MITEN VÄLITUNTILIIKUNNASTA COOLIMPAA? · 2017-01-05 · MITEN VÄLITUNTILIIKUNNASTA COOLIMPAA? ... Riittävä fyysinen aktiivisuus vaikuttaa positiivisesti sekä fyysiseen että

Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu

Turnitin OriginalityCheck -järjestelmällä.

MITEN VÄLITUNTILIIKUNNASTA COOLIMPAA?

Yläkouluikäisten syitä välituntiliikkumiseen ja -li ikkumattomuuteen

Eero Haavisto, 502998

Emma Hanwell-Haavisto, 503882

Pro gradu -tutkielma

Kasvatustiede

Opettajankoulutuslaitos

Turun Yliopisto

Toukokuu 2016

TURUN YLIOPISTO Kasvatustieteiden tiedekunta Opettajankoulutuslaitos, Turun yksikkö HAAVISTO, E. & HANWELL-HAAVISTO, E.: Miten välituntiliikunnasta coolimpaa? Yläkouluikäisten syitä välituntiliikkumiseen ja -liikkumattomuuteen Pro gradu -tutkielma, 73 s., 7 liites. Kasvatustiede Toukokuu 2016

Suomalaisista lapsista ja nuorista vain pieni vähemmistö liikkuu tällä hetkellä fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaisesti. Välituntiliikunnalla olisi tutkimustulosten mukaan mahdollista edistää fyysistä kokonaisaktiivisuutta, ja samalla parantaa oppilaiden vireystilaa sekä luokkahuonekäyttäytymistä. Tällä hetkellä kuitenkin ainoastaan 15 prosenttia yläkoululaisista liikkuu edes kevyesti välitunneilla. Sipilän hallitusohjelman tavoitteena on, että jokaisen koulupäivän aikana oppilaille kertyisi tunti liikunta. Tavoitteen saavuttamiseksi on olennaista, että myös välitunnit olisivat fyysisesti aktiivisempia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaiset asiat edistävät ja haittaavat yläkouluikäisten liikkumista välitunneilla. Lisäksi selvitettiin, millaisia ehdotuksia oppilaat itse esittävät välituntiliikunnan lisäämiseksi. Tutkimusaineisto (N = 353) koostui kahden eri yläkoulun oppilaiden vastauksista. Vastauksia analysoitiin sekä laadullisilla että määrällisillä menetelmillä. Saatuja tutkimustuloksia vertailtiin välituntiaktiivisuuden, koulun, sukupuolen ja vapaa-ajan liikuntaharrastuksen mukaan. Tutkimustulosten mukaan vahvimmin välituntiliikuntaa edistivät omat liikuntataidot ja -harrastus. Tärkeiksi välituntiliikunnan edistäjiksi koettiin myös sosiaalinen tuki, hyvä sää ja erityisesti hauskanpito. Vahvimmin välituntiliikunta haittasi huono sää, habitus, hikoilu ja ulkonäköpaineet. Oppilaat toivoivat välituntiaktiivisuuden lisäämiseksi kouluihin enemmän liikuntavälineitä ja laajempaa välituntialuetta. Kouluihin toivottiin myös myönteisempää välituntiliikuntakulttuuria, jossa liikkumista välitunneilla ei pidettäisi outona tai nolona. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan esittää mahdollisen välituntiliikunnan olevan tällä hetkellä varsin lajipainoitteista. Liikuntaan osallistutaan vain, jos omataan hyvät liikuntataidot ja liikunnallinen varustus. Välituntiaktiivisuuden lisäämiseksi voisi olla perusteltua jättää lajit kokonaan pois välituntiliikunnasta, jotta useampi oppilas rohkenisi lähteä mukaan liikkumaan. Tällöin liikkuminen ei olisi välttämättä niin totista, vaan oppilaiden toivomat hauskanpito ja kavereiden kanssa tekeminen olisivat olennaisinta.

Avainsanat: fyysinen aktiivisuus, välituntiliikunta, Liikkuva koulu, liikuntamotivaatio, välituntiliikkumisen motiivit

Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu

Turnitin OriginalityCheck -järjestelmällä.

Sisällysluettelo

1. JOHDANTO ................................................................................................................ 4

2 FYYSINEN AKTIIVISUUS ........................................................................................ 7

2.1 Fyysinen aktiivisuus ja terveys .............................................................................................. 8

2.2 Fyysinen aktiivisuus ja oppiminen ....................................................................................... 9

2.3 Fyysisen aktiivisuuden suositukset .................................................................................... 10

3 KOULUN LIIKUNTA JA VÄLITUNNIT ................... ........................................... 12

3.1 Välituntiaktiivisuus ................................................................................................................. 13

3.2 Kouluympäristö ja koulupiha välituntialueina ................................................................ 14

3.3 Liikkuva koulu ja muut välituntiliikuntahankkeet ......................................................... 15

4 VÄLITUNTILIIKKUMISEN MOTIIVIT ................... ........................................... 18

4.1 Liikuntamotivaatio ja -motiivit ............................................................................................ 19

5 TUTKIMUSONGELMAT ........................................................................................ 22

6 TUTKIMUSMENETELMÄT ................................................................................... 23

6.1 Tutkimusjoukko ....................................................................................................................... 23

6.2 Tiedonkeruumenetelmät ........................................................................................................ 24

6.3 Aineiston analysointi .............................................................................................................. 26

6.3.1 Oppilaiden liikkuminen välitunneilla ........................................................................ 26

6.3.2 Syitä välituntiliikkumiseen ja -liikkumattomuuteen ............................................. 27

6.3.3 Ehdotukset välituntiliikunnan lisäämiseksi ............................................................. 30

7 TULOKSET ................................................................................................................ 32

7.1 Yläkouluikäisten liikkuminen välitunneilla ..................................................................... 32

7.1.1 Oppilaiden hengästyminen välitunneilla .................................................................. 32

7.1.2 Oppilaiden toiminta välitunneilla ............................................................................... 34

7.2 Syitä yläkouluikäisten välituntiliikkumiseen ja -liikkumattomuuteen ..................... 38

7.2.1 Syitä välituntiliikkumiseen välituntiaktiivisuusryhmittäin ................................. 40

7.2.2 Syitä välituntiliikkumiseen kouluittain ..................................................................... 42

7.2.3 Syitä välituntiliikkumiseen sukupuolittain .............................................................. 43

7.2.4 Syitä välituntiliikkumiseen vapaa-ajan liikunta-aktiivisuusryhmittäin ........... 45

7.2.5 Yhteenveto oppilaiden syistä liikkua välitunneilla ................................................ 48

7.3 Oppilaiden esitykset välituntiliikunnan lisäämiseksi .................................................... 51

8 POHDINTA ................................................................................................................ 53

8.1 Yläkouluikäisten välituntiliikkuminen edelleen todella vähäistä .............................. 53

8.2 Liikuntataidot ja -harrastus vahvin välituntiliikunnan edistäjä. ................................. 55

8.3 Oppilaat toivovat lisää liikuntavälineitä. .......................................................................... 59

8.4 Tutkimuksen luotettavuus ..................................................................................................... 61

8.5 Tutkimuksen hyödyntämismahdollisuudet ja jatkotutkimusehdotukset .................. 62

LÄHTEET ..................................................................................................................... 65

LIITTEET ...................................................................................................................... 74

Liite 1: Kyselylomake ................................................................................................................... 74

Liite 2: Tiedote tutkimuksesta kouluihin ................................................................................. 77

Liite 3: Summamuuttujat .............................................................................................................. 79

4

1. JOHDANTO

Kesällä 2015 pääministeri Sipilän hallitus julkaisi yhdeksi hallitusohjelman

kärkihankkeeksi lisätä liikuntaa koulupäiviin. Tavoitteena on, että jokainen oppilas

liikkuisi vähintään tunnin päivässä. Se pyritään saavuttamaan liikunnallistamalla

koulupäiviä ja laajentamalla Liikkuva koulu -hanke valtakunnalliseksi. (Valtioneuvosto

2015.) Tällä hetkellä tavoitteeseen on vielä matkaa, sillä vain pieni vähemmistö

suomalaisista lapsista ja erityisesti nuorista saavuttaa fyysisen aktiivisuuden suositusten

mukaisen 1–2 tuntia liikuntaa päivässä (Tammelin, Laine & Turpeinen 2013). Huoli

lasten ja nuorten liikunnan vähenevästä määrästä sekä liikunnan oppiaineen arvostuksen

kasvaminen näkyy myös uudessa syksyllä 2016 voimaantulevassa valtakunnallisessa

perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Edelliseen POPS:n verrattuna

liikunnan oppiaineen perusopetuksen tuntimäärää lisättiin kahdella vuosiviikkotunnilla

(POPS 2014).

Hallitusohjelman tavoitteen saavuttamiseksi Liikkuva koulu -hanke laajennettiin

koskemaan kaikkia Suomen kouluja. Liikkuva koulu on opetus- ja kulttuuriministeriön

rahoittama hanke, jonka tavoitteena on aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä.

Hankkeen pilottivaiheen mittauksissa vuonna 2010 selvisi, että ainoastaan 50 prosenttia

alakoululaisista ja 17 prosenttia yläkoululaisista liikkuu reippaasti vähintään tunnin

päivässä. Kahden tunnin tavoite ei täyttynyt yläkoululaisilla laisinkaan ja

alakoulussakin ainoastaan yhdellä prosentilla oppilaista. (Tammelin ym. 2013.) Fyysistä

aktiivisuutta on pyritty lisäämään koulupäiviin muun muassa toiminnallistamalla

oppitunteja, aktivoimalla istumista esimerkiksi jumppapalloilla, pitämällä

taukojumppia, ottamalla oppilaat mukaan liikuntatuntien suunnitteluun sekä

panostamalla välituntien viettotapoihin. Erityisesti välituntien aktivoiminen olisi

tärkeää, sillä on todettu, että välituntiliikunnalla olisi mahdollista lisätä päivän

kokonaisaktiivisuutta viidestä prosentista jopa 40 prosenttia. Lisäyksen suuruuden

vaihtelu selittyy eri maille tyypillisillä välituntikulttuureilla, esimerkiksi välituntien

pituuksilla ja lukumäärillä sekä oppilaiden kokonaisaktiivisuuden lähtötasolla. (Ridgers,

Stratton & Fairclough 2006, 359–371.)

5

Välitunneilla liikkuminen on kuitenkin tällä hetkellä Suomessa todella harvinaista.

Ainoastaan 15 prosenttia yläkoululaisista liikkuu edes kevyesti välitunneilla.

Vastaavasti yli 60 prosenttia yläkoululaisista istuu välituntisin. (Turpeinen, Kallio,

Haapala, Rajala, Lehtomäki & Tammelin 2015, 57.) Välituntien avulla oppilaiden

fyysistä kokonaisaktiivisuutta olisikin mahdollista lisätä runsaasti, sillä suomalainen

peruskoulu tavoittaa lähes jokaisen suomalaisen nuoren ja yhteensä oppilaat viettävät

yli 2000 tuntia välitunneilla peruskoulun aikana. Se on enemmän kuin yhdenkään

oppiaineen oppimäärä. (Norra, Ruokonen & Karvinen 2004.) Liikkuva koulu -hankkeen

pilottivaiheessa panostuksista huolimatta oppilaiden välituntiaktiivisuutta pystyttiin

lisäämään vain vähän (Haapala, Hirvensalo, Laine, Laakso, Hakonen, Lintunen, &

Tammelin 2014). Välituntien liikunnallistamisen mahdollistamiseksi onkin tärkeää

selvittää oppilailta itseltään välituntiliikkumisen ja -liikkumattomuuden syitä. Lisäksi

tässä tutkimuksessa selvitetään, miten oppilaat saataisiin liikkumaan enemmän

välitunneilla heidän oman näkemyksensä mukaan.

Nuorten vapaa-ajan liikunnanharrastamisen syitä on selvitetty runsaasti niin

suomalaisissa kuin kansainvälisissäkin tutkimuksissa (esim. Koski & Tähtinen 2005,

11; Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 534; Weinberg & Gould 2007, 534).

Välituntiliikkumisen tai -liikkumattomuuden syiden tutkimus on kuitenkin jäänyt

aikaisemmin vähäiseksi, vaikkakin nuorten innostaminen välituntiliikuntaan on todettu

tällä hetkellä haasteelliseksi (Rajala, Itkonen, Kankaanpää, Tammelin & Laine 2014,

64). Esimerkiksi Savijoki (2016) toteaa tuoreessa 8. -luokkalaisten tyttöjen

välituntiliikkumista selvittäneessä tutkimuksessa, että koulun välitunneilla on tällä

hetkellä noloa liikkua ja oppilaiden mielestä on houkuttelevampaa viettää välitunneilla

muuten aikaa kavereiden kanssa. Tässä tutkimuksessa keskitytään erityisesti

yläkoululaisiin, koska, innostamisen vaikeuden lisäksi, fyysisen aktiivisuuden on

todettu laskevan huomattavasti siirryttäessä alakoulusta yläkouluun (Haapala ym. 2014;

Tammelin ym. 2013, 42–47).

Kouluilla on merkittävä rooli lasten ja nuorten liikuntakulttuurin kehittäjänä (Ottelin

2015). Tulevina luokan- ja liikunnanopettajina olemmekin tulevaisuudessa osavastuussa

nuorten fyysisen aktiivisuuden suositusten täyttymisestä. Varsinkin liikunnanopettajille

lankeaa yleisesti vastuu koulun liikuntakulttuurin kehittämisestä. Saamalla tämän

tutkimuksen kautta konkreettista informaatiota oppilailta, kouluilla ja opettajilla on

6

paremmat mahdollisuudet aktivoida oppilaita välitunneilla ja lisätä tätä kautta heidän

fyysistä kokonaisaktiivisuuttaan.

7

2 FYYSINEN AKTIIVISUUS

Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan kaikkea lihasten tahdonalaista liikettä tai

toimintaa, joka lisää energiankulutusta (Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä

2008; Vuori 2005). Riittävä fyysinen aktiivisuus vaikuttaa positiivisesti sekä fyysiseen

että psyykkiseen terveyteen, tiedolliseen toimintaan, oppimiseen ja myöskin

minäkuvaan sekä itsearvostukseen. Erilaisten fyysisesti aktiivisten toimintojen avulla

lapset ja nuoret saavat tärkeitä kokemuksia omasta kehostaan sekä sen suorituskyvystä.

Tällaiset kokemukset tuottavat pätevyyden tunnetta, joka on merkittävä tekijä

itsearvostuksen kannalta. Fyysisesti aktiiviset toiminnot kehittävät usein myös

oppilaiden yhteistyötaitoja erilaisten ryhmätehtävien tai joukkuepelien muodossa.

(Laakso, Nupponen & Telama 2007, 42; Syväoja, Kantomaa, Laine, Jaakkola, Pyhältö

& Tammelin 2012.)

Fyysinen inaktiivisuus tarkoittaa istumista tai muuten lihasten vähäistä käyttöä tai

täydellistä käyttämättömyyttä (Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008;

Vuori 2005). Se aiheuttaa elinjärjestelmien rakenteiden ja toimintojen heikkenemistä

sekä fysiologisia muutoksia kehossa, sillä elimistö ei saa tarpeeksi ärsykkeitä

toimiakseen normaalisti. Esimerkiksi heikentynyt rasva-aineenvaihdunta voi johtua

liiallisesta istumisesta. (Hamilton, Hamilton & Zderic 2007: Vuori 2011.) Istumisen

vähentämisen on todettu ehkäisevän monia terveysriskejä 5–17-vuotiailla. Teknologian

kehittyessä lapset ja nuoret ovat omaksuneet käyttöönsä monenlaisia elektronisia

laitteita. Erilaisten laitteiden käyttö ohjaa nuoria kuitenkin yhä useammin pitkiin

istumajaksoihin. Samalla heille tulee runsaasti ruutuaikaa päivässä, jonka on todettu

yksinäänkin olevan terveydelle haitallista. (Tremblay, LeBlanc & Kho 2011.) Runsaan

TV:n katselun on myös todettu olevan yhteydessä suurentuneeseen lihaavuden riskiin

(Helajärvi 2016). Suositusten mukaan ruutuaikaa saisi lapsilla ja nuorilla kertyä

päivittäin korkeintaan kaksi tuntia, mutta useimmilla tämä suositus ylittyy reilusti (Aira,

Haapala, Hakamäki, Kämppi, Laine, Rajala, Tammelin, Turpeinen & Walker 2012).

Myös koulupäivien aikana oppilaiden fyysinen inaktiivisuus on yleistä, sillä suurin osa

koulupäivistä vietetään istuen, ja istumisen määrä kasvaa edelleen siirryttäessä

korkeammille luokka-asteille (Kokko, Hämylä, Villberg, Aira, Tynjälä, Tammelin,

8

Vasankari & Kannas 2014, 19). Lasten ja nuorten inaktiivisuuden määrän kasvuun

pitäisi kiinnittää huomiota, sillä Vuoren (2011) mukaan edes korkeat fyysinen

aktiivisuuden määrät eivät välttämättä riitä ehkäisemään inaktiivisuuden terveydellisiä

haittoja, jos esimerkiksi pitkiä istumisjaksoja tulee runsaasti.

2.1 Fyysinen aktiivisuus ja terveys

Fyysinen aktiivisuus vaikuttaa monin tavoin terveyteen. Lapsena opittu fyysisesti

aktiivinen elämäntapa ennustaa useimmiten sellaisen elämäntavan jatkumista myös

aikuisena. (Telama, Hirvenkoski & Yang 2014.) Riittävä fyysinen aktiivisuus

lapsuudessa ja nuoruudessa toisin sanoen siis edistää koko elämänaikaista terveyttä sekä

ennaltaehkäisee monia tauteja, joihin riittämätön tai vähäinen fyysinen aktiivisuus ovat

yhteydessä. Tällaisia tauteja ovat esimerkiksi kansantautimme diabetes ja

sepelvaltimotauti. Näihin taas on yhteydessä lihavuus, joka johtuu useimmiten

perinnöllisyyden lisäksi elintavoista, kuten liikunnan määrästä ja ruokavaliosta.

(Fogelholm & Kaukua 2005, 425–427.) Lihavuus vaikuttaa negatiivisesti muun muassa

lihaskuntoon, toimintakykyyn sekä elämänlaatuun (Eriksson 2005, 438; Fogelholm &

Kaukua 2005, 425–427).

Tyypin 2 diabeteksen puhkeamiseen vaikuttaa luonnollisesti ruokavalio, mutta myöskin

vähäinen liikunta. Liikunnan määrän ei tarvitse edes olla suuri, jotta se ennaltaehkäisee

sekä hoitaa tautia. (Eriksson 2005, 444–447.) Liikunta vahvistaa ja kasvattaa

sydänlihasta ja näin ollen ennaltaehkäisee esimerkiksi sepelvaltimotautia, joka on

suomalaisten suurin kuolemansyy (Clayman 1992, 26; Vuori & Kesäniemi 2005, 348–

349). Osteoporoosia on myös mahdollista ennaltaehkäistä sopivan, luustoa

kuormittavan, liikunnan avulla. Kaikenlaiset nopeat kierrot, väännöt, iskut ja

tärähdykset vaikuttavat myönteisesti luustoon. Tällainen liikunta olisi syytä aloittaa

viimeistään murrosiässä, sillä kasvuiässä hankittu luulisä ja luun lujuuden parantaminen

eivät häviä koskaan kokonaan, vaikka liikunnan määrä vähenisikin myöhemmin

elämässä. (Kannus 2005, 297–300.)

Fyysisellä aktiivisuudella on fyysisen hyvinvoinnin lisäksi merkittävä vaikutus myös

lasten ja nuorten sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Liikunnan avulla on todettu

pystyttävän vaikuttamaan myönteisemmän minäkuvan kehitykseen sekä kehittämään

9

parempia vuorovaikutustaitoja. (Laakso ym. 2007.) Liikunta on tehokas keino lisätä

myös tasapainoa henkisen ja fyysisen terveyden välillä (Faulkner & Taylor 2005, 1–2).

Sen biologiset vaikutukset heijastuvat psyykkisiin toimintoihin. Esimerkiksi liikunnan

mielihyvää tuottava vaikutus ei johdu ainoastaan liikunnan sosiaalisista aspekteista,

vaan liikunnalla on todennäköisesti aivojen kemiallista viestinsiirtoa muokkaava

vaikutus (Partonen 2005, 511–512).

2.2 Fyysinen aktiivisuus ja oppiminen

Fyysisen aktiivisuuden fysiologiset ja anatomiset vaikutukset ulottuvat koko kehoon,

aina aivoihin asti. Liikkuminen synnyttää uusia aivosoluja sekä luo uusia

hermoyhteyksiä aivosolujen välille. (Draganski, Busch, Schuierer, Bogdahn & May

2004). Lapsilla motoriset taidot kehittyvät kognitiivisten taitojen kanssa rinnakkain

(Davis, Tomporowski, McDowell, Austin, Miller, Yanasak, Allison & Naglieri 2011).

Tämä tarkoittaa sitä, että fyysinen aktiivisuus vaikuttaa positiivisella tavalla lasten

tiedolliseen toimintaan. Tiedollisella toiminnalla tarkoitetaan kognitiivisia taitoja,

muistia, tarkkavaisuutta sekä yleisiä tiedonkäsittely- ja ongelmanratkaisutaitoja. Näiden

kautta liikunta edistää myöskin oppitunteihin osallistumista, tehtäviin keskittymistä ja

luokkahuonekäyttäytymistä, jotka ovat yhteydessä oppimiseen. Liikunnalla ja fyysisellä

aktiivisuudella ei siis näin ollen ole ehkä suoraa vaikutusta oppilaiden oppimistuloksiin,

vaan vaikutus välittyy muun muassa yllä mainittujen tekijöiden kautta. (Syväoja,

Kantomaa, Laine, Jaakkola, Pyhältö & Tammelin 2012.)

Myös fyysinen kunto on yhteydessä oppimiseen. Hyvä fyysinen kunto parantaa

oppimisvalmiuksia kehittämällä muisti- ja kognitiivisia prosesseja, joita tarvitaan

oppimisessa (Castelli, Hillman, Buck & Erwin 2007). Hyväkuntoiset oppilaat myöskin

sairastavat vähemmän kuin huonokuntoiset oppilaat ja ovat siis vähemmän poissa

koulusta (Syväoja ym. 2012).

Liikuntasuoritus itsessään lisää aktiivisuutta niillä aivokuoren alueilla, jotka vastaavat

tarkkaavaisuuden suuntaamisesta. Aivojen aktiivisuuden on todettu olevan korkeampaa

hyväkuntoisilla lapsilla kuin huonokuntoisilla lapsilla. (Hillman, Pontifex, Raine,

Castelli, Hall & Cramer 2009.) Myös aivojen hapenottokyky paranee liikunnan ansiosta

nopeuttamalla aivojen verenkiertojärjestelmän kypsymistä. Aivojen etuotsalohkon

10

aktiivisuus vaikuttaa toiminnanohjaukseen, käyttäytymisen säätelyyn sekä

päätöksentekoon. Sen alueen kypsyminen tapahtuu hitaasti, jatkuen aina aikuisikään

asti. Liikunnallisesti aktiivisilla ihmisillä on todettu olevan suurempi hermosolutiheys

aivojen etuotsalohkossa kuin liikunnallisesti passiivisilla. Lisäksi liikunta näyttäisi

auttavan etuotsalohkon kehittymistä ja liikkumisen vähäisyys taas hidastaa tätä

prosessia. (Van Praag 2008.)

Syväoja ym. (2012) ovat tutkineet, mitkä eri liikunnalliset tekijät vaikuttavat

oppimistuloksiin ja mihin oppiaineisiin. Heidän tutkimuksessaan selvisi, että

oppitunteihin integroitu liikunta, fyysisen aktiivisuuden määrä yleisesti sekä

kestävyyskunto ovat yhteydessä oppiainekohtaisiin oppimistuloksiin, erityisesti

matemaattisissa aineissa. Myös liikuntalajien vaikutusta aivotoimintojen kehittymiseen

on tutkittu. Kevyt, kävelyä vastaava liikunta sekä aerobis-anaerobiset lajit, kuten

lenkkeily, jumppa, hiihto ja pallopelit näyttäisivät edesauttavan kehittymistä parhaiten.

(Coe, Pivarnik, Womack, Reeves & Malina 2006.) Liikunnalla on todettu olevan myös

positiivinen vaikutus vireystilaan, kehon rentoutumiseen ja mielialan nousemiseen,

jotka edistävät oppimisvalmiuksia välillisesti (Jaakkola, Sääkslahti & Liukkonen 2009).

Esimerkiksi säännöllisten välituntien on todettu vaikuttuvan positiivisesti

luokkahuonekäyttäytymiseen ja oppilaat keskittyivät paremmin oppitunneilla, joihin oli

integroitu liikuntaa (Syväoja ym. 2012). Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että liikunnan

lisääminen koulupäivään ei ainakaan heikennä oppilaiden koulumenestystä ja

jaksamista koulussa. Päinvastoin se saattaa parantaa sitä. (Ottelin 2015.)

2.3 Fyysisen aktiivisuuden suositukset

Suomalaisten fyysisen aktiivisuuden perussuositusten mukaan kaikkien 7–18-vuotiaiden

pitäisi liikkua vähintään 1–2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla.

Lisäksi yli kahden tunnin pituisia istumajaksoja tulisi välttää ja ruutuaikaa viihdemedian

ääressä saisi olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä. (Lasten ja nuorten liikunnan

asiantuntijaryhmä 2008.) Suositukset ovat samansuuntaiset esimerkiksi Maailman

terveysjärjestö WHO:n suositusten kanssa, joiden mukaan 5–17-vuotiaiden lasten ja

nuorten tulisi liikkua vähintään 60 minuuttia kohtalaisen kuormittavasti päivittäin

(World Health Organization 2011). Huoli lasten ja nuorten liikunnan vähenevästä

määrästä on herättänyt tarpeen luoda edellä määritellyt minimisuositukset, joita kohti

11

pyrkiä. Liikkuva koulu -hankkeen yhteydessä toteutettujen fyysisen aktiivisuuden

mittausten mukaan kuitenkin ainoastaan puolet alakouluikäisistä oppilaista ja 17

prosenttia yläkoululaisista liikkui edes tunnin päivässä (Tammelin ym. 2013).

Tuoreessa suomalaisessa väitöstutkimuksessa lasten liikkuminen oli laskenut

entisestään, sillä alakoululaisetkin liikkuivat enää keskimäärin 49 minuuttia päivän

aikana. (Ottelin 2015, 127).

Kouluilla on tärkeä rooli rooli oppilaiden fyysisen aktiivisuuden suositusten

saavuttamisessa, sillä Ottelin (2015) on todennut sen olevan merkittävä aktiivisemman

liikuntakulttuurin kehittäjä lapsille ja nuorille. Pelkästään välitunteja aktivoimalla on

saatu merkittäviä lisäyksiä päivittäisen fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärän (Ottelin

2015, 51–52). Ulkomaalaisessa tutkimuksessa fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärän

toteutumista välituntien avulla on saatu edistettyä jopa 40 prosentilla (Ridgers ym.

2006). Kaiken lisäksi tutkimusten mukaan on oppilaiden terveyden ja hyvinvoinnin

sekä oppimistulosten kannalta tärkeää, että he ovat fyysisesti aktiivisia ja heitä

kannustetaan toiminallisuuteen koulupäivän aikana. Oppilaat jaksavat keskittyä

paremmin opetukseen oppitunneilla, jos heidän koulupäivänsä ovat fyysisesti aktiivisia,

tehtävät oppitunneilla mahdollisimman toiminnallisia ja oppituntien välissä pidetään

riittävästi taukoja. (Ridgers, Saint-Maurice, Welk, Sianpush & Huberty 2011; Syväoja

ym. 2012.) Olisikin tärkeää, että koulut olisivat aktiivisesti mukana parantamassa

oppilaiden fyysistä aktiivisuutta. Kouluissa, jotka ovat mukana Liikkuva koulu -

hankkeessa, on lähdetty liikkeelle pienistä teoista, esimerkiksi vaihtamalla tuolit

jumppapalloihin ja lisäämällä välituntien määrää koulupäivään. Yhtenä tärkeänä osana

on ollut ottaa oppilaat aktiivisesti mukaan suunnitteluun. (Rajala Itkonen, Kankaanpää,

Tammelin & Laine 2014.)

12

3 KOULUN LIIKUNTA JA VÄLITUNNIT

Koulun liikunnalla tarkoitetaan kaikkia koulupäivän aikaisia liikunta- ja

liikkumismahdollisuuksia (Laine, Blom, Haapala, Hakamäki, Hakonen, Havas, Jaako,

Kulmala, Mäkilä, Rajala & Tammelin 2011). Käsitteen alle sisältyvät siis esimerkiksi

välituntiliikunta, koululiikunta (oppiaine), muiden oppiaineiden oppitunneille integroitu

liikunta ja liikunnallinen kerhotoiminta. Koulun liikunta saavuttaa lähes jokaisen

suomalaisen lapsen ja nuoren, ja näin ollen sillä on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa

oppilaiden fyysisen aktiivisuuden määrään sekä edesauttaa fyysisen aktiivisuuden

suositusten toteutumista.

Koululiikunnan avulla on mahdollista vaikuttaa postitiivisesti oppilaiden fyysiseen,

psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä toimintakykyyn. Liikunnanopetuksen

avulla oppilaille voidaan opettaa erilaisia tietoja, taitoja sekä kokemuksia, joiden avulla

lasten ja nuorten on mahdollista omaksua liikunnallinen elämäntapa. (Tammelin 2008.)

Koululiikunnan suosiota on tutkittu aiemmin, ja voidaan todeta, että sen tavoitteet on

saavutettu hyvin: oppilaat pitävät liikuntaa hyödyllisenä ja tärkeänä oppiaineena. Suurin

osa oppilaista myöskin kokee tarvitsevansa liikunnassa opittuja asioita arkielämässään

ja tulevaisuudessa. (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 71.)

Tässä tutkimuksessa keskitytään koulun liikunan osa-alueista erityisesti

välituntiliikuntaa. Peruskoulu ja sitä kautta välitunnit tavoittavat lähes jokaisen

suomalaisen lapsen ja nuoren. Suomen lain peruskouluasetuksessa on määritelty

oppitunnin pituudeksi 60 minuuttia, josta vähintään 10 minuuttia tulee käyttää

välituntiin (Peruskouluasetus 12.10.1984/718, 23 pykälä). Koko peruskoulun aikana

välitunneilla vietetty aika on siis noin 2000 tuntia, joka on enemmän kuin minkään

yksittäisen oppiaineen oppimäärä (Norra ym. 2004). Vaikka välitunti koetaankin usein

ikään kuin oppilaiden työtaukona pitkien istumisjaksojen välissä, ei ole merkityksetöntä

oppilaiden terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, mitä välitunneilla tehdään. Norra ym.

(2004) ovat myös todenneet, että välitunnin pituutta ja ajankohtaa on mahdollista

muokata, jos se sopii oppilaiden iälle, kehitystasolle, oppiaineeseen tai käytettävään

työtapaan paremmin.

13

Yleisesti ottaen Euroopassa kaikkien maiden kouluissa on koulupäivän aikana vähintään

yksi välitunti. Välituntien yhteispituus vaihtelee 20 minuutista yli 100 minuuttiin

päivässä. Kuitenkin esimerkiksi Yhdysvalloissa joissakin kouluissa ei ole yhtäkään

välituntia koulupäivän aikana ja vain yksi kymmenesosa maan osavaltioista vaatii

kouluja tarjoamaan oppilailleen edes yhden välitunnin. (Ridgers ym. 2011.) Texasin

osavaltioissa on oltu huolissaan jämähtäneistä oppimistuloksista, jotka ovat OECD-

maiden keskiarvoa tai sen alapuolella. Oppimistulosten parantamiseksi syntyi

yhdysvaltalaisen professorin Debbie Rhean Suomen vierailun jälkeen Liink-projekti.

Projektissa suomalainen välituntimalli päätettiin viedä osaksi texasilaisia kouluja.

Kuudessa texasilaisessa koulussa on pidetty viimeisen kahden vuoden aikana päivittäin

neljä välituntia ja oppimistulokset ovat parantuneet merkittävästi. (Pulsa 2016.)

Suomessa välitunnit ovat itsestäänselvyys, joita oppilaat useimmiten odottavat innolla.

Texasin esimerkki osoittaa, kuinka ainutlaatuinen, mutta osittain käyttämätön

potentiaali suomalaisella välituntimallilla on.

3.1 Välituntiaktiivisuus

Luokka-asteella, iällä ja sukupuolella on todettu olevan merkitystä fyysisen

aktiivisuuden määrään välitunneilla. Alakoulun 1.–5.-luokkalaiset ovat vielä hyvinkin

aktiivisia liikkujia, mutta heidän siirtyessään ylemmille luokka-asteille

välituntiaktiivisuus vähenee (Koski, Asanti, Koivusilta, Heinonen, Salanterä, Aromaa,

Suominen & Oittinen 2008, 13–19). Liikkuva koulu -hankkeen pilottivaiheen

tutkimusraportin mukaan noin 70 prosenttia yläkoululaisista istuu kaikkien välituntien

aikana. Alakouluun verrattuna muutos on suuri, sillä alakoululaisista vain noin 14

prosenttia ilmoittaa istuvansa välitunnin aikana. (Haapala ym. 2014; Tammelin ym.

2013, 42–47.) Viime vuonna ilmestyneessä Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen

Suomessa -tutkimuksessa yläkouluikäisten välituntiliikkumisen määrä ei ollut yhtään

sen positiivisempaa, sillä ainoastaan 15 prosenttia yläkoululaisista liikkui edes kevyesti

välitunneilla. Vastaavasti yli 60 prosenttia yläkoululaisista istui välituntisin. (Turpeinen,

Kallio, Haapala, Rajala, Lehtomäki & Tammelin 2015, 57.) Yläkoululaisilla onkin

mitattu koulupäivien aikana ainoastaan 2,8 minuuttia liikuntaa yhtä tuntia kohden

(Tammelin ym. 2013, 27). Yläkoulussa välitunnit myös vietetään useammin sisällä kuin

ulkona. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen -tutkimuksessa alle puolet

14

yläkouluikäisistä tutkittavista ilmoitti viettävänsä välitunnit ulkona, kun taas lähes

kaikki alakouluikäisistä ilmoittivat olevansa ulkona välitunneilla (Kokko ym. 2014).

Yläkouluikäisten tyttöjen vähäinen fyysisen aktiivisuuden määrä välitunneilla on

erityisen huolestuttavaa. Tytöistä alle kymmenen prosenttia liikkuu edes kevyesti

välitunneilla kuin pojista sentään yli 20 prosenttia. Tytöt myös istuvat välitunneilla

enemmän kuin pojat. (Turpeinen ym. 2015.) Tyttöjen onkin liikkumisen sijaan todettu

keskittyvän poikia yleisemmin sosiaalisten suhteiden ylläpitoon välitunneilla

(Blatchford, Baines & Pellegrini 2003).

3.2 Kouluympäristö ja koulupiha välituntialueina

Välituntiliikunnan kannalta haastavaksi on koettu koulujen ympäristö ja piha-alue.

Lapset ja nuoret viettävät piha-alueella koulupäivinä välitunteja, osallistuvat

liikuntatunneille ja sitä voidaan hyödyntää myös muissa oppiaineissa. Jotkut oppilaat

saattavat viettää myös vapaa-aikaansa koulupihalla. Pihan tulisi siis olla oppilaille

turvallinen ja viihtyisä ympäristö. (Ruokonen, Norra, Suhonen & Karvinen 2009.)

Norra ym. (2004, 40) kuitenkin totesivat tutkimuksessaan, että lähes puolet tutkituista

kouluista oli sellaisia, joissa koulupihat eivät vastanneet oppilaiden fyysisen

aktiivisuuden tarpeita. Vertailtaessa eri koulutyyppejä liikuntapaikkojen osalta selvisi,

että yhtenäiskouluissa on yleisesti ottaen paljon parempi tilanne kuin muissa

koulutyypeissä. Kouluissa, joissa toimii vain yläkoulu tai yläkoulu ja lukio, tilanne on

huonoin. (Ruokonen ym. 2009, 16–22.)

Kysyttäessä yläkoululaisilta pihojen olosuhteiden parannusehdotuksia monet esitykset

eivät vaatisi suuria rahallisia panostuksia kunnilta. Yläkoululaiset toivovat muun

muassa luontoelementtien lisäämistä sekä luonnonläheisyyttä, yleistä siisteyttä,

ohjattuja liikuntatuokioita, musiikin soittamista välitunneilla sekä oppilaiden

mielipiteiden kuuntelemista. (Kuusela 2009.) Liikkuva koulu -hankkeessa parhaita

tuloksia ovat saaneet juuri ne koulut, jotka ovat ottaneet oppilaat aktiivisesti mukaan

suunnittelutyöhön (Rajala ym. 2013). On myös nykyisen vallalla olevan

oppimiskäsityksen, konstruktivismin, mukaista, että oppilaat pääsevät itse vaikuttamaan

koulujen toimintakulttuurien liikunnallistamiseen (Järvinen 2011).

15

Kouluympäristön välineet ja telineet vaikuttavat myös välituntien aikaiseen fyysiseen

aktiivisuuteen. Nielsen, Bugge, Hermansen, Svensson ja Andersen (2012) tutkivat

tanskalaiskouluissa välineiden ja telineiden määrän vaikutusta oppilaiden fyysiseen

aktiivisuuteen. Tutkimuksessa välineiksi ja telineiksi laskettiin esimerkiksi jalkapallot,

koripallokorit, maalit, kiipeilytelineet ja liukumäet. Myös luontoelementit, kuten puut,

pensaat ja muurit olivat mukana tarkastelussa. Välineiden ja telineiden laatu ja määrä

olivat merkitsevästi yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään. Kun koulun pihoille

lisättiin kymmenen uutta välinettä, kohtalaisen rasittava liikunta lisääntyi oppilailla 7–9

prosenttia ja rasittava liikunta 11–14 prosenttia. (Nielsen ym. 2012.)

3.3 Liikkuva koulu ja muut välituntiliikuntahankkeet

Liikkuva koulu on vuonna 2010 pilottivaiheella alkannut ohjelma, jonka tavoiteena on

aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä. Ohjelmassa pyritään lisäämään tunti liikuntaa

jokaiseen koulupäivään ja näin auttaa lapsia ja nuoria saavuttamaan tai pääsemään

lähemmäs fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaista liikuntamäärää. Tämän lisäksi

hankkeen tarkoituksena on vakiinnuttaa liikunnallinen toimintakulttuuri suomalaisiin

kouluihin, motivoida oppilaat liikunnalliseen elämäntapaan, kartuttaa oppilaiden

liikunnallista tietopohjaa sekä kehittää liikunnallista osaamista kouluympäristössä ja

liikuntahallinnossa. (Aira ym. 2012, 7–10.) Liikkuva koulu -ohjelma laajenee

valtakunnalliseksi uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden astuessa

voimaan syksyllä 2016 (POPS 2014).

Tavoitteena ei siis ole kehittää vain koulun liikuntatunteja, vaan saada

kokonaisvaltaisesti koulupäivään lisää toiminnallisuutta. Koulut saavat hankkeen kautta

ideoita muun muassa oppituntien toiminnallistamiseen, koulupäivän tauotukseen,

koulumatkojen aktivoimiseen sekä erilaisten kerhojen järjestämiseen. Välituntien

aktivoiminen on olennainen osa Liikkuva koulu -hanketta. Välituntien aktivoimiseksi

on kehitelty uusia ideoita, esimerkiksi ”musavälkkä”, ”välituntidisco” ja ”käytäväpelit”.

Liikkuva koulu onkin määrittänyt ohjelman erillisiksi tavoitteiksi välituntiliikunnan

lisäämisen ja istumisen vähentämisen. (Liikkuva koulu 2012.) Hankkeen

pilottivaiheelssa oppilaiden välituntiliikkumisessa saatiinkin aikaan positiivista

kehitystä. Esimerkiksi yläkoululaisista hankkeen alkaessa kevyeen välituntiliikuntaan

osallistui edes epäsäännölisesti vain 30 prosenttia oppilaista, kun pilottivaiheen

16

loppumittauksessa jo 49 prosenttia oppilaista. Myös pallopelien pelaaminen lisääntyi

pilottivaiheen aikana erityisesti poikien keskuudessa (Haapala ym. 2014.) Lisäksi

välituntien viettopaikka muuttui pilottivaiheen aikana hieman, sillä alussa 23 prosenttia

kyselyyn vastanneista yläkoululaisista vietti välitunnin ulkona, mutta hankkeen

päättyessä 39 prosenttia oppilaista. (Aira ym. 2012, 35–38.)

Liikkuva koulu -hankkeen lisäksi myös paikallisilla tasoilla on kehittetty hankkeita

välituntiliikunnan lisäämiseksi. Esimerkiksi Koulut liikkeelle -hanke oli Nuori Suomi

ry:n sekä Turun kaupungin järjestämän hanke Turun kouluissa ja sen tavoitteena oli

lisätä oppilaiden liikkumismahdollisuuksia koulupäivän aikana. Välituntiliikunta oli

yksi hankkeen kehittämiskohteista, muita olivat terveyttä edistävä kerhotoiminta,

pihaolosuhteet, koulupäivän rakennemuutos, koulumatkaliikunta sekä

kaveriporukkaliikunta. Hankkeessa mukana olleille kouluille jaettiin välinekorit, jotka

sisälsivät muun muassa erilaisia palloja ja hyppynaruja. Jokaisessa koulussa koulutettiin

5.–6.-luokkalaisista oppilaista välituntiliikuttajia. Välituntiliikuttajakoulutus kesti pari

tuntia ja sen käyneiden oppilaiden tehtävänä oli innostaa muita oppilaita liikkumaan

välituntisin sekä ideoida millaisia leikkejä ja pelejä välitunneilla voisi kokeilla. (Asanti

& Oittinen 2006.)

Yläkoululaisia on pyritty aktivoimaan esimerkiksi Koululiikuntaliiton SPIN-projektin

avulla. Vuonna 2005 käynnistyneessä projektissa yläkoulun oppilaita on koulutettu

oman koulunsa liikuntavastaaviksi. Näiden oppilaiden tehtävänä on ollut suunnitella

oppituntien ulkopuolista liikuntaa yhdessä liikunnanopettajan kanssa sekä toteuttaa

erilaisia liikuntatapahtumia tai -päiviä. Projektin tarkotuksena on myös pyrkiä tekemään

liikunnasta enemmän ”nuorten näköistä”. (Liikuntatieteellinen seura 2015.)

Huoli lasten ja nuorten liikkumisesta on kansainvälinen, sillä myös ulkomailla on

koululaisia pyritty aktivoimaan liikunnallisesti koulupäivien aikana. Australiassa saatiin

positiivisia tuloksia välituntiliikunnassa ”Transform-Us!” -projektissa lisäämällä

liikuntavälineitä ja kannustamalla välituntiliikkumiseen. Samassa interventioissa

kuitenkin huomattiin myös, että liikaa ohjaus voi myös latistaa välituntiliikkumista,

koska oppilaat kokevat, että heitä kontrolloidaan jo liikaa välitunneilla. (Yildirim,

Arundell, Cerin, Carson, Brown, Crawford, Hesketh, Ridgers, Te Velde, Chinapaw &

Salmon 2014.) Myös Yhdysvalloissa on saatu välitunneille lisää askelia PLAY-

17

ohjelman avulla, sekä pyritty opettamaan lapsille terveempiä elämäntapoja CATCH -

hankkeen avulla (Catch 2016: Pangrazi, Beighle, Vehige & Vack 2003).

Liikkuva koulu -hankkeesta ja muista välituntiaktiivisuuskampanjoista huolimatta

yläkouluikäisten välituntiaktiivisuudessa on Suomessa vielä runsaasti kehitettävää.

Esimerkiksi Liikkuva koulun -hankkeen pilottivaiheessa pienestä positiivisesta

kehityksestä huolimatta, myös istuminen ja seisoskelu lisääntyivät välitunneilla (Aira

ym 2012, 25, 36–37). Välituntiliikunnan kehittamäisen kannalta onkin tärkeää

tarkastella, millaiset motiivit saavat lapset ja nuoret liikkumaan. Näin

välituntiliikuntahankkeet ja -kampanjat pystyttäisiin muokkaamaan paremmin nuorten

liikkumismotiiveja vastaaviksi.

18

4 VÄLITUNTILIIKKUMISEN MOTIIVIT

Välituntiliikkumisen motiiveja on Suomessa aiemmin tutkittu varsin puuttellisesti.

Motiiveista ei ole olemassa yhtä laajoja ja kattavia selvityksiä kuin esimerksi vapaa-ajan

liikunnan motiiveista. Välituntiliikkunnan motiivien kokonaisuus onkin vielä varsin

sirpaileinen, mutta jonkinlaisia selittäviä tekijöitä välituntiliikkumiseen on jo pystytty

määrittelmään.

Rajala ym. (2014) tutkivat yläkoululaisten subjektiivisen sosiaalisen aseman yhteyttä

välituntiliikuntaan. Heidän mukaansa nuorten itsensä kokema korkea sosiaalinen asema

oli yhteydessä välituntien aikaiseen liikkumiseen sekä tytöillä että pojilla. Eli mitä

sosiaalisesti korkeammassa asemassa oppilas oli, sitä aktiivisempi hän oli välitunneilla.

Pojat asettivat itsensä tyttöjä useammin korkeampaan asemaan, mutta he myös

liikkuivat kaikilla hierarkian tasoilla enemmän kuin samalle tasolle itsensä asettaneet

tytöt. Itsensä korkeammalle tasolle sijoittaneet oppilaat myöskin osallistuivat enemmän

muihin koulun tarjoamiin tapahtumiin. Tutkimuksen mukaan nämä nuoret ovat usein

rohkeampia ja äänekkäämpiä kuin alemmille tasoille itsensä sijoittaneet oppilaat ja

heillä on mahdollisuus toimia aloitteen tekijänä suhteessa muihin oppilaisiin. He

pystyvätkin toimimaan muiden aktivoijina myös välitunneilla. Subjektiivisen aseman

merkitys välituntiliikkumiseen kuvastaa, että varsinkin alemilla tasoilla hierarkiassa

olevien oppilaiden liikkumien on varsin riippuvaista muiden oppilaiden liikkumisesta ja

mielipiteistä. (Rajala ym. 2014, 63–70.)

8.-luokkalaisten tyttöjen välituntiliikkumista selvittäneessä tutkimuksessa koulun

liikuntakulttuurilla oli merkittävin vaikutus välituntiliikkumiseen. Tutkimuksessa

koettiin kavereiden kanssa hengailun olevan tällä hetkellä välitunneilla

houkuttelevampaa kuin liikkumisen. Tämä oli seurausta koulussa vallinneesta

kulttuurista, jossa liikkuminen välitunneilla oli varsin harvinaista ja sitä pidettiin

nolona. Toisaalta koulun toimintaympäristöön (välineet, tilat, käytännöt) vaikuttamalla

oppilaita pystyttiin innostamaan enemmän välituntiliikkumiseen. Tutkimuksessa

todettiinkin, että yläkouluikäisten välituntiliikunnan lisäämiseksi vaaditaan

pitkäjänteistä ja määrätietoista koulujen toimintakulttuurin kehittämistä. (Savijoki

2016.)

19

Välituntiliikkumista estäviksi yksittäisiksi tekijöiksi aikaisemmissa tutkimuksissa on

esitetty muun muassa heikkoja liikuntataitoja, kiusaamista, noloutta, ulkonäköpaineita,

hikoilua, energiavajetta ja heikkoja liikuntavälineitä (Kuusela 2009; Lasten ja nuorten

asiantuntijaryhmä 2008; Latonen & Pajunoja 2012; Savijoki 2016). Välituntiliikuntaa

estävät tekijät ovat kuitenkin edellä mainituissa tutkimuksissa vielä pohdinnan asteella,

joten niihin pitää suhtautua tietynlaisella kriittisyydellä.

Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään välituntiliikunnan motiiveja

perusteellisemmin kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Kuten aikaisemmin todettiin,

välituntiliikunnan motiivit ovat vielä varsin puutteellinen kenttä, joten on

tarkoituksenmukaista tarkastella myös vapaa-ajan liikunnan motiiveja ja motivaatiota.

Näin saadaan kuva yleiseen liikkumiseen vaikuttavista tekijöistä, joka saattaavat avata

myös välituntiliikkumisen motiiveja.

4.1 Liikuntamotivaatio ja -motiivit

Motivaatio on käyttäytymistä ohjaavien tekijöiden järjestelmä (Ruohotie 1998, 36).

Siihen vaikuttavat ihmisen persoonallisuus sekä sosiaaliset ja kognitiiviset tekijät

(Liukkonen, Jaakkola & Suvanto 2002, 14). Se vaikuttaa käyttäytymisen pysyvyyteen,

intensiteettiin, tehtävien hallintaan ja itse suoritukseen. Motivaatio ohjaa

käyttäytymistämme, saa meidät pohtimaan asioiden tärkeyttä itsellemme ja myös

tarkastelemaan omaa pätevyyttämme. Se voidaan myös nähdä voimana, joka säätelee,

ohjaa, synnyttää ja ylläpitää toimintaa. (Roberts 2001.) Se myös selittää, miksi joku

toimii jollakin tietyllä tavalla (Liukkonen ym. 2002, 13). Liikuntamotivaatiota tutkiessa

pyritään siis vastaamaan kysymyksiin, mikä saa ihmiset liikkumaan ja miksi (Telama

1986).

Motivaatio muodostuu yleensä useista motiiveista. Motiivi on toiminnan psyykkinen

syy, joka ohjaa toimintaa ja saa ihmisen toimimaan tavoitteidensa mukaisesta. (Soini

2006, 21.) Se voi tarkoittaa eri asioita tilanteesta riippuen, sillä esimerkiksi palkinto,

halu tai yllyke voivat olla motiiveja. Motiivi voi olla tekemisen välitön syy tai

kaukainen unelma, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen toimintaan. (Peltonen &

Ruohotie 1992; Vilkko-Riihelä 1999, 446.) Liikuntamotiivit siis selittävät taustalla

20

olevia tarpeita, perusteluja ja tavoitteita, jotka saavat ihmiset liikkumaan (Telama,

Silvennoinen & Vuolle 1986). Motiivit liikkumisen voivat kuitenkin muuttua vaikuttaen

joko negatiivisesti tai positiivisesti motivaatioon sekä pidemmän päälle myöskin

valintaan aloittaa, jatkaa tai lopettaa liikuntaharrastus. Motivaatio liikuntaa kohtaan voi

kehittyä esimerkiksi kognitiivisena prosessina, jolloin henkilö on pohtinut liikunnan

positiivisia terveydellisiä aspekteja ja asettaa itselleen tämän seurauksena liikunnallisia

tavoitteita. Tällaisia yksittäisiä motiiveja voivat olla esimerkiksi kunnon kehittäminen ja

painonsäätely. Liikuntamotivaatio voi olla myös emotionaalisesti virittäytynyttä, jolloin

henkilö pyrkii saavuttamaan liikunnan avulla itselleen tietynlaista tunnetilaa.

Esimerkiksi virkistyminen, rentoutuminen, jännityksen sekä elämysten kokemukset

voivat olla emotionaalisia motiiveja. (Telama 1986.)

Motivaatio voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Ensimmäinen tarkoittaa

sitä, että ihminen toimii omaehtoisesti ja itsensä vuoksi. Jos esimerkiksi ihminen liikkuu

saadakseen mielihyvää liikunnasta, hän on sisäisesti motivoitunut. Sisäisesti

motivoitunut henkilö keskittyy pääasiassa itse tehtävään ja prosessiin, eikä varsinaiseen

lopputulokseen. (Vallerand 2001; Vilkko-Riihelä 1999, 450.) Ulkoisesti motivoitunut

henkilö sen sijaan toimii ulkoisen palkkion toivossa tai rangaistuksen pelossa. Toisin

kuin sisäisessä motivaatiossa, ulkoisessa motivaatiossa toiminnan lopputulos on tärkeää

ja esimerkiksi liikunnassa tämä voisi tarkoittaa laihtumisen tai hyvän ulkonäön

tavoittelua. Monesti ulkoisesti motivoituneet ihmiset ovat muista riippuvaisia ja hakevat

sosiaalista hyväksyntää. Sisäistä ja ulkoista motivaatiota ei kuitenkaan voida täysin

erottaa toisistaan ja usein ne voivatkin esiintyä samassa henkilössä samanaikaisesti.

Toiset motiivit voivat kuitenkin olla hallitsevampia kuin toiset. (Ruohotie 1998, 38.)

Lasten ja nuoren liikuntamotivaatio ja motiivit liikunnan harrastamiseen

Lasten ja nuorten liikuntamotivaatiota tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon heidän

kasvunsa ja kypsymisensä aiheuttama kehittyminen ajattelussa. Motiivit muuttuvat siinä

iässä vielä paljon ja ne ovat jäsentymättömiä. (Telama ym. 1986, 65–66.) Vuolle,

Telama ja Laakso (1986) ovat todenneet monipuolisuuden ja positiivisuuden olevan

lapsuuden ja nuoruuden ajan liikunnan avainsanoja. Tällaiset kokemukset luovat

parhaat edellytykset sille, että liikunnasta tulisi koko elämän kestävä harrastus. Mitä

enemmän positiivisuudesta ja monipuolisuudesta luovutaan, esimerkiksi mitä

21

aikaisemmin lapsi tai nuori valitsee yhden lajin, johon keskittyä, sitä kapeammaksi

muodostuu liikunnallinen pohja, josta ponnistaa aikuisuuden liikuntaharrastukseen.

Yksipuolisuus ja negatiiviset kokemukset liikunnasta lapsuudessa ja nuoruudessa

aiheuttavat usein kiinnostuksen häviämisen liikuntaa kohtaan kouluiän jälkeen. (Vuolle

ym. 1986, 271–274.)

Palomäki ja Heikinaro-Johansson (2011, 62) selvittivät nuorten tärkeimpiä motiiveja

liikunnan harrastamiseen. Selvästi tärkein motiivi sekä tytöillä että pojilla oli halu olla

fyysisesti hyvässä kunnossa. Muita tärkeitä olivat ystävien tapaaminen, harjoittelusta

nauttiminen sekä rentoutuminen. Myös Koski ja Tähtinen (2005, 11) saivat

samansuuntaisia tuloksia heidän tutkiessaan turkulaisten 13–18-vuotiaiden nuorten

liikunnan merkityksiä. Heidän tutkimuksessaan liikunnan harrastamisen syiksi nousivat

yhdessäolo, kunnon kohotus, ilo sekä terveellisyys. Yhdeksäsluokkalaisten kunnosta,

liikunta-aktiivisuudesta ja koululiikuntaan asennoitumisesta vuonna 2003 tehdyn

tutkimuksen perusteella oppilaiden mielestä liikunnan myönteisimmät seikat olivat

sosiaalinen kanssakäynti, kannustaminen sekä yhdessä tekeminen (Huisman 2004, 79–

83). Myös ulkomailla on tehty suomalaisten tutkimustuloksia tukevia havaintoja: lasten

ja nuorten suurimpina liikuntamotiiveina on todettu olevan hauskuus, taitojen

kehittäminen, yhdessäolo, kunnon harjoittaminen sekä kilpailu (Weinberg & Gould

2007, 534).

Myös nuorten liikuntaharrastamattomuuden syitä on selvitetty sekä suomalaisissa ja

kansainvälisissä tutkimuksissa. Tärkeimmiksi syiksi on noussut ajanpuute

liikuntaharrastuksiin sekä motivaation ja liikunnallisuuden puute. Muita syitä ovat olleet

muun muassa kavereiden harrastamattomuus, liikuntamahdollisuuksien puute ja yleinen

laiskuus tai kiinnostumattomuus. (Karvonen, Rahkola & Nupponen. 2008; Nupponen,

Halonen, Mäkinen & Pehkonen. 1991; Nupponen & Telama 1998; Zacheus, Tähtinen,

Rinne, Koski & Heinonen 2003.)

22

5 TUTKIMUSONGELMAT

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista on yläkouluikäisten välituntitoiminta

ja millaiset tekijät edistävät/haittaavat oppilaiden liikkumista välitunneilla. Lisäksi

selvitettiin, miten oppilaat saataisiin liikkumaan enemmän välitunneilla. Tutkimuksen

tavoitteet kiteytettiin kolmeksi tutkimusongelmaksi, jotka ovat:

1. Millaiseksi yläkoulun oppilaat kuvaavat välituntien viettotapansa?

Selvitetään, kuinka usein oppilaat hengästyvät välitunneilla ja mitä he konkreettisesti

tekevät välitunneilla. Oppilaiden vastauksia vertaillaan koulujen ja sukupuolien välillä.

2. Millaiset tekijät edistävät ja haittaavat yläkoulun oppilaiden mukaan liikkumista

välitunneilla?

Selvitetään, millaiset tekijät edistävät ja haittaavat vahvimmin oppilaiden

välituntiliikkumista. Vastauksia vertaillaan liikunnallisen välituntiaktiivisuuden,

koulujen, sukupuolien ja vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden perusteella.

3. Millaisia asioita yläkoulun oppilaat ehdottavat välituntiliikkumisen lisäämiseksi?

Tarkastellaan, millaisia ehdotuksia oppilaat itse nostavat välituntiliikkumisensa

lisäämiseksi. Vertaillaan erilaisten koulujen oppilaiden ehdotuksia.

23

6 TUTKIMUSMENETELMÄT

6.1 Tutkimusjoukko

Tutkimusjoukko koostui kahden yläkoulun luokka-asteiden 7–9 oppilaista.

Kokonaisuudessaan tutkimusjoukon koko oli 353 oppilasta. Tutkimusjoukosta tyttöjä

oli 174 (49,3 %) ja poikia 175 (49,6 %), neljä (1,1 %) vastaajaa ei ilmoittanut

sukupuoltaan. Myös molemmissa kouluissa erikseen tarkasteltuna sukupuolijakauma oli

tasainen (molempia sukupuolia yli 49 %). Tasainen sukupuolijakauma mahdollisti

tyttöjen ja poikien tulosten vertailun, joka oli tärkeää, sillä Liikkuva koulu -hankkeen

pilottivaiheen tutkimuksessa havaittiin tyttöjen olevan liikunnallisesti passiivisempia

välitunneilla (Haapala ym. 2014). Koulujen välille tutkimusjoukko jakaantui niin, että

koulusta A vastaajia oli 226 (64 %) ja koulusta B 127 (36 %). Koulusta B ei ollut

mahdollista kerätä aineistoa 9.-luokkalaisilta, joten luokkien välinen vertailu jätettiin

epätasaisen luokka-asteiden jakauman vuoksi pois.

Koulu A oli pääkaupunkiseudulla sijaitseva uudehko yhtenäiskoulu, jonka piha-alueella

on paljon liikuntamahdollisuuksia välituntiliikkumiseen. Pihalta löytyi muun muassa

kiipeilytelineitä, jalkapallokenttä, koripallokoreja ja jopa pieni metsäalue. Lisäksi

oppilailla on mahdollisuus viettää välillä välitunteja kuntosalilla ja ajoittain

liikuntasalissa järjestetään organisoitua välituntiliikuntaa. Koulu on myös mukana

Liikkuva koulu -hankkeessa.

Koulu B sijaitsee Varsinais-Suomessa pienessä kunnassa maaseudulla. Koulussa oli

huomattavasti vaatimattomammat liikuntamahdollisuudet välitunneilla verrattuna

kouluun A. Koulu B:n piha-alue koostuu pääasiassa asfaltista, jossa ei ole muita

virikkeitä kuin kaksi koripallokoria ja palloseinä. Koulun alueella on kuitenkin myös

pieni metsäalue, johon saa mennä. Koulussa välitunteja ei saanut aineiston

keräämishetkellä viettää sisällä, eikä koulussa ollut säännöllistä organisoitua

välituntiliikuntatoimintaa. Koulu kuuluu Liikkuva koulu -hankkeeseen, mutta oli

liittynyt siihen vasta kevään 2015 viimeisessä jaksossa. Aineistonkeruun jälkeen

koulussa onkin käytössä esimerkiksi yksi pidennetty sisävälitunti viikossa koulun

salissa.

24

Aineistoa kerättiin eri kouluista kahdesta eri syystä. Koulut olivat

välituntiympäristöiltään hyvinkin erilaisia ja toinen kouluista oli kuulunut kauemmin

Liikkuva koulu -hankkeeseen, joten oli mielenkiintoista tutkia, eroavatko erilaisten

koulujen oppilaiden välituntitoiminta sekä syyt välituntitoiminnalle toisistaan. Toinen

syy aineiston keräämiseen kahdesta koulusta oli saada tutkimukselle laajempi ja

luotettavampi kokonaisotos.

Koulun A oppilaat harrastivat vapaa-ajan liikuntaa tilastollisesti merkitsevästi

useammin kuin koulun B oppilaat, mutta molemmissa kouluissa keskimääräisesti 3–5

kertaa viikossa (z = -1,990; p = 0,047). Myös liikunnan oppiaineen arvosanojen

keskiarvot olivat koulussa A (ka = 8,55) hieman korkeampia kuin koulussa B (ka =

8,43), mutta molemmissa kouluissa oppilaiden keskiarvot olivat kuitenkin

kouluarvosanoilla määriteltynä hyvän ja kiitettävän keskivaiheilla. Ero eri koulujen

oppilaiden keskiarvojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Oppilaiden

koulumatkojen kulkutavoissa oli selkeä ja tilastollisesti merkitsevä ero koulujen välillä

(z = -9,257; p = 0,000). Koulussa A valtaosa (73 %) oppilaista kulki koulumatkansa

kävellen tai pyörällä, kun taas koulussa B ainoastaan vähemmistö (29 %). Loput

oppilaista tulivat kouluun joko mopolla, autolla tai linja-autolla. Myös oppilaiden

välituntien viettopaikat erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi eri koulujen välillä

(-7,217; p = 0,000). Koulun B oppilaista lähestulkoon kaikki oppilaat (98 %) viettivät

välituntinsa ulkona, kun koulussa A ainoastaan kolme oppilasta viidestä (64 %).

6.2 Tiedonkeruumenetelmät

Tiedonkeruu toteutettiin kyselylomakkeella (Liite 1). Lomakkeen avulla kartoitettiin,

kuinka liikunnallisia oppilaat ovat vapaa-ajallaan, miten ja kuinka liikunnallisesti

oppilaat viettävät välituntinsa, sekä millaisten tekijöiden oppilaat kokevat edistävän ja

haittaavan liikkumista välitunneilla. Lisäksi kartoitettiin avoimella kysymyksellä, mitkä

asiat saisivat oppilaat heidän oman näkemyksensä mukaan liikkumaan enemmän

välitunneilla. Tähän kysymykseen jokaisen oppilaan piti esittää vähintään kolme asiaa

(Liite 1 t. 7). Lomakkeen esitestaus suoritettiin ennen varsinaista kyselyä 7.-

luokkalaisista koostuvalla ryhmällä (n = 10), jotka eivät kuuluneet varsinaiseen

tutkimusjoukkoon. Lomaketta muokattiin esitestauksen perusteella ulkoasultaan

25

selkeämmäksi ja välituntiliikkumiseen johtaviin syihin lisättiin esitestauksessa esille

nousseita tekijöitä.

Tiedonkeruulomake oli tutkijoiden itsensä laatima, mutta pohjana käytettiin aikaisempia

saman aihealueen tutkimuksia. Välituntitoiminnan kartoittamiseen käytettiin soveltaen

Valtion liikuntaneuvoston Liitu-tutkimuksen välituntiliikuntaa koskevaa

kysymyspatteristoa (Turpeinen ym. 2015, 57–63). Kysymyspatteristo koostui

seitsemästä välituntitoimintaa selvittävästä kysymyksestä (Liite 1 t. 5) sekä

välituntihengästymisen useutta koskevasta kysymyksestä (Liite 1 t. 4). Kaikkiin

kysymyksiin vastattiin neliportaisella asteikolla (kaikilla välitunneilla, useimmilla

välitunneilla, silloin tällöin, ei koskaan).

Syyt välituntiliikkumiseen -kysymyspatteristoon käytettiin liikuntaharrastamiseen

liittyviä syitä sekä liikunnan merkityksiä aikaisemmista tutkimuksesta (esim. Koski

2015, 28–32). Liikuntaharrastamisen syiden ei voida olettaa olevan täysin samoja kuin

välituntiliikkumisen syyt. Tästä syystä lomakkeeseen lisättiin myös tutkijoiden itse

laatimia kysymyksiä, jotta saataisiin laajempi käsitys välituntiliikkumisen syistä. Syyt

välituntiliikkumiseen -kysymyspatteristo koostui 32 erillisestä kysymyksestä. Näiden

lisäksi oli kaksi avointa kohtaa, joihin oppilaat saivat esittää syitä, joita ei ollut

kysymyspatteristossa vielä kysytty. Kaikkiin kysymyksiin vastattiin viisiportaisella

asteikolla (haittaa paljon, haittaa vähän, ei vaikutusta, edistää vähän, edistää paljon).

(Liite 1 t. 6.)

Ennen aineistonkeruuta koulujen rehtoreiden kanssa sovittiin kouluille paras ajankohta

aineistonkeräämiseen. Molemmissa kouluissa päädyttiin ratkaisuun, että tutkijat tulevat

itse keräämään aineiston jokaiselta luokalta. Huoltajille lähetettiin WILMA-palvelun

kautta tiedote tutkimuksesta (Liite 2). Tiedote toimi rehtoreiden suostumuksella samalla

tutkimuslupana, sillä tiedotteessa ilmoitettiin, että huoltajien tai oppilaiden niin

halutessa tutkimukseen ei ole pakko osallistua. Kaikki kouluissa tiedonkeruupäivinä

olleet oppilaat kuitenkin täyttivät kyselylomakkeen. Varsinainen tiedonkeruu

suoritettiin koulussa A toukokuussa 2015 ja koulussa B syyskuussa 2015. Tiedonkeruu

suoritettiin aina yksi luokka kerrallaan, jotta tutkijat pystyivät olemaan läsnä, kun

oppilaat täyttivät lomakkeen. Tutkijat selittivät ennen lomakkeen täyttämistä, mitä

lomakkeessa kysytään ja miten se kuuluu täyttää. Tutkijat tarkastivat ennen

26

lomakkeiden palauttamista, että vastaajat olivat vastanneet ainakin suurimpaan osaan

kysymyksistä.

6.3 Aineiston analysointi

Kyselylomakkeiden vastaukset syötettiin SPSS-ohjelmaan manuaalisesti syksyn 2015

aikana. Aineiston syöttämisen jälkeen mahdolliset lyöntivirheet tarkastettiin ja

korjattiin.

Tutkimuksen aineiston normaalijakauma tarkistettiin Kolmogorov-Smirnovin -testillä.

Tutkimuksessa päädyttiin käyttämään normaalijakauman testaamiseen Kolmogorov-

Smirnov -testiä, koska se soveltuu aineistoihin, joiden otoskoko on 50 tai yli ja se on

luotettavampi kuin silmämääräinen normaalijakauman testaaminen (Tähtinen,

Laakkonen & Broberg 2011, 63 – 64). Testin mukaan aineisto ei ollut normaalisti

jakautunut (p < 0,05), joten aineiston analysoinnissa käytettiin epäparametrisiä testejä.

6.3.1 Oppilaiden liikkuminen välitunneilla

Oppilaiden fyysistä aktiivisuutta välitunneilla tutkittiin kahdessa osiossa.

Ensimmäiseksi tarkasteltiin oppilaiden omaan arviointiin perustuvaa

välituntihengästymistä (Liite 1 t. 4). Toiseksi selvitettiin oppilaiden konkreettista

välituntitoimintaa neliportaisella kysymyspatteristolla, jonka avulla oppilaat arvioivat,

miten he viettävät välituntinsa ja kuinka yleisiä erilaiset välitunnin viettotavat ovat

(Liite 1, t. 5). Välituntitoimintaa arvioivan kysymyspatteriston kysymysten skaalaus

käännettiin niin, että mitä useammin toimintaa tehtiin, sitä korkeamman arvon se sai (1

= harvoin… 4 = kaikilla välitunneilla). Välituntihengästymisen keskiarvoja sekä

välituntitoiminta -kysymyspatteriston keskiarvoja vertailtiin sukupuolien ja koulujen

välillä. Keskiarvojen vertailuun käytettiin kahden ryhmän välisten keskiarvojen

vertailuun soveltuvaa epäparametristä Mann-Whitney U-testiä, joka ei vaadi

normaalijakaumaoletuksen toteutumista (Tähtinen ym. 2011, 97).

27

6.3.2 Syitä välituntiliikkumiseen ja -liikkumattomu uteen

Välituntiliikkumisen syitä selvitettiin tarkastelemalla syyt välituntiliikuntaan -

kysymyspatteriston vastauksia (Liite 1, kysymys 6). Kysymyksiä tarkasteltiin sekä

yksittäisinä kysymyksinä, että niistä muodostettuja summamuuttujia hyödyntämällä

Välintuntiliikuntasyyt -summamuuttujien keskiarvoja vertailtiin koulujen, sukupuolien,

vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden ja välituntiliikunta-aktiivisuuden mukaan.

Summamuuttujien muodostaminen

Välituntiliikuntasyyt -summamuuttujien muodostamisessa hyödynnettiin

pääkomponenttianalyysia. Ennen tätä osioiden puuttuvat arvot korvattiin osioiden

keskiarvoilla. Pääkomponenttianalyysiä käytetään, kun halutaan vähentää muuttujien

määrää ilman taustalla olevaa teoriaa (Tähtinen ym. 2011, 171). Tässä tutkimuksessa oli

32 välituntiliikunnan syitä indikoivaa muuttujaa ja aikaisemmin välituntiliikunnan syitä

on tutkittu vain vähän, joten pääkomponenttianalyysi oli perusteltu valinta. Myös

Kaiser-Meyr-Olkin -indeksin tulos (0,834) tukee menetelmän käyttöä, sillä KMO arvon

ollessa 0,50 tai yli aineisto soveltuu pääkomponenttianalyysiin. Bartlettin

sfäärisyystestin mukaan analyysissä olevien muuttujien välillä esiintyy nollasta

poikkeavia korrelaatioita (p = 0,000), jolla voidaan myös perustella

pääkomponenttianalyysin käyttöä. (Tähtinen ym. 2011, 168–177.)

Pääkomponenttianalyysin mukaan viisi komponenttia pystyy selittämään lähes puolet

(47,1 %) välituntiliikuntasyyt -muuttujien kokonaisvaihtelusta (Liite 2). Noin 50

prosentin kokonaisvaihtelua voidaan pitää hyvänä tasona ihmistieteissä (Tähtinen ym.

2011, 174), joten tässä tutkimuksessa päädyttiin viiden pääkomponentin ratkaisuun.

Faktorien lataukset ilmoittavat, kuinka paljon pääkomponentti selittää yksittäisen

muuttujan vaihtelusta. Mitä suurempi arvo on, sitä enemmän pääkomponentti selittää

muuttujan kokonaisvaihtelua. (Nummenmaa 2009, 402–403.) Tässä tutkimuksessa

korkein pääkomponentille latautuneen muuttujan arvo oli 0,818 ja heikoin 0,217 (Liite

3). Kommunaliteetteja tutkimalla selvitetään, kuinka hyvin muuttujien vaihtelua

pystytään kuvaamaan tässä tutkimuksessa viiden pääkomponentin avulla.

Kommunaliteetit vaihtelevat arvojen 0 ja 1 välillä ja arvoa 0,3 pidetään alarajana sille,

että kyseisen muuttujan vaihtelu pystytään selittämään pääkomponenttianalyysin avulla.

28

(Nummenmaa 2009, 403.) Tässä tutkimuksessa muuttujien kommunaliteettiarvot olivat

välillä 0,316–0,689, joten kaikki muuttujat voitiin ottaa mukaan

pääkomponenttianalyysin ratkaisuun.

Viidelle pääkomponentille latautuneista muuttujista muodostettiin välituntiliikkumisen

syitä kuvaavat summamuuttujat. Summamuuttujien luotettavuus testattiin

reliabiliteettikertoimen avulla. Reliabiliteettikertoimen ollessa yli 0,6 summamuuttujaa

pidetään luotettavana ja osioiden mittaavan samaan asiaa (Tähtinen ym. 2011, 53).

Tässä tutkimuksessa summamuuttujien Cronbachin alfa kertoimet olivat välillä 0,660–

0,818, joten kaikkia summamuuttujia voitiin pitää luotettavina (Taulukko 1).

Taulukko 1. Välituntiliikuntasyyt -summamuuttujien tunnusluvut.

N ka kh Osioiden

lkm

Cronbachin

alfa

Liikuntatilat ja -varusteet

• Liikuntatilat ulkona, sisällä

• Liikuntavälinetarjonta

353 0,114 0,735 3 0,802

Koulun säännöt ja ohjaus

• Opettajien/vertaisten ohjaus

• Koulun säännöt, rajoitukset, kampanjat

• Koulutehtävät

353 -, 045 0,444 6 0,66

Liikuntataidot ja -harrastus

• Liikuntataidot ja kunto

• Liikuntaharrastus

353 0,546 0,779 3 0,81

Huono sää ja habitus

• Huono sää (pakkanen, sade)

• Vaatteet, kampaus, meikki

• Hikoilu

• Kännykän käyttö

• Nolous, kiusaaminen, ajankäyttö

353 -, 488 0,435 9 0,704

Sosiaalinen tuki ja hyvä sää

• Hauskanpito

• Kannustus,

• Kiinnostus

• Kavereiden toiminta ja lukumäärä

• Hyvä sää (auringonpaiste, helle)

• Itsetunto

• Ruokailu/syöminen, jaksaminen

353 0,338 0,52 11 0,799

29

Taulukossa 1 on esitelty välituntiliikuntasyyt -summamuuttujien keskiarvot,

keskihajonnat, osioiden lukumäärät ja reliabiliteettikertoimet. Taulukossa on lisäksi

lueteltu minkälaisista muuttujista summamuuttujat koostuvat. Summamuuttujille

annettiin muuttujia mahdollisimman hyvin yhteisesti kuvaava nimi analysoinnin

helpottamiseksi.

Keskiarvovertailu

Välintuntiliikuntasyyt -summamuuttujien keskiarvoja vertailtiin koulujen, sukupuolien,

vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden ja välituntiliikunta-aktiivisuuden mukaan. Koulun,

sukupuolien ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden ryhmät saatiin suoraan

kyselylomakkeen taustakysymyksistä (Liite 1). Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuusryhmät

muodostuivat viikoittaisten vapaa-ajan liikuntaharrastuskertojen lukumäärän mukaan.

Ryhmät olivat: Ei kertaakaan liikkuvat, 1–2 kertaa liikkuvat, 3–5 kertaa liikkuvat ja yli

6 kertaa liikkuvat. Välituntiliikunta-aktiivisuuden selvittämiseksi muodostettiin

summamuuttuja, johon tulivat kysymykset välituntihengästymisestä ja -toiminnasta

(Liite 1, t. 4 ja 5). Kysymyksistä kaikkien muiden paitsi ”Istun” ja ”Seisoskelen”

osioiden skaalaus käännettiin. Näin saatiin fyysisesti passiivisille vastauksille pienet

arvot ja fyysisesti aktiivisille vastauksille korkeammat arvot. Lopulta skaalaus oli

muotoa: 1 = ei koskaan/harvoin, 2 =joskus/silloin tällöin, 3 = useimmilla välitunneilla, 4

= kaikilla välitunneilla. Osioiden puuttuvat arvot korvattiin osioiden keskiarvoilla.

Summamuuttujan reliabiliteettia selvitettäessä Cronbachin alfa-kertoimeksi saatiin

0,625, jota pidetään luotettavana arvona (Tähtinen ym. 2011, 53).

Välituntiaktiivisuus -summamuuttujasta pystyttiin määrittämään SPSS-

tilastointiohjelman avulla kolme välituntiaktiivisuusryhmää oppilaiden liikunnallisen

välituntiaktiivisuuden mukaan: fyysisesti passiiviset, neutraalit ja aktiiviset (Taulukko

2). Näitä välituntiaktiivisuusryhmiä hyödynnettiin vertailtaessa summamuuttujien

keskiarvoja eri ryhmillä.

30

Taulukko 2. Välituntiaktiivisuus summamuuttujan tunnusluvut välitunneilla

fyysisesti passiivisilla, neutraaleilla ja aktiivisilla (1 = ei koskaan/harvoin… 4 =

kaikilla välitunneilla).

N min max ka kh

Fyysisesti passiiviset 107 1,25 1,63 1,5 0,11

Fyysisesti neutraalit 161 1,71 2,13 1,92 0,13

Fyysisesti aktiiviset 85 2,13 3,63 2,58 0,31

Välituntiliikuntasyyt -summamuuttujien keskiarvojen vertailuun käytettiin

nonparametrisiä testejä, koska aineisto ei ollut normaalisti jakaantunut. Sukupuolien ja

koulujen keskiarvojen vertailuun käytettiin Mann-Whitney U-testiä, joka soveltuu

kahden ryhmän väliseen keskiarvovertailuun. Välituntiliikunta-aktiivisuusryhmien ja

vapaa-ajan liikunta-aktiivisuusryhmien vertailuun käytettiin Kruskall Wallis H-testiä,

joka soveltuu kolmen tai useamman ryhmä välisten erojen vertailuun. (Tähtinen ym.

2011, 121.)

6.3.3 Ehdotukset välituntiliikunnan lisäämiseksi

Selvitettäessä, mikä saisi oppilaat liikkumaan enemmän välitunneilla, tarkasteltiin

aineistonkeruulomakkeen viimeistä avointa kysymystä (Liite 1, t.7). Jokaisen oppilaan

piti esittää vähintään kolme ehdotusta välituntiliikkumisen lisäämiseksi. Oppilaiden

vastaukset analysoitiin laadullisilla menetelmillä.

Oppilaiden vastausten analysointi perustui kvalitatiiviseen sisältöanalyysiin.

Sisältöanalyysissa aineisto luokitellaan ensin karkeasti ja muodostetaan keskeisemmät

teemat (Metsämuuroinen 2008, 50–51). Tässä tutkimuksessa ei ollut olemassa

aikaisempaa teoriaa teemaryhmien muodostamiseen, joten aineistosta lähdettiin

etsimään yhdistäviä teemoja puhtaasti vastauksia tarkastelemalla. Karkean luokittelun

seurauksena aineistosta saatiin muodostettua 12 teemaryhmää, joihin sisältyi kaikki

oppilaiden esittämät ehdotukset. Muodostetut teemaryhmät olivat: ”Liikuntavälineet ja -

muoto”, ”Liikunta-alue”, ”Sosiaaliset tekijät”, ”Aika”, ”Ohjaus”, Säännöt ja rajoitteet”,

31

”Sää”, ”Ruoka”, ”Oma motivaatio ja taidot”, ”Ei mikään”, ”Hygienia ja varustus” ja

”Pakko/palkinto”. Teemaryhmien muodostamisen jälkeen aineiston analyysia jatkettiin

kvantifioinnilla eli laskettiin, kuinka monta kertaa erilaiset asiat esiintyivät oppilaiden

vastauksissa (Tuomi & Sarajärvi 2002, 117, 120). Kvantifioinnin seurauksena pystyttiin

tarkastelemaan minkä teemaryhmän asioita oppilaiden vastauksissa esiintyi useimmin.

Vastausten yleisyyden perusteella tehtiin aineiston selkeyttämiseksi frekvenssitaulukko,

jossa vertailtiin, kuinka paljon vastauksia mikäkin teemaryhmä oli saanut eri kouluissa.

Taulukossa esitettiin teemaryhmien vastausten osuus kaikista vastauksista prosentteina.

Tulososiossa esitettiin myös konkreettisia asioita, joista teemaryhmät olivat

muodostuneet. Näin saatiin selkeä kuva, millaisia asioita oppilaat olivat esittäneet

välituntiliikunnan lisäämiseksi.

32

7 TULOKSET

Tutkimuksen tulososio rakentuu edelleen kolmen pääongelman ympärille.

Ensimmäisenä pääongelmana on oppilaiden liikkuminen välitunneilla, johon vastataan

selvittämällä, kuinka usein oppilaat hengästyvät välitunneilla sekä mitä oppilaat

konkreettisesti tekevät välitunneilla. Oppilaiden välituntiliikkumisen tuloksia vertaillaan

sukupuolittain ja kouluittain.

Toisen pääongelman ratkaisemiseksi selvitetään, millaiset tekijät edistävät/haittaavat

liikkumista välitunneilla. Erilaisista tekijöistä muodostettujen summamuuttujien

keskiarvoja vertaillaan sukupuolittain, kouluittain, liikunnallisen välituntiaktiivisuuden

mukaan ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden mukaan.

Tuloksien kolmannessa osiossa selvitetään, millaiset tekijät saisivat kaiken ollessa

mahdollista oppilaat liikkumaan enemmän välitunneilla. Ongelmaa selvitetään avoimen

kysymyksen vastauksia tarkastelemalla.

7.1 Yläkouluikäisten liikkuminen välitunneilla

7.1.1 Oppilaiden hengästyminen välitunneilla

Tämän tutkimuksen mukaan vain pieni vähemmistö oppilaista hengästyy useimmilla

välitunneilla. Kuviosta 1 nähdään, että lähes puolet oppilaista (49,7 %) ei hengästy

välitunneilla koskaan ja peräti 96 prosenttia oppilaista hengästyy korkeintaan silloin

tällöin (ei koskaan tai silloin tällöin). Kaikilla välitunneilla oppilaista ilmoitti

hengästyvänsä yhteensä vain viisi vastaajaa eli yksi prosentti vastaajista.

33

Kaikilla välitunneilla

1 %Useimmilla

välitunneilla

3 %

Silloin tällöin

46 %

Ei koskaan

50 %

Kaikilla välitunneilla Useimmilla välitunneilla Silloin tällöin Ei koskaan

Kuvio 1. Oppilaiden välituntihengästymisen useus.

Sukupuolella on yhteys hengästymiseen välitunneilla. Pojista kahdeksan prosenttia (8

%) hengästyi vähintään useimmilla välitunneilla, kun tytöistä ainoastaan noin prosentti

(1,2 %). Yksikään tyttö ei hengästynyt jokaisella välitunnilla, mutta pojista sentään

muutama (2,3 %). Sekä tytöillä että pojilla hengästyminen oli kuitenkin varsin vähäistä,

sillä pojista välitunneilla lähes puolet (46 %) ja tytöistä yli puolet (54,7 %) ei

hengästynyt ikinä. Tyttöjen ja poikien välillä oli myös tilastollisesti merkitsevä ero

hengästymisessä välitunneilla (z = -2,133; p = 0,033).

Koulussa A välitunnit olivat hieman hengästyttävämpiä, sillä noin yhdeksän prosenttia

(8,7 %) vastaajista hengästyi useimmilla välitunneilla, kun koulussa B ainoastaan noin

kolme prosenttia (2,7 %). Koulujen välillä ei ollut kuitenkaan välituntien hengästymisen

keskiarvoissa tilastollisesti merkitsevää eroa (z = -0,760; p = 0,447)

34

7.1.2 Oppilaiden toiminta välitunneilla

Oppilaiden toimintaa välitunneilla mitattiin neliportaisen asteikon avulla (1 = harvoin, 2

= joskus, 3 = useimmilla, 4 = kaikilla). Oppilaat valitsivat jokaiseen välituntitoimintaan

jonkun neljästä vastausvaihtoehdosta, joten on mahdollista, että oppilaat ovat tehneet

useampaa toimintaa samoilla välitunneilla. Kuviosta 2 havaitaan, että suosituinta

toimintaa välitunneilla oli käveleminen (ka = 3,31), jota tutkimuksen mukaan tapahtui

vähintään useimmilla välitunneilla. Matalin keskiarvo välituntitoiminnoista oli

tanssilla/voimistelulla, joka oli oppilaiden välituntitoimintona hyvin harvinaista.

1 2 3 4

Kävelee

Seisoskelee

Istuu

Juoksee

Pelaa pallopelejä välitunneilla

Pelaa muita pihaleikkejä/pelejä

Tanssi/voimistelee

Vastausten keskiarvot

Kuvio 2. Oppilaiden välituntitoimintojen useuden keskiarvot (1 = harvoin… 4 =

kaikilla välitunneilla)

Huolestuttavaa on, että fyysisesti passiiviset liikuntamuodot, istuminen ja

seisoskeleminen, olivat todella yleisiä. Keskimäärin oppilaat seisoskelivat (ka = 3,07) ja

istuivat (ka = 2,56) huomattavasti useammin kuin esimerkiksi juoksivat (ka = 1,90)

välitunneilla. Muiden liikuntamuotojen keskiarvot olivat erittäin alhaisia ja sijoittuivat

vastausvaihtoehtojen harvoin ja joskus välimaastoon.

35

Sukupuolien väliset erot välituntitoiminnassa

Kuviossa 3 on esitetty oppilaiden välituntitoimintojen useuden keskiarvot

sukupuolittain. Pojat olivat välitunneilla tyttöjä liikunnallisesti aktiivisempia valtaosassa

toiminnoista, sillä tyttöjen keskiarvo oli korkeampi liikunnallisista välituntitoiminnoista

ainoastaan tanssimisessa/voimistelussa, mutta tämäkään ero ei ollut tilastollisesti

merkitsevä. Huomioitavaa kuitenkin on, että pojat istuivat useammin välitunneilla ja ero

oli tyttöihin verrattuna tilastollisesti merkitsevä (z = -2,828; p = 0,005).

1 2 3 4

Kävelee

Seisoskelee

Istuu

Juoksee

Pelaa pallopelejä


Tanssi/voimistelee


Pojat

Tytöt

Kuvio 3. Poikien ja tyttöjen välituntitoimintojen useuden keskiarvot (1 = ei koskaan…

4 = kaikilla välitunneilla)

Molemmilla sukupuolilla suosituinta välituntitoimintaa oli käveleminen. Poikien

keskiarvo (ka = 3,37) oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi (z = -1,992; p = 0,046)

korkeampi kuin tyttöjen keskiarvo (ka = 3,24). Molempien sukupuolien keskiarvot

olivat vastausvaihtoehtojen ”useimmilla” tai ”kaikilla” välissä. Molemmilla

sukupuolilla seisoskelu välitunneilla oli toiseksi yleisintä toimintaa ja tytöillä seisoskelu

(ka = 3,21) oli lähes yhtä yleistä kuin käveleminen. Myös ero poikien seisoskelun

keskiarvoon (ka = 2,93) oli tilastollisesti merkitsevä (z = -3,170; p = 0,002).

Oppilaiden liikunnallisen välituntiaktiivisuuden kannalta on huolestuttavaa, että

kolmanneksi yleisintä välituntitoimintaa molemmilla sukupuolilla oli istuminen. On

mielenkiintoista, että vaikka pojat olivat välitunneilla muuten liikunnallisesti

36

aktiivisempia, he myös istuivat (ka = 2,68,) välitunneilla tilastollisesti merkitsevästi

tyttöjä (ka = 2,43) enemmän (z = -2,828; p = 0,005).

Suurimmat erot poikien ja tyttöjen välituntiliikkumisessa oli pallopelien pelaamisen ja

juoksemisen useudessa. Poikien pallopelien pelaamisen keskiarvo (ka = 2,01) asettui

vastausvaihtoehdon ”joskus” tuntumaan, kun tytöillä keskiarvo (ka = 1,26) oli jo lähellä

vaihtoehtoa ”harvoin”. Ero oli myös tilastollisesti merkitsevä (z = -8,273; p = 0,000).

Myös juoksemisessa poikien keskiavo (ka = 2,08) asettui vastausvaihtoehdon ”joskus”

puolelle kun tytöillä keskiarvo (ka = 1,73) jäi vastausvaihtoehtojen ”harvoin” ja

”joskus” välimaastoon. Vaikka ero sukupuolien välillä ei ollut niin suuri kuin

pallopeleissä, se oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä (z = -3,867; p = 0,000). Myös

pihapelejä/leikkejä pojat pelailivat tilastollisesti merkitsevästi (z = -3,643; p = 0,000)

tyttöjä useammin, mutta molempien keskiarvot ovat tässä välituntitoiminnassa jo varsin

alhaiset (tytöt ka = 1,18; pojat ka= 1,40).

37

Koulujen väliset erot välituntitoiminnassa

Kuviossa 4 on esitetty vastaavat välituntien liikuntamuodot kuin edellä, mutta jaottelu

on tehty kouluittain. Kaikki muut liikunnallisesti aktiiviset välituntitoiminnot paitsi

tanssi/voimistelu olivat oppilaiden mukaan koulussa A yleisempää kuin koulussa B.

Tilastollisesti merkitsevät erot koulujen oppilaiden keskiarvoissa oli kuitenkin

ainoastaan kävelemisessä (z= -2,914; p = 0,004) ja pallopelien pelaamisessa (z = -4,049;

p = 0,000).

1 2 3 4

Kävelee

Seisoskelee

Istuu

Juoksee

Pelaa pallopelejä


Tanssi/voimistelee


Koulu A

Koulu B

Kuvio 4. Koulujen A ja B oppilaiden välituntitoimintojen useuden keskiarvot (1 = ei

koskaan… 4 = kaikilla välitunneilla)

Huomioitavaa on, että vaikka koulussa A ollaan muuten liikunnallisesti aktiivisempia,

siellä myös istutaan välitunneilla enemmän kuin koulussa B. Myös seisoskelu on lähes

yhtä yleistä molemmissa kouluissa. Koulujen oppilaiden keskiarvoissa ei kuitenkaan

ollut istumisessa ja seisomisessa tilastollisesti merkitseviä eroja.

38

7.2 Syitä yläkouluikäisten välituntiliikkumiseen ja -liikkumattomuuteen

Oppilaiden syitä välituntiliikkumiseen selvitettiin monivalintakysymyksillä, joissa

oppilaat arvioivat, edistävätkö vai haittaavatko eri tekijät välituntiliikkumista ja kuinka

paljon (Liite 1, t. 6). Kysymyksen asteikko oli viisiportainen (-2 = haittaa paljon, -1 =

haittaa vähän, 0 = ei vaikutusta, 1 = edistää vähän, 2 = edistää paljon).

Välituntiliikuntasyyt -kysymyksistä luotiin viisi summamuuttujaa: ”Liikuntatilat ja -

välineet”, ”Koulun säännöt ja ohjaus”, ”Liikuntataidot ja -harrastus”, ”Huono sää ja

habitus” ja ”Sosiaalinen tuki ja hyvä sää”. Summamuuttujiin kuuluvat väittämät on

esitelty tarkemmin liitteenä (Liite 3). Summamuuttujien keskiarvon ollessa positiivinen

sen koettiin kokonaisuudessa edistävän välituntiliikuntaa ja keskiarvon ollessa

negatiivinen haittaavan välituntiliikuntaa. Summamuuttujien keskiarvoja vertailtiin

liikunnallisen välituntiaktiivisuuden, koulun, sukupuolen ja vapaa-ajan liikunta-

aktiivisuuden mukaan.

Kuviossa 5 näkyvät oppilaiden vastausten keskiarvot summamuuttujittain. Kuviosta

nähdään, että ”Huono sää ja habitus” -summamuuttujan keskiarvo oli selkeästi ja

”Koulun säännöt ja ohjaus” lievästi negatiivinen, mutta muiden summamuuttujien

keskiarvot olivat positiivisia. Toisin sanoen vastaajat kokivat ”Huono sää ja habitus” ja

”Koulun säännöt ja ohjaus” -summamuuttujien asioiden pääasiallisesti haittaavan

liikkumista välitunneilla ja muiden summamuuttujien asioiden edistävän liikkumista

välitunneilla.

39

Kuvio 5. Oppilaiden vastauksien keskiarvot välituntiliikkumisen ja -liikkumattomuuden

syitä mittaavissa summamuuttujissa (-2 = Haittaa paljon…, 2 = Edistää paljon)

Vahvimmin liikuntaa edistäviksi tekijöiksi oppilaat kokivat ”Liikuntataidot ja -

harrastus” -summamuuttujan (ka = 0,55) ja ”Sosiaalinen tuki ja hyvä sää” -

summamuuttujan asiat (ka = 0,34). ”Liikuntatilat ja -välineet” (ka = 0,11)

summamuuttujan asiat koettiin lievästi edistävän ja ”Koulun säännöt ja ohjaus” (ka = -

0,05) -summamuuttujan asiat lievästi haittaavan keskimääräisesti välituntiliikkumista.

Näiden kahden summamuuttujan keskiarvot olivat kuitenkin jo varsin lähellä arvoa

nolla, eli summamuuttujien asioilla ei koettu olevan suurta yhteyttä

välituntiliikkumiseen edistävästi tai haittaavasti. Ainoa summamuuttuja, jonka asiat

koettiin selkeästi välituntiliikunta haittaaviksi, oli ”Huono sää ja habitus” (ka = -0,49).

Summamuuttujista irrotetuista asioista tärkeimmät välituntiliikuntaa edistävät ja

haittaavat tekijät on esitetty kuviossa 6. Kuviossa on esitetty tekijät, joiden keskiarvot

olivat yli 0,26 tai alle -0,34. Selkeästi vahvimmin liikuntaa edistäväksi tekijäksi koettiin

hauskanpito (ka = 0,86) ja vahvimmin liikuntaa haittaaviksi huono sää (pakkanen ka = -

0,92; vesisade ka = -0,88).

40

0,86

0,66

0,59

0,54

0,53

0,53

0,52

0,28

0,26

-0,34

-0,41

-0,43

-0,43

-0,53

-0,56

-0,88

-0,92

-2,0 -1,5 -1,0 -0,5 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0

Hauskanpito

Sää: Auringonpaiste

Vapaa-ajan liikuntaharrastus

Kiinnostus

Kannustus

Omat liikuntataidot

Oma kunto

Kavereiden toiminta

Itsetunto

Kiusaaminen

Koulun säännöt/rajoitukset

Koulutehtävät/läksyt/kokeet

Hikoilu

Kännykän tms. käyttö

Vaatteet

Sää: Vesisade

Sää: Pakkanen


Kuvio 6. Oppilaiden vastausten keskiarvot tärkeimmistä yksittäisistä syistä liikkua tai

olla liikkumatta välitunneilla (-2 = haittaa paljon…, 2 = edistää paljon).

Hauskanpidon jälkeen toiseksi vahvimmin välituntiliikuntaa edisti auringonpaiste. Yli

0,5 keskiarvo oli myös vapaa-ajan liikuntaharrastuksella, kiinnostuksella,

kannustuksella, omilla liikuntataidoilla ja omalla kunnolla. Huonon sään jälkeen

vahvimmin välituntiliikuntaa haittasi vaatteet ja kännykän tai muiden elektronisten

laitteiden käyttö. Vahvasti välituntiliikuntaa haittasivat myös muun muassa hikoilu,

koulutehtävät ja kiusaaminen.

7.2.1 Syitä välituntiliikkumiseen välituntiaktiivis uusryhmittäin

Oppilaat jaettiin kolmeen ryhmään välituntiliikkumisen perusteella. Ryhmiksi

muodostuivat: fyysisesti aktiiviset, neutraalit ja fyysisesti passiiviset.

Välituntiaktiivisuusryhmien eroja välituntiliikkumisen syissä tarkasteltiin vertailemalla

välituntiliikuntaasyyt -summamuuttujien keskiarvoja.

Kuviossa 7 on esitetty keskiarvot välituntiliikuntasyyt -summamuuttujista jaoteltuina

välituntiliikunta-aktiivisuusryhmittäin. Keskiarvon ollessa negatiivinen

summamuuttujan on koettu keskimääräisesti haittaavan liikkumista ja keskiarvon

ollessa positiivinen edistävän liikkumista välitunneilla. Mitä positiivisempi

41

summamuuttujan keskiarvo oli, sen enemmän sen koettiin edistävän liikkumista.

Vastaavasti mitä negatiivisempi keskiarvo, sitä enemmän sen koettiin haittaavan

välituntiliikkumista. Kuviosta nähdään, että välitunneilla fyysisesti aktiivisimpien

keskiarvot olivat korkeimmat jokaisessa summamuuttujassa. Eli aktiivisimmat kokivat

muita vahvemmin positiivisten keskiarvojen summamuuttujien asiat liikuntaa

edistäviksi ja vastaavasti ”Huono sää ja habitus” -summamuuttujan asiat haittasivat

heidän välintuntiliikkumistaan vähemmän kuin muilla ryhmillä. Välitunneilla fyysisesti

passiivisten keskiarvot taas olivat matalimmat ”Sosiaalinen tuki ja hyvä sää” ja ”Huono

sää ja habitus” sekä ”Liikuntataidot ja -harrastus” -summamuuttujissa. Välitunneilla

fyysisesti neutraalien keskiarvot olivat ryhmistä heikoimmat ”Koulun säännöt ja

ohjaus” sekä ”Liikuntatilat ja välineet” -summamuuttujissa.

0,10

-0,05

0,31

-0,57

0,19

-0,00

-0,10

0,55

-0,52

0,34

0,35

0,06

0,84

-0,33

0,52

-2,0 -1,5 -1,0 -0,5 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0

Liikuntatilat ja -välineet






Aktiiviset

Neutraalit

Passiiviset

Kuvio 7. Välituntiliikuntasyyt -summamuuttujien keskiarvot

välituntiaktiivisuusryhmittäin (-2 = haittaa paljon…, 2 = edistää paljon).

”Sosiaalinen tuki ja hyvä sää” summamuuttujassa kaikkien ryhmien keskiarvot olivat

positiivisia eli kaikki aktiivisuusryhmät kokivat summamuuttujan asioiden edistävän

liikkumista välitunneilla. Oppilaat, jotka olivat välitunneilla aktiivisimpia, kokivat

summamuuttujan kuitenkin kaikkein vahvimmin liikuntaa edistäväksi (ka = 0,52).

Keskiarvo laski edelleen vertailtaessa fyysisesti neutraaleita (ka = 0,34) ja fyysisesti

passiivisia (ka = 0,19) Erot kaikkien aktiivisuusryhmien keskiarvojen välillä olivat

tilastollisesti merkitseviä (X2(2) = 19,209; p = 0,000).

42

Välitunneilla fyysisesti passiivisimmat arvioivat ”Huono sää ja habitus” -

summamuuttujan asiat vahvimmin välituntiliikkumista haittaaviksi (ka = -0,57). Myös

fyysisesti neutraalit (ka = -0,52) ja fyysisesti aktiiviset (ka = -0,33) kokivat tämän

summamuuttujan välituntiliikkumista haittaavaksi, mutta keskiarvo nousi fyysisen

aktiivisuuden lisääntyessä. Ryhmien keskiarvojen välillä oli tilastollisesti merkitsevä

ero (X2(2) = 16,952; p = 0,000).

Kaikkein suurin keskiarvojen ero aktiivisuusryhmien välillä oli ”Liikuntataidot ja -

harrastus” -summamuuttujassa. Välitunneilla aktiiviset (ka = 0,84) kokivat

summamuuttujan asiat tilastollisesti merkitsevästi (X2(2) = 23,856; p = 0,000) enemmän

välituntiliikkumista edistäväksi verrattuna fyysisesti neutraaleihin (ka = 0,55) ja

erityisesti fyysisesti passiivisiin (ka = 0,31).

”Liikuntatilat ja -välineet” -summamuuttujan asiat olivat välitunneilla fyysisesti

aktiivisen (ka = 0,35) ja passiivisten (ka = 0,10) mielestä keskimääräisesti

välituntiliikuntaa edistäviä. On kuitenkin mielenkiintoista, että fyysisesti neutraalit

kokivat summamuuttajan lievästi liikuntaa haittaavaksi (ka = -0,002). Ryhmien välillä

oli myös tilastollisesti merkitsevä ero (X2(2)= 10, 967; p = 0,004).

”Koulun säännöt ja ohjaus” -summamuuttuja oli ainoa, jossa ei ollut aktiivisuusryhmien

keskiarvojen välillä tilastollisesti merkitsevää eroa. Kaikkien ryhmien keskiarvot olivat

lähellä arvoa nolla (0 = ”ei vaikutusta”), mutta on huomioitavaa, että ainoana ryhmänä

fyysisesti aktiiviset kokivat tämän summamuuttujan edistävän välituntiliikkumista (ka =

0,06).

7.2.2 Syitä välituntiliikkumiseen kouluittain

Oppilaiden välituntiliikuntasyyt -summamuuttujien vastausten keskiarvojen eroja

vertailtiin kahden eri koulun välillä. Koulussa A oli hyvät liikuntavälineet ja -tilat,

koulussa B oli huonommat liikuntavälineet ja -tilat. Kuviosta 8 nähdään, että koulussa B

ainoastaan ”Huono sää ja habitus” -summamuuttuja koettiin keskimääräisesti liikuntaa

haittaavaksi. Koulussa A tämän lisäksi myös ”Koulun säännöt ja ohjaus” -

summamuuttuja koettiin välituntiliikuntaa haittaavaksi.

43

0,18

0,08

0,52

-0,46

0,25

0,08

-0,11

0,56

-0,50

0,39

-2,0 -1,5 -1,0 -0,5 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0

Liikuntatilat ja -välineet






Koulu A

Koulu B

Kuvio 8. Välituntiliikuntasyyt -summamuuttujien keskiarvot kouluittain (-2 = haittaa

paljon…, 2 = edistää paljon).

Molempien koulujen oppilaat arvioivat kaikkien muiden summamuuttujien

paitsi ”Koulun säännöt ja ohjaus” yhteyden välituntiliikkumiseen samansuuntaiseksi.

Eli muut summamuuttujat joko edistivät (positiivinen ka) tai haittasivat (negatiivinen ka)

välituntiliikkumista molemmissa kouluissa samansuuntaisesti. ”Sosiaalinen tuki ja hyvä

sää” -summamuuttujan keskiarvot olivat kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi (z = -

2,738; p = 0,006) korkeammat koulussa A (ka = 0,39) verrattuna kouluun B (ka = 0,25).

Ainoa summamuuttuja, jonka väittämät eri koulujen oppilaat arvioivat erisuuntaisesti

oli ”Koulun säännöt ja ohjaus”. Koulun B oppilaat kokivat summamuuttujan

keskimääräisesti edistävän liikkumista (ka = 0,08) ja koulun A oppilaat puolestaan

haittaavan välituntiliikkumista (ka = - 0,12). Eri koulujen oppilaiden vastauksissa oli

myös tilastollisesti merkitsevä ero (z = -4,282; p = 0,000).

7.2.3 Syitä välituntiliikkumiseen sukupuolittain

Tyttöjen ja poikien välituntiliikuntasyyt -summamuuttujien vastausten keskiarvot on

esitetty kuviossa 9. Kuviosta nähdään, että kaikista summamuuttujista sekä korkein

positiivinen keskiarvo että matalin negatiivinen keskiarvo oli tytöillä. Tyttöjen ”'Huono

sää ja habitus” -summamuuttujan keskiarvo oli -0,65 ja ”Liikuntataidot -harrastus”

keskiarvo oli 0,58.

44

Kuvio 9. Tyttöjen ja poikien välituntiliikuntasyyt -summamuuttujien keskiarvot (-2 =

haittaa paljon…, 2 = edistää paljon).

Tilastollisesti merkitsevä ero sukupuolien välillä oli ainoastaan ”Huono sää ja habitus”

summamuuttujan vastauksien keskiarvoissa (z = -7,011, p = 0,000). Poikien keskiarvo

(ka = -0,32) oli korkeampi kuin tyttöjen (ka = -0,65). Molemmat sukupuolet siis

arvioivat summamuuttujan asioiden haittaavan välituntiliikkumista, mutta tytöt kokivat

asiat tilastollisesti merkitsevästi vahvemmin haittaavaksi verrattuna poikiin.

45

7.2.4 Syitä välituntiliikkumiseen vapaa-ajan liikunta-aktiivisuusryhmittäin

Kuviossa 10 vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus on jaettu neljään eri tasoon viikon aikana

tapahtuvien liikuntakertojen lukumäärän mukaan (1 = ei kertaakaan, 2 = 1–2 kertaa

viikossa, 3 = 3–5 kertaa viikossa, 4 = yli 6 kertaa viikossa). Välituntiliikunta -syyt

summamuuttujien vastausten keskiarvoja vertailtiin eri vapaa-ajan aktiivisuusryhmien

välillä. Summamuuttujan keskiarvon ollessa negatiivinen summamuuttujan on koettu

haittaavan liikkumista ja ollessa positiivinen edistävän liikkumista välitunneilla.

Yli kuusi kertaa viikossa liikuntaa harrastavien keskiarvot olivat korkeimmat

valtaosassa summamuuttujista verrattuna muihin ryhmiin. 1–2 kertaa viikossa tai ei

kertaakaan harrastavien keskiarvot taas olivat alhaisimmat kaikissa summamuuttujissa.

Eli enemmän vapaa-ajalla liikkuvien mielestä edistäväksi koetut summamuuttujat

edistivät liikkumista enemmän kuin vähemmän liikkuvien mielestä. Vastaavasti taas

vähän liikkuvien mielestä haittaaviksi koetuttujen summamuuttujien väittämät

haittasivat liikkumista enemmän kuin paljon liikkuvien mielestä. Tuloksia arvioidessa

täytyy ottaa huomioon, että ei kertaakaan liikkuvien ryhmässä (n = 9) ja 1–2 kertaa

liikkuvien ryhmässä (n = 44) oli huomattavasti vähemmän oppilaita kuin enemmän

liikkuvien ryhmissä.

46

Kuvio 10. Välituntiliikuntasyyt -summamuuttujien keskiarvot vapaa-ajan liikunta-

aktiivisuusryhmittäin (-2 = haittaa paljon…, 2 = edistää paljon)..

”Sosiaalinen tuki ja hyvä sää” -summamuuttujan asiat vahvimmin välituntiliikuntaa

edistäviksi arvioivat vapaa-ajallaan yli 6 kertaa liikkuvat (ka = 0,48). Kaikki ryhmät

arvioivat summamuuttujan kokonaisuudessaan välituntiliikuntaa edistäväksi, mutta

vähiten edistäviksi summamuuttujan väittämät kokivat 1–2 kertaa viikossa liikkuvat (ka

= 0,07). Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuusryhmien keskiarvojen välillä oli myös

tilastollisesti merkitsevä ero (X2(3)=28,137; p = 0,000).

Ainoastaan vapaa-ajallaan ei kertaakaan liikkuvat arvioivat ”Huono sää ja habitus” -

summamuuttujan edistävän liikkumista välitunneilla (ka = 0,07). Muut ryhmät arvioivat

summamuuttujan selkeästi liikuntaa haittaavaksi ja 1–2 kertaa liikkuvat eniten

haittaavaksi (ka = -0,56). Ryhmien keskiarvojen välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero

(X2(3) = 11,897; p = 0,08), mutta täytyy huomioida, että jätettäessä ei kertaakaan

liikkuvat (n = 9) pois vertailusta ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.

Suurin ero ryhmien keskiarvojen välillä oli ”Liikuntataidot -harrastus” -

summamuuttujan asioissa. Useimmin vapaa-ajallaan liikuntaa harrastavat arvoivat

summamuuttujan asiat selkeästi liikuntaa edistäväksi (ka = 0,91), kun taas 1–2 kertaa

47

harrastavat arvioivat summamuuttujan lähes neutraaliksi (ka = 0,09). Ryhmien välillä

oli myös tilastollisesti merkitsevä ero (X2(3) = 41,238; p = 0,000).

”Koulun säännöt ja ohjaus” sekä ”Liikuntatilat ja -välineet” summamuuttujien

keskiarvoissa ei ollut ryhmien välillä tilastollisesti merkitseviä eroja. Molempien

summamuuttujien kaikkien ryhmien keskiarvot olivat lähellä arvoa nolla eli väittämien

koettiin edistävän tai haittaavan välituntiliikkumista vain lievästi. ”Liikuntatilat ja -

välineet” summamuuttuja koettiin kuitenkin ryhmissä pääpiirteittäin edistävän

liikkumista ja ”Koulun säännöt ja ohjaus” haittaavan liikkumista.

48

7.2.5 Yhteenveto oppilaiden syistä liikkua välitunneilla

Tähän lukuun on koottu edellä esitetyistä tuloksista tilastollisesti merkitsevät erot

summamuuttujien keskiarvoissa välituntiaktiivisuuden, koulun, sukupuolen ja vapaa-

ajan liikunta-aktiivisuuden mukaan (taulukot 3, 4, 5).

Taulukko 3. Välitunneilla fyysisesti aktiivisten, neutraalien ja passiivisten

välituntiliikuntasyyt-summamuuttujien tilastollisesti merkitsevät keskiarvoerot (p <

0,05), keskiarvot sekä keskihajonnat.

Välitunneilla

passiiviset Neutraalit

Välitunneilla

aktiiviset

ka kh ka kh ka ka

Keskiarvoerojen

P-arvo

Liikuntatilat ja -välineet 0,1 0,59 -0,001 0,71 0,35 0,89 0,004

Liikuntataidot ja -harrastus 0,31 0,68 0,55 0,73 0,84 0,88 0,000

Huono sää ja habitus -0,57 0,46 -0,52 0,39 -0,33 0,45 0,000

Sosiaalinen tuki ja hyvä sää 0,19 0,49 0,34 0,46 0,52 0,61 0,000

(-2 = haittaa paljon… 2 = edistää paljon)

Kaikissa muissa summamuuttujissa paitsi ”Koulun säännöt ja ohjaus” oli tilastollisesti

merkitsevä ero välituntiaktiivisuusryhmien välillä. Välitunneilla aktiivisimmat

arvioivat ”Liikuntatilat ja -välineet”, ”Liikuntataidot ja -harrastus” ja ”Sosiaalinen tuki

ja hyvä sää” -summamuuttujien asiat vahvimmin välituntiliikuntaa edistäviksi

ja ”Huono sää ja habitus” -summamuuttujan asiat vähemmän liikuntaa haittaaviksi

verrattuna muihin ryhmiin. Välitunneilla passiivisimmat taas kokivat ”Huono sää ja

habitus” -summamuuttujan asiat vahvimmin liikuntaa haittaaviksi ja liikuntaa edistävien

summamuuttujien asiat (positiivinen keskiarvo) heikoimmin liikuntaa edistäviksi

verrattuna muihin ryhmiin. Suurin ero ryhmien välillä oli ”Liikuntataidot ja -harrastus”

-summamuuttujassa, jonka asiat välitunneilla aktiiviset arvioivat vahvemmin

välituntiliikuntaa edistäviksi verrattuna välitunneilla passiivisiin.

49

Taulukko 4. Koulun A ja koulun B oppilaiden sekä eri sukupuolien

välituntiliikuntasyyt-summamuuttujien tilastollisesti merkitsevät keskiarvoerot (p <

0,05), keskiarvot sekä keskihajonnat.

Koulu Koulu A Koulu B

KA KH KA KH

Keskiarvoerojen

P-arvo

Koulun säännöt ja ohjaus -0,11 0,41 0,08 0,47 0,000

Sosiaalinen tuki ja hyvä sää 0,39 0,51 0,25 0,54 0,001

Sukupuoli Tytöt Pojat

KA KH KA KH

Keskiarvoerojen

P-arvo

Huono sää ja habitus -0,65 0,40 -0,32 0,39 0,000

(-2 = haittaa paljon… 2 = edistää paljon)

Eri koulujen oppilaiden vastausten keskiarvoissa oli tilastollisesti merkitsevä ero

kahdessa osiossa. Koulun A oppilaat arvioivat ”Koulun säännöt ja ohjaus” -

summmuuttajan asiat lievästi välituntiliikkumista haittaaviksi, kun taas koulun B

oppilaat arvioivat samat asiat lievästi välituntiliikkumista edistäviksi. ”Sosiaalinen tuki

ja hyvä sää” -summamuuttujan asiat arvioitiin koulun A oppilaiden vastauksissa

vahvemmin liikuntaa edistäviksi verrattuna koulun B oppilaiden vastauksiin.

Tyttöjen ja poikien summamuuttujien keskiarvoissa oli ainoastaan yksi tilastollisesti

merkitsevä ero. Tytöt arvioivat ”Huono sää ja habitus”- summamuuttujan asiat

vahvemmin liikuntaa haittaaviksi verrattuna poikiin.

50

Taulukko 5. Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuusryhmien välituntiliikuntasyyt-

summamuuttujien tilastollisesti merkitsevät keskiarvoerot (p < 0,05), keskiarvot sekä

keskihajonnat.

> 6 krt/ vko

harrastavat

3 - 5 krt/vko

harrastavat

1-2 krt/vko

harrastavat

0 krt/vko

harrastavat

ka kh ka kh ka kh ka kh Keskiarvoerojen

P-arvo

Liikuntataidot

ja -harrastus 0,91 0,83 0,46 0,7 0,09 0,63 0,1 0,58 0,000

Huono sää ja

habitus -0,48 0,43 -0,49 0,43 -0,56 0,41 0,07 0,50 0,080

Sosiaalinen tuki

ja hyvä sää 0,48 0,57 0,32 0,49 0,07 0,46 0,19 0,33 0,000

(-2 = haittaa paljon… 2 = edistää paljon).

Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuusryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevät erot kolmen

summamuuttujan asioissa. Enemmän vapaa-ajalla liikuntaa harrastavat (yli 3 krt/vko)

kokivat ”Liikuntataidot ja -harrastus” sekä ”Sosiaalinen tuki ja hyvä sää” -

summamuuttujien asiat vahvimmin välituntiliikkumista edistäviksi verrattuna vapaa-

ajallaan liikuntaa vähemmän harrastaviin (0–2 krt/vko). Vapaa-ajallaan 1–2 kertaa

viikossa liikuntaa harrastavat kokivat ”Huono sää ja habitus” -summamuuttujan asiat

vahvimmin välituntiliikuntaa haittaaviksi verrattuna muihin ryhmiin. Ainoastaan

vapaa-ajallaan ei kertaakaan liikuntaa harrastavat kokivat tämän summamuuttujan asiat

välituntiliikuntaa edistäviksi. Suurin ero ryhmien välillä oli ”Liikuntataidot ja -

harrastus” -summamuuttujan asioissa, jotka yli 6 kertaa viikossa liikuntaa harrastavat

kokivat vahvimmin välituntiliikuntaa edistäviksi.

51

7.3 Oppilaiden esitykset välituntiliikunnan lisäämiseksi

Oppilaiden omia näkemyksiä välituntiliikunnan lisäämiseksi kysyttiin avoimella

kysymyksellä: ”Jos kaikki olisi mahdollista, millaiset asiat saisivat sinut liikkumaan

enemmän välitunneilla?”. Vastauksessa piti mainita vähintään kolme asiaa. Vastausten

perusteella tutkijat pystyivät ryhmittelemään asiat 12 teemaryhmään. Kuviossa 11 on

esitetty kouluittain kaikkien vastausten jakautuminen prosentteina eri teemoihin.

Kuvio 11. Eri koulujen oppilaiden esitykset välituntiliikunnan lisäämiseksi

teemaryhmittäin jaoteltuina.

Molemmissa kouluissa eniten vastauksia saivat: ”Liikuntavälineet/muoto”, ”Liikunta-

alue” sekä ”Sosiaaliset tekijät” teemat (Kuvio 11). Nämä kolme teemaa keräsivät

koulussa B lähes 70 prosenttia (67 %) kaikista vastauksista ja koulussa A:kin yli puolet

vastauksista (57 %). Koulussa B ylivoimaisesti eniten vastauksia keräsi

”Liikuntavälineet/muoto” teema (38 %). ”Liikunta-alue” ja ”Sosiaaliset tekijät” -teemat

keräsivät myös molemmat yli 10 prosenttia vastauksista, mutta loppujen teemojen

vastausten osuudet jäivät alhaiseksi. Koulussa A vastaukset jakaantuivat hieman

tasaisemmin teemojen kesken. Sekä ”Liikuntavälineet/muoto” että ”Liikunta-alue”

teemat keräsivät yli 20 prosenttia vastauksista, ja ”Sosiaaliset tekijät” sekä ”Aika”

teematkin yli 10 prosenttia vastauksista. Loppujen teemojen vastausten osuudet jäivät

molemmissa kouluissa vähäisiksi (alle 10 %).

52

”Liikuntavälineet/-muoto” -teemaan sisältyi paljon erilaisia oppilaiden mielestä

aktivoivia liikuntamuotoja kuten: jalkapallo, koripallo, pesäpallo, joukkuepelit, parkour,

ratsastus, yleisurheilu, skeittaus, sulkapallo, tennis, hiihto, suunnistus ja ylipäätään

kisailut. Välineitä, jotka aktivoisivat oppilaita välitunneilla, olisivat muun muassa:

trampoliini, kuntosali, voimistelutelineet, uima-allas, leuanvetotangot, sählykenttä,

maalit ja esteet. Lisäksi yläkouluun toivottiin ylipäätään enemmän välineitä.

”Liikunta-alue” -teemassa toivottiin laajempaa välituntialuetta. Yksittäisiä tekijöitä

olivat esimerkiksi sisähalli, pururata, ulkojää, urheilukenttä, tenniskenttä ja kuntosali.

Toivottiin myös, että välituntialue olisi jotakin muuta materiaalia kuin asfalttia, jotta

siinä olisi mukavampi liikkua.

”Sosiaaliset tekijät” -teeman ylivoimaisesti suosituin vastaus oli, että oppilaat

liikkuisivat enemmän, jos muutkin oppilaat liikkuisivat. Toivottiin myös, että ilmapiiri

koulussa olisi liikuntamyönteisempi ja että peleihin/leikkeihin otettaisiin helpommin

ulkopuolisetkin mukaan. Vastauksissa nousi myös esiin, että liikkumista pelätään, koska

sen seurauksena voidaan alkaa kiusaamaan tai haukkumaan.

”Aika”-teeman lähes kaikki vastaukset liittyivät pidempien välituntien toivomiseen.

Ylipäätään ajanpuute liikkua esiintyi oppilaiden vastauksissa.

”Ohjaus”-teeman vastaukset vaihtelivat hieman kouluittain. Koulussa B toivottiin

ylipäätään enemmän ohjausta, opettajien ohjausta, teemapäiviä, kampanjoita, turnauksia

ja organisoitua välituntiliikuntaa. Koulussa A vastauksissa nousi enemmän esille ihan

uudet lajit ja että esimerkiksi ammattiurheilijat tulisivat vetämään oppilaille välitunteja.

Muissa teemaryhmissä oppilaat toivoivat muun muassa joustavuutta koulun sääntöihin

ja rangaistuksiin, palkintoa liikkumisesta, parempaa kouluruokaa ja kännykän käytön

kieltoa välitunneilla liikunnan lisäämiseksi. Muutamissa vastauksissa nousi myös esille,

että mitkään tekijät eivät saisi oppilaita liikkumaan välitunneilla.

53

8 POHDINTA

8.1 Yläkouluikäisten välituntiliikkuminen edelleen todella vähäistä

Tutkimuksen mukaan yläkouluikäisten fyysisesti aktiivinen välituntitoiminta on todella

vähäistä. Lähes puolet oppilaista ei hengästynyt ikinä välitunneilla ja ainoastaan neljä

prosenttia oppilaista ilmoitti hengästyvänsä useimmilla välitunneilla. Tyttöjen

hengästyminen oli vielä harvinaisempaa kuin poikien. Tulos on huolestuttava ottaen

huomioon, että tuoreissa suomalaisissa tutkimuksissa oppilaat liikkuivat myös

kokonaisuudessaan päivisin terveytensä kannalta liian vähän (esim. Haapala ym. 2014;

Tammelin ym. 2013). Voidaan tietenkin pohtia, onko hengästymisen tarkastelu

välituntiaktiivisuuden määrittäjänä mielekästä. Onko välituntiliikunnan aina edes

tarkoituksenmukaista olla hengästyttävää, vai saavutetaanko kenties hieman

kevyemmälläkin liikunnalla parempia tuloksia oppilaiden fyysisen

välituntiaktiivisuuden kannalta? Hengästyminen saatetaan liittää helposti niin

kutsuttuun hikiliikuntaan, joka ei välttämättä ole yläkouluikäisten mielestä tavoiteltavaa

välitunneilla. Hengästymisen mittaus perustui tässä tutkimuksessa oppilaiden omaan

arvioon. Tuloksia tarkasteltaessa pitääkin muistaa, että hengästymisen kokemus on

hyvin yksilöllistä, toiset hengästyvät ja arvioivat hengästyvänsä helpommin kuin toiset.

Huolestuttavia ajatuksia oppilaiden vähäinen välituntihengästyminen kuitenkin herättää

ja konkreettisten välituntitoimintojen tulokset tukevat näitä ajatuksia.

Suosituinta yläkouluikäisten välituntitoimintaa oli käveleminen, jota tapahtui

keskimäärin useimmilla välitunneilla. Seuraavaksi suosituimpia välituntitoimintoja

olivat kuitenkin fyysisesti hyvinkin passiiviset seisoskelu ja istuminen. Kävelemisenkin

yleisyys saattaa selittyä yksinkertaisesti sillä, että oppilaat siirtyvät kävellen edelliseltä

oppitunnilta seuraavalle, joten käveleminen välituntien viettotapana ei välttämättä

olekaan yhtä yleistä kuin tulos antaisi olettaa. Muiden välituntitoimintojen yleisyys oli

vastausvaihtoehtojen ”ei koskaan” ja ”harvoin” keskivaiheilla. Hyvin samankaltainen

tulos saatiin tuoreessa Liitu-tutkimuksessa, jonka mukaan yli 60 prosenttia

yläkoululaisista vietti useimmat välituntinsa istuen ja kevyeen liikuntaan osallistui

ainoastaan noin 20 prosenttia oppilaista (Turpeinen ym. 2015, 57–63). Erityisesti

istumisen yleisyys on hälyttävää, sillä sekä suomalaisissa että kansainvälisissä

54

tutkimuksissa on todettu istumisen olevan haitallista terveydelle (esim. Helajärvi 2016;

Tremblay ym. 2011). Kaiken lisäksi, toiminnallisten opetusmuotojen lisääntymisestä

huolimatta, oppilaat viettävät edelleen valtaosan oppitunneistakin istuen, jolloin

välitunnit olisivat lähes ainoita hetkiä oppilaille välttää istumista koulupäivien aikana.

Tutkimustulos saa pohtimaan, onko oppilailla jopa liian hyvät mahdollisuudet

istumiseen välitunneilla. Onko tuoleja liikaa, istutaanko käytävillä, eikö ole

yksinkertaisesta muuta välituntien viettotapaa kuin istua tai korkeintaan seisoskella?

Oppilaiden istumisen yleisyyteen vaikuttaa tietysti muiden oppilaiden toiminta ja

erityisesti sosiaalisesti korkeimmassa asemassa olevien oppilaiden toiminta (Rajala ym.

2014). Nämä oppilaat pystyvät merkittävimmin vaikuttamaan siihen, millainen

liikkumiskulttuuri välitunneilla on. Istumisen ja seisoskelun yleisyys saakin pohtimaan,

että onko tällä hetkellä nuorison keskuudessa tyypillistä ja ”coolia” viettää aikaa myös

vapaa-ajalla tällä tavalla ”hengaillen”, eikä suinkaan liikkuen. Luonnollisesti

samankaltainen nuorisokulttuuri siirtyy myös välitunneille, varsinkin, jos sosiaalisesti

korkeimmassa asemassa olevat oppilaat viettävät välituntinsa tällä tavalla.

Sukupuolien erot välituntitoiminnoissa olivat linjassa välituntihengästymisestä saatuihin

tuloksiin, eli pojat olivat välitunneilla keskimääräisesti aktiivisempia kuin tytöt. Pojat

pelasivat palloja pihapelejä ja juoksivat useammin kuin tytöt. Tytöt taas seisoskelivat

useammin kuin pojat. Ainoa hieman linjasta poikkeava tulos oli, että pojat istuivat

useammin välitunneilla kuin tytöt. Kaiken kaikkiaan kuitenkin erityinen huoli on

tyttöjen välituntiliikkumisesta, sillä kaikkien muiden fyysisesti aktiivisten

välituntitoimintojen paitsi kävelemisen keskiarvot olivat hyvin lähellä arvoa 1 (= ei

koskaan). Erityisesti tyttöjen aktivoimiseen välitunneilla pitäisikin kohdistaa huomiota,

sillä myös Liitu-tutkimuksessa tyttöjen liikkuminen oli vähäisempää ja istuminen

yleisempää (Turpeinen ym. 2015, 57–63).

Mielenkiintoinen tulos tässä tutkimuksessa saatiin vertailemalla eri kouluissa olevien

oppilaiden vastauksia. Mielenkiintoiseksi tuloksen tekee erojen vähäisyys, sillä

tilastollisesti merkitsevää eroa ei ollut kuin kävelemisen yleisyyden keskiarvoissa.

Etukäteen olisi voinut kuvitella, että koulussa, joka oli ollut kauemmin mukana

Liikkuva koulu -hankkeessa ja jossa oli monipuolisemmat liikuntavälineet ja tilat, myös

välitunnit olisivat olleet fyysisesti aktiivisempia. Tätä oletusta tukee yksi Liikkuvan

koulun tavoitteista, jonka mukaan istumista pyritään vähentämään ja välituntiliikuntaa

55

lisäämään (Liikkuva koulu 2012). Välitunnit olivatkin keskimääräisesti hieman

aktiivisempia tässä koulussa (A), mutta myös istuminen välitunneilla oli yleisempää.

Erot olivat kuitenkin pieniä, eivätkä tilastollisesti merkitseviä, kuten edellä todettiin.

Tuloksia ei pysty yhden koulun perusteella yleistämään laajemmin, mutta hieman ne

herättelevät pohtimaan Liikkuva koulu -hankkeen vaikuttavuutta. On kuitenkin

huomioitavaa, että hankkeen pilottivaiheessa yläkouluikäisten palloja liikuntapelien

pelaamisessa välitunneilla tapahtui positiivista kehitystä (Haapala ym. 2014). Tämän

yksittäisen koulunkin kohdalla välituntiliikunnan kehittämisen onnistumisen

selvittämiseksi pitäisi tietää välituntiliikunnan yleisyys ennen liittymistä Liikkuva koulu

-hankkeeseen. Kuitenkin verrattuna kouluun, joka vastikään oli liittynyt hankkeeseen,

erot olivat yllättävänkin pienet. Kun kummankaan koulun oppilaiden tulokset eivät

olleet mitenkään erityisen hyviä liikkumisen kannalta, voidaan kysyä, onko Liikkuva

koulu -hanke sittenkään tarjonnut riittävästi aihioita välituntiliikunnan lisäämiseksi. Vai

onko kyse ennemminkin siitä, mitä kouluissa on todellisuudessa tehty

välituntiliikkumisen lisäämiseksi? Hyvät tilat, monipuoliset välineet ja

rekisteröityminen Liikkuvaksi kouluksi luovat hyvät puitteet välituntien aktivoimiseksi.

Ne eivät kuitenkaan yksinään liikuta oppilaita, vaan kouluissa vaaditaan pitkäjänteisiä ja

konkreettisia toimia ja suunnitelmia oppilaiden aktivoimiseksi välitunneilla.

8.2 Liikuntataidot ja -harrastus vahvin välituntiliikunnan edistäjä.

”Omat liikuntataidot ja -harrastus” -teema-alueen asiat arvioitiin tässä tutkimuksessa

yläkouluikäisten mielestä vahvimmin välituntiliikuntaa edistäviksi tekijöiksi. Toinen

vahvasti liikuntaa edistävä teema-alue oli ”Sosiaalinen tuki ja hyvä sää”. Yksittäisistä

tekijöistä hauskanpito, auringonpaiste, liikuntaharrastus, kiinnostus, kannustus,

liikuntataidot, oma kunto, kaverien toiminta ja itsetunto edistivät vahvimmin

välituntiliikkumista. Näyttäisi siis siltä, että hyvällä fyysisellä kunnolla on yllättävänkin

suuri merkitys välituntiliikkumiseen. Kertooko tulos siitä, että jos välitunneilla tällä

hetkellä liikutaan, se on fyysisesti raskasta ja siihen tarvitaan hyviä liikuntataitoja ja

kuntoa? Osa oppilaista motivoituu tällaisesta mahdollisesti kilpailunomaisesta

liikunnasta, mutta toisille juuri tällainen liikunta voi olla hyvinkin epämieluisaa.

Tällaisille ajatuksille perustetta tuo, että uuden perusopetuksen opetussuunnitelman

perusteissa (POPS 2014) liikunnan osiosta juuri lajit ja kilpailu ovat jääneet taustalle.

Olisikin tärkeää, että myöskään välitunneilla liikkuminen ei olisi aina niin lajinomaista

56

ja vakavaa, vaan liikkuminen voisi olla myös kevyttä ja hauskaa. Varsinkin jos peleihin

otetaan tällä hetkellä mukaan vain taitavimmat, koska liikuntataidot ja kunto ovat niin

tärkeässä roolissa välituntiliikkumisessa. Välituntiliikunnan ollessa irti konkreettisista

lajeista, tasoerot eivät välttämättä näkyisi niin selkeästi ja useampi oppilas lähtisi

mukaan peleihin. Samalla liikkuminen ei olisi niin totista pisteiden laskua vaan siihen

voisi liittyä mukaan myös rennommalla asenteella. Tutkimustulosten mukaan toiseksi

vahvimmin välituntiliikuntaa edistänyt teema-alue ”Sosiaalinen tuki ja hyvä sää”

vahvistaa ajatuksia siitä, että oppilaat toivoivat välitunneille myös liikuntaa, jossa

hauskanpito, kavereiden kanssa tekeminen ja kannustaminen olisivat merkittävimmissä

rooleissa. Lajinomaisuus, hyvät liikuntataidot ja kilpailullisuus eivät tietenkään

poissulje kaikilta oppilailta hauskanpidon tunnetta, mutta tällainen liikunta ei

välttämättä ole kaikkien oppilaiden liikuttamiseksi paras vaihtoehto välitunneilla. Tästä

osoituksena tämän hetkinen, tässä tutkimuksessa lajipainotteiseksi koettu,

välituntiliikkuminen, johon hyvin harva yläkoululainen osallistuu.

Välituntiliikuntaa vahvasti haittaavaksi teema-alueeksi koettiin ”Huono sää ja habitus”.

Yksittäisinä tekijöinä vahvimmin välituntiliikkumista haittasivat huono sää,

vaatteiden/meikin/kampauksen pilaantuminen, kännykän käyttö, koulun säännöt,

hikoilu ja kiusaaminen. Heikko sää haittaa luonnollisesti välituntiliikkumista, sillä

molemmissa kouluissa pääasiallisesti välitunnit vietettiin ulkona. Olisikin tärkeää, että

kouluissa olisi myös mahdollisuus esimerkiksi liikunnallisiin sisävälitunteihin sään

ollessa huono. Muuten välituntiliikuntaa haittaavissa tekijöissä on asioita, joista voi

vetää samansuuntaisia johtopäätöksiä kuin edellisessä kappaleessa. Liikkumiseen

epäsopivat vaatteet, kampauksen tai meikin sotkeentuminen ja hikoilu välituntiliikuntaa

haittaavina tekijöinä kertovat siitä, että oppilaat mieltävät tällä hetkellä

välituntiliikunnan ”hikiliikunnaksi”. Monet nuoret kokevat suuria paineita ulkonäöstään

ja muiden oppilaiden mielipiteistä. On luonnollista, että kaikki oppilaat eivät halua

osallistua välituntiliikuntaa, jossa ulkonäkötekijät kärsivät ja jonka seurauksena he

voivat joutua kiusatuksi. Varsinkaan kun välituntien jälkeen tai ennen ei yleensä ole

aikaa vaihtaa parempaa varustusta tai kohentaa omia ulkonäkötekijöitä. Jos

välituntiliikunta koettaisiin ja se myös olisi fyysisesti kevyempää, siihen olisi

mahdollisesti helpompi liittyä mukaan myös pelkäämättä ulkonäkötekijöiden

pilaantumista. Erityisesti tyttöjen aktivoimiseksi olisi tärkeää päästä pois hikiliikunnan

mielikuvista, sillä ”Huono sää ja habitus” -osio haittasi tyttöjä tilastollisesti

57

merkitsevästi vahvemmin kuin poikia ja tytöt myös liikkuvat ylipäätään välitunneilla

vähemmän (Turpeinen ym. 2015, 57–63). Kännykän käyttö haittaavana tekijänä

kuvastaa hyvin nykynuorison arkea, jossa kännykät ovat kaiken aikaa läsnä. Ei ole

realistista ajatella, että oppilaat eivät käyttäisi välitunneilla ollenkaan kännyköitä tai

niiden käyttö olisi kokonaan kiellettyä. Huolestuttavaa kuitenkin on, että niiden käyttö

tällä hetkellä haittaa välituntiliikkumista. Kännykät pitäisi saada jollakin tavalla osaksi

välituntiliikkumista tai ainakin niin että niiden käytöstä ei olisi haittaa liikkumiseen.

Kännyköihin on mahdollista esimerkiksi ladata lukuisia liikunnallisia pelejä ja

sovelluksia, joita oppilaat voisivat hyödyntää välitunneilla. Kännykät voisivat olla myös

apuvälineinä liikkumiseen esimerkiksi ajanotossa, videotarkastuksissa tai niillä voisi

soittaa vaikka musiikkia, jotta välitunneilla voitasiin tanssia. Samalla kännyköillä

voitaisiin kehittää koulujen välituntikulttuuria: esimerkiksi kuvataan välituntien parhaita

hetkiä ja jaetaan niitä ”koulun välitunti” -facebook sivulle tai pyydetään muita oppilaita

mukaan eri liikuntamuotoihin koulun yhteisissä Whatsapp -ryhmissä. Oppilaat

luultavasti myös tekisivät välituntiliikuntaan liittymättömiä asioita kännyköillään

purkaessaan näppäilyn tarvettaan, mutta siitä tuskin olisi haittaa, jos näin saataisiin

myös lisättyä heidän välituntiliikkumista.

Edellä pohditut välituntiliikuntakulttuurin tämän hetkiset tunnuspiirteet näkyvät myös

vertailtaessa välitunneilla ja vapaa-ajallaan fyysisesti passiivisia aktiivisiin liikkujiin.

Passiiviset oppilaat kokivat tilastollisesti merkitsevästi ”Sosiaalinen tuki ja hyvä sää” -

teema-alueen asiat heikoimmin liikuntaa edistäviksi ja ”Huono sää ja habitus” -teema-

alueen asiat vahvimmin liikuntaa haittaavaksi verrattuna välitunneilla ja vapaa-ajallaan

fyysisesti aktiivisempiin oppilaisiin. Myös liikuntataidolla ja -harrastuksella oli

tilastollisesti merkitsevästi tärkeämpi rooli välituntiliikkumisen edistäjänä fyysisesti

aktiivisempien oppilaiden mielestä. Fyysisesti passiiviset siis kokivat liikuntaa

haittaavat tekijät ikävimpinä ja vastaavasti eivät saaneet samanlaista innostusta liikuntaa

edistävistä tekijöistä kuin liikunnallisesti aktiivisemmat. Kertooko tulos liikunnallisesta

elämäntavasta, eli vapaa-ajallaan aktiiviset liikkuvat myös välitunneilla ja saavat

liikunnasta suurempaa nautintoa. Aktiivisilla oppilailla liikuntaa on luultavasti läsnä

valtaosan päivästä, joten heidän aktiivisempi liikkuminen välitunneilla on varsin

luonnollista. Liikunnallisesti passiivisia oppilaita on kuitenkin haastavampaa aktivoida

liikkumaan välitunneilla, koska liikunta on heidän arjessaan pienemmässä roolissa.

Heillä saattaa olla liikunnasta huonoja kokemuksia, jonka vuoksi liikunta koetaan jopa

58

vastenmieliseksi ja vältettäväksi toiminnoksi. On valitettavaa, jos passiiviset mieltävät

välituntiliikkumisenkin ikäväksi liikunnaksi, sillä Ridgers ym. (2006) ovat todenneet,

että välituntien fyysinen aktiivisuus voisi parhaimmillaan nostaa päivän

kokonaisaktiivisuutta jopa 40 prosenttia. Erityisesti passiivisimpien oppilaiden

aktivoimiseksi olisikin tärkeää, että välituntiliikuntakulttuuria kehitettäisiin pois

tämänhetkisestä, lajinomaisesta liikunnasta. Kuten aikaisemmin jo pohdittiin, tällaiseen

kevyempään, matalamman kynnyksen liikuntaa olisi helpompi osallistua myös

heikommassa liikuntavarustuksessa, koska taidot ja kova fyysinen rasitus eivät olisi niin

olennaista. Liikunnallisesti passiivisemmat saattaisivat innostua liikkumaan

välitunneilla enemmän, koska liikkuminen olisi irti lajeista ja epäonnistumisen pelko

olisi pienempi. Olennaisinta oppilaille olisi pitää hauskaa ja olla kavereiden kanssa,

jotka ovat Kosken ym. (2005) mukaan myös merkityksellisiä vapaa-ajan

liikunnanharrastamisessa. Hauskanpitoon keskittyvä liikuntaa ei välttämättä ole aina

fyysisesti yhtä raskasta kuin ”perinteinen” lajiliikunta, mutta tutkimustulosten mukaan

yläkouluikäisten liikkuminen välitunneilla on tällä hetkellä niin harvinaista, että jotain

pitää muuttaa. Hauskanpitoon keskittyvällä välituntiliikunnalla voisikin saada

suuremman määrän oppilaita liikkumaan, ainakin sitten kevyesti.

”Liikuntatilat ja -välineet” -teema-alueen asioilla koettiin olevan vain vähän merkitystä

välituntiliikkumiseen. Asiat koettiin lievästi välituntiliikuntaa edistäviksi, mutta

keskiarvo oli hyvin lähellä määritelmää ”ei vaikutusta välituntiliikkumiseen”.

Tutkimustulos on hieman ristiriitainen verrattuna aikaisimmin ilmestyneeseen

tanskalaistutkimukseen, jossa liikuntavälineiden lisääminen välituntialueelle kasvatti

välituntiaktiivisuutta selkeästi (Nielsen 2012, 104–114). Mielenkiintoista oli myös, että

heikompien liikuntavälineiden koulussa B tämä teema-alue arvioitiin edistävän

liikkumista vahvemmin kuin koulussa A. Vaikka ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä,

voidaan pohtia olivatko koulun A oppilaat jo tyytyväisiä tämänhetkiseen

välinetarjontaan, koska vaikutus arvioitiin niin pieneksi. Vastaavasti taas, uskovatko

koulun B oppilaat, että välineet olisivat vastaus välituntiliikkumiseen, koska heillä

tarjonta oli vielä varsin puutteellista?

”Koulun säännöt ja ohjaus” -teema-alueen asiat koettiin keskimääräisesti hieman

liikuntaa haittaavaksi, mutta keskiarvo oli lähellä arvoa 0 (= ei vaikutusta

välituntiliikkumiseen). Koulussa B teema-alue edisti lievästi välituntiliikkumista ja

59

koulussa A puolestaan haittasi. Koulujen oppilaiden vastauksissa oli tilastollisesti

merkitsevä ero. On hieman yllättävää, että koulussa A teema-alue koettiin haittaavaksi,

vaikka Liikkuva koulu -hankkeen tarkoituksena on nimenomaan mahdollistaa ja

kehittää liikkumista koulupäivän aikana. Tietysti on mahdollista, että oppilaat ovat jo

tottuneet tietynlaiseen välituntien aktivoimiseen sekä ohjaamiseen, ja vaativat nyt jo

uudenlaisia ideoita. Koulun B tulos saattaa taas kertoa, että ohjausta toivotaan ja se

koetaan edistäväksi, koska sitä on tällä hetkellä rajoitetusti tarjolla. Ilman koulujen

välituntikulttuurin pidempää ja realistista havainnointia luotettavaa vastausta tuloksen

taustalle on mahdotonta antaa.

8.3 Oppilaat toivovat lisää liikuntavälineitä.

Molemmissa kouluissa kaiken ollessa mahdollista ylivoimaisesti suosituimmaksi

teemaksi välituntiliikunnan lisäämiseksi nousi liikuntavälineiden määrän kasvattaminen

ja liikunta-alueen kehittäminen. Erityisesti koulussa B liikuntavälineitä toivottiin

huomattavasti lisää, mikä ei ole sinällään yllätys, sillä Ruokonen ym. (2009, 16–22)

ovat todenneet liikuntavälinetarjonnan olevan heikoin kouluissa, joissa toimii

ainoastaan lukio tai yläkoulu (Koulu B). Koulu A oli yhtenäiskoulu ja siellä myös

tutkijoiden havainnoinnin mukaan oli huomattavasti paremmat liikuntamahdollisuudet

välitunneilla kuin koulussa B. Liikuntavälineiden toivominen oli luultavasti oppilaille

kylläkin se helppo valinta, joka tuli ensimmäisenä mieleen eikä tarvinnut nähdä

suurempaa ajatustyötä lomakkeen täyttämiseen. Lisäksi osa toivomuksista oli hyvinkin

lennokkaita, kuten uima-allas tai ratsastusrata. Jonkinlaisen suuntaviivan näin laajasta

liikuntavälineiden toivomisesta voi kuitenkin vetää. Liikuntavälineiden hankkiminen

kouluihin ei ole kuitenkaan tällä hetkellä niin yksinkertaista. Koulujen resursseja on jo

entuudestaan supistettu, joten voi olla haastavaa saada lisärahoitusta liikuntavälineisiin.

Olisi kuitenkin tärkeää, että myös yläkouluissa olisi edes jonkintasoinen

välituntiliikuntavälinetarjonta. Nykyään myös yksityinen sektori ja liikuntaseurat

tekevät osaansa koululaisten aktivoimiseksi. Esimerkiksi urheilukauppaketjut ja

paikalliset urheiluseurat ovat tehneet suuria liikuntavälinelahjotuksia kouluihin

(Liikuntamedia 2015; Lempäälä-Vesilahden sanomat 2015). Yläkouluikäisten kannalta

harmittavaa kunnioitusta herättävissä lahjoituksissa kuitenkin on, että nämäkin

suuntautuivat alakoulun puolelle 1.-luokkalaisille. Toivottavasti tulevaisuudessa

yksityinen sektori innostuu aktivoimaan myös yläkoululaisia, koska siihen olisi tarvetta.

60

Toiseksi suurimmaksi kehityskohdaksi oppilaiden vastauksissa nousi liikunta-alueen

kehittäminen. Koulussa A liikunta-alue keräsi jopa lähes saman verran vastauksia kuin

liikuntavälineiden lisäämisen tarve. Koulussa B itse välituntialue oli laajempi ja

luonnollisempi puutteellisista välineistä huolimatta. Norra ym. (2004, 30) ovat

todenneet maaseudulla yleisestikin olevan suuremmat välituntialueet. Varsinkin

kaupunkikouluissa, joissa liikunta-alue on rajallinen, tulee ongelmaksi, missä oppilaat

voisivat turvallisesti liikkua vapaasti. Usein kouluissa esimerkiksi ikkunoiden

läheisyydessä ei saa pelata pallopelejä, koska pelätään ikkunoiden rikkoutumista.

Ratkaisu on sinällään oppilaiden turvallisuuden ja säästösyiden vuoksi järkevä, mutta

on surullista, jos tästä syystä oppilailla ei ole yhtäkään paikkaa pelata vapaasti

välitunneilla. Pahimmillaan tällainen rajoittaminen saattaa latistaa oppilaiden

liikkumisinnostusta ja sallitutkin liikuntamuodot jäävät välitunneilla tekemättä.

Liikuntamyönteisempi ilmapiiri, jossa kouluyhteisö kannustaa ja mahdollistaa

liikkumiseen välitunneilla, saisivat oppilaat heidän mukaansa liikkumaan enemmän

välitunneilla. Jos liikunnan saisi muokattua sellaiseksi tekemiseksi, joka ei olisi outoa

tai erikoista, ajatustapa ”kyllä minäkin, jos muutkin” voisi vähentyä. Tällainen

välituntikulttuuri ei tietenkään synny hetkessä, vaan se vaatisi kouluilta pitkäjänteistä

kehitystyötä. Oppilaiden vastauksissa kehityskohdiksi nousivat esimerkiksi ohjauksen

lisääminen välitunneille ja pidemmät välitunnit. Ainakin yhden pitkän välitunnin

järjestäminen koulupäivään on jo käytössä monissa kouluissa ja välituntiohjauksen

organisoinnistakin on jo aikaisempia kokemuksia. Esimerkiksi Turun seudulla

alakoululaisia on opetettu jo pidempään liikuttamaan toisiaan välituntiliikuttaja -

koulutuksen avulla (Asanti & Oittinen 2006). Myös yläkoululaisten aktivoimiseksi on

kehitetty SPIN-koulutus, jolla on pyritty lisäämään koulupäivään liikuntaa ja tekemään

liikunnasta ”nuortennäköistä” (Liikuntatieteellinen seura 2015). Tässä tutkimuksessa

esille nousi kuitenkin erityisesti myös toive opettajien tai muiden aikuisten ohjauksesta

välitunneilla. Ohjaamisen ei tarvitsisi olla mitään ihmeellistä, mutta jos yksikään

opettaja ei ikinä yritä aktivoida oppilaita välitunneilla, tuskin kouluun helposti syntyy

liikuntamyönteistä välituntikulttuuria. Liikuntamyönteinen ilmapiiri ei tietenkään synny

päivässä tai viikossa, mutta pienilläkin toimilla voidaan saada kehitystä aikaan. Yksi

pidennetty välitunti päivässä, johon on kehitetty jotakin organisoitua liikuntaa, voisi jo

61

olla valtava edistysaskel. Parhaimmassa tapauksessa välituntiliikuntainnostus tarttuu

ajan myötä oppilaisiin ja opettajien aktivointia ei enää tarvita.

8.4 Tutkimuksen luotettavuus

Tämän tutkimuksen luotettavuutta lisää tutkimusjoukon koko (N = 353), joka on pro

gradu -tutkimukseksi laaja ja Nummenmaan (2009, 30–31) mukaan vastaa normaalin

kyselytutkimuksen otoskokoa. Laajan otoskoon ansiosta aineistoa voitiin analysoida

luotettavasti tilastollisilla menetelmillä. Aineistoa kerättiin monipuolisemman otannan

vuoksi kahdesta eri koulusta. Toisesta koulusta ei ollut kuitenkaan mahdollista kerätä

aineistoa 9.-luokkalaisilta, joka tekee koulujen välisen vertailun aavistuksen

vääristyneeksi.

Triangulaatio eli useamman tutkimusmenetelmän ja useamman tutkijan käyttäminen

tutkimuksessa mahdollisti luotettavamman tutkimuksen tekemisen (Metsämuuroinen

2008, 60–61). Metsämuuroisen (2008) mukaan on selvää, että mitä useampaa

tutkimusmenetelmää käyttää sitä varmempaa on saatu tieto. Tämän tutkimuksen

kaikissa osavaiheissa oli mukana kaksi tutkijaa. Tutkimuksessa käytettiin sekä

laadullisia että määrällisiä menetelmiä.

Välituntiliikkumisen syitä on edeltävissä tutkimuksissa kartoitettu varsin puutteellisesti.

Tämä aiheutti tutkijoille omat haasteensa, sillä aikaisempaa mallia tutkimuksen taustalle

ei ollut. Kyselylomakkeen välituntiliikkumisen syitä selvittävä osio onkin tutkijoiden

itse laatima. Pohjana käytettiin Kosken ym. (2005) harrastamisen syitä selvittänyttä

kyselylomaketta, mutta välituntiliikkumisen syiden ei voida olettaa olevan samoja kuin

harrastamisen syiden. Tästä syystä tutkijat lisäsivät lomakkeeseen paljon omia

kysymyksiään, jotta se pystyisi vastaamaan paremmin juuri välituntiliikunnan teemaan.

Lomakkeeseen jätettiin myös avoin kohta uusille syille, mutta oppilailta ei noussut

esille uusia syitä välituntiliikkumiseen. Kaikki välituntiliikuntasyyt pystyttiin

sisällyttämään viiteen luotettavaan summamuuttujaan (Reliabiliteettikerroin > 0,6),

joten voidaan todeta lomakkeen olleen kuitenkin onnistunut. Kyselylomakkeen

luotettavuutta lisää myös, että ennen tiedonkeruuta sitä oli käsitelty ja hyväksytetty

tutkijaryhmässä sekä esitestattu tutkimusjoukosta erillisellä ryhmällä. Palautteen

perusteella lomaketta muokattiin perusteellisemmaksi ja selkeämmäksi.

62

Monipuolisen ja luotettavan tuloksen saamiseksi aineistonkeruulomake rakentui sekä

määrällisesti analysoituihin monivalintakysymyksiin että laadullisesti analysoituun

avoimeen kysymyksen (Metsämuuroinen 2008). Tulosten analysointivaiheessa

laadullisista ja määrällisistä tuloksista saatiin hieman ristiriitainen tulos. Määrällisessä

analyysissä ”Liikuntatilat ja välineet” -summamuuttujan asiat koettiin varsin

merkityksettömiksi välituntiliikunnan kannalta, mutta avoimissa vastauksissa juuri

liikuntavälineet ja -alue nousivat useimmin esille vastauksissa. Avoimella kysymyksellä

(Liite 1, t. 7) ei kuitenkaan kysytty täsmälleen samaa asiaa kuin

monivalintakysymyksillä (Liite 1 t. 6), mutta on lomakkeen toimivuuden kannalta

mielenkiintoista, että vastaukset erosivat niin paljon toisistaan.

Oppilaiden välituntiliikkumisen selvittäminen perustui tässä tutkimuksessa oppilaiden

omaan arviointiin. Menetelmä ei ole yhtä luotettava kuin esimerkiksi

kiihtyvyysantureihin perustuva aktiivisuusmittaus, sillä oppilaat voivat kokea

esimerkiksi hengästymisen tasot hyvinkin eri tavoin. Tutkimuksen luotettavuuden

kannalta menetelmä ei kuitenkaan ole kovinkaan huolestuttava, sillä esimerkiksi Liitu -

tutkimuksessa (Turpeinen ym. 2015) käytettiin samankaltaista menetelmää ja myös

kiihtyvyysanturimittauksilla yläkouluikäisten liikkuminen välitunneilla on ollut yhtä

heikkoa (Tammelin ym. 2013, 27).

8.5 Tutkimuksen hyödyntämismahdollisuudet ja jatkotutkimusehdotukset

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miksi oppilaat liikkuvat niin vähän

välitunneilla ja mikä saisi heidät liikkumaan enemmän välitunneilla. Tutkimuksen

ansioista saatiin suuntaa antavaa tietoa välituntien ilmapiiristä, joka ei välttämättä

parhaalla mahdollisella tavalla kannusta liikkumaan. Välituntiliikunta koettiin varsinkin

vähän liikkuvien taholta liian lajipainotteisena, johon on hankalaa lähteä mukaan

esimerkiksi vaatetuksen vuoksi. Tutkimuksen pohjalta kouluissa pitäisikin pyrkiä

kehittämään välitunneilla matalamman kynnyksen liikuntaa, johon oppilaiden olisi

helpompi lähteä mukaan ilman varsinaista liikuntavarustusta. Tarvetta

välituntiliikuntakulttuurin muutokselle todellakin olisi, sillä tässäkin tutkimuksessa

ainoastaan pieni vähemmistö yläkoululaisista liikkui välitunneilla.

63

Tutkimuksessa selvitettiin myös konkreettisia ehdotuksia oppilailta, mikä saisi heidät

liikkumaan enemmän. Oppilailta tuli selkeä viesti, että liikuntavälineitä toivotaan

yläkouluihin lisää. Yläkouluissa on myös aiemmin todettu olevan heikompi

liikuntavälineistö ja välituntialue verrattuna alakouluihin (Norra ym. 2004; Ruokonen

ym. 2009), joten tulos sinällään ei ole yllättävä. Tämä tutkimus tarjoaa kuitenkin

päättäjille selkeän viestin, että yläkouluihinkin toivotaan välineistöä. Yläkouluikäiset

toivoivat myös enemmän välituntiliikunnan ohjausta esimerkiksi opettajilta. Nämä

tulokset saavat pohtimaan, että onko yläkoululaisia pidetty hieman liian vanhoina tai

”epätoivoisena välituntiliikuntaryhmänä”, joita on turha pyrkiä enää aktivoimaan.

Pärjäävätkö he mukamas välitunneilla ilman ohjausta tai välineitä, ja keksivät kyllä itse

tekemistä? Tulosten perusteella eivät pärjää, sillä yläkouluikäisiäkin pitäisi aktivoida

välitunneilla, aivan kuten alakouluikäisiäkin.

Aineistoa kerättiin tässä tutkimuksessa ainoastaan kahdesta koulusta, joten tutkimus

kuvaa hyvin näiden kahden koulun välituntitilanteita, mutta laajempia yleistyksiä ei

tutkimuksesta voida vetää. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että

välituntikulttuurissa saattaisi olla kehittämisen varaa. Välituntiliikkumisen syitä olisikin

mielenkiintoista tutkia esimerkiksi useampien Liikkuva koulu -koulujen osalta

perusteellisemmin.

Tulevaisuudessa olisi tärkeää konkreettisesti havainnoida pidemmällä aikavälillä

välitunteja, jolloin saataisiin luotettavampaa tietoa, mitä välitunneilla todella tapahtuu.

Olisi myös mielenkiintoista pyrkiä muokkaamaan välituntiliikuntakulttuuria tämän

tutkimuksen pohjalta matalamman kynnyksen liikunnaksi, jossa hauskanpito ja

kavereiden kanssa tekeminen olisi olennaisinta. Saako esimerkiksi lajien poisto

välituntiliikunnasta ja opettajien säännöllinen ohjaus aikaan positiivista muutosta

välituntikulttuurista? Tapahtuisiko välituntiliikkumisessa kehitystä esimerkiksi puolen

vuoden määrätietoisen muutoksen aikana ja mitkä tekijät olisivat olennaisimpia

muutoksessa?

Tämä tutkimus sai myös pohtimaan, että kuinka suuressa roolissa liikunta on nuorten

keskuudessa nykyään? Monet nuoret viettävät vapaa-aikaansa kavereiden kanssa

”hengaillen”, mutta sisältyykö ”hengailuun” liikuntaa? Jos liikunta on ikään kuin

64

vallalla olevan nuorisokulttuurin normien vastaista, sillä lienee olevan suuri vaikutus

nuorten liikkumisen määrään.

Tulevina liikunnan- ja luokanopettajina tämä tutkimus antoi konkreettista oppia

työelämään. Välituntiliikunnan syitä selvittäessä oppi ymmärtämään paremmin

yläkouluikäisten maailmaa, joka vaikuttaa kaikkeen heidän tekemiseensä.

Ulkonäköpaineet sekä toisten oppilaiden mielipiteet itsestä nousivat selvästi esille tässä

tutkimuksessa, joten niiden vaikutuksia oppilaiden toimintoihin ei voida väheksyä.

Yläkouluikäiset ovat myös edelleen hyvin riippuvaisia opettajan esimerkistä ja

ohjauksesta. Yläkoululaiset voivat olla fyysiseltä kooltaan jo lähes aikuisia, mutta

sisältä kuitenkin edelleen vahvasti lapsia. Lapset tarvitsevat tukea ja ohjausta, niin oppi-

kuin välitunneillakin.

65

LÄHTEET

Aira, A., Haapala, H., Hakamäki, M., Kämppi, K., Laine, K., Rajala, K., Tammelin, T.,

Turpeinen, S. & Walker, M. 2012. Liikkuva koulu -ohjelman pilottivaiheen 2010–2012

loppuraportti. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 261.

Asanti, R & Oittinen, A. 2006. Liikunnasta hyvinvointia ja viihtyvyyttä kouluun. Turun

koulut liikkeelle -hankkeen väliraportti. Raisio: Kirjapaino Uusi Aura.

Blatchford, P., Baines, E. & Pellegrini A.D. 2003. The social context of school play

ground games: sex and ethnic differences, and changes over time after entry to junior

school. British Journal of Developmental Psychology 21, 481–505. Viitattu 8.2.2016

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1348/026151003322535183/pdf

Castelli, D., Hillman, C., Buck, S. & Erwin, H. 2007. Physical fitness and academic

achievement in third- and fifth-grade students. Journal of Sport and Exercise

Psychology 29 (2), 239-252.

CATCH – Coordinated Approach to Child Health. 2016. Viitattu 8.3.2016

http://catchinfo.org/

Clayman, C.B. (toim.) 1992. Kodin terveyskirjasto. Sydän ja verenkierto. Helsinki:

Weilin+Göös.

Coe, D., Pivarnik, J., Womack, C., Reeves, M. & Malina, R. 2006. Effect of physical

education and activity levels on academic achievement in children. Medicine and

Science in Sports and Exercise 38, 1515-1519.

Davis, C., Tomporowski, P., McDowell, J., Austin, B., Miller, P., Yanasak, N., Allison,

J. & Naglieri, J. 2011. Exercise improves executive function and achievement and alters

brain activation in overweight children: A randomized, controlled trial. Health

Psychology 30 (1), 91-98.

66

Draganski, B., Gaser, C., Busch, V., Schuierer, T., Bogdahn, U. & May, A. 2004.

Neuroplasticity: Changes in grey matter induced by training. Nature 427, 311–312.

Eriksson, J.G. 2005. Diabetes. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela, U. Kujala (toim.) Lii-

kuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 438−451.

Faulkner, G.E.J. & Taylor, A.H. 2005. Exercise and mental health promotion. Teok-

sessa G.E.J. Faulkner, & A.H. Taylor (toim.), Exercise, Health and Mental Health:

emerging relationships. New York: Routledge, 1−10.

Fogelholm, M. & Kaukua, J. 2005. Lihavuus. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela, U. Kujala

(toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 423−437.

Haapala, H., Hirvensalo, M., Laine, K., Laakso, L., Hakonen, H., Lintunen &

Tammelin, T. 2014. Adolescents’ physical activity at recess and actions to promote a

physically active school day in four Finnish schools. Health education research 29 (5),

840 – 852.

Hamilton M., Hamilton D. & Zderic T. 2007 Role of low energy expenditure and sitting

in obesity, metabolic syndrome, type 2 diabetes, and cardiovascular disease. Diabetes

2007;56:2655-2667.

Hillman, C., Pontifex, M., Raine, L., Castelli, D., Hall, E. & Kramer, A. 2009. The

effect of acute treadmill walking on cognitive control and academic achievement in

preadolescent children. Neuroscience 159 (3), 1044–1054.

Huisman, T. 2004. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003. Yhdeksäsluokkalaisten

kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. Oppimistulosten arviointi

1/ 2004. Helsinki: Opetushallitus.

Jaakkola, T., Sääkslahti, A., & Liukkonen, J. 2009. Koulun liikuntakasvatus

oppimisvalmiuksien luojana sekä kasvun ja kehityksen tukena. Taide ja taito – kiinni

elämässä! Opetushallituksen taitoja taidekasvatuksen julkaisu 2009:2, 49–54.

67

Järvinen, M-L. 2011. Kontsruktivistinen oppimiskäsitys opettajan pedagogisena

työvälineenä alkuopetuksessa. Tampere: Tampereen yliopisto.

Kannus, P. 2005. Osteoporoosi, kaatumiset ja murtumat. Teoksessa I. Vuori, S. Tai-

mela, & U. Kujala (toim.), Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim,

297−302.

Karvonen, T., Rahkola, A. & Nupponen, H. 2008. ”En ole liikunnallinen tyyppi” –

sanoo aiempaa useampi kouluikäinen. Liikunta & Tiede 45 (6), 8–12

Kokko, S., Hämylä, R., Villberg, J., Aira, T., Tynjälä, J., Tammelin, T., Vasankari, T. &

Kannas, L. 2014. Liikunta-aktiivisuus ja ruutuaika. Teoksessa S. Kokko & R. Hämylä

(toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Liitu-tutkimuksen tuloksia

2014. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2, 13–20.

Koski, P. 2015. Liikunnan merkityset. Teoksessa: S. Kokko & R. Hämylä (toim.).

Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Liitu-tutkimuksen tuloksia 2014.

Valtion liikuntaneuvosto. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2. 28 – 32.

Koski, P. & Tähtinen, J. 2005. Liikunnan merkitykset nuoruudessa. Nuorisotutkimus (1),

3–21.

Koski, P., Asanti, R., Koivusilta, L., Heinonen, O-J., Salanterä, S., Aromaa, M.,

Suominen, S. & Oittinen, A. 2008. Koulut liikkeelle - hanke: Lisää liikuntaa koulu-

päivään yhdessä tekemällä. Liikunta ja Tiede. 45 (6), 13–19.

Laakso, L., Nupponen, H., Telama, R. 2007. Kouluikäisten liikunta-aktiivisuus. Te-

oksessa P. Heikinaro-Johansson (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiik-kaan. Helsinki:

WSOY, 42–63.

Laine, K., Blom, A., Haapala, H., Hakamäki, M., Hakonen, H., Havas, E., Jaako, J.,

Kulmala, J., Mäkilä, M., Rajala, K. & Tammelin, T. 2011. Liikkuva koulu -hankkeen

väliraportti 2011. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 245. Jyväskylä: LIKES.

68

Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008. Osa 1. Suositukset. Fyysisen

aktiivisuuden suositus kouluikäisille. Teoksessa T. Tammelin & J. Karvinen (toim.)

Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. Helsinki.

Opetusministeriö; Nuori Suomi ry, 16–31.

Latonen, E. & Pajunoja, T.2012. Liikkuvatko oppilaat välitunneilla? Liikkuva koulu -

hankkeessa mukana olleiden 4.–9. -luokkalaisten oppilaiden fyysinen aktiivisuus. Pro

gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Liikkuva koulu. 2012. Liikkuva koulu. Opetushallitus. Viitattu 20.4.2016

http://www.liikkuvakoulu.fi/

Liikuntatieteellinen seura. 2015. Peruskoulun 7.–9.-luokkien ja luokioiden

liikuntavastaava (SPIN) -projekti. Viitattu 25.4.2016

http://www.lts.fi/tutkimus/lts-hankkeet/rekisteri/hankkeet/peruskoulujen-7-9-luokkien-

ja-lukioiden-liikuntavastaava

Lempäälän-Vesilahden Sanomat. 2015. Loiskeelta liikkumaan kannustava lahja.

Viitattu 4.4.2016

http://lvs.fi/2015/09/30/loiskeelta-liikkumaan-kannustava-ele/

Liikuntamedia. 2015. Stadium haastaa ekaluokkalaiset liikkumaan – Urheiluvaateketju

jakaa 60 000 liikuntavälinettä Pohjoismaisiin kouluihin. Viitattu 4.4. 2016

http://www.liikuntamedia.uutisparkki.com/?p=101

Liukkonen, J., Jaakkola, T. & Suvanto, A. 2002. Rahasta vai rakkaudesta työhön? Mikä

meitä motivoi? Jyväskylä: Likes-työelämäpalvelut Oy.

Metsämuuroinen, J. 2008. Laadullisen tutkimuksen perusteet. Jyväskylä: Gummerus

kirjapaino Oy.

Nielsen, G., Bugge, A., Hermansen, B., Svensson, J. & Andersen, L. 2012. School

playground facilities as determinant of children’s daily activity: A crosssectional study

of Danish primary school children. Journal of Physical Activity and Health 9, 104-114.

69

Norra, J., Ruokonen, R. & Karvinen, J. 2004. Koulupihojen liikuntaolosuhteet.

Valtakunnallinen tutkimus 2003. Nuori Suomi Ry:n julkaisusarja 2004:1.

Nummenmaa, L. 2009. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Helsinki:

Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Nupponen, H., Halonen, L., Mäkinen, H. & Pehkonen, M. 1991. Tehostetun

koululiikunnan tutkimus: Peruskoulun oppilaiden liikunnalliset, tiedolliset ja sosiaaliset

toiminnat kolmen lukuvuoden aikana. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta.

Julkaisu- sarja A:146.

Nupponen, H. & Telama, R. 1998. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11–16-vuotiaiden

eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, liikunta-

kasvatuksen julkaisuja.

Opetushallitus. 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Viitattu

24.4.2016

http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2

014.pdf

Ottelin, A. 2015. Happohirviöistä maagereihin. Välituntitoiminnasta virtaa

luokkahuonetyöskentelyyn? Jyväskylä: Jyväskylä University Printing House.

Palomäki, S. & Heikinaro-Johansson, P. 2011. Liikunnan oppimistulosten

seurantaarviointi perusopetuksessa 2010. Koulutuksen seurantaraportti 2011:4.

Opetushallitus. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.

Pangrazi, R., Beighle, A., Vehige, T. & Vack, C. 2003. Impact of Promoting Lifestyle

Activity of Youth (PLAY) on Children’s Physical Activity. Journal of School Health 73

(8), 317−321.

Partonen, T. 2005. Mielenterveyden häiriöt. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela, & U.

Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 508−512.

70

Peltonen, M. & Ruohotie, P. 1992. Oppimismotivaatio: Teoriaa, tutkimuksia ja

esimerkkejä oppimishalukkuudesta. Keuruu: Otava.

Peruskouluasetus 12.10.1984/718, 23 pykälä. Viitattu 8.2.2016

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1984/19840718

Pulsa T. 2016. Suomalaisopit mullistavat amerikkalaislasten koulunkäyntiä. Viitattu

8.2.2016

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/amerikka/suomalaisopit-mullistavat-

amerikkalaislasten-koulunkayntia/?shared=308569-d25a9d4b-999

Rajala K., Itkonen H., Kankaanpää A., Tammelin T. & Laine K. 2014. Yläkoululaisten

subjektiivisen sosiaalisen aseman yhteys välituntiliikuntaan ja osallisuuteen. Liikunta &

Tiede 51 (6), 63–70.

Ridgers, N., Stratton, G. & Fairclough, S. 2006. Physical activity levels of children

during school playtime. Sports Medicine 36 (4), 359-371.

Ridgers, N., Saint-Maurice, P., Welk, G., Sianpush, M. & Huberty, J. 2011. Differences

in physical activity during school recess. Journal of school health 81 (9), 545 – 551.

Roberts, G. C. 2001. Understanding the dynamics of motivation in physical activity:

The influence of achievement goals, personal agency beliefs, and the motiva- tional

climate. Teoksessa G.C. Roberts (toim.) Advances in motivation in sport and exercise.

Champaign, IL: Human Kinetics, 1−50.

Ruohotie, P. 1998. Motivaatio, tahto ja oppiminen. Helsinki: Edita.

Ruokonen, R., Norra, J., Suhonen, P. & Karvinen, H. 2009. Yläkoulujen

liikuntaolosuhteet – valtakunnallinen selvitys 2008. Nuori Suomi Ry:n julkaisusarja

2009.

Savijoki, S., 2016. Välitunneille liikunnan riemua. Kahdeksasluokkalaisten tyttöjen

fyysisen aktiivisuuden mahdollistavat ja estävät tekijät välitunneilla. Pro gradu -

tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

71

Soini, M. 2006. Motivaatioilmaston yhteys yhdeksäsluokkalaisten fyysiseen

aktiivisuuteen ja viihtymiseen koulun liikuntatunneilla. Jyväskylän yliopisto. Studies in

Sport, Physical Education and Health 120. Liikuntapedagogiikan väitöskirja.

Syväoja, H., Kantomaa, M., Laine, K., Jaakkola, T., Pyhältö, K. & Tammelin, T. 2012.

Liikunta ja oppiminen. Tilannekat- saus – lokakuu 2012. Opetushallituksen muistioita

2012:5. Opetushallitus ja LIKES-tutkimuskeskus.

Tammelin, T. 2008. Johdatus suomalaisten kouluikäisten fyysiseen aktiivisuuteen.

Teoksessa T. Tammelin & J. Karvinen. (toim.) Fyysisen aktiivisuuden suositus

kouluikäisille 7–18-vuotiaille. Helsinki: Opetusministeriö & Nuori Suomi ry, 12–15.

Tammelin, T., Laine, K. & Turpeinen, S. (toim.). 2013. Oppilaiden fyysinen aktiivisuus.

Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 272. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden

edistämissäätiö LIKES.

Telama, R. 1986. Mikä liikunnassa kiinnostaa – liikuntamotivaatio. Teoksessa P.

Vuolle, R. Telama & L. Laakso (toim.) Näin suomalaiset liikkuvat. Liikunnan ja

kansanterveyden julkaisuja 50. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 149–176.

Telama, R., Silvennoinen M. & Vuolle, P. 1986. Kouluikäisten liikuntakäyttäytyminen.

Teoksessa P. Vuolle, R. Telama & L. Laakso (toim.) Näin suomalaiset liikkuvat.

Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 50. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 51–66.

Telama, R., Hirvensalo M. & Yang, X. 2014. Liikunnallisen elämäntavan eväät alkavat

rakentua varhain lapsuudessa. Liikunta & Tiede 51 (1), 4–9.

Tremblay, M., LeBlanc, A., Kho, M., Saunders, T., Larouche, R., Colley, R., Goldfield,

G. & Connor Gorber, S. 2011. Systematic review of sedentary 163 behaviour and health

indicators in school-aged children and youth. International Journal of Behavioral

Nutrition and Physical Activity 8 (98), 1-22.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki:

Tammi.

72

Turpeinen, S., Kallio, J., Haapala, H., Rajala, K., Lehtomäki, M. & Tammelin, T. 2015.

Välitunti- ja koulumatkaliikunta. Teoksessa: S. Kokko & R. Hämylä (toim.). Lasten ja

nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Liitu-tutkimuksen tuloksia 2014. Valtion

liikuntaneuvosto. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2. 57–63.

Tähtinen, J., Laakkonen, E. & Broberg, M. 2011. Tilastollisen aineiston käsittelyn ja

tulkinnan perusteita. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja C20.

Turun yliopisto.

Vallerand, R.J. 2001. A Hierarchical Model of Intrinsic and Extrinsic Motivation in

Sport and Exercise. Teoksessa G. C. Roberts (toim.) Advances in motivation in sport

and exercise. Champaign, IL: Human Kinetics, 263–319.

Valtioneuvosto 2015. Hallitusohjelman toteutus. Osaaminen ja koulutus. Kärkihanke 1:

Uudet oppimisympäristöt ja digitaaliset materiaalit peruskouluihin. Viitattu 24.4.2016

http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelmantoteutus/osaaminen/karkihanke1#toimenpide2

Van Praag, H. 2008. Exercise and the brain: something to chew on. Trends on

Neurosciences 32 (5), 283–290.

Vilkko-Riihelä, A. 1999. Psyyke. Psykologian käsikirja. Porvoo: WSOY.

Vuolle, P., Telama, R. & Laakso, L. 1986. Näin suomalaiset liikkuvat. Liikunnan

jakansanterveyden julkaisuja 50. Helsinki: Valtion painatuskeskus.

Vuori, I. 2005. Liikunta, kunto ja terveys. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala

(toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Duodecim, 16–29.

Vuori, I. & Kesäniemi, A. 2005. Sepelvaltimotauti ja sydämen vajaatoiminta. Teok-

sessa I. Vuori, S. Taimela, & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus

Oy Duodecim, 348–369.

Vuori, I. 2011. Liikunta, kunto ja terveys. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala

(toim.). Liikuntalääketiede. (3.-4. painos). Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 16–29.

Weinberg, R. S. & Gould, D. 2007. Foundation of sport and exercise psychology.

Champaign, IL: Human Kinetics.

73

World Health Organization 2011. Global recommendation on physical activity for

health. Viitattu 16.2.2016:

http://www.who.int/dietphysicalactivity/publications/physical-activity-

recommendations-5-17years.pdf

Yildirim, M., Arundell, L., Cerin, E., Carson, V., Brown, H., Crawford, D., Hesketh, K.,

Ridgers, N., Te Velde, S., Chinapaw, M. & Salmon, J. 2014. What helps children to

move more at school recess and lunchtime? Mid-intervention results from Transform-

Us! cluster-randomised controlled trial. British Journal of Sports Medicine 48 (3),

271−277.

Zacheus, T., Tähtinen, J., Rinne, R., Koski, P. & Heinonen O.J. 2003. Kaupunkilaisten

liikunta ikäpolvittain: turkulaisten liikuntatottumukset 2000-luvun alussa. Turku: Turun

yliopisto.

74

LIITTEET

Liite 1: Kyselylomake

Luokka: _______________ Sukupuoli: Tyttö

Koulu: ______________________________________ Poika

Liikuntanumero (4-10): _______________

1. Kuinka usein harrastat liikuntaa vapaa-ajallasi (Ympyröi sopiva vaihtoehto)

a) 6 kertaa tai useammin viikossa b) 3 – 5 kertaa viikossa

c) 1 – 2 kertaa viikossa d) En kertaakaan

2. Miten yleensä kuljet koulumatkasi (Ympyröi sopiva vaihtoehto)

a) Kävellen b) Pyörällä

c)Mopoautolla/mopolla d) Autolla/linja-autolla

3. Missä yleensä vietät välituntisi? (Ympyröi sopiva vaihtoehto)

a) Sisällä b) Ulkona

75

4. Kuinka usein hengästyt välitunneilla? (Ympyröi sopiva vaihtoehto)

a) Kaikilla välitunneilla b) Useimmilla välitunneilla

c) Silloin tällöin d) En koskaan

5. Mitä yleensä teet välitunneilla? (Rastita jokaiselle riville jotakin)

Kaikilla

välitunneilla

Useimmilla

välitunneilla

Joskus Harvoin

Kävelen

Juoksen

Istun

Seisoskelen

Tanssin/voimistelen

Pelaan pallopelejä

(esim. jalkapallo)

Pelaan muita

pihaleikkejä/pelejä

Muuta toimintaa, Mitä?

____________________________________

____________________________________

____________________________________

76

6. Arvioi miten seuraavat syyt vaikuttavat siihen liikutko välitunneilla. (Rastita

jokaiselle riville jotakin!) Haittaa

paljon

Haittaa

vähän

Ei

vaikutusta

Edistää vähän Edistää paljon

Kavereiden toiminta

Nolous

Liikuntatilat ulkona

Liikuntatilat sisällä

Liikuntavälinetarjonta

Hikoilu

Vaatteet (esim. kiristäminen,

hajoaminen, likaantuminen)

Kampaus/ meikki (esim.

sotkeentuu, menee pilalle,

jne.)

Jaksaminen

Ajankäyttö (esim. ajanpuute)

Osaaminen

Opettajien ohjaus

Vertaisten (oppilaskaverit)

ohjaus

Kiinnostus

Kannustus

Kiusaaminen

Kavereiden lukumäärä

Vapaa-ajan Liikuntaharrastus

Koulun säännöt/rajoitukset

Hauskanpito

Itsetunto

Ruokailu/syöminen

Juttelu kavereiden kanssa

Koulun hankkeet/kampanjat

Omat liikuntataidot

Oma kunto

Koulutehtävät/läksyt/kokeet

Kännykän tai muiden

elektronisten laitteiden käyttö

Sää: Pakkanen

Sää: Helle

Sää: Vesisade

Sää: Auringonpaiste

Muu syy. Mikä?

______________________________________

____

Muu syy. Mikä?

___________________________________

7. Jos kaikki olisi mahdollista, millaiset asiat saisivat sinut liikkumaan enemmän

välitunneilla? Mainitse vähintään kolme asiaa!

_______________________________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________________

77

Liite 2: Tiedote tutkimuksesta kouluihin

Tutkimus välituntiliikkumisesta 9.9.2015

Olemme Turun yliopistossa luokan- ja liikunnanopettajiksi opiskelevia

opiskelijoita. Teemme Pro gradu -tutkielmaa yläkouluikäisten

liikkumisesta välitunneilla. Tarkoituksena on selvittää, mitä oppilaat

tekevät välitunneilla ja mitkä tekijät vaikuttavat

liikkumiseen/liikkumattomuuteen välituntien aikana. Lisäksi pyrimme

saamaan oppilailta ehdotuksia, mikä saisi heidät lisäämään

välituntiliikkumistaan.

Tutkimuksemme on mukana Liikkuva koulu -hankkeessa, jolla pyritään

edistämään lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta. Olemme tulossa

lapsenne kouluun keräämään aineistoa tutkimustamme varten. Aineiston

keräys toteutetaan syys-lokakuun 2015 aikana kyselylomakkeella.

Lomakkeessa ei kysytä oppilaan nimeä tai muita henkilökohtaisia tietoja,

eikä lomakkeen tietoja käytetä tämän tutkimuksen ulkopuolisiin

tarkoituksiin. Teidän tai lapsenne niin halutessa, tutkimukseen ei ole pakko

osallistua.

78

Jos teillä tulee mieleen mitä tahansa kysyttävää liittyen tutkimukseemme

tai tiedonkeräykseen toivomme, että otatte meihin yhteyttä sähköpostin

välityksellä.

Hyvää kevättä toivottaen,

Emma Hanwell ja Eero Haavisto

[email protected]/[email protected]

Opettajankoulutuslaitos – Turun yksikkö

Assistentinkatu 5, 20014 Turun yliopisto

79

Liite 3: Summamuuttujat

Taulukko 6. Välituntiliikunnan syitä mittaavisen summamuuttujien Cronbachin alfat,

lataukset faktoreille, kommunaliteetit ja faktoreiden ominaisarvot sekä selitysosuudet

1 2 3 4 5 Kommunaliteetit

Sosiaalinen tuki ja hyvä sää, α = 0,799

Hauskanpito 0,684 -0,01 0,101 0,212 0,023 0,556

Kannustus 0,612 -0,171 0,144 0,17 0,326 0,55

Kiinnostus 0,597 -0,149 0,186 0,182 0,169 0,529

Juttelu kavereiden kanssa 0,594 0,144 0,1 0,149 0,074 0,502

Kavereiden toiminta 0,498 0,202 0,138 -0,095 0,051 0,383

Sää: Auringonpaiste 0,466 -0,114 -0,001 0,078 -0,092 0,426

Kavereiden lukumäärä 0,445 0,116 0,148 0,066 0,114 0,325

Itsetunto 0,428 0,275 0,1654 0,245 0,189 0,442

Ruokailu/syöminen 0,428 0,167 0,109 0,194 0,132 0,368

Sää: Helle 0,297 0,149 0,016 0,023 -0,123 0,366

Jaksaminen 0,301 0,204 0,131 0,199 0,167 0,316

Huono sää ja habitus α = 0,704

Sää: Pakkanen -0,016 0,689 0,043 0,065 0,23 0,627

Sää: Vesisade -0,022 0,662 0,097 0,032 0,27 0,598

Vaatteet -0,016 0,522 0,055 -0,034 -0,047 0,413

Hikoilu 0,095 0,403 0,308 0,141 0,071 0,383

Kampaus/meikki 0,146 0,395 0,151 0,063 -0,01 0,334

Kännykän yms. Käyttö 0,072 0,395 -0,149 -0,004 0,031 0,319

Nolous 0,083 0,363 0,071 -0,022 -0,079 0,341

Kiusaaminen -0,074 0,351 -0,126 -0,086 -0,068 0,493

Ajankäyttö 0,132 0,217 0,083 -0,021 0,149 0,564

Liikuntatilat ja välineet, α = 0,802

Liikuntatilat sisällä 0,188 0,028 0,755 0,029 0,079 0,642

Liikuntatilat ulkona 0,302 0,113 0,711 0,026 0,166 0,689

Liikuntavälinetarjonta 0,21 0,058 0,627 0,058 0,256 0,59

Liikuntataidot ja -harrastus, α = 0,810

Omat liikuntataidot 0,369 -0,02 0,041 0,818 0,172 0,657

Oma kunto 0,344 -0,053 0,004 0,799 0,125 0,619

Vapaa-ajan liikuntaharrastus 0,475 -0,064 0,173 0,339 0,212 0,478

Koulun säännöt ja ohjaus, α = 0,660

Opettajien ohjaus 0,101 -0,098 0,069 0,148 0,668 0,516

80

Vertaisten ohjaus 0,388 -0,063 0,111 0,073 0,489 0,378

Koulun säännöt/rajoitukset -0,028 0,174 0,167 0,04 0,434 0,403

Koulun hankkeet/kampanjat 0,359 0,024 0,162 0,246 0,377 0,442

Osaaminen 0,278 0,148 0,101 0,257 0,302 0,366

Koulutehtävät -0,026 0,309 0,063 0,042 0,352 0,459

Ominaisarvo 6,929 3,119 1,858 1,721 1,445

Selitysosuus 21,70

%

9,80

%

5,80

%

5,40

%

4,50

% Yht. 47,1 %

Documents

MITEN VÄLITUNTILIIKUNNASTA COOLIMPAA? · 2017-01-05 · MITEN VÄLITUNTILIIKUNNASTA COOLIMPAA? ... Riittävä fyysinen aktiivisuus vaikuttaa positiivisesti sekä fyysiseen että