2 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

Puheenjohtaja:Jouko KorhonenHaukiputaantie 75290910 Kontiojouko.korhonen@kultaviiste.inet.fip. 040 344 2200 (klo 17 jälkeen)

Varapuheenjohtaja:Hannu VirantoEteläranta 4296300 Rovaniemip. 0400 182 964

Sihteeri: Kai J RantanenKittiläntie 1074, 99800 Ivalop. 040 7746 773mullin.mallin@gmail.com

Esko OravaMellantie 1497220 Sinettä

Maija VehviläinenVäinämöisentie 1196300 Rovaniemipuh: 040 778 9456mrvehvilainen@gmail.com

Aki KarvonenKarukorvenkuru99885 Lemmenjokiakijohannes@gmail.com

LKL:N HALLITUS

Lapin KullankaivajainLiitto Ry:n jäsenlehti

38. vuosikerta

Ilmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J Rantanen

Toimitus:Lapin Kullankaivajain Liitto ryPL 8699871 Inari

Ilmoitushinnat:1/1 s. 312 € (2. kansi)1/1 s. 240 €1/2 s. 162 €1/3 s. 108 €1/4 s. 84 €

Graafinen suunnittelu ja taitto:Liisa Hertell, LH Viestintä

Paino:Tammerprint Oy,Tampere 2015

PROSPÄKKÄRI 4/2014 ja 1/2015

Lapin Kullankaivajain Liitto RyPL 86, 99871 Inaripuh. 0400 836 500s-posti: info@kullankaivajat.fikotisivut: www.kullankaivajat.fi

JÄSENASIAT

KANSIKUVA

3 - 5 Pääkirjoitukset6 - 7 Vuosikokouskutsu8 - 12 Insinööristä sukeutui kullankaivaja13 Ajankohtaista Liiton valtauksista

Muista maksusi ja tilastotietojesi ilmoittaminen14 - 25 Lapin kullankaivu suomalaisessa elokuvassa26 - 29 Metsähallitus tiedottaa kullankaivajille30 - 35 Aika ennen Lemmenjokea ja aika Lemmenjoella eli Suurrikollinen vai ei36 - 37 Selkeyttä kullanhuuhdonta-alueilla rakentamiseen38 - 39 LKL:n jäsenmaksu 22 euroa, maksa nyt omatoimisesti40 - 41 KHO linjasi, että kullankaivu ei uhkaa saamelaiskulttuuria42 - 43 Merkkipäivät

LKL:N PANKKITILIT

Jäsenmaksutili: FI45 2177 3800 0049 77Muut maksut: FI95 1201 3000 1031 83

Kullan kiteet ovat Aarne Alhosen löytöjä Puskuojalta. Pituus 8,6 mm.Kuva: Kari A. Kinnunen

Kuva osallistui Lapin Kullankaivajain Liiton valokuvauskilpailuunvuonna 2013, tuomarointi seminaariristeilyllä 2014.

TÄSSÄ NUMEROSSA

3Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

PÄÄKIRJOITUS

Sotkanmunasta syntyi aika-naan kokonainen kaunismaailma. Keskellä InarinLapin pitkää ja pimeää

kaamosyötä Prospäkkärin toimituk-sen lattialle tippui päätoimittajanyhteissuolesta muotopuoli nahka-muna. Niin pieni ja ruma, ettei sitäkehdannut ihmisille lähettää.

Suomen Siipikarjaliiton Ka-nanmunatiedotuksen mukaan näintoisinaan tapahtuu. Kana muniijonkun häiriötilanteen vuoksi kalk-kikuorettomia eli nahkamunia.

Sitä sattuu tosin suuremmissa-kin kanaloissa. Kaivoslakityöryh-mällä kaivoslain, Suomen hallituk-sella sote-uudistuksen ja kuntaliitos-ten, ja Olkiluodon ydinvoimalallalaitetoimittaja Arevan kanssa. Taivaikkapa Pertti Kurikan nimipäivi-en Saksan-keikalla, kun bändin ni-mihenkilöllä tuli paskat housuun jasuihkukomennus juuri ennen keik-kaa*.

Jokaisella saattaa lurahtaa jos-kus pikkuisen paskaa housuun; kai-voslakityöryhmällä, Kataisella,Stubbilla, Teollisuuden voimalla,Kurikan Pertillä – ja tällä kertaaProspäkkärin päätoimittajalla. Kon-sertin alku viivästyy, mutta suihku-komennuksen jälkeen soitto taasraikaa.

Siinä vaiheessa kun Prospäkkä-ri kalkkikuorilla oli kasaan harsit-tuna, painoi jo päälle tämän vuo-den ensimmäinen numero ja sensääntömääräinen vuosikokousil-moitus. Neuvoteltuani puheenjoh-tajan ja taittajan kanssa tein kipeän

ja nolon ratkaisun yhdistää nume-rot 4/2014 ja 1/2015 kaksoisnume-roksi. Nolottaa, ja tiedän monenasiasta mielensä pahoittavan.

Aivan ainutkertaista tämä eikuitenkaan ole Prospäkkärin toimi-tuksessakaan; vuonna 1978 Pros-päkkäri ilmestyi kolme kertaa kaa-vaillun neljän sijaan toimitussihtee-rin kiireistä johtuen – kuten monetvarmaan muistavatkin. Prospäkkä-rin toimitusta on tälläkin vuositu-hannella vaivannut resurssointion-gelma. Ei varmasti kukaan omantoimensa ohella Prospäkkäriä toi-mittava kullankaivaja lähtisi keskenkaivukauden kylille lehteä toimit-tamaan. Se se vasta noloa olisi.

Maapallon pyörimisliikkeenhidastumisen vuoksi taivaankappa-leiden liikkeisiin linkitetty kosmi-nen prospäkkäri-aika on jäänyt kiu-sallisen paljon jälkeen koordinoi-dusta yleisajasta (UTC), vaikka otinkäyttöön jo Mieskalenterin Upa-kuunkin.

Korjataan tämän nolon kak-soisnumeron myötä synkronointi-ongelma kuntoon. Sovitaan, ettätämä oli aikasiirtymän synnyttämäkarkausnumero, eikä muistella pa-halla.

Kauan kauan sitten, kun Eu-roopan hiili- ja teräsyhteisö vieläperusajatuksensa mukaisesti keskit-tyi hiilen ja teräksen saannin var-mistamiseen eikä nykyisiin päättö-myyksiinsä, olin tuotantohuippunsaohittaneiden munituskanojen rei-pashenkisen maalaisperinteen mu-kaisissa joukkoteurastuksissa päät-

tömien kanojen kiinnijuoksijana.Äiti valmisti niistä talvella suoma-laisittain epäilyttävän vihreää ja pi-run sitkasta kanasotkua. Myös Eu-roopan hiili- ja teräsyhteisöstä tulisittemmin suomalaisittain epäilyt-tävä ja pirun sitkas sotku, EU.

Painekattilaan sopivaa terästälukuun ottamatta olisivat voineetmolemmat pysyäkin siellä eteläi-semmässä Euroopassa, sekä Euroo-pan hiili- ja teräsyhtiö että se epäi-lyttävän vihreä ja omituisen makui-nen kanakastike.

Ymmärsin elämästä enemmänkuin silloin käsitinkään löytäessänipäättömän kanan munanjohtimis-ta kehittymässä olevia seuraavienpäivien kananmunia. Munasarjois-sa oli kuulemma vielä satoja uusienkananmunan alkuideoita. Varoiksitarkastin nyt omat munajohtimeni:kyllä siellä on kuitenkin vielä uusiaprospäkkäreitä sikiöasteella kehitty-mässä.

Prospäkkäri – hitaan medianlinnake sosiaalisen median hektises-sä maailmassa. Suihkunraikkaana,

MULLIS’

(*Kts. bändistä tehty kiehtova jahumaani dokumentti ”Kovasikajut-tu”. Katso oikeasti.)

Nahkamuna

4 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

Oltuani 12 vuotta Lapin Kullankai-vajain Liiton hallituksessa, on ot-sikon kysymys ollut mielessämoneen kertaan. Kullankaivajat

todellakin tarvitsevat apua. Jos jotakuta epäi-lyttää tai herää kysymys siihen mihin apua tar-vitaan, katsokaapa esimerkiksi tämä kirjoitus.Tuohon on kiteytetty realistisella tavalla akuuttitilanteemme. Samalla se on osoitus yhteiskun-tamme avuttomuudesta vähemmistölle anne-tun veto-oikeuden johdosta täällä ”byroslavi-assa”.

Apua on joskus haettu juristeilta, mutta nereissut tulivat kalliiksi. Juristiavun hyöty osoit-tautui erittäin heikoksi, verrattuna siihen sat-sattuun panostukseen. Apua on toivottu oike-usasiamiehiltä. Sieltä on tullut lähinnä ”soosoo” -tyyppisiä sormen heristyksiä meitä koh-taan väärin tehneille. Todellinen vaikutus onollut olematon. Apua on haettu poliitikoilta.Tämän osalta joskus on lyöty sormet p..skaan,joskus on asiat oikeasti parantuneet. Nyt edus-kuntavaalien kynnyksellä poliitikkojen mielen-kiinto meihin, lähes 4000-jäseniseen yhdistyk-seen on suurimmillaan.

Lapin Kullankaivajain Liitto ry on poliit-tisesti sitoutumaton, eikä kirjoitukseni sitämihinkään muuta. Emme tue mitään emmekäketään erityisesti. Emme myöskään julkisestimitään tahoa suohon polje. Muistelenpa tässäomalle kohdalle osuneita kohtaamisia poliitik-kojen kanssa. Tehkää silti äänestyspäätöksenneomiin näkökohtiinne perustuen.

Kuka auttaisikullankaivajaa

LKLn risteilyllä 2003 (tai 2004) osuimmeyksiin kokoomuksen nokkaväen kanssa. Osamuistaa laivan auditorion kokousaulan ns. kar-jalanpiirakka-gaten, jossa kullankaivajat söivätpuolueen piirakat… Myöhemmin illalla eräsnuori poliitikko esittäytyi tulevaisuusvaliokun-nan puheenjohtajaksi. Hän ojensi käyntikort-tinsa, oli kovin kiinnostunut kullankaivajienasioista, taisi tarjota oluenkin.

Puolisen vuotta myöhemmin kokoomusvaihtoi puolueensa puheenjohtajaksi nuorenJyrki Kataisen. Kaivoin lompakostani tuonsaamani käyntikortin ja sama kaverihan siinäkyseessä oli. Tapaamisestamme innostuneenalähetin hänelle 3–4 sähköpostia esitellen mei-dän silloisia huolenaiheita. Vastausta ei koskaankuulunut.

Samoihin aikoihin talvityöpaikassani toi-mitusjohtajana toimi yksi IT-alan menesty-neimmistä miehistä, Juha Sipilä. Fiksu mies,älysi vetäytyä sopivassa vaiheessa harrastuksien-sa pariin, kun ei enää palkasta tarvinnut toi-meentuloa saada. Juhan tultua valituksi puo-lueensa puheenjohtajaksi lähetin hänelle muu-taman sähköpostin. Kutsuin Lemmenjoellekinkäymään, jotta pääsisi tutustumaan kullankai-vun saloihin ja ongelmakenttään. Vastausta eikoskaan kuulunut.

Kaivoslain ollessa meidän osalta kiivaim-millaan (2008), julkaisimme Prospäkkäristäerikoisnumeron, joka jaettiin eduskunnassakaikille kansanedustajille. Palautteesta jäi mie-leen vihreiden toive, ettei paperia enää tuhlat-

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

5Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

JOKKE

taisi tällaisten julkaisujen painamiseen. Kaikil-le Lapin kansanedustajille lähetimme kutsuntulla tutustumaan aktiiviseen kullankaivuun.Paikalle lopulta saimme vain Esko Juhani Ten-nilän ja Janne Seurujärven.

Myöhemmin Lemmenjoella asti kävi aina-kin Johanna Ojala-Niemelä ja etelän ’varis’Pertti Hemmilä. Kävi tietenkin muodon vuok-si eräs lyhytkasvuinen pitkän linjan ministeri-kin helikopterilla, kun oli saanut moitteet oi-keusasiamieheltä. Kirosanojen ja oman mielen-terveyden säästämiseksi jätän ne muistelut täs-sä vähemmälle. Netistä hakemalla lisätietoa löy-tyy varsin vaivattomasti. Lisäksi mainittakoonmeitä arkadianmäellä puolustanut MarkusMustajärvi. Tuoreimpien edustajien osalta pi-tää mainita ainakin meitä tukeneet HannaMäntylä ja Heikki Autto. Jokunen meitä aut-tanut varmasti unohtui mainita.

Mutta nyt allekirjoittaneelle jo tikkua sil-mään, kun vanhoja muistelee. Ennen oli en-nen ja nyt on nyt, sanoi Lapinlahden Linnut jo80-luvulla. Eduskuntavaalien myötä osa edus-tajista vaihtuu, joko omasta tai äänestäjien tah-dosta. Lapin osalta mielenkiintoisia ehdokkai-ta ovat mainittujen vanhojen edustajien lisäksiainakin Enontekiön nuori kunnanjohtaja Mik-ko Kärnä. Rohkeita mielipiteitä paikalleen kal-kittuneista valtarakenteista, lukekaa ja tulkit-kaa itse, miellyytääkö vai ei. Toinen mielen-kiintoinen ehdokas on meidän tukemisestakuulemma edelliseltä työnantajaltaan YLE:ltäpyyhkeitä saanut Matti Torvinen.

Etelän ehdokkaistakin muutamat ovat us-kaltaneet avata suunsa eduskunnassa meidänpuolesta. Onpa eräällä kansanedustajalla jopaoma valtauskin. Ei kai sellainen voi ihan lä-peensä mätä olla. Haastakaa oman alueenneehdokkaita keskusteluun, kysykää mitä he ai-kovat tehdä kullankaivajien hyväksi?

Kaivospiiri “Nipan kaivokset”4211/1a, 1b. Yht. 36,2 ha,koneelliseen kaivuun 30,875 ha.

Kaivettavia kultapitoisia m3

n. 300–350 000 tutkittu ja kok.

Au-pitoisuus 0,1–0,15 g/m3,isomuksia löytynyt vuosittain.

Alueella ympäristölupa voimassa“toistaiseksi”, ehdot tarkistetaan31.12.2017 mennessä tehtävänhakemuksen jälkeen.

Alue työvalmis, altaat, tiet yms.työvalmiina. Asumismahd. n. 10 henk.Korjaamokatos, varastoteltta,korjauskalusto.

Kaksi kaivinkonetta: Daewoo 29 t,n. 9000 h, Komatsu 21 t, n. 13 500 h.

Agrikaatti 65 kW, tärysyöttölaite,3 kpl hihnakuljettimia, täryseula,pumppuja yms, tarvittavaa kalustoa,kapasiteetti n. 70–120 m3/h.

Muuta huoltoon, kuljetuksiin jakorjauksiin tarvittavaa kalustoa.

Yhteydenotot kirjallisina, os:Kulta Prospektor OyPetronellantie 1999870 Inari

Ilo oli ennen kuin hongikkovaaraja kulkuni kuutamoyössäIlo oli sinisien silmien loisteja ilo oli päivieni työssä (Esa Kujala)

Veronmaksajien elätit veivät työn ilon !!

Kultakaivos

MYYDÄÄN

6 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

KOKOUSKUTSU

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 10. § mukaisetasiat, valitaan LKL:n edustajat K. Oy Kultakodinyhtiökokouksiin ja käsitellään hallituksen esitysvarsinaisiksi ja mahdollisiksi kunniajäseniksi.

Esityslista

1. Kokouksen avaus ja läsnä olevien toteaminen

2. Kokouksen järjestäytyminen, valitaankokouksen puheenjohtaja, kokouksensihteeri, 2 pöytäkirjantarkastajaa ja2 ääntenlaskijaa

3. Todetaan kokouksen laillisuus japäätösvaltaisuus

4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys

5. Esitetään toimintakertomus, tilinpäätösja tilintarkastajien lausunto

6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisestaja vastuuvapaudesta hallitukselle ja muilletilivelvollisille

7. Päätetään toimenpiteistä, joihin vahvistetuntaseen mukainen ali- tai ylijäämä antaaaihetta

8. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo-ja menoarvio, liittymis- ja jäsenmaksujen

suuruudet seuraavalle toimikaudelle sekätoimihenkilöiden palkkiot

9. Valitaan hallituksen puheenjohtajakolmivuotiskaudella 2015–2017– puheenjohtajana kolmivuotiskaudella2012–2014 on toiminut Jouko Korhonen

Valitaan jäsenet hallituksen erovuoroistenjäsenien tilalle, hallituksen jäsen yhdeksitoimikaudeksi Vasant Mäkisen tilalle sekäkaksi varsinaista tilintarkastajaa ja kaksivaratilintarkastajaa– hallituksen erovuorossa olevat jäsenet ovatEsko Orava, Kai J. Rantanen ja MaijaVehviläinen, hallituksessa jatkavat AkiKarvonen ja Hannu Viranto– tilintarkastajina ovat toimineet SeppoKotikangas ja Martti Rapeli, varatilintarkasta-jina Olavi Lind ja Raimo Repola

10. Valitaan liiton edustajat K. Oy Kultakodinyhtiökokouksiin vuodelle 2015

11. Uusien varsinaisten jäsenten hyväksyminen jamahdollisten kunniajäsenien kutsuminen

12. Kari Merenluodon esitys vakuusrahastonperustamisesta, kts. liite ohessa

Lapin Kullankaivajain Liiton hallituksenkanta esitykseen esitetään vuosikokousaineis-ton julkaisemisen yhteydessä

13. Keskustellaan muista esille tulevista asioista javuosikokoukselle esitetyistä asioista

14. Kokouksen päättäminen

HALLITUS

VUOSIKOKOUSLapin Kullankaivajain Liitto Ry:nvuosikokous pidetään InarissaYlä-Lapin luontokeskuksen (Siida)auditoriossa lauantaina 28.3.2015alkaen kello 13.00.

Vuosikokousmateriaali tulee tutustuttavaksi yhdistyksen kotisivuille osoitteessa: http://www.kullankaivajat.fi

Vuosikokoustilassa esitetään Eino Mäkisen ja Erik Blombergin klassikkoelokuvat ”Kultaa ja hiekkaa” ja”Lemmenjoelta” vuodelta 1948 alkaen kello 12.00.

Tervetuloa tekemään hyviä päätöksiä ja nauttimaan Inarin Lapin keväästä!

7Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

LKL:n joutilaina makaavista säästötileis-tä (osasta n. 30–40 00 €) perustetaan sul-kutilitalletus, jota voidaan käyttää tarvit-taessa liiton, liiton jäsenten tai liiton jä-senten omistamien yritysten tarvitseminavakuuksina (voi olla erilaisia tarkoituksia).Vakuuksia annetaan vain pankkikorkoavastaavilla vuosimaksuilla ja vastavakuuk-silla (kiinteä omaisuus, kalustokiinnitysym. n. turvaava vakuus). Vakuuden saa-jan olisi itse asetettava myös osa (ehkä n.puolet) tarvitsemastaan vakuudesta sulku-tilille vakuusrahaston kasvattamiseksi.

Liiton säästötilit makaavat joutilaina,eivätkä nykyään pankissa maksa korkoa.Näin ne saataisiin hyötykäyttöön ja näinliitosta olisi sääntöjensä mukaista hyötyäjäsenistölleen ja siten mahdollistettaisiinmyös kaivajien rahoitustarpeen vakuuk-sien vajetta. Vakuustarvetta on tulossapaljon nykyisen kaivoslain tulkinnan ta-kia. Rahastoa voi käyttää myös esim. Kul-takodin laajennuksen tai remontoinnin(ym.) rahoituksen vakuutena.

Vakuusrahaston perustaminen tuleeolla vuosikokouksen hyväksymä ja se tu-lee silloin mainita vuosikokouskutsussa.

Ei tässä ole sen kummempaa kyselyämistään muualta eikä asiasta kannata teh-dä tämän suurempaa, tämä on liiton jä-

senten oma asia.Onpahan vain yksi työkalu hallituk-

sella lisää.Kun vakuusrahojen käyttöä harki-

taan, muistetaan minkä verran on tarvit-tu talkootyön lisäksi rahaa jäsenille asete-tuista vakuusmaksuista, voidaan havaitasen olevan melkein riskitön sijoitus.

Rahaston käyttöehdot on tarkoin har-kittava (vrt. pankkikäytäntö).

Kukaan vakuutta vastaanottava ei voiväittää, että toisen raha on eri kuin toisen(Pankkitalletus vast. liiton pankkitalle-tus?). Jos tämä rahasto olisi perustettu sil-loin kun A. Peronius ja as. aj. P. Rautialasen selvittivät (n. 2001), olisi se jo vai-kuttava rahasto, koska sen käyttäjät olisi-vat joutuneet maksamaan sen käytöstäsiihen sijoittaneille = rahastolle, pieni-sieluisuus ja perusteeton varovaisuus eikasvata (vrt Raamattu: vertaus Leivisköis-tä, Matteus 14-30). Olen valittanut hal-linto-oikeuteen minulle määrätyistä va-kuuksista ja siinä on valitettu myös ah-taasta vakuustulkinnasta, jota Tukes käyt-tää.

Perustakaa vakuusrahasto että liitos-ta olisi enemmän käytännön hyötyä.

KARI MERENLUOTO

LiiteKari Merenluodon esitysvakuusrahaston perustamisesta

8 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

UJO POIKA TANKAVAARASSAJouko Korhonen, olet kahdentoista hallitusvuo-den jälkeen ilmoittanut, että et ole käytettä-vissä vuosikokouksessa puheenjohtajaa ja hal-lituksen jäseniä valittaessa. Eikö perinne vel-voittaisi jatkamaan?

– Lopettamispäätös tuntuu edelleen oike-alta ja hyvältä. Paljon se otti ja paljon se antoi.Ja setä-Yrjön jättämä henkinen perintö on kyllähoidettu.

Isäsi Veikko oli legendaarisen kullankaivajanYrjö ”Karhu” Korhosen veli. Veikö veljesten tieyhdessä kultamaille?

– Sodan jälkeen Veikko ja Yrjö olivat jos-sakin ”pohjoisessa” savotoilla. Siellä isälle tulikutsu Väinö Paunu Oy:n linja-auton kuljetta-jakurssille. Niin erosi veljesten tiet, Veikko lähtiTampereelle ajamaan nysseä, ja Yrjö kohti Vuot-soa. Vuotson savotalta Yrjö jatkoi Kullervo”Kone” Korhosen kaivinkoneen telanjälkiäseuraten Lemmenjoen Jäkälä-äytsille (kts. Yr-jön myöhemmät vaiheet Prospäkkäri 1/2004.)

– Muistan että Yrjöllä oli tapana kerranvuodessa käydä meillä kylässä. Se olikin aina

juhlapäivä, kuulla tarinoita erämaasta. KysyiYrjö leikillään minuakin mukaan kullankai-vuun, mutta en uskaltanut edes sanoa mitään,minä ujo 10-vuotias poika.

– 1970-luvun puolivälissä meidänkin su-vusta kulki useampi kymmenen henkeä Tan-kavaaran kisoissa, osa talkoissa ja osa turistei-na. Muistan että väkeä oli ihan käsittämättö-män paljon. Koko paikka on myöhempinävuosina kutistunut, kuten usein lapsuusmaise-miin palatessa käy.

– Tankavaarassa minäkin kultakuumeensain ensimmäisten hippujen kimmeltäessävaskoolissa. Altistajina noille taudinaiheuttajilleolivat pitkäpartaiset opasukot, jotka myöhem-min tunnistin Raumalan Nipaksi ja Isä-JussiMikkoseksi.

HOOKEDPäädyit oikeastaan aika klassista reittiä am-mattikullankaivajaksi Lemmenjoelle. Kone-yrittäjäksikään et alkanut aivan pystymetsäs-tä.

– Lemmenjoella kävin ensimmäisellä an-siotyöllä tienatulla kesälomalla 1990. Kävelin

Insinööristä sukeutui

Hän on isä.Hän on insinööri.Hän on Korhonen.Hänellä on sukurasite – hän on kullankaivaja.Hän on toiminut seitsemän vuotta Lapin Kullan-kaivajain Liiton puheenjohtajana.Hän on Jokke.Meidän on aika jutella.

kullankaivaja

9Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

Jäkälä-äytsin läpi tapaamatta yhtään kullankai-vajaa. Matkalla Kultahaminaan kuulin, ettäYrjö ja Jalmari olisivat olleet muutaman kilo-metrin päässä Miessijoella.

– Seuraavana kesänä Eväjärven kultakisois-sa veljekset kutsuivat Lemmenjoelle. Lomameni minuutilleen kaivospiiritutkimuksissaJäkälä-äytsillä, ja sovittiin, että tulen seuraava-nakin kesänä. Olin koukussa.

– Karuojan kimppavaltaus löytyi kalareis-sulla Ravadaslammelle vanhan koulukaverin,Järvisen Jarin kanssa. Koevaskauksista saatiinvain pikkuriikkisiä hippuja, mutta asia jäi polt-telemaan. Kotona teimme paikalle valtauksen”Karuoja”.

– Monta vuotta kaivettiin lapiolla Karu-ojaa ja lauantaisin käytiin veljesten luona sa-vusaunassa samalla konehommissa tarvittaessaautellen.

– Vuosituhanteen vaihteessa Jalmarista olijo aika jättänyt ja Yrjöllä oli enemmän käyttöäapumiehille. Siirryin käytännössä kokonaankonekaivuun. Välillä oli oikein palkattuja ren-kejä ja välillä kimppakaivua naapurin kanssa.

– Kesällä 2003 Yrjö siirsi kaivuoikeudetminulle. Miessin Pekoista taisi olla useampi-kin asiaa suosittelemassa. Sama ”mafia” puhuiminut ympäri keväällä lähtemään mukaan lii-ton hallitukseen. Vaskauskisoista tuli Suomenmestaruus ja sen päälle maailmanmestaruus.

– Kesä oli odotusta täynnä, Pirjo odottivauvaa ja Yrjö odotti, että pääsee sitä seuraava-na kesänä hoitamaan. Toisin kävi. Yrjö kuolikonjakkilasin ääreen Inarin Ranta-Mariin viik-koa ennen Vilman syntymää. Muistui mieleenYrjön lausahdus Jalmarin kuoleman jälkeen:kullankaivu jatkuu vaikka miehet vaihtuu.

LILLUKANVARSIA JAFOREVER-OIKEUKSIAHyppäsit puheenjohtajana siinä mielessä liik-kuvaan junaan, että kaivoslakiuudistus-junaoli virkamiesten ja poliitikkojen toimesta suun-nattu jo kohti jyrkännettä. Kullankaivajat pi-dettiin tietoisesti tämän kaivoslain erityisky-symyksen valmistelun ulkopuolella täysin avoi-men ja läpinäkyvän lainvalmistelun periaat-teiden vastaisesti.

Halltiusvastuun alkupäiviä. Liiton hallituksen informaatio-tilaisuus Laanilan Savotta Kahvilassa, vuosi taisiolla 2003. Osa liiton hallituksesta korvat höröllä, vas. Olavi “Nopsajalka” Lind, seisova puheenjohtaja PekkaSalonen, mietteliäs Jouko Korhonen, sihteeri Kai “Mullis’ J. Rantanen ja Hannu Viranto.

10 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

– Jälkikäteen katsoen 2000-luvun vaihdeoli varsin auvoista aikaa. Metsähallituksen kans-sa toki painittiin ikuisten perusaiheiden paris-sa. Väännettiin maastoliikenneluvista, kuka saaliikkua kelkalla ja kuka mönkijällä. Kämppienosalta synnytettiin riitoja rakentamisesta ja kai-vospiirien jakamisesta.

– Nojasimme kaksin käsin kaivoslakiinkuin vuorenseinään. Kaivajat voittivat kaikkiriidat viimeistään KHO:ssa ja löysivät henkse-leitä paukutellen isomushippuja. Hippujenhinnat hipoivat taivaita, missä ei tummia pil-viä nähty. Kullankaivajilla meni hyvin.

– Sitten Salosen Pekka halusi väistyä syr-jään liiton johdosta, joten suostuin ehdokkaak-si. Vapaa-aika meni jo muutenkin melko tark-kaan kullankaivuun liittyvissä asioissa. Ajatte-lin että on parempi olla keskiössä, kaiken tie-don juurella. Ei lipsahda tärkeitä asioita ohivahingossa.

– Liitossa reagoimme kaikkiin meihin vai-kuttaviin asioihin hanakasti. Laadittiin lausun-toja sinne ja tänne, välillä uskallettiin jopa kas-votusten palaveerata eri osapuolien kanssa.Luulimme olevamme tehokkaita edunvalvojia.

– Annoimme lausunnon jopa kaivoslaki-muutoksesta, muistaakseni keväällä 2008. Sii-tä riittäisikin jollekin politiikan tutkijalle haus-kaa työsarkaa analysoida kuinka kaivajat lau-suvat kommentteja lillukanvarsista, tietämättäettä muutaman kuukauden päästä tulee niska-laukaus. Ikään kuin keskitysleirivangeilta ky-syttäisi kommenttia siitä, minkä värisiä kukkialeirin portille pitäisi istuttaa.

– Tuli lokakuu 2008 ja uusi kaivoslaki. Sevuori johon me nojasimme räjähti alta pois.Ensireaktio oli että tässä on tapahtunut lain-säätäjille vahinko. Kuviteltiin että kun saadaanlainsäätäjät käymään kultamailla, niin he huo-maavat kuinka erinomaista porukkaa me olem-me ja peruvat koko homman. Tehtiin paljontöitä, että saatiin ministerikin Lemmelle. Kop-terista laskeutui pieni suuri mies, joka lätki hetimärällä rukkasella poskelle.

– Leveästä hymystä näki että päätökset onjo tehty; ilmasta käsin oli alue jo kierretty ja

aiempi päätös meidän pois ajamisesta oli vah-vistunut. Käyttäydyimme herrasmiesmäisesti,vaikka kaikkia meitä vitutti raskaasti. Kaikkioli menetetty. Maksoimme kalliisti aikaisem-pien vuosien virkamiesten kyykyttämisestä.Liitto oli hallituksineen täysin untuvikko ima-gon huoltamisessa. Kullankaivu näkyi valta-kunnan mediassa joko riitelynä konekaivustatai isomushippujen löytymisenä. Molemmataiheuttivat pahaa mieltä kehäkolmosen sisä-puolella.

– Virastot täynnä virkamiehiä, jotka olivatkateellisia meille kullankaivajille. Mehän olim-me uskaltaneet toteuttaa niitä haaveita ja sitäelämää mistä siellä jalopuupöytien takana vainunelmoitiin. Vuosia kytenyt kateus oli aika-pommi, jonka laukeamiseen tarvittiin sopivankiero lakia valmisteleva työryhmä ja ministeri,joka sotki asiaan henkilökohtaiset kokemuk-sensa Naturan tulosta yksityismaille.

– ”Ei voi olla forever oikeuksia”, toisteliministeri eduskunnassa käydessämme. Eikäniitä näköjään sitten ollutkaan.

UUSI KAIVOSLAKI, UUSIAYHTEISTYÖKUMPPANEITAKaivoslain muutos toi paljon uusia yhteistyö-kumppaneita kullankaivun ympärille. Onkoyhteistyö sujunut kaivoslain kaiken huomioonottavassa hengessä?

– Kaivoslakikokemus muutti liiton halli-tuksen työskentelyn kokonaan. Saatiin hyviäneuvoja edunvalvonnan hoitamisesta – henki-lökohtaiset suhteet, verkostoituminen. Jatku-va vaikuttaminen.

– Niin voiton kuin tappionkin hetkelläpitäisi muistaa, että näiden samojen tahojenkanssa pitää jatkossakin tulla toimeen ja pys-tyä yhteistyöhön. Kaiken tappanutta ministe-riäkään ei saa suututtaa: se voi hyvinkin tullaeteen vielä uudestaan.

– Ja sitten Saamelaiskäräjät! Jossain vaihees-sa ne vaihtoivat johtoansa Aikiosta Näkkälä-järveen. Kiirehdin liiton puheenjohtajana säh-köpostilla onnittelemaan tuoretta puheenjoh-

11Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

tajaa, ehdottaen yhteistä neuvonpitoa kullan-kaivun ja saamelaisasioiden yhteensovittamises-ta.

– Vastaukseksi sain viestin, jonka mukaanSaamelaiskäräjät on valmis ohjeistamaan kul-lankaivua siten, ettei se haittaa saamelaistenoikeuksia… Jouduin lukemaan viestin pariinkertaan ennen kuin uskoin silmiäni. Tämä ra-kentava linja on sittemmin jatkunut aivan vii-me päiviin asti, kuten on julkisuudessakin näh-ty.

– Siinä taitaakin olla ainoa taho, jonkakanssa ei minkäänlaista yhteistyötä ole synty-nyt. Ehkä tulevaisuus toisi sille(kin) puolelleparemmin toimivan johdon.

MAMMUTIT KAATUUKullankaivajat on nähty ulkopuolisten silminneuvottelukyvyttöminä änkyröinä. Paranikosalonkikelpoisuus sinun puheenjohtajakaudel-lasi?

– Uskallan sanoa, että liitto on saanut vuo-den 2008 jälkeen enemmän aikaan kuin kokoaiempana aikana yhteensä. Ansio siitä kuuluuliiton hallituksille ja toimikunnille, ei yksittäi-sille taistelijoille. Aiemmin yksittäiset kaivajatkukin vuorollaan taistelivat omia vääntöjäänliiton nyökkäillessä vieressä. Nyt ensimmäistäkertaa on kollektiivisesti ajettu yhteistä asiaa.

– Työ jatkuu, lainsäädäntö muuttuu.– Näen kännykkä-Nokian kaatumisessa

paljon yhteyksiä kullankaivajiin. Molemmillaoli varmuus omasta erinomaisuudesta ja soke-us nähdä ympärillä olevan maailman muuttu-minen. Jäykkä jättiläinen kaatuu, kun samaanaikaan notkea sopeutuja jatkaa uuteen nou-suun. Maailma ympärillä muuttuu joka päivä.

Varmastikin osuva vertaus. Mutta tottapa sitäjoitakin high-lightsejakin on ollut?

– Hyviäkin hetkiä matkan varrelle mah-tuu, pieniä ja ohimeneviä tosin. Yksittäistä ta-pahtumaa enemmän mieleen tulee mukavanporukan kanssa yhdessä toimiminen. Mitä pie-nemmät ja konkreettisemmat talkoot, sen pa-rempi henki. Sen sijaan isoissa asioissa suoma-

laisilla tuntuu edelleen olevan kekkosmentali-teetti. Odotetaan että jostakin tulee yksittäi-nen henkilö joka laittaa asiat kuntoon.

– Kaivoslain, kämppäasian, maastoliiken-teen, jäsenvaltaukset, huuhdontakilpailut taikullan hinnan – mikä milloinkin kengässä hier-tää. Ei oikein sovi luonteelle lähteä yhdessä ra-kentamaan sitä parempaa tulevaisuutta. Tarjo-ta sitä omaa osaamista yhteiseen käyttöön jaodottaa saavansa muilta vastaavaa.

– Yksittäisistä projekteista viime kesän Pe-tronellan paluu on tuoreimpana ja parhaim-pana mielessä. Olin silloin jo tehnyt päätöksenjättää liiton puheenjohtajuuden ja asioidenkiertyminen päätepisteeseensä konkretisoituisamaan aikaan usealla eri tasolla.

75 GRAMMAA –PÄIVÄN PARAS HIPPU– Heinäkuun 15. vuonna 2000, lauantai-aamuKaruojalla. Meillä oli Järvisen Jarin kanssa josaunakamppeet valmiina ja hernesoppa kiehu-massa, kaivettiin kahteen mieheen kuten tapa-na oli. Montun pohjalta löytyi iso hippu käsinnoukkimalla, huuto pääsi. Pikaisesti kädet tä-risten puoli pulloa mallasviskiä naamaan ja senpäälle hernesoppaa. Sitten Yrjölle punnitse-maan ja saunomaan. Yrjön tuomio oli: ”75grammaa – päivän paras hippu.”

– Oli mukava tunne tehdä kunnon löytö,kun oltiin kuultu juttuja, ettei lentokentän”väärällä puolella” ole kultaa. Kuviteltiin ja vä-hän toivottiinkin, että huutomme kuului len-tokentän yli sinne toiselle puolen tunturia…

– Itse asiassa puheenjohtajakaudella sittem-min tuli kuraa niskaan vähemmän kuin olinodottanut. Paljon koskettavampaa oli huoma-ta omien isomuslöytöjen myötä tullut kateus.Hyvänä kaverina pidetty kaveri puhuu seläntakana paskaa.

– Kai se kuuluu normaaliin ihmisluontee-seen, mitenkä me kultamiehet kateudelta oli-simme suojassa, pohtii kolme listahippua löy-tänyt Korhonen. (Hiput: Karpaasi 75 g, v. 2000lapiolla J. Järvisen kanssa, Auringonpimennys

12 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

88 g, v. 2008 J. Järvisen kanssa ja Rukkanen88 g, v. 2009).

– Kullankaivun katkeraan kääntöpuoleensain tosin tuntuman jo ensimmäisten Tanka-vaaran hippujen löytymisen jälkeen. Tarkastivarjelemani kultaputki jäi kotimatkalla Äm-mänsaaren huoltoaseman baariin, 20 penninpajatson päälle. Huomasin asian pari tuntia lii-an myöhään. Itkua riitti kotiin asti.

HYVIÄ NEUVOJAKun puheenjohtajan palli vaihtuu Åkermaninpenkkiin alkaa varmaan löytymään hyviä neu-voja siihen, miten niitä liiton asioita oikeastipitäisi hoitaa. Onko tässä vaiheessa minkään-laisia evästyksiä?

– Eduskunnalle voisin antaa täysin ilmai-sen evästyksen: tulouttakaa ne huuhdontakul-lan maanhaltijakorvaukset Metsähallituksensijasta paikalliselle paliskunnalle. Se olisi mer-kittävä kädenojennus pohjoisten elinkeinojenyhteensovittamiselle. Alku uudenlaiselle yhteis-työlle ja loppu älyttömille valituksille.

– Ja sitten kullanarvoinen vinkki tulevalleLKL:n hallitukselle: yhteiskunnan rahoituksenulkopuolella olemisen suhteen pitäisi kääntäätakki kokonaan ympäri. Arktisten alueidenympäristöasioiden ym. osalta on olemassa vaik-ka kuinka monta rahoituskanavaa. Näiden osal-ta olisi mahdollista työllistää parikin täysipäi-väistä projektihenkilöä liiton toimintojen ym-pärille.

Tässäkin voisi lopuksi lainata Yrjöä: edunval-vonta kullankaivun eteen jatkuu vaikka mie-het vaihtuu, päättää nuotiolla istuskelun Jou-ko Korhonen, ja kääntää tutkansa kohti tule-van kaivukauden huoltoajoja.

Kiitos Jokke. Sekä rehellisistä ajatuksista-si, että viestikapulan viemisestä Yrjöltä jamuilta pitkäpartaisilta opasukoilta atomiajankullankaivajille.

Silti; tästä hyvästä hiilloksesta lämpöä saa-den harmittaa, että olet päättänyt olla jatka-matta eteenpäin siitä joenmutkasta, mihin lii-ton ruoppaaja on nyt saatu.

Monet asiat kiertyvät päätepisteeseensä. Solangen äiti Petronella paistoi marjapiiraan Lapin Kullankaivajain Lii-ton perustavaan kokoukseen Lemmenjoen Morgamojalla syksyllä 1949. Petronellan tytär Solange tarjoilee ensim-mäisen palan liiton 65-vuotisjuhlakakkua Jokelle. Solangen saaminen Lapin kultamaille ei ollut “piece of cake”.

MULLIS’

13Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

Metsähallitus ei lähetä laskua kyseisistä mak-suista. Tarkemmat maksuohjeet tilinumeroineen erikaivualueille Metsähallituksen tiedotteessa tässäProspäkkärissä sivuilla 27–28.

Työ- ja elinkeinoministeriölle maksettava val-tausmaksu on uuden kaivoslain myötä poistunut.

Mikäli suunnittelet raukeamisuhan alla olevanvaltauksen tai kullanhuuhdontaluvan osalta jatko-aikahakemusta, muista huomioida että uuden kai-vosasetuksen mukaan asia on saatettava vireille vä-hintään kaksi kuukautta ennen voimassa olevanluvan raukeamista.

Tässä saumassa on kaikkien etu ilmoittaa alu-eella oleva rakennuskanta. Näin saadaan tiedot ra-kennuksista ja rakennelmista ajan tasalle, ja samal-la vältytään siltä että luvattoman rakennuksen vuok-si tarvittaisisi kesken toimintakauden hakea uusimaksullinen lupapäätös lausuntopyyntöruljanssei-neen.

Uuden kullanhuuhdontaluvan myöntämisenyhteydessä on kullanhuuhdontakorvaus maanomis-tajalle suoritettava 30 vuorokauden kuluessa kul-lanhuuhdontaluvan lainvoimaiseksi tulosta.

Muista maksusi ja tilasto-tietojesi ilmoittaminen

Ollos’ huoleton

Liiton jäsenvaltauksista

K

Yksi uuden idioottimaisen kaivoslain idi-oottimaisista pykälistä on juuri tämä:perustat kaivoksen, toimit vuoden, javalmistaudut seuraavan kauden lopus-

sa siihen, että mustalaisleiri muuttaa taivaaseen.Hallintoviranomainen joutuu päntiönään kä-

sittelemään moitteettomasti jatkuvan toiminnanjatkolupahakemuksia, ja altistaa uuden lupapäätök-sen aina uusille, mutta niin tutuille valituksille sekäMetsähallituksen muka-tarveharkintaisille ja mak-sullisille tarkasteluille hakijan statuspäivityksestä.

Hallinnoinnin raskautta on jo kertaalleen käy-tetty lupapäätösten hinnan korotusperusteena lii-ton vastustuksesta huolimatta, ja varma vinkki se

on tulevaisuudessakin. Liitto perusteli lupamaksu-jen korotusta vastustavan lausuntonsa sillä, että vi-ranomainen itse päättää hallinnon raskauden, eikähallintoalamaista voi siitä asettaa maksuvelvollisek-si.

Arvaatte varmaan menikö läpi.Liiton jäsenetuvaltauksista happani vuoden-

vaihteessa kaksi; huippusuosittu ”Bizebazé Palsi”sekä ”Piispapysäkki 43”. Kyseisille kullanhuuhdon-talupa-alueille on tehty toiminnan jatkamista kos-kevat hakemukset kaivosviranomaiselle. Näiden li-säksi liiton hallitus on tiedostanut tilanteen mui-den raukeavien valtausten osalta.

Ollos’ huoleton, poikas’ valvein on.

ullankaivajan tulee antaa vuosittainenselvitys kullanhuuhdonnasta kaivos-viranomainen Tukesille. Ilmoituslo-make löytyy Tukesin sivuilta osoittees-

ta http://www.tukes.fi ja siellä valikon ”Ajankoh-taista” kohdasta ”Ohjeet, lomakkeet ja hakemuk-set”.

Lomake ”Vuosittainen selvitys kullanhuuhdon-nasta” on toimitettava kaivosviranomaiselle kulta-kin vuodelta seuraavan vuoden maaliskuun loppuunmennessä. Täytetyn lomakkeen voi lähettää sähköi-sesti.

Lapin Kullankaivajain Liiton yhteisvaltauksil-la kaivaneiden on tullut muistaa jättää ko. tiedotliiton valtauksilla oleviin ilmoituslaatikoihin. Tie-dot voi lähettää myös kirjeitse tai liiton sähköpos-tiin: info@kullankaivajat.fi.

Kullankaivajan tulee maksaa vuotuinen valta-uskorvaus vanhan lain mukaisilta valtauksilta (20€/ha), kullanhuuhdontakorvaus uuden lain mukai-silta kullanhuuhdontalupa-alueilta (50 €/ha) tai kai-vospiirimaksu (50 €/ha) maanhaltijalle eli Metsä-hallitukselle 15.3. mennessä.

13Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

14 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

T ämän artikkelin tarkoituksena onlistata Lapin kullankaivu-teemannäkyminen suomalaisessa elokuva-teollisuudessa ja tv-dokumenteis-sa. Artikkelin tiedot ja lainaukset

perustuvat valtaosaltaan inarilaissyntyisen jour-nalistin Jorma Lehtolan teoksesta ”LailastaLailaan, tarinoita elokuvien sitkeistä lappalai-sista” sekä Kansallisen audiovisuaalisen insti-tuutin – ent. Suomen elokuva-arkisto – kan-sallisesta filmografiasta, Elonetistä poimittui-hin tietoihin.

Pitkään on pohdittu kullankaivu-aiheisenelokuvafestivaalin järjestämistä, Inarissa vuo-sittain järjestettävän alkuperäiskansojen Skáb-magovat-elokuvafestivaalin – Kaamoskuvien –tapaan, esimerkiksi liiton pikkujoulujen taivuosikokouksen yhteydessä. Ehkä idea tämänlistauksen myötä saa aikaan heijastuksia kan-kaalle.

Kullankaivajatylpeänä esittääIvalojoen suuresta kultaryntäyksestä 1870-lu-vun vaihteessa uutisoitiin Suomen Suuriruhti-naskunnan valtamediassa, ruotsin- ja suomen-kielisessä lehdistössä harvakseltaan. Kultaryn-täyksen värikkäät vaiheet taltioituivat tarina-perinteeseen, ja viranomaisarkistoihin. KTM:nkaivosylitarkastajan työhuoneesta eläköitynytprofessori Herman Stigzelius teki suurtyönpoimiessaan tuosta näennäisen kuivasta aineis-

tosta Suomen Matkailuliiton toimituspäällik-kö Seppo J. Partasen hienovaraisesti opponen-toimana kukkaset, joista rakentui vuonna 1986teos Kultakuume – Lapin kullan historia.Eräänlainen elokuvasynopsis, joka tuo elävinäkuvina lukijan silmien eteen Lapin kullan etsi-misen ja unelmoinnin pitkän ja värikkään his-torian.

Kultalassa virkamatkoilla käyneillä kuver-nööreillä, insinööreillä, maanmittareilla ja geo-logeilla oli matkassaan fotoaparaatteja. Liitonkunniajäsenen, geologi Pentti Karhusen kult-tuuriteko oli digitoida ja arkistoida nämä ku-vat Geologian tutkimuskeskuksen Hakku-tie-tokannasta löytyvään julkiseen valokuva-arkis-toon. Kuvien parissa vierähtää useampikin toviosoitteessa http://hakku.gtk.fi/fi/pictures.

Ivalojoen suurta kultaryntäystä on drama-tisoitu kahdessa suurproduktiossa, Virke Leh-tisen ”Kolme miestä” ja Åke Lindmanin ”La-pin kullan kimallus”. Mitään Charles Chapli-nin ”Kultakuumeeseen” verrattavaa klassikkoanäistä kummastakaan ei syntynyt, mutta var-maankin eräänlainen sukupolvikokemus pro-duktioihin osallistuneille kullankaivajille.

Matkailubuumi Tarton rauhassa (1920)Suomelle saatuun Petsamoon toi kullankaivunmuun paikalliskulttuurin ohella Petsamoon jamuualle suomalaisittain eksoottiseen UltimaThuleen – Olavi Paavolaisen sanoin todelli-suuden ja epätodellisen rajamaille – suunnan-neiden matkakirjailijoiden matkareportaasei-hin.

kultamies JomppanenMitä olisi elämä ilman haaveita

lapin kullankaivusuomalaisessa elokuvassa

15Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

Maantien valmistuminen Ivalon kauttaJäämeren rantaan toi Lapin luonnon ja luon-tokappaleet myös valkokankaalle. Vuosina1924–1927 toimineen suuryritys Oy IvalojokiAb:n unelmien raunioilla kuvattiin ensimmäi-nen suomalainen näytelmäelokuva, Työn san-karilaulu, jossa kamerat vietiin oikeaan Lap-piin saakka.

Ennen vuosien 1939–1944 sotia mm. kokoSuomi-Filmin sanottiin vähitellen olevan La-pissa. Toisen maailmansodan jälkeen, ilmanPetsamoa muotopuolena elpyneen Lapin mat-kailun myötä kullankaivu alkoi olla vakioaineis-toa elävässä kuvassa.

Lehtolan mukaan sille, että elokuva sotienjälkeen niin voimallisesti löysi Lapin, oli useitasyitä. Lapilla oli maineensa eksoottisena rau-han maana, jolle sodan totaalinen tuho loi vai-kuttavan kontrastin, ja jonka romantiikkaa piansodan jälkeen Lemmenjoelta löydetty kulta vainentisestään kirkasti.

Lehtolan teoksen ”Lailasta Lailaan” mu-kaan kultaelokuvat vahvistivat perinteistä mie-likuvaa ankarasta Lapista, jossa ihmisen ja luon-non välillä on vahva kohtalonyhteys, ja jossamaa niin kovin haluttomasti luovuttaa tärkei-tä antimiaan. Se teki kultamiehistäkin – joistavaltaosa oli etelästä tulleita – nöyriä ja terve-henkisiä erämaan miehiä.

Kultamiehistä tuli Lehtolan mukaan myösmelkoinen välittäjäporukka ”herravihalle”, joka1950-luvulla purkautui raivokasta keskusteluakotimaisen elokuvan tasosta synnyttäneissäRillumarei-filmeissä.

Myöhemmissä, lähinnä tv-tuotantoina to-teutetuissa dokumentoinneissa on tasapainoil-tu mystisen kultaromantiikan ja myöhemminjulkisen keskustelun keskiöön nousseen Lem-menjoen ammattikullankaivun nykypäivänvälillä. Lehtolan mukaan televisio aiheutti ikä-vän yllätyksen – paitsi oman aikansa elokuval-le, jolta se vei katsojat, tyylikeinot ja tekijät –myös myöhempien aikojen friikeille.

Kun tv-ohjelmia tehtiin maakunnista, pitine elokuvien tapaan kuvata filmille. 1960-lu-vulla saapuneet kuvanauhalaitteet mahdollis-tivat saman kuvanauhan käyttämisen noin satakertaa uudelleen. Koska kuvanauha oli kallis-ta, käytettiin kierrätysaatetta ahneesti hyväksi.Tämän vuoksi moni kiinnostava ohjelma onaikanaan ”ajettu yli”. Nykyisenä ehtyvän eu-ron aikana tv-yhtiöiden intohimo audiovisu-aaliseen arkistointiin on entisestään vähenty-nyt.

Työn sankarilaulu (1929)Kalle Kaarnan ohjaama Työn sankarilaulu onosittain Lapin kultamaille sijoittuva mykkä

Kalle Kaarna:Työn sankarilaulu 1929© KAVI / Filmi O.Y. Kotka

Työn sankarilaulu. Sekä itse filmi,että käsikirjoitus tuhoutuivat.Pieni osa still-kuvista on säilynyt.Uskoisin, että tehtaan työläisenpoika, Lapin Kulta- ja Rautakai-voksen luonut Juhani Rauta (oik.)tässä keskustelee insinöörin poikaOlli Järvelän kanssa Oy IvalojokiAb:n aikanaan massiivisillakultakaivauksilla.

16 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

melodraama. Elokuvassa paronin tyttäreenmielistynyt työmies Raudan poika Juhani(Urho Somersalmi) jättää kotiseutunsa tehtaaninsinöörin pojan Olli Järvelän sotkettua mus-tasukkaisena suhdekuviot. Juhani lähtee Lap-piin, jonka kullasta hän on kuullut isältään.Lapissa Juhani työllä ja tarmolla valtaa erämaanpala palalta ja luo sinne laajan kultakaivoksen.

Suuren omaisuuden paronin tyttären kaut-ta saanut insinöörinpoika Olli antaa omaisuu-den luisua sormistaan, ja lopulta perikadonpartaalla muuttaa itsekin pois tehdaspaikka-kunnalta. Hän pestautuu lehti-ilmoituksenperusteella insinööriksi Lapin Kulta- ja Rauta-kaivokselle. ”Ja niin seisovat nämä kolme ih-mistä eräänä päivänä silmä silmää vasten kau-kana tunturien ja erämaiden maassa.” Loppu-ratkaisun voinette arvata.

Kirjailija Katri Viidan käsikirjoittamannäytelmäelokuvan ulkokuvat otettiin osin OyIvalojoki Ab:n kultakaivoksilla Laanilassa, javarsinaiset kullanhuuhdontakohtaukset Han-gas-, Laani- ja Tolosjokien rannoilla. Lapissakuvattuja kohtauksia pidettiin lehdistöarviois-sa kuvaustaiteellisesti suorastaan ihmeteltävi-nä. Kesto 92 min.

Elokuvan kuva-aineisto tuhoutui Adams-Filmin tulipalossa vuonna 1959. Myöskäänkäsikirjoitusta ei ole säilynyt.

Kultaa ja hiekkaa (1948)Lemmenjoella (1948)

Suomalaisen lyhytelokuvatuotannon räjäyttikasvuun vuonna 1933 voimaan tullut ve-ronalennusjärjestelmä. Se alensi elokuvanäytän-nön leimaveroa viidellä prosenttiyksiköllä, joselokuvan yhteydessä näytettiin vähintään 200metrin mittainen kotimainen lyhytelokuva.”Hätäapufilmin”piti olla tiede-, opetus- tai tai-defilmi.

Keväällä 1947 Hammastunturin poroero-tusta kuvanneet Eino Mäkinen ja Erik Blom-berg palasivat syyskesällä Lappiin. Kultaa jahiekkaa (9 min) ja Lemmenjoelta (8 min) oli-vat ”veroprosenttihätäapufilmejä” Lemmenjo-

en kultaryntäyksestä, joka oli alkanut heti so-tien jälkeen.

Kansallisfilmografia Elonet toteaa, ettäKultaa ja hiekkaa on Lemmenjoen varrella ke-sällä 1947 kuvattu komea kullankaivudoku-mentti, joka välittää oivaltavasti Lapin jätkienarvokkuuden, heidän työnsä ankaruuden javakavuuden. ”Lapin kulta on oikullista, Lapinjätkä sen ottaa, tarvitaan onnea, sisua ja lujaatyötä.” Mutta vain vaivoin luonto ja maa luo-vuttaa ihmiselle antimensa. Päiväansio onvaskoolin pohjalla.

Lyhytdokumenttia Lemmenjoelta Elonetpuolestaan luonnehtii perinteisen vaskoolillatehtävän kullanhuuhdonnan kuvaukseksi Lem-menjoen jylhissä maisemissa ympärillä tuntu-rien vuosituhantinen rauha. Tätä rauhaa maa-laillaan enemmänkin poroelinkeinon harjoit-tajien romantisoidun arjen kautta, kuin kul-lankaivun. Kuva-aineisto filmeissä on näidenhätäapufilmien idean mukaisesti pitkälti samaa.

Vuokravene kuljetti elokuvantekijät ”Kaa-pin Jounin, lappalaisen, ladon luokse”, jostahe kantoivat kuvauskalustonsa kultapuroille.Tuliaiset olivat Lehtolan teoksen mukaan pai-kallisille tuttua tavaraa:

”Tiesimme hyvin, että siellä ei voi käyttäärahaa, mutta viina on kaikki kaikessa. Minullaolikin 20–30 pulloa viinaa mukana… ja silläselvittiin ja tehtiin kullankaivajafilmi”, oli ker-tonut Mäkinen myöhemmin.

Blomberg kertoo, että olisi itse innoissaanjuossut pitkin Lemmenjoen rantamia, muttaMäkinen oli laatinut filmille tarkan käsikirjoi-tuksen, joka oli johdonmukaisen kuvavalinnanohella hyvin tärkeää yhtenäisen Kullankaiva-jat-elokuvan luomisessa.

Kullankaivun salamyhkäisyyttä Mäkinenkuvasi Suomen Kuvalehdessä: ”Lemmenjoenvarsilla asuvat lappalaiset kertoivatkin päätte-levänsä kultasaaliin määrän siitä, miten kiirekultasmiehillä on soutaessaan Inariin muona-varastojaan täydentämään. Jos mies kiskoo ve-nettä tulisella kiireellä yötä päivää poikkeamattatavanomaiselle kahville Lapin taloon, on joki-varsi varma siitä, että hän ei malta olla kauan

17Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

poissa tuottavalta kaivokseltaan.””Mitäpä olisi elämä ilman haaveita, ja haa-

veet ilman yritystä toteuttaa niitä”, todetaanelokuvassa Kultaa ja hiekkaa.

Kolmen valtakunnan Lappia (1949)Kullan ja köyhyyden maa (1950)Ahkeran Lapin-kuvaajan, Aimo JäderholminJäämeren matkakuvauksessa Kolmen valtakun-nan Lappia noustaan turistien mukana venee-seen ja piipahdetaan Lemmenjokivarressa, ”jon-ne on kullankaivajien ohella lappalainenkin” –Lemmenjoki-taltiointien vakiokasvo, kultamai-den tunturien ja kurujen kruunaamattomaksikuninkaaksi tituleerattu Kaapin Jouni – ”pys-tyttänyt kotansa”.

Lehtola toteaa aikakauden lyhytelokuvienkartoittaneen Lapin syrjäseutuoloja. Syntynyttämielikuvaa kuvastaa matkakuvia Lapista esit-televä Kalevi Lavolan Kullan ja köyhyydenmaa.

Rovaniemen markkinoilla (1951)Lehtolan mukaan sodan jälkeen löydetyt Lem-menjoen kultamaat antoivat Reino Helismaal-le oivan ympäristön riekkua kaupunkielämän”tekotaiteellisuutta”. Lappi oli terveen järjenturmeltumaton linnake, josta rillumarei-poruk-ka pommitti korkeakulttuuriinsa bunkkeroi-tuneita ”kulttuurisnobeja”.

”Rovaniemen markkinoilla” soi alun perinHelismaan, Esa Pakarisen ja Jorma Ikäval-kon kuplettiesityksessä. Esitystä seurannut toi-mitusjohtaja T.J. Särkkä kirjoitutti Toivo Kär-jen rallin ”Kultakuumetta” ympärille pikavauh-dilla kokonaisen elokuvan Suomi Filmin stu-diolla.

Lemmenjoen kultaa löytämässä olleitaRanttilan saamelaisveljeksiä ei tarinaan sijoi-tettu, mutta eipä siinä nähty oikeaa Lemmen-jokeakaan. T.J. Särkkä yritti saada käsikirjoi-tusvaiheessa tarinaan lisätyn myyttisen ”Kau-niin Sylvin” osaan itsensä Sylvia Petronella van

der Moerin, jonka suojelupoliisi olikarkottanut maasta syksyllä 1949.SF yritti hankkia Petronellalle maa-hantuloluvan, jotta hänet olisi saa-tu yleisön lisähoukuttimeksi eloku-vaan, mutta anomus hylättiin. Tä-män jälkeen rooli annettiin MarjaKorhoselle.

Elokuvaa kuvattiin mm. InarinKaunispäällä ja Alajoella, mutta La-pin kuvaukset tapahtuivat pääosinRovaniemellä. Varsinaiset kullankai-vujaksot kuvattiin Malmin ampu-maradan ympäristössä Helsingissä.

Eugen Terttulan elokuva-ar-vostelun “Törky on törkyä” Särkkä

Jorma Nortimo: Rovaniemen markki-noilla 1951 © KAVI / Suomen Filmi-teollisuus SF Oy

Reino Helismaa vaskaa kultaa ripa-vaskoolilla Malmin ampumaradanympäristössä Helsingissä. Esa Pakarinenjännää vieressä, että ”löytyykö sieltämittään”.

18 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

suurennutti ja kehystytti SF:n koeteatterin sei-nälle, missä se oli talon oman väen ja kaikkienvieraiden nähtävissä pitkälti toistakymmentävuotta, aina yhtiön toiminnan päättymiseensaakka.

Kultaa ja helmiä (1955)Pekka Lahtisen kuvaamassa ammattikuvauk-sessa on selostajana Paavo Nurmi. Dokumen-tissa kuljetaan kullankaivajien hylätyillä kaivu-paikoilla ja seurataan kullanhuuhtojien toimiaturistien silmin. Haastateltavana vanhoina kul-lankaivajina Huhtamellan veljekset ja SeveriYliriesto.

Filmissä dokumentoidaan myös helmisim-pukoiden pyyntiä ja avaamista. Jokihelmisim-pukka eli raakku rauhoitettiin ensimmäisenäselkärangattomana eliönä Suomessa filmin val-mistumisvuonna 1955.

Villi Pohjola -trilogia (1955–1963)Eurowesternien buumin jo vuosia ennen Ser-gio Leonea aloitti Suomessa Aarne Tarkas.Kallvikin hiekkakuopille, nykyisen Vuosaarenalueelle pystytettyyn rämäkkään lännenkau-punkiin tarvitsemiaan ”aitoja kullankaivajia”Tarkas haravoi Helsingin yömajoista, joissa ol-tiin hyvin innostuneita hankkeesta. Vaikeam-paa oli Lehtolan mukaan Tarkaksella: ”Jokaaamu he kävelivät kiltisti kuvauspaikalle ystä-vällisin ilmein, silmissä lievä punerrus ja kä-dessään niin sanottua itäsaksalaista mallia ole-va salkku eli paperikassi, jonka sisältä kuuluiviihdyttävä ääni: klunk klunk.”

Tarkaksen trilogiassa western tosin vaihtuuLehtolan mukaan northerniksi. Sarjan päätös-jaksossa Villi pohjola on Lappia muistuttavarajaseutu, jossa ei tosin olla westernien tapaanvalloitusretkellä, vaan ainoastaan seikkailemassaja aarteita etsimässä. Pohjoisen kulttuurivaih-don tuloksena pahat miehet kuolevat (niin suo-malaiset kuin lappalaisetkin), lappalaistytötoppivat suutelemaan ja valkoiset lupaavat, ettäeivät koskaan paljasta laakson sijaintia.

Pohjoisen kulta ja henkensä säilyttäneetvangit kuskataan pois lähtiessä etelään.

Hikeä ja kultaa (1960)Sinivalkoisena äänenä tunnettu Paavo Nopo-nen ramusi Lemmenjoen maastossa kolmenseuralaisen kanss, tapaamassa legendaarisiakullankaivajia. Mukana oli 30–40 kiloa teknil-lisiä varusteita miestä kohden.

Ylen Elävästä arkistosta löytyvä Hikeä jakultaa on kuvaus kullankaivajista, joita oli Lem-menjoen alueella tuolloin 16 henkilöä. Lehto-lan sanoin Jalmari Hepo-ojan ja Korhosenveljesten kankien ja lapioiden sitkeässä rytmis-sä Lappi osoitti olevansa se kullan ja köyhyy-den maa, joka aina oli matkansa väärti.

Pois lähtiessään näköradiomies Noponenkirjoitti Lemmenjoen Kultahaminan vieraskir-jaan: ” Varmin tapa nähdä nykyisin Lemmen-joella kultaa, on ottaa hänet mukaan.”

Kultaa, kultaa (1963)Kalevi Lavolan 24-minuuttinen filmikertomuskolmesta miehestä, jotka päätoimisesti elävätkullanhuuhdonnalla Lemmenjoella. Ammatti-kuvaukseksi luokiteltu dokumentti sisältää La-pin maisemia, erämaavaellusta, geologien tut-kimuksia ja lepoa sekä kullankaivua.

Nelostie (1965–1966)Mainos-TV:n sarja, jossa ajetaan Nelostietäpohjoisesta etelään. Kakkososa Karigasniementienhaarasta Purnumukkaan. Ivalojoen sillaneteläpuolella tavataan partanaama kullankaiva-ja, joka esittelee kullan kaivamista ja vaskaa-mista. Kullankaivaja kertaa Lapin kullankaivunhistoriaa ja vähättelee sen merkitystä nykymaa-ilmassa.

Joen pohjassa kimalsi kulta (1969)Per-Olof Janssonin porukan kaitafilmikame-ralla kuvaama dokumentti imurikaivutekniikantulosta Lappiin. Kuvattu Ivalojoen Kultalassaja sen lähiympäristössä.

Uuvuttavan seikkailun aikana sukeltajaryh-mä kokee ”jotain perustavaa, maailmojen syn-tyyn ja elämän alkuun liittyvää”. Retkikunnanoppaina toimivat Niila Magga ja Juhani Mag-

19Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

ga sekä Viktor Koivula, joka tietää kullastakaiken, mikä ihmisen on siitä opittavissa.

Ivalojoki on matkan ensimmäinen osa.Matka alas Kutturasta Kultalaan vaatii ”sauvo-mista, kiskomista, väsymistä tunnista toiseenkaksikymmentä tuntia putkeen”.

Sukeltajilla on käytössä imuri, joka imeeveden mukana kivet, hiekan ja lietteen pelti-seen torveen. Lopullinen kullan erittely tapah-tuu vaskoolissa vaskaamalla, tietää kertoa Elä-vän arkiston esittelyteksti.

Raskaiden ja pettymysten täyttämien päi-vien jälkeen näkyy pohjassa jotain, joka saasammakkomiehen unohtamaan kaiken koke-mansa kylmyyden ja kivun. Nimittäin aika eiole himmentänyt sen väriä eikä sen vaikutusta.

Julkaistu Ylen Elävässä arkistossa talvella2014.

Muurahaispolku (1970)Virke Mäkisen road-movie, jossa nuoret pää-henkilöt pakenevat virkavaltaa ”Inarin pikku-kaupungin” kautta Norjaan. Paluumatkalla hetapaavat erakoituneen kullankaivajan kuvitteel-lisilla Lemmenjoen kultamailla. Kullankaiva-jan luona vietetään huolettomia päiviä, kun-

nes kaivoskäytävä sortuu, ja nuorten pelastus-yrityksistä huolimatta kullankaivaja kuolee.

Kullankaivajaa näytteli kirvesmies MattiKeinänen, joka oli tullut tv-yleisölle tutuksiselväjärkisenä ja populaarina tyyppinä tv-oh-jelmasta Lähimmäinen.

Kullankaivajien ruskaretki (1974)

TV 1:n kuvausretki Lemmenjoelle Arvo Ruo-naniemen innoittamana. Kullankaivajien rus-karetken tarkoituksena oli tallentaa inarilaisenkullankaivun historiaa. Liiton puolelta oli NiiloRaumalan sanojen mukaan ”harvinaisen isokokoelma rumia miehiä”. Mukana kylläkinmyös kultaryntäyksen aikaan Karppisen vel-jesten kaivoksella kokkina toiminut Aili Kos-kinen sekä Aila Mikkonen.

Ohjelma on tullut Ylen Elävään arkistoonloppuvuodesta 2013.

Kultakisat 1974, Tankavaara (1974)

Ensimmäisten Kullanhuuhdonnan SM-kisojenyhteydessä vietetyt Kultatanssit ja illanviettoVanhan vaskoolimiehen ravintolassa televisioi-tiin.

Kaksi kultaa(1974)Åke Lindman Film-Pro-duction Oy. Lyhytelo-kuva.

Aito Mäkinen:Muurahaispolku 1970 ©Filmiryhmä Oy

Selväjärkinen ja populaarikirvesmies Matti Keinänennäyttelee Lemmenjoen kul-lankaivajaa Virke Mäkisenelokuvassa ”Muurahais-polku”.

20 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

LKL:n dokumentointiIvalojoelta (1974)Lapin Kullankaivajain Liiton dokumenttielo-kuva kullankaivun historiasta Ivalojoella. La-pin Kullankaivajain Liitto päätti vuosikokouk-sessa 30.3.1974 valmistaa dokumenttielokuvankullankaivun historiasta Ivalojoella. Doku-menttifilmin teko aloitettiin maailman ensim-mäisten kullanhuuhdonnan SM-kisojen ava-jaisten jälkeen.

Kuvausryhmään kuuluivat Kokko-Heik-ki, Nipa Raumala ja Yrjö Korhonen, sekä li-säksi pikkuryhmä äänittäjiä ja kuvaajia. Kuva-usryhmä kiersi kaikki keskeiset paikat Ivalojo-en Kultalasta Pahaojalle.

Kuvaajana toimineen Kauko Launosenhaastattelun (1998) mukaan kaitafilmit ovatedelleen raakaversioina Kultamuseon arkistos-sa.

Ja toiset kaivo kultaa… I ja II (1976)Mikko Harjanteen kaksiosaisessa tv-dokumen-tissa haastatellaan kullankaivajia Ivalojoen alu-eella (osa I) ja Lemmenjoen alueella (osa II).

Vaskoolit vapaalla (1977)TV 2:n dokumentti kultamiesten ”suhdetoi-mintaviikosta” etelässä. Suhdetoimintaviikkorakentui Helsingissä Kultamieskotirahastonkartuttamiseksi järjestetyn Kultamiesviikonympärille.

Kultamiesviikon avajaistilaisuudessa luovu-tettiin talous- ja kansliaministeri Ahti Karja-laiselle 0,5 g:n hippu valtion kassakriisin hel-pottamiseksi. Luovutustilaisuudessa Parta-Kal-le Loukamo muistutti tilanteesta sata vuottaaiemmin, kun valtion kassan näyttäessä tyh-jää, varustettiin sen toimesta kullanetsintäret-kikunta Lapin perukoille etsimään kultaa ja tätäkautta parannusta taloustilanteeseen.

Liiton edustajat kävivät presidentti Kek-kosen luona Tamminiemessä, pääministeriMiettusen tarjoamalla lounaalla Valtioneuvos-ton juhlahuoneistossa Smolnassa sekä kaivos-

ylitarkastaja Salon puheilla kauppa- ja teolli-suusministeriössä.

Kultasuomi (1977)TV 2:n reportaasi suomalaisesta kullankaivus-ta, jossa genren mukaisesti kuvattiin pääasias-sa reportteri Pekka Karhuvaaran puhuvaa pää-tä tiukalla rajauksella.

Maailman paras paikka (1979)Jarmo Jääskeläisen ohjaama 40-minuuttinendokumentti on Yleisradion ja Puolan televisi-on yhteistuotanto. Kansallisfilmografian mu-kaan se on oivaltava kertomus TampereeltaLappiin lähteneen Miessin viimeisen (!) kul-lankaivajan Heikki Pihlajamäen elämästä La-pin erämaassa.

Heikki on aito erakko ja Lapin asukas. Elo-kuva rakentuu Heikin mietteille ja tuntemuk-sille, eikä siitä puutu tragiikkaakaan. Kertoja-äänenä dokumentissa on Tapio Hämäläinen.

”Elämänmuoto tulee tilalle, ja se on pal-jon arvokkaampi kuin kulta, sitä löytää itsen-sä…”

Dokumentti voitti Regione Puglia-palkin-non Prix Italia -kilpailussa vuonna 1979. Eit-tämättä maailman paras dokumentti elämästäLapin kultamailla – kullankaivu osana elämää.

Kolme miestä (1984)”1871. Suomessa on vasta eletty suuret nälkä-vuodet. Köyhyys ja kuolema koettelevat kan-saa. Silloin löydetään Lapista kultaa. Kymme-net, sadat miehet vaeltavat kohti pohjoista”,kertoo Virke Lehtisen elokuvan alkuteksti.

Muurahaispolun Lapin-kuvausten aikanakesällä 1969 Lehtinen sai idean Lapin 1870-luvun kultaryntäystä käsittelevään elokuvaan.Lehtinen otti yhteyttä kirjailija Veikko Huo-viseen, joka suhtautui hankkeeseen epäluuloi-sesti. Huovinen taipui lopulta, ja sai syksyllä1982 valmiiksi elokuvakäsikirjoituksen, jonkapohjalta Lehtinen ja Radioteatterin dramatur-gi Solja Kievari muokkasivat varsinaisen käsi-kirjoituksen.

21Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

Huovisen toteutusta koskeneista synkistäaavistuksista huolimatta Lehtinen toteutti elo-kuvan Huovisen edellyttämässä aitouden hen-gessä. Lehtisen mukaan kaikki elokuvan hen-kilöt olivat todellisuuspohjaisia, ammattinäyt-telijöitä vain muutama, ja kuvaukset tapahtui-vat aidoilla paikoilla. Mukana kuvauksissa olilähes sata paikallista avustajaa. Elokuvan roo-litus viliseekin Kutturantien varren aikalaiskai-vajia.

Useimmat arvostelijat pitivät Kolmen mie-hen aihetta kiinnostavampana kuin toteutus-ta. Mikään yleisömenestys se ei liki 2,5 miljoo-nan markan tuotantokustannuksistaan huoli-matta teatterikierroksellaan ollut: 3 277 katso-jaa.

Lehdistöarvioissa Lehtisen ”tuskastutta-vuuteen asti kansantieteellistä asennoitumista”

ympäristön ja työn dokumentointiin kiiteltiin,mutta katsojaa vaivaamaan jäi epämääräinenihmiskuvaus ja pitkän elokuvan vaatimien draa-mallisten rakenteiden puute. Ulkokohtaisestiaidoista henkilöistä jäi puuttumaan todellinenintensiteetti ja elämisen tuntu.

Helsingin Sanomien kriitikko huomautti,että työnteon kuvaajana Virke Lehtinen onosaava ja viitseliäs. Tämän puuhakkuuden kaut-ta Kolme miestä onnistuu myös kuvaamaansen, millainen oikotie onneen kappale kultaaon.

Pääosassa JuhaniJomppanen (1986)Elina Pylkkäsen ja Pertti Seppälän doku-mentti Lemmenjoen keisarista. TV-1 40 min.

Unto Koivunen –kesäkaivu -86 (1987)LK-studion 22-minuuttinen dokumentti Iva-lojoen kultamaiden viimeisestä ympärivuotises-ta asukista, joka kaivoi kultaa ja asui kämpäs-sään Ruikanmutkassa vuoteen 1987 saakka.

Kansallispuistot,osa 2: Lemmenjoki (?)Helsingin opetusviraston mediakeskus. Yläas-te / lukio. 27 min. Lemmenjoen kansallispuis-to on Suomen suurimpia luonnonsuojelualu-eita. Lemmenjoen historiaan liittyy myös kul-lankaivuu, ja toiminta jatkuu edelleen.

Kylmää kultaa (1988)Erkki Seiron lyhyt dokumentti. 26 min. Ku-vaus kullasta, keltaisesta metallista, joka saaihmiset lähtemään Lapin erämaihin.

GTK:n dokumentointiprojekti(1990-luvun puoliväli)Geologinen tutkimuskeskus dokumentoi Lem-menjoen ammattikullankaivua 1990-luvunpuolivälissä. Pätkiä dokumentoinnista on käy-tetty kullankaivuun liittyvien uutisointienoheismateriaalina.

”Mullisaukonpoika”-lyhytelokuvan virallinen elokuva-juliste. Julisteessa starring Mätö, joka rakennettiinpantterin kropasta lisäämällä sille luppakorvat.

22 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

Mullisaukonpoika (1996)Maisteri Juha Koirasen lyhytelokuva kullan-kaivajasta, koirasta ja ankarasta työstä. 15 min.

Aikanaan Suomi-Filmillä filmitähdillemaksettiin näyttelijöille palkkio repliikkienmäärän mukaan. Siksi tuotantoyhtiö SunilanViihdeteollisuus ei kirjoittanut tämän eloku-van kullankaivajalle vuorosanoja.

Maailman ensi-ilta Ravintola Ranta-Ma-rissa.

Yrjö Korhonen Kultamiestenaatelia (1996)”Kullankaivaja Yrjö Korhonen kuuluu niihinharvoihin elossa oleviin ammattimaisiin kul-lankaivajiin, jotka kuuluvat ’kultamiesten aa-teliin’. Yrjö on kaivanut kultaa tiettömien tai-paleiden takana Inarin Lapissa, Jäkälä-Äytsissäjo yli 30 vuoden ajan.”, kertoi elokuvan esitte-lyteksti vuonna 1996.

Dokumentin tunnusmusiikkina soi teks-tipainotteinen kevytmusiikki, Morgamin uni.”Lierihattu päässä vaan, miljonäärit konsa-naan…” Kappaleen on levyttänyt Souvarit.

Tuotanto PAL-visio, toteutus Antti Väli-kangas. 29 min.

Kummelien ”Kultakuume” (1997)Tamperelainen Kummelit-sketsiryhmä kaapiinostalgiaa rillumarein perinnöstä Kautokeinon

Paskakönkäänkurulla kesällä1944. Kyrpä-Jooseppi, Erä-Jorma ja Naamanka kaivavatkultaa Lapissa. Kyrpä-Joo-seppi huijaa tovereitaan syö-mällä löytämänsä kullan. Jäl-kensä peittääkseen hän

paskoo omalla riu’ullaan, mistä toiset soittavathänelle suuta.

Kulta-aarretta etsimään tulleet Dille jaJönssi huuhtovat kesällä 1984 vaskoolilla riu’unalta kerätyn kullan, jota saadaan talteen vainvähän. Yöllä Jönssi löytää maahan hautautu-neen sodanaikaisen moottoripyörän, jonka si-vuvaunusta löytyy Kolmannen valtakunnankultalaatikko.

”Kultakuume täyttää kaikki keskenkasvui-sen kakka- ja pissahuumorin vaatimukset. El-meri-paran isän nimikin on Kyrpä-Jooseppi,ja riu’ulla istuminen on koko seikkailun ydin.”todetaan aikalaisarvioissa.

Teatterikierroksellaan elokuva oli vuoden1997 ylivoimaisesti paras kotimainen yleisöme-nestys.

Lapin kullan kimallus (1999)Lapin kullan kimallus elokuva ja aiheesta sa-manaikaisesti tuotettu 3-osainen tv-sarja oliÅke Lindmanin vuosikymmeniä kestänyt unel-ma, joka oli monta kertaa vähällä toteutua jatuhoutua.

Ajatus Lapin kultaryntäyksestä 1869–1872kertovasta elokuvasta alkoi itää Lindmanin mie-lessä jo silloin, kun hän oli Lapissa Erik Blom-bergin Valkoisen peuran (1952) näyttelijänä,ja kuuli tarinoita Ivalojoen ”Kultalasta”. Lind-man perehtyi aiheeseen lukemalla ja haastatte-

Maisteri Juha Koiranen hakeekuvakulmia lyhytelokuva “Mulli-saukonpoika” kuvauksissa. 16mm:n elokuvavälineistöärinkassa edestakaisin kannettaes-sa paljon pohdittiin, ettäpainaako valo-tettu filmikelaenemmän kuin raakafilmi.

23Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

lemalla kullankaivajia ja asiantuntijoita.Lindman esitti aihetta ensimmäisen kerran

Suomen Filmiteollisuuden T.J. Särkälle 1960-luvun alussa. Kultahistorian asiantuntijoidenPaavo Pitkäsen ja Herman Stigzeliuksen sekäSuomen elokuvasäätiön Kari Uusitalon kans-sa syntyi käsikirjoitus 6-osaiseen tv-sarjaanvuonna 1982 ja elokuvakäsikirjoitus vuonna1983. Hanke kulki tuolloin nimellä ”Kultalankruunun stationi”.

Yleisradio kiinnostui aiheesta 1980-luvunalussa, mutta elokuvasuunnitelma arvioitiinliian kalliiksi. Lindman hankki tuotannollesponsoreita, ja vuonna 1994 käsikirjoittajaksikiinnitettiin irlantilais-kanadalainen geologi-kirjailija Gerald Wilson. Wilson teki vuosina1994–1996 aiheesta useita versioita nimillä”Gold” ja ”Shimmer of Gold”.

Elokuvasäätiön tuen ja ehdotuksen myötä

vuonna 1997 valikoitui käsikirjoittajaksi lap-pilaislähtöinen Heikki Vuento, jonka käsikir-joitusversiot sekä elokuvaan että tv-sarjaan ni-meltä ”Kultala” valmistuivat ”todella nopeassaaikataulussa”. Varsinaisena asiantuntijana toi-mi Seppo J. Partanen, joka on tutkinut ja kir-joittanut Lapin kullankaivun historiasta 30vuoden ajan.

Mittava tuotanto maksoi yli 16 miljoonaamarkkaa, ja elokuvaan tarvittiin lähes sata näyt-telijää ja yli kolme sataa avustajaa.

Jos joku kullankaivusta kiinnostunut ononnistunut missaamaan Lapin kullan kimal-luksen ja sen alkuperäisen tarinan, suosittelentutustumaan siihen Seppo J. Partasen ja Rai-mo Niemelän ammattitiedottajan rautaisellaotteella toteutetuilla nettisivuilla, jotka rokkaaja rullaa. Osoite: www.kultahippu.fi.

Roudasta routaan (2004)Roudasta routaan on ohjelma kullankaivajis-ta. He tulivat kultamaille kullankiilto silmis-sään. Vuosikymmenet kaivaneena he ovat löy-täneet etsimänsä, kultaakin arvokkaamman,taidon elää yhdessä itsensä ja luonnon kanssa.25 minuutin dokumentti kullankaivajista Vla-dimir Nikolskij, Risto Mäläskä ja PekkaTurkka.

Tosi tarina:Kullankaivaja (2005)1950-luvun kultarynnistyksen vuosina vaelsimiehiä eri puolilta Suomea kohti Lappia jaLemmenjokea kullan kiilto silmissään. Vaikkauseimmat kultamaille matkanneet palasivattyhjin käsin, päätti inarilainen Risto Mäläskävalita kullankaivuun ammatikseen jo pikkupoikana.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Esko Ranta Tuo-tanto: Arctic Video Tauno Romppainen

Tosi tarina: Vain muutamangramman tähden (2007)“Lapiolla ei elä”, tietävät kullankaivajat JukkaKela ja Mullisaukko. Silti lapio ei miesten kä-

24 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

sistä vaivu. Miten miehet pitävät elossa Lapinkultaperinnettä?”, kertoo Elävä arkisto.

Anja Aholan ja Johanna Smithin vuosi-kausien seurantadokumentti Mullisaukon jaJukka Kelan keväästä, kesästä ja syksystä. Viisivuotta kestäneen kuvausprojektin alkuvuosienmateriaalia ei voitu käyttää muuttuneen toi-mintatodellisuuden ja päähenkilöiden rapistu-misen vuoksi.

Maailman ensi-ilta liiton pikkujoulujenyhteydessä Inarin Siidassa 2006.

Ylen Elävä arkisto huhtikuussa 2014.

Kullan jälki – villi kansallispuisto?,A-zoom (2007)Yle:n ajankohtaisformaatti A-studion A-zoo-min reportaasi Lemmenjoen ammattikullankai-vun väitetyistä jäljistä Lemmenjoen kansallis-puistossa. Ohjelmassa aidosti kuunnellaanLemmenjoen ammattikullankaivajien näke-myksiä kullankaivusta, sen jäljistä ja tulevai-suuden näkymistä pari vuotta ennen pensaantakaa tullutta kaivoslakityöryhmän esitystäuudeksi kaivoslaiksi. Myös yhteistyökumppa-ni Metsähallituksen virkamiehille annetaanpuheenvuoro.

Toimittajana Annukka Roininen, studio-kommentaattorina Kari Väänänen.

Pohjoiskalotti 365,osa 7/8 (2008)

Pohjoismaiden tunnetuimpiin ja arvostetuim-piin eräelämän asiantuntijoihin kuuluva nor-jalainen Lars Monsen viettää kokonaisen vuo-den Pohjoiskalotin metsissä ja tunturilakeuk-silla. Monsen tuotteistaa kaikki 365 päivää kir-jaksi ja tv-sarjaksi. Hän tekee yhteensä kahdek-san pitkää reissua napapiirin pohjoispuolella,Ruotsin, Norjan ja Suomen maastoissa.

Sarjan osassa 7/8 Norjassa kalamiehenäkanonisoitu Monsen poimii vapamiehelle haas-tavasta Lemmenjoen Ravadasjärvestä pari, kul-lankaivaja Yrjö Korhosen sinne istuttamientammukoiden, liki parikiloista penikkaa. Seu-raavana kesänä Njurgalahden venemiesten Ra-

vadasjärven pysäkiltä tallautuu selvä polkuDavvid Ravadasjoen alkulähteille.

Monsen käy kullankaivaja Mullisaukonluona, jonka rakastettu on etukäteen varoitel-lut että se, jos ääntää epäselvästi kouluruotsia,ei tarkoita että osaisi norjaa.

Jaksossa nähdään harvinainen taltiointikristillissiveellisistä hippujuhlista, joissa nauti-taan ainoastaan kolme pulloa keskiolutta. Toi-nen, samana aamuna löytyneen 108,5-gram-maisen Edelweiss-hipun löytäjistä, uudistaanorjalaisten kateudensekaista Pekka-og-Toivo-nen-tarinaperinnettä, mikä tekee hänestä elä-vän legendan Saariselälle suuntaavien norjalais-ten rellestäjien keskuudessa.

Arto Nyberg (2011)Suorassa lähetyksessä haastateltava Lemmenjo-en kullankaivaja Jukka Kela, sukupolvensa tulk-ki, kertoili kullankaivajan työstä Arto Nyber-gin isännöimässä haastatteluohjelmassa ArtoNyberg. YLE TV1.

Kultajoki – ei grammaakaanilman intohimoa (2011)

Kultajoki - Goldfluss -dokumentti tuotettiin“nollabudjetilla” sekä Tankavaaran Kultamuseotuella. Elokuva kertoo Lapin kultakuumeestaja tämän päivän kullankaivajia etsivästä valo-kuvaajattaresta, jonka romanttiset mielikuvatkullanhuuhdonnasta lempeinä keskikesän öinätörmäävät nopeasti kullankaivajien kovaan ar-kiseen elämään villien jokien varsilla. Muoto-kuva poikkeuksellisista ihmisistä karkeankau-niin luonnon keskellä.

Päähahmoina esiintyy kaksi kullankaivajaa,saksalainen Volker Wessels ja ivalolainen VesaLuhta, jotka ovat etsineet ja huuhtoneet kul-taa Ivalojoella jo vuosia pääasiassa imuriteknii-kalla. Ilman näitä miehiä elokuva tuskin olisikoskaan valmistunut, kiittelee elokuvan ohjaajaBernd Bartusévic.

Musiikin elokuvaan on tehnyt ivalolainenPekka Kumpulainen.

Elokuvan tuottaja-ohjaaja Bartusévic ei

25Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

myynyt elokuvaansa julkiseen levitykseen. Elo-kuva on myynnissä irtokappaleina ainakin Ina-rissa. Elokuvaa on kiitelty intensiivisestä imu-rikullankaivun työnkuvan taltioinnista.

Peltsin Lappi, 4. jakso”Kulta” (2012)Luontoentuisti Mikko ”Peltsi” Peltonen pes-tautuu rengiksi kullankaivaja ja luonnonvarje-lija Vesa Luhdan kuivan maan työmaalle Mo-berginojalla.

Kullankaivaja Vesa Luhta neuvoo rengillemiten kultaa huuhdotaan, runoilee rännillä jakertoo kullankaivajan arjesta ”parasta ennenKristusta” ruoka-annoksen äärellä.

Renki sai muuten hyvän palkan kaivuu-päivästä.., kehaisee Peltsi virallisilla Facebook-sivuillaan.

Ulklinja: NapapiirinKongo (2013)Suomi tukee avokätisesti ulkomaisia kaivosyh-tiöitä, mutta pyytää vain vähän maksuja maa-

peränsä rikkauksista. Lapin yliopiston profes-sori varoittelee, että Lapista tulee pelkkäraaka-ainereservaatti, Napapiirin Kongo.

Kullankaivaja Kari Merenluoto uskoo,että kullankaivu voisi työllistää satoja suoma-laisia jos asiat hoidettaisiin toisin. Nyt ala ta-petaan byrokratialla. Valtio kumartaa ulkomai-sille kaivosjäteille mutta pyllistää Lapin perin-teisille kullankaivajille, kirvaa kullankaivajaJukka Kela.

Dokumentin on toimittanut Ari Lehikoi-nen. Tuotanto: Yle.

The End

Lisäksi lukuisat lyhyemmät ja pitemmät uutis-ja ajankohtaisohjelmapätkät, varsinkin suurtenhippulöytöjen ja uuden kaivoslain kipukohti-en myötä eri tv-yhtiöiden uutistoimituksissa,ajankohtaiskatsauksissa ja keskusteluohjelmis-sa. Kuva-aineistona yleensä arkistokuvaa uu-tisaiheeseen liittymättömästä konekaivutyö-maasta.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutinarkistossa olisi epäilemättä löydettävissä paljonaihekokonaisuuteen liittyviä kultahippuja,mutta se sijaitsee valitettavasti syrjäisessä Hel-singin rannikkokaupungissa Suomen periferi-assa, eikä sen arkistojen syvempään tutkimi-seen tämän vuoksi ollut tämän artikkelin yh-teydessä mahdollisuutta.

MULLIS’

LÄHTEET:Jorma Lehtola 2000. Lailasta Lailaan, Tarinoi-ta elokuvien sitkeistä lappalaisista

Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. ElonetKansallisfilmografia

Raimo Niemelä, Seppo J. Partanen. Kultahip-pu-sivusto www.kultahippu.fi

26 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

Kaivutyö on sallittu ainoastaan kaivoslainmukaisilla valtauksilla, kullanhuuhdonta-

alueilla ja kaivospiireissä.Kullanhuuhdontaluvista vakuudet määrää Tur-

vallisuus- ja kemikaalivirasto eli Tukes, jolle vakuusmyös asetetaan.

Mikäli valtauskirjan omaava kaivaja suunnit-telee muutosta kaivutoimintaan, joka poikkeaa al-kuperäisestä Metsähallitukselle lähetetystä kaivu-suunnitelmasta, tulee hänen toimittaa uusi kaivu-suunnitelma Metsähallitukselle vakuuden tarkista-mista varten.

Vuotuinen vanhan kaivoslain mukaisista val-tauksista maksettava valtauskorvaus (20 € /ha),uuden kaivoslain nojalla myönnettyjen kullanhuuh-dontalupien kullanhuuhdontakorvaus (50 € /ha)ja kaivospiirien kaivospiirimaksu (50 € /ha) mak-setaan Metsähallituksen tilille ilman eri kehotustamääräaikaan maaliskuun 15 päivään mennessä taiem. päivän jälkeen annetuista kullanhuuhdontalu-vista 30 vrk:n sisällä luvan voimaantulosta. Maksa-mattomat korvaukset saatetaan viipymättä tiedoksikaivosviranomaiselle kaivoslain 621/2011 70 §mukaisia toimenpiteitä varten.

Valtausten, kullanhuuhdonta-alueiden ja kai-vospiirien toiminnassa on huomioitava myös kun-tien palopäälliköiden antamat ohjeet palavien nes-teiden varastoinnista kullankaivualueilla sekä toi-

menpiteet mahdollisen öljyvahingon sattuessa.Ohjetta on saatavana Lapin Kullankaivajain liitos-ta.

Muuta huomioitavaaKaivumenetelmät

Lapiokaivuvaltauksilla on koneen käyttö kiellet-ty kaikissa työvaiheissa ilman asianmukaisia lupia(ympäristöluvat).

Rakentaminen Valtaukselle ja kullanhuuhdonta-alueelle saa kai-

vukauden ajaksi pystyttää vain teltan tai laavun,kaivukauden päätyttyä teltta tai laavu on puretta-va. Kaikenlainen muu rakentaminen vaatii sekäTurvallisuus- ja kemikaaliviraston luvan että kun-nan rakennus- tai toimenpideluvan. Kansallispuis-toissa voi lisäksi olla omia rakentamista koskeviaerityismääräyksiä.

Kesäaikainen maastoliikenne Metsäautotielle (maastoon rakennettu tie, jossa

on sorapinta, ojat/pientareet) ei tarvita maastolii-kennelupaa

Maastoliikennelupa tarvitaan aina kun liikutaanrakennetun metsäautotien ulkopuolella. Kesäaikai-

Metsähallituksen tiedotekullankaivajilleLemmenjoen kansallispuiston, Urho Kekkosen kansallispuiston,Ivalojoen ja sen sivuhaarojen (Kutturan suunta) sekä Keski- ja Itä-Lapin alueella vuonna 2015.

M E T S Ä H A L L I T U S T I E D O T T A A

HUOM! Metsähallituksen asiakaspalvelusta Saariselän Kiehisestä ei voi enää ostaapolttopuuta metsätalouden alueelta Kutturan tien suunnalta (katso karttaliite), vaankaivajan on hankittava polttopuuluvat Ivalon asiakaspalvelusta (Ivalontie 10, puh.0205 64 7701).

27Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

sia maastoliikennelupia myönnetään vain jo selväs-ti olemassa oleville maastourille.

Epäselvissä tapauksissa kannattaa aina ennen aja-mista tiedustella asiaa Metsähallituksesta.

Asuntovaunut Valtauksella ja kullanhuuhdonta-alueella saa pi-

tää matkailuperävaunua tai asuntoautoa korvauk-setta kaivukauden ajan (huom. selvitettävä maasto-liikenneluvan tarve). Jos matkailuperävaunu jäte-tään valtaukselle/kullanhuuhdonta-alueelle talvenajaksi, on siihen hankittava Metsähallituksen lupa,hinta 30 € /vuosi.

Mikäli matkailuperävaunua tai matkailuautoa eiole mahdollista sijoittaa valtaukselle/kullanhuuh-donta-alueelle, voi Metsähallitus myöntää luvan sensijoittamiseksi valtauksen läheisyyteen kaivukaudenajaksi, hinta 50 € /kaivukausi.

Kutturan tien varressa on Lapin KullankaivajainLiitto ry:n vuokraama varasto- ja asuntovaunualue,jonne vaunun voi jättää talveksi.

PolttopuuasiatMaastotarkastuksissa Metsähallituksen henkilökun-ta kiinnittää erityistä huomiota polttopuulupiin jamaastoliikennelupiin. Valtaukselta, kullanhuuhdon-ta-alueelta tai niiden läheisyydestä ei saa ottaa min-käänlaista puuta ilman polttopuulupaa. Kansallis-puistoihin ei myönnetä maapuunottolupia. Mikälivaltauksella tai kullanhuuhdonta-alueella on puus-

toa tutkimustyön esteenä, on puiden poistamisestasovittava ennakkoon Metsähallituksen kanssa.

VakuudetKullanhuuhdontalupien vakuudet määrääTUKES (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto)

Valtauksille (koskee vanhan kaivoslain mukaistavaltauskirjalla annettua kullankaivulupaa ja Metsä-hallituksen määräämää vakuutta) asetettavien va-kuuksien minimimäärät:

lapiokaivuvaltaus 1200 € Topi-lapiokaivuri tai vastaava 2000 € traktorikaivuri 4500 € 20 tonnin kaivuri 6500 €

Hinnat ovat minimihintoja ja asetetaan valtauksil-le, joihin pääsee kohtuudella metsäautotietä pitkinkuorma-autolla. Vakuutta korotetaan tapauskohtai-sesti etäisyyden kasvaessa (erämaa-alueet, kansallis-puistot) tai mahdollisten rakennelmien/rakennus-ten myötä.

Päättyneen valtauksen jälkityöt Kaikki luontoon kuulumaton on vietävä valta-

uksen tai kullanhuuhdontaluvan päätyttyä poismaastosta, nuotiopaikan kivikehän voi jättää, mut-ta nuotiopohjalle ei saa jättää palaneita nauloja, pel-tipurkkeja, lasia tai muovia.

Kaivumonttujen reunat tulee luiskata yleisen tur-vallisuuden vaatimaan kuntoon

28 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

Urho Kekkosenkansallispuisto

POHJOLA PANKKI

FI07 5000 0120 2512 92Metsähallitus luontopalvelut

Huoltoluvan voi tilatapostitse puh. 020 564 7200tai käymällä: palvelupisteKiehinen, Kelotie 1/ Siula,99830 Saariselkä, puiston-johtaja Sakari Kankaanpää,puh. 040 773 7341

Lupa voidaan myöntää vainerittäin painavin perustein,tiedustelut puistonjohtajaSakari Kankaanpää.

Metsähallitus myy kaivajillekansallispuiston ulkopuoleltahakkuutähdelupia polttopuuksihintaan 12,40 € /m³ (sis. alv24 %). Pienin laskutuserä on20 €. Polttopuuluvan voi ostaaMetsähallituksen Keski-Lapintoimipisteestä: Jäämerentie 6,Sodankylä. Tiedustelut PekkaLeskinen, puh. 040 747 9769.Tarvepuuta ei saa ottaa kan-sallispuiston alueelta, ei edesmaapuuta.

Irja Mikkonen

Valtaus- ja kullanhuuhdontakor-vaukset sekä kaivospiirimaksut– valtauskorvaus 20 € / hakullanhuuhdontakorvaus 50 € /hakaivospiirimaksu 50 € / ha– Metsähallitus ei lähetä erillistälaskua, eräpäivä 15.3.2013– Maksun yhteydessä on ilmoi-tettava kaivosrekisterinumero javaltauksen /kullanhuuhdonta-luvan /kaivospiirin haltija.

Valtauksen / kullanhuuhdonta-alueen / kaivospiirin huoltami-nen moottorikelkalla– Paikkakuntalaiselle maksuton– Ulkopaikkakuntalaiselle maksul-linen. Luvan hinta on 40 €.– Lupa on henkilökohtainen (tairuokakuntakohtainen. Lupaahakiessa tarvitaan valtaus/kullan-huuhdontaluvan/ kaivoskirjannumero ja huoltoajon ajankohta.

KesäaikaisetmaastoliikenneluvatHinta kuten moottori-kelkkaluvissa.

Polttopuun myynti– Valtaus-/kullanhuuhdontaoikeu-teen ei sisälly puunotto-oikeutta.– Mikäli valtauksella/kullanhuuh-donta-alueella on puustoa tutki-mustyön esteenä, on puiden pois-tamisesta sovittava ennakkoonMetsähallituksen kanssa. – Maksukuitti on pidettävämaastossa mukana, sillä se onpuunottolupaa kysyttäessä tositepuiden maksamisesta.

Lisätiedustelut

POHJOLA PANKKI

FI07 5000 0120 2512 92Metsähallitus luontopalvelut

Lemmenjoen kansallispuiston uusimaastoliikenneohjeistus LKL:n koti-sivuilla www.kullankaivajat.fi. Huolto-luvan voi tilata postitse tai käymällä,huomioiden ohje kirjallisesti haetta-vista luvista:– Metsähallituksen asiakaspalvelu,Virastotalo, Ivalo, PL 36, (Ivalontie10), 99801 Ivalo, puh. 020 564 7701ark. klo 9:00–16:00– Ylä-Lapin luontokeskus, Siida, Inari,puh. 020 564 7740 ja ti–su klo 10:00–17:00, maanantaisin suljettu.

Kesäaikaisia lupia myönnetään vain eri-tyisen painavin perustein jo selvästi ole-massa oleville urille. Lemmenjoen kan-sallispuiston uusi maastoliikenneohjeis-tus LKL:n kotisivuilla:www.kullankaivajat.fi. Lupa haetaan taitilataan Metsähallituksen Ivalon asiakas-palvelusta.

Polttopuita (=halkoja) myydäänNjurkulahden lanssista, hinta on46 €/p-m³ (sis. alv 24 %). Puuluvansaa Metsähallituksen asiakaspalvelustaIvalosta tai Inarista

Tarvepuuta ei saa ottaa kansallispuistonalueelta, ei edes maapuuta.

Irja Mikkonen puh. 020 564 7724,irja.mikkonen@metsa.fios. Metsähallitus, PL 36, 99801 Ivalo

Lemmenjoenkansallispuisto

M E T S Ä H A L L I T U S T I E D O T T A A

29Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

*

Ivalojoki sivuhaaroineen(Kutturan suunta)

Keski- jaItä-Lapin alue *

(Sodankylän,Savukosken, Sallan,Pelkosenniemen jaKemijärven kuntienalueilla sijaitsevatMetsähallituksenhallintaan kuuluvatalueet, pois lukienLapin luontopalve-luille kuuluvatsuojelualueet)

Karttaliitteen (katso s. 27) mukaisesti;

Luontopalveluiden aluePOHJOLA PANKKI

FI07 5000 0120 2512 92

Metsätalouden aluePOHJOLA PANKKI

FI83 5000 0120 1439 03

Huoltoluvan voi tilata postitse tai käymällä:– Luontopalveluiden alue: Virastotalo Ivalo,Irja Mikkonen, PL 36, (Ivalontie 10),99801 Ivalo, puh. 020 564 7724– Metsätalouden alue: Virastotalo Ivalo,Mauri Seipäjärvi, PL 36, (Ivalontie 10),99801 Ivalo, puh. 0400 346 314

Lupa tarvitaan aina kun liikutaan rakenne-tun metsäautotien ulkopuolella. Kesäaikaisiamaastoliikennelupia myönnetään vain joselvästi olemassa oleville maastourille. Kirjallinen lupahakemus karttoineen (esitettyajoura) lähetetään osoitteeseen Metsähallitus,PL 36, 99801 Ivalo.

Metsähallitus myy kaivajille maapuuta (= lieko-puut, juurakot, kuivat oksat ja hakkuutähteet)polttopuuksi hintaan 15 € /m³ (sis. alv 24 %).Pahaojantien halkolanssista myydään myösvalmiita halkoja hintaan 46 € / p-m³(sis. alv 24 %). Polttopuuluvan voi ostaaMetsähallituksen asiakaspalvelusta Ivalosta,puh. 020 564 7701 tai SaariselältäKiehisestä, puh. 020 564 7200.

HUOM! Metsätalouden alueelta polttopuutavoi ostaa vain Ivalon asiakaspalvelusta.

Metsätalouden alue: Mauri Seipäjärvi puh. 0400346 314 mauri.seipajarvi@metsa.fi os. Metsä-hallitus, PL 36, 99801 Ivalo.Luontopalveluiden alue: Irja Mikkonen puh.020 564 7724 irja.mikkonen@metsa.fi

Metsätalouden alue: Virastotalo Ivalo, MauriSeipäjärvi, PL 36, (Ivalontie 10), 99801 Ivalo,puh. 0400 346 314.

Keski- ja Itä-Lapin alue myöntää tarvittaessamaastoliikennelupia valtausten/kullanhuuh-donta-alueiden huoltoon, puh. Mauri Seipäjärvi0400 346 314.

Metsähallitus myy kaivajille hakkuutähdelupiapolttopuuksi hintaan 12,40 €/m3 (sis. 24 % alv).Pienin laskutuserä on 20 €. Polttopuuluvan voiostaa Metsähallituksen Keski- ja Itä-Lapintoimipisteistä: Jäämerentie 6, Sodankylä.Tiedustelut: Pekka Leskinen, puh. 040 747 9769.

Samperintie 32, SavukoskiTiedustelut Jari Kantia, puh. 0400 322 268.

Mauri Seipäjärvi puh. 0400 346 314mauri.seipajarvi@metsa.fi os. Metsähallitus,PL 36, 99801 Ivalo.

POHJOLA PANKKI

FI83 5000 0120 1439 03MetsähallitusMetsätalous

30 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

Olemme kulkeneet Lemmenjo-en alueella jo aika kauan, vael-taen puistoa ristiin, rastiin ke-säisin ja talvisin. Lopulta käviniin, että kullankaivun tauti

hyökkäsi kimppuumme. Kullankaivun kut-suun vastasimme vuokraamalla kaivupaikanMoberginojalta, josta käsin teimme etsintäret-kiä Hammastunturin alueella löytääksemmeoman kultapaikan. Muutamia vuosia etsimmeja mieluisen, sekä hieman kultaakin antavanpaikan löysimme Ivalojoen sivujoelta, Kyläjo-elta. Paikka oli luonnonkaunis ja avara aluemutta karu totuus oli, että kulta siellä oli suu-rien kivien vuoksi haasteellista kaivettavaa, sekäsuurennuslasin avulla tunnistettavaa, näin ol-len antikin oli suhteellisen heikko tehtyyn työ-määrään nähden. Viranomaisten kanssa (tässätarkoitetaan Metsähallitusta) asiat hoituivathyvin. Tämän päivän tietämyksen mukaankaikki viranomaisasiat menivät todella hyvin,ei ollut kiistaa mihinkään suuntaan. Kyläjoellameillä oli parin kaivuvuoden jälkeen luvallinenrakennus ja sauna, jopa polttopuut olivat lu-vanvaraisesti hankittu valtionmaalta. Kaikki olihienosti, mutta mielemme halusi Lemmenjo-elle, koska siellä ovat kaikki hienot tunturit janiin Anjan lähiomaisten kultahistoria kuinhänen lapsuutensa maisematkin.

Vuonna 2008 olimme työn merkeissä vii-kon verran vaelluksella Lemmenjoella ja vie-

Aika ennen Lemmenjokeaja aika Lemmenjoella eliSuurrikollinen vai Ei!

raillessamme erään kullankaivajan luona saim-me tietää, että Aarne Alhonen on myymässätoista Kaivospiiriään. Seuraavan vapaan aika-na lokakuussa 2008 menimme käymään ky-seisellä alueella, olimme Arskan kanssa keskus-

Luonto on Lemmenjoella läsnä joka päivä, kuvassariekon jäljet, suden jäljet ja kärpän jäljet – montulla.

31Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

telleet puhelimessa ja saaneet lisätietoa aluees-ta, sekä tiedon että voisimme Lemmenjoenkäynnillämme yöpyä hänen asuttamassaanRaumalan kämpässä.

Raumalan kämppä sijaitsee Puskuojan var-ressa reilu kilometri ojan alkupisteestä alavir-taan, kämppä on Nipa Raumalan aikanaan ra-kentama, jossa kyseinen kullankaivaja asui vuo-det ympäri kaivu-uransa aikana. Kiersimme,kaivoimme ja mittailimme kaivosaluetta, sekätotesimme, että tämäpä taitaa olla meidän paik-ka. Paluumatkan kävelimme Njurgalahteen,koska veneet eivät enää kulkeneet ja on pakkotodeta, että olipa pitkä matka “yhteen putkeen”.Kotimatka Rovaniemelle alkoi ja jatkui lähessamalla istumisella Lahteen saakka, kaupante-kotilaisuuteen Alhosille.

Kaupat syntyivät sutjakasti ja kaupanteonjälkeen teimme, silloiselle KTM:lle, ilmoituk-sen kaivospiirikaupasta rekisteröintiä varten,mutta mikään ei mennyt niin kuin olisi kuvi-tellut – Suomessa, jossa asiakirjat ovat suomenkielellä ja suomalaiset puhuvat suomea, tai ai-nakin pitäisi. Viranomaiset saivat asiakirjat niinsolmuun, että niiden selvittämisessä virallisestioikeaan asuun, kesti vuoteen 2011 saakka japäätöksen kaivospiirin omistuksesta teki lopulta– TUKES. Sopan päätteeksi Suomelan Pekkasoitti ja pyysi reilusti anteeksi heidän mokailu-aan, kiitos siitä. No, loppu hyvin ja Jukka olisen jälkeen kaivospiirin virallinen haltija/omis-taja. Samoihin aikoihin teimme ensin KTM:llekaivospiirille rakentamista varten lausunto-pyynnön, joka myös puolsi sitä ja sitten lau-

Kaivospiirin alue 400 metrin etäisyydeltä kuvattuna, “rakennelmat näkyvät” kuvassa vasemmassa reunassa. Kuvaon otettu turistien käyttämän polun kohdalta. Metsähallituksen mukaan tälläkin alueella vierailee vuosittainnoin 15 000 turistia. Me olemme nähneet heitä tällä alueella, vuosien 2008–2014 aikana kolmisenkymmentähenkilöä.

32 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

suntopyynnön rakentamisaikeista Metsähalli-tukselle (MH), joka sisälsi em. kaivosviran-omaisen puoltavan lausunnon.

Vuoden 2008 lopulla teimme ilmoituksenKyläjoen paikasta luopumisesta ja joulun sekäuuden vuoden välisenä aikana purimme sielläolevat rakennukset ja kuljetimme ne Kutturantienvarteen odottamaan jatkokuljetusta. Maa-liskuussa 2009 ne pakattiin vaihtolavaan ja tuo-tiin Äivihjärven lanssiin, josta ne kelkoilla kul-jetettiin Puskulle. Virallinen huoltoreitti päät-tyy Aitavaaran poroaidalle, talvinen luonto onvaativaa ja vaativuutta lisää kelkan perässä ole-va reki, johon on lastattu varusteita kattopel-leistä ränneihin, sekä soppakattilasta vesipump-puun… mietimme mikä on turvallisin reittiporoaidalta eteenpäin ja tässä asiassa päätim-me pyytää paikallistuntemuksen asiantuntija-apua Jomppasen Veikolta. Hän auttoi meidätalkuun ja näin saimme hyvän reittipohjan kai-vospiirille, viikon kymmenen ajoimme kuor-

mia useita päivässä, lopulta kaikki tavarat oli-vat alueella sekä säilöttynä niin hyvin kuinmahdollista odottamaan kesää. Viikon uuras-tus tuntui jäsenissä ja voisipa sanoa että olimukava palata töihin normaaliin arkeen.

Seuraava etappi oli pääsiäinen, jolloin tie-tysti menimme kaivoksellemme valmistele-maan tulevaa kaivukautta ja alueen ensimmäi-nen rakennus eli vessa sai harjakorkeuden. Tä-män jälkeen kaivoimme lumet pois asumuk-semme kohdalta ja pystytimme kodan, jossaoli tarkoitus asustaa seuraava kesä ja syksylläpystyttää Kyläjoelta tuotu Huoltorakennus.Toisin meni, lunta tuli tupaan vai kotaankopitäisi sanoa sillä MH ei antanut puoltavaa lau-suntoa rakennuksen pysyttämiselle ja pääsyy-nä tähän oli; “hakijalla ei ole osoittaa kullan-kaivukokemusta Lemmenjoen alueelta”. Mo-bergilta ja Kyläjoelta hankittu kahdeksan vuo-den kaivukokemus ei kelvannut. Kullankaiva-jainliiton ja MH yhdessä laatimiin sääntöihin

Mm. nämä rakennelmat estävät Metsähallituksen mielestä turistien luontokokemuksen (Metsähallituksenlausunto käräjäoikeuden käsittelyssä).

33Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

oli tullut yksipuolisella sopimuksella lisämää-re. Mitäs nyt tehdään…? Asianajajamme Ans-sin ohjeiden mukaan emme tehneet vielä mi-tään eli hyväksyimme saadun päätöksen ja pää-timme asua kesän kodassa.

Kesä 2009 saapui ja kaivukausi käynnistyisuurin odotuksin, perustimme jopa yrityksenkullankaivusta saatavien tulojen virallistamisek-si. Saavuimme Lemmenjoelle kesäkuun 8. päi-vä ja siitä se touhu käynnistyi. Koemonttujatehtiin ja varsinainen kaivutyö aloitettiin alu-een alareunasta “vasitusta” (= suunnilleen ha-tulla heittämällä…) kohdasta. Siinä se kesämeni maata kääntäessä ja tulosta saimme aikakivasti kun huomioi, että aloitimme aivan ns.puhtaalta pöydältä maanpinnalta suoraan alas-päin, keskeltä sankkaa paju- ja katajapusikkoa.Suuri kysymys aloituksessa oli, mihin laitam-me pintamaan, koska kaikkialla oli kaivama-tonta maata ja siirretty maa-aines peittäisi mah-dollisen hyvän kultapaikan, sitä ongelmaa poh-dittiin antaumuksella. Lopulta oli vain päätet-tävä, että pintamaat siirretään sivuun toden-näköisesti vähäkultaiseen kohtaan kaivospiirin“rajaa vasten”.

Syksyllä kun kesän kaivamiset olivat tehty,teimme asianajajamme neuvon mukaisesti uu-den lausuntopyynnön rakentamisesta MH:lle,siihen pyyntöön emme ole vielä tänäkään päi-vänä saaneet muuta virallista vastausta, ei hy-lättyä eikä hyväksyttyä, kuin käräjäoikeudenpääkäsittelyssä MH:n lausunnossa oleva kom-mentti “Vitikka ei ole valittanut kielteisestäpäätöksestä hallinto-oikeuteen”, aivan kuinvalittaminen kuuluisi keskeisesti kyseiseen lu-paprosessiin, MH:n päätöksessä kuitenkin sa-notaan selvästi, että hakija voi tehdä uudenhakemuksen, kun kriteerit täyttyvät ja näinmyös teimme. Suullisen kommentin asiaan sain“Pyssykylän” käräjäoikeudessa tauolla, E. Stol-tin kommentti oli kysyessäni häneltä ko. asiaa,että mehän olemme ainoastaan täydentäneetaiempaa hakemusta, emme olleet hänen mie-lestään tehneet uutta hakemusta. Kummallistavain kun edellisen lausuntopyyntömme vali-tusaikakin oli mennyt umpeen jo kuukausia

sitten, eli kuinka vahvistettuun viranomaispää-tökseen voi tehdä täydennyksen – ei mene ihanymmärrykseen meillä päin.

Aloitimme siis rakentelun ilman lupaa jatalven aikana kokosimme huoltotilan asutta-vaan kuntoon, koska mielestämme on luon-nonvarojen haaskaamista asua kodassa ja polt-taa hirvittävät määrät kosteaa puuta, jotka ylei-sestikin aiheuttavat heikolla palamisellaan il-makehään pienhiukkasia – ja silmiin kyynelei-tä. Kaiken lisäksi kesä oli melko sateinen jausein aamulla herätessämme olivat makuupus-sit seinäkankaan puolelta märät, koska vesi tii-vistyi kankaan pintaan ja tippui tietenkin alas.Varusteiden päivittäinen kuivatus kota-olosuh-teissa oli lähes toivotonta, kun kosteus ulkonaja sisällä oli lähellä sataa prosenttia, ellei sittenolisi alkanut kullankaivun harrastajaksi, eli teh-nyt töitä siten, ettei tule hiki. Tavoitteenammeoli kuitenkin tehdä tätä työtä ammattimaisestija saada siitä ihan aikuisten oikeasti rahallistahyvää, siihen tarvitsimme kuitenkin asianmu-kaiset tilat, vuosittaiseen kolmen – neljän kuu-kauden yhtämittaiseen toimitaan kaivoksellam-me.

Kevättalven 2010 huoltoajot, aivan kutenoli jo tavaksi muodostunut, ajoimme viikolla10. Työmme luonto- ja ympäristöalan opetta-jina vaatii jatkuvaa maasto-kelpoisuuden ke-hittämistä viimeisimmän maastotekniikan hal-litsemisessa kuin myös erilaisien maastomajoit-teiden osaamisessa, tästä johtuen huoltoreissunvaihteluksi loimme lumesta korkean lumika-san, halkaisijaltaan kolme – neljä metriä ko-vettumaan, tarkoituksena seuraavalla kerrallakovertaa siihen luola eli Guinze – majoite,mutta…

Kun muutamaa viikkoa myöhemmin tu-limme kaivospiirille tuomaan kevään viimeisiäkuormia, totesimme, että siellä oli ajeltu ristiinrastiin ja useita kertoja kurvattu aivan kaivu-montun reunaa hipoen vaikka alue oli merkit-ty selkeästi, näin oli aiheutettu selkeä vaarati-lanne pudota monttuun, josta vastuussa olisiollut kaivospiirin haltija. Sama “leikkijä” olikaivanut Guinzen rikki, liekö etsinyt kätkettyä

34 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

aarretta, eipä muutakaan selitystä osaa keksiänoin typerälle teolle. Myöhemmin selvisi, ettäMH:n erätarkastaja oli käynyt paikalla tarkas-tuskäynnillä, josta emme tosin saaneet ennak-koilmoitusta. Teimme poliisille tutkintapyyn-nön tästä tarkastuskäynnistä vahingontekoi-neen, tällä hetkellä (11.2014) ei ole tietoa, mil-loin tutkintapyynnön jatkotoimenpiteistä teh-dään päätös,… kaiken lisäksi Ivalon polliisi olisitä mieltä, että MH voi ajella kaivospiirin alu-eella niin paljon kuin katsoo tarpeelliseksi, kos-ka hallinnoi puiston aluetta(!).

Kevättalven aikana Jukka sai syytteen, jon-ka aiheena oli hallinnan loukkaus, luvaton ra-kentaminen ja näpistys, eli MH:n erätarkasta-ja oli tehnyt tarkastuskäyntinsä perusteella tou-huistamme tutkintapyynnön poliisille ja tämäpoiki syytteen kaivosoikeuden haltijalle. Aika-naan (2012) asia eteni käräjäoikeuteen jossasyyttäjä teki syyttämättä jättämispäätöksen kah-den tutkintapyynnön osalta, eli näpistys; kai-vutyön tieltä poistetut puut – ei syytettä, kos-ka kaadetut puut olivat maksettu (olivat mak-settu jo ennen MH:n tarkastuskäyntiä) MH:nlähettämällä laskulla! Lisäksi syyttäjän päätök-sen mukaan kaivosoikeuden haltijalla on kai-vosoikeuden nojalla lupa kaataa puita käyttö-alueelta – kunhan kaadetut puut korvataanmaanomistajalle. Luvaton rakentaminen, ra-kentamisrikkomus oli vanhentunut jo syksyllä2010 – ei syytettä.

Hallinnan oikeuden loukkaus on ns. jat-kuva rikos ja siitä tuli erillinen käsittely. Syytekäsiteltiin Sodankylän käräjäoikeudessa loka-kuussa 2012, asianajaja Anssi ja Jukka matkus-tivat tilaisuuteen ja sieltä palattiin positiivisellamielellä kunnes virallinen tuomio tuli, tulos:turpiin 6/0, rakennelmat (5 kpl) on purettavapois 1.7.13 mennessä ja sakkoa vajaa tonni, sekäkorvauksia MH:lle 2800 €. Asianajajammehaki valitusoikeutta käräjäoikeuden päätöksestähovioikeuteen ja se saatiin. Osapuolet antoivatlausunnot ja me vastaajana saimme antaa vii-meisen lausunnon (tosin vasta erikseen hovi-oikeudelta pyytämällä, saada antaa viimeinenlausunto asiassa), tämä tapahtui alkuvuodesta

2013. Päätöstä sai odottaa melko kauan, lie-neekö Hovioikeuden presidentin vaihtuminenyksi syy siihen, että päätöksen valmistuminenmyöhästyi. Tämä myöhästyminen keväällä2014 aiheutti mielialoissamme paljon mielipa-haa ja kesän kaivukausi alkoi melkoisessa vas-tatuulessa kaikin puolin.

Yleensä arkipäivinä menimme montulleaamusella ja palasimme johonkin aikaan illas-ta, mutta heinäkuun 2. päivä, jostakin syystäpäätimme, että mennään kämpälle keittämäänpäiväkahvit. Kahvitellessamme kuuntelimmealueuutisia ja siellä toimittaja selittää, että Lem-menjoella olleeseen rakennuskiistaan on hovi-oikeus antanut päätöksen - kuuntelemme, ettämitä Lemmenjoella taas on tapahtunut, koskatämä “tapahtuminen” on täällä jatkuvaa ja lä-hes jokainen asia menee jonkin tasoisen oike-uskäsittelyyn… “kaivaja oli rakentanut viisirakennusta … kaivaja saa pitää kämppänsä…”.

Turistit hakeutuvat suojaan luonnolta, turistienluontokokemuksen pilaavista rakennelmista Puskuo-jalla.

35Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

Tässä vaiheessa heräämme ja toteamme, ettähetkinen - sehän puhuu meistä. Piti odotellaseuraavat uutiset ja kuunnella uudelleen, olimelkoinen hämmästys kuulla hovioikeudenpäätös radiosta. Uutisen merkityksen valjettuakirkkaana, oli Puskuojan kämpässä kaksi suk-laakuorrutetun Hangon keksin näköistä kai-vajaa…

Välittömästi päätöksen saatuamme toimi-timme Ivalon MH:n toimipisteeseen uudenlausuntopyynnön rakentamishankkeellemme(11.7.14) ja toimihenkilö otti sen erittäin asi-allisesti vastaan. Hän myös asiallisesti kertoi,että koska kesälomat ovat menossa, niin pää-tös tulee viivästymään ja kun on vielä tuo vali-tusmahdollisuus hovioikeuden päätöksestä.

Syyttäjä ei tehnyt kuitenkaan valitustaKorkeimpaan oikeuteen ja Hovioikeuden pää-tös sai lain voiman. Aikanaan MH:lta tuli ra-kentamista varten myöntävä päätös, sen toimi-timme viipymättä Ivalon rakennusvalvontaan.Rakennusvalvonta toimi todella nopeasti jajoustavasti päätöksenteossaan ja tällä hetkellä(marraskuu 2014) meillä on viimeinkin luval-liset ja varsin tarpeelliset tilat LemmenjoenPuskuojalla.

Yleisesti tästä episodista voisi sanoa, ettäriita-asioissa viranomaiset, asianajajat ja syyt-täjät ratsastavat kaivoslain nimikkeillä (kaivos-piiri, kullanhuuhdontalupa ja kullanhuuhdon-tavaltaus), sekoittaen nämä nimikkeet keske-nään ja käsiteltävässä asiassa nimitetään suju-vasti samaa aluetta väliin kaivospiiriksi, väliinvaltaukseksi ja väliin kullanhuuhdontaluvaksi.Koska jokaista eri kaivuoikeutta koskettaa erilain kohdat (jopa eri laki > kaivoslain uudis-tus!), saadaan asiat sekoittamalla asiaa käsitte-levät henkilöt tekemään päätöksiä, jotka eivätole linjassa käsiteltävän kohteen oikeuksienkanssa. Lopulta yksityinen henkilö maksaaomasta pussista koko lystin, kun taas viranhal-tijoilla on omat, kansalaisten maksamat asian-ajajat ym. varat taustalla tukena.

Kaikki tämä säheltäminen viranomaistenkanssa on opettanut, että mikään asia ei olevarmaa ennen kuin on mustaa valkoisella.

Olemme myös oppineet mitä lain tulkitsemi-nen tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä mitä mieltäolet jostain asiasta ja oletko oikeassa, vaan sitäkuka osaa parhaiten perustella kannaltaan la-kipykälien tekstin ja hakea myös tukea aikai-semmista päätöksistä. On myös tärkeä miettiäsitä, mistä riita-asiassa itse asiassa on kyse, elipitää pysyä asian ytimessä. Mekin aluksi ko-etimme todistella mielestämme asiallisesti, ettätarvitsemme ammattimaisen toiminnan har-joittamiseen kyseiset rakennukset tai rakennel-mat, vaikka lopulta oikeuskäsittelyssämme kyseoli siitä, kenellä on hallintaoikeus kaivosaluee-seemme – ja se EI ole Metsähallituksella.

Kullankaivuyrityksemme panimme paket-tiin marraskuussa 2013, koska yrityksen toi-minnan käynnistäminen oli kestänyt jo kuusivuotta ja loppu toiminnasta häämöttää muu-taman vuoden päässä. Päätimme, ettei kanna-ta “sijoittaa” varoja enempää mahdottomantavoitteluun, loppuajan kaivamme kultaaomaksi iloksemme. Eräs tuttavamme Ivalostalausui viisaasti, että tässähän kansalaisen oikeus-turvakin vaarantuu, mikäli käräjäoikeuden jahovioikeuden päätökset ovat täysin vastakkai-set. Siinä olemme täsmälleen samaa mieltä,varsinkin, kun miettii, että koko kaplakkaankului aikaa kuusi vuotta. On käynyt muuta-man kerran mielessä, että kuka tästäkin jotainhyötyy ja mitä. Välillä teki mieli luovuttaa,mutta sinni ei antanut periksi, eikä anna edel-leenkään – ihmisoikeustuomioistuimeen men-nään, jos se vain on mahdollista – vuonna 2020.

Opetus asiassa: meille tulee riittämään tämäseikkailu kullankaivun osalta vuoteen 2020,jolloin kaivospiirit päättäjien viisaalla päätök-sellä lakkautetaan. Eli emme aio hakea etuoi-keutettua jatkoa kullanhuuhdontaluvalla, kos-ka on ennustettavissa melkoisen varmasti, ettäemme tule saamaan lupaa pitää kullanhuuh-dontaluvalla Puskulla olevia rakennelmia muu-tamasta syystä ja kaivutyö telttaolosuhteissa eijaksa enää innostaa, vaikka maassa onkin jäl-jellä vino pino isomuksia, odottamassa nouk-kijaansa.

JUKKA JA ANJA VITIKKA

36 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

Kullankaivajan oikeus ihmisarvoi-seen asumiseen, lepoon ja henki-lökohtaiseen hygieniaan on kysy-mys, joka on jäytänyt kullankaiva-jien ja viranomaisten suhteita

1960-luvulta saakka. Asumiseen liittyvät lait ja var-sinkin lakien tulkinnat ovat viime vuosina vaihdel-leet. Siksi näihin asioihin liittyen on ollut liikkeelläkaikenlaisia vankkoja uskomuksia ja varioimisenmahdollisuuksia.

Aloite tilanteen ratkaisemiseksi neuvotteluteitseensisijaisesti Inarin kunnan rakennustarkastuksenkanssa tuli liiton Kultaseminaarissa 2010 silloiseltatyö- ja elinkeinoministeriön kaivosylitarkastaja Pek-ka Suomelalta, joka totesi asian alkavan olemaanmelko kestämätön kaikille osapuolille.

Liiton edunvalvonta aktivoitui asiassa ja esittiliiton näkemyksiä valtauksilla rakentamisesta ja senluvitustarpeesta Inarin kunnan rakennusvalvonnal-le, Lapin ELY-keskukselle ja Metsähallitukselle.

Selkeyttä kullanhuuhdonta-alueilla RAKENTAMISEEN

Inarin kunnan teknisen toimen kanssa käydyis-sä neuvotteluissa aikanaan oli mykistävä kokemus,kun virkamiehetkin aidosti pohtivat ja hakivat rat-kaisua lupakäytäntöjen muuttamiseksi hallintoala-maisen kannalta toimivampaan ja yksinkertaisem-paan suuntaan.

Inarin kunta päätti rakennusjärjestyksen uusi-misen yhteydessä selkeyttää pelisääntöjä rakentami-sen suhteen myös kullanhuuhdonta-alueilla.

Inarin kunnan uusi rakennusjärjestys hyväk-syttiin kunnanvaltuustossa 26.6.2014.

Jos kerran on pakkoUuden kaivoslain 621/2011 mukaisesti rakentami-nen kullanhuuhdonta-alueelle on lähtökohtaisestikielletty. Lain 26.§:n 2. momentissa säädetään edel-lytyksistä, joiden mukaan kullanhuuhdonta-alueellekuitenkin saa rakentaa. Tässä tapauksessa rakennuk-sen tai rakennelman välttämättömyyden ja raken-nuspaikan sijainnin ratkaisee kaivosviranomainen

36 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

37Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

kullanhuuhdontalupa-asian käsittelyn yhteydessä.Jos kaivosviranomainen on lupapäätöksen kä-

sittelyn yhteydessä katsonut rakennuksen tai raken-nelman välttämättömäksi, kullankaivaja hallitseerakennuspaikkaa maankäyttö- ja rakennuslain 131.§:ssä säädetyllä tavalla.

Tämä oikeus päättyy kullanhuuhdontaluvanpäättyessä. Kullanhuuhdontaluvan päätyttyä raken-nelmat on poistettava ja alue siivottava.

Inarin kunnan rakennusjärjestyksen määräyksetKaivoslakiin kirjatun mukaisesti rakennuksen tairakennelman tulee olla kooltaan vähäinen, kevyt-rakenteinen ja helposti siirrettävä.

Inarin kunnan uusi rakennusjärjestys määrit-tää nämä kaivoslain antamat raja-arvot.

Rakennelmana hyväksytään pohjapinta-alal-taan 16 m2:n tai pienempi rakennelma, jonka li-säksi alueella voi olla erillinen varasto ja / tai pesey-tymistila. Rakennelmien yhteispinta-ala ei kuiten-kaan saa ylittää 26 m2:ä. Tästä voidaan poiketa vainerityisestä syystä, esim. ympäristöluvan määräyksistäaiheutuvasta lisärakentamistarpeesta.

Alueella sijaitsevien rakennelmien on muodos-tettava yhtenäinen kokonaisuus, ulkoväreinä har-maan ja ruskean eri sävyt. Katemateriaalina käy tum-ma huopa- tai peltikate. Kirkkaita tai kiiltäviä ma-teriaaleja ei saa käyttää.

Kevytrakenteisen rakennelman seinämateriaa-li voi olla kevythirttä – paksuus enintään 70 mm –tai lautaverhoiltu vanerielementti, jossa lämmön-eristeen paksuus voi olla enintään 50 mm. Lauta-verhous voi olla ulkoverhouspaneelia, pystyloma-laudoitus tai pystylaudoitus rimoilla.

Lämmityslaitteena tulee käyttää tyyppihyväk-syttyjä irtolämmityslaitteita.

Pesutilan on oltava yli 15 metrin etäisyydellävesirajasta ja muiden rakennelmien yli 20 metriävesirajasta.

Tukesin / Metsähallituksen luvan myöntämi-sen jälkeen tehdään toimenpide-ilmoitus Inarinkunnan rakennusvalvonnalle ennen rakentamisenaloittamista. Asian ratkaisee kunnan rakennustar-kastaja maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti.

Toiminnan intensiteetti ratkaiseeViranomaisten marssijärjestys on Inarin kunnanrakennustarkastaja Vesa Pietikäisen mukaan sellai-nen, että metsätalousalueilla tarveharkinnan tekeeTukes joka kuulee päätöksenteossa Metsähallitus-ta, ja suojelualueilla tarveharkinnan tekee Metsä-hallitus joka kuulee päätöksenteossa Tukesia.

Metsähallituksella on maanhaltijana oikeus ar-vioida luvan tarvetta. Tärkein kriteeri on luvan ha-kijan ammattimaisuus kullankaivajana. Mitä pitem-pi kaivuhistoria on ja mitä ammattimaisemmin toi-mitaan, sitä vahvemmat edellytykset oikeuksia onsaada. Kriteerit liittyvät kultamäärään, kaivuhisto-riaan, käsiteltyyn maamäärään, tehtyihin investoin-teihin yms. ja näitä samoja kriteereitä käytetäänmuissakin, kuten maastoliikenneasioissa.

Lapin Kullankaivajain Liitto osallistui useitavuosia kullankaivun ammattimaisuuspallon potkis-keluun kentän päästä toiseen, ja teki asiasta Metsä-hallitukselle esityksen. Esityksen pohjana oli liitonpiirissä sähköpostitse käyty laaja asian valmistelu.LKL esitti kuutta kriteeriä, joista kolmen täyttyessätoimintaa voitaisiin pitää ammattimaisena. Metsä-hallituksen kanssa asiaa hierottiin monessa palave-rissa, mutta lopputuloksena oli, että kriteerien käyt-töön otosta ei yhdessä sovittu, vaan pääperiaatteetkerrottiin kirjattavan Metsähallituksen sisäiseenohjeeseen.

Nykyään Metsähallitus itsenäisesti kuitenkinkäyttää näitä kriteereitä kullankaivuun liittyvienoheislupien tarvetta arvioitaessa.

Kaikki hakijat eivät saa automaattisesti saman-laista lupaa. Valitettavasti aloittelijat ja kultaa löy-sin rantein kaivavat ovat – ilmastoiduissa ja lämmi-tetyissä toimistoissaan päätöksiä ankarasti pohtivienvirkamiesten mielestä – tässä suhteessa heikommassaasemassa, ennen toiminnan vakavuudesta saatujanäyttöjä.

Kullankaivua säätelevää viranomaistoimintaa jahyviä käytäntöjä, joiden avulla asiat saa kultapu-roilla sujumaan pienimmän riesan tietä käsitelläänliiton edunvalvontapäällikkö Antti Peroniuksentoimittamassa ”Hyvä kullankaivutapa” -oppaassa.44-sivuista opasta voi tilata liiton toimistolta hin-taan 5 euroa + toimituskulut.

37Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

38 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

eri kohteisiin maksettiin yhteensä 3391,64 eu-roa. Eniten kolehtia annettiin yleistukena lii-tolle, 1293,64 euroa.

Liiton jäsenetuvaltaukset tuntuvat muut-tuvan kaivoslakiuudistuksessa kasvatetun yli-hallinnoinnin vuoksi vuosi vuodelta tärkeäm-miksi henkirei’iksi kultaa kaivaville jäsenille.Niiden kehittämistä tuettiin 1142 eurolla.Tämä tuleekin tarpeeseen, sillä tämä liiton jä-senistölleen tarjoama jäsenetu maksoi kulunee-na toimintakautena yli 5 500 euroa – vakuus-maksuihin sidottujen pääomien lisäksi.

Edunvalvonta ja lakiapu nostettiin taas kai-voslain muutosprosessin jälkeisen hengähdys-tauon jälkeen listalle. Tukea saatiin 711,00 eu-roa, ja tarvetta näkyy edelleen syntyvän viran-omaisten pyrkiessä rassaamaan kullankaivunoikeuksia enemmän ja vähemmän läpinäkyväs-ti.

Kilpailutoiminnan kehittäminen on var-maankin merkittävä kehityskohde Lapin kul-lankaivun tulevaisuudessa. Suoraa tukea kul-takisojen kehitystyölle tuli kuitenkin vain245,00 euroa. Ehkä tämä kertoo nykymuotoi-sen kisatapahtuman mediaseksikkyydestä. Toi-saalta liiton yökerho-vaskaukset vetävät yleisöäseminaariristeilyn yhteydessä, ja selkeitä syner-giaetuja sekä kisaorganisaation että yleisömää-rien osalta oli nähtävissä viime kesänä Tanka-vaarassa, kun LKL:n Kullankaivajain mesta-ruuskisat järjestettiin SM-kisojen aattona. Kul-lankaivun tällä sektorilla mietitään kiivaastitoimenpiteitä kilpailujen kiinnostavuuden li-säämiseksi.

Kultainen kiitos kaikille tukea antaneille!

LKL:n jäsenmaksu 22 euroaMaksa nyt omatoimisesti

Liiton vakaan taloudellisen tilanvuoksi päätettiin vuosikokouk-sessa 29.3.2014 pitää jäsenmak-sujen suuruudet vuodelle 2015ennallaan. Jäsenmaksu vuodelle

2015 on hallituksen esityksen mukaisesti 22 €ja liittymismaksu 10 €. Myös kullalla makset-taessa jäsenmaksun määrä pidettiin edellisvuo-den lukemissa; 0,6 grammaa Lapin kultaa.

Jäsenmaksun voi maksaa nyt alla olevienohjeiden mukaisesti.

Tarkista jäsenmaksutilanteesi Prospäkkä-rin osoiteprintistä. Maksetut vuodet onmerkitty siihen kahden vuoden seuranta-jaksolta.

Maksa 22 euroa jokaiselta puuttuvaltavuodelta LKL:n jäsenmaksutilille NordeaFI45 2177 3800 0049 77. Kansainväli-sessä pankkiliikenteessä tilin SWIFT-osoite on NDEAFIHH.

Muista käyttää viitenumerona jäsennu-meroasi, joka on nimesi yläpuolelle mer-kitty numerosarja jäsenlehden takakan-nessa. Viitteellisen maksun yhteydessäviestit eivät välity maksun saajalle.Eräpäiväksi voi laittaa 15.3.2015.

VOIT MAKSAAVAPAAEHTOISENKOLEHDIN

Jäsenmaksun yhteydessä voit maksaa vapaaeh-toisen kolehtimaksun. Vuonna 2014 kolehtia

39Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

MELKEIN SAMAUUSIKSILiiton hallitus päätti esittää jäsenmaksun 2015yhteydessä maksettaville vapaaehtoisille mak-suille osin samoja kohteita:- 5 € Palsiojan tien / Harriojan sillan kunnos-tamistoimenpiteet- 7 € liiton jäsenetuvaltausten kehittämiseen- 9 € edunvalvontaan ja lakiapuunNäistä poikkeavat epämääräiset summat kat-sotaan liiton toiminnan yleistueksi.

KEVÄÄLLÄ MUISTUTUSKoetetaan tänä keväänä tehostaa jäsenmaksu-jen omatoimista maksamista lähettämällä jä-

senmaksu sähköpostitse kaikille niille 1700 jä-senelle, joiden kurantti sähköpostiosoite jäsen-rekisteristä löytyy. Ja jotka eivät ole jäsenmak-suaan vielä ihan ite hoitaneet.

Huonompimuistisia ja paperilaskua lasku-pinoon kaipaavia lähestytään kuitenkin loppu-keväästä paperisella laskulla.

Omatoimisesta maksuseurannasta ja jäsen-maksujen hoitamisesta koituu liitolle merkit-täviä kustannussäästöjä, joten kannustammekaikkia olemaan hyvämuistisia ja viitseliäitä.Jäsenkortti postitetaan kaikille jäsenille loppu-kevään jäsenlehden mukana ennen kaivukau-den alkua.

KAI J. RANTANENrahastonhoitaja

VENEKULJETUKSET LEMMENJOELLATavarakuljetukset kulta-alueelle

0400 137 090Polttopuuta metrisenä halkona.

Kysy myös poronlihaa

Veikko Jomppanen

Jäsenmaksun javesistötarkkailu-maksun tyylisuori-tus routajaksolta2014–2015. Eikuulu kategoriaan“Jäsenmaksukulta-na mustaa upaa,saattaa sisältäämyös kultaa”.

40 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

orkein hallinto-oikeus hylkäsi 3.2.2015 kullankaivajan valituksen Poh-jois-Suomen aluehallintoviraston te-kemästä ympäristö- ja vesitalouslu-

paa koskevasta päätöksestä. Perusteluissaan KHOkatsoi, että haitan rajoittamiseksi ja kompensoimi-seksi aluehallintovirasto on voinut antaa valituksen-alaiset lupamääräykset.

Alkuperäinen Pohjois-Suomen AVI:n myöntä-mä ympäristölupa oli siitä historiallinen lupapää-tös, että se oli ainoa koneellista kullankaivua kos-kenut päätös, josta Saamelaiskäräjät ei ollut uudenkaivoslain voimaantulon jälkeen valittanut.

Kullankaivaja valitti kuitenkin itse omasta lu-papäätöksestään. Hänen valituksensa koski myön-netyn ympäristöluvan lupamääräyksiä 1 ja 20, kos-kien luvanvaraisen kaivutoiminnan vuotuista suo-rittamisaikaa sekä luvan saajalle määrättyä vuosit-taista 350 euron kalatalousmaksua. Valitetut lupa-määräykset ovat sellaisia, jotka sisältyvät kaikkiinuudempiin ympäristölupapäätöksiin.

Eräänlaista peruskauraa siis.Päätöksestä uutisoivat kaikki pohjoisen medi-

at. Saamen Radio muotoili uutisotsikkonsa siten,että Lemmenjoen kullankaivaja ei olisi halunnut

maksaa korvausta Miessijoen ja Vaskojoen likaami-sesta.

Kullankaivu ei uhkaasaamelaiskulttuuriaHeti seuraavana päivänä 4.2.2015 Korkein hallin-to-oikeus antoi kolme uutta päätöstä. Näissä pää-töksissä KHO hylkäsi Saamelaiskäräjien kolme kul-lankaivua koskevaa ympäristölupavalitusta Inarin jaSodankylän saamelaisalueilla. Saamelaiskäräjät onjulkisuudessa esittämänsä mukaisesti valittanut uu-den kaivoslain voimaantulosta 1.7.2011 lähtienkaikista koneellista kullankaivua koskevista viran-omaisten lupapäätöksistä.

Saamelaiskäräjien valitusten johdosta kymme-nien kullankaivuyrittäjien työmaat ovat olleet vali-tusten käsittelyn ajan seisahduksissa useita vuosia.

KHO:n mukaan Saamelaiskäräjillä ei ollut näis-sä lupapäätöksissä valitusoikeutta.

KHO perusteli päätöstään sillä, että kysymyson pienessä mittakaavassa tapahtuvasta kullankai-vusta alueella, jota käytetään tähän tarkoitukseenvain osa vuotta ja silloinkin tiukkojen lupamäärä-ysten puitteissa. Sanotulla toiminnalla ei KHO:npäätöksen mukaan aiheuteta haittaa saamelaiskult-

KHO linjasi, että kullankaivuei uhkaa saamelaiskulttuuria

KULLANKAIVAJIEN ALASTONKUVISTAAN SAAMAT RAHAT RIITTIVÄT –

K

40 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

Esa Pylväksen pakarat jaEureka-kapinalipun Etelän-risti heiluivat Lapin Kullan-kaivajain Liiton Mieskalenteri2013:n kansikuvassa, kun lii-ton miehet laittoivat perseensäpeliin Lapin kullankaivunpuolesta. Kuva: Ilkka Ärrälä

41Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

tuurille ja vaikutukset saamelaisten perinteiselle elin-keinolle, kuten poronhoidolle, kalastukselle, met-sästykselle tai ympäröivälle luonnolle jäävät hyvinpaikallisiksi. KHO:n päätökset koskevat kolmen erialueen ja kolmen erikokoisen kullankaivun vaiku-tuksien arviointia.

KHO:n kanssa yhteneväiseen päätökseen kul-lankaivun vaikutuksista saamelaiskulttuurille ja elin-keinoille on tullut Vaasan hallinto-oikeus tutkittu-aan Saamelaiskäräjien ympäristölupavalituksen lop-puvuodesta 2014. Tässä lainvoiman saaneessa lu-papäätöksessä Saamelaiskäräjillä valitusoikeus oliuusien vesi- (2012) ja ympäristölain (2014) mu-kaisesti.

Kullankaivajien alastonkalenteritjyräsivät verovaroin ylläpidetynvalitusautomaatinLapin kullankaivajat ovat omissa vastineissaan erioikeusasteille tuoneet julki KHO:n nyt linjaamaanäkemystä kullankaivun ongelmattomasta yhteen-sovittamisesta saamelaiskulttuurin ja elinkeinojenkanssa, ja kiistäneet Saamelaiskäräjien asianosaisuu-den esimerkiksi poronhoitoon liittyvissä kysymyk-sissä, joissa päätösvalta kuuluu alueiden paliskun-nille.

Saamelaiskäräjien lausuntoja on tehtailtu oi-keusministeriön myöntämin verovaroin. Kullankai-vua harjoittavat yrittäjät ovat joutuneet rahoitta-maan oikeustaisteluaan omilla varoillaan, kuten1980-luvulla Metsähallituksen kanssa kullankaivunoikeutuksesta käräjöitäessä. Osittain edunvalvon-taa on rahoitettu myös suuren suosion saaneitaKullankaivajien mieskalentereita myymällä.

Aiemmin viime vuonna KHO palautti kaivos-viranomainen Tukesin käsittelyyn neljä kullankai-vua koskenutta lupapäätöstä, joista Saamelaiskärä-jät oli valittanut. Toisin kuin Saamen Radio asiastavirheellisesti uutisoi, KHO tai Rovaniemen hallin-to-oikeus ei silloin päätöksissään ottanut kantaakullanhuuhdonnasta saamelaiskulttuurille aiheutu-viin haittoihin.

KHO:n tuolloisen päätöksen mukaan lupaval-mistelussaan kaivosviranomaisen on selvitettäväkullankaivuluvan vaikutuksia saamelaisten oikeu-teen harjoittaa kieltään ja kulttuuriaan silloinkinkun saamelaiskäräjät itse ei aktiivisesti osallistu asi-an selvittämiseen.

Lapin kullankaivajat toivovat nyt saadun rat-

kaisun rauhoittavan tilanteen pohjoisen kultapu-roilla, joilla alueen perinteiset elinkeinot ovat mah-tuneet toimimaan ristiriidoitta yli 150 vuotta.

Turha valittaminen vieSaamelaiskäräjien uskottavuudenLapin Kansa teki Saamelaiskäräjien valitustehtailus-ta etusivun jutun.

Prospäkkärin toimitus on eittämättä puolueel-linen taho arvioimaan asiaa, mutta artikkelissa haas-tatellun liiton edunvalvontapäällikkö Antti Pero-niuksen argumentointi on vakuuttavampaa, suo-raa puhetta suoraan asiasta. Toista osapuolta kuul-taessa Saamelaiskäräjien puheenjohtaja KlemettiNäkkäläjävi kiistää kullankaivajien kiusaamisen.Valituksissa on hänen mukaansa kyse vain eduskun-nan säätämien lakien toteuttamisesta. Omassa blo-gissaan Näkkäläjärvi toteaa, että valitukset tulevatloppumaan heti, kun Tukes täyttää kaivoslain mu-kaiset velvollisuutensa.

Artikkelin lähtöuutinen oli KHO:n päätösympäristöluvista tehdyistä valituksista.

Kaivosviranomainen Tukes päättää kullan-huuhdontaluvista, valitetuista ympäristöluvista alue-hallintoviranomainen. Kyseessä on siis kaksi erillis-tä koneelliseen kullankaivuun liittyvää lupaproses-sia, joista kaikista Saamelaiskäräjät on valittanut.

Näkkäläjärven kommentit kirvoittivat LapinKansaan vielä pääkirjoitustoimittajalta kannanoton,jonka mukaan turha valittaminen nakertaa paitsiSaamelaiskäräjien uskottavuutta, myös sen arvoval-taa. Vaikka laki antaa saamelaiskäräjille valitusoike-uden, se ei tarkoita sitä, että käräjien olisi pakkovalittaa jokaisesta hakemuksesta, toteaa sitoutuma-ton Lapin Kansa.

Lapin Kansan uutisoinnit aiheesta on luetta-vissa liiton Facebook-profiilin Lapin Kullankaiva-jain Liitto seinällä. Prospäkkärin toimitus tosin suo-sittelee paperilehden ostamista.

Liiton killastajien lukumäärä nousi tämän ai-heen käsittelyn myötä kyseisessä sosiaalisessa medi-assa yli tuhanteen tykkääjän.

Kullankaivun kannalta yksi valitettava muttaodotettavissa ollut päätös, ja kolme hyvää. Ihan hyvätulos tästä turnauksesta ja osoittaa, että edunval-vonta kullankaivun oikeuksien puolesta voi kantaajoskus myös hedelmää.

Ehkä saamme parin vuoden sisällä myrskynkiertovesialtaissamme asettumaan.

41Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

42 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

85 v.9.4. Keijo Pitkälä, Uurainen

80 v.26.1. Eeva Ollila, Pori24.2. Seppo Makkonen,

Savonlinna16.5. Sakari Herrala, Helsinki

75 v.14.1. Voitto Salo, Kuopio29.1. Marjatta Lahtinen, Oitti1.2. Osmo Kallinen, Aapajärvi4.2. Kari Nieminen, Nurmijärvi19.2. Pentti Palviainen, Ojakkala20.2. Kalevi Räsänen, Lieksa8.4. Teuvo Keskitalo, Oulu12.4. Juhani Kousa, Ahvenainen15.4. Niilo Kallatsa, Järvenpää25.5. Eero Santamäki, Ivalo

70 v.29.12.-14 Esko Konttinen,

Savonranta3.1. Seppo Mäkkeli, Raisio6.1. Pentti Holappa, Helsinki10.1. Jouko Salomaa14.1. Tauno Latvalehto,

Haukipudas19.1. Heikki Lehvonen, Ristijärvi21.1. Kyösti Hellsten, Kalanti29.1. Seppo Kalevi Alfonso

Laaksonen, Vaasa3.2. Sauli Öljymäki, Ylikiiminki5.2. Kaj Skantz, Turku1.3. Erkki Kumpumäki, Oulu20.3. Maijaleena Pöyhönen,

Saariselkä20.3. Pertti Pruikkonen, Tornio4.4. Eelis Pulkkinen, Raanujärvi11.4. Erkki Niemenmaa, Helsinki12.4. Tellervo Räinä, Tampere4.5. Elvi Minkkinen, Oitti12.5. Paavo Uurtamo, Patokoski22.5. Matti Vesala, Kiiminki24.5. Mauri Hintikka, Ahmavaara24.5. Antero Kalliola, Nenonpelto

65 v.3.1. Pirjo Piippola, Turku16.1. Per-Erik Nieminen,

Kirkkonummi26.1. Teuvo Tahvanainen,

Tutjunniemi8.2. Antti Kaski, Kauhava9.2. Heikki Leskisenoja,

Vihtavuori13.2. Jyrki Ilvesmäki,

Punkalaidun16.2. Antti Holappa, Utajärvi19.2. Markku Aaltonen, Paimio20.2. Keijo Andersin, Mikkeli21.2. Tapani Drugge, Raisio21.2. Tarja Kämi, Somero23.2. Eero Kiviranta, Lusmaniemi28.2. Seppo Vesikukka, Säynätsalo5.3. Raija Karjalainen, Kursu

8.3. Elsa Lappalainen,Kurenpolvi

11.3. Erkki Salonen, Nokia14.3. Markku Yli-Mannila,

Alajärvi19.3. Rauno Kurki, Turenki19.3. Turo Mustakallio, Rasivaara24.3. Riitta Lehtinen, Kerava26.3. Pertti Krökki, Lahti27.3. Seppo Heikkinen, Ristijärvi29.3. Pertti Härkönen, Kajaani29.3. Pekka Viitalo, Myllykoski31.3. Eino Korpilahti, Kurikka1.4. Pertti Sukuvaara, Sodankylä5.4. Reijo Hangasmaa, Nivala5.4. Hannu Heiskanen,

Kuusamo6.4. Juhani Rytky, Pattijoki8.4. Teuvo Rajamäki, Riihimäki10.4. Rainer Kapli, Hietama12.4. Yrjö Lähdeaho, Rautajärvi12.4. Merja Rankala, Helsinki13.4. Seppo Korhonen, Kuusa20.4. Erkki Harinen, Rautavaara28.4. Tom Rissanen, Espoo30.4. Jukka Huumo, Helsinki2.5. Anita Malmström, Kotka3.5. Veijo Koponen,

Mickelspiltom3.5. Lippa Timosaari, Oulu9.5. Pasi Häkkinen, Rovaniemi9.5. Olli-Pekka Juvalainen,

Kangasala14.5. Eino Närhi, Kalanti16.5. Teijo Koskenniemi, Lahti18.5. Seppo Raatikainen, Lahti

Juhlapuheita, kakkua ja kahviaympäri Suomea, LKL onnittelee!

Merkkipäivät

42 Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

43Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

23.5. Hannu Pyykkönen,Suomussalmi

24.5. Tapio Järvinen, Pohela26.5. Matti Latomaa, Raahe29.5. Jorma Lankinen, Riihimäki30.5. Esa Friman, Palokka31.5. Merja Räsänen, Ryttylä

60 v.4.1. Anne Savilepo, Terälahti14.1. Ken Karlsson, Kopparberg

Ruotsi22.1. Anne Lindström, Helsinki24.1. Peter Johansson, Rovaniemi2.2. Tapio Vaali, Visuvesi13.2. Juhani Kivinen, Ylämylly19.2. Raimo Turunen,

Outokumpu20.2. Reijo Kotkanjuuri, Oulu23.2. Teuvo Hautala, Oulu25.2. Mauno Korhonen,

Sodankylä28.2. Pentti Hietikko, Rauma

9.3. Keijo Möttönen, Raahe11.3. Sauli Mäkelä, Tunkkari15.3. Jukka Vilkman, Turenki16.3. Veijo Valtonen, Jyväskylä27.3. Aimo Hietala, Ylivieska4.4. Markku Huuhka, Kuvansi5.4. Riston Suikkanen, Tampere10.4. Markku Keltanen, Imatra15.4. Olavi Lassila, Perho16.4. Ilkka Hakonen, Korpilahti18.4. Jan Roger Nemlander,

Jorvas22.4. Seija Harju, Tikkakoski23.4. Alpo Paavola, Rauma25.4. Kari Piispanen, Kokkola27.4. Arto Lötjönen, Savonlinna30.4. Juhani Lammi, Kurikka6.5. Kari Hermunen, Rovaniemi12.5. Pekka Köykkä, Laihia13.5. Rauno Levo, Lohja15.5. Matti Kääriäinen, Mikkeli18.5. Maija Iisakkala, Kankaanpää19.5. Merja Asblund, Vitsiälä20.5. Tauno Mäkinen, Vantaa

www.paarmadesign.fi

Hippunen korunkaunista Inaria

20.5. Raimo Tamminen,Kemijärvi

21.5. Sinikka Hintikka,Kerkonjoensuu

27.5. Hannu Kropsu, Sattanen27.5. Christian Wallin,

Helsingfors

50 v.9.1. Matti Rimpinen,

Vatajakoski27.1. Pekka Kujala, Tervajoki27.1. Antti Kuusela, Kuopio4.2. Matti Kaakinen, Paavola7.2. Raisa Hirvonen, Helsinki24.2. Tarja Aakko, Haapavesi3.3. Seppo Kivikangas,

Purmojärvi8.3. Auli Huuhtanen, Juuka10.3. Marko Saikkonen,

Hämeenlinna11.3. Reima Peltonen,

Jämsänkoski17.3. Mikko Pelkkala, Pietarsaari19.3. Timo Nurmi, Ruutana21.3. Seija Nummijärvi,

Kauhajoki28.3. Marko Kalliomäki,

Niittylahti1.4. Päivi Juntunen, Jokirinne1.4. Jouni Pihlgren, Valkeala1.4. Ilkka Saxenberg, Pieksämäki8.4. Markus Leppä, Suhmura13.4. Urpo Suokas, Alavus15.4. Teijo Brandt, Yli-Lesti24.4. Raimo Selen, Espoo27.4. Timo Mäkelä, Liedenpohja28.4. Kari Rintala, Tampere29.4. Jari Niskanen, Jääli30.4. Jorma Hautala, Nokia4.5. Pasi Ylösmäki, Jokioinen6.5. Kent Rönn, Mustasaari8.5. Juha Susineva, Lappohja10.5. Johan Hramov, Tampere12.5. Anssi Heikkinen,

Suomenniemi15.5. Mikko Ikäläinen, Vääksy15.5. Erkki Sillanpää, Vuotso21.5. Markku Hannu, Isokyrö24.5. Björn Billstam,

Tukholma Ruotsi24.5. Timo Tulokas,

Anjalankoski

43Prospäkkäri 4/2014 & 1/2015

KULLANKAIVAJAN OPAS toinen painosKullankaivajan peruskirja on uusittu ja päivitetty.

kullankaivun historia Suomessa ja maailmalla kullankaivun tekniikka ja välineet kullanhuuhdontaluvan hakeminen ja maksut leiri ja leirin varusteet, saunan ja WC:n piirustukset satoja valokuvia Suomesta ja Kaliforniasta 206 nelivärisivua, hinta 27,90 euroa Seppo J. Partanen ja Raimo Niemelä, Hipputeos Oy

Vyönsolki kullanhuuhtoja

Kivenhakkaajantie 3 KERAVA puh. 040 545 4833

Keravan varastomyymälä aukisopimuksen mukaan. Soita.

Kymmeniä kullankaivuvälineitä varastossa.Katso ja tilaa www.hipputeos.fi

LAPIN KULTAAtarinoina ja hippuina

.5362