Prosp 0109 painoon - Lapinkullankaivajat...Tulkaa ihmeessä jou-kolla vaikuttamaan! Jouko Korhonen 6 Prospäkkäri 1 / 2009 1 / 2009 Prospäkkäri 7 kutsu Kokouksessa käsitellään

2 Prospäkkäri 1 / 2009

1 / 2009 Prospäkkäri 3

JÄSENASIAT:Lapin Kullankaivajain Liitto Ry, PL 86, 99871 Inaripuh. 0400 836 500s-posti: [email protected]: www.kullankaivajat.fi

Puheenjohtaja:Jouko KorhonenHaukiputaantie 75290910 [email protected]. 040 344 2200 (klo 17jälkeen)

Varapuheenjohtaja:Mika TeliläTorisevantie 5537310 Tottijärvipuh: 0400 631 196,fax: (03) 5128 [email protected]

Sihteeri: Kai J RantanenPL 57, 99871 Inaripuh: 040 7746 [email protected]

Lapin KullankaivajainLiitto Ry:n jäsenlehti

33. vuosikertaIlmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J Rantanen

Toimitus:PL 86, 99871 Inari

Ilmoitushinnat:1/1 s. 312 € (2. kansi)1/1 s. 240 €1/2 s. 162 €1/3 s. 108 €1/4 s. 84 €

Graafinen suunnitteluja taitto: Liisa Hertell,LH Viestintä

Paino:Esa Print Oy, Tampere

Jukka KelaPehkoskuru,99885 Lemmenjoki

Esko OravaMellantie 14,97220 Sinettä

Hannu VirantoEteläranta 4296300 Rovaniemi

Jouni PatokallioSylventie 4, 99800 Ivalopuh. 040 715 4031

PANKKITILIT:Jäsenmaksut vain tälle tilille:Nordea 217738-4977Muut maksut:Nordea 120130-103183

H a l l i t u sP r o s p ä k k ä r i

Prospäkkärin aineisto on tekijänoikeuslain suojaama ja julkaistujen artikkelien ja kuvienosittainenkin lainaaminen tai kopiointi täten kielletään.

Prospäkkäri 1 / 2009

4 - 7 Pääkirjoitukset; LKL:n vuosikokouskutsu

8 - 9 Kalliokultaa Laanilasta

10 - 17 Juha Janger: Lapin hippukullan markkinoinnista

18 - 21 Unna 3 v., on kullankaivaja 4. polvessa

22 - 26 Kari A. Kinnunen: Suomen suurin kultasekahippu

27 - 30 Kari A. Kinnunen: Virtasen sekahippu 1950-luvulla

31 Positiivista ajattelua

32 - 35 Metsähallituksen tiedote kullankaivajille

37 Dokumentointiprojektin toinen kesä

38 - 39 Sylvia Petronellasta

40 Tieran uusi kirja 97-vuotissynttäreille

41 Merkkipäivät

Kannen kuva:

Suomen laki on paikka,josta näitä löytyy, jakirja joka ennen turvasiniiden löytymisen.


PÄÄ-KIRJOITUS

Vaahtokokkareetsuupielistä tippuen

Hei, mulla tuli mieleen, että eikö teidänkannattaisi julkaista kuvia semmoses-ta maisemoidusta kultavaltauksesta!

Ettei aina niitä kuvia keskeneräsestä työmaastaja sameista altaista.

Ne luulee eduskunnassa, että te olette kään-täny ympäri koko kansallispuiston. Miksi te ettekerro ihmisille, että eihän se alue jossa te kaivat-

te, ole kun joitakin promil-leja kansallispuiston pinta-alasta? Kertoisitte, että se kai-vu alotettiin siellä ennenkose puisto tuli. Vaikka jossainlehessä.

Teidän kannataisi yrit-tää neuvotella niitten virka-miesten kanssa. Ihan asialli-sesti esittää perusteltuja ar-gumentteja. Ihan oikeesti, nevirkamiehetkin on vaan ih-misiä. Ja hei, kutsutte niitävaikka sinne paikan päälle

käymään ja tutustumaan siihen teidän touhuunsiellä! Ihan avoimesti näyttäisitte, että se on va-kavissaan otettavaa ammatinharjottamista ja elä-vää, positiivista kulttuuriperinnettä.

Että ihmiset tietäis.

Ihanko totta?Tällaisiin, aidosti hyvää tarkoittaviin neron-

leimauksiin on joskus vaikea suhtautua edes huu-morilla. Kun tilanne on ajettu siihen mikä se on.Ja kun sitä kaikkea – ja paljon muuta – on suun-niteltu, käytetty ja kokeiltu jo 80-luvulta saakka.Vaahtokokkareet suupielistä tippuen.

”Tänään meillä on vain hyviä uutisia”, jam-mailee Arvi Lind levyllä Hullut mielenterveydenpuolesta. Joskus on ollutkin, mutta kun se taasharvemmin mediaa kiinnostaa.

Yksi keino on kokeilematta. Otetaan lak-koase käyttöön.

En tarkoita että lyötäisiin pensselit santaanja rukkaset naulaan – siihenhän Metsähallitusvarmaan antaisi lakkoavustustakin – vaan sellaistasaamelais-gandhilaista väkivallatonta vastarintaa.

Pantaisiin turistihuuhtomot boikottiin. Ju-listettaisiin liiton jäsenetuvaltauksille työsulku.Toki työ- ja elinkeinoministeriön kaivoskontto-ri muutenkin tilanteen tunnistaa, mutta ehkäkokonaisuuden hahmottamista muualla minis-teriössä helpottaisi, kun joku puolitoistatuhattakappaletta liiton jäsenetuvaltauksella addiktoitu-nutta kaivajaa aktivoituisi hakemaan omaa ”kul-lanhuuhdontalupaa”.

Ilmoitettaisiin, että ei siellä Lemmenjoellaole mitään. Ei sinne kannata mennä, ja lakko-vahdit Kutturantien Kultakioskille vahtimaanettä rikkureita ei Palsin varteen livahtaisi.

Kiellettäisiin hakku ja vaskooli-symbolienkäyttö Lapin matkailumarkkinoinnissa.

Paheksuttaisiin muiden pitkäpartaisten, jo-viaalien vanhempien herrasmiesten esittämistäLappi-aiheisissa dokumenteissa paitsi Joulupu-kin. Ja senkin vain virkatehtävissä talvimaisemas-sa.

Ei oltaisikaan enää pyyteettömästi rakenta-massa Lapin kesämatkailun vetovoimaisuutta,josta hyötyvät lähinnä kulta-alueen kunnat,maanhaltija ja palveluyritykset.

Tässähän tuntee itsensä ihan hyväksikäytetyksi,

Mullis’

ps. Muuten olen sitä mieltä, että ympäristöhal-linto on hajasijoitettava.


PUHEEN-JOHTAJALTA

Politiikka on pelottavaa seurattavaa.Valtakunnassa kohistaan Lex Noki-asta. Toimittajan vihjaistua yrityk-

sen painostaneen päättäjiä lainvalmistelussa,vaatii yksi jos toinenkin taho asian tutkimis-ta. Itse laissahan ei ole mitään epämääräisiäpaikkansa pitämättömiä viittauksia ja perus-teluja – toisin kuin Lex Liukossa.

Huolestuneisuuden rypyt kasvavat, kunseuraa miten lakia läpi runnotaan: perustusla-kivaliokunta on kuullut asiantuntijaa, erimie-lisiä kantoja vilisee. Kyseinen ministeri puo-lustaa kantaansa lähes raivokkaasti, eikä edesväitä valmisteilla olevaa lakia hyväksi, vaan to-teaa sen olevan parempi kuin nyt voimassa ole-va laki ja siksi uusi olisi hyväksyttävä sellaise-naan. Huh!

Toivottavasti työ- ja elinkeinoministeriös-sä asiat ovat toisin.

Seminaarin opit on ammennettu, aurinkohäikäisee. On kevät ja kullankaivajilla on ke-vätkiireet pahimmillaan. Vuosi on uusi, mut-ta onko kujeet uudet? Nimittäin näyttää siltäettä pitää olla.

Tämän hetken merkkien valossa elämä jat-kuu vielä kaivoslakiuudistuksen jälkeenkin.Mutta se on varmaa, että paluuta entiseen eiole. Teollisuuden rypiessä laman kourissa joh-tajat hokevat, että yrityksen pitää joka päiväansaita paikkansa ja menestyksensä maailmal-la. Samalla tavalla meidän kullankaivajien pi-tää joka päivä ansaita paikkamme erämaan kes-kellä.

Ajatellaanpa asiaa niin, että me joka iikkatouhuamme koko ajan näyteikkunassa. Kaik-

Jos et ole osa ratkaisua,olet osa ongelmaa

ki tekomme pitää kestää tarkastelua. Lasin toi-sella puolella on se paljon puhuttu suuri ylei-sö: tavalliset ihmiset, jotka muodostavat mie-lipidettään kullankaivusta ja sen oikeutukses-ta Lapin koskemattomissa erämaissa. On pel-kästään sivuseikka, että suuren yleisön seassaon anjaliukot työryhmineen ja mauripekkari-set kollegoineen.Kaikki he muodos-tavat käsityksensämeistä sen perus-teella mitä kullan-kaivusta ja kaivajis-ta yleisesti kerro-taan ja uskotaan.Mediaan voimmevaikuttaa vain te-kojemme kautta.

Pohtikaammetätä jokainen omal-la montullamme. Onko valtauksemme jokai-nen nurkka juuri nyt esittelykelpoinen? Olem-meko ylpeitä jokaisesta teosta, mitä kaivok-sellamme ja myös sen ulkopuolella teemme?Kaikkien meidän teot eivät ole aina olleet yl-peilyn arvoisia. Tähän asiaan sopii vanha mot-to: Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa.

Tämän lehden kolahtaessa postilaatikkoonvalmistautuu edunvalvontaryhmämme tapaa-maan ministeriä kaivoslakiuudistuksen tiimoil-ta. Elämme kohtalon viikkoja. Kuulumisia vie-railusta voi jokainen tulla kuulemaan yhdis-tyksen vuosikokoukseen. Tulkaa ihmeessä jou-kolla vaikuttamaan!

Jouko Korhonen



kutsuKokouksessa käsitellään sääntöjen 10 §:n mukaiset asiat, valitaan LKL:n edustajat K. OyKultakodin yhtiökokouksiin sekä käsitellään hallituksen esitys varsinaisiksi ja mahdollisiksikunniajäseniksi.

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry:n vuosikokous Ina-rissa Ylä-Lapin luontokeskuksen (Siidan) audito-riossa lauantaina 28.3.2009 alkaen kello 13.00.

Esityslista1. Kokouksen avaus ja läsnäolevien to-

teaminen

2. Kokouksen järjestäytyminen, valitaankokouksen puheenjohtaja, kokouksensihteeri, 2 pöytäkirjantarkastajaa, 2ääntenlaskijaa

3. Todetaan kokouksen laillisuus ja pää-tösvaltaisuus

4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys

5. Esitetään toimintakertomus, tilinpää-tös ja tilintarkastajien lausunto

6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistami-sesta ja vastuuvapaudesta hallitukselleja muille tilivelvollisille

7. Päätetään toimenpiteistä, joihin vah-vistetun taseen mukainen ali- tai yli-jäämä antaa aihetta

8. Vahvistetaan toimintasuunnitelma,tulo- ja menoarvio, liittymis- ja jäsen-maksujen suuruudet tulevalle toimi-kaudelle sekä toimihenkilöiden palk-kiot

9. Valitaan hallituksen puheenjohtaja javalitaan jäsenet erovuoroisten tilallesekä kaksi varsinaista tilintarkastajaa jakaksi varatilintarkastajaa

– erovuorossa ovat jäsenet Esko Ora-va, Jouni Patokallio ja Kai J. Rantanen,hallituksessa jatkavat Jukka Kela, MikaTelilä ja Hannu Viranto

- tilintarkastajina ovat toimineet Paa-vo Rytky ja Seppo Kotikangas, varati-lintarkastajina Tapani Lappalainen jaJari Lehtola

10. Valitaan liiton edustajat K. Oy Kulta-kodin yhtiökokouksiin vuodelle 2009

11. Uusien varsinaisten jäsenten hyväksy-minen ja mahdollisten kunniajäsentenkutsuminen

12. Keskustellaan muista esille tulevistaasioista ja vuosikokoukselle esitetyistäasioista

13. Kokouksen päättäminen

Hallitus

VUOSI-KOKOUS

Huomio! Auditoriossa esitetään aitoon tunnelmaan virittäytymiseksi Suomen Mediatietovirran tuottama ja Sep-po Hyvösen ohjaama dokumentti Roudasta routaan vuodelta 2004. Esitys alkaa n. klo 11.15. Tämän jälkeenesitetään videokooste LKL:n seminaariristeilyn 2009 high lights’eista. Tilaisuuteen on kokousvierailla vapaa pääsy.

Huomioi! Inarin kirkonkylällä nulkataan Porokuninkuusajot 28.–29.3. Tunnelmaa riittää, majoituspaikat voi-vat olla kortilla.


Kvartsi- karbonaatti- götiittibreksiaa Oivan juonesta sekä rapaumasta vaskattua kultaa.

Rei

jo L

amp

ela

Vielä kerran kiitokset kultamiehilleja -naisille, että ”touhusitte” minut-kin jälleen mukaan kultaristeilyl-

le. Se on joka kerta yhtä innoittava koke-mus. Vaikka kaivoslain luonnoksessa onnäköpiirissä tummia pilviä, kullankaivajillanäytti kuitenkin riittävän tulevaisuuden us-koa. Ilta-Sanomien kultajutun kaltaista ima-gon rakentamista tarvitaan edelleen, kutenloppuajatuksina yhdessä totesimmekin.

Olen osaltani tuonut myös kullankaiva-jien asioita esille muutamilla keskustelufoo-rumeilla. Olen niin ikään järjestelemässä”korkean tason” vierailua Lemmenjoen jaIvalojoen maisemiin ensi kesälle. Asiat on

Kalliokultaa Laanilastahyvä nähdä ja niistä keskustella paikan pääl-lä. Samalla on hienoa kokea Lapin taikaa jatärkeä osa suomalaista historiaa.

Laivaseminaarissa havahduin myös sii-hen, että kullankaivajilla on ollut onni saa-da joukkoonsa henkilöitä, jotka ovat pitkä-jänteisesti taltioineet kullan kaivuuseen liit-tyviä tapahtumia ja historiaa. Kyseessä ovatkeskeisimmillään ”kosmopoliitti” HermanStigzelius ja erityisesti Seppo J. Partanen.Oli mukaansa tempaavaa kuunnella Seponvaiherikasta esitelmää. Kuulija siirtyi auto-maattisesti Sepon luomiin tunnelmakuviinja eli niissä täysipainoisesti esitelmän aika-na.


Otsikoin tämän juttuni ”Kalliokul-taa Laanilasta”. Tämä on totta.Oiva Varjos on lähettänyt

GTK:lle useita kultapitoisia kansannäyttei-tä 1995–1998. Näytteet edustivat breksioi-tunutta kvartsijuonta ja ne oli löydetty Kaks-lauttasen Tullinpalosta.

GTK:n myöhemmin suorittamissa kai-rauksissa todettiin karbonaatti- ja götiitti-breksiaisen juonen liittyvän voimakkaastihiertyneen diabaasin yhteyteen. Parhain lä-vistys oli noin metrin mittainen, jossa kul-tapitoisuus oli 6,12 ppm. Analysoidut näyt-teet sisälsivät merkittävän korkeita Bi-, Se-ja Te-pitoisuuksia, mitkä kertovat vahvastamuuttumisprosessista ja näin ollen kulta-kriittisyydestä.

Mineralisoitunut juoni on kaivettu myösauki. Juoni on noin puolen metrin vahvui-nen ja koostuu kvartsista, karbonaatista,götiitistä ja malakiitista. Näytteissä oli mer-kittäviä kulta-, kupari- ja hopeapitoisuuk-sia. GTK:lla on alueella valtaus. Suoritetta-vien jatkotutkimusten kahvassa on mai-neikas kultamiehemme Veikko Keinänen.

Vielä on siis ”emäkallioitakin” jäljellä.Kaikki huuhdontakulta ei välttämättä ole-kaan peräisin muinaisista, jo pois kuluneis-ta vuoren törmistä. GTK:n geologi VesaNykänen esitteli vuoden 2007 laivaseminaa-rissa (Prospäkkäri 1/2007) ennuste- ja vir-tausmallikarttoja irto- ja upakullan suosiol-lisista löytöpaikoista Lemmenjoen, Ivalojo-en, Laanilan ja Tankavaaran alueilla. Pyrim-me saamaan tämänkin aineiston viralliseenkäyttöönne. Vesa haluaisi vielä jatkaa mal-lintamistaan eri osa-alueilla. Siinä työssä hänvarmasti tulee lähestymään valtausten jakaivospiirien omistajia tarvittavan aineistonkokoamisessa.

GTK on siis edelleen kullankaivajienkinasialla, kaikilla tasoilla.

Viimeisessä Materia-lehdessä on minis-teri Mauri Pekkarisen kirjoitus kaivoslainjatkovalmistelusta, joka nyt tapahtuu hänenjohdollaan. Hän lupasi meille Euroopanmoderneimman kaivoslain. Siihen voisiehkä lisätä vielä yhden sanan, haluaisimmeEuroopan moderneimman ja toimivan kai-voslain.

Keväisin terveisin

Elias Ekdahl

P.S. Maunon Sepolle kiitokset kuksasta!

Kirjoittaja lapiohommissa Tankavaarassa jakultasaalis on putkessa.


idin tammikuisella kultaristei-lyllä esityksen aiheesta ”kulta-hippujen arvon lisääminen”.Esitykseni, samoin kuin tämä

kirjoitukseni on suunnattu ni-menomaan niille kullankaivajille, jotka

pyrkivät nostamaan hippukullan jalostusas-tetta pelkästä raaka-aineesta esimerkiksi ko-ruiksi tai muiksi tuotteiksi. Kulta itsessäänei osaa kertoa tarinaansa, se ei osaa etsiä asia-kastaan – myyntityö vasta alkaa siinä vai-heessa, kun kulta on suostunut löydettäväk-si.

Markkinoinnista käsitteenä

Prospäkkäri on vuosien kuluessa julkaissuthienoja kulta-alan kirjoituksia. Aiheina geo-logia, mineralogia, jalokivet, kullankaivami-sen tekniikka, kultahistoriaa niin maailmaltakuin Lapista – viime aikoina erityisen ajan-kohtaista ympäristöpolitiikkaa ja juridisiakiemuroita unohtamatta.

Yhden oleellisen aihepiirin puuttuminenon kuitenkin hämmästyttänyt minua. Se onkultahippujen myynti ja markkinointi. Yti-mekkäästi: kuka maksaa kullankaivajan pal-kan? Vastaus on tietenkin: asiakas. Aina. Elimiten Lapin kultahipuista saisi parhaan

mahdollisen hinnan ja kenen taskusta rahasen hinnan maksamiseen olisi löydettävis-sä? Nykyisellä maailmanmarkkinahinnallatoki saa jo kohtuukorvauksen kullasta kuinkullasta. Ainakin Merenluodon Karin tie-dän edes yrittäneen nostaa keskustelua ns.koruhippujen markkinoinnista ja suurem-pien asiakasvolyymien etsimisestä.

Moni pienyritys perustetaan yrittäjän it-sensä ammatillisen osaamisen varaan. Osa-taan tehdä hyvin tietty tuote, osataan vaik-kapa kaivaa kultaa – juuri siitä oikeasta pai-kasta. Asiakkaiden löytäminen onkin useinvaikeampaa. Kuvitellaan ehkä markkinoin-nin olevan joku ”yksittäinen temppu”, jon-ka hoitamalla voi alkaa ottaa vastaan tasara-halla maksavien ostajien jonoa. Markkinoin-ti kattaa kuitenkin niin täysin kaikki yritys-toiminnan alueet, että sitä on vaikea tiivis-tää lyhyesti. Siihen kuuluu ainakin:

– asiakkaan tunnistaminen jalöytäminen

– kilpailutilanteen analysointi– omaan osaamiseen ja asiakkaan

odotuksiin nojautuvan tuotteenkehittäminen

– oman imagon rakentaminenasiakkaita houkuttelevaksi

Lapin hippukullanLapin hippukullanLapin hippukullanLapin hippukullanLapin hippukullanTeksti: Juha Janger

markkinoinnista


– toimivien yhteistyökumppanuuksienlöytäminen

– myynnin mahdollistaminen hyväänhintaan

– asiakassuhteen ylläpito ja kehittäminenkanta-asiakkuudeksi.

Jos käsite markkinointi tuntuu vaikeal-ta, niin mielikuvamarkkinointi se vasta vai-keasti hahmotettava onkin. Me kaikki kui-tenkin toimimme mielikuvien varassa – ha-lusimme tai emme. Olemme erittäin taita-via perustelemaan muka järjellä jonkin tuot-teen ostamista, vaikka tosiasiassa kyse useinon puhtaasti mielikuvan varassa syntyneentunteen voimakkaasta ohjaavuudesta.

Toki Lapin ammattimaiset kullankaiva-jat ovat aina olleet kiinnostuneita etsimäänkultahipuille sellaisia markkinasiivuja, joil-la kullan hinta nousisi oleellisesti sen maail-manmarkkinoiden noteerauksiin perustuvaa

raaka-ainearvoa korkeammaksi. Ns. koru-hippuja – eli kooltaan muutamasta millistämuutamaan senttiinkin – tulee satoisimmillavaltauksilla kuitenkin sen verran, että niitäon sääli päästää käsistään upakullan kanssasamaan hintaan. Tiedän näinkin kuitenkinkäyneen, kun riittävän laajoja markkinoitaei kerta kaikkiaan ole ollut – tai niitä ei olelöydetty. Ja on ehkä laitettu karkea kultamieluummin sulatukseen, kuin myyty sitä”liian halvalla”. Ehkäpä kalamiesmäiselläeriseuraisuudella ja silkalla kateudellakin onoma osansa yhteisten markkinointitoimienvähäisyyteen.

Mitä on tullut tehdyksi,näkyviä (lieve)ilmiöitä

Tarkastelen itse Lapin kultahippujen mark-kinointia koruvalmistajan ja matkailuyrit-täjän näkökulmasta. Yhdessä sodankyläläi-

Kullankaivaja teetti reilusta puolesta kilosta kultahiekkaa kunnon pikarit. Kultapuhdistettu ja seostettu 18-karaattiseksi. Paino noin 145 gr / kpl. Suunnittelu javalmistus, Juha Janger.

Juh

a Ja

ng

er


sen kultaseppä Seppo Penttisen kanssaomistamani Taigakoru oy on toiminut La-pissa jo lähes 30 vuotta. Liikevaihdosta ker-tyy yli 75 prosenttia matkailusta Lapissa,mutta myös pääkaupunkiseudulla. Netti-kauppa alkaa myös olla yhä tärkeämmässäroolissa.

Lapin kultahippujen kanssa olemme ol-leet tekemisissä jo aivan ensimmäisistä vuo-sista alkaen – tietoisesti kuitenkin aina os-tajan ja jalostajan roolissa. Oman kultaval-tauksen hankkiminen ei ole koskaan ollutmeille edes puolivakavasti harkittu vaihto-ehto. Vuosien myötä ostamamme hippukul-lan määrää ei valitettavasti ole tullut kirjat-tua tarkemmin ylös, mutta monituisia kilo-ja pajamme on sitä käsitellyt. Vuotuinenhopean käyttömme on noin 80 kiloa ja kul-taa työstämme koruiksi noin 4–5 kiloa.

Alan pioneerina suuresti arvostamaniAarne ”Arska” Alhonen on tehnyt työtäLemmenjokikorujensa parissa jo vuosikym-menet. Kultamailla on jokunen asiaan pa-neutunut alan yrittäjä, joka on onnistunutluomaan kullankaivusta kokonaisvaltaisenohjelmapalvelunumeron tuotemyynnillävahvistettuna. Ainakin pari nuoremman

polven kullankaivaja-kultaseppääkin on keh-keytynyt seuraamaan Arskan saappaanjälkiä.Tankavaaran väen luomasta ainutlaatuises-ta kokonaisuudesta puhumattakaan.

Olen silti liian usein törmännyt kulta-hippukoruihin ja niiden myyntipaikkoihin,joita ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa alanimagoa vahvistavaksi. Halvimpiin mahdol-lisiin muovirasioihin pakattuja hippuja onnäkynyt myynnissä milloin huoltoasemantiskillä, milloin kapakan hämyisessä vitrii-nissä, milloin toritapahtumien ja tienvarsi-en kojuissa. Kenen tekemiä ja kenen myy-miä – siitä en ole tietoinen. Sen tiedän, ettämoinen tapa toimia ei ole kuitenkaan omi-aan nostamaan kultahippujen arvoa asiak-kaiden silmissä – ja mikä tärkeintä, asiak-kaille muodostuvaa hintamielikuvaa (= mitäasiakas on ennakolta valmistautunut tuot-teesta maksamaan).

Ristiriita hyvin julkisuutta saavien isom-mushippujen ja niiden kerrottuun huimaanmyyntiarvoon on melkoinen! Isommuship-pujen julkisuus voi toisaalta kääntyä hippu-korujen kaupan kannalta rasitteeksikin, josasiakkaille muodostuu ennakolta käsityskaikkien kultahippujen liian huimasta hin-nasta.

Mielikuvan muodostumisessa ensivaiku-telmalla on ratkaiseva osuus. Ja me kaikkitiedämme, kuinka vaikea on ensivaikutel-maa muuttaa.

Raaka-aineen tuottajannäkökulmaa

Me täällä Lapissa näemme Lapin hippukul-lalla – erityisesti ns. koruhipuilla mieluustilisäarvoa juuri siksi, että se on lähtöisin La-pista. Aikanaan perustettiin ”mineraalipörs-si” yhtenä tarkoituksenaan taata kullankai-vajille mahdollisimman varma hinta kullas-taan. Hankkeen ilmeisen hyytymisen syitäen tunne, mutta rohkenin jo asiasta kuultu-

Kultahiput antavat upean kontrastin valkokul-taisiin kihlasormuksiin. Palladium-valkokulta,kultahiput ja 0,08 k timantti. Suunnittelu javalmistus Juha Janger.

Juh

a Ja

ng

er


ani esittää epäilykseni sen toimivuudesta.Ei jonkun tuotteen hinta markkinoilla

määräydy sen mukaan, mitä tuottaja siitähaluaa saada, vaan sen mukaan, mitä lop-pukäyttäjät ovat valmiit siitä maksamaan. Joshinta on asetettu tätä valmiutta korkeam-malle, kulutus ohjautuu kyllä muualle. Ve-näjältä, Australiasta ja Afrikasta peräisin ole-vaa hippukultaa on meillekin tarjottu ostet-tavaksi monta kertaa – aina huomattavastiLapissa vallitsevaa hintatasoa edukkaammin.Kulta ja korut eivät ole ainoina ”turhakkei-na” kuluttajan kukkarolle pyrkimässä!

Oman yrityksemme liikeidea perustuusiihen, että kaikki valmistamamme korutsaavat aiheensa pohjoisen luonnosta ja my-tologiasta. Siksi olemme tiukasti pitäytyneetnimenomaan Lapin kultahipuissa. Lisäksiostamme kultaa vain sellaisilta tuottajilta,

joiden tiedämme noudattavan ympäristönsuojelulle asetettuja, joskus simputukselta-kin tuntuvia vaatimuksia. Erityisesti hippu-sormusten nuoret ostajat usein tenttaavatmyyjää nimittäin juuri kullan tuottamista-van rasituksesta luonnolle.

TuotesuunnitteluSamanlaisia ”luonnon muotoilemia” hippu-korvanappeja ja riipuksia on myyty vuosi-kymmenet. Alhosen Arska on ollut pionee-ri, joka on kehitellyt kultahipuista (erityi-sesti ongelmallisesta pikkuhipusta) uuden-laisia tuotteita niitä eri kivien kanssa yhdis-tellen. Helppoa ei ole ollut Arskallakaan hip-pukorujen markkinointi, sen tiedän.

Hyvä tuotekokonaisuus koostuu itse esi-neestä, siihen liittyvästä vetävästä tarinastaja hyvästä pakkauksesta. Voi jopa väittää, että

30-vuotishää-päiväksi uusitutvihkisormukset.Kultahippuja,Luumäen beryllija timantteja.Suunnittelu javalmistus,Juha Janger.

Juh

a Ja

ng

er


tarinan osuus tuotteesta on 50 prosenttia jaesillepano (= asiakkaan mahdollisuus havaitatuote ja saada yllyke ostopäätökseen) pak-kauksineen on toiset 50 prosenttia. Liianusein kuitenkin näkee kultahippukorujenmyynnissä luotettavan mykän esineenomaan kykyyn kertoa sisältämänsä tarina.Jos asiakkaiden oletetaan jo tuntevan jaymmärtävän, mistä on kyse, rajataan asia-kassegmentti samalla perin kapeaksi tutuk-si sisäpiiriksi, joka on pian kyllästetty hip-putuotteilla. Pitää keskittyä uusien tuottei-den kehittämiseen uusille asiakkaille!

Tavaran tarjontaa täynnä olevassa maail-massa parhaat mahdollisuudet menestyä ontuotteella, joka pystyy välittämään asiakkaa-seen vetoavimman tarinan. Ja Lapin kulta-hipuilla jos millä, on loputtomasti aineksiatarinoihin.

Tuotesuunnittelu – muotoilu, design –ei ole vain korun konkreettisen muodonantamista; miten päin tämä hippu ripuste-taan, mihin kohtaan kivi kiinnitetään jne.Muotoilu lähtee aina asiakkaan tarpeen tun-

nistamisesta. Suunniteltava tuote räätälöi-dään sen mukaan. Tuotteen sisältämän vies-tin välittämiseksi suunnitellaan tarvittavatmateriaalit; tuote-esitteet, mainonnan jamarkkinoinnin tarvitsema aineisto eri me-dioissa – nykyään lähes välttämätön netti-maailma huomioiden.

Pakkaukset, esillepanon edellyttämät rat-kaisut, myyntipisteen suunnittelu, myynti-ja markkinointihenkilöiden tuotetuntemusja olemus, toimintaympäristö alkutuotan-nossa – ekologia ja etiikka huomioiden.Koko yrityksestä välittyvän mielikuvan hal-litusta pitkäjänteisestä suunnittelusta käyte-tään termiä ”design management”, ”muo-toilujohtaminen” tai yksinkertaisimmin”yrityskuva”. Kun kaikki palikat loksahta-vat kohdalleen, alkavat menestyksen eväätolla kasassa. Siihen on pitkä matka huolto-aseman tai kapakan tiskinreunalle halvassamuovirasiassa heitetystä hippuriipuksesta.

Suomalaiset ovat hyviä heittelemään ide-oita, mutta huonoja tuotteistamaan niitä.Siinä ruotsalaiset ovat jahkailevasta suunnit-

Kultasepäntyöon käsityötä,vaikka nyky-tekniikanavustamana.Juha Jangerjuottaa kulta-hippupikarienaihiota.

Olli

Säl

evä


telustaan huolimatta mestareita. Emmehänme tarvitse ruotsalaisia apuun tässä asiassa?!Suomi on pullollaan nuoria ajan tasalla ole-via suunnittelijoita – muotoilun opiskelijoitakannattaa hyödyntää. Omat kokemuksem-me ovat erittäin hyviä.

Taistelu oikeuksista

Kultamiehet ja -naiset ovat joutuneet tais-telemaan vuosikausien ajan oikeuksistaankultakentillä. Oikeusprosessit ovat nielleetyksittäisen pienyrittäjän mittakaavassa val-tavia rahasummiakin. ”Sodassa” metsähalli-tuksen ja ympäristöviranomaisten kanssa onsaavutettu erävoittoja, on yritetty saada ”sis-sihenkeä” omaan porukkaan. Nyt meneil-lään olevasta kaivosoikeuksien rajoitushank-keesta uhkaa tulla monen kohdalla lopulli-nen niitti vuosikymmenienkin mittaiselleelinkeinolle – ainakin osa-aikaiselle sellai-selle.

Julkisuudessa välittynyt kuva kullan-kaivajien tavasta hoitaa edunvalvontaansa onsangen yksipuolinen. Juristille ja poliitikol-le on toki puhuttava heidän kielellään, muttasuurelle yleisölle ja asioihin vaikuttaville pii-reille suunnattu suhdetoiminta pitää hoitaatoisin. PR ei ole yhtä kuin PeRkele, nyrkinpöytään lyönnillä vahvistettuna.

LKL on varmasti tehnyt taustalla kaik-kensa asioihin positiiviselle tavalla vaikut-taakseen, mutta ehkä muuten ei ole käytet-ty hyväksi median positiivista voimaa. Hie-nona poikkeuksena kultaristeilyn aikaanIlta-Sanomien julkaisema Telilän perheentarina. Sellaista yleisön sympatiaa herättä-vää julkisuutta on saatava lisää.

Kanamäen Ramin ja Alhosen Arskan esi-merkillisesti maisemoiman Puskun työmaankaltaisten esimerkkien pitäisi olla ensimmäi-senä käyntikorttina kenelle tahansa kulta-maihin tutustuvalle. Maksoin itsekin LKL:njäsenmaksun ohessa toisen mokoman ver-

ran ”edunvalvontakolehtia”. Olisikohan syy-tä harkita kolehdin käyttämistä ennemmin-kin osaavan PR-ammattilaisen pestaamiseenkullankaivajien etujen ajajaksi pohjatto-malla lompakolla varustetun juristin sijas-ta?

Samalla voisi pähkäillä, miten LKL:nverkkosivuja voisi aktiivisemmin hyödyntää.Mikä osa sivuista olisi tarkoitettu jäsentenväliseen ”sisäpiirikäyttöön” ja mikä olisi tar-koitettu ulkopuoliselle tiedon etsijälle. Kul-tamailla on nähty ja kuultu oivallisia PR-vieraita ja lisää olisi varmasti saatavissa. Kun-han kultamiehet eivät toisaalla mitätöisinäitä PR-vaikutuksia turhalla räyhäämiselläviranomaisia kohtaan. Vittuilu on tehotontapa koittaa vaikuttaa positiivisesti asioihin– vaikka sillä omassa nuotiopiirissä sanka-rin sädekehää tienaisikin.

Asiakaslähtöisyys

Kuka haluaa ostaa Lapin kultaa ja miksi?Kuka on valmis maksamaan siitä moninker-taisesti LME-noteeraukseen verrattuna?Miksi juuri Lapin kultaa, vaikka maailmal-ta hippuja saisi paljon halvemmalla? Asiak-kaalle maksettavaksi tulevaa hintaa ei voikultahippujen ja niistä tehtyjen korujenkohdalla määrätä – hinta pitää ansaita. Ha-lutaanko kultaa myydä uudelle ja laajemmal-le asiakaskunnalle, kuten suurempaan vo-lyymiin pyrkiminen edellyttää?

Saattaa olla jo huventunut aika vähiin seasiakaspotentiaali, joka ymmärtää erikseenarvottaa kullankaivajan työtä erämaaolois-sa. Nykyihminen haluaa kokea erämaaninstant-kokemuksena; äkkiä ja helposti. Joskultamatkailuun halutaan kannattavuudenedellyttämää volyymia, tähän kehitykseenon vaan sopeuduttava. Lemmenjoelle taival-tavat sitkeimmät, mutta ”massoille” kontak-tien on oltava helpommin tavoitettavissa.Aitous ja luonnonrauha on suhteellista –


esimerkiksi maailman suurkaupungeista tu-leva asiakas on ”riittävästi erämaassa” joRovaniemen lentokentän ja nelostien väliinrakennetulla porotilalla! Eri asia on tieten-kin, jos nyt kullankaivuun jatkumista uh-kaavien pykälien edessä antaudutaan ja hei-tetään pyyhettä kehään – eihän silloin tar-vitse välittää tulevaisuuden asiakkaistakaan.

Parhaillaan puheena oleva, vaikutuksil-taan vielä arvoituksellinen maailmanlaajui-nen taloudellinen taantuma saattaa vaikut-taa asiakkaiden käyttäytymiseen – miten, sitäon vielä vaikea ennustaa. Kullan maailman-markkinahinnan kehitys on kuitenkin taasnäyttänyt toteen sen säännön, että ”virtu-aalitalouden” notkahtaessa konkreettinenkulta vahvistuu. Tätä kirjoitettaessa notee-raus on korkein koko 30-vuotisessa ammat-tihistoriassani. Voi toisaalta myös arvella,etteivät kultahippukorujen ostajat ole tähän-kään asti edustaneet kaikkein heikoimmas-sa taloudellisessa asemassa olevaa kansanosaa. Muistan vielä 1990-luvun alun lamanyllättävän ilmiön: vihkisormuksiin satsattiinsilloin selvästi aiempaa enemmän rahaa.Kultaa ja kultahippuja etenkään ei kukaanoikeasti fyysisten tarpeittensa tyydyttämi-seen tarvitse. Kyse on aina ”henkimaailmanasioista” – ja ennen kaikkea tunteista.

Laajempia markkinoita tavoiteltaessa tär-keintä on osata katsoa asioita ulkopuolelta,asiakkaan silmin. Ja vielä sellaisen asiakkaan,joka ei kulta-alaa tunne.

Yhteiskunnan vihertyminen

Luonnonsuojelu ja vihreät tuntuvat olevanraskaimman luokan kirosanoja suurelle osal-le kullankaivajista. Ihmisen itsensä kiihdyt-tämän ilmastonmuutoksen herättämänäekologinen elämänasenne saa yhä enemmänjalansijaa myös päättävissä elimissä. Syksyn2008 kunnallisvaaleissa vihreät nousivatHelsingin toiseksi suurimmaksi puolueeksi

kokoomuksen jälkeen, jossa sielläkin viher-rys on varsin yleistä ainakin nuoremmansukupolven keskuudessa. Vantaalla ja Es-poossa vihreät ovat kolmanneksi suurin ryh-mä. Jo näissä kaupungeissa elää toista mil-joonaa suomalaista. Onko siis ihme, ettäpääkaupunkiseudulle painottunut mediavälittää julkisuuteen mielikuvaa kullankaiva-jista arveluttavina luonnon raiskaajina? Kul-taan ja kultahistoriaan liittyy niin paljonmyyttejä ja tunnetta, että se on helppo ot-taa silmätikuksi. Ja samalla sillä voi joku-nenkin taho kiillottaa omaa kilpeään, jos ontullut vaikkapa runnotuksi syrjäisten erämai-den monisatavuotiset metsät sellunkeitonraaka-aineeksi.

Ekologisen aatemaailman vahvistuminenon sinänsä toivottava ja välttämätönkin ke-hityssuunta, joka kullankaivajankin on vainhyväksyttävä. Kultapaketin oikein pakkaa-malla ”viherpipertäjienkin” joukosta löytyytaatusti ostohaluisia ja -kykyisä uusia asiak-kaita. On kullan myyttinen voima kuiten-kin niin suuri!

Kansallispuistossa toimivien ammatti-maisten kullankaivajien ympäristöä kunni-oittavat toimintatavat ovat meillä asioita lä-hempää seuraavilla tiedossa. Mutta vaikka20 kullankaivajaa noudattaisi prikulleenympäristönsuojelun ohjeita ja velvoitteita,niin yksittäisten omavaltaisten/säännöistäpiittaamattomien kaivajien törttöilyt saavatjulkisuutta ja leimaavat kaikki samanlaisik-si öykkäreiksi. Kai ronskeista kullankaiva-jista kuitenkin löytyy voimaa pistää tällaisetsooloilijat sakinhivutuksella ojennukseen?!

Mitä olisi tehtävä

Jos kultahipputuotteille tosissaan halutaansaada aikaiseksi markkinoita, olisi saatavaaikaiseksi selkeä kultahipun elämänkaarenkattava ”logistiikkaketju”. Raaka-aineentuottaja > jalostus/ puhdistus > tuotesuun-


Juha

Janger

nittelu ja markkinointi> valmistus > myynti.Rahoituksen järjestymi-nen ei ole pienin haas-teista. Yksittäisiä yrityk-siä on tehty ja olemassa –resurssit vain ovat autta-mattomasti liian pieniä.Miksi ihmeessä kullan-kaivajat eivät ole kiinteäm-min ja tehokkaammin hyö-dyntäneet Tankavaaran ainut-laatuista kultakulttuurin keskit-tymää? Miksi ihmeessä Tankavaaras-sa ei ole lähdetty tehokkaammin hyödyntä-mään kultaa lopputuotteena – kultasepän-tuotteille on aina kysyntää? Eriseuraisuudenja kateuden syöpäkö syynä?

Matkailuala on näyttänyt, miten yhteis-työllä ja tehokkaalla markkinoinnilla on saa-tu parin Rovaniemelle lentäneen Concor-den (= alle 200 ihmistä!) matkailupuro kas-vamaan yli puolen tuhannen ison tilauslen-non hyörinäksi ympäri Lappia. Alkuperäl-tään pohjoisamerikkalainen koiravaljakko-yrittäjyys on ohessa monikymmenkertaistu-nut. Autotehtaiden testaus- ja promootio-joukkueet miehittävät puoli Lappia. Porsc-hen ja BMW:n talviajokoulut vetävät poh-joiseen todellisia rahamiehiä. Katsokaa Le-viä, Saariselkää, Pyhän suuria suunnitelmia.Suurikuusikossa tuotetaan puolet Euroopankullasta. Kehitys ei ole niiden mieleen, jot-ka haluaisivatkin pitää La-pin rauhallisena luomue-rakkojen ja alkuperäisasu-jaimiston reservaattina –sellainen ei vain elätä mei-tä. On siis vähintäänkinhaasteellista rakentaa kestä-vän kehityksen matkailu-elinkeinoa, kun tänne onkuitenkin tultava lentäen.

Vaikka lähitulevaisuu-

den talouskehitys on vieläarvoitus, ei Lapin vetovoima

mihinkään hupene – päinvas-toin. Mutta onko kullankaiva-

japiireillä valmiutta hakeutua yh-teistyöhön kansainvälisillä markkinoil-

la toimivien kumppaneiden kanssa? Ovat-ko erämaihin vetäytyvät kullankaivajat aut-tamatta liian individualisteja, jotta heistä oli-si oikeasti yhteistyökumppaneiksi? Yhteis-työn pelisääntöihin kun kuuluu, että jokai-sen on saatava panostaan vastaava siivu yh-teisestä kakusta – kukaan ei ole valmis tal-kootyöhön pelkästään myötätunnosta pää-hän potkittuja kultamiehiä kohtaan.

Toivottavasti keskustelu kultahippujenjalostamisesta jatkuu, aiheita piisaa. Itse us-kon kultahistorian varassa pystyttävän ra-kentamaan monin verroin nykyistä ammat-timaisempaa ja merkittävämpää elinkeino-toimintaa – pidemmälle jalostettua, kuinpelkkää raaka-aineen tuottaminen. Tarvitaanennen kaikkea asioiden uudelleen ajattelua,yhteistyökykyä ja toimintatapojen kehitty-mistä muuttuvien toimintaympäristöjen

mukaan.

Suojelusenkeli erimuodoissaan on ainasuosittu aihe korulle.Suunnittelu SannaPuhakka, valmistusTaigakoru.

Taigakoru oy Toiminut vuodesta 1981 Rovaniemellä ja Sodankylässä Omistajina kultasepät Juha Janger ja Seppo Penttinen Liikevaihto n. 700.000 €. 75 % matkailusta Henkilöstö 7-10 sesongin mukaan.

”Autamme matkailijoita säilyttämään korujemme välityk-sellä mukavan muiston Lapissa koetuista elämyksistä.”

www.taigakoru.fi


Reaalimaailmassa ne, joilla onknow-how ja isoimmat lapiot,saavat varmimmin kultaa. Taikuten ranskalainen kemisti ja

mikrobiologi Louis Pasteur asian muotoili:sattuma suosii alaan hyvin perehtynyttä. Tämätotuus päti myös kaivukauden 2008 isommus-hippujen kanssa.

Hämärähommiakultamailla

Elokuun ensimmäisen päi-vän auringonpimennys toipäivänhämyyn peräti kaksiLapin kullankaivuhistoriansuurimpiin lukeutuvaa isom-mushippua. Liiton puheen-johtaja Jouko Korhosen jaJari Järvisen LemmenjoenJäkälä-äytsiltä löytämän Au-ringonpimennyksen ja Maijaja Risto Vehviläisen Sotajo-en Matinkiviniemestä saa-man Unna-kultasekahipun.

Hipuilla, tai oikeastaanniiden löytöpaikoilla, on paljon muutakin yh-teistä kuin auringonpimennyksen hetki. Kum-pikin kaivettiin paikalta, jolla on aivan erityi-nen merkitys Lapin ammattikullankaivulle.Molemmilla paikoilla ovat alkuaineeseen jakullankaivuun oikeana, kehittyvänä ammat-tina uskoneet visionääriset pioneerit siirtäneetLapin kullan historiaa pykälän eteenpäin.

Kultaa on molemmissa paikoissa kaivettusuunnitelmallisesti, sitkeästi ja ammattimaises-ti. Sitä on myös saatu, kun on osattu ja tiedet-ty pyydystää. Suuret hiput tulevat siinä sivus-sa.

Jäkälä-äytsille toi Kullervo Korhonen en-simmäisen kaivinkoneen vuonna 1951, ja siellä

asui ja kaivoi kultaa lapiollaja koneella legendaarinenammattikullankaivaja YrjöKorhonen.

Sotajoen Matinkivinie-mellä pani Risto Vehviläisenisä, Reino vuonna 1980vaihteen kakkoselle aloittaes-saan kullankaivuasiantunti-jansa Pauli Raivion kanssaedistyksellisen koneellisenkullankaivun. Koskaan aiem-min ei Lapissa ollut kaivettukultaa koneellisesti niin suu-ressa mittakaavassa.

MatinkiviniemenVehviläiset

Mökähän siitä syntyi. Sitä oli osattu odottaa-kin, mutta ei sitä, että laineet löisivät niin kor-kealle. Koneet – ja huoltotien – Sotajoki-var-teen tuoneet yrittäjät uskoivat ja luottivat kui-tenkin siihen, että asiasta käytävän keskuste-lun myötä tulisi puntaroitua argumentit toi-minnan puolesta ja sitä vastaan. Nähtäisiin,kenen sana painaa, ja saataisiin lopullinen sel-

Unna 3 v., kullankaivaja 4. polvessa

“Sinne, missä saavaskata - sinne Sotajoelle!”

Satoja kilojahan siinäVehviläisen valtauksella

täytyy olla – vaikkakuinka huonosti

laskee.

Pauli Raivio Lapin Radiontoimittajalle Sotajoella 1980


vyys siitä, voiko toiminnan harjoittamista jat-kaa.

Muunkin väristen kuin kullankeltaistenkäänteiden jälkeen Matinkiviniemen valtauk-selle saatiin lopulta työrauha, ja heti alkuvuo-sina isänsä kanssa kaivuhommat aloittanutRisto on pystynyt jatkamaan kaivua vaimonsaMaijan kanssa samalla paikalla pian 30 vuot-ta.

Tai oikeammin sanottuna Matinkivinie-men viidelle valtaukselle saatiin työrauha. Alunperin kolmesta eri valtauksesta riittävän suu-reksi toiminnalliseksi yksiköksi kasattu Veh-viläisten valtauskompleksi koostuu aiempienkaivoslakimuutosten johdosta nykyään viidestäeri valtauksesta.

Vehviläisten konetyömaa konkreettisestivesittää kaivoslakityöryhmien – 1997 muutos,

valtaus max. 7 ha ja nyt esitetty max. 5 ha –perustelut huuhdontakultavaltauksien koko-rajoituksien järjellisyydestä. Vehviläiset ovatjoutuneet maksamaan valtausoikeuksistaan vii-sinkertaisen määrän leimaveroa, hoitamaanvuotuisen hallinnollisen paperinpyörittelynviitenä kappaleena – ja lisäksi Inarin kunnantekninen toimi muisti viidellä jätemaksulapul-la.

Nyt ei oikein taas tiedä miltä maailma kau-kana Sotajoen laakson ulkopuolella huomen-na näyttää. On alkanut haiskahtaa siltä, ettäjo 30 vuotta sitten selviksi tapellut asiat eivätolisikaan kaikille osapuolille selvinneet.

Koska Vehviläisten kaivualue sijoittuuhankalasti erämaa-alueen rajalle, päätettiin ai-kanaan kaivospiirin hakemisen sijasta jatkaatoimintaa valtauspohjalla. Nyt tämä päätös

Risto, Maija ja innokas assistentti Unna ränninpesupuuhissa Vehviläisten Sotajoen valtauksella,Unna-hipun löytöpaikalla.

Ris

to j

a M

aija

Veh

vilä

isen

ko

tiar

kist

o


näyttäisi koituvan Vehviläisten onneksi, kunkaivoslakityöryhmä esitti madonluvut kaivos-piireillä harjoitettavalle huuhdontakullan kai-vulle.

Kaivoslakityöryhmän nuiva suhtautuminenhuuhdontakullankaivua kohtaan kuitenkinmietityttää elämäntyönsä ja suuret investoin-nit kullankaivuun sijoittanutta yrittäjäparis-kuntaa. Maija pohtii, että jos uudistamisenkohteena pitäisi olla kaivoslaki, niin luulisi sentuovan jotakin positiivista myös kaivosasioi-hin. Ensivaikutelma on, että esitys huomioikyllä kaiken muun, mutta ei kaivosasioidentoimivuutta ja jatkuvuutta.

Vaikuttaa siltä, ettei asioita ole ollut am-mattilaiset valmistelemassa. Ei ainakaan kai-vosalan asiantuntijat – varsinkaan sellaiset,jotka ymmärtäisivät millä edellytyksillä esim.koneellista kullankaivua pystyy harjoittamaan.

Maija toivoo liiton edunvalvonnan muis-tavan huuhdontakullan oikeuksia puolustaes-saan, että huolehditaan myös valtauspohjais-ten oikeuksien säilymisestä toimivalla tasollaeikä muutenkaan unohdeta Ivalojoen aluetta– vaikka suurin paine Lemmenjoelle kohdis-tuukin.

Jos uuden lain myötä maksut moninkerta-istuvat ja lupabyrokratia karkaa tavallisen ih-misen hallitsemattomaksi, on se perinteisenLapin kullankaivun loppu. Kun aiemmin onjulkisuudessa kritisoitu sitä, että kaivuoikeuk-sien varjolla kultamailla kulkee myös lomaili-joita, niin nyt lainsäädännöllä ajetaan kaikkiharrastelijoiksi.

Perinteet jatkuvat

Riston äiti, Meeri oli ahkera ja tunnettu kul-takisojen kävijä, mutta Maija ja Risto pysyvätyleensä tiiviisti omalla pysäkillä. Varsinkinennen maanrakennustoiminnan lopettamistaRovaniemellä, kun joutui vuosilomarajoittei-sesti käymään valtauksella, tuli paniikki josjoutui useammin kuin pari kertaa käymään

kaupassa Ivalossa tai Saariselällä. Olemaanpois.

Tankavaaran kisaviikonloppu on kuitenkintapahtuma, jota Vehviläiset eivät jätä väliin.Se on ainutlaatuinen tapahtuma, jonne kerään-tyy porukka yhteen kaikilta kaivualueilta edeskerran kesässä. Jos sellaista tapahtumaa ei oli-si, porukka eriytyisi ja hajautuisi entisestään.

Liiton kisoista Ivalossa ei tässä suhteessa olekovin paljon positiivista sanottavaa; nykymuo-toisesta kisatapahtumasta puuttuu kaikki seyhteisöllisyys, joka sai esimerkiksi Nävernie-messä järjestetyt kisat tuntumaan ”oman po-rukan tapahtumalta”. Ihmiset tulivat olemaanja majoittumaan paikalle koko kisojen ajaksi.

Kaikesta huolimatta Vehviläiset luottavatLapin kullankaivun tulevaisuuteen ja toimin-nan jatkumiseen. Pakkokin luottaa: heidänklaanissaan on neljäs kaivajasukupolvi kasva-massa, kun Unna-hipulle nimen antanut kol-mivuotias tyttärentytär on tykästynyt kulta-hommiin.

Maija tietää, että käymisen perinne synnyt-tää siteen itse paikkaan ja siellä tekemiseen.Maijan tyttöjen ollessa vielä pieniä, he kulki-vat joka viikonloppu Rovaniemeltä Sotajoenvaltauksellaan – Risto toki painoi hommia läpikesän. Kulkeminen oli rankkaa, monesti Mai-jalla itselläkin oli viikonlopun jälkeen vaikealähteä takaisin kaupunkiin. Lopulta tytötkinilmoittivat, etteivät he mihinkään Rovaniemel-le Sotajoelta lähde. Että hommaa sinä vain äitimeille kotiopettaja.

Ei vähhääkään

Julkisuudessa esitetyt perustelut konekaivunmahdollisista hallitsemattomista vaikutuksis-ta mm. vesistöön saavat Vehviläiset vinostihymyilemään. Heidän valtauksellaan käy vuo-sittain porukkaa ympäristökeskuksesta ja Met-sähallituksesta, eikä huomautettavaa ole alku-vuosien marssijärjestyssulkeisten jälkeen ollut.Ei vaikka Sotajoki saattaa yhden yön sateen


tuloksena noussahtaa hetkessä puolikin met-riä. Eikä luonnonvesikään silloin mitään kir-kasta ole.

Yleisen ympäristölupavelvollisten vesistö-vaikutustarkkailuohjelman lisäksi Vehviläiseton määrätty tarkkailemaan kaivun vaikutuk-sia kalastoon ja kalastukseen suomeksi sanot-tuna helketin kalliin kalataloustarkkailuohjel-man mukaisesti yhteisvastuullisesti yläpuoli-sen kaivajan kanssa.

Koekalastuksen tuloksena konsulttitoimis-ton yhteenvedon johtopäätöksissä todetaan –yllätys yllätys – ettei valtausalueen kaivaustoi-minnalla ole ollut kielteisiä vaikutuksia Sota-joen kalastoon tai kalastukseen.

Itse asiassa kuluneena syksynä koekalastuk-sen toteuttaneet tutkijat oli-vat kertoneet, että eivät mis-tään muualta olleet saaneetyhtä hyvää tulosta.

Myös virkistyskalastajatovat olleet tyytyväisiä; Veh-viläisten aloittaessa eivät pai-kalla viihtyneet porot eikäkulkijat eivätkä kalamiehet.Koko jokivarsi oli täysin lä-pipääsemätöntä ryteikköä.

Nyt kalamiehet ovat tyy-tyväisiä, kun pääsevät vapo-jenkin kanssa helposti liikku-maan. Samaten porot pääse-vät tihikoista räkkää pakoon,ja ovat jostakin syystä kovinpersoja kaivujälkien päällekasvaville pioneerilajeille.

Lopuksi Risto muistuttaasiitä, kuinka puhtaasti ja eet-tisesti kestävällä tavalla tuo-tettua Lapin kulta on. Var-

Ris

to j

a M

aija

Veh

vilä

isen

ko

tiar

kist

o

sinkin verrattuna persoonattomaan teollisuus-kultaan, jonka alkuperästä kuluttajalla ei olemitään tietoa.

Hän kehottaa kaikkia ostamaan kotimais-ta, lappilaista Lapin kultaa.

Sotajoen konesavotan ensimmäisenä kesä-nä Lapin Radio teki aiheesta radioreportaasin.Radiojutun lopuksi toimittaja luottavaisenatuumaa, että nyt ollaan kaivua laittamassa kir-jaimellisesti jäihin ja on talvi aikaa miettiä,mihin kaivoslaki antaa mahdollisuuden ja mit-kä toimet muut lait kieltävät.

Näin siis vuonna 1980.Ei riittänyt seuraava talvi, eikä näy riittä-

neen 29 muutakaan talvea asian suoraksi saa-miseen.

Sotajoen tyytyväinen japulska taimen Vehviläistenkaivoksen reunalta odottele-massa iltaa ja loimulautaa.

Mullis’


Teksti ja kuvat: erikoistutkija Kari A. Kinnunen,Geologian tutkimuskeskus

Maija ja Risto Vehviläisen elokuussa 2008Sotajoelta löytämä 192 g Unna-hippu pal-jastui laboratoriotutkimuksissa maammesuurimmaksi sekahipuksi. Tauno Virtasenvuonna 1950 Tankavaaralta löytämä 187 gsekahippu jää tilastoissa nyttoiseksi.

Koneellinenkullankai-vu on tär-keää myös

geologiselle tutkimuksel-le. Suurten soramäärienhuuhdonta tuo esiin sellaisiaharvinaisuuksia, joita lapiokaiva-ja tai satunnainen kultapurojen kul-

Suomen suurinkultasekahippu

kija ei tavoittaisi. Viime vuosina löytyneetmaamme ensimmäiset safiirit ja rubiinit ovattästä osoituksena. Vehviläisten viime kesänennätyssekahippu Unna kuuluu sekin sa-maan sarjaan. Lisäksi se on kaikkien aiko-jen viidenneksi painavin Lapin hippu.

Mitä sekahiput ovat?

Sekahiput ovat pieniä japyöristyneitä, kalliope-rän kultamineralisaati-oiden palasia ja siksitutkimukselle keskeisiä.

Puhtaista kultahipuistasaa vain epäsuoraa tietoa

Unna-kultasekahipun ulkoisetmitat: 48 x 41 x 18 mm.


mineralisaation tyypistä. Se-kahipuista sitä vastoin pys-tyy suoraan näkemään kul-tapitoisten juonien mineraa-likoostumusta ja rakennetta.Pääosa sekahipuista onkintällaisia minimalmilohkarei-ta. Harvinaisempia ovat hi-put, joissa vierasta mineraa-liainesta on takertunut kul-taan mekaanisesti tai kemiallisesti. Kullanmäärä vaihtelee sekahipuissa muutamastaprosentista lähes puhtaaseen kultaan. Vas-taavasti ominaispaino voi vaihdella 3–16rajoissa. Tämä selittää osaltaan sekahippu-löytöjen harvinaisuutta, sillä vähäinen, gra-naattejakin alhaisempi ominaispaino, saa nekiusallisesti pyörähtämään rännin rihlojenyli. Lisäksi pieniä kultakitei-tä on kovin vaikea havaitamuutoinkin tavanomaisiakiviä muistuttavien ränniki-vien savisilta pinnoilta.Kooltaan sekahiput vaihte-levat millin osista (mikrohi-put) muutamaan senttiin.

Sekahippujen on havait-tu koostuvan vaihtelevankultamäärän lisäksi enim-mäkseen kvartsista ja rauta-oksideista. Rapautumallasyntyneet rautamineraalitovat niissä myös yleisiä. Li-säksi niistä on tavattu har-vinaisuutena monia muita

Unnan löytöpaikka Sotajoella(ympyrä). Karttaan merkittyalueen kaivospiiri ja valtauk-set (ristiviivoituksella). Kar-tan alue 3 x 3 km. GTK:nkarttatietokanta ja pohja-kartta © Maanmittauslaitos,lupa nro 13/MML/09.

mineraaleja. Helposti rapautuvista mineraa-leista kuten karbonaateista on sekahipuissausein todisteena vain suunnikasmaisia kuop-pia. Useimmat sekahiput ovat näin ollen tul-kittavissa kallioperän hydrotermisistä kulta-kvartsijuonista irronneiksi kappaleiksi, joi-ta jäätikkö- ja jokikuljetus on mekaanisestipyöristänyt.

Veh

vilä

iste

n k

uva

-alb

um

i

Vehviläisten rännin rihlat ja 192 g kultasekahippu.


GTK:ssa on tutkittu sekahippuja jo1950-luvulta lähtien aina Virtasen sekahi-pun löytymisestä saakka. Alkuvuosina niitätutkivat Eetu Savolainen, Pentti Ervamaaja Ville Saarinen. Kirjoittaja alkoi tutkia nii-tä 1990-luvun alusta kullankaivajienGTK:lle esittämästä pyynnöstä. Tutkimuk-seen on vuosien varrella saatu kehitettyä ana-lyysimenetelmien yhdistelmiä, jotka käytän-nössä ovat näytettä tuhoamattomia. Seka-hippujen mineralogiaa ja rakennetta on ku-vattu useissa tutkimusraporteissa, jotka löy-tyvät GTK:n arkistosta ja nyt myös netistä.Mikroskooppisen kokoisista sekahipuista ontehty viime vuosina myös opinnäytteitä Ou-

lun ja Helsingin yliopistossa. Leena Niskanlisensiaattityössään ja Elina Halkiolan progradu -tutkielmassaan kuvaamat mikroseka-hiput osoittautuivat hyvin samankaltaisiksikuin isommat sekahiput. Viime vuosinaKari Kojonen on platinatutkimustensa yh-teydessä määrittänyt näitäkin pienikokoi-sempien kultahippujen mineraalikoostu-musta. Useimmat hänen tieteellisellä tark-kuudella kuvaamista hipuista ovat ehkä pa-remmin sulkeumallisia mikrokultarakeitakuin tavanomaisia sekahippuja. Ne antavattietoa siitä mikroympäristöstä, jossa kallio-perän kulta eräiden harvinaisten malmimi-neraalien seurassa kiteytyi.

Unna-kultasekahippu eri suunnista kuvattuna. Hipun dimensiot: 48 x 41 x 18 mm.


Tieteellisen arvonsa sivussa sekahiputovat tavoiteltuja keräilykohteita. Arvoltaanne ovat aina olleet vähintään puhtaiden kul-tahippujen luokassa. Sekahippujen yleisinaines kulta-kvartsi on lisäksi kansainvälises-ti arvostettua korumateriaalia. Kultatäyttei-set raot ja pirotteet vaaleassa tai ruskeaksivärjäytyneessä kvartsissa voisivat olla näyt-tävää raaka-ainetta aivan uudenlaiseen La-pin koruun. Rautaoksidien ja kullan seka-hiput voisivat nekin soveltua korujen raa-ka-aineeksi. Ongelmana vain on sekahippu-jen löytämisen vaikeus tähänkin käyttötar-koitukseen.

Unnassa kultaa jarakoillutta kvartsia

Unna löytyi konekaivuulla rännistä elokuus-sa 2008 Sotajoen Matinkiviniemestä. Löy-täjinä olivat Maija ja Risto Vehviläinen.Hippu tutkittiin GTK:ssa syksyllä 2008 jaluokiteltiin yllättäen sekahipuksi. Tarkattutkimustulokset ovat raportissa, joka löy-tyy myös netissä.

Unna painaa 191,58 g ja se on 48 mmpitkä ja perunamainen muodoltaan. Omi-naispaino on 9,28. Se koostuu kullasta jarautasaostumien ruskeaksi värjäämästäkvartsista. Hipun tilavuuden ja ominaispai-non perusteella laskemalla saatiin hipunmineraalikoostumukseksi 166 g kultaa ja 26g kvartsia. Unna sisältää siis kultaa 86,6 pai-noprosenttia. Sen kvartsi on karkearakeista(raekoko 2–7 mm, keskimäärin 4 mm) jamuutamissa kvartsirakeissa on sulkeuminamikroskooppisia kultarakeita. Hipun pin-tarakenteet ilmentävät ainoastaan moreeni-kulkeutumista.

Unnan kvartsialueiden rakoilu on tiheääja polygonimaista (0,1–1 mm). Rakoilunsamansuuntaisuus (kolme pääsuuntaa) japintojen suoruus luokittaa ne lohkotasoik-si. Kvartsissa lohkeavuus on harvinaista ja

kun sitä havaitaan, se on tyypiltään rom-boedrista kuten tässä. Lohkosuuntia nou-dattava rakoilu voi kvartsissa liittyä lämpö-shokkiin, painemuutokseen tai deformaa-tioon. Rakoilu ja kullan kiteytyminen näyt-täisivät samanaikaisilta. Unna vaikuttaisi si-ten olevan kappale kulta-kvartsijuonesta,joka liittyy tuolloin aktiiviin kallioperän siir-rosvyöhykkeeseen. Kullan vain vähän ho-peaa sisältä kemiallinen koostumus ja kal-lioperän hauraan rikkoutumisen rakenteetkvartsissa ilmaisevat mineralisaatiolle vainmuutaman kilometrin syntysyvyyttä.

Unna-kultasekahipun kvartsialueet ovatvoimakkaasti rakoilleita. Rakoja täyttääkulta, joka on painautunut hipun pintaanläikiksi. Kuva-alan leveys 12 mm.

Vehviläisten 67 g isomushippu SotajoenMatinkiviniemestä.


KirjallisuusKinnunen, Kari, A. 2002. Inarin Sotajoen Ma-tinkiviniemestä löytyneen Vehviläisen kultahi-pun (67 g) laboratoriomääritykset ja kuvatutki-mus. 11 s. Geologian tutkimuskeskus, arkisto-raportti, M 19/3813/2002/2. Netissä: http://ar-kisto. gtk.fi/m19/3813/m19_3813_2002_2.pdf

Kinnunen, Kari, A. 2002. Sotajoen Kultakimp-pavaltaukselta vuonna 2002 imuriruoppauksel-la löydetyn kultahipun (72,4 g) tutkimus näy-tettä tuhoamattomilla menetelmillä. 8 s. Geolo-gian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/3813/2002/3. Netissä:

http://arkisto.gtk.fi/m19/3813/m19_3813_2002_3.pdf

Sotajoelta on löydetty muitakin pyöris-tyneitä isomushippuja. Niistä on tutkittutarkemmin GTK:ssa kaksi: Vehviläisten sa-moin Matinkiviniemestä löytämä 67 g hip-pu ja Kultakimppavaltaukselta löydetty 72g hippu. Tulokset on raportoitu netissä. Veh-viläisten Matinkiviniemen 192 g ja 67 g

Vehviläisten Sotajoen Matinkiviniemen isomushippujenkullan kemiallinen koostumus SEM EDS ja EPMA,

analysoija Bo Johanson

Hippu Unna-sekahippu, 192 g Vehviläinen-hippu, 67 g

Analyysejä 12 kpl 31 kpl

Vaihtelurajat painoprosentteina

Au 96,92–99,29 98,80–97,51 Ag 2,76–0,76 1,17–0,92 Cu 0,18–0 0,23–0,07 Fe 2,22–0 0,04–0 Bi 0,62–0 0,29–0

hiput ovat kullan koostumuksen vaihtelu-rajojen suhteen hyvin samanlaiset kutenvertailutaulukosta ilmenee. Tulos on yllät-tävä, sillä kummankin hipun voimakas pyö-ristyneisyys ilmentää varsin pitkää kuljetus-matkaa.

Kinnunen, Kari A.; Johanson, Bo; Leino, Matti2008. Sotajoen 192 g kultasekahippu. 8 s. Geo-logian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/3813/2008/60. Netissä:

http://arkisto.gtk.fi/m19/3813/m19_3813_2008_60.pdf

Hippujen tutkimusraportit ovat tilattavissa mo-nisteina GTK:n arkistosta ja ne ovat suoraan lu-ettavissa netissä.


Nyt toiseksi sekahippulistallatipahtanut Virtasen sekahip-pu löytyi Jouko ja Tauno

Virtasen Ruosteojan huuhtomolta Tan-kavaaran silloiselta Yläkaivokselta. Huuh-tomolla rehkittiin 50-luvun tyyliin käsi-voimin seitsemästä viiteen ja välillä pidet-tiin tunnin ruokatunti. Tauno Virtanenmeni luomaan rännin suuta auki. Jotainkeltaista erottui, mutta Virtanen luulihippua aluksi vain savimöykyksi. Hänhieraisi silmiään ja tuumaili ääneen: Kat-sokaas hippu!

Geologinen tutkimuslaitos (nykyinenGTK) oli kesällä 1950 lähettänyt retki-kunnan Tankavaaraan maaperätutkimuk-siin. Maalajiosaston johtaja Esa Hyyppä

Virtasen sekahippu (187 g)vauhditti 1950-luvulla Lapin

malmitutkimuksia

oli nimittäin havainnut, että kulta esiintyitäällä moreenissa eikä sorassa. Retkikun-nan johtajana toimi maisteri Eetu Savo-lainen. Aluksi Virtasen hippulöytö salat-tiin, sillä Savolainen oli käymässä Helsin-gissä. Hipun nähtyään Savolainen pyysisitä lainaksi. Seuraavana päivänä Savolai-nen matkasi Helsinkiin näyttämään hip-pua silloiselle kauppa- ja teollisuusminis-teri Sakari Tuomiojalle. Ministeri ottihänet vastaan ja Savolainen tokaisi Tuo-miojalle: ”Kannattaiskohan kattoa mistätämmöinen on pois?”

Tuomioja pyysi asiasta raporttia jo seu-raavaksi päiväksi. Savolainen kirjoitti yönja vei muistion GTK:n silloisen johtajanAarne Laitakarin hyväksynnällä varustet-

Virtasen Tankavaarasta 1950 löytämä 187 gkultasekahippu. Hipussa on kultaa noin 120 g.Lisäksi se sisältää kvartsia ja limoniittia.



Geologeja Virtasen huuhtomolla Tankavaaran Ruosteojalla vuonna 1950.

Kal

evi V

irkk

ala,

195

0. G

TK, V

anh

atku

vat

nro

573

3


tuna ministeriöön. Muutaman päivän si-sällä myönnettiin 16 sen aikaista miljoo-naa kullan lähtöpaikan tutkimiseksi. Mää-räraha oli voimassa kymmenen vuotta.

Edellä kerrotut asiat olen poiminut Tau-no Virtasen nauhoitetusta syntymäpäivä-haastattelusta.

Herman Stigzeliuksen Kultakuume-kirjassa on tapahtumista kirjoittajan oma-kohtaistakin tietoa, sillä hän toimi KTM:nkaivostoimiston päällikkönä vuosina1947–1970. Stigzeliuksen mukaan silloi-nen KTM:n kansliapäällikkö Reino R.Lehto kutsui hänet elokuussa 1950 kesä-lomalta Helsinkiin, sillä Stigzeliuksen pitiesitellä valtioneuvoston raha-asiainvalio-kunnan istunnossa 16 miljoonan markanmäärärahan myöntämistä GTK:lle Lapis-sa suoritettavia kultatutkimuksia varten.Asia oli Stigzeliukselle yllätys – eli asia olihoidettu häntä informoimatta.

Virtasen sekahipun löytyminen oli ai-kanaan kansallisesti merkittävä uutinen jase julkaistiin Helsingin Sanomissa 4.8.1950:

Lapin kullan tutki-muksessa on alkanut

uusi vaihe, sillä geologi-sen tutkimuslaitoksen v.

1948 aloittamat järjestelmälliset kenttä-tutkimukset ovat antaneet vakuuttaviatodistuksia siitä, että kultaa esiintyy myöspohjamoreenissa Vuotson Tankavaaranalueella eikä vaan jokisorassa. VeljeksetVirtasen huuhtomon “rännistä” tavattiinviime heinäkuun 23 pnä Suomen suurinkultakivi, lähes 200 gr painava kultamal-milohkare, josta noin puolet on kultaa.Nyt on käynnissä emäkallion, ts. kiinto-kullan etsintä.

Geologisen tutkimuslaitoksen johtajan,prof. A. Laitakarin lehdellemme esittä-män arvelun mukaan emäkallion pitäisiolla lähellä mainitun malmilohkareenesiintymispaikkaa. Prof. Laitakari tote-aa myös, että Tankavaaran alueella saa-tuja tuloksia voidaan soveltaa Lapinmuillakin kulta-alueilla.

Esa

Hyy

pp

ä, 1

950

- 19

54. G

TK, V

anh

atku

vat

nro

572

5

Virtasten huuhtomoTankavaarassa 1952.

Keskellä Jouko Virtanen,oikealla Joukon vaimo

Sinikka Virtanen.



Laitakari osti syksyllä 1950 hipun Tau-no Virtaselta tutkimuslaitokselle. Laitakarimaksoi hipusta sen aikaisen kullan hinnanmukaan. Kauppahinta varmistettiin ostajanja myyjän toimesta kultasepiltä ja asianajo-toimistolta, joka tuolloin toimi Lapin alu-eella kullan välittäjänä. Suurikokoisten hip-pujen arvo onkin vasta aivan viime vuosinakivunnut nykyisiin huippuhintoihinsa, jot-ka ylittävät jopa monikymmenkertaisestikullan maailmanmarkkinahinnan.

Virtasen sekahipun varjolla saatu lisämää-räraha Iso Raha edisti Lapin Sodan jälkeenkäynnistettävää geologista tutkimusta, mut-ta siihen suhtauduttiin laitoksen eräidentutkijoiden taholta kriittisesti. Hankitullakairauskalustolla kairattiin aluksi säntillisestijuonimineralisaatioita Palokiimaselässä jaMäkärärovalla ja rahoitus mahdollisti yhätärkeän kenttätukikohdan rakentamisenVuotsoon. Virka-auton hankkimista maala-jiosaston päällikölle Esa Hyypälle lieneeeniten kritisoitu. Tosiasiassahan Hyyppä olisuunnitellut Ison Rahan maaperätutkimus-ten vauhdittamiseksi, ja hän johti samallaLapin kultatutkimuksia. Seuraavina vuosi-na Lapin mineraalivaroja kaikesta huolimat-ta kartoitettiin laajemmin. Tuloksista julkais-tiin raportti Lapin kivennäisvarat tekijöinäHerman Stigzelius ja Pentti Ervamaa.

Tauno Virtanen pestattiin GTK:n pal-velukseen työnjohtajaksi. Sittemmin kemi-allisen osaston johtajana toiminut maisteriEetu Savolainen jatkoi kultatutkimuksia täh-täimenään väitöskirja. Hän teki apuraha-

matkan Saksan Heidelbergiin, jossa hän tut-ki professori Paul Ramdohrin ohjauksessaLapin kultahippuja. Savolainen ei koskaansaanut väitöskirjaansa painoon (tai paina-tuslupaa) eikä siitä ole säilynyt yhtenäistäkäsikirjoitusta. Savolaisen kartta Lapin juo-nimineralisaatioista on sitä vastoin julkais-tu Martti Sakselan malminetsintää käsit-televässä artikkelissa, joka sisältyy KalervoRankaman vuonna 1964 toimittamaanSuomen Geologia kirjaan.

Savolaisen Lapin hippujen kokoelma –joukossa Virtasen sekahippu – päätyi lopultavärikkäiden vaiheiden jälkeen poliisin avus-tuksella GTK:n haltuun ja laitoksen kassa-kaappiin. (Eetu Savolaisen sukulaiset ovatolleet äskettäin kirjoittajaan yhteydessä vin-tiltä löytämistään vanhoista kultakartoista jakäsikirjoituksista. On ehkä toiveita saada tal-tioitua tätä hukassa ollutta aineistoa arkistoonja parhaimmassa tapauksessa lopulta jossainmuodossa julkaistuakin. Savolaisen kultatut-kimusten varsin värikkäät loppuvaiheet vai-kuttivat yhä olevan jälkeläisille huomattavanherkkä asia.)

Kari A. KinnunenVirtasen sekahipun tutkimustiedot löytyvät tästä ra-portista:

Kinnunen, Kari A. 2000. Tankavaaran Ruosteojaltanykyisen turistihuuhtomon kohdalta heinäkuussa 1950löytyneen Virtasen kultasekahipun (187 g) tutkimus.7 s. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/3742/2000/1.

Netissä: http://arkisto.gtk.fi/m19/3742/m19_3742_2000_1.pdf.

VENEKULJETUKSET LEMMENJOELLATavarakuljetukset kulta-alueelle

(016) 673 419, 0400 137 090Kysy myös poronlihaa

Veikko Jomppanen


Liiton puheenjohtaja Jouko Korhonen kannustaa jäsenistöä positiivi-seen ajatteluun kaivoslakiesityksen mollisoinnuista huolimatta.

Jokke muisteli Yrjö-setänsä – maailmankuulun Yrjö ”Karhu” Korho-sen – saaneen aikanaan parhaasta koevaskauksestaan 19 grammaa kultaa.

Miettikääpä tämän päivän kullan hinnalla, joka on 25,35 euroa / g(kts. www. kullankaivajat/fi). Se tekee yli 480 euroa, tai selkeämmin konk-retisoituna mummonmarkoissa miltei 2 900 mk.

No jumankauta! Viisikymmentä pulloa kossua yhdellä koevaskoolilli-sella, tutummalla indeksikertoimella muunnettuna!

Jokke / Prospäkkäri

Positiivista ajatteluaPositiivista ajatteluaPositiivista ajatteluaPositiivista ajatteluaPositiivista ajattelua

Yrjö vaskaamassa kaivospiiritutkimusten koerännitystä lokakuussa 1994. Eitullut edes snapsilasillisen vertaa. Toinen virallinen vaskaaja Marjut Telilä.


Kaivutyö on sallittu ainoastaankaivoslain mukaisilla valtauk-silla ja kaivospiireissä. Kaivos-lain (15 § 3 mom.) ja valta-

uskirjan ehtojen mukaan tutkimustöitä val-tauksella ei saa aloittaa ennen kuin vakuu-desta on sovittu Metsähallituksen kanssa.Vakuuden määrittämistä varten valtaajan onennen kaivutyön aloittamista toimitettavakaivusuunnitelma Metsähallitukselle (Lem-menjoen, Urho Kekkosen kansallispuistonsekä Ivalojoen alueen osalta Ivalon virasto-talon ositteeseen ja Itä-Lapin osalta Kemi-järven osoitteeseen). Mikäli kaivaja myö-hemmin suunnittelee muutosta kaivutoi-mintaan, joka poikkeaa alkuperäisestä, tu-lee hänen toimittaa uusi kaivusuunnitelmaMetsähallitukselle vakuuden tarkistamistavarten.

Kansallispuistoissa on valtaus/kaivospii-rialueen ulkopuolella kaikenlainen kaivami-nen ja maa-ainesten keräily kielletty.

Vuotuinen valtausmaksu (10 €/ha) taikaivospiirimaksu (20 €/ha) maksetaan Met-sähallituksen tilille ilman eri kehotusta mää-räaikaan maaliskuun 15 päivään mennessätai em. päivän jälkeen annetuista valtauk-sista ensi tilassa. Maksamattomat korvauk-set saatetaan viipymättä tiedoksi kaivosre-kisterille kaivoslain 15 § 2 mom. mukaisiatoimenpiteitä varten.

Valtausten ja kaivospiirien toiminnassaon huomioitava myös kuntien palopäälliköi-den antamat ohjeet palavien nesteiden va-rastoinnista kullankaivualueilla sekä toimen-piteet mahdollisen öljyvahingon sattuessa.Ohjetta on saatavana Lapin Kullankaivajainliitosta.

Muuta huomioitavaa:KaivumenetelmätLapiokaivuvaltauksilla on koneen käyttö kiellet-ty kaikissa työvaiheissa ilman asianmukaisia lu-pia (ympäristöluvat).

RakentaminenValtausalueelle saa kaivukauden ajaksi pystyttäävain teltan tai laavun, kaivukauden päätyttyä telt-ta tai laavu on purettava. Kaikenlainen muu ra-kentaminen vaatii sekä työ- ja elinkeinoministe-riön luvan että kunnan rakennus- tai toimenpi-deluvan. Kansallispuistoissa voi lisäksi olla omiarakentamista koskevia määräyksiä.

Kesäaikainen maastoliikenneMetsäautotielle (maastoon rakennettu tie, jossaon sorapinta, ojat/pientareet) ei tarvita maasto-liikennelupaa

Maastoliikennelupa tarvitaan aina kun liiku-taan rakennetun metsäautotien ulkopuolella.Kesäaikaisia maastoliikennelupia myönnetäänvain jo selvästi olemassa oleville maastourille.

tiedoteMETSÄHALLITUS TIEDOTTAA KULLANKAIVAJILLE

Lemmenjoen kansallispuiston, Urho Kekkosenkansallispuiston, Ivalojoen ja sen sivuhaarojensekä Itä-Lapin alueella vuonna 2009


Epäselvissä tapauksissa kannattaa aina ennenajamista tiedustella asiaa Metsähallituksesta.

Asuntovaunut:Valtauksella saa pitää matkailuperävaunua taiasuntoautoa korvauksetta kaivukauden ajan(huom. selvitettävä maastoliikenneluvan tarve).Jos matkailuperävaunu jätetään valtaukselle tal-ven ajaksi, on siihen hankittava Metsähallituk-sen lupa, hinta 30 € / vuosi.

Mikäli matkailuperävaunua tai matkailuau-toa ei ole mahdollista sijoittaa valtausalueelle, voiMetsähallitus myöntää luvan sen sijoittamiseksivaltauksen läheisyyteen kaivukauden ajaksi, hinta50 €/kaivukausi.

Kutturan tien varressa on Lapin Kullankai-vajain Liitto ry:n vuokraama varasto- ja asunto-vaunualue, jonne vaunun voi jättää talveksi.

PolttopuuasiatTulevina kaivukausina Metsähallituksen henki-lökunta tulee kiinnittämään erityistä huomiotapolttopuulupiin ja kerättyihin puumääriin. Val-taukselta tai sen läheisyydestä ei saa ottaa min-käänlaista puuta ilman polttopuulupaa. Mikälivaltauksella on puustoa tutkimustyön esteenä, on

puiden poistamisesta sovittava ennakkoon Met-sähallituksen kanssa.

VakuudetValtauksille asetettavien vakuuksien (kaivoslaki15 §) minimimäärät:

lapiokaivuvaltaus 1 200 €Topi-lapiokaivuri tai vastaava 2 000 €traktorikaivuri 4 500 €20 tonnin kaivuri 6 500 €Hinnat ovat minimihintoja ja asetetaan val-

tauksille, joihin pääsee kohtuudella metsäauto-tietä pitkin kuorma-autolla. Vakuutta korotetaantapauskohtaisesti etäisyyden kasvaessa (erämaa-alueet, kansallispuistot) tai mahdollisten raken-nelmien/rakennusten myötä.

Päättyneen valtauksenjälkityötKaikki luontoon kuulumaton on vietävä valta-uksen päätyttyä pois maastosta, nuotiopaikankivikehän voi jättää, mutta nuotiopohjalle ei saajättää palaneita nauloja, peltipurkkeja, lasia taimuovia.

Kaivumonttujen reunat tulee luiskata yleisenturvallisuuden vaatimaan kuntoon.


Valtauskorvaukset jakaivospiirimaksut- valtausmaksu 10 € / hakaivospiirimaksu 20 € / ha- Metsähallitus ei lähetä erillistälaskua, eräpäivä 15.3.2009- Maksun yhteydessä on ilmoi-tettava kaivosrekisterinumero javaltauksen/kaivospiirin haltija

Valtauksen / kaivospiirinhuoltaminen moottori-kelkalla- Paikkakuntalaiselle maksuton- Ulkopaikkakuntalaiselle mak-sullinen. Luvan hinta on 40 €- Lupa on henkilökohtainen.Lupaa hakiessa tarvitaan valtaus/kaivoskirjan numero ja huolto-ajon ajankohta.

Lapiokaivajille myönnetään ly-hytaikaisia huoltolupia ja kone-kaivajille kausilupia (30.4.09saakka).

Kesäaikaisetmaastoliikenneluvat

Polttopuun myynti- Valtausoikeuteen ei sisällypuunotto-oikeutta- Mikäli valtauksella on puustoatutkimustyön esteenä, on pui-den poistamisesta sovittava en-nakkoon.- Maksukuitti on pidettävämaastossa mukana, sillä se onpuunottolupaa kysyttäessä tosi-te puiden maksamisesta.

Lisätiedustelut

POHJOLA PANKKI500001-2025 1292Metsähallitus luontopalvelut

Lemmenjoen kansallispuiston maas-toliikenneohjeistus LKL:n kotisivuillawww.kullankaivajat.fiHuoltoluvan voi tilata postitse tai käy-mällä:- Metsähallituksen asiakaspalvelu, Vi-rastotalo, Ivalo, PL 36, (Ivalontie 10),99801 Ivalo, puh. 020 564 7701 ja020 564 7702, ark. klo 9:00–16:00- Ylä-Lapin luontokeskus, Siida, Ina-ri, puh. 020 564 7740 ja 020 5647741, ti-su klo 10:00–17:00, maa-nantaisin suljettu.- Virastotalo Ivalo, Irja Mikkonen, PL36, (Ivalontie 10), 99801 Ivalo, puh.020 564 7724

Kesäaikaisia lupia myönnetään vainerityisen painavin perustein jo selvästiolemassa oleville urille; lapiokaivajatkertalupina, konekaivajat kausilupina.Lupa haetaan kirjallisena Irja Mikko-selta.

Polttopuita (=halkoja) myydäänNjurgulahden lanssista, hinta on 40€ / p-m³ (sis. alv 22 %).Puuluvan saa Metsähallituksen asia-kaspalvelusta Ivalosta tai Inarista.Tarvepuuta ei saa ottaa kansallispuis-ton alueelta, ei edes maapuuta.

Irja Mikkonenpuh. 020 564 [email protected] 020 564 7736 os. Metsähallitus,PL 36, 99801 Ivalo

Lemmenjoen kansallispuisto

POHJOLA PANKKI500001-2025 1292Metsähallitus luontopalvelut

Huoltoluvan voi tilata postitsepuh. 020 564 7200 tai käymäl-lä: palvelupiste Kiehinen, Kelo-tie 1 / Siula, 99830 Saariselkä,puistonjohtaja Sakari Kankaan-pää, puh. 040 773 7341

Lupa voidaan myöntää vain erit-täin painavin perustein, tiedus-telut puistonjohtaja Sakari Kan-kaanpää.

Metsähallitus myy valtaajillekansallispuiston ulkopuoleltamaapuu- ja hakkuutähdelupia,joita voi ostaa MetsähallituksenSodankylän toimipisteestä, puh.0205 64 7354, hinta on 10 € /m³ (sis. alv 22 %).Tarvepuuta ei saa ottaa kansal-lispuiston alueelta, ei edes maa-puuta.

Irja Mikkonen

Urho Kekkosen kansallispuisto



* (Sodankylän, Savu-kosken, Sallan, Pelko-senniemen ja Kemijär-ven kuntien alueilla si-jaitsevat Metsähallituk-sen hallintaan kuuluvatalueet, pois lukien La-pin luontopalveluillekuuluvat suojelualueet)

Karttaliitteen mukaisesti:

- Luontopalveluiden aluePOHJOLA PANKKI 500001-2025 1292

- Metsätalouden aluePOJOLA PANKKI 500001-2014 3903

Huoltoluvan voi tilata postitse tai käymällä:- Luontopalveluiden alue: Virastotalo Ivalo,Irja Mikkonen, PL 36, (Ivalontie 10), 99801Ivalo, puh. 0205 64 7724.- Metsätalouden alue: Virastotalo Ivalo,Mauri Seipäjärvi, PL 36, (Ivalontie 10),99801 Ivalo, puh. 0205 64 7718

Lupa tarvitaan aina kun liikutaan rakenne-tun metsäautotien ulkopuolella. Kesäaikai-sia maastoliikennelupia myönnetään vain joselvästi olemassa oleville maastourille. Kir-jallinen lupahakemus karttoineen (esitettyajoura) lähetetään osoitteella Metsähallitus,PL 36, 99801 Ivalo.

Metsähallitus myy valtaajille maapuuta (= lie-kopuut, juurakot, kuivat oksat ja hakkuu-tähteet) polttopuuksi hintaan 10 € / m³ (sis.alv 22 %).Polttopuuluvan voi ostaa Metsähallituksenasiakaspalvelusta Ivalosta, p. 020 564 7701tai Saariselältä Kiehisestä, p. 020 564 7200.

Metsätalouden alue:Mauri Seipäjärvipuh. 020 564 7718 [email protected] fax 020 564 7736, os. Metsä-hallitus, PL 36, 99801 IvaloLuontopalveluiden alue: Irja Mikkonen

Ivalojoki sivuhaaroineen

POJOLA PANKKI500001-2014 3903Metsähallitus Metsätalous

Huoltoluvan voi tilata Ilpo Alanivalta,Metsähallitus/MetsätalousMaankäyttöesimiesJäämerentie 15, 99600 Sodankyläpuh. 0400-28 28 29, fax 0205 64 [email protected]

Itä-Lapin alue myöntää tarvittaessa maastolii-kennelupia valtausten huoltoonpuh. 0400-282 829.

Metsähallitus myy valtaajille maapuu- jahakkuutähdelupia polttopuuksi hintaan 10 € /m3 (sis. 22 % alv).Polttopuuluvan voi ostaa MetsähallituksenItä-Lapin toimipisteistä:- Jäämerentie 15, Sodankylä, p. 020 564 7354- Samperintie 32, Savukoski, p. 020 564 7501- Hallituskatu 10, Kemijärvi. p. 020 564 7453

Ilpo Alaniva, Metsähallitus/MetsätalousMaankäyttöesimiesJäämerentie 15, 99600 Sodankyläpuh. 0400-28 28 29, fax 0205 64 [email protected]

Itä-Lapin alue *




Museovirastolle tehtävä dokumen-taatio Lemmenjoen kullankaiva-jista jatkui menneenä kesänä

Ruittuäytsillä. Parin viikon aikana Museoviras-ton arkistoihin tallentui runsas kuvasaalis jäl-kipolviemme tarkasteltavaksi.

Ensi kesän kuvausmatka on jo suunnitteil-la. Kuvauskohteina ovat Miessin alajuoksunkaivajat.

Mennyt kesä ei tuonut yllätyksiä dokumen-taation suhteen. Edelliskesän tapaan sade jat-kui päivästä toiseen koko matkamme ajan. Sadeei kuitenkaan häirinnyt tehtäväämme, vaantakasi kuviin hienon sävymaailman. Kesänkohde oli Ruittuäytsi, jonka kaivajat taltioim-me noin kuudensadan kuvan turvin Museovi-raston arkistoihin. Mulliksen kanssa tehty ku-vauspaikkasuunnitelma toteutui lähes täydel-lisesti.

Ensi kesäksi paikkaa-mista jäi kullan ensim-mäiseltä löytöpaikalta jaRuitun yläjuoksulta, joi-den paikkojen ovia kä-vimme koputtelemassa.

Mitä?

Mitä kuvaamme? Edel-leen sitä teidän tämän-päiväistä elämäänne. Elä-mää, jota kultamaillaelätte, sitä kuinka asutte,sitä mitä syötte. Kaikkitämä on arvokasta tietoameidän jälkipolvillemmesiitä arvokkaasta työstä,jota Te teette.

Still-kuvien lisäksi liitän arkistoon mukaanpienen henkilöhistorian teistä, kaivuupaikas-

Dokumentointiprojektintoinen kesä

tanne ja kulkeutumisestanne kultamaille. Tämätehdään pienen juttutuokion myötä.

Ensi kesä

Teen tiivistä yhteistyötä liiton kanssa kuvaus-paikkojen valinnan suhteen. Yhtenä kriteerinämeillä on kymmenen vuotta kaivaneet kaiva-jat. Ensi kesän suunnitelmana on kuvata Mies-sin alajuoksun seudun kaivajat. Kuvaukset al-kavat juhannukselta.

Pyrin saamaan teidät kiinni puhelimella ke-vättalven aikana varmistaakseni paikallaolonne.

Kiitos kaikille tähänasti mukana olleille. Kii-tos myös kaikille, jotka olette myötävaikutta-neet projektimme onnistumiseen.

Teksti ja kuva: Seppo Hyvönen

Alhosen Arska rännittää Puskulla. TaustallaKana-Ramin sukupolvien ajoiksi kaivinko-neella pilalle raiskaamaa kansallispuistoa.



Jos Leskisen Jaana, rullamies lakkau-tetulta Voikkaan paperitehtaalta Poh-jois-Kymenlaaksosta, kävisi Lemmen-

joella, ei asiasta kohisisi muut kuin LeskisenJaanan entiset löysikaverit ja Jaanan kaksi vuot-ta sitten jättämä ex-avomies. Ei, vaikka Jaanapalaisi kolmeksi viikoksi kokkailemaan ja sau-naa lämmittämään reilujen kultamiesten lei-riin. Sellaista usein tapahtuu.

Ei hänen mukaansa silti nimettäisi tuntu-reita, ravintoloita ja ruoka-annoksia eikä kas-tettaisi jokiveneitä. Ei sittenkään vaikka Jaanaolisi luonteeltaan blondi, horoskoopiltaanopportunisti ja maailmankatsomukseltaangold diggeri sanan laajennetussa nykymerki-tyksessä.

Ei yhden yhtä balladia eikä musikaalia sä-vellettäisi.

Tuskin kosiskeltaisiin edes rillumarei-elo-kuvan naispääosan esittäjäksi. Ei olisi Leski-sen Jaanasta legendaksi.

Matkalla Australian kaivannaismaailman-kaikkeuteen syksyllä 1989 tapasin Trans-Sibe-rian junassa kaksi espanjalaista luigia, jotkaolivat Tiananmenin verilöylyn jälkeen palai-lemassa Pekingin yliopiston kampukselle. Toi-nen pedroista oli opiskellut Pekingissä kahdek-san vuotta Kiinan poliittista historiaa vv.1973–1976 ja toinen pablo maalaustaidetta,erikoistuen viimeiset kuusi vuotta katkarapu-jen maalaukseen. Kyllä kuvista katkaravuntunnisti.

Leskisen Jaana kävi Lemmenjoella

Sylvia Petronellan1 + 3 viikkoa kultamailla

Suunnilleen samalla intensiteetillä on re-konstruoitu Petronellan vajaan puolen vuodenvisiteerausta – 21 vuorokauden turistiviisumil-la kylläkin – Suomeen. 12. kesäkuuta 1949Turun satamaan saapuneen ja sisäasiainminis-teriön maastapassittamismääräyksellä Suojelu-poliiisin toimesta Kööpenhaminaan seilannee-seen höyrylaiva Ariadne’en lokakuun 22. päi-vänä saatetun Petronellan vaiheista on kirjoi-tettu paljon. Pelkästään Supon henkilömappisisältää 79 sivua.

Yksi uskoakseni parhaiten alkuperäistentapahtumien hengen tavoittava reportaasi onVeli-Pekka Jarvan useissa medioissa helmi-kuussa 2006 julkaistu artikkeli Petronella –Lemmenjoen legenda.

Etsikää käsiinne, jos jostakin saatte.Lisäksi kustannusliike Karisto on syksyllä

2008 julkaissut toisen painoksen jo toistakym-mentä vuotta sitten loppuunmyydystä Mau-no J. Pyhtilän teoksesta Balladi kauniistaPetronellasta. Myös ivalolaiselta Ukko-Medi-alta löytyy Lapin legendat -sarjassa julkaisuPetronellasta.

Kun Oulun kaupunginteatteri valmistelisuurmusikaali Petronellan ensi-iltaa vuonna2005, heräsi Prospäkkärin toimituksessa aja-tus kaivaa Sylvia Petronellasta esiin jotakinuutta kaikissa yhteyksissä julkaistujen kahdenvalokuvan sijaan. Päädyttiin plagioimaan pro-fessori Herman Stigzeliusta.

Kirjoittaessaan Lapin kullan historiateosta


”Kultakuume”, törmäsi Stigzelius ongelmaan,ettei Lapin kultahistorian ehkä värikkäimmästähenkilöstä, Heikki Kivekkäästä, ollut kuvaa.Stigzelius keksi kääntyä asiassa vankeinhoito-viranomaisten puoleen, ja saikin heiltä viralli-sen linnakudi-potretin spriireseptin väären-nyksestä vankilaan 1927 joutuneesta Kivek-käästä.

Asiasta tiedusteltaessa Suojelupoliisin tie-dotusvastaava kertoi Petronellasta todellakinlöytyvän mm. kuvasarjan, mutta Supon arkis-tojen olevan 60 v. salassa pidettäviä. Yhteis-kuntakelvollisinta mahdollista äänensävyäkäyttäen kuvia pyydettiin Prospäkkärissä jul-

kaistaviksi. Viikon kuluttua ku-vat saatiin kommentilla: ”Olem-me asiaa pohtineet, ja todenneetettä kuvien julkaisu ei varmaan-kaan vaaranna Suomen Valtionkansallista turvallisuutta.”

Kun Supon aiemmin yleisöl-tä salassa pidetyt arkistot tulivatensimmäisen toimintavuoden1949 osalta julkisiksi kuluvanvuoden alussa, valitsi Supon 60-vuotishistoriaa valmisteleva Tu-run yliopiston poliittisen histo-rian professori Kimmon Rento-la vakoilusta epäillyn kultamies-ten kaunottaren mapin medialleesiteltäväksi yhtenä kolmestakiinnostavasta tapauksesta kysei-seltä vuodelta.

Media tarttui aiheeseen jaPetronellan tarina nousi jälleenotsikoihin niin tv-uutisissa kuinlehdistössäkin. Jopa nuorisojytä-kanava YleX noteerasi meidänPetronellamme.

Lemmenjoen kaunis Petro-nella – joka itse asiassa oli Lem-menjoen kultamailla vain 6 päi-vää geologi Klaus Säynäjärvenmatkassa ja sitten omatoimisesti

vielä n. 23 päivää – ei siis unohdu. Yhteensäkuukauden mittaisella piipahduksella Lapinkullan 140-vuotisessa historiassa164 cm mit-taisesta, hoikkavartaloisesta ja reippaasta (ku-vaus Suojelupoliisin henkilötietolomakkeesta)vakoojaksi epäillystä hollantilaisneidistä tuliitseään suurempi myytti.

Piikkisiantuntuinen kaivoslakiesitys pök-syissä tulee mieleen, että olisiko tätäkään le-gendaa syntynyt, jos Leskisen Jaana olisi pyö-rähtänyt jollakin kaupallisin perustein toimi-valla markkinakullanhuuhdontapaikalla?

Mullis’


Näin tilittää elämäänsä sateenkaa-ren pään jo näkyessä eräs ArvoTiera Ruonaniemen uuden

kirjan Kulta-Lapin ja Pohjolan elinkauti-sia henkilöistä. Tammikuun 22. päivä 97vuotta täyttänyt Tiera ehti vuosikymmeniäkestäneen toimittajauransa aikana tutustuaja ystävystyä moniin värikkäiden elämänvai-heiden kautta Lappiin ajautuneisiin ihmi-siin. Tiera kirjasi ylös heidän kertomuksi-aan elämän ylä- ja alamäessä.

Tarina kulkee Lemmenjoen kultapuroil-ta erämaiden kalajärville, Ison Inarijärvenkautta kadotettuun Petsamoon, sieltä muis-toihin ja ystäviin joista moni lepää läheisel-lä Inarin kirkkomaan Pyrkyripalstalla, kul-lankaivajien viimeisellä leposijalla. Monellaväärtillä omakin sateenkaaren pää jo hää-möttää, ollaan ja odotetaan ”välilanssilla”.

Tieralta uusi kirja97-vuotissynttäreille

Olen pyytänyt kultaa ja hakenut hippuja. Monet vuodet olen siihen uhrannut. Olen kaivanut monttua hienpolttaessa selkää, rännittänyt ja vaskannut. Olen katkaissut selkäni kuopilla köykkiessäni ja polvet puroillakyykkiessäi. Olen saanut ikuisen kohmeen nyrkkeihini tunturipurojen jäisessä vedessä ja veden levottomanmenon vereeni.

Olen samonnut Petsamon tunturit ja Inarin selkoset. Olen aukonut raakkuja Luton liepeillä ja aukonutkultapurojen mutkia. Olen kärsinyt nälkää Lemmellä ja uinut jäisessä Vaskossa. Olen ujutellut hippujapulloihin ja ihaillut isomuksia.

Aika on miltei pysähtynyt, tilaa on tarinan-kertojalle.

Tieran muistojen aikajänne on pitkä;vuosituhannen vaihteesta puoli vuosisataataaksepäin. Tai oikeastaan jutut polveilevatvieläkin kauemmaksi; aikaan, jota maantiet,autot ja televisio eivät vielä ehtineet muut-taa ja jolloin Inarin Lappi ulottui Jäämerel-le saakka. Kertomusten keskiössä on Inarinkirkonkylä, oma kelomökki Walhalla, Ran-ta-Marin kahvila ja Majala.

Kulta-Lapin ja Pohjolan elinkautisia -kirjailmestyi juhlistamaan Tieran syntymäpäivää.Kirjassa on lähes 200 sivua ja kustantajaHipputeos Oy:n suositushinta on 18 euroa.

Lisätietoja:Raimo Niemelä, www.hipputeos.fi,puh. 040-5454833


MERKKIPÄIVÄT

24 karaatin onnittelutjäsenillemme! Toivottaa LKL!

80 v.

2.3. Kalevi Kukkonen, Lempäälä

8.4. Vilho Munne, Hauho

7.3. Aune Vesala, Vimpeli21.4. Eeva Koski, Mansikkamäki

14.3. Erkki Saarikoski, Espoo17.3. Ilkka Parvinen, Kouvola23.3. Aimo Lehto, Piehinki25.3. Raimo Rahnasto, Selki2.4. Tarmo Laitinen, Kurkimäki16.4. Aarne Luimula, Lampinsaari16.4. Urpo Määttä, Posio21.4. Paavo Sinko, Kokkola27.4. Olavi Heikkinen, Tuupovaara18.5. Manta Tuomainen, Tampere18.5. Jorma Tynkkynen, Hanko24.5. Eero Jousimäki, Inha

1.3. Kari Pyykkö, Valkeala7.3. Erkki Kallio, Ylihärmä9.3. Reijo Mauravaara, Kaipiainen10.3. Voitto Kautto, Keuruu12.3. Leena Nervi, Taivassalo26.3. Veikko Keränen, Kiviranta29.3. Marjatta Kiippa, Espoo

70 v.

75 v.

65 v.

1.4. Heikki Hauta-aho, Virkkala4.4. Esa Närvänen, Helsinki5.4. Yrjö Jokelainen, Kajaani8.4. Rauno Kleme, Salo10.4. Leila Öhman, Mikkeli28.4. Risto Kaartinen, Leivonmäki29.4. Ville Ijäs, Leppälahti30.4. Aaro Perkkiö, Kokkola2.5. Jorma Alaranta, Voltti11.5. Pirjo Kopra, Ivalo13.5. Heikki Kivimäki, Hämeenlinna13.5. Ritva Viinonen, Nivala19.5. Juhani Viinonen, Nivala27.5. Reijo Louko, Hämeenlinna

4.3. Antti Koski, Nurmo14.3. Juha Evesti, Vääksy24.3. Eila Öljymäki, Ylikiiminki26.3. Jukka Lehtonen, Jokela29.3. Ilkka-Pekka Nielsen, Kemi2.4. Juha Kankkunen, Espoo3.4. Olli Kauppinen, Varkaus16.4. Jari Kierman, Virrat17.4. Eero Tuononen, Juuka24.4. Jari Nenonen, Kuopio1.5. Eero Heinonen, Ylöjärvi8.5. Tuomo Puranen, Lokakylä9.5. Jouni Rajala, Monninkylä17.5. Kari I Mattila, Mäntsälä19.5. Jouni Vainionpää, Rauma21.5. Kari Haakanen, Helsinki

60 v.

50 v.


(Tarjous on henkilökohtainen)

YHDEN HENGEN HUONE sisältää aamiaisen ............... 65 € /yö

KAHDEN HENGEN HUONE sisältää aamiaisen .......... 80 € /yö

KOTIRUOKA .............................................................................. 9 €

SAUNA huonelisä ..................................................................... 15 €

Petsamontie 1, 99800 IvaloPuh. (016) 320 8800 Fax (016) 66 510

HOTELLI KULTAHIPUN TARJOUSLIITON VARSINAISILLE JÄSENILLE


LAULUJA LAPIN YSTÄVÄLLE36 laulun tekstit ja nuotit

Säveltäjän ja sanoittajan Seppo Nissilänrakkaimmat lappiaiheiset laulut

nuottikirjassa, jossa laulujen tekstit januotit. Monet lauluista ovat tulleet tutuksiLasse Hoikan ja Souvareiden äänitteiltä.

Hanki tämä nuottikirja Lapin mökille jakotiin. Sen avulla saat Lapin tunnelmanlaulujen sanoin ja sävelin mm. ”Tämä onminun Lappini”, ”Inarijärvi”, ”Kuukkelilam-pi”, ”Lappi kutsuu kulkemaan”, ”Saarisel-kä valloittaa”, ”Ylläs monet lumoaa”,”Olos humppa”, ”Vanha kullankaivaja”,”Valtaukseni tärkein”, ”Kun ruska onkauneimmillaan”.

MAATAIVAANRANNANTAKANAArvo ”Tiera” Ruonaniemikertoo tarinoita Petsamostaja Peräpohjolasta.

Kirjan ensimmäisessä osassaon Tieran omiin kokemuksiin

perustuva seikkailukertomusPetsamon Liinahamarista sodankynnyksellä, 1930-luvun lopulla.Suomen ainoa syväsatama jaPetsamon nikkeli tekivät Liina-hamarista maailmanpolitiikankeskipisteen, joka eli yötä päivääsatamajätkineen, vakoilijoineen,rikollisineen ja heitä tarkkailevinepoliiseineen.

Toisessa osassa Tiera kertootuntemistaan Lapin viimeisistäelinkautisista, henkilöistä, jotkaovat eläneet Lapissa kullankaiva-jina, kulkijoina ja erakkoina.

18 €

18 €

Käy katsomassa nettikaupassammemuut LAPPIKIRJAT

www.hipputeos.fiKirjat myynnissä myös kaikissa kirjakau-poissa sekä Saariselän palvelupisteissä

24 €

Tieran uusimmassa kirjassa tarinakulkee Lemmenjoen kultapuroilta

erämaiden kalajärville, Ison Inarijärvenkautta kadotettuun Petsamoon jaJäämeren kala-apajille. Tiera kertooInarissa tapaamistaan mielenkiintoi-sista henkilöistä, jotka vaiherikas taivalon johtanut elinkautiseksi Lappiin. Hytis-Pappa, Karhu-Yrjö, Kultasilmä Heikki,Vanha Väiski ja monet muut tilittävätTieralle elämänsä koukeroisia polkuja.

Kertomusten keskiössä on Inarin kirkon-kylä, oma mökki Walhalla, Ranta-Marinkahvila ja Majala. Tieran ei tarvitse eläy-tyä elinkautistensa kohtaloihin, silläonhan hän itse samojen polkujenkulkija, takanaan jo 97 vuotta.

KULTA-LAPIN JA POHJOLAN ELINKAUTISIAArvo ”Tiera” Ruonaniemi

UUTUUSKIRJA

Lapin KullankaivajainLiitto Ry, PL 86.99871 INARI

Documents

Prosp 0109 painoon - Lapinkullankaivajat...Tulkaa ihmeessä jou-kolla vaikuttamaan! Jouko Korhonen 6 Prospäkkäri 1 / 2009 1 / 2009 Prospäkkäri 7 kutsu Kokouksessa käsitellään