Jos musiikinopiskelu tuntuu juuri siltä miltä sen on odottanutkin tuntuvan, tehkää jotain. s.10 Encyclopedia Sibica s.6

Kuninkaantekijät käärmeenpesässä. s.10 Saymaa testaa: aikuistumisriitit. s.6

Sibelius-Akatemian ylioppilaskunta, SAY 4 / 2010

15-vuotisjuhlanumero

Kumpujen yöstä Saymaan aalloille - Saymaa-historiikki. s.8

2

Hyvä lukija, pitelet kädessäsi Saymaan 15-vuotisjuhlanumeroa. Teini-ikään tulleen lehtemme synttärien kun-

niaksi julkaisemme tässä numerossa pienen historiakatsauksen, sekä muuta materiaalia vuosien takaa. Itse koin mieltä lämmittäväksi selailla lehden vanhoja numeroita - niihin on kertynyt yllättävän paljon sellaista kollek-tiivista hiljaista (ja usein myös vähemmän hiljaista) tietoa SibA:n asioista ja elämän-menosta mitä ei muualta välttämättä löydy, ja jota toisaalta minkäänlainen perinteinen his-toriankirjoitus ei todennäköisesti edes pystyisi tallentamaan yhtä verevästi ja persoonallises-ti. Lehden (kuten myös ylioppilaskunnan) yksi tehtävä onkin tietynlaisen yhteisen henkisen pääoman luominen ja säilyttäminen yksilö-keskeisen kulttuurin puristuksissa.

Hieman noloa mutta on myös pakko paljastaa, että juhlavuosi meinasi päästä vilahtamaan ohi kaiken kiireen keskellä. Asia paljastui vasta vuosijuhlien alla lukiessani Riitta Valkeilan vuonna 1997 ilmestynyttä SAY-historiikkia miettien kuumeisesti vuosijuhla-puhettani. Kyseisen historiikin lukeminen oli muutenkin hämmentävä kokemus, koska oma SAY-perspektiivini oli aiemmin yltänyt vain 5-10 vuotta taaksepäin Se on luulta vasti yleisin tapa hahmottaa historiaa. Vaikka monet tarinat heijastelivatkin sympaattisella tavalla omaa aikaansa, niin yllättävän usein jouduin toteamaan (välillä nauraen, välillä tuskastuksesta ähkien) miten monet asiat ovat olleet kestoteemoina ei vain vuodesta, vaan vuosikymmenestä toiseen. Samalla tunsin myös mieletöntä ylpeyttä menneiden vuosien tienraivaajien ja heidän onnistumistensa puo-lesta, ja myös ylpeyttä siitä, että olen saanut olla mukana osana jatkumoa.

Kulunut vuosi on ollut aikamoisen myller-ryksen aikaa, eikä loppua ole luvassa moneen vuoteen. Käynnissä on suuri määrä sisäisiä uudistuksia ja ylioppilaskunnan työ suuntau-tuu koko ajan enemmän myös talon ulko-puolelle. Opetus- ja kulttuuriministeriö ajaa parhaillaan Taideyliopistoa toteutettavaksi jo seuraavan hallituskauden aikana: samaan aikaan SibA:n sisäinen keskustelu aiheesta laahaa valovuosia perässä tai loistaa poissa-olollaan. TaiKin sulauduttua Aalto-yliopistoon SAY on ainoa yli tuhannen opiskelijan taide-ylioppilaskunta. Tämä tarkoittaa melkoista vastuuta taidealojen edunvalvonnasta kan-sallisessa koulutuspolitiikassa. Tieto on myös valtaa: opiskelija-aktiivien ymmärrys asioista on usein SAY:n valtti myös silloin kun asioista joudutaan vääntämään talon sisällä.

Kuluneen vuoden onnistumisiksi voi laskea Musiikkitalon yökäytön varmistumisen, opintojen periodittamista ja kesäopetuksen

lisäämistä koskevien ajatusten etenemisen, kahden erittäin pätevän dekaanin löytämisen johtamaan tulevia suurosastoja (molemmat ovat muuten vanhoja SAY-aktiiveja) sekä vih-doin alkaneen keskustelun Sibelius-Akatemian ilmapiiriin ja palautekulttuuriin liittyvistä ongelmista.

Näiden useassallakin foorumilla palstatilaa saaneiden asioiden lisäksi SAY tekee myös paljon sellaista työtä, joka ei välttämättä koskaan tule jäsenten tietoon. Hyvä esimerkki tästä on viime kesän ja syksyn kestänyt vääntö akatemialaisten liikuntapalveluiden jatkosta. Yliopistoliikunta vaihtuessa uuteen Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteiseen organisaatioon uhkasi liikuntakortin hinta kiivetä yhdeksänkympin tienoilta neljäänsataan euroon vuodessa.

Sitkeydellä tästäkin kuitenkin selvittiin, ja nyt hinnan nousu jäänee muutamaan kymppiin. Paradoksaalisesti iso osa ylioppilaskunnan toiminnasta onkin onnistunutta silloin kun asiat ovat normaalisti ja opiskelija ei huomaa mitään. Kovaääninen ja näyttävä peitsen kalis-telu tarkoittaa usein jo oikeasti isoa hätää. Mitä ylioppilaskuntatoiminta sitten antaa ihmiselle? Itselleni se on antanut monta kertaa liian lyhyitä yöunia (joiden aikana lisäksi var-sinkin alkuvuodesta tapasin kokoustaa unissani kaiken aikaa) sekä kohonnutta verenpainetta kun kymmenennen kerran joutui jankuttamaan asiasta jonka piti olla jo loppuun käsitelty ja paketissa. Se on saanut kokemaan pienuu-den tunnetta joutuessani sukeltamaan itselle ennestään täysin vieraisiin asioihin joiden mittakaava on ollut häkellyttäväkin; toisaalta se on tuonut useita kertoja upean fiiliksen todettuani pystyväni niistä myös selviämään. Se on antanut mielettömän määrän tietoa sekä SibA:n että ympäröivän maailman toiminnasta sekä siitä miten asioihin vaikutetaan. Se on merkinnyt kollektiivista riemua kun tavoitteet ovat toteutuneet, ikimuistoisia hetkiä ystävien parissa, lukuisten uusien mahtavien tyyppien kohtaamista joihin en muuten olisi todennä-köisesti koskaan tutustunut, mielenkiintoisia tapahtumia ja loistavia bileitä. Valehtelisin jos väittäisin että päivääkään en vaihtaisi pois, mutta jotain kertoo ehkä sekin että vieläkään en malttaisi lopettaa. Suosittelenkin lämpi-mästi kaikkia lukijoita kokeilemaan itse.

Väistyvänä puheenjohtajana kiitän kaikkia kuluneesta vuodesta, ja toivotan teille valoisaa joulun odotusta ja erinomaista vuotta 2011!

riikka PellinenSibelius-Akatemian ylioppilaskunnan

(SAY) puheenjohtaja SAYmAAn päätoimittAjA

Pääkirjoitus

3

Saymaa 4 / 2010

SisällysPääkirjoitus

Äitiydenihanuutta

257

1214192022

468

1316202123

Saymaa on Sibelius-Akatemian ylioppilaskun-nan (SAY) julkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehti on ilmainen ja sitä jaetaan Sibelius-Akatemian toimipisteissä. Lehden voi myös tilata hintaan 12 euroa / vuosikerta. ilmoitushintoja voi kysyä toimituksesta.

toimitUSsibelius-akatemian ylioppilaskuntatöölönkatu 28, 00260 Helsinkip. 040-710 4298www.siba.fi/say

KUStAntAjASibelius-Akatemian ylioppilaskunta

päätoimittAjARiikka pellinen, say-pj@siba.fi

toimitUS jA tAittojaakko Kulomaa, jakuloma@siba.fi

toimitUSneUvoStoSAY-hallitus

pAinoSmääRä jA pAinopAiKKA300 kpl, HSe-print

Mitkä ovat Kalevi Elon tuoreimmat kuulumiset?

Tuba mirum

Internationalcorner

Kuninkaantekijätkäärmeen-pesässä

Lahjahevosen suusta

Kumpujen yöstäSaymaan aalloille

Saymaa testaa:Aikuistumisriitit

Kuusisensarjakuva

Onnea etsimäänneuvostosta

Urkuparvisänky

Uskomatonta!Tietämätöntä!

MusikaaLista &Hanurista

Simile

Kuukaudenkappale

Musiikinopiskelija maailmalla

Juoma(joulu)laulu

Eli tarinoita joulupukin kontin hilpeistä antimista

Rakastakaa toisianne

Saymaan historiikki

4

Suomalaisen iskelmäskenen tällä hetkellä kirkkaimpana loistava jät-känkynttilä, viihdetaiteilija Kalevi Elo

on ollut kiireinen viimeisten kuukausien ai kana. Lehdistöön asti on kuitenkin tihku-nut vain vähän tarkempaa tietoa taiteilija Elon liikkeistä. Tavoitin Kalevi Elon puheli-mitse ja viihdetaiteilija ehti vaihtaa pari sanaa kanssani nauttiessaan kolmioleipää ja pikkukahvia – kiire seuraavalle keikka-paikalle kuului yllättävän vähän viihde-taiteilija Elon puheessa!

Kalevi Elo on yhtyeineen keikkaillut ahke-rasti koko syksyn ajan. Varsinaista koti-maan kiertuetta ei ole tehty eikä sellaiseen ole taiteilijan mukaan ollut tarkoituskaan ryhtyä tässä vaiheessa, koska uusien kappaleiden sisäänajo ja harjoittelu on vaatinut paljon energiaa. Yhtye on hyvässä vireessä ja Elo on tyytyväinen yhteistyöhön lahjakkaiden muusikoiden kanssa. Äänikin on kestänyt tähänastiset keikat, vaikkei taiteilija ole syksyn flunssa-aallolta onnis-tunutkaan välttymään. Salaiseksi aseekseen Kalevi Elo kertoo appelsiinit, joita hän nauttii päivittäin tuntiessaan äänielintensä olevan rasitustilassa.

Esiintymisten lisäksi taiteilija Elo on syksyn aikana saanut valmiiksi myös musiikkivide-on. Videolla Kalevi Elo esittää ehkä tarttu-vimman iskusävelmänsä ”Kausihommaa”. Taiteilija kertoo musiikkivideon teon olleen henkilökohtaisella tasolla varsin koskettava kokemus, koska musiikkivideoon käytettiin aineksia myös Elon itsensä elämänkoke-muksista. Videolla nähdään Kalevi Elon lisäksi myös lukuisia vähemmän tunnettuja viihdeartisteja, joille taiteilija mielellään antaa hetkeksi hieman tilaa valokeilas-taan. Elo kertoo olevansa lopputulokseen tyytyväinen ja että video on pian nähtävissä Youtube-verkkopalvelusta.

Pyysin taiteilija Eloa kommentoimaan myös pääkaupunkiseudulla liikkunutta huhua, jonka mukaan hänen myrskyinen suhteensa nimeltä mainitsemattoman Miss Suomi –perintöprinsessan kanssa olisi karahtanut karikkoon. Tätä kysyttyäni Elo naurahti ja kertoi rakkauselämässään ole-vansa tällä hetkellä paljon suuria tunteita, jotka kaikki kuitenkin kuuluvat rakkauteen. Nimiä mainitsematta Elo vihjasi myös, että tässä sopassa on kokkeja enemmänkin, mutta itse hän kertoo olleensa koko ajan re-hellinen niin omille tunteilleen kuin muille osapuolille. Kalevi Elo vetoaa myös fanien-sa hienotunteisuuteen ja toivoo, että asiaa ei julkisuudessa kovin suuresti käsiteltäisi.

Vuoden alussa on luvassa paljon uusia suunnitelmia, joiden yksityiskohtiin ei taiteilija Elo vielä tässä vaiheessa halunnut mennä. Sen hän kuitenkin kertoi, että fanit eivät tule pettymään tulevaan materiaaliin ja että aivan uutta Kalevi Elo –materiaalia on luvassa aivan lähitulevaisuudessa. Haas-tattelun lopuksi taiteilija toivottaa kaikille ystävilleen miellyttävää joulunaikaa.

iikka Lahnasalo

Iikka Lahnasalo raportoi

mItKä ovat KaLevI eLon tuoreImmat KuuLumISet?

5

Saymaa 4 / 2010

Joku ehkä muistaa vuosi sitten Saymaa-lehdessä ilmestyneen jutun odottamisen ihanuudesta. Kirjoitus poiki paljon palau-

tetta ja jostakin syystä jutulle pyydettiin jatkoa. Kirjoittajakin poiki aikanaan ja jatkoa jutulle seuraa. Lupauduin kirjoittamaan sen minkä ehdin takaamatta laatua – lapsiperheessä aja-tukset katkeilevat ja monta hommaa jää kesken.

Tässä kohtaa vauva heräsi ja epäilin, että tais tulla lyhyt juttu.

Edellinen juttuni oli sangen tulikivenkatkuinen. En halua kaivaa lehteä esiin tarkistaakseni, koska kirjoitin noloistakin jutuista ja saattaisin nolostua lukiessani sitä. Tästä jutusta tuskin tulee yhtä kiukkuinen, koska elämä on uuden tulokkaan myötä ruusunpunaista ja pehmoista. Raskaana oleminen oli perseestä alusta lop-puun, mutta lapsi on kiva.

Raskaaksi tultuaan nainen menettää henkisen ja fyysisen koskemattomuutensa ikiajoiksi. Inhosin mahantaputtelijoita. Kengurupussia ei onneksi kukaan halua taputella, mutta tisseistä on tullut sitäkin kiinnostavammat. Edellisessä jutussa avauduin kaikenlaisista muutoksista, mutta enää se ei voisi vähempää kiinnostaa. En kyllä halua teidän kaikkien tietävän ime-tyksen ihanuudesta tai siitä, miten synnytyksen jälkeen ei pysty istumaan viikkoihin tavallisella tuolilla. Useampi on ihmetellyt sitä, miten palasin harjoituskoppiin niin nopeasti (tai ylipäätään) lapsen saamisen jälkeen. On ehkä järkevämpää kertoa siitä. Kehtaa sitten palata Suomeenkin joskus.

Tässä kohtaa vauva kakki housuunsa.

Lopetin soittamisen vähän äitiysloman alkami-sen jälkeen. Periaatteessa olisin voinut soittaa vaikka miten pitkään, mutta koska olin valta-merilaivan kokoinen ja kaikki vaan vitutti, en viitsinyt kuin maata ja syödä suklaata. Onneksi vauva syntyi. Soitin ensimmäistä kertaa pari viikkoa synnytyksen jälkeen, mutta kun mitään varsinaista soittohommaa ei ollut näkyvissä, ei treenaaminen kiinnostanut. Heinäkuulle tuli onneksi keikkaa joten oli pakko taas aloittaa. Lopulta olin neljä kuukautta pieniä vartin hu-pihetkiä lukuun ottamatta soittamatta, eikä se minusta mitenkään maailmanlopulta tuntunut.

Tässä kohtaa vauva kitisi ja sitä yritettiin syöttää, ei kelvannut.

Elokuun lopussa perheemme muutti Tukho-maan opiskelujeni takia. Olen siitä onnellisessa asemassa että mieheni on siksi reilu, että jäi omasta työstään vanhempainvapaalle jotta saisin opiskella.

Ja nyt käsi ylös, kuinka moni ajatteli edellisen lauseen kohdalla että miten niin reilu, molem-pien lapsi se on? Mitä reilua siinä on jos hoitaa omaa lastaan? Ei kovin moni! Onhan se kau-heeta kun äiti jättää lapsensa heitteille isälle ja

menee itse treenaamaan tai – hui – tunnille! Tai että äidistä ihan oikeesti voi olla kivaa päästä treenaamaan. (Jännä juttu muuten - aiempi velvollisuus on nyt omaa aikaa.) Jos ei äitiä pa-heksukaan niin ainakin ihmettelee isää, joka jää koti-isäksi. Akkojen hommia. Suomen äidit ovat urhautuneet perheensä puolesta jne. Kuka tiesi, että Suomessa äitiysloma kestää siihen asti, että vauva on kolme kuukautta vanha? Sen jälkeen alkaa vanhempainvapaa, jolle kumpi tahansa vanhemmista voi jäädä.

Tässä kohtaa vauva veti minulta silmälasit päästä.

Vauvamme ollessa muutaman viikon vanha minulla oli tapana tehdä pieniä kävelyitä koiran kanssa (tämäkään ei ole enää velvollisuus vaan vapaa-aikaa) tai käydä nopeasti kirjastossa, ettei seinien kaatumisen lisäksi kattokin romahda niskaan. Kerran meille tuli vieras sillä aikaa kun olin kirjastossa. Palatessani minulle pidettiin luento, miten vauva tarvitsee äitiään koko ajan kunnes on neljä kuukautta. Anteeksi vaan, mutta jos mieheni olisi niin imbesilli että rikkoo vauvan puolen tunnin poissaoloni aikana, niin tuskin olisin ruvennut lapsentekoonkaan hänen kanssaan.

Ennen lapsen syntymää sain paitsi vahinkoky-selyjä (kuka ei tiedä, miten lapsia tulee?) myös voivotteluja, että niin ne minunkin opiskeluni tyssäsivät. Eivät tyssänneet. Pari kuukautta meni ennen kuin pääsin soitosta jyvälle, mutta nyt olen ihan varmasti paljon parempi kuin vuosi sitten. Koska treenikopissa tai koululla ei huvita viettää pitkiä aikoja kynsiä pureksi massa (kotona on kivempaa), tulee siellä kopissa treenattua ihan oikeasti. Yleensä jopa keskitty-neesti. Kun elämässä on jotain miljoona kertaa tärkeämpää kuin soittaminen, on se rennompaa ja sen takia myös kivempaa. Ja kun se on kivaa, sitä myös oppii helpommin. Ta-daa!

Ruotsissa ollaan tasa-arvoasioissa valovuosia Suomea edellä ja lapsiperheiden elämä on help-poa. Tukholmassa on niitä paljon, ja suojatielle voi vaunujen kanssa kävellä varmana siitä, että autoilija pysähtyy. Yritäpä samaa Mannerhei-mintiellä. Musiikkikorkeakoulussa on paljon lapsellisia opiskelijoita (hah, tässä jutun huu-morivitsi oli), ja opintoja on mahdollista tehdä 75- tai 50-prosenttisesti, jolloin vastaavasti opintoaika pitenee. Olen oikeastaan kyllästynyt perustelemaan lapsen saamista ja selittelemään, ettei elämä siihen lopu. Tukholmassa kukaan ei ihmettele. Toisaalta ei opettajatkaan anna mitään anteeksi univelan takia.

Tässä kohtaa kaksihampainen superlapsemme nousi ensi kertaa karhunkävelyasentoon. Oh! Nyt se ryömi johtojen luo. Minulle taisi juuri tulla parempaa tekemistä kuin tämän jutun kirjoittaminen.

elina pyykönen

Äitiyden ihanuuttaIikka Lahnasalo raportoi

6

Rakastakaa toisianne

Tuba mirum

Kenellekään ei tulle yllätyksenä, että ihmiset viestivät eri tavoilla. Toiset ovat hyviä kirjoittajia, toiset taas

luottavat suuvärkkiinsä. Toisten sanat ovat panssarivaunuja, toisten pakkaslunta. Sanoilla voi satuttaa, niillä voi rakastaa. Sanoilla voi rikkoa mutta sanoilla voi myös korjata ja luoda uutta.

Aina silloin tällöin mieleen hiipii epäilys – jos meidän pääasiallinen ajattelumme ja viestintämme väline on jotain niin epäek-saktia kuin kieli, miten ihmeessä maailma voi ylipäätään pysyä kasassa? Silti nämä kielen vivahde-erot ja väärinymmärrykset ovat ennen kaikkea se mahti, jonka varaan me kaikki laskemme ja luotamme.

Esitän uhkavaatimuksen. Keskittykää, kuunnelkaa ja ymmärtäkää. Kysykää jos ette ymmärrä. Puhukaa ja kertokaa, yrit-täkää mennä sanoilla toisen luokse. Jos ette tee näin, teille tulee valtavan paha olo, joka tarttuu kuin jalla-jalla intin talvirovalla. Vali tettavan usein keskustelu ja viestintä banalisoituu taustakohinaksi, ohipuhumi-seksi ja pelkäksi yritykseksi siirtää infor-maatiota. Se ei toimi. Kieli vaatii aikaa.

Akatemiassa on herätty näihin kommuni-kaation ongelmiin. On luotu palautekana-via, anonyymiä kurssipalautetta, aloitetoi-mintaa ja herra tietää mitä muuta. Kaiken tämän taustalla on vilpitön huoli ja hätä siitä, että akatemialaiset voivat huonosti. Toimivat palautekanavat ovat oikeastaan ainoa asia mitä Akatemia voi hallintora-kenteena tehdä. Akatemia on kuitenkin aidoimmillaan vain ryhmä ihmisiä, jotka tekevät juttuja yhdessä. Viestintä jää näi-

den ihmisten vastuulle. Vaikka palaute on käsitteenä lähestulkoon viestinnän vasta-kohta, tervehtikää tätä elettä ilolla.

Sanoilla luodut teot ja asiat säilyvät kyllä. Se ei aina ole hyvä asia. On turha kuvitella voivansa piilottaa kommunikaatiosta tai sen puutteesta johtuvia asioita. Enemmin tai myöhemmin asiat pitää käydä läpi. Maailmalta ei pääse pakoon eikä sinne voi piilottaa asioita. Kaikki tekomme ja sanamme - ne salaisimmat, noloimmat, harkitsemattomimmat tai ihanimmat - odottavat raatipöydällä kärsivällisesti. Ja niiden aika tulee aina. Olkaa varovaisia ja olkaa rohkeita.

Kissa nostetaan mikroaaltouunista pöydälle ja käsittelemättä jääneet asiat puhutaan halki. Liian harvoin luotetaan sanojen parantavaan voimaan ja uskalletaan käydä keskustelua. Aidossa keskuste lussa ihmi-nen on haavoittuvaisimmillaan. Ihminen näyttää itsensä ilman naamiota. Ja myön-täkää pois, kaikilla meillä sellainen on. Minulla ainakin.

Olkaa armollisia toisillenne. Älkää satutta-ko. Älkää tehkö pahaa. Ja muistakaa että ymmärtämättömyyttään tehtyjä tekoja tai sanottuja sanoja pitää pyytää ja tulee antaa anteeksi. Sanat luovat todellisuutta ja kie-lellä muutetaan maailma. Väärinkäytettynä kieli on voimakas ase. Sana on tässäkin miekkaa mahtavampi.

Hyvää joulua teille ja omaisillenne.

tuomas Saloniemi

7

Saymaa 4 / 2010

Joka ikinen vuosi se hetki koittaa, uudestaan ja taas uudestaan. Joulu-aattona kinkun ja riisipuuron turvot-

tamina juhlakansa rynnii kuusen juurelle pakkauspapereita repimään ja ottamaan vastaan tuomionsa siitä, kuinka kilttinä sitä on kuluneena vuotena oikeasti tullut oltua. Oli kyse sitten pehmeistä tai kovista paketeista, aina eivät pukin tuomiset joko osu ihan nappiin tai ovat muuten vain epäilyttäviä. Vaikka lahjahevosen suuhun ei tuijotella saisikaan, Saymaan toimitus ke-räsi Sibelius-Akatemian opiskelijoilta aitoja tarinoita elävästä elämästä. Niistä hetkistä, kun paketista kuoriutui jotakin, joka nostaa hymyn kareen suupielille vielä pappana kiikkustuolissa.

”Viidennellä luokalla, pahimmassa ”en ikinä halua kasvaa aikuiseksi” –kriisissäni, sain kummitädiltäni 50 markan lahjakortin kaupungin täteimpään alusvaateliikkee-seen. En koskaan käyttänyt sitä.”

nainen

”Liekö joulupukki sekoittanut lahjat, kun yhtenä jouluna sain kenkälankkia ja ruuveja. Olin riemuissani.”

nainen

“Olin lapsena lujasti päättänyt, etten tahdo koskaan ottaa reikiä korviini. Sukulaiset

kuitenkin ostelivat sen verran sitkeästi lah-jaksi korviksia (alle 10-vuotiaalle!), joista aina todettiin, että ”sitten kun kohta hankit ne reiät”. Lopulta en kehdannut kuin taipua painostuksen edessä.”

nainen

“Muistan saaneeni ”parhaimmat” lahjani mummoltani. Eräänä jouluna sain samaa partavettä, kuin ukkini, koska niitä oli saa-nut kaksi pulloa yhden hinnalla (ja ei ollut mitään merkkituotetta)! Toisena jouluna sain samaiselta mummolta suihkuradion, sellaisen ruman muovisen kapistuksen, koska hän oli saanut sen valituista paloista tilaajalahjana. Viime vuonna sain häneltä lahjaksi Eläkeliiton froteesukat!!! Syy oli kai se, että hän sattui niitä itse myymään.”

mies

“Sain isältä ja äidiltä lahjaksi hienon punaisen tietokonetyötuolin, se oli tietysti osissa. Seuraavasta lahjapaketista paljas-tui työkalusarja, jolla sain ihan itse koota työtuolini isän ohjeituksella.”

nainen

“Uusi poikaystävä (31 v) sai mummiltani glitter-jouluenkelikynttilän. Tosihieno...”

nainen

teksti Ritva eskelinen

Lahjahevosen suussaeli taRinoita joulupukin kontin hilpeistä antimista

88

Tänä vuonna tuli 15 vuotta täyteen ensimmäisen Saymaa-

lehden ilmestymisestä. Kunnioi-tettavasta iästä huolimatta

Saymaa ei suinkaan ole ensim-mäinen Sibelius-Akatemian

ylioppilaskunnan toimittama lehti, vaan julkaisutoiminnan juu-

ret ulottuvat aina 1920-luvulle. Merkkivuoden kunniaksi teim-me pienen kurkistuksen lehden kehitykseen ja aina sen juurille

esi-isien historian hämärään.

Saymaa-historiikkiKumPujen

YÖstÄ saYmaan aalloille

9

Saymaa 4 / 2010

Varhaisin Saymaan esi-isistä oli Sibelius-Akatemian ylioppilaskuntaa edeltäneen Opiskelijoiden Konventin 1920-luvulla julkaisema Sempre Crescendo (jolle tosin tiettävästi ehdotettiin nimeksi myös Molto smorzando). Lehti julkaisi paitsi kirjoituk-sia, myös sävellyksiä muun muassa Sulho Rannalta, Uuno Klamilta ja Helvi Leivis-kältä. Lehteä kirjoitettiin käsin ja sitä luettiin ääneen konventin kokouksissa. Rahan puute sekä toimijoiden vaihtuvuus tekivät julkaisutoiminnasta kuitenkin pidemmän päälle katkonaista. 1930-luvulla Konventin lehti jatkoi vielä ilmestymistään Fermaatti-nimellä. Sota sotki niin Konven-tin kuin koko Sibelius-Akatemian toimin-nan aina vuoteen 1945 asti. 1950-luvun alussa harkittiin opiskelijalehden perus-tamista uudelleen, mutta hanke kaatui taloudellisiin ongelmiin.

Oppilaskunnan lehti Tritonus alkoi ilmes-tyä vuodesta 1963 lähtien. Oppilaskunnan oman toiminnan ja taiteilijaesittelyiden lisäksi lehdessä käsiteltiin myös yleisempiä musiikkiaiheita, kuten esimerkiksi koulujen musiikkiopetusta, eteläintialaisen musiikin rytmikäsitystä sekä Alexander Skrjabinin mystiikkaa. Lehden talous turvattiin mai-noksilla, joita oli runsaasti: musiikkialan likkeiden ja yritysten lisäksi mm. Metalli-työväen liitolta, Marimekolta sekä lukui-silta kirjapainoilta ja olutpanimoilta.

Vuosina 1967-68 lehti otti itselleen nykyis-ten iltapäivälehtien ulkomuodon ja se oli suunnattu laajamittaiseksi uutislehdeksi ja keskustelufoorumiksi kaikille muusikoille ja muusikoksi aikoville. Artikkelit tutustut-

tivat lukijan mm. Kuopion musiikkilukioon, Finland Festival-kesätapahtumiin ja teinien taidepäiviin; lisäksi julkaistiin musiikin tutkimusta ja nykymusiikkia käsitteleviä kirjoituksia. Lyhyen tauon jälkeen Tritonus jatkoi ilmestymistä 1970 monistemuotoi-sena, selkeästi vain musiikinopiskelijoille suunnattuna. Vähitellen ote juttuihin syveni, ja Tritonus elikin monien mielestä kukoistuskautensa Matti Tuomiston alettua päätoimittajaksi 1977. Lehti alkoi ilmestyä hyvin taustoitettuina teemanumeroina: vuoden 1978 teemoina olivat elokuva, tanssi, musiikin suhde liikkeeseen ja elekt-roakustinen musiikki.

Kuitenkin samalla kun Tritonuksesta kasvoi täysimittainen musiikkilehti, sen koettiin myös vieraantuneen opiskelijoiden todellisuudesta ja ”kasvaneen ulos” julkai-sijansa käsistä. Tritonuksen kulta-aikaa leimasikin voimakas yleinen kiistely siitä, millaiset asiat oikeastaan ylioppilaskunnan toimialueeseen kuuluivat – kiistely johon SAY:lle harvinaisella tavalla onnistuttiin sotkemaan mukaan jopa ripaus puoluepo-litiikkaa kun vasemmistohenkinen pää-toimittaja moitti hallitusta oikeistolaisena pidetyn Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) talutusnuorassa kulkemisesta(!). Nämä ristiriidat johtivat lopulta lehden lakkauttamiseen vuonna 1981.

Seuraava julkaisutoiminnan nousukausi koitti 80-luvun puolivälissä pääsihteeri Ilpo Jaakolan aloitteesta. Lehdessä julkaistiin jälleen taide- ja kulttuuriaiheisia artikkelei-ta (mm. Jouko Turkan ”Miten taiteilijoita koulutetaan vai pitääkö taiteilijaksi syn-tyä”), opettajien ja opiskelijoiden haastat-teluja, esseitä ja runoja. Toisaalta myös

Konventin lehti Sempre Crescendo 1920-luku – 1945

tritonus I 1963 – 1981

Lentoon! I noin 1985 – 1987

10

opiskelijahenkisyys oli läsnä: tutkivan jour-nalismin hengessä suoritettiin mm. kyse ly jossa tiedusteltiin toisaalta opiskelijoiden eroottisia kokemuksia ja mieltymyksiä, toisaalta alkoholin käyttöä ja yksinäisyyden ja ahdistuneisuuden tunteita. Vuonna 1987 ilmestyneessä viimeisessä numerossa oli myös keskiaukeamalla peli, jossa opiske-lijan piti yrittää kerätä 180 opintoviikkoa pelilautaa kiertäen.

Lentoon!-julkaisua seurannut ”Vartiotor-vi” oli selkeästi opiskelijahenkisempi kuin yksikään edeltäjistään. Kirjoittajakunta oli melkein kauttaaltaan musiikinopiskelijoita; mainostuloja ei hankittu vaan rahaa sääs-tettiin ulkoasussa joka toistui samanlaisena lehdestä toiseen. Tyylillisesti ei pyritty korkealentoisuuteen vaan enemmänkin kuppilakieleen:

”Tässä teille nuoret maailmanhistorian toinen Vartiotorvi. Ei taatusti vähääkään vähemmän asiapitoinen kuin edellinen, ei tippaakaan hauskempi. Elämä on synkkä perkele ja vääryys on vallassa. Ja jos jotain positiivista huomaa, se unohtuu hetkessä kun vääntää kolmattatoista soolokirjoi-tustaan ja ihmettelee missä ne kaikki verbaalia krobaatit on silloin kun niitä eni-ten tarvittais. Eli tämä on todellakin itse-säälistä ruikutusta siitä, ettei kukaan viitsi jeesata tämän lehden vääntämisessä. Mutta turha on ruikuttaa. Lehti on sen näköinen kuin tekijänsä eli lyhyt ja lihava.”

Lehti käsitteli toisaalta opiskelija asemaan liittyviä kysymyksiä, ja toimi siten tieto-pakettina opintotuesta, terveydenhoidosta, verovähennyksistä, tuntikiintiöistä, opinto-oikeuksista ja muista opiskelijaa askar-ruttavista asioista. Toisaalta Akatemian

opetusta, arkea ja sisäisiä asioita kritisoitiin välillä hyvinkin railakan kriittiseen sävyyn muun muassa pakinoitsijoiden sekä Luuse-rin tarina-sarjakuvan välityksellä. Toisaalta myös vakavahenkisempiä taidetta ja mu-siikkikorkeakoulun luonnetta pohdiskelevia juttuja julkaistiin. Pääpaino oli kuitenkin vahvasti ironian puolella:

”Nykyään musiikinopiskelu tietää yhteis-kunnallista nousua toimihenkilön tai työläisen lapseksi syntyneelle ahkeralle tai lahjakkaalle opiskelijalle. Sivistysperheen vesa ei automaattiseesti enää saa suojatyö-paikkaa, vaan voi joutua opettamaan pikku-lapsia kuten..kuten…kuten…NO! Kyllähän näitä on!

Vartiotorven lakattua ilmestymästä ylioppi-laskunnan tiedottamisesta vastasi vuodesta 1995 alkaen SAYMAA:ksi nimetty suppe-ahko tiedotuslehtinen, mutta sittemmin päätoimittajana toimineen Markus Utrion aikana lehti alkoi sisältää myös laajempia kirjoituksia. Esimerkiksi vuoden 1997 toi-nen (vappu-)numero sisälsi puheenjohtajan pääkirjoituksen, tuhdin opintotuki-infopa-ketin, hallituksen jäsenten esittelyn, uuden Töölönlahden toimitalon odotusta(!), yhden sivun vappuhypetystä sekä sokerina pohjalla nasevan päiväkirjan kirkkomu-siikin opiskelijoiden Saksan-matkasta: ”to 6.3. ...aamu oli rauhallinen, kukin tuntui olevan tyytyväinen osaansa, ruokaansa, paikkaansa, seuraansa. Monesti tavallinen tilanne on alku jollekin suuremmalle. Niin nytkin. Tyyneyden rikkoi suuri kysymys: ”Mistä ne lapset oikein tulee?”

2000-luvun alkupuolella lehti ilmestyi jopa 6-7 kertaa vuodessa, myös entistä paksum-pana ja monipuolisempana. Sibelius-Aka-

vartiotorvi I 1990 – 1994

SaYmaa I 1995 –

11

Saymaa 4 / 2010

temian asioita sekä opiskelijatapahtumia käsittelevien juttujen oheen ilmestyi yhä enemmän kieli poskella tehtyjä juttuja, toi-saalta myös laajamittaisempaa maailman-parannusta kehyasioista ja kierrätyksestä. Myös ulkomaanmatka- ja vaihtokertomuk-sia harrastettiin, samoin tutkivaa journa-lismia (mm. Jukka Nykäsen ”Mistä tuntee mukalaisen?” Saymaa 04/03). Musiikki-kasvatuksen opiskelija Janne Kuusisen anarkistiset piirrokset ilmestyivät rikastut-tamaan lehteä, ja monet edelleen voimissa olevat palstat kuten MusikaaLista, SayMaa testaa sekä International Corner vakiin-tuivat osaksi lehteä. Lisäksi vappunumero keväällä ja fukseille suunnattu lehti syksyllä ovat vakiintuneet Saymaan teemanume-roiksi lehden ilmestymistiheyden vakiin-nuttua vuoden 2005 paikkeilla neljään lehteen vuodessa. Samalla juttujen määrä yhtä lehteä kohden on kasvanut ja jonkin verran monipuolistunut.

Kantaa on otettu halki 2000-luvun, välillä vakavahenkisemmin, välillä huumorin varjolla. Esimerkiksi vappunumeron 2006 keskiaukeamalta löytyi irtileikattava istuinalusta vappupiknikille – varustettuna tekstillä ”nykyinen opintoraha”. Jokainen hallitus on tehnyt perinteisesti lehdestä oman näköisensä ja monet vakiopalstat ovat siten pääosin vaihdelleet vuosittain toimijoiden mukaan. Lehden yleisilmeeksi on joka tapauksessa vakiintinut jonkin-lainen kriittisen opiskelijan äänitorven ja (usein vain SibA:laisille aukeavan) huu-moripläjäyksen välimuoto. Kaikenlaiset matka- ja vaihtokertomukset ja ylipäätänsä erilaisten kokemusten jakaminen kans-saopiskelijoiden kanssa ovat avanneet mahdollisuuksien maailmaa opiskelijoille; samoin yhteisöllisyyttä ovat lujittaneet vauhdikkaat kertomukset bileistä ja muista tapahtumista.

Lehden teko ei ole aina ollut ruusuilla tanssimista, ja on se usein myös turhautta-nut hallituksen jäseniä heidän yrittäessään raapia lehtijuttuja kasaan pikkutuneilla deadlinea edeltävänä yönä. Tästä huolimat-ta Saymaa on katsottu tarpeelliseksi osaksi toimintaa; tavoittaahan se sentään monta sataa akatemialaista joka kerta ilmesty-essään. Usealla eri talolla ja kahdessa eri kaupungissa toimivalle yhteisölle lehti on kuitenkin tietyllä tapaa myös eräänlainen yhteisen identiteetin rakennuspalikka. Kirjoittajien ja juttuaiheiden löytäminen on aina haaste, useimmiten kiireiset halli-tuslaiset yrittävät taikoa juttuja tyhjästä, vaikka kuitenkin samaan aikaan Akatemia on todellisuudessa jutunaiheita tulvillaan.

Tästä syystä lehteen onkin kasvavassa määrin pyritty viime aikoina löytämään juttuja myös hallituksen ulkopuolisilta kirjoittajilta. Lisäksi on keskusteltu siitä, että päätoimittajana ei enää tulevaisuu-dessa automaattisesti toimisi hallituksen puheenjohtaja, tällä kun tahtoo olla teke-mistä muutenkin. On myös mietitty lehden rakentamista entistä enemmän teema-numeroiden ympärille.

Ulkoasu on jo päivitetty 2010-luvulle uuden taittajamme Jaakko Kulomaan johdolla ja toivottavasti myös muut uudistukset saa-daan toteutettua. Joka tapauksessa täyty-nee onnitella Saymaata viidentoista vuoden rajapyykistä: esi-isistä vain Tritonus on elänyt pidempään. Sen iän ohittaakseen Saymaan pitäisi porskuttaa vielä ainakin kolme vuotta: pidetään siis peukut pystyssä ja toivotetaan sankarille onnea matkaan!

teksti: Riikka pellinenlähteet: valkeila Riitta: ”Arkea ja juhlaa,

Sibelius-Akatemian Ylioppilaskunnan historiaa.Saymaa-lehdet 1995-2010

entä tulevaisuus?

12

Kuusisensarjakuva

13

Saymaa 4 / 2010

Kuukaudenkappale

Juoma(joulu)laulu Ullamaija Ien & Kosta Maltainen

Quasi Nissepolkka

Huilusooload libitum

On

9

pik

A

ku- jou

- lut- käy

ty

- ja vä

hän

- nä

räs- tää.

-

Mut kun

non- juo

ma- kau

- si

- vast' ees

sä- hää

- möt tää.

-

Kun

17

vaAl

A

paatkon

--

vihees

doinsä

--

koitit

taaken

-

-niinei

korkkaup

kipa

--

auau

keki

--

aa.oo.

-

JaSiis

21

en

suun

nentaan

--

lophuolt

pisi

--

aiskal

--

tale

--

enja

selsu

vääruu

--

päini

-- vää

näinnää.juon.

25 1.

Jou

B

lu

-

rau

- haa

- nyt sul

le- toi

vo- tam

- me

- Kuin

ka

- kau

an

- voi put

ki- jat

ku- a?

-

Nyt

2.33

Vii

C

naa,

- vii

naa

- jou

lu- pöy- tään- tuo

kaa!

-

En sel

vin- päin- kes

tä- kau

em- paa

-

41

Jou

lu

- rau

- haa-

näin sul

le- toi

vo- tam

- me.

- Kuin

ka

- kau

an

- voi put

ki- jat

ku- a?

-

49rit.

Jou

lu

- rau

- haa-

näin sul

le- toi

vo- tam

- me.

- Jou

lu

- rau

- haa

- ja uut

ta- vuot

ta!

-

1414

Onnea etsimään NeuvostostamusiiKinoPisKelija maailmalla:

Kaikki alkoi, kun sattumalta tammi-kuussa -89 tulin täyttäneeksi opetusministeriön stipendianomuk-

sen, jonka porkkanana oli vuoden opiskelu Neuvostoliitossa. Anoin paikkaa Moskovan Konservatorioon maailmalla mainetta niittäneen Juri Bashmetin luokalle, koska muita kyseisen oppilaitoksen alttoviu-lunsoitonopettajia en yksinkertaisesti tuntenut. Keväällä tuli ilmoitus, että olen varalla opiskelemaan omakustannuspoh-jalta NL:ssa. Unohdin koko asian, koska jos meikäläiselle sanotaan, että on varalla, se tarkoittaa samaa kuin ”ei”.

Asia tuli uudelleen esille, kun syyskuun alkupäivinä Neuvostoliitto-instituutista (Suomen opetusministeriön alainen tuutti) tuli kirje, jonka sanoma oli seuraava: ”Si-joituspaikkanne tulee olemaan Moskova. Toivomme teidän lähtevän niin pian kuin mahdollista”. Itse oppilaitoksesta ei ollut mitään tietoa, saati sitten opettajasta. Läh-töpäätös tuli yllätyksenä, mutta jo ajatus ”päästä” tutustumaan kyseiseen maahan ja sen musiikkielämään kiehtoi. Toisaalta: voiks siellä elää? Onks siellä edes ruokaa? Mut enhän mä osaa edes venäjää, NJET? No tjaa, oishan se sellainen eloonjäämis-kurssi!

Oma lähtöpäätökseni olikin sekunnissa selvä, ja pääajatuksena oli, että ei kai siinä mitään häviä, jos hengissä selvii.

Liisi Nuora, joka on opiskellut Mosko vassa jo ties kuinka kauan, valaisi paikallisia oloja, tapoja ja kertoi mitä kannattaa ottaa mukaan matkaansa. Tavaralistan TOP TEN näytti jokseenkin tältä: Ruokaa (pussi-, purkkilinjalta), ikkunatiivisteitä ja teip-pejä, Stockaa varten pankkikortti, kaffeeta ja sukkahousuja lahjuksiksi, pari purkkia Täystuho 100:aa (tappaa kissat ja sitä pie-nemmät), lääkkeitä, kumit, välineet, onnea ja erittäin pitkä pinna.

Lähtöpäivänä taistelin kuin Rambo rauni-oissa saadakseni viisumini NL:n konsulaa-tista. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni Neuvostoliittolaisten työmoraaliin, ystäväl-lisyyteen ja ihanuuteen. Tasan kaksi viikkoa oli kulunut kirjeestä siihen kun nousin VAPAAEHTOISESTI Moskovan junaan.

joustaVan nopea sisäänkiR-joitus ja nopeasti käsiksi opintoihin

Matka sujui sinänsä ongelmitta, mutta siihen se ongelmattomuus sitten loppuikin. Moskovassa selvisi, että oppilaitoksenani oli Moskovan Konservatorio, mutta vastaan otto oli seuraava: ”Te ette merkitse meille mitään, Te ette ole opiskelija, ette stazoori (1 vuoden jatko-opiskelija), ettekä

aspitantuuri (2 vuoden jatko-opiskelija)”. SIINÄ KAIKKI! He eivät suostuneet järjestämään koesoittoa tai majoittamaan konservatorion asuntolaan. Tämä oli toinen kosketukseni neuvostoliittolaisten ystäväl-lisyyteen. Auttajaksi tuli suurlähetystö, joka otti epätietoisen opiskelijan yöksi tiloihin-sa. Toiseksi yöksi löytyikin jo sija konserva-toriolta. Jo kahden viikon sotimisen jälkeen olin kirjoilla itse Konservatoriossa. Kaikki likaiset työt puolestani hoiti Liisi, jota ilman Moskovassa oloni olisi jäänyt pelkäksi käynniksi.

opi eksoottinen iDän-kieli jopa omalla äiDinkielellä

Sisäänkirjoituksen jälkeen uusi oppilas passitettiin välittömästi venäjän alkeiden pariin. Kielen opiskelu olikin erittäin teho-kasta, joskin myös aikaa vievää. Tunteja oli neljänä päivänä viikossa, 5 tuntia ja 15 minuuttia/päivä. Lisäksi vielä kotitehtävät, joihin tuhriintui noin kolme tuntia per päi-vä. Yritä ny siinä sitten vielä harjoitella!!

Venäjänkielenryhmä oli perin kansainvä-linen, sillä tyyppejä oli Kuubasta, Meksi-kosta, Chilestä ja Argentiinasta sekä meikä, ainoana tältä mantereelta. Kaikkein jänte-vintä oli, että opetuskieli oli ESPANJA, CERVEZA!! Kolme kuukautta kävin tun-neilla, sitten katsoin itseni oppineeksi ja lintsasin loput.

altto-opettaja? Bashmetko?

No ei, sillä taiteilija itse antoi koko vuoden aikana opetusta tasan kolmena päivänä. Siis kaksi kertaa syksyllä ja kerran keväällä, jolloin hän haukkui kaikki oppilaansa. Tämä olikin hyvä pohjustus seuraavan päivän tutkinnoille, jossa oppilaat sitten soittivatkin aivan sukat sekaisin. Luulisi, että noin hyvällä soittajalla olisi edes hyvä assistentti, mutta kun ei.

Itse olin prof. Druzhinin luokalla. Tämä jäsen kirjan omaava, taivaissa liitelevä ”suu-ri taiteilija” kahmi luokalleen ne joilla olisi vielä toivoa. Tunneilla kaikki oppilaat soit-tivat hirveästi kappaleita hirveän huonosti. Lähes jokaiselle luokan oppilaalle olisi ollut viisaampaa opettaa ensin esim. tekniikkaa ja sävelpuhtautta. Näin tulos olisi ollut huo-mattavasti parempi. Konservatoriossa ei ole näköjään tapana opettaa enää näitä asioita, riippumatta siitä missä vaiheessa, tai minkä tarpeessa oppilas on. Eikö musiikinopiske-lija olekaan yksilö? Ei kai sitten.

Kävin myös Druzhinin assistentilla, ja sanalla sanoen: pelle. Onnistuin vielä vaihtamaan Druzhinin toiselle assistentille Michail Kugelille, joka olikin hävyttömän hyvä altisti ja hyvä opettaja. Sääli vain, että

15

parin kuukauden yhteistyön jälkeen hän lähti lopullisesti NL:stä Israeliin. Kuge-lilla oli onni päästä pois tuolta kurjuuden kotimaastaan, etenkin kun juutalaiset ovat NL:ssä päähän potkittua kansaa. Itse taasen olin ollut jo kahdeksan kuukautta Moskovassa ja käteen oli jäänyt ainoastaan kasa tyhjiä oluttölkkejä. No tjaa, parempi-han sekin kuin ei mitään. Tässä vaiheessa sain tarpeekseni talon toivottomista opet-tajista ja hommasin itselleni yksityisopet-tajan. Vihdoinkin löysin opettajan, joka oli ylipäätään kiinnostunut opettamisesta ja oppilaastaan, ja jopa siitä että tämä myös edistyisi.

mistä Ruokaa ja juomaa?

Kaupassakävijän perusohje: ”Osta sitä mitä näet äläkä sitä mitä tarvitset, sillä sitä ei kuitenkaan ole!”

Tämä ohje toimi vielä viime syksynä, sillä silloin kaupoissa vielä oli jotain. Rupla-ruokaostokset, jotka ruplan alhai-sen kurssin vuoksi ovat länsimaalaiselle edullisia, hoitaa varmiten torilla, joskin huomattavasti paljon kalliimmalla kuin virallisissa kaupoissa. Joskus kaupassakin on jotain ruoka tavaraa ja sen kyllä huomaa tungeksivista kansanjoukoista. Halutessaan ottaa osaa jonotuskarkeloihin on syytä varata aikaa, kärsivällisyyttä ja toisinaan myös passi sekä tietysti onnea, jotta tavaraa riittäisi itselle asti. Juoman kanssa on muuten sama juttu: esimerkiksi maailman-kuulua cola-juomaa saa ostetuksi parhaiten suoraan ravintolasta, kunhan ensin löytää sellaisen ravintolan, jolla on mitä myydä.

STOCKMANN, sieltä saat mitä tahansa…

Se, mitä Neukku-kaupoista tai torilta ei saa, löytyy Stockalta. Ruokakauppa on jopa paremmin varustettu kuin Suomen vas-taava, sillä siellä törmää väkisin monipuo-liseen ja erittäin edulliseen viinahyllyyn. Muuten hintataso on tällä hetkellä hiukan suomen hintoja korkeampi ja ostot sallitaan vain luotto- tai pankkikorteilla.

RaVintolat

Joissain yksityisissä ravintoloissa voi syödä hyvin ja halvalla. Ongelma onkin vain siinä, miten päästä sisään näihin ravintoloihin. Ensin on tehtävä varaus, viimeistään vuorokautta aikaisemmin. Tämän jälkeen on olemassa vielä kolme mahdollisuutta: ravintola on kenties siirtynyt länsivaluut-taan jolloin vapaita paikkoja löytyy kyllä runsaasti, itse lopputulos ei vaan ilahduta sillä palvelu on edelleen sosialistista, vain hinnat kapitalistisia. Toinen mahdollisuus on, että portieeri käännyttää ovella pois, oli varaus tai ei. Tästä voi kuitenkin selvitä sopivin lahjuksin. Viimeisin, vaan ei yleisin vaihtoehto on ravintolaan pääsy täysin ongelmitta. Tällöin tarvitaan kuitenkin enemmän onnea kuin taitoa.

FAST FOOD eli Mc Donald’s

Jos kärsivällisyyttä riittää, ei Mc Donald’s ole suinkaan huonoin vaihtoehto. Jo kah-den, kolmen tunnin jonotuksen jälkeen voi päästä haukkaamaan Amerikan-herkkuva. Eikä lysti ole kallistakaan, sillä kaksi ihmistä syö itsensä kipeeksi 20:llä ruplalla (n.5mk). Jos jonottelu ei kiinnosta voi yrit-tää suomalaisella sisulla kiilaustaktiikkaa. Tällöin on syytä yrittää pysyä hengissä sekä poissa miliisin katseilta. Muutaman kerran olen onnistunut.

ASUNTOLA –valoisa, siisti, hajuton, eläi-metön… öms, öms

Konservatorion omassa asuntolassa asuu n.500–600 musiikinopiskelijaa, joita on haalittu ympäri maailmaa. Vuoden aikana on siis ollut mahdollisuus tutustua erimaa-laisiin ihmisiin, joihin muualla olisi tuskin törmännyt.

Sukkahousujen ja Kulta-Katriinan avul-la onnistuimme lahjomaan asuntolan johtajan. Näin järjestimme itsellemme haluamamme kämppäkaverit. Ja kun asuntola vielä sijaitsee lähellä Moskovan keskustaa ja konservatoriota, on sen kaikki hyvät puolet lueteltu.

Keittiöt, toiletit ja suihkut ovat yleisiä tiloja, joissa on siisteys- ja viihtyvyystakuu. Esim. keittiötä kuvaa sana paskainen paremmin kuin epäsiisti. Ja jos sinne erehtyy hetkeksi jättämään kattilan, jonka valmistusmaa on jokin muu kuin CCCP, on se menetetty. Se on kehitysapua, ja menee varmasti perille! Toukokuun alussa tuli viimeksi suihkuista vettä, ja asuntolassa oli kaikkiastaan viisi toimivaa miesten suihkua (vuoden aikana ennätys oli yhdeksän). Onneksi kaikki 250 ukkoa eivät peseydy päivittäin, muuten jonot ois kuin Lepistön kansanopistolla. Vessat ovat ehdottomasti mielenkiintoisin-ta: sieltä voi jokakerta löytää uudet kinder-yllätykset. No onhan siellä ne porsliinit, mutta kun lennosta heitetään, niin eihän se sinne osu. Tilannetta kuvaakin hyvin seuraava loru: ”Kyykin siellä, kyykin täällä, istua en voi pöntön päällä”.

Kämpässäni ”ainoana” riesana ovat torakat, mutta toisaalta nehän ovat niin pieni asia, että niihin pitää suhtautua tunteella kuin kotieläimiin. On muuten helppohoitoisin eläin mitä tiedän.

iltaRukous

Joka ilta iltarukoukseni päättyy seuraavas-ta: ”…ja annathan Suomelle ja sen viisaille päättäjille voimaa ikuisesti ylläpitää Suo-men ja Neuvostoliiton välinen viisumipak-ko. Me suomalaiset olemme niin turtuneita omaan hyvinvointiimme, ettemme edes tajua minkälainen 280 miljoonan helvetti alkaa Vainikkalan asemalta itään. Aamen.

markku Sorrijulkaistu vartiotorvessa 1990.

16

Saymaan 15- vuotisjuhlan kunniaksi Saymaan toimisto löi viisaat ylä- ja alapäänsä yhteen ja teki yhteenvedon kaikista niistä asioista, jotka itse kun-kin kohdalle tulevat jossain vaiheessa teini-ikää. Jos siis vielä muistelet läm-möllä aknen, hormonien ja hikoilevien kämmenten tähdittämää teini-ikää, lue juttu ja mieti uudelleen.

RippikouluKaikkihan tiedämme tuon myyttisen aikuis-tumisriitin joka yhdistää sukupolvia jopa enemmän kuin eläkejärjestelmät.

hauskuus: aikuisten keksintöä, ei varsi-naisesti hauskaa. Toisaalta areena on vapaa.ärsyttävyys: toimii pikemminkin toiseen suuntaan, ei ärsytä aikuisia vaan osallistujia.maku: seurakuntamehu.jälkimaku: eksegeettinen ja lahjan-täyteinenhaju: home, puhdistusaine, salatupakit, laitoskeittiömäinenkoko: 40-50 henkeäuskottavuus: täysi sata, mutta vain luterilaista.15 vuoden päästä: jos olet vielä 15 vuodenkin päästä riparilla, hanki elämä tai kirkkomuusikon tutkinto

mopokorttiEi liene sellaista paikkaa isänmaamme äidinkasvoilla, jota ei Honda Monkey olisi jossain vaiheessa ruopaissut. Mopokortti on tae elinpiirin uskomattomasta laajentu-misesta ja ensimmäinen askel kuminpolton ja vetelehtimisen maailmaan.

hauskuus: pääsee vasta mopon kanssa oikeuksiinsa. Sitten ei ole riemulla rajaa.ärsyttävyys: huippuärsyttävää jos noktur-naalisten kokoontumisajojen aikana yrittää naapuritalossa nukkua. Toimii.maku: 2-tahtibensa, keinonahkaistuinjälkimaku: suolainen ratsiassa viritetyn monkeyn kanssahaju: kokoontumispaikkana toimivan grillikioskin eltaantunut rasvankärykoko: pieni mutta riittoisa.uskottavuus: rapisee piikkikortin myötä.15 vuoden päästä: todennäköisesti vaihdettu toyota avensikseen ja rivitalokol-mioon

pussarikänniTeini-ikäisenä oli tietysti hauskaa yrittää alaikäisenä ravintolaan (ja selvästi vähem-män hauskaa lentää portsarin määrätietois-ten, lempeiden käsivarsien saattelemana ulos) joten pussikalja lienee näytellyt jon-kinlaista osuutta meidän jokaisen elämässä. hauskuus: ei laimentunut tähän päivään mennessä. toimii.ärsyttävyys: riippuu säästä, seurasta sekä omasta ja seuran humalatasosta.maku: vaihteleva, ofeliainen, mehukattiin tehdyn kiljumainenjälkimaku: aika karvas, huomattavan hapokas, lähes -vatsan.haju: aika paha.tkoko: vaihtelee suuresti, sivistyneestä pienen piirin siemailusta kymmenien teinien koko yön konttauskisaan.uskottavuus: rapisee illan edetessä.15 vuoden päästä: toimii aina vaan

eka tyttöystäväMurrosikä ei olisi murrosikä, ellei siihen kuuluisi sellainen määrä hormoneita joka saisi edesmenneen Tony Halmeenkin kal-penemaan. Ja näiden ihmisten parhaiden ystävien seurauksena me alamme lyömään päätämme seinään saman tai vastakkaisen sukupuolen kanssa.

hauskuus: itsestä kiinni.ärsyttävyys: saattaa nalkuttaa pahasti ja joka tapauskessa suistaa elämän raiteiltaan.maku: imelä, mansikan vanilijainenjälkimaku: sillinen, katkera, vittuuntunthaju: kts. makukoko: AA-Buskottavuus: riippuu tilanteesta, vaka-vissa tilanteissa uskottavaa.

eka poikaystävähauskuus: itsestä kiinniärsyttävyys: joudut kilpailemaan huomi-osta mopon, pleikkarin ja ääliökavereiden kanssamaku: nuuska, tupakkajälkimaku: itkuinen ja pettynyt.haju: Hien ja Axen epäpyhä allianssikoko: ei merkitystä, nopeus ratkaiseeuskottavuus: ei varsinaisesti oikein ikinä uskottavaa.15 vuoden päästä: saattaa herätä vieres-täsi.

Aikuistumisriitit3

1

2

4

5

17

Saymaa 4 / 2010

tupakointiKukapa sitä ei olisi kokeillut? On hyvä kysy-mys onko tupakointi paha tapa, maailman paras markkinointitemppu vai järjestäyty-nyttä rikollisututa (tai vaikka kaikkia näitä) mutta varmaa on se, että kukaan ei sitä vahingossa aloita. Riippuvuuden rakenta-minen vaatii kuukausien määrätietoisen työn, mutta tuloksena onkin elämänkump-pani josta ei helpolla eroon pääse.

hauskuus: kasvaa riippuvuuden myötäärsyttävyys: ärsyttää varmasti, läheisiä ja keuhkoja. Kasvaa myös riippuvuuden myötämaku: karvas, katkerajälkimaku: ei meinaa lähteä ruokavälitun-tiin mennessähaju: no, tupakka.koko: noin 8 cm.uskottavuus: uskottavuus vähenee ajan kuluessa15 vuoden päästä: Nicorettet on kalliim-pia kuin rööki. Kannattiko?

lintsausJos elämä on ihmisen parasta aikaa, miksi käyttää sitä koulussa? 15- vuotiaan itsevar-muudella on päivänselvää, että kahvilassa oppii enemmän oikeastaan kaikesta kuin tunnilla. Sehän nähdään.

hauskuus: melkein hauskaa. Riippuu mitä tekee.ärsyttävyys: ei varsinaisesti ärsyttävää, poissaolevuus vähentää ärsyttävyyspoten-tiaalia.maku: tupakkainen, kahvilainenjälkimaku: katso todistustasi ja mieti.haju: viipyilevä, hieman poissaolevakoko: 45 minuutin jaksoissauskottavuus: aika neutraali, riippuu seu-rasta.15 vuoden päästä: tästä seuraa potkut. harkitse tarkkaan.

näpistysVanha K-kaupan slogankin sen jo kertoi: Haluamme tarjota parasta, jos rahat ei riitä, varasta! Moni nuori on näpistäyt kaupasta, ja melkein yhtä moni jäänyt kiinni. Vaikka 15-vuotiaan teinin smooth criminal- look on omasta mielestä huomaamaton ja cool, myymälävartija huomaa vapisevin käsin ja määrätietoisin askelin pornohyllyä lähes-tyvän teinin jo 15 metriä ennen ulko-ovea. Uskokaa, kokemusta on.

hauskuus: ei hauskaa, mutta adrenaliini-pöllyyn voi jäädä koukkuunärsyttävyys: kyllä.maku: kielletyn hedelmän lihainen, muka-na aavistus tupakkaa ja pornolehtiäjälkimaku: voi tiedustella itäkeskuksen poliisilta.haju: stressihiki ja kontrolloimattomat kyyneleet.koko: yleisesti taskuun mahtuva.uskottavuus: ennen kiinnijämistä aika kova, sen jälkeen alle nollan.15 vuoden päästä: kysykää Olli Saarelal-ta ja Tanja Karpelalta.

liika aikuisuus, opettajille vittuiluSe meistä joka ei ole tätä joskus kokeillut, heittäköön ensimmäisen uuspaavalniemen. Jos haluatte tietää miten opettajalle vittuil-laan tyylikkäästi ja totaalisen elegantisti, lukekaa edesmenneen Seppo Heikinheimon kirja Mätämunan muistelmat.

hauskuus: vaihtelee, nokkelista sanalei-keistä tylsään homotteluunärsyttävyys: aivan varmasti ärsyttävää.maku: haastava, adrenaliininen,jälkimaku: rehtorinen, hieman jälki-istuntomainen, kts. lintsaushaju: haista itte!koko: muutamista sekunneista koko oppituntiinuskottavuus: oikein tehtynä uskottavaa, huonosti tehtynä noloa15 vuoden päästä: Odotas vaan omien pentujesi teini-ikää.

6

7

8

9

18

pilluralliKukaan Saymaan testiryhmästä ei tätä tunnustanut harrastaneensa, mutta toisen käden tietoa löytyi epäilyttävän paljon. Kaikki meistä ovat ainakin nähneet rupisen DX-Toyotan johon on asennettu Provins-sirockin päälavan äänentoisto ja 3 huma-laista matkustajaa. Tätä ei varmaan tarvitse avata sen enempää.

hauskuus: Odotus on parempaa kuin itse akti.ärsyttävyys: totaalisen.maku: karvanoppainen ja keinonahkai-nen, mukana vivahde wunderbaumiajälkimaku: vitun sika, pitikö antaa?haju: testosteroninen ja riidanhaluinenkoko: 80-luvun alun BMW.uskottavuus: teinitytöt koittavat saada uskottavuutta amislaisella poikaystävällä, ja amikset koittavat saada... no, tiedätte kyllä. Win-win- tilanne!15 vuoden päästä: jos huonosti käy, saattaa sinun tyttäresi olla takapenkillä.

notkuminenOireellista on, että kauppakeskuksissa notkumista ja hengailua hoidetaan suurilla annoksilla mitäänsanomatonta klassista musiikkia. Brahms ja Schumann pääsevät viimein arvoiseensa asemaan nuorison hyttyskarkottimena, jonka tarkoituksena on vain luoda epämiellyttävää äänitapettia.

hauksuus: ei varmasti hauskaa. ulkotila-aktiviteetti.ärsyttävyys: paljon potentiaalia. mahdol-lisuudet suureen ärsytykseen.maku: pulloon jäätynyt siideri, rööki, paskanjauhaminenjälkimaku: flunssainen ja käheä-ääninenhaju: pakkasilmainen ja untuvatakkinenkoko: vaihtelee.uskottavuus: tehoaa yleensä itseä nuo-rempiin. Kaikki muut ymmärtävät homman turhuuden.15 vuoden päästä: siirynyt työpaikan kahvihuoneeseen. Muuten kts. yllä

FanittaminenYksi jos toinenkin testiryhmäläistä muisteli nolosti hymähdellen omaa nuoruuttaan ja fanittamisen ja palvonnan salaisia tai vähemmän salaisia kohteita. Myöhemmällä iällä harrastusta voi syventää ns. stalkkauk-seksi, josta pääpalkintona saattaa napsah-taa lähestymiskieltoa.

hauskuus hyvä harrastus on aina hauskaaärsyttävyys: saattaa riipiä sisaruksia, mutta muuten ei kovin ärsyttävää.maku: pilvilinnainen, unelmoivajälkimaku: rivi hyllyn nurkkaaan kerään-tyneitä CD-levyjä joita ei kehtaa viedä edes divariinhaju: painomusteinen ja CD-levyinenkoko: saattaa täyttää elämäsi, tai ainakin makuuhuoneen oven ja huoneesi seinät.uskottavuus: ei varsinaisesti uskottavaa. enemmän naurettavan puolella.15 vuoden päästä: fanitat edelleen, mutta Straussia, Schönbergiä tai Darmstadin kou-lukuntaa. Ja se on edelleen noloa.

tuomas SaloniemiRiikka pellinen

Rebekka nikula

12

11

10

19

Saymaa 4 / 2010

Viisitoistavuotias Saymaa on ilmes-tynyt vuodesta 1995, yhtä kauan kuin kollegansa Helsingin Sanomain

Nyt-viikkoliite, yhtä kauan kuin Suomi on ollut EU:n jäsen ja yhtä kauan kuin internet ja matkapuhelimet ovat olleet ns. huudeilla, tavallisten kansalaisten käytössä. Kaikki nämä instituutiot ovat asettuneet pysyväksi ja olennaiseksi osaksi suomalais-ten arkea - aivan kuten Saymaa-lehtikin, ehkä hiukan pienemmässä mittakaavassa, mutta ei paljon. Nimittäin onhan se ihan uskomatonta, että jonkun Sibelius-Akatemian opiskelijat pys-tyvät kirjaimellisesti puolihuolimattomalla harrastustoiminnallaan pitämään viisitoista vuotta hengissä ja hyvissä voimissa kolme-neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä, joka julkaisee alapäähuumoria ja absurdeja sarjakuvia ajankohtaisjuttujen, leivonta-palstan ja koulutuspoliittisten kokonaisa-nalyysien seassa. Edellä kuvattu ihmetekojen sarja vaatii uskollisten lukijoiden lisäksi kymmeniä hulluja tai ainakin yllytyshulluja opiskeli-joita, jotka ovat valmiita tekemään valtavan määrän töitä tietämättä lainkaan, mihin se johtaa. Kollektiivinen tietämättömyys määrittää lehden tekoa monella tapaa: Ennen kuin yksittäinen lehti lähtee painoon, kukaan ei aivan varmaksi tiedä mitä se sisältää. Toisaalta lehden vuosittain vaihtuvilla

päätoimittajilla saati epämääräisellä toi-mituskunnalla ei ole aavistustakaan, mihin heidän työpanoksensa lopulta pitemmällä tähtäimellä johtaa - sen enempää lehden, ylioppilaskunnan kuin heidän itsensä kannalta. Saymaa on siis ”improvisoidaan yhdessä ja katsotaan mitä tapahtuu” -tyyppisen toimin tatavan uljas esimerkki. Siitähän joka paikassa nykyään kohkataan: kun luovilla toimijoilla on vapaat kädet, joku katsoo että kehykset pysyvät pystyssä ja viestikapulaa vaihdetaan riittävän usein mutta huolella, tuloksena on vuodesta toiseen paraneva menestystarina. Vastaavia piirteitä on havaittavissa myös Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnassa, joka on samalla aikajaksolla kehittynyt yksittäisten vapaa-ajantapahtumien järjes-täjästä ammattimaiseksi jäsenohjelmatoi-mistoksi ja (musiikki)koulutuspolitiikan asiantuntijaorganisaatioksi ilman, että rahalliset resurssit ovat juurikaan kasva-neet. 90-luvun toimijoiden rakentaman rungon varaan on 2000-luvulla kasvatettu upeita yhteisöjä ja hurjasti niitä palvelevaa toimintaa. Vuosikymmenen loppupuolella hallinnollinen asiantuntemus ja asema yliopistossa sekä valtakunnallisessa ylioppi-lasliikkeessä nostettiin vielä tasolle, jolle ne kuuluvatkin. Käsittämätöntä, ennakoimatonta ja juuri siksi täysin mahdollista. Kivaa!

jussi Rauvola

Uskomatonta! Tietämätöntä!

20

International corner

The SAY ball was certainly a fine example of Finnish culture. Dressed according to Finnish weather (which

makes it extremely difficult to look glamo-rous!) we arrived at 19:02.......sorry.

Lesson learnt!

Despite the fact that we didn’t have a clue what was being said, we loved the at-mosphere and it was enough just to join in without understanding.

We loved the singing. Admittedly, it did take us until September to work out why certain people were randomly standing up in the birthday song. After which most of our birthdays had passed. But we would like to offer our thanks and apologies to the nice Finnish person sat next to us, who, halfway through EVERY song, kindly showed us which number we were singing from. kittos!

Having been here for over 3 months now, our Finnish has improved and we can say a little more than ”mita kello on!” Our extensive knowledge of words such as olut and krapula led us to believe that the songs were about drinking...

And krapula was certainly a word that some of us were familiar with the next day, due to the generous refills of wine and vodka.Kittos.

For me personally the highlights were sin-ging Finlandia, the folk music duo and the band afterwards. However the best part of the evening must be the cheesecake, which was absolutely delicous, but which made dancing rather difficult......

Thank you for a great time!

Alice Baxendale

Sarja jatkuu, tällä kertaa keskityimme musiikkisanojen lisäksi jouluaiheisiin sanoihin. Lisää ehdotuksia saa edelleen lähettää toimitukseen. :)

kuivausrumpukapulat

pesukonemusiikki

hissimusiikkiterapia

urkupillihousut

Satakielilävistys

sävelkorvatunturi

enkelikellotaulu

joulumuoripippuri(sirotin)

piparkakkutaloyhtiö

jouluvalopääministeri

tonttulakinlaskiaispulla

lanttulaatikkoviini

Daavidintähtitorttu

rosollivaahtobileet

joulupukkihyppely

joulukuusikulmio

Urkuparvisänky

21

Saymaa 4 / 2010

Kuninkaantekijät käärmeenpesässä

SYL:n perinteinen, alan piireissä legendaariseksikin muodostunut liittokokous pidettiin tänä vuonna

perinteistä poiketen Järvenpäässä. Aiem-pina vuosina liittokokouksen näyttämönä toiminut, psykedeelinen Korpilammen paikoil leen ankkuroitu ruotsinlaiva oli viimein päästetty tuskistaan.

SAY:n delegaatio on perinteisesti edus-tanut ArsYo- blokkia, jossa on ollut SAY:n lisäksi Kuvataideakatemian, Taideteollisen korkeakoulun, Snellman- korkeakoulun ja Teatteri korkeakoulujen yliopistojen edus-tajat. Tänä vuonna SAY käytti vain Teyon valtakirjaa, muut olivat heittäneet omat skarpit edustajansa tuleen. SAY:n delegaa-tiossa olivat Riikka Pellinen, Tuomas Saloniemi, Niilo Tarnanen ja Jaakko Kulo-maa.

Liittokokousta on sitä näkemättömälle hiukan hankala selittää. Jos ajattelee edus-kuntaa tavallista väsyneempänä, taval-lista häikäilemättömämpänä ja kännissä tekemässä jokseenkin tärkeitä päätöksiä, saattaa ymmärtää aavistuksen siitä mitä liittarissa tapahtuu.

Liittokokous on riemukas sekoitus eturyh-mävaikuttamista, politiikkaa, poliittisia ryhmittymiä ja intohimoja, suuria tunteita ja poliittisia linjoja yhdistyneenä liian tärkeisiin nuoriin aikuisiin, pikkutakkei-hin, liian vähäisiin yöuniin ja holtittomaan viinanjuontiin ja pätemiseen. Koko kokous on vähän kuin koulutuspolitiikalla toimi-va Assembly- tapahtuma. Ehkä omituisin liittarin lieveilmiö on aivan omalle tasol-leen nouseva koponörttihuumori. Liitta-

rissa julkaistaan jopa omaa lehteä (Sylkykuppi), joka on pelkkää henkistä masturbaa-tiota koulutuspolitiikasta. Kryptisiä anekdootteja, ku-ten On paikkakuntakohtaisia viritelmiä. Tai siis malleja. (Matti) tai mä en ota tätä esi-tystä nimiini vaikka sillä sais taivaspaikan (Anni). Kopo-deathmatch alkaa saavuttaa sellaisia mittasuhteita, että tähän on pakko osallistua! On ulkopuolisten hieman hankala käsittää.

Liittarin tehtävinä on käsitellä SYL:n ohjausasiakirjat, sääntömuutokset ja valita uusi hallitus. Ohjausasiakirjojen valmistelu etenee suoraviivaisen paperinmakuisesti, hallituksen ei. Jos joku epäilee liittoko-kouksessa harrastettaman demokratiaa olkaa huoletta: se pääsee tapahtumaan vain satunnaisesti. Kaikenlainen kähmintä, omien ja muiden äänten myyminen ja osta-minen, hankalasti ennakoitavan vaalitavan mahdollsiten lopputulosten spekulatiivinen laskeminen hoidetaan yöllä hotellissa – ku-ten myös tiukat neuvottelut ja tunnustelut siitä, kuka ketäkin äänestää ja mistä löytyisi liikkuvia ääniä.

ArsYo- blokki suhtautuu nuivasti diilailuun eikä siihen tänäkään vuonna lähtenyt. Realismi pidettiin kuitenkin mielessä ja aamuyön neuvottelupöydissä myös Arsin edustajat olivat kuulolla. Lopputuloksena saatiinkin hyvä hallitus: HYY:n nykyinen puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi nousi puheenjohtajaksi, ja hallitukseen valittiin Janne Koskenniemi (JYY), Jarno Lappalainen (AYY), Anna Mäkipää (TYY), Ilari Nisula (OYY), Annamaija Rönkkö () ja Matti Tujula (HYY). Äänestystulos oli tiuk-ka, viimeinen tyrkky päätti lähteä kisaan hiukan pilkun jälkeen puoli neljän aikaan aamulla. Ja tuli muuten valituksi.

On vaikea sanoa, oliko kokous hyvä vai huono. Käytännössä nukkumattoman yön, keskittymistä vaativien käsittelyjen ja kyy-närpäitä ja pelisilmää vaativien neuvottelu-jen yhdistelmä on ainakin itselle sellainen, että vuorokausirytmi on sekaisin vielä tiistainakin. Mutta kyllä kannatti.

tuomas Saloniemi

22

MusikaaLista+ R-talon kysyntä. Eduskunta valtaa tilat vuonna 2014, mutta onhan siellä toisaalta torvia nähty käytävillä ennenkin.

+ Pikkujoulukausi. Joulu: juhlista jaloin, pikkujouluista nelinkontin.

+ KKA:n arvostus. Mahtavaa että Korkea-koulujen arviointineuvosto vaatii SibA:lta näköjään ihan samoja asioita mitä SAY on ajanut jo vuosia.

+ SAY:n hallintotyön määrä. Hallinnon säästöohjelma siirtää opiskelijakorttien jakamisen palvelupisteestä ylioppilaskun-nalle, mikä lisää toimistosihteerin työtun-teja, mikä taas nostaa SINUNKIN jäsen-maksuasi.

+ Nirsot asiakkaat. ”Halpa olut ei ole enää ratkaiseva tekijä. Pitää olla sellaiset olosuh-teet, että ihmiset tulevat viihtymään, eivät-kä vain alkoholin takia” valittelee Mat kailu- ja ravintola-alan tutkimusvaliokunnan puheenjohtaja Heimo Keskinen alkoholin ravintolamynnin laskua (HS 4.12.2010).

- Lämpötila. Talvi saapui ainakin SAY:n huoneeseen.

- Optimismi. Persujen suosio senkun kasvaa, ja täytyykin toivoa että jos puolueelle pääte-tään tehdä ”Vennamot” niin kyseessä ei ole kulttuuriministerin salkku.

- Metsästyskausi. Introssa erään kirjoittajan mielestä haulikolla pusikosta ampuminen ei hyödytä ketään.

- Talvi. Talvi ei tänä vuonna yllättänytkään VR:ää. Vielä.

- Demokratia. ”Maailma on nyt muka-kom-munistien käsissä”, otsikoi Helsingin Sanomat (HS 18.10.2010), ja moni onkin jo pikään epäillyt siirtymisen Pitskusta Musiikkitaloon olevan ensimmäinen askel tällä tiellä.

Hyvä hanuristi, Aina välillä minusta tuntuu, että suorittamani

opinnot eivät ilmesty opintorekisteriin tai että ilmoittautumiseni

opintojaksoille vain häviävät. Mistä tässä oikein on kyse?

nimimerkki: ihmettelevä

hanuRista

Vastaus: Tunnetko Sarah Connorin? Tai SkyNetin? Suomalaisten yliopistojen laajasti käyttämä weboodi- alusta on kymmeniä vuosia vanha. Sen läpi on vuosien aikana kulkenut satoja tuhansia opintorekisterimerkintöjä, eksotavuittain informaatiota, liian huonoja työpaikkavitsejä ja tyhmiä kurssikuvauksia. Mitään ei ole koskaan poistettu ja ajan myötä tämän systeemin likaviemäreihin- puhdistamattomiin reksitereihin, eheyt-tämättömille kiintolevyille, päivitämättömille työasemille ja core dumppia kaipaaville kerneleille on pikku hiljaa kehittynyt - usko tai älä - oma tietoisuus.

Maailmojen sota on käynnistymässä. Voinet kuvitella minkälaisella mielellä vihainen Oodin tietoisuus on liikkeellä. Hanuristin lähteiden mukaan osa opintovirkailijois-ta on siirtynyt pimeälle puolelle, osa korvattu roboteilla, ja osa elää yhä Matrixissa. Vältä äkkinäisiä liikkeitä, etsi paperisia tentti-ilmoittautumiskuoria (ne ovat kultaakin kalliimpia tulevaisuudessa) äläkä misään nimessä tallenna satsitöitäsi K- asemalle. Mikään ei nimittäin suututa Oodia kuin kaksinnetut johtosävelet. Oodi ei välttämättä kaihda mitään keinoja eliminoidakseen ne, jotka ovat saanett tietää sen salaisuud

2222

23

Saymaa 4 / 2010

Similehehän ovat kuin kaksi marjaa!

eija somervuoripalveluyksikön johtaja

Wilhelm kvist Huvudstadsbladetin

kulttuuritoimittaja

F-Musiikki on nyt entistäkin lähempänä sinua!

Nettikauppa

www.f-musiikki.fi

H e l s i n k i k e s k U s T A : K a i s a n i e m e n k a t u 7 . A r k 1 0 – 1 9 , l a 1 0 – 1 6 H e l s i n k i i T Ä k e s k U s : K o r s h o l m a n t i e 2 , P u h o s . A r k 1 0 – 1 8 , l a 1 0 – 1 5e s p o o : M a r t i n s i l l a n t i e 1 0 . A r k 1 0 – 1 9 , l a 1 0 – 1 6 V A n T A A : R e t a i l P a r k , A n t a k s e n t i e 4 . A r k 1 0 – 1 9 , l a 1 0 – 1 6T U r k U : E e r i k i n k a t u 4 . A r k 1 0 – 1 8 , l a 1 0 – 1 5 k U o p i o : K a u p p a k a t u 3 9 . A r k 1 0 – 1 8 , l a 1 0 – 1 5

Kaisani

emen

katu

Vuorikatu

Fabianinkatu

Unioninkatu

Snellmaninkatu

Mikonkatu

Kluuvikatu

Yrjö-Koskisen Katu

Vilhonkatu

Ateneumink. Yliopistonkatu

Kirkkokatu

Rauhankatu

Aleksanterinkatu

Kaisaniemi

Rauta-tientori

ItäväyläTurunlinnantieStoa

Citymarket

MaamerkkiGigantti

Itäkeskus

Hansakuja

Visbynkatu

Itäkatu

Asiakkaankatu

Asiakkaankatu

Lyypekinkuja

Kauppakartanonkatu

Visbynkuja

Puhos

Korsholmantie

Turunlinnanpolku

KAISANIEMI ITÄKESKUS ESPOO VANTAA TURKU KUOPIO