Tieteenfilosofia: Tieteen päämäärät Aristoteleesta von Wrightiin

Tieteenfilosofia: Tieteen päämäärät Aristoteleesta von Wrightiin

Matti Sintonen

[email protected]

Kurt Lewin: Aristetelinen vs. Galileinen Konfliktien konflikti

- teleologisuus vs. kausaalisuus

- historiallinen säännönmukaisuus

vs. kumoutuva lainmukaisuus

- abstrakti luokittelu vs. fyysinen

homogeenisuus

- substantiaalisuus vs.

funktionaalisuus.

- Kurt Lewin: “The Conflict Between

Aristotelian and Galileian Modes of

Though in Contemporary Psychology".

(Journal of General Psychology, Vol 5

(1931), 141-177)

Filosofia, psykologia ja biologia

Teoreettisen filosofian professori Eino Kaila perusti 1922 Turkuun esnimmäisen psykologian laboratorion - myöhemmin myös Helsinkiin

Rotaatiotakistoskoopilla mitattiin koehenkilön havaintonopeutta

Kailalle psykologia oli osa biologiaa, ja sen tehtävänä oli tutkia mielen (omaa sukua Sielu) invariansseja, muuttumattomia suhteita

Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012

Eino Kaila: Inhimillinen tieto (1939)

”Jos kysytään, mitkä ovat inhimillisen tiedonpyrimysten tavoitteet, voidaan vastata yhdellä sanalla, ne ovat invarianssit”

”Tärkeimpiä kaikista invariansseista ovat ns. luonnonlait, siis tapahtumien pysyvät riippuvisuussuhteet. Ns. fyysilliset esineet eli kappaleet ova toinen merkitsevät tapaus invariansseja.”

”Kaikki tiede, oli se sitten fysiikkaa tai psykologiaa,,, etsii näitä samuuksia eli yhtäläisyyksiä ” (s. 13)

Aineelliset esineet ovat havainnon invariantteja

. Kailan mukaan tavalliset arkielämän esineet ovat myös

esineellisiä invariansseja, sillä niiden objektiivisuus kostuu eri

aistimusten tai havaintojen välisistä muuttumattomista suhteista:

eri näkökulmista saatujen havaintojen välillä on funktionaalisia

riippuvuussuhteita – ja juuri tämä suhteiden muuttumattomuus

oikeuttaa meidät pitämään niitä todellisina – Näin sitten objektiivisuus ja intersubjektiivisuus voidaan pelastaa Samoin Kaila katsoi, että taide pyrkii invariantteihin suhteisiin,

joten tieteen ja taiteen päämäärät ovat (osin) samat

Aristoteles

Aristotelinen

maailmankuva oli

kuvaileva,

kvalitatiivinen Liike on liikkuvan

olion ominaisuuksien

muutosta Olion identiteetin

kantaja on

muuttumaton

substanssi

Kreikkalaiset ajattelijat

” Kaikilla kreikkalaisilla ajattelijoilla oli taipumus käsittää olemassaolo niin, että ”olla” oikeastaan merkitsisi samaa kuin ”olla muuttumatta”.

”Filosofeja ovat ne, sanotaan ”Valtiossa”, jotka kykenevät käsittämään sitä, mikä pysyy alituisesti samana, mutta ne taas, jotka eivät siihen pysty, vaan harhailevat moninaisessa ja milloin minkinlaisessa, eivät ole filosofeja”.

Sen vuoksi tulee edellisten olla myös valtion johtajia ja valmistua tehtäväänsä pysyvään kohdistuvan tieteellisen tutkimuksen kautta; joka omistaa tietoa pysyväisestä, omistaa jotain kestävää … (Inhimillinen tieto, 3. luku)

Platonin radikaalit vaatimukset

”Invarianssin postulaatti oli PLATONilla esiintynyt omituisessa

ahtaassa muodossa. Vaadittiin eräitä kaikkein yksinkertaisimpia

esineellisiä invariansseja. Kokemuksellisuuden nimessä

ARISTOTELES hylkää nämä vaatimukset sen sijaan, että hän

vapauttaisi invariansien etsinnän sen omituisista kreikkalaisista

rajoituksista.” Tästä johtuu eräs aristotelisen tiedonkäsityksen omituisia

piirteitä: koko rationalisoiva käsitteen ja teorian muodostus

torjutaan. Se merkitsee erikoisesti, että luovutaan koko

yrityksestä matemaattisen luonnontieteen luomiseksi”

Platon vs. Aristotle

Platon ja Aristoteles olivat molemmat substanssiajattelijoita Platon kuitenkin aloitti idealistisen filosofisen perinteen joka

asettui empirismiä vastaan ja katsoi, että todelliset oliot ovat

matemaattisia tai niiden kaltaisia olioita Aristeteelinen maailmankuva taas oli läpeensä kvalitatiivinen

eikä kvantitatiivinen Uusi luonnonfilosofia, joka syrjäytti aristotelismin 1600-luvulta

lähtien osin elvytti Platonin perinteen, kuten Galileo Galilein

dialogissa kahdesta maailmanjärjestyksestä käy ilmi Kailan sankarit siis olivat Platon ja Galilei – sekä Leibniz

Platon ja Galileo

Näin E.A. Burtt: platonistinen ajattelu oli selvästi lähempänä galileisen perinteen käsitystä kuin Aristoteen: ”…method …given by the Platonists and Pythagoreans and rather more suited to the mathematical method.”

The Methaphysical Foundations of Modern Science Routledge,

Lontoo, 1924


Galileo – uuden luonnonfilosofian isä

Galileinen tiede: tärkeää eivät ole

aistein havaittavat laadut

(primaariset tai sekundariset

kvaliteetit), vaan ilmiöiden väliset

muuttumattomat suhteet Luonnon Kirja on kirjoitettu

Matematiikan kirjaimin Päämääränä ei vain matemaattinen

kuvaus vaan fysikaalinen totuus Matematiikan ja havaintojen liitto!

- Instrumentit tieteen moottorina


Todellisuuden luonteesta fysikaalisissa tieteissä (Italics mine)

Käytämme termiä ”invarianssi” yhteisenä nimenä mille

tahansa samankaltaisuudelle, samuudelle,

uniformisuudelle, lainomaisuudelle, analogian

pysyvyydelle, rakenteellisele samuudelle (isomorfialle). Laajimmassa merkityksessä on kahden elementtien

joukon tai kokemuspiirin välillä ana samankaltaisuutta.

Mutta emme voi käyttää termiä ”samankaltaisuus” tässä,

koska se johdattaa mielikuvituksemme väärille jäljille,

ikään kuin puhuisimme ensisijaisesti ”alemman asteisista

invariansseista, kuten havaittavista samankaltaisuuksista.

Ja vähemmän käsitteellisesti katsoen korkeammista

samankaltaisuuksista kuten isomorfioista


Korkeamman tason invarianssit

Oikea termi ei myöskään ole lainomaisuus, vaiikka lait

ovat invarianssien tärkein tapaus. Se mitä tarvitsemme on

samankaltaisuus seuraannon tai verrannon mielessä –

sellaista joka taavoittaisi minkä tahansa vaadituista

käsitteellisistä tasoista. Tällainen käsite on matemaatikkojen invarianssi: tapaus

jossa jokin kvantiteetti osoittautuu muuttumattomaksi

suhteessa joihinkin transformaatioihin. Tieteessä etsimme

juuri näiti korkeamman tason

Ernst Cassirerin ratkaiseva asema

Leibniz’ System in seinen wissenschaftlichen

Grundlagen. Marburg: Elwert, 1902. Das Erkenntnisproblem in der Philosophie und

Wissenschaft der neueren Zeit. Erster ind Zweiter Band.

Berlin: Bruno Cassirer, 1906, 1907. Substanzbegriff und Funktionsbegriff: Untersuchungen

über die Grundfragen der Erkenntniskritik. Berlin: Bruno

Cassirer, 1910 (Käännetty englanniksi nimelä

Substance and Function. Chicago: Open Court, 1923. Lewinin opettaja – ja asiantuntija, kun Eino Kaila

nimitettiin teoreettisen filosofian professoriksi

Tieteen kaksi perinnettä ja Erlangenin koulukunta

Cassirer tekee selväksi, että uuden luonnontieteen

ratkaiseva käänne oli siirtyminen substanssi-invarianssista

relationaaliseen invarianssiin ja ilmiöiden välisiin

funktionaalisiin riippuvuussuhteisiin Tämän käänteen saivat aikaan Galileo Galilei – ja Leibniz! Cassirer myös korostaa Felix Kleinin ja Erlangening

koulukunnan merkitystä: Klein oli määritellyt erilaisten

geometrioiden välisiä suhteita sen mukaan minkä suhteen

ne olivat invariantteja: ryhmäteorian avulla on mahdollista

asettaa eri geometriat yleisyyden suhteen järjestykseen Cassirer kääntää tämän yleiseksi tietoteoreettiseksi

ohjelmaksi: kaikki tiede pyrkii kohti ensitä suurempaa

invarianttiutta

Tieteen kehitys

Luonnontieteet, parhaana esimerkkinä fysiikka, edistyvät

yleistämällä: teoria on sitä parempi mitä yleisempi se on Yleisyys taas on juuri se mitä korkeamman asteinen

invarianssi tarkoittaa Klassinen fysiikka oli invariantti suhteessa Galilei-

transformaatioihin, kun taas Einsteinin(erityinen)

suhteellisuusteoria tarkastelee objekteja jotka ovat

invariantteja suhteessa Lorentz-transformaatioihin Tieteen kehittyessä (=edistyessä) vanhat teoriat jäävät

elämään uusien teorioiden erikoistapauksina


Matemaattiset rakenteet

"In all cases in which we speak of 'invariances'. thre is indeed always

something that is 'invariant' in the literal sense. This is so even in the

case of 'invariances' of the 'lowest levels', 'sensible' similarities (such as

similarities of colors), because here membership in a certain class is

invariant with respect to a variation of the elements. Also, if one

succeeds, e.g., in giving for some domian an account which is in some

sense 'unified', then we have the discovery of an 'invariance': some

characteristic or other of a higher or lower conceptual level will then

have been shone to be invariant with respect to a permutation of the

places of the domain. Likewise, e.g., in any formal analogy, structural

identity, isomorphism between tow different domains, there is also some

logically or mathematically definable 'structure', e.g. an equation, that is

invariant with respect to the interchange of these domains.

Invarianssien juurilla: mistä ajatus peräisin

Von Wrightin mukaan Kaila ajatteli, että tiede tavoittaa vain

suhteita ja rakenteita, ei laatuja tai kvaliteetteja. ”Tämä, von

Wright kirjoittaa toistaa Schlickin ja Carnapin ajatuksia

Mutta, hän lisää, ei ole selvää että Kaila sai ajatuksensa

heiltä. (Von Wright 1979, xxix) Myöhemmin von Wright viittaa Bertrand Russell´s Analysis

of Matter –teokseen, jossa Russell muotoili sekä neutraalin

monisminsa että strukturalisminsa (von Wright 1992, p. 77 ) Sen sijaan, von Wright sanoi, Marburgin ja Badenin uus-

kantilaisten vaikutusta Kailan ajattelussa ei näy, kuten ei

myöskään Diltheyn hengentieteiden jälkeä

Isin kirjastossa

Kailan invarianssi –käsitteen juuret ovat

kuitenkin lähempänä Erkki Kaila julkaisi v. 1911 lyhyen filosofian

oppikirjan – ja siinä kukin luku perustui johonkin

tärkeään sekundaarilähteeseen Leibnizin filosofaa koskeva lähde oli Cassirerin

Leibniz´ System Cassirerin Leibnizilla oli kaikki Kailan

korostamat filosofiset hyveet: idealismi,

invarianssiajattelu, todellisuuden

monikerroksisuus, monismi, Sanalla sanoen: syvähenkisyys

Metodologinen dualismi: takaisin Aristoteleeseen

G.H. von Wright aloitti uransa Kailan tieteen päämäärien ja

metodisen monismin kannat-tajana, mutta epäiyn siemen iti

jo vuoden 1963 Varieties of Goodness ja Norms of Action -

teoksissa Teoksessa Explanation and Understanding hän teki

lopullisen akateemisen isämurhan: ihmistieteet poikkeavat

radikaalilla tavalla luonnontieteistä Ihmistieteiden päämääränä eivät ole kausaalilait ja yhä

yleisemmät teoriat ja niiden avulla tapahtuva selittäminen Ihmistieteet (ja suuri osa elontieteistä) ovat lähtemättömästi

laadullisia tieteitä - ja siis aristoteelisen perinteen mukaisia

Loogillinen ja psykoloogillinen

Kaila ajatteli, että mieli kuuluu biologian alueeseen

Biologia ei Kailalle kuitenkaan ollut Darwinin evoluutiobiologia

V. 1916: modernin perinnöllisyystiede on ristiriidassa Darwinismin kanssa

Kailan biologia ja psykologia on funtionalistista

Evolutiivinen ja funktionalistinen tiede kysyvät eri kysymysiä

Loogillinen ja psykoloogillinen

Voimmeko siis redusoida psykologian biologiaan (ja siitä kenties kemiaan ja fysiikkaan)?

Ontologinen ja selittävä reduktio Looginen positivismi: tieteen

ykseyden ajatus Kaila edusti positivismia

vastustavaa anti-reduktionistista holismia ja käytti ensimmäisenä nimitystä looginen empirismi

Tieteen ykseys ei ole sitä, että kaikki redusoidaan fysiikkaan, vaan sen ykseys näkyy kaikkien tieteiden yhteisessä pyrkimyksessä invariansseihin

Ontologinen reduktio

Voidaanko ylemmän tason oliot palauttaa alemman tason olioiksi: populaatiot koostuvat yksilöistä, yksilöt taas koostuvat alemman tason järjestelmistä … kunnes päädymme kemiallis-fysikaalisiin entiteetteihin

Voimme hyvin hyväksyä, että biologiassa (tai ”ylemmän” tason tieteissä kuten psykologiassa) ei ole mitään mikä koostuisi ei-fysikaalisesta tavarasta; mutta


Selityksellinen reduktionismi

Vaikka kaikki elolliset oliot olisivatkiin, jäännöksettä (pace vitalismi) fysiko-kemiallisia olioita, biologisten piirteiden ja ilmiöiden selittäminen ei välttämättä perustu fysiikan ja kemian lainalaisuuksiin

Mayr: elontieteellä on oma autonominen luonteensa

Ernst Mayr (1904-2005) Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012

“Että jokainen monimutkaisen elollisen järjestelmän

ominaisuus voitaisiin selittää vittaamalla alimman tason

komponenttehin (molekyylit, geenit tai whatever) näytti

minusta absurdilta. Elolliset organismit muodostava yhä

mutkikkaampien järjestelmien hierarkian, molekyyleistä ja

soluista ja kudoksista organismeihin, populaatioihin ja

lajeihin. Kullakin korkeammalla tasolla ilmaantuu piirteitä,

joita ei voi ennustaa komponentteja koskevan tiedon

perusteella “ (Ernst Mayr: Biologia – elämän tiede)


Elolliset järjestelmät

“Klassisia fysikaalisia tieteitä, joihin klassinen tieteenfilosofia perustui, dominoi joukko ajatuksia jotka eivät lainkaan sovellu organismien tutkimiseen; näihin kuuluvat essentialismi, determinismi, universalismi, ja reduktionismi

Biologia, oikein ymmärrettynä, käsittää populaatioajatelun, todennäköisyyden, sattuman, pluralismin, emergenssin ja historialliset narratiivit. Tarvitsemme uuden tieteenfilosofian joka kattaisi kaikkien tieteiden lähestymistavat, niin fysiikan kuin biologiankin

Mayr: lähisyyt ja kaukosyyt

Ernst Mayr: Evoluutio ja funktioselitykset Kaksi biologiaa, jotka ovat ”remarkably self-contained”: lähisyyt koskevat eliön toimintoja (funktioita) ja niiden osia

sekä niiden kehitystä, funtionaalisesta morfologiasta aina biokemiaan

evolutiiviset, historialliset, tai kaukosyyt ... yrittävät selittää miksi organismi on sellainen kuin se on.

lähisyyt koskevat yksilön geneettisen koodin dekoodaamista, kaukosyyt sitä kuinka tuo koodi on syntynyt ja kuinka se muuttuu

ekologiset, geneettiset. sisäiset fysiologiset ja ulkoiset fysiologiset syyt


Determinismi

Fysikaalisten tieteiden sine qua non: poikkeuksettomat säännönmukaisuudet ja systeemit jotka toimivat determiministisellä varmuudella

Biotieteissä deterministiset järjestelmät ovat harvinaisuuksia – jos niitä ylipäätään esiintyy

(Samalla on todettava, että modernin fysiikan perusta on tietysti ei-deterministinen; ts. todennäköisyys on nykytieteen olemassolon moodi)

Tieteen perinteet ja päämäärät

- Galileinen perinne: kausaalinen

selittäminen, teleologian

eliminointi ja määrälliset

riippuvuussuhteet tieteen

päämääränä

- Aristoteelinen perinne:

teleologia, lajin hyvä, laadullinen

ja kuvaileva tutkimusote

- Ihmistieteet: monessa suhteessa

paluuta Aristoteleen ajatteluun


von Wright: Intentionaaliset selitykset

Miksi X teki teon a?Tekoja selitetään halujen, uskomusten,

aikeiden, velvollisuuksien jne avullaTekojen determinantit eivät ole

luonnontieteessä tutkittavien kausaalisten edeltävien selitysten kaltaisia

Luonnontieteet selittävät kausaalisesti, ihmistieteet pyrkivät ymmärtämään teon determinanttien valossa

Metodinen dualismi: ihmistieteiden selittämisen malli on sui generes


Metodologinen dualisti Kysymyksen "Miksi X teki teon a? ) (X varasi matkalipun) "

presuppositio on ”X teki teon a". Suorat vastaukset ovat muotoa ”X teki teon a siksi että q",

jossa q:n paikalla on pitempi tai lyhyempi tarina. Teon teorian suuri vedenjakaja kulkee siinä, kuinka itse

kysymys ymmärretään. Metodologinen dualismi tarkoittaa, että ihmistieteissä etsitään vastauksia erilaisiin kysymyksiin.

Järkiselitysten differentia specifica on siinä, että niiden "Miksi?"-ei ole kausaalinen "Miksi?", eikä tekoja selittävä "Siksi että" ole kausaalinen "Siksi että” - sanoo metodologinan dualisti

Kun selitämme miksi X varasi matkalipun hetkellä t, annamme perusteen (ei kausaalisen syyn) toimia: ellei X olisi varannut matkalippua viimeistään hetkellä t, ei hän olisi voinut matkustaa katsomaan isoäitiään hetkellä t´(Lisäkysymys: miksi? Vastaus: Koska X tiesi että paikat t:n jälkeen ovat kaikki varattuja)


von Wright: Praktinen syllogismi

(PI) Tästä hetkestä alkaen X aikoo saada aikaan asiaintilan p hetkellä t.

Tästä hetkestä alkaen X katsoo, että ellei hän tee tekoa a viimeistään hetkellä t´, hän ei voi saada aikaan asiaintilaa p hetkellä t.

Siis: viimeistään kun X ajattelee että hetki t´ on koittanut, X ryhtyy tekemään tekoa a, ellei hän unohda että on aika tehdä a, tai ellei häntä estetä.

von Wright: Explanation and Understanding, 1971


Pluralism Rules, OK?

Onko siis olemassa yhtä kausaation käsitettä?

Onko olemassa yhtä selittämisen käsitettä joka kattaisi kaikki disipliinit?

Voisiko olla niin, että kullakin tieteenalalla (tai sellaisten ryhmällä) on oma käsitteistönsä ja omat selitykselliset ideaalinsa?

Vai riippuuko kaikki resoluutiosta: kaukaa katsoen tieteet ovat samoja, läheltä katsoen erot alkavat näkyä?

Documents

Tieteenfilosofia: Tieteen päämäärät Aristoteleesta von Wrightiin