Muodonmuutos

MuodonmuutosKertomus Kemirasta ja Suomesta 1975–2010Antti Parpola

MuodonmuutosKertomus Kemirasta ja Suomesta 1975–2010Antti Parpola

Kemira Oyj

Julkaisija: Kemira Oyj

Ulkoasu ja taitto: Peter Sandberg

Kansikuva: Paula JääskeläinenTakakansi: Viljelijäpäivät Kemiran

koetilalla; Oulun tehdasalue; kuivuutta Thaimaassa vuonna 1999 (Lehtikuva).

Etulehti: Kotkan tehtaan henkilökuntaa 1930-luvun alussa.

Takalehti: Kokkolan ja Harjavallan tehtaiden välinen jalkapallo-ottelu

Harjavallassa 1956.Teoksen kuvat Kemiran arkistosta,

ellei toisin mainita.

ISBN: 978-951-97173-6-4

Otavan Kirjapaino OyKeuruu 2010.

%XX

Esipuhe 7

PROLOGI 10

Bakun insinöörit 13 Kemiran synty 16

OSA I: OI NIITÄ AIKOJA...

(1975−1991) 20

Ethän vie 23minua Siperiaan 23

Kuka perhanan Pessi? 27Pääjohtajan bonus 34

Veljeyden hengessä 40Algerialainen

kananmunalasku 46Druzhba, druzhba 49

DNA 55 Englantilainen migreeni 58

Peruskallio 62 Kolme kertaa Savannahissa 67

Isoisten joukossa 72Erilaisia yrityskulttuureja 78

Kuin ruostetta − liekö vuorikemiaa? 81Maailman ruutitynnyrit 86Kasvun rajat 88

OSA II:KIRVES JA VESURI (1991−1999) 92

Insinöörien johdolla 95”Un mutisme inquiétant” 102Jättiläinen herää 110Yksityistämisen lyhyt historia 114 Pörssiin! 119Holding-yhtiö 127”Kyllä Kemiralla on varaa!” 132Kemira lahden takana 134Miksei kurssi nouse? 139

OSA III:GLOBAALIIN TYYLIIN(1999−2010) 144

Yhteinen nimittäjä 147Koskenkorvaa ja Kemiraa 152

Sisällys

Tulos tai ulos 160Jordanialainen traktori 162

Corporate Religion 167Number one! 173

Kurkilahden ostoslista 178Aluepolitiikan jälkeen 180

Ristivedon loppu? 186Veden päälle

rakennettu 193

EPILOGI 198

Déja vu 201

Viitteet 209Lähteet ja kirjallisuus 220Henkilöhakemisto 224Liitteet 227

7

Esipuhe

”Kun Gregor Samsa heräsi eräänä aamuna rauhattomasta unesta, hän huomasi muuttuneensa sängyssään suunnattomaksi syöpäläiseksi.” Näillä sanoilla alkaa Franz Kafkan huima novelli Muodonmuutos (Die Verwand- lung, 1912). Siinä kuvataan päällisin puolin äkillistä ja yllättävää fyysistä muodonmuutosta, mutta oikeastaan kertomuksen ytimessä on ihmisyys ja kaiken katoavaisuus.

Myös tämä kirja kuvaa muodonmuutosta. Kertomuksen keskiössä on suljetuilla kotimarkkinoilla toimimaan tottunut valtionyhtiö Kemira, joka vuosien saatossa muuttuu arvopaperipörssissä noteeratuksi ja maailman-markkinoilla operoivaksi yhtiöksi. Saman prosessin kuluessa yhtiön pää-toimiala vaihtuu lannoitetuotannosta vesikemiaan. Vaikka Kemiran ja Kafkan muodonmuutoksia ei voi sisältönsä puolesta verratakaan, on niissä paljon yhtäläisyyksiä. Aivan kuten Kafkalla, myös Kemiran tapauksessa muutos on päällisin puolin yksinkertainen, mutta tarkemmin katsottuna muutoksella on kiinnostavia yhteisöllisiä kerrannaisvaikutuksia. Kemiran muutoksen kautta voi tarkastella Suomen muutosta suljetusta ja omalei-maisesta valtiosta rajoiltaan avoimeksi ja monella muullakin tavalla varsin erilaiseksi maaksi.

Tämä teos tarkastelee Kemiraa monesta eri näkökulmasta, mutta kerto-muksen keskiössä on Kemira osana Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa. Miten molemmat ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa? Ja mitkä te-kijät ovat vaikuttaneet molempien kehitykseen? Yksi näistä tekijöistä on vuosikymmenien läpi ollut valtion omistajuus (ja sen johdannaisena myös valtionyhtiöiden johtajuus). Kauppa- ja teollisuusministeriössä Kemiraa pitkään seurannut ja ohjannut Markku Tapio esitti tekemässäni haastatte-lussa retorisen kysymyksen: onko omistajuudella merkitystä? Tässä kirjas-sa väitän, että on.

8 | Esipuhe

Näistä yhteiskunnallisista lähtökohdista seuraa, että kirja ei pyri anta-maan tyhjentävää vastausta Kemiraa koskettaviin liiketaloudellisiin tai tuotantotaloudellisiin kysymyksiin. Yhtiön 1980-luvun laajeneminen Eu-rooppaan johti seuraavalla vuosikymmenellä valtaviin ongelmiin ja ajoi Kemiran konkurssin partaalle, ja tämä ongelmavyyhti määritti yhtiön toi-mintaa aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka. En esitä arviota siitä, kuinka kalliiksi tämä operaatio Kemiralle lopulta koitui tai kuinka mielekäs se pe-rusteiltaan oli. Pyrin vain kuvaamaan, kuinka kaikki tapahtui sekä asetta-maan tapahtumat laajempaan yhteiskunnalliseen kehykseensä. Kirjan ote on tiukan historiatieteellisen lähestymistavan sijaan enemmänkin kansa-tieteellinen, osin ehkä jopa kaunokirjallinen. Kemiran muodonmuutoksen tarina on niin kiehtova, että halusin antaa sille arvoisensa kehykset. Toi-veeni kirjaa kirjoittaessani oli, että teosta voisi lukea kuin romaania.

Kirja pohjautuu arkistolähteiden ohella suurelta osin haastatteluihin, joita tein kirjaa varten yhteensä kolmekymmentä. Haluankin kiittää läm-pimästi kaikkia kirjaa varten haastattelemiani henkilöitä, erityisesti Eeva Seppälää, joka on kirjoittanut kaksi Kemiran varhaisempaa historiaa ku-vaavaa teosta. Sain käyttööni myös Seppälän laatiman, Kemiran 1990-lu-vun historiaa käsittelevän käsikirjoituksen. Vaikka tämä kirja on ajallisesti jatkoa Seppälän teoksille, on se luonteeltaan täysin itsenäinen teos.

Merkittävä ansio kirjan muotoutumisessa oli myös Kemiran asettamalla historiatoimikunnalla, johon kuuluivat Kemiran varatoimitusjohtaja Esa Tirkkonen, Euroopan viestintäjohtaja Kari Savolainen sekä yhtiön halli-tuksen puheenjohtaja, vuorineuvos Pekka Paasikivi. Toimikuntaan kuului projektin alkuvaiheissa myös silloinen Kemiran viestintäjohtaja Timo Lep-pä ennen siirtymistään Kemianteollisuus ry:n toimitusjohtajaksi. Lisäksi haluan kiittää Kemiran viestinnän ja arkiston henkilökuntaa mukavasta yhteistyöstä, sekä Arja Schadewitziä Tikkurilasta avusta kuvamateriaalin etsinnässä. Kiitos kuuluu myös työtovereilleni Veijo Åbergille ja Isto Mik-koselle Oy Spiritus Historiae Ab:stä, jotka lukivat käsikirjoituksen sen eri vaiheissa ja kommenteillaan tukivat kirjan valmistumista merkittävästi, sekä Jaakko Taipaleelle, jonka erinomainen tutkimusapu projektin alku-vaiheissa avasi minulle monia uusia näkökulmia Kemiran historiaan.

Esipuhe | 9

Kafkan Muodonmuutoksen lopussa päähenkilö Gregor Samsa kuolee tultuaan perheensä hylkäämäksi. Tässä Muodonmuutoksessa loppu on on-nellisempi!

Helsingissä 13.1.2010

Antti Parpola Oy Spiritus Historiae Ab

Bakun öljykentät olivat 1900-luvun alussa huimasti kasvavan maailmantalouden kes-kiössä. Suomalaisilla insinööreillä oli Bakussa huomattava rooli.

PROLOGI

Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa Felix Hedman, yksi Bakun öljykentillä uransa tehneistä suomalaisinsinööreistä, sai johdettavakseen vuonna 1920

perustetun Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat.

13

Bakun insinöörit

•

Oli aika, jolloin suomalaiset katsoivat itään, ja näkivät ongelmien si-jaan mahdollisuuksia.

1800-luvun lopulla kansainvälinen ura oli todellisuutta suurelle joukolle suomalaisia. Vajaan kolmen miljoonan asukkaan Suomessa mahdollisuudet luoda uraa olivat rajalliset, ja läntisessä Euroopassa sekä Skandinaviassa me-nestymistä vaikeutti kova kilpailu. Idässä Venäjällä sen sijaan oli tilaa uusille ajatuksille ja uusille ihmisille. Suomi oli osa tätä maantieteellisesti laajaa ja kulttuurisesti monipuolista talousyhteisöä ja tie itään oli siten suomalaisille auki. Monet suomalaiset, varsinkin insinöörit ja sotilaat, käyttivät tilannetta hyväkseen.

Myös insinööri Felix Hedman matkusti 1900-luvun ensimmäisinä vuosi-na autonomisesta Suomen suuriruhtinaskunnasta Venäjän imperiumin eteläosiin, Kaspianmeren rannalle Bakuun. Baku tunnettiin vanhastaan ”Tuulen kaupunkina”, sillä Kaukasus-vuoristosta puhalsi kaupunkiin tauo-ton viima, mutta 1840-luvulta lähtien Baku oli ollut myös maailman kasva-van öljyteollisuuden keskus, edelläkävijä, jossa oli ensimmäisenä maail-massa aloitettu öljyn kaupallinen pumppaus. Bakun muureilla ympäröi-dyn ikivanhan keskustan läheisyyteen oli nopeasti noussut Gara Shahar, ”musta kaupunki”, öljyn kaupunki. 1800-luvun lopulla Baku tuotti puolet maailman öljystä.

Baku oli kansainvälisen maailman kansainvälinen risteysasema. Bakun sijainti Euroopasta itään ja pohjoiseen vievien kauppareittien risteyksessä oli taannut sille strategisen aseman jo pitkään. Maailmanlaajuinen kauppa-vaihto oli kasvanut tasaisesti löytöretkien ajasta lähtien, ja 1800-luvun lopul-la ja 1900-luvun alussa maailma tuntui olevan siirtymässä yhä tiiviimmän kansainvälisen vaihdon aikakauteen. Kaikkialle levittäytyvä teollinen vallan-kumous muutti kysynnän ja tarjonnan muotoja, suuret siirtomaaomis-

14 | Prolo gi

tukset takasivat halvat raaka-ainetoimitukset ja erilaiset tieteellis-tekniset innovaatiot tarjosivat yhä uusia vaurastumisen mahdollisuuksia. Kansain-välistä kanssakäymistä helpotti se, että suurelta osin monarkioihin perus-tuva poliittinen järjestelmä oli varsin yhtenäinen ja kattoi lähes koko maa-pallon. Monarkit ja korkein aatelisto seurustelivat sulavasti keskenään yli valtioiden rajojen, ja niin tekivät myös tekninen, tieteellinen ja taloudelli-nen eliitti.

Ihmiskunnan siihenastisen historian suurimmat omaisuudet luotiin juuri tuolloin, 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa: John D. Rockefeller, Daniel Guggenheim ja muut raharuhtinaat loivat suorastaan myyttisiä omaisuuk-sia. Tämä kaikki näkyi selkeästi myös Bakussa. Tsaarinvallan edustajien lisäksi alueella käyttivät valtaa kansainvälisen öljyteollisuuden suurimmat nimet. Hollantilainen Shell teki porauksia alueella, samoin ruotsalaiset No-belin veljekset. Öljyparonien huvilat nousivat Bakun vanhaan kaupunkiin ja kaupungin kaduilla liikkuivat maailmankuulut geologit, kemistit ja insi-nöörit − ja lukuisa joukko suomalaisia.

Felix Hedman liittyi Nobelin talliin ja teki suuryrityksessä näyttävän uran. Hedman toimi ensin Balahanyn öljykenttien osastopäällikkönä, mutta yleni ripeästi Nobel-yhtiöiden kaikkien Kaukaasian öljykenttien johtajak-si. Hedmanin urakehitys ei kuitenkaan ollut poikkeuksellinen, vaan hänen edeltäjänsä, Carl Ullner, oli niin ikään ollut suomalainen. Näiden kahden lisäksi suurten öljy-yhtiöiden palveluksessa työskenteli näkyvissä tehtävis-sä suuri joukko suomalaisinsinöörejä, joista puhuttiin kotimaassa yleisesti ”Bakun insinööreinä”.1

Ensimmäisen maailmansodan syttyminen vuonna 1914 päätti kerta-rysäyksellä kansainvälisen kaupan huolettomat vuodet. Sodan päättyessä neljä vuotta myöhemmin myös monarkioihin nojautunut poliittinen jär-jestelmä koki lopun, kun vallankumoukset suistivat keisarit valtaistuimil-taan. Keisarivallan sijaan tuli Saksassa epävarma demokratia, Venäjällä bol-shevikkien diktatuuri. Vapaan kaupan maailma muuttui ideologiseksi ky-räilyksi ja eloonjäämiskamppailuksi: aiemmin levällään olleet ovet ulko-maailmaan sulkeutuivat ja jokaisen valtion oli itse varmistettava oma tur-vallisuutensa sekä perustarpeidensa, ruoan ja energian, turvattu saanti.

Bakun insinöör it | 15

Suomi oli yksi tämän myllerryksen tuottamista uusista kansallisvaltiois-ta, ja, kuten muutkin aikalaisensa, sisäisesti hajanainen ja erilaisten ideolo-gioiden repimä. Sosialististen punaisten ja kansallismielisten valkoisten välinen verinen sisällissota alkuvuonna 1918 päättyi valkoisen armeijan voit-toon. Sodan päätyttyä maan tuoreella poliittisella johdolla − Suomen val-tionhoitajana toimi tuolloin kenraali Mannerheim, hänkin Venäjältä palan-nut − oli vaikea tehtävä: miten rakentaa ulkoisten ja sisäisten paineiden repimään maahan vakautta ja vaurautta? Mistä löytää väestölle edes leipää?

Vapaan kaupan vuosina Suomen viljankulutuksesta yli puolet oli ostettu maailmalta, suureksi osaksi Venäjältä. Venäjän imperiumin muodostaman talousyhteisön hajottua idästä ei kuitenkaan enää voinut odottaa apua. Val-lankumouksen runtelema Venäjä kärsi nälänhädästä, ja sama kohtalo uh-kasi myös Suomea. Kriisioloissa valtio astui esiin ja otti maataloussektorin tiukkaan säätelyyn. Syksyllä 1918 koko maan sato julistettiin valtion taka-varikkoon ja myöhemmin samana vuonna maahan perustettiin valtiolli-nen Viljakonttori huolehtimaan viljakaupan säännöstelystä. Nämä toimet olivat kuitenkin vain ensiapua, niukkuuden jakamista, ja pitkäkestoinen ratkaisu edellytti kotimaisen tuotannon kaksinkertaistamista. Helpoin tie oli kemian tie eli satojen kasvattaminen kemiallisen lannoituksen avulla.2

Tähänkin tiehen liittyi omat hankaluutensa. Lannoitteiden osto maail-manmarkkinoilta ei ollut enää käypä vaihtoehto, vaan tasaisen saatavuuden ja hintatason varmistamiseksi lannoitteet oli tuotettava kotimaassa. Maassa ei kuitenkaan ollut toimivaa lannoiteteollisuutta, joten valtion oli tällä teol-lisuuden alalla − kuten niin monessa muussakin asiassa − tehtävä aloite. Kotimaisen lannoitehuollon turvaamiseksi eduskunta myönsi maaliskuun 26. päivänä 1920 määrärahan Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat -nimisen yhtiön perustamiseksi. Yhtiön tehtaat päätettiin sijoittaa Lappeen-rantaan ja Kotkaan. Yhtiön ohjesäännön mu-kaan tehtaiden tuli yksinkertaisesti turvata Suomen maataloudelle jatkuva superfosfaa-tin saanti kohtuulliseen hintaan.3

Yhtiön johtoon valittiin Bakun insinööri Felix Hedman. Hedman, kuten muutkin Ba-

1900:Suomen väestö 2,7 miljoonaaMaailman väestö 1,7 miljardia

16 | Prolo gi

kun suomalaiset, oli palannut Suomeen vuonna 1918 Bakussa alkaneiden bolsevikkien ja armenialaisten toimeenpanemien vainojen, pogromien, jälkeen.4 Vertailu Hedmanin vanhan ja uuden työnantajan välillä − kan-sainvälisen, suuren rahan öljybisneksen ja kotimaisen, vastaperustetun ja pienimuotoisen lannoiteteollisuuden välillä − kuvastaa hyvin muuttunutta maailmaa. Bakun tuotteet oli myyty kaikkialle maailmaan, mutta rikkihap-potehtaat toimivat suljetuilla kotimaan markkinoilla. Bakun öljyteollisuus oli ollut osa maailmanhistorian suurimpia rahavirtoja, kun taas Kotka ja Lappeenranta olivat pääomaköyhän maan niukoin verovaroin pystytetty-jä laitoksia. Ehkä kaikkein suurin ero oli kuitenkin tuotannon perimmäi-sessä tarkoituksessa: siinä missä Baku tuotti rahaa öljyparonien kukkaroihin, Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat pyrkivät omalta osaltaan tur-vaamaan yhteiskuntarauhan säilymisen. Yhtiön resurssit olivat pienet ja sen tehtaiden rooli näkymätön, mutta osana suomalaista maatalouspolitiikkaa ne olivat mukana rakentamassa nuorta suomalaista yhteiskuntaa.

Kemiran syntyAjatella, jos ihmisellä olisi monta syntymäpäivää; jos itse syntymän lisäksi juh-littaisiin vaikka vanhempien päätöstä yrittää lasta? Kemira on tässä onnellisessa asemassa. Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaiden perustamispäivänä pidetään yleisesti 26.3.1920, jolloin eduskunta hyväksyi määrärahan rikkihappo- ja superfosfaattitehtaan perustamista varten. Merkittäviä päiviä Kemiran synnyssä olivat myös 20.1.1920, jolloin ministeri Kyösti Kallio allekirjoitti rikki-happotehtaan koneistojen kauppakirjan. Yhtä lailla merkittäviä päivämääriä ovat 9.3.1920, jolloin valtioneuvosto vahvisti tehtaiden ohjesäännön, ja 8.3.1920, jolloin yhtiön johtokunta piti ensimmäisen kokouksensa. Kemiran syntyhistoria on sikäli merkillinen, että yhtiölle ostettiin tarvittavat koneet, sille nimettiin johtokunta ja vahvistettiin ohjesääntö ennen kuin päätöstä koko tuotantolaitoksen perustamisesta oli tehty. Tämä selittyy sillä, että hanket-ta vietiin eteenpäin valtioneuvostossa. Lupa tehtaan perustamiseen taas haettiin eduskunnalta. Toisin sanoen valtioneuvosto oli kuin Kemiran äiti, joka oli vakuuttunut ”lapsen” tarpeellisuudesta ja hoiti kaikki aiheeseen liittyvät valmis-telut. Eduskunta taas oli kuin vastahankaisempi isä, joka taipui vasta viivytys-taistelun jälkeen hyväksymään hankkeen.

Veljeyden hengessä | 17

Kun Rikkihappo Oy ja Typpi Oy yhdistyivät vuonna 1971, järjestettiin uuden yhtiön nimestä kilpailu yhtiöiden henkilöstölle. Yksi hylätyistä ehdotuksista oli

yhtiöiden apulantatuotannosta innoituksensa ammentanut Valpas Oy, lyhenne sanoista Valtion Paskat Oy. Lopulta valituksi tuli Kemira. Nimen alkuperästä esitettiin monia

arvioita. Yksi arvio oli Kemiaa, Mineraaleja, Ravinteita; Martti Hovi taas tulkitsi nimen kuvaavan kemiaa ja raskasta kemian teollisuutta. Vuonna 1972 Kokkolan tehtaiden

portin yläpuolella vanha Rikkihappo Oy:n logo ja uusi Kemira-nimi olivat sulassa sovussa rinnakkain.

18 | Oi niitä aikoja. . .

Valtionyhtiön leipä oli pitkä ja kapea. Palkkaus ei ollut yksityisen sektorin tasolla, mutta palkka- kuoppaa pyrittiin täyttämään muilla tavoilla. Yhtiön työn-tekijöiden lapsille tarkoitettu päiväkoti Vihtavuoressa oli tästä yksi esimerkki.

Verkkainen työtahti toimi vastapainona pelkistetyille työsken-telyolosuhteille. Am-muslaatikoiden pak-kausta Vihtavuori Oy:n tehtailla Lau-kaassa.

Veljeyden hengessä | 19

Kemiran tehtaita ei päässyt karkuun edes vapaa-ajalla. Tehdas-paikkakunnilla suuri osa toimihenkilöistä asui tehtaan tarjoa-missa asunnoissa. Tässä tehtaan asuin-alue Harjavallassa.

Suljetuilla kotimark-kinoilla tuotteiden kysyntä oli ennustet-tavissa. Kuljetus lähdössä Kemiran Harjavallan tehtailta.