu jatkuvasti kuluttajien ja kuluttajayhteisöjen arkisten valintojen myötä. Sitä muokkaavat myös käytettävissä olevat raaka-aineet ja paikalliset ruuantuotannon olosuhteet, poliittinen ohjaus, kansainvälistyminen, markkinointi, ruokakasvatus, media ja trendit. Ruokakulttuurimme, tuotevalikoimamme ja tuotantotapamme rikastuvat myös maahanmuuton myötä.

Ruuan arvostus on osa ruokakulttuuria, ja se määrittelee kulutuskäyttäytymistämme. Ruuan arvostus ja ruokatottumukset syntyvät jo varhaisessa vaiheessa, joten kodin merkitys on suuri. Ruokaan liittyvistä asioista pitää viestiä aktiivisesti kotona ja koulussa. Myös tie kohti ruuan ja sen tekijöiden arvostusta, vastuullisia valintoja ja hyviä tapoja vaalivaa ruokasivistystä alkaa jo lapsena opituista malleista ja käyttäytymisestä. Yhdessä syöminen, ruuan laittaminen ja tietoisuus ruokakulttuurista ja ruuan alkuperästä lisäävät kiinnostusta ja arvostusta ruokaamme kohtaan. Myös ruokahävikin pienentäminen tai kokonaan välttäminen liittyy ruuan arvostukseen. Ruokahävikkiä tulee vähentää koko ruokajärjestelmässä. Ruokakulttuurimme muutoksen myötä juomakulttuurimme on monipuolistumassa. Viini ja vesi ovat löytäneet ruokapöytiimme, ja väkevät alkoholijuomat antavat sijaa miedommille alkoholijuomille ja myös alkoholittomille juomille. Kahvilat ja teehuoneet lisäävät suosiotaan. Tilaviinituotanto on vakiintumassa, ja paikallisuuden ja lähiruokatrendin myötä pienpanimot ovat nousseet suosioon ja tuoneet myös arvonlisää matkailuun. Suomeen on syntynyt innovatiivisia pientislaamoja, joiden tuotteet ovat voittaneet kansainvälisiä palkintoja ja joiden vientimahdollisuudet ovat hyvät.

5.1 Arvostus ja terveys lähtevät ruokakasvatuksesta

Ruokakasvatus on tutkimustietoon ja hyviin käytäntöihin perustuvaa yhteistyötä, jossa on mukana iso joukko toimijoita julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta. Ruokakasvatus on tärkeä osa lapsen eri ikäkausien kasvatusta. Sen tavoitteena on edistää ruokatajua, joka tukee hyviä ruokavalintoja. Monikanavaisella, uusia välineitä ja mahdollisuuksia hyödyntävällä viestinnällä lisätään kuluttajien tietoisuutta suomalaisesta ruuasta, ruokakulttuurista ja ruokakasvatuksesta.

Ruokakasvatus on kirjattu uusiin esi- ja perusopetussuunnitelman perusteisiin aiempaa kattavammin. Kouluruokailua on kehittävä kokonaisvaltaisesti. Ruokakasvatuksen ja -kulttuurin pitää luontevasti näkyä paikallisessa opetussuunnitelmassa osana monialaisia oppimiskokonaisuuksia, eri oppiaineissa ja koulun toimintakulttuurissa.

Ruokakasvatuksen menetelmiä pitää kehittää tutkimustietoon perustuen. Pohjana käytetään valtion ravitsemusneuvottelukunnan antamia ravitsemussuosituksia. Ruokakasvatuksen hyviä käytäntöjä, kuten Sapere-menetelmää, kokkikoulua, ruokakoulua ja ruokavisaa levitetään kouluihin, päiväkoteihin ja vapaa-ajalle. Osaamista ja poikkihallinnollista yhteistyötä ruokakasvatuksessa on edistettävä.

Ruokakäyttäytymistä ohjaavat digitaaliset ratkaisut kehittyvät. Digitaalisia ratkaisuja voidaan hyödyntää esimerkiksi terveyttä ja vastuullista kuluttamista edistäviin tarkoituksiin erilaisissa yhteyksissä ja elämän eri osa-alueilla. Toisaalta ruokakasvatus voidaan mieltää koko elämän ajan jatkuvaksi ja koko elämään vaikuttavaksi tiedon ja taitojen kokonaisuudeksi.


21


Käytetään erilaisia viestinnällisiä ja osallistavia keinoja lasten ja nuorten ruokakasvatuksessa esimerkiksi ruokalähettilästoiminnan avulla.

Edistetään ruokakasvatusta sisällyttämällä ruoka- ja ravitsemusnäkökulmaa vahvemmin varhaiskasvatukseen, peruskoulun ja lukion eri oppiaineisiin, opettajankoulutukseen sekä toisen asteen ammatilliseen koulutukseen.

Otetaan kouluissa käyttöön ”koko koulu kasvattaa” -malli, jossa koulun koko henkilöstö osallistuu ruokakasvatukseen.

Kannustetaan myös perheitä ja kolmatta sektoria ruokakasvatukseen.

Tehdään yhteistyötä tiedotusvälineiden kanssa suomalaiseen ruokakulttuuriin liittyvien myönteisten mielikuvien esiin nostamiseksi.

Tuetaan kuluttajaosaamista erilaisin ruoka- ja ostotietoisuutta lisäävin kampanjoin.

Puolitetaan ruoka- ja juomahävikki nykyisestä tuotanto-, markkinointi ja jakeluketjussa sekä kodeissa ruuan arvostuksen lisäämiseksi.


22

6 Ruoka ja kansanterveys Ruualla on keskeinen merkitys ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Hyvinvoiva yhteiskunta menestyy myös taloudellisilla mittareilla mitattuna. Ravitsemuksen lisäksi ruuan kemiallisten ja mikrobiologisten tekijöiden on oltava kunnossa, jotta ruokaperäisten tautien ja patogeenien leviämisen riskit voidaan hallita. Samat tekijät, jotka vaikuttavat elintarviketurvallisuuteen, vaikuttavat myös kansanterveyteen. Myös talousveden laatu on tärkeä terveystekijä. Talousveden merkitys kasvaa edelleen sen globaalin saatavuuden heikentyessä.

Ravitsemussuositusten mukainen syöminen, monipuolisuus, kohtuus ja ruokailo edistävät terveyttä. Terveyden edistäminen puolestaan on edullisempaa kuin sairauden hoitaminen. Elintavoista johtuvat hoitokustannukset ovat Suomessa yli 2 miljardia euroa vuodessa. Lihavuus on yksi merkittävimmistä kansanterveydellisistä ongelmista, koska se lisää riskiä sairastua moniin sairauksiin. Lihavuus johtuu liiallisesta energiansaannista ja on yhteydessä jatkuvasti lisääntyvään liikkumattomuuteen. Muita keskeisiä ongelmia ovat niukka kasvisten, kalan ja täysjyväviljan saanti sekä liian suuri suolan, tyydyttyneen rasvan ja sokerin saanti. Myös väestön vanhenemiseen ja allergioihin liittyvät ravitsemukselliset haasteet lisääntyvät tulevaisuudessa.

Ensisijainen vastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista on ihmisellä itsellään, mutta yksilön elämäntapaan ja valintoihin vaikuttavat myös ympäristön antamat virikkeet ja mahdollisuudet tai niiden puuttuminen. Esimerkiksi lapset ovat täysin riippuvaisia aikuisten tekemistä valinnoista. Myöskään vanhuksille omien valintojen tekeminen ei aina ole mahdollista. Terveellisten ruokavalintojen tekemisen pitäisi olla helppoa kuluttajaryhmästä riippumatta. Kuluttajilla on oltava sekä kyky että mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja. Ruokavalintoihin sekä tarjonnan turvallisuuteen ja terveellisyyteen vaikuttaa koko ruokajärjestelmän toiminta, joten ravitsemus- ja terveyskysymykset on aina huomioitava ruokapoliittisia päätöksiä tehtäessä.

Väestön ikääntyminen ja maahanmuutto luovat uusia kuluttajaryhmiä, joilla on yksilöllisiä tarpeita ruuanvalinnan suhteen. Kulutustottumukset suosivat myös jatkossa helppoja ja nopeita vaihtoehtoja, mikä usein tarkoittaa pitkälle prosessoituja tuotteita. Tämä tekee elintarvikkeiden vastuullisesta valmistuksesta ja jakelusta entistä tärkeämpää, kun kuluttajat ostavat yhä vähemmän pelkkiä raaka-aineita. Elintarvikkeiden tuonti, uudet raaka-aineet ja elintarvikkeet sekä uudet ruokatrendit lisäävät elintarvikkeiden liikkuvuutta ja asettavat uusia haasteita elintarviketurvallisuudelle.

Lihaa kulutetaan Suomessa nykyään yli kaksinkertainen määrä verrattuna kulutukseen 1950-luvulla. Nousu vaikuttaa jatkuvan ja kohdistuvan erityisesti sian ja siipikarjan lihaan. Ravitsemussuositusten mukaan lihavalmisteiden ja punaisen lihan käytön vähentäminen ja vähärasvaisen, vaalean lihan eli käytännössä siipikarjan lihan suosiminen rasvaisen sijasta edistävät ruokavalion terveellisyyttä muun muassa siksi, että näin ruokavalion rasvan laatu paranee ja energiatiheys pienenee. Terveellisyysnäkökohtien korostuessa on todennäköistä, että tulevaisuudessa lihaa syödään vähemmän ja sen rinnalla käytetään muita proteiininlähteitä, kuten härkäpapua, herneitä, viljoja, siemeniä ja sieniä.

Ruokapalveluilla on suuri merkitys suomalaisten ravinnonsaannissa, sillä joka kolmas suomalainen käyttää ruokapalveluita päivittäin. Julkinen ruokapalvelu ja muut ammattikeittiöt ohjaavat suomalaisten ravitsemus- ja kulutuskäyttäytymistä. Siksi laadukas, kestävä ja maittava ruoka on pystyttävä takaamaan julkisissa organisaatioissa. Laadukkaan joukkoruokailun ja erilaisten ruokapalvelujen saatavuutta eri väestöryhmissä tulisi parantaa ja monipuolistaa. Tarjoamalla maukasta, tuoretta ja vastuullisesti tuotettua ruokaa edistetään suomalaisen ruuan arvostusta.


23


Ohjataan kestävään kulutukseen ja tuetaan siihen tähtääviä kampanjoita sekä kansallisesti että EU-tasolla.

Sitoudutaan edistämään hyvää ravitsemusta.

Luodaan toimiva seurantajärjestelmä ja indikaattorit kuvaamaan, kuinka ruokajärjestelmä tukee kansanterveyttä kemiallisen, mikrobiologisen ja ravitsemuksellisen laadun kautta.

Tuetaan päätöksentekoa arvioimalla eri politiikkojen, kuten maatalous- ja kauppapolitiikan, vaikutusta ravitsemukseen ja hyödyntämällä terveystaloudellista laskentaa.

Sitoutetaan kaikki ruokajärjestelmän toimijat yhteistyöhön ja vastuulliseen, hyvää ravitsemusta edistävään toimintaan.

Vahvistetaan alueiden roolia terveellisen ravitsemuksen edistämisessä ja kannustetaan kuntia noudattamaan ravitsemussuosituksia hankinnoissa.

Vahvistetaan ruokapalveluiden roolia ja edistetään niiden laatua, houkuttelevuutta ja saatavuutta ja kannustetaan siihen, että jokainen suomalainen syö täysipainoisen aterian joka päivä. Panostetaan maittavan ja terveellisen ruuan tarjontaan varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.

Hyödynnetään digitalisaatiota ruuan terveellisyydestä ja ravitsemuksellisuudesta viestimiseen.

Ohjataan lihankulutusta mahdollisimman kestävästi ja vastuullisesti tuotettuun lihaan.

Parannetaan ammattikeittiöiden osaamista kotimaisen lähi-, luomu- ja sesonkiruuan käytön sekä terveellisempien ja ympäristövastuullisempien valintojen edistämiseksi


24

7 Elintarviketurvallisuus Ruokajärjestelmän toimijat ja viranomaiset ovat tehneet Suomessa pitkäjänteistä ja menestyksekästä yhteistyötä elintarvikkeiden turvallisuuden eteen. Elintarviketurvallisuus tarkoittaa ihmisten terveyden suojaamista elintarvikkeiden mikrobien, kemiallisten aineiden ja fysikaalisten tekijöiden aiheuttamilta vaaroilta. Elintarviketurvallisuus tarkoittaa myös sitä, että kuluttaja saa elintarvikkeista oikeat ja riittävät tiedot ja että kuluttajaa ei johdeta harhaan. Elintarviketurvallisuudesta huolehtiminen on yritysten etu. Suomessa tuotetuissa elintarvikkeissa on moneen maahan verrattuna hyvin vähän ruokamyrkytyksiä aiheuttavia mikrobeja tai jäämiä esimerkiksi antibiooteista tai kemiallisista aineista. Turvallisuus on kuitenkin taattava kaikkien markkinoilla olevien elintarvikkeiden suhteen.

Elintarviketurvallisuus vaikuttaa suoraan ihmisten terveyteen. Elintarvikkeet voivat aiheuttaa välittömiä ruokamyrkytyksiä ja allergisia reaktioita. Virheelliset elintarvikevalinnat altistavat lihomiseen sekä kohonneisiin kolesteroli- ja verenpainearvoihin sekä pitkäaikaissairauksien kuten verisuoni- ja sydäntautien sekä joidenkin syöpien syntyyn. Näillä sairastumisilla on kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen merkitys, koska ne aiheuttavat kuolemia, lisääntyneitä terveydenhoitokuluja, sairaalapäiviä ja työstä poissaoloja. Elintarvikkeiden turvallisuusvaatimusten täyttäminen on myös ehto niiden viennille Suomesta muihin EU-maihin tai EU:n ulkopuolelle.

Ruokajärjestelmässä käytettävien tarvikkeiden jäljitettävyys lisää elintarviketurvallisuutta ja kuluttajille annettavien tietojen luotettavuutta. Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvat tarvikkeet on voitava jäljittää kaikissa tuotanto-, markkinointi- ja elintarvikeketjun vaiheissa. Materiaalien ja tarvikkeiden jäljitettävyys koskee varsinaisten valmistajien ohella maahantuojia ja markkinoijia vähittäismyyntivaiheeseen asti sekä vastaavasti myös materiaaleja ja tarvikkeita käyttävää elintarviketeollisuuden ketjua vähittäismyyntivaiheeseen asti.

7.1 Uskottavaa viestintää turvallisuudesta haasteiden keskellä

Elintarviketurvallisuuteen vaikuttavat johdannossa esille tuotujen toimintaympäristömuutosten lisäksi myös monet muut asiat, kuten

kotimaisen eläintuotannon rakennemuutos,

eläin- ja kasvitautien aiheuttamat uhat,

elintarvikkeiden raaka-ainetuotannon, valmistuksen ja myynnin ylikansallistuminen,

alan toimijoiden verkottuminen ja ketjuuntuminen,

monikanavainen myynti ja markkinointi,

uudet tuotantomuodot,

teknologian kehittyminen,

kuluttajien eriytyvät ja monimuotoistuvat tarpeet sekä

kaupungistumisen vaikutukset elintarvikkeiden kulutukseen ja tuotantoon.

Muutokset voivat vaikuttaa kotimaisessa tuotannossa mikrobien ja kemiallisten aineiden jäämien esiintyvyyteen elintarvikkeissa.

Tuotanto-, valmistus- ja jakeluketjujen globaali haaroittuminen voi tuoda muiden maiden elintarviketurvallisuusuhat suomalaisen kuluttajan lautaselle. Tahalliset elintarvikepetokset lisääntyvät ja vaikuttavat elintarviketurvallisuuteen ja kuluttajan luottamukseen. Kasvava nettikauppa ja muu etämyynti tuovat markkinoille hankalasti valvottavia tuotteita ja toimijoita. Myynnin, jakelun ja tarjoilun ylikansallisuus hämärtää toimijoiden keskinäisiä vastuita.


25

Kuluttajaryhmien eriytyminen ja monikulttuurisuus lisäävät kuluttajalle aiheutuvia riskejä, jotka voivat johtua esimerkiksi tuntemattomien raaka-aineiden tai elintarvikkeiden käytöstä, vääristä valmistus- tai säilytystavoista tai oikeiden tietojen puutteista. Kuluttajien tarpeiden eriytyminen vaikuttaa myös kulutustottumuksiin, ja valintoja tehdään erilaisin perustein. Kauppa joutuu vastaamaan kuluttajien tarpeisiin erilaisten omien standardiensa avulla. Elintarviketurvallisuusuhkia koskevissa keskusteluissa kuluttaja yrittää selvitä tiedon tulvassa, jossa viranomaisen haasteena on viestiä uskottavasti ja ajan hermolla tieteellisiin faktoihin perustuvaa tietoa.


Varmistetaan, että Suomen hyvä elintarviketurvallisuus on tärkeä vientivalttimme ja että viranomaistoiminta tukee sitä.

Varmistetaan, että viranomaisjärjestelmä kykenee vastaamaan valvonnallisiin haasteisiin, jotta uhat eivät toteudu ja jotta Suomi säilyy potentiaalisten vientimaiden näkökulmasta uskottavana ja kiinnostavana kauppakumppanina.

Hyödynnetään uutta teknologiaa elintarviketurvallisuuden edistämisessä ja valvonnassa.

Kehitetään edelleen viranomaisten ja elinkeinon yhteistyötä riskinhallinnassa ja kannustetaan elinkeinoa käyttämään elintarviketurvallisuutta tukevia vastuullisuusjärjestelmiä.

Kehitetään viranomaisten riskiviestintää sekä yleisesti että yksilöllisten ja kuluttajien erilaisten kulutustottumusten aiheuttamien riskitekijöiden hallitsemiseksi.

Perustetaan riskinhallinta- ja politiikkatoimenpiteet mm. geeniteknologian osalta tutkittuun tietoon.

Edistetään kuluttajien tietoisuutta riskeistä, riskienhallintakykyä ja oman roolinsa tunnistamista riskien hallinnassa.

Huolehditaan, että Suomessa on valmius tehokkaasti tunnistaa, hoitaa, ehkäistä ennalta ja torjua eläin- ja kasvitauteja, zoonooseja ja muita uusia ja jo tunnettuja elintarviketurvallisuuteen liittyviä uhkia.


26

8 Ruokaturva ja huoltovarmuus

Maapallolla odotetaan vuonna 2030 olevan 8,5 miljardia ihmistä. Maailmanlaajuisena haasteena onkin ruokaturvan ja hyvän ravitsemuksen takaaminen kasvavalle väestölle kestävällä tavalla. Arvioiden mukaan vuonna 2030 maailmassa tarvitaan 60 prosenttia enemmän ruokaa, 45 prosenttia enemmän energiaa ja 30 prosenttia enemmän vettä kuin nyt.

Maailmanlaajuisesti väestönkasvu ja ruokatottumusten muutokset, kuten lihan kulutuksen kasvu, vaativat vuoteen 2050 mennessä FAO:n arvion mukaan maataloustuotannon kasvattamista yli 60 prosenttia nykytilaan nähden. Osasta nykyhetken parhaista viljelymaista tulee ilmastonmuutoksen vaikutuksesta viljelykelvottomia. Tämä lisää painetta raivata uutta peltoa muualle ja kasvattaa tuottavuutta ja satotasoja olemassa olevilla viljelymailla – kuitenkin kielteisiä ympäristövaikutuksia hilliten. Tuottavuuden kasvattaminen vaatii nykyistä parempia kasvilajikkeita, hyvää maaperän hoitoa, resursseja säästävää ja optimoivaa uutta teknologiaa sekä tehokkaita, kestäviä kasvinsuojelumenetelmiä ja lannoitustapoja. Myös riittävä ja oikea-aikainen veden saanti on tärkeää. Tuottajilla on oltava tietoa ja voimavaroja tuotannon kestävään tehostamiseen.

Vesiviljelyn merkitys maailman ruokahuollossa on vahvistunut nopeasti, ja sitä pidetään yleisesti yhtenä mahdollisuuksiltaan suurimmista ja kestävimmistä keinoista tuottaa eläinproteiinia nopeasti kasvavalle väestölle. Levien viljelyyn kohdistuu vastaavasti suuria odotuksia. Vesialueet ovat tärkeitä paitsi taloudellisen toiminnan myös ihmisten hyvinvoinnin, virkistäytymisen ja terveyden kannalta.

Globaalit trendit edellyttävät uudenlaisten ratkaisujen käyttöönottoa veden tuotantopotentiaalin kasvattamiseksi ja energian, ravinnon tai muun biomassan tuottamiseksi. Maailman kalansaaliita ei juurikaan voida enää kasvattaa. Vesiviljely tuottaa jo nyt FAO:n tilastojen mukaan enemmän proteiinia elintarvikkeiksi kuin kalastus tai naudanlihan tuotanto, ja vesiviljelyn kasvu jatkuu tulevaisuudessakin voimakkaana. Vesien biologisia resursseja, kuten esimerkiksi leviä, hyödynnetään yhä monipuolisemmin ja tehokkaammin.

Maailmanlaajuisesti ja Euroopan unionissa ruuan tuotantoa ja kulutusta ohjataan eri politiikoilla yhä kestävämpään ja tehokkaampaan suuntaan. Vuonna 2015 hyväksytyt YK:n kestävän kehityksen tavoitteet velvoittavat kaikkia YK:n jäsenmaita. Yksi tavoitteista on poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta vuoteen 2030 mennessä. Tämän tavoitteen lisäksi myös monilla muilla kestävän kehityksen tavoitteilla on suora tai epäsuora yhteys ruokaturvaan. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan maailmanlaajuisen ruokajärjestelmän toiminnan arviointia.

Jokainen valtio on vastuussa ruokaturvan varmistamisesta omille kansalaisilleen. Suomalaisen ruokapolitiikan tavoitteena on kansallisen ruokaturvan ja hyvän ravitsemuksen takaaminen täällä asuville. Politiikan on oltava linjassa maailmanlaajuisten ruokaturvaan ja köyhyyteen liittyvien tavoitteiden kanssa.

Kilpailukykyinen, kestävä ja joustava kansallinen ruokajärjestelmä ja kansallinen tuotanto edistävät myös maailmanlaajuista ruokaturvaa. Ruokaturva voidaan parhaiten taata pitämällä yllä vastuullista kotimaista tuotantoa ja kulutusta sekä hyödyntämällä kansainvälisen kaupan tarjoamat mahdollisuudet.

8.1. Riskien hallinta huoltovarmuuden haasteena

Kaupungistumisen myötä olemme entistä riippuvaisempia toimivasta ruokajärjestelmästä. Alkutuottajien lukumäärän supistuessa etäisyys ruuan tuottajan ja kuluttajan välillä kasvaa. Teollisuus tekee ruuasta siirreltävää, saavutettavaa ja tarvittaessa pidempään säilyvää. Logistiset ketjut hioutuvat normaaliolojen vaatimuksiin. Tuotteet saadaan kuljetettua asiakkaille nopeasti ja tuoreina.

Ruokajärjestelmän toimintaan kohdistuvien riskien määrä ja laajuus kasvavat. Riskit liittyvät muun muassa luonnonolosuhteisiin, tuotannon kannattavuuteen, tuotantopanoksiin, johtamiseen, energiantuotantoon, kyberturvallisuuteen, alkutuotannon työntekijöiden jaksamiseen, eläintenkasvatukseen, elintarvikejalostukseen, tuotannon ja kaupan keskittymiseen, kansainväliseen politiikkaan ja markkinoihin.


27

Elintarvikeketjun yhä laajeneva digitalisoituminen on luonut mahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää koko ruokajärjestelmässä. Fyysiset materiaalivirrat ja digitaaliset tietovirrat kytkeytyvät yhä tiiviimmin toisiinsa. Tilaus-toimitusketjut automatisoituvat ja kiinnittyvät osaksi suurempia kokonaisuuksia. Siirtyminen sähköistettyyn tiedonsiirtoon ja automatisoituihin työtapoihin kuitenkin lisää tuotannon lamaantumisriskejä kriisitilanteissa. Lisäksi häiriöiden määrät ja niiden merkitys kasvavat, mikä lisää riskienhallinnan tarvetta ja siten parempaa jatkuvuuden hallintaa koko ruokajärjestelmässä. Digitalisoituminen voidaan toteuttaa turvallisesti, kun kyberturvallisuuteen liittyvät uhkakuvat ja haavoittuvuudet on tunnistettu ja kun niiden merkitys elintarvikeketjun jatkuvuuden hallinnassa on ymmärretty. Tämä edellyttää sitä, että riskeihin osataan varautua toimivin ratkaisuin. Myös viljelijät tarvitsevat lisää liiketoiminta-ajattelua ja riskitietoisuutta. Kyberturvallisuuden liittyvää tietoa, osaamista ja varautumista on lisättävä.

Kuluttaja ei tule välttämättä ajatelleeksi, että suomalaisen ruuan ostamisella ja huoltovarmuudella on suora yhteys toisiinsa. On vaikea pitää mielessä yhteiskunnan paras, kun tekee päätöstä oman jääkaapin sisällöstä. Valtiovallan keskeisin vastuu on pitää yllä ihmisten elinmahdollisuuksia kaikissa olosuhteissa. Ruoka on itsestäänselvyys, joka liittyy suoraan päivittäiseen hyvinvointiimme. Kriisitilanteessa ruuan saatavuuden huomattavalla heikentymisellä on suora vaikutus henkiseen kriisinsietokykyyn, sisäiseen turvallisuuteen, valtion johtamiseen ja puolustuskykyyn. Ruoka on peruspilari, josta on huolehdittava, jotta suomalaiset säilyttävät luottamuksensa valtion toimintakykyyn.

Ruuan saatavuus on turvattava myös kriisiaikana. Vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa kuluttajat ovat riippuvaisia ruokajärjestelmän toimijoiden toimitusvarmuudesta. Tuotannon jatkuvuus on yritysten toimintaedellytysten varassa. Koko alkutuotantoa, valikoituja elintarviketeollisuusyrityksiä sekä ruuan jakelijoita tuetaan jatkuvuudenhallinnassa. Huoltovarmuuden turvaaminen on viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyötä, jossa yhdistäjänä toimii huoltovarmuusorganisaatio. Ilman elinvoimaista maataloustuotantoa sekä elintarvikkeiden jalostusta ei voida tavoitella riittävää omavaraisuutta ja taata elintarvikkeiden saatavuutta kaikissa oloissa. Elinvoimainen maataloustuotanto ja elintarvikkeiden jalostus puolestaan perustuvat kotimaisiin raaka-aineisiin, uusiutuvaan kotimaiseen energiaan sekä kiertotalouteen liittyvään materiaalien hallintaan.

Huoltovarmuus rakentuu erilaisten kriittisten toimintojen turvaamisesta. Ruuan saatavuuden lisäksi pyritään takaamaan sähkön jakelu, vesihuoltopalvelut, polttoaineiden ja kriittisten raaka-aineiden saatavuus. Keskinäisriippuvuus kasvaa toimijoiden erikoistuessa. Varautuminen ei estä kaikkia katkoksia, mutta sen avulla voidaan lyhentää tilanteen normalisoitumiseen vaadittavaa aikaa.

Yhteistoiminnan tavoitteena on tuoda huoltovarmuuden kannalta kriittisiä toimijoita ja viranomaisia lähemmäs toisiaan. Suomalaisena vahvuutena ovat tiiviit verkostot, jotka mahdollistavat ketterän sopeutumisen. Tätä on kuitenkin pidettävä yllä tehokkuusvaatimusten paineessa. Digitaalisiin yhteyksiin, alihankintaketjuihin ja häiriöttömästi toimiviin palveluihin tottumisessa on vaarana lamautuminen odottamattoman suurhäiriön seurauksena. Päivittäistavarakauppa ja ruokapalvelut ovat kuitenkin välttämättömyyksiä, johon kansalaiset turvautuvat. Erityisesti haavoittuvat ryhmät kuten vanhukset, sairaat ja vammaiset sekä vähävaraiset tarvitsevat tukea kriisiaikana.

Tällä hetkellä maataloustuotantomme perustuu tuontituotantopanoksiin kuten koneisiin, polttoaineisiin, lannoitteisiin, kasvinsuojeluaineisiin ja rehuihin, joten ruokajärjestelmämme on monelta osin hyvin riippuvainen kansainvälisestä kaupankäynnistä. Riippuvuus vaihtelee tuotantosuunnittain. Öljykasvien ja sokerin omavaraisuus on heikkoa, ja niiden saatavuus riippuu paljolti tuontipanoksista. Maidon tuotanto on omavaraisempaa, sillä naudat syövät kotimaassa kasvavaa nurmea. Kotieläintuotantomme perustuu kuitenkin edelleen vahvasti tuontivalkuaisen käyttöön rehuissa. Tarvittaessa elintarvikehuoltoketju voi sopeutua suppeampaan valikoimaan ja harvempiin toimituksiin. Monipuolinen kotimainen kasvinviljely ja kotieläintuotanto eivät ainoastaan palvele päivittäisiä kulutustottumuksiamme vaan parantavat samalla sopeutumiskykyä ja kestävyyttä.


28

Luonnontuotteet ovat Suomen huoltovarmuudenkin kannalta hyvä lisä. Niiden sadon tuottamista varten ei tarvitse hankkia siemeniä, taimimateriaalia tai lannoitteita, eikä esimerkiksi maamme rajojen sulkeutuminen vaikuta tämän ravinnon saamiseen.

8.2 Resurssiviisaus ruokaturvan perustana

Tulevaisuuden menestyksekäs ruokajärjestelmä on resurssiviisas ja kestävä. Ruuantuotanto saa kuormittaa ympäristöä ja ilmastoa mahdollisimman vähän. Samoin ruuan kulutusta on suunnattava vähän kuormittaviin tuotteisiin, ja syötäväksi kasvatetun ruuan tulee todella päätyä ravinnoksi ja syödyksi. Kotimarkkinoille tarkoitetun tuotannon lisäksi viennin ja kestävän tuontiruuan avulla on mahdollista huolehtia riittävästä elintarvikkeiden tarjonnasta kuluttajille. Pitkällä tähtäimellä ruuan tuotannon tulee myös sopeutua muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin, jotta tuotannon laatu ja määrä säilyvät riittävinä ja tuotannon ympäristövaikutukset mahdollisimman vähäisinä. Siksi on tärkeää, että käytössä olevia resursseja käytetään huolellisesti ja kierrättäen sekä tuotannossa että kulutuksessa. Ruokahävikkiin päätyvä ruoka heikentää ruokajärjestelmän resurssitehokkuutta, kannattavuutta ja kauppatasetta. Ruokahävikki kuormittaa tarpeettomasti ympäristöä ja on sosiaalisesti kestämätöntä.

Ruokahävikki ja ravinteiden kierrättämisen vähäisyys sekä luonnon monimuotoisuuden väheneminen maatalousalueilla osoittavat, että nykyinen ruokajärjestelmämme ei toimi tehokkaasti ja resursseja säästäen. Ruokajärjestelmän kestävyys paranisi, mikäli ruuantuotannon sivuvirtojen koko potentiaali hyödynnettäisiin ravinteina, energiana tai muina tuotteina. Tämä voisi luoda myös uusia liiketoimintamalleja ja työpaikkoja erityisesti maaseutualueille.

Monipuolisen kotimaisen maataloustuotannon ja huoltovarmuuden ylläpitäminen on tärkeä osa ilmastonmuutokseen sopeutumista. Ilmaston muuttuessa tarvitaan sopeutumista edistäviä toimia, jotta riskejä voidaan hallita ja mahdollisuuksia hyödyntää. Tulevaisuudessa käytettävissä olevat maataloustuotannon uusiutumattomat tuotantopanokset, kuten fossiiliset polttoaineet ja epäorgaaniset lannoitteet, vähenevät tai tulevat yhä kalliimmiksi. Ilmastonmuutos muuttaa tuotanto-olosuhteita. Uusiin olosuhteisiin pitää sopeutua monin tavoin, vaikka muutoksen voimakkuus ja suunta voivat olla paikallisesti vaikeasti ennakoitavissa. Ilmastonmuutos todennäköisesti voimistaa maataloustuotannon nykyisiä ympäristöhaasteita, kuten vesistövaikutuksia ja muutoksia luonnon monimuotoisuudessa.

Hyvä peltomaan maaperänhoito sekä ravinteiden kierrätys ovat keskeiset mekanismit ruokajärjestelmän kestävyyden lisäämiseksi. Maataloustuotannossa on olemassa ja kehitteillä biologisia ja teknisiä ratkaisuja, jotka tehostavat tuotantoa, auttavat sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja hillitsevät ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöjen muodostumista. Näiden ratkaisujen hyödyntämistä ja tutkimusta on lisättävä. Erilaisten kestävyyttä parantavien toimenpiteiden vaikutukset voivat olla myös ristiriidassa keskenään. On siis tärkeää, että politiikat sovitetaan yhteen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Peltomaan kasvukuntoa, ravinteiden kierrättämistä ja uusimman tutkimustiedon saattamista tuottajien käyttöön on edistettävä. Samalla on luotava hyvät edellytykset innovaatioiden syntymiselle ja niiden käyttöönotolle, tuotannon monipuolistumiselle ja toimintatapojen uusiutumiselle. On huolehdittava alkutuotannon korkeasta omavaraisuusasteesta ja kotimaisten tuotantopanosten saatavuudesta. Samalla riippuvuutta tuontipanoksista pitää pyrkiä vähentämään. On tärkeää investoida tutkimukseen, joka tähtää näihin päämääriin.

Luomutuotanto on EU-laein säädeltyä ja valvottua kestävää ruuantuotantoa. Sen periaatteisiin kuuluvat ravinteiden talteenotto ja kierrätys sekä tasapaino peltoviljelyn ja kotieläintuotannon kesken. Koska synteettisten kemiallisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttö on kielletty, luomutuotanto vähentää riippuvuutta fossiilisista raaka-aineista.


29


Turvataan valtioneuvoston asettamien tavoitteiden mukaisesti väestön ravinnon saatavuus, laatu ja turvallisuus riittävällä kotimaisella maataloustuotannolla ja varmuusvarastoinnilla, kehittämällä tuotantojärjestelmää uusiutuviin ja kierrätettäviin tuotantopanoksiin perustuvaksi sekä varmistamalla tuotannossa tarvittavien ulkomaisten tuotantopanosten saatavuus.

Ylläpidetään ja kehitetään varautumisjärjestelmiä ja tehdään varautumissuunnitelmia (mm. sähkönjakelun ja vesihuollon turvaamiseksi).

Pienennetään energian jakeluhäiriöiden ja hintavaihteluiden aiheuttamia riskejä lisäämällä hajautetun uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä.

Parannetaan ruokajärjestelmän energia- ja materiaalitehokkuutta esimerkiksi neuvonnalla, yhteistyöllä ja tuotantotiloja ja -välineitä uudistamalla.

Lisätään kotimaista valkuaistuotantoa, tehostetaan ja monipuolistetaan kotimaisen valkuaisen rehukäyttöä sekä lisätään kotimaisen kasviproteiinin suoraa käyttöä ihmisravintona kannustaen innovatiiviseen tuotekehittelyyn.

Vähennetään ruoka- ja juomahävikkiä ja edistetään siten kestävän ruokatalouden luomista ja ruuan riittävyyden takaamista.

Turvataan luomuluonnontuotteiden runsas saatavuus metsäpolitiikan keinoin: taataan tasapaino talousmetsien hoitotoimien ja luonnontuotteiden kasvuvaatimusten välille


30

9 Kilpailukyky Ruokajärjestelmän menestystekijät voidaan jakaa karkealla tasolla kolmeen osakokonaisuuteen: kilpailukykyyn, toimintaympäristön muutoksiin sekä asemaan kansainvälisillä ja kotimarkkinoilla. Hyvä kilpailukyky on edellytys kansainvälisessä kilpailussa pärjäämiselle, mutta kansalliset että kansainväliset toimintaympäristön muutokset haastavat kotimaisen ruokajärjestelmän. Näihin haasteisiin vastaaminen vaatii yrityksiltä sekä kykyä tunnistaa pitkän aikavälin trendit ja nopeat toimintaympäristön muutokset että valmiutta reagoida niihin.

Kilpailukykyyn vaikuttaa suoraan se, että ruokajärjestelmän osat ovat poliittisesti eniten säänneltyjä talouden toimialoja. Lyhyellä aikavälillä kilpailukyvyssä korostuvat kustannukset. Mukana ovat myös tuotteiden hinnat, työntekijöiden palkat ja yritysten tuottavuus. Kyky tuottaa arvonlisäystä tehokkaasti on taloustieteissä yksi tärkeimmistä kilpailukyvyn määritelmistä. Pitkällä aikavälillä oleellisia tekijöitä ovat kasvu ja kyky tuottaa korkean arvonlisän tuotteita tai palveluita. Tällöin mukaan tulevat myös muut kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät kuten koulutus, osaaminen, toimiva ja reilu kilpailuympäristö ja tuotteistaminen. Lisäksi olennaista on yritysten kyky reagoida trendeihin ja hyödyntää esimerkiksi digitaalista toimintaympäristöä.

9.1 Kansainvälinen kilpailukyky ja vienti

Suurin osa suomalaisista elintarvikkeista kulutetaan kotimaan markkinoilla, ja ainoastaan pieni osa sektorin yrityksistä on suuntautunut vientiin. Elintarvikemarkkinat avautuvat kuitenkin yhä enemmän kansainväliselle kilpailulle ja integroituvat kansainvälisiin arvoketjuihin.

Sekä kotimarkkinoilla että viennissä Suomessa ja suomalaisista raaka-aineista valmistettu tuote kilpailee muualla tuotettujen tuotteiden kanssa. Suomalaisten elintarvikeyritysten kasvupotentiaali on pääasiallisesti ulkomailla, koska käytännössä kotimarkkinat eivät kasva ja koska tuonti lisääntyy tasaisesti tiukan hintakilpailun ja tarjonnan laajenemisen myötä.

Pitämällä yllä ruokasektorin kansainvälistä kilpailukykyä ja integroitumalla kansainvälisiin markkinoihin Suomi voi kasvattaa elintarvikevientiään, nostaa koko ruokasektorin kilpailukykyä ja turvata kotimaisen perus- ja erikoistuotetuotannon. Suomi ei voi kilpailla hinnalla, joten elintarvikeviennin kasvun on perustuttava korkean lisäarvon ja jalostusasteen tuotteisiin. Se vaatii vankkaa vientimarkkinatuntemusta ja resursseja, joiden avulla voidaan rakentaa paikallinen brändi ja läsnäolo.

Tyypillistä maatalous- ja elintarvikesektorille on, että kansainväliseen kilpailukykyyn vaikuttavat erot kansallisessa sääntelyssä ja maatalouden tukijärjestelmissä. Keskeisiä ovat myös luonnonolosuhteista johtuvat erot kustannustasossa ja tuottavuudessa. EU:n vapaakauppasopimukset alentavat tulleja ja vähentävät muita tuonnin esteitä. Sääntely-yhteistyö luo pohjaa sujuvammalle kaupalle EU:n ja sen ulkopuolisten sopimuskumppaneiden välillä. Kansainvälinen kilpailu luo painetta sääntelyn harmonisointiin.

Kansainvälistyvillä markkinoilla kansallisen sääntelyn merkitys kilpailukyvylle korostuu. Elintarviketurvallisuuteen, ympäristöön tai tuotantoeläinten terveydenhuoltoon ja hyvinvointiin liittyvät korkeat vaatimukset lisäävät yritysten kustannuksia mutta tukevat osaltaan tuotteiden korkeaa laatua ja vastuullista tuotantotapaa. Tämä puolestaan vahvistaa yritysten kilpailukykyä tiedostavan kuluttajan silmissä.

Eurooppalainen elintarvikevienti on viime vuosina kehittynyt myönteisesti pitkälle jalostettujen tuotteiden ansiosta. Myös suomalainen elintarvikeyritys voi menestyä nostamalla tuotteidensa jalostusastetta ja korostamalla ja vahvistamalla kilpailuetujaan kuten turvallisuutta, puhtautta ja vastuullisuutta.

Kansainvälisillä markkinoilla onnistumisen kannalta oleellista on, että yrityksillä on riittävää osaamista ja riskinottokykyä vientiin. Valtion keskeinen investointi elintarvikeviennin edistämiseen on työ- ja elinkeinoministeriön budjetista rahoitettu Food from Finland -kasvuohjelma, joka on auttanut erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä viennin aloittamisessa ja uusien markkinoiden avaamisessa.


31

Viennin kasvua on haettava erityisesti pk-sektorilta, jolla on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Suomessa valtaosa elintarvikealan toimijoista on pk-yrityksiä, mutta näiden yritysten osuus vientitoimijoista on alle viidenneksen. Sellaisillakin pk-yrityksillä, jotka harjoittavat vientiä, viennin osuus liikevaihdosta jää vähäiseksi. Pk-yritysten vientimahdollisuuksia rajoittaa osaamisen ja kansainvälisen verkostoitumisen puute. Pk-toimijoiden vientiponnisteluja on tuettava ja markkinoillepääsyn esteitä raivattava.

Laadukkaista kotimaisista raaka-aineista valmistetut elintarvikkeet ovat jatkossakin Suomen vahvuus kansainvälisillä markkinoilla. Jalostusasteen nostaminen, uudet elintarvikeinnovaatiot ja kohdemarkkinoille räätälöidyt erityistuotteet ovat avainasemassa, kun elintarvikevientimme arvoa pyritään kasvattamaan. Huomiota ansaitsevat myös sellaiset elintarviketuotannossa syntyvät tuotteet, joita ei esimerkiksi suomalaisten kulutustottumusten vuoksi saada hyödynnettyä kotimarkkinoilla. Tällaisia ovat muiden muassa erilaiset ruhonosat, kuten sisäelimet ja muut sivutuotteet, joiden viennin tehostuminen edistäisi sekä suomalaisen elintarviketuotannon kannattavuutta että kestävää kehitystä.

Elintarvikkeiden vienninedistämistoimet ja uusien vientimarkkinoiden avaaminen edellyttävät pitkäjänteistä ja määrätietoista työskentelyä. Avainroolissa viennin kasvattamisessa ovat yritykset, mutta valtion on tarjottava apuaan erityisesti niillä markkinoilla, joilla sitä eniten tarvitaan ja joilla valtion avustavalla roolilla on merkitystä. Uusien EU:n ulkopuolisten markkina-alueiden avaaminen erityisesti eläinperäisille elintarvikkeille on haasteellista monen kohdemaan edellyttämän raskaan markkinoillepääsyprosessin vuoksi.

Suomeen suuntautuva matkailu ja matkailijoiden mukaansa ostamat elintarvikkeet ovat merkittävä tulonlähde varsinkin rajaseuduilla. Ostosmatkailu on hyvä keino tutustuttaa matkailijoita suomalaisiin elintarvikkeisiin ja ruokaosaamiseen ja luoda tätä kautta pohjaa myös varsinaiseen elintarvikevientiin. Ruokamatkailu on maailmalla yksi nopeimmin kasvavista matkailun osa-alueista. Myös kaikkien vapaa-ajan matkailijoiden keskuudessa ruoka ja ruokaan liittyvät elämykset ovat nousseet huomattavasti aikaisempaa tärkeämmiksi aktiviteeteiksi. Ruokamatkailun kehittäminen ja kansainvälistymiskriteerit täyttävä tuotteistus auttavat Suomen maabrändiä ja lisäävät kiinnostusta suomalaisia elintarvikkeita kohtaan parantaen samalla sekä elintarvike- että matkailusektorin kilpailukykyä.

9.2 Vastuullinen eläintuotanto kilpailuvalttina

Tulevaisuudessa kasvisten osuus suomalaisten ruokavaliossa kasvaa ja eläinperäisten tuotteiden kulutus laskee. Ihmisillä on toisaalta myös enemmän mahdollisuuksia panostaa omaan hyvinvointiinsa ja ruuan laatuun. Tällöin kotimaisen tuotannon tulevaisuus on nimenomaan tuotteen laadussa, jonka yksi olennainen tekijä on eläinten hyvinvoinnin huomioiva tuotantotapa. Osa väestöstä kuitenkin painottaa ensisijaisesti muita asioita, kuten elintarvikkeiden hintaa.

Eläinten hyvinvointiin liittyvä osaaminen sekä eläintautien ja lääkkeiden käytön hallinta ovat suomalaisen tuotannon vahvuuksia. Tulevaisuudessa tuotantoeläinten tarpeet huomioidaan koko ajan paremmin. Näiden vahvuuksien ylläpito ja kehittäminen vaativat sekä laadukasta tutkimusta että tiedon jakamista tuottajille, elinkeinolle yleisemmin, yrityksille ja vahvasti nimenomaan kuluttajille. Julkisten hankintojen ohella on tärkeää saada myös yksityiset ruoka-alan toimijat suosimaan elintarvikkeita, joiden tuotannossa on huomioitu eläinten hyvinvointi.

Suomalainen kotieläintuotannon tulevaisuus edellyttää alan omien vahvuuksien markkinointia suomalaisille kuluttajille, mutta toisaalta tavoitteena pitää olla myös näiden laadukkaiden tuotteiden vienti. Tähän ei jatkossa suomalaisuus laadun takeena riitä. Eläinten käyttö elintarviketuotantoon on jatkossa pystyttävä perustelemaan aiempaa paremmin. Tämän vuoksi tarvitaan eläinten hyvinvointiin liittyvä laatumerkintä, jotta laadukkaan tuotteen markkinointi on mahdollista. Eläinten hyvinvoinnin laatumerkinnän on oltava uskottava, riittävän kunnianhimoinen ja eläinten hyvinvointitieteeseen perustuva. Toisaalta merkinnän on oltava moniportainen, jotta se on tuottajien helpommin saavutettavissa.


32

Elintarvikkeiden viennissä laatumerkintään perustuvaa tuotantoa on helpompi markkinoida. Erityisen perusteltua on selvittää, onko meille kannattavaa luoda oma merkintä vai voimmeko hyödyntää jo olemassa olevia, kansainvälisesti tunnettuja eläinten hyvinvoinnin laatumerkintöjä. Elintarvikeviennin yhtenä tavoitteena pitää olla myös eläinten hyvinvointiin perustuvan laadun vienti kasvaville markkinoille.

Yksi syy siihen, että hallinto luo edellytyksiä luomutuotannon osuuden lisääntymiselle, on kuluttajien halukkuus ostaa luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita. Luomukotieläintuotannossa on tavanomaista tuotantoa tiukemmat vaatimukset muun muassa ruokinnasta, tiloista ja ulkoilusta.

Ruokajärjestelmän on kyettävä kuluttajalähtöisesti erilaistamaan tuotevalikoimaa siten, että ruoka on jäljitettävissä varmistettavalla tavalla raaka-aineiden tuottamisesta ja tuotantopanosten käyttämisestä alkaen. Ensisijainen vastuu elintarvikkeiden laadusta ja turvallisuudesta on ruoka-alan toimijoilla. Tavoitteena ovat sektorikohtaiset laatujärjestelmät, joita varmistetaan säännöllisesti ja joissa on otettu huomioon jäljitettävyys ja kullekin sektorille tärkeimmät vastuullisuuden näkökulmat. Tällaisilla järjestelmillä pystytään antamaan kuluttajalle entistä tarkempaa tietoa ruuan alkuperästä ja tuotantotavasta. Järjestelmiä tarvitaan elintarvikeviennin, elintarviketurvallisuuden ja suomalaisen kuluttajan luottamuksen säilyttämisen takia.

9.3 Hankintalain oikea soveltaminen

Julkisten ruokapalveluiden elintarvikehankintojen arvo on 350 miljoonaa euroa vuosittain. Tullitilastot osoittavat, että ruuan tuonti Suomeen on edelleen kasvanut. Elintarvikkeiden kauppatase on pahasti alijäämäinen. Kotimaisen ruuan osuuden kasvattaminen olisi tehokas ja helppo tapa osallistua taloustalkoisiin.

Vastuu kotimaisten ruokatarvikkeiden hankinnasta julkisiin ruokapalveluihin on pääasiassa kuntien luottamus- ja virkamiesjohdolla. Kuntien strategioiden tulee saada kirjaukset kotimaisten, vastuullisesti tuotettujen elintarvikkeiden hankinnasta. Hankintalaki ei rajaa kotimaisen ruuan käyttömahdollisuuksia kuntaruokailussa, vaikka näin on usein luultu ja väitetty. Laki sen sijaan mahdollistaa sellaisten hankintakriteerien käytön, joilla tuetaan kotimaisen ruuan hankintaa. Hankintatoimen suunnittelussa ja päätöksenteossa pidetään hintaa valitettavan usein tärkeimpänä tekijänä. Taloudellisten mittareiden rinnalla hankintoja pitäisi tarkastella ruuan laadun, ravitsemuksen, tuoreuden, sesonginmukaisuuden, kestävän kehityksen sekä paikallisuuden näkökulmasta. Avoin informaatio ruuan alkuperästä auttaa myös tekemään valistuneita hankintapäätöksiä.

Perinteisten hankintojen lisäksi on hallitusohjelman mukaisesti edistettävä innovatiivisia julkisia hankintoja. Ne toteutetaan tiiviissä vuoropuhelussa tilaajan, tuottajan ja sidosryhmien kanssa, ja niillä haetaan esimerkiksi tuotannon tehostamista tai tuotteen hiilijalanjäljen, elinkaaren aikaisen ympäristövaikutuksen tai kokonaiskustannusten alentamista.

9.4 Työllisyys ja työhyvinvointi

Suomen kilpailukyvyn perustana ovat hyvin toimivat, tulokselliset ja uutta työtä luovat työpaikat. Ruoka-alan työpaikkojen odotetaan syntyvän jatkossa pk-yrityksiin. On tärkeää pyrkiä ruokapolitiikan keinoin vaikuttamaan siihen, että tuotanto ja sen myötä kulutus eivät yksipuolistu, että alan osaaminen säilyy Suomessa ja että suomalainen ruokakulttuuri kehittyy. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ennustaa, että elintarviketeollisuuden työntekijöiden määrä kasvaa vuoteen 2030 saakka, mutta maatalouden ja kalatalouden työntekijöiden määrä kääntyy laskuun vuoden 2020 jälkeen. Syksyn 2015 pk-yritysbarometrin kyselyn mukaan elintarviketeollisuus tavoittelee kasvua liikevaihdon, työllistämisen, viennin, kannattavuuden, vakavaraisuuden, tilausten määrän ja kapasiteetin käyttöasteen suhteen.

Paikallinen ruuantuotanto ja jalostus edistävät alueen työllisyyttä, ja paikallinen jakelu ja kauppa vastaavat paikalliseen kysyntään. Elintarviketeollisuudella on suuri aluetaloudellinen merkitys. Valtaosa elintarviketeollisuuden yrityksistä on pieniä paikallisia toimijoita. Kuluttajapuolella paikallisuuden arvostus näkyy kivijalkakauppojen ja ruokapiirien suosion kasvuna.


33

Uusien teknologioiden käyttö voi vaikuttaa ruoka-alan työllistävyyteen molempiin suuntiin. Toisaalta automatisaatio vähentää ihmistyön tarvetta, toisaalta uudet tuotteet ja palvelut, kuten elintarvikkeiden 3D-tulostus ja yksilöllisesti räätälöidyt ruokavaliot, tuottavat uudenlaisia työtehtäviä.

Työhyvinvointi on kokonaisuus, jonka muodostavat työ ja sen mielekkyys, terveys, turvallisuus ja hyvinvointi. Työhyvinvointi vaikuttaa muun muassa työssä jaksamiseen. Hyvinvoinnin kasvaessa työn tuottavuus paranee. Hyvinvointia työssä voidaan parantaa esimerkiksi kehittämällä työoloja ja ammatillista osaamista, pitämällä yllä työkykyä ja huolehtimalla työterveyshuollosta.

Esimerkiksi maatalousyrittäjä kohtaa työssään paljon vaatimuksia ja valvontaa. Lisäksi epävarmuus tulevista määräyksistä ja tuista sekä niiden vaikutuksesta tulevaisuuteen aiheuttavat ajoittain turhautumista. Asian tiedostaminen on tärkeää, mutta on hyvä myös suunnata ajatuksia asioihin, joihin itse pystyy vaikuttamaan. Erityisesti kotieläintilalla yrittäjän jaksaminen vaikuttaa myös eläinten hyvinvointiin.

Alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden työympäristöihin ja töihin liittyy monia tapaturma- ja sairastumisvaaroja sekä psyykkistä kuormitusta. Monia elintarviketeollisuuden aloja vaivaavat myös tästä syystä sairauspoissaolot ja työtapaturmien riski. Työhyvinvoinnin parantamiseksi tarvitaan toiminnallisia muutoksia mutta myös erityisesti hyvää johtajuutta.


34


Järjestetään elintarvikealan innovaatiot kokoava SLUSH-henkinen tapahtuma, joka saattaa yhteen kasvuyrityksiä, sijoittajia ja mediaa.

Viestitään nuorille ruokasektorista ja se tarjoamista eri tehtävistä, jotta turvataan ruoka-alan säilyminen Suomessa.

Edistetään yrittäjien työssä jaksamista ja turvataan kotieläintilojen mahdollisuus lomituspalveluihin jatkossakin.

Kehitetään vientiosaamiseen tähtääviä koulutusohjelmia.

Tehostetaan kansainvälistä markkinointia ja viestitään suomalaisen ruuan laadusta ja ruokajärjestelmän vahvuuksista.

Edistetään erityisesti korkean jalostusasteen tuotteiden vientiä. Näin vahvistetaan kotimaista tuotantoa ja hyödynnetään kansainvälisten markkinoiden tarjoamat mahdollisuudet.

Hyödynnetään viennissä suomalaisen ruuan kilpailuedut kuten puhtaus, pohjoisuus, vastuullisuus, turvallisuus ja torjunta-aineiden sekä antibioottien vähäinen käyttö.

Vahvistetaan kotieläintuotannon kilpailukykyä.

Tuodaan ruokaa ja ruokamatkailua osaksi Suomen maabrändiä.

Pyritään poistamaan hallinnollisia ja teknisiä kaupan esteitä vientimarkkinoilla.

Kevennetään sääntelyä ja sen toimeenpanoa. Näin parannetaan koko ruokajärjestelmän kilpailukykyä ja varmistetaan yrityksille kohtuulliset toimintaedellytykset.

Haetaan EU:n ja kansallisen lainsäädännön yhteensovittamiseen yritystoimintaa helpottavia joustoja. Kiinnitetään huomiota varsinkin valvonnan päällekkäisyyteen ja pyritään vähentämään yrityksiltä aikaa vieviä, eri säädöspohjiin perustuvia valvontoja.

Vaaditaan EU:n kauppaneuvotteluissa kolmansien maiden tuontielintarvikkeilta samantasoisten standardien täyttämistä kuin sisämarkkinatuotteilta.

Tarjotaan julkisista hankinnoista vastaaville koulutusta ja neuvontaa hankintalain oikeasta soveltamisesta.

Parannetaan kuluttajien tietoisuutta suomalaisen ruuan laadusta ja ruokajärjestelmän vahvuuksista esimerkiksi pakkausmerkintöjen ja muun kuluttajille suunnatun viestinnän avulla.

Edistetään varmennettujen laatujärjestelmien kehittämistyötä sektorikohtaisesti.


LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖN EHDOTUKSISTA NATURA 2000 -ALUEIDEN TIETOJENAJANTASAISTAMISEKSI SEKÄ VERKOSTON TÄYDENTÄMISEKSI

Asia Ympäristöministeriö on pyytänyt 1.9.2016 lausuntoa ehdotuksista Natura 2000 -alueiden tietojenajantasaistamiseksi sekä verkoston täydentämiseksi 31.10.2016 mennessä.

Ympäristöministeriön esitys käsittää Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden suojeluperustei-na olevien luonnontieteellisten tietojen ajantasaistamista ja EU:n komissiolle tehtäviä ehdotuksiaalueiden lisäyksistä verkostoon. Molemmista asioista päättää valtioneuvoston yleisistunto.

Natura 2000 -verkoston muodostamisen loppuunsaattaminen on yksi EU:n biodiversiteettistrategi-an 2020 tavoitteen 1 toimenpiteistä. EU:n komissio on Itämeren alueen verkostoehdotusten riittä-vyyttä vuonna 2009 arvioineen asiantuntijaseminaarin pohjalta katsonut, että Suomen tulee edel-leen selvittää verkoston täydennystarvetta erityisesti eräiden merialueen vedenalaisten luontotyyp-pien ja hylkeiden osalta. Tällä laajennusehdotuksella yhdessä verkostoon jo kuuluvien alueiden tie-tojen päivityksen kanssa pyritään täyttämään nämä täydennystarpeet.

Ehdotus tietojen ajantasaistamisesta

”Ehdotuksen tavoitteena on ajantasaistaa ja täydentää Natura 2000 -verkostoon kuuluvien aluei-den tietoja ja viimeistellä verkoston alueellista ja sisällöllistä kattavuutta erityisesti eräiden merialu-een vedenalaisten luontotyyppien ja merilinnuston osalta.

Natura-alueita koskevat tiedot on koottu tietolomakkeisiin, joita on päivitettävä säännöllisesti. Uusipäivitys on tarpeen, sillä alueiden luontoarvoista ja niiden kehittymisestä on kertynyt runsaasti tar-kentavaa tietoa. Päivitys koskee luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suo-jelusta annetun luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaisia erityisten suojelutoimien alueita (SAC-alueet) ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun lintudirektiivin (2009/147/EY) tarkoittamiaerityissuojelualueita (SPA-alueet).

Ehdotukset sisältävät alueiden suojelun perusteina olevien luontotyyppien ja lajien lisäyksiä japoistoja sekä niitä koskevien arviointitietojen tarkistuksia. Lisäksi alueiden kuvauksia on täydennet-ty teksteillä, joissa luonnehditaan alueella keskeisten luontotyyppien ja lajien tavoitetilaa, johonalueen suojelutoimilla pyritään.”

Ehdotus verkostoehdotuksen täydentämisestä

”Suomessa ja koko EU:ssa on tavoitteena pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminenvuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen kannalta Natura 2000 -verkoston kattavuuden varmistaminen,erityisesti merialueilla, on keskeinen toimenpide.

Ympäristöministeriö ehdottaa tämän vuoksi, että Suomen Natura 2000 -verkostoa täydennetäänlaajentamalla kolmea verkostoon jo kuuluvaa, vedenalaisen meriluonnon kannalta tärkeää SAC-aluetta:

- Tulliniemen linnustonsuojelualue (Hanko) FI0100006 (laajennus 8 699 ha, yht. 11 265 ha)- Saaristomeri (Kemiönsaari, Parainen) FI0200090 (laajennus 102 488 ha, yht. 152 223 ha)- Södra Sandbäck (Kustavi) FI1400030 (laajennus 2 309 ha, yht. 2 602 ha)

Lisäksi ympäristöministeriö ehdottaa, että verkostoa täydennetään eräiden meri- ja kosteikkolintu-jen kannalta tärkeillä alueilla ilmoittamalla kaksi uutta SPA-aluetta ja laajentamalla kahta verkos-toon jo kuuluvaa SPA-aluetta:

- Tulliniemen linnustonsuojelualue (Hanko) FI0100006- Saaristomeri (Kemiönsaari, Parainen) FI0200164- Matalajärvi (Espoo) FI0100092- Siuntionjoki (Siuntio) FI0100084”

MAANK: 131/2016§ 14, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 97

Lausuntopyyntö aineistoineen on saatavissa osoitteesta:http://www.ym.fi/natura2000kuuleminen

Oheismateriaalina kartta Varsinais-Suomen Natura 2000 alueista.

Valmistelija HS/TJ/em


Maakuntahallitus päättää antaa ympäristöministeriön ehdotuksista Natura 2000 -alueiden tietojenajantasaistamiseksi sekä verkoston täydentämiseksi seuraavan lausunnon:

Ympäristöministeriön ehdotukset Natura 2000 -alueiden tietojen ajantasaistamiseksi sekä verkos-ton täydentämiseksi kohdistuvat pääosin Varsinais-Suomen alueelle: Saaristomeren ulkosaaris-toon sekä Södra Sandbäckin alueelle Kustaviin.

Varsinais-Suomen liitto pitää saaristoalueitaan ja Saaristomerta erityisasemassa ainutlaatuisenluonnon ja ympäristön arvojen takia. Maakuntakaavassa on osoitettu Saaristomeren kansallispuis-ton kehittämisvyöhyke, lisäksi suuri osa aluetta on jo suojelun piirissä luonto- ja kulttuuriarvojenansiosta. Varsinais-Suomen liitto korostaa myös alueen suurta virkistys- retkeily- ja matkailuarvoa.

Suojelun ja virkistyksen lisäksi meri on tärkeä taloudellisen toiminnan kohde sekä sen välittäjärannikolta kansainvälisille vientimarkkinoille. Laivaväylien merkitys korostuu Varsinais-Suomenelinkeinoelämässä. Liitto haluaa korostaa merien monikäyttöisyyttä ja niiden intressien yhteensovit-tamista.

Yhtenä käytännön kysymyksenä kuvaamaan suunnittelun ja päätösten monitahoisuutta voidaannostaa tarve Örön väylälle. Miten ehdotettu Natura-alue vaikuttaa saariston kehittämiseen? TarveÖrön väylälle ei aiemmista kaavaratkaisuista huolimatta ole poistunut. Tarpeen luonne on muuttu-nut rahtiväylästä vapaa-ajan veneilypainotteiseksi. Örön saaren saama suosio ja merkitys matkai-lukohteena tukee Örön väylän avaamista ja merkitsemistä, kun sitä joka tapauksessa käytetäänkasvavassa määrin.

Merialuesuunnittelua koskeva lainsäädäntö tuli voimaan 1.10.2016, ja sen ohjaamana rannikonmaakunnan liitot laativat yhteistyössä merialuesuunnitelmat 31.3.2021 mennessä. Varsinais-Suomen liitto toteaa, että merialuesuunnittelu on nykylainsäädännön näkökulmasta vasta alka-massa. Meri- ja rannikkoalueen kysymykset käsitellään tulevina vuosina monialaisessa ja moni-muotoisessa yhteistyöprosessissa.

Suunnittelu ja kaavoitus ovat monien eri näkökulmien yhteensovittava työkalu. Suunnittelu- ja kaa-voitusprosesseilla on selkeä juridinen velvoite arvioida esitettyjen toimintojen vaikutuksia muuhunympäristöön. Samanlaista arviointia tulee tehdä myös vastaaviin muihin suunnittelu- ja päätöspro-sesseihin, joihin Natura 2000 -verkoston laajentaminenkin kuuluu.

Natura 2000 -verkoston perustamisen vaikutusten arviointi on tärkeä tehdä ennen alueen laajen-tamista. Vrt. esim. SOVA (suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arviointi), jossa lakiin, asetuk-seen tai hallinnolliseen määräykseen perustuvasta viranomaisen suunnitelmasta ja ohjelmasta ontehtävä ympäristöarviointi. Natura-alueen perustamisen vaikutuksia ei voida tässä vaiheessa arvi-oida riittävästi. Ympäristöarvioinnissa tulee käsitellä ehdotuksen positiiviset ja negatiiviset vaiku-tukset ympäristöllisistä, sosiaalisista ja taloudellisista näkökulmista.

Varsinais-Suomen liitto lisäksi toteaa, että ”viivoitinmaiset” ja geometriset rajaukset erityisesti meri-alueella vaikuttavat varsin hallinnollisilta. Rajausten uskottavuus edellyttää luonnonsuojeluarvojenperusteilta erityistä huolellisuutta.

Lausunto lähetetään: [email protected]

MAANK: 131/2016§ 14, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 98

http://www.ym.fi/natura2000kuuleminen


Tiedoksi: Varsinais-Suomen ELY-keskus, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue

Päätös

Lisätietoja Suunnittelujohtaja Heikki Saarento, puh. 040 720 3056, [email protected]

MAANK: 131/2016§ 14, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 99


Ympäristöministeriön ehdotus Natura2000‐verkoston laajentamisesta.

Sivu 100§ 14, MH 24.10.2016 10:00 / Liite: Natura2000 kartat

LAUSUNTO MAANMITTAUSLAITOKSEN SUUNNITELMASTA KOSKIEN PALVELUPISTEITÄ JA NIIDENAUKIOLOAIKOJA

Asia Maanmittauslaitos on pyytänyt Varsinais-Suomen liitolta 11.11.2016 mennessä lausuntoa Maan-mittauslaitoksen palvelupisteitä ja niiden aukioloaikoja koskevasta suunnitelmasta. Lausunnossapyydetään ottamaan huomioon asiakkaiden asiointimatkat ja -suunnat, kulkuyhteydet sekä paikalli-set henkilökohtaisen palvelun tarpeeseen vaikuttavat olosuhteet. Lausunto pyydetään toimitta-maan osoitteeseen Maanmittauslaitos, Keskushallinto, PL 84, 00521 Helsinki tai sähköpostilla [email protected].

Maanmittauslaitos on uudistamassa asiakaspalvelunsa toimintamallia. Tavoitteena on ohjata asi-akkaita käyttämään yhä enemmän sähköisiä palveluita, jotka ovat kustannustehokkaita ja vaivat-tomia sekä asiakkaille että hallinnolle. Maanmittauslaitoksen palvelupisteiden aukioloaikoja tarkis-tetaan vastaamaan nykyisiä ja ennakoitavia asiakasmääriä. Maanmittauslaitoksen suunnitelmanmukaan mahdollisuus henkilökohtaiseen käyntiasiointiin säilytetään edelleen yhtenä palveluka-navana, mutta siihen ehdotetaan muutoksia. Uutena käytäntönä otetaan käyttöön ennakkoajanva-raus.

Maanmittauslaitoksella on valtakunnallisesti 35 palvelupistettä, joiden aukioloaikoja on tarkastettuedellisen kerran vuonna 2014. Tällä hetkellä palvelupisteet ovat auki klo 9.00–16.15 viitenä arki-päivänä viikossa ja osa kolmena arkipäivänä viikossa. Varsinais-Suomessa Turun palvelupiste onauki viikon jokaisena arkipäivänä ja Salon palvelupiste kolmena arkipäivänä viikossa.

Maanmittauslaitoksen mukaan asiakkaiden tarve henkilökohtaiseen paikan päällä tapahtuvaanasiointiin on vähentynyt. Arvioitu henkilökohtaisen asiakaskäyntien vähentyminen on tällä hetkellä6–7 % vuodessa. Asiointitarpeen vähentyessä on samalla parannettu muiden kanavien kautta an-nettavaa palvelua. Erityisesti verkkopalvelua ja verkossa asioimista on kehitetty. Lisäksi asioitahoidetaan valtakunnallisen puhelinpalvelun kautta, sähköpostitse ja verkon yhteydenottolomak-keen kautta.

Suunnitelman mukaan asiakaspalvelutoimintoja muutetaan ennakkoajanvarauspainotteiseksi yh-deksässä palvelupisteessä. Jatkossa Salon palvelupisteestä saa henkilökohtaista asiakaspalveluavaraamalla käyntiajan palvelupisteeseen. Lisäksi samassa yhteydessä ehdotetaan luovuttavaksipalvelupisteen ulko-oven läheisyydessä olevasta lukollisesta postilaatikosta. Postilaatikon kauttaon voinut jättää hakemukset ajankohdasta riippumatta, ja ne on kirjattu saapuneiksi samana arki-päivänä. Maanmittauslaitoksen palvelupisteiden viikoittaisten aukioloaikojen muilla muutoksilla eiole vaikutusta Varsinais-Suomeen. Turun palvelupisteessä henkilökohtaista palvelua saa jatkossa-kin viitenä arkipäivänä viikossa.

Suunnitelmaan ei liity henkilöstövähennyksiä. Suunniteltu uudistus on tarkoitus ottaa käyttöön1.1.2017 alkaen.

Valmistelija JV/LL/MR-L/em



Varsinais-Suomen liitto katsoo, että Maanmittauslaitoksen tavoitteet sähköisen asioinnin lisäämi-sessä ovat oikeansuuntaiset. Asioinnin siirtyessä yhä enemmän sähköisiin palvelukanaviin on nii-den kehittäminen ja painottaminen perusteltua. Maakunnan liitto pitää hyvänä, että palveluverkos-toa kehitetään lakkauttamatta palvelupisteitä. Uudistuksella ei ole vaikutusta Turun palvelupisteenaukioloaikoihin mutta se muuttaa Salon palvelua ennakkoajanvarauspainotteiseksi.

Salon palvelupisteen palvelutason suunnittelussa on huomioitava palveltavan alueen maantieteel-linen koko ja asioinnin yliseudullisuus. Salon seutukuntaan kuuluvan Someron lisäksi Salon palve-lupisteessä voidaan arvioida asioitavan myös ainakin Kemiönsaarelta ja Sauvosta sekä Loimaan

EDUNV: 68/2016§ 15, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 101


seutukunnan eteläisimmistä kunnista. Salon palvelupisteen osalta on huomioitava myös asiointi-alueen väestön ikäranteen luomat vaatimukset henkilökohtaisen palvelun tarpeelle. Salon seutu-kunnassa väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita, kun sama luku Turun seutukunnassa on viiden-nes.

Maakunnan liitto katsoo, että Salossa nykyisen kolmen palvelupäivän tilalla tulisi tarjota henkilö-kohtaista asiakaspalvelua vähintään kahtena arkipäivänä viikossa. Toissijaisesti maakuntahallituskatsoo, että myös ajanvaraukseen perustuvalla asiakaspalvelulla voidaan varmistaa, että asiakassaa tarvittaessa henkilökohtaista palvelua jatkossakin. Maakuntahallitus kuitenkin huomauttaa, ett-ei suunnitelmasta käy ilmi, miten paljon aikoja ennakkoajanvarauspalvelun kautta tullaan käytän-nössä asiakkaille tarjoamaan. Nykyisen kolmen palvelupäivän tilalla tulisi myös ennakkovarauksenkautta tarjota vähintään kahden arkipäivän edestä henkilökohtaisia palveluaikoja viikossa, jotteiasiointi ruuhkaudu.

Maanmittauslaitoksen suunnitelman mukaan lukollinen postilaatikko Salon palvelupisteen ulko-oven yhteydestä ollaan poistamassa. Maakuntahallitus katsoo, että postilaatikon tarpeellisuus ni-menomaan korostuu entisestään palvelupisteen asiointiaikojen supistuessa. Maakuntahallitusedellyttää, että hakemukset voi jatkossakin jättää ajankohdasta riippumatta lukolliseen postilaatik-koon, josta ne tulevat sisään kirjatuiksi saman arkipäivän aikana.

Päätös

Lisätiedot Suunnittelija Malla Rannikko-Laine, p. 040 721 3429, [email protected]

EDUNV: 68/2016§ 15, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 102


LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ LAIKSI PELASTUSTOIMEN JÄRJESTÄMISESTÄ

Asia Sisäministeriö on pyytänyt 1.9.2016 päivätyssä sähköpostissaan Varsinais-Suomen liitolta lausun-toa lakiluonnoksesta pelastustoimen järjestämisestä. Lakia sovellettaisiin pelastustoimen järjestä-miseen, kehittämiseen, ohjaukseen ja valvontaan vuoden 2019 alusta lukien. Lausunto pyydetääntoimittamaan sisäministeriöön sähköpostitse tai postitse viimeistään 11.11.2016.

Lakiluonnoksen tarkoituksena on tehostaa pelastustoimen voimavarojen käyttöä sekä parantaapalvelujen saatavuutta ja laatua. Edelleen tavoitteena on selkeyttää pelastustoiminnan ja siviilivi-ranomaisten johtamista sekä koordinointia laaja-alaisten uhkien torjunnassa. Lisäksi pyrkimyksenäon pelastustoimen järjestelmän kehittäminen siten, että se tukee nykyistä paremmin valtakunnalli-sia ja yhdenmukaisia toimintamalleja, yhteisiä tietojärjestelmiä ja yhdenmukaista palvelutarjontaakoko maassa. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää pelastustoimen ja sen ohjausjärjestelmän uu-delleenorganisointia siten, että toimialan kehittäminen voidaan toteuttaa valtakunnallisesti yhden-mukaisin perustein ja tehokkaasti.

Pelastustoimen järjestämisvastuu ehdotetaan ensihoidon järjestämisestä vastaavien viiden maa-kunnan tehtäväksi. Ne järjestäisivät pelastustoimen yhteistyöalueen maakuntien alueella. Pelastus-toimen tehtävien hoidosta järjestämisvastuussa oleva maakunta vastaisi yhteistyöalueen asukkaanlaissa säädettyjen oikeuksien toteutumisesta ja palvelukokonaisuuksien yhteensovittamisesta sekäjärjestettävien palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta; palveluiden tarpeen, määrän ja laadunmäärittelemisestä ja tuottamistavasta sekä tuottamisen valvonnasta; sekä viranomaiselle kuuluvantoimivallan käyttämisestä. Maakunnat sopisivat järjestämisen rahoittamisesta yhteistyöalueittainjärjestämisvastuussa olevan maakunnan kanssa.

Lakiehdotuksen mukaan pelastustoimen palveluiden tuottamisesta vastaisi pelastustoimen järjes-tämisestä vastaavan maakunnan palvelulaitos. Yhteistyöalueeseen kuuluvien maakuntien olisi teh-tävä yhteistyösopimus, joka laadittaisiin valtuustokausittain. Valtioneuvosto vahvistaisi joka neljäsvuosi valtakunnalliset lainsäädäntöä täydentävät strategiset tavoitteet pelastustoimen järjestämisel-le. Laissa säädettäisiin lisäksi pelastustoimen palvelutasosta ja varautumisvelvoitteista, palveluidenomavalvonnasta sekä neuvottelumenettelystä sisäministeriön ja pelastustoimen järjestämisestävastaavien maakuntien välillä.

Esityksellä tavoitellaan pelastustoimen toimintamenojen kasvun rajoittamista yhdistämällä hallinto-ja tukipalveluiden toimintoja mm. keskittämällä henkilöstö-, talous-, ICT-hallinnon tehtäviä har-vemmille toimijoille, jolloin hallintokulut alenisivat merkittävästi. Muutoin kyse on hallintolaista, eikäsillä ole olisi suoranaisia vaikutuksia kansalaisten saamiin palveluihin.

Pelastustoimen järjestämislain antamisen jälkeen on tarkoitus uudistaa nykyinen pelastuslaki. Ta-voitteena on pelastustoimen toimintamallien kansallinen yhtenäistäminen, ohjauksen tehostaminenja tehtäväkuvan tarkistaminen viranomaisyhteistyön tiivistämisen näkökulmasta. Uudistettu pelas-tuslaki tulisi voimaan vuoden 2019 alussa maakuntien ja uudistettujen pelastuslaitosten aloittaessatoimintansa.

Laki pelastustoimen järjestämisestä on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2017.

Valmistelija JV/LL/PPI/mk



Varsinais-Suomen liitto katsoo, että pelastustoimen uudelleen organisoiminen sosiaali- ja tervey-denhuollon palvelurakenteen uudistamisen kanssa yhdenmukaisen aluejaon pohjalta on perustel-tua. Ehdotus pelastustoimen järjestämisvastuun siirrosta viiden maakunnan järjestämisvastuulle onkannatettava. Varsinais-Suomella olisi yhteistyöalueellaan pelastustoimen järjestämisvastuu.

EDUNV: 28/2015§ 16, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 103

Lakiehdotuksen mukaan pelastustoimen järjestämisestä vastavan maakunnan olisi omassa toi-minnassaan erotettava pelastustoimen järjestäminen ja tuottaminen. Varsinais-Suomen liitto kat-soo, että pelastustoimen osalta järjestämisen ja tuottamisen erottaminen toisistaan ei tuo lisäarvoaeikä siten ole kannatettavaa.

Lakiehdotuksen mukaan pelastustoimen palvelujen tuottamisesta vastaisi pelastustoimen järjestä-misestä vastaavan maakunnan palvelulaitos. Varsinais-Suomen liitto katsoo, ettei pelastustoimentuottamisen sijoittaminen palvelulaitoksen tehtäväksi ole perusteltua eikä kustannustehokasta. Pe-lastustoimen osalta järjestämisen ja tuottamisen erottaminen toisistaan nostaa myös esille kysy-myksen julkisen vallan käytöstä erityisesti viranomaistoimivaltuuksien käytön osalta sekä pelastus-toimen tarkastus- ja valvontatoimintaan kuuluvien tehtävien osalta.

Pelastustoimen rooli ensihoitopalvelujen tuottajana tulee turvata pelastustoimen järjestämisehdo-tuksen mukaisesti.

Päätös

Lisätietoja Muutosjohtaja Laura Leppänen, puh. 040 767 4364, [email protected]

EDUNV: 28/2015§ 16, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 104


VUODEN 2016 AURORA-MITALIN MYÖNTÄMINEN

Asia Varsinais-Suomen liitto jakaa vuosittain Aurora-mitalin Varsinais-Suomen hyväksi tieteen, taiteentai muun kulttuurityön alalla ansiokkaasti toimineelle henkilölle tai yhteisölle. Mitali luovutetaan saa-jalle maakuntavaltuuston syyskokouksessa 12.12.2016.

Varsinais-Suomen liiton kulttuuritoimikunta päätti kokouksessaan 5.10.2016 esittää maakuntahalli-tukselle, että vuoden 2016 Aurora-mitali myönnetään kulttuuritoimikunnan ehdotuksen mukaisesti.Perustelut mitalin myöntämiselle jaetaan ryhmiin. Mitaleita on myönnetty vuodesta 1977 lähtien 89kpl ja tämän vuoden mitali on järjestyksessään 90. Aikaisemmat mitalin saajat löytyvät maakuntalii-ton arkistosta sekä 2010-luvun osalta osoitteesta:

http://www.varsinais-suomi.fi/fi/tehtaevaet-ja-toiminta/edunvalvonta-ja-kuntapalvelu/kulttuuritoiminta/aurora-mitali

Valmistelija JV/KS/em


Maakuntahallitus myöntää Aurora-mitalin.

Päätös

Lisätietoja EU-tiedottaja Kirsi Stjernberg, puh. 040 551 3120, [email protected]

EDUNV: 69/2016§ 17, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 105

http://www.varsinais-suomi.fi/fi/tehtaevaet-ja-toiminta/edunvalvonta-ja-


VUODEN 2017 KOKOUSAIKATAULU

Asia Edustajainkokouksen, maakuntavaltuuston ja maakuntahallituksen vuoden 2017 kokousaikataulus-ta päättäminen.

Valmistelija MR/MK/ml


Maakuntahallitus päättää kokousaikataulusta vuodelle 2017 sillä varauksella, että nopeita päätök-siä vaativat, ennalta arvaamattomat asiat saattavat aiheuttaa aikatauluun muutoksia:

Varsinais-Suomen liiton ja Satakuntaliiton maakuntahallitusten yhteiskokous maaliskuu/2017

”Vanha” maakuntahallitus:ma 30.1.2017 klo 10.00ma 27.2.2017 klo 10.00ma 27.3.2017 klo 10.00ma 24.4.2017 klo 10.00ma 22.5.2017 klo 10.00ma 26.6.2017 klo 10.00ma 28.8.2017 klo 10.00

”Vanha” maakuntavaltuusto:ma 12.6.2017 klo 10.30

Edustajainkokous:ma 21.8.2017 klo 13.00

”Uusi” maakuntavaltuusto:ma 18.9.2017 klo 10.30ma 11.12.2017 klo 10.30

”Uusi” maakuntahallitus:ma 16.10.2017 klo 10.00ma 20.11.2017 klo 10.00ma 18.12.2017 klo 10.00

Päätös

Lisätietoja Johdon assistentti Minna Lempinen, p. 0400 157 520, [email protected]

HALL: 141/2016§ 18, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 106


VIRANHALTIJAPÄÄTÖKSET

Asia Viranhaltijat ovat tehneet hallintosäännön ja päätösvallan delegointien perusteella seuraavat toi-meenpanopäätökset:

Maakuntajohtajan päätökset:- muut B § 158 - 172

Aluekehitysjohtajan päätökset:- CB hankerahoituspäätökset Q § 135 - 143

Edunvalvontajohtajan päätökset:- CB valtion vastinrahan maksatuspäätökset X § 3 - 4

Head of Managing Authorityn päätökset A1 § 33 - 41

Valmistelija MK


Maakuntahallitus merkitsee viranhaltijoiden päätöspöytäkirjat tiedoksi eikä käytä otto-oikeuttaan.

Päätös

Lisätietoja Hallintosihteeri Marja Karttunen p. 040 720 3061, [email protected]

§ 19, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 107


TIEDOKSI ANNETTAVAT ASIAT

.1 MATKARAPORTIT

Myllymäki, Nuotio, SaarentoBaltic Executive Programme, module 3: Unboxing the sandbox leadershipkoulutus13.-15.6.2016 Tallinna, Viro

Klap, JuvonenBaltic Flows -hankkeen ohjausryhmän kokous, hulevesiseminaari sekä tiedonvaihtomatka6.-7.9.2016 Tallinna, Viro

Perho, PartanenMaritime Working Group of the CPMR (Conference of Peripheral Maritime Regions) Baltic SeaCommission9.9.2016 Bryssel, Belgia

Klap, Yli-KnuutilaBe Smart, Think Blue, Blue Growth Conference & Brokerage Event19.-20.9.2016 Gdansk, Puola

Vasanen, Pulmuranta, HalstiInternational Open Data Conference 20165.-7.10.2016 Madrid, Espanja


Maakuntahallitus merkitsee tiedoksi annettavat asit tiedoksi.

Päätös

§ 20, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 108

VARSINAIS-SUOMEN LIITTOMATKARAPORTTI

TILAISUUS:

Baltic Executive Programme, module 3: Unboxing the sandbox leadershipkoulutusliittyen kansainvälisten hankkeiden, verkostojen ja yhteistyön reunaehtoihin jatoimintaan. Koulutuksen järjesti Swedish Institute, joka myös maksoi osallistujien lennotja majoituksen.

OSALLISTUJA(T) LIITOSTA:

Heikki Saarento, Tarja Nuotio ja Pekka Myllymäki

PAIKKA:

Viro, Tallinna

AIKA:

13. 6. 2016-15. 6. 2016

MUUT OSALLISTUJAT (Alle 10, nimet/Yli 10 tahot) :40 osallistujaa, jotka edustivat monipuolisesti Itämeren valtioiden aluetason toimijoita jakuntatason asiantuntijoita/luottamushenkilöitä. Koulutuksessa oli edustus Suomesta,Virosta, Latviasta, Liettuasta, Saksasta, Puolasta, Tanskasta ja Ruotsista.

TILAISUUDEN OHJELMAKUVAUSLeadership-ohjelman tavoitteena oli pohtia sitä, miten kansainvälisten projektientulokset saadaan juurrutettua pysyviksi käytännöiksi niihin osallistuvissaorganisaatioissa ja laajemmin yhteistyöalueilla. Koulutuksen yhteydessä keskusteltiinosallistuvien alueiden kanssa niistä haasteista ja keinosta, joita aluehallinto jaorganisaatiot kohtaavat rajat ylittävien hankkeiden tulosten hyödyntämisessä javaikuttavuuden lisäämisessä.

Kolmannen ja viimeisen koulutusjakson pääteemana olivat aiemmilla jaksoillaomaksuttujen tietojen soveltamismenetelmät. Jaksolla keskityttiinvirkamiesvalmistelussa ja poliittisessa päätöksenteossa esille nousevieneriytyneisyyden haasteiden ja kv-yhteistyötä vastustavien ennakkoluulojenkohtaamiseen.

Sivu 109§ 20, MH 24.10.2016 10:00 / Liite: Myllymaki_Nuotio-Saarento_matkaraportti

TILAISUUDEN KOKONAISKUSTANNUS LIITOLLE

OSANOTTO-MAKSU

MATKAKULUT

172, 80

MAJOITUS

ILPÄIVÄRAHAT

188,70

YHTEENSÄ

361, 15

TEHDYT PÄÄTÖKSET, KANNANOTOT YMS.Koulutustilaisuus, ei päätöksiä eikä kannanottoja.

TAVOITTEET TILAISUUDESSA, TILAISUUDEN MERKITYS MAAKUNNALLE JASAADUT TULOKSET:

Koulutuksen tavoitteena oli päivittää kv-toimintaan liittyviä tietoja sekä keskustellaItämeren alueen kollegojen ja asiantuntijoiden kanssa kv-hankeyhteistyön ja kv-verkostoyhteistyön haasteista ja hyvistä toimintamalleista. Tavoitteena oli myösperehtyä uusiin yhteistyön ja hanketoiminnan työkaluihin sekä keskustella kv-yhteistyön kehittämismahdollisuuksista Varsinais-Suomen kannalta tärkeidenyhteistyötahojen kanssa.

Tilaisuus vahvisti maakunnan liiton roolia ja merkitystä kv-yhteistyössä sekä poliittisellaettä virkamiestasolla.

LIITOLTA EDELLYTETTÄVÄT JATKOTOIMETKoulutuksessa opittujen työmenetelmien soveltaminen ja koulutuksen aikanasyntyneiden kv-kontaktien hyödyntäminen Varsinais-Suomen liitonvirkamiesvalmistelussa ja poliittisessa päätöksenteossa.

LUETTELO LIITTEISTÄTilaisuuden ohjelma.

Päiväys ja allekirjoitus

\i>lo, '2.o^ s.

Sivu 110§ 20, MH 24.10.2016 10:00 / Liite: Myllymaki_Nuotio-Saarento_matkaraportti

Sivu 111§ 20, MH 24.10.2016 10:00 / Liite: Matkaraportti_Juvonen_Klap_Viro






VARSINAIS-SUOMEN LIITTOMATKARAPORTTI

TILAISUUS:

Maritime Working Group of the CPMR (Conference of Peripheral Maritime Regions)Baltic Sea Commission.

OSALLISTUJA(T) LIITOSTA:Tiina Perho, Petteri Partanen

PAIKKA:

Bryssel, Belgia

AIKA:

9. 9. 2016

MUUT OSALLISTUJAT:(Alle 10, nimet/Yli 10 tahot)Osallistujia seuraavista organisaatioista / seuraavilta alueita:CPMRCPMR Baltic Sea CommissionDG MareTechnopolisMecklenburg-VorpommernPomorskie

Schleswig-HolsteinSkäne

OstergötlandBornholmVarsinais-Suomi

TILAISUUDEN OHJELMAKUVAUS

Työkokous, Jossa käsiteltiin Swedish Institutin tilaamaa ja konsulttiyhtiö Technopolisinlaatimaa raporttia Mapping of blue grovvth value chains in the Baltic Sea Region (1).Raportin valmisteluun ovat osallistuneet seuraavat alueet Bornholm and/or Nordjylland(DK); Ida-Viru (EE); Klaipeda (LT); Mecklenburg-Vorpommern (DE); Pomorskie (PL);Schleswig-Holstein (DE); Skäne (SE); Southwest Finland (Fl) ja Östergötland (SE).

Kerrottiin kahdesta tulevasta selvityksestä: Topics for joint roadmaps in key blue grovvthareas (2) Ja Suggestions on howto work in orderto mobilize and align public and privateinvestments in a Trans-Baltic setting (3).

DG Maren edustaja kertoi tulevasta Developing an Implementation Strategy for the

Sivu 117§ 20, MH 24.10.2016 10:00 / Liite: Perho_Partanen

Sustainable Blue Grovvth Agenda for the BSR (Baltic Sea Region)-prosessista.Työskentely alkaa syyskuussa Ja kestää 10 kuukautta.

TILAISUUDEN KOKONAISKUSTANNUS LIITOLLE

OSANOTTO-MAKSU

MATKAKULUT

1250;-

MAJOITUS

325;-

ILPÄIVÄRAHAT

165;-

YHTEENSÄ

1740;-

TEHDYT PAATOKSET, KANNANOTOT YMS.

Raportin 1 viimeistely Ja selvitysten 2 sekä 3 tekeminen. Tavoitteena on saada nevalmiiksi lokakuun loppuun mennessä.

TAVOITTEET TILAISUUDESSA, TILAISUUDEN MERKITYS MAAKUNNALLE JASAADUT TULOKSET:

CPMR:n Baltic Sea Commissionin Maritime Working Groupin puheenjohtajuudenhoitaminen.

Raporttien valmistuttua saadaan vertailevaa tietoa Itämeren alueelta mereen liittyenteemoista laivanrakennus ja meriliikenne, ruoka, ravinto ja terveys sekä energia jamateriaalit.

LIITOLTA EDELLYTETTÄVÄT JATKOTOIMET

Osallistuminen selvitysten 2 ja 3 sisällöntuotantoon. Kaikkien kolmen raportin/selvitystenvalmistuttua niiden tulosten levittäminen maakuntaan.

Mukanaolo DG Maren Sustainable Blue Growth Agenda for the BSR (Baltic Sea Region)-prosessissa.

Tukholmassa 9. 11.2016 EU:n Itämeristrategia -foorumin yhteydessä käydäänkeskustelut Merityöryhmän painopisteistä jatkossa. Foorumin yhteydessä Tiina Perhoosallistuu paneelikeskusteluun, jonka aiheena on UN Agenda 2030 and the GlobalSustainability Goals from a Baltic Sea Region perspective.


LUETTELO LIITTEISTÄ

Kokouksen asialista.

Päiväys Ja allekirjoitus

11. 10.2016

7'y^


Sivu 120§ 20, MH 24.10.2016 10:00 / Liite: Matkaraportti_Klap_Yli-Knuutila_Puola




VARSINAIS-SUOMEN LIITTO

MATKARAPORTTI TILAISUUS:

International Open Data Conference 2016 (IODC16)

OSALLISTUJA(T) LIITOSTA:

Antti Vasanen, Juha Pulmuranta ja Esa Halsti

PAIKKA:

Madrid, Espanja

AIKA:

5.–7.10.2016 (Halsti 4.–7.10.)

MUUT OSALLISTUJAT: (Alle 10, nimet/Yli 10 tahot)

Suomesta noin 20 yhteistyökumppania mm. 6aika-hankkeesta ja Open Knowledge Finlandista sekä satoja muita osallistujia 42 eri maasta.

TILAISUUDEN OHJELMAKUVAUS

Pääkonferenssi (IODC16) järjestettiin 6.–7.10. ja sen teemana oli ”global goals, local impact”. Pääkonferenssi muodostui 7 rinnakkaisesta, eri teemoja käsittelevistä työpajoista tai paneelikeskusteluista. Pääkonferenssissa Vasanen osallistui ensisijaisesti avoimen datan yhteiskunnallista merkitystä yleisesti käsitteleviin työryhmiin, Pulmuranta avoimen datan ja sen hyödyntämistä käytännön tasolla käsitteleviin työryhmiin ja Halsti teknispainotteisiin työryhmiin. Pääkonferenssia edelsi useita eri teemoja käsitelleitä esikonferensseja, joista seuraaviin osallistuttiin: CKAN Conference 4.10. ja Open Data Standards Day 5.10. (Halsti), Open Data Leaders Summit 5.10. (Pulmuranta) ja Open Data Research Symposium 5.10. (Vasanen).

TILAISUUDEN KOKONAISKUSTANNUS LIITOLLE (€)* OSANOTTO- MAKSU

MATKAKULUT

MAJOITUS

PÄIVÄRAHAT

YHTEENSÄ

0 € 2 009,62 € 1 277,50 € 685,10 € 3 972,22 €

*Kustannukset kohdistuvat kokonaan 6aika-hankeelle

Sivu 124§ 20, MH 24.10.2016 10:00 / Liite: Vasanen_Pulmuranta_Halsti_Madrid

TEHDYT PÄÄTÖKSET, KANNANOTOT YMS.

Konferenssissa ei tehty varsinaisia päätöksiä tai kannanottoja. Konferenssissa käytyjen keskustelujen pohjalta näyttää kuitenkin selvältä, että 6aika-hankkeessa tehtävän kansainvälisen yhteistyö on syytä suunnata selvästi Eurooppaan, koska monissa maissa avoimen datan palvelujen kehittäminen on yhä alkuvaiheessa ja siihen liittyvät painotukset liittyvät enemmän korruption vastaiseen toimintaan kuin esimerkiksi liike-elämän edistämiseen.

TAVOITTEET TILAISUUDESSA, TILAISUUDEN MERKITYS MAAKUNNALLE JA SAADUT TULOKSET:

Konferenssi hyödytti huomattavasti Varsinais-Suomen liitossa osana 6aika-hanketta tehtävää avoimen datan edistämistyötä. Konferenssi mahdollisti laajan kuvan muodostamiseen siitä, miten avoimen datan työtä tehdään eri puolilla maailmaa ja miten eri maiden tavoitteet avoimen datan edistämisessä poikkeavat toisistaan. Konferenssi tarjosi myös paljon konkreettisia eväitä avoimen datan toimintojen kehittämiseen Varsinais-Suomessa, ja se avasi uusia yhteistyösuuntia niin kansainvälisesti (esim. Ruotsin avoimen datan toimijat) kuin kansallisestikin (esim. Hansel Oy).

LIITOLTA EDELLYTETTÄVÄT JATKOTOIMET

Kansainvälisen avoimen datan yhteistyön edistäminen etenkin Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa yhdessä 6aika-hankepartnerien kanssa.

LUETTELO LIITTEISTÄ

Pääkonferenssin ohjelma

Päiväys ja allekirjoitus 11.10.2016 .....................................................................

Sivu 125§ 20, MH 24.10.2016 10:00 / Liite: Vasanen_Pulmuranta_Halsti_Madrid

KOKOUKSEN PÄÄTTÄMINEN


Puheenjohtaja päättää kokouksen.

Päätös

§ 21, MH 24.10.2016 10:00 Sivu 126

Documents

MH, 24.10.2016 10:00, Esityslista 1 Sisällysluettelo...Asia Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman sekä hallituksen 20.10.2015, 7.11.2015 ja 5.4.2016 ... Sote- ja maakuntauudistuksessa