Prosp 417 painoon - LapinkullankaivajatProspäkkäri 4/2017 7 P rospäkkärissä 2/2017 julistettiinavoin suunnittelukilpailu Lapin kullankaivun 150-vuotisen histo-rian kunniaksi

2 Prospäkkäri 4/2017

3Prospäkkäri 4/2017

Puheenjohtaja:Hannu VirantoEteläranta 4296300 Rovaniemipuh: 0400 182 [email protected]

Varapuheenjohtaja:Maija VehviläinenVäinämöisentie 1196300 Rovaniemipuh: 040 778 [email protected]

Sihteeri: Kai J RantanenKittiläntie 1074, 99800 Ivalopuh: 040 7746 [email protected]

Esko OravaMellantie 1497220 Sinettä

Aki KarvonenKarukorvenkuru99885 [email protected]

Hannu RajaLapionevantie 54, 61250 Jalastopuh: 050 365 [email protected] Ensio KaustinenPertuntie 110, 69600 Kaustinenpuh: 040 595 [email protected]

LKL:N HALLITUSLapin KullankaivajainLiitto Ry:n jäsenlehti

40. vuosikertaIlmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J Rantanen

Toimitus:Lapin Kullankaivajain Liitto ryPL 86, 99871 Inari

Prospäkkärin ensimmäinennumero vuonna 2018 ilmestyymaaliskuussa. Aineisto helmi-kuussa.

Ilmoitushinnat:1/1 s. 312 € (2. kansi)1/1 s. 240 €1/2 s. 162 €1/3 s. 108 €1/4 s. 84 €

Graafinen suunnittelu ja taitto:Liisa Hertell, LH Viestintä

PROSPÄKKÄRI 4/2017

Lapin Kullankaivajain Liitto RyPL 86, 99871 Inaripuh. 0400 836 500s-posti: [email protected]: www.kullankaivajat.fi

JÄSENASIAT

LKL:N PANKKITILIT

Jäsenmaksutili: FI45 2177 3800 0049 77Muut maksut: FI95 1201 3000 1031 83

TÄSSÄ NUMEROSSA

KANSIKUVA:

167-grammaisen Suomi100-hipun pressiposeeraus AmiTelilän hyppysissä. Kuva:Ilkka Ärrälä

4–5 Pääkirjoitukset7 Sirkku Muhlin ”Veneet tulevat”

pärskyi juhlamerkkikilpailun voittoon8–15 Kaikkien aikojen hippukesä 201815 Muista kaivuraporttisi kaivosviranomaiselle16–17 LKL:n jäsenmaksu 25 euroa vuodelle 201818–19 Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n

laivaseminaari 9.–11.2.201820–21 Perinteisistä perinteisimmät Pikkujoulut Inarissa22–23 Sotajoentien / Palsintien kunnostustalkoot24–27 In Memoriam: Keijo Hoffrén

ja Jarmo Lappalainen28–29 Lapin kullan lähteillä30 Lisman kaivajille31 Merkkipäivät

Paino:Kirjapaino Hermes


PÄÄKIRJOITUS


Aika matkauin pojalle sängyssäiltasaduksi Aku Ank-kaa. Nukahdin itsekesken tarinan, jossa

Pelle Peloton oli saanut valmiiksitaas uuden version aikakonees-taan. Aku ja veljenpojat joutui-vat siinä jonkun näppihäiriönvuoksi dinosauruksia väistele-mään keskelle mesotsooista jura-tai liitukautta.

Parin tunnin päästä poitsutökki minut hereille ja sanoi, ettäeikö sinun pitäisi mennä sitä Pr-losprläkkärliä tekemään ja lopet-taa tuo kuorsaaminen, että hän-kin saisi nukuttua. Jatkoin val-veunta liiton läppärin äärellä jamietin, että itse menisin Pellenaikakoneella tertiäärikauden La-pin kultamaille prospektoimaan.

Paleogeenikauden Tukesiinei varmaankaan olisi vielä saaturekrytoitua lupakäsittelijöitä, eikäpelkällä jokamiehen oikeuteenperustavalla vähäisellä näytteen-otto-oikeudella saisi löytämiäänkultahippuja ottaa talteen – var-sinkaan noin nyrkkiä suurempia.Siksi nappaisin Hong Kong -ta-varatalosta mukaani pari nippuaoranssinvärisiä aurauskeppejäUV-suojatulla heijastinnauhalla.Siellä sitten kuljeskelisin sapeli-hammastiikereitä ja luolakarhujalaistaen tertiäärikautisia superpla-cereita bongailemassa ja tökkäi-sin aina oranssinvärisen auraus-kepin jokitörmään, merkiksi iso-jen hippujen kohdalle.

Hakupaperit muutamaan

lupaavimman oloiseen paikkaankävisin kuitenkin jättämässä val-miiksi lupakäsittelyjonoon kai-vosviranomaisen Valtakadun toi-mistopöydälle Rovaniemelle. Ai-nakaan mikään taho ei voisi teh-dä hakemuksista hallinto-oikeus-valitusta etuoikeusjärjestykseentai alueen alkuperäiskansaoikeuk-siin vedoten.

Sitten tuli mieleen, että nePelle Pelottoman keksinnöt alka-vat yleensä lopuksi reistaamaan,eikä varmaankaan äkkilähtöjä toi-selle aikamatkalle tulisi. Olisikojoku muu matkakohde sittenkinjärkevämpi kuin 66 miljoonanvuoden takainen Lemmenjoenkansallispuisto. Ne tertiääriaikai-set esiintymäthän kyllä löytyvätliiton seminaariristeilyllä aihees-ta saatujen tiedon hyvien kulta-jyvien ja lapion avullakin.

Ehkä kannattaisi kuitenkinmennä Jerusalemiin pääsiäisvii-koksi vuonna 33 jKr., prefektiPontius Pilatuksen ollessa maa-herrana ja ottaa mukaan liitonvanha Nokia 3110 -toimistokän-nykkä. Takaisin palattuani lähet-täisin kännykkäkamerakuvat pää-sisäisviikon tapahtumista Ilta-Sa-nomien – olitko paikalla, lähetä

uutisvihje tai kuva-nettilinkkiin.Golgatalta näpätyt kuvat vaikkayksinoikeudella Seitsemän päivää-lehteen.

Uutisvinkistä ja kännykkäka-meran julkaistuista kuvista saa-duilla rahoilla voisi sitten ostaaseuraavan kesän kaivueväät japumppupensat.

Alkeellisemmasta kameratek-niikasta huolimatta kannattaisiehdottomasti ottaa mukaan sevanha nokialainen, koska ihanvarmasti Via Dolorosan varrella,nazarethilaisen puusepän horjah-taessa ristinsä alla ja ottaessa tu-kea seinästä, alkaisi älykkyyskän-nykkä huutamaan piip piip –akku vähissä. Kytke puhelin la-turiin. Vaikka olisin kaukoviisaas-ti ottanutkin mukaan iPhone-yhteensopivan laturin, niin alapasiinä sitten etsiskelemään virtapis-tettä ajanlaskun alkupuolen Juu-deassa.

En ole koskaan kokeillut,mutta veikkaan, että nokialaisen-kin videotilaa kannattaisi käyttääkuitenkin ennakoiden ja harki-ten. Saattaisi loppuelämän har-mittaa, kun viimeiset YouTube-videot Jeesuksen ylösnousemuk-sesta jäisivät akun loppumisenvuoksi ottamatta.

Aamiaispöydässä ylä-astettakäyvä poika piti tätä järkevänä jaarveli, että olisin muutamallakinsuttuisella videonpätkällä melkonopeasti maailman seuratuin tu-bettaja ja sen myötä olisi varaahankkia uusi lapio ja pumppukaivokselle. Ehkä jopa ehjät rapa-housut teurastamollekin.

MULLIS’

L


PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Häirintä on rangaistava tekouoden 2018 seinä-

kalenterit ovat lähte-neet tilaajilleen. Vielä

ehtii tilata. On kysytty,miksi taas kalenteri. Onhan jul-kaistu jo kaksi, nais- ja mieska-lenteri. Mutta eihän niillä enääole kalenterikäyttöä. Tallessamoni kyllä pitää. Mutta nyt on-kin kyseessä yhdistetty kalenterija 150-vuotishistoriajulkaisu, siisniin nykymuodikas hybridi.Täynnä erinomaisia kuvia ja his-toriankuvausta. Jää kirjahyllyynmuiden kultahistoriakirjojenjoukkoon.

Aiemmin on voitu kertoahyviä uutisia, että lapiokaivuluvis-ta ei enää valiteta ja, että hallin-to-oikeudesta on kaikkiin valituk-siin tullut hylkäävä päätös. Olikuitenkin toiveajattelua, että va-lituspainajainen olisi ohi. Saame-laiskäräjät, Sakä on taas valittanutmyös lapiokaivun jatkoluvista. Janiin pyhäsi lupasivat, että loppu-vat. Onkohan tullut valtiolta li-särahoitusta?

Uutena valitusmuotona onryhmävalitus. Ivalojokeen laske-vien Sota-, Uijem- ja Kyläjokiensekä niihin laskevien haarojenkullanhuuhdontalupahakemuk-siin Sakä on tehnyt ainakin yh-den viiden lupapäätöksen yhteis-valituksen. Se käytännössä tar-koittaa, että enää ei yritetäkäänyksilöidä kunkin alueen kaivunaiheuttamia väitettyjä haittoja,vaan liikutaan täysin yleisellä ta-solla. LKL ja ko. kaivajat ovat

hankkineet juridista apua ja laa-tineet vastineen.

Lupien hakijoina ovat erihenkilöt, joilla on erilainen ja eri-pituinen kaivuhistoria, kaivumää-rät ja -tavat ja pinta-alat vaihtele-vat, ympäristöolosuhteet erilaisia.Tietysti toiminnan tosiasiallisetvaikutuksetkin vaihtelevat lupa-alueittain. Ryhmävalituksessa läh-detään siitä, että jokaisella kaivu-alueella syntyy kaikkia ja saman-laisia haittoja. Ryhmävalitus louk-kaa ja rajoittaa hakijoiden oike-usturvaa.

Kaivosviranomaisen on teh-tävä kustakin lupahakemuksestapäätös, kunkin alueen erityispiir-teet huomioon ottaen, eikä voiottaa huomioon ”yleisiä syitä”.Mielenkiintoista on, ottaako hal-linto-oikeus ryhmävalitusta ollen-kaan käsittelyyn, koska valituksentulee kohdistua yksilöiden ainatiettyyn päätökseen.

Sakän valituksia laatii juris-ti, jolloin aivan varmasti tietävät,että liikutaan hyvin heikoilla jäil-lä ja valituksen läpimenomahdol-lisuus on hyvin pieni. Hallinto-oikeus on hylännyt kaikki yksi-löidytkin erillisvalitukset. Tästähuolimatta on ryhdytty ryhmäva-litukseen. Selkeästi valtion varo-jen väärinkäyttöä, mikä normaa-litapauksessa johtaa rikosseuraa-mukseen ja väärinkäytettyjen va-rojen palauttamiseen valtiolle.Pelkkää kiusaamista ja häirintää.Miksipä ei, kun on niin nautin-nollista ja valtio maksaa.

Viime aikoina on eduskun-nassakin paljon puhuttu eri ih-misryhmien toisiinsa kohdista-masta häirinnästä. Se on useassa-kin eri laissa kielletty. Vaaditaanrangaistusten koventamista. Kä-räjien valitusrumba on selkeästikullankaivajiin kohdistuvaa, vuo-sikausia kestänyttä häirintää. Senlopettamisesta ei näy merkkiä-kään, päinvastoin otetaan uusiavälineitä käyttöön. On syytä nos-taa julkiseen keskusteluun myöskullankaivajiin kohdistuva häirin-tä. Siinä yhteydessä pitää selvit-tää myös vuodesta 2012 alkanutja edelleen jatkuva Oikeusminis-teriön perusteettomien häirintä-valitusten rahoitus. Järkeä ja oi-keudenmukaisuutta pitää senkinnoudattaa.


HANNU VIRANTO

V

puheenjohtaja



Prospäkkärissä 2/2017 julistettiinavoin suunnittelukilpailu Lapinkullankaivun 150-vuotisen histo-rian kunniaksi. Suunnittelukilpai-lun toivottiin tuottavan ideoita,

jotka voitaisiin toteuttaa riipuksena tai rinta-merkkinä. Syksyllä, kilpailuajan päättyessä eiehdotuksia ollut tullut kuin kaksi kappaletta,joten liiton hallitus päätti jatkaa kilpailuaikaamarraskuun puoliväliin, jotta kaikki matti- jamaijamyöhäisetkin ehtisivät kypsyttää kullan-keltaiset ideansa valmiiksi designiksi. Lopultakilpailuun tuli yhdeksän ehdotusta.

Marraskuun kokouksessaan hallitus arvioisaapuneita ehdotuksia pitkään ja hartaasti, päätaiteellisesti kallellaan ja välillä silmiä arvoval-taisesti siristäen. Kommenttipuheenvuoroissapyrittiin kontekstualisoimaan saadut ehdotuk-set Lapin kullankaivun historialliseen kulttuu-ris-yhteiskunnalliseen viitekehykseen. Erityisentärkeinä nousivat esiin representoinnin ja vi-suaalis-käsitteellisen tulkitsemistavan nostamathaasteet valmiin juhlamerkin merkityksellistä-misessä.

Assosiaatiot, joita kullankaivajien oma elä-mysmaailma teoksen välityksellä luo toiseenaikaan, mutta samaan paikkaan.

Kaikilla lähetetyillä ehdotuksilla oli omatvahvuutensa, mutta hallitus pyrki valintakri-teereissään arvioimaan ehdotusten monikäyt-töisyyttä eri yhteyksissä. Lopulta parhaaksi eh-dotukseksi valittiin Sirkku Muhlin suunnitte-lema merkki ”Veneet tulevat”. Merkki viittaaaikaan 150 vuotta sitten, kun kullankaivajatveneineen tulivat Ivalojoen Kultalaan. Siitä al-koi Lapin kultaryntäys. Veneen keulat halko-vat vettä ja pärskeet lentävät sivuille tunturienhehkuessa ruskan väreissä.

Hallitus edellyttää päätöksensä perustaksi,että sen esittämät pienet, nimenomaan Lapinkullankaivun 150. juhlavuotta korostavat muu-tokset merkkiin tulevat suunnittelijan puolel-ta hyväksytyiksi.

Sirkku Muhli ehdotus palkitaan viidellägrammalla kultaa.

Hallitus kiittää kaikkia kilpailuun osallis-tuneita asiaan paneutumisesta pintamaita sy-vemmin.

Sirkku Muhlin”Veneet tulevat” pärskyi

juhlamerkkikilpailun voittoon



Kaikkien aikojen

alkuun saakka ainoa mainittavampi löytö. Se-kin oli lähellä jäädä uutisoimatta, koska hippulöytyi viimeisen kasetin toiseksi viimeisestä rih-lanvälistä. Alkukesästä rännitetty hippu oli il-meisesti pomppinut jonkin puolikohmeisensavikikkareen mukana turhan pitkälle erotte-lulaitteistossa.

Puskulta nouseesuurten hippujen jytinä”Hetki, jolloin kokenutkinkaivaja pehmenee”

Mika pysyi 22-grammaisen Jtmo-hippunsakanssa sökötermein saletissa koko kesä- ja hei-näkuun. Mikan naapurista, Kulta Prospektor

– kun isommushippujatuli ovista ja ikkunoista

hippukesä 2017

Kaivukausi lähti käyntiin hitaas-ti ja hyhmäisesti; kesäkuunalussa kultapurojen varsia ko-ristivat vielä paksut luminietok-set, eikä esimerkiksi Lemmen-

joki ollut vielä luonut jäitään. Kullankaivu pääsialkamaan 2–4 viikkoa normaalia myöhemmin.Lemmenjoen veneliikenne pääsi alkamaan vastakesäkuun toisena viikonloppuna. Samaan ai-kaan Sotajoen ja Palsinojan kullankaivajat tus-kailivat ensin lumista ja jäistä, sitten sohjoistaja upottavaa Pahaojan tietä ja kaivukelit jat-kuivat haastavan arktisina koko kesän.

Paikallislehdessä puoliväkisellä uutisoituMika Telilän 22-grammainen hippulöytöLemmenjoen Ruittuäytsiltä oli koko elokuun

Lemmenjoen viiden suora elokuulta 2017:Ukkoäijih 228 g, Suomi100 167 g,sekahippu EiOo 90 g, Fossiili 60 gja Haistakaa paska kokovaltiovalta 48 g.


Oy:n kaivauksilta oli kuitenkin nousemassasuurten isommushippujen jytinä, jota jatkuimiltei kaivukauden loppuun saakka.

Elokuun ensimmäisenä päivänä löysivätkoneella ammattimaisesti kaivavat veteraani-kullankaivajat Kari ja Sirkka Merenluoto veis-toksellisen kauniin, reilut 60 grammaa paina-van Fossiili-kultahipun. Hippulöydön AlmaMedialle julkistanut kultaseppä ja kullankaivajaJanne Kannisto ei aavistanut, kuinka oikeassaoli, arvellessaan hipun rakenteiden viittaavansiihen, että lähistöllä voi olla lisää suuria kulta-hippuja.

– Hipussa on myös paljon painaumia jakvartsihippuja kiinni. Kvartsihiput kertovatomaa viestiään siitä emäkalliosta, mistä kulta-hippu on irronnut ja lähtenyt kulkeutumaan.Kun tuo juonne pystyttäisiin paikantamaan,voisi sen avulla löytää uusien hippujen jäljille.Kanniston arvion mukaan kultahipun kapeam-pi kohta voisi kertoa siitä, että hippu on aikoi-

naan irronnut toisesta kultahipusta.– Onko se toinen hippu sitten isoveli vai

pienempi, ja kuinka kauas ne ovat ajautuneettoisistaan? pohti Kannisto Alma Median artik-kelissa.

Ja Kaarreoja vastaa”Kansallispuistosta löytynyt valtava kultahip-pu sai satavuotiasta Suomea kunnioittavan ni-

Lemmenjoen komiat Nuaret leijonat. Suomi100-hipun leijonaprofiili ja Ami Telilä Lemmenjoen Kaarreojalla. Kuva:Ilkka Ärrälä


men”, uutisoi Lapin Kansa heti Merenluoto-jen hippu-uutisointia seuraavana päivänä.Martiniisonpalo-tunturin toisella puolella,Kaarreojalla kaivava Ami Telilä poimi12.8.2017 rihloistaan 167,4 grammaa paina-van kultahipun. Hippu oli löytyessään seitse-männeksi suurin Suomesta, ja kolmanneksisuurin Lemmenjoen kulta-alueilta, löydettykultahippu. Samalla se oli suurin 2010-luvullalöydetyistä hipuista.

Samalta kaivu-alueelta Ami on aiemminlöytänyt 107 ja 88 grammaa painavat hiput.

Hippu näyttää tietystä kulmasta tarkastel-tuna kruunupäiseltä leijonalta ja Ami antoiSuomen juhlavuoden kunniaksi sille nimenSuomi100, mikä huomioitiin hippu-uutisoin-nissa ja kommenttipalstoilla. Löytö uutisoitiinliiton tiedottamana laajalti valtakunnan medi-assa ja Amista tuli julkkis yhdessä päivässä, var-sinkin kun hän meni haastattelussaan TyrväänSanomille vinkkaamaan, että lokakuussa olisi

jollekin neitokaiselle pyörän perässä paikkavapaana Eurooppaan suuntautuvalla mootto-ripyöräreissulla.

Heitto alkoi elämään ihan omaa spin-outelämäänsä mediassa, ja hippujuhlissa kateelli-sena todettiin Amin saaneen MTV3-uutisistamaan laajimman privaatin deittipalvelun. Myö-hempiä hippulöytöjä koskeneessa tiedotteessaliiton tiedottaja koitti hiekoittaa Amin moot-toripyöräretkisuunnitelmia ja uutisoi, että tois-taiseksi ainoa ilmoittautunut on eräs noin 140-kiloinen miespuolinen kullankaivaja, leveähar-teinen ja sänkitukkainen – häntä ei kuitenkaankelpuuteta seuraksi. Ami itse korjasi yhteyden-ottoja tulleen useitakin – ja niistä melkein puo-let naispuolisilta henkilöiltä.

Mäkärä – Lapinkullankaivun uusi blackLemmenjoen kullankaivajien valmistautuessaAmin hippujuhliin kaivoi veteraanikaivaja Sep-

Lemmenjoella alkoi elokuussa 2017 sadonkorjuukausi. Kuvassa Kaarreojan satoa Ami Telilän kaivospiiriltä. 5–20gramman hiput näyttävät vaatimattomilta 167-grammaisen Suomi100-hipun seurassa. Kuva: Ilkka Ärrälä


po Mauno 30 grammaa painavan kultahipunTeamDeadwoodin kaivupaikalta SodankylänMäkärästä elokuun 18. päivänä 2017. Löydönhän nimesi Siiliksi ja kirjautui sillä ensi kertaasuurten kultahippujen listalla löytöhetkelläsijalle 91.

Jo aiemmin, heinäkuun lopulla Sepe olilöytänyt paikalta 13-grammaisen Ressu-hipun.Mäkärän kulta-alue on muutenkin lupaava jamielenkiintoinen, Lapin kullankaivun uusimusta, muotialan termein ilmaistuna.

Laurosen Markon kanssa Sepe tekee pai-kalla kyllä töitäkin argentiinalaiseen tangoonverrattavissa olevalla asenteella, hätyytellen la-piokaivajina jo ympäristöluvanvaraisen toimin-nan raja-arvoja. Pesuun menee 40 kottikärryl-listä päivässä – per mies ja joka ikinen päivä.Suunnilleen sama suhdeluku tosin on monillamuillakin kaivajilla: kottikärryllinen maataneljässäkymmenessä päivässä.

Megahippu YYA-sopimuksen tuloksenaElokuun 22. kullankaivaja Mika Telilä löysiyhdessä kaivajakaverinsa Pekka Postilan kanssa228 grammaa painavan isommushipun Lem-menjoen Puskuojan ja Ruittuojan vedenjaka-jalta. Hippu on koko 150-vuotisen kultahisto-rian viidenneksi suurin sekä samalla viides hip-pu, joka ylittää 200 gramman rajan. Megahip-pu sai nimekseen Ukkoäijih, Mika TelilänUkko-pojan mukaan.

Mikan löytämä hippu julkistettiin vastaSuomi100-hippujuhlissa, eli se tuli suurenayllätyksenä koko kullankaivajaporukalle, myösvelipoika Amille. Mikan hipun löytymiseen liit-tyy dramaattisia vaiheita. Kovat sateet ja tulvatvaikeuttivat kaivutyötä ja erityisesti Mikan naa-puri, Kolmas Prospektor Oy oli ollut suurissavaikeuksissa. Pumppurikon vuoksi KolmasProspektor Oy:n kaivupaikalta pääsi Lemmen-

Ukkoäijih, 228 grammaa. Lapin 5. ja Lemmenjoen 3. suurin. Löytäjät Mika Telilä ja Pekka Postila.Kuva: Ilkka Ärrälä


jokeen sameaa vettä ja työt jouduttiin asiankorjaamiseksi keskeyttämään kymmenen päi-vän ajaksi.

Mika lainasi naapurilleen ylimääräistäpumppukalustoa, ja lisäavuksi päätettiin avatakaivurintama Mikan alueelta sekä ohjata osatulvavedestä Mikan puhdistusjärjestelmään,jotta naapurin hätä helpottaisi.

– Tottakai tarkoituksena oli myös pyörit-tää tuotantoa ja yhdistää omat ja naapurin edutmyös taloudellisesti, Mika kertoi hippujuhlis-sa. Ensisijaisesti avaus tehtiin kuitenkin vesi-järjestelmän ehdoilla.

– Jos tarkoitus olisi ollut optimoida kullantulo, avaus olisi tehty toisin, ja ehkäpä iso hip-pu olisi silloin jäänyt löytymättä.

Hippu ei siis löytynyt Mika Telilän omankaivospiirin alueelta, vaan naapurin, Kolmas

Prospektor Oy:n kaivospiiriltä noin parinkym-menen metrin päästä kaivospiirien rajalta.

Vanhatestamentillisetvitsaukset kaivajien riesoinaKari Merenluoto Kolmas Prospektor Oy:stakertoo, että Lapin Kullankaivajain Liiton le-gendaarinen puheenjohtaja Heikki ”Kultasil-mä” Kokko puhui julkisesti siitä, että Puskuojaon Lemmenjoen kultamaista kaikkein huo-noin. Karin mielestä Pusku on varmaan ollut-kin huono lapiokaivajan näkökulmasta, muttakultaa sielläkin on – Kokko-Heikkikin saattoiolla joskus väärässä.

Puskun kaivun tekee vaikeaksi maapeitteenpaksuus ja ongelmia lisää sen tulvaherkkyys.Oja kerää veden laajalta alueelta ja sateet nos-tavat veden pintaa hetkessä. Myös pohjaveden-

Valokuvaaja Linssi (Ilkka Ärrälä) ottamassa pressikuvia Kulta Prospektor Oy:n isommusten kaivajista. Takarivivasemmalta Ukko Telilä, Pekka Postila ja Heikki Nikkinen. Eturivi vasemmalta Mika Telilä, Sirkka ja Kari Meren-luoto. Ilkka Ärrälä, parempi profiili kuvaan päin. Kuva: Kai J Rantanen

Oikealla: Ukkoäijih ja muut Puskun–Ruittun isommukset Sirkan kädessä. Kuva: Ilkka Ärrälä


pinta nousee nopeasti ja edellisenä päivänä vieläkuivat kaivumontut tulvivat hetkessä. Samen-tunutta vettä puhdistetaan pumppaamalla sitäpintaimeytyskentälle ja laskeuttamalla vettäkaikkiaan kymmenessä kiertovesialtaassa.

Ukkoäijih-hipun löytöhetkellä Karilla it-sellään oli oman kaivupaikan tuotanto seisah-duksissa. Vesiä pumpattiin pintaimeytykseennoin 7000 litraa minuutissa ja pumppausta jat-kettiin yötäpäivää. Karin mukaan kullankaivajasaa riesakseen kaikki vanhan testamentin vit-saukset, heinäsirkkoja lukuun ottamatta. Heilläsateet ja vesiongelmat laittoi sekä miehet ettäkoneet koville ja elämä näytti välillä ankealta.Taustalla painoi vielä vesiasioiden aiheuttamamahdollinen keskeytysuhka ja kaivun päätty-minen vuonna 2020.

Ja sitten kun sitä vähiten odottaa, putkah-taakin maasta iso hippu. Vaikka vuodesta 1992alueella kaivanut Kari Merenluoto tuntee kul-

tamaansa hyvin, maa yllätti silti kokeneen kul-tamiehen.

– Kyllähän näitä mielellään kaivaisi esiinuseamminkin, mutta vanhan totuuden mukai-sesti se on pikemminkin hippu joka etsii löytä-jänsä, eikä toisin päin, jatkaa Merenluoto.

Isommushippujenilotulistusta– Isä-Riston kanssa tehtiin ensimmäinen au-kaisu ja löydettiin 48-grammainen hippu, jol-le annettiin nimeksi Haistakaa paska koko val-tiovalta. Kun sitten isäukko lähti siitä MiessinHepo-Ojalle tasoittelemaan viimeisiä kaivualu-eita, Postilan Pekka tuli minulle kaveriksi. Seu-raavalla aukaisulla tuli 93-grammainen rumasekahippu. Pekalta tuli sille nimeksi EiOo. Jat-kettiin hommaa, ja sitten nasahti tämä 228-grammainen, muistelee Mika huikeaa hippui-lotulitusta.

Puskun–Ruittun isommukset kaivajakollegoidenkojeteltavina hippujuhlissa Ylä-Miessillä.

Kulta on tunnetusti laumaeläin. Suomi100 (ylh.) jaUkkoäijih (alh.) seuralaisineen. Kuva: Kai J Rantanen


– 45 vuotta olen kaivanut, eikä vielä ikinäole kolmessa pesussa peräkkäin tapahtunut täl-laista. Näin harvinaista herkkua en ole koskaanpäässyt kaivamaan, Telilä hehkuttaa.

Hän on varma, etteivät löydöt lopu tähän.Ukkoäijih löytyi pressusta kyhätyn vajan alta,ja nyt vaja aiotaan tyhjentää niin, että koko aluesaadaan auki. Telilä uskoo, että löytyneet hi-put ovat osa isompaa palapeliä ja että emäkal-lio on lähellä.

Kaivukauden lopulla Kulta Prospektorinkaivospiirin isommushippujen täyskäsi sai vii-meisen korttinsa, kun syyskuun 9. päivänä Te-lilä ja Postila löysivät vielä 73,8 grammaa pai-navan hipun, jolle annettiin nimeksi Haudat-kaa sydämenne Lemmenjoelle.

Löytöjen taustallavankka ammattitaitoAmi ja Mika Telilä ovat kaivaneet Lemmenjo-ella kultaa lapsesta saakka 1970-luvulta lähti-en. Ensin lapiolla ja sitten vanhempien apunakoneella ja myöhemmin omilla kaivospiireil-lään. Kulta Prospektor Oy on taustaltaan ina-rilainen ja inarinsaamelainen yritys. Kaivutyö-tä vetävän Kari Merenluodon sukujuuret vie-vät Petsamoon. Sirkan suku on lähtöisin ina-rilaisista Mattus- ja Paadar-suvuista. Sieltä löy-tyy kertomus Posti-Hannu Mattuksesta, Sir-kan isoisästä, joka teki kultalöydön Lemmen-joelta 1919, mutta kuoli seuraavana talvenapitäjässä riehuneeseen espanjantautiin ehtimät-tä paikkaa tarkastaa.

Yhteistä Merenluodon ja Telilän perheilleon se, että molemmat ovat saaneet oppinsaLemmenjoen vanhoilta veteraanikullankaiva-jilta. Kummassakin perheessä on kullankaiva-jia kolmessa sukupolvessa ja kullankaivua onharjoitettu pian 50 vuotta. Kaivoslaki on nytkuitenkin tuhoamassa ammattikaivajien itserakentaman elinkeinon ja uran.

Liitto ja Lemmenjoen ammattikaivajat oli-vat hippu-uutisointia koskevissa tiedotteissaanhuolissaan Lapin kullankaivuun tulevaisuudes-ta. Kaivoslaki lakkauttaa huuhdontakultakai-vospiirit siirtymäajan päätteeksi vuonna 2020

ja käytännössä se tarkoittaa ammattimaisenkullankaivuun loppua Lemmenjoella. Kaivaji-en ammattitaito ja nimenomaan kullankaivuavarten vuosikymmenien aikana kehitetty kai-vukalusto muuttuvat kansantalouden kannal-ta tarpeettomiksi.

Euroopassa ammattimainen kullanhuuh-donta on mahdollista vain Suomen Lapissa,muissa maissa kultaa voi etsiä ainoastaan har-rastusmielessä vaskoolilla. Suomessakin kaivos-lakia on sorvattu samaan suuntaan. Samaanaikaan mielenkiinto Lapissa kaivettua kultaakohtaan on kovassa nousussa, koska se on puh-tautensa lisäksi myös vapaa kaivajien huonostakohtelusta ja muista epäeettisistä tuotantome-todeista. Täysin selvää on, että lapiokaivulla eipystytä vastaamaan kasvavaan kysyntään koti-markkinoilla ja Keski-Euroopassa.

Que Sera, SeraTyypillisesti Lemmenjoen kultahippujen ver-rannollinen litteys kuvastaa alkuperäisen pri-määrijuonen leveyttä. Sellaisia lätysköjähän nemassiivisuudestaan huolimatta ovat; Pikku-mammutti, Tähtihippu ja Tapio muiden mu-assa.

Kesän 2017 isommuslöydöt ovat jykeviäja poikkeuksellisen paksuja, varsinkin Ukko-äijih muistuttaa profiililtaan Laanilan alueen,liki 400-grammaisia Evert- ja Aleksi-jättihip-puja. Lisäksi huomiota kiinnittää erilaistenkvartsien ja kidejälkien suuri osuus löydetty-jen hippujen rakenteissa.

Ollaanko nyt tosiaan emäkallion nurkassakiinni, Lapin kultahippujen makroskopiaanperehtynyt geologi Antti Peronius? Varsinkin,kun tehdyt löydöt sijaitsevat molemmin puo-lin Martiniiskonpalo-tunturin helmoja.

– Juuri näitä asioitahan käsiteltiin viimetalven seminaariristeilyllä. Lemmenjoen kulta-alueen lävistää kaksi erillistä luode–koillinen -suuntaista lähtöpaikkaa, näitä primäärijuonia,joihin kulta on hydrotermisistä liuoksista sa-ostunut. Eli yhtä hyvin näillä löydöillä voi ollakaksikin eri lähdettä.

Esimerkiksi Morgamojalta ja Jäkälä-äytsistä


löytyy epämääräisiä, rumia hippuja ja latvapuo-lelta näitä veistoksellisen kauniita hippuja. Jä-kälä-äytsin alajuoksun tienoilla on toinen juo-ni tai juoniparvi, joka on rikastanut myösMorgamojan keskijuoksun esiintymiä.

Voisiko näitä primäärijuonen jäänteitä sit-ten alueelta löytyä?

– Kyllä siellä syvemmällä kallioperässä ai-van hyvin voi olla jäljellä niitä säilyneitä pri-määrijuonen osia. Ehkä mielenkiintoisempaakuitenkin on, että näissä esiintymissä voisi ollakyseessä sen alkuperäisen tertiäärikautisen al-luviaaliesiintymän, superplacerin, häiriintymät-tömänä säilynyt osa.

Kullan kulkeutumismatkahan on hyvinlyhyt, ehkä joitakin satoja metrejä mutta kor-keintaan muutamia kilometrejä. Tämä alkupe-

räisen juonen kultapitoisempi osa ei kulkeudurapautumisen yhteydessä kovinkaan kauas,vaikka muut ainekset siitä eri prosesseissa huuh-toutuisivatkin pois, vaan rikastuu siihen välit-tömään läheisyyteen.

– Kyseessä on joka tapauksessa mahdotto-man vanha rakenne, vaikka mahdollisuutta sentarkan iän määrittämiseen ei olekaan. Tämänsyvällä olevan tumman, karkearakenteisenesiintymän päällä on useita eri-ikäisiä moree-neja, mutta näiden kerrostumien alta ei mo-reeneja enää ole löytynyt.

Kun aivan tyhmä ollessain, kysyin mä An-tilta silloin: Mitä seuraava kaivukausi tuo tul-lessaan, mitä kaivajat löytävät vaskooleistaan.Valtaako merten, rikkautta maan? Antti lauloivain: Kenpä tietäisi sen, ken arvaisi huomisen.

MULLIS’

Ylitarkastaja Pasi Molkoselkä Tukesis-ta soitti ja pyysi muistuttamaan kullan-

kaivajia kaivosviranomaiselle toimittamatta jää-neistä kullanhuuhdontaa koskevista vuosirapor-teista.

Kullanhuuhdontaluvalla kullankaivajallaon oikeus ottaa talteen ja hyödyntää maaperäs-sä esiintyvää kultaa huuhtomalla sekä hyödyn-tää huuhdonnan sivutuotteena irtomaasta löy-tyvät platinahiput sekä jalo- ja korukivet.

Kaivoslain mukaisesti kullanhuuhtojan vel-vollisuuksiin puolestaan kuuluu vuosittain toi-mittaa kaivosviranomaiselle selvitys talteen ote-tun kullan ja käsitellyn irtomaan määrästä sekärakentamisesta kullanhuuhdonta-alueella jamuusta alueen käytöstä. Selvitys on toimitetta-va kaivosviranomaiselle kultakin vuodelta seu-

Muista kaivuraporttisikaivosviranomaiselle

raavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.Ylitarkastaja Molkoselkä kertoi, että näitä

vuosiraportteja puuttuu jopa hakijoilta, jotkaovat jättäneet kullanhuuhdontaluvan jatkoha-kemuksia kaivosviranomaisen valmisteltavaksi.

Vuosiraporttien puuttuessa ei lupaharkin-nassa voida kaivoslain säädösten mukaisesti tar-kastella kullanhuuhdontaluvan voimassaolonjatkamisen edellytyksenä olevia tilastoja siitä,että kullanhuuhdonta on ollut tehokasta ja jär-jestelmällistä, eikä kullanhuuhtoja toisaalta olenoudattanut kaivoslaissa säädettyjä velvollisuuk-siaan jättäessään vuosiraportit kaivosviranomai-selle toimittamatta.

Hoidetaanpa ne puuttuvat raportit itse ku-kainenkin pikaisesti kuntoon, ettei lupaharkintaainakaan tämän vuoksi jää puolitiehen.


hdistyksen jäsenmaksuksi vuo-delle 2018 vahvistettiin vuosi-kokouksessa 25.3.2017 halli-tuksen esityksen mukaisesti 25euroa, ja liittymismaksu pidet-

tiin entisellään 10 eurossa. Kullalla maksetta-essa jäsenmaksun määräksi vahvistettiin 1,0grammaa Lapin kultaa. Alle 18-vuotiaan nuo-risojäsenen jäsenmaksu on 12,50 €. Nuoriso-jäseniltä ei peritä erillistä liittymisjäsenmaksua.

Jäsenmaksun 2018 voi nyt maksaaomatoimisesti alla olevien ohjeidenmukaisesti.

Tarkista jäsenmaksutilanteesi Prospäkkärinosoiteprintistä:

Maksetut vuodet on merkitty takakannenosoiteprinttiin kahden vuoden seurantajaksol-ta. Saapuneet maksut on merkitty viimeisim-män maksamatta olleen jäsenmaksun mukai-sesti. Merkintä v. -16 /-17 maksettu tarkoit-taa, että sinulla on kaikki jäsenmaksusi vuo-teen 2017 saakka maksettuina. Merkintä v.-15 /-16 maksettu puolestaan sitä, että sinullaon jäänyt vuosi 2017 tai jokin sitä aiempi mak-samatta, ja v. -14 /-15 maksettu kahta rästiinjäänyttä maksua, ja yhdistyksen sääntöjen mu-kaan sitä, että jäsen katsotaan yhdistyksestäeronneeksi.

Maksa 25 euroa jokaiselta puuttuvalta vuo-delta LKL:n jäsenmaksutilille Nordea FI45

2177 3800 0049 77. Kansainvälisessä pankki-liikenteessä tilin SWIFT-osoite on NDEA-FIHH.

Muista käyttää viitenumerona jäsennume-roasi, joka on nimesi yläpuolelle merkitty nu-merosarja jäsenlehden takakannessa. Löydät sa-man jäsennumerosi myös jäsenkortistasi. Viit-teellisen maksun yhteydessä kirjoitetut viestiteivät välity maksun saajalle.

Eräpäiväksi voi laittaa 14.1.2018.Jäsenmaksuseuranta on päivitetty tilanteen

14.12.2017 mukaisesti.Jäsenmaksun yhteydessä voit maksaa va-

paaehtoisen kolehtimaksun. Vuonna 2017 ko-lehtia eri kohteisiin maksettiin yhteensä4038,67 euroa. Kohdentamattomana yleistu-kena liitolle osoitettiin 1020,67 euroa. Liitonjäsenetuvaltausten kehittämistä tuettiin 987eurolla. Edunvalvontaan ja lakiapuun tukeasaatiin 801 euroa. Lisäksi kolehtia tuli Palsino-jan tien perusparannukseen 1230 euroa. Kul-tainen kiitos kaikille tukea antaneille!

Katse huikeaan menneisyyteenParina viime vuotena liitto on varsin voimape-räisesti panostanut Palsin- / Sotajoen tien ajet-tavuuden parantamiseen. Tie onkin tullut sil-lan uusimisen ja viimekesäisten perusparannus-talkoiden johdosta suorastaan sietämättömänhyvään kuntoon. Hip-hip-hurraahuuto teillekaikille, jotka olette sen omalta osaltanne ko-

25 euroa vuodelle 2018Maksa nyt omatoimisesti

LKL:n jäsenmaksu

Y


lehtimaksuilla mahdollistaneet ja erityiskiitosvielä hallituksen puolelta asiaa junailleille En-sio Kaustiselle ja Maija Vehviläiselle sekä ke-säajan toiminnanjohtaja Hannu Rajalle. Met-sähallituksen Heikki Remekselle ja TapaniPennaselle kiitos ja syvä kummarrus saumat-tomasta yhteistoiminnasta asiassa.

Tukiruplia Palsintien parannukseen on jomaksettujen kulujenkin jälkeen kaikkien eritempausten tuloksena kertynyt sen verran, ettätienhoidon ylläpitokustannukset on nyt turvat-tu useiksi vuosiksi eteenpäin.

Liiton hallitus päättikin esittää jäsenmak-sun 2018 yhteydessä maksettaville vapaaehtoi-sille maksuille osin uusia kohteita:

5 € Lapinkullan 150-juhlavuoden tapah-tumajärjestelyiden tukemiseen

7 € liiton jäsenetuvaltausten kehittämiseen9 € edunvalvontaan ja lakiapuun

Näistä poikkeavat epämääräiset summatkatsotaan liiton toiminnan yleistueksi.

Vuoden 2018 ensimmäisinä päivinä jäsenmak-sunsa voisivat hoitaa heti kaikki aktiiviset javalveutuneet jäsenemme, jotka saavat tästä ar-tikkelista kimmokkeen. Omatoimisesta mak-suseurannasta ja jäsenmaksujen hoitamisestakoituu liitolle merkittäviä kustannussäästöjä,joten kannustamme kaikkia olemaan hyvä-muistisia ja viitseliäitä. Omatoimisesta jäsen-maksusta räkytetään pitkin kevättä, ja touko-kuussa postitetaan sitten paperinen jäsenmak-sulappu kaikkein kovakorvaisimmille.

Jäsenkortti postitetaan kaikille jäsenille loppu-kevään jäsenlehden mukana ennen kaivukau-den alkua.

KAI J. RANTANENRAHASTONHOITAJA

Olisitko niin kultainen, että heti maksaisit jäsenmaksusi omatoimisesti ja hymyssä suin... Kuva: Pirjo Muotkajärvi


Perjantai 27.1.2017: klo 14.00–(osittain maissa ja osittain merellä)

13.30 alkaen Päiväseminaariin osallistuvat –ilmoittautuminen Katajanokan terminaalin ra-vintolaan ryhmänjohtaja Heli Rapakolle

14.00 laivalle sisään – 14.10 seminaari alkaakokoustilassa kannella 8

Puheenjohtaja Hannu Viranto LKL ry, TEM, Geolo-gian tutkimuskeskus, Lapin ELY, Metsähallitus, Ina-rin kunta / Sodankylän kunta, Lapin AMK, Tukes,Kaivosteollisuus ry

Lapin Kullankaivajain Liitto ry:nlaivaseminaari 2018

Viking Line M/S Mariellalla Katajanokan terminaalistaHelsinki–Tukholma–Helsinki

15.50 tauko

16.00 loputkin kullankaivajat päästetään laivaan

16.10–17.10 seminaari jatkuu

Seppo J. Partanen – historia1Pääpuhuja – vahvistamatta.Konrad Planting, Kittilän ex-kruununvoutivuodelta 1869

17.10 tauko – päiväkävijät poistuvat laivasta

KultaristeilyKultaristeilyKultaristeilyKultaristeilyKultaristeily9.–11.2.2018

(alkaen pe 14.00 / 16.00. ja päättyen su 10.00)

Perjantaina muistellaan ja lauantaina suunnitellaan; ihmetellään kullan arvoa ja nykymaail-man koukeroita, iloitaan vastapuolen tunaroinneista ja nauretaan lempeästi omille mokille –ehkä myös jotakin uutta koitetaan vähän oppia. Mielenkiintoisia puheenvuoroja ja teräviävälikommentteja on tiedossa.

Perjantain teema: Katsotaan taaksepäin 150 vuottaPaljon on tapahtunut sen jälkeen kun Lihrin retkikunta ensimmäiset hiput Ivalojoen penkastakaivoi. Monta kertaa on oikein porukalla uusille kultamaille rynnätty. Paljon on ollut voitonhetkiä, mutta myös katkeria pettymyksiä.

Juhlavuosi ei ole Kullankaivajain Liiton juhla, vaan kaikkien niiden juhla, jotka ovat kultaaolleet löytämässä tai tässä mukana vuosikymmenien aikana häärineet.Iltapäivän aikana seminaariväen ihmeteltävänä on Antti Aarnio-Wihurin kultahippukokoelma


17.40–19.45

Hannu Viranto, puheenjohtaja, LKL ryJohan Lihr, Rahapajan apulaisjohtaja v:lta 1868Mikko Kärnä, kansanedustajaTerho Liikamaa, ryhmäpäällikkö, TukesGTK – yhteisestä taipaleesta kullankaivajienkanssa

Kauden 2017 suurin hippu – löytymisendramaattiset vaiheetLKLn valokuvakilpailuVuoden kullankaivajateko

19.45 – päivällisohjeistus – päivän päätös

20.30 Buffet-illallinen virkistysruokajuomineenkannella 7

Lauantai 28.1.2017(suluissa Suomen aika)

07.00–9.45 (08.00–10.45) Aamiainen

10.00 (11.00) Saavumme Tukholmaan

11.00–14.30 (12.00–15.30) Lauantain päiväoh-jelma laivalla; FunClub (kansi 7); Online-muotoi-set kullanhuuhdonnan Tukholman mestaruuskilpai-lut laivan yökerhossa sekä edellisen päivän rasi-tuksista toipumista

Lauantain teema:Katsotaan eteenpäin 150 vuottaOnko kullankaivulle sijaa vielä 150 vuodenpäästä? Miten kullan arvo ja arvostus kehit-tyy. Mitä on tulevaisuuden kullankaivu ammat-tina, elämäntapana ja harrastuksena. Emmevarmaan pysty tekemään kvanttihyppyä taikiky-loikkaa, mutta jos nyt edes jonkinlaisellahaparoivalla askeleella yritettäisiin eteen-päin. Eli lapa jäähän, pää ylös ja kohti vas-tustajan (Tapparan) maalia...

15.00 (16.00) seminaari alkaa

Marko Touru, Tankavaaran kultakylän isäntä. Kul-lankaivun ja matkailun yhdistäminen ver. 2.0. Po-sitiiviset mielikuvat ja julkisuus. Kullankaivajienporttiteoria – Tankavaara, portti kultamaille jakullankaivajaksi.

Juha Janger, kultaseppämestari, Taiga-koru – Uusiaika, uudet tuotteet, uudet asiakkaat, uudenlai-nen ajattelu. Pitäisiköhän meidän pystyä myymäänkultahippuja myös vihreille ja friikeille.

16.50 (17.50) Tauko

17.10 (18.10)

Krister Söderholm, evp-kaivosjohtaja. Kansainvä-linen kullankaivun buumi ja muunmaalaisten roh-keat touhut maailmalla. Miksi juuri ruotsalaiset ovatniin reippaita ja aloitteellisia mm. Afrikassa. Mik-si emme me??

Timo Lindborg, Sotkamo Silver Oyj – Kullan ar-vosta ja arvostuksesta – Miksi kulta on niin arvo-kasta, miksi ja miten sen arvo on kehittynyt. Pomp-paako kullan arvo, kun kaikki painavat setelira-haa ja pelaavat kryptovaluutoilla, niin ja milloinja mihin suuntaan se arvo pomppaa?

18.45 (19.45) LOPPU

19.30 (20.30) Buffet-illallinen vakioruokajuomi-neen (kansi 7)

Sunnuntai 11.2.20188.00–10.00 Aamiainen10.10 Saavumme Helsinkiin

Tervetuloa mukaan.

Seminaarin puheenjohtaja Antti Peronius

Ilmoittautumiset: Heli [email protected] tai 040 5935337.

Kysy mahdollisia peruutuspaikkoja. Ilmoittautu-misesi yhteydessä kerro nimesi, syntymäaikasi,mahd. LKL:n jäsennumero, hyttiluokka, sekä kan-salaisuus. Perjantai-iltapäiväseminaariin tuleemyös ilmoittautua.

Hinnat / henkilöjäsen / ei-jäsen

125 / 135 A 4n hengen hytissä133 / 143 A 3n hengen hytissä150 / 160 A 2n hengen hytissä200 / 210 A 1n hengen hytissä

Hinta sisältää risteilyn valitussa hyttiluokassa sekäseminaariohjelman mukaiset tarjoilut (2 x VikingBuffet-illallinen vakioruokajuomineen, 2 x meri-aamiainen, kokouskahvit ja hedelmiä).

Perjantai-iltapäiväseminaari risteilyyn osallistuval-le 5 e/henkilö. Muut LKL:n, SJHY:n, Geologisenseuran jäsenet: 10 e/henkilö. Ulkopuoliset: 20 e/henkilö.

Maksut LKL:n tilille FI95 1201 3000 1135 62.Maksuun tarvittavan viitenumeron saatte ilmoit-tautumisen yhteydessä Heliltä.

OHJELMAA TÄYDENNETÄÄN !!!


Reilut 40 hyvää ja sitäkin vieläloistavampaa kullankaivajaakokoontui 2.12.2017 liitonPikkujouluihin Inarin Kultaho-viin. Pikkujoulujen alkajaisiksi

nostettiin malja itsellemme, menneille ja tule-ville kullankaivajille ja Lapin kullankaivulle. 80-vuotisjuhlaansa viettävän Hotelli Kultahovinedeskäypä Heikki Nikula esitteli joulupöydäntarjoilut ja kertoi Kultahovin väen olevan tyy-tyväisiä saadessaan kullankaivajat viettämäänperinteisiä pikkujoulujaan kotikulmille InarinKultahoviin.

Ja sieltähän kaikki tosiaan alkoikin vuon-na 1967, 60 vuotta sitten. Lapin Kullankaiva-jain Liitto oli edellisvuonna herännyt Ruusu-sen unestaan järjestämään kullankaivua esitte-levän osaston Inarin–Utsjoen maatalousnäyt-telyyn Ivaloon ja tehnyt ensimmäiset pöytäkir-japäätökset sitten vuoden 1953. Liiton nimis-sä haettiin hirvenkaatolupa ja Yrjö Korhosenkaatamasta hirvestä vuoltu käristys nautittiinliiton pikkujouluissa Inarin Majalassa, jollanimellä Kultahovi vielä tuolloin kulki.

Kylmän veden vaskauskisaPikkujoulujen ohjelmanumerona järjestettiinTeam Deadwoodin läpivetämät Kylmän vedenvaskauskisat kahdella vaskoolilla. Huikeat pal-kinnot urheimmille vaskaajille lahjoitti liitto.Haastetta rapeassa pakkaskelissä, kaamoksenkurjuudessa järjestetyissä vaskauskisoissa riit-tikin siinä määrin, että aivan kaikki pikkujou-luvieraat eivät tohtineet siihen osallistumallaterveyttään vaarantaa.

Edellisyönä idästä Inarinjärven yli kirkon-kylän liepeille luihuillut susilauma näykki suu-paloja vaskaajien takareisistä ja niitä piti pot-kiskella kauemma samalla, kun yritti Juutuan-joen törmällä märkä T-paita päällä säkkipime-

ässä, yhdellä jalalla kyykkien, olla hukkaamat-ta yhtään hippua. Suurimpana haasteena olikuitenkin saada WGA-standardin mukaisethiput jääpalojen seasta putkitettua ja korkitet-tua putki kivikovaksi jäätyneellä korkilla.

Kun kaksi ensimmäistä vaskaajaa oli luis-kahtanut jään kuorruttamilta rantakiviltä su-lana ärjyvään ja höyryävään Juutajoen Alakos-keen, korjattiin heidän lautasensa pois joulu-pöydästä, poistettiin nimet jäsenrekisteristä jasiirryttiin jatkamaan vaskauskilpailua otsalamp-

Pikkujoulut InarissaPerinteisistä perinteisimmät

Anurag Lehtonen tuli Turuust’ saakka saadakseenvaskata kylmissä vesissä. Kuva: Anne-Marie Kalla


pujen valossa Hotelli Kultahovin ulkoterassil-le. Näin muistelisin kisan suurin piirtein men-neen.

Susien repimäfinalistinelikkoOff-line parikilpailuna järjestetyn vaskauskil-pailun huikeassa loppukilpailussa HanneleRuohoniemi pesi mennen tullen miehensäKassun. Hannele palkittiin kultaseppä AarneAlhosen valmistamalla hippuriipuksella ja Kas-su sai LKL:n ensiapupakkauksen henkistenhaavojensa paikkaukseen.

Kolmanneksi vaskannut Marko Touru sailiiton talkooväen käyttöön painatetun Puhdastakultaa pitkähihaisen T-paidan ja neljänneksijätetty Seppo Mauno klassikkoteoksen Mor-

gamin pyrkyrit tietoisuuden syventämiseksi lii-ton historiasta.

Ensimmäisissä vaskauskisoissaan kaikkiviisi hippua kummallakin vaskoolilla löytänytNils-Emil sai lastensarjan parhaana – ja ainoa-na – ruskean kirjekuoren.

Sepe-tonttu ja Inte-tonttu Kylmän veden karsintaerissä. Sepellä perinnevaskooli ja Nils-Emilillä miniformula.Kuvat: Anne-Marie Kalla

Tuomaristo hipunlaskussa: vas. Posetiivari-Kimmo jaMaire Bruun. Ajanottajana Seppo Mauno. Kuva: Anne-Marie Kalla


Liitto hankki yhteistyössä Palsinkultakeisareitten kanssa lanantien kunnostusta varten, ja nytoli tarkoitus suunnitella, mitentienkunnostusta saataisiin toteu-

tettua lähialueen kaivajien kanssa porukalla.Tienkunnostuksen suunnittelupalaveri pidet-tiin Kutturantien kioskilla 1.7.2017 ja paikal-le oli saapunut mukavasti porukkaa.

Tie on ollut jo useamman vuoden ajan to-della kuoppainen ja huonokuntoinen, jotenjotain oli tehtävä. Ensimmäisenä haasteenameillä tietysti oli se, mistä löydetään traktori,jolla lanaa voidaan vetää ja milloin hommapäästäisiin aloittamaan. Kokouksessa JukkaSalonen kertoi, että hänellä on Ivalossa trak-tori, jota hän voi lainata tarkoitukseemme,kunhan saadaan se haettua Ivalosta.

Lanassa ei ollut varsinaisia teriä, tai ne mitäsiinä paikallaan oli, eivät kyllä toimineet mei-dän tarkoituksessamme. Lanan teriin leikattiin

Sotajoentien / Palsintienkunnostustalkoot

ensin harkkoja, mutta eihän se oikein autta-nut, kuten todettiin heti koeajon jälkeen. La-naan asennettiin uudet terät, ja nyt lähti hom-ma käyntiin aivan eri malliin.

Kaikkeen kunnostukseen menee väkisinmyös rahaa ja sitäkin meidän täytyi saada ke-rättyä. Kokouksessa tuli loistava esitys, ettäkerätään kaikilta alueen kaivajilta ja tien käyt-täjiltä kolehtia 30 euroa / kullanhuuhdonta-alue tai kaivospiiriosakas sekä liiton valtauk-sella kaivajilta viisi euroa. Ehdotusta kannatet-tiin ja niin saatiin rahankeräys käyntiin. Kios-kille laitettiin myös keräyslipas vapaaehtoisiamaksuja varten sekä jaettiin tilisiirtolomakkei-ta, joilla voi liiton tilille maksaa osallistumisenkeräykseen. Samalla suunnittelupalaverissa so-vittiin kunnostustalkoopäiväksi seuraava lau-antai.

Traktori haettiin Ivalosta Mastomäen Arinautolla ja lanaan tarvittavat terät tuotiin Rova-niemeltä. Terät asenneltiin paikalleen talkoo-

Kesän 2017 kuulumiset Ivalojoki-alueelta

Lana modattiin Palsintien profiiliin sopivaksi talkoita edeltävänä iltana.


päivää edeltävänä iltana ja niinpä oltiin hetiaamulla valmiita lähtemään kunnostustalkoi-siin. Lana lähti liikkeelle aamulla Palsinperäl-tä, sieltä talkoisiin osallistuva porukka pääsi hetihommiin, keräilemään kiviä lanan perästä. Osaporukkaa kerääntyi kioskille ja lanan saavut-tua sinne jaettiin porukka ryhmiin ja jokainenhuolehti tietyn pätkän kivienkeräyshommista.

Porukkaa oli paikalla kaikkiaan kolmisen-kymmentä ja hyvää jälkeä saatiinkin aikaisek-si. Kioskilla tarjottiin tietysti pullakahvit tal-kooporukalle. Myöhemmin lanaan vielä asen-

nettiin perään kivisieppari. Traktoria ja lanaakesän aikana käytteli ansiokkaasti MonosenTerho lanaten tietä varmaan kymmenkuntakertaa kesän aikana, ainakin pahimpia paikkoja.Muutama tierumpu oli myös huonossa kun-nossa ja Metsähallitukselta saatiin niiden kun-nostamista varten kolme uutta rumpua. PalsinKultakeisarit lupailivat alustavasti osallistua nii-den asentamiskustannuksiin, mutta sehän onsitten tulevan kesän juttuja.

Varoja saatiin kerättyä yhteensä 746,35euroa, ja kun liitto ja Palsin Kultakeisarit oli-

vat jo etukäteen maksaneet itselanan, tuli tuo koko summa suo-raan tien perusparannukseenkäytettäväksi. Kaikkien koneku-lujen ja talkookahvitusten jäl-keen keräyssummasta jäi vieläreilut 250 euroa pesämunaksiensi kesän kunnossapitoa ja pe-rusparannusta varten, ja eiköhänliitonkin kassaan ole jotakin ker-tynyt tähän tarkoitukseen osoi-tettuna.

Ensi kesän talkoista kuul-laan varmaankin enemmän ke-vään aikana.

Terho Mononen ja kivenkerääjät liiton Palsintien talkoiden lanapartiossa. SotajokiMAIJA VEHVILÄINEN,


Ikinä et ollut mikään veen kala. – Toi-sessa elämässä tavattiin Miessinmaanpoluilla; sinä vasta eläköitynyt Ilmavoi-mien mies, minä varusmiespalvelustaodotteleva nuori ylioppilas. Sanojen

virtaa ja kumpuilevia pinnanmuotoja jalaaksoja arvostimme molemmat. Estetiikkaa.

Sinulla oli ollut punatukkainen tyttösi, javähän kait muunkin värisiä. Lapset pesänsäpian jättävinä – ja pesäjättöinen taisit siinä vai-heessa olla itsekin – minä vielä haikailin lukio-aikaisten ihastusteni perään.

Liekehtivän runoilijan Esa Kujalan runo-ja saunailloissa Pehkosenkurussa tutustuttiin,kun olit lopullisesti ajanut tavarasi Saakkin ras-tatukkien kadehtimalla hippipaketti-Volkkaril-la Rissalasta Lemmenjoen Äivihjärvelle.

Työurasi Karjalan Lennostossa oli päätty-nyt ja seurasit muuttolintujen matkassa poh-joiseen. Tulit osaksi Lemmenjoen tuntureita jakullankaivajien tarinaa.

Aluksi teit talvipesän Lemmenjoen Äivih-järvelle Juhani Aikion taloon. Tekevälle ja osaa-valle miehelle olikin kysyntää poronhoitajienpiireissä ja väärtistyit palkisen ihmisten kans-sa. Tämä väärtiystävyys kantoi viimeisiin vuo-siisi saakka ja muistan kuinka viimeisen kerranMiessillä naamakkain tavatessamme kerroitinnostuneesti Nils-Johan Saran mieleenpainu-vista 80-vuotisjuhlista vanhalla Sallivaaran ero-tusaidalla.

Kuinka olitte Nils-Johanin kanssa muistel-leet mennyttä maailmaa ja sen ihmisiä. Olit

saanut juhlista kipinän vielä kerran kulkea poik-kimain Kittiläntieltä Miessille. Perinteiseenmalliin kuusenperseessä tulilla yöpyen; korvakaksinkerroin tyynyksi taitettuna ja silmäluo-met peitoksi venytettynä.

Pohjoinen oli kutsunut sinua jo työvuo-siesi aikana kuusikymmentäluvulla. Metsähal-litus oli asettanut Ilmavoimien henkilökunnanpelastautumisharjoitusten tukirakenteeksi pys-tytetyn Äivihjärven Lapin Majan maavuokranehdoksi velvoitteen kahden autiotuvan raken-tamisesta. Toisesta luovuttiin, mutta Vaskojo-en kämpän pystytitte rinkankitkuttajien tuek-si ja turvaksi vuonna 1966. Sinä, AiraksisenVille, Kortelaisen Asko ja Rämön Manu.

Ilmavoimien Lapinmaja-Säätiön hallituk-sessa toimit vuosina 1979–1986 ja Lapimajankannatusyhdistys ry:n puheenjohtajana vuon-na 1990. Noina vuosina tutustuit kaikkiin erä-maahan unohtuneisiin Lemmenjoen viimeisiinelinkautisiin, mutta läheisimpänä säilyi ainaPihlajamäen Heikki ja Kuvernöörin virastoMiessinmaalla – kuten teillä Rissalan pojillamuillakin.

90-luvun touhusit kesät kullankaivussa.Ensin Ylä-Miessillä mm. Turkka-Pekan ren-kinä, sadekesän -92 beduiinileirissä Lemmen-joen kanjonissa ja sitten vakituisemmin van-hojen herrojen – Korhosen Yrjön ja Jallun –konekaivutyömaalla Jäkälä-äytsissä. Talvikap-paleen ”kotoilit” Yrjön adjutanttina Jäkälä-äyt-sin kämpällä, sellaista kullankaivajaerakon elä-mää symbioosissa.

In MemoriamKeijo ”Keke” Hoffrén –

vapaa on vain umpihankis. Kuopio 4.5.1942 k. Rovaniemi 19.7.2017


Kiire teillä ei ollut koskaan eikä mihinkään.Eräänkin kerran muistan kuinka liiton vuosi-kokouksen jälkeen teitte pari viikkoa lähtöätakaisin tunturiin. Päivät eivät olleet päällek-käin, ne olivat peräkkäin.

Metästystä, talvikalastusta, lueskelua jahuoltoajoja – taisitpa olla yhden talven riekon-pyytäjänä Postilan Pekan ja Roopen kanssaPuskun Tivolissakin. Kaikkia sellaisia hienojahommia, joita kullankaivajat ovat kautta aiko-jen harrastaneet seuraavaa kaivukautta odotel-lessaan.

Lemmenjoen kultamailla oli silloin korkea-suhdanne; kultaa kaivettiin ja saatiin, ja uusiakaivutukikohtia nousi purojen varsille. Kullan-kaivajayhteisön sosiaalinen elämä oli vilkastaja Miessinmaan kansallisissa juhlapäivissä jatalkoissa olit keskeisenä hengennostattajana.Silloin paistoi kesäisin aina aurinko ja keväälläoli kuukausikaupalla kantohanget. Padassa

riekkoa ja pannulla taimenta.Eugen Malmstenin Vanhan merimiehen

muistelua mukaillen olit kaikissa kämpissä tut-tu, olit niissä kuin kotonasi. Ja niinä vuosinatosiaan seilasit tyynet ja tuuliset veet kuin mieskonsanaan. Uskon, että se oli sinullekin myö-hemmin muistoissasi sellaista kulta-aikaa. Vä-lillä vähän kolisi ja osumiakin tuli, mutta oli-han meillä kyllä hauskaakin!

Oma kaivupaikkakin sinulla oli suunnitel-missa Maddid Ravadaksen varteen, mutta kai-vospiiritutkimuksissa paikka osoittautui niinhaasteelliseksi, että luovuit ajatuksesta. Toisaaltaitsekin aina sanoit olevasi mieluummin hyvärenki, kuin huono isäntä.

Ylä-Miessillä otit kiinni tuulen mukaansanappaaman teltan perässä juoksevan Timant-ti-Tuulan, jonka kanssa kävitte seuraavana tal-vena Australiassa saakka sopimassa, että onparempi, jos toinen jatkaa matkaansa itään ja


toinen länteen. Seuraavana syksynä reissasitteYrjön, Salosen Pekan, Maunon Sepen, Vah-teran Askon ja Yli-Kosken Matin kanssa viisiviikkoa Brasiliassa. Kaksitoista maan sisäistälentoa, Serra Pelada, Boa Vista, Rio Negro.Kultaa, timantteja ja sinut tuntien huumaavantuoksuisia orkideoita senhoritojen korvan ta-kana.

Kaikkea ei tohdi muistella – ja sehän oli-kin kai Watkinson, etkä sinä – mutta jossakinkullankaivajakylässä teistä tehtiin juttu alueenpaikallislehteen. Yrjö oli lähtiessään ostanutTampereelta punaisen villapipon, joka päässäkulki Brasilian helteessä muhkean valkoisenparran reunustaessa kasvoja. Sinulla ja Sepellä-kin oli ihan kelvolliset kultamiehen parrat.

Teidät esiteltiin paikallisen koulun opetta-jalle ja oppilaille: Papai Noel (Joulupukki eliYrjö) asuu Suomessa. Joulupukilla on kaksipoikaa, Filho Serio eli Vakavailmeinen poika(Sepe) ja Filho Vagabundo eli Huikentelevai-nen poika (sinä). Salosen Pekka opetteli toi-mittajan tarinan portugalin kielellä ja sitä useinkullankaivajien illanistujaisissa muisteli. Portu-geesiksi.

Jalkapalloakin pelasitte paikallisia vastaan.Olitte kentällä kuulemma kuin valkoisia kep-pejä, joiden välistä suklaanruskeat salamat pal-lon kanssa pujottelivat.

Ihmistä kuuntelevana ja sanasi mittaisenamiehenä sinut äänestettiin vuosituhannen vaih-teessa Lapin Kullankaivajain Liiton hallituk-seen yhteisiä asioitamme hoitamaan. Hallitus-vastuussa osasit tasapuolisesti huomioida niinammatti- kuin harrastajakaivajienkin näkökan-nat.

Kulttuuri-ihmisenä värväydyit 90-luvunlopulla Åke Lindmanin suurproduktion, La-pin Kullan kimalluksen kuvausten avustaja-joukkoon. Siitä pestistä aukesi taas uusi latuelämässäsi. Elokuvan kuvauksissa juttu Savot-ta Kahvilan emännän, Kaisa Särkelän kanssaluisti, ja pamautitte vielä naimisiinkin. Sinustatuli saariselkäläinen ja kallistit korvasi vuoros-taan Laanilan–Kutturantien varren kaivajien

iloille ja murheille.Kaisa oli ostanut Kuhmon poikien osuu-

den kaivospiiristämme Jäkälä-äytsin latvoilta,joten et Lemmenjokeakaan silti unohtanut.Jonakin keväänä ennen joen aukeamista pys-tyimme teille siihen naapuriin entisen Suorsa-pään rajavartioston kämpän.

Sinusta tuli tärkeä linkki vanhojen kulta-alueiden kaivajien ja hallituksen välille, ja lu-kemattomat ovat aloittelevat kullankaivajat,jotka Kaisan kanssa värväsitte sieltä Laanilannurkilta liiton jäseniksi.

Mäkisen Jaska eleli viimeisiä vuosiaan pik-kuruisessa Hangasojan kämpässään ja piditosaltasi huolen siitä, että vanhalla kultamiehelläon kämpällään puita ja valmis kelkkajälki hiih-dellä tien varteen niin halutessaan. Mutta itseet vieläkään osannut hiihdellä valmiita latuja,ja niinpä lopulta lähdit Savotta Kahvilan peh-toorin paikalta takaisin koskemattomalle han-gelle. Sosiaalisena ihmisenä löysit paikkasi Saa-riselän matkailukaupungin ruskaretkeläisten jahohtavien keväthankien keskeltä.

Kesäisenä iltapäivänä neljä vuotta sittenmatkalla etelästä Lemmenjoelle pysähdyit Hir-vaalla kohtalokkain seurauksin. Astuit pihate-rassilta tyhjän päälle ja kaatumisen seuraukse-na sinä – vapaa sielu – jouduit neliraajahalvau-tuneena sidotuksi sänkyyn ja hengityskonee-seen. Aluksi pystyit vielä puhumaan ja mielesipysyi optimistisena ja virkeänä kaikesta huoli-matta. Myöhemmin pidit yhteyttä lukuisiinystäviisi hoitajiesi ylläpitämän Facebook-pro-fiilin kautta.

Lopulta kuitenkin liikkumattomuus veikehostasi voimat ja viime kesänä veljesi Artosoitti suru-uutisen kuolemastasi meille, ystä-villesi. Olit päässyt lopulta koneiden kahleistataas vapaaksi.

Hyvässä seurassa mukavista asioista muis-tellessa koristelit lauseesi mielelläsi loppusoinn-uin. Lempirunoilijasi, persialaisen Omar Khai-jamin viiniä ja rakkautta ylistävistä runoistaolisin jonkun halunnut sinulle tämän muisto-kirjoituksesi lopuksi kirjoittaa. Sinä osasit nii-


tä lausua ulkomuistista. Minä en löydä sanojaedes Googlesta.

VÄÄRTISI, MULLIS’

Siunaustilaisuus ja Keke-henkinen muistotilai-suus pidettiin elokuussa Keken synnyinseudullaKuopiossa. Keken omaiset tuovat tuhkat poh-joiseen ensi kesäkuun puolenvälin kieppeillä.

Samassa yhteydessä järjestetään vapaamuotoi-nen muistelutilaisuus Saariselällä.Tuhkat kannetaan lopuksi NjurkulahdestaLemmenjoen vartta tunturiin ja sirotellaanMetsähallituksen suostumuksella Lemmenjo-en Jäkäläpäälle. Omaiset toivovat mahdollisim-man monen Keken ystävän osallistuvan jäähy-väisiin paikan päällä.

Mutta niin kuin usein käy, kupla puhkesija liiketoimet eivät sujuneetkaan niin hienostikuin päällepäin näytti. Takaiskut henkilökoh-taisessa elämässä iskivät, ja taipumus mielialo-jen vaihteluun alkoi näkyä. Hän alkoi yhäenemmän tarvita kuuntelijaa ja ymmärtäjää, jasiinä toimessa muistan olleeni itsekin, tajuamat-ta tilanteen vakavuutta.

Lopulta sairaus puhkesi rajuna ja pitelemät-tömänä seurauksenaan pitkäaikainen masen-nus, josta hän ei koskaan täysin toipunut. Sai-rauden seurauksena syntyneiden tekojen laa-tua ei monikaan ymmärtänyt, ja se on inhi-millistä. Sairaus oli kuitenkin vain päälle nä-kyvä verho, me emme tiedä miten paljon sentaakse kätkeytyi itsehäpeää, alistuneisuutta,pettymyksiä, menettämistä – ja erityisesti ul-kopuoliseksi jäämisen tunnetta, kun monettutut käänsivät selkänsä.

Jarmon kanssa niin monet syvälliset kes-kustelut käyneenä tiedän vain, että pohjimmil-taan hänellä oli lämmin sydän, vaikkakin mo-nin tavoin murtunut. Emme viime vuosinaenää tavanneet. En osannut ottaa yhteyttä,huomaan itsekin kääntäneeni selkäni. ToivonJarmolle kuitenkin kepeitä multia ja kultaistaloppumatkaa, helpotusta sinne jonnekin.

VESA LUHTA

In Memoriam

Sain viestin Jarmo Lappalaisen pois-menosta. Se tapahtui inhimillisestikatsoen liian aikaisin. Jarmo olimonessa mielessä erikoislaatuinenpersoona, ja monien mielestä ken-

ties kyseenalaisellakin tavalla.Itselleni, ja monille muillekin kullankaiva-

jille Jarmo tuli tutuksi päätyessään inarilaisenkultahippukaupan veturiksi. Hän työskentelituolloin, 1990-luvun taitteessa, Inarin Hope-an Kaunispään huipulla sijainneessa myymä-lässä vastaavana kaupanhoitajana. Hän oli il-miömäinen myyntimies, nopea ja oivallusky-kyinen, mutta samalla sydämellinen, hauska jamyötätuntoinen. Hänellä oli erityinen taitopäästä lähelle kullanhuuhtojien maailmaa,mutta toki hän siihen uhrasi aikaakin.

Parissa vuodessa lähes kaikki Lapin kulta-mailta löytyneet isomukset kiersivät tyytyväi-sille ostajille hänen käsiensä kautta. Jarmo tunsikullankaivajien lisäksi kullan ostajat ja julkkik-set, ja kaikki tunsivat hänet tunnustaen hänetiloiseksi seuramieheksi. Parhaimmillaan hänloihti ympärilleen hillittömän hilpeän tunnel-man, itsekin tilanteesta nauttien ja löylyä lisä-ten. Voi sanoa, että Jarmo loi Lapin kultahi-puille uudenlaisen glorian ja statuksen, joka onsäilynyt tähän päivään saakka.

�Jarmo Lappalaisen muistolle


Lapin kulta tunnetaan maailmallaennen kaikkea puhtaudestaan.Suomen Monetan viestintäpääl-likkö Sari Raki kertoo, että suo-malaiskeräilijöiden keskuudessa

arvostusta lisää kullan kotimaisuus ja perintei-nen Lapin lumo.

– Laajaa asiakaskuntaamme kiinnostaakovasti se, että mittavan kaivostoiminnan li-

säksi Lapissa kaivetaan edelleen kultaa pienissäyksityisissä kaivospiireissä, toteaa Sari Raki.

Rakin mukaan suuri yleisö ei välttämättätiedä, että vaikka osalla on apunaan konevoi-maa, lapiokaivajat uurastavat perinteiseen ta-paan pelkällä lihasvoimalla. Tällöin voidaanpuhua jo todellisesta ekokullasta. Mutta mitenSuomen Monetan kultajahti lopulta sujui, löy-tyikö mitään? Tässä matkakertomus.

Keräilyrahoja ja mitaleita markkinoiva Suomen Moneta matkasi syyskuussa pienenretkikunnan voimin Lemmenjoelle katsomaan mistä ja miten Lapin kulta saadaan esiin –ja ketkä tekevät työn. Mukaan kultajahtiin lähti Veikka Gustafsson.

Lapin kullan lähteillä

Veikka Gustafssonin opastuksella matka kultamaille eteni reippaasti. Veneen kyydissä myös Suomen Monetan EskoLarkka.


Luonnon eksotiikkaaTiesimme jo etukäteen, että Lemmenjoen kul-tamaat sijoittuvat kansallispuiston perukoille,tiettömän taipaleen päähän. Autokyytimmepäättyy Njurgulahteen noin 47 kilometriä Ina-rista (Helsinkiin matkaa kertyy toista tuhattakilometriä). Matkamme jatkuu pari peninkul-maa venekyydillä, mutta viimeinen taival onkuljettava jalan. Mönkijöiden käyttö kuuluuolevan kansallispuistossa tiukkaan säädeltyä –samoin lumikelkkailu.

Ruskan värjäämä tunturimaasto ja Lapinhiljaisuus säväyttävät meitä etelästä saapuneitakosteasta kelistä huolimatta. Matkamme ete-nee reippaasti, sillä entisenä huipputason vuo-rikiipeilijänä Veikka Gustafsson pitää yllä mel-koista vauhtia. Hän tuntee hyvin sekä seudun,että useimmat kullankaivajat vietettyään aika-naan pitkiäkin jaksoja lapiokaivaja Jukka Ke-lan ”renkinä”.

Veikka kertoo viimeisestä kullankaivupes-tistään kuluneen jo useita vuosia, mutta hän

on seurannut tarkkaan asioiden etenemistä jatoiminut myös kullankaivun puolestapuhuja-na, aina eduskuntaa myöten. Nyt hän ilahtuusiitä, että kaivajat ovat ottaneet opikseen saa-mastaan palautteesta: Penkoilla näkyy siistejätynnyririvejä odottamassa poiskuljetusta.

LogistiikkaMeille kerrotaan, että Suomen ilmasto ei olesuotuisin mahdollinen kaivajien kannalta. Toi-minta pääsee käyntiin lumen ja jään sulaessa –usein vasta kesäkuussa. Aktiivinen kaivu ajoit-tuu neljälle kuukaudelle, useimmilla kausi päät-tyy syyskuun lopulla. Talvikausi kuluu mm.kaluston huollossa sekä tavaroiden kuljettami-sessa.

Teiden puuttuessa kaikki tarvittava tavaraon käytännössä tuotava talvikuukausien aika-na, jolloin lumipeite varjelee maastoa kulumi-selta ja routainen maa kantaa raskaat kuormat.Koneiden ja rakennustarvikkeiden tuonti javienti on melkoinen urakka vaikeassa maastos-sa. Kaivajat elelevät kaivospiireillään koko ke-sän, joten muonituksen järjestäminen on se-kin suunniteltava tarkkaan.

Kulta kiehtoo –samoin tarinatParin päivän vierailullamme tapaamme useitakaivajia ja vastaanotto on kaikkialla erittäinystävällistä. Kauden loppumetreillä kullakin onomat kiireensä, mutta heillä kuuluu olevan lu-kemattomia tarinoita kerrottavanaan. Se josmikä saa silmämme säihkymään, sillä ilmantarinaa Lapin kultakin on vain… kultaa. Pianon Lapin kultaryntäyksen juhlavuosi ja kuka-pa ei haluaisi osaksi Lapin historiaa ja lumoa?

Tällä hetkellä suomalaiset janoavat kultaalähinnä Korean olympialaisista – mutta toivot-tavasti meillä on keräilijöillemme pian tarjollajotain vielä parempaa: puhdasta kotimaistakultaa tarinoiden siivittämänä. Palaamme ete-lään intoa puhkuen. Niinhän se on, Lapin reis-sua ei koskaan tee turhaan.

PÄIVI RANTANEN

Kultasatamassa kaivajat näyttivät upeita isojakultahippuja.


Päivä kevään saapui,kävi käsky sydä-messä kaivajan, onaika nostaa kytkin-tä ja keula kohti

pohjoista. Kevään ensimutkanHarri Härkäselälle reilaa värkit,vaunun varikolle heivaa. Ei ehdiuni silmää peittää, kun vaimo ar-mas kotona jo kahvit keittää. Kii-vas on kaivajan kevään tahti, kul-ta tuo suuruuden mahti, saa he-räämään henkiin, kanssa keväänauringon, kaivaja voiman tahdon.On aika kullan himon, kanssaväärtien, kaltaisten, yöttömänyön auringossa, nuotiopiirissä laa-tuaikaa viettää, kanssa juomienjäykkien.

Lismanjoki jäitä purkaa,joukko turhaan vermeet purkaa.Kunnon ohjeet ALKO antaa,rummut rännit rantaan kantaa.Kaivamaan olis kova hinku, lu-paa vailla poppoo vinku. Luppo-aikaa viettää joukko nuotiolla,aamulla on heikko olla. Sormis-san kiiltelee Palsin murut, mitä-hän tarjoaa Lisman kurut.

Rummut valtauksilla huutaa,pauhaa, kullan irti maasta jauhaa.Rumpuja on monenmoista, par-haimmasta lyödään vetoa, väitel-lään ja kehutaan iltanuotiolla.Savu, räkkä, seuraksi iltanuotiol-le saapuu, kaivajien kumppanik-si. Saanto päivän punnitaan ja li-sillä lapin suolataan. Maa vaik oisanhitonta ei laannu into kaivaji-en, päivittäin on viiru keltainenkaivajan jonkun vaskoolissa.

Mäkärä, Roivainen, Lisman

mutka, kaivajilla ahterissa sellai-nen on kutka, tästä se löytyy ju-tun juoni, jalkojen alla on kulta-suoni. Saamelaiskäräjät valituksiajauhaa, vaan mainarit nuo taita-vat, kultaputki taskussansa partoi-hinsa nauravat. Illalla syödääntuoretta kalaa, tammukkaa, har-justa pyydetty salaa. Tieto mistätullut on liha, tiedä ei kuukkelivarmasti ihan.

Legendaa on leipäkeitto, kul-lankaivajan voimajuoma. Motil-lisen, toisenkin, ottaa porukka il-tanuotiolla kera tarinoiden men-neitten. Vaan viikonloppu kohtakoittaa, Raumalan Nipan mäm-meli vuorostansa tarinat uudetturvista partaisista tuottaa. Siirty-vät jutut kirjoihin, ohjeeksi kai-vajien uusien.

Kvartetti tuo Lisman mutkaajauhaa, etsii kultaa, tiedot somessapauhaa. Lindforss-Jussi vanhingubbe, prospektauksen guruukko. Harri pitkä puskee kuop-paa, tarkastajankin känniin juot-taa. Löytyy lasikantisesta lakikir-jasta jutun juoni, auki on valta-ukselle tulevaisuuden puomi. Ei-vät siinä hommat mene mullinmallin kun mukana on vielä Jou-ni ja Kalle. Tutkimus tuonut onkultaa esille, hyvää se tietää tule-ville kesille. Mainarien rummutrintarinnan olisi näky, joka nos-taa kullan hinnan. Kallista onharrastus tuo jalo, tyydyttää sekultakuumeen palon.

Ei käy kaivuu aina tanssinlailla, vaan joskus ollaan intoakinvailla. Niin vain pyörtyi lapio, sär-

Lisman kaivajille

kyi varren ponsi, voi Harri par-kaa, onnetonta, on kaivaminennyt täysin ponnetonta. Keskike-sän aurinko laske ei maille, monilapissa on jäänyt kultaansa vaille.

Lisman mainarit ei mietimoista, kokeillaan jo kohta mont-tua toista. Huomisesta ei huoltakanneta, murheen ei vallata an-neta. On alla kannon hippu suu-ri, vaskooliin mahtuu se juuri jajuuri. Valtaus kohtasi suuren on-nen, Harri sai lapioonsa uudenponnen. Tarinoita uusia, legen-daa, historiaa tulevan ajan, ken-tillä uusilla tehdään, piirissä väär-tien vahvain.

Kultaa kaivaa joukko tämä,jäljellä vanhoista jäkäläparroistaon vain jämät. Heillä on sitkeyssuuri, jota ei toisilta löydy juuri.Kulta se on heille tärkeä juttu,muille varmaan vain puoli tuttu.Korut uudet kullan kaulaan, kih-lat sormeen mielitietyn talven ai-kaan he valmistaa. Lappiin suun-nistaa joukko tää keväällä, takai-sin palaa syksyllä. Talvella mietim-me muistoja kesästä. Ystäviäolemme, sitä ei mikään estä!

ERKKI MERTARAIJA MAANSELKÄ

Kolmipesäinen lapio.Piirros: H. Marjanen


VENEKULJETUKSET LEMMENJOELLATavarakuljetukset kulta-alueelle

0400 137 090Polttopuuta metrisenä halkona.

Kysy myös poronlihaa

Veikko Jomppanen

Myydään leveätelainen Ski-Doo työkelkka, ajettu n. 10 000 km.

Perinteiset tulisijat, hormit ja palomuuritPerinteiset tulisijat, hormit ja palomuuritPerinteiset tulisijat, hormit ja palomuuritPerinteiset tulisijat, hormit ja palomuuritPerinteiset tulisijat, hormit ja palomuurit.Myös korjaus- ja muutostyöt, tutustu tarkemmin Rjk.fiMyös korjaus- ja muutostyöt, tutustu tarkemmin Rjk.fiMyös korjaus- ja muutostyöt, tutustu tarkemmin Rjk.fiMyös korjaus- ja muutostyöt, tutustu tarkemmin Rjk.fiMyös korjaus- ja muutostyöt, tutustu tarkemmin Rjk.fi

tai soita p. 040 5565 035 ja pyydä tarjous.tai soita p. 040 5565 035 ja pyydä tarjous.tai soita p. 040 5565 035 ja pyydä tarjous.tai soita p. 040 5565 035 ja pyydä tarjous.tai soita p. 040 5565 035 ja pyydä tarjous.

Laita ilmoitus 4/2017 talteen, toimimme koko Suomen alueella.Laita ilmoitus 4/2017 talteen, toimimme koko Suomen alueella.Laita ilmoitus 4/2017 talteen, toimimme koko Suomen alueella.Laita ilmoitus 4/2017 talteen, toimimme koko Suomen alueella.Laita ilmoitus 4/2017 talteen, toimimme koko Suomen alueella.

MerkkipäivätKullanhohtoiset onnittelut 150 vuotta täyttävälle

Lapin kullankaivulle sekä merkkipäiviään juhliville jäsenillemme!LKL ry

150 v.Syyskuu 2018 Lapin kullankaivu

80 v.13.12. Kunniajäsenemme

Olavi ”Nopsajalka” Lind,Lampinsaari

75 v.27.11.-18 Veikko Karjalainen, Kalajoki

70 v.31.10. Mikko Närhi, Lumijoki

60 v.4.10. Anna-Liisa Vekkaila, Kerma22.11. Risto Rantala, Oitti23.2.-18 Ari Ilomäki, Jyväskylä

55 v.1.11. Jouni Timonen, Vuorela

.5362

METALLINPALJASTIN

hyötykäyttöön talvella-kin. Kadonneet avaimetja korut löytyvät lumihan-gesta. Tämäkin avainnip-pu oli pudonnut lumilin-gon penkan alle.

Löytyi AT Goldilla.

Documents

Prosp 417 painoon - LapinkullankaivajatProspäkkäri 4/2017 7 P rospäkkärissä 2/2017 julistettiinavoin suunnittelukilpailu Lapin kullankaivun 150-vuotisen histo-rian kunniaksi