Upload
lamthien
View
213
Download
0
Embed Size (px)
Citation preview
Ihmisoikeuksien puolesta. 1/ 2017
Hinta 5,50 €
SUOMEN KESKIPISTEESSÄ
Kuntavaalien alla moni suomalainen kunta voisi ottaa
oppia Kyyjärvestä: toivottaa turvapaikanhakijat tervetulleeksi
ja tarjota kuntapaikkoja.
Sote-uudistus • Petina Gappah • Ahtaalle ajetut rohingyat
3568172627283132333435
9
12
Ihmisoikeuksien puolesta. 1 / 2017
Kuntapäättäjät, hoi!
Amnestyn kuntaselvitys osoittaa, että päättäjien tietämys naisiin kohdistuvasta väkivallasta on heikkoa. Uusien kuntapäättäjien on tunnustettava väkivallan laajuus. Vain siten myös palvelut paranevat.
Dome ohjasi elokuvan Toukosta
Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin pitkään kielletyt kuvat näkyvät nykyisin postimerkeissä, lakanoissa – ja valkokankaalla. ”Piirrokset kääntävät sorron riemuksi. Sen poliittisemmaksi ei taide voi tulla”, Dome Karukoski sanoo.
Tekijät: Laskiaispulla hillolla ja mantelimassalla
Pääkirjoitus: Pala kerrallaan
Lyhyesti: Vuosiraportin risut ja ruusut
Uskalla kysyä: Amnesty ja kuntavaalit 2017
Reportaasi: Pieni, suuri Kyyjärvi
Asiaa: Rohingyakansan vaino kiristyy
Matkalla: Kuiva ja litimärkä Jordania
Teetä ja ihmisoikeuksia: Tuoko sote tasaarvon?
Kulttuuri: Kirja albinismista ja Zimbabwesta
Aktivisti: Monika Peltola otti luurin käteen
Toimi! Hae Amnestyn feissariksi!
Kolumni: Totuuden jälkeen
Menot: Nauru karkaa WOWfestivaalilla
Tässä numerossaE
mm
i Jor
mal
aine
n
#m
inu
nk
un
tan
i
Tekijät.
Miksi juuri ihmisoikeudet, Veera Pennanen?“Ihmisoikeudet ovat kulmakivi rauhalle ja oikeudenmukaisuudelle. Työsarkaa niiden toteutumiseksi riittää. Tämä huolimatta siitä, että useammat asiat yhdistävät ihmisiä kuin erottavat.”
Miten juhlistat kansainvälistä naistenpäivää 8. maaliskuuta?“Naistenpäivänä muistan elämäni merkittäviä naisia. Pirautan äidilleni ja isoäidilleni ja odotan innolla puhelua mummoni kanssa. Jokaiseen jutusteluumme kuuluu pieni tai suuri ’maailmanparannusosuus’, jossa pohdimme yhdessä maailman tilaa.”
Mistä tietää, että kevät on saapunut?”Kevät on täällä, kun mereltä puhaltava tuuli tuoksuu suolalta ja ulkona on vielä hitusen liian kylmä farkkuta kille. Silti farkkutakki täytyy heittää niskaan, sillä onhan jo kevät!”
Pennanen on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja opiskelee journalistiikkaa.
Mikä ihmisoikeuskysymys on ajatuksissasi juuri nyt, Kaisa Väkiparta?”Pakolaisten oikeuksia romutetaan Suomessa ja maailmalla sellaista tahtia, ettei meinaa perässä pysyä. Ihmisille, jotka joutuvat jättämään kotinsa ja elämänsä taakse, pitää antaa muita vaihtoehtoja kuin kiikkerä matka Välimerellä. Pakolaisuus ei ole ongelma – se on sotien ja ihmisoikeusloukkausten aiheuttamien ongelmien seuraus.”
Miksi juuri ihmisoikeudet?”Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, epäoikeudenmukaisuus saa minut raivostumaan. Ihmisoikeuksien puolustaminen on helppo ja vaikuttava tapa kanavoida turhautumista. Vaik ka aitoon yhdenvertaisuuteen on matkaa, sinne päästään vielä.”
Laskiaispulla hillolla vai manteli-massalla?”Molemmilla! Miksi tyytyä yhteen?”
Väkiparta on Amnestyn tiedottaja ja lehden toimitussihteeri.
Millainen on hyvä ihmisoikeusvalo-kuva, Hanna-Kaisa Hämäläinen?”Se liikauttaa katsojaa toiminnan suuntaan ja lisää ymmärrystä maailmasta. Kaikki kuvat eivät voi olla samanlaisia teholtaan. Tarvitaan monenlaisia ihmisoikeuskuvia, jotka pyrkivät vaikuttamaan eri keinoin.”
Mitä odotat ihmisoikeusvuodelta 2017?”Poliitikoilta toivon suoraselkäisiä toimia ihmisoikeuksien puolesta. Yksilötasolla on katsottava ihan lähelle: jokainen meistä löytää ihmisiä, joiden elämään voi vaikuttaa – pienilläkin teoilla.”
Talvikengät vai kumisaappaat?”Talvikengät, koska olen ikuinen palelija. Tosin kaipaan myös kunnon talvea, lumihankea ja kirpeitä pakkasia.”
Hämäläinen on Muuramessa asuva vapaa valokuvaaja, joka on kiinnos-tunut dokumentaarisen valo kuvan vaikutusmahdollisuuksista.
PÄÄTOIMITTAJA Saara Manelius
TOIMITUSSIHTEERIT Marie Kajava & Kaisa Väkiparta
ULKOASU & TAITTO Aleksi Jalonen PAINO Lehtisepät Oy, Jyväskylä JULKAISIJA Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen.
JOUKKOJULKAISU ISSN 1458-3879Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy 1.6.2017. Aineistot viimeistään 10.5.2017.
Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etukäteen.
Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja. TOIMITUSKUNTA Anna Autio, AnuElina Ervasti, Reetta Haarajoki, Satu Helin, HannaKaisa Hämäläinen, Noora Jussila, Jaakko Kaartinen, Evelin Kask, Kirre Koivunen, Teemu Kuusi murto, Nina Lindberg, Iina Lindeman, Anni Lindgren, Riikka Minkkinen, Veera Pennanen, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peurala, Miikka Pirinen, Roni Rekomaa, Heidi Rostén, Paula Sundell, Ida Taavitsainen, Pinja Tavasti,
Katja Tähjä, Veera Vehka salo, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright
KIRJOITTAJAT Marie Kajava, Anni Lindgren, Saara Manelius, Riikka Minkkinen, Jukka Muhonen, Veera Pennanen, Heli Sariola, Saana Sarpo, Kaisa Viitanen, Kaisa Väkiparta, Aishi Zidan
KUVAAJAT/KUVITTAJAT HannaKaisa Hämäläinen, Emmi Jormalainen, Laura Lehtinen, Roni Rekomaa, Heikki Rönkkö, Ida Taavitsainen, Mari Waegelein, Elina Warsta
OIKOLUKUMeri Haikarainen
KÄÄNTÄJÄTUlf Särs, Christina Meitz
KANSIKUVA HannaKaisa Hämäläinen Amnestylehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat alan ammattilaisia.
Juttutarjoukset ja palautteet: [email protected]@amnesty.fi
Amnesty International Suomen osasto ryHietaniemenkatu 7A00100 HelsinkiPuh. 09 5860 [email protected]
3
Juuri nyt vaikuttamisen
paikka on suomalaisissa
kunnissa.
Pääkirjoitus.
Pala kerrallaan
VÄRLDEN HAR blivit kaotisk. Så känns det i varje fall nu när de mänskliga rättigheterna nonchaleras och trampas ner i alltför många stater.
Som en jättelik portion som hamnat på tallriken måste också vårens utmaningar klaras av bit för bit.
Om vi låter oss lamslås av de omfattande uppgifterna kommer de krafter som motarbetar de mänskliga rättigheterna att segra på olika håll i världen. Vi måste agera där vi har en chans: just nu inför valet är det i landets kommuner vi ska arbeta. Kommunalvalet ordnas i Finland den 9 april.
DET ÄR YTTERST viktigt att de som fattar beslut om våra gemensamma ärenden i hemkommunen är just de människor som tar de mänskliga rättigheterna på allvar.
Tillsammans med våra aktivister utmanar vi i Amnesty valets kandidater att förbinda sig att arbeta för två aktuella människorättskrav. Kvinnor som utsätts för våld måste få hjälp. Kommunerna får inte vända ryggen åt människor som flyr från krig eller förföljelse. Det är frågan om grund
läggande mänskliga rättigheter.Den förestående landskapsreformen
är ännu i många avseenden ett frågetecken. Men det vi ändå vet är att kommunerna fortsätter att ha ansvaret för kommuninvånarnas välfärd också efter landskapsvalet år 2018. Många blivande beslutsfattare i landskapen deltar i kommunalpolitiken och kandiderar i vårens kommunalval. Att uppdatera och öka de
ras insikter i människorättsfrågor ”här och nu” är en satsning också på landskapsnivå.
DEN MOTB J U DA N DE utveckling som bryter ner de mänskliga rättigheterna i världen är en följd av en långvarig nötning av värdegrunden. Den eskalerar nu i enskilda och samtidiga händelser som suger näring av varandra: I Ungern rider regeringen på hat, i Holland går extremhögern framåt, Donald Trump reser sina murar…
Vi är alla med och styr världen mot framtiden och kan påverka den kommande utformningen. Må kommunerna våren 2017 bli vår första munsbit på vägen mot en värld där de mänskliga rättigheterna igen respekteras.
Kom med! Kommunerna är en god utgångspunkt. Artiklar om kommunalvalet hittar du med #minunkuntani. Tillläggsinformation på finska: amnesty.fi/kuntavaalit
MAAILMA ON MENNYT ihan sekaisin. Siltä ainakin tuntuu näinä aikoina, jolloin ihmisoikeuksia moukaroidaan maan rakoon liian monessa valtiossa.
Kuten lautaselle päätynyt jättiläisannos, myös käsillä oleva kevät haasteineen on pureskeltava pala kerrallaan. Jos la
maannumme urakan massiivisuuden edessä, ihmisoikeuksille vihamieliset voimat voittavat eri puolilla maailmaa. Meidän on toimittava siellä, missä ovi on auki: juuri nyt, vaalien alla, vaikuttamisen paikka on suomalaisissa kunnissa. Kuntavaalit järjestetään 9. huhtikuuta.
ON ÄÄRIMMÄISEN tärkeää, että saamme kotikuntiimme yhteisistä asioista päättämään juuri ne ihmiset, jotka suhtautuvat ihmisoikeuksiin vakavasti.
Vaalien alla me täällä Amnestyssa haastamme yhdessä aktivistiemme kanssa ehdokkaita sitoutumaan kahden ajankohtaisen ihmisoikeusvaatimuksen edistämiseen. Väkivaltaa kokevien naisten on saatava apua. Kunnat eivät saa kääntää selkäänsä sotaa tai vainoa pakeneville ihmisille. Kyse on perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista.
Lähestyvä maakuntauudistus on vielä monessa mielessä kysymysmerkki. Sen tiedämme, että kuntalaisten hyvinvointi jää vuoden 2018 maakuntavaalien jälkeenkin kuntien vastuulle. Monet tulevat maakuntapäättäjät ovat mukana myös kunnallispolitiikassa ja ehdolla kevään vaaleissa. Heidän ihmisoikeustietämyksensä päivittäminen ja kartuttaminen ”tässä ja nyt” on satsaus myös maakuntatasolla.
VASTENMIELINEN ja ihmisoikeuksia murentava kehitys maailmalla on seurausta pitkään jatkuneesta arvopohjan nakertamisesta. Se eskaloituu nyt yksittäisinä ja samanaikaisina tapahtumina, jotka saavat voimaa toisistaan: Unkarin vihalla ratsastava hallitus, äärioikeiston nousu Hollannissa ja Ranskassa, Donald Trump muureineen…
Me kaikki ohjaamme maailmaa kohti tulevaisuutta ja voimme vaikuttaa siihen, millaisena se avautuu edessämme. Kunnat olkoot keväällä 2017 ensimmäinen suupalamme matkalla kohti maailmaa, jossa ihmisoikeudet ovat jälleen arvossaan. Tule mukaan! Kunnista on hyvä aloittaa. Kuntavaaliaiheiset jutut ovat tässä lehdessä tunnisteella #minunkuntani. Lisätietoja: amnesty.fi/kuntavaalit
VAPAALLA
1. Osallistun Amnestyn kevätseminaariin ja vuosikokoukseen, jotka järjestetään Helsingissä 25.–26. maaliskuuta. 2. Minua kiinnostaa Petina Gappahin uutuusromaani Muistojen kirja. Lue lisää Malawiin sijoittuvasta kirjasta lehden kulttuurisivulta.
3. Maailma kylässä festivaalin teemana on kansalaisyhteiskunta. Festivaali kuuluu ja näkyy Helsingin ydinkeskustassa 27.–28.5.
En bit åt gången
Saara ManeliusKirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston vt. viestintäpäällikkö.
5
Tekstit Marie Kajava ja Heli Sariola
Lyhyesti.
Vastakkainasettelun politiikka voi romuttaa ihmisoikeudet
Suomalaiset ja pakolaisuus
+ Valtaosa suomalaisista eli 87 prosenttia on sitä mieltä, että sotaa tai vainoa pakenevalla ihmisellä on oikeus hakea turvapaikkaa kotimaansa ulkopuolelta.
+ Neljä viidestä olisi valmis ottamaan pakolaisia Suomeen ja 61 prosenttia toivottaisi heidät tervetulleeksi omaan asuinkuntaansa.
+ Yli puolet suomalaisista kasvattaisi tai pitäisi pakolaiskiintiön vähintään ennallaan.
- Joka kymmenes suomalainen kieltäisi turvaa hakevilta pääsyn Suomeen.
- Kielteisimmin pakolaisiin suhtautuvat alle 25vuotiaat, pienemmillä paikkakunnilla asuvat ja miehet.
- Yli joka neljäs suomalainen on sitä mieltä, ettei Suomella ole taloudellisista syistä varaa auttaa pakolaisia.
Lähde: Amnestyn pakolaiskysely (TNS Gallup)
MAAILMA. Amnestyn vuosiraportti nostaa esiin vihan ja vastakkainasettelun retoriikan, jolla poliitikot ja valtiojohtajat loivat entistä jakautuneempaa maailmaa vuonna 2016.
Järjestön katsaus sisältää kattavan arvion ihmisoikeuksien tilasta 159 maassa. Tulokset eivät yllätä: esimerkiksi Euroopassa ja Yhdysvalloissa lisääntynyt ”me vastaan muut” ajattelu johti ihmisoikeusvelvoitteista perääntymiseen. Tämä näkyi myös valtioiden haluttomuutena puuttua maailmalla tapahtuviin julmuuksiin.
Syyttely, viha ja pelko saivat maailmalla eniten jalansijaa sitten 1930luvun.
”Donald Trumpin kampanjapuheet olivat äärimmäinen esimerkki globaalista vihanlietsonnasta, mutta myös muiden maiden johtavat poliitikot rakensivat valtaansa pelon ja ihmisten jaottelun ympärille”, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson sanoo.
PUHEILLA ON entistä suurempi vaikutus valtioiden toimintaan. Vuonna 2016 hallitukset ympäri maailman esimerkiksi sulkivat silmänsä sotarikoksilta ja ajoivat läpi turvapaikan hakemista rajoittavia sopimuksia sekä sananvapautta kaventavia lakeja. Johtajuuden puute ihmisoikeusasioissa näyttäytyi käynnissä olevien kriisien leviämisenä. Poliittista tahtoa ei löytynyt esimerkiksi Syyrian, Jemenin, Afganistanin, Irakin tai Etelä-Sudanin konfliktien ratkaisemiseksi.
Valtiot olivat vuonna 2016 piittaamattomia erityisesti pakolaisten suojelemisen suhteen. Vuosiraportista käy ilmi, että 36 maata rikkoi
Asiaa ihmisoikeuksista eri puolilta maailmaa
kansainvälistä oikeutta palauttamalla pakolaisia maihin, joissa heitä uhkaavat vakavat ihmisoikeusloukkaukset. EU teki viime vuonna Turkin kanssa häpeällisen pakolaissopimuksen. Australia piti pakolaisia loukussa Nauru ja Manussaarella.
”Jos kehitys jatkuu samansuuntaisena vuonna 2017, myös muut ihmisryhmät joutuvat kohteeksi. Silloin näemme hyökkäyksiä, joiden motiivina on rotu, sukupuoli, kansallisuus tai uskonto”, Johansson sanoo.
SUOMESSA ihmisoikeuksien rapauttaminen näkyi vuonna 2016 turvapaikkapolitiikan kiristyksinä. Kohtuuttoman suuren toimeentuloedellytyksen asettaminen perheenyhdistämisen ehdoksi uhkasi pakolaisten perheelämää. Oikeusavun rajaaminen ja valitusaikojen lyhennykset lisäsivät turvapaikanhakijoiden riskiä joutua käännytetyiksi maihin, joissa he ovat vaarassa joutua ihmisoikeusloukkausten kohteeksi. Suomi jatkoi myös lasten ja perheiden säilöönottoa.
”Turvapaikkapolitiikan päätavoite on ollut, että henkensä edestä pakenevat ihmiset eivät eksyisi ainakaan Suomeen. Ihmisoikeuksia kyseenalaistava kehitys vie lainsäädäntöä kohti kansain välisten velvoitteiden asettamaa vähimmäistasoa”, Johansson toteaa.
Suomi saa vuosiraportissa moitteita myös naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisten palveluiden riittämättömyydestä. Avunsaanti riippuu asuinpaikkakunnasta, turvakotipaikkoja on liian vähän ja valtakunnallinen tukipalveluverkosto puuttuu Suomesta edelleen.
6
EUROOPPA. Useissa EUmaissa on hyväksytty terrorismin varjolla lakeja, jotka rajoittavat ihmisoikeuksia. Lakimuutokset rajoittavat perusvapauksia ja purkavat ihmisoikeuksia suojaavia mekanismeja. Näin toteaa Amnesty raportissa, joka tarkasteli 14 Euroopan unionin jäsenvaltion terrorisminvastaista lainsäädäntöä.
Euroopassa viime vuosina tehtyjen terroriiskujen jälkeen monet valtiot ovat tehneet perustuslaillisia muutoksia. Ne helpottavat poikkeustilan julistamista tai turvallisuus ja tiedusteluviranomaisten toimivallan lisäämistä ilman riittävää oikeudellista valvontaa. Esimerkiksi Unkarissa uusi lainsäädäntö antaa viranomaisille mahdollisuuden kieltää julkiset kokoontumiset, rajoittaa liikkumisvapautta ja jäädyttää varoja. Ranskassa poikkeustila on uusittu viisi kertaa.
“Viime vuosien kammottavat iskut Pariisista Berliiniin ovat yksi toisensa jälkeen luoneet pohjaa hallitusten suhteettomalle ja syrjivälle lainsäädännölle”, Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen sanoo.
Useissa EU:n jäsenvaltioissa viranomaisille on myönnetty aiempaa laajemmat toimivaltuudet yksilöiden tarkkailuun ja seurantaan. Uudet lait mahdollistavat massavalvonnan ja viranomaisten pääsyn miljoonien ihmisten henkilökohtaiseen viestintään. Myös Suomessa työstetään uutta tiedustelulainsäädäntöä. Sen osana luottamuksellisen viestinnän suojaa voidaan rajoittaa laajemmin kansallisen turvallisuuden nojalla.
“Terrorismin uhka on hyvin todellinen ja siihen on suhtauduttava aina vakavasti. Valtioiden tehtävänä on kuitenkin taata kansalaistensa turvallisuus, jotta nämä voisivat nauttia vapauksistaan sen sijaan, että ne rajoittavat ihmisten oikeuksia turvallisuuden nimissä”, Mehtonen sanoo.
Veikkö Kähkönen
SUOMI. Joukko julkisuuden henkilöitä asettui Veikko Kähkösen kameran eteen poseeraamaan Tom of Finland hengessä, sillä tasaarvoisuus koskettaa kaikkia ihmisiä. Touko Laaksosen piirtämät kuvat olivat aikanaan kiellettyjä. Nyt kuvien asenne on tallennettu valokuviin, ja kasvonsa rohkeudelle, rakkaudelle ja vapaudelle on antanut verkossa jo yli 130 000 suomalaista.
Terrorismin uhka kaventaa ihmisoikeuksia Euroopassa
7
Elina Warsta
Uskalla kysyä! #minunkuntani
Mitä Amnesty haluaa tulevilta kuntapäättäjiltä, Pia Puu Oksanen?
”VAADIMME muutosta naisten ja pakolaisten oikeuksiin. Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa on ohjattava poliittisesti, selkeillä ohjelmilla ja ihmisoikeusnäkökulmaan ankkuroiduilla päätöksillä. Vaadimme kuntia budjetoimaan rahaa väkivallan vastaiseen työhön ja varmistamaan, että keskeisillä työntekijöillä on aikaa, tietoa ja työkaluja kohdata väkivaltaa kokeneet naiset arvostaen.
Kuntien pitää tarjota väkivaltaa kokeneille matalan kynnyksen palveluita, kuten vertaisryhmiä. Niiden täytyy ottaa laajasti huomioon väkivallan eri muodot, esimerkiksi seksuaalinen väkivalta ja eron jälkeinen vaino. Palveluiden on oltava saavutettavissa erityisryh mille, kuten maahanmuuttajille tai vammaisille.
Kunnat eivät ole tarjonneet riittävästi kuntapaikkoja kiintiöpakolaisille ja oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille. Pakolaiskiintiössä valitut joutuvat odottamaan pakolaisleireillä pitkiä aikoja kuntaan sijoitusta.
Haluamme, että kuntapäättäjät edistävät kansainvälistä suojelua saavien siirtymistä kuntiin niin, että lisäävät merkittävästi kuntapaikkoja. Tämä heijastelee sitä, mitä vaadimme maailmanlaajuisestikin: sitoutumista yhteisen vastuun kantamiseen.”
Miten kuntapäättäjät voivat vaikuttaa ih-misoikeuksien toteutumiseen?”On ratkaisevaa, sitoutuvatko kuntapäättäjät ihmisoikeuksia puolustaviin arvoihin vai lähtevätkö he toteuttamaan politiikkaa, joka jättää
huomiotta esimerkiksi velvoitteemme Istanbulin sopimuksen suhteen. Sopimus suojaa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan uhreja. Kuntavaaliehdokkaat voivat sitoutua Amnestyn tavoitteisiin verkkosivuilla ja valituiksi tultuaan vaatia omalta kunnalta toimia tavoitteiden edistämiseksi.
Keskustelu varsinkin kasvokkain on valtavan hyvä keino edistää ihmisoikeuksia – oli sitten kuntalainen, aktivisti tai kuntapäättäjä. On otettava asioista selvää ja oltava valmis kyseenalaistamaan omia näkemyksiä luopumatta kuitenkaan ihmisoikeusperustaisuudesta.”
Miten ihmisoikeuksien toteutumiseen voi vaikuttaa kotikunnassa? ”Kuntavaalikampanjamme verkkosivuilta löytyy ohjeita ja vinkkejä erilaisista tavoista osallistua. Vaikuttaa voi esimerkiksi kysymällä vaalitilaisuudessa ihmisoikeuksiin liittyvän kysymyksen tai kertomalla ehdokkaan tukiryhmälle kampanjasta ja sen teemoista.
Vaalien jälkeen voi lähettää viestin ehdokkaille, joihin on ollut yhteydessä ja muistuttaa Amnestyn vaatimuksista ja mahdollisesti päättäjän omasta sitoutumisesta niihin.”
Haastateltava työskenteli Amnestyn vt. ihmis-oikeustyön johtajana ja käynnisti kuntavaali-kampanjan 2017.
Teksti Riikka Minkkinen
133 SY YRIALAISELLE tai irakilaiselle tarjottiin mahdollisuus jättää perheenyhdistämistä koskeva hakemus Libanonin Beirutissa. Suomen ulkoministeriö mahdollisti poikkeusjärjestelyn, koska ihmiset eivät päässeet matkustamaan Turkkiin, jossa lupaasiat yleensä käsitellään. Monet pakolaiset eivät edelleenkään voi saada lapsia tai muuta perhettä Suomeen.
Lakimuutos jyrää naisten oikeuksia Venäjällä
VENÄJÄ. Presidentti Vladimir Putin hyväksyi helmikuun alussa perheväkivaltaa koskevan lakiuudistuksen, joka lieventää rangaistuksia tilanteissa, joissa väkivalta ei ole toistuvaa ja vakavaa.
”Venäjän hallitus väittää, että uudistus ’suojelee perhearvoja’, mutta todellisuudessa se jyrää naisten oikeuksia. Tämä on jälleen kerran yritys vähätellä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, jota hallitus on jo pitkään ylenkatsonut”, Amnestyn Ve näjä ja Euraasiatyön varajohtaja Anna Kirey sanoo.
Kirey korostaa, että väkivallan tekijät välttyvät Venäjällä aivan liian usein vastuusta. Perheväkivaltaa kohdanneet eivät voi luottaa siihen, että lainsäädäntö suojaisi heitä. Vain pieni osa tekijöistä saa vankeusrangaistuksen.
Venäjän viranomaiset ovat epäonnistuneet perheväkivallan uhrien suojelemisessa. Maa on kaukana jäljessä kansainvälisestä kehityksestä: esimerkiksi hallituksen rahoittamien turvakotien määrissä ja poliisien koulutuksessa on suuria puutteita.
Myös kansainvälinen naisiin kohdistuvan syrjinnän vastainen CEDAWkomitea on kritisoinut Venäjää erityisesti perheväkivallan vastaisten toimien riittämättömyydestä.
”Viranomaisten on kumottava törkeä lainsäädäntö, osoitettava perheväkivallan laajuus ja rakennettava sellainen verkosto, jolla väkivaltaan voidaan puuttua Venäjällä entistä tehokkaammin”, Kirey sanoo.
8
Kuntapäättäjien tietämyksessä naisiin kohdistuvasta väkivallasta on vakavia puutteita. Tieto heijastuu palveluiden tasoon. Siksi on tärkeää, että huhtikuussa valittavat
päättäjät tunnustavat väkivallan laajuuden.
Nyt. #minunkuntani
NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA ESIIN KUNTATASOLLA
JOTTA ONGELMAN voi ratkaista, se pitää ensin myöntää. Näin on myös naisiin kohdistuvan väkivallan kohdalla. Amnestyn tuoreesta kuntaselvityksestä käy ilmi, että Suomen kunnissa ongelmaa ei vielä tunnisteta.
Vaikka on arvioitu, että joka kolmas suomalaisnainen kokee elämänsä aikana väkivaltaa, osa kuntapäättäjistä epäilee selvityksen mukaan yhä väkivallan laajuutta.
On tärkeää, että huhtikuun kuntavaaleissa valitaan päättäjiä, jotka eivät lakaise naisiin kohdistuvan väkivallan ongelmaa maton alle. Se on ensimmäinen askel riittävien ja oikeanlaisten palveluiden turvaamiseksi.
AMNESTY K ARTOITTI naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn tilaa Suomessa lähettämällä kyselyn 129 kunnan sosiaalityöntekijöille
ja kuntapäättäjille. Tarkoitus oli selvittää, miten naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvät ihmisoikeusvelvoitteet toteutuvat kuntien päätöksenteossa ja väkivaltatyön käytännöissä.
Vastauksia saatiin 118, ja ne tulivat yhteensä 88 kunnasta. Lisäksi selvityksestä vastannut tutkija Satu Lidman perehtyi syvähaastatteluilla viiden kunnan tilanteeseen.
Lidmanin mukaan väkivaltatyön parissa
9
puurtavat kuntien työntekijät ja järjestöt tuntevat ongelman vakavuuden, mutta viesti pitäisi saada perille myös budjetteja nuijiville kuntapäättäjille. Heidän tietonsa naisiin kohdistuvasta väkivallasta on yhä keskimäärin heikkoa.
”Muutama kunta jätti vastaamatta kyselyyn. Kun yritimme saada vastausta, joistakin kunnista jopa kerrottiin, ettei heillä ole tätä ongelmaa”, Lidman toteaa.
Vaikka kukaan kyselyyn lopulta vastanneista ei kiistänyt ongelmaa, osa piti sitä marginaalisena.
VALTAKUNNALLISESTI naisiin kohdistuvasta väkivallasta on kerätty surullisia tilastoja jo vuosia. Tarve on suuri nimenomaan paikallistasolla kerättävälle tiedolle. Suurimmassa osassa kunnista naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyttä ei ole selvitetty, eikä olemassa olevia viranomaistilastoja hyödynnetä riittävästi.
Heikko tietotaso näkyy väkivaltatyön riittämättöminä budjetteina.
Vain 14,5 prosenttia Amnestyn kyselyyn vastanneista arvioi, että naisiin kohdistuvan väkivallan esiintyvyystiedot vaikuttavat kunnan budjettiratkaisuihin. Yksi Amnestyn vaatimuksista kuntavaalien alla onkin, että naisiin kohdistuvan väkivallan laajuutta on seurattava riittävästi. Ja tietenkin, että väkivaltaa kokeneiden palvelut on saatava kuntoon.
Lidmanin mielestä on tärkeää, että päättäjien ja käytännön työtä tekevien välillä olisi enemmän
yhteydenpitoa. Kuntapäättäjät voisivat kutsua väkivaltatyön parissa työskenteleviä – poliiseja, sosiaalityöntekijöitä ja muita auttajia – kertomaan, millaisia haasteita he kohtaavat arkisessa työssä.
”Jotkut kuntapäättäjät lupasivatkin tehdä niin”, Lidman sanoo. ”Rahakirstujen päällä istuvat pitäisi saada ymmärtämään, että näin ennaltaehkäistään ja tuotetaan hyvinvointia huomattavasti laajemmalle porukalle kuin vain yhdelle väkivallan uhrille.”
AMNESTYN SUOMEN osaston edellinen kuntaselvitys julkaistiin vuonna 2006. Silloin annettiin iso joukko suosituksia, joita noudattamalla kunnat voisivat torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja tukea väkivaltaa kokeneita paremmin. Monet silloisista suosituksista ovat kokonaan toteutumatta tai ovat toteutuneet vain osittain.
”Kymmenessä vuodessa ei ole edistytty niin paljon kuin olisi voinut kuvitella”, Lidman kuvailee.
Harvassa kunnassa on toimintaohjelmaa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle työlle. Koulutuksessa on tapahtunut edistystä, muttei riittävästi. Kiristynyt taloustilanne ja asenneilmapiiri sekä muuttunut puoluepoliittinen kartta ovat jarruttaneet muutosta parempaan.
Myös valoisia kehityskulkuja on nähtävissä. Suomi on esimerkiksi ratifioinut naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen Istanbulin sopimuksen, joka velvoittaa uusiin toimiin.
Lupaavalta näyttää myös se, että entistä useammista kunnista löytyy niin sanottu MARAKtyöryhmä. Lyhenteen takaa löytyy joukko eri alojen ammattilaisia, kuten sosiaali ja terveyspuolen henkilöstöä, poliiseja ja rikosuhripäivystyksen työntekijöitä.
MARAKryhmän avulla väkivaltaa kokeneelle etsitään parhaita auttamiskeinoja yksilöllisesti, sillä tarpeet ovat hyvin erilaisia. Yksi tarvitsee nopeasti asumisjärjestelyä, toinen taas mielenterveyspalveluita.
”Se pitää myös erilaiset ammatilliset toimijat tietoisina toisistaan”, Lidman kuvailee.
Moniammatillisen työn arvo on ymmärretty kunnissa. Kyselyn mukaan 78 prosenttia mallin omaksuneista kunnista piti sitä tärkeänä tai erittäin tärkeänä. MARAKryhmiä on Suomessa yli 30 paikkakunnalla.
”Joistakin kunnista jopa
kerrottiin, ettei heillä ole
tätä ongelmaa.”
10
MAANTIEDE LUO omat haasteensa palveluiden suhteen. Väkivaltaa kokeneet naiset ovat yhä eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä päin Suomea he asuvat. Turvakoti on monelle yhä aivan liian kaukana. Erikoispalvelut, kuten salainen asuminen tai raiskauskriisikeskukset, eivät ole kaikkien ulottuvilla.
Lidmanin mukaan palveluiden taso voi olla yllättävän epätasaista myös yhden paikkakunnan sisällä.
Laatu riippuu yhä liikaa siitä, kenen yksittäisen työntekijän vastaanotolle sattuu pääsemään. Esimerkiksi Helsingissä tämä voi vaihdella kaupunginosittain.
”Avun taso ei saa riippua yksittäisen ihmisen motivaatiosta tai osaamisesta, vaan sen pitäisi olla rakenteissa”, Lidman huomauttaa. Hyvät tavat toimia pitäisi kirjata ylös niin, etteivät ne katoa esimerkiksi työntekijöiden vaihtuessa.
KUN TULEE PUHE kuntapalveluista, kaikkien huulilla on yksi uudistus ylitse muiden. Sosiaali ja terveyspalveluiden uudistus mullistaa tavan, jolla myös naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia palveluita tulevaisuudessa tuotetaan. Vastuu palveluista siirtyy kunnilta maakunnille. Maakunnat voivat puolestaan tarjota palvelut itse tai ostaa ne yksityisiltä tahoilta tai järjestöiltä.
Kuntaselvityksen tulokset kertovat, että paljon on vielä hämärän peitossa. Vain 15 prosenttia vastanneista koki olevansa perillä soteuudistuksen haasteista naisiin kohdistuvan
väkivallan torjumisessa. Lidmanin mukaan vastauksista paistoi hämmennys ja jopa kauhunsekainen tunnelma.
”Pelätään, että kontrolli palveluiden laadusta ja saatavuudesta tietyissä erityiskysymyksissä heikkenee.”
Suuri kysymys on erilaisten erityisryhmien huomioiminen. Erityisryhmien tunnistamiseen ja auttamiseen tarvitaan osaamista ja työkaluja. Tämä on Lidmanin mukaan kunnissa vielä hyvin puutteellista. Ongelma voi kuulostaa marginaaliselta, muttei ole sitä. Erityisryhmiä on paljon ja monenlaisia.
”Usein ajatellaan, että kaikille sama on tasapuolista. Nopeasti ajateltuna se kuulostaakin järkevältä. Mutta turvapaikanhakijanaisiin, vammaisiin, nuoriin, ikääntyneisiin ja maahanmuuttajanaisiin kohdistuu omanlaisiaan väkivallan riskejä. Heille voi olla vaikeampaa tuoda se esille. Silloin tavalliset palvelut eivät aina tuo riittävää apua”, Lidman sanoo.
On tärkeää ymmärtää, että myös erityisryhmät ovat sisäisesti kirjavia. Esimerkiksi vammaiselle naiselle voi olla ongelmana liikuntarajoitteisuus tai se, että väkivallantekijällä on häneen valtasuhde. Myös maahanmuuttajanaiset tulevat hyvin erilaisista taustoista. Väkivallan taustalla voi olla kulttuurisia syitä, kuten kunniaan liittyvää väkivaltaa – tai sitten jotain aivan muuta.
Lidman huomauttaa, että esimerkiksi turvakoteihin liitetään yhä vahva heteroolettama. Tämä voi vaikuttaa siihen, hakeeko väkivaltaises
sa suhteessa elävä nainen turvaa, kun hänen kumppaninsa on nainen.
KYSELYSTÄ K ÄVI ILMI, että suurimmassa osassa kunnista puhutaan yhä lähisuhdeväkivallasta, ei naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Lähisuhdeväkivalta sulkee terminä pois lukuisia uhriryhmiä, vaikka sen käyttöä perustellaan usein juuri tasapuolisuudella.
”Lähisuhdeväkivalta ei sisällä esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa muiden kuin kumppanin toimesta kokeneita tai naisia, jotka eivät ole parisuhteessa. Myös ikääntyneet naiset jäävät helposti katseiden ulkopuolelle.”
Termeistä vääntäminen voi kuulostaa nyhräämiseltä. Mutta tässäkin kyse on ongelman laajuuden ymmärtämisestä, mikä vaikuttaa suoraan siihen, miten rahaa jaetaan.
Haasteista huolimatta väkivaltatyötä tekevät ihmiset ympäri Suomen saavat kiitosta Lidmanilta.
”Jäi tietynlainen luottamus, että kyllä kentällä osataan ja nähdään vaivaa, vaikka ongelmat ovat isoja. Ihmiset ovat ammattilaisia ja heillä on voimaa ja vakaumusta työskennellä. Ja monia pystytään auttamaan”, Lidman summaa.
Kuntaselvitykseen voi tutustua Amnestyn si-vuilla www.amnesty.fi/kuntavaalit.
Teksti Aishi ZidanKuvitus Emmi Jormalainen
Erityisryhmien auttamiseksi tarvitaan osaamista ja työkaluja.
Tarve voi kuulostaa marginaaliselta, muttei ole sitä. Erityisryhmiä
on paljon.
11
VUONNA 2011 Tom of Finland oli ohjaaja Dome Karukos-kelle vain historiallinen henkilö muiden joukossa. Homoeroottisen sarjakuvapiirtäjän taidetta ei vielä tuolloin painatettu postimerkkeihin tai patalappuihin, eikä nahkaan ja univormuihin puettuja piirroshahmoja mielletty suomalaisen nykytaiteen menestyneimmäksi vientituotteeksi. Vielä tuntemattomampi Karukoskelle oli Touko Laaksonen, mies taiteilijanimen takana.
Käsikirjoittaja Aleksi Bardy ehdotti Touko Laaksosen tarinaa yhteisen elokuvan aiheeksi.
”Lähdin tekemään taustatyötä kuin mistä tahansa aiheesta. Hiljalleen minulle valkeni, kuinka tärkeä hahmo hän on ollut esimerkiksi nahkayhteisölle ja yleisesti seksuaalivähemmistöille.”
Kuusi vuotta ja satoja keskusteluja, tapaamisia ja piirroksia myöhemmin Karukoski tuntee taiteilija Laaksosen elämäntyön läpikotaisin. Tom of Finland elokuva, jossa Amnestyn Suomen osasto on pääyhteistyökumppanina, saa Suomen ensiiltansa 24. helmikuuta.
”Olen elokuvaa tehdessäni ihastunut ja voimaantunut Toukon piirroksista sitä enemmän, mitä paremmin ymmärrän niiden tarinan”, Karukoski kertoo.
K ARUKOSKELLE LAAKSONEN on siis paljon muutakin kuin ”kikkelikuvien piirtelijä”, joksi taiteilijaa elokuvassa parjataan.
Henkilö.
Vihaa vastaan - pilke silmäkulmassa
Elokuvaohjaaja Dome Karukoskella on työssään sama tavoite kuin kuvataiteilija Tom of Finlandilla oli aikanaan: muuttaa
maailmaa hieman paremmaksi viihteen avulla.
Suosikikseen Laaksosen töistä hän nimeää lyhyen sarjakuvan, jonka alkutilanteessa kaksi miestä harrastaa keskenään seksiä. Paikalle tulee poliisi, joka hetken mietinnän jälkeen liittyy mukaan ilonpitoon.
”Auktoriteeteilta riisutaan valta ja siinä samalla riisutaan myös pelko. Piirrokset kääntävät sorron riemuksi. Sen poliittisemmaksi ei taide voi tulla”, Karukoski sanoo.
Tom of Finland on jäänyt historiaan taiteilijana ja aktivistina, vaikka Laaksonen pyrkikin välttämään jälkimmäistä nimikettä pitkään. Karukoski ihailee Laaksosen rohkeutta osallistua ja ottaa kantaa.
”Vanhempana hän vihdoin myönsi, että ’kai minä vähän olin aktivisti’. Siinä oli ehkä kyse suomalaisesta vaatimattomuudesta. Jo pelkästään Use a rubber kampanja oli puhdasta aktivismia”, Karukoski sanoo. Kampanjalla hän viittaa Tom of Finlandin 1980luvun julistei
siin, joiden tarkoituksena oli estää hiviruksen leviämistä Kalifornian homopiireissä.
Karukoski pystyy samaistumaan Laaksoseen taiteilijana, sillä hän haluaa vaikuttaa maailmaan viihteen kautta ja olla muutakin kuin hiljainen sivustaseuraaja. Samaa teki Laaksonen kunniakkaan uransa aikana. Kummankin tavoitteena on tehdä työtä häpeilemättömästi ja pilke silmäkulmassa.
Huumori on tärkein työkalu muiden näkökulman ymmärtämiseen. Se auttaa vapautumaan kuristavasta vihas
”Piirrokset kääntävät sorron
riemuksi. Sen poliittisemmaksi ei taide voi tulla.”
12
ta silloinkin, kun tulee kohdelluksi väärin. Karukoskelle tämä tarkoittaa lapsuuden kiusaamiskokemuksia, Laaksoselle homoseksuaalien kohtaamaa väkivaltaa ja sortoa 1950luvun Suomessa.
”Touko ei rakentanut maailmankuvaansa vihan kautta. Tällöin maailmaa on myös helpompi humorisoida. Piirroksissa poliisit eivät jää alakynteen, he ovat mukana. Valtasuhde seksissä vaihtelee, eikä siinä ole vihaa, kostoa tai katkeruutta. Se on keino huvittaa itseä ja muita.”
Tom of Finland elokuva kertoo romantisoimatta Suomen historiasta. Touko Laaksonen eli ystävineen aikana, jolloin homous luokiteltiin rikokseksi ja sairaudeksi. Homot saattoivat joutua tuolloin lobotomian tai pakkokastraation uhreiksi. Lehtien sivuilla julkaistiin näkyvästi ihmisen nimi, jos hän jäi kiinni ”homoseksualismista”. Rikosnimikkeen ja tautiluokituksen poistuttua lakiin jätettiin julkisesti homouteen kehottamisen kielto, joka kumottiin lopullisesti vasta vuonna 1999, kun uusi perustuslaki astui voimaan.
TÄMÄN PÄIVÄN SUOMI halutaan nähdä rohkeana ja monimuotoisena, Karukoski ajattelee. Paljon kertoo esimerkiksi se, että Tom of Finland elokuvan yhteistyökumppanina on Suomi 100 kampanja.
”Osa nykyyhteiskuntaamme on, että hyväksymme valtiovallan taholta seksuaalivähemmistöt ja halaamme Tom of Finlandin kaltaisia taiteilijoita.”
Vaikka asenteet ovat kehittyneet positiivisemmiksi, länsimaista populaarikulttuuria vaivaa edelleen homoseksuaalisen kuvaston puute. Karukoski sanoo, että vapaan seksin ja yhden yön jutut hyväksyvästä homorakkaudesta oli vaikea löytää aiempia kuvauksia tai materiaalia.
”Tom of Finlandin maailma on meidän heteronormatiivisen maailmamme vastakohta. Piirrokset levittävät polygamian eli moniavioisuuden sanomaa, se voi olla monelle vaikea hyväksyä.”
Ironista on eritoten se, kuinka eri tavoin seksiä käsitellään homojen ja heteroiden kohdalla. Televisiosarjoissa ja elokuvissa nähdään seksuaalivähemmistöjä mutta näkökulma on kapea. Karukosken mukaan esimerkiksi amerikkalaisessa mediassa rooleja on – hieman yksinkertaistaen – kaksi: hassu ja naisellisen ”harmiton” homo sekä yksiavioisessa suhteessa elävä pariskunta.
Samat säännöt eivät päde heterohahmoihin.”Meillä voi olla elokuvassa tai sarjassa miespuolinen rok
kistara, jolla on kolme mimmiä odottamassa sängyssä. Sellainen on populaarikulttuurissa kova tyyppi”, Karukoski huomauttaa.
Valtavirtaelokuvan tekeminen homoikonista on myös pelottanut ohjaajaa. Karukoski kertoo pohtineensa, kastroiko henkilöhistoriaan painottuva versio Laaksosen piirroksien voimaa. Hän kuitenkin uskoo, että laajan levityksen elokuvasta on lopulta paljon hyötyä. Monelle katsojalle voi olla mata
lampi kynnys katsoa ”Mielensäpahoittajaohjaajan” elokuva kuin mennä esimerkiksi Laaksosen taidenäyttelyyn.
AMNESTY ON NIMENNYT Tom of Finland elokuvan ihmisoikeusteoksi. Karukoski ottaa tämän kiitollisena vastaan. Elokuvassa ihmisoikeusloukkausten tai muiden ongelmien esiin tuomisen on kuitenkin tapahduttava tarinan kautta. Sanan ja yksilönvapauden edistäminen ovat olleet elokuvatiimin tärkeimpiä tavoitteita, mutta fiktioelokuvaa ei tehdä saarnaten.
Dome Karukoski kertoo, että hänellä on aina ollut elokuvissaan tavoitteena avartaa maailmaa.
”Jos ihminen on ollut vakaumuksellinen koko elämänsä, ei yksi elokuva muuta vakaumusta. Mutta se voi muuttaa viisi prosenttia ihmisen ajattelusta, mikä on hyvä alku.”
Karukosken viime vuosien elokuvat ovat olleet kassamagneetteja ja kuvanneet samalla suuria yhteiskunnallisia teemoja. Leijonasydän (2013) kuvasi uusnatsismia, Kielletty hedelmä (2009) lestadiolaisuutta ja siitä irtautumista. Hittikomedia Napapiirin sankarit (2010) kuvaa huumorin keinoin työttömyyttä ja syrjäytymistä pohjoisessa Suomessa.
Enemmän kuin suurelle yleisölle, Tom of Finland elokuva on kuitenkin tehty nahkahomoyhteisölle ja seksuaalivähemmistöille. Karukoski kertoo, että elokuvanteossa oli koko ajan mukana edustajia ”nahkahomoyhteisön ytimestä” kommentoimassa käsikirjoitusta, seuraamassa kuvauksia ja avustavina näyttelijöinä. Kohtaukset haluttiin luonnollisiksi ja yksityiskohtia myöten uskottaviksi. Elokuvanteossa mukana olleiden reaktiot Tom of Finlandiin ovatkin olleet paras mahdollinen kiitos ohjaajalle.
”Siellä on ollut ihmisiä, jotka on rusikoitu maahan. Sitten he näkevät tämän elokuvan ja tulevat itkien halaamaan. Joillekin on todella voimaannuttava kokemus, että heitä tehdään näkyväksi populaarikulttuurissa.”
Koeyleisön vastaanotto on luonut uskoa siihen, että elokuva onnistuu kertomaan totuudenmukaisesti miehestä Tom of Finland nimimerkin takana. Karukosken mielestä nykyajas
Tom of Finland -elokuva kertoo
romantisoimatta Suomen
historiasta.
sa on tärkeää näyttää tarina ihmisestä, joka olemalla oma itsensä toi maailmaan hieman lisää huumoria, iloa ja hyväksyntää.
”Touko toivoi, että myös heteroseksuaalit voisivat muuttaa käsityksiään homoseksuaaleista hänen piirrostensa avulla. Voimme olla hyvin ylpeitä siitä, että Tom of Finland tulee näillä näkymin olemaan valtavirtaelokuva. Sen parempaa palvelusta ei voi Touko Laaksoselle tehdä.”
Teksti Anni LindgrenPotretti Roni Rekomaa
Elokuvan stillkuvat Josef Persson
15
Metsän ja peltojen keskeltä paljastuva Kyyjärvi on perinteinen suomalainen
kunta. Moni voisi oppia sen asukkailta: nousta pelon kuopasta ja toivottaa
turvapaikanhakijat tervetulleiksi. Nuo ansiot toivat Kyyjärven kunnalle myös
Amnestyn kynttiläpalkinnon.
PIENI, SUURI KYYJÄRVI
Teksti Marie Kajava Kuvat Hanna-Kaisa Hämäläinen
Reportaasi. #minunkuntani
kijat avosylin vastaan myös sitoutunut tarjoamaan 20 kuntapaikkaa myönteisen päätöksen saaneille.
ALKU EI OLLUT Kyyjärvellä ruusuinen, kun vuonna 2015 suunniteltiin vastaanottokeskuksen perustamista.
”Tilanne oli vähän pelonsekainen Kyyjärvellä. Suomeen oli tullut paljon turvapaikanhakijoita, ja oli sattunut ikäviäkin juttuja. Ehkä siksi ihmiset olivat varpaisillaan: osa myönteisiä ja osa jyrkästi vastaanottokeskusta vastaan”, Saarijärven vastaanottokeskuksen johtaja Tomi Kuos-manen sanoo.
Kyyjärven kunnanvaltuusto äänesti täpärästi vastaanottokeskuksen puolesta.
”Tänne olisi tultu joka tapauksessa. Silloin oli pakko perustaa nopeasti vastaanottokeskuksia, sillä ihmisiä tuli
ULKONA PAUKKUU pakkanen. Ovi käy. Nainen nuhtelee sisään saapuvaa nuorta miestä,
jolla ei ole lapasia käsissään. Kaisa Tam-minen on kuin äiti Afganistanista ja Irakista tulleille nuorille miehille – se käy luo
kanopettajalta luontevasti.Kyyjärvi on hiljainen ja iltataivas musta.
Tammisen keittiössä ilma on kuuma, kostea ja täynnä erilaisten mausteiden vivahteita. Keit
tiössä ja olohuoneessa hääräävät Tamminen ja yhteensä 12 miestä. He ovat turvapaikanhakijoita, joista
suurin osa on asunut Kyyjärvellä jo vuoden ajan. Vaikka elämä on odotustilassa, miehet ovat kotiutuneet
KeskiSuomen metsikköön. Hulppein sanakääntein suitsutettu piskuinen Kyyjärvi on paitsi ottanut turvapaikanha
Kyyjärvi
18
”Meillä on Suomessa sanonta, että
ensivaikutelman voi tehdä vain kerran.”
Tungos jatkuu, kun ruoka on valmista. Tammisen perheen pöydän ääressä syö-dään yhdessä ja vaihdetaan kuulumisia. Muhammad Nabi Nazari (vas.) odottaa vielä vuoroaan, kun Nasirudin Zadran (kesk.) on päässyt jo syömään.
Abdul Qader Qiami ja Muhammad Nader Amiri kokkaavat afga-nistanilaista ruokaa.
Tammisen per-heen vieraskirja on täynnä nimiä ja tervehdyksiä.
niin paljon Suomeen hakemaan turvaa”, Kuosmanen sanoo.Ei ole kunnan asia päättää, perustetaanko vastaanotto
keskus, mutta kunta päättää esimerkiksi asuntojen antamisesta turvapaikanhakijoiden käyttöön – ja tietysti yhteistyö on helpompaa, jos asenne on myönteinen.
Yksi kielteisesti äänestäneistä on valtuuston jäsen Hel-mi Kotanen, joka asuu aivan vastaanottokeskuksen vieressä. Hänellä ei ollut varsinaista mielipidettä keskuksen perustamisen suhteen, mutta lähellä asuvien ihmisten mielipiteet vaikuttivat.
”Naapuri oli sitä mieltä, että jos vastaanottokeskus tulee tuohon ihan viereen, niin se saattaa aiheuttaa häiriöitä. Lupasin naapurille, että äänestän ’ei’”, Kotanen sanoo.
Myöhemmin Kotasta on kaduttanut. Hän on aina pyrkinyt elämään niin, ettei suhtaudu mihinkään kielteisesti, vaan yrittää löytää muita ratkaisuja. Mutta kun ei ollut parempaa tietoa, oli vain epävarmuus ja pelko.
Turvapaikanhakijat tulivat naapuriin, ja Kotanen on heiluttanut kättään tiellä tervehdyksen merkiksi. Hän on lukenut paikallisesta mediasta Nopola Newsistä, että turvapaikanhakijat on otettu hyvin vastaan.
”Itse olen lähinnä kotona ja töissä. Minä en ole semmoinen kyläluuta. Se on minun oma vikani: kun olen tämmöinen erakko, niin en ole sillä tavalla tutustunut heidän kanssaan”, Kotanen sanoo.
”SATAA LUNTA. Minä kävelee kauppaan, ja se on tosi kaukana. Minulla on hyvä englanti, mutta kukaan ei puhu minulle”, nykyisin sujuvaa suomen kieltä puhuva Noor Mu-hammad Noori kuvailee ensimmäistä päivää Kyyjärvellä.
Itäisestä Afganistanista paenneen, 25vuotiaan nuorenmiehen elämä kuitenkin muuttui. Kotoutumisen keskiössä on ollut ystävyys. Kun vastaanottokeskus kerran päätettiin perustaa Kyyjärvelle, kunnan asukkaat käärivät hihansa.
”Minulla on uusi perhe, ja se on auttanut kielen oppimiseen ja arjessa selviytymiseen. Totta kai haluaisin jäädä Kyyjärvelle”, Noori sanoo.
”Meillä on Suomessa sanonta, että ensivaikutelman voi tehdä vain kerran, ja Kyyjärvellä tässä onnistuttiin loistavan hyvin. Yhteisön aktiivisuus on ollut hienoa, ja kunnanjohtaja Eero Ylitalo ansaitsee kaikki pisteet”, Tomi Kuos manen sanoo.
Kasvottomissa suurissa kaupungeissa turvapaikanhakijoiden voi olla vaikea löytää ystäviä tai yhteisöä. Kyyjärvellä ihmiset tuntevat toisensa ja asioista voidaan sopia vailla raskasta byrokraattista koneistoa. Turvapaikanhakijoilla on nimet, kasvot, historia sekä tulevaisuus, ja he liikkuvat kadulla toisten joukossa.
”Ajattelin, että on ihanaa, jos voin olla ystävä turvapaikanhakijalle. Tiedän, miten vaikea on sopeutua ja kuinka ihminen tarvitsee arjessa rinnalla kulkijaa”, kertoo Tiina Liuhanen. Hän pitää sylissään neljän kuukauden ikäistä vauvaa Tiina Salimia.
Isisin hyökkäyksiä ja uhkailuja paennut Salimin kurdiperhe on nimennyt Suomessa syntyneen vauvansa kyyjärveläisen Liuhasen mukaan. Viiden eri perheen ystävänä
19
Vastaanottokeskuksen työntekijä Terttu Niskanen ja ystävä Tiina Liuhanen vieraile-vat Salimin perheen luona. Liuhasen sylissä on niin ikään Tiina-niminen vauva. Muu perhe eli äiti Chnar Rahman, vanhempi poika Rowiar, isä Halo Salim ja veljeksistä nuorempi Fiar Salim tutkivat joululahjoja.
Liuhanen ajattelee, että hänen roolinsa on olla perheiden tukena ja auttaa arjessa. Ystävä rauhoittaa, kun elämä on raskasta. Sen sijaan esimerkiksi terveyteen, päiväkotipaikkoihin ja turvapaikkaprosessiin liittyviin asioihin hän on pyytänyt apua vastaanottokeskuksesta.
Tapetoiduilla seinillä on joulukoristeita. Halo Salim ja Chnar Rahman asuvat kolmen lapsen kanssa rivitaloasunnossa Kyyjärven keskustan tuntumassa. Tiinavauvan isoveljet Rowiar ja Fiar Salim pelaavat kivi, paperi, sakset leikkiä lattialla ja hörppivät cappuccinoa.
Sitten he jo kyllästyvät. Veljekset kirmaavat avaamaan joululahjoja, jotka vastaanottokeskusta pyörittävä Suomen Punainen Risti toimittaa hiukan myöhässä.
”Mikäs siellä!” kiljuu nuorempi veli.”Auto!” huutaa vanhempi.He juoksevat auton kanssa omille teilleen vikkelästi
kuin elohopea. Chnaräiti istuu sohvalla vakavana. Hän on huolissaan pienestä Tiinavauvasta, jolla on leikkauksen vaativa keuhkovika. Välimeren ylityksessä kahdeksannella kerralla onnistunut perhe sai loppuvuodesta 2016 kielteisen päätöksen.
”Muistan sen hetken. En saanut Chnaria rauhalliseksi. Hän oli kauhuissaan ja sanoi, että Tiina sinä et ymmärrä, ei lapset voi palata Irakiin, ei kukaan voi palata sinne!” Liu hanen sanoo.
Tuolloin hän jäi sanattomaksi eikä tiennyt, miten auttaa.
Perhe haluaisi jäädä Kyyjärvelle, sillä olo on turvallinen ja kunnasta löytyvät peruspalvelut. Myös perheen ystävä toivoo sitä. Liuhanen korostaa, että kunta ja asukkaat ovat saaneet turvapaikanhakijoilta paljon.
”Katukuvassa tervehditään useammin, jopa taputellaan selkään tai halataan. Joillekin vanhuksille se tervehdys voi olla päivän ensimmäinen tai ainoa”, Liuhanen sanoo.
TURVAKYPÄR ÄPÄISET MIEHET asentavat seinäelementtiin verkkoraudoitusta, viereisellä muotilla kovettuu betoni. Työmiehistä yksi on syntynyt Irakissa, yksi Suomessa ja kaksi Afganistanissa.
”Pelon kuopasta ymmärryksen kautta kohti lempeämpää suhtatumista lähimmäiseen”, Betset Oy:n toimitusjohtaja Lasse Happonen summaa muutosta ilmapiirissä.
Betset otti alkuvuodesta 2016 betonielementtitehtaalle turvapaikanhakijoita työharjoitteluun. Myöhemmin heistä osa on jatkanut työssä.
”Mediaryöpytys aiheutti Kyyjärvelläkin pelkoa. Valtio säätää lait, jotka koskevat tiettyjä asioita, mutta jokaisen ihmisen on muodostettava itse omat käsityksensä.
”Valtio säätää lait, mutta jokaisen ihmisen
on muodostettava itse omat käsityksensä.”
20
kuuden keskellä. Jotain on jäänyt meiltä huomaa matta”, Happonen pohtii.
Ystävyys ja työ yhdistävät. Toisaalta Happonen korostaa sitä, että betonitehdas on ensisijaisesti työpaikka. Siellä tekevät työtä hyvät työmiehet.
Myös vastaanottokeskuksen johtaja Tomi Kuosmanen korostaa tavallisen arjen ja työn tärkeyttä. Esimerkiksi Kyyjärvellä ei ole ollut levottomuuksia eikä poliisia ole tarvittu. Vastaanottokeskuksen ja sen asukkaiden kannalta merkittävintä on, että ne eivät eristäydy – eivät fyysisesti eivätkä henkisesti.
Kyyjärvellä oli rohkeita ihmisiä, jotka pelon sijaan tutustuivat”, Happonen kuvailee.
Happonen korostaa, että tehtaan työntekijät oppivat tuntemaan turvapaikanhakijat työkavereina. Samalla he huomasivat, että tulijat halusivat kantaa kortensa kekoon, olla aktiivinen osa suomalaista yhteiskuntaa. Sillä tavoin pelon kuopasta noustiin: yhdessä työtä tekemällä, tutustumalla ihminen ihmiseen.
”Turvapaikanhakijoiden murheet ovat ihan eri kokoluokkaa kuin meidän. Mutta myös toisesta välittäminen on eri tasolla kuin meillä suomalaisilla kaiken tämän tehok
Irakissa synty-nyt Omar Saddam viihtyy työssään kyyjärveläisellä betonielementti-tehtaalla.
Kun pakkanen laskee ja on
aina valoisaa, Kyyjärven
teillä ei nähdä turvapaikan-
hakijoita?
Noor Muhammad Noori on asunut vastaanotto-keskuksessa yli vuoden. Vaikka elämä on odous-tilassa, Noori viihtyy Kyyjärvellä.
22
HUOLIMATTA SIITÄ, että Kyyjärven asukkaat ovat ottaneet turvapaikanhakijat omakseen, vastaanottokeskus on pian historiaa. Tieto keskuksen lakkauttamisesta tuli vuoden 2016 keväällä. Kuntalaiset vastustivat sulkemista ja toimittivat adressin sisäministerille ja Maahanmuuttovirastoon. Kyyjärven vastaanottokeskus saa jatkaa Saarijärven alaisuudessa kesäkuuhun 2017.
Kun pakkanen laskee ja on aina valoisaa, Kyyjärven teillä ei nähdä turvapaikanhakijoita?
”Me menetämme paljon. Kovasti suren, jos meidän kylältä kaikki turvapaikanhakijat lähtevät ja elo sekä väri häipyvät katukuvasta kokonaan”, opettaja Kaisa Tamminen sanoo.
Tammisen perhe on ollut reilun vuoden ajan ystävänä nimenomaan yksintulleille nuorille miehille.
”Turvapaikkaa hakeville perheille oli jo aluksi paljon halukkaita ystäviä. Mutta kukaan ei puhunut näistä meidän – niin kuin itse sanomme – meidän pojista”, Tamminen sanoo.
Hänen perheessään on kolme saman ikäistä poikaa kuin turvapaikanhakijat.
”Jos omat poikamme joutuisivat lähtemään maailmalle, niin emmekö me toivoisi, että joku huolehtii ja välittää
heistä, on heidän kanssaan ja tarjoaa heille hieman kotia?” Kun Tammisten auto on pihassa, nuoret turvapaikan
hakijat ovat aina tervetulleita. He ovat olleet remonttiapuna; on urheiltu, opeteltu suomen kieltä, käyty kauppareissuilla ja laitettu ruokaa. Tamminen korostaa, että yhdessä oleminen koostuu tavallisista asioista. Tärkeintä on se, että on tekemistä – ja tietysti suomen kielen oppiminen, luokanopettaja korostaa.
Kun ruoka on valmista, pöydän ääressä syödään ja puhutaan, tiedustellaan mitä toisen perheelle kuuluu, millainen on synnyinkodin tiskipöytä, uuni tai nuotio ja mikä on kenenkin lempiväri.
”Yhteinen huumori helpottaa elämää – ja tilannekomiikka! Jos on kulunut viikko etten ole nähnyt poikia, on mentävä katsomaan, että mitä heille kuuluu”, Tamminen sanoo.
Nykyään Kyyjärven vastaanottokeskuksessa ei ole enää työntekijöitä, ja Tamminen käy ”tarkastamassa”, että pojat ovat muistaneet siivota ja tehdä ruokaa. Hän on saanut antaa ainoastaan kehuja.
”Siinä on vapaaehtoistyön ydin: ilman sen suurempaa tarkoitushakuisuutta olen halunnut olla mukana heidän elämässään. Odotan, että positiivisen turvapaikkapäätök
Helmi Kotanen asuu Kyyjärven vastaan-ottokeskuksen naa-purissa. Hän kertoo olevansa erakkoluon-ne, eikä sen tähden ole tutustunut turva-paikanhakijoihin.
23
sen juhlia päästäisiin viettämään lisää. Vielä ei ole monia juhlia saatu viettää.”
Illallista kauhova Noor Muhammad Noori nyökkää ja laskee lusikkansa pirttipöydän toisella puolen.
”Aivan. Pitää tarkistaa tarkkaan se, mikä mies on ja kuka yksilönä. Ei vain yleistää, esimerkiksi mistä maasta hän tulee”, nuorimies sanoo.
ULKONA PAKK ANEN kiristyy ja tähdet kimmeltävät. Lauma nuoria miehiä kiittää ruoasta, vie likaiset astiat keittiöön ja häipyy pimeään. He ovat matkalla urheiluhalliin pelaamaan lentopalloa.
Vastaanottokeskuksen johtaja Tomi Kuosmanen korostaa, että Kyyjärveltä ei yksikään turvapaikanhakija jatka matkaansa ajatellen, että suomalaisten kanssa ei pärjää, että suomalaiset eivät ole mukavia tai että ihmiset jopa vihaavat. Ensivaikutelmalla on merkitys.
”Myönteinen kokemus Suomeen saapumisesta, ajasta vastaanottokeskuksessa ja ihmisistä ympärillä on iso asia kotoutumisen näkökulmasta. Jos kokemus on kielteinen, niin vastaanottokeskuksesta voi lähteä ulos hyvin pettynyt, turhautunut ja jopa vihainen ihminen”, Kuosmanen sanoo.
Hänen mukaansa Kyyjärvi on loistava esimerkki hyvin hoidetusta vastaanottotoiminnasta. Sellainen tukee hyvää kotouttamista. Amnesty myönsi vuoden 2016 kynttiläpal
kinnon Kyyjärven kunnan asukkaille. Palkinto annetaan ihmisoikeuksien puolustamisesta, ja kyyjärveläiset saivat sen tunnustuksena myönteisestä ja kotouttamista edistävästä asenteesta turvapaikanhakijoita kohtaan.
Vaikka vastaanottokeskuksen toiminta loppuu, Kyyjärvi haluaa kantaa vastuunsa jatkossakin. Suomessa on pula kuntapaikoista. Myönteisiä oleskelulupapäätöksiä tehdään enemmän kuin on paikkoja, joissa ihminen voi aloittaa uuden arjen. Kyyjärvi on tässäkin suhteessa poikkeus Suomen kartalla: pieni 1 400 asukkaan kunta sitoutui tarjoamaan kokoonsa nähden ennätykselliset 20 kuntapaikkaa – tämän valtuusto hyväksyi yksimielisesti. Kunta toivottaa oleskeluluvan saaneet tervetulleiksi ja kaipaa nimenomaan myönteisiä päätöksiä.
Kyyjärven harvaan asutussa maisemassa, ihmisten kodeissa ja työpaikoilla on takana vuosi, jonka aikana ennakkoluulot selätettiin; vuosi, joka muutti ja opetti paljon.
”Tämä on ollut älyttömän rikas vuosi. Omien lasten syntymien jälkeen rikkain!” Kaisa Tamminen sanoo.
Tamminen toivoo, ettei välittämisen ketju katkea. Hän kaipaa virkamiehiltä inhimillisyyttä ja sitä, että ajateltaisiin ihmisten elämää. Hän on kriittinen sen suhteen, että Irakin tai Afganistanin kaltaisiin valtioihin palautetaan kansainvälistä suojelua hakevia ihmisiä.
”Suomi sivistysmaana voi tarjota enemmän turvaa.”
Muhammad Nadir Amiri, Noor Mu-hammad Noori, Abdul Qader Qiami ja Kefajat Qurban Poor eivät palele Kyyjärven pimene-vässä illassa.
Kyyjärvi sitoutui tarjoamaan 20 kuntapaikkaa.
24
Yllätyksellinen kuntavaalipaneeli, tietoa ihmisoikeustyöstä ja kevään teemoista, jäsenille huikea mahdollisuus käyttää äänioikeuttaan vuosikokouksessa. Keväinen viikonloppu kanssamme on kaikkea tätä!
Kootaan rivit – ihmisoikeuksien ystäviä tarvitaan. Tervetuloa mukaan!
LAUANTAI 25.3.
9–10 Aamukahvi ja ilmoittautuminen
10–12 Pakolaiskampanjan Turvassa-verkoston tapaaminen. Lisäk-si työpaja, jossa keskustellaan Amnestyn kuntatutkimuksesta, joka käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tule rohkeasti mukaan!
12–13 Lounas
13–13.45 Seminaarin avauspuheenvuorot Seminaarissa pääpuhujana ministeri Elisabeth Rehn
13.45–15.15 Kuntavaalipaneeli
15.15–16 Kahvitauko
16.30–19.30 Tom of Finland -elokuva ja muuta ohjelmaa Elokuvasäätiön teatterissa
20 alkaen Vapaamuotoinen illanvietto
ILMOITTAUDU MUKAAN joko koko viikonlopulle tai yksittäisiin osioihin 24.3. mennessä osoitteessa amnesty.fi/kevatseminaari tai (09) 586 0440. Huom! Mikäli osallistut yhteisille lounaille tai tarvitset majoituksen, ilmoittauduthan jo 10.3. mennessä. Lauantain seminaariohjelma tulkataan viittomakielelle. Amnesty osallistuu jäsenten ja tukijoiden välittömiin matkakuluihin.
Lisätiedot: toimistosihteeri Tiia Martiskainen [email protected].
Helsingin Wanhassa Satamassa 25.–26.3.2017
AMNESTYN KEVÄTSEMINAARI JA VUOSIKOKOUS
SUNNUNTAI 26.3.
10–11 Mahdollisuus keskustella johtokunnan kanssa ajankoh-taisista aiheista
11–16 Vuosikokous (Lounas pidetään joustavasti kokouksen lomassa.)
MÖTESKALLELSE Amnesty International Finländska sektionen rf:s stadgenliga årsmöte hålls i Helsingfors söndagen den 26 mars kl. 11–16. Före det egentliga årsmötet ordnas en seminariedag lördagen den 25 mars kl. 9–20. På söndagen före årsmötet välkomnar styrelsen er alla till en diskussion om aktuella ärenden inom Amnestys beslutsfattande, medlemsdemokrati samt aktivism. Mötesplatsen är Gamla Hamnen, Lilla Hamngatan 35, 00161 Helsingfors.
Medlemsmotioner Medlemmarna har en möjlighet att lämna in motioner för behandling på mötet. Motionerna bör vara hos styrelsen ([email protected]) eller på kontoret (Sanduddsgatan 7 A, 00100 Helsingfors) senast fredagen den 3.3.2017.
Föredragningslista
1.Kokouksen avaus 2.Kokouksen puheenjohtajan valinta 3.Kokouksen sihteerin valinta 4.Kahden pöytäkirjantarkastajan ja kahden ääntenlaskijan valinta5.Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus6.Esityslistan hyväksyminen7.Katsaus vuoden 2016 toimintaan 8.Vuoden 2016 tilinpäätöksen käsittely ja tilintarkastajien lausunto 9.Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen johtokunnalle10.Vuosikokoukselle tiedoksi osaston päivitetty tasaarvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma sekä vapaaehtoisten tasaarvo ja yhdenvertaisuusohje11.Jäsendemokratia ja osallisuus Amnestyssa suunnitelman vahvistaminen12.Keskustelu Amnestyn Suomen osaston
kannoista kansainvälisen edustajainkokouksen (ICM) asialistalla oleviin asioihin13.Tilintarkastajan valinta14.Katsaus vuoden 2017 toimintaan 15.Vuoden 2017 talousarvion vahvistaminen16.Jäsenmaksun suuruus vuodelle 201817.Puheenjohtajan valinta jäljellä olevalle toimikaudelle 2017–201818.Taloudenhoitajan ja kolmen johtokunnan jäsenen valinta toimikausille 2017–201919.Rekrytointiryhmän valinta toimikaudelle 2017–201820.Jäsenten vähintään kolme viikkoa ennen kokousta johtokunnalle jättämien aloitteiden käsittely 21.Vuoden 2018 vuosikokouksen ajasta ja paikasta sopiminen 22.Muut mahdollisesti esille tulevat asiat 23.Kokouksen päättäminen
1.Mötet öppnas 2.Val av ordförande för mötet 3.Val av mötessekreterare 4.Val av två protokolljusterare och två rösträknare5.Mötets lagenlighet och beslutsmässighet6.Godkännande av föredragningslistan7.Översikt av verksamheten år 2016 8.Behandling av bokslutet för år 2016 och revisorernas utlåtande 9.Fastställande av bokslutet och beviljande av ansvarsfrihet för styrelsen10.Årsmötet informeras om den uppdaterade jämställdhets och likabehandlingsplanen samt anvisningar om jämställdhet och likabehandling för frivilliga11.Fastställande av medlemsdemokrati och delaktighet i Amnesty planen 12.Diskussion om Amnestys Finlandska
sektions ståndpunkter angående ärenden som behandlas på det internationella rådsmötet13.Val av revisorer14.Översikt av verksamheten år 2017 15.Fastställandet av budgeten för år 201716.Beslut om medlemsavgiftens storlek17.Val av styrelseordförande för återstående mandatperioden 2017–2018 18.Val av kassör och tre andra styrelsemedlemmar19.Val av rekryteringsgruppen för mandatperioden 2017–201820.Behandling av motioner som av medlemmarna lämnats in till styrelsen tre veckor före mötet21.Årsmötets tidpunkt och plats år 2018 22.Eventuella övriga ärenden23.Mötets avslutning
KOKOUSKUTSU Amnesty International Suomen osasto ry:n sääntömääräinen vuosikokous järjestetään Helsingissä sunnuntaina 26. maaliskuuta 2017 klo 11–16. Varsinaista kokousta edeltää seminaaripäivä lauantaina 25. maaliskuuta klo 9–20. Vuosikokousta ennen sunnuntaina klo 10 olette tervetulleita keskustelemaan johtokunnan kanssa ajankohtaisista Amnestyn päätöksentekoon, jäsendemokratiaan ja aktivismiin liittyvistä asioista.Kokouspaikka on Wanha Satama, Pikku Satamakatu 35, 00161 Helsinki.
Aloitteet jäseniltäJäsenillä on mahdollisuus tehdä aloitteita kokouksen käsiteltäviksi. Aloitteiden tulee olla johtokunnalla ([email protected]) tai toimistolla (Hietaniemenkatu 7 A, 00100 Helsinki) viimeistään perjantaina 3.3.2017.
Esityslista
Helsingissä 10. joulukuuta 2016, Johtokunta I Helsingfors den 10 december 2016, Styrelsen
Asiaa.
ISLAMINUSKOISET rohingyat ovat eläneet jo pitkään ahtaalla Myanmarissa, mutta viime lokakuussa valtion armeijan toimet yltyivät Rakhinen osavaltiossa varsinaiseksi sotilasoperaatioksi.
Taustalla on tilanne, jossa yhdeksän poliisia kuoli, kun rajaasemalle hyökättiin Rakhinessa. Iskusta syytettiin rohingyavähemmistöön kuuluvia miehiä. Laajamittainen sotilasoperaatio alkoi, ja sen jälkeen Myanmarista on tihkunut toinen toistaan järkyttävämpiä tietoja: Rohingyoja on joukkoraiskattu ja tapettu sattumanvaraisesti. Ihmisiä on pidätetty mielivaltaisesti, heitä on kateissa ja koteja sekä jopa kokonaisia kyliä on tuhottu.
Myanmarin viranomaiset ovat estäneet lähes kokonaan avun viemisen Rakhinen osavaltion pohjoisosiin, jossa yli miljoonan ihmisen muslimivähemmistö elää.
VÄKIVALTAISUUKSISSA ON kuollut tuhat tai jopa tuhansia ihmisiä, arvioivat YK:n edustajat, joita uutistoimisto Reuters haastatteli. YK:n helmikuun alussa julkaiseman raportin
Rohingya-vähemmistöön kohdistuvat väkivaltaisuudet jatkuvat Myanmarissa. YK:n mukaan armeijan toimia voidaan pitää etnisenä puhdistuksena ja rikoksena ihmisyyttä vastaan.
MYANMARIN ARMEIJA JATKAA SILMITÖNTÄ VÄKIVALTAA
mukaan armeijan toimia voidaan pitää etnisenä puhdistuksena ja rikoksena ihmisyyttä vastaan.
Amnesty on samoilla linjoilla. Järjestön tutkijat ovat haastatelleet rohingyoja Myanmarissa ja Bangladeshissa sekä analysoineet satelliittikuvia, valokuvia ja videoita.
“Myanmarin armeija on kohdistanut rohingyasiviilejä vastaan säälimätöntä ja järjestelmällistä väkivaltaa. Kokonaisia perheitä ja kyliä vastaan on hyökätty”, Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen sanoo.
Hänen mukaansa toimet, joita armeija on kohdistanut siviiliväestöön, voivat olla rikoksia ihmisyyttä vastaan.
KYSYVÄT K ASVOT OVAT kääntyneet kohti ihmisoikeuksien ikonia. Myanmarin siviilihallintoa johtaa nykyään entinen mielipidevanki, pitkään kotiarestissa istunut Aung San Suu Kyi. Odotukset olivat korkealla, kun hän vuonna 2016 nousi johtamaan Myanmarin demokraattisesti valittua hallitusta.
Todellisuudessa kaikki päätösvalta Myanmarissa on jaettu hallituksen ja sotilasjuntan kes
ken, ja hallituksen on vaikea puuttua sotilasjuntan toimiin.
Aung San Suu Kyitä on kuitenkin arvosteltu – ja aivan syystä – rohingyakansan vainon sivuuttamisesta. Juntta on vastuussa teoista, mutta Aung San Suu Kyi ei ole tuominnut tai nostanut puheissaan esiin ainakaan julkisesti rohingyavähemmistöön kohdistuneita ihmisoikeusloukkauksia ja vainoa.
Jännitteet buddhalaisen enemmistön ja muslimivähemmistön välillä ovat jatkuneet jo pitkään. Sotilasjuntta on häätänyt moneen otteeseen rohingyoja pois Rakhinen osavaltiosta, jossa vähemmistökansa on asunut sukupolvien ajan. Heille ei myöskään myönnetä Myanmarin kansalaisuutta.
Lokakuussa alkaneen sotilasoperaation myötä lähes 70 000 rohingyaa on paennut väkivaltaisuuksia. Suurin osa hakee turvaa Myanmarin naapurimaasta Bangladeshista, joka on tiukentanut rajavalvontaansa entisestään ja käännyttänyt tuhansia ihmisiä.
Teksti Marie Kajava
Rohingya-kalastajat vetävät muovisäiliöis-tä tehtyjä lauttoja Bengalinlahdella. Myan-marin viranomaiset kielsivät lujat kalas-tuveneet, jotta rohingya-kapinalliset eivät pääse pakenemaan Rakhinesta vesiteitse. E
sthe
r Htu
san
/ A
P / L
ehti
kuva
MARRASKUU ilman jatkuvaa harmaata pilvipeitettä ja kylmää tihkua kuulostaa suomalaiseen korvaan taivaalliselta – siksi en Jordanian pääkaupunki Amma
niin saapuessani varsinaisesti harmitellut sateen puutetta. Pian sateesta ja vedestä tuli kuitenkin keskeinen osa arkipäivää. Jordaniassa vettä on liian vähän, mutta joskus sitä tulee liian paljon yhdellä kertaa.
Minun asuinalueelleni vesi tulee sunnuntai iltaisin. Silloin kerrostalomme pohjakerroksen vesitankki alkaa täyttyä, ja vesi täytyy pumpata katolla olevaan säiliöön, josta käyttövetemme tulee.
Mikäli pumppaus unohtuu, vesi saattaa viikon aikana loppua seitsemän hengen taloudessamme. Jokainen meistä käy kuitenkin suihkussa ainakin silloin tällöin. Juomaveden ostamme pullotettuna.
JATKUVAN VESIPULAN takia useimmilla seuduilla Jordaniassa tilanne on samanlainen. Valtioiden vesivarojen riittävyyttä mitattaessa
Matkalla.
Arabimaa Jordaniassa vettä on aivan liian vähän. Mutta kun sade tulee, se sotkee arjen.
KUIVUUDESTA KURITTOMIIN TULVIIN
Jordania on listan häntäpäässä, eivätkä viime vuosien pitkät kuivat jaksot ole parantaneet tilannetta. Jordanjoessa virtaa yhä vähemmän ja huonolaatuisempaa vettä, ja Kuollutmeri kutistuu kiihtyvällä tahdilla. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo Lähiidässä.
Vesivarojen riittämättömyyteen vaikuttaa myös Jordanian nopeasti kasvava väestö, joka on 2000luvulla puolitoistakertaistunut. Myös Lähi-idän konfliktit ovat vaikuttaneet Jordanian väkilukuun: maassa arvioidaan olevan yli 2,5 miljoonaa pakolaista. Veden tarve kasvaa, mutta sen tuotanto ei kykene vastaamaan kulutukseen.
Haastava tilanne on johtanut myös yhteistyöhön. Israelin ja Jordanian välisen suurhankkeen tarkoituksena on paikata Kuolleenmeren vedenhukkaa pumppaamalla vettä Punaisestamerestä.
VESIPULA ON viimeisenä mielessäni, kun toimistorakennuksen edessä aukeaa jalkakäytävän sijaan kapea joki, jossa kuohuvat autojen nostattamat aallot.
Kun Ammanissa sataa, vedellä ei juuri ole pakopaikkoja, vaan se muuttaa mäet vesiputouksiksi ja liikenneympyrät pieniksi järviksi. Tällöin saatan nousta sellaisen taksin kyytiin, jossa on jo valmiiksi matkustajia. Useista kyytiläisistä huolimatta jokaisen matkustajan on maksettava täysi hinta matkastaan.
Lainehtivat kadut eivät aiheuta vain kumisaappaiden kaipuuta ja liikenneruuhkia. Tulvat tekevät hallaa infrastruktuurille, ja jälkiä korjaillaan päivätolkulla. Lähikatumme on saanut uuden päällysteen useaan kertaan, kun sateen muodostama puro on vienyt mukanaan laatoituksen ja hiekan sen alla. Myös onnettomuuksia sattuu, kun vesi tulviessaan romahduttaa jopa talojen seiniä. Vaikuttaisi siltä, että vahinkojen korjaaminen on helpompaa ja myös edullisempaa kuin uusien järjestelmien rakentaminen.
Silti minä mieluummin kastelen kenkäni läpimäriksi kadulla lainehtivassa vedessä, kuin tuijotan tyhjiä säiliöitä talojen katoilla.
Teksti Saana Sarpo Kuvitus Heikki RönkköE
sthe
r Htu
san
/ A
P / L
ehti
kuva
27
Teetä ja ihmisoikeuksia. #minunkuntaniKeskustelua oikeasti tärkeistä asioista
Tuoko sote tasa-arvon?
Paljon puhuttanut sote-uudistus luo uuden hallinnon tason sekä muuttaa sosiaali- ja terveys palveluiden tuottamisen mallit.
SOSIAALI- JA terveyspalveluiden uudistus, tuttavallisemmin soteuudistus, on ollut niin päättäjien kuin kansankin huulilla vuosia. Palveluiden lisäksi uudistuksessa luodaan kokonaan uusi hallinnon taso, maakuntahallinto.
Soteuudistuksessa palveluiden hoitaminen siirtyy nykyiseltä 140 kunnalta ja kuntayhtymältä 18 uudelle maakunnalle. Maakunta huolehtii siitä, että perustuslaissa tarkoitetut sosiaali ja terveyspalvelut ovat saatavilla kaikille Suomessa asuville. Uutena lakisääteisenä velvoitteena maakuntien tulee antaa kunnille hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden asiantuntijapalveluita. Kunnille jää yleisvastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä.
”Herra Soteksi” kutsuttu Tuomas Pöysti toimii tämän valtavan hankkeen vetäjänä. Sosiaali ja terveysministeriön alivaltiosihteeri ja oikeustieteen tohtori on luottavainen: uudistus on tarpeellinen ja parantaa kuntalaisten tasaarvoa.
Myös Ensi ja turvakotien liiton pääsihteeri Riitta Särkelä pitää uudistusta tarpeellisena. Hän on kuitenkin huolissaan lopputuloksesta: miten varmistetaan, että uusi järjestelmä on hallittavissa, kun näin isoa muutosta tehdään kovalla kiireellä?
Vuosia sosiaalialalla toiminut Särkelä pitää nykytilannetta huolestuttavana perusoikeuksien toteutumisen kannalta. Palveluiden saatavuus ja laatu riippuvat asuinkunnasta, mikä on asettanut kuntalaiset epätasaarvoiseen asemaan keskenään. Kuntien väliset erot ovat
tällä hetkellä niin isoja, etteivät ne ole enää perustuslain näkökulmasta hyväksyttäviä.
”Iso kysymys onkin, onko meillä uskottavaa suunnitelmaa näiden erojen kaventamiseksi”, Tuomas Pöysti sanoo.
Hän uskoo, että uudistuksen myötä sosiaalisten oikeuksien toteuttaminen lepää vahvempien hartioiden varassa.
”Maakuntiin kootaan asiantuntemusta, ja kunnat jatkavat tärkeää rooliaan lähellä ihmistä”, Pöysti visioi.
ERIARVOISUUS NÄKY Y muun muassa väkivaltaa kokeneiden naisten palveluissa. Amnestyn tammikuussa julkaistu kuntaselvitys osoitti, että alueellinen epätasaarvo on esimerkiksi turvakotipalveluissa räikeää.
Joka kolmas suomalainen nainen kohtaa elämänsä aikana väkivaltaa lähisuhteissa.
”Jatkossa täytyy maakuntien tasolla turvata lähisuhdeväkivallan tietotaso, mutta myös riittävät mekanismit siihen puuttumiseen”, Riitta Särkelä sanoo.
Turvakotien rahoitus ja väkivallan uhrien auttava puhelin jäävät uudistuksen jälkeenkin valtion vastuulle.
”Sote ei ratkaise esimerkiksi turvakotitoimintaan liittyviä maantieteellisiä katvealueita, vaan kyse on rahasta. Välimatkat turvakoteihin voivat olla todella pitkiä, ja meiltä puuttuu edelleen satoja turvakotipaikkoja”, Särkelä muistuttaa.
Järjestöt tuottavat sosiaalipalveluista noin viidenneksen, mutta turvakoti ja väkivalta
työssä järjestöjen vastuulla on 80 prosenttia palveluista. Järjestöjen rooli on iso erityisesti matalan kynnyksen palveluiden ja avopalveluiden tuottajana ja osaajana. Tällä työllä on merkittävä ennaltaehkäisevä rooli.
Suuri kysymys on, miten juuri matalan kynnyksen palvelut turvataan. Järjestöjen kanssa palveluntuottamisesta kisaavat jatkossa yksityiset toimijat, ja Särkelä pelkää järjestöjen jäävän niiden jalkoihin.
”Kunnat kamppailevat budjettiniukkuuden piirissä. Jos matalan kynnyksen palvelut saadaan toimimaan hyvin, ne johtavat merkittäviin kustannussäästöihin. Nämä palvelut eivät kuitenkaan ole kovin vahvasti lakisääteisiä, jolloin lyhytnäköinen budjettisuunnittelu voi vaikuttaa halukkuuteen tuottaa palveluita”, Tuomas Pöysti pohtii.
Hänen mukaansa painopisteen siirtäminen matalaan kynnykseen voisi auttaa monia ihmisiä, niin tekijöitä kuin uhreja.
”On ihmisten ja yhteiskunnan etu, että olemassa olevat resurssit ja osaaminen säilyvät. On viisasta turvata kunnissa ja maakunnissa toimintaavustukset tähän työhön järjestöille. Väkivaltakysymyksissä huippuosaaminen löytyy järjestöistä”, Särkelä sanoo.
Hän uskoo, että uudistus voi tuoda mukanaan toimivia malleja, jotka voivat olla helpostikin toteutettavissa. Esimerkiksi apua hakeneiden ihmisten kokemuksia tulisi käyttää järjestelmän kehittämisessä.
”Ei tällaiseen malliin tarvita hallintouudistusta vaan orientaation muutos. Uskallamme
Viime kädessä äänestäjä ratkaisee, mitä asialistalle nostetaan
– niin kunnissa, maakunnissa kuin valtion ja EU:n tasolla.
29
ko me sosiaali ja terveydenhuollossa luottaa siihen, että ihmisillä on vaikeasta elämäntilanteestaan huolimatta paljon kerrottavaa niin palveluista kuin selviytymisestä ja sen edellytyksistä?” Särkelä pohtii.
AMNESTYN SELVITYKSEN mukaan erityisryhmien tarpeiden huomioimisessa on paljon parannettavaa. Väkivallan uhreiksi joutuneilla vammaisilla, ikääntyneillä tai huonosti suomea puhuvilla on omat erityistarpeensa. Myös Pöysti tunnistaa ongelman. Nopeita ratkaisuja ei kuitenkaan ole tiedossa, kun osaamista lähdetään kehittämään.
Pöystin mukaan auttamisen ammattilaiset saattavat varoa ottamasta väkivallan uhkaa puheeksi erityisryhmien kanssa leimautumisen pelossa. Esimerkiksi maahanmuuttajanaisten kanssa ei uskalleta puhua väkivallasta, koska pelätään rasistin leimaa.
”Väkivalta on väkivaltaa, vaikka taustatekijän haluaisikin selittää sosiologisesti. Hyväksyä sitä ei kuitenkaan voi. Ihmisoikeudet ovat universaaleja, niiden nojalla pitäisi rohjeta ottaa vaikeatkin asiat esille”, Pöysti sanoo.
Tulevaisuudessa uutena erityisryhmänä voivat olla esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset vanhukset, jotka kohtaavat väkivaltaa. Muistisairaus voi aiheuttaa kielen unohtamista, ja palvelujen piiriin hakeutuminen ja tuen saaminen voivat olla vaikeaa.
Yhtenä vastauksena tähän Pöysti näkee vähemmistöjen nykyistä paremman edustuksen palvelutehtävissä.
”Me tarvitsemme palvelu ja tukijärjestelmään
lääkäreitä, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja, joilla on tausta samassa yhteisössä, mutta jotka pystyisivät kuitenkin näkemään ihmisen taustan takaa”, Pöysti kaavailee.
Riitta Särkelän mukaan asiaan on puututtava nyt, sillä tulevaisuudessa Suomi tulee olemaan entistä monikulttuurisempi.
”Meillä täytyy olla entistä paremmat valmiudet ja erilaisten kulttuurien tuntemus ja ymmärrys. Voimme rakentaa erilaisia monikulttuurisia kohtaamispaikkoja. Kohtaamisten kautta osataan ottaa oikealla tavalla väkivaltakysymyksetkin huomioon.”
AMNESTYN selvityksessä kävi ilmi, että vain harva kuntapäättäjä on tietoinen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvistä ongelmista tai ilmiön laajuudesta. Tilastoja ei ole, ja jos onkin, ne eivät vaikuta budjettipäätöksiin. Monessa kunnassa palvelut ovat vakavasti aliresursoituja. Eteenpäin on kuitenkin menty.
”Käynnistimme Ensi ja turvakotien liitossa vuonna 1979 turvakotitoimintaa. Silloin tuli aikamoisia hyökkäyksiä: ’ei Suomessa ole perheväkivaltaa, emme me tarvitse turvakoteja’. Nyt meillä on kuitenkin vakiintunut turvakotiverkosto, josta valtio on ottanut rahoitusvastuun”, Särkelä muistelee.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lisäksi maakunnan tehtäväksi on nostettu arjen turvallisuuden näkökulma. Maakuntien tulee myös tarjota asiantuntijapalvelut kunnalle. Pöystin mukaan tämä muutos pyrkii vastaamaan tietämättömyyden ongelmaan.
”Väkivaltakysymyksissä huippuosaaminen löytyy
järjestöistä.”
”Maakuntiin kootaan asiantuntemusta, ja kunnat
jatkavat tärkeää rooliaan lähellä ihmistä.”
”Se ei vielä takaa mitään, että lakiin tällätään joku hyvä asia, mutta antaahan se vahvan viestin. Maakunnan on huolehdittava siitä, että sillä on osaamista. Kunnat saavat maakunnista sellaisen ystävällisen opaskoiran”, Pöysti uskoo.
”Uudistuksessa on varattu pöytäpaikka myös naisiin kohdistuvan väkivallan näkökulmalle. Rakenne on olemassa, nyt täytyisi lähteä tekemään sisältöä.”
LOPULTA VASTUU on meillä kaikilla. Viime kädessä äänestäjä ratkaisee, mitä asialistalle nostetaan – niin kunnissa, maakunnissa kuin valtion ja EU:n tasolla.
”Yhteiskuntien ja yksilöiden kestävä hyvinvointi rakentuu sille, että sekä aito sosiaalinen ja yhteisöllinen osallisuus että osallisuuden tunne toteutuvat. Siihen kuuluvat toimiva demokratia ja vaikutusmahdollisuudet eri rooleissa: kuluttajana, palveluiden käyttäjänä, kansalaisena”, Pöysti sanoo.
Vaaleihin perustuva demokratia ei ole vain sitä, että käydään neljän vuoden välein äänestämässä. Se on myös sitä, mistä politiikan asialista tulee, ja mikä tärkeä kysymys sinne milloinkin nostetaan.
”Meidän pitää olla osallisena agendan määrittelyssä ja systemaattisesti nostaa naisiin kohdistuvan väkivallan kysymyksiä esiin. Eivät ne sinne nouse, jos me emme itse niitä nosta”, Särkelä sanoo.
Teksti Kaisa VäkipartaKuvat Mari Waegelein
30
Kulttuuri.
NUORI NAINEN nimeltään Memory istuu syyttömänä malawilaisessa vankilassa. Hänet on tuomittu kuolemaan syytettynä valkoisen miehen murhasta. Tuo mies nimeltään Lloyd osti Memoryn, kun tämä oli vasta lapsi.
Tässä lähtöasetelmassa olisi jo kylliksi jännitystä ja dramatiikkaa, mutta kirjailija Petina Gappahin romaanin Muistojen kirja kirpaisevin sisältö liittyy muuhun: kirjan päähenkilöllä on albinismi. Hän elää maassa, jossa henkilöiden joilla on albinismi, arkea seuraavat jatkuva syrjintä ja taikauskoon nojaavat ennakkoluulot.
ALBINISMI ON harvinainen perinnöllinen tila, jolle on ominaista heikkonäköisyys ja vaihtelevasti ilmenevä pigmentin vähäisyys. Ihmiset joilla on albinismi ovat erityisessä vaarassa niissä eteläisen ja itäisen Afrikan maissa, joissa uskotaan, että heidän luunsa sisältävät kultaa ja ruumiinosissaan on taikavoimaa.
Malawissa arvioidaan olevan noin 7 000–10 000 ihmistä, joilla on albinismi. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat naiset ja lapset, joita rikollisjengit jahtaavat ruumiinosista maksettavan hinnan houkuttelemina. Hyökkäysten määrät ovat kasvaneet viime vuosina.
ZIMBABWESSA LAPSUUTENSA ja nuoruutensa eläneen, sittemmin Geneveen muuttaneen kirjailija ja juristi Petina Gappahin tuotanto on laajasti palkittu. Hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa on novellikokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta.
Toinen suomennettu teos Muistojen kirja on upea, sivistävä ja subjektiivinen välähdys Zimbabween, maan historiaan ja nykypäivään. Rakenne, jossa liikutaan vankilan naistenosaston nythetken ja Memoryn muistojen välillä, on paikoitellen hiukan tekninen ja tasarytminen. Mutta romaanin aiheet todella kiinnostavat: ne nivoutuvat kysymyksiksi oikeudenmukaisuudesta, rakkaudesta ja siitä, miksi ihminen toimii niin kylmästi toista kohtaan.
Muistojen kirjan Memory on Malawin ainoa kuolemaantuomittu nainen. Tuomioon johtanut oikeusprosessi ei kestä päivänvaloa, ja Memory pelkää tuomion täytäntöönpanoa. Hän kirjoittaa elämästään muistojen kirjaa yhdysvaltalaiselle toimittajalle, jonka toivoo auttavan tuomion kumoamisessa.
Kirjailija Petina Gappahin romaanin keskiössä ovat syrjintä, rakkaus ja arki malawilaisen vankilan naistenosastolla.
MUISTOJEN HAURAS VERKOSTO
Sana sanalta Memoryn menneisyys tarkentuu – tuo muistojen hauras verkosto. Eletty elämä palaa ydinhetkeen, jolloin vanhemmat myivät Memoryn. Rahaa vaihdettiin. Romaani paljastaa hiljalleen todellisuuden raa’alta vaikuttavan teon takana.
Muistojen kirja ilmestyy helmikuussa Tammen kustantamana. Kirjailija Petina Gappah vie-railee HelsinkiLit -kirjallisuusfestivaalilla, joka järjestetään 12.–13. toukokuuta.
Teksti Marie Kajava
Patrick Bertschmann
31
Aktivisti. #minunkuntani
”PÄÄTTÄJILTÄ PUUTTUU KYKY EMPATIAAN”
1. OMA TAUSTA JOHTI AKTIVISMIIN”Haluan tehdä töitä naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi, koska olen itse kohdannut elämässäni väkivaltaa. Opiskelin aiemmin Englannissa psykologiaa ja tutustuin Amnestyyn. Kun puolitoista vuotta sitten palasin Suomeen, liityin heti Amnestyn jäseneksi ja Joku raja! verkostoon. Aktivismi tukee opintojani. Teen parhaillaan Tampereen yliopistolla sosiaalipsykologian gradua vallasta ja väkivallasta.”
2. VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS ESTÄÄ TASA-ARVON”Pääsin tekemään Amnestyn kuntaselvitystä, jonka tavoitteena oli tutkia, miten suomalaiset kuntapäättäjät suhtautuvat naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Soittelin sellaisiin kuntiin, jotka eivät olleet määräajassa vastanneet Amnestyn lähettämään kyselyyn. Vastaanotto oli tyrmistyttävä. Ensinnäkin, ehdottomasti suurin
osa vastaajista oli miehiä, ja asiani kuultuaan monista heistä välittyi totaalinen välinpitämättömyys. Muut asiat olivat tärkeäm
piä. Ei siis ihme, että Suomi saa kansainvälisiä moitteita turvakotipaikkojen ja raiskauskriisikeskusten puutteesta. Toivon päättäjillemme parempaa kykyä asettua toisen asemaan.”
3. UUSILLE AKTIIVEILLE ON AINA TARVETTA”Joku raja! verkostossamme on reilu kymmenen aktiivista jäsentä, jotka tulevat kuukausittaisiin tapaamisiimme. Lisääkin saisi olla, tervetuloa vaan mukaan! Kokoustamme Amnestyn toimistolla Helsingissä, ja nyt kun
tavaalien lähestyessä jatkamme taatusti näiden teemojen parissa.”
Teksti Kaisa ViitanenKuva Ida Taavitsainen
Joku raja! -aktivisti Monika Peltola soitteli kuntapäättäjille ja tyrmistyi.
Hae nuoriso-konferenssiin Osloon
Amnestyn Pohjoismaiden osastot järjestävät 16–25vuotiaille nuorille suunnatun konferenssin Oslossa 23.–27.7. Luvassa on inspiroivia työpajoja, kiinnostavia keskusteluja niin Amnestyn asiantuntijoiden kuin muiden nuorten kanssa sekä unohtumattomia hetkiä aktivismin parissa! Haku aukeaa huhtikuussa. Lisätietoja: ihmisoikeuskasvatuksen
asiantuntija Maarit Pihkala, [email protected] amnesty.fi/nordic-youth-confe-
rence
Feissariksi Amnestylle!
Toimi.
Lisää vapaaehtoistyön
muotoja osoitteessa:
amnesty.fi/osallistu
Verkkokurssi pakolaisten oikeuksista
Amnesty järjestää kaikille avoimen ja ilmaisen verkkokurssin pakolaisten ja siirtolaisten oikeuksista. Kansainvälinen oppimateriaali koostuu mm. videoista, tarinoista ja tehtävistä.
Opiskelukielet ovat englanti, ranska tai espanja. Kurssi soveltuu yli 15vuotiaille, ja se on avoinna marraskuuhun 2017 saakka.
Lisätietoja: ihmisoikeuskasvatuksen
asiantuntija Maarit Pihkala, [email protected] amnesty.fi/tapahtumat
Amnesty somessa
Facebookista ja Twitteristä bongaat Amnestyn tuoreimmat uutiset, raportit ja vetoomukset.
Twitterissä @amnestyfinlandFacebookissa facebook.com/amnestyfinlandHaemme feissareita ja tiiminvetäjiä ympäri Suomea. Tarjoamme
sinulle mahdollisuuden työskennellä maailman suurimassa ihmisoikeusjärjestössä, mukavan ja kannustavan tiimin sekä kilpailukykyisen palkkauksen. Työajat ovat joustavat ja koulutus työhön perusteellinen.
Hae meille, jos olet ulospäin suuntautunut, rohkea, sanavalmis ja uskot Amnestyn työhön. Toivomme, että et pelkää uusia haasteita tai työn tulostavoitteellisuutta. Takaamme haastavan, palkitsevan ja hauskan työn!
Lisätietoja: F2F-koordinaattori Niina Kari, [email protected],
puh. 044 3236128
Kuv
itus:
Fre
epik
/ A
mne
sty
Mukaan sateenkaari-verkostoon
Sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisen suuntautumisen perusteella syrjitään ihmisiä ympäri maailmaa – myös Suomessa. Jos olet samaa mieltä edellisten väitteiden kanssa ja haluat toimia yhdenvertaisuuden puolesta, olet tervetullut Amnestyn sateenkaariverkostoon.
Kevään ensimmäinen tapaaminen on maanantaina 27.2. Amnestyn toimistolla Helsingissä. Tarvitsemme aktivisteja, jotta muutoksia saadaan aikaan nyt!
Lisätietoja: asiantuntija Pia Puu Oksanen,
Joku raja! tempaisee
Joku raja! verkosto tempaisee Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa, Oulussa, Tampereella ja Turussa lauantaina 4.3. naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Tule mukaan!
Lisätietoja: [email protected]
Tee ihmisoikeus-työtä arjessasi
Tilaa Aktivistiviesti eli Amnestyssa toimivien oma uutiskirje, jonka saat sähköpostiisi kerran kuukaudessa. Aktivistiviesti kertoo ajankohtaisista kampanjoistamme ja siitä, miten sinä voit osallistua – olipa sinulla aikaa pieni hetki tai useampi tunti.
Lisätietoja: amnesty.fi/tilaa-aktivistiviesti
Tule mukaan kuntavaali-kampanjaan Millaisessa kunnassa haluat asua? Kampanjoimme kuntavaalien aikaan, jotta yksikään kunta ei jättäisi väkivaltaa kokeneita naisia yksin eikä sulkisi oviaan vainoa ja sotaa pakenevilta. Haasta oman paikkakuntasi kuntavaaliehdokkaat sitoutumaan Amnestyn vaalivaatimuksiin. Tilaa ohjeet kampanjointiin.
Lisätietoja: amnesty.fi/kuntavaalit
#minunkuntani
33
Kolumni.
Totuuden jälkeen Efter sanningen
Jukka MuhonenKirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston johtokunnan puheenjohtaja.
IHMINEN R AK ASTAA hyviä tarinoita. Käymme elokuvissa ja luemme kirjoja. Kuuntelemme musiikkia ja sen lyriikkaa. Jotkut näistä tarinoista pohjautuvat tositapahtumiin, useimmat eivät. Elokuvan viihdearvoa ei himmennä se, ettei Darth Vaderia oikeasti ole olemassa. Joulukin tuntuu jännittävämmältä, kun perheessä vierailee joulupukki. Tarinan vetävyys on joskus tärkeämpää kuin totuus.
POLITIIK ASSA TOIVOISI asioiden olevan toisin. Yhteisten asioiden hoitaminen on liian arvokasta, jotta totuuden voisi uhrata hyvälle tarinaniskennälle. Oxford Dictiona-ries valitsi vuoden 2016 sanaksi termin post-truth, totuudenjälkeinen. Sanalla viitataan olosuhteeseen, jossa objektiiviset faktat vaikuttavat julkiseen mielipiteeseen vähemmän kuin vetoaminen tunteisiin ja henkilökohtaisiin uskomuksiin.
Maailmassa vallitsee niin sanottu totuudenjälkeinen aika. IsoBritannia ja Yhdysvallat ovat esiintyneet maailman arvojohtajina, mutta viime vuonna kelkka kääntyi. Vaalit voittivat populistit, joille äänten kalastus negatiivisiin tunteisiin vetoavilla valeuutisilla oli tärkeämpää kuin totuuden kertominen kansalaisille. Do-nald Trumpin hallinto on jatkanut vaalivoiton jälkeenkin ”vaihtoehtoisten totuuksien” kertomista. Totuudenjälkeisyyden tauti on syytä pysäyttää, sillä tämä tie vie kohti lisämuurien pystyttämistä ja vihapuheen yltymistä. Sen tien loppu on luettavissa historian kirjoista.
MEIDÄN ON USKOTTAVA, että enemmistö ihmisistä arvostaa faktaa enemmän kuin fiktiota. Faktoja ei voi muokata itselle sopiviksi. Tosiasioita kerrottaessa on kuitenkin tärkeää vedota tunteisiin ja henkilökohtaisiin uskomuksiin. Amnestyn ydinosaamista on faktojen kertominen tunteikkaasti ja arvopohjaisesti.
Vuonna 2017 työmme on tärkeämpää kuin aikoihin. Ei ole yhdentekevää, millaisilla mielikuvilla maailmaamme johdetaan. Rakennetaan yhdessä tarina, jossa ihmisoikeudet, vapaus ja turva toteutuvat meille kaikille.
MÄNNISK AN ÄLSK AR berättelser. Vi går på bio och läser böcker. Vi lyssnar på musik och på lyriken i den. Somliga berättelser bygger på verkliga händelser, de flesta inte. Filmen blir inte sämre underhållning för att Darth Vader inte finns på riktigt. Julen känns litet mera spännande, om julbocken hälsar på i familjen. Ibland är det viktigare att en historia är bra än att den är sann.
I POLITIKEN HOPPAS man att det skall vara annorlunda. Skötseln av de gemensamma angelägenheterna är alltför viktig för att låta sanningen offras på historieberättandets altare. Oxford Dictionaries valde post-truth, postsanning, till årets ord 2016. Ordet hänvisar till en situation, där all
männa opinionen påverkas mindre av objektiva fakta än av vädjande till känslor och personliga föreställningar.
Den så kallade tidsåldern efter sanningen har tagit över i världen. Storbritannien och USA har framstått som förebilder för gemensamma värderingar, men i fjol vände kälken. Val vanns av populister, för vilka det var vik
tigare att fiska röster med falska nyheter som vädjar till känslorna än att berätta sanningen för medborgarna. Do-nald Trumps förvaltning har också efter valsegern fortsatt berätta ”alternativa sanningar”. Det är skäl att stoppa postsanningsepidemin innan den leder till att fler murar byggs och hatretoriken tilltar. Historien vittnar om var den vägen slutar.
VI MÅSTE TRO att majoriteten av människorna sätter större värde på fakta än på fiktion. Fakta kan inte manipuleras efter eget gottfinnanden. Också då man berättar fakta är det viktigt att vädja till känslor och personliga föreställningar. Det hör till Amnestys kärnkompetens att berätta fakta med känsla och utgående från värderingar.
År 2017 är vårt arbete viktigare än någonsin. Det är inte likgiltigt vilka föreställningar som styr vår värld. Vi skapar tillsammans den berättelse, där mänskliga rättigheter, frihet och säkerhet bli verklighet för oss alla.
Amnestyn ydinosaamista on
faktojen kertominen tunteikkaasti ja arvopohjaisesti.
34
Menot.
kysaaren Naurunkarkailugaala, jossa vaikeita asioita käsitellään huumorin kautta. Tapahtumassa voi esimerkiksi kokeilla kuntonyrkkeilyä ja veivata lanteitaan tanssikoreografi Sonya Lind-forsin johdolla.
Hhetki koittaa maaliskuun 11. päivänä Tamperetalossa, joka toteuttaa festivaalin yhteistyössä feministisen Ajatushautomo Hatun ja Suomen Lontoon instituutin kanssa.
Vaikka oikeastaan festivaali on jo alkanut.
VUODEN 2016 aikana festivaalin työryhmä keräsi ympäri Suomea mielipiteitä siitä, millaisen festivaalin ihmiset haluaisivat. 690 ihmistä kertoi mielipiteensä. Vastauksista nousivat esille arjen sankarit, inspiroivat roolimallit sekä kotimaiset ja kansainväliset tähdet.
Jaetut tarinat ja kokemukset ovatkin festivaalin keskiössä. Yhtenä uraa uurtavana henkilönä festivaalilla vierailee Islannin entinen pääministeri Jóhanna Sigurðardóttir.
Pohjoismaiden ensimmäinen Women of the World -festivaali järjestetään Tampereella.
NAURUNKARKAILUA JA POHDINTAA TASA-ARVOSTA
M A ALISKU USSA Tamperetalon täyttää Suomessa ennennäkemätön tapahtuma, Women of The World festivaali. Festivaalin keskiössä ovat erityisesti naiset ja tytöt. Konsepti syntyi vuonna 2011 Lontoossa.
”Itsenäisyyden juhlavuonna haluamme juhlistaa tasaarvoa, suvaitsevaisuutta, diversiteettiä ja sitä, mitä kaikkea hyvää ne yhdessä ovat tuottaneet Suomelle”, Tamperetalon johtaja Paulina Ahokas kertoo ajatuksesta festivaalin takana.
FESTIVAALEILLA NÄHDÄÄN stereotypioita rikkovia elokuvia Lähiidästä ja Pohjois Afrikasta. Lisäksi ruoditaan mediassa esiin nousseita sukupuolten välisen tasaarvon kysymyksiä ja kuullaan taiteilijoiden kokemuksia siitä, millaista on toimia naisena kulttuurin ja taiteen maailmassa.
WOW Finland festivaalin ohjelmaan kuuluu muun muassa toimittajajuontaja Jenni Pääs-
”Kun Islannissa tuli täydellinen taloudellinen ja sosiaalinen katastrofi, taidetaustainen nainen kutsuttiin hätiin pelastamaan tilanne”, Ahokas kertoo.
Lauantaina Sigurðardóttir, maailman ensimmäinen julkisesti lesbo valtionjohtaja, kertoo puolisonsa näytelmäkirjailija Jónína Leósdótti-rin kanssa heidän tarinansa. Lisäksi Sigurðardóttir kertoo näkemyksiään muun muassa tasaarvon kysymyksistä ja naisista politiikassa.
Women of the World -festivaali järjestetään Tampere-talossa 11.–12.3. Ohjelmaa on tar-jolla suomeksi ja englanniksi. Osa festivaalin ohjelmasta on maksutonta. Lisätietoja ja tark-ka ohjelma www.wowfinland.fi
Teksti Veera PennanenKuvitus Laura Lehtinen
35
amnesty.fi/kuntavaalit
Haluatko kunnan, joka taistelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja auttaa pakolaisia uuden elämän alkuun? Niin mekin. Kampanjoimme kuntavaalien aikaan,
jotta yksikään kunta ei jättäisi väkivaltaa kokeneita naisia yksin eikä sulkisi oviaan vainoa ja sotaa pakenevilta. Tarvitsemme siihen sinun apuasi: tule mukaan!
Minkälaisen kunnan sinä haluat?
#minunkuntani