Julkaisutoimikunta:Kauko Klemettilä (puh.joht.), Aino Paasovaara,Vilho Mäki-Hirvelä, Suoma Haapalahti

SISÄLTÖ

Valtakunnallisten sukututkimuspäivien. antia Keijo Itävuo

Ristijärven ja Hyrynsalmen uudisasukkaita 1600-luvulla Veikko Keränen

Tanskalaisten esivanhempiesi ja sukulaistesi etsiminen Hans H. Worsøe

Tiedonantoja

Uudet jäsenet

Vuosikertomus

Sukututkimustiedustelu

Sukututkijan sanasto

Kansikuvapiirros: Kiikelin siltaLahjoittanut kuvaamataidon opettaja Mirjam Kinos

Sisällysluettelo

2

Keijo Itävuo

VALTAKUNNALLISTEN SUKUTUTKIMUSPÄIVIEN ANTIA

Kolmannet valtakunnalliset sukututkimuspäivät pidettiin 22-23 maaliskuuta 1980 Salon- Uskelan seurakunnan Naarilan leiri- ja kurssikeskuksessa. Päiville oli saapunut suku- tutkijoita ympäri Suomea yhteensä yli 80 ja heistä seuramme jäseniä oli kolme Oulusta ja viisi muualta. Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Suomen Sukututkimusseura (SSS), Kansainvälinen Opintokeskus (KoKe) ja Salon seudun sukututkijat. SSS:n edustajan lakit.lis. Pentti J. Voipion avauksen ja KoKen toiminnanjohtaja Taisto Suontaustan käytännön järjestelyjä koskevan selostuksen jälkeen toivottivat kaupungin- valtuuston puheenjohtaja Reino Breilin ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Senta-S. Salmi päivien osanottajat tervetulleiksi Saloon.

Seuraavassa pääkohtia tilaisuuden esitelmistä.

Ensimmäisen esitelmän piti prof. H. R. Nevanlinna aiheenaan Suomen väestörakenne merkkitutkimuksen valossa. Geneettisillä merkkiominaisuuksilla tarkoitetaan yhden geenin määräämiä, useimmiten veren eri elementeissä ilmeneviä (perinnöllisiä) ominaisuuksia. Merkkiominaisuuksien avulla voidaan luonnehtia yksilöitä, yksilöryhmiä tai kokonaisia väestöjä. Ensimmäisessä on yleensä kysymys isyys-, rikos-tai kaksostut- kimuksista, jälkimmäisissä voidaan kiinnittää huomio merkkigeenien esiintymistiheyk- siin tai niiden jakaantumaan väestössä. Merkkiomaisuuksia, joita kussakin "järjestel- mässä" on kahdesta useampaan kymmeneen, tunnetaan satoja. Useimmat näistä tulevat aina esiin (dominantti) päinvastoin kuin perinnöllisiä sairauksia aiheuttavat geenit, jotka ovat yleensä piileviä, resessiivejä. Määrättyjen merkkigeenien esiintymäpoikkeamien avulla voidaan tehdä summittaisia päätelmiä suomalaisten juurista. Esitelmöitsijä totesi, että merkkiominaisuuksien avulla voidaan päätellä, että suomalaisten alkuperä on voittopuolisesti eurooppalainen, mutta noin neljäsosa juurista suuntautuu lähinnä Aasiaan. Väestönä ovat suomalaiset huomattavan yhtenäisiä, eikä väestöä voida jakaa alkuperältään esim. itä- ja länsisuomalaisiin. Väestön pääosa on käyttänyt samaa muuttoreittiä, muodostanut Lounais-Suomen sekaväestön, mistä käsin muun maan. asuttaminen on tapahtunut ja asuttaminen on tapahtunut asteittain eikä suoraan alkuväestöstä käsinr Merkkiominaisuustutkimusten tuloksia voidaan soveltaa myös perinnöllisiin sairauksiin. Tiedusteltaessa prof. Nevanlinnalta, kuinka kauas sukututkijan on syytä ulottaa tutkimuksensa, hän totesi, että geneettisesti ei ole mielekästä ulottaa kovin kauas, mutta kulttuurihistoriallisesti voi mennä kauaksikin.

Sisällysluettelo

3

Prof. Pentti Virrankoski esitelmässään Henkilötutkimuksen merkitys historiassa määritteli henkilötutkimuksen siten, että se on yksityisen henkilön elämänvaiheiden yksityiskohtainen tai yleispiirteinen selvitys. Sen muotoja ovat 1) yksilöllinen elämän- kerta, joka voi olla suppea tai hyvinkin laaja ja yksityiskohtainen, 2) sukututkimus, joka on sarja tiettyyn sukuun kuuluvien tai. tietystä henkilöstä polveutuvien ihmisten pienois- elämänkertoja, 3) ryhmämatrikkeli, joka on sarja pienoiselämänkertoja henkilöistä, joita yhdistää ammatti, oppilaitos tai jokin muu seikka, 4} otantaan perustuva elämäkerta- tutkimus, jossa otannalla valittu joukko ihmisiä edustaa tietyn alueen väestöä, ja heistä laadittuja pienoiselämänkertoja käytetään sosiaalihisto- riallisen tutkimuksen aineistoksi. Henkilötutkimus palvelee historiaa monin tavoin, se luo koottua ja pitkälle käsiteltyä tietoa, yksityisiä ihmisiä koskeva tutkimus avaa historiassa uusia näköaloja, sillä kerättyjä tietoja voidaan tilastoida ja käsitellä kollektiivisin metodein ja täten päästä yksityisiä ihmisiä koskevasta tiedosta joukkoja koskevaan tietoon ja lisäksi se palvelee historiantutkimusta siten, että se herättää harrastusta historiaan. Sukututkimuksella totesi esitelmöitsijä olevan erityinen havainnollistava ja elävöittävä vaikutus, koska sen harrastaja näkee, mikä on ollut omien tai. avioliiton kautta läheisiksi tulleiden ihmisten esivanhempien asema historiassa. Tähän perehtyminen tekee historian aivan toisella tavoin läheiseksi ja kouraantuntuvaksi kuin normaali historiaa koskeva tieto.

Prof. Eero Kiviniemen esitelmän aiheena oli Suomen varhaisiin henkilönnimisystee- meihin liittyviä ongelmia. Aikoinaan vallitsi Euroopassa yhden nimen systeemi. Nimien määrä oli kuitenkin vähäinen ja samannimisyydestä oli haittaa. Tämän vuoksi alettiin antaa lisänimiä, jotka alkoivat tulla perinnöllisiksi varsinkin maanomistuksen tultua perinnölliseksi ja myös muodin vuoksi. Ruotsissa olivat sukunimet harvinaisia vielä 1500-luvulla. Ruotsin ritarihuoneeseen kuuluvat velvoitettiin 1600-luvun alussa ottamaan sukunimi, Suomessa esiintyy talonpoikaisia sukunimiä, 1500-luvun veroluette- loissa ja 1600-luvun henkikirjoissa ne lisääntyivät. Lisä- tai sukunimiä lienee kuitenkin ollut jo esikristillisellä ajalla. Sukunimiä on suomalaistettu, ruotsalaistettu, ranskalaistettu ja latinalaistettu. Suomessa on nykyisin 76 000 sukunimeä, joista neljäsosa on vieras- kielisiä. Ristimänimet Suomessa olivat alunperin omaperäisiä, mutta kristinuskon vaikutuksesta ne alkoivat väistyä ja alettiin käyttää ensin raamatussa olevia nimiä ja sitten pyhimysten nimiä. Ristimänimiä lainattiin myös vierasmaalaisilta. Usein sai poika isoisänsä nimen, varsinkin toisen nimistään, jolloin oli vapaammat kädet ensimmäisen nimen valinnassa. Vanhaa henkilönimistöä ovat selvitelleet mm. A. V. Forsman, D-E Stoebke, E. Anthoni, C-E Thors ja Viljo Nissilä. Henkilönimistömme kehitystä valaisevia yleisesityksiä on mm. A. Maliniemellä ja Kalevalaseuran vuosikirjassa 1972, Ruotsin henkilönimistön yleisesityksen tekijöistä mainittakoon Ivar Moeer ja Saksan Adolf Bach.

Valtiot, maisteri Ilkka Patoluodon esitelmän otsikkona oli Filosofisia näköaloja suku- tutkimukseen. Hänen mukaansa sukututkimuksen ydin on sukupuun löytäminen, siinä pyritään selvittämään jonkun henkilön tai henkilöiden sukupuu, joka voi olla esim.

Sisällysluettelo

4

esivanhempien taulu. Näin ollen sukututkimus on yksi historian haara, joka voi olla itsetarkoituksellista, jossa sukulaisuussuhteiden selvittäminen ei ole tarkoitettu palvelemaan muuta tutkimusta tai selitystä, taikka se voi olla muun tutkimuksen väline. Esitelmöitsijä kysyi, mikä on itsetarkoituksellisen sukututkimuksen "historianfilosofia". Miksi joku haluaa tehdä tai teettää tutkimuksen omasta suvustaan? Hänen mukaansa tällaisen tutkimuksen motiivi näyttää olevan romanttinen termin tietyssä merkityksessä, jonka mukaan historian tutkimus ei ole perimmältään yksilöiden, heidän ominaisuuk- siensa ja tekojensa tms. tutkimusta, vaan siinä pyritään tarkastelemaan orgaanisia kokonaisuuksia, joiksi kansat, kansakunnat, kulttuurit ja kielet käsitettiin. Romanttiseksi tämän ajattelutavan tekee se, että yksilöt voivat sen mukaan saavuttaa identiteettinsä vain kun he näkevät itsensä osana orgaanisessa, historiallisesti muuttuvassa kokonaisuudessa. Jos kansa korvataan suvulla ja tarkastellaan sukua tällaisesta perspektiivistä, näyttää hänen mukaansa, että yksilöiden identiteetin (persoonallisuuden) oleellisena elementtinä on sukulaisuussuhteiden muodostama verkosto. Sukututkimus välineenä taas voi olla yhteydessä moneen eri tieteeseen, joista tavallisimmat ovat historia, perinnöllisyysoppi ja lääketiede. Tällaisessa tutkimuksessa ei sukulaisuuden toteaminen periaatteessa todista välttämättä mitään. Se paino, mikä on pantava mahdolliselle sukulaisuussuhteelle, on todistettava erikseen.

Nämä sukututkimuspäivät olivat luonteeltaan painotettu tieteellisten kysymysten selvittelyyn, mikä tuntuukin tärkeältä selvitettäessä syvällisemmin sukututkimuksen eri puolia. Lisäksi sukututkijoiden toistensa tapaaminen ja keskustelut lisäsivät päivien monipuolista antia. Päivien onkin katsottava onnistuneen erinomaisesti.

Vuoden 1981 valtakunnallisten sukututkimuspäivien paikaksi on valittu Oulu. Entiseen tapaan päivien järjestelyistä vastaavat Suomen Sukututkimusseura-ja Kansainvälinen Opintokeskus, mutta myös seuramme voimakasta panosta järjestelyissä odotetaan. Allekirjoittanut seuramme puheenjohtajana toivottikin päivien lopussa sukututkijat tervetulleiksi Ouluun ensi vuonna.

Sisällysluettelo

5

Veikko Keränen

RISTIJÄRVEN JA HYRYNSALMEN UUDISASUKKAITA 1600-LUVULLA

Ristijärven ja Hyrynsalmen uudelleen asuttaminen Täyssi-nän rauhan jälkeen lähti alkuun samanaikaisesti muiden Oulujärven erämaan eli nykyisen Kainuun kylien kanssa. Ensim- mäisten vuosikymmenien uudisasukkaiden sukunimistä jäi suurin osa pysyvästi näille paikkakunnille. Kun näitä naapurikyliä yhdisti sama kulkuväylä, Emäjoki, ja ne kuuluivat vuosina 1786-1804 yhteiseen Hyrynsalmen pitäjään, ovat ensimmäiset sukunimet levinneet molempien nykyisten pitäjien alueille.

Uudisasukkaille myönnetyn kuuden vuoden verovapauden jälkeen oli Ristjärvellä vuonna 1604 jo 12 talollista:

Lauri Vauhkonen, Antti Sopanen, Kauppi Määttä, Lauri Määttä, Heikki Säkkinen, Antti Kääriä, Matti Pussinen, Olli Tihinen, Arvi Hemminpoika, Tuomas Härkönen, Lauri Juntunen ja Paavo Raapana.

Vuonna 1609 oli kolme uutta nimeä:Yrjö Immonen, Olli Hukkanen ja Klemetti Kilpiä.

Asukkaiden enemmistö oli kotoisin Itä- ja Keski-Suomen savolaisalueilta. Matti Pussinen on ainoa pari vuosikymmentä aikaisemmin tuhoutuneen asutuksen edustaja, mutta sukunimet Härkönen ja Hukkanen esiintyivät myös 1500-lu-vulla. Arvi Hemminpoj ansukunimettömyys viittaa Länsi-Suomeen. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historian III osassa todetaan Antti Kääriän muuttaneen Kiiminkijoen varrelta, mikä ilmenee siitä, että vuonna 1655 vaati kiiminkiläinen Pekka Kääriä Ristijärven Paavo Oikariselta isiensä taloa. Oikarinen osoitti kuitenkin isoisänsä asettuneen autiotaloon ja riita päättyi sovintoon. Vuonna 1619 Paavo Oikarisen nimen esiintyessä veroluettelossa on Antti Kääriän nimi sieltä jo poistunut. Antti Kääriän muutto Ristijärvelle saattaa liittyä siellä ainakin vuosina 1569-77 asuneeseen ja paikkakunnan rappasotatärinoissakin mainittuun Antti Kääriäiseen.

Hyrynjärvellä oli vuonna 1604 neljä talollista:Yrjö Tiikkaja, Olli Keränen, Tuomas Konttinen ja Filpus Hilparinen.

Näistä.Tiikajan nimi esiintyy jo 1500-luvulla. Olli Keräsen jälkeen asuu Keräsiä puolen vuosisadan ajan Hyrynsalmella ennenkuin leviää nykyisiin naapuripitäjiin. Heidän

Sisällysluettelo

6

sukulaisuutensa vuonna 1575 Kiehimänsuulla asuneeseen Pekka Keräseen ja miksei myös vuodesta 1548 Muhoksen Laitasaaressa asuneisiin Keräsiin on selvittämättä.

Talojen lukumäärä pysyi vuosisadan alkupuolella näissä kylissä parinkymmenen tienoilla ja nousi siitä vuosisadan lopulla Ristijärvellä neljäänkymmeneen ja Hyrynsalmella, Kerälä mukaanlukien, viiteenkymmeneen.

Vuonna 1616 tavataan Ristijarvella Pekka Tenhunen, Paavo Oikarinen ja Lauri Möttönen, joka oli 1609 Paltamon Uuralla. 1631 ovat uusia asukkaita Pekka Karhu, Erkki Mikkonen, Arvi Röntönen, Olli Tervonen ja Matti Valtanen, joista kaksi viimeistä eivät jää pysyvästi paikkakunnalle. Erkki Mikkosen vuonna 1623 asuttama Mikkola on säilynyt Kainuun, vanhimpana sukutilana, käsittäen nykyiset tilat Mikkola, Tuomela ja Pehkola. 1635 tavataan Olli Halonen ja Olli Mäkäräinen.

Hyrynsalmelle on vuoteen 1630 mennessä asettunut Erkki Kemppainen, Lauri Laurin- poika Kemppainen, Heikki Juntunen, Lauri Romppainen, Paavo Kettunen, Ragvald Tihinen ja Jussi Pörönen.

Vuoden 1637 ruotu- ja manttaaliluettelossa on merkitty 15 - 60 -vuotiaiden miesten iät, Ristijärvellä Pekka Karhu 53, Antti Pekanpoika 17, Antti Oikarinen 29, Olli Tiihonen 40, Erkki Mikkonen 41, Olli Halonen 50, Tapani Röntönen 20, Matti Mäkäräinen 30, Juho Härkönen 53, Pekka Tossavainen 25 ja Heikki Säkkinen 41, Hyrynsalmella Olli Keränen 39, Matti Keränen veli 29, Erkki Kemppainen 60, Lauri Laurinpoika Kemppainen 29, Lauri Oikarinen 20, Olli Kettunen 49 ja Antti Heikkonen 25. Knecht-merkintä on Pekka Tossavaisen kohdalla.

Seuraavan vuosikymmenen alussa tuli Ristijärvelle Pekka Tolonen, Juho Immonen ja Yrjö Pyykkönen, joista Tolosen asuintilalle Tololaan on myöhemmin rakennettu pappila. Vuonna 1655 syntynyt Pekka Pekanpoika Tolonen toimi lautamiehenä ja saavutti ajalleen harvinaisen 100 vuoden iän. Hyrynsalmelle asettuivat samoihin aikoihin Antti Turpeinen ja Pekka Seppänen.

Vuosisadan toisen puoliskon aikana sukunimistö näissä kylissä vakiintuu. Uusia nimiä tulee harvakseen, muutamia nimiä vuosikymmenessä. Ristijarvella tavataan 1654 Antti Anttonen, 1662 Juho Junnonen, 1672 Olli Lieppa, Matti Väisänen, Heikki Rahikainen, Heikki Pekonen ja Erkki Haataja, 1677 Juho Kotilainen, Heikki Kekkonen ja Heikko Ahonen, 1686 Heikki Pikkarainen, Paavo Räisänen, Olli Hyttinen ja Olli Junkkari sekä 1696 Samuli Haataja ja Heikki Reinikainen.

Hyrynsalmella oli 1662 uutena Tuomas Hämäläinen, 1672 Mikko Pikkarainen ja Jussi Heikkinen, 1677 Niilo Anttonen ja Erkki Näyhä, 1686 Lauri Matero, Lauri Lieppa ja Jaakko Kinnunen sekä 1696 Heikki Määttä ja Lauri Kähkönen.

Sisällysluettelo

7

Muuttoliikettä tapahtui myös poispäin sekä naapurikyliin että kauemmaksikin. Seppo Ervasti on todennut, että Ristijärven Heikki Ahonen muutti verovapautta hyväksikäyttäen 1690-luvulla Posion Kilpiniemeen ja Lauri Pekanpoika Tenhunen Posion Ruokamo- järvelle. Kuitenkin pääosa 1600-luvun uudisasukkaista asettui pysyvästi paikkakunnalle. Tätä osoittaa sekin että vuoden 1631 17 sukunimestä Ristijär-vellä on 13 mukana vuoden 1696 luettelossa.

Tanskan ulkoasianministeriön lehdistö- ja kulttuurisuhteiden osaston julkaisema

TANSKALAISTEN ESIVANHEMPIESI JA SUKULAISTESI ETSIMINEN

Joka vuosi monet tanskalaista syntyperää olevat matkailijat vierailevat sukunsa vanhassa maassa ja tavallisesti he käyttävät tilaisuutta hyväkseen saadakseen selville paikan, jossa heidän perheensä asuivat ennen maasta muuttoa. Jotkut haluavat saada yhteyden sukulaisiinsa tai sukuunsa yleensä, kun taas toiset saattavat haluta jäljittää perheensä esivanhempia. Mikä tahansa vierailun tarkoitus on, on muistettava, että mikä tahansa vakava sukututkimustyö tuo esiin vaikeuksia ja vaatii hyvän joukon valmisteluja, jotta tulos olisi niin antoisa ja tyydyttävä kuin toivotaan. Tämän ohjeen tarkoitus on auttaa Sinua voittamaan joitakin tutkimusvaikeuksia ja näyttää, kuinka voit päästä eteenpäin tarkoitettujen tietojen hankkimisessa.

Kahta perustosiasiaa ei pidä unohtaa. Ensiksi: noin vuoteen 1900 asti oli Tanskassa yleisesti käytetty oikeinkirjoitus ns. saksalaista oikeinkirjoitusta. Näin ollen voit odottaa tapaavasi tämän kirjoitustavan kaikissa vanhoissa asiakirjoissa. Toiseksi: aina niin myöhään kuin. vuoteen 1850 saakka suurin osa maaseudun väestöstä ei käyttänyt kiinteää sukunimeä. Sen sijaan pojat käyttivät isänsä ristimänimeä lisäyksellä -sen (engl. -son), kun taasen tyttäret lisäsivät nimeensä sanan -datter (daughter). Täten Peter Olsen'in poikaa ja tytärtä voitaisiin kutsua (esim. Ole) Petersen ja (esim. Karen) Petersdatter, Voit olla varma, että Peter 01sen*in isän ristimänimi oli. Ole, mutta et suinkaan tiedä, oliko hänen sukunimensä Hansen, Petersen, Jörgensen tai jokin muu. Koska varsinaisessa käytössä olevien nimien lukumäärä on suhteellisen pieni, on olemassa vaara, että täydelleen samankaltaiset nimet aiheuttavat erehdyksiä. Toinen vaikeus saattaa nousta tosiasiasta, että monet nimet muuttivat muotoaan maasta muuton jälkeen; siten nimet Jörgensen, Johansen ja Jensen saattoivat kaikki muuttua muotoon Johnson. Välttääkseen tarpeetonta ajanhukkaa, on viisasta koota kaikki kotona saatavissa oleva tieto ennenkuin alkaa tanskalaisten arkistomerkintöjen tutkimisen. Kaikkein tärkeintä on hankkia varma tieto etsittävän esivanhemman alkuperäisestä nimestä, hänen tarkka ikänsä (mieluimmin syntymäaika), mutta ennen kaikkea hänen syntymäpaikkansa. Jos tämä ei ole mahdollista, hänen viimeinen vakituinen, osoitteensa Tanskassa saattaisi olla avuksi. Kuitenkin: sellaisista viittauksista, kuten "Aalborgin kreivikunnasta" tai "Jutlandista" on

Sisällysluettelo

8

vähän hyötyä, koskapa välttämättä on tiedettävä sen kaupungin tai pitäjän (seurakunnan) nimi, jossa rekisteriönti on tapahtunut. Yleensä lähdeaineisto ei salli Sinun jäljittää esivanhempiasi enempää kuin 200 - 500 vuotta taaksepäin ja tavallisesti tutkimuksen on päätyttävä ennen tätä. Vain aatelisperheiden tai hallintoviranomaisten perheiden kyseessä ollen voit elättää toiveita pitemmälle pääsemisestä, usein painettujen lähdeteosten avulla.

Tiedot perheen (suvun) keskuudessa

Luonnollinen vaihe lähtökohdalle on tietenkin kuultu tai kirjoitettu tieto, jonka perhe itse voi hankkia. Kuinka epäselviä perheen perinteet lienevätkin, vanhat kertomukset saattavat sisältää rakenneosia (elementtejä), jotka voivat täydentää kuvaa; jos mikään sellainen kertomus voidaan vahvistaa kirjoitetulla todistuksella, on jo paljon saavutettu.

Seuraavat kohdat ansaisevat erikoista huomiota:

Käytöskirjat (Conduct books): Vuodesta 1832 ja pitkälle nykyistä vuosisataa jokaisen tanskalaisen kotiapulaisen täytyi omistaa käytöskirjan, johon hänen työnantajansa voi tehdä arvostelunsa hänen käytöksestään. Irtolehdet tavallisesti sisältävät arvokasta tietoa syntymäajoista ja kotipitäjistä.

Tanskan kirjeet (Letters from Denmark): Kenties kukaan perheessä ei ymmärrä tanskan kieltä, mutta sittenkin, vanhoja kirjeitä tanskalaisilta sukulaisilta saattaa vielä olla tallella ja palautusosoitteet, ehkäpä postimerkitkin, saattavat olla äärettömän hyödyllisiä, kun arvioidaan parasta tutkimus-lähtökohtaa.

Tanskasta mukana tuodut kirjat ja asiapaperit (Books and documents brought along from Denmark): Tämänkaltainen aineisto saattaa muodostua päiväkirjoista tai perhe- raamatusta sisältäen merkintöjä perheen merkkitapahtumista. Aineistos-r sa saattaa olla myös konseptipapereita tai palvelutodistuksia, joiden melkein käsittämättömät lyhennel- mät saattavat johtaa uuteen avautumiseen. Mukana tuodut tai jälkeenjääneiden suku- laisten lähettämät valokuvat voivat myös antaa vihjeen, esim. valokuvaajan nimen kautta. On tärkeätä, ettei sellaista materiaalia hävitetä. Jos perhe ei halua säilyttää sellaista aineistoa, niin DANES WORLDWIDE ARCHIVES ottaa sen mielellään vastaan. Materi- aali todistaa hyödylliseksi maastamuuton tutkimuksen sellaisenaan ja voi olla erinomai- sena apuna toisille maastamuuttajille.

Maahanmuuttaja-sukupolven kansalaisoikeutta ym. koskevat asiapaperit: Uuteen maahan saapuva maahanmuuttaja epäilemättä usein pitää kansalaisoikeustodistuksensa huolellisesti talletettuna. Sellainen todistus ei saata sisältää mainintaa hänen syntymäpai- kastaan, mutta tavallisesti se ilmaisee, milloin ja mistä maahanmuutto tapahtui ja saattaa johtaa merkittäviin asiaa koskeviin virallisiin asiakirjoihin. Sama pitää paikkansa testa- menttien, sosiaaliavustusanomusten, sopimusasiakirjojen yms. suhteen.

Sisällysluettelo

9

Kotiarkiston tiedot: Seuraavina vuorossa ovat uuden maan viralliset asiakirjat ja sukututkimusta palvelevat laitokset. Tämän ohjeen puitteissa ei ole mahdollista antaa tietoa kaikista maista, joihin tanskalaisia muuttajia on asettunut asumaan. USA:n kansal- lisarkistot (The National Archives) Washington'issa sisältävät melkein tyhjentymättömän määrän lähdemateriaalia esim. matkustajaluetteloita, henkikirjoitus-, asevelvollisuus- ja kansalaisluetteloita.

Mormoonien Sukututkimusseura ansaitsee kiitoksen siitä, että monet alkuperäiset tanskalaiset asiakirjat ovat nyt saatavissa mikrofilmeiltä. Sukututkimusseuran laitteet ovat avoinna maksutta yleisölle ja jos aika ei salli käyntiä Salt Lake Cityssä tai jossakin sivukirjastossa, on saatavissa nimiluettelo tanskalaisessa tutkimustyössä valtuutetuista tutkijoista, jotka suorittavat vaaditun tutkimuksen palkkiota vastaan. Sukututkimusseura on julkaissut Sukututkimusopaskirjan ja Tanskan Kartan, joka voisi olla äärettömän hyödyllinen myös Tanskassa suoritettavassa tutkimustyössä.

Tanskan asiakirjat (Records in Denmark): Sitten kun kaikki mahdollisuudet uudessa maassa on ammennettu tyhjiin, on aika kääntyä vanhassa maassa olevaan materiaaliin. Se saattaa joskus avata uusia reittejä asiakirjoihin, joita on jo aikaisemmin tutkittu. Tämä on aivan totta koskien Kööpenhaminan poliisipäällikön laatimia luetteloita maastamuut- tajista. Alkuperäiset luettelot on luovutettu Sealandin maakunta-arkistoon, mutta kopiot ovat Danes Worldwide Archivestssä. Luettelo sisältää tiedot maastamuuttajien muuttopäivästä ja kotipitäjästä (seurakunnasta), heidät kuljettaneen laivan nimestä ja määräpaikasta. Kuitenkin muuan kiistämätön tosiasiallinen lähtökohta on tarpeen näiden luetteloiden hyväksi käyttämiseksi.

Yhteys tanskalaisiin sukulaisiin: Asiaankuuluvan paikkakunnan nimen tietäminen on tietenkin selvä edellytys yhteyden saamiseksi vielä elossa oleviin sukulaisiin. Ehkä paikallinen sanomalehti suostuu ottamaan ilmoituksen asiasta tai ehkä jokin itsenäinen tai kunnallinen arkisto, joita on kaikkialla maassa, pystyy olemaan apuna. Jos v. 1923 jälkeen kuolleiden tai vielä elossa olevien henkilöiden nimet ovat tiedossa, Valtionarkisto voi osoittautua olevan hyödyksi. Onnistumisen epäilykset voidaan poistaa lähettämällä pyyntö Danes Worldwide Archives’ille, joka muutaman dollarin maksusta auttaa Sinua saamaan ilmoituksen asianomaisen paikkakunnan lehteen.

Sukuhistoria (Family History): Jos tutkimustarkoituksena on jäljittää sukua mahdolli- simman pitkälle, Valtionarkisto voi joutua työhön mukaan. Mainitun arkiston kaltaiset laitokset eivät millään tavalla ole velvollisia huolehtimaan yksityistutkimuksista eikä voida olettaa, että ne tekisivät enempää kuin korkeintaan etsisivät vastaukset muutamiin konkreettisiin kysymyksiin. Kaikki suurehkot tutkimukset on hoidettava henkilökoh- taisesti arkistojen lukusaleissa, jotka ovat maksutta avoinna yleisölle. Kyseiset laitokset voivat kuitenkin vaikuttaa asiaan tuomalla tutkijat yhteen tutkijoiden kanssa, jotka ovat

Sisällysluettelo

10

halukkaita, huolehtimaan halutusta sukututkimustyöstä, mutta arkistot eivät ole velvollisia tekemään kyseistä työtä eikä niitä voida pitää vastuussa tuloksista. Valtionarkisto voi hankkia valokopiot, mikrofilmit ja xerokopiot lähdeaineistosta edellyttäen, että toivomukset (pyynnöt) on selvästi määritelty.

Tanskan valtionarkiston lähdeaineistot: The Danish State Archives käsittää The Danish National Archives’in Kööpenhaminassa ja neljä maakunnallista arkistoa. The Danish National Archives pitävät hallussaan Keskushallinnon (The Central Admi- nistration) tiedot, joiden joukossa tärkeimmät sukututkimusta koskevat lähteet ovat henkikirjoituslomakkeet ja kutsuntaluettelot. Vanhimmat henkikirjoituslomak-keet ovat päivätyt vv. 1287, 1801, 1834 ja 1840. Vuodesta 1845 ja siitä eteenpäin viisi- ja kymmenvuotiskausittain kyseiset luettelot sisältävät tiedot syntymäpaikoista. Kutsunta- luettelot ulottuu aina vuoteen 1788. Asevelvolliset olivat alkuaan yksinomaan talon- poikien poikia, jotka oli luetteloitu syntymästään alkaen. Alkaen vuodesta 1849 asevel- vollisuus laajennettiin koskemaan kaikkia miehiä, jotka oli rekisteröity 15 vuoden ikäisinä.

Maakunnallisten Arkistojen lähteet: Tiedot paikallishallinnosta on jettu maantie- teellisesti maakunnallisten arkistojen kesken:

The Provincial Archives of Sealand sisältää tiedot Sealandista ja lisäksi myös Kööpen- haminan sekä Lollandin, Falsterin, Mønin ja Bornholmin saarten tiedot.

The Funen Provincial Archives sisältää Funen ja sen naapurisaarten (Arø mukaan- luettuna) tiedot.

The Provincial Archives of Northern Jutland. Kattaa tiedot Jutlandista niin kauas etelään kuin v. 1864 sodan jälkeen vahvistetulle Tanskan-Saksan väliselle rajalle. Niillä osilla Schleswigiä, jotka yhdistettiin Tanskaan V. 1920, on omat arkistonsa Aabenraa'ssa, jossa ovat myös Preussin paikallishallinnon rekisterit aina vuoteen 1920.

Lähteitä Holsteinista ja Saksalle jääneistä osista Schleswigiä on etsittävä Saksan arkis- toista, erikoisesti arkistosta nimeltä Landsarchiv Schleswig-Holstein (osoite Schloss Gottorf, D-2380 Schlesvig) tai kirkollisviranomaisilta; kuitenkin joitakin keskushallin- nollisia rekistereitä, esim. kutsuntaluetteloita vv. 1803-1860 on löydetty Danish National Archiv’in tiedoista.

Tanskan maakunnalliset arkistot sisältävät sekä maallisen että kirkollisen hallinnon rekisterit. Verrattomasti tärkeimpiä sukututkimuksellisia lähteitä ovat seurakunnan rekis- terit. Suurin osa väestöstä kuului Luterilaiseen Kansalliskirkkoon, mutta myös muita merkintöjä vaadittiin rekisterien jättämiseksi maakunnallisiin arkistoihin. Parhaimmillaan seurakuntien rekisterit ulottuvat aina vuoteen 1660, mutta koska monet pappilat ovat

Sisällysluettelo

11

tuhoutuneet tulipaloissa vuosisatojen aikana, paljon seurakuntien rekistereitä on kadonnut. Vuodesta 1814 alkaen on kaikki seurakuntien rekisterit pidetty kaksoiskap- paleina ja siitä ajasta alkaen ne kaikki ovat olemassa.

Syntymä-, kuolin- ja avioliitto-merkintöjen lisäksi rekisterit sisältävät ilmoitukset konfirmaatiosta ja vuodesta T815 vuoteen T874 on niissä myös luettelot seurakunnista lähtijöistä ja niihin tulleista. Nämä luettelot ovat kuitenkin usein epätäydellisiä tai puutteellisia.

Eräs paljon käytettyjä lähteitä ovat maatilojen omaisuusluettelot. Sellaiset luettelot tai "kirjat" sisältävät tietoa kuolleiden maanomistajien taloudellisesta asemasta, mutta saattavat myös ilmaista perijäin nimet ja osoitteet. Joskus omaisuuden jako oli tehty lain ulkopuolella ja näin eivät kirjat tarjoa mitään tietoa perijöistä.

Maatilakirjat v:sta 1919 lähtien ovat normaalisti löydettävissä paikallisilta viranomaisilta (magistrate). Usein saattaa osoittautua ansiokkaaksi jäljittää sukupolvien ajan suvun omistuksessa olleen maaomaisuuden historiaa. Pääasiallinen lähde on asiakirjaluettelo, joka on normaalisti luovutettu maakunnalliseen arkistoon ja joka sisältää maarekisterin mat-rikkelinumeron. Jos matrikkelinumeroa ei ole tiedossa, on vaikeaa, usein mahdotonta paikallistaa maatilaa, jonka joku tietty henkilö on omistanut tai jossa hän on asunut. Paikallinen arkisto saattaa olla avuksi, vieläpä järjestää senhetkisen omistajan luokse. Jos maaomaisuus on ollut, aikoinaan pääkartanon alainen maatila (a copyhold farm), päätilan asiapaperit (useimmiten maakunnalliseen arkistoon luovutetut) voivat antaa tietoa vuokralaisista aina 18 vuosisadan alkupuolelle.

Monia muitakin lähteitä kuin mitä tässä ohjeessa on ollut mahdollista mainita, löytyy Tanskan valtionarkistosta. Jotkut niistä ovat helppoja käyttää, kuten kaupungin pormestarin nimilista, josta selviää kaupungin asukkaiden ammatit ja syntyperä, toiset tuottavat enemmän vaikeuksia ja vievät enemmän aikaa, kuten esim. vanhat oikeusasiakirjat ("tingbøger"), Kaiken kaikkiaan ne kuitenkin loihtivat esiin eloisan kuvan niistä olosuhteista, jotka Tanska tarjosi esivanhemmillesi entisinä aikoina.

OSOITTEITA:Jos tunnet itsesi epävarmaksi, käänny ensiksi:

THE DANES WORLDWIDE ARCHIVES (Udvandrerararkivet), KONVALVEJ, DK 9000 ÅLBORG

Valtion arkistot ovat: RIGSARKIVET, 9 Rigsdagsgärden, DK 1218 COPENHAGEN N

LANDSARKIVET FOR SJÄLLAND, m.m., 10 JAGTVEJ, DK 2200 COPENHAGEN N

Sisällysluettelo

12

LANDSARKIVET FOR FYN, 36 JERNBANEGADE, DK 5000 ODENSELANDSARKIVET FOR N0RREHYLLAND, LLSct. HANSGADE, DK 8800 VIBORG

LANDSARKIVET FOR DE S0NDERJYSKE LANDSDELE, 45 HADERSLAVVEJ, DK 6200 ABENRA

Ohjeen on laatinut Pohjois-Jyllandin maakunta-arkistossa (Landsarkivet for Nørrejylland) HANS H. WORSØE (archvist).

TIEDONANTOJAVastauksena seuramme suorittamaan toimintavalmiuskyselyyn ovat seuraavat tutkijat ilmoittaneet voivansa tilaisuuden tullen ohjata vasta-alkajia:

Valtion arkistossa Pentti VoipioOulun maakunta-arkistossa Evert With- " - , - " - Sirkka Pirilä

Seuraavat tutkijat ovat lupautuneet laatimaan sukututkimuksia palkallisena toimintana:

Turun ja Porin läänin alueellaTuruTr maakunta-arkistossa Karin Suomalainen TurkuSatakunnan pitäjien alueella(Suur-Loimaa, Suur-Huittinen,Saastamala) Simo Mäkelä NeittäväOulun maakunta-arkistossa(rajoitetussa määrin) Sirkka Pirilä Oulu

Osoitetiedustelut seuran sihteeriltä.

Sisällysluettelo

13

UUDET JÄSENET 1.1. - 31.5.1980

Tutkijan nimi Suku tai suvut, joita tutkii

Alavahtola, Toivo Alavahtola (Keminmaa), Hyyryläinen (Vaala), Hollström ja Vikström (Pudasjärvi)

Haukkala, Marjatta Haukkala, Uotila, Lähteenmäki Poikkeus (Parkano 1800-luku, aik. Ikaalinen)

Honkanen, Siiri -

Kiimalainen, Pentti Junnila, Jaakko Jaakonp. s. 26. 5, 1846, Paakkola, Kaisa Juhontr. s. 29,2.1852 (Pohjois-Ii)

Korhonen, Aune Klemetti (Sotkamo, Kuhmo), Tolonen (Sotkamo, Ristijärvi) 1600-1800-luvuilla

Kuha, Osmo -

Kärnä, Mauno Laukka, Juho, Keränen, Simon (Muhos, Laitasaari, : 1850)

Metsäntaus, Vilho Met sän taus (Mon t in ) (Ou lu ) , Le inonen (Säräisniemi), Broström (Kempele, Tyrnävä Utajärvi)

Pellosniemi, Anne Kranck

Pölönen, Toivo Pölönen (Eno, Enonkylä) n. 1680-luvulta alkaen, Lampila (Hirviniemi)

Sarkkinen, Timo -

Sjöholm, Erkki Sjöholm

Sularanta, Liisa -

Sisällysluettelo

14

Oulu Sukututkimusseura ry:n VUOSIKERTOMUS ajalta 1.1.1979-31.12.1979

Kuluvana vuonna on sukututkimusharrastus lisääntynyt jatkuvasti. Seuramme toiminta- alue on samalla laajentunut ja jäseniä on eri puolilta Suomea. Osallistumalla sukutut- kimuskurssien järjestämiseen ja pitämällä niissä luentoja on voitu edistää sukututkimus- harrastusta ja -taitoa.

Seura on myös voinut helpottaa jäsentensä tutkimusmahdollisuuksia mikrofilmien ja niiden katselulaitteen hankinnalla sekä opaskirjallisuuden hankinnalla.

Hallitus :

Vuonna 1979 on puheenjohtajana toiminut Keijo Itävuo ja varapuheenjohtajana Pentti Härkönen sekä sihteerinä Anneli Ojamaa. Muina hallituksen jäseninä ovat olleet Samuli Onnela, Eino Veijola, Sirkka Sassali ja Kauko Klemettilä. Hallitus on kokoontunut toimintavuoden aUkana 8 kertaa.

Jäsenet :

Vuoden lopussa oli 181 jäsentä. Seuraan on liittynyt vuoden aikana 44 jäsentä. Eronneita tai kahden jäsenmaksun maksamatta jättäneitä ja täten eronneiksi katsottuja on 8.

Uudet jäsenet ovat: Oulusta 18, Kemistä 12, Kajaanista ja Muhokselta 2 sekä Helsingistä, Haminasta, Yli-Iistä, Kuusamosta, Kiimingistä, Paltamosta, Limingasta, Lumijoelta ja Tammelasta yksi jokaisesta. Julkaisutoimikuntaan ovat kuuluneet Keijo Itävuo puheen- johtajana, Suoma Haapalahti sihteerinä ja jäseninä lisäksi Heikki Suitiala ja Vilho Mäki-Hirvelä, Arkistonhoitajana on Evert With ja lehtileikekokoelman hoitajana Suoma Haapalahti.

Talous :

Yhdistyksen toiminta on rahoitettu jäsenmaksuilla sekä julkaisujen ja lehtien myynnillä. Rahastonhoitajana on ollut Kaisu Uusitalo.

Suurin menoerä on ollut kahden Oulun Sukututkija-lehden ilmestyminen ja ilmainen jakelu jäsenille sekä Vaasan läänin kaikkien seurakuntien historiakirjajäljennösten ja kaupunkien rippikirjojen mikrofilmit 46 kpl. Lisäksi hankittiin Vidiolog -merkkinen mikrofilmien katselulaite.

Varsinaisina tilintarkastajina ovat olleet Derik Lardot ja Aino Jaatinen. Varatilintar- kastajina ovat olleet Maija-Liisa Bäckström ja Paavo Kiviharju.

Sisällysluettelo

15

Yhdistyksen toiminta:

Sääntöjen määräämä vuosikokous pidettiin helmikuun 3 päivänä Kauppaklubilla. Kokouksen puheenjohtajana toimi Keijo Itävuo ja sihteerinä Anneli Ojamaa.

Vuosikokouksessa oli läsnä 47 jäsentä. Vuosikokouksen lisäksi on ollut seitsemän kokoontumista. Näistä on jäsenille ilmoitettu kirjeillä sekä Oulu-lehden seurapalstan ilmoituksilla. Seuran toimintaa koskevien asioiden lisäksi on kokouksissa ollut seuraavat esitelmät:

helmikuun 3. Maisteri Samuli Onnela: Herttuan poika vai Muonion papin äpärä - Puolikko-Erkin tarina vv. 1795-1879.

maaliskuun 3. Majuri evp. Jorma Hollström: Havaintoja ja kokemuksia Ruotsin arkistojen nojalla suoritetusta sukututkimuksesta sekä poimintoja sukuni vaiheista.

huhtikuun 7. Apteekkari Eino Snellman: Wunsch-suku, menneisyyttä ja nykypäivää.

lokakuun 19. Professori Henrik Forsius: Perinnöllisyys sekä perinnölliset taudit ja niiden tutkimus.

marraskuun 23. Lakit. lis. Pentti J. Voipio: Sukututkija uusien lähteiden etsijänä ja käyttäjänä.

Tutustumiskäyntejä on ollut seuraavasti:

toukokuun 12 Retki Kiiminkiin, sen kirkkoa ja seurakunnan arkistoa esittelivät kirkkoherra Hannu Pelkonen ja rouva Irja Pelkonen sekä kanslisti Kirsti Matilainen. Kotiseutu- museota esitteli. Raimo Kontio. Koitelinkosken maisemia ja kosken aikaisempaa käyttöä esitteli henkilöpalvelu- päällikkö Tuomo Metsäranta.

syyskuun 15. Retki Muhokselle. Pappilaa, seurakunnan arkis' toa ja kirkkoa esittelivät kirkkoherra Juhani Inkala ja pastori Man- ninen. Kotiseutumuseota esittelivät rouva Katri Kankaala ja kotiseutuneuvos Martti Lukka. Lisäksi tutustuttiin taiteilija Terttu Jurvakaisen galleriaan. Jokivarren näkymiä ja paikkoja esittelivät rakennusmestari Väinö P. Karppinen sekä opettaja Alli Karppinen.

Kokouksissa ja tutustumiskäynneillä oli osallistujia keskimäärin 54.

Sisällysluettelo

16

Kurssitoiminta :

Oulun työväenopistolla jatkui syksyllä alkanut sukututkimuskurssi ja syksyllä alkoi jälleen uusi kurssi. Kurssien vetäjänä on toiminut Keijo Itävuo. Luennoitsijoina ovat seuramme jäsenistä toimineet lisäksi Samuli Onnela ja Pentti J. Voipio..

Kemin työväenopiston sukututkimuskursseilla luennoi Keijo Itä-vuo. Maaliskuun 18 päivänä on sukututkimuksen esittely ja luentotilaisuus Paltamon Kansalaisopistolla, luennoitsijana Pentti Härkönen ja Keijo Itävuo,

Tiedotustoiminta ja yhteydenpito:

Lehti on ilmestynyt kaksi kertaa ja se on lähetetty Ilmaiseksi seuran jäsenille ja mm. kirjastoihin ja eräille yhdistyksille. Kemin sukututkimuskurssin osanottajat vierailivat maakunta-arkistoon tekemänsä tutustumisretken aikana seuramme huhtikuun kokouksessa. Sukututkimusseurojen puheenjohtajien edustajien neuvottelutilaisuuteen Helsingissä 21.4.79 osallistuivat Keijo Itävuo ja Pentti Härkönen. Itävuo piti ko. tilaisuudessa valmistellun puheenvuoron sukututkimusyhdistysten yhteistoiminnasta.

Puheenjohtaja kävi kesällä Tukholmassa käydessään solmimassa suhteita Ruotsin valtion- arkistoon.

Metsänhoitaja Arthur Bockströmiltä on seuramme saanut lahjoituksena SSS:n vuosikirjoja ja Genos-aikakausilehden vuosikertoja. Aikakauslehti Kaltion n:ossa 1/1979 oli Keijo Itävuon kirjoitus Sukututkimuksesta sekä Oulun Sukututkimusseuran toimin- nasta. Uutisia, seuran toiminnasta ja Oulun Sukututkija-lehdestä on ollut Genoksessa, Sukuviestissä, Oulussa ilmestyneissä sanomalehdissä sekä paikallislehdissä. Lisäksi on ollut kirjeenvaihtoa yhdistysten ja sukututkijoiden kanssa.

SUKUTUTKIMUSTIEDUSTELU

M. Olkkola Helsingistä haluaisi yhteyttä tutkijoihin, joilla mahdollisesti olisi tietoja seuraavista Haapaveden, Pulkkilan ja Oulaisten kuntien alueella 1700-luvun alussa eläneistä suvuista: Niiranen, Hyvärinen, Pellikka, Mulkua, Olmala, Waikko, Leskinen, Langi, Pihkakoski, Upola, Paskoja, Aho, Peldomaa, Laakko. Alkuperäinen kirje seuran sihteerillä.

Sisällysluettelo

17

SUKUTUTKIJAN SANASTOKeijo Itävuo, Heikki Suitiala, Evert With

OULU 1980

Sanasto on ilmestynyt Oulun Sukututkimusseura ry:n julkaisusarjassa n:ona 4. Kirja on 1978 julkaistun Sukututkijan sanaston lisätty laitos. Se käsittää 52 sivua ja siihen on koottu kirkonkirjoista, henkikirjoista ja tuomiokirjoista sukututkimukseen erityisesti liittyvää sanastoa, lyhenteitä ja määrättyjä tapahtumia kuvaavia merkkejä.

Kirjan hinta on 15 mk + postikulut. Tilausosoite: Oulun Sukututkimusseura ry/Anja Lukkarila, os. Isokatu 79-83 A 8, 90120 OULU 12.

Sisällysluettelo

18