Suomalaiset ja työ - trepo.tuni.fi

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto

Harri Melin, Raimo Blom & Pentti Kiljunen

Suomalaiset ja työ Raportti ISSP 2005 Suomen aineistosta

Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston julkaisuja 3, 2007

Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston julkaisuja 3Harri Melin, Raimo Blom & Pentti Kiljunen (2007).Suomalaiset ja työ.Raportti ISSP 2005 Suomen aineistosta.

Julkaisija: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto (FSD) Tampereen yliopistoKäyntiosoite: Åkerlundinkatu 2 A, 5. krs TamperePostiosoite: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 33014 Tampereen yliopistoPuhelin: (03) 3551 8519Faksi: (03) 3551 8520Sähköposti: [email protected]: http://www.fsd.uta.fi

Myynti: Tiedekirjakauppa TAJU PL 617, 33014 Tampereen yliopistoPuhelin: (03) 3551 6055Faksi: (03) 3551 7685 [email protected] http://granum.uta.fi

ISSN 1459-8906ISBN 978-951-44-6863-6ISBN 978-951-44-7675-4 (pdf )

Graafinen suunnitteluVinjetti Ky

Taitto Marita Alanko

Tampereen yliopistopaino Oy – Juvenes PrintTampere 2007

Esipuhe

Suomi on osallistunut International Social Survey Programme (ISSP) -tutkimusohjelmaan vuodesta 2000. ISSP on 40 maan yhteinen vertaileva yhteiskuntatieteellinen tutkimusohjel-ma. Sen vuosittaiset tutkimukset käsittelevät monipuolisesti yhteiskuntaelämän eri alueita. ISSP: n periaatteena on tuottaa teknisesti korkeatasoisia ja vertailtavuudeltaan ensiluokkaisia tutkimusaineistoja.

Suomessa tutkimukset toteutetaan Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston, Tilastokeskuk-sen, Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipsykologian sekä Turun yliopiston sosiologian laitoksen yhteistyönä. ISSP-aineistoja käytetään aktiivisesti tutkimus- ja opetustarkoituksiin monissa Suomen yliopistoissa. Aineistoja hyödynnetään myös opinnäytetöiden empiirisinä aineistoina.

Vuoden 2005 ISSP-tutkimus käsittelee työtä ja suhtautumista työhön. Suomessa keskustel-laan tällä hetkellä vilkkaasti työelämän kysymyksistä. Tutkimukset ovat käsitelleet esimerkiksi tietotyötä, työn mielekkyyttä ja työelämän joustoja. Aineisto tarjoaa suomalaisille tutkijoille erinomaisen mahdollisuuden laajoihin kansainvälisiin vertailuihin. Lisäksi Suomen, Norjan ja Tanskan aineistoihin on lisätty tietotyötä ja työelämän valta- ja auktoriteettisuhteita käsitte-leviä kysymyksiä.

Suomalaiset ja työ -raportti esittelee vuoden 2005 ISSP-kyselyn tuloksia. Tutkimuksen em-piirinen aineisto on koottu postikyselynä syksyllä 2005. Raportin ovat laatineet prof. Harri Melin (Turun yliopisto), prof. Raimo Blom (Tampereen yliopisto) sekä Pentti Kiljunen (Yh-dyskuntatutkimus Oy).

Osoitamme lämpimät kiitoksemme Yhteiskuntatieteelliselle tietoarkistolle hankkeen talou-dellisesta tukemisesta. Helena Laaksosta kiitämme tekstimme tarkasta oikoluvusta ja hyödyl-lisistä kommenteista.

Tampereella 25.1.2007

Harri Melin Raimo Blom Pentti Kiljunen

Sisällys

ESIPUHE 3

1. JOHDANTO 7

2. SUOMALAINEN TYÖELÄMÄ 8

3. TYÖN MERKITYS 10

4. MIELUISIN PAIKKA 17

5. TYÖN RASKAUS 31

6. TYÖN LUONNE 37

7. TYÖELÄMÄNTUTKIMUS JA TYÖELÄMÄN MUUTOKSET 50

LÄHTEET 55

LIITE 1: Mikä on ISSP 57

LIITEKUVIOT 60

ISSP 2005 KYSELYLOMAKE 76

7Suomalaiset ja työ

1. Johdanto

Suomalainen työelämä muuttuu nopeasti. Monet tarkkailijat katsovat, että muutoksen tahti on kiihtynyt tietoteknisen kehityksen ja globalisaation seurauksena. Suomalaisesta työelämäs-tä ja sen tilasta keskustellaan vilkkaasti. Työelämää koskevaa uutisointia hallitsivat viime vuon-na monien teollisuusyritysten ilmoittamat yhteistoimintaneuvottelut työvoiman vähentämi-seksi. Taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanottujen määrä olikin vuonna 2005 suurin sitten 1990-luvun alun laman. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Itse asiassa työllisten mää-rä kasvoi yli 30 000 hengellä. Irtisanomisneuvottelut ovat aina suurempi uutinen kuin uusien työntekijöiden rekrytointi.

Irtisanomisten ohella työelämän joustoista on keskusteltu jo pitkään. Joustavuudella voi-daan tarkoittaa monia asioita tuotannon ja instituutioiden joustamisesta erilaisiin joustavien työjärjestelyiden muotoihin. Käytännössä joustavuudesta puhuttaessa viitataan kuitenkin lä-hinnä erilaisiin työaikajoustoihin. Tällöin erotetaan yleensä kaksi ulottuvuutta, määrällinen joustavuus ja funktionaalinen joustavuus. Määrällisellä joustavuudella viitataan työaikoihin, työntekijöiden määriin, työsuhteiden luonteeseen ja muihin vastaaviin tapoihin tehostaa työ-paikan toimintaa. Funktionaalinen joustavuus puolestaan tarkoittaa moniammattitaitoisuutta ja mahdollista työtehtävien joustoa.

Työelämän joustojen lisääntyminen on merkinnyt siirtymää kohti uudenlaisia työsuhde-malleja. Yhä useampi palkansaaja vaihtaa sekä työpaikkaa että ammattia. Samalla yhä useampi palkansaaja työskentelee jossain työuransa vaiheessa osa-aikatyössä, määräaikaisessa työsuh-teessa tai vuokratyöntekijänä. Joustavuuden lisääntyminen merkitsee myös työsuhteitten yk-silöllistymistä.

Suomalaisesta työelämästä puhuttaessa on monesti viitattu myös tietoyhteiskuntaan ja tie-totyöhön. Suomea on yleisesti pidetty yhtenä maailman kehittyneimmistä informaatioyhteis-kunnista. Tätä on perusteltu muun muassa informaatio- ja kommunikaatioteknologian laa-jamittaisella käytöllä, tietotyön yleisyydellä, elektroniikkateollisuuden tärkeällä asemalla ja yritysorganisaatioiden jatkuvalla uudistumisella.

Työelämän yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen näkökulmasta muutoksessa voidaan erot-taa hitaammin etenevä työelämän pitkän ajan muutos ja nopeammat ajankohtaiset muutokset. Tärkeitä pitkän välin muutoksia ovat olleet muun muassa palkkatyöläistyminen ja palkkatyön tulo hallitsevaksi työn muodoksi sekä suurten ja hierarkkisten työorganisaatioiden kehitys. Ajankohtaisia muutoksia taas ovat esimerkiksi tietotyöläistyminen ja keskustelu globalisaation vaikutuksista ja työsuhteiden yksilöllistymisestä.

Työnteko merkitsee monia asioita lähtien työn mielekkyydestä ja kiinnostavuudesta ja ulottuen työpaikan turvallisuuteen ja palkkaan. Työssä vallitsevat sosiaaliset suhteet työtove-reihin ja työnjohtoon ovat tärkeitä työviihtyvyyden ja motivaation kannalta. Ne ovat tärkeitä myös työn ja perheen suhteen jäsentymisessä kuten myös laajemmin työn ja yhteiskunnallisen toiminnan kannalta. Tutkimuksista tiedämme (esim. Hodson 2001; Antila & Ylöstalo 2002; Blom, Ketola & Mamia 2006), että työpaikat ovat erilaisia. Niiden ilmapiiri, työorganisaatio ja työkulttuuri ja vallankäyttötavat vaihtelevat. Suomalaisten kokemukset ja arviot omasta työs-tään liikkuvat näiden raamien sisällä.

International Social Survey Programme, ISSP (ohjelman esittely on liitteessä 1.), on käsi-tellyt kansainvälisissä vertailututkimuksissaan työelämän kysymyksiä jo kolme kertaa (vuosina

8 Suomalaiset ja työ

1989, 1997 ja 2005). Kyselyissä käsitellään monipuolisesti ihmisten suhdetta työhön ja heidän käsityksiään työstä. Suomessa työorientaatioita käsittelevä tutkimus toteutettiin ensimmäis-tä kertaa vuonna 2005. Aineiston keruusta vastasi Tilastokeskus (Suomen ISSP-tutkimuksen organisointi on esitelty tarkemmin liitteessä 1.). Otoskoko oli 2500 henkilöä, ja otos edustaa 15–74-vuotiasta väestöä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 1345 henkilöä. Tutkimuksen vastauspro-sentiksi muodostui 53, 8, jota voidaan pitää kohtalaisena.

Työelämän kehitystä koskevat teoriat ja ongelmat vaihtelevat. Tässä raportissa nostamme esiin kolme toisiinsa kietoutunutta asiaa. 1) Intressit ja työpaikalla vallitsevat sosiaaliset suh-teet. Kysymykset työlle omistautumisesta ja työpaikkaan kiinnittymisestä sisältyvät tähän. 2) Työn luonne, erityisesti työpaikan turvallisuus ja tulot sekä autonomia ja työn sisällöllinen palkitsevuus. 3) Työn luonteen ja työkokemusten riippuvuus sosiaalisesta asemasta ja muista taustatekijöistä.

Työelämää voidaan tarkastella monella tasolla ja monenlaisin aineistoin. Tässä tarkaste-lussa kysymys on suomalaisten kokemuksista, mielipiteistä ja arvostuksista. Muita mahdollisia tarkastelutasoja ovat työyhteisöjen työorganisaation taso ja työelämän rakenne ja laatu koko-naisuudessaan. Vaikka siis liikumme yksilöiden vastauksista summattujen keskimääräisten vas-tauksien tasolla, tutkimus antaa myös tietoa Suomen työyhteisöistä ja työelämän tilasta koko-naisuudessaan.

Seuraavassa käsittelemme ISSP:n vuoden 2005 työorientaatiomoduulin aineistojen avul-la eräitä työelämän rakenteistumisen keskeisiä piirteitä. Raportissa työelämän rakenteistumis-ta tarkastellaan sukupuolen, iän, koulutuksen, luokka-aseman, ammatissa toimimisen, tieto-työaseman, työnantajan, tulojen ja perhetyypin mukaan.

2. Suomalainen työelämä

Elämme palkkatyön yhteiskunnassa, missä palkkatyön merkit näkyvät kaikkialla. Yhteiskun-nassamme työpaikka, ammatti ja työpalkka ovat ihmisten arjen keskeisimpiä jäsennystekijöitä. Palkkatyö määrittää elämäntavan ehtoja monin tavoin (vrt. Oinonen, Melin & Blom 2005, 8). Samalla työpaikka, ammatti ja palkka ovat tärkeitä ihmisen arvon ja aseman mittareita. Palkka-työn tärkeyttä kuvaa osaltaan myös se, että palkkatyön puutetta, työttömyyttä, pidetään mer-kittävänä yhteiskunnallisena ongelmana.

Ymmärryksemme työstä on palkkatyökeskeinen. Meidän on kuitenkin syytä muistaa, että palkkatyö on ollut hallitseva työn muoto Suomessa vastaa vähemmän kuin 50 vuotta. Lisäksi koko maailman mittakaavassa palkkatyöllä ei ole suinkaan samaa asemaa kuin sillä on Suo-messa. Monissa Aasian ja Afrikan maissa valtaosa väestöstä saa toimeentulonsa edelleen kalas-tuksesta, käsityöstä, maanviljelystä tai paimentolaisuudesta. Samoissa maissa huomattava osa aikuisväestöstä tekee pelkästään kotitaloustyötä.

Tällä hetkellä työtä koskevat kysymykset kiinnostavat suomalaisia. Muutama vuosi sitten Juha Siltalan (2004) tutkimus työelämän huonontumisesta havahdutti myös suuren yleisön pohtimaan työelämän muutoksia. Keväällä 2006 SAK:n uusin jäsentutkimus ja Tuomo Ala-soinin (2006) analyysi työnteon mielekkyyden muutoksista ovat kirvoittaneet tätä keskustelua. Tutkijat kantavat huolta erityisesti johtamisesta (myös Mäntylä 2006) ja työn mielekkyydestä.


Omat tutkimuksemme osoittavat, että suomalaisessa työelämässä on monia erilaisia käytän-töjä, jotka heijastavat työelämän valta- ja auktoriteettisuhteita (esim. Mamia & Melin (toim.) 2006, Blom, Melin & Pyöriä 2001). Yhtäällä on käytössä hyvinkin joustavia työjärjestelyjä; toisaalla samat asiat voidaan hoitaa jäykän byrokraattisesti.

Työelämän yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen on panostettu viime vuosien aikana Suomessa selvästi aikaisempaa enemmän. Tästä ovat esimerkkeinä Työministeriön tutkimus-poliittinen ohjelma, Työsuojelurahaston monet hankkeet, ammattiliittojen tutkimukset sekä Akatemian tutkimusrahoituksen lisääntyminen. Myös monet työnantajat ovat toteuttaneet työelämän tilaa koskevia tutkimuksia. Kansainvälisesti tarkasteltuna yhteiskuntatieteellinen työelämäntutkimus suorastaan räjähti kasvuun Harry Bravermanin (1973) työn köyhtymistä koskeneen kirjan ilmestymisen jälkeen. Suomessa työelämän tutkimus vilkastui 1980-luvul-la, jolloin muun muassa ilmestyi Raija Julkusen (1987) väitöskirja ja Tampereen yliopistoon perustettiin Työelämän tutkimuskeskus. Työministeriö aloitti säännölliset työoloja mittaavat työolobarometrit vuonna 1992.

Kuluvana vuosikymmenenä työelämäntutkimus on laajentunut sekä määrällisesti että te-maattisesti. Uusia avauksia on tehty esimerkiksi tietotyön (Blom, Melin & Pyöriä 2001; Julku-nen, Nätti & Antila 2004), toimintatapojen kehittämisen (Antila & Ylöstalo 2002) ja perheen ja työn yhteensovittamisen (Salmi & Lammi-Taskula 2005; Kivimäki & Otonkorpi-Lehtoran-ta 2003) tutkimuksessa. Metodisesti työelämäntutkimuksessa on hyödynnetty monia toisiaan täydentäviä lähestymistapoja kysely- ja haastattelututkimuksista keskusteluanalyysiin. Teoreet-tisesti työelämäntutkimusta on yhdistänyt palkansaajanäkökulma. Tutkimuksen keskiössä on pääosin ollut palkkatyö ja palkkatyön muutos. Organisatorista muutosta on tarkasteltu palk-katyön perspektiivistä ja työelämän tilaa on analysoitu palkkatyön ehtojen kannalta. Sinällään tämä on täysin perusteltua, sillä Suomi on palkkatyön yhteiskunta. Toisaalta organisatorisia muutoksia on tutkittu paljon myös liikkeenjohdon näkökulmasta (esim. Ståhle ym. 2002).

Työelämästä keskustellaan vilkkaasti myös mediassa. Suuret päivälehdet julkaisevat lähes viikoittain raportteja työelämän kysymyksistä. Jutuissa käsitellään laajasti eri aiheita ammat-tiyhdistystoiminnasta työssä oppimiseen ja eläkkeelle siirtymiseen. Naisten lehdet puolestaan kuvaavat joskus koskettavallakin tavalla naisten asemaa työelämässä ja työelämän sukupuolista-via käytäntöjä. Yleisradio lähettää avoimen yliopiston ohjelmia työelämän muutoksista. Tätä luetteloa voisi jatkaa melkein loputtomiin. Työ on tärkeä uutinen ja raportoinnin aihe.

Työelämä on läsnä myös politiikan tasolla. Suomalainen ammattiyhdistysliike tuo jatkuvas-ti esiin vaatimuksiaan työelämän kehittämisestä tai kiinnittää huomiota koettuihin ongelmiin. Elinkeinoelämän keskusliitto puolestaan puhuu samoista asioista, mutta työnantajien näkö-kulmasta. Myös poliitikot ovat kiinnostuneita työelämästä ja sen tulevaisuudesta. Kiinnostuk-sen kasvun takaa löytyy monia erilaisia tekijöitä. Selvästi kaikkia tahoja yhdistäviä tekijöitä ovat ainakin globalisaatio ja sen heijastukset Suomen, nopea teknologinen kehitys ja työelä-män uudet teknologiat sekä väestön ikääntyminen. Kaikki edellä mainitut prosessit edellyttä-vät myös työelämään kohdistuvaa monitieteellistä tutkimusta.

Voidaankin sanoa, että suomalaista työelämää koskevaa tutkimusta tehdään nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Työelämän kysymykset kiinnostavat eri tieteenalojen ja ammatti-ryhmien ohella myös laajaa yleisöä. Tutkimus on vakiinnuttanut asemansa ylipistoissa tehtävän tutkimuksen piirissä, ja työelämään kohdistuvaa tutkimusta myös rahoitetaan varsin paljon. Tutkimustuloksia hyödynnetään moniin eri tarkoituksiin.


3. Työn merkitys

Teemme jyrkän eron työn ja vapaa-ajan välille. Monille työaika on välttämätön paha, joka vain on pakko tehdä, elämä alkaa vasta työajan päätyttyä. Työn merkityksen muutoksia ja tähän liittyvää manipulaatiota on tutkittu myös laajemmassa kontekstissa (vrt. Fevre 2003, 20–25). Palkkatyön syntyminen ja yleistyminen on merkinnyt uutta tapaa jäsentää aika. Perinteellisessä maatalousyhteiskunnassa työn ja vapaa-ajan välillä ei ollut eroa. Elämä rakentui maanviljelyn ja karjanhoidon rytmittämänä. Vuodenkierto merkitsi pitkiä työpäiviä kesän lämpimänä ja valoi-sana aikana sekä rauhallisempia jaksoja pimeinä ja kylminä talvikausina.

Aina 1960-luvulta lähtien työnsosiologisessa keskustelussa on nostettu esiin näkemys, joka painottaa vapaa-ajan keskeisyyttä ja korostaa työn välineellistä luonnetta. Keskustelun aloitti Englannissa toteutettu laaja työväenluokan suhdetta työhön käsitellyt tutkimus (Goldthorpe ym. 1968). Meillä Suomessa Kimmo Kevätsalo (esim. Kevätsalo 1988, 104–106) on havainnut ammattiyhdistystoimintaa koskevissa tutkimuksissaan, että työläiset kokevat voivansa toteut-taa omia pyrkimyksiään vasta työajan ulkopuolella.

Viime vuosisadan alussa työpäivä oli hyvin yleisesti 12 tunnin mittainen. Teollisuudessa vuosityöaika oli vuonna 1910 noin 3000 tuntia vuodessa. Vuoteen 1990 tultaessa teollisuuden vuosityöaika oli laskenut 1700 tuntiin (Santamäki 1987). Vuosikymmenten kuluessa työaika on lyhentynyt pienin askelin. Merkittäviä tapahtumia oli siirtyminen viisipäiväiseen työviik-koon 1960-luvun lopussa ja vuosilomaoikeuksien laajentuminen tämän vuosikymmenen alus-sa. Tapahtuneista muutoksista huolimatta työaika on lyhentynyt viimeisen 40 vuoden aikana vain vähän. Verrattuna samaan aikaan tapahtuneeseen tuottavuuden kasvuun, voidaan pikem-minkin puhua työpäivän suhteellisesta pidentymisestä.

Työelämän tutkimuksissa esitetään säännöllisesti kysymys, jossa vastaajia pyydetään kerto-maan mihin he käyttäisivät nykyistä enemmän aikaa, mikäli he voisivat vapaasti muuttaa omaa ajankäyttöään. ISSP-tutkimuksessa tuo kysymys muotoiltiin seuraavasti: ”Jos voisitte vapaasti muuttaa omaa ajankäyttöänne, mihin asioihin käyttäisitte nykyistä enemmän aikaa ja mihin vähemmän?”. Arvioitavana oli vapaa-ajan harrastuksia, ystäviä, perhettä, kotitöitä ja ansiotyötä koskeva ajankäyttö.

Mikäli ihmiset voisivat vapaasti muuttaa omaa ajankäyttöään, he vähentäisivät ansiotyöhön käyttämäänsä aikaa ja lisäisivät ennen kaikkea vapaa-ajan harrastuksiin käyttämäänsä aikaa. Tämän ohella he käyttäisivät selvästi nykyistä enemmän aikaan ystäviin ja perheeseen. Kotitöi-hin aikaa käytettäisiin suunnilleen saman verran kuin nykyisin (kuvio 1.). Tilanne on pysynyt jokseenkin muuttumattomana ainakin viimeksi kuluneet 20 vuotta. Esimerkiksi SAK:n laaja järjestötutkimus vuodelta 1984 osoittaa, että työntekijät olisivat halukkaita lisäämään vapaa-aikaansa. Runsas kolmannes kaikista vastaajista oli valmis lyhentämään työaikaansa, vaikka sii-tä olisi seurannut vastaava palkan pienentyminen (Kehälinna & Melin 1985, 64–65).

Runsas kolmannes kaikista vastaajista olisi halukas vähentämään ansiotyöhön käyttämään-sä aikaa. Suhtautuminen ansiotyöhön käytettyyn aikaan vaihtelee kuitenkin hyvin paljon vas-taajien yhteiskunnallisen aseman ja elämäntilanteen mukaan (kuvio 2.). Kaikkein eniten työ-aikaansa haluaisivat lyhentää yhtäältä tietotyöläiset ja työnjohtotehtävissä olevat ja toisaalta lapsiperheet. Työnjohtotehtävissä toimivista ja tietotyöläisistä melkein kaksi kolmesta olisi ha-lukas vähentämään ansiotyöhön käyttämänsä aikaa. Lapsiperheistä työhön käytettävää aikaa on valmis lyhentämään selvästi yli puolet.


Vapaa-ajan harrastuksetYstävät

PerheKotityöt

Ansiotyö0 25 50 75 100

26

15

17

3

7

43

48

42

27

11

26

32

36

51

35

1

1

2

2

2

2

2

3

12

29

2

1

1

5

16

EIOSAA

SANOA

ISSP 2005 Suomalaiset ja työ / FSD2133

Kuvio 1.

PALJON ENEMMÄN

AIKAA

JONKIN VERRAN ENEMM.

SAMANVERRAN

KUIN NYK.

PALJON VÄHEMMÄN

AIKAA

JONKIN VERRAN

VÄHEMM.

* Jakaumat on laskettu ilman vastausvaihtoehtoa 'Kysymys ei koske minua'.

JOS VOISI VAPAASTI MUUTTAA OMAA AJANKÄYTTÖÄÄN, MI-HIN ASIOIHIN KÄYTTÄISI NYKYISTÄ ENEMMÄN AIKAA JA MI-HIN VÄHEMMÄN* (%).

On myös ryhmiä, jotka olisivat halukkaita lisäämään ansiotyöhön käyttämäänsä aikaa. Etenkin työttömät, opiskelijat ja pienituloiset tekisivät nykyistä enemmän ansiotyötä, jos he voisivat vapaasti muuttaa ajankäyttöään. Kolmannes työttömistä olisi valmis käyttämään an-siotyöhön paljon nykyistä enemmän aikaa ja joka kymmenes jonkin verran enemmän aikaa. Myös opiskelijat tahtoisivat lisää ansiotyötä. Tosin heistä suurin osa käyttäisi työhön aikaa vain jonkin verran enemmän kuin nykyisin. Tilanne on hyvin samankaltainen kaikkein pienituloi-simpien vastaajien kohdalla.

Miehet haluaisivat lyhentää työaikaansa hieman naisia useammin. Vastaavasti naiset taas olisivat valmiit käyttämään jonkin verran nykyistä enemmän aikaa työhön kuin miehet. Ak-tiivisimmassa työiässä olevat, 30–50-vuotiaat vastaajat, ovat selvästi muita halukkaampia työ-ajan lyhentämiseen. Nuoret taas haluaisivat käyttää nykyistä enemmän aikaansa ansiotyöhön. Suhtautuminen ansiotyöhön käytettyyn aikaan ei juurikaan vaihtele työnantajan tai luokka-aseman mukaan.

Vapaa-ajan käytön luokittelu ja määrittely on vaikea kysymys. Onko pitkän työpäivän jäl-keen television katselu sohvalla vapaa-ajan harrastus vai palautumista työstä? Monesti on myös hyvin vaikea tehdä eroa harrastusten ja kotitöiden välillä. Onko säännöllisessä kodin kunnos-tamisessa kyse kotitöistä vai vapaa-ajan harrastuksesta? Toisaalta intohimoisesti työhönsä up-poutunut tutkija voi viettää lähes kaiken aikansa tutkimuskirjallisuuden parissa, eikä hän koe tekevänsä tuolloin nimenomaan ansiotyötä.

Ihmiset kaipaavat tuntuvasti nykyistä enemmän aikaa omille vapaa-ajan harrastuksilleen. Melkein 70 prosenttia kaikista vastaajista käyttäisi nykyistä enemmän aikaansa vapaa-ajan har-rastuksiin, mikäli se olisi mahdollista (kuvio 3.). Vain neljä prosenttia vähentäisi harrastuksiin käyttämäänsä aikaa. Tässä kysymyksessä erot eri ryhmien välillä ovat tuntuvasti pienemmät


Kaikki

MiehetNaiset

15-30 vuotta31-50 vuotta51-75 vuotta

Ei amm. koulutustaAmmattikoulu/opistoAmkk/akateeminen

ManageriTyönjohtajaAsiantuntija

TyöväenluokkaYrittäjä

Maatalousyrittäjä*

TyötönOpiskelija

EläkeläinenMuu ei-atv

TietotyöläinenICT-käyttäjä

Muu palkansaaja

ATK alle 1/4 ajastaNoin 1/4 ajasta

Noin puoletNoin 3/4 ajasta

Suunn. koko työaika

Yksityinen työnantajaKunta/kuntainliitto

Valtio/julkinen yritys

Perhe/alin tulokvintiiliToiseksi alin

KeskimmäinenToiseksi ylin

Ylin tulokvintiili

Itse/alin tulokvintiiliToiseksi alin


Ylin tulokvintiili

LapsiperheLapseton perhe

YksinäistalousYksinhuoltajaperhe

Muu perhe/talous

5

56

1242

855

020100

311708

121

21132

210

134432

185111

4373

10

9

811

1866

138

11

239668

11244

22

437

99438

765

199765

2311534

58

111816

29

3325

342925

253030

453334373836

18221218

343638

3831353538

363441

2730312730

1930323430

3029303425

18

1322

135

34

351410

000010

32286532

010

11010

110

25231699

26331057

522223

25

2

22

112

321

000100

1262

011

03010

100

32101

33101

12331

24

2424

143521

122728

474335362450

3597

423637

3432424028

334235

1021273632

711343736

3325182914

13

1511

82010

51416

6192219306

42412

192118

1623171724

201619

411142020

47172020

22101099


EIOSAA

SANOA

PALJON ENEMMÄN

AIKAA


SAMANVERRAN

KUIN NYK.

PALJON VÄHEMMÄN

AIKAA

JONKIN VERRAN

VÄHEMM.

Kuvio 2. JOS VOISI VAPAASTI MUUTTAA OMAA AJANKÄYTTÖÄÄN, MI-HIN KÄYTTÄISI NYKYISTÄ ENEMMÄN AIKAA JA MIHIN VÄHEM-MÄN: ANSIOTYÖ (kaikki vastausvaihtoehdot, %).

EIKOSKEMINUA


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Muu perhe/talous0 25 50 75 100

3

23

142

322

233410

5110

234

41503

352

22333

22413

42302

27

2727

312725

252827

322637294014

14331815

262931

3330283226

323224

2429272628

2521322729

2728262129

51

5548

504757

465352

545736494657

62456339

534450

5148504944

494754

5750545148

5058475154

4356555348

2

21

113

510

010120

3250

011

02011

101

31100

33110

11332

12

816

10159

141112

1261612813

1211930

111610

814121316

101413

101591214

131211169

17992012

5

55

763

756

07753

16

584

17

763

3546

10

527

54586

65546

84437


EIOSAA

SANOA

PALJON ENEMMÄN

AIKAA


SAMANVERRAN

KUIN NYK.

PALJON VÄHEMMÄN

AIKAA

JONKIN VERRAN

VÄHEMM.

Kuvio 3. JOS VOISI VAPAASTI MUUTTAA OMAA AJANKÄYTTÖÄÄN, MIHIN KÄYTTÄISI NYKYISTÄ ENEMMÄN AIKAA JA MIHIN VÄHEMMÄN: KOTITYÖT* (%).


kuin suhtautumisessa ansiotyöhön. Kun näkemykset ansiotyön suhteen vaihtelivat selvästi ta-loudellisen tilanteen mukaan, kaikki haluaisivat enemmän aikaa harrastuksiin.

Kaikkein eniten vapaa-ajan harrastuksiin haluaisivat lisää aikaa tietotyöläiset. Heistä use-ampi kuin neljä viidestä on tätä mieltä. Myös lapsiperheissä halutaan selvästi enemmän aikaa vapaa-ajan harrastuksiin (78 %). Kaikkein vähiten lisää aikaa harrastuksiin kaipaavat ammatis-sa toimimattomat eläkeläiset, opiskelijat ja työttömät. Työttömistä ”vain” runsas puolet käyt-täisi nykyistä enemmän aikaa vapaa-ajan harrastuksiin, jos voisi itse päättää vapaasti ajankäy-töstään.

Työn ja vapaa-ajan välinen suhde kuvaa yhdellä tärkeällä tavalla työn merkitystä ihmisel-le. Työn merkitystä ja palkkatyöläisten suhtautumista työhön on tutkittu jo edellä mainitus-ta englantilaisesta hyvinvoivaa työläistä käsitelleestä tutkimuksesta lähtien (Goldthorpe ym. 1968; Suomen osalta ks. Luokkaprojekti 1984). Suhtautuminen työhön – työorientaatio – voidaan nähdä kahden vastakohdan jännittämänä ulottuvuutena. Työhön voidaan suhtautua välineellisesti, eli sitä tehdään vain palkan takia. Toisaalta voidaan suuntautua työn sisältöihin, jolloin työtä tehdään sen itsensä vuoksi.

Suhtautuminen työhön on ristiriitaista. Joka kolmas katsoo, että työ on vain keino ansaita rahaa, ei sen enempää. Eri mieltä väitteen kanssa on puolet vastaajista. Kolmannes ilmoittaa, että nauttisi ansiotyöstä, vaikka ei tarvitsisikaan sen tuomaa rahaa, mutta samaan aikaan 40 prosenttia on eri mieltä väitteen suhteen (kuvio 4.). Näyttää siltä, että välineellinen suhtautu-minen työhön on lisääntynyt. Vuonna 1981 toteutetussa laajassa yhteiskunnan rakennetta kos-keneessa tutkimuksessa (Luokkaprojekti 1984, 352) kysyttiin samaa asiaa hieman eri sanoin. Tuolloin saatiin tulokseksi, että välineellisesti työhön suhtautuvia oli 18 prosenttia ja työn si-sältöön samastui 45 prosenttia kaikista palkkatyöntekijöistä.

Ketkä sitten suhtautuvat välineellisesti työhön? Näkemykset vaihtelevat tuntuvasti vastaa-jan aseman mukaan (kuvio 5.) Kaikkein instrumentaalisimpia ovat työttömät. Heistä jokseen-kin puolet on sitä mieltä, että työ on vain keino ansaita rahaa. Kaikkein vähäisintä instrumen-taalisuus on yrittäjien ja esimiesasemassa olevien palkansaajien parissa. Heistä vain viidennes suhtautuu välineellisesti työhön. Muut palkansaajat ja maatalousyrittäjät taas suhtautuvat työ-hönsä selvästi edellisiä ryhmiä instrumentaalisemmin. Heistä noin kolmannes suhtautuu työ-

'Työ on vain keino ansaita rahaa - ei enempää''Nauttisin ansiotyöstä, vaikka en tarvitsisikaan sen tuomaa rahaa'

0 25 50 75 100

12

5

20

28

15

20

3

8

38

25

13

15


TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI

Kuvio 4. SUHTAUTUMINEN TYÖN MERKITYSTÄ KOSKEVIIN VÄITTÄMIIN (%).


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




12

167

111014

17116

762

14100

1510156

31214

13962

14

135

12

121413137

141112129

1012116

14

20

2217

192218

242013

01811221232

32221919

151920

2111171420

181921

2220222211

2122222013

2018192623

15

1614

181215

171612

119

18151214

20191316

141416

1615131612

141516

1616141413

1617121413

1316131218

3

24

116

910

000100

22112

011

11010

111

33201

53310

13432

38

3343

414232

234145

574948403626

24363146

544139

3550445344

404540

3637374146

3337414144

4137403733

13

1115

101315

101023

2619228

3028

7111211

141510

1414211411

15169

1011121022

1010111221

1413121610

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI

Kuvio 5.


"Työ on vain keino ansaita rahaa - ei enempää" (%).


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




5

46

457

35

10

83659

15

3362

545

76635

682

46658

44648

46664

28

2530

253126

222539

46415222377

21242337

492524

2536294633

282834

2622223041

2522223141

3226283823

20

1921

251718

191921

231821201718

17251919

151823

2122151815

192416

2020202118

1721221816

1819181725

8

69

7411

1663

0035214

6101713

253

43433

453

119422

139733

481038

25

2823

252624

242721

192415292619

34262119

213026

2525332028

272127

2626312521

2628243119

2626242624

15

1811

131614

16186

5154

209

28

18111310

81818

198

139

16

161418

1318171810

1516181312

1515149

16

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio 6. "Nauttisin ansiotyöstä, vaikka en tarvitsisikaan sen tuomaa rahaa" (%).


hönsä välineellisesti. Miehet suhtautuvat tuntuvasti naisia välineellisemmin työhönsä. Sen si-jaan eri ikäryhmien kesken ei ole juurikaan havaittavissa eroja asennoitumisessa.

Poliittinen kanta ja asuinalue erottavat vastaajia työn merkitykseen suhtautumisessa. Sel-västi muita instrumentaalisemmin työhön suhtautuvat keskustan, sosiaalidemokraattien ja va-semmistoliiton kannattajat. Kaikkein vähäisintä instrumentaalisuus on kristillisdemokraatti-en ja kokoomuksen kannattajien keskuudessa. Maaseudun haja-asutusalueet erottuvat muista suuremman instrumentaalisuutensa johdosta. Vähäisintä välineellinen suhtautuminen työhön on suurissa kaupungeissa. Kaikkein alhaisin instrumentaalisuus oli akateemisesti koulutettujen parissa. Heistä vain 14 prosenttia on omaksunut välineellisen suhtautumisen työhön, kun taas vähän koulutetuissa välineellisesti suhtautuvia on yli 40 prosenttia.

Mainitussa hyvinvoivaa työläistä käsitelleessä englantilaisessa tutkimuksessa havaittiin, että työntekijäasemassa olevat suhtautuvat välineellisemmin työhönsä kuin esimiestehtävissä tai asiantuntijatehtävissä toimivat. Jälkimmäiset taas samastuivat saman tutkimuksen mukaan työnsä sisältöihin selvästi useammin kuin työntekijät. Sama tulos vahvistui Suomea koskenees-sa Luokkaprojektin (1984) tutkimuksessa.

ISSP-aineisto vahvistaa saman havainnon. Työn sisältöihin samastuminen (kuvio 6.) on yleisintä akateemisesti koulutettujen ja esimiesasemassa olevien sekä yrittäjien parissa. Heistä noin puolet katsoo, että he nauttisivat ansiotyöstä, vaikka eivät tarvitsisikaan sen tuomaa ra-haa. Kaikista vastaajista tätä mieltä oli joka kolmas. Vähäisintä työhön samastuminen on työt-tömien ja vähän koulutettujen parissa.

Naiset samastuvat työhönsä jonkin verran miehiä useammin. Ikäryhmistä taas voimak-kaammin työorientoituneita ovat aktiivisessa työiässä olevat 26–35-vuotiaat. Tämä tulos on kiinnostavalla tavalla ristiriitainen sen suhteen, että juuri sama ikäryhmä haluaisi lyhentää mui-ta enemmän työaikaa ja lisätä vapaa-aikaansa.

4. Mieluisin työpaikka

Sanotaan, että työmarkkinat ovat muuttuneet nopeasti viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana. Vielä 30 vuotta sitten oli tyypillistä, että työntekijä tai toimihenkilö oli samoissa tehtävissä ja saman työnantajan palveluksessa koko työuransa ajan. Nyt tehtäviä ja työnantajaa vaihdetaan useammin. Tämän taustalla on muiden muassa tekniset ja organisatoriset muutokset, globali-saatio ja palkansaajien omat valinnat.

Suomessa kannetaan jatkuvaa huolta yrittäjyydestä. Etenkin elinkeinoelämän edustajat kat-sovat, että meillä on aivan liian vähän yrittäjiä. Samaan on kiinnittänyt IT-sektorin osalta huo-miotaan myös maailmankuulu sosiologi Manuel Castells, joka pitää IT-sektorin keskittymistä muutamaan suureen yritykseen uhkana alan kehitykselle. Hän kaipaa lisää innovatiivisia pieniä yrityksiä (Castells & Himanen 2001). Toisaalta, jos vertaamme Suomea sellaisiin kehittynei-siin maihin kuten Yhdysvallat, on maassamme suhteellisesti enemmän yrittäjiä.

Millaisia valintoja suomalaiset sitten itse haluaisivat tehdä? Haluaisivatko he työskennel-lä yrittäjänä vai palkansaajana, yksityisellä vai julkisella sektorilla vai pikemmin suuressa kuin pienessä yrityksessä? Seuraavaksi pohdimme vastaajien toiveita työpaikan suhteen, mikäli he voisivat vapaasti valita oman työpaikkansa.


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




68

6275

637071

657068

738169751819

82636761

727576

7062676974

618279

6471727072

6172727667

6971706962

9

99

1178

135

12

35

14697

6141117

1046

610694

746

116666

147486

77

116

11

23

2917

262321

222519

241518197274

12242222

182119

2428262222

321415

2523212422

2422241627

2522192527


Kuvio 7.

EI OSAASANOA

PALKAN-SAAJANA

YRITTÄ-JÄNÄ

JOS VOISI VAPAASTI VALITA, TYÖSKENTELISIKÖ:PALKANSAAJANA VAI YRITTÄJÄNÄ (%).


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




52

6341

555646

475550

625753558582

35484156

596053

5460626063

752843

4845525964

4851505365

6052434853

20

1524

261718

251722

61325171112

31282224

201217

1914152011

141520

2819161610

2715181612

1317291824

28

2234

182736

272928

3230232936

34243720

212830

2725222027

115738

2436322525

2533323122

2731273423


EI OSAASANOA

Kuvio 8.

YKSITYISESSÄ YRITYKSESSÄ

JULKISELLA SEKTORILLA

JOS VOISI VAPAASTI VALITA, TYÖSKENTELISIKÖ:YKSITYISESSÄ YRITYKSESSÄ VAI JULKISELLA SEKTORILLA (%).


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




49

4751

435450

465247

573740518380

39384852

415351

5649514847

615333

5046535744

5049584649

5449455747

18

1621

241616

211426

720371367

23292123

201016

1517141713

102018

2318141315

2512151514

1415241822

32

3728

333034

333427

364424361114

38333125

393834

2934363440

292749

2736333140

2539274037

3236302530


EI OSAASANOA

Kuvio 9. JOS VOISI VAPAASTI VALITA, TYÖSKENTELISIKÖ:PIENESSÄ YRITYKSESSÄ VAI SUURESSA YRITYK-SESSÄ (%).

PIENESSÄ YRITYKSESSÄ

SUURESSA YRITYKSESSÄ


Suomi on ollut viimeksi kuluneet 40 vuotta palkansaajayhteiskunta. Lisäksi maamme työ-markkinoille on tyypillistä, että työpaikat ovat isoja. Vaikka suurin osa suomalaisista yrityksis-tä on pieniä, valtaosa palkansaajista työskentelee suurissa organisaatioissa. Aina 1960-luvun alkuun suuri osa ammatissa toimivasta väestöstä sai toimeentulonsa maataloudesta. Noin 15 vuotta kestäneen yhteiskunnallisen rakennemuutoksen aikana maamme palkkatyöläistyi kan-sainvälisesti katsoen poikkeuksellisen nopeasti. Palkkatyöläistymistä seuranneet ikäpolvet ovat ainakin toistaiseksi valinneet toimeentulonsa lähteeksi mieluummin palkkatyön kuin yrittä-jyyden.

Yrittäjähalukkuus näyttää olevan varsin vähäistä. Vain harvempi kuin joka neljäs olisi halu-kas toimimaan yrittäjänä. Suurinta yrittäjähalukkuus on jo nyt yrittäjänä toimivien keskuudes-sa. Muutoin halukkuus yrittäjäksi ryhtymiseksi on melko vähäistä. Suurimmillaan se on kaik-kein hyvätuloisimpien keskuudessa ja pienimmillään työttömien ryhmässä. Tulos kertonee siitä, että valmius ottaa yrittämiseen liittyviä riskejä kasvaa taloudellisen aseman myötä ja vas-taavasti on kaikkein pienin silloin, kun oma asema on epävakaa. (vrt. Torvi ja Kiljunen 2005.)

Vastaajista reilut kaksi kolmannesta työskentelisi mieluummin palkansaajana kuin yrittäjä-nä. Naisista palkansaajina työskentelisi kolme neljästä. Kaikkein valmiimpia palkkatyöläisyy-teen ovat työttömät, heistä useampi kuin neljä viidestä valitsisi palkkatyön. Kokonaisuudes-saan eri ryhmien väliset erot ovat melko pieniä. Ainoan selvän poikkeaman yleiskuvaan tekevät ne, jotka jo nyt ovat yrittäjiä. Heistä vain vajaa viidennes olisi halukas ryhtymään palkkatyö-läisiksi. (kuvio 7.)

Julkisen ja yksityisen sektorin välisistä suhteista käydään jatkuvaa keskustelua. Tällä hetkel-lä julkinen sektori työllistää noin 27 prosenttia kaikista ammatissa toimivista. Kuntien osuus on 21 prosenttia ja valtion osuus kuusi prosenttia. Elinkeinoelämän tuoreiden laskelmien mu-kaan noin 60 prosenttia koko työmarkkinoille tulevasta ikäluokasta tulisi työskentelemään 15 vuoden kuluttua julkisella sektorilla, mikäli palveluiden tuotanto järjestetään tuolloin samalla tavalla kuin tällä hetkellä. Itse asiassa julkisen sektorin työllisyys on laskenut tasaisesti jo pi-demmän ajan, sillä esimerkiksi vuonna 1990 julkinen sektori työllisti 28 prosenttia. (Suomi lukuina.)

Miten suomalaiset tällä hetkellä asettavat järjestykseen yksityisen ja julkisen sektorin työn-antajana? Kummalla ihmiset haluaisivat työskennellä, jos he voisivat vapaasti valita? Hieman runsas puolet valitsisi yksityisen sektorin ja reilu neljännes julkisen sektorin. Joka viides ei osaa sanoa kantaansa. Kannat vaihtelevat väestöryhmittäin. Esimerkiksi työttömät valitsisivat yhtä mieluusti kumman tahansa työnantajakseen. Yrittäjät taas työskentelisivät lähes yksinomaan yksityisellä sektorilla. Kuntien palveluksessa olevista enemmistä valitsisi julkisen sektorin.

Ikä ja sukupuoli vaikuttavat valintoihin. Miehet suosivat selvästi naisia useammin yksityistä sektoria. Miehistä vain viidennes olisi halukas työskentelemään julkisella sektorilla ja naisista yli kolmannes. Nuoret valitsevat yksityisen sektorin useammin kuin kaikkein vanhin ikäryh-mä. Yrittäjien jälkeen nuoret ovat kaikkein haluttomimpia toimimaan julkisella sektorilla.

Mikä mahtaa selittää yksityisen sektorin suurempaa suosiota? Selitystä voi hakea ainakin seuraavista tekijöistä. Ensinnäkin yksityisen sektorin palkkataso on parempi kuin julkisella sek-torilla. Toiseksi julkista sektoria pidetään yleisesti jäykempänä ja byrokraattisempana, yksityi-nen sektori koetaan joustavampana. Kolmanneksi julkisuudessa annetaan yksityisestä sekto-rista myönteisempi kuva kuin julkisesta sektorista, julkisen sektorin työntekijöiden katsotaan monesti elävän muiden varoilla.


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




19

1918

122022

171820

321616162827

18132218

161617

1914231320

172219

2023151916

2021162018

2018212514

33

2936

313333

313334

263245352633

21303433

333437

3341323929

304433

3033313439

2630373437

3634293030

24

2622

292420

232425

253218261722

23231924

282427

2724133127

281926

2422272524

2421272125

2224243324

7

78

1048

1563

226540

1213107

445

52514

554

66735

117644

459714

15

1614

161614

111714

121712152018

17181411

161912

1315221517

161016

1712181714

1616131913

161513317

3

33

134

223

223250

9226

241

23414

302

34313

26123

14432

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio 10. "Palkansaajan työpaikka on turvatumpi kuin yrittäjän" (%).


Kolmanneksi vastaajilta kysyttiin haluaisivatko he työskennellä pikemminkin pienessä kuin suuressa yrityksessä. Kuten edellä on jo todettu, Suomessa on paljon pieniä yrityksiä, mutta ne työllistävät suhteellisen vähän. Vaikka suuria yrityksiä on vähän, niiden osuus työllisyydestä on huomattava. Vastaajat valitsisivat työpaikakseen mieluummin pienen kuin suuren yrityksen. Ero on tuntuva. Joka toinen valitsisi pienen yrityksen vain kolmannes suuryrityksen.

Pienessä yrityksessä haluaisivat työskennellä kaikkein useimmin yrittäjät (yli 80 %), yksi-tyisen työnantajan palveluksessa olevat sekä keskimmäiseen tuloryhmään (henkilökohtaisilta tuloiltaan) kuuluvat. Suuren yrityksen taas valitsisi muita useammin julkisissa yrityksissä ja val-tion palveluksessa työskentelevät. Myös hyvätuloisimmat valitsisivat keskimääräistä useammin suuren työpaikan.

Ihmisten toiveet eivät aina toteudu. Tulosten mukaan suomalaiset työskentelisivät kaik-kein mieluimmin palkansaajana pienessä yksityisyrityksessä. Tällaisten osuus on kuitenkin va-jaa neljännes kaikista. Tulokset kertovat osaltaan myös työelämän tilasta. Yrittäjyyden riskei-hin suhtaudutaan hyvin varovaisesti. Suuria yrityksiä ja julkista sektoria vierastetaan lähes yhtä paljon.

Jo edellä havaittiin, että suomalaiset karttavat yrittäjyyteen olennaisesti kuuluvia riskejä. Suurin osa työikäisestä väestöstä haluaa toimia nimenomaan palkansaajina. Tämä asetelma nä-kyy hyvin selkeästi vastaajien suhtautumisessa väittämään ”Palkansaajan työpaikka on turva-tumpi kuin yrittäjän”.

Yli puolet kaikista vastaajista on sitä mieltä, että palkansaajien työpaikka on turvatumpi kuin yrittäjän. Naiset ovat tätä mieltä jonkin verran miehiä useammin, samoin kaikkein vanhin ikäryhmä. Kaikkein vahvimmin tätä mieltä ovat kuntien työntekijät, heistä kaksi kolmesta kat-soo, että palkansaajien työpaikka on turvatumpi kuin yrittäjän. Alle 30-vuotiaat yhtyvät muita vähemmän väitteeseen. Tosin heistäkin 43 prosenttia on samaa mieltä.

Kokonaisuudessaan erot eri vastaajaryhmien kesken ovat pieniä. Yleisenä linjana on, että palkkatyöläisyys koetaan selvästi turvallisempana kuin yrittäjyys. Maassamme on kannustettu jo pitkään erityisesti nuoria valitsemaan yrittäjyys. Yrittäjyyttä on pidetty myös mahdollisena vaihtoehtona työttömyydelle. Tässä suhteessa tulokset tuovat selkeän viestin: nykyisissä oloissa yrittäjyys koetaan aivan liian turvattomaksi vaihtoehdoksi. Mikäli yrittäjyyttä halutaan lisätä maassamme, olisi myös yrittäjien asemaan kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

Suomea ja muita Pohjoismaita luonnehtii kansainvälisesti hyvin korkea ammatillisen jär-jestäytymisen aste. Kun suuressa osassa EU maita järjestäytymisaste on noin 30 prosenttia, on Suomessa 78 prosenttia (Kauppinen 2005, 296). Suomea luonnehtii myös kattava sopimusjär-jestelmä. Käytännössä kaikki palkansaajat kuuluvat kollektiivisten työehtosopimusten piiriin. Tässä mielessä Suomea onkin kutsuttu sopimusyhteiskunnaksi. Lukuisat mielipidemittaukset osoittavat myös, että ammattiyhdistysliikkeellä on laaja kannatus kansalaisten keskuudessa ja ammattiliittoihin luotetaan. Tästä kertovat esimerkiksi monet Elinkeinoelämän valtuuskun-nan tutkimukset (ks. http://www.eva.fi > Raportit).

Suhtautumista ammattiyhdistysliikkeeseen kartoitettiin kahdella asenneväittämällä. Toi-nen käsitteli ammattiyhdistyksen merkitystä työpaikkojen pysyvyyden kannalta. Toisessa puo-lestaan väitettiin, että ilman ammattiliittoja palkansaajien työolot olisivat nykyistä paljon huo-nommat.

Jokseenkin puolet vastaajista on sitä mieltä, että ammattiliitot ovat erittäin tärkeitä palkan-saajien työpaikkojen pysyvyyden kannalta. Tässä kysymyksessä sukupuoli ei juurikaan erottele


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




16

1715

101124

24149

53

101550

208

3011

41414

1314124

12

111514

192115137

202312179

1019209

13

33

3135

383330

343430

283521362039

40383223

223239

3833302824

333432

3732383127

3529403126

2932373037

24

2324

262422

152433

282638252933

14221627

382723

2619253435

262630

2122202834

2222242628

2624212523

7

58

1353

1446

0484021

619514

734

43437

525

85634

113525

6351515

16

1814

102314

101818

31252217267

16101217

232217

1525272418

201916

1217172221

918162026

221713219

4

54

346

354

8623

210

3357

623

56383

543

24447

35447

75403

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio 11. "Ammattiliitot ovat erittäin tärkeitä palkansaajien työpaik- kojen pysyvyyden kannalta" (%).


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




26

2724

162435

282619

21172029157

31143217

182828

2529272122

282227

2633262718

2730233222

2130272422

45

4249

515037

404651

444252474227

49504055

494846

4537425648

435047

5144474446

4642524443

4942495641

16

1516

161516

141617

152615161922

9161418

181616

1821181516

161917

1312131721

1216161320

1616141419

6

66

1135

1344

3163230

61585

613

42125

423

65533

114334

454613

5

74

475

267

1513741014

3542

875

591267

676

25768

254710

95504

2

31

122

222

2101

110

2122

201

32012

211

12123

12212

22101

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio 12. "Ilman ammattiliittoja palkansaajien työolot olisivat nykyis- tä paljon huonommat" (%).


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




51

6042

595145

525245

715254545160

72514122

555557

5550545553

584158

5154534947

4845485561

4552564751

33

2442

254329

203446

264044383932

19251962

423636

3643423443

355234

3025383843

3235413531

4929265025

6

57

719

1343

012120

312172

012

22030

120

79122

99221

1770

10

3

24

513

432

020100

3864

011

20120

112

53331

53221

15234

7

96

4413

1174

240687

35179

365

65454

636

79587

77777

48909


Kuvio 13.

EIOSAA

SANOA

VÄHEM-MÄN KUIN

10 H/VK

KOKO-PÄIVÄI-

NEN TYÖ

OSA-AI-KATYÖ

10-34 H/VK

EI OLISI ANSIOTYÖSSÄ

LAINKAAN

JOS VOISI ITSE PÄÄTTÄÄ OMASTA NYKYISESTÄ TYÖTI-LANTEESTAAN, MILLAINEN TYÖ OLISI MIELUISIN (%).


vastauksia. Myös iän merkitys on vähäinen. Kaikkein myönteisemmin väitteeseen suhtautuvat iäkkäät vastaajat ja kaikkein kriittisimmin aktiivissa työiässä olevat vastaajat.

Luokka-asemalla on suuri vaikutus näkemyksiin. Työväenluokasta yli puolet on samaa mieltä väitteen kanssa ja yrittäjistä vain joka neljäs. Yrittäjistä taas melkein puolet on eri mieltä ja työväenluokasta vain joka viides. Ammattiliittojen rooliin työpaikkojen turvaamisessa usko-vat muita enemmän myös pienituloiset ja vailla ammattikoulutusta olevat vastaajat.

Yli 70 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että ammattiliitot ovat vaikuttaneet myönteises-ti palkansaajien työoloihin. Sukupuolen ja iän merkitys on suhteellisen pieni. Naiset ja aktii-vissa työiässä olevat allekirjoittavat väitteen kuitenkin hieman keskimääräistä useammin.

Luokka-asema vaikuttaa kannanottoihin selvästi. Kaikki palkkatyöläisryhmät suhtautu-vat ammattiyhdistysliikkeen vaikutukseen selvästi myönteisemmin kuin yrittäjät tai viljelijät. Kaikkein myönteisimmin suhtautuu työväenluokka, heistä väitteen kanssa on samaa mieltä kolme neljästä. Viljelijöistä tätä mieltä on joka kolmas. Kaiken kaikkiaan vastaajien näkemyk-set ammattiliittojen vaikutuksesta palkansaajien työoloihin ovat hyvin myönteisiä.

Palkkatyön tuleminen hallitsevaksi työn tekemisen muodoksi on merkinnyt muutoksia ih-misten ajankäytössä. Arki rytmittyy työn ja ei-työn mukaan. Aina 1900-luvun alusta lähtien palkkatyötä on tehty tyypillisesti säännöllisenä kokopäivätyönä, ensin 12 tuntia, sitten kah-deksan tuntia ja nykyisin noin seitsemän tuntia päivässä. Työmarkkinoiden muutokset ovat muuttaneet tätä työaikamallia monin tavoin. Etenkin osa-aikainen työskentely on yleistynyt. Tosin Suomessa osa-aikaista työtä tekee vain runsas 10 prosenttia palkansaajista, kun taas mo-nissa muissa Euroopan maissa osuus on yli kolmannes kaikista.

Puolet suomalaisista haluaa edelleen tehdä kokopäiväistä työtä. Osa-aikatyötä suosii kol-mannes. Osa-aikatyön järjestelyjä on monta tyyppiä. Sekä työn että toimeentulon kannalta on eri asia, jos työtä tekee alle 10 tuntia viikossa tai noin 30 tuntia viikossa. Osa-aikatyöhön halu-avat vastaajat tekisivät paljon mieluummin 10–34 tuntia viikossa kuin alle 10 tuntia viikossa. Vain kolme prosenttia vastaajista haluaisi työskennellä alle 10 tuntia viikossa.

Kaikkein mieluimmin kokopäiväisen työn valitsisivat yhtäältä työttömät ja toisaalta johta-jat. Työttömistä 72 prosenttia valitsisi kokopäiväisen työn, jos he voisivat itse päättää omasta nykyisestä työtilanteestaan. Myös manageriaalisessa asemassa olevista yli 70 prosenttia tekisi kokopäiväistä työtä.

On merkille pantavaa, että myös osa-aikatyön kannatus suomalaisten keskuudessa on var-sin suurta. Esimerkiksi kuntatyönantajan palveluksessa olevista osa-aika työtä kannattaa yli puolet, samoin yksihuoltajista. Miehet suosivat kokopäivätyötä selvästi naisia enemmän, myös nuoret olisivat useammin kokopäivätyössä kuin kaikkein iäkkäimmät vastaajat. Itse asiassa nai-set suosivat kokopäiväistä työtä, kuntien työntekijöiden ohella, vähiten kaikista. Tulokset ker-tovat myös siitä, että suomalaiset ovat varsin tyytyväisiä vallitseviin työaikajärjestelyihin.

Suomessa keskustellaan tällä hetkellä vilkkaasti perheen ja työn yhteensovittamisesta (esim. Salmi & Lammi-Taskula 2005; Uhmavaara ym. 2005). Tässä mielessä tulokset ovat hyvin mie-lenkiintoisia. Naiset ovat yhtä valmiita valitsemaan osa-aikaisen työn kuin kokopäiväisenkin. Samoin asiantuntijoista melkein puolet (44 %) suosisi osa-aikatyötä. Ihmisten toiveiden ja tä-män hetken työelämän vaatimusten välillä näyttää olevan selkeä kuilu. Tulokset puhuvat uu-denlaisten joustavien työjärjestelyiden puolesta.


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili

Itse/alin työssä olev. kv.Toiseksi alin


Ylin tulokvintiili




2

31

122

512

014267

302

30031

222

00133

00213

11313

21105

13

1214

10178

81314

10201510240

111312

1118181011

111215

1113141413

141512816

15177718

17127246

39

3940

334338

323846

374256375161

404337

3642514335

424234

2433384151

3125374246

2732444447

4838274638

2

23

224

122

002237

132

30123

124

45210

54121

42121

01802

32

3232

372736

403129

482221351215

362935

3429203535

303433

4140352925

2937383524

3738363123

2834372033

12

1311

171012

15147

5152

133

10

91112

1211106

15

128

13

20109

117

21189

138

17118

157

513209

16


AI-NA

USE-IN

SILLOINTÄLLÖIN

EI OSAASANOA

EI KOS-KAAN

EI JUURIKOSK.

Kuvio 14. KUINKA USEIN TUNTUU, ETTÄ TYÖN VAATIMUKSET HAIT-TAAVAT PERHE-ELÄMÄÄ (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




0

10

000

101

000000

100

00001

100

00010

00001

00001

00100

3

32

332

722

032270

032

22603

311

45132

36231

43321

322103

22

2223

142917

132324

132528203442

302218

2024243419

242221

1422182531

2318231731

2029172032

3614162816

3

33

334

332

022357

134

40123

236

67310

54322

43131

111143

43

4541

384150

454247

604145434232

434445

4444424840

414743

4035484643

3431454743

3342474446

4346373348

29

2731

412425

323024

272923311319

252831

2930271635

292729

3631302524

3539283222

3823313118

1837342530


AI-NA

USE-IN

SILLOINTÄLLÖIN

EI OSAASANOA

EI KOS-KAAN

EI JUURIKOSK.

Kuvio 15. KUINKA USEIN TUNTUU, ETTÄ PERHE-ELÄMÄN VAATIMUK-SET HAITTAAVAT TYÖTÄ (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




40

5028

374042

393942

655140326243

624027

3235435252

461944

3240353850

4531264254

3323374853

3940384543

33

3136

333433

353335

244030352057

283735

3237373131

343630

3035373330

2835403327

3544323227

3431352836

1

01

200

010

000000

000

11000

001

40000

51000

20000

00201

16

1320

191714

141811

85

1820120

71622

2018131014

122716

191817219

1618251311

1725228

13

181816177

10

515

109

11

138

13

24

121360

38

16

158763

8199

147

108

11

5149

128

1289

117

8129

1012


EIOSAA

SANOA

EI LAINKAAN VAIKEAA

EI KOVIN

VAIKEAA

Kuvio 16.

ERIT-TÄIN

VAIKEAA

MEL-KO

VAIKEAA

KUINKA VAIKEAA OLISI OTTAA TUNTI TAI PARI VAPAATA HENKILÖKOHTAISTEN/ PERHEEN ASIOIDEN HOITAMI-SEKSI TYÖAIKANA (ansiotyössä olevista, %).


Edellä esitettyä arviota tarpeesta joustavien työjärjestelyjen lisäämiseksi puoltavat myös vastaajien näkemykset siitä miten työ vaikuttaa perhe-elämään ja päinvastoin. Vastaajilta ky-syttiin, kuinka usein heistä tuntuu, että työn vaatimukset haittaavat perhe-elämää. Samoin ky-syttiin, kuinka usein perhe-elämän koetaan haittaavan työn tekemistä.

Joka kuudes oli sitä mieltä, että työn vaatimukset haittaavat perhe-elämää usein. Vain kol-me prosenttia katsoi, että perhe-elämä haittaa usein työn tekemistä. Sukupuoli erottelee ihmis-ten näkemyksiä varsin vähän. Hieman yllättävästi miehet kokevat jonkin verran naisia useam-min, että perhe-elämä vaikeuttaa työtä. Yrittäjät kokevat selvästi muita ryhmiä useammin, että työn vaatimukset haittaavat perhe-elämää. Aivan samoin yrittäjät kokevat muita useammin, että perhe-elämän vaatimukset haittaavat työtä. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska yrittäji-en työ jää hyvin harvoin työpaikalle. Yrittäminen läpäisee arkea paljon kokonaisvaltaisemmin kuin palkkatyö, joka ainakin periaatteessa rajautuu työaikaan ja työpaikkaan. Myös yksihuol-tajat kokevat selvästi muita useammin, että työ vaikeuttaa perhe-elämää.

Tutkimuksessa mitattiin työn luonnetta (työn ajallista itsenäisyyttä tai sitovuutta) ja työn ja perheen yhteensovittamista kysymyksellä, jossa vastaajia pyydettiin arvioimaan kuinka vaike-aa heidän olisi ottaa tunti tai pari vapaata henkilökohtaisten tai perheen asioiden hoitamiseksi työaikana. Kaikista vastaajista kolmasosa, olisi sitä mieltä, että se ei olisi kovinkaan vaikeaa ja 40 prosenttia oli sitä mieltä, että ei olisi lainkaan vaikeaa ottaa paria tuntia vapaata hoitaakseen omia asioitaan työaikana. Miehille omien asioiden hoitaminen on selvästi helpompaa kuin nai-sille. Kaikista helpointa tämä on viljelijöille, joista kaikki ilmoittivat voivansa hoitaa myös omia asioitaan työaikana. Tässä on syytä muistuttaa, että viljelijöiden osuus aineistossa on pieni. Yli 90 prosenttia johtajista voi hoitaa henkilökohtaisia asioita työaikanaan. Vaikeinta omien tai perheen asioiden hoitaminen työaikana on pienituloisille, heistä kolmannes on sitä mieltä, että omien asioiden hoitaminen on melko vaikeaa tai erittäin vaikeaa työaikana.

Ajankäytön vapaus vaihtelee selvästi ryhmien välillä. Myös tässä suhteessa muutos aikai-sempiin tutkimushavaintoihin on vähäistä. Työ joustaa eniten jo muutoinkin hyvässä asemassa olevissa ryhmissä. Työ puolestaan sitoo eniten niitä, joilla on muutoinkin vaikeimmat työolot. Toisaalta tutkimukset (esim. Uhmavaara ym. 2005) osoittavat, että moni ylemmistä toimihen-kilöistä tekee paljon palkatonta ylityötä iltaisin ja viikonloppuisin.

5. Työn raskaus

Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan herrat tekisivät kaikki työt, jos työ ei vain olisi niin raskasta. Työn raskautta ja työelämän kuluttavuutta on pohdittu paljon (vrt. Siltala 2004). Tutkimuksessa työn kuluttavuutta mitattiin neljän kysymyksen sarjalla. Ensimmäinen koski vastaajan omaa näkemystä työn stressaavuudesta. Toinen mittasi arviota työn uuvuttavuudes-ta. Kolmas käsitteli raskasta ruumiillista työtä ja neljäs työskentelyä vaarallisissa olosuhteissa.

Hieman vajaa kolmannes kaikista vastaajista pitää omaa työtään aina tai usein stressaava-na. Yhtä moni ilmoittaa tulevansa täysin uupuneena töistä kotiin. Raskasta ruumiillista työtä joutuu usein tekemään joka neljäs. Vaarallisissa olosuhteissa työskentelee joka kymmenes vas-taaja.

Työ kuluttaa merkitsevästi eri tavoin eri työntekijäryhmiä. Viljelijöistä selvästi yli puolet tulee usein täysin uupuneena töistä kotiin. Tulosta tulkittaessa on huomautettava, että viljeli-


jöiden osuus vastaajissa on niin pieni, että se saattaa aiheuttaa tilastollista erhettä. Myös toisek-si alhaisimpaan tulokvintiiliin kuuluvat kokevat työn selvästi muita uuvuttavampana. Naisten kokemus työstä on hieman uuvuttavampi kuin miesten. Sellaisia, jotka eivät ole koskaan uupu-neita töistä palatessaan on vain kaksi prosenttia kaikista. Kaikkein vähiten uupumusta kokevat johtotehtävissä toimivat sekä tietotyöläiset.

Tekninen kehitys ja monet muut työn organisointiin liittyneet uudistukset ovat vähentä-neet tuntuvasti raskaita ja yksipuolisia työtehtäviä. Tästä huolimatta edelleen joka neljäs kai-kista työssä olevista vastaajista kokee joutuvansa tekemään raskasta ruumiillista työtä. Viljelijät kokevat työnsä selvästi muita raskaammaksi. Heistä neljä viidestä joutuu tekemään usein ras-kasta työtä. Fyysisesti keveintä työtä tekevät puolestaan asiantuntijat. Heistä kukaan ei koe jou-tuvansa tekemään usein raskasta työtä. Lähes vastaavassa tilanteessa ovat johtajat, joista tällai-seen tilanteeseen joutuu vain viisi prosenttia. Sukupuoli ei juurikaan erottele kokemuksia työn ruumiillisesta raskaudesta. Sen sijaan koulutuksella on tärkeä sija. Mitä vähemmän henkilöllä on kolutusta, sitä useammin hän joutuu tekemään raskasta ruumiillista työtä. Työn raskaus vaihtelee selvästi tulotason mukaan. Mitä alhaisemmat tulot, sitä useammin joutuu tekemään raskasta ruumiillista työtä.

Työstressin katsotaan yleisesti lisääntyneet. Stressin mittaaminen on kuitenkin havaittu sangen vaikeaksi tehtäväksi. Objektiivisia mittareita on vaikea kehittää. Jotkut työntekijät voi-vat myös kokea, että tietty määrä stressiä voi toimia suorastaan myönteisenä työsuorituksen kannustajana. Toisaalta tiedetään, että pitkäkestoinen stressi johtaa yleensä hyvinkin pitkään työkyvyttömyyteen. Kaikista vastaajista melkein kolmannes (31 %) pitää omaa työtään usein stressaavana. Stressikokemukset vaihtelevat tuntuvasti eri ryhmien kesken. Kaikkein useimmin stressiä omassa työssään kokevat yksinhuoltajat sekä asiantuntijat (44 %) ja kaikkein harvim-min pienituloiset ja vähän koulutetut. Naiset kokevat työnsä miehiä stressaavampana. Keski-ikäiset pitävät niin ikään työtään stressaavampana kuin nuoret tai vanhat työntekijät. Stressi-kokemukset yleistyvät koulutuksen kohotessa. Niillä, joilla ei ole lainkaan ammattikoulutusta, stressaava työ on merkittävästi harvinaisempaa kuin akateemisesti koulutetuilla.

Työsuojelun systemaattinen kehittäminen yhtäältä lainsäädännön avulla ja toisaalta tek-nisten uudistusten myötä on vähentänyt oleellisella tavalla tarvetta työskennellä vaarallisissa

Työ on omasta mielestä stressaavaaTulee täysin uupuneena töistä kotiin

Joutuu tekemään raskasta ruumiillista työtäTyöskentelee vaarallisissa olosuhteissa

0 25 50 75 100

6

4

93

25

26

158

52

54

2325

0

0

00

14

14

2430

2

2

2935


Kuvio 17.

AI-NA

USE-IN

SILLOINTÄLLÖIN

EI OSAASANOA

EI KOS-KAAN

EI JUURIKOSK.

OMIEN TYÖOLOJEN ARVIOINTI: KUINKA USEIN... (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




4

44

335

342

223357

154

44315

354

55422

78224

62424

24406

26

2329

242725

322821

202029273052

182827

3019272519

262824

2026322722

1635292324

2733272027

2528242325

54

5455

555552

455358

526346564441

585157

5363525255

545850

6155515358

5446575752

5155575850

5852545947

0

00

000

000

000000

000

00000

000

00000

00000

00000

00000

14

1711

171215

191316

21121812210

20169

1013162217

156

18

1113121515

1810111518

149

121717

1214151816

2

22

223

132

533200

312

30104

124

21132

51122

31132

21205


AI-NA

USE-IN

SILLOINTÄLLÖIN

EI OSAASANOA

EI KOS-KAAN

EI JUURIKOSK.

Kuvio 18. OMIEN TYÖOLOJEN ARVIOINTI: TULEE TÄYSIN UUPUNEE-NA TÖISTÄ KOTIIN (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




9

99

1378

17104

020

109

32

03

12

148302

997

158

1654

1720963

199734

1010789

15

1615

191414

26184

520182449

1823

26111202

17178

182116148

122121127

17211798

1711141825

23

2719

272222

272711

22275

262219

51732

3032171011

232522

3221292311

3129292015

3029232311

2123299

22

0

00

000

000

000000

000

00000

000

00000

00000

00000

00000

24

2226

212426

221936

25253622310

282721

2027293820

252522

2323212529

1316213030

1721253230

2325244320

29

2631

203230

82645

48456023140

674512

1021405265

262342

1227183248

2615213144

1820283347

2931262225


AI-NA

USE-IN

SILLOINTÄLLÖIN

EI OSAASANOA

EI KOS-KAAN

EI JUURIKOSK.

Kuvio 19. OMIEN TYÖOLOJEN ARVIOINTI: JOUTUU TEKEMÄÄN RAS-KASTA RUUMIILLISTA TYÖTÄ (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




6

76

586

1074

793757

597

67739

758

55

1164

68477

65757

586

115

25

2130

203022

172333

302941232434

282924

2323353522

213230

1623232929

1816262431

1830252235

3021233325

52

5351

524956

495154

465152535359

564952

5255475551

545248

4955505156

3152545651

4753585648

5153534649

0

00

100

000

000000

000

01000

000

00000

00000

00000

00100

14

1612

221014

20167

12112

16160

111315

1611118

16

169

13

2716161110

3422141210

251210159

1116169

16

2

32

132

422

502110

112

33102

221

30132

102112

40121

31106


AI-NA

USE-IN

SILLOINTÄLLÖIN

EI OSAASANOA

EI KOS-KAAN

EI JUURIKOSK.

Kuvio 20. OMIEN TYÖOLOJEN ARVIOINTI: OMA TYÖ ON MIELESTÄÄNSTRESSAAVAA (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




3

51

523

631

020350

024

51101

312

33332

66232

44221

34343

8

114

978

1392

5608914

1511

119604

839

815765

711966

87886

6881111

25

2822

252525

302815

24158

301786

71636

333623104

253023

2318362418

1725302222

2630252024

3219222925

0

00

001

000

200000

000

00000

010

00000

00000

00101

00002

30

2633

312930

352732

30303230330

202734

3330313118

283625

4126283029

2734322828

3232312826

2733282533

35

3040

313734

173250

40476030360

725115

1724396074

352841

2538263745

4424284142

3027334243

3338393126


AI-NA

USE-IN

SILLOINTÄLLÖIN

EI OSAASANOA

EI KOS-KAAN

EI JUURIKOSK.

Kuvio 21. OMIEN TYÖOLOJEN ARVIOINTI: TYÖSKENTEE VAARALLI-SISSA OLOSUHTEISSA (ansiotyössä olevista, %).


olosuhteissa. Tällä hetkellä vain joka kymmenes vastaaja kokee joutuvansa työskentelemään usein vaarallisissa olosuhteissa. Miehet joutuvat työskentelemään naisia useammin vaarallisissa oloissa, samoin nuoret useammin kuin muut ikäryhmät. Kaikkein altteimpia vaarallisille työ-oloille ovat yhtäältä vähän koulutetut ja toisaalta viljelijät. Myös alhaiset tulot yhdistyvät työn tekemiseen vaarallisissa oloissa.

Edelliset kuviot kertoivat työn raskaudesta. Vaikka työn luonne on muuttunut monin ta-voin tilanteesta esimerkiksi sata vuotta sitten, osa ihmistä joutuu edelleen tekemään eri tavoin raskasta, haitallista tai vaarallista työtä. Työn raskautta käsittelevät tulokset kertovat myös työ-elämän pysyvyyksistä. Raskauskokemukset kasaantuvat edelleen viljelijöille ja työväenluokkai-siin tehtäviin. Myös yksinhuoltajat ovat monesti muita useammin tehtävissä, joissa työ koetaan eri tavoin raskaaksi.

6. Työn luonne

Seuraavassa verrataan nykyisen työn luonnetta ja ihannetyötä. Työn luonteessa on kyse siitä, miten keskeisiä työn ominaisuuksia koskevat väitteet sopivat vastaajan omaan työhön. Ihan-netyössä kyse on siitä, mitä asioita vastaaja pitää työssä tärkeinä. Nykyisen työn luonteen ja ihannetyön kohdalla kysytyt asiat ovat pitkälti samoja, joten nykytilaa ja ihannetilaa voidaan verrata.

Työn mielenkiintoisuusTurvattu työpaikka

Hyvät tulotTyön itsenäisyys

Mahdollisuus vaikuttaa työaikoihinMahdollisuus auttaa toisia

Työn yhteiskunnallinen hyödyllisyysHyvät etenemismahdollisuudet

0 25 50 75 100

50

53

20

22

2015

12

10

45

40

62

53

5147

40

36

3

4

13

18

2127

29

31

0

1

0

1

21

2

1

0

2

4

5

67

13

16

1

1

0

1

12

4

5

EIOSAA

SANOA


Kuvio 22. KUINKA TÄRKEINÄ HENKILÖKOHTAISESTI PITÄÄ ERI ASIOITA TYÖSSÄ (%).

EI KOVIN

TÄRKEÄ

EI LAIN-KAAN

TÄRKEÄ

EI TÄRKEÄ EIKÄ MER-KITYKSET.

ERIT-TÄIN

TÄRKEÄ TÄR-KEÄ


Ihannetyön ominaisuuksista kärjessä ovat työn mielenkiintoisuus ja turvattu työpaikka. Puolet vastaajista pitää näitä asioita erittäin tärkeinä ja lähes kaikki loputkin tärkeinä. Tärkei-siin asioihin kuuluvat lisäksi esimerkiksi hyvät tulot, työn itsenäisyys ja myös mahdollisuus auttaa työssään muita.

Minkälaista on suomalaisten nykyinen työ? Ensinnäkin, korkeimmillaan vain noin neljän-nes vastaajista sanoo, että he voivat olla täysin samaa mieltä työn positiivisia ominaisuuksia koskevista luonnehdinnoista. Monet asiat ovat kuitenkin melko hyvin heidän työssään, mikäli samaa mieltä -vastaukset tulkitaan tätä osoittaviksi.

Jos verrataan ihannetyötä ja työn nykyistä luonnetta jotkin asiat piirtyvät selvinä esiin. Kah-den selvästi tärkeimpänä pidetyn asian kohdalla ero nykyiseen työhön on varsin suuri. Turvat-tua työpaikkaa piti erittäin tärkeänä 53 prosenttia vastaajista. Vain 18 prosentilla asia oli näin. Hyvien tulojen kohdalla vastaavat prosenttiluvut ovat 20 ja neljä. Kokonaisuudessaan tulojaan piti hyvinä vajaa kolmannes vastaajista. Se mihin kyseiset tulokset viittaavat on muissakin tut-kimuksissa esiin tullut asia. Suomalaisten työn kielteisin piirre on työpaikan epävarmuus sekä se, että Suomessa on suuri määrä aliarvostettuja ja alipalkattuja ammatteja, toimialoja ja työn-tekijöitä. (Lehto & Sutela 2004.)

Tulosten mukaan suomalaisten työ on mielenkiintoista ja itsenäistä mutta turvallisuus, tu-lot ja etenemismahdollisuudet jättävät runsaasti toivomisen varaa. Tosin viimeksi mainittuun asiaan on jo ehkä mukauduttu, koska hyviä etenemismahdollisuuksia piti erittäin tärkeiänä vain kymmenen prosenttia vastaajista.

Kun työssä tärkeinä pidettyjä asioita ja nykyisen työn luonnetta tarkastellaan sosiaalisen aseman ja muiden taustatekijöiden mukaan edellä esitetty yleistulos täsmentyy olennaisella ta-valla. Seuraavaan taulukkoon on koottu tulosten tulkinnan kannalta keskeisiä tietoja. Yksityis-kohtaiset tiedot on esitetty liitekuvioissa.

Voin työskennellä itsenäisestiTyöni on mielenkiintoista

Voin työssäni kehittää taitojaniVoin työssäni auttaa muita ihmisiä

Työni on yhteiskunnalle hyödyllistäTyöpaikkani on turvattu

Minulla on hyvät tulotMinulla on hyvät etenemismahdollisuudet

0 25 50 75 100

27

23

24

19

2118

4

4

53

51

49

45

3839

25

16

13

18

17

19

2520

25

31

0

1

1

1

23

1

2

6

6

6

12

1013

32

33

1

2

3

3

46

13

14


TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI

Kuvio 23. MITEN ERI VÄITTEET SOPIVAT OMAAN NYKYISEEN PÄÄTOIMEEN (ansio-työssä olevista, %).


Sosiaalista asemaa kuvaavia indikaattoreita ovat asema työpaikan organisaatiossa (manage-ri, työnjohtaja, asiantuntija tai työväenluokkaan kuuluva), koulutus, tietotyöläisasema ja tulot. On selvää, että muillakin taustamuuttujilla, kuten iällä, ammatissa toimimattoman väestön ka-tegorialla tai perheasemalla, on merkitystä. Niihin ei kuitenkaan ole tässä puututtu. Samoin jotkut vaikutukset ovat käyräviivaisia. Esimerkiksi alin ja ylin tulokvintiili ovat joissakin tapa-uksissa samanlaisia keskituloisista eroten.

Taulukko 1. Sosiaalisen aseman, sukupuolen ja kuntasektorityöpaikan yhteys omaa työtä ja ihannetyötä koskeviin arviointeihin

Korkea Nainen Työpaikka asema kuntasektorilla

Mielenkiintoinen työ +/+ 0/0 +/0

Turvattu työpaikka +/- 0/+ +/+

Hyvät tulot +/- -/0 -/-

Itsenäisyys työssä +/+ 0/- 0/-

Kehitysmahdollisuudet työssä + 0 +

Etenemismahdollisuudet +/0 +/- -/-

Yhteiskunnalle hyödyllinen työ +/+ +/+ +/+

Työssä voi auttaa muita +/0 +/+ +/+

Taulukossa merkit tarkoittavat seuraavaa: + = positiivinen vaikutus (esimerkiksi korkeaan asemaan yhdistyvät hyvät tulot);- = negatiivinen vaikutus, 0 = ei suurempaa vaikutusta. Kauttaviivan etupuolella on esitetty nykyisen työn tilanne ja sen jälkeen ihannetyö eli se mitä pidetään tärkeänä työssä.

Tärkeimmät kuviosta esiin piirtyvät tulokset ovat seuraavat. Kaikki työn positiiviset piir-teet liittyvät sosiaaliseen asemaan. Tärkeänä pidetyt asiat ovat suhteessa nykyiseen, jo saavu-tettuun tilaan. Siten turvattu työpaikka ja hyvät tulot eivät ole yhtä tärkeitä asioita ylemmissä sosiaalisissa asemissa oleville kuin vain työläisille ja alemmissa asemissa oleville. Yhteiskunnal-linen eriarvoisuus näkyy tuloksista selvänä. Ylemmät asemat tuottavat sekä turvatun työpaikan että hyvät tulot. Alemmilta asemilta puuttuvat molemmat.

Myös ylemmissä asemissa samoin kuin muissa arvostetaan mielenkiintoista työtä, työn it-senäisyyttä ja työn yhteiskunnallista hyödyllisyyttä. Etenemismahdollisuuksien tärkeyteen ja mahdollisuuteen auttaa muita työssä asema ei juuri vaikuta.


Sosiaalisen aseman vaikutus näkyy jossain määrin vahvuudeltaan erilaisena sen mukaan, mitä indikaattoria käytetään. Koulutuksen kohdalla useimmissa asioissa akateemisesti koulu-tetut eroavat muista koulutusryhmistä. Työorganisaatioasemien kohdalla managerit ja asian-tuntijat eroavat useimmiten muista kategorioista, joskin joissakin asioissa myös asiantuntijat eroavat managereista. Tietotyöhön perustuvista ryhmistä erolinja on tietotyöläisten ja muiden ryhmien (tietotekniikan käyttäjien ja tavallisten työläisten) välillä. Joissakin asioissa vaikutus on käyräviivainen siten, että käyttäjät ovat tavallisia työläisiä huonommassa tilanteessa. Pelkkä tietotekniikan käyttö ei vielä tuota sosiaalista asemaa.

Sukupuoli ei vaikuta siihen onko työpaikka turvattu, mutta naiset pitävät tätä asiaa miehiä tärkeämpänä. Niin miehet kuin naisetkin pitävät hyviä tuloja tärkeänä mutta tosiasialliset tulot ovat miehillä naisia korkeammat. Miehet arvioivat etenemismahdollisuutensa hieman parem-miksi kuin naiset, joskin asia on tärkeä kummallekin.

Kaksi asiaa liittyy työelämässä selvästi sukupuoleen. Työ, joka on yhteiskunnallisesti hyö-dyllistä, ja työ, jossa voi auttaa muita, ovat naisille miehiä tärkeämpiä ja naisten työt myös ovat useammin tällaisia kuin miesten. Tässä näkyy sekä se että naiset työskentelevät miehiä useam-min palvelutehtävissä että heidän halukkuutensa auttaa työllään muita.

Kuntasektorin töillä on oma profiilinsa verrattuna yksityiseen sektoriin ja valtion hallintoon. Työt ovat suhteellisen huonopalkkaisia ja ne eivät juuri tarjoa uramahdollisuuksia, mutta työ on mielenkiintoista ja työpaikka on suhteellisen turvattu. Kuntasektorilla työskentelevät katsovat myös muilla sektoreilla työskenteleviä useammin, että heillä on kehitysmahdollisuuksia työs-sään ja että työ on yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja tarjoaa mahdollisuuden auttaa muita.

Kunnissa työskentelevät pitävät turvattua työpaikkaa tärkeämpänä kuin yksityisellä sekto-rilla ja valtion hallinnossa työskentelevät. Sen sijaan he eivät pidä muita tärkeämpänä etenemis-mahdollisuuksia tai työn autonomiaa eivätkä hyviä tuloja. Kuntasektorilla työskentelevät myös arvostavat työtä, joka on yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja jossa voi auttaa muita.

Edellä olevasta tarkastelusta ilmenee seuraava yhteiskunnallinen tilanne. Hyödyllinen työ ja motivoituminen sen tekemiseen on leimallista naisille ja kuntasektorin työntekijöille. Tätä työtä ei kuitenkaan palkita. Naisten ja kunnissa työskentelevien asema ja palkka ovat huonom-mat kuin muilla ryhmillä. Tulos herättää useita kriittisiä kysymyksiä. Kuinka sellainen yhteis-kunnallisesti hyödyllinen palvelutyö, jonka tarve tulevaisuudessa vain kasvaa, voi olla aliar-vostettua ja alipalkattua? Mistä johtuu, että kovat arvot hallitsevat yhteiskuntaa ja työelämää? Selityksiä voidaan etsiä monesta suunnasta. Kaksi toisiinsa liittyvää pääselitystä ovat tuttuja. Taloudellinen rationaalisuus ja voittointressi. Näitä ajatustapoja kantavat yhteiskunnallisesti ensisijaisesti johtajat, ja tietysti myös omistajat, sekä miehet. Mitä moninaisimpien rationali-sointiuudistusten kohteena oleva kuntasektorin palvelutyö on ensisijaisesti naisten työtä. Ti-lannetta ja muutoksia perustellaan taloudellisella rationaalisuudella. Se ei ole kuitenkaan aut-tanut esimerkiksi vanhusten hoidossa tai terveyspalvelujen saatavuudessa. Kokonaisuudessaan tulosten täytyisi siis omalta osaltaan johtaa yhteiskuntakritiikkiin.

Kaksi työautonomiaa koskevaa kysymystä kertoo olennaisia asioita työorganisaation luon-teesta. Kysymys työn alkamis- ja päättymisajankohdan määräytymisestä kertoo sen, ettei kovin moni voi päättää täysin vapaasti kyseisistä ajoista. Tavallisin tilanne on päättämisvapaus tiet-tyjen rajojen sisällä (58 % vastaajista). Noin kolmanneksella vastaajista ei ole mitään päätös-valtaa näissä asioissa. Työaikaan liittyvät vapausasteet vaihtelevat sosiaalisen taustan mukaan. Selvimpiä eroja ovat seuraavat. Naisten työaika on vähemmän vapaata kuin miesten. Kaikkein


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




32

2539

373031

413420

25204510

73047

4425251319

264532

4236383021

3135433516

3941372814

2934332430

58

5858

586054

515665

798771543966

836750

4560658370

595562

4758546166

4657515970

5154556272

6054587657

11

174

61015

89

15

19891

6034

1033

1115105

11

1406

11689

13

23866

14

1057

1015

111290

13


Kuvio 24.

EI VOIITSE

MUUTTAA

VOI TÄYSINVAPAASTIPÄÄTTÄÄ

MITEN OMA TYÖAIKA/TYÖN ALKAMIS- JA PÄÄTTYMIS-AJANKOHTA MÄÄRÄYTYY (ansiotyössä olevista, %).

VOI TIETT. RAJOJEN SISÄLLÄ


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




20

2714

132225

192024

602514115927

341412

1626182727

241118

1216182425

2716131930

1611182331

1921181627

61

5864

656060

536262

406474654173

627361

5662737059

606368

6170615862

5954656360

6067606161

6260607358

1

12

400

610

020100

011

11011

101

31201

53111

31101

00204

17

1420

171815

221714

08

122300

41227

261192

13

152613

2413201712

927211810

212121158

1818191111


EIOSAA

SANOA

VOI TIETT. RAJOJEN SISÄLLÄ

Kuvio 25. MITEN OMAT PÄIVITTÄISET TYÖT ON JÄRJESTETTY(ansiotyössä olevista, %).

VOI VA-PAASTI

PÄÄTTÄÄ

EI SAAITSE

PÄÄTTÄÄ


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




75

8169

697975

617486

98889166100100

1005971

7285828370

777671

6668707789

7268677588

6664738190

8176686875

25

1931

312125

392614

21293400

04129

2815181730

232429

3432302311

2832332512

3436271910

1924323225


Kuvio 26. ONKO OMA TYÖ SEN KALTAINEN, ETTÄ SIINÄ TU-LEE SUUNNITELLA TYÖTÄ JA SOVELTAA SIIHEN OMIA IDEOITA (ansiotyössä olevista, %).

KYLLÄ EI


nuorimmalla (18–35 vuotta) ja vanhimmalla ikäryhmällä (yli 55 vuotta) on työn alkamis- ja päättymisajankohtaa koskevaan määräysvaltaa keski-ikäisiä vähemmän. Vapausasteiden saami-nen vaatii kokemusta työelämästä, ja työelämän loppuvaiheissa asialla ei ehkä ole enää niin suurta merkitystä.

Koulutuksen kasvu lisää työajan määräytymiseen liittyvää vapautta. Suurin merkitys on kuitenkin sosiaalisella asemalla. Johtavissa asemissa olevilla on merkittävästi tavallisia palkka-työläisiä enemmän työaikaa koskevaa määräysvaltaa.

Kuntasektori ja myös julkiset yritykset pitävät tiukinta työaikakuria. Yksityinen sektori ja valtion keskushallinto edustavat lievempää. Puolueiden kannatusryhmittymistä vasemmisto-puolueiden kannattajat kokevat mahdollisuutensa niukimmaksi työaikojen määräämisvallas-sa. Asuinpaikan kaupunkimaisuuteen työajan määräysvalta suhteutuu käyräviivaisesti. Eniten päätäntämahdollisuuksia on suurien kaupunkien keskusta-alueilla ja myös maaseudun haja-asutusalueilla ja vähiten pienissä kaupungeissa.

Toinen työn autonomiaan liittynyt kysymys koski päätösvaltaa päivittäisen työn järjestä-misessä. Kysymys on varsin tärkeä työorganisaation luonnetta ja työjärjestelyjä koskeva indi-kaattori ja täydentää hyvin edellistä työaikaa koskevaa päätösvaltakysymystä.

Vaikutusmahdollisuuksien kokonaisjakautuma on samantapainen kuin edellisessä kysy-myksessä. Viidennes voi päättää vapaasti päivittäisistä työjärjestelyistä. Valtaosa (61 %) voi päättää työjärjestelyistä tietyissä rajoissa ja vajaa viidennes (17 %) ei saa itse päättää niistä lain-kaan.

Päivittäisen työnkin järjestelyä koskevissa asioissa miehet ovat naisia paremmassa asemas-sa. Ikä ja työkokemus lisäävät jonkin verran työjärjestelyjä koskevaa päätösvaltaa. Koulutuk-sen mukaiset erot ovat melko vähäisiä, joskin akateemisen koulutuksen saaneiden tilanne on jonkin verran muita parempi. Sen sijaan esimiesasemassa olevien ja työläisten ero on selvä. Esi-miesten vapausasteet työjärjestelyistä päätettäessä ovat suuremmat kuin työläisten, mikä toi-saalta on luonnollistakin. Kuntasektorilla ja valtion yrityksissä työaikajärjestelyjä koskeva it-senäinen päätöksentekovalta on samoin kuin työajankin kohdalla selvästi vähäisempää kuin yksityisellä sektorilla ja valtion keskushallinnossa.

Kysyttäessä niin sanottua design-autonomiaa, eli autonomiaa työprosessin suhteen, pääl-limmäinen havainto on, että suomalaiset osoittautuvat varsin autonomisiksi. Vaihtoehdoilla ”kyllä” tai ”ei” mitaten kolme neljäsosaa vastaa kysymykseen ”kyllä”.

Suunnitteluautonomia vaihtelee silti sekin odotetulla tavalla sosiaalisten asemien mukaan. Kyseistä autonomiaa on muita enemmän miehillä ja korkeassa asemassa olevilla. Tämä viittaa työprosessien eroihin. Koulutus lisää autonomiaa. Yrittäjien lisäksi managereilla ja asiantunti-joilla on muita työorganisaation ryhmiä enemmän autonomiaa. Myös tietotyöläisillä on mää-ritelmällisesti paljon autonomiaa. Lisäksi suuret tulot liittyvät autonomiaan.

Työpaikalla vallitsevia sosiaalisia suhteita valotettiin sekä pystysuorina johdon ja työnteki-jöiden välisinä suhteina että vaakasuorina työntekijöiden välisinä suhteina. Johdon ja työnteki-jöiden väliset suhteet olivat erittäin hyvät noin viidenneksessä työpaikkoja ja melko hyvät puo-lella työpaikoista. Sosiaalisen aseman suhteen tulokset ovat melko erikoiset. Korkea asema lisää todennäköisyyttä, että johdon ja työntekijöiden väliset suhteet koetaan ainakin melko hyviksi. Tämä koskee ainakin managereja ja tietotyöläisiä. Kun katsotaan vain ”erittäin hyvät” suhteet -kategoriaa tilanne on päinvastainen. Managerit ja tietotyöläiset eivät ole enää kärjessä.


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




19

2017

221720

291818

14217

183043

121420

2412141118

221512

2917191618

3138191017

3119141217

1521219

24

50

5347

555046

425052

734763504111

654949

4650486551

485853

3151494860

3137445957

3842496258

5148506051

20

1624

142222

172119

9181723120

162621

1823211825

181922

1922222215

1816242216

2025241716

2418171817

2

41

132

131

00001545

000

36000

301

92132

132113

41214

32241

7

68

777

969

31011720

698

691257

779

126895

751076

513965

59797

2

13

122

121

042200

132

20510

114

02230

01211

21320

21300


EI OSAASANOA

MELKOHUONOT

ERITTÄINHUONOT

ERITTÄINHYVÄT

MELKOHYVÄT

Kuvio 27.

EI HYVÄTEIKÄ HUON.

MILLAISET SUHTEET OMALLA TYÖPAIKALLA VALLITSEVAT:JOHDON JA TYÖNTEKIJÖIDEN VÄLILLÄ (ansiotyössä olev., %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




26

2725

332227

322527

282123262833

252525

2816272428

272226

2625262525

3145232124

3521242523

2330261129

54

5357

525851

505457

605759583520

595361

5558535851

546353

5349575261

3335586257

4161555961

5850556553

13

1413

111316

131411

101514121712

91313

1218121215

101318

816101510

2015111311

151115139

1513114

15

3

52

442

242

20211835

111

48012

501

103342

132224

62315

334121

3

24

135

132

071320

461

10764

412

36321

22422

35321

04492

1

01

010

101

000100

110

00201

111

01110

00101

01001

00100


EI OSAASANOA

MELKOHUONOT

ERITTÄINHUONOT

ERITTÄINHYVÄT

MELKOHYVÄT

EI HYVÄTEIKÄ HUON.

Kuvio 28. MILLAISET SUHTEET OMALLA TYÖPAIKALLA VALLITSEVAT:TYÖNTEKIJÖIDEN VÄLILLÄ (ansiotyössä olev., %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




6

76

849

866

11824170

755

65569

835

114557

1113337

94437

361149

24

2722

292223

262524

463121213428

302322

2230302226

291723

2520202631

3624212130

2620202532

2329191128

34

3829

293535

383331

313929371330

343538

3436284626

343336

2938423233

1430393533

3041343434

3730364327

5

46

366

555

0153

1842

223

73314

363

108143

223235

82244

54487

23

1927

212520

162227

12133625150

242623

2122241831

212723

1322282620

821253021

1727282720

2523203018

8

611

987

6107

086

1030

31010

114

1075

51410

139585

10101084

108

1262

69

113

11

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio 29. "Olen valmis tekemään enemmän töitä kuin tarvitsisi aut- taakseni työnantajaani menestymään" (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




12

1311

14916

191014

201679340

12810

1212101113

13712

14910139

191781113

159101114

91117717

37

3639

383836

363739

594129373543

423937

3639344240

413536

3439383346

2637373741

3737344139

3840315831

35

3535

353730

283734

183346391514

354037

3430413734

343939

2834383933

2227393834

2638423435

3931362437

4

45

246

454

0022

1342

113

58221

352

77221

182233

71233

44543

7

87

788

677

0410920

898

79979

7115

108787

10111075

913747

610775

4

44

445

643

367400

345

52523

336

62544

46454

62462

44406

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio 30. "Olen ylpeä saadessani työskennellä nykyisen työanta- jani palveluksessa" (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




9

117

8617

14910

101156320

747

1086710

1069

1077810

16106712

1078613

61111713

22

2320

202125

242121

391515222343

152622

2224252317

222620

1928162222

1921222620

2022252320

2123242418

24

2325

222426

232620

212323281014

262528

2426192626

272322

2222312426

1326262126

2627212326

2627192421

6

67

683

668

42

124

1343

844

74458

576

135356

187466

94656

6574

11

27

2727

283021

192631

20403827150

323027

2429343227

252931

2323322926

2317282929

2028243628

3123283425

12

1013

16118

131210

597

1360

111012

139

139

13

119

12

141411129

112013117

15121678

1112127

12

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio 31. "Työskentelen mieluummin tässä organisaatiossa kuin toisessa työpaikassa, vaikka ansaitsisin siellä selvästi enemmän" (ansiotyössä olevista, %).


Neljä viidestä vastaajasta on sitä mieltä, että heidän työpaikallaan työntekijöiden keski-näiset suhteet ovat melko hyvät tai erittäin hyvät. Työpaikan sosiaalisten suhteiden liittymi-nen taustatekijöihin ja sosiaaliseen asemaan ei ole kovin selvää. Tämä tuntuu myös järkevältä. Ratkaisevaa on työpaikan luonne, ei se kuka olet. Sosiaaliset suhteet ovat todennäköisesti huo-nompia työpaikoilla, joilla on jonkinlainen taloudellinen kriisi kuin hyvin menestyvillä työpai-koilla (vrt. Ranki 2000).

Eri kysymykset antavat melko yhtenäisen kuvan yritykseen kiinnittymisestä. Vaihteluväli kiinnittyneiden määrässä on 30–49 prosenttia. Väittämä ”Olen ylpeä saadessani työskennellä nykyisen työnantajani palveluksessa” antaa korkeimman kiinnittymisluvun.

Niitä, jotka ovat valmiita tekemään töitä enemmän kuin tarvitsisi auttaakseen työnantajaa menestymään, löytyy odotetusti eniten managerien ryhmästä. Saman suuntainen vaikutus on sillä, että on mies, tietotyöläinen tai työskentelee yksityisellä sektorilla. Managerit ovat myös ylpeimpiä siitä, että saavat työskennellä nykyisen työnantajan palveluksessa. Muilla taustateki-jöillä ei ole tähän asiaan juuri vaikutusta.

Kolmas kiinnittymistä mittaava väittämä koski halukkuutta työskennellä nykyisessä työ-paikassa, vaikka saisi muualla parempaa palkkaa. Tämänkin mitan mukaan managerit ja mie-het ovat muita sitoutuneempia. Sen sijaan tietotyöläiset ovat tämän kysymyksen valossa vä-hemmän sitoutuneita työpaikkaansa kuin atk:n käyttäjät ja tavalliset työläiset.

Kokonaisuudessaan työpaikkaan kiinnittymistä koskevat tulokset osoittavat, ettei kiinnit-tyminen työpaikkaan ole kovin voimakasta. Vastaajista vain noin kolmannes on sitoutuneita. Kiinnittyminen vaihtelee ensisijaisesti työorganisaatioaseman mukaan. Managerit erottuvat muista kiinnittyneimmäksi ryhmäksi. Ero asiantuntijoihin ja työläisiin on hyvin selvä. Mer-killepantavaa on asiantuntijoiden usein työläisiäkin alhaisempi työpaikkaan kiinnittyminen. Liekö syynä hierarkkisen aseman puuttuminen?

7. Työelämäntutkimus ja työelämän muutokset

Monet kansainväliset vertailututkimukset kertovat, että Suomella menee hyvin. Suomessa ei ole juuri lainkaan korruptiota. Suomalainen koululaitos on korkealuokkainen, samoin inno-vaatiojärjestelmämme. Suomalaiset luottavat keskeisiin yhteiskunnallisiin instituutioihin, ja kansantaloutemme on yksi maailman kilpailukykyisimmistä. Työelämää koskevissa vertailuis-sa Suomi ei ole sijoittunut hyvin mutta ei huonostikaan. Olemme äskettäin toteuttaneet Tu-run yliopiston sosiologian laitoksen ja Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipsykologian laitoksen yhteistyönä työelämän joustavuutta koskevan tutkimushankkeen (Mamia & Melin (toim.) 2006). Tuloksemme kertovat sangen ristiriitaisista kehityskuluista. Suomalainen työ-elämä joustaa, mutta sille ovat tyypillisiä myös monet jäykkyydet. Työpaikoilla noudatetaan toisistaan jyrkästikin poikkeavia työjärjestelyjä, sekä hyviä että huonoja. Myös työntekijöiden suhtautuminen työhön vaihtelee.

”Suomi hyvällä kasvu-uralla”. Näin uutisoi Helsingin Sanomat (23.3.2006) Etlan järjestä-män suhdanneseminaarin keskeisintä antia. Suomen kokonaistuotannon arvioidaan kasvavan 3,8 prosenttia, työttömyys laskee 8 prosenttiin ja uusia työpaikkoja syntyy noin 38 000. Etlan mukaan Suomi on siirtymässä laiskan pääoman ajoista osaamistalouteen, missä tuottavuutta


haetaan tietotekniikalla ja missä yhtiöiden ei tarvitse enää investoida esimerkiksi rakennuk-siin. Kasvun malli on muuttumassa investointivetoisesta kasvusta osaamispohjaiseen kasvuun. Teollisuus ei enää valita kapasiteettipulasta, vaan osaavan työvoiman puutteesta. Suomessa ei enää tarvita erityisiä investointikannustimia. Monilla yrityksillä menee muutoinkin hyvin. Pörssiyhtiöiden vuosikertomukset osoittavat huomattavan voitollisia tuloksia.

Etlan sanoma kuulostaa tutulta. Se vastaa hyvin pitkälle niitä lupauksia, joita tietoyhteis-kunnan kerrottiin tuovan mukanaan. Tietoyhteiskuntaa on kuvattu osaamisen yhteiskuntana, jossa pitkälle kehittynyt tietotekniikka korvaa tylsät työt ja jossa palveluilla on keskeinen sija työllistäjänä. Tietoyhteiskunnan on ennustettu lisäävän myös työn itsenäisyyttä ja mahdolli-suutta sovittaa työ ja perhe aikaisempaa paremmin yhteen. Etlan mukaan olemme nyt siirty-mässä tällaiseen vaiheeseen.

Samaan aikaan Suomea puhuttavat myös tyystin toisenlaiset uutiset: UPM irtisanoo yli 2 000 työntekijää ja on lopettanut kokonaisen paperitehtaan Voikkaalla. Perlos on lakkaut-tanut tehtaan Ylöjärvellä ja Joensuussa. Leaf on lopettanut Turun makeistehtaan. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Suomessa eletään tällä hetkellä vilkasta työelämän tutkimuksen aikaa. Suomalaista työtä ja työelämänsuhteita tutkitaan enemmän kuin koskaan. Työelämän yhteiskuntatieteellinen tut-kimus on vakiinnuttanut asemansa niin yliopistoissa kuin rahoittajienkin silmissä. Työelämän tutkimusta tehdään paljon, ja tietomme työelämän tilan muutoksista lisääntyy vauhdilla. Tuo-reet työelämää käsittelevät tutkimukset kertovat ristiriitaista kieltä työelämän muutoksista.

Juha Siltalan vuonna 2004 ilmestynyt laaja tutkimus ”Työelämän huonontumisen lyhyt historia” osoittaa vakuuttavalla tavalla kuinka työn vaihtosuhde on globaalissa hyperkilpailussa huonontunut palkkatyöläisten enemmistöllä verrattuna hyvinvointivaltion kultaiseen kauteen. Kirjassa kuvataan koruttomasti niitä prosesseja, jotka ovat johtaneet monet meistä suorastaan ihmisarvoa alentaviin työelämän käytäntöihin. Siltalan tutkimus on rikas ja samalla särmikäs. Sen moniin väitteisiin ja tulkintoihin voisi esittää runsaasti kommentteja ja vastaväitteitä.

Tuomo Alasoini (2006) on julkaissut äskettäin Työolobarometrien aineistoille perustuvan analyysin ”Työnteon mielekkyyden muutos Suomessa vuosina 1992–2005”. Analyysi osoittaa, että työnteon mielekkyyden koetaan vähentyneen koko 2000-luvun ajan. Työnteon mielek-kyyden balanssin heikentyminen ei näyttäisi tutkimuksen mukaan olevan yhteydessä perintei-siin työelämän tilaa kuvaaviin indikaattoreihin kuten työn itsenäisyys tai työn kuormittavuus. Sen sijaan siihen näyttäisi vaikuttavan merkittävällä tavalla yleinen epävarmuuden kasvu työ-markkinoilla ja muutokset taloudessa. Alasoini nostaa esiin kysymyksen työtä koskevan psyko-logisen sopimuksen purkautumisesta ja tarpeesta sen uudelleen neuvottelemiseksi. Voikkaan tapahtumat ovat oiva esimerkki tarpeesta psykologisen sopimuksen uudelleen neuvottelemi-seksi.

Suvi Mäntylä on analysoinut suomalaista uutta taloutta tutkimuksessaan ”Myyteistä todel-lisuuteen – Henkilöstöhallinnon haasteet ICT-alalla” (2006). Mäntylän tulokset kertovat ka-rua kieltä johtamisen ongelmista. ”Esimiesten taidot ihmisten johtamisessa ovat puutteelliset eikä esimiehiä juuri kouluteta tehtäviinsä.” (mt, 86). Työhön liittyvän epävarmuuden kokemi-nen on huolestuttavan yleistä ja se on lisääntynyt huomattavasti aikaisempiin tutkimuksiin ver-rattuna. Uniongelmat vaivaavat ICT-alalla enemmän kuin palkansaajilla keskimäärin. Työnte-kijöillä on jatkuva kiire ja aikapula. Työstä tulee mielentila, josta ei pääse pois.


On toki toisenlaisiakin tutkimustuloksia. Tuore joustavia työjärjestelyjä suomalaisilla työ-paikoilla koskeva tutkimuksemme (Mamia & Melin (toim.) 2006 ja Uhmavaara ym. 2005) kertoo, että työpaikoilla on käytössä lukuisia erilaisia työaikaa, palkkausta, työnteon paikkaa tai työnjakoa koskevia käytäntöjä. Varsin yleisiä ovat muun muassa työaikapankit, tulospalk-kaus, mobiilityö ja erilaiset tiimit. Tutkimuksemme kertoo myös, että kokemus työstä ei ole välttämättä aina kielteinen. Työssä jopa viihdytään, ja se koetaan useissa työpaikoissa myös mielekkääksi. Tällaiset joustavat työjärjestelyt koskevat luonnollisesti eri tavoin erilaisia pal-kansaajaryhmiä. Tutkimuksemme perusteella voidaan kuitenkin väittää, että kuva suomalais-ten työpaikkojen tilanteista ei ole suinkaan niin synkkä kuin edellä kuvattujen esimerkkien valossa voitaisiin olettaa. Työn maailma on eriytynyt ja moni-ilmeinen.

Richard Sennett on hiljattain julkaissut kirjan ”The Culture of New Capitalism” (2006). Tässä Yalen yliopistossa pitämiinsä luentoihin perustuvassa kirjassa hän kuvaa tutkimusryh-mänsä kanssa tekemiä havaintoja työorganisaatioiden muutoksista, lähinnä Yhdysvalloissa ja Englannissa, viimeisten kymmenen vuoden aikana. Sennetin kirja on moniulotteinen siinä pohditaan työn ohella myös ammattitaitoja, politiikkaa ja kulutusta. Samalla kirja jatkaa hie-nolla tavalla keskustelua, jota Sennett (2002) viritteli jo tutkimuksessaan luonteen korroosios-ta ja työn uudesta järjestyksestä.

Sennetin teesi on, että olemme siirtyneet työorganisaatioissa hierarkkisista byrokratiois-ta joustaviin organisaatioihin. Sennett itse pitää musiikista. Musiikin maailmaan sijoitettuna muutosta voi luonnehtia siirtymänä sinfoniaorkesterista MP3-soittimeen. Sinfoniaorkesteria luonnehtii hierarkkisuus ja byrokraattisuus. Orkesterissa on selkeä työnjako ja käskyvaltasuh-teet. Se perustuu käsityömäiselle ammattitaidolle. Orkesterilla on pitkä aikahorisontti, ja se toimii vastuullisesti. MP3-soitinta voidaan taas kuvata niin, että sille on tärkeää hyvä ulkonä-kö. Se on virtaviivainen, monien mielestä jopa seksikäs. Se mahdollistaa lähes mitä vain: no-peat siirtymät tyylilajista toiseen. MP3-soitin on myös kärsimätön, sille on tyypillistä jatkuva muutos.

Yritysorganisaatioissa siirtymä sinfoniaorkesterista MP3-soittimiin merkitsee, että on ol-tava valmis jatkuviin muutoksiin. Organisatorista vakautta pidetään pikemmin heikkoutena kuin vahvuutena. Samalla organisaatiotyypin muutos kuvaa siirtymää kohti kärsimätöntä pää-omaa. Yritystoimintaa luonnehtii aikaisempaa enemmän lyhyt aikahorisontti. Tuottoa haetaan aikaisempaa korostuneemmin osakemarkkinoilta. Voittoa ei enää haeta tuotannosta joskus mahdollisesti saatavana tulona. Yrityksiä käsitellään sijoittajien ja osakkeenarvon nostamisen perspektiivistä; itse tuotteilla ei ole enää niin väliä. Yritysten tekemillä ratkaisuilla annetaan ”signaali markkinoille”, ei tuotemarkkinoille vaan rahamarkkinoille. Nokia tuo markkinoille uusia puhelimia ei niinkään kuluttajien tarpeisiin kuin kertoakseen osaamisestaan sijoittajille.

Yritysorganisaatioiden muutos merkitsee Sennetin mukaan myös palkkatyöläisen ideaali-tyypin muutosta. Enää ei arvosteta pitkään kokemukseen perustuvaa ammattitaitoa, asioiden tekemistä mahdollisimman hyvin. Uusi ihanne korostaa nuoruutta, valmiutta oppia aina uut-ta: elä vain tätä hetkeä, unohda epäonnistumiset, ole valmis lyhytjännitteisyyteen ja pirstaloi-tuneisuuteen. Uusi työntekijä on helposti korvattavissa kuin musiikki MP3-soittimessa.

Nämä muutokset vaikuttavat myös työpaikkojen sosiaalisiin suhteisiin. On vaarana, että institutionaalinen lojaalisuus vähenee, työntekijöiden keskinäinen luottamus vähenee ja työ-organisaatioihin kasaantunut tieto ja osaaminen ohenevat. Lisäksi muutokset merkitsevät sitä, että tarpeettomuus sekä ihmisten kokemuksina että konkreettisena ilmiönä lisääntyy.


Työmarkkinoilla MP3 iskee kaikkein rajuimmin keski-ikäisiin, yhteen työpaikkaan vahvas-ti sitoutuneisiin, vain yhden asian hyvin osaaviin työntekijöihin. Muutos ravistelee niin työnte-kijöitä kuin toimihenkilöitäkin. UPM:n päätös lakkauttaa Voikkaan paperitehdas nostaa meil-lä Suomessa valokeilaan muutoksen uhrit.

Suomessa on tapahtunut selkeä taloudellisen toimintatavan ja manageriaalisen mallin muu-tos suuryrityksissä. Taustalla on ainakin: kiristynyt kilpailutilanne, share-holder intressien vah-vistuminen, managerien omien intressien ajaminen ja vastavoiman puute.

Koviakin ratkaisuja voidaan toteuttaa suomalaisessa luottamus- ja sopimusyhteiskunnassa, suomalaisen työvoiman valtaresurssit ovat tällä hetkellä heikot. Suomalainen ammattiyhdis-tysliike on valmistautunut huonosti meneillään olevaan rakennemuutokseen. Vielä 40 vuotta sitten ammattiyhdistysliike oli aloitteellinen. Sen hyvinvointia ja tasa-arvoa korostaneet oh-jelmalliset tavoitteet saivat vastakaikua palkkatyöläisten keskuudessa. Nyt ay-liikkeellä ei ole vastaavaa ohjelmaa 2000-luvulle.

Sukupolvien tilanteiden ero on ongelmallinen: nuoria pakotetaan MP3-ajatteluun ja MP3-malli voi olla palkkatyöläisellekin hyvä tietyssä elämäntilanteessa. Määräaikaisuus, projektit ja vaihtuvat tehtävät voivat olla hieno kokemus nuorille sinkuille, mutta ne lyövät kovaa kasvoille niitä, joilla ei ole vaihtoehtoja ja joilla on paljon sitoumuksia kuten perhe ja asuntolaina. Esi-merkiksi voikkaalaiset paperityöläiset ovat tässä mielessä hyvin vaikeassa asemassa.

Työelämän luokkaluonne on noussut esille vahvasti, vahvemmin kuin kertaakaan yli 30 vuoteen. Yritysten ratkaisuja perustellaan avoimesti omistajien intresseillä, kunnioitus työvoi-maa kohtaan on vähentynyt ja valtion merkitys tulonjaon tasaajana ja tulojen uudelleenjakaja-na kaventuu. Vielä 1970-luvulla luokkien merkitystä toivat esiin ammattiyhdistysliike, johtajat ja osakkeenomistajat.

Eriarvoisuus työelämässä lisääntyy. Valta keskittyy. Palkkaerot kasvavat. Kehitys- ja ura-mahdollisuudet eriytyvät. Työhyvinvointi ja työterveys kohtaavat aikaisempaa eriytyneemmin eri työntekijäryhmiä. Sukupuolten ja sukupolvien tasa-arvo ei edisty. Maahanmuuttajista on tulossa työmarkkinoiden uusi alaluokka.

Muutoksen rajuutta ja kokonaisvaltaisuutta ei kannata vähätellä. Kaiken myllerryksen kes-kellä on kuitenkin syytä muistaa, että työelämää käsittelevä puhe ja ajattelutavat ovat liian teolli-suuskeskeisiä. Lisäksi kysymyksiä tarkastellaan lähes poikkeuksetta suuryritysten näkökulmasta. Valtaosa suomalaisista yrityksistä on kuitenkin pieniä alle 50 hengen yrityksiä, jotka suuntautu-vat paikallisille markkinoille, ovat perheyrityksiä ja samalla elämänprojekteja. Niissä kunnioi-tus, lojaalisuus ja ammattitaitoon luottaminen ovat edelleen olemassa olevia tosiasioita.

Myös julkinen sektori on edelleen olemassa. Meillä on kansainvälisesti korkeatasoinen kou-lulaitos, terveydenhuolto ja sosiaalitoimi. Julkisella sektorilla on paljon ammattilaisia, jotka ovat vahvasti työhönsä sitoutuneita, jotka toimivat hyvin sitoutuneesti eettisten ja professio-naalisten ihanteiden mukaan.

Työelämässä on kysymys aina intresseistä ja vallasta: Kuka päättää huomisen agendasta? Millaisille tekijöille työelämän sosiaaliset suhteet rakentuvat? Miten tasa-arvo, solidaarisuus, kollektiivisuus, lojaalisuus, luottamus tai kestävä kehitys rakentuvat tulevaisuudessa? Yksi tä-män hetken isoista ongelmista on se, että työpaikoilla koetaan pelkoa huomisesta. Ihmiset ovat työn suhteen turvattomia. Suomalaista työelämää luonnehtinut vahva luottamus murentuu.

Mitä suomalaisten työorientaatioita koskeva ISSP-aineisto sitten kertoo työelämän muu-toksesta? Tulosten mukaan vastaajat ovat pääosin tyytyväisiä nykyiseen työhönsä. Suomalais-


ten työ on useimmiten mielenkiintoista ja itsenäistä, mutta turvallisuus, hyvät tulot ja etene-mismahdollisuudet puuttuvat. Valtaosa suomalaisista haluaa työskennellä palkansaajina, koska se tuntuu yrittäjyyttä turvallisemmalta vaihtoehdolta. Säännöllistä kokoaikatyötä pidetään sel-västi toivottavampana kuin muita työaikamuotoja. Monet arvostavat sitä, että he voivat tehdä yhteiskunnalle hyödyllistä työtä, jossa voi auttaa muita. Samalla he toivovat nykyistä turvatum-paa työpaikkaa ja parempia tuloja.

Työntekijöiden kannan voi tiivistää niin, että heidän keskeinen intressinsä aikamme Suo-messa on vakaus ja turvallisuus, mahdollisuus nähdä horisonttiin vaikka edessä olisikin vaikeita paikkoja. Lopulta työntekijät kaipaavat työnantajilta myös nykyistä suurempaa vastavuoroi-suutta. Tässä on aineksia uudeksi psykologiseksi sopimukseksi.


Lähteet

Alasoini, T. (2006). Työnteon mielekkyyden muutos Suomessa vuosina 1992–2005. Työolobarometrin ai-neistoihin perustuva analyysi. Tykes raportteja 45. Hel-sinki: Työministeriö.

Antila, J. & Ylöstalo, P. (2002). Proaktiivinen toiminta-tapa: yritysten ja palkansaajien yhteinen etu? Työpoliit-tinen tutkimus nro 239. Helsinki: Työministeriö.

Blom, R., Ketola, T. & Mamia, T. (2006). Tulokselli-suus ja hyvinvointi tietoyhteiskunnan työorganisaati-oissa. Teoksessa Mamia & Melin (toim.) Kenen ehdoilla työ joustaa? Johtajien ja henkilöstön näkökulmia. Työ-poliittinen tutkimus 316. Helsinki: Työministeriö.

Blom, R., Melin, H. & Pyöriä, P. (2001). Tietotyö ja työelämän muutos. Helsinki: Gaudeamus.

Castells, M. & Himanen, P. (2001). Suomen tietoyh-teiskuntamalli. Helsinki: WSOY.

Fevre, R. (2003). The New Sociology of Economic Be-haviour. Lontoo: Sage.

Goldthorpe, J. (et al.) (1968). The Affluent Worker: Industrial Attitudes and Behaviour. Cambridge: Cam-bridge University Press.

Hodson, R. (2001). Disorganized, unilateral, and par-ticipative organizations: New insights from etnograph-ic literature. Industrial Relations, vol. 40.

Julkunen, R., Nätti, J. ja Antila, T. (2004). Aikanyrjäh-dys. Tampere: Vastapaino.

Kauppinen, T. (2005). Suomen työmarkkinamalli. Hel-sinki: WSOY.

Kehälinna, H. & Melin, H. (1985). Työtä työlle. Tut-kimus SAK:n jäsenistön sosiaalisesta koostumuksesta ja suhteesta työhön. Helsinki: SAK.

Kevätsalo, K. (1988). Selviytymistä, vastarintaa, vapau-tuspyrkimyksiä. Työpaikalla toimimisen muuttuvat eh-dot 1980-luvun Suomessa. Helsinki: Tutkijaliitto.

Kivimäki, R. & Otonkorpi-Lehtoranta, K. (2003). Po-mot ja perheet. Työelämä ja perheiden hyvinvointi. Hel-sinki: Edita.

Lehto, A-M. & Sutela, H. (2004). Uhkia ja mahdolli-suuksia. Työolotutkimusten tuloksia 1977–2003. Ti-lastokeskus, Helsinki.

Luokkaprojekti (1984). Suomalaiset luokkakuvassa. Tampere: Vastapaino.

Mamia, T & Melin H. (toim.) (2006). Kenen ehdoilla työ joustaa? Johtajien ja henkilöstön näkökulmia. Työ-poliittinen tutkimus 316. Helsinki: Työministeriö.

Mohler, Peter Ph. (1999). Testing for Equivalence and Bias, teoksessa N. Toš, P. Ph. Mohler & B. Malnar (toim.) Modern Society and Values. A Comparative Analysis Based on ISSP Project. Ljubljana: FSS, Uni-versity of Ljubljana & ZUMA Mannheim, s. 15–39.

Mäntylä, S. (2006). Myyteistä todellisuuteen. Henki-löstöhallinnon haasteet ICT-alalla. Turun yliopiston sosiologian laitoksen julkaisuja A27. Turku: Turun yli-opisto.

Oinonen, Eriikka (2004). Finnish and Spanish Families in Converging Europe. Studies in European Societies and Politics. Tampere: Tampere University Press.

Oinonen, E., Melin, H. & Blom, R. (2005). Onni on olla suomalainen? Kansallinen identiteetti ja kansalai-suus. Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston julkaisuja 1. Tampere: Tampereen yliopisto.

Ranki, A. (2000). Henkilöstön selviytyminen kriisiyty-neessä organisaatiossa. Acta Universitatis Tamperensis 775. Tampere: Tampereen yliopisto.

Salmi, M. & Lammi-Taskula, J. (toim.) (2005). Puhelin, mummo vai joustava työaika? Työn ja perheen yhdistä-misen arkea. Helsinki: Stakes.

Santamäki, T. (1987). Työaikojen kehityspiirteitä Suo-messa. Katsaus 4/1987. Helsinki: Työväen taloudelli-nen tutkimuslaitos.

Sennett, R. (2006). The New Culture of Capitalism. Yale: Yale University Press.

Sennett, R. (2002). Työn uusi järjestys. Eli miten kapi-talismi kuluttaa ihmisen luonnetta. Tampere: Vastapai-no.


Siltala, J. (2004). Työelämän huonontumisen lyhyt his-toria. Muutokset hyvinvointivaltion ajasta globaaliin hyperkilpailuun. Helsinki: Otava.

Ståhle, P., Kyläheiko, K., Sundström, J. & Virkkunen, V. (2002). Epävarmuus hallintaan – Yrityksen uudistumis-kyky ja vaihtoehdot. Helsinki: WSOY.

Suomi lukuina. Helsinki: Tilastokeskus. Saatavana www-muodossa: <http://www.stat.fi/tup/suoluk/> (luettu 1.9.2006)

Svallfors, Stefan (1999). National Differences in Na-tional Identities? An Introduction to the International

Social Survey Program, teoksessa N. Toš, P. Ph. Mohler & B. Malnar (toim.) Modern Society and Values. A Comparative Analysis Based on ISSP Project. Ljublja-na: FSS, University of Ljubljana & ZUMA Mannheim, s. 3–13.

Torvi, K. & Kiljunen, P. (2005). Onnellisuuden vai-kea yhtälö. EVAn kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2005. Helsinki: Taloustieto.

Uhmavaara, H (ym.) (2005). Joustaako työ? Joustavien työjärjestelyjen mahdollisuudet ja todellisuus. Työpo-liittinen tutkimus no 277. Helsinki: Työministeriö.

Tutkimusaineisto

ISSP 2005 : työorientaatiot III : Suomen aineisto [ele-ktroninen aineisto]. FSD2133, versio 1.0 (2006-03-07). Blom, Raimo (Tampereen yliopisto. Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos) & Melin, Harri (Turun yliopisto. Sosiologian laitos) & Tanskanen, Eero (Tilas-tokeskus. Haastattelu- ja tutkimuspalvelut) [tekijä(t)]. Tampere : Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja], 2006.


Liite 1.

Mikä on ISSP?

International Social Survey Programme, ISSP, on maailmanlaajuinen yhteiskuntatieteellinen tutkimusohjelma, joka perustuu kansainvälisesti yhtenäistettyyn vuosittaiseen aineistonkeruu-seen osallistujamaissa. ISSP on koonnut tietoa kansalaisten toiminnasta ja yhteiskunnallisis-ta mielipiteistä eri maanosien maissa vuodesta 1985 lähtien. Seurantatutkimustiedon lisäksi ISSP-aineistot tarjoavat poikkileikkaustietoa ajankohtaisista ja teemoiltaan vaihtuvista yhteis-kunnallisista ilmiöistä.1

ISSP:n perustajamaat vuonna 1984 olivat Saksa, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Australia. Sittemmin jäsenmaiden määrä on kasvanut 40 maahan. Saksan ja Britannian lisäksi Länsi-Eu-roopan maista mukana ovat Itävalta, Italia, Irlanti, Hollanti, Norja, Tanska, Ruotsi, Suomi, Espanja, Portugali, Kypros, Ranska, Sveitsi ja Flanderi2. Myös entiset sosialistiset Euroopan maat ovat laajasti edustettuina. Jäseniä ovat Bulgaria, Unkari, Venäjä, Tšekin tasavalta, Puola, Slovenia, Slovakia ja Latvia. Euroopan ulkopuolisia jäsenmaita Yhdysvaltojen ja Australian li-säksi ovat Israel, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea, Taiwan, Japani, Filippiinit, Uusi-Seelanti, Kanada, Meksiko, Chile, Brasilia, Venezuela ja Uruguay (http://www.issp.org/homepage.htm). Meksi-kossa huhtikuussa 2005 pidetyssä ISSP-vuosikokouksessa tutkimusohjelman uusimmaksi jäse-neksi hyväksyttiin Kroatia.

Suomi liittyi ISSP-ohjelmaan vuonna 2000. Jäsenyys on järjestetty usean eri organisaation yhteistyönä. Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston lisäksi mukana ovat Tilastokeskuksen Haas-tattelu- ja tutkimuspalvelut -yksikkö, Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos ja Turun yliopiston sosiologian laitos. ISSP-ohjelma on eri tutkimustahojen keskinäinen ja omarahoitteinen yhteenliittymä, joten nämä organisaatiot ovat vastuussa rahoituksen hank-kimisesta vuosittain kerättävälle Suomen aineistolle sekä aineistoa analysoivien suomalaisten tutkijaryhmien kokoamisesta.

Vuodesta 1986 alkaen ISSP-aineistojen virallinen arkistointipaikka on ollut Saksan tie-toarkisto Zentralarchiv für Empirische Sozialforschung an der Universität zu Köln (ZA). Se vastaa aineistojen käsittelystä ja eri maiden aineistojen yhdistämisestä, arkistoinnista ja doku-mentoinnista yhteistyössä Espanjassa toimivan ASEP:n (Análisis Sociológicos, Económicos y Politicos) kanssa. Suomessa ISSP-aineistot ovat saatavissa Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkis-tosta.

Toisin kuin monet muut vertailevat asennekyselytutkimukset, ISSP on aidosti kansainväli-seen yhteistyöhön perustuva ohjelma. Jäsenmaiden edustajista koostuva komitea kehittelee ja

1 Samoja aihepiirejä koskevia Eurooppaan keskittyviä vertailevia kyselytutkimuksia tekee myös European Social Survey -ohjelma (ESS). Ohjelmassa on mukana yli 20 Euroopan maata ja ensimmäinen kyselytutkimus toteutet-tiin vuonna 2002. ESS:n tutkimustuloksia on julkaistu Sami Borgin raportissa Kansalaisena Suomessa. Kansalais-vaikuttaminen Pohjoismaissa ja European Social Survey 2002. Oikeusministeriön julkaisuja 2005:3. Lisätietoja ESS-hankkeesta ja aineistoista saa Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta (http://www.fsd.uta.fi) ja European Social Surveyn verkkosivuilta: http://www.europansocialsurvey.org

2 Belgian liittovaltion hollanninkielinen pohjoisosa.


neuvottelee kyselytutkimusten aiheet ja pyrkii laatimaan kyselylomakkeet siten, että kysymyk-set ovat relevantteja ja mielekkäitä kaikissa maissa ja että ne ovat ilmaistavissa eri kielillä merki-tyksen muuttumatta. Lopullinen ja esitestattu kyselylomake hyväksytään kerran vuodessa ko-koontuvassa ISSP-jäsenten edustajien täysistunnossa.

ISSP:n perustamisen lähtökohtana oli huomio siitä, että hyvää ja vertailukelpoista tietoa muun muassa taloudellisesta kehityksestä, tulojen jakautumisesta, sosiaalisesta liikkuvuudes-ta, äänestyskäyttäytymisestä ja sosiaalipolitiikasta oli varsin hyvin saatavilla, mutta asenteita ja mielipiteitä koskevaa vertailukelpoista tietoa ei juuri ollut. ISSP:n keskeiseksi tavoitteeksi tu-likin korkeatasoisen vertailukelpoisen asenteita ja mielipiteitä koskevan tiedon systemaattinen kokoaminen. (Svallfors 1999.)

Miksi tehdä vertailevaa tutkimusta ja miksi vertailla asenteita ja mielipiteitä? Etnosentris-min torjuminen tutkimuksessa on yksi keskeisistä vertailevan tutkimuksen eduista. Maita ver-tailemalla voimme selvittää, mitkä asiat ja ilmiöt ovat erityisiä kansallisia erityispiirteitä ja ko-kemuksia ja mitkä yleisempiä trendejä. Tutkimuksessa etnosentrismi saattaa ilmetä kahdella tapaa. Tutkija saattaa olettaa löytäneensä jonkin yleisen sosiaalisen mekanismin, jonka vertai-leva analyysi osoittaakin olevan kansallinen erikoispiirre. Toisaalta tutkija saattaa olettaa löytä-neensä jotakin kansallisesti erityistä, joka vertailevasta näkökulmasta katsottuna näyttäytyykin yleisen trendin yhtenä ilmentymänä. (Vrt. Svallfors 1999; Oinonen 2004.)

Asenteiden ja mielipiteiden vertaileva tutkimus on monella tapaa ongelmallista, mutta tär-keää. Ensinnäkin asenteet ja mielipiteet heijastelevat niitä historiallisia prosesseja, joita kan-salliset instituutiot ovat rakentaneet ja muokanneet. Toisekseen, vertailevan asenne- ja mie-lipidetutkimuksen keinoin voimme yrittää erottaa eliitin diskurssin, julkisen mielipiteen ja tavallisten kansalaisten mielipiteet toisistaan. Kolmanneksi yleiset asenteet ja mielipiteet ovat harjoitetun yhteiskuntapolitiikan raaka-ainetta. Kansalaisten mielipiteet ja asenteet voivat johtaa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin muutoksiin. Ne voivat kiihdyttää tai hidastaa muutosta. (Svallfors 1999, 4.)

Vertailevassa asenne- ja mielipidetutkimuksessa on ongelmansa, jotka on hyvä tiedostaa. Ensinnäkin on syytä pitää mielessä, että asenteet ja mielipiteet ovat aina kontekstisidonnaisia. Yhtäältä juuri tämä seikka tekee asenteiden vertailun eri yhteiskuntien välillä mielenkiintoisek-si, mutta kontekstisidonnaisuus saattaa johtaa myös siihen, että kyselyissä käytetyt käsitteet ja niiden merkitykset ymmärretään eri tavoin eri maissa. Käsitteiden kontekstisidonnainen latau-tuneisuus on sinällään mielenkiintoista, mutta vaarana on, että tutkija erehtyy käsittelemään tutkimusasetelman tuottamaa virheellistä tietoa sosiaalisena tosiasiana. Toinen asenteiden ver-tailuun liittyvä ongelma koskee kysymysten muotoilua. Kyselylomakkeen kysymysten muotoi-lu voi vaikuttaa paljonkin siihen, millaisia vastauksia kysely tuottaa. Muotoilua muuttamalla samoihin kysymyksiin saatetaan saada aivan vastakkaisia vastauksia. Mikäli käsitteiden muo-toilu tuottaa erilaisia mielleyhtymiä eri kansallisissa konteksteissa, on olemassa riski, että ai-neistoa analysoidessamme tulemme luoneeksi eroja, joita ei todellisuudessa ole. Kolmas keskei-nen ongelma liittyy sellaisiin taustamuuttujiin kuten ammatti ja koulutus. Ammattinimikkeet ja koulutusjärjestelmät eroavat jopa sellaisten maiden välillä, jotka ovat yhteiskunta- ja talous-järjestelmältään ja luokkarakenteeltaan hyvinkin samanlaisia.

Keskeisin keino välttää vertailevan asenne- ja mielipidetutkimuksen sudenkuopat on kan-sainvälinen yhteistyö. ISSP-ohjelman omaksuma toimintatapa eli kyselyjen suunnittelu ja laatiminen eri kansallisuuksia edustavien tutkijoiden yhteistyönä lienee paras olemassa oleva


keino huomioida kontekstisidonnaisuus ja ymmärrettävyys ja tuottaa mahdollisimman vertai-lukelpoista ja luotettavaa aineistoa tutkijoiden käyttöön. ISSP-ohjelma on myös pyrkinyt luo-maan ja kehittämään sellaista standardoitua taustamuuttujien luokitusjärjestelmää, joka toi-misi mahdollisimman hyvin erilaisissa yhteiskunnissa. Kyselyaineiston korkealaatuisuudesta huolimatta, jokaisen aineistoa käyttävän tutkijan vastuulla on pitää mielessä kontekstin ja ky-symyksenasettelun merkitys ja niiden vaikutus tutkimuksen tuloksiin ja niistä tehtäviin päätel-miin (Mohler 1999; Svallfors 1999).

ISSP-ohjelman tekemien kyselyjen aihekirjo on laaja. Ensimmäinen kyselytutkimus teh-tiin vuonna 1985. Vuodesta 1990 lähtien ISSP on toistanut aiempia kyselyitä, joten nykyisin sekä maiden välinen että ajallinen vertailu on mahdollista. Kaikki maat eivät kuitenkaan sisäl-ly kaikkiin aineistoihin, sillä maat ovat liittyneet ISSP-ohjelmaan eri aikoina. Lisäksi kaikki mukana olevat maat eivät kokoa tutkimusaineistoja joka vuosi. Joissakin maissa tehdään kaksi tutkimusta samalla kertaa ja jotkut maat saattavat jättää kustannussyistä jonkin tutkimuksen kokonaan tekemättä.

Aineistojen tarkemmat kuvaukset sekä tiedot kussakin kyselyssä mukana olevista maista ovat saatavissa Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston kotisivuilta (http:// www.fsd.uta.fi).

Kuluvana vuonna 2005 tehtävä kysely käsittelee työorientaatioita. Edelliset työorientaati-oita kartoittaneet tutkimukset toteutettiin vuosina 1989 ja 1997. Vuonna 2006 toteutettava ISSP-tutkimus toistaa vuosina 1985 ja 1996 tehtyjen valtion tehtäviä koskevien kyselyjen tee-moja ja vuoden 2007 kyselytutkimuksen aiheeksi on sovittu urheilu ja vapaa-aika.

Kuvio 1: ISSP-kyselyt

1985: Valtion tehtävät I1986: Sosiaaliset verkostot ja tukijärjestelmät I1987: Eriarvoisuus I1988: Perhe ja sukupuoliroolit I1989: Työorientaatiot I1990: Valtion tehtävät II1991: Uskonto I1992: Eriarvoisuus II1993: Ympäristö I1994: Perhe ja muuttuvat sukupuoliroolit II1995: Kansallinen identiteetti I

1996: Valtion tehtävät II1997: Työorientaatiot II1998: Uskonto II1999: Eriarvoisuus III2000: Ympäristö II2001: Sosiaaliset verkostot II2002: Perhe ja muuttuvat sukupuoliroolit III2003: Kansallinen identiteetti II2004: Kansalaisosallistuminen (Citizenship) I2005: Työorientaatiot III2006: Valtion tehtävät III

Lähde: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto http://www.fsd.uta.fi


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




53

4859

545056

585446

395639582540

61536038

445259

5449415150

485658

5460534948

5660565442

4755575454

40

4436

404039

363946

564054375745

34413443

504137

3946484445

444038

3935414345

3633403651

4242344139

4

53

462

344

234477

2428

553

34645

523

33353

54254

71435

1

10

011

100

000008

2020

000

00000

000

20000

11100

01100

2

21

122

123

303170

11010

121

20510

221

11222

12043

31221

1

10

111

111

000040

0112

001

11000

100

10102

21110

10101


EIOSAA

SANOA

EI KOVIN

TÄRKEÄ

EI LAIN-KAAN

TÄRKEÄ


ERIT-TÄIN

TÄRKEÄ TÄR-KEÄ

Kuvio L-1a. KUINKA TÄRKEINÄ HENKILÖKOHTAISESTI PITÄÄ ERI ASI-OITA TYÖSSÄ: TURVATTU TYÖPAIKKA (%).


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




20

2318

241918

272015

1010152587

29221719

191923

2316142220

211621

2123201717

2417211814

1818232125

62

6064

626361

616067

717367567070

56676553

606359

5675656061

596662

5960626965

5663596471

6364586260

13

1313

121314

91513

161316151416

119

1218

171414

167

161713

161213

1413151115

1315151512

1415127

10

0

01

001

100

000000

0110

000

00000

000

00000

10000

00001

4

44

245

245

242487

3148

353

41616

443

55432

54442

425114

0

10

010

010

000000

1002

010

01010

010

10000

10000

00200


EIOSAA

SANOA

EI KOVIN

TÄRKEÄ

EI LAIN-KAAN

TÄRKEÄ


ERIT-TÄIN

TÄRKEÄ TÄR-KEÄ

Kuvio L-1b. KUINKA TÄRKEINÄ HENKILÖKOHTAISESTI PITÄÄ ERI ASI-OITA TYÖSSÄ: HYVÄT TULOT (%).


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




10

128

1697

158

11

101115850

13188

10

1398

810111011

95

11

121176

10

166788

79

101615

36

3438

493032

383440

484727301517

45474031

413230

3130313936

293240

3736383532

3635343834

3136403640

31

3131

273432

263432

333138364055

18282536

303636

3240323634

353833

2829333535

2634352937

3432293428

1

12

013

410

000038

1054

000

10000

100

21210

22110

12200

16

1617

72020

131915

9618212414

1971716

141919

2016231215

191814

1615171819

1617181817

2117141113

5

54

266

453

0526

127

4054

247

84334

783

58354

56563

75534


EIOSAA

SANOA

EI KOVIN

TÄRKEÄ

EI LAIN-KAAN

TÄRKEÄ


ERIT-TÄIN

TÄRKEÄ TÄR-KEÄ

Kuvio L-1c. KUINKA TÄRKEINÄ HENKILÖKOHTAISESTI PITÄÄ ERI ASI-OITA TYÖSSÄ: HYVÄT ETENEMISMAHDOLLISUUDET (%).


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




50

4753

645040

484863

536064484528

48673752

644450

4760465259

505249

5247454958

5442475052

5048495356

45

4843

344554

464836

473635474751

48315742

355146

4735484739

454447

4549524738

4156484543

4647453942

3

42

243

340

04042

15

3224

144

43422

334

23333

31444

33362

0

01

001

200

000000

1010

000

00000

000

10000

00000

00100

0

01

001

110

000127

0010

010

10100

101

01010

11110

10100

1

10

101

101

001040

0002

010

11100

111

00001

00101

00121


EIOSAA

SANOA

EI KOVIN

TÄRKEÄ

EI LAIN-KAAN

TÄRKEÄ


ERIT-TÄIN

TÄRKEÄ TÄR-KEÄ

Kuvio L-1d. KUINKA TÄRKEINÄ HENKILÖKOHTAISESTI PITÄÄ ERI ASI-OITA TYÖSSÄ: TYÖN MIELENKIINTOISUUS (%).


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




22

2322

132725

242027

322025233821

14112129

261824

2430272420

242725

2022222622

2019242721

2520232124

53

5353

445657

435753

526865535544

56376049

556353

5451586053

565653

5150575363

4758545661

5656516345

18

1916

331311

211815

151210185

35

28398

12

161318

18167

1221

151419

2122171512

2316161115

1517191322

1

01

101

200

000020

1120

000

10000

000

21000

21010

01100

5

46

845

945

000600

11278

354

42834

443

65353

66452

46438

1

11

101

110

000000

0122

010

01002

001

01111

20100

01201


EIOSAA

SANOA

EI KOVIN

TÄRKEÄ

EI LAIN-KAAN

TÄRKEÄ


ERIT-TÄIN

TÄRKEÄ TÄR-KEÄ

Kuvio L-1e. KUINKA TÄRKEINÄ HENKILÖKOHTAISESTI PITÄÄ ERI ASI-OITA TYÖSSÄ: TYÖN ITSENÄISYYS (%).


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




15

1020

121617

161318

15101816110

14131519

101416

1520161112

112415

1617141312

1917151410

1715131814

47

4450

405149

425240

544940513243

39375357

424555

5246454637

476140

4843494846

4448495445

5144485045

27

3421

402223

292629

233224233623

31432314

293222

2424293233

291134

2730262828

2726272529

2329251734

1

12

012

311

010120

1130

210

10002

101

31010

22211

11301

7

95

687

778

561281534

14445

1396

7810812

1039

577813

657613

698126

2

31

231

213

226140

2224

412

23034

211

23222

23113

32231


EIOSAA

SANOA

EI KOVIN

TÄRKEÄ

EI LAIN-KAAN

TÄRKEÄ


ERIT-TÄIN

TÄRKEÄ TÄR-KEÄ

Kuvio L-1f. KUINKA TÄRKEINÄ HENKILÖKOHTAISESTI PITÄÄ ERI ASI-OITA TYÖSSÄ: MAHDOLLISUUS AUTTAA TOISIA (%).


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




12

914

81115

101117

146

1911100

98

1417

121211

1112101411

81614

1214101110

121312119

1112121412

40

3643

343846

363946

544251382543

34324543

373942

4146433635

355836

3939433643

4336404342

4041413936

29

3227

382923

333120

224112323037

35372322

263629

3024293131

332130

2928283329

2829332728

3127272634

2

23

214

512

010200

1462

201

10012

201

43112

43211

13302

13

1510

131610

111410

5714142613

1416108

161112

1313131317

17514

1112141511

914111415

1214112113

4

62

553

435

624497

7319

624

44564

604

45435

45255

53603


EIOSAA

SANOA

EI KOVIN

TÄRKEÄ

EI LAIN-KAAN

TÄRKEÄ


ERIT-TÄIN

TÄRKEÄ TÄR-KEÄ

Kuvio L-1g. KUINKA TÄRKEINÄ HENKILÖKOHTAISESTI PITÄÄ ERI ASI-OITA TYÖSSÄ: TYÖN YHTEISKUNNALLINEN HYÖDYLLI-SYYS (%).


Kaikki

MiehetNaiset






TyötönOpiskelija



Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




20

2021

212317

232021

24122423250

23231421

212121

2123221524

202025

2018222120

2018222218

2416203223

51

5051

495449

475250

616048514778

45454953

595450

4955575752

545249

4851555547

4751535252

5250495651

21

2219

251820

172121

112418191922

19262120

151922

2317112218

201621

1922181824

2421181724

1923221019

2

12

013

511

010120

3143

101

10001

101

21012

22221

12301

6

66

4310

856

438570

94112

455

52963

4104

108457

69655

39536

1

11

111

011

002000

1012

111

13101

111

01102

20011

11100


EIOSAA

SANOA

EI KOVIN

TÄRKEÄ

EI LAIN-KAAN

TÄRKEÄ


ERIT-TÄIN

TÄRKEÄ TÄR-KEÄ

Kuvio L-1h. KUINKA TÄRKEINÄ HENKILÖKOHTAISESTI PITÄÄ ERI ASI-OITA TYÖSSÄ: MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA TYÖAIKOI-HIN(%).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




18

1819

171820

141724

242423152720

161419

2028181215

152619

1217151628

1118152022

1612182322

2218161515

39

4138

384236

453939

534629413924

374341

3841414638

413841

3240483937

4129405035

3145474237

4043373334

20

2317

221920

232214

7918212529

192019

2210162418

251116

2820172118

2029201422

2712211524

1820222321

3

33

524

533

23230

19

143

33232

332

23222

61323

34222

22347

13

1213

101217

81313

1214191390

191412

1110161317

131313

1012121613

81113816

111581315

1112131518

6

49

874

468

259808

956

6862

10

4108

167573

1411952

1112550

669

104

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio L-2a. NYKYISEEN PÄÄTOIMEEN SOPIVAT VÄITTEET: 'TYÖPAIK-KANI ON TURVATTU' (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




4

62

446

338

12652110

732

34676

425

003313

330112

201315

63237

25

3218

272819

152433

533549183211

412320

2027273532

271829

1120262541

611122949

1014143754

2827252112

25

2922

292524

372520

20348272855

223124

2520272527

291924

1928273122

2329233224

2422323120

2723232729

1

10

101

100

000020

000

11000

001

00010

30000

11000

00201

32

2440

283234

313330

102131381517

243238

3535312724

294131

3938352919

2327493014

3445422411

2831372735

13

917

111216

13149

557

151317

61015

161396

10

102110

311410125

42301581

29181141

1015112116

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio L-2b. NYKYISEEN PÄÄTOIMEEN SOPIVAT VÄITTEET: 'MINULLA ON HYVÄT TULOT' (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




4

53

733

436

1374170

822

41456

414

63225

94117

50147

23635

16

1616

221512

161323

322623112311

231313

1518141919

151020

1319121420

1619121620

1613111920

1912143516

31

3625

363126

313230

313830303355

373130

2833313636

362431

2420383336

1928293240

2727293541

3532291925

2

31

214

620

220260

012

32110

212

13121

64121

31120

11307

33

3036

253636

303530

202032392316

273636

3532353128

314034

3343363328

2528403825

3040433024

3236342929

14

919

81319

131511

27

11168

18

51715

1513168

11

12239

2313111410

251818117

191814108

1115141417

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio L-2c. NYKYISEEN PÄÄTOIMEEN SOPIVAT VÄITTEET: 'MINULLA ON HYVÄT ETENEMISMAHDOLLISUUDET' (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




23

2224

202324

121937

392838163128

301820

2028252426

212719

1919192131

3219182230

2216222330

2521221823

51

4853

465252

485247

554647535555

535449

5048525649

525348

4051485356

3547525153

4552505353

5156425547

18

2214

201717

252010

7197211217

112021

2017141714

201517

2418231810

2018201914

2022161615

1815241218

1

10

201

200

000000

001

03000

001

00110

30010

11010

00103

6

56

863

964

057700

576

63719

539

911852

611763

98852

45988

2

23

322

322

011320

123

32112

125

82121

34310

41310

14271

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio L-2d. NYKYISEEN PÄÄTOIMEEN SOPIVAT VÄITTEET: 'TYÖNI ON MIELENKIINTOISTA' (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




27

2826

292625

212534

362728215439

292123

2536262728

292420

2525232731

4132192334

3414222437

3122272329

53

5550

485554

565550

646555534661

585753

5346556150

545257

4955525554

3843565653

4260556149

5255514854

13

1015

111314

191310

04121700

71217

14138913

111613

1811171210

111714149

1614151010

131411267

0

01

100

100

000000

000

10000

101

00010

30000

11000

00101

6

66

955

375

045800

596

64928

577

76764

64874

69755

47806

1

02

112

111

000100

011

11210

012

02101

03200

22100

02231

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio L-2e. NYKYISEEN PÄÄTOIMEEN SOPIVAT VÄITTEET: 'VOIN TYÖSKENNELLÄ ITSENÄISESTI' (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




19

1524

192117

161727

19222518270

121224

2326191014

153912

1719152021

1920202117

2218221718

2515161424

45

4645

344949

384842

575142454440

424648

4554445136

465242

3840554151

3737434651

4041445249

4945406042

19

2117

231720

242115

9167221352

242415

1712192824

21327

2121162514

1625221816

2124171916

1622221418

1

21

203

611

002150

101

20011

201

03110

62110

31100

01403

12

1410

18109

141113

139171278

161410

11715918

14513

221410912

1913101114

1313101016

814151111

3

33

333

233

217330

532

21317

305

23342

32432

22531

23303

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio L-2f. NYKYISEEN PÄÄTOIMEEN SOPIVAT VÄITTEET: 'VOIN TYÖSSÄNI AUTTAA MUITA IHMISIÄ' (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




21

1627

172322

101835

21224321189

201926

2323201621

124524

817212129

1116232421

1722252123

2420162126

38

4036

303550

393836

523330374572

303639

4043394027

374634

4037403437

3834393438

3739324039

3937354539

25

2822

322717

282718

213114261819

322622

2228243228

29629

4024232923

3231212828

2828232725

2426273120

2

23

413

612

005210

232

21303

301

04411

62311

44101

13304

10

119

14114

11116

010411100

12118

10191015

1229

10148117

91210127

11514107

9121245

4

44

434

542

654380

453

34526

603

24543

43425

32526

32706

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio L-2g. NYKYISEEN PÄÄTOIMEEN SOPIVAT VÄITTEET: 'TYÖNI ON YHTEISKUNNALLE HYÖDYLLISTÄ' (ansiotyössä olevista, %).


Kaikki

MiehetNaiset







Muu palkansaaja








Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili



Ylin tulokvintiili




24

2324

292320

201938

422835183429

351521

2325192431

232621

1920242326

2933212224

3018251828

2521221831

49

5048

425149

514946

564657494952

514949

4848495347

485648

5149454855

3532495353

3649535750

5051495936

17

1816

161818

17219

2145211519

121919

1824161912

191219

1817211912

1623171715

2122121617

1916161121

1

10

101

200

000000

000

01000

101

01010

30100

11000

00203

6

67

857

584

082820

2126

711247

746

510765

77775

68845

58657

3

25

434

534

051400

154

41414

225

83432

95512

72350

15472

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

TÄYSINERI

MIELTÄ

EIOSAA

SANOA

ERI MIEL-

TÄ

SA-MAA

MIELTÄ

EI SA-MAA

EIKÄ ERI


Kuvio L-2h. NYKYISEEN PÄÄTOIMEEN SOPIVAT VÄITTEET: 'VOIN TYÖSSÄNI KEHITTÄÄ TAITOJANI' (ansiotyössä olevista, %).

















Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto

Käyntiosoite: Åkerlundinkatu 2 A, 5. krs TamperePostiosoite: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 33014 Tampereen yliopistoPuhelin: (03) 3551 8519Faksi: (03) 3551 8520Sähköposti: [email protected]: http://www.fsd.uta.fi

Documents

Suomalaiset ja työ - trepo.tuni.fi