1 2013

Sankaruuden jäljilläVahvoja naisia meillä ja muuallaSäteilevä perintömme

Helsinki.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .•.Hämeentie.48,.00500.Helsinki.•.p..050.3581441.•.pulut@kaapeli.fi.imatra.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .•.rose.kaipainen.•.p..(05).436.6178Joensuu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .•.katri.kaselius.•.p..0400.691.287.•.www.joensuun-..rauhanryhma.orgJuuka.&.Ylä-karJala.. . . . . . . .•.kirsti.era.•.p..041.437.0890.•.kirsti.era@gmail.comkainuu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .•.kajaanin.rauhanpuolustajat..@hotmail.comkeski-suomi.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . .•.satu.kortelainen.•.skortelainen@hotmail.com.kYmenlaakso.. . . . . . . . . . . . . . . . .•.Heidi.takalo.•.p..046.638 7646.•.opistokatu..8.C.44,....48100.kotka•.heidi.takalo1985@gmail.comlappi.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .•.tuula.sykkö.•.p..040.593.9680.•.tuulasykko@hotmail.comoulu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .•.ilona.nykyri.•.p..050.410.0134.•.ilona.nykyri@gmail.compoHJois-Häme.. . . . . . . . . . . . . . . . .•.näsilinnankatu.22.a,.3..krs,...33210.tampere.•.050.520.6343•.www.tampereenpulut.netpoHJois-savo.. . . . . . . . . . . . . . . . . .•.matti.Juusela.•.p..0400.577.524satakunta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .•.tarja.Juhila.•.p..050.374.2015.•.tarja.juhila@nic.fiturun.seutu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . .•.läntinen.pitkäkatu.20.G,..20100.turku.•.p..(02).232 6609.•.www.turunpulut.fi.uusikaupunki.. . . . . . . . . . . . . . . . .•.ilmo.suikkanen.•.p..0500.536.590.•.ilmos@vakkasuomi.fi.vantaa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .•.Juha.kovanen.•.p..0400.609 073•.juha.t.kovanen@netti.fi

Työpaikkojen rauhantoimikunta on ammat ti yhdistysaktiivien ja rauhanih-misten yhteisfoorumi. Tule mukaan toimimaan rauhan, solidaarisuuden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta! www.rauhanpuolustajat.org/rauhantoimikunta

tämä.Rauhan Puolesta.-lehden.numero.lähetetään.nyt.viimeisen.kerran.myös.niille,.jotka.ovat.viimeksi.maksaneet.jäsenmaksunsa.vuonna.2008..olemme.halunneet.postittaa.kiinnostavaa.luettavaa.niillekin,.jotka.eivät.syystä.tai.toisesta.ole.muutamaan.vuoteen.maksaneet.jäsenmaksuaan..

Julkaisu-.ja.muu.toiminta.vaatii..kuitenkin.rahaa..postitimme.tammi-kuun.lopussa.jäsenkirjeen,.jossa.on..ohjeet.jäsenmaksun.maksamiseen...toivottavasti.mahdollisimman.moni.teistä.haluaa.yhä.olla.mukana.tuke-massa.rauhanliikettä.ja.tekemässä.kanssamme.yhdessä.rauhantyötä..

rauhantyöstä.tiedottaminen.ja..rauhaan.liittyvistä.asioista.kirjoittami-nen.on.olennaisen.tärkeää..siksi..

lehteämme.lähetetään.muun.muassa.kirjastoihin,.kouluihin,.vankiloihin,..yhteistyökumppaneillemme.lukuisissa.järjestöissä,.kansanedustajille,.useille.lehdistön.edustajille.jne..Jotta.voimme.tätä.keskeistä.tiedotustoimintaa.har-joittaa.jatkossakin,.tarvitsemme.teidän.tukeanne.

Tuomioja uskoo,HBL tutki

teemu matinpuro

lkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) on hetken jahkailtuaan kertonut kannattavansa Suomen osallistumista Islannin ilmatilan

valvontaan. Asiaa koskeva selonteko tullee eduskunnan käsittelyyn vielä helmikuussa. Ylelle antamassaan lausunnossa Tuomioja kertoi uskovansa, että harva suomalainen vastustaa operaatiota, sillä 90 prosenttia kansalaisista kannattaa pohjoismaista yhteistyötä. Toista kotimaista hyvin taitavalta Tuomiojalta lienee jäänyt huomaamatta Hufvudstadsbladet-lehden joulukuussa tekemän mielipidetiedustelun tulokset. Kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista kannattaa pohjoismaista puolustusyhteistyötä, mutta he suhtautu-vat kielteisesti Islannin ilmatilan valvontaan.

Eihän mielipidetiedusteluilla ja huutoäänestyksillä tietenkään voida tehdä päätöksiä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Mutta pelottavan kauas omalle planeetalleen harjoitettu politiikka alkaa jo irtautua. Poliitikkojen tulee tietysti tehdä kipeitä ratkaisuja kaikkia miellyttämättä, eikä pelkkä enemmistödiktatuuri ole demokratiaa. On monia asioita, joiden pitää ajaa mahdollisten mielipiteiden edelle, kuten ihmisarvo ja -oikeudet. Mikäli tehdyillä päätöksillä ei saavuteta merkittäviä julkituotuja etuja tai puolusteta merkittäviä arvoja, miksi toimia vastoin yleistä mielipidettä?

Turvallisuuspoliittisissa valinnoissa ei ole kyse pelkästään päätösten mukanaan tuomista eduista, vaan myös haitoista ja pitkän aikavälin uhkakuvista. Miksi ihmeessä Suomen pitäisi osallistua Nato-maa Islannin ilmavalvontaan? Harjoittelu harjoittelun vuoksi ei ole riittävä selitys, eikä epämääräinen mumina, että olemme osallistuneet ”vastaavanlaiseen” toimintaan aiemminkin. Mikä syy meillä on sitoutua enenevässä määrin Naton sotilasstrategiaan? Islannin ilmavalvontaan osallistumi-nen, risteilyohjukset ja monet muut päätökset sotivat räikeästi Suomen perinteistä, kansalaisten laajasti tuke-maa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vastaan.

On tullut korkea aika vaatia aikalisä kovilla kierroksilla tapahtuviin muutoksiin puolustuspolitiikas-samme. Tarvitaan tasapainoinen, resurssimme huomioon ottava, kattavan poliittinen ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisen mahdollistava keskustelu siitä, minne haluamme mennä, eikä siitä minne olemme menossa.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajientoiminnanjohtaja.

u

rauhan puolesta 2/2013 -lehti ilmestyy huhtikuussa 2013.

Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti • ISSN: 0358-6405 • Julkaisija: Suomen Rauhanpuolustajat ry, Hämeentie 48, 00500 Helsinki, p. (09) 774 4310, f. (09) 773 2328 • s-posti: pulut@kaapeli.fi • Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. • Toimituskunta: Teemu Matinpuro (vast. toim.), Timo Kalevi Forss, Anu Harju, Erkka laitinen, Karim Maiche • Ulkoasu: Essi Rajamäki • Taitto: Essi Rajamäki & Niklas Koskinen • Kannen teos: Jouko Ollikainen • Painopaikka: Lönnberg Painot Oy, Kokkola • Lehtitilaus 36 e/vuosi •

Marokkolainen sotilastuomio-istuin tuomitsi 17. helmikuuta aiemmin useaan otteeseen

siirretyssä oikeudenkäynnissä Gdeim Izikin protestileirin aktiiveja.

Gdeim Izikin protestileiri oli Marokon miehittämän Länsi-Saharan sahrawi-väestön rauhanomainen mielen-ilmaus ihmisoikeuksien puolesta syrjintää ja väkivaltaa vastaan. Marokon viran-omaiset hajottivat leirin väkivaltaisesti, mikä johti yhteenottoihin ja kuolon-uhreihin.

Tuomiolla olleista mielivaltaisesti pidätetystä 24 sahrawi-aktiiveista 22 tuomittiin erittäin pitkiin vankeus- rangaistuksiin. Kahden katsottiin kärsineen tuomionsa yli kahdeksi vuodeksi venyneenä pidätysaikana. Tuomioiden pituus vaihteli elinkautisista 20 vuoteen vankeutta.

Sahrawi-aktivisteille pitkät tuomiot Marokon sotilastuomioistuimessa

Lukemattomat ihmisoikeus- ja solidaarisuusjärjestöt ovat vedonneet sahrawi-aktiivien puolesta. Amnesty International piti oikeudenkäyntiä täysin puolueellisena jo ennen tuomioiden julistamista. Siviilien tuomitsemista sotilas-tuomioistuimessa ei voida pitää riittävän tasapuolisena, ja järjestö vaatii puolueetonta tutkimusta vankien väitetystä kidutuk-sesta ja pakottamisesta allekirjoittamaan lausuntoja. Amnesty vaatii myös puoluee-tonta tutkimusta Gdeim Izikin tapahtumista kokonaisuudessaan, sellainen olisi järjes-tön mukaan pitänyt käynnistää jo yli kaksi vuotta sitten.

Freedom House on viimeisimmässä raportissaan Freedom of the World 2013 todennut Länsi-Saharan olevan yhdessä Kii-nan miehittämän Tiibetin kanssa maailman kiistanalaisista alueista vähiten vapaimmat.

Turkulainen Mirka Muukkonen avaa ihmisille byrokratian kiemuroita ja kannattaa ”kylä kasvattaa kakaransa” -yhteisöllisyyttä. Rauhantyö ja solidaarisuus kiemurtelevat hänen elämässään oman keittiönpöydän äärestä valtuustotyöhön. P

unavihreä kansalais-vaikuttaja, Turun kaupunginvaltuutettu, kasvissyöjä, rauhanaktiivi, äiti. Rakastaa kulttuu-ria, lukemista, kokkausta ja puutarhanhoitoa. Näin

luonnehtii turkulainen mirka muukkonen itseään nettisivuillaan. Viherpiipertäjä- hippikö siis? Kun Muukkosen tapaa, huomaa äkkiä, että sana piipertäjä on ainakin jätettävä pois.

Lukion jälkeen toimelias Muukkonen hakeutui puutarhakouluun ja valmistui viljelypuolen puutarhuriksi. Opintoihin kuuluvan harjoittelun hän suoritti bio-dynaamisella tilalla. Kaveripiirissä oli kansalaisaktivisteja, ja Mirkakin koki ihmis- ja eläinoikeusliikkeiden asiat itselleen tärkeiksi. Opintoja hän jatkoi steinerilaisessa Snellman-korkeakoulussa yleisopintovuoden verran. Sitten tie vei luomukaupan myyjäksi. Hän suoritti myyjän ammattitutkinnon ja erikoistui luontais-tuoteneuvojaksi.

Helsingissä asuessaan Mirka tapasi tulevan miehensä mika muukkosen, joka seurustelun aikoihin työskenteli Rauhan-

Koko kylän MirkaKoko kylän MirkaK

Uv

A:

HA

NN

A O

KS

AN

EN

taudilla”. Tässäpä työsarkaa poliitikolle, joka ei purematta niele kaikkea sitä, mitä eteen tulee. ”Kenellä on valta, kuka sitä käyttää? Kaikki tämä ei ole minulle vie-läkään auennut. Vuosien myötä tulee ahaa-elämyksiä, kun jälkeenpäin huo-maa, että jonkin merkilliseltä tuntuneen päätöksen takana olikin esimerkiksi etu-käteen sovittu lehmänkauppa. Kun alkaa oivaltaa kaupungin rakenteita ja suhde-toimintaa, osaa jo etukäteen nähdä mitä tuleman pitää ja mihin kohtaan pitää puut-tua tarkemmin. Ihmiset kuvittelevat, että valtuusto tekee isoimmat päätökset, mutta suurin valta on kunnanhallituksella ja suu-rimmilla lautakunnilla.”

Leipää eikä sirkushuveja

Mirka Muukkonen on pitkään ollut sosi-aali- ja terveyslautakunnan jäsen. Hänen

puolustajien toimistolla taittajana. Häitä vietettiin Rauhanasemalla vuonna 1998. Perheeksi muuttunut kokoonpano muutti Mirka Muukkosen kotikaupunkiin Turkuun vuonna 2001.

Kylä kasvattaa kakaransa

Muukkoset asuvat Raunistulan puutalo-alueella, jossa on kylämäinen tunnelma ja jossa naapurit pitävät enemmän yhtä kuin mitä keskimäärin suomalaisissa kaupunki lähiöissä pidetään. Raunistulassa perustettiin myös vuonna 2004 Tulen-kantajanaiset, joka on vasemmistoliittoon kuuluva, mutta autonomisesti muusta puolueesta erillään toimiva osasto. Mirka Muukkonen oli yksi perustajajäsenistä. Ideana oli innostaa alueen naisia ja koti-äitejä vaikuttamaan ja toimimaan lastensa kanssa yhteisten asioiden hyväksi. Ryhmä järjesti aluksi mielenosoituksen turvallisen koulutien puolesta.

Kokousten puitteet järjestettiin niin, että niihin pystyi tulemaan lasten kanssa. Yksi Tulenkantajanaisten kantava tunnus-lause oli: kylä kasvattaa kakaransa. ”Lasten kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. On yhteinen vastuu, että kaikilla on hyvä olla ja elää.”

Tulenkantajanaiset lähtivät joukolla mukaan vuoden 2004 kuntavaaleihin, koska kokivat tärkeäksi päästä vai-kuttamaan kotikaupungin asioihin laajemminkin. Muukkonen pääsi val-tuustoon ja on jatkanut kuntapolitiikassa tähän päivään asti. Tulenkantajanaiset on yhä olemassa, ja vuosien varrella ryhmä on innoittanut muitakin naisia mukaan kunnallispolitiikkaan.

turkkulaissi lehmänkauppoi

Nyt Mirka Muukkosella on meneillään yhdeksäs vuosi Turun kunnallispolitii-kassa. Politiikan tekeminen on tuntunut

Koko kylän Mirka

hänelle oikealta tavalta vaikuttaa ja toi-mia oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja solidaarisuuden eteenpäin viemiseksi. ”Yhteiskunnassa on rakenteellisia asioita, joihin vaikutetaan politiikalla. Yhteis-kuntarauha on mahdollista vain, kun ihmisillä on riittävä tulotaso, oma asunto, perustarpeet kunnossa ja hyvä olla. Tuloerot ja köyhyys aiheuttavat levottomuuksia, kuten esimerkiksi Kreikassa ja Espanjassa. Haluan oppia tuntemaan järjestelmän ja sen, miten siellä toimitaan.” Poliittiseksi broileriksi Muukkosta ei voi kutsua, koska hänen lapsuudenkodissaan ei poliittisia kysymyksiä isommin ruodittu.

Suomen Turku on vuosien aikana saanut negatiivista huomiota hyvä veli -verkos-toilla, gryndereiden ylivallalla ja ”Turun

Koko kylän Mirka

Mirka Muukkonen turkistarhausta vastustavassa mielenosoituksessa. Muukkosen mukaan vuosi oli 1996 tai 1997.

KU

vA

: RA

MI S

AA

RIN

EN

demokratia on sitä, että erilaiset ihmiset pääsevät kertomaan näkemyksiään. Vain siten voidaan edistää alueellista demokra-tiaa ja hyvää päätöksentekoa.”

Kahden kouluikäisen pojan äiti haluaa vaalia myös kotona solidaarisuuden periaat-teita. Hän pyrkii kasvattamaan lapsistaan tasa-arvon ymmärtäviä, muita kulttuu-reja suvaitsevia ja aseeseen tarttumattomia ihmisiä. ”Muukkosten majatalonakin” tun-nettu koti on pitänyt ovensa avoimina ystäville. Saunan lauteilla on parannettu maailmaa useaan otteeseen sekä käyty tiuk-koja yhteiskuntapoliittisia keskusteluja.

Rauhanpuolustajien toiminnan parissa Mirka Muukkonen on kohdannut erilaisia ihmisiä ja kulttuureita ja harrastanut tär-keää mielipiteenvaihtoa. Muun muassa Ay-väen rauhanpäivät ja Pietarin-matka ovat olleet tapahtumia, joissa on voinut verkostoitua ja saada lisää tietoa itseä kiinnostavista teemoista.

Haastattelun jälkeen puheli-meni soi. Muukkonen soittaa, hän on huolissaan ja järkyttynyt päi-vällä tapahtuneesta väkivallanteosta Jyväskylän kaupunginkirjastossa. Tilaisuudessa oli luennoimassa puoluetoveri ja valtuustokollega Li andersson ja aiheena oli ääri-oikeistolaisuus Suomessa. Vaikka yhtäläisyyksiä kunnallispolitii-kan ja väkivallanteon välille ei

voikaan vetää, on silti kauhistuttavaa ajatella, että suvaitsevaisuuden, väkivallat-tomuuden ja tasa-arvon puolestapuhujat eivät ole koskemattomia Suomessa ja että ilmenevä viha on muutakin kuin puhetta.

Muutamaa tuntia aiemmin haastatte-lun aikana Muukkonen oli miettinyt, mikä olisi tilanne, jossa hän kokisi täydellisesti epäonnistuneensa: ”Se olisi se hetki, kun ruokapöytään minua vastapäätä istuisi poikani, joka olisi pukeutunut natsien vaatteisiin ja joka eläisi sellaisten arvo-jen mukaan.” Silloin olisi omena pudonnut surullisen kauas emopuustaan.

m a i s a . k u i k k a - u C a r

lua. ”Järjestelmässä on valuvika, jos ihmiset eivät osaa löytää oikeaa osoitetta, josta saisi-vat apua itselleen.”

Millaiset ihmiset kaupunkilaisten asioista sitten päättävät? ”Osa kunnallispoliiti-koista on omaksunut johtamiskeskeisen roolin ja ylenkatsoo esimerkiksi kansalais-ten aloitteita todeten, että näistä asioista päätämme me, ette te. Nämä ilmiöt hätkäh-dyttävät. Eritaustaisilla ihmisillä on myös omat tapansa tehdä politiikkaa. Osa tulee kokouksiin, eikä ole ottanut selvää mitä esityslistalla on. He osallistuvat vain passii-visesti ryhmäpäätöksellä.”

Hyviksi poliitikon ominai-suuksiksi Mirka listaa muun muassa sinnikkyyden, oikeudenmukaisuuden ja kokonaisuuksien hahmottamisen sekä sen, että kuulee ja näkee tavallisten ihmisten asioita. ”Pitää myös osata asettua toisen päättäjän asemaan ja ymmärtää se, miksi hän ajaa erilaista ratkaisumallia. Silloin pystyy löytämään ne kohdat, joihin itse kannattaa puuttua keskinäisessä työskente-lyssä.”

ihmiset tekevät kaupungin

Työtä tasa-arvon, yhteisöllisyyden ja soli-daarisuuden edistäjälle riittää. ”Pelkällä kuntapolitiikalla ei tehdä ihmistä onnelli-seksi. Sillä voidaan kuitenkin luoda puitteet turvalliselle arjelle, jossa ihmisen on hyvä olla ja elää ja pyrkiä onnelliseksi. Kunta-

ensimmäisessä valtuustoaloitteessaan vaadittiin leipäjonojen tilanteen kar-toittamista ja niihin johtaneiden syiden selvittämistä. Siinä toivottiin myös toi-menpideohjelmaa Turkuun köyhyyden ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Mirka Muukkosen mielestä yhteiskunnan tulisi pitää huolta pienituloisistaan niin, ettei leipäjonoja tarvittaisi.

Sen jälkeenkin köyhyys-näkökulma on ollut vahvasti mukana Muukkosen kunta työskentelyssä. Sosiaali- ja terveyslautakunta on ollut hänelle sekä vaativa että antoisa pesti. ”Lautakunnasta tulee kotiin joko hyvillä mielin tai maansa myyneenä. Etenkin lasten-suojeluun liittyvät päätökset ja kokouksissa kuultavat asiat ovat joskus surullisia ja raskaita.”

Luottamustoimessa ei tunneta työaikoja, eikä työ ole pelkästään kokouksissa istumista, etenkin jos on yhtä rehellisesti antautunut toimel-leen kuin Muukkonen on. ”Vie aikaa, jos haluaa perehtyä asioihin ja tutkia niitä.” Lisäksi kaupunkilaiset kääntyvät valtuutetun puoleen muutoinkin kuin ”virka-aikana” ja kertovat asioistaan.

Varsinaisena leipätyönään Muukkonen on myyjänä luomu- ja reilun kaupan tuot-teita myyvässä liikkeessä.

Valuvikainen järjestelmä

Yksi Mirkan Muukkosen merkittävimmistä kuntatyön saavutuksista on ollut kolmen lastenkodin lakkauttamisen estäminen, jossa hänen panoksensa oli merkittävä. Se vaati paljon työtä, yhteydenottoja kentälle ja kentän väen kuulemista. Hän on myös ollut mukana tekemässä Turun lastensuojelun rakenneuudistusta, joka on vielä kesken.

Mirka kokee antoisana sen, kun osaa kertoa ihmisille heidän oikeuksistaan tai siitä, miten heidän tulee toimia ongelma-tilanteissa. Hän on esimerkiksi neuvonut yt-neuvotteluja käyviä kaupungin työn-tekijöitä ja toimeentulotuen asiakasta, joka ei saanut itselleen kuuluvaa palve-

Putinin ja paavinlinjalla

marKKu Kangaspuro

KU

vA

: vILLE

JUU

RIK

KA

LA

emokratiaa on ainakin kahdenlaista. On enemmistödemokratiaa ja sitten demokratiaa, joka huomioi myös vähem-

mistöjen oikeudet. Enemmistödemokratialla kantojaan puolustelevat Suomessa monenlaiset voimat, myös kulttuurimarxilaisuuden ja feminismin vastustajat sekä homofoobikot. Tukeaan näille näkemyksille tarjoavat, tahtomattaan tai ei, lännessä paavi katolisen kirkon perinteisten arvojen nimissä ja idässä presidentti Putinin kanssa liittoutunut Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill.

Kirill ja Putin tukevat ”länsimaisia perhemalleja” vastaan taistelevia venäläiskonservatiiveja. Heille on tärkeämpää työntää syrjivällä lainsäädännöllä seksuaa-livähemmistöt pois enemmistön silmistä kuin puuttua ongelmaan vähintäänkin kymmenien tuhansien katu-lasten heitteillejätöstä ja lopettaa ”perinnekulttuuri”, joka hyväksyy lyömisen lasten kasvatuskeinona.

Uskonnolliset ja muut johtajat ajavat monissa kysymyksissä ”perinteisiä arvoja”, joka on täysin vieras meidän pohjoismaissa asuvien ihmisten enemmistölle. Se, mitä me ymmärrämme pohjois-maiden suvaitsevaisemmalla yhteiskuntamallilla, on poikkeus ihmiskunnan mittakaavassa. Ilman enemmistövaltaa rajoittavia kansainvälisten suhteiden pelinsääntöjä meidän kaltaisemme yhteiskuntamallin säilyttäminen olisi mahdotonta.

Valitettavasti tämä politikoivien paavien, patriark-kojen, mullahien ja putinien enemmistö luo kuitenkin ilmapiiriä, josta kumpuavat myös suomalaisten kansanedustajien ja kunnallispoliitikkojen rasistiset, ulkomaalaisvastaiset ja naisvihamieliset kannanotot. Äärimmilleen vietynä niitä soveltavat sitten käytän-töön väkivaltaiset rasistit, Jyväskylän ”kommarien” puukottajat ja oululaiset homojen hakkaajat.

Eduskuntatasolla enemmistödemokratialla perus-tellaan puolestaan vähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien suojaksi luodun lainsäädännön purkamista. Suomessa se näkyy lisääntyneenä kri-tiikkinä ruotsinkielisten ja ulkomaalaisten oikeuksia vastaan. Samaan kategoriaan kuuluvat vaatimukset lopettaa sosiaaliturvaan tukeutumaan joutuneiden ihmisten ”oleskelu” enem-mistön kustannuksella.

D

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien

puheenjohtaja.

Poliitikot tuntuvat olevan kuuroja kansalaismielipiteelle Suomen turvallisuuspoliittisista valinnoista

– oli sitten kyse sotilasliitoista tai Islan-nin ilmavalvonnasta. Mutta heitä ei näytä myöskään kiinnostavan heidän itsensä syr-jäyttäminen puolustuspolitiikan ohjaimista.

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen aikana kansliapäällikkönä toiminut risto Volanen varoittaa koti-sivullaan julkaistussa kirjoituksessa, että puolustushallinnon uudistuksissa ollaan hylkäämässä parlamentaarinen kontrolli. Hänen mielestään uudistus edustaa askelta oikealle ja kysyykin raflaavasti seuraako Suomi Mussolinin mallia.

Volasen mukaan kokoomuksen oikeisto-siipi, sotilas- ja talouselämän johto pyrkii vaikuttamaan ohi hallituksen kaikkeen puolustushallintoon. Hänen mukaansa sotilas-teollinen ryhmittymä on vienyt tahtonsa läpi. Osana puolustushallinnon uudistusta hallitus on antanut asetuksen uuden turvallisuuskomitean perustami-sesta. Puolustusministeriön kansliapäällikön vetämään komiteaan on kaavailtu mukaan ylin sotilas- poliisi- ja virkamiesjohto ja

Valtion uusi turvallisuuskomitea:

Päätäntävaltaa kulisseihin

sen valmistelusta olevan tiedon perusteella siihen aiotaan nimittää myös kaksi talous-elämän ja ay-liikkeen edustajaa.

Entinen valtiosihteeri Risto Volanen varoittaa, että komitean myötä Suomeen on periaatteessa syntymässä demokraattisten valtioelinten ohi toimiva kanava armeijan johdolle mobilisoida yhteiskunnallista tukea ja vaikuttamista. Toisaalta uusi turvalli-suuskomitea luo myös yritys- ja ay-johtajille suoran vaikutuskanavan aseellisiin viran-omaisiin, armeijaan ja poliisiin.

Volanen viittaa USA:n entisen presi-dentin (1953–1961) Dwight Eisenhowerin kuuluisaan puheenvuoroon, jossa hän varoitti: ”…meidän on suojauduttava sotilas-teollisen ryhmittymän perustee-tonta vaikutusvallan ottamista vastaa, onpa se sitten tarkoituksellista tai ei. Piilevä mahdollisuus tuhoisaan vääriin käsiin joutuneeseen valtaan on olemassa ja pysyy”. USA:ssa peli menetettiin jo kauan sitten, onko Suomessakin käsillä viime hetket pitää todellinen valta kansalla ja sen edustajilla.

Aiheesta lisää www.ristovolanen.fi

Viime kuukausina on julkistettu muutamakin mielenkiintoinen

mielipidetiedustelu liittyen suomalaisten mielipiteisiin sotilasliitoista ja osallistumi-sesta Islannin ilmavalvontaan. Kansalaisten suuri enemmistö näyttäisi tukevan edelleen Suomen perinteistä liittoutumattomuus-politiikkaa, joka näyttää kadonneen poliitikkojen sanavarastostakin.

Helsingin Sanomien TNS Gallupilla helmi-kuussa teettämä tutkimus ei jätä selittelyn varaa: suomalaisten selkeä enemmistö vas-tustaa Suomen sotilaallista liittoutumista oli sitten kyseessä Nato, EU, tai viime aikoina

Poliitikot vievät, kansa vikiseematalan kynnyksen vaihtoehtona tarjottu Pohjoismainen vaihtoehto.

Mielipidetiedusteluissa Nato-jäsenyyden selkeä vastustus kansalaisten keskuudessa on ollut pysyvä piirre. Tulokset aiheuttavat selvästi harmaita hiuksia Natoa-myötäile-vien poliitikkojen, toimittajien ja tutkijoiden keskuudessa. Heidän kootut selityksensä kyselyjen tuloksista vuosien varrelta ovat surkuhupaisaa luettavaa. Tyhmyydestä kan-saa ei vielä ole uskaltanut kukaan syyttää, tietämättömyydestä toki.

t e e m u . m at i n p u r o

Lumisen Helsingin piti olla joulukuussa tapahtumapaikkana historialliselle Lähi-idän ydin-aseetonta vyöhykettä käsittele-välle konferenssille. Tavoitteena oli aloittaa yksi tärkeimmistä neuvotteluprosesseista rauhan saavuttamiseksi Lähi-itään. Kokoushuoneet jäivät kuitenkin tyhjiksi, sillä alueen valtioiden hallitukset eivät tulleet paikalle.

Hallitusten sijaan noin 40 kansalaisjärjestöjen edus-tajaa ympäri maailmaa

kokoontui Helsinkiin suomalais-ten rauhanjärjestöjen kutsumana. Tavoitteena oli pohtia kansalais-järjestöjen roolia rakennettaessa Lähi-itää ilman joukkotuhoaseita (The Middle East without Weapons of Mass Destruction – Civil Society Input – The Way Forward).

Seminaarin osallistujat olivat vihaisia ja turhautuneita, sillä kon-ferenssin, jonka koollekutsujina ovat YK:n pääsihteeri, Iso-Britannia, Venäjä ja Yhdysvallat, järjestämi-nen vaikutti siirtyneen hamaan tulevaisuuteen, vaikka viralli-sen sanamuodon mukaan kyse on vain ajankohdan tarkistuksesta. Kansalaisjärjestöseminaariin osal-

problemaattinen israel

Jotta yksikään Lähi-idän alueen val-tioista ei käyttäisi joukkotuho- tai ydinaseita toista valtiota vastaan, tarvitaan uusia, kansainvälisiä, vakautta lisääviä keinoja, ja jo ole-massa olevia on parannettava nykyisestä. Konferenssin tavoit-teena onkin päästä yksimielisyyteen siitä, millaisia mekanismeja tällaisen ydin- ja joukkotuhoaseettoman vyö-hykkeen perustamiseksi tarvitaan. Mutta jo se, että alueen valtioi-den edustajat edes istuisivat saman pöydän ääreen, lisäisi kansalaisten luottamusta ja yleistä turvallisuu-den tunnetta Lähi-idän alueella.

Seminaarissa toistuvasti esi-tetty kysymys ei ollut kuitenkaan se, millaisia asioita konferenssissa on käsiteltävä, vaan se, millä edelly-tyksillä konferenssi ylipäänsä olisi mahdollista järjestää. Jotkut osal-listujista uskoivat, ettei Israelilla ole missään vaiheessa ollut edes aikomusta tulla mukaan. Maan par-lamentin Knessetin entinen jäsen issam makhoul kertoi, ettei kyse ole pelkästään alueen valtioiden suh-teisiin liittyvistä kysymyksistä vaan myös siitä, että koollekutsujienkin on pystyttävä ottamaan etäisyyttä suhteessa Israeliin. ”Yhdysvallat ei ole osa ratkaisua vaan pikemmin-

LäHI-IDäN YDINASEETON VYöHYKEValtioita patistetaan neuvottelupöytään

listuneet pyrkivät luomaan uusia ja innovatiivisia tapoja, joilla painos-taa Lähi-idän valtioiden hallituksia tukemaan konferenssin järjestä-mistä mahdollisimman pian.

Uraauurtavaa työtä kansain-välisten ydinsulkusopimusneu-votteluiden edistämiseksi tehnyt Egyptin ulkoasiainneuvoston (ECFA) erityislähettiläs mohamed i. shaker oli seminaarin ensimmäi-nen puhuja. Hän ei voinut jäädä seminaariin koko viikonlopuksi, sillä hänen piti palata takai-sin Egyptiin äänestämään maan uudesta perustuslaista.

paljon avoimia kysymyksiä

Shaker muistutti, että aihe on räjähdysherkkä ja ECFA suhtau-tuu konferenssin lykkäämiseen kriittisesti. Lykkäämisen viralliset syyt olivat Lähi-idän tämänhetki-nen tilanne sekä tosiasia, etteivät Lähi-idän alueen valtiot ole pääs-seet yksimielisyyteen konferenssin lähtöasetelmasta ja päämääristä. Itse asiassa nämä seikat vain osoit-tavat konferenssin tarpeellisuuden. Israelin hyökkäys Gazaan ja sen jäl-kiseuraukset, Iranin ydinohjelmaan liittyvä kiista ja maahan mahdolli-sesti kohdistuvat sotatoimet ovat asioita, joista on erityisesti voi-

tava keskustella. Nämä seikat myös puoltavat voimakkaasti sitä, että vähintäänkin valmistelevat työt ydinaseettoman vyöhykkeen raken-tamiseksi aloitettaisiin.

Shakerin mukaan tulevassa konferenssissa on keskusteltava avoimesti myös siitä, mitkä valtiot ovat hankkeessa mukana ja millaisia aseita kielto koskee. Onko esimer-kiksi Turkki sopimuksessa mukana vai ei? Sisältyykö siihen myös radiologisten aseiden tai joukkotu-hoaseiden laukaisujärjestelmien, kuten siihen soveltuvien ohjusten, kieltäminen? Kansainvälinen oikeus tarjoaa useita erilaisia keinoja jouk-kotuhoaseettoman vyöhykkeen muodostamiseksi, mikäli kaikki alu-een valtiot vain pitävät aiemmista sopimuksista kiinni. Keskeisistä sopimuksista voidaan mainita muun muassa ydinkoekieltosopi-mus, biologisten ja kemiallisten aseiden kieltosopimus, yleissopi-mus ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista, Afrikan ydin-aseetonta vyöhykettä koskeva Pelindaban sopimus, YK:n turvalli-suusneuvoston päätöslauselma 1540 (joka asettaa velvoitteita hyväk-syä tehokkaita lakeja ja tarkastuksia joukkotuhoaseiden leviämisen estä-miseksi) ja ydinsulkusopimuksen lisäpöytäkirja.

kin osa itse ongelmaa, sillä se tukee Israelin vastahakoista politiikkaa”, Makhoul sanoi.

Israelin väite, jonka mukaan Ira-nin ydinase on välitön uhka Israelin olemassaololle, ei myöskään pidä Makhoulin mukaan paikkaansa. Israelin näkökulmasta todellinen ongelma on se, että Iranin mahdolli-nen ydinase rikkoo Israelin aseman Lähi-idän ydinasevaltana. ”Mikäli Israel ei tule Helsinkiin, on israe-lilaisten edistysmielisten tuotava Helsinki Israeliin”, Makhoul esitti. Makhoul onkin mukana perusta-massa israelilaista kansalaisliikettä, jonka tavoitteena on Lähi-idän alu-een joukkotuhoaseeton vyöhyke. Liikkeen edustajien on tarkoitus kokoontua Haifassa maaliskuussa 2013.

pelko iranin sodasta elää

Iranilaissyntyinen, Saksassa asuva akateemikko ja kansalaisjärjestö-aloite Conference on Security and Cooperation in the Middle East -hankkeen tiedottaja mohssen massarrat piti Yhdysvaltain hege-monisia päämääriä keskeisimpinä syinä konferenssin lykkääntymi-seen. Jos konferenssi pidettäisiin, se estäisi sodan syttymisen ja lisäisi Israelinkin turvallisuutta. Tätä väitettä tuki myös Yhdysvaltain rauhanneuvoston edustaja, irani-laissyntyinen Bahman assad, jonka mukaan Yhdysvallat tavoittelee edelleen vallanvaihtoa Iranissa, ja Iranin ydinase-epäilyä verukkeena käyttäen ”kaksi ydinasevaltiota [Yhdysvallat ja Israel] uhkaa ydin-aseetonta valtiota [Iran] sodalla”.

Näiden Lähi-idästä kotoisin olevien ihmisten puheenvuorot ilmensivät konferenssin lykkäämi-sestä johtuvaa yleistä suuttumusta. Puheista oli nähtävissä myös pelko siitä, että sota Irania vastaan näyt-tää väistämättömältä.

Syvästi turhautuneista alkupu-heenvuoroista huolimatta seminaari jatkui levollisesti keskustellen siitä, millaisia avauksia keskinäisen luot-tamuksen ja kaikkia hyödyttävän

yhteistyön rakentamiseksi on teh-tävä. Konferenssissa luonnosteltiin ja hyväksyttiin yhteisymmärryk-sessä päätöslauselma, joka esitettiin ensimmäisenä ulkoministeri erkki tuomiojalle päätöspäivänä. Semi-naarin jälkeen se on tarkoitus toimittaa ydinasekonferenssin kool-lekutsujille (Yhdysvallat, Britannia, Venäjä ja YK:n pääsihteeri), Lähi-idän alueen valtioiden hallituksille sekä kansalaisjärjestöille. Kutakin toimijaa pyydetään omalta osaltaan edistämään konferenssin toteutu-mista. Seminaarissa hyväksyttiin myös luonnos toimintasuunni-telmaksi hankkeen edistämiseksi jatkossa.

Australialaisen akateemikon nicholas taylorin mukaan usein unohdetaan, että vaikka valtiot ovat sopimusten tekijöitä, kansalaisyh-teiskunta voi patistaa valtioita neuvottelupöy-tiin, jotta sopimuksia syntyisi. susi snyder IKV Pax Christi -järjestöstä puolestaan pyysi osallis-tujia pohtimaan uusia kannustimia, joiden avulla Lähi-idän alueen asukkaita voidaan aktivoida tukemaan joukkotuhoaseetto-man vyöhykkeen muodostamista. Hän lisäsi, että yhteiset hankkeet kasvattavat alueen inhimillistä tur-vallisuutta.

rokkia ohjuksia vastaan

Kansalaisjärjestöjen tehtävänä näh-tiin paitsi myötävaikuttaminen itse konferenssin järjestämiseen, myös erilaisten yhteistyö- ja kannustin-hankkeiden tukeminen Lähi-idän alueella. Hankkeet voivat yhdistää ihmisiä kansalaisuudesta ja kan-sallisuudesta riippumatta. ”Rokkia ohjuksia vastaan” on idea, jossa valtioiden rajan läheisyydessä jär-jestettäisiin rock-konsertteja, jolloin ihmiset rajan molemmin puo-lin voisivat kokoontua tanssimaan yhdessä. Myös vesivaroihin, energi-aan ja ihmisten tarpeisiin liittyvät hankkeet nähtiin tärkeinä.

nasser Burdestani, International Campaign to Abolish Nuclear Wea-pons (ICAN) -kampanjan edustaja Bahrainista, antoi energiaa seminaa-rin osallistujille kertomalla työstä, jota alueella on ydinaseista luopu-miseksi tehty. ICANin Lähi-idän alueen kampanjoijat kääntävät kam-panjamateriaalit arabian, heprean ja persian kielille. ICANin arabiankie-lisellä Facebook-sivulla on jo 48 000 tykkääjää, vaikka asiasta ei ole juuri lainkaan keskusteltu julkisuudessa Iranin ydinohjelmaa lukuun otta-matta. Tavoitteeksi asetettiinkin, että kaikki joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen perustamiseeen liitty-vät julkaisut julkaistaan internetissä jokaisella Lähi-idän alueen kielellä.

Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja päätti seminaarin pai-nottamalla kansalaisyhteiskunnan merkitystä ja sitoutuneisuutta asei-denriisuntaan ja turvallisempaa maailmaa rakentaviin hankkeisiin. Tuomioja kertoi, että konferens-

sia suunnittelemassa ollut tunnuste-lija Jaakko Laajava

on hyvin kiitollinen hankkeen saamasta tuesta ja aiheesta järjes-tetyistä tapahtumista. Tuomiojan mukaan emme ole koskaan olleet niin lähellä tavoitetta Lähi-idän jouk-kotuhoaseettoman vyöhykkeen saavuttamiessa kuin nyt.

Monelle meistä haaveen toteutu-minen vaikuttaa kuitenkin edelleen olevan utopiaa, ainakin niin kauan kuin poliittista tahtoa asian eteen-päin viemiseksi ei ole. Käytännössä poliittinen tahto tarkoittaa, että kaikki alueen valtiot ilmoittavat osallistuvansa konferenssiin ja päät-tävät milloin se pidetään. Mikäli tätä tahtoa ei löydy, tulevaisuus näyttää varsin synkältä.

X a n t H e . H a l l.

Kirjoittaja.toimii ydinaseriisunta-kampanjoijana Saksan Lääkärit ydinsotaa

vastaan (IPPNW) -järjestössä Berliinissä.

Suomentanut Erkka Laitinen

K U vA : E R K K A L A I T I N E N

Ulkoasiainneuvos Aapo Pölhön mukaan Lähi-idän joukko-

tuhoaseettoman vyöhykkeen syntyyn liittyy useita ratkai-semattomia ongelmia. Eräs näistä on, ettei kyseessä ole pelkästään ydinaseet vaan myös muut joukkotuhoaseet kieltävä vyö-hyke. ”Ratkaisu ei ole välttämättä helppo eikä nopea, tällaista vyöhykettä ei ole koskaan edes yritetty muodostaa muualla maailmassa. Neuvottelut eivät ole helpom-missakaan olosuhteissa olleet nopeita. Latinalaisen Amerikan ydinaseettoman vyöhykkeen luominen kesti 32 vuotta.”

Lisäksi eri joukkotuhoasekategorioita varten on olemassa toisistaan riippumat-tomat kieltosopimukset, eivätkä läheskään kaikki Lähi-idän valtiot ole allekirjoitta-neet niistä kaikkia. Ydinsulkusopimuksen ovat allekirjoittaneeet kaikki maat Israelia lukuun ottamatta, mutta biologisten aseiden kieltosopimusta eivät ole alle-kirjoittaneet Arabiemiraatit, Djibouti, Egypti, Israel ja Syyria. Kemiallisten aseiden kieltosopimuksen ulkopuolella ovat puoles-taan Egypti, Israel ja Syyria. ”On pidettävä mielessä, ettei asevalvonta tapahdu poliitti-sessa tyhjiössä. Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi neuvotteluista, joissa kosketetaan kunkin osallistujamaan perimmäisiä turval-lisuusetuja. Mitä kauempana osallistuvien maiden näkemykset oman turvallisuutensa edellytyksistä ovat, sitä vaikeampi on edetä niin, ettei kukaan tunne turvallisuutensa huononevan”, Pölhö muistuttaa.

elintärkeät neuvottelut

Huomionarvoista on myös se, että Lähi-idän joukkotuhoaseetonta vyöhykettä on viety eteenpäin ydinsulkusopimuksen yhteydessä, mistä aiheutuu sekä hyviä että huonoja puolia. ”Hyvää on se, että ydinasevaltiot Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Venäjä on sitoutettu päämäärään. Huonoa puolestaan on se, että ydinsulkusopimuksen ulkopuoli-

Hitaasti ja epävarmastinen Israel suhtautuu periaatteessa

nihkeästi päätöksiin ja tavoittei-siin, joiden tekemisessä se ei ole ollut mukana ja joiden muotoi-luun se ei ole voinut vaikuttaa.”

Vaikka viralinen konferenssi on Pölhön mukaan vasta avaus

pitkäkestoiselle prosessille, sen pitäminen olisi ensiarvoisen tärkeää,

sillä konferenssin pitämättä jättämisellä saattaa olla kauaskantoiset seuraukset. Pahimmassa tapauksessa neuvottelujen kariutuminen saattaa hänen mukaansa johtaa kilpavarustelukierteeseen. ”Jos Iran jatkaa ydinohjelmaansa selvästi sotilaal-liseen suuntaan, niin asevarustelukilvan ainekset alkavat olla koossa.”

Konferenssin tunnustelija, alivaltio-sihteeri Jaakko Laajava pyrkii tällä hetkellä saamaan kaikki alueen maat osallistumaan epävirallisiin konsultaatioihin vuoden 2013 maaliskuun puolivälissä.

Konsultaatioissa on tarkoitus päästä yksimielisyyteen muun muassa konfe-renssin järjestelyistä, asialuettelosta sekä menettelytavoista. Jos tässä onnistutaan, konferenssi on mahdollista pitää lyhyelläkin varoitusajalla.

Pölhön mukaan erityinen vaikeus on siinä, että arabimaiden ja Israelin välillä on perustavaa laatua oleva näkemysero alueel-lisen tilanteen ja vyöhykkeen välisestä suhteesta. Arabimaat katsovat vyöhyk-keen edistävän rauhaa, minkä vuoksi se olisi perustettava ensin. Israelin mielestä taas itse vyöhykkeen aikaansaaminen edellyt-tää rauhaa ja vakautta, minkä vuoksi rauha olisi saavutettava ennen vyöhykkeen perus-tamista. ”Neuvottelujen eteneminen kohti vyöhykettä riippuu olennaisella tavalla siitä, miten molemmat painotukset ote-taan huomioon: keskustelujen täytyy kattaa sekä vyöhykkeeseen liittyvät moninaiset kysymykset että alueelliseen vakauteen ja rauhaan liittyvät edistysaskeleet.”

e r k k a . l a i t i n e n

1974

1980

1990

1995

2010

lähi-idän.joukkotuhoaseettoman.vyöhykkeen.historiaEnsimmäinen aloite vyöhykkeen perustamisesta on vuodelta 1974 ja sen tekivät Iran ja Egypti. Aloite tehtiin ennen Iranin islamilaista vallankumousta, mutta myös maan nykyinen johto tunnustaa sen. Tämän jälkeen neuvotteluprosessia on yritetty käynnistää useita kertoja. Kuitenkin syyt, joilla vyöhykettä on perusteltu, ovat olleet myös esteenä neuvottelujen aloittamiselle.

YK:n yleiskokouksessa on 1980-luvun alusta lähtien hyväksytty yksimielisesti vyöhykettä tu-keva päätöslauselma, joten myös Israel on peri-aatteessa suhtautunut ajatukseen myönteisesti.

Idea kokonaan joukkotuhoaseettomasta Lähi-idästä syntyi Egyptin aloitteesta Geneven aseidenriisuntakonferenssissa vuonna 1990. Egyptin näkökulmasta tämä oli myönnytys Israelille, jotta sopimus ei koskisi vain yhden alueen valtion oletettua aseistusta ja jotta paria vuotta aikaisemmin päättyneen Irakin ja Iranin sodan kemiallisen aseen käyttö huomioitaisiin.

Vuoden 1995 ydinsulkusopimuksen (NPT) tarkastelukokouksessa joukkotuhoaseeton vyöhyke asetettiin lopulliseksi tavoitteeksi.

Israel on Lähi-idän ainoa valtio, joka ei ole allekirjoittanut ydinsulkusopimusta. Useat alueen valtiot eivät puolestaan ole alle-kirjoittaneet kemialliset ja biologiset aseet kieltäviä sopimuksia.

Nykyinen prosessi alkoi, kun vuoden 2010 ydinsulkusopimuksen tarkastelukokouksessa päätettiin vuoden 1995 suunnitelman täytäntöönpanosta. Kaikkien alueen valtioiden osallistumista pidetään välttä-mättömänä hankkeen edistämisessä.

neuvostoliiton. tekemät. ydinkokeet.ovat. varoittava. esimerkki. siitä,. mi-ten.on.toimittu.mielivaltaisesti.har-hauttamalla.ihmisiä.kansalliseen.tur-vallisuuteen.vedoten..semipalatins-kin.alueella.tehdyt.ydinkokeet.ovat.jättäneet.alueelle. jälkensä,. joita.sii-votaan.vielä.kauan.

HistoriaAinakin kahdeksan valtion tiedetään kokeilleen yhteensä yli kahtatuhatta erilaista ydinlaitetta ydinaseiden kehit-tämistä varten kymmenissä eri paikois-sa ympäri maailman. vuosina 1945–1980 kaikkiaan 423 ilmakehässä räjäy-tetyn pommin yhteistehon on arvoitu olleen noin 545 megatonnia, mikä vas-taa teholtaan 43 632:ta Hiroshiman ato-mipommia. Nämä räjäytykset ovat al-tistaneet ihmisiä radioaktiivisesta las-keumasta peräisin olevalle säteilylle, jonka vuoteen 2000 mennessä arvioi-daan aiheuttaneen 430 000 syöpätapa-usta ja 2,4 miljoonan ihmisen ennen-aikaisen kuoleman.1

Semipalatinskin testausalue sijaitsee Kazakstanin aroilla maan koillisosassa. Lähin asutuskeskus tunnettiin Neuvos-toliiton aikana Semipalatinskina, ja sen nimi vaihdettiin Semeiksi vuonna 2007. Noin 19 000 neliökilometrin kokoisella ydinkoealueella Neuvostoliiton asevoi-mat tekivät ensimmäisen ydinkokeen-sa vuonna 1949, ja kaikkiaan yli neljän

vuosikymmenen aikana Neuvostoliitto räjäytti alueella 467 ydin- ja lämpöydin-laitetta, näistä 120 maan päällä tai ilma-kehässä ja 347 maan alla. Haittavaiku-tuksista alueen asukkaille ja ympäröi-välle luonnolle ei välitetty.1

vuonna 1990 Lääkärit ydinsotaa vas-taan (IPPNW) -järjestö alkoi tehdä yh-teistyötä kazakstanilaisen aktivistin ja runoilijan Olžas Suleimanovin perus-taman Nevada-Semipalatinsk-liikkeen kanssa ja järjestivät mielenosoituksia ydinkokeita vastaan. Lopulta nämä mie-lenosoitukset vakuuttivat president-ti Gorbatšovin ja ydinkokeet keskey-tettiin. Kun Kazakstan julistautui itse-näiseksi vuonna 1991, Semipalatinskin ydinkoealue suljettiin, ja Neuvostolii-tolta periytynyt, maailman neljänneksi suurin ydinasearsenaali hävitettiin.

terveys-.ja.ympäristövaikutuksetYdinkoealueen sulkemisen jälkeen on tehty useita tutkimuksia säteilyn aiheut- tamista terveydellisistä sekä ympäris-töön ja yhteiskuntaan kohdistuneista haittavaikutuksista. Kenelläkään ei tois-taiseksi ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka pahasti alueen maaperä ja pohjavesiva-rat ovat saastuneet, mutta kyse on tu-hansista neliökilometreistä.

Paikallisten viranomaisten mukaan sa-dattuhannet, joidenkin arvioiden mu-kaan jopa 1,5 miljoonaa ihmistä kärsii

saastumisesta. Syöpiä, impotenssia se-kä mutaatioiden aiheuttamia synnyn-näisiä vammoja ja epämuodostumia on diagnosoitu aikuisväestöllä laajasti. vas-tasyntyneillä lapsilla on todettu vakavia neurologisia ongelmia ja luuston epä-muodostumia, ja lisäksi heiltä on muun muassa puuttunut raajoja. Leukemia ja muut verisairaudet ovat yleistyneet.

vuonna 2008 japanilaisten ja ka-zakstanilaisten lääkäreiden yhteistyös-sä tekemässä tutkimuksessa todettiin Semipalatinskin lähialueiden väestön altistuneen kerralla yli 500 millisiever-tin säteilyannokselle. Kun ensimmäi-nen ydinkoe tehtiin alueella elokuus-sa 1949, eräässä kylässä 90 prosenttia asukkaista altistui vuoden aikana jo-pa 1 400 millisievertin säteilyannoksel-le. Saastuneimmilla alueilla kumulatii-visen säteilyannoksen suuruudeksi on arvioitu 2 000 millisievertiä. Tutkimuk-sessa todettiin, että syöpätapausten (erityisesti keuhko-, vatsa-, rinta- ja kil-pirauhassyövät) määrä saastuneimmil-la alueilla Koillis-Kazakstanissa on 25–30 prosenttia korkeampi kuin muualla maassa. Tutkijat löysivät myös psyykki-siä häiriöitä lapsilta, joiden vanhemmat olivat altistuneet radioaktiiviselle las-keumalle.2

Kazakstanin säteilylääketieteen ja ekologian instituutti raportoi suorista yhteyksistä säteilyaltistuksen ja geeni-mutaatioiden välillä perheissä, jotka ovat eläneet ydinkoealueen lähistöl-

Hibakusha.Worldwide*–.atomiajan.säteilevä.perintö

lä sijaitsevissa kylissä. väitteitä ovat tu-keneet myös britannialaisen Leicesterin yliopiston tutkimukset vuonna 2002. Tutkimusten mukaan korkeille säteily-annoksille altistuneilla aikuisilla oli 80 prosenttia suurempi todennäköisyys saada dna-mutaatioita kuin tutkimuk-sessa olleella kontrolliryhmällä. Säteilyl-le altistuneiden aikuisten lapsilla ero oli 50 prosenttia.3

tulevaisuudennäkymiävuonna 2009 YK:n yleiskokous hyväksyi yksimielisesti päätöslauselman, jossa vaadittiin kansainvälistä yhteisöä aut-tamaan ja tukemaan Kazakstania tart-tumaan ydinkoealueen ongelmiin. Use-at YK:n järjestöt, lahjoittajamaat, kan-salaisjärjestöt sekä lääketieteelliset ja luonnontieteelliset instituutit ovat liit-tyneet mukaan hankkeisiin, joiden teh-tävänä on tutkia kattavasti ydinkokei-den testauksen perintöä Kazakstanissa.

semipalatinsk,kazakstanYdinaseen.testausalue

Ydinkoe Semipalatinskissa. Kazakstanin ydinkokeiden vastainen mielenosoitus.

Entisen ydinkoealueen jätemaata.

* Hibakusha on japanilainen termi, jolla tarkoitetaan atomipommi-tuksista hengissä säilynyttä, mutta eri tavoin siitä kärsinyttä ihmistä. Käsitteellä viitattiin alun perin Hiroshiman ja Nagasakin tapahtumiin.

international.physicians.for.the.prevention.of.nuclear.Warwww.ippnw.org

Artikkeli on osa sarjaa, joka kuuluu Lääkärit ydinsotaa vastaan -järjestön (IPPNW) kokoamaan Hibakusha Worldwide -julistenäyttelyyn, joka oli ensimmäistä kertaa esillä Hiroshimassa elokuussa 2012. Julistenäytte-lyn tarkoituksena on levittää tietoa ydinpolttoaineen tuotantoketjun eri vaiheista louhinnasta ydinjätteeksi sekä ydinmateriaalin käsittely-prosesseihin liittyvistä terveys- ja ympäristövaikutuksista. Lisätietoa näyttelyn kotisivulta http://www.ippnw-students.org/hibakusha.html

lähteet:1 ”Radioactive Heaven and Earth.” IEER,

IPPNW, Apex Press: New York, 1991.2 Kassenova T. ”The lasting toll of

Semipalatinsk’s nuclear testing.” Bul-letin of the Atomic Scientists, 28 Sept 2009.

3 Parfitt T. ”Nuclear tests leave Ka-zakhstan still searching for answers.” The Lancet, 16 Oct 2010.

Suomentanut Erkka Laitinen

Ulkomaankauppa- ja eurooppa-ministeri Alexander Stubb vieraili Suomen kauppa-valtuuston mukana viennin-edistämismatkalla Kazakstanissa viime vuoden lokakuussa. Tavoitteena oli markkinoida suomalaista osaamista. Stubb ylisti Kazakstanin myönteistä talouskehitystä sekä kasvavien markkinoiden potentiaalia. Valtuustoja vierailee myös Suomessa, vaikkakin hieman toisenlaisella asialla.

katkolla

oppositiolehti Vzgljadin pää-toimittaja igor Vinjavski sekä oppositiopuolue Algan

johtajan Vladimir Kozlovin puo-liso alija turusbekova kävivät joulukuussa Suomessa kertomassa Kazakstanin ihmisoikeustilanteesta. Vinjavskia uhattiin vuoden 2012 alussa yhteiskunnallisen vihan liet-somisesta vankeudella, mutta hänet vapautettiin Euroopan parlamen-tin painostuksesta. Oppositiojohtaja Vladimir Kozloville on samoin perustein langetettu seitsemän ja puolen vuoden vankeusrangaistus.

Kazakstanin valtiolla menee hyvin. Kauppa Euroopan unionin

alueelle on voimakkaassa kasvussa maan suurten luonnonvarojen vuoksi. Kazakstan onkin vähitellen liittymässä maailman suurimpien öljyntuottajamaiden joukkoon, ja sillä on myös suuret maakaasuva-rannot. Kazakstanin taloudellinen kehitys ei kuitenkaan kaikilta osin näy maan sisäpolitiikassa tai varsin-kaan kansalaisoikeuksissa. Viime vuosien aikana kansalaisyhteis-kunnan vaino Kazakstanissa on jopa lisääntynyt.

Vzgljadin päätoimittajan Igor Vinjavskin mukaan sanan-vapaustilanne Kazakstanissa alkaa muistuttaa naapurimaiden Turkme-nistanin ja Uzbekistanin tilannetta. Yhdysvaltalainen Freedom House -instituutti on luokitellut Turkme-nistanin ja Uzbekistanin maailman vähiten vapaiden maiden joukkoon muun muassa Pohjois-Korean ja Sudanin kanssa. Toimittajat ilman rajoja -järjestön tammikuussa 2013 julkaisemassa lehdistönvapausin-deksissä Kazakstan sijoittui sijalle 160, kun valtioita vertailussa oli kaikkiaan 179.1

media tulilinjalla

Myös vapaan lehdistön asema on Kazakstanissa vaakalaudalla, ja

toimittajiin kohdistuu aiempaa enemmän vainoa. Esimerkiksi huhti-kuussa 2012 venäjän kielisen lehden Uralskaja Nedeljan pää toimittajaa Lukpan ahmedjarovia ammut-tiin ja puukotettiin hänen kotinsa ulkopuolella Oralin (venäjäksi Uralsk) kaupungissa maan luoteis-osassa. Syyllisistä ei ole tietoa, eikä näytä siltä, että heitä etsittäisiin-kään. ”On todellinen ihme, ettei Ahmedjarov menehtynyt, sillä hän sai useita puukoniskuja”, Vinjavski kertoo. Pian pahoinpitelyn jälkeen Uralskaja Nedelja tuomittiin maksa-maan 33 000 dollarin sakko lehden julkaistua artikkelin Oralin alueen sisäministeriön virkamiesten keski-näisistä sukulaisuussuhteista.

Joskus toimittajat selviävät hel-pommalla, mutta viesti on selvä. Vinjavski kertoo tapauksesta, jossa riippumattoman median toimitta-jien autoa seurattiin ja heitä kohti ammuttiin laukauksia toisesta autosta. Tapahtumalla oli run-saasti silminnäkijöitä, mutta poliisi ei tehnyt mitään pysäyttääkseen ampujien autoa, vaikka sen rekis-terinumero oli tiedossa. Vinjavskin mukaan ampujen motiivina on ollut pelottelu. Viranomaiset myöntä-vät tapahtumien kulun, mutta silti syyksi todetaan yleinen huliganismi:

virallisesti yhteyttä lehdistöön tai toimittajiin ei tapauksella ole. Ylei-sesti media nähdään Vinjavskin mukaan kuitenkin valtion vihol-lisena, minkä vuoksi toimittajille voidaan tehdä mitä tahansa. Vastaa-vaa vainoa kohdistuu muun muassa kansalaisjärjestöihin.

protestin väkivaltainen loppu

Lounais-Kazakstanissa sijaitsevassa noin 50 000 asukkaan Žanaozenin kaupungissa öljykenttien työn-tekijät aloittivat toukokuussa 2011 lakon, joka perustui kiistaan maksa-mattomista lisistä. Lakko julistettiin oikeudessa laittomaksi, ja valtiolli-nen öljy-yhtiö irtisanoi lähes tuhat työntekijää. Osa irtisanotuista aloitti ympärivuorokautisen protes-tin Žanaozenin keskusaukiolla.

Tapahtumat kulminoituivat joulukuun 16. päivänä 2011 mielenosoittajien ja poliisin otettua yhteen keskusaukiolla. Kysei-nen päivä oli myös Kazakstanin 20. itsenäisyyspäivä. Aseistamat-tomat mielenosoittajat kertoivat poliisin avanneen tulen heitä kohti. Virallisten tietojen mukaan mel-lakoissa sai surmansa yksitoista ihmistä, joista kaksi oli poliiseja.

Kazakstanissa

Oppositiolähteiden mukaan kuol-leita oli kymmeniä.

Syyttäjän mukaan tapahtumat saivat alkunsa tuntemattomien huligaanien hyökättyä Kazakstanin 20-vuotista itsenäisyyttä juhli-neiden kimppuun. Silmin näkijän kuvaamalla, Youtube-palveluun ladatulla videolla poliisien toi-minta käy kuitenkin selvästi ilmi, ja tästä uutisoineet riippumatto-mat mediatalot kuten K-Plus, Vzgljad ja Golos Respubliki vaiennettiin nopeasti. Välikohtauksen yhtey-dessä liikenne yhteydet Žanaozeniin katkaistiin, kaupungin lentokenttä suljettiin saapuvilta lennoilta ja matka puhelinverkon sekä internet-yhteyksien toiminta keskeytettiin lyhyeksi ajaksi.

Vinjavskin mukaan silmin-näkijävideolla oli suuri vaikutus

kazakstanilaisiin, ja yleinen mielipide alkoi suuntautua entistä voimak-kaammin maan hallintoa vastaan. Presidentti nursultan nazarbaje-vin suosio kääntyi laskuun, ja useat häntä kannattaneetkin muuttivat suhtautumistaan. Tämä puolestaan lisäsi oppositioon ja toisinajattelijoi-hin kohdistuvaa vainoa.

aiheettomia pidätyksiä, kyseenalaisia tuomioita

Tammikuussa 2012 Igor Vinjavski pidätettiin yhteiskunnallisen vihan lietsomisesta ja hänelle vaadittiin seitsemän vuoden vankeusran-gaistusta. Euroopan parlamentti kuitenkin otti asian esille ja vaati parannuksia Kazakstanin ihmisoike-ustilanteeseen kauppaneuvottelujen keskeyttämisen uhalla, minkä seu-rauksena Vinjavski vapautettiin. Vinjavskin mukaan europarlamen-taarikko Liisa Jaakonsaari vaikutti merkittävästi hänen vapautta-miseensa, sillä Jaakonsaari on vastannut EU:n ja Kazakstanin kumppanuus- ja yhteistyöneuvotte-lujen käsittelystä EU-parlamentissa.

Paluuta kotimaahansa Vinjavski ei kuitenkaan harkitse: ”Minun ei ole mahdollista elää Kazakstanissa. Lehteni on kielletty ja valtakoneisto

pyörittää minua vastaan suunnat-tua propagandaa. Minulle kerrottiin, etten saisi kertoa pahoja asioita Kazakstanista. Nyt olen vallanpitä-jien silmissä pettänyt lupaukseni. Minua ei ole vain leimattu petturiksi – minusta kerrotaan stalinistisin termein. Tilanne on menossa yhä huonompaan suuntaan.” Vinjavski povaa Kazakstanin vapaan median kuihtuvan pian kokonaan.

Kazakstanissa ei ole virallisesti poliittisia vankeja. Silti maan oppo-sitiopuolueen Algan johtaja Vladimir Kozlov on vastikään tuomittu van-keuteen. Syytteet olivat virallisesti samat kuin Vinjavskilla, yhteis-kunnallisen vihan lietsominen. Kozlovin vaimon Alija Turusbekovan mukaan hänen miehensä kuiten-kin pidätettiin siksi, että Alga on ainoa viranomaisten toiminnan Žanaozenissa kyseenalaistanut ryhmittymä. Turusbekova kuvailee miehensä vankilaolosuhteita jär-kyttäviksi: ”Vaikka Vladimirilla oli terveysongelmia, hänet sijoitettiin tutkintavankeusaikanaan pieneen huonokuntoiseen selliin, jossa ei ollut minkäänlaista ilmastointia.”

Viimeisimmän tiedon mukaan mukaan Kozlovia pidetään eristys-sellissä. ”Siellä on pieni reikä ikkunan asemesta, minkä vuoksi

sellissä on hyvin kylmä. Vessaa ei ole, vain pieni purkki tarpeiden tekemistä varten. Tyynyjä tai peit-toja ei ole. Vartija antaa Vladimirille lyhyeksi ajaksi yöllä pienen patjan, jossa on kuivunutta virtsaa. Ainoa tapa saada hänestä tietoa ovat aikai-semmin vapautetut vangit, jotka ovat vieneet viestejä Vladimirin sukulaisille. Häntä pidetään täysin eristyksissä.”

ohikulkijoitakin pidätettiin

Vinjavski vahvistaa Turusbekovan kertomusta Kazakstanin karuista vankilaoloista: ”Kidutus ja väki-valta on tavallista. Esimerkiksi Žanaozenin välikohtauksen aikana kaupungin kaduilla oli ulkona-liikkumiskielto. Poliisi pidätti satunnaisia ohikulkijoita etsiessään

Igor Vinjavski: ”Tuomituille voidaan

käytännössä tehdä mitä tahansa.”

Alija Turusbekova: ”Mieheni on vankilassa

täysin eristyksissä.”

Atyrau

Orel(Uralsk)

Semei(Semipalatinsk)

Aktau

Kaspian-meri

Žanaozen

Astana

Almaty

KAZAKSTAN

UZBEKISTAN

AFGHANISTAN

TURKMENISTAN

IRAN

TADŽIKISTAN

KIRGISIA

KIINA

VENÄJÄVENÄJÄ

KASHAGANTENGUIZ

MANGUISTAU

syyllisiä. Kaikkia pidätettyjä kidu-tettiin julmasti. Esimerkiksi lakkoon osallistunut, viideksi vuodeksi van-kileirille tuomittu roza tuletajeva kertoi, että hänet ripustettiin hiuk-sista kattoon, pahoinpideltiin ja raiskattiin useaan otteeseen. Eräs pidätetty ohikulkija puolestaan menehtyi kolme päivää vapautta-misensa jälkeen”, Vinjavski toteaa lakonisesti. Hän muistuttaa lisäksi, etteivät pidätetyt ohikulkijat olleet edes syytettyinä rikoksista. ”Jo tuo-mituille voidaan käytännössä tehdä mitä tahansa. Omat olosuhteeni oli-vat erilaiset siksi, että olen tunnettu sekä Kazakstanissa että ulkomailla.”

Vinjavski lisää, että Kozlovin ja hänen itsensä pidätykset olivat Kazakstanissa käännekohta. Nii-den jälkeen viranomaisten vaino toimittajia kohtaan on lisäänty-nyt. Karua kieltä tilanteesta kertoo myös se, että ihmisoikeuskysymyk-siin erikoistunut lakimies Vadim Kuramšin tuomittiin joulukuussa 2012 kahdentoista vuoden van-keusrangaistukseen kirjoituksistaan Kazakstanin vankilaolosuhteista.

suuret tuloerot ja olematon kansalaisyhteiskunta

Kazakstan kuuluu Maailmanpan-kin luokittelussa tulotasoltaan ylemmän keskiluokan maihin. Se on bruttokansantuotteella hen-keä kohden mitattuna vauraampi kuin köyhimmät EU-maat. Silti maan sisäiset tuloerot ovat hyvin suuret. Kazakstanin rikkaimmat ihmiset ovat presidentti Nursultan Nazarbajev ja hänen perheenjäse-nensä. Monet Forbesin listaamista miljonääreistä asuvat Kazaksta-nissa, ja useimmilla heistä on myös yhteyksiä presidenttiin. Samaan aikaan maaseudulla on yhä kyliä, joissa ei ole sähköä tai puhdasta vettä.

Kansalaisyhteiskunta Kazak-stanissa kehittyi 1990-luvun puolivälin jälkeen nopeasti, mutta suunta kääntyi 2000-luvun alussa. Hallitus ei ollut valmistautunut

kansalaisyhteiskunnan syntyyn, joten järjestöt nähtiin välittömänä uhkana valtaeliitille. Tällä hetkellä Kazakstanissa on valtavat määrät Nazarbajevin hallinnon perustamia kansalaisjärjestöjä (government-based non-governmental organization, gongo), jotka on luotu kulisseiksi

demokraattisesta Kazakstanista. ”Todellisuudessa niiden toiminta on mitätöntä”, Vinjavski selvittää.

Nazarbajevin hallinnon rahan-käyttö ei ole tavallisten kansalaisten tiedossa, eikä presidentillä ole realistista kuvaa kansansa elin-olosuhteista. Vaikka Kazakstanin talous on kasvanut nopeasti, maan infrastruktuuri on yhä suurelta osin neuvostoaikaista. ”Žanaozenissakin, joka on merkittävä öljykaupunki, rakennukset ovat huonossa kun-nossa ja ihmiset elävät kurjasti”, Vinjavski täydentää.

eu:n painostus merkittävä vaikutin

Euroopan unioni on tiukentanut linjaansa Kazakstania kohtaan. Marraskuun 22. päivänä 2012 Euroopan parlamentti hyväk-syi selvällä enemmistöllä Liisa Jaakonsaaren raportin, jonka pohjalta Kazakstanin kanssa tällä hetkellä käytäviä kumppanuus- ja yhteistyöneuvotteluja käydään. Raportissa vaaditaan poliittisten vankien vapauttamista ja opposition toimintaedellytysten turvaamista. Presidentin ja syyttäjän toimet

edellä mainittujen oikeuksien rajoit-tamiseksi tuomittiin.

Vinjavski kertoo, että Euroopan unionin yhteistyöneuvottelut ovat käytännössä ainut tapa yrit-tää vaikuttaa kansalaisoikeuksiin Kazakstanissa. Hänen mukaansa Kazakstan saattaa vuonna 2050 kuulua bruttokansantuotteella henkeä kohden mitattuna jopa maailman rikkaimpiin maihin, minkä vuoksi sen asemaa maailman-kaupassa ei voi tulevaisuudessa aliarvioida.

Suomen ja Kazakstanin välinen kauppa on tällä hetkellä varsin vähäistä, sillä sekä vienti että tuonti ovat molemmissa maissa keskimäärin 0,5 prosenttia koko-naiskaupasta2. Kauppa vaikuttaisi kuitenkin olevan kasvussa. Tällä hetkellä yli 30 suomalaisyrityksellä on toimintaa Kazakstanissa, ja useat yritykset suunnittelevat toimin-tansa laajentamista Kazakstaniin. Merkittävä osa suomalaisyrityksistä toimii öljy- tai rakennusteollisuu-den alalla, ja Kazakstanin tuonti Suomeen koostuu lähes yksin-omaan öljy- ja maakaasutuotteista.3

Vinjavskin mukaan Kazakstanin tilanteesta ei ole keskusteltu julki-suudessa riittävästi. ”Olisi mukava tietää, millaisten hallitusten kanssa suomalaiset veronmaksajat ja yri-tykset haluavat tehdä yhteistyötä. Vakaa poliittinen ympäristö on myös Suomen ja EU:n etu, kun pohditaan Kazakstanin tulevai-suutta kauppakumppanina.”

t e k s t i . J a . k u vat: . e r k k a . l a i t i n e n

1. Toimittajat ilman rajoja: http://en.rsf.org/press-

freedom-index-2013,1054.html

2. The CIA World Factbook: Maailman markkinat

2012 (julk. Ulkoasiainministeriön kauppapoliitti-

nen osasto)

3. Astanan Suomen suurlähetystö, http://www.

finland.org.kz/public/default.aspx?nodeid=4261

0&contentlan=1&culture=fi-FI

kazakstan

• Pinta-ala: 2 724 900 km2 (noin 8 kertaa Suomen kokoinen)• Väkiluku: 16 miljoonaa• Itsenäistyi: 16.12.1991 Neuvostoliitosta• Ostovoimakorjattu bkt/asukas: 13 000 USD (2011)• Suurimmat väestöryhmät: kazakit 63 %; venäläiset 24 %• Merkittävimmät kauppa- kumppanit: Euroopan unioni 40%, Kiina 13 %, Venäjä 11 %, Ukraina 5 %, Turkki 4 %

K A R T TA : L E M o N d E d I P Lo M AT I q U E N M a a i l M a n p o l i t i i k a n at l a s . I N TO K U S TA N N U S 2011.

LäNSI-SAHARAN ITSE-NäISYYSPäIVäN MAINOS

Mediassa ja katukuvassa näkyy aivan liikaa väkivaltaa ja sen ihannointia. Samoin rasistiset mielipiteet ovat näkyvästi esillä arjessamme. Päinvastaiset mielipiteet nousevat esiin usein vain kysyttäessä tai väittelyssä, miksipä pitäisi ääneen joka välissä korostaa pitävänsä kaikkia ihmisiä tasa-arvoisina. Tämän takia mielipiteemme jää monelta huomaamatta. Rauhan-t-paitaan pukeutumalla kerrot, että uskot ihmisyyteen ja välität viestiä maailmalle.

Paidat postitetaan maaliskuussa. Ennakkotilaukset myös osoiteesta: www.rauhanpuolustajat.org/kauppa tai 050 358 1441.

19 e!Rauhanpuolustajat

tarjoaa postimaksun.

Rauhanpuolustajat on pyytänyt kuutta taiteilijaa suunnittelemaan rauhan-t-paidan. Ne julkistetaan parin kuukauden välein

vuoden 2013 aikana. Ensimmäisen paidan

suunnittelija on kuvittaja-graafikko Jouko Ollikainen, joka on suunnitellut myös

Rauhanpuolustajien nykyisen pulu-logon.

Suomen RauhanpuolustajatVastauslähetys

Sopimus 500052100003 Helsinki

Pulutmaksaa

Nimi

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka

Allekirjoitus Puhelinnumero

Harmaa XS S M L XL XXL

Vaaleanpunainen XS S M L XL XXL

NaiSTEN T-PaiTaHarmaa

S M L XL XXL

Oliivi S M L XL XXL

MiESTEN T-PaiTa

Tasankojen taisteluLänsi-Saharan alueen ihmis-oikeustilanne on edelleen erittäin huono. Sahrawiaktivisti Mattou Dambar kertoi suoma-laisille maansa kamppailusta kohti itsenäisyyttä ja maan-miestensä arjesta.

Marokko on miehittänyt Länsi-Saharan aluetta vuosikymmenien ajan.

YK:n alaisen kansanäänestyksen järjestäminen on siirtynyt vuosi vuodelta. Tällä hetkellä ei edes näytä siltä, että Marokko suostuu äänes-tyksen järjestämiseen, vaikka maa on siihen rauhansopimuksessa sitoutunut.

mattou Dambarin mukaan ihmisoikeustilanne Länsi-Saha-rassa jatkuu vaikeana. Konfliktialue halutaan pitää mahdollisimman sul-jettuna, sillä ulkopuolisten ei haluta tietävän sen tapahtumista. Tiedon-saanti alueelta on vaikeaa, koska toimittajat ja kansalaisjärjestöjen edustajat pysäytetään lähes poik-keuksetta Marokon vastaisella rajalla.

Kulissivierailuja

Viranomaiset paitsi pimittävät tie-toa myös valehtelevat. ”Toisinaan ulkomaalaisia toimittajia kutsutaan miehitetylle alueelle tarkoituk-sellisesti kulissin ylläpitämiseksi – tällöin heidät majoitetaan kallii-siin hotelleihin ja kerrotaan, ettei mitään konfliktia todellisuudessa ole”, Dambar sanoo. Vastaavaa sano-maa rummuttaa Marokon media, joka vääristelee totuutta ja propagoi maan hallituksen puolesta. Halli-tuksen toimia kritisoivia toimittajia

vangitaan perusteettomasti. ”Viral-lisessa mediassa väitetään, ettei konfliktia ole olemassakaan ja että alueella asuvilla ihmisillä on kaikki hyvin.”

Tässä yhteydessä Dambar kui-tenkin korostaa, että Länsi-Saharan konfliktissa on kyse yksinomaan Marokon hallituksen miehityksestä, ei etnisestä konfliktista. ”On tär-keää tehdä ero Marokon hallituksen ja tavallisten marokkolaisten välillä. Kun puhun marokkolaisista jou-koista, tarkoitan ainoastaan maan hallituksen joukkoja. Monet marok-kolaiset ovat puolellamme ja tukevat meitä kansanäänestyspyrkimyksis-sämme.”

Juurettomat nuoret

Lehdistön ja hallituksen versiot tilanteesta ovat kaukana todellisuu-desta. Vuonna 2010 marokkolaiset joukot ampuivat Dambarin vel-jen. Perhe vaati ruumiinavauksen suorittamista kuolisyyn vah-vistamiseksi, ja vaikka se aluksi luvattiin, sitä ei koskaan tehty. ”Viranomaisten mukaan veli on vain unohdettava”, Dambar kertoo lohduttomasti.

Perheen väkivallaton pro-testi ja kampanjointi totuuden selvittämiseksi johti lopulta tur-vallisuusjoukkojen väkivaltaiseen hyökkäykseen. ”Meidän perheemme ei ole ainoa, joka on kärsinyt mieli-valtaisista hyökkäyksistä koteihin. Emme aio missään vaiheessa luopua vaatimuksestamme ruumiinava-usta, sillä muuten mieletöntä verenvuodatusta ei saada koskaan loppumaan.”

Länsi-Saharan miehitys on levittänyt ongelmia syvälle yhteis-

kuntaan. Mielenosoituksia on paljon, eikä ihmisillä ole enää juu-rikaan menetettävää. Erityisen huolestuttavana Dambar pitää sitä, että suuri osa nuorista sahraweista (länsisaharalaisista) on kansalli-suutensa takia jätetty koulutuksen ulkopuolelle. Ilman koulutusta puolestaan on vaikea saada työtä. ”Työpaikat annetaan ensisijai-sesti marokkolaisille. Meidän

perheenjäsenillemme työtä on vel-jen kuoleman jälkeen tarjottu, sillä viranomaisten toive on hiljentää vaatimuksemme veljen ruumiinava-uksesta.” Veli ei ole ainut Dambarin menettämä perheenjäsen. ”Vaka-vasti sairasta isääni ei hoidettu, kun hänet vietiin sairaalaan Rabatiin. Lopulta isä kuoli, emmekä ole kos-kaan saaneet tietää, minne hänet on haudattu.”

Länsi-Sahara on Afrikan viimeinen siirtomaa. Se on vuodesta 1963 kuulunut Yhdistyneiden kansakuntien listaan alueista, joissa siirtomaavalta on puret-tava sen alkuperäisväestön tahdon mukaisesti.

Kansainvälisen painostuksen seurauksena alueen edellinen siirtomaa-isäntä Espanja alkoi vetäytyä Länsi-Saharasta Francon kuoleman jälkeen vuon-na 1975, minkä jälkeen Marokko ja Mauritania alkoivat vaatia aluetta itselleen. YK:n ja kansainvälisen tuomioistuimen päätösten vastaisesti Espanja solmi marraskuussa 1975 sopimuksen, jonka mukaan Länsi-Sahara luovutettiin Marokon ja Mauritanian väliaikaiseen hallintaan. Mauritania luopui myöhem-min aluevaatimuksistaan, mutta Marokon miehitys alueella jatkuu edelleen.

Haagin kansainvälinen tuomioistuin ja lukuisat YK:n turvallisuusneuvos-ton päätöslauselmat ovat vahvistaneet, että länsisaharalaisilla on itsemää-räämisoikeus, eli oikeus päättää alueen tulevaisuudesta ja omasta kohta-lostaan.

YK ryhtyi vuonna 1991 järjestämään kansanäänestystä, jonka vaihto-ehtoina olivat täysi itsenäisyys ja Marokkoon liittyminen. Kansanäänes-tys on edelleen järjestämättä. Marokko on toistuvasti kieltäytynyt nou-dattamasta YK:n päätöslauselmia ja allekirjoittamiaan sopimuksia. Se ei hellitä otettaan Länsi-Saharasta ja jatkaa siirtomaavallan perintöä mie-hittämillään alueilla.

e r k k a . l a i t i n e n

ulkopuolista väliintuloa tarvitaan

Mattou Dambarin mukaan Marokon viranomaiset yrittävät saada sahra-winuoria muuttamaan ulkomaille. Heitä houkutellaan Eurooppaan, eri-tyisesti Ranskaan tai Espanjaan. ”Heitä motivoidaan muuttamaan hyvän elämän ja rahan houkutuk-silla, sillä Marokon hallituksen tavoite on saada Länsi-Sahara hal-tuunsa ilman sen asukkaita.” Tämä kehitys olisikin Dambarin mukaan pysäytettävä mahdollisimman nope-asti. ”Olemme kärsineet 37 vuotta, eikä loppua näy. Tärkeintä on saada verenvuodatus loppumaan ja lisätä tiedonkulkua. Kansainvälisen yhtei-

sön on puututtava tilanteeseen ja yhteydenpitoa on virallisella tasolla lisättävä, jotta kansanäänestys voi-daan mahdollisimman pian järjestää rehellisin keinoin. Nyt sahrawijär-jestöt yrittävät kaikin tavoin ottaa yhteyttä harvoihin konfliktialueelle päästettyihin toimittajiin ja pyrkivät kommunikoimaan heidän kanssaan. Tässä järjestöt ottavat äärimmäisen riskin, jossa kiinnijäämisen mah-dollisuus on suuri.” Mutta suuressa hädässä käytetään kaikkia mah-dollisia keinoja. ”Miten voit elää kenenkään sellaisen ihmisen kanssa, joka lyö?”.

t e k s t i . J a . k u va : . e r k k a . l a i t i n e n

Kolme suomalais-lääkäriä Polisarion leireilleRauhanpuolustajat on yhdessä yhteistyökumppaneidensa (muun muassa Länsi-Saharan ystävät Suomessa) kanssa lähettänyt Polisarion pakolaisleireille eteläiseen Algeriaan kolme lääkäriä avustustehtäviin. Leirien humanitaarinen tilanne on heikentynyt viime vuosina merkittävästi. Espanjan ja muiden Välimeren maiden talousvaikeudet ovat leikanneet myös humanitaarista tukea leireille. Nämä maat ovat olleet leirien päätukijoilta. Lukuisia terveyden-hoitoalan projekteja on lopetettu. Lisäksi Pohjois-Malista levinneet levottomuudet ovat johtaneet avustustyöntekijöiden toimintaa hankaloittaviin turvatoimiin Polisarion valvomilla alueilla.

Tiimissä on mukana kolme eri alojen kokenutta kirurgia Tapio Hakala, Abdelm Maiche ja Matti Rauvala. He työskentelevät leireillä intensiivisesti kolmen viikon ajan. Toiveena on ollut, että he voisivat myös tehdä muutaman päivän ajan vaativampia leikkauksia Algerian armeijan sotilassairaalassa Tindoufissa. Lääkäreistä Maiche ja Rauvala ovat työskennelleet leireilä Rauhan-puolustajien toimesta myös kaksi vuotta sitten.

Alun perin Matti Rauvalan oli aikomus osallistua myös Saharan maratoniin, Polisarion vuosittain järjestämään juoksutapahtumaan, jolla tuetaan länsisaharalaisten oikeuksia. Valitettavasti Pohjois-Malin tapahtumien ja Algeriassa tapahtuneiden kidnappausten takia tämä yksi maailman haastavimmista maratoneista on tänä vuonna turvalli-suussyistä jouduttu perumaan.

Juoksijoita vuoden 2012 Saharan maratonilla.

e teläisessä Afrikassa sijaitseva noin miljoonan asukkaan Swazimaa on maanosan

viimeinen absoluuttinen monarkia. Swazimaan kommunistisen puo-lueen aktivisti Zodwa Dhlamini on valinnut elämäntehtäväkseen kampanjoinnin kotimaansa demo-kratian puolesta. Sittemmin hän joutui maanpakoon Etelä-Afrikkaan, mutta työ jatkuu edelleen.

”Minut pidätettiin ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Alaikäisen pidättäminen on kansainvälisen oikeuden vastaista, mutta kuningas mswati iii ei kunnioita kansain-välistä oikeutta: hän tekee mitä haluaa.”

”Maanpakoon lähteminen ei ollut henkilökohtainen valintani, vaan se johtui kotimaani poliit-tisista olosuhteista. En mennyt Etelä-Afrikkaan parempien elin-olojen, paremman koulutuksen tai työn perässä. Autoritaarinen järjes-telmä työnsi minut ulos.”

Lopulta Dhlamini jätti perheensä ja ystävänsä ja joutui miljoona-kaupunki Johannesburgin katujen armoille. Hänellä ei ollut asuntoa, ja ruoka piti usein kerätä roskiksista. öisin hän pyrki pysymään liikkeessä ja välttämään ongelmia.

”Lähtö ei ollut helppo. Mutta koska olen tietoinen kamppailusta ja sen tärkeydestä, pystyin hyväksy-mään tilanteeni. Tärkein tavoitteeni on vapauttaa Swazimaan kansa. Kysymys ei ole niinkään itsestäni vaan kotimaani vapaudesta.”

Perheeseen on vaikea olla yhtey-dessä. Swazimaassa on vain yksi puhelinverkko, jota hallinto kuunte-lee ja tarkkailee.

”Olen tottunut tilanteeseen, enkä pode enää koti-ikävää. Voin olla jopa viikkoja ja kuukausia ottamatta yhteyttä perheeseeni. Tällä het-kellä haluan vain nähdä kansamme vapaana. Tavoitteeseen päästyämme voin saavuttaa rauhan.”

Kolmen aktivistin yksiköt

Swazimaan kommunistisella puo-lueella on käytössään neljän pilarin strategia: joukkojen mobilisointi, maanalainen työ, kansainvälinen työ ja taistelu.

”Joukkomobilisaation keskeinen työ kohdistuu meidän aktivistien puolelta voiman ja energian jakoon ihmisille. Nyt monet ovat peloissaan, minkä vuoksi he eivät uskalla toimia. Tämän takia meidän on annettava ihmisille tietoa ja itsevarmuutta ja

JOS EN MINä, NIIN KUKA SITTEN?

Swazimaan poliittiset ongelmat sekä tukahduttava järjestelmä ajoivat Zodwa Dhlaminin maanpakoon Etelä-Afrikkaan. Hänen elämäntehtävänään on saavuttaa vapaus kotimaahansa, minkä eteen hän on tehnyt paljon henkilökohtaisia uhrauksia. Dhlaminin sisällä liekehtii vallankumous.

KU

vA

: ER

KK

A LA

ITIN

EN

siten rohkaistava heitä toimintaan. Kaikissa organisaatioissa pätee sama sääntö: ihmisten energia ja henki pitää valjastaa asian puolesta.”

Toinen pilari pitää sisällään maanalaisen toiminnan. Vuonna 1973 nykyisen kuninkaan isä sobhuza kielsi poliittiset puolueet. Sananvapautta, vapaata tiedon-välitystä ja kokoontumis vapautta ei ole. Aktivistit toimivatkin kolmen henkilön ryhmissä. Toimintamalli on tuttu aikaisemmista kolman-nen maailman vapausliikkeistä. Jokainen valitsee itselleen kaksi luotettavaa lähimmäistä, jotka puolestaan valitsevat kukin kaksi henkilöä lähipiiristään. Näin ollen jokainen tietää liikkeen sisällä vain kolme henkilöä. Tästä voi olla hyö-tyä, jos joutuu pidätetyksi.

”Toimintaamme pidetään laittomana. Velvollisuutemme toteuttamiseksi meidän on työs-kenneltävä maan alla. Esimerkiksi lentolehtisten ja pamflettien jaka-mista ei voi tehdä päiväsaikaan, vaan ne on jaettava yöllä. Emme voi sopia avoimesti kokouksis-samme lentolehtisten jakamisesta tai muusta vastaavasta. Onnis-tuaksemme ja pidätyksiltä välttyäksemme meidän on toimit-tava kolmen hengen yksiköissä.”

aktivistit pakotetaan väkivaltaan

Aktivistit naputtavat työläisten oikeuksiin liittyvät vaatimukset tehtaiden oviin ja koulutukseen liit-tyvät vaatimukset koulujen seinille. Poliisiasemat ja autot tykitetään täyteen graffitteja. Maaseudulla voi maalata graffitin yöllä lehmän kylkeen. Aamulla lehmät sitten käyskentelevät ympäri kylää mai-nostaen liikkeen iskulauseita. Ihmisiä voi pidättää, lehmiä ei.

”Kansainvälisen työn tarkoi-tuksena on kertoa maailmalle sorrostamme. Kommunisteina uskomme kansainvälisyyteen ja vastustamme kapitalismia kaikkialla maailmassa. Swazimaa on sekoitus kapitalismia ja keskiaikaista feoda-lismia. Loppujen lopuksi kaikessa on kysymys globaalin kapitalis-

min vastustamisesta. Tiedämme suuryhtiöiden omista-van tuotannon välineet, minkä vuoksi kapi-talismi sortaa ja hyväksikäyttää enem-mistöä maailman ihmisistä. Voimme tais-tella kapitalismia vastaan yhdessä.”

Neljäs pilari, eli konkreettinen taistelu, oli pitkään jäädytet-tynä. Lopulta se otettiin käyttöön nuoriso järjestön painostuksesta.

”Swazimaan hallinto ei halua rauhaa. Olemme yrittäneet osoit-taa mieltä ja järjestää tapahtumia. Ihmisiä on murhattu, pahoinpidelty ja heitetty vankilaan. Kuninkaan poliisilla ja vartijoilla on aseita, vaikka samaan aikaan kuningas väit-tää Swazimaan olevan rauhallinen maa. Sotilaat ovat olemassa ihmis-ten pitämiseksi kurissa. Meillä ei ole oikeutta järjestäytyä. Meillä ei ole sananvapautta. Jos yrität ilmaista itseäsi tai järjestäytyä, sinut tape-taan tai laitetaan putkaan. Tulimme siihen lopputulokseen, että saadak-semme kuninkaan neuvottelemaan meillä on oltava samat välineet kuin hänellä. Emme me rakasta väki-valtaa. Meidät pakotetaan siihen.”

Dhlamini painottaa, ettei neljää pilaria tule hylätä, vaikka Swazi-maan tasavalta syntyisikin. Ne tulee pitää aina voimassa, jotta oikeudenmukaista järjestelmää on mahdollista pitää yllä.

swazimaan turismi boikottiin

”Olen huomannut, että ulkomaalai-set ja turistit eivät tunne Swazimaan tilannetta. Heille Swazimaata on mainostettu kauniina, vuoristoi-sena, puhtaana ja aitona Afrikkana, jossa on kaikkia suuria villieläimiä leijonista krokotiileihin, virtahepoi-hin ja kirahvehin. Siellä on kauniita jokia ja luolia.”

Swazimaan talous on ollut romahtamispisteessä. Köyhyys, taudit ja nälkä piinaavat suurinta osaa maan asukkaista. Maan aids-kuolleisuus on maailman korkein (noin 10 000 ihmistä vuodessa).

40 prosenttia maan aikuisväestöstä on hiv-positiivisia. Keskimääräinen elinajanodote on vain 31 vuotta. Lisäksi 70 prosenttia swazeista elää alle kahdella dollarilla päivässä. Samaan aikaan kuningas Mswati III omistaa maan timantti- ja kulta-kaivokset ja elää luksuselämää nauttien muun muassa entisen siirto maaisännän Britannian tuesta.

”Meidät pakotetaan hyppimään alastomina turistien eteen safa-reilla. Sitten meistä otetaan kuvia. Nyt eletään 2000-lukua. Ei kukaan halua juoksennella puolialastomana tarjoa massa elämyksiä turisteille. Turistit haluavat nähdä myös kuu-luisan ruokotanssin. Yli 20 000 nuorta naista pakotetaan tanssi-maan rinnat paljaina kuninkaalle, joka valitsee 15–18-vuotiaiden tyttöjen keskuudesta aina uuden vaimon. Kuningas itse on 44-vuotias ja vaimoja hänellä ennestään 13.”

Viime vuoden lopulla Swazi-maassa kiellettiin paljastava pukeutuminen. Poliisin mukaan minihameiden käyttö ja avoimet asut yllyttivät raiskauksiin. Kieltoa ei kuitenkaan ulotettu koskemaan perinteisiä seremonioita.

”En syytä turisteja vaan maan hallitusta. Syytän kuningasta, joka sanoo, että Swazimaa on erityis-laatuinen demokratia. Onko sellaista olemassakaan? Demokra-tia joko on tai sitä ei ole. Meillä sitä ei ole, koska jos avaamme suumme,

meidät tapetaan tai pakotetaan lähtemään maasta. Poliittisina aktivisteina meidän on kerrot-tava maassa vieraileville ihmisille, että turistien maahan tuomat varat menevät ainoastaan itsevaltaiselle monarkille.”

Itsensä likoon laittanut Dhlamini haaveilee demokraattisesta Swazi-maasta.

”Kerran äitini kysyi surullisena, miksi juuri minun pitää olla eturin-tamassa. Mutta jos en minä, niin kuka sitten?”

k a r i m . m a i C H e

swazimaa.• Asukasluku: Alle 1 miljoona• Pinta-ala: 17 364 km2• Pääkaupunki: Mbabane• Pääkielet: swati, englanti• Uskonnot: 65 % protestantteja, 10 % muslimeja, 5 % roomalais- katolisia ja 20 % harjoittaa afrikkalaisia uskontoja.• Rahayksikkö: lilangeni (SZL)• BKT per asukas: 3 725 USD• Elinajanodote: Noin 30 vuotta. (Luotettavaa tietoa ei ole saatavilla)• Kansallispäivä: 6.9.JOS EN MINä,

NIIN KUKA SITTEN?

MBABANE

Lobamba Manzini

Mankayane

Hlatikulu

Nhlangano

Piggs PeakMhlume

Siteki

Big Bend

Lavumisa200 40 km

SWAZIMAA

MO

SAM

BIK

ETEL

Ä-

AFR

IKKA

ETELÄ-

AFRIKKA

poliittisten, taloudellisten ja ekologis-ten kriisien syventyessä maailmassa on huutava kriittisen journalismin

tarve. Valtamedia ei halua omaksua krii-seistä vastuussa olevan eliittivallan kriitikon roolia ja tuskin siihen kykenisikään. Vallit-see huikea epäsuhta tarvittavan ja saatavissa olevan tiedon välillä. Siksi vaihtoehtoisen joukkotiedotuksen panos maailmanmenon ymmärtämisessä on tärkeä. Samalla on tär-keää analysoida valtamedian vinoutumia ja vääristelyjä. Tätä työtä on muutamissa maissa ryhtynyt tekemään pieni määrä internet-sivustoja kuten Media Lens Britanniassa.

Media Lensin toimittajat David Cromwell ja David edwards ovat vuodesta 2001 lähtien arvostelleet ennen kaikkea brittiläistä liberaalia lehdistöä ja sähköisiä viestintävälineitä – ennen kaikkea BBC:tä – tavalla, joka on saanut monet omahyväiset tunnetut toimittajat raivostumaan. Koska suomalaiset toimittajat seuraavat käsit-tääkseni enimmäkseen englanninkielistä lehdistöä, Media Lensin työn tarkastelu on suomalaisittainkin hyödyllistä.

Tuoreessa kirjassaan Why Are We The Good Guys? Reclaiming Your Mind From the Delusions of Propaganda (Miksi me olemme hyviä ihmisiä? Mielen vapauttaminen propagandan harhaluuloista) Cromwell muotoilee valtamedian vääristyneisyyttä näin: ”...media-ammattilaiset ovat jo kauan olleet keskeisessä osassa yksityisen val-lan suojelijoina luomalla illuusion, jonka mukaan yleisölle tarjotaan ’puolueetonta’

tietoa ja laajaa tosiasioiden, mielipiteiden ja näkökulmien kirjoa, minkä perusteella kuka tahansa yksilö voi muodostaa oman valveu-tuneen maailmankuvansa.”

Media Lens on jatkuvasti analysoinut tätä sitkeää illuusiota. Cromwell ja Edwards julkaisevat aika ajoin nettisivuillaan ”media-hälytyksiä” (tai mediavaroituksia), joissa tarkastellaan valtamedian tapaa käsi-tellä jotakin ajankohtaista ilmiötä tai tapahtumaa. Hiljattaisessa artikkelissa ”demokratian illuusiosta” Cromwell tus-kaili tiedonvälityksen kurjaa tilaa. Hän totesi, että sotien jatkuessa eri puolilla maailmaa, talouksien romahtaessa ja sää-ilmiöiden monimutkaistuessa tarvitsemme kipeästi totuuden ja oikeudenmukaisuu-den puolustajia. Cromwell kysyy, mitä on tapahtunut ammattiliitoille, vihreälle liikkeelle, ihmisoikeusryhmille, kampan-joiville sanoma lehdille, rauhanaktivisteille, kriittisille akateemisille kansalaisille, edis-tyksellisille äänille. Hän jatkaa, että olemme hukkumassa suuryhtiöiden propagandaan, jota ”liberaalit” joukkotiedotusvälineet omalta osaltaan auttavat. Ahneus, voiton- tavoittelu ja epädemokraattinen vallan-käyttö kaventavat ihmisarvoisen elämän mahdollisuutta. Työpaikat ovat epävarmoja, huonosti palkattuja ja tylsiä. Hyvinvointi-valtiota puretaan, terveydenhuoltojärjes-telmää yksityistetään ja kansalaisoikeuksia kavennetaan. Protesteja ja toisinajattelua on alettu pitää liki rikollisena.

Demokratialta on viety sisältö. Jäljelle on jäänyt illuusio demokraattisesta väitte-

lystä ja vaihtoehtojen pohtimisesta. Tätä illuusiota valtamedia vahvistaa. Monissa vauraissa teollisuusmaissa poliittiset puo-lueet eivät kuitenkaan tarjoa todellisia vaihtoehtoja. Ne eivät ole kiinnostuneita kansalaisten syvemmästä osallistumisesta politiikan tekoon. Joukkotiedotusväli-neet pitävät kansalaisten voimattomuutta normaalina. Rahaluokka on mielissään. Financial Times kirjoittaa, että kapitalistinen demokratia on parhaimmillaan, kun talou-desta tehdään epäpoliittista.

Liberaalit lehdet päästävät sivuil-leen juuri sen verran toisinajattelua, että saadaan mielikuva monipuolisesta mieli-pidekirjosta. Toimitusten todellisesta mielipideilmastosta saa hyvän kuvan, kun tarkastelee toimittajien tapaa kohdella eturivin toisinajattelijoita. Monet muista-nevat The Guardianin tavan vääristellä Noam Chomskyn ajatuksia vuonna 2005 ilmes-tyneessä, laajaa kansainvälistä huomiota herättäneessä haastattelussa. Lehti joutui pyytämään anteeksi menettelyään. (Tosin anteeksipyynnössäkin oli vielä vääristelyä.)

Cromwell kiinnittää huomiota tuo-reeseen esimerkkiin eliittitoimittajien asennemaailmasta. Hiljattain The Guardian haastatteli Wikileaksin Julian assangea. Toimittaja Decca aitkenhead ei salannut, miten syvästi hän halveksii ja peräti inhoaa Assangea. Toki toimittajan tulee suhtautua kuulemaansa kriittisesti, mutta Cromwell luonnehtii haastattelun sävyä ja sisältöä vihamieliseksi, halveksivaksi ja nenäkkääksi. Hän huomauttaa, että Britannian etu rivin

Valtamedia jademokratian illuusio

KU

vA

: JOS

é M

AN

UE

L GA

Rc

íA JU

RA

dO

poliitikkoja haastatellessaan Aitkenhead saattaa sen sijaan sortua hurjaan mieliste-lyyn.

Cromwell lainaa nykyään Israelissa asuvaa The Guardianin entistä toimitta-jaa Jonathan Cookia, joka luonnehtii lehteä näin: ”Muun valtamedian tavoin The Guardian on sekä taloudellisesti että ideologisesti sidoksissa nykyisen maailman-järjestyksen tukemiseen. Aiemmin se kykeni pitämään poissa lehden sivuilta sellaiset vasemmiston edustajat, joiden ajatukset asettivat kyseenalaiseksi yhtiövallan, jonka avaininstituutteja The Guardian on. Nyt internet-kaudella se voi vain herjata noita toisinajattelijoita.”

Talousjärjestelmään sidoksissa oleva valtamedia ei voi pohtia rehellisesti tuon järjestelmän vaarallisuutta aidolle ihmis-

elämälle, inhimillisille arvoille ja ekologiselle kestävyydelle. Cromwell valittaa, että täl-lainen kritiikittömyys on saanut monet ympäristö- ja kansalaisjärjestötkin usko-maan, että suuryhtiöitä voidaan taivutella pehmeiden arvojen suuntaan. Ajatus yhtiö-vallan sisäänrakennetusta tuhovoimasta tuntuu tässä mielipideilmastossa olevan kohtuutonta liioittelua. Näin ympäristön-suojelulta, ihmisoikeuskampanjoilta ja köyhyyden vastaiselta kamppailulta viedään terää.

Cromwell viittaa tuoreisiin tutkimuk-siin, joissa paljastetaan suuryhtiöiden kulissien takaisia menetelmiä demokraat-tisen vastuun kiertämiseksi ja oikeutetun kansalaisaktivismin heikentämiseksi. Tutki-muksissa todetaan, että yhtiöiden strategia ei pyri avoimeen väittelyyn vaan kriittis-ten liikkeiden heikentämiseen pelottelulla. ”Yhtiöiden sosiaalisen vastuun” kilven takana itse asiassa kerätään riippumatonta kansalaistoimintaa koskevaa tietoa. Hajota ja hallitse -periaatteella antaudutaan kes-kusteluihin joidenkin kriitikkojen kanssa ja parjataan toisia. Kansalaisyhteiskunta ei tällaisessa systeemissä voi voimistua. Yhteiskunnallinen dialogi on enimmäkseen näennäistä, kiitos paljolti hampaattoman valtamedian.

ta pa n i . l au s t i

Tapani Lausti on Espanjassa asuva kansain-väliseen politiikkaan ja aatehistoriaan eri-koistunut toimittaja. Hän on aiemmin työs-kennellyt muun muassa Ylen ja BBC:n pal-veluksessa. Rauhanpuolustajien ja Liken Pystykorvasarjassa on julkaistu kaksi hänen kirjaansa: tienviittoja tulevaisuuteen (2008) ja toisinajattelun tiekartta (2004).

Tapani Laustin nettisivu on oivallinen ikkuna maailmanpolitiikan kriittiseen ana-lysointiin. Hän tarjoilee liki päivittäisiä lu-kuvinkkejä internetin lähes rajattoman tarjonnan mielenkiintoisimpiin artikkelei-hin. www.lausti.com

Valtamedia jademokratian illuusio

Kun kallio liikkuu

raimo pesonen

alojen pirstaleita, autonromuja, romahtaneita sähkölinjoja. Ilma värisee kuumuudesta. Kaksi sotilashelikopteria

ilmestyy palmujen takaa, lentää yli suurella nopeu-della. Raunioiden välistä kannetaan ruumiita. Lievästi loukkaantunut mies kieltäytyy avusta ja juoksee edestakaisin huutaen omaisiaan.

Katselen tätä uutiskuvakliseetä kummissani. Ensimmäiset televisioon liittyvät muistoni ovat mustavalkoisia ja liittyvät Vietnamin sotaan. Vuosi-kymmenien mittaan sama näkymä on toistunut tv:ssä niin usein, että aina sitä ei jaksa noteerata yhtä vilkai-sua enempää. Mutta tällä kertaa näkymä ei hämärry televisioruudun resoluution vuoksi vaan siksi, että silmiin valuu hiki. Minä pitelin tuota juoksevaa veristä miestä käsivarresta vain muutamia minuutteja sitten. Minä olen osa tätä.

Eihän tällaista tapahdu. Ei minulle.

Iltapäivä nimettömällä kukkulalla Khao Lakissa tapanin-päivänä 2004 oli pitkä ja kuuma. Oli aikaa kerrata tapahtumia, sitä mitättömän pienien sattumien sarjaa, joka ratkaisi elämän ja kuoleman välillä rannalta juos-tessa, ihmetellä oman paniikkikierroksille ampautuneen kehon toimintaa ja miettiä, kuinka paljon tsunamin jäljet muistuttavat kuvia pommitetuista kylistä.

Kotona Suomessa odotti puolisentoista vuotta kestänyt toipumisprosessi, jota avittivat paljon parja-tun julkisen sektorimme tarjoamat terapiakäynnit. Otin ne kiitollisena vastaan. Arki palasi, pikkuasiat alkoivat taas kiukuttaa. Paremmaksi ihmiseksi tuskin muutuin, mutta vähän toisenlaiseksi kuitenkin. Kysy-mys siitä, mitä elämässään haluaa tehdä, muuttui kovin kirkkaaksi. Vuosikymmeniä kestäneen aikomisen jälkeen tyrkytin ensimmäistä romaanikäsikirjoitustani kustantamoille vuoden 2007 alussa.

Kirjoittaminen on aina monisyinen motiivien ja pyrkimysten vyyhti, mutta omissa tekemisissäni säilyy todennäköisesti aina taustalla kuva Khao Lakin rau-nioista. Suurimman osan vastaavista tuhonäkymistä aiheuttavat kuitenkin ihmiset. Maanjäristyksiä ei voi estää – Radiopuhelimien laulun sanoin ”kun kallio liikkuu ja aalto tulee / ei sitä ihminen pysäytä”. Luon-nonmullistusten aiheuttamia tuhoja voidaan enintään lievittää niihin varautumalla, mutta sotien tapaiset onnettomuudet ovat ihmisten aiheuttamia – siis peri-aatteessa myös ihmisten estettävissä. Siksi konfliktien ja rakenteellisen väkivallan syntymekanismien tutkimi-nen tai näkyväksi tekeminen edes itselle on tärkeää.

Kyse on lopulta ymmärryksen ja inhimillisyyden lisäämisestä.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

t

Perusopetuksen opetussuun-nitelman perusteita uudis-tetaan parhaillaan. Tuntijako ja opetussuunnitelmaluonnokset herättävät ajoittain keskuste-lua. Erityisesti yritysmaailma on ottanut aiheeseen aktiivisesti kantaa maamme kilpailukyvyn ylläpitämisen nimissä. Nykyistä opetussuunnitelmaa on tut-kittu myös rauhankasvatuksen näkökulmasta: opetetaanko sitä kouluissa ja millä tavalla?

Perusopetuksen uuden tunti-jaon on määrä astua voimaan elokuussa 2016. Perusteet

muodostavat kansallisen kehyksen, jonka pohjalta kuntien ja koulujen yksityiset opetussuunnitelmat laa-ditaan. Uudet opetussuunnitelman perusteet valmistuvat vuoden 2014 loppuun mennessä.

Tämänhetkisen suunnitelman mukaan perusopetukseen on tulossa huomattavia muutoksia, muun muassa taito- ja taide-aineiden määrää lisätään selvästi, samoin kuin draaman käyttöä opetusmenetelmänä useissa oppi-aineissa. Tämänkaltaiset muutokset antaisivat oivan pohjan myös rauhankasvatukselle.

Laura teikko haastatteli vuoden 2004 opetussuunnitelman perus-teiden laatijoita rauhankasvatuksen näkökulmasta tutkielmaansa Koulu-jen rauhankasvatuksen jäljillä. Teikko kirjoittaa, ettei rauhankasvatukselle ole olemassa kattavaa määritelmää, sillä käsitteen alle on yhdistelty erilaisia ohjelmia ja tavoitteita. Tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että osa haastatelluista näki edel-leen rauhankasvatuksen osana Neuvostoliiton 1970- ja 1980-luku-

jen kommunistista propagandaa, suomalaisia 1960- ja 1970-luku-jen vasemmistolaisia liikkeitä sekä veteraanien ja idealistien välistä konfliktia.

Neuvostoliiton ja sosialistisen järjestelmän romahdettua käsite alkoi kuitenkin vähitellen muut-tua neutraalimmaksi. Historiallinen painolasti on silti edelleen läsnä, minkä vuoksi rauhankasvatusta pidetään epämuodikkaana teemana, eikä sitä ole suoraan mainittu ope-tussuunnitelman perusteissa. Tämä ei merkitse kuitenkaan rauhan-kasvatuksen täydellistä poissaoloa koululaitoksestamme, sillä useita siihen liittyviä teemoja käsitellään

opetussuunnitelman perusteissa laajasti.

rauhankasvatus on kokonaisvaltaistaMitä rauhankasvatus sitten oikeas-taan on? Eräänä viitekehyksenä rauhankasvatukselle voidaan pitää YK:n Cyberschoolbus-projektia, joka on laatinut aiheesta opetussuunni-telman. Siinä rauhankasvatuksen tavoitteina on pyrkiä vaikutta-maan oppilaaseen lisäämällä hänen tietoisuuttaan maailman ongel-mista kuten sodista ja konflikteista, ympäristöongelmista, ihmisoikeus-kysymyksistä sekä köyhyydestä ja eriarvoisuudesta. Tämä tapah-

tuu esimerkiksi kommunikaatio- ja yhteistyötaitoja kehittämällä sekä asenteita muokkaamalla.

Rauhankasvatus ei ole kuiten-kaan vain opettamista, vaan myös oppilaan hyvinvoinnista huo-lehtimista. Siten asenteita on mahdollista muuttaa sisältä käsin. Unescon vuodelta 2005 peräi-sin oleva temaattisen rauhan malli kuvaakin rauhanomaisen ihmi-sen sellaiseksi, joka huolehtii sekä omasta että ympäristönsä hyvin-voinnista kokonaisvaltaisesti.

Joissain yhteyksissä rauhan-kasvatusta on ehdotettu myös erilliseksi oppiaineeksi. Tätä on kuitenkin kritisoitu, sillä rauhan kasvatus rajautuisi näin yksinomaan tietoaineksen opet-tamiseksi. Edellisten YK:n mallien mukaisesti onkin pidetty mahdol-lisena sisällyttää rauhankasvatus osaksi jokaista oppiainetta, jolloin se otettaisiin esille sopivissa yhteyksissä. Vaikka tällaisen mene-telmän mahdollisena heikkoutena voidaan pitää rauhankasvatus-työn jakautumista eri opettajille, tällainen lähestymistapa saat-taisi olla mielekkäämpi, sillä rauhan kasvatus poikkeaa kokonais-valtaisen luonteensa vuoksi koulun muista opiskeltavista oppiaineista. Opetus suunnitelman perusteissa käsitelläänkin hyvin monia rauhan-kasvatukseen perustuvia arvoja sekä tavoitteita, ja rauhankasva-tuksen keskeiset arvot sisältyvät sellaisenaan perusopetuksen arvo-pohjaan.

itsenäisen ajattelun tärkeyttä korostettavaTeikon tekemistä haastatteluista käy ilmi, ettei opetussuunnitel-man perusteiden laatijoiden käsitys rauhan kasvatuksesta ollut yhtenevä. Ensimmäisenä rauhankasvatus

Rauhanrakentaja huolehtii omasta ja ympäristönsä hyvinvoinnista

kokonaisvaltaisesti.

Mitä tänään koulussa opit

yhteiskunnallinen kulttuurilehti

* Määräaikainen tilaus. tilaus@kulttuurivihkot.fi tai 09 4114 5369. Mainitse tilatessasi: RaPu-tarjous

Tarjous! Seuraavat 3 numeroa (puoli vuotta) vain 16,90*Kaupan päälle monikulttuurisuus-teemanumero (6/2012)

Tilaukset, videoita, uutisia, keskusteluja

www.kulttuurivihkot.fi

Irtonumero 9,40 euroa | 40. vuosikerta

6 | 2012 | MONIKULTTUURISUUS

Kulttuurivihkot

assosioitiin suppeaan rauhan käsi-tykseen eli väkivallan puuttumiseen. Samanaikaisesti tällainen näke-mys rauhankasvatuksesta nähtiin kuitenkin myös riittämättömänä. Yleisesti sotilaallisia turvallisuus-uhkia ei pidettykään haastatteluissa keskeisinä, sen sijaan väkivallan kat-sottiin piiloutuneen yhteiskunnan rakenteisiin sekä yksityis elämään, mikä näkyy muun muassa perhe-väkivallan lisääntymisenä. Huomattavasti tärkeämpänä pidet-tiin ympäristön tuhoutumiseen liittyviä uhkia, minkä vuoksi rauha ja ympäristö linkitettiin vahvasti toisiinsa. Monet haastatteluissa ilmi tulleista teemoista olivatkin varsin yhteneviä YK:n hankkeen ja tavoit-teiden kanssa, vaikka painotukset poikkesivatkin jonkin verran toisis-taan.

Erityisinä ongelmakohtina rauhan kasvatuksen kannalta on Teikon mukaan pidetty väkivaltaa mediassa ja tietokonepeleissä, koska

ne vääristävät maailmankuvaa. Tämän vuoksi olisi tärkeää kannus-taa oppilaita kriittiseen ja ennen kaikkea itsenäiseen ajatteluun. Myös tämä sopii hyvin yhteen YK:n hankkeen kanssa, jossa tiedoilla ja taidoilla pyritään vaikuttamaan asenteisiin.

Käytännön soveltaminen vaikeaaVaikka rauhankasvatustyötä pidettiin sinänsä tärkeänä, osa haas-tatelluista koki Teikon mukaan aihekokonaisuudet varsin irral-lisiksi oppiaineista, minkä takia rauhankasvatustyön toteuttaminen käytännössä ei ole aivan helppoa.

Haastateltavat kertoivat myös koulutyön kiireisyyden vaikutta-van negatiivisesti mahdollisuuksiin toteuttaa rauhankasvatusta. Toi-saalta kiinnittämällä huomiota koulun ilmapiiriin on helppo saada tuloksia, sillä positiivinen ilmapiiri

on onnistuneen rauhankasvatuksen perusta.

Teikon tutkimuksesta käy lisäksi ilmi, etteivät opetussuun-nitelman perusteiden tavoitteet toteudu läheskään kaikilta osin käytännön koulutyössä. Sovelta-misen helppous tai vaikeus riippui myös opetettavasta aineesta. Esi-merkiksi äidinkielessä, vieraissa kielissä ja luonnontieteissä käsitel-täviä teemoja on helpompi soveltaa rauhankasvatukseen. Historiassa ja yhteiskuntaopissa suuri merkitys on näkökulmien valinnalla.

Laura Teikon pro gradu -tutkielma vuodelta 2008 on kokonaisuudessaan ladattavissa

internetistä: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu02486.pdf

e r k k a . l a i t i n e n

KU

vA

T: N

IKLA

S K

OS

KIN

EN

Kovenevien arvojen Suomi

tanJa peLttari

AK:n jäsenliittojen toimijoita kokoontui Paasitorniin tammikuussa Sopimusta ei jätetä -seminaariin. EK:n toimitusjohtajan

Jyri Häkämiehen viesti oli kylmä ja yksiselitteinen. Työntekijöiden on joustettava, jotta työnantajat eivät joudu joustamaan vaikean taloustilanteen (jolla kovin mielellään perustellaan lähes kaikki tehtävät päätök-set) vallitessa. Yleisöstä kysyttiin, millainen palkka olisi riittävä elämiseen. Häkämiehen vastaus, 1500 euroa, kirvoitti tilaisuuden äänekkäimmät naurut, joiden kaikuessa hän mumisi ”onhan nämä tuet, joilla kom-pensoidaan”.

Nauru peitti alleen huolestuttavan ajatuksen: millaista arvomaailmaa edustaa ajattelu, jossa auto-maattisesti lasketaan palkka sen mukaan, että tukien avulla saavutetaan näennäisesti riittävä elintaso. Jokin on pahasti pielessä. Yksi asia on kuitenkin selvä. Ilman luottamusta ei voi olla sopimuksia, eikä luottamusta synny, ellei sopimuksista pidetä kiinni.

Viime aikoina Suomen koveneva ilmapiiri on ollut monin tavoin esillä. Kovenevat arvot näkyvät työ-elämässä, politiikassa ja arjessa, ja samanaikaisesti asenteet kovenevat maahanmuuttajia ja muita vähemmistöjä kohtaan. On huolestuttavaa, että erilaisia ihmisryhmiä ja avun tarvitsijoita arvotetaan toisiaan vastaan. Media pitää huolen siitä, että päivit-täin pinnalliseen keskusteluun nousevat tapahtumat, jotka kielivät ihmisten pahoinvoinnista sekä kamp-pailusta minäkeskeisessä kilpailuyhteiskunnassamme. Yhteiseen keskusteluun eivät kuitenkaan nouse pahoinvoinnin ja avuntarpeen syyt.

Tammikuussa Lappeenrannassa pohdittiin laajasti yhteiskunnallisia kysymyksiä. Ay-väen rauhanpäivät 12.–13.1. keräsi kiinnostavien teemojen ympärille ay- ja rauhan toimijoita eri puolilta Suomea. Keskustelu porisi myös seminaarien ulkopuolella. Rauhanpäivät on ainutlaatuinen foorumi kootessaan kaikkien keskusjärjestöjen aktiiveja pohtimaan ja keskuste-lemaan yhdessä työelämän ja rauhankysymyksistä. Sunnuntaina valittiin vuosikokouksessa uusi toimi-kunta seuraavalle kaksivuotiskaudelle ja kukitettiin pois jäävät kiitokseksi tehdystä työstä.

Alkavan kauden aikana tulemme juhlistamaan Työpaikkojen rauhantoimikunnan 40-vuotista taivalta. Tervetuloa uudet ja vanhat jäsenet mukaan toimintaan ja kiitos luottamuksesta. Tekemistä meillä riittää!

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.

s

R auhanpuolustajien toiminnan-johtaja teemu matinpuro totesi avauspuheenvuorossaan, että

turvallisuuspolitiikkamme muuttuu yksittäisillä päätöksillä, mutta kokonais-kuva jää hämäräksi. Rauhanliike tavoittelee laajaa kansalaiskeskustelua ja poliitikoi-den aktivoitumista kysymyksessä. Samoilla linjoilla oli panelisteista edellisen hallituk-sen poliittinen valtiosihteeri risto Volanen. Eversti evp. ossi Kettunen puolestaan piti tuoreen turvallisuuspoliittisen selon-teon heikkoutena, ettei siinä ollut kunnolla avattu lähialueemme sotilaspoliittista tilannetta.

”Suomi ei ole koskaan ollut impivaarassa. Ympäristön kehitys on aina vaikuttanut radikaalisti Suomen asioihin”, aloitti Risto Volanen. ”Perinteisesti Suomen turvallisuus on liittynyt idän ja lännen väliseen suhteeseen. Oma sukupolveni syntyi maailmaan, jossa sotilaallisesta näkökulmasta katsottuna oli olemassa sel-keästi itä, länsi ja etelä, ja Suomi harjoitti puolustuspolitiikkaa. Tänään olemme ’turvallisuukolmiossa’, jonka muodostavat Eurooppa–USA, Eurooppa–Venäjä ja Venäjä–USA. Olipa Venäjä sitten heikko tai vahva, se on aina meille suuri.”

Maailmanlaajuisen turvallisuuspolitiikan painopiste on siirtymässä Tyynellemerelle, ja USA:n ja Kiinan keskinäisten välien mer-kitys kasvaa. Globalisaatio vaikuttaa myös turvallisuuspolitiikkaan, koska asiat ver-kottuvat ja kytkeytyvät maailmanlaajuisesti toisiinsa. Olemme siis yhä enemmän riippu-vaisia toisistamme, mikä ei ole välttämättä huono asia: naapuria ei voi vahingoittaa vahingoittamatta itseään.

nato-ote kiristyy

”Suomi ei ole turvallisuuspolitiikassaan ja sotilaallisessa yhteistyössään koskaan haa-linut enemmän vastuuta kuin mitä on

KESKUSTELLAAN TURPOSTAAy-väen rauhanpäivien paneelissa puntaroitiin Suomen turvallisuuspolitiikan muutoksia.

pystynyt hoitamaan”, Risto Volanen totesi. ”Tätä linjaa ei ole syytä muuttaa.”

Volasen näkemys nousi erityisen vahvasti esiin puhuttaessa kuumasta turpoperunasta, Islannin ilmavalvonnasta. Rauhanpuolustajat otti asiaan kantaa jo kesäkuussa 2012. Kannanotossa todettiin, että Islannin ilmavalvontaan osallistumalla Suomi sitoutuisi Naton sotilasstrategian toteuttamiseen Pohjois-Atlantilla ja joutuisimme vastuuseen 2200 kilometrin päässä sijaitsevan Nato-maan ilmapuolus-tuksesta.

”Kylmän sodan jälkeinen linja on ollut, että kannamme osaltamme vastuun pohjois-maisesta turvallisuudesta, mutta Baltiasta samoin kuin Islannista vastaa Nato”, kiteytti Volanen. ”Meillä riittää töitä oman maamme turvallisuudessa. Pohjoismainen yhteistyö on kannatettavaa, mutta Islan-tiin meneminen on viesti suunnasta, jonne olemme menossa. Minä en sitä suuntaa kan-nata. Islannin auttaminen tarkoittaa muun muassa sitä, että valvonnnan ajaksi integroi-dumme Naton ilmapuolustusjärjestelmään. Oma poliittinen kannanottoni on, että päät-täjämme eivät tiedä, mistä he päättävät: ilmavalvonta on reaalista, ympärivuoro-kautista ilmarajojen puolustustoimintaan osallistumista.”

Volanen paljasti myös, että Suomen puolustusvoimien yhteensopivuus Naton ja USA:n asejärjestelmien kanssa on pal-jon suurempi kuin yleensä tiedetään. Tämä aiheut taa riippuvuutta USA:sta, kun esimer-kiksi Hornetien järjestelmien päivitys on kiinni aseiden toimittajista.

”Kun puolustusvoimien Nato-yhteen-sopivuutta on kehitetty, on oletettu, että meillä on rooli myös pohjoismaiden ja Bal-tian turvallisuuden valvonnassa. Riskinä on, että kun olemme teknologisesti sitoutuneet Naton ja USA:n järjestelmiin, ajaudumme yhä uusiin hankkeisiin esimerkiksi juuri Islannin suuntaan.”

K aivosteollisuutta käsiteltiin Ay-väen rauhanpäivillä yhdessä viidestä tee-

maseminaarista. Esiin nousi luonnollisesti Talvivaaran kaivososakeyhtiö, eikä positii-visessa mielessä. Avolouhosten riskit pal-jastuivat syksyllä 2012 kaivoksen kipsisak-ka-altaan vuodossa. Alueen rautatie, tiestö ja sähkölinja on maksettu verorahoilla. val-tio on maksanut yhtiölle 50 miljoonaa eu-roa infrastruktuurin rakentamiseen. Nämä valtion toimet edellyttävät mielestäni yhti-öltä vastuullista toimintaa.

Kaivosyhtiö on tuonut alueelle noin 800 työpaikkaa. Talvivaaran katastrofi kosket-taa Itä-Suomen metallimiehiä aika rajusti. vastakkain ovat kaivoksen tuomat kipeäs-ti kaivatut työpaikat ja luontoarvojen huo-mioiminen. Kysymys kuuluukin, millä riskil-lä työpaikkoja voidaan luoda, jos päätöksil-

Kaivosteollisuuden ahneus tuhoaa luonnon

suursotaa ei estetä risteilyohjuksilla

Ossi Kettunen piti hallituksen selonteon toisena heikkoutena, ettei se sido puolus-tushallintoa eikä valtiota. ”Sitovuuteen tarvitaan riittävä parlamentaarinen edus-tus, nyt selonteossa on mukana liikaa liike-elämää.”

Kettusen mielestä pohjoismaista sotilas-yhteistyötä ”hypetetään”. Hän kääntäisi suunnan huoltovarmuuteen ja energian sekä ruoan saatavuuden varmistamiseen.

”Geopoliittinen asemamme tarkoittaa että, iso linjamme, on Itämeri, eli Tanska, Saksa, Puola, Ruotsi, Venäjä ja Baltian maat. Venäjä on pidettävä mukana pohjoismai-sessa yhteistyössä. Lisäksi on huolehdittava, että Jäämeri ei militarisoidu.”

Keskustelussa sivuttiin Suomen risteily-ohjushankintoja, joita Kettunen perusteli muun muassa Venäjän Iskander-ohjusten uhkalla. Matinpuro totesi, että sillä hetkellä, kun Iskanderit ovat taivaalla, olemme sel-laisen suursodan kynnyksellä, ettei meidän aseillamme mitään torjuta.

”Viisainta on välttää suursota. Mutta missä ovat aloitteet, joilla torjutaan esimer-kiksi arktisen alueen sodan uhkaa? Pitää hakea yhteistä säveltä, jolla jännityksiä puretaan”, kannusti Matinpuro.

Samoilla linjoilla oli Volanen, jonka mukaan nyt tarvitaan uutta Etykin tapaista suurkokousta. Hän kiteytti Suomen vahvuu-den. ”Viisautemme on se, että osaamme olla päättäväisiä ja yhteistyökykyisiä yhtaikaa.”

a n u . H a r J u

lä vaikutetaan työntekijöiden terveyteen ja tuleviin sukupolviin. Lopullista terveysriskiä ei voida mitata, jos työntekijöitä ei tutkita. Katastrofin vaikutukset luontoon paljastu-vat vasta kesällä, jolloin nähdään, kuinka pa-hoin vesistö ja ympäristö ovat pilaantuneet.

työntekijöiden oikeudet uhattuina luonnon tavoin

Samaan aikaan, kun kirjoitan tätä juttua, on toisella puolella maapalloa Meksikossa suo-malainen kaivosyhtiö jälleen tapetilla. PKc Group on irtisanonut työntekijöitä sen jäl-keen, kun nämä ovat pyrkineet järjestäyty-mään. Irtisanotuista 11 on aloittanut nälkä-lakon. He vaativat ay-oikeuksien tunnusta-mista ja työsuhteiden palauttamista.

Suomessa kaivosmiesten ay-oikeudet ja palkkataso ovat ehkä kunnossa, mutta he-rää epäilys siitä, onko työsuojelu kunnos-sa. Meksikossa taas suomalainen kaivosyh-tiö polkee häikäilemättömästi työntekijöi-den oikeuksia. Yritysten yhteiskuntavastuun toteuttamisen ja työntekijöiden oikeuksi-en kunnioittamisen pitää olla itsestään-selvyys kaikissa tilanteissa.

Juuri mitään ei jää jäljelle, jos ahneu-den alttarille uhrataan työntekijöiden oikeudet, terveys ja luonto. Kaivosteol-lisuuden on oltava turvallista niin ihmi-sille kuin luonnollekin. Metalliliiton on kaikin keinoin pyrittävä puolustamaan näitä oikeuksia ja vaadittava omistajayh-tiöitä vastuuseen.

t e k s t i : . o l av i . e . . ko k ko n e n.

Risto Volasen (vas.), Teemu Matinpuron ja Ossi Kettusen mielestä Suomen ei tule osallistua Islannin ilmavalvontaan.

KU

vA

: TOIv

O K

OIv

ISTO

KU

vA

: JUH

A H

UT

TU

NE

N

Hannu Hyvönen Stop Talvi-vaara -liikkeestä kertoi kaivos-teollisuutta arvostelevien akti-vistien toiminnasta ja Talvivaa-ran tietoisista laiminlyönneistä.

RAUHAN PUOLESTA 1/20132

IT

KE

VÄ

M

AR

IA

P R o j E K T I 2 0 1 3 - 2 0 1 4

RAUHAN PUOLESTA 1/2013 3

KIRJE ITKEVÄLLE MARIALLE

Minun poikani on hyvä poika.

Älkää kuiskiko mukamas salaa kauppo-

jen hyllyjen takana tai työpaikan tupak-

kahuoneessa. Kyllä minä tiedän, mistä te

puhutte ja miksi te painatte katseenne

sivuviistoon. Olen vangin äiti.

Vaikka poikani on tehnytkin pahoja

tekoja, hän on silti minun lapseni. Muis-

tan hänen ensimmäisen hymynsä, hapa-

roivat ensiaskeleet ja pienen, vakavan

ykkösluokkalaisen liian suuren selkäre-

pun kanssa. Kukaan ei voi viedä minulta

niitä asioita pois. Ei edes se, että nyt hän

istuu vangittuna henkirikoksesta.

Miten voin väittää, että murhaaja

on hyvä? Ajatelkaa kuitenkin, että ker-

ran myös hänellä oli koko maailma edes-

sään. Vaikka poikani on sulkenut avoi-

met ovet lopun iäkseen, on hänellä silti

jäljellä edes äiti.

Ensi sunnuntaina, kun menen van-

kilaan, minun on oltava vahva. Nielen yl-

peyteni ja kyyneleeni, sillä minun poika-

ni on hyvä poika.

Nimimerkki ’sallitut kyyneleet?’

KIRJOITA ITKEVÄLLE MARIALLE

Jouko Ollikainen, Nastolantie 27 A,

00600 Helsinki tai jouko@tahtikuviot.fi

Voit myös kirjoittaa facebook-sivulle

www.facebook.com/ItkevaMaria?fref=ts

Materiaalista kootaan kirja ja näyttely.

Jouko Ollikainen

Kuvittaja/graafikko

Kuinka monta Itkevää Mariaa täytyy miehen maalata, jotta ymmärtää, että nainenkin voi väsyä?

Siitä on viisi vuotta, kun Itkevä Maria ilmestyi. Olimme muuttaneet jälleen kesäksi mökille. Olin juuri kantamassa autosta piirustuspapereita ja värejä pie-neen studiooni.

Astuttuani pihalle, näin vaimoni kanta-van ämpäreillä vettä ylös järveltä mökkiin. Katseemme kohtasivat. Hän laski ämpärit maahan ja pyysi minua luokseen. Olin jää-nyt nolosti kiinni. Tiesin tarkalleen mitä

hänellä olisi asiaa, kun hän aloitti: "Nyt kun meillä on kaksi lasta, voitaisko jakaa tänä kesänä näitä arjen töitä. Jouko, mä olen tosi väsynyt".

Reaktioni hämmästyttää vieläkin; her-mostuin ja sanoin jotain sopimatonta. Laitoin lenkkikengät jalkaan ja lähdin pur-kamaan kiukkuani metsäpolulle.

Kun juoksin ensimmäistä kierrosta, tuli mieleen äitini, eihän hänkään koskaan valittanut. Seitsemän lasta, nyrkkipyyk-kiä ja isän pieni palkka. Hyvin selvittiin. Kai? Keittiö oli äidin valtakunta ja sieltä piti pysyä pois. Äidiltä onnistuivat myös remonttihommat, kun isän hermot eivät niitä kestäneet. Olinko tietoisesti katsonut

vaimoani saman sapluunan läpi? Toisella kierroksella nousivat mieleeni

ikoneiden Mariat ja niiden väsynyt katse. Joissakin ikoneissa muistin Jeesus-lap-sen näyttäneen aikamieheltä. Olinko salaa ihastunutkin vaimossani äitini tyyppiseen vahvaan naiseen?

Sain ajatuksen, alkaisin öisin maalata itkeviä Marioita sattumalta valitsemiini puupaloihin ja esineisiin. Näissä arjen ikoneissa Maria itkisi. Ehkä näin oppisin ymmärtämään, että nainenkin voi väsyä.

Juostessani kolmatta kierrosta, alkoi mielessäni kehittyä laulun sanat, "Itke Pyhä Äiti kyyneleesi kultaa on..." Juoksin riemuissani vaimoni luokse. Läähättäen

kerroin hänelle, että olin saanut loisto-idean. Alkaisin maalata itkeviä Marioita öisin, jotta muistaisin että nainenkin voi väsyä. "Laulun sanatkin tuli, kuuntele!" Vai-moni katsoi kiukkuisena minua ja sanoi: "Tekis mieli oksentaa. Nyt voisit ihan ensimmäiseksi mennä lämmittämään sau-nan ja pilkkomaan puita. Sen tein, mutta yöllä olin jo maalaamassa ensimmäistä itkevää Mariaa. Olin jälleen napannut tilaa omalle tekemiselleni.

Kaksi vuotta sitten vaimoni sairastui vakavasti. Heräsin viimein. Oli surullista huomata, että olin ajautunut samaan itsekkääseen rooliini. Kuinka vaikeaa on muuttaa vuosien aikana syntyneitä käyt-

"Itke Pyhä Äiti maailma muutu ei: poikasi kaatuu tyttäresi haavoittuu."

täytymismalleja: vahva, tekevä nainen saa palkaksi tehdä itse ihan kaiken, ja lopuksi elättää koko perheen. Kuinka usein mies pääsee pälkähästä, kun vaimo ei kestä miehen vähemmän täydellistä lopputu-losta, vaan päättää mieluummin tehdä seuraavalla kerralla homman itse.

Kuluneen kahden vuoden aikana olen oppinut olemaan enemmän hereillä näiden asioiden kanssa. Noloa on ollut tunnustaa, että sisälläni on toive, että vaimo tekisi kaikki arkiset hommat, jotta minulla olisi aikaa omaan luovaan puu-hasteluun.

En arvannut millaista vuosisatojen salaisuutta olinkaan lähtenyt kaivamaan esiin. Ovatko mies ja nainen koskaan oikeasti ymmärtäneet toisiaan? Mikä on se salaisuus, jota naiset kätkevät sisällään – se loukattu, lyöty ja petetty suru, jota en edes minä ollut koskaan aavistanut, vaikka olemme vaimoni kanssa olleet yhdessä kohta kolmekymmentä vuotta ja tehneet

työtä yhdessä melkein koko sen ajan?Kuinka vaikeaa onkaan löytää aito nöy-

ryys haluta ymmärtää.Itkevät Mariat ovat välillä ravistel-

leet minua kunnolla. Kuinka tekopyhältä olenkaan tuntenut itseni niiden edessä. Varsinkin, niiden kertojen jälkeen, kun en ole kestänyt kuulla kaikkea, mikä vaimoni mieltä painaa.

On pakko tunnustaa, että en vieläkään tiedä mitä vaimoni haluaa kertoa ja itkeä, kun olen tarpeeksi vahva ja kärsivällinen kuuntelemaan. Hän on luvannut kirjoittaa sen itkevälle Marialle, kun on sen aika.

Onneksi Itkevät Mariat ovat odotta-neet viisi vuotta. Onneksi en sittenkään luopunut ajatuksesta. Olen nyt riittävän nöyrä toivomaan Marioiden edessä, että naiset luottaisivat ja haluaisivat kertoa, minkä ovat halunneet aina sanoa, jos mies kuuntelisi.

Haluan ymmärtää, että nainenkin voi väsyä.

Kuinka monta Itkevää Mariaa täytyy miehen maalata, jotta ymmärtää, että nainenkin voi väsyä?

Siitä on viisi vuotta, kun Itkevä Maria ilmes-

tyi. Olimme muuttaneet jälleen kesäksi

mökille. Olin juuri kantamassa autosta pii-

rustuspapereita ja värejä pieneen studiooni. 

Astuttuani pihalle näin vaimoni kanta-

van ämpäreillä vettä ylös järveltä mökkiin.

Katseemme kohtasivat. Hän laski ämpärit

maahan ja pyysi minua luokseen. Olin jäänyt

nolosti kiinni. Tiesin  tarkalleen, mitä hänellä

olisi asiaa, kun hän aloitti: ”Nyt kun meillä on

kaksi lasta, voitaisko jakaa tänä kesänä näitä

arjen töitä. Jouko, mä olen tosi väsynyt.” 

Reaktioni hämmästyttää vieläkin. Her-

mostuin ja sanoin jotain sopimatonta.

Laitoin lenkkikengät jalkaan ja lähdin pur-

kamaan kiukkuani metsäpolulle. 

Kun juoksin ensimmäistä kierrosta, tuli

mieleen äitini, eihän hänkään koskaan

valittanut. Seitsemän lasta, nyrkkipyyk-

kiä ja isän pieni palkka. Hyvin selvittiin.

Kai? Keittiö oli äidin valtakunta ja sieltä

piti pysyä poissa. Äidiltä onnistuivat myös

remonttihommat, kun isän hermot eivät

niitä kestäneet. Olinko tietoisesti katsonut

vaimoani saman sapluunan läpi? 

Toisella kierroksella nousivat mieleeni

ikoneiden Mariat ja niiden väsynyt katse.

Joissakin ikoneissa muistin Jeesus-lap-

sen näyttäneen aikamieheltä. Olinko salaa

ihastunut vaimossani äitini tyyppiseen

vahvaan naiseen? 

Sain ajatuksen, alkaisin öisin maalata

itkeviä Marioita sattumalta valitsemiini

puupaloihin ja esineisiin. Näissä arjen

ikoneissa Maria itkisi. Ehkä näin oppisin

ymmärtämään, että nainenkin voi väsyä.

Juostessani kolmatta kierrosta alkoivat

mielessäni kehittyä laulun sanat: ”Itke Pyhä

Äiti kyyneleesi kultaa on...” Juoksin riemuis-

sani vaimoni luokse. Läähättäen kerroin

hänelle, että olin saanut loistoidean. Alkai-

sin maalata itkeviä Marioita öisin, jotta

muistaisin, että nainenkin voi väsyä. ”Lau-

lun sanatkin tuli, kuuntele!” vaimoni katsoi

kiukkuisena minua ja sanoi: ”Tekis mieli

oksentaa. Nyt voisit ihan ensimmäiseksi

mennä lämmittämään saunan ja pilkko-

maan puita.” Sen tein, mutta yöllä olin jo

maalaamassa ensimmäistä itkevää Mariaa.

Olin jälleen napannut tilaa omalle tekemi-

selleni.

Kaksi vuotta sitten vaimoni sairastui

vakavasti. Heräsin viimein. Oli surullista

huomata, että olin ajautunut samaan

itsekkääseen rooliini. Kuinka vaikeaa on

”itke pyhä Äiti maailma muutu ei: poikasi kaatuu tyttäresi haavoittuu.”

RAUHAN PUOLESTA 1/20132

IT

KE

VÄ

M

AR

IA

P R o j E K T I 2 0 1 3 - 2 0 1 4

RAUHAN PUOLESTA 1/2013 3

KIRJE ITKEVÄLLE MARIALLE

Minun poikani on hyvä poika.

Älkää kuiskiko mukamas salaa kauppo-

jen hyllyjen takana tai työpaikan tupak-

kahuoneessa. Kyllä minä tiedän, mistä te

puhutte ja miksi te painatte katseenne

sivuviistoon. Olen vangin äiti.

Vaikka poikani on tehnytkin pahoja

tekoja, hän on silti minun lapseni. Muis-

tan hänen ensimmäisen hymynsä, hapa-

roivat ensiaskeleet ja pienen, vakavan

ykkösluokkalaisen liian suuren selkäre-

pun kanssa. Kukaan ei voi viedä minulta

niitä asioita pois. Ei edes se, että nyt hän

istuu vangittuna henkirikoksesta.

Miten voin väittää, että murhaaja

on hyvä? Ajatelkaa kuitenkin, että ker-

ran myös hänellä oli koko maailma edes-

sään. Vaikka poikani on sulkenut avoi-

met ovet lopun iäkseen, on hänellä silti

jäljellä edes äiti.

Ensi sunnuntaina, kun menen van-

kilaan, minun on oltava vahva. Nielen yl-

peyteni ja kyyneleeni, sillä minun poika-

ni on hyvä poika.

Nimimerkki ’sallitut kyyneleet?’

KIRJOITA ITKEVÄLLE MARIALLE

Jouko Ollikainen, Nastolantie 27 A,

00600 Helsinki tai jouko@tahtikuviot.fi

Voit myös kirjoittaa facebook-sivulle

www.facebook.com/ItkevaMaria?fref=ts

Materiaalista kootaan kirja ja näyttely.

Jouko Ollikainen

Kuvittaja/graafikko

Kuinka monta Itkevää Mariaa täytyy miehen maalata, jotta ymmärtää, että nainenkin voi väsyä?

Siitä on viisi vuotta, kun Itkevä Maria ilmestyi. Olimme muuttaneet jälleen kesäksi mökille. Olin juuri kantamassa autosta piirustuspapereita ja värejä pie-neen studiooni.

Astuttuani pihalle, näin vaimoni kanta-van ämpäreillä vettä ylös järveltä mökkiin. Katseemme kohtasivat. Hän laski ämpärit maahan ja pyysi minua luokseen. Olin jää-nyt nolosti kiinni. Tiesin tarkalleen mitä

hänellä olisi asiaa, kun hän aloitti: "Nyt kun meillä on kaksi lasta, voitaisko jakaa tänä kesänä näitä arjen töitä. Jouko, mä olen tosi väsynyt".

Reaktioni hämmästyttää vieläkin; her-mostuin ja sanoin jotain sopimatonta. Laitoin lenkkikengät jalkaan ja lähdin pur-kamaan kiukkuani metsäpolulle.

Kun juoksin ensimmäistä kierrosta, tuli mieleen äitini, eihän hänkään koskaan valittanut. Seitsemän lasta, nyrkkipyyk-kiä ja isän pieni palkka. Hyvin selvittiin. Kai? Keittiö oli äidin valtakunta ja sieltä piti pysyä pois. Äidiltä onnistuivat myös remonttihommat, kun isän hermot eivät niitä kestäneet. Olinko tietoisesti katsonut

vaimoani saman sapluunan läpi? Toisella kierroksella nousivat mieleeni

ikoneiden Mariat ja niiden väsynyt katse. Joissakin ikoneissa muistin Jeesus-lap-sen näyttäneen aikamieheltä. Olinko salaa ihastunutkin vaimossani äitini tyyppiseen vahvaan naiseen?

Sain ajatuksen, alkaisin öisin maalata itkeviä Marioita sattumalta valitsemiini puupaloihin ja esineisiin. Näissä arjen ikoneissa Maria itkisi. Ehkä näin oppisin ymmärtämään, että nainenkin voi väsyä.

Juostessani kolmatta kierrosta, alkoi mielessäni kehittyä laulun sanat, "Itke Pyhä Äiti kyyneleesi kultaa on..." Juoksin riemuissani vaimoni luokse. Läähättäen

kerroin hänelle, että olin saanut loisto-idean. Alkaisin maalata itkeviä Marioita öisin, jotta muistaisin että nainenkin voi väsyä. "Laulun sanatkin tuli, kuuntele!" Vai-moni katsoi kiukkuisena minua ja sanoi: "Tekis mieli oksentaa. Nyt voisit ihan ensimmäiseksi mennä lämmittämään sau-nan ja pilkkomaan puita. Sen tein, mutta yöllä olin jo maalaamassa ensimmäistä itkevää Mariaa. Olin jälleen napannut tilaa omalle tekemiselleni.

Kaksi vuotta sitten vaimoni sairastui vakavasti. Heräsin viimein. Oli surullista huomata, että olin ajautunut samaan itsekkääseen rooliini. Kuinka vaikeaa on muuttaa vuosien aikana syntyneitä käyt-

"Itke Pyhä Äiti maailma muutu ei: poikasi kaatuu tyttäresi haavoittuu."

täytymismalleja: vahva, tekevä nainen saa palkaksi tehdä itse ihan kaiken, ja lopuksi elättää koko perheen. Kuinka usein mies pääsee pälkähästä, kun vaimo ei kestä miehen vähemmän täydellistä lopputu-losta, vaan päättää mieluummin tehdä seuraavalla kerralla homman itse.

Kuluneen kahden vuoden aikana olen oppinut olemaan enemmän hereillä näiden asioiden kanssa. Noloa on ollut tunnustaa, että sisälläni on toive, että vaimo tekisi kaikki arkiset hommat, jotta minulla olisi aikaa omaan luovaan puu-hasteluun.

En arvannut millaista vuosisatojen salaisuutta olinkaan lähtenyt kaivamaan esiin. Ovatko mies ja nainen koskaan oikeasti ymmärtäneet toisiaan? Mikä on se salaisuus, jota naiset kätkevät sisällään – se loukattu, lyöty ja petetty suru, jota en edes minä ollut koskaan aavistanut, vaikka olemme vaimoni kanssa olleet yhdessä kohta kolmekymmentä vuotta ja tehneet

työtä yhdessä melkein koko sen ajan?Kuinka vaikeaa onkaan löytää aito nöy-

ryys haluta ymmärtää.Itkevät Mariat ovat välillä ravistel-

leet minua kunnolla. Kuinka tekopyhältä olenkaan tuntenut itseni niiden edessä. Varsinkin, niiden kertojen jälkeen, kun en ole kestänyt kuulla kaikkea, mikä vaimoni mieltä painaa.

On pakko tunnustaa, että en vieläkään tiedä mitä vaimoni haluaa kertoa ja itkeä, kun olen tarpeeksi vahva ja kärsivällinen kuuntelemaan. Hän on luvannut kirjoittaa sen itkevälle Marialle, kun on sen aika.

Onneksi Itkevät Mariat ovat odotta-neet viisi vuotta. Onneksi en sittenkään luopunut ajatuksesta. Olen nyt riittävän nöyrä toivomaan Marioiden edessä, että naiset luottaisivat ja haluaisivat kertoa, minkä ovat halunneet aina sanoa, jos mies kuuntelisi.

Haluan ymmärtää, että nainenkin voi väsyä.

muuttaa vuosien aikana syntyneitä käyt-

täytymismalleja: vahva, tekevä nainen saa

palkaksi tehdä itse ihan kaiken ja lopuksi

elättää koko perheen. Kuinka usein mies

pääsee pälkähästä, kun vaimo ei kestä mie-

hen vähemmän täydellistä lopputulosta,

vaan päättää mieluummin tehdä seuraa-

valla kerralla homman itse. 

Kuluneen kahden vuoden aikana olen

oppinut olemaan enemmän hereillä näiden

asioiden kanssa. Noloa on ollut tunnustaa,

että sisälläni on toive, että vaimo tekisi kaikki

arkiset hommat, jotta minulla olisi aikaa

omaan luovaan puuhasteluun.         

En arvannut, millaista vuosisatojen

salaisuutta olinkaan lähtenyt kaivamaan

esiin. Ovatko mies ja nainen koskaan

oikeasti ymmärtäneet toisiaan? Mikä on

se salaisuus, jota naiset kätkevät sisäl-

lään – se loukattu, lyöty ja petetty suru,

jota en edes minä ollut koskaan aavista-

nut, vaikka olemme vaimoni kanssa olleet

yhdessä kohta kolmekymmentä vuotta ja

tehneet työtä yhdessä melkein koko sen

ajan?

Kuinka vaikeaa onkaan löytää aito nöy-

ryys haluta ymmärtää.

Itkevät Mariat ovat välillä ravistel-

leet minua kunnolla. Kuinka tekopyhältä

olenkaan tuntenut itseni niiden edessä.

varsinkin niiden kertojen jälkeen, kun en

ole kestänyt kuulla kaikkea sitä, mikä vai-

moni mieltä painaa.

On pakko tunnustaa, että en vieläkään

tiedä mitä vaimoni haluaa kertoa ja itkeä,

kun olen tarpeeksi vahva ja kärsivällinen

kuuntelemaan. Hän on luvannut kirjoittaa

sen itkevälle Marialle, kun on sen aika.

Onneksi Itkevät Mariat ovat odottaneet

viisi vuotta. Onneksi en sittenkään luopu-

nut ajatuksesta. Olen nyt riittävän nöyrä

toivomaan Marioiden edessä, että naiset

luottaisivat ja haluaisivat kertoa, minkä ovat

halunneet aina sanoa, jos mies kuuntelisi.

Haluan ymmärtää, että nainenkin voi

väsyä.

Ohjaaja Juha Luukkonenkertoi näytelmästä kesken kiihkeän harjoitusperiodin.

”Sankaruuden teema on ollut aiheena pitkään mielessäni. Sankaruuden henkilöitymänä on Che. Haluan ohjaajana tehdä näytelmiä itseäni kiinnostavista aiheista ja tämä on sellainen.”

Luukkanen on pohtinut, minkä-laista aikaa elämme ja tuntenut huolestuneisuutta. ”Meiltä puuttuu sankari eli johtotähti. Tänä päivänäei ole käsitystä moraalista, siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Sen sijaan meillä on järjetön määrä mieli piteitä. Niitä on yhtä paljon kuin pers´reikiä. Näiden mieli-piteiden varaan on hankala rakentaa elämäänsä.”

Luukkosen mukaan ajan moraalittomuus näkyy tavallisen suomalaisen arkielämässä pahoin-vointina.

”Ihmiset pieksävät toisiaan, juovat liikaa viinaa tai menevät pyssy kädessä koululle heilumaan. Kaikesta tästä johtavat jäljet syltty-tehtaalle. Koska meiltä puuttuu moraali, asiaa on käsiteltävä. On mietittävä, miten tähän on tultu ja mitä asialle voitaisiin tehdä. Tätä voi tehdä kukin tykönään. En tarkoita, että me teatteri-ihmiset katsoi-simme asiaa jotenkin ulkopuolelta. Yhtä eksyksissä mekin olemme.”

Juha Luukkonen ja näytelmän työryhmä haluavat ennemmin-kin esittää kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Lieneekö Che sankari, joka pystyy antamaan vastauksen? Jukon ja Projektorin näytelmässä menneisyys ja nykyaika linkittyvät toisiinsa. ”Che edustaa sitä, minkä olemme kadottaneet. Hänen ihan-teenaan oli tasa-arvoinen maailma.”

Toisaalta Che myös jakaa mieli piteet. Toisille hän on vapaus-

Kadonneen sankaruuden kintereillätaistelija ja toisille terroristi. Che pyrki parantamaan maailmaa aseel-lisella vallankumouksella.

Che – hän elää!? on rakenteel-taan kollaasimainen. Esityksessä on viisi osaa ja kaksi väliaikaa. Kaikki osat tapahtuvat eri paikoissa ja ajoissa. ”Näytelmän muotoon liittyy myös ajatus siitä, etteivät historia, nykyisyys ja tulevaisuus ole peräk-käisiä vaan sisäkkäisiä asioita. Jo vanha viisaus sanoo, että se, joka ei ymmärrä historiaa, joutuu elämään sen uudelleen.”

”Näytelmän yhdessä osassa kerrotaan historiallisesti, kuka Ernesto Che Guevara oli ja miten hän vaikutti toisten ihmisten elä-mään. Toinen osa kertoo ikäisteni 1970-luvulla syntyneiden suo-malaisten todellisuudesta. Me synnyimme maailmaan, jossa Chetä ei ollut. Mietin, mihin se meidät johti. Kolmas osa kertoo nykypäivän sankarihakuisuuden keinotekoisuu-desta.”

Luukkonen ei halua paljastaa näytelmästä liikaa. Hän kertoo kui-tenkin, että siinä käsitellään erästä tunnettua nykypoliitikkoa. Tämä poliitikko täyttää sankarin ulkoi-set kriteerit, mutta hän ajatuksensa kolisevat onttouttaan. Che – hän elää!? hakee useita erilaisia näkö-kulmia sankaruuteen.

Yksi näytelmän osa on hiljainen saarna, joka pohtii yhden päähän-potkitun ihmisen monologina, mistä sankarin voisi löytää. ”Niin sanottu arjen sankaruus löytyy otsikoiden ja julkisuuden takaa. Ilmaveivi-osasto tai television tarjoama hömppä eivät johda meitä oikeille jäljille. Sitten näytelmässä on vielä synteesi-osa, joka nivoo muut osat yhteen. Haluamme käsittää Chen henkilön laajasti, emme pelkästään haikaile Ernesto Guevaran perään, vaan tavoittelemme hän kaltaistaan hah-moa. Yhtä hyvin kysymyksessä voisi

Lahtelainen Teatteri Vanha Juko ja helsinkiläinen Projektori-ryhmä

ovat yhdistäneet voimansa. Kahden vapaan ammattiteatterin yhteistyön hedelmä on näytelmä Che – hän elää!?, joka sai

ensi-iltansa Lahden Vanhassa Jukossa 15.2. Juha Luukkosen käsikirjoittama

ja ohjaama näytelmä pohtii nykypäivän ja menneisyyden sankaruutta

Ernesto Che Guevaran myytin kautta.

KU

vA

: AK

I LOP

ON

EN

vanha.Juko.palkittiinLahtelainen Teatteri Vanha Juko sai Vuoden vasemmistolainen kulttuuriteko 2012 -palkin-non. Palkinnon jakaja on Vasemmistotaiteilijat ja -kulttuurityöntekijät toimintaryhmä VATAK. Palkitsemisperusteissa todettiin: ”Palkinto myönnettiin Teatteri Vanhalle Ju-kolle sinnikkäästä ja peräksiantamattomasta työstä paremman taiteen ja yhteis kunnan puolesta. Palkintoa ei myönnetty yksittäisestä teosta vaan pitkäjänteisestä työstä, jota Teatteri Vanha Juko on harjoittanut jo 17 vuoden ajan uimalla vasta virtaan kantaaot-tavalla taiteellaan ja toiminnallaan.”

Vuoden vasemmistolainen kulttuuriteko -palkinto jaettiin nyt kolmatta kertaa. Ai-kaisemmin sen ovat saaneet räppäri Paleface ja Susanna Kuparinen Eduskunta-näytel-män työryhmineen.

t i m o . k a l e v i . F o r s s

Kadonneen sankaruuden kintereilläolla martin Luther King, mahatma gandhi tai dalai-lama.”

Teatterintekijän näkökulmasta Che Guevara on edellä mainituista henkilöistä kiinnostavin ristiriitai-suutensa vuoksi. ”Hänhän edustaa toisille aivan muuta kuin toisille. Che on myös sisäisesti ristiriitainen. Tämä kiihottaa teatterintekijää. Ristiriita on draaman käyttövoima.”

Kun kaksi teatteria yhdistää voimansa, syntyy lisäresursseja ja lisää tilaa toteuttaa luovaa energiaa. ”Juko ja Projektori ovat tehneet ennenkin yhteistyötä, joten tämän

produktion toteuttaminen yhteis-tuotantona oli luontevaa. Rooleissa nähdään Jukka peltola, sakari tuominen, minja Koski, ilona pukkila ja tatu siivonen.”

Näytelmää esitetään Lahden Vanhassa Jukossa helmikuusta toukokuuhun. Huhtikuun puolessa-välissä esitys vierailee Espoon kaupunginteatterissa.

t i m o . k a l e v i . F o r s s

www.teatterivanhajuko.fiwww.projektori-ryhma.com

naiset ja lapset sodassa, 9.3. JoensuuYleisötilaisuus lauantaina 9.3. kello 12 Joensuun kansalaistalolla, Torikatu 30.

Kirjailija Sirpa Kähkönen kertoo sotaromaaneistaan ja prof. emer. Kaija Heikkinen tutkimuksestaan ”Yksin vai yhdessä. Rintamanaisen monta sotaa”.

Kahvitarjoilu, tervetuloa! Järjestää Joensuun Rauhanryhmä

turkuMaanantaina 11.3. kello 18.00 Turun seudun Rauhanpuolustajien vuosikokous T-talolla, Vanha Hämeentie 29. Kokouksessa kuullaan alustuspuheenvuoro Syyrian tilanteesta.

KU

vA

: MIH

AIL O

LLIKA

INE

N

Suomen Sosiaalifoorumi järjestetään 20.–21.4. Helsingin ruotsinkielisellä työväenopistolla, Arbiksella,

osoitteessa Dagmarinkatu 3, Helsinki.www.sosiaalifoorumi.fi

KemiKeskiviikkona 20.3. kello 17.30 Rauhanpuolustajien Lapin piirijärjestön vuosikokous Kemin Kulttuuri-keskuksessa, huone 310.

Teatteri Jukon taiteellinen johtaja Jussi Sorjanen vastaanotti palkinnon.

Tilaa Pystykorvakirjat ja pulutuotteet: www.rauhanpuolustajat.org/kauppa tai 050 358 1441. Hintoihin lisätään postikulut. Tarjoushinnat voimassa huhtikuun 2013 loppuun.

Kai Widell: VERdad y JuSTicia – TOTuuS Ja TOiVEETTeos on dokumentaarinen valokuvakirja, joka käsittelee Chilessä 70-luvulla tapahtuneitaihmisoikeusloukkauksia tämän päivän näkökulmasta.

Pekka Martin: EuROaRMEiJa, NaTO Vai iTSENäiNEN PuOLuSTuSMartin ottaa väkevästi kantaa Suomen liittoutumattomuuden puolesta ja vastaa Naton kannattajien tärkeimpiin argumentteihin.

artemi Troitski: VENäJäN ViiMEiNEN diVERSaNTTiKarhea ja kirpeä läpileikkaus Putinin Venäjän arjesta, kulttuurista ja politiikasta.

Miika Neulaniemi: SäHKöPOSTia SaMbiaSTaKirja on hämmentynyt, ärsyynty-nyt ja iloinen ajankuva kulttuuri-tuotannon opiskelijan ensimmäi-sestä matkasta Afrikkaan.

Hannu Pesonen: HiEKaLLE RaKENNETTu ELäMäTeos kuvaa Saharan pakolaisten elämää nopeina väläyksinä ja liit-tää yksittäisten ihmisten kerto-muksiin taustoittavaa tietoainesta Länsi-Saharan tilanteesta.

Sven Lindqvist: TaVOiTTEENa KaNSaNMuRHaLindqvist pohtii rasismin olemus-ta, köyhyyden syitä ja sitä, miksi länsimaissa suhtaudutaan välin-pitämättömästi kansanmurhiin.

Tapani Lausti: TiENViiTTOJa TuLEVaiSuuTEEN”Vastuuntunto alkaa haaveilusta.” Lausti tutkii kirjassaan vaihto-ehtoisia ihanteita, elämänmuotoja ja kasvatusperiaatteita.

diane Johnstone: JugOSLaVia Ja NaTO – NaRRiEN RiSTiRETKiKirja kyseenalaistaa yleiset myytit Jugoslavian hajoamisen historiasta ja korostaa geopoliittisia intressejä Naton vuoden 1999 sotilaallisen väliintulon taustalla.

Kristiina Koivunen: SERHiLdaN – KuRdiEN KaNSaNNOuSu VaNiSSaKoivunen kuvaa kurdien arkea, klaaniriitoja ja taistelua kaupun-gissa, joka sijaitsee agenttivaltioksi kuvatun Turkin itärajalla.

5 e

5 e

5 e

3 e

5 e

5 e

5 e

3 e

5 e

Hannu Paronen: JOssAiN välissä tOivO

Gerald Oberansmayr: suPervAltA eu

risto isomäki: KOHti vuOttA 1929

uuno F. inkinen: sOtAPäiväKirJA

Jaana Airaksinen: MAAilMANKAuPPAA

KAiKille

ulla leino & Pekka turunen: esiNeeN tAriNA

rolf Büchi: KOHti OsAllistAvAA

deMOKrAtiAA

daniele Ganser: NAtON

sAlAiset ArMeiJAt

tove selin (toim.): FiliPPiiNit

– MyrsKyJeN sAAristO

Harry vuorinen: MyrsKyN silMässä

Kristiina Kouros (toim.): iHMisOiKeudet JA islAM

aLLaOLEVaT KiRJaT VaiN 3 EuROa

KaPPaLE!

vILLE

PIR

INE

N

4,455 KOTIA 20,000 KODITONTAFAKTA 3

3,4

7

KODEISTA KARKOTTAMISEN POLITIIKKA

FAKTA 1

22 KOTIA 88 KODITONTA

FAKTA 2

2

1

Yksinomaan joulukuussa 2008 ja tammikuussa 2009 Israelin asevoimat tuhosi 4,455 palestiinalaiskotia Gazassa, jolloin yli 20,000 palestiinalaista jäi kodittomaksi, eikä heillä ollut mahdollisuutta rakentaa kotejaan uudelleen.

Myöhemmin samana vuonna Israelin hallitus hävitti yhteensä 222 palestiinalaiskotia Länsirannalla ja Gazassa, minkä seurauksena 1,094 ihmistä jäi kodittomaksi.

Vuonna 2011 Isralin hallitus hävitti Itä-Jerusalemissa 22 palestiinalaiskotia ja jätti 88 palestiinalaista kodittomaksi.

KODISTA KARKOTTAMISEN POLITIIKKA ON SISÄISEN PAKOLAISUUDEN POLITIIKKAA, SELLAISTA, JOSSA TOINEN KANSA SORTAA TOISTA KANSAA VIEDEN TÄLTÄ MAAN SEKÄ OIKEUDEN PÄÄTTÄÄ OMISTA ASIOISTAAN.Jeff Halper, Israeli Committee Against House Demolitions (ICAHD)–järjestön johtaja

=100 henkilöä

KOTIA KODITONTA160,000+25,000

WWW.VISUALIZINGPALESTINE.ORG. ELOKUU 2012.CREATIVE COMMONS NC-ND 3.0 LISENSSI.

222KOTIA KODITONTA1,094

LÄHTEETICAHD, 2012. The Judaization of Palestine: Displacement trends in 2011, s. 7.ibid.p2ICAHD. 2010. Statistics on House Demolitions (1967-2010) (accessed on 6th April 2012)http://www.icahd.org/?page_id=5508UN OCHA, 2009. Locked In: The Humanitarian Impact of Two Years of Blockade on the Gaza Strip, s. 3.

1

2

3

4

ICAHD, 2011. No Home, No Homeland: A New Normative Framework for Examining the Practice of Administrative Home Demolitions in East Jerusalem, s. 1.Internal Displacement Monitoring Centre: Occupied Palestinian Terrority, 2011 (accessed on 17 July 2012)http://bit.ly/rzu6gTICAHD-USA, 2006. Israel's Policy of Displacement (accessed on 9 August 2012) http://icahdusa.org/2006/05/israel%E2%80%99s-policy-of-displacementpolitical-affairs-interviews-jeff-halper/

5

6

7

@visualizingpalfb.com/visualizingpalestine

POLITIIKKAVuodesta 1967 lähtien Israelin hallitus on hävittänyt yli 25,000 palestiinalaiskotia Gazassa ja Länsirannalla. Israelin politiikka, johon myös järjestelmällinen palestiinalaiskotien tuhoaminen kuuluu, on tuonut maahan ainakin 160,000 sisäistä palestiinalaispakolaista. 5,6

””