1A K T U U M I

Tässä numerossa

SIVUT 2–19

Oulun opettajankoulutus juhli näyttävästi50-vuotistaivaltaan. Kasarmintien kiljujienRump rump rellaa -leikki kaikui Saalastinsa-lissa kuin aikoinaan koulujen pihoilla.SIVUT 20–21

Emme vastanneet yhteiskunnan tarpeeseen, vaan loimme itse elektroniikkakoulutuksentarpeen pohjoisessa, kertoo Oulun yliopiston sähkötekniikan osaston ensimmäinen pro-fessori Juhani Oksman 60-luvulla yliopistossa tehdyistä ratkaisuista. Usein tie oikeaansuuntaan löytyy, kun joku on oikealla kaistalla oikeaan aikaan. Näin kävi JuhaniOksmanille ja professori Matti Otalalle, jotka siirsivät sinnikkäästi insinöörikoulutuk-sen painopistettä 60-luvulla sähkövoimainsinööreistä elektroniikkaan. Alueelle saatiinnäin diplomi-insinöörejä, joista muiden joukossa 80-luvulla Ouluun matkapuhelintenkehitystyötä siirtänyt Nokia sai työvoimaa.

Kun Oulu siirtyi ”haitekin” kärkikastiin viime vuosikymmenen alussa, paine IT-alantutkimukseen ja koulutukseen kasvoi yliopistossa. 90-luvun puolivälissä yliopisto valit-si informaatiotekniikan painoalakseen. Informaatiotekniikan sateenvarjo-organisaatioInfotech Oulu tarjoaa alan tutkimusryhmille ympäristön, joka mahdollistaa pitkäjän-teisen tutkimuksen. Näissä ryhmissä työskentelee nelisensataa henkeä. Ryhmissä tutki-taan nytkin jo tulevaisuuden tekniikkaa.

Viime vuosikymmenellä alettiin puhua Oulu-ilmiöstä. Onnekkaista ratkaisuista alkoikehitys, jonka ansiosta Oulun yliopisto ja Oulun seutu muodostavat nykyisin yhdenmaailman tunnetuimmista informaatioteknologiakeskittymistä.

Tämän päivän tutkijoiden odotetaan toimivan kuten Oksman ja Otala aikoinaan: mui-den tekemisiä vilkuilematta he työskentelivät oman visionsa innoittamina. Tutkijoidentyötä siivittää uteliaisuus ja usko oman näkemyksen mielekkyyteen. Nokian tutkimus-keskuksen johtaja, Oulun yliopiston sähkö- ja tietokonetekniikan osaston kasvatti TeroOjanperä muistuttaa, että yksi tärkeimpiä yliopiston antamia koulutuksellisia valmiuk-sia on kyky jatkuvaan uusiutumiseen. Ojanperä kehottaakin tutkijoita ottamaan roh-keasti edelläkävijän roolin ja unohtamaan suhdanteet, varsinkin, kun on kyse perustut-kimuksesta. Näin kasataan aineksia uusiin Nokioihin.

KOULUN PIHALLA 50-LUVULLA

Ionosfäärimittauksista saatu tieto onosaltaan mahdollistanut nykyaikaisentietoliikenteen kehittämisen. Antti Tauriai-nen suoritti mittauksia Kalimenkyläntekokuuasemalla 60–70-lukujen vaihteessa.

SINNIÄ JA OMAA TAHTOA

2A K T U U M I

nformaatioteknologia on ollut Oulussakeskeinen osa ns. Oulu-ilmiötä, voima-kasta teknologiakehitystä. Kehitys alkoihiljalleen 60-luvun lopulla ja ryöpsähti80-luvun puolivälissä. Oulu-ilmiö nojau-tuu vankkaan kolmiyhteyteen: oppilaitos-ten, yritysten ja aluekehitysviranomaistenyhteistyöhön. Oppilaitosten kiistämätönkuningas on ollut Oulun yliopisto ja sentekemät ratkaisut. Menestykseen on kui-tenkin tarvittu myös sopivia vetojuhtia,työteliästä kulttuuria, onnenkantamoisia jasattumaakin.

Filosofian lisensiaatti (väit.) Matti Salototeaa tuoreessa historian väitöskirjassaanPohjoinen alma mater, että Oulu oli juurisopivan kokoinen kaupunki IT-kehityk-seen; keskeiset toimijat tunsivat toisensa.Menestys seurasi myös ns. keskusmuo-dostuksen logiikkaa: huipputekniikkahoukutteli uusia toimintoja alueelle.

Oulu-ilmiön syntyyn ja kehitykseenvaikuttivat Salon mukaan olennaisestinoin 20 henkilöä muun muassa yliopis-tosta, yrityksistä ja Oulun kaupungilta.

Vaiston varassa

Sähkötekniikan osaston ”isä”, osaston en-simmäinen professori Juhani Oksman jahänen etelästä houkuttelemansa profes-

Oulun IT-menestysonnekasta kierrettä

Pohjoista sinnikkyyttä, oikeita ratkaisujaja sattumaa

Murphyn laki voi toimia myös

väärin päin. IT- eli informaa-

tioteknologian alan kehitys-

kulku Oulussa on seurannut

noin 35 vuoden ajan kaavaa

”jos kaikki voi mennä hyvin, se

menee”.

sori Matti Otala olivat ne ihmiset, jotkapanivat elektroniikka- ja tietoliikenne-osaamisen Oulun seudulla liikkeelle 60–70-luvun vaihteessa. Oksman suuntasikoulutuksen sähkövoimainsinöörien si-jasta kohti elektroniikkaa.

”Otalalle elektroniikka oli uskonto jaminä pidin jalat maassa. Emme vastanneetyhteiskunnan tarpeeseen, vaan loimmeitse tarpeen elektroniikkakoulutuksellepohjoisessa. Vaikka Suomessa oli alalle ti-laus, toimimme vaiston varassa. Ei minul-la ollut aavistustakaan tällaisesta menes-tyksestä”, Oksman luonnehtii.

Otala tuli professoriksi Nokian palve-luksesta ja omasi kokemusta teollisuu-desta. Pohjois-Suomen yritykset saatiinkiinnostumaan elektroniikasta vähitellen.Olennainen vaihe oli Oksmanin mukaanKajaani Oy Elektroniikan tarttuminenalaan. Rahaa toimiala sai puunjalostuste-ollisuudesta.

Etelä-Suomessa ei katsottu hyvällä yli-päätään koko yliopiston perustamista Ou-luun: korkeakouluja ei pitänyt perustaa”joka kylään” eikä teknisen kehityksen va-roja hajottaa. Technopoliksen toimitusjoh-taja Pertti Huuskonen on lausunut myö-hemmin vastineeksi, että Oulun yliopis-ton perustaminen on ollut järkevin alue-poliittinen toimenpide sataan vuoteen

I

3A K T U U M I

(Mika Kulju: Oulun ihmeen tekijät 2002).

Oulu osui kännykkään

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksenVTT:n elektroniikan laboratorion perus-taminen Ouluun vuonna 1974 oli IT-ke-hitykselle merkittävä etappi. VTT on kan-tanut kekoon Matti Salon mukaan sovel-tavan tutkimuksen osaamista. Kuljun mu-kaan laboratorion pioneerityö yritysmaa-ilmaan päin oli Suomen tuonaikaisessapoliittisessa ilmapiirissä suorastaan kapi-nallista.

Oulun menestystä selittää olennaisestise, että Oksman ja Otala olivat olleet liik-keellä tarpeeksi varhain. Sähkö- ja elekt-roniikkateollisuudelle oli olemassa alu-eella DI-koulutuksen vuoksi jo kriittistämassaa, kun Nokia siirsi matkapuhelintenkehitystyötä Ouluun 80-luvun puolivä-lissä. Oulu pääsi tietoliikennekehityksenkärkikastiin, työpaikkoja alkoi sataa ja syn-tyi Oulu-ilmiö. Maamerkiksi nousi Lin-nanmaan kupeeseen Teknologiakylä, ny-kyinen Technopolis.

Oulun seudun yritysten vahva alihan-kintaverkosto oli Matti Salon mukaan

osaksi jo 70-luvulla syntyneiden elekt-roniikkayritysten perua. Nokian ohellamerkittäviä toimijoita ovat olleet muunmuassa Polar Electro, Elektrobit ja LauriKuokkasen useat yritykset.

Salo mainitsee, että nokialainen ja ou-lulainen toimintakulttuuri eli tiimi- ja ver-kostotyöskentely sopivat hyvin yhteen.Head Invest Oy:n hallituksen puheenjoh-taja Veikko Lesonen huomauttaa kuiten-kin Kuljun kirjassa, että yhteistyö voi ollajoskus juhlapuheiden sanahelinää.

”Täällä on hirvittävän paljon yksinäisiäpuurtajia ja saman alan yrityksiä, jotka ei-vät tiedä toisistaan yhtään mitään. Yrityksetovat kehittyneet täällä kovan ja raa’an kil-pailun kautta eli käytännössä selkänahastavedetyllä osaamisella.”

Ahkeruutta Pohjois-Suomessa on ainaollut. Se yhdessä nopeasti korkealle nous-seen koulutustason kanssa siivittivät Salonmukaan Oulua eteenpäin.

Mitä näkyy tulevaisuudessa?

Salon mukaan yliopiston merkittävin pa-nos menestyksekkäässä kierteessä on ol-lut osaavan IT-väen kouluttaminen. Reh-tori Lauri Lajusen mukaan yliopiston te-kemä perustutkimus ja informaatioteknii-kan valinta yhdeksi yliopiston painoalu-eeksi ovat ratkaisevia menestyksen edel-lytyksiä. Yliopisto on suunnannut Lajusenmukaan strategiaansa paremmin vastaa-maan elinkeinoelämän tarpeita ja kasvat-tanut uusien opiskelijoiden sisäänotto-määriä.

Tutkimuksen sateenvarjo-organisaatio

Kuvassa Heikki Maliniemen tietokonelaboratoriossatehty diplomityö: konenäköjärjestelmä turbiinientarkastukseen, jonka avulla pystyttiin tarkastamaanturbiinin siivekkeiden kunto avaamatta sitä. Työ tehtiin1980-luvun puolivälissä. Heikki Maliniemi jatkoi laitteentutkimuksia Imatran Voimassa ja teki aiheesta myöhem-min lisensiaattityön. Tulokset on julkistettu hahmontun-nistuksen kansainvälisessä konferenssissa Roomassa1988.

4A K T U U M I

Infotech Oulu syntyi yliopistoon vuonna1996. Sen tehtävä on koordinoida sovel-tavaa ja yliopiston ulkopuolisella rahoi-tuksella tehtävää tutkimusta.

Olennaisimpia ”Oulun ihmeen” yllä-pitäjiä on tälläkin haavaa tietoliikenne. Tu-levaisuus on Kuljun kirjan mukaan kiinnimuun muassa siitä, pystyykö Oulu tuotta-maan alan tarvitsemaa huippuosaamista.

Oulun hyvät IT-aallot eivät ole yliopis-ton MediaTeamin johtajan, professoriJaakko Sauvolan mukaan laimenemassa.Muun muassa vuonna 1996 perustettiinMobile Forum tutkijoiden ja teollisuudenyhteistyöfoorumiksi.

”Elämme yhden teknologia-aallonkypsymisen aikaa. Olemme ikään kuinteknologian luonnin krapulassa, josta seu-raava vaihe on tämän teknologian käyt-töönotto maailmalla. Samalla varaudutaanjo seuraavaan teknologian luomisaaltoon.”

Kun 90-luvun aalto tarkoitti ohjel-moinnin riemuvoittoa ja tuotantokustan-nusten murtumista, teknologian uusi aal-to käsittää massoille kohdistettuja palve-luja, joissa palvelu liikkuu käyttäjän mu-kana. Esimerkiksi televisiota voi kohtakatsella kännykästä.

Sauvola huomauttaa, että Oulussa eienää pitäisi puhua IT-teknologiasta vaan

ITC-teknologiasta, information and com-munication technologystä.

”Oulun erikoisuus ja huippulisäarvoon se, että olemme osanneet yhdistää in-formaatiotekniikkaan kommunikaation jamobiilisuuden.”

Yliopisto on keuhkot

Jaakko Sauvola on tämän hetken oivalli-nen esimerkki Oulun yliopiston ja yritys-ten välillä hyvinkin läheisestä yhteistyös-tä. Sauvola työskentelee myös strategisenarkkitehtuurin johtajana Nokiassa.

”Pitää vain erottaa asiat toisistaan ja säi-lyttää molemminpuolinen luottamus.Oulun yliopistolle ns. kolmas tehtävä(yhteiskunnallinen vaikuttavuus) eli tässätapauksessa teknologian vienti ja tuonti onolennaista.”

Sauvola kiteyttää, että Oulun yliopistoon IT-arvoketjun alkupäässä. ”Yliopistoon koko homman terästukiranka ja keuh-kot. Jos yliopisto lakkaisi juuri nyt, heti eitapahtuisi mitään. Muutaman vuodenpäästä innovaatiot köyhtyisivät ja kulttuuribrutaalistuisi.” (MP)

AN

NA

-M

AR

IA

RA

UD

AS

KO

SK

I

MI

NN

A P

EL

TO

LA

Matti Salo toteaa väitöskirjassaan, ettäpohjoissuomalainen ahkeruus janopeasti korkealle noussut koulutustasosiivittivät Oulua yhdessä eteenpäin.

MediaTeamin johtajan, professoriJaakko Sauvolan mukaan tulevaisuudes-sa Oulussa puhuttaneen IT:n sijaanICS:stä. Se tulee sanoista informationand communication services.

Mitä on IT?- IT tulee sanoista informaatiotek-nologia eli information technology

- Oulun yliopiston IT-tutkimuksenpääalat ovat elektroniikka ja sys-teemitekniikka, tietoliikennetek-niikka, tietojenkäsittelytiede- jatekniikka sekä ohjelmistotekniikkaja tietojärjestelmät

Sähkötekniikan osaston ”isä” JuhaniOksman suuntasi vaistollaan kohtielektroniikkaa. Hän sanoo olleensaoikeassa paikassa oikeaan aikaan.

5A K T U U M I

R E H T O R I

Matti Salon juuri valmistunut väitöskirja osoittaa Oulunyliopiston keskeisen merkityksen Oulun seudun jakoko Pohjois-Suomen kehitykselle. Yliopisto ei ole ollutainut, mutta se on ollut välttämätön tekijä Oulun seu-dun korkean teknologian menestystarinalle. Väitöskirjanmukaan korkea teknologia ei elä yhteiskunnallisessa tyh-jiössä. Siksi hightech-buumin syntymiseen on tarvittukoko yliopistoa ja sen kaikkia tieteenaloja. Sähköteknii-kan osastolla ja tietojenkäsittelytieteiden laitoksella onollut keskeisin rooli.

Voimakkain kasvu ja kehittyminen yhdeksi Euroopantunnetuimmista teknologiakeskuksista tapahtui 1990-luvulla, kun Oulun yliopisto vastasi yhteiskunnan tarpei-siin. Opetusministeriön ja elinkeinoelämän vaatimustenmukaisesti opiskelijamääriä kasvatettiin runsaasti teknii-kassa, luonnontieteissä ja taloustieteissä ja käynnistettiinmassiivinen muuntokoulutusohjelmien sarja. Opiskelija-määriä lisättiin myös muilla aloilla.

Koulutuksen laajennuksiin rahoitus saatiin valtakun-nallisista ohjelmista, EU:n rakennerahasto-ohjelmista,opetusministeriön hankerahoista ja muusta ulkopuoli-sesta rahoituksesta. Lähes kaikki rahoitus oli määräai-kaista. Tarkoitus oli, että kun ensimmäiset opiskelijat al-kavat valmistua, rahoitus siirtyy opetusministeriön ra-hoitusmallin mukaisesti tutkintotavoitteiden ja suoritet-tujen tutkintojen kautta toteutuvaksi.

Nyt määräaikaiset rahoitusmuodot ovat päättyneettai päättymässä ja vastaavasti tutkintotavoitteita on nos-

tettu runsaasti kasvaneissa koulutusohjelmissa. Tutkin-non suorittaminen vie keskimäärin noin kuusi vuotta.Osa laajennettuihin sisäänottoihin kuuluvista opiskeli-joista ei vielä ole edes voinut valmistua ja osa ei ole val-mistunut tavoiteajassa. Kasvualoilla olemme vielä jääneetkauas tavoitteesta.

Seurauksena on rahoituksen menetyksiä. Oulun yli-opisto on lisäksi menettänyt joka vuosi rahaa muille yli-opistoille, kun opetusministeriön laskennallinen rahoi-tusmalli tasaa resursseja. Sitä sovelletaan nyt yliopistoi-hin sataprosenttisesti. Aiemmin olemme olleet keski-määräistä paremmin resurssoitu yliopisto.

Yliopistojen määrärahat kasvavat vuoteen 2007mennessä noin kuusi prosenttia, ja kasvu menee pääasi-assa nouseviin henkilöstömenoihin ja tilakustannuksiin.Osa määrärahojen kasvusta on korvamerkitty yhteis-kunnallisiin palvelutehtäviin. Seurauksena yksiköidenperusrahoitus laskee.

Valtiovalta ei lupaa helpotusta syntyneeseen tilantee-seen. Yliopiston hallituksella ei ole ollut muuta vaihtoeh-toa kuin käynnistää kehittämis- ja sopeuttamisohjelma.Vähintään viiden miljoonan euron säästöt on löydettävävaltionbudjetista rahoitettavista toiminnoista.

Jos yliopisto ei olisi vastannut yhteiskunnan vaati-muksiin laajentamalla sisäänottoja, näin laajaa sopeutta-misohjelmaa ei nyt ehkä tarvittaisi. Tosin silloin Matti Saloolisi todennäköisesti päätynyt väitöskirjassaan toisenlai-seen lopputulokseen.

Menestyksen hintaL A U R I L A J U N E N

6A K T U U M I

agneettikuvausmenetelmän keksijätPaul Lauterbur ja Peter Mansfield saivat70-luvulla tekemästään keksinnöstä ku-luvan vuoden lääketieteen Nobel-palkin-non.

”Kyllä se oli hyvin ansaittu Nobel, eh-dottomasti,” tuumaa professori Olli Sil-vén sähkö- ja tietokonetekniikan osastoninformaationkäsittelyn laboratoriosta. Sil-vén on tullut sinuiksi magneettikuvaus-menetelmän kanssa tehtyään tutkimus-ryhmineen jo pitkään yhteistyötä Oulunyliopistollisen sairaalan kanssa hoitotoi-menpiteiden ohjaukseen soveltuvan mag-neettikuvauksen kehittämiseksi.

Mistä vallankumoukselliseksikin mai-nitussa ja Nobelin arvoisessa kuvantamis-menetelmässä sitten on kyse?

”Kuvaus perustuu ydinmagneettiseenresonanssiin. Ihmisen elimistössä on run-saasti vettä ja veteen sitoutunutta vetyä,mitä MRI-tekniikassa hyödynnetään. Ve-dessä olevien vetyatomien magneettistaresonanssia poikkeutetaan RF-energiallaja poikkeuttamista seuraava signaali lue-taan ja muutetaan kuvaksi. Kuvassa run-saasti vettä sisältävät kudokset erottuvatvoimakkaamman signaalinsa vuoksi vä-hemmän vettä sisältävistä, esimerkiksiluusta,” dosentti ja OYS:n radiologian kli-nikan ylilääkäri Osmo Tervonen tiivistää

MRI:llä tarkempaakuvaa ihmiskehosta

MRI- eli magneettiresonanssi-

kuvaus tarjoaa lääketieteelle

keinot aiempaa tarkempiin

tutkimuksiin ja toimenpiteisiin.

Menetelmä on sovellettavissa

niinkin erilaisiin lääketieteen

aloihin kuin aivotutkimukseen

ja tuki- ja liikuntaelinten

tutkimuksiin. Kipua pelkääville

menetelmä tuo helpotusta

tutkimus- ja hoitotoimenpitei-

siin.

magneettiresonanssikuvauksen periaat-teen.

Tarkin, säteilemätön jakivuton

Lääketieteessä käytetään kolmea eri ku-vantamismenetelmää. Röntgenillä eli ly-hytaaltoisella sähkömagneettisella sätei-lyllä kehosta saadaan kapeita leikekuvia jasen avulla voidaan seurata esimerkiksi ka-tetrin kulkua ihmiskehossa. Menetelmänhuono puoli on ionisoiva säteily.

”Annoksena se ei välttämättä ole iso,mutta pienikin säteilymäärä on aina liikaa,”Silvén muistuttaa.

Ultraääni ei lähetä ionisoivaa säteilyä,mutta menetelmä vaatii hyvän kontaktinkuvattavaan kohteeseen. Kuvat ovat leike-kuvia eikä niissä päästä kovin syvälle luunsisään. Lisäksi kuvissa on paljon kohinaa,mikä tekee niistä epätarkkoja.

Magneettiresonanssikuvaus (MRI) onpotilaalle kivuton, vaikkakin aikaa vievä, jakudoksista saatavat kuvat ovat tarkempiakuin aiemmin ahkeraan käytetyissä rönt-genissä ja ultraäänessä. Funktionaaliseksimagneettikuvaukseksi (fMRI) kutsuttumenetelmä on tarkkuutensa ansiosta lä-hes syrjäyttänyt vanhat tekniikat aivotut-kimuksessa.

T I I N A K O R K I A K O S K I

M

7A K T U U M I

Röntgensädettä hyödyntävä tietokone-tomografia erottaa aivoista vain suuretmuutokset. Muun muassa MS-tautia silläei pystytä aivoista toteamaan. Ultraäänipuolestaan ei läpäise kallonluuta ja se so-veltuu vain pienten lasten aivojen kuvaa-miseen lapsen kallossa olevan aukileenvuoksi. Magneettiresonanssikuvin on voi-tu tutkia kielellistä kehitystä ja oppimistaja onpa kivutonta fMRI-menetelmää käy-tetty myös kivun prosessoinnin tutkimi-seen.

MRI:tä voidaan hyödyntää kaikkienkehon kohteiden kuvaamisessa.

”Luulen, että mielenkiintoisimmatsovellukset ja tärkein hyöty on ollutMRI:n käytössä tuki- ja liikuntaelintenkuvaamisessa. Sen se on mullistanut, kos-

ka aikaisemmin ei esimerkiksi polven taiolkapään sisäisestä rakenteesta saatu tietoaleikkaamatta tai tähystämättä,” Tervonenkertoo.

OYS:n radiologian klinikan magneet-tikuvaustutkimuksessa on kaksi päätutki-muslinjaa, aivojen toiminnallinen kuvausja selkätutkimus. MRI-laittein voidaantutkia jopa verenkiertoa ja selkärangan vä-lilevyjen ravinnonsaantia, mikä on Tervo-sen oman, selkärangan välilevyjen rappeu-tumista koskevan tutkimuksen avainasioita.

Neulanetsintäänkoneen silmin

MRI-laite on eräänlainen kamera, jonkakonenäkö hahmottaa ihmissilmää parem-

min ihmisen monimutkaista kolmiulottei-suutta ja tuottaa siitä laskennallisesti ku-via.

”Konenäkö peittoaa ihmisnäön no-peudessa, tehokkuudessa, tarkkuudessa javäsymättömyydessä,” Silvén listaa lääke-tieteen toimenpiteissäkin tarpeellisia ko-nenäön avuja.

MRI:n parhaimpia ominaisuuksia lie-nee mahdollisuus saada kuvia kehosta taikudoksesta sekä pitkittäis- että poikittais-suunnassa.

”Se merkitsee sitä, että leikekuvassavoidaan näyttää hoitotoimenpiteessä taikudosnäytteenotossa tarvittavan instru-mentin eteneminen poikittaisessa ja mik-sei myös pitkittäisessä suunnassa ja pääs-tään näkemään myös mitä on instrumen-

Oulun yliopistollisessa sairaalassa on myös avomagneettilaite, jossa on tunnelin sijasta kaksi napaa, joiden väliin magneetti-kenttä kuvauksessa luodaan. Kuvassa potilas saa selkäkivun hoitoa magneettikuvausohjauksessa.

8A K T U U M I

tin kärjen edessä tulossa,” Silvén kertoo.Hoitoinstrumentin, kuten biopsia-

neulan, paikantamiseen kudoksessa käy-tetään MRI-laitteen koordinaatiston kans-sa kalibroitua optista navigaattoria eli inst-rumenttia, joka on nähtävissä MRI-lait-teen kameroiden avulla. Kun toimenpi-teen aikana otettavien MRI-kuvien ohessakäytetään paremmalla resoluutiolla otet-tuja diagnostisia kuvia, lääkäri voi vertaillakuvia ja saada paremman käsityksen toi-menpiteen etenemisestä.

Kustannussäästöjäkaikille osapuolille

Magneettikuvaohjatut toimenpiteet ovatOYS:ssa jo rutiinia sekä syvälle kehoontarkoitetuissa lääkehoidoissa että näyt-teenotoissa, mutta menetelmä kaipaa vie-lä kehittelyä.

”Yhteisissä tutkimushankkeissa on yh-distetty OYS:n tietotaitoa lääketieteenmagneettikuvauksen alalta ja Oulun yli-opiston teknistä ja konenäön osaamista,”Tervonen kuvaa tutkimuksen työnjakoa.

Hankkeissa on kehitelty ohjausjärjes-telmiä, joilla pystytään ohjaamaan instru-menttia aiempaa tarkemmin kuvaohjauk-sessa.

Potilaan kannalta magneettikuvaohja-uksessa tehtävät toimenpiteet ovat hel-

Neagen Oy:n toimitusjohtaja Lasse Jyr-kisellä on kokemusta sekä lääketieteenkuvantamismenetelmien tutkimisestaettä niiden onnistuneesta tuotteistami-sesta yritysmaailmassa. Oulun yliopis-tosta valmistunut diplomi-insinöörityöskenteli vuodet 1998-2002 kirurgi-sen magneettikuvauslaiteohjauksen ke-hittämisen parissa, mutta hyvästä tutki-musideasta syntyi lääketieteellisen ku-vantamisen ohjelmistoja tuottava yrityslähes tasan vuosi sitten.

“Yrityksessä olemme lähteneet liik-keelle tieteellistä tutkimustoimintaakonkreettisemmista asioista ja olemmepohtineet millaisia kliinisen rutiinityönohjelmien tulisi olla,” Jyrkinen kertoo.

Radiologian tutkimuksestasäteilevää liiketoimintaa

pompia, sillä niiden avulla voidaan useinvälttää varsinaiset leikkaukset ja sairaalas-saoloaika lyhenee useista päivistä yhteen.Sairaalalle, potilaalle ja viime kädessä koko

yhteiskunnalle syntyvistä kustannussääs-töistä ei ole vielä laskelmia olemassa, mut-ta OYS:n radiologian klinikalla ollaan te-kemässä asiasta arviota.

Korkeakenttälaitteen ”putki”, jossapotilas makaa kuvauksen ajan, onhalkaisijaltaan vain 50 cm, mikä voiaiheuttaa ahtaanpaikantunnetta. MRI-laite pitää myös kuuluvaa ääntä, muttapotilas saa kuulosuojaimet tai korvatul-pat ja halutessaan myös toivemusiikki-aan taustalle soimaan.

Neagen Oy tarjoaa terveydenhuolto-sektorille ja toisille yrityksille palveluja,joilla voidaan käsitellä diagnostisia kuviasekä arkistoida ja välittää niitä verkonkautta.

“Eräs yhteistyökumppaniyritys myylääketieteen diagnostiikkapalveluja japerinteinen tapa olisi, että radiologi vie-railee terveyskeskuksessa tekemässädiagnoosin. Meidän tuotteellamme asi-akas saa suojatun yhteyden, jonka kaut-ta kuvat pystytään lähettämään radiolo-gille lausuntoa varten,” Jyrkinen kuvaayrityksen tarjoamaa etäpalvelua, joka onesimerkki tuotteista, jotka tulevat yleis-tymään lähitulevaisuudessa. (TK)

T I I N A K O R K I A K O S K I

OYS:in radiologian klinikan ylilääkäri Osmo Tervosen mukaan magneettikuvauslait-teisiin kehitetään edelleen yhä nopeampia kuvaustekniikoita. Myös kuvien signaali-kohina-suhdetta halutaan parantaa.

9A K T U U M I

N Ä K Ö K U L M A

Parin vuosikymmenen takainen tekoälytutkimus oli lu-paavaa oppimisen ja opettamisen tutkijoille ja siitä povat-tiin menestystä opetusteknologiamarkkinoille. Ajateltiin,että mallintamalla ihmisen ajattelua ja rakentamalla siitätietokonesimulaatioita voitaisiin kehittää opetuskoneita,jotka uupumatta ja tehokkaasti opettaisivat opiskelijaa jaauttaisivat työntekijöitä uusien taitojen oppimisessa. Te-koälypohjaiset ohjelmat diagnosoisivat nopeasti opiske-lijan lähtötason, antaisivat palautetta edistymisestä ja li-säisivät tiedollista haastetta. Järkeä simuloivat ohjelmis-tot eivät kuitenkaan koskaan tehneet läpimurtoa. Tutki-jat nimittäin unohtivat, että ihminen ei ole kone.

Kehitystyössä epäonnistuttiin, koska kaikkia ihmisentoiminnalle ominaisia piirteitä ei pystytty toteuttamaanteknologian keinoin. Tekoäly ei esimerkiksi pystynyt tun-nistamaan epäonnistumisen kokemukseen liittyviäemotionaalisia tuntemuksia ja tarjoamaan riittävän sen-sitiivistä tukea niiden ylittämiseen. Myös opiskelijan tai-tojen ja tiedon määrän diagnosoinnissa älykäs järjestel-mä osoittautui tekevän karhunpalveluksen. Se riisti kaik-ki arvokkaat oppimiseen liittyvät pohtivat vaiheet tuot-tamalla liian valmiita tiedollisia vihjeitä opiskelun eri vai-heissa. Pedagogisesti perustellun tuen antajana opettajaonkin edelleen korvaamaton. Tämän vuosituhannen yh-teiskunnassa tunteet ja niiden tulkinta, läheisyys, luotta-mus ja etenkin taito käyttää näitä ihmisen älyllisen toi-

minnan ohjaamisessa ovat ainakin yhtä tärkeässä osassakuin järki.

Usein kysytään, miksi opettajat ahdistuvat tietoko-neista, miksi työntekijät eivät ole valmiita käyttämäänyritysten tietojärjestelmiä tai miksi tutkijoiden virtuaali-nen työtila on tyhjä? Vain harvoin huomataan kysyä,onko teknologia valmis ihmisen hyödynnettäväksi. Sensijaan ihmetellään, mikä ihmisissä on vialla, kun he eivätkäytä tarjottua laitteistoa. Teknologia uusiutuu nopeastija uusia sovelluksia tuotetaan. Kuitenkin ratkaisuja käyt-tää ihminen, jonka älykkään toiminnan perusominaisuu-det eivät ole tuhansien vuosien aikana juurikaan muut-tuneet! Tieto ihmisen toiminnan erityisominaisuuksista– oppimisesta, motivaatiosta, tunteista, nonverbaalistaviestinnästä, kommunikaatiosta – voisi suuresti lisätäsitä hyötyä, mitä teknologian ja sen sovellusten kehittä-minen tarjoaa. Oppimista ja opettamista koskeva asian-tuntijuus auttaa löytämään keinoja hyödyntää teknologi-aa ihmisen rajallisen tiedonkäsittelykyvyn ylittämiseksi jakehittämään uusia älyllisiä taitoja.

Tekoäly ei oppimisen ongelmia ratkaissut, vaikka setoikin paljon uutta tietoa tutkimukseen. Olisiko nyt aikakeskustella ”teknologiaälystä” – miten ja millaisen tiedonvarassa teknologia saataisiin tukemaan ihmisen älykästätoimintaa ja auttamaan aidosti ihmisen arkea? Monitie-teistä yhteistyötä tarvitaan.

Järki, tunteet ja teknologiaS A N N A J Ä R V E L Ä

10A K T U U M I

rofessori Jouko Vähäkangas, joka on ollutmukana keskuksen valmisteluissa alustalähtien korostaa yliopiston tiedekuntienyhteistä tahtoa: ”Tämän on koko yliopis-ton hanke, johon tiedekunnat ovat sitou-tuneet. Puhdastilatoimikunnassa, jossakaikki osapuolet ovat edustettuina on yh-teinen tahto.”

”Alusta alkaen tärkeä osa keskuksensuunnitelmaa on ollut, että sähkö- ja tie-totekniikan osaston ja teknillisen tiede-kunnan lisäksi muut tiedekunnat sitoutu-vat tähän hankkeeseen”, sanoo Vähäkan-gas. Hänet nimitettiin heinäkuun alussaelektroniikan tuotantotekniikan profes-sorin virkaan, jonka alaksi on täsmennet-ty pakkaustekniikka ja mikromoduulit.Vähäkankaan toimipaikka on sähkö- jatietotekniikan osaston mikroelektronii-kan ja materiaalifysiikan laboratoriossa,jossa mikro- ja nanotekniikkaa on tutkit-tu vuosikymmenet.

Monitieteisyyttäatomitasolla

Toiminta-ajatuksensa mukaan mikro- jananoteknologian keskuksessa on tarkoi-tus moniteknisesti ja poikkitieteellisestitutkia ja kehittää tulevaisuuden innovatii-visia miniatyrisoituja, jopa atomitasollemeneviä uusia tuotteita. Tämä tarkoittaayhä enemmän muun muassa materiaali-

Katse parinkymmenenvuoden päähän

Oulun yliopiston Tietotalo 1:n

yhteyteen rakenteilla olevat

puhdastilat sisältävät mikro-

ja nanoteknologiakeskuksen:

se on vastaus tulevaisuuden

haasteisiin Oulun alueella.

Mikro- ja nanomittakaavainen

tutkimus on perustutkimusta,

jonka läpimurrot näkyvät

seuraavan 10–20 vuoden

aikana. Ensimmäiset nanotek-

niikan sovellukset nähdään

elektroniikassa.

kemian, fysiikan, lääketieteen ja biokemi-an osaamisen tuomista keskuksen tutki-mustyöhön.

Keskuksen rakentaminen on perustel-tua, sillä jo nyt Oulun yliopiston eri tiede-kuntiin on tutkimustyön tuloksena synty-nyt vahvaa tieteellistä osaamista ja tutki-joille lujaa ammattitaitoa alalla.

Mikro- ja nanoteknologian nimen allekuuluvia tutkimus- ja kehityshankkeita onmeneillään yliopistossa useita mikro- jananoteknologiaan suuntautuneissa tutki-musryhmissä. Nämä antavat hyvän pon-nahduslaudan alan edelleen kehittämisel-le Oulun yliopistossa.

Oulun yliopiston tutkimus niin elekt-roniikassa kuin biotekniikassa ovat Vähä-kankaan mukaan jo nyt alallaan maailmanhuippua. ”Näistä syistä Ouluun ja Oulunyliopistoon tarvitaan tutkimuskeskus,joka tarjoaa mahdollisuuden poikkitie-teellisten tutkimusryhmien muodostumi-selle ja yhteistyölle.”

Materiaalitutkimusta,miniatyrisointia ja

laserdiodeja

Tieteellisessä mielessä Oulun yliopistostalöytyy jo nyt vahvaa mikro- ja nanotekno-logian osaamista sekä fysikaalis-kemialli-sista perusteista että sovelluksiin tähtäävis-tä teknologioista.

Professori Vähäkankaalla

P

11A K T U U M I

Tekniikan alalla mikroelektroniikanmateriaalitutkimus kohdistuu materiaali-en kehitykseen erityisesti tietoliiken-nesovelluksissa. Laseravusteiset kalvojenkasvatusmenetelmät ja FIB (Focused IonBeam) -tekniikka mahdollistavat nanora-kenteiden valmistamisen.

Tulevaisuuden elektroniikan valmis-tuksen tavoitteena on komponenttien jamikromoduulien miniatyrisointi, johonkehitetään sekä piirilevytekniikkaa ettäkeraamiteknologiaan perustuvia uusia rat-kaisuja.

Elektroniikan laboratoriossa kehite-tään laserdiodirakenteita, joilla tuotetaanerittäin nopeita ja tehokkaita laserpulsse-ja. Lisäksi kehitetään supernopeaa teho-kytkintä.

Konetekniikan osastolla tutkitaanmikromekaniikkaa, mikromoduulienluotettavuutta ja valmistusta sekä kehite-tään mikrorakenteiden suunnittelu- jamallinnusmenetelmiä.

Kvanttimekaniikkaa,solukalvoja ja valodiodeja

Fysikaalisten tieteiden laitoksessa tutki-taan nanoskaalan perusilmiöitä. Rakentei-den pienentyessä kvanttimekaaninenkäyttäytyminen tulee olennaiseksi. Biofy-siikan tutkimusaiheita ovat solujen kalvo-jännitteen ja kalvon läpi menevän virranmittaus mikroelektrodien avulla. NMR-tutkimuksen kohteina ovat molekyyliseu-lojen sisältämät kanavat ja onkalot.

Orgaaniset valodiodit ovat kemian lai-toksen tutkimusaluetta, jossa sovelluksi-

na ovat esimerkiksi ohuet, kevyet, taivu-tettavat ja värikirkkaat näytöt ja toisaaltahelposti työstettävät stabiilit ja hinnaltaanedulliset massatuotteet.

Muistimetallia, biofotoniikkaaja elintarviketeollisuutta

Biomateriaaleja tutkitaan tiedekuntien vä-lisenä yhteistyönä, esimerkkinä muisti-metalli-implantit. Biomateriaaleille onkeskeistä materiaalin ja kudoksen välinenvuorovaikutus. Tutkimusaiheena on pin-nan koostumuksen ja nanorakenteen op-timointi.

Biotekniikan ja fotoniikan/elektronii-kan yhdistämisessä on tavoitteena raken-taa uusi poikkitieteellinen biofotoniikantutkimusryhmä yhdistämään Oulun yli-opiston, Biocenterin, mikro- ja nanotek-nologian keskuksen sekä VTT Bioteknii-kan ja VTT Elektroniikan osaamiset. Po-tentiaalisina sovellusalueina lääketieteel-lisellä ja hyvinvointialalla nähdään point-of-care -analytiikka, ympäristöanalytiikka,elintarviketeollisuuden laadunvalvonta jateollisuuden prosessivalvonta.

Oululaisia tuotteitaarkielämään

Uusin tekniikka tulee ennen pitkää myöstuotteisiin ja arkielämäämme. Tulevaisuu-dessa elektroniikan ja biotekniikan yhdis-täviä laitteita on monenlaisissa paikoissa.Tavoitteena on, että tulevaisuudessa Ou-lussa tehdään näihin tekniikoihin perus-tuvia sovelluksia ja myöhemmin myösoululaisia tuotteita.

”Bio-Oulu -hanke on nyt konkreetti-sin esimerkki, jossa yhdistetään elektro-niikan, fotoniikan ja optoelektroniikanosaamista biomateriaaleihin. Tavoitteenaovat muun muassa sovellukset, joilla mi-tataan ympäristön saastumista. Näitä tek-niikoita voidaan käyttää tuhansissa erilai-sissa mittauksissa – mittauskohteita on ää-retön määrä. Systeemeistä tehdään mah-dollisimman pieniä – ja tietysti mahdolli-simman halpoja”, kertoo Vähäkangas.

Näin pienissä mitoissa korostuvat eri-tyisesti professori Jouko Vähäkankaanomaan tutkimusalaan liittyvät mikro- jananoluokan pakkaustekniikat. (IH)

Professori Jouko Vähäkankaan puhdas-tilat Linnanmaalla olivat vielä marras-kuussa rakennustyömaata.

ILK

KA

HE

IK

UR

A

12A K T U U M I

udet langattomat tietoliikennejärjestel-mät perustuvat aina pitkään tehtyyn tutki-mukseen ja ovat siis tuloksia vuosia kestä-neestä työstä. Esimerkiksi 3G-järjestel-män perustana olevaa hajaspektritekniik-kaa tutkittiin useita vuosikymmeniä eri nä-kökulmista ennen sen valitsemista järjes-telmän pohjaksi.

Oulun yliopiston tietoliikennelabora-toriossa tutkimusta on tehty 1980-luvunpuolivälistä alkaen. Ensin tietoliikennela-boratoriossa ja nyttemmin CWC:ssä onjo toistakymmentä vuotta ollut koko ajankäynnissä perustutkimushankkeita, joissaon tutkittu tietoliikennejärjestelmiä mo-nista näkökulmista useiden rahoittajientuella.

Kun uudet järjestelmät mahdollistavatluotettavan tiedonsiirron, käyttäjien mää-rä tai tiedonsiirron tarve ylittää jälleen en-nemmin tai myöhemmin järjestelmän sie-tokyvyn ja ollaan taas tilanteessa, jossa tar-vitaan entistä parempia ja tehokkaampiajärjestelmiä. Vaatimukset tulevien radio-järjestelmien tiedonsiirtonopeudestaovatkin huomattavasti suuremmat kuinnykyisten. Siksi myös järjestelmien kais-tanleveysvaatimukset ovat huomattavastisuuremmat ja spektrin käytön tehokkuu-den on oltava parempi.

Tutkimuksessa on keskityttävä ratkai-

4G-tietoliikenne-järjestelmän aikaa

Futura-hankkeessa eletään jo

Kolmannen sukupolven mat-

kaviestintäjärjestelmä (3G) on

tulossa käyttöön, ja ennustelut

sen kohtalosta ovat meneil-

lään. Mutta millaisia ratkaisu-

ja langattomiin järjestelmiin

tarvitaan sen jälkeen? Niitä

etsitään jo CWC:n Futura-

hankkeessa.

sumahdollisuuksiin, jotka ovat käytettä-vissä noin 10-15 vuoden kuluttua. Me-neillään olevan Futura-hankkeen pääta-voitteena onkin luoda perusteknologia-osaamista tuolloin toteutettaviin langatto-miin laajakaistaisiin järjestelmiin. Futuraon yksi Tekesin NETS-ohjelman neljästäkolmevuotisesta kärkiyksikköhankkeestaja alkoi vuoden 2002 alussa. Siihen osallis-tuu CWC:ssä noin 20 tutkijaa vuosittain.

Futura-hanke sisältää neljä tutkimus-aluetta, jotka ovat radiorajapinnat, lähetin-vastaanotin -algoritmit, langattomat ver-kot ja näiden tiedot integroiva päätutki-musalue 4G-järjestelmät. Laajakaistaistenjärjestelmien tutkimus tukee myös tule-vaisuuden sotilastietoliikennejärjestel-mien kehittämistä ja niiden perustekno-logiaosaamisen syventämistä. Aiheeseenliittyy myös meneillään oleva SuomenAkatemian rahoittama STICS-hanke.

Mukautuvuuttatilanteen mukaan

Lähetettävän signaalin suunnittelu perus-tuu aina käytettävissä olevaan radiokana-van malliin. Kanava kuitenkin muuttuuajan myötä, joten myös käytettävää signaa-lia kannattaa mukauttaa kanavan muutok-siin. Puhutaankin mukautuvista eli adap-

J A R I I I N A T T I , M A R K K U J U N T T I

U

13A K T U U M I

tiivisista radiolinkeistä (ARL), jotka pyr-kivät maksimoimaan kanavassa siirrettäväntiedon määrän tai minimoimaan lähetettä-vän kokonaistehon. Tällöin voidaan muut-taa tiedonsiirtonopeutta, modulaatiome-netelmää, modulaatiotasojen lukumäärää,lähetystehoa tai kanavakoodausmenetel-mää tiedonsiirtoympäristön mukaan.

Toistetta eli diversiteettiä hyödynne-tään tiedonsiirrossa, jotta informaatio saa-daan siirrettyä luotettavasti ympäristössä,jossa yksittäinen yhteys lähettimen ja vas-tanottimen välillä on aika ajoin huonolaa-tuinen tai käyttökelvoton. Joissakin sovel-luksissa, kuten hitaan liikkuvuuden salli-vissa järjestelmissä, ei voida saavuttaa aika-toistetta. Vastaavasti toisissa sovelluksissaetenemisympäristö ei aiheuta taajuustois-tetta. Silloin on käytettävä muita ratkaisujasuorituskyvyn parantamiseksi.

Käyttöön voidaan ottaa monen anten-nin järjestelmät, jotka antavat toistetta kol-mannessa tasossa, tilasuunnassa. Useidenantennien käyttö sekä lähettimessä että

vastaanottimessa johtaa nk. MIMO-tek-niikkaan ja onkin yksi avainratkaisuista,joilla teoreettinen siirtokapasiteetti kasvaaoleellisesti. Tila-aika -koodit on suunni-teltu siten, että useiden antennien tuomamahdollinen hyöty saadaan käyttöön.

Monikantoaaltomodulointiin (MCM)perustuvat menetelmät monikantoaalto-CDMA ja ortogonaalinen taajuusjako-multipleksointi (OFDM) ovat käytettävis-sä olevia lupaavia ratkaisuja, joihin ARL- jaMIMO-tekniikkaa tutkitaan ja sovelletaan.

Kenen signaali jamillä kaistalla

Vastaanottimessa täytyy tuntea useitamuuttujia eli parametreja ennen kuin in-formaatio voidaan ilmaista signaalista. Vas-taanottimen täytyy tunnistaa tietty signaa-li, vaikka siihen tulee usean eri lähetetynsignaalin yhdistelmä vaikkapa häirityissäolosuhteissa. Näitä parametreja ovat pe-rinteisesti muun muassa kantoaallon taa-

juus ja vaihe, signaalin amplitudi, symbo-lin ja koodin ajastus sekä tulosuunta.Nämä on löydettävä vastaanotetusta sig-naalista ennen kuin informaatio saadaanselville.

Käytetyllä taajuuskaistalla voi esiintyätahallisia tai tahattomia häiriösignaaleja.Laajakaistaisen järjestelmän taajuusalueensisällä voi olla kapeampia kaistoja muidenjärjestelmien käytössä tai taajuusalueiltavuotaa toisille häiriötä. Sotilastietoliiken-teessä häiriöt ovat tahallisia ja suunniteltu-ja niin, että ne heikentävät järjestelmänsuorituskykyä mahdollisimman paljon.

Häiritsevät signaalit täytyy kyetä pois-tamaan tai ainakin pienentämään niidenvaikutusta. Koska niistä ei välttämättä oleetukäteistietoa, häiriön poistomenetelmi-en pitää olla niin kutsutusti sokeita eli neeivät tarvitse tietoa häiriöstä. Lisäksi pois-tomenetelmien pitää olla mukautuvia, eline pystyvät toimimaan, vaikka häiriötyyp-pi tai sen ominaisuus vaihtuu. Häiriönpoistomenetelmien on hyödynnettäväuseiden antennien käyttöä.

Palveluja hyppyinäliikkuvissa solmuissa

Rakenteeton ad hoc -verkko koostuuliikkuvista solmuista. Niissä ei hyödynne-tä olemassa olevia verkkorakenteita, kiin-teitä tukiasemia eikä keskitettyä hallintoa.Jokainen solmu voi toimia reitittäjänä jayleensä solmujen väliseen kommunikoin-tiin tarvitaan useita hyppyjä.

Rakenteettomiin verkkoihin on kehi-tetty useita reititysprotokollia. Reititysvaatii kuitenkin tietoa linkkitasolta, jottauusi reitti pystytään valitsemaan. Siksi on-kin tutkittava muun muassa, millaisia omi-naisuuksia tarvitaan, jotta reitityspäätöksetovat parhaita mahdollisia.

J A A N I F Ö H R

Yliassistentti Juha-Pekka Mäkelä tarkastaa laborato-riomittauskytkennän toimintaa tietoliikennelaborato-riossa.

14A K T U U M I

Monipalveluverkoissa siirretään lu-kuisia palveluita, joilla voi olla erilaisia laa-tuvaatimuksia. Yhteys lähettimen ja vas-taanottimen välillä voidaan joutua toteut-tamaan useilla hypyillä käyttäen jopa eriteknologioita. Palvelun laatu päätepistees-sä riippuu reitin jokaisesta linkistä.

Linkkien käyttökelpoisuus riippuuuseista tekijöistä. Etenemisolosuhteetniissä voivat olla erilaisia, kuten häipymi-nen, varjostuminen tai häiriöt. Solmujenliikkuvuus on erilaista. Lisäksi voidaankäyttää eri modulaatio- ja koodausmene-telmiä. Tiedonsiirto-olosuhteet ja tehok-kuus vaihtelevatkin eri linkkien välillä,mikä aiheuttaa ongelmia palvelun laadunylläpitämiselle.

Tutkimuksellavaihtoehtoja ratkaisuiksi

Minkälaisia vaihtoehtoja tulevaisuudenjärjestelmille sitten on ja miten niihinpäästään? On hyödynnettävä edellä kuva-tussa tutkimuksessa syntyvää osaamista,jotta pystytään valitsemaan sopivat radio-rajapintaratkaisut. On vastattava kysymyk-siin, millaiset järjestelmät ovat mahdolli-sia ja riittävän suorituskykyisiä, millaistamukautuvuutta tarvitaan ja miten signaalit

suunnitellaan, ja selvitettävä lukuisia tek-nisiä yksityiskohtia. Tutkimus antaa ratkai-suja kysymyksiin, minkä jälkeen vaihtoeh-toja voidaan vertailla.

Futura-hankkeessa vertailuun on va-littu kaksi vaihtoehtoa kahteen siirtosuun-taan, tukiasemalta liikkuvaan asemaan japäinvastoin. Edelliseen tarkastellaan mo-nikantoaaltotekniikkaan perustuvia ja jäl-kimmäiseen yksikantoaaltotekniikkaantukeutuvia ratkaisuja. Tähän mennessä ontutkittu vaihtoehtojen toimivuutta ja nii-den tarvitsemia yksityiskohtaisia ratkaisu-ja sekä tehty määrittelyt, millaisilla ehdoil-la vaihtoehtoja voidaan ylipäänsä luotetta-vasti ja tasapuolisesti vertaillla.

Tutkimusyhteistyövälttämätöntä

Futuran lisäksi CWC:ssä tehdään tutkit-taviin aiheisiin tarkasti kohdentuneitahankkeita samoille rahoittajille yksityis-kohtaisilla reunaehdoilla. Sen lisäksi ra-hoittajat tekevät omissa organisaatiossaantarkennettuja tutkimuksia erilaisilla reu-naehdoilla. CWC:ssä kehitteillä oleva4G-laboratorio, johon tulee muun muas-sa kanavamittauksessa ja -mallinnuksessasekä lähetin-vastaanotinten toteutuksessa

- perustettu vuonna 1995 tietolii-kennelaboratorion yhteyteen- johtajana toimii dosentti, Ph.D.Ian Oppermann.- henkilökunnan määrä noin 90,joista 85 tutkijaa 14 eri maasta- tutkimusyksikkö on taloudelli-sesti itsenäinen ja toiminta perus-tuu kilpailtuun tutkimusrahoituk-seen- tutkimushankkeet suuntautuvatuusiin langattomiin siviili- ja soti-lastietoliikennejärjestelmiin- yksiköllä ei ole opetusvelvolli-suutta, mutta se osallistuu aktiivi-sesti tutkijakoulutukseen- CWC ja tietoliikennelaboratorioovat saavuttaneet kansainvälistätunnustusta työstään hajaspektri-tekniikan alalla jo parinkymmenenvuoden ajan

Centre forWireless

CommunicationsCWC

tarvittavaa laitteistoa, avaa uusia mahdolli-suuksia tutkimustulosten testaamiseenkäytännössä.

Menneisyys on osoittanut, että langat-toman tietoliikenteen globaali tutkimus-yhteistyö on välttämätöntä erityisesti jär-jestelmien standardoinnin kannalta. Mer-kittävimmät tutkimuspanostukset Euroo-passa tehdään EU:n tutkimusohjelmissa.Futura-hankkeessa jo tehdyt valinnat ovatosoittautuneet oikeansuuntaisiksi, kunuseiden EU-hankkeiden teknologiavalin-nat ovat pitkälle sen kaltaisia.

Ensi vuoden alussa alkavassa EU:nWinner-projektissa voimme tehokkaastihyödyntää Futurassa jo kehitettyä osaa-mista. Futuran yhteydessä on aloitettu tut-kimusyhteistyö myös japanilaisten yli-opistojen kanssa erityisesti 4G-radiokon-septien parissa.

Tutkijan idea siirtyy kaavaksi taululle ja pitkän tien kuljettuaan kaavasta sovelluk-seksi ja ihmisten käyttöön. Jari Iinatti selvittää kaavan saloja.

AN

NA

-M

AR

IA

RA

UD

AS

KO

SK

I

15A K T U U M I

uhujat edustivat maailman johtavia tutki-musyksiköitä, yliopistoja ja teollisuutta, jakokouksen järjestänyt yliopiston langat-toman tietoliikenteen tutkimuskeskusCWC sai osakseen laajaa kansainvälistähuomiota.

UBW on tämän hetken merkittävinlangattoman yhteyden tekniikka. Se pu-huttaa tietoliikennepiirejä ympäri maail-maa, ja siitä kaavaillaan suurta menestystäkuluttajaelektroniikassa. Kesäkuinen ko-koontuminen Ouluun oli seurausta kas-vavasta mielenkiinnosta tekniikkaa koh-taan. UWB:n läpimurron kulutuselekt-roniikassa uskotaan tapahtuvan parin vuo-den sisällä.

Kyseinen laajakaistainen tekniikka onpienitehoinen ja mahdollistaa lisensoimat-toman käytön kaupallisissa sovelluksissaeli se on käyttäjälleen maksuton. Langat-tomien lähiverkkojen tekniikkana UWBpäihittää paljon mainostetun Bluetoothin,sillä UWB:n siirtonopeus on satakertai-nen Bluetoothiin verrattuna.

Tekniikkaa tutkitaan USA:n lisäksi Ja-panissa ja Euroopassa lukuisissa tutkimus-laitoksissa ja yliopistoissa. Tekniikassa tär-keimpiä ratkaistavia kysymyksiä ovatmuun muassa halpojen äänen ja kuvansiirtoon tarkoitettujen UWB-piirisarjojenvalmistusmenetelmät ja -valmistus sekäUWB-järjestelmien vaatimat vähävirtaisetjärjestelmäpiirit.

Langatonta tekniikkaakotitalouksiin

Kokouksen osanottajat uskovat UWB-tekniikan läpimurtoon erityisesti kulutus-elektroniikassa. Tutkijat ovat yhtä mieltäsiitä, että ennemmin tai myöhemmin kodinlaitteet kommunikoivat langattomasti.

Radiotekniikan huippututkijat

kokoontuivat kesän alussa

Oulun yliopistoon pohtimaan

nykyhetken kiinnostavinta

lyhyenkantaman radiotekniik-

kaa, ns. UWB:tä (Ultra Wide-

band).

Myös autot kommunikoivat lähitule-vaisuudessa tämän tekniikan avulla ja ovatsamanaikaisesti Internet-yhteydessä tieto-koneisiin. Tekniikan hyvin tunteva Joko-haman yliopiston professori Ryuji Kohnokertoo, miten hän jo nyt ajaessaan autollaTokiossa voi olla yhteydessä samanaikai-sesti kolmeen toimistoonsa. JapanissaUWB-laitteiden uskotaan tulevan mark-kinoille vuoden 2004 aikana. Maassa ol-laan jo nyt valmiita massatuotantoon.

Myös USA:ssa laitevalmistajat odotta-vat tekniikkaa. Tohtori John Barr, amerik-kalaisen Motorolan UBW-tekniikan stan-dardisoinnista vastaava johtaja kertoo Mo-torolan olevan standardisoimassa tekniik-kaa laitteisiinsa ja että laitteiden valmistuk-seen soveltuvia elektronisia piirejä tutki-taan ja valmistetaankin yhtiön tutkimus-ryhmissä.

Motorola haluaa myydä tekniikkaakäyttävää langatonta kuluttajaelektroniik-kaa kotitalouksille ja suunnata tuotteensaAmerikan markkinoille, mutta myös Eu-rooppa kiinnostaa. Tavoitteena on, ettäamerikkalaisessa kodissa kaikkia kodinlaitteita hallitaan ennen pitkää langattomanliittymän kautta. Helppokäyttöisyys onsekä kuluttajan että laitevalmistajan etu,Barr vakuuttaa.

Parin päivän aikana osallistujille selvisiSuomen ja erityisesti CWC:n tärkeä roolitekniikan kehittämisessä. CWC:n johtajaIan Oppermann oli erittäin ilahtunut tut-kimuskeskuksensa saamasta huomiosta.

”Vaikka tutkijat pitävät tiivistä yhteyttäInternetin ja sähköpostin avulla, ovat täl-laiset tapaamiset ja luottamukselliset kes-kustelut erittäin tarpeellisia. Näin voim-me tietää, mitä toiset tutkijat tekevät ja mitätutkimuksella voidaan parhaimmillaansaavuttaa”, kertoo Oppermann.(IH)

PUWB valtaa kodit

16A K T U U M I

.

hjelmistoliiketoimintaa on kehitettySuomessa tärkeänä tietoteollisuuden osa-alueena jo 1980-luvulta lähtien. Tietotek-niikoiden yhdentymisen takia yhä useam-man alan tuotteet ja palvelut perustuvatnykyään ohjelmistoihin.

Ohjelmistoliiketoiminta –tuote- vai palvelubisnestä?

Kauppa- ja teollisuusministeriön viimevuonna laatima ohjelmistoalan arvio tiivis-tää 2000-luvun alun suhdannemuutostenvaikutukset ohjelmistoteollisuuteen tote-amalla, että parhaiten markkinamuutok-sista ovat selviytyneet suuret, laajasti oh-jelmistopalveluja tarjoavat yritykset ja”vaikeuksissa on ollut erityisesti osa pie-nistä tuoteliiketoimintaan keskittyneistäyrityksistä, joilla toiminta ei ole vielä ehti-nyt muodostua kannattavaksi”.

Arvion mukaan palvelujen osuus oh-jelmistoliiketoiminnassa on kasvussa.Projektitoimitusten ohella yhä tärkeäm-piä ovat käyttöönotto- ja ylläpitopalvelut,koska niistä syntyy suurin osa asiakkaidenohjelmistokustannuksista.

Tietojenkäsittelyn ulkoistaminen onjatkunut vilkkaana, toisaalta yrityskaupat,alihankintaketjujen järjestäminen ja muutverkottumistavat ovat yleistyneet. Nämäovat osaltaan lisänneet ohjelmisto- ja mui-den alojen vuorovaikutusta ja ohjelmisto-liiketoiminnan riippuvuutta asiakkaidenohjelmistokehitys- ja hankintastrategioista.

V E I K K O S E P P Ä N E N

Tietotekniset alat ovat muut-

tumassa suljetuista ja laitekes-

keisistä ohjelmistotuote- ja

palvelupainotteisiksi.

KTM:ssä nähdään, että ohjelmistoalankehitys Suomessa kytkeytyy olennaisellatavalla tietoliikenteen kehitykseen. Minis-teriössä uskotaan elektroniikka- ja sähkö-teknisten alojen ohjelmistojen olevanedelleen pääosin muihin tuotteisiin sulau-tettuja, niin että ohjelmisto on ”saumatto-masti integroitu tuotteeseen ja tuotanto-prosessiin”. Tämä pitänee pääosin paikkan-sa, mutta myös näillä aloilla erillisten oh-jelmistotuotteiden, -palvelujen ja -liike-toiminnan osuus on kasvanut.

Yksi tulevaisuuden visioista on, ettäohjelmistot ovat pääsääntöisesti sulautu-neet palveluihin eli käyttäjät eivät näe yk-sittäisiä ohjelmistoja eikä heidän tarvitsehankkia ja asentaa niitä erikseen.

Sisällöntuotanto ja ”ohjelmistoviihde-ala” antavat jo viitteitä siitä, miten tietover-kot ja uudet palvelumallit muokkaavatohjelmistoja. Tämän kehityksen jatkumi-nen edellyttää, että ohjelmistot palvelevatnykyistä enemmän käyttäjiään. Onkin sa-nottu, että ohjelmistoasiakkaat ovat jomuuttuneet ”sovellusten käyttäjistä” hyö-dyntämään ”käyttäjien sovelluksia”.

Globaali liiketoimintahaasteeksi

KTM:n mukaan ohjelmistoalan pääongel-mia on erityisesti kansainvälisen myynti-ja markkinointiosaamisen puute. Sopim-usjuridiikassa ja tekijänoikeuskysymyksis-sä ollaan Suomessa vielä alkutaipaleella.

O

Ohjelmistoissa korostuupalveluosaaminen

17A K T U U M I

Alan osaamishaasteiksi ministeriö esittäämuun muassa verkottumisen, asiakkaidentarpeiden määrittämisen ja ohjelmistoyrit-täjien henkilökohtaiset valmiudet.

Ehkä suurin haaste suomalaisyrityksil-le on, että ohjelmistomarkkinat ovat maa-ilmanlaajuisia. Markkinoiden ja liiketoi-minnan hallinta ja tuotekehityksen nope-us ovat yhä tärkeämpiä. Ohjelmistoja tar-joavien yritysten on tunnistettava pää-markkinoidensa kasvusegmentit erityises-ti korkean teknologian keskuksissa, joitaon syntynyt Yhdysvaltojen lisäksi Euroop-paan ja Aasiaan. Tämä johtaa väistämättä lii-ketoiminnan keskittymiseen. Vuosikym-menen lopulla maailmassa lienee viitisen-kymmentä ohjelmistoliiketoiminnankeskusta, joista vain muutamat ovat alal-laan johtavia.

Suomessa on tätä nykyä vasta vähänkansainvälisen aseman vakiinnuttaneitaohjelmistoyrityksiä, kun taas pieniä ja in-novatiivisia yrityksiä on paljon. Suomenvahvin osaamisalue on ohjelmistokehitys-työ, jonka on arveltu jatkossa keskittyvänAasiaan. Ohjelmistotuote- ja palveluosaa-misen tulisi päästä lähelle päämarkkinoi-den asiakkaita eli Yhdysvaltoihin ja Keski-Eurooppaan.

Käyttäjien tarpeet huomioonmyös yliopistoissa

Oulun yliopisto ryhtyi 1990-luvun lo-pulla kehittämään ohjelmistoliiketoimin-nan opetusta ja tutkimusta. Tutkimustyötäon tehty sekä toimialan rakenteiden ja lii-ketoimintalogiikoiden että yksittäistenohjelmistoyritysten parissa. Opetuskoko-naisuus lähtee perusteista ja päätyy ohjel-mistoyritysten johtamisen, markkinoidenja liiketoimintamallien erityiskysymyk-siin.

Yliopistossa on myös kansainvälinenohjelmistoliiketoiminnan ohjelma, ja pe-rustutkintojen lisäksi on saatu päätökseenensimmäiset tohtoriopinnot. Opetusta jatutkimusta on kehitetty tietojenkäsittely-tieteiden laitoksen ja taloustieteiden tie-dekunnan yhteistyönä.

Yksi selvä haaste myös opetukselle jatutkimukselle on, että ohjelmistojenkäyttäjien tarpeet ja mieltymykset muut-tuvat. Käyttäjiä eivät enää kiinnosta tekni-set ratkaisut, vaan ohjelmistosta saatavahyöty jokapäiväisissä askareissa.

Veikko Seppänen toimii osa-aikaisenaprofessorina Oulun yliopiston tietojen-käsittelytieteen laitoksessa.

AN

NA

-M

AR

IA

RA

UD

AS

KO

SK

I

Markkinoiden jaliiketoiminnan hallintaja nopea tuotekehityson yhä tärkeämpää.

18A K T U U M I

os Oulun yliopistoa ja Nokiaa vertaisi ih-misiin, ne voisivat olla kuten isä ja poikaauton ostossa: vanhempi polvi tietää, mikäpitemmän päälle kannattaa ja jälkikasvutahtoo menopelinsä kaikilla herkuilla. ”Jatuskinpa Nokia olisi Oulussa ilman yli-opistoa”, vahvistaa Nokian tutkimuskes-kuksen johtaja Tero Ojanperä, yliopistonsähkö- ja tietokonetekniikan osaston kas-vatti.

Oulussa hyvä kulttuuri

Nokia tekee tutkimusyhteistyötä laajallarintamalla: kumppaneinaan sillä on 50-100 yliopistoa tai muuta tutkimusyksik-köä. Tässä joukossa kukin mittauttaa roo-linsa ja merkityksensä päivittäin; tutki-muslaitosten ja yritysten yhteistyössä van-hat meriitit eivät Ojanperän mukaan juuripaina.

Pitkäjänteisyys ja uudistuminen ovatyliopistojen menestyksen kulmakiviä.”Yliopistojen pitäisi miettiä sitä, missä yh-teiskunta ja yritykset ovat 5-10 vuodenpäästä ja käynnistää hankkeita sinne. Ideatsaattavat herättää vastustusta yritysmaail-massa, mutta jos tutkija on päättäväinen,voi käydä niin, että jonakin päivänä yrityk-set kiinnostuvat.”

Ojanperän mukaan yliopistojen onosattava olla yrityksistä riippumattomia.Jos ne alkavat liikaa tuijottaa yritysten te-kemisiä ja niiden haluja, ollaan väärillä

Nokian tutkimuskeskuksen johtaja Tero Ojanperä:

Uskallus tieteessätuottaa uusia NokioitaNokian tutkimuskeskuksella on

kymmenittäin tutkimusyhteis-

työkumppaneita. Oulun yli-

opistolla on tässä joukossa

oma, vahva roolinsa.

urilla. Yrityselämä on nopeatempoisem-paa kuin perustutkimuksen trendit. ”Josrupeaa liian tarkkaan seuraamaan, mitä yri-tysmaailmassa tapahtuu juuri tänään, niinsiinä saa tutkimustavoitetta muuttaa hyvin-kin usein”, Ojanperä varoittaa.

Oulun yliopiston merkityksen Noki-alle Ojanperä tiivistää kahteen asiaan: yli-opisto tuottaa tutkimusta Nokian tarpei-siin ja opiskelijoille ja tutkijoille kompe-tenssia, jota nämä voivat hyödyntää yritys-elämän palveluksessa. Pitkät perinteetovat perua hyvistä näytöistä.

”Olisin huolestunut, jos Nokian tuo-tekehitystavoitteet ja yliopiston tutkimus-kohteet kävisivät täysin yksiin. Yliopistottoteuttavat omaa tehtäväänsä eli luovatuutta tutkimusta ja ovat uranuurtajia uu-silla alueilla. Oulussa on tässä suhteessahyvä kulttuuri.”

Pallo on tutkimusryhmillä: pystyvät-kö ne määrittelemään itselleen tavoitteet,joiden saavuttamisesta on hyötyä muille-kin kuin niille itselleen?

Tutkimusta tehdään myös joissakinNokian liiketoimintayksiköissä Oulussa,joten Nokian tutkimuskeskuksen täkäläi-sestä filiaalista ei oululaisten kannata haa-veilla.

Opetus kaiken perusta

Tero Ojanperä ei näe uhkia tutkimusyh-teistyölle globalisoitumisen paineissa.

J

19A K T U U M I

Kun yliopistot pitävät huolta uudistumi-sestaan ja uusien tutkimusalueiden hake-misesta, pystytään oma kilpailukyky säi-lyttämään. Tässä Ojanperä näkee Oulunyliopiston aseman positiivisena.

”Oulussa on vahvaa osaamista. Yliopis-to on kansainvälisesti tunnustettu ja senmonet tutkimusryhmät ovat erittäin tun-nettuja omalla alallaan. EsimerkiksiCWC:ssa on hyviä esimerkkejä siitä, kuin-ka ihmiset ovat halunneet tulla töihinOuluun, koska CWC on yksi tämän alankärkitutkimusyksiköistä.”

Ojanperä tunnustaa välillä yllättyvän-säkin Suomen vetovoimasta. ”Suomeentulee väkeä töihin, koska täällä on maail-man kärkitutkimus. Opetuksesta on kui-tenkin pidettävä huoli”, Ojanperä muis-tuttaa. ”Syntyykö meillä kansainvälisesti

kilpailukykyistä opiskelija-ainesta? Onkomeillä kansainvälisesti kilpailukykyistäopetusta? Kohdistuuko se oikeisiin asioi-hin? Kaikki lähtee siitä, että perusopetuson kunnossa.”

Ojanperän mielestä yksi tärkeimpiäyliopiston antamia koulutuksellisia val-miuksia on kyky jatkuvaan uusiutumiseen.

Sovellukset yhteinen alue

”Tänä päivänä jokainen yritys katsoo, mitähyötyä tutkimus tuo yritykselle, ja yhteis-työ ratkaistaan pitkälle projektikohtaises-ti. Viime vuosina yritykset ovat entistä tar-kemmin arvioineet tutkimusyhteistyöntarvettaan. Nokian yhteistyö Oulun yli-opiston kanssa on kuitenkin jopa kasva-nut: hankkeita on aloiteltu uusilla alueilla,

kuten multimediateknologiassa ja sovel-luksissa, jotka ovat nousseet tärkeämpäänrooliin kuin perusteknologia mobiilitie-toliikenteessä”, Ojanperä valaisee.

Nykyisin yhteistyö liittyy sovellettuunelektroniikkaan ja tietoliikenneteknologi-aan, jossa pääyhteistyökumppanit ovatsähkö- ja tietokonetekniikan osasto sekätietokonetekniikan laboratorio ja eri tut-kimusryhmät.

90-luku meni kolmannen sukupol-ven teknologian kanssa, nyt seurataan,miten teknologia kehittyy 4G:ksi. Lähinyhteistyökumppani tässä on langattomantietoliikenteen tutkimuskeskus CWC.

Mediaorientoituneiden teknologioi-den tutkimusyhteistyössä kumppanina onMediaTeam-tutkimusyksikkö, jonka liit-tää Nokiaan audiovideotekniikka.

Uraauurtava yhteistyöhanke on gsm-ja jatkossa UMTS-pohjainen langaton lä-hiverkkohanke SmartOulu. Siinä Ojan-perä näkee mahdollisuuksia myös valta-kunnalliseen levitykseen; käytännön toi-mia on kuulemma aloiteltukin jo muual-la. ”Hyvä innovaatio löytää käyttöä muual-lakin”, uskoo Tero Ojanperä. Hänen mie-lestään Oulun yliopiston panos sekä ny-kyisten että tulevien alan tuotteiden kehi-tyksessä on tärkeä. (AMR)

Tero Ojanperä on syntynyt Limingassa, valmistunut Oulunyliopiston sähkö- ja tietokonetekniikan (silloisen sähköteknii-kan) osastosta diplomi-insinööriksi 1991 ja väitellyt Delftinyliopistossa Hollannissa kolmannen sukupolven radioteknolo-gioista. Oululainen tausta helpottaa joiltakin osin nykyisessätehtävässä. ”Kun tuntee ihmiset ja ympäristön, on helpompiverkottua Ouluun päin ja kuulostella, mitä sieltä on tulossa.”

E S K O K O S K E N R A N T A

20A K T U U M I

pettajan oppimista on Oulun opetta-jankoulutuksessa tutkittu erityisissä ko-keiluluokissa ns. avoimen opetuksen pro-jektissa 80-luvun puolivälistä 90-luvunalkupuolelle. Läpi ala-asteen kestänyt ko-keilu järjestettiin Oulun läänissä Kärsämä-ellä, Pyhäjärvellä, Kajaanissa ja OulussaKaukovainion ja Lintulammen (silloisenNokelan) kouluilla.

Erikoistutkija Anneli Lauriala esitteliopettajan oppimista projektin valossa Ou-lun opettajankoulutuksen 50-vuotisjuh-lan yhteydessä järjestetyssä tieteellisessäseminaarissa.

Roolin kyseenalaistamista

Nykyisessä tietoyhteiskunnassa oppimi-nen ei enää ole tiedon vastaanottamista,vaan aktiivista tiedon rakentamista vuoro-vaikutuksessa ympäristön kanssa. Opet-tajien uudistuminen ja kasvaminen elin-ikäisiksi oppijoiksi on koko elinikäisenoppimisen ydin. Perinteisen koulutuksenmallit eivät enää riitä.

Kokeiluluokat poikkesivat sekä fyysi-siltä, sosiokulttuurisilta että pedagogisiltapiirteiltään perinteisistä luokista. Näissäluokissa opettajiksi opiskelevat ja jo työ-elämässä toimivat opettajat pääsivät oppi-maan uutta: he muun muassa oppivat nä-kemään jo omista koulukokemuksistaankumpuavat sosialisaation vaikutukset, joi-ta perinteiset harjoittelu- ja työympäristötvahvistavat ja jotka tukevat vanhaa opetta-jakeskeistä työtapaa. Tarkoituksena oli saa-da opettajat kyseenalaistamaan oma roo-linsa. Lähtökohtana sekä luokkatason että

Opettajakin on oppijaopettajien koulutusohjelmissa oli aktiivi-sen ja itsenäisen oppimisen edistäminen.

Tiedon hallitsija

Opettajalta vaaditaan moninaista tietoa jamoniottelijan taitoja. Hän tarvitsee tietoaoppilaista, opetussuunnitelmasta, opetus-menetelmistä, opetettavasta aineesta, it-sestään. Yhteiskunnallinen tietous sekäarvo- ja päämäärätietous sekä oppimisteo-reettinen tieto ovat myös tarpeen.

Opettajan toiminnan kannalta ratkai-sevaa on, miten hän tulkitsee ja konstruoitodellisuutta kokemusmaailmansa ja ym-päristön kanssa tapahtuvan vuorovaiku-tuksen pohjalta. Tieto on persoonallista jatulkittua, mutta samalla yhteisössä jaettua,kulttuurista pääomaa.

Tutkimus on vahvistanut näkemystä,jonka mukaan koulutuksen tuomat uudettiedot ja taidot vaikuttavat opettajan toi-mintaan vain, jos heidän perususkomuk-siaan pystytään muuttamaan. Kokeiluluo-kissa uusi tieto ja kulttuurinen tieto jou-tuivat vuorovaikutukseen, ja kulttuuristatietoa alettiin tarkastella tietoisemmin jakriittisemmin myös kouluissa, kun näitämuutoksia tuotiin joihinkin luokkiin.

Opettajan tieto voidaan jakaa kolmeenlajiin kulttuuriseen, praktiseen ja teoreet-tiseen tietoon. Kokeiluluokissa opettajattulivat tietoisiksi kulttuurisen tiedon mer-kityksestä työssään. Siihen sisältyvät normit,rituaalit ja myytit ovat olleet itsestään sel-vyyksiä, mutta niiden havaitseminen ja pois-oppiminen avasi tien uuden oppimiselle.

Praktinen eli käyttötieto on persoo-

nallista ymmärrystä, joka kehittyy opetta-jalle käytännön tilanteissa. Usein se on ns.hiljaista tietoa. Kokeilukuokissa opettajat tu-livat tietoisiksi omista käyttöteorioistaan janiiden seurauksista oppilaiden oppimiseen.

Teoreettisen tiedon rooli on korostu-nut akateemisen opettajankoulutustradi-tion myötä. Teoriaa ei voida luoda käytän-nöstä irrallisena ja siten soveltaa opettami-seen, vaan teoriaa syntyy käytännössä. Teo-rian ja käytännön suhde nähdään vuorovai-kutteisena myös opettajan oppimisessa.

Minä työvälineenä

Opettajan oppiminen on yhteydessä toi-mintaan. Ongelmalliset kokemuksetedistävät oppimista ja saavat aikaan muu-toksia. Poikkeavat pedagogiset kulttuurittai oppilaita koskevat havainnot saattavatmerkitä jopa täydellistä ”takinkääntöä”.Kokemuksista oppiminen edellyttää nii-den tietoista pohdintaa ja peilaamista kol-legoiden vastaaviin.

Kokeiluluokissa toteutettu tutkimusosoittaa, että avoimet luokka- ja opetta-jankoulutusympäristöt tarjosivat osallistu-jille paitsi erilaisia kokemuksia myös eri-laisia toiminnan mahdollisuuksia kuin pe-rinteiset luokat.

Opettajiksi opiskelevien ja kokenei-den opettajien oppimista edisti mahdolli-suus havainnoida, toimia, kysellä ja saadaperusteluja luokan toiminnoille, ratkai-suille ja vuorovaikutussuhteille. Opetta-jankoulutuksessa pidetäänkin tärkeänä va-rata aikaa kokemusten purkamiselle, kes-kustelulle ja kokemusten kielentämisel-

O

Erikoistutkija Anneli Lauriala:

21A K T U U M I

le. Nykyopettaja ja erityisesti uudistuvaopettaja pohjaa toimintansa reflektiolle,toiminnalle, jossa sen oikeutusta, perus-teita ja seurauksia pohditaan.

Tehdyissä kokeiluissa opettajien toi-minta ja oppiminen ”pakotti” heidät uu-denlaiseen opettajan rooliin ja avoin vuo-

rovaikutus oppilaiden kanssa ja heidänseuraamisensa johtivat osallistujat kriitti-seen ”itsen” ja oman opettajaidentiteetintarkasteluun. Tulokset osoittavat, ettävaikka professionaalista tietoa ja taitoja pi-detäänkin entistä tärkeämpinä, opettajanpersoona jää vielä erilliseksi ja sinänsä tär-

keäksi itsessään. Minä on olennainen ele-mentti siinä tavassa, jolla opettajat konst-ruoivat työtään.

Opettajan oppimisessakin huomio pi-täisi suunnata minän ymmärtämiseen jaidentiteetin eri puoliin sekä teoreettisellapuolella että opetusharjoittelussa.

Oulussa on koulutettu opettajia50 vuotta. Pohjoisen opettajapu-lan paikkaamisena vuonna 1953alkanut toiminta on vuosikymme-nien aikana kehittynyt Oulun yli-opistossa moderniksi, käytännönja teorian yhdistäväksi koulutuk-seksi. Oululaisen opettajakoulu-tuksen erityispiirteitä ovat moni-kulttuurisuus, musiikki- ja tekno-logiakasvatus.

Yliopistossa opettajankoulu-tuksen 50-vuotista taivalta juhlit-tiin näyttävästi. Juhlavuoden kun-niaksi on ollut erilaisia tapahtumiapitkin vuotta: Studia Generalia –luentosarja opettajakoulutuksenhistoriasta ja ajankohtaisista haas-teista sekä musiikkikasvatuksen10-vuotis-konserttisarja.

Varsinaisia juhlallisuuksia vie-tettiin 13.-14.11. Tieteellisessä se-minaarissa pohdittiin opettajanajattelua ja arvoja tutkimuksenkohteena. Seminaarin jälkeen oli pa-neelikeskustelu Koulutus – markki-natavaraa vai ihmiseksi kasvamista.

Pääjuhlaa juhlittiin 14.11. Juhla-puhujana oli presidentti MarttiAhtisaari, joka itse on valmistunutOulun opettajainvalmistuslaitok-sesta. Lisäksi pääjuhlan yhteydessäjulkistettiin oululaisen opettaja-koulutuksen 50-vuotishistoria.

Pääjuhlan kaksituntinen ohjelmaoli tarkasti suunniteltu. Puheita olivain vähän, niiden sijasta oli keskityt-ty musiikkiin, tanssiin, näytelmiin jarunoihin. Presidentti Ahtisaari muis-tutti opettajien suuresta vastuustamonikulttuuristuvassa Suomessa.”Koulutus on hyvinvoinnin, sivistyk-sen ja demokratian perusta”, tiesijuuri Aasiasta, entisen Neuvostolii-ton maista tullut Ahtisaari.

Lapset lauloivat niin, että omatala-asteen musiikintunnit tulvahtivatmieleen. Varmasti kukaan ei jäänytkylmäksi musiikin, mietelauseiden jatanssin virratessa sielun syövereihin.Esiintyjäjoukko oli moninainen ja vä-rikäs. Esiintyjät olivat sekä nuoriaettä vanhoja, mukana oli entisiä janykyisiä opettajia ja opiskelijoita sekäpienimpinä, muttei vähäisimpinä,joukko lapsia. ”Tarkoituksena oli, että

ohjelmassa näkyi menneisyys janykypäivä sekä taiteen merkitysoululaisessa. opettajakoulutukses-sa”, kertoi opettajankoulutuksenyksikön johtaja Riitta-Liisa Korkea-mäki.

Ensimmäiset vuodetkiertolaiselämää

Oulussa opettajankoulutus käyn-nistyi kesällä 1953, jolloin ensim-mäiset väliaikaisiksi kaavaillut kesä-kurssit järjestettiin. Ensimmäinenvarsinainen lukuvuosi alkoi samanvuoden syksyllä. Korkeakouluntoimipisteitä saattoi olla toista-kymmentä. Ensimmäisenä rehto-rina toimi FT Aatto Kaljunen.

Toimet opettajakorkeakoulunvakinaistamiseksi alkoivat jo ennenväliaikaisen toiminnan käynnisty-mistä. Vakinaistaminen toteutuivuonna 1957, mikä jäi kuitenkinvain välivaiheeksi. Lakiesitys Oulunyliopistosta annettiin lokakuussa1957, ja opettajanvalmistus siirtyiyliopiston alaisuudessa toimivaanopettajainvalmistukseen virallises-ti 1959. Laitoksen ensimmäinenoma rakennus, harjoituskoulu,saatiin käyttöön syksyllä 1961.

Laura Palovuori

Puoli vuosisataa opettajankoulutustaOulussa

Laulu oravasta kaikui Norssin kuoron jaTuiran musiikkiluokan esittämänä.

L A U R A P A L O V U O R I

22A K T U U M I

Oulun yliopistossa piti loka-

kuussa virkaanastujaisesitel-

mänsä kolme uutta professo-

ria. Heitä kiinnostavat mikro-

ja nanoteknologian mahdolli-

suudet Oulussa sekä kielitutki-

musten ulottuvuudet ja moni-

tieteellisyys.

Kieliä, kuvia jaelektroniikkaa

Pohjoismaisen filologianprofessori Paula Rossi:Ylisööterskat, riivarit jakomesrootit asuttivat Oulua1800-luvulla

Oulun murteen sanat kuten knaffoli (<knapphål; napinreikä), piili (< bil; auto),röökynä (< fröken; neiti), nyyfiiki (< nyfi-ken; utelias), ookata (< åka; ajaa) ja teetata(< städa; siivota) ovat seurausta kielikon-takteista, joita alueen suomen- ja ruotsin-kielisellä väestöllä oli päivittäin erityisesti1800-luvulla. Tämä on yksi esimerkkikontaktilingvistiikan piiriin kuuluvastatutkimuksesta. Kontaktilingvistiikka ontutkimusala, jonka avulla pyritään selvit-tämään ja valottamaan ihmisten välisiä kie-likontakteja eri näkökulmista katsoen. Seon poikkitieteellistä tutkimusta, koskakielikontaktit ja niiden seuraukset eivätole ainoastaan lingvistisiä, vaan myös esi-merkiksi psykologisia, sosiaalisia ja yhteis-kunnallisia.

Oulun kauppias- ja porvarisuvut pu-huivat ruotsia yleisesti aina 1900-luvulleasti. Ylemmät yhteiskuntaluokat seuruste-livat keskenään ruotsin kielellä, ja liike-toimissa hallitsevana kielenä oli ajan käy-tännön mukaan ruotsi. Suomenkielinenväestö omaksui päivittäisten kielikontak-tien johdosta ruotsinkielisiä sanoja käyttä-määnsä murteeseen. Suomenkieliset toi-

mivat kotiapulaisina ja työntekijöinä ruot-sinkielisten palveluksessa. Lisäksi mm.hallinnon parissa työskennelleet suo-menkieliset käyttivät jatkuvasti ruotsinkieltä.

Merkityksensä puolesta lainatut sanatliittyvät mm. kotiin, esineisiin, vaatteisiin,ruokaan, ammatteihin, kaupankäyntiin jamerenkulkuun. Lainattaessa sanoja ruot-sista suomeen suomenkieliselle väestöllevaikeat äänteet hävisivät tai korvautuivatmuilla äänteillä.

Pottutöötti (<potatisstöt; perunasur-vin), tyynyvvaaru (<dynvar; tyynyliina),riivari (<skrivare; kirjuri), ylisööterska(<översköterska; ylihoitaja), komesrooti(<kommerseråd; kauppaneuvos).

Vieraat kielet ovat yhä useamman ih-misen arkipäivää. Yhteiskunnan tulisi pa-nostaa jokaisen oikeuteen oppia sekä hy-vin äidinkieltään, että vieraita kieliä, jottayhteyksiä eri kieliä puhuviin ihmisiin olisihelppoa luoda.

V I R K A A N A S T U J A I S E T 2 3 . 1 0 . 2 0 0 3

23A K T U U M I

Englantilaisen filologianprofessori Anthony Johnson:Imagologia on monitieteinenoppiaine

Yksi länsimaiden peruspiirre 2000-luvunalussa on ollut visuaalisuuden ja suullisenkulttuurin uusi nousu. Reaktiona tähän,mutta myös itse tähän nousuun osallisina,ovat niin kirjallisuus- kuin kielitiedekinryhtyneet laventamaan viitekehystään. Sa-nojen ja kuvien välisen rajapinnan tutki-mus, imagologia on yhdistänyt kirjalli-suustieteen ja lingvistiikan intressit. Mie-lenkiintoista on tämän alan kehitys ja mah-dollisuudet.

Imagologia syntyi sodanjälkeisen ver-tailevan filologian yhden suuntauksen pii-rissä. Nyt kun ala on siirtynyt edemmäsalkuperäisistä kansallisen identiteetin jatoiseuden teemoista, tulee imagologisentarkastelun kenttää laajentaa, niin että sevoi kattaa kaikki kielen, kirjallisuuden, jakuvan välisen vuorovaikutuksen ilmene-mät.

Oulun yliopistossa on jo tällä hetkellähuomattavaa kiinnostuneisuutta kuvatut-kimukseen. Humanistisessa tiedekunnas-sa on historiaa, kieltä, kulttuuria tai eloku-vaa tarkastelevilla oppiaineilla tässä pitkätperinteet. Myös muissa tiedekunnissa ku-

vatutkimus on tärkeä komponentti, esi-merkiksi kulttuurimaantieteen ja matkai-luntutkimuksen aloilla.

Olisi tärkeää yhdistää voimavarat jakehittää imagologiasta sideoppiaine vas-taamaan lukuisten opinalojen tarpeita. Sa-malla voitaisiin hyödyntää Oulussa jo tar-jolla olevaa monitieteistä osaamista, jokatoisi yhteen samanmielisiä tutkijoita eritiedekunnista ja terävöittäisi yliopistonkansainvälistä profiilia.

Elektroniikantuotantotekniikan professoriJouko Vähäkangas:Tuumasta nanoon

Elektroniikkateollisuudessa on tapahtu-massa suuria muutoksia, kun siirrytäänentistä enemmän kannettaviin ja langatto-miin järjestelmiin. Tuotteet halutaan tehdäpieniksi, keveiksi, halvoiksi, mutta samal-la vaatimuksia ovat myös suuri toiminta-nopeus, tehokkuus, luotettavuus ja käyt-täjäystävällisyys. Elektroniikan tutkimuskohdistuukin tällä hetkellä voimakkaastimikro- ja nanosysteemeihin sekä mikro-fotoniikkaan, joilla voidaan toteuttaa tule-vaisuuden pienet monitekniset tuotteet.

Oulun yliopisto on ottanut tulevai-

suuden haasteet vastaan monellakin tasol-la. Käynnissä on sekä kotimaisia että EU-projekteja, jotka liittyvät aihealueeseen.Konkreettisin toimenpide on rakenteillaoleva mikro- ja nanoteknologian keskus,jossa voidaan kehittää ja testata mikro- jananoskaalan rakenteita puhdastilaympä-ristössä. Tämä liittyy laajempaan Oulunalueen kehittämisstrategiaan, jossa pyri-tään takaamaan paitsi olemassa olevientyöpaikkojen säilyminen, myös uusien in-novaatioiden mahdollisuudet tuottaa uu-sia työpaikkoja.

Paula Rossi, Anthony Johnson ja JoukoVähäkangas pitivät virkaanstujaisesitel-mänsä lokakuussa.

LII

SA

KÄ

RK

I

24A K T U U M I

ksimielinen seminaarin väki näytti olevanvain yhdestä asiasta: medialla todella onvaltaa, ja se vaikuttaa hyvin paljon siihenkäsitykseen, jonka luomme ympäröivästämaailmastamme. Rehtori Lauri Lajusensanoin: et ole olemassa, jos et ole julki-suudessa.

Valtakunnallisesti tunnetuimmistaesiintyjistä toimittaja Umayya Abu-Hannahauskuutti yleisöä puhumalla ulkomaalai-suutisointiin sisältyvästä henkisestä lais-kuudesta: nimien ja faktojen epätarkastakäytöstä. STT:n päätoimittaja Mikael Pen-tikäinen puolestaan esitteli uutistoimis-tonsa periaatteita ja toimintakriteerejä.

Pentikäisen puheesta kävi ilmi huolimedian viihteellistymisestä ja uutisaineis-ton pinnallistumisesta. Samalla hän kui-tenkin myönsi, että pitkään valtakunnantotuutena esiintynyt STT:kin on joutunuttarkistamaan toimintaansa ja muuttamaanjuttujaan entistä kiinnostavammiksi. Pen-tikäisen kielenkäytössä sana kiinnostavatarkoitti samaa kuin muiden puheessaesiintyvä viihteellinen.

Esimerkkinä uudistuneesta STT:stäPentikäinen kertasi Leena ja Hjallis Har-kimon avioeroa ja sitä, millä tavoin toimi-tuksen oli vaikea keksiä näkökulma, jon-ka varassa asiasta saattoi kertoa. Lopultalyhyen uutisen jääkiekkomogulin ja kan-sanedustajan erosta oli kirjoittanut politii-kan toimitus.

Journalismiviihteellistyy

Taideaineiden ja antropologi-

an laitoksen järjestämä Kutu-

seminaari keskittyi lokakuun

puolivälissä journalismiin.

Aihetta lähestyttiin niin vallan

kuin marginaalinkin näkökul-

masta, eikä median viihteellis-

tyminenkään jäänyt ruotimat-

ta.

M A R K K U V A R I S

Keltaista ja valkoista lehteä

Aivan työkseen median viihteellistymistäkäsiteltiin FM Jukka Käräjäojan ideoimas-sa työryhmässä, joka etsi näkökulmaa kel-taiseen ja valkoiseen lehdistöön. Paljastui,että keltaisen lehdistön juuret ovat 1800-luvun Yhdysvalloissa ja että niin sanottulaatulehdistö on vähitellen ominut yhäenemmän keltaisen lehdistön kaltaisia toi-mintamalleja. Vastaavasti keltainen lehdis-tö on saanut uutta ilmettä valkoiselta leh-distöltä.

Laatulehdistössä viihteellistyminen il-menee muun muassa siten, että kulttuuri-kirjoittelussa suositaan myös sarjakuvantapaisen viihteen käsittelyä. Myös hyvinpoleeminen kirjoittelu viihteellistyttäälehdistön sisältöä. Kaltio-lehden ensim-mäisen päätoimittajan Atte Kalajoen tyy-lissä viihteellisyys puolestaan kukkii mo-nina kielikuvina ja jutustelevana tyylinä.

Muille kuin kielitieteilijöille viihteel-linen ilmeisesti näyttäytyy mieluumminjuttujen sisältöjen valintana kuin kirjoitus-tekniikan keinoina. Pitkän ja rönsyilevänkeskustelun viritti FM Petri Vartiaisen tut-kimus voimailulajeihin liittyvästä doping-kirjoittelusta ja kommentoinnit kansan-edustaja Tony Halmeen kesäisestä pyssyt-telystä.

Halme-uutisointi antoi aiheen ihme-tellä, kuinka pitkälle mainetta ja kunniaa

Y

25A K T U U M I

janoava toimittaja voi venyttää eettisiä pe-riaatteitaan. Iltalehden toimittajahan kä-rähti siitä, että jokapäiväisissä jutuissaanhän oli vääristellyt Halmeen terveydellis-tä tilaa ja koettanut saada Ilta-Sanomientoimituksen lopettamaan oman kirjoitte-lunsa teho-osastolla makaavasta nyrkkei-lijästä.

Ilmeisesti kuitenkin on niin, että ikiai-kaiset journalistiset periaatteet ovat ro-muttumassa jopa laatulehdissä. Yhdysval-loissakin paljastui kesällä, että arvostetunlehtitalon toimittaja oli kirjoittanut täysinkeksittyjä juttuja, joissa esiintyi haastatte-lematta jääneiden henkilöiden haastatte-luja.

Ideologiat vääristyvät

Lehdistön sisällöissä tapahtuvat muutok-set ovat merkittäviä siksi, että ne myösmuuttavat kansalaisten käsityksiä maail-masta. Jo iltapäivälehtien lööpit propagoi-vat päivästä toiseen mustavalkoista maail-mankuvaa, joka edustaa seksismiä ja sovi-nismiin taipuvaa kielenkäyttöä.

On aivan selvää, että jonkinlainenihanneihminen kajastaa sellaisen lööppi-nikkarin mielessä, jonka uutiskynnyksenylittävät kesät ja talvet erilaiset laihdutus-ohjeet. Lööppien maailmaan ei todella-kaan sovi pullean vartalon ihannointi, eijulkkisten elämään välinpitämättömästiasennoituva lukija, ei ulkomaalaisiin luon-tevasti ja pelottomasti suhtautuva kansa-lainen.

Joka kerta katastrofeista, tappajista tairyöstäjistä kertoessaan lööpit vahvistavatihmisten yleistä pelkoa, johon ei välttä-mättä olisi mitään tarvetta. Pelkoa lisätes-sään lööpit tietysti luovat pohjaa uudellelööpille, joka varoittaa vieläkin julmem-mista vaaroista.

Etenkin kielitieteellisissä tekstintutki-muksissa on vahvistunut näkemys, jonkamukaan lööpit ja muut kielelliset viestitlopulta ovat eräänlaista piilotekstiä, jokakertoo jotakin toimittajien ja lukijoidenmaailmankuvasta, jopa siihen sisältyvistätabuaiheista. Esimerkiksi kielikuvien ana-

lyysin perusteella voidaan päätellä, että ai-nakin politiikka ja talous käsitetään raadol-lisen toiminnan alueiksi, joissa ilmiöt ym-märretään sotana, kilpailuna, taisteluna janiin edelleen.

Raadollisuuden korostuminen lehti-jutuissa palautuu eittämättä siihen, ettävanhan fraasin mukaan ”ainoastaan huo-not uutiset ovat hyviä uutisia”. On kaupal-lisesti järkevää kirjoittaa seksikkäästi sek-sikkäistä aiheista, ja tällä tavoin lehtikielitodella voi vääristää maailmankuvaammeja siihen liittyvää ideologiaa, luonnollistu-neena hyväksyttäviä arvoja ja asenteita.

Sovinnaisuus jyllää

Raadollisuuden ohessa lehtikieltä tätä ny-kyä leimaavat konservatiiviset tai ainakinsovinnaiset – ehkä jopa maskuliiniset –ajatusmallit. Jopa viihdelukemisto Regi-nassa perinteinen maailmankuva ilmeneesiten, että naisen elämän pääsisältö on mie-hen ja aviollisen suhteen löytäminen, vaikka

mies esiintyykin lukemistossa hyvin eroti-soituneena ja naisen katseen kohteena.

Sukupuoliväritteisyydessään urheilulienee kaikkein räikein, kun miesurheili-jat ovat miehiä mutta naisurheilijat tyttöjä.Mika Myllyläkin oli vielä vuoden 1998olympiavoiton jälkeen niin ’mies’, ettähänestä tiedettiin kaikki kolme ristimäni-meä Mika Kristian Myllylä aivan kuin hänolisi ollut samalla tasolla Juho Kusti Paa-sikiven ja Urho Kaleva Kekkosen kaltais-ten presidenttien kanssa.

Ilmiönä Myllylän nimeämistapa selit-tynee sillä, että urheilu-uutisten kieli yli-päänsäkin pyrkii tyylittelyyn, eräänlaiseenvauhdin hurmaan. Kysyä kuitenkin voi-daan, onko Oulun Lipon pesäpalloilijoi-den nimeäminen “tervakaupungin dino-sauruksiksi” kovinkaan onnistunut sanan-valinta – olkoonkin, että Lipon pelaajattoisinaan todella ovat olleet dinosauruk-sen kaltaisia isokokoisia ja hidasliikkeisiäurheilijoita.

A N N A - M A R I A R A U D A S K O S K I

”On kaupallisesti järkevää kirjoittaa seksikkäästi seksikkäistä aiheista, ja tällä tavoinlehtikieli todella voi vääristää maailmankuvaamme ja siihen liittyvää ideologiaa,luonnollistuneena hyväksyttäviä arvoja ja asenteita”, kirjoittaa Markku Varis.

26A K T U U M I

aktuumit

EU:n tuoreen tiede- ja teknologiain-dikaattoreita tarkastelevan selvityk-sen mukaan innovatiivinen yrityselä-mä keskittyy suurten metropolienympäristöön. Poikkeuksena ovateräät syrjäiset alueet, joiden vahvankehityksen taustalla on tiedepohjai-nen yliopisto. Raportissa erityisestiOulun seutu mainitaan tällaisenaOulun yliopiston ansiosta.

Selvityksen mukaan yritystentutkimus- ja kehitystyöhön sijoitta-mat varat suhteessa bruttokansan-tuotteeseen ovat Pohjoismaissa EU-maiden huippua: Ruotsissa 2,84prosenttia ja Suomessa 2,39 pro-

EU:n raportti:Yliopisto tukee Pohjois-Suomen kehitystä

senttia. Kun EU:n keskiarvo samallamittarilla mitattuna on 1,25 pro-senttia, on arvo Pohjois-Suomessa3,14 prosenttia. Pohjois-Suomi si-joittuu 7. sijalle parhaiten menesty-vien alueiden listalla, Uusimaa on 12.

Innovaatiot syntyvät tietoa jateknologiaa tuottavien instituutioi-den yhteistyöstä. Pohjois-Suomessa,erityisesti Oulun seudulla, on suo-tuisat olosuhteet kaupallisesti mer-kittävälle innovatiiviselle toiminnalle:osaavaa työvoimaa kouluttava tiede-yliopisto, vahva teknologinen osaa-minen ja yritystoiminnan perinne,rahoitusmahdollisuuksia, tietopohjaa

teknologian ja yritysjohtamisen aloiltasekä toimiva yhteistyöverkosto.

Selvityksen tulosten perusteellayliopiston rooli osana koko Pohjois-Suomen kehityksen kannalta tärkeääverkostoa on huomattava. Tulevai-suudessa sen merkitys tulee kasva-maan, sillä ammattilaisten tarve kas-vaa jatkuvasti teknologisen kehityk-sen nopeutuessa. Haasteena tulee-kin olemaan koulutuksen sisältöjenvastaaminen työelämän muuttuviintarpeisiin. Poikkitieteellinen osaami-nen on tulevaisuudessa vahva asetyömarkkinoilla.

Oulun Puu-Linnanmaan asuinalueon palkittu vuoden 2003 Puupalkin-nolla. Alue edustaa ensimmäistä uut-ta, laajempaa puumiljöötä, joka jatkaasuomalaista puukaupunkiperinnettä.Se on myös yksi merkittävimmistäModerni puukaupunki -hankkeenkohteista.

Puu-Linnanmaan koerakennus-hankkeen aloitti vuonna 1997 yli-opiston arkkitehtuurin osastonPuustudio. Puustudio on tehnyturaauurtavaa työtä sekä puuraken-tamisen tutkimuksessa että koulu-tuksessa. Puu-Linnanmaa on valmis-tunut lopullisesti tänä vuonna.

Puu-Linnanmaa on noin 12 heh-taarin laajuinen, 2-3-kerroksistenpuukerrostalojen ja puisten pien-kerrostalojen alue. Asuinrakennuk-sia rakennetaan alueen kuuteen

Puu-Linnanmaa palkittiinPuupalkinnolla

kortteliin yhteensä 45, janiihin tulee asuntoja 308kappaletta.

Puuinformaatio ry:njakaman Puupalkinnon ta-voitteena on edistää mo-dernia puuarkkitehtuuriaja -rakentamista. Palkintoannetaan kohteelle, jokaedustaa laadukasta suo-malaista puuarkkitehtuu-ria tai puun käyttöä sisustuksessa taijossa puuta on käytetty rakennus-tekniikkaa edistävällä tavalla.

Valtakunnallinen Moderni puu-kaupunki -hanke alkoi Linnanmaanprojektista yliopiston Puustudionkoordinoimana. Tällä hetkellä mo-derneja puukaupunkialueita on Suo-messa kaavoitus- tai toteuttamisvai-heessa 12 paikkakunnalla. Suurin

hanke on arkkitehtuurikilpailu Hel-singin Etelä-Myllypuron puukau-punkialueesta.

Puu-Linnanmaa sijaitsee yliopistonläheisyydessä.

R I S T O S U I K K A R I

27A K T U U M I

aktuumit

Polar Electro Oy:n perustaja ja halli-tuksen puheenjohtaja professoriSeppo Säynäjäkangas on lahjoittanutOulun yliopistolle professorin viran.Nelivuotinen professuuri sijoitetaanteknilliseen tiedekuntaan sähkö- jatietotekniikan osastoon. Viran ala onelektroniikka ja se suunnataan tuke-maan elektroniikan tuotekehitystä,kaupallistamista ja kansainvälistämarkkinointia.

Professori Säynäjäkangas haluaaedistää lahjoituksellaan globalisoitu-misen ja kansainvälistymisen osaa-mista yliopistokoulutuksessa ja tut-kimuksessa.

”Vienti ja siihen liittyvät asiat

muodostavat monelle yritykselle es-teen liiketoiminnan laajentumiselle”,Säynäjäkangas toteaa.

Lahjoituksen arvo on 343 800euroa. Summalla on tarkoitus kattaamyös muita virkaan liittyviä kustan-nuksia. Tavoitteena on, että lahjoitus-jakson päätyttyä yliopisto jatkaa vi-ran rahoittamista normaalilla toimin-tarahoituksella. Säynäjäkangas voihalutessaan jatkaa lahjoitusta viidellävuodella.

Lahjoitusprofessuurillaan Säynä-jäkangas luotsaa Lajusen mukaanelektroniikka-alaa opiskelevia huo-mioimaan kaupallistamiseen liittyvättekijät jo tuotteiden kehitysvaiheessa.

Professori Säynäjäkankaalta lahjoitusprofessuuriOulun yliopiston informaatiotek-

niikan koulutusohjelmiin on jatku-vasti ollut runsaasti hakijoita, ja opis-kelijamäärä on kolminkertaistunutseitsemässä vuodessa. Yliopistonopiskelijoista noin neljäsosa opiske-lee informaatiotekniikan alaa. Alanhyvät työllisyysnäkymät kasvattavatopiskelijapaikkojen kysyntää myöstulevaisuudessa.

Rehtori Lajusen mukaan nyt lah-joitettavan viran hoitajalla on suurimerkitys elektroniikka-alan opetuk-sen ohjaajana ja suuntaajana sekätutkimustoiminnan edistäjänä.

Yliopiston opiskelijat ja henkilökuntavoivat käyttää langattomia, Internet-yhteyden avulla toimivia palvelujayliopiston lisäksi myös Oulun kau-pungin ydinkeskustan ja torin alu-eella sekä kaupunginkirjastossa. Pal-veluja voivat käyttää kaikki, joilla onyliopistolta saadut henkilökohtaisetkoivu- tai paju-käyttäjätunnukset jajoilla on kannettavissa tietokoneis-saan tai PDA-laitteissaan langatonWLAN-verkkoyhteys.

panOULU-verkko (public accessnetwork) kattaa tällä hetkellä osiaOulun yliopistosta ja Oulun seudunammattikorkeakoulun kampukset,Oulun ydinkeskustan ja torialueensekä osia Oulun kaupunginkirjastos-ta. Kun mitataan sekä käyttäjämäärääettä kuuluvuusalueen laajuutta, pa-nOULU lienee Suomen laajin julki-

Yliopiston tunnuksilla langattomaan verkkoon

nen langaton verkko.panOULU-verkon käyttäjäkun-

nan laajentaminen perustuu yhteis-toimintasopimukseen, jossa ovatmukana Oulun kaupunki, yliopisto,Oulun seudun ammattikorkeakouluja Oulun Puhelin Oyj.

panOULU-verkko on avoinverkko, joka tarjoaa kuuluvuusalu-

eellaan edellä mainittujen organisaa-tioiden asiakkaille langattoman pää-syn internetiin. Oulun kaupunginosalta tämä tarkoittaa noin 60 000:akaupunginkirjaston asiakasta. Orga-nisaatiot voivat myös myöntää vie-railijatunnuksia eli vochereita, joidenavulla vierailijat pääsevät verkkoon.

M I K A P A A K K A N E N

Yliopistolla langattomaan verkkoon saaparhaiten yhteyden tällaisten kylttienläheisyydessä.

28A K T U U M I

aktuumit

Koonnut Liisa SalmelaT I I J J Ä K K Ö N Ä Ä ?

1. Mediatuottajan maisteriohjelma, taideaineiden ja antropologian laitoksen muuntokoulutushanke. 2. Biocenteristä. 3. Arkkitehtuurin osaston muotoilun ja taiteenlaboratoriossa. 4. 1987. 5. Oulun yliopiston kamariorkesterin kannatusyhdistys. 6. Wireless Local Area Network, yliopistollakin toimiva langaton tietoliikenneverkko. 7.Oulun Eteläisen instituutin johtaja. 8. Unicefia. 9. Maaherra Eino Siuruainen. 10. TYTTI-rekisteristä, joka löytyy verkosta kirjaamon sivuilta.

1. Mikä on METKA?

2. Mistä yliopistolla löytyy haisulaboratorio?

3. Missä yksikössä opetetaan teollista muotoilua?

4. Yliopistossamme on maan ainoa fysiatrian professuuri. Milloin se on perustettu?

5. Mikä on Olkatuki ry?

6. Mikä on WLAN?

7. Kuka on Eelis Kokko?

8. Mitä järjestöä tuetaan yliopiston joulukortilla tänä vuonna?

9.Kuka on yliopiston ja sen toimintaympäristön yhteistyötä edistävän yliopiston

neuvottelukunnan puheenjohtaja?

10. Mistä löydät tietoa yliopistossa toimivista toimikunnista ja työryhmistä?

Petroskoin yliopiston Kostamuksenetäyliopistossa otettiin käyttöönOulun yliopiston ja Oulun seudunteollisuuden lahjoittama täysin va-rusteltu mikrotietokoneluokka sekäetäopetuslaitteisto.

Lahjoitetun mikrotietokone-luokan varustus käsittää 12 mikro-tietokonetta, opettajakoneena toi-mivan palvelimen, verkkokäyttöjär-jestelmän sekä tarvittavat tietoliiken-ne- ja tulostuslaitteet. Etäopetuslait-teisto käsittää muun muassa IP-vi-deoneuvottelulaitteiston ja video-projektorin.

Lahjoituksen arvo on noin50 000 euroa. Hankintaa ovat tuke-neet useat Oulun seudun tietoteol-lisuusyritykset.

Käyttöönottotilaisuudessa lah-joittajia edustivat Oulun yliopiston

rehtori Lauri Lajunen ja johtaja AnttiHietala Nokia-konsernista. Laitteis-ton vastaanotti Kostamuksen etäyli-opiston johtaja Natalja Savtchatova.

Oulun yliopiston ja Kostamuk-sen etäyliopiston välillä solmitun yh-teistyösopimuksen mukaan yhteis-työn pääalueet ovat koulutustekno-logia, kasvatustiede, historia, kielet jaympäristötieteet.

Nyt lahjoitetun laitteiston laa-jempaan hyödyntämiseen tähtää esi-merkiksi Interreg-rahoituksellakäynnistetty Karjalan Etähanke. Uu-sia mahdollisuuksia avaa myös Ou-lun yliopiston Kajaanin yksiköidenorganisoituminen Kajaanin yliopis-tokeskukseksi.

Kostamus sai etäopetuslaitteiston

Ensi vuoden alussa alkaa yliopistossauusi mobiilipalvelujen maisterikou-lutus, josta on tarkoitus valmistuaohjelmistoalan ammattilaisia tietolii-kenneteollisuuden ja tietoliikennettähyödyntävien yritysten palveluk-seen. Koulutus perustuu siitä vas-taavan tietojenkäsittelytieteiden lai-toksen uusimpaan suuntautumis-vaihtoehtoon, jossa perehdytääntietoliikennejärjestelmien ohjelmis-tokehittäjän laajaan tehtäväkenttään.

Maisteriohjelma toteutetaan Ka-jaanissa, Nivalassa ja Oulussa pääasi-assa etäopetuksena. Koulutukseenvalitaan joulukuun aikana yhteensä75 opiskelijaa, joilla on alempi tutkin-to tai aiempia tietojenkäsittelytietei-den opintoja. Koulutuksen rahoitta-vat Oulun lääninhallitus, Euroopansosiaalirahasto ja kunnat.

Mobiilimaistereidenkoulutus alkaa

29A K T U U M I

N I M I T Y K S E T

Filosofian tohtori Paula Rossi onnimitetty Oulun yliopiston pohjois-maisen filologian professorin virkaan1.2.2003 lukien.

Paula Rossi on syntynyt 14.8.1962 Lah-dessa ja päässyt ylioppilaaksi Oulussavuonna 1981. Ylioppilastutkinnon jälkeenhän aloitti pohjoismaisen filologian opin-not Oulun yliopistossa ja suoritti filosofi-an kandidaatin tutkinnon vieraiden kiel-ten koulutusohjelman opetuksen suun-tautumisvaihtoehdon mukaan vuonna1986. Filosofian lisensiaatin tutkinnonhän suoritti Oulun yliopistossa vuonna1993 ja filosofian tohtorin tutkinnon sa-massa yliopistossa vuonna 1996.

Oulun yliopiston palveluksessa PaulaRossi on ollut yli 15 vuotta. Valmistumi-sensa jälkeen hän toimi tuntiopettajana jalehtorin sijaisena. Vuonna 1990 hänet va-littiin Oulun kaupungin peruskoulun ylä-asteen lehtorin virkaan. Hän hoiti virkaalukuvuoden 1990–91, jonka jälkeen hänpalasi yliopistoon tultuaan valituksi poh-joismaisen filologian lehtorin virkaan. Lu-kuvuoden 1994–95 hän hoiti viransijaise-na pohjoismaisen filologian apulaisprofes-sorin virkaa ja 1.4.2001 lähtien pohjois-maisen filologian professorin virkaa (mää-räaikainen virkasuhde) nimittämiseensäasti. Hän on pitänyt vierailuluentosarjojaLapin yliopiston oikeustieteiden tiede-kunnan järjestämässä kesäkoulussa jaTromssan yliopistossa. Hän kuuluu Nor-diska språk -verkkolehden julkaisutoimi-

kuntaan. Hänen päätutkimuksensa liitty-vät tällä hetkellä ruotsin kielen asemaan javaikutukseen Oulun alueella eri aikoinasekä käännöstieteeseen.

Paula Rossi on saanut aineenopettajankoulutuksen ja on sen lisäksi osallistunutkorkeakoulupedagogisille kursseille jaollut mukana kehittämässä opetusta niinlaitos- kuin yliopistotasolla. Pohjoismai-sen filologian opetuksen kehittämistyö-ryhmän puheenjohtajana hän toimi senperustamisesta lähtien vuodesta 1994 ainavuoteen 1999. Hän on ollut mukana Ou-lun yliopiston korkeakouluopetuksenkehittämistoimikunnassa ja Oulun yli-opiston koulutuksen arviointiprojektissa.Lisäksi hän on ollut jäsenenä valtakunnal-lisessa pohjoismaisen filologian yhteistyö-elimessä, jonka tarkoituksena on kehittääyhteistyötä sekä tutkimuksen että opetuk-sen alalla. Korkeakoulupedagogisenaopettajana hän on toiminut Norjassa, sekäBergenissä että Trondheimissä.

Paula Rossi toimi Oulun yliopistonviidennen tohtoripromootion promootio-toimikunnassa humanistisen tiedekunnanpromovendien edustajana vuonna 1998 jakuudennen tohtoripromootion yliairue-na vuonna 2002. Hänellä on ollut yliopis-tossa useita hallinnollisia tehtäviä, kutennykyinen saksan, ranskan ja pohjoismais-ten kielten laitoksen varajohtajuus. Häntoimii eri järjestöjen ja liittojen luottamus-henkilönä, mm. Mannerheimin Lasten-suojeluliiton liittohallituksen jäsenenä jaMannerheimin Lastensuojeluliiton Poh-jois-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana

sekä Pohjola-Nordenin Oulun läänin pii-rin ja Oulun Pohjola-Norden ry:n halli-tuksen jäsenenä ja Akava Oulun lääninaluetoimikunnan jäsenenä. Hän toimi kah-dessa eri vaiheessa usean vuoden ajan Ou-lun yliopiston lehtorit ry:n puheenjohta-jana. Samoin hän oli Pohjois-SuomenOpettajainpäivien järjestelytoimikunnanjäsenenä ja varapuheenjohtajana.

30A K T U U M I

N I M I T Y K S E T

Filosofian tohtori Kari Rummukainenon nimitetty 26.2.2003 Oulun yliopis-ton teoreettisen fysiikan professorinvirkaan.

Kari Rummukainen on syntynyt14.1.1962 Nurmeksessa ja kirjoittanutylioppilaaksi Nurmeksen lukiosta 1981.Samana vuonna hän muutti Helsinkiinaloittaakseen opinnot Helsingin yliopis-ton teoreettisen fysiikan laitoksella, missähän suoritti filosofian kandidaatin tutkin-non vuonna 1987 sekä väitteli filosofiantohtoriksi 1990. 1994 hänet nimitettiinteoreettisen fysiikan dosentiksi Helsinginyliopistoon.

Rummukainen toimi Suomen Akate-mian tutkijana 1990-91, minkä jälkeenhän siirtyi CERNiin, Euroopan hiukkas-fysiikan tutkimuskeskukseen. Hän oli“Cern fellow” vuosina 1991-93. Vuonna1993 hän siirtyi kolmeksi vuodeksi tutki-jaksi Indianan yliopistoon Yhdysvaltoihin,ja vuosina 1996-97 hän toimi EU:n ra-hoittamana tutkijana Bielefeldin yliopis-tossa Saksassa. Vuosina 1997-2002 Rum-mukainen oli hiukkasfysiikan apulaispro-fessori Norditassa, mikä on Kööpenhami-nassa sijaitseva pohjoismaiden ministeri-neuvoston rahoittama yhteispohjoismai-nen teoreettisen fysiikan tutkimuslaitos.Lukuvuonna 2002-03 hän toimi yliopis-tolehtorina Helsingin yliopiston fysiikanlaitoksella. Elokuussa 2003 hän sai nimi-tyksen CERNin teoreettisen fysiikanosaston henkilökuntaan, missä hän työs-kentelee kolme vuotta.

Kari Rummukainen on uransa aikanaollut mukana useissa kansainvälisissä tie-teellisissä tutkimusprojekteissa. Vuosina1998-2000 hän johti pohjoismaista pro-jektia “Hot non-perturbative

particle physics”, mihin kuului 18tutkijaa eri pohjoismaista. 1997-2001 hänoli jäsen EU:n rahoittamassa projektissa“Finite temperature phase transitions inparticle physics”, ja vuosina

1997-99 jäsen pohjoismaisen tie-deakatemian (NorFA) projektissa. Tällähetkellä hän kuuluu NorFA-projektin“Particle Physics and Cosmology” johto-ryhmään. Lisäksi hän on kuulunut kah-deksan kansainvälisen tieteellisen konfe-renssin johtoryhmään.

Professori Rummukaisen tieteellinentuotanto koostuu yli 110 tieteellisestäjulkaisusta. Hänen päätutkimusalanaan onollut äärimmäisen korkean lämpötilan jatiheyden ongelmat hiukkasfysiikassa, sekävarhaisen maailmankaikkeuden fysiikka,erityisesti materian syntyyn liittyvät on-gelmat. Lisäksi hän tutkii fenomenologiaans. raskasionitörmäyksissä: näissä hiuk-kasfysiikan kokeissa törmäytetään kaksiraskasta atomiydintä toisiinsa. Päämääränäon luoda varhaista maailmankaikkeuttamuistuttava hyvin kuuma ja tiheä tila.Hiukkasfysiikan ulkopuolella Rummu-kainen on tutkinut suprajohtavuutta jaolomuodon muutoksia statistisissa systee-meissä. Hänen erikoisalanaan ovat nu-meeriset simulointimenetelmät hiukkas-fysiikassa ja statistisessa fysiikassa.

Kauppatieteiden tohtori Timo Koivu-mäki on nimitetty Oulun yliopistontietoverkkoliiketoiminnan tutkimus-professorin määräaikaiseen virkaan1.10.2003–30.9.2008.

Timo Koivumäki on syntynyt 16.11.1966Haukiputaalla ja väitellyt kauppatieteidentohtoriksi Oulun yliopistossa 1999. Koi-vumäki on työskennellyt Oulun yliopis-tossa vuodesta 1993 lähtien, ensin tutki-musharjoittelijana Oulun yliopiston talo-ustieteiden tiedekunnassa ja sittemmintutkimusassistenttina Pohjois-Suomentutkimuslaitoksessa. Taloustieteiden tie-dekunnassa hän toimi assistenttina 1994ja yliassistenttina 1995–97.

1998–2000 Koivumäki toimi projek-titutkijana VRFlow-projektissa taloustie-teiden tiedekunnassa. Projektissa tutkit-tiin erilaisten vaihtoehtoisten navigointio-minaisuuksien ja käyttöliittymätoteutus-ten vaikutuksia kuluttajien käyttäytymi-seen online-palveluissa. Hänen toimin-tansa tietoverkkoliiketoiminnan tutki-muksen alueella jatkui tämän jälkeen VR-Flow2-projektissa 2000–2002, jolloinKoivumäki toimi projektipäällikkönä ja tut-kijana. Tässä projektissa tutkittiin matkailu-toimialan sähköisten yhteistyöverkostojenmuodostumis- ja hallintamekanismeja.

Ennen nimitystä Koivumäki oli Ou-lun yliopiston markkinoinnin yksikön tie-toteollisen liiketoiminnan professori. Li-säksi hän toimii projektipäällikkönä Suo-men Akatemian LIIKE-tutkimusohjel-maan kuuluvassa B-WEBS -projektissa ja

31A K T U U M I

N I M I T Y K S E T

kuluttajakäyttäytymistä tutkivan työpake-tin tutkimusjohtajana Rotuaari-projektis-sa. Rotuaari-projektin tavoitteena on tu-levaisuuden kontekstitietoisten mobiili-palveluiden teknologian ja ansaintalogii-koiden kehittäminen ja arviointi todelli-sessa käyttöympäristössä. Koivumäki toi-mii myös Infotech Ouluun kuuluvanOulu Advanced Research on Softwareand Information Systems (OASIS) -tutki-musryhmän varajohtajana.

Koivumäki on toiminut aktiivisesti tie-toverkkopohjaisten ratkaisujen alueelli-sen vaikuttavuuden ja edistämisen saralla.Hän on osallistunut Oulun osaamiskes-kuksen Mobile Forum (MFO) -ohjelmantoimintaan. Mobile Forumin tavoitteenaon edistää yritysten ja organisaatioiden tut-kimusta sekä herättää kiinnostusta ja tie-toisuutta mobiiliteknologiaa ja valittujasovellusalueita kohtaan. Koivumäki ontoiminut MFO:n matkailun ja mobiilinliiketoiminnan osaamisryhmissä, joista jäl-kimmäisessä puheenjohtajana. Koivumä-ki on myös ollut mukana kehittämässäTietoverkkoliiketoiminnan tutkimus- jakehittämiskeskuksen PROeNET:in toi-mintaa ja osallistunut Pohjois-Pohjanmaantietoyhteiskuntaohjelman kehittämiseenja toteutukseen.

Koivumäen tämänhetkinen tutkimus-toiminta keskittyy pääasiassa kuluttaja-käyttäytymiseen www- ja mobiiliympä-ristöissä. Hänen tutkimusalueeseensakuuluvat myös strateginen verkostoitumi-nen elektronisissa ympäristöissä ja digitaa-litalouden erilaiset vaikutusmekanismit.

Kasvatustieteen tohtori Riitta-LiisaKorkeamäki on 1.10.2003 alkaennimitetty Oulun yliopiston kasvatus-tieteen professorin virkaan alantäsmennyksenä varhaisen oppimisenja opetuksen tutkimus.

Riitta-Liisa Korkeamäki on syntynyt16.3.1949 Oulussa ja väitellyt kasvatus-tieteen tohtoriksi Oulun yliopistossa1996. Ennen väittelyään hän opiskeli Yh-dysvalloissa Marylandin yliopistossa ful-bright -stipendiaattina 1989–90. Hänenväitöstyönsä aiheena oli esi- ja alkuope-tusikäisten lasten lukemaan ja kirjoitta-maan oppiminen lapsille mielekkäissäoppimisympäristöissä. Korkeamäen väi-töskirja sijoittui International Reading As-sociationin parhaan väitöstyön kilpailussafinalistiksi kolmen parhaan joukkoon ai-noana eurooppalaisena.

Korkeamäellä on pitkä kokemusopettajan työstä. Suurimman osan opetta-jan urastaan hän on toiminut Oulun nor-maalikoulun lehtorina. Sittemmin häntyöskenteli opettajankoulutuksessa alku-opetuksen didaktiikan lehtorina vuodesta1994 ennen määräaikaisena varhaiskasva-tuksen ja kasvatustieteen professorina toi-mistaan 2001–2003 . Hän on ollut kasva-tustieteiden ja opettajankoulutuksen yk-sikön varajohtaja 2001–2002 ja johtajavuoden 2003 alusta.

Väitöstyön jälkeen Korkeamäki ontutkinut lasten strategista lukemista satu-ja tietotekstien yhteydessä sekä kehitellytlukemista ja kirjoittamista tukevia mene-

telmiä. Korkeamäki on julkaissut tutki-muksistaan useita artikkeleita korkeata-soisissa kansainvälisissä tieteellisissä alanlehdissä. Hän on myös pitänyt niistä mo-nia tieteellisiä esitelmiä kansainvälisissäkonferensseissa esiintyen myös yhtenäpääesitelmöitsijänä Australiassa, Kanadas-sa ja Yhdysvalloissa. Korkeamäki on myöskutsuttu yhden kansainvälisesti merkittä-vimmän kasvatusalan tieteellisen lehdenarvioitsijaksi.

Opetushallitus on käyttänyt Korkea-mäkeä asiantuntijana esi- ja alkuopetuk-sen opetussuunnitelman perusteiden laa-dinnassa. Opettajien laatimista kunnallisis-ta koulu- ja päiväkotikohtaisista opetus-suunnitelmista ja niiden toteutumisestaonkin sittemmin tullut hänen uusi tutki-muskohteensa. Lisäksi Korkeamäki jatkaalasten lukemisen ja kirjoittamisen tutki-musta tarkastelemalla sitä lapsen narratii-visen ajattelun näkökulmasta ja tutkimallaerilaisia lasten tuottamia representaatioitakuten leikkilukemista ja -kirjoittamista.

Professori Korkeamäen kansainväli-seen kokemukseen kuuluu myös kehitys-yhteistyöhankkeita, joiden asiantuntija-konsulttina hän on työskennellyt useaanotteeseen. Viimeksi hänet on valittu kan-sainvälisen kilpailun voittaneen kehitys-hankkeen johtajaksi Jamaikalle. Projektis-sa laaditaan pienille lapsille lukemaan jakirjoittamaan oppimisen opetussuunni-telma.

32A K T U U M I

N I M I T Y K S E T

Filosofian tohtori Markku Varis onnimitetty Oulun yliopiston suomenkielen ja kirjallisuuden didaktiikanprofessorin virkaan 1.10.2003 alkaen.

Markku Varis on syntynyt Sodankylässä1963 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Sodan-kylän lukiosta 1982. Hän suoritti filosofi-an kandidaatin tutkinnon 1992 ja filosofi-an lisensiaatin tutkinnon 1996. Filosofiantohtoriksi Varis väitteli Oulun yliopistossa1998. Opintoihin kuuluu edellisten lisäk-si tiedotusopin linjan suorittaminen Al-kio-opistossa lukuvuonna 1982–83.

Ennen yliopistouraansa Varis on työs-kennellyt yhteensä noin 10 vuotta toimit-tajana eri lehdissä. 1981–85 työpaikkanaoli paikallislehti Sompio Sodankylässä ja1987 sanomalehti Suomenmaa Helsingis-sä. 1987–89 Varis oli päätoimittajana Ou-lun ylioppilaslehdessä, ja Kainuun Sano-mien palveluksessa hän oli eri ajanjaksoi-na 1989–95. Vuonna 1994 Varis toimi ul-koministeriön Eurooppa-tiedotuksen tie-dottajana Kajaanissa.

Oulun yliopistoon suomen ja saamenkielen ja logopedian laitokseen Varis tulisyksyllä 1995 suomen kielen assistentik-si. Suomen kielen yliassistentiksi hänetnimitettiin 1996. Tehtävän painoalana olisoveltava kielitiede. Yliassistentuurissa Va-riksen opetus- ja tutkimustoiminta onsuuntautunut mediakieleen, viestinnänpragmatiikkaan ja diskurssianalyysiin.Kansainvälisen opettajavaihdon puitteissahän on vieraillut Irlannissa, Islannissa,Romaniassa ja Saksassa.

Nykysuomen kiertoilmauksien ra-kenteita ja tehtäviä käsittelevän väitöskir-jan lisäksi Varis on vuonna 2003 julkaissutkotimaista eräkirjallisuutta käsittelevänkokonaisesityksen. Muita julkaisuja onVesa Heikkisen ja Harri Mantilan kanssatoimitettu teos Tuppisuinen mies (1998),joka on kieltä ja kulttuuria miestutkimuk-sen näkökulmasta tarkasteleva teos. Op-pimateriaaleista tärkein on Variksen ja Ir-meli Pääkkösen yhteisjulkaisu Kriittinenlukutaito (2000).

Tieteellisissä artikkeleissaan Varis kä-sittelee kiertoilmausten ja eräkirjallisuu-den lisäksi suomenkielisten sienten nimi-en kulttuurihistoriaa, teurastukseen ja pe-toeläimiin liittyviä tabuja, semiotiikan il-miöitä sekä suomalaisen mediakasvatuk-sen nykytilaa. Tiedettä hän on populari-soinut kirjoittajaringissä, jonka kielipaki-noita on vuodesta 2000 lähtien julkaistulukuisissa maakuntalehdissä. Tieteellinenjulkaisuluettelo sisältää yli 90 nimikettä.

Tulevaisuudessa Varis on suuntaamas-sa tutkimustaan suomen kielen ja kirjalli-suuden didaktiikan analyysiin. Tavoitteenaon muun muassa selvittää alan oppikir-joista, millaisia käsityksiä niissä on esitettykirjallisuudesta ja suomen kielestä. Erityi-senä vaateena on kielitietouden opetuk-sen kehittäminen, kirjoittamisen opetta-misen nykyhaasteisiin vastaaminen, me-diakasvatuksen suuntaaminen kohti sisäl-töanalyysiä sekä kulttuuri-identiteettiinkietoutuvien kysymysten käsittely kirjal-lisuuden didaktiikassa.

Harrastuksista Variksen tutkimus- ja

opetustyöhön liittyvät lukeminen, kirjoit-taminen ja sienestys. Vuonna 1987 hän saiLapin läänin taidetoimikunnan kunniamai-ninnan osallistumisestaan läänin kirjoitus-kilpailuun. 1992 Kuusamossa sai kantaesi-tyksensä Kimalaja-monodraama, jonkatekstit Varis oli koonnut ja dramatisoinutkunniatohtori Reino Rinteen tuotannonpohjalta.

33A K T U U M I

N I M I T Y K S E T

Filosofian tohtori Seppo Vainio onnimitetty kutsusta Oulun yliopistonkehitysbiologian professorin virkaan1.11.2003 alkaen.

Seppo Vainio on syntynyt 1.6.1961 Hel-singissä ja väitellyt filosofian tohtoriksiHelsingin yliopistossa 1992. Saman yli-opiston dosentiksi hänet nimitettiin 1996.

1986–88 Vainio toimi mm. tutkimus-assistenttina Helsingin yliopistossa ja1988–93 Suomen Akatemian tutkijanasekä yliopiston luennoitsijana. Väittelynsäjälkeen Vainio siirtyi tekemään post doc-opintoja Yhdysvaltoihin ensin Hoffaman-La Roche -yhtiön tutkimusinstituuttiin jasen jälkeen Harvardin yliopistoon 1993–97. Hän luennoi Harvardin yliopistonopiskelijoille ja toimi sekä kansallisen ter-veysinstituutin (NIH) että Euroopan mo-lekyylibiologian organisaation (EMBO)tutkijana. Suomen Akatemian vanhempa-na tutkijana Vainio työskenteli 1996–97.

Vainio nimitettiin Oulun yliopistonkehitysbiologian määräaikaiseen profes-suuriin 1997–2002. Tuona aikana häntyöskenteli Biocenter Oulussa tutkimus-ryhmän johtajana ja siirtogeenisten eläin-ten tuotantoyksikön koordinaattorina.Vainio on toiminut myös Oulun yliopis-ton koe-eläinkeskuksen johtokunnan pu-heenjohtajana ja Euroopan unionin tutki-muskonsortion koodinaattorina. Vainioon antanut alansa opetusta useissa yliopis-toissa, osallistunut solu- ja kehitysbiolo-gian ja genetiikan kansainvälisiin työryh-miin ja kongresseihin sekä toiminut tutki-

musprojektien ja -raporttien arvioijana.Seppo Vainion tutkimuksen kohteita

ovat solujen väliset signalointijärjestelmätja yksilönkehityksen mekanismit. Vainiopystyi mm. ensimmäisenä osoittamaan,että solujen kasvusignaalit välittävät solu-jen erilaistumisen aktivaation nk. indukti-ossa, joka on yksi keskeisin alkionkehi-tystä ohjaava tapahtuma. Edelleen hänlöysi ensimmäisenä mekanismin, jokamäärittää naarassukupuolen kehityksen jaohjaa munasolun kehittymistä. Löydök-set ovat mahdollistaneet kohteiden tar-kemman tutkimuksen ja bioteknologisetsovellukset. Tällä hetkellä Vainion tutki-musryhmä hyödyntää mm. molekyyli-biologian, genetiikan ja kuvantamisen me-netelmiä normaalin ja häiriintyneen alki-onkehityksen ja kantasolujen erilaistumi-sen tutkimuksessa.

Professori Vainio on julkaissut yhteen-sä 65 alkuperäisartikkelia alan johtavissajulkaisuissa. Hän on organisoinut useitakansainvälisiä alansa kokouksia ja toimi-nut niissä sekä puheenjohtajana että kut-suttuna esitelmöitsijänä. Vainio on ohjan-nut kolme väitöskirjaa. Tällä hetkellä hä-nen ryhmässään työskentelee 14 tohtori-koulutettavaa ja kaksi väitellyttä tutkijaa.Ryhmän tutkimusta ovat rahoittaneetmm. Suomen Akatemia, Biocenter Oulu,Oulun yliopisto, Euroopan unioni ja Sig-rid Juseliuksen säätiö.

Filosofian tohtori Eero Hanski onnimitetty 1.1.2004 alkaen Oulunyliopiston geokemian professorinvirkaan

Eero Hanski on syntynyt Sotkamossa21.4.1954 ja kirjoittanut ylioppilaaksiVuohengin lukiosta Kajaanista 1973. Hänsuoritti Oulun yliopistossa filosofianmaisterin tutkinnon 1981, filosofian lisen-siaatin tutkinnon 1984 ja väitteli tohtorik-si 1993. Väitöskirjan nimi oli Petrology ofthe Pechenga ferropicrites and cogenetic, Ni-bearing gabbro-wehrlite intrusions, Kola Pe-ninsula, Russia. Outokumpu-säätiö palkit-si sen vuoden parhaana, säätiön alaan kuu-luvana väitöskirjana.

Vuodesta 1984 lähtien Hanski ontyöskennellyt lyhyitä jaksoja lukuunotta-matta geologina ja hankepäällikkönä Geo-logian tutkimuskeskuksen (GTK) Rova-niemen toimipaikassa. 1993 Hanski olivierailevana tutkijana Marylandin yliopis-ton isotooppigeologian laboratoriossa Yh-dysvalloissa. 1998–99 hän toimi geologi-an ja mineralogian vt. professorina Oulunyliopiston geotieteiden laitoksessa javuonna 2000 vastaavassa virassa Turun yli-opiston geologian laitoksessa.

1980-luvun puolivälistä alkaen Hans-ki on ollut mukana GTK:n kartoitusoh-jelmissa Pohjois-Suomessa osallistuen1:100 000 -mittakaavaisten kallioperä-karttojen ja niiden selitysten sekä strati-grafisten karttojen laatimiseen.

Hanskin petrologisissa tutkimuksissakeskeisellä sijalla ovat olleet Pohjois- ja

34A K T U U M I

N I M I T Y K S E T

Itä-Suomen ja Kuolan niemimaan vulkaa-niset ja intrusiiviset kivet sekä niihin liitty-vät sulfidi- ja oksidimalmit. Hänellä onollut tutkimuskohteita myös Ukrainassaja Vietnamissa. Erityisinä kiinnostuksenkohteina ovat olleet ns. primitiiviset mag-mat, joiden geokemiasta saadaan tietoamaapallon vaipan geokemiallisesta ja ter-misestä kehityksestä eri aikoina. Tällaisetmagmat ovat myös taloudellisesti tärkeitä,sillä ne ovat tuottaneet huomattavia mal-miesiintymiä. Petsamon alueen tutkimuk-sissa Hanski tunnisti 1980-luvulla uudenprimitiivisen magmatyypin, jonka hän ni-mesi ferropikriitiksi. Myöhemmin sa-manlaisen magmatismin tuotteita on tun-nistettu myös muualta, mm. Kanadasta,eteläisestä Afrikasta ja Antarktiksesta.

Toista primitiivistä magmatyyppiäedustavat komatiitit, joita Hanski on tutki-nut Kuhmon arkeeisella vihreäkivivyö-hykkeellä ja Keski-Lapin varhaisproterot-sooisella vihreäkivivyöhykkeellä. Parhail-laan tutkimuksen kohteena ovat myösVietnamista löydetyt permi-triaskautisetkomatiitit, jotka ovat harvinaisia, sillä ko-matiittien esiintyminen rajoittuu suureltaosin arkeeiseen ja varhaisproterotsooi-seen aikaan.

1990-luvun puolivälistä lähtienHanskin tutkimusaiheiden joukkoon ovatkuuluneet prekambriset ofioliitit. Ofiolii-teilla tarkoitetaan mantereilla esiintyviämerellisen kuoren ja vaipan kappaleita,jotka ovat tärkeitä todisteita osoitettaessalaattatektonisten prosessien toimineenmaapallon eri kehitysvaiheissa. Useimmat

ofioliitit ovat fanerotsooisia ja joitakin var-muudella tunnistettuja tapauksia löytyyvarhaisproterotsooisesta kallioperästä,mutta arkeeisten ofioliittien olemassaoloon vielä kiistanalaista. Suomen kallioperätarjoaa parhaimpia varhaisproterotsooisiaesimerkkejä. Niitä on löydetty Keski-La-pista sekä Jormuan ja Outokummun alu-eilta Itä-Suomesta.

Hanskin tutkimusmenetelmissä tär-keällä sijalla ovat olleet geokronologia,magmakivien hivenalkuainegeokemia jaisotooppigeologia, etenkin neodymiuminja osmiumin isotooppisystematiikka. Re-Os-menetelmä on ollut tunnettu jo vuo-sikymmeniä, mutta kemiallisten ja analyy-siteknisten ongelmien vuoksi sen sovel-taminen ”normaaleihin” kivilajeihin on ol-lut mahdollista vasta 1990-luvun puoli-välistä saakka. Yksi ongelma on ollut reni-umin ja osmiumin alhaiset pitoisuudet, sil-lä nämä alkuaineet kuuluvat maankuorenharvinaisimpiin alkuaineisiin. Yksi mene-telmän merkittävimmistä kehittäjistä onprofessori Richard Walker, jonka kanssaHanski on tehnyt tiivistä yhteistyötä.

Myös monet muut Hanskin tutki-mukset ovat pohjautuneet laajaan koti-maiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.Edellisiin kuuluvat GTK:ssa työskentele-vät kollegat ja eristyisesti geokronologianlaboratorion tutkijat ja jälkimmäisiä on ol-lut mm. Venäjältä, Yhdysvalloista, Kana-dasta, Saksasta, Australiasta ja Vietnamista.

Hanski on toiminut kolmen väitöskir-jan ennakkotarkastajana ja useiden kan-sainvälisten julkaisusarjojen asiantuntijana

sekä vierailevana toimittajana yhdessä sar-jassa. Hän on ollut myös yhden kansainvä-lisen konferenssin organisaatiokomiteanpuheenjohtajana.

35A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Pirjo Mäki:Äidin masentuneisuudellamerkitys lapsen kehitykselle

Raskaus- ja ime-väisajan tekijät onlisääntyvästi yhdis-tetty lapsen tule-viin mielenterveys-häiriöihin. Kuiten-kin äidin raskau-denaikaisen ma-sennuksen ja vau-vaiän vanhemmistaerottamisen mer-kitystä lapsen nuo-ruus- ja aikuisiän kehitykseen on tutkittu vähän.Väitöstyössä tutkittiin kahdessa eri aineistossatoisaalta äidin raskaudenaikaisen masentuneenmielialan ja toisaalta lapsen hyvin varhaisen eronyhteyttä lapsen skitsofreniaan ja rikollisuuteen.

Pohjois-Suomen syntymäkohorttitutki-muksessa kysyttiin 1960-luvulla noin 12 000 lap-sen äideiltä keskiraskauden aikana, kokivatko hemielialansa masentuneeksi. Sittemmin lapsiensairauksia ja rikoksia kartoitettiin 1990-luvunloppupuolelle asti. Skitsofreniaan sairastuneetjaettiin niihin, joilla lähisukulaisella oli ollut tai eiollut ollut mielisairauksia Masentuneiden äitienlapsista hieman enemmän sairastui skitsofreni-aan kuin masentumattomien äitien lapsista.Tämä liittyi lähinnä lisääntyneeseen masentu-neisuuteen niiden äitien kohdalla, joilla oli jokoitsellään tai lähisuvussa mielisairauksia. Masentu-nutta mielialaa esiintyi 35 %:lla niiden skitsofre-niapotilaiden äideistä, joilla oli lähisuvussa mieli-sairauksia, ja 14 %:lla muiden tutkittavien äideistä.Masentuneiden äitien pojista ja tyttäristä use-ampi oli tehnyt rikoksen kuin masentumattomi-en äitien lapset, mutta erot olivat pieniä. Etenkinmasentuneiden äitien pojilla oli vaara väkivaltari-kokseen nuoruudessa ja aikuisuudessa lisäänty-nyt noin puolitoistakertaiseksi verrattuna mui-

den äitien poikiin.Joulumerkkikoti-lapset koostuivat vuosina

1945-65 syntyneistä 3000 tutkittavasta, jotkaerotettiin perheistään heti syntymän jälkeenhoitokoteihin, Joulumerkkikoteihin, perheentuberkuloosin takia. Ero vanhemmista kesti kes-kimäärin seitsemän kuukautta. Jokaiselle joulu-merkkikoti-tutkittavalle valittiin kaksi sukupuo-len, syntymävuoden ja -paikan mukaan kaltais-tettua vertailututkittavaa. Tieto skitsofreniaansairastumisesta ja rikoksista hankittiin vuoteen1998 saakka. Skitsofreniaan sairastui nuoruu-dessa ja aikuisuudessa saman verran syntymä-hetkellä vanhemmistaan erotettuja joulumerk-kikoti-lapsia kuin vertailuryhmän lapsia. Sen si-jaan sekä vauvana vanhemmistaan erotetut po-jat että tytöt olivat tehneet useammin rikoksianuorena ja aikuisena kuin vertailuryhmä, joskinerot olivat suhteellisen pieniä. Etenkin van-hemmistaan vauvana erossa olleilla miehillä oli vaa-ra väkivaltarikokseen kasvanut noin puolitoistaker-taiseksi verrattuna samanikäisiin muihin miehiin.

Äidin masentunut mieliala raskauden aikanaja hyvin varhainen ero vanhemmista eivät to-dennäköisesti sinänsä lisää skitsofrenian vaaraalapsilla, mutta näyttävät olevan jonkin verranyhteydessä lasten rikolliseen käyttäytymiseen,erityisesti väkivaltarikoksiin miehillä. Kuitenkinerot riskille altistuneiden ja vertailuryhmienvälillä olivat suhteellisen pieniä. Yksittäinen varhais-lapsuuden riskitekijä, kuten äidin masennus tai lap-sen tilapäinen ero perheestä, eivät vaikuta olevanhuomattava riski lapsen tulevalle kehitykselle.

Lääketieteen lisensiaatti, erikoislääkäri PirjoMäen väitöskirja Parental separation at bir thand maternal depressed mood in pregnancy:associations with schizophrenia and criminalityin the offsping tarkastettiin Oulun yliopistonlääketieteellisessä tiedekunnassa 26.9.2003. Vas-taväittäjänä toimi dosentti Mauri MarttunenHYKS:stä ja kustoksena professori Matti Iso-hanni. Pirjo Mäki on tullut ylioppilaaksi Oulunnormaalikoulusta 1981.

Jussi Koivunen:NF1 kasvunrajoitegeeniepidermaalistenkeratinosyyttienerilaistumisessa ja kasvussa

Tyypin 1 neurofib-romatoosi (NF1)on vallitsevasti pe-riytyvä oireyhtymä,joka aiheutuu NF1geenin mutaatiois-ta. NF1 taudin tyy-pillisimmät ilmene-mismuodot ovatihon hermostora-kenteista lähtevät,hyvänlaatuiset kas-vaimet sekä lisääntynyt riski pahanlaatuisille kas-vaimille. NF1 kasvunrajoitegeenin tärkein tehtä-vä on vähentää Ras-signaalivälityksen aktiivi-suutta mutta on todennäköistä, että geenillä onmyös muita tehtäviä.

Väitöskirjatyössä selvitettiin NF1 geenin il-mentymistä ja tehtävää erilaistuvissa epidermik-sen keratinosyyteissä ja sairausprosesseissa jois-sa keratinosyyttien erilaistuminen on häiriinty-nyttä, kuten psoriasiksessa. Tämän lisäksi tutkit-tiin NF1 geenin tehtävää ja ilmenemistä epider-maalisen haavan paranemisen aikana.

Tutkimuksen tulokset osoittivat NF1 gee-nille täysin uuden tehtävän viljeltyjen keratino-syyttien erilaistuessa. NF1 geeni osallistuu soluntukirangan uudelleen järjestäytymiseen ja solu-solu liitosten muodostumiseen. Viljeltyjen kera-tinosyyttien lisäksi, NF1 geenin todettiin käyt-täytyvän vastaavalla tavalla myös ihon epider-miksessä. Psoriaattisessa ihossa ja tästä viljellyissäkeratinosyyteissä NF1 geenin ilmentymisen to-dettiin vähentyneen merkittävästi. Vähentynytilmentyminen psoriasiksessa vaikuttaa mahdolli-sesti psoriaattisten ihomuutosten syntyyn. Epi-dermaalisen haavan paranemisen aikana NF1

36A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

geenin ilmentymisen todettiin lisääntyvän. Tästähuolimatta NF1 potilailla ei havaittu hidastunut-ta haavan paranemista. Tämän lisäksi osoitettiin,että Ras-signaalivälitys on lisääntynyt NF1 poti-lailla ainoastaan tietyissä ihon soluissa. Verisuon-ten sileälihassoluissa havaittiin lisääntynyttä Ras-signaalivälityksen aktiivisuutta, mutta aktiivisuu-dessa ei todettu eroa ihon keratinosyyteissä.

Väitöskirjatyön tulokset liittävät NF1 gee-nin mutaatiot häiriintyneeseen solujen kom-munikaatioon ja solusignaloinnin muutoksiin.Väitöskirjatyön perusteella voidaan päätellä,että NF1 geeni on tärkeässä asemassa solujenerilaistuessa.

Lääketieteen lisensiaatti Jussi Koivusen väi-töskirja NF1 tumor suppressor in epidermal dif-ferentiation and growth – implications forwound epithelialization and psoriasis tarkastet-tiin Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiede-kunnassa 3.10.2003. Vastaväittäjänä toimi pro-fessori Markku Tammi Kuopion yliopistosta jakustoksena professori Juha Peltonen. Jussi Koi-vunen on syntynyt 8.4.1975 Oulussa ja tullutylioppilaaksi Kastellin lukiosta 1995.

Tarja Linjakumpu:Iäkkäiden avohoidon lääkityskasvussa

Iäkkäät käyttävätlääkkeitä yleisem-min kuin muu väes-tö. Psyykenlääkkei-den yhteiskäyttöon perusteltua esi-merkiksi vakavassamasennuksessa ,mutta psyyken-lääkkeiden käyt-töön liittyy myöss i vuva i ku tuk s i a(kaatumiset, väsymys, tokkuraisuus, masennus,muistihäiriöt, jäykkyys, vapina, matala verenpai-

ne). Uni- ja rauhoittavien lääkkeiden ohella eli-mellisten sairauksien (epilepsia, lihaskivut) lääk-keet voivat väsyttää. Useissa yhdistelmävalmis-teissa, kuten vatsa- ja huimauslääkkeissä, onpsyykenlääkkeitä. Liiallisen ja haitallisen lääkityk-sen lopettamisen on kuvattu parantaneen iäk-kään toimintakykyä.

Koska 1990-luvun avohoitovanhusten lää-kekehitystä ei tiedetty, kahdessa poikkileikkaus-aineistossa (1990-91 ja 1998-99) verrattiinlääkkeiden käyttöä Lounais-Suomessa. 1990-luvun lopun kaikki Suomen lääkkeet jaettiin 4luokkaan rauhoittavuuden/väsyttävyyden mu-kaan.

Lääkkeiden käyttö ja monilääkitys yleistyivät1990-luvulla. Vain 12 % ei käyttänyt lääkkeitä1990-luvun lopulla, ja joka neljännellä oli moni-lääkitys (>5 reseptilääkettä). Kaikkein vanhim-mat, yli 84-vuotiaat, käyttivät lääkkeitä yleisim-min (lähes 100 %), ja monilääkitys yleistyi heilläeniten, erityisesti naisilla. Joka toisella kaikkeiniäkkäimmällä oli monilääkitys 1990-luvun lopus-sa. Monilääkittyjä olivat pitkäaikaissairaat, valvo-tun kotisairaanhoidon (KSH) potilaat ja joilla olihuonoksi koettu terveydentila. Monilääkityilläoli muita yleisemmin käytössä psyykenlääkkeitä.Psyykenlääkkeiden käyttö oli lievässä kasvussa(eniten uni- ja masennuslääkkeiden). Useimmatkäyttivät niitä säännöllisesti, vaikka unilääkkeidensäännöllinen käyttö on vastoin suosituksia. Jokatoinen kaikkein vanhimmista käytti jotain psyy-kenlääkettä.

Rauhoittavien/väsyttävien keskushermos-toon vaikuttavien lääkkeiden käyttö oli yleistä(40 % lääkkeiden käyttäjistä). Heillä oli useinmonilääkitys, verisuonisairauksien-, allergioiden-(antihistamiinit) ja kipulääkkeitä, joista myösmonet väsyttävät. Rauhoittavien käyttäjä olityypillisesti yli 80-vuotias nainen, jolla oli pitkäai-kaissairauksia, joka koki terveydentilansa/elä-mänlaatunsa huonoksi, ja oli KSH:n asiakas. Mo-nilääkitys ja runsas rauhoittavien/väsyttävienkäyttö olivat yhteydessä huonoon fyysiseen

toimintakykyyn.Lääkärin tulisi tarkistaa säännöllisesti iäkkään

lääkitys ja karsia pois haitalliset lääkkeet. Geriat-rin konsultaation tulisi olla lääkäreiden saatavilla.Lääkkeiden käyttäjien elämänlaatua ja toiminta-kykyä tulisi parantaa. Kotihoidon henkilökuntaatulisi kouluttaa havaitsemaan lääkkeiden sivu- jayhteisvaikutuksia. Lääkkeiden haitallisten vaiku-tusten ja tutkimuksessa kehitetyn rauhoittavi-en/väsyttävien lääkkeiden listan tulisi olla hel-posti saatavissa tietokannoista työasemilla.

Lääketieteen lisensiaatti Tarja Linjakummunväitöskirja Drug use among the home-dwellingelderly. Trends, polypharmacy, and sedation tar-kastettiin Oulun yliopiston lääketieteellisessätiedekunnassa 3.10.2003. Vastaväittäjänä toimiprofessori Raimo Sulkava Kuopion yliopistostaja kustoksena professori Hannu Koponen. TarjaLinjakumpu on syntynyt 8.11.1962 Kuusamossaja tullut ylioppilaaksi Kuusamon lukiosta 1981.

Matti Pokela:Hapen puutteesta johtuvaaivovaurio voidaan arvioidasydänleikkauksen aikana

Aivovaurio onmerkittävä ja ylei-nen komplikaatiosydän- ja aorttaki-rurgiassa. Erityisenmerkittävä aivo-vaurion riski liittyyaor tankaaren jalasten synnynnäis-ten sydänvikojenleikkauksiin, joissaaivoverenkier toon välttämätöntä väliaikaisesti pysäyttää.

Kliinisessä työssä aivojen suojautumisenmonitorointi ei ole sydänleikkauksen aikana te-hokkaasti mahdollista, mikä estää aivovaurionvälittömät hoitomahdollisuudet.

37A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Väitöskirjassani tarkasteltiin aortankaarenkirurgiaa simuloivassa koe-eläinmallissa S100-proteiinin verikokeen, aivokudoksen mikrodia-lyysin, aivopaineen sekä EEG:n mahdollisuuksiaarvioida kehittyvän aivovaurion vakavuus leik-kauksen aikana. Väitöskirjatutkimuksiin käytettiinyhteensä 128 sikaa. Eläimet jäähdytettiin sydän-keuhkokoneella 18 asteeseen ja altistettiin klii-nistä käytäntöä pidempään, 75 minuutin mittai-seen verenkierron pysäytykseen.

Ensimmäinen osatyö osoitti, että S100-proteiinin verimääritys ennustaa kehittyvän ai-vovaurion vakavuutta 7 ja 20 tunnin kuluttualeikkauksen jälkeen. Toinen osatyö osoitti, ettäaivokudoksen mikrodialyysillä tapahtuva glu-koosin, laktaatin, pyruvaatin ja glutamaatin mää-ritys ovat tehokas mittari kehittyvän aivovauri-on vakavuudelle, ja lisäksi menetelmä kertoo ai-vojen metaboliasta leikkauksen aikana. Kolman-nessa osatyössä kävi ilmi, että leikkauksen jälkei-nen lievästikin kohonnut aivopaine on riski ai-voinfarktin muodostumiselle ja aikaiselle kuol-leisuudelle. Viimeinen osatyö osoitti, että leikka-uksen jälkeinen EEG:n purske–vaimentumasuh-teen toipuminen korreloi selvinneillä eläimilläsuuresti aivojen mikroskooppisessa tutkimuk-sessa todettujen vaurioiden kanssa.

Väitöskirjassa osoitettiin neljän eri mene-telmän pystyvän arvioimaan kehittyvän aivo-vaurion vakavuutta heti leikkauksen jälkeisinätunteina. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntääsydänkirurgiassa sekä kyseisen alan aivojen suo-jauksen kehittämiseen pyrkivissä koe-eläinmal-leissa ja potilas tutkimuksissa. Tutkimuksen tär-keimpiä hyötyjiä ovat vaativaa sydän- ja aortta-kirurgiaa tarvitsevat potilaat sekä leikkaushoitoavaativista synnynnäisistä sydänvioista kärsivätlapset.

Lääketieteen lisensiaatti Matti Pokelan väi-töskirja Predictors of Brain Injury After Hypot-hermic Ciculatory Arrest tarkastettiin Oulunyliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa10.10.2003. Vastaväittäjänä toimi dosentti MattiTarkka Tampereen yliopistosta ja kustoksena

professori Tatu Juvonen. Matti Pokela on synty-nyt 2.11.1976 Oulussa ja tullut ylioppilaaksi Kas-tellin lukiosta 1995.

Jouko Kotimäki:Menieren taudin esiintyvyysSuomessa selvitetty

SisäkorvaperäinenMenieren tauti ontunnettu jo yli 140vuoden ajan, muttatämän huimausta,korvien soimista jakuulon heikkene-mistä aiheuttavantaudin esiintyvyy-destä on kansain-välisesti varsin vä-hän tietoa eikäSuomesta aiempia selvityksiä lainkaan. Syynä tä-hän on taudin diagnostisten kriteereiden ja tut-kimusmenetelmien muuttuminen viime vuosi-kymmeninä. Myös taudin hoitomenetelmissäon tapahtunut huomattavia muutoksia samanaaikana.

Väitöstutkimuksessa aineistona käytettiinvalikoiduissa suomalaisissa sairaaloissa vuosina1992–1996 Menieren taudin diagnoosikoodillapoliklinikka- tai osastohoidossa olleita potilaita.Lisäksi aineistoa koottiin Suomen Meniere-lii-ton jäsenrekisterin kautta. Kokonaisaineistoksisaatiin 442 potilasta, joiden Menieren tautiakoskevat sairauskertomustiedot tallennettiinetukäteen suunnitellulle ATK-pohjalle. Sairaus-kertomustietojen pohjalta selvitettiin takautu-vasti taudin diagnostiikan täsmällisyys käyttämäl-lä kultaisena standardina American Academy ofOtolaryngology-Head and Neck Surgery:nkuulo- ja tasapainoasiantuntijakomitean uusintakriteeristöä vuodelta 1995.

442 potilaasta vain 50 prosentilla voitiin to-deta tiukan diagnoosikriteeristön mukainen

varmistettu tauti. Taudin vallitsevuudeksi saatiintäten vähintään 43/100 000 asukasta ja ilmaan-tuvuudeksi 4.3/100 000 asukasta vuodessa.Nämä luvut ovat alhaisempia kuin mitä kansain-välisessä kirjallisuudessa on aiemmin esitetty.Menieren tauti alkaa usein vähitellen, joten alka-vat tautitapaukset huomioon ottaen taudinesiintyvyys on kuitenkin edellä esitettyihin lukui-hin nähden moninkertainen. Taudin todettiinolevan tilastollisesti merkitsevästi yleisempiPohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa.

Menieren taudin diagnoosi- ja hoitokäytän-nöt vaihtelivat huomattavasti sairaaloittain.Diagnostiikassa todettiin olevan tarkentamisenvaraa. Diagnostisista testeistä kuulon vaihteluosoittautui herkäksi varmistetun taudin tote-ajaksi, herkkyys todeta tauti oli 94 %. Kuulo-käyrän muodolla on myös merkitystä diagnos-tiikassa. Yleisimmäksi kuulokäyrän muodoksiosoittautui hitaasti laskeva käyrä EU-luokituk-sen mukaan ja tasainen käyrä aiemmin julkaistunsuomalaisen keskitaajuuspohjaisen luokituksenmukaan. Elämäntapojen muutos ja lääkehoitoolivat riittävä hoito 69 prosentille potilaista, lo-puille käytettiin lääkeruiskutuksia tai leikkaushoi-toa.

Menieren tauti heikentää kuuloa sukupuo-lesta riippumatta. Kuulon ennustetta selvitettä-essä todettiin taudin heikentävän kuuloa keski-määrin 1 dB/vuosi, kun taas ikääntymisen aiheut-tama kuulon heikkeneminen oli puolet tästä.Kuulon ennusteen selvittämiseksi väitöstutki-muksessa kehitettiin muut tekijät huomioonottava monimuuttujamalli.

Menieren taudin huomattavasti vaihtele-van tutkimus- ja hoitokäytännön vuoksi Suo-men sairaaloihin tulisi luoda tautia koskeva yh-tenäinen ohjeistus, Käypä hoito – suositus. Tämätakaisi paitsi tasapuolisemman potilaiden tutki-muksen ja hoidon, myös luotettavamman ku-van saamisen taudin esiintyvyydestä.

Lääketieteen lisensiaatti Jouko Kotimäenväitöskirja Meniere´s disease in Finland. An epi-demiological and clinical study on occurrence,

38A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

clinical picture and policy tarkastettiin Oulun yli-opiston lääketieteellisessä tiedekunnassa17.10.2003. Vastaväittäjänä toimi dosentti ReijoJohansson TYKS:stä ja kustoksena professoriKalevi Jokinen. Jouko Kotimäki on syntynyt27.6.1962 Paltamossa ja tullut ylioppilaaksi Pal-tamon lukiosta 1981.

Eeva-Liisa Leisti:Pään ja selän kuvantamis-löydökset neurofibro-matoosi-potilailla

Neuro f ib roma-toosi 1 (NF1), onyleisimpiä yhdengeenin aiheuttamiatauteja ihmisellä.Taudille ovat tyypil-lisiä ihon maitokah-vin väriset laikut jah e rmope r ä i s e tkasvaimet. Aivojenpesäkemuutoksetja näköhermokas-vaimet ovat yleisiä. Riski saada pahanlaatuisiakasvaimia on lisääntynyt. Tauti periytyy vallitse-vasti, eikä esiintyvyydessä ole eroja eri maidentai rotujen välillä. Taudin geeni tunnistettin v.1987. Noin puolella potilaista on kyseessä uusigeenimutaatio. Taudin vaikeusaste ja kulku eripotilailla on hyvin vaihteleva.

Tutkimuksessa kuvattiin ja seurattiin 125pohjoissuomalaisen NF1 potilaan, 59 lapsen ja66 aikuisen, pään ja selän löydöksiä tietokone-kerros (CT)- ja magneettikuvauksin (MRI) vuo-sina 1994-2001. Aivojen pesäkemuutoksia löy-tyi 77 %:lla lapsi- ja 33 %:lla aikuispotilaista ja nä-köhermon kasvaimia oli 44 %:lla lapsista ja 10%:lla aikuisista. Selkämuutoksia löytyi 75 %:llapotilaista. Aivojen pesäkemuutoket yleensä vä-henivät seuranta-aikana ja näköhermokasvai-met pysyivät lähes muuttumattomina. Vaikeita

selkämuutoksia esiintyi jo lapsilla. Uusi tautimuo-to, perinnöllinen selkäneurofibromatoosi, löy-dettiin. Pahanlaatuisia aivokasvaimia todettiinkuudella potilaalla; yhdeltä kasvain hävisi seuran-ta-aikana ilman hoitoja, yhdelle ilmaantui lyhyes-sä ajassa kasvain vuosia muuttumattomana py-syneen aivopesäkemuutoksen alueelle. SekäCT:llä että magneettikuvauksella saatiin hyvintietoa keskushermostomuutoksista, muttamagneettikuvaukseen ei liity säderiskiä ja se onylivoimainen näköhermokasvainten ja selkä-muutosten laajuuden selvittämisessä, ja aivojenpesäkemuutokset näkyvät vain magneettikuva-uksessa. Magneettikuvaus on hyödyllinen sekätaudin diagnostiikassa että seurannassa.

Lääketieteen lisensiaatti Eeva-Liisa Leistinväitöskirja Radiologic findings of the head andspine in neurofibromatosis 1 (NF1) patients inNorthern Finland tarkastettiin Oulun yliopis-ton lääketieteellisessä tiedekunnassa18.10.2003. Vastaväittäjänä toimi dosentti OiliSalonen Helsingin yliopistosta ja kustoksenaprofessori Ilkka Suramo. Eeva-Liisa Leisti onsyntynyt vuonna 1948 Kokkolassa ja tullut yli-oppilaaksi Vaasan Yhteiskoulusta 1967.

Annamari Pirneskoski:Proteiini disulfidi isomeraasindomeinien merkitysproteiinin eri toiminnoille

Proteiinien disulfi-disidokset muo-dostuvat kysteiini-en tioli-ryhmienvälille. Monissa pro-teiineissa niillä ontärkeä rooli prote-iinin kolmiulottei-sen rakenteen sta-biloinnissa. Yleensävain oikein laskos-tuneet proteiinit

ovat fysiologisesti aktiivisia. Proteiinien laskostu-minen tapahtuu hyvin pian sen synteesin jäl-keen. Solusta eritettävien proteiinien laskostu-minen tapahtuu solun endoplasmisessa kalvos-tossa.

Laskostuminen ja disulfidisidosten muo-dostuminen eivät tapahdu spontaanisti, vaannäitä reaktioita katalysoivat tähän erikoistuneetproteiinit. Proteiini disulfidi isomeraasi (PDI) onmonitoiminnallinen entsyymi, joka kykenee ka-talysoimaan molempia tapahtumia. Lisäksi silläon muita tehtäviä: se toimii alayksikkönä kah-dessa proteiinikompleksissa: prolyyli 4-hydrok-sylaasissa (P4H) ja mikrosomaalisessa triglyseri-dien siirtäjäproteiinissa.

P4H on kollageenien muodostumisessaolennainen entsyymi. Sen toimii katalysoimallaproliinien hydroksylaatiota. P4H on rakenteel-taan tetrameerinen, koostuen kahdesta kata-lyyttisestä alfayksiköstä ja kahdesta betayksikös-tä, jona PDI toimii.

Nisäkkäissä on useita PDI:n kaltaisia proteii-neja, jotka muodostavat PDI-proteiiniperheen.Ne ovat samankaltaisia sekä rakenteellisesti ettätoiminnallisesti. Eräs näistä on ERp57, joka onerikoistunut glykoproteiinien laskostumisen jadisulfidisidosten muodostumisen katalysoimi-seen.

PDI koostuu neljästä domeinista, joista kah-dessa on katalyyttinen keskus disulfidisidostenmuodostumiselle. Yksi domeineista sijaitseepääasiallisen peptidien sitoutumiskohdan ja yh-den domeinin funktiota ei vielä tunneta. Tässätutkimuksessa selvitettiin PDI:n domeinien roo-lia sen eri toiminnoissa. Peptidejä sitova domeinikarakterisoitiin. Lisäksi PDI:n ja Erp57:n rakentei-den samankaltaisuutta tutkittiin muodostamalladomeinihybridikonstrukteja ja vertaamalla näi-den aktiivisuuksia PDI:n aktiivisuuksiin.

Filosofian maisteri Annamari Pirneskoskenväitöskirja The significance of the domains ofprotein disulfide isomerase for the differentfunctions of the protein tarkastettiin Oulun yli-opiston lääketieteellisessä tiedekunnassa

39A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

23.10.2003. Vastaväittäjänä toimi Dr Anthony P.Page Glasgown yliopistosta Iso-Britanniasta jakustoksena professori Taina Pihlajaniemi. Anna-mari Pirneskoski on syntynyt 26.4.1971 Iissä jatullut ylioppilaaksi Iin lukiosta 1990.

Kati Rautavuoma:Lysyylihydroksylaasi-3entsyymin toiminta välttä-mätön yksilönkehitykselle

Kollageenit ovatyleisimpiä proteii-neja ihmisillä jamuilla nisäkkäillä,joilla proteiinienkokonaismassasta25 prosenttia onkollageenia. Kolla-geeneille on omi-naista suuri veny-tyksen kestävyys jane muodostavatsuurimman osan ihon, luiden, jänteiden, ruston,verisuonten sekä hampaiden säikeisestä materi-aalista.

Lysyylihydroksylaasi (LH) on kollageenisyn-teesissä tarvittava entsyymi, joka katalysoi hyd-roksyyliryhmien liittymisen kollageenien ja kol-lageenien kaltaisten proteiinien tiettyihin lysiini-aminohappoihin. Reaktiossa syntyvillä hydroksi-lysiineillä on ainakin kaksi tärkeää tehtävää; netoimivat sokerisivuketjujen sitoutumiskohtinasekä osallistuvat kollageenimolekyylien välistenpoikkisidosten muodostumiseen stabiloidenkollageenien muodostamia säikeitä. Vastikään ih-misestä on löydetty LH:n kaltainen entsyymi(LH2), joka katalysoi samaa reaktiota, mutta oneri geenin tuote. Tämä osaltaan viittaa siihen,että LH on elimistölle hyvin tärkeä entsyymi.Hydroksilysiineitä ei ole kuitenkaan pidetty tä-hän asti välttämättöminä yksilönkehitykselle,johtuen lähinnä siitä, että LH1:n ja LH2:n aktiivi-

suustason laskut johtavat ihmisellä verrattainlieviin, geneettisesti periytyviin Ehlers-Danlosinja Bruckin oireyhtymiin. Entsyymin rakennetta eiole myöskään kyetty toistaiseksi selvittämään.

Väitöstutkimuksessa löydettiin uusi ihmisenlysyylihydroksylaasin kaltainen geeni, LH3, sekätutkittiin sen merkitystä elimistössä valmistamal-la poistogeeninen hiirilinja, jossa LH3-geeninnormaali toiminta oli estetty hiiren alkion kan-tasolujen avulla. Lisäksi onnistuttiin ensimmäistäkertaa tuottamaan ja puhdistamaan suuria mää-riä kaikkia kolmea LH-entsyymiä vastaavat pro-teiinit sekä selvittämään niiden rakennetta jatoimintaa.

Tutkimuksessa LH3:lla osoitettiin olevansuuri merkitys tyypin IV kollageenin aineenvaih-dunnalle sikiönkehityksen aikana. Tyypin IV kolla-geeni muodostaa mm. epiteelisolujen ja sideku-doksen rajalle tyvikalvon, tarjoten epiteelisoluil-le kiinnittymispinnan, jota pitkin ne pystyvätmyös liikkumaan. LH3-geenin puuttuminen ai-heutti sen, ettei tyypin IV kollageeni kyennytmuodostamaan tyvikalvoja, aiheuttaen kehityk-sen pysähtymisen jo varhain sikiökaudella ja siki-ön kuoleman. Tutkimus siis kumosi aiemmanolettamuksen hydroksilysiinien merkityksestä,osoittaen ainakin LH3-entsyymin katalysoimienhydroksilysiinien olevan välttämättömiä yksilön-kehitykselle, LH1:n ja LH2:n ollessa kykenemät-tömiä kompensoimaan puutetta.

Filosofian maisteri Kati Rautavuoman väi-töskirja Human lysyl hydroxylases tarkastettiinOulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekun-nassa 23.10.2003. Vastaväittäjänä toimi profes-sori Heather Yeowell Duke University MedicalCenteristä ja kustoksena professori Taina Pihla-janiemi. Kati Rautavuoma on syntynyt vuonna1971 Kemissä ja tullut ylioppilaaksi Kemin lukios-ta 1990.

Hanna Ansakorpi:Epilepsiaa sairastavilla voiesiintyä sydämen sykkeensäätelytoiminnan häiriöitä

Epilepsiaa sairastaaSuomessa lähes 50000 ihmistä. Epilep-siaan liittyy auto-nomisen hermos-ton toiminnanhäi-riöitä, jotka saatta-vat ilmetä epilepti-sen kohtauksen ai-kana merkittävinäsydämen sykkeen,verenpaineen sekähengityksen säätelyn muutoksina. Pitkäaikaisetautonomisen hermoston toiminnanhäiriöt voi-daan havaita vain niiden tutkimista varten kehi-tetyillä menetelmillä.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin sydämensykkeen pitkäaikaisia säätelytoiminnan häiriöitäepilepsiapotilailla kahden eri tutkimusmenetel-män avulla. Muutokset sydämen ja verenpai-neen sekä hengityksen säätelytoiminnassa altis-tavat mm. vakaville rytmihäiriöille.

Tutkimuksessa todettiin sydämen sykkeensäätelytoiminnan muutoksia liittyvän sekä vai-keahoitoiseen että lääkityksellä hallinnassa ole-vaan epilepsiaan. Vasta epilepsiaan sairastuneet,lääkitsemättömät potilaat eivät kuitenkaaneronneet kontrollihenkilöistä.

Tämän tutkimuksen perusteella näyttää sil-tä, että sydämen sykkeen säätelyn häiriöt liitty-vät epilepsian aiheuttamiin toiminnallisiin muu-toksiin aivoissa. Myös epilepsialääkitys voi osal-taan muuttaa säätelytoimintaa. Jatkotutkimuksiatarvitaan selvittämään nyt todettujen sydämensykkeen säätelytoiminnan muutosten ennus-teellista merkitystä epilepsiapotilailla. Tutkimuk-sessa käytetyt menetelmät vaikuttavat olevankäyttökelpoisia sydämen säätelytoiminnan tut-

40A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

kimisessa.Lääketieteen lisensiaatti Hanna Ansakor-

ven väitöskirja Cardiovascular regulation in pa-tients with epilepsy with emphasis on interictalstate tarkastettiin Oulun yliopiston lääketie-teellisessä tiedekunnassa 24.10.2003. Vastaväit-täjänä toimi dosentti Tapani Keränen Tampe-reen yliopistosta ja kustoksena dosentti JoukoIsojärvi. Hanna Ansakorpi on syntynyt15.12.1972 Tampereella ja tullut ylioppilaaksi Ka-levan lukiosta Tampereella 1992.

Reija Hieta:Prolyyli-4-hydroksylaasi

Kollageeni prolyyli-4-hydroksylaasi onavainentsyymi kol-lageenien biosyn-teesissä. Ilman tä-män entsyymin ka-talysoimaa hydrok-sylaatiota kolla-geenimolekyylit ei-vät pysyisi toimin-nallisessa, kolmois-kierteisessä muo-dossaan ruumiin-lämpötilassa. Kollageeni prolyyli-4-hydroksylaa-sia on yritetty kiteyttää rakennetutkimuksia var-ten vuosikausia, koska tietoa sen rakenteestavoitaisiin käyttää hyväksi suunniteltaessa lääke-molekyylejä fibroottisten sairauksien hoitoon.

Tässä tutkimuksessa karakterisoitiin ihmisenkollageeni prolyyli-4-hydroksylaasin peptidi-substraattia sitovaa domeinia. Ydinmagneetti-sen resonanssispektroskopian (NMR) avullasaatiin selville domeinin sekundäärirakenne.NMR:n avulla selvitettiin lisäksi ne aminohapot,jotka osallistuvat lyhyen synteettisen pepti-disubstraatin sitomiseen. Domeinin sitoutumis-halukkuutta erilaisiin peptideihin tutkittiin käyt-tämällä pintaplasmoniresonanssi- ja mikrokalo-rimetrimenetelmiä. Tulosten perusteella voi-

daan päätellä, että entsyymin substraatinsito-misominaisuudet johtuvat pääasiassa sitoutumi-sesta tähän domeiniin, ei niinkään katalyyttiseenkeskukseen. Peptidisubstraattia sitova domeinisaatiin myös kiteytettyä sen rakenteen selvittä-mistä varten.

Arabidopsis thalianan eli lituruohon gen-omin havaittiin koodittavan ainakin kuutta mah-dollista prolyyli-4-hydroksylaasi polypeptidiä.Yksi näistä kloonattiin ja ekspressoitiin rekombi-nanttiproteiinina hyönteissoluissa. Tämän en-simmäisen kloonatun kasvi prolyyli-4-hydroksy-laasin katalyyttisiä ominaisuuksia tutkittiin, ja senhavaittiin hydroksyloivan tehokkaasti poly(L-proliinia) ja useita synteettisiä proliinirikkaitapeptidejä. Yllättäen myös kollageeninkaltaisetpeptidit toimivat hyvin substraatteina eli ent-syymi tältä osin muistuttaa selkärankaisten kol-lageeni prolyyli-4-hydroksylaaseja.

Filosofian maisteri Reija Hietan väitöskirjaProlyl 4-hydroxylase. Structural and functionalcharacterization of the peptide-substrate-bin-ding domain of the human enzyme, and cloningand characterization of a plant enzyme withunique properties tarkastettiin Oulun yliopis-ton lääketieteellisessä tiedekunnassa24.10.2003. Vastaväittäjänä toimi dosentti PanuJaakkola Turun yliopistosta ja kustoksena pro-fessori Taina Pihlajaniemi. Reija Hieta on synty-nyt 12.9.1972 Oulussa ja tullut ylioppilaaksi Raa-hen lukiosta 1991.

Ritva Ylikärppä:Tyypin XVIII ja XVkollageenien puutoksenaiheuttamat muutokset

Tyypin XVIII ja XVkollageenit ovatrakenteeltaan sa-mankaltaisia prote-iineja, jotka esiinty-vät tyvikalvoilla laa-jalti elimistössä. Nii-den toimintaa eitunneta tarkkaan.Väitöskirjassa oneläinmallin avullatutkittu näidenkollageenien puutoksen vaikutuksia elimistöön.Työssä havaittiin ensimmäisen kerran tyypinXVIII kollageenin olevan välttämätön silmänetuosan normaalille rakenteelle. Sen puutos ai-heuttaa värikalvon epiteelisolukerrosten repe-ämisen, sädekehän surkastumisen sekä muutok-sia silmän tyvikalvoille. Väitöskirjatyössä on tut-kittu myös molempien kollageenien yhtäaikai-sen puutoksen vaikutuksia elimistöön mahdolli-sen toiminnallisen riippuvuuden havaitsemiseksityypin XVIII ja XV kollageenimolekyylien välillä.Työssä todetaan silmän lasiaissuonten hajoa-mista tutkimalla, että tyypin XVIII ja XV kollagee-nien toiminnat ovat pääsääntöisesti erillisiä.

Filosofian maisteri Ritva Ylikärpän väitöskirjaType XVIII and XV collagens: primary structureof human alpha1 (XVIII) chain, phenotypic stu-dies of type XVIII collagen single null and typeXVIII and XV collagen double null mice tarkas-tettiin Oulun yliopiston lääketieteellisessä tie-dekunnassa 24.10.2003. Vastaväittäjänä toimiprofessori Peter Ekblom Lundin yliopistostaRuotsista ja kustoksena professori Taina Pihlaja-niemi. Ritva Ylikärppä on syntynyt vuonna 1970Kuivaniemellä ja tullut ylioppilaaksi Simon lukios-ta 1989.

41A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Tuula Kaisto:Logistiikkaa lihassolussa

Luurankolihassolutovat hyvin pitkälleerilaistuneita jätti-läismäisiä monitu-maisia soluja, jotkar a k e n t e e l t a a npoikkeavat huo-mattavasti tavalli-sista yksitumaisistasoluista. Lihassolu-jen kaikki toimin-not ovat tavalla taitoisella riippuvaisiaproteiinien kuljetuksesta. Kyseisen kuljetuksentutkiminen erilaistuneessa luurankolihassolussaon kuitenkin vaikeaa ja on ollut siksi suhteellisenvähäistä. Väitöskirjatyössä käytetty ainutlaatui-nen viljelymenetelmä antaa mahdollisuudenseurata kokonaista rotan jalasta eristettyä mo-nitumaista luurankolihassolua sellaisena kuin seesiintyy elävässä organismissa.

Tutkimuksessa keskityttiin karakterisoimaankalvokuljetusta ja siihen liittyviä kalvostoraken-teita luurankolihassoluissa ja niiden esiasteissa.Kalvokuljetuksen havaittiin erilaistuvan lihasso-lujen erilaistuessa yksitumaisesta monitumaisek-si kypsäksi lihassoluksi. Solubiologisten perus-menetelmien lisäksi proteiinien paikantamiseenkäytettiin sekä konfokaali- että elektronimikro-skooppisia menetelmiä.

Väitöskirjatutkimus antaa uutta ja merkityk-sellistä tietoa proteiinien kuljetuksesta lihasso-lun eri kalvo-osastoihin ja osoittaa selvästi, ettäviljelymalleista tehdyt päätelmät eivät ehkä pä-dekään kudostasolla. Saavutettua perustietoavoidaan tulevaisuudessa hyödyntää mm. tutkit-taessa lihasten rakennetta ja toimintaa haittaa-vien sairauksien mekanismeja.

Filosofian maisteri Tuula Kaiston väitöskirjaSpecial features of vesicle trafficking in skeletalmuscle cells tarkastettiin Oulun yliopiston lää-

ketieteellisessä tiedekunnassa 31.10.2003. Vas-taväittäjänä toimi professori Jaakko Saraste Ber-genin yliopistosta Norjasta ja kustoksena do-sentti Kalervo Metsikkö. Tuula Kaisto on synty-nyt 2.12.1958 Helsingissä ja tullut ylioppilaaksiKivistön lukiosta Seinäjoella 1977.

Jukka Moilanen:Mitokondrion ja tumanDNA:n vuorovaikutus voimuokata sairastumisalttiutta

Mitokondriot ovatsolun sisäisiä raken-neosia, joiden omaperintöaines (mt-DNA) sisältää 37elimistön energia-aineenvaihdunnankannalta tärkeäägeeniä. MtDNAperiytyy maternaa-lisesti eli siirtyy lap-selle vain muna-solun mukana, ja sen mutaatiovauhti on korkea.Mutaatioiden ilmaantuminen mtDNA:han onsiten johtanut runsaan mtDNA-sekvenssivaih-telun ja erilaisten mtDNA-linjojen syntymiseenihmisen evoluution kuluessa. Osa mtDNA:nmutaatioista johtaa sairaustiloihin, mutta suurintaosaa mtDNA:ssa tavattavasta vaihtelusta on pi-detty neutraalina eli vaikutuksiltaan merkitykset-tömänä.

Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin luonnon-valinnan voimakkuutta ihmisen mtDNA:n ge-neettistä vaihtelua kohtaan. MTTL1-geeninmutaatio 3243A>G on yleisin ns. MELAS-oi-reyhtymään johtavista mutaatioista, ja tutki-muksessa selvitettiin tämän mutaation esiinty-vyys ja vaikutus kantajiensa hedelmällisyyteenPohjois-Pohjanmaan väestössä. Vastaavia aiem-pia tutkimuksia ei ollut olemassa. Lisäksi maail-man tunnetut mtDNA-sekvenssitiedot koot-

tiin ensimmäistä kertaa tietokantaan, jota käyt-täen voitiin tutkia sekvensseissä ilmenevää vaih-telua, sen luonnetta ja merkitystä varsinkin mu-taatioiden seurauksena syntyvien aminohappo-muutosten osalta. Tulokset osoittavat, ettämerkittävä osa yleensä haitattomana pidetystägeneettisestä vaihtelusta on negatiivisen valin-tapaineen alaisena ja siten ainakin jossain määrinhaitallista, ja että geneettisen vaihtelun merkitysluonnonvalinnan kannalta voi olla erilainen eriväestöissä. Tämä viittaa siihen, että väestöissähavaittavat mtDNA-linjat ovat toiminnallisestija niihin liittyvien sairausriskien suhteen erilaisia,mikä voi johtua mtDNA:n ja tuman DNA:ngeenituotteiden välillä esiintyvistä vuorovaiku-tuksista.

Lääketieteen lisensiaatti Jukka Moilasen väi-töskirja Non-neutral sequence variation in hu-man mitochondrial DNA: selection against de-leterious mutations and haplogroup-relatedpolymorphisms tarkastettiin Oulun yliopistonlääketieteellisessä tiedekunnassa 31.10.2003.Vastaväittäjänä toimi professori Marja-Liisa Sa-vontaus Turun yliopistosta ja kustoksena KariMajamaa. Jukka Moilanen on syntynyt 6.10.1968Sotkamossa ja tullut ylioppilaaksi Suomussal-men lukiosta 1987.

42A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Heikki Teppo:Pitkä diagnostinen viivehuonontaa kurkunpäänsyöpä-potilaiden ennustetta

Väitöskir jatutki-muksessa selvitet-tiin kurkunpään-syövän ilmaantu-vuuden ja eloon-jäämisennusteenmuutoksia Suo-messa 1950-luvul-ta 1990-luvulle val-takunnallisessa yli5000 potilaan syö-pärekisteriaineis-tossa. Miesten ikävakioitu ilmaantuvuus pienenilähes puoleen (6.5:stä 3.5:een per 100 000henkilövuotta); naisilla ilmaantuvuus oli pieni japysyi muuttumattomana. Eloonjäämisennus-teessa ei kuluneina vuosikymmeninä tapahtu-nut merkittävää paranemista huolimatta siitä,että pohjoissuomalaisen yli 300 potilaan sairaa-la-aineiston perusteella miesten ilmaantuvuu-den jyrkkä pieneneminen johtui yksinomaanhuonompiennusteisen, äänihuulitason yläpuoli-sen syövän harvinaistumisesta.

Kurkunpäänsyöpäpotilaiden ensioireita,hoitoon hakeutumista ja aikaviivettä oireidenalusta ensikäyntiin lääkärillä (potilaasta johtuvaviive) ja ensikäynnistä diagnoosiin (ammattihen-kilökunnasta johtuva eli professionaalinen viive)tutkittiin 1990-luvulla sairastuneista pohjois-suomalaisista koostuvassa aineistossa. Ensikäyn-nillä vain hieman yli kolmanneksella potilaistaepäiltiin pahanlaatuista tautia. Lähes viidesosapotilaista jäi ensikäynnin jälkeen ilman seurantaaja suurimmalla osalla näistä potilaista diagnoosiviivästyikin huomattavasti. Pitkä professionaali-nen viive osoittautui merkittäväksi kurkunpään-syöpäpotilaan ennustetta huonontavaksi teki-jäksi: Monimuuttujamallissa yli vuoden profes-

sionaalinen viive aiheutti yhtä suuren lisäänty-neen riskin kuolla kurkunpäänsyöpään kuin le-vinnyt tauti. Lisäksi yli vuoden professionaalinenviive lisäsi merkittävästi taudin paikallisen uusiu-tuman ja myöhäisemmän kaulaetäpesäkkeenriskiä.

Lopuksi tutkittiin sosiodemografisten teki-jöiden (ikä, sukupuoli ja tupakointi), kasvainteki-jöiden (levinneisyys ja sijainti) sekä neljän immu-nohistokemiallisen kasvainkudoksesta tehtävänvärjäyksen (p53, apoptoosi, angiogeneesi japroliferaatio) suhteellista merkitystä kurkun-päänsyövän ennusteeseen monimuuttujame-netelmällä. Vanhastaan tunnettujen merkittävi-en ennustetekijöiden (taudin levinneisyys jakasvaimen supraglottinen sijainti) lisäksi lisäänty-nyt apoptoosi (ohjelmoitu solukuolema) kas-vainkudoksessa osoittautui merkittäväksi ja itse-näiseksi ennustetta huonontavaksi tekijäksi.

Taudin levinneisyyden ja kasvaimen sijainninlisäksi professionaalista viivettä ja apoptoosiavoitaisiin käyttää apuna arvioitaessa kurkun-päänsyöpäpotilaan ennustetta sekä valittaessahoitomenetelmää ja seurantaohjelmaa hoidonjälkeen.

Lääketieteen lisensiaatti Heikki Tepon väi-töskirja Incidence, survival, diagnostic delays andprognostic factors in laryngeal cancer tarkas-tettiin Oulun yliopiston lääketieteellisessä tie-dekunnassa 31.10.2003. Vastaväittäjänä toimiprofessori Reidar Grénman Turun yliopistostaja kustoksena professori Kalevi Jokinen. HeikkiTeppo on syntynyt 12.12.1968 Espoossa ja tul-lut ylioppilaaksi Haukilahden lukiosta Espoossa1987.

Sauli Kujala:Nitinol-muistimetallista voivalmistaa toiminnallisiakirurgisia implantteja

Nitinol muistime-talli eroaa tavallisis-ta metalleista siten,että viilennettäes-sä se pehmenee, jasitä voidaan tällöinhelposti muovata.Metalli kuitenkinmuistaa alkuperäi-sen muotonsa jalämmetessään ko-vettuu palautuenitsestään tähän muotoon. Toinen muistimetallinerikoisominaisuus on ns. superelastisuus, jokatarkoittaa sitä, että muistimetallia voidaan vään-nellä huomattavasti enemmän kuin tavallistametallia ilman pysyvää muodonmuutosta taimetallin murtumista. Muistimetallista voidaantehdä implantteja, jotka asennuksen jälkeen eli-mistön lämpötilan vaikutuksesta laajenevat,komprimoivat tai hakautuvat paikalleen ja kes-tävät toistuvaa vääntymistä.

Tätä työtä varten Nitinol muistimetallistakehitettiin ydinnaula, joka aiheuttaa vääntövoi-man luun sisälle. Tämän uudenlaisen ”vääntävänydinnaulan” vaikutuksia luuhun tutkittiin tieto-konemallinnusta ja koe-eläinmallia käyttäen.Naulan vääntövoiman vaikutuksesta saatiin luu-ta taivutettua haluttuun suuntaan luun muo-vautuessa uuteen, naulan muotoa paremminvastaavaan kaarevuuteen. Lisäksi naulan vääntö-voima aiheutti luun ja sen kuorikerroksen pak-sunemista. Naulan asentaminen kasvulevyn läpikuitenkin heikensi luun pituuskasvua, joten jat-kotutkimukset ovat vielä tarpeen ennen kliinis-tä käyttöä. Tässä tutkimuksessa esitelty vääntäväydinnaula saattaa tulevaisuudessa tuoda uudenhyvän apuvälineen kehityshäiriön, tai muun syyn

43A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

vuoksi käyristyneiden luiden oikaisuun.Väitöskirjatyössä selvitettiin myös huokoi-

sen muistimetallin soveltuvuutta luunsiirteenkorvikkeeksi. Korvaavia materiaaleja luunsiir-teenä on käytetty lisääntyvissä määrin, jottaluun siir tämistä leikkauskohtaan potilaan toises-ta luusta ei tarvitsisi tehdä. Aiempiin luunsiirteenkorvaaviin materiaaleihin verrattuna huokoisenNitinolin otaksutaan antavan paremman me-kaanisen tuen heti leikkauksen jälkeen rasituk-selle alttiiksi joutuvissa paikoissa, kuten raajojenluissa tai selkänikamissa. Tässä työssä tutkittiinuseiden Nitinolin eri huokoisuusasteiden omi-naisuuksia luukudoksessa. Koe-eläinmallilla saa-tujen tulosten perusteella luu kasvaa hyvin suo-raan kontaktiin muistimetallin pintaan ja senhuokosten sisään. Tämä antaa hyvät lähtökoh-dat Nitinolin käytölle luunkorvikkeena jatkossa.

Myös Nitinolista valmistetun jänteiden om-peluun tarkoitetun langan kudossopivuutta jalujuutta tutkittiin koe-eläinmallilla. Muistimetalli-lanka osoittautui vahvemmaksi kuin saman pak-suinen perinteinen jänneommel-lanka. Nitinol-langan lujuusominaisuudet eivät myöskäänhuonontuneet elimistön sisällä leikkauksen jäl-keen, kuten useilla muilla jänneommelmateriaa-leilla on aiemmin todettu käyvän. Langan ku-dossopivuus jännekudoksessa todettiin hyväksi.

Tämän väitöskirjatyön tulosten valossa Ni-tinol muistimetalli tarjoaa mahdollisuuden kehi-tellä aivan uudenlaisia implantteja luudeformi-teetin korjaamiseen, luunsiirteen korvaamiseenja jänteiden ompelemiseen.

Lääketieteen lisensiaatti Sauli Kujalan väi-töskirja Biocompatibility and biomechanical as-pects of Nitinol shape memory metal implantstarkastettiin Oulun yliopiston lääketieteellisessätiedekunnassa 7.11.2003. Vastaväittäjänä toimiprofessori Heikki Kröger Kuopion yliopistostaja kustoksena Tatu Juvonen. Sauli Kujala on syn-tynyt 18.8.1968 Oulussa ja tullut ylioppilaaksiKastellin lukiosta 1987.

Markku Timonen:Atooppinen allergia lisääriskiä masennukseen

Atooppinen aller-gia ja depressioovat läntisissä teol-lisuusmaissa kan-santerveydellisestimerkittäviä saira-uksia. Allergista nu-haa, astmaa jaatooppista ihottu-maa sairastaa nyky-ään noin miljoonasuomalaista. Terve-ys 2000-tutkimuksen mukaan 5 % suomalaisistakärsi vakavasta masennuksesta tutkimusta edel-täneen vuoden aikana. Lisäksi depressio on tällähetkellä maassamme eniten työkyvyttömyyttäaiheuttava sairaus.

Aiemmissa, etupäässä pienissä potilasaineis-toissa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, ettäatooppisia allergioita sairastavilla henkilöillä onnormaalia enemmän depressiota. Toisaaltamyös depressiota potevilla henkilöillä on to-dettu tavallista enemmän atopiaa.

Tässä väitöskirjatyössä atopiasairauksien jadepression välistä yhteyttä tutkittiin laajan, vali-koitumattomaan yleisväestöön pohjautuvanPohjois-Suomen 1966 syntymäkohorttiaineis-ton avulla. Noin 12000 Oulun ja Lapin läänissävuonna 1966 syntynyttä lasta seurattiin raskau-den ajasta 31 ikävuoteen asti, jolloin yli 6000tutkimusaineistoon kuuluvalle tehtiin ihopisto-kokeet eli prick-testit. Nämä testit ovat yksi par-haimmista käytettävissä olevista tutkimusmene-telmistä atooppisen allergian osoittamiseksi.Masennuksen määrittely perustui henkilönomaan arvioon masennusoireista ja itse ilmoit-tamaan tietoon lääkärin hoitamasta masennuk-sesta sekä rekisteritietoon masennuksen vuoksitoteutuneista sairaalahoitojaksoista.

Tutkimuksessa todettiin, että naisilla, joilla oliprick-testillä varmennettu atooppinen allergia,oli myös lähes kolminkertainen riski sairastaamasennusta joskus elinaikanaan. Tämä atopian jamasennuksen välinen yhteys oli sitä selvempi,mitä vaikeammasta masennuksesta oli kyse.Miehillä vastaava yhteys oli havaittavissa vainkaikkein vaikeimpien depressioiden yhteydessä.

Tässä väitöskirjatyössä todettiin ensimmäis-tä kertaa, että mikäli tutkittujen äideillä oli to-dettu jokin atopiasairaus, niin heidän tyttärilläänoli 31 ikävuoteen mennessä lähes kaksinkertai-nen riski sairastaa masennusta verrattuna ei-atooppisten äitien jälkeläisiin.

Tutkimustulokset osoittivat atopian ja dep-ression välisen yhteyden olevan olemassa myösväestötasolla. Näiden sairauksien välinen mah-dollinen yhtäaikainen esiintyvyys tulee ottaahuomioon myös lääkärin työssä, koska sekäatopia että depressio ovat merkittäviä suoma-laisia kansantauteja.

Lääketieteen lisensiaatti Markku Timosenväitöskirja The association between atopicdisorders and depression: The Northern Fin-land 1966 Birth Cohort Study tarkastettiinOulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekun-nassa 7.11.2003. Vastaväittäjänä toimi professoriHeimo Viinamäki Kuopion yliopistosta ja kus-toksena professori Pirkko Räsänen. Markku Ti-monen on syntynyt 1.6.1964 Oulussa ja tullutylioppilaaksi Muhoksen lukiosta 1983.

44A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Laura Nuutinen:Biopolttoainetuhkanaiheuttamat ongelmatpolttolaitoksilla

Biopolttoaineidensekä jätteidenkäyttö energian-tuotannossa on li-sääntynyt Euroo-pan Unionissa.Po l t t o a i n e i n anämä ovat laadul-taan erittäin vaih-televia. Leijupeti-tekniikan yleistymi-nen energiantuo-tannossa on mah-dollistanut biopolttoaineiden taloudellisestikannattavan hyödyntämisen. Leijupetikattilassaleijutetaan petimateriaalia, yleensä hiekkaa, pai-ne-ilman avulla. Polttoaine palaa petimateriaalinseassa.

Polttoainevalikoiman laajeneminen on kui-tenkin aiheuttanut ongelmia energiantuottajille.Tuhkan kemiallinen koostumisen vaihdellessavoi seurauksena olla erityyppisiä polttoa häirit-seviä ongelmatilanteita, kuten lämmönvaihto-pintojen korroosiota tai petimateriaalin partik-kelien yhteen liimaantumista eli agglomeroitu-mista. Yhteen liimautuminen voi pahimmassa ta-pauksessa johtaa koko laitoksen alasajoon japuhdistukseen. Tämä aiheuttaa suuria taloudelli-sia menetyksiä.

Tarkastettavassa väitöskirjatutkimuksessaon keskitytty eri petimateriaalien ja tuhkienvuorovaikutukseen vaihtelevissa poltto-olo-suhteissa. Tutkimus antoi yksityiskohtaista lisätie-toa agglomeroitumisesta. Petipartikkelien ha-vaittiin pinnoittuvan useilla päällekkäisillä ker-roksilla. Petipartikkeleja yhteen liimaavan mate-riaalin ja sisimmän pinnoitekerroksen kemialli-sen koostumuksen todettiin olevan lähes sa-

manlaisia. Joissain tapauksissa petistä tai polttoai-neesta peräisin oleva magnesium muodostaauloimman pinnoitekerroksen, jonka oletetaansuojaavan petipartikkelia agglomeroitumiselta.Tutkimuksessa kehitettyä menetelmää voidaankäyttää hyväksi arvioitaessa petimateriaalinvaihtotarvetta.

Filosofian lisensiaatti Laura Nuutisen väitös-kirja The role of ash forming material in agg-lomeration during fluidised bed combustion ofbiomass fuel tarkastettiin Oulun yliopistonluonnontieteellisessä tiedekunnassa 26.9.2003.Vastaväittäjänä toimi professori Rainer Back-man Åbo Akademista ja kustoksena professoriRisto Laitinen. Laura Nuutinen on syntynyt12.9.1969 Kuopiossa ja tullut ylioppilaaksi Liek-san lukiosta 1988.

Atte Sillanpää:Kvanttikemiallisetmenetelmät avuksiliuoskemiaan

Vesi on ylivoimai-sesti tärkein liuotinsekä biokemiallisis-sa että teollisissaprosesseissa. Vedentäsmällinen mallin-taminen molekyyli-tasolla on kuiten-kin haastavaa. Väi-töstutkimuksessaon simuloitu las-kennallisesti vettä,happoliuoksia ja alumiinihydroksidia sekä erilaisiametallikomplekseja vedessä. Simulaatioiden tu-lokset vastaavat hyvin kokeellisia tuloksia.

Liuottimen vaikutusta on kuvattu sekä mal-lintamalla liuotinmolekyylit erikseen että käyttä-en itse molekyylien sijaan niitä kuvaavaa jatku-moa. Tulosten mukaan kumpiakin voidaan käyt-tää liuossysteemien kuvaukseen. Jatkumoa hyö-

dyntävät menetelmät vaativat huomattavastivähemmän laskennallisia resursseja, mutta niilläon vaikeaa tai mahdotonta kuvata prosessejajoihin liuotin osallistuu. Esimerkiksi happoliuos-ten mallintamisessa eksplisiittiset vesimolekyylitovat välttämättömiä, koska ne osallistuvat vara-uksen kuljetukseen vastaanottamalla ja luovut-tamalla protoneja.

Suola- ja fluorivetyhappoja (HCl, HF) simu-loitiin useissa konsentraatioissa ja lämpötiloissa.Happamuuden todettiin pienenevän lämpöti-lan kasvaessa. Perinteisen ns. Grotthussin pro-toninsiirtomekanismin lisäksi väkevässä HCl-liu-oksessa sähkönjohtavuuden ehdotetaan ta-pahtuvan myös uudella mekanismilla, johonHCl-molekyylit osallistuvat.

Kompleksointitutkimuksessa kehitettiinkvanttimekaniikkaa hyödyntävä menetelmä, jol-la voidaan nopeasti laskea metallien sitoutumis-kyky orgaanisten happomolekyylien kanssa. Me-tallien sitominen erilaisilla molekyyleillä on tär-keää sekä biokemiassa että teollisuusproses-seissa kuten esimerkiksi paperin valkaisussa. Las-kennallista menetelmää voidaan käyttää uusienentistä parempien ja ekologisempien molekyyli-en kehittämisessä metallien sitomiseen. Mene-telmä tarjoaa samalla tietoa suoraan liuoskemi-an molekyylitason rakenteista ja prosesseista.

Nopeat tietokoneet yhdistettynä nykyisiinkvanttikemiallisiin ohjelmistoihin mahdollistavatniiden käyttämisen todenmukaisten ja sovellus-ten kannalta oleellisten kemiallisten ilmiöidentutkimiseen ja ymmärtämiseen.

Filosofian maisteri Atte Sillanpään väitöskir-ja Density Functional Studies of Aqueous Sys-tems: Structure, Dynamics, and Equilibria tarkas-tettiin Oulun yliopiston luonnotieteellisessätiedekunnassa 11.10.2003. Vastaväittäjänä toimiprofessori Maurizio Cossi Napolin yliopistostaja kustoksena professori Kari Laasonen. Atte Sil-lanpää on syntynyt 26.6.1972 Lahdessa ja tullutylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta 1991.

45A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Markku Pirttijärvi:Uusia tulkintamenetelmiämalminetsinnän tarpeisiin

Sähkömagneetti-seen (SM) indukti-oon perustuviageofysikaalisia mit-tauksia käytetäänerityisesti malmin-etsinnässä ja geo-logisessa kar toi-tuksessa, muttamyös maa- ja kal-lioperän rakenne-selvityksissä ja ym-päristötutkimuksissa.

Mittaustulosten tulkinta tietokoneilla edel-lyttää ensinnäkin mallinnusmenetelmää, jollaratkaistaan todellista geologista rakennetta ku-vaavan matemaattisen mallin aiheuttama teo-reettinen mittaustulos. Lisäksi tarvitaan opti-mointimenetelmä, jolla mallia muutetaan auto-maattisesti niin, että teoreettinen tulos vastaamaastossa mitattuja havaintoja mahdollisimmanhyvin. Mallin optimoitujen parametrien avullavoidaan lopulta arvioida esimerkiksi malmira-kenteen sijaintia, asentoa ja kokoa sekä sähkön-johtokykyä ja kivilajikoostumusta.

Väitöstutkimuksessa on kehitetty uusi, levy-malliin perustuva approksimatiivinen laskenta-menetelmä, jolla voidaan mallintaa ohuiden,sähköä hyvin johtavien geologisten juoni- jakerrosrakenteiden aiheuttamia SM mittaustu-loksia. Menetelmä on nopea ja soveltuu mikro-tietokoneympäristöön. Tutkimuksessa on myöslaadittu uusi, nopea optimointimenetelmä sekätutkittu teoreettisesti levymallin parametrientulkittavuutta ja vertailtu erilaisia SM mittausjär-jestelmiä.

Uusiin mallinnus- ja optimointimenetelmiinperustuen on tutkimuksessa kehitetty interak-tiivinen malminetsinnän tulkintaohjelmisto

(EMPLATES) PC/Windows ympäristöön. Oh-jelmistolla voidaan mallintaa ja tulkita tyypillisim-piä SM maasto- ja lentomittausjärjestelmiä.

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää myösgeofysiikan opetuksessa ja soveltaa muihin nu-meerisiin optimointitehtäviin.

Filosofian lisensiaatti Markku Pirttijärvenväitöskirja Numerical modeling and inversion ofgeophysical electromagnetic measurementsusing a thin plate model tarkastettiinOulun yli-opiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa8.11.2003. Vastaväittäjänä toimi Dr. László Szar-ka, Unkarin tiedeakatemian geodetiikan ja geo-fysiikan tutkimusinstituutista ja kustoksena pro-fessori Sven-Erik Hjält. Markku Pirttijärvi onsyntynyt 27.6.1966 Rovaniemellä ja tullut yliop-pilaaksi Rovaniemen keskustan lukiosta 1985.

Anja Pälli:Maatutkaluotauksella tietoaHuippuvuorten jäätiköistä

Ilmastonmuutok-sen vaikutuksetovat Arktisilla alu-eilla huomattavastivo imakkaampiakuin muualla maa-pallolla. Kuitenkaannäitä vaikutuksia janiiden seurauksia eivielä tunneta hyvin.H u i p p u v u o r e tovat Suomea lä-hinnä oleva arktisten jäätiköiden alue. 60 %Huippuvuorten pinta-alasta on jäätiköiden pei-tossa ja ne edustavat noin 1 % koko maapallonjäätiköistä. Ne reagoivat mahdollisiin ilmastonmuutoksiin paljon nopeammin kuin suuretmannerjääalueet kuten Grönlanti ja Eteläman-ner. Siksi niitä havainnoimalla voidaan tutkia il-mastonmuutoksen seurauksia lyhyemmälläkinaikavälillä. Haastetta tutkimuksiin tuo Huippu-

vuorten jäätiköiden polyterminen rakenne.Tämä tarkoittaa, että jäätikköjää koostuu kah-denlaisesta jäästä: lämpimästä lähellä sulamispis-tettä (0 °C) tai sulamispisteessään olevasta jääs-tä ja kylmästä jäästä eli selvästi sulamispistettäkylmemmästä jäästä. Tästä johtuen niiden tapareagoida ilmaston muutoksiin on erilainen jamonimutkaisempi kuin esim. hyvin tutkittujenAlppien vuoristojäätiköiden vaste ja se vaatiihuolellista tutkimusta.

Väitöstutkimus sisältää uutta tietoa Huip-puvuorten jäätiköistä ja niiden sopeutumisestailmaston muutoksiin sekä maatutkasovelluksistajäätikkötutkimuksessa. Tulokset osoittavat, ettäjään paksuus, lumen sadanta, sulamiskanavienreitit ja jäätikön sisäinen rakenne voidaan mää-rittää maatutkalla erittäin tarkasti. Lumen sade-määrä vaihtelee paikallisesti lyhyillä etäisyyksilläjopa 40–60 %, johtuen mm. pinnanmuodoista jatuulen suunnasta. Sademäärä on kasvanutHuippuvuorten keskiosissa viimeisen kymme-nen vuoden aikana n. 12 prosenttia.

Maatutkamittauksia käytettiin myös jääti-köiden geometrian ja hydrologian mallintami-seen. Tutkimus osoittaa, että Huippuvuorteneteläosissa sijaitsevien jäätiköiden pinta-ala ja ti-lavuus ovat voimakkaasti pienentyneet viimei-sen sadan vuoden aikana. Useiden eteläosienpienten jäätiköiden tasapaino on negatiivinen jamuutamien jäätiköiden arvioidaan sulavan seu-raavan 100–150 vuoden aikana.

Väitöstutkimus lisää merkittävästi tietoaHuippuvuorten polytermisistä jäätiköistä: nii-den sisäisestä rakenteesta, hydrotermisistä omi-naisuuksista ja tämän hetkisestä tilasta sekä rat-kaisee mm. niiden massatasapainon tarkkaanmäärittämiseen liittyneitä ongelmia.

Filosofian maisteri Anja Pällin väitöskirja Po-lythermal glasier studies in Svalbard determinedby ground–penetrating radar tarkastetiin Ou-lun yliopiston luonnontieteellisessä tiedekun-nassa 15.11.2003. Vastaväittäjänä toimi PerHolmlund Tukholman yliopistosta ja kustoksenaprofessori Sven-Erik Hjält. Anja Pälli on syntynyt

46A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

24.7.1972 Oulussa ja tullut ylioppilaaksi Joutse-non lukiosta 1991.

Vesa Luiro:Matkapuhelinten parem-masta palautejärjestelmästähyötyä kaikille osa-alueille

Väitöstyössä esi-tellään menetel-mät, jotka tarken-tavat asiakaspalau-tetta matkapuheli-mien toiminnasta.Tutkimus paljastaa,että parantunutpalautejärjestelmävoi tuoda hyötyäsekä tuotelaatuunettä myös moniinmuihin alueisiin matkapuhelinalalla. Lisääntynytja tarkentunut tieto matkapuhelimen suoritus-kyvystä voidaan hyväksikäyttää tuotteen testa-uksessa, suunnittelussa, markkinoinnissa ja tuo-tekehityksen johdossa sekä markkinoilla kaikissaasiakasrajapinnoissa.

Tuotekehitys tarvitsee palautejärjestelmän,jonka avulla voidaan nopeasti reagoida tuotet-tuun laatuun. Suoraan asiakkailta saatu infor-maatio ei todennäköisesti ole tarpeeksi tarkkaa,jotta sitä voitaisiin pitää luotettavana palauttee-na tuotteen tilasta. On suositeltavaa, että palau-tejärjestelmään kehitetään huomioijasta riippu-mattomia tarkempia menetelmiä. Manuaalinentiedonkäsittely tulisi rajoittaa mahdollisimmanvähiin ja kehittää laatutiedon välittämiseen suo-ria ja automaattisia menetelmiä.

Palautejärjestelmää tulee voida hyväksi-käyttää suoraan asiakasrajapinnassa. Ongelmienratkaisu palvelutilanteessa vahvistaa asiakastyy-tyväisyyttä ja vähentää oleellisesti prosessin kus-tannuksia. Jos tuotteessa ei ole todellista vikaa,asiakasta voidaan neuvoa tilanteen mukaan esi-

merkiksi asetusten määrittelemisessä. Myöshuoltotoiminnan maksava taho hyötyy, koskailman palautejärjestelmää tuote olisi ehkä pää-tynyt huoltoketjuun ja aiheuttanut siten tar-peettomia kustannuksia. Todellisen tuoteongel-man löytyessä asiakaspalvelu kykenee lisäänty-neen analyysitiedon perusteella tekemään oi-keat johtopäätökset nopeasti, jolloin lyhenne-tään prosessin kestoaikaa. Tuotekehitys saa on-gelmasta reaaliaikaisen tiedon ja voi korjata ti-lanteen välittömästi uusille tuotteille.

Diplomi-insinööri Vesa Luiron väitöskirjaAcquisition and Analysis of Performance Datafor Mobile Devices tarkastettiin Oulun yliopis-ton teknillisessä tiedekunnassa 18.10.2003. Vas-taväittäjinä toimivat professori Kalevi AaltonenTeknillisestä korkeakoulusta ja tohtori MattiKurki ja kustoksena professori Kalervo Nevala.Vesa Luiro on syntynyt 8.4.1970 Rovaniemelläja tullut ylioppilaaksi Rovaniemen keskustan lu-kiosta 1989.

Timo Yrjänä:Uusia menetelmiä jokivesienkunnostamiseen

Pohjoisia jokivesiäon muokattu ih-misten tarpeisiinmonelle tavalla,mm. perkaamalla javirtaamia säännös-telemällä. Näillämuutoksilla on ol-lut myös haitallisiavaikutuksia. Eliöi-den elinolosuh-teet ovat heiken-tyneet ja luonnon monimuotoisuus on pienen-tynyt. Väitöskirjatyössä etsittiin menetelmiä ka-lojen elinolojen parantamiseksi Suomen virta-vesissä. Menetelmiä kehitettiin puutavaran uit-toa varten perattujen ja vesivoiman tuotantoa

varten säännösteltyjen jokien kunnostamiseen.Lisäksi arvioitiin metsätaloustoimien kohteenaolleiden purojen tilaa ja kunnostusmahdolli-suuksia. Tutkimuskohteet sijaitsivat pääosin Iijo-en, Oulujoen ja Siikajoen vesistöalueilla.

Ihmistoiminnan muuttamien jokiosuuksientilaa arvioitiin ns. habitaattimallin avulla. Habi-taattimalli on tietokoneohjelmisto, jonka avullavoidaan verrata tutkittavan eliön elinympäristö-vaatimuksia vesistöstä mitattuihin tietoihin jaarvioida tällä perusteella kyseiselle lajille sopivanelinalueen määrää ja laatua tutkittavassa vesis-tössä. Tavallisimpia arvioissa käytettäviä muuttu-jia ovat virran nopeus, vesisyvyys ja pohjan laatu.Väitöskirjatyön perusteella habitaattimallinnus-ta voidaan käyttää hyväksi jokien kunnostus-suunnittelussa. Työ liittyi osaltaan suomalaisenmalliversion, FISU:n, kehittämiseen.

Tutkimuksen perusteella kuivilleen jätetty-jen uomanosien vesittäminen sekä laajojen kivi-kynnysten, suisteiden ja matalien karikoiden ra-kentaminen monipuolistivat tehokkaasti uittoavarten perattujen koskien virtausolosuhteita jalisäsiät siten tarjolla olevien elinalueiden kirjoa.Myös säännöstellyissä joissa uoman monimuo-toistaminen lisäsi eri virtaamatilanteissä käyttö-kelpoisten elinalueiden määrää. Oulujoen ko-keilussa uomaa monimuotoistettiin sivu-uomi-en kaivamalla ja karikoita rakentamalla.

Talousmetsien puroista löydettiin sekä voi-makkaasti muuttuneita että hyvin säilyneitäosuuksia. Suurimmat havaitut muutokset liittyi-vät hienon aineksen kulkeutumiseen ja kerty-miseen puron pohjalle. Purojen kunnostustar-ve liittyikin tavallisimmin hienon aineksen pois-tamiseen purosta.

Filosofian lisensiaatti Timo Yrjänän väitöskir-ja Restoration of riverine habitat for fishes –analyses of changes in physical habitat condi-tions tarkastettiin Oulun yliopiston teknillisessätiedekunnassa 31.10.2003. Vastaväittäjinä toimi-vat professori Juhani Kettunen riista- ja kalatalo-uden tutkimuslaitoksesta ja dosentti Esa Kos-kenniemi Länsi-Suomen ympäristökeskuksesta.

47A K T U U M I

Timo Yrjänä on syntynyt 30.3.1960 Himangallaja tullut ylioppilaaksi Kannuksen lukiosta 1980.

Eino Jakku:Liuskajohtorakenteidenominaisuuksien simulointi-menetelmien arviointia

Liuskajohtoraken-ne on suljettu ja si-ten suojattu ulkoi-sia sähkömagneet-tisia häiriöitä vas-taan ja se on help-po haudata moni-kerrosrakenteisiin,jotka tarjoavat kor-keampia virtapiiriti-heyksiä. Viime vuo-sina on markkinoil-le tullut työkaluja, joilla voidaan nyt simuloidaliuskajohtoa ja useiden kytkettyjen liuskajohto-jen välisiä keskinäisvuorovaikutuksia. Tämä väi-töskirja on keskittynyt liuskajohdon simuloinninoikeellisuuden arviointiin ja varmennukseenkäyttäen todellisia rakenteita ja uutena aspekti-na tarkastellaan kaksijohtimisen liuskajohdon,dual stripline, tarjoamia etuja. Useita suunnitte-lumenetelmiä ja sähkömagneettisia simulaatto-reita on testattu ja niiden ominaisuuksia vertail-tu.

Mallinnuksella havaittiin, että LTCC-raken-teen sintratun johtimen “kissansilmän” muodonohentuneen reunaviivan useammat ja suurem-mat epätarkkuudet kasvattavat johdinhäviöitä.Siksi on tärkeää kehittää uusia valmistusmene-telmiä, jotka tuottavat muodoltaan parempiajohtimia.

Todistettiin, että dual stripline -rakennenostaa HTS-kaistanpäästösuodattimen tehon-kestoa. Samalla rakenne tarjoaa mahdollisuu-den käyttää suprajohtavan johtimen pinnallasuojaavaa metallikerrosta, joka parantaa tehon-

kestoa edelleen huonontamatta sähköisiä omi-naisuuksia. LTCC-rakenteissa dual stripline voitarjota etuja vain suurilla tehoilla.

Todettiin, että resonaattorien välillä käyte-tyn sähköisen kytkennän säätämiseen tarkoite-tun maatason muodolla on merkittävä vaikutusmyös resonaattorin hyvyyslukuun. Hyvin kapealiuskajohtomaataso voi tarjota samalla kytken-nän tasolla paljon paremman hyvyysluvun kuinverkko- tai yhtenäinen maataso, mutta se vaatiitarkkoja suunnittelu- ja valmistusmenetelmiä.Sitä voidaan käyttää suunniteltaessa pienenpäästökaistan vaimennuksen omaavia suodatti-mia tarvitsematta tinkiä estokaistan vaimennuk-sesta.

Filosofian maisteri Eino Jakun väitöskirjaEvaluation of methods to simulate the proper-ties of stripline structures tarkastettiin Oulunyliopiston teknillisessä tiedekunnassa14.11.2003. Vastaväittäjinä toimivat professoriSpartak Gevorgian Chelmersin teknillisestä yli-opistosta Göteborgista ja professori LeszekGolonka Wroclawin teknillisestä yliopistostaPuolasta ja kustoksena professori Seppo Lep-pävuori. Eino Jakku on syntynyt 5.2.1950 Iissä jatullut ylioppilaaksi Iin yhteiskoulusta 1972.

Susanna Maunu:Toimittajatyytyväisyys

Toimittajatyytyväi-syys on yrityksenjohtamistyökalu,jonka avulla yritysvoi parantaa jaedelleen kehittääniin sisäisiä kuin ul-koisia prosessejatoimittajaketjussa.Ideana on mitatatoimittajasuhteenlaatua – miten toimittaja arvostaa ostajayrityk-sen toimintaa kaupanteon ja kommunikaation

näkökulmasta.Tässä tutkimuksessa keskitytään toimittaja-

tyytyväisyyden konseptin luomiseen, toimittaja-tyytyväisyyden mittaamiseen ja siihen, kuinkasitä voidaan edelleen käyttää yrityksen johta-mistyökaluna. Tulokset toimivat informaationayrityksen strategisessa suunnittelussa ja jokapäi-väisessä toiminnassa.

Toimittajatyytyväisyysmittauksista on huo-mattavissa, että toimittajayritysten tyytyväisyy-teen vaikuttavat toimintatapojen lisäksi henki-lökohtaiset asiakassuhteet ja yrityskulttuuri. Toi-mittajille ei enää myöskään riitä, että he saavattilauksen, vaan he haluavat tietää enemmänmyös tulevaisuudesta. Tiedon jako tulevaisuu-den markkinanäkymistä on entistä tärkeämpäätoimittajasuhteessa.

Toimittajatyytyväisyyden mittaus on uusim-pia menetelmiä jatkuvasti kehittyvässä toimitta-jaketjun hallinnassa. Viimeisimpinä trendeinäovat olleet yhteistyön parantaminen toimitta-jaketjussa olevien yritysten välillä, aktiviteettiensynkronointi ja erityisesti toimittaja–valmistaja-lenkin kooperaation hiominen.

Diplomi-insinööri Susanna Maunun väitös-kirja Supplier satisfaction: the concept and ameasurement system tarkastettiin 14.11.2003Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa.Vastaväittäjinä toimivat professori Tauno KekäleVaasan yliopistosta ja professori Veli-Matti Viro-lainen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.Susanna Maunu syntyi 13.3.1970 Oulussa ja tuliylioppilaaksi Haukiputaan lukiosta 1989.

48A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Pekka Nevasmaa:Menetelmä vetyhalkeilunvälttämiseksi lujan teräksenmonipalkohitseissä

Vedyn aiheuttama kylmähalkeilu on yleisimpiälujan rakenneteräksen hitsauksessa esiintyvistähalkeamailmiöistä. Viime vuosikymmenten tiivisteräskehitystyö on vähentänyt itse teräksenhitsattavuusongelmia, minkä seurauksena vety-halkeilu voi usein siirtyä hitsiaineen puolelle. Eri-tyisen alttiita ovat massiiviset rakenneosat, joi-den jäykkyys on suuri ja hitsattavat levyt paksuja;tällöin käytetään yleensä monipalkohitsausta jahitsi on herkkä täyttöpaloissa esiintyvälle poikit-taiselle halkeilulle.

Tehokkain tapa välttää vetyhalkeilu hitsauk-sen yhteydessä on liitoksen esikuumentaminenennen hitsausta ja hitsaus korotetussa työläm-pötilassa. Nykyiset eurooppalaiset hitsausstan-dardit eivät kuitenkaan anna yksikäsitteisiä, tie-teellisesti varmennettuja laskentaohjeita tilan-teisiin joissa käytettävä esikuumennus- ja välipal-kolämpötila täytyy valita hitsiaineen, eikä teräk-sen, halkeiluherkkyyden mukaan.

Useimmat halkeamakokeet soveltuvat lä-hinnä yksipalkohitseille. Harvat, käytössä olevatlaskentamenetelmät taas antavat liian usein kes-kenään ristiriitaisia tuloksia. Hitsatun rakenteenvalmistajan on täten vaikea vakuuttua siitä, ettäkulloinkin valittu lämpötila todella johtaa turval-liseen, rakenteellisesti eheään lopputulokseen.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin kokeellisinja laskennallisin menetelmin, mitkä seikat kaik-kein keskeisimmin vaikuttavat hitsiaineen vety-halkeilutaipumukseen monipalkohitsauksessa.Työn tavoitteina oli (i) määrittää halkeamarajatjoiden avulla hitsin kriittinen vetypitoisuus voi-daan luotettavasti laskea halkeiluherkkyyttä par-haiten kuvaavien materiaali- ja rakennepara-metrien avulla sekä (ii) kehittää analyyttisiä me-netelmiä turvallisen esikuumennus/välipalko-lämpötilan laskemiseksi tilanteisiin joissa rajatar-

kastelu osoittaa halkeiluvaaran ilmeiseksi. Työssäkehitettiin monipalkohitseille soveltuva halkea-makoejärjestely, joka sekä hitsin jäännösjännitys-ten että vedyn täyttöpalkoihin kulkeutumisenosalta voitiin osoittaa todellista rakennetta riit-tävän hyvin kuvaavaksi.

Kriittisen vetypitoisuuden havaittiin riippu-van keskeisesti hitsin pituussuuntaisesta jään-nösjännityksestä sekä hitsiaineen kemiallisestakoostumuksesta ja murtolujuudesta, muttaodotettua vähemmän lämmöntuonnista taipalkojen välisestä ajasta.

Koejärjestelyin kyettiin seulomaan vähä-merkitykselliset halkeamatekijät olennaisista,mikä mahdollisti sellaisten halkeamadiagrammi-en kehittämisen, joilla todellisessa rakenteessaodotettavissa oleva halkeiluriski voidaan luotet-tavasti arvioida ja näin määrittää turvalliset hit-sausolosuhteet.

Tarvittava esikuumennus- ja välipalkoläm-pötila voidaan laskea, kun tunnetaan hitsiaineenkemiallinen koostumus ja kovuus, levynpaksuussekä hitsin vetypitoisuus. Halkeaman viivästynytluonne paksuissa monipalkohitseissä ilmeni en-nakoitua korostuneemmin, mikä vaikuttaaolennaisesti hitsauksen jälkeisen ainetta rikko-mattoman tarkastuksen suunnitteluun. Työssäkehitetty, vaiheittain etenevä laskentapro-seduuri täyttää osaltaan sitä aukkoa, joka nykyisissästandardeissa on vaikeuttanut vetyhalkeilun vält-tämistoimenpiteiden riittävyyden arviointia silloin,kun hitsiaine on liitoksen halkeamaherkin osa.

Tekniikan lisensiaatti Pekka Nevasmaan väi-töskirja Predictive model for the prevention ofweld metal hydrogen cracking in high-strengthmultipass welds tarkastettiin 15.11.2003 Oulunyliopiston teknillisessä tiedekunnassa. Vastaväit-täjinä toimivat professori Dr. Nobutaka YuriokaNippon Steel Corporationista Japanista ja pro-fessori Dr. Horst Cerjak Graz University of Tek-nologysta Itävallasta ja kustoksena Pentti Karja-lainen. Pekka Nevasmaa on syntynyt 2.2.1960Lappeenrannassa ja tullut ylioppilaaksi Kimpisenlukiosta Lappeenrannassa 1979.

Jari Okkonen:Pohjanmaan röykkiö-monumentit oletettuavanhempia

Kivimonumenttienrakentaminen Kes-ki- ja Pohjois-Poh-janmaalla alkoi noin5000–4500 vuottasitten, ja traditioliittyi paikalliseenkeskineoliittiseenjättiläiskirkkokult-tuuriin. Aikaisempiarkeologinen tut-kimus on ajoitta-nut röykkiötradition alun pronssikaudelle3300–3100 vuotta vanhaksi ja liittänyt kulttuu-ripiirteen läntisiin kontakteihin. Röykkiömonu-menttien määrän nousu kivikaudella näyttäisiliittyvän asuinpaikkojen, erityisesti kuoppatalo-jen sekä suurten kehävallien eli jätinkirkkojenmäärän nousuun. Kehityksen taustalla oli ranni-kon metsästäjä-keräilijä-yhteisöjen sosiaalistenrakenteiden muutos. Kivikauden loppu ja var-haismetallikausi puolestaan merkitsivät muutos-ta kohti yksinkertaisempia sosiaalisia rakenteita.Röykkiöiden rakentamisen perinne jatkui Poh-janmaalla kivikaudelta varhaismetallikaudelle,mutta rakentamisen takana ollut ideologiamuuttui. Kivimonumenttien määrä nousi rauta-kauden alussa noin 2500 vuotta sitten, muttahuippukausi jäi lyhyeksi; röykkiökohteiden jamuidenkin muinaisjäännösten määrät laskevattämän jälkeen nopeasti ja lopullisesti.

Väitöstutkimuksessa tarkastellaan Keski- jaPohjois-Pohjanmaan rannikon esihistoriallisia ki-virakennelmia – erityisesti hautaröykkiöitä ja jä-tinkirkkoja. Tutkimusta varten on kerätty tiedotyhteensä 1133 hautaröykkiöstä, 34 jätinkirkostaja 1191 muusta arkeologisesta kohteesta. Työnkeskeisiä teemoja ovat kohteiden sijainti ja ym-

49A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

päristö. Muinaisjäännöksiä ajoitetaan rannansiir-tymiskronologialla, ja lisäksi pohditaan Pohjan-maan kivi- ja varhaismetallikautisten pyytäjä-ke-räilijä-yhteisöjen sosiaalista rakennetta ja senmuutoksia. Tulkinnan taustalla on GIS-paikkatie-tosovelluksessa tehdyt analyysit.

Filosofian lisensiaatti Jari Okkosen väitöskir-ja Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä –Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arke-ologiaa tarkastettiin Oulun yliopiston humanis-tisessa tiedekunnassa 8.11.2003. Vastaväittäjänätoimi Filosofian tohtori Tapani Huovinen ÅboAkademista ja kustoksena professori MiltonNúñez. Jari Okkonen syntyi 12.8.1962 Rova-niemellä ja tuli ylioppilaaksi Ounasvaaran lukios-ta 1981.

Matti Salo:Oulun yliopisto on ollutyhteiskunnalle hyvä sijoitus

Oulun yliopistonperustamista onpidetty yhtenämenestyksellisim-mistä aluepoliitti-sista toimenpiteis-tä Suomessa. Yli-opiston kehityk-sestä ja väitteentodenperäisyydes-tä ei ole kuiten-kaan ollut käytettävissä kokonaisvaltaista tutki-musta. Tämä väitöstutkimus antaa tietoa yliopis-ton kasvusta maan toiseksi suurimmaksi yliopis-toksi ja merkityksestä niin Pohjois-Suomen kuinkoko maan kannalta – ensimmäiseen alueelli-seen yliopistoon asetetuista toiveista ja niidentoteutumisesta. Suomen ja Skandinavian histo-rian alaan kuuluva väitöskirja tarkastelee yliopis-ton ja sen koulutusalojen kasvua osana suoma-laista korkeakoululaitosta, kehitykseen vaikutta-neita korkeakoulupoliittisia tekijöitä sekä yli-

opiston vaikuttavuutta. Vertailukohteina ovatmaan muut yliopistot sekä Ruotsin ja Norjanpohjoiset yliopistot.

Vaikuttavuutta tarkastellaan erityisesti aka-teemisten työmarkkinoiden näkökulmasta vä-estönlaskennoista ja työnvälitystilastoista koo-tun laajan tilastomateriaalin avulla. Yliopistoa tar-kastellaan lisäksi tutkimusinstituutiona. Kirjassaluodaan synteesi kansainvälisesti merkittävästäOulun teknologiailmiöstä ja yliopiston osuu-desta siinä. Tutkimus antaa runsaasti tietoa kokokorkeakoululaitoksen kehityspiir teistä viimevuosikymmeninä. Akateemisten koulutusalojensuunniteltua ja todellista kehitystä sekä työmark-kinoiden tasapainoa ei ole aiemmin tutkittu yhtätarkasti ja yhtä kattavan lähteistön pohjalta.

Oulun yliopisto oli lähtökohdiltaan pohjoi-sen porvarillisen sivistyneistön ja maalaisliitonhanke, mutta perustaminen sai ratkaisevaa tu-kea useiden puolueiden valtakunnan tason vai-kuttajilta. Vanhojen korkeakoulujen näkökul-masta uusi yliopisto oli epäilyttävän poliittisensuhteen seurauksena syntynyt äpärälapsi. Perus-tamisen motiivina oli alueen taloudellinen ke-hittäminen mutta myös yhteiskunnallisten pal-veluiden parantaminen. Yliopistosta tulikin lähtö-kohtaisesti luonnontieteellis-teknillinen. Ns. ih-mistieteet tulivat mukaan vasta 1960-luvun puo-livälissä ulkopuolisen painostuksen tuloksena.

Yliopiston kehittäminen alkoi voimaperäi-sesti, mutta 1960-luvun alkupuolella kasvoivatnopeammin uudet Jyväskylän ja Tampereen kor-keakoulut. Korkeakoulupolitiikka perustui tässävaiheessa pitkälti poliittiseen ja korkeakoulu-kohtaiseen edunvalvontaan, joten poliittisillasuhteilla ja alueellisella aktiivisuudella oli suurimerkitys. Tilanne muuttui 1960-luvun lopullakorkeakoululaitoksen kehittämislain ja sitä seu-ranneen suunnitelmallisen korkeakoulupolitii-kan myötä. Oulun yliopisto hyötyi uudesta vai-heesta, sillä voimakasta kasvua ohjattiin uusiinkorkeakouluihin ja luonnontieteellis-teknillisillealoille. Se oli eräänlainen kehittämisen ykkös-

kohde 1970-luvulle saakka, jonka jälkeen kasvoi-vat nopeimmin alueellistamisen toisen vaiheenuudet korkeakoulut. Yliopiston poliittinen kan-natuspohja laajeni, kun se osoittautui onnistu-neeksi ratkaisuksi Pohjois-Suomen kaikkien vä-estöryhmien kannalta.

Yliopiston ansiosta Pohjois-Suomen ”aka-teeminen tyhjiö” alkoi täyttyä 1970-luvun kulu-essa. Pahin opettaja-, insinööri- ja lääkäripulahelpotti. Tutkimustoiminnan täysipainoistumi-nen kesti kauemmin, mutta 1980-luvulle tulta-essa yliopisto oli monilla aloilla myös korkeata-soinen tutkimusinstituutio. Yliopiston merkittä-vin vaikutus elinkeinoelämän hyväksi ei tullutperinteisten elinkeinoalojen kehittämisen kaut-ta, kuten alun perin oli ajateltu, vaan useidentekijöiden vaikutuksesta uuden korkean tekno-logian teollisuuden kasvuna. Yliopisto kouluttialalle osaavaa työvoimaa mutta loi myös kaikki-nensa elinkeinoelämälle hyvää toimintaympäris-töä. Yliopiston kehitystä ja vaikuttavuutta aut-toivat laaja-alaisuus, sopiva sijainti, alueellisen yh-teistyön toimivuus sekä valtiovallan voimakas si-toutuminen.

1980-luvun lopulla alkaneen uuden, tulos-ohjaukseen ja korkeaan teknologiaan painottu-neen, korkeakoulu- ja tiedepolitiikan kaudellayliopiston painopiste siirtyi entistä enemmänteknologiayliopiston suuntaan. Akateemisentyövoiman tarpeen täyttäjänä yliopiston toi-minta oli pääpiirteissään tarkoituksenmukaista,mutta koulutusalojen välillä oli selviä toiminnalli-sia eroja. Yliopisto profiloitui suurten yliopisto-jen joukossa korkeatasoiseksi kouluttajaksimutta täytti toimintaympäristönsä ja alueellisentehtävänsä huomioon ottaen hyvin paikkansamyös kansallisessa tutkimusjärjestelmässä.

Pohjoismaisesti vertaillen yliopiston asemakansallisessa korkeakoululaitoksessa on ollutvahva ja sen merkitys suuri pohjoisen väestöka-don patoamisessa. Toisaalta se on muiden yli-opistojen tapaan edistänyt alueen sisäistä pola-risaatiokehitystä. Yliopiston monitieteisyyttä eimyöskään ole pystytty hyödyntämään aivan

50A K T U U M I

toivotulla tavalla. Samoin yliopiston merkitysyhteiskunnallisena keskustelijana ja kulttuuri-ins-tituutiona on jäänyt eri koulutusalojen toisis-taan poikenneiden kehittämismahdollisuuksienvuoksi vaillinaiseksi. Yliopistolla on joka tapauk-sessa ollut muitten pohjoisten yliopistojen ta-paan suuri merkitys alueellisen itsetunnon jaidentiteetin rakentajana.

Korkeakoulupolitiikassa on kiistelty siitä, oli-ko korkeakoululaitoksen alueellistaminen vält-tämätön prosessi koulutuksellisen tasa-arvonsaavuttamiseksi vai hajottiko se pienen maantutkimusresurssit liiaksi ja hidasti teknologistakehitystä. Oulun yliopisto on osoittautunut tar-koituksenmukaiseksi ratkaisuksi molemmistapäänäkökulmista.

Filosofian lisensiaatti Matti Salon väitöskirjaPohjoinen alma mater. Oulun yliopisto osanakorkeakoululaitosta ja yhteiskuntaa perustamis-vaiheista vuoteen 2000 tarkastettiin Oulun yli-opiston humanistisessa tiedekunnassa15.11.2003. Vastaväittäjänä toimi dosentti ArtoNevala Joensuun yliopistosta ja kustoksenaprofessori Jouko Vahtola. Matti Salo on syntynyt11.6.1964 Haapavedellä ja tullut ylioppilaaksiHaapaveden yhteislukiosta 1983.

V Ä I T Ö K S E T

Sinikka Kaartinen:Oppijalähtöisyysmatematiikan ja luonnon-tieteiden opetuksessa

Väitöstutkimuksentavoitteena oli tut-kia ja kehittää uu-denlaisia käytäntei-tä matematiikan jaluonnontieteidenopetukseen.

Tutk imuksenk o h d e j o u k o nmuodostivat oppi-jaryhmät, joissa

opiskelukulttuuri rakentuu seuraavien periaat-teiden ympärille: oppiminen tarkoittaa osallistu-misen asteen muutosta, opiskelu tapahtuu yh-teistoiminnallisesti tutkimisen, teorian rakenta-misen ja selittämisen kautta, oppimista säätele-vät tiedolliset, sosiaaliset ja affektiiviset elemen-tit, opiskelutilanteiden avoimuus sekä yhteydetoppijan kokemusmaailmaan tukevat kokemuk-sellisen suhteen rakentumista oppijan ja oppisi-sällön välillä ja oppimisen perustan muodostaakokemuksellinen suhde oppijan ja opiskelutilan-teen välillä.

Väitöstutkimukseen osallistuneiden oppija-ryhmien toiminta videoitiin ja toiminnan analyy-siin kehitettiin uusia matematiikan ja luonnon-tieteiden sosiaalista ongelmanratkaisuprosessiakuvaavia ja selittäviä kvalitatiivisia analyysimene-telmiä.

Tutkimuksessa kehitettyjen uusien analyysi-menetelmien avulla voidaan kuvata, analysoidaja selittää oppijayhteisön toiminnassa esiintyviätekijöitä. Tulosten mukaan väitöstutkimuksessatutkittujen oppijayhteisöjen toiminta rakentuimateriaalisen, merkityksiä välittävän, selityksiäetsivän sekä oppijaidentiteettiä rakentavan toi-minnan ympärille.

Tulosten perusteella tutkimuksessa esitettyuusi pedagoginen lähestymistapa matematiikanja luonnontieteiden opetukseen tarjoaa mah-dollisuuksia oppijan kokonaisvaltaista kasvua tu-kevan pedagogisen vuorovaikutuksen rakenta-miseen. Kokonaisuutena tutkimus antaa uuttanäkökulmaa matematiikan ja luonnontieteidenopetukseen ja tarjoaa opettajille ja tutkijoillevälineitä tarkastella ja myös kehittää näiden ai-neiden opetusta.

Kasvatustieteen lisensiaatti Sinikka Kaarti-sen väitöskirja Learning to participate – Partici-pating to learn in science and mathematicsclassrooms tarkastettiin Oulun yliopiston kas-vatustieteiden tiedekunnassa 15.8.2003. Vasta-väittäjinä toimivat professori Jorma EnkenbergJoensuun yliopistosta ja professori Roger SäljöGöteborgin yliopistosta ja kustoksena profes-

sori Leena Syrjälä. Sinikka Kaartinen on syntynyt22.7.1958 Hyrynsalmella ja tullut ylioppilaaksiVuohengin lukiosta 1977.

Ari Sutinen:Kasvatus ja kasvu

Tutkimuksen tar-koitus on rekonst-ruoida käsite-ana-lyyttisesti GeorgeHerber t Meadinkasvatusta ja kas-vua koskevaa ajat-telua John De-weyn kasvatusfilo-sofian ja Charles S.Peircen inhimillistä kokemusta koskevan univer-saalin kategoriaerottelun ja merkkiteorian täs-mentämänä. George Herbert Meadin ajattelunanalyysi on painottunut aikaisemmin kasvatus-tieteellisessä tutkimuksessa pääasiallisesti yhtei-sö- ja sosialisaatioteoreettisten periaatteidentarkasteluun, joita on sovellettu ns. symboliseninteraktionismin periaatteita noudattaen kasva-tusinstitituutioiden sosiaalisten mikrokulttuuri-en empiiriseen tutkimukseen.

Tutkimus eroaa edellä sanotusta siinä, ettätutkimuksen kohde on George Herber tMeadin kasvatusta ja kasvua koskeva ajattelu,joka ei palaudu ainoastaan yhteisö- ja sosialisaa-tioteoreettisten periaatteiden tarkasteluun,vaan liittää Meadin kasvatusfilosofisen ja sosiali-saatioteoreetisen ajattelun yhtenäiseksi malliksiyhdessä John Deweyn kasvatusfilosofian jaCharles S. Peircen filosofian tukemana.

Tutkimuksen rakenne noudattaa epookki-teoreetista ideaa, jolloin kasvattajan kasvatus-toiminta ja kasvavan kasvu sisältää laadullisestikolme erilaista vaihetta, epookkia. Ensimmäinenvaihe, emotionaalinen taso, liittyy kasvavan yksi-lö-maailmasuhteeseen.

Yksilön kohdatessa oman toimintansa avul-

51A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

la toimintaympäristön objektin, voi yksilölle syn-tyä suhde toimintaympäristön objektiin. Tämäedellyttää yksilöltä kykyä keksiä ja luoda omaantoimintaan asioita. Kasvattajan kasvatustoimin-nan, kasvatuksen, näkökulmasta kysymys on siitä,että kasvattaja pyrkii mahdollistamaan kasvavankasvun tulkitsemalla, interpretoimalla, kasvavankasvun suuntaa ja tämän perusteella muutta-malla ja transformoimalla kasvavan toimintaym-päristössä olevia asioita siten, että kasvava voikasvaa.

Toinen vaihe, esteettinen taso, tarkoittaakasvavan siirtymistä ei-kielellisestä tai esikielelli-sestä toiminnasta kielelliseen toimintaan. Kasva-van toiminnan kielellistyminen tarkoittaa tapah-tumaa, jossa kasvava pystyy interpretoimaansosiaalista tilannetta ja transformoimaan omaatoimintaansa kielelliseen muotoon. Tällöin kas-vava keksii ja luo omaan toimintaansa symbolin,jolla on viittaus kasvavan oman toiminnan kaut-ta toimintaympäristön aineelliseen ja sosiaali-seen objektiin. Kasvattajan kasvatustoiminnassakasvattaja interpretoi kasvavan toimintaympä-ristön objekteihin kohdistuvaa toimintaa ja pyr-kii transformoimaan sen kielelliseen muotoon.

Kolmas vaihe, analyyttinen taso, liittyy yksi-löiden älykkääseen ajatteluun. Tällöin yksilö ky-kenee ratkaisemaan hänen toiminnassaan ole-via ongelmia luovasti. Yksilö kasvaa, kun hän kek-sii omalla älykkäällä ajattelullaan uusia asioita. Ti-lanteessa, jossa yksilö, kasvava, ei onnistu ratkai-semaan toiminnassaan olevaa ongelmaa, onkasvattajan tehtävä interpretoida kasvavan toi-minnassa oleva ongelma. Kasvattajan on trans-formoitava kasvavan toimintaympäristössä ole-via asioita siten, että kasvavan toimintaan jäsen-tyy toiminnassa olevaan ongelmaan liittyvä toi-minnallinen ratkaisu yhdessä kielellisen ilmaisunkanssa.

Yhteenvetona on todettavissa, että tässätutkimuksessa rekonstruoitava kolmivaiheinenmalli on ymmärrettävissä kasvavan kasvun, oppi-mis- ja sosialisaatioprosessin ja kasvattajan kas-vatustoiminnan lisäksi kulttuuriepookkiteo-

reettisesti. Tällöin yksilöiden yksilö-maailmasuh-de muuttuu ei-kielellisestä tai esikielellisestä toi-minnasta kielelliseksi toiminnaksi.

Näin syntyy kulttuurista toimintaa, jossa asi-at ja sanat saavat tietyn järjestyksen. Kulttuuri-nen toiminta voi muuttua sitä mukaan, kun yksi-löt keksivät ja luovat uusia kulttuurisia merkityk-siä. Kun yksilö keksii uusia asioita sosiaalisessatoiminnassa, voi syntyä uusia yhteisöllisiä ja edel-leen yhteiskunnallisia toimintatapoja.

Kasvatustieteiden maisteri Ari Sutisen väi-töskirja Kasvatus ja kasvu; George H. Meadinkasvatusajattelu John Deweyn ja Charles S. Peir-cen filosofian valossa tarkastettiin Oulun yli-opiston kasvatustieteiden tiedekunnassa29.8.2003. Vastaväittäjänä toimi dosentti TapioPuolimatka Helsingin yliopistosta ja kustoksenaprofessori Pauli Siljander. Ari Sutinen on synty-nyt 12.8.1964 Oulussa ja tullut ylioppilaaksi Kar-jasillan lukiosta 1983.

Eila Jeronen:Epävarmuudesta tilanteenhallintaan – opetusharjoitteluopiskelijan näkökulmasta

Opiskelijoiden kä-sitykset ovat jää-neet vähälle huo-miolle tähän astisis-sa opetusharjoit-telun ohjausta kos-keneissa tutkimuk-sissa. Tässä tutki-muksessa opetus-harjoittelu ja senohjaus ovat perus-tuneet näkemyk-seen, että opiskelija on aktiivinen tiedon raken-taja, joka toimii vuorovaikutuksessa ympäristön-sä kanssa. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä sekäopetusharjoitteluprosessista että sen merkityk-sestä tulevan opettajan ammatillisten käsitysten

kehittymiselle. Tutkimuksessa tarkastellaan Ou-lun yliopistossa luokanopettajiksi opiskelevienbiologian ja maantieteen opetusharjoittelun ai-kaista ammatillista kasvua heidän omasta näkö-kulmastaan. Lisäksi kuvataan tutkimuksen aikanamuotoutunutta yhteistoiminnallista opetushar-joittelun ohjausmenetelmää. Aineisto pohjau-tuu opetusharjoittelijoiden rapor tteihin jaopintopäiväkirjoihin sekä oppituntien ja ohjaus-keskustelujen nauhoituksiin. Se analysoitiin kva-litatiivisesti aineistolähtöisellä sisällönanalyysi-menetelmällä.

Opetusharjoittelun alussa opiskelijat koh-tasivat monenlaisia haasteita kuten entuudes-taan tuntemattomat oppilaat, opetus-oppimis-prosessin kokonaisvaltainen suunnittelu ja arvi-ointi sekä aikaisemmista kokemuksista poikkea-vat työ- ja toimintatavat. Tämä aiheutti heissäpelkoa, jännitystä ja hämmentyneisyyttä. Jaksonaikana itseluottamus ja varmuus tilanteen hallin-nasta kasvoi. Opetussuunnitelmaa ja oppiaineitakoskevat käsitykset laajenivat tuntipohjaisesta jaoppikirjakeskeisestä näkökulmasta monipuoli-seksi oppiaineiden, opetuksen ja oppimisen tar-kasteluksi. Myös omaa ammatillista taitotietoakoskevat strategiat kehittyivät. Opiskelijat ko-rostivat tietoisuuden merkitystä ammatillisenkasvussa. Tietoisuuden syvenemistä tuki yksin jayhdessä tapahtunut asioiden, tilanteiden ja ta-pahtumien kriittinen tarkastelu. Opetusharjoit-telun antamia ideoita opiskelijat kertoivat pys-tyvänsä hyödyntämään urallaan. Lisäksi he toivatesille, etteivät hallitse biologian ja maantieteenasioita ja käsitteitä riittävästi, vaan tarvitsisivatoppiaineisiin liittyvää koulutusta varsinkin syven-tävän tiedon osalta.

Opetusharjoittelun ohjausta opiskelijat pi-tivät tärkeänä. Sitä voitaisiin kehittää heidänmukaansa siten, että opetusharjoittelun kulues-sa siirryttäisiin vähitellen yksilöllisestä ohjaukses-ta pienryhmissä tapahtuvaan vertaisohjaukseenja lähiopetuksena toteutetusta ohjauksesta uu-sissa oppimisympäristöissä tapahtuvaan etäoh-jaukseen. Myös ohjauksen painopistettä voitai-

52A K T U U M I

siin muuttaa. Koulutuksen alussa ohjaus keskit-tyisi kasvatuksellisiin tekijöihin ja myöhemminoppiaineeseen ja sen opetukseen. Tulosten pe-rusteella näyttäisi siltä, että uudenlainen tiede-opetuspohjainen opetus vaatii biologian jamaantieteen opetuksen lisäämistä opettajan-koulutuksessa. Tämä puolestaan edellyttääopettajankouluttajien koulutusta sekä koulu-tukseen suunnattujen varojen lisäämistä.

Filosofian lisensiaatti Eila Jerosen väitöskirjaLuokanopettajaopiskelijoiden ammatillisten kä-sitysten kehittyminen päättöharjoittelujaksonbiologian ja maantieteen opetuksessa tarkas-tettiin Oulun yliopiston kasvatustieteiden tie-dekunnassa 7.11.2003. Vastaväittäjänä toimi filo-sofian tohtori dosentti Varpu Eloranta Helsinginyliopistosta ja kustoksena professori Leena Syr-jälä. Eila Jeronen on syntynyt 20.1.1947 Paavo-lassa ja tullut ylioppilaaksi Ruukin yhteiskoulusta1966.

V Ä I T Ö K S E T

53A K T U U M I