Oulun Purjehdusseura, Pikapurjehtija

No. 3 (109) Elokuu 2001120-vuotisjuhlanumero

2 Pikapurjehtija nro 3 (109) - elokuu 2001

OULUN PURJEHDUSSEURA RY:N TIEDOTUSLEHTI

Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Lehteen tarkoitettu aineisto on toi-mitettava OPS:n postiosoitteeseen tai vastaavalle toimittajalle. Tila-ushinta: Pikapurjehtija on ilmainen OPS:n jäsenille. Muille 20 mk/vuosikerta. Tilaukset maksamalla tilausmaksu OPS:n tilille Manda-tum Pankki 320021-1303301.

ISSN 0357-993X

Juhlanumeron toimituskunta: Päätoimittaja: Markus Aalto. Toimittajat: Joni Skiftesvik, Ilmo Hassinen ja MauriKangasluoma. Kuvatoimittajat: Markus Aalto ja Ilmo Hassinen.Sivun valmistus: Markus AaltoPainopaikka: Oulun Painotupa

Kommodori:Seppo SilanderKuikkatie 4 E, 90150 Oulupuh. 333137, 0400-193122s-posti: [email protected]

Varakommodori:Joni SkiftesvikTaskilantie 7, 90580 Oulupuh. 556 5054s-posti: [email protected]

Sihteeri:Hannu PajunenKeinupuisto 7 C, 90160 Oulupuh. 330 197, 040-847 0397s-posti: [email protected]

Jäsenasiat:Seppo Silander(yht. tiedot edellä)

Taloudenhoitaja:Hilkka SkiftesvikTaskilantie 7, 90580 Oulupuh. 556 5054s-posti: [email protected]

Kilpailupäällikkö:Timo KarsiKurkelantie 3 B 15, 90230 Oulupuh. 339658, 050-569 8659s-posti: [email protected]

Katsastuspäällikkö:Jukka FeiringTorpankatu 17 E, 90230 Oulupuh. 5304846

Junioripäällikkö:Heikki LaitinenLehtoranta 14 C, 90500 Oulupuh. 336 113, 050-561 7106s-posti:[email protected]

Matkapurjehduspäällikkö:Leo HahtonenKangastie 1, 90810 Oulupuh: 0400-682 700s-posti: [email protected]

Majaisäntä:Mauri KangasluomaVoudintie 1, 90400 Oulupuh: 0400-895 805s-posti: [email protected] Kansi: Viking, Oulun Purjehdusseuran ensimmäinen

arvontavene vuodelta 1896.

Sisällys:

USF - OPS:n LIPPU .......................................... 5Oulun Purjehdusseura 120 vuotta ................... 6Perämeren merenkulun musta syksy ............ 12Purjehdittiin sitä ennenkin ............................. 14OPS:n maja ..................................................... 16Oulun Purjehdusseuran pitkänmatkan wiiri .. 17Junioritoimintaa ............................................. 18Pohjoismaisen venerallin voitto Ouluun ....... 19Oulun Purjehdusseuran johtokunta 2001 ...... 22Jäsenistö ........................................................ 24Veneet ............................................................. 26Åströmin sarvi -palkinto................................. 28Pilssi ............................................................... 31

No. 3 (109) Elokuu 2001120-vuotisjuhlanumero

3Pikapurjehtija nro 3 (109) - elokuu 2001

ARVOISAT PURJEHDUKSEN YSTÄVÄT

Oulun seutu on kehittynyt vuosisatojen saatossa lohen, tervan, kaupan ja merenkulunkeskuksesta ensin perinteisen teollisuuden ja myöhemmin yliopiston perustamisen myötämoderniksi eurooppalaiseksi kaupungiksi. Nyt Oulun seutu on lähes 200 000 asukkaanväestökeskittymä, joka tunnetaan uusimman huipputeknologian osaamisesta.

Oulun tulevaisuuden suuria haasteita on säilyttää nykyinen kasvu ja monipuolistaa sitä.Oulun visiossa tavoitteeksi on asetettu, että Oulu ja Oulun seutu ovat Pohjois-Euroopanosaamisen ja elinkeinojen kehittämisen keskus.

Kaupungin tavoite kilpaurheilussa ja harrastustoiminnassa on edellytysten luominen jakehittäminen yhteistyössä urheiluseurojen kanssa. Terveys ja hyvän elämänlaadun yllä-pitäminen liikunnan ja urheilun avulla ovat keskeisiä päämääriä, joita myös kaupunkihaluaa edistää.

Oulun Purjehdusseuran, vanhimman oululaisen keskeytyksettä toimineen urheiluseu-ran, toiminta on erittäin monipuolista ja poikkeaa joiltakin osin "keskiverto" urheiluseu-ran toiminnasta.

Vaikka laajasti ottaen urheilu on kulttuuria, niin ei kuitenkaan ole kovin tavanomaista ettäurheiluseura harrastaa kulttuurin alalla kustannustoimintaa, kuten Oulun Purjehdusseu-ra on tehnyt taltioidessaan oululaista merimusiikkia. Ilahduttavaa on myös seuran junio-ritoiminta, joka on jokaisen seuran tulevaisuuden kulmakivi.

Minulla on ilo toivottaa Oulun kaupungin puolesta onnea 120-vuotiaalle Oulun Purjeh-dusseuralle.

Menestystä myös tulevaisuuden tuulissa!

Kari Nenonenkaupunginjohtaja

Kaupunginjohtajan

tervehdys


Seppo SilanderKommodori

Kommodorinkantilta

Oulun Purjehdusseura on urheiluseura. Purjehdusseuraa ei useinkaan mielletä urheilu-seuraksi, vaikka se täyttää urheiluseuran perinteiset vaatimukset. Kilpaileminen ja kilpai-luihin harjoitteleminen on järjestelmällistä. Selvimmin tämä näkyy junioreiden koulutuk-sessa. Harjoitukset ovat johdettuja. Ensin pidetään palaveri, sitten pannaan veneet pur-jehduskuntoon ja lähdetään vesille. Ohjaaja seuraa jokaisen suorituksia ja antaa niistäpalautetta. Nuorimmille toiminta kylläkin on leikinomaisempaa ja purjehtimisesta nautti-mista. Taidon ja iän myötä vaatimukset kasvavat. Menestyminen valtakunnallisesti vaa-tiikin jo veneiden ja varusteiden tason nostamista. Muutama seuramme juniori on me-nestynyt ihan SM-tasoisestikin. Entä voitaisiinko matkapurjehtijat ja moottoriveneilijät rin-nastaa muiden lajien kuntourheilijoihin? Heille pelkkä lajin harrastaminen ja sen parissaviihtyminen on tärkeämpää kuin kilpaileminen.

Tänä kesänä 120 vuotta täyttävä Oulun Purjehdusseura voi hyvin. Seuran talous onkunnossa. Kunnioitamme ja vaalimme vanhoja perinteitä, mutta seuraamme myös ai-kaamme. Veneily ja kilpapurjehdus ovat edelleen vetovoimaisia harrastuksia. Seuram-me jäsenmäärä on kasvussa ja sen myötä myös venemäärä. Seuramme 80 vuotta van-hat säännöt nykyaikaistettiin, kuitenkin vanhoja perinteitä mahdollisuuksien mukaan säi-lyttäen. Olemme elvyttäneet Pitkänmatkan Wiirin perinteen, ja tuottaneet cd-version van-hasta merimieslaululevystämme. Näkyvyyttä seura on saanut oman kotisivun kautta jä-senhankinnassa ja tiedottamisessa. Seuran saunamökki Iin Röytässä on hyvässä kun-nossa ja jäsenten vilkkaassa käytössä.

Jäsenten valitsema johtokunta johtaa seuraa. Arvokasta työtä seuran hyväksi tekevätmyös eri lautakuntien päälliköt ja rivijäsenet. Laaja on se juniorien vanhempien ja mui-den toiminnassa mukana olevien joukko, joka työskentelee pyyteettömästi seurammehyväksi.

Purjehduskauden ulkopuolella pidämme hyvää kuntoa yllä kaukalopallon ja kuntopiirinavulla. Kevättalvella teemme useinkin hiihtoretken lähituntureille. Mielenvirkistystä saam-me myös teatteriesityksistä ja lauluilloista. Purjehdusseurojen jäsenistölleen suuntaamaoheistoiminta voi olla usein monipuolisempaa kuin perinteisillä urheiluseuroilla.

On miellyttävä toimia kommodorina seurassa, joka kunnioittaa perinteitä, hoitaa velvoit-teensa, seuraa aikaansa ja kehittää jatkuvasti toimintaansa uusia haasteita vastaavaksi.

OULUN PURJEHDUSSEURA RY - NYT


Seuran ensimmäisen lipun tekijä ja ajankohta onepäselvä. Tämä pankkiholvissa oleva lippu on otet-tu käyttöö Venäjän vallan aikana. Vasemmassa ylä-kulmassa on Venäjän lipun värit (sininen ja punai-nen). Alakulmassa on jo tyylitelty Oulunlinna etelä-tuulineen ja nousulohineen. Kuvien perusteella lip-pu on ollut käytössä ainakin 1915-luvun lopulla.

OPS:n lippu

Tämä pankkiholvissa oleva lippu on yksi lippueh-dotus. Tekijästä ja ajankohdasta on vain huhuja.

Nyt käytössä oleva lippu on tämän näköinen. Suo-men Veneilyliiton lippukomitean mukaan linnaku-vio ei täytä lippuheraldiikan säännöksiä, ja komi-tea on ehdottanut lippuun muutoksia. Muutoksia eiolla hyväksytty OPS:n johtokunnassa.

Oulun Purjehdusseuran lippu nousi juhlavuodenkunniaksi kotisataman salkoon 12.5. 2001. Kuvassalippua pitelee johtokunnan jäsen Mauri Kangasluoma janaruissa on kommodori Seppo Silander.

120. lipunnosto


Oulun Purjehdusseura 120 vuotta

Oululla on mittavat perinteet merikaupunkina, on ollut laivojen varustajia, rakentajia ja me-renkulkijoita, ja Krimin sodan jälkeen vuonna 1860 Oulun kauppalaivasto oli jopa Suomensuurin. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että purjehdusurheilukin kotiutui Ouluun varhain.

Vaikka ainakaan satunnainen matkai-lija ei nykyisin saa Oulusta merikau-pungin kuvaa, vielä 1800 luvulla Ouluoli kovin merellinen.

Krimin sota verotti Suomen kauppa-laivastoa raskaalla kädellä, mutta kunsota loppui vuonna 1856, valtion tuki-toimet käynnistivät vilkkaan laivanra-kennuskauden. Vuonna 1860 Oulunpurjelaivakanta nousikin maan suu-rimmaksi.

Meriliikenne oli vilkasta: Esim. vuon-na 1881 Oulun satamaan saapui 241laivaa, mikä on tämänkin päivän lu-kemana paljon. On muistettava, ettäliikuttiin purjein, talviliikennettä ei ollutja että tuona vuonna 1881 Oulussa olivain 8715 asukasta. Rautatie saavut-ti Oulun vasta vuonna1886, joten sitäennen rahtauksen oli tapahduttavaetupäässä meritse.

Tältä Oulun merelliseltä kulta-ajaltaon perua myös oululainen purjehdusurheiluna ja vapaa-ajan harrasteena.Sen pani aikoinaan liikkeelle pienioululaisten merenkulkijoiden piiri puu-hamiehenään Oulun merikoulun joh-taja Alfred Ekholm, joka kutsui koolleOulun Purjehdusseuran perustavankokouksen toukokuussa 1880. Seuran

syntymäpäiväksi kuitenkin vakiintuielokuun 10. vuonna 1881, jolloin Suo-men suuriruhtinaskunnan keisarillinensenaatti hyväksyi säännöt yhdistyksel-le nimeltään "Oulun purjehdusseura -Uleåborgs segelförening". Sääntöjenensimmäisessä pykälässä varsin kau-

niilla tavalla tuotiin esiin järjestäyty-neen purjehduksen aatemaailma, jokaaivan hyvin pätee nykypäivänäkin:"Oulun purjehdusseuran tarkoitus ontoimittamalla soutu- ja purjehduskilpai-luja edistää taitoa purjeveneen käyt-tämisessä ····· ·······."

Oulun Purjehdusseura onkin Suomenseitsemänneksi vanhin jatkuvasti toi-minnassa ollut purjehdusseura, ja sa-malla se on Pohjois-Suomen vanhinurheiluseura.

Melkein tyhjästäaloitettiin

Alfred Ekholmista tuli Oulun Purjeh-dusseuran ensimmäinen "ylipäällikkö"- nykykielellä kommodori.

Ensimmäinen yhteispurjehdus tapah-tui 25.6.1882. Ensimmäiset oikeatpurjehduskilpailut pidettiin 2.7.1882, jasiihen osallistui 11 venettä. Lähtö ta-pahtui Toppilan salmen suusta ja rataoli vedetty Oulun redille. Kääntömerk-kinä ja katsomona toimi höyrylaivaWellamo, jossa pataljoonan soittokun-ta soitti. Laiva oli ankkuroitunut väy-lälle 1½ virstan päähän lähtölinjasta.

Hait juhlaregatassa v. 1961.

Kolmioveneitä 1930-luvulla.

ILMO HASSINENKUVAT: TIMO KUJALA, JONI SKIFTESVIK, ILMO HASSINEN JA OULUN PURJEHDUSSEURAN ARKISTO


Seuraavina vuosina seura pyrki kas-vattamaan aktiivisuuttaan ja venekan-taansa tuottamalla ns. "arvontavenei-tä". Seura tilasi veneen, jonka raken-tamiskustannukset katettiin arpajai-silla, ja onnellinen voittaja sai senomakseen. Tämä perinne jatkui vuo-sia, ja arvontaveneitä rakennettiin yh-teensä ainakin 18 kappaletta.

Kunnon telakka-aluetta saati laituria eiOulun purjehtijoilla ollut vuosiin. Tal-veksi veneitä nostettiin ontuvalla kä-sinosturilla kauppatorin rantaan ma-kasiinien väliin. Tukikohtana oli laituriToppilan salmen suussa, mutta jäätveivät sen sittemmin mennessään. Vii-mein Oulun Purjehdusseura rakennut-ti Vihreäsaareen ikioman paviljonkin-sa, joka vihittiin 20.8.1922.

Seuran loppiaisjuhliin vuonna 1924 il-mestyi ensimmäistä kertaa oma lehti"Pikapurjehtija - Snabbseglaren".

Toimintaedellytyksetkehittyvät

Pietarsaarelaisten aloitteesta saivuonna 1924 syntynsä ns. Pohjanlah-den Pienvene, jonka oululainen in-sinööri Otto Ståhle suunnitteli. Purje-tunnuksensa mukaan venettä tavalli-sesti kutsuttiin kuitenkin Kolmiove-neeksi. Veneluokasta tuli pohjoisessahuomattava kilpailuluokka, ja se pitipintansa aina sotien jälkeisiin pulavuo-siin saakka. Kun suomalaisen GunnarStenbäckin vuonna 1930 suunnittele-ma Hai-vene aloitti valloituksensa1950-luvun alussa, se kotiutui kohtaOuluun - taasen OPS:n arvontave-neen kannustamana. Veneluokka onedelleenkin yleinen.

Kielikysymys ja lisääpurjehdusseuroja

Oulun Purjehdusseura - Uleåborgssegelförening oli alun alkaen kaksikie-linen, mikä vuosisadan vaihteen olo-suhteissa oli luonnollista. Esim. luku-vuonna 1869-70 Oulun ala-alkeiskou-lun yläasteella sai 38 oppilasta suo-menkielistä ja 29 ruotsinkielistä ope-tusta. Vuonna 1874 Oulussa oli ruot-sinkielinen lyseo mutta suomenkieli-senä vain reaalikoulu. Suomalainenlyseo saatiin vasta v. 1883.

Voimistuva aitosuomalaisuusaate johtiuuden seuran, Oulun Merenkävijöiden(OM) perustamiseen vuonna 1927,kun joukko OPS:n jäseniä erosi japäätti perustaa itselleen oman puh-taasti suomenkielisen seuran. Vuon-na 1912 oli jo ehditty perustaa OulunTyöväen Pursiseura, jonka toiminta

tosin hiipui niin, että nykyinen OTPSpolveutuu Merikosken Melojat -seu-rasta, johon vuonna 1949 perustet-tiin purjehdusjaosto, jonka nimi muu-tettiin Oulun Työväen Pursiseuraksivuonna 1950.

Joka tapauksessa - vuonna 1927Ou-lussa alkoi olla pur-jehdusseuroja väes-töpohjaan nähdenrunsaasti. Henkikir-joitettuja asukkaitaOulussa vuonna1927 oli nimittäinvain 17340.

OPS ja OM lähtivätheti yhteistoimin-taan, kilpailut järjes-tettiin yhteisin voi-min ja toimitsijoin.Sittemmin perustet-tiin yhteinen OPS:nja OM:n telakkasäätiö tarkoituksellavuokrata telakka-alue. Vuonna 1960telakkasäätiö sai käyttöönsä puoletKiikelin saaresta, jonne rakennettiinvenevaja. Itse asiassa kaikki kolmeoululaisseuraa, OPS, OM ja OTPSovat vuosikymmeniä olleet kiinteäs-sä yhteistoiminnassa.

Pikkukilpailujen pitopaikka oli Piki-saaren edustalla, mutta 1950 luvullakilpailujen pitopaikaksi vakiintui Var-jakan salmi, jossa lautakunta piti tu-kikohtaansa laiturilla, ja radan kään-tömerkeiksi valittiin reimarit. Ne ni-mettiin kirjaintunnuksin, rata suunni-

teltiin tuulen suunnasta riippuen ja il-moitettiin juuri ennen lähtöä suurin kir-jaintauluin.

Reimarit palvelivat kääntömerkkeinäyllättävän pitkään. Ensimmäinen "kan-sainvälinen olympiarata" vedettiinOuluun vasta Lightningien SM-purjeh-

duksiin vuonna 1968. Olympiaradas-ta tuli pysyvä käytäntö vuodesta 1970.

Menetyksistä alkoiuudistuminen

Vanhoista ajoista ei enää ole paljoamaamerkkejä jäljellä. Vihreäsaarenpaviljonkinsa seura menetti öljysata-man alle vuonna 1962.

Jouluaaton aattona vuonna 1972 pa-loi Kiikelin venevaja ja sen mukanasuurin osa Oulun Purjehdusseuran jaOulun Merenkävijöiden venekannas-

Lightning-veneitä tulossa OPS:n "sähkö- ja veljesmaljakilpailusta" v. 1961.Huomaa peräliput kevytveneessä!

Kiikelin vaja palon jäljiltä joulun aikaan 1972.


ta, mutta tämä menetys johtikin uu-distumiseen ja aktiivisuuden kasvuun.

Uusi telakka-alue saatiin vuokrattuaHietasaaren Johanssoninrannasta.1970-luvun alkuun asti oli valtaosaveneistä ollut puurakenteisia, muttaKiikelin palon jälkeen uudistuva vene-kanta oli jo lasikuiturakenteista. Vuon-na 1973 Ouluun ilmaantui suureksiosaksi yhteishankintana uusi purjeve-neluokka, Hans Groopin piirtämä H-vene, josta sittemmin tuli Suomensuurin köliveneluokka ja samalla kuu-ma kilpavene. (H-veneiden tulostaOuluun julkaistiin Pikapurjehtijassa 4/1999 Timo Kujalan ja Reino Merilänmuistelus.) H-veneaktiivisuus oli suu-rimmillaan 1980-luvun jälkipuoliskol-la, jolloin Oulun Regatassa saattoiesiintyä yli 20 veneen kilpailuja. En-nen vuosituhannen vaihdetta H-ve-neet lähes katosivat Oulun radoilta,mutta parin viimeisen vuoden aikanaon ollut nähtävissä elpymistä - erityi-sesti vuoden 2000 MM-kilpailujen saa-minen Helsinkiin on selvästi vilkastut-tanut tätä veneluokkaa.

H-vene muistuttaa mitoiltaan olympia-luokka Solingia, joten huippupurjehti-jat mielellään viihtyvät sen peräsimes-sä. Vuoden 2000 Suomen mestari oli-kin maamme Soling-edustaja Syd-neyn olympialaisissa. Valtakunnalli-sesti oululaiset ovat olleet H-veneis-sä kohtalaisen hyvin sijoittuneita, sii-tä huolimatta että puolitoista tonniapainavan veneen kanssa kilpailumat-kat maanteitse Etelä-Suomen purjeh-duskeskuksiin vaativat melkoisia pon-nisteluja ja rahallisia uhrauksia. On-neksi H-veneiden tämän vuoden SM-kilpailut pidetään Hailuodossa

Kevytveneet

Kevytveneistä oululaisittain merkittä-vimpiä on ollut amerikkalaisen OlinStephensin vuonna 1938 piirtämäLightning, joka esiteltiin paikkakun-nalla vuonna 1952. Samana vuonnase nousi merkittäväksi kilpailuluokak-si Suomessa. Maailmassa Lightning-veneitä on nykyisin kaikkiaan noin15000. Oulun OPS-vetoinen Light-ning-laivue on ollut menestyksekäs:Lasse Hammar, gasteinaan HarryHammar ja Simo Koski on kuitannutEuroopan mestaruuden vuonna1973 sekä Suomen mestaruudenvuosina 1973, -74, -75, -76, -80 ja -82. Ve-neluokan tämän vuo-den EM-kisat pide-tään Sisiliassa.

Toinen oululaisittainmenestyksekäs kevyt-veneluokka on ollutVikla, jossa OPS:nSampo ja Risto Valjusovat vuosia olleet val-takunnallisesti luok-kansa kärjessä tai ai-van sen tuntumassa,vaikka muualla Suo-messa ja maailmallayleinen, kunniakas Vi-kla ei Oulussa ole-kaan saanut suurem-paa jalansijaa.

Koulutusta

Oulun Purjehdusseu-ra aloitti junioritoimin-nan jo vuonna 1949,ja viime vuosina voi-mavaroja tähän on

suunnattu entistä enemmän. Vain sitäkautta nousee uusi purjehtijoiden pol-vi.

Juniorien ensivene, amerikkalaisenClark Millsin vuonna 1948 Floridanpikkupojille suunnittelema kulmikasOptimistijolla kotiutui Ouluun samaanaikaan kuin muuallekin Suomeenvuonna 1962. Se on turvallinen, herk-kä ja opettavainen pikku vene, jonkapurjehtimisen voi aloittaa jo alle 10vuoden iässä.

Oululaisittain myös OK-jolla on ollutmerkittävä juniorien kevytvene. Seesiteltiin Oulussa v. 1967, jolloin Kii-kelin saaressa pidettiin juhlalliset OK-jollalaivueen "kastajaiset".

Niinkin uusi konstruktio kuin OK-jollaon kilparadoilta jo ehtinyt hävitä. Senpaikan on valloittanut Europa (E)-jol-la. Suhteellisen kevytkin purjehtijapystyy pitämään sen pystyssä, minkävuoksi se on nykyisin naisten olym-pialuokka, mutta veneenä se on jovaativa "täysverinen" ja juniorille harp-paus Optimistista siihen on iso askel.

Kuten taitolajeissa yleensäkin, purjeh-duksessakin vitsa on väännettävänuorena. OPS onkin keväästä 2000kuuden muun purjehdusseuran kans-sa mukana Suomen Purjehtijaliiton"kehitysseuraprojektissa", joka tähtääjuniori- ja kilpapurjehduksen aktivoimi-seen ja lajin tunnettavuuden lisäämi-seen. Oulun Purjehdusseuran junioritmenestyivät viime kesän kilpailuissa

OK-jollalaivueen “kastajaiset” Kiikelissä vuonna 1967.

Oulun ensimmäinen “Optari” vuonna 1962.


E-jolla valtakunnalisessa ranking-kilpailussa Oulun vesillä v. 1996.

varsin hyvin. Onpa OPSpurjehdusleirillään anta-nut oppia kokonaiselle ou-lulaiselle koululuokallekin,joka sellaiselle halusi ha-keutua.

Kehittyä voi vain vertaa-malla itseään kanssapur-jehtijaansa, siis kilpaile-malla. Tässä juniorit ovatsaman ongelman edessäkuin varttuneemmatkin,eli on käytävä Etelä-Suo-men keskuksissa ja osal-listuttava valtakunnallisiintapahtumiin. Kilpaurheili-jan kannalta Suomi on sit-tenkin hieman liian väljämaa. On matkustettavaviikonloppuisin satoja kilo-metrejä edestakaisin, japurjehtijalla on vielä lisä-rasitteenaan se, että hän joutuu kul-jettamaan veneensä mukanaan. Tu-kijoukkoja siis tarvitaan, ja junioripur-

jehdus onkin yleensä koko perheenyhteinen harrastus. Junioritoiminnanon muutenkin oltava järjestäytynyttäja valvottua. Lapsia ei voi päästää me-ren ja tuulten armoille ilman turvave-neitä ja ohjaajia.

Ei koulutuksessa aikuisia kilpa- ja ret-kipurjehtijoita ole unohdettu. OPS onantanut koulutusta taktiikassa, purjei-den virityksessä, säännöissä ja mat-kapurjehtijoiden ongelmissa. On jär-jestetty veneilykouluja sekä saaristo-,rannikko- ja avomerilaivurikursseja,jotka ovat poikenneet tavanomaisistasiinä, että niihin on kuulunut käytän-nön harjoittelu OPS:ilaisten veneissä.

Tämä navigaatiokoulutus on poikinut

OPS:iin oman navigaatiojaostonsa,joka perustettiin Suomen Navigaatio-liiton alaisuuteen vuonna 1996.

Merellistä kulttuuria

Pohjois-Suomen vanhimman urheilu-seuran asema velvoittaa, ja OulunPurjehdusseura on ollut mukana pe-rinteiden ja merellisen kulttuurin vaa-limisessa. 100-vuotisjuhlansa innoit-tamana vuonna 1981 se teki merkit-tävän kulttuurityön järjestämällä suu-ren merielämään liittyvien perinnelau-lujen keruukilpailun yhdessä Pohjois-Pohjanmaan museon kanssa vuonna1981. Kilvan ansiosta saatiin - mah-dollisesti viime hetkellä - talteen jouk-ko Oulusta ja muualtakin peräisin ole-via, muistiin merkitsemättömiä meri-mieslauluja. Lähestyvää 120-vuotis-juhlaa ennakoiden Oulun purjehdus-seura kokosi vuonna 1999 saman ai-

neiston - nyt digitaalitek-niikalla paranneltuna ver-siona CD-levylle "LaivaToivo Oulu ja muita me-rilauluja Oulusta". Levyäon edelleen saatavana,ja sen myyntitulot käyte-tään mm. junioritoimin-nan tukemiseen. Suuriosa lauluista on myös jul-kaistu purjehdusseurantoimittamassa laulukir-jassa, jonka ensimmäi-nen painos ilmestyi v.1980.

Kuten näkyy, seurammejäsenlehti Pikapurjehtijaon voimissaan ja ilmes-tyy edelleenkin. Kaksi en-simmäistä Pikapurjehtija- Snabbseglaren nume-roa ilmestyivät loppiais-

juhliin vuosina 1923 ja 1924. Sittenseurasi pitkä tauko aina vuoteen 1949,jolloin lehden toimittaminen alkoi uu-delleen. Puhti riitti vuoteen 1964, jol-loin ilmestyi numero 18. Nykyisenlais-ta Pikapurjehtijaa on toimitettu vuo-desta 1978. Numero 30 oli OPS:n 100-vuotisjuhlanumero ja nyt numerosta109 siis tuli 120-vuotisjuhlanumero.

Retkipurjehdusta

Kiinnekohdan Iin Röytästä OPS saivuonna 1966, jolloin OPS:n ja OM:nTelakkasäätiö vuokrasi metsähallituk-selta entisen lastauspaikan käyttöoi-keuden. Saari toimi vielä 50-luvullapuutavaran lastauspaikkana. Vuosi-kausia venesatamana toimi jyhkeänaallonmurtajan vierusta, ja tukikohta-na entinen luotsien asuinrakennus.

OPS sai Röytästä vuokralle oman ton-tin v. 1980 viiden vuoden rakennus-

H-veneet, Suomen yleisimmät köliveneet Oulun Regatassa v. 1988.

Optimisteja Oulun Regatassa vuonna 1971.


Kommodori Timo Kujala ja majaisäntäMauri Kangasluoma hengähtävät

Röytän majan valmistuttuavuonna 1984.

velvoitteella. Ikioma maja saatiinkinmääräajan kuluessa. Vuonna 1981ostettiin Iistä mantereelta rakennus,purettiin se ja kuljetettiin osina Röyt-tään (mm. 10 kpl peruspalkkeja á1300 kg, 1600 tiiltä, 2500 kg kuivabe-tonia sekä rakennuksen puuosat ele-mentteinä). Rakennustyöt alkoivat v.1982, ja majan vihkiäisiä vietettiin18.8.1984. Majatoimikunnan vetäjänäoli Mauri Kangasluoma, joka on ny-kyinenkin majaisäntä. Hän on siten tä-hän päivään mennessä tullut tehneek-si jo 20 vuoden päivätyön seurama-jan rakentamisessa ja ylläpidossa.

Majan ensimmäistä vuosipäivää juh-listettiin iltamin, jossa oli oikein orkes-teri (tanssiyhtye Pohjola) soittamassa.Seuraava päivä 11.8.1985 jäi myösmonen muistiin rajun Sanna-myrskynpyyhkäistessä yli Lumijoen, Limingan,Oulun ja Perämeren pohjukan osanveneistä jo ollessa paluumatkalla Röy-tästä.

Metsähallituksen otettua saaren hal-lintaansa sen veneilyvarustusta ruvet-tiin voimallisesti kehittämään. Raken-nettiin iso pienvenesatama ponttooni-laitureineen ja koillisenpuoleisilta tuu-lilta suojaavine aallonmurtajineen.Kunnostettiin luontopolku ja siihenkuuluvia rakennelmia.

Kilpapurjehdus on seuratoimintaa jasosiaalista kanssakäymistäkin, ja tä-män toimintamuodon valtakunnallistahiipumisen vastapainoksi OPS on yh-teistyössä muiden seurojen kanssaollut etsimässä muita keinoja jäsen-tensä purjehdustaitojen kehittämisek-si. Niinpä seura on ollut mukana jär-jestämässä eskaaderi-tyyppisiä retki-purjehduksia.

On ollut Kemwater-eskaadereita jamyös OPS:n ikiomia eskaadereita,kuten erittäin onnistunut juhannuses-kaaderi Marjaniemeen vuonna 1996.

Kesällä 2001 toteutettiin Perämerenseurojen yhteisin ponnistuksin Bott-nia-Eskader 2001, joka alkoi RuotsinPiteåsta 2.7. ja päättyi Perämerenkaa-ren satamat koluten Ouluun 10.7.

Moottoriveneilyä

Oulun Purjehdusseuran nimestä huo-limatta sen rekisteriin on aina kuulu-nut moottoriveneitä ja -veneilijöitä, jaseurassa on oma moottorivenejaos-tonsa. Yhteiset tapahtumat kuten es-kaaderipurjehdukset ovat avoimia kai-kille veneille niiden käyttövoimastariippumatta. On myös moottorivenei-lijöille tarkoitettuja kokoontumisajoja jamerenkulkukilpailuja, ja on moottori-veneilijöille tarkoitettuja, perinteikkäi-tä ja arvokkaita kiertopalkintoja.OPS:n veneet ovat osallistuneet myösvaltakunnallisiin moottorivenetapahtu-miin.

Moottoriveneilijöitä on kiittäminenmyös heidän panoksestaan purjeh-duskilpailujen järjestämisessä. Moot-toriveneilijöiden joukossa on purjeh-dustuomareita, kilpailunjärjestäjiä jamuita toimitsijoita, joita ilman purjeh-duskilpailujen järjestäminen ei olisimahdollista.

Regatta on purjehtijanjuhlaa

Kesän 2001 Oulun Regatta on samal-la Oulun Purjehdusseuran 120-vuotis-regatta ja järjestetään elokuun toise-na viikonloppuna, johon syntymäpäi-väkin juuri sopivasti osuu. Puitteet

ovat aiheensa arvoiset ja juhlallisuu-det vietetään samassa talossa missäaikoinaan seuran perustava kokous-kin pidettiin eli nykyisessä NMKY:ntalossa Raatissa.

Toimintakeskuksemme

Toimintakeskustamme hallitsee OulunPurjehdusseuran ja Oulun Merenkä-vijöiden telakkasäätiö.

Huoltorakennus Johanssoninrantaanvalmistui "avaimet käteen" työnävuonna 1980, niin että 100-vuotisre-gatassa kilpailijoilla oli jo käytössäänsauna- ja pesutilat sekä molemmillaseuroilla omat toimistohuoneensa.

Klubirakennus Johteenpooki valmis-tui vuonna 1991, Nimi on osuva, on-han se Johteenselän rannalla ja poo-ki tarkoittaa merkkitornia (r. båk).

Huoltorakennus jäi nyt hankalasti Joh-teenpookin edustalle, josta se sittem-min siirrettiin telakka-alueen reunallenykyiselle paikalleen, jossa sitä ennensijaitsi mastovaja, joka purettiin pois.Siirtoa varten huoltorakennus sahat-tiin kahtia, puoliskot nostettiin uusilleperustuksilleen ja saumattiin yhteen.Rakennuksen takimmaista kattolapet-ta jatkettiin niin, että sen alle saatiinjollasuoja.

Jäsenistö ja venekanta

Oulun Purjehdusseurassa oli vuodenvaihteessa 330 jäsentä. Purjeveneitäon 71, joista köliveneitä 54 ja kevyt-veneitä 17. Moottoriveneitä rekisteris-sä on 47.

Hai-veneiden armada OPS:n 90-vuotisjuhlaregatassavuonna 1961 Lightningin kiinniajamana.


Viklojen SM-kilpailut Oulussa v. 1985.

Nyt ne vihdoin saatiin!

Tarrojen halkaisijat:suurin 25 cmpienin 5,5 cm

Muut luontevasti siltä väliltä

- sään kestävät seuranomat tarrat veneeseen

- painoväri sininen,pohja valkoinen

- yhden arkin hintavain 30 mk!

- suurin tarra sopiiihanteellisesti esim.veneen peräpeiliin

Tarroja voi ostaa Johteenpookista.Lisätietoja Hilkka Skiftesvikiltäs-posti: [email protected]

puh : 08-5565 054


Syksy 1947 oli haaksirikkojen aikaa Perämerellä. Suomi oli menettänyt sodassa ja sotakorvauksi-na parhaat aluksensa. Meriliikennettä oli hoidettava sillä tonnistolla, mikä oli saatavissa. Myrskyi-set säät ja iäkkäät puualukset olivat tuhoisa yhdistelmä. Kymmenen ihmistä menetti vajaan viikonsisällä henkensä havereissa. Siikajoen Tauvon edustalla upposi höyrylaiva Meri-Tuuli. Aluksenmukana hukkui kuusi henkeä. Nahkiaisen ja Marjaniemen välisellä merialueella syttyi palamaanja upposi sementtilastissa ollut moottorialus Hansa. Se vei mukanaan neljä henkeä. Pateniemestälähtenyt moottorikaljaasi Saaren tähti oli sekin vuodon saatuaan lähellä tuhoutumista samoilla vesillä.

Kun kotkalainen 770 bruttorekisteri-tonnin Meri-Tuuli teki lähtöä syyskuun23. päivänä 1947 Oulun Toppilasta,lupasi säätiedotus Perämerelle "koh-talaista lounaan ja etelän välistä tuul-ta, ajoittain sadetta". Alus oli lastan-nut 33 000 kuutiojalkaa haapatukke-ja, jotka oli määrä viedä Husbyvikintulitikkutehtaalle Etelä-Ruotsiin.

Meri-Tuuli oli rakennettu Amerikassa1905 männystä ja tammesta. Se oliollut alkujaan purjealus, mutta muu-tettu myöhemmin pelkästään koneel-la kulkevaksi poistamalla purjeet jaasentamalla siihen 230 hevosvoimai-nen kaksisylinterinen höyrykone. Alusoli ehtinyt seilata ennen Suomeenostoa myös Norjan lipun alla.

Meri-Tuulessa oli 14-henkinen mie-histö, päällikkönä oli merikapteeniOnni Heino. Miehistöä oli täydennet-ty Oulussa pestaamalla emännöitsi-jäksi martinniemeläinen Aili Leinonenja messitytöksi oululainen Terttu Uu-sitalo. Aluksen pääomistaja laivanva-rustaja Ilmari Tuuli ja hänen veljensähallitussihteeri Erkki Tuuli, osakashänkin, olivat matkustajina kohtalok-kaalle matkalle lähdettäessä.

Ilmari Tuuli muisteli allekirjoittaneel-le vuonna 1993, että Meri-Tuulessaoli hyvä miehistö ja ennen kaikkeahyvä, neuvokas päällikkö.

- Käsitykseni mukaan kaikki edelly-tykset turvalliselle merimatkalle olivatolemassa.

Vuotava alus ei päässythätäsatamaan

Merikapteeni Onni Heinon Raahenraastuvanoikeudelle haverista anta-ma meriselitys kertoo, että tuulen voi-makkuus Toppilasta lähdettäessä oli2-3 beaufortia ja suunta itä-etelä. Nä-kyvyys oli kohtalainen. Seuraavanapäivänä laivan ollessa klo 15 aikaanKokkolan korkeudella tuuli kääntyilounaaseen ja yltyi 7-8 beaufortinmyrskyksi. Heino päätti hakea suo-jaa Ykspihlajasta, mutta kun laivakäännettiin sivuvastaiseen, se ei jak-

sanutkaan kulkea kovassa aallokos-sa sataman suuntaan. Samaan ai-kaan konemestari ilmoitti laivassaolevan vuodon. Pumput käynnistet-tiin, mutta aluksen kovan heilumisentakia ne eivät jaksaneet toimia täy-dellä teholla.

Aluksen pelastamiseksi päällikkökäänsi laivan tulosuuntaan. Kun mat-ka jatkui hitaammalla vauhdilla myö-tätuuleen, vesi alkoi laivassa vähen-tyä. Tarkoitus oli hakeutua hätäsata-maan Raaheen. Tämä osoittautui kui-tenkin mahdottomaksi, sillä vuotavaalus olisi jälleen ollut käännettävä lai-tatuuleen ja pumppaaminen olisi vai-keutunut. Heino luopui Raaheen pyr-kimisestä ja piti laivaneuvottelun.

Neuvottelun tuloksena laiva päätet-tiin ohjata Hailuodon suojaan. Pian tä-män jälkeen alus ohitti majakkalaiva"Nahkiaisen" ja Onni Heino yritti va-lomerkkejä antamalla sähköttää ma-jakkalaivalle laivan nimen ja avun-pyynnön.

Hailuotoa lähestyttäessä tuuli kään-tyi länteen. Kova sivuaallokko lisäsivuotoa ja alus oli käännettävä jälleenmyötätuuleen, nyt rannikkoa kohti hil-jentäen samalla koneet, jotta pumputtoimisivat täydellä teholla.

Viisi miestä pääsipelastusveneeseenMyrskyn riepottelemaa alusta yritettiinkeventää katkaisemalla kansilastin"stötät", tuet, ja "surrit", vaijerit, jottahaapatukit vyöryisivät mereen. Lastinkevennys ei onnistunut. Vesi alkoi taaskohota aluksessa ja pian sammui tulilaivan uuneissa. Meri-Tuuli oli täydelli-sesti tuuliajolla.

Onni Heino kertoo meriselityksessäänlaivan viimeisistä hetkistä ennen tuhou-tumista.

"Päätimme heittää ankkurin, jotta sai-simme laivan vastatuuleen ja mahdol-lisesti siten pitää sen kauemmin pin-nalla. Tämä tapahtui noin klo 8.00 t.k.25 p:nä jolloin laivan asema oli noin NV3 Tauvon majakasta."

Pian tämän jälkeen korkea aalto heittikansilastin hyttirakennelmia vasten vie-den rakenteet mennessään. Toinenpelastusvene karkasi, toiseen, vaurioi-tuneeseen ja aironsa menettäneeseenpääsi viisi miestä. Laivanvarustaja Il-mari Tuuli oli yksi veneeseen päässeis-tä.

- Kiskoin veneeseen veljeni ja kolmemuuta miestä. Vene oli rikki ja täynnävettä. Se pysyi pinnalla pelkästään il-matankkiensa varassa. Edellisen veli,

Purjealuksesta höyryalukseksi muutettu Meri-Tuuli seilasi aiemminNorjan lipun alla nimellä Ena.

Perämeren merenkulun musta syksyJONI SKIFTESVIKKUVA: JONI SKIFTESVIKIN KOKOELMAT


pääjohtaja Erkki Tuuli, kertoi myrskynolleen todella kovan.

- Kun olin Koivistolta kotoisin ja ollutmeren kanssa lapsesta lähtien tekemi-sissä, ei siinä osannut kuitenkaan pe-lätä; ainoastaan tunsi itsensä nöyräksiniin mahtavien luonnonvoimien edes-sä.

Uppoavan aluksen keulaan jäivät ank-kurin laskua yrittäneet merikapteeniOnni Heino ja matruusi Eino Heino.Aluksen perä vajosi, mutta keula pysyipinnalla. Eino Heino kipusi mastoon jaOnni Heino piteli veden piiskaamanakiinni mistä sai.

Puolenpäivän aikaan luotsipiirin alusPerämeri saapui paikalle ja pelasti hyl-kyyn jääneet. Tuntikausia vedessä ol-lut Onni Heino oli heikossa kunnossa.Pelastusvene ajautui miehineen Tau-von rantaan samoihin aikoihin.

Meri-Tuulen haverissa hukkui kuusi ih-mistä, näistä kaksi pohjoissuomalais-ta, Oulussa laivaan pestautuneetemännöitsijä Aili Leinonen ja messityt-tö Terttu Uusitalo. Myrsky toi Siikajoenrantaan päiväkausia haapatukkeja jahylyn osia. Laivan kappaleista ihmisetolivat päättelevinään laivan olleen la-hon. Taikauskoisimmat rannikon ihmi-set muistelivat Siikajoella, että jos jo-honkin vanhempaan laivaan Oulussaoli pestautunut uusi kokki, ei laiva ollutkoskaan päässyt onnellisesti matkan-sa päähän. Lehdistössä kyseltiin, mik-si Raahen luotsiasemalta ei tiedotettuajoissa merihädässä olevasta laivastaoululaisille pelastusviranomaisille.

Lounaismyrsky murjoiSaaren tähteäSeuraava haaksirikko samoilla vesilläoli jo kolmen päivän kuluttua Meri-Tuu-len tuhoutumisesta.

Puurakenteinen 350 bruttorekisteriton-nin moottorikaljaasi Saaren tähti lähti27. 9. sahatavaralastissa Pateniemes-tä Tanskaa kohti. Laivan omisti helsin-kiläinen H. Liljestrand Oy ja sen pääl-likkönä toimi merikapteeni RagnarMecklin.

Nahkiaisen tienoilla kovassa tuulessaponnisteleva alus alkoi vuotaa. Kaikkipumput käynnistettiin, mutta tästä huo-limatta vesi lisääntyi laivassa ja konepysähtyi. Vesilastissa olevaa laivaa eisaatu liikkumaan purjeilla haluttuunsuuntaan, vaan alus alkoi ajelehtia. Pe-lastusvenettä yritettiin laskea, muttamyrsky paiskasi sen laivaa vasten jase rikkoontui. Aallot veivät mennessäänmyös kannelle kiinnitetyt kaksi pelas-tuslauttaa.

Yön tullessa myrsky pauhasi ankara-

na ja laivanväki kerääntyi etukannenmiehistösuojan viereen saadakseenturvaa aluksen yli lyöviltä aalloilta. Kol-mimastoisen laivan keskimmäinenmasto kaatui ja jäi roikkumaan vanttienvarassa laivan kyljelle.

Lounaismyrsky kuljetti laivaa Marjanie-meä kohti. Aluksen hätäraketit olivatkastuneet. Laivanväki alkoi polttaa naf-taan kastettuja purjeita laudan nokas-sa. Hätämerkit havaittiin Marjaniemenluotsiasemalla ja luotsikutteri lähti yrit-tämään laivaa kohti. Toisella yrityksel-lä se onnistui pääsemään perille ja väkisiirtyi kutteriin. Neljä miestä palasi vie-lä alukseen takaisin yrittämään senankkurointia. Ankkurointi onnistui. Mie-het nouti Saaren tähdestä Oulun Meri-pelastajien p/v Hailuoto.

Haaksirikkoiset kuljetettiin Marjanie-meen ja Ouluun. Luotsipiirin Peräme-ri-alus hinasi onnettomuusaluksen Top-pilaan. Ihmishenkiä haverissa ei me-netetty, vaikka aluksen täydellinen tu-houtuminen oli hyvin lähellä.

Räjähdys upotti HansanKohtalokkaan syksyn kolmas, ihmis-henkiä vaatinut merionnettomuus ta-pahtui vain kaksi vuorokautta Saarentähden haverin jälkeen. Onnettomuus-alus oli Kemiin sementtilastissa matkal-la ollut puurakenteinen 300-tonninenmoottorialus Hansa. Aluksen kotisata-ma oli Turku ja päällikkönä toimi meri-kapteeni Kustaa Candolin.

Onnettomuuspaikka oli tälläkin kertaaNahkiaisen ja Marjaniemen välinenmerialue. Hansan konehuoneessa syt-tyi 30. päivän vastaisena yönä tulipalo,joka levisi niin nopeasti, että sammu-tusmahdollisuuksia ei ollut. Laiva olijätettävä räjähdysvaaran takia.

Ensimmäiseksi laskettuun isoon pelas-tusveneeseen sijoittui kolme miestä jahenkilökuntaan kuulunut nainen. Venekatosi pian laivaan jääneiden kolmenmiehen näkyvistä. Kapteeni arvioi tuu-len voimakkuuden olleen tuolloin 3-4beaufortia.

Pian myös kapteeni ja kaksi muutamiestä jättivät palavan laivan. He lähti-vät laivasta jollalla, jonka ainoat varus-teet olivat kaksi ämpäriä.

Palava laiva oli havaittu Nahkiaisesta,josta lähti luotsivene haveripaikalle.Pian sinne ehti myös merivartioaluksiaja luotsipiirin Perämeri. Palava, ajeleh-tiva laiva todettiin tyhjäksi. Kello 10.40alus räjähti ja upposi.

Jollalla Hansasta lähteneet päällikkö jakaksi merimiestä pelastettiin. Isommal-la veneellä lähtenyttä kolmea miestä janaista ei löydetty.

"Vanhoja, heikkokuntoisiaaluksia"Syksyn kuluessa Oulun merialueella olivielä joitakin pienempiä havereita.

Reilu viikko m/s Hansan tuhoutumisenjälkeen turkkilainen s/s Kastamonu jär-jesteli Pensaskarin kivikoita uuteenuskoon. Lokakuun puolessa välissäraivonnut myrsky täytti SantaholmanNopsa-hinaajan vedellä ja paiskasi senSiniluodon rantaan Raahessa. Kellonvesillä oli tarakkaa hinaava Vapon hi-naaja hätää kärsimässä ja selvisi nipinnapin Toppilaan myrskyn kourista. Ta-rakka jäi merelle.

Martinniemessä lastannut moottoripur-jealus Sargit joutui hakeutumaan hä-täsatamaan Toppilaan. Aluksen huonoonni ei loppunut tähän. Oulusta lähdet-tyään se sai vuodon ja joutui merihä-tään Sälgrundin kohdalla. Täkkilastinlaukaistuaan Sargit pääsi vaivoin pur-jeiden avulla hätäsatamaan Kaskisiin.

Mistä Perämeren merenkulun "mustasyksy" johtui? Onko kyseessä vain ti-lastokummajainen vai löytyykö syksyn1947 havereille joku yhteinen syy?

Huomio kiinnittyy siihen, että haaksirik-koutuneet laivat olivat verraten pieni-kokoisia, puurakenteisia ja ikäkin niitäjo painoi. Merenkulun tarkastaja LeoPiekkola sanoo, että laivojen katsastus-toiminta oli tuolloin jo järjestetty, muttamonet merenkulun turvallisuuteenolennaisesti vaikuttavat säädökset jalait ovat tulleet vasta myöhemmin.

- Laivat olivat vanhoja ja heikkokuntoi-sia, jopa aivan romuja. Konetehot oli-vat pienet, radiopuhelimia ei ollut, säh-kötyslaitteet olivat vain isoimmissa lai-voissa. Esimerkiksi luotsi kutsuttiinusein äänimerkeillä tai lamppua vilkut-tamalla. Ollenkaan tavatonta ei ollut,että koneella varustettu laiva kulki vas-tatuuleen yrittäessään "ahteri edellä".Voima ei piisannut tai potkuri ei saanuttyhjänä ajettaessa vettä. Painolastia tie-dän otetuksi jopa ruumaan, jotta pot-kurin siivet saatiin painumaan vedenalle ja päästiin eteenpäin. Laivat vuoti-vat usein ja vuotokohtia paikattiin vala-malla niihin sementtiarkkuja. Laivanva-rustaja Ilmari Tuuli kertoi, että laivat oli-vat sellaisia kuin olivat sen takia, ettäSuomi oli menettänyt sodassa parhaataluksensa ja uudisrakenteet menivätitänaapurille "kahvien kera".

- Sodan jaloista ponnisteleva maa har-joitti kauppamerenkulkua niillä edelly-tyksillä ja sellaisella kalustolla, johonsillä oli varaa. Tavaran oli seilattavamaahan ja maasta pois, muuta vaihto-ehtoa taloudelliselle nousulle ei ollut.


Jos haluaa kuulla hyviä juttuja OPS:ntoimintavuosista ja ihmisistä kaikentakana, ei tarvita kuin pari vanhaa va-lokuva-albumia, Hammarin Harri jaKujalan Tike, ja jo juttua piisaa. Ku-vat ja niiden ihmiset liittyvät paikkoi-hin, aikoihin ja tapoihin, joita nykypur-jehtija ei tunne, mutta jotka aikanaanolivat kiinteä ja odotettukin osa seu-ran jokavuotista toimintaa.

Viheriäsaaren maja, kuten vuoden1934 ohjelma oululaisittain majaa ni-mittää, oli luonnollisesti keskeinenosa seuratoimintaa vuodesta 1922vuoteen 1962, jolloin siitä jouduttiinluopumaan paikalle rakennetun öljy-sataman vuoksi. Saari oli siihen ai-kaan varsin toisenlainen kuin nyt.Matala, vasta vedestä paljastunut,lähes puutokin. Niinpä maja rakennet-tiin korkeiden pylväiden päälle, ja sil-ti se tahtoi kärsiä jäiden runtelusta.Ja kaukanakin se oli sen ajan oulu-laisen mittakaavan mukaan. Niinpäse kärsi jossakin määrin myös ilkival-lasta talvisin, vaikka ovet ja ikkunatsuljettiin talveksi joka erityisillä luu-kuilla.

"Astiat piilotettiin aina katon rajassaolleiden paneleiden taakse ja niitä eikoskaan siltä ulkopuoliset löytäneet",muistaa Tike. "Toisaalta majalla olimyös kunnollinen ravintola ja annis-keluoikeudet, johon astiatkin liittyivät",lisää Harri.

Jonkinlaisen käsityksen majan toi-minnasta saa vaikka siitä, että vuo-den 1934 jäsenkortista löytyy majaanliittyen mainita:

OPS:n majalle Viheriäsaarelle voi-daan tänä purjehduskautena päästämoottoriveneellä Ruiskuhuoneen ran-nasta joka päivä kello 18, 19,20 ja 22,sunnuntaisin myöskin klo 12 ja 16.Muina aikoina sopimuksen mukaansekä soutuveneellä kaupungin enti-sen teurastamon rannasta, johon onjärjestetty säännöllinen ylikulku ym-päri vuorokauden.

Nykyoululaisille tuntematon entinenteurastamonranta saa selityksensäsiitä, että se katosi 30-luvun lopullakun paikalle alettiin rakentaa Nuotta-saaren tehtaita. Ruiskuhuone taaslöytyi kaupunginrannasta kauppatorikupeelta.

Edellä mainittu toiminta ei luonnolli-sestikaan olisi ollut mahdollista, elleimajalla olisi ollut myös pysyvää asu-tusta. Harri muistaa Hyvärisen Veikonasuneen majalla kesät. "Sota-aikanakun oli tiukkaa asunnoista. majakinjouduttiin pakosta vuokraamaanmyös talveksi", hän lisää.

Majalla oli myös puhelin, mikä ei olutniin itsestään selvää aikanaan. 50-lu-vulle päästäessä majalle pääsykinmuodostui jo hieman toisenlaiseksi.Esimerkiksi vuoden 1954 jäsenkortis-ta löytyy vain maininta: PursimajaVihreäsaarella on jäsenten käytettä-vissä, puh: 4198, josta seuran moot-torivene "Bruntte" on tilattavissa.

Perhe-eskaaderitohjelmaan vasta sodanjälkeen

Harri on jotakuinkin vakuuttunut sii-tä, että ennen sotia seura ei juurikaanjärjestänyt erillisiä perheille tarkoitet-tuja eskaadereja. Säilyneistä jäsen-korteista saa sen vaikutelman, ettämikäli niitä oli, ne järjestettiin pitkän-matkan purjehduskilpailun yhteydes-sä. Esimerkiksi vuoden 1938 ohjel-ma yhdistää pitkänmatkan kisan, es-kaaderin ja moottoriveneretken.

30-luvulta löytyy myös mainintoja Vir-piniemeen tehdyistä rekipurjehduk-sista. Siellä isäntänä toimi usein epä-virallinen "Virpiniemen purjehdusseu-ra", mikä käytännössä tarkoitti silloi-sen Oulun yksityissairaalan pitäjän,tohtori Gunnar Snellmanin huvilaa.Erityisesti rouva Martta Snellmaninansiokas toiminta tässä yhteydessäon kirjattu jopa OPS:n historiaan.

"Öljysataman tieltähän Virpiniemes-tä sitten aikanaan pakkolunastettiinuseita kesämökkejä ja nyt niitä raken-netaan sinne uudelleen, kun öljysa-taman toiminta on loppunut " huo-mauttaa Harri.

Sodan jälkeen eskaaderipurjehdus jamoottoriveneretki saaristoon perhei-neen sai keskeisen sijan OPS:n ke-säohjelmasta. "Päivää odotettiin jajoskus jouduttiin odottamaan keliäkinparemmaksi, jotta päästiin lähte-mään. Päämääräkin kuultiin useinvasta majalla", muistaa Harri.

Tuo ohjelmassa mainittu saaristokoostuu siten kaikille oululaispurjeh-tijoille tutuista nimistä: Koivukari. Hie-takari. Löyhä, Kraaseli, Pensaskari,Hiukeet. Retkien ohjelmakin muodos-tui tutuksi. soutukilpailu, pussijuok-sua, lusikka suussa-juoksua, makka-ranpaistoa kertaa Harri. Ja luonnolli-sesti Vilhelm Gussanderin keittämälohikeitto.

Kropsuun perheretkiä ei sen sijaantehty. Se oli varattu pitkänmatkanpur-jehduksen maaliksi. Lisäksi oli vuo-sia, jolloin sille reissulle ei hyväksyt-ty naisia mukaan lainkaan, huomaut-taa Harri mutta jättää tässä yhteydes-sä kertomatta mistä syystä....

Säännöllisesti vierailtiin myös Raa-hen ja Kemin regatoissa, eikä Ruot-sin puolikaan ollut täysin tuntematonsuunta, huomauttaa Tike.

Perheretket tavallaan katosivat sit-temmin, kun Röyttä saatiin käyttöönvuonna 1966 ja perheet suunnistivatsinne ilman seuran erillistä päätöstä-kin.

Kiikelin nousu ja tuho

Kauppatorin edustalla sijaitseva Kii-kelin saari oli purjehtijoille tuttu mo-nella tapaa jo ennen 60-lukua, jolloinsaaresta tuli vuonan 1960 perustetunTelakkasäätiön ensimmäinen viralli-nen tukikohta.

"Veneiden talvisäilytykseen sitä käy-tettiin niin kuin Pikisaartakin ja torinranta-aittojen välistäkin veneitä löy-tyi. Juuri talvisäilytystilojen saamisek-si Telakkasäätiö sitten perustettiin-kin".

Puolet Kiikelin saaresta vuokrattiinkinsitten Oulun kaupungilta vuonna1961. Muitakin paikkoja mietittiin,muun muassa Pikisaaren päässä si-jaitsevaa Korkeasaarta, mutta ilmei-sesti vielä silloin jatkuneen uitonvuoksi silloinen Oulu Oy ei halunnutluopua omasta vuokrasopimukses-taan alueelle. Myös Johansoninran-

Purjehdittiin sitä ennenkin

Viheriäsaaren majalta Kiikelin kautta Johansoninrantaan: Noihinkolmeen paikkaan kiteytyy pitkälle OPS:n toiminta kuluneidenvuosikymmenten aikana. Toki välillä purjehdittiinkin, mutta niis-sä kuvioissa nykypurjehtijoiden tuntema Röyttä on varsin uusikohde. Esimerkiksi pitkämatkanpurjehduksen päätepisteenä oliusein Kropsu, mutta siihen aikaan naisilla ei taas ollut mitäänasiaa koko pitkäänmatkaan.

MATTI HEIKURA


ta oli kuvioissa jonkin aikaa mukana,mutta uusi talvisäilytysvaja alkoi siisnousta Kiikeliin. "Puutavaraa saatiinlahjoituksina, mineriittiä sopuhintaanja talkoilla rakennettiin, ensin katto javiimeksi seinät", muistaa Tike ja ker-too mieleen erityisesti jääneen sen,että viimeinen ovi saatiin paikoilleenja kiinni vuoden 1961 itsenäisyyspäi-vänä lumisateessa.

Venepaikkoja Kiikelin vajassa oli 48.Ne ostettiin omiksi osuusmaksuina,jotka pyörivät säätiön tilinpidossa vie-lä pitkään sen jälkeenkin, kun kokovajaa ei enää ollut, naurahtaa Tike.

Kiikelin aika aloitti yhteiset lipunnos-tot Merenkävijöiden kanssa vuonna1963 ja myös seuran ensimmäisetopparit kirjattiin samalle vuodelle.

Kiikelin edustalla oli runsaasti poiju-ja, joissa veneet olivat kiinni kesä-ajan. Kiikelin päässä sijainnut Elbe taivastapäinen Vännmannin saari olivatusein juniorien iltakilpailujen lähtö- jamaalilinjoja. Näissä kilpailuissa oliparhaimmillaan yli 20 opparia muka-na ja Regatoissa oppareita saattoiolla mukana jopa yli 40, kun raahe-laiset ja kemiläiset tulivat mukaan,kertoo Tike.

Kiikelin aikaa kesti noin 11 vuotta kun-nes koko vaja paloi jouluaaton aatto-

na 1972. Palo sai alkunsa vajan si-sältä, kun erääseen sen veneeseenmajoittuneen entisen venemiehenpäälle panema sähkölämmitin sytyttikoko veneen tuleen. Majan suuntai-sesti puhaltanut tuuli lietsoi tulen rai-voon, jonka seurauksena suurin osaOulun venekannasta tuhoutui perus-teellisesti samantien. Palon aiheutta-ja itse selvisi palosta suhteellisin vä-hin vammoin eikä häntä ns. "laitapuo-len kulkijana" koskaan edes syytettypalon sytyttämisestä.

"OPS:n venekanta oli seuraavanakeväänä yhtä kuin kaksi HammarinLightningiä, yksi Hai ja muutamamoottorivene. Ja senkin palo vaikut-ti, että koko Suomen myytäviin venei-siin tuli 2000 markkaa lisää oululai-sen kysyntäpiikin vuoksi", Tike nau-rahtaa.

Kansanveneille palo oli kohtalokas,sillä niiden kanta ei Oulussa noussutenää koskaan paloa edeltäneelle ta-solle. Hai-laivue saatiin jonkinlaiseeniskuun hankinnoilla, mutta muutenpalon vaikutuksesta Oulussa siirryt-tiin isompaan venekantaan ja lasikui-tuun nopeammassa tahdissa kuinesimerkiksi Kokkolassa, arvioi Tikepalon vaikutuksia.

Palon jälkeen Kikkelin ei enää ollutpaluuta, sillä arvostelevat äänet nos-

tivat esiin sen, että vaja peitti meri-näkymän Kauppatorilta. Kun kaupun-ki ei enää innostunut vuokrauksesta,löydettiin uudeksi alueeksi Johansso-nin ranta, jossa siis kaikki aloitettiintaas alusta. Ensimmäisestä laituristahalukkaat ostivat paikat kertamaksul-la kymmeneksi vuodeksi, kertoo Tike,mutta Johanssonin rannan tarinatovatkin jo kokonaan oman tarinansaarvoisia ja niihin voidaan palata vaik-kapa viiden vuoden kuluttua.


Oulun Purjehdusseuran majahistorialähtee jo kaksikymmenluvulta. Vuon-na 1922 aloitettiin majan rakentami-nen rakennusmestari E. Pukinkorvanjohdolla Oulun Vihreäsaareen. Majarakennettiin suurimmalta osin talkoo-työnä, joka oli silloin voimissaan. Ra-kentaminen ei ollut silloinkaan help-poa, kun paikka oli saaressa kutennytkin. Majaa laajennettiin 30 luvunvaihteessa, jolloin sinne rakennettiinterassi joka helpotti kesäiltojen pitoamajalla.

Seuramajalla pidettiin kaikenlaisia ti-laisuuksia: lipunnostoja ja -laskuja,regattajuhlia, naamiaisia ym. Maja pal-veli kunniakkaasti aina 60-luvun alku-puolelle saakka, jolloin se jäi raken-nettavien öljysäiliöiden jalkoihin. Täs-tä alkoi pitkä majaton kausi seuran his-toriassa, kunnes juhlavuotena 1981löydettiin sopiva rakennus tarpeitam-me varten Iistä. Rakennus purettiinsyksyllä ja vietiin Praavaan odottele-maan talven tuloa ja kyyditsemistä IinRöyttään, jossa seuralla oli vuokra-tontti saaren lounaisrannalla.

Siitä alkoi ponnistus uuden majan saa-miseksi seuralle, ja onnistuihan semonien hikipisaroiden ja talkoidenmyötä. Perustus oli julmaa laatua:peruspilareiden päälle laitettiin 10 kplbetonista Kalevan rotaatiohallin kan-natinpalkkia a 1300 kg, jotka SeppoValjus oli hankkinut Kalevan laajen-nuksen yhteydessä niiden jäätyä siel-lä pois käytöstä. Nekin toimitettiin tal-vikuljetuksena saareen.

Maja sai katon päälleen ja ikkunatpaikoilleen kaksi päivää ennen kuu-luisaa Maurimyrskyä ja hyvin kesti,vaikka moni epäilikin. Töitä jatkettiinkevätauringon paisteessa seuraava-na vuonna ja ensilöylyt otettiin majal-la 13.8.1983. Tuvan puolella jatkuikunnostus koko kesän ajan sekä sa-malla myös ulkopuolen verhoilu lau-doituksella.

Maja vihittiin käyttöön elokuussa 1984suurenkutsuvierasjoukon ja jäsentenläsnä ollessa. Vihkimisen suorittivatsilloiset kunniajäsenet Irja Hammar jaAlpi Siekkinen. Seura tarjosi lohisop-paa kaikille paikallaolijoille, joita vie-raskirjan mukaan oli 114 kpl.

Majaa on laajennettu hiukan kolmevuotta sitten laittamalla sinne erillinenpesuhuone, tuulikaappi sekä saunanvilpola, jolloin peseytyminen helpottui

OPS:n majaMAURI KANGASLUOMAKUVA: SEPPO SILANDER

Seuramme maja nykyisellään.

totaalisesti, sekä käynti saunaanmuuttui erilaiseksi. Kuluneen talvenaikana uudistettiin saunan lauteetsekä seinä ja kattopaneelit. Nyt sau-natilat hohtavat taas uutuuttaan - oli-vathan ne olleetkin jo lähes kaksi vuo-sikymmentä ja kovassa käytössä.

Majamme on myös ollut tilauskäytös-sä jonkin verran, millä pyritään saa-maan vähän käyttökustannuksia pie-nemmäksi. Vuokralaiset ovat olleettosi tyytyväisiä toimivaan majaan jasen siisteyteen. Johtokunnan päätök-sen mukaan maja on kuitenkin ainaviikonloppuisin seuralaisten käytössä,joten vuokraaminen onnistuu vain kes-kellä viikkoa. Mahdolliset varaukset pi-tää aina sopia majaisännän kanssa.

Seuramme maja Röytässä on jäsen-ten käytettävissä, kun vain muistaamajan säännöt. Töitäkin siellä saa teh-dä, joka sitä haluaa. Majaisäntä kylläantaa vinkkejä siihen suuntaan, ettäyhdessä aina hauskempaa.


Oulun Purjehdusseuran johtokunnanlaatimissa säännöissä wiirin saamisenehdoiksi on asetettu eri pituiset pur-jehdusmatkat isoille ja pienille veneil-le. Säännöissä ei ole kuitenkaan ha-luttu määritellä, mikä on iso ja mikäpieni vene. Wiirin anomukset käsitel-lään tapauskohtaisesti ja johtokuntalähtee siitä ajatuksesta, että hakijavoinee itse arvioida, onko hänen ve-neensä iso vai pieni.

Wiiriä ei myönnetä ns. siirtopurjehduk-sista, joissa omistaja ei ole itse ve-neensä päällikkönä tai on päällikkönävain osan matkaa. Aluksen, jolla pur-jehdus tapahtuu, on oltava seuranvenerekisterin mukaan kyseisen pääl-likön omistuksessa. Wiirin hinta on200 mk.

Pitkänmatkan wiirinsäännöt

Wiirin osto- ja käyttöoikeuden myön-tää seuran johtokunta. Pääsääntöi-sesti wiiri myönnetään seuran jäsenel-le, joka omistuksessaan olevalla, Ou-lun Purjehdusseuran lipun alla purjeh-tivalla veneellään ylittää kotisatamastapurjehdittuna joko 60. (isot veneet) tai63. (pienet veneet) pohjoisen leveys-piirin ja toimii aluksessa koko purjeh-duksen ajan päällikkönä, mukaan lu-ettuna myös paluumatkan. Viiri voi-daan myöntää myös muusta johtokun-nan mittavaksi katsomasta matkapur-jehduksesta. Wiirin osto- ja käyttöoi-

keutta hakevan tulee osoittaa johto-kunnalle lokikirjarjamerkinnöillä taimuilla todisteilla kuljettu matka. Wiirivoidaan myöntää taannehtivasti ilmanaikarajaa. Wiirin ansainneen nimi kai-verretaan yhdessä wiirin järjestysnu-meron ja aluksen nimen kanssa wiirinsaajan toimesta OPS:n omistamaanPitkänmatkan wiiri-tuoppiin.

Wiiriä on lupa kantaa veneessä, jossen ansainnut henkilö on siinä muka-na. Veneen vaihtaessa omistajaa wii-rin käyttöoikeus kyseisessä venees-sä lakkaa, ellei uusi omistaja ansait-se itse wiiriä. Wiirin kerran saatuaansen omistaja voi kantaa sitä myöhem-min omistukseensa tulevissa, OPS:nlipun alla purjehtivissa veneissä.

Johtokunta voi evätä jo myönnetynwiirin käyttöoikeuden, mikäli wiiri onhankittu vilpillisin keinoin tai sitä onkäytetty tavalla, joka ei vastaa wiirinarvoa.

Et saa viiriä jos...

Muutamia esimerkkejä siitä, kenen eikannata hakea pitkänmatkan wiiriä.

Et ole oikeutettu pitkänmatkan viiriin,jos esim. ostat veneen Helsingistä japurjehdit sen Ouluun. (Matkan tulisitapahtua molempiin suuntiin.)

Et myöskään ole oikeutettu wiiriin, joslähdet kilpailemaan Gotland Runtiin taiKemi Courseen ja pari hyvää ystävää-si purjehtii veneen siirto- tai kilpailu-

OPS:n ensimmäinen oma maja sijaitsiOulun Vihreäsaaressa. Sen rakentami-nen aloitettiin 1922, ja 1930-luvulla sitälaajennettiin terassilla. Maja jäi 1960-

luvun alkupuolella rakennettujenöljysäiliöiden jalkoihin.

matkasta osan sinun ollessa esim.työkiireittesi takia Oulussa.

Et ole oikeutettu wiiriin, jos käyt loma-reissulla veneelläsi Itämerellä ja kip-parin tehtäviä hoitelee sinua tottu-neempi purjehtijaystäväsi.

Et ole oikeutettu wiiriin, jos rahtaatveneesi trailerilla Välimerelle ja pur-jehdit sillä siellä. (Purjehduksen tuleealkaa ja päättyä kotisatamaan.)

Wiiri jää saamatta myös, jos purjehditvuokraveneellä kesälomapurjehduk-sesi vierailla vesillä. (Veneen oltavakipparin omistuksessa.)

Saat wiirin jos...

OPS:n johtokunta myöntää sinulle pit-känmatkan wiirin osto- ja käyttöoike-uden, jos esim. kesälomapurjehduk-sella ylität säännöissä mainitut latitu-dit ja kipparoit koko matkan itse omis-tamaasi venettä.

Saat wiirin, jos osallistut veneelläsiKemi Courseen ja toimit itse kokomatkan päällikkönä. (Huom! Isojen ve-neiden osalta muistettava, että 60.leveyspiiri kulkee hieman Maarianha-minan eteläpuolella.)

Kaikkia tapauksia sovellutuksineen onmahdotonta kirjata wiirin sääntöihin.Johto-kunnan harkinnan mukaan voitsaada pitkänmatkan wiirin myösmuusta kuin sääntöjen edellyttämäs-tä purjehduksesta. Jos olet epätietoi-nen, tiedustele johtokunnalta.

Oulun Purjehdusseuran pitkänmatkan wiiriJONI SKIFTESVIK

Oulun Purjehdusseuran pitkänmatkan wiiri herättää huomiotasiellä, missä se hulmuaa. - Mikä ihmeen viiri tuo on? Mistä ansi-oista sen saa? ovat tavallisimmat kysymykset.


Oma jollapurjehdustaustani ja samal-la aika jonka olen seuran toiminnas-sa mukana ollut yltää noin kymmenenvuoden taakse. Tuolloin sain ensikos-ketuksen vesielementtiin optimistijol-lalla ja syttyi kipinä, joka ei ole sam-munut, eikä toivottavasti sammukaan.Kun liityin seuraan oli junioritoimintaerilaista kuin nyt, se on kehittynyt,mutta niin on moni muukin asia. On-neksi emme tosiaankaan ole jääneetkehityksen kelkasta, vaan laji jaksaakiinnostaa yhä. Purjehtijat jaksavattulla harjoituksiin ja veneiden määräkilparadoilla ilahduttaa silmää. Myösuusia junioreita saamme joka vuosi,ja aikuisetkin ovat kaivanneet heillesuunnattua jollakoulua, mutta heille onvalitettavasti tähän asti lähinnä pitä-nyt tarjota "ei oota", nimittäin tähäntarkoitukseen sopiva vene puuttuu, ai-nakin seuralta.

Kymmenen vuotta sitten kummisetä-ni kysyi haluaisinko kokeilla purjeh-dusta - yksin. Vastaus lienee selvä.

Vielä sinä vuonna en ollut mukanaseuran junioritoiminnassa, mutta nii-hin aikoihin toiminta oli saamassa pi-ristystä muidenkin samanikäisten pik-kupurjehtijoiden vaatimuksesta. Seu-raavana vuonna istuin optarissa KariSiekkisen ja Heikki Laitisen vetämis-sä harjoituksissa. Pari kautta meni jakilpailukokemusta karttui seuranmes-taruuskilpailuista, mutteivät kilpailutolleet tällöin pääasia, vaikkakin me-nestystä niissä oli. Ensimmäinen Ou-lun Regattani käänsi uuden lehden.Eestiläisvalmisteisella harjoitusoptaril-la ei kilpajollien perässä pysynyt, mut-ta se ei tahtia haitannut, koska tärkein-tähän on kova kisa ja voitto on vain

se mauste joka tuleekin heti seuraa-valla sijalla.

Siekkisen Karin panos näkyy "van-hemmissa" junnuissa ja on lähdettä-vä keliin kuin keliin hakemaan omiarajojaan ja voittamaan kisoja. Muttakun Siekkinen siirtyi syrjään junnupuo-lelta, ei OPS:n junnuilla olekaan ollutvalmentajaa mikä on sääli, mutta on-neksi innokkaita isiä ja äitejä on riittä-nyt. Ja niitä onkin riittänyt niinkin pit-källe, että muutaman vuoden par-haimmillaan neljän optarin laivue kier-si lähes kaikki SM ranking kilpailut, jot-ka pääosin sijoittuvat kehä kolmosensisään, mutta muuallekin Suomeen.

Vuodesta 1999 on junioritoimintaa or-ganisoitu OTPS:n ja OM:n kanssayhteisvoimin. Yhteistoiminta on toimi-nut hyvin, kun töitä voidaan jakaa jayhdeltä seuralta ei tarvita niin suuriajärjestelyitä harjoitusten toteutukseen.Ideoijana seurojen yhteistyöhön oliOTPS:n Sari Kähkönen ja toimimaanse saatiin SPL:n kurssin, jonka tavoit-teena oli kehittää seurojen juniorityö-tä, kautta. Löytyneet lisäresurssit an-toivat mahdollisuuden hankkia lisääjunioreita mukaan toimintaan. Uusia,innokkaita purjehtijoita saatiin kesäfii-liksen ja "koulukierroksen" kautta mu-kaan kolmisenkymmentä. Osalla pur-jehdus jäi pariin kertaan tai yhteenkauteen, mutta onneksi osa on mu-kana ja hyvinkin aktiivisesti.

Tänä vuonna yhteistyö on käynnisty-nyt hyvin, vastuuviikkojen jako seuro-jen kesken on tuonut lisää tehoa.

Junioritoimintaa viimeisen kymmenen vuoden ajaltaJALMARI KARSI, FIN-745KUVAT: TIMO KARSI

Yhteistoiminta juniorityössä OPS:n, OM:n ja OTPS:n kanssa on toiminut hyvin, kun töitä voidaanjakaa harjoitusten toteuttamisessa. Vastuuviikollaan vuorossa oleva seura suunnittelee harjoituk-set ja vanhemmat juniorit voivat lievittää ohjaajapulaa toimimalla ohjaajina silloin, kun eivät itsetreenaa. Seurojen yhteistoiminnan ansiosta juniorien on mahdollista halutessaan osallistua jopakolmelle purjehdusleirille kesän aikana. Junioripuolella kaikki hyvin!

Vastuuviikollaan vuorossa oleva seu-ra suunnittelee harjoitukset ja muidenei tarvitse olla täydellä panoksellaanmukana. Tämä lievittää ohjaajapulaa,kun vanhemmat juniorit voivat toimiaohjaajina ja toisina viikkoina olla har-joituksissa itse treenaamassa. Itseasiassa kun juniorit ohjaavat toisiaantietotaito siirtyy paremmin, kuin köli-veneopein varustetut vanhemmat oli-sivat ohjaamassa.

Leirit ovat – kuten muussakin harras-tustoiminnassa – ainakin nuorempienjuniorien suosiossa. Kaikki kolme seu-raa järjestävät oman leirinsä, muttaleireille osallistutaan kaikkien seuro-jen voimin, joten kesässä voi päästäkolmellekin purjehdusleirille. Tänävuonna OTPS:n leiri oli aloittelevillejunnuille suunnattu. OPS:n leiri tähtä-si kilpailuun ja palveli enemmän pur-jehtineita jo leirin ajaksi sattuneennavakan tuulenkin puolesta. OM:n leirion elokuussa ja se järjestetään Mar-janiemessä, joten siellä saa tuntumaaainakin erilaiseen aallokkoon, mihinOulun edustalla olemme tottuneet.

Junioripuolella kaikki on hyvin: järjes-telyt pelaavat, junioreita ja ohjaajia riit-tää, mutta ei haittaisi vaikka lisääkinopparipurjehtijoita saataisiin mukaan.Toiminta on ollut monipuolista ja onsitä edelleen. Katse vain tulevaisuu-teen ja tarjotaan seuran uusille jäse-nille hyvät puitteet aloittaa harrastus,johon jää koukkuun pysyvästi!

Ranking-kisoissa Helsingissä ei tarvinnut lähteä yksin!

Sumuinen kisoista paluu.


Leo Hahtonen ja Tapani paasivaaraCarita moottoriveneellä (Minor28)osallistuivat heinäkuun alussaPohjoismaiseen veneralliin ja toivatvoiton Ouluun OPS:n lipun alla mat-kakilpailussa. Kilpailun kestoaika oli138 tuntia, jossa oli yksi pakollinen 12tun- nin lepoaika.Reitti kulki mahdolli-simman suoria linjo-ja käyttäen yli lahden11 kertaa tunnistetta-ville kilpailukortinmerkkauspaikoille.Kilpailuun osallistuin. 50 venekuntaaSuomesta, Ruotsistaja Tanskasta.

Kevään aikana olireitti suunniteltu tark-kaan ja laskettu polt-toaineen kulutukset,jotta tiedetään mistäsaadaan lisää poltto-ainetta. Esim. Marja-niemeen oli ennakolta viety 1000 lit-raa löpöä tankkausta varten, ja sielläkäytiinkin tankkaamassa 3 kertaa. Il-mat olivat tuuliset kilpailun aikana jameri kävi: oli vastaista, myötäista jalaitasta.

Vene oli ilmoitettu luokkaan 12 sol-mua/tunti, kone blommattu siihen no-peuteen, mutta parhaimmillaan myö-täisessä surffissa nopeus nousi 26 sol-muun. Ajovuorot jaettiin 2 tunnin hu-

keihin, toinen ajoi ja toinen yritti nuk-kua, mutta merenkäynnistä johtuensiitä ei tahtonut tulla mitään, yöt val-vottiin yhdessä ja ajettiin. Ruokailu olietupäässä välipalojen syöntiä, kokokilpailun aikana pystyttiin keittämäänvain yksi lämmin ateria ainoana tyve-

nenä päivänä Ekckerön edustalla, lis-talla oli spagettia jauhelihakastiikkeel-la höystettynä kokolihapaloilla, lisäk-si kolmessä tankkauspisteessä saa-tiin lämmintä muonaa pikaisesti nau-tittuna.

Osuudella Kokkolasta Sundsvalliinjoka oli reitin pisin etappi 202 mpk, tuliradiosta panpan ilmoitus, kateissä olipieni purjevene välillä Eckerö-Sunds-vall. Se pani lisätähystystä meren-käynnin sekaan. Etsintä loppui onnel-

lisesti: vene oli Sundsval-lin satamassa mitään tie-tämättömänä etsinnöistä.

Kilpailukortin merkkaus-paikkoja oli monenlaisiaja moneen aikaan, esim.etukäteen oli sovittu Ny-hamnin luotsiasemankanssa, että tulossa ol-laan. Ei ollut luotsin naa-ma oikein naurava kunmenimme asemalle klo 3aamulla ja herätimmehänet, mutta kortti saatiinleimattua. Maaliin tultiinNorrtäljeen 13.7. kello

Purjeveneiden ohella myös seuramme moottoriveneet ovat niit-täneet maailmalla seurallemme mainetta ja kunniaa. Voittoja ovattuoneet ainakin kipparit Pentti Auranaho ja Leo Hahtonen. Täs-sä uusintana vuoden 1989 Pikapurjehtija no 2:ssa ollut raporttieräästä Leksan huippusuorituksesta.

Pohjoismaisen venerallin voitto OuluunM/S CARITAN LOKIKIRJASTA POIMINUT MAURI KANGASLUOMAKUVAT: PIKAPURJEHTIJA NO 2 (60) 1989

12.32 ja maileja oli tullut mittariin1281,7. Kun tuomarit oli vedelleet vii-voja kartalle ja laskeneet reitin linnun-tietä saatiin meidän lopulliseksi mat-kaksi 1150,3 mpk ja voitto meillä, hur-raa.

Velipoika Lasse Hahtonen miehistöi-neen samanlaisellaveneellä Kokkolastahävisi meille n. 30mpk:aa. Illaksi oli jär-jestetty palkintojenja-ko ja ruokailu sekäiltajuhla. Juhlat olivattäysi fiasko, koskakilpailun kaikki luok-kavoitot tulivat Suo-meen. Sehän ei voi-nut mahtua ruotsa-laisten kaaliin. Pal-kintojenjaossa se ku-vastui selvästi. Kil-pailijat eivät saaneetkuin pakolliset kierto-palkinnot, muut pal-

kinnot menivät sitten järjestäjille ja hei-dän rouville hyvin järjestetyistä kilpai-luista. Esimerkiksi eräs ruotsalainenvenekunta palkittiin hyvin hoidetustaja kuvitetusta lokikirjasta. Kaikki suo-malaiset poistuivat juhlista palkintojen-jaon päätyttyä ja juhlimme omissa ve-neissämme.

Kokonaisvaikutelma kilpailusta Leonmielestä oli kokemusta antava: oppiituntemaan ja luottamaan veneeseensekä sen laitteisiin. Rasittavaahan seon kahden hengen miehistöllä läpi vie-täväksi, mutta siitä huolimatta ensi su-vena uudestaan ja maali onkin sittenSuomessa ja Helsingissä.

Keli oli suurimman osan ajasta kovaa, joten ruokailut kuitattiin välipaloilla.

Kohti voittoa. Leksan Carita (Minor 28).

Palkinnot pakkasivat menemään Suomeen.


Eva ja Nita OPS:n 90-vuotisregatassa v. -71.

Timo Kujalan ja Seppo Hirvelän Hai“Monica II” vuodelta 1952.

EVA:n vesillelasku kiikelissä n. v. 1970Huomaa rakenteilla oleva Kaupunginteatteri

Kolmiovene Susanna II, om. velj. Lagerbohm, 1930-luvun lopulla.

Nils Hammar

Kuvia menneiltä vuosiltaKOONNUT MARKUS AALTO JA ILMO HASSINENKUVAT: OPS:N JÄSENTEN ARKISTOT

Seurassamme on ollut useita menestyneitä kilpapurjehtijoita,esimerkiksi H-venepurjehtijamme Kari Siekkinen, joka edustiSuomea H-veneiden MM-kisoissa Italian Gardajärvellä 1992.Tällä aukealla kuvia seuramme veneistä ja ihmisistä, jotka ovatosaltaan olleet rakentantamassa seuramme upeaa historiaa.


Topi Kujala harjoittelee 13.4.1971. Topi saavuttikinmyöhemmin monia hienoja voittoja OPS:n lipun alla.

Topin voittoisa H-vene lähdössä.

Palkintopöytä Kauppaklubilla 1970-luvulla. Huomaa etualalla Åströmin sarvi (kts. sivu 28).

Kilpailulautakunnan vene Potnapekka vuodelta 1931.


Oulun Purjehdusseuran johtokunta 2001

Seuran hallituksena toimii johtokunta, joka hoitaa seuran asioita. Johtokuntaan kuuluvat kommodori, varakom-modori ja viisi muuta jäsentä. Johtokunta valitsee sihteerin ja rahastonhoitajan. Johtokunta voi asettaa seuranjäsenistä toimikuntia ja henkilöitä hoitamaan tarpeellisiksi katsomiaan tehtäviä. Edustajat seuran ulkopuolisiinyhteisöihin nimeää johtokunta. Syyskokous valitsee kommodorin ja varakommodorin, joiden toimikausi on kol-me vuotta. Muiden jäsenten toimikausi on myös kolme vuotta ja heistä on vuosittain erovuorossa yksi tai kaksijäsentä. Johtokunnan jäsenten toimikausi alkaa valinnan suorittaneesta syyskokouksesta.

MARKUS AALTOKUVAT: MARKUS AALTO

Ylläoleva teksti on suoraan OPS:nsäännöistä, mutta mitä ovat miehiäänja naisiaan nykyisen johtokunnan jä-senet itse? Pikapurjehtijan erikoisryh-mä päätti tehdä asiasta gallupin, jon-ka tulokset kuvien alla. Esitetyt kysy-mykset olivat

1. Ensimmäisen veneeni sain 1950-luvunlopulla. Se oli Kuparisen veistämön teke-mä tosihyvä soutuvene, johon mummoniompeli valkaisemattomasta lakanakan-kaasta purjeen. Siitä lähtien minulla on ol-lut aina jonkinlainen vene lukuunottamat-ta perheemme Kajaanin kautta 1975 –1981. Jostakin syystä en innostunut venei-lemään Oulujärvellä. Ouluun palattuammeostin heti veneen.

2. Kyllä ne lapsuuden seilausreissut olivatjännittävimpiä. Äitini oli ankarasti kieltänytmenemästä Kiiminkijoen suulla seisovaaRivinleton majakkaa kauemmaksi merel-le, mutta rajathan on tehty rikottaviksi.1980-luvun alkupuolella teimme ensimmäi-set, oikein mukavat perhepurjehdusreis-sut Ruotsiin, ne ovat erityisesti jääneet mie-leen. Kovat kelithän tahtovat usein unoh-tua, päällimmäisiksi jäävät aurinkopurjeh-dukset. Nyt on kuitenkin vielä mielessä äs-kettäinen myräkkä Marjaniemen edustal-la, kun tuulimittarin neula pyöri 30 sekunti-metrin lukemissa. Se oli raskasta purjehti-mista, mutta jotakin komeaa siinä oli. Enole nähnyt aiemmin Perämerellä sellaisiaaaltoja.

3. Jotkut haaveilevat tosi pitkistä matkois-ta, minä en. Olen keikkunut rahtilaivallaPohjois- ja Etelä-Atlantilla ja Biskaijalla eikä

1. Ensimmäiset veneilykokemukseni liitty-vät lapsuuteni Hietasaareen 50-luvulla, jol-loin isäni teki meille soutuveneen. Harras-tuksena veneily on ollut yli 20 vuotta. Os-timme oman veneen muuttaessamme Ka-jaanista takaisin Ouluun, eikä sen jälkeenole tarvinnut miettiä, mitä tekisi vapaa-ai-kana kesäisin.

2. Mielenpainuvin veneilykokemukseniajoittuu vuoteen 1985. Tulimme Jonin japoikien kanssa kauniina helteisenä elo-kuun lauantaina päivällä Röytästä kohtiKropsua ja jouduimme tosi sakeaan su-muun. Se oli poikani Kimin viimeinen pur-jehdusmatka perheen kanssa.

3. Lämpöisiä kesiä ja kauniita kelejä.

4. Pitkän purjehduksen jälkeen rantautuminen

Seppo Silander, kommodori

Joni Skiftesvik, varakommodori

1. Aktivisesti olen harrastanut veneilyä noin20 v.

2. Mieleenpainuvin kokemus oli kun "Hots-pur" 10 vuoden rakennusvauheen jälkeenlaskettiin veteen ja sen purjeet pullistuivatensikerran. Toinen hieno kokemus oli osal-listua KemiCourseen, kun lähtö oli Maa-rianhaminasta ja takaisin tultiin etappies-kaaderina pitkin Perämeren rannikkoa.Etelään mentiin pitkin hienoa Ruotsin ran-nikkoa. Tämän kesän Bottnia-Eskader olimyös oli hieno juttu. Säät koko ajan loista-vat, lähdöt etappisatamista yli 100 veneeneskaaderina oli mahtava näky.

3. Toivoisi veneen ja miehen pysyvän pur-jehduskunnossa jotta voi jatkaa hienoaharrastusta.

4. Vapaus harrastaa, juuri niin paljon kuin

minulla erikoisesti tee mieli niihin keleihinpurjepaatilla. Toisekseen pitkät reissut vaa-tivat kovasti aikaa, sitä on ainakin toistai-seksi vaikea järjestää.

4. Olen aina ollut luontoihminen ja venei-lyssä, jos missään ollaan lähellä luontoa.Satamakylän kasvattina ja rapuihmisenävetinen elementti on minulle niin itsestäänselvä asia, ettei minua oikeastaan voi pi-tää erossa veneistä ja veneilystä. Lisäksiminua kiehtoo harrastuksen sosiaalinenpuoli, venekansa, johon lukeutuu hyvin eri-laisia ja yksinomaan mukavia ihmisiä.

5. Muut harrastukset liittyvät aika paljontyöhöni; lukeminen, elokuvat, teatteri, pai-kallis- ja merihistoria. Talvella käyn ainajokusen kerran laskettelemassa. Mootto-ripyörä on nyt neljättä kesää, mukava sil-läkin on mennä.

tuntuu hyvältä. Veneilyssä on aina haas-teita, joskus todella kurjia, mutta myös hie-noja hetkiä, ja tästä kai muodostuu "kont-rasti".

5. Muuta harrastusta. Kohtuullinen kunto-urheilu ja talvella keilaaminen pitävät ruu-miin ja mielen virkeänä.

1. Kuinka kauan olet harrasta-nut veneilyä?2. Mieleenpainunein veneilyko-kemuksesi?3. Veneilyyn liittyvä tulevaisuu-den haave/haaveita?4. Mikä veneilyharrastuksessaon sinusta parasta/hauskaa?5. Muita harrastuksia?

Hilkka Skiftesvik, taloudenhoitaja


1. Veneen hankin vuonna 1961 isäni kans-sa ja sitä Hetaa ajelen vieläkin, siis 40 vuot-ta tulee täyteen tänä suvena samalla ve-neellä.

2. Nuorena riiuparina jouduimme vaimoniSoilen kanssa kovaan ukkosmyrskyynSantoseen matkalla, ja se kyllä muistuumieleen. Soilelle siitä tuli kammo joka jat-kuu vieläkin.

3. Tulevaisuuden toiveena on lähinnä se,että kunhan Heta vanhus kestäisi vielämuutaman vuoden.

4. Seuratoiminnassa saa paljon ystäviäveneilyn myötä ja ennen kaikkea saa ollaulkona sisätyön vastapainoksi. Kivahantuolla vesillä on temmeltää vaikka suurinaika meneekin saaressa mutta tavallaanveneillen, ainakin nukutaan veneessä.

5. Osa-aika eläke, eikö sekin ole eräänlai-nen harrastus?

Mauri Kangasluoma

Heikki Laitinen

1. Olen veneillyt pikkupojasta asti Saimaal-la, mutta oman isomman purjeveneen,Serafian, hankin vuonna 1996. Sillä onkinsitten purjehdittu ahkerasti merialueidenlisäksi myös sisävesillä.

2. Mieliinpainuvimmat veneilymuistot liitty-vät matkaan, jonka tein Serafialla Saimaal-ta kanavaa pitkin Suomenlahdelle ja sieltäViron kautta Ouluun. Viro yllätti positiivisestimm. hintatasollaan ja siellä olisi viihtynytpitempäänkin.

3. Veneilyyn liittyvä harras toiveeni on, ettäolisi kerrankin kiireetön kesä. Miljoonanasian aikatauluttaminen saa joskus lomantuntumaan kiireellisemmältä kuin työajan.

4. Minusta hienointa veneilyssä on vapa-us liikkua ja mahdollisuus nähdä uusiapaikkoja, satamia, luonnonsatamia, ihmi-siä...

5. Talvi-iltaisin kuuntelen mielelläni musiik-kia. Swing on ollut aina mieluista, muttatällä hetkellä korvaa lämmittää parhaitenmodernimpi, helpohko jazz.

1. Veneilyä olen harrastanut lapsestasaakka. Ensi alkuun veneilin keskimoot-torilla varustetuilla kalastajamallisilla ve-neillä ja 1970-luvun loppupuolelta lähtienpurjehdin gastina toisten purjeveneissä.Vuonna 1988 hankimme oman purjeve-neen, jolla tulikin seilattua niin Suomen,Ruotsin kuin Vironkin rannikot.

2. Tällä hetkellä mieleenpainunein venei-lykokemukseni on kuluvana kesänä jär-jestetty Bottnia-Eskader. Siihen osallistuiyli sata enemmän ja vähemmän kokenut-ta veneilijää, ja esim. osalle ruotsalaisis-ta viittojen ja peililinjojen mukaan ajami-nen oli vierasta. Hyvien säiden ja hyvänjohdon ansiosta kaikki meni kuitenkin hy-vin, eikä pahempia ongelmia tullut. Myöskunnat olivat panostaneet projektiin todel-la hienosti, mikä näkyi esim. käyntisata-mien palvelutasossa ja viihtyvyydessä.Pohjoisesta todella löytyy hyviä purjeh-dusvesiä ja hyviä käyntisatamia. Luulajansaaristoa voidaan pitää maailman kol-manneksi parhaana veneilysaaristona,heti Tukholman ja Ahvenanmaan saaris-tojen jälkeen.

3. Yhtenä tulevaisuuden haaveena olisipitkän meripurjehdusjakson jälkeen pääs-tä kokeilemaan järviveneilyä. Se voisi ta-pahtua moottoriveneellä Saimaalla.

4. Purjehduksessa on ilman muuta paras-ta kukaro. Se on mikronesian kieltä ja tar-koittaa "olla vaan" tai "olla tekemättä mi-tään". Toisinaan veneily voi olla kovaasuorittamistakin, mutta usein pitkillä legeil-lä ja satamissa myös kukaro on mahdol-lista. Se on juuri sitä, mitä lomalla pitäisi-kin työn vastapainoksi saada.

5. Muita harrastuksia on ehdottomastimusiikki. Olen mukana Oulun Kapupun-ginorkesterin kannatusyhdistyksen toimin-nassa ja lisäksi laulan Oulun Kamarikuo-rossa. Juuri tällä hetkellä olen flyygelinhankintamatkalla Eteläsuomessa.

1. Nelisenkymmentä vuotta on tullut har-rastatettua veneilyä. Alkuun veneiltiin pe-rämoottoreilla ja joskus 60-luvun puolivä-lissä hankin 13 metrisen puisen keskimoot-toriveneen. Nykyisin veneenä on tämäNauticat 44, jolla juuri tällä hetkellä ajelen

loistavassa kelissä Ulkokrunneilta Santa-pankkeja kohti.

2. Mieleenpainuneita kokemuksia on pal-jonkin. Yksi tärkeimmistä on ilman muutaensimmäinen matkani 6,5 metrin mootto-riveneellä Ruotsiin. Toisena voisi mainitavaikkapa Atlannin ylityksen vuonna -92,joka tehtiin kuuden miehen porukassa 50jalkaisella purjekuunarilla.

3. Tulevaisuuden haaveeni voisi olla pit-kä, muutaman kuukauden purjehdus jol-lain isolla merellä.

4. Hienoahan tässä on oma aikataulu javapaus. Merta pitkin pääsee minne halu-aa.

5. Onko niitä muitakin harrastuksia olemas-sa? No juu, talvella moottorikelkkailu onlähellä sydäntä.

hyvään vierassatamaan ja hyvä ruoka.

5. Lukeminen, käsityöt, järjestötoiminta,puutarhanhoito, sienestäminen, marjasta-minen, teatteri.

Hannu Pajunen, sihteeri

Leo Hahtonen


Jäsenistö (yht. 345 kpl)

Kunniajäsenet1. Kujala Timo, kunniakommodori2. Hammar Harry3. Hammar Lasse4. Siekkinen Alpi

Jäsenet5. Aalto Eeli6. Aalto Markus7. Aalto Saara8. Aalto Samu9. Aalto Suvi10. Aalto Taina11. Aho Erkki12. Ahonen Timo13. Alaniska Kimmo14. Alapieti Tuomo15. Ansamaa Jorma16. Auranaho Pentti17. Autio Anna18. Blomberg Markku19. Borén Esa20. Brummer Olli21. Brummer Ville22. Brummer-Pramila Pirkko23. Castren Pekka24. Collan Kai25. Ekdahl Tuomo26. Ervast Kauko27. Eskola Juhani28. Estama Seppo29. Estama Terttu30. Feiring Irja31. Feiring Jukka32. Finni Taisto33. Forsman Erik34. Forsman Pehr35. Forstadius Ilmari36. Fox Patrick37. Fredrikson Olli38. Granholm Johan39. Granholm Katriina40. Haapaniemi Eino41. Hahtonen Kaj42. Hahtonen Leo43. Haipus Tomi44. Hakalahti Hannu45. Hammar Leena46. Hammar Meri47. Hammar Satu48. Harja Henrikki49. Hassinen Ilmo50. Hedberg Juhani51. Heikkinen Onni52. Heikura Matti53. Heinonen Arttu54. Heinonen Arttu55. Heinonen Otto

56. Heinonen Tero57. Heinonen Tommi58. Heiskari Irja59. Heiskari Olli60. Heiskari Sanna61. Hintsala Pekka62. Hintsala Riitta63. Hirvelä Airi64. Hirvelä Heli65. Hirvelä Juha66. Hirvelä Juha67. Hirvelä Pentti68. Hirvelä Seppo69. Holma Pauli70. Honkanen Esa71. Horko Kimmo72. Huhtela Pertti73. Hukkanen Erkki74. Huovinen Esko75. Huovinen Sirkka76. Hurskainen Jukka77. Hutri Tomi78. Hyvönen Risto79. Hyytiäinen Jenni80. Hyytiäinen Juho81. Hyytiäinen Maiju82. Hägg Pasi83. Idman Ritva84. Jauhiainen Olli85. Joensuu Olavi86. Jormakka Esa87. Jouppi Tapio88. Juliander Antero89. Juliander Carita90. Junnikkala Heikki91. Juntunen Johan92. Juntunen Kristina93. Juntunen Pekka94. Juntunen Veikko95. Juola Kyösti96. Jäppinen Ira97. Jääski Mauno98. Kaariniemi Urpo99. Kahlos Mikko100. Kallio Markku101. Kalliokoski Sakari102. Kangasluoma Mauri103. Kangasluoma Soile104. Kareinen Arvo105. Karjalainen Jaakko106. Karsi Heta-Maria107. Karsi Jalmari108. Karsi Merja109. Karsi Timo110. Kauniskangas Kaisu111. Kauppi Leena112. Kavalto Krista113. Keisu Antti

114. Keisu Mikko115. Kelloniemi Hannu116. Keltti Heikki117. Kemppainen Kimmo118. Kemppainen Maija-Liisa119. Kiimalainen Markku120. Kiviniemi Ari121. Kolari Teemu122. Kontturi Matti123. Koponen Pertti124. Korento Kati125. Korkala Seppo126. Korpela Pekka127. Korte Pentti128. Koski Heikki129. Koski Henri130. Koski Pekka131. Koski Simo132. Kotilainen Emilia133. Kotilainen Jyri Juhani134. Kovalainen Heikki135. Kujala Annika Emilia136. Kujala Antti137. Kujala Irene138. Kujala Jukka139. Kujala Salme140. Kujala Tuomo141. Kujala Valtteri142. Kukkula Harri143. Kurki Heikki144. Kämäräinen Kalevi145. Kämäräinen Reino146. Kärsämänoja Esa147. Käär Kalevi148. Laine Seppo149. Laitila Mikko150. Laitila Risto151. Laitinen Heikki152. Laitinen Jaakko153. Laitinen Juho Ilmari154. Laitinen Kanerva155. Laitinen Lauri156. Laitinen Matti157. Laitinen Terhi158. Lanamäki Jouni159. Lantto Ilkka160. Larkoniemi Markku161. Laukka Reijo162. Lehtinen Jari163. Lehtinen Jarmo164. Leinonen Tapio165. Leviäkangas Jaakko166. Leviäkangas Ossi167. Leviäkangas Päivi168. Limnell Matti169. Limnell Pekka170. Logrén Jussi171. Lohilahti Reino


172. Lumme Kaisu173. Lumme Kari174. Lumme Sonja175. Lumme Ulla-Maija176. Lyytinen Erkki177. Löfgren Johan178. Maliniemi Pasi179. Markuksela Esko180. Marttila Jarkko181. Marttila Kaisu182. Marttila Petri183. Marttila Timo184. Matilainen Hilkka185. Matilainen Veli186. Mattila Auvo187. Merilä Reino188. Mikkola Anne189. Mikkola Olga Maria190. Mikkonen Pekka191. Mikkonen Pekka192. Moilanen Pentti193. Moisala Kari194. Montin Mauri195. Moring Juha196. Moring Kristina197. Moring Maria198. Moring Patrik199. Myllylä Eeva200. Myllylä Mikko201. Myllylä Paavo202. Myllylä Pertti203. Myllylä Roosa-Maria204. Myllynen Arja205. Myllynen Pertti206. Mäkelä Aarne207. Mäkelä Juha208. Mäkikyrö Kaisu209. Männikkö Tuomo210. Mäntylä Pekka211. Nieminen Jouko212. Nissinen Seppo213. Nori Riitta214. Nousiainen Tomi215. Nurminen Antti216. Nurminen Maija217. Nurminen Maisa218. Nurminen Olli219. Ollila Timo220. Paasivaara Liisa221. Paasivaara Tapani222. Paaso Paavo223. Paitsola Leo224. Pajala Eetu225. Pajala Hannu226. Pajala Jussi227. Pajunen Anneli228. Pajunen Hannu229. Pajunen Juha

230. Paloma Essi231. Paloma Heidi232. Paloma Marjukka233. Paloma Markku234. Pasanen Esa235. Pelkonen Antti236. Peltoniemi Juha237. Pernu Jukka238. Pihlamaa Hannu239. Pikkarainen Timo240. Pirilä Tapio241. Porkka Pekka242. Portaankorva Tuomo243. Pramila Antti244. Pramila Matti245. Pramila Mikko246. Pramila Risto247. Prokkola Tapio248. Pukinkorva Yrjö249. Pulkkinen Anssi250. Pulkkinen Iiris251. Pulkkinen Jyrki252. Putkonen Heikki253. Raappana Ari254. Raappana Vesa255. Rajakaltio Kari256. Raustia Juha257. Raustia Jukka258. Raustia Matti259. Rautiainen Hannu260. Ravaska Kimmo261. Reinilä Erkki262. Reskalenko Olga Maria263. Ruonala Paavo264. Ruonala Pentti265. Ryynänen Juha266. Räinä Hannu267. Räinä Sirpa268. Rönkä Hannu269. Saarento Outi270. Sahavirta Simo271. Salmela Janne272. Salmela Raimo273. Salmela Ritva-Leena274. Salo Sirpa275. Santala Jouko276. Santala Jukka277. Savela Hannele278. Savilaakso Mikko279. Siekkinen Kari280. Siekkinen Leena281. Siekkinen Pirjo282. Siekkinen Seppo283. Siekkinen Sini284. Silander Seppo285. Skiftesvik Helga286. Skiftesvik Hilkka287. Skiftesvik Joni

288. Skiftesvik Kai289. Skiftesvik Saga290. Sohlo Martti291. Soiluaho Jouko292. Stenbäck Frej293. Ståhle Juha294. Suomela Aimo295. Suomela Esa296. Suomela Tuulia297. Syrjälä Maijaliisa298. Tanskanen Jouni Pekka299. Taponen Tarmo300. Tasanto Esa301. Tauriainen Mauri302. Telimaa Erkki303. Tervonen Mikko304. Toiskallio Aila305. Tornialainen Joel306. Tukia Taito307. Tulimaa Jouko308. Tulimaa Maija309. Tulimaa Ossi310. Tuomi Pauli311. Tuomola Ritva312. Tuomola-Seppälä Kirsti313. Turpeenoja Tuomas314. Tuuri Jukka Antero315. Ukkola Kari316. Wahlberg Ann-Marie317. Wahlberg Karl Erik318. Wahlberg Leena Maija319. Wahlberg Thomas Erik320. Valjus Mikko321. Valjus Risto322. Valjus Sampo323. Valjus Seppo324. Wallin Ilona325. Vallo Markku326. Vanha-aho Ari327. Varis Risto328. Vartiainen Kari329. Vasala Jussi330. Vasankari Teemu331. Vehkamäki Aramis332. Vehkaperä Kari333. Veromaa Jari334. Westerlund Harri335. Westerlund Paula336. Viinamäki Mika337. Viirret Mikko338. Viitanen Kari339. Visuri Timo340. Vuolas Leena341. Vähälä Mikko342. Yliluoma Päivi343. Ylipahkala Olavi344. Yrjänä Timo345. Åström Kaj


Purje- ja moottoriveneet1. Aallotar O-4353 Finmar Family Aalto Eeli2. Adele Fin-982 Bluebird 25 Lehtinen Jarmo3. Afrodite O-3580 Hytillinen Moott.vene Portaankorva Tuomo4. Aino Fin 894 H-vene Paloma Markku5. Almélie L-6947 Albin 78 Cirrus Heinonen Tommi6. Amaalia O-6192 Hytillinen Juliander Antero7. Amfitrite L-860 H-vene Pikkarainen Timo8. Anemone L-1572 Targa 96 Ylipahkala Olavi9. Anette FIN-7357 Sunwind 27 Raustia Juha

10. Anser O-5297 Bella 7001 Holma Pauli11. Beacon Fin 3725 Siesta 32 Blomberg Markku12. Buster-R O-2862 Buster-R Kujala Timo13. Calateia O-2536 Trollö 40 Mattila Auvo14. Calypso FIN 7929 Meriristeilijä Logrén Jussi15. Carillo O-7735 Yamarin 5150 BR Westerlund Harri16. Caritas Sea Max 1 Hirvelä Pentti17. Charlotta L-392 H Kurki Heikki18. Cherie O-14 Marino Shark Åström Kaj19. Chiviva O-8447 Grand Banks 46 C Marttila Jarkko20. Cupida Fin-3071 Albin Delta Rajakaltio Kari21. Dark Lady Winga 29 Hägg Pasi22. Delilah L-2871 Avance 33 Jouppi Tapio23. Donna Steel O-8293 Open Flybridge Moisala Kari24. Eva IV Fin 858 H-vene Kujala Timo25. Fiilis L-364 H-vene Leviäkangas Jaakko26. Finnbotnia O-2567 Fjord 1001 CB Juntunen Pekka27. Fontana L-12 Avance 36 Moring Juha28. Freya 000 Galax 800 Varis Risto29. Galette O-2803 Katettu moottorivene Lyytinen Erkki30. Gangbutsher R-684 Rasmus 35 Siekkinen Seppo31. Ghost --- Matkavene Vehkamäki Aramis32. Hanhi L-1747 Finn-26 Kiimalainen Markku33. Heta 000 Meriläinen Kangasluoma Mauri34. Hotspur O-3050 Trollö 40 Silander Seppo35. Ifigeneia L-5235 Marina 85 Prokkola Tapio36. Ilonani Fin 7508 Sirena 38 Feiring Jukka37. Jatta L-7287 Seniorita Helmsman Viitanen Kari38. Jungfru 0-5419 Bella 8001 Kareinen Arvo39. Junnikkala 000 Hytillinen moottorivene Junnikkala Heikki40. Kahalari O-3799 Flipper 760 Ukkola Kari41. Kati Fin 2229 Fin 26 Huhtela Pertti42. Kiia L-1809 Albin Cirrus Savilaakso Mikko43. Korkalan Rock 20 Rock 20 Korkala Seppo44. Kristina O-8499 SeaRay 245 Weekender Juntunen Kristina45. Kummeli FIN-213 H-vene Viirret Mikko46. Kuutar 0-6772 Hydrospeed 25 Leinonen Tapio47. Kärsämänoja E. O-8299 Flying Albatross Kärsämänoja Esa48. La vie en Rose Fin-6988 Beneteau Idylle 1150 Nurminen Antti49. Lady Day L-4714 Guyline Tasanto Esa50. Lauree O-2247 Hyttillinen moottorivene Kaariniemi Urpo51. Liivi O-7359 Jänmarin 970 Forsman Erik52. Linda Bella 7000 Wahlberg Karl Erik53. Linda M 00 Koskelo 25 Idman Ritva54. Loue V O-4581 Runni 914 Kemppainen Kimmo55. Magi L-2668 -82 Inferno 29 Kukkula Harri56. Maili Maija L-804 H-vene Pramila Risto57. Maivei L-5478 Sanwind 27 Borén Esa58. Mamarosa 6653 Aphrodite 33 Skiftesvik Joni59. Marietta 762 H-vene Hassinen Ilmo60. Marika O-3591 oma Kämäräinen Kalevi61. Marion L-8134 Nauticat 35 Myllylä Paavo62. Marita O-7131 Seiskari S-26 Räinä Hannu63. Marjukka Fin-558 H-vene Veromaa Jari

Veneet (yht. 123 kpl)


64. Marjukka II Fin-8463 Albin Delta Pajunen Juha65. Merci L-7964 Sanwind 35 Heiskari Olli66. Merimaaria 279 Hai Marttila Petri67. Merlin O-7077 Nimbus 28 Horko Kimmo68. Mesi O-2960 Nordic 86 Pernu Jukka69. Mette L-21 H-vene Korpela Pekka70. Michelle O-2201 Matkavene Joensuu Olavi71. Mona 195 Avance 24 Saarento Outi72. Mymlan Fin 8971 FE 64 Forstadius Ilmari73. Nanette L-1317 Guy 27 Santala Jukka74. Nieida MRS 37 Pinta 33 Heinonen Arttu75. Nord West Fin 2719 NautiCat 44 Hahtonen Leo76. Pi-Kari O-1026 Kulkuri 30 Reinilä Erkki77. Pipaluk L-605 Antilla 30 Kontturi Matti78. Päivikki O-8265 Bella 652 Tanskanen Jouni Pekka79. R. Lohilahti O-3865 Yanmarin 540 HT Lohilahti Reino80. Ramona 3536 Bluebird 25 Merilä Reino81. Rea Kreetta O-1 Nord West Laitila Mikko82. Regina FIN 579 Botnia 6 Nieminen Jouko83. Relax Jasmin 25 Männikkö Tuomo84. Rita III L-2249 IFE Hirvelä Seppo85. Ruuti O-6146 Bayliner 1750 Ryynänen Juha86. S. Salo O-1407 Terhi 520 HT Salo Sirpa87. s/y Pepperoni Minicat 26 Kujala Jukka88. Sannabella Bella 660 Pulkkinen Anssi89. Santer Fin-9109 Santer 760 Ekdahl Tuomo90. Sea Star O-4080 Sea Star Hukkanen Erkki91. Serafia FIN-2358 Albin 33 Nova Pajunen Hannu92. Silver Beaver O-8032 pulpettivene Vähälä Mikko93. Sireko Artella 22 Huovinen Esko94. Sirhetar L- 4921 Sunwind 27 Kovalainen Heikki95. Sohvi Fin 5137 Omega 30 A Pramila Antti96. Soleil 0-8446 Bayliner Ciera 2655 Hintsala Pekka97. Stina Buster XL A-25280 Koponen Pertti98. Strega -- Medusa Hammar Harry99. Sunita L-5146 Sirena 38 Matilainen Veli

100. Tecla O-1616 oma Collan Kai101. TITI L-2756 Fin 26 Kelloniemi Hannu102. Tringa O- 4095 Tristan 820 Soiluaho Jouko103. Tuulentupa L-145 Helmsman 23 Peltoniemi Juha104. Tuulia III O-4116 Bayliner 2455 Ciera Sun Suomela Aimo105. Unelma O-7020 Degerö 28 ms Pihlamaa Hannu106. Wanda Fin 5854 Feeling 940 Pirilä Tapio107. Viiru Fin-8876 Dehler 33 GR Tervonen Mikko

Kevytveneet108. 420 420 Löfgren Johan109. J.Karsi FIN-745 E-jolla Karsi Jalmari110. H-M.Karsi FIN-9467 OL-luokka Karsi Heta-Maria111. J.Hyytiäinen FIN-659 E-jolla Hyytiäinen Juho112. J.Laitinen L-579 E-jolla Laitinen Jaakko113. Kikka III 14269 Lightning Paloma Markku114. Laiska Kettu 26650 Vikla Valjus Risto115. M.Hyytiäinen FIN-10131 OL-luokka Hyytiäinen Maiju116. M.Nurminen FIN-232 OL-luokka Nurminen Maisa117. O.Nurminen FIN-776 E-jolla Nurminen Olli118. OPS FIN-9667 OL-luokka Oulun Purjehdusseura r.y.119. Piccolo OL-luokka Kujala Valtteri120. Piraya 111 380 Oulun Purjehdusseura r.y.121. Seahorse FIN-10063 OL-luokka Oulun Purjehdusseura r.y.122. Victor FIN-9581 OL-luokka Tulimaa Ossi123. Zubenelgenubi Fin 115 470 Salmela Janne


ÅSTRÖMIN SARVILahjoittanut tehtailija Emil Åström vuonna 1908

Valmistanut konemestari Johan Salmela

OPS:n arvokkain palkinto on jäsenille tarkoitettu ikuisesti kiertävä kiertopalkinto. Alkuperäisten sääntöjen mukaan tästäkiertopalkinnosta kilpailtaessa veneen omistajan on itse istuttava peräsimessä. Tämän säännön laiminlyönnin vuoksi eipalkintoa eräinä vuosina ole jaettu.

Lahjoittajan määräysten mukaan palkinnosta saivat kilpailla korkeintaan 3,5 valöörin suuruiset veneet.

Radan pituus tuli olla vähintään 10 mpk ja voittajan vauhti vähintään 3 solmua.

Vuosina 1928-1961 kiertopalkinnosta kilpailtiin Pohjanlahden pienveneillä eli kolmioveneillä OPS:n vuosipäiväkilpailuis-sa.

Kun kolmioveneet loppuivat, siirryttiin vuonna 1962 Hai-luokkaan ja säännöt uusittiin.

Vuonna 1984 siirryttiin H-veneluokkaan, ja palkinnon sai haltuunsa kauden paras H-vene.

Korkeus 67 cm. Sijoituspaikka Johteenpookin vitriini.

Oulun Purjehdusseuralla on hallussaan upeita palkintoja koko senhistorian ajalta. Palkintoja ovat lahjoittaneet seuramme jäsenet,jotka ovat halunneet tukea seuramme veneilyharrastusta tukeviaperinteitä.

Oheinen Åströmin sarvi -palkinto on Oulun vanhin kiertopalkinto.Sen kulttuurihistoriallinen arvo on mittaamaton. Ainutlaatuisuu-tensa vuoksi sitä säilytetään normaalisti pankkiholvissa, muttajuhlavuoden kunniaksi se laitetaan poikkeuksellisesti näytilleOPS:n jäsenille 120-vuotisjuhlapaikalle.


VOUDINTIE 1, 90400 OULUPuh. 08-5333 621Fax. 08-5333 681


KAIKKI YHDESSÄ

MERCURY

-perämoottoritVOLVO-PENTA

-moottoritTERHI

-veneetSILVER

-veneetJUHTA

-venetraileritVENETARVIKKEET

AVOINNA 9-17

ILMARINKATU 1, 08-312 0707

Teknisen kaupan taitajat

LETKUT JOKA LÄHTÖÖN!

Voudintie 1, 90400 Oulu, puh. 3213 700Varastokatu 1, 92130 Raahe, puh. 2118 700

http://www.pt-yhtiot.fi


Pilssi

Kommodori Seppo Silanderin Hotspur johtaa Bottnia Eskaaderin veneitä Kropsun edustalla Oulua kohti.

Kuivaniemikunnostautui

Bottnia Eskaaderiin osallistuneidenvenekuntien keskuudessa järjes-tettiin kysely eri etappisatamiensuosituimmuudesta. Parhaiten ky-selyssä menestyi KuivaniemenVatunki. Kakkoseksi kipusi Kemi jakolmoseksi Piteån ulkopuolellasijaitseva Svinören. Hännänhui-puksi jäi ahtaanoloinen ja karuLikskär.

Arvosanojen (1 –5) keskiarvot:

Piteå 3,13Svinören 3,85Luleå/ Likskär 2,94Kohamn 3,79Båtskärnäs 3,08Haparanda 3,23Kemi 4,49Kuivaniemi 4,84Ii/ Röyttä 3,78Oulu/Uleåborg 3,71

Satamien välinen paremmuus-järjestys:

1) Kuivaniemi2) Kemi3) Svinören4) Kohamn5) Ii/ Röyttä6) Oulu/ Uleåborg7) Haparanda8) Piteå9) Båtskärnäs

10) Luleå/ Likskär

OTPS r.y.

TULOKSET

E- jollien SM- ranking 14.-15.7.2001

1. lähtö 2. lähtö 3.lähtö 4.lähtö 5.lähtö 6.lähtöNimi Purje nroSeura Sij Pist Sij Pist Sij Pist Sij Pist Sij Pist Sij Pist Pist y 5 lähtöä sijoitusJalmari Karsi FIN-745 OPS 1 0,75 4 4 1 0,75 2 2 1 0,75 2 2 10,25 6,25 1Johannes Berg FIN-69 WSF 2 2 2 2 2 2 1 0,75 2 2 1 0,75 9,5 7,5 2Kim Strömman FIN-744 WSF 3 3 1 0,75 3 3 4* 4 4 4 3 3 17,75 13,8 3Miikka Ylikoski FIN-786 KePS 4 4 3 3 4 4 3 3 3 3 DSQ 10 27 17 4Atte Hinkka FIN-711 OM 5 5 6 6 DNF 8 5 5 5 5 4 4 33 25 5Niko Kuivas L-492 OTPS 7 7 DNS 8 DNS 8 6 6 6 6 5 5 40 32 6Johanna Kesti FIN-795 OTPS 6 6 5 5 DNF 8 7 7 DNS 8 DNS 8 42 34 7Maija Salmela FIN-750 KTPS DNC 10 DNC 10 DNC 10 DNC 10 DNC 10 DNC 10 60 50

Andrea Boreniu FIN-797 BS DNC 10 DNC 10 DNC 10 DNC 10 DNC 10 DNC 10 60 50

* Suorittanut 4 lähdössä käännösrangaistuksen.

Hiio-Hoi!Merimieslaulut soi!

MerimieslauluiltaMeriravintola

Johteenpookissa11.8.2001 klo19.00

LaulattajinaSeppo-Oskari, Heikki

ja Markus.

Paellapannu kuumanamerenherkuista.

Johteenpooki 08-882 19 55Kansankentäntie 2,

Hietasaarenveneilykeskuksessa.

Ravintolassa A-oikeudet

Paitoja voi ostaa Johteenpookista.Lisätietoja Hilkka Skiftesvikiltäs-posti: [email protected]

puh : 08-5565 054

OPS:n paitojaOPS:n jäsenten on nyt mahdollista hankkia itselleen oman seuran

logolla varustettuja pikeepaitoja. Väri tumman sininen.

Paitojen hinnat:

Lasten koot 110 mkAikuisten koot 120 mk

Documents

Oulun Purjehdusseura, Pikapurjehtija