“Parempaa kuin

videopelit!”

French Films:

Ei paluuta päi-vätyöhön

Olen julkkis, siis elän!

kolumni:

HEO Median opiskelijoiden kevään 2012 päättötyö

PÄIVÄ

KALLIOSSA

Trombit on HEO Median opiske-lijoiden kevään 2012 päättötyö. Opiskelijat tuottivat neljän viikon ajan journalistista sisältöä tälle si-vustolle (www.trombit.net) ja pai-kallisradioon 103.1MHz.

Tämän vuoden teema oli “vino tu-lokulma”, eli asioita pyrittiin käsit-telemään reippaalla otteella ja ta-vanomaisuuksia välttäen.

Trombit tuotti uutisia, haastattelu-ja, henkilökuvia, studiovierailuja, suoria otteluselostuksia, videoita, animaatioita, kuvitusta, valokuvia, toimitettuja radio-ohjelmia ja lähe-tysvirtaa.

Paikallisradio Trombit FM 103,1MHz kuului pääkaupunkiseu-dulla.

Lähetys oli kuultavissa myös Trom-bitin sivustolta. Voit tutustua ohjel-mistoon ja tekijöihin Radio-linkin alta.

Trombitiin osallistui noin sata opis-kelijaa. Mukana olivat lehti-, ur-heilu- ja kuvajournalistit, graafiset suunnittelijat, multimediaopiskelijat sekä radio- ja tv-journalismin opis-kelijat.

HEO Media on mediaopetukseen erikoistunut kansanopisto Helsingin Kalliossa.

Opiskelijamedia Trombit19.3.-13.4.2012

Sivuston konseptointi, toteutus ja ylläpito sekä osa sisällöistä:

Multimedia

Visuaalinen suunnittelu:Graafinen suunnittelu

Tekstit: Kuvajournalismi

Lehti- ja urheilujournalismi

Radiolähetys:Radio- ja tv-journalismi

Trombitin päätoimittaja:Raimo Ahonen, vastaava opettaja HEO Media

Toimituspäällikkö:Krista Muhonen

Web-suunnittelu:Juha Ahonen

Tiedotus:Lotta Lybeck, netti

Anna-Kreetta Saarinen, radio

Taitto:Jasmiina Makkonen,

Ella Koskinen

2

sisältö

ASIAA

VAPAALLA

POINTTI

VIERASHUONE

URHEILU

12 Päivä Kalliossa

24 Tere, tere

26 Hallo! Hallo!

28 Reppureissaaja ui vastavirtaan

30 Ciao!

32 Hola hola!

34 Antimenovinkit - vältä näitä!

38 Parempaa kuin videopelit

20 Miehet, herätkää!

22 Laadukasta viihdettä niin tuulipuku- kuin hardcorefanillekin

23 Olut ja maskotti katsomoihin, kiitos!

6 Uutiset

9 Valot pois ilmaston puolesta

16 Pienetkin ongelmat voivat johtaa syr-jäytymiseen

40 Päivän kuva

5 Punaviiniä ja kliseitä

19 Olen julkkis, siis elän!

35 Älä varsinkaan dokaa

39 Rakkaalleni Karvakorvalle

4 Maaherrasta tangoprinsessaksi

18 Ei paluuta päivätyöhön

36 Tavoitteena hengissä pysyminen

Kalliosta löytyy teke-mistä koko päiväksi.

Tykkäätkö liikkua metsässä, mutta sienestys on mie-lestäsi tylsää?

Miltä tuntuu elää miesvaltaisessa urheilumaailmassa.

3

4

Maaherrasta tangoprinsessaksi

TEKSTI Krista Muhonen KUVA Dora Cheffi

VIERASHUONE

MISSÄ on mun Strömsö -albumin nimikkokappale kertoo oman rakkauden ja onnen etsimisestä. Sitä etsintää Annika Eklundin, 33, ei enää tarvitse oikeassa elämässä kuitenkaan tehdä. Eklund tapasi miehensä vuonna 2006.

- Me tavattiin keikkabussissa. Ja siitä se rakkaus sitten roi-hahti, hymyilee Eklund.

Keikkailun lisäksi laulaja viettää aikaa kotona miehensä Jus-sin, ja lapsensa Nuutin kanssa. Jussi soittaa kitaraa free-lance-muusikkona. Hän soittaa Eklundin juuri ilmestyneen levynkin taustalla. Pariskunnan lapsi Nuutti on kolmevuotias.

Hän on ollut paljon vanhempien keikoilla mukana ja soittaa innoissaan joulupukilta saamaansa rumpusettiä. Kyseessä on varsinainen musiikkiperhe.

Eklundin musiikkiharrastus alkoi jo viisivuotiaana pianonsoi-tolla, ja jatkui musiikkiluokalle mentäessä. Muusikkiluokalla ollessaan hän osallistui myös koulun kuoroon.

- Oli jo silloin se esiintymisvietti olemassa. Otin mahdolli-suuksien mukaan soolo-osuuksia laulettavaksi kuorossakin.

Hääjuhlista Hartwall-areenalle

Eklund kävi koulua Vaasassa. Seitsemännellä luokalla hän pääsi mukaan iskelmämusiikkia soittavaan bändiin, jota ka-sattiin paikallisessa nuorisotilassa. Varoja bändikamoihin saatiin Vaasan maaherraksi nimitetyltä henkilöltä. Hän oli innoissaan luvannut yhtyeelle keikan kaupungintalolle uuden vuoden juhliin, jos bändin ura lähtisi käyntiin.

- Oltiin niin otettuja, että nimettiin meidän yhtye Maaher-raksi. Kutsua ei ole vielä tänä päivänäkään tullut… Manageri kuitenkin hommasi meille joka viikonlopuksi keikan, joten tekemistä riitti.Nuorena tuli keikkailtua muun muassa monissa hääjuhlissa Vaasassa. Myöhemmin Annika on esiintynyt omilla keikoil-laan monenlaisilla lavoilla ja intiimeissä pubeissa. Vuonna 2001 Annika osallistui Tangomarkkinoille ja pääsi perintö-prinsessaksi.

- Siihen aikaan ei oikein ollutkaan muita laulukilpailuja, niin kuin nyt. Tangomarkkinoita olin katsonut televisiosta pienes-tä pitäen, ja se oli tosi iso juttu. Sinne pääseminen oli hieno kokemus!

Lisäksi Eklund mainitsee upeina kokemuksina Euroviisuihin osallistumisen ja Yö-yhtyeen kanssa keikkailun. Euroviisuja Eklund pitää ehdottomasti yhtenä uransa huippuhetkistä.

- Euroviisuissa oli vähän ikävää se, että musiikki tuli tausta-nauhalta, eikä taustalla ollut suurta orkesteria kuten vielä ennen, kertoo artisti.

Yön kanssa viime syksynä keikkaillessaan Eklund pääsi en-simmäistä kertaa esiintymään Hartwall-areenalle. Keikka televisioitiin ja halli oli yleisöä täynnä. Tunnelma lavalla oli epätodellinen ja meininki oli täysin erillainen kuin intiimillä baarikeikalla.

- Ja Raumanmeren Juhannus vuonna 2004. Se keikka oli us-komaton! 30 000 ihmistä ja kesäilta, voi hitsi!

Strömsöstä maailman tuuliin

Joskus tietenkin tulee tilanteita, kun on keikalle lähtiessään väsynyt ja flunssassa. Matkalla auto menee vielä rikki. Yksi-

Annika Eklund on keikkaillut nyt 20 vuot-ta, ja julkaisi juuri kuudennen albuminsa Missä on mun Strömsö?

5

kään keikka ei kuitenkaan ole Eklundilla mennyt täysin pie-leen.

- Ei ole tullut vastaan tilannetta, josta ei olisi selvinnyt, ker-too hyväntuulinen laulaja.

Hyvän mallin elämänasenteeseen Eklund on saanut isoäidil-tään.

- Hänellä on semmoinen lapsenomainen usko Taivaanisään ja hyvyyteen. Mitään vanhoja ei jäädä murehtimaan, vaan porskutetaan hyväntuulisesti eteenpäin.

TEKSTI Heidi Kontiainen KUVA Kristina Nieminen

Asiakaspalvelu – tuo ihanan kamala ala. Kolum-nistimme Heidi kertoo tällä kertaa hauskoja kokemuksia työuransa varrelta.

Punaviiniä ja kliseitä

TÄSSÄ työssä parasta on se, ettei koskaan tiedä mitä seuraa-vaksi tapahtuu. Jokainen tilanne ja asiakas on uniikki. Onneksi välillä saa nauraa vedet silmissä huvittaville tapauksille.

Tavarapalautukset ovat huvittavimpia tilanteita mitä voi olla. Parhaiten mieleen on jäänyt eräs nainen, joka palautti appel-siinin. No, ei siinä mitään, totta kai tuotteen saa palauttaa, jos siinä on jokin vikana. Tässä tapauksessa kyseinen appelsiini oli ostettu kaksi viikkoa sitten. Koko muu kahden kilon pussi oli kelvannut, tätä yhtä lukuun ottamatta. Asiakas oli kauhuis-saan, kuinka voimme myydä tällaisia appelsiineja; pehmeitä ja mädäntyneitä. Yritin koko tilanteen ajan pitää naamani perus-lukemilla.

Äly hoi, älä jätä. Kyllä nyt kaikki ymmärtävät, etteivät ne ap-pelsiinit mitään kestotuotteita ole. En edes viitsinyt mainita asiakkaalle tästä faktasta, vaan palautin hänelle sen yhden eu-ron, jonka verran appelsiinipussi oli kustantanut. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kokemattomana ja kouluttamattomana tarjoilijanalkuna on-nistuin säheltämään pahemman kerran. Mitä voisikaan olettaa

tapahtuvan, kun kantaa 12 cl punaviinilasia tarjottimella yh-dellä kädellä, ja toisessa kädessä on kahden litran vesikannu? Tuolloin jälkiseuraukset tuntuivat maailmanlopulta, mutta nyt ajateltuna se oli erittäin koomista.

Kädet vapisten ja hitaasti edeten lähestyin asiakasta, jolle juomat olivat menossa. Kohtaus kääntyi katastrofiksi vain se-kunnin murto-osassa. Näin kuin hidastetussa leffassa, kuinka viinilasi kaatui ja punaviinit lensivät kaaressa asiakkaan päälle. Silmissä sumeni totaalisesti järkytyksestä ja päässä pyöri vain ajatus, että eihän tällaista voi tapahtua. Selvisin tilanteesta lu-kuisten anteeksipyyntöjen ja pesulalaskun avulla.

Perjantai-iltojen huumassa olen päätynyt jopa asiakkaiden kosintojen kohteeksi. Kerrankin eräs mies ilmoitti hakevansa minut vaimokseen, jos lottovoitto kolahtaa lauantai-iltana. Onneksi voitto ei tainnut osua koh-dalle. Mutta kosintojakin parempi oli eräs hyvin kliseinen treffipyyntö.

Oli tavallista kiireisempi ilta ravintolassa, ja sali pursusi asi-akkaita. Kiireessä heihin ei ehdi kiinnittää sen enempää huo-miota; pitää vain hoitaa tilaukset, hoitaa laskutus ja ottaa seu-raava asiakas tilalle. Pikasiivotessani erästä pöytää huomasin servetin, jossa oli tekstiä. Saatuani uuden asiakkaan istumaan, menin takahuoneeseen lukemaan lautasliinan sisällön. Siihen oli kirjoitettu korusanoin, kuinka piristin päivää ja jos olen kiinnostunut, niin voisin soitella. Kaunis ajatus ja kohotti kyllä mielialaani keskellä kiireistä päivää, mutta liian kliseistä. Tilan-ne oli suoraan kuin jostakin huonosta romanttisesta kome-diasta.

Asiakkailta saa myös suuria lupauksia. Moni on luvannut lau-antai-iltaisin, että jos lottovoitto sattuu kohdalle, niin pääsen kunnon ravintolaillalliselle tai saan puolet voitoista. Usein lot-tolipukkeita tarkistettaessa asiakkaan ensimmäinen fraasi on: “Juttelet nyt ehkä tulevan miljonäärin kanssa.”

Tuttu juttu, et ole ainoa, joka on sanonut noin. Ehkä joku kaunis päivä joku lunastaa lupauksensa lottovoitoista, ja mi-nustakin tulee miljonääri?

Uuden albumin nimikkobiisi “Missä on mun Strömsö?” si-sältää ajatuksen Strömsöstä, joka kuvastaa laulussa onnea ja oman paikan löytämistä elämässä. Onni löytyy nykyhetkestä, kodista, perheestä, työstä ja ystävistä.

Missä on sun Strömsö, Annika?

- Se on Vaasassa, jossa minulla oli todella onnellinen lapsuus. Isovanhemmilla oli tontti Strömsöskogenissa. Sieltä on ra-kentunut hyvä pohja, jolta on ollut hyvä lähteä ponnistamaan maailman tuuliin!

6

Hallituksen teke-män vammaispo-liittisen ohjelman eli VAMPO:n tavoitteena on muun muassa puuttua vam-maisten syrjintään. Ohjelmassa on 122 toi-menpidettä, joiden toteuttamisesta vastaavat ministeriöt ja kunnat. Ohjelman toteutumista valvoo valtakunnallinen vammaisneuvosto VANE. Ohjelma kattaa vuodet 2010-2015.

TEKSTI Heidi Sipilä

Helsingin poliisi luopuu monista toimipisteistään

Oikealta: rikosylitarkastaja Jouko Salo, apulaispoliisipäällikkö Lasse Aapio ja poliisipäällikkö Jukka Riikonen. Kuva Kristina Nieminen

Netissä tehtävät rikosil-moitukset tulevat lisäänty-mään pääkaupunkiseudulla monien asemien lakkaut-tamisen takia.

HELSINGIN poliisilaitos luopui tiis-taina Pienen Roobertinkadun poliisi-asemastaan ja Kaartin poliisiasemasta luovutaan kuun lopussa. Niiden toi-minnassa on kyse lähinnä johtamis-työstä. Kyseiset toiminnot siirtyvät pitkälti Pasilaan. Myös monet muut pienemmät toimitilat lakkautetaan.

Asemien lopetus on herättänyt pal-jon keskustelua. Rakennemuutok-sia tehdään, sillä henkilöstön määrä on pienentynyt ja rahasta on pulaa. Rikosilmoituksen tekeminen ei kui-tenkaan tule vaikeutumaan, sillä il-moituksen voi tehdä muutenkin kuin asemalle menemällä.

- Sähköisten rikosilmoitusten mää-rä tulee lisääntymään. Tällä hetkellä olemme vielä jäljessä sähköisessä toi-

Kommentti: Mistä tulevaisuuden poliisit?

POLIISIKOULUTUKSEEN haki tänä vuonna huomattavasti vä-hemmän kuin vuosi sitten. Poliisi-en huono työllisyystilanne ei hou-kuta nuoria alalle. Sinänsä ihan

minnassa muihin maihin verrattuna, tote-aa ylikomisario Juha Hakola.

Rikosilmoitusten tekemisessä tullaan luultavasti myös tulevaisuudessa teke-mään yhteistyötä partioiden kanssa. Par-tiorakennetta on muutettu niin, että se palvelee asiakasta pidemmälle. Nyt liik-keellä on aina tavallisten partioiden lisäksi tutkintapartio, joka on valmis tekemään rikostutkintatyötä.

Poliisipäällikkö Jukka Riikonen ker-too, että keskustaan perustettavasta yh-teispalvelupisteestä on ollut toiveita.

hyvä, että nuoret ovat itse tajunneet mistä töitä ei saa. Tällä hetkellä valtio tuntuu kouluttavan työhön, jota se ei tarjoa. Poliisin koulutuksella on vaikea ruveta yksityisyrittäjäksi.

Mitä sitten kun tarvitaankin enemmän poliiseja? Sitten saamme pari vuotta

Helsingin poliisilaitoksen organisaa-tiomuutos tuli voimaan huhtikuun alusta alkaen. Kaikki kolme Helsingin poliisipii-riä lakkautettiin.

Poliisipäällikkö Riikosen mukaan halutaan muodostaa yksissä käsissä toimiva po-liisilaitos, jotta johto pystyy käyttämään joukkoja oikein. Tämän takia hallinnolliset erilliset yksiköt on lakkautettu.

Tiloista käytössä ovat tulevaisuudessa Pasilan poliisitalot, Malmin poliisitalo, sekä Itäkeskuksen toimitila vuoden 2014 loppuun saakka.

TEKSTI Krista Muhonen

kärsiä rikollisten leikkikentällä, kun-nes uusi poliisisukupolvi saadaan koulutettua. Voi kyllä olla vaikeaa taas vakuuttaa nuorille, että kyllä tältä alal-ta töitä saa.

TEKSTI Emma Lipasti

Invalidiliitto: Suomessa vam-maisia syrjitään välillisesti

Invalidiliitto on huolissaan Suomen vammaisten kokemasta syrjinnäs-tä, josta ei kuitenkaan Suomessa puhuta syrjintänä.

INVALIDILIITON puheenjohtajan Marja Pihnalan mukaan ongelmassa on kyse

Kuva: Kristina Nieminen

ennen kaikkea asenteista jotka näkyvät esi-merkiksi kauppojen esteellisyytenä.

- Palveluiden pitää olla kaikille. Vammaisten eurot eivät ole yhtään vähempiarvoisia kuin muidenkaan eurot, Pihnala toteaa.

Pihnalan mukaan Suomessa vammaiset eivät nosta helposti syrjinnästä syytteitä.

- Suomessa on vähän selkeitä syrjintätapauksia ja kynnys syytteen nostamiseen on korkea, hän toteaa.

UUTISET

7

Kommentti: Lisäainepelko lisän-nyt luomun suosiota?

LISÄAINEHYPETYS on ollut välillä kä-sittelyssä liikaakin. Ihmiset pelkäävät kaupassa hyllyjen välissä kulkiessaan. Mitä jos he valitsevat juuri sen myrkylli-simmän tuotteen, jonka valmistuksessa on käytetty eniten lisäaineita? Kolman-sia käsiä pelätään ja syöpä saattaa tarttua jo pelkistä E-merkinnöistä.

Onneksi alan ammattilaiset ovat osan-neet vähentää lietsontaa kertomalla, että esimerkiksi vihanneksissa ja he-delmissäkin on lisäaineita. Niitä samo-ja, joita päivitellään elintarvikkeiden kyljessä. Omenassa on sakeuttamis-ainetta, sitruunassa happamuuden-säätöainetta ja kasvi- ja eläinrasva si-sältävät emulgointiainetta. E-merkinnät kuulostavat pelottavammilta: E 440, E 330 ja E 471.

Lisäaineisiin tarvitsee luultavasti suh-tautua erityisen kriittisesti lähinnä ma-keisissa ja virvoitusjuomissa. Arkipäi-vän ruokatuotteita seurataan tarkasti, enkä usko että niitä tarvitsee seuloa kaupan hyllyltä ostoskoriin enää niin tarkasti.

Luomun suosio sen ekologisten tuotan-totapojen takia on ymmärrettävää. Toi-vonkin, että luomun suosio ei ole kas-vanut vain lisäainepelon takia – vaikka se siltä vaikuttaa.

TEKSTI Krista Muhonen

Luomun kasvulle asetetaan kovat

tavoitteetKyselyissä luomua on kanna-tettu jo pitkään, mutta kulu-tuksessa se näkyy vasta nyt.

LUOMUN peltoala halutaan kasvat-taa nykyisestä kahdeksasta prosentista 20 prosenttiin vuoteen 2020 menessä. Tämä kuuluu Maa- ja metsätalousmi-nisteriön Pro Luomu -järjestöltä pyy-tämään alustavaan kehittämissuunnitel-maan.

Nykyisen hallituksen strategisena ta-voitteena tällä vaalikaudella on laatia luomualalle kehittämisohjelma, jonka tähtäimenä on luomutarjonnan moni-puolistaminen, luomutuotannon määrän ja luomun kulutuksen lisääminen.

Suunnitelmaa varten kartoitettiin luo-muketjun yleisimmät pullonkaulat ja kei-not niiden ratkaisemiseen. Luomuketjun toiminnasta löydettiin paljon ongelmia. Esimerkiksi ketjun toimijat epäilevät muiden toimijoiden sitoutumista, ja se laskee uskoa luomun kannattavuuteen. Yhteinen halu luomun tuottamiseen pitäisi muuttaa käytännön sopimuksiksi.

Hakaniemen kauppahallin Luomupuoti. Kuva Aleksi Palmqvist

– Nyt ollaan hypetyksen ja tunteen varassa. On päästävä lähemmäksi ide-aalia tilaa, jossa on vahvoja sidoksia, sa-noo Pro Luomu ry:n toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila.

Muita luomun ongelmia ovat muun mu-assa alan pienuus, luomuun siirtymisen aiheuttama viive, epätasainen riskien jakautuminen ja epävarmuus kuluttajien maksuhaluista sekä tiedon puute.

Luomukasvattajille koulutusta

Hallitus on varannut 1,5 miljoonaa euroa luomu- ja lähiruokaketjujen on-gelmien korjaamiseen. Syinä luomun tukemiseen ovat kotimaisen elintarvi-kevalikoiman lisääminen, ympäristön ja eläinten hyvinvointi, tuotannon kestä-vyys ja luonnonvarojen käyttö.

– Lautasmallille voisi terveyden lisäksi määritellä muitakin arvoja kuten eetti-syys, sanoo maa- ja metsätalousministe-ri Jari Koskinen.

Seuraavaa rahoituskautta 2014-2020 varten valmistellaan uutta maaseudun kehittämisohjelmaa. Siinä aiotaan pai-nottaa luomuun liittyvän neuvonnan ja kouluttamisen edistämistä.

Kysyntä kasvussa

Tilanteen uskotaan olevan luomulle otollinen, sillä sen kulutus on kovassa kasvussa.

– Tällä hetkellä luomussa on positiivi-nen vire. Markkinat kasvavat vihdoinkin. Kuluttajat ovat kyselyissä aikaisemmin osoittaneet kiinnostuksensa, mutta vas-ta nyt se näkyy konkreettisesti, Kottila sanoo.

S-ryhmän valikoimajohtaja Ilkka Ala-rotun mukaan luomutuotteille on tällä hetkellä enemmän kysyntää kuin tarjon-

Luomuperunan kasvava kysyntä paran-taa kiertoa ja sen kautta laatua. Kuva: Aleksi Palmqvist

Luomun ostoa vähentää vielä sen hieman korkeampi hinta. Kuva: Aleksi Palmqvist

taa. Tästä kertoo muun muassa se, että vaikka naudan jauhelihan luomutarjon-ta on pientä, on se luomutuotteista kolmanneksi myydyin.

Ikaalisten luomun tilanomistaja Ari Kulmanen korostaa tiedon levittä-misen merkitystä markkinoinnissa. Hän kannustaa luomun tuottajia tekemään myös ei-pakollisia ekologisia valintoja. Ikaalisen luomu on siirtynyt käyttä-mään vihreää sähköä ja tuonut tämän esille markkinoinnissaan.

– Luomun kasvuun tarvitaan pitkäjän-teisiä yrittäjiä. Luomuun on sitoudut-tava. On tehtävä myös ekologisia rat-kaisuja, jotka eivät ole välttämättömiä, Kulmanen sanoo.

TEKSTI Emma Lipasti

UUTISET

8

LÄHES sata ihmistä kerääntyi tänään eduskuntatalolle vaatimaan puolustus-ministeri Stefan Wallinin eroa ja varuskuntauudistuksen uudelleenkä-sittelyä. Puhujina oli pääosin perussuo-malaisten edustajia. Yhtään hallituspuo-lueen edustajaa ei saapunut paikalle. Mielenosoituksen järjesti Pentti Oinonen (ps). Dragsvikin säästämistä enemmän mielenosoittajia suututti va-ruskuntien lakkauttaminen.

Pentti Oinosen mielestä RKP vahvisti käsitystä, jonka mukaan puolue ajaa vain yhden kansanryhmän etua. Hän syyttää hallitusta tiedonvälityksen puutteesta. Oinonen vaatii koko va-ruskuntauudistukseen uudelleenhar-kintaa.

Ministeriä tultiin kaata-maan Pohjois-Karjalasta asti.

kakuntansa Kauhavan varuskuntaa.

– Olen vihreä arvoiltani, mutta minus-ta uudistuksessa on jätetty paljon huo-miotta eikä faktoista ole otettu selvää.Tuntuu pahalta, että niin monelta menee työpaikka, sanoo Jussila.

Eduskunta äänestää tällä hetkellä Walli-nin luottamuksesta. Oppositio ja myös hallituksen jäsenet ovat kritisoineet hä-nen vaikutustaan Dragsvikin varuskun-

Mielenosoittajat vaativat Wallinin eroaKike Elomaa (ps) on Oinosen kanssa samoilla linjoilla. Hän vaatii kaikkien va-ruskuntien säästämistä. Teuvo Hakkarainen (ps) taas vaatii vain Dragsvikin lakkauttamista.

– Jos ei nyt Wallin eroa, ihmettelen tätä maata. Sitten Suomen voi nimetä Ruot-sinkansanpuolueen demokraattiseksi tasavallaksi, kommentoi Hakkarainen.

Puhujat saivat yleisöltä raikuvia kanna-tushuutoja. Kontiorannan varuskunnas-sa työskentelevä Väinö Kettunen, 60, saapui Pohjois-Karjalasta asti osoit-tamaan mieltään.

– Tulin tänne erottamaan Wallinin ja puolustamaan Kontiorantaa. Kanerva-kin erotettiin pienen siviiliasian takia, Kettunen sanoo.

Elina Jussila, 28, saapui mielenosoi-tukseen puolustumaan entisen kotipaik-

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen puhuu varus-kuntien puolesta.

UUTISET

9

nan säästämiseen.

Hallituksen esittelemä varuskuntauu-distus lakkauttaisi kuusi varuskuntaa.

Kommentti: Wallin teki väärin, RKP ei

Mielestäni Stefan Wallin on toiminut väärin pimittäessään eduskunnalta sekä hallitukselta tiedon ohjauksestaan Dragsvikin-asiassa. On oikein, että eduskunta äänestää tänään Wallinin luottamuksesta, sillä tämän kaltainen tiedon pimittäminen todella heikentää luottamusta myös kansalaisten silmissä.

Mielestäni Hakkaraisen kommentti Suo-men nimeämisestä “Ruotsinkansanpuo-lueen demokraattiseksi tasavallaksi” on kuitenkin aiheeton. Itse en ainakaan luo kuvaani yhdestäkään puolueesta pel-kästään puolueen puheenjohtajan teko-jen tai sanomisten perusteella. Minulle on epäselvää, kuinka paljon RKP:lla oli tietoa Wallinin tekemisistä, joten yh-distän asian ainoastaan Walliniin, en RKP:hen.

Aikaisemmin oli puhetta Dragsvikissä sijaitsevan Uudenmaan prikaatin liittä-misestä Upiniemen varuskuntaan. Wal-linin vaikutuksesta Dragsvik kuitenkin

Varuskuntien lakkauttamista vastustan täysin. Toivon todella, etteivät Walli-nin teot koidu Dragsvikin varuskunnan kohtaloksi, sillä itse näen varuskunnan tärkeänä. Dragsvik tulisi säilyttää oma-na varuskuntanaan, eikä liittää Upinnie-meen.

TEKSTI Lotta Lybeck

säästettiin.

TEKSTI Emma Lipasti

KUVAT Kristina Nieminen

UUTISET

Valot pois ilmaston puolesta

EARTH HOUR on WWF:n kampanja, jota on tänä vuonna mainostettu paljon sosiaalisessa mediassa. WWF:n omilla sivuilla voi ilmoittau-tua osallistujaksi. Kampanjaa ei tarvitse WWF:n mielestä pahemmin mainostaa ihmisille, sillä se on yleisesti tiedossa ja ihmiset itse etsivät siitä lisäinformaatiota.

Päiväkoteihin ja ala-asteille on kuitenkin an-nettu joulukalenterin tapaan luukkua sisältäviä Earth Hour -kalentereita. Niiden tarkoitus on auttaa lapsia ymmärtämään millaisia ilmastote-koja hekin voivat tehdä. Esimerkkeinä television sulkeminen katsomisen jälkeen, ja bussilla kul-keminen henkilöauton sijaan.

Earth Hour 2012 on lauantaina klo 20.30-21.30. Maailman-laajuisen tapahtuman idea on sammuttaa valot tunniksi. Näin muistutetaan ihmisiä ilmastoteokojen tärkeydestä.

WWF:n Earth Hour -sivustolla on vinkkejä myös aikuisille. Siellä esitellään eniten hiilijalan-jälkeen vaikuttavat teot ja vinkkejä jalanjäljen pienentämiseen.

Helsingissä muun muassa Narinkkatorin aukiol-la otetaan turhat valot pois päältä, kuten Kam-pin ja Forumin ostoskeskuksissakin.

Aiheesta lisää muualla:

Helsingin Energia seuraa sähkönkulutuk-sen muutoksia Helsingin alueella. Heti kymmeneltä lauantai-illalla tulokset ovat nähtävillä yhtiön nettisivuilla.

TEKSTI Krista Muhonen KUVA Aleksi Palmqvist

10

pääsiäisenä lähelleSuomalaiset matkustavat

Viro on yksi pääsiäisen suo-situimmista lomakohteista. Myös Etelä-Euroopan lämpö kiinnostaa.

SUOMALAISET suosivat pääsiäisenä lähimatkailua. Esimerkiksi suurin osa ulkomaille suuntaavista suomalaisista matkustaa Viroon.

- Kaikki Tallinnan ja Pärnun hotellit ovat olleet jo viimeiset pari viikkoa loppuun-myytyjä, kertoo Matka-Vekan markki-nointipäällikkö Erja Heikkilä.

Pääsiäinen ei kuitenkaan nouse yhtä suureksi matkailupiikiksi kuin joulu tai hiihtolomaviikot. Se tulee kuitenkin heti niiden perässä. Itsenäisyyspäivänä ja he-latorstaina matkustetaan lähes saman verran kuin pääsiäisenä.

- Hotellit ja laivayhtiöt pyytävät keski-määrin kymmenen prosenttia kalliimpaa hintaa kuin hiljaisemmilla kausilla.

Finnmatkojen viestintäpäällikkö Anu-Eveliina Mattilan mukaan heidän matkojaan on eniten myyty Etelä-Krei-

Kommentti: Jääkää kotiin ihmiset

NYT se taas alkaa, pakonomainen tarve lähteä pakoon omilta kotikonnuiltaan. Onhan tätä lomaa tiedossa ruhtinaalli-set neljä päivää.

On ihan ymmärrettävää, että perinteiset juhlapyhät ahdistaa. Luulisi kuitenkin, että matkustamisesta aiheutuva stressi-reaktio ärsyttää enemmän kuin tipunkel-tainen pääsiäinen.

Itse aion ainakin viettää pääsiäisen ko-tona ystävieni kanssa munia eri muo-doissa mussuttaen.

Jos tämä ei kiinnosta, voi vaihtoehtoi-sesti tehdä jotain todella radikaalia. Esi-merkiksi lukittautua neljän seinän sisään ja katsoa koko neljä päivää ihmisteuras-tuselokuvia.

TEKSTI Tanja Otava

Risteilyjen hintoja nostetaan lomakaudella. Kuva: Karolina Svahn

kan saarille. Ne ovat Finnmatkojen lä-himpiä lomakohteita.

- Pääsiäisenä ollaan juuri talven ja kesän lentosarjojen välissä. Välimeren loma-kohteet avautuvat juuri pääsiäiseksi.

Sää ei vaikuta nuorten ajovauhtiin

Ensi vuonna uudistuvassa kul-jettajantutkinnossa painotetaan entistä enemmän sääolosuhtei-den riskien ymmärtämistä.

NUORET ovat muuta väestöä useam-min huolissaan liukkaudesta ja huo-noista sääolosuhteista. Kuitenkin vain kolmasosa muuttaa ajonopeuttaan sää-olosuhteiden mukaan, ilmenee Vakuu-tusyhtiö Ifin teettämästä tutkimuksesta.

18–34 -vuotiaita nuoria huolettaa liiken-teessä teiden liukkaus ja musta jää.

Autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilampi toteaa, että suurin nuorten liikenneasenteisiin vaikuttava tekijä on kokemuksen puute.

– Nuoret kuskit tajuavat kyllä, että liu-kas on liukasta, mutta ymmärrys ei näy toiminnassa. Ymmärrys tulee vasta koke-muksen kautta, hän toteaa.

Nuorten kuljettajien koulutus uudis-tuu ensi vuoden alussa. Uudessa ope-tussuunnitelmassa painotetaan entistä

enemmän itsearvioinnin ja riskien ym-märtämisen merkitystä.

– Hyvän kuljettajan tunnusmerkki on se, että osaa arvioida itseään. Ei riitä, että tietää, miten auton saa käyntiin. Itseopis-kelua tulee opetussuunnitelmaan lisää, jotta ryhmätilanteissa päästään syvem-mälle asioihin, Jokilampi kertoo.

Pysyvän ajokortin saadakseen on tällä hetkellä suoritettava teoria- ja ajotun-tien lisäksi pakollinen ajoharjoittelu pi-meässä ja liukkaalla tiellä.

TEKSTI Heidi Sipilä

Heikkilän ja Mattilan mukaan pääsiäise-nä suomalaiset turistit jakautuvat tasai-sesti vauvasta vaariin. Sekä lapsiperheet että pariskunnat lähtevät kotoa pois.

Finnmatkojen arvion mukaan noin yksi neljäosa asiakkaista on pääsiäisen aikana lapsiperheitä.

TEKSTI Roope Visuri

UUTISET

11

Kommentti: Kyllä ne nuoret jo-tain osaavat

SANAPARI nuoret kuskit herättää paljon huolta vanhemmissa ihmi-sissä. Se tuntuu olevan synonyymi taitamattomalle, hurjastelevalle ja yksinkertaisesti huonolle kuskille. Sana nuori on muutenkin negatiivi-silla merkityksillä ladattu.

Nuorilla kuskeilla on tietenkin vä-hemmän kokemusta ajamisesta, mutta tämä ei aina ole huono asia.

Kuva: Kristina Nieminen

Kevät pilaa kengätKevät laittaa kengät koe-tukselle. Katusuola värjää nahkan, korkolaput irtoile-vat soralla ja koirankakka kulkeutuu kynnysmattoon.

- KENKIÄ tuodaan keväisin korjattavak-si iso rysäys, kertoo Kinaporin Suutarin Raija Heinäaro.

Heinäaron mukaan eniten korjausta ke-väisin vaativat korkolaput, kärkikiilat ja puolipohjat, joita vahingoittavat hiekoi-tukset jalkakäytävillä. Saumaukset tulee tarkistaa, ettei ota rikkinäisiä kenkiä käyttöön. Katujen suolauksen takia ken-kiin jää valkoisia rantuja.

Suolan jättämiä jälkiä on todella vaikea saada pois. Joskus etikkaliuoksella saa

osan rannuista poistettua, sanoo Heinäaro.

- Puhtaus on kaiken a ja o, se mistä läh-detään liikkeelle. Pintanahkakengät kan-nattaa suojata rasvaamalla ne puhdis-tuksen jälkeen. Mokkakenkiin on usein spraysuoja, ja keinonahkaan on omat hoitotuotteensa.

Puhdasta vappuun mennessä

Maaliskuun loppua kohden sää on vuo-rotellen plussan ja pakkasen puolella. Sulavan lumen alta paljastuvat talven hiekoitukset, koirien jätökset ja tupa-kantumpit. Katujen puhdistus aloitetaan päätoimisesti vasta lumien sulettua, vaikka joitakin suurimpia pääkatuja saa-daan puhdistettua jo maaliskuun lop-puun mennessä.

Rakennusviraston mukaan ensimmäi-senä puhdistetaan pääväylät, joilla on julkista liikennettä. Seuraavana vuo-rossa ovat asuntokadut, joiden osalta tulee myöhemmin rakennusviraston nettisivuille puhdistussuunnitelma.

Kenkiä kovasti kuluttavat katuhiekoi-tukset poistetaan jalkakäytäviltä usein vasta loppukeväästä. Aiemman puhdis-tustyön esteenä ovat lumikasat, joita ei ole aikaisemmin poistettu.

- Yleensä vappuun mennessä suurin osa hiekoista on saatu puhdistettua säistä riippuen. Toukokuun puolen välin jälkeen on tarkoitus enää tehdä viimeistelyitä, kertoo Tarja Posti, rakennusviraston asiakaspalvelupääl-likkö.

TEKSTI Krista Muhonen KUVAT Karolina Svahn

Hiekoitukset kuluttavat kenkien pohjia.

Olen usein nähnyt selvästi ajoko-kemusta keränneen keski-ikäisen miehen kaasutelleen reipasta yli-nopeutta, vaikka keli olisi huono. Kokemus tuo varmuutta, joka voi joskus johtaa uhkarohkeuteen. Monet nuoret taas ovat taidoistaan vielä niin epävarmoja, että ajavat korostetun huolellisesti.

Huonoja ja huolimattomia kuskeja löytyy niin nuorista kuin vanhoista-kin.

TEKSTI Emma Lipasti

UUTISET

Päivä KalliossaOletko kyllästynyt kiertele-

mään keskustan ketjukahviloi-ta ja -liikkeitä? Hyppää sitten

3B-sporaan ja matkaa Kallioon. Tekemistä löytyy koko päiväksi.

TEKSTI JA KUVAT Emma Lipasti ja Lotta Lybeck

12

Aamu kannattaa aloittaa hyvällä aamiaisella osoitteessa Kaarlenkatu 15. City-lehden Hel-singin parhaaksi lounassalaattipaikaksi valitse-ma Café Cardemumma tarjoaa myös her-

kullista aamupalaa kohtuulliseen hintaan. Aamiaispatonki ja kahvi tai tee irtoaa viidellä eurolla. Raaka-aineet vai-kuttavat laadukkailta ja valinnanvaraa löytyy perinteisistä croissanteista erilaisiin hedelmiin.

Lauantaisin kahvilasta löytyy myös brunssi. Lämmin ja kotoisa tunnelma varmistavat, että aloitat päiväsi oikealla jalalla. Aamiainen kannattaakin nauttia kaikessa rauhassa, sillä osa Kallion liikkeet avaavat ovensa vasta puolenpäivän aikaan.

Aamiaisen jälkeen kannattaakin kääntää suunta kohti Hakaniemeä. Osoitteessa Hämeentie 5 A sijaitsee Fida lähetystori. Kyse ei ole ihan perinteisestä kirpputorista, sillä sisustukseen

on osattu panostaa. Esimerkiksi vanhoja matkalaukkuja hyödynnetään tavaroiden esillepanossa. Seiniltä löytyy vanhoja julisteita ja LP-levyjä.

Muovinen hevosnaamari koristaa rekkiä ja gorillanaamari on saanut silmilleen aurinkolasit. Valikoimasta löytyy vaat-teita jokaiselle, ja lisäksi kaupan hyllyiltä löytyy levyjä, as-tioita, kenkiä ja asusteita. Hinnat eivät päätä huimaa, eikä tuhlaamisesta tarvitse tuntea maailmantuskaa, sillä rahat menevät avustustyöhön.

Parin askeleen ja kadun ylityksen päästä löytyy toinen hyväntekeväisyyskirpputori Uff. Hämeentie neljän Uffin hintataso on hieman Fidaa korkeampi, eikä esillepanoon ole panostettu yhtä paljon. Uffilta voi kuitenkin tehdä tar-kalla syynäyksellä huippulöytöjä.

8.00klo:

9.00klo:

13

14

Jos vanhat levyt kiinnostavat vanhoja vaatteita enemmän, UFFia vastapäätä löy-

tyy second-hand LP- ja CD-levyjä myyvä Hippie Shake Records. Kauppa on erikoistunut 60- ja 70-luvun harvinaisiin rock- ja hard rock -levyihin, mutta muidenkin genrejen levyjä löytyy. Paikka on rennon rähjäinen. Levyjulisteet koristavat seiniä ja vanhat pahvilaatikot on unohdettu levyhyllyjen alle. Täällä ei tarvitse hienostella.

Hakaniemessä liikkuessa ei kannata jättää välistä kauppahallia. Paikka on kuin juus-ton hajuinen tuulahdus menneisyydestä. Vanhaikaiset tiskit ovat pullollaan erilaisia

juusto- ja lihatuotteita. Kauppahalli on kuitenkin kau-kana hiljaisesta muinaisjäännöksestä. Arkenakin käy vili-nä, kun kaupunkilaiset tekevät hallissa ruokaostoksiaan.

Alakerrasta löytyy myös vihanneksia, makeisia ja erilai-sia kahveja. Yläkerrasta taas löytyy erilaisia käsityötuot-teita ja erikoiskauppoja. Jos ympäri Kalliota juoksemi-nen tuntuu jo jaloissa, on täällä hyvä hetki pitää pieni kahvitauko.

Jos tarvitset Hakaniemen kauppahallin vilinän jälkeen rauhoittumispaikkaa, kannattaa askel suunnata koh-ti Kallion kirjastoa. Komea tiilirakennus valmistui 1912, joten kirjojen selailun ohessa voit ihailla vanhaa arkitehtuuria. Vielä kirjastoakin upeampi ja tunnetumpi maamerkki on Kallion vanha kirkko.

Tässä vaiheessa nälkä alkaa jo varmaan kurnia mahassa, joten ota suunnaksi Fleminginkatu 5. Kahvila Gal-leria Keidas ei välttämättä täysin vakuuta ulkonäöllään, mutta on tunnettu maukkaasta luomuruoastaan. Kahvilan sisustus näyttää hieman keskeneräiseltä, mutta hauskojakin ratkaisuja löytyy. Vesi löytyy ihastutta-vista lasipulloista, ja vanhoissa purkeissa loistavat hehkulamput luovat vanhanaikaista tunnelmaa kahvilaan.

Juustojen salaatti ja lämmin puutarhurin leipä vievät kielen mennessään. Salaattiin kuuluvasta leipäbuffeesta löytyy muun muassa rapeaa foccaciaa ja juuri sopivan makeaa saaristolaisleipää. Kahvilan leivät tulevat läheltä Vallilassa sijaitsevasta Goodpie Bakery -leipomosta. Hinnat ovat euron-pari tavallisia kahviloita korkeammat, mutta laadukkaasta ruoasta maksaa mielellään.Täydellä mahalla jaksaa jatkaa shoppailua. Aivan Keitaan vierestä Fleminginkatu viidestä löytyy Fem. putiikki, jossa myydään suomalaisia desing-vaatteita. Mirkka Metsolan ja Kaisa Riivarin perustamassa liikkeessä myydään heidän omien merkkiensä lisäksi &BROS ja Raivio & Kulju merkkejä. Suomalaisen suunnittelun tukeminen ei ole koskaan huono idea. Joka päivä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä putiikki on suljettu sunnuntaista tiistaihin.

Hippie Shake Recordsissa on vaikuttava valikoima vinyylejä.

13.00klo:

11.15klo:

12.00klo:

15

Jos uudet vaatteet ovat mielestäsi liian pintaliitoa, löytyy läheltä myös katu-uskottavaa vintagea. Fleminginkatu kahdeksasta löytyy hurmaava vintage-liike Ansa. Kauppa tarjoaa Helsingin harmaaseen säähän kylläs-tyneelle todellista väriterapiaa. Punaiseksi, pinkiksi ja turkoosiksi maalatut seinät kilpailevat kirkkaudellaan värikkäiden vintage-mekkojen kanssa.

Upeiden mekkojen seasta voi löytää myös jotain yllättävää, kuten esimerkiksi Yoda- ja Star trooper -sormukset. Myynnis-sä on myös Ansan omia koruja. Mikäli tylliunelma ei täysin kuitenkaan päällesi istu, ei ole syytä huoleen. Ansan ompelija muokkaa vatteen juuri sinulle sopivaksi.

Perinteisemmän kirpputorin toivossa jatka Fleminginkatua eteenpäin numeroon 20 asti. Sieltä löytyy itsepalvelu-kirpputori Venla. Heti sisälle astuessa omistajan koira tulee tervehtimään asiakkaita iloisesti. Paikka on hieman sotkuinen, mutta tarjontaa on paljon. Täältä voi tehdä vaatelöytöjen lisäksi myös hyviä astialöytöjä. Sisustusintoilija ihas-tuu varmasti vanhoihin esineisiin kuten herätyskelloihin. Jos et ole vielä saanut tarpeeksesi vanhojen vaatteiden hajusta, Vaasankatu 10. löytyy värikäs Vintage-liike Hoochie Mama Jane. Kulttuurinnälkäisen kannattaa tarkistaa Porthaninkatu 17. Kulmagalleria, jossa on parhaillaan esillä Anette Wirkka-lan näyttely. Erikoisempi ratkaisu löytyy osoitteesta Helsinginkatu 17. Galleria Alkovin näyttelyt ovat näyteikkunassa.

Kaupungilla kiertelyn jälkeen on mukava mennä rentoutumaan hyvän ruoan ääreen. Hakaniemessä Hämeentie kahdessa sijaitseva ravintola Sävel tarjoaa hyvän valikoiman

erilaisia salatteja, leipiä, burgereita ja muita herkkuruokia. Puinen sisutus on lämminhenkinen ja kotoisa, mutta trendikäs. Ravintolassa on myös tunnelmallinen parvi, jonka voi varata yksityiskäytöön.Ravintola sulkee ovensa kello 22-23 aikoihin, jonka jälkeen kannattaa suunnata Siltasaarenkatua ylöspäin numeroon 15. Täältä löytyy baari nimeltään Om’pu. Om’pun tunnelma on rento ja sisustus värikäs. Baaris-sa voi ihastella taidetta, sillä seiniltä löytyy kuukausittain vaihtuva näyttely. Illasta riippuen tunnelmaa nostattavat erilaiset live-esitykset ja DJ:t.

Jos et halua vain istuskella tuoppi kädessä, niin Neljännen linjan ja Hämeentien kulmasta löytyy viihtyisä Cafe Mascot. Siellä voit juomisen ohella kuunnella live-musiikkia ja

pelata biljardia tai lautapelejä. Paikan aikakausilehtiva-likoima on myös todella kattava.

Drinkkien ja vauhdikkaampien bileiden perässä kannat-taa suunnata Helsinginkadulle. Numerossa 15 sijaitsee legendaarinen Pacifico. Rento reggae ja iso sangria-kannu saavat sinut taatusti hyvälle tuulelle. Jos tylsyys pääsee iskemään, löytyy baarista viihdykkeeksi myös ilmainen moottoripyöräpeli ja perinteinen pöytäjalka-pallo.

Om’pussa on värikäs sisustus.

Tämänkään kierroksen jälkeen et tiedä vielä kaikkea Kalliosta! Trombit kannustaa itsenäisiin seikkailuihin tässä monipuoli-

sessa kaupunginosassa.

14.30klo:

21.00klo:

18.15klo:

Yhteydenottoja Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Lasten ja nuorten puhelimeen tulee kymme-nen kertaa enemmän kuin pystytään vastaamaan.

MLL listaa tämän hetken suurimmiksi huolenaiheiksi Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä näkyviksi nuorten ongel-mien pimittämisen lähiaikuisilta, nuorten epäluottamussuh-teen ammattiauttajiin ja vertaisyksinäisyyden, eli kaveripo-rukan ulkopuolelle jäämisen tai kiusaamisen.

- Jos nuoret kokevat, ettei heidän ongelmiaan kuunnella tai niitä oteta vakavasti, he eivät mahdollisesti jatkossa kerro niitä. Lähiaikuisten suhtautuminen on erittäin tärkeää, muis-tuttaa lastensuojeluliitto.

Nuoret eivät myöskään välttämättä luota ammattiauttajiin

Nuorten epäluottamus ammattiauttajiin vaikeuttaa avun saamista.

TEKSTI Krista Muhonen KUVA Otto Turunen

johtaa syrjäytymiseen

tai tiedä heidän vaitiolovelvollisuuksistaan. Siksi monista ongelmista ei puhuta edes heille.

Apua Helsingissä tarjolla

Puhuminen anonyymisti auttaa nuorta mahdollisesti pal-jonkin, jos ei uskalla pyytää apua itsenäisesti muulta tahol-ta. Muun muassa HelsinkiMission Kampissa sijaitseva Krii-sipiste mahdollistaa anonyymit tapaamiset kriisityöntekijän kanssa, joissa voi keskustella haluamistaan aiheista.

Eniten yhteydenottoja Kriisipisteelle tulee masennuksen, ahdistuksen, ihmissuhde-, työ- ja opiskeluongelmien takia. Viime vuonna kriisipisteelle saapuneista ohjattiin eteen-päin noin viidennes. Nuoria ohjattiin esimerkiksi toisten

Pienetkin ongelmat voivat

16

järjestöjen luo, psykoterapiaan, psykiatrille, psykiatrian po-liklinikalle tai YTHS:lle.

Nuorille yritetään antaa mahdollisimman varhaisessa vai-heessa tukea, jotta ongelmat eivät kasvaisi liian suuriksi. Syrjäytyminen voi olla pienestäkin kiinni. Esimerkiksi jos nuori ei periaatesyistä suostu maksamaan mielestään vir-heellistä laskua, voi luottotietoihin tulla merkintä. Tämä vaikeuttaa myöhemmin asunnon tai lainan hankintaa.

Syrjäytyneistä puhutaan, suorittajista ei

HelsinkiMission Nuorten Kriisipisteen vastaava kriisityön-tekijä Katja Laamanen puhuu suorittajista.

- Aina puhutaan niistä syrjäytyneistä, “jotka eivät tee”. Suo-rittajat ovat kolikon toinen puoli, jotka tekevät liiaksi asti.Suorittajia ovat esimerkiksi lukiolaiset, jotka ovat suoritus-

KOMMENTTI: Vaikeneminen ei ole kultaa

Suomalaiset tunnetaan hiljaisena ja tunteitaan piilottelevana kansana. Asiasta on muodostunut jopa tabu, jota hyssytellään ja taputellaan kevyesti päälaelle. Ei siis ihme, että niin suuri osa erakoituu täysin yhteisöstä tai pahimmassa tapauksessa päättää elämänsä.

Nykypäivänä kaikki vaikeatkin asiat, joista on ennen vaiettu, on nostettu pöydälle. Miksei siis koroste-ta puhumisen ja tunteiden ilmaisun tärkeyttä? On

paineissaan tehneet liikaakin töitä ja ottaneet liian suuret tavoitteet. Tästä voi seurata fyysisiäkin ongelmia, esimerk-keinä päänsärky, väsymys, stressi tai jopa paniikkihäiriön oireet.

Suorittaminen ei rajoitu vain kouluun, sitä ilmenee työ-maailmassakin. Jos nuori kuluttaa itsensä puhki ennen kuin on edes siirtynyt opiskelusta työmaailmaan, on työkyvyt-tömyys suuri uhka. Tilastojen mukaan joka päivä viisi alle 30-vuotiasta jää eläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.

HelsinkiMission kriisityöntekijät auttavat nuoria ammatti-taidolla, mutta lopullinen muutos tulee silti nuorelta itsel-tään.

- Me ei olla niitä ihmeentekijöitä. Me olemme heille kuin peili, josta he saavat ehdotuksia, mutta muutos lähtee nuo-rista itsestään.

4.4.2012päivän kuva

KUVA Exhibit A / Aleksi Palmqvist

surullista, että nuoret pelkäävät kertoa vaikeista asioista, eivätkä luota läheisiin ihmisiin.

Pienenä asiana alkanut murhe voi ajan kuluessa kasvaa ylitsepääsemättömäksi. Vaikka kuulostaakin kliseiseltä, asiasta puhuminen helpottaa ja auttaa saamaan uutta näkökulmaa mietteisiin. On tärkeää, että jokaiselta löytyy tukihenkilö, jolle jakaa elämän-sä.

TEKSTI Heidi Kontiainen

17

18

Ei paluuta päivätyöhön

TEKSTI Emma Lipasti KUVA Aleksi Palmqvist

VIERASHUONE

SE perinteinen tarina: Kaksi miestä istuu baarissa ja saa oluen innoittamana idean perustaa oma bändi. Bändi alkaa muodostua uusista baarituttavuuksista ja vanhoista kave-reista. Viimein tehdään yhdessä biisi ja laitetaan se nettiin. Yleensä homma jää siihen.

Yli kaksi vuotta myöhemmin French Films eli laulaja-kitaristi Johannes Leppänen, basisti-laulaja Mikael Jurmu, kitaristi-laulaja Joni Kähkönen, kosketinsoittaja Santtu Vainio ja rumpali Antti Inkiläinen istuvat Ta-vastian takahuonessa. Edessä on keikka Tavastialla ja takana on monta keikkaa ympäri maailmaa.

- Me vaan laitettiin biisejä nettiin ja jengi diggailikin niistä, Leppänen selittää suosiota.

Suomalainen indiebändi French Films keikkailee ympäri maailmaa. Siitä huoli-matta heillä ei ole suorituspaineita.

Netin kautta bändi tuli nopeasti indiemusiikkipiireissä tun-netuksi. Erityisesti ulkomailla kiinnostuttiin bänditulokkaas-ta ja pian pojat keikkailivat jo ympäri Eurooppaa. Joulukuus-sa 2011 French Films kävi Japanissa, missä on myös julkaistu heidän debyyttilevynsä Imaginary Future.

Suurin osa faneista ulkomailla

Nopea suosio on yllättänyt bändin, mutta keikkaelämään on sopeuduttu hyvin. Pian tajuttiin, että keikkaillessa täytyy välillä nukkuakin. Jäsenet ovat myös tutustuneet toisiinsa paremmin.

- Ollaan opittu tuntemaan toisemme. Nyt tajuaa milloin toiselle pitää antaa omaa aikaa, Jurmu kertoo.

Keikkaelämästä ei löydy valittamista. Maailman kiertäminen kitara kourassa on ollut hieno kokemus.

- En olisi ikinä käynyt kaikissa noissa maissa muuten. Ennen olin ihminen, joka oli käynyt parissa maassa, nyt olen käynyt parissakymmenessä, Kähkönen sanoo.

19

TEKSTI Emma Lipasti KUVA Karolina Svahn

Ulkomaille lähteminen onkin menestystä haluavalle in-diebändille välttämätöntä. Suomessa ei ole kuuntelijoita French Filmsin kaltaisille bändeille tarpeeksi ja suurin osa faneista on ulkomaalaisia. Kähkösen mukaan lähtökohtana on ollut aina, että musiikkia tehdään kaikkien kuunnelta-vaksi.

- Suomi on pieni maa. Olemme kahden vuoden aikana soit-taneet melkein kaikkien suomalaisten indiebändien kanssa, Jurmu selittää.

Hetkellisyys ei pelota

Myös kriitikot ovat ylistäneet bändiä. Vuonna 2011 French Films valittiin Helsingin Sanomissa yhdeksi vuoden lupaa-vimmista bändeistä. Pojat eivät tästä kunniasta jaksa kuiten-kaan välittää.

- Ei kyllä kiinnosta vittuakaan, Leppänen tokaisee.

- Tuntuu se ihan hyvältä, mutta ei siitä mitään paineita synny, Kähkönen jatkaa.

Tulevaisuus näyttää valoisalta. Ensi kesänä odottaa muun muassa Pohjoismaiden suurin rockfestivaali Roskilde. Ke-sällä bändi alkaa myös työstämään uutta levyä, joka ilmestyy talvella.

Bändiä ei pelota, että suosio olisi vain hetkellistä. Päivätyö-hön pojat eivät kuitenkaan halua enää palata. Paskaduuni saa kiroilua osakseen. Musiikki on heille elämäntapa.

- Lopetin lukion musiikin takia ja olin paskaduunissa pari vuotta. Puolitoista vuotta sitten oli vika työpäivä. Sen jäl-keen olin tosi köyhä, mutta paljon onnellisempi, Leppänen kertoo.

Anna muun kansan tietää kuinka fabulous sinun elämäsi on. Kerro se Twitterissä. Ja Facebookissa. Ja blogissa. Ko-lumnistimme pohtii nykypäi-vän huomiohakuisuutta.

Olen julkkis, siis elän!

FACEBOOKIA pitää päivittää vähintään kerran päivässä. Muuten ihmiset luulevat, että olet joku nobody, jolla ei ole mitään elämää. Päivityksiin kannattaa kirjoittaa mahdolli-simman avoimesti, mitä kaikkea olet tehnyt päivän aikana. Tottakai Facebook-kavereita kiinnostaa elämäsi jokainen yksityiskohta.

Ainakin joka toinen päivä päivityksesi on liityttävä alkoholiin ja bilettämiseen. Näin kaikki tietävät, että olet cool. Äläkä unohda lisätä itsestäsi useita kuvia, joissa juhlit muiden kau-niiden ihmisten seurassa paljasta pintaa vilauttaen.

Twitter ei ole saanut Suomessa kovin suurta suosiota, vaikka Amerikassa kaikki julkkikset tietävät sen parhaaksi kanavak-si tavoittaa fanit. Suomalaisenkin kannattaa käyttää twitteriä ollakseen edelläkävijä. Lyhyissä tweeteissä voit kertoa pieniä intiimejä asioita elämästäsi tai ilmaista älykkyytesi syvällisillä pohdinnoilla. Miksi alennusmyynneistä löytyy vain XL-vaat-teita?

Twitterin lyhyet viestit eivät anna mahdollisuuksia paljastaa ihmisille kaikkea elämästäsi. Onneksi bloggauksesta on tullut yhä suositumpi harrastus ja lukijoita riittää. Blogissa kannat-taa näennäisesti keskittyä johonkin aiheeseen kuten muotiin tai ruoanlaittoon. Myöhemmin voit alkaa ujuttaa teksteihisi yhä enemmän oman elämäsi tapahtumia: hienoja bileitä ja glamoureja tilaisuuksia joihin tavalliset ihmiset eivät pääse.

Arjestakin täytyy kertoa kauniiden kuvien vä-lityksellä. Sinulle arkikin on juhlaa! Välillä voit kirjoittaa pitkiä avautumispostauksia joihin purat kaiken elämästäsi vaikeasta lapsuudesta nykyiseen parisuhteeseesi. Jokaisen lu-kijan on tunnettava sinut ja tarinasi. Blogi on kuin päiväkirja, joka todistaa, että elät.

Netissä julkisuutta voi saada vain tiettyyn pisteeseen asti. Kaikki voivat lukea elämästäsi, mutta nimesi ei ole koko kansan huulilla. Onneksi nykyisin on monia tosi-tv -sarjoja joihin pääsemällä voit osoittaa koko Suomen kansalle, miten huipputyyppi olet.

Idolsiin ei kannata mennä ellei todella osaa laulaa, sillä muu-ten julkisuus jää lyhytaikaiseksi, vaikka tekisikin Ibi Lovet. Big Brotheriin kannattaa mennä, jos haluaa bimbon maineen. Diilissä julkisuus on taattu vain, jos olet todella persoonal-linen. Tosi-tv tarjonnasta jokainen löytää varmasti omansa!

Kaikista hienointa on päästä iltapäivälehden etusivulle. Siinä vaiheessa jokainen suomalainen tietää nimesi ja puolet elä-mästäsi. Olet ehkä päässyt esittelemään upeaa vartaloasikin puolelle valtakunnasta. Nyt voit todella tuntea eläväsi!

20

Miehet, herätkää!TEKSTI Anni Pulkkinen, Lotta Lybeck, Tanja Otava KUVA Otto Turunen

URHEILU mielletään aina miesten jutuksi. Miehet ovat urheiluhulluja, miehet seuraavat sitä ja tietävät siitä kaiken. Me naiset emme seuraa urheilua, emmekä varsinkaan ymmärrä siitä yhtään mitään.

Ensimmäinen kysymys, minkä saat osaksesi ol-lessasi katsomassa lätkämatsia miesporukassa, on: “Tiiätkö ees mikä on paitsio?” Seuraavaksi selität, mikä se on. Sen jälkeen tulee komment-ti: “No et sä ees tiiä ketkä pelaa”, vaikka ky-seessä olisi Suomen maajoukkuepeli.

Vielä pahemmaksi tilanne menee, kun yrität kommentoida tilanteita. “Naiset ovat täällä hil-jaa”, tulee heti vasten kasvoja, tai sitten kom-menttiisi ei kiinnitetä mitään huomiota. “Mitä sä tiedät, sä oot nainen.”

Esimerkkitilanne: Ollaan baarissa katsomassa matsia. Pöydässäsi olet sinä ja läjä miehiä. Jos huomaat jonkun erityisen komean syötön ja hihkaiset siitä ääneen, kukaan ei reagoi miten-kään. Annas olla, kun menee muutama sekunti ja joku mies heittää täsmälleen saman kom-mentin, niin kaikki alkavat hehkuttaa, että niin-pä!

Ja sitten kun kerrot, mitä joukkuetta kannatat. Ainoat syyt siihen miksi kannatamme jouk-kueita, on että se menestyy tällä hetkellä, tai sitten siellä on joku kuuma pelaaja. Niin, eihän meillä mitään muuta tietoa asiasta olekaan. Kun alkaa sitten perustella miksi kannattaa joukkuetta, ja että on kannattanut sitä jo kau-an, seuraavaksi heitetään: “Okei, no ketkä kaik-ki siellä pelasi vuonna 1994?”

Urheilujournalismilinjan naisopiskelijat kertovat, miltä tuntuu elää miesvaltaisessa urheilumaailmassa.

21

Ihan oikeasti. Miehet, herätkää. Se, että on seu-rannut kauan tiettyä joukkuetta ei tarkoita, että osaisi koko seuran historian ulkoa. Eikä suurin osa miehistäkään osaisi antaa tällaisiin kysymyksiin täydellistä vastausta, mutta heiltä sitä ei tarvitse edes kysyä, sillä totta kai miehil-lä on vedenpitävät perusteet joukkueen kan-natukseen.Huippu-urheilu on usein miespainotteista. Tot-ta kai meistä on mukavaa, että jalkapalloilijat ovat hyvännäköisiä, mutta ei kukaan katso 90 minuutin pelejä vain muutaman komean mie-hen takia. Tai siinä vaiheessa, jos jaksaa istua kokonaisten pelien läpi vain nähdäkseen ne pari lähikuvaa jostakin kuolattavasta pelaajasta, on kyseessä kyllä aika kärsivällinen tapaus.Jos satut syttymään johonkin lajiin joka ei ole miesten mielestä “in”, esimerkiksi formuloi-hin, on dissauksen putki päättymätön: “Miks ihmeessä sitä seuraat, eihän se enää ketään kiinnosta.” Ei edes nyt, kun Kimi Räikkönen on palannut. Jos se jotain meistä naisista sat-tuu kiinnostamaan, niin sehän tarkoittaa ettei todellakaan tiedä urheilusta mitään. Eihän sitä kukaan seuraa. Eipä.

Nämä ovat ennakko-oletukset. Naisten mieli-piteille ei anneta urheilusta puhuttaessa pai-noarvoa. Tietenkin maailmasta löytyy myös muutamia poikkeustapauksia miesten joukos-ta, mutta he eivät uskalla taas nostaa ääntään kuuluviin, jos koko muu porukka ignooraa nai-set täydellisesti.

Todennäköisesti aika monikin nainen on val-mis myöntämään, ettei tietotaso urheilusta ole aivan sillä fanaattisimmalla tasolla. Mutta näin naisnäkökulmasta emme ymmärrä, miksi tämä on paha asia. Luulisi nyt jätkien egoa hivelevän, kun tosissaan urheilusta kiinnostunut nainen sitten pyytää täsmennystä johonkin tiettyyn pelilliseen seikkaan, mutta ei. Tässä vaiheessa hameväelle nauretaan ja käsketään googlaa-maan Pelén vanhoja videoita YouTubesta. “Tu-tustukaa urheiluun ennen kun tulette kysy-mään”, sanotaan.

Miksi hitossa? Kyllä me ainakin mielellämme avartaisimme näkemystämme siitä, jos joku miespuolinen henkilö yhtäkkiä kiinnostuisi korkokenkien sielunmaailmasta ja tulisi kysy-mään Christian Louboutinin punaisten pohjien historiasta. (Hyvin epätodennäköinen skenaa-rio, mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia.)On totta, että urheilua seuraavia ja siitä aidos-ti kiinnostuneita naisia ei ole yhtä paljoa kuin miehiä. Tämä ei saisi kuitenkaan olla “naiset eivät tiedä urheilusta mitään” -yleistämisen perusteena.

Nyt olisi aika päivittää ne keskiaikaiset mie-lipiteet naisten urheilutietämyksestä. Onko ihmekkään, etteivät naiset katso urheilua miesten kanssa tai tahdo puhua aiheesta, kun saamme osaksemme vain loppumatonta dissa-usta.

11.4.2012päivän kuva

KUVA Räjähdys / Otto Turunen

JUKKA VUORION Lätkävisa 2012 on erin-omainen kirja kaikille urheilutietäjille tai niille, jotka luulevat edes vähän tietävänsä jääkiekos-ta. Kirjassa käydään läpi kaikki SM-liigajoukku-eet, alkuperäiset NHL-joukkueet ja maajouk-kueet. Itseään ja kavereitaan voi myös haastaa esimerkiksi jännien anagrammien parissa. Itsel-läni ainakin kesti hiukan pohtia, kuka mahtaisi olla morsiamen muna tai ennakko pian.

Kysymyksiä kirjassa on paljon ja visailtavaa riit-tää useammallekin tylsälle illalle. Ne on myös suunniteltu hyvin. Satunnaiset jääkiekon seu-raajat (lue: minä) ja todelliset jääkiekkofanit eivät voi valittaa liian vaikeista tai helpoista kysymyksistä. Kysymysten vaikeustaso heitte-lehtii juuri sen verran, ettei kukaan ainakaan kyllästy visailemaan kesken mökki-illan. Ei ole ollenkaan haitaksi, että vain yhdessä osiossa on helpotettu vastauksia abc-vaihtoehdoilla.

Kirja on sisäsivuiltaan täysin mustavalkoinen,

vaikka siellä on paljon myös valokuvia eri kysy-mysosioiden välissä. Ratkaisun ymmärtää, kos-ka visailukirjoja tuskin luetaan intensiivisesti kannesta kanteen. Toisaalta kysyjälle olisi nau-tinnollisempaa fiilistellä esimerkiksi vuoden 2011 MM-kultaan liittyviä kuvia, jos ne olisivat värillisiä.

Kaiken kaikkiaan Jukka Vuorio on onnistunut hyvin keräämään laadukkaita kysymyksiä visai-lukirjaansa. Raimo Helmistä fanittava kirjailija on löytänyt jääkiekkohistorian tärkeimpiä virs-tanpylväitä, mutta myös ottanut viime vuosien sankariteot kunniakkaasti mukaan visailuihin. Esimerkiksi Ilmaveivi-Mikelle on pyhitetty omat 10 kysymystä.

Jukka Vuorio on vuoden 2009 nuori freelance-journalisti ja on entinen HEO Median Urhei-lujournalismin opiskelija lukukaudelta 2008-2009.

Jukka Vuorion Lätkävisa 2012 tarjoaa ison läjän kysymyksiä jää-kiekosta. Kirjan avulla voi visailla useammankin illan ajan.

Laadukasta viihdettä niin tuuli-puku- kuin hardcorefanillekin

TEKSTI Roope Visuri KUVA Karolina Svahn

22

KATSOESSANI jääkiekko- tai jalkapallo-otte-luita muista Euroopan maista, lähinnä Ruotsis-ta, Sveitsistä, Saksasta ja Latviasta, tulen joka kerta ihmetelleeksi yleisön fanaattisuutta ja loistavaa tunnelmaa. Tunnelmaa, joka välittyy kotiolohuoneeseen asti yleensä jopa niin vah-vasti, että ihoni menee kananlihalle.

Entäpä sitten Suomessa? Miten on katsomo-tunnelman ja -fiiliksen laita täällä urheiluhullu-jen luvatussa maassa? Ilmestyykö iholleni “ka-nanlihaa” edes silloin, kun olen paikan päällä urheilutapahtumassa? Ei. Tai korkeintaan ani-harvalla paikkakunnalla. Voisin kuvitella, että Porin Isomäen, Vaasan Kuparisaaren ja Helsin-gin Nordenskiöldinkadun kiekkopyhätöissä tunnelma saattaa ainakin hipaista kattoa.

Entä esimerkiksi Turun Artukaisissa, jossa Tepsin miehenä käyn paikan päällä muutaman kerran kaudessa? Mikä on siellä tunnelma ta-vallisessa runkosarjamatsissa? Ollaanko kat-somossa ihan kuin kirkossa? Kyllä, ainakin jos hieman karrikoidaan.

Syitä vaisulle tunnelmalle ei kuitenkaan tarvit-se kaukaa hakea: HK Areenan “järkkärit”, jos yleistys sallitaan, ovat täysin “pellejä”: he ovat käsittämättömän virkaintoisia ja huumorinta-juttomia.

Tästä hyvänä esimerkkinä voin mainita erään tapauksen vuoden 2003 jääkiekon MM-kisois-ta, joissa minulla (silloin 13-vuotiaalla Arturs Irbe -fanilla) oli etuoikeus olla paikan päällä Kanadan ja Latvian välisessä alkusarjan otte-lussa. Latvialaiset jääkiekkokannattajat ovat tunnetusti loistavia tunnelman luojia, siinä asiassa ehkä jopa maailman parhaita.Ääntä pi-dettiin nytkin. No, tästä ei rouva järkkäri kui-tenkaan tykännyt ja käski miespuolista latvia-laisfania poistumaan katsomosta. Naurettavaa toimintaa järjestyksenvalvojalta. Jos jotakuta kiinnostaa “Latvian pojan” reagointi poistumis-käskyyn, niin se tulee tässä: hän näytti jo kä-

velevän pois, kunnes hän yhtäkkiä kääntyi, otti torven esille ja laittoi sen rouva järkkärin kor-van juurelle ja lähetti baltialaiset terveisensä töräyttämällä pienet fanfaarit. Nämä terveiset eittämättä menivät perille. Tyylikästä toimintaa hienolta mieheltä.Eikä äsken kerrottu ole edes ainoa kerta, kun järkkäreiltä on nähty vastaavanlaista ylirea-gointia Artukaisissa. Ja veikkaanpa, että sama ilmiö toistaa itseään ympäri Suomen.

Tuntuu välillä siltä, että järkkärien tehtäväksi on annettu tunnelman pilaaminen. Jos se to-della on keltaliivisten päällimmäinen tehtävä, he ovat onnistuneet työssään enemmän kuin erinomaisesti. Silloin heille on syytä antaa 10 pinnaa ja papukaijamerkki.

Toinen tunnelman kannalta merkittävä asia on se, että Suomessa katsomoihin ei saa tuoda olutta. Tämä on asia, josta en tiedä, miten sii-hen tulisi reagoida. Pitäisikö itkeä vai nauraa. No ehkä itsessänikin – järkkärien tapaan – on sen verran “sisäistä pelleä”, että valitsen tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Leikinlasku sikseen, mennään itse asiaan. Pointti on siinä, että miksi lähes kaikissa eurooppalaisissa ja pohjoisame-rikkalaisissa yhteiskunnissa oluen juominen urheilukatsomoissa on sallittua, mutta ei Suo-messa.

Kolmantena katsomotunnelman litistäjänä voidaan mainita maskottien puuttuminen. Ei missään nimessä riitä, että Suomessa järjestet-tävissä urheilun suurkilpailuissa katsomossa heiluu tunnelmaa ja karnevaalihenkeä lisäävä virallinen kisamaskotti. Tällainen veikeä ja sa-maistuttava hahmo tulisi olla vähintään jokai-sella pääsarjatason palloilujoukkueella.

Eiköhän oteta tässä asiassa mallia Yhdysvallois-ta ja Keski-Euroopasta. Olisihan se hienoa, jos jokaisella urheiluseuralla olisi oma hellyyttävä Hoffinsa.

Olut ja maskotti katsomoihin, kiitos!TEKSTI Niko Niemi

Kolumnistimme Niko Niemi kritisoi suomalaista fanikulttuuria.

23

TALLINNA, tuo halvan viinan luvattu kaupun-ki, josta löytyy kuitenkin myös paljon kulttuu-ria. Historiallisen Vanhan kaupungin ja Raati-huoneentorin lisäksi löytyy pitkä lista erilaisia museoita. Nähtävyyksien kiertelyyn voisi käyt-tää helposti vaikka koko päivän.

Meitä nämä nähtävyydet eivät kuitenkaan kiin-nostaneet, kun maaliskuussa lähdimme Tallin-naan kahden päivän pikareissulle. Suuntasim-me meren ylitse laajat ostosmahdollisuudet ja juuri se kuuluisa halpa viina silmissä kiiluen. Päiväristeilyn sijaan valitsimme pakettimatkan, johon kuului laivamatkat edestakaisin ja yksi yö perinteisessä Sokos hotelli Virussa. Otim-me pakettiin lisäksi hieman luksusta arkeen, meriaamiaisen kuohuviinein.

Saavuttuamme Tallinnaan matka A-terminaa-lista hotellille tuntui loputtomalta. Reippaina turisteina raahasimme painavia matkalaukkuja tuulessa ja tuiskussa. Onneksi hotellin loistava vastaanotto kuitenkin piristi meitä heti. Meil-le tarjottiin business-luokan huonetta vain 10 euron lisämaksulla ja mehän sanoimme tähän ehdottomasti kyllä.

- Huone löytyy sitten kattokerroksesta, eli kerroksesta numero 22.

Aurinkoisessa ja keväisessä Tallinnassa kaikki tuntuu olevan hyvin. Paljon kauppoja ympärillä, palvelu on todella ystävällistä, viina on halpaa eikä ruoastakaan tarvitse paljoa pulittaa. Ainoa häiritsevä asia on vaihtorahojen antaminen pieneen kuppiin kassan vieressä. Ei ole väliä, kuinka paljon ojennat kättäsi myyjän eteen, ra-hat päätyvät aina kuppiin. Ja tietenkin yhden ja kahden sentin kolikot. Jo kahdessa päivässä lompakko ehtii täyttyä näistä turhista pikku-hiluista. Myyjien iloista “Tere” -tervehdystä on myös vaikea ottaa vastaan naama perusluke-milla, sen verran koomiseltase suomalaisen korvaan kuulostaa.

Öö ja päev, yö ja päivä

Tallinnassa shoppailu on mukavaa vaihtelua Suomeen verrattuna, sillä kauppavalikoima on huomattavasti laajempi. Tunnetuin ostoskeskus Viru Keskus vilisee shoppailijoita. Tallinnasta löytyy useita kauppaketjuja, jotka eivät ole vie-lä saaneet jalansijaa Suomesta, kuten Bershka ja Terranova. Lisäksi Stockmanniin verrattavis-sa oleva Kaubamaja on pakollinen shoppailijan kohde.Tallinnan tunnetuin kauppa on varmasti Su-peralko. Viinashoppailijat suuntaavat suoraan laivasta tekemään ostoksia ja viihtyvät siellä helposti useamman tunnin verran. Tallinnasta löytyy kuitenkin myös muita edullisia viinan ostopaikkoja. Keskustassa pyöriessä laajaa al-koholitarjontaa löytyy ainakin Kaubamajan ala-kerran kaupasta Viru Keskuksesta.Tallinnan päivä on täynnä suomalaisia turis-teja, jopa maaliskuun arkipäivinä. Vielä ei ole sesonkiaika, mutta suomalaisilta löytyy kyllä aikaa lähteä käymään etelänaapurissa. Kahvi-lat ovat pullollaan taukoa pitävistä ihmisistä, eivätkä ravintolatkaan ole tyhjillään. Illan tul-len ostosvilinä kuitenkin hiljenee, kun kaupat alkavat sulkea oviaan. Ihmiset vaihtavat kaupat ravintoloihin ja baareihin, joita Tallinnasta löy-tyy joka nurkasta.

Ilta kymmeneen mennessä Viru keskus on jo täysin autioitunut ja ainoa paikka mistä eloa löytyy on alakerran Amarillo. Tämä on Sokos hotelli Virussa yöpyville helpoin vaihtoehto ruokailuun ja illanviettoon.

Amarillo on paikka, josta löytyy elämää lähes vuorokauden ympäri. Suomalaisia turisteja ei enää illalla niin paljoa näy, sillä useimmat päi-väristeilyllä olleet shoppailijat ovat jo ottaneet suunnan takaisin kohti Suomea. Suomalaiset erottaa kuitenkin helposti paikallisista.

Tere, tere!Millainen on Tallinnan yö ja päivä?

TEKSTI & KUVAT Heidi Kontiainen & Lotta Lybeck

24

Jäljellä olevat keski-ikäiset tulevat baariin lenk-keilyvaatteissa, kun taas paikalliset ovat laitta-neet korot jalkaan ja mekot päälle.

Porukkaa on melko paljon kaupungilla liikkeel-lä, ottaen huomioon, että on tiistai-ilta. Seuru-eet etsivät sopivia baareja ja ravintoloita itsel-leen. Ilta on kuitenkin melko rauhallinen.Maaliskuussa Tallinnassa vaikuttaa olevan enemmän menoa arkisin päivällä ihmisten tehdessä ostoksia. Illan tullessa väsyneet shop-

pailijat palaavat laivaan, vetäytyvät hotellihuo-neisiinsa tai nauttivat Tallinnan ruoka- ja juo-mamaailmasta.

Meille maaliskuun keväinen Tallinna tarjosi kaiken mitä toivoimmekin, rauhallisesta yö-elämästä huolimatta. Palaamme varmasti vielä pidemmänkin reissun nimissä etelänaapuriim-me, mitä pikemmin sen parempi. Kuten Loost Kooskin laulaa “Mä haluun takasin Tallinnaan, mitä se laivalippu maksaa”.

25

MISTÄ tietää saapuneensa Saksaan? Tietenkin siitä, kun astuu lentokentällä taksiin ja auto-bahnilla mittarin lukema lähentelee kahtasataa.

Suurkaupungiksi harvinaisen idyllinen ja kom-pakti München on lyhyesti kuvailtuna söpö ja toimiva. Mikään ei ole liian suurta tai mahtaile-vaa, mutta yleisesti ottaen kaikki on nätimpää kuin Helsingissä. Varsinaisia nähtävyyksiä ei ole hurjasti, mutta tylsäksi sitä ei voi kutsua.

Taksin kurvatessa kaupungin läpi hotellia kohti tuntuu München välittömästi kodikkaalta. Sielu lepää kauniita, vanhoja rakennuksia ihaillessa. Münchenissä voisi aivan helposti viettää ko-konaisia päiviä vain tutustuen kaupungin ark-kitehtuuriin. Jalkaisin pystyy ja ehdottomasti kannattaa kulkea.

Shoppailijan paratiisiksi ei Münchenia voi ni-mittää, mutta kyllä tarjonta ainakin Helsingin päihittää. Keskusaukio Marienplatziin päätty-vän Kaufingerstraßen varrella sijaitsee tavara-taloja ja hieman halvempia kansainvälisiä muo-tiliikkeitä. Mikäli mielii high-fashionin pariin, on suunnaksi otettava Maximilianstraße, jonka huippumuotiliikkeet kirvoittavat muodin ystä-vistä ihastuneita huokauksia.

Ruoka- ja juomatarjonta on yksinkertainen – bisseä, bisseä, ja vielä vähän bisseä. Jos et ole oluen ystävä, jää Saksan ravintolakulttuurin to-dellinen ydin todistamatta.

Suurimpana yllätyksenä itselleni tuli paikallinen väestö. Odotin, että kaduilla olisi käyskennellyt pitkiä, vaaleita ja kalliisiin vaatteisiin verhottu-ja ihmisiä; onhan Münchenin elintaso Saksan korkeimpia. Väestö oli kuitenkin arkisen tylsää – ehkäpä kaikki hohdokkaat, nuoret ja kauniit ihmiset olivat nukkumassa.

Katukuvassa näkyi hurjat määrät koiria. Ho-tellin aulabaarissa, tavarataloissa, jopa ravinto-

loissa – niitä oli kaikkialla. Muutamat viilettivät Marienplatzin sivukaduilla ilman hihnaa. Mikäs siinä, hyvin käyttäytyviä hauveleita joka ikinen, eikä koirankakkoja näkynyt missään.

Jalkapalloileva München

Miksi juuri München? Koska omaan jalkapal-lohullun perheen, ja pääsiäisen kiireettömyys tarjosi mainion mahdollisuuden päästä kat-sastamaan Bundesligan meininkiä. Intohimo jalkapalloon näkyi selkeästi katukuvassa. Kau-pungin ylpeys Bayern Münchenin fanituotteita oli myynnissä siellä sun täällä, ja matsipäivänä kaupunki kuhisi Bayernin huiveihin sonnustau-tuneita paikallisia.

Allianz Arena oli yksinkertaisesti huikea ko-kemus. Lauantaiaamu oli sateinen ja synkkä ja vielä lippuja vilauttaessa keskityin lähinnä äksyilemään siitä, kuinka otsatukkani kastui ja hiukset olivat huonosti. Mutta kyllä siinä iho nousi kananlihalle, kun vihdoinkin noustiin katsomoon ja päästiin sisälle saksalaiseen jal-kapallokulttuuriin.

Katsomoissa voi surutta polttaa ja juoda olut-ta. Istuinalueiden jyrkkyydestä johtuen stadion on omalla tavallaan jopa intiimi, vaikka melkein 70 000 henkeä vetääkin. Huikeaa kannustusta pääsimme todistamaan Ausgburgin fanien puo-lelta, sillä paikkamme sijaitsivat suoraan heidän vieressään. Erottajana toimi vain hentoinen aita.

Ehkä mieleenpainuvimmaksi yksityiskohdaksi pelistä jäi selostajan ja yleisön välinen kommu-nikaatio aina maalinteon jälkeen. “Mario”, se-lostaja kuuluttaa, mihin yleisö vastaa karjuen: “GOMEZ!” Maalintekijää huudetaan kolmesti, ja seuraavaksi ilmoitetaan tilanne: “Bayern – ” “EINS!”, “Augsburg – ” “NULL!” ja vielä vii-meiseksi kohteliaisuutta unohtamatta: “Dan-ke!” – “BITTE!”

Hallo! Hallo!Millainen on Münchenin yö ja päivä?

TEKSTI & KUVAT Anni Pulkkinen

26

Voin vain kuvitella, kuinka huikea fiilis samai-sella stadionilla vallitsee vähän päälle kuukau-den päästä, kun Mestarien liigan kausi huipen-tuu Allianzilla käytävään finaaliin.

Tag und nacht, päivä ja yö

Matka jätti pohdinnan varaan, oliko Münche-ninvaltaväestö käyntini aikaan viettämässä rau-hallista pääsiäistä kotonaan, vai onko kyseessä tosiaan il-mapiiriltään harvinaisen seesteinen suurkaupunki. Itse veikkaan jälkimmäistä. Ta-vallisena arkiviikonloppuna olisi todennäköi-sesti päässyt todistamaan vähän eloisampaa Münchenia, mutta nyt meno jäi rauhalliseksi.

Päivisin keskusta vilisi ihmisiä, mutta ahdistavaa väentungosta ei syntynyt missään vaiheessa. Marienplatz, jo vuosisatojen ajan Münchenin keskustana pidetty aukeama parveili sekä tu-risteista että paikallisista. Rauhallinen ja kiiree-tön ilmapiiri antoi mahdollisuuden vain imeä itseensä leppoisaa tunnelmaa.

Iltaisinkin kaduilla pääsi käppäilemään aivan rauhassa. Ravintoloissa näkyi hyvinkin nuoria

lapsia, vaikka kello lähenteli yhtätoista. Vaikka paikalliset kiduttivatkin maksojaan oluttarjon-nalla, ei kaduilla näkynyt ollenkaan epämääräi-siä puistokemistejä, joilta Helsingin keskustas-sa ei viikonloppuisin voi välttyä.Olisi ollut hauska käydä testaamassa Münche-nin yöelämää, mutta matkaseurani ei ajatuk-sesta innostunut, ja yksin en klubeille viitsinyt tunkea. Oman korttelin sporttibaarissa katso-tun La Ligan iltapelin meiningit riittivät minulle, mutta mikäli Münchenissa mielii bilettämään, kannattaa useiden nettiohjeiden opastamana suunnata Kultfabrikiin. Kyseessä on entinen tehdasalue, jossa vallitsee nykyään laaja yöker-hokeskittymä.

Mikäli haluat päästä tutustumaan kauniiseen arkkitehtuuriin ja käydä perehtymässä paikalli-seen ruoka- ja juomakulttuuriin, on pääsiäinen otollinen ajankohta matkustamiseen. Oman kokemukseni pohjalta tohtisin kuitenkin väit-tää, että München on loistava kesäkaupun-ki. Puistomaiset kävelykadut koko vihreässä loistossaan, terassikeli ja eläväisempi väestö – nämä jäivät harmikseni itseltäni näkemättä.

27

Ainoastaan matkaaminen kohteeseen ja käyttöra-hat… Entä vuokran maksaminen Suomeen? Työ-paikka ja matkavakuutus?

Rakas Suomenmaamme koettelee reissuun lähtijää mo-nella tavalla. Työpaikoista ja asunnoista täytyy irtisanoutua ajoissa. Entä onko minulla varaa lähteä? Toisekseen, mihin laskeudun, kun palaan reissultani? Urakehitys; onko se tär-keää juuri nyt?

Vuokra-asujana joudun pohtimaan, mitä teen asunnon suh-teen. Voisinko ehkä saada alivuokralaisen matkan ajaksi? Vuokranmaksu ja reissaus samanaikaisesti maksaa hunajaa. Tavaroiden varastoiminen on yksi murheenkryyni. Minulla ei ole ystäviä tai sukulaisia, joiden nurkkiin voisin ne viedä.

Reissukuume iski taas eilen. Ynnäilin mahdollista budjettia puolen vuoden Afrikan reissuun. Tarvitsen ainakin 5000-6000 euroa. Hmm…kalliiksi tulee.

Matkavakuutusta etsiessä saa käydä läpi melkoisen ruljans-sin. Soitin Pohjolaan. Vuoden matkavakuutus maksaa 543 euroa. Samanpituinen vakuutus, jossa palaan Suomeen kol-men kuukauden välein, maksaakin 93 euroa. Matkatavarali-sä päälle lisää hintaa useita satasia lisää.

Päätöksiä, päätöksiä, päätöksiä. Myös työpaikan suhteen täytyy päättää. Pomon suhtautumista reissuunläh-töön on yhtä vaikea arvioida kuin tulevaa säätilaa; se voi olla ihan mitä vain. Kuukautta pidempiä lomia ei helposti saa, jos haluaa palata samaan paikkaan töihin.

Jottei kaikki tämä olisi liian helppoa, aloitan saman ruljans-sin reissusta palatessani; asunnon ja työpaikan etsimisen.Kämppää ei suurimmista kaupungeista saada ilman ole-massaolevaa työpaikkaa tai rikasta sukunimeä.

Reppureissaaja ui vastavirtaan

TEKSTI JA KUVAT Marke Hongisto

28

Useamman reissun tehneenä tiedän, että duunin saaminen on oma taiteenlajinsa. Minulta on kysytty; kuinka kauan aiot Suomessa tällä kertaa viipyä?Luulisi, että uusien kielien ja kulttuurien ymmärtäminen olisi plussaa työnantajallekin. Onhan se kamalaa, kun työn-tekijä tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja selviytyy hankalammastakin tilanteesta ilman 112-numeroon soitta-mista.

Meillä Suomessa arvostetaan työntekoa suunnattomasti, ja reissaaminen sen sijaa on ajan ja rahan tuhlausta! Tulee ru-mia aukkoja ansioluetteloon, kun ei koko ajan opiskele tai vähintään tienaa sata lasissa rahaa toimivan yhteiskunnan vuoksi.

Miksi Suomessa paheksutaan välivuoden ot-tamista opinnoista? Esimerkiksi Australiassa kan-nustetaan nuoria lähtemään maailmalle. Miksei meillä? Va-

luuko elämä ja tulevaisuus hukkaan, jos vietän maailmalla vuoden? Tai kaksi? Väitän, että teki reissuillaan miltei mitä tahansa, oppii elämästä enemmän kuin vanhaa rutiinia tois-taen Suomessa.Voisimme ainakin arvostaa enemmän sosiaalisuutta, eri kulttuurien ymmärrystä ja kielitaitoa. Näitä asioita oppii varmasti lähtemällä maailmalle. Tällaiset taidot tekevät hie-man nurkkakuntaisesta Suomenmaastamme aavistuksen viehättävämmän – pienistä asioista rakentuu tasa-arvoi-sempi ja toimivampi yhteiskunta.

Olen asunut ja työskennellyt Australiassa ja Amerikassa, reissannut Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Vaik-ka kapuloita työntyy rattaisiin, en anna periksi. Kaikkeen löytyy ratkaisu, ja kun kutsu maailmalle laulaa hoosiannaa sydämessä, sitä täytyy seurata. Harmaan kiven läpi on men-nyt moni, ja se on mahdollista myös minulle.

29

29.3.2012päivän kuva

KUVA Urban / Kristina Nieminen

MITÄ Roomasta tulee ensimmäisenä mieleen? Colosseum, antiikki, kermakakku, Espanjalaiset portaat, Pantheon, Vatikaani. Loputon luettelo nähtävyyksiä. Rooma on yksi “must see” kau-pungeista, eikä turhaan. Itse ehdin rakastua Roomaan jo taksimatkalla lentokentältä hotel-lille, kun ensimmäisen kerran näin Colosseu-min taksin ikkunasta upeassa iltavalaistuksessa.

Lähdimme nopealle kolmen päivän kaupunki-matkalle Roomaan maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ennen matkaa olin enemmän kuin innoissani, sillä olen aina ollut kiinnostu-nut kaikesta Antiikkiin liittyvästä. Pienenä pel-kona takaraivossa kuitenkin oli, että Rooma on yhtä ylihehkutettu kuin Pariisi ja lopulta fii-likseksi jää “eihän se niin hieno nyt ollutkaan”. Pariisi kuitenkin häviää Roomalle kuusi nolla.

Hotellimme sijaitsi lähellä Espanjalaisia portai-ta Via Gregorianalla. Sijainti oli ihanteellinen, Spagnan metroasema oli aivan vieressämme ja kävellen pääsi helposti muun muassa Trevin suihkulähteelle, Piazza Navonalle ja Via Del Corson upeille kaupoille. Eipä Rooman hurjille taksikuskeille tullut meiltä paljoa hommia.

Itse hotellimme sijaitsi vanhan rakennuksen kolmannessa kerroksessa ja huoneita koko hotellissa oli vain 12. Aamiainen tarjoiltiin huo-neeseen ja perheomisteisen hotellin henkilö-kunta ehti tulla tutuksi matkamme aikana.

Notte e giorno, yö ja päivä

Rooman reissullani minulle tulivat tutuim-maksi Espanjalaiset portaat eli Scalinata della Trinità dei Monti. Koska hotellimme oli aivan niiden vieressä, tuli portaat käveltyä useita kertoja päivässä ylös alas.

Espanjalaiset portaat ovat paikallisten keskuu-dessa suosittu tapaamispaikka ja turisteille portaat ovat pakollinen vierailun kohde. Jo-

kainen haluaa saada itsestään kuvan portaiden edessä tai istumassa niillä. Portaat on raken-nettu 1700-luvulla ja johtavat Piazza di Spag-nalta, Spagnan aukiolta ylös Trinità dei Montin kirkolle. Portaita löytyy yhteensä 138, eli käve-lemistä riittää.

Portaiden yläpäässä Trinità dei Montin kirkolla ihmiset nojailevat kaiteeseen ja katselevat alas avautuvia portaita ja Spagnan aukiota. Aukiolta lähtevän suoran kadun varrelta löytyy kaikki high fashion -kaupat mitä toivoa saattaa. Pra-da ja Dior kehystävät kadun alkua ja tämän jälkeen luettelo on päätä huimaava: Burberry, Gucci, Bvlgari, Cartier, Valentino, Louis Vuitton, lista vain jatkuu. Päivällä katu on täynnä os-toksia tekeviä ja kauppoja ihastelevia ihmisiä. Yöaikaan se kuitenkin tyhjenee ja näkyy hori-sontissa vain katulamppujen jonona.Espanjalaisilla portailla kauppiaat pyörivät kauppaamassa feikkiaurinkolaseja ja -huiveja jokaiselle vastaantulijalle. Niin päivällä kuin yölläkin kauppiaat puikkelehtivat ihmisten keskuudessa ja esittelevät tavaroitaan. Illalla myyntiin otetaan huivien ja aurinkolasien lisäk-si erilaisia laserosoittimia.

Päivällä ihmiset nauttivat portailla Rooman ihanasta keväisestä auringosta. Ei uskoisi ole-van maaliskuun ensimmäinen viikonloppu, kun lämpötila kipuaa yli 20 asteeseen. Esiin kaive-taan take away -ruokia ja eväspusseja, ja hyvän-tuulinen puheensorina täyttää ilman. Tämä on loistava paikka jopa lounastamiseen.

Illan saapuessa väki portailla lisääntyy. Aluksi vain muutamat satunnaiset istuskelevat por-tailla rupattelemassa samalla siemaillen viiniä. Pian kuitenkin portaat peittyvät ihmisten alle. Samalla niiden kävelemisestä tulee taitolaji, pääseekö portaat läpi astumatta kenenkään sormille. Viikonlopun väenpaljous on hämmäs-tyttävää torstai-iltaan verrattuna.

Ciao!Millainen on Rooman yö ja päivä?

TEKSTI & KUVAT Lotta Lybeck

30

Kun aurinko painuu Rooman vanhojen raken-nusten ja kukkuloiden taakse, nousee tun-nelma entisestään. Nyt on aika ottaa esille muovimukit ja skumppapullot. Portaat ovat nuorison suosima aloittelupaikka ennen muu-alle jatkamista. Väenpaljous on pakottanut myös kauppiaat asettautumaan tiettyihin pis-teisiin myymään, sillä puikkelehtimiselle ei ole tilaa. Muutama poliisi on portaiden alapäässä tarkkailemassa tilannetta. Paikalliset istuvat

seurustelemassa ja nauttimassa lämpimästä illasta. Turistit taas tulevat ja menevät. He ih-mettelevät hetken portaita, ottavat muutaman kuvan ja jatkavat matkaansa muualle.

Maaliskuu ei ole vielä ruuhkaisinta sesonkiai-kaa, ja suosituimpii nähtävyyksiin pääsee vain vartin jonottelulla. Rooma osoittautui täydel-liseksi kaupunkilomakohteeksi, ainakin kaikki minun odotukseni se täytti.

31

Hola hola!Millainen on Puerto Ricon yö ja päivä?

TEKSTI & KUVAT Krista Muhonen

KIRSKUTTELEN hampaitani kapeaa tietä kul-kevan bussin kyydissä. Espanjalaisia kuskeja ei ilmeisesti jyrkissäkään mäissä pelota painaa kaasupoljinta pohjaan. Paikalliset eivät aina kurveissa pysy omilla kaistoillaan. Jännitystä ei paljoa helpota, että toisen puolen ikkunoista näkyi vain kalliota, toisella puolella pitkä matka alas siniseen Atlanttiin.

Matkustin talvilomalle Puerto Ricoon, Espan-jan Kanariansaarille. Hotellimme Balcon Del Mar (nettisanakirjan avulla kääntäen Parveke Merelle) sijaitsi korkean mäen päällä kahden laakson, Puerto Ricon ja Amadoresin välissä. Näkymä huoneistomme parvekkeelta oli upea. Aamuisin aurinko valaisi Atlantin ja jos hori-sontti ei ollut sumuinen, näimme ikkunasta Teiden, Espanjan korkeimman tulivuoren. Yh-den viikon aikana auringonlaskuja ehti nähdä punaisen, oranssin ja keltaisen sävyisiä.

Päästäkseen hotellilta uimarannalle piti kävellä pitkä kiemurteleva alamäki. Kasveja ja meri-maisemaa katsellessa rannalle kävelyyn kulu-va 50 minuuttia meni joutuisasti. Nopeammin matka kuitenkin sujui jatkossa. Saimme nimit-täin kuulla, että taksikyyti maksaa alle neljä eu-roa. Melko edullista Suomeen verrattuna!

Noche y Día, yö ja päivä

Eniten ihmisiä löytyy päivisin uimarannalta, mutta minäpä en kerro teille auringonottajista tai aurinkotuoleista, vaan paikallisesta ostos-keskuksesta. Puerto Rico Commercial Center on suuri kaksikerroksinen kauppakeskus, jo-hon mahtuu vaatekauppoja, kojurivistöjä, par-fymerioita, ravintoloita, pubeja ja mikä tärkein-tä – turisteja. Kyseessä ei ole yksi iso rakennus suomalaiseen tyyliin, vaan kaksi pitkulaista kaksikerroksista rakennusta, jotka on yhdistet-ty siltojen avulla yläkerroksesta. Rakennusten välinen tila on turistien mieleen auringossa.

Päivällä ostoskeskusta kiertäessä tulee kuuma, sillä tuuli ei paljon viilennä ja aurinko paah-taa tehokkaasti. Lapsiperheet ovat turisteista suurin ryhmä päiväsaikaan, ja lapsien valitus-ta kuulee jokaisella pohjoismaisella kielellä. Kauppakeskus kärsii päivisin hiljaiselosta suu-rimman osan ihmisistä maatessa auringossa. Kaikki kaupat eivät ole auki, sillä asiakkaita ei löydy tarpeeksi. Ravintoloiden sisäänheittäjät eivät vielä ole töissä, ja niinpä ostoskeskus on hiljaisimmillaan.

Alkuillasta jo seitsemän aikaan ihmiset tulevat syömään ja ostoksille. Kauppakeskus käy he-räilemään ja kauppiaat mainostavat kojujaan.

- Kaunis tyttö! Katso katso! huutelevat innok-kaimmat myyjät. Laukkuja ja lompakkoja löytyy vaikka muille jakaa – aurinkolasejakin löytyy Rey Beneistä Ray Baneihin. Valikoiman pienuu-desta ei tosiaan voi valittaa.

Ravintolat alkavat täyttyä kahdeksan aikaan, ja joinain iltoina joutuu odottamaan päästäkseen sisään haluamaansa ravintolaan. Sisäänheittäjät tekevät töitä liiankin hyvin, sillä vanhoja asiak-kaita häädetään pienempiin pöytiin tai hopu-tetaan lähtemään. Kun kello tulee yhdeksän, pukevat paikalliset takkeja päälleen. Vaikka suomalaiset ovatkin kylmää vastaan taisteli-joita, on tuulen takia pakko alistua pukemaan päälle enemmänkin kuin sortsit ja t-paita.

- Jos on paha ruoka, ei lasku, lupaa espanja-lainen sisäänheittäjä pienestä pizzaravintolasta. Nyt löytyi ruokapaikka! Pizzantekijä heittelee taikinaa ilmaan, kun taas tarjoilijat pelleilevät pienten lasten ja humalaisten aikuisten iloksi. Harmiksemme ruoka oli kuitenkin erinomais-ta ja jouduimme maksamaan. Poistuessamme ravintolasta kello on puoli yksitoista, ja ostos-keskus on autioitunut. Paikalta löytyy vain sa-tunnaisia kulkijoita.

32

Auki on lähinnä kahdenlaisia paikkoja, hillitym-piä istumaravintoloita ja discojumputusta tar-joavia happy hour -pubeja. Ohikulkiessa näkee Elviksen esiintymässä eräässä pubissa ja yhdes-sä discobaarissa on jopa ihmisiä. Kaikki kaupat ovat kiinni vanhaa kunnon Spar-ruokakauppaa lukuunottamatta, eikä lapsiperheitä enää oike-astaan näy. Tarjoilijat odottavat kotiinpääsyä, ja suurin osa ravintoloista sulkeekin ovensa jo

yhdentoista maissa.

Kaikesta tästä pääteltynä Puerto Ricossa ei helmikuussa joko ole parhain turistiaika, tai kyseessä ei vain ole nuorille suotuisa biletys-mesta. Minua ei haitannut, että elämä kaupun-gissa loppui jo yhdeltätoista illalla – ehdinpä nukkua enemmän ja herätä ajoissa aurinkoon.

33

Kallio on tunnettu juoppojen ja kodittomien kaupun-ginosana. Kallion status on kuitenkin noussut ja se tunnetaan ennemminkin taiteilijoiden ja opiskeli-

joiden kehtona. Hämyisiä räkälöitä ja keski-ikäisiä juoppoja Kalliosta löytyy kuitenkin joka nurkasta.

Ehkä Kallion tunnetuin kapakka, jopa räkäläksi luokiteltava Roskapankki sijaitsee pahamainei-sella Helsinginkadulla. Heti aamutuimaan avautuva pubi tarjoaa tasottavaa Kallion rähjäisille ja janoisille arjen sankareille. Asiakaskunta on kantishenkistä ja samat porukat kokoontuvat pitkin päivää Roskapankkiin tuopin jos toisen-kin ääreen.

Me koimme Roskapankin ankeaksi ja limaiseksi. Paikalta löytyy lähinnä keski-ikäisiä miehiä ja pubiruusuja, joiden elämäntarkoitus löytyy tuopin pohjalta. Baarimikon ystäväl-linen kohtelu koskee selvästi vain kanta-asiakkaita, sillä mei-hin luotiin vain jäätävä katse.

Roskapankin vierestä Kaarlenkadulta löytyvä Exodus on aivan toisesta maailmasta. Jo ulospäin tämä multikulttuurinen paikka poikkeaa täysin Kallion muis-ta hämyisistä pubeista. Hämärästä huumetaustasta tunne-

Pilke silmäkulmassa kirjoitettu antisarja Helsingin yöelä-mästä! Juttusarjan viimeisessä osassa esitellään Kallion helmiä ja sikoja.

Antimenovinkit – vältä näitä!

tun kapakan ikkunassa vilkkuvat ympäri vuoden eriväriset jouluvalot ja logostakin huokuu reggaen ja Karibianmeren henkeä.

Psykedeelisesti vilkkuvista valoista ja kirkkaista väreistä huo-limatta ei Exodus huokuttele sisälle, ennemminkin työntää pois luotaan. Ulkopuolelta porukkaa löytyy laidasta laitaan, englanninkielisestä puheensorinasta on vaikea erottaa suo-mea. Sisällä vallitseva ahdas Karibianmeren tunnelma ei va-kuuta meitä ja teemme suoraan ovella täyskäännöksen ulos.

Pää pilvissä ja rastat päässä voit pärjätä täällä, muuten ehkä kannataa kiertää paikka kaukaa vähintään kadun toiselta puolelta.

Pankkikäynnin jälkeen voi hyvin suunnata Alp-pikadulle sijoittamaan rahansa Kallion Pörssiin.Tunnelmaa on yritetty luoda villi länsi -tyylisellä sisustuk-sella, mutta katosta roikkuva diskopallo ja Suomen lippu paljastavat kuitenkin tämänkin pubin todellisen luonteen. Humalaiset kaduntallaajat löytävät tänne tiensä heti puolen päivän jälkeen ja Pörssissä viihdytäänkin oluen voimalla kel-lon ympäri.

34

TEKSTI Heidi Kontiainen ja Lotta Lybeck KUVA Rainer Paananen

TEKSTI Heidi Sipilä KUVA Karolina Svahn

Matti Nykäsen julkisuusku-van kiillotusoperaatio on sel-västi käynnissä. Ei vaan taida onnistua edes mäntysuovalla, kommentoi kolumnistimme Heidi.

Älä varsinkaan dokaa

MATTI NYKÄNEN. Siinä on persoona, joka jakaa jyrkästi mielipiteitä. Toisille hän on aina ja ikuisesti suuri mäkihyppyle-genda ja ikoni, toiset muistavat vain hänen viinanhuuruiset suhdesekoilunsa. Kyllä siinä aikanaan kattilat ja pannut len-telivät ja erokirjeitä kiikutettiin juosten raastupaan. Tosin vain siksi, jotta ne voisi hetken päästä hakea suksi koipien välissä takaisin.

Ei suksinut Matti, ainakaan kuuseen. Rakkaus riitti, kunnes lakkasi riittämästä. Tuomarin työpaikalla tavattiin tällä kertaa mukilointioikeudenkäynnin merkeissä. Koko kansan Matti to-dettiin syylliseksi ja passitettiin linnaan, ei tosin presidentin vieraana.

Nyt Matin suksien suunta on kuitenkin kääntymässä suoraan ylöspäin. Menneisyyden törttöilyt on sovitettu kaltereiden ta-kana ja nyt käynnissä on valvottu koevapaus, jossa korkin on pysyttävä kiinni ja kattilat hellalla. Joku miehen innokas fani oli-kin jo ehtinyt anoa tämän puolesta pääsyä v-tyylillä vapauteen.

Asialla ei tiettävästi ollut rakas Viidakon tähtönen, kihlattu Susanna Ruotsalainen. Veikkaisin, että kuumilla kesäfes-tareilla Suskilta lähtee kuitenkin lämpimiä ajatuksia tälle sa-laperäiselle Masan puolustajalle, joka oman katu-uskottavuu-tensa uhalla yritti hankkia idolilleen oikeutta. Välillä elämä vaan on liian laiffii.

Tätä elämää Matin osalta seurataan ennen vankilareissua ku-vatussa sarjassa “Nykäsen Matti”. Sääli, että ohjelma tulee äi-jäilykanava-Jimiltä. Samanniminen suklaapatukkakin on parem-pi, vaikkei sekään maistuvimmasta päästä. Ohjelmassa Matista paljastetaan se pahimmastakin roistosta löytyvä herkkyys ja mies supersankarin viitan alta. Rosoisen julkisuuskuvan kiillo-tusoperaatio on selvästi käynnissä. Ei vaan taida onnistua edes mäntysuovalla.

Tv-tähteytensä ohella Nykänen on ilmaissut kiinnostuksensa mäkihypyn valmennuspuuhiin. Hyppääjänä Matti eittämättä on tämän maan eliittiä, mutta pedagogiset taidot rajoittuvat nyrk-kiratkaisuihin. Kolme neuvoa Matti osaisi kuitenkin nuorille lupauksille antaa: Älä juo viinaa. Älä ryyppää. Älä varsinkaan dokaa.

Kesällä Pörssin avatessa terassinsa alkaa paikalla näkyä nuo-rempiakin taiteilijasieluja keski-ikäisen pubikansan joukossa. Vaikka tunnelman luonnissa on kova yritys, ei tänne kannata suunnata muun kuin halvan juoman perässä.

Jos naamaasi ei tunnisteta jo kaukaa, ei näihin kapakoihin ole menemistä. Tietenkin jos iltaasi kaipaat halpaa juomaa ja keski-ikäisten pubiruusujen epämääräistä huutelua, ota suunnaksi Roskapankki, Exodus, Kallion Pörssi tai jokin muu Kallion lukuisista kantisräkälöistä. Me emme illoiltamme näitä kaipaa, joten emme myöskään näihin kapakoihin enää suuntaa.

Minne siis kannattaa suunnata Kalliossa?

Kalliosta löytyy kuitenkin myös tasokkaampia pubeja. Halvat juomat ja rento meno, sillä mennään näissä paikoissa:

Siltasaarenkadulta löytyvä Om’pu lukeutuu päivisin juop-pojen kantikseksi, mutta illan tullessa se muuttuu hipste-

reiden ja opiskelijoiden hengailupaikaksi. Punainen sisustus huokuu lämpöä ja kutsuu ohikulkijan peremmälle. Paikalta löytyy myös joka ilta DJ nostattamassa tunnelmaa.

Neljännellä linjalla sijaitseva Cafe Mascot tarjoaa halpo-ja juomia mukavan palvelun saattelemana. Illan voi alottaa pelailemalla lautapelejä tai haastamalla kaverin yläkerran bil-jardipöydillä. DJ:n lisäksi musiikista vastaavat viikoittain eri artistit.

Helsinginkadulta löytyvä Pacifico tunnetaan letkeästä fii-listelymusiikista. Sangriakannusta ei tarvitse 10 euroa enem-pää pulittaa ja kaveriksi voi ottaa vaikka paikan kuuluisat neljän euron nachot. Näiden takia Pacifico täyttyy nopeasti, joten kannattaa suunnata ajoissa paikalle.

Kallion kierroksella eteen osuu siis sekä helmiä että sikoja, uskalla vaihtaa paikkaa jos meno ei miellytä, sillä tarjonta ei ainakaan kesken lopu.

35

Tavoitteena hengissä pysyminen

TEKSTI Krista Muhonen KUVA Otto Turunen

VIERASHUONE

MOOTTORIPYÖRÄILYSTÄ on tullut Ville Porrille, 20, elämäntapa.

- Pääsin mutsin entisen poikaystävän prätkän kyytiin kaksi-toistakesäisenä, siitä se varmaan lähti.

15-vuotiaana Porri sai ensimmäisen oman moponsa, ja ka-verit nimesivät sen Siniseksi Paskiaiseksi.

- Kyseisellä pyörällä vedin parin viikon jälkeen lipat ja jou-duin sairaalaan. Solisluu murtui, mutta ei kuitenkaan sen pahempaa!

Porri on tänään verhoillut tuoleja koko päivän. Hän käy töissä vuokrahuonekalufirmassa, ja toimii siellä välillä rou-darinakin. Sen lisäksi Porri on töissä Bomber Magazinella.

Tämä nuorukainen ei halua miettiä vanha-na, että jotain jäi tekemättä. Maailmaa on nähty niin moottoripyörän selästä kuin muutenkin.

Työnkuvaan kuuluu lehtijuttujen kirjoittelua, messuilla käy-mistä ja erilaisten tapahtumien kiertämistä.

Porri pääsi töihin lehteen noin kolme vuotta sitten. Hän huolsi omaa kevytmoottoripyöräänsä Prätkäpajalla, jonka omistaja on Bomberin päätoimittajan kaveri. Paja tekee yh-teistyötä kyseisen lehden kanssa, ja näin Porri sai suhteilla töitä lehdestä.

Kapinamielellä liikenteessä

Kerran kuorma-auto kiilasi Porrin eteen hänen ajaessaan moottoripyörällä. Ajaja kaatui tielle, muttei onneksi jäänyt alle. Lonkkaan jäi muistutukseksi viiden sentin mittainen arpi. Pyörä meni lunastuskuntoon, mutta sen Porri sai vaih-dettua nykyiseen pyöräänsä, Honda Bladeen.

Asenne liikkumiseen on onnettomuuksista huolimatta tällä miehellä hieman kapinallinen. Porri kertoo menettäneensä ajokortin melkein heti sen saatuaan. Liikenteessä tulee kuu-lemma muutenkin kikkailtua.

- Jokaista päivää on elettävä kuin viimeistä. Ei tarvitse van-hana miettiä, että jotain jäi tekemättä. Kunhan ei vaaranna

36

5.4.2012päivän kuva

KUVA: City / Karolina Svahn

muita ja pitää jonkunnäköisen järjen päässä, että pysyy it-sekin hengissä.

Nuori mies on matkaillut paljon, muun muassa Alpeille laskettelemaan ja Egyptiin kavereiden kanssa lomailemaan. Hän on myös käynyt Intiassa ja kiertänyt Eurooppaa ympä-riinsä. Haaveena on päästä Amerikkaan.

Harrastuksen ansiosta Porri on ajanut pyörällään Viroon vuonna 2010. Siellä hän osallistui prätkäfestareille, joilla esimerkiksi ajeltiin Neuvostoliiton vanhalla lentokentällä ympäriinsä ja temppuiltiin.

Trombit kysyi vauhdikkaalta mieheltä, kuinka pitkälle ehtii keulia vartissa.

- Meikäläisen taidoillahan ei keulita… Mutta vartissa ehtii Helsingistä Porvooseen!

American Car Show 6.-9.4.2012 Helsingin Messukes-kuksessa.

Villen kaveri Otto Turunen:

Ville on ollut nuoresta lähtien vilkas persoona, tai niin useimmat hänen kaverinsa sanovat. Tutustuin Villeen murrosikäisenä HJK:n harjoituksissa Ruoholahden jääkylmässä kuplahallissa. Muutaman vuoden sisällä meistä muovautui HJK:n rautainen toppariparivaljak-ko, tai niin me ainakin luultiin.

Ensivaikutelma Villestä voi olla hieman rasvanäp-pimäinen moponrassaaja, joka ei muusta keksi pu-heenaihetta, mutta pian keskustelu kääntyy viikon-loppureissun selostukseksi tai tulevan Uefa-ottelun ennakkoraportiksi. Tarpeen tullen Ville kykenee muuntautumaan melko herrasmieheksikin.

Nykyään Villellä tuntuu olevan melko kiireinen elä-mänrytmi töiden, harrastusten ja bilettämisen keskel-lä, mutta täytyy todeta, ettei tekevä tylsisty.

37

38

Parempaa kuin videopelitTykkäätkö liikkua metsässä, mutta sienestys on mielestäsi tylsää? Ehkä airsoft on sinun lajisi.

Airsoft eli softaus on taistelupeli, jossa vastustajia ammuttaan muovikuula-aseilla. Pelit järjestetään niille varatuilla alueilla, usein metsissä. Pääkaupun-

kiseudulla voi softata esimerkiksi Korpilammella, Lahnuksen ampumaradalla ja Paloheinässä. Muualla kuin ampumiseen varatuilla alueilla kuulapyssyillä ampuminen on kiellettyä.

Sonja Lahtinen, 20, on harrastanut airsoftausta kuu-si vuotta. Airsoft-piireissä naiset ovat harvinaisia ja tämän huomaa.

– Kun menen pelipaikalle kaikki on sillee: Mitä helvettiä, toi on tyttö, Lahtinen kertoo.

Joillakin pojilla on kuulemma myös vaikea totella tiimin johtajana toimivaa tyttöä. Joskus joidenkin on myös vaikea myöntää, kun tyttö on osunut heihin. Muuten pelaajien jouk-ko on laaja. Ikäjakauma on kymmenestä neljäänkymmeneen vuoteen. Pääosin pelaajat ovat kuitenkin nuoria.

Joku voisi pitää arveluttavana harrastusta, jossa nuoret leik-kivät sotaa. Lahtisella on tähän kuitenkin vastalause.

– Ei siinä ole mitään eroa videopeleihin paitsi, että siinä saa liikuntaa. Siinä saa myös ihan sikana adrenaliinia vereen ja pääsee liikkumaan metsässä, Lahtinen listaa sofatuksen hyviä puolia.

TEKSTI Emma Lipasti KUVAT airsoftaajat Aku-Petteri Ajomaa ja Arto Puskala.

39

Softaajat ovat hurjan näköisiä liikkueessaan maastopuvuissa ja maskeissa ihmisten ilmoilla. Softausaseet saattavat näyttää aseisiin perehtymättömän mielestä oikeilta, ja siksi niiden pitää olla piilossa julkisilla paikoilla liikuttaessa.

– Huvittavaa, että se on väärin, jos repusta pilkistää aseen pää. Jos kannan aselaukkua, se on ok, Lahtinen nauraa.

Airsoft-varusteet ovat kalliita. Panostajalla koko varuste voi olla parin tonnin arvoinen. Airsoftaus on välineurheilua ja harrastajat vertailevat usein varusteitaan. Aloittelijan ei kui-tenkaan tarvitse käyttää varusteisiin näin paljon.

Perusase maksaa 200 euroa, mutta jousitoimisen pistoolin pystyy saamaan alle 50 eurolla. Vähänkin laadukkaampien aseiden hinnat nousevat jo todella korkeiksi. Maski tai lasit ovat pakolliset suojavarusteet. Ne maksavat noin 30 euroa.

Sen lisäksi täytyy hankkia lippaita ja kuulia. Yksi lipas maksaa noin 20 euroa. Pääkaupunkiseudulla on pakollista käyttää

biokuulia, jotka maksavat noin 20 euroa per 5000 kuulan pussi. Sen lisäksi myös maastopuku ja liivi kannattaa omistaa. Maastopuvun voi saada alle 20 eurolla. Liivien hinnat liikku-vat 30-1000 euron välillä. Itse peliin osallistumien maksaa pääkaupunkiseudulla vain kaksi euroa.

Jos miettii airsoftin aloit-tamista kannattaa selvittää toimiiko paikkakunnalla airsoft-yhdistys. Pääkau-punkiseudun airsoft-yhdis-tys tarjoaa laina-aseita ja lainamaskeja. Yhdistyksen nettisivuilta löytää myös pelikalenterit.

Sonja Lahtisen type56-ase maksaa noin 400 euroa.

TEKSTI Tanja Otava KUVA Kristina Nieminen

Kolumnistimme Tanja kertoo viha-rakkaussuh-teestaan kissaansa. Hyppypotkut ja kynsikasvohie-ronnat ovat arkipäivää.

Rakkaalleni Karvakorvalle

TÄMÄ kirjoitus on omistettu kanssaeläjälleni pikkutiikerille. Olemme asunueet saman katon alla pian kuusi vuotta, onnis-tuneesti molemmat vielä elävien kirjoissa.

Luin joskus netistä jonkun nähneen painajaisia siitä, kun oma kissa yrittää tappaa. Kirjoittaja kysyi neuvoja, että mitä pitäisi tehdä. Tervetuloa vaan meillä käymään, sillä meillä nämä tap-poyritykset ovat arkipäivää. Vaan ei unissa, vaikka teurastus useimmiten uniaikaan eli öisin tapahtuukin.

Voin kertoa mitä todellisuudessa voit tehdä. Et mitään. Vaikka kissasi olisi sinua kymmenen kertaa pienempi, on sillä salaisia voimia, joille et mahda mitään. Vähitellen se tekee sinusta juuri sen jakomielitautisen, josta kaikissa lastenkirjoissa varoitetaan.

Kaikki sen kai tietää, että jokaiseen intensiiviseen rakkaus-suhteeseen mahtuu niitä ihania hetkiä, ja ehkä vielä enemmän niitä herkkiä nyt-sä-ämmä-kuolet –tilanteita. Jotenkin meillä se tilanne on ajautunut kutakuinkin viimeiseksi mainitun kaltai-seksi.

On hetkiä, kun mieleni tekee kuristaa tuo suloinen karvapallo. Palavaa puolimetristä kynttilää kun ei jumalauta heitetä latti-alle. Tiedän, että hän yrittää hitaasti joka yö saada minut hen-giltä. Sängyn kaiteelta vauhdilla otettu hyppypotku mahaan ja kaulasta pureminen ei vaan hirveästi enää tehoa.

Kaikki eläinsuojelufriikit ja ihmisoikeusaktivistit varmasti se-koaisivat, jos tietäisivät mitä ADHD-kissan kanssa elävien ko-deissa todellisuudessa tapahtuu.Tuskin mikään on oikeasti sitä, miltä näyttää…

Tämän kirjoituksen alkuperäinen tarkoitus oli hieroa sopua kissani kanssa.Meillä on kuitenkin vielä pitkä yhteinen tulevaisuus edessä. Olisi siis suotavaa, jos kummankin teurastusyritykset saisi las-kettua edes puoleen.

Mutta niin tässä kuten muissakin Mikkiin liittyvissä tapauksissa, menetin toivoni. Kun lähes neljänkymmenen asteen kuumees-sa yritin saada unen päästä kiinni, onnistui tuo katala olento kaatamaan kuuman teemukin sänkyyni.

Eikä tässä vielä kaikki, kaupan päälle sain koko yön kestävää kynsikasvohierontaa ja epämääräistä lasitavaroiden tiputtelus-ta aiheutuvaa kolinaa.

päivän kuva

KUVASARJA: Lokkitori /

Aleksi Palmqvist

23.3 Close My Eyes / Rainer Paananen

21.3 Kallion kirkolta / Mirva Monti

26.3. Pitkältäsil-lalta / Karolina

Svahn

19.3. Startti / Otto Turunen20.3 Eduskunnan portaat /

Kristina Nieminen

22.3. Joutsenreivit / Kristina Nieminen

40

12.4 Ylöspäin / Karolina Svahn

3.4. roofs & clouds / Kristina Nieminen2.4. Sielu / Otto Turunen

12.4. Darra / Dora Cheffi

27.3 Over the rainbow / Dora Cheffi 30.3 Lights / Rainer Paananen

41