Sibelius-Akatemian ylioppilaskunta, SAY 3 / 2012

Kesäfestarit s.6 Rehtorin haastattelu s.12

Fuksinumero

Ensiapuopas Sibassa selviämiseen

Pääkirjoitus

Runeberginkatu 46 puh. 010 239 5350 www.coiffeurblackandwhite.net

.fiSoittimet osamaksulla nyt myös netistä.

Myymälöiden yhteystiedot netistä: Kaisaniemi, Itäkeskus, Vantaa, Espoo, Turku ja Kuopio.

Pääkirjoitus

Onnittelut opiskelupaikasta ja tervetuloa Sibelius-Akatemiaan, rakkaat fuksit. Terve-tuloa takaisin, opiskelijat ja henkilökunta.

Näin syksyn alkaessa jokainen meistä tar-vitsee uusia eväitä ja opasteita opiskeluun ja elämään täällä ihanassa, kamalassa ja varsinkin taiteellisessa yliopistossamme. Varmasti jokainen muu on niitä jo kesän ai-kana kasaillutkin, mutta teille fukseille niitä täytyy erikseen jakaa, sillä olette nyt aivan uudessa ympäristössä. Tässä siis muutama ajatus, jonka haluaisin jakaa.

”Ole kuin pupu”, kuten neuvoi lukion lopul-la äidinkielenopettajani. Tarkkaile miten talo elää, ennen kuin säntäät ongelmiin. Aina voi kysyä, mutta ei ole maailman-loppu, jos ei heti ymmärrä kaikkea, ja on täysin normaalia, että sopeutuminen vie aikansa. Eikä kaikkeen aina voikaan tai kannata sopeutua, mikäli kaikki muut sat-tuvat olemaan väärässä. Siis hengitä syvään ja tarkkaile, äläkä unohda tehdä johtopää-töksiä. Sait opiskelupaikan, jotta valmistut, valmistumiseen tarvitset opintopisteitä, ja opintopisteitä varten täytyy tehdä työtä. Hyvä johtopäätös on, että työtä kannattaa tehdä, ja järkevää on toimia sen mukaan.

Älä ylenmäärin epäröi. On täysin normaa-lia, jos vielä ensimmäisen opiskeluvuoden jouluna ajattelet näin: ”Opintotoimistossa on varmasti sattunut jokin pahemman luo-kan erehdys, kun pääsin sisään. Joku muu olisi varmasti ollut parempi valinta, kuka tietää onko edes mahdollista, että joskus valmistun.” Älä kuitenkaan epäröi. Valinta on jo tehty, ja pääsit sisään. Valitsemassa olivat luotettavat henkilöt, ja mahdollisuus on nyt annettu juuri sinulle. Tartu siihen! Ota riski. Joko yrität täysillä ja katsot mihin se riittää, tai sitten et yritä ollenkaan. Kum-pi on rikkaampaa elämää? Opiskelupaikka on nyt täysin ja oikeutetusti sinun, vapaus

ja vastuu opiskella on sinulla. Kukaan tässä talossa ei saa olla toista oikeutetumpi käve-lemään koulumme käytäviä. Tämä yliopisto on oikeastaan olemassa juuri sinua varten.

Ole kiinnostunut. Hakeudu mukaan SAY:n toimintaan ja päätöksentekoon. Saat kivaa vastapainoa harjoittelulle ja opit uutta talon toiminnasta. Ei ole olennaista, ettet aluksi voi aina täysin tietää mistä puhutaan, vaan tärkeintä on, että toiminnassa säilyy kiinnostus ja halu muuttaa vanhoja toimin-tatapoja. Ärsyttikö maksaa SAY:n jäsen-maksu? Voisin luetella, mitä kaikkea sillä saat mukaanlukien terveydenhuolto, mutta muista myös, että ainoa tapa pienentää sitä jatkossa on olla itse aktiivinen ja kertoa mielipiteensä, tulla mukaan vaikuttamaan, vaikkapa kirjoittamalla tähän lehteen.

Muista, mistä tulet. Moni meistä ei ole kotoisin Helsingistä. Kasvupaikkasi kulkee mukana, eikä sitä tarvitse unohtaa, vaan on rikkautta, että on juuret. Käy välillä siellä, mistä olet kotoisin, sillä se on osa sinua ja tarinaasi. Ja silti, helsinkiläiselläkin on oikeus kotiseutuylpeyteen. Voit kunnioittaa muiden tarinaa vasta sitten, kun ymmärrät omasi.

Ja lopulta, nauti hetkestä. Opiskeluaika on kuitenkin vielä huoletonta aikaa. Mieti, mistä asioista tykkäät ja tee niitä. Älä liikaa välitä, mitä muut ajattelevat, niin voit löy-tää oman polkusi. Pidä huolta terveydestä ja omasta jaksamisesta. Tee asiat ajallaan, niin pääset helpommalla. Älä mieti liikaa, äläkä jää yksin. Ystävysty ja uskalla välit-tää!

sari salmi Saymaan päätoimittaja

Kirjoittaja on kolmannen vuoden kirkko-musiikinopiskelija

Elämänohjeita kahden vuoden kokemuksella

.fiSoittimet osamaksulla nyt myös netistä.

Myymälöiden yhteystiedot netistä: Kaisaniemi, Itäkeskus, Vantaa, Espoo, Turku ja Kuopio. 3

Saymaa 3 / 2012

SisällysPääkirjoitus 3

61215172024

58

1416182226

Saymaa on Sibelius-Akatemian ylioppilaskun-nan (SAY) julkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehti on ilmainen ja sitä jaetaan Sibelius-Akatemian toimipisteissä. Lehden voi myös tilata hintaan 12 euroa / vuosikerta. Ilmoitushintoja voi kysyä toimituksesta.

TOIMITUS sibelius-Akatemian ylioppilaskunta Töölönkatu 28, 00260 Helsinki p. 040-710 4298 www.siba.fi/say

KUSTAnTAjA Sibelius-Akatemian ylioppilaskunta

VASTAAVA PÄÄTOIMITTAjA niilo Tarnanen, nitarnan@siba.fi

PÄÄTOIMITTAjA Sari Salmi,sari.salmi@siba.fi

TOIMITUS jA TAITTO jaakko Kulomaa, jakuloma@siba.fi Anna Heikkilä, anna.heikkila@siba.fi

KAnSI jaakko Kulomaa

TOIMITUSneUVOSTO Sari.Salmi@siba.fi

Puheenjohtajalta

Saymaa testaa kesäfestarit

Töölö City Stroll á la Saymaa

Karhun kämmenestä.

International Corner

So long, farewell!

Kotoa kotiin

Uusi pääsihteeri esittäytyy

Elämänohjeita kahden vuoden kokemuksella.

Mikä on salaisuus vuosikym-menien menestyksen takana?

Kolumni.

Vaihtokokemuksia Berliinistä.

Uskallanko luottaa?

Kuhmon taika toimii vuosikymmenestä toiseen

Encyclopedia Sibica 2012

Qsinen

Kuka olet, Tuomas AuvinenSibelius-Akatemia sai huhti-kuussa uuden rehtorin.

Svenska hörnan

Presenting the International Officer of SAY.

Ååhland är upplevt, verkligheten välkomnar.

Pääsihteeri voi lähteä ylioppilas-kunnasta, mutta ylioppilaskunta ei lähde pääsihteeristä.

4

Puheenjohtan palsta

Luottamus on viime aikoina mieles-säni paljon pyörinyt sana. Tule-van syksyn myötä valitaan paljon

luottamushenkilöitä, vain kunnallisvaalit ja taideyliopiston ylioppilaskunnan edustajis-tovaalit esimerkkinä mainitakseni. Itsekin olen SAY:n puheenjohtajana nimenomaan luottamustehtävässä, en töissä, hoitamassa Sibelius-Akatemian opiskelijoiden yhteisiä asioita.

Mitä luottamus sitten tarkoittaa? Vakuut-tuneisuutta siitä, että toinen hoitaa asian parhaansa mukaan, hyvällä tahdolla ja vilpittömin mielin. Uskallusta heittäytyä elämään pelkäämättä selkäänpuukotusta. Voin luottaa, että muut toimivat tavalla, jonka voin hyväksyä, ja vastaavasti muut uskaltavat antaa asioitaan minun hoidetta-vakseni.

Mistä muusta Sibelius-Akatemiassa valitet-tavan yleinen toisten tekemisten kyttää-minen, ylikontrollointi, turha byrokratia ja eripura syntyvät kuin luottamuksen puutteesta?

Osallistuin elokuun puolessa välissä akate-mian hallinnon eloseminaariin ja yllätyin. Kuivakaksi ja turhauttavaksi uumoilemani tilaisuus olikin rento, tehokas ja lämmin-henkinen. Tilaisuus itsessään henki siellä peräänkuulutettuja seikkoja: maalaisjärjen käytön sallimista, selkeyttä, joustavuutta – ja luottamusta toinen toistemme osaami-seen.

Jo aiemmin olin pohtinut, miten paljon helpompaa vaikkapa tilapulan ratkaise-minen olisi, jos eri osapuolet luottaisivat toisiinsa. Opiskelijat ja opettajat saisivat tehdä luokkavarauksia suoraan reaaliaikai-sesti Asiossa yhdessä sovittuja pelisääntöjä noudattaen. Kukaan ei varaisi varmuuden

vuoksi liikaa tai jättäisi käyttämättömiä varauksiaan perumatta ihan vain siltä va-ralta, etteivät muut söisi omaa Lebensrau-mia, vaan tavaksi tulisi tarjota vapautuva tila muiden käyttöön luottaen, että hekin tekevät näin.

Niin sanottua hiljaista tietoa on Sibelius-Akatemiassa paljon. On rinnakkaisia todel-lisuuksia: se, miten asiat virallisesti ovat, ja se, miten ne käytännössä hoidetaan. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että nämä erot täytyy tuoda julki, sillä kulissielämä ja kaksoisstandardit nakertavat luottamusta ja aiheuttavat kyynisyyttä, joka ei taatusti tee hyvää työmoraalille saati jaksamiselle. Avoimuus ja rehellisyys vievät vähemmän energiaa kuin jatkuva feikkaaminen. On mukavaa, jos on vain yhdet pelisäännöt, sellaiset, joita oikeasti aiotaan noudattaa.

Viime kevään kokemukset Taideyliopis-ton ylioppilaskunnan synnytysprosessin käynnistämisestä puhuvat luottamuksen puolesta. Luottamalla toisiimme ja puhu-malla esiin nousevat erimielisyydet halki olemme luoneet tunnun yhteisestä matkas-ta kohti yhteistä tavoitetta. Hienoa on, jos sama henki leviää yliopistoyhteisössämme yleisemminkin.

Taideylioppilaskuntahankkeessa lähtökoh-daksi on otettu kaiken tiedon avoimuus, ja samaa vaadimme myös yliopistolta. Miksi vaikkapa yliopiston budjetti ei voisi olla introssa kaikkien tarkasteltavana?

Hyvät uudet opiskelijat ja kaikki vanhat-kin: luottakaa, ellette muihin, niin ainakin itseenne. Lopulta oletamme toisilta sitä, mitä itseltämmekin.

Antoisaa syyslukukautta!

niilo Tarnanen SAY:n hallituksen puheenjohtaja

Uskallanko luottaa?

5

Saymaa 3 / 2012

Fanny Söderström on alkavan syksyn fuksi Sibelius-Akatemialla ja toista ker-

taa Kuhmossa kurssilaisena. ”Ensimmäisen kerran olin täällä lapsena isäni mukana, hän oli esiintymässä festivaalilla muusik-kona”, Fanny kertoo. ”En tiedä johtuuko siitä, että olen ollut täällä jo pienenä, mutta minun mielestäni täällä on aina aivan eri-tyinen tunnelma. Lisäksi täällä on mahtava määrä erilaisia konsertteja – viime vuodes-ta viisastuneena olenkin koittanut jättää itselleni riittävästi aikaa myös konserteissa käymiseen. Esimerkiksi edellisenä iltana esitettiin W.A. Mozartin kirkkosonaatteja vuorotellen Ravelin ja Messiaenin teosten sekä Gounodin Bach-sovituksen kanssa, se oli todella mieleenpainuva kokonaisuus.”

Fanny on Kuhmossa Carsten Schmidtin piano-oppilaana; kamarimusiikkia hänelle puolestaan opettaa Anna Gebert. Kurssin puitteet ovat kaiken kaikkiaan Fannyn mie-lestä toimivat, ainoa miinus on majoitus koululuokkien lattialla kymmenen hengen ryhmissä. Siitäkin on toistaiseksi selvitty:

”Eihän tänne toisaalta ole nukkumaan tultu”, Fanny naurahtaa.

Viulisti Einari Liikkaselle kyseessä on jo kuudes kerta kurssilla, tällä kertaa toista vuotta Hagai Shahamin oppilaana. ”Täällä on erityistä hieno ja runsas konserttitarjon-ta, konsertithan ovat meille opiskelijoille ilmaisia. Vladimir Mendelssohn on mel-koinen velho siinä, miten niiden ohjelmat on rakennettu. Runko rakentuu tiettyjen Tšaikovskin jousiseksteton ja Beethovenin ”Arkkiherttua”-trion kaltaisten odotettujen klassikoiden varaan, ja niitä soittavat myös aina samat tyypit. Muu ohjelma valitaan teeman mukaan, johon nämä klassikot sa-malla nivoutuvat. Lisäksi jokaiselle päivälle on oma teemansa, joka liittyy suurempaan kokonaisuuteen. Tämän vuoden teema on siitä hauska, että oikeastaan ei ole teemaa!”

Kuhmon kamarimusiikkijuhlat tarjoaa opiskelijoille myös esiintymismahdolli-suuksia. Käyrätorvisti Ilkka Puputti on Kuhmossa esiintymässä osana Nuoret

Kuhmon kamarimusiikkijuhlat musiikkikursseineen ovat herättäneet kainuulaisen pikkukaupungin vilkkaaseen ke-säeloon 1970-luvun alusta lähtien. Nykyään Kuhmo vetää edelleen akatemialaisia sankoin joukoin joka heinäkuussa. Mikä on salaisuus vuosikymmenien menestyksen takana?

Kuhmon taika toimii vuosikymmenestä toiseen

6

kamarimuusikot-ohjelmaa. Ilkalle kyseessä on kaikkiaan kolmas kerta Kuhmossa: en-simmäisellä kerralla hän oli kurssilainen ja soitti samalla mukana parissa kappaleessa. Viime vuonna hän oli esiintymässä koesoi-ton kautta, ja tänä kesänä jo pyydettynä. ”Meitä on kaiken kaikkiaan neljä käyrätor-vensoittajaa, joten tahti on aika leppoinen. Soitan täällä lähinnä kamarimusiikkijuttu-ja, sellaista peruskauraa”.

Festivaaliorganisaation toimivuus saa Ilkalta kehuja: ”Kuhmo on kuuluisa siitä, että täällä pidetään kuin piispaa pappilassa. Esimerkiksi kaksi vuotta sitten sain mah-dollisuuden suorittaa koesoiton etänä, kun pruuvit olivat P-talolla ja itse olin töiden vuoksi Rovaniemellä. Lapin musiikkiopis-tossa on etäopetuslaitteet samoin kuin Pitskussa, joten sain suorittaa koesoiton niiden välityksellä!”

Kuhmon festivaaliorganisaatio onkin kuuluisa sekä mittakaavastaan että jous-tavuudestaan. Kaiken tämän mahdollistaa kymmenien työntekijöiden panos – kesä-työntekijöiden, joista merkittävä osa on nykyisiä tai jo valmistuneita musiikinopis-kelijoita. Entinen kirkkomusiikin opiskelija, nykyinen Siban opintohallinnon työntekijä Sera Valtonen, joka vastaa Kuhmossa konsertti- ja harjoitteluaikataulun suunnit-telusta, kuvaa työtään seuraavasti:

Fanny Söderström

”Kaikki yllätykset poikivat ison määrän aikataulumuutoksia – jos esimerkiksi yksittäinen taiteilija saapuu paikalle päivää myöhemmin kuin suunniteltu, menevät suunnitelmat uusiksi monelta muultakin osalta. Kaikkein haavoittuvin on tietysti Kuhmo-talon salin aikataulu, koska se on tiukin: siellä viisi minuuttia on jo iso aika-yksikkö johonkin suuntaan siirreltäväksi.”

Sera on Kuhmossa töissä jo kolmatta kesää, samoin pianisti Iina Harjula, jonka vastuualueena ovat konserttien tekstityk-set. ”Tekstikäännökset tulevat kääntäjiltä ennen festivaalin alkua, minä taas teen niiden pohjalta diaesityksen ja merkitsen vaihdoskohdat itselleni partituuriin. Vas-taan koneen käytöstä konserteissa ja olen lisäksi kenraaliharjoituksissa katsomassa, että teksit osuvat varmasti kohdilleen. Lau-luteoksia on tänä vuonna tuplasti enemmän kuin edellisenä kesänä, joten kiirettä on riittänyt: 1-2 konserttia päivässä ja harjoi-tukset päälle – oopperaa, liediä ja kuoro-teoksia. Ehtiessäni autan myös tuottajaa ja hoidan nuotistoa, sivunkääntäjäksikin olen välillä joutunut, joten monipuolista tämä työ ainakin on.”

Teksti: riikka Pellinen

Ilkka Puputti

Einari Liikkanen

7

Saymaa 3 / 2012

saymaa testaa kesäfestarit

Moranin, myös Björkin esiintyminen antoi kaiken anteeksi (paitsi ehkä sen että basso on aina miksattu testaajan korvaan liian kovalle!) - jälkimmäisen lavashow oli silmiähivelevä ja kappaleiden livever-siot hyviä, unohtamatta tietenkään infer-naalista, Pussy Riot -yhtyeelle omistettua encore-tykitystä.

Flow panostaa siisteyteen sanan kaikissa merkityksissä, ja se tietysti tuntuu vie-railijoiden kukkarossa - mikäpä muu fes-tivaali tarjoaisi niin kattavaa kuvaa hel-sinkiläisistä ravintola-alan toimijoista tai pitäisi pystyssä skumppabaaria? Testaaja nautti itse Vegemestan purilaisen ja oli oloonsa syönnin jälkeen tyytyväinen. Oli myös miellyttävää, ettei sen kummempia välikohtauksia tai telttakänniördäystä tarvinnut seurata vierestä. Suvilahden voimala-alue on mukavan rosoinen, muttei mikään kurakenttä, ja esiintymis-paikat on sijoitettu monipuolisesti sekä sisä- että ulkotiloihin. Toisaalta aluetta oli välillä vähän hankala hahmottaa, ja olisi kenties tarvinnut toisen päivän, että siellä olisi oppinut liikkumaan liukkaasti.

Festivaalilla ei ole omaa majoitusaluetta, eli vieraaksi mielivän pitää majoittautua joko tutun ihmisen luo tahi hostelliin, mikä tietysti lisää kuluja vielä entises-tään. Varsinainen opiskelijabudjetin tapahtuma se ei siis ole, vaikka paikalla onkin runsaasti nuorta väkeä, luultavasti kuitenkin pääkaupunkiseudulta.

Aura Visala

Flow 2012 - Helsinki, Suvilahti Flow Festival, tuo hipsterikansan vuotui-nen ilojuhla, järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004 VR:n makasiineil-la, vuodesta 2007 alkaen Suvilahden voimala-alueella. Melkoisiin mittasuh-teisiin kasvanut festivaali pitää sisällään nettisivujensa perusteella laajan katta-uksen ”indie-rockista souliin, jazziin ja maailmanmusiikin kautta tuoreimpiin klubisoundeihin”.

Testipäivä: sunnuntai 12.4. 2012

Mikäli klasarifestivaaleja ei lasketa, ja nyt ei, niin testaajaa ei haitannut menettää festivaalineitsyyttään näissä hipoissa. Koska perinteinen keikoilta toiselle juokseminen vaatisi viitseliäisyyttä ja harrastuneisuutta, testaaja päätti suosiol-la keskittyä kahteen keikkaan, jotka joka tapauksessa halusi nähdä, eli jazz-trio Herdiin ja pääesiintyjään Björkiin, ja jättää loput sattuman sanelemaksi. Tulok-sena oli mukana kimara jazzia (mieletön Jason Moran, soolona ja bändinsä ”and the Bandwagon” kanssa) ja sitten sitä muuta, jota testaaja ei osaa luokitella (Feist, Björk).

Musiikillisesti tuli vastaan valitettavasti parikin pettymystä: ylistetty French Films ei vakuuttanut niin musiikillisesti kuin visuaalisestikaan juuri millään tavalla, puhumattakaan A Winged Victory for the Sullenista, jonka musiikista ei löytynyt juuri minkäänlaista draaman kaar-ta - tunnelma- ja äänimaisemafiilistely menisi kyllä, jos siinä tapahtuisi jotain kiinnostavaa ja jolleivät kaikki kappaleet kuulostaisi samalta. Toisaalta paitsi Jason

8

Musiikin aika 3.-8.7. Viitasaarella. Järjestetty vuosittain alkaen 1982.

Suomen kansainvälisin nykymusiikkifes-tivaali, joka tuo uusimmat virtaukset kes-kelle järvi-Suomen kesää. Tämän vuoden säveltäjävieras oli sveitsiläis-itävaltalainen Beat Furrer, joka myös opetti festivaaliin liittyvällä sävellyskurssilla. 30-vuotisjuhlan kunniaksi viikko huipentui ensimmäisen kansainvälisen Einojuhani Rautavaara -sävellyskilpailun finaaliin. Uutuutena oli päivittäinen vapaan lavan periaatteella toiminut improvisaatiokonsertti.

Teuvo Hakkaraisen kotipaikkanakin tunne-tun Viitasaaren väki saapui tuttuun tapaan avauspäivän kirkkokonserttiin todistamaan muun muassa Max Savikankaan perfor-manssia elektroniikalle ja moottorisahalle, mutta muuten yleisön säveltäjäpitoisuus oli huomattava. Kuten hard-core-nykkäripii-reissä kuuluu, keikoille mentiin sisään vii-meisellä minuutilla rennosti pukeutuneena.

Etenkin nuorten sävellyksenopiskelijoiden verkostoitumispaikkana Viitasaari lunasti jälleen paikkansa. Iltaisin saunottiin pikku-tunneille muun muassa Helsingin kama-rikuoron, Klangforum Wienin, Uusinnan, Defunensemblen ja muiden alan ässien kanssa ja siirtymiset keikkapaikalta toiselle kuluivat keskustellen, tällä kertaa suhteelli-sen vähin esteettisin yhteenotoin.

Liput 6-25e/konsertti, majoitusvaihtoeh-dot olemattomat, ellet pääse kurssilaisena kaupungin tyhjillään oleviin vuowkrariva-reihin. Ruokapaikkoja on niukasti, mutta riittävästi ABC:n buffetin välttämiseksi viiden päivän ajan.

niilo Tarnanen

9

Saymaa 3 / 2012

Savonlinnan Oopperajuhlat

Savonlinnan Oopperajuhlat järjestetään joka vuosi heinäkuussa Savonlinnassa. Ensimmäiset oopperajuhlat järjestettiin sata vuotta sitten Aino Acktén johdolla.

Oopperajuhlilla kuullaan yllätys, yllätys oopperaa, mutta myös liediä sekä esimer-kiksi tänä kesänä Apocalypticaa. Ohjelmis-to paisui tänä kesänä ensimmäistä kertaa viiteen omaan produktioon ja kahteen vierailevaan produktioon. Ensi vuonna oh-jelmassa on neljä omaa ja kaksi vierailevaa produktiota, sekä Verdin Requiem, joka voidaan laskea oopperaksi.

Yleisön joukosta löytyy kaikenlaista kansaa ja kansallisuuksia. Löytyy ”hienot ihmiset” vapaalippuineen, mutta myös ”taviksia” ostettuine lippuineen ja toisin päin. Löytyy nuoria ja vanhoja, naisia ja miehiä, tum-mia ja vaaleita… mutta ei kulttuuriminis-teriä. Ihmisten käytös näillä festareilla on normaalia konserttikäyttäytymistä, jopa turhankin hillittyä. Pukeutuminen linnaan on täysin säästä riippuvainen, sillä linnas-sa korostuu kylmyys kylmällä ja kuumuus kuumalla säällä. Nykyisin osataan tulla aika rennosti pukeutuneenakin paikalle, sillä tumma puku kuumassa linnassa mo-nen tunnin ajan voi olla hieman liikaa.

Meininki festareilla vaihtelee riippuen solistien tasosta sekä nautitun kuohuviinin ym. virvokkeiden määrästä. Paikkana oop-perajuhlille linna on aivan oivallinen niin visuaalisesti kuin akustisestikin. Akustiik-ka toimii paljon paremmin kuin mikään muu tila Suomessa, sillä linnan akustiik-kaa eivät ole huippuakustikot päässeet pilaamaan.

Liput oopperanäytäntöihin ovat opiskeli-joille aika kalliita, mutta nykyisin lippu-ja menee niin huonosti kaupaksi, että alennuksia alkaa jo keväällä sadella. Tosin on tietyt teokset, joihin pitää varata liput hyvissä ajoin, jos meinaa mieliä katso-moon. Tänä kesänä Aida ja Karita Mattilan konsertit vetivät yleisöä niin hyvin, ettei kaikille riittänyt enää lippuja.

Majoituksen löytäminen Savonlinnasta sekä sen lähistöltä on haastavaa, jos jättää sen hankinnan kesäksi, mutta silloinkin saattaa vielä jotain löytyä, kuten esimer-kiksi laivasta pikkuhytti. Ruokailumahdol-lisuuksia Savonlinnasta löytyy mukavasti

jokaiseen makuun ja vieläpä kauniilla maisemilla varustettuna.

Omaleimaiseksi nämä juhlat tekee paikka, jossa niitä vietetään: keskiaikainen linna puhtaiden vesien ja luonnon keskellä. Suu-rin yllätys näillä juhlilla on tunnelma, jonka saavuttaa kävellessään linnaan ennen näy-töstä. Se on elämys jota on vaikea kuvailla.

Teokset, joissa on paljon kuoroa, toimivat linnassa erittäin hyvin ja nousevatkin usein yleisön suosioon, neljän vuoden takaista Mefistofele -oopperaa lukuun ottamatta. Muutamat huikeat solistit vievät musiik-kinautinnon aivan omaan luokkaansa, täyttäessään äänellään ja karismallaan Olavinlinnan suuren salin.

Joonas Asikainen

Suonna Kononen Huojuva lato -duosta Karho-festin iltanuotiolla.

10

Karho-fest

Karho-fest on n. 70 hengen akustisen mu-siikin ja hyvän mielen festivaali Karhon-saaressa Kuopion lähellä. Saareen men-nään soutuveneillä eikä siellä ole sähköä. Majoitus tapahtuu teltoissa, festivaalialu-eena toimivat vanhat puuhuvilat ja niiden pihapiiri. Huvilat kuuluvat Savo-Karjalan luontopiirin hallintaan ja paikka onkin ollut pitkään mm. Luonto-Liiton kesälei-ripaikkana. Festarin on aloittanut joukko nuoria savolaisia muusikoita. Tämä näkyy myös yleisössä: suurin osa osallistujista on arviolta 17–35-vuotiaita ja tuntevat festarin joko ympäristöjärjestöjen tai paikallisten muusikoiden kautta. Karho-fest järjes-tettiin tänä vuonna kolmatta kertaa, tällä kertaa kaksipäiväisenä 4.-5.8..

Tunnelma on festareilla aivan omaa luokkaansa. Ihana miljöö, monipuoliset musiikkiesitykset ja mukavat osallistujat

Suonna Kononen Huojuva lato -duosta Karho-festin iltanuotiolla.

MIKÄ IHMEEN SIBAN SYYSREVYY?

Akatemialla on jo pitkään katsottu kateel-lisena sivusta muiden yliopistojen speksejä ym. vastaavia projekteja ja kaivattu omaa amatööriteatteritoimintaa. Nyt vihdoin on opiskelijavoimin päätetty tehdä jotain asialle; ideana on toteuttaa itse käsikirjoi-tettu ja sävelletty pienoismusikaali, jonka tekemiseen kaikki Siban opiskelijat ovat tervetulleita osallistumaan haluamal-laan tavalla. Porukkaa tarvitaan lavalle ja lavan taakse, näyttelemään, tanssimaan, laulamaan, soittamaan, lavastamaan, puvustamaan jne.. Projekti on suunniteltu siten, että siihen voi haluamansa mukaan sijoittaa joko vähän tai vähän enemmän aikaansa, riippuen siitä, mitkä tehtävät kiinnostavat. Vastuu käsikirjoituksesta ja ohjauksesta on 3. vuoden akatemialaisel-la, Lotta Ahlbeckilla. Projekti toteutetaan yhteistyössä SAY:n kanssa.

saavat ainakin allekirjoittaneen lähtemään Karhonsaareen ensi vuonnakin. Kaikki vastaantulijat tervehtivät, vaikkei koskaan oltaisikaan tavattu.

Festarin hinta on naurettavat 20 euroa, joka sisältää myös vegaanisen ruoan koko viikonlopun ajaksi. Oheisohjelmaa musiikin ja performanssien lomassa on jo perintei-sesti ollut erilaisten työpajojen muodossa: kankaanpainantaa, jonglöörausta, maalaa-mista, luonnon yrttien tunnistusretkeä ja niin edelleen.

Esiintyjät ovat olleet aika lailla kansanmu-siikkipainotteisia, viime vuonna festareilla tosin nähtiin myös akustisia versioita muu-taman paikallisen avaruusrockbändin tuo-tannosta. Iltaisin Karhossa on iltanuotio, tänä vuonna iltanuotiolla soitti elämänma-kuista folkia Huojuva Lato duo. Puoliltaöin nähtiin myös tulisirwkusta. Ja sauna toki oli lämpimänä lähes koko festivaalin ajan.

Aaro Häkkinen

Kuinka pääsen mukaan?

Infotapaaminen projektin tiimoilta järjes-tetään ma 10.9. klo 18.00 M-talon suuressa kokoushuoneessa. Kaikki kiinnostuneet, osastoon katsomatta, ovat erittäin tervetul-leita suunnittelemaan tätä Siban yhteistä projektia! Infoon osallistuminen ei vielä sido mihinkään. Harjoitusajat sovitaan osallistujien aikataulut huomioonottaen, kun toteutukseen osallistujat ovat selvillä. Esitykset (4+kenraali) ovat marraskuussa R-talon Kamarimusiikkisalissa.

ESITYSAJAT:

7.11 klo 15 (kenraali) 9.11 klo 20 12.11 klo 19 14.11 klo 19 15.11 klo 19

Lisätietoja aiheesta antaa tuottaja Niina Alitalo (niina.alitalo@siba.fi).

11

Saymaa 3 / 2012

Talon ulkopuolelta rekrytoitu am-mattijohtaja on herättänyt ennak-koluuloja joidenkin akatemialaisten

keskuudessa. Uudella rehtorilla on kui-tenkin sekä aiempaa kokemusta Sibelius-Akatemiassa opettamisesta että vankka musiikkitausta, vaikkei hän ammattimuu-sikko olekaan. Ennen kaikkea hänen uraan-sa on mahtunut monenlaisia käänteitä ja mielenkiintoisia risteyskohtia.

Haastattelen Auvista juhannusviikolla, pa-himpien kiireiden hellitettyä, aamukahvilla Musiikkitalon aulassa.

Auvinen kokee, että yliopistoyhteisö on ottanut hänet hyvin vastaan. ”Joka aamu tunnen itseni motivoituneeksi ja tekeväni oikeita asioita.”

Sibelius-Akatemian rehtoriksi hän päätyi hakemaan, kun huomasi vahvuuksiensa sopivan hyvin Akatemian hallituksen kehit-tämään hakuprofiiliin. ”Koin, että tässä on mahdollisuus hyödyntää kaikkia osaamis-alueitani organisaation hyväksi.”

Mitä nämä osaamisalueet sitten ovat? Auvinen kiteyttää urakehityksensä kolmeen vaiheeseen: kymmenen vuotta musiikkia, kymmenen vuotta akateemista maailmaa, kymmenen vuotta kulttuurialan johtamista.

Nuori Tuomas Auvinen oli intohimoinen musiikinharrastaja. Espoolaisnuorukainen kävi musiikkiluokat Jousenkaaressa ja Tapiolassa. Espoon Musiikkiopistossa hän aloitti pianolla, mutta vaihtoi ”fantastisen” opettajan opastamana klarinettiin, kun piano ei sujunut. ”Klarinettia minua pitikin sitten kieltää harjoittelemasta liikaa.”

Lukioiässä Auvinen innostui myös laulus-ta, jossa opettajaksi tuli Juha Kotilainen. Etenkin ooppera-aariat tuntuivat omalta jutulta. Opiston musiikkiteatteriryhmään hän osallistui ensin soittamalla klarinettia orkesterissa ja sitten lavalla laulajana.

Vaikka opintie Sibelius-Akatemiassa ei lau-lamalla avautunut, oopperasta taiteenlajina

tuli kertautuva aihe Auvisen uralla. Hän rahoitti musiikkitieteen opintojaan Helsin-gin yliopistossa muun muassa laulamalla Kansallisoopperan mustalaiskuorossa, ja sittemmin sekä hänen akateemisella että hallinnollisella urallaan on ollut oopperaan liittyviä aiheita.

”Opiskeluaikana ympärillä olevat ymmärsi-vät itseäni paremmin, missä kykyni voisivat olla.” Pyynnöstä Auvinen päätyi tekemään opintojen ohella erilaisia tuottajanhommia. Gradunsa hän kirjoitti Arvo Pärtin musiik-kiin sovelletuista generatiivisista malleista. Musiikintutkijan ura ei kuitenkaan hou-kutellut, vaan hän hakeutui ensimmäiseen Sibelius-Akatemian järjestämään taidehal-linnon täydennyskoulutukseen.

Kuka olet, Tuomas Auvinen?Sibelius-Akatemia sai huhtikuussa uuden rehto-rin. Mikä Tuomas Auvinen on miehiään ja mistä hän tulee?

12

Taidehallinnon ala ei tuolloin ollut vielä kunnolla rantautunut Suomeen. Pereh-tyäkseen siihen paremmin Auvinen haki Lontooseen tekemään lyhyttä maisterioh-jelmaa. ”Kun kerroin ohjaajalleni aikovani tehdä gradun oopperaorganisaatioiden johtamisesta, hän totesi, että tuohan olisi väitöskirjan aihe.” Sellainen siitä tuli, ja Lontoossa vietetty aika venyi yhdestä nel-jään vuoteen.

Auviselle musiikki on vahva sisäisen kom-munikaation keino. ”Väitöskirjan valmiiksi saamisen jälkeen Die Schöne Müllerinin viimeinen lied soi päässäni pitkään. Se ker-toi jostakin.” Nykyään hän sanoo kuuntele-vansa sekä klassista että muuta musiikkia monipuolisesti olematta kuitenkaan varsi-naisesti ”kaikkiruokainen”.

”Nykyisen tehtäväni kannalta on keskeistä, että minulla on kokemusta Sibelius-Akate-mian organisaation reunalla toimimisesta”, tuolloin vielä ”mukan nurkassa” toiminut-ta Arts Management –koulutusohjelmaa 1999-2002 pyörittänyt Auvinen kertoo. Tai-dehallinnon koulutuksen asema Sibelius-Akatemiassa oli edennyt Auvisen Lontoossa opiskelun aikana täydennyskoulutuskurs-sista omaksi koulutusohjelmakseen. Vuon-na 1999 todettiin, että aiemmin kokonaan vierailijavoimin pyöritettyyn koulutukseen olisi syytä palkata oma lehtori, ja tohtori Auvinen tuli valituksi.

Auvisen kausi taidehallinnon lehtorina jäi lyhyeksi, sillä hän halusi hakea kokemusta ja uskottavuutta kentältä voidakseen opet-taa paremmin. Hän lähti toimitusjohtajaksi Suomen Teatteriliittoon, ja muutaman vuoden kuluttua sen suuren jäsenen Kan-sallisteatterin hallintojohtajaksi. "Marja-Liisa Nevala pyysi minut tekemään suurta organisaatiomuutosta."

Hallinnollisen organisaatiouudistuksen Au-vinen on ehtinyt toteuttaa myös Sibelius-Akatemiassa vasta pari kuukautta rehto-rina oltuaan. ”Akatemian hallitus antoi varsin selkeän tehtävän yksinkertaistaa ja madaltaa organisaatiota. Nyt oli oikea aika tehdä se, muuten Taideyliopiston tulo olisi lykännyt muutosta vuosilla eteenpäin,” hän selventää opiskelijoilta luultavasti huomaa-matta ohi mennyttä päätöstä, jolla aiemmin hallintojohtajan alla olleen palveluyksikön alayksiköt siirrettiin suoraan rehtorin alaisuuteen.

”Osastouudistuksen jälkeen oli tarpeen käydä läpi palveluyksikön suhde uusiin osastoihin. Huomattavan korkea organi-saatiorakenne vaikeutti päätöksentekoa ja vastuuhenkilöiden löytämistä.”

Lisää akatemian sisäisiä organisaatio-muutoksia ei Auvisen mukaan ole vähään aikaan tulossa. ”Toimintatapojen muutos vie varmasti yli vuodenvaihteenkin”, hän toteaa ja korostaa, ettei pelkkä laatikko-leikki riitä. Opintohallinnon toimintatavat hiotaan elokuussa ainejohtajien ja opinto-hallinnon kesken: madalletaan kuilua tai rakennetaan siltaa. ”Tosin onkohan sitä kuilua ollutkaan muuten kuin ihmisten asenteissa?” hän heittää.

Auvisen elämä vaikuttaa olleen tasapai-noilua erilaisten avautuvien vaihtoehtojen välillä. "Samaan aikaan Suomen Teatteri-liiton toimen kanssa minulle myönnettiin tutkijatohtoriapuraha. Jouduin tekemään valinnan tieteen ja käytännön välillä. Käy-täntö voitti."

Vuonna 2009 Auvisesta tuntui, että on tarve vetää välillä henkeä. Perhesyyt ja neljänkympin rajapyykki olivat takana, kun hän ryhtyi yrittäjäksi hallitakseen työmää-räänsä. Creader Oy tarjoaa luovan työn johtamisen konsultointia sekä kulttuurin että liike-elämän kentälle.

Konsultoinnissa Auvinen yhdistää vahvaan akateemisen pohjaan konkreettiset koke-mukset johtamistilanteista. Auvinen kertoo, että akateemisen keskustelun seuraamisen ohella hänellä on tapana vaihtaa sään-nöllisesti ajatuksia kollegoiden ja muiden vastaavissa asemissa toimivien kanssa.

Kolmen vuoden päätoimisen yrittäjyyden jälkeen Auvinen on Sibelius-Akatemian rehtori ja jälleen tukevasti kiinni akateemi-sessa maailmassa. Hänen toimintatapansa diplomaattisuudessa ja oman tehtävän rajojen korostamisessa on kuitenkin ken-ties häivähdys konsultin ja hallintojohtajan tehtävien tuomaa neutraaliutta. Haastat-telun aikana hän varoo ottamasta kantaa asioihin, joiden linjaamisen hän kokee yli-opistoyhteisön tehtäväksi, kuten vaikkapa akatemian arvoihin.

Auvisen vahvuuksiin kuuluu kuitenkin vies-tin kiteyttäminen, joka ilmenee esimerkiksi kysyessäni Sibelius-Akatemian haasteista. Hänen mukaansa hallinnollinen integraa-tioprosessi osaksi taideyliopistoa on lopulta toissijaista - tärkeintä on saada taide näky-ville yhteiskunnan keskiöön, samanaikai-sesti säilyttää traditio ja synnyttää uutta. ”Meidän täytyy tehdä itsemme näkyviksi ja merkityksellisiksi.”

Teksti: niilo Tarnanenkuva: sibelius-Akatemian tiedotus

13

Saymaa 3 / 2012

Svenska hörnan

Hej igen alla gamla bekanta, hej och väl-kommen alla nya stu-deranden, hejdå och ha det bra ni som ska på utbyte!

För ungefär ett år sen hade jag precis börjat i denna skola. Ren under de första veckorna fick jag träffa en stor

mängd härliga, för mig från förut obekanta personer. Var och en inverkade under årets lopp på sitt sätt på mitt första studieår på Sibeliusakademin. När sommarlovet bör-jade närma sig och en och annan flyttade bort från Helsingfors för att fira sommaren på annan ort, kände jag inget ovanligt i situationen, för så hade jag hållit på hela livet. Flyttat bort hemifrån på sommaren för att få uppleva spännande äventyr på nya håll. Då tänkte jag naturligtvis att alla vi igen träffas när hösten kommer och skolan börjar. Precis som på lågstadiet då man började andra klassen.

Som sagt fick jag uppleva ett äventyr också denna sommar, och nu handlade det om att vara på Åland (som förresten är ett ställe det tar två sekunder att bli djupt föräls-kad i). Hur som helst och utan desto mer kärlek, fick jag chansen att agera festivalas-sistent på Rockoff –festivalen i Mariehamn. Själva festivalen höll på i nio dagar, och det innebar att jag vistades nästan fem hela veckor på ön, arbetande med organiserin-gen av festivalen. Samtidigt som och tack vare att jag fick lära mig en massa nya saker och uppleva många fina stunder dagligen, stängde jag ut hela resten av världen ur var-dagen. Bostaden, räkningarna, kompisarna, familjen och allt det andra på fasta landet fick bli till en stund. Jag var som drogad, och direkt då någon från ”den riktiga

världen” ringde mig, slog det i mig som en blixt från bara himmelen. Precis, jag hade ett liv förrän jag kom hit! Det är otroligt och nästan skrämmande hur tankspridd man kan bli då man märker att man hittat ett ställe där allting bara verkar falla på sin plats, och allt man behöver göra är att vara sig själv (och kanske jobba dygnet runt med hundra i glaset, göra sitt bästa hela tiden och sova i september). Men så tacksamt arbete som jag hade så var jag redo, och rentutav krävde att få jobba i de mängder jag gjorde, för att nå bästa möjliga resultat i det vi höll på med.

Mot slutet av sommaren på Åland började jag naturligt så småningom fundera på den kommande hösten. Vad händer när jag tar färjan hem härifrån? Det kändes underligt att inte ha färdigt planerat dagsschema för varenda dag, utan det fanns tomma dagar man kunde fylla med precis det man kände för just då. I det skedet tyckte jag att det vore fiffigt att öppna facebook eventsen, för där fanns 30-40 inbjudningar till olika tillställningar. Jag hade ju ignorerat dessa rätt så aktivt, eftersom jag satt fast fem veckor på en ö. Det som hände, var att jag märkte att flera av mina kompisar som jag tog för givet att jag träffar på hösten, hade events om att de ska på utbyte och firar nu sin farvälfest. Det var alltså inte så enkelt att komma tillbaka till skolan och fortsätta där vi på våren blev. Efter att jag kom över värsta chocken, konstaterade jag att jo, så kommer det alltid att förbli. Första måna-derna kommer att handla om att få träffa sina gamla bekanta, men dessutom lära känna de nya studerandena, och anpassa sig till att alla kompisar inte längre är kvar. Anpassa sig, det är väl det som hela livet sist och slutligen ändå går ut på, mer eller mindre?

Jag önskar at alla ni nya studeranden får en fin start på ert skolår, och jag hoppas att många av er hör till mina gamla bekanta nästa höst!

Åländska festivalkramar, muP sofia

14

Svenska hörnan

Hi everyone!

My name is Aura Visala and I started my harpsichord studies at the Sibelius Academy in 2009.

Recently returned from an exchange year in Berlin, I started as an active member of the Sibelius Academy Student Union board in August. As part of the board, I am responsible for international affairs and environmental issues, as well as functio-ning as the 2nd vice president. My spare time (if I ever have any) consists of all kinds of physical exercise (like yoga and running), spending time with friends, and going to the cinema of National Audiovi-sual Archive.

For the fall of 2012 and the upcoming year, there will be plenty of events for international students, including a trip to Kuusamo in Spring ’13. I also highly recommend that you join events other than those especially for international students, such as student association parties and other events organised by SAY, to mention a few. Check your e-mail regularly and be active!

Aura Visala

International Corner

Presenting the International Officer of SAY

Qsinen

15

Saymaa 3 / 2012

SAY:n edustajisto valitsi minut uu-deksi pääsihteeriksi 1.8. alkaen. Olen iloinen, sillä vaikken olekaan itse

koskaan opiskellut Sibelius-Akatemiassa, minusta on mukavaa päästä tekemään töi-tä luovien ihmisten keskelle. Olen 24-vuo-tias oikeustieteen (viime keväänä vielä suomen kielen) opiskelija, järjestöaktiivi ja asun Sörnäisissä.

Puuhaa ja perehdyttävää riittää, sillä edel-täjäni Kirsi Marttinen ehti olla tehtävässä vuodesta 2008. SAY:n toimistolla en itse ennen valintaani ollut käynytkään, vaikka SAY olikin ylioppilaskuntatoiminnasta tuttu. Heti toimistoon astuttuani aloin kaipaamaan arkistoa: SAY:n tiloissa on sekalaisesti tavaraa aina 60-luvulta lähti-en. Ikkunaton toimisto on tarpeeksi ankea ilman ahtauttakin.

Olen innoissani Taideyliopistosta ja tule-vasta taideylioppilaskunnasta. Mahdolli-suus luoda jotain uutta kiehtoo. Yhteisiä proggiksia tulee varmasti ja jokainen taidealalle päätyvä hyötyy kontakteista eri puolilta taidekenttää. Vapaan taiteen tila -projekti kuulostaa hyvältä alulta yhteis-työlle.

Vaikken mikään muusikko olekaan, musiikki on aina ollut minulle läheinen harrastus. Kävin Kuopion yhteiskoulun musiikkilukion ja siltä ajalta minulla on yhä monia hyviä ystäviä. Soitan klassista kitaraa ja olen laulanut useissa kuoroissa. Tällä hetkellä aika ei tosin riitä juuri muu-hun kuin musiikin kuuntelemiseen.

Luulen, että minut valittiin tehtävään ainakin osittain siksi, että olen aiemmin tehnyt kaikenlaista ylioppilaskuntatoimin-taa Helsingin yliopiston ylioppilaskun-nassa (HYY). Keväällä olin vielä HYYssä töissä korkeakoulupolitiikan ja yliopis-tohallinnon asiantuntijana, sitä ennen HYYn hallituksen jäsenenä viime vuonna. Luottamustoimet HYYssä jatkuvat tässä samalla: toimin HYY Yhtymän hallituksen jäsenenä ja HYYn edustajiston varajäse-nenä. Jos lasketaan taideylioppilaskunta, kaikki kolme sen muodostavaa ylioppilas-kuntaa ja HYY, olen tänä syksynä enem-

män tai vähemmän tekemisissä viiden eri ylioppilaskunnan kanssa.

Tätä syksyä minulla värittävät SAY:n lisäksi opinnot oikeustieteellisessä tiede-kunnassa sekä kunnallisvaalit. Itse olen ehdolla Vihreiden kautta, kuten tässä lehdessä mainostava mainio Hannu Oska-lakin. Toivon, että mahdollisimman moni kävisi ylipäätään äänestämässä, eritoten nuoria - valtuustosta ei kovin montaa alle 35-vuotiasta löydy.

Majailen SAY:n toimistossa T-talolla, tulkaa moikkaamaan!

Aaro Häkkinenpääsihteeri

SAY

Uusi pääsihteeri esittäytyy

16

Aloittaessani työt Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan pääsihteerinä n. kolme ja puoli vuotta sitten, en

todellakaan olisi arvannut, mitä tuleman pitää. Nyt istuessani uudella työpaikalla mieleni valtaa pieni haikeus. Silti valehte-lisin, jos väittäisin, etten yhtäkään päivää vaihtaisi pois. Vaikka pääasiassa työnku-vaani kuului taloushallintoa ja ylioppilas-kunnan arjen (ja paperin) pyörittämistä, yo-kuntahommissa pääsee myös käytännön hommien pariin. Olen keitellyt vappuna tomaattikeittoa, kantanut kaljaa, siivonnut lattioita ja roudannut pöytiä. Välillä on selvitelty, kuka on niitannut pitsan yo-kunnan seinälle tai järjestänyt bileet luvatta Akatemian tiloissa. Toisaalta, työni myötä pääsin mukaan niin lakittamaan Mantaa kuin osoittamaan mieltä Eduskuntatalolle, vääntämään tilakysymyksistä ja tekemään kyselyjä opiskelijoiden harjoittelukäy-tännöistä. Tyypillistä työpäivää ei näissä hommissa ole.

Parhaat naurut olen viime vuosina saanut ylioppilaskuntaan saapuvista puheluista. Olen kuullut järjettömimmät keikkapyyn-nöt (haettiin mm. hyväkroppaista, tatuoitua miesviulistia soittamaan ylävartalo paljaana erään kauppaketjun avajaisiin) ja häröim-mät tarjoukset. Yksi soittaja kaupitteli meil-le kansallispukuaan ja eräs toinen halusi lahjoittaa flyygelin. Mahtavinta toisaalta oli, että koskaan ei puhelimeen vastatessaan voinut tietää, mitä tuleman piti.

Ylipäätään tässä hommassa parasta on kuitenkin ihmiset. SAY:n toiminnan takana on todella pieni tiimi ihmisiä, jotka opis-kelujensa ohella haluavat olla mukana vaikuttamassa, valvomassa teidän etujanne ja järjestämässä toimintaa, jotta TEIDÄN opiskeluaikanne olisi mukavampaa ja

helpompaa. Siispä seuraavan kerran tapaat jonkun, joka on hallituksessa/edarissa/ainejärjestössä/hallinnon opiskelijaedustajana, nosta hänelle hattua. Jos sinua ketuttaa joku asia, älä jää nurisemaan siitä kuppilaan vaan tee asialle jotain. Lähde ehdolle vaa-leihin, hae hallitukseen tai ainejärjestön toimintaan mukaan tai kerro epäkohdasta jollekin aktiiville. Tai mene ylioppilaskun-nan toimistolle kertomaan mikä mättää, sitä varten ylioppilaskunta ja sen toimisto on olemassa.

Uudet tuulet puhaltavat myös SAY:ssa, sillä vuodenvaihteen jälkeen ei ole enää Sibelius-Akatemian ylioppilaskuntaa, vaan uusi (ja uljaampi?) Taideyliopiston ylioppilaskunta. Rakentakaa uutta yliop-pilaskuntaa ilolla ja antakaa sille mah-dollisuus. Säilyttäkää perinteitä ja ennen kaikkea: luokaa uusia!

Nyt, noin 150 kirjoitettua pöytäkirjaa ja aika monta SAY:n tapahtumaa ja kokous-ta myöhemmin, minä poistun takavasem-malle ja kiitän sydämestäni teitä kaikkia, joiden kanssa on yhdessä toimittu. Kiitos erityisesti puheenjohtajat Sera, Riikka, Tuomas ja Niilo, työkaverit, hallitukset ja edarit sekä muut aktiivit. Kiitos Pappa Pa-lin, Siban ATK-tiimi sekä kaikki Akatemi-an mahtavat tyypit niin hallinnossa kuin muuallakin (tiedätte, ketä olette). Iso, lämmin kiitos kaikesta ja mukavaa uuden lukuvuoden alkua!

Niin se on, että pääsihteeri voi lähteä ylioppilaskunnasta, mutta ylioppilaskun-ta ei lähde pääsihteeristä. Vuosijuhlissa nähdään!

kirsi marttinen kirjoittaja toimi SAY:n pääsihteerinä

2009-2012

So long, farewell!

17

Saymaa 3 / 2012

Kolumni

Karhun kämmenestä

Loppukesä, fuksiaiset, bileet, uudet tuttavuudet ja kaikki muu, jota ku-vataan sanalla ”uusi”, humalluttavat

uuden opiskelijan. Propagandakoneisto ei nuku, nyt kannattaa iskeä. Vaaleanpunai-set lasit jakoon välittömästi.

Sibelius-Akatemialle ei paperilla ole tär-keintä kouluttaa itsenäiseen taiteelliseen toimintaan kykeneviä muusikoita, peda-gogeja tai muita asiantuntijoita. Myöskään musiikkikulttuurin ja –perinteen vaalimi-nen ovat oikeastaan yksi lysti. Niillä ei ole mitään väliä.

Tärkeintä on koko opintojen aikana on opintopiste. Ja se että niitä tulee 330 kap-paletta niin nopeasti kuin vain mahdollista. Minkäänlainen menestys ja eteneminen muusikkona ei ole juuri mistään kotoisin, jos teoria kakkosesta puuttuu tehtäviä tai enkun suullisesta on pari poissaoloa liikaa. Eräässä puheessaan entinen rehtorikin valitteli, kuinka Sibelius-Akatemiassa tehdään opintopisteitä hitaammin kuin missään muualla. Aika noloa, kerrassaan.

Johdantoperiodilla kukaan ei muistuta ker-taakaan, miten tärkeää on tehdä suuri mää-rä henkilökohtaista työtä oman osaamisen-sa eteen. Siis sitä täsmätyötä. Täsmentäen: harjoitella yksin kopissa. Sen sijaan tärkeää on mennä luomukseen vähän konttaamaan meren aaltojen tahdissa silmät sidottui-na. Tämä kehittää ”taiteellisuutta”. Paha Kurki?

Ergonomia on tärkeää. Harjoitelles-sa pitäisi vartin välein pitäisi suorittaa telinevoimistelusarja vähintään kolmella eri telineellä, jottei paikat menisi jumiin. Missään nimessä ei saa harjoitella liikaa. Loppuverryttelyksi kelpaa käsien heilutte-lu, pään pyörittely ja lapsuuden muistelu. Olisiko kenties järkevämpää kannustaa ihmisiä harrastamaan jotain oikeaa mie-lekästä liikuntaa opintojen ohessa? En ole vielä tavannut ketään, joka noudattaisi verryttelyjulisteiden sanomaa ennen tai jälkeen harjoittelun.

Miksei saman tien Fight Club T-talon alakertaan. Pääsisi samalla purkamaan jännitteitäkin ja pulssi kohoaisi. Muistuuko mieleen ensimmäinen sääntö?

Entä mitä täällä kannattaa opiskella? No totta kai kaikkea. Kaikkea mikä vie ai-kaa pois omasta harjoittelusta. Koska se kehittää monipuolisuutta ja musiikkihan on moniarvoista ja nykyajan taiteilijalta vaaditaan monipuolisuutta. Sitten maiste-rivaiheessa puolipakotetaan vielä ottamaan instrupedagogiikkaa 60 opintopistettä. Se on paperilla vuosi opinnoista, ja mikä pa-rasta, sen tarpeellisuudesta ovat päättäneet muut kuin muusikot itse!

Lopputuloksena sekoillaan kymmentä eri kurssia samanaikaisesti, harjoitellaan todella vähän koska se ei ole monipuolis-ta ja ergonomia muistakaa hyvät ihmiset ergonomia, tehdään maisterintutkinto kolmessa vuodessa ja muutenkin uskotaan kaikki mitä sanotaan. Tai sitten.

Sibelius-Akatemiassa on loistavia opettajia. He ovat usein oikeassa. Useammin kuin ne, jotka pätevät uudistuneessa turhassa, mauttomassa ja häpeällisessä äänenkuljet-tajassa tai introssa. Valitettavasti heidän näkemyksiään ei todellakaan kunnioiteta liikoja. Oikeassa on useimmiten muutaman byrokraatin kokoama muutaman byrokraa-tin työryhmä, jonka päätökset hyväksyy muutama byrokraatti.

Mitä vähemmän kuuntelee ja arvostaa epäpäteviä auktoriteetteja, sitä enemmän Sibelius-Akatemia on opiskelijoiden ja muusikoiden itsensä tarpeita vastaava kou-lu. Onnea alkavaan lukuvuoteen.

samvel margarjanKirjoittaja on huvittunut äänenkuljettajan

toimituksen pelokkaista katseista käytävil-lä ja lupaa jatkossa pilkata tätä muovisen

glamourin ikonia entistäkin enemmän. Jos ottaa päähän, niin ihan hyvä vaan. Se on

tarkoituskin.

18

Vaihtokuulumiseni kuultiin viimeksi SAYMAAn numerossa 1/2012, ja silloinkin pätkityn jatkokertomuk-

sen toisena osana. Tiivistyksenä siis niille, joiden silmiin eivät raapustukseni osuneet: vietin lukuvuoden 2011-2012 Berliinissä Universität der Künstessä cembalonsoittoa opiskellen, ja aluksi muutamia isohkoja käytännön pulmia ratkoen. Tämän lehden ilmestyttyä olen jo jonkin aikaa majaillut Suomen kamaralla ja virkistänyt muistiani sen suhteen, mitä kaikkea kivaa kotikau-pungistani löytyykään.

Kuinka tiivistää tapahtumantäyteinen vuo-si muutamaan tuhanteen merkkiin, kun päiväkirjamerkintöjäkin on puolentoista paksun muistikirjan verran ja valokuviakin sen seitsemisensataa, huolimatta siitä että hukkasin puolessavälissä vuotta kamerani ja kuvasin kännykällänikin harvakseltaan? No, todettakoon näin aluksi, että asunto-asiani järjestyivät kuin järjestyivätkin ja sain asua samassa osoitteessa marraskuun alusta vaihtovuoteni loppuun ilman sen suurempia ongelmia (tarkempi selostus tapahtumista, ks. SAYMAA 4/2011 ja 1/2012). Asuin jälleen alivuokralaisena, kuten ensimmäisessä asunnossanikin, mutta tällä kertaa elo sujui jouhevasti: jaoin keittiön ja kylpyhuoneen asunnossa asuvan vuokraemäntäni kanssa, majaillen muutoin kahdessa tilavassa huoneessa vanhantyylisessä perheasunnossa. Yliopis-tolle tie vei useaa eri reittiä S- ja U-Bahn -linjoja ja bussireittejä pitkin, ja kesällä pääsi tietysti pyörällä, jolla uskalsi huoletta kulkea myös tarvittaessa autojen seassa.

Vaihtovuoteni voisi mutkat reilusti suo-raksi vetäen jakaa lukukausittain kahteen

eri osaan: vaikempaan talvilukukauteen ja helpompaan kesään. Vieras kieli, ympä-ristö ja tavat, arkielämän muutos joka-paikanhöylän säntäilystä yksinäisehköksi puurtamiseksi, uusi opettaja ja normaalin arkielämän pyörittäminen tuntematto-massa, talveen pimenevässä ympäristössä söivät kaikki huomattavasti energiaa. Lisäksi muuttaakseni asioita ja asenteita, jotka olivat jo Helsingin päässä pielessä, oli pureuduttava perustavanlaatuisiin kysy-myksiin, kuten miksi on alalla ja miten sille elää, ja jos ei elä, niin mille muulle sitten. Näiden kysymysten pohtimiseen sain suurimman ulkoisen kimmokkeen opet-tajaltani, jonka oppilaana opiskeleminen määritteli vaihtovuottani enemmän kuin olin olettanutkaan.

Kun sitten pahimmat sopeutumis-, itse-näistymis- ja ammattikriisit oli pureskeltu läpi ja hauduteltu Semesterpausella* - jon-ka aikana mm. reilasin kolme viikkoa yksin Keski-Euroopassa tavaten muita ulkomailla pysyvästi asuvia tai siellä vaihdossa olevia ystäviäni - oli helpompaa aloittaa opinnot kesälukukaudella tutussa, hitaasti ke-vääseen heräävässä, vähän myöhemmin rönsyilevään kesäasuun verhoutuneessa kaupungissa. Lukukauden stressipiikki ja kohokohta sijoittui heinäkuun alkuun, cem-baloluokkamme Klassenabendiin**, jonka odotukset olivat aiempien, spektaakkelin-omaisten konserttien ansiosta korkealla. Menneenä kesänä järjestimmekin opetta-jamme ehdotuksesta yksittäisen konsertin sijasta kaksipäiväisen minifestivaalin soitinrakentaja Rose Marlandin kunniaksi, minkä seurauksena hikoilimme ohjelmis-tosuunnittelun, luokkatuntien, kamarimu-siikkikokoonpanojen ja yhteisharjoitusten

Kotoa kotiin

20

organisoimisessa ja toteuttamisessa - oma-kohtaisesta harjoittelusta puhumattakaan - seuraavat kolme kuukautta, onnistunees-ti. Lukukausi itsessään päättyi virallisesti viikon päästä konsertistamme, kaksi ja puoli viikkoa ennen päivää, jonka kohdalla kalenterissani oli merkintä “paluu”.

Saavuin Suomeen torstaiyönä 2.8. yhden aikoihin, vietettyäni edeltävän päivän lievässä järkytyksen tilassa tiedostettuani, että en lähde Suomeen palatakseni heti ta-kaisin. Paluu on edelleenkin kesken - enkä nyt puhu niistä muutamasta tavarasta, jotka saan tänne berliiniläisen ystävättäreni tullessa kylään. Sain periaatteessa Berlii-niltä sitä mitä halusinkin - siis laadukasta opetusta, kasvattavia kokemuksia ja stimu-loivan, lämpimän ja inspiroivan ympäristön kehittyä - mutta oli pettymys tajuta ettei ihminen tai elämä kaikesta huolimatta tule valmiiksi - tai että olin ylipäätään vielä kaiken jälkeen olettanut mitään sellaista. Se, että opettajani oli harmissaan lähdös-täni katsottuaan minut kehityskelposeksi tapaukseksi ei tietenkään helpottanut asiaa, mutta otin vihjeen kyllä lämpimästi vastaan.

Ja mitä näen nyt kun katson ympärilleni? Sibelius-Akatemia on oppimisympäristö-nä pienempi, lämpimämpi ja intiimimpi ympäristö kuin UdK, kiitos paitsi lukuisille opiskelutovereilleni, myös koko maailman mittakaavalla vahvalle ylioppilaskuntaliik-keelle, jossa minulla on myös oma soppeni. Perheeni ja ystäväni ovat lähellä, tulen ymmärretyksi äidinkielelläni, Helsingissä tuoksuu meri-ilma, ja elokuun kulttuuritar-jonta hivelee sen sydäntä, joka on jättänyt taakseen kaiken, mistä haaveili kolme SAYMAAn numeroa takaperin saatuaan vaihtopaikkansa:

“--Silmissäni siinsivät jo pitkät harjoitus-päivät, luokkatunnit, performanssitaide-esitykset, museot, ooppera-, elokuva- ja tanssitarjonta, jättimäiset kirpputorit, kah-den euron falafelit kyytipoikanaan yhden euron olut sekä kotiintuloaika, joka ei olisi kiinni joukkoliikenteen loppumisaikatau-luista ja yötaksasta.”

Lokakuun lopulla en näin olisi vielä sa-nonut, mutta: koinhan minä kaiken tuon. Kaiken muun ohella, das heisst.

Aura Visala

* kahden kuukauden opintotauko talvi- ja kesälukukauden välissä, yleensä helmi-kuun puolivälistä huhtikuun puoleenväliin** lukukausittain pidetty instrumentti- ja laululuokkien konsertti

Hoida byrokratia ajoissa, lue paperit niiden vaatimalla pieteetillä ja kysy

kaikki kysymykset, aivan erityisesti ne kaikista tyhmimmiltä vaikuttavat.

Puhu paikallista kieltä, vaikka osai-sitkin sitä vain minimaalisen vähän.

Englanniksi sopertaminen vain vaikeuttaa elämääsi, ellet satu asumaan englanninkie-lisessä maassa.

Rohkaistu menemään omien rajojesi ulkopuolelle ja kokeilemaan asioita,

joita et kotona voisi tai aiemmin uskaltanut tehdä.

Älä luovuta ensimmäisten vaikeuksi-en edessä.

Pidä päiväkirjaa tai kirjaa muuten ylös, mitä kaikkea tuli tehtyä ja ajatel-

tua - siihen on hyvä jälkeenpäin palata.

- Nauti. Kuluva vuosi ei enää ikinä toistu.

Käytännön vinkit vaihtoonlähteville

1

2

3

4

5

6

21

Saymaa 3 / 2012

vat seiniä, ilmassa on vahva suitsukkeiden tuoksu, musiikkina soi intialaista poppia...

Huomionarvoista: - laaja valikoima intialaisia lager-oluita pulloissa - shottiruletti (Huom! Sisältävät chiliä!) - keinut baaritiskillä

4. Laiska Karhu (Mechelininkatu 25)

Lyhyen Intian pistokeikan jälkeen on hyvä palata hieman rauhallisempiin tunnelmiin. Laiska Karhu on pieni ja tunnelmallinen kuppila, joka sijaitsee sopivan syrjässä Töölön ytimen hälinästä. Urkin tapaan Kar-hukin on tunnettu musiikittomuudestaan – joskus tosin saattaa jotain hyvin smoothia soida taustalla hyvin hiljaa.

Huomionarvoista: - erikoisoluita sopuhintaan - kotoisa ja lähes ajaton tunnelma

5. Cafe Regatta (Merikannontie 10)

Soutustadionin välittömässä läheisyydessä sijaitsee ehkä koko Helsingin viehättävin kahvila. Kahvilarakennus pihapiireineen on koristeltu mitä erilaisin koriste- ja muisto-esinein sekä omistajan huumorintajua hy-vin ilmentävin huomio- ja varoituskyltein.

1. St. Urho's Pub (Museokatu 10)

Kiertokävely alkaa itseoikeutetusti St. Urho's Pubista eli tuttavallisemmin ”Urkis-ta”, joka tuskin kaivannee sen suurempia esittelyjä. Todettakoon kuitenkin, että paikka on klasarimuusikoiden ja sibalais-ten, aineryhmään katsomatta, suosiossa ja olutvalikoima on laaja.

Huomionarvoista: - ei taustamusiikkia - ruokaa yömyöhään.

2. Kaffecentralen (Museokatu 9)

Jos opiskelijaravintolan pannussa hetken jos toisenkin seissyt juhlamokka ei nappaa, kannattaa suunnata kohti Kaffecentralenia, joka on kiertokävelymme kohde numero kaksi. Saymaa suosittelee kätevän ja ekolo-gisen KeepCup-mukin hankkimista.

Huomionarvoista: - ostaessasi kahvin mukaan omaan mukiin saat 0,5e:n alennuksen - oikeasti HYVÄÄ kahvia.

3. Bar Bhangra (Runeberginkatu 28)

Bar Bhangra tuo Intian keskelle Töölöä: Bollywood-tähdet ja hindujumalat kuvitta-

Töölö City Stroll á la SaymaaSaymaa esittelee Töölön vierailunarvoisimmat mestat ihastuttavan kiertokävelyn muodossa!

Bar Bhangra

22

Hurmaava henkilökunta! Muista tuoda käteistä, kortti ei käy. Ehkä parhaimmillaan auringonlaskun aikaan.

Huomionarvoista: - Kahvila maksaa jokaisesta juomastasi santsikahvikupista 5 senttiä - Talvella tarjolla kuumaa mehua ja napa-kelkkailua

6. Sibelius-monumentti (Sibelius-puisto)

Aivan siinä Regatan vieressä.

Huomionarvoista: -Turisteja

7. Janoinen Lohi (Linnakoskenkatu 12)

Kalaravintolaketjun parhaimmistoa ja Taka-Töölön olutravintoloiden aatelia. Rento istuskelumesta, josta löytyy ajanku-luksi esimerkiksi lautapelejä.

Huomionarvoista: - Opiskelijakortilla alennusta!

8. Korjaamo (Töölönkatu 51)

Korttelin päässä Janoisesta Lohesta sijait-see kulttuurikeskus Korjaamo, josta löytyy muun muassa kahvila, baari, galleria ja kolme eri tilaa keikkoja ja erilaisia esityksiä varten. Kesällä sisäpihalle aukeaa lisäksi Korjaamon kesäpiha.

Huomionarvoista: - Folks-klubi joka keskiviikko - Liittymällä korjaamolaiseksi (ilmaista!) saat alennuksia tuotteista sekä pääsymak-suista

9. Valitse: Villetta (Ruusulankatu 8) TAI Bar Teos (Runeberginkatu 61)

Kiertokävelymme lähenee loppuaan, joten on aika esitellä Töölön ruokaravintoloista

kaksi ehdotonta helmeä. Villetasta irtoaa ehkä Helsingin parhaat pizzat ja Bar Teos puolestaan tarjoilee ehkä kaupungin parhaat tapakset. Molemmissa palvelu ja ilmapiiri mutkattoman autenttista.

10. Café Tin Tin Tango (Töölöntorin-katu 7)

Kierroksemme päättyy Töölöntorin ku-peessa, T-talon välittömässä läheisyydessä, sijaitsevaan Tin Tin Tangoon. Mannermai-nen kahvila on sisustettu Tintti-aiheisin tauluin ja taustalla soljuu vanha suoma-lainen iskelmä. Ainutlaatuinen tunnelma. Sibalaisten suosiossa.

Huomionarvoista: - Aamiasta tarjolla koko päivän - Lämmitetty ulkoterassi - Pesula ja sauna

Teksti: Joonas Tuominen

Cafe Regatta

Café Tin Tin Tango

23

Saymaa 3 / 2012

aivotoiminta s tiettyjen soitinten opiske-lijoilta vaadittu ominaisuus. alkoholi s 1 puhdistusaine 2 keino pitkittää opintoja 3 poikien keino villitä tytöt ja sammua itse. Amadeus erisn 1 Sibelius-Akatemian tietokonepalvelin 2 erään keskivertosävel-täjän toinen nimi. Anteeksi joskus esityksen jälkeen artistin suusta kuultu (osuva) lipsahdus. ArsYo, ArsYO lyh SibA:n, TaiK:n, TeaK:n, Kuvataideakatemian ja Snellman-korkeakoulun opiskelijoiden yhteistoimin-ta. Arts lyh arts management, taidehallinnon koulutusohjelma. Auschwitz ersin 1 T-talon ensimmäisen kerroksen harjoituskoppikäytävä 2 eräs kuuluisa tuhoamisleiri bassopussi s ei makuupussi bileet s tilaisuus, johon löytyy aina syy ja jota ei ole varaa missata. Botta lyh maankuulu tanssiravintola Ostrobotnia Museokadulla. Oliksä Akate-mian pikkujouluissa Bottalla? = Olitko Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan pikkujoulujuhlassa Ostrobotnialla? bändi s 1 orkesteri 2 yhtye. bändäri s 1 henkilö, joka yrittää miellyttää orkesterin tai yhtyeen jäseniä 2 henkilö, joita ei ainakaan toistaiseksi ole ollut liikaa helmoissa pyörimässä. cembalopussi s makuupussi Clavis erisn syntinen ghetto Etelä-Haagas-sa, jossa monta jännittävää tarinaa on saanut alkunsa. Moni sinne haluaa ja moni sieltä haluaa päästä pois. dildo s herranjestas, mites tämä tänne joutui? Elite erisn legendaarinen taiteilijaravintola Elite Eteläisen Hesperiankadun ja Rune-berginkadun kulmassa. Vaihtoehto sohvistikoituneemmille muusikoille. enneuni s usein konserttia tai kurssitut-kintoa edeltävänä yönä koettu omakohtai-nen subjektiivinen elämys, jota painajaisek-sikin kutsutaan. festari s festivaali, esim. P-festari keväisin P-talolla ja Kallio-Kuninkalan musiikkifes-tivaali kesäisin Järvenpäässä. frakki s 1 miehen juhlapuku akateemisissa juhlissa, esim. SAY:n vuosijuhlassa marraskuussa 2 monen miespuolisen muusikon työasu. Kutsutaan toisinaan myös pingviiniasuksi. fuksi s muusikko, joka on ensimmäistä vuottaan uhraamassa sieluaan tieteen ja taiteen akateemiselle alttarille. Gusse lyh 1 Gustav Djupsöbacka, taiteelli-nen rehtori 2 Jan-Erik Gustafsson, suoma-lainen sellisti

I lyh improbatur. iltapuku s 1 naisen juhlapuku akateemi-sissa juhlissa, esim. SAY:n vuosijuhlassa marraskuussa 2 naislaulajien työasu. In vino veritas. lat Viinissä on totuus. Jaloviina s juoma, joka esille otettaessa synnyttää muusikkopiireissä positiivista responssia. Jazz lyh jazzmusiikin aineryhmä jonottaminen muusikon arkeen kuuluva harjoittelun mahdollistava toimenpide, jonka voi välttää lähinnä säätämällä päivärytminsä merkittävästi enemmistöstä poikkeavaksi. KaMu lyh 1 kansanmusiikin aineryhmä, joka jatkanee eloaan metafyysisessä hippiaikakaudessa myös Musiikkitalossa 2 kaveri. kevari lyh 1 kevyt musiikki 2 kevyeen musiikkiin suuntautunut muusikko 3 kevytmoottoripyörä. Termi, joka sisältää jokseenkin halventavan arvolatauksen rytmimusiikkia tai afroamerikkalaista musiikkia tai miksi-sitä-nyt-pitäisi-kutsua kohtaan. KiMu lyh kirkkomusiikin aineryhmä, jossa opiskelee isoja hammondeja soittavia kirkkareita. klasari lyh 1 klassinen musiikki 2 klassi-seen musiikkiin suuntautunut muusikko. Termi, joka ei ole enää pitkään aikaan kuvannut länsimaista taidemusiikkia tai miksi-sitä-nyt-pitäisi-kutsua. Kunkkula erisn Sibelius-Akatemian tunnelmallinen kurssikeskus Kallio-Kunin-kala Järvenpäässä, jonne toivoo pääsevänsä mahdollisimman usein ja jossa saa paljon hyvää ruokaa. Kuopio erisn kaupunki Savossa, jossa opiskellaan kirkkomusiikkia Kuukuu erisn suosittu taiteilijaravintola Museokadulla. Kuukuulla ei ole mitään tekemistä ravintola Kuun tai Q-teatterin kanssa. KUVYO lyh Kuvataideakatemian ylioppi-laskunta, joka yhtyy vuodenvaihteessa SAY:n ja TEYO:n kanssa Taideyliopiston ylioppilaskunnaksi Laadunvarmistus ja auditointi Laatuauditoinnissa auditoidaan laadunvar-mistusjärjestelmän laatua laku s 1 kulunvalvonta-avain, passi todelliseen vapauteen, jota ilman et koskaan löytäisi itseäsi T-talon atk-luokasta neljältä yöllä flow-tilassa LaMu lyh laulumusiikin aineryhmä. M-talo erisn = Musiikkitalo Manala erisn Bottan katutasossa toimiva ravintola, jossa on valkoiset pöytäliinat, hyvää ruokaa ja kärsivällinen henkilökunta vielä neljältä aamulla.

Encyclopedia Sibica 2012

24

MuKa lyh musiikkikasvatuksen aineryhmä musiikki s 1 ihmisen kulttuurille ominainen ääneen perustuva taiteen ja viestinnän muoto 2 suonissa virtaava aine. Musiikkitalo erisn suomalaisen musiikki-elämän kauan odotettu keskus, jonka valmistuttua kenelläkään ei ole lupaa valittaa enää mistään. MuTe lyh musiikkiteknologian aineryhmä. Jos luulit, että paristoilla toimiva viritys-mittari on musiikkiteknologian huippusaa-vutus, olet väärässä. nuudeli s nykyopiskelijan kaurapuuro opinto-oikeus s aineeton, yhteiskunnan kustantama hyödyke, joka on käytettävä täysimääräisesti sitä kuitenkaan ylittämät-tä. Orso lyh ent. orkesterisoitinten osasto, joka on sittemmin kuopattu, pilkottu ja paketoitu erinäisiin aineryhmiin yhteisen edun nimissä osasto s1 opetusta järjestävä yksikkö, joita nykyään on Sibelius-Akatemiassa kaksi. Vanhoja 11 osastoa kutsutaan aineryhmiksi. s2 sairaalassa sijaitseva kroonisen epätoi-von tihentymä Ostinato erisn nuottikauppa, joka myy sinulle minkä tahansa klassisen musiikin nuotin kilpailukykyiseen hintaan. Sijaitsee Töölöntorin laidalla. SAY omistaa Ostina-ton osakkeista 54 %. Kalevi ”Pappa” Palin erisn T-talon vahtimestari, joka pitää lempeän rautaisella otteellaan Akatemian pystyssä P-talo, Pitsku erisn Pitäjänmäen teolli-suusalueella sijaitseva varastorakennus, jossa säilytettiin ennen mm. jazzin, kansanmusiikin ja musiikkikasvatuksen opiskelijoita. Jäi historiaan M-talon valmistumisen myötä. PiMu lyh pianomusiikin aineryhmä, jossa opiskelee loogisesti myös harmonikan, kitaran ja kanteleen soittajia. pullo s 1 tyhjä ~ kierrätettävä jäte 2 täysi ~ arvokas hyödyke, jota kannattaa säästellä sopivaan hetkeen. Quo vadis? lat kysymys, joka on syytä esittää muusikolle usein hänen itsensä toimesta. rakkaus s kaikki, mitä tarvitsemme. R-talo, Ärrä erisn Eduskuntatalon vieressä sijaitseva, 1930-luvulla käyttööno-tettu toimipiste, jossa voi melkein aistia Sibeliuksen sikarin tuoksun. SAY [ässaayy], [say], [sei] lyh 1 Suomen anestesiologiyhdistys 2 Sähköajoneuvoyh-distys 3 Sibelius-Akatemian ylioppilaskun-ta. Saymaa [saimaa], [saymaa], [seimaa] erisn ylioppilaskunnan julkaisema kohujul-kaisu, jota parhaillasi luet. Sepi lyh 1 Seppo Suihko, eläköitynyt hallintopäällikkö 2 eräs laulava talonmies. Sibelius erisn kosmopoliitti, joka painui museoon euroon siirryttäessä.

smokki s asu cocktail-keikoille. Storyville erisn paikka, jossa voi kokea New Orleansin tunnelman ja suomalaisten kansanedustajien tanssitaidot samalla kertaa. SäTe lyh sävellyksen ja musiikinteorian aineryhmä. Taideyliopisto erisn Vuodenvaihteessa 2013 realisoituva konglomeraatti, joka tuo lisää rahaa, vapautta, bileitä, byrokratiaa, opetusta, kavereita, poikkitaiteellisia kontakteja – you name it! T-talo erisn Töölönkadulla sijaitseva, kaikuvista käytävistään ja olemattomasta äänieristyksestään tunnettu hallinnon, urkujensoiton, liedin ja teorian tyyssija, jossa sijaitsee mm. SAY:n toimisto. Tintti lyh Café Tin Tin Tango Töölöntorilla lähellä T-taloa. Pariisilaistyylinen kahvila, jossa Tintti-sarjakuvia, pesukoneita ja sauna. TEYO lyh Teatterikorkeakoulun ylioppilas-kunta, joka vuodenvaihteessa yhtyy SAY:n ja KUVYO:n kanssa Taideyliopiston ylioppilaskunnaksi. Tokyo ry lyh Aalto-yliopiston Taideteolli-sen korkeakoulun (TaiK) opiskelijajärjestö, johon SAY:lla on vanha viha-rakkaus -suhde. tuntikiintiö s järjestelmä, jota ei koskaan ole ollut olemassakaan, varsinkaan enää, ja josta ei saa puhua eikä kirjoittaa. tutor, tuutor, tuutori lat tuki ja turva, jolta voi kysyä mitä vain, mutta älä jatka sitä enää viiden vuoden kuluttua, ellette asu yhdessä. Urkki erisn St. Urho’s Pub Museokadulla Manalan vieressä. Ensin Urkkiin, sitten Manalaan. Asiakaskunnasta suurin osa muusikoita. vaimo s henkilö, joka kieltää juomasta, ellei ole vanha kurssikaveri, mikä ei ole lainkaan tavatonta. varas s epätoivottu henkilö, jonka vuoksi sekä omista että koulun soittimista ja tavaroista kannattaa pitää huolta. wappu s 1 nousujohteinen humalatila, jonka jälkeen opetus lakkaa lähes kokonaan Sibelius-Akatemiassa 2 ylioppilaiden joulu. weboodi erisn järjestelmä, jonka armoilla opintosi etenevät X-osasto erisn Klassisen musiikin osasto Y-osasto erisn Musiikkikasvatuksen, kansanmusiikin ja jazzin osasto yrjö s aloittelevan akatemialaisen suustaan helposti vapauttama, myös kirjavan värinen haukotus, negatiivinen nälkä, valtiovieras, posliinibussilla ajaminen jne. YTHS lyh Ylioppilaiden terveydenhoito-säätiö, jossa hoidetaan kehoa ja mieltä. Ajanvarauksessa onnistunut opiskelija palkitaan ammattitaitoisella palvelulla. öljy s orgaaninen, veteen liuken¬ematon neste, jolla voi liukastaa mm. vaskisoitti-men venttiileitä tai...

25

Saymaa 3 / 2012

QsinenVAALEISSA VALITAAN UUDEN

YLIOPPILASKUNNAN YHTEINEN EDUSTAJISTO.

TÄRKEÄÄ, ETTÄ KAIKKIEN ALOJEN ÄÄNI KUULUU KIRKKAASTI.

ASETU EHDOLLE 17.9. MENNESSÄ. KANNUSTA KAVERIA MYÖS.

ÄÄNESTÄ 1.-3.10. OMALLA KOULULLA. (MA T-talo, TI R-talo, KE M-talo)

LISÄTIETOA WWW.TAIDEYLIOPPILASKUNTA.FI / T-TALON AULAN

ILMOITUSTAULU / FACEBOOK: TAIDEYLIOPPILASKUNNAN EDUSTAJISTOVAALIT 1.-3.10.2012

26

Elämähaltuun.

Nyyti - opiskelijoiden tukikeskus

Tietoa verkossa.

nyyti.fi

Elämän ja opiskelunhallintaan.

Mukavaayhdessäoloa.

Osallistu taiseuraa muidenkeskustelua.

Netti-ryhmät

Elämän-taitokurssi

Hengailu-illat

VAALEISSA VALITAAN UUDEN YLIOPPILASKUNNAN YHTEINEN

EDUSTAJISTO. TÄRKEÄÄ, ETTÄ KAIKKIEN ALOJEN ÄÄNI KUULUU KIRKKAASTI.

ASETU EHDOLLE 17.9. MENNESSÄ. KANNUSTA KAVERIA MYÖS.

ÄÄNESTÄ 1.-3.10. OMALLA KOULULLA. (MA T-talo, TI R-talo, KE M-talo)

LISÄTIETOA WWW.TAIDEYLIOPPILASKUNTA.FI / T-TALON AULAN

ILMOITUSTAULU / FACEBOOK: TAIDEYLIOPPILASKUNNAN EDUSTAJISTOVAALIT 1.-3.10.2012

27

Saymaa 3 / 2012