SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS

2016

2 | SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS

Sisältö

Oppimäärän määräytyminen ....................................................................3Opetusjärjestelyt ....................................................................................4Työjärjestyksen tekeminen ........................................................................5Kielikasvatus .........................................................................................6S2-opetuksen tehtävä ..............................................................................6S2-oppilaan opetuksen eriyttäminen suomen kielen ja kirjallisuuden tunneilla ......7Kielitaidon kehittyminen ...........................................................................7Oppimisympäristöt .................................................................................9Opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisältöalueet ............................................10Oppimisen arviointi ..............................................................................11Arviointi oppimisen tukena .....................................................................12Suomea toisena kielenä opiskeleva eri oppiaineiden opetuksessa ..................14Arkikieli, opiskelukieli ja eri tiedonalojen kielet ...........................................15Kielitietoisuus ......................................................................................17Opettajien koulutus ja täydennyskoulutus ...................................................18

SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS | 3

Oppimäärän määräytyminen

Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2) on yksi äidinkieli ja kirjalli-suus -oppiaineen oppimääristä. Muita ovat mm. suomen, ruotsin ja saamen kieli ja kirjallisuus. S2-opetus ei ole tuki- tai erityisopetusta, vaan sillä on omat tavoitteensa, sisältönsä ja arviointikriteerinsä, joita opetuksessa tulee noudattaa.

Oppilas voi opiskella suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärää, jos hänen äidinkielensä ei ole suomi, ruotsi tai saame tai hänellä on muutoin monikielinen tausta. Oppimäärän tarpeen selvittämisessä huomioidaan myös seuraavat näkökulmat:• oppilaan suomen kielen peruskielitaidossa on puutteita

jollakin tai joillakin kielitaidon osa-alueilla, jolloin oppi-laan osaaminen ei anna vielä edellytyksiä yhdenvertai-seen kouluyhteisön jäsenenä toimimiseen päivittäisessä vuorovaikutuksessa ja koulutyöskentelyssä tai

• oppilaan suomen kielen taito ei anna vielä edellytyksiä suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän opiskeluun.

Kunkin oppilaan tarpeen suomi toisena kielenä -oppimää-rään määrittävät oppilasta opettavat opettajat yhdessä. Oppilaan huoltaja päättää oppimääriä koskevista valin-noista. Koska opetus tulee järjestää oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti, oppimäärän valinnassa on keskeistä, että oppilas saa hänelle parhaiten soveltuvan oppimäärän mukaista opetusta.

4 | SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS

S2-oppimäärän valintaa määrittää oppilaan kielitaidon taso ja opiskeluedellytykset, ei esimerkiksi se, miten kauan oppilas on opiskellut suomea tai onko hän esi-merkiksi syntynyt Suomessa. Koulun tehtävä on suositella kullekin oppilaalle hänen kielitaidolleen sopivaa oppi-määrää. Oppilaan huoltajat kuitenkin tekevät päätöksen oppimäärän valinnasta.

Lue lisää oppimäärän valinnasta:www.edu.fi/perusopetus/aidinkieli/suomi_toisena_kie-lena/opetusjarjestelyista

Kun oppilas opiskelee suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän mukaan, hänelle opetetaan suomea tai ruotsia toisena kielenä joko kokonaan tai osittain suomen kielen ja kirjallisuuden opetuk-sen sijaan. Opetusjärjestelyiden lähtökohtana ovat oppilaan oppimistarpeet ja kielenoppimisen vaihe. Mikäli oppilaan oppimääräksi on valittu suomi toisena kielenä ja kirjallisuus, hänen edistymistään ja suoriutumistaan arvioidaan suhteessa tämän oppimäärän tavoitteisiin ja kriteereihin riippumatta siitä, minkä opetusryhmän yhteydessä kyseinen opetus on järjestetty. Tärkeää on, että oppilas

tulee osalliseksi samoista teksteistä ja tekstilajeista kuin luokkatasonsa muutkin oppilaat. Kesken perusopetuksen Suomeen muuttaneiden oppilaiden opetuksen tavoitteiden asettamisessa ja sisältöjen valinnassa tulee ottaa huomioon oppilaan kielitaito sekä aiemmin opitut tiedot ja taidot. Tarvittaessa laaditaan oppimissuunnitelma.

Oppilas voi siirtyä opiskelemaan suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän mukaan, jos hänellä on riittävät edellytykset sen tavoitteiden mukaiseen opiskeluun.

Opetusjärjestelyt

Kun oppilaan oppimääräksi on määritelty suomi toisena kielenä ja kirjallisuus, oppilasta opettavat opettajat suun-nittelevat tarkoituksenmukaiset opetusjärjestelyt.

SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS | 5

Työjärjestyksen tekeminen

Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -tuntien sijoittaminen työjärjestykseen edellyttää yhteistyötä ainakin S2-opetta-jan ja rehtorin sekä luokanopettajan tai suomen kielen ja kirjallisuuden opettajan sekä joissain tapauksissa myös oppilaan oman äidinkielen opettajan kanssa. Tuntien sijoittelun tulisi aina perustua pedagogisiin seikkoihin, ei koskaan teknisiin lukujärjestyskysymyksiin. Keskeistä on, ettei S2-opetus ole normaalin kouluajan ulkopuolella.

Suositeltavinta on sijoittaa äidinkielen ja kirjalli-suuden eri oppimäärien tunnit samaan aikaan eli ns. palkittaa ne työjärjestykseen. Tällöin S2-tunnit ovat samaan aikaan kuin suomen kieli ja kirjallisuus -opetus-kin. S2-tunteja ei siis tule sijoittaa muiden oppiaineiden kuin äidinkielen ja kirjallisuuden tuntien kanssa samaan aikaan.

Esimerkkejä opetusjärjestelyistä: • Oppilas opiskelee koko äidinkielen ja kirjallisuuden

tuntimäärän erillisessä S2-opetuksen ryhmässä. Tunnit on tällöin sijoitettu suomen kieli ja kirjallisuus -tuntien kanssa samaan aikaan.

• Oppilas opiskelee osan suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -opetuksesta erillisessä S2-ryhmässä ja osan samassa ryhmässä suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärää opiskelevien kanssa. Tällöin äidinkielen ja kirjallisuuden viikkotuntimäärä on jaettu suomi toisena kielenä ja kirjallisuus sekä suomen kieli ja kirjallisuus -tuntien kesken. Tässä vaihtoehdossa korostuu eri opettajien (luokanopettajan, suomen

kielen ja kirjallisuuden opettajan, S2-opettajan ja oman äidinkielen opettajan) välisen yhteistyön ja suunnittelun merkitys. Oppilaan tulee saada kaikilla tunneilla S2-oppimäärän mukaista opetusta ja hänet on arvioitava S2-oppimäärän tavoitteiden mukaisesti. Tämä edellyttää opetuksen eriyttämistä suomen kielen ja kirjallisuuden oppitunneilla.

• Osa opetuksesta voidaan järjestää samanaikais-opetuksena siten, että S2-opettaja on luokassa yhtä aikaa luokanopettajan tai suomen kielen ja kirjallisuu-den opettajan kanssa ja he opettavat koko ryhmää samaan aikaan.

• S2-opetus voidaan järjestää myös yhteistyössä toisen koulun tai kunnan kanssa esimerkiksi hyödyntämällä etäyhteyksiä. Nämä ratkaisut sopivat erityisesti sel-laisille kunnille, joissa on vain vähän S2-opetusta tarvitsevia oppilaita eikä S2-opettajaa ole saatavilla.

Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän mukaan opiskelevan oppilaan oppimäärä voidaan vaihtaa suomen kielen ja kirjallisuuden oppimääräksi, mikäli hänellä on siihen riittävät edellytykset ja mikäli hänen huoltajansa tätä haluaa. Tällöin oppilas opiskelee ja hänet arvioidaan suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän mukaisesti.

6 | SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS

Kielikasvatus

Yhtenä äidinkielen ja kirjallisuuden oppimääränä S2-opetus on vastuussa oppilaiden kielikasvatuksesta yhteistyössä muiden kieliaineiden ja kotien kanssa. Kielikasvatusta kuvataan opetussuunnitelman perusteissa seuraavasti:

Kielitaidon kehittyminen alkaa varhaislapsuu-dessa ja jatkuu elinikäisenä prosessina. Moni-kielinen kompetenssi kehittyy kotona, koulussa ja vapaa-ajalla. Se koostuu äidinkielten ja muiden kielten sekä niiden murteiden eritasoi-sista taidoista.

Oppilaita ohjataan lukemaan kielitaidol-leen sopivia tekstejä ja hankkimaan opiske-lussa tarvittavaa tietoa eri kielillä. Oppilaita ohjataan tiedostamaan sekä omaa että muiden kielellisten ja kulttuuristen identiteettien moniker-roksisuutta.

Opetus tukee oppilaiden monikielisyyttä hyödyntämällä kaikkia, myös oppilaiden vapaa-ajalla käyttämiä kieliä. Opetus vahvistaa oppilaiden luottamusta omiin kykyihinsä oppia kieliä ja käyttää vähäistäkin kielitaitoaan roh-keasti. Kielikasvatus edellyttää eri oppiaineiden yhteistyötä.

Lue lisää Kielikasvatuksesta: Kieli koulun ytimessä – näkökulmia kielikasvatukseen. www.oph.fi/julkaisut/2015/kieli_koulun_ytimessa_nakokulmia_kielikasvatukseen

S2-opetuksen tehtävä

Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimää-rän erityisenä tehtävänä on tukea oppilaan monikielisyyden kehittymistä sekä herättää kiinnostus ja tarjota välineitä kielitaidon elin-ikäiseen kehittämiseen. Yhteistyössä kotien, oman äidinkielen opetuksen sekä muiden oppiaineiden kanssa suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -opetus auttaa oppilasta raken-tamaan kielellistä ja kulttuurista identiteettiään kulttuurisesti monimuotoisessa ja monimediai-sessa yhteiskunnassa.

Suomen kielen oppiminen tukee kotoutu-mista suomalaiseen yhteiskuntaan. Oppimää-rän tehtävänä on tukea lapsen ja nuoren kasvua kieliyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi, jolla on kielelliset valmiudet jatko-opintoihin.

SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS | 7

S2-oppilaan opetuksen eriyttäminen suomen kielen ja kirjallisuuden tunneilla

Mikäli oppilas opiskelee S2-oppimäärää myös suomen kielen ja kirjallisuuden tunneilla, on oppilaan opetusta eriytettävä siten, että hän opiskelee tuolloinkin S2-oppi-määrän mukaan. Onnistuneen eriyttämisen taustalla on opettajan kyky hahmottaa toisen kielen kehityksen vaiheita ja prosesseja. Kun opettaja tuntee suomen kieltä ja sen käyttöä oppimisen kohteena, hän pystyy tunnistamaan oppilaan tarpeet kielenkäytön eri osa-alueilla. Opetuksessa tarjottava tuki on oikea-aikaista silloin, kun se ottaa huomioon toisen kielen kehityksen vaiheen sekä oppilaan tarpeet ja tavoitteet. Kielitaitoa kehitetään sekä kuullun ja luetun ymmärtämisen että puhumisen ja kirjoittamisen osalta.

Opettaja voi eriyttää esimerkiksi oppiaineksen syvyyttä ja laajuutta sekä työtapoja ja menetelmiä. Tärkeää on, että kielen ilmiöitä ja oppisisältöjä havain-nollistetaan ja tarkastellaan rinnakkain. Samanlaiset lähestymistavat kieleen sopivat usein sekä S2-oppilaalle että äidinkieliselle oppilaalle. Esimerkiksi kielitiedon tarkastelun tulee lähteä myös suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärässä liikkeelle kielenkäytön ja erilaisten teksti-lajien havainnoinnista ja tarkastelusta. Kielen ilmiöiden merkitysten, olemuksen ja esiintymisympäristöjen tarkas-telun kautta edetään vähitellen ymmärtämään suomen kielen ominaispiirteitä ja käyttöä erilaisissa tilanteissa ja teksteissä. Omaa tuottamista harjoitellaan mallitekstien

ja niiden havainnoinnin avulla. Muotokategorioita ja rakenteita nimetään vasta sen jälkeen, kun niiden mer-kitys ja käyttö alkavat olla jo tuttuja.

Lue lisää: www.edu.fi/perusopetus/aidinkieli/suomi_toisena_kie-lena/kielen_rakenteet

Kielitaidon kehittyminen

Kielitaidon kehittyminen edellyttää, että oppilaalla on mahdollisuuksia osallistua monipuolisesti erilaisiin hänelle tarpeellisiin ja merkityksellisiin kielenkäyttötilan-teisiin. Vuorovaikutuksessa kieliympäristön, erilaisten kielenkäyttäjien ja tekstien kanssa opitaan luontevia ja tilanteenmukaisia tapoja toimia kielellä.  

Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimää-rän opetuksen lähtökohtana ovat oppilaille merkitykselliset ja tarpeelliset tekstilajit ja kie-lenkäyttötilanteet, joiden avulla kielen muotoja, merkityksiä ja käyttöä tutkitaan ja opitaan ana-lysoimaan. Kielitaitoa kehitetään kaikilla kielen käytön osa-alueilla, joita ovat kuullun ymmär-täminen, puhuminen, luetun ymmärtäminen ja kirjoittaminen. Ymmärtämis- ja tuottamistaitojen kehittyminen nivoutuvat toisiinsa.

8 | SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS

Vaikka  ymmärtämis- ja tuottamistaidot ovat kielenkäy-tössä yleensä samanaikaisesti läsnä, ymmärtämistaidot kehittyvät silti usein jossain määrin tuottamistaitojen edellä. Monikielinen oppilas tarvitsee koulussa laajoja ja syvällisiä ymmärtämistaitoja kyetäkseen opiskelemaan suomeksi. Opetuksessa tulee tarjota tukea ja ohjausta ymmärtämiseen kielitaidon kehityksen kaikissa vaiheissa. Sekä kuullun että luetun ymmärtämistä on hyvä rakentaa monipuolisin vuorovaikutuskeinoin yhdessä keskustellen ja merkityksistä neuvotellen. Samalla oppilas saa käyt-töönsä resursseja oman tuottamisensa tueksi.

Myös kielen rakenteita aletaan hahmottaa ympä-röivästä kielestä ensin havaiten, tunnistaen ja ymmär-täen. Oppilas käyttää usein runsaasti kokonaisina opittuja ilmauksia ja fraaseja, joita hän alkaa vähitellen segmentoida eli jakaa osiin, analysoida ja testata omassa tuottamisessaan. Kielitaidon laajentuessa ja kielisysteemin muotoutuessa virheet saattavat myös lisääntyä, mikä kuuluu prosessiin ja on merkki kehityk-sestä. Kielenkäytön sekä oikea-aikaisen tuen ja palaut-teen myötä myös oma tuottaminen alkaa tarkentua. Kun rakenteita opitaan käytössä ja vuorovaikutuksessa, kielelliset muodot kiinnittyvät alusta asti merkityksiin ja rakenteille ominaisiin käyttötapoihin ja -ympäristöihin.

Oppilaiden kielen osaaminen laajenee arkielä-män konkreettisesta kielestä käsitteellisen ajat-telun kieleen. He saavat valmiudet havaintojen ja ilmiöiden sekä oman ajattelunsa, tunteidensa ja mielipiteidensä ilmaisemiseen tilanteeseen sopivalla tavalla.

Opetuksessa arvostetaan ja hyödynnetään oppilaiden osaamia kieliä. Opetuksessa voidaan esimerkiksi vertailla ja analysoida eri kielten tilanteisia ja tekstilaji-kohtaisia ilmaisutapoja. Oppilaat voivat myös hakea tietoa eri kielillä. Hyvät äidinkiel(t)en taidot ja aiemmat kielenoppimiskokemukset tukevat kielenoppimista, joten oppilaita kannustetaan käyttämään kaikkia osaamiaan kieliä.

Oppimisympäristöt

Koko ympäröivä yhteisö on kielen oppimisen mahdol-listaja. Oppimista tapahtuu koko ajan ja kaikkialla. Opetuksessa on hyvä hyödyntää myös koulun ulkopuo-lisia oppimisympäristöjä ja oppilaan arkeen liittyviä kielitilanteita. Oppija poimii ympäröivästä kieliympäris-töstä itselleen merkityksellisiä ja tarpeellisia ilmaisuja ja rakentaa kielitaitoaan näiden perusteella. Vuorovaikutus on ratkaisevan tärkeää kielen oppimisessa: oppijoille on tarjottava tilaisuuksia sekä ymmärtää että tuottaa kieltä. Lisäksi oppilaita on rohkaistava kielen tuottamiseen jo vähäiselläkin kielitaidolla. Opetuksessa otetaan huomi-oon oppilaiden kielitaito ja vahvuudet.

Opetuksessa hyödynnetään tavoitteellisesti eri-laisia oppimisympäristöjä, jotka tukevat kielitai-don monipuolista kehittymistä sekä koulussa että sen ulkopuolella. Keskeisiä motivaatiotekijöitä oppimisessa ovat opittavien asioiden merkityk-sellisyys oppilaille ja osallisuuden kokemukset.

SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS | 9

10 | SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS

Opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisältöalueet

Opetuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden kieli-, vuorovaikutus- ja tekstitaitoja ja ohjata heitä kiinnostumaan kielestä, kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista ja tulemaan tietoiseksi itses-tään viestijöinä ja kielenkäyttäjinä. Oppilaiden arjen kieli- ja tekstitaitoja laajennetaan niin, että he saavat valmiuksia havaintojen ja ilmiöiden käsitteellistämiseen, ajattelunsa kielentämiseen ja luovuutensa kehittämiseen.

Sekä opetuksen tavoitteet että keskeiset sisältöalueet on määritelty seuraavien kokonaisuuksien alle:

Vuorovaikutustilanteissa toimiminenTekstien tulkitseminenTekstien tuottaminenKielen, kirjallisuuden ja kulttuurin ymmärtäminen Kielen käyttö kaiken oppimisen tukena

S2-opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kielel-listä kehitystä, sujuvan luku- ja kirjoitustaidon oppimista sekä lukutaidon syvenemistä ymmärtäväksi lukemiseksi. Oppilaita tuetaan sanavarannon laajentamisessa, käsitteiden oppimisessa sekä ajatusten kielentämisessä ja vuorovaikutustaidoissa.

Jokaista oppilasta kannustetaan myös taitotasoaan vastaavan kirjallisuuden ja muiden tekstien lukemiseen ja ohjataan luetun ymmärtämisen strategioiden käyttöön sekä sopivien opiskelustrategioiden kehittämiseen ja omien vahvuuksien tunnistamiseen. Oppilaiden tekstien tuottamisen taitojen sekä oikeinkirjoituksen kehittämiseksi annetaan malleja sekä yhteisöllistä ja yksilöllistä tukea. Myös kielellisesti taitavia oppilaita tuetaan lukuhaas-teiden ottamisessa, itselleen soveltuvien työtapojen löytämisessä ja tavoitteiden asettamisessa. Tekstit ja työtavat valitaan niin, että oppilaiden yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo toteutuu.

Opetus perustuu laajaan tekstikäsitykseen. Keskeisiä ovat monimuotoisten tekstien tulkitsemisen ja tuottamisen sekä tiedon hankinnan ja jakamisen taidot. Ikäkaudelle ja kielitaidolle soveltuva kirjallisuus vahvistaa luovuuden ja mielikuvituksen monipuolista kehittymistä ja laajentaa oppilaiden käsitystä oman kielellisen ilmaisunsa mahdol-lisuuksista. Kirjallisuus yhdistää oppilaan kulttuuriinsa ja avartaa käsitystä muista kulttuureista.

Kirjallisuuden opetuksen tehtävänä on lukemiseen innostaminen, elämysten saaminen ja jakaminen, kulttuu-rintuntemuksen syventäminen, eettisen kasvun tukeminen sekä oppilaiden kielen ja mielikuvituksen rikastaminen.

SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS | 11

Draama puolestaan sopii käytettäväksi monipuolisesti toiminnallisena ja elämyksellisenä menetelmänä muun muassa vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen.

Oppilaan kieli-, vuorovaikutus- ja tekstitaitojen oppiminen tapahtuu kielenkäyttötilanteissa sekä monipuolisessa työskentelyssä kielen avulla. Sisällöt valitaan siten, että oppilas voi laajentaa omaan kieleen, kirjallisuuteen ja muuhun kulttuuriin liittyvää osaamistaan monipuolisesti. Sisällöt tukevat tavoitteiden saavuttamista ja hyödyntävät sekä oppilaiden kokemuksia että paikallisia mahdollisuuksia. Sisältöalueista muodostetaan kokonaisuuksia eri vuosiluokille.

Oppimisen arviointi

Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän arvi-ointi perustuu opetussuunnitelman perusteissa määritel-tyihin linjauksiin. Vuosiluokilla 1–2 oppimisprosessin kannalta keskeisiä arvioinnin ja palautteen antamisen kohteita ovat • edistyminen itsensä ilmaisemisessa ja vuorovaikutus-

taidoissa, sana- ja käsitevarannon karttuminen,

• edistyminen lukutaidossa sekä tekstien ymmärtämi-sessä ja lukemisen harrastamisessa, edistyminen tekstin tuottamisessa, erityisesti käsin kirjoittamisen ja näppäintaitojen kehittyminen sekä

• edistyminen kielen ja kulttuurin ymmärtämisessä, eri-tyisesti havaintojen tekeminen sanojen merkityksestä ja arjen kielenkäyttötilanteista.

Vuosiluokilla 3–6 sanallista arviota tai arvosanaa anta-essaan opettaja arvioi oppilaiden osaamista suhteessa paikallisessa opetussuunnitelmassa asetettuihin tavoit-teisiin. Vuosiluokan 6 päätteeksi annettavaa sanallista arviota/arvosanaa kahdeksan varten on perusteissa määritelty valtakunnalliset arviointikriteerit. Oppimisen edistymisen kannalta keskeisiä ovat opetussuunnitelman perusteiden eri tavoitealueiden perustaidot ja niihin joh-tavat työskentelyprosessit ja oppimisstrategiat.

Vuosiluokilla 7–9 kaikki viisi perusteissa määriteltyä tavoitealuetta ovat oppilaiden oppimisen arvioinnissa yhtä tärkeitä. Niiden arviointi perustuu monipuolisiin suullisiin ja kirjallisiin näyttöihin sekä opettajan havain-toihin erilaisissa kielenkäyttö- ja tekstianalyysitilanteissa. Oppilailla tulee olla mahdollisuus osoittaa osaamis-taan monipuolisesti. Päättöarvioinnilla määritellään, miten oppilas on opiskelun päättyessä saavuttanut oppimäärän tavoitteet. Päättöarvosana muodostetaan suhteuttamalla oppilaan osaamisen taso oppimää-rän valtakunnallisiin päättöarvioinnin kriteereihin.

12 | SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS

Päättöarvosanan muodostamisessa otetaan huomi-oon kaikki valtakunnalliset päättöarvioinnin kriteerit riippumatta siitä, mille vuosiluokalle vastaava tavoite on asetettu paikallisessa opetussuunnitelmassa. Oppi-las saa arvosanan kahdeksan (8), mikäli hän osoit-taa keskimäärin kriteerien määrittämää osaamista. Arvosanan kahdeksan tason ylittäminen joidenkin tavoitteiden osalta voi kompensoida tasoa heikomman suoriutumisen joidenkin muiden tavoitteiden osalta.

S2-oppimäärän päättöarvioinnin kriteereitä täy-dentävät arvosanan kahdeksan alle jäävän sekä sen ylittävän osaamisen kuvaukset löytyvät Opetushallituksen edu.fi-sivustosta osoitteesta:www.edu.fi/perusopetus/aidinkieli/suomi_toisena_kie-lena/paattoarvioinnin_kriteerien_tukimateriaali.

Arviointi oppimisen tukena

Arvioinnin tärkein tehtävä on tukea oppilaan kehitystä. Opetuksessa ja arvioinnissa kieltä ja sen kehittymistä lähestytään oppilaalle merkityksellisistä kielenkäyttötilan-teista ja tekstilajeista käsin. Kielenkäytön eri osa-alueiden kehittymistä tuetaan siten, että niin opetuksessa kuin arvioinnissakin kuullun ja luetun ymmärtämistä sekä puhu-mista ja kirjoittamista tarkastellaan oppilaalle relevan-teissa käyttökonteksteissa. Myös kielitietoa arvioidaan osana kielenkäyttöä. Arviointi paitsi tarjoaa tietoa kielen oppimisprosessista ja kehityksestä myös ohjaa oppilasta pärjäämään kielitaidollaan luokan ulkopuolella.

Oppimista tukeva arviointi ohjaa oppilasta tunnis-tamaan kielitaitonsa ja osaamisensa edistymistä, vah-vuuksia ja kehittämiskohteita. Kannustava ja realistinen palaute rakentaa myönteistä suhdetta kielenoppimiseen sekä positiivista käsitystä itsestä kielen oppijana ja käyttä-jänä. Kun palaute kohdistuu tavoitteisiin ja kriteereihin, se on läpinäkyvää, ymmärrettävää ja oppimista edistävää. Oppilaan tulee palautteen perusteella tietää, kuinka hyvin hän on saavuttanut tavoitteet.

Arviointi ja siihen perustuva palaute on moni-puolista, konkreettista ja oppimisen taitoja kehittävää. Arviointi nivotaan kiinteäksi osaksi oppimisprosessia. Arviointi perustuu monipuo-liseen dokumentointiin siitä, miten oppilaiden laajenevat kielelliset taidot ja tekstien tuotta-minen sekä tulkinta kehittyvät ja mitkä ovat heidän tietonsa kielestä, kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista.

Myös oppimisprosessia ja työskentelyä tulee arvioida. Jatkuva arviointi ja siihen liittyvä palaute sekä esimerkiksi portfoliotyöskentely auttavat tekemään prosessin kulkua ja edistymistä näkyväksi sekä opettajalle että oppilaalle. Samalla opettaja saa opetuksensa suunnitteluun tietoa oppilaan tarpeista ja kielitaidon kehitysvaiheesta.

SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS | 13

14 | SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS

Palautteen ja itsearvioinnin avulla oppilaita ohja-taan myös itse asettamaan uusia oppimistavoitteita itselleen sekä vähitellen ottamaan yhä enemmän vastuuta omasta oppimisestaan. Itsearviointi kehittää oppilaiden tietoisuutta kielestä ja tukee näin kielen oppimista. Omien taitojen ja niiden kehittymisen havainnoinnin ja tarkas-telun lisäksi opetuksessa kehitetään myös oppilaiden välistä arviointivuorovaikutusta. Vertaisarviointi vahvis-taa kielitietoisuutta ja antaa mahdollisuuksia harjoitella rakentavan palautteen antamista ja vastaanottamista.

S2-tukimateriaalissa edu.fi-sivustossa on euroop-palaiseen viitekehykseen ja S2-tutkimukseen pohjaava Kehittyvän kielitaidon asteikko, jossa on pyritty otta-maan huomioon toisen kielen opetuksen tarpeet ja perusopetuksen näkökulma. Asteikko pyrkii havainnol-listamaan toisen kielen yleisiä kehityskulkuja. Lisäksi se kuvaa, millaisia tekstejä oppilaan olisi syytä oppia hallitsemaan, jotta kielitaito ja tekstitaidot laajenevat ja monipuolistuvat. Asteikkoa voidaan käyttää oppilaan kielitaidon kehityksen seurannassa sekä opetuksen suunnittelun tukena. Varsinainen oppimäärän arviointi perustuu kuitenkin opetussuunnitelman perusteissa mää-riteltyihin tavoitteisiin.

Tutustu Kehittyvän kielitaidon asteikkoon ja sen tausta-ajatteluun:www.edu.fi/perusopetus/aidinkieli/suomi_toisena_kie-lena/kielitaidon_kehittymisen_kuvaus

Suomea toisena kielenä opiskeleva eri oppiaineiden opetuksessa

Oppilaan, jolle suomi ei ole äidinkieli, täytyy opiskella samanaikaisesti sekä suomen kieltä että kaikkia eri oppiaineita suomeksi. Opiskelukielitaidon saavuttami-nen vaatii aikaa, ja oppilas tarvitsee runsaasti tukea oppiaineiden opiskelussa. Vie useita vuosia ennen kuin oppilas saavuttaa sellaisen kielitaidon, jolla hän pystyy itsenäisesti opiskelemaan. Tämä on huomioitava kaik-kien oppiaineiden opetuksessa tarjoamalla oppilaalle kielellistä tukea opiskeluun.

SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS | 15

Arkikieli, opiskelukieli ja eri tiedonalojen kielet

S2-oppilas saattaa kyetä keskustelemaan hyvinkin sujuvasti arkikielitaidollaan, mutta hänellä saattaa olla vaikeuksia ymmärtää eri oppiaineiden tunneilla käytettyä kieltä tai tuottaa itse vastauksia oppitunneilla. Tämä johtuu siitä, että suullisessa epämuodollisessa keskustelussa käytetään arkista kieltä, joka on sanas-toltaan ja rakenteiltaan yksinkertaisempaa ja usein jo oppijalle tutumpaa kuin monimutkaisempi opiskelukieli. Opiskelukielitaito koostuu abstrakteista ilmaisuista ja rakenteista, ja oppilasta on tietoisesti ohjattava niiden oppimiseen. Tätä ohjausta tarvitaan usein koko oppilaan koulunkäynnin ajan.

Jokaisella oppiaineella on myös oma tapansa esittää asioita ja ilmaista merkityksiä. Näitä eri tiedon-alojen kieliä on opetettava kunkin oppiaineen sisällön opettamisen yhteydessä.

Opetuksessa tuetaan kielitaidon eri osa-aluei-den sekä eri tiedonalojen kielen kehittymistä.

Opetuksen tulee ohjata oppilasta havainnoimaan, miten kieltä käytetään eri oppiaineissa. Kielen merkitys oppiaineiden opiskelussa ja opettamisessa tulee huo-mioida täysimääräisesti ja kielitaitoa on opetettava eksplisiittisesti osana oppiaineiden tiedon rakentumista. Keskittyminen pelkästään oppiaineiden terminologian opettamiseen ei riitä, vaan opetuksessa on huomioitava myös esimerkiksi vieraammat verbit sekä selittävät, kausaalisuutta ilmaisevat ja kokoavat funktiosanat. Tällainen kielitietoinen opetus hyödyttää myös ensikielel-tään suomenkielisiä oppilaita, sillä hekin sosiaalistuvat eri tiedonalojen kielenkäyttötapoihin vasta koulussa ja ovat siten yhtä lailla oppijoita abstraktien tekstien ja käsitteiden suhteen.

Oppiaineiden kielten hallinta kehittyy ymmärtämisen taidoista vähitellen kohti oman tuottamisen taitoa. Tie-donalojen tekstien ymmärtämistä on ohjattava tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Oppilasta on autettava löytä-mään keskeiset merkitykset teksteistä ja tulkitsemaan käsit-teitä. Oppilaalle on annettava strategioita ja välineitä tekstien kanssa toimimiseen, jotta hän pystyy vähitellen toimimaan yhä itsenäisemmin tekstien lukijana ja myö-hemmin tuottajana. Myös tekstien tuottamisprosessia on tuettava eksplisiittisesti. Ymmärrystä ja merkityksiä, kuten myös tuottamista, rakennetaan keskustellen ja neuvotellen oppilaiden aktiivisuutta korostaen.

Lisäksi oppilaiden on opittava ns. koulussa navigoi-misen kieli, joka käsittää esimerkiksi ohjeiden antoon liittyvät ilmaukset sekä ilmaisut, joilla puhutaan opetus-tilanteista.

16 | SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS

SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS | 17

Opettajan tulee tiedostaa erilaisten kielenkäyttöti-lanteiden vaatimusten erot ja niiden oppijalle asettamat haasteet, jotta hän voi eriyttää opetustaan kunkin oppi-laan taitotasoa vastaavaksi.

Kielitietoisuus

Opetussuunnitelman perusteissa korostetaan kielitietoi-suuden merkitystä osana kaikkea oppimista ja opetusta.

Kielitietoisessa yhteisössä ymmärretään kielen keskeinen merkitys oppimisessa, vuorovaikutuk-sessa ja yhteistyössä sekä identiteettien raken-tumisessa ja yhteiskuntaan sosiaalistumisessa.

Kielen osaaminen vaikuttaa siihen, millaiset mahdolli-suudet oppilaalla on itsenäiseen opiskeluun eri oppiai-neiden tunneilla. Kielitaito vaikuttaa myös siihen, miten hyvin oppilas pääsee osalliseksi koulun kaikista vuoro-vaikutustilanteista. Yhteisön kieltä oppiessaan oppilas sosiaalistuu ympäröivään yhteisöön. Lisäksi oppilaan

osaamat kielet sekä muiden osoittama arvostus näitä kieliä kohtaan ovat osa oppilaan identiteettiä ja minä-kuvaa. Koulussa on tärkeää herättää kaikkien arvostus eri kieliä ja vähäistäkin kielitaitoa kohtaan.

Jokaisella oppiaineella on oma kielensä, teks-tikäytäntönsä ja käsitteistönsä. Eri tiedonalojen kielet ja symbolijärjestelmät avaavat samaan ilmiöön eri näkökulmia. Opetuksessa edetään arkikielestä käsitteellisen ajattelun kieleen.

Oppilaille on tietoisesti ja järjestelmällisesti opetettava eri oppiaineille tyypillisiä tapoja ilmaista asioita. Esimer-kiksi oppiaineelle ominaiset verbit sekä asioiden suhteita ilmaisevat sanat ovat tärkeitä oppimisen kohteita.

Kielitietoisessa koulussa jokainen aikuinen on kielellinen malli ja myös opettamansa oppiai-neen kielen opettaja.

18 | SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS

Opettajien koulutus ja täydennyskoulutus

Suomi toisena kielenä -aineenopettajan pätevyyteen vaaditaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan kelpoi-suus. Luokanopettaja on kelpoinen opettamaan omalle luokalleen suomi toisena kielenä -oppimäärää luokan-opettajan pätevyydellä ja virkanimikkeellä.

Joillakin opettajilla voi olla äidinkielen ja kirjalli-suuden opettajan tai luokanopettajan kelpoisuus, mutta muodollisesta kelpoisuudesta huolimatta voi olla tarpeen kehittää valmiuksia opettaa suomea toisena kielenä. Osaamista voi syventää ja täydentää yliopistojen tarjo-amilla suomi toisena kielenä -opinnoilla tai osallistumalla alan täydennyskoulutuksiin.

Suomi toisena kielenä -opintoja voi opiskella Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Itä-Suomen yliopis-toissa. Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa voi opiskella sekä perus- (26 op) että aineopinnot (35 op)

suomi toisena kielenä -opintokokonaisuudesta. Näitä opintoja järjestetään Helsingissä ja Jyväskylässä sekä avoimen yliopiston yhteistyöoppilaitoksista esimerkiksi Turussa. Muun muassa Turun yliopistossa voi suorittaa lisäksi yksittäisiä kursseja toisen kielen oppimiseen ja S2-opetukseen liittyen.

S2-opetukseen liittyvää täydennyskoulutusta tarjo-taan monien eri tahojen järjestäminä erilaajuisina opin-toina. Esimerkiksi Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten laitos, Jyväskylän yliopiston kielten laitos ja Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos tarjoavat eripituisia täydennys-koulutuksia S2-opetukseen ja monikielisten oppilaiden opettamiseen liittyen.

Tietoja erilaisista koulutuksista ja täydennys koulutuksista löytyy osoitteesta: www.s2opettajat.fi/opiskele-s2-opettajaksi/

SUOMI TOISENA KIELENÄ JA KIRJALLISUUS | 19

TILANNE PÄÄLLÄ!Näkökulmia S2-opetukseen

Heidi Vaarala, Nina Reiman, Juha Jalkanen, Leena Nissilä

Oppaat ja käsikirjat 2016:1

Kielen oppiminen on dynaaminen prosessi. Toisen kie-

len oppimisen tutkimuksen nykysuuntaukset näkevät

kielenoppimisen monimuotoisena, kokonaisvaltaisena ja

vuorovaikutteisena prosessina, jolle on ominaista jatkuva

muutos. Kieltä opitaan käyttämällä sitä. Kielenkäyttötilan-

teessa oppijan käytössä ovat kaikki tilanteessa läsnä ole-

vat kieliympäristön ja muiden kielenkäyttäjien resurssit,

ja oppiminen on näiden resurssien jakamista. Kielitaito

nähdään tilanteisena ja varioivana. Tavoitteena on kielitai-

to, jolla yksilö selviytyy ja voi toimia itselleen merkityk-

sellisissä tilanteissa ja yhteisöissä. Kirjan nimi – Tilanne

päällä! – heijastelee tätä ajattelua. Kirjan tarkoituksena on

tuoreen tutkimustiedon avulla tarjota pohdinnan välineitä

opetuksen arkeen sekä kuvata ja taustoittaa opetussuun-

nitelman perusteiden keskeisiä muutoksia. Kirja on tar-

koitettu erityisesti S2-opettajille sekä kaikille niille luo-

kan- ja aineenopettajille, joiden ryhmissä on monikielisiä

oppilaita.

ISBN 978-952-13-6042-8ISSN 1798-8950ISSN-L 1798-8950

Opetushallitus www.oph.fi/verkkokauppa

20

16

:1

TILAN

NE PÄ

ÄLLÄ

!

20

14

:96

PERUSO

PETUK

SEN O

PETUSSU

UN

NITELM

AN

PERUSTEET 2014

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ovat Opetushalli-

tuksen antama määräys, jonka pohjalta paikalliset opetussuunnitel-

mat laaditaan. Opetussuunnitelman perusteiden tehtävänä on antaa

yhteinen perusta paikallisille opetussuunnitelmille ja siten edistää

opetuksen ja oppilaiden oikeuksien yhdenvertaista toteutumista

koko maassa. Perusteet tukevat ja ohjaavat opetuksen järjestämistä

ja toteuttamista.Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet sisältävät linjaukset

opetuksen järjestämisen lähtökohdista sekä opetuksen tavoitteista ja

keskeisistä sisällöistä. Perusteissa käsitellään myös toimintakulttuu-

rin ja yhteistyön kehittämistä, kasvatuksen, opetuksen ja ohjauksen

toteuttamista, oppimisen ja koulunkäynnin tukea, oppilashuoltoa

sekä oppimisen arviointia. Opetuksen järjestäjien tueksi perustei-

siin on sisällytetty viittauksia opetusta ohjaavaan lainsäädäntöön

sekä ohjeita paikallisen opetussuunnitelman laatimiseksi.

Perusteiden liitteinä ovat suositukset perusopetusta täydentävän

saamen kielen, romanikielen sekä oppilaan oman äidinkielen ta-

voitteista ja sisällöistä sekä oppilaan oppimisen arvioinnista.

PainettuISBN ISBN 978-952-13-5998-9

ISSN 1798-887XVerkkojulkaisuISBN 978-952-13-5999-6

ISSN 1798-8888

PERUSOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET

2014

Määräykset ja ohjeet 2014:96

Opetushallituswww.oph.fiwww.oph.fi/verkkokauppa

Sinisellä pohjalla merkityt lainauksetPerusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Opetushallitus.

Lue myös: • Vaarala, Heidi, Reiman, Nina, Jalkanen,

Juha & Nissilä, Leena 2016. Tilanne päällä! Näkökulmia S2-opetukseen. Helsinki: Opetushallitus.

• Nissilä, Leena, Martin, Maisa, Vaarala, Heidi ja Kuukka, Ilona 2006. Saako olla suomea? Opas suomi toisena kielenä -opetukseen. Helsinki: Opetushallitus.

• Aalto, Eija, Hellgren, Jan, Immonen-Oikkonen, Pirjo, Järvinen, Johanna, Kaarisola, Kirsi, Kalliokoski, Jyrki, Kotilainen, Hanna, Nissilä, Leena, Rapatti, Katriina & Tukia, Kaisa 2015. Suomi toisena kielenä -oppimäärän tukimateriaalit: www.edu.fi/perusopetus/aidinkieli/suomi_toisena_kielena

• Mustaparta, Anna-Kaisa (toim.) 2015. Kieli koulun ytimessä – näkökulmia kielikasvatukseen. Helsinki: Opetushallitus.

www.oph.fi/verkkokauppa

Info

rmaa

tioai

neis

tot 2

016:

5 I

Kuv

at: E

mm

i Pol

lari.

Piir

roks

et: F

reep

x.co

m. T

aitto

ja p

aino

: Gra

no O

y.

OpetushallitusPL 380

00531 Helsinki029 533 1000

www.oph.fi