1

Voices • spaces • sensesKaija saariaho Festival, october 12–14, 2012Voices

Su 14.10. klo 14Sonore, Musiikkitalo Liput: 15/10/5 €

Laulumusiikin aineryhmä esittää SaariahonvokaalimusiikkiaMeeri Pulakka, sopraano Susanna Koski, sopraano Anni Laukkanen, piano Alina Koivula, sopraano Soile Tolvanen, piano Elli Vallinoja, sopraano Victoria Vatanskaja, piano Annami Hylkilä, sopraano Anssi Koskela, viulu

sensesSu 14.10.2012 klo 19:30Musiikkitalon konserttisali Liput: 25/15 €

Avanti!John Storgårds, kapellimestariKaren Vourc’h, sopraanoSibelius-Akatemian opiskelijoitaSaariaho: FallHeininen: Lakkamaalaus ”sininen-helmenharmaa”, ke.Saariaho: Die AussichtTiensuu: Uusi teos, ke.Saariaho: MirrorsHeininen: Lakkamaalaus ”vihreä-punavioletti”, ke.Saariaho: LichtbogenSaariaho: Emilie Suite, ekS.

spacesSu 14.10. klo 17Camerata, Musiikkitalo Liput: 15/10/5 €

Uusinta-kamariyhtye Terttu Iso-Oja, sopraano Aarne Pelkonen, baritoni Saariaho: Im Traume Saariaho: Cendres Saariaho: Terra Memoria Saariaho: The Tempest Songbook

Liput ennakkoon Lippupisteestä ja tuntia ennen konserttipaikalta.www.siba.fi/saariaho/festivalwww.siba.fi/whats-on

VOICES • SPACES • SEnSESKaija Saariaho Festival 12.–14.10.2012

onnea, onnea KaiJa saaRiaHo!Syntymäpäivän avajaisseremonia,

su 14.10. klo 13, Alalämpiö, Musiikkitalo, vapaa pääsy

UUSINTAkamariyhtye

Saariaho_flyer2_logot.indd 1 27.9.2012 11.53

TukijaT/SponSorSSuomen kulttuurirahasto/Finnish Cultural Foundationjenny ja antti Wihurin rahasto/jenny and antti Wihuri FoundationLuSES/The Foundation for the promotion of Finnish Music

järjESTELyToiMikunTa/organizing CoMMiTTEE (Sibelius-akatemia/Sibelius academy)FT Liisamaija Hautsalo, tutkijatohtori/postdoctoral researcher, Dr (Hankkeen johtaja/project manager)MuT annika ollinkari, Laulumusiikin aineryhmän johtaja/Head of Department of Vocal Music, DMus anna krohn, tuottaja/producerkaroliina pirkkanen, viestintäassistentti/Communications assistantkimmo Salmio, nettisivut/Website

Maija kylkilahti, toiminnanjohtaja/Chief Executive (avanti!)Ville raasakka, taiteellinen johtaja/artistic Director (uusinta)

oHjELMakirja/prograMME BookToimitus/Editor Liisamaija HautsaloEnglanninkieliset käännökset ellei toisin mainittu/English translations unless otherwise mentioned Susan SinisaloLay out ja graafinen suunnittelu/Lay out and graphic Design Tiina Laino

LiSäTiEToja/FurTHEr inForMaTionwww.siba.fiwww.siba.fi/saariahowww.uusinta.comwww.avanti.fi

Sisällysluettelo/Contents

onnea syntymäpäivänäsi, kaija/Happy Birthday, Kaija! ............................................................................... 4

kaija Saariahon haastattelu/Kaija Saariaho in Interview ............................................................................... 6

FESTiVaaLin oHjELMa/FESTIVAL FROGRAMME ........................................................................................... 15

Laulun mestarikurssi/Master Class in Voice ................................................................................................... 15

Elokuvaesitykset/Films ....................................................................................................................................... 16

kansainvälinen tutkimussymposium/International Research Symposium ............................................. 18

konsertti: ääniä – Voices (Laulumusiikin aineryhmä/Vocal Deparment) ................................................ 19

Teksti/Text: Laulun monet ulottuvuudet/Songs from All Decades ............................................................ 19

konsertti: Tiloja – Spaces (uusinta) ................................................................................................................. 22

Teksti: Lasintakainen unimaailma/A Glass-fronted World of Dream......................................................... 22

konsertti: aistimuksia – Senses (avanti!) ........................................................................................................ 26

Teksti: Émilie-oopperaan perustuva sarja ensi kertaa Suomessa/Emilie Suite First Time in Finland ...... 27

LauLujEn SanaT/VOCAL TEXTS ...................................................................................................................... 33

TaiTEiLijaT/ARTISTS ............................................................................................................................................ 46

3

Kaija Saariaho -festivaali 12.–14.10.2012, Musiikkitalo, Helsinki

TapaHTuMaT

pErjanTai 12.10. klo 12.00–14.00 Laulun mestarikurssi (Sonore)klo 16.00–18.00 Laulun mestarikurssi (Sonore)klo 19.30–20.30 Château de l’âme – Sielun linna; rax rinnekankaan elokuva (auditorio)

LauanTai 13.10.klo 8.45–19.30 kansainvälinen tutkijasymposium kaija Saariahon musiikista (auditorio)• SessioIklo9.00–10.30‘Styles,Influences,Responses’• SessioIIklo11.00–12.30‘Landscapes,Locations,Polarities’klo 13.30–14.30 Stilleben – Milena’s journey ja piipää remix; Marikki Hakolan videoteoksia (auditorio)• SessioIIIklo14.30–16.00‘Loves,Passions,Voices’• SessioIVklo16.30–17.30‘QuatreInstants’• SessioVklo18.30–19.30‘Researchersandthecomposer’ kaija Saariaho vastaa tutkijoiden kysymyksiin, pj. pirkko Moisala

SunnunTai 14.10.klo 13.00 Syntymäpäivän avajaisseremonia (alalämpiö)klo 14.00 konsertti: Voices – ääniä (Laulumusiikin aineryhmä, Sonore)klo 17.00 konsertti: Tiloja – Spaces (uusinta, Camerata)klo 19.30 konsertti: aistimuksia – Senses (avanti!, konserttisali)

Kaija Saariaho Festival, October 12–14, 2012, Helsinki Music Centre

EVENTS

FRIDAY 12 October12 a.m. to 2 p.m. Master Class (Sonore)4 p.m. to 6 p.m. Master Class (Sonore) 7.30 p.m. to 8.30 p.m. Film Performance by Rax Rinnekangas (Auditorium)

SATURDAY 13 October8.45 a.m. to 7.30 p.m. An International Research Symposium on Kaija Saariaho’s music (Auditorium)• Session I: 9.00 a.m. to 10.30 a.m. ‘Styles, Influences, Responses’ • Session II: 11.00 a.m. to 12.30 p.m. ‘Landscapes, Locations, Polarities’ 1.30 p.m. to 2.30 p.m. Video Works by Marikki Hakola (Auditorium) • Session III: 2.30 p.m.to 4.00 p.m. ‘Loves, Passions, Voices’ • Session IV: 4.30 p.m. to 5.30 p.m. ‘Quatre Instants’ • Session V: 6.30 p.m. to 7.30 p.m. Kaija Saariaho in Focus

SUNDAY 14 October1. p.m. Opening Ceremony (Lower Foyer)CONCERTS2 p.m. VOICES (Sonore) The students of the Vocal Department, Sibelius Academy5 p.m. SPACES (Camerata) Uusinta Chamber Ensemble and the students from the Sibelius Academy 7.30 p.m. SENSES (Concert Hall) Avanti! Chamber Orchestra

4

Onnea syntymäpäivänäsi, Kaija!

”Belle sans l´arrogance de la beautéNoble sans l´arrogance de la noblesse,Pieuse sans l´arrogance de la pieté…”

”kaunis ilman kauneuden tuomaa ylimielisyyttäjalo ilman jalouden tuomaa ylimielisyyttäHarras ilman hartauden tuomaa ylimielisyyttä…”(Kaukainen rakkaus, 1. näytös)

Trubaduuri ja Blayen prinssi jaufré rudelin lau-lama kuvaus kaukaisesta rakastetustaan voisi aivan hyvin olla Kaukainen rakkaus -ooppe-ran säveltäjänkin henkilökuva. amin Maalou-fin libretto tavoittaa nimittäin joitakin kaija Saariaholle luonteenomaisia piirteitä. Hänen syvälle mikro- ja makrokosmokseen tunkeu-tuvaa toimintaansa on alusta asti leimannut suuri taiteellinen integriteetti. intohimo äänten sisimpien salaisuuksien ja ominaisuuksien kuun-telemiseen ja tutkimiseen, intohimo äänten muokkaamiseen niin fyysisin kuin teknologisin keinoin, intohimo hiljaisuuden ja sointikylvyn välisen paletin kartoittamiseen – siinä muuta-mia kaijan säveltäjäntyön ominaispiirteitä. kaija Saariahon taide, suhdanteiden ja odotuksien tuolla puolen, nousee suvereenisti kohoavana kaarena, jossa on syvää inhimillisyyttä, jaloutta ja kauneuden kaipuuta.

Saattaa olla, että taiteilijan ammatti on kut-sumusammatti, mutta oman suunnan ja sanon-nan tiedostamiseen ja taidon kypsyttämiseen tarvitaan työtä. Siitä on jo aikaa kun kaija Saa-riaho lähti Sibelius-akatemiasta ja Suomesta maailmalle. Mutta kaija on toistuvasti palannut Sibelius-akatemian ympäristöön, ei ainoastaan vierailevana professorina. Erityisesti hän on ko-rostanut paavo Heinisen merkitystä oman kehi-tyksensä kannalta. Sävellysluokan opiskelijat ja heidän yhteiset tempauksensa, ympärillä olleet uteliaat instrumentalistit ja valppaat taiteilijat, kaikki ovat antaneet tärkeitä virikkeitä kaijalle hänen uransa alkuvaiheessa.

on siksi suuri ilo ja kunnia Sibelius-aka-

Happy Birthday Kaija!

“Belle sans l´arrogance de la beautéNoble sans l´arrogance de la noblesse,Pieuse sans l´arrogance de la pieté…”

“Beautiful without the arrogance of beauty,noble without the arrogance of nobility,pious without the arrogance of piety…”(L’amour de loin, act i)

The description sung by the troubadour Jaufré Rudel, Prince of Blaye of his distant love could very well serve as a portrait of the composer of the opera L’amour de loin. For the libretto by Amin Maalouf embodies some of the inherent traits of Kaija Saariaho. Great artistic integrity has, from the very start, been a hallmark of her work delving deep into the micro- and macro-cosmos. A passion for heeding and exploring the innermost secrets and properties of sound, for processing them by means both physical and technological, for charting the colour spectrum between silence and timbres in superabundance – these are just a few of the fundamental featu-res of her work as a composer. The art of Kaija Saariaho, rising above and beyond all trends and expectations, traces a mighty sovereign arch that encompasses profound humanity, nobility and a yearning for beauty.

The artist’s profession may well be a vocati-on, but identifying one’s personal mission and message and honing the necessary skills requires hard work. A long time has passed since Kaija Saariaho left the Sibelius Academy and Finland and went out into the world. But she has repea-tedly returned to the Academy’s orbit, and not only as a visiting professor. In particular she has emphasised the significance of Paavo Heininen to her personal development. The composition students and their communal projects, the company of curious instrumentalists and keen artists all provided Kaija with important stimuli early in her career.

It is therefore a great joy and honour for

5

temialle, että saamme tervehtiä maailman-kansalaista kaijaa hänen juhlapäivänään. kaijaa, joka on eräs menestyksellisimmistä oppilaitoksemme piiristä lähteneistä alum-neista. Saamme isännöidä hänen tähänastista elämäntyötään esittelevää ja tutkivaa merk-kipäivätapahtumaa. Hyvä kaija, ota vastaan Sibelius-akatemian lämpimät onnittelut juhla-päivänäsi! Toivotamme sinulle mitä parhainta työvirettä vielä monta vuotta tästä eteenpäin!

gustav DjupsjöbackaSibelius-akatemian taiteellinen rehtori

the Sibelius Academy to be able to pay tribute to world citizen Kaija Saariaho on the occasion of her birthday. Kaija, one of the Academy’s most distinguished alumni. We are proud to be hosting this festival presenting and examining her achievements to date. Kaija: please accept the Sibelius Academy’s warmest congratulations on this your special day. May you be moved to continue working for many years to come!

Gustav DjupsjöbackaArtistic Rector of the Sibelius Academy

6

Kaija SaariaHO – tässä ja nytHaastattelijana Liisamaija Hautsalo

Millainen on suhteesi musiikkiin juuri nyt? Onko musiikkisuhteesi muuttunut vuosien varrella?

Musiikki on minulle rakasta niin kuin se on aina ollut. En oikeastaan usko, että musiikki-suhteeni on paljoakaan muuttunut. Vaikka olen koko elämäni yrittänyt oppia uutta ja suu-rimman osan aikaani käyttänyt musiikin paris-sa, joka päivä tunnen oppivani jotakin. käyn mielelläni konserteissa, nautin säveltämiseen liittyvistä yksityiskohdista ja siitä käsityön tun-teesta, joka siihen liittyy.

Mitä pidät urasi merkittävimpänä tapah-tumana tai käännekohtana? Tai ehkä niitä on useita?

kaikkein tärkeintä on mielestäni edelleen opiskeluni paavo Heinisen oppilaana, se oli käännekohta. Muu on sitten seurannut, asiat ovat edistyneet teosten lisääntyessä ja musiik-kini kehittyessä.

Ehkä ulkoapäin katsottuna on ollut dra-maattisemman näköisiä tapahtumia kuin mi-ten ne itse koen. Esimerkiksi L’amour de loinin kantaesitystä pidetään usein käännekohtana, mutta omasta näkökulmastani se on loogista seurausta kaikesta edeltävästä.

Säveltäjän elämä on säveltämistä, joka voi olla milloin helpompaa, milloin vaikeampaa, mutta eivät ulkoiset asiat muuten vaikuta niin paljon itse työhön, joka on hidasta ja vaatii säännöllisyyttä.

Mitä Sibelius-Akatemia on sinulle mer-kinnyt ja mitä se merkitsee nykyään?

Sibelius-akatemian vuoteni olivat tärkein osa opintojani, koska paitsi aloitin siellä sävel-lysopintoni paavon kanssa myös tapasin muita nuoria säveltäjiä, joista tuli elinikäisiä ystäviä ja/tai yhteistyökumppaneita.

nykyään en ole juuri tekemisissä Sibelius-akatemian kanssa johtuen jo siitäkin, etten asu vakituisesti Suomessa.

Jos sinun pitäisi miettiä uudelleen am-

Kaija SaariaHO – Here and Nowinterviewed by Liisamaija Hautsalo

How would you describe your relationship with music right now? Has it changed over the years?

Music is as dear to me as it always has been. I don’t really believe my relationship with it has changed much. Even though I’ve been trying to learn new things all my life and spent most of my time working with music, I still feel I’m learning something every day. I like going to concerts, and enjoy solving details of composition and the feeling of making something by hand.

What, do you feel, has been the most sig-nificant event or turning point in your life? Or perhaps there have been several?

I still think that studying as a pupil of Paavo Heininen has been most important of all; that was a turning point. The rest has followed on from that; things have progressed as I have composed more and my music has developed.

To an outsider, some things may have seemed more dramatic than they seemed to me. The premiere of L’amour de loin, for example, is often looked upon as a turning point, but from my point of view it was a logical consequence of everything that had gone before.

A composer’s life is all about composing; sometimes it may be easier, sometimes more difficult, but otherwise external things do not so much affect the work itself, which is slow and demands regularity.

What has the Sibelius Academy meant to you, and what does it mean nowadays?

My years at the Sibelius Academy were the most important part of my studies, because not only did I begin my composition studies there with Paavo, I also met other young composers who became lifelong friends and/or colleagues.

Nowadays I have almost nothing to do with the Sibelius Academy, for the simple reason that I don’t live in Finland.

If you had to choose a profession now, would it still be the one you chose long ago?

7

matinvalintaa, olisiko valintasi sama minkä teit kauan sitten?

En mielelläni jossittele, sillä se on useim-miten tyhjää spekulointia. joka tapauksessa ryhtyminen säveltäjäksi ei ainakaan minun tapauk sessani ollut ammatinvalinta vaan syy elää, ja siitä tuli sitten tapa elää. Eli pakontun-ne ei antanut valinnanvaraa.

”Suomalais-ranskalaisuutesi” nostetaan jatkuvasti esiin. Onko suhteesi kotimaahasi ja Ranskaan muuttunut vuosien kuluessa?

Varmaan olen yleisen määritelmän mu-kaan suomalais-ranskalainen, koska olen asu-nut pääosin ranskassa niin pitkään. Mutta itse koen itseni suomalaiseksi, joka asuu enim-mäkseen ranskassa. Viime vuoden asuin new yorkissa. Siellä koin itseni suomalaiseksi, en ranskan ex-patriootiksi.

Toisaalta, ranska on totta kai myös koti-maa, olenhan asunut siellä nyt vuosikymme-niä, mieheni on ranskalainen ja lapsillani on kaksoiskansalaisuus. kotona puhutaan mo-lempia kieliä.

ja tietysti ranska-suhteeni on muuttunut vuosien kuluessa. Suurin muutos oli lasteni syntymä, sillä siitä lähtien olen ollut pariisissa eri tavoin mukana monessa hankkeessa, ja lapset ovat tuoneet ystäväperheitä monilta eri aloilta, mikä on ollut rikastavaa. Ennen olin tekemisissä melkein yksinomaan musiikkiväen kanssa ja liikuin harvoin muualla kuin konser-teissa.

Myös suhde Suomeen on ollut aktiivinen osittain lasten takia, sillä olen halunnut heidän paitsi puhuvan suomea myös tuntevan kult-tuurin hyvin, ja näin onkin.

Mutta toisaalta tunnen itseni kuitenkin aina vähän ulkopuoliseksi, joka paikassa.

MuSiiKKi ja yHteiSKuNta

Mitä merkitystä on musiikilla maailmassa, joka on väkivaltainen, kaoottinen ja frag-mentoitunut?

Musiikilla on aina ollut monia tärkeitä tehtäviä ihmisen elämässä. Musiikki ja taide yleensä ovat ihmisen mielen peili, josta elämä

I don’t like speculating, “what if …”, because it’s mostly futile. In any case, becoming a composer was not, for me at least, a question of choosing a profession; it was a raison d’être that then became a way of life. So the feeling of compulsion did not leave me any choice.

People frequently mention your “French connection”. Has your relationship with your homeland and France changed with the pas-sing of the years?

I’m sure people generally regard me as half French because I’ve lived mostly in France for so long. But I personally look upon myself as a Finn living mostly in France. I spent last year in New York. There I felt I was a Finn, not a French expat.

But France is of course also my homeland. After all, I’ve lived there for decades now, my husband is French and my children have dual nationality. At home we speak both languages.

And of course my relationship with France has changed over the years. The biggest change was the birth of my children, because ever since then I’ve been involved in all sorts of projects in Paris, and the children have brought family friends from different fields, and that’s been en-riching. Before, I was involved almost exclusively with music people and seldom went anywhere apart from concerts.

My relationship with Finland has also been active partly because of the children, because I wanted them to speak Finnish and to be highly familiar with Finnish culture, and that’s how it’s been.

But on the other hand, I do always feel a bit of an outsider, wherever I am.

MuSiC aNd SOCiety

What role does music have to play in a world that is violent, chaotic and fragmentised?

Music has always occupied a number of im-portant roles in human life. Music and the arts in general are a mirror of the human mind, reflecting life and the times. Today as in former times.

Contemporary artists have their own ob-stacles, even global ones, but then they always

8

ja aika heijastuvat. niin tänään kuin ennenkin.nykypäivän taitelijalla on omat, globaa-

litkin vastuksensa, mutta on niitä ollut aina ennenkin. Musiikilla on aina merkitystä, kyse on lähinnä siitä, kuinka kaikenlaiset musiikit ja niiden tekijät voivat elää.

Mitä ajattelet sanaparista ’musiikki ja politiikka’?

Tästä sanaparista voisi kirjoittaa kirjan eli se avaa paljon aiheita. Tavallaanhan kaikki taide on kannanottoa, myös se, että kieltäytyy siitä.

oma suhteeni politiikkaan on naiivi. Tär-keintä mielestäni on paitsi maapallon ja sen kaikkien asukkaiden suojelu, myös markkina-talouden tuhojen ymmärtäminen. nämä kak-sihan tietysti liittyvät toisiinsa kiinteästi. Moni taide ja useimmat taiteilijat ovat samanlaises-sa alisteisessa asemassa nyky-yhteiskunnassa kuin luonnonvarat, joita käytetään hyväksi silloin, kun joku voi niistä taloudellisesti hyö-tyä. Huonoina päivinä tuntuu, että sellainen musiikki, jota itse kirjoitan edustaa pian kato-avaa lajia.

on useita hienoja taiteilijoita, jotka ovat halunneet vaikuttaa myös poliittisiin päätök-siin ja saaneet paljon aikaan. Mieleeni tulevat nyt ensimmäiseksi säveltäjä Luigi nono ja elo-kuvaohjaaja pier paolo pasolini tai esimerkiksi kapellimestari-pianisti Daniel Barenboim. ja tietenkin ohjaaja peter Sellars. Ehkä meidän kaikkien pitäisi olla aktiivisempia ja puolustaa kulttuuriamme, ei sitä kukaan muukaan tee!

Mitä ajattelet väitteistä, joiden mukaan klassisen musiikin asema länsimaississa yh-teiskunnissa on heikentynyt?

jos lintuperspektiivistä katsotaan, ei sen asema koskaan kovin suuri ole ollut, mutta toisaalta ennen klassisen musiikillinen koulu-tus oli osa yhteiskunnan huipulla vaikuttavien elämää. Tämä takasi päättäjien aidon kiinnos-tuksen aikansa musiikkiin.

nyt taidekoulutuksen vähetessä ja aggres-siivisen markkinahumun keskellä on varmaan totta se, että suuri osa tulevista sukupolvista vierastaa klassista musiikkia monista syistä, al-kaen jo teosten pituudesta. Teoksia ei tunneta eikä itse musisoida. Tähänhän olisi tietenkin

have. Music is always important. The thing is mainly how all sorts of music and their makers can exist.

What are your thoughts on ‘music and po-litics’?

I could write a book about this. It suggests a host of topics. Because in a way, all art is a statement, even refusing it.

My own attitude to politics is naïve. To my mind, protecting the globe and all its inhabitants is most important, as is understanding the destruction wrought by the market economy. These two are closely connected, of course. Many arts and most artists have the same subordinate status in society as the natural resources that get exploited when someone can derive economic benefit from them. On bad days I feel that the sort of music I write will soon be a vanishing species.

There are lots of fine artists who have sought to influence political decisions and achieved a lot. The first to spring to mind are Luigi Nono the composer and Pier Paolo Pasolini the film director, or, say, Daniel Barenboim the pianist-conductor. And of course director Peter Sellars. Maybe we should all be more active and defend our culture; no one else is going to!

What is your opinion of the claims that the status of classical music has deteriorated in Western societies?

From a bird’s-eye perspective, it’s never had a very high status. But training in classical music used to be part of life for society’s top leaders. This guaranteed that politicians had a genuine interest in the music of their day.

Now, as arts education is reduced and in the aggressive market circus, it is undoubtedly true to say that most people in the future will fight shy of classical music for many reasons – the length of compositions if nothing else. They won’t know works and they won’t make music themselves. This trend could, of course, be influenced in various ways, if people felt it mattered. Right now the only people concerned are those in the field trying to do the best they can on their own little scale.

Do all have a right to music?All have a right to some kind of music. Luckily

9

mahdollista vaikuttaa eri tavoin, jos asiaa pi-dettäisiin tärkeänä. Tällä hetkellä asia askar-ruttaa vain alan ihmisiä, jotka yrittävät toimia niin kuin parhaaksi näkevät, omassa pienessä mittakaavassaan.

Kuuluuko musiikki kaikille?kaikille kuuluu jokin musiikki. Musiikkeja

on onneksi niin monenlaisia. olen aika pit-källe avoin, mutta vastustan musiikin käyttöä melusaasteena ja sitä, että meitä pakotetaan kuuntelemaan musiikkia silloin, kuin emme itse sitä valitse.

Tilanne nyt on myös ratkaisevasti uusi, jos sitä verrataan aiempiin historiallisiin periodei-hin, jolloin musiikki kaikissa muodoissaan oli erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin tarkoitettua, elävää musisointia. nyt suurin osa musiikista kuullaan sähköisesti, ja musiikin leviämisestä päättävät – eivät ihmisten tarpeet vaan – kil-pailevat markkinavoimat.

Millainen musiikkimaa on Suomi? Entä verrattuna Ranskaan?

Suomihan on ollut viimeiset vuosikym-menet loistava musiikkimaa, jonka salaisia reseptejä minulta kysellään melkein jokaises-sa haastattelussa. Siksi on tuntunut ikävältä huomata, että kaikki olemassa olevat, hienot struktuurit eivät välttämättä kuljekaan kohti parempaa suuntaa, tai että olemassa olevaa ei arvosteta ja sen annetaan hajota. Suomi on niin nuori maa, että sen kulttuuripohja on ohut ja epävarmakin. Tunnustusta haetaan aina muualta.

Tänään olen aika huolissani Suomen tu-levaisuudesta musiikkimaana, mutta toivon, että tulevaisuudessa minulta edelleen kysel-lään, kuinka näin pienestä maasta voi tulla sellainen määrä hienoja muusikoita.

ranska taas ei ole mikään musiikkimaa. pa-riisi on erityistapaus, koska se on suuri maail-mankaupunki, jolla on kiehtova historia. Siellä kuulee ja näkee paljon siksi. Vanhassa kulttuu-rimaassa osataan arvostaa taidetta eri tavoin, vaikkei sitä suuressa mittakaavassa osatakaan kasvattaa. Minulla on usein tunne siitä, että ranskassa voi tulla muusikoksi musiikkikas-vatussysteemistä huolimatta – enemmänkin

there are so many different kinds. I’m pretty tolerant, but I do object to the use of music as noise pollution, and being forced to listen to music that is not of our own choosing.

The situation now is also decisively new when we compare it with earlier periods in history, when music of all forms was intended for specific social occasions, live music-making. Nowadays the bulk of music is listened to digitally, and its distribution is determined not by people’s needs but by competing market forces.

How would you describe Finland as a land of music? And compared with France?

Well Finland has been a magnificent land of music in the past few decades, and in almost every interview I’m asked what the secret recipes are. So it’s been a pity to note that almost all the fine, existing structures are not necessarily getting any better, or that an existing one is not appreciated and is being allowed to degenerate. Finland is such a young country that its cultural foundation is thin and even uncertain. Recogni-tion is always sought elsewhere.

I’m rather worried about Finland’s future as a land of music, but I hope people will continue to ask me how such a small country can produce so many fine musicians.

Now France is not a land of music. Paris is an exception, because it’s a world metropolis with a fascinating history. So you can hear and see lots there. A land with a long cultural history appreciates the arts in various ways even if it does not greatly foster them. I often have the feeling that it’s possible to become a musician in France despite – rather than with the help of – the music education system, if you really, really want to. The serious plodders do well in the French music education system, and a number of sensitive artists maybe drop out of the rigorous conservatoire pipeline. I hope I’m wrong!

aeStHetiCS

In speaking of your style, people often talk about slow changes, not radical transitions from one style to another. How do you yourself

10

kuin sen avulla – jos todella on paloa. ranska-laisessa musiikkijärjestelmässä pärjäävät vaka-vat puurtajat, ja saattaa olla, että useat herkät taitelijat putoavat pois rankasta konservatorio-putkesta. Toivottavasti olen väärässä!

eStetiiKKa

Tyylisi yhteydessä puhutaan usein hitaista muutoksista, ei radikaaleista siirtymisistä tyylistä toiseen. Millaisena itse koet musii-killisen tyylisi? Mihin suuntaan olet säveltä-jänä kulkemassa?

Tyyli ei ole sinänsä asia, jota pohdin. Tyylini on muuttunut vuosien kuluessa kuten minä-kin. Mielestäni olen aina kirjoittanut sellaista musiikkia, jonka tunnen tarpeelliseksi. Se, mistä tarpeentunne joihinkin tiettyihin es-teettisiin ratkaisuihin tulee, on varmaan aika monimutkainen kysymys. Silti en ainakaan tietoisesti halua tehdä ratkaisuja negaatioiden tai tabujen kautta, vaikka tietyt perinteiset säännöt tietenkin takaavat esimerkiksi kauniin ja tasapainoisen tekstuurin.

En vertaa oman musiikkini tyyliä muihin nyt olemassa oleviin tai historiallisiin tyylei-hin, se tuntuu mahdottomalta. oma musiikki-ni on tänään sellaista kuin sen kuuluu tänään olla, huomenna se löytää ehkä toisenlaisen muodon.

En tiedä, enkä oikeastaan halua pohtia, mihin suuntaan olen kulkemassa, musiikkini syntyyn vaikuttavat niin monet tekijät.

Sävellysmuotoihin liittyvä skaalasi on laaja ja olet kirjoittanut esimerkiksi konsert-toja, orkesteriteoksia, oopperoita, passion, sooloteoksia, kamarimusiikkia ja lauluja. Onko tulossa uusia aluevaltauksia?

kuvittelen jokaisen uuden teoksen jon-kinlaiseksi aluevaltaukseksi. kuulijat saattavat olla eri mieltä, mutta ainakin itselläni pitää olla tunne siitä, etten toista jo tehtyä. Mitään uutta aluevaltausta koskien sävellysmuotoja en juuri nyt suunnittele.

Musiikistasi on etsitty ranskalaisuuteen viittaavia elementtejä. Mitä itse ajattelet?

Varmaankin niitä siinä onkin asuttuani

see your musical style? Where are you heading as a composer?

Style is not something I think about. My style has changed over the years, as have I. To my mind, I’ve always written the sort of music I feel is necessary. Where the feeling of necessity for certain aesthetic solutions springs from is undoubtedly quite a complex question. Yet I don’t want, at least consciously, to approach my solutions via negations or taboos, even though certain traditional rules do of course guarantee a beautiful, balanced texture, for example.

I do not compare the style of my own music with other contemporary or historical styles; that would seem impossible. My music is, today, as it should be today; tomorrow it may discover a different form.

I don’t know, and I don’t really want to think about where I’m going, because there are so many factors influencing the way my music is born.

You have composed in a wide range of genres – concertos, orchestral works, operas, a passion, solo works, chamber music and songs, for example. Are you thinking of trying any new domains?

I envisage every new work as some sort of new domain. Listeners may disagree, but I personally have to feel I’m not repeating myself. But right now I’m not planning any new genre.

People have sought French elements in your music. What do you personally think?

I’m sure there must be some, seeing that apart from a few years in between, I’ve now been living in France for nearly 30 years. On the other hand I feel my music reflects me, and after all these years, I consider myself not French but a cosmopolitan Finn.

Your operatic works brought you world fame. What are your thoughts on opera to-day?

I regard opera as an interesting genre of the arts; you can see this from the many very diffe-rent works composed in recent years, likewise the new productions of existing operas. There are, of course, also some less interesting and downright appalling opuses, but that’s only natural, and

11

ranskassa muutamaa välivuotta lukuun otta-matta nyt melkein 30 vuotta. Toisaalta koen, että musiikkini heijastaa minua, enkä tunne itseäni ranskalaiseksi kaikkien näiden vuosien jälkeen, vaan kosmopoliitiksi suomalaiseksi.

Oopperateoksesi nostivat sinut maail-manmaineeseen. Mitä ajattelet oopperasta tänään?

pidän oopperaa kiinnostavana taidemuo-tona, näkeehän sen niistä monista hyvin eri-laisista teoksista joita viime aikoina on synty-nyt, samoin kuin monista jo olemassa olevien oopperoiden uusista produktioista. Tietenkin mukana on myös vähemmän kiinnostavia ja ihan pöyristyttäviäkin opuksia, mutta sehän on ihan luonnollista, ja niilläkin produktioilla tuntuu olevan rakastajansa.

Toisaalta oopperatalokoneiston raskaus ja kalleus sanelee monia teokseen liittyviä asioi-ta, joihin ei usein edes kysytä säveltäjän – joka on käyttänyt vuosia teoksen säveltämiseen – mielipidettä. yleisön houkuttelemiseksi tar-vitaan kuuluisia laulajia ja kapellimestareita, jotka kiireittensä keskellä yrittävät mahdut-taa ohjelmaansa vielä yhden kantaesityksen. Tämän kaiken summana harjoitteluperiodi voi olla todella raskas, ja kun päälle saadaan vielä hankala ammattiliitto, kuten esimerkiksi pariisin oopperassa on, tuloksena voi olla ties minkälainen painajainen. Sellainenhan oli toisen oopperani Adriana Materin peruutettu ensi-ilta.

Monien hankalien kokemusten jälkeen mietin nyt tarkkaan, haluanko ihan varmasti vielä tehdä jotakin uutta oopperan alueella.

Entäpä väitteet, joiden mukaan ooppera on kuollut taidemuoto?

niin, sehän oli aikanaan oma mielipiteeni. paavo Heininen sanoi siihen: ”Se on määritte-lykysymys”. ja jossakin vaiheessa ymmärsin, mitä hän tarkoitti: jos oopperaa ajatellaan järjettömän kalliina, pinnallisena, elitistise-nä ja pönäkkänä varakkaiden ajanvietteenä, tietysti sitä voi pitää aikansa eläneenä. jos se kuvitellaan uusia näköaloja avaavaksi moder-niksi, eri taiteiden kohtauspaikaksi, jossa vain taiteilijoiden mielikuvitus asettaa rajat – bud-

some people seem to love these, too.On the other hand, the cumbersome, costly

opera-house system dictates many aspects of a work about which the opinion of the composer – who has spent years composing it – is often not even asked. In order to attract listeners, you need famous singers and conductors, who try to squeeze yet one more premiere into their busy schedules. The sum of this is that the rehearsal period may be really gruelling, and if you add to this a tough trade union, like at the Paris Opera, for example, the result may be a real nightmare. A case in point was the cancellation of the pre-miere of my second opera, Adriana Mater.

After all these trying experiences, I ask myself very seriously whether I really want to do anyt-hing new in the field of opera.

And what about the claims that opera is an obsolete genre?

Yes, that’s what I thought at one time. Then Paavo Heininen said: “It depends how you define it.” And at some stage I realised what he meant: if you think of opera as a madly expensive, super-ficial, elitist form of art for fat cats, of course you can say it’s outmoded. But if you imagine it as a modern meeting place for various arts, opening up new perspectives, in which the artists’ vision alone sets the limits – within the confines of the budgets! – then the result may be fresh, amusing, profound and moving, unforgettable art.

PraCtiCalitieS

How and where do you work, and has the way you work changed over the years?

The most intensive working periods in the past twenty years or so have been at our country house in France, where I’ve regularly composed throughout most of the summer and all the children’s holidays – while we still went there together. Nowadays I’m mostly there with my husband, Jean-Baptiste Barrière. These weeks and months have been really important to me for years, because although I compose daily at home in Paris, shutting myself off in the country gives me a completely different soulscape and freedom, and work goes well.

12

jettien puitteissa! – voi tuloksena olla raikkaita, hauskoja, syvällisiä ja koskettavia, ikimuistoisia taide-elämyksiä.

työN KONKretia

Miten ja missä työskentelet ja ovatko työs-kentelytapasi muuttunut vuosien aikana?

intensiivisimmät työperiodini ovat vii-meiset parikymmentä vuotta olleet ranskas-sa sijaitsevassa maatalossamme, jossa olen säännöllisesti säveltänyt suuren osan kesiä ja kaikki lasten lomat – siihen asti, kun sinne vielä yhdessä menimme. nykyisin olen siellä useimmiten mieheni jean-Baptiste Barrièren kanssa. nämä viikot ja kuukaudet ovat vuo-sikausia olleet minulle todella tärkeitä, sillä vaikka sävellän päivittäin kotona pariisissa, eristäytyminen maaseudulle avaa ihan erilai-sen sielunmaiseman ja vapauden: silloin työ edistyy helposti.

Työskentelen yleensä joka päivä ja koko päivän silloin, kun meneillään on jokin suu-rempi työ. Lasten ollessa pieniä aikataulu oli tiukempi, ja silloin sävelsin aamusta noin kel-lo neljään ja pidin viikonloput ja illat vapaana perhettä varten. Vältän erilaisia tapaamisia ennen myöhäistä iltapäivää, mutta tiettyinä periodeina – kuten nyt! – ei voi välttää tilan-netta, jossa työ vain jää taka-alalle konserttien, haastatteluiden yms. vuoksi. pyrin sen takia suunnittelemaan työni todella hyvissä ajoin etukäteen. Loppukiri ja dead linen missaami-nen ovat minulle niin stressaavia ajatuksia, etten ole koskaan vielä itseäni laittanut sellai-siin tilanteisiin.

Tulit aikoinaan tunnetuksi nimienomaan elektroniikkaa hyödyntävänä säveltäjänä. Onko suhteesi elektroniikkaan ja muihin sähköisiin apuvälineisiin muuttunut?

Se muuttuu jatkuvasti samalla kun tek-nologia muuttuu. Elektroniikka on osa niitä mahdollisuuksia, joihin palaan säännöllisesti uudelleen. juuri nyt viimeistelen elektroniik-kaosuutta marraskuussa istanbulissa kanta-esitettävään Frises-teokseeni viululle ja elekt-roniikalle.

I usually work all day and every day when I’ve got a big project on. When the children were small, my schedule was stricter, and then I composed from morning until about four and kept the weekends and evenings free for the family. I avoid meetings of any kind until the late afternoon, but at certain periods – such as now! – I can’t avoid situations where work just gets put aside because of concerts, interviews and so on. I therefore try to plan my work in really good time beforehand. I find the idea of last-minute sprints and missed deadlines so stressful that so far I’ve never let myself get into such a situation.

You once became known specifically as an electronics composer. Has your attitude to electronics and electronic aids changed?

It’s changing all the time, just like the techno-logy. Electronics are one of the options I regularly return to. Right now I’m putting the finishing touches to the electronics part of a work called Frises for violin and electronics to be premiered in Istanbul in November.

One thing that is different, of course, is that back then, even a small work had to be done in a studio; now I can do it at home.

You earlier had to divide your time bet-ween family and work. Now that your children are adults, people are inviting you everywhere and wanting to commission works, and so on. How do you feel about this? Are you able to make peace and quiet to work in?

Making peace and quiet to work in is my biggest struggle. Every trip interrupts my compo-sing, and it’s mentally frustrating. On the other hand, I seldom regret my trips, because then I meet the important people who breathe life into my music; without them, no one could hear it.

What are you working on at the moment? What have you got in the pipeline?

Right now I’m doing a version for chamber orchestra of La Passion de Simone. To my mind, it’s possibly my greatest work, so it would be nice if it could be performed more often.

This winter I’ll be starting a work for organ and orchestra.

13

Erilaista on tietysti esimerkiksi se, että en-nen pienikin teos piti toteuttaa jossakin stu-diossa, nyt sen voi tehdä kotona.

Aiemmin sinun oli jaettava aikasi per-heen ja työn kesken. Nyt kun lapsesi ovat aikuisia, sinua halutaan kaikkialle ja sinulta halutaan tilata teoksia yms. Miten suhtaudut tähän tilanteeseen? Onko sinulla esimerkiksi työrauha?

Työrauha on asia jonka eteen nyt kamppai-len eniten. jokainen matka katkaisee säveltä-misen, ja se on henkisesti turhauttavaa. Toi-saalta harvoin kadun matkojani, sillä niillähän tapaan niitä tärkeitä ihmisiä, jotka puhaltavat musiikkini eloon, ilman heitä ei sitä voitaisi kuulla.

Mitä sinulla on tekeillä tällä hetkellä? Voitko kertoa jotain myös tulevista?

juuri nyt teen kamariorkesteriversiota teoksestani La Passion de Simone, joka on omasta mielestäni ehkä tärkein teokseni ja siksi toivoisin, että sitä voitaisiin esittää use-ammin. Talven aikana aloitan teoksen uruille ja orkesterille.

lOPuKSi

Mitä haluat musiikillasi sanoa? Mikä on vies-tisi yleisöllesi?

Musiikin viestiä on vaikea verbalisoida; se on kommunikointia, jonka taso on paljon abstraktimpi kuin kielen ja mielestäni musii-killinen kommunikointi on myös rikkaampaa kuin muiden taiteiden. En koe viestittäväni mi-tään ”yleisölle” vaan ”toiselle ihmiselle”. Viesti syntyy omasta, intiimistä kokemuksestani siitä maailmasta, jossa elämme, ja se muuttuu työ-pöytäni ääressä musiikiksi. Ehkä viesti on vain ”maailma on myös tällainen”.

aNd fiNally…

What do you want to say in your music? What is your message to your audience?

The message of music is difficult to verbalise; as a form of communication, it’s much more abstract than language, and to me, musical communication is also richer than that of the other arts. I don’t feel I’m communicating to an “audience” but to “another human”. The messa-ge is born of my own, intimate experience of the world we live in and is transformed on my desk into music. Maybe the message is just “the world is also like this”.English translation: Susan Sinisalo

14

Kaija Saariaho (s. 14.10.1952/b. october 14, 1952)

Opinnot/StudiesSibelius academy 1976–1981: Composition (teacher: paavo Heininen)Musikhochschule in Freiburg 1981–1982: Composition (teachers: Brian Ferneyhough and klaus Huber)Diploma in 1983 (Freiburg)irCaM (paris): Courses in computer music in 1982

Palkinnot/awards and PrizesLeonie Sonning Music prize, Denmark 2011grammy award, uSa 2011royal philharmonic Society Music award, uk 2010Wihuri Sibelius prize, Finland 2009Midem Classical Music award, France 2009Composer of the year, Musical america, uSa 2008Michael Ludwig nemmers Music prize, uSa 2008artist professor, Finland 2005-2009Edition Wilhelm Hansen prize, Denmark 2007BBC Music Magazine jury award 2006grawemeyer Composition prize, uSa 2003Christoph und Stephan kaske Music prize, germany 2001rolf Schock Music prize, royal Swedish academy of Music, Sweden 2001nordic Council Music prize, Danmark 2000

académie Charles Cros, France, grand prix Multimédia, France 2000 Elsie Stoeger prize, Chamber Music Society of Lincoln Center, uSa 1999janne prize, Finland 1993, 1997 record of the year by yLE, Finland 1993, 2000Finland prize (Suomi palkinto), Finland 1994Finland’s Cultural Foundation Special award , Finland 1991golden nica prize, ars Electronica, austria 1989Wilhelm Hansen award, Denmark 1988prix italia, italy 1988kranichesteiner Music prize, germany 1986

Kunnianosoitukset/ Honors and Nominationsamerican academy of arts and Sciences, uSa 2012Chevalier de l’ordre national de Mérite, France 2006pro Finlandia Medal of the order of the Lion of Finland 2005Honorary Doctorate, Helsinki university, Finland 2003Honorary Doctorate, Turku university, Finland 2003Sibelius Medal, Hämeenlinna, Finland 2002Membership of The royal Swedish academy of Music 1997Chevalier de l’ordre national des arts et Lettres, France 1997

15

pErjanTai 12.10. klo 12–14 ja 16–18 (Sonore)

LAULUN MESTARIKURSSI

kaija Saariahon kiehtovaan äänimaailmaan heittäytyessään laulaja löytää itsensä avaruu-desta, joka haastaa äänellä soittamisen monin tavoin. Musiikin, tekstin ja ilmaisun haltuunot-to äänellisesti edellyttää antautumista sointi-väreille sekä ilmaisun hakemista erilaisin laulu-teknisin keinoin. käytössä on oltava kaikki se, mihin klassinen ohjelmisto on harjaannutta-nut. Sen jälkeen tehdään synteesi ihmisäänen kaiuista Bachista Berioon. Mikä nautinnollinen tutkimusmatka!

oppaaksi tälle matkalle olemme iloksem-me saaneet ruotsalaissopraano Lisa Fornham-marin, joka kokeneena uudemman lauluil-maisun osaajana perehdyttää Laulumusiikin aineryhmän nuoria Saariaho-tulkkeja äänen-käytön moniulotteiseen hallintaan. Syvyys, korkeus, kirkkaus, kuulaus – kristallina helisee laulu! Tulkaa kuulemaan! annika ollinkari

FRIDAY 12 October, 12 a.m. to 2 p.m. and 4 p.m. to 6 p.m. (Sonore)

MASTER CLASS IN VOICE

Singers cast into the enchanting sound world of Kaija Saariaho find themselves in a space that challenges vocal music-making in many ways. Gaining vocal command of the music, text and expression requires them to surrender to timbre and to seek their expression by diverse vocal techniques. They must draw on all that the clas-sical repertoire has taught them. Then they can synthesise the echoes of the human voice from Bach to Berio. What an enjoyable expedition!

As our guide on this journey we are delighted to have Swedish soprano Lisa Fornhammar who, being widely experienced in contemporary vocal expression, is well qualified to initiate young Saariaho interpreters from the Vocal De-partment in the multidimensional command of vocal technique. Loud, low, light, lovely – singing as clear as crystal! Come and listen!Annika Ollinkari

feStivaaliN OHjelMa feStival PrOgraMMe

16

pErjanTai 12.10. klo 19.30–20.30 (auditorio)

raX riNNeKaNKaaN elOKuva

Château de l’âme (Sielun linna, 2004)pariisissa asuvan suomalaissäveltäjän kaija Saariahon viisiosainen laulusarja Château de l’âme (Sielun linna) valmistui vuonna 1995. Madridilainen kuvataiteilija nacho angulo tunsi kuuluvansa laulusarjan sielulliseen maa-ilmaan. Hän halusi valmistaa oman tulkintan-sa laulusarjasta ja sielun linnasta laajempana käsitteenä – materiaalinaan suomalainen koivuvaneri, josta hän leikkaa 15 000 palasta teostaan varten. Taiteilijan mieli siirtyy suoma-laisiin koivumetsiin, jossa pieni koivutyttö liik-kuu yksin ja koiransa kanssa. Samanaikaisesti kaija Saariaho aloittaa säveltäjän työpäivänsä pariisin kodissaan. Saariahon kertojaääni ker-too hänen säveltaiteensa lähtökohdista – pyr-kimyksestä ajattomuuteen ja fyysiseen tilatto-muuteen.

kaija Saariaho ja nacho angulo eivät fyysisesti tapaa elokuvan tarinassa. Mutta henkisesti he ovat koko ajan lähellä toisiaan – tehden samankaltaisia arkirutiineja, pohtien yhteisen teemansa eri merkityksiä. kun nacho angulo saa valmiiksi Sielun linna -teoksensa, hän kokee tehneensä muotokuvan ihmisen tärkeimmästä tunteesta – rakkaudesta. kesto 56 minuuttia.

käsikirjoitus, kuvaus ja ohjaus: rax rinne-kangas; Tuottaja: pekka Hako; Musiikki: kaija Saariaho; Esittäjät: radion sinfoniaorkesteri, Dawn upsaw, sopraano, radion kamarikuoro, kapellimestarina Esa-pekka Salonen, anssi karttunen sello. Tuotantoyhtiö: Bad Taste Ltd.

FRIDAY 12 October, 7.30 p.m. to 8.30 p.m. (Auditorium)

FILM BY RAX RINNEKANGAS

Château de l’âme (Castle of the Soul, 2004)The five-part song cycle, Château de l’âme, composed by Kaija Saariaho, living in Paris, was completed in 1995. In the film Nacho Angulo, living in Madrid, uses about 15 000 pieces of birch to produce his interpretation of this song cycle. During the long working process his mind wanders in Finnish birch forests, in the guise of a little ´birch girl´, seeking the mythical backg-round and the soul of the birch tree as well as Kaija Saariaho´s connection with this spiritual landscape of her childhood.

The artists don’t know each other, but Kaija Saariaho gives an answer to this search through a description of the basic intention of her own music; to travel by composing, to a timeless space and to an unphysical space where the soul could live and dwell.

The film depicts this encounter in a space crossing the borders of different cultures. In this space, Nacho Angulo´s starting point for his working process, based on modern music, is also a deep personal grieving that necessitates finding the contents of the castle of the soul. Duration 56 minutes.

Manuscript, filmed and directed by Rax Rinnekangas; Produced by Pekka Hako; Music by Kaija Saariaho; Music performed by Dawn Upshaw, soprano, Finnish Radio Symphony orchestra, cond. Esa-Pekka Salonen, Anssi Kart-tunen, violoncello.

17

LauanTai 13.10. klo 13.30–14.30 (auditorio)

MariKKi HaKOlaN videOteOKSia

Stilleben – Milena’s journeyStilleben – Milena’s journey (1989) perustuu sä-veltäjä kaija Saariahon radiofoniseen sävellyk-seen Stilleben. Videoteoksen on käsikirjoittanut, ohjannut, editoinut ja tuottanut mediataiteilija Marikki Hakola. kuvauksesta vastaa raimo uu-nila ja näyttelijänä toimii Minna Tarkka.

Teoksen lähtökohta on Franz kafkan rakas-tetulleen Milenalle kirjoittamat kirjeet. radio-fonisessa sävellyksessä kuullaan otteita kirjeis-tä. Milenan matka muuntuu havainnoista ja vaikutelmista ekspressiivisiksi tuntemuksiksi. Stilleben–Milena’s journey piirtää esiin väli-matkan, erillisyyden ja kaipuun kokemuksia. Simultaaninen kuvakerronta luottaa yleisön kollektiiviseen muistiin, kykyyn nähdä näky-mätön.

Videoteos on itävallan radioyhtiö ÖrF:n tilausteos Linz ars Electronican televisiogaa-laan 1989. Videoteos on nykytaiteen museo kiasman ja pariisin modernin taiteen museon, Centre pompidoun, kokoelmissa.

PiiPÄÄ reMiXpiipää rEMiX -videoteos (2011) perustuu 1987 toteutettuun audiovisuaaliseen performans-siin piipää ja siitä taltioituun video- ja audio-materiaaliin. performanssin ohjasi Marikki Hakola. Musiikin sävelsivät kaija Saariaho ja jean-Baptiste Barriére ja tekstin kirjoitti jouni Tommola. piipää-performanssia esitettiin Hel-singissä ja Tukholmassa.

performanssissa esiintyivät Tomi Salmela, riikka Hakola, juha Haanperä, Sanna kekäläi-nen, kirsi Monni, ari Tenhula ja Tiina Helisten. Taiteelliseen toteutukseen osallistuivat mm. Veli granö, Marja kanervo, kimmo koskela, ilkka Volanen, jussi Liimatainen, Tarja Ervasti, Epa Tamminen, jukka Mikkonen, jari Haanpe-rä, Matti Willberg ja Taina relander.

Vuonna 2011 valmistuneen piipää rEMiX -videoteoksen on ohjannut Marikki Hakola.

SATURDAY 13 October, 1.30 p.m. to 2.30 p.m. (Auditorium)

VIDEO WORKS BY MARIKKI HAKOLA

Stilleben – Milena’s Journey Stilleben – Milena’s Journey (1989) is based on the radiophonic composition Stilleben by composer Kaija Saariaho. Script, direction, editing and production is by media artist Marikki Hakola, camera is by Raimo Uunila and acting by Minna Tarkka.

The starting point of the story is Franz Kafka’s letters to his beloved Milena. Exerpts of letters are heard as part of the radiophonic composi-tion. Journey of Milena turns from perceptions and impressions to mental expressions. Milena’s Journey draws out experiences of distance, solitude and longing. Simultaneous layered imagery relies on the collective memory of the audience, the ability to see invisible.

The video piece is commisioned by Austrian Broadcasting Company ÖRF for the Linz Ars Electronica television gala 1989. The video is at the courtesy of the Contemporary Art Museum Kiasma, Helsinki, and the Museum of Modern Art, Centre Pompidou, Paris.

PIIPÄÄ REMIX The PIIPÄÄ REMIX (2011) is a video work based on the video and audio recordings of the audiovisual performance PIIPÄÄ from a year 1987. The performance was directed by Marikki Hakola. Music was composed by Kaija Saariaho and Jean-Baptiste Barriére and texts are written by Jouni Tommola. The PIIPÄÄ was performed in Helsinki and Stockholm.

Performers were Tomi Salmela, Riikka Hakola, Juha Haanperä, Sanna Kekäläinen, Kirsi Monni, Ari Tenhula and Tiina Helisten. The ar-tistic design and realization was among others Veli Granö, Marja Kanervo, Kimmo Koskela, Ilkka Volanen, Juhani Liimatainen, Tarja Ervasti, Epa Tamminen, Jukka Mikkonen, Jari Haanperä, Matti Willberg and Taina Relander.

The PIIPÄÄ REMIX from a year 2011 is direected and edited by Marikki Hakola. Audio

18

äänen on remasteroinut Epa Tamminen. ku-van remasteroinnista vastaavat Talvi Digital ja post Control. Tuotantoa ovat tukeneet ESEk/LuSES aV-jaosto, Taiteen keskustoimikunta, aVEk ja EMMa. Tuotannosta vastaa Marikki Hakola / kroma productions oy 2011.

remastering is by Epa Tamminen. Image remaste-ring by Talvi Digital and Post Control. The produc-tion is supported by ESEK/LUSES AV-division, The Art Council of Finland, AVEK and Espoo Museum of Modern Art EMMA. Produced by Marikki Hakola / Kroma Productions Ltd. 2011.

LauanTai 13.10. klo 8.45–19.30 (auditorio)

ÄÄNiÄ, tilOja, aiStiMuKSia – KaNSaiN-vÄliNeN Kaija SaariaHON MuSiiKKiiN KeSKittyvÄ tutKiMuSSyMPOSiuM

Saariaho-viikonlopun aikana järjestetään Musiikkitalon auditoriossa päivän mittainen tutkimussymposium VoiCES, SpaCES, SEnSES (ääniä, tiloja, aistimuksia). Symposiumiin saa-puu kymmenkunta Saariaho-tutkijaa eri mais-ta. Symposium keskittyy säveltäjän vokaali-musiikkiin, ja sen järjestää Sibelius-akatemian Laulun aineryhmä. Toisena järjestäjänä on Hel-singin yliopiston musiikkitieteen oppiaine. al-kaen 1990-luvulta kaija Saariahon musiikki on herättänyt huomiota tutkijoiden keskuudessa, ja viime vuosina hänen työstään on julkaistu useita väitöskirjoja, antologioita ja monogra-fioita. Helsingissä pidettävästä symposiumista tekee poikkeuksellisen se, että erittäin harvoin elävän säveltäjän ympärille muodostuu laaja, kansainvälinen tutkimusyhteisö.

Erityistä on myös se, että kaija Saariaho on lupautunut olemaan paikalla, ja tutkijat voivat esittää hänelle kysymyksiä. Symposiumin kieli on englanti.

Symposiumin järjestelytoimikunta:FT Liisamaija Hautsalo (puheenjohtaja)professori pirkko MoisalaFT Taina riikonen

SATURDAY 13 October, 8.45 a.m. to 7.30 p.m. (Auditorium)

VOICES, SPACES, SENSES – AN INTERNA-TIONAL RESEARCH SYMPOSIUM ON KAIJA SAARIAHO AND HER MUSIC

A one-day research symposium, VOICES, SPACES, SENSES, attended by a dozen or so Saa-riaho researchers from different countries is to be held in the Helsinki Music Centre Auditorium during the Saariaho weekend. The symposium will concentrate on Saariaho’s vocal music and the organiser is the Sibelius Academy’s Vocal Department in partnership with the Helsinki University Department of Musicology.

Researchers have been interested in the music of Kaija Saariaho from the 1990s on-wards, and a number of doctoral dissertations, anthologies and monographs on her work have been published in recent years. The Helsinki symposium is exceptional in that a large, inter-national research community around a living composer is rare. Also unusual is the fact that Kaija Saariaho has promised to be present in person, and to answer questions.

Organizing committee:Dr Liisamaija Hautsalo (chair of the committee)Professor Pirkko MoisalaDr Taina Riikonen

19

SunnunTai 14.10. klo 14.00 (Sonore)

ÄÄNiÄ – vOiCeS

Sibelius-akatemian laulun aineryhmän opiskelijoita

OhjelmaSaariaho: preludi–Tunnustus–postludiSusanna koski, sopraano, Soile Tolvanen, piano

Saariaho:Dugick,flögannami Hylkilä, sopr., Victoria Vatanskaja, piano

Saariaho: Changing Lightannami Hylkilä, sopraano, anssi koskela, viulu

Saariaho: Leinolaulut (’Sua katselen’ ja ’rauha’)alina koivula, soprano, Soile Tolvanen, piano

Saariaho: Leinolaulut (’Sydän’ ja ’iltarukous’) Elli Vallinoja, sopr. ja Victoria Vatanskaja, piano

Saariaho: Lonh Meeri pulakka, sopr., paavo Malmberg, elekt-roniikka

lauluÄÄNeN MONet ulOttuvuudet

kaija Saariahon syntymäpäiväfestivaalin en-simmäinen konsertti, Voices – ääniä, koostuu säveltäjän vokaalimusiikista, jota esittävät Sibelius-akatemian laulumusiikin aineryhmän opiskelijat. konserttiin valitut teokset edusta-vat kattavasti säveltäjän vokaalituotantoa, sillä niistä varhaisin, Preludi–Tunnustus–Postludi on vuodelta 1980. konsertin myöhäisin laulu, Leinolauluihin sisältyvä ’rauha’, on syntynyt vuonna 2007.

Saariaho on kirjoittanut lähes viisikymmen-tä vokaaliteosta, joiden kokoonpanot vaihtele-vat lapsi- ja sekakuorosta yksittäisiin sooloihin. 2000-luvulla hänen musiikillinen reviirinsä laajeni näyttämöteoksiin, ja tällä hetkellä te-osluettelo sisältää kolme oopperateosta sekä yhden passion.

SUNDAY 14 October, 2.00 p.m. (Sonore)

vOiCeS – ÄÄNiÄ

The Students of the Vocal Department, Sibelius Academy

ProgrammeSaariaho: Preludi–Tunnustus–Postludi (Prelude–Confession–Postlude)Susanna Koski, soprano, Soile Tolvanen, piano

Saariaho: Du gick, flög (You Went, Flew)Annami Hylkilä, sopr., Victoria Vatanskaja, piano

Saariaho: Changing LightAnnami Hylkilä, soprano, Anssi Koskela, violin

Saariaho: Leinolaulut (The Leino Songs) (’Looking at You’ and ’Peace’) Alina Koivula, soprano, Soile Tolvanen, piano

Saariaho: Leinolaulut (The Leino Songs) (’Heart’ and ’Evening Prayer’)Elli Vallinoja, soprano, Victoria Vatanskaja, piano

Saariaho: Lonh (From Afar)Meeri Pulakka, sopr., Paavo Malmberg, electronics

SONGS FROM ALL DECADES

The first concert, Voices, in the festival celebrating the 60th birthday of Finnish composer Kaija Saa-riaho is devoted to vocal music by her performed by students at the Sibelius Academy. The works on the programme give a comprehensive picture of her vocal output, since the earliest, Prelude–Con-fession–Postlude, dates from 1980 and the most recent, ’Peace’ from The Leino Songs, from 2007.

All in all, Kaija Saariaho has composed close on 50 vocal works ranging from ones for children’s and mixed choir to a few solo songs. In the past decade or so her musical domain has expanded to encompass works for the stage: three operas and one passion.

KONSertit CONSertS

20

Suurin osa Saariahon laulutuotannosta on kirjoitettu sopraanolle, koska se on säveltäjän mukaan hänen ”oma äänensä, naisen ääni”. koko hänen vokaalituotannossaan on vain kolme laulua miesäänelle. nämä baritonille kirjoitetut laulut kuullaan festivaalin toisessa konsertissa, ja ne sisältyvät The Tempest Song-book -laulusarjaan William Shakespearen teks-teihin.

Lauluopiskelijoiden konsertin aloittaa sop-raanolle ja preparoidulle pianolle sävelletty Preludi–Tunnustus–Postludi. Tämä kolmiosai-nen laulu perustuu Mika Waltarin (1908–1979) pienoisromaaniin Koiranheisipuu (The Three of Dreams) vuodelta 1961. Laulun kantaesittivät sopraano Tuula-Marja Tuomela ja pianisti ilmo ranta Helsingissä vuonna 1980. konsertin toinen laulu, Du gick, flög (Sinä menit, lensit) suomenruotsalaisen gunnar Björlingin (1887–1960) runoon sisältyi alun perin kaija Saari-ahon varhaiseen, kolmen laulun sarjaan Nej och inte (Ei ja eikä) naiskuorolle tai kvartetille.

Saariaho kirjoitti vuonna 1983 laulusar-jastaan: ”Nej och inte syntyi spontaanisti lu-eskellessani gunnar Björlingin runoja. Tein samoihin aikoihin [vuonna 1979] paavo Heini-sen johdolla sävellystä opiskellessani erilaisia harmonia- ja kontrapunktiharjoitelmia, joista materiaali näihin pieniin kappaleisiin on peräi-sin. yleensäkin noihin aikoihin jokainen nuotti, jonka kirjoitin paperille, löysi tiensä johonkin vokaaliteokseen ja melkeinpä kaikki lukemani antoi herätteitä musiikkiin.” konsertissa kuul-tava Du gick, flög on muokattu sopraanolle ja pianolle Nej och inte -sarjan toisesta laulusta Lappeenrannan vuoden 1984 laulukilpailuja varten. Laulua esittivät kilpailuohjelmissaan johanna Bister ja Eeva Erlich.

Sopraanolle ja viululle sävelletty Changing Light (Muuttuva valo) sai kantaesityksensä 11. syyskuuta 2002 Temppeliaukion kirkossa Hel-singissä. Se on osa suurempaa, myötätuntoa ja kärsimystä eri näkökulmista valottavaa tilaus-sävellysten kokonaisuutta, jonka alullepanija-na toimi viulisti Edna Mitchell. Laulun teksti on peräisin juutalaisesta, hepreankielisestä rukouskirjasta Siddur Shim Shalom, jonka on

Most of Saariaho’s vocal music is scored for soprano, because this is, she says, “her own voice, the voice of a woman”. There are only three songs for male voice in her entire output. Written for baritone, these will be heard in the second concert of the festival and include The Tempest Songbook – settings of texts by William Shake-speare.

The vocal students’ concert begins with Pre-lude–Confession–Postlude for soprano and prepared piano composed in 1980 and based on the novella Koiranheispuu (The Tree of Dreams) by Mika Waltari (1961). It was premiered by Tuula-Marja Tuomela (soprano) and Ilmo Ranta (piano) in Helsinki in 1980. The second song, Du gick, flög (You Went, Flew), a setting of a text by the Finnish Swede poet Gunnar Björling was originally part of Saariaho’s early, three-song cycle Nej och inte (No and Not) for female choir or quartet. In 1983 she wrote of her song cycle: “Nej och inte came to me spontaneously while I was reading the poetry of Gunnar Björling. At that time [1979] I was studying composition under Paavo Heininen and producing various harmony and counterpoint exercises, and it is from these that the material for these little pieces was taken. As a rule every note I committed to paper at that time found its way into some vocal work, and almost everything I read provided inspiration for my music.” The version of Du gick, flög heard at this concert was adapted for soprano and piano from the second song in the Nej och inte cycle for the 1984 Lappeenranta Singing Competition. Johanna Bister and Eeva Erlich included it in their competition repertoire.

Changing Light for soprano and violin was premiered at Temppeliaukio Church, Helsinki on 11 September, 2002. It is part of a larger com-mission initiated by violinist Edna Mitchell and addressing compassion and suffering. The words are from the Hebrew prayer book Siddur Shim Shalom translated into English by Rabbi Jules Harlow. Saariaho says she associates the work in her mind with the terrorist attacks on New York in September 2001, and the song’s premiere in Finland coincided with the first anniversary of that day. The text of this prayer may be thought

21

kääntänyt englanniksi rabbi jules Harlow. Säveltäjä kertoo liittävänsä teoksen omassa mielessään new yorkin terrori-iskuihin syys-kuussa 2001, ja laulun kantaesitys Suomessa oli iskun muistopäivänä. Voi ajatella, että tämä rukousteksti sisältää ne olennaiset elementit, joiden ympärille Saariaho on musiikkinsa ra-kentanut: valon ja pimeyden, taivaan ja tähdet sekä meren. Saariaho kirjoittaa: “Sävellyksessä noudatan dialogin ideaa, joka on läsnä myös teokseen valitsemassani tekstissä. Duon intii-mi luonne ja hauras sointimaailma heijastaa epävarman olemassaolomme haurautta.”

Leinolaulut Saariaho on säveltänyt runoi-hin, jotka on kirjoittanut yksi merkittävim-mistä suomalaisista runoilijoista, Eino Leino (1878–1926). Tuotannossaan Leino yhdistää romanttisen käsityksen runoilijasta totuutta etsivänä näkijänä symbolismiin, myyttiperin-teeseen ja nietzsche-vaikutteisiin. Saariahon sarjan neljä laulua, ’Sua katselen’, ’Sydän’, ’ilta-rukous’ ja ’rauha’ on kirjoitettu sopraano anu komsia varten. Sarjasta on olemassa myös ver-sio sopraanolle ja orkesterille.

konsertin viimeisenä numerona kuullaan Saariahon vuonna 1996 sopraanolle ja elekt-roniikalle kirjoittama Lonh. Tämän kokoonpa-noltaan varsin erikoisen teoksen elektroninen osuus koostuu kuiskauksista, huokauksista, sanojen ja äänteiden fragmenteista sekä tuu-lesta, lintujen laulusta ja meren kohinasta. Sä-veltäjä kirjoittaa: ”otsikko Lonh, joka tarkoittaa kaukaista, etäistä, on oksitaanin kieltä, jolla laulu myös esitetään. Teksti on rakkausruno, joka kuvaa kaukaista rakkautta ja joka on tun-nettu keskiajan tutkijoiden piirissä. Sen tekijä-nä pidetään keskiaikaista trubaduuria jaufré rudelia. Muodoltaan teos seuraa runon raken-netta ja jakautuu yhdeksään osaan. Symmet-risiä ja toistuvia osia esiintyy sopraano-osuu-dessa, jossa alkuperäistä tekstiä käytetään melko vapaasti; lopputulos onkin enemmän-kin kollaasi rudelin laulusta. Elektronisessa osuudessa tekstin voi kuulla kolmella kielellä: oksitaaniksi, ranskaksi ja englanniksi.” Liisamaija Hautsalo

of as incorporating the fundamental elements around which Saariaho has constructed her mu-sic: light and darkness, the sky and stars, and the sea. She writes: “The piece was written for Edna Mitchell’s Compassion project. In the composi-tion I follow the idea of a dialogue, suggested by the text I have chosen. The intimate nature and fragile sound world of the duo mirror the fragility of our uncertain existence.”

The Four Leino Songs are settings of poems by one of Finland’s greatest poets, Eino Leino (1878–1926). In his works Leino combined symbolism, mythic tradition and influences from Nietzsche with his own romantic concept of the poet as a truth-seeking visionary. The four songs, entitled ’Looking at You’, ’The Heart’, ’Evening Prayer’ and ’Peace’ were written for the Finnish soprano Anu Komsi. A version also exists for soprano and orchestra.

The last item on the programme is Lonh (1996) for soprano and electronics. The elec-tronic part of this very unusually-scored work consists of whispers, sighs, fragments of words and vocal sounds, wind, birdsong and sea. Saariaho says of it: “The title Lonh, meaning far away or distant, comes from the old Occitan (Provençal) language in which the text is sung. The text itself, a poem about love from afar and famous among scholars of mediaeval poetry, is attributed to the mediaeval troubadour Jaufré Rudel. Formally, the piece loosely follows the structure of the poem, and is thus divided into nine sections. Some of the symmetrical and repeating aspects are found in the solo soprano part, which as such uses the elements of the original text rather freely, so that the resulting text is rather a collage based on Rudel’s song. In the electronic part, the text can be heard in three languages: Occitan, French and English.” Liisamaija HautsaloTranslation Susan Sinisalo

22

SunnunTai 14.10. klo 17.00 (Camerata)

tilOja – SPaCeS

uusinta-kamariyhtye, johtaa jan SöderblomTerttu iso-oja, sopraano, aarne pelkonen, bari-toni (Sibelius-akatemia)

OhjelmaSaariaho: im Traume (sello, piano)Saariaho: Cendres (alttohuilu, sello, piano)Saariaho: Terra Memoria (jousikvartetti)Saariaho: The Tempest Songbook (huilu, klarinetti, harppu, kitara, mandoliini, viulu, alttoviulu, sello, kontrabasso, sopraano, baritoni)

Caliban’s Dream (Calibanin uni) Miranda’s Lament (Mirandan valitus)ariel’s Hail (arielin tervehdys) prospero’s Vision (prosperon näky)Ferdinand’s Comfort (Ferdinandin lohdutus)

laSiNtaKaiNeN uNiMaailMa

”Säveltäessäni kappaletta Im Traume minulla oli kaksi päämäärää: löytää näille soittimille yhteinen uusi, sävyltään valtaosin hento ja kirkas sointimaailma sekä rakentaa muodol-lisesti kokonaisuus, joka etenee samoin kuin ajattelen uniemme usein etenevän: nopeina siirtyminä, assosiaatioiden mielivaltaisen tun-tuisina ja kuitenkin merkityksellisinä heittoina. Tunnelmat vaihtuvat arvaamatta tai vähitel-len, metamorfoosit muuttavat tutun uudeksi. kaikkea yhdistää illuusio lasintakaisesta maail-masta, jonne pääsyn sellon viimeinen glissan-do sulkee.”

kaija Saariahon varhainen, opintojen ai-kainen teos Im Traume (unessa) vuodelta 1980 avaa meille säveltäjän myöhemmälle tuotannolle keskeisiä teemoja. Ensimmäisen näkymän lasintakaiseen maailmaan, tilaan, jossa säveltäjän kielioppi on juuri kypsymässä. Saariaho työskenteli varhaisissa teoksissaan staattisten harmonioiden kanssa, ja kertoo

SUNDAY 14 October, 5.00 p.m. (Camerata)

SPACES –TILOJA

Uusinta Chamber Ensemble, cond. Jan SöderblomTerttu Iso-Oja, soprano, Aarne Pelkonen, baritone (Sibelius Academy)

ProgrammeSaariaho: Im Traume (violincello, piano)Saariaho: Cendres (alto flute, violincello, piano)Saariaho: Terra Memoria (string quartet)Saariaho: The Tempest Songbook (flute, clarinet, harp, guitar, mandolin, violin, viola, violincello, double bass, soprano, baritone)

Caliban’s Dream Miranda’s Lament Ariel’s Hail Prospero’s Vision Ferdinand’s Comfort

A GLASS-FRONTED WORLD OF DREAM

“While composing my piece Im Traume I had two goals: to find a new, mainly thin and bright world of sound common to these instruments and to build, formally, a whole that advances in the way I think our dreams often do: with fast moves, with seemingly arbitrary but nevert-heless meaningful bursts of associations. The moods change unexpectedly or by degrees, me-tamorphosis turns the familiar into something new. Everything is connected by an illusion of a glass-fronted world that is condemned to inac-cessibility by the final glissando on the cello.”

The early Im Traume, composed by Kaija Saariaho in 1980 while still a student, provides a glimpse of some of the main themes running through her later works – the first vision of a glass-fronted world, a space in which her grammar is just taking shape. For in her early output she worked with static harmonies: “In those works I used closely differentiated textures and ways of presenting my musical material.

23

työstään seuraavaa: ”näissä teoksissa käytin hyvin eriytyneitä tekstuureja ja musiikillisen esittämisen tapoja, ainoa yhteinen tekijä erilaisten materiaalien välillä oli harmonia, joka paradoksaalisesti on kaikkein vakain ele-mentti.” Dynaamisen ilmeen teokselle antavat laajan, dramaattisen harmoniakaaren sijaan tekstuurien ja äänenvärien käsittely, niiden väliset transitiot ja äkilliset muutokset. Teos on yleisradion tilaus, ja sen kantaesittivät anssi karttunen ja Tuija Hakkila ung nordisk Musik -festivaalilla reykjavikissa vuonna 1982.

Cendres (Tuhkaa) vuodelta 1998 esittelee musiikillisia tiloja toisesta näkökulmasta. Tark-kailijan maailma - kuinka katse liikkuu musii-kin mikroskooppisista yksityiskohdista kauem-mas, aina suuriin piirteisiin - on nyt keskiössä. kamarimusiikkiteos Cendres perustuu altto-huilulle, sellolle, elektroniikalle ja orkesterille sävelletyn kaksoiskonserton Du cristal ...à la fumée (kristallista savuksi, 1989–1990) jälkim-mäiseen osaan ...à la fumée. osassa musiikilli-nen materiaali on jo esitelty, ja se elää leijuvas-sa, savumaisessa tilassa, jossa eri materiaalit ja olotilat vaikuttavat toisiinsa vapaasti.

Myös kamaritrion Cendres nimi on syntynyt edellä mainitun teoksen ...a la fumée (savuksi) nimestä. Saariaho kirjoittaa kamaritriostaan seuraavaa: ”Musiikillista jännitettä synnyte-tään ja säädellään välillä tuomalla soittimia mahdollisimman lähelle toisiaan kaikilla mah-dollisilla tavoilla (sävelkorkeudet, rytmi, dyna-miikka, artikulaatio, väri jne), tai, toisessa ääri-päässä, antamalla jokaisen soittimen ilmaista musiikkia omaan, sille luonteenomaiseen tapaansa. näiden kahden ääripään välissä on loputon määrä mahdollisia keinoja luoda enemmän ja vähemmän yhtenäisiä musiikilli-sia tilanteita.” Cendres on gesellschaft für neue Musik ruhr und kulturbüro der Stadt Essen’in tilausteos, ja sen kantaesitti Wolpe Trio vuonna 1998 Essenissä, Saksassa.

konserttikauden 2011–2012 kaija Saa-riaho toimi nimikkosäveltäjänä new yorkin Carnegie Hallissa, jonka kanssa säveltäjä oli tehnyt yhteistyötä jo aiemminkin. Saariahon toinen jousikvartetto, Terra Memoria vuodelta

The only common denominator for the various materials is harmony, which, paradoxically, is the most static element of all.” The thing that makes the work dynamic is not the dramatic harmonic span but the transitions between and the sudden changes of textures and timbres. Im Traume was commissioned by the Finnish Broadcasting Company (YLE) and premiered by Anssi Karttunen and Tuija Hakkila at the Ung Nordisk Musik festival in Iceland in 1982.

Cendres (Ash, 1998) views musical spaces from a different angle. The focus is now on the world of the observer – the way the gaze shifts from microscopic details to the broad features of the music. The chamber work Cendres is based on the second part, …à la fumée, of the double concerto Du cristal …à la fumée (1989–1990) for alto flute, cello, electronics and orchestra. The musical material exists in a floating, smoke-like space in which the different materials and states freely interact.

Saariaho says of the chamber trio: “I found the basis of the musical material for this piece in my double concerto ...à la fumée for alto flute, cello and orchestra. The name of the piece also derives from this. While writing Cendres, I was mainly concentrating on the interpretation of particular musical ideas by the three different instruments of the trio, each of which has its unique character and palette of colours. Musical tension is created and regulated by combining the instruments closely in all respects (pitch, rhythm, dynamics, articulation, colour, etc.), or, conversely, letting each instrument express the music in their most idiomatic fashion. Between these two extremes there is an unlimited number of possible ways to create more or less homogenous musical situations. The conscious-ness of this variety was the rope on which I was balancing whilst working on the piece.” Cendres was commissioned by the Gesellschaft für Neue Musik Ruhr and the Kulturbüro der Stadt Essen for the Wolpe Trio.

During the season 2011–2012 Saariaho was composer-in-residence at New York’s Carnegie Hall, with which she had already collaborated on previous occasions. Her second

24

2007oliCarnegieHallintilausEmersonQuar-tetille. Saariahon ensimmäinen jousikvartetto Nymphea (1987) sisälsi elektroniikkaa ja pyrki laajentamaan jousisoitinten sointiväripalet-tia. Terra Memoriasta säveltäjä kirjoittaa seu-raavaa: ”kaksikymmentä vuotta on kulunut Nympheasta ja musiikillinen ajatteluni on muuttunut paljon tuossa ajassa, mutta al-kuperäinen lähtökohtani jousisoittimiin on säilynyt yhtä mielikuvituksellisena. Teos on omistettu luotamme poistuneille. joitakin aja-tuksia tästä: Me muistelemme toistuvasti ih-misiä, jotka eivät ole enää keskuudessamme; materiaali – heidän elämänsä – on valmista, mitään ei lisätä siihen. Meitä, jotka jäämme jäljelle muistutetaan jatkuvasti yhteisistä ko-kemuksistamme: Heidän eri luonteenpiirteen-sä herättävät meissä yhä uusia tunteita, tietyt muistot jatkavat palaamista uniimme. Teoksen otsikko Terra Memoria viittaa kahteen sanaan, jotka ovat täynnä assosiaatioita: Maahan ja muistiin. Maa viittaa musiikilliseen materiaa-liin, ja muisti tapaan, jolla työstän materiaalia”.

Saariaho sävelsi vuosien 1992–2004 aika-na laulusarjan The Tempest Songbook William Shakespearen näytelmän Myrsky (1610–11) katkelmiin. Laulusarjan yksittäiset teokset on omistettu Saariahon säveltäjänuraa läheltä seuranneille muusikoille ja säveltäjille. Laulu-sarjan osissa esitellään Shakespearen näytel-män päähenkilön - autiolle saarelle hylätyn prosperon - kohtaloa muokkaavia keskeisiä henkilöitä, joita ovat Caliban (prosperon orja), Miranda (prosperon tytär), ariel (henkiolento, joka näkyy ainoastaan prosperolle) ja Ferdi-nand (prosperon pettäneen kuningas alonson poika).

Laulusarjan varhaisin teos Caliban’s Dream (1992) on omistettu Saariahon sävellysopetta-jalle Brian Ferneyhough’lle, jonka 50-vuotispäi-viä juhlistanut nieuw Ensemble piti konsertin amsterdamissa säveltäjän kunniaksi. Caliban, saaren alkuperäisasukas kuvailee asuinpaik-kansa tuoksuja ja ääniä, jotka herättävät öisin vieraaseen paikkaan saapuneen nukkujan.

Toiselle sävellysopettajalle, paavo Heinisel-le on puolestaan omistettu säveltäjän 60-vuo-

string quartet, Terra Memoria (2007), had been a Carnegie Hall commission for the Emerson Quartet. Her first string quartet, Nymphea (1987), incorporated electronics and sought to expand the timbral range of string instruments. Twenty years had passed since Nymphea and my musical thinking had evolved much in that time, but my initial interest in stringed instru-ments had remained as vivid as ever. The piece is dedicated ‘to those departed’. Some thoughts about this: we continue remembering the people who are no longer with us; the material side of things – their life – is ‘complete’, nothing will be added to it. Those of us who are left behind are constantly reminded of our shared experiences: our feelings continue to change about different aspects of departed people’s personality, certain memories keep on haunting us in our dreams. The title Terra Memoria is a pair of words that is full of rich associations: to earth and memory. Here earth refers to my musical material, and memory to the way I’m working on it.”

Saariaho composed the song cycle The Tem-pest Songbook to fragments from the play The Tempest (1610–1611) by William Shakespeare between 1992 and 2004. Each movement port-rays one of the figures shaping the destiny of the play’s leading character, Prospero, abandoned on a desert island. These are Caliban (Prospero’s slave), Miranda (Prospero’s daughter), Ariel (an airy spirit, visible only to Prospero) and Ferdinand (son of King Alonso who betrayed Prospero).

The individual items in the cycle are dedica-ted to musicians and composers who have been closely involved in Saariaho’s career. The earliest item in the cycle, Caliban’s Dream (1992), is dedicated to Saariaho’s composition teacher Brian Ferneyhough (b. 1943), whose 50th birt-hday was celebrated with a concert given in his honour by the Nieuw Ensemble in Amsterdam. Caliban, a native of the island, describes the scents and sounds that keep the stranger to the island awake at night.

Miranda’s Lament (1997) is dedicated to another of her composition teachers, Paavo Heininen, in honour of his 60th birthday and was premiered by Tuula-Marja Tuomela and

25

tispäiviä juhlistanut Tuula-Marja Tuomelan ja avantin kantaesittämä Miranda’s Lament (1997). Laulussa on äänessä prosperon tytär Miranda, jota repii eri suuntiin saaren elämän yksinäisyys, toisaalta Mirandan oma sinisilmäi-syys sekä isän kaikkivoipaisuus.

Ariel’s hail (2000) on omistettu sellisti anssi karttuselle tämän 40-vuotispäivänä. Teoksen kantaesittivät sopraano Laura Leisma, huilis-ti Camilla Hoitenga sekä harpisti Frédérique Cambreling pariisissa syyskuussa 2000. prospe-rolle puhuu nyt henkiolento ariel, joka toimii prosperon apurina. Hän hyödyntää prosperon taikavoimia muun muassa synnyttämällä näy-telmälle nimen antavan myrskyn näytelmän ensimmäisessä näytöksessä.

Tiivistä yhteistyötä Saariahon kanssa teh-neelle ohjaaja peter Sellarsille tämän 45-vuo-tispäivänä on omistettu Prospero’s vision (2002), jonka kantaesittivät Helsingissä bari-toni petteri Salomaa sekä muun muassa yhty-eessä soittanut uusinta-kamariyhtyeen viulisti Maria puusaari. Laulussa prospero puhuu tyt-täreensä Mirandaan rakastuneelle Ferdinan-dille, joka on prosperon saarelle tuominneen napolin kuningas alonson poika. näytelmä lähenee loppuaan, ja lämpimässä puheessaan Ferdinandille prospero muistuttaa poikaa elä-män ohimenevyydestä kuuluisiksi tullein sa-noin: ”We are such stuff as dreams are made on, and our little life is rounded with a sleep.”

Ferdinand’s Comfort (2004) on omistettu amerikkalaiselle säveltäjälle roger reynold-sille hänen 70-vuotispäivänään heinäkuussa 2004. näytelmän alussa Ferdinand luulee isänsä ja ystäviensä hukkuneen myrskyssä. Henkiolento ariel lohduttaa Ferdinandia ver-raten korallien ja helmien syntymistä ajassa hitaasti muuttuvaan menetyksen tunteeseen. näytelmässä Ferdinandin suru lopulta kasvaa rakkaudeksi Mirandaa kohtaan.Ville raasakka(Haastattelut englannista suomeksi kääntänyt Ville raasakka)

Avanti! Chamber Orchestra. The voice is given this time to Prospero’s daughter Miranda, who is torn apart by the loneliness of life on the island, her own naivety and her father’s omnipotence.

Ariel’s Hail (2000) is dedicated to Anssi Kart-tunen the cellist on his 40th birthday. Its premiere performance was given by Laura Leisma (sop-rano), Camilla Hoitenga (flute) and Frédérique Cambreling (harp) in Paris in September 2000. Addressing Prospero now is his assistant, the airy spirit Ariel. He exploits Prospero’s magic powers by, among other things, raising the tempest in Act I that gives the play its name.

Director Peter Sellars, with whom Kaija Saariaho has worked in close partnership, was the dedicatee of Prospero’s Vision (2002) on the occasion of his 45th birthday. The song was premiered in Helsinki by baritone Petteri Salomaa and violinist Maria Puusaari, who has, incidentally played in the ranks of the Uusinta Ensemble. In the song Prospero speaks to Ferdi-nand, who has been banished to the island by Alonso, son of the King of Naples, and has fallen in love with Prospero’s daughter Miranda. As the play is nearing its end, Prospero impassionedly reminds Ferdinand of the fleeting nature of life in the subsequently famous words: “We are such stuff. As dreams are made on, and our little life. Is rounded with a sleep.”

Ferdinand’s Comfort (2004) is dedicated to the American composer Roger Reynolds on his 70th birthday in July 2004. At the beginning of the play Ferdinand believes that his father and friends have been drowned in the storm. Ariel the airy spirit nevertheless comforts him, likening the birth of coral and pearls to the way that a feeling of loss slowly changes with time. In the play, Ferdinand’s grief is finally transformed into love for Miranda.Ville raasakkaTranslation Susan SinisaloCitations translated by Ville raasakka

26

SunnunTai 14.10. klo 19.30 (konserttisali)

aiStiMuKSia – SeNSeS

kamariorkesteri avanti!, johtaa john Storgårds karen Vourc’h, sopraano Sibelius-akatemian opiskelijoita

OhjelmaSaariaho: Fall Vuokko ahtila, harppu

paavo Heininen: Lakkamaalaus ”sininen–helmenharmaa”, ke.kamariorkesteri avanti!

Saariaho: Die aussicht (v. 1996 versio)Hanna rantala, sopraano kaisa kortelainen, huiluTimo kaakkolammi, kitara anssi koskela, viuluLauri kankkunen, sello

Tiensuu: kalaasi, ke.kamariorkesteri avanti!

Saariaho: Mirrors kaisa kortelainen, huilu Lauri kankkunen, sello

Heininen: Lakkamaalaus ”vihreä–punavioletti”, ke.kamariorkesteri avanti!

Saariaho: Lichtbogen kamariorkesteri avanti!, joht. john Storgårds

***

Saariaho: Emilie-sarja, ekS.kamariorkesteri avanti! joht. john Storgårds, karen Vourc’h, sopraano

SUNDAY 14 October, 7.30 p.m. (Concert Hall)

SeNSeS – aiStiMuKSia

Avanti! Chamber Orchestra, cond. John Storgårds Karen Vourc’h, sopranoStudents from the Sibelius Academy

ProgrammeSaariaho: Fall Vuokko Ahtila, harp

Heininen: Lakkamaalaus ”sininen–helmenharmaa” (fp)Avanti! Chamber Orchestra

Saariaho: Die Aussicht (1996 version)Hanna Rantala, soprano Kaisa Kortelainen, flTimo Kaakkolammi, guit Anssi Koskela, vlLauri Kankkunen, vcl

Tiensuu: Kalaasi (fp)Avanti! Chamber Orchestra

Saariaho: Mirrors Kaisa Kortelainen, fl Lauri Kankkunen, vcl

Heininen: Lakkamaalaus ”vihreä–punavioletti” (fp)Avanti! Chamber Orchestra

Saariaho: Lichtbogen Avanti! Chamber Orchestra, cond. John Storgårds

*** Saariaho: Emilie Suite (fpF)Avanti! Chamber Orchestra, cond. John Storgårds, Karen Vourc’h, soprano

27

ÉMilie-OOPPeraaN PeruStuva Sarja eNSi Kertaa SuOMeSSa

kaija Saariaho opiskeli ensin kuvataiteita Tai-deteollisessa korkeakoulussa ja sitten sävel-lystä Sibelius-akatemiassa, jossa opettajana oli paavo Heininen (s. 1938). opettajastaan Saariaho on kirjoittanut: “En usko, että parem-paa ohjausta säveltämiseen voi olla kuin paavo Heinisen opetus. Ei vain suomalaisella tasolla, vaan ihan yleismaailmallisestikin. Se oli laajaa ja perusteellista koulutusta. paavo korosti sitä, että asioista pitää ottaa selvä ja seurata, mitä eri puolilla tapahtuu.”

Saariaho muutti vuonna 1982 pariisiin ja aloitti työskentelynsä irCaM:in musiikki-keskuksessa. Ladun irCaM:iin oli aukaissut 1970-luvun lopulla jukka Tiensuu (s. 1948). Tiensuussa ruumiillistui nuoren säveltäjäpol-ven uteliaisuus, joka suuntautui modernistisis-ta lähtökohdista eri aikakausien, perinteiden ja kulttuurien musiikkiin, mutta kantoi huolta myös siitä, miten uusi taide saavuttaisi kuuli-jansa.

Syntymäpäivän kunniaksi ovat Heininen ja Tiensuu kirjoittaneet oppilaalleen ja kolle-galleen lahjasävellykset, jotka kuullaan tässä konsertissa lomittain syntymäpäiväsankarin sävellysten kanssa.

Suomen kansallisoopperan tilaama tans-siteos MAA (1991) oli Saariahon tuohon men-nessä laajin teos ja ensimmäinen osoitus siitä, kuinka hänen sävelkielensä soveltui suurimuo-toisiin teoksiin. Muitakin merkkejä myöhem-pien oopperoiden ilmaisusta voi löytää: MAA ei kerro tarinaa, vaan etenee uusiin tiloihin avautuvana vaelluksena, mittaa kaipauksel-la ja vieraudella psyykkisiä ja emotionaalisia etäisyyksiä ylittäen samalla niin fyysisiä kuin henkisiä esteitä.

Fall (putoaminen) harpulle ja live-elekt-roniikalle (ad lib) oli alunperin MAA:n kuudes ja toiseksi viimeinen osa, putoaminen ennen uutta nousua (osa ’phoenix’). Se on myös yksi neljästä teoksen kappaleesta, jonka Saariaho on muokannut itsenäiseksi konserttikappa-leeksi. Fallista on valmistunut myös versio

eMilie Suite firSt tiMe iN fiNlaNd

Kaija Saariaho studied art at the University of Industrial Arts Helsinki (as it was then known) and later composition with Paavo Heininen (b. 1938) at the Sibelius Academy. “I don’t believe there could be any better teacher of composition than Paavo Heininen,” she says. “Not just in Finland, but in the world as a whole. The training was broad and thorough. Paavo stressed the importance of knowing what you’re doing and of observing what’s going on around you.”

In 1982, Saariaho moved to Paris and began working at IRCAM, to which Jukka Tiensuu (b. 1948) had blazed a trail a few years earlier. Tiensuu was the embodiment of the curiosity of a young generation of composers that, working on modernist premises, turned to the music of different eras, traditions and cultures but was also concerned with how to get the new art across to the listener.

As part of the birthday celebrations, Heininen and Tiensuu have written compositions as a gift to their former student and colleague. We will hear theses compositions between the works by Saariaho.   

The dance work MAA (1991) commissioned by the Finnish National Opera was Saariaho’s biggest work to date and the first sign of how her idiom could be applied to a large-scale work. There were also various pointers to the expressi-on that might be found in her later operas: MAA does not tell a story; it is a journey that proceeds to new states, that measures mental and emo-tional distances with yearning and unfamiliarity, at the same time overcoming both physical and mental obstacles.

Fall for harp and live electronics (ad lib) was originally the sixth and next-to-last movement of MAA, the fall before resurrection (movement ‘Phoenix’). It is also one of the work’s four movements which Saariaho has made into an independent concert piece. There is another version of Fall for harpsichord and electronics.

Fall is a typical Saariaho miniature, its mini-mal motion bearing echoes of large metaphors. Out of the opening pianissimo tremolos grows

28

cembalolle ja elektroniikalle.Fall on Saariaholle tyypillinen miniatyyri,

jonka pienessä liikkeessä kaikuvat laajat me-taforat. alun pianissimotremoloista kasvaa miltei kolmiulotteinen harppusointien spek-taakkeli, jossa pienet rytmiset eleet ja säve-laiheet kokoavat ympärilleen yhä kauemmas kurottavia sointeja.

Die Aussicht (näkymä) syntyi vuonna 1996 raija Malkan pastellikuviin ja piemonten antidogma-festivaalin Hölderlin-teemaan. alkuperäisessä muodossaan laulu on sävel-letty sopraanolle, huilulle, viululle, sellolle ja kitaralle. Vuoden 1998 versiossa ei ole kitaraa ja vuonna 1999 Saariaho muokkasi kappaleen sopraanolle, huilulle, harpulle ja sellolle teok-sensa Unien kieliopista päätösnumeroksi.

Friedrich Hölderlinin (1770–1843) Die Aussicht kuuluu hänen mielisairauden varjos-tamaan myöhäistuotantoonsa, allekirjoitukse-naan “nöyrimmästi Scardanelli 24. toukokuuta 1748”. Sävellyksessä maalattu maisema on yhtä täydellinen kuin epätodellinenkin, mutta liverteisten trillien lomasta puskee tremoloista uhkaa.

Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen, pariisin irCaM-keskuksen ja Chester-musiik-kikustantamon voimin tuotettiin vuonna 1999 kaija Saariahon musiikkia luotaava multime-dia-cd Prisma, joka oli ensimmäisiä taiteellises-ti kunnianhimoisia kokeiluja tällä alueella.

parempaa aihetta eivät tekijät olisi voi-neetkaan valita: Saariahon musiikki, hänen kiinnostuksensa elektroniikkaan ja hänen tai-teensa vahva visuaalisuus tarjosivat kiitollisen kohteen tietokonesovellutuksille. Multimedia-cd:n kiintoisimpia ideoita oli interaktiivinen sä-vellyspeli Mirrors (peilejä). Sävellyspeliä varten Saariaho oli säveltänyt vuonna 1997 samanni-misen, muutaman minuutin mittaisen kappa-leen huilulle ja sellolle. Mirrorsin painettu ver-sio on lähtökohta sekä julkisille konsertti- että yksityisille tietokone-esityksille.

Mirrorsissa esittäjän tulisi osallistua sävel-tämiseen ja rakentaa teoksen materiaalista oma versionsa annettujen parametrien rajois-sa. olennaista Mirrorsissa on tarkkailla muut-

an almost three-dimensional spectacle of harp timbres in which little rhythmic gestures and melodic motifs gather around them sounds stretching further and further afield.

Die Aussicht (The Prospect) was composed in 1996 for pastels by Raija Malka and a Höl-derlin celebration at the Antidogma Festival in Piedmont. It was originally scored for soprano, flute, violin, cello, and guitar. The 1998 version has no guitar and in 1999 Saariaho refashioned the song for soprano, flute, harp and cello as the closing movement of From the Grammar of Dreams.

Die Aussicht by Friedrich Hölderlin (1770–1843) is one of his late poems oversha-dowed by mental illness and signed “Your most humble servant Scardanelli, 24 May 1748”. The landscape painted by the music is as perfect as it is unreal, but butting through the warbling trills is a tremolo threat.

In 1999, the Finnish Music Information Cent-re, IRCAM and the music publisher Chester jointly produced a CD-ROM called Prisma that was one of the first artistically ambitious experiments in this field.

They could not have chosen a better person for their experiment: Saariaho’s music, her inte-rest in electronics and the strongly visual aspect of her art constituted a rewarding platform for computer applications. Among the most inter-esting ideas on the CD-ROM was the interactive musical game called Mirrors.

For this, Saariaho had already composed a piece of the same name for flute and cello las-ting a few minutes in 1997. The printed version of Mirrors is used as the basis for both public concerts and one-off computer versions.

The performer, in Mirrors, has to take part in the composition and build his or her own version using the given material and within the confines of set parameters. The main thing is to monitor the relationship between the variable and inva-riable elements. The idea of musical mirrors is expressed above all at the level of rhythm, pitch levels, instrumental gestures and timbres.

According to the instruction accompanying the work: “The mirror can be horizontal, between

29

tuvien ja muuttumattomien elementtien suh-detta. Saariahon ajatus musiikillisista peileistä toteutuu ennen muuta rytmin, säveltasojen, sekä instrumentaalisten eleiden ja sointien tasolla.

Teoksen ohjeen mukaan ”peili voi olla ho-risontaalinen, huilun ja sellon välillä (tahdit 4–5: rytmin peili, tahti 17: eleen peili jne.), tai peili voi olla vertikaalinen (tahdit 57–58: sointi, tahdit 65–66: huiluele, selloele, rytmi ja sävel-taso).” pienestä kappaleesta syntyy todellinen peilisali, jossa kokonaiskuva säilyttää jännit-tävällä tavalla ominaispiirteensä vaihtuvista elementeistä huolimatta. pienoismuodossa kiteytyy myös jotain Saariahon musiikillisesta ajattelusta, jossa rajat katoavat ja muutoksesta tulee pysyvä.

Lichtbogenista Saariaho kertoo näin: ”Sävel-lyksen nimi Lichtbogen (Valokaaria) on muisto revontulista, jotka näin pohjoisella taivaalla joulukuussa 1984: katsellessani hiljaisessa yös-sä värähtelevien hauraantuntuisten valojen valtaamaa taivasta alkoi musiikki muotoutua mielessäni.”

Lichtbogen valmistui vuonna 1986 pariisissa ja kaija Saariaho käytti siinä ensi kertaa tieto-konetta puhtaan soitinmusiikin tuottamiseen: ”Erityisesti harmonian ja rytmin työstämiseen on käytetty tietokoneen avulla luotua materi-aalia. Harmonian pohjana ovat analyysit sellon huiluäänistä, jotka on särjetty vähittäisesti hä-lyksi jousen painetta lisäämällä ja sen paikkaa muuttamalla. rytmimateriaali on luotu omalla ohjelmaverkostollani, joka sallii erilaisten siir-tymien tuottamisen musiikin eri parametreille. kaikki tietokonetyö on tehty irCaM:ssa.”

yötaivaalla hiljaisina hulmuavat revontulet on surreaalinen näky, joka tuntuu tulevan toi-sesta ajasta ja tilasta. Lichtbogenissa vellovat särjetyt soitinäänet horisonttia laajentavien sointikenttien keskellä. Eri materiaalit, raken-teet ja elementit tunkeutuvat vapaasti toisten-sa alueille, äänenväreistä kuvastuu mittaama-ton etäisyys, mutta ne vetävät myös kuulijan ilmiön sisälle.

Tämä ei ehkä ole sitä musiikkia, jonka re-vontulet tuottavat – hiljaisuus on niitä määrit-

flute and cello (bars 4–5: rhythm mirror, bar 17: gesture, etc.) or vertical (bars 57–58: timbre, bars 65–66: flute gesture, cello gesture, rhythm and pitch).” The little piece thus generates a ve-ritable hall of mirrors in which the overall image cunningly retains its inherent features despite the varying elements. The miniature format also crystallises something of Saariaho’s musical thinking, in which borders vanish and change becomes permanent.

Of Lichtbogen Saariaho says: “The name Lichtbogen stems from the Northern Lights I saw in the Arctic sky in December 1984. As I gazed at the sky, flooded with seemingly flimsy, shimmering lights in the silent night, the music began to take shape in my mind.” She comp-leted the work in Paris in 1986 and it was the first time she had used a computer to produce purely instrumental music. “For the harmony and rhythm, especially, I used material produ-ced with the help of a computer. The harmony is based on analyses of cello flageolet notes that are gradually broken down into noise by increa-sing the pressure and position of the bow. For the rhythm I used a network of programs that allowed me to construct transitions for different musical parameters. All the computer work was done at IRCAM.”

The Northern Lights, flickering silently on the nocturnal firmament, are a surrealistic vision that seems to be rooted in a different age and state. In Lichtbogen, the distorted instrument sounds wallow amid webs of sound that broaden the horizon. Different materials, structures and elements freely intrude in each other’s field, the timbres reflecting an immeasurable distance yet also drawing the listener into the phenomenon.

This is not, perhaps, the music produced by the Northern Lights (their salient feature being silence); rather, it is the music they listen to. Con-cealed in the flautist’s electronically-processed words is a message from the poem The World by Henry Vaughan: “I saw eternity the other night…”

Gabrielle Émilie Le Tonnelier de Breteuil (1706–1749), Marquise du Châtelet by marriage, was one of the most emancipated figures of the

30

tävä ominaisuus – vaan enemmänkin musiik-kia, jota ne kuuntelevat. Huilistin elektronisesti muokattuihin sanoihin kätkeytyy viesti Henry Vaughanin runosta The World (Maailma): ”olen nähnyt toisenlaisen yön ikuisuuden...”

gabrielle Émilie Le Tonnelier de Breteuil (1706–1749), avioliiton kautta du Châtelet’n markiisitar, kuuluu niihin valistusajan hah-moihin, jotka edistivät merkittävästi naisten yhteiskunnallista asemaa. Matemaatikkona ja fyysikkona hän lukeutui aikansa etevimpiin, ja hänen postuumisti julkaistu ranskannoksensa isaac newtonin Principia Mathematicasta on yhä käytössä.

Vaikka Émilie sai markiisinsa kanssa kol-me lasta, hän herätti huomiota myös rakas-tajillaan ja uhkapeliharrastuksellaan. Hänellä oli pitkä suhde Voltairen kanssa ja kirjailija tunnusti kirjeessään Fredrik Suurelle Émilien “olleen suurmies, jonka ainoa vika oli olla nai-nen”. ylellisyysesineet ja uhkapeli veivät Émi-lien velkoihin, joista hän selvisi kehittämällä johdannaiskauppaa. Fysiikan alueella hänen oivalluksiinsa kuuluivat infrapunasäteiden en-nustaminen ja energialakien selkeyttäminen.

Valistusideologia kuultaa myös Émilie du Châtelet’n filosofisista kirjoituksista. Vuonna 1746 hän puolusti onnellisuuden tutkiel-massaan (Discours sur le Bonheur) nautintoja päätyen kuitenkin tällaiseen lopputulokseen: ”kaikista intohimoistamme rakkaus oppimi-seen lisää eniten onneamme. Siihen sisältyy intohimo, josta yksikään ylevä sielu ei ole va-paa – kunnianhimo, halu parantaa saavutuksi-aan. puolelle ihmiskuntaa [naisille] oppiminen on ainoa tapa saavuttaa kunniaa, silti juuri tätä puoliskolta on estetty pääsy koulutukseen.”

kaija Saariahoon vetosi myös Émilien käy-tännöllinen näkemys rakkaudesta. Émilie on kirjoittanut: ”rakkaus tunnetaan usein parem-min aiheuttamastaan surusta kuin onnesta, jota se levittää ihmiskuntaan vaihtelevammin. Mielestäni nämä intohimot ovat silti halutta-via, sillä vaikka ne tuottaisivat enemmän on-nettomia kuin onnellisia ihmisiä, ne ovat vält-tämätön edellytys suurille nautinnoille. Tosin ei ole järkeä elää vain miellyttävien tunteiden

Age of Enlightenment. She ranked among the finest mathematicians and physicists of her day, and her posthumously published translation into French of Isaac Newton’s Principia Mathe-matica is still in use.

Although Émilie bore the Marquis three children, she also caused quite a stir with her lovers and her interest in gambling. She had a long relationship with Voltaire, who confided in a letter to Frederik the Great that Émilie was “a great man whose only fault was being a woman”. Her desire for luxury and gambling landed Émilie in debts which she solved by developing finan-cial derivatives. Her achievements in the field of physics included her predictions of infrared radiation and her ideas on kinetic energy.

The ideology of the Age of Enlightenment is also reflected in the philosophical writings of Émilie du Châtelet. In 1746 she wrote a mono-graph Discours sur le bonheur on the nature of happiness, nevertheless concluding: “Of all the passions, the love of learning contributes the most to our happiness. [Therein is] a passion from which an elevated soul is never entirely exempt, that of glory; learning is the only way to acquire glory for half of humanity, yet it is precisely this half [women] which is deprived of the means of education, rendering impossible such a taste of glory.”

Émilie’s pragmatic view of love appealed to Saariaho. Émilie writes: “Love is often better kno-wn for the grief it causes than for the happiness it spreads in humankind, with varying success. To my mind, these passions are nevertheless desirable, because even if they do produce more unhappy people than happy ones, they are a vital condition for great pleasure. Though there is no sense in living solely for pleasant feelings and experiences… Passions are worth trying, though no one is obliged to.”

Saariaho began developing the idea of a monodrama back in 2000, before debating its subject. She had read about Émilie du Châtelet in the book by Elisabeth Badinter. As her librettist for her one-woman opera she turned to Amin Maalouf, her partner in opera for many years.

The theme of a woman awaiting her lover

31

ja kokemusten vuoksi… intohimoja kannattaa kokea, vaikka se ei velvoitakaan kaikkia.”

Saariaho alkoi kehitellä ajatusta mono-draamasta jo vuonna 2000. idea teoksesta syntyi ennen sen aihetta, Émilie du Châteletia, johon säveltäjä tutustui Elisabeth Badinterin kirjan kautta. Libretistiksi yhden naisen oop-peraan tuli amin Maalouf, Saariahon moni-vuotinen yhteistyökumppani.

Musiikillisten monodraamojen perinteessä esiintyy miestään odottavan naisen teema – esimerkkeinä Schönbergin Erwartung ja pou-lencin La voix humaine – mutta Saariaholle on ollut vieras näiden teosten idea naisesta, joka on epätäydellinen ilman miestä. Émilien vii-meinen rakastaja, nuori runoilija jean-François de Saint-Lambert, varmaankin lisäsi hänen onneaan, mutta tuskin teki hänestä ihmisenä valmiimpaa.

Monodraamassa Émilie (2008–2009) mar-kiisitar odottaa yöllä lapsen syntymää ja yrit-tää saada valmiiksi käännöksensä newtonin Principia Mathematicasta ennen synnytystä. yön aikana Émilie käy läpi elämänsä teemoja, jotka kuvastuvat teoksen rakenteessa. oop-peran kantaesitys oli Lyonissa vuonna 2010, pääosassa karita Mattila.

Vuonna 2011 Saariaho tiivisti oopperan yhdeksän kohtausta viisiosaiseksi Emilie-sar-jaksi, jonka kamariorkesteri avanti! kantaesitti kapellimestari Hannu Linnun ja sopraano Eli-sabeth Futralin kanssa new yorkin Carnegie Hallissa marraskuussa 2011.

Émilien musiikkia Saariaho on muotoillut kahteen suuntaan. Toisaalla on henkilökohtai-nen, voimakaseleinen, fyysisesti läsnä oleva ja rytminen ilmaisu, toisaalla Émilien työhön liit-tyvä abstraktimpi, vähemmän rytminen, sekä ajasta ja paikasta loittoneva sävelmaailma. Émilien omat näkemykset väreistä ja niiden muodostumisesta kuultavat näistä mikroto-naalisuuden, erilaisten soittotapojen ja sor-diinoiden sävyttämistä jaksoista.

lkaa, kuten oopperakin, ”Etiäisillä” (’pres-sentiments’), joissa Émilie aavistaa kohtalonsa ja pyrkii kiihkeästi viimeistelemään työnsä. 1700-luvulla synnytys yli 40-vuotiaana päätyi

was not unknown in the musical monodrama tradition (Schönberg’s Erwartung and Poulenc’s La voix humaine, for example), but their idea of a woman being incomplete without a man is ali-en to Saariaho. Émilie’s last lover, the young poet Jean-François de Saint-Lambert, undoubtedly contributed to her happiness, but it is unlikely that he made her more complete as a woman.

In the monodrama (2008–2009) it is night and Émilie, who is expecting a child, is trying to finish her translation of Newton’s Principia Mathematica before the baby is born. During the night she mulls over the themes of her life; these are reflected in the structure of the work. The opera was premiered in Lyon in 2010, with Karita Mattila as the soloist.

In 2011 Saariaho compressed the nine scenes in the opera into a five-movement Emilie Suite that was premiered by the Avanti! Chamber Orchestra with Hannu Lintu conducting and Elisabeth Futral (soprano) as the soloist at Car-negie Hall, New York in November 2011.

Saariaho adapted the music of Émilie in two ways. On the one hand there is the personal, strongly-marked, physically present rhythmic expression, and on the other the more abstract, less rhythmic soundscape alluding to Émilie’s work and distancing itself from both time and place. Émilie’s own visions of colours and their formation radiate from these episodes tinted with microtonality, various instrumental techni-ques and the use of mutes.

The Suite begins, like the opera, with ‘Pre-sentiments’, in which Émilie fears her fate and desperately tries to finish her translation. In the 18th century, more than half the women bearing children at the age of over 40 died in childbirth. Her panic is reflected in harpsichord and ma-rimba ostinatos. The harpsichord also acts as a link with Émilie’s own era and the “modernism of enlightenment”.

The material from the opera alluding to Vol-taire, Saint-Lambert, radiation theory, fire and the unborn child are placed by Saariaho in the Suite’s two interludes. The Emilie Suite focuses more closely than the opera on Émilie’s work and achievements – her way of transcending the

32

kuolemaan yli puolessa tapauksista. naisen paniikki kuvastuu cembalon ja marimban ostinatoista ja cembalo toimii myös linkkinä Émilien omaan aikaan ja ”valistuksen moder-nismiin”.

oopperan Voltairea, Saint-Lambertia, sä-deoppia, tulta ja syntymätöntä lasta käsittele-vää materiaalia Saariaho on sijoittanut sarjan kahteen interludiin, välisoittoon. Sarja keskit-tyy oopperaa korostetummin Émilien työhön ja saavutuksiin, jotka olivat hänen keinonsa ylittää sekä aikansa rajat että raja ajattomuu-teen.

’principiassa’ (periaatteet) kuvastuu sekä Émilien väsymätön työ täydellisen lopputu-loksen saavuttamiseksi että haltioituneisuus, suuret valaistuksen tai sanoisiko valistuksen hetket, jotka lopussa kantavat elämää ’unoh-dusta vastaan’ (Contre l’oubli). Émilie du Chä-telet kuoli syyskuussa 1749 viikko synnytyksen jälkeen keuhkoveritulppaan, tytär Stanislas-adélaïde kuoli puolitoista vuotta myöhemmin.antti Häyrynen

limits of her age and the threshold to eternity.Principia mirrors both Émilie’s untiring

striving to complete her work and her ecstasy, the great moments of light, or should one say enlightenment that, at the end, lead to the vic-tory of life over oblivion (‘Contre l’oubli’). Émilie du Châtelet died of a pulmonary embolism in September 1749 one week after giving birth. Her daughter, Stanislas-Adélaïde, died eighteen months later.antti HäyrynenTranslation Susan Sinisalo

33

Preludi-Tunnustus-PostludiMika Waltari: Koiranheisipuu

”Sotaa se on”, sanoin,”armotonta sotaa.joka rakastaa, joutuu aina tappiolle.pidä se mielessäsi.Varo itsesi.”

Sinä hetkenä tiesin,Että olin voittava sinut,koska olin sinua väkevämpi.aina, aina se on väkevämpi,joka rakastaa vähemmän.kesken epätoivon valtasisokaiseva hellyys mieleni.koska olit heikompi.

Du gick, flöggunnar Björling

Dugick,flögförbioch om såg jag såg: gickoch förbidina stegochattgick,flögförbiSåg: gickoch förbi

Ochgick,flögförbioch om såg jagsåg: gick – ochattgick,flögförbiSåg: gick –

Prelude–Confession–PostludeMika Waltari (Water Elder)

“it is war”, i said,ruthless war.Who loves always loses.remember that.Watch yourself.”

at that moment i knowthat i would triumph over you,because i was more powerful than you.Who loves lessis always the more powerful.in the midst of despaira blinding tenderness dazzled my mind. Because you were weaker.

You went, flewgunnar Bjorling

Youwent,flewbyand if i sawsaw: wentand byyour stepsall stepsandthatwent,flewbysaw: wentand by

Andwent,flewbyand if i sawsaw: went –andthatwent,flewsaw: went –

laulujeN SaNat vOCal teXtS (vOiCeS)

Changing LightSiddur Shim Shalom -rukouskirja

Light and darkness, night and day.We marvel at the mystery of the stars.Moon and sky, sand and sea.We marvel at the mystery of the sun.Twilight, high noon, dusk and dawn.Though we are mortal, we are Creation’s crown.Flesh and bone, steel and stone.We dwell in fragile, temporary shelters.grant steadfast love, compassion, grace.Sustain us, Lord; our origin is dust.Splendor, mercy, majesty, love endure.We are but little lower than the angels.resplendent skies, sunset, sunrise.The grandeur of Creation lifts our lives.Evening darkness, morning dawn.renew our lives as you renew all time.Hepreasta englanniksi kääntänyt jules Harlow

LeinolaulutEino Leino

Sua katselenSua katselen silmin ma huikaistuinkuni kaunista sateenkaarta,sua silmäni sulkien muistelen kuinmeren laskija lehtosaarta.

Sua katson ma hiljaa henkienkuin kuvaa äitini armaanja uskon, ett’ enkelit lapsuudennyt lähellä liikkuvat varmaan.

SydäniSydän, mitä sahaat?Sahaatko lautaaneljää, joidenvälissä maata,maata mun mieluisa on?

Sahaan ma rautaa,kahleita katkon,että sun henkesivapaa oisi,henkesi onneton.

Muuttuva valoSiddur Shim Shalom -rukouskirja

Valo ja pimeys, yö ja päivä.ihmettelemme tähtien mysteeriä.kuuta ja taivasta, hiekkaa ja merta.ihmettelemme auringon mysteeriä.keskipäivää, iltahämärää ja sarastusta.Vaikka olemme kuolevaisia, olemme luomakunnan kruunu.Lihaa ja luuta, rautaa ja kiveä.Elämme hauraissa asumuksissa. Suo vankkumaton rakkautesi, myötätuntosi, armosi.kannattele meitä, Herra; juuremme ovat tomussa.Loistossaan, hyvyydessään, majesteettisuudessaan rakkaus kestää.olemme vain vähän enkeleitä alempana.Häikäisevät taivaat, auringon laskut ja nousut.Luomakunnan suuruus kohottaa meitä.illan tummuus, aamun sarastus.uudista meidät niin kuin uudistat nyt ja aina. käännös: Liisamaija Hautsalo

The Leino SongsEino Leino

Looking at YouLooking in your eyes dazzles melike looking at a rainbow’s beauty,i close my eyes and drift to your memoryas to a gladed island in the sea.

i look at you breathing softlylike an image of my mother dearand it seems that the angels of childhoodmust be stirring somewhere near.

The HeartiHeart, what are you sawing?are you sawing planks,four planks for meto lie down in,a pleasant place to lie down?

it’s iron i’m sawingi’m breaking your chainsso that your soulwill be free,your unhappy soul will be free.

35

iiSydän, mitä kuiskaat?kuiskitko kummaapolkua päivän,tunturin tietä,taivahan tähtiä päin?

kuiskin ma tummaaruonoa Tuonen,kuiluja, vaivaavirkkumatonta,autuutta ylpeäin.

Iltarukousunta, unta, untasyvää uinumaan.Lunta, lunta, luntapäälle mustan maan.

yössä, yössä, yössäöiset linnut lentää.Työssä, työssä, työssälepää tuskat sentään.

Lennä, lennä, lennäaatos inehmon!Mennä, mennä, mennäaika maata on.

RauhaMitä on nää tuoksut mun ympärilläin?Mitä on tämä hiljaisuus?Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavatja metsässä puhuvat puut.Minä luulen, nyt kypsyvät unelmatja toivot ja toou’ot muut.

kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,kaikk’ on niin hellää ja hyvää.kukat suuret mun aukeevat sydämessäinja tuoksuvat rauhaa syvää.

iiHeart, what are you whispering?are you whispering the wondrouspath of the daylighta pass through the mountainstoward the stars in the sky?

it’s darkness i’m whisperingdark Tuoni’s poemschasms, trouble,uttering nothing,the blessedness of pride.

Evening PrayerSleep, sleep, sleepdeeply to slumber.Snow, snow, snowover the black land.

night, night, night,nightbirdsareflying.Work, work, workbut even woe must rest.

Fly,fly,fly,humankind’s pondering!away, away, awaythe time has come to rest.

PeaceWhat is this fragrance around me?What is this quietness?What is this promise of peace in my heart,what strange, grand, new thing is this?

Ihearhowtheflowersaregrowingand the talk of the trees in the wood.i think that my old dreams are ripeningall my hopes, all the things that i sowed.

Everything’s quiet around me,Everything’s gentle and sweet.Greatflowersareopeninghereinmyheartwith a fragrance of deepest peace.The Leino Songs translated by Lola rogers

36

Lonhjaufré rudel

Lanqand li jorn son lonc en mai m’es bels douz chans d’auzels de loing e qand me sui partitz de lai remembra-m d’un’amor de loing vauc de talan enbroncs e clis siquechansniflorsd’albespisno-m platz plus que l’inverns gelatz. ja mais d’amor no-m gauzirai si no-m gau d’est’amor de loing que gensor ni meillor non sai vas nuilla part ni pres ni loing tant es sos pretz verais e fis que lai el renc dels sarrazis fos eu, per lieis, chaitius clamatz. iratz e gauzens m’en partrai qan veirai cest’amor de loing mas non sai coras la-m veirai car trop son nostras terras loing assatz i a portz e camis e per aisso non sui devis mas tot sia cum a Dieu platz. Be-m parra jois qan li qerrai per amor Dieu l’amor de loing e s’a lieis plai albergarai pres de lieis si be-m sui de loing adoncs parra-l parlamens fis qand drutz loindas er tant vezis c’ab bels digz jauzirai solatz.

Ben tenc lo Seignor per verai per q’ieu veirai l’amor de loing mas per un ben que m’en eschai n’ai dos mals car tant m’es de loing ai car me fos lai peleris si que mos fustz e mos tapis fos pelz sieus bels huoills remiratz.

Kaukaajaufré rudel

kun päivät ovat toukokuussa pitkiä,nautin kaukaa tulleiden lintujen ihanasta laulusta,ja kun olen loitonnut niiden luota, muistan kaukaisen rakkauden.kuljen siis synkkänä ja pää painuksissa,eivät laulut eivätkä orapihlajan kukatilahduta minua enempää kuin talven jää.

pidän toden totta herrana häntä, joka sallii minun nähdä tämän kaukaisen rakkauden,mutta jokaista minulle lankeavaa hyvää kohtisaan kaksi vitsausta, koska tuo rakkaus on niin kaukana.Voi, olisinpa pyhiinvaeltaja siellä,niin että vaeltajansauvani ja viittaniolisivat hänen kauniiden silmiensä tutkittavana! Tuntuu varmasti ihanalta kun anelen,rakkaudesta jumalaan, kaukaista rakkautta,ja mikäli hän sallii, asetunlähelle, sillä nyt olen kaukana.Miten hienoa keskustelumme tulee olemaan,kun kaukainen rakastaja on niin lähellä,että voi nauttia naisen hellistä ehdotuksista.

Surren ja nauttien lähden sitten pois,mikäli koskaan tulen näkemään tuota kaukaista rakkautta;mutta en tiedä näenkö tuota naista milloinkaan,niin kaukana ovat maamme toisistaan.niin paljon on väyliä ja polkuja,etten uskalla sanoa mitään etukäteen...käyköön niin kuin jumala suo!

koskaan en tule nauttimaan rakkaudestaellen nauti tästä kaukaisesta rakkaudesta,sillä en tunne parempaa tai hienompaamissään, en lähellä enkä kaukana.niin hyvä ja puhdas on hänen maineensa,että siellä saraseenien valtakunnassakutsuttakoon minua vangiksi hänen tähtensä!

37

Dieus qe fetz tot qant ve ni vai e fermet cest’amor de loing me don poder qe-l cor eu n’ai q’en breu veia l’amor de loing veraiamen en locs aizissi qe la cambra e-l jardis mi resembles totz temps palatz.

Ver ditz qui m’apella lechai ni desiran d’amor de loing car nuills autre jois tant no-m plai cum jauzimens d’amor de loing mas so q’eu vuoill m’es tant ahis q’enaissi-m fadet mos pairis q’ieu ames e non fos amatz. Mas so q’ieu vuoill m’es tant ahis totz sia mauditz la pairis qe-m fadet q’ieu non fos amatz.

jumala, joka loitte kaiken mikä tulee ja meneeja muovasitte tämän kaukaisen rakkauden,antakaa minulle voimaa, sillä mieleni palaanähdä tämä kaukainen rakkaustotena, paikan päällä, niin että huoneet ja puutarhattulevat minusta näyttämään aina palatseilta!

Se puhuu totta joka kutsuu minua innokkaastija halukkaaksi kaukaisessa rakkaudessa,sillä mikään huvi ei ilahduta minua niin kuin nautinnot, joita suo kaukainen rakkaus.Mutta toiveeni ei täyttymään,niin päätti kummisetäni:minä rakastan vaan minua ei rakasteta.

Mutta toiveeni ei tule täyttymään:olkoon kirottu koko kummisetäkun sai aikaan ettei minua rakasteta!oksitaanista suomeksi kääntäneet Eva Mari korsisaari & Susanna niiranen

From Afar

When the days are long in MayThe sweet song of birds from afar seems lovely to meand when i have left there i remember a distant lovei walk bent and bowed with desireSo much so that neither song nor hawthornflowerplease me more than the icy winter.

never will i enjoy loveif i do not enjoy this distant loveFor a nobler or better one i do not knowanywhere, neither near nor farSo high is its true, real priceThat there, in the kingdom of the Saracensi wish to be proclaimed her captive.

Sad and joyous, i will separate from herWhen i see that distant loveBut i know not when i will see herFor our lands are too far awayThere are so many passages and pathsand in this i am no seerBut let everything be according to god’s will.

i will feel joy for sure when i ask herFor the love of god the distant loveand if it pleases her i will livenear her even if i am from far awayThen will come our faithful meetingWhen i, the faraway lover, will be so nearThat i will console myself with her beautiful words.

38

i really trust in the Lord Through whom i will see the distant loveBut for something that fails me i have two sorrows for she is so far awayah, if only i were a pilgrim thereSo that my stick and my bundleCould be seen by her lovely eyes.

god who made everything that comes and goesand formed this distant lovegrant me the power of my heartSoon to see the distant loveTruly in a propitious placeand that the room and gardenalways appear as palaces to me.

He speaks true who says i am avidand longing for the distant loveFor no joy gives me pleasureLike the pleasure of the distant loveBut what i want is forbidden to meSo my godfather endowed meThat though loving i will not have been loved.

But what i want is forbidden to me So may my godfather be cursedWho made me not to be loved.

39

the tempest (Myrsky) William Shakespeare

Caliban’s dream Caliban:Be not afeard; the isle is full of noises,Sounds, and sweet airs, that give delight and hurt not.Sometimes a thousand twangling instrumentsWill hum about mine ears; and sometimes voices,That, if i then had waked after long sleep,Will make me sleep again; and then, in dreaming,The clouds methought would open, and show richesready to drop upon me; that, when i waked, i cried to sleep again.

Miranda’s lament (Mirandan valitus)i näytös, 2. kohtaus/act i, Scene 2

Miranda:if by your art, my dearest father, you haveput the wild waters in this roar, allay them.The sky, it seems, would pour down stinking pitch,But that the sea, mounting to the face of sky, Dashes the fire out. o, i have sufferedWith those that i saw suffer! o, the cry did knockagainst my very heart! poor souls, they perished!Had i been any god of power, i wouldHave sunk the sea within the earth, or ereit should the good ship so have swallowed, andThe fraughting souls within her.

Prospero:Be collected:no more amazement: tell your pitying heartThere’s no harm done.

ariel’s Hail (arielin tervehdys)i näytös, 2. kohtaus; iV näytös, 1. kohtaus/act i, scene 2; act iV, Scene 1

the tempest (Myrsky) William Shakespeare

Calibanin uniCaliban:nyt pelko pois; on saari täynnä melua, sulolauluja ja sointuja; ne iloa vain tuopi ei lain-kaan surua.joskus tuhansittain korvissani kaikaa hely in-strumenttien;ja joskus unettavat sävelet mut uneen saavat,vaikk’juuri oisin nukkunut mä aivan;ja unissani pilvet, taivas avautuuja rikkaudet päälleni maahan laskeutuuja herätessäni mä samaan uneen vaipua taas haluun.Suom. anja Frösén

Mirandan valitus

Miranda:jos taidollasi, isä rakkain,sa vedet villit vaahtoamaan sait, ne tyynnä siis.Taivas haisevaa pihkaa päällemme heittää,meri kuitenkin ylös taivaaseen ylettyen,tuiman tulen sammuttaa. oi kuinka kärsinkään,kera niiden joiden kärsivän nyt nään!ah, huuto aivan sydämeeni kävi! piruparat menehtyivät.jos olis’ mulla ollut valta jumalan, niin oisinmeren maan sisään ma upottanut ennen, kuin antanut tään kelpo laivan niellä sen näin miehistöineen kaikkineen.

Prospero:nyt malttia.Ei hämmästellä, sä säälivälle sydämelle kerro,ei syytä huoleen. Suom. anja Frösén

arielin tervehdys

ariel:Tervehdys kaikille, hyvä herrani, Sir, terve!Mä tulen ja toiveesi täytän, vaikk’ olis se len-tämään,

40

ariel:all hail, great master! grave Sir, hail! i comeToanswerthybestpleasure;beittofly,To swim, to dive into the fire, to rideon the curled clouds, – to thy strong bidding taskariel and all his quality.

i boarded the king’s ship; now on the beak,now in the waist, the deck, in every cabin,Iflamedamazement:sometimeI’ddivide,and burn in many places.

Then i beat my tabor;at which, like unbacked colts, they pricked their ears,advanced their eyelids, lifted up their nosesas they smelt music: so i charmed their ears.

Prospero’s vision (Prosperon näky) iV näytös, 1. kohtaus/act iV, Scene 1

Prospero: you do look, my son, in a moved sort,as if you were dismayed: be cheerful, sir.These our actors, as i foretold you, were all spirits, andare melted into air, into thin air:and, like the baseless fabric of this vision,The cloud-capped towers, the gorgeous palaces,The solemn temples, the great globe itself,yea, all which it inherit, shall dissolve,and, like this insubstantial pageant faded,Leave not a rack behind. We are such stuffas dreams are made on; and our little lifeis rounded with a sleep. – Sir, i am vext.

a turn or two i’ll walk,To still my beating mind.

ferdinand’s Comfort (ferdinandin lohdutus)i näytös, 2. kohtaus/act i, Scene 2

ferdinand:Where should this music be?i’th’air or th’earth?

uimaan, tuleen syöksymään,tai vaikka pilven harjalle ratsastamaan:Sinun tehtäväsi ariel nyt aivan kykynsä mukaan täyttää.

Mä kuninkaan laivan valtasin. Milloin keulaan,milloin keskelle, kannelle ja hyttiin mäkauhua levitin; ja joskus milloin missäkinmun roihusivat lieskani.

Mä sitten ryhdyin rummuttamaan,he villivarsojen lailla nyt höristellen korviaan,kohottivat silmäluomens, nokkansa nyt ilman vaan,kun haistoivat he musiikin, mä heiltä korvat lumosin.Suom. anja Frösén

Prosperon näky

Prospero:Sä näytät, poikani, nyt liikutetulta vallan,kuin pelästynyt oisit. Sir, hilpeyttä pyydän.nämä näyttelijämme, kuten kerroin, henkiä kaikki,nyt ilmaa vain, ohutta ilmaa vainen.ja aivan kuten tämä näky, tyhjä harha,Tornit pilviä-hipovat, palatsit mahtavat,juhlavat temppelit, maa kaikkinensa,niin, se kaikkinensa häipyy,kuten nyt tämäkin olematon näytelmä,ei jälkeäkään jätä. ”on meissä kude unen kuteen lainen”; ja unta vainon lyhyt elämämme; Sir, mä olen ärtynyt.

nyt käyskentelen tovin,ja tyynnyttelen mieltäin.Suom. anja Frösén

ferdinandin lohdutus

ferdinand:Mikähän se soi noin? ilma? Maako?Se loppui. Ehkä saaren asukkien hymni sääjumalille…?

41

Sitting on a bank,Weeping again the king my father’s wrack,This music crept by me upon waters,allaying both their fury and my passionWith its sweet air. Thence i have followed it,or it hath drawn me, rather. But’tis gone. no, it begins again.

ariel:Full fathom five thy father lies,of his bones are coral made;Those are pearls that were his eyes;nothing of him that doth fade,But doth suffer a sea-changeinto something rich and strange.

niin. kun istuin tuolla ja surin äidin laivan tuhoatuo ääni tuli niin kuin vettä pitkin ja jotenkin se tyynnytti niin meren kuin mielen kuohut…lähdin seuraamaan…vai sekö veti tänne? Loppui jo.Ei, nyt se alkaa taas.

ariel:niin moni meren syliin hukkuu,luistaan syntyy koralleita,silmät helminä vain nukkuu.Turhaan surraan kadonneita,meri kaiken hiljalleen hyväileehän aarteekseen.Suomennos Esko Elstelä

42

Die AussichtFriedrich Hölderlin Wenn in die Ferne geht der Menschen wohnend Leben,Wo in der Ferne sich erglänzt die zeit der reben,ist auch dabei des Sommers leer gefilde,Der Wald ersheint mit seinem dunklen Bilde. Da die natur ergänzt das Bild der zeiten,Da die verweilt, sie schnell vorübergleiten,ist aus Vollkommenheit, des Himmels Höhe glänzetDen Menschen dann, wie Bäume Blüth’ umkränzet. 

Emilie Suiteamin Maalouf

Pressentimentsa Monsieur de Saint-Lambert, Ce lundi soir, premier de septembre, mil sept cent quarante-neuf. je ne sais, mon ami, si je vous écrirai encore, j’ai des pressentiments…j’ai des pressentiments, mais ils peuvent mentir. j’ai encore le coeur lá vivre, j’ai encore le goût d’écrire,j’ai encore le goût d’aimer , Et j’ai même le goût d’aimer, De vous aimer avec fureur; je n’ai jamais appris à aimer autrement.

Et vous , mon ami? je vous écris de longues pages, Vous répondez en quatre lignes.

NäkymäFriedrich Hölderlin

kun ihmisten arkinen elämä loittonee,kun kaukana loistaa hehkussaan sadon korjuun aika,on läsnä myös kesän tyhjä tila.Metsä näyttäytyy tummine kuvineen.

Että luonto täydentää kuvaa ajasta,että se jää, kun muu pian katoaa,on täydellisyyttä. korkea taivas loistaa silloinihmisille, niin kuin kukat seppelöivät puita.

visionFriedrich Hölderlin

When in the distance people’s lives are livedWhere far away the time of vines shines,The summer also shows its empty realms,The forest appears with its dark images.That nature completes the picture of time,Those that linger, quickly glide past,in perfection, heaven’s highness gleams,Thepeoplethenarewreathedlikefloweringtrees.

Emilie-sarjaamin Maalouf

ennakkoaavistuksiaHerra de Saint-Lambertille, tänä maanantai-iltana, ensimmäisenä syyskuutatuhat seitsemänsataa neljäkymmentäyhdeksän. En tiedä, ystäväni, tulenko vielä kirjoittamaan teille, minulla on ennakkoaavistuksia... ennakkoaavistuksia, mutta ne voivat valehdella. Minulla on vielä rohkeutta elää, minulla on halua kirjoittaa, ja halu rakastaa, rakastaa teitä intohimolla;en ole koskaan oppinut rakastamaan muulla tavoin.

Entä te, ystäväni?kirjoitan teille pitkiä sivujaja te vastaatte neljällä rivillä.

43

pourtant vous jurez que vous m’aimez encore, Et je veux bien vous croire. QueseraitlaréalitédumondeSans la parure de l’llusion? Moi je garde jalousement mes illusions; Si l’on m’enchante, je me laisse enchanter.

un jour, je ne l’ignore point, nos amours finissent, Mais nous serions cruels envers nous-mêmes, Si nous passions nos nuits d’amour a guetter la fin de l’amour, ou notre propre fin.

Ce détenstable pressentiment! je le chasse de mes pensées, il y revient, comme une mouche.

PrincipiaCe n’est pas tant la mort que je redoute, Ce qui m’angoisse, ce n’est pas non plus votre tiédeur, Saint-Lambert, mon ami, mon amant, Bien que j’en souffre. Mon angoisse, ma frayeur, Et j’en rirais presque, C’est de mourir sans achever Ma traduction de newton.

“philosophiae naturalis principia Mathematica”

je ne songe plus à rien d’autre! je me lève à neuf heures, quelquefois à huit, a trios heures, je m’interromps pour un café; je reprends le travail à quatre heures.

La Lune gravite vers la Terre, et par la force de la gravité elle, est continuellement retirée du mouvement rectligne et retenue dans son orbite.

je m’arrête à dix heures, je dîné, Voltaire assiste à mon souper, nous causons jusqu’à minuit. Ensuite je me remets à l’ouvragejusqu’à cinq heures du matin.

Silti vannotte rakastavanne minua edelleen, ja minä haluan teitä uskoa.Mitä olisikaan maailman todellisuus ilman sen rikastamista harhoilla?Minä säilytän harhani mustasukkaisesti;jos minut lumotaan, annan itseni lumoutua.

Eräänä päivänä, tiedän sen hyvin, meidän rakkautmme päättyvät,mutta olisimme julmia itseämme kohtaanjos käyttäisimme rakkautemme yötrakkauden lopun, tai oman loppumme, tarkkailuun. Tämä inhottava ennakkoaavistus!ajan sen pois ajatuksistani, mutta se palaa sinne kuin kärpänen.

PrincipiaEn niinkään pelkää kuolemaa, eikä minua ahdista teidän viileytennekään, Saint-Lambert, ystäväni, rakastajani, vaikka siitä kärsinkin. Minun ahdistukseni, minun pelkoni, ja se melkein naurattaa minua, on kuolla saamatta loppuunkäännöstäni newtonista.

philosophiae naturalis principia Mathematica

En ajattele enää mitään muuta!nousen yhdeksältä, joskus kahdeksalta, kolmelta keskeytän työn juodakseni kahvia, ja aloitan taas neljältä.

painovoima vetää kuuta maata kohti, ja painovoimanvaikutuksesta sen kohtisuora liike estyy ja se pysyy kiertoradallaan.

Lopetan kymmeneltä, syön illallista, Voltaire illastaa kanssani,juttelemme keskiyöhön. Sitten paneudun taas työhönaina viiteen asti aamulla.

44

La force qui retient la Lune dans son orbite est en raison réciproque du carré de la distance des lieux de la Lune au centre de la Terre.

C’est à cela je m’acharne, Et que j’épuise mes drenières forces.

FluxumetrefluxumMarisab actionibus Solis ac Lunae oriri debere. il y a deux espèces de marées, solaires et lunaires, qui peuvent se former indépendamment

j’ai quasiment fini. je dois encore revoir mes épreuves, ajouter quelques commentaires, Mais i’essntiel est fait; Si mes funestes presentiments S’avèrent mesongers, Bientôt je porterai mon livre dans mes bras.

“principes Mathématiques de la philosophie naturelle”

Contre l’oubliEt si je ne me relevais pas, Le livre paraîtra quand même

”principes Mathématiques...” par feue la Marquise du Châtelet ouvrage posthume

Toujors la mort triomphe au dernier acte, Mais qu’elle me laisse terminer mon livre, pour qu’on se souvienne de moi. jusqu’au dernier moment j’aurai une plume à la main, La tête haute, Le coeur amoreux, L’esprit dans les étoiles.

Monsieur newton explique que le Soleil est jaune parce que sa lumière abonde en rayons de cette couleur. il est possible que dans d’autres systèmes il y ait des soleils verts, ou

Voima, joka pitää kuun kiertoradalla on kääntäen verrannollinen kuun paikan ja maan keskipisteen etäisyyden neliöön.

Siihen minä paneudun, ja siihen ammennan viimeiset voimani.

FluxumetrefluxumMarisabactionibus Solis ac Lunae oriri debere. on kahdenlaista vuorovettä, auringon ja kuun, jotka voivat muodostua itsenäisesti...

olen melkein lopussa. Minun täytyy vielä katsoa uudelleen vedokset, lisätä joitain huomautuksia, mutta olennainen on tehty; jos minun ennakkoaavistukseni kuolemastaosoittautuvat valheellisiksi, kirjani on pian käsissäni.

Luonnonfilosofian matemaattiset perusteet.

unohdusta vastaanja vaikka en enää nousisikaan, kirja kuitenkin ilmestyy.

Matemaattiset perusteet... kääntänyt edesmennyt markiisitar Châtelet,postuumi teos.

kuolema voittaa aina viimeisessä näytöksessä, mutta antaisipa se minun saattaa loppuun kirjani, jotta minut muistettaisiin. Viimeiseen hetkeen asti pidän kynää kädessäni,pää pystyssä, sydän rakastavana, tähdet mielessäni.

Herra newton selittää, että aurinko on kel-tainen koska sen valossa on runsaasti sen värisiä säteitä. on mahdollista, että toisissa aurinkokunnissa olisi vihreitä aurinkoja, tai sinisiä, tai violetteja, tai verenpunaisia; ja

45

bleus, ou violets, ou rouges-sang; et qu’il ait même aux confins de la nature d’autres couleurs que celles que nous connaissons dans notre monde-ci.

Les couleurs me manquent déjà, Les rêves me manquent, La vie me manque, Et je redoute de sombrer avec livre et enfant Dans le vertige de i’inconscience Dans le puits de l’oubli.

että maailmankaikkeuden äärirajoilla olisi muita värejä kuin ne, jotka me tunnemme tässä omassa maailmassamme.

olen jo vailla värejä, vailla unia, vailla elämää. pelkään vajoamistakirjan ja lapsen kanssatiedottomaan huimaukseen, unohduksen syöveriin. käännös: juhani koivisto

46

KaMariyHtye uuSiNta/uuSiNta CHaMBer eNSeMBleHuilu/fluteLauri Toivio

Klarinetti/ClarinetMikko raasakka

Harppu/HarpLily-Marlene puusepp

PianoEmil Holmström

Kitara/guitarotto Tolonen

Mandoliini/Mandolinpetri kumela

viulu/violin Maria puusaari

alttoviulu/violaMax Savikangas

Sello/violincelloMarkus Hohti

Kontrabasso/double Basskati Harjanne

Kapellimestari/Conductorjan Söderblom

KaMariOrKeSteri avaNti!/avaNti! CHaMBer OrCHeStraviulu/violin ianna-Leena Haikola, kmEmma Vähälä

viulu/violin iiMaaria Leinoanna Hohti

alttoviulu/violaTuula riisaloriitta-Liisa ristiluoma

Sello/violincelloMikko ivarsSami Mäkelä

Kontrabasso/double BassTimo ahtinenpetja Wagoner

Huilu/fluteHanna juutilainen

Oboejussi jaatinen

Klarinetti/Clarinetkari kriikku Heikki nikula

fagotti/Bassoonjussi Särkkä

Käyrätorvi/french hornjózsef HársTatu-pekka paukkunen

trumpetti/trumpetTapio paavilainen

Pasuuna/trombone pasi Mäkinen

lyömäsoittimet/PercussionTuija-Maija nurminenTuomo LassilaHeikki parviainen

Harppu/Harppäivi Severeide

Pianojouko Laivuori

Kitara/guitarismo Eskelinen

Mandoliini/Mandolinjarmo julkunen

järjestäjä/Stage managerantti niemi

valosuunnittelija/lightning designer jukka ahde

Äänisuunnittelija/Sound engineer Timo kurkikangas

taiteellinen johtaja/artistic directorkari kriikku

toiminnanjohtaja/Chief executive Maija kylkilahti

tuotantopäällikkö/Production managerTeemu Hirvonen

taiteilijat artiStS

47

Vuokko Ahtila on opiskellut harpunsoittoa Sibelius-akatemiassa sekä vaihto-opiskelijana prahan Musiikkiakatemiassa. Hän on osallis-tunut myös monille mestarikursseille sekä työskennellyt freelance-muusikkona useissa suomalaisissa orkestereissa ja Hampurin valti-onoopperassa. Lisäksi hän on esiintynyt Sinfo-nia Lahden ja Focus Ensemblen solistina.

ruotsalainen sopraano Lisa Fornhammar on opiskellut Hartmut Höllin johdolla Mozar-teum-yliopistossa itävallassa sekä myöhem-min Elisabeth Werresin ja irina gavrilovicin oppilaana. Fornhammar on kantaesittänyt lu-kuisia nykymusiikkiteoksia sekä ollut mukana musiikkiteatteriproduktioissa mm. ranskassa, itävallassa, Tanskassa, kreikassa, ruotsissa ja Suomessa. Hän on tehnyt myös lukuisia roo-leja oman aikamme oopperoissa eri puolilla Eurooppaa. Ligetin teokset sopraanolle ja orkesterille kuuluvat hänen ohjelmistoonsa. Syksystä 2007 Fornhammar on pitänyt Mo-zarteum-yliopistossa yhteiskursseja laulajille, säveltäjille ja kapellimestareille sekä lukuisia eurooppalaisissa musiikkiyliopistoissa, kuten Sibelius-akatemiassa.

Marikki Hakola on kansainvälisesti arvostet-tu mediataiteilija, ohjaaja ja tuottaja. Hänen teoksensa sisältävät tanssi- ja musiikkieloku-via, videotaidetta, installaatioita, multimedia-taidetta, lyhytelokuvia ja dokumenttielokuvia. Hakolan teoksia on useiden kansainvälisten museoiden kokoelmissa, ja niitä on esitetty te-levisiokanavilla eri puolilla maailmaa. Hakola on aalto-yliopiston jatko-opiskelija tavoittee-naan taiteen tohtorin tutkinto.

Sopraano Annami Hylkilä opiskelee oop-peralaulua Sibelius-akatemian laulumusiikin aineryhmässä opettajanaan outi kähkönen. Hän on täydentänyt opintojaan useilla mesta-rikursseilla sekä tehnyt lied-opintoja. Syksyllä 2011 Hylkilä debytoi Suomen kansallisooppe-rassa. ooppera- ja liedmusiikin lisäksi Hylkilän ohjelmistoon kuuluu keskeisiä kirkkomusiikki-teoksia. Hylkilä ylsi toiselle sijalle vuoden 2011

Vuokko Ahtila studied the harp at the Sibelius Academy and as an exchange student at the Academy of Music in Prague. She has also atten-ded a number of masterclasses in Finland and abroad. In addition to freelancing with many Finnish orchestras and at the Hamburg State Opera, she has been the soloist with the Lahti Symphony Orchestra and the Focus Ensemble.

Swedish soprano Lisa Fornhammar studied with Hartmut Höll and others at the Salzburg Mozarteum, with Elisabeth Werres in Berlin and Irina Gavrilovic. She has taken part in a large number of premieres and contemporary music-theatre productions in France, Austria, Denmark, Greece, Hungary, Sweden and elsewhere. Since autumn 2007 she has been teaching contem-porary vocal music – a joint course for singers, composers and conductors – at the Mozarteum University in Salzburg. She has also held mas-terclasses at the music academies in Dresden, Berlin and Leipzig and a number of times at the Sibelius Academy in Helsinki.

Marikki Hakola is internationally acclaimed media artist, film director and producer. Her works include dance and music films, video art, installations, multimedia art, short films and documentaries. Hakola’s works are in many in-ternational museum collections and her works have been broadcasted widely internationally. Hakola is a graduate student at the Aalto Uni-versity aiming for Doctor of Arts dissertation.

Soprano Annami Hylkilä is an opera student of Outi Kähkönen at the Sibelius Academy. She has also attended several masterclasses. In autumn 2011 she made her debut at the Finnish National Opera. In addition to opera and Lieder, her reper-toire includes the major works for the church. In 2011 Annami Hylkilä won the second prize and the special prize for the best interpretation of a song by Sibelius in the International Sibelius Sin-ging Competition. Before this, in January 2010, she had been awarded a special prize in the fi-nals of the Lappeenranta Singing Competition.

48

kansainvälisessä Sibelius-laulukilpailussa, jossa hänet palkittiin myös erikoispalkinnol-la parhaasta Sibeliuksen laulun tulkinnasta. Tammikuussa 2010 Hylkilä palkittiin erikois-palkinnolla Lappeenrannan laulukilpailujen finaalissa.

Sopraano Terttu Iso-Oja viimeistelee laulu-opintojaan Sibelius-akatemian oopperakou-lutuksessa opettajanaan Eeva-Liisa Saarinen. opintojensa aikana hän on osallistunut monille mestarikursseille. iso-oja on laulanut Sibelius-akatemian oopperakoulutuksen prodktioissa sekä debytoinut Suomen kansallisoopperassa 2011. Hän myös konsertoi aktiivisesti lied- ja kirkkomusiikin parissa. kesällä 2008 iso-oja sai jaetun toisen palkinnon kangasniemen laulukilpailussa ja oli finalisti lokakuussa 2011 järjestetyssä ii kansainvälisessä Sibelius-laulu-kilpailussa.

Timo Kaakkolammi on opiskellut Sibelius-akatemiassa vuodesta 2007 opettajinaan juk-ka Savijoki ja ismo Eskelinen sekä Baskimaan konservatoriossa Espanjan San Sebastianissa opettajanaan Marco Socías. Hän on osallistu-nut monille mestarikursseille. Soolokonsert-tien lisäksi kaakkolammi soittaa kamarimu-siikkia, ja kotimaassa hän on esiintynyt myös orkesterin solistina. Hän on ollut finalisti ja pal-kinnonsaaja useissa kansainvälisissä kilpailuis-sa, kuten rooman Fernando Sor -kilpailussa 2011 (2. palkinto), Llerenan kansainvälisessä kitarakilpailussa Espanjassa 2010 (3. palkinto) ja Erwitten kansainvälisessä kitarakilpailussa Saksassa 2010 (finalisti).

Lauri Kankkunen opiskelee Sibelius-aka-temiassa Martti rousin selloluokalla. Hän on osallistunut useille mestarikursseille ja esittä-nyt kamarimusiikkia monissa kokoonpanoissa. kankkunen soitti Sibelius-akatemian edusta-jana European Student Chamber orchestrassa syksyllä 2011, vuonna 2010 hänet valittiin pro Musica Säätiön Vuoden nuoreksi muusikoksi ja keväällä 2009 hän esiintyi radion sinfoniaor-kesterin nuorten solistien konsertin solistina.

Soprano Terttu Iso-Oja is nearing the end of her opera studies at the Sibelius Academy as a pupil of Eeva-Liisa Saarinen. She has attended many masterclasses and can frequently be heard in Lied and church recitals. She has been the soloist in many works for the church and has premiered Finnish vocal chamber music. She has attended several opera productions at the Sibelius Acade-my, and one at the Finnish National Opera 2011 (Woodbird: Wagner’s Siegfried). In summer 2008 Terttu Iso-Oja shared the second prize in the Kangasniemi Singing Competition and in Octo-ber 2011 she was a finalist in the II International Sibelius Singing Competition.Timo Kaakkolammi entered the Sibelius Aca-demy in 2007 to study with Jukka Savijoki and Ismo Eskelinen. He has also studied at the Bas-que Conservatory in San Sebastian, Spain, with Marco Socías, and in numerous masterclasses in Finland and abroad. Timo has been a finalist and prize-winner in a number of prestigious guitar competitions, such as the Fernando Sor Competition in Rome in 2011 (2nd prize), the in-ternational Llerena Competition in Spain in 2010 (3rd prize) and the international Erwitte compe-tition in Germany in 2010 (finalist). In addition to giving solo recitals he is an active chamber musician and has appeared as the soloist with orchestras in Finland.

Lauri Kankkunen is now in the cello class of Martti Rousi at the Sibelius Academy. His part-ners in chamber music have included Hagai Shaham, Konstantin Bogino and Marko Ylönen. In autumn 2011 he represented the Sibelius Academy in the European Student Chamber Orchestra, in 2010 the Pro Musica Foundation chose him as its Young Musician of the Year, and in spring 2009 he was the soloist with the Finnish Radio Symphony Orchestra in its Young Soloists concert. Lauri was chosen as a Santander Inter-national Music Festival artist in summer 2012.

Soprano Alina Koivula is now studying vo-cal music under Outi Kähkönen at the Sibelius Academy and has also received tuition in Lied. In 2011 Koivula and her pianist Soile Tolvanen

49

kankkunen on valittiin Santander internatio-nal Music Festival -tapahtuman taiteilijaksi kesällä 2012.

Sopraano Alina Koivula opiskelee Sibelius-akatemian laulumusiikin aineryhmässä outi kähkösen johdolla. Syksyllä 2011 koivula lau-loi Monican roolin Menottin Meediossa Saa-risto-oopperan produktiossa. koivula sijoittui toiseksi vuoden 2010 Erkki Melartin -kilpailun lied-duo-sarjassa yhdessä pianisti Soile Tol-vasen kanssa. koivula ja Tolvanen esiintyivät myös Tallinnan in Corpore -kamarimusiikkifes-tivaalilla keväällä 2011 ja saivat sekä yleisön että tuomariston tunnustuspalkinnot. kesän 2011 Timo Mustakallio -laulukilpailussa koi-vula sai Eero rantala -palkinnon. kesällä 2012 koivula sijoittui toiseksi kangasniemen laulu-kilpailussa.

Kaisa Kortelainen aloitti huiluopintonsa Sibelius-akatemiassa nuorisokoulutuksessa syksyllä 2010 opettajanaan Mikael Helasvuo. Seuraavana vuonna hän jatkoi opintojaan Sibelius-akatemian esittävän säveltaiteen koulutusohjelmassa. keväällä 2011 kortelai-nen esiintyi sekä joensuun kaupunginorkes-terin että radion Sinfoniaorkesterin solistina. orkesterikokemusta hän on saanut soittaes-saan Sinfoniaorkesteri Vivossa ja nordea jean Sibelius orchestrassa. kuluvan vuoden aikana kortelainen on soittanut myös joensuun kau-punginorkesterissa ja Tapiola Sinfonietassa.

Anssi Koskela opiskelee viulunsoittoa Sibe-lius-akatemiassa opettajanaan antti Tikkanen. Lukuvuoden 2009–2010 koskela oli opiskelija-vaihdossa Hannoverin musiikkikorkeakoulus-sa Saksassa. koskela on toiminut aktiivisesti orkestereissa ja kamarimusiikkikokoonpanois-sa, ja hän on saanut Musiikkiopisto juvenalian kamarimusiikkikilpailussa toisen palkinnon vuonna 2004. Hän on myös soittanut Tapiolan nuorten sinfonikkojen sekä Tapiolan nuorten kamarijousten solistina Suomessa ja ranskas-sa. Helmikuussa 2012 koskela esitti kaija Saa-riahon viulukonserton Sibafest-tapahtuman

took the second prize for a Lied duo in the Erkki Melartin Chamber Music Competition. Together they appeared at the In Corpore chamber music festival in Tallinn in spring 2011 and won both the audience and the jury prizes. In the summer 2011 Timo Mustakallio Competition Alina was the winner of the Eero Rantala scholarship. Koi-vula came second in the Kangasniemi Singing Competition in summer 2012.

Kaisa Kortelainen’s flute studies have taken her from North Karelia to the Junior Sibelius Academy and in autumn 2010 the Senior Aca-demy to study with Mikael Helasvuo. In spring 2011 she was the soloist with both the Joensuu City Orchestra and the Finnish Radio Symphony Orchestra. She has gained orchestral experien-ce with the Vivo Symphony Orchestra and the Nordea Jean Sibelius Orchestra and during the present year with the Joensuu City Orchestra and the Tapiola Sinfonietta.

Anssi Koskela entered the Sibelius Academy in autumn 2006 to study the violin with Kaija Saarikettu and Janne Malmivaara and from autumn 2011 with Antti Tikkanen. His teacher during his exchange student year 2009–2010 at the University of Music in Hanover was Lara Levi. Anssi has been an active member of orchestras and chamber ensembles and in 2004 won the second prize in the chamber music competition run by the Juvenalia Music Institute. He has been the soloist with the Tapiola Youth Symphony and the Tapiola Young Chamber Strings in Finland and France. In February 2012 he was the soloist in the Violin Concerto by Kaija Saariaho with the Sibelius Academy Symphony Orchestra in the closing Sibafest concert.

Soprano Susanna Koski graduated from the Sibelius Academy as a pupil of Eija Järvelä. She is at present working for a Master’s degree under Marjut Hannula. At the Sibelius Academy her role assignments have included Barbarina (Mo-zart, The Marriage of Figaro), Papagena (Mo-zart, The Magic Flute) and Nella (Puccini, Gianni Schicchi). In autumn 2011 she sang Leena and

50

päätöskonsertissa Sibelius-akatemian sinfo-niaorkesterin solistina.

Sopraano Susanna Koski opiskelee Sibe-lius-akatemian maisterikoulutuksessa Marjut Hannulan oppilaana valmistuttuaan musiikin kandidaatiksi opettajanaan Eija järvelä. koski on tehnyt Sibelius-akatemiassa lied-opintoja sekä osallistunut oppilaitoksen oopperapro-duktioihin. Lisäksi hän on laulanut roolit Toi-melan opiston ja keski-pohjanmaan ammatti-korkeakoulun produktioissa.

Paavo Malmberg opiskelee Musiikkitekno-logian aineryhmässä Sibelius-akatemiassa. Hän on työskennellyt Tampereen yliopiston Teatterimontussa Tampereen Teatterikesässä vuosina 2008–2011. Malmbergin toimenku-vaan kuuluu myös valosuunnittelu, ja hän on tehnyt ääni- ja valototeutuksia lukuisiin teatte-riesityksiin. Lisäksi Malmberg tekee äänitys- ja musiikkituotantoja.

Baritoni Aarne Pelkonen aloitti lauluopin-not Sibelius-akatemiassa vuonna 2005, ja tällä hetkellä hän valmistelee a-tutkintoa opettaja-naan Marjut Hannula. pelkonen on opiskellut Berliinissä Thomas Quasthoffin oppilaana jaWolfram riegerin lied-luokalla sekä osallis-tunut useille mestarikursseille. pelkonen on esittänyt runsaasti oratorio-, lied- ja kamari-musiikkiohjelmistoa. Lied-yhteistyötä pelko-nen tekee pianisti juho alakärpän kanssa, ja duo on palkittu Das Lied -laulukilpailussa Ber-liinissä sekä lied-duo-kilpailussa Enschedessä, Hollannissa.

Sopraano Meeri Pulakka opiskelee Sibe-lius-akatemian laulumusiikin aineryhmässä opettajanaan Marjut Hannula. Lisäksi hän on osallistunut monille mestarikursseille. Syksyllä 2011 pulakka lauloi kamin roolin olli korte-kankaan oopperassa Yhden yön juttu. pulakka on esiintynyt keski-pohjanmaan kamariorkes-terin solistina ja kokkolan oopperakesässä sekä konsertoinut Festival nuovi Spazi Musica-li -festivaalilla roomassa. Hän esittää säännöl-

the Old Woman in the Sibelius Academy’s world-premiere performance of Olli Kortekangas’s One Night Stand.

Paavo Malmberg is a student of music techno-logy at the Sibelius Academy. He worked at the Tampere University’s Teatterimonttu Theatre at the Tampere Theatre Festival in 2008–2011. He also does lighting design and has designed the sound and lighting for numerous theatre perfor-mances. Paavo also does recordings and music productions.

Baritone Aarne Pelkonen studied church mu-sic at the Sibelius Academy and began his voice studies with Marjut Hannula in 2005. He has also been a pupil of Thomas Quasthoff and in the Lied class of Wolfram Rieger in Berlin and has at-tended many masterclasses. He has performed oratorio, Lieder and chamber music, and toget-her with his accompanist Juho Alakärppä they have won prizes in the Das Lied competition in Berlin and the Lied duo competition at Enschede in The Netherlands.

Soprano Meeri Pulakka is studying voice with Marjut Hannula at the Sibelius Academy, and attended several masterclasses. In autumn 2011 she sang the part of Kami in Olli Kortekangas’s opera One Night Stand. She has been the soloist with the Ostrobothnian Chamber Orchestra and at West Coast Kokkola Opera and has given a recital at the Villa Lante in Rome (the Festival Nuovi Spazi Musicali). She regularly performs new music (e.g., Musica nova Helsinki 2011) and has sung with the Versio ensemble specialising in Renaissance music. In summer 2011 she was a finalist in both the Timo Mustakallio Competi-tion and the Kangasniemi Singing Competition. Meeri has also studied the violin at the Metropo-lia University of Applied Sciences.

Hanna Rantala is at present studying in the opera class at the Sibelius Academy with Monica Groop as her teacher. In autumn 2011 she began at the Finnish National Opera as a trainee soloist and will remain there in this capacity until spring

51

2013. Other major appearances have included the soprano solos in the oratorios and passions. In summer 2008 Hanna was awarded the Eero Rantala scholarship in the Timo Mustakallio Competition and in 2010 she won the second prize for women in the Lappeenranta Singing Competition. In summer 2011 she was awarded the Future Star title in the series of summer con-certs at Pyhäniemi Manor.

Rax Rinnekangas stands out among his Fin-nish peers by the decidedly international scope of his work. His documentary and art house films on themes such as art, modernist music and ar-chitecture are regularly screened at festivals and museums across the world. Rinnekangas is also a well-known author and photographer: he has had more than 60 exhibitions in many different countries in such places like Museo Nacional Centro de Arte Reina Sofia, Madrid, Spain.’

John Storgårds is a keen champion of new and rare works for the violin, both premiering and highlighting them, and a much sought-after and internationally-renowned chamber musi-cian.

Storgårds studied orchestral conducting, composition and the violin at the Sibelius Aca-demy and abroad. He has been leader, soloist and conductor of the Avanti! Chamber Orchest-ra since 1989, was leader of the Swedish Radio Symphony Orchestra 1994–96 and has been Artistic Director of the Chamber Orchestra of Lapland since 1996. He has also been Principal Guest Conductor of the Oulu Symphony and Tampere Philharmonic and is a regular conduc-tor of the Tapiola Sinfonietta. From 2003 to 2008 he was Principal Guest Conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra and in autumn 2008 be-gan as the HPO’s 12th Chief Conductor. In Janua-ry 2012 he acquired a third orchestra of his own when he took over as Principal Guest Conductor of the BBC Philharmonic Orchestra. Conducting is taking this versatile musician more and more frequently to Central Europe, especially Germa-ny, the Netherlands and Britain.

lisesti nykymusiikkia (mm. Musica nova 2011) ja renessanssimusiikkia. kesällä 2011 hän lau-loi sekä Timo Mustakallio -laulukilpailun että kangasniemen laulukilpailun finaalissa.

Hanna Rantala opiskelee Sibelius-akate-mian oopperakoulutuksessa opettajanaan Monica groop. Hän valmistui musiikin kandi-daatiksi keväällä 2011. rantala aloitti Suomen kansallisoopperan solistiharjoittelijana syk-syllä 2011 ja jatkaa tässä toimessa kevääseen 2013 saakka. ranta esiintyy myös passio- ja oratoriosolistina. kesällä 2008 rantala sai Timo Mustakallio -kilpailussa Eero rantala -palkin-non, ja vuonna 2010 hän tuli Lappeenrannan laulukilpailun naisten sarjassa toiseksi. kesällä 2011 rantala nimettiin pyhäniemen kartanon kesäkonserttisarjan Tulevaisuuden Tähdeksi.

Rax Rinnekangas on yksi kansainvälisim-mistä suomalaisista taiteilijoista. Hänen do-kumentti- ja taide-elokuviaan kuvataiteista, modernista musiikista ja arkkitehtuurista on esitetty säännöllisesti eri maiden festivaaleil-la ja taidemuseoissa. Monipuolinen taiteilija on myös tunnustettu kirjailija ja valokuvaa-ja. Hän on pitänyt yli 60 yksityisnäyttelyä eri maissa, muun muassa maailman tärkeimpien taidemuseoiden joukkoon kuuluvassa Museo nacional Centro de arte reina Sofiassa, Mad-ridissa.

john Storgårds on uusien ja harvinaisten viuluteosten kantaesittäjä ja esilletuoja ku-ten myös kansainvälisesti arvostettu ja ky-sytty kamarimuusikko. Storgårds opiskeli orkesterinjohtoa, sävellystä ja viulunsoittoa Sibelius-akatemiassa ja ulkomailla. Vuodesta 1989 lähtien hän on toiminut avantin kon-serttimestarina, solistina ja kapellimestarina. Vuosina 1994-96 Storgårds vieraili ruotsin ra-dion sinfoniaorkesterin konserttimestarina, ja vuodesta 1996 lähtien hän on toiminut Lapin kamariorkesterin taiteellisena johtajana. Hän on ollut mm. oulu ja Tampere Filharmonian päävierailija ja Tapiola Sinfoniettan vakituinen kapellimestari. Vuosina 2003–2008 hän oli

Violinist and conductor Jan Söderblom emerged as a young and versatile performer in the early 1980s. Having studied the violin, he began his career as a soloist and a chamber musician play-ing violin with the New Helsinki Quartet from 1982 to 2001. Later he has been expanding his horizons by appearing as a conductor too. Sö-derblom has worked as a soloist, chamber mu-sician and guest conductor in Finland and the other Nordic countries as well as all around Euro-pe, in Australia, in Japan, in China and in South Africa. Söderblom has appeared as conductor with several orchestras in Finland and abroad. In recent seasons, he has regularly appeared at the Royal Opera in Stockholm. First visits at the pit of the Finnish National opera in 2005 led to immediate reinvitations for ballet and opera productions. He is the artistic director of the Lappeenranta City Orchestra since 2000, and the artistic director of Joroinen Music Festival and of Musica Fiskars.

Soile Tolvanen is studying the piano under Teppo Koivisto at the Sibelius Academy. She was one of the prize winners in the Helmi Vesa Piano Competition this year and was also awarded the scholarship bearing the name of pianist Marita Viitasalo. As a Lied pianist she and soprano Alina Koivula were among the prize winners at the in-ternational In Corpore chamber music festival in Tallinn in 2011 and in the national Erkki Melartin Chamber Music Competition in 2010.

Soprano Elli Vallinoja first entered the Junior Sibelius Academy to study with Outi Kähkönen and is now in the Sibelius Academy’s opera class as a pupil of Marjut Hannula. She has also atten-ded masterclasses and made her Finnish Natio-nal Opera debut in spring 2010. In summer 2012 she was one of the Lemi Music Festival’s Young Artists. In 2010 Elli and pianist Victoria Vatans-kaja won the first prize for Lied in the Erkki Me-lartin Chamber Music Competition and in 2011 Elli was awarded the third prize in the Kangas-niemi Singing Competition. She also took the lead in the music film Jos rakastat.

Hko:n päävierailija, ja syksyllä 2008 hän aloitti kautensa orkesterin 12. ylikapellimestarina. Tammikuussa 2012 Storgårds sai kolmannen oman orkesterin, kun hän aloitti työnsä myös BBC philharmonic orchestran päävierailijana.

Jan Söderblom on suomalainen kapelli-mestari ja viulisti, joka on toiminut monien orkestereiden solistina sekä Suomessa että ulkomailla. Ennen kapellimestarinuraansa hän esiintyi myös uusi Helsinki -kvartetissa vuosina 1982–2001 tehden kiertueita ympäri Euroopaa. Söderblom on toiminut useiden orkestereiden vierailevana konserttimestarina ja johtanut merkittäviä orkestereita kaikkialla maailmassa. oopperaesityksiä hän on johta-nut Tukholman kuninkaallisessa oopperassa, Suomen kansallisoopperassa sekä Helsigin juhlaviikoilla. Söderblom esiintyy vuonna 2010 perustetussa triossa Marko ylösen ja arto Satukankaan kanssa. Söderblom toimi vuosina 2001–2008 Lappeenrannan kaupunginorkes-terin taiteellisena johtajana, ja hänet on valittu pori Sinfoniettan kapellimestariksi alkaen syk-systä 2012.

Soile Tolvanen opiskelee pianonsoittoa Sibe-lius-akatemiassa Teppo koiviston johdolla. Tol-vanen on osallistunut useille mestarikursseille sekä tehnyt lied-opintoja. Tolvanen palkittiin Helmi Vesa -pianokilpailussa vuonna 2012, jol-loin hänelle myönnettiin myös pianisti Marita Viitasalon nimeä kantava stipendi. Liedpianis-tina hänet on palkittu yhdessä duopartnerinsa sopraano alina koivulan kanssa kansainväli-sellä In Corpore -kamarimusiikkifestivaalilla Tallinnassa 2011 sekä valtakunnallisessa Erkki Melartin -kamarimusiikkikilpailussa 2010.

Sopraano Elli Vallinoja pääsi Sibelius-aka-temian nuorisokoulutukseen outi kähkösen oppilaaksi vuonna 2005. Tällä hetkellä Valli-noja opiskelee Sibelius-akatemian ooppera-koulutuksessa opettajanaan Marjut Hannu-la. Hän on täydentänyt opintojaan monilla mestarikursseilla sekä tehnyt musikaali- ja oopperarooleja festivaaleilla sekä Sibelius-

53

Victoria Vatanskaja comes from Helsinki and entered the Junior Sibelius Academy in 2003 and the Senior Academy in 2007, studying first with Margit Rahkonen and later Teppo Koivisto and Erik T. Tawaststjerna. She has also furthered her studies in masterclasses. Her tutor in Lied has been Ilmo Ranta. Victoria appears regularly as a soloist, Lied pianist and chamber musician. Out-side Finland she has given recitals in England, Germany, Hungary, Estonia and Russia. In 2010 she won the first prize for Lied duo in the Erkki Melartin Chamber Music Competition with sop-rano Elli Vallinoja.

Karen Vourc’h, a singer with Norwegian ori-gins, grew up in France and studied voice at the Opera Studio in Zurich. A laureate in many competitions, such as in Toulouse and at the Aix-en-Provence Festival, she was the winner of the Artist Lyric’s Award in 2009. Many of the Mo-zart characters are familiar to Vourc’h, and her Norwegian roots have fostered in her a special fondness for Nordic music, which she has also performed with the Moraguès Quintet. Karen Vourc’h sang in the Amsterdam production of Kaija Saariaho’s opera Émilie, the song cycle from which today receives its first performance in Finland.

ORCHESTRAS

Avanti! Chamber OrchestraAvanti! Chamber Orchestra was founded in 1983 at the initiative of conductors Esa-Pekka Salonen and Jukka-Pekka Saraste and flautist Olli Pohjola to satisfy a need for high-quality ensemble work by enthusiastic and highly skilled musicians, and because it was recognised that a great deal of contemporary music and other rare repertoire would remain unperformed otherwise.Besides winter season’s concert series in Helsinki, the orchestra has held a music festival of its own every summer in Porvoo since 1986. There are still traces of the original unfettered vision in the unexpected twists in the repertoire. Since the late 1990s the festival has invited a different Artistic Director each year. Cellist Anssi Karttunen has

akatemian opiskelijaproduktioissa. kansallis-oopperassa Vallinoja debytoi keväällä 2010. Lisäksi hän on laulanut monien kirkkomusiik-kiteosten solistina. kesällä 2012 Vallinoja oli yksi Lemin musiikkijuhlien nuorista taiteili-joista.Vuonna 2010 hän voitti yhdessä pianis-ti Victoria Vatanskajan kanssa ensimmäisen palkinnon Erkki Melartin -kamarimusiikkikil-pailun lied-sarjassa, ja vuonna 2011 hänet palkittiin kolmannella palkinnolla kangasnie-men laulukilpailussa.

Victoria Vatanskaja aloitti piano-opintonsa Sibelius-akatemiassa nuorisokoulutuksessa vuonna 2003, ja vuodesta 2007 lähtien hän on opiskellut esittävän säveltaiteen koulutusoh-jelmassa opettajanaan ensin Margit rahkonen sekä sittemmin Teppo koivisto ja Erik T. Tawast-stjerna. Hän on osallistunut myös monille mes-tarikursseille sekä lied-opetukseen. Vatanskaja esiintyy säännöllisesti solistina, lied-pianistina ja kamarimuusikkona. Hän on konsertoinut Suomen lisäksi Englannissa, Saksassa, unka-rissa, Virossa ja Venäjällä. Vuonna 2010 hän voitti yhdessä sopraano Elli Vallinojan kanssa ensimmäisen palkinnon Erkki Melartin -kama-rimusiikkikilpailun lied-duo-sarjassa.

ranskassa kasvanut norjalaissyntyinen Ka-ren Vourc’h on opiskellut laulua zürichin oopperastudiossa. Hänet on palkittu monissa laulukilpailuissa, kuten Toulousessa ja aix-en-provence festivaalilla. artist Lyric -palkinto hänelle myönnettiin 2009. Vourc’h on tehnyt paljon rooleja Mozartin oopperoissa sekä laulanut myös nykymusiikkia, kuten pascal Dusapinin Romeossa ja Juliassa sekä peter Eötvösin Le Balcon -oopperassa. norjalaisista juuristaan johtuen Vourc’h on erityisen kiin-tynyt pohjoismaiseen musiikkiin, jota hän on esittänyt myös Moraguès-kvintetin kanssa. Hän on myös laulanut Saariaho Émilie-ooppe-ran amsterdamissa.

54

been followed by Sakari Oramo, Jukka-Pekka Sa-raste, Esa-Pekka Salonen, Kari Kriikku, John Stor-gårds, Magnus Lindberg, Jouni Kaipainen, Han-nu Lintu, Kaija Saariaho, Oliver Knussen, Kirmo Lintinen, Seppo Kimanen and Pekka Kuusisto.Avanti! is constantly on the move: it has become one of the most active ambassadors of Finnish music abroad. International engagements take the orchestra regularly around the world. Clarin-ettist Kari Kriikku has been the Artistic Director of Avanti! since 1998.

Uusinta Chamber EnsembleUusinta is a Finnish chamber ensemble. Foun-ded in 1999, it has so far premiered more than a hundred works. It has appeared at all the major contemporary music events at home in Finland, at many other music festivals and in countless concerts of its own. Invitations from abroad have taken it to France, Denmark, Spain, Norway and Germany. The ensemble has released three discs on its own Uusinta label and, one on the Alba label. As of 2009, Uusinta has been involved in EU projects of Re:New Music, a network of 11 European countries and 22 contemporary music ensembles. On the initiative of Uusinta, a series of new music concerts was launched in Helsinki and the Finnish Broadcasting Company (YLE) introduced a radio programme called Klang in 2011.

yHtyeet

Kamariorkesteri Avanti! syntyi vuon-na 1983 Esa-pekka Salosen, olli pohjolan ja jukka-pekka Sarasteen aloitteesta. orkesterin perustamiseen vaikutti pääasiassa kaksi seik-kaa: tarve mahdollisimman korkealaatuiseen yhteismusisointiin innostuneiden ja taitavien muusikoiden kesken ja tietoisuus siitä, että Suomessa tarvitaan kokoonpanoltaan jousta-vaa, ennakkoluulotonta yhtyettä esittämään sitä ohjelmistoa, joka muutoin jää soittamatta. avantin ohjelmiston lähtökohta on teos, itse musiikki. avanti! on kasvattanut muusikoita, säveltäjiä ja konsertinjärjestäjiä vastaamaan muuttuvan ajan tarpeisiin. kesästä 1986 läh-tien toiminut vuosittainen kesäfestivaali, por-voon Suvisoitto, on poikkileikkaus avantin toimenkuvasta. Talvikausina avanti! tuottaa omaa konserttisarjaansa kotikaupungissaan Helsingissä. Vuosittaisilla vierailuillaan maam-me rajojen ulkopuolelle avanti!:lla on pää-sääntöisesti viemisinään kotimaista ohjelmaa taidemusiikista perinteiseen tangoon. avanti! liikkuu vapaasti eri aikakausissa, tyylilajeissa ja erilaisina kokoonpanoina. avantin taiteellinen johtaja vuodesta 1998 on taiteilijaprofessori, klarinetisti kari kriikku.

Uusinta-kamariyhtye on vuonna 1999 perustettu suomalainen kamariyhtye, joka on toimintansa aikana kantaesittänyt yli sata teosta ja esiintynyt kaikissa keskeisissä koti-maisissa nykymusiikkitapahtumissa, useilla muilla musiikkifestivaaleilla sekä lukematto-min omin konsertein. Esiintymiset ulkomailla ovat vieneet uusinnan ranskaan, Tanskaan, Espanjaan, norjaan ja Saksaan. yhtye on myös julkaissut kolme levytystä uusinta-levymer-kille sekä yhden alba-levymerkille. Vuodes-ta 2009 alkaen uusinta on ollut mukana 11 eurooppalaisen maan ja 22 nykymusiikkiyh-tyeen re:new Music -Eu -projektissa. uusinta-kamariyhtyeen aloitteesta syntyi vuonna 2011 Helsinkiin perustettu uuden musiikin konsert-tisarja ja yLE:n radio-ohjelma klang.

56

UUSINTAkamariyhtye