S U O M E N L E I K K AU S O S A S TO N S A I R A A N H O I TA J AT RY : n A M M AT T I L E H T I

42014pinsetti

Opintopäivät ja hoitotyönkoulutus

Pinsetti on FORNA ry:n (Suomen leikkausosaston sairaanhoi-tajat) ammattilehti. Se lähetetään yhdistyksen jäsenille, sairaalatarvikeyrityksille, tukimaksun maksaneille ja lehden tilanneille.

JulkaisijaFORNA ryParlamentti, Mannerheimintie 44 A, 00260 HelsinkiY-tunnus 0823538-1http://forna.fisähköposti hallitus@forna.fiPäätoimittajasähköposti pinsetti@forna.fi

Pinsetin tilaukset ja osoitteenmuutokset http://forna.fi jasensihteeri@forna.fiMuiden kuin jäsenten lehtitilaukset: Anneli Santaniemi, jasensihteeri@forna.fi

TilaushintaVuosikerta 45 €, ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Opiskelijalehtitilaus 15 € ja yhdistyksen jäsenmaksu 20 €/vuosi, sisältää Pinsetti-lehden.

IlmoitusmyyntiMinna Ikonentiedotussihteeri@forna.fiReklamaatiot tehtävä kirjallisesti 8 vuorokauden kuluessa lehden ilmestymisestä. Lehden vastuu rajoittuu enintään ilmoitushintaan.

Ilmoitusaineiston toimitusGraafinen suunnittelija Piia ViikariGsm 040 549 7519 Aineistojen lähetys sähköpostitse: aineistopankki@gmail.com

Nro Ilmoitusten jättöpäivä Ilmestyy

1 13.2.2015 viikko 12

2 24.4.2015 viikko 23

3 14.8.2015 viikko 37

4 13.11.2015 viikko 51

27. vuosikerta

Ilmoituskoot ja -hinnat2., 3. ja 4. kansi (takakansi): 1/1 sivu (210x297 mm) 800 €Tekstissä: 1/1 sivu 700 €1/2 sivu 450 €1/4 sivu 170 €1/6 sivu 100 €

Vuosialennus 15 %.

Jos ilmoitus ulottuu marginaaleihin, tarvitaan3 mm leikkausvarat kaikille sivuille (bleed) sekä leikkausmerkit.

AineistovaatimuksetHinnat edellyttävät painovalmista ilmoitusaineistoaPDF-muodossa.

Tekniset tiedotLehden koko A4, 210 x 297mmPainosmäärä 2000 kplISSN 1236-8237Palstaleveys:1 palsta 43mm2 palstaa 90mm3 palstaa 185mmPalstakorkeus:Koko sivu 270mm1/2 sivua 133mm

Paino Joutsen Median painotaloLekatie 4, PL 52, 90101 OuluPuhelin 08 5370011

Mediakortti 2015

Ilmestymisaikataulu

pinsetti

Pinsetti on FORNA ry:n (Suomen Leikkausosaston sairaanhoitajat) ammattilehti. Se lähetetään yhdistyksen jäsenille, sairaalatarvikeyrityksille, tukimaksun maksaneille ja lehden tilanneille.

JulkaisijaFORNA ryParlamentti, Mannerheimintie 44 A, 00260 HelsinkiY-tunnus 0823538-1www.forna.fiSähköposti hallitus@forna.fi

ToimitusneuvostoPäätoimittaja Pirjo Törmänenpinsetti@forna.fi, gsm 044 5756 578, työ 016 328 4312

Minna IkonenAnita KenakkalaMarjaana KettuMarianne LundstenUlla NiskanenTytti OkkolinJaana PerttunenPäivi RäsänenAnneli SantaniemiMarja SirkeinenMarkku YlisiuruaSirkka Öhman

Pinsetin tilaukset ja osoitteenmuutokset http://forna.fi Sirkka Öhman, Justeerintie 17, 96460 Rovaniemijasensihteeri@forna.fiMuiden kuin jäsenten lehtitilaukset: Anneli Santaniemi, jasensihteeri@forna.fi

TilaushintaVuosikerta 45 €, ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Opiskelijalehtitilaus 15 € ja yhdistyksen jäsenmaksu 20 €/vuosi, sisältää Pinsetti-lehden.

IlmoitusmyyntiMinna Ikonen, tiedotussihteeri@forna.fiReklamaatiot tehtävä kirjallisesti 8 vuorokauden kuluessa lehden ilmestymisestä. Lehden vastuu rajoittuu enintään ilmoitushintaan.

TaittoGraafinen suunnittelija Piia Viikariaineistopankki@gmail.com, gsm 040 549 7519 www.piiaviikari.com

Painotiedot ISSN 1236-8237Painosmäärä 2000 kplJoutsen Median painotalo

MEDIATIEDOT SISÄLTÖ 4/2014

pinsetti

Kansikuva: Sebastian Kaulitzki/Shutterstock

Päätoimittajan palsta ...................................................4

Opintopäivät 16-17.10.2014 ...........................................5

2014 opintopäivien kuvakavalkadi ...............................6

AO-koulutus, mitä se on? ........................................... 10

Moniammatillinen hätäsektiosimulaatiokoulutus .... 13

Muuttuneet hoitopolut ................................................ 16

Liikkuminen leikkaussalissa ..................................... 18

Kollegiaalisuus perioperatiivisessa hoitotyössä ......20

Hyvä arviointilomake .................................................22

Uutta hoitotyön opiskeluun: PIUHA-peli ...................24

Hallituksen uusi varajäsen Päivi Räsänen ................26

Kunniajäsen Esko Kiviniemi in memoriam ..............27EORNA kokous Tallinna 31.10. –1.11.2014 ..................28

Puheenjohtajalta .........................................................29

Kevään 2015 apurahat ................................................32

Vuosikokous 2014 ........................................................33

Työnantajalle ...............................................................33

Opinnot ja koulutus .....................................................34

4 | Pinsetti 4/2014

PÄÄTOIMITTAJAN PALSTA

Pirjo Törmänen

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!Joulu on jo ovella ja jälleen kerran vuosi lähestyy loppua. On aika rauhoittua lepäämään ja viettämään aikaa perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa. Ehkä pieni hiljentyminen olisi pai-kallaan. Työelämä muuttuu koko ajan nopeatempoisemmaksi, vaativammaksi ja sitä kautta kuluttavammaksi. Leikkausosastoilla hoidetaan yhä vaativampia ja monisairaampia potilaita, jotka vaativat meiltä perioperatiivisilta hoitajilta 100 % työpanosta, jatkuvaa kouluttautumista ja omaehtoista paneutumista perioperatiivisen hoitotyön ”työkaluihin”.

Jyväskylän opintopäivillä saimme lisää näitä jokapäiväisessä työssämme tarvittavia ”työka-luja”. Näytteilleasettajat lisäsivät osaltaan tietouttamme uusista välineistä, aineista, menetel-mistä jne. Kiitos siitä heille. Opintopäivillä oli mahdollisuus vaihtaa mielipiteitä ja ajatuksia kol-legoiden kanssa ja sehän on sitä parasta oppimista ja tiedonjakamista. Paikalla oli lähes 200 osallistujaa, joka on hyvä määrä, kun opintopäivät nyt tänä vuonna sattuivat yhtä aikaa lasten syyslomaviikolle. Suuri kiitos opintopäivien annista Jyväskylän opintopäivätyöryhmän jäsenil-le. Ensi vuonna tapaamme opintopäivien merkeissä Hämeenlinnassa.

Tämän lehden teemana ovat Opintopäivät ja Hoitotyön koulutus. Lehdestä löytyy aiheeseen liittyviä mielenkiintoisia artikkeleita. Ensi vuoden lehdet jätämme nyt kokeilumielessä ilman teemoja, koska meillä on ollut vaikeuksia saada tarpeesi kulloiseenkin teemaan liittyviä, laa-dukkaita artikkeleita teidän luettavaksenne. Otamme siis edelleen vastaan perioperatiiviseen hoitotyöhön liittyviä artikkeleita, opinnäytetöiden tiivistelmiä jne.

Kiitän kaikkia lehden lukijoita kuluneesta vuodesta ja varsinkin lehteemme artikkeleita kir-joittaneita henkilöitä. Kiitän myös kuluneesta kahdesta vuodesta, jotka olen toiminut Pinse-tin päätoimittajana. On ollut erittäin mielenkiintoista ja haastavaa toimia tässä vastuullisessa tehtävässä. Ensi vuonna jatkaa uusi päätoimittaja uusien tuulien kanssa ja jatkaa tätä antoisaa työtä. Kiitos!

Hyvää Joulua!Pirjo

Pinsetti 4/2014 | 5

Opin

topa

ivat

& k

oulu

tus

Keväällä 2013 ilmeni ettei vuoden 2014 opintopäivien järjestelyhalukuutta ol-lut ilmaantunut, joten Jyväskylä otti päivät hoitaakseen pikaisella päätök-sellä. Kongressikeskus Paviljongis-ta löytyi syys-lokakuulle vain yksi va-paa loppuviikko. Tuolloin emme vielä huomanneet/huomioineet että kysei-nen viikko tulisi olemaan isossa osas-sa Suomea syyslomaviikko.

Opintopäivätyöryhmä koostui pääasi-assa Keski-Suomen keskussairaalan leikkausosaston henkilökunnasta, li-säksi meillä oli vahvistusta Suomen Terveystalosta ja Jyväskylän Ammat-tikorkeakoulusta. Kokoonpanossa oli vanhoja konkareita ja uusia untuvik-koja mitä tulee opintopäivien järjes-tämiseen. Tämä 12 hengen porukka piti ensimmäisen kokouksensa tou-kokuussa 2013 jolloin jaettiin hoidet-tavat vastuualueet. Näin isossa poru-kassa oli mahdollisuus järjestää asiat niin että vastuualueissa oli sekä koke-nut että uusi työryhmäläinen, tällä ha-lusimme varmistaa tiedon jatkumisen

uu

Opintopäivät Jyväskylän Paviljongissa 16-17.10.2014

ja sen ettei kenenkään tarvinnut olla yksin järjestelyvastuussa. Tässä asi-assa emme täysin onnistuneet.

Alkuperäinen suunnittelemamme oh-jelmarunko muuttui ajan myötä, ja tä-

hän oli oikeastaan yksi ainut syy. Syys-lomaviikko. Mutta onneksemme kaikki eivät olleet lomalla, ja saimme aika mukavan ja monipuolisen ohjelman aikaiseksi. Paikalle saapui kuitenkin lähes 200 opintopäiville osallistujaa ja vajaa 40 näytteilleasettajaa. Suuret kiitokset kaikille osallistujille.

Vihdoin koitti 16.10.2014 ja opintopäi-vät pyörähtivät käyntiin. Opintopäivi-en avausluennon piti Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtaja Juha Kinnu-nen, joka puhui vuoden 2014 alusta voimaan tulleesta potilaiden valinnan-vapaudesta hoitopaikan suhteen. Seu-raava luennoitsija oli ylilääkäri Ann Tammelin Ruotsista, hän kertoi kerta-käyttövaatteiden hyödyistä ja eduista sekä leikkausaliliikenteen merkityk-sestä.

Näiden luentojen jälkeen pidettiin pe-rinteisesti FORNAN vuosikokous ja kokoussali olisi vetänyt enemmänkin väkeä kuin mitä kokouksessa paikal-la oli.

Kuvat: IIna Sundvall

6 | Pinsetti 4/2014Op

into

paiv

at &

kou

lutu

s

2014 opintopäivien kuvakavalkadi

uu

Iltapäivää jatkettiin lounastauon ja näyttelyihin tutustumisen jälkeen kahdessa eri salissa. Torstaipäivän teemoina oli toisessa salissa tyräleik-kaus avoimena ja laparoskooppisesti. Lopuksi saatiin näkökulmaa lapses-ta leikkauspotilaana niin kirurgin kuin anestesiologinkin näkökulmasta. Sa-lissa 2 aiheena oli potilasturvallisuus leikkausosastolla, pitäen sisällään niin infektioita ja niiden torjuntaa kuin myös säteilyturvallisuutta, sekä tiimi-työn tuomaa turvaa.

Pitkän päivän päätteeksi oli muu-tama tunti aikaa levätä kunnes taas kokoonnuttiin Paviljongin ravintola-tiloissa illanviettoon. Mainion aloituk-sen saimme kahden taitavan stand up

-koomikon myötä. Joonatan Pitkänen ja Mikko Vaismaa saivat viritettyä juhlijoi-den nauruhermot äärimmilleen. Illal-lisen jälkeen soittolavan valtasi APPA ja hyvinhän se bändi soitti vaikka eu-roviisuvoitosta oli kulunut jo 40 vuotta.

Voisi sanoa että päivääkään eivät ol-leet vanhenneet.

Juhlan jälkeen koittaa aina arki ja niin-hän se perjantai-aamukin valkeni. Lu-ennot jatkuivat edelleen kahdessa salissa suppeiden erikoisalojen esit-telyllä, sekä omasta jaksamisesta/hy-vinvoinnista huolehtimisesta. Päivi-en päätteeksi myytinmurtajat -luento avasi hieman leikkaussalimyyttejä.

Opintopäivien anti syntyy luentojen li-säksi vanhojen tuttujen tapaamises-ta, uusien kolleegaystävyyssuhteiden syntymisestä, työtapojen vertailuis-ta, näytteilleasettajien esille tuomista uusista asioista jne. Toivottavasti jo-kaiselle löytyi jotakin ja kotimatkalle lähdettiin tyyväisenä.

Järjestelyvastuussa olevana työryh-mäläisenä haluan kiittää Eskoa, Kristaa, Lauraa, Liisaa, Maijaa, Marjoa, Mark-kua, Minnaa, Sinikkaa, Tarjaa ja Tyttiä

eli vuoden 2014 opintopäivätyöryhmää ahkerasta uurastuksesta opintopäivi-en eteen. ”Hyvin me vedettiin”. Lisäksi täytyy sanoa että Jyväskylän Paviljon-ki -kongressikeskus tarjoaa moitteet-tomat puitteet järjestää tapahtumia. n

Tämän artikkelin voisi päättää vuonna 1939 julkaistun Vera Lynn’in laulun sa-noihin:

” We’ll meet again,don’t know where, don’t know when, but I know we’ll meet again, some sunny day”

KiittäenJaana

Pinsetti 4/2014 | 7

Opin

topa

ivat

& k

oulu

tus

uu

8 | Pinsetti 4/2014Op

into

paiv

at &

kou

lutu

s

Opintopäivien luennot ja kuvia kotisivuilla forna.fi/opintopaivat-2014.Kiitämme kaikkia luennoitsijoita, näytteilleasettajia ja osallistujia -tavataan taas opintopäivillä 2015!

uu

Pinsetti 4/2014 | 9

Opin

topa

ivat

& k

oulu

tus

orion.fi PL 65, 02101 Espoo

10 | Pinsetti 4/2014Op

into

paiv

at &

kou

lutu

s

EIja vaSamaLeikkausosaston sairaanhoitajaKanta-Hämeen keskussairaalaeija.vasama@khshp.fi

Kirjaimet AO tulevat päivittäin leikkaus-osaston sairaanhoitajan eteen, jos vain työskentelee sellaisessa leikkausyksi-kössä, jossa ollaan murtumien kanssa tekemissä. Puhutaan AO-pihdistä, AO-levyistä, AO-porasta, AO-istukasta ja AO-koulutuksesta. Mistä tuo kirjainyh-distelmä oikein tulee ja mitä sen käyttä-minen tarkoittaa – ja varsinkin tuo AO-koulutus; mitä se on.

AO – saksankielellä Arbeitsgemein-schaft für Osteosynthesefragen, eng-lanniksi AO/ASIF Association for Osteo-synthesis / Association for the Study of Internal Fixation ja suomeksi olen kuul-lut arvostetun traumakirurgin ja -kou-luttajan, Reijo Mäkisen, sen kääntävän

- Aina Oikein. Tämä järjestö on perus-tettu vuonna 1958 Sveitsissä. Se tekee murtumahoidon tutkimusta, tuoteke-hittelyä, julkaisutoimintaa ja koulut-

taa. Tämä AO Foundation on sittem-min jakaantunut neljään erikoisalaan: AOTrauma, AOSpine, AOCMF (kasvo-murtumien hoito) ja AOVet (eläinten murtumahoito). AO on organisaatio, jonka tarkoitus on kehittää ja tehos-taa murtumapotilaiden saamaa hoi-

toa ympäri maailman. Se siis ei ole liikeyritys, joka voittoa tavoitellen val-mistaa ja myy instrumentaatioita ja / tai implantteja. AO-järjestön alla on maailmanlaajuinen murtumia hoita-vien lääkäreiden ja sairaanhoitajien verkosto.

AO-järjestön kliinisten ym. tutkimus-ten perusteella kehiteltiin ja kehitel-lään tekniikoita, instrumentteja, imp-lantteja ja biomateriaaleja, joiden avulla voidaan hoitaa murtumapoti-laita yhä tehokkaammin ja paremmin. AO Foundation tarvitsi kumppanikseen näitä lääketieteellisiä välineitä valmis-tavan liikeyrityksen ja teki sopimuksen Synthes’n, kanssa. AO tekee yhteis-työtä Synthes’n kanssa instrumen-taatioiden ja implanttien kehittelyssä ja käyttää niitä mm. koulutuksissaan. Vastavuoroisesti Synthes on sitou-tunut markkinoimaan vain sellaisia tuotteita, jotka on tutkittu ja hyväksyt-ty AO:n kansainvälisten tutkimusins-tanssien kautta. AO-murtumahoidon periaatteet ovat perustavaa laatua,

AO-koulutus, mitä se on?

Espanjalainen ja suomalainen kouluttaja kansallisen koulutustyöryhmän tukena.

Eija Vasama käytännön harjoituksessa Saudi Arabiassa.

Pinsetti 4/2014 | 11

Opin

topa

ivat

& k

oulu

tus

uu

vaikka hoidossa käytettäisiin minkä tahansa liikeyrityksen instrumentaa-tioita ja implantteja. Luun paranemi-nen noudattaa samoja anatomisia, fy-siologisia ja teknisiä sääntöjä.

Aivan alusta alkaen AO keskittyi vah-vasti lääkäreiden ja muun hoitohen-kilökunnan kouluttamiseen. AO kou-luttaa lääkäreitä ja sairaanhoitajia tutkittuihin opetusmetodeihin poh-jautuen kouluttamaan näillä samoil-la metodeilla yhä laajenevaa maail-manlaajuista kouluttajien verkostoa. Käytännön murtumahoitoratkaisujen koulutus perustuu viimeisimpiin tut-kittuihin periaatteisiin ja tekniikoihin.AO-koulutus mielletään vahvasti sa-maksi kuin AO-kurssit. Mutta se on paljon enemmänkin. Web-sivustolta www.aotrauma.org löytyy tietoa, hoi-tosapluunoita (surgical reference ma-terial), videoita, julkaisuja (e-books, mobile apps), keskustelufoorumeita, online-koulutusta (eLearning Modu-les), interaktiivisia seminaareja (we-binar) murtumahoidon tekniikoista ja tutkimuksesta. AO myös julkaisee pai-nettuja kirjoja ja lehtiä.

Lisäksi AOTraumalla on pitkät pe-rinteet omaava vaihto-ohjelma (fel-lowship). Lääkärit ja sairaanhoitajat pääsevät työskentelemään AO-peri-aatteita ja tekniikoita päivittäin käyttä-vissä sairaaloissa. Vaihto-ohjelmaan pääsyyn on tiettyjä kriteereitä, jotka selviävät esim. yllämainitusta web-linkistä.

Suomessa AO on kouluttanut kurs-sien muodossa jo vuosikymmeni-en ajan niin lääkäreitä kuin sairaan-hoitajia. Tänä keväänä pidettiin jo 38. murtumahoidon perusteiden AO-kurssi leikkausosaston sairaanhoita-jille. Suomessa tähän koulutukseen on vahvasti ja antaumuksella liitty-nyt aina Suomen Synthes – nykyinen Depuy Synthes. Tämän liikelaitoksen myyntiedustajat ovat olleet hoitamas-sa etenkin kurssien logistiikkaa, mut-ta ovat myös toimineet luennoitsijoi-na ja ns. pöytäkouluttajina. Lisäksi Suomessa sairaanhoitajienkin kurs-sit ovat olleet lääkärien vetämiä, eikä kouluttajina ole ollut sairaanhoitajia

kuin yksittäisinä kertoina. Suomessa perinteisesti sairaanhoitajien ja lää-käreiden kurssit on järjestetty eri ai-koina.

Nykyään maailmanlaajuisesti AOTrau-man sairaanhoitajille suunnattuja kursseja vetävät sairaanhoitajat – lää-kärit ovat toki mukana luennoitsijoi-na ja asiantuntijoina koko kurssin ajan. Eri maissa, mm. Ruotsissakin, on traumakoulutuksesta kiinnostunei-ta ja AO:n kouluttamia sairaanhoitajia, jotka muodostavat kouluttajaryhmän, Faculty’n, joka järjestää murtuma-hoidon perus- ja mahdollisesti myös jatkokursseja. Kursseja varten on nykyään olemassa sapluuna, johon perustuen kurssiohjelma laaditaan. Tavoitteena on, että sairaanhoitajien kurssin puheenjohtajana on lääkäri-sairaanhoitajapari. Sairaanhoitajien kurssien toivotaan olevan yhtä aikaa lääkärien kurssien kanssa, niin että kurssilla kouluttavat lääkärit ovat koko sairaanhoitajien kurssin ajan läsnä / saatavilla. AOTrauma aloitti vuonna 2010 pro-jektin (AOTrauma International ORP Education Program), jossa suunnitel-tiin sairaanhoitajien AO-koulutuksen sisältöä ja menetelmiä. Siltä pohjal-ta on mm. laadittu tuo sapluuna AO-kurssiohjelmaksi. Ryhmässä laadit-

tiin myös tavoitteita ja suunnitelmia internet-koulutusmoduleihin, web-tapaamisiin, yksiköissä tapahtuvaan murtumahoidon kouluttamiseen ym. Projektissa oli mukana sairaanhoita-jia, lääkäreitä ja koulutuksen asian-tuntijoita. Itsekin olin mukana tuossa projektissa kaksi vuotta kansainväli-senä editoijana. Sapluunan mukaan 2-päiväisellä kurssilla on sekä lääkäreiden että sai-raanhoitajien pitämiä luentoja, 5 käy-tännön harjoitusta keinoluiden avulla ja 3 ryhmäkeskustelusessiota. Käy-

Hämeenlinnalainen Tiina Pyttynen harjoitus-kumppaninsa kanssa kokee oppimisen iloa Haikon AO-kurssilla.

Käytännön harjoitukset alkavat videon katsomisen ja harjoituksen vetäjän ohjeiden jälkeen hyvällä suunnittelulla.

12 | Pinsetti 4/2014Op

into

paiv

at &

kou

lutu

s

Davosin faculty-kurssilaiset (FEP, Faculty Education Program) suunnittelevat käytännön harjoitussession kulkua, mukana myös Pasi Putkonen Mikkelistä.

tännön harjoitukset ovat niin oleel-lisia AO-kurssituksessa, että ellei kurssilainen osallistu niihin kaikkiin, ei hänen kuulu saada kurssitodistus-takaan. Kurssisapluunan mukaiset ryhmäkeskustelut eivät näytä jostakin syystä istuvan suomalaisten sairaan-hoitajien kouluttautumis-/ oppimis-ajatuksiin. Muissa maissa, joissa olen ollut kouluttajana, keskustelu on ollut runsasta, rönsyilevää, sen joutuu lä-hes väkisin lopettamaan. Olen kokeil-lut sijoittaa tavoitteena olevien kol-men keskustelutilanteen sijaan edes yhden tavoitteellisen keskusteluryh-män suomalaiseen kurssiohjelmaan. Ryhmäkeskustelut ja varsinkin niiden purku on kuitenkin koettu ajan haas-kaamiseksi - ei opitun teorian yhdis-tämiseksi käytäntöön, opitun syvään sisäistämiseen, kuten AO Education’n tutkittujen opetusmetodien mukaan kuuluisi tapahtua. Suomalaiset sai-raanhoitajat keskustelevat kyllä vilk-kaasti ohjelman ulkopuolella, mutta eivät niinkään, ”kun käsketään”.

Kursseilla arviointilomakkeiden täyt-töä pidetään tärkeänä. Vain siten jär-jestäjät saavat arvokasta tietoa siitä,

mikä meni hyvin ja / tai mitä kannat-taisi muuttaa kurssiohjelmassa, luen-noitsijoiden suhteen, ajoituksessa tms. Palautteiden perusteella mm. on tois-taiseksi luovuttu tuosta yhdestäkin ta-voitteellisesta ryhmäkeskustelusta.

Useat suomalaiset sairaanhoitajat ovat käyneet AO:n kouluttajakursse-ja. Vielä tänä vuonnakin lähtee yksi sairaanhoitaja Davosiin yhdistetyl-le AOTrauma Faculty Education Pro-gram (FEP) ja Chairperson Training Program (CTP) kurssille. Tähän liit-tyy interaktiivisia sekä pre- että post-kurssitehtäviä. Näillä kursseilla saa valtavan hyvää kokemusta niin AO-murtumahoidon kouluttamisesta kuin kouluttamisesta yleensäkin. Kun on käynyt FEP-kurssin, kuuluu kansain-väliseen kouluttajien ryhmään, joita voidaan käyttää kouluttajina missä ta-hansa kansallisessa maassa, jossa on tarvetta tukeen.

Jostakin syystä suomalaiset sairaan-hoitajat eivät ole innostuneet niin tästä kollegojen kouluttamisesta siten kuin monissa muissa maissa. Ei ole aikaa, ei makseta tarpeeksi, kuvitellaan, että

saa Synthes’n leiman otsaan… Siinä muutamia kuulemiani syitä siihen, et-tei vapaaehtoisia tahdo löytyä. Muual-la päin maailmaa kursseilla luennoi-vien lääkäreiden ja sairaanhoitajien kulut korvataan, mutta erillisiä luen-topalkkioita ym. ei makseta. Suomes-sa luentopalkkiot on maksettu - siinä ainakin yksi syy siihen, että Suomen AO-kurssien kurssimaksut ovat kor-keampia kuin muualla.

Jos sinulla on vankka murtumahoidon kokemus ja olet kiinnostunut tuon tie-totaidon toisille jakamisesta, koulutta-misesta, niin ota yhteyttä – sinua kyllä tarvitaan. Tämä koulutus”harrastus” vie mukanaan, vie aikaa, vaatii sitou-tumaan, mutta on myös erittäin antoi-saa. Siinä oppii monenlaisia taitoja ja tutustuu uusiin ihmisiin niin Suomes-sa kuin ulkomaillakin.

Olen nyt jo muutaman vuoden toimi-nut AOTrauman ja suomalaisten sai-raanhoitajien välisenä yhdyshenkilönä, mentorina. Olen mielelläni käytettä-vissä, jos tulee jotain kysyttävää, eh-dotuksia tms. AOTrauman toimintaa koskien – ota yhteyttä. n

uu

Pinsetti 4/2014 | 13

uu

EErIKa roSqvIStTtT, sh, koulutussuunnittelija, Keski-Suo-men keskussairaala, Tietotaitopaja

SEppo laurItSaloLL, kliininen opettaja, anestesiologi-an erikoislääkäri, Keski-Suomen kes-kussairaala, anestesia ja tehohoito

pIrKKo ratInEnTtM, esh, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

TaustaaMoniammatillinen tietokonepohjais-ta potilassimulaattoria hyödyntävä hä-täsektiosimulaatiokoulutus aloitettiin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Tie-totaitopajassa vuonna 2011. Koulutusta järjestetään kaksi kertaa vuodessa yh-teistyössä Jyväskylän ammattikorkea-koulun sosiaali- ja terveysalan yksikön kanssa. Alkusysäys koulutusyhteis-työlle lähti liikkeelle, kun Periopera-tiivinen oppisopimustyyppinen kou-lutus meni Opetusministeriössä läpi keväällä 2009. Syksyllä 2010 Savonian ja MAMKin kanssa toteutettuun koulu-tukseen liittyvä kontaktikerta Jyväs-kylässä sisälsi simulaatioharjoitte-lua Tietotaitopajassa. Samoin syksyllä 2010 perioperatiivisten opettajien val-takunnallisilla opintopäivillä käytiin läpi simulaatio-opetuksen toteutusta perioperatiivisessa hoitotyössä tutus-tuen Keski-Suomen keskussairaalan Tietotaitopajaan.

Keväällä 2011 Jyväskylän ammatti-korkeakoulun perioperatiivisilla opis-kelijoilla oli mahdollisuus ensimmäis-tä kertaa harjoitella Tietotaitopajassa moniammatillisesti. Paikalla olivat anestesialääkärit ja gynekologit. Toi-sinaan opettaja paikkasi alkuun ”puut-tuvaa” ammattiryhmää. Kutsu meni kätilöopiskelijoillekin, joista muuta-ma uskaltautui mukaan. Heille simu-laatioharjoitteluun osallistuminen oli kuitenkin vapaaehtoista. Saman vuo-den syksynä simulaatioon tuli mukaan vastasyntyneen virvoitteluosio, jol-loin harjoituksiin kutsuttiin myös lap-

siin ja nuoriin syventävät opiskelijat mukaan. Heille osallistuminen oli va-paaehtoinen osa harjoittelua. Syksyllä 2012 kriittisesti sairaan potilaan hoi-tamiseen syventävät opiskelijat olivat myös mukana simulaatioharjoitukses-sa. Käytäntö ei kuitenkaan vakiintunut heidän kohdallaan. Sana hyvästä oppi-mistilanteesta kiiri niin, että opiskeli-joilta tuli tällainen viesti. ”Moi! Kuulin eräältä PERI-opiskelijalta, että heil-lä on hätäsektiosimulaatio perjantai-na. Onko meillä mahdollisuutta päästä sinne mukaan? Itse koen sen erittäin hyödylliseksi harjoitukseksi meille.”.

Tällä hetkellä koulutus on jo vakiin-tunut käytäntö, ja se kuuluu periope-ratiiviseen hoitotyöhön suuntautuvi-en opiskelijoiden opintojen viimeisen vuoden syventävien opintojen vaihee-seen. Koulutus on osa syventävää har-joittelua ja siihen liittyy lisäksi ennak-kotehtävä sekä simulaation kirjallinen reflektio merkityksellisen oppimisen kautta. Muille opiskelijoille (lasten- ja nuorten hoitotyö ja kätilötyö) koulutus on vapaaehtoinen osa syventävää har-joittelua.

Hätäsektion tulee pohjautua standar-doituun toimintamalliin, eli sairaalan omaan hätäsektiotoimintaohjeeseen, ja sitä pitää harjoitella säännöllises-ti. Hätäsektioiden määrä on usein sai-raaloissa riittämätön siihen nähden, että ad hoc paikalla olevan tiimin suo-rituskyky, tietämys ja varmuus sekti-on tekemisestä pysyisivät yllä, saati kehittyisivät. Vuonna 2013 Keski-Suo-men sairaanhoitopiirissä tilastoitiin sektioita 461, joista ei- suunniteltu-ja oli 297. Osa näistä 297 sektiosta oli hätäsektioita, mutta tilastossa niitä ei eritellä. Karkean arvion mukaan hätä-sektioiden määrä on 35–40 vuodessa (äiti on nukutettava ja vauvan synnyt-tävä 10 minuutissa leikkauspäätöksen tekemisestä). (Saarikoski, 2014)

Simulaatio opetus- ja oppimisme-netelmänä tarjoaa keinon harjoitel-la akuutteja synnytykseen liittyviä hätätilanteita. Systemaattisen kirjalli-suuskatsauksen mukaan (Merien et al. 2010) tiimityön harjoittelu simulaation avulla lisää tietoa ja parantaa käytän-nöntaitoja, kommunikaatiota ja tiimin suoriutumiskykyä akuuteissa synny-tystilanteissa.

Strukturoitu hätäsektiosimu-laatiokoulutusmalliKouluttajina hätäsektiosimulaatio-koulutuksissamme toimii Keski-Suo-men keskussairaalan erikoislää-käreitä, opetushoitaja, kätilöitä ja sairaanhoitajia. Jyväskylän Ammat-tikorkeakoulusta opetukseen osallis-tuu 1-2 hoitotyön lehtoria. Koulutuk-sen kohderyhmänä ovat gynekologit, anestesiologit, pediatrit, sekä lasten ja nuorten hoitotyöhön suuntautuneet hoitotyön opiskelijat, kätilöopiskelijat ja perioperatiivisen hoitotyön opiske-lijat.

Kevään 2012 ja 2014 välillä hätäsek-tiosimulaatiokoulutuksia järjestettiin kuusi kertaa. Koulutuksiin osallistui yhteensä 132 koulutettavaa: erikois-lääkäreitä, erikoistuvia lääkäreitä ja hoitotyön opiskelijoita. Erikois- tai erikoistuvia lääkäreitä oli 37, ja loput olivat hoitotyöntekijöitä tai hoitotyön opiskelijoita. Opiskelijoiden määrä painottui koulutuksissa, sillä heitä oli 81 (63 %) kaikista osallistujista. Suu-rin osa koulutettavista oli naisia (83 %). Osallistujien ikä vaihteli 21–57 vuoden välillä (keskiarvo 28 vuotta). Työ- tai opiskeluaika vaihteli 0-15 vuoden vä-lillä (keskiarvo 3 vuotta).

Koulutuksen oppimistavoitteet pai-nottuvat ei-teknisiin taitoihin hätä-sektiotoimintaohjeen sisällön tunte-muksen lisäksi. Koulutuksen avulla halutaan kehittää yksilöiden kykyä

Moniammatillinen hätäsektio-simulaatiokoulutus Keski-Suomen keskussairaalassa

Kuvat: janI Saalamo

14 | Pinsetti 4/2014Op

into

paiv

at &

kou

lutu

s

liittyen ongelmien tunnistamiseen, päätöksentekoon, tilannetietoisuu-teen, tiimityöskentelyyn, kommuni-kaatioon, ajanhallintaan, johdettavana olemiseen sekä varmuuteen omasta ammatillisesta roolista sektion aika-na. Tavoitteena on edistää tiimin ko-konaissuorituksen tehokkuutta har-joittelemalla näitä painopistealueita simulaation avulla. Hyvin toimiessaan tiimin suorituskyky on parempi kuin sen osien summa. Päätavoite on poti-lasturvallisuuden edistäminen Keski-Suomen sairaanhoitopiirin strategian mukaisesti.

Koulutus alkaa orientoivalla minilu-ennolla hätäsektiosta ja henkilöstön tehtävistä (30 min). Sen jälkeen on pe-rehdytys koulutukseen (20 min). Simu-laatioita toteutetaan kaksi, joista jäl-kimmäinen on ns. korjaava simulaatio (yhden simulaation kesto n. 10 min). Molempien simulaatioiden jälkeen pi-detään jälkipuintikeskustelut (20 min + 20 min), joilla on merkittävä rooli op-pimisen edistämisessä. Jälkipuinnit kestävät suhteessa varsinaiseen si-mulaatioharjoitteluun ajallisesti kaksi kertaa kauemmin. Harjoittelutilanteet videoidaan ja niitä hyödynnetään jäl-kipuinneissa tarpeen mukaan. Koko koulutuspäivän ajallinen kesto ilman ruokataukoa on n. 5 tuntia.

Simulaatiossa käytetään potilaana tie-tokoneohjattua langallista potilassi-mulaattoria (SimMan, Laerdal), joka maskeerataan raskaana olevaksi äi-diksi. Vauvana käytetään vastasynty-neen intubointikoulutukseen tarkoi-tettua nukkea (Erler Zimmer), jolle on askarreltu itse napanuora ja istukka. Vauvanuken päälle rakennetaan la-paroskopiatorsoon tarkoitetusta ”fat-ty layerista” (Pharmabotics Ltd ) tai vaahtomuovista ja punaisesta sän-gynsuojavaipasta vatsan ihoa simu-loivat kerrokset, jotka päällystetään läpinäkyvällä kalvolla ja samalla saa-daan kiinnitettyä maha vauvoineen kiinni potilassimulaattoriin. Joka si-mulaatiota varten sama maskeeraus toteutetaan uudelleen ja auki leikattu maha korjataan läpinäkyvällä kalvol-la. Simulaatioharjoitteluvuorossa ole-vat tiimit käyttävät kaikkia oikeita au-tenttisessa hätäsektiossa tarvittavia välineitä, tarvikkeita ja instrumentte-ja pukeutumista myöten.

Koulutukseen osallistuvat jaetaan kahteen ryhmään, joista molem-mat ryhmät tekevät kaksi simulaa-tiota jälkipuinteineen. Toisen ryhmän harjoitellessa, toinen ryhmä tarkkai-lee harjoittelevan tiimin toimintaa ja ei-teknisiä taitoja videovälitteises-ti samassa fyysisessä tilassa, mut-ta verhon takana aktiivitaululta. Tark-

kailuvuorossa oleva ryhmä osallistuu jälkipuintikeskusteluun. Hätäsektio-simulaation sisältö vaiheineen on ku-vattu taulukossa 1. Kuvissa 1-3 seu-raavalla sivulla kuvataan simulaation eri vaiheita.

Koulutettavien kokemuksia koulutuksestaKoulutuksen päätteeksi osallistujil-ta kerätään Tietotaitopajan palaute-lomakkeen avulla kokemuksia kou-lutuksesta. Opiskelijat käsittelevät kokemuksiaan lisäksi kirjallisen ref-lektion merkityksellisen oppimisen kautta. Näiden lähteiden perusteel-la koulutuksen moniammatillisuut-ta pidetään hyvänä asiana, koska se selkeyttää muiden ammattiryhmien tehtäväkuvaa. Jälkipuintikeskustelut koetaan tärkeänä osana koulutusta, koska niiden aikana on mahdollisuus antaa palautetta koko tiimille. Jälki-puintikeskustelujen ansiosta kaikki-en koetaan olevan koulutuksessa op-pijoina.

Opiskelijoiden näkökulmasta simu-laatiokoulutusta pidetään hyödyllise-nä, koska muun koulutuksen koetaan antavan valmistumisvaiheessa ”aika ohuen taitopohjan ihmishenkien pe-lastamiseen” ja ”tässä koulutusvai-heessa siihen olisi helpompi ”kasvaa”, kun ei ole vielä niitä ”vanhoja rutiineja”. Terveydenhuollon ammattilaiset toi-vovat koulutusta järjestettävän myös kohdistetusti sairaalan leikkaussalin henkilökunnalle, koska hätäsektioita koetaan olevan harvoin. Simulaatiomenetelmällä sinänsä koe-taan olevan useita hyötyjä. Osallistu-jien mielestä sen avulla oppii paljon, koska simulaatiota pidetään realisti-sena harjoittelumuotona. Erikoistu-vien ja erikoislääkärien koettiin toi-mivan esimerkkeinä, koska he eivät vähätelleet tilannetta vaan tekivät niin kuin oikeassa tilanteessa. Se antoi opiskelijoille rohkeutta lähteä simu-loituun tilanteeseen kunnolla mukaan. Kolme neljästä osallistujasta (N = 132) on samaa mieltä siitä, että simulaatio-ympäristö on riittävän realistinen. Si-muloitua potilastapausta pitää riittä-

A) Aloitetaan hätäsektiokomennollagynekologi / kätilö soittaa instrumenttihoitajalle: ”HÄTÄSEKTIO!”gynekologi soittaa anestesialääkärille: ”HÄTÄSEKTIO”!gynekologi soittaa lastenlääkärin paikalle: ”HÄTÄSEKTIO!”, esim. pH matala, sikiön sydänäänet eivät korjaannu ja vihreä lapsivesi

B) Instrumenttipuolen väen valmistautuminen, samalla anestesiapuoli valmiiksi

C) Anestesialupa gynekologilta (= ”SAA NUKUTTAA!”) ja anestesian aloitus

D) Viiltolupa anestesialääkäriltä (= ”SAA LEIKATA!”)operatiivisen toiminnan simulaatio instrumentointikäskyineen

E) Lapsen syntymä, napanuoran leikkaus, leikkauksen loppupuoli normaaliin tapaan simulaation päättymiseen saakkavastasyntyneen virvoittelu (jos pediatrit ovat mukana harjoitukses-sa), muuten kätilö hoitaa lasta ensimmäiseen parkaisuun saakka, johon simulaatio päättyy

Taulukko 1. Hätäsektiosimulaation sisältö vaiheineen

uu

Pinsetti 4/2014 | 15

Opin

topa

ivat

& k

oulu

tus

Kuva 1. Potilassimulaattoriin ja simulaatioympäristöön tu-tustuminen simulaatio-ohjaajan ohjaamosta käsin.

Kuva 3. Vauva on syntynyt.

Kuva 2. ”Saa leikata” -käsky on annettu.

vän realistisena 82 % koulutetuista (N = 132). Simulaation toistaminen koe-taan ehdottoman hyödyllisenä, koska se mahdollistaa oman roolin läpikäy-misen kaksi kertaa: osa kokee ensim-mäisen simulaation jälkeen oman roo-linsa jäävän epäselväksi.

Osallistujien mielestä simulaatio mah-dollistaa moniammatillisen yhteistyön ja kommunikaatiotaitojen harjoittele-misen ja myös kokemuksen niiden on-nistumisesta, ja täten tunteen taitojen lisääntymisestä. Harjoittelun avulla opitaan toimintaa ja käytännön pää-tösten tekoa. Koulutettavat kokevat tietonsa ja taitonsa lisääntyneen, am-matillisen osaamisensa vahvistuneen ja toimintaan tulleen lisää varmuutta. Kaikkiaan 95 % koulutukseen osallis-tuneista (N = 132) kokee, että tämän-kertaisesta harjoittelusta on itselle hyötyä. Hoitotyön opiskelijat pitävät harjoittelua hieman muita osallistuja-ryhmiä hyödyllisempänä, mutta ero ei ole suuri. Simulaatiokoulutuksia toi-votaan toteutettavan useammin.

”Harjoitus oli siis mielestäni onnistu-nut ja erittäin hyödyllinen. Positiivis-ta päivässä oli myös se että kaikki si-mulaatioihin osallistuneet keskittyivät hyvin ja toimivat hyvin yhteen, siitä huolimatta, että emme tunteneet toi-siamme etukäteen. Päivän jälkeen jäi hyvä mieli siitä, että oli oppinut paljon uutta ja jäi halu myös etsiä lisää tietoa sektiosta ja hätäsektiosta.”

YhteenvetoaYhteenvetona voidaan todeta, että moniammatillisella valmiille tervey-

denhuollon ammattilaisille sekä eri-koistuville lääkäreille että hoitotyön opiskelijoille kohdennetulla hätäsek-tiosimulaatiokoulutuksellamme on useita positiivisia vaikutuksia ammatil-lisen osaamisen kehittymiseen, ja sitä kautta potilasturvallisuuden edistämi-seen. Tämän perusteella koulutusfor-maattimme on toimiva. Koulutuksen suunnittelemisessa ja toteuttamises-sa moniorganisatorisesti yhteistyös-sä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa on useita synergiaetuja liittyen resurssien säästöihin, kuten koulutus-tilaan, välineisiin ja niiden hankintoi-hin, sekä kouluttajiin. Moniammatilli-nen koulutussuunnittelu antaa oman arvonsa koulutuksen laadulle. Lisäksi parhaimmillaan koulutettaville syntyy luonnollisia kontakteja uusiin ihmisiin, mikä helpottaa sairaalaorganisaatiota uusien ammattitaitoisten työntekijöi-den rekrytoimisessa auttaen sairaan-hoitopiiriä välttämään aivovuotoa. Simulaatioympäristön vaikutus op-pimistuloksiin on mielenkiintoinen ja vielä selvittämätön asia. In situ -simu-

laatiot toteutetaan autenttisessa poti-laan hoitoympäristössä ja off site -si-mulaatiot erillisissä niille varatuissa tiloissa tai simulaatiokeskuksissa, ku-ten meidän koulutuksessamme. Vuon-na 2010 julkaistussa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa ei löydetty eroja oppimistuloksissa riippumatta siitä, tapahtuiko simulaatioharjoitte-lu erillisessä sille tarkoitetussa si-mulaatiokeskuksessa tai paikallises-sa sairaalaympäristössä. Kuitenkin olemassa olevan tutkimustiedon pe-rusteella voidaan esittää, että moni-ammatilllinen ja -tieteellinen tiimihar-joittelu ovat tärkeitä korkean riskin synnytykseen liittyvien hätätilantei-den harvinaisuuden ja siinä tarvittavi-en kompleksisten taitojen vuoksi. n

LähteetSaarikoski Anna-Mari, anestesiasairaanhoitaja / kätilö, Obstetriset anestesiat ja analgesiat, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, 2014.

Merién A, van de Ven J, Mol B, S. ym. Multidisciplinary Team Training in a Simulation Setting for Acute Obste-tric Emergencies. A Systematic Review. OBSTETRICS & GYNECOLOGY 2010; 115(5):1021-31.

McGaghie WC, Issenberg SB, Petrusa ER ym. A cri-tical review of simulation-based medical education research: 2003-2009. Med Educ. 2010; 44(1):50-63.

16 | Pinsetti 4/2014Op

into

paiv

at &

kou

lutu

s

HannElE tyrväInEnSh, TtM, hoitotyön lehtori

Sata vuotta sitten kirurgisen potilaan keskimääräinen hoitoaika vuodeosas-tolla oli 60 vuorokautta. Tänään leik-kauspotilaiden keskimääräinen hoi-toaika esimerkiksi Keski-Suomen keskussairaalassa on kirurgian vas-tuualueella 3,8 vrk. Elektiivisen toi-minnan painopiste on siirtynyt yhä enemmän päiväkirurgiaan. Päivystys-leikkausten ja elektiivisten leikkausten väliin on syntynyt green line -linja ei-kiireellisiä päivystyksiä varten. Kes-ki-Suomen keskussairaalassa tehtiin v. 2013 yhteensä 15625 leikkaustoi-menpidettä, joista päivystysleikkauk-sia 4230, päiväkirurgisia 6580, LEIKO

-leikkauksia 4087 ja osastokirurgisia leikkauksia 728. Leikkausprosesseja tehostamalla pyritään hoitopolkujen selkeyttämiseen, päällekkäisen työn minimointiin, parempaan ja tasai-sempaan hoidon laatuun ja oikea-ai-kaisuuteen sekä kustannustehokkuu-teen. Leikkauspotilaan hoitoprosessia kehitettäessä tavoitteena on, että vain 10 % potilaista on osastokirurgisia ja 90 % potilaista tulee sairaalaan toi-menpideaamuna.

Leikkaukseen kotoa (LEIKO) -prosessi on kehitetty 2000-luvulla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Hyvin-kään sairaalassa vastaamaan kasva-van potilasmäärän ja lisääntyvän re-surssi- ja henkilöstövajeen väliseen epäsuhtaan. Kaikki suunnitellusti leik-kaukseen tulevat potilaat saapuvat leikkauspäivän aamuna vastaanotto-yksikön kautta leikkaussaliin käymät-tä lainkaan vuodeosastolla. Prosessi on sama riippumatta leikkaustyypistä tai leikkauksen jälkeisestä sairaala-hoidosta. Postoperatiiviseen osasto-hoitoon jäävien hoitoa on lisäksi pyrit-ty tehostamaan esimerkiksi fast track ja rapid recovery -hoitoprotokollien avulla. Nopeutetuissa prosesseissa kipulääkkeiden tarve ja leikkaukseen

liittyvä stressi sekä sairauden tun-ne vähenevät. Infektioriski pienenee, kun dreenit ja katetrit otetaan varhain pois. Potilaiden varhainen liikkuminen vähentää laskimoveritulpan ja keuh-ko-ongelmien riskiä. Varhainen ravit-semus leikkauksen jälkeen vähentää suolilamaa ja pahoinvointia ja suolen-toiminta käynnistyy nopeammin.

LEIKO -prosessi on todettu kustannus-tehokkaaksi (esim. Laisi 2012) ja sen on todettu tuottavan enemmän laatupai-notettuja elinvuosia kuin perinteinen vuodeosaston prosessi. Leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden tai kuol-leisuuden määrä ei ole LEIKO -poti-lailla perinteistä elektiivisen potilaan leikkausprosessia suurempi.

Laisin (2012) mukaan 13000 LEIKO -potilaan aineistossa kaikista suunni-telluista leikkauksista peruttiin 4,5%, mikä on hyvää kansainvälistä tasoa. Peruutuksista yli 70% johtui potilas-lähtöisistä syistä, esimerkiksi leikkaus ei ollut enää tarpeellinen. Suurimmat peruutusprosentit olivat käsikirurgi-assa ja ortopediassa.

Sairaalasta riippuen preoperatiivinen ohjaus keskittyy joko vastaanottoyk-sikköön tai kirurgian ajanvarauspoli-klinikalle tai molempiin. Elektiivisessa kirurgiassa vastaanottoyksikkö (LEI-KO -yksikkö tai preoperatiivinen yk-sikkö) on pitkälti korvannut kirurgisten vuodeosastojen roolin leikkausta edel-tävässä ohjauksessa ja leikkaukseen valmisteluissa sekä leikkausta edel-tävien tutkimusten ohjelmoinnissa. Preoperatiivista ohjausta on keskitetty erikoissairaanhoidon poliklinikoilla ja vastaanottoyksiköissä sairaanhoitaja-vetoiseen vastaanottotoimintaan, jos-sa asiantuntijasairaanhoitajat (esim. anestesiahoitaja, avannehoitaja, syö-pähoitaja, endoproteesihoitaja) vas-taavat ohjauksen kokonaisuudesta.

Leikkausosastolla toimivat sairaan-hoitajat eivät aina tunnista ohjauksen tarvetta omassa työssään. Lyhenty-neiden hoitoaikojen myötä potilaiden suullinen ja kirjallinen ohjaaminen on kuitenkin yhä merkityksellisempää kaikissa perioperatiivisen hoitopro-sessin vaiheissa, koska potilaan oma vastuu leikkaukseen valmistautumi-sesta ja toimenpiteen jälkeisestä hoi-dosta sekä kuntoutumisesta on lisään-tynyt.

Välittömän potilasohjauksen lisäksi perioperatiivisilla sairaanhoitajilla tu-lee olla valmiuksia suunnitella poti-lasohjausmateriaalia esimerkiksi in-ternet-perustaiseen ohjaukseen ja mobiiliohjaukseen. Videoiden tai inter-net-pohjaisten audiovisuaalisten me-netelmien käyttö potilaan ohjauksessa on johtanut parempaan ymmärryk-seen tulevasta leikkauksesta ja paran-tanut potilastyytyväisyyttä. Internet-pohjaisen potilasohjauksen on todettu hyödyttävän kaikenikäisiä leikkauspo-tilaita. Parhaimmillaan se säästää hoi-tajan aikaa, parantaa potilaiden tiedon

Muuttuneet hoitopolut

”Jotta ihmisen todella voi onnistua opastamaan tiettyyn paikkaan, on hänet ensin löydettävä sieltä, mis-sä hän on. Voidakseni todella aut-taa toista, minun on ymmärrettä-vä enemmän kuin hän

– mutta ennen kaikkea minun on ymmärrettävä, mitä hän ymmär-tää. Jos en sitä ymmärrä, ei sii-tä, että ymmärrän enemmän kuin hän, ole mitään apua.” Søren Kierkegaard

Pinsetti 4/2014 | 17

Opin

topa

ivat

& k

oulu

tus

tasoa ja tarjoaa vaihtoehdon erityises-ti silloin, kun etäisyys kotoa sairaalaan on pitkä ja polikliininen ohjauskäyn-ti sen vuoksi vaikea toteuttaa. Mobiili-laitteiden avulla tehtävä seuranta voi olla hyödyksi seurattaessa potilaan terveydentilaa leikkausta odotettaes-sa ja leikkauksen jälkeisinä päivinä.

Ohjauksella vahvistetaan potilaan voi-maantumista ja itseohjautuvuutta sekä pystytään parantamaan leikka-uksen jälkeistä elämänlaatua ja vä-hentämään potilaan kokemaa post-operatiivista kipua. Ohjaus parantaa potilaan tiedonsaantia, vähentää leik-kauspelkoja ja lisää potilastyytyväi-syyttä. Potilaiden hoitoaika sairaalas-sa lyhenee. Hyvin ohjatut potilaat ovat motivoituneita itsensä hoitoon ja otta-vat itse vastuun kuntoutumisesta.

Potilaan lisääntyneeseen autonomi-aan leikkaushoidon prosessissa liit-tyy henkilökunnan halukkuus kunni-oittaa potilaan oikeutta tehdä itseään koskevia päätöksiä. Päätöksenteon edellytyksenä on riittävä tiedonsaanti. Hoitomyöntyvyyden sijaan (complian-ce) hoitaja-potilas -vuorovaikutussuh-teessa puhutaan hoitoon sitoutumisen käsitteestä (adherence). Hoitomyön-tyvyys ilmentää potilaan passiivis-ta roolia autoritäärisessä vuorovaiku-tussuhteessa, hoitoon sitoutumisessa potilaalla on neuvotteleva rooli hoi-dossaan ja syntyy yhteinen hoitopää-tös, jonka pohjana on ammattihenkilön antama tieto.

Onnistunut ohjaus edellyttää sairaan-hoitajalta koko hoitoketjun tuntemista, viestintä-ja vuorovaikutustaitoja, poti-laan kliinisen tutkimisen taitoja sekä farmakologista osaamista. Ohjauksen tulee sisältää sekä tiedollista, emotio-naalista että konkreettista tukea. Sai-raanhoitajilla on yleensä hyvät tiedot potilaiden sairauksista, sairauksien kehittymisestä, vaaratekijöistä, liitän-näissairauksista, sairauksien toipu-misennusteesta ja sairauden merki-tyksestä potilaan arkeen. Heikommin hoitajat sen sijaan tietävät potilaalle tarjottavista kuntoutus- ja sosiaalipal-veluista, eivätkä siksi osaa ohjata poti-laita näihin palveluihin.

Iäkäs omaiseni sai joitakin vuosia sit-ten leikkausta edeltävästi kotiin täy-tettäväksi esitietolomakkeen, jossa tiedusteltiin myös soveltuvuutta LEI-KO -potilaaksi. Pidän itseäni jonkin-asteisena asiantuntijana viidentoista vuoden kirurgisen osasto- ja leikka-ushoitotyön kokemuksen perusteel-la. Niinpä perustelin, miksi omainen ei sovellu LEIKOOn, vaan hänen olisi parempi tulla osastolle tutkimuksiin edeltävänä päivänä. LEIKO oli kysei-sessä sairaalassa uutta, ja uutuuden huumassa potilaan ja omaisen toive jätettiin huomioimatta. Iäkäs, moni-sairas potilas meni sairaalaan leikka-uspäivän aamuna, valmisteltiin leik-kaukseen ja esilääkittiin. Kirurgi kävi tapaamassa esilääkittyä potilasta ja totesi, ettei hän ole leikkauskelpoinen. Esilääkitty yksin asuva potilas taksiin ja suunta kohti kotia. Teinkö valituksen – totta kai. Organi-saation edustajan vastaus kuului sa-nasta sanaan seuraavasti: ”Yleises-ti ottaen potilaan kulku leikkaukseen on monitahoinen prosessi jossa tulee mil-loin minkäkinlaisia mutkia eikä tämän-tapaiset äkkiperuuntumiset ole täysin estettävissä muuta kuin perfektionis-tien utopioissa. ” Tavoitteena artikkelin alussa mainitut selkeät hoitopolut, pa-rempi ja tasaisempi hoidon laatu, oi-kea-aikaisuus, kustannustehokkuus? Prosessin johtamisen periaatteena laissez faire – onhan sujuvuus vain perfektionistien utopiaa…

Hoitoprosesseja ja -polkuja kehitet-täessä on muistettava potilaan auto-nomia ja ymmärrettävä hänet oman elämänsä asiantuntijana. Suurin osa

”milloin minkäkinlaisista mutkista” on estettävissä niinkin yksinkertaisella toimenpiteellä kuin potilasta kuunte-lemalla ja suunnittelemalla proses-si huolellisesti. Itse leikkaus on usein murto-osa koko hoidon kustannuksis-ta. Suurimmat kustannukset koostu-vat potilaan hoidosta ennen ja jälkeen leikkauksen. Panostaminen huolelli-seen leikkaukseen valmistautumiseen ja nopeaan, komplikaatioitta tapah-tuvaan toipumiseen on pitkällä täh-täimellä huomattavasti kustannuksia leikkaava toimi. n

LÄHTEITÄ

Brunenberg, D. E., van Steyn, M., Sluimer, J., Be-kebrede, L., Bulstra, S. K., Joore, M. A. 2005. Joint Recovery Programme Versus Usual Care. An Econo-mic Evaluation of a Clinical Pathway for Joint Repla-cement Surgery. The Netherlands. Tutkimusartikkeli. Medical Care. Volume 43, Number 10.

Heikkinen, K. 2011. Cognitively Empowering Internet-Based Patient Education for Ambulatory Orthopaedic Surgery Patients. Väitöskirja Turun yliopisto

Hilden, M. & Westerlund, M. 2012. Lyhytkirurgisen potilaan preoperatiivinen ohjaus. Opinnäytetyö Tam-pereen ammattikorkeakoulu

Ksshp Taskutieto 2014. www.ksshp.fi/

Lahdenperä E. 2012. Tekonivelpotilaan postopera-tiivinen kipu. Rapid Recovery - ohjelman mukaisesti hoidettujen tekonivelleikkauspotilaiden kokemuksia postoperatiivisesta kivusta ja kivunhoidosta. Opin-näytetyö Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Laisi, J. 2012. From home to operation (FHTO) – a preoperative process. Väitöskirja Helsingin yliopistoPartti, J. 2010. Kirurgisen potilaan ohjaaminen hoi-tajien näkökulmasta. Opinnäytetyö Hämeen ammat-tikorkeakoulu

Saarela K. 2013. Kirurgisen potilaan ohjaus asiantun-tijasairaanhoitajan kokemana. Pro gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto.

Vohlonen, I., Palmunen, J., Vehviläinen, A., (toim. Hankela, S.). 2007. Lonkkaleikattujen potilaiden hoi-toprosessien ja niiden kustannusten vaihtelu. Tampe-re. Pirkanmaan ammattikorkeakoulun julkaisusarja C: Tekonivelpotilaan hoidon kehittäminen on tuotta-nut tulosta. Oppimateriaalit. Nro 8. 161–177.

Välimäki M., Leino-Kilpi H., Antila M-L., Myllylä B-M., Gasull M., Scott P., Lemonidou C., Dassen T. & Kaurila T. 2001. Potilaan autonomia kirurgisessa hoitotyössä. Hoitotiede 13(3).

18 | Pinsetti 4/2014Op

into

paiv

at &

kou

lutu

s

EIja SImIläLeikkaussairaanhoitaja/ HygieniavastaavaKeskusleikkausosastoOulun yliopistollinen sairaala

Leikkaussalin ilman mikrobi- ja par-tikkelimäärä on merkittävin leikkaus-alueen infektionsyntyyn vaikuttava ulkoinen tekijä. Leikkaussalin ilman mikrobimäärä on suorassa suhteessa salissa liikkuvien ihmisten määrään. Salin ilmanpaine on ylipaineinen mui-hin tiloihin nähden, oven avaukset sot-kevat ilmanpaineistusta. Ilmastoin-titekniikoiden lisähyöty saavutetaan vain jos leikkaussalissa toimitaan ku-rinalaisesti, käytetään kunnollista suojavaatetusta ja leikkaussalin ovia ei avata leikkauksen aikana. (Rantala.A.; Leikkaussalin ilmastointi. Hoitoon liitty-vien infektioiden torjunta 2010.)

Henkilömäärä leikkaussalissa toimenpiteenaikanaLeikkaussalissa tulisi olla toimenpi-teen aikana vain tarvittava määrä hen-kilöitä. Tarvittava määrä on suhteelli-nen käsite. Pienessä toimenpiteessä se voi olla minimissään kolme henki-löä, mutta suuressa, moniammatillis-ta yhteistyötä vaativassa toimenpitees-sä se nousee reilusti yli kymmeneen henkilöön. Monivammapotilaan hoito voi vaatia usean eri erikoisalan osaa-jan yhtäaikaista työskentelyä. Näin ol-len ei ole olemassa mitään tarkkaa lu-kua henkilömäärästä, joka salissa voi olla. Minulta asiaa kysyttäessä vas-taan, että se ei kuulu saliin, jolla ei ole siellä mitään järkevää tekemistä.

Suomen sairaalat ovat käytännön tu-tustumis- ja harjoittelukenttänä ter-veydenhuollon eri opiskelijaryhmil-le. Suurissa sairaaloissa on erillinen opetuskoordinaattori, joka jakaa opis-kelijat eri osastoille. Osastojen oma asia on sitten opiskelijoiden varsi-nainen sijoittelu eri leikkaussaleihin. Kaikki leikkaussalit voivat olla opis-kelupaikkoina, mutta sijoittelussa tu-lisi huomioida opiskelijan tavoitteet ja

mahdollinen toimenpiteeseen osallis-tumisen tarve. Nykyteknologiaa tuli-si hyödyntää huomattavasti enemmän kuin sairaaloissamme tehdään. Leik-kaussaleihin voidaan asentaa kamera ja mikrofoni, jotka toimivat opetuksen välineenä. Esimerkiksi terveydenhoi-tajaopiskelijan on hyvä nähdä avosy-dänleikkaus, lonkkaproteesin ja polvi-proteesin asennus, mutta hänen ei ole välttämätöntä osallistua varsinaises-ti toimenpiteeseen. Osallistuminen voi jopa heikentää oppimiskokemusta, koska pelkkä salissa oleminen voi jän-nittää niin paljon, että ei muista kuule-mastaan ja näkemästään juuri mitään. Luonnollisesti opiskelija voi osallistua potilaan leikkaukseen valmisteluvai-heeseen kuten kanylointiin, steriilin-pöydänvalmistukseen ja potilaan ihon desinfektioon jne. Varsinaisen toimen-piteen ajaksi hän voisi siirtyä toiseen tilaan ja seurata videokuvan ja ää-nen välityksellä toimenpidettä. Kame-rat voidaan suunnata juuri katsojaryh-män tavoitteita ajatellen. Näytetään joko tiiviisti toimenpidealuetta, jolloin pääpaino on itse toimenpiteessä tai yleisnäkymää salista, jolloin opiskelija voi seurata esim. vuorovaikutustilan-teita. Näkyvyys on varmasti parempi kuin leikkaussalin seinävieressä sei-soen seurattuna ja henkilömäärä sa-lissa on pienempi.

Edustajien salissa oloa voi myös ky-seenalaistaa. Edustaja voi olla salissa, mikäli hän opastaa ja ohjaa henkilö-kuntaa laitteen tai välineistön käyt-töön toimenpiteessä. Pelkkä hänen edustamansa eri laitteiden käytön seuraaminen ei ole riittävä kriteeri.

Liikenne leikkaussalissa toimenpiteen aikanaLeikkaussalin liikenne toimenpiteen aikana tulee rajata minimiin. Tätä edis-tää se että toimenpide on hyvin ennalta suunniteltu. Eri toimenpiteiden ohjeis-tusten tulee olla ajan tasalla ja helposti kaikkien saatavilla. Lääkäreiden tulee ohjeistaa hoitohenkilökuntaa mahdol-lisista erikoislaitteiden tai -välineiden tarpeesta, jotta ne voidaan varata pai-kalle. Tämä paitsi nopeuttaa toimenpi-teen sujumista, myös vähentää tarvet-ta poistua salista toimenpiteen aikana.

Suomen sairaalat ovat vanhankantai-sia rakennuksia ja tilat eivät vastaa nykyajan vaatimuksia. Leikkausväli-neistö ja laitteistomäärä on kasvanut huomattavasti 1960- 1970-lukujen jäl-keen, jolloin suurin osa sairaaloistam-me on rakennettu. Varastotiloja on lii-an vähän ja ne ovat epäkäytännöllisiä. Myös korjaus- tai uudisrakentamisen yhteydessä tulee muistaa riittävän iso-jen ja toimivien varstojen tarve. Käy-tävät ovat kulkemista, eivät laitteiden säilyttämistä varten. Välineille tulee olla oma paikkansa, mistä ne on help-po löytää ennen toimenpiteen alkamis-ta. Henkilökunnan tulee myös muistaa palauttaa laitteet käytön jälkeen pai-koilleen.

Henkilökunnan tauotukset olisi hyvä mahdollisuuksien mukaan järjestää vaihtojen yhteyteen. Aina se ei kui-tenkaan ole mahdollista. Toimenpide voi olla pitkäkestoinen, koko työvuo-ron mittainen, tai vaihtaja on toisessa salissa kiinni eikä pääse näin tauotta-maan vaihdossa toista salia. Toimenpi-teiden hyvä tuntemus auttaa vaihtajaa suunnittelemaan päivän työnkuvaa si-ten, että toiminta on mahdollisimman tehokasta ja vaihdot toimenpiteen ai-kana vähenevät.

Liikkuminen leikkaussalissa

Pinsetti 4/2014 | 19

Opin

topa

ivat

& k

oulu

tus

Toimenpiteen aikana passarin touhui-lu pitää olla minimissään. Vaikka olisi-kin houkuttelevaa kantaa tavaraa va-rastoista ja täydentää salin kaappeja, niin ei tule tehdä. Salin kaappeja ei myöskään aleta siivoamaan toimen-piteen aikana. Sellainen touhuilu teh-dään päivän aluksi tai päätteeksi, kun leikkaustoimintaa ei ole.

Nykyaikaisissa leikkaussaleissa on useita puhelimia. On paljon asioita joi-ta voi hoitaa puhelimen välityksellä niin salista ulospäin kuin saliinkin päin. Hoidettavista potilaista otetaan paljon

erilaisia näytteitä ja tehdään tutki-muspyyntöjä. Näytepurkkeihin tarvi-taan tulostettuja potilastarroja. Tar-ratulostin on hyvä olla salissa, jolloin tulosteet ovat heti saatavilla tai salin välittömässä läheisyydessä, mistä ne voidaan ottaa toimenpiteen jälkeen, kun näytteet viedään kuljetuspaik-kaan. Salissa olisi myös hyvä olla kaksipuoleisesti sulkeutuva läpianto-kaappi, jonka kautta voidaan toimittaa saliin tarvittavaa lisävälineistöä ja sa-lista voidaan toimittaa esim. jääleik-keeksi lähteviä näytteitä.

Rakenteellisesti hyvin toimivassa leik-kaussaliympäristössä hyvin suunnitel-tu ja tavanomaisesti sujuva toimenpi-de ei vaadi turhia salin ovien avauksia. Kuitenkin salista on joskus toimenpi-teen aikana poistuttava ja joskus tul-tava sisään. Kaikkea liikennettä ei voi estää, mutta turhanaikaisen kulkemi-sen voi. n

IT’S personal.

To learn more, please contact your local representative or customer service at 09 8874 370.

Introducing the A.T.S.® 4000 and A.T.S.® 2200Automatic Tourniquet Systems

A.T.S.® 4000

A.T.S.® 2200

ATS ad Finland.indd 1 2014-11-17 09:44:45

20 | Pinsetti 4/2014Op

into

paiv

at &

kou

lutu

s

arala KatarIIna TtM-opiskelija, sairaanhoitaja, VSSHP

Haapa tonI TtM, TtT-opiskelija, hoitotyön kliininen opettaja, HUS

Perioperatiivisen hoitotyön ytimen muodostaa potilasturvallisen hoi-don varmistaminen, josta vastaa po-tilasta hoitava tiimi. Tämä asettaa korkeat ammattipätevyysvaatimuk-set perioperatiivisella sairaanhoita-jalle. Leikkaushoitotyön ammattipä-tevyysvaatimuksissa korostuvatkin mm. kommunikaatio- ja turvallisuus-toiminta. Kollegiaalisuus on keskei-sessä asemassa erityisesti periope-ratiivisessa hoitotyössä, koska sitä tarvitaan potilashoidon turvalliseen toteuttamiseen. Kollegiaalisuus näyt-täytyy mm. siinä kuinka leikkaustiimi kommunikoi keskenään, miten tietoja sekä taitoja jaetaan kollegoiden kes-ken ja miten tulevaa kollegaa tai pe-rehtyvää ammattilaista ohjataan ja opetetaan.

Kollegiaalisuus voidaan nähdä am-mattikunnan sisäisenä toimintana (intra-kollegiaalisuus), mutta sen tu-lee ulottua myös ammattikuntien vä-lille (inter-kollegiaalisuus). Periope-ratiivinen hoitotyö on hyvä esimerkki siitä, että kollegiaalisuutta tarvitaan ammattikunnan omien jäsenten kes-kuudessa, mutta yhteisen tavoitteen, turvallisen potilashoidon, saavuttami-seksi ammattikuntien välistä kollegi-aalisuutta voidaan pitää edellytykse-nä.

Kollegiaalisuus perioperatiivisessa hoitotyössä

Kollegiaalisuuden eettinen perusta ja kollegiaalisuusoh-jeistuksetKollegiaalisuuden perusta on amma-tin etiikassa. Sairaanhoitajien eetti-set ohjeet korostavat sairaanhoitajien suhtautumista muihin ammattikunti-in. Sairaanhoitajien tulee kunnioittaa oman ammattikuntansa lisäksi mui-den ammattikuntien edustajien asi-antuntemusta. Sairaanhoitajien tulee pyrkiä hyvään yhteistyöhön potilaan hoitoon osallistuvien tahojen kans-sa. Eettiset ohjeet auttavat sairaan-hoitajia eettisessä päätöksenteossa heidän jokapäiväisessä työssään. Nii-den mukaan sairaanhoitajien tulee tukea toinen toistaan potilaan hoitoa koskevassa päätöksenteossa, työs-sä jaksamisessa ja ammatillisessa kehittymisessä. Eettiset ohjeet myös velvoittavat sairaanhoitajia valvomaan, etteivät oman ammattikunnan jäsenet tai muut potilaan hoitoon osallistuvat toimi potilasta kohtaan epäeettisesti.

Lääkäreiden kollegiaalisuudella on pitkät perinteet ja se on saanut al-kunsa jo Hippokrateen ajoista mes-tari-kisälliasetelmasta. Lääkärin am-mattiin kuuluu moraalinen itsesäätely, jota ohjaavat lääkärikunnan eettiset ja kollegiaaliset periaatteet. Kollegi-aalisuus kuuluu lääkäreiden toimin-nan ytimeen ja auttaa heitä selviyty-mään työn haasteista. Kollegiaalisuus tarkoittaa myös sitä, ettei lääkäri ole koskaan yksin. Lääkäreiden kollegi-aalisuusohjeet ohjeistavat lääkärei-den käytöstä heidän keskinäisissä suhteissa. Se edellyttää yhteisten pe-lisääntöjen noudattamista ja lääkärin etiikkaan sitoutumista. Tämä tarkoit-taa myös velvollisuutta puuttua kol-legan toimintaan, jos hän ei enää sel-viydy työstään ammattistandardien mukaisesti.

Sairaanhoitajien kollegiaalisuus on jäänyt vähemmälle huomiolle niin oh-jeiden puolesta, kuin tutkimuksen-kin saralta. Sairaanhoitajien eettiset ohjeet ovat kuitenkin tätä tilannetta paikanneet ja olleet ohjenuorana sai-raanhoitajien käyttäytymiselle. Suo-men sairaanhoitajaliitto ry. julkaisi keväällä 2014 Sairaanhoitajien kolle-giaalisuusohjeet. Ne tukevat sairaan-hoitajien ammatillista työskentelyä ja tähtäävät yhteisen tavoitteen saa-vuttamiseen eli potilaan parhaaseen mahdolliseen hoitoon. Sairaanhoita-jien tulee kunnioittaa ja arvostaa kol-legoitaan, sekä kohdella heitä oikeu-denmukaisesti. Sairaanhoitajan tulee kommunikoida kollegoidensa kans-sa luottamuksellisesti, rehellisesti ja kohteliaasti. Heidän tulee myös puo-lustaa toisiaan vaikeissa ja epäoikeu-denmukaisissa tilanteissa, jolloin he luovat työyhteisön jossa voidaan käsi-tellä avoimesti epäkohtia ja ristiriitoja.

Kollegiaalisuus todentuu tiimityössäLeikkaus- ja anestesiaosastoilla kol-legiaalisuuden merkitys konkretisoi-tuu. Tiimissä toimiminen ja muiden jatkuva huomioonotto ja läsnäolo tuo-vat esille niin yksilön yhteistyötaidot kuin suhtautumisen kollegiaalisuu-teen. Tiimin jäsenten jatkuvaa kes-kinäistä kommunikointia voidaan pi-tää edellytyksenä työn sujuvuudelle. Tutkimusten mukaan leikkaussalissa työskentelevien sairaanhoitajien mer-kittävä stressin aiheuttaja on yhteistyö muiden ammattikuntien kanssa. Var-sinkin nuoret sairaanhoitajat kokevat kommunikoinnin lääkäreiden kanssa haasteellisena.

Leikkaus- ja anestesiaosastot ovat toi-mintaympäristöja, joissa toimii useita eri ammattikulttuureja rinnakkain. Eri

Pinsetti 4/2014 | 21

Opin

topa

ivat

& k

oulu

tus

ammattikulttuurien tiedon ja taidon li-säksi tarvitaan myös kykyä yhteistyö-hön. Hyvät kommunikointitaidot ovat jopa teknisiä taitoja tärkeämpiä, sil-lä potilaan turvallisuus on oikea-ai-kaisen ja täsmällisen tiedon varassa. Kommunikoinnin puute voi heikentää potilasturvallisuutta ja pahimmillaan aiheuttaa hoitovirheen.

Kun kollegiaalisuus on koetuksella Erimielisyyksiä, ammattikunnan sisäl-lä ja ammattiryhmien välillä, periope-ratiivisessa hoitotyössä voivat aiheut-taa mm. työn sisältöön liittyvät asiat, kuten erilaiset käsitykset työn tavoit-teesta ja menetelmistä. Esimerkkinä, leikkausten väliset vaihtoajat voivat ai-heuttaa erimielisyyttä, sillä kirurgien mielestä vaihtoaika on usein liian pit-kä, kun taas toiset ammattiryhmät tar-vitsevat työrauhan seuraavan potilaan leikkauksen valmisteluun. Ammatti-kunnilla saattaa myös olla eri käsitys vastuunjaosta, kuten siitä kuka vastaa leikkauslistan sujuvuudesta. Lähei-nen työskentely lääkäreiden kanssa, riippuvuus muista sairaanhoitajista, stressaavat potilastilanteet ja resurs-sipula ovat usein syynä konfliktilantei-siin leikkausosastoilla.

Kollegiaalisuuden puute saattaa pa-himmillaan johtaa jopa kiusaamiseen. Kiusaaminen voi ilmentyä leikkaus-osastolla esimerkiksi töykeänä käyt-täytymisenä, epäkohteliaana ja hol-hoavana kommunikointina, tietojen panttaamisena ja julkisena nöyryyttä-misenä.

Kollegiaalisuuden tukeminen leikkaus- ja anestesiasosas-ton arjessaLeikkaus- ja anestesiaosastolla yh-teistyön sujuvuutta voidaan edis-tää erilaisin keinoin kuten avoimella ja tasavertaisella työnjaolla sekä ai-katauluttamalla työtehtäviä. Lisäk-si keskeistä on se, että tiimin kesken on selkeästi määritelty ja jaettu vas-tuut. Tiimityölle tulee olla myös suo-tuisat olosuhteet, joka tarkoittaa että tiimit ovat suhteellisen pysyviä ja jä-senet ovat tuttuja toisilleen, sekä heil-

lä on osaamista ja asianmukaiset fyy-siset tilat työn toteuttamiseen.

Henkilöstöjohtamisella voidaan vai-kuttaa työyhteisöjen kollegiaalisuu-teen mm. luomalla avointa keskuste-lukulttuuria, kollegiaalisuutta tukevia rakenteita ja kirkastamalla toiminnan yhteistä tavoitetta. Leikkaus- ja anes-tesiaosastojen perehdytyksessä tu-lee antaa valmiuksia uudelle sairaan-hoitajalle myös tiimin keskinäiseen vuorovaikutukseen ja siihen, että hän kykenee ottamaan oman roolinsa tii-missä. Koulutuksella voidaan edistää kol-legiaalisuutta ja yhteistyökokemuk-set auttavat yksilöitä luomaan tiimin. Leikkaus- ja anestesiatoiminnan kes-kittäminen on tehnyt leikkausosas-toista entistä suurempia yksiköitä, joissa työskentelee yleensä sairaa-loiden suurimmat henkilöstömäärät, näin ollen yhteistyökokemusten ref-lektointi yhdessä voi olla haasteellista. Työyhteisöjen yhteiset koulutuspäivät ovat kuitenkin hyviä tilaisuuksia har-joitella yhteistyötä ja keskustella kol-legiaalisuudesta, sen merkityksestä arjen työssä ja keinoista tukea sen to-teutumista.

LopuksiKollegiaalisuus lisää potilasturvalli-suutta ja parantaa potilashoidon laa-tua. Sillä on vaikutuksensa myös hoidon lopputulokseen ja potilaan saa-maan hyötyyn. Potilasturvallisuutta li-sää myös se, että tiimin jäsenet voivat kommunikoida keskenään tasa-arvoi-sesti luottaen siihen, että heidän mie-lipiteensä otetaan huomioon.

Kollegiaalisuus edellyttää hyviä yh-teistyötaitoja, mutta tärkeintä, niin ammattikunnan sisäisessä kuin am-mattikuntien välisessä kollegiaalisuu-dessa, on kunnioitus toista kohtaan. Kollegiaalisuus edellyttää inhimilli-syyttä toista kohtaan, kykyä kohdel-la kollegaa niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Jotta voimme tarjota po-tilaalle parasta mahdollista hoitoa, tulee meidän kyetä avoimeen ja luot-tamukselliseen vuorovaikutukseen toistemme kanssa. n

Lähteet

Cowin LS & Eagar SC. 2013. Collegial relationship breakdown: a qualitative exploration of nurses in acute care settings. Collegian 20 (2), 115–121.

Gillespie BM, Chaboyer W, Wallis M, Chang HA & Werder H. 2008. Operating theatre nurses’ percep-tions of competence: a focus group study. Journal of Advanced Nursing 65 (5), 1019–1028.

Haapa T, Arala K, Knuutila M, Suutarla A, Tilander E & Kangasniemi M. 2014. Kollegiaalisuus myös johta-misen tehtävänä – kollegiaalisuusohjeet käytäntöön. Teos - Terveydenhuollon osastonjohtajat ry. 2, 6–8.

Hansen HE. 1995. A model for collegiality among staff nurses in acute care. Journal of Nursing Administra-tion 25, 11–20.

Kangasniemi M, Suutarla A, Tilander E, Knuutila M, Haapa T & Arala K. Sairaanhoitajien kollegiaalisuus: systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Hyväksytty jul-kaistavaksi, Tutkiva hoitotyö 1/2015.

Lingard S, Espin S, Whyte S, Regehr G, Baker GR, Reznick R, Bohnen J, Orser B, Doran D, Grober E. 2004. Communication failures in the operating room: an observational classification of recurrent types and effects. Quality and Safety in Health Care 13 (5), 330–334.

Lääkäriliitto. Lääkärin kollegiaalisuusohje. http://www.laakariliitto.fi/edunvalvonta-tyoelama/liiton-ohjeet/kollegiaalisuus. Luettu 11.10.2014.

Lääkäriliitto. Lääkärin eettiset ohjeet. http://www.laakariliitto.fi/edunvalvonta-tyoelama/liiton-ohjeet/eettisen-ohjee. Luettu 11.10.2014.

Miller KL & Kontos PC. 2012. The intraprofessional and interprofessional relations of neurorehabilitati-on nurses: a negotiated order perspective. Journal of Advanced Nursing 69 (8), 1797–1807.

Niemi-Murola L. 2005, Ryhmästä tiimiksi – vuorovai-kutusta leikkaussalissa. Suomen lääkärilehti 60 (3), 305–308. Pälve H. 2013. Kollegiaalisuuden haasteet ja mahdol-lisuudet. Suomen lääkärilehti 68 (1-2), 26–27.

Sairaanhoitajaliitto. Sairaanhoitajan kollegiaalisuus-ohjeet. www.sairaanhoitajaliitto.fi. Luettu 11.10.2014.Sairaanhoitajaliitto. Sairaanhoitajan eettiset ohjeet. www.sairaanhoitajaliitto.fi. Luettu 11.10.2014.

Silén-Lipponen Marja. 2005. Teamwork in operating room nursing - conceptual perspective in finnish, british and american nurses’ and nursing students’ experiences. Akateeminen väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto.

Silvennoinen AS, Salanterä S, Meretoja R & Junttila K. 2012. Sairaanhoitajan ammatillinen pätevyys pe-rioperatiivisessa toimintaympäristössä. Tutkiva Hoi-totyö 10 (3), 22–31. Tengvall E. 2010. Leikkaus- ja anestesiahoitajan am-matillinen pätevyys – kyselytutkimus leikkaus- ja anestesiahoitajille, anestesiologeille ja kirurgeille. Akateeminen väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto.

22 | Pinsetti 4/2014Op

into

paiv

at &

kou

lutu

s

auvInEn, vEErash

nyrönEn, Sallash

palovaara, marjosh, TtM, jatkokoulutettava, perioperatiivisen hoitotyön lehtori, JAMK

ratInEn, pIrKKosh, TtM, perioperatiivisen hoitotyön lehtori, JAMK

Arviointi on tärkeä osa ohjattua har-joittelua. Arvioinnin tulee antaa tietoa siitä, missä asioissa harjoittelua teke-vä opiskelija on vahva ja millä alueilla hänen tulisi kehittää itseään. Arvioin-nilla on keskeinen osa opiskelijan am-matillisessa kasvussa ja kehityksessä.

Hyvä arviointilomake tukee ja ohjaa opiskelijan harjoittelun arviointia

Opiskelijan harjoittelun arviointitilan-teessa ovat osallisena opiskelijan li-säksi yleensä harjoittelua ohjaava opettaja ja opiskelijan ohjaajana toimi-va työelämän edustaja, sairaanhoitaja. Arvioinnissa voidaan käyttää apuna eri-laisia arviointilomakkeita, jotka sekä opiskelija että työelämän edustaja täyt-tävät. Arviointilomakkeet on tarkoitus täyttää jo etukäteen ennen arviointiti-lannetta, jossa niitä voidaan sitten yh-dessä käydä läpi. Arviointilomakkeen tarkoituksena on ohjata arviointia oike-aan suuntaan ja toimia apuna siinä, että kaikkia harjoittelun osaamisvaatimus-alueita tulee käsiteltyä.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun syventävän vaiheen perioperatiivi-sen hoitotyön sairaanhoitajaopiskeli-joille tarkoitettua arviointilomaketta lähdettiin kehittämään yhteistyössä Keski-Suomen keskussairaalan leik-kaus- ja anestesiaosastojen henki-lökunnan kanssa. Prosessi käyn-nistettiin tammikuussa 2014, jolloin ammattikorkeakoulun puolelta toivot-tiin uutta, toimivampaa arviointiloma-ketta. Tavoitteena oli saada uudesta arviointilomakkeesta käytännönlähei-sempi, selkeämpi sekä helppokäyt-töisempi. Tavoitteeksi asetettiin myös se, että lomake soveltuu perioperatii-viseen hoitotyöhön ja etenkin Keski-

Kehittyvä hoitotyön asiantuntijuus 15op Täytäthän lomakkeen mustekynällä. Muista allekirjoitus! Lomakkeen täyttänyt opiskelija__ ohjaaja__

Opiskelijan nimi: Ryhmätunnus:

Harjoittelun ohjaaja(t): Anestesia: Leikkaus:

Ohjaava opettaja: Anestesia: Leikkaus:

Harjoitteluyksikkö: Harjoittelun ajankohta:

Opintojakson tavoitteet:

Opiskelija hallitsee perioperatiivisen hoitotyön teoreettisen tietoperustan, jonka perusteella hän kykenee kokonaisvaltaiseen ja voimavaralähtöiseen perioperatiivisen potilaan hoidon suunniteluun, toteutukseen ja arviointiin. Opiskelija kykenee suunnitelmalliseen ja joustavaan potilaan peruselintoimintojen arviointiin ja tarkkailuun. Hän osaa ohjattuna hoitaa nukutettua tai puudutettua potilasta ja varautua potilaan tilassa tapahtuviin muutoksiin. Opiskelija kykenee potilaan hoitamiseen, jossa korostuu elintoimintojen tarkkailu ja tilanteen mukainen nopea toiminta hoitotyön auttamismenetelmiä, lääkehoitoa, teknologiaa ja moniammatillista työryhmää hyödyntäen. Opiskelija kykenee leikkauspotilaan yksilölliseen kohtaamiseen. Opiskelija hallitsee leikkaushoitotyön perusteknologian, aseptiikan, auttamismenetelmät ja kykenee ohjattuna hoitamaan potilasta leikkaushoitotyössä. Opiskelija työskentelee toimintaperiaatteinaan potilaan turvallisuus ja korkea ammattietiikka.

Opiskelijan omat osaamistavoitteet:

Arviointilomakkeen sivu 1/8. Opintojakson tavoitteet.

Pinsetti 4/2014 | 23

Opin

topa

ivat

& k

oulu

tus

n

Suomen keskussairaalan yksiköissä käytettäväksi.

Prosessi toteutui toiminnallisena opinnäytetyönä, jossa käytettiin hy-väksi työryhmän asiantuntemusta workshop-tyyppisenä. Workshop-ta-paamisia järjestettiin kaksi, joissa mo-lemmissa oli paikalla henkilöitä sekä ammattikorkeakoulusta että leikka-us- ja anestesiaosastoilta. Liikkeelle lähdettiin keräämällä tietoa arvioin-nista ja hyvästä arviointilomakkees-ta. Jyväskylän ammattikorkeakoulun vanhaa arviointilomaketta tarkastel-tiin yhdessä muutaman muun ammat-tikorkeakoulun arviointilomakkeen kanssa. Lomakkeista haluttiin ottaa käyttöön hyvät asiat, ja välttää epäsel-vyyksiä.

Hyvä arviointilomake on sellainen, jota on helppo käyttää ja joka oikein täytet-tynä antaa opiskelijalle kattavasti tietoa hänen osaamisestaan. Hyvä arviointi-

lomake käsittelee harjoittelun kaikkia osaamisvaatimusalueita ja täten var-mistaa sen, että arviointitilanteesta tu-lee monipuolinen. Arviointilomakkeen pohjaa luotiin huo-mioiden yhteistyökumppanien toiveet ja ideat. Lomakkeeseen tehtiin sa-rakkeita, joissa voi määrittää opiske-lijan osaamistasoa laittamalla ras-tin sitä vastaavaan kohtaan. Selkeyden takia osaamistasoja otettiin käyttöön vain kolme, joista alin on hylätty. Kak-si hyväksytyn arvioinnin osaamistason vaihtoehtoa ovat ”osaa jo itsenäisesti” ja ”tarvitsee vielä tukea”. Kaikkiin koh-tiin voi kirjoittaa myös kommentteja ja muuta vapaata tekstiä. Sarakkeiden osaamisvaatimukset tulevat ammat-tikorkeakoulun opetussuunnitelman Kehittyvä asiantuntijuus -opintojakson osaamisista. Niitä muokattiin sopivak-si juuri perioperatiiviselle hoitotyölle, ja eriteltiin sekä yhteiset että erilliset osaamistasot leikkaus- ja anestesiahoi-

totyöhön. Lomakkeeseen otettiin uu-tena käyttöön väliarviointiosio, jonka tarkoitus on antaa opiskelijalle, mutta myös ohjaajalle ja opettajalle, tietoa harjoittelun sujuvuudesta keskellä pit-kää syventävää harjoittelua.

Arviointilomakkeen raakaversio esi-teltiin toisessa workshop-tapaami-sessa. Kehittämisehdotuksia poh-dittiin ja lomakkeelle tehtiin väritys. Lomaketta muokattiin tapaamisessa esille tulleiden kommenttien perus-teella. Lomake otettiin koekäyttöön ja siitä pyydettiin palautetta. Palautteen mukaan lomake toimi hyvin. Se vas-tasi sille asetettuja odotuksia ja uu-distusta pidettiin onnistuneena. Pa-lautteista kävi ilmi, että uusi lomake on toimiva ja selkeä ja huomattavasti käytännönläheisempi. Palautetta an-toivat opiskelijat, ohjaajat ja opettajat. Lomake otettiin käyttöön perioperatii-visen hoitotyön syventävien opintojen arviointiin.n

LEIKKAUSHOITOTYÖ Hylätty Tarvitsee tukea Osaa itsenäisesti Kommentteja KLIININEN OSAAMINEN

Opiskelija osaa valmistella leikkaussalin leikkausta varten ja varata siihen tarvittavan välineistön.

Opiskelija toimii aseptisesti. Opiskelija tunnistaa leikkaussalin steriilit alueet. Opiskelija osaa kirurgisen käsien desinfektion ja osaa pukeutua steriilisti. Opiskelija osaa leikkausalueen desinfektion ja tietää leikkausalueen peittelyiden periaatteet.

Opiskelija tutkii, arvioi ja ylläpitää potilaan peruselintoimintoja. Seuraa potilaan oireita ja hoidon vaikuttavuutta tavallisimpien sairauksien hoidossa sekä tekee tarvittavat johtopäätökset. Opiskelija havaitsee ja raportoi leikkausvuodon määrää.

Opiskelija hallitsee keskeiset tutkimus- ja hoitotoimenpiteet ja niissä tarvittavien välineiden ja laitteiden oikean ja turvallisen käytön sekä tekee tutkimuksia välittömään hoitoon soveltuvilla laitteilla (diatermia, tähystyskirurgian laitteet). Osaa apuvälineiden käytön potilasturvallisesti ja ergonomisesti.

Opiskelija huomioi potilaan turvallisuuden ja osaa havainnoida kipua eri tilanteessa.

Opiskelija osaa toimia moniammatillisessa työryhmässä. Tuntee valvovan hoitajan ja instrumentoivan hoitajan työnkuvan.

Arviointilomakkeessa on sekä yhteiset että erilliset osaamistasot leikkaus- ja anestesiahoitotyöhön. Kuvassa arviointilomakkeen sivu 5/8, leikkaushoitotyö ja kliininen osaaminen.

24 | Pinsetti 4/2014Op

into

paiv

at &

kou

lutu

s

jaana mäKEläTtM, shProjektipäällikkö, Piuha-projektiJyväskylän ammattikorkeakoulu

Kaikki alkoi siitä, kun asiantuntijat ja tutkijat löivät viisaat päänsä yhteen ja pohtivat oppimisen kehittämistä. Mitä uutta tämä joukko voisi tuoda hoito-työn opetukseen ja perehdytykseen?Eivät arvanneet asiantuntijat, eivät-kä tienneet tutkijat, mihin Piuha-pol-ku johtaa. Selvää oli, että kehitystyön ytimessä ja oppimisen keskiössä on tiimityö, sillä ollaanhan sentään leik-kaussalissa. Lisäksi ongelmanratkai-sukyvyn kehittämistä pidettiin tärkeä-nä. Puhumattakaan useista näyttöön pohjautuvista asiantuntijuuden alueis-ta, joihin leikkaussalityössä jokaisena arkipäivänä törmää.

Potilaan leikkausprosessin kokonai-suuden ymmärtäminen on oleellisen tärkeää: mistä potilas tulee ja minne hän menee? Ja miten on, tarvitseeko potilasta ohjata leikkaussalissa? Ym-päristö on vieras, ihmiset ovat erilai-sia leikkausasuissaan ja maskeissaan, laitteet ympäröivät ja tulevaisuus pe-lottaa. Vaikka potilaan hetki leikkaus-salissa on lyhyt, häntä tarvitsee ohjata myös leikkaussalissa.

Kehitysurakka yhteistyön voiminKaikki alkoi siis päätöksestä kehittää henkilöstön ja opiskelijoiden osaamis-ta tietokoneavusteisten menetelmien avulla. Haettiin projektirahoitus ESR-rahoitusinstrumentista (K-S ELY), saa-tiin se ja aloitettiin lähes nelivuotinen kehitysurakka. Tavoitteeksi asetettiin myös yhteistyöverkoston rakentami-nen erikoissairaanhoidon, yliopiston

ja ammattikorkeakoulun välille. Kehi-tysprojekti eteni ja projektin tuotokse-na syntyi kuin syntyikin ajasta ja pai-kasta vapaa oppimisympäristö. Tämä yhteistyö on kantanut projektin loppu-metreille asti ja kantaa tästä eteen-päinkin.

Mitä syntyi? Ei tullut lautapeliä, vaan syntyi Leik-kaussalipeli. Tuttavallisemmin projek-tinsa mukaan: Piuha-peli, joka toimii PC:llä ja mobiililaitteilla. Pelaaminen onnistuu niin yksin kuin tiimissäkin ja pelattavana ovat potilaan pre-, intra- ja postoperatiiviset vaiheet. Myös poti-laat saivat osansa, heille rakennettiin tietovisatyyppinen peli, jonka avul-la he voivat perehtyä tulevaan leikka-ukseen ja muuhun hoitoon. Opettajia-kaan ei unohdettu, heille rakennettiin pelin sisällönhallintasovellus.

Pelinrakentaminen on tehokasta oppimistaTie oli jossain vaiheessa aika kivinen ja koko tavoite rakentaa pelillinen ympä-ristö tietokoneelle alkoi tuntua hullulta ajatukselta. Tutkimuskin alkuun osoitti, että ei sillä pelillä mitään opi. Toisaalta huomattiin, että pelin rakentaminen se vasta opettavaista onkin. Sitkeydellä ja määrätietoisella työllä edettiin askel askeleelta kohti päämääränä olevaa Leikkaussalipeliä ja onnistuttiin! Käsillä tekeminen vaatii ajattelua. Ajat-telu vaatii teoriaa taustalleen. Teori-an taustalla on tutkittu tieto. Näin poh-ti Piuhan tutkija päätösseminaarissa. Pelisisällön rakentamisessa on ollut keskeistä etsiä tutkittu tieto, jonka va-raan tietovisatyyppiset kysymykset on rakennettu. Ei voi lähteä jäljittelemään jonkin ”talon toimintatapaa”, vaan tieto oli löydyttävä teoriasta, jotta on vakaa pohja mistä ponnistaa. Tämä ohje an-

Perioperatiivisen hoitotyön opiskeluun uusi vaihtoehto

– PIUHA-PELI

Projektissa pidetään piuhat pinkeänä, pohtii projektipäällikkö.

Pinsetti 4/2014 | 25

Opin

topa

ivat

& k

oulu

tus

nettiin myös opiskelijoille, joiden rooli ohjaajineen on ollut merkittävä Piuha-pelin sisällön rakentamisessa.

Voiko jo pelata?Pelissä voi tietovisailutyyppisesti pela-ta esimerkiksi Niilon nilkkaa ja Sannan sappea tai testata itseään lääkelas-kuilla tai nenämahaletkun asennuk-sen arvoituksilla. Tulevaisuudessa voi tsekata, muistaako tsekkilistan sisäl-lön. Projektissa rakennettiin tekniikka, nyt on sisällön vuoro. Ja sanottaisiin-ko, että siinä rajana on vain taivas. Tu-levaisuudessa myös tiedetään, miten loppukäyttäjät eli opiskelijat, perehty-jät, opettajat, perehdyttäjät ja potilaat ottavat pelin vastaan.

SSO-URL- Mitäh?!Maininnan ansaitsee myös se, että lu-kuisia hauskan mielenkiintoisia tilan-teita syntyi, kun sairaanhoitajat ra-kensivat tietokonepeliä ja koodaajat pyrkivät ymmärtämään leikkaussa-limaailmaa sekä alan terminologi-aa. Projektipäällikkö sai koodaajilta sähköpostiviestejä, joiden sisältö tii-vistettynä oli kutakuinkin seuraava:” Resurssirekisterin XML-metadatan tuontitoiminto, PEM-muoto, Shibbo-leth. Muista resurssirekisteriin var-mennetta syötettäessä ”BEGIN/END CERTIFICATE”-rivit on jätettävä pois. Host-nimet, url-muotoinen, domain-osa, entityId on uniikki, SSO-URL.” Ymmärrettinkö me? Ei, mutta ei se mi-tään, teki ne koodaritkin hysterecto-mian miespotilaalle! Onneksi projek-tissa oli mukana ICT-asiantuntijoita, joiden työpanos ICT-asioissa projektil-le oli korvaamattoman arvokas, mutta lisäksi he toimivat hoitajien ja kooda-reiden rajapinnassa auttaen molem-pia tahoja ymmärtämään toisiaan.

Paljon on työtä takana ja vielä enem-män ehkä edessä. Hodding Carterin ajatus Piuhan valmistumisen kynnyk-sellä sopii projektipäällikön toiveeksi:

”On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa antaa lapsilleen: juuret ja sii-vet.” Piuha-projekti asiantuntijoineen teki hoitotyön tietokoneavusteiselle oppimiselle juuret, nyt tämän jälkeen joku voisi antaa työllemme siivet! n

26 | Pinsetti 4/2014

Hallituksen uusi varajäsen Päivi Räsänen

Minut valittiin syksyllä 2013 Levin opintopäivien yhteydessä Fornan hallituksen uudeksi varajäseneksi.

Olen valmistunut sairaanhoitajak-si Oulun sairaanhoito-oppilaitoksesta 1987. Maaliskuussa 1988 pääsin töihin leikkausosastolle, nimenomaan pää-sin, koska silloin työtilanne ei ollut eri-tyisen hyvä. Työpaikkani onkin pysynyt samana kaikki nämä vuodet.

Erikoistuin leikkaus-anestesiasai-raanhoitajaksi 1995 ilta- ja monimuo-to-opiskeluna työn ohessa Kemin sai-raanhoito-oppilaitoksesta.

Olen työskennellyt koko urani ajan instrumenttihoitajana. Leikkausosas-tollamme tehdään laaja-alaisesti eri erikoisalojen leikkauksia keuhkoleik-kauksista endoproteesikirurgiaan. Hoi-damme kaiken ikäisiä potilaita. Vielä 26 vuoden työskentelyn jälkeen koen työni haasteellisena.

Vuonna 2007 leikkausosasto ja väline-huolto yhdistyivät ja molemmat yksiköt ovat osastonhoitajamme alaisuudes-sa. Minä olen siitä asti ollut väline-huollosta vastaava hoitaja. Työskente-len osan työajastani välinehuollossa, missä teen mm. työvuorolistat, palk-ka-ajot ja instrumenttihankinnat. Arvi-oin instrumenttien kunnon ja laitan ne tarvittaessa korjattavaksi. Olen myös välinehuoltajaopiskelijoiden näytön-vastaanottaja.

Mielenkiintoisena tehtävänä on kuu-lua hoitotarvikkeiden hankintatyö-ryhmään. Sen tarkoituksena on yhte-näistää hankittavien hoitotarvikkeiden käyttöä sairaalassamme ja koko OYS-Erva -alueella. Tavoitteena on, että hankittavat hoitotarvikkeet täyttävät mahdollisimman optimaalisesti toi-minnalliset, laadulliset ja taloudelliset kriteerit. Työryhmän jäsenet osallistu-vat hankintaprosessiin hyödyntämäl-

lä omaa ammatillista näkemystään ja erityisosaamistaan. Hankintamenet-telyn prosessit ovat tulleet tutuiksi.

Kuulun myös sairaalamme infektiotoi-mikuntaan välinehuollon edustajana. Toimikunnan tehtävänä on infektio-alaan liittyvien toimintojen seuranta ja koordinointi sairaanhoitopiirissä.

Haavanhoitotyöryhmän jäsenenä osal-listun koko sairaanhoitopiirin haavan-hoitokäytänteiden yhtenäistämiseen.Olen mukana myös osastomme laa-tutyöryhmässä. Sairaalamme on saa-nut laaduntunnustuksen vuonna 2010 ja ylläpitoauditointi oli vuonna 2013 ja tänä syksynä.

Vuosien saatossa monet toimintata-vat ovat ehtineet muuttua. Monikäyt-töiset, kankaiset peittelyt ja leikkaus-takit ovat vaihtuneet kertakäyttöisiin ja leikkausviillot pienentyneet skopi-oiden myötä. Koneiden ja laitteiden määrät ovat tuplaantuneet jne. Tekno-

logia on muuttanut paljon toimintata-poja, mutta tärkein, potilas, on edel-leen keskiössä.

Uuden päivystysasetuksen myötä mei-dän työaikamme tulee muuttumaan kolmivuorotyöksi vuoden alusta, jotta välitön leikkausvalmius toteutuu.

Olen ylpeä saadessani edustaa pientä, kehityksessä mukana pysyvää poh-joista sairaalaamme hallitustyösken-telyssä.

Hyvää joulua kaikille Fornalaisille!

päIvI räSänEnSairaanhoitajaLänsi-Pohjan keskussairaa-lan leikkausosasto, Kemi

Henk

ilok

uva

..

Pinsetti 4/2014 | 27

Yhdi

styk

sen

sivu

t

Kunniajäsen Esko Kiviniemi

in memoriamEsko Kiviniemi teki kiinteää yhteistyötä Suomen leikkausosaston sai-raanhoitajat ry:n kanssa monia vuosia ja sen vuoksi hänet valittiinkin yhdistyksen kunniajäseneksi ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana sai-raalatarvikeyritysten edustajana. Hän oli erittäin pidetty henkilö niin kollegoiden kuin asiakkaidenkin parissa.

Esko kuoli 25.5.2011 Terhokodissa Helsingissä lyhyen sairauden murta-mana 67 vuoden ikäisenä. Hän aloitti kaupallisen uransa Instrumenta-rium Oy:ssä 1970-luvulla. Pian tämän jälkeen hän siirtyi amerikkalaisen monialayhtiön American Cyanamid:n maavastaavaksi vastuualueenaan Davis&Geck:n kirurgiset ommelaineet. Hän palveli tässä tehtävässä kunnes siirtyi Tukholmaan vastaamaan ommelaineiden pohjoismaises-ta myynnistä.

Hän oli yhtiössä hyvin arvostettu henkilö, ja teki sen palveluksessa yli 20 vuoden työuran. Yrityskauppojen myötä Eskon tie johti takaisin Suomeen ja yrittäjäksi. Yrittäjänä hän työskenteli sähkökirurgian ja ki-vunhoidon parissa useita vuosia. Hän kehitti yrityksestään menestyvän suomalaisen sairaalatarvikkeita ja -laitteita markkinoivan yrityksen. Tuotevalikoimaan kuuluivat DaVinci -leikkausrobotit, joita Esko edusti kuolemaansa asti.

Esko työskenteli aktiivisesti aina kuolemaansa saakka. Työn vastapai-noksi hän totutteli lyhyeksi jääneisiin eläkepäiviin lempiharrastuksen-sa golfin parissa.

Aikaisempien hallitusten jäsenet muistavat Eskoa lämmöllä sekä työ-asioissa että yhdistyksen toimintaan liittyvissä riennoissa.

aKI pullIaInEnjaana pErttunEn

28 | Pinsetti 4/2014

Kokouksen avasi EORNAn puheen-johtaja Caroline Higgins toivottaen tervetulleeksi niin uudet kuin nykyiset hallituksen jäsenet sekä EORNAn jä-senyyttä hakevan Puolan yhdistyksen edustajan. Tallinnan kokouksen jär-jestäjämaan Est ORNA:n puheenjoh-taja Tiiu Koemets ja hallituksen jäsen Elmira Piiritalo toivottivat puolestaan meidät kaikki tervetulleiksi EORNA

-kokoukseen ja kertoivat kokouksen ohjelmasta.

Kevään EORNA -kokous pidettiin Tuk-holmassa toukokuussa 2014. Sen pöy-täkirja käytiin läpi ja siihen oli mahdol-lista tehdä muutoksia jos oli tarpeen. Uudeksi EORNA -jäsenmaaksi hakeva Puola esiteltiin ja heidän edustajansa kertoi yhdistyksen toiminnasta. Myö-hemmin sitten äänestettiin, otetaan-ko yhdistys EORNAn jäseneksi. Äänes-tyksen tuloksena Puola hyväksyttiin yksimielisesti EORNAn jäsenmaaksi.

Tämän jälkeen seurasi puheenjohta-ja Caroline Higginsin, varapuheenjoh-

taja Merja Fordellin, sihteeri Yael Edryn sekä rahastonhoitaja Charmaine Betze-manin raportit. Komiteoiden EDAC, ED, PNC, OrgC ja SC puheenjohtajat kertoi-vat toiminnastaan lyhyesti. Kuulimme myös raportit eri yhteistyökokouksis-ta sekä eri kongresseista kuten: IFPN, Ansell, Buffalo filters, Covidien ja Ki-rozainbide -projektista kertoi EORNAn puheenjohtaja Caroline Higgins.

ESNO -projektista raportoi Christine Willems, CEN -projektista Sandra Mor-ton/ Maria Loureiro, HOPE -projektista Merja Fordell ja Charmaine Betzema, EU-OSHA Campaign Partner Bench-marking Eventistä Charmaine Betze-ma ja Arc Royal -projektista Sandra Morton/Caroline Higgins.

EORNA -kongressi 2015 pidetään Roo-massa ja sen järjestäjämaan raportti kuultiin kokouksessa. Samalla saatiin katsaus siihen, kuinka moni on tähän mennessä ilmoittautunut kongressiin. EORNA -kongressi 2017 on vuorostaan Kreikassa ja se on suunniteltu ris-

teilykongressiksi. Yksi mahdollisista kongressijärjestäjistä oli kertomassa tapahtuman kustannuksista ja muista järjestelyyn liittyvistä asioista.

Valittiin yhdistykselle uudet rahaston-hoitaja ja sihteeri. Rahastonhoitajaeh-dokkaita oli yksi, Charmaine Betzema Hollannista ja sihteeriehdokkaita yksi, Aina Hauge Norjasta. Molemmat tulivat valituksi yksimielisesti tehtäviin.

Puheenjohtaja Caroline Higgins ja va-rapuheenjohtaja Merja Fordell oli-vat erovuorossa Heidän tehtäviinsä asettui ehdokkaita seuraavasti: presi-denttiehdokkaiksi Sue May Lord Eng-lannista ja Meryem Yavuz Turkista. Va-rapresidenttiehdokkaiksi asettuivat Merja Fordell Suomesta, May Karam Ranskasta ja Meryem Yavuz Turkista.

Toisena kokouspäivänä oli pienryh-missä työskentelyä. Olin EDAC -ryh-mässä (External Development Affairs Committee), jossa aloitimme markki-nointisuunnitelman tekemisen. n

EORNA kokous Tallinna 31.10. –1.11.2014

EDC-työryhmä, kuvassa vasemmalta Peter De Gang Hollanti, Manuel Valente Portugali, Oliver Willieme Belgia, Anita Kenakkala Suomi, Maria Juric Kroatia , Yeal Edry Israel, Sandra Monsalve Espanja Kuva: Sandrine Mathieu.

Pinsetti 4/2014 | 29

Yhdi

styk

sen

sivu

t

Pinsetti 1/2014 | 29

PUHEENJOHTAJALTA jaana PerTTunen

Hei kaikki yhdistyksen jäsenet!Vuoden viimeisiä viikkoja eletään ja kohta