Piikkiö 100Uutta ja vanhaa kotiseututietoa

Terveissi PiikjöstPiikkiö-Seuran joululehti 2017

Lehden sisältö kuljettaa meitä ajassa monipuolisin aihein. Mukana on ajan-kohtainen Suomi100 –teema, johon eme-ritusprofessori Timo Soikkanen tuo jouluisen ja koskettavan näkökulman. Vuoden yksi yllätys oli arkeologinen tut-kimusprojekti Rungossa, josta arkeologi Juha Ruohonen antaa arjen tietoa. Ensi kevättalvella on tilaisuus kuulla häntä aiheesta lisää, ajankohdasta tietoa leh-den loppupuolelta. Piikkiön rautatie-asema vaihtoi omistajaa ja kiinteistössä on käynnistynyt mielenkiintoinen enti-söinnin vaihe. Vuoden luontoaiheena on Piikkiönlahti - historiallisesti merkittävä ympäristö, joka elää nyt vilkkaana lintu-lahtena.

Kiitokset kaikille kirjoittajille ja ai-neiston toimittajille – pääsemme kaut-tanne aikamatkoille. Kiitokset lehteä tukeneille yrityksille, sillä teidän avul-lanne lehden painos 3.700 kpl saadaan tuotetuksi piikkiöläisiin talouksiin ja osa kauemmaskin.

Lehti ajan virrassa

Julkaisija: Piikkiö-Seura ry • Päätoimittaja: Hannu Rastas • Taitto: Mekkala T:mi/Jarkko Kokkala • Painatus: Lightpress OyKansikuva: Piikkiön rautatieasema välittömästi vuoden 1922 laajennuksen jälkeen. Asiakastilat vaihtuivat Turun puoleisesta

päästä Paimion puoleiseen päähän. Kuva: Piikkiö-Seuran kuva-arkisto.

YhteystiedotPuheenjohtaja Timo VuorisaloHakakaari 1, 21500 PiikkiöPuh: 040 554 0079 E-mail: timovuo@utu.fi

Sihteeri Hannu RastasSaksantie 89, 21500 PiikkiöPuh: 050 354 1363E-mail: hannu.rastas@dlc.fi

Jäsensihteeri Outi GylénPuh: 050 3543 456E-mail: eevastiina@saunalahti.fi

Yhdistyksen kotisivuAjankohtaistietoa ja perinteitäwww.piikkioseura.fi

Piikkiö-Seura ryKotiseutuyhdistys, Suomen Kotiseutuliiton jäsen • Perustettu vuonna 2000 • Jäseniä noin 220

HallitusTimo Vuorisalo (pj), Outi Gylén, Vesa Hilakari, Heljä Karjalainen-Manninen, Outi Kortesuo, Ilkka Lehmus (varapj), Irinja Paakkanen, Timo Saarikko, Sinikka Tuomarila. Sihteerinä toimii Hannu Rastas, rahastonhoitajana Heikki Sinisalo ja jäsensihteerinä Outi Gylén.

H Kokoamme ja tallennamme piikkiöläistä kuva-aineistoa ja perinnetietoa, kokoamme digitaalista arkistoaH Seuraamme piikkiöläistä kulttuuriympäristöä ja sen muutoksiaH Tuomme esiin paikallista omaleimaisuuttaH Järjestämme retkiä paikallisesti ja lähialueilleH Esitelmäsarjoja ja tiedotusta paikallisista teemoistaH Vuosijulkaisu jouluksi piikkiöläisiin koteihin

Tutustu Piikkiöön 1917Piikkiö 100 –otsikon alla käsitellään

pitäjämme ja piikkiöläisten elämää mo-nelta eri näkökulmalta. Moniin yksityis-kohtiin ei ole ollut mahdollisuuksia, mutta toivomme yleiskuvan auttavan eteenpäin ja innostavan omakohtaisiinkin lisäselvi-tyksiin. Kuva-aineistolle haluamme antaa merkittävän sijan, koska niiden kautta vä-littyy sadan vuoden takaista maisemaa ja paikalliskulttuuria. Kaikkea ei sanoilla voi tavoittaa.

Teemaan liittyy myös oheinen kuva Piikkiö-Seuran arkistosta. Opettaja Martta Auer on yhteiskuvassa Rungon koulun oppilaiden kanssa. Tässä ovat ylä-luokkien oppilaat, neljältä eri luokalta. Sata vuotta sitten tällainen lähes 50 kou-lulaisen joukko oli vielä yhden opettajan hoidossa. Työ on ollut vaativa ja varmas-ti samalla kutsumustehtävän luonteinen. Katsomme kuvan kautta mennyttä, mut-ta yhtä hyvin kuvassa tulevaisuus katsoo meitä. Tämä koululaisten ryhmä on se tu-levaisuus. He ovat oppitaipaleensa tietys-sä tärkeässä vaiheessa ja suuntaavat pian

eri suuntiin rakentamaan omaa elämäänsä ja yhteisiä päämääriä itsenäisen Suomen oloissa. Niistä vaiheista ei tullut helppoja, riskejä sisältyi jo arkiseenkin elämänpii-riin. Kaikki ovat nyt jo taipaleensa kulke-neet – oman parhaansa tehneenä. Meillä on jäljellä valokuva ja sen lisäksi pala to-teutunutta maailmaa – heidänkin toimes-taan jollain tavoin muokkaantuneena.Toivotan lukijoille Rauhallista Joulua ja Kotiseutuhenkistä Uutta Vuotta 2018.

Hannu Rastaspäätoimittaja

Piikkiön kuva-arkisto avautuiPiikkiö-Seura aloitti viime vuonna yhteistyön Arkistolaitoksen kanssa kuvatallennuksen saral-la. Meneillään on laajempi eurooppalainen projek-ti, jolla kehitetään paikalliskuvien tallennukseen ja avoimeen selaamiseen parempaa teknistä alus-taa. Suomi on siis mukana ja ensimmäiset pai-kalliskuvastot on avattu kesän ja syksyn aikana. Piikkiön osalta avaus toteutui marraskuun lopulla. Katsottavissa on tässä vaiheessa noin 150 kuvan paketti. Pääset katsomaan kuvagalleriaa seuran verkkosivujen kautta:

www.piikkioseura.fi > Piikkiö- tietoa > Kuvagalleria

Kuvatiedoston tekninen ratkaisu tekee mah-dolliseksi valita kuvia hakusanojen avulla, aika-raamituksen avulla, karttapohjasta valitsemalla tai voit lajitella kuvajärjestystä eri kriteerein. Osassa kuvista on jo laajempaa tietoa, mutta ku-vien katsojat voivat antaa niistä seuralle helpolla tavalla lisätietoja tai korjaavia yksityiskohtia lii-tettäväksi kuvan yhteyteen.

Kuvagalleriaa täydennetään vaiheittain seu-ran hallussa olevilla kuvilla ja kuvatallennukseen tulleilla paikallisilla kuvilla. Samalla tulemme muutenkin parantamaan verkkosivujen sisältöä, kun merkittävin uusi elementti kuvapuolelta on nyt saatu avatuksi.

Salvelan päärakennus 1991. Kuva Hans Huttunen.

Haukkavuoren Kivi TammipartiollePiikkiö-Seuran huomionosoitus aloitti kierrok-sensa 2009. Nostamme esiin tekoja paikallisuu-den hyväksi sekä kotiseututyötä eri muodoissaan. Kivi vaihtoi haltijaa toukokuussa Piikkiö Päivässä. Huomionosoitus oli Eero Ahtikarin hallussa rei-lun vuoden ja siirtyi Piikkiön Tammipartiolle. Perusteena on monipuolinen piikkiöläisen luon-non ja ympäristön tunnetuksi tekeminen sekä yhdistyksen omille jäsenille että laajemmin alueen partiolaisille leirien tai tapahtumien kaut-ta. Lippukunta on toiminut 70 vuotta yhtäjak-

soisesti ja perehdyttää jo kolmatta sukupolvea luontoon, partiotaitoihin ja yhteistoimintaan. Tammipartion nimellä toiminta alkoi ja jatkui vuodesta 1974, jolloin vuosikymmeniä aikai-semmin perustetut erilliset poikien ja tyttöjen partioyhdistykset sulautuivat yhteen. Poikien lip-pukunta oli nimeltään Linnavuoren Sissit ja tyt-töjen Haukkavuoren Siskot. Näin Haukkavuoren Kivi pääsi kierroksellaan kotoisiin puitteisiin. Piikkiön Tammipartio on Haukkavuoren Kiven kuudes haltija.

Piikkiön Tammipartio.

PiikkiöPäivät tallennettu kirjaksiViime keväänä tuli kuluneeksi 30 vuotta ensim-mäisen Piikkiö Päivän järjestämisestä. Tapahtuma oli myöhempiin aikoihin verrattuna pienimuotoi-nen, mutta tärkeitä peruselementtejä oli jo mu-kana: paikallisten yritysten osastoja, viihteellistä nimekästä artistiohjelmaa, oman paikkakunnan esiintymisfoorumi, yhdistysten toiminnan esit-telyä. Siitä alkoi vuotuisten Päivien ketju, joka toteutui koko 90-luvun ajan kaksipäiväisenä. Koulukeskuksen remontointi siirsi tapahtuman Piikkiön keskustaan, jossa se valtasi pääkadun tai yritysalueet. Oltiin taas yksipäiväisessä muotissa, mutta nimekkäät esiintyjät vetivät edelleen ylei-

söä kauempaakin. Päivien perushallinnointi oli pitkään Piikkiön yrittäjäyhdistyksellä, kunnes tämän vuosikymmenen alussa perustettiin uusi yhteistyöyhdistys junailemaan jatkoa. Piikkiö-Seura on ollut siitä lähtien osa tapahtuman tausta-voimista. Seuran edustajina ovat toimineet Timo Saarikko, Pentti Tapio, Timo Vuorisalo ja Ilkka Lehmus.

Piikkiö Päivien värikäs historia on tänä vuon-na koottu kirjaksi. Tekijän Hannu Rastaan teok-selle antama nimi ´Jokaiselle Kaikkea - Piikkiö Päivät 30 vuotta´ kertoo monipuolisuudesta ja yllätyksistä matkan varrella. Kirjan kuvitus on

Kaarina-mitaleja PiikkiöönMarraskuun lopulla kaupunki järjesti perinteisen Kaarina-päivän juhlan, jonka yhtenä ohjelmana on Kaarina-mitalien jako. Mitalien myöntämisen pe-rusteena on ansiokas toiminta Kaarinan kaupun-gin ja kaarinalaisten hyväksi. Mitalin saajana voi olla yksityinen henkilö, yhdistys, järjestö tai yri-tys. Tällä kertaa monet myönnetyistä mitaleista suuntautuivat Piikkiöön ja kotiseututyö oli esillä eri tavoin. Lions Club Piikkiö oli yksi mitalin-saajista, perusteena erityisesti Sipilänmäen kesä-

teatterin perustaminen ja pyörittäminen. Teatteri lähti liikkeelle hyvin paikallisin asetelmin yleisöä myöten, mutta on kasvanut alueelliseksi toimi-jaksi. Lions Club Piikkiö on toimillaan ollut ko-tiseutuhengen ja kotiseututietouden vahvistaja. Mitalin saajista Heljä Karjalainen-Manninen sekä Hannu Rastas ovat olleet Piikkiö-Seuran toimin-nassa näkyvästi yhdistyksen perustamisesta vuo-desta 2000 alkaen. Heljä on sen lisäksi toiminut aktiivisena paikallisena oppaana sekä opasyhdis-

tyksessä muutenkin ja lukuisissa kunnalli-sissa luottamusteh-tävissä. Hannun harrastuspiiriin kuu-luu myös pitkäaikainen panos Johannes-Seurassa, Johannekselainen –lehden päätoimittajana sekä paikallisessa lions-työssä.

kattava osoitus siitä myös. Teoksen voi lunastaa omaksi tai lahjaksi Piikkiön Kukkakaupasta.

Siipien havinaa Piikkiön lintutornilla

Lintujen tarkkailu on monen luonnossa liikkujan mieluisinta puuhaa. Linnut ovat usein kuitenkin harmillisen arkoja tai pii-lottelevia, eikä kaukana järvellä tai me-renselällä uivaa lintuparvea ole helppoa tutkailla paljain silmin. Ilman optisia apu-välineitä lintujen lajinmääritys jää usein arvailujen varaan, elleivät taidot riitä nii-den äänten tunnistamiseen.

Apuun tulevat optiikka kuten kiika-rit ja kaukoputket, ja avaran näkyvyyden alueilla lintutornit, joista käsin harrasta-ja pystyy hyvällä säällä tiirailemaan es-teettä laajankin alueen linnustoa. Suomi on lintutornien luvattu maa. BirdLife Suomen tiedottajan Jan Södersvedin mu-kaan maassamme on nykyään lähes 450 lintutornia, väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muussa maassa. Maan ensimmäinen lintutorni pystytet-tiin jo vuonna 1959 Porvoon Ruskikselle. Kaarinan kaupungissa lintutorneja on Kuusistonlahdella, Littoistenjärvellä, Järvelän kosteikolla, Piikkiönlahdella, Rauvolanlahdella ja Kuoppajärvellä.

Piikkiönlahden lintutorni sijaitsee lahden pohjoisrannalla pienen rantaleh-don reunassa 110-tien välittömässä lähei-syydessä. Kaksikerroksiselta lintutornilta aukeaa suora näköyhteys Fiskarinsuntille ja kohti Kuusistonlahden lintutorneja. Piikkiönlahti on tornin kohdallakin var-sin leveä, joten kiikari tai mieluummin kaukoputki on käytännössä välttämätön lahdella uivien tai sen rannoilla lepäile-vien lintujen tunnistamiseen. Kokenut harrastaja tosin erottaa etäältäkin vettä myöten kantavat helposti tunnistettavat heinäsorsien, tavien tai haapanoiden ää-net. Välittömästi tornin itäpuolella on muuttolintujen kuten kiurujen ja töyhtö-hyyppien suosima peltoaukea, ja pienem-piä lintuja kuten pajusirkkuja, kerttusia ja tiaisia on lämpimänä vuodenaikana help-po havainnoida tornin juurella leviävässä ruovikossa.

Piikkiönlahden lintutornista on kir-jattu havaintoja yli 200 lintulajista. Antoisinta tornilla käynti on kevät- ja syysmuuton aikoina, jolloin lahdella le-päilee runsaasti sorsalintuja, kahlaajia ja muita muuttolintuja. Vuosien varrella lahdella on havaittu lintuharvinaisuuk-sia, joista mainittakoon amerikantavi, amerikantukkasotka, haara- ja isohaa-rahaukka, arosuohaukka ja kuningaska-lastaja. Piikkiönlahti on myös muutolla lepäilevien pääskyjen suosima yöpymis-

paikka. Syyskuun alussa 1987 lahdella laskettiin samanaikaisesti noin 20 000 yöpyvää haarapääskyä. Nopeasti harvi-naistuneesta peltosirkusta ei ole kirjattu havaintoja lahden rantapelloilta vuoden 2010 jälkeen.

Lintutornilla kannattaa kuitenkin käydä ympäri vuoden – talvisaikaan on tosin syytä varoa liukkaita puuportaita. Mikäli lahti ei jäädy kokonaan, riittää su-lapaikoissa nähtävää myös talvikuukau-sina. Turun Lintutieteellinen Yhdistys järjestää tornilla joka kevät torniopastuk-sen linnuista kiinnostuneille. Alkukesän myöhäisinä iltoina torni ja sen lähiym-päristö ovat oivallisia yölaulajien kuun-telumaastoja. Yölaulajat ovat usein vasta kesän kynnyksellä saapuvia muuttolin-tuja, joita pääsee parhaiten kuulemaan tuulettomina kesäyön tunteina. Useiden kerttus- ja sirkkalintulajien ohella tor-

nista käsin voi kuulla ruisrääkän (Eino Leinon ruislinnun) yksitoikkoista rytmi-kästä raksutusta ja usein myös kaulushai-karan kumisevaa mylvähtelyä.

Suomalaiset ovat kilpailuhenkistä kansaa, eivätkä lintuharrastajat ole mui-ta kummempia – ehkäpä päinvastoin. Suomen sadoilla lintutorneilla kisataan vuosittain Tornien taisto –ottelussa siitä, mikä osallistuvista joukkueista havaitsee tornistaan käsin kahdeksan tunnin aika-na suurimman määrän lintulajeja. Myös Piikkiön lintutornilla on kisaan osallis-tuttu useana vuonna. Viimeksi vuonna 2016 tornilla päivysti aurinkoisessa sääs-sä Luonto-Liiton Varsinais-Suomen pii-ri, joka havaitsi kahdeksan tunnin aikana kunnioitettavat 61 lintulajia.

Timo Vuorisalo ja Esa Lehikoinen

Vaeltavia hiiripöllöjä on tänä syksynä nähty Turun seudulla runsaasti. (Kuva: Seppo Häkkilä)

Kyhmyjoutsen pesällään Piikkiönlahdella. Kuva: Piikkiö-Seura/ Tapio K Kallion ko-koelma.

vielä paikallaan olevat yrittivät auttaa tu-lijoita. Mutta pian tuli heillekin evakuoi-tumiskäsky ja oli lähdettävä. Ruokaa piti ottaa mukaan viideksi päiväksi ja muuta tavaraa vain sen verran, kun itse kukin jaksoi kantaa.

Miehet jäivät usein rintamalle ja liik-keellä oli vain naisia, vanhuksia ja lapsia. Kokoamispaikoissa evakot sullottiin här-kävaunuihin. Lapset eivät ymmärtäneet, mitä ympärillä tapahtui. Monelle suurin joululahja oli, että pommikoneita ei nä-kynyt.

Jouluksi oli saavuttu outoihin oloihin. Osa kansaa vietti joulun 1939 oloissa, jot-ka häkellyttävästi muistuttivat Jeesuksen, Marian ja Joosefin tilannetta – sillä erol-la, että Joosef useimmiten puuttui. Samoin monessa paikassa Raamatun kertomus lei-vän murtamisesta ja jakamisesta toteutui lähes kirjaimellisesti. Raamatun kerto-mukset muuttuivat todellisuudeksi.

Presidentti Kallion puoliso Kaisa Kallio esitti jouluvetoomuksen siirtovä-estön puolesta. Hän kuvaili, miten yhtei-nen kohtalo oli sitonut eri heimot yhdeksi tavalla, jota ei ollut ennen tunnettu.

Ahdistuksen, pelon, kaipauksen ja us-kon luoma tunnelma syöpyi muistoihin. Vasta paljon myöhemmin ja aikuisena muistot asettuivat kokonaisuuden osaksi – jouluksi 1939.

Kotirintama Kaupungeissa ja asutuskeskuksissa oli joulunakin läsnä pelko ilmapommituk-sista, etenkin kaupungeissa, joissa oli so-tatarviketehtaita. Ne toimivat yötä päivää

”Ikimuistettava” joulu

Jo 1939 puhuttiin joulusta iki-muistoisena. Tunnelma oli ai-nutlaatuinen. Suomi seisoi yksin jättiläisen edessä. Rintamalla miehet viettivät joulua kolmen-kymmenen asteen pakkasessa tykkien jylistessä. Hyytävä kyl-myys esti viholliselta tankkien ja panssariautojen käytön. Oli etsiydyttävä telttoihin lämmit-telemään.

Sotilaspastorit kiersivät teltasta telttaan ja pitivät ly-hyitä, koruttomia hartaushet-kiä. Monessa teltassa oli pieni joulukuusi, vaikka sitä ei olisi tarvittu – lumikoristeiset kuu-set seisoivat telttojen ympä-rillä hoitaen samaa tehtävää. Tuntemattomille sotilaille osoitetuista joulupaketeista saadut kynttilät antoivat valoa jouluaattoon.

Hartaushetket olivat koruttomia mut-ta sitäkin tunteellisempia. Seistiin ää-rimmäisellä rajalla. Monet sotilaat ovat muistelleet olleensa tuolloin lähempänä Jumalaa kuin koskaan.

Jouluevankeliumin ja virsien viittauk-set rauhaan ja hyvään tahtoon koskettivat poikkeuksellisesti – ristiriita todellisuu-teen oli liian syvä.

Rintamamiesten talvisodan joulun tuntoja on kuvannut ylittämättömällä tavalla Yrjö Jylhä runokokoelmassaan Kiirastuli. Runossa Jouluyö Jylhä kuvaa rintamalla olevaa Jooseppia, jolle on syn-tynyt kotona poikalapsi. Runo päättyy:

Ja monta paimenta parrakastalumessa valvoi ja vartio,ja vartioi sitä pientä lastapetojen saaliiksi joutumasta– maa taivas kiitosta soi.

Ja Suomen korpien yllä hohtinyt tähti suurempi muita,ja me kaikki käännyimme sitä kohti,ja meidät kaikki se kotiin johti,se tähti suurempi muita.

Evakkojen jouluHeti joulukuun alusta oli rajalta alkanut virrata ihmisiä taaksepäin. Monet tulivat hevosreessä, eikä heillä ollut mukanaan juuri mitään, ei vaatteita eikä ruokaa; läh-tö oli tullut äkkiä. Taaempana asuvat ja

joulunakin. Vetoomus niissä työskennelleille ei ollut turha. Maaseudulla oltiin ulkoisesti lähempänä normaalia joulua, tosin miehet puutuivat monis-ta taloista.

Oli vaikea uskoa, että isänmaa oli sodassa ja kuo-lemanvaarassa. Vastakohta aikaisempiin jouluihin oli niin suuri, että monien mie-lessä oli Tiituksen sanat vähän aiemmin Helsingin Sanomissa: ”Jos tämä sitten-kin on vain unta? Pahaa pai-najaista. Jouluhan on ovella, ja miksi me olisimme kenen-kään kanssa sodassa?”

Sanomalehdissä ja jou-lutervehdyksissä painotettiin armei-jan takana seisovan ”yksimielinen, tyyni ja rauhallinen kansa, joka luottaa Jumalaansa”.

Miesten kaatuminen rintamalla ta-pahtui sittenkin miesten kesken ja kuului sotaan. Kotirintamalla sama tapahtuma jätti elämänikuiset jäljet. Moneen per-heeseen tuli tieto pojan, isän ja puolison kaatumisesta juuri jouluksi. Oli annettu suurin mahdollinen uhri. Edessä oli jou-lu ilman rakkainta – ensimmäinen tyhjä joulu koko loppuelämän kestävien joulu-jen jonossa.

Ulkomaatkin näyttäytyivät uudessa valossa. Monet varsinkin porvarillisella puolella olivat uskoneet Saksan suopeu-teen ja apuun. Lehdistä huokui kuitenkin virallisen Saksan kylmä ja ynseä asenne. Tukea Suomi sai Ruotsin lisäksi niinkin erilaisista suunnista kuin Mussolinin Italiasta, Etelä-Amerikan maista ja Yhdysvalloista.

Ihme ja jouluYlivoimaisen vihollisen hyökkäys oli saatu pysäytettyä jouluksi. Pahin pelko ja uho olivat taittuneet. Yksimielisyyden tunne uhkaavan tuhoutumisen edessä oli uusi ja ennen kokematon. Rauhan juhla keskellä sotaa muodostui ainutlaatuiseksi kokemukseksi – talvisodan jouluksi – jon-kalaista Suomen kansa ei ollut kokenut sitä ennen eikä jälkeen.

Timo Soikkanen Emeritusprofessori, osa-aikainen har-valuotolainen vuodesta 1952

Joulujumalanpalvelus Kollaalla 1939. Kuva: SA-kuva.

Piikkiön Rungon Ristkankareen arkeologiset tutkimukset 2017

Muistitiedon mukaan Piikkiön seurakun-nan vanhin kirkko on sijainnut Rungon kylässä Kosken talon vieressä olevalla mäellä, jota on kutsuttu Ristkankareeksi. Arkeologi Juhani Rinne kirjoitti piikkiö-läismuistoista Kunnallislehteen helmi-kuussa 1937, jossa hän kuvaili mäkeä hiekkapohjaiseksi ja syvälle kuohkeaksi, mikä hänen mukaansa osoitti sen olleen syvemmältä liikuteltua kuin mitä peltovil-jelykseen tarvitaan. Rinteen tiedonannon mukaan ratavahdin asunnon vieressä ole-valla mäeltä olisikin löytynyt viljeltäessä ihmisen luita.

Vaikka Rinteen arviot perustuivat suurelta osin vain olettamuksiin, on mäel-tä saatu esiin myös vanhasta maankäy-töstä kertovia muinaislöytöjä. Arkeologi Ella Kivikoski kävi paikalla toukokuussa 1937, sillä paikalta oli maata kynnettäessä löytynyt hevosenkenkäsoljen katkelma. Merkkejä mahdollisesta kalmistosta hän ei kuitenkaan havainnut, mutta Kivikoski ei toisaalta tehnyt kaivauksiakaan. Hän piti kuitenkin mahdollisena, että paikalla olisi ollut vanha hautausmaa. Seuraavana vuonna hiekanoton yhteydessä mäen reunasta nokikuopasta löytyi runsaas-ti koristelemattomia saviastian paloja sekä muutama palaneen saven kappale. Piikkiön muinaisjäännösinventoinnissa vuonna 1954 paikka tarkastettiin, mutta ei vieläkään tutkittu yksityiskohtaisem-min. Vuoden 1995 inventoinnin yhtey-dessä mäen lounaisosaan kaivetuista koekuopista löytyi keramiikan ja savitii-visteen kappaleita.

Varsinaisia kaivaustutkimuksia Ristkankareella – tai Ristkankareenmäellä kuten Kivikoski paikkaa kutsui – tehtiin vasta elokuussa 2017. Turun yliopiston ar-keologian oppiaine järjesti mäellä uusille opiskelijoille suunnatut opetuskaivaukset. Tutkimuksia paikalle tehtiin kaikkiaan kolmen viikon ajan. Mäen laelle avattiin kaikkiaan viisi erillistä tutkimusaluetta. Pinta-alaltaan laajin alue oli vain metrin levyinen, mutta kaikkiaan 35 metriä pitkä koeoja. Ojan toiseen päätyyn tehtiin lisäk-si muutaman neliömetrin laajennus esiin tulleen kulttuurimaa-alueen tutkimiseksi kokonaan. Tämän ohella mäelle kaivet-tiin kaikkiaan neljä muuta aluetta, joiden pinta-alat vaihtelivat neliömetristä lähes kymmeneen neliömetriin. Alueet kaivet-tiin pääasiassa tasokaivausmenetelmällä ohuina, noin 5 cm kerroksina puhtaaseen

pohjamaahan asti. Syvemmälle menevät kulttuurimaa-alueet tutkittiin erikseen omina yksikköinään pohjaan.

Ristkankareella vaikuttaisi kaivettu-jen tutkimusalueiden perusteella olleen ihmistoimintaa pronssikaudelta nyky-päiviin asti. Vanhimmat 2000–1000-lu-vulle eKr. ajoittuvat löydöt koostuivat kvartsisesta nuolenkärjestä, iskoksis-ta sekä Morbyn keramiikan sirpalees-ta. Rautakautiset löydöt yllättivät sekä määrältään että laadultaan: mäeltä löy-tyi satoja koristeltuja ja (pääasiassa) koristelemattomia keramiikan paloja,

savitiivistettä sekä palanutta savea ja muutamia rautakuonan kappaleita. Myös pronssiesineet kuuluivat rautakautiseen yhteyteen: selkeimpänä mainittakoon häränsilmäkoristeisen rapusoljen katkel-ma, joka ajoittuu merovingiaikaan noin 600–800-luvuille. Kookas rautainen he-vosenkenkäsolki sekä koristeneula saatta-vat kuulua tämän aikakauden lopulle tai tätä seuraavaan viikinkiaikaan. Rautaiset naulat ovat vaikeampia ajoittaa, mutta osa näistäkin lienee rautakautisia.

Lisäksi kaivauksissa löytyi pystykan-gaspuiden savinen paino, hioinkiven kat-

Vanha tiluskartta kohdealueesta, joka siinäkin erottuu metsäisenä mäkenä peltojen välissä.

Ryhmät tekivät kaivaustyötä useas-sa kohteessa rinnakkain. Kuva: Juha Ruohonen.

Juha Ruohonen esitteli aluetta Piikkiö-Seuran ryhmälle. Kuulolla Irinja Paakkanen (vasemmalla) ja Outi Gylén. Kuva: Timo Vuorisalo.

Joulua ja alkuvuotta 2018 Piikkiön seurakunnassa Su 17.12. klo 10 3. adventin messu, Nieminen

klo 15 Perheiden kauneimmat joululaulut, juonto

Katariina Ottosson, Betlehemin rauhantuli

saapuu Tammipartion tuomana (ota lyhty

mukaan, saat tulen mukaasi)

klo 18 Kaiken kansan kauneimmat joululaulut,

juonto Tuija Leeste, Betlehemin rauhantuli

Ke 20.12. klo 13 Kauneimmat joululaulut kirkossa,

juonto Päivi Korvensyrjä, Veteraanikuoro,

joulupukki ja kirkkokahvit srk-talolla

Su 24.12. klo 16 Sanajumalanpalvelus, Hermonen,

musiikkia jo klo 15.30

klo 23 Jouluyön messu, Hermonen

Ma 25.12. klo 8 Jouluaamun sanajp, Ijäs

Ti 26.12. klo 18 Tapaninpäivän iltakirkko, kauneimpia

joululauluja, Ijäs

Su 31.12. klo 10 Kolmen vartin kirkko, Nieminen

Ma 1.1. klo 18 Uudenvuodenpäivän messu, Nieminen

La 6.1. klo 10 Loppiaisen sanajp, Hermonen, saarna

rovasti ja arkkipiispaehdokas Heli Inkinen,

kirkkokahvit

Su 7.1. klo 10 Messu, Nieminen

www.piikkionseurakunta.fi

www.facebook.com/piikkionseurakunta

Jos jouluna ei olekaan lunta?!

Väittävät, ettei joulua tule ilman lunta. Joulupukin rekikin hyytyy

asvaltille. On pimeää ja märkää. Kaikkia ahdistaa.

Mutta missä ahdistus syntyy? Mielen sopukoissa. Entäpä, jos

ahdistusta ei tänä jouluna päästetäkään syntymään? Ei annetakaan

synkkyydelle tilaa.

Tyhjä tila täytyy kuitenkin täyttää jollain muulla, sillä ahdistus käyttää

tilanteen nopeasti hyväkseen. Mutta millä? Tilin saldo on miinuksella,

ystävät hiljaiselolla.

Joulu on aina ollut valon juhla. Maailman valo, Jeesus, on hyvä

täyttämään ahdistukselta vapautuneen tilan rauhalla ja toivolla. Jos

kutsut hänet jouluvieraaksesi, ei musta ja märkä maa paljoa heiluttele.

Siunattua joulua sinulle!

Piikkiön Rungon Ristkankareen arkeologiset tutkimukset 2017

kelma ja jonkin verran palanutta luuta. Lukuisten jätemaakuoppien lisäksi esiin saatiin yksi mahdollinen liesikiveys ja kivetty paalunsija. Runsaasta savitiivis-teestä johtuen mäellä on saattanut olla jopa rautakautinen talo tai muu asumus. Runsaasta savikuonasta johtuen raken-

nus on jossain vaiheessa palanut. Koska kaivetut alueet olivat pieniä, ei kokonai-suuksista voi kuitenkaan sanoa vielä mi-tään varmaa.

Nuorimmista havainnoista mainit-takoon mäen korkeuskäyrien vastaisesti kaivetut kapeat avo-ojat, jotka olivat täyt-tyneet maa-aineksella. Ojat ovat ajalta, jolloin Ristkankareenmäki on otettu vil-jelykseen, eli vasta 1800- tai 1900-luvul-ta. Täyttömaasta löytyi jonkin verran tiiltä, punasavikeramiikkaa sekä fajans-siastioiden kappaleita. Arkeologisten löytöjen ja muiden havaintojen ohella mäeltä todettiin runsaasti tietoja van-hoista kulttuurikasveista, niin sanotuis-ta muinaistulokkaista. Nämä viittaavat mäen intensiiviseen ihmistoimintaan rau-takauden lopulla ja keskiajalla.

Mutta löytyikö Piikkiön vanhin kirkko Ristkankareelta? Ei ainakaan

toistaiseksi, sillä muutaman viikon ajan kestäneiden kaivausten aikana ei paikal-ta todettu lainkaan jälkiä keskiaikaisis-ta rakenteista tai hautauksista. Paikkaan onkin saatettu liittää liioiteltuja tarinoita kirkosta ja hautauksista muiden löytöjen perusteella. Toisaalta kyse voi olla sattu-mastakin: kaivetut alat olivat vaatimat-tomia ja sijoittuvat pienelle alueelle mäen länsiosaan. Mikäli tutkimuksia paikalla voidaan tulevaisuudessa jatkaa, on mah-dollista saada asiasta lisätietoa.

Juha RuohonenArkeologi, Turun yliopisto

Esimerkki löytöesineistä: rapusolki 600-800-luvulta. Kuva: Juha Ruohonen.

Seurakunta toimii

Hajakeskitetty asutusKuusisto irtautui Piikkiöstä omaksi seurakunnaksi hieman yli sata vuotta sitten. Sen jälkeen Piikkiön kunta ja seurakunta toi-mivat samoissa alueraameissa 2000-luvulle asti. Asukkaita oli 1917 noin 2.400 ja tuolla tasolla elettiin seuraavat pari vuosi-kymmentä. Tuona vuonna syntyi 44 lasta, mutta edesmenneitä oli lähes yhtä paljon. Ajan ilmiönä muuttoliike oli voimakasta, Piikkiöön kirjattiin sitä kautta lähes 300 tulijaa. Melkein yhtä monta poismuuttanutta piti väestökasvun maltillisena.

Kirkonkylässä tai Piikkiön asemalla, miten sitä eri yhteyk-sissä nimettiinkin, ei ollut paljoakaan asutusta. Väki oli hajasi-joittuneena eri puolille pitäjää suurten tilojen vaikutuspiiriin tai pienempien tilojen kyläyhteisöihin. Maatilat olivat tärkeitä työllistäjiä - konevoimaa ei ollut apuna ja työt tehtiin hevos-vetoisesti käden taidoin. Lasten osuus perheissä oli nykyistä suurempi, joten ison tilan ympäristössä henkilömäärä saattoi kasvaa sadan pään mittaluokkaan. Tällaisia esimerkkejä olivat vaikkapa Bussilan kartano ja Raadelma ja tietenkin kirkonseu-tua lähimpänä Salvela.

Isohepojoen kylämäki oli hyvä esimerkki useamman vanhan tilan keskittymästä. Harvaluodossa oli asukkaita runsaasti kol-mellakin eri perusteella: Isokartano tarvitsi itsessään työvoimaa, vuosisadan vaihteessa perustettu saha oli kasvanut merkittä-väksi työvaltaiseksi yritykseksi sekä saaren muilla alueilla oli vähintään kymmenkunta vanhaa vakaata ja väkirikasta tilaa. Tällaisella pitäjän hajakeskitetyllä rakenteella oli hyötynsä. Se muun muassa edisti kansakoulujen liikkeellelähtöä muuallekin kuin kirkon viereen - löytyi kyläkohtaista tukea ja intomieli-siä aloitteentekijöitä. Omavarainen vaihdantatalous oli tärkeä elämänvoima ja siihen kylätasoinen asutus oli sopiva perusta.

Yllä oleva kuva on otettu Pontelan katolta tai rakennuksen viereiseltä kalliolta. Se kertoo millainen maisema Piikkiön keskustaan tulleella oli edessään sata vuotta sitten. Oikealla reunalla näkyy Piikkiön kirkko, jonka alapuolella on sen ajan tärkeä valtakun-nanväylä Turku – Viipuri –maantie, tunnetaan nykyisin sillä kohtaa Hadvalantienä hidasteineen. Kirkosta Turun puolelle näkyy ylimpänä tornitalo Jyrkkilä, sen vierellä Vihervuoren talo, jonka alapuolella näkyy tummempi Lundbergin kauppa – nykyisen lii-ketalon kohdalla. Edelleen samalla puolella nykyisen Raition talon paikalla on puinen uudehko kestikievarirakennus. Tien alapuo-lella samalla kohtaa on meijerirakennus, jossa toimi myös paikallinen osuuskauppa. Kuvan keskellä kulkee Turun-Helsingin rata ja asemarakennus näkyy vasemmalla reunalla. Vaalea rakennus lähempänä edessä vasemmalla on Sillankorva, joka jo silloin tai ainakin pian sen jälkeen toimi kahvilana – kunnes tuli puretuksi Turku – Viipuritien oikaisun johdosta vajaat pari vuosikymmentä myöhemmin. Sillankorva vaatii sillankin ja kuvassa on hyvin näkyvissä silta yli Piikkiönjoen. Silta on palvellut aina tähän päivään asti vapaa-ajan kulkijoita ja kevyttä liikennettä. Tie haarautuu keskellä Harvaluodon ja Linnunpään suuntiin, jälkimmäisen tien kyltissä lukee nykyään Yltöinen tai Toivonlinna. Keskellä edessä on Jokelan rakennus, joka palveli kauppana myöhemmin tai saattoi silloin jo aloitella. Kiinteistö radan toisella puolella on Piikkiön Sähkömylly, tärkeää tuotantoa ajanmukaisin tekniikoin. Kuvassa on paljon vapaata tilaa, peltoa viljeltiin keskellä kylää. Keskustan rakentaminen toteutui nopeassa tahdissa 1940-luvulta alkaen, kun uusien kotien tarve kasvoi. Jo sitä ennen kauppayrityksiä ja muita palveluja nousi vanhan Turun väylän varteen ja pian myös oikais-tun valtatien varteen. Mutta niistä ei ollut itsenäisyyteen siirtyvässä Suomessa vielä mitään tietoa. Kuva: Piikkiö-Seuran arkisto.

Kunnan rooli silloin ennenKunnan hallinto ja seurakunnan hallinto olivat vielä 1917 vah-vasti sidoksissa toisiinsa. Samat henkilöt tekemässä päätöksiä eri asioissa. Vasemmiston suuri kannatus näkyi vain edustuksina toimikunnissa ja lautakunnissa. Puolueiden suora vaikutusroo-li oli vasta tulollaan ja vankistui kunnanvaltuustojärjestelmän myötä asteittain.

Kunnan työkenttä oli lähinnä kolmijakoinen. Kuluja kohdis-tui suunnilleen sama määrä kansakouluihin, teiden ja siltojen yl-läpitoon sekä kunnalliskodin ja sen ajan terveystoimen tarpeisiin. Kovinkaan paljon muuhun ei ollut varaa. Eikä näin ollen palkka-listoilla ollut yhtään toimistopuolen henkilöä – kunnalliskodin johtajatar oli, siihen liittyvän maatilan vouti, kunnalliskodin apulaisväkeä, oli opettajia, kätilö sekä poliisi. Varsinaista kun-nanvirastoa ei tarvittu, mutta kunnalliskodilta Vanhaseppälän päärakennuksesta oli hallinnollisiin tarpeisiin varattu kunnan-huone. Niihin tiloihin sijoittui 20-luvulla kunnankirjurikin en-nen kuin erityinen kunnantalo hankittiin keskemmältä kylää 1940-luvun alussa.

Kansakouluja oli toiminnassa neljä. Koroisten kansakoulu kirkon vierellä oli tuottanut oppia jo yli kolme vuosikymmen-tä. Uudet koulut Runkoon ja Harvaluotoon oli saatettu alkuun kymmenen vuotta aikaisemmin ja viimeisimpänä oli avattu koulu Hepojoelle. Viidennen koulun tarve oli alustavasti jo tunnistettu, mutta sijaintipaikasta ei ollut minkäänlaisia linjauksia.

Valtakunnallisesti tärkeä Turun – Viipurin –valtatie oli edelleen kunnan varoin ja keinoin hoidettava. Valtion tieksi se otettiin 20-luvun puolivälissä ja siitä alkoi tien leventyminen, suoristuminen ja kaikinpuolinen vankistuminen autoliikenteen ehdoin.

Millainen oli Piikkiö 1917

P i i k k i ö 1 0 0

Suomalaisen puolueen paikallinen yhdistys perustettiin Piikkiöön ensimmäisten eduskuntavaalien edellä 1906. Se sai nimen Piikkiön Ponsi ry. Yhdistys hankki varsin pian tontin ja 1911 nousi näkyvälle paikalle kookas rakennus, joka nimettiin Pontelaksi. Talo oli suuri ja omien tilaisuuksien lisäksi sitä vuok-rattiin iltamiin, teatteriesityksiin, kokouksiin, voimisteluharjoi-tuksiin. Maailmansodan vuosina Pontelaan majoittui ajoittain venäläisiä sotilaita, jotka vartioivat Piikkiössä rautatietä sekä siltoja. Vuonna 1917 talo myytiin yksityiseen käyttöön, mutta muutamia vuosia myöhemmin se palasi yhdistysten tyyssijaksi. Puu-Pontela paloi 1920-luvulla ja rakennettiin uudelleen kivi-pintaisena. Siitä tuli näkyvimmin suojeluskunnan talo, mutta aikanaan Piikkiön kunta hankki kiinteistön omistukseensa ja alkoi vaihe nuorisotalona. Piikkiössä oli sata vuotta sitten myös kaksi työväentaloa – toinen Harvaluodossa ja toinen keskustan alueella Harvaluotoon menevän tien tuntumassa. Molemmat ra-kennukset on jo purettu. Kuva: Piikkiö-Seuran arkisto.

Urheilu oli Suomen itsenäistymisen aikaan vielä vahvasti nuor-ten miesten ja aikuisten miesten harrastusta. Poikien tai naisten sarjat kilpailuissa olivat harvinaisia, tyttöjen sarjat puuttuivat kokonaan. Urheiluseura Piikkiön Karhun jäseneksi tuli aktiivi-harrastajia oikealta ja vasemmalta. Parhaat kävivät kansallisissa tai piiritason kilpailuissa ja liittyivät Turun Urheiluliiton jäse-niksi kilpailuoikeuksia saadakseen. Samalla oli mahdollisuus har-joitella paremmissa olosuhteissa, sillä Piikkiössä kisattiin hyvin arkisissa puitteissa ilman varsinaista kenttää. Kuvissa keskipit-kien matkojen juoksija Oskari Ristikankare sekä pyöräilijä Ruuto Salmiranta, jotka edustivat siviilissä eri taustaryhmiä, mutta mahtuivat samaan seuraan. Martti Jukola aloitti urheiluharras-tuksensa Piikkiössä kesäpoikana pihoilla ja kyläteillä eikä ihan vielä 1917 ollut seurakilpailuissa mukana. Kuvat: Piikkiön Karhu.

Liikettä radalla ja vesilläRautatieliikenne oli ehtinyt vakiintua Rantaradalla vuoteen 1917 mennessä. Piikkiön kohdalla matkustaja- ja postijunia kulki päi-vittäin viisi kumpaankin suuntaan – ja kaikki pysähtyivät ase-malla. Kyytiin pääsi ja kyydistä pois. Sinä vuonna oli liikenteessä myös Turku – Piikkiö -paikallisjuna koko kesän ja alkusyksyn. Rautateitse oli helppo liikkua lähitaipaleet sekä varsin kattavasti maan keskiosiin asti. Junamatkan lippuhintoihin saatiin maail-manluokan lisä, sillä niihin ja moniin muihin välttämättömyyk-siin tai huveihin kohdistettiin sotavero. Se oli ensin 10 % korotus, mutta noihin aikoihin jo tuplasti tuon verran. Sotaverolla korvat-tiin Venäjän valtiolle sitä, ettei autonominen Suomi lähettänyt miesvoimaa rintamalle.

Sata vuotta sitten pohdittiin erilaisia ratkaisuja entistä toi-mivampien laivayhteyksien rakentamiseksi länteen päin. Venäjän maaliskuun vallankumous sai liikkeelle tällaisia Suomen etua et-siviä hankkeita joko itsenäisyyden tai aikaisempaa vankemman autonomian toiveissa. Haluttiin ulkosatamaratkaisu lähempää avomerta kuin Turun ahdas jokisuisto. Mielikuvituksellisin esi-tys tähtäsi Korppooseen asti ja sen tueksi olisi tarvittu rautatie Paraisten kautta saaristoon. Piikkiön asemasta olisi tullut mer-kittävä risteysasema. Puoltoakin tuli, mutta asia ei edennyt ja turkulaiset ryhtyivät vetämään satamaa kotiinpäin.

Saariston liikenne oli myös aikataulutettua keväästä syksyyn. Laituripaikat mantereen puolella ja Harvaluodossa olivat käy-tössä tavaraa ja henkilökuljetusta varten. Sen vuoden aikana oli-vat liikenteessä ainakin höyrylaivat Måsen sekä komea Maurits Holmberg. Sahan omistuksessa Harvaluodossa oli siihen aikaan ainakin yksi hinaaja-alus – nimeltään Piikkiö.

Yritysten aamunkoittoPiikkiön suurinta yritystä hallinnoitiin Tampereelta. Kyseessä oli Puutavara Oy Piikkiö, josta suoraviivaisesti puhuttiin Harvaluodon sahana. Aika oli sillekin vaikeaa, vaikka maail-mansota ensi vaiheessa oli lisännyt varustelua ja puun tarvetta. Työväkeä oli 1916 vielä 50 ja työpäiviä kohtuullisesti. Seuraavana vuonna työntekijämäärä laski 40 tasolle ja saha oli käynnissä alle sata päivää.

Harvaluotoon oli työväenyhdistyksen aloitteesta perustettu osuuskauppa, tuossa vaiheessa parin vuoden ikäinen. Kaupat oli-vat muuten sijoittuneet Turku – Viipuri –tien varrelle. Vanhin oli Otto Lundbergin kauppa Salvelan lähellä. Kirkon vierelle perus-tettiin vuosisadan vaihteessa poikansa Aksel Lundbergin kaup-pa, jossa hän palveli seuraavat kuusi vuosikymmentä. Piikkiön Osuuskauppa oli myös ehditty perustaa autonomisena aikana ja Hadvalan mäelle oli jo pidemmästi juurtunut Sjöbergin kaup-papuoti. Omavaraisuuden aikaa vielä elettiin, mutta tarpeet al-koivat muokkaantua uusiin suuntiin. Samalla kaupat palvelivat pitkän tien kulkijoita.

Osalla suurista tiloista oli muutakin yritystoimintaa kuin oma maatalous. Esimerkiksi Raadelmassa toimi meijeri ja siellä pyöritettiin myös tupakkatehtaan yhtä varastoa. Salvelan omis-taja Hannes Hietarinta oli mukana muissakin hankkeissa, ku-ten Piikkiön Sähkömyllyssä yhdessä kauppias Sjöbergin kanssa. Kirkon lähelle rakennetun uuden kestikievarin hallinta ja hoito oli Malmström/Malmivirta –suvun käsissä eli sitä kautta pai-kalliset yhteydet Pukkilan kartanoon ja Lyydikkylään. Erikseen on todettava Tyynelän tilan siirtyminen Merivuoren suvulle ja edelleen jatkuvan yritystoiminnan alkaminen sata vuotta sitten.

P i i k k i ö 1 0 0

Salvelan karjaa laitumella. Piikkiö oli sata vuotta sitten vah-vaa maidontuotantoaluetta ja pitäjässä oli lähes 1500 lehmää. Tuotantotasoon vaikutti lisäävästi se, että suuri osa karjasta oli jo tuolloin vaihtunut skottilaiseen Ayshire –rotuun. Suurimmilla tiloilla lypsykarjan määrä nousi 50-100 mittakaavaan ja keski-suurillakin 20-30 tasolle. Meijeritoiminta hoidettiin paikallises-ti. Raadelmassa oli pitkään Rettigien oma meijeri ja sitä monin verroin suurempi osuusmeijeri toimi Piikkiön keskustassa. Maito meni pääasiassa Turkuun, osa meijerin kolmeen omaan maito-kauppaan ja valtaosa suoraan Turun elintarvelautakunnan kautta jakeluun. Maidosta osa tehtiin voiksi, josta oli 1917 jatkuva ja paheneva pula kuten jokseenkin kaikista elintarvikkeista. Kuva: Piikkiö-Seuran arkisto.

Merivuoren Puutarha on tarkalleen sadan vuoden ikäinen yritys. Tila tuli Merivuoren suvun haltuun kyseisenä vuotena ja vihan-nesviljelyyn alettiin erikoistua välittömästi. Tuotanto siirtyi myöhemmin lasin alle ja katettu pinta-ala alkoi vahvasti kasvaa. Yritystä pyörittää tällä hetkellä jo neljäs polvi. Kuva: Piikkiö-Seura/ Tapio K Kallion kokoelma.

Piikkiön kunta oli ostanut Vanhaseppälän tilan 1905 kunnallis-kodin perustamista varten. Kuvassa oleva tilan päärakennus ja tilakeskus sijaitsi Hadvalanmäen päällä aivan Turku – Viipuritien tuntumassa. Kyseessä oli samalla maatila, jonka arvo aikaa myö-ten kasvoi, ja jonka viljely karjanhoitoineen antoi tulovirtaa kun-nan käyttömenoihin. Kuva: Voitto Koskisen kotikokoelma.

Vapaan ajan aktiivisuuttaPiikkiössä toimi useita aikaansaavia yhdistyksiä ja niiden jär-jestämissä tilaisuuksissa oli ohjelman hyväksi nähty vaivaa. Työväenyhdistyksen iltamissa ilmoitettiin 4-näytöksises-tä näytelmästä, mikä kertoo jo pidemmästä harrastuksesta. Musiikkiesityksiä, lausuntaa, voimistelunäytöksiä, puheita muun muassa sisältyi tapahtumien alkuillan ohjelmaan ja sen jälkeen alle kahden tunnin tanssiosuus. Sotaveroa perittiin myös ilta-mien lipputuloista ja lienee jo silloin ollut tilaisuus lievemmin verotettu, jos oli esittää kunnon ohjelmaa yleisölle eikä vain lii-kuntaa musiikin tahtiin.

Oli myös tilaisuuksia, joissa hartaammat puheet tai kansa-laisvalistus oli ohjelmana ilman kevyempiä loppuvaiheita. Neiti Helmi Tammenterho kiersi Suomea ja oli 1917 usealla kul-malla Piikkiössäkin antamassa oppia kotikasvatuksen saralla. Taustalla oli valtakunnallinen yhdistys, joka julkaisi uudeh-koa Koti –lehteä ja tilausten kautta haluttiin saada perheitä pi-dempään vaikutussuhteeseen. Samanlaisia pysyvämpiä tuloksia haettiin raittiustyössä. Valistuksen kärkenä toimi ammattipu-huja ja paikalliset yhdistykset saivat heiltä vauhtia ja voimaa. Harvaluodon raittiusseuran jäsenmäärä oli nopeasti kasvanee-na vuoden 1917 alussa jo noin 60 ja yhdistys pystyi jatkamaan roolissaan vielä noin seitsemän vuosikymmentä. Hyvin vahva ja yhteisön keskinäisestä voimasta kertova viesti.

Yhdistystoiminnalla edistettiin myös ammatillista kehitty-mistä. Siihen aikaan ainakin maatalouden ja sen sivuelinkeinojen opastusta toteutui paikallisten yhdistysten kautta. Esimerkkinä toimii 1915 perustettu Harvaluodon maamies- ja kalastusseura, jolla oli jo pari vuotta myöhemmin kaksipäiväinen opintokurssi. Aiheina oli monipuolisesti peltoviljelyn niksejä, metsänhoidon uusia oppeja, keittiökasvien viljelytietoa sekä hedelmäpuiden hoitoa. Osallistujien määrä on tässäkin ollut varsin hämmäs-tyttävä 30 kumpanakin päivänä.

Kulttuuripitoista ohjelmaa ei kaikin osin tarvinnut itse tuottaa. Pontela oli rakennuksena uusi ja sen suunnittelussa oli otettu huomioon riittävä tila näyttämölle sekä yleisölle. Siksi Pontelassa oli mahdollisuus nähdä ja kuulla maassa tai maa-kunnassa kiertäviä taiteilijoita ja ryhmiä. Vuoden 1917 aikana siellä oli nähtiin ainakin turkulaisen Toivo II:n teatteriryhmän esitys sekä Piikkiön oman kulttuurilähettilään Onni Savolan esitys. Savola oli Piikkiössä syntynyt lausuntataiteilija ja tur-kulaisen näyttämön perustaja, oli hänellä takanaan työroolia myös Kansallisteatterissa.

Yhdistyksillä oli tietysti omakin harrastussarkansa eikä pelkästään iltamien kautta jäsenten viihdyttäminen tai tulojen kerryttäminen. Poliittiset yhdistykset tulevat vielä erikseen to-dettaviksi. Urheiluharrastuksessa oli jo ehtinyt olla nousuja ja laskuja, mutta Tukholman olympialaisten jälkeen alkanut nou-suvire jatkui edelleen. Piikkiön VPK oli ehtinyt toimia hyvinkin aktiivisesti pari vuosikymmentä, mutta 1910-luvulla se vaipui hiljaiseloon ja piti perustaa uudelleen seuraavalla vuosikym-menellä. Kunta otti sillä välin ohjaavaa roolia palotorjunnassa.

Piikkiön Telefooniyhdistys edusti raja-aluetta kansalaistyön ja yritystoiminnan välimaastossa. Perustettiin jo 1897 ja siitä lähtien kauppias Sjöberg hoiti kaupallaan puhelinkeskusta. Kyllä hän roolistaan halusi luopua jo 1917 alussa, mutta kaksi vuotta vanha pesti vielä jatkui. Yhdistyksellä oli puhelimenhaltijoi-ta tuolloin noin 40. Tuorlan kartanolla oli erikseen suora linja Turkuun, oli ollut suomalaisen puhelinhistorian alkuhämäristä. Piikkiön Telefooniyhdistyksellä oli pitäjältä ulospäin kaksi linjaa. Niukasti ne taisivat riittää, tarpeet kasvoivat ja keskustelua käy-tiin kolmannestakin linjasta. Tämän päivän mittapuulla silloin elettiin varsin erilaista aikaa.

P i i k k i ö 1 0 0

Kirjasto oli sijoitettu Koroisten kansakoulun tiloihin, jo-ten oli luontevaa järjestää siellä myös kirjallisuusillat. Kirjastonhoitajana oli kansakoulunopettaja Iisakki Tamminen, joka on selvästi halunnut oppia lisätä myös aikuisemmalle väelle. Alkuvuoden aikana näitä teemailtoja oli useampia, mutta ei enää sen vuoden syksyllä – ainakaan lehti-ilmoittelun avustuksella. Huomionarvoista on, että ajankohdaksi valikoitui lauantai-ilta. Uusi Aura 17.4.1917.

Kuvassa on piikkiöläinen yhteiskunnallinen toimija ja vaikuttaja, joka on kuitenkin paikallisesti jäänyt niukasti huomatuksi. Hän on Fanny Kaarne, joka puolisonsa Antti Kaarneen kanssa muutti Piikkiöön 1912. He rakensivat Katariin ja aloittivat elämän pien- viljelijöinä. Kristillinen työväenliike oli kuitenkin molemmille elämää suurempi asia. Antti Kaarne toimi valtakunnallisen lii-ton johtotehtävissä, oli ollut kansanedustajana ennen Piikkiöön muuttoaan ja pyrki eduskuntaan myös vaaleissa 1916 ja 1917. Lyhytaikainen kansanedustajakausi hänelle tulikin 1920-luvulla, mutta se päättyi kahtia jakautuneen yhteiskunnan puristuksessa vankeuteen, sairastumiseen ja menehtymiseen. Fanny Kaarnen toiminta Kristillisen Työväen Naisliitossa alkoi perustajajäse-nenä ja jatkui liiton puheenjohtajana 1911-1921. Tuona aikana hän myös toimitti Piikkiössä liiton lehteä. Kaikkein aktiivisim-pina vuosina Fanny Kaarne joutui samalla kantamaan arjen huo-len kuusilapsisesta perheestä ja pienviljelmästä karjoineen, kun puoliso oli omien tehtäviensä takia paljon poissa paikkakun-nalta. Fanny Kaarne oli tinkimätön naisten tasa-arvon puoles-tapuhuja ja hiljainen vaikuttaja, jonka työ taustalla jatkui koko eliniän 1950-luvulle asti. Kuva: Verkosta www.naistenaani.fi/fanny-kaarne .

Vaaleista vaaleihinPiikkiönkin poliittisia kannattajalukuja päästiin mittaamaan vain eduskuntavaalien yhteydessä, koska kunnalliset vaalit oli-vat vasta tulevaisuutta. Eduskuntavaalit käytiin heinäkuussa 1916, mutta silloin valittu eduskunta kutsuttiin koolle vasta huh-tikuussa 1917 keisarivallan kukistuttua. Piikkiöläiset antoivat niissä vaaleissa vahvimman tuen Sosiaalidemokraattiselle puo-lueelle, noin 55% ääniosuus. Paikkakunnalla oltiin vaalituloksen kanssa hyvin samoilla linjoilla kuin koko valtakunnan tulos.

Eduskunta hajotettiin jo heinäkuussa ja lokakuun 1917 al-kuun määrättiin uudet vaalit. Niissä Sosiaalidemokraattinen puolue menetti ehdottoman enemmistönsä ja vetäytyi senaa-tin (hallituksen) toiminnasta. Piikkiössä muutos oli pienempi ja Sosiaalidemokraattien kannatus pysyi 52% tasolla. Kristillisellä Työväenpuolueella oli Piikkiössä kannattajansa, olihan sen joh-dossa paikkakuntalainen Antti Kaarne ja hän oli ehdokkaana molemmissa vaaleissa. Kannatus jäi kuitenkin 4-5% tasolle eikä se riittänyt kansanedustajapestiin. Suomalaiset puolueet yhdis-tivät voimansa jälkimmäisiin vaaleihin ja saivat kannatuksensa Piikkiössäkin nousemaan vajaan 40 % lukemista selvästi yli sen rajan. Piikkiöläisten äänestysinto oli keskimääräistä maata ja maakuntaa parempaa - äänestysprosentti oli lähes 75.

Jälkimmäisissä vaaleissa eduskuntaan valittiin kaksi kansan-edustajaa, joilla oli jonkinlainen yhteys Piikkiöön. Vasemmiston äänekäs johtohahmo Yrjö Sirola oli syntynyt Piikkiössä kap-palaisen poikana, silloin nimellä Siren. Muutto muualle tapah-tui jo varhaislapsuudessa. Toinen valittu oli Eric von Rettig, Raadelman pitkäaikaisen isännän Fredric von Rettigin poi-ka. Hän oli aikanaan toiminut vuosia Raadelman tilanhoita-jana ja myös pitäjäkokouksen puheenjohtajana. Ruotsalaisen Kansanpuolueen puheenjohtajaksi hänet valittiin 1917 ja hoiti sitä tehtävää pitkään.

Levoton loppuvuosiMaan poliittiset jännitteet alkoivat kasvaa kesällä 1917 ja syksyn mittaan ne näkyivät entistä selvemmin. Tahtoa oli autonomias-ta itsenäisyyteen, mutta kahdella eri tavalla, yhteiskunnalli-sen muutoksen osalta kaksin eri tavoittein ja hallintoa myöten suuntauduttiin kahteen erilaiseen Suomeen. Elintarvikepula oli pahenemassa huonon sadon johdosta. Viljantuonti Venäjältä oli katkennut kevääseen tai jäänyt ainakin hyvin niukaksi sielläkin vallitsevan ruokapulan takia. Turussa oli suuria levottomuuksia ja käytännössä kaupunki oli jo syksyn aikana eräänlaista vallan-kumousareenaa. Turun, Salon ja Loimaan ympäristössä liikkui aseellisia ryhmiä eikä voimannäytöltä vältytty.

Piikkiön työväenyhdistykset pysyivät maltillisina eikä pitä-jällä kahakoitu. Syksyn alussa oli perustettu myös suojeluskunta ja sen jäsenmääräksi vuoden lopulla todettiin noin 30 miestä. Näiden ryhmien aseistuksesta ei ole tarkempaa tietoa, koska paikalliseen käyttöön niitä ei tarvittu. Levottomuudet tulivat Piikkiöönkin lehtitiedon mukaan ulkopuolelta. Marraskuussa pääosin paimiolaisiksi nimetty joukko tuli Salvelaan ja Bussilaan. Salvelassa otettiin vangiksi isäntä Hannes Hietarinta, tilan puu-tarhuri ja paikallinen poliisi. Myös Bussilassa etsittiin isäntää, ei löydetty, mutta joukko yöpyi siellä ja vaati elintarvikkeita. Heidät otettiin kiinni venäläisen matruusiosaston voimin. Ajan hengestä kertoo se, että Salvelan vangitut vietiin Turkuun ja päästettiin vasta noin viikon päästä vapaiksi tilan lähetystön päästyä asiaa selvittämään.

Suomi oli kuitenkin matkalla kohti itsenäisyyttä ja Piikkiö vahvasti matkalla mukana. Hannu Rastas

Piikkiön rautatieasema entisöityy

Rautahepo veti matkustavaisia Piikkiöstä Turun tai idän suuntaan marraskuus-ta 1899 alkaen. Siihen hetkeen ei tul-tu nopean suoraviivaisesti. Turkuun oli Toijalan kautta ratayhteys olemassa jo 1870-luvun jälkipuolelta, mutta paine Rantaradan saamiseksi kasvoi 1880-lu-vun puolivälistä alkaen. Myös piikkiöläi-set ajoivat asiaa, vaikka valmista ei tullut. Piikkiöläisillä päättäjillä oli kirjavia toi-veita sijoittaa asema Pukkilan kohdalle tai nimetä Littoisten asema Tuorlaksi. Säätyjen valtiopäivillä tehtiin radan ra-kentamispäätös lopulta 1894. Seuraavana vuonna ratalinjausta jo tarkennettiin ja työt alkoivat talvella 1897. Samaan aikaan radan kanssa ryhdyttiin valmistelemaan asemarakennusten ketjua. Valtion rauta-teiden pääarkkitehti Bruno Granholmin rakennuspiirustukset olivat käytössä pit-kin ratalinjaa, pääsääntöisesti asemien kokoluokituksen mukaisesti. Piikkiöön suunniteltiin viidennen tason asemaa – asemarakennus tehtiin kuitenkin samoilla piirustuksilla kuin Paimioon eli neljännen tason mukaisesti. Ja valmista tuli siihen mennessä, kun senaattorit ajelivat loka-kuun 1899 lopussa juhlajunassa asemalta toiselle – piikkiöläisetkin sitä hurraamas-sa. Karjaalle asti päästiin ja neljän vuoden ajan piti koukata Riihimäen suuntaan en-nen kuin suorempi rata Helsinkiin val-mistui.

Kuva: Vesa Hilakari

Bruno Granholm. Kuva: Johannes Sankarin kokoelma.

Rautatieasema 1910-luvun mukaisena. Nimikyltti keskellä ylhäällä oli suomeksi ja venäjäksi vuoteen 1917 asti. Kuva: Johannes Sankarin kokoelma.

Piikkiön asemarakennusta korjattiin 1922 pienin laajennuksin ja samalla odotussa-li lippumyynteineen siirtyi Turun päästä Paimion päähän. Lehden etukannessa on kuva asemasta tuon muutoksen jälkeen. Aseman puistoalue perustettiin aivan al-kuvaiheissa myös. Hiekkakäytävät sekä erikoiset puut ja pensaat ovat tehneet siitä jo itsenäisyysajan alkaessa näyt-tävän ja viihtyisän. Rautatien merkitys Piikkiölle kasvoi huippuunsa ajanjaksol-la 1930-luvun puolivälistä 1960-luvulle. Autokalusto ei vielä pystynyt hoitamaan kasvavia kulkemis- ja kuljetustarpeita. Piikkiön väkiluku kasvoi siirtoväen tulon myötä voimakkaasti ja Turun merkitys työ- tai koulukaupunkina hyppäsi uudelle asteelle. Autoistuminen johti sen jälkeen rajuun vastaliikkeeseen. Piikkiönkin hen-kilöliikenne väheni ja karsimisen kierre toteutti itse itseään. Säännöllinen henki-

Asemamies heiluttaa. Kuva: Johannes Sankarin kokoelma.

löliikenne päättyi 1979 ja noin vuosikym-mentä myöhemmin myös tavaraliikenne.

Aseman puistoa oli vielä 1960-lu-vulla hoidettu, mutta jäi sen jälkeen luonnontilaiseksi suojavyöhykkeek-si. Asemarakennuksen kohtalona oli 1990-luvun alkupuolelta lähtien noin kahden vuosikymmenen vaihteleva roo-li vuokralaisten käytössä: kirpputorina, kotina tai päiväkotina. Rakennuksen oltua muutaman vuoden tyhjillään Senaatti-Kiinteistöt laittoi sen myyntilistoille. Maakuntakaavassa asema on merkitty suojeltavaksi rakennetun ympäristön ko-konaisuudeksi. Joulukuussa 2016 aseman ja tontin uudeksi omistajaksi tuli Johannes Sankari. Aseman puisto ei tonttiin kuu-lu, vaan se oli jo aikaisemmin siirtynyt Piikkiön kunnan haltuun ja sitä myötä nyt Kaarinan kaupungille.

Piikkiön rautatieasema entisöityy

Piikkiö-Seura ry:n vuosikokous pidetään 21.3.2018 klo 18.30

Nuorisotalo PontelassaKäsitellään sääntöjen mukaiset

vuosikokousasiat. ♦ ♦ ♦

Vuosikokouksen edellä arkeologi Juha Ruohonen pitää esityksen Rungon alueen tutkimuksista ja arkeologisesta

tutkimuksesta yleisemmin. Erikoisaihe piikkiöläisille.

peabkoti.fi

Kotoisaa joulua!

HUONEISTOESIMERKKEJÄ: AS. TYYPPI KRS M² MH € VH €A 8 2h+kt+lasitettu parv. 2 47,5 43.415 137.000A 1 2h+k+s+pihapatio 1 60,5 51.240 162.930A 6 3h+k+s+lasitettu parv. 2 75,5 58.985 192.860A 2 3h+k+s+pihapatio 1 79,5 61.390 195.775

Tiedustelut: Peab Asunto myynti, puh. 040 139 1800

Rakentaminen käynnissä. Arvioitu valmistuminen keväällä 2018. Pappilanahoon rakennetaan valoisia koteja asumista helpottavilla moderneilla ratkaisuilla. Ekologinen pellettilämmitys. Kysy lisää!

As Oy Piikkiön Pappilanaho, Koroistenkuja 4, 21500 Piikkiö

Asemarakennuksessa on alkanut mo-nivuotinen ja varsin erikoinen, vaativa entisöintityö. Johannes Sankarin tavoit-teena on palauttaa rakennukseen sisäises-ti ja ulkoisesti alkuaikojen ilmettä ja sen myötä henkeäkin. Tehtävä on perustunut sitkeään tiedonhankintaan piirustuksista sekä rakennusmateriaaleista ja työtavois-ta. Vaivaa on palkinnut muun muassa van-hojen piirustusten löytyminen arkistojen kätköistä. Paikalliset lisäselvitykset ovat osoittaneet, että kaikkea ei ole tehty aivan suunnitelmien mukaan tai on tehty myö-hempiä muutoksia. Asema on kuitenkin perusrakenteiltaan terve ja myös myöntei-siä yllätyksiä vuosi on tuonut tullessaan. Asemalta on purettu pois vanhoja kaakeli-uuneja, mutta Turun Akatemiatalon kaksi purettua uunia ovat nyt löytäneet tien-sä Piikkiöön. Niidenkin asentamisessa on opeteltu vanhoja työtapoja ja erityisiä käsityötaitoja. Entisöinnissä on osin pul-

mana se, ettei helposti löydä enää oikeaa vanhaa pintamateriaalia. Tämä on silti enemmänkin hidaste eikä este. Johannes Sankari ei ole määritellyt hankkeelle val-mistumisen tavoiteaikaa ainakaan vielä, sillä tärkeämpää on edetä oikein kuin oi-kein nopeasti. Piikkiö-Seuran hallitus kävi syksyllä tutustumassa mielenkiin-toiseen projektiin ja nostamme hengessä hattua tällaisen paikallisen kulttuuriura-kan aloittamisesta.

Hannu Rastas

Johannes Sankari esittelee uuniasennuk-sen erikoisuuksia. Kuva: Timo Vuorisalo.

LA 26.5.2018

Pistä päivä

kalenteriin!

Parhaat palat Piikkiöstä!

• Monipuolisia näytteilleasettajia• Kilpailuja, arvontaa• Markkinahumua• Esityksiä

Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta

2018

TILI-PIIKKIÖ OY

Piikkiön Kiinteistöisännöinti Oy

Piikkiö, Kirkkopuistontie 1Uusia rivitalohuoneistoja parhaalla paikalla, rauhallisella omalla tontilla. Nykyaikaista, laadukasta, valoisaa ja avaraa toteutusta. Maalämpö, suojaisat terassit, autolle katos- ja pihapaikka. 2h+kt+s 51 m² Vh 159.000 € Mh 84.540 €4h+kt+s 89,5 m² Vh 249.000 € Mh 118.330 € 4h+kt+s 89,5 m² Vh 259.000 € Mh 128.330 € RS-kohde, rakentaminen aloitettu, asunnot valmistuvat kesällä 2018.Palvelut mm. päiväkoti, kaupat lähellä sekä ala- ja yläaste n. 500 m.

Kiinteistönvälitystoimintaa jo 30 v - ammattitaidolla!

www.kiinteistokolmio.fi

Kaisu Ala-Jokimäki050-3469229

Olli Lehti

0400-828699

Heikki Tuomisto

0500-535560

Esa Mattila

040-8207249

Liisa Laaja

0400-783787

Torolf Andersson

040-5377707

Kiinteistökolmio OyHelsingintie 14

24100 Salo

Anna-Liisan Ompelimo

Ekkurak Oy

Euro–Taloushallinto Oy

Fysikaalinen hoitolaitos Hoitokulma Tarja Vuorinen

Hepojoen Vuonohevoset Ay

Hoitola – Kemikalio Anna

Kaarina-lehti

Kalevalainen jäsenkorjaaja Päivi Himberg

Kavalton Tila

Koneurakointi R. Marjamaa

Koneyhtymä Hörkkö Ky

Korjaamopalvelu Salonen

Kunnallislehti

Lindroosin Puutarha

Maahovi Oy

Merivuoren Puutarha Oy

NIT Naval Interior Team Oy

Osa-Koneistus Oy

Parturi Jaana

Piikkiön Alustahuolto

Piikkiön Apteekki

Piikkiön Eristys ja Rakennuspelti Oy

Piikkiön Kukkakauppa

Piikkiön Shell-Huolto P. Sundqvist

Piikkiön Tehoapu Oy

Pyökäri Oy

R-Kioski Piikkiö - Juha Palaja Oy

Saksan Tila

Soraliike Lehtovaara Oy

Sähköautomaatio Lehtinen Oy

Sähköhuolto Ari Tuomi Oy

Taidetakomo Takoart Petri Tölkkö

Tuorlan Majatalo Oy

Valaisin Grönlund

Wanha Primadonna

Wanha Talli

Wanhustentalo Kotikumpu

Ykkös Cafe

Tmi Auvo Ylhä

Toivotamme kaikille piikkiöläisille Rauhaisaa Joulua sekä

Menestyksellistä Uutta Vuotta 2018

Hyvää Joulua!

Oy Langh Ship Ab, Alaskartano, 21500 Piikkiö, (02) 477 9400, www.langh.fi

Toivotamme kaikille asiakkaillemme oikein hyvää joulua!