Prosp 0209 painoon - Lapinkullankaivajat...Graafinen suunnittelu ja taitto: Liisa Hertell, LH Viestintä Paino: Esa Print Oy, Tampere Jukka Kela Pehkoskuru, 99885 Lemmenjoki Esko Orava

2 Prospäkkäri 2 / 2009

HINTAAN SISÄLTYY:2 kpl kultaputkia (muovia)pipetti (muovia)pinsetit (kärki 1 mm)kultatasku (koko 10 cm x 15 cm)postimaksu Suomessa

Hinta23,50 €

Tuotesuojattu tasku on valmistettu kestävästä PCP-nailonista Suomessa, Kajaanissa.

Kultatasku on sunniteltu kulta-maille kullan talteen ottamiseenja säilyttämiseen.

P. 050 327 0122 (arkisin klo 9–16)www.ensiapukoulutus.com

Tilaukset:

2 / 2009 Prospäkkäri 3

JÄSENASIAT

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry, PL 86, 99871 Inaripuh. 0400 836 500s-posti: [email protected]: www.kullankaivajat.fi

Puheenjohtaja:Jouko KorhonenHaukiputaantie 75290910 [email protected]. 040 344 2200 (klo 17jälkeen)

Varapuheenjohtaja:Mika TeliläTorisevantie 5537310 Tottijärvipuh: 0400 631 196,fax: (03) 5128 [email protected]

Sihteeri: Kai J RantanenPL 57, 99871 Inaripuh: 040 7746 [email protected]

Lapin KullankaivajainLiitto Ry:n jäsenlehti

33. vuosikertaIlmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J Rantanen

Toimitus:PL 86, 99871 Inari

Ilmoitushinnat:1/1 s. 312 € (2. kansi)1/1 s. 240 €1/2 s. 162 €1/3 s. 108 €1/4 s. 84 €

Graafinen suunnitteluja taitto: Liisa Hertell,LH Viestintä

Paino:Esa Print Oy, Tampere

Jukka KelaPehkoskuru,99885 Lemmenjoki

Esko OravaMellantie 14,97220 Sinettä

Hannu VirantoEteläranta 4296300 Rovaniemi

Jouni PatokallioSylventie 4, 99800 Ivalopuh. 040 715 4031

PANKKITILIT:Jäsenmaksut vain tälle tilille:Nordea 217738-4977Muut maksut:Nordea 120130-103183

H a l l i t u sP r o s p ä k k ä r i

Prospäkkärin aineisto on tekijänoikeuslain suojaama ja julkaistujen artikkelien ja kuvienosittainenkin lainaaminen tai kopiointi täten kielletään.

Prospäkkäri 2/ 2009

4 - 5 Pääkirjoitukset

6 - 13 Seminaariristeily 2009: Ihanat kaivajat laivalla

14 - 16 Kilpailijakuva: Kauko Matilainen

20 - 21 LKL:n vuosikokous

22 - 23 LKL:n jäsenvaltaukset karttoineen

25 Kultamuseosäätiö

26 LKL Pohjois-Suomen erämessuilla

27 - 28 Klondiken kuningas

29 “Lapin” kultakoru

30 - 31 Kullankaivajien Inariin jättämä raha miljoonaluokkaa

32 - 34 Vesi rikastusaineena ja vesilain kohteena kullankaivussa

36 - 37 Metsäautoteitä kartoitettu Laanila-Ivalojoen alueella

38 - 39 Merkkipäivät

Kannen kuva:

Liiton valokuvakilpailunsarjan Kullankaivajakotonaan voitti MaireBruun kuvallaan“Heinon Topin saunapaljastaa salat”.


PÄÄ-KIRJOITUS

Liiton edunvalvontapäällikkö Antti Pe-ronius totesi laivaseminaarissa elämänLapissa olevan sitä, mitä Hollywoodis-

sa huippupalkatut käsikirjoittajat yrittävät kek-siä. Elokuvateattereissa kautta maan on seurattukriitikoiden mainomaa elokuvaa ”Miehet jotkavihaavat naisia”. Otsikon perusteella melko yllä-tyksetön ruotsalaiselokuvaksi…

Me itse olemme saaneet samaan aikaan esit-tää sivupääosaa splattergen-reä edustavassa tylyssä thril-lerissä ”(Virka)miehet jotkavihaavat (kullan)kaivajia”.Sen viimeisimpiä juonen-käänteitä seuratessa nouseemieleen uskonhistorian lau-peimmat sanat: Herra annaheille anteeksi, sillä he eivättiedä mitä tekevät!

Nyt on vain kultajuma-liin uskoneidenkin syytä al-kaa pohtimaan onko kuole-

man jälkeistä elämää olemassa. Yhteiskunta (täs-sä täysin anonyymisti ja viranomaista tarkenta-matta) on nimittäin valjastanut parhaat poikan-sa ja tyttönsä paiskimaan hartiavoimin töitä seneteen, että kultamailla ei olisi kenelläkään kivaa,ja että koko toiminta katsottaisiin ihmiskunnal-le vieraaksi.

Käynnissä on näytelmä, jossa maan porva-rihallitus sosialisoi kullankaivajien omaisuudenja tappaa kokonaisen yrittäjyyteen perustuvanammattikunnan.

O tempora, o mores.Liiton 50-vuotisjuhlassa puhuivat hyvinpes-

tyt ja suitut juhlapuhujat hymyssäsuin Lapinkullankaivun tulevaisuudesta. Tänä kesänä onliiton 60-vuotisjuhla, ja pian menneisyys on ai-

Ilmestyskirja. Nyt.noa kiinnekohta elävään Lapin kullankaivupe-rinteeseen.

Ne lasihelmet, joita oikeuksista on tarjottu,ovat oikeastikin lasihelmiä. Siirtymäajoista pu-hutaan vuosina, vaikka toiminnallinen aika onkeliolosuhteiden vuoksi alle 1/3-vuosi per vuosi.

Ketä kiihottaa kaavailtu löyhässä hirressäroikkuminen valtausmallilla 3+3+3, kun tietäämaanhaltijan halun tulkita kaikkia kullankaivuasivuavia pykäliä hankalimman kautta. Aina kol-men vuoden rykäisyn jälkeen pitää jo henkisestivalmistautua siihen, että kultaleiri mahdollisestimuuttaa seuraavan sulan kauden aikana taivaa-seen.

Ja selvää on, että ilman lobotomialeikkaus-ta ei Åkermanin hytistä taas lapiolinjalle siirrytä.Ammattitaito ja perinteet siirtyvät. Kukaan eivain tiedä minne.

Kullankaivu kuohitaan henkisesti ja toimin-nallisesti sellaiseksi maanhaltijan peukalon allaolevaksi hajuttomaksi ja mauttomaksi tuotteek-si, että sille pitää keksiä uusi asiakaskunta. Kyl-keen varoitustarra: ei kullankaivajille.

Positiivisiakin näkökantoja toki löytyy: vih-doin on Lapin kultamaiden elinkautisilla näkö-piirissä oikein presidentin allekirjoittama armah-dus. Ohi on 150 v.

Jätkät lähtee, kulta jää. Puskasta nousee vir-kamiehen pää.

Joskus tulevaisuudessa Jäkäläpäällä vaeltajaheittää nuotioon harmaantuneen hirrenpätkän.Liekit valaisevat siihen raaputettua tekstiä:

”Täällä soi kultamiehen hanuri 1945–2021”

Tehdään tästä silti – tai juuri siksi– paras kesä ikinä,

ps. Kaikkien maksut eivät vielä näy rekisterissä.

Mullis’


PUHEEN-JOHTAJALTA

Kaivoslaistaei ole syntymässä sopua

Jouko Korhonen

Ministeri Pekkarinen kiirehti Kitti-län kaivosseminaarissa kertomaan,että kaivoslaista on syntymässä

sopu hallituspuolueiden ja kaivosteollisuudenvälillä. Saman uutisen mukaan koneellinenkullankaivu aiotaan ajaa vähitellen alas ja an-netaan ymmärtää että asiassa olisi erimielisyyt-tä enää siirtymäkauden pituudesta.

Lapin Kullankaivajain Liitto (LKL) häm-mästelee uutista ja toteaa, että asiassa ei ollalähelläkään sovun syntymistä. Alun perin la-kiuudistuksessa koneellinen kullankaivu ko-konaisuudessaan mustamaalattiin ympäristö-rikokseksi. LKL kumosi perusteettomat syy-tökset jo puoli vuotta takaperin ja asiaan kiin-nitti huomiota myös oikeuskansleri ottaenkaivoslain valmistelun erityistarkkailuunsa.Edelleenkään ei ole esitetty ainoatakaan todis-tetta kullankaivun ympäristöhaitoista. Tässävalossa koko keskustelu kaivospiirien lakkaut-tamisesta ja konekaivun kieltämisestä on täy-sin tarpeetonta ja asiatonta.

Lapin Kullankaivajain Liitto ei voi hyväk-syä kullan konekaivun lak-kauttamista eikä kaivospii-rien raukeamista milläänsiirtymäajalla. Saadut kai-vosoikeudet ovat perustus-lain turvaamia, samoin har-joittamamme kullankaiva-jan ammatti. Nykyinen hal-litus on hallitusohjelmas-saan luvannut tukea yritys-toimintaa mm. aluepolitiik-kaan ja lainsäädäntöön liit-tyen, kuten Pekkarinen pu-

heessaan korosti. Lemmenjoen konekaivunlakkauttaminen vaikeuttaa ainakin parinkym-menen yrityksen toimintaa, moni niistä mak-saa veronsa Inariin. Kaivoslakiesitys on siis sel-keästi hallitusohjelman vastainen.

Vanhan viisauden mukaan kultaa kannat-taa kaivaa vain sieltä missä sitä on. Lemmen-joella kultaa on, siellä siis kannattaa kaivaa.Kullankaivajien syyllistämisen sijaan kannat-taa katsoa se prosessi millä kulta-alue liitettiinkansallispuistoon – ja millä ehdoilla. Eduskun-nan silloin antama ponsilauselma alueella har-joitettavien ammattien jatkumisesta häiritse-mättä, on paperi joka viimeistään nyt polje-taan vihreään jänkään äänien kalastamiseksi.Sen sijaan että kullankaivajia syyllistetään kai-vamisesta Natura-alueella, voisi olla viisastapohtia, oliko asianmukaista ja lainmukaistamäärätä Natura-alue 24:n toimivan kaivoksenpäälle.

Pekkarisen etukäteen mainostamaan so-puun vaaditaan kaksi neuvottelevaa osapuol-ta. Kullankaivajat on kutsuttu kahteen tilai-

suuteen, mutta olemmekohdanneet vain yksipuo-leista sanelua ja asiaan pereh-tymättömyyttä. Kun ei oleneuvottelua, ei voi olla so-puakaan.

Kullankaivun osalta kai-voslaista ei selvitä kaivunlakkauttavan siirtymäkau-den pituudesta keskustellen,asiassa on monta vakavaaratkaisematonta ongelmaa.


Hanuri lurittaa vaanivasta Tii-ker’haista. Ivalojoen house-bandi Ihanat miehet rannal-la hehkuu tropiikin väreissä

ja ihmisiä hymyilyttää. Virkamiehetkin hy-myilevät.

Ei uskoisi, että on angstinen tammikuuja kaivoslakiesityksen naamalle läsähtämises-tä on vain jokunen loskainen kuukausi ai-kaa. Ei uskoisi, että sellaisen lakiesityksenjälkeen 300 humalaista kullankaivajaa sei-laa hyväntuulisina Tukholmaan ja takaisinja ketään ei kävelytetä lankulle.

Viikonlopun aikana on palkittu ansioi-tuneita työmyyriä, kuunneltu viisaita ana-lyyseja ja visiota, otettu nöyrinä vastaan kri-tiikkiä ja käyty asiallista keskustelua perus-

telluin ja toisen näkökulmaa kunnioittavinargumentein. Suomen ensimmäiset kullan-huuhdontakilpailutkin alkaneelle kaivukau-delle 2009 on roiskittu – Tukholman sata-massa, Ruotsissa.

Melkein kaikilla 295 kullankaivajalla onmieli hyvä, lämmin ja hellä, kun m/s Mari-ella jyskyttää Lapin kullankaivajien seminaa-riväkeä Tukholmaan ja takaisin.

Alooohaaaa-eee, venyttää Ihanista mie-histä Rupert Kivimäki.

Ei uskoisi että me kullankaivajat ollaanniin pirun hyviä ja ihania.

Ihanat miehet – Hannu Seppo,rumpu ja vispilät; Rupert Kivi-mäki voc. & kaikki muut jaMatti Nikula, luutabasso – kan-nella. ”Ei tätä kannata kuun-nella. Tää on nähtävä.”


Kulmahampaiden väläyttelyäja matalaa murinaa syvältärintakehän sisältä

Helsingin Yliopiston Geologian laitoksenvanhassa luentosalissa keskusteltiin ennenmerelle siirtymistä aiheesta ”Kaivospiirientuho – voidaanko näin tehdä”.

Suoranaista siviilirohkeutta osoittaen su-den luolaan saapui peräti kolme kaivoslaki-työryhmän esityksen takana seisonutta vir-kamiestä perustelemaan näkemyksiään kul-lankaivajille; ylitarkastaja Markus Ala-Pas-si ympäristöministeriöstä, aluepäällikkö Pir-jo Seurujärvi Metsähallituksen Luontopal-veluista sekä ylitarkastaja Pekka Suomelatyö- ja elinkeinoministeriöstä.

Liiton puheenjohtaja Jouko Korhonenpuolestaan ei edes teeskennellyt olevansaasiassa puolueeton esittäessään avauspuheen-vuorossaan toisen puolen totuudesta. Sen

avarakatseisemman ja historian valossa oi-keamman puolen.

Dip.inssin pirullisella tarkkuudella Jok-ke oli kerännyt kullankaivun globaalin his-torian sivuilta vastaavanlaisia kehityskulku-ja ja niihin kehitettyjä toimivia ratkaisuja.Toimivimpana Australian Ballaratissa Eure-ka-lipun alla vuonna 1854 tapahtunut kul-lankaivajien kapina huonoa lainsäädäntöävastaan. Paikalle lähetetty armeija tappoikolmisenkymmentä kullankaivajaa. Sen jäl-keen australialaiset kaivajat saivat perintei-sesti vahvoina säilyneet oikeutensa kaivan-naismineraaleihin.

Viranomaisten kaivoslakikannanottojenvalossa Korhonen totesi henkilökohtaisestiasettavansa suuren kysymysmerkin ensi ke-säksi suunniteltujen Miessijoen vesistötut-kimusten puolueettomuuden perään. Tut-kimuksen toteuttavat tahot, jotka ovat jul-kisuudessa lausuneet kuinka koneellinen

Emeritus kaivosylitarkastaja Urpo J Salo palautti täpötäydessä Arppeanum-salissa kuulijoidenmieliin puhtaat tosiasiat kulta-alueen liittämisestä Lemmenjoen kansallispuistoon.


kullankaivu tulisi lopettaa Lemmenjoellamahdollisimman lyhyen siirtymäajan jäl-keen.

Ylitarkastaja Markus Ala-Passi kiitteliomassa puheenvuorossaan Joken esitystävarsin huumoripitoiseksi, ja totesi että sesiitä. Törmäyskurssilla kuulemma ollaan.

Käymme yhdessä ain’

Ala-Passi valitteli kuinka hankalaa on, kunkulta-alue sijaitsee keskellä kansallispuistoa.Miten esitettyjä syytöksiä muuttaisi se ettäkulta-alue olisikin jollakin laidalla, pohdis-kelivat kullankaivajat.

Emeritus kaivosylitarkastaja Urpo J Salokatsoi aiheelliseksi palauttaa mieliin, ettäkaikkien osapuolten annettiin vuonna 1970ymmärtää, että Lemmenjoen kullankaivu-alue halutaan liittää kansallispuistoon ni-menomaan kullankaivualueena. Nyt 30vuotta jälkeenpäin moititaan että kullankai-vutoiminta on kansallispuiston – jossa se onollut ennen kuin kansallispuistoajatus oliedes sikiöasteella – perustamistavoitteidenvastaista.

Tämä on maanhaltijan nykytrendi muus-sakin hallintokäytännössä. Kirkkain silminesitetään asioiden olevan päinvastoin kuinmiten ne on aikanaan sovittu, ylöskirjattuja kuinka pykäliä on yhteneväisesti vuosi-kymmenet tulkittu.

Lait, asetukset, toimijat eivätkä toimin-nan laatu ole muuttuneet, mutta ilmeisestitulkit ja halu tulkita asioita ovat.

Kullankaivu,kansallispuiston helmiPirjo Seurujärvi Metsähallituksen Luonto-palveluista toi pääkaupunkiperäisestä viran-omaisgenrestä poiketen terveisiä Utsjoelta.Hän esitteli poimintoja Lemmenjoen puis-ton hoito- ja käyttösuunnitelmasta sekä ve-sistötarkkailujen tuloksista.

Esityksensä loppuyhteenvetona Seurujär-vi esitti saman mitä Metsähallitus myöhem-min keväällä eduskunnan ympäristövalio-kunnalle sen vieraillessa Ivalossa.

Sen mukaan kansallispuiston suojelustaja hoidosta vastaavana toimijana Metsähal-litus ei ole voinut päätyä kaivoslakityöryh-män esityksestä poikkeavaan kantaan.

Mielenkiintoista, kun Metsähallituksenpääjohtaja Jan Heino samaisen kansallis-puiston 50-vuotisjuhlassa keväällä 2006 to-tesi koneellisen kullankaivun olevan rajatunmelko suppealle alueelle, eikä sen katsottuvaarantavan alueen suojelutavoitteita, kun-han ympäristölupaehtoja noudatetaan. Kan-sallispuiston helmeksikin kullankaivua mai-nittiin.

Kaivajat kyllä ovat sitoutuneet ympäris-tölupamenettelyn periaatteisiin. Prosessi ete-nee suurin piirtein oikaisten niin, että tark-kaillaan, ja havaitaan mahdollinen häiriö.Häiriöstä huomautetaan ja toiminnanhar-joittaja pyrkii korjaamaan tilanteen. Jos eisaavuteta toivottua tulosta, voidaan asettaasanktioita ja vasta sen jälkeen tulee uhka ko.toiminnanharjoittajan toiminnan lakkaut-tamisesta. Ei ammattikunnan.

Kaivoslakiesityksen yhteydessä kaikkinämä menettelytavat on ohitettu. Ilmeises-ti viranomainen itse ei sitten ole sitoutunutniihin periaatteisiin, joihin kaivajat on si-toutettu.

Annetut perustelut ovat toki muutenkinkuin X-files-kansiosta. Kovin paljon ei enääjaksa mietityttää edes se, kuinka koneelli-sen kullankaivun lakkauttaminen ja kaivos-piirioikeuksien poisto esim. Lauttaojalla,150 kilometrin päässä Lemmenjoelta, pa-rantaisi kansallispuiston luonnontilaa.

Uusille kymmenluvuille

Kaivosylitarkastaja Pekka Suomelan oli har-kiten laittanut esityksensä otsikoksi saman


kuin edellisvuonna: ”Lapin kullankaivu2010-luvulle”. Ikävän säväyksen teki Suo-melan otsikon perään nyt lisäämä kysymys-merkki.

Suomela esitteli ja analysoi huomioitakaivoslain haastavasta uudistusprosessista.Kaivosylitarkastaja katsoi liiton ja kullan-kaivajien tehneen hyvää ja oikeansuuntais-ta työtä asiansa eteen, vaikka totesikin etteihänen tehtävänsä ole ottaa kantaa puolestatai vastaan. Kovin paljon muuta kivaa eikaivosylitarkastajalta salkusta löytynytkään.

Suomela näki kaivoslain muutoksen ta-voitteena olevan käytännön ratkaisuiksimuotoutuneiden nykykäytäntöjen laillista-misen. Kullankaivajista puolestaan näyttääsiltä, että tavoitteena olisi valtion toteutta-ma kullankaivajien omaisuuden sosialisoi-minen.

Suomela peräänkuulutti edellisvuodentapaan hyvää kullanhuuhdontatapaa, jokasaattelisi toiminnan vielä tulevillekin vuosi-kymmenille. Kullankaivu olisi kaivoslaissamääriteltyä toimintaa, jota hienosäätäisikullankaivajien itsearviointi ja kenties liitonopponentoima keskustelu siitä mitä on kul-lankaivu tänään ja mikä sen yhteys muihinelinkeinoihin ja toiminnan rajoihin olisi.

Tarpeettoman tiedon kerhon jäsenilleSuomela kertoi kullanhuuhdontavaltauksiaolleen vuonna 2008 n. 280 kpl, pinta-alal-taan yhteensä 1 147 ha. Kaivospiirejä on(vielä) voimassa 29, ja ympäristölupia ko-neelliseksi katsottua kullankaivua varten oli46 kpl Ivalojoen vesistöalueella ja 14 Lem-menjoella.

Tilastoihin kultaa oli vuonna 2006 kai-vettu valtauksilta 5,773 kg ja kaivospiireiltä15,115 kg ja vuonna 2007 vastaavat luvutolivat olleet 5,369 kg ja 17,562 kg.

Vertaistukiryhmä

Jokseenkin lohdullista oli kuulla myös Suu-ren ja Mahtavan – Kaivannaisteollisuusliit-to; 43 jäsenyrityksellä 30 000 työntekijää ja150 miljardin liikevaihto – ilmoittautuvanmukaan tuhkansirotteluun ja säkkikankaa-seen pukeutumiseen.

Yhdistyksen puheenjohtaja Olavi Paat-sola totesi, että he eivät olleet aktiivisia kai-voslakiasiassa vuosina 2004 ja 2005 kun olisipitänyt olla. Näkemykset joita yhdistyksel-le tarjottiin vuonna 2006, kun se lopultakutsuttiin mukaan yhteistyökuvioon, olivatkauhistuttavia.

Jokseenkin lohdutonta taas oli kuulla,että herättyään tähän edunvalvonta- ja luo-taustehtävään Kaivannaisteollisuusliittokäytti viime vuonna 200 000 € pelkästäänkaivoslakilausunnon ja muun materiaalintuottamiseen, sekä asiantuntijapalveluidenostamiseen.

Vuoden kullankaivajateko -tunnustuksellapalkittu Leila Kostiainen. STTK:n pääsihtee-ri, ammattilobbari ja kullankaivaja Lemmen-joelta – kaikki ihan kunniallisia töitä.


Vaikuttamisessa oltiin auttamattomastimyöhässä. Paatsolakaan ei voinut esityksensälopuksi muuta kuin toivoa, että silti saatai-siin aikaan toimiva kaivoslaki.

Tuollakaan rahalla ei maailmoja muutet-tu eikä päitä käännetty.

Toukolan lukkaritLobbaamisen suhteen liitto on suorastaankadehdittavassa asemassa, kun jäsenistöstälöytyi ammattilobbari, STTK:n pääsihteeriLeila Kostiainen. Hän on koordinoinut lii-ton yhteiskunnallista vaikuttamista ja edun-valvontasiiven toimia viime aikoina. Kutenseminaarin puheenjohtaja Antti Peroniustotesi; ennen kuin Leila alkoi meitä näissäasioissa konsultoida, me ymmärsimme näis-tä asioista niin vähän että me ei edes ym-märretty kuinka vähän me ymmärsimme.

Näistä ansioista Leila Kostiainen palkit-tiin LKL Ry:n ”Vuoden kullankaivajateko”-tunnustuksella, ja puheenjohtaja Korhosenmannermaisilla poskisuudelmilla.

Alustuksensa lopuksi Leila korosti yhteis-kunnallisen vaikuttamisen olevan jatkuvaatoimintaa sen eteen, että meidän muistetaanolevan olemassa. Ja että täydellistä onnistu-mista tällä sektorilla on hyvin harvoin.

Jopa aikanaan presidentin allekirjoitta-man uuden kaivoslain jälkeen tulee olemaanuusia haasteita, ja siksi väylät tahoihin jotkatoimintaamme vaikuttavat, tulee pitää avoi-mina.

Myös toiminnanjohtajana ja edunvalvon-nan terävimpänä kärkenä uhrautuvaa ja(v)aivoja säästelemätöntä työtä kullankaivuneteen tehnyt Antti Peronius palkittiin kul-latulla jalkaraudalla. Jalkarauta onkin osuvasymboli, sillä se on kehitetty helpottamaankivien kankomista kaivajan tieltä.

Lisäansioina mainittiin vuosikausia kes-tänyt, kiitollisuudeltaan lähinnä Toukolanlukkarin pimeään urakkaan opin takomises-sa seitsemän veljeksen kalloihin verrattavis-sa oleva pyrkimys kullankaivajien sivistämi-seen geologiasta ja kullan sieluelämästä.

EdunvalvontapäällikköAntti Peronius saikenkää Lapin Kullan-kaivajain Liitolta.Ja oli otettu.


Kultamiesten rännivahti

Aitiopaikalla Lapin kullankaivajien ränni-vahtina 40 vuoden ajan muistojen virtaavahtinut Seppo J Partanen esitti huikeanhaikean kokoelman kuvia ja välähdyksiä elä-vän kullankaivuperinteen vuosikymmenil-tä.

Hän ehätti Lemmenjoelle aikana, jolloinkullankaivajien hiillos oli hiipumassa. Kul-lan hintakin oli niin alhaalla että grammallasaisi Kuukkelista kolme, neljä tomaattia.

Jäljellä oli Sepon sanojen mukaan enäärikas ja kunniakas perinne ja huikeat muis-tot. Rappeutuvat rakennukset ja muutamaterämaahan unohtuneet. Tehdessään ensim-mäisestä retkestään ja tapaamiensa viimeis-ten elinkautisen tarinoista pienen vaatimat-toman vihkosen, tuli Partanen samalla lyö-neeksi kahleet omaan jalkaansa.

Tuosta aiheesta hän ei enää koskaan pääs-syt irti.

Partasen silminnäkijätodistuksesta syntyikaiken viimeaikaisen itkun ja hammasten-kiristyksen sijaan visio aidoista tunteista ja

loogisesta jatkumosta. Se loi uskoa siihenettä Lapin kullankaivun perinne on liianainutlaatuinen kateellisten virkamiestenhukattavaksi.

Ja toivon siitä, että Partanen kollektiivi-sen kulttuuriperintömme taltioimisen sijaanottaisi vuorostaan aiheeksi omat muistonsaja silminnäkijän roolinsa Lapin kullankai-vun jumaltenrannan nousun ja tuhon to-distajana.

Rännin laidalla

Partasen sanoin me uuden ajan kullankaiva-jat oikeastaan kaikki olemme RaumalanNipan ja Korhosen Yrjön 70-luvun vaih-teessa perustaman Tankavaaran matkailu-huuhtomon aikaansaaman muutosprosessinlapsia. Arviolta 50–60 prosenttia paikallaolijoista tunnustikin huuhtoneensa ensim-mäiset kultahippunsa Tankavaarassa.

Matkailuyrittäjä Kauko Launonen Tan-kakulta Oy:stä totesi kultamatkailusta riit-tävän aineistoa vaikka koko päivän mittai-seen alustukseen. Hän korosti esittävänsä nä-

(Telilän) Amin aamupuurovatinakin tunnettu Kauden isommuksen kiertopalkinto lähti poisLemmenjoelta – ikuisiksi ajoiksi arveli joku – ja siirtyi Sotajoelle Risto ja Maija Vehviläisenkiillotettavaksi.


kemyksensä omiin mielipiteisiinsä, koke-muksiinsa kultaturistina ja kultaturisteistaleipänsä saaneena yrittäjänä.

Launonen kertasi omaa ja Tankavaaranmatkailutoiminnan historiaa.

Lopuksi hän esitti arvelunaan, että mat-kailijoiden vaskaamien hengettömien gram-mahinta ylittää moninkertaisesti isommus-hippujen grammahinnan. Olemassa olevaakultamatkailua hän arvosteli harrastelijamai-seksi ja omista, vaan ei matkailijan tarpeistalähteväksi.

Launosen arvion – ja 40 vuoden ko-kemuksen mukaan – kultamatkailuntuottajalta vaaditaan (ainakin) tuoteta-kuuta, täsmällisyyttä, siisteyttä, ympä-ristötietoisuutta, yrittäjyyttä, kielitai-toa, kullanhuuhdonnan ammat-titaitoa, historiantuntemusta jatarinointitaitoa, hintaa joka pe-rustuu johonkin sekä rekvisiit-taa ja markkinointia, tuotekehi-tystä sekä tiedotusta – ja tämä helpossa jaturvallisessa pakkauksessa.

Ei likaisissa haalareissa olevaa kaveria,joka on lisäksi mukavassa nousuhumalassa.

Silti Suomi on Launosen mukaan yksiedelläkävijä kultamatkailun osalta.

Anita Räisänen ei kadottanut yhtään hippuamuun romun sekaan koko kilpailussa, javoitti.

Kun MuotkajärvenPirjo (vas.) kiljaisi”Valmis!!!”, käänsivätKunkunlinnan vartijatrintamasuunnanSuomensatamaa kohti,ja tuli kolmanneksi.Anita Räisänen (kesk.)voitti ja JauhiaisenJussi oikealla tulikakkoseksi.


Rovaniemeläinen kultaseppämestari ym.Juha Janger esitti jämyn alustuksen hippu-kullan fyysisistä ja metafyysistä ominaisuuk-sista niitä pajottavan sepän ja mielikuva-markkinoijan näkökulmasta. Olipa Jangerehtinyt Lapin kullan kanssa yli kaksikym-mentä vuotta pelattuaan muodostaa selke-än kuvan muistakin jalostusketjun osa-alu-eista kuten asiakkaasta, kullankaivajan ima-gosta ja sen synnyttämästä mielikuvasta sekäitse kullankin arvosta.

Esitys pisti paljon ajatuksia liikkeelle, jaoli kommenttien perusteella seminaarin kii-tellyin. Myös Jangerin Prospäkkäriin 1/2009kirjoittama artikkeli Lapin hippukullanmarkkinoinnista on ajatuksia herättävä. Sii-hen kannattaa syventyä toisenkin kerran.

Kultakuvakisa

Kohottavaksi lopuksi julkistettiin liiton kul-takuvakilpailun 2008 tulokset. Pitkään jahartaasti (edellisellä tauolla) istuneeseen raa-tiin kuuluivat kultahistorioitsija Seppo JPartanen, kultaa kaivava kustantaja Raimo

Niemelä, sekä Prospäkkärin päätoimittajaKai J Rantanen.

Kuvia tuli valitettavan vähän. Itse asiassaniin vähän että tuomaristo päätti jättää fyy-sistä kultaa käsittelevän sarjan kokonaanpalkitsematta.

Sarjan Kullankaivaja kotonaan voitti it-seoikeutetusti Marja Bruun kuvallaan ”Hei-non Topin sauna paljastaa salat”. Kuten kan-sikuvasta näkyy, melkein kaikki salat paljas-tuvat. Kuva on Topi-Heinon vanhan legen-daarisen saunan viimeisistä löylyistä Jäkälä-äytsin latvoilta ennen kuin sauna purettiinpois ja paikalta pistettiin kullat (isoon) purk-kiin.

Sarjan ”Työn kuva” voitti Aki Mäkeläkuvallaan ”Mies ja harja”.

Kuvakisan ulkopuolelta sarjan ”Seminaa-riristeilyn järjestäjät Dream Team” voittavatjälleen matkanjohtaja Heli Rapakko ja se-minaarin puheenjohtaja Antti Peronius!

Kiitos heille kaikkien puolesta,

Mullis’

Falleniuksen Ollinautti perinteiseentapaan seminaaristaja hurmaavastaseurasta.

p.s. Ensi vuonna 22.–24.1. uudestaan!


Kangasalalaisen Kauko Matilaisen (66)lapio on heilunut jo neljänkymmenenvuoden ajan Lapin kultamailla. Tutuksiovat tulleet niin kaivupaikat kuin kaivajatLemmenjoelta Tankavaaraan. Kullanhuuh-dontakilpailut ovat olleet lähellä hänensydäntään aina ensimmäisistä järjeste-tyistä kisoista alkaen.

KILPAILIJAKUVA:

Kauko MatilainenTässä artikkelisarjassa esitellään kilpailijoitaja ajankohtaisia asioita kultakisamaailmasta.

Lievestuoreelta syntyisin olevan Kau-kon kultatarina alkoi vuonna1968, kun hän rantautui Raaheen

ammattikoulun opettajaksi. Samaisessa pai-kassa veteraanikaivaja Riku Ilonen kouluttijälkipolvista ammattiosaajia. Riku vuodenmittaan puhua lepsutteli kullankaivusta jaLapin avarista erämaista niin, että suurenasopulivuonna 1970 Kauko työkaverinsa


kanssa valjasti reput selkään ja suuntasi kul-kunsa Miessille Rikun ja Koiviston Martinkaivospiirille. Siellä puuseppäopettaja oppitoisenlaisen käden taidon ja sen jälkeen yh-täkään kesää ei ole vietetty ilman lapiota,ränniä ja vaskoolia. Kysyttäessä syytä am-matinvaihtoon opettajaksi Kauko toteaa tyh-jentävästi: ”Kesä- heinä- ja elokuu” – pitkätlomat ovat mahdollistaneet pitkät kaivuajat.

Parin vuoden kuluttua Riku muutti kul-takirjansa Kopsusojalle. Siellä Kauko perhei-neen jatkoi kaivamista ja kultaa tuli kylläsen verran, että sitä oli järkeä kaivaa. Huol-to Kopsukselle vain oli vaikeaa, sillä patik-kamatkaa kertyi 14 kilometriä nelostieltä.

Vuonna 1978 Kauko teki oman valtauk-sen Miessille, mutta sen verran syvällä arvo-metalli piilotteli, että ei sinne lapiolla kun-nolla pystynyt ja viiden vuoden jälkeen hänjätti maat järeämmälle kalustolle. Kopsuk-sella taas ruoputettiin seuraavat vuodet, kun-nes 90-luvun alussa pruuvireissun tulokse-na paalutettiin oma paikka 3 kilometriä poh-joiseen Tankavaarasta ja sitä myötä huolto-ongelmat jäivät kauas taakse, sillä valtausrajoittui nelostiehen.

Samoilla paikoilla tulee nyt 19 kesää täy-teen. Alkuaikoina Kaukolla oli konelupakin,mutta sitä käytettiin vain maiden nostoon,jotka sitten lapiolla rännitettiin. Koneelli-sesta kaivusta hän päätti jo aikoinaan pysy-tellä sivummassa, jotta välttäisi ”kullan pak-kosaannin” ja pullahdusten uhkan. Palkkaja sittemmin eläke pitävät leivän syrjässäkiinni ja kullankaivusta siunaantuva iso voit-to tulee korvien väliin.

Koko perheen voimalla

Paikka ristittiin Tomin Kultalaksi Kaukonnuorimman pojan voittaman nuorten maa-ilmanmestaruuden kunniaksi. Riitta-vaimosekä lapset pienestä pitäen ovat jakaneet elä-mäntavan ja kulkeneet mukana kullankai-

vussa ja kilpailuissa. Kauko kertoo ainoas-taan ”pariutumisajan” heidän pitäneen tau-koa, mutta palanneet sitten kultamaille, nytomien lastensa kanssa.

Kauko on tuonutkin kipeästi kaivattuanuorta polvea ukkoontuvaan ja akkaantu-vaan kultakisatoimintaan, enemmän kohtakuin me muut yhteensä. Seitsemästä lapsen-lapsesta jokainen on aloittanut kisat hetikävelemään oppimisen jälkeen nuorimmais-ta lukuun ottamatta, joka on vasta 5 kuu-kautta vanha.

Kilpailut tärkeässä roolissa

Riku vei ehkä Kaukon ensimmäisiin kilpai-luihin, mutta sen jälkeen ei kenenkään oletarvinnut viedä vaan innokkaasti hän onvuorostaan tuonut paljon porukkaa tulles-saan kilpailuihin. Tankavaaran ensimmäisis-tä kisoista on jäänyt mieleen varsinkin juon-taja Erkki Kaikkosen 9 mm pistoolin lähtö-laukaus. Kovat piipussa aiheutti sellaisenkuuloelinten tärinän, että kaikki osasivatkyllä aina sarjan alkaessa varautua korviensuojaamiseen.

Parta-Kalle voitti ensimmäiset kisat ja saikanootin palkinnoksi – kilpatoverit pistivätmiehen kanootteineen Tankavaaran pieneenankkalampeen kellumaan. Seuraava vuosi eiollutkaan yhtä hohdokas Parta-Kallelle –edellisen vuoden mestaria pidettiin tieten-kin vaskaajasankarina, mutta hipun hippuaei löytynyt, ”vain kunttaa ja puolukanlehtiäoli ämpäriin laitettu” oli hukkaajan selitys.

Niistä kisoista lähtien ei Kaukolla Suo-messa ole monta kilpailua jäänyt väliin jaonpahan muutama Euroopan kisakin tul-lut kierrettyä. Viime vuonna pelkästään Suo-messa järjestettiin paritkymmenet kilpailutja taisipa Kaukolla saman verran kilpailujakertyä omaan mittariin. Tulevana kesänäpiilee sama vaara ja Italian MM-kisoihin-kin hän on lähdössä lapsenlapsensa Toni


”Koukku” Leinosen kanssa, jokanuoresta iästään huolimatta on voit-toja kahminut jo maailmanmesta-ruustasolla. Kauko on nähnyt myöskilpailujen toisen puolen eli toimi-nut järjestäjän tehtävässä. Nykyisinhänen vastuullaan on Kulta Cupinjärjestäminen ja traditioksi on muo-dostunut Kaukon omat Prospektor-kisat Tomin Kultalassa. Näkyvässäroolissa Kauko tulee olemaan ensikesänä myös liiton luotsaamissa Iva-lon kisoissa.

Korkeimmalle omissa saavutuk-sissaan hän listaa ehdottomasti Kul-ta Cupin kokonaisvoiton 2002,joka on vaikeampi voittaa kuin mi-kään muu, koska paras lasketaan neljän osa-kilpailun sijoituksista. Viime kesänä hän olimuuten paras suomalainen veteraaneissaMM-kisoissa Espanjassa. Kilpailujen sään-nöistä kysyttäessä tulee yksi parannusehdo-tus mieleen – nimittäin sakkominuutit pi-täisi saada alemmaksi. Virallisissa säännöis-sä ne alennettiin vuosi sitten viidestä kol-meen minuuttiin, mutta kaksi minuuttiaolisi parempi ellei jopa yksi, kuten pienissäkisoissa jo monesti käytetään. Näin vaskaus-ajat pysyisivät kovina eikä käytäntö enääsuosisi hidasta vaskausta.

Kaivoslakiehdotus susi

Kaikkia kuohuttaneesta kaivoslaista kysyt-täessä myös Kaukolla tulee paatoksella pai-navaa sanaa. Kaivoslakiehdotus ei sellaise-naan voi kerta kaikkiaan toteutua. Ammat-timaisen kaivun kieltäminen Lemmenjoel-la loukkaa yrittäjien oikeusturvaa eikä kiel-lolle ole minkään valtakunnan perusteita.Luonto on armelias ja maisemoi ihmisenkäden jäljen hyvin lyhyessä ajassa. Jos val-tausta haettaessa on jos jonkin sortin tahoillaoikeus tulla kuulluksi niin lupaa ei saada

minnekään, sen verran löytyy aina vastaran-nan kiiskiä. Lappi voi kääntää kuppinsanurin, jos tuhansia ja tuhansia ihmisiä Lap-piin vetävä kaivu estetään lailla.

Kauko neuvoo ja opastaa

Kauko Matilainen toimii tulevan kesänKullankaivajain liiton toiminnanjohtajana,joten hänen puoleensa voi nykyiset ja tule-vat jäsenet kääntyä asiassa kuin asiassa. Hy-vällä mielellä ja talkoohengellä hän kertootoimeen tarttuvansa – nyt on hänen vuo-ronsa hoitaa osuutensa. Vahvuuksiin kuu-luu kulta-alueiden laaja tuntemus, sillä eiliene montaa kultapaikkaa missä hän ei oli-si käynyt.

Hän peräänkuuluttaa hyviä tapoja ja yh-teishenkeä myös liiton jäsenetuvaltauksilla– vaikka porukkaa olisi paljonkin ja asioistaollaan eri mieltä, varsinkin laulujuomaamaistettua, niin turhanaikaista kärhämöin-tiin ei kenenkään pidä sortua.

Hyvä ajatus, pidetäänhän kaikki se mie-lessä. Sopu sijaa ja kultaa antaa.

PHM


19.-20.6. Kullankaivajien Juhannuskilpailut,Kulta-CUP osakilpailu III, Saariselkä, Panimo.

11.7. Prospektorkisat, Purnumukka Open, Tomin Kultala.

17.-19.7. LKL:n Kullankaivajain mestaruuskisat, Ivalo,Hotelli Ravintola Kultahippu.

1. 8. Lemmenjoen kisat, Inari, Njurganlahti.

7.-9.8. Kullanhuuhdonnan SM-kisat. Tankavaara.

17.-23.8. MM-09 Italia, Biella,Vermogna.

5.-6.9. Savottakahvilan Ruskamarkkinat, Kulta-CUP IV loppukilpailu,Saariselkä, Laanila.

19.9. Laajavuoren kisat, Jyväskylä.

31.10. Liera Open, Hotelli Ravintola Liera, Ruovesi.

Kisoja 2009

Meiltä löytyy murua rinnan alle jo aamusta! puuroa, soppaa ym. evästä sopivaan hintaan

Kesätarjous: kahvi ja munkki 3 euroa!

Kultakuumeeseenkin lääkkeet: vaskooleja, hattuja, opastusta, kultaa!!!

Kultamaiden reippaat kulkijatKultamaiden reippaat kulkijatKultamaiden reippaat kulkijatKultamaiden reippaat kulkijatKultamaiden reippaat kulkijat

Laanilassa Savotta KahvilaLaanilassa Savotta KahvilaLaanilassa Savotta KahvilaLaanilassa Savotta KahvilaLaanilassa Savotta Kahvilaavoinna päivittäin 9-20avoinna päivittäin 9-20avoinna päivittäin 9-20avoinna päivittäin 9-20avoinna päivittäin 9-20

SAVOTTA KAHVILA(016) 668 998, 0400 603 903

[email protected]

Hauskoja perinteisiä tapahtumia29.729.729.729.729.7..... pikkulauantai / Nopsajalan nimipäivät5.-6.95.-6.95.-6.95.-6.95.-6.9..... Savotan ruskamarkkinat /

cup-päätöskisa

Kesäsunnuntaisin klo 13 kullanhuuhdontakoulu.TERVETULOA!



Kullankaivu ammattina, elämäntapana ja harrastuksena

Lapin Kullankaivajain Liitto Rywww.kullankaivajat.fi

HUOM!La 18.7. LKL Ry 60 v. juhlatilaisuus 18.00Su 19.7. Lapin Kullankaivajain Liitto Ry:n jäsentilaisuus kisapaikalla

palkintojen jaon jälkeen

La 18.7. Ilmoittautuminen alkaa klo 9.30

Su 19.7. Kisat jatkuvat klo 9.30

SARJAT: Vapaaväline, Lapset, Nuoret, Miehet, Naiset, Veteraanit,Yleinen, Joukkue sekä JokeriLisäksi Pekkojen malja ja perinteinen Kreivin aikaan -kilpailut

Kullankaivajain MestaruuskilpailutHotelli Kultahipussa 17.7.–19.7.2009osana koko viikon kestävää Inarin kesä 2009 -tapahtumaa

Pe 17.7. Inarin kesä 2009 -tapahtuman ja kultakisojen avajaiset klo 18.00Parivaskaus, kasavaskaus ja Kultaperinne ry:n on-line -kisat

Perinteisen laadukkaat palkinnot! Tervetuloa!

LKL Ry järjestää


Lapin Kullankaivajain Liiton vuosi-kokouksessa 28.3.2009 Siidanauditoriossa Inarin kirkonky-

lällä oli huikeat 70 henkeä tekemässähyviä päätöksiä.

Ennen vuosikokousta esitettiinkultamieshenkeä nostattavia filmital-tiointeja. Samaan aikaan pidettiin La-pin ympäristökeskuksen koolle kut-suma keskustelu- ja tiedotustilaisuusympäristölupavelvollisille kullankaivajille.

Kokouksen jämäkkänä puheenjohtajanatoimi Kauko Matilainen, jolta pasmat se-kosivat vain kerran, kokouksen työjärjestystäkäsiteltäessä. Esityksen kannatus tuli niinfreesiltä taholta, että puheenjohtajallakinnäytti rummussa kolisevan kivet pitkään,ennen kuin päästiin takaisin yksinkertaiseenpäiväjärjestykseen.

Kokouksen sihteerinä päätökset kirjasiylös Pirjo Muotkajärvi.

Vuosikokouksen vahvistamat toiminta-kertomus vuodelta 2008 sekä toimintasuun-nitelma vuodelle 2008 ovat luettavissa lii-ton kotisivuilta www.kullankaivajat.fi.

Koska jäsenmaksuista toimintakaudelle2009 oli päätetty jo vuosikokouksessa 2008,päätettiin nyt vahvistaa maksuiksi vuodelle2010 hallituksen esityksen mukaisesti seu-raavasti: jäsenmaksu 22 € ja liittymismaksu10 €. Kullalla maksaville hinta on kullanmaailmanmarkkinahinta vuosikokouspäivä-nä + 10 prosenttia.

Pöytäkirjan ulkopuolelta jäsenmaksusuositellaan maksettavaksi omatoimisestiheti vuodenvaihteen jälkeen.

LKL:n vuosikokous

Hallituksen puheenjohtajaksi valittiinyksimielisesti Jouko Korhonen, ja hallituk-sen kokoonpanoksi vuosikokoukseen saak-ka istunut edellinen hallitus.

Hallituksen esityksen mukaisesti liitonuusiksi varsinaisiksi jäseniksi valittiin seu-raavat 11 kannattajajäsentä: Jouko Ellonen,Henrikki Kolu, Pellervo Koski, KaleviMinnilä, Yrjö Murtonen, Martti Mäkilau-rila, Ensio Mäntykangas, Hannu Raja,Marko Raja, Hannu Rautiala ja MelinaRissanen.

Hallituksen esityksen mukaisesti vuosi-kokous kutsui Per-Olov Janssonin LapinKullankaivajain Liiton kunniajäseneksi.Janssonin erityisinä ansioina mainittiin hä-nen tekemänsä pioneerityö imurikullankai-vutekniikan tuomisessa Lapin kultamaille,sekä hänen tekemänsä positiivinen PR-työkullankaivun hyväksi.

Vuosikokouskahvitylämiessiläisittäin.


Hallitus on vankka, kätyr’lauma sankka: vasemmalta Kai J Rantanen, Hannu Viranto, pj. JoukoKorhonen, Mika Telilä, Esko Orava, Jouni Patokallio ja Jukka Kela.

”Onkohan nuo luvutnyt ihan suorassa, kunekonomi Salonen ei oleniitä lukemassa?”,tuntuvat tilinpäätöstäpohtivan HannuRajala, Raimo Kana-mäki, Ari Nissilä jaHarri Rissanen.


Alue Kaiv. Valt. nimirek.no

Palsinoja 6865/1 Yhteinen

Palsinoja 7011/1 Palsin Paras

Elsa/Palsinoja 7736/1 Sopu-Kulta

Palsinoja 7932/1 Palsinsuo

Pikku Piispanoja 7935/1 Piispanpysäkki 43

Kotaoja, Lem- 7735/1 Nurkanvaltausmenjoki

Lato-oja 7436/1 Nelikko Aureus

Karuoja 7376/1 Karuoja

Karuojan valtauskämppä + sauna käytettä-vissä 5 euroa / vrk käyttökorvausta vastaan.Avain pj. Korhoselta tai siht. Rantaselta, yhteys-tiedot kts. s. 3.

L a p i n K u l l a n k a i va j a i n L i i t o n j ä

Lapin Kullankaivajain Liiton jäsenillä on oi-keus kaivaa alla mainituilla valtauksillaomia käsityövälineitä käyttäen. Kaivutyö-

hön sekaantumaton elämänkumppani voi olla mu-kana kuulumatta yhdistykseen. Jälkikasvu (alle 16v.) voi osallistua myös monttuhommiin.

Oheiset kartat ovat kopioita valtauskartois-ta, jotka määrittelevät rajat maastossa. Kaivukau-den alussa toimitetaan Saariselän Panimolle, Laa-nilan Savotta Kahvilaan sekä Kutturantien Kios-kille ajo-ohjeet valtauksille.

Valtauksilla ei ole ennakkovarausjärjestel-mää, vaan kaivamaan voi alkaa paikassa, jossa eiole toista kaivajaa. Montulle viritettyjä rännejä eitarvitse yön ajaksi purkaa.

Toisen kaivajan työtä ei saa häiritä, eikä toi-sen kaivajan kaivuvälineisiin koskea. Yleisiä käyt-täytymisnormeja ja kultamaiden reiluja perinteitänoudattaen taataan jokaiselle mahdollisuus yrit-tää.

Sallitut työvälineet ovat vaskooli, lapio, rännija pieni vesipumppu sekä irtomaiden pehmittämi-seen käytettävät käsityövälineet.

LKL Ry ei ole hakenut jäsenetuvaltauksilleenkoneelliseksi kullankaivuksi katsottavien työmeto-



o n j ä s e n va l t a u k s e t k a r t t o i n e e ndien vaatimia ympäristölupia, eivätkä ko. toimen-piteet näin ollen ole alueilla sallittuja.

LKL Ry ei vakuuta toimintaa jäsenvaltauksillaeikä ole korvausvelvollinen alueella toiminnastajäsenilleen tai kolmannelle osapuolelle mahdolli-sesti tapahtuvista vammoista tai korvattavista hai-toista. Kaivaminen ja alueilla oleileminen tapah-tuu omalla vastuulla.

Tietä ei saa sortumisvaaran vuoksi kaivaa,eikä tielle rännittää.

Leiriytyminen on sallittua valtaus- ja vuokra-alueiden sisäpuolella.

Liitto ei järjestä majoitusta alueilla. Telttalei-riytyminen alueilla on sallittua. Laanilan / Kuttu-rantien alueen valtauksille pääsee autolla ja yöpy-minen esim. asuntoautossa on sallittua.

Valtauksilla vierailijat kuljettavat kaikki jät-teensä kunnan jätteenkeräilypisteisiin.

Kaivajat, työaika, käsitelty maamäärä ja saa-tu kultamäärä on vuoden loppuun mennessä il-moitettava liitolle vuosiraporttia varten. Löytämän-sä kullan saa kaivaja luonnollisesti pitää.

Tarkempia tietoja ja ohjeita ongelmatilantei-siin saa liiton toiminnanjohtajalta, puhelin 0400836 500 tai apulaissheriffin valtuuksin toimivalta

Jouni Patokalliolta puh: 040 715 4031. Yhteydensaa Palsilta tai Kultakioskin kautta.

Kultaista kesää jaonnistuneita elämyksiä,

LKL:n hallitus




LKL kävi useita vuosia Hannu Vi-rannon johdolla neuvotteluja Kul-tamuseon toiminnasta vastaisuu-

dessa vastaavan Kultamuseosäätiön perusta-miseen liittyen.

Toukokuussa 2008 liitolta tiedusteltiinhalukkuutta liittyä perustettavaan Kultamu-seosäätiöön. Asiaa käsiteltiin hallituksenkokouksessa 20.5.2008 ja päätettiin hakeaKultamuseosäätiön hallituksen jäsenyyttä,mikä tiedoksi Kultamuseolle ilmoitettiin.

Tämän koommin liitto ei ole saanut asi-an tiimoilta mitään virallista yhteydenottoa.Lehdistä saimme sittemmin lukea Kultamu-seosäätiön tulleen perustetuksi ilman LapinKullankaivajain Liittoa.

Valitettavaksi asian tekee se, että Kulta-museo on alun perin Lapin Kullankaiva-jain Liiton perustama.

KULTAMUSEOSÄÄTIÖ

Lisäksi liiton lähes 3000 jäsenen joukossaon käytännössä kaikki aktiivisesti kultaaSuomessa kaivavat henkilöt. Päivittäin sa-dat liiton jäsenet ovat tekemisissä kultahis-torian paikkojen ja esineiden kanssa, ja te-kevät omalla työllään huomisen kultahisto-riaa.

Uskoimme tämän aktiivikauden tietotai-don – eritoten ottaen vielä huomioon LKL:nKultamuseolle aikanaan luovuttama histo-riallinen ja henkinen alkupääoma ja esineistö– olevan Kultamuseosäätiölle arvokkaam-man kuin säätiön hallituspaikan kynnysra-ha.

Säätiön perustajat eivät katsoneet asiaasamalta kantilta.

Tällä uutisoinnilla LKL haluaa selventää,että se ei ole omasta tah-dostaan jättäytynyt poisKultamuseosäätiöstä.

Tankavaara, Lapinkullankaivun catwalk.“Vauhti-Ville”Keurulainen 70-luvun puolivälissäTankavaarassarakentamassakullankaivajien“ympäristö-mainetta”.

on meille annettu



Lapin kullankaivajain liitto osal-listui toukokuun lopulla Oulus-sa järjesetyille erämessuille. Lii-

ton osasto keräsi ansaittua huomiota pää-ministeri Matti Vanhasta myöten. Liit-to jakoi juuri messuille tehtyä ”Kullan-kaivaja ei tunne lamaa” -esitettä, teeman-aan kaivoslain uhka.

Messuilla nähtiin myös pienimuotoi-nen kultaryntäys: Liiton 20 esitteeseenteipattiin pieni kultahippu ja päivittäisenlavaesiintymisensä lopuksi Jukka Kelakertoi liiton osallistuvan lamantorjunta-talkoisiin jakamalla ilmaiseksi kultaa osas-tollaan. Ensimmäisenä päivänä vain kak-si hyväuskoista kansalaista kävi hakemassakultaisen esitteensä.

Toisena päivänä J Kela jatkoi kuumeenlevittämistä:

- On se kumma kun kaiken maailmanilmaiset muikun- ja lihapullanpuolikkaanmaistattajat kelpaavat, mutta Lapin kul-

LKL Pohjois-Suomenerämessuilla

lankaivajain liiton ilmaiset kultahippu-näytteet eivät kelpaa.

Tällöin oli kuuleman mukaan ihmis-virta liiton osastolle marhannut kuin kii-reisimmän Klondyken malliin. Konkreet-tisia tuloksiakin saatiin: peräti 17 uuttajäsentä liittoon ja saman verran aika var-moja netin kautta liittyjiä. Hyvä me!

Liitto kiittää nöyrästi ahkeria talkoo-laisia: KIITOS. Mukana olivat Tapio Iso-la, Satu Hietala, Pekka Herranen, Jus-si Kangas, Sakari Sahi, Jouko Korho-nen, Pirjo ja Vilma Muotkajärvi, Sep-po Saresto, Jari Järvinen, Janne Kan-nisto, Kati Sarjas sekä Ilona, Hiski jaJukka Kela.

Mainittakoon vielä, että LKL:n osas-to valittiin erämessujen parhaaksi osastok-si jo kolmannen kerran peräkkäin. Tänävuonna valintajuryyn kuuluivat J Kela, JKorhonen ja J Järvinen.

Osa liitonahkeraa talkoo-väkeä ottamassaaurinkoa Oulunerämessuilla.


Satu

Hie

tala


Kanadan Nova Scotiasta oliKlondikeen tullut elefantinkokoinen, hidaspuheinenmies, jonka kämmenetkin

olivat kuin pienet kinkut. Hän oli Alex Mc-Donald. Hänellä oli kaksi lempinimeä: BigAlex eli Iso Alex ja King of Klondike eliKlondiken kuningas.

Lähes parimetrisen Alexin kasvoja reu-nustivat mustan tukan kiehkurat, jotka lä-hes peittivät pensasmaiset kulmakarvat. Tur-peita huulia peittivät valtavat viikset. Nean-dertalilaisen näköinen mies oli Klondikenrikkain. Hän omisti kymmeniä valtauksiakaikilla tuottavilla kultapuroilla. Kultaa hänrahtasi muulikaravaaneilla kultapuroiltaDawson Cityn pankkiin. Kuormassa saat-toi kerralla olla kultaa 150 000 dollarin edes-tä. Se ei ollut pieni summa sata vuotta sit-ten, eikä vieläkään.

Miten matkarikkauksiin alkoi?

Eldorado-joen varrella oli venäläisellä JohnZarnowskylla valtaus numero 30 löydöspai-kasta ylävirran suuntaan. Ilmeisesti muonanpuutteen vuoksi hän myi puolet valtaukses-taan jauhosäkistä ja siankyljestä Isolle Ale-xille.

Sillä kaupalla alkoi Alexin nousu Klon-diken aristokratiaan, “kuninkaaksi”. Osoit-

KlondikenKlondikenKlondikenKlondikenKlondiken

tautui, että valtaus tuotti parhaana päivänäkultaa noin 5 000 dollarin edestä.

Monelle tämä olisi riittänyt ja tuonut tar-peeksi omaisuutta koko loppuiäksi. MuttaAlexille ei. Hän lähti kokoamaan valtaus-omaisuutta. Kun muut myivät, Alex osti.Ostamansa valtaukset hän vuokrasi edelleenniin, että sai yleensä puolet vuotuisesta tuo-tosta.

Eldorado numero 30:stä nousi 45 päi-vässä 33 000 dollarin kultalasti, josta Alexsai puolet. Klondiken kuninkaalla alkoimahtava rikastumiskierre. Jo keväällä 1897hänellä oli 28 valtausta, joiden arvo oli mil-joonia dollareita.

Hän investoi kaiken kultasaaliinsa uusiinvaltauksiin niin, että joutui tekemään vel-kaa.

– Minulla on velkaa 150 000 dollaria,mutta voin saada valtauksistani kultaa ainasaman verran silloin, kun velka pitää mak-saa takaisin, Alexin kerrotaan sanoneen.

Ison Alexin bisneshimo oli kyltymätön.Ennen pitkää hänellä oli 65 valtausta kah-deksalla kultajoella ja useita valtauksia joki-terasseilla, jotka kätkivät muinaisia kultapi-toisia joenuomia. Hän omisti maata ja ra-kennuksia Dawsonissa ja hankki omistuk-seensa myös kaksi Yukon-joella rahtia kul-jettavaa siipirataslaivaa.

Näytti siltä, ettei Klondiken kuninkaanomaisuuden kasvulla ollut rajaa. Hän raken-

kuningaskuningaskuningaskuningaskuningas


nutti itselleen talon, jonka ensimmäisessäkerroksessa oli hänen toimistonsa. Sen si-vupöydällä oli iso malja täynnä isomuship-puja. Kun toimittaja Alice Henderson tulihaastattelemaan Isoa Alexia, tämä heilauttikinkkukättään maljan suuntaan.

– Ota siitä itsellesi. Ota muutama iso,Alex virkkoi toimittajalle.

Kun toimittaja epäröi, Iso Alex jatkoi:– Ne eivät merkitse minulle mitään. Ota

niin paljon kuin haluat. Minulla on niitäkasoittain lisää.

Mutta puhuja Alex ei ollut. Hän puhuihitaasti, melkeinpä tuskallisesti ja hieroi sa-malla parransänkistä leukaansa hämmenty-neen ja neuvottoman näköisenä.

Valtavan rikkautensa vuoksi hänelle siu-nautui kuitenkin myös yhteiskunnallisiavelvollisuuksia. Kun everstin arvoon kohon-nut ratsastavan poliisin päällikkö, DawsonCityn ja koko Yukonin järjestyksenvalvon-taa johtanut Sam Steele lähti vuonna 1899kaupungista, asukkaat valitsivat Ison Alexinjohtamaan lähtöjuhlallisuuksia. Alexia olihuolellisesti kuulusteltu ja harjoitettu usei-ta päiviä, ja valmistelujen jälkeen hänenodotettiin pitävän kauniin läksiäispuheen jaojentavan Steelelle kaupunkilaisten lahjan,komean pussillisen kultaa.

Mitä tapahtui? Aivan viime hetkellä Alexasteli kömpelösti esiin, vilkuili lammasmai-sesti kulmakarvojensa takaa ja sysäsi kulta-pussin Steelen käteen. Seurasi puhe:

– Tässä, Sam. Pussi sulle.Terve vaan.Kurjasti sujuneesta esiintymisestä huoli-

matta Alex valittiin uudelleen puheenpitä-jäksi. Oliko valinta kultamiesten huumoria,jää arvoitukseksi.

Tällä kertaa Dawsonissa vieraili Britan-nian kuningashuoneen edustajana LadyMinto, Kanadan kenraalikuvernöörin puo-liso seurueineen. Lahjaksi Lady Mintolle olisuunniteltu kullasta valmistettu ämpäri ää-

riään myöten täynnä komeita nuggetteja,isomushippuja. Ämpärin päälle kultaseppäoli rakentanut kultaisen pienoisvintturin, sa-manlaisen, jolla kultapitoista maata nostet-tiin jokivarsien kaivoskuiluista.

Tilaisuutta varten oli hyvissä ajoin etu-käteen kirjoitettu puhe. Isoa Alexia valmen-nettiin ja kuulusteltiin taas useita päiviä,jotta kaikki sujuisi hyvin. Tärkeän hetkenkoittaessa Klondiken kuningas ojensi kink-kukätensä, joista ämpäri roikkui, kohti kun-nioitettua rouvaa ja sanoi:

– Tässä. Ota se. Tämä roskapönttö.Dawsonissa riehui iso tulipalo kolmesti.

Talvella 1899 tuli riehui niin, että oli räjäy-tettävä Aurora-saluuna ja Ison Alexin uusitalo palon leviämisen estämiseksi. Palojenjälkeen moni kaupunkilainen huuhtoi tuh-kaa – eikä turhaan. Kultaa löytyi!

Mutta kyltymätön himo, pakkomiellehankkia lisää omaisuutta tuhosi Klondikenkuninkaan. Vähitellen valtausten tuotot al-koivat hiipua, mutta säästäjäksi Isosta Ale-xista ei ollut. Hän hankki vain lisää valta-uksia, jotka myöhemmin osoittautuivat ar-vottomiksi. Lopulta valtaukset eivät tuotta-neet mitään, ja Alexin oli luovuttava. Omai-suus oli haihtunut. Viimeiset vuotensa hänasui pienessä kämpässä Clearwater Creek -joen varrella etsien epätoivoisesti hyvää kul-tapaikkaa.

Klondiken kuningas kuoli sydänkohta-ukseen pilkkoessaan puita kämppänsä edus-talla.

Veli-Pekka Jarva

Lähde:Berton, Pierre: Klondike. The Last Great GoldRush 1896-1899. McClelland and Stewart, To-ronto 1987.


KUINKAS KÄVIKÄÄN. Sa-moihin aikoihin, kun itsealoittelin työskentelyä la-pinkullan työstämiseksi,aloiteltiin Inarissa, Saa-melaisalueen koulutus-keskuksessa korualankoulutusta. Muistanharmitelleeni tuol-loin, että voi pahus.Sieltä tulee samoi-hin aikoihin sa-moille apajilleryhmä uusia te-kijöitä ja joudunheti kovaan kilpailutilan-teeseen. No, tuo pelko on osoittau-tunut aiheettomaksi. Olen siitä hiukan yl-lättynytkin. Kilpailu kun olisi lopulta ihanhyväksi asian monipuolisen esilletuomisenkannalta.

Kuluneen talven aikana verstaassaniOulussa työskenteli juuri tuolta Inarinkoululta työharjoittelija. Venäläissyntyinennuori mies, Andrei Lapin. Hän on inno-kas ja taitava nuori mies, hyvällä halullakohti suuria mestaritöitä.

A n d r e i ntyöharjoitte-

luun kuuluimm. suunnitella

ja valmistaa koruasiakkaan toivei-

den pohjalta. Ase-tuin itse tuohon asi-

akkaan rooliin. Valit-sin materiaaleiksi Kan-

kaan Jussin Lemmenjo-en Miessin latvoilta löytä-

män kauniin, reilusti kol-megrammaisen hipun ja

Merenluotojen Puskulta löy-tämän punaisen korundin.

Annoin Andreille täysin va-paat kädet. Hän teki muutaman

hyvän ehdotuksen, joista valitsin toteu-tettavaksi yhden. Asiakkaana olen loppu-tulokseen erittäin tyytyväinen. Minä enolisi tuommoista korua tehnyt, mutta An-drei teki. Ja näin saatiin taas yksi virkistä-vä uusi näkökulma lapinkultakoruihin. Elinäin se alkuvuosien pelko kilpailusta kään-tyikin aika lailla päälaelleen.

Janne Kannisto

”Lapin”kultakoru

”Lapin”kultakoru



Oulun yliopiston maantieteen lai-toksella valmistui tänä keväänäopinnäytetyö kullankaivun alue-

taloudellisista vaikutuksista Inarin kunnas-sa. Lapin Kullankaivajain Liitto ja Inarinkunta rahoittivat tutkimusta. Tutkimustavarten haastateltiin 55 kullankaivajaa Saari-selän-Ivalojoen alueella ja Lemmenjoella.Vertailu- ja täydentävänä aineistona käytet-tiin kullankaivajaliiton vuonna 2004 teke-mää jäsenkyselyä, johon vastasi 798 jäsentäeli 45 % jäsenistöstä.

Tutkimuksen 55 haastateltua on noin 10prosenttia nykyisistä aktiivikullankaivajista,mikä sinänsä ei oikeuta täsmällisiin johto-päätöksiin, mutta antaa kuitenkin yhdessäjäsenkyselyn kanssa melko luotettavan ku-van kullankaivajien vuosittain Inarin kuntaanjättämän rahamäärän suuruusluokasta.

Kaivukauden aikanatehdyt ostokset

Lemmenjoen kaivajien ostokset suuntautu-vat pääasiassa Inarin kirkonkylään ja osinIvaloon. Saariselän-Ivalojoen kaivajat suorit-tavat ostoksensa pääasiassa Saariselällä ja Iva-lossa. Lemmenjoen kaivajista 78 % kävipäivittäistavaraostoksilla vain kerran kuu-kaudessa tai harvemmin, kun taas Saarise-län-Ivalojoen kaivajista 93 % kävi vähintäänkerran viikossa. Edelliset toivat kaivualueellesiis ruoka- ja muut päivittäistavarat pääosinjo talvella huoltokuljetusten yhteydessä.

Ostoksiin käytettiin keskimäärin 50 eu-

Kullankaivajien Inariin jättämäraha miljoonaluokkaa

roa viikossa. On arvioitu, että kullankaiva-jat tekevät noin 4 000 työviikkoa vuodessa.Päivittäistavaraostoksiin käytettäisiin kaivu-kautena siis noin 200 000 euroa, joka käy-tännöllisesti katsoen kokonaan jäivät Inarinkuntaan, pääasiassa Ivaloon ja Saariselälle.

Ennen kaivukauttatehdyt hankinnatHaastatelluista noin puolet hankki tarvitta-vat ruoka-, rakennus- ja muut tarvikkeetsekä polttoaineet ennen kaivukautta. Suu-rin käytetty summa oli 35 000 euroa, mut-ta suurin osa käytti muutamasta satasestamuutamaan tuhanteen euroon. Kokonais-rahamäärää kaikkien noin 550 kaivajan osal-ta on haastateltujen pienen määrän vuoksivaikea täsmällisesti arvioida, mutta tutki-muksessa käytettyjen keskiarvolukujen (arit-meettinen ja mediaani) perusteella sen olisivähintään 500 000 euroa ja enintään yksimiljoona euroa.

Inarin kunnasta ilmoitti 84 % tekevänsäostokset kokonaan tai osittain. Näistä 35 %teki yli 75 % hankinnoista Inarin kunnas-ta. Vajaa kolmannes ei tehnyt lainkaan. Tä-män perusteella voisi arvioida, että ennenkaivukautta tehdyistä hankinnoista vähin-tään puolet tehtäisiin Inarin kunnasta eli250 000 – 500 000 euron arvosta.

Investoinnit

Haastatellut 55 kullankaivajaa olivat tehneetnykyisiin kaivupaikkoihinsa 800 000 euron


investoinnit, josta vuoden 2008 aikana 50000 euron investoinnit. Heistä puolet olikäyttänyt kokonaisinvestointeihin alle 1 000euroa, 35 % oli käyttänyt 1 000–10 000euroa ja 14 % yli 10 000 euroa.

Tässäkin haastateltujen vähäinen määrävaikeuttaa kokonaisarviota. Keskiarvolaskel-mien perusteella voidaan kuitenkin laskea,että kaikkien kullankaivajien kokonaisinves-toinnit olisivat 1,1–8,2 miljoonaa euroa.Suuren haarukan aiheuttaa se, että kone-kaivajien investoinnit voivat olla satoja tu-hansia euroja, kun taas lomakaivajat selviä-vät halvoilla työkaluilla.

Ottaen huomioon, että jo haastatellut 55olivat investoineet 800 000 euroa, voisi va-rovasti arvioida, kaikkien 550 kaivajan in-vestointimäärä olisi vähintään 5-6 miljoo-naa euroa. Tätä tukee kullankaivajaliitontekemä arvio, että vajaa 30 kaivospiiriä oli-sivat tehneet 3,5 miljoonan euron investoin-nit. Vastaavasti voi laskea, että vuonna 2008olisi tehty noin 300 000–400 000 euroninvestoinnit, josta haastatellut 55 henkilöäsiis 50 000 euroa.

Vastaajista 26 % oli tehnyt investointi-hankinnoista yli puolet Inarin kunnasta jaei lainkaan 27 % vastaajista. Voisi arvioidaettä Inarin kunnasta tehtiin vähintään sa-dan tuhannen euron investointihankinnat.

Kokonaisrahamäärä

Varovaisten arvioiden mukaan kullankaiva-jat jättäisivät Inarin kuntaan vuodessa yh-teensä 550 000–800 000 euroa edellä mai-nittuina välittöminä hankintoina. Tutki-muksessa ei otettu huomioon esimerkiksitalven huoltoajoja eikä Lemmenjoen kesä-aikaisia venekuljetuksia. Mukaan ei ole otet-tu myöskään kuntaan jääviä kullankaivaji-en verotuloja. Myöskään eivät ole mukanavaltauksilla ja kaivospiireillä vierailevien su-kulaisten ja tuttavien tekemät ostokset ja

majoitus- ja ravitsemusliikkeiden käyttöInarin kunnassa. Nämä huomioon ottaenvälittömät vaikutukset nousevat miljoona-luokkaan

Asia sinänsä on kullankaivun välillinentulovaikutus ja kerrannaisvaikutukset. Kul-lankaivua käytetään Inarissa matkailun ve-tovoimatekijänä erityisesti kesäaikana. Iva-lojoen kulta-alueille tehdään kumivenemat-koja, Lemmenjoen kultamaille veneretkiä,monien yritysten nimestä löytyy kulta-sana,on Kultainen tie jne. Kullanhuuhdontaki-sat Ivalossa, Saariselällä ja Njurgalahdessavetävät yleisöksi ja kilpailijoiksi myös mui-ta kuin kullankaivajia. Kullankaivu on Ina-rin kunnalla Suomessa ja Euroopassakin ai-nutlaatuinen matkailuvaltti. Vastaavanlai-nen löytyy lähinnä vain Kanadan Yukonis-ta tai USA:n Alaskasta ja Kaliforniasta. Näis-säkin maissa se on lähinnä kultahistoriaa.Tämän päivän elävää kullankaivua niissä onhyvin vähän.

Tutkimus siis rajoittui Inarin kuntaan.Sodankylässä on Tankavaaran kultakylä, jokalienee kunnan kesämatkailun päävetovoima-tekijä. Inarin kullankaivajat käyttävät myössen palveluja kultakisojen aikaan ja ohikul-kumatkoilla. Ivalojoen kaivajat pistäytyvätsiellä myös työviikkojen aikana vapa-aikoi-na. Vastaavasti pääosa Tankavaaran vierais-ta varmaankin käyttää myös Inarin, vähin-täänkin Saariselän palveluja.

Kullankaivajien liitto pyrkii tukemaanasiantuntija-avulla ja myös rahallisesti uu-siakin kullankaivun opinnäyte- ja muitatutkimuksia. Kesällä käynnistyneekin jo seu-raava opinnäytetyö.

Tämä Oulun yliopiston opiskelijan, nytjo maisterin, opinnäytetyö löytyy kokonai-suudessaan Lapin kullankaivajien liiton ko-tisivuilta www.kullankaivajat.fi.

Hannu Viranto


Vesi rikastusaineena ja vesilainkohteena kullankaivussaVettä käytetään rännirikastuksen päärikastusai-neena. Sillä lietetään kultapitoinen maa ja hiputirtoavat maa-aineksista ja jäävät painonsaperusteella rihloihin ja vastaaviin tartuntoihin.Käytetty vesi samentuu hienoista maajakeista jailman suodatustoimenpiteitä samea vesi virtaaalapuoliseen puroon. Näin tapahtuu sekä lapio-että konekaivussa.

Lemmenjoen 50-luvun kultaryn-täyksen aikaiset kaivajat kertoi-vat Morgamin nivan (1. nivaKultahaminan alapuolella) vir-

ranneen ajoittain ruskeana. Ei ihme kunparisataa rivakkaa lapiomiestä rännitti savistamaata ja vesi meni suoraan puroon.

Myös tulvat irrottavat kaivetuissa ojissaväriä puroihin, samoin soilta humusta kai-vamattomiinkin vesistöihin. Soilta tulevahumuksen värjäämä vesi on kuitenkin tum-maa verrattuna kaivualueiden vaaleaan sa-ven väriin ja näin erottuu selvästi vedessä.Sameus ei ole saastetta, se on myös normaa-lin vedenkorkeusvaihtelun tulosta.

Koneellisessa kaivussa on nykyään kai-killa ympäristölupa, jossa tarkastellaan asi-aa myös vesilain puolelta. Imurihommialukuun ottamatta on rännityksessä käytet-tävä kiertovesiperiaatetta eli samaa rännitys-vettä kierrätetään maan pesussa (kullan ri-kastuksessa) altaitten kautta uudelleen rän-nitykseen. Tämä systeemi mahdollistaamyös kaivun vesialueita korkeammalla ole-

vissa kaivupaikoissa (altaisiin voidaan pum-pata vettä). Veden mukana menevä kiinto-aines laskeutuu altaitten pohjalle ja ylime-nevä vesi (yl. maasta monttuun ja viemäriintihkuva) selkeytyy alapuolisissa selkeytysal-taissa ja jatkaa matkaansa alapuoliseen pu-roon. Kuitenkin hienoimmat jakeet eiväthelpolla erkane ja jäävät altaisiin väriksi jajos asialle ei tehdä mitään, alapuolinen purosameutuu (kuten etelän joet). Tämä asia onniin huomioitu, että saa laskea sovitun mää-rän mutta puroja ei saa samentaa.

Joskus purot ovat sameita. On muistet-tava että koneellisessa kaivussa lupa määrääselkeyttämään vetensä, mutta tämä ei koskelapiotyötä, joka työaikansa huomioiden onjopa enemmän sameuttava kuin konekaivu(riippuu maa-aineksesta ja maamääristä).Sameus vain katsotaan tulleen koneellisestakaivusta (vrt. kesä 2008 Puskun latvan pe-rusteeton tuomitseminen Ympäristökeskuk-sen raportissa). Näin se vain on.

Ympäristökeskus on vaatimalla vaatinutkoneellista kaivua harjoittavia siirtymäänvesien yhteistarkkailuun, jolloin vain koko-naisvaikutus tulee esiin. Yhteistarkkailuntoteuttaminen on aiheuttanut sen, etteimahdollista ongelmakohdetta välttämättäsaada näytteillä selville. Koko kaivuu leima-taan, tämäkö on ollut tarkoituskin. Tätäkysyin aikanaan palavereissa Ympäristökes-kuksen edustajilta saamatta vastausta (alus-sa otettiin näytteet kaivun ylä- ja alapuolel-ta ja näyteajan tilanne oli selvä).


LKL:n kuvakilpailun satoa: ”Ensilumi”, ihmisen paras ystävä ja koira syksyn ensimmäisessälumisateessa. (2. sija sarjassa Kullankaivaja kotonaan. Kuvaaja Tarja Tausch.)

Sameat vedet pudottavat hippukullanhintaa ja kaivajien imagoa. Ketä se taas hyö-dyttää – vastustajia. Näin annetaan viholli-selle aseita, joilla meitä lyödään. Puhdas ala-puolinen puro on meidän paras ympäristös-ertifikaattimme.

Sitten vähän lähihistoriaa: RaimoKanamäki (Arska Alhosen kai-vospiiri) ja minä, siirryimme v.

1992 Miessiltä Puskuojalle kaivamaan,emme arvanneet millaiseen ”vesiryöpytyk-seen” jouduimme. Oli erittäin sateinen kesäja Puskun moreenisora ja laho pohjakallioovat sellaisia veden värjääjiä, ettei pahem-paa taida löytyä. Vesi sameni Kultahaminaanasti ja siitäkös Metsähallitus ja paikallisetasukkaat saivat räkytyksen aiheen vesioi-keuksiin asti, ei meille esitetty mitään muu-ta vaihtoehtoa kuin kaivuun lopettaminen.Ihasteltiin ympäristölupaprosessin lopetta-van koneellisen kaivun.

Taistelu alkoi. Mielenkiintoinen seikka:

sain puhelinsoiton (silloin pelasi kämpässäNMT 450) ”palkatkaa Suunnittelukeskus jasen ehkä Suomen paras asiantuntija hoita-maan homma ja luvat kuntoon”, apuneuvojoltain ystävältä. Näin teimme,

Alhosen Arska ja minä palkkasimmeSuunnittelukeskuksen ja P Rautialan (asi-anajaja) hommiin ja kolmen toimenpide-kieltovuoden (asiat korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti) jälkeen saatiin luvat jatkaakaivua. Vesisysteemit saatiin toimimaan joennen kieltoa, heti kun sameudesta saatiintieto. Silti olivat kiellot voimassa (100 000markan uhkasakko/pärstä) ja työt seisoivatsen ajan. Se tuli pirun kalliiksi, keskusrikos-poliisin miehetkin kulkivat kuulustelemassaPuskulla meitä ”rikollisia”.

Me onnistuimme ylivirtausveden selkey-tyksessä. Se onnistuu vain pumppaamallavesi sadettaen paineella imukykyiselle ken-tälle (sadetus rikkoo vesipisaran ja kiintoai-nes irtoaa) tai kauemmas imukykyiselle alu-eelle. Pumput päkättivät koko ajan. Veden


selkeytys tuntui alussa ylivoimaiselta muttaloppujen lopuksi onnistuttuaan se tuntuiselvästi työhön kuuluvalta, tärkeältä ja hel-posti hoidettavalta hommalta. Tuntui hyväl-tä, kun tarkastusporukan (KTM, MH, Ym-päristökeskus. ym.) jäsen – nykyään ympä-ristölupaviraston päättäjä – sanoi kaivospii-rimme työn hyväksyvää tarkastusraporttiakirjoittaessaan Puskulla ”tämä on eräs serti-fikaatti” (oli keskusteltu Lapin kullan serti-fioinnista).

Tätä ”vesisotaa” reposteltiin niin viran-omaisia, vesiylioikeutta kuin televisiotamyöten ja se tuli varmaan kaikilla ”kone-kaivajille”, nykyäänkin kaivaville, tiedoksi.

Nyt viranomaiset lyövät kaivajankaaliin järkeä moukarilla. Tuleetehostettu tarkkailu, josta voi

olla seurauksena ensin varoitus, sitten uh-kasakko ja toimenpidekiellot, jotka voivatolla lopullisia. Jos ei ole varaa selkeyttää yli-virtausvesiään (lupaehto), onko työn lope-tus parempi ratkaisu. Asia on viimein käsi-tettävä. Pumpatkaa, pumpatkaa selkeytyk-seen. Jos ette osaa, kysykää Kanamäeltä neu-voja, hän osaa.

Meillä lupaehtoihin on kuulunut(lyhennettynä vesiasiat):

patojen on kestettävä niinkevät- kuin syystulvat (altaateivät saa särkyä)

padot teemme sellaisiksiettä ne ovat kaivinkoneellaajettavia, ei mitään ”kökkö-kasoja”

teettää vesienkäsittelysuunnitelma

työalueelta poistuvallevedelle on määräehto (mita-taan päivittäin), se vesi ei saasamentaa alapuolista vettä

samea poistovesi on selkeytettävä on pidettävä päivittäistä kirjanpitoa

poistoveden määrästä ja väristä.

Näin on tehty. Nämä eivät ole isoja asi-oita – kyse on ammattitaidosta ja asentees-ta. Ammattimies ei vettä sotke.

Ensi kesänä pidämme kirjaa myös Mies-sin veden väristä aamuin ja illoin. Kaikintavoin pyrimme työssämme siihen, etteimuiden tarvitse vastata meidän jäljistämmeja työstämme. Jos tarvitsee neuvoja vesienselkeyttämiseen, ovat hallussamme olevatSuunnittelukeskus Oy:n suunnitelmat käy-tettävissä.

Pitää olla ammattiylpeyttä: Me emmevesiä sotke ja jälkemme hoidamme. Näinnousee hippukullan hinta.

Kullankaivun pahin vihollinen on vastus-tajille lyömäaseita antava ammattitaidotonja vastuuton kullankaivaja.

Kulta Prospektor Oy – jo neljännessä polvessaolevien kultaa kaivavien inarinsaamelaistensataprosenttisesti omistama yhtiö; psta,

Kari Merenluoto


www.kurukoru.fi

Miessinmaan perinteisimpään juhlatilaisuuteen, Pekanpäivien30. erikoispainokseen, Pihlajamäkeen pyydetään 29.6.2009normiaikaan saapumaan tarpeellinen määrä Pekkoja ja lisäksiystäviä ja puronvartisia kautta koko Miessinmaan kuvernementinja sen naapurivaltakuntien.

Tehkää niin hyvin ja olkaa tervetulleet!

SPECIAL EDITION

Miessinmaan lipunnosto ensimmäisillä perinteisillä Pekanpäivillä Pihlajamäessä 29.6.1980.Nostamassa Pekat Turkka ja Salonen, taustalla Heikki Pihlajamäki sekä Jussi ja Esko Kulmala.

Pekanpäivät


Metsähallituksen edustajat kartoittivatviime syksynä toiminta-alueenne metsä-autoteitä ja maastouria. Yhtenä päivänä

Arvoisa Laanilan-Ivalojoenalueen kullankaivaja

mukana kartoituksessa oli myös LKL:nedustaja.

Talven aikana on tehty linjaus, jonka kri-teerien mukaisesti alueella perinteisestimaastoliikenteeseen käytetyt, pääasiallisestiMetsähallituksen hakkuuteiksi alun perinraivatut väylät on jaoteltu metsäutoteiksi,jolla liikennöintiä ei saa kieltää, ja maas-touriksi, joilla liikennöinti vaatii Metsähal-litukselta anotun maastoliikenneluvan.

Metsähallitus painottaa, että tehty linja-


INFO


us ei koske vain kullankaivajia, vaan kaikkialuonnonkäyttäjäryhmiä.

LKL:n edustajien neuvotteluissa esittä-män kannan mukaisesti asia ei ole näin yk-sioikoinen, koska maastoliikenneoikeus voipohjautua muihinkin lakeihin kuin maas-toliikennelakiin, ja noudatettavien kriteeri-en sekä eri toimintamallien suhteen on pal-jon eri variointimahdollisuuksia ja selvittä-mättömiä linjauksia.

Oheiset kartat kertovat pääpiirteittäin

Metsähallituksen uuden linjauksen alueenmaastoliikenteen luvanvaraisuuden suhteen.Tarkista valtauksesi sijainti, ja valmistauduhakemaan vaadittava lupa. Huomattavaa on,että maastoliikennelupa on henkilökohtai-nen.

LKL:n käsityksen mukaan Metsähallituslähestyy kirjeitse valtaajia, joiden valtauksillemoottoriajoneuvolla kulkeminen vaatiimaastoliikenneluvan.

Kai J. Rantanen



MERKKIPÄIVÄT

Kullankimalteista syntymäpäivää!Toivottaa LKL!

80 v.

70 v.

75 v.

65 v.

60 v.

21.7. Uolevi Koivisto, Tampere

13.6. Reino Alanko, Kangosjärvi26.6. Sulevi Töyrylä, Järvenpää8.7. Ossi Ylönen, Vuorenmaa15.7. Kalevi Rapo, Nastola20.7. Raimo Nieminen, Turku26.7. Osmo Kallio, Mänttä31.7. Juhani Punkari, Seinäjoki11.8. Alpo Valkama, Kauhajoki4.9. Matti Salonen, Nukari15.9. Risto Nikkilä, Karunki

1.6. Veikko Seppä, Kytökylä18.6. Jouko Isosomppi, Hyvinkää18.6. Asko Lehtimäki, Parkano19.6. Raimo Haapsaari, Kauhava9.7. Hannu Kalenius, Imatra9.8. Martti Sukanen, Kuusankoski27.8. Teuvo Korpikoski, Sodankylä26.9. Pertti Vihavainen, Leineperi30.9. Juhani Lahdelma, Kouvola

29.6. Pekka Hietavirta, Lahti3.7. Kyösti Kultanen, Imatra

5.7. Aarre Alatalo, Kuoppa-aho9.7. Pentti Leppänen, Harjavalta13.8. Eeva-Liisa Tammelin, Jyväskylä20.8. Kalervo Palonen, Huittinen25.8. Sinikka Hietavirta, Lahti2.9. Pentti Jernberg, Joensuu8.9. Jorma Anttila, Hämeenkyrö12.9. Hannu Salmelainen, Sulkava16.9. Erkki Hyövälti, Kurikka21.9. Sulo Leskelä, Kemijärvi22.9. Olli Ahokas, Klaukkala23.9. Risto Vierimaa, Kauhava

19.1. Kari Helenius, Vantaa1.6. Vieno Kyllönen, Suomussalmi3.6. Paul Kälviäinen, Savitaipale6.6. Tauno Juntunen, Oulu23.6. Helena Hirvelä, Kauhava24.6. Juhani Vesikko, Tampere29.6. Jukka Ojanpää, Nummijärvi2.7. Tarja-Liisa Ketomäki, Kylmäkoski7.7. Esa Meriläinen, Haukipudas12.7. Harri Suomela, Vantaa13.7. Veikko Hartikainen, Tampere16.7. Pekka Haanpää, Espoo18.7. Kari Kojonen, Espoo18.7. Jorma Rantala, Kankaanpää23.7. Seppo Matikainen, Siilinjärvi2.8. Mauno Aalto, Ahvenainen10.8. Heikki Antikainen, Oulu12.8. Göran Kuusiniemi, Helsinki15.8. Lasse Santala, Turku21.8. Leena Koski, Panelia


50 v.

26.8. Teuvo Hakola, Liedenpohja29.8. Olavi Heino, Vammala1.9. Arimo Heino, Lempäälä4.9. Raija Kivelä, Hamina12.9. Olavi Paatsola, Siilinjärvi17.9. Aulis Väisänen, Suolahti19.9. Urpo Haapalainen, Rovaniemi28.9. Eero Kuona, Kuona29.9. Hannes Mikkola, Kojonperä29.9. Markku Valo, Kokkola

10.6. Kimmo Juola, Oulu13.6. Seppo Kanko, Ikaalinen21.6. Juha Hartikainen, Hyvinkää22.6. Simo Liimatainen, Tampere22.6. Juha Kellokumpu, Oulu15.7. Sirkka Vall, Reisjärvi18.7. Veikko Rantanen, Turku25.7. Kai Lepistö, Artjärvi8.8. Jorma Timonen, Kuusankoski10.9. Ari Mansikka-aho, Räyrinki27.9. Petri Pellinen, Helsinki

Myydään

PIILOPIRTTI KUTUSUVANTOPelkosenniemen Isonlahdenmukassa 4 410m2 tontilla, josta joen rantaa n. 120 m.Rakennuksen hirsiosa 24 m2. Hirret Palama-karin vanhan metsätyökämpän saunasta.

Rakennuksessa tupa, sauna, eteinen ja katettuterassi sekä päädyssä lisäksi kaksi varastoa.Pirtissä vuolukivitakka-hella-uuni.

Tontilla puucee, erillinen varasto ja kaivo.

Luiron kylältä metsäautotie n. 450 m päästä,josta tieura naapurikämpän pihaan n. 200 mpäähän. Tieoikeus on tontille.

Kuvia ja lisätietoja s-postitse:[email protected] gsm 0400 106 074.

Hp. 27 000 €.Mökin edustalla on kaksi saarta.

Myytävänä

Pieni käytetty kultarumpu,sopii pienelle koneelle, esim. moottorilapiolle.Puh: 040 523 7666 / Jaska

Mökin mukanavene ja moottori,kalastusvälineitä,työkaluja ym, ym.



AAMU ILTA

Njurguilahti 10:00 13:00 17:00 20:00

Ravadas 10:40 12:00 17:40 19:00

Kultalan Hamina 11:30 11:40 18:30 18:40

7.6. - 16.6. VAIN ILTAVUORO - EVENINGS ONLY - NUR ABENDS

17.6. - 16.8. AAMU- JA ILTAVUOROTBOTH MORNINGS AND EVENINGS - MORGENS UND ABENDS

17.8. - 17.9. VAIN ILTAVUOROT - EVENINGS ONLY - NUR ABENDS

NJURGUILAHTI - RAVADAS 12 euroa / hlö / yksi suuntaNJURGUILAHTI - KULTALAN HAMINA 15 euroa / hlö / yksi suunta

Pyydämme varaamaan paikatPlease book beforehand - Platzreservierung voraus, bitte.

Hinnat sitoumuksitta!

AHKUN TUPALEMMENJOEN LOMAMAJAT OY tel. (016) 673 435, 040 755 4306

LEMMENJOENMATKAILUPALVELUT OY tel. 040 4844 511

VEIKKO JOMPPANEN tel. 0400 137 090

OLAVI JOMPPANEN tel. 040 770 5201

HEIKKI PALTTO tel. (016) 673 413, 040 756 9075

Veneaikataulu Timetable FahrplanLemmenjoella 2009

VENEKULJETUKSET LEMMENJOELLATavarakuljetukset kulta-alueelle

0400 137 090Kysy myös poronlihaa

Veikko Jomppanen


(Tarjous on henkilökohtainen)

YHDEN HENGEN HUONE sisältää aamiaisen ............... 65 € /yö

KAHDEN HENGEN HUONE sisältää aamiaisen .......... 80 € /yö

KOTIRUOKA .............................................................................. 9 €

SAUNA huonelisä ..................................................................... 15 €

Petsamontie 1, 99800 IvaloPuh. (016) 320 8800 Fax (016) 66 510

HOTELLI KULTAHIPUN TARJOUSLIITON VARSINAISILLE JÄSENILLE


LAULUJA LAPIN YSTÄVÄLLE36 laulun tekstit ja nuotit

Säveltäjän ja sanoittajan Seppo Nissilänrakkaimmat lappiaiheiset laulut

nuottikirjassa, jossa laulujen tekstit januotit. Monet lauluista ovat tulleet tutuksiLasse Hoikan ja Souvareiden äänitteiltä.

Hanki tämä nuottikirja Lapin mökille jakotiin. Sen avulla saat Lapin tunnelmanlaulujen sanoin ja sävelin mm. ”Tämä onminun Lappini”, ”Inarijärvi”, ”Kuukkelilam-pi”, ”Lappi kutsuu kulkemaan”, ”Saarisel-kä valloittaa”, ”Ylläs monet lumoaa”,”Olos humppa”, ”Vanha kullankaivaja”,”Valtaukseni tärkein”, ”Kun ruska onkauneimmillaan”.

MAATAIVAANRANNANTAKANAArvo ”Tiera” Ruonaniemikertoo tarinoita Petsamostaja Peräpohjolasta.

Kirjan ensimmäisessä osassaon Tieran omiin kokemuksiin

perustuva seikkailukertomusPetsamon Liinahamarista sodankynnyksellä, 1930-luvun lopulla.Suomen ainoa syväsatama jaPetsamon nikkeli tekivät Liina-hamarista maailmanpolitiikankeskipisteen, joka eli yötä päivääsatamajätkineen, vakoilijoineen,rikollisineen ja heitä tarkkailevinepoliiseineen.

Toisessa osassa Tiera kertootuntemistaan Lapin viimeisistäelinkautisista, henkilöistä, jotkaovat eläneet Lapissa kullankaiva-jina, kulkijoina ja erakkoina.

18 €

18 €

Käy katsomassa nettikaupassammemuut LAPPIKIRJAT

www.hipputeos.fiKirjat myynnissä myös kaikissa kirjakau-poissa sekä Saariselän palvelupisteissä

24 €

Tieran uusimmassa kirjassa tarinakulkee Lemmenjoen kultapuroilta

erämaiden kalajärville, Ison Inarijärvenkautta kadotettuun Petsamoon jaJäämeren kala-apajille. Tiera kertooInarissa tapaamistaan mielenkiintoi-sista henkilöistä, jotka vaiherikas taivalon johtanut elinkautiseksi Lappiin. Hytis-Pappa, Karhu-Yrjö, Kultasilmä Heikki,Vanha Väiski ja monet muut tilittävätTieralle elämänsä koukeroisia polkuja.

Kertomusten keskiössä on Inarin kirkon-kylä, oma mökki Walhalla, Ranta-Marinkahvila ja Majala. Tieran ei tarvitse eläy-tyä elinkautistensa kohtaloihin, silläonhan hän itse samojen polkujenkulkija, takanaan jo 97 vuotta.

KULTA-LAPIN JA POHJOLAN ELINKAUTISIAArvo ”Tiera” Ruonaniemi

UUTUUSKIRJA

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry,PL 86. 99871 INARI

.536

Documents

Prosp 0209 painoon - Lapinkullankaivajat...Graafinen suunnittelu ja taitto: Liisa Hertell, LH Viestintä Paino: Esa Print Oy, Tampere Jukka Kela Pehkoskuru, 99885 Lemmenjoki Esko Orava