Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä57. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 50-51 • Perjantaina 15. joulukuuta 2006

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.Onerva Puron evakkomatkat, osa 1 ..4Joulutarinoita ......................................5Joulutervehdykset ........................... 6-7Muistojen tiellä ...................................7Ilmari Laukkanen: Juurilla ...............8Isoisän joulumuistoja .........................9Arvoituksia ja jouluristikko ............ 11

SivuillammeTÄNÄÄN mm.

Toimitus avoinna ti 19.12. klo 9-14, ke 20.12. jato 21.12. klo 9-12, mutta 22.-29.12. KIINNI.

Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät29.12.2006, 12.1.2007, 26.1.2007,…

Kovin tyyneltä näyttiAino Koppi esikoiskirjansajulkistamistilaisuuden alka-mista odotellessaan Länsi-Suomen Osuuspankin kou-lutustiloissa Porissa. Muttavoi vain kuvitella, miltämahtoi hänen sisimmäs-sään tuntua, kun hän sai kä-teensä oman kirjan ensim-mäistä kertaa.

Kirjan on julkaissut jakustantanut Hiitola-säätiö.Sen on toimittanut loimaa-lainen Arvi Heinonen. Kus-tannusvastaavana on niinikään loimaalainen Kustan-nus HD. Kannen on suun-nitellut ja muotoillut sekätaiton suorittanut HannuMäkelä.

Hiitolan Pukinniemellävuonna 1923 syntynyt AinoKoppi o.s. Ijäs jäi eläkkeel-le vuonna 1981, minkä jäl-keen aikaa ja intoa riitti kir-

joitusharrastukselle. 25vuoden aikana onkin synty-nyt satoja juttuja ja pakinoi-ta, pääasiassa sanoma- japaikallislehtiin. Myös Kur-kijokelaisen vakituisenaavustajana hän on toiminutmonta vuotta. Osa kirjan ta-rinoista onkin joskus jul-kaistu lehtemme palstoilla.

Kuten kirjan toimittajan

alkusanoissa Arvi Heino-nen toteaa, Aino Koppi ontuottelias muistelija.”Muistoissaan hän keriiauki muistojensa kerältälankaa aina yli kahdeksanvuosikymmentä sitten ol-leeseen lapsuuteensa asti.Ja kertoopa kuulemiaan ta-pahtumia vieläkin vanhem-milta ajoilta. Muistojen lan-gan toinen pää on nykypäi-vässä ja Noormarkussa, ny-kyisessä kotikunnassa.”

Kirjan tarinat on jaoteltuaihepiireittäin. Ensin kerro-taan ajasta ennen sotaa, sit-ten sota-ajasta ja evakko-vuosista. Myös karjalaisetperinteet, kotiseutumatkatja Noormarkun aika ovatkirjan aihealueita. Kirjassaon 221 sivua, joten se onerittäin kattava otos AinoKopin elämäntaipaleeltaankirjoittamista jutuista. Kir-

Aino Koppi kirjansa toimittaneen Arvi Heinosen (kuvassa oikealla) ja Kustannus HD:nomistajan Arto Pietilän välissä.

Esikoiskirjailija Aino Koppi jakeli omistuskirjoituksia kuin”vanha tekijä” julkistamistilaisuudessa Porissa viikko sittenperjantaina. Vasemmalla Hiitola-säätiön hallituksen pu-heenjohtaja Keijo Huuhka ja vasemmalla kirjan toimitus-työn tehnyt Arvi Heinonen.

Aino Kopilta kirjaEvakkojuna sisältää tarinoita matkan varrelta

jaan on myös poimittu yli20 mustavalkoista valoku-vaa Ainon kokoelmista.

Raija Hjelm

Hiitola-säätiökirjan takakannessa:

”Hiitola-säätiö on perus-tettu vuonna 1947 vaali-maan hiitolaista kulttuuriasen eri muodoissa. Varansasäätiö on alun perin saanutsodan takia lopettamaanjoutuneiden hiitolaisten yri-tysten ja järjestöjen jäämis-töistä. Eräs säätiön tärkeim-mistä toimintamuodoistaon ollut kustantaa ja jul-kaista mm. kotipitäjää jasen kyliä koskevia histori-allisia julkaisuja, kuvateok-sia, kuvauksia hiitolaistennykyisestä elämästä, muis-telmia, pakinoita ym.

Aino Koppi on sitä hiito-laista sukujuurta, joka onkokenut kotiseudullaan ajatennen raskaita sota-aikoja,evakkomatkat ja kotiutumi-sen Satakuntaan uudellekotiseudulle. Hänellä on ol-lut luova taito ja kyky tal-lentaa kokemansa paperille.Lukuisat ovat ne tilaisuu-det, joissa hän on pakinoil-laan viihdyttänyt kuulijoi-taan, ja monet ovat ne lehti-kirjoitukset niin karjalais-peräisissä kuin paikallisis-sakin lehdissä, joista lukijatovat saaneet värikästä tie-toa menneestä ja nykyises-tä elämänmenosta.

Kirjoittaja Aino Kopinsuosiollisella myötävaiku-tuksella Hiitola-säätiö onottanut tehtäväkseen saattaa

osan hänen laajasta kirjoi-tus- ja kuvakokoelmastaankirjan muotoon. Kurkijoke-laista syntyperää oleva toi-mittaja Arvi Heinonen onansiokkaasti koonnut näyt-tävän läpileikkauksen AinoKopin vuosikymmenientuotannosta. Hän on mieles-tämme löytänyt oleellisensanoman kirjoittajan arkis-toista.

Hiitola-säätiö on kiitolli-nen Aino Kopille mahdolli-suudesta jättää elämänma-kuista perinnetietoa tulevil-le lukijoille. Kiitämme

myös toimittaja Arvi Hei-nosta, kirjan julkaisukun-toon saattamisessa mukanaolleita ihmisiä ja Kustan-nus HD:tä miellyttävästäyhteistyöstä. Toivommemielenkiintoisia lukuhet-kiä.”

Hiitola-säätiön hallitusKeijo Huuhka pjAiri Helin varapj

Veikko SuutariEero Lukka

Martti TurkkiSilja Iltanen

Kurkijoki-Säätiö

Onnellista Joulunaikaa jaOikein Hyvää Uutta Vuotta 2007!

Onnellista Joulunaikaa jaOikein Hyvää Uutta Vuotta 2007!

Päättyvän vuoden hyvästä yhteistyöstälehtemme lukijoita, ilmoittajia, kirjoittajia ja muita avustajia

kiitellen toivotamme kaikille

Päättyvän vuoden hyvästä yhteistyöstälehtemme lukijoita, ilmoittajia, kirjoittajia ja muita avustajia

kiitellen toivotamme kaikille

Perjantaina 15. joulukuuta2 – 2006 – Nro 50–51

15.12.2006

Naapurin joululahjaSaat kutsunelämään

Hartaus sunnuntaiksi 17.12.3. adventtisunnuntai

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävätToimitus: Koulukuja 7, 32200 Loimaa

Avoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja ly-hentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoituksetsopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistälehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

������������� ���������������

�������������� �������� ��������

������

�������������

Keskellä arjen uurastuksen olemme adventtiajan ytimessä. Pit-kän syyskauden jälkeen olemme aivan lähellä vuoden suurta juh-laa. Koko adventtiaika on valmistautumista Jeesuksen syntymäjuh-laan. Vaikka kirkkovuodessa adventti on hiljentymisen, paaston jarukouksen aikaa, ei ympärillämme oleva todellisuus oikein tue rau-hoittumista. Mainokset ilmoittavat oikean joulun löytyvän vaintietyistä liikkeistä, ja juhlan tuntu saadaan tuosta toisesta kauppa-ketjusta. Jopa seurakunnissamme joulu tuntuu kovin etupainottei-selta konsertteineen, puuroineen ja hartauksineen.

Toisaalta suuri juhla on levittäytynyt ajallisesti, koska se on tär-keä ja merkittävä. Joulu puhuttelee, koskettaa, ilahduttaa ja läm-mittää mieltä. Siksi se ei voi olla ohi vain muutamassa päivässä.

Jokaisen adventtiajan keskelle saapuu Rauhanruhtinaan lisäksimyös monen rauhaa häirinnyt henkilö. Hän on Johannes Kastaja.Johanneksen askeettinen elämäntapa ja suorasukainen julistus eitunnu millään sopivan yhteen joulun odotuksen kanssa. Tuntuusiltä, kuin hän kamelinkarvaisine vaatteineen huutaisi kaupoissahyörivälle ihmisjoukolle! Tuntuu siltä, kuin hän paheksuisi iloa jariemua!

Tarkemmin asiaa tutkittuamme voimme havaita, että tästä ei olekysymys. Johannes priorisoi - hän asetti asioita tärkeysjärjestykseenja oli kuuliainen omalle tehtävälleen. Hän oli merkki siitä, ettäprofeettojen ennustukset olivat täyttymässä. Johannes oli kutsuttukuuluttamaan katumusta ja parannusta. Aika oli täyttynyt. Vapah-taja oli pian tuleva.

Johannes viittasi Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maail-man synnin. Näin hänen sanansa on meille rohkaiseva muistutussiitä, että joulu ei ole vain kaunis ja lämmin muisto tai kuvaelma,jonka taustajoukoissa ja kulisseissa me itse kukin hyörimme vuodes-ta toiseen. Kristuksessa on

meille annettu pelastus. Kuinka suurta vapautusta me saamme-kaan itsellemme, kun tunnustamme mieltämme painavat asiat Hä-nelle ja saamme ottaa vastaan anteeksiannon ja pelastuksen sa-nan! Sitä kannattaa juhlia - joulunakin!

Nyt keskenänne myös leipä jakakaa,ihminen ihmiseltä Jumalan lahjat saa.Siis keskenänne myös leipä jakakaa.

Kuuletko, kansa, saat kutsun elämään,kun saapuu kuninkaasi, Messias nimeltään.Vain hän Herra, hän kutsuu elämään. (VK 12:5,6)

Pirkko PoisuoKirjoittaja on Helsingin Malmin

seurakunnan kappalainen.

pe 15.12. Heimola 16.12. Auli, Aulikki,

Aadasu 17.12. Raakel, 3.

adventtisunnuntaima 18.12.Aapo, Aappo,

Ramiti 19.12. Iikka, Iiro,

Iisakki, Iskoke 20.12. Benjamin,

Kerkkoto 21.12. Tuomas,

Tuomo, Tomi,Tommi

pe 22.12. Raafael(talvipäivänseisaus)

la 23.12. Sennisu 24.12. Aatami, Eeva,

Eevi, Eveliina,4. adventti-sunnuntai

ma 25.12. Joulupäiväti 26.12. Tapani, Teppo,

Tahvo,Tapaninpäivä

ke 27.12. Hannu,Hannes

to 28.12. Piia,Viattomienlasten päivä

1. Kuinka pitkän ajanKymppitonnia esitettiinMTV3:ssa?

2. Minä vuonna Suomenväkiluku ylitti neljänmiljoonan rajan?

3. Mikä on maapallonpohjoisin kansa?

4. Kuka esitti papukaija G.Pula-ahoa?

5. Mitä tarkoitetaan Pieta-rin istuimella?

6. Millaista toimintaa aika-naan oli muilutus?

7. Mikä maapallon kolmes-ta valtamerestä on pie-nin?

8. Mikä Suomen kunta onUtsjoen aina rajanaapu-ri?

9. Mikä on Suomen ylim-män syyttäjän virkani-mike?

10. Mikä on vuoden ensim-mäinen liputuspäivä?

Sydämellinen

kiitosmerkkipäivänimuistaneille.

Maija Inki

YleisöltäKapteeni Arto Toivanen Lahdestaylennettiin itsenäisyyspäivänä 6.12.majuriksi. Hän palvelee Hämeenrykmentissä ja on tällä hetkellä rau-hanturvaajatehtävissä huoltopääl-likkönä Bosniassa. Perheeseenkuuluvat tyttäret Ella ja Milla ja vai-mo Sanna. Arton äiti Rakel Toivanenon syntynyt Rummunsuolla ja omaasukuaan Heinonen.

Ylennyksiä

Rakkaamme

AnttiHARTIKKA

* 6.9.1912 Kurkijoellat 13.11.2006 Naantalissa

KaivatenSirkka

Juhani, Tiina ja Millasisarukset perheineen

Uskovan on hyvä elää- ja hyvä kuolla.

Antti on saateltu iäisyys-matkalleen 2.12. Naantalis-sa Hakapellon kappelissa.Lämmin kiitos osanotosta.Kiitos Laitilan veljeskodinhenkilökunnalle ystävälli-sestä huolenpidosta.

Suomen Leijonan ansioristin itse-näisyyspäivänä sai perusturvajoh-taja Ritva Vainio Vampulasta. Rit-van vanhemmat ovat Pekka ja EilaIjäs. Isä oli syntynyt KurkijoenTervussa. Äiti on ruoveteläisiä.

Kunniamerkkejä

Muistettavaa

Lappeenrannan kurkijokelaiset.Joulunaluskahvittelu su 17.12. klo13 Salme Hartikalla, Yhdysk. 8 A 9,Lappeenranta.

Tule mukaan sytyttämään kynt-tiläsi menneitä sukupolvia muista-en ja kunnioittaen su 17.12. klo 16Karjalaan jääneiden vainajien muis-

tomerkille Keski-Porin kirkkopuis-toon, jossa pienimuotoinen tilaisuus.Kaikki karjalaiset jälkipolvineen jaystävineen tervetulleita.

Kurkijokelaisen poikkeuksellisetaukioloajat. Jouluviikolla ti 19.12.klo 9-14, ke 20.12. klo 9-12 ja to21.12. klo 9-12, pe 22.12. suljettu.Joulun ja uudenvuoden välillä toimi-tus on suljettu toimittajan lomanvuoksi. Seuraavan kerran toimituson auki tiistaina 2.1.2007.

Vielä on yksi viikko jouluun, mutta olemme saa-neet jo ainakin yhden epämieluisan joululahjan.Sen on lähettänyt suuri Venäjän maa. Venäjän vii-meisin määräys edellyttää turvallisuuspalveluFSB:n lupaa matkustettaessa Karjalan ja Petsamonhaja-asutusalueille. Tällä hetkellä lupaa ei tiettä-västi tarvita Kurkijoelle ja Hiitolaan matkustavil-ta, mutta ilmeisesti Sortava-laan päin jatkavilta se vaadi-taan. Luvan saaminen kestäänoin kuukauden – ja ilmeisestimyös maksaa.

Venäjä pyrkii määräyksenasettamisellaan ehkäisemäänlaittomia rajanylityksiä ja kah-litsemaan kansainvälistä rikollisuutta. Laittomatrajanylitykset Suomen rajalla ovat kuitenkin olleetvähäisiä, ja ne ovat pysähtyneet pääosin Suomenrajaviranomaisiin.

Rajavartiolaitoksen kotisivuilla kerrotaan, ettäloppukesästä oli kaakkoisrajallamme havaittupoikkeuksellisen runsaasti luvattomia maastorajanylityksiä, mutta vuositasolla niitä ei ole enempääkuin aiempinakaan vuosina. Venäjä on kesäkuussakotiuttanut viimeisetkin varusmiehensä rajoiltaan,

jolloin heidän rajavartiopalvelustaan tuli täysin am-mattiorganisaatio. Henkilöstöä ei kuitenkaan ole saa-tu palkattua tarpeeksi. Vaje on joissain yksiköissäjopa kymmeniä prosentteja. Toivoa sopii, että sekinpuoli saataisiin kuntoon.

Venäjän Suomen suurlähetystön edustaja on tun-nustanut radiolähetyksessä, että jos Venäjä saa viisu-

mittomat matkat EU-maihin, raja-haitanteot poistuvat. Käyttääkö Ve-näjä Suomea ja suomalaisia hyväk-seen kiristääkseen EU:ta? Pitkienrekka- ja turistijonojen lisäksi tule-vat pitkät viisumien odotusajat.Kauanko kotiseutumatkoille jakse-taan lähteä?

Pääasiassa me kotiseutumatkaajat suunnistammekoti-Karjalaan kesällä. Toivottavasti asiat on saaturatkaistua siihen mennessä. Ensin kuitenkin vietäm-me joulua omassa rakkaassa kotimaassamme. Jou-lun tunnelman saamme luotua varmasti siinäkin ta-pauksessa, ettei lunta saataisi. Tällä hetkellä Etelä-Suomessa näyttää aika pahalta.

Lämmintä joulumieltä kaikille!Raija Hjelm

”Kaukainen joululaulu, pyhä,hiljainen laulu. Suo mulle kätes’,ystävä oi! Kanssani kuule, laulukun soi: enkelten kuoro juhlanajoulun taivaan holvien sinestähelkkyy.”

Perjantaina 15. joulukuuta 2006 – Nro 50–51 – 3

Jouluna 2006Kansat kapinoivat voiskoheille rauhan tiu’ut soida

Kertoisivat sovinnostarauhasta ystävyydestä

Sodansoitot mediastapoissa joulun sanomasta

Kaikki materian kivetkääntäin hengen välineillä

Näkyviksi näköalatavoimista ikkunoista

Muuttuvassa maailmassaodotukset yksinäisten

Orpojen ja osattomainhuudot hädänalaisten

Tajuntoihin selkeytyisiavuntarpeet ajatuksiin

Mitä sykkii kodittomainyksinäisten sydämissä

Kansat kapinoivat voiskoheille rauhan tiu’ut soida

Jaakko Louhi

Anna Slöör (o.s. Kokko) Kavonsalmelta (kuvassa oikealla)ja Hilja Tutti (o.s. Hänninen) Ulaskanniemestä Annan 95-vuotispäivänä 25.10.2006. Hilja Tutti täytti kesällä 100 vuot-ta. Toivomme heille mukavia lisävuosia ja terveyttä ja pirte-yttä edelleen.

R. K.

Nuoruuden ystävätHiitolasta

SananVoimaa15.12. Ja jos kerran te ru-

koillessanne kutsutteIsäksi häntä, joka puolu-eettomasti tuomitsee kun-kin hänen tekojensa mu-kaan, niin eläkää juma-lanpelossa tämä muuka-laisuutenne aika. 1. Piet.1:17

16.12. Anna meidän elää,me huudamme sinunnimeäsi. Jumala, HerraSebaot, auta meidätennallemme, anna mei-dän nähdä kasvojesivalo, niin me pelastum-me. Ps. 80:19-20

17.12. Kun Johannes vanki-lassa kuuli Kristuksenteoista, hän lähetti ope-tuslapsensa kysymään:“Oletko sinä se, jonka onmäärä tulla, vai pitääkömeidän odottaa toista?”Matt. 11:2-3

18.12. Aivan oikein, ja minäsanon teille, että hän onenemmänkin kuin pro-feetta. Hän on se, jostaon kirjoitettu: ”Minälähetän sanansaattajanisinun edelläsi, hän raivaasinulle tien.” Matt. 11:9-10

19.12. Palatkaa takaisin, teluopuneet lapset, minäparannan teidät luopu-muksestanne! “Herra,me tulemme luoksesi,sillä sinä olet meidänJumalamme!” Jer. 3:22

20.12. Olemme rikkoneetHerraa, Jumalaamme,vastaan. Nuoruudestam-me asti tähän päiväänsaakka olemme tehneetsyntiä, niin me itse kuinmeidän isämmekin. Jer.3:25

21.12. Meitä on siis pidettä-vä Kristuksen palvelijoi-na, joiden huostaan onuskottu Jumalan salai-suudet. Siltä, jolle on

jotakin uskottu, vaadi-taan, että hän osoittautuuluottamuksen arvoiseksi.1. Kor. 4:1-2.

22.12. Älkää siis tuomitkoennenaikaisesti, ennenkuin Herra tulee. Hänvalaisee pimeyden kätkötja tuo esiin sydänten aja-tukset, ja silloin itse ku-kin saa kiitoksen Juma-lalta. 1. Kor. 4:5

23.12. Uskollisuus versoomaasta ja oikeus katsooalas taivaasta. Herraantaa kaiken hyvän, maaantaa satonsa. Herranedellä kulkee oikeus, sevalmistaa Herralle tien.Ps. 85: 12-14

24.12. Niin myös Jooseflähti Galileasta, Nasare-tin kaupungista, ja meniverollepanoa varten Juu-deaan, Daavidin kaupun-kiin Betlehemiin, sillähän kuului Daavidinsukuun. Luuk. 2:4

25.12. Sana tuli lihaksi jaasui meidän keskelläm-me. Me saimme katsellahänen kirkkauttaan, kirk-kautta, jonka Isä ainoallePojalle antaa. Hän olitäynnä armoa ja totuutta.Joh. 1:14

26.12. Mutta kun teidät luo-vutetaan viranomaistenkäsiin, älkää olko huolis-sanne siitä, miten tai mitäpuhuisitte, sillä teilleannetaan tuona hetkenäsanat, jotka teidän tuleepuhua. Matt. 10:19

27.12. Katsokaa, kuinkasuurta rakkautta Isä onmeille osoittanut: meolemme saaneet Jumalanlapsen nimen, ja hänenlapsiaan me myös olem-me. 1. Joh. 3:1

28.12. Kun Herodes olikuollut, Herran enkeliilmestyi Egyptissä Joose-fille unessa ja sanoi:“Nouse, ota lapsi ja hä-nen äitinsä mukaasi japalaa Israelin maahan.Matt. 2:19-20

Saku Juhani Siltala syntyi 23.10.2006. Sakun vanhemmatovat Satu ja Sami Siltala Espoosta. Satu Siltalan karjalaisetsukujuuret ovat Kurkijoen Lapinlahden kylän Kuikan tilal-ta, josta hänen äitinsä Sirpa Koivistoisen isä Israel Kojo läh-ti evakkomatkalle. Saku Siltalan kastoi 25.11. Espoossa Lep-pävaaran kirkossa Johanna Seppänen. Saku oli kastettaessaäitinsä sylissä. Sakun kummit ovat Sami Koivistoinen jaHeta Kojo. Äiti Satu Siltala kastettiin aikoinaan samassakirkossa. Sakun isä on kotoisin Helsingistä. Kuvassa neljäpolvea Kojon sukua: vasemmalta Israel Kojo, Satu ja SakuSiltala sekä Sirpa Koivistoinen.

Perheuutisia

Sakun ristiäiset

Ilmoitus tuuliensanomissaIkääntynyt pariskuntahaluaa vuokratapysyvän asunnonikitalviselta seudulta.Arv. vastauksennemahdollisimman pikaisestiosoitteella: Herra ja RouvaJoulupukkiKorvatunturi, SUOMI

Lyyli Nevanperä

Syntymä-juhlanaikaanOn kodissa lämpöä,avaruutta.Tekniikka toimii, ruokaa riittää.Kissat ja koiratkin osansa saavatravinnosta, mainosten mukaan.Niillä on pehmoiset paikkansa kodissa,jota ei ole turmeltu sodissa.Mutta missä täällä on lapsen paikka?Eikö hänelle ole vieläkään tilaa?

Lyyli Nevanperä

VanhanjoulurunoTarpeeton huolinäin vanhan huvipuolion keinutuoliajoittain toimii suoli- ja vihamieskin kuoli.

Kauko Koivisto (78 v.)

Pitäjäjuhlat11.-12.8.2007 Loimaalla

Ensi vuoden kalenterit otetaan pian käyttöön. Laita heti elokuun11.-12. päivien kohdalle ”Kurkijokelaisten pitäjäjuhlat Loimaalla”.

Sotiemme jälkeen 1940-luvulla siirtolaisten määräoli lähes puoli miljoonaa,kun otetaan lukuun kokomaan siirtolaiset. Täytyykiittäen tunnustaa sijoituk-sen onnistuneen kitkatto-masti, paitsi suomenruotsa-laisilla seuduilla oli hanka-luutta. Näin itse kokeneenavoin sen sanoa. En moitiväestöä, joiden vanhuksillaoli kielivaikeuksia.

”Evakko-Kristuksen”Kristus Pantokratorin ku-vaa ryhdyttiin jakamaan

siirtolaisille sotien jälkeen,kun ihmiset olivat joutuneetluopumaan kodeistaan. Seoli sen ajan kriisipalvelua.Muuta todellista kriisiapuaen ainakaan minä saanut.Tai eipä sitä ollut aikaa jainnostusta paneutuakaansellaiseen. Jokaisella tuonajan ihmisellä oli oma krii-sinsä ja tarpeensa selviytyäeteenpäin päivä kerrallaan.

Hyvää joulunaikaa jauutta vuotta 2007.

Aino Koppi

Siirtoväki

SUDOKUJoko tunnet Sudoku-teh-

tävät? Tästä voit aloittaa.Tehtävässä lisätään nume-roita 9x9-kokoiseen ruu-dukkoon. Osa numeroistaon jo valmiina. Tarkoituk-sena on sijoittaa jotkut nu-meroista 1-9 tyhjiin ruutui-

hin niin, että jokaisella pys-ty- ja vaakarivillä sekä 3x3-kokoisissa laatikoissa esiin-tyy kukin numeroista vainyhden kerran. Tehtävä rat-keaa loogisesti päättelemäl-lä, mikä numero sopii taimikä ei sovi kuhunkin ruu-tuun. Onnea tehtävän rat-kaisemiseen. Oikea vastausseuraavassa Kurkijokelai-sessa.

KolmikantaJälleen kerran on Parik-

kalan Kolmikannan rajan-ylityspaikka neuvottelujenkohteena. Tällä kertaa Hel-singin Sanomat uutisoi6.12., että Parikkalan tila-päinen rajanylityspaikkaEtelä-Karjalassa halutaanmuuttaa pysyväksi. Samal-la puunkuljetuksia vartenperustettu raja-asema avau-tuisi muulle liikenteelle.

Parikkalan kunta selvit-tää avaamista EU-rahoituk-sen avulla. Myös alueen

maakunnat ovat muutoksenkannalla.

”Haluaisimme ensi vai-heessa Kuusamon mallintoimimaan, eli yritysylityk-set ja rajoitettu turistiliiken-ne pitäisi saada mahdolli-siksi”, kertoo elinkeinojoh-taja Aune Ritola Grahn Pa-rikkalan kunnasta Helsin-gin Sanomille.

Kaakkois-Suomen raja-vartiosto olisi valmis kokei-luun, jossa matkustajalii-kenne sallittaisiin. Näinnähtäisiin raja-asemanavaamisen todellinen tarve.

Perjantaina 15. joulukuuta4 – 2006 – Nro 50–51

Vampulan Karjalaistensyyskokouksen tärkeim-mäksi asiaksi nousi uusiensääntöjen hyväksyminen.Suurin muutos on siirtymi-nen kahden kokouksen käy-täntöön. Säännöt hyväksyt-tiin yksimielisesti.

Seuran nimen muuttami-nen aiheutti sen sijaan vil-kasta keskustelua. Muuta-

Vampulan Karjalaiset säilyttää nimensämissa seuroissa nimeksi onotettu Karjalaseura. Tällätavoitellaan sitä, että seurantoimintaan saataisiin mu-kaan myös Karjalasta kiin-nostuneita jäseniä, vaikkahe eivät olisikaan syntype-räisiä karjalaisia. Keskuste-lu ei kuitenkaan johtanutmuutokseen, vaan seurannimi säilytetään ennallaan.

Vampulan Karjalaisetpyrkivät elvyttämään tule-vana vuotena tupailtatoi-mintaa. Yhdistys tulee ret-keilemään Kurkijoki-muse-ossa ja Sarka-maatalous-museossa Loimaalla. Kesäntoimintaan kuuluu saunail-ta Köyliössä ja seurakun-nan kanssa tullaan järjestä-mään perinteiseen tapaan

yhteinen kirkkoilta.Seura on mukana tuttuun

tapaan Vampula-viikollajärjestäen suuren suosionsaavuttaneen kyykkäturna-uksen. Juhlapäivinä seuranedustajat vievät kynttilätKarjalaan jääneiden vaina-jien muistomerkille Vam-pulan kirkolle.

Kokouksessa puhetta

johti Paavo Tuunanen jasihteerinä toimi KaarinaLeppämäki niin mallik-kaasti, että heidät valittiinmyös seuran puheenjohta-jaksi ja sihteeriksi. Erovuo-roiset jäsenet Mirja Uotila,Mikko Mylén ja TuulikkiSipolainen valittiin uudel-leen.

Jäsenmaksuksi hyväk-

syttiin kuusi euroa, johonsisältyy Karjala-kortti sekäKarjalan Kunnaat –lehti.Perheenjäseniltä maksu onkolme euroa. Jäsenmaksu-jen keräämisestä huolehti-vat Tuulikki Sipolainen jaMirja Uotila.

Satu Ojala

Kauniina lainehtivat kul-lankeltaiset viljavainiot.Täyteläiset tähkäpäät huo-juvat hienoisessa tuulenvi-reessä. Olivat jo pitkäänodottaneet niittäjää, jota eisinä vuonna lopultakaantullut.

Aurinko lahjoitti lempei-tä säteitään tasapuolisestijokaiselle lähtijälle. Säteetsuodattuivat kauniisti muu-taman poutapilvenhattaranlomitse, ilma oli lämminkuin keskikesällä.

Toisaalta kaikki, luon-non kauneus, auringon sä-dekimput ja lämpö, olivatkuin hornanhenkien pahan-suopa henkäys. Miksi, mik-si… miksi…

Kyläläiset toivat maati-aislehmiään Tähtisen les-ken vähän päälle neljänhehtaarin peltotilkulle. 173ammua pisteli halukkaastivehnän ja kaurantähkiä sui-hinsa. Tietämättään tankka-sivat itsensä tuhdisti, tulevi-en, uuvuttavien päivien va-ralle. Eivät ne sitä herkkualuvan kanssa olleet ennensaaneet.

Nyt ei ollut millään enääväliä. Käsky oli käynyt. Olitullut aika jättää lopullisestikoti ja ne aitat, joissa nuo-ret tytöt sydän syrjälläänolivat odottaneet kosijoi-taan priduaanot orsilla riip-puen. Kukaan ei enää siellämatalan oven takana kolku-tellut ja lukenut pyrkimälu-kujaan. Vaikkapa tähän ta-paan: ”Oiskoha siell tyttöisommii, ketkä ei ois toiseommii?” Pyrkijä olisi voi-nut runoilla näinkin:”Mummois lask vaijjais, äi-tiis lask issäis, laske sie ap-piukkois poikii!”

Ne ajat olivat auttamattatakana. Muistoja, muistojavain…

LähtövalmistelujaNurmirinteellä, aitan

päädyssä seisoi Vallu, val-jastettuna kovapyöräistenkärryjen eteen. Kärryn pe-räosan lautoihin Eini ruuva-si kovalla kiireellä Alfa La-val –separaattoria. Vähänoli vaikeuksia, mutta uppo-sivathan ne paksut ruuvitviimeinkin. Kyllä koulun-käynyt karjakko tiesi, mitämatkalla kipeimmin tarvit-taisiin ja mistä eniten olisimyös hyötyä. Ensimmäis-ten joukossa hän muisti lait-taa myös sahan, kirveen,vasaran ja naulapurkin.

Ruosteinen peltipurkkipiti sisällään erimittaisianauloja ja jotain muuta”miehistä” rihkamaa. Saat-taisivat olla suureen tarpee-seen matkan aikana. Mat-

Lieneekö sairastuminen tuonut lisä-puhtia, olen mielestäni tehnyt voitavanimeiltä väkivalloin siepatun Karjalam-me suhteen.

Olin lähes parikymmentä kertaavääntänyt uusiksi viimeisen evakkotai-paleemme. Olin korjannut lauseraken-teita ja miettinyt oikeita pilkunpaikko-ja. Reitistä piirsin kartankin oikein kui-vamustekynällä. Sitten kirje oli posti-tusta vaille.

Kuoren päälle kirjoitin: PresidenttiTarja Halonen. Mukaan laitoin myöstervehdyksenä toiveen muistaa meitäevakkoja, jos hänen toimikaudellaanKarjalan palautuksesta neuvotellaan.

Kirje jäi pöydälle. Minulle tuli stop-merkki eteen vähäksi aikaa. Leikattiin,”myrkytettiin” moneen kertaan. Aikoi-vat kai minusta väsätä suurehkoa neu-latyynyä… mitä lienee.

Siinä vaiheessa ajattelin: ”Jääköönpressa tuota kirjettä vaille – kun en

Yritin ainakin…kumminkaan vastausta siihen itse ehdinnähdä.”

Toisin kävi. Kun tämän evakkotytönaika ei vielä ollutkaan lähteä lopullisel-le matkalle, niin kirje lähti postilaatik-koon joskus viime huhtikuussa. Vasta-uksen häneltä sain 10.5. Olin kovasti yl-lättynyt hänen kirjeestään. Ja tietysti yl-peäkin, nokka nousi ainakin pari sent-tiä!

Joten nyt voin huokaista helpotuk-sesta: voitavani olen tehnyt. Enempääei meikäläinen voi sen asian eteen teh-dä.

Jossain muodossa, paljon lyhyempä-nä olen tämänkin joskus lehteen kirjoit-tanut. Tässä versiossa kuitenkin on mu-kana kaikki, mitä siitä matkasta muis-tan. Joten, kerran vielä: ”Hyvästi koti”,kirjoitti Einin tyttö Onerva.

Hyvää joulua ja terveitä päiviä tule-valle vuodelle, toivoo

Onerva Puro

kan kestokin oli täysin tun-tematon. Määränpää tuntuiolevan hyvinkin kaukanatuntemattomassa horison-tissa.

Kärryillä oli myös muu-tama jauhosäkki. Puupytyl-linen suolattua sianlihaa jajokaisen lähtijän vaatesäk-ki, sekä eväskorit. Ja kirnutietenkin.

Suuri valkoinen, aikoi-naan sokerisäkkinä toimi-nut tiivis puuvillasäkki pitinyt sisällään jokaisen eni-ten arvostaman omaisuu-den. Käsilaukut sisältöi-neen, arvotavarat ja korut.Sitä alettiin ilman erillisso-pimusta kutsua rahasäkiksi.

Otettavaa olisi riittänytpaljonkin, vaan kun kärryi-hin ei mahtunut. Suuretmaitotonkat, ämpärit ja lyp-syjakkarat veivät paljon ti-laa. Etuosaan piti vielä jää-dä sopivankokoinen paikka10-vuotiaan hevosmiehen,Poutasen Laurin takapuo-lelle.

Kun evakuointikäskypari viikkoa aiemmin olituotu, kyläläiset olivat pitä-neet kokouksen. Siellä kar-jaa kuljettavan matkan joh-tajaksi tuli valituksi meidänäiti Eini Dagmar Tähtinen(s. Kesseli). Asiaa kyläläi-set perustelivat: ”Hän onkäynyt kaksivuotisen kar-janhoitokoulun priimuksenpapereilla ja tuntee paljonmyös lääkinnällistä puol-ta.”

Se oli sillä selvä. Kokokylän väki luotti siihen, ettähän oli ainoa, joka varmuu-della pystyisi heidän liikku-van omaisuutensa luotsaa-

maan pois sodan jaloista.Jonnekin ennalta tuntemat-tomaan määränpäähän. Jahänen katsottiin olevan ai-noan, joka sen rääkin myöskestäisi.

Mukaan löhtijätSiinäkin tuli jo vastaan

ensimmäinen koettelemus,mistä löytyisi apuvoimiakarjalauman perässä tallus-tamiseen ja niitten hoitoon.Heidätkin piti koota ”jät-teistä”, niistä jotka suinkinpystyttiin irrottamaan vielätärkeämmistä tehtävistä.

Lopuksi Einin itsensä li-säksi olivat koossa Ida Käh-könen, Anna Ijäs, LainaRiikonen ja hännänhuippu-na minä, karkulainen, Ei-nintytär Tähtinen. Ensim-mäisestä yöpymispaikas-tamme Haapavaarasta tulivielä mukaan minua pari-sen vuotta vanhempi Nieli-käisen tyttö, jonka etuni-meä en enää muista. Sittenmeitä lypsäjiä olikin kasas-sa jo kuusi kappaletta.

Lauri ei osannut lypsää,

hän hoiteli vain hevosta.Siinä taisi olla ihan kylliksityötä kymmenvuotiaalle.Vallu oli jo vanha hevonenja säyseä käsitellä. Ei pääs-syt Vallukaan vanhuudenle-poon, siltä vaadittiin vieläsuuri työpanos.

Kyläläisiä pyöri sekäpellolla että ylhäällä Nur-mirinteen mäellä. ”Onkskaikk tarvekalut varmastkeralla? Onks siul piirasta?Mie vähä leivoin. Otahatästä, saatta männes vähäsyyvvä.” Nyssäkän antajal-la juoksivat suuret kyynel-karpalot poskilla ja äänipuuroutui… ”Taivaanisänsiunausta matkalle.”

Kaikki alkoi olla valmis-ta. Eini halasi Vallua kau-lasta ja kuiskasi sen kor-vaan: ”Kuule, Vallu, myö eipäässä ennää millokaa tän-ne takasii… ainankii semustan auringon isä, moko-makkii aasialaisen kosmi-sen kulttuurin alkulima, oi-kea limanuljaska sekä senjuoksupojat ja muut pahatvallanhimoiset ihmist tah-

toot silviisii…”Sydäntäsärkevä huokaus

pääsi Einin huulilta, kunhän loi viimeisen silmäyk-sen kotimökin päätyikku-naan. Sinne jäivät verenpi-sarat ja palsamit ojentele-maan kukkaloistossa kylpe-viä oksiaan. Sinne jäikoti… ja kauniit muistot.Rakkaudella rakennettupieni kotipesä… Kuristavamöhkäle painoi kurkkua…

Pieni nykäisy Vallun oh-jaksista, ja pian koko lähti-jäjoukko oli koossa pellonlaidalla. Siellä joku ehdotti,että laulettaisiin porukallalähtiäisiksi Karjalan kun-naat, kun vielä oli niin isomäärä kylän väkeä yhdessäkoolla.Jo Karjalan kunnailla lehtiipuu, jo Karjalan koivikottuuhettuu. Käki kukkuusiellä, ja kevät on, vie sinnemun kaihonipohjaton…jatooon…

Eihän siitä mitään muutatullut kuin itkujen ja huoka-usten kuoro. Yritystä oli,mutta ei päästy alkua pi-temmälle, kun se tyrehtyi.Jokaisesta tuntui, kuin oli-simme seisoneet avonaisenhaudan äärellä, johon olijuuri laskettu läheinenomainen. Siitä alkoi meidän”Via Dolorosamme”. Hy-västi koti… lopullisesti…

Lähtöaika5.9.1944 klo 14

Nyyhkytysten saattele-mana karavaani lähti mat-kaan. Nuori hevosmies let-kan vetäjänä. Aluksi nuo-rimmat lehmistä tekivät sir-kushyppyjä tienvarsipel-loille. Aikaa myöten nekinoppivat säästelemään kint-tujaan, huomasivat, työstä-hän tämä käy. Oli tietenkinitsestään selvä asia, ettäminä toimin juoksutyttönäaina, kun sellaista tarvittiin.Nuorin sakista.

Eikä 12-vuotiaan äly sii-henkään riittänyt, että oma-aloitteisesti olisin laittanuttaskuun lyijykynän ja pie-nen sinikantisen vihkon.Äiti sitä oli ehdottanut jakäskenyt merkata siihenyöpymispaikat ja muutkintärkeät asiat matkan varrel-ta. Onneksi. Ei minun pää-koppani vinttikomerossaniin paljon tallentavaa hyl-lytilaa ollut, että ne paikatpelkästään siellä olisivatpysyneet. Taitavat muuten-kin olla hyllyt vähän vinos-sa, sieltä on tippunut paljonhyödyllistäkin asiaa jonne-kin.

Letka lähti venymäänAromäestä kohti Haapa-vaaraa. Kaikki mahdolliset

oikotiet hyväksikäyttäen.Sehän oli vielä jokaiselletuttua seutua. Suunnistettiinkohti Simpelettä ja Parikka-laa.

”Kyllä tämä ankea olotästä vähitellen helpottaa,kunhan päästään pois tu-tuista maisemista. Onneksiei enää ole kulleroitten ku-kinta-aika. Miten täältä sit-ten malttaisi lähteä, jos nii-tä olisi kennäät keltaise-naan? Mutta nyt ei passaaajatella juhannusta ja käenkukkumia lisäpituuksia elä-mänkaareen. Eletään nytvain tätä päivää. Hempeilyton jätettävä sikseen.”

”Mie ajattelin mielessäintällviisii: männää ensittäiSimpeleelle. Siel assuumiun Alina-tättiin. Kyll häävarmast antaa meijän levä-tä häne luonaa. Parikkalasassuu miun serkkuin, saa-haa myö sieltäkii vällei ai-nankii korviketta, jos eimuuta.”

Haapavaarassa Sokerontalossa meidät otettiin vas-taan kuin kunniavieraat. Jo-kainen mukanamme kulke-nut elävä olento sai myöskunniavieraan kestityksen.Olihan siihen tietenkin syy-nä sekin, että muutamanpäivän sisään myös heidänlähtönsä varmistui. Sinnene kaikki jäivät heiltäkin.Kohtalonyhteyttä tunnettiinpuolin ja toisin.

Maantietä mitattiin, satoitaikka paistoi. Yöpymispai-kat osoittautuivat oikeiksiihmisluonteen mittareiksi.Niissä ympyröissä meistäjokaisesta muodostui hyviäluonteitten tuntijoita. Jopelkkä naamataulun näke-minen ja nenän asento il-moitti omistajastaan paljon.

Joskus suu avautui kuinhornan kuilu, ja sieltä sin-koutuivat esille sanat: ”Per-keleen ryssät! Painukaa ta-kaisin sinne, mistä olettetulleetkin. Piruako tänne tu-lette häiritsemään kunnonihmisiä ja kerjäämään…”Kiukku kuroi suupieliä, jasilmät sikkuralla kurttuisenotsanahan alta singottu lau-se melkein salpasi hengi-tyksen.

Einin sisu kuohahti nois-sa tilanteissa. Teki mielisingota takaisin samalla mi-talla. Toivotaan, että puna-nutut vielä lanaavat teidän-kin tontin… Jätti kuitenkinääneen sanomatta.

Jossain auttamishalu oliylitsevuotavaa. Sekin näkyimyös kasvoista. Eräs yöpy-mispaikka oli noitten kah-den välimuoto.

Onerva Puro:

Hyvästi koti ja leikkikalliot

Osa 1

Perjantaina 15. joulukuuta 2006 – Nro 50–51 – 5

Osaammeko enää naut-tia pienistä asioista? Huo-maammeko, kuinka helpos-ti se voi tapahtua? No, jou-lu on ainakin se ajankohtavuodesta, jolloin tämä onmahdollista, kunhan vainannamme itsellemme luvanheittäytyä mukaan ajatel-len:

Minä näen…joulun värit, kuusen vih-

reyden, punaiset joululiinat,tummansinisen taivaankirkkaine tähtineen, hopeanhohteen kuusen latvatäh-dessä, lumen valkeuden,kynttilöiden lepattavat lie-kit.

Minä kuulen…tutun jouluvirren ”Enke-

li taivaan lausui näin”, jou-lusaarnan: ”Teille on tänäpäivänä syntynyt Vapahta-ja, Kristus Herra”, kauniitjoululaulut laulaen itsekinmukana, joulukellojen soi-van, pakkasen paukahtavanulkona, enkelikellon taitonttulakin kulkusen heläh-dyksen, joulupaperien sala-peräisen rapinan.

Minä haistan…kuusen tuoksun, kyntti-

löiden tuoksun, jouluruoki-en ja leivonnaisten tuoksut,paistuvien pipareiden nei-

”Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki. Eikö taakka paina selkää? Käypä tänne,emme pelkää. Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki. Viivy vielä pieni hetki, vaikkaonkin pitkä retki.” 2,5-vuotiaan Päivi Ketolan ”ihan oikea pukki” jouluna 1965 Helsingissä.

Tule joulu kultainenlikkaisen tuoksun, rusinoi-den, pähkinöiden, kuumanjouluglögin tuoksun, hya-sintin ihanan tuoksun.

Minä maistan…jouluisen riisipuuron ja

rusinasopan, lanttulaatikon,kinkun ja kaikkien joulu-ruokien maun, kuumankahvin joulutorttujen kera,

jouluglögin höyryt mukis-sa, joulun maut.

Minä tunnen…iloa joulun valmistami-

sesta, ystävien muistami-sesta joulukortilla, sormis-sani joulupakettien pehme-yden, kun sinne lämpimiäsukkia käärin, hartautta jou-lukirkossa, jossa urut mah-

tavasti pauhaavat, joulunrauhan saapuvan, joulun sa-laisuuden.

Se on täällä taas: joulu.Iloitkaamme siitä aidostilapsen lailla kaikilla aisteil-la.

Mutta… Miten usein tuokaikki unohtuukaan kiiree-seen ja kaikkeen tohinaan?Ryntäillään paikasta toi-

seen tuhat asiaa mielessä.Surraan, ehditäänkö saadakaikki ajoissa tehdyksi. Lu-ettelo on pitkä! Eiköhän vä-hempikin riittäisi?

Melkein alkaa parem-minkin kiukuttaa, kun jomarraskuun puolessa välis-sä tavarataloihin ilmestyytuo pahvinaamarinen pelle-pukki. Viedään joulusta ilo.

Minä ainakin tahdon senentisajan tunnelman, senihan oikean pukin. Mitässiitä, vaikka sen ääni joskusihan selvästi muistutti naa-purin sedän ääntä tai mitässiitä, että joskus sillä oli sa-manlaiset huopikkaat kuinisällä ja nurin käännettyturkki ja hattu, joissa oli jo-tain tuttua? Miten montakertaa ”sattuikaan” isä ole-maan juuri silloin syöttä-mässä ja juottamassa Pol-lea, kun joulupukki ehtipoiketa taloon? Isä parka,joka ei ehtinyt nähdä pukis-ta vilaustakaan, oli vain jos-kus kuullut kulkusten kili-sevän, kun pukki mennäviiletti toiseen taloon.

Se lapsuuden joulupukkimerkitsi niin paljon: odo-tusta, jännitystä, vähän pel-koa, mutta myös iloa jalämpöä, läheisyyttä, salape-räisyyttä, uteliaisuutta jamelkeinpä mystillisyyttä-kin. Se oli kuitenkin se ihan

oikea joulupukki.Ei silloin osattu mitään

”lahjavuorta” odottaa ja toi-voa. Uudet lämpimät villa-sukat ja lapaset, muutamakaunis kiiltokuva, uudet let-tinauhat tai se jollain ih-meen tavalla niin salaperäi-sesti ennen joulua kadonnutnukke, joka oli saanut uu-den pään ja uudet vaatteet.Se oli sitä aitoa lapsen iloa.Se riitti. Oltiin tyytyväisiä.

Aloitetaan joulun odotusensimmäisestä adventista.Lauletaan Hoosiannaa, jokatarkoittaa lähelle tulemista.Ihmiskunnan suurin juhlaon tullut lähelle. Vuoden pi-meimpänä aikana saammeiloita joulun valoista.

Otetaan joulu vastaantällä kertaa aistit avoimina.Iloitaan pienistä asioista.Nautitaan hiljaisuudesta jajoulurauhasta, jonka Suo-men Turku julistaa. Laule-taan kaikki lapsuudesta tu-tut vanhat joululaulut. Kat-sellaan kynttilöiden lepatta-via liekkejä.

Muistellaan lapsuudenjouluja Karjalassa.

Oikein hyvää adventinaikaa jokaiselle Kurkijoke-laisen lukijalle. Siunausri-kasta vuotta 2007.

Terttu KetolaNoormarkku

Sisarukset Pinja, Peppii-na ja Petrastiina olivat jovähällä epäillä koko joulu-pukin olemassaoloa, kun-nes pääsivät itse tutustu-maan ja omin silmin näke-mään ukon työpajaan. Jossuuremmilta loppuikin”ihan varma” usko, niinPeppiina jaksoi kannustaaisosiskojaan pukin olemas-saololla.

Nyt kun tällä hetkellä onluntakin maassa (kirjoitettumarraskuun alussa, toim.huom.), ellei jouluun men-nessä sula pois, on pukintulo pulkkakelillä ihan var-maa. Mutta täällä länsiran-nikolla saattaa tuo sääkintehdä tepposensa, eletään-hän nyt EU:n aikakautta, jakaikki on toisin kuin ennenvanhaan!

Koska itsekin olen joulu-ihminen, pidän myös joulu-pukista paljon. Hevonenkinsaattoi ennen vanhaan tullapukin ajokkina kysymyk-seen. Nykyisin ei juuri he-

vosia näe näissä hommissakuin ehkä jossain kaukanamaaseudulla.

Kaikesta huolimatta jou-lu lähestyy, oli lunta tai ei,ja joulumieli kohoaa jokai-sen sydämeen ja sieluun.Kaupoissa törmää toinentoistaan ihanampaan lahja-vinkkiin, onhan joulu lahjo-jen ”vaihtamisen” aikaa.Niitä saadaan ja annetaan.Ihan hieno tapa sinänsä. Iänmyötä tuo hyödyllinen saa-minen tuntuukin mieluisal-ta. Voitaisiinkin ottaa tavak-si jouluna lasten ohella van-husten huomioiminen. Kui-tenkaan ei saa lapsia unoh-taa. Lapsuuden aika kestäävain lyhyen ajan. Ja mikäsonkaan vanhuksillekaanparempi lahja kuin nähdälasten kirkkaiden silmienloistavan ilosta ja jännityk-sestä? Tervetuloa JOULU2006 jokaiseen kotiin ja sy-dämeen. Terveisin

Aino Koppi Pinja, Peppiina ja Petrastiina pääsivät joulupukin työpajassa itsensä joulupukin kanssa samaan kuvaan. Kuva Tonttu Tou-hukas.

Joulupukin pajassa

Joulun väritVihreänä kaunis joulukuusituo joka tupaan pihkantuoksuaan.Joulutunnelma on joka vuosi uusi,unohdu se meilt ei milloinkaan.

Punainen on joulutontun puku,punainen on joulupukkikin.Ei joulunaikaan tonttujoukko nuku,yhteen kokoontuu myös sukukin.

Keltainen on valo kynttilöiden,syttyvät ne liekein lämpimin.Kuu ja tähdet valona on öiden,kirkastaen sielun, mielenkin.

Valkoisena lumihanki hohtaa,valkoinen on siipi enkelin.Joulun salaisuudet jokainen kai kohtaa,valkeuden toi Jeesus-lapsikin.

Hopeainen kuusen latvatähti,loistaen kuin kruunu kuninkaan.

Sitä kohti ammoin joskus lähtimyöskin tietäjät nuo itämaan.

Kimaltavaa pitkää kultanauhaalapset kietoo kuusenoksihin.Mahtavasti urkuin äänet pauhaa,tunnelmaa on täynnä kirkkokin.

Vaikka vuoden pimeimpään aikaanmeillä joulujuhlaa vietetään,värit kuitenkin, ah, mitä aikaan saikaan:pimeyden synkän väistymään.

Terttu Ketola

Perjantaina 15. joulukuuta6 – 2006 – Nro 50–51

Toivotamme kaikille sukulaisille, ystäville ja tuttaville

[çäùù }t etâ{tÄÄ|áàt ]ÉâÄât[çäùù }t etâ{tÄÄ|áàt ]ÉâÄâtáx~ù bÇÇxÄÄ|áàt hâààt iâÉààt ECCJáx~ù bÇÇxÄÄ|áàt hâààt iâÉààt ECCJ

[çäùù }t etâ{tÄÄ|áàt ]ÉâÄâtáx~ù bÇÇxÄÄ|áàt hâààt iâÉààt ECCJ

KurkijokiKirsti (s. Kylliäinen) ja Paavo

Aaltonen, Vätikkä ja Köyliö– Köyliö

* * *Teuvo ja Aili Ahokas, Mikrilä

ja Johannes – Loimaa* * *

Anna (s. Merta) ja EinoAnttila, Marianvaara jaLoimaa – Lavia

* * *Helena Aro, äiti Helmi

(s. Hämäläinen) Titosta jaisä Arvi Aro ElisenvaaranSopesta – Turku

* * *Ilmari ja Hilkka Hamunen,

Lapinlahti – Oripää* * *

Carita ja Pertti Hartikka,Otsanlahti – Mäntsälä

* * *Risto ja Sirkka Hartikka,

Otsanlahti ja Karinainen– Pöytyän Kyrö

* * *Mikko O. ja Anja

(s. Tuppurainen)Heinonen, Räihävaara jaKuopion maalaiskunta– Ylivieska

* * *Tyyne Helminen (s. Kojo)

perheineen, Lapinlahti– Iitti

* * *Raija Hjelm (s. Hartikka), isä

Otsanlahdelta – Humppila* * *

Ritva (s. Hongisto) ja EinoHyvönen, Mellilä jaUukuniemi – Loimaa

* * *Erkki ja Saimi

(s. Hämäläinen) Häyhä,Aromäki – Loimaa

* * *Maija (s. Häyhä) ja Valto Inki,

Savi ja Aura – Turku* * *

Taisto ja Vieno (s. Laurinen)Jantunen, Marianvaara jaSuojärvi Ignoila – Tuulos

* * *Aune ja Toivo Järvinen,

Metsämaa ja Sorjo –Loimaan Metsämaa

* * *Kalakurjet

* * *Hilkka ja Veikko Kalin, Somero

ja Huutomäki – Vanhatie12, 31400 Somero

* * *Unto Kaukonen, Elisenvaara

Palonen (Haapavaara)– Isokyrö

* * *Eevi Kemppinen, Aromäki

– Loimaa* * *

Alli Kihlanki, Elisenvaara –jouluna Floridassa, Loimaa

* * *Eeva Kohopää (s. Kojo)

perheineen, Lapinlahti –Valkeala

* * *Terttu ja Aaro Kojo, Juupajoki

ja Tervu – Juupajoki* * *

Israel Kojo perheineen,Lapinlahti – Espoo

* * *Pentti Kojo perheineen,

Lapinlahti – Jaala* * *

Urpo Kojo perheineen, Lapin-lahti ja Hiitola – Loimaa

* * *Kerttu Kopsa ja Aini

Karppinen, Marianvaara –Alastaro ja Punkaharju

* * *Elsa (s. Kemppinen) ja Väinö

Koskinen, Aromäki jaLoimaa – Loimaa

* * *Helli Kulmala (s. Vehviläi-

nen), Mikrilä – Loimaa* * *

Martta Kuokkanen (s. Vavuli)perheineen, Soskua – Jaala

* * *Kurkijoen Marttayhdistys ry

* * *Adam ja Eeva (s. Ahokas)

Kylliäinen, Titto– 39800 Kesälahti

* * *Kerttu Kylliäinen,

Elisenvaaran Palonen– Järvenpää

* * *Tyyne (s. Ronkainen) ja

Johannes Kähkönen, Pohjiija Aromäki – Loimaa

* * *Aili (s. Silvennoinen) ja Martti

Laine, Luhovaara jaLoimaa Seppälä - Loimaa

* * *Elsa Lankinen (s. Lukka),

Haapavaara ja Alho– Mellilä

* * *Lauri ja Tuula (s. Suikkanen)

Laukkanen, Laurin isäIhojärveltä ja äiti Titosta,Alastaro ja Joutseno –Raisio

* * *Veijo ja Linnea Laukkanen,

Elisenvaara ja Kotka– Helsinki

* * *Loimaan Karjalakuoro

* * *Loimaan Seudun Karjalaseura

ry* * *

Aili (s. Pajari) ja JaakkoLouhi, Mikrilä ja Heinävesi– Vaasa

* * *

Mellilän Karjalaiset ry* * *

Martti ja Leena (s. Karjalai-nen) Martti Meskanen,Korpiselkä ja Leenan vanh.Sakkolasta - Mellilä

* * *Maila (s. Toiviainen) ja Unto

Miikkulainen, Savii jaElisenvaara – Loimaa

* * *Elvi Miikkulainen, Elisenvaara

– Loimaa* * *

Aili Nevanperä (s. Turunen),Lopotti – Ilmajoki

* * *Anna-Maija Nurminen-

Lempinen (s. Mielonen)perheineen, isä Aromäeltä– Espoo

* * *Eino ja Marjatta (s. Hannus)

Orpana, Soskua jaIkaalinen – Espoo

* * *Helvi Paavilainen

perhekuntineen – Loimaa* * *

Paula Penttilä perheineen– Lappeenranta

* * *Pirkko Piik (s. Siira)

perheineen,Savii – Lappeenranta

* * *Kirsti (s. Nielikäinen) ja Otni

Pitkäaho, Alho ja Toivakka- Toivakka

* * *Anna Poskiparta,

Marianvaara – Loimaa* * *

Marjatta Poskiparta ja PenttiKemppinen, Marianvaaraja Savoja – Loimaa

* * *Onni ja Maila (s. Rouhiainen)

Poskiparta, Rummunsuo jaRäisälä – Loimaa

* * *Raili ja Erkki Poutanen,

Utajärvi ja Tervu – Vampula

* * *Hellä Rantala, Haapavaara

– Turku* * *

Leena Rantala (s. Kojo)perheineen, Lapinlahti jaHiitola – Tampere

* * *Bertta Repo, Alho – Simpele

* * *Saini ja Martti Repo, Loimaa

ja Elisenvaara – Loimaa* * *

Pirkko (s. Tirri) ja PekkaRiikonen, molemmatOtsanlahdelta – Pöytyä

* * *Aili Ronkainen, Pohjii

– Pöytyä* * *

Timo ja Hannele Rouhiainenperheineen, Timon isäRaholasta – Oripää

* * *Ester Salonen (s. Kylliäinen),

Elisenvaaran Palonen –Järvenpää

* * *Leena (s. Poutanen) ja Aarno

Salonen, Leenanvanhemmat Tervusta,Vampula ja Lahti – Virttaa

* * *Maija (s. Piiparinen) ja

Eemeli Sillanpää,Luhovaara ja Alastaro– Alastaro

* * *Eeva ja Arvi Silvennoinen,

Pielisjärvi ja Luhovaara– Loimaa

* * *Pauli ja Lilja (s. Laakso)

Sinkkonen, Aromäki jaIlmajoki – Loimaa

* * *Laila (s. Syrjänen) ja Kalle

Suutarinen, Marianvaaraja Metsikko – Vantaa

* * *Onni ja Irmeli (s. Laukkanen)

Suvanto, Irmelin isäIhojärveltä, Perniö jaAlastaro – Turku

* * *Irja (s. Torvinen) ja Ahti

Teräväinen, Ihojärvi jaKaukola – Loimaa

* * *Tauno ja Liisa (s. Pölkki)

Tukia, Haapavaara ja Alho– Piikkiö

* * *Ritva Wahlman (s. Tirri),

Otsanlahti – Pori* * *

Varjuksen Vilho ja Kerttu,Varjuksentie 205, 29250Nakkila

* * *Aino Vehviläinen (s. Lukka),

Haapavaara – Imatra* * *

Jukka ja Anna-MaijaVeikkolainen, Jukan juuretKurkijoella ja Anna-MaijanRaudussa – LoimaanKojonkulma

* * *Eino ja Rauha Vepsä,

Haapavaara ja Juuka– Loimaa

* * *Leena (s. Möltsi) ja Jukka

Virtanen, Rahola jaHalikko – Loimaa

* * *Eila (s. Kalttonen) ja Yrjö

Väisänen, Alho ja Aromäki– Loimaa

* * *Esteri (s. Nielikäinen) Äikää,

Alhonsalo – Loimaa* * *

Kari ja Tuire Äikääperheineen, Karinvanhemmat Kurkijoelta jaTuire Salosta – Loimaa

HiitolaHiitolan Pitäjäseura ry, Pori

sekä sen hallitus ja jäsenetkautta koko Suomen

* * *Jouko ja Arja Hämäläinen,

Joukon isä Kilpolansaarestaja äiti Hiitolankylästä– Noormarkku

* * *Rauni Kaija (s. Tutti),

Mustola – Ulvila* * *

Terttu (s. Tattari) ja KaukoKetola, Nehvola ja Pori– Noormarkku

* * *Kalevi ja Toini Kokko,

Lumivaara, Oinaanvaara,Hiitolankylä – Ulvila

* * *Aino (s. Ijäs) ja Arvo Koppi,

Pukinniemi ja Imatra– Noormarkku

* * *Raija (s. Tattari) Laaksonen ja

Viljo Ylönen, Nehvola jaParikkala Lamminsalo– Pori

* * *Mauri ja Tuija Lankinen,

Kavonsalmi ja Ulvila– Kullaa

* * *Kalevi Manninen, Kuoksjärvi

– Ulvila* * *

Milja (s. Hänninen) ja HeimoPeltomaa, Ulaskanniemi jaKullaa – Pori

* * *Sinikka (s. Piippu) ja Mikko

Rajainmäki, Tujula jaKullaa – Pori

* * *Pauli Salmelainen,

Kuoksjärvi – TampereRitva Sirkesalo, Sääksmäki

– Tampere* * *

Ritva Tillqvist (s. Tattari),Nehvola – Lahti

* * *Airi (s. Tattari) ja Pertti

Vihavainen, Nehvola jaHaapalahti – Kullaa

* * *

Perjantaina 15. joulukuuta 2006 – Nro 50–51 – 7

Melkein jokainen meistänäin joulun alla ja joulunapalaa muistoissaan lapsuu-den maisemiin, jotka ovatpainuneet sielujemme sil-mien kuvakenttään pysy-västi ja monesti jopa pa-rempina, kuin mitä kohteetalkujaan olivatkaan. Tuleemieliin mieluisat kuusen-haut, matkat joulukirkkoonsekä Tapaninpäivän ajelutmonine iloineen ja jopa rie-mullisine tapahtumineen.

Kurkijoen kirkonkylänseutu on ollut asuttuna jotuhansia vuosia. Kivikau-den ihminen asutti seutuaomalla tavallaan. Niistäajoista kertovat runsaat kal-mistolöydöt esineistöineen.Varsinkin Kuuppalankylänetelärinteiltä ovat löydöt ol-leet huomattavat. Tuollointeinä toimivat Laatokanlaajat vedet ja pitkät kome-at kauas sisämaahan työn-tyvät lahdet usein jyrkkinerantoineen.

Ne tiet ovat vieläkinkunnossa, joskin melkoi-sesti muuttuneina, koskaveden pinta on Laatokassalaskenut kivikauden kansanajoista lähtien noin 27 met-riä. Kurkijoen satamaanpääsisi vieläkin jopa suuril-la aluksilla, jos satama olisiolemassa, sillä laivareitinmatalin kohta on noin yh-deksän metriä. Mutta kun eiole satamaa!

KirkkotietKreikkalaiskatol is ta

kristinuskoa levitettiin Kur-kijoelle ja koko Laatokan

ympäristöön etelästä Nov-gorodin toimesta. Samaatoimintaa harjoitti lännenroomalaiskatolinen kirkkomuualla suomalaistenasuinalueilla. Näissä pyrki-myksissä oli päällimmäise-nä vallan tavoittelu ja sa-malla taloudellisen vallankasvu uusien veronmaksa-jien kustannuksella. Vastakolmannelle sijalle voitai-siin lisätä uskon levitys.

Varhaisimpien Kurkijo-en kirkkojen paikkoja eivoitane määritellä, muttakyllä ne pyhätöt ovat hyvintodennäköisesti olleet sa-moilla tienoilla, jossa vii-meisetkin temppelit sijaitsi-vat. Kun ruotsalaiset val-

loittivat Kurkijoen 1600-lu-vun alussa, he rakensivatsotaväelleen luterilaisenkirkon Otsanlahdelle. Sitäpaikkaa kutsumme nykyi-sin vanhimmaksi hautaus-maaksi. Se on vaikuttavahiljaisuuden paikka, jonnekeväisin johtaa kulleroidenreunustama pieni polku.Millainenhan tie on ollutsilloin ennen?

Kun tämä kirkko kävipieneksi, rakennettiin kirk-ko nykyiseen kirkonkylään,jossa oli jo ennestään kreik-kalaiskatolinen temppeli.Nyt kirkkoteillä oli kansaajo runsaammin. Mutta ruot-salaisten sitkeä käännytys-yritys jopa veroja kiristä-

mällä sai aikaan sen, ettäKurkijoelta ja koko kreik-kalaiskatolisesta Karjalastaalkoivat pakolaisvirratsuuntautua etelään ja itään,sillä kansa ei halunnut luo-pua isiensä uskosta, jota jouseat sukupolvet olivat har-rastaneet.

Peräti 95 % väestöstä jät-ti mieluimmin talonsa jaomaisuutensa ja lähti syväl-le Venäjälle. Se oli ankaraisku koko seudulle. Ruotsinkuningas joutuikin houkut-telemaan seudulle uusiaasukkaita muualta Suomes-ta näille autioituneille tiloil-le.

Voi vain aavistella, mil-laisin tuntein silloiset karja-

Muistojen tielläNäkymä muistojen tieltä Topeliuksen aikaan. Takavasemmalla Kurkijoen edellinen kirkko, keskellä Kurkijoki, taustalla Laik-kalanlahti ja oikealla Linnavuori.

Kurkijoen viimeisin luterilainen kirkko Lopotissa kuvattunatalvella 1989 eli 2,5 vuotta ennen sen tuhopolttoa. Aurinkopaistaa huurteisiin koivunoksiin ja hangelle.

laiset kirkkoteillänsä liik-kuivat. Tuskin se paljonpoikkesi meidän aikammesotapakolaisten aatoksista,jotka myös joutuivat jättä-mään kirkkotiensä ruohot-tumaan ja suuntasivat nytvuorostaan länttä kohti.Karjala tyhjeni lähes tyys-tin.

Vanhat kuvatkertovat

Meillä on vanhoista kir-koistamme kuvia vain kol-mesta viimeisestä. Vuona1768 valmistuneesta kome-asta kirkosta on säilynyt jäl-kipolville muutamia piir-roksia, joista julkaistaan nytlehdessämme kaksi. Tämä

ylväs kaksoisristikirkko tu-houtui myös aikanaan tuli-palossa, ja sen jälkeen ra-kennettiin viimeisin luteri-lainen temppeli ”meidänoma kirkkomme”, jollekävi 1991 samoin, muttanyt tuhopolton seuraukse-na.

Tähän ylvääseen temp-peliin mahtui istumaan 1500 sanankuulijaa. Ainakinjouluna nuo paikat loppui-vat kesken, sillä kirkkotietolivat täyttyneet jo anivar-hain kohti kirkonkylää aja-vista hevosista rekineen javällyjen alla istuvine ihmi-sineen, joita kirkon sisälläkohtasi valomeri, kun useatsadat kynttilät loivat sätei-tään ympäri kirkkoa. Olisiinä todellista joulun tun-tua. Sana tuli todemmaksikuin monesti ennen: ”Teilleon tänä päivänä syntynytVapahtaja...”

Toinen kuva Kurkijoenkirkonkylästä on lääninag-ronomi Gyldenin piirustuk-sen mukaan 1878 tehty piir-ros, jossa edellinen kirkkoseisoo ylväänä mäellään jatakaa näkyy kellotorninhuippu. Kuvan etualalla onmaamiesopiston suuri na-vetta ja muita koulun raken-nuksia. Piirtäjä on katselluttätä näkymää Linnavuorel-ta, jossa niin monet tämän-kin päivän kotiseutumat-kailijat käyvät.

Mutta se kirkkotie on au-tio ja kirkot ovat poissa.Lopullisestiko, sen aikanäyttää.

Eino VepsäKurkijoen edellinen kirkko piirrokseen kuvattuna Linnavuorelta päin.

Einari Tontille perh.(synt. Kurkijoen Uusikylästä) – Villähde

Eine ja Yrjö Havakalle perh.(Yrjön äiti synt. Uusikylässä) – ImatraPirkko Vuomalle ja Kauko Laitiselle

(Kauko synt. Kurkijoella) – Pihtipudasja kaikille Kurkijokelaisen lukijoille,

tekijöille ja Raija Hjelmille!Arja Havakka

(äiti Lempi Havakka Kurkijoen Uusikylästä)Rovaniemi

Toivotan Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta 2007

Kiitämme hyvästä yhteistyöstäja toivotamme Rauhallista Jouluasekä Hyvää Alkavaa Vuotta 2007

Kurkijoki-Seura ry

Hiitolaiset ry toivottaaHyvää Joulua ja onnellista vuotta 2007kaikille jäsenille, muille hiitolaisille, kirvulaisille, kaukolalaisille,

kurkijokelaisille sekä kaikille muille karjalaisille tai karjalaisuudenystäville, joiden kanssa olemme toimineet yhteistyössä.

Johtokunta

Hyvää Joulua jaRauhallista Uutta Vuotta

t. Hiitola-säätiö

Perjantaina 15. joulukuuta8 – 2006 – Nro 50–51

Oli kulunut jo kaksivuotta siitä, kun kävimmeKurkijoen Rummunsuonkylässä etsimässä isovan-hempieni asuinpaikkoja.Löysimme silloin etsimäm-me kohteet. Asuinpaikko-jen jäännökset kertoivatmeille paljon siellä asunei-den ihmisten elämästä. Sil-loin mukana olleet ilmaisi-vat tahtonsa palata sinnevielä. Ajan myötä myösnuoremmissa sukupolvissaheräsi kiinnostusta nähdäne paikat, missä esi-isät oli-vat asuneet.

Pirkko Kaartisen toimes-ta oli joukko koossa, kunheinäkuun 14. päivän aa-muna auringon noustessaensimmäiset lähtijät nousi-vat Loimaalla matka-au-toomme. Matka jatkui Hel-singin kautta Lahteen ja sii-tä Vaalimaalle ottaen useis-ta paikoista matkan varreltalähtijöitä mukaan. Iltapäi-vällä tulimme Kurkijoelleja majoituimme Hotelli Ra-holaan.

Ruokailtuamme meitäodottaneet venäläiset kul-jettajat olivat valmiina vie-mään meidät toivomiimmepaikkoihin. Joukko hajosi,sillä jokaista kiinnosti näh-dä ne paikat, missä omatesi-isät olivat asuneet.

Lähdin Lumivaaran Ter-vajärvellä asuneen JuhoKaartisen kanssa. Heillä oliollut yhdeksän lasta. Löy-simme Kaartisten asuinpai-kan, jossa oli vain raken-nusten perustuksia tunnis-tettavaksi asuinpaikaksi.Asuintalon kiviportaat löy-tyivät ryteiköstä, joka olikasvanut talon paikalle.Tervajärvi on ollut vauraskylä. Ikään kuin muisto-merkkinä on vielä kaksiker-roksinen koulurakennuspaikoillaan asuttaen vanhanvenäläisen naisen.

Tervajärveltä palates-samme poikkesimme Kur-kijoen hautausmaalle. Onsurullista katsoa sitä tuhoa,mikä siellä vallitsee.

Omaisten hautapaikkoja onvaikea tunnistaa. Nuorenakuolleen veljeni hautapai-kan voin silti tunnistaa liki-pitäen sen sijainnin vuoksi.Illalla ravintolan pöytienääressä käytiin keskusteluakaikesta näkemästämme jakokemastamme. Kun mat-kalla oli mukana useita en-sikertalaisia, niin puhutta-vaa riitti.

Katsastimme suvunkantapaikat

Seuraavana aamuna he-

Peltolan kalliolla Pekka Tirrin talo, Anneli Tirrin koti. Annelin mummi oli Anna Laukka-nen. Kuvassa Anneli Tirri (vas.), Bertta Laukkanen ja Pirkko Kaartinen. Kuva Reijo Mälkiä.

Juurilla

rättyämme vaimoni totesiulos katsoessaan, että samaaurinkohan se siellä paistoikuin nyky-Suomessakin.Karjalan käki ei enää kuk-kunut. Lienee saanut vih-neen kurkkuunsa Rummun-suon ohrapelloilta. Ruo-kailtuamme paikalliset kul-jettajamme olivat jälleenvalmiina kuljettamaan mei-tä kohteisiimme.

Ne, jotka halusivat näh-dä suvun kantapaikat, lähti-vät Rummunsuolle. Aikai-semman käynnin jälkeen

tieolot olivat huonontuneet.Pitkä heinä ja kaatuneetpuut haittasivat kulkemista.Mutta perille päästyämmenäkemämme kuittasi mat-kan vaivat.

Kun meillä oli vain yksiehjä matkapäivä, niin käyn-tikohteissamme ei voinutviipyä pitkiä aikoja. Oli so-vittu, että kokoonnummeElisenvaaran asemalle klo15, mistä matkanjärjestäjäjatkaa kuljetuksia.

Elisenvaara on kotikylä-ni. On masentavaa nähdäennen niin vilkkaan ja toi-meliaan kylän rappio. Odo-tin näkeväni vanhempienisodan aikana erityisluvallanavetan seinien sisään ra-kentaman kolmihuoneisenmökin ja siinä asuneen ve-näläisen Soja Raappanan.Tämä oli kuitenkin kuollutviime näkemän jälkeen.Mökki oli maalattu. Olinantanut Sojalle aikaisem-min ruplia maalin ostoavarten.

Elisenvaarasta lähdetty-ämme matkamme jatkuiMikrilän kylän kautta, jajossain vaiheessa kävimmeIhojärven kylässä. Siellä ol-leesta Laukkasten ryhmäs-tä oli vielä rakennuksia pai-koillaan. Ympärillä olleet

laajat peltoaukeat kertoivatkylän vauraudesta. Pois pititulla. Oheinen Lauri Poh-janpään runo kertokoon sii-tä kotiseudun kaipauksesta,jota tuntee sieltä palattua.

Lapsuuden maaJa se metsä oli maailmansinisinja vehrein se nurmikkorinne.Ja usein vielä unissanivaellanma kauas, kauas sinne.Ja siellä oli maailmankauneimmatne sinipunakukkaiset pellot.Ja niin heliästi helise eikirkonkellotkuin siellä ne sinikellot.Ja ma muistan ne koivutritvaisetsiellä viheriäisessä haassa.Ei missään niin valkeitakoivuja kasvakuin kaukana lapsuudenmaassa.Ja koivujen läpi eimilloinkaanniin taivas loistele seessä.Sen alla yhä unissanivaellan,ja mulla on silmät veessä.

Ilmari Laukkanen

Ilmari Laukkasen syntymäpaikka Elisenvaarassa vuonna 1922 kuvattuna kesällä 2006, por-tailla Pirkko Kaartinen. Kuva Reijo Mälkiä.

Tervajärven koulu. Vasemmalta Ilmari Laukkanen, koulullaasuva venäläinen nainen ja Pirkko Kaartinen. Kuva ReijoMälkiä.

Vuosien kuluessa mel-kein kaikki asiat tahtovatmuuttua. Onneksi on yksiasia joka pysyy: joulu.

Kohta ei voi luottaakaanmihinkään muuhun kuinjouluun. Se tulee varmasti.Parasta joulussa onkin se,että arjen tavanomaiset ru-tiinit karkaavat.

Joulua on totuttu odotta-maan. Lapsena varsinkinsitä suurella innolla maltta-mattomasti odotettiin. Hy-vissä ajoissa kirjoitettiinpukille. Eivät ne toivomus-listat meidän lapsuutemmejouluina kovin pitkät ol-leet. Iloisia oltiin myöspehmeistä paketeista, ja

Oi, jospa ihmiselläois joulu ainainen…

niitähän sieltä pukin kon-tista enimmäkseen löytyi-kin.

Joulussa parasta on tun-nelma. Yhdessäolo, joulu-kuusi, jouluruuat, kynttilätja kuusenkoristeet, joulu-sauna.

Kaikki alkoi siitä, kunkuusi kannettiin sisään.Kuusen koristelu oli lastenpuuhaa, ja ilolla ja innollaniitä vaatimattomia koris-teita kuusen oksille ripus-tettiin. Latvatähti oli tär-keä, ja senhän saivat aika-ihmiset ylös kuusen lat-vaan ripustaa.

Miten hitaasti lastenmielestä aika matelikaan

jouluaattona? Kyllä siinämonta kertaa ehdittiin ky-sellä, milloin se joulupuk-ki oikein tulisi. Kun sittense jännittävä hetki koitti jaeteisestä alkoi kuulua koli-naa, jännitettiin niin, ettäaivan ääni täristen pukillelaulettiin.

Jokaiselle kuitenkin pu-kin kontista joku pakettiriitti. Meille tytöille toive-lahja kautta aikojen on ol-lut tietenkin nukke, jokajollain salaperäisellä taval-la oli ennen joulua kadon-nut. Pukin tuomasta pake-tista paljastuttuaan se olisaanut uuden pään ja uudetvaatteet. Eipä silloin rie-

mulla ollut rajoja. Nukkeahoivattiin ja hellittiin, silläleikittiin, ja pääsipä se vie-reen nukkumaankin. Iha-nat kiiltokuvaenkelit olivatmyös toivelahjoja, samoinvärikynät ja karamellit.

Jouluun saa kuitenkinladata monia toiveita, saaluvan muistella menneitälapsuuden jouluja. Joulunaon lupa olla lapsenmieli-nen. Joulusadussa pukkei-neen ja tonttuineen on ainaonnellinen loppu. Ollaaniloisia ja lauletaan: ”Nytvanhakin jo nuortuu kuinlapsi leikkimään.”

Terttu Ketola

Perjantaina 15. joulukuuta 2006 – Nro 50–51 – 9

Joulu on jälleen ovella.Sen vuoksi haluan kertoateille, lastenlapsilleni jamuillekin lapsuuden jou-luista nauttiville pienille ys-tävilleni, ukin jouluista. Tekaikki lastenlapset tiedätte,että ukki on toiminut pappi-na ja jäänyt siitä työstäeläkkeelle. Näin eläkeläise-nä on mukava ajatella men-neitä vuosia ja niitten ta-pahtumia. Hyvin monetkaste- ja rippilapseni ovatehtineet jo aikuisiksi, jaheilläkin on lapset ja per-heet, joitten kanssa joulua

vietetään.Työvuosistani kului suu-

rin osa Huittisten seurakun-nassa. Se oli kaupungiksimuuttumisesta huolimattamaalaisseurakunta. Ihmisetolivat paljon mukana jaodottivat papeiltaan myösuutteruutta, toimintaa. Mo-nissa kylissä oli jatkuvastierilaisia seurakunnallisiapiirejä. Sen lisäksi paikka-kunnalla toimi useita järjes-töjä, joitten juhliin pappi oliaina toivottu, tervetullutvieras. Kun vanhimmat las-tenlapseni kävivät Huitti-

sissa, heistä Lauri totesimummolleen, kun kulkikirkon ohi: “Tuo on ukinkirkko, ukki asuu siellä.”

Joulun alla oli erikoises-ti vilkasta. Lukemattomatpikkujoulujuhlat väsyttivätniin, että varsinaisena jou-luna olin aivan poikki. Ih-meesti aatto ja joulupäiväneljine jumalanpalveluksi-neen sekä laitosvierailui-neen sai mielen taas nouse-maan juhlatuulelle. Kah-denkymmenen kahdeksanvuoden aikana olin yhtäjoulua lukuun ottamatta

Isoisän joulumuistojamukana joka vuosi neljässäjumalanpalveluksessa.

Jouluaattona pidettiinperhekirkko klo 12 ja varsi-nainen aattokirkko klo 16.Molempina päivinä olikirkko aina täpösen täynnä.Jouluaamuna lähdimme joheti neljän jälkeen Huhta-mon kirkkoon, jossa juma-lanpalvelus pidettiin jo klo5.00. Sielläkin väki ko-koontui jo hyvissä ajoinkirkkoon. Suuri väenpaljo-us herätti uskomattomantunnelman. Tosin klo 7 ju-malanpalveluksessa Huit-tisten kirkossa alkoi vähi-tellen väki vähetä. Sinnekaikki sopivat jouluaamunajo hyvin sisälle.

Edellä olevan olen kerto-nut lähinnä siitä syystä, ettäse on ollut melkoinen vas-takohta lapsuuteni jouluille.Ensimmäiset muistoni liit-tyvät joululauluihin, joitakoko perheen voimin lau-loimme. Se oli niin juhlal-lista, että usein nukuin kes-ken laulujen.

Ensimmäinen kirkko-matka jäi mieleeni sotiaedeltävältä kaudelta, kunolin vasta 4-5-vuotias. Me-nimme hevosella Laatokanlahtea pitkin kirkolle. Meil-tä oli sinne matkaa noinkaksi kilometriä. Kun istuinvanhempieni kanssa kir-konpenkille, riitti minullekyntteliköistä niin paljonihmettelemistä, etten kuul-lut toimituksesta mitään.Säpsähdin sitten melkoises-ti, kun pappi ilmestyi altta-rin yläpuolelle saarnaa pitä-mään. Ensin luulin, että en-keli ilmestyi sinne papinvaatteissa. Kun pappi pitisaarnansa, tajusin, ettei seollutkaan enkeli vaan aitopappi. Mieleeni jäi kuiten-

kin ajatus siitä, että enkelinosti sen papin alttariltasinne ylös.

Edellä mainittu näky jäikiusaamaan mieltäni niinpaljon, että minä ajattelinkoko aikuisikäni, että mi-nun täytyy päästä tarkista-maan, mistä tuo näky joh-tui. Kun pääsin 50 vuottamyöhemmin Kurkijoelle,riensin ensimmäiseksi kirk-koon. Vaikka kirkko oli sil-loin jauhojen pussituspaik-kana, sain lapsuusnäkyyniselvityksen. Saarnatuoli olivielä paikallaan alttarin ylä-puolella, ja alttarin takaanoustiin sinne ylös saarnaapitämään. Olin tietenkinymmärtänyt jo aikuisenaasian, mutta tuntui tavatto-man hyvältä päästä tarkista-maan, mistä tuo lapsenhämmästys johtui.

Jouluaatoista olisi pal-jonkin kerrottavaa, muttatyydyn kertomaan teille,lapset, vain yhden asian.Kun te odotatte tänä aikanapaljon lahjoja, niin tuntuuvarmaan oudolta, että jokuvoi iloita yhdestä lahjastakoko ikänsä. Olimmemuuttaneet juuri ensimmäi-seltä evakkomatkalta takai-

sin Kurkijoelle. Elimmevuoden 1941 joulua. Kau-poissa oli vähän tavaroita,ja rahastakin oli kova pula.Ihmettelin kovasti vanhem-piani, koska he olivat osta-neet kaupasta minulle jou-lulahjaksi pienen pyörillävedettävän jäniksen. Se oliniin iloinen yllätys, että tu-len vieläkin hyvin onnelli-seksi, kun ajattelen sitä.

Joulun suurin lahja onaina kuitenkin ollut Jeesus-lapsi. Olen iloinnut, kunolen lukenut omien lastenijoulukorteista, että he ovataina pitäneet tätä lahjaa par-haimpana lahjana. Nyt olenmyös saanut havaita, että te,lastenlapseni Lauri, Mikko,Manu, Matilda, Amanda jaKaisla, osaatte arvostaaJeesus-lapsen syntymää,taivaallista joululahjaa,kaikkien näitten muittenlahjojen ohi, parhaimpanajoululahjananne. Joululau-lut, jouluevankeliumi, jou-lun sanoma kaikin tavointuo meille tämän näkymät-tömän lahjan sielumme,koko elämämme iloksi javoimaksi.

Hyvää Joulua!Eino-ukki (Orpana)

Metsämaalainen PauliSalminen on ehdolla edus-kuntaan ensi keväänä. Hänon ollut mm. Loimaan vir-kaatekevänä kaupunginjoh-tajanä. Nuorena miehenähän toimi Loimaalla haaste-miehenä ja on ollut myös ni-mismies. Hän on ollut myösmaanviljelijä sekä Loimaanseutukunnan kehittämiskes-kuksen toimitusjohtaja. Juu-ri julkaistun kirjansa alkusa-noissa hän kuvailee itseäänja kirjaansa seuraavasti:

”Kirja on syntynyt hyväs-sä yhteistyössä KustannusHD:n Arto Pietilän kanssa.Paikallisen kustantamon no-peus ja ketteryys ovat tärkeävaltti toimittaessa maailmas-sa, jossa on mukana jättiläi-siä. Dinosaurukset kuolivatsukupuuttoon, koska ne ei-vät pystyneet uudistumaan.On rohkaisevaa, että pien-yritysvaltaiselta seudultam-me löytyy aina uusia helmiä.

Olen pyrkinyt purkamaankirjan sivuille uteliaisuutta-ni. Tunnustan itseni uteli-aaksi ja ulospäin suuntautu-neeksi. Olen kuunnellut mo-

net tarinat tarkasti. Nyt onalati muuttuvassa maailmas-sa tarinoiden korkeasuhdan-ne, ja se sopii minulle. Olenyrittänyt saada myös edelli-siä sukupolvia elämään tä-hän kirjaan. Apuna on ollutlukuisia kanssakirjoittajia,joille osoitan lämpimät kii-tokseni.

Kirjan haastavuus tuleeesiin siinä, että menneisyy-den ohella myös tulevaisuussaa kirjassa siivet. Suvussa-ni ja kotitalossani Pelto-Markulassa on välillä tapah-tunut outoja asioita. Nyt lu-kija pääsee kurkistamaanPauli Salmisen elämään jamaailmaan.

En ole väistellyt kiusalli-siakaan asioita. Aluksi läh-din kirjoittamaan vain kroni-koita sukuni vaiheilta. Löy-sin suvun miehistä jopa esi-kuvia ja sankareita itselleni.Lopulta onneksi tajusinnaisten merkityksen. Kuvai-len sukulaisiani, joilla ei ol-lut äitiä, eikä kunnolla isää-kään. Raskaan sota-aikanaPelto-Markulaa piti pystyssäylioppilasneitonen Sylvi,

jonka riipaiseva kirje on si-vuille osittain tallennettu.

Vaimolleni Liisalle lan-keaa kiitokset kärsivällisyy-destä miehelle, jonka rakka-us ympäröivään yhteiskun-taan on liiallista. Liisa on pi-tänyt Pelto-Markulaa pys-tyssä ja kasvattanut kolmeapoikaamme.

Pelto-Markula, yhteinentärkeä tukikohtamme Met-sämaalla on muuttunut vuo-sien varrella. Pellot ovat nytvuokralla. Pelto-Markula eienää ole suoraan alenevassapolvessa Weloniuksia, jotkaAlastaron NiinijoensuunPietilästä polveutuneinaovat haarautuneet pitkinSuomea ja maailmaa.

Kirja on kuin sikermä eri-laisia sointuja ja uskon, ettäymmärrätte myös toistot,jotka ovat kertomuksia, pu-heita, haastatteluja ja kirjoi-tuksiani vuosien varrelta.

Olen iloinen, että kirjas-sani on puheenvuoroja myösystäviltäni, joilla on asian-tuntemusta, tietoa, sovelta-via ratkaisumalleja ja rohke-utta tuoda esiin polttavia

Pauli Salmisen Ihmeiden aikaajankohtaisia aiheita ja asi-oita. Kiitokset siitä heille.Lukijalle antoisia lukuhet-kiä!

Pekka DomukseltaIhmeiden aika –kirjan

yksi vierailijakirjoittajistaon toimitusjohtaja PekkaSairanen DOMUS-yhtiöistä.Hän kirjoittaa otsikolla Met-sämaan Puutyötehtaasta Do-mukseksi. Puusepänvers-taan Metsämaalle perustivuonna 1948 soda seurauk-sena Kurkijoelta evakkoonjoutunut Pekan isä PetterSairanen.

Pekka Sairanen kertoo,miten jo hänen isoisänsä olitoiminut useassa teollisessatyöpaikassa. Yrittäjähenkeäja hallitun riskinoton taitoakuvaa isoisän sanonta: ”Eiole tyhmä se, joka tekee vir-heen, vaan se, joka tekee uu-delleen saman virheen otta-matta oppia menneestä.”

Sairanen kertoo kirjoituk-sessaan isänsä ja firmansahistoriaa. Hän kertoo, mitenhänestä itsestään tuli toimi-tusjohtaja, joka myös alkuun

teki virheitä, mutta oppi niis-tä. Käytännössä yhden mie-hen eli hänen isänsä aloit-teellisuudesta ja taidoista al-kunsa saanut yritys työllis-tää nykyään lähes 300 hen-kilöä. Tänään DOMUS onyksi tunnetuimmista ikku-noiden ja keittiökalusteidentuotemerkeistä maassamme.

Toimitusjohtaja Pekka

Sairanen toimii myös Suo-malaisen Työn Liiton johto-kunnan puheenjohtajana, jo-ten hänellä on myös sitäkautta valtakunnallista nä-kyvyyttä. Hän päättää kirjoi-tuksensa sanoihin: ”Järjellä,sydämellä ja ammattitaidol-la suomalaisen työn puoles-ta.”

Raija Hjelm

Kuva: Kuva-Paavo, Huittinen

Kuva: Kuva-Paavo, Huittinen

Perjantaina 15. joulukuuta10 – 2006 – Nro 50–51

Kesällä 2006 julkaistiin Kurkijoki-Säätiön 60-vuotishistoriikki, joka käsittelee Säätiönviimeisintä kymmentä toimintavuotta. Myösedellisiä 30-, 40- ja 50-vuotishistoriikkeja onollut myynnissä. Vuosien 1956 ja 1957 Kurki-jokelaisista on löytynyt Juho Toiviaisen kirjoit-tama Säätiön 10-vuotishistoriikki, jossa kerro-taan Säätiön alkuajoista. Julkaisemme sen nytuudelleen ”jatkokertomuksena”.

Kurki-Säätiö

10-vuotishistoriikkia, osa 3Hoidettavinaolevat rahastot

Ne lahjoitukset, joistauseimmat ovatkin jo tulleetmainituksi, sekä säätiöllesiirretyt yhteisomaisuuksi-en jäännöserät, mitkä ovatluovutetut ilman ehtoja tahivälisopimusta, on ilmanmuuta sääntöjen 4 §:n mu-kaan siirretty säätiön rahas-toihin. Tämän lisäksi onsäätiön hoidettavaksi eri so-pimuksella annettu eräitärahastoja, joiden hoidostasaa säätiö määrätyn palkki-on, mikä on sopimuksessatarkalleen määritelty.

Uusiin sääntöihin onotettu selventäviä määritel-miä ko. rahastoista ja testa-menteista, joten on toivotta-vaa, että entistä useammatkurkijokelaiset antavat tu-kensa säätiön työlle, jokotekemällä suoranaisia lah-joituksia tahi eri välisopi-muksilla, jossa tarkoinmääritellään millätavallaomaisuus on hoidettava jakäytettävä, siirtävät huolenja vastuun, sekä käytön val-vonnan säätiön tehtäväksi.

Ensimmäinen tällainenhoidettavaksi jätetty rahas-to oli Elisenvaaran yhteis-koulun rahasto, mikä olijäänyt kannatusyhdistyksenja johtokunnan käyttöönsenjälkeen, kun mainittukoulu oli sijoittunut Ky-röön, ja oli rahaston suu-ruus vähän yli 1 milj. mk.

Hoidettavatrahastot

Vuonna 1952 oli Kurki-joen osuusmeijerin jään-nösomaisuus päätetty siir-tää myös säätiön hoitoon.Luovutushetkellä oli varoja2,5 milj. mk. Kurkijoenosuusmeijerin rahaston tuo-ton käytöstä ei ole eri sopi-musta vaan liitetään korko-tuotto vuosittain pääomaan.Säätiö saa hoitopalkkionakäyttöönsä 3 % omaisuusti-lin vuotuisesta saldosta,mikä on luovutussopimuk-sessa määritelty.

Huomattavampi hoidet-tavaksi jätetty rahasto onElisenvaaran MaitokauppaOy:n jäämistä, mikä 1954luovutettiin säätiölle.Omaisuus oli luovutettaes-sa kirjanpitoarvoltaan yli 3milj. mk rahana ja arvopa-pereina. Hoitopalkkionasaa säätiö 2 % vuoden lo-pussa kirjanpidon osoitta-masta tilisaldosta. Muustarahaston tuoton käytöstähuolehtii maitokaupan ylei-sen kokouksen valitsematoimikunta, mikä täydentääitsensä kuoleman johdostapoistuneiden kohdalla.

Edelläolevasta lukukap-paleesta selviävät ne tär-keimmät tapahtumat sääti-ön omaisuuden koostumi-sesta ja hoidosta, jonkapäätteenä voidaan kymme-nennen toimintavuoden ti-linpäätöksessä omaisuusta-seen loppusummaksi mer-

kitä yli 29 milj. mk. Varmis-tautuakseen siitä, ettei in-flaatio syö lainattuja pää-omia, on v. 1956 aikana lai-nansaajilta vaadittu indek-sisopimus ja pääosa talle-tuksista siirretty indeksiti-leille. Indeksiehtoa ei kum-minkaan sovelleta opinto-lainoihin, mikä sekin osal-taan tietää helpoitusta niil-le, jotka ovat saaneet sääti-öltä opintolainaa.

Säätiön tavoitteetja toiminta

Niiden sääntöjen 2 §, joi-den mukaan säätiön toimin-ta on kuluneen 10-vuotis-taipaleen kuluessa johdettu,on uusituissakin säännöis-sä, joiden mukaan tulevienvuosien toiminta kulkee,tarkalleen samanlainen,kuuluen näin:

2 §.Kurki-Säätiön tarkoituk-

sena on vaalia entisen Kur-kijoen kunnan asukkaidenja heidän perillistensä kes-kuudessa karjalaista yhteis-henkeä sekä tukea heidänhenkisiä ja taloudellisia py-rintöjään 3 §:ssä sanotuinrajoituksin.

Lieneekin siis paikallaannäin historiikin puitteissakäsitellä asioita samassajärjestyksessä, kun ne ilme-nevät edellisessä säätiöntarkoitusta selvittävässä py-kälässä.

Kun pitäjälehden aikaan-saamista pidettiin erittäintärkeänä karjalaisen ja kur-kijokelaisen yhteishengenylläpitämisen ja vaalimisentakia, olikin lehtihanke en-simmäinen toimenpide, mi-hin säätiön hallitus tarttui,ja lehtihankkeen vaiheet jatoteutuminen onkin jo his-toriikin alkupuolella tulluttäysin selvitetyksi. Saman-tapaisena yhteishenkeä jahenkisiä harrastuksia tuke-vana toimenpiteenä on sää-tiön piirissä pidetty pitäjä-juhlien ja mahdollisestimuidenkin yhteisten tilai-suuksien järjestämistä, jois-ta seuraavassa.

PitäjäjuhlatJo valitun hallituksen

toisessa kokouksessa Loi-maalla 3.2.1947 teki PekkaKiiski ehdotuksen, että kur-kijokelaiset kutsuttaisiinyhteiseen kesäjuhlaan Loi-maalle joko kevätkesästätahi ennen elokuun 10 pv.Asia esitetään valtuuskun-nalle ja pyydetään asetta-maan toimikunta juhlan toi-meenpanemista varten,pöytäkirjan 8 §.

Valtuuskunta oli yksi-mielisesti juhlahankkeentakana ja antoi hallituksellevaltuudet asiassa. Pitämäs-sään kokouksessa25.3.1947 asetti hallitus toi-mikunnan, jonka kokoon-pano tulkoon mainituksiensimmäisen pitäjäjuhlam-me järjestäjänä.

Kokoonkutsujana JuhoToiviainen, Toivo Taitonen,

Martti Koho, Aino Soikke-li, Saima Kiiski, ElmaMylén, Kalle Äikää jaHeikki Poutanen. Toiseksiosapuoleksi juhlan järjestä-misessä kutsuttiin LoimaanSeudun Karjalaiset r.y., jon-ka puolesta erittäin aktiivi-sesti oli järjestelytyössämukana seuran silloinenpuheenjohtaja nyk. SuomenEvankelisen Yhdistyksenjohtaja rovasti Toivo Rape-li sekä kauppias O. Leppä-nen ja johtaja Jussi Niemi.

Juhla onnistui erinomai-sesti ja laskettiin päiväjuh-lissa Loimaan mlk. kirkonkentällä sekä jumalanpalve-luksessa olleen yli 2 000henkilöä, mikä silloiset vie-lä heikohkot tiedoitus- jakulkuyhteydetkin huomioi-den oli erinomainen todis-tus juhlan kokoavasta mer-kityksestä.

Ensimmäistä Kurkijoke-laisten pitäjäjuhlaa järjes-tettäessä ei vielä ajateltu,että juhlista muodostuisi jo-kavuotinen tilaisuus, muttakun juhlien kuuluttajanatoiminut maisteri PekkaKyytinen kysyi tuhatpäisel-tä yleisöltä, olisiko syytäkokoontua joka kesä ja vie-lä samoihin aikoihin, saiesitetty ajatus lämpimänkannatuksen, ja niinpä juh-lista on kertynyt seuraavatilasto:

27.7.1947 Loimaallamlk.1.8.1948 Pöytyällä28.7.1949 Mellilässä30.7.1950 Alastarossa29.7.1951 Oripäässä22.6.1952 Loimaankplassa26.7.1953 Vampulassa25.7.1954 Pöytyällä31.7.1955 Metsämaalla29.7.1956 KyrössäKaikissa pitäjäjuhlissa

on tilaisuus aloitettu yhtei-sellä jumalanpalveluksella,joissa useimmissa on juhla-saarnan pitänyt joku Kurki-joella toiminut pappi ja ur-kumusiikista huolehtinutkurkijokelainen urkuri. Var-sinaisten juhlienkin ohjel-man ovat useimmiten suo-rittaneet kurkijokelaiset,juhlapuhetta lukuunotta-matta.

Varsinkin lauluohjelmanja soiton kohdalla on asiaollut näin. Kurkijokelaisis-ta soittajista kokoonpantutorvisoittokunta esiintyi vii-meksi Pöytyän pitäjäjuhlis-sa 1954, jolloin vuosikym-meniä kurkijokelaisia soit-tokuntia ja kuoroja ansiok-kaalla tavalla johtanut AnttiKorjonen korkean ikänsä jasairauden takia siirtyi syr-jään.

Ehkäpä vielä tulee aika,jolloin Kurkijoen juhlillajälleen kuullaan pitäjäläis-ten ikioman soittokunnanesityksiä. Hyviä merkkejätähän suuntaan on olemas-sa.

Pitäjäjuhlien järjestelynyhteydessä on keskusteltuuseastikin erikoisen pitäjä-

seuran perustamisesta, jo-hon pitäjäläiset liittyisivätjäseneksi ja joka huolehtisitämmöisten tilaisuuksienjärjestämisestä. Hankkeestaon kumminkin luovuttupääasiassa sillä perusteella,että organisaatio jäisi kui-tenkin samojen henkilöidenvastuulle kuin säätiössäkin,sillä niissä pitäjissä, joihintämmöinen pitäjäseura onperustettu, on asiassa saatukokemuksia.

Kuten ensimmäisessäkinpitäjäjuhlassa 1947 on juh-lan järjestämisessä ollutmukana paikallinen Karja-la-seura ja ravintolasta onkoko ajan huolehtineetKurkijokelaiset marttaosas-tot erinomaisella tavalla.Tulkoon mainituksi, ettäensimmäisessä juhlassa liravintolan tarvikkeet suurinpiirtein kerättävä taloista,sillä kauppojen tavarat oli-vat vielä säännöstelyn alla,mutta siitä huolimatta herne-rokka kiehui ja piirakkaa olirajattomasti saatavana.

Edelläoleva riittäneekinpitäjäjuhlistamme, joidenviettämisen säätiö on katso-nut kurkijokelaisen yhteis-hengen ja perinteiden vaali-miseksi ja joiden viettämi-nen ainakin toistaiseksi ontoimintasuunnitelmassa.

KuvateosKun Kurkijoen kunnan

nimeämä toimikunta, Kaa-pro Huittinen, Pekka Kiiski,K. K. Tyrni, Eero Veikkolai-nen ja Pekka Kyytinen15.12.1940 päivätyllä kirjel-mällä, jossa kehoitettiin ko-koamaan ja lähettämäänkuva- ja historia-aineistoaKurkijoen kuvajulkaisun,muistojen kirjan, aikaansaa-miseksi, kääntyi kuntalais-ten puoleen, aiheutti tämäsuoranaisen kansannousunasian hyväksi.

Sadat kurkijokelaiset, nejoiden valokuvat olivat tul-leet mukaan evakkomatkal-le, kokosivat niistä mieles-tään parhaat, liittivät mu-kaan henkilö- ja historiatie-toja ja lähettivät ne osanSuomal. Tiedeakatemian ke-räilytoimistolle, osan toimit-taessa aineiston kunnantoi-mistoon Suolahdessa, joihinlähetyksiä oli pyydetty toi-mittamaan.

Vaikka suuri osa valoku-vista oli sellaisia, ettei niistäolisi saanut painatuskelpois-ta kuvaa, ja suuri osa muis-takin henkilö- ja historiatie-doista, joko liiankin yksi-tyiskohtaisia tahi epätarkko-jakin oli kerääntynyt aineis-tomäärä tuhansine kuvineensuorastaan valtava, osoitta-en, miten hartaasti toivottiintämmöisen teoksen aikaan-saamista.

Tulkoon mainituksi, että”Kurkijoen keruu”, millä ni-mellä keräys toimitettiin, saikäyttää vapaakirjeoikeutta,mikä sittemmin on samanta-paiselta keräystoiminnaltaaina evätty.

Kun kertynyt aineisto olikevättalvella 1941 saatu lu-etteloiduksi ja tehtiin suun-nitelmia teoksen painokun-toon saattamiseksi, keskey-tyivät nämä toimenpiteet uu-den sodan kesäkuussa1941syttyessä. Oli luonnollista,että kirjan julkaisemista en-nen sodan loppua ei voinutajatella, varsinkin kun kol-me kotiseudulla Kurkijoellavietettyä vuotta herättivätuskoa siihen, että Karjala jääkarjalaisille.

Välirauhan v. 1944 jäl-keen kului vielä lähes neljävuotta, ennen kuin v. 1948säätiön hallituksen kokouk-sessa, mikä on pidetty 28.8.Loimaalla, on pöytäkirjaansyntynyt seuraavat merkin-nät:

6 §.Historiatoimikuntaa pää-

tettiin pyytää ryhtymään kii-reellisesti toimenpiteisiinKurkijoen kuvateoksen jul-kaisemiseksi, jos kuvateok-sen kustannukset jäävät alle500 mk. Kuvateoksen toi-mittaminen jätetään maiste-ri P. Kyytisen tehtäväksi.

7 §.Kuvateostoimikuntaan

valittiin Juho Tukia, PekkaKiiski ja Kaapro Huittinen.Toimikunnalle annettiin täy-det valtuudet kirjan painatta-miseksi kohtuullisin kustan-nuksin. Toimikunta järjestääkirjan levitystä varten asia-miesverkoston. Toimikun-nan kokoonkutsujaksi valit-tiin Pekka Kiiski.

Edellinen uudelleenjär-jestely, ja erikoisen kuvate-ostoimikunnan nimeäminenaiheutui pääasiassa sen ta-kia, että historiatoimikunnanjäsen opettaja K. K. Tyrni olikuollut, ja lääkäri Eero Veik-kolainen siirtynyt kaupun-ginlääkäriksi Joensuuhun.

Aika kului aina vuoteen1950 ennen kuin 17.3. pide-tyssä hallituksen kokoukses-sa kuvateosasia merkittypöytäkirjaan näin:

6 §.Annettiin kuvateostoimi-

kunnan tehtäväksi neuvotel-la kustantajien ja maisteri P.Kyytisen kanssa kuvateok-sen toimittamisesta ja pai-nattamisesta aiheutuvista

kustannuksista, minkä jäl-keen asia esitellään valtuus-kunnalle.

Saman vuoden joulukuun2 p. pidetyn hallituksen ko-kouksen 2 § on seuraava:

Kurkijoen kuvateoksenjulkaisuasia esitettiin a.o.kuvateostoimikunnan puo-lesta ja on asia nyt niin pit-källä, että toimikunta on teh-nyt sopimuksen teoksen toi-mittamisesta kirjailija ja tai-teilija Aarno Karimon kans-sa. Sopimus luettiin ja hy-väksyttiin. Samalla hyväk-syttiin toimikunnan ilmoitussiitä, että Pekka Kyytisellemaksetaan mk 400:- kpl.niistä kuvista, mitkä hänenottaminaan tullaan teoksessakäyttämään.

Teoksen hinnaksi määrät-tiin tavallisiin kluuttikansiinsidottuna 800 mk, nahkasel-käisenä 1200 mk sekä nume-roituna 1300 mk kpl.

Kun ”Muistojemme Kur-kijoki” vihdoin v. 1952 lo-pulla ilmestyi verrattain suu-rikokoisena upeana kuva-teoksena, on toimikunta al-kusanoissa selvittänyt osanniistä syistä, mistä aiheutuiteoksen julkisuuteentulonviivästyminen useilla vuo-silla.

Kirjan viivästyminen ai-heutti paitsi sen, että kustan-nukset huomattavasti koho-sivat, myöskin kiinnostus pi-täjäläisten taholla väheni.Ensimmäisen tuhannen kpljakamiseen menikin aikaakolme vuotta ja vasta sen jäl-keen, kun säätiö v. 1955 lo-pussa alensi hinnan mk 500kluuttikansissa ja mk 700nahkaselkäisenä, on kysyn-tä lisääntynyt. Tämä arvo-kas teos ei saisikaan puut-tua yhdestäkään kodista,minkä alkujuuret kulkeutu-vat Kurkijoelle.

Edelläolevassa on”Muistojemme Kurkijoki”–teoksen vaiheita selvitettylaajemmin sentakia, ettäkirjan aikaansaaminen onensimmäinen huomattavintoimenpide pitäjämme kult-tuurin tallettamiseksi ja siir-tämiseksi tulevien sukupol-vien nähtäväksi, minkäKurki-Säätiö on suoritta-nut.

JouluntähtiYksi kimmeltävä tähtipimeyteen syttynyt.Kolme miestä kaukaa tähti:Kuningasko syntynyt?

Johdatteli tähti heitäkirkkahalla loistollaan..Yli vuorten vaarain teitäturvallisna kulkemaan.

Palatsista loistavastaeipä lapsi löytynyt.Tallissa vain halvimmassaolikin hän syntynyt.

Joulunlapsi, Vapahtajapuhtahilla oljillaan,jouluyönä ihmiseksisyntynyt ol maailman.

Terttu Ketola

Perjantaina 15. joulukuuta 2006 – Nro 50–51 – 11

x2

Jorma Kemppainen 2006

SEKASORTO

eivät

leh-

Aatos t.

luonnon-

Klem

Vata-

2h+k

Pallas

toteu-

häiläh-

pinnoit-

LAPPU-

anta-

Tuh-

Buke-

Berlii-

parti-

joulu-

jätti-

Pentik

viekastiehyt

-apina

Hieta-

nyt

ava-

Lönnrot

k

parvi

palkol-

saame-

kekoja

yksilöl-

x2

huomionarvoisiatelevä

?

nenOSAAPAPU-

KAIJA?

puistoUtsjoella

muiden

Eljas

HautalaPiili

"

"

kimo

LIISANTYÖTÄ

vatsijaa

peliä

lisiaaukeita

laisia

ehta

korvan-

x2

Ur-

kK

falos

niin

lisiä

1948-49

saani

tiloja

teil-lä

kalvo-pusseja

puu

Komsi

teita

aivot

töräyt-

mies

riaLänsi-

pimeitätää

pinota

po

Hyvääjoulua!

tuuharvoin

'lehti-nainen'

Esk

on p

uum

erk

ki

Joulut ovat nykyään pal-jon erilaisempia kuin en-nen. Perinteiset jouluunkuuluvat tavat kumminkinkiinnostavat ja monesti tuo-vat mieliin lapsuuden jou-lut, jotka olivat niitä par-haimpia ja eniten mieliim-me muistoja jättäneitä.Niistä voisi mainita vaikka-pa tuvassa leijuvat ihanatruuan ja kynttilöiden tuok-sut, matkat hevosella var-haiseen jouluaamun juma-lanpalvelukseen, kuusenhakumatkat isän kanssa taisaunomisen savusaunassaja sen jälkeiset aaton perhe-kohtaiset järjestelyt laului-neen, hartauksineen, ateri-oineen ja joulupukkeineen.

Kun noina menneinä ai-koina ei ollut televisioita,radioita, tietokoneista puhu-mattakaan, eikä saatu mil-lään laitteella kuulumaanvalmista musiikkia, piti oh-jelmaa tehdä itse. Piti keksiämukavia leikkejä, harrastaaaskartelua, kertoa tarinoitaja kysellä arvoituksia. Ar-voituksilla voitiin opettaa,viihdyttää ja kokeilla kans-saihmisten älyä sekä huu-morintajua ja niiden avullavoitiin jopa kilpailla. Ja tie-tämätön usein passitettiinHymylään, salaperäiseenpaikkaan, jonne joutui mo-nesti muutamia kerrallaan.

Arvoituksia joulun ajanvietteeksiPienet retket toisten seuras-sa piristivät matkailua silloinja yhä vieläkin.

Kun nyt joulun aikaan onlähes kaikilla meistä vapaa-ta, niin voisimme järjestäävaikkapa yhteisen perheret-ken arvoitusten rikkaaseenmaailmaan, sillä niitä onSuomen kansan keskuudes-ta kerätty aikojen kuluessavaltavat määrät. Jo vuonna1783 julkaistiin maammevarhaisin arvoituskirja 40-sivuisena ja 378 arvoitustasisältävänä vihkosena.Vuonna 1851 ilmestyi pai-nosta kirja, jossa oli jo 2 188suomalaista ja 189 virolaistaElias Lönnrotin keräämääarvoitusta. Myöhemmin onkirjattu arvoituksia lisää tu-hansittain, joten voidaan to-deta niiden sisältävän suo-malaista kansanperinnettäparhaimmillaan.

Kokeilkaapa tekin kutensukulaiset ja ystävät ennenmeitä siellä savupirttien hä-märissä, kuka teistä joutuumatkalle Hymylään, silläsinne joutui lähtemään, kunei tiennyt esimerkiksi kuuttaseuraavista arvoituksista.Perään kirjoitettu paikka-kunta ilmoittaa arvoituksenlöytöpaikan. Vastaukset ar-voituksiin löytyvät sivulta12.

E. V.

Arvoitukseteli Mikä se on?

1. Aamun neljällä, päi-vän kahdella ja illan kol-mella jalalla?

2. Ken vieraalle tupaantullessa ensiksi kättä antaa?

3. Henki alla, henki pääl-lä, siinä hengetön välissä?

4. Lahdet kaidat, niemetpitkät, kalliot nenässä nien-ten?

5. Hakee, hakee, vaik eisoisi löytävänsä?

6. Hakkaa yöt, hakkaapäivät, ei koskaan lastuasaa?

7. Montako yhteensä:toisella puolella kartanoaon viisi koivua ja toisellapuolella kuusi?

8. Viisi harakkaa istuikatolla, niistä yksi ammut-tiin, montako jäi?

9. Yksi pönttö, yhdeksänreikää?

10. Kilkkaa, kalkkaaluisten lukkojen takana?

11. Yö on tullut, päivä onmennyt, kaksi karvaista yh-teen lupsahtaa?

12. Ei veitsellä leikataeikä padassa keitetä ja onkuningasten ja kerjäläistenherkku? (Loimaa)

13. Mikäs ihmiselle iäk-si annetaan? (Loimaa)

14. Häälyy kuin paatti,kaatuu kuin pölhö, painaakuin kivi, haisee kuin raato,

mylvii kuin sonni, ärjyykuin karhu, kirkuu kuin kis-sa, siivoton kuin sika? (Loi-maa)

15. Onneton ponneton,vanneton, kanneton, täynnätuoretta lihaa? (Kurkijoki)

16. Yksi korppi, kolmekonttia? (Ypäjä)

17. Lihainen litkutin, lui-

nen lutkutin, kun nostaa,niin lissahtaa, kun painaa,niin pussahtaa? (Muolaa)

18. Ämmä menee pellolsata hamet yl, ja sentäänpers näkkyy? (Pöytyä)

19. Luisu meillä, luisuteillä, luisu joka talossa?(Loimaa)

20. Vuoden pitkän reis-suten, tuli vieras meillemeidän maata katsomaan?(Kalanti)

21. Viikon päästä viikon

päähän varpusia vatsa täy-si? (Loimaa)

22. Pyhä pytty, leipäpyt-ty, pyhän pellon pientares-sa? (Hiitola)

23. Metsässä syntynyt,korvessa kasvanut, naulas-sa nukkuva, polvella laula-va, pöydällä pölisevä?(Loimaa)

24. Tuomitaan ja tape-taan, kuoltuaan koriste-taan, heitetään kuitenkinhautaamatta? (Uusikirkko)

JOULURISTIKKO Oikea ratkaisu julkaistaan 29.12.2006

Perjantaina 15. joulukuuta12 – 2006 – Nro 50–51

T I L A A

Koulukuja 732200 Loimaa

Avoinna: Ti & Pe klo 9–14puh. (02) 762 2551

Matkapuh. 050-521 3336

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja, varat. Jari Heikmanvaratuomari Kaarina Nylamo

varatuomari Katri Ranta-EskolaTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: myynti@erlund-house.com

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

ONKSTIETOOVASTAUKSET

1. 20 vuotta2. vuonna 19503. eskimot4. näyttelijä Leo Jokela5. paavin virkaa6. Lapuanliikkeen aikana

poliittisten vastustajienväkivaltaista kyyditys-tä itärajalle

7. Intian valtameri8. Inari9. oikeuskansleri10. Runebergin päivä 5.2.

Joulutervehdyksiin varatun rahan olemme lahjoittaneet Ensi- ja turvakotien liitolle.

• ALASTARON OP • LOIMAAN OP • LOIMAAN SEUDUN OP• MELLILÄN SEUDUN OP • METSÄMAAN OP • NIINIJOEN OP

Rauhallista Joulua jaValoisaa Uutta Vuotta

Kerran matkattiin Vätikkään–suuria kaloja pyytämään.Veneet jo vesille työnnettiin,siimaakin veteen syötettiin.Iso sotavenekin viereenankkuroi,kapteeni kannella mekkaloi.Hällä meillekö asiaa oli kai,posmotti: ”Missä onNikolai?”

Nikolai paattinsa viereensousi,rautalaivan rapuiltakannelle nousi.

Ria Virevuo ja Teuvo Ahokas luovuttivat Kalakurkien 15-vuotisjuhlaristeilyllä vetovastuussaoleville Saini ja Martti Revolle kiitokseksi kalavuoan yms. kotiin kannettavaa.

Teuvo Ahokas: Kalakurkijoen15-vuotishistoriikki, osa 2

Vätikässä

Sitten alkoi syyttely julma.Nikolai kysyi: ”Mikä onpulma?”Kapteeni tivasikalastusmaksut.- Teillä taitaa olla tyhjättaskut.

Vaikka Nikolai kyseliaamulla taksaa:”Paljonko kalastusluvatmaksaa?”

Kyläpäällikkö sanoi tuohon:”Painukoot maksujenpyytäjät suohon!”Kovaksi syntyi laivallasanasota- ei hyväksytty mitäänennakkota.Kurssi määrättiin dollareissa,sakot ruplien lipukkeissa.Nikolai valituksentasavaltaan teki,nimensä vakuudeksi alle veti.

Lahdenpohjassa neuvostoasiaa pui,harmitellen se suivaantui:”Liikaa teitä on sakotettu,avomerellä maksatettu.”Takaisinmaksu oli pennienluokkaa,sekös vasta huulet hymyynmuokkaa.”63 penniä takaisin onkijaakohti”,näin tämä korkea neuvostopohti.

Palautus takaisin ei oletullut vielä,hävinnyt rattaisiinbyrokratian tiellä.

LumivaarassapilkilläKerran Laatokalla vissiinpyytäjät ihastuivat missiin.Tää oli jotain suurta jauutta:katsella kauneutta,suloisuutta.Totta se oli Prokopeen Satu,tätä hetkeä kukaan ei kadu.Vaikka tuuhea turkki senpeitti,monet katseet se samallereiälle heitti.Sekos’ siinä siimat ja koukut,vähän otti kalojakin loukut.

Usea sai vierelle tulla luvan,kun kaveri otti filmille kuvan.Ei siinä katsottu siimaaveessä,kun kauneutta oli silmäineessä.Ahven nyki jo vieheen alas,järki vain seiso, kun tajupalas.Nosta jo ylös ja kiristäsiimaa,eläkä huuleen kaaja viinaa.

Monelle ei tullutkaan kalankallaa.Kilpailun muistot vainmieleen pallaa.- Oltiin missin kanssakalastamassa,vaikkakin munat kattilassa.Viiksikoukkukin vipattityhjää,kun pojat suu auki samallareiällä nyhjää.Lastenlapsetkin tästä vieläkuulee,kun lämmin lounatuuliposkelle tuulee.- Se oli silloin, kun ongittiinLaatokallaja ukin vapaus oli tohvelinalla.

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

Hyvää Joulua jaOnnea Vuodelle 2007!

Vastauksetarvoituksiin:

1. Ihminen, 2. Ovenripa,3. Ratsu, ratsastaja ja satu-la, 4. Sormien välit, sormetja kynnet, 5. Verkonpaikka-aja, 6. Seinäkello, 7. Kuusi,8. Yksi, toiset lensivät pois,9. Ihminen, 10. Kieli, 11.Silmäluomet, 12. Äidin-maito, 13. Nimi, 14. Juoma-ri, 15. Sormus, 16. Kontti-pannu, 17. Taikinan alusta-minen, 18. Kana, 19. Reki(nykyisin sukset), 20. Jou-lu, 21. Kirkko ja kirkkovä-ki, 22. Kirkonkello, 23.Kantele, 24. Joulukuusi.

PienettoiveetJoulua taasodotammemietiskellenpuuhiamme.Listan teemmetoiveistamme,joita lahjakshaluamme.

Kaulaliinanlämpimän,patalapun,kynttilän,joululiinan, allakan,suuren suklaarasian.

Jos viel aamutossutsaisin,joilla sittentallustaisin,Joulukannel ilontoisi,lukea kun sitä voisi.

Terttu Ketola

Kuva: Martti Meskanen