Geologian Tutkimuskeskus

Alkuperäinen suoala

10.4 milj. ha 3.9.2011 1 Tulevaisuuskylä- alustus 3.9.2011 Arja Pihlaja / YSY

Kasvupaikkojen monimuotoisuutta

Ravinteisuuden ja kosteuden

lukuisat yhdistelmät ilmenevät

kasvillisuuden suurena

monimuotoisuutena

© Jukka Laine

1928 1995

© Maanmittauslaitos ja Suomen ympäristökeskus

Mitä soillemme

on tapahtunut ?

Vuonna 1928 perustettu metsänparannuslaki aloitti uuden

ennennäkemättömän ojitusaikakauden 1930-luvulla

Parhaimmillaan Suomen soilla ahersi yli 10 000 metsäojuria ja

vuotuiset työsaavutukset ylittivät 50 000 ha.

1960- luvun lopulla

ojitusta tehtiin kaivureilla.

Samalla saavutettiin

ojitushistorian suurimmat

vuositulokset:

300 000 ha/v

Kuvat: Lusto / Markku Eskola

1970- luvun alussa 500

kaivuriyrittäjää ja 700

kaivuria

Kuvat: Timo Silver

Valtaosa soiden pienvesistä

tuhoutunut

Teollinen turpeenotto ja turpeenpoltto voimistuivat 1970-luvulla –syynä öljykriisi

Turpeenottoon on käytetty reilu prosentti Suomen alkuperäisestä suoalasta, reilu 2% Pirkanmaalla, paikallisesti huomattavasti suurempia määriä

Vaikutukset ulottuvat huomattavasti laajemmalle alalle

Turve on käytännössä uusiutumaton, fossiilisen kaltainen polttoaine, jonka käyttö kiihdyttää ilmastonmuutosta

Lento

kuva

Va

lla

s oy

Lento

kuva

Va

lla

s oy

Vaikutukset niin suoluontoon, ilmastoon kuin vesistöihinkin ovat merkittäviä

www.gtk.fi

Ekosysteemipalveluilla eli luonnon palveluilla

tarkoitetaan kaikkia ihmisen luonnosta saamia

aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Luonnon

palvelut ylläpitävät yhteiskuntaamme.

Luonnon palveluja ei kuitenkaan voida käyttää

yli luonnon kestokyvyn.

Kun luonto yksipuolistuu, heikkenee sen kyky

tuottaa luonnon palveluita ja toipua häiriöistä:

haavoittuvuus ilmastonmuutokselle ja

luonnononnettomuuksille kasvaa.

ilmastoa jopa maailmanlaajuisesti

luonnontilaiset suot hillitsevät ilmastonmuutosta, sillä hiili varastoituu turpeeseen (ojitetulla suolla turve alkaa hajota ja vapauttaa hiiltä)

veden virtausta

luonnontilaiset suot pidättävät vettä ja ehkäisevät tulvia (ojitus vie suon vedenpidätyskyvyn)

samalla suot pitävät purojen ja lampien vesimäärää tasapainossa ja mahdollistavat monien pienvesien elämän

SUOT SÄÄTELEVÄT

geneettistä, lajistollista ja elinympäristöllistä

monimuotoisuutta

sitovat ja kierrättävät ravintoa

muodostavat maaperää

osallistuvat veden kiertoon

ylläpitävät vihreiden kasvien yhteyttämistä eli

fotosynteesiä

sitovat hiiltä

SUOT YLLÄPITÄVÄT JA SÄILYTTÄVÄT

Suomen soista on tiukasti

suojeltu 8,7 %, mutta tilanne

vaihtelee alueittain

Etelä-Suomessa soita on suojeltu

vähän, pohjoisessa enemmän

Pirkanmaalla luonnontilaista,

ekologisesti häiriintymätöntä

suota on n. 4% suopinta-alasta

Turpeennostoon otetuilla

laajojen yhtenäisten

alueiden käytöllä on ollut

merkittävä vaikutus suoluontoon.

Erityisesti aapasoita, kilpi-ja

viettokeitaita on otettu

turvekäyttöön.

Etelä-Suomessa suoluonnon tila on

synkkä: suojelua ja ennallistamista

tarvitaan runsaasti lisää

Uusia soita pitää saada suojeluun

Turpeenotto uhkaa tällä hetkellä monia

arvokkaita soita

Ennallistamista tarvitaan jatkossa myös

suojelualueiden ulkopuolella

Ojittamattomia soita on Etelä-Suomessa

liian vähän suoluonnon

monimuotoisuuden ja soilla virkistyvien

ihmisten tarpeiden turvaamiseksi

Turpeenpoltto Tampereella

KIPUPISTEET ?!

Siirtomaavaltaa?

Turveraaka-aine ajetaan Pohjoiselta Pirkanmaalta TAMPEREELLE

Jotta Tampereen energia- ja sähkölaitos voi jatkaa edullisen kaukolämmön ja sähköntuotantoa,

KAIKKI varaukset vanhat ja uudet täysimittaisina Tampereen käyttöön

KULUTTAJAN mahdollisuudet vaikuttaa ostokäyttäytymisellään olemattomat, vihreää kaukolampöä ei ole tarjolla, vihreä sähkö virtuaalista

Peruuttamaton tuhoaminen jatkuu

Tyypillisestä luonnosta on jo nyt tullut HARVINAISTA

VESISTÖJEN TILA HEIKENTYY EDELLEEN

VEDENKORKEUDEN ONGELMAT, KALLIIT

KUNNOSTUKSET PÄÄASIASSA YKSITYISILLE

HARTEILLE

HUMUSKUORMITUS KASVAA

SUURTA JO NYT

ILMASTONMUUTOSTRENDIT SUURENTAVAT EDELLEEN

VESIENSUOJELURAKENTEET PÄÄSTÄVÄT LÄPI HUMUSTA, KUORMITUSPIIKKIEN AIKANA MYÖS KIINTOAINETTA

OJITETUILLE TURVEMAILLE RAKENNETTAVIEN KOSTEIKKOJEN TOIMINNASSA SUURTA EPÄVARMUUTTA

HAPPAMUUS, LIETTYMINEN, RAVINTEIKKUUS, LEVÄHAITAT, HAITALLISET METALLIT

HUMUSVIRRAT ETENEVÄT KOHTI SUUREMPIA REITTIVESISTÖJÄ

ILMASTONMUUTOS

LISÄÄ VALUMAA LISÄÄ KUORMITUSTA

LISÄÄ RANKKASATEITA LISÄÄ

KUORMITUSPIIKKEJÄ

LISÄÄ HUMUSKUORMITUSTA VÄRJÄÄ VESIÄ

LISÄÄ HAPENKULUTUSTA, LISÄÄ BAKTEEREILLE JA

LEVILLE OTOLLISTA ELINYMPÄRISTÖÄ

LISÄÄ HAPPAMUUTTA HÄVITTÄÄ ELIÖITÄ

AIHEUTTAA ÄÄREVÖITYMISTÄ, VEDEN VÄHÄISYYTTÄ

KUIVINA KAUSINA, TULVARISKIT SATEISINA KAUSINA

YMPÄRISTÖLUPAKETJU

EI KYKENE RIITTÄVÄSTI ENNAKOIMAAN AIHEUTUVIA YMPÄRISTÖHAITTOJA (TuKos)

VALVONTA JA TARKKAILU TEHOTONTA, EI PALJASTA LIETTYMÄHAITTOJA, KANSALAISTEN HÄTÄ (Saarijärvi, TASO- HANKE)

TUOTANNON OMATARKKAILU KEINONA RIITTÄMÄTÖNTÄ

EI OLE TOISTAISEKSI YHDENNETTY VPD:N VAATIMUSTASON KANSSA

EI HUOMIO RANTOJEN EKOLOGIAA

MONIHAITALLISUUS

SUOLUONNON HÄVIÄMINEN

HIIPUVIEN LAJIEN ELINYMPÄRISTÖJEN NIUKENTUMINEN

ILMASTOHAITAT

PITKÄAIKAISET VESISTÖHAITAT

SÄÄTELYHAITAT

KULJETUKSIIN LIITTYVÄT LOGISTISET HAITAT

POLTTOON LIITTYVÄT HIUKKASPÄÄSTÖT

EDULLISUUS PERUSTUU TUOTANTOTUKIIN JA LÖYSÄÄN VEROKOHTELUUN

KIPUPISTEET PARKANOLAISITTAIN

Turpeennosto on luoteisella Pirkanmaalla ollut massiivista jo 1970-luvulta lähtien, samoin siitä aiheutuneet ongelmat ja haitat.

Turpeennosto on hävittänyt suuren osan ojitukselta säästyneistä luonnontilaisista soista,

aiheuttanut (yhdessä metsäojitusten kanssa) jatkuvaa ja pysyvää vahinkoa latvavesistöille, tuottanut mittavia pöly-, melu-, roskaantumis- ja liikenneongelmia

ja pilannut laajalti maisemia.

Kaikki ongelmat ja haitat ovat jääneet ja jäävät paikallisten asukkaiden arjen harmeiksi.

Turpeenoton vaihemaakuntakaavan myötä elinympäristö uhkaa muuttua entistäkin laajemmin mustiksi turvekentiksi.

TURVEVAIHEKAAVA- PAINAJAINEN

Vyöhykkeillä olevilla soilla (111 kpl) on suopinta-alaa yhteensä noin 10 000 hehtaaria.

Turve on luonnonvara, joka yhden hyödyntämisen jälkeen on käytetty.

Turpeennoston moninaiset haitat kuormittavat maakunnan yhtä kolkkaa muutaman vuosikymmenen hyödyn tähden

Luoteis-Pirkanmaan ja Ylä-Satakunnan alueella oli suota ennen kaksi kolmannesta pinta-alasta, mutta nykyisin suo on kulkijalle harvinainen näky; tyypillinen maisema on muuttunut epätyypilliseksi.

Paikalliset hyödyt?

Ei juuri työllistä paikallista väestöä , ensisijaisena hyödynsaajana ovat turveyhtiöt.

Uusien vakituisten ja kesäasukkaiden saamiseksi sekä yritystoiminnan (mm. matkailu) virittämiseksi kylien vetovoimaisuuteen kiinnitetään paljon huomiota kyläyhdistyksissä, elinkeinoyhtiöissä ja monissa EU-hankkeissa.

Projekteilla ei kuitenkaan ole vaikutusta kylien merkittävimpään ympäristöhaittaan, turpeenottoon.

Turveyhtiöt eivät joudu vastuuseen siitä, että ne huonontavat kylien viihtyisyyttä monin tavoin (vesistöjen tilan ja maiseman huononeminen, melu, pöly, liikenne, vaikutukset pohjavesiin ja pienilmastoon).

Kiinteistöjen arvo vesistöjen äärellä on alentunut ja alenee

Turpeenoton kaavoituksen pitäisi omalta osaltaan lieventää, ei lisätä, haja-asutusalueen ahdinkoa.

KEINOT?

ASENNEMUUTOS

UUSIUTUVA PAIKALLINEN ENERGIA

ENERGIAN SÄÄSTÖ

UUDET INNOVAATIOT

KUN POHJOINEN PIRKANMAA on kaavittu,

turpeenottoalueet väistämättä lähenevät

kaupunkia, sekö vasta auttaa?