Upload
others
View
0
Download
0
Embed Size (px)
Citation preview
Sodankylän kunnan varhaiskasvatussuunnitelma 1.8.2019
(hyväksytty sivistyslautakunnassa 17.6.2019 §95)
Sisällysluettelo
1 Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteet ja paikalliset varhaiskasvatus-suunnitelmat 5
1.1 Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteet ja niiden velvoittavuus.....................5
1.2 Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma..........................................................5
1.3 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma...............................................................6
2 Varhaiskasvatuksen tehtävät ja yleiset tavoitteet 8
2.1 Varhaiskasvatuksen järjestämistä koskevat velvoitteet....................................8
2.2 Varhaiskasvatuksen toimintamuodot..............................................................10
2.2.1 Päiväkotitoiminta 10
2.2.2 Perhepäivähoito 11
2.2.3 Varhaiskasvatuskerhot 11
2.2.4 Muut varhaiskasvatuspalveluita tarjoavat tahot 11
2.3.Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun ja oppimisen polkua.........................12
2.4 Sodankyläläinen arvoperusta.........................................................................12
2.4.1 Lapsuuden itseisarvo 12
2.4.2 Toisten kunnioittaminen ja suvaitsevaisuus 12
2.4.3 Terveellinen ja kestävä elämäntapa 13
2.4.4 Lapsen osallisuus 13
2.5 Oppimiskäsitys...............................................................................................13
2.6 Pedagoginen kasvatus, opetus ja hoito..........................................................14
2.7 Laaja-alainen osaaminen...............................................................................15
2.7.1 Ajattelu ja oppiminen 15
2.7.2 Kultuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu 15
2.7.3 Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot 16
2.7.4 Monilukutaito sekä tieto- ja viestintätekonologinen osaaminen 16
2
2.7.5 Osallistuminen ja vaikuttaminen 17
3 Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri 18
3.1 Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet...........................18
3.1.1 Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä 18
3.1.2 Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö 19
3.1.3 Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo 19
3.1.4 Kultuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus 19
3.1.5 Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa 20
3.2 Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt.........................................................21
3.3 Yhteistyö varhaiskasvatuksessa....................................................................21
3.3.1 Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö 22
3.3.2 Monialainen yhteistyö 22
4 Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen24
4.1 Pedagoginen dokumentointi...........................................................................24
4.2 Monipuoliset työtavat.....................................................................................25
4.3 Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä..................................25
4.4 Oppimisen alueet...........................................................................................26
4.4.1 Kielten rikas maailma 27
4.4.2 Ilmaisun monet muodot 28
4.4.3 Minä ja meidän yhteisömme 30
4.4.4 Tutkin ja toimin ympärisössäni 31
4.4.5 Kasvan, liikun ja kehityn 32
4.5 Kieleen ja kultuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia.......................................33
5 Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki 35
3
5.1 Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet.........................................................35
5.2 Yhteistyö lapsen, huoltajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa tuen aikana. .36
5.3 Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa....................................................36
5.4 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana..........................................37
6 Toiminnan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa 39
6.1. Pedagogisen toiminnan arviointi ja kehittäminen..........................................39
4
1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat
Varhaiskasvatus on osa suomalaista koulutusjärjestelmää ja valtakunnallisen
ohjauksen avulla pyritään luomaan yhdenvertaiset edellytykset lasten
kokonaisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle.
Varhaiskasvatussuunnitelmakokonaisuus on kolmitasoinen. Se koostuu
valtakunnallisesta varhaiskasvatussuunnitelman perusteista, paikallisista
varhaiskasvatussuunnitelmista sekä lasten yksilöllisistä varhaiskasvatus-
suunnitelmista.
1.1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja niiden velvoittavuus
Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen,
opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti
pedagogiikka. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määrätään
varhaiskasvatuksen toteuttamisen keskeisistä tavoitteista ja sisällöistä,
varhaiskasvatuksen järjestäjän ja lasten huoltajien välisestä yhteistyöstä,
monialaisesta yhteistyöstä sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelman sisällöstä. Se
on varhaiskasvatuksen järjestäjiä oikeudellisesti velvoittava määräys.
Varhaiskasvatuksen järjestäjällä tarkoitetaan kuntaa, kuntayhtymää tai yksityistä
palveluntuottajaa.
1.2 Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma
Varhaiskasvatuksen järjestäjien tulee laatia ja hyväksyä valtakunnallisen
varhaiskasvatussuunnitelman pohjalta paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma:
Sen tarkoitus on tarkentaa valtakunnallisia perusteita.
Varhaiskasvatussuunnitelman laatimisvelvoite koskee myös kunnan
5
hankkimaa avointa varhaiskasvatustoimintaa ja kunnan valvomaa yksityistä
lasten päiväkotitoimintaa tai yksityistä perhepäivähoitoa. Paikalliset
varhaiskasvatus-suunnitelmat ovat velvoittavia ja niitä tulee arvioida ja kehittää.
Sodankylän paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma on laadittu suomenkielisenä
kaikkia toimintamuotoja koskevaksi (päiväkotitoiminta, perhepäivähoito ja avoin
varhaiskasvatustoiminta). Saamenkieliselle kielipesätoiminnalle on laadittu oma
varhaiskasvatussuunnitelma. V arhaiskasvatussuunnitelmalla on yhteys kunnassa
muihin tehtyihin suunnitelmiin, kuten esiopetuksen opetussuunnitelmaan,
perusopetuksen opetussuunnitelmaan, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen
kehittämissuunnitelmaan sekä lasten ja nuorten hyvinvointi- ja
kotouttamissuunnitelmaan.
Paikallista varhaiskasvatussuunnitelman laatimista varten on perustettu
työryhmä, johon on kuulunut edustaja jokaisesta varhaiskasvatuksen yksiköstä.
Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on ollut mahdollisuus osallistua paikallisen
varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen.
Paikallisen varhaiskasvatuksen järjestäjän on arvioitava antamaansa
varhaiskasvatusta. Arvioinnissa voidaan hyödyntää kansallista varhaiskasvatuksen
tietovaranto Vardaa sekä Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen
arviointimateriaalia (Karvi).
1.3 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma
Varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on oikeus saada suunnitelmallista
ja tavoitteellista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Tämän toteuttamiseksi
jokaiselle lapselle laaditaan varhaiskasvatussuunnitelma, jonka lähtökohtana on
lapsen etu ja tarpeet. Suunnitelmaan kirjattavat tavoitteet asetetaan pedagogiselle
toiminnalle. Lasten varhaiskasvatussuunnitelmista nousevat tavoitteet huomioidaan
lapsiryhmän toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa sekä oppimisympäristöjen
ja toimintakulttuurin kehittämisessä.
6
Päiväkodeissa lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta ja arvioinnista
vastaa varhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoinen henkilö. Varhaiskasvatuksen
sosionomin osaamista hyödynnetään erityisesti lasten ja perheiden
palvelujärjestelmän tuntemisen osalta. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja
osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niiden toteuttamisen arviointiin
tarpeen mukaan. Perhepäivähoidon ohjaajan asiantuntijuutta voidaan käyttää
perhepäivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä.
Suunnitelmaa laadittaessa voidaan huoltajan suostumuksella pyytää mukaan myös
muita yhteistyötahoja.
Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman yhteydessä on lapsen haastatteluosio.
Huoltaja kirjaa lapsen mielipiteet ja toiveet. Nämä huomioidaan
varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa. Tehdyn suunnitelman toteutumista,
tuen riittävyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta on arvioitava vähintään kerran
vuodessa. Arviointi kohdistuu erityisesti toiminnan järjestelyihin ja pedagogiikan
toteutumiseen.
Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan mahdollisen kehityksen ja
oppimisen tuki ja sen toteuttaminen. Jos lapsella on pitkäaikainen lääkehoitoa
vaativa sairaus, hänelle laaditaan terveydenhuollossa lääkehoitosuunnitelma. Siltä
osin kuin lääkehoitosuunnitelmaan sisältyvät tiedot ovat välttämättömiä lapsen
varhaiskasvatuksen järjestämiseksi, kirjataan ne lapsen
varhaiskasvatussuunnitelmaan. Lapsen ryhmästä nimetään lääkehoidosta
vastaava, siihen koulutuksen saanut lähihoitaja. Mikäli lähihoitajaa ei ole
käytettävissä, voi terveydenhuollon ammattilainen perehdyttää lääkärin luvalla
muun henkilöstön lääkehoidon toteuttamiseen.
Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on salassa pidettävä. Varhaiskasvatuslain
mukaan lapsen varhaiskasvatuksesta vastaavilla henkilöillä ja tuen tarpeen,
tukitoimenpiteiden tai niiden toteuttamisen arviointiin osallistuvilla henkilöillä on
salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen
sekä varhaiskasvatuksen järjestäjälle ja tuottajalle sellaiset tiedot, jotka ovat
varhaiskasvatuksen järjestämisen, tuottamisen ja tuen tarpeen arvioinnin kannalta
7
välttämättömiä. Tiedonsiirron tavoitteena on turvata lapsen edun mukaisen
varhaiskasvatuksen toteutuminen.
8
2 Varhaiskasvatuksen tehtävät ja yleiset tavoitteet
Varhaiskasvatus on osa lapsiperheiden palvelujärjestelmää ja siinä yhdistyvät
lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja vanhempien oikeus saada lapselleen
hoitopaikka. Sodankylässä varhaiskasvatuspalvelut muodostuvat kunnan tai
yksityisen järjestämästä varhaiskasvatuksesta sekä kunnan järjestämästä
esiopetuksesta ja varhaiskasvatuskerhoista sekä seurakunnan tai järjestöjen
tarjoamasta kerhotoiminnasta.
Varhaiskasvatuksen tehtävä on huolehtia lasten kokonaisvaltaisesta
kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta yhteistyössä huoltajien kanssa.
Samalla se edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja ehkäisee
syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksessa korostuu varhaisen puuttumisen ja
tukemisen näkökulma sekä vanhempien osallisuus.
2.1 Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet
Varhaiskasvatuksen valtakunnallisista tavoitteista säädetään
varhaiskasvatuslaissa. Tavoitteet ohjaavat varhaiskasvatussuunnitelmien
laadintaa, toteuttamista ja arviointia.
Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on
1. edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista
kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia;
2. tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista
ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista;
3. toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön
perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa
myönteiset oppimiskokemukset;
4. varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen
varhaiskasvatusympäristö;
9
5. turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät
vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä;
6. antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet
varhaiskasvatukseen,
7. edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa
valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä
kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista
taustaa;
8. tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää
tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä
tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä;
9. kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen
toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja
kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja
yhteiskunnan jäsenyyteen;
10.varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään
koskeviin asioihin;
11. toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan
kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen
hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta
huoltajaa kasvatustyössä.
Varhaiskasvatuksen järjestäjällä on velvollisuus kertoa huoltajille
varhaiskasvatuksen tavoitteista ja toiminnasta sen eri
toimintamuodoissa. Huoltajalle järjestetään mahdollisuus osallistua ja
vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja
arviointiin.
Varhaiskasvatuksessa noudatetaan henkilöstön
kelpoisuusvaatimuksista ja mitoituksesta annettuja säädöksiä.
Sodankylässä toimii kaksi varhaiskasvatuksen erityisopettajaa.
Jokaisessa ryhmässä toimii vähintään yksi varhaiskasvatuksen opettaja
10
ja kaksi varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa. Tulevaisuudessa ryhmissä
tulee työskentelemään varhaiskasvatuksen opettaja,
varhaiskasvatuksen sosionomi ja varhaiskasvatuksen lastenhoitaja.
Kunnan on varhaiskasvatusta järjestäessään toimittava yhteistyössä
opetuksesta, liikunnasta ja kulttuurista, sosiaalihuollosta,
lastensuojelusta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollosta
vastaavien sekä muiden tarvittavien tahojen kanssa.
Varhaiskasvatuksen henkilöstöä velvoittavat myös säännökset, jotka
koskevat sosiaalihuoltopalveluihin ohjaamista ja
lastensuojeluilmoituksen tekemistä.
11
2.2 Varhaiskasvatuksen toimintamuodot
Sodankylän kunnassa varhaiskasvatus kuuluu sivistystoimen alaisuuteen ja
se tarjoaa lapsiperheille varhaiskasvatustoimintaa, esiopetusta ja
pohjoissaamenkielistä kielipesätoimintaa.
Kun lapsi sijoitetaan varhaiskasvatukseen, kutsutaan perhe
tutustumiskäynnille. Sujuvaa varhaiskasvatuksen aloittamista varten kotiin
postitetaan jo etukäteen päivähoitopäätöksen mukaan tietoa tulevasta
varhaiskasvatuspaikasta ja sen käytännöistä. Vanhemmat saavat täyttää
etukäteen myös ”Lapsen tiedot” – lomakkeen, joka palautetaan
tutustumiskäynnin yhteydessä. Tutustumiskäynnin yhteydessä vanhempien
kanssa keskustellaan lomakkeen pohjalta ja esitellään toimintatiloja.
Kun lapsi siirtyy varhaiskasvatusryhmästä tai – paikasta toiseen, kutsuu
lapsen varhaiskasvatusryhmän opettaja vastaanottavan tahon
siirtopalaveriin. Samassa yhteydessä siirretään lapsen yksilöllinen
varhaiskasvatussuunnitelma. Siirtopalaverissa kerrotaan lapsen tiedoista,
taidoista, vahvuuksista ja mielenkiinnon kohteista. Lisäksi tuodaan esiin
mahdollinen tuen tarve ja ryhmässä käytössä olleet tukitoimet. Tarvittaessa
siirtopalaveriin kutsutaan mukaan varhaiskasvatuksen erityisopettaja tai
muita asiantuntijoita. Siirtopalaveri järjestetään myös lapsen siirtyessä
esikouluun tai kouluun.
2.2.1 Päiväkotitoiminta
Sodankylässä toimii kaksi kunnallista päiväkotia, Poikkijoen ja
Paulaharjun päiväkodit sekä yksityinen Touhulan päiväkoti. Esiopetusta
järjestetään kunnallisissa päiväkodeissa. Vuorohoito järjestetään
Poikkijoen päiväkodissa. Poikkijoen päiväkodin alaisena toimivat
pohjoissaamenkieliset kielipesät Muohtačalbmi kirkonkylässä sekä
12
Biedju Vuotsossa. Maahanmuuttajaperheiden lasten varhaiskasvatus
järjestetään Paulaharjun päiväkodissa ja perhepäivähoidossa. Paulaharjun
päiväkodin alaisena toimii päiväkotiryhmä Pikku Hukka Vaalajärvellä.
2.2.2 Perhepäivähoito
Perhepäivähoito on pienessä ryhmässä toteutettavaa
varhaiskasvatusta. Sitä voidaan järjestää perhepäivähoitajan tai lapsen
kotona tai ryhmäperhepäivähoitona. Perhepäivähoitokodissa voidaan
hoitaa enintään neljää lasta mukaan luettuna perhepäivähoitajan omat
alle kouluikäiset lapset. Perhepäivähoidon vahvuutena on ympäristön
kodinomaisuus ja pieni ryhmäkoko. Sodankylän kunnassa on noin
kaksikymmentä perhepäivähoitajaa. Lisäksi Luostolla ja Kakslauttasessa
toimii ryhmäperhepäiväkoti. Perhepäivähoidon esimiehenä toimii
perhepäivähoidonohjaaja.
2.2.3 Varhaiskasvatuskerhot
Sodankylän kunnassa toimii maksuttomia varhaiskasvatuskerhoja jotka ovat
tarkoitettu 3-5-vuotiaille lapsille. Niiden tavoitteena on ohjatun ja
suunnitellun toiminnan järjestäminen kotona hoidossa oleville lapsille.
Sodankylässä toimintaa järjestetään koulujen toiminta-aikana kahtena
päivänä viikossa kolme tuntia kerrallaan. Kerhoihin haetaan
varhaiskasvatushaun yhteydessä keväällä ja ryhmä perustetaan, mikäli
osallistuvia lapsia on vähintään viisi. Ryhmään voi liittyä myös
toimintakauden aikana, mikäli paikkoja on vapaana. Varhaiskasvatuskerhot
kokoontuvat Paulaharjun päiväkodilla ja sivukylillä. Ryhmässä voi olla
enintään kolmetoista lasta ja ryhmää ohjaa varhaiskasvatuksen opettaja.
13
2.2.4 Muut varhaiskasvatuspalveluita tarjoavat tahot
Erilaisia varhaiskasvatuspalveluita tarjoavat myös seurakunnat ja
järjestöt. Seurakunnat järjestävät kristillistä kasvua ja kehitystä tukevaa
leiritoimintaa, perhetapahtumia sekä erilaisia päivä- ja perhekerhoja.
Juhlapyhien aikaan Sodankylän seurakunta järjestää lapsille suunnattuja
tapahtumia yhteistyössä päivähoidon kanssa. Mannerheimin
Lastensuojeluliitto (MLL) on valtakunnallinen lasten, nuorten ja
lapsiperheiden etujen ja oikeuksien hyväksi toimiva järjestö. Yhdistys
järjestää ulkoilu- ja liikuntatapahtumia, kerhotoimintaa, teatteriesityksiä,
kirpputoreja, lastentarvikkeiden vuokrausta ja lastenhoitoapua.
Vertaistukea ja viriketoimintaa erityislasten perheille järjestää Erityislasten
omaisten-yhdistys (ELO).
2.3 Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun ja oppimisen polkua
Varhaiskasvatus on tärkeä osa lapsen kasvun ja oppimisen polkua.
Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus
muodostavat lapsen kehityksen ja oppimisen kannalta johdonmukaisesti
etenevän kokonaisuuden ja perustan elinikäiselle oppimiselle. Lapsuuden
merkityksen ymmärtäminen sekä tietämys lapsen kasvusta,
kehityksestä ja oppimisesta ovat perustana pedagogiselle toiminnalle
varhaiskasvatuksessa. Lasten huoltajien ja varhaiskasvatuksen
henkilöstön välisellä avoimella, arvostavalla, tasavertaisella ja
säännöllisellä yhteistyöllä luodaan lapselle turvallisuutta ja jatkuvuutta
sekä huolehditaan lapsen varhaiskasvatuksen tavoitteiden
toteutumisesta. Perustana lasten huomioimiseen yksilöllisesti ovat pysyvät
vuorovaikutussuhteet henkilöstön ja lasten välillä.
2.4 Sodankyläläinen arvoperusta
14
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvoperustan pohjana on lapsen
edun ensisijaisuus, lapsen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun,
lapsen mielipiteen huomioon ottaminen sekä yhdenvertainen ja tasa-
arvoinen kohtelu. Sodankyläläisessä varhaiskasvatuksessa haluamme
korostaa seuraavia arvoja:
2.4.1 Lapsuuden itseisarvoVarhaiskasvatuksen tehtävänä on suojella ja edistää lapsen oikeutta
hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja
arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella lapsella on oikeus tulla
kuulluksi, nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään
sekä yhteisönsä jäsenenä. Näin tuemme lapsen kokonaisvaltaista
hyvinvointia.
2.4.2 Toisten kunnioittaminen ja suvaitsevaisuusHyvät tavat toimivat pohjana toisten kunnioittamiseen ja siksi niihin
kiinnitetään erityistä huomiota. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat meille
tärkeitä arvoja ja siksi moninaisuutta kunnioittavan ilmapiirin luominen on
tärkeää. Keinona tähän on antaa lapsille tietoa eri kulttuureista ja
erilaisuudesta yleensä. Kiusaamista, rasismia tai väkivaltaa ei hyväksytä
missään muodossa eikä keneltäkään.
Henkilöstön ammatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen
monimuotoisiin perheisiin luo edellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle.
Lapsen on tärkeää kokea oma perheensä arvokkaaksi.
2.4.3 Terveellinen ja kestävä elämäntapa
Kasvatus ohjaa lapsia terveyttä ja hyvinvointia edistäviin
elämäntapoihin. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan
ja eettistä ajattelua. Lasta ohjataan oman hygienian hoitamiseen ja
15
riittävään lepoon. Myönteisen asenteen kehittämistä liikuntaa kohtaan
edistetään tarjoamalla mahdollisuuksia monipuoliseen, iloiseen
liikkumiseen, jossa lapsi saa onnistumisen kokemuksia. Sodankylä tarjoaa
mainiot retkeilymahdollisuudet, joita hyödynnetään varhaiskasvatuksessa
aktiivisesti. Retkillä lapset oppivat kunnioittamaan ja suojelemaan sekä
luontoa että rakennettua ympäristöä. Samalla pyritään muodostamaan
lapsille myönteinen luontosuhde kaikkina vuodenaikoina.
Varhaiskasvatuksessa ohjataan lapsia kestävän kehityksen periaatteiden
noudattamiseen.
2.4.4 Lapsen osallisuus
Meille on tärkeää varmistaa kaikkien lasten osallisuus
varhaiskasvatuksessa. Opetuksessa pyritään huomioimaan lasten
mielenkiinnonkohteet ja ohjaamaan oppimista niiden avulla. Lapsen
mielipiteiden huomioiminen ja omien toimintaideoiden toteuttaminen antaa
lapselle kokemuksen yhteisöllisyydestä ja siitä, että hän on arvokas osa
ryhmää.
Leikillä on itseisarvo lapselle ja sen pedagoginen merkitys oppimisessa ja
lapsen kokonaisvaltaisessa kehityksessä ja hyvinvoinnissa on merkittävä.
2.5 Oppimiskäsitys
Lapsi on aktiivinen toimija, joka oppii vuorovaikutuksessa muiden
ihmisten ja lähiympäristön kanssa. Oppiminen on kokonaisvaltaista ja
sitä tapahtuu koko ajan ja kaikkialla. Lapset oppivat leikkien, liikkuen,
tutkien, erilaisia työtehtäviä tehden
ja ilmaisten itseään erilaisin luovuuden keinoin. Lapsen aiemmat
kokemukset, mielenkiinnon kohteet ja osaaminen ovat lähtökohtana
16
oppimiselle. Uuden oppiminen on helpompaa, kun sillä on yhteys lapsen
arkeen, kulttuuritaustaan ja lapsen ikään. Lapsi oppii parhaiten
vertaisryhmässä, johon hän kokee kuuluvansa ja jossa hänellä on
turvallinen olo. Leikki on varhaiskasvatusikäisten paras tapa oppia. Se on
motivoivaa, iloa tuottavaa toimintaa, jossa lapset oppivat monia taitoja ja
omaksuvat tietoa. Aikuisen tehtävä on rikastaa leikkiä, mallintaa sitä ja
auttaa lapsia leikkiympäristöjen rakentamisessa. Aikuinen huolehtii myös,
että pitkäkestoiselle leikille on riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia.
2.6 Pedagoginen kasvatus, opetus ja hoito
Pedagogiikka on tieteelliseen tietoon perustuvaa, ammatillisesti johdettua ja
ammattihenkilöstön toteuttamaa suunnitelmallista ja tavoitteellista
toimintaa. Sen toteuttaminen onnistuu parhaiten silloin kun henkilöstöllä on
yhteinen ymmärrys siitä, miten lasten oppimista ja hyvinvointia voidaan
parhaalla tavalla edistää. Varhaiskasvatus toteutuu henkilöstön, lasten,
perheiden ja ympäristön vuorovaikutuksessa, jossa kasvatus, opetus ja
hoito muodostavat eheän kokonaisuuden. Lasten kehitystä tuetaan niin,
että he oppivat toimimaan sekä käyttämään osaamistaan myös toisten
hyväksi ja ottamaan toiset huomioon. Heitä innostetaan ja motivoidaan
opettelemaan uusia asioita ja käyttämään erilaisia oppimisen tapoja.
Vastavuoroinen ja kunnioittava vuorovaikutussuhde sekä myönteinen
kosketus ja läheisyys muodostavat perustan hyvälle hoidolle, huolenpidolle
ja oppimiselle.
Sodankylässä tavoitteena on siirtää kulttuuriperintöämme ja tärkeinä
pidettyjä arvoja sekä traditioita seuraavalle sukupolvelle. Lapset
tutustutetaan paikallisiin elinkeinoihin, luontokohteisiin ja historiaan.
17
2.7 Laaja-alainen osaaminen
Lapsen syntymästä alkanut osaamisen kehittyminen jatkuu läpi k o k o
elämän. V arhaiskasvatus luo pohjan lapsen laaja-alaiselle oppimiselle,
joka valmistaa lapsen selviytymistä muuttuvassa maailmassa.
Osaaminen tarkoittaa kykyä käyttää tietoja ja taitoja sekä toimia
tilanteen edellyttämällä tavalla. Lapsen
omaksumat arvot ja asenteet sekä tahto toimia vaikuttavat ja
ohjaavat sitä, miten lapsi käyttää tietojaan ja taitojaan. Laaja-alaisen
osaamisen kehittymiseen vaikuttavat toimintakulttuuri, oppimisympäristöt
sekä lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen tukeminen.
2.7.1 Ajattelu ja oppiminen
Ajattelun ja oppimisen taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden
ihmisten ja ympäristön kanssa. Tiedon hankinta, jäsentäminen ja uuden
luominen edellyttävät luovaa ja kriittistä ajattelua, jonka perustaa luodaan
varhaiskasvatuksessa. Lasten ajattelu ja oppiminen kehittyvät
monipuolisissa ja lapselle merkityksellisissä kokemuksissa. Lapselle
tulee antaa aikaa ja tilaa kokeilla, ihmetellä, tutkia, leikkiä, oivaltaa ja
oppia omista kokemuksista. Lasta rohkaistaan kysymään ja
kannustetaan keksimään ratkaisuja eri tilanteissa. Päivittäinen riittävä
fyysinen aktiivisuus tukee lapsen oppimista ja kehittymistä.
2.7.2 Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
Lapset kasvavat kulttuurisesti, kielellisesti ja katsomuksellisesti
moninaisessa maailmassa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on edistää lasten
kulttuurista osaamista sekä heidän vuorovaikutus- ja ilmaisutaitojaan.
Vuorovaikutustaidoilla sekä kyvyllä ilmaista itseään ja ymmärtää muita on
tärkeä merkitys identiteetille, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille. Oman ja
18
muiden kulttuurin ja elämänkatsomuksen ymmärtäminen antaa lapselle
valmiuksia toimia vuorovaikutuksessa eri tavalla ajattelevien ihmisten
kanssa. Henkilöstön tehtävä on antaa lapsille mallia toisten ihmisten
myönteisessä kohtaamisessa. Lapsia ohjataan ystävällisyyteen ja hyviin
tapoihin. Lasten kanssa harjoitellaan asettumista toisen asemaan
sekä ratkaisemaan ristiriitatilanteita rakentavasti.
2.7.3 Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
Varhaiskasvatuksen tehtävä on opettaa lasta huolehtimaan
itsestään, terveydestään ja turvallisuudestaan. Samalla lasta tuetaan
suhtautumaan myönteisesti tulevaisuuteen ja kestävään elämäntapaan.
Lapsen kanssa harjoitellaan perustaitoja; häntä ohjataan huolehtimaan
omasta hygieniasta, omista tavaroistaan, ruokailustaan ja pukeutumisesta.
Tavoitteena on, että lapsi oppii toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti
oppimisympäristöissä, luonnossa ja liikenteessä. Häntä ohjataan
terveellisiin elämäntapoihin. Lasta tuetaan tunteiden ilmaisussa ja
itsesäätelyssä sekä ohjataan suojelemaan omaa ja toisten kehoa.
2.7.4 Monilukutaito sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (tvt-taidot)
Lasta tuetaan oppimaan erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen
taitoja. Näitä taitoja tarvitaan ympäröivän maailman ymmärtämiseksi
sekä vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi. Lisäksi tvt-taitoja tarvitaan
lasten ja perheiden arjen vuorovaikutuksessa sekä yhteiskunnallisessa
osallistumisessa. Monilukutaito liittyy kiinteästi ajattelun ja oppimisen
taitoihin. Sen tavoitteena on, että lapsi ymmärtää kirjoitetun, puhutun,
audiovisuaalisten tai digitaalisesti tuotetun tekstin. Monilukutaitoon
sisältyy kuvanlukutaito, numeerinen lukutaito, medialukutaito ja
peruslukutaito.
19
Varhaiskasvatuksessa lasta innostetaan tutkimaan, käyttämään ja
tulkitsemaan erilaisia viestejä erilaisissa ympäristöissä. Monilukutaitoisiksi
kehittyäkseen lapset tarvitsevat aikuisen mallia sekä rikasta
tekstiympäristöä, lasten tuottamaa kulttuuria sekä lapsille soveltuvia
kulttuuripalveluita. Aikuisen avulla lapset tutustuvat ikäkaudelleen sopiviin,
pedagogisesti perusteltuihin sovelluksiin ja peleihin. Tärkeää on myös
opettaa lasta tuottamaan sisältöjä itse ja yhdessä muiden lasten kanssa.
Henkilöstö ohjaa lapsia laitteiden monipuoliseen ja turvalliseen käyttöön.
20
2.7.5 Osallistuminen ja vaikuttaminen
Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustan
demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Lasten oikeuksiin kuuluvat
kuulluksi tuleminen ja osallisuus omaan elämään vaikuttavissa asioissa.
Taito ja halu osallistua päätöksentekoon syntyvät, kun lapsi oppii
luottamaan omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lapset suunnittelevat,
toteuttavat ja arvioivat toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa ja oppivat
näin vuorovaikutustaitoja sekä yhteisten sääntöjen, sopimusten ja
luottamuksen merkitystä.
21
3. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri
Toimintakulttuuri on tiettyyn yhteisöön muodostunut vakiintunut tapa toimia.
Se muovautuu yhteisön vuorovaikutuksessa. Toimintakulttuuri vaikuttaa
varhaiskasvatuksen laatuun ja sillä on keskeinen merkitys asetettujen
tavoitteiden saavuttamisessa. Toimintakulttuuria muovaavat tiedostetut,
tiedostamattomat ja joskus myös tahattomat tekijät. Kaikkien työtapojen
tulee kuitenkin tukea lapsen kehitystä ja oppimista. Ne tulee myös pystyä
pedagogisesti perustelemaan. Henkilöstön tulee tiedostaa vuorovaikutus- ja
toimintatapansa, sillä lapset oppivat toimintatavat mallista.
Johtaminen vaikuttaa keskeisesti varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin,
sen kehittämiseen ja laatuun. Se luo edellytyksiä henkilöstön hyville
työolosuhteille, ammatillisen osaamisen ja koulutuksen hyödyntämiselle ja
kehittämiselle sekä pedagogiselle toiminnalle.
3.1. Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet
Yhteisön toimintakulttuuri muuttuu jatkuvasti ja sitä tulee myös arvioida ja
kehittää tietoisesti. Johtaja mahdollistaa yhteisen ammatillisen
arvokeskustelun, mikä edistää yhteisön sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin.
Päämäärä on, että yhteinen toiminta-ajatus ja toiminnalle sovitut tavoitteet
näkyvät myös käytännössä. Lapset ja huoltajat ovat mukana
toimintakulttuurin kehittämisessä ja arvioinnissa.
3.1.1 Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä
Jokainen lapsi kuuluu varhaiskasvatusryhmän yhteisöön. Yhteisöllisyyttä
22
rakennamme keskinäisen luottamuksen, avoimen kommunikaation,
vuorovaikutuksen ja osallistumisen sekä toisista huolehtimisen ja
välittämisen kautta. Yhdessä toimiminen ja oppiminen ovat keskeinen osa
lapsen ja henkilöstön arkipäivää ja sosiaalisen identiteetin rakentumista.
Lapsia ja henkilöstöä kannustetaan rohkeasti jakamaan ajatuksiaan ja
kokeilemaan uudenlaisia toimintatapoja. Oppiva yhteisö rohkaisee
kokeiluun, yrittämiseen ja sinnikkyyteen sekä sallii myös erehtymisen.
3.1.2 Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö
Leikkiin kannustavassa toimintakulttuurissa tunnustetaan leikin merkitys
lapsen hyvinvoinnille ja oppimiselle. Henkilöstö tunnistaa leikkiä
rajoittavia tekijöitä ja kehittää leikkiä edistäviä toimintatapoja ja
oppimisympäristöjä. Lasten leikkialoitteille, kokeiluille ja elämyksille
annetaan tilaa, aikaa ja leikkirauha. Leikkiville lapsille ja aikuisille
mahdollistetaan keskittyminen leikkiin. Yhteisö rohkaisee lapsia hyvään
vuorovaikutukseen ja tukee lasten vertaissuhteiden syntymistä.
Turvallisessa yhteisössä puututaan ristiriitoihin ja opetellaan rakentavia
keinoja niiden ratkaisemiseen.
3.1.3 Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo
Kasvattajien tehtävä on varmistaa, että jokainen lapsi saa ilmaista
näkemyksiään ja mielipiteitään. Lasten ideoita ja aloitteita otetaan
huomioon toiminnassa riippumatta lasten iästä. Lasten ymmärrys
yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista kehittyy
osallisuuden kautta.
Kaikki perheet tulee hyväksyä ja huomioida yhdenvertaisina yksilöllisine
piirteineen. Kasvattajat kunnioittavat lapsen, huoltajien ja toistensa
kokemuksia sekä mielipiteitä. Suvaitsevaisuus on myös virheiden ja
23
erehdyksien hyväksymistä niin aikuisilta kuin lapsiltakin. Lapsia
opetetaan huomioimaan toisia ja tulemaan toimeen kaikkien kanssa,
näin ennaltaehkäistään myös kiusaamista.
Kasvattaja on hyvänä esikuvana lapselle. Hän on oikeudenmukainen ja
ohjaa lapsia rehellisyyteen sekä oikean ja väärän pohdintaan arkielämän
tilanteiden avulla. Kielenkäyttö on kohteliasta ja toiset huomioivaa.
Anteeksi, kiitos ja ole hyvä ovat sanoja, joita opetellaan käyttämään.
Henkilöstö rohkaisee lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai
muihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja
ja ennakko-odotuksia. Myönteisellä ja kannustavalla
vuorovaikutuksella tuetaan lapsen oman identiteetin ja itsetunnon kehitystä.
3.1.4 Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus
Oikeus omaan kieleen, kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen on
perusoikeus. Oman kielen ja kulttuurin lisäksi varhaiskasvatuksessa
arvostetaan ja hyödynnetään yhteisön ja ympäristön kulttuurista, kielellistä
ja katsomuksellista monimuotoisuutta.
Kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa tiedostetaan kielen keskeinen
merkitys lasten kehityksessä ja oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja
yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan
kuulumisessa. Henkilöstön tulee tiedostaa, että he ovat lapsille kielellisiä
malleja ja kiinnittää huomioita omaan tapaansa puhua. Aikuis- ja
vertaissuhteissa lapset oppivat kulttuurisia ja sosiaalisia tapoja ja
kommunikaatiomalleja.
3.1.5 Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa
24
Varhaiskasvatuksessa arvostetaan terveellisiä, turvallisia ja liikunnallisia
elämäntapoja. Lapsille annetaan mahdollisuus päivän aikana
rauhoittumiseen tai lepoon ja heille tarjotaan monipuolista, terveellistä
ravintoa. Selkeä ja suunnitelmallinen, mutta joustava päivän rakenne
edistää lapsen hyvinvointia. Lapsella on aina oikeus saada lohdutusta sitä
tarvitessaan.
Varhaiskasvatuksessa emme salli kiusaamista, väkivaltaa eikä muuta
häirintää. Sodankylässä on luotu yhteiset ohjeet kiusaamisen
tunnistamiseen ja kiusaamistilanteisiin puuttumiseen. Kiusaamista
ehkäistään tukemalla lasten vertaissuhteita ja yhteisön hyvinvointia.
Henkilöstöllä on keskeinen rooli lasten sosiaalisten ja emotionaalisten
taitojen harjoittelun ja kehittymisen tukemisessa. Häirintä-, kiusaamis- tai
väkivaltatilanteista keskustellaan lasten huoltajien kanssa ja etsitään
ratkaisuja tilanteisiin myös yhdessä. Turvallisuuden edistämiseen kuuluu
tapaturmien suunnitelmallinen ehkäisy ja seuranta, turvallisuuskasvatus
sekä tiloista ja välineistä huolehtiminen.
Arjen valinnoissa pyrimme huomioimaan ekologisesti, sosiaalisesti,
kultuurisesti ja taloudellisesti kestävän elämäntavan. Osana tätä haluamme
edistää välineiden ja tilojen yhteiskäyttöä, kohtuullisuutta, säästäväisyyttä,
korjaamista ja uusiokäyttöä.
3.2. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt
Varhaiskasvatuksessa tavoitteena on varmistaa kehittävä, oppimista
edistävä, terveellinen ja turvallinen sekä esteetön oppimisympäristö.
Oppimisympäristöillä tarkoitetaan tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä,
välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista ja
vuorovaikutusta.
Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä lasten kanssa.
Niiden tulee tukea lasten luontaista uteliaisuutta ja oppimisen halua sekä
25
ohjata leikkiin, fyysiseen aktiivisuuteen, tutkimiseen sekä taiteelliseen
ilmaisuun ja kokemiseen. Lasten ideat, leikit ja heidän tekemänsä työt
näkyvät oppimisympäristöissä. Hyvin suunnitellut oppimisympäristöt
vahvistavat yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Näin voidaan
rikkoa perinteisiä sukupuolistereotypioita.
Yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat auttavat luomaan
ilmapiiriltään turvallisen, muita kunnioittavan ja yhteisvastuullisen
oppimisympäristön. Turvallisessa ilmapiirissä erilaisten tunteiden
näyttäminen on sallittua ja henkilöstö auttaa lapsia tunteiden ilmaisussa ja
itsesäätelyssä. Lapsia rohkaistaan kysymään, ja lasten kysymyksiin
vastataan.
Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa ja vierailut
esimerkiksi kirjastoon, museoon, kulttuuriperintökohteisiin, teatteriin ja
huoltajien työpaikoille rikastavat lasten oppimisympäristöjä.
Oppimisympäristöjen suunnittelu tarjoaa myös luontevan
yhteistyömahdollisuuden henkilöstön ja huoltajien välille.
3.3. Yhteistyö varhaiskasvatuksessa
Yhteistyöllä tuetaan lapsen varhaiskasvatuksen järjestämistä siten, että
jokainen lapsi saa oman kehityksensä ja tarpeidensa mukaista
kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Vastuu yhteistyön toteutumisesta ja
suunnitelmallisuudesta on varhaiskasvatuksen järjestäjillä. He vastaavat
myös siitä, että yhteistyötä toteutetaan tarvittaessa monialaisesti.
3.3.1 Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö
Huoltajilla on aina ensisijainen kasvatusoikeus ja vastuu lapsestaan.
Huoltajien kanssa tehtävällä yhteistyöllä onkin tärkeä merkitys
26
varhaiskasvatusta toteutettaessa. Yhteistyössä huomioidaan perheiden
moninaisuus, lasten yksilölliset tarpeet sekä huoltajuuteen ja
vanhemmuuteen liittyvät kysymykset. Yhteistyöllä varhaiskasvatuksessa
tarkoitetaan työntekijöiden ja huoltajien tietoista sitoutumista toimimaan
yhdessä lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi,
unohtamatta lapsen aktiivista roolia.
Yhteistyöllä voi olla erilaisia tehtäviä ja muotoja varhaiskasvatuksen aikana.
Lapsen päivittäiset tapahtumat ja kokemukset jaetaan huoltajien kanssa.
Kannustavat ja lapsen kehitystä ja oppimista myönteisesti kuvaavat viestit
ovat tärkeitä. Huoltajan ja henkilöstön jakamat havainnot lapsen kasvusta
ja kehityksestä luovat pohjan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiselle.
Yhteistyön merkitys korostuu siirtymävaiheessa, kuten lapsen aloittaessa
varhaiskasvatuksen ja lapsen vaihtaessa päiväkotiryhmää. Yhteistyön
merkitys korostuu myös silloin, kun suunnitellaan ja toteutetaan lasten
kehityksen ja oppimisen tukea. Luottamuksen rakentaminen sekä tasa-
arvoinen vuorovaikutus ja keskinäinen kunnioitus tukevat
kasvatusyhteistyötä.
Tieto- ja viestintäteknologiaa (esim. pedanet, WhatsApp, sähköposti,
puhelin) hyödynnetään huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Yhteistyö voi tukea myös huoltajien keskinäistä vuorovaikutusta.
Huoltajien verkostoituminen ja yhteinen toiminta erilaisissa tilaisuuksissa
vahvistaa yhteisöllisyyttä ja antaa tukea henkilöstön työlle.
3.3.2 Monialainen yhteistyö
Monialaisen yhteistyön tarkoituksena on lapsen kokonaisvaltaisen
hyvinvoinnin turvaaminen sekä mahdollisimman varhainen puuttuminen.
Yhteistyötä tehdään mm. koulun, lastenneuvolan, perheneuvolan,
lastensuojelun, erityistyöntekijöiden,
27
kotipalvelun, ja sosiaalitoimen kanssa. Erityistyöntekijöitä ovat
esimerkiksi puheterapeutti, psykologi, varhaiskasvatuksen erityisopettaja
ja toimintaterapeutti. Edellä mainituilta tahoilta on mahdollista saada
myös konsultaatiota.
Yhteistyön merkitys korostuu, kun huoli lapsen kehityksestä tai oppimisesta
herää. Kun varhaiskasvatuksessa herää huoli lapsen oppimisesta tai
kehityksestä kerää henkilökunta ylös havaintoja ja keskustelee niistä
perheen kanssa. Tarvittaessa mukaan kutsutaan varhaiskasvatuksen
erityisopettaja. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa sovitaan
ryhmässä annettavasta tuesta. Tarvittaessa voidaan suositella
jatkotutkimuksia esimerkiksi perheneuvolassa tai lastenneuvolassa.
Sodankylän kunnassa toimii monialainen Vapetone-työryhmä, jossa
voidaan käsitellä yksittäisen lapsen kehitykseen liittyviä asioita
monialaisesti yhdessä vanhempien kanssa. Ryhmässä on mukana
lastenneuvolan lääkäri ja terveydenhoitaja, perheneuvolan psykologi,
toimintaterapeutti, puheterapeutti ja varhaiskasvatuksen erityisopettajat.
Huoltajat kutsutaan aina mukaan kertomaan lapsestaan ja esittämään omat
näkemyksensä tuen tarpeesta. Ryhmässä sovitaan vastuujako eri
toimijoiden kesken tuen toteuttamisessa.
Sodankylässä on sovittu, että 4-vuotiaana tehtävään laajaan
terveystarkastukseen sisällytetään varhaiskasvatuksen henkilöstön arvio
lapsen kehityksestä ja toiminnasta ryhmässä. Tämä toteutetaan tekemällä
lapsen kanssa LENE- arvio (lasten neurologinen kokonaiskehitys)
päiväkodissa huoltajan kirjallisella suostumuksella. Perhepäivähoidossa
oleville lapsille tehdään kirjallinen arvio ryhmässä toimimisesta ja
leikkitaidoista. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan antama arvio on
tärkeä osa lapsen kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen ja
hyvinvoinnin arviointia sekä tuen tarpeiden varhaista tunnistamista
monialaisessa yhteistyössä.
Varhaiskasvatuksessa yhteistyötä tehdään myös opetuksesta, liikunnasta
28
ja kulttuurista vastaavien tahojen kanssa. Yhteistyö kunnan
varhaiskasvatuksen ja sen alueella toimivien
varhaiskasvatuspalvelujen tuottajien välillä on tärkeää. Muita
varhaiskasvatuksen yhteistyötahoja ovat esimerkiksi järjestöt, seurakunnat
sekä ravitsemus- ja siivouspalvelut.
4 Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen
Varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lasten
kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä laaja-alaista osaamista. Kun lapsi voi
hyvin, hänellä on mahdollisimman hyvät kasvun, kehityksen ja oppimisen
edellytykset. Hyvinvoiva lapsi nauttii yhdessäolosta, pystyy
keskittymään omiin leikkeihin, tutkii, haluaa opetella uusia asioita ja
osallistua arjen toimiin. Lapsuus on oma elämänvaiheensa, jolloin lapsi
tarvitsee niin hoivaa ja hellyyttä kuin leikkiä ja tekemistä.
Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma sekä lasten
varhaiskasvatussuunnitelmat ovat lapsiryhmän toiminnan suunnittelun
lähtökohtia. Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaankin lapselle
mahdollisimman pian lapsen aloitettua varhaiskasvatuksessa. Sitä tulee
arvioida jatkuvasti toiminnan ohessa ja päivittää vähintään kerran
toimintavuodessa.
4.1 Pedagoginen dokumentointi
Pedagoginen dokumentointi on varhaiskasvatuksen suunnittelun,
29
toteuttamisen, arvioimisen ja kehittämisen keskeinen työmenetelmä.
Se on vuorovaikutteinen ja jatkuva prosessi, jossa havaintojen
perusteella henkilöstön, huoltajien ja lasten kanssa tuotetaan uutta
ymmärrystä lapsen oppimisesta, kehityksestä ja mahdollisista tuen
tarpeista. Pedagogisen dokumentoinnin rungon muodostaa jokaiselle
lapselle tehtävä henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma, eli lapsen
vasu.
30
Suunnitelmallisen dokumentoinnin tavoitteena on, että henkilöstö oppii
tuntemaan yksittäistä lasta, ymmärtämään vuorovaikutusta ja sen
luonnetta lasten sekä henkilöstön välillä. Pidemmältä aikaväliltä kootut
dokumentit ovat tärkeä osa pedagogisen toiminnan arviointia.
Sodankylässä dokumentoidaan esimerkiksi seuraavasti:
valokuvat ja videot, joita voi jakaa huoltajille
lasten piirustukset ja muut tuotokset
lapsihaastattelut
sadutusten kirjaukset
kasvun kansiot
lapsen vasu
4.2 Monipuoliset työtavat
Työtapojen valintaa ohjaavat varhaiskasvatukselle asetetut tehtävät ja
tavoitteet sekä lasten ikä, tarpeet ja edellytykset sekä kiinnostuksen
kohteet. Toiminnalliset sekä luovuutta ja osallisuutta edistävät työtavat ovat
lapselle luontevia oppimisen tapoja. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten
omaehtoinen ja ohjattu leikki, tutkiminen, liikkuminen sekä taiteellinen
kokeminen ja ilmaisu. Monipuoliset työtavat ovat sekä oppimisen väline
että opettelun kohde. Työtapojen käytössä hyödynnetään sekä henkilöstön
että lasten osaamista. Kasvattajat tiedostavat myös tieto- ja
viestintäteknologian monipuoliset mahdollisuudet osana toimintaa, kuten
esimerkiksi iPadien käytön.
4.3 Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä
Lapset eivät leiki oppiakseen, mutta oppivat leikkiessään. Leikki on
luonteeltaan sosiaalista ja siksi vertaisryhmä vaikuttaa merkittävästi leikin
kulkuun. Lasten sosiaaliset taidot kehittyvät parhaiten leikin kautta.
31
Pienempien lasten leikki toteutuu vuorovaikutuksessa aikuisen tai
isomman lapsen kanssa.
Leikille tulee olla tilaa, aikaa ja rauhaa. Lapsille ja leikkiin
osallistuville aikuisille annetaan leikkirauha. Leikissä lapsi käyttää
mielikuvitustaan, ajattelee, puhuu,
kuuntelee, liikkuu, purkaa tunteitaan, ratkaisee pulmia, keksii,
käsittelee arkielämään liittyviä asioita ja saa tunteen
yhteenkuuluvuudesta. Lapsen mielikuvitus mahdollistaa sen, että leikeissä
hän voi käsitellä itselleen vaikeita kokemuksia ja ottaa rooleja, joita hän ei
muuten voisi toteuttaa.
Leikki on usein riippuvainen kasvattajien toiminnasta. Varhaiskasvattajat
antavat leikkiville lapsille vapautta, mutta onnistunut leikki vaatii usein
myös aikuisen ohjausta. Leikkiä havainnoimalla kasvattaja voi tukea
leikkiä ja antaa siihen välineitä sekä tukea pitkäkestoisen leikin syntymistä.
Kasvattajan tulee antaa mahdollisuus siirtää leikki tilasta toiseen, sillä leikit
eivät välttämättä pysy paikallaan niille nimetyissä tiloissa.
Leikkiympäristön tietoinen luominen, ylläpitäminen ja uudistaminen
ovat olennainen osa varhaiskasvatusta. Leikkiympäristöjä voidaan
rikastaa vuodenaikoihin ja lappilaiseen kulttuuriin liittyvillä leikkivälineillä
huomioiden lasten mielenkiinnon kohteet ja kokemukset.
Leikkiympäristöä laajennetaan lähiympäristöön ja luontoon
mahdollisuuksien mukaan. Lapselle tulee antaa mahdollisuus osallistua
leikkiympäristönsä rakenteluun.
Lasten kulttuurin ja lapsille suunnatun median tunteminen auttaa
henkilöstöä ymmärtämään lasten leikkejä. Myös erilaiset pelit ja
digitaaliset välineet tarjoavat niihin monenlaisia mahdollisuuksia.
Mediassa esiintyviä teemoja voidaan käsitellä lasten kanssa esimerkiksi
liikunnallisissa leikeissä, piirtämällä tai draaman keinoin. Leikkiin
32
kannustavassa oppimisympäristössä myös aikuinen on oppija.
4.4 Oppimisen alueet
Varhaiskasvatuksen toteuttaminen tapahtuu oppimisen alueiden kautta
ja niiden tehtävänä on edistää lasten laaja-alaista osaamista sekä lapsen
tapaa hahmottaa maailmaa ympärillään. Lapsia rohkaistaan kyselemään
ja ihmettelemään sekä päättelemään ja ratkaisemaan ongelmia
yhdessä. Kasvattajan tehtävänä on varmistaa että toiminta edistää lasten
tasapainoista kehitystä ja oppimista.
33
Oppimisen aihepiirit voivat nousta esimerkiksi leikeistä, saduista, retkistä tai
spontaaneista vuorovaikutustilanteista lasten ja henkilöstön kesken tai
lasten keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Toiminnassa hyödynnetään
monipuolisesti eri oppimisympäristöjä ja lähiseudun kulttuuritarjontaa.
4.4.1 Kielten rikas maailma
Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten kielellisten taitojen ja
valmiuksien sekä kielellisten identiteettien kehittymistä. Kieli on
ajattelun, ilmaisun ja kuvittelun väline. Arjen
vuorovaikutustilanteissa lapselle luodaan virikkeellinen ja toiminnallinen
ympäristö, jossa hän voi havainnoida sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä.
Kuvio 1. Lasten kielen kehityksen keskeiset osa-alueet varhaiskasvatuksessa
Leikillä, saduilla, loruilla ja lauluilla on varhaislapsuudessa erityinen
merkitys lapsen kielen ja muistin kehitykselle. Myös erilaiset arkipäivän
tilanteet opettavat lasta kommunikoimaan kielen avulla. Lapsella on
luontainen halu sanoilla leikittelyyn ja riimittelyyn. Ne harjaannuttavat
kielellisen tietoisuuden aluetta ja ohjaavat lapsen huomiota kielen
34
Vuorovaikutus-
taidot
Kielen
ymmärtämisen
taidot
Puheen
tuottamisen
taidot
Kielen
käyttötaidot
Kielellinen
muisti ja
sanavarasto
Kieli-
tietoisuus
Kehittyvät kielelliset identiteetit
merkityksestä sen muotoon ja rakenteisiin, kuten sanoihin, tavuihin ja
äänteisiin. Kirjallisuuden eri lajeihin tutustuminen on osa
varhaiskasvatusta. Kirjallisuuden avulla lapsi saa tietoa ympäröivästä
maailmasta ja kasvattaa sanavarastoaan. Kiireetön keskustelu ja
lukeminen sekä tarinoiden kerronta tarjoavat mahdollisuuksia pohtia
sanojen ja tekstien merkityksiä ja opetella uusia käsitteitä asiayhteyksissä.
Kasvattaja ohjaa omalla esimerkillään lasta kuuntelemaan,
keskustelemaan, kysymään ja pohdiskelemaan sekä rohkaisee lasta
vuorovaikutukseen. Eläytyvä
aikuinen reagoi pienen lapsen kontaktialoitteisiin, jotka tapahtuvat elein,
ilmein ja liikkein. Tarvittaessa käytetään puhetta tukevia ja korvaavia
kommunikaatiomenetelmiä kuten kuvia, esineitä ja tukiviittomia.
Arvostamme perheiden erilaisia kielellisiä ja kulttuurisia taustoja.
Perheillä ja lapsilla on mahdollisuus esitellä kulttuuriperinnettään
varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä. Haluamme ohjata lapsia
ymmärtämään kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta. Jokaisen lapsen
oman kielen säilyminen on rikkaus, jota varhaiskasvatuksessa
tuetaan.
4.4.2 Ilmaisun monet muodot
Varhaiskasvatus tarjoaa lapselle monipuolisia taiteellisia peruskokemuksia
musiikillisen, kuvallisen sekä sanallisen ja kehollisen ilmaisun kautta
sekä tutustuttaa heitä eri taiteenaloihin ja kulttuuriperintöön. Lasten
ilmaisulle on luonteenomaista kokonaisvaltaisuus ja ilmaisun eri
muotojen luova yhdisteleminen. Taiteessa lapsella on mahdollisuus
kokea mielikuvitusmaailma, jossa kaikki on mahdollista ja leikisti totta.
Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen edistävät lasten
oppimisedellytyksiä, sosiaalisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa sekä
35
valmiuksia ymmärtää ja jäsentää ympäröivää maailmaa.
Oppimisympäristöjen esteettisyys, innostavuus, saatavilla olevat
monipuoliset välineet ja materiaalit sekä riittävä ohjaus ovat
merkityksellisiä ilmaisumuotoihin tutustuttaessa. Esteettisyys tarjoaa
lapselle aistimuksia ja tunnekokemuksia. Lapsi saa kokea ympärillään
harmoniaa ja kauneutta. Kokemusten myötä lapsen omat näkemykset ja
arvostukset alkavat hahmottua.
Musiikillinen ilmaisu
Tavoitteena on tuottaa lapsille musiikillisia kokemuksia sekä vahvistaa
lasten kiinnostusta ja suhdetta musiikkiin. Lapsia ohjataan
elämykselliseen kuuntelemiseen ja ääniympäristön havainnointiin. Heidän
kanssaan lauletaan, loruillaan, kokeillaan erilaisia soittimia, kuunnellaan
musiikkia ja liikutaan musiikin mukaan.
Lapsia rohkaistaan käyttämään mielikuvitustaan ja ilmaisemaan musiikin
herättämiä ajatuksia ja tunteita. Lapset saavat myös kokemuksia musiikin
tekemisestä yhdessä sekä pienimuotoisten musiikkiesitysten
harjoitteluprosesseista ja esiintymistilanteiden tuomasta onnistumisen
ilosta.
Kuvallinen ilmaisu
Kuvallisessa ilmaisussa tärkeää on, että lapsilla on mahdollisuus nauttia
kuvien tekemisestä ja saada esteettisiä elämyksiä ja kokemuksia taiteen
äärellä. Ilmaisun ja oppimisen prosesseissa korostuu kokeilu,
tutkiminen sekä tekemisen eri vaiheiden harjoittelu. Jokaisen lapsen
yksilöllistä ilmaisua tuetaan ja lasten yhteisille luoville prosesseille
annetaan riittävästi aikaa ja tilaa. Lasten kanssa myös havainnoidaan
sekä heidän itse tekemiään kuvia, taideteoksia, mediasisältöjä sekä
36
rakennetun ja luonnon ympäristön kohteita.
Lapset kokeilevat erilaisia kuvan tekemisen tapoja, välineitä ja
materiaaleja esimerkiksi maalaamalla, piirtämällä, rakentamalla ja
mediaesityksiä tekemällä. Käsitöiden tekemistä harjoitellaan
muovailun, rakentelun, ompelun ja nikkaroinnin avulla. Henkilöstön,
lasten, huoltajien sekä yhteistyökumppaneiden erityisosaamisen
hyödyntäminen rikastuttaa taidekasvatusta.
Sanallinen ja kehollinen ilmaisu
Lasten mielikuvituksesta nousevia tai heidän kokemiaan ja havaitsemiaan
asioita työstetään yhdessä ilmaisun keinoin. Lapsia rohkaistaan
käyttämään teatterin eri muotoja, tanssia, sirkustaidetta ja leikkiä.
Tavoitteena on, että lapset saavat kokemuksia siitä, miten kielellä ja
keholla voidaan leikkiä ja viestiä. Toiminnassa hyödynnetään loruja, lauluja
ja lasten satuja. Lapset saavat kokemuksia sekä spontaanista ilmaisusta,
että yhteisesti suunnitellusta prosessista.
37
4.4.3 Minä ja meidän yhteisömme
Varhaiskasvatuksessa lapsi voi kohdata toisenlaisia tapoja ajatella ja toimia
kuin kotona. Lapsi alkaa harjoitella lähiyhteisössä toimimista sekä
ymmärtää sen monimuotoisuutta esimerkiksi vierailemalla erilaisissa
lähiympäristön tapahtumissa.
Eettisen ajattelun taitoja tuetaan pohtimalla lapsia askarruttavia asioita.
Lasten kanssa keskustellaan ystävyydestä, hyvän ja pahan, oikean ja
väärän erottamisesta sekä suvaitsevaisuudesta. Lapsia opetetaan
tunnistamaan erilaisia tunteita. Päivittäisen toiminnan yhteydessä
käsitellään luontevasti oikeudenmukaisuutta ja toisen kunnioittamista.
Aiheita käsitellään lasten kanssa niin, että lapsi voi tuntea olonsa
turvalliseksi ja hyväksytyksi. Toiminnan alkaessa laaditaan ryhmän
kanssa yhteiset säännöt ja mietitään miksi sääntöjä pitää olla.
Katsomuskasvatuksessa tutustutaan lapsiryhmässä oleviin uskontoihin ja
katsomuksiin sekä niihin liittyviin perinteisiin (esim. vuodenkiertoon
liittyvät juhlat ja tapahtumat) perheiden taustaa, katsomuksia ja arvoja
kunnioittaen. Uskonnottomuutta tarkastellaan katsomusten rinnalla.
Lapselle tarjotaan mahdollisuus ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan.
Lähiyhteisön menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta pohditaan
yhdessä lasten kanssa. Menneeseen aikaan voidaan tutustua
esimerkiksi kutsumalla lasten isovanhempia vierailulle sekä tutkimalla
vanhoja esineitä ja valokuvia. Perinneleikit ja – laulut ovat tärkeä osa
musiikkikasvatusta. Nykyhetkeä tarkastellessa huomioidaan
lähiympäristön, ihmisten ja perheiden moninaisuutta. Tavoitteena on
kasvattaa lapsia ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia mutta
samanarvoisia. Tulevaisuutta pohditaan vuodenaikojen ja niihin liittyvien
ilmiöiden/tapahtumien tai esimerkiksi lapsia kiinnostavien ammattien
38
kautta.
Mediakasvatuksen tehtävä on tukea lasten mahdollisuuksia toimia
aktiivisesti ja ilmaista itseään yhteisössään. Lasten kanssa kokeillaan
median tuottamista leikinomaisesti esimerkiksi tekemällä lasten ideoima
animaatio. Heidän kanssaan pohditaan mediasisällön todenmukaisuutta ja
opetellaan mediakriittisyyttä.
4.4.4 Tutkin ja toimin ympäristössäni
Varhaiskasvatuksessa annetaan lapselle valmiuksia havainnoida,
jäsentää ja ymmärtää ympäristöään. Tutkiessaan lapsi tyydyttää
uteliaisuuttaan ja kokee olevansa osa ympärillä olevaa maailmaa sekä
yhteisöä. Yhdessä lasten kanssa tutkien kasvattajat ohjaavat lapsia
kokeilemaan ja etsimään selityksiä maailman eri ilmiöihin. Yrityksen,
erehdyksen ja oivalluksen kokemus ylläpitää ja vahvistaa lapsessa
oppimisen iloa.
Kasvattajan tehtävä on mahdollistaa ja kannustaa lapsen omaa
ajattelua, mielikuvitusta ja ongelmanratkaisua. Hän ohjaa lasta kysymään
ja ihmettelemään.
Tutkimiseen innostava, turvallinen varhaiskasvatusympäristö mahdollistaa
kaikkien aistien ja koko kehon käytön tutkimisen, kokeilemisen ja
oivalluksen välineenä. Luonto ja lähiympäristö tuovat lasten ja
kasvattajan yhteiseen toimintaan elämyksellisiä hetkiä.
Oppimisympäristöihin liittyvät omakohtaiset havainnot, kokemukset ja
elämykset auttavat lapsia ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita sekä
kehittymään ajattelijoina ja oppijoina. Varhaiskasvatus tukee lasten
matemaattisen ajattelun kehittymistä sekä vahvistaa myönteistä
suhtautumista matematiikkaan. Varhaiskasvatukseen sisältyy myös
39
ympäristö- ja teknologiakasvatusta.
Matematiikka on osa lapsen jokapäiväistä elämää. Matemaattista
ajattelua tuetaan monipuolisesti vuorovaikutteisissa tilanteissa, innostaen
lasta löytämään ympäristöstä ja leikeistä lukumääriä, muotoja ja
muutoksia. Matemaattisia taitoja harjoitellaan esimerkiksi päivittäisissä
leikeissä, lauluissa, loruissa, muovailussa ja rakenteluissa. Lapsen
kiinnostusta matemaattiseen ajatteluun herätellään erilaisia
oppimisympäristöjä ja materiaaleja hyödyntäen. Nämä toiminnat
tapahtuvat arkielämän tilanteissa leikinomaisesti ja konkreettisten
välineiden avulla.
Ympäristökasvatuksen tavoitteena on vahvistaa lasten luontosuhdetta
ja vastuullista toimimista ympäristössä. Arjessa opeteltavia käytännön
taitoja ovat esimerkiksi roskaamaton retkeily, kohtuullisuuden ja
säästäväisyyden opettelu, ruokailuun liittyvä vastuullisuus, energian
säästäminen sekä jätteiden vähentäminen kierrättämällä. Samalla ohjataan
lapsia kiinnittämään huomiota tekojen vaikutuksiin.
Luonnossa liikkuen opetamme lasta löytämään hyödynnettävää
materiaalia esimerkiksi askarteluun. Lapsi tutustuu lähiympäristöön,
luontoon ja sen erilaisiin ilmiöihin. Se ohjaa lasta kunnioittamaan ja
suojelemaan luontoa ja kokemaan myönteisiä elämyksiä luonnon
keskellä.
Teknologiakasvatuksen tavoitteena on kannustaa lapsia tutustumaan,
tutkimaan ja kokeilemaan ympäristön teknologiaa ja keksimään omia
luovia ratkaisuja. Lapset tutustuvat teknologiaan keksimällä,
askartelemalla ja rakentamalla itse erilaisia rakenteita ja ratkaisuja eri
materiaaleja hyödyntäen. Lapsia rohkaistaan tekemään kysymyksiä,
etsimään niihin yhdessä vastauksia ja tekemään päätelmiä. Lapsia
kannustetaan kuvailemaan tekemiään ratkaisuja. Pulmia ratkotaan ja
onnistumisista iloitaan yhdessä.
40
Lasten kanssa havainnoidaan arjessa esiintyviä teknisiä ratkaisuja ja
tutustutaan tietoteknologisiin laitteisiin sekä niiden toimintaan. Erityistä
huomiota kiinnitetään koneiden ja laitteiden turvalliseen ja kohtuulliseen
käyttöön. Tavoite on, että lasten omakohtaisten kokemusten myötä herää
ymmärrys siitä, että teknologia on ihmisen toiminnan aikaansaamaa.
4.4.5 Kasvan, liikun ja kehityn
Kasvan, liikun ja kehityn – oppimisen alueeseen sisältyy liikkumiseen,
ruokakasvatukseen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä tavoitteita. Tämä
oppimisen alue tukee erityisesti itsestä huolehtimiseen ja arjen taitoihin
liittyvää osaamista.
Varhaiskasvatuksessa lasta kannustetaan ja ohjataan omaehtoiseen
liikkumiseen tarjoamalla välineitä, aikaa ja tilaa. Suunnitelmallisessa ja
tavoitteellisessa ohjauksessa huomioidaan ja havainnoidaan lapsen
yksilölliset taidot ja kehitystaso. Lapsen tietoisuus omasta kehosta ja
sen hallinnasta luovat pohjaa terveelle itsetunnolle. Varhaiskasvatuksen
tehtävänä on vahvistaa lapsen motorisia perustaitoja. Liikkuminen on
lapsille luonteva tapa tutustua toisiin ihmisiin, itseensä ja
ympäristöönsä. Lapin neljä vuodenaikaa mahdollistavat monipuolisen
liikkumisen luonnossa ja lähialueilla. Yhteistyössä vanhempien kanssa
lapsia innostetaan liikkumaan myös vapaa-ajalla.
Liikunnan ohella terveellinen monipuolinen ravinto edistää lapsen
hyvinvointia. Päivittäisillä ruokahetkillä opitaan hyviä ruokatottumuksia,
pöytätapoja ja yhdessä syömisen kulttuuria. Lapsen kasvu ja kehitys
turvataan riittävällä levolla. Riittävä yöuni ja päivittäinen lepohetki tukevat
lapsen kasvua ja oppimista. Levännyt lapsi jaksaa leikkiä, liikkua ja oppia
uusia asioita.
41
Varhaiskasvatuksessa pohditaan yhdessä myös terveyteen ja
turvallisuuteen liittyviä asioita. Turvallisuuteen liittyviä asioita käsitellään
lasten kanssa päivittäisissä tilanteissa. Tavoitteena on tukea lasten
turvallisuuden tunnetta, antaa heille valmiuksia
pyytää ja hakea apua sekä toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja
ympäristöissä. Turvallisuuskasvatukseen liittyy myös turvallinen median
käyttö ja aikuisen vastuu lapsen median käytöstä ja sisällöistä.
4.5 Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kieleen ja kulttuuriin liittyvien
näkökohtien katsotaan koskevan jokaista varhaiskasvatukseen
osallistuvaa alasta. Lasten vaihtelevat kielelliset ja kulttuuriset taustat
ja valmiudet nähdään yhteisöä myönteisellä tavalla rikastuttavana. Kieli-
ja kulttuuritietoisessa varhaiskasvatuksessa kielet, kulttuurit ja
katsomukset nivoutuvat osaksi varhaiskasvatuksen kokonaisuutta.
Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lapsi voi
saada varhaiskasvatusta lapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai
saamen kielellä. Kaksikielisten lasten kielellisen kehityksen sekä
identiteettien kehityksen kannalta on tärkeää, että molempia kieliä tuetaan
ja lapsia kannustetaan niiden käyttöön. Vastuu lasten oman äidinkielen ja
kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on kuitenkin aina ensisijaisesti
perheellä. Tarvittaessa huoltajien kanssa käytävissä keskusteluissa
käytetään tulkkia, jolla varmistetaan molemminpuolinen ymmärrys.
42
Saamelaisalueen kuntana Sodankylä tarjoaa saamenkielisiä
varhaiskasvatuspalveluja, jonka erityisenä tavoitteena on vahvistaa
saamelaislasten saamelaista identiteettiä ja tietoisuutta omasta
kulttuuristaan sekä antaa lapsille mahdollisuus opetella saamelaisia
perinnetietoja - ja taitoja. Saamelaiset ovat alueen alkuperäiskansa,
jonka oikeuksista omaan kieleen ja kulttuuriin on säädetty perustuslaissa.
Sodankylässä toimii kaksi pohjoissaamenkielistä kielipesää, joissa
toteutetaan varhaista täydellistä kielikylpyä. Kielipesät toimivat Vuotsossa
ja kirkonkylällä. Varhainen täydellinen kielikylpy on ohjelma, joka alkaa
varhaiskasvatuksessa ja jatkuu perusopetuksen loppuun. Kaikki
toiminta toteutetaan saamen kielellä saamenkielisessä
ympäristössä. Kielipesät ovat osa laajaa kielen elvytystoimintaa ja sen
tavoitteena on, että lapset saavuttavat toiminnallisen kielitaidon
saamen kielellä. Pohjoissaamenkielistä kielipesätoimintaa varten on
kirjoitettu Sodankylässä oma varhaiskasvatussuunnitelmansa.
43
5. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki
Varhaiskasvatuksessa lapsen kehitystä ja oppimista tuetaan lapsen
tarpeiden edellyttämällä tavalla. Ensisijaisesti tuki annetaan erilaisin
joustavin järjestelyin lapsen omassa varhaiskasvatusryhmässä.
Lapsiryhmän kokoa arvioitaessa huomioidaan tukea tarvitsevien lasten etu
ja tuen tarve siten, että ryhmäkokoa pienennetään tarvittaessa, jotta
varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Lapsiryhmässä
voi olla myös lapsi- tai ryhmäkohtaisia avustajia tukemassa lapsia
ryhmässä ja mahdollistamassa heidän osallistumisensa yhteiseen
toimintaan. Lapsen edun vaatiessa tukea voidaan järjestää osittain tai
kokonaan erityisryhmässä. Lapsen kannalta on tärkeää, että tuki
muodostaa johdonmukaisen jatkumon varhaiskasvatuksen aikana
sekä lapsen aloittaessa esiopetuksen.
5.1. Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet
Kehityksen ja oppimisen tuki kuuluu kaikille sitä tarvitseville lapsille. Tuki
järjestetään kullekin lapselle tarkoituksenmukaisella tavalla, tarvittaessa
monialaisessa yhteistyössä. Riittävän aikaisella ja oikein kohdennetulla
tuella voidaan edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Samalla
voidaan ehkäistä ongelmien kasvamista ja monimuotoistumista. Tuen
järjestämisen lähtökohtana ovat lapsen vahvuudet ja oppimiseen ja
kehitykseen liittyvät tarpeet. Tuki rakentuu sekä lapsen yksilöllisiin
tarpeisiin vastaamisesta että oppimisympäristöihin liittyvistä ratkaisuista.
Lapsen tuen tarpeen havaitsemisessa sekä tuen suunnittelussa,
toteuttamisessa ja arvioinnissa on yhteistyö lapsen, huoltajan,
varhaiskasvatuksen opettajan, varhaiskasvatuksen erityisopettajan sekä
44
varhaiskasvatuksen muun henkilöstön kanssa tärkeää.
Varhaiskasvatuksen erityisopettajan osaamista hyödynnetään tuen
tarpeessa olevien lasten erityisopetus- ja kasvatustehtävissä sekä muun
henkilöstön konsultoinnissa ja ohjauksessa. Tarvittaessa tuen
suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin osallistuvat sosiaali- ja
terveyshuollon asiantuntijatehtävissä toimivat.
Mikäli huoltajalla tai ryhmässä herää huoli lapsen kehitykseen tai
oppimiseen liittyvistä asioista, asia tulee ottaa puheeksi mahdollisimman
pian, jolloin voidaan järjestää yhteinen keskustelu lapsen tuen tarpeesta ja
mahdollisista tukitoimista. Tarvittaessa tuen arvioimisessa ja suunnittelussa
voidaan konsultoida varhaiskasvatuksen erityisopettajaa. Yhteisessä
keskustelussa huoltajalle annetaan tietoa lasten koskevien asioiden
käsittelystä, tietojen saannista ja niiden luovuttamisesta sekä
salassapidosta. Tuen tavoitteet voidaan saavuttaa parhaiten silloin, kun
kaikki osapuolet sitoutuvat yhteistyöhön, mutta varhaiskasvatuksessa
kehityksen ja oppimisen tuki on annettava lapsen edun mukaisesti, vaikka
huoltajat eivät sitoutuisikaan yhteistyöhön.
5.2. Yhteistyö lapsen, huoltajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa tuen aikana
Huoltajan kanssa tehtävän yhteistyön merkitys korostuu silloin, kun lapsella
on tuen tarvetta. Lapsi ja perhe voivat saada tukea myös muiden lapsia ja
perheitä koskevien palveluiden kautta ja onkin tärkeää, että nämä palvelut
muodostaisivat tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden lapsen tuen
järjestämisessä.
Monialainen yhteistyö toteutetaan ensisijaisesti huoltajan
suostumuksella. Sitä ohjaa lapsen edun ensisijaisuus. Yhteistyötä
45
tehtäessä tulee noudattaa salassapitoa ja tietojen vaihtoa koskevia
säännöksiä (katso 3.3.2 Monialainen yhteistyö).
5.3. Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa
Varhaiskasvatuksessa lapsen tuen tarpeeseen pyritään vastaamaan heti
tuen tarpeen ilmettyä. Vaikeuksia ehkäistään ennalta pedagogisilla
järjestelyillä ja erilaisilla työtavoilla. Näihin kuuluvat mm. toiminnan
eriyttäminen, ryhmien joustava muuntelu ja oppimisympäristöjen
muokkaaminen. Oppimisen tukimuotona selkeä päiväjärjestys ja
päivittäisten toimintojen rytmitys tukevat kaikkia lapsia.
Pedagogisia järjestelyjä ovat varhaiskasvatuksen erityisopettajan
konsultoiva tai jaksottainen tuki, lapsikohtainen ohjaaminen, tulkitsemis- ja
avustamispalvelut sekä erityisten apuvälineiden sekä tieto- ja
viestintäteknologian käyttö. Lapsen tukeen voi
kuulua myös viittomien ja kuvien käyttö tai muu kielen- ja
kommunikoinnin tukeminen. Rakenteellisia järjestelyjä ovat esimerkiksi
ryhmän lapsimäärän pienentäminen sekä henkilöstön mitoitukseen tai
rakenteeseen liittyvät ratkaisut. Hyvinvointia tukevia muita
järjestelyjä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon
asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultointi.
Mikäli lapsen tuen tarve johtuu vaikeasta vammaisuudesta tai sairaudesta,
hän voi tarvita pidennettyä oppivelvollisuutta. Päätös pidennetyn
oppivelvollisuuden aloittamisesta tehdään ennen oppivelvollisuuden
alkamista. Päiväkodin johtaja hakee pidennettyä oppivelvollisuutta
asiantuntijalausuntojen perusteella ja päätöksen siitä tekee sivistysjohtaja.
Huoltajalla on oikeus määrittää aloittaako lapsi pidennettyyn
46
oppivelvollisuuteen kuuluvan varhennetun esiopetuksen viisi- vai
kuusivuotiaana. Mikäli lapselle ei valita varhennettua esiopetusta, hän on
kuntouttavassa päivähoidossa ennen varsinaista esiopetusvuotta.
Kuntouttavaa varhaiskasvatusta annetaan pääsääntöisesti arkipäivisin kello
9-15 välillä. Kuntotuttava varhaiskasvatus on perheelle maksutonta ja
päivähoitopäivän pituus määräytyy lapsen tuen tarpeesta. Kuntouttavassa
päivähoidossa lapselle järjestetään tarvittavat terapiat ja muu tuki, jonka
hän kehittyäkseen tarvitsee. Mikäli lapsella ei ole kuntouttavan hoidon
lisäksi muuta päivähoidon tarvetta, voidaan hänelle hakea kuljetuspalvelua
vammaispalvelun kautta. Perusteet kuljetustuen myöntämiselle määrittelee
vammaispalvelu.
5.4. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana
Lapsen yksilölliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan lapselle
suunnitellut tukitoimenpiteet ja niiden toteuttamistapa, samoin kuin vastuut
ja työnjako eri toimijoiden kesken ja tuen sekä kehittymisen arviointiin
liittyvät asiat. Sen laadinnasta ja arvioinnista vastaa
varhaiskasvatuksen opettaja ja/ tai varhaiskasvatuksen erityisopettaja
yhteistyössä muun henkilöstön ja lapsen huoltajan kanssa. Huoltajan
ja lapsen osallisuutta suunnitelman laatimisessa ja arvioinnissa
tuetaan.
47
Tehty suunnitelma tarkistetaan vähintään kerran vuodessa. Annetun tuen
vaikuttavuutta tulee kuitenkin arvioida jatkuvasti ja muuttaa suunnitelmaa
tarpeen mukaan. Suunnitelmaan kirjataan myös, mikäli tuen tarve ja
tukitoimet lakkaavat. Tuen tarve arvioidaan aina lapsen aloittaessa
esiopetuksen. Esiopetukseen osallistuvan lapsen kasvun ja oppimisen
tuesta määrätään esiopetuksen oppimissuunnitelman perusteissa.
Kun lapsi saa kehitykseensä ja oppimiseensa tukea, tulee
varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjata luvussa 1.3. kuvatun lisäksi:
1. Pedagogiset ja rakenteelliset ratkaisut
Oppimisympäristöä koskevat ratkaisut
Henkilöstön mitoitukseen ja ryhmärakenteeseen liittyvät ratkaisut
Lapsen tukeen liittyvät muut ratkaisut (esim. eriyttäminen,
viittomien käyttö jne.)
Tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä apuvälineiden käyttö
2. Tuen edellyttämä yhteistyö ja palvelut
Yhteistyö lapsen ja huoltajan kanssa
Lapsen tuen toteuttamisen vastuut
Varhaiskasvatuksen erityisopettajan tai muun asiantuntijan
palvelut
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja
konsultaatio
Mahdollisten kuljetusten järjestelyt ja vastuu
3. Tuen seuranta ja arviointi
Tavoitteiden toteutumisen seuranta
Tukitoimien vaikuttavuuden seuranta ja arviointiajankohdat
48
6. Toiminnan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa
Toiminnan arvioinnin tarkoituksena on tukea varhaiskasvatuslain ja
varhaiskasvatussuunnitelmien toteuttamista sekä varhaiskasvatuksen
kehittämistä. Arvioinnin avulla edistetään varhaiskasvatuksen laatua,
tunnistetaan toiminnan vahvuuksia ja nostetaan esiin kehittämistarpeita
sekä kehitetään toimintaa.
6.1. Pedagogisen toiminnan arviointi ja kehittäminen
Sodankylässä varhaiskasvatuksessa olevien lasten huoltajille tehdään
asiakaskysely joka toinen vuosi. Asiakastyytyväisyyttä
mitattaessa arvioinnin kohteeksi valitaan paikallisesta
varhaiskasvatussuunnitelmasta jokin osa-alue. Tulokset esitellään
varhaiskasvatuksen yksiköissä. Tulosten perusteella toimintaa
kehitetään.
Henkilöstö arvioi itse jatkuvasti omaa työskentelyään ja arvioinnin pohjalta
pyrkii kehittämään toimintatapojansa. Myös tiimipalavereissa ja muissa
säännöllisissä henkilöstön palavereissa arvioidaan ja kehitetään tiimien ja
varhaiskasvatusyksikön toimintatapoja. Koko varhaiskasvatuksen
vuosittaisessa arviointi- ja kehittämispäivässä luodaan yhteistä
toimintakulttuuria ja tiivistetään yhteistyötä toimijoiden välillä. Kunkin
yksikön johtaja käy lisäksi yksilöllisen kehityskeskustelun kaikkien
alaistensa kanssa vuosittain.
Yksilötason arviointi tarkoittaa lasten
varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumisen arviointia. Lapsen
49
varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista on tärkeää arvioida aina ennen
sen laatimista tai päivittämistä. Arvioinnin yhteydessä lapsi, huoltajat ja
henkilöstö pohtivat omalta osaltaan, miten yhdessä kirjatut toiminnan
tavoitteet ja sopimukset on huomioitu ja miten ne ovat toteutuneet
varhaiskasvatuksen toiminnassa.
50