Embed Size (px)
DESCRIPTION
Valtiotieteellinen ylioppilaslehti Tutkain 2/2012
Citation preview
TUTKAINValtiotieteellinen ylioppilaslehti
Fuksivuosi
mullistaa
elämäsi
»8
Näin vaihdetaan pääainetta
»20
Pahaa oloa
Porthaniassa »33
Esittelyssä stereotyyppiset
valtsikalaiset »24
2/2012
Tutkain 2/2012 3
un tulin valtsikaan syksyllä 2008, tie-sin yliopistokoulutuksen olevan käy-tännössä tutkijan koulutus. Olin in-noissani, halusin ryhtyä tutkimaan saman tien jotain poliittisen histori-an erityisaluetta.
Kun lopulta pelkkien kirjatentti-en ja massaluentojen jälkeen koitti
keväällä ensimmäinen seminaarikurssi, pääaineopis-kelijoiden praktikum, olivat odotukset korkealla. Nyt pääsisin vihdoinkin oikean tutkimuksen pariin.
Pudotus oli kova kun luimme ryhmässä poliitti-seen historiaan liittyviä lehtiuutisia ja keskustelimme niistä. Turhauduin. Tuntui kun olisin palannut takai-sin yläasteelle. Missä oli kaikki se tieteellisyys ja aka-teemisuus, jota olin yliopistolta odottanut.
Huipulle ja paHHelsingin yliopisto haluaa maailman 50 parhaan tut-kimusyliopiston joukkoon. Sen haluaa itselleen, mie-lellään maisterivaiheessa, parhaat opiskelijat, joista voidaan kouluttaa tulevaisuuden huippututkijoita.
Samaan aikaan halutaan tehdä laajoja kandidaatti-ohjelmia, joissa pääaine valitaan vasta maisterivaiheeseen siirryttäessä.
Sisäänottokin pitää muuttaa sellai-seksi, että uudet opiskelijat hakevat Kauppiksen tyyliin valtsikaan yleises-ti, eivät vielä mihinkään tiettyyn pää-aineeseen. Perusteluna sanotaan, että valtsikaan hakeminen on liian vaike-aa, kun jo hakiessa pitäisi päättää tule-va pääaine.
Onhan se valtsikaan hakeminen kieltämättä ihan helvetin vaikeaa. Nyt-kin kevään yhteishaussa tänne haki vaivaiset 5173 ihmistä ja sisään otetaan
ruhtinaalliset 339 eli peräti 6,6 % hakijoista. Kyllä mi-nunkin mielestäni valtsikan pitäisi saada vähintään kaksinkertaistettua vuotuinen hakijamäärä.
Eivätkä laajat kandit ja huippututkimus ole miten-kään ristiriidassa keskenään. Koulutetaan yhteen to-della kapeaan osa-alueeseen erikoistuneita huippu-tutkijoita estämällä opiskelijoiden erikoistuminen en-nen maisteriopintoja. Niinhän se homma toimii.
Minä en ole vieläkään kandidaatti, mutta olen
luullakse-ni kyllä ku-luneen nel-jän vuoden aikana oppi-nut yhtä sun toista poliit-tisesta histo-riasta.
Intohimo tutkimusta kohtaan ehti tosin jo minul-ta sammua.
Että onnea vaan yliopistolle niiden (jokaisen pääai-neen johdantokurssin käyneiden) maisteriopiskelijoi-den kouluttamiseen huippututkijoiksi. Parempi se on aloittaa myöhään kuin ei milloinkaan!
TerveTuloa fuksiTTämä Tutkaimen numero on omistettu teille syksyn 2012 fuksit. Olitte sitten armeijasta tulevia tyttöjä, vä-livuosia viettäneitä ahkeroijia tai omaa polkuanne et-siviä samoojia, olette kaikki lämpimästi tervetulleita valtsikaan.
Jotta osaisitte varautua jotenkin fuksivuoteen, selvi-timme, mitä nykyiset fuksit ovat kuluneen vuoden ai-kana kokeneet (sivu 8). Sivulta 20 voitte lukea, mitä tehdä, jos oma pääaine ei raskaan sisäänpääsyurakan jälkeen tunnukaan siltä oikealta. Esittelemme teille myös stereotyyppiset valtsikalaiset, joihin saatatte tu-levina vuosina törmätä. Älkää kuitenkaan ottako nii-tä liian todesta, medialaisetkin ovat oikeasti tutustu-misen arvoisia.
WaTkainVähiten onnekkaat löysivät lehden välistä Wappuliite Watkaimen.
Emme tiedä, miten se on sinne päätynyt. Meillä ei myöskään ole mitään tekemistä sen kanssa. Ja var-muuden vuoksi irtisanoudumme vielä kaikesta siihen liittyvästä.
Ihan arvauksena kuitenkin heitän sen pitävän sisäl-lään kaikenlaista lukijakyselyssä (kts. Tutkain 1/2012) vähän toivottua mutta kuitenkin toivottua sisältöä.
Mikko VirtaPäätoimittaja
Pääkirjoitus
Hop hop huipulle!
K
”Onhan se valtsikaan hakeminen kieltämättä
ihan helvetin vaikeaa.”
ku
va:
Te
em
u P
er
hiö
TUTKAIN2/2012
Tekijät
Hanna-Kaisa Hämäläinen, 24-vuotias sosiologian opiskelija tutki Porthanian vessanseinäkirjoituksia.
”Vessakirjoituksissa mielenkiintoisinta on aiheiden laaja skaala. Haasteellisin-ta palstan tekemisessä oli pujahtaa kopista toiseen herättämättä liikaa huomiota muis-sa vessakävijöissä. Itse kirjoitin seinään viimeksi noin 20 vuotta sitten.”
Eevi Heikkinen, 19-vuotias poliittisen historian opiskelija haastatteli ja kuvasi mullituksen kokeneita fukseja.
”Mielenkiintoista oli havaita, miten eri ta-voin uusi elämäntilanne koettiin ja millai-sia muutoksia vuosi on tuonut. Haasteel-lista oli kutistaa nämä tuntemukset tiettyyn merkkimäärään, jokaisestahan olisi voinut kirjoittaa todellisen syvähaastattelun!”
’’siellä kannunvalaja tapaa krunan mammat – kolmannen asteen yhteys!”
Professori Leif Åberg pärisee Tutkaimen kolumnistina sivulla 27.
Miran Hamidulla, 29-vuotias talous- ja sosiaalihistorian opiskelija kirjoitti valt-sikalaisista pääaineen vaihtajista.
”Viime syksyinen lounaskeskusteluni joh-datti minut Valtsikan loikkarien jäljille. Matkan varrella opin myös mielenkiintoi-sia uusia asioita itse aiheen vierestä, ku-ten psykologian ja tilastojen läheisen suh-teen...”
JulkaisijaKannunvalajat ry
PäätoimittajaMikko Virta
ToimituspäällikköTeemu Perhiö
ToimitussihteeritEevi Heikkinen
Hanna-Kaisa HämäläinenLaura Luoto
GraafikkoVera Khryashcheva
Ulkoasu ja taittoMikko Virta
KirjoittajatMiran Hamidulla, Eevi Heikkinen,
Hanna-Kaisa Hämäläinen, Liisa Ketolainen, Viivi Kuvaja, Rosa Lampela, Ilmar Metsalo,
Teemu Perhiö, Milja Rämö, Karoliina Suonpää,
Willy Toivonen, Mikko Virta, Ella Virtanen ja Leif Åberg
Kannen kuvaMikko Virta
IlmoitusmyyntiElina Uutela
PainoWhyprint Oy, Helsinki
Painos750 kpl
ISSN0787-0035
www.kannunvalajat.fi/tutkain
Tutkain saa HYY:n järjestölehtitukea
Tutkain 2/2012 5
fuksivuosi mullistaa ElämäsiSelvitimme, miten vuosi yliopistossa on kohdellut fuksivuosikertaa 2011.
HiZbollaHiN maaTutkain vieraili sodasta toipuvassa Libanonissa.
PääaiNEEN vaiHtajatKeitä he ovat? Miten se tapahtuu?Onko se väärin?
stErEotyyPit valtsikassaKaikki tuntevat heidät.
vaPaa NaiNEN ja HuiviValtsikalainen Isra Lehtinen puhuu islamista ja tasa-arvosta.
8
16
20
24
Sisällys
20
kanSi
28
kanSi
kanSi
VakiotPääkirjoitusAjankohtaistaInspehtorin pärinätOlipa kerran uraEdarista kajahtaaVessan seinältäGallup
3
6
27
31
32
33
34
28
Eetu ja Ilpo
Laulukirjan helmiäArviot
Kannusta kaikuu
Lukijakilpailu
Luvut
Kannukka
35
35
36
37
38
38
40
168
kuvaT: milja rämö, mikko virTa
kanSi
6 Tutkain 2/2012
ajankohtaista
Kolmannes valtsikalaisista suorittaa 0 op vuodessa• 33 % läsnäolevista ei suorittanut yhtään opintoja viime lukuvuonna.• Nollasuorittajien suuri osuus vaikuttanee rahoitukseen tulevaisuudessa.
altiotieteellisessä tiedekun-nassa läsnäolevista opiskeli-joista 33,3 prosenttia ei suo-rittanut lukuvuonna 2010–2011 yhtään opintopistettä.
Tiedot käyvät ilmi opintoasiainpäällikkö Tuula Hakkolalta saaduista tilastoista. Ti-lastot ovat tehty weboodin opintosuori-tusrekisterin perusteella.
Tilastoinnissa ovat mukana kaik-ki muut läsnäolevat paitsi vuonna 2011 opintonsa aloittaneet opiskelijat eli fuk-sit, joilla ei oleteta olevan aiempia opin-toja edelliseltä lukuvuodelta.
- Nollasuorittajien joukolle on monta selittäjää, Tuula Hakkola arvioi.
Esimerkiksi graduntekijät saattavat nä-kyä tilastoissa nollasuorittajina, koska ak-tiivinen gradunteko näkyy opintosuori-tuksena vasta kun gradu on jätetty.
Niin ikään tilastoissa näkyvät viime lu-kuvuonna poissaoleviksi ilmoittautuneet, jos he ovat tänä lukuvuonna läsnä. Kes-ken opintoja armeijassa vuoden viettävät saattavat olla tällaisia.
Hakkolan mukaan myös tauon jäl-keen opinnot käynnistäneet ovat tilas-toissa nollasuorittajia.
HajonTaa oppiaineiden välilläOppiaineiden välillä on myös selviä ero-ja tilastoissa.
Eniten nollasuorittajia oli sosiaalityös-sä ja käytännöllisessä filosofiassa, joissa molemmissa peräti yli 39 % ei suoritta-nut viime lukuvuonna yhtään opintoja.
Vähiten nollasuorittajia oli talous- ja sosiaalihistoriassa, jossa tosin sielläkin lu-kema oli peräti 26,4 prosenttia.
Seuraavaksi vähiten nollasuorittajia oli poliittisessa historiassa, sosiaalipsy-
kologiassa, sekä yllätyksellisesti taloustie-teessä.
- Siellä tosin on eniten opiskelijoita etappi-seurannassa, Hakkola huomaut-taa.
vaikuTus raHoiTukseenVielä tällä hetkellä nollasuorittajien suuri osuus ei varsinaisesti vaikuta mihinkään, mutta asia muuttuu vuonna 2014.
Opetusministeriön valmistelemassa yliopistojen uudessa rahoitusmallissa yksi mittari tulee olemaan yli 55 opintopistet-tä vuodessa suorittavat opiskelijat.
- Prosentuaalinen osuus tulee vaikut-tamaan yliopiston rahoitukseen tulevai-
suudessa, Hakkola kertoo.Helsingin yliopistossa tämä prosentu-
aalinen osuus on Suomen pienin ja valt-sikassa yliopiston pienin.
Tuula Hakkola arvioi, että nollasuorit-tajien suuri määrä voi siten vaikuttaa tie-dekunnan saamaan rahoitukseen yliopis-ton sisällä.
- Tilanne on tiedekunnan kannalta vähän epätyydyttävä. Ei kuitenkaan pidä tuijottaa pelkästään lukuihin, vaan pu-reutua siihen, mitkä ovat syyt lukujen ta-kana, hän kiteyttää lopuksi.
Opintoasiainpäällikkö Tuula Hakkolan mukaan pelkkiin tilastoihin ei pidä tuijottaa, vaan etsiä syitä lukujen takana.
ku
va:
mik
ko
vir
Ta
VTeksTi Mikko Virta
Tutkain 2/2012 7
Klixin opiskelijatilat vaarassa
• Kuka tahansa valtsikalainen voi perustaa kerhon.
altiotieteellisen tiedekunnan kirjaston kokoelmat muute-taan kesällä uuteen Kaisa-kir-jastoon. Muuton jälkeen kir-jastorakennus menee remont-
tiin. Nykyiset luku- ja atk-tilat saatetaan muuttaa tutkijoiden työhuoneiksi.
- Minun näkemykseni on, että ensim-mäiseen kerrokseen täytyy saada mahdol-lisimman paljon tutkijatiloja, kommentoi dekaani Liisa Laakso tilakysymykseen.
Mitään päätöksiä ei kuitenkaan ole vielä tehty.
- Kartoitamme parhaillaan kaikkien oppiaineiden, verkostojen ja hallinnon tarpeita, Laakso kertoo.
Tavoitteena on tuoda nyt hajallaan olevia oppiaineita mahdollisimman lä-helle toisiaan.
pääTöksiä läHiaikoinaMonet opiskelijat ovat olleet huolestu-neita Klixin tulevaisuudesta ja valtsika-laisen opiskelijayhteisön rapautumisesta tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kirjasto ja sen aula ovat käytännössä ainoita paikko-ja, joissa valtsikalaiset opiskelijat voivat ta-vata toisiaan opintojen ja opiskelun mer-
keissä.Yhteisvaltsikalaisten tilojen katoami-
nen tarkoittaisi, että opiskelijoiden väli-sen vuorovaikutuksen painopiste siirtyy nykyistäkin enemmän kosteisiin illanviet-toihin.
Päätöksiä Unioninkatu 35:n tiloista tehdään, kun Helsingin yliopiston yli-arkkitehti kokoaa tilatoimikunnan poh-timaan valtsikan tiloja.
- Sen on tarkoitus kokoontua kesä-
kuun alussa, Liisa Laakso paljastaa.Mitä mieltä dekaani on yhteisvaltsika-
laisen kohtaamispaikan katoamisesta tila-uudistuksen myötä?
- Opiskelijoiden ja henkilökunnan yh-teiset kohtaamistilat ovat kyllä olleet esil-lä. Pidän sellaista tilaa tärkeä, hän vastaa.
Tulevaan tilatoimikuntaan kutsutaan myös yksi opiskelijaedustaja, joten vaiku-tusmahdollisuuksia on vielä jäljellä.
Kannunvalajat aloittaa kerhotoiminnan
• Valtsikan kirjaston siirtyessä uuteen Kaisa-kirjastoon ovat Klixin nykyiset opiskelijatilat vaarassa kadota.
Kannunvalajat aloittaa tänä keväänä uu-den kerhotoiminnan. Periaatteena on, että kuka tahansa voi perustaa kerhon mielenkiintonsa kohteiden pohjalta. Ker-hot ovat siis avoimia ja tarkoitettu rajoi-tuksetta kaikille valtsikalaisille.
- Kerhon voi perustaa yksinkertaisesti päättämällä perustaa kerhon ja keräämäl-lä porukkaa kasaan. Virallinen Kannun kerho kerhosta tulee, kun Kannunvalaji-en hallitus hyväksyy sen kokouksessaan, Kannun hallituksen puheenjohtaja Rosa Salmivuori kertoo.
Luovuus saa siis kukoistaa, ainoana ra-joituksena on, ettei toiminta saa olla ke-
tään kohtaan loukkaavaa. Kerhoa perustettaessa tulee ottaa yh-
teys Kannun varapuheenjohtaja Matti Petteri Pöntiöön, kertoa mikä on kerhon idea ja nimetä sen yhteyshenkilö. Koska toimintaperiaatteena on avoimuus, ker-hojen kokouksista kuuluu ilmoittaa Kaa-pelinvalajissa.
Kannunvalajat on budjetoinut tämän vuoden kerhotoimintaan 200 euroa. Summalla avustetaan kerhoja muun mu-assa tilavuokrien maksamisessa, esimerk-kinä Unisportin varausmaksut. Kannu-klusterin tilat ovat luonnollisesti kerho-jen käytettävissä.
Uuden kerhotoiminnan taustalla on ajatus yhteisvaltsikalaisen hengen lisää-misestä: Opiskelijoiden halutaan laajen-tavan aktiivisuuttaan ainejärjestörajojen yli. Kannun tai oman järjestön hallituk-seen lähteminen edellyttää aina toimin-taan sitoutumista koko vuodeksi, kerhoi-hin taas voi lähteä mukaan pienemmäl-läkin panostuksella.
Kannun hallitus järjestää lähiaikoi-na infotilaisuuden kerhotoiminnan tii-moilta.
Gallup kerhotoiminnasta sivulla 34.
TeksTi Mikko Virta
V
TeksTi rosa LaMpeLa
Valtsikan kirjaston opiskelijatilojen tulevaisuus on vaakalaudalla.
ku
va:
mik
ko
vir
Ta
8 Tutkain 2/2012
TeksTiT eeVi Heikkinen, rosa LaMpeLa, teeMu perHiö ja Mikko Virta kuvaT eeVi Heikkinen ja Mikko Virta
F u k
ouv s
Tutkain 2/2012 9
Fuksivuosi on unohtumaton kokemus, joka usein muuttaa elämäämme enemmän kuin osaamme etukäteen edeskuvitella. Selvitimme, mitä kaikkea viime vuoden fuksit ovat vuoden aikana kokeneet.
u sk ii
-mullistaa elämäsis
10 Tutkain 2/2012
Ella Keski-Panula, valtio-oppi ENNEN
Asustelin omakotitalossa peltoaukion reunalla Pyhäjoella, joka on konservatiivinen pikkupitäjä Pohjois-Pohjanmaalla. Siellä on pal-jon peltoa ja metsää. Meilläkin oli perunapelto ja kasvimaa.
Pyhäjoella on kunnanvaltuustossa lähinnä keskustalaisia ja kaik-ki äänestävät Keskustaa. Lestadiolaisiakin oli paljon.
Harrastin ennen paljon urheilua, soitin pianoa ja olin partiossa. Urheilin, koska muutakaan tekemistä ei ollut. Olen pelannut futis-ta, hiihtänyt ja juossut kilpaa sekä suunnistanut.
Urheiluun ei ole enää ihan hirveästi aikaa. Ikkunasta näkyy pelto-maisemien sijaan kerrostaloja. Kukaan ei äänestä Keskustaa.
Asun nykyään Vallilassa Hoasin solussa kahden kämppiksen kanssa. En toisaalta ole kotona kovin usein, kun riekun Alinassa aamukuuteen. Liikunta on vaihtunut kaljan kantamiseen osakun-nassa tai ainejärjestössä.
Tullessani Helsinkiin tunsin täältä kolme ihmistä, mutta nyky-ään tuttuja tulee kampuksella koko ajan vastaan.
Ennen tuntui, että jos joi joka toinen viikonloppu, niin joi tosi paljon. Nyt sitä ajattelee viikon jälkeen, että herranjumala oon ol-lut pitkään selvinpäin.
TN y
’’ennen tuntui, että jos joi joka toinen viikonloppu, niin joi tosi paljon. nyt sitä ajattelee viikon jälkeen, että herranjumala oon ollut pitkään selvinpäin.”
Tutkain 2/2012 11
ENNEN
Vietin opintoja edeltävän vuo-den intissä ensin Upinniemes-sä rannikkojalkaväessä, sitten Ha-minassa ja lopulta kokelaana Iso-saaressa.
Isosaaressa olin valvojana par-haimmillaan vastuussa melkein 200 ihmisen tekemisistä ja päivä-ohjelmasta. Pidimme varusmie-hille koulutuksia, järjestimme am-muntoja ja leikimme sotaleikkejä.
Vapaa-aika kului nukkuessa, saunoessa tai sotkussa hengaten. Televisiota tuli myös katsottua aika paljon.
Elämä on vapaata mutta siitä puuttuu täysin rytmi. Voin tehdä mitä haluan. Saatan lähteä ulos kello 00.00 ja herätä iltapäiväl-lä. Jos on huono sää, voin men-nä sisälle.
Vaikka opiskeluihin liittyvä kii-re tuntuu yhtä hektiseltä kuin in-tissä, se on erilaista. Se ei ole niin konkreettista.
Nyt olen vastuussa vain itsestä-ni, siitä että saan kasaan 45 opin-topistettä vuodessa ja vuokran maksettua.
Voo:n hallituksen tiedottaja-na tulee kirjoitettua paljon sähkö-posteja ja tehtyä Facebook-tapah-tumia. Intissä tiedottaminen ta-pahtui lähinnä huutamalla.
Sakarias Rantala, valtio-oppiN Ty
ENNEN
Menin lukion jälkeen sivariin kir-jastoon, jossa työskentelin yhteen-sä kuusi vuotta. Vaikka olin työ-hön erittäin tyytyväinen, joka vuo-si olin aikeissa hakea valtsikaan – työt kuitenkin veivät kaiken huomioni.
Olisin saanut kirjastosta vaki-tuisen työpaikan oppisopimuksen kautta, mutta olin jo suorittanut informaatiotutkimuksen perus-opinnot ja ehtinyt työskennellä vuosia, joten oppisopimus ei hou-kuttanut. Lopulta irtisanouduin ja omistauduin pääsykokeisiin lu-kemiselle.
Teen edelleen silloin tällöin työ-vuoroja kirjastossa – tulotaso on tippunut, mutta opiskelijaelämä on halvempaa. Elämän rytmi on muuttunut: ennen asiat piti teh-dä työajan puitteissa, nykyään on enemmän varaa sovitella. Voin esimerkiksi varata yhden päivän kokonaan bänditreeneille.
Vanhoja kavereita näen jopa useammin kuin aiemmin, ja eh-din taas istua kahviloissa. Itseni hämmästykseksi olen myös osallis-tunut opiskelijatapahtumiin, jot-ka ovat olleet positiivinen yllätys.
Antti Sauli, poliittinen historiaN Ty
12 Tutkain 2/2012
ENNEN
Opiskelin ammattikorkeakou-lussa Hotel, Restaurant & Tou-rism Management -linjalla. Val-mistuin jouluna 2010, vaikka elämä amk:ssa oli jatkuvaa ha-kemista ja tiesin, etten ollut oi-kealla alalla. Koulussa oli haus-kaa ja paljon kavereita, minkä takia sinne oli helppo jäädä.
Minulla on myös periaate, että kun jotain tehdään, se teh-dään kunnolla ja loppuun asti! Viime kevään olin kokopäivä-töissä ja luin pääsykokeisiin.
Yliopistossa asiat ovat loksah-taneet kohdalleen: Olo tun-tuu helpolta, kun on löytänyt oman paikkansa. Minulla oli korkeat odotukset opintojen laadun suhteen, ja olen ollut suhteellisen tyytyväinen.
Yllättävää on ollut valtsikan yhteisöllisyys.Täällä on tavan-nut niin paljon mahtavia uusia ihmisiä! Juhliminen on lisään-tynyt, juhlavastaavana se kuu-luu toimenkuvaan. Nykyään en ehdi hengailla vanhojen kave-reiden kanssa yhtä paljon kuin ennen, mistä on tullut sano-mista.
ENNEN
Olen kotoisin 6000 asukkaan kunnasta Kerimäeltä, Savonlinnan läheltä, jossa kaikki tuntevat toisensa, etäisyydet ovat pitkät ja baarejakin on vain yksi. Elä-mäni siellä oli hyvin säännöllistä ja rutiininomaista; päivät olin koulussa ja illat tanssitreeneissä tai kave-reiden kanssa. Kirjoitin viime keväänä ylioppilaaksi ja suunnitelmissani oli välivuosi: työpaikka Ruotsista vuodeksi oli jo hankittu.
Muutin syksyllä lapsuudenystäväni kanssa Alppilaan, enkä tuntenut Helsingistä juuri ketään. Nyt tuttuja tulee vastaan joka paikassa.
Äidilleni lupasin rauhoittua ja keskittyä opiske-luun, mutta toisin kävi. Suurimman osan ajastani on vienyt järjestötoiminta, eikä kiireelle näy loppua. Tanssiharrastus on vaihtunut lähinnä joraamiseen Alinassa ja Uudella vietän enemmän aikaa kuin ko-tonani. Elämänrytmini on kääntynyt päälaelleen, vii-konpäivät ovat menettäneet merkityksensä ja jokai-nen päivä on erilainen.
Aikuistuminen on käynyt todella nopeasti, enkä osannutkaan arvata, kuinka paljon vanhoja tuttuja asioita tulee ikävä. Onneksi kaikki ei ole kuitenkaan katoavaista: hyvät ystävät säilyvät, vaikka etäisyyttä on-kin 500 kilometriä. Täällä olo on kasvattanut minua henkisesti ja osoittanut, että tulevaisuuteni todella on minusta itsestäni kiinni.
Saara Laaksonen, viestintä
Ella Virtanen, poliittinen historia
N TyN Ty
Tutkain 2/2012 13
Raimo Tengvall, sosiologia
Henri Kääriäinen, yhteiskuntapolitiikka
ENNEN
Ennen valtsikaan tuloa tein toimittajan työ-tä täyspäiväisesti toimiessani tv-ohjelma Puskurin toimittajana ja tuottajana. Opis-kelu ei tuntunut mitenkään ajankohtaisel-ta, ei edes tarpeelliselta, teinhän kuitenkin silloista unelmatyötäni. Kun Puskuri pää-tettiin lopettaa ainakin toistaiseksi, syntyi ajatus opiskelusta. Ammattiosaamista mi-nulla oli jo, joten pystyisin opiskelemaan vain opiskelun ilosta ja kiinnostuksesta yh-teiskunnallisiin asioihin.
Vaikka teenkin vielä töitä freelancerina, on säännöllinen toimittajan arki muuttunut huolettomaksi hengailuksi kampuksella. Toisinaan jopa tuntuu kuin olisin lomalla. Yllättävää vuodessa on ollut sosiaalisuuden määrä sekä opiskelijaelämä, joka on ylittä-nyt odotukseni: viikonloppuminä puskee esiin joskus arkenakin, kun tiedossa ovat sitsit tai muut vastaavat.
Opintopisteitäkin on sitsaamisen lo-massa kertynyt, joskus yllättävän helposti. Pitkään työelämässä olleena opiskelukäy-täntöjä piti aluksi palautella mieleen, jotta muistaisin esimerkiksi ottaa lyijykynän tent-tiin tai paperia luennolle. Ajatusmaailmani on selvästi avartunut ja olen myös oppinut huomioimaan muiden mielipiteet uudel-la tavalla: tässä seurassa on välillä myönnet-tävä olevansa joissain asioissa vielä todel-la noviisi.
N Ty
ENNEN
Ennen opiskelua vietin yhdeksän kuukautta armeijassa lääkin-tämiehenä. Palvelus kului lähes kokonaan Isosaaren linnake-saarella noin kymmenen kilometriä Helsingin keskustasta ete-lään.
Herätys oli joka päivä kuudelta ja pakolliseen ohjelmaan kuului kolme ruokailua. Jokaisen ruokailun jälkeen kävin ha-kemassa traktorilla satamasta ruokalähetyksen. Aamupalan jälkeen pidimme myös aamuvastaanottoa muille varusmiehil-lä. Pääasiassa me lääkintämiehet emme tehneet hirveästi mi-tään, kulutimme vain aikaa.
Saarelta pääsi pois ainoastaan viikonloppuisin ja joka nel-jäs viikonloppukin piti olla siellä kiinni.
Elämä on kohtalaisen leppoisaa, vaikka opintopisteitäkin on tullut aika paljon.
Nyt kun opiskelee, voi herätä milloin haluaa. En ole viimei-sen vuoden aikana herännyt kertaakaan kuudelta. Niin ikään voi syödä, tehdä kouluhommat ja mennä ulos juuri silloin kun haluaa.
Intissä välillä keittivät tupakaverit. Osa saattoi kuunnella Petri Nygårdia yömyöhään kuulokkeet täysillä, nyt ei tarvitse enää siitäkään nauttia. Kahdeksan hengen yhteistupa on vaih-tunut omaan huoneeseen solussa.
N Ty
14 Tutkain 2/2012
ENNEN
Kävin lukion Rovaniemellä kolmessa ja puolessa vuodessa, jo-ten en varsinaisesti tullut suoraan lukiosta. Lukion loputtua talvella jäin vähän tyhjän päälle, kun töitä oli Rovaniemellä vaikea löytää. Tein satunnaisia keikkatöitä, mutta enimmäk-seen join kaljaa.
Rovaniemellä asuin vielä äidin ja siskon kanssa rivitalossa keskusta-alueella. Elämä oli kokonaisuudessaan rauhallisem-paa ja hidastempoisempaa kuin myöhemmin.
Koko ajan on kauhea kiire ja tiukka aikataulu. Olen ainejär-jestön hallituksessa, opiskelen, käyn tanssitunneilla ja teen kahdesta kolmeen vuoroa töitä viikossa. Kotona Rovaniemellä ei kalenteria kauheasti tarvinnut.
Fuksivuonna on ollut innoissaan kaikesta uudesta, niin on jaksanut tiukempaa tahtia. Tulevina vuosina ajattelen ottaa vä-hän rennommin.
Vaikka monet vanhat kaverit asuvatkin nykyään Helsingis-sä, ei heitä ole ehtinyt kiireen takia kovin paljoa näkemään.
Tykkään hirveästi yliopistomuotoisesta opiskelusta, jossa saa itse järjestää kaikki aikataulut. En ole aamuihminen, luki-ossa väsytti aina. Nyt saa lukea silloin kun itselle sopii.
Rosa Lampela, viestintä
ENNEN
Olen alun perin kotoisin Kauhavalta. Ar-meijan jälkeen lähdin Lundin yliopis-toon, Ruotsiin, opiskelemaan antropolo-giaa, sillä palo ulkomaille on ollut aina kova. Lundissa tiettyä ainetta opiskel-tiin aina puoli vuotta kerrallaan, min-kä vuoksi pääaineeni vaihtuikin nopeas-ti sosiologiaan.
Suomeen palasin kahden Ruotsis-sa vietetyn vuoden jälkeen, sillä halusin aloittaa opinnot toden teolla. Jatkuvas-ti vierailla kielillä opiskelu oli rankkaa. Suomalainen tutkinto on mielestäni laa-jempi sekä yleissivistävämpi. Kesällä Hel-sinkiin muutettuani tein yötöitä varas-tolla.
Itse opiskelujen aloittaminen ei ole ollut merkittävin muutos elämässäni, vaan se, mitä sen mukana on tullut. Syksyllä tu-tustuin nopeasti suureen määrään ihmi-siä ja ero etenkin seesteiseen kesään oli huomattava.
Suurin muutos on kuitenkin ollut sii-nä, että saan puhua ja opiskella omal-la äidinkielelläni. On hämmentävää kun ei tarvitse keskittyä ymmärtämiseen eikä ymmärretyksi tulemiseen.
Uutta on myös tietynlainen jatku-vuus: ”luokkatoverit” eivät vaihdu puoli-vuosittain ja opiskelen selkeää tutkintoa varten, kun Ruotsissa taas tunsin opiske-levani enemmänkin vain yksittäisiä kurs-seja. Vaikka kaupunki ja ympäristö ovat uusia, koen tulleeni kotiin ja ensimmäis-tä kertaa elämässäni uskonkin, että voi-sin asua koko opiskeluajan Suomessa.
Miika Mäki, sosiologia N Ty
N Ty
’’
Tutkain 2/2012 15
’’Yksi on nepalilainen, jonka kanssa jaan pesutilat. kämpässä asuu myös tamperelainen insinööriopiskelija ja kaksi tansanialaista, joista toinen laittomasti.”
ENNEN
Lukion jälkeen olin ollut pari vuotta töissä rakennusfirmassa ja vuoden intissä. Asuin Porvoon keskustassa yli 50 neliön kak-siossa, jossa oli oma sauna. Kaveripiiri koostui vanhoista lukio-kavereista ja porvoolaisista lapsuudenystävistä.
Minulla oli säännöllinen elämänrytmi. Heräsin viideltä tai kuudelta ja menin joka aamu seitsemäksi töihin. Liikun-taa harrastin säännöllisesti ja melkein päivittäin. Toissatalvena tuli esimerkiksi hiihdettyä 850 km.
Opiskelun alkua edeltävänä kesänä olin puolentoista kuu-kauden aikana juonut suunnilleen yhden oluen. Sitten alkoi perehdytysviikko...
Asun Kontulan lähellä 12 neliön soluhuoneessa neljän kämp-piksen kanssa. Yksi on nepalilainen, jonka kanssa jaan pesuti-lat. Kämpässä asuu myös tamperelainen insinööriopiskelija ja kaksi tansanialaista, joista toinen laittomasti. Kauheassa kun-nossa oleva asunto toimii lähinnä nukkumispaikkana.
Ajankäyttö on muuttunut. Aluksi yritin tehdä asioita päivi-sin, mutta nyt kaikki menee oheistoimintojen, kuten Tiedettä ja Kaljaa -iltojen, mukaan. Pakolliset opintojutut tulee sitten tehtyä viimeisinä viikkoina.
Elämänrytmi ei ole enää säännöllistä, vaan herääminen ta-pahtuu siinä kahdeksan tunnin kuluttua nukkumaanmenos-ta, yleensä kuitenkin aamupäivän aikana. Liikuntakin on huo-mattavasti vähentynyt, vaikka vielä syksyllä yritin käydä lenkil-lä.
Viikonloput menevät enemmän tai vähemmän darrassa. Useampi aamupäivä on viikonloppuisin jäänyt kokonaan nä-kemättä.
Yllättävintä on ollut kaveripiirin vaihtuminen. Tiesin sen kyllä tulevan jotenkin muuttumaan, mutta se on tapahtunut yllättävän nopeasti. Syksyllä vielä kävin jonkun verran Por-voossa ja hengaili vanhan porukan kanssa, mutta enää ei ole tarvetta mennä niinkään usein. Käyn ehkä kerran kuukaudes-sa siellä vaihtamassa kuulumisia.
Topi Houni, poliittinen historia
N Ty
16 Tutkain 2/2012
Hizbollahin maaTeksTi ja kuvaT MiLja räMö
Tutkain vieraili sodasta toipuvassa Libanonissa.
Tutkain 2/2012 17
ibanon on maa, jossa lähes 20 uskontoa elää erikseen yhdessä. Kukaan ei ole us-konnoton, oli kyse sitten ar-jesta, politiikasta tai sodas-ta. Näitä ei libanonilaisessa kontekstissa voida erottaa toisistaan.
Politiikka on läsnä kaik-kialla: julisteina kaduilla, lippuina ja ihmisten puheis-sa. Kansainvälisesti merki-
tyksellisimpiä puolueita on shiiojen Hizbollah, joka on tärkeässä roolissa niin ulko- kuin kunnal-lispolitiikassa. Etelä-Libanonissa järjestö ja puo-lue pystyvät toimimaan tehokkaammin kuin val-tio.
uskonTo HallinnossaHizbollahilla on paljon valtaa Libanonissa, mutta valtaa rajoittaa maan poliittinen järjestelmä, joka perustuu eri uskontokuntien kiintiöihin. Vuosi-kymmenten ajan sunneilla, shiioilla, maroniitti-
kristityillä, kreikkalaiskatolisilla ja monilla muil-la on ollut sama määrä edustajia parlamentissa. Vaihtelua kenttään tuovat ainoastaan eri uskon-tokuntien sisällä olevat poliittiset erot.
Kiintiöillä ylläpidetään uskontojen välistä ta-sapainoa, mikä tekee parlamentin toiminnasta raskasta Libanonin ollessa poliittisesti herkkää aluetta. Kiintiöistä huolimatta Hizbollah on liit-tolaisineen kyennyt vuonna 2011 kaatamaan hal-lituksen, vaikka puolueella on vain kaksi ministe-riä 30 ministerin hallituksessa.
Arvioita syystä on monia, yhtenä on esitetty entisen pääministeri Racif Haririn salamurhaan liittyviä tutkimuksia. Poliittista kenttää tarkas-teltaessa tulee sellainen olo, että tarkalla strate-gioinnilla voidaan saada aikaiseksi radikaaleja-kin tapahtumia kiintiöiden tuomista rajoituksis-ta huolimatta.
TavoiTTeena israelin TuHoaminenVaikka Hizbollah on vain yksi puolue ja järjestö, se on merkittävä Libanonin ulkopolitiikan kan-nalta. Sitä ovat rahoittaneet syyrialaiset ja irani-
L▲Tribuutti marttyyreille Mleetassa. Portaat kuvasta-vat marttyyrien raskasta tai-valta maastossa.
◄ Sodan runtelemat talot eivät ole harvinainen näky Beirutissa.
18 Tutkain 2/2012
laiset islamistiset liikkeet.Olennaista Hizbollahissa on sen suhde Isra-
eliin. Puolueen merkittävimpiä tavoitteita on päästä eroon Israelista. Libanon on ylipäätään Is-rael-vastainen maa muun muassa sotien takia. Is-raelia ei libanonilaisille usein ole edes olemassa, sen sijaan puhutaan miehitetyistä palestiinalais-alueista. Maahan ei myöskään pääse, jos passissa on Israelin leima.
Ajatus Israelin pahuudesta näkyy vahvasti myös Hizbollahin puolestapuhujien arjessa, kun tarkastellaan Lähi-idän poliittista tilannetta. Esi-merkiksi naapurimaa Syyrian sotatila on ennem-minkin Yhdysvaltojen ja Israelin salajuoni isla-mia vastaan ja osa amerikkalaisten imperialismia kuin kansannousu. Toisaalta kriittisyys Yhdysval-toja ja Israelia kohtaan on ymmärrettävää, ovat-han molemmat tehneet interventioita Libano-niin.
ei puolue vaan vasTarinTaHizbollah puhuu itsestään puolueen sijasta vas-tarintana. Sitä tarkastellaan eri tavoilla eri puolil-
la Libanonia kannatusalueista ja uskonnosta riip-puen. Toisaalla sitä vihataan kun taas toisaalla, etenkin etelässä ja koillisessa, se tarjoaa ihmisille ilmaista koulutusta ja terveydenhoitoa, joita val-tio ei ole kyennyt tarjoamaan.
Vastarinta-ajatukseen liittyy vahvasti Hizbolla-hin rooli Israelin joukkojen karkottamisessa Ete-lä-Libanonista vuosina 1982–2000. Termin levit-tämisellä haetaan eräänlaista oikeutusta ryhmän toimiin.
Yksi esimerkki vastarinnan ihannoinnista ja oikeuttamisesta etelässä Mleeta-vuorella sijaitse-va maamerkki, jossa korostetaan vahvasti Hizbol-lahin sotilaiden raskasta elämää ja Israelin pa-huutta. Opastetulla kierroksella voi kuulla muun muassa jumalan tuesta sotilaille, vuoren maaston rankkuudesta ja jokapäiväisistä hyökkäyksistä.
Voisi ajatella, että vastarintapuhe jäisi vain Hizbollahin omien suuhun, mutta propagandan avulla vastarinta-ajattelu on levinnyt myös kan-san puheeseen. Toisaalta kun ajatuksen vastarin-nasta laittaa sodan kontekstiin voi tietynlaisen alustalle nostamisen ymmärtää. Onhan valtion
Tutkija Mohsen Saleh nä-kee Syyrian vallankumouk-sen Yhdysvaltojen ja Isrealin salaliittona.
’’ajatus israelin pahuudesta
näkyy vahvasti myös Hizbollahin puolestapuhujien
arjessa.
Tutkain 2/2012 19
oma armeija kuitenkin heikompi kuin puolueen, joka on ollut merkittävässä roolissa myös vuoden 2006 sodassa.
vasTakoHTien puolueLähi-itä on monimutkainen, mutta mielenkiintoi-nen alue. Libanonissa voi huomata totuuden mo-nitulkintaisuuden. Maa on täynnä eri uskontoja ja etnisyyksiä ja vielä enemmän eri näkökulmia. Hizbollah edustaa yhtä äärinäkökulmaa, joka kansainvälisen tuen avulla on saanut paljon val-taa etenkin kansan keskuudessa.
Aatteista ja ajoittaisesta terrorismista huoli-matta Hizbollah pystyy hyväntekeväisyydellä tu-kemaan alueittensa ihmisiä, jotka ovat enimmäk-seen shiioja. Puolue on täynnä vastakohtia, mikä tekee sen ymmärtämisestä ja tulkitsemisesta vai-keaa ja hämmentävää.
Puolueettoman järjestön ar-kistosta löytyvät niin Hizbol-lahin kuin muidenkin ryhmi-en teot sisällisodan aikana.
’’Hizbollah tarjoaa ihmisille
ilmaista koulutusta ja terveydenhoitoa,
joita valtio ei ole kyennyt tarjoamaan.
liBaNoN
Libanon on Ranskan entinen siirtomaa. Si-jaintinsa takia se on ollut vahvasti mukana Israeliin liittyvissä konflikteissa. Sodat ovat värittäneet vahvasti maan historiaa, vuonna 1990 päättyi 15-vuotinen sisällissota, jonka jälkeen maa on ollut sodassa Israelin kans-sa vuonna 2006. Libanon on poliittisesti eri uskonkuntiin jakautunut maa.
HiZBollaH
Hizbollah, eli Jumalan puolue, on 80-luvun alussa perustettu shiiajärjestö ja -puolue. Se tuli 80-luvulla tunnetuksi muun muassa itsemurhaiskuista ja Israelin vastustamises-ta. Yhdysvalloissa järjestö on listattu ter-roristijärjestöksi. Tällä hetkellä Hizbollahilla on kaksi ministeriä Libanonin 30-henkises-sä hallituksessa.
T
20 Tutkain 2/2012
Mitä tapahtuu, kun valtsikalaisen opiskelijan ja oppiaineen välinen rakkaus syystä tai toisesta sammuu? Vai oliko sitä
alunperinkään olemassa?
TeksTi Miran HaMiduLLa kuviTus teeMu perHiö kuvaT Mikko Virta
Tutkain 2/2012 21
ossain vaiheessa opin-toja osa valtsikalaisista huomaa, ettei aikoinaan suuren luku-urakan ta-kana ollut pääaine osoit-tautunutkaan oikeaksi valinnaksi. Osalle oman pääaineen helpompi pääsykoe oli alkujaankin vain välietappi matkalla tiedekunnan suosituim-piin aineisiin.
Opintoasiainpääl-likkö Tuula Hakkolan
mukaan tiedekunta pyrkii tarjoamaan opiskeli-joilleen mahdollisuuden pääaineen vaihtoon, mikäli nämä eivät koe nykyistä pääainettaan omakseen.
- Taktikointia helpomman sisäänpääsyn avulla emme kuitenkaan hyväksy.
Moniin aineisiin on kuitenkin enemmän tuli-joita kuin lähtijöitä, mistä koituu ongelmia. Täl-laisiksi aineiksi Hakkola luettelee viestinnän, so-siaalipsykologian ja maailmanpolitiikan.
- Näihin aineisiin voidaan ottaa vain, jos on lähtijöitä. Vaatimus ei kuitenkaan ole täysin eh-doton. Vaihdon onnistuminen riippuu myös opintotilanteesta.
Pitkälle edenneet ja hyvin suoritetut opinnot ovat avaimia pääaineenvaihdon onnistumiselle, sillä vaihtopaikat täytetään opiskelijoiden parem-muusjärjestyksessä. Vaihtopäätökset suoritetaan dekaanin toimesta, mutta yleensä päätöksiä teh-dessä kuullaan myös oppiaineista vastaavia pro-fessoreja.
Samalla, kun osaan aineista ei voida ottaa kaikkia halukkaita, ovat tilasto- ja taloustieteen kaltaiset aineet tilastojen mukaan suosittuja hyl-käyksen kohteita. Tiedekunnassa onkin pohdit-tu ovatko näiden aineiden sisäänottomäärät tar-peettoman suuret.
- Päätöksiä ei kuitenkaan ole tehty, Hakkola tähdentää.
TilasTojen kauTTa valTsikalaiseksiKuudennen vuoden valtsikalainen Jussi Nuorti-mo oli yrittänyt tiedekuntaan jo aiemmin, kun hän päätti hakea samanaikaisesti sosiaalipsykolo-giaan ja tilastotieteeseen.
- Kummassakin pääsykokeessa oli samat si-sällöt tilasto-osuuksissa. Ajattelin, että välivuosi-en jälkeen olisi kiva päästä edes jonnekin, joten hain varmuuden vuoksi myös tilastoon.
Tilastoon päästyään Nuortimolla oli kuiten-kin jo vaihto mielessä siitä huolimatta, että hän piti sekä matematiikasta että tilastoista.
- Se oli minulle liian menetelmätiede, vaikka teenkin siitä sivuaineeni. Valtiotieteet ylipäätänsä kuitenkin kiinnostivat. Oli silti selvää, ettei tilas-to ole se aine, josta tulen valmistumaan.
Työt, toiminta HYY:n hallituksessa sekä kave-
rin kanssa perustettu firma hidastivat kuitenkin uuden pääaineen löytämistä, ja vaihtoon vaadit-tavien opintopistemäärien keräämistä. Lopulta Nuortimo päätyi poliittiseen historiaan.
- Historiallinen lähestymistapa on minulle yli-päätään läheinen. Myös laajat mahdollisuudet tehdä erilaisin metodein tutkimusta tuntuivat sil-lä hetkellä luontevimmalta ja kiinnostavimmalta näkökulmalta.
Päätöstään Nuortimo ei ole katunut. Jälkikä-teen hän on kuitenkin tullut pohtineeksi, että kandin tekeminen tilastosta ja vaihto vasta mais-terivaiheessa olisi saattanut olla helpompi rat-kaisu.
- Ilman vaihtoa olisin tehnyt opinnot ehkä ta-saisemmin. Nyt olen suorittanut yhden vuoden aikana kaikki kandivaiheen seminaarikurssit.
Nuortimon omasta fuksikerrasta huomatta-van moni oli hänen tavoin kiinnostunut psyko-logiasta.
- Osa näistä pääsi lopulta psykaan. Jotkut myös jäivät pysyvästi tilastoon, Nuortimo muis-telee.
Pyrkimys psykologiaan, joskin käyttäytymistie-teellisen puolelle, johti myös tämän vuoden fuk-sin, Anni Nelimarkan tilastotieteeseen. Häntä ti-lastot ja varsinkin valtsikalaisuus ovat kuitenkin alkaneet viehättää siinä määrin, ettei matka ehkä jatkukaan alkuperäiseen kohteeseen.
- Näyttää kuitenkin siltä, että ottaisin sosiaali-psykologian sivuaineekseni. Kuka tietää, vaikka siitä joskus tulisi pääaineeni, Nelimarkka toteaa.
lukiovuosien suosikisTa peTTYmYkseksiFilosofia oli viidettä vuotta opiskelevalle Anna Järvelälle suosikkiaine jo lukiossa, eikä hän juu-ri muita vaihtoehtoja miettinyt hakiessaan yli-opistoon.
- Halusin nimenomaan valtsikaan enkä huma-nistiseen, ja valtsikassa käytännöllinen filosofia oli paras vaihtoehto.
JJussi Nuortimolla oli vaihto mielessä jo sisäänpäästes-sään tilastotieteeseen, vaik-ka matematiikka ja tilastot olivat lähellä sydäntä. Lo-pulta uudeksi pääaineeksi valikoitui poliittinen historia.
22 Tutkain 2/2012
Pääaineen sisältö osoittautui kuitenkin pet-tymykseksi hyvin pian. Vähitellen toiminta Kan-nunvalajissa ja muu valtsikalaisuus alkoi kiinnos-taa opiskelua enemmän.
- Opinnoissa oli liikaa teoreettista filosofiaa, josta en ollut kiinnostunut. Itseäni kiinnostavaa yhteiskunta- ja moraalifilosofiaa oli puolestaan liian vähän.
Järvelä kokee, ettei olisi valmistunut koskaan valtsikasta ilman vaihtoa johdantokurssin kautta löytämäänsä yhteiskuntapolitiikkaan. Myös enti-sen pääaineen henkilökunnasta jäi välinpitämä-tön kuva.
- Siellä opiskelijoista ei välitetty. Opiskelu oli
päämäärätöntä ajelehtimista. Sosiaalitieteissä sen sijaan opiskelijoiden eteenpäinmenosta huoleh-ditaan.
Järvelä pääsi myös hyvin sisälle uuden pääai-neensa sosiaaliseen elämään. Hän lähti mukaan yhteiskuntapolitiikan fuksisyksyn rientoihin tu-tustuen tätä kautta uusiin opiskelijatovereihinsa.
- Minulla oli myös jonkin verran kontakteja ai-neeseen Kannunvalajien kautta. Fuksitouhusta oli kuitenkin hyötyä.
Pääaineenvaihto ilman uutta pääsykoetta on Järvelän mielestä paras ja oikeudenmukaisin rat-kaisu, mikäli vanha pääaine osoittautuu petty-mykseksi.
- Miksi pitäisi pyrkiä uudestaan, jos olen ker-ran päässyt jo sisään. Olen kuitenkin yhä sama ihminen ja varustettu samoilla kyvyillä, hän poh-tii lopuksi.
opinTopisTejaHTi joHTi vaiHToonParin välivuoden jälkeen Jere Hyppönen luki ku-vauksia eri aineista miettien minne haluaisi opis-kelemaan. Hän oli aiemmin miettinyt opiskelu-valintojaan lähinnä rahanteon kannalta. Lopulta hän kuitenkin valitsi itseään oikeasti kiinnosta-van aineen, talous- ja sosiaalihistorian.
- Siinä yhdistyivät kaksi lukiovuosien suosikki-ani, historia ja yhteiskuntaoppi.
Laaja-alaisessa aineessa kaikki osa-alueet, ku-ten esimerkiksi piikojen historia, eivät kuiten-kaan aina kiinnostaneet Hyppöstä.
- Perusopinnoissa oli silloin runsaasti vähem-män kiinnostavia kirjatenttejä. Lisäksi koin, että minua eniten kiinnostava taloushistoria oli jyrät-tynä muiden historian osa-alueiden toimesta.
Hyppönen olisikin kaivannut enemmän valin-naisuutta opintojen sisältöön. Hän ei silti miet-
Anna Järvelä vietti toisen kerran fuksisyksyn vaihdet-tuaan pääaineen filosofiasta yhteiskuntapolitiikkaan. Ku-vassa hän on Stigman fuk-sina Kannu Gamesissa lop-pukesästä 2010.
Tutkain 2/2012 23
tinyt pääaineenvaihtoa mennessään viestinnän johdantokurssille.
- Muistaakseni menin sinne lähinnä kokeile-maan ja kasvattamaan opintopistemäärääni.
Kurssia vetänyt professori Leif Åberg jätti kui-tenkin viestinnästä aineena fiiliksen, jonka pe-rusteella se oli käsittämättömän mielenkiintois-ta. Hyppönen alkoikin miettiä ainetta pitkäksi si-vuaineekseen.
- Lopulta huomasin käyväni enemmän vies-tinnän kuin tason kursseilla. Se herätti ajatuksen vaihdosta.
Samalla mieleen alkoivat hiipiä jälleen myös vanhat rahantekoon liittyvät ajatukset.
- Pohdin aineiden tarjoamia työelämän hyöty-jä, ja niissä kokonaishyödyt olivat viestinnän puo-lella.
Päätöstä tehdessään nyt jo neljännelle vuodel-le edennyt Hyppönen oli toisen vuoden opiske-lija, joka oli edennyt vanhassa aineessaan jo lä-helle kandin tekemistä. Myös viestinnän opinnot oli jo viety siihen pisteeseen, ettei kandiin ollut enää pitkä matka.
- Vaihto ei hidastanut valmistumistani ollen-kaan.
Vanhan pääaineen opinnot eivät kuitenkaan menneet Hyppöseltä hukkaan, vaan niistä koi-tui muutakin hyötyä kuin suoritetuista kursseista muodostunut pitkä sivuaine.
- Tasossa opetettiin etsimään tietoa hyvin. Mo-nessa aineessa tarvitaan historian tutkimistaitoa. Siitä on ollut hyötyä myöhemminkin.
Yhteiskuntahistorian oppiaineista Hyppönen jäi kaipaamaan myös hyvää yhisläistä yhteishen-keä. Viestinnässä hän onkin keskittynyt enem-män opiskeluun kokiessaan itsensä yhä enem-män yhisläiseksi tai laajemmassa mittakaavassa ajateltuna valtsikalaiseksi.
- Viestinnässä oli periaatteessa ihan positiivi-nen vastaanotto. Silti tuli fiilis, että jengi oli klik-kiytynyt jo fuksivuonna ja touhuun oli hankalam-pi tulla enää messiin. Käytännön esteitä asialle ei kuitenkaan ollut, vaan vika oli enemmänkin pää-ni sisällä.
Hyppönen näkee pääaineen vaihdon olleen helpompi vaihtotapa kuin uuteen pääsykokee-seen osallistuminen.
- Vaihtoon vaadittavia hyviä arvosanoja teh-dessä kova työ jakautuu tasaisemmin kuin pääsy-koeurakassa, hän arvioi.
väHän informaaTioTaKaikki haastatellut vaihtajat toivat jollain tapaan esiin mielipiteen, jonka perusteella tiedekunnan pääaineiden sisällöstä ennen sisäänpääsyä jaka-ma tieto ei ole ollut täysin riittävää. Tämä lienee-kin ollut osasyy monelle vaihdolle, vaikkei vaihta-minen valtiotieteellisen sisällä olekaan niin yleis-tä kuin muissa tiedekunnissa.
Myös itse vaihtoprosessista tiedekunnan infor-maatio rajautuu yhteen sivuun kotisivuilla sekä kerran vuodessa matalalla profiililla avautuvaan vaihtolomakkeeseen. Silti haastatelluista vain Jär-velä turvautui vaihtoa tehdessään aktiivisesti hen-kilökunnan apuun. Muut luottivat sen sijaan ka-verikontakteihin tai omaan selvittelytyöhönsä.
Opintoasianpäällikkö Hakkola myöntääkin, ettei tiedekunta halua mainostaa vaihtomahdol-lisuutta mitenkään erityisen näkyvästi.
- Mitään virallista linjaa asian suhteen ei silti ole, hän kuitenkin korostaa.
menin viestinnän johdantokurssille lähinnä kokeilemaan ja kasvattamaan opintopistemäärääni.
’’Talous- ja sosiaalihistori-asta viestintään vaihtanut Jere Hyppönen kokee itsen-sä edelleen enemmän yhis-läiseksi kuin medialaiseksi, mutta ennen kaikkea valtsi-kalaiseksi.
T
24 Tutkain 2/2012
Kaikki tuntevat heidät.TeksTi tutkaiMen työryHMä kuviTus teeMu perHiö
STEREO-TYYPIT VaLTSI-KaSSa
Tutkain 2/2012 25
Timo Taloustietelijä
Pekka Polholainen• Ääni: Kertoo runsaasti inttijuttuja ja natsivitsejä. Saattaa myös äännellä saksaksi.
• Pesiminen: Poikakommuunissa.
• Esiintyminen: Päivisin Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa sivuaineopintoja suorittamassa. Varmin bongauspaikka on joulukuussa Itsarisilliksellä.
• Maailmankatsomus: Isänmaallinen, haluaisi elää 1920-luvulla.
• Ulkonäkö: Lyhyet hiukset, urheilullinen.
• Ravinto: Saattaa tekeytyä kasvissyöjäksi naaraiden läheisyydessä, todellisuudessa seka-ravintoinen.
• Luonne: Ihailee Kekkosta ja muita suurmiehiä.
• Käyttäytyminen: Lietsoo poliittista vastakkainasettelua. Sitseillä ehdottaa marssilauluja ja riisuu housut.
• Muuta huomioitavaa: Ei jättäisi saunajatkoja mistään hinnasta väliin.
• Ääni: Kovaääninen, provosoiva.
• Pesiminen: Etu-Töölössä.
• Esiintyminen: Päivisin osa-aikaisena töissä pankissa, voi myös bongata Kauppiksen lähistöltä.
• Maailmankatsomus: Oikeistolainen, Kokoomuksen jäsen. Kaiken takana on raha.
• Ulkonäkö: Pukeutuu villapaitaan ja kauluspaitaan. Tukka on kammattu siististi sivulle. Usein mukana on myös salkku.
• Ravinto: Lihansyöjä.
• Luonne: Itsevarma.
• Käyttäytyminen: Erityisesti feministien läheisyydessä käyttäytyminen voi olla hyvin-kin provosoivaa.
• Muuta huomioitavaa: Nostaa opintolainaa ja sijoittaa sen osakkeisiin. Ei pidä muita oppiaineita juuri minään, koska kaiken takana on kuitenkin raha.
Silja Sosiologi• Ääni: Hiljainen, saattaa supatella kaverin kanssa.
• Pesiminen: Vanhempien ostamassa yksiössä Töölössä.
• Esiintyminen: Opiskelee ahkerasti päivittäin, helppo bongata Klixin lukusalista luke-masta tai atk-luokasta kirjoittamasta esseetä. Saattaa satunnaisesti uskaltautua bilei-siin tai sitseille hyvän kaverin kanssa kahdestaan.
• Ulkonäkö: Pitkät ruskeat hiukset.
• Ravinto: Tykkää laittaa itse ruokaa, usein kasvissyöjä.
• Luonne: Kiltti ja ahkera.
• Käyttäytyminen: Hillittyä.
• Muuta huomioitavaa: Jää helposti huomaamatta.
26 Tutkain 2/2012
Sari Sosiaalityöntekijä
• Ääni: Korkea.
• Pesiminen: Vanhempien kotona Espossa.
• Esiintyminen: Käy päivisin viestinnän luennoilla ja istuu kavereiden kanssa kahviloissa. Iltai-sin voi bongata Median bileistä. Ei käy muiden järjestöjen bileissä, koska ei tunne muita kuin medialaisia. Viihtyy laumassa.
• Pariutuminen: Poikaystävä Kauppiksessa.
• Maailmankatsomus: Maailma rakentuu hänen itsensä ympärille.
• Ulkonäkö: Erittäin huoliteltu, pukeutuu vain merkkivaatteisiin ja meikkaa. Rakenteeltaan pit-kä ja hoikka.
• Ravinto: Dieetillä.
• Luonne: Tietää olevansa parempi kuin muut eikä piilottele tätä faktaa.
• Käyttäytyminen: Ylimielistä, itsevarmaa.
• Muuta huomioitavaa: Tullut opiskelemaan suoraan lukiosta. Vetäisi herneen nenään tästä jutusta, jos lukisi Tutkainta. Ei kuitenkaan lue, koska Groteski on niin paljon parempi lehti.
Miranda Medialainen
• Ääni: Hössöttävä.
• Pesiminen: Perheen kanssa Puotilassa.
• Esiintyminen: Päivisin luennoilla tai töissä, illaksi vetäytyy pesäpaikkaan haettuaan lapset tarhasta.
• Pariutuminen: Aviomies tai avomies.
• Maailmankatsomus: Säälii huono-osaisia ja haluaisi auttaa heitä.
• Ulkonäkö: Hieman tätimäinen, pyöreä, käyttää usein villatakkeja.
• Ravinto: Syö enimmäkseen kotona perheelle laittamaansa ruokaa.
• Luonne: Herttainen, huolehtivainen, lämmin ja ystävällinen
• Käyttäytyminen: Tasapainoilee töiden, perheen ja opintojen välillä. Saattaa välillä in-toutua hyysäämään oikein kunnolla.
• Muuta huomioitavaa: Iältään yleensä noin 30–40-vuotias, mutta vanhempiakin yksi-löitä voi bongata.
Kaisa Keholainen• Pesiminen: Kommuunissa Krunikassa.
• Esiintyminen: Kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa.
• Pariutuminen: Poikaystävänä pilveä polttava elämäntapahippi.
• Maailmankatsomus: Punavihreä maailmanparantaja, usein myös feministi.
• Ulkonäkö: Rastat. Vaatteet luonnollisen värisiä ja ostettu kierrätyskeskuksesta tai Valtterista.
• Ravinto: Vegaanista, usein dyykattu Krunikan lähikauppojen roskiksista.
• Käyttäytyminen: Halveksuu salaa muita ympäristön tuhoamisesta.
• Muuta huomioitavaa: Oli ennen opiskelua Afrikassa vapaaehtoistyössä.
Tutkain 2/2012 27
inspehtorin pärinät
When Kannu meets Krunan mammat
ääsiäisen jälkeisenä arkipäivänä yliopis-to täräytti. Kauan odotettu reformiryh-män raportti kertoi, missä yliopistollam-me on parannettavaa. (Rehtorihan aset-ti 25.10.2011 reformiryhmän esittämään näkemyksensä siitä, miten yliopiston pro-filointia tulisi konkretisoida ja talous ra-kentaa kestävämmälle pohjalle.)
Raportti kiinnosti minua kovin. Niinpä kokeilin find’illä, mitä siinä mahdetaankaan todeta yhteiskun-nallisesta vuorovaikutuksesta. Arvatenkin niitä yli neli-kymmensivuisesta dokkarista löytyy, kun kerran yliopis-ton tunnuksena on Huipulle ja yhteiskuntaan.
Hittejä kertyi tasan kaksi. Sivulla 32 todetaan, että ”Yliopistolla on Suo-
messa viisi kenttäasemaa kahdessa eri tiedekun-nassa. Asemat toimivat biotieteiden ja muiden
luonnonympäristöä tutkivien tie-teiden kenttäopetuksen ja tut-kimuksen tukikohtina. Asemil-la on merkittävä rooli yliopiston näkyvyydessä ja yhteiskun-nallisessa vuorovaikutuksessa pääkaupunkiseudun ulkopuo-lella. Sen lisäksi asemat tarjoavat henkilökunnalle virkistystoimin-taa sekä toimivat yliopiston ulko-puolisten seminaarien ja kurssi-en pitopaikkana.”
Sivulla 34 “[R]eformiryhmä katsoo, että yliopiston toiminnal-la Vaasassa on merkittävä rooli yhteiskunnallisessa vuorovaiku-
tuksessa ja siitä on yliopistolle myös korkeakoulupoliit-tista hyötyä”.
Hei haloo. Ymmärrän hyvin Vaasan, onhan se Itse-näisen Suomen Ensimmäinen Pääkaupunki. Vaan ra-kennetaanko Helsingin yliopiston yhteiskunnallista vai-kuttavuutta oikeasti Kilpisjärvellä, Lammilla, Tvärmin-nessä, Värriössä ja Juupajoen Hyytiälässä?
Uudelleen reformiraportin 63 ehdotusta luettuani huomasin, että eivät kai asiat niin hassusti olekaan. Jos muita reformeja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ei tarvita kuin Värriön ja Hyytiälän uudelleen organi-sointi, niin mikäs tässä on ollessa.
Ongelma taitaa olla, että yhteiskunnallista vuorovai-kutusta pidetään niin itsestään selvänä, ettei se kaipaa uudistamista.
Katsellaan nyt vaikka omaa tiede-kuntaamme. Valtsikka ON Helsingin yli-opiston yvv-tiedekunta, ihan luon-nostaan. Tutkimme yhteiskunnallisia ilmiöitä ja koulu-tamme teitä, rakkaat kannunvalajat, yhteiskunnallisesti merkittäviin tehtäviin. Tiedekunnan asiantuntijat ovat median kentillä aina, kun jotain yhteiskunnallisesti tär-keää tapahtuu.
Vaan eipä meitä ole siunattu kovin suurin yvv-voima-varoin.
Hey, no hätä! Ylevimmät taideteokset ovat syntyneet taiteilijan hoippuessa nälkäkuoleman partaalla. Sorto-kaudet kirvoittivat suomalaisen musiikin ja kuvataiteen ylittämättömiin suorituksiin – ja nostivat pintaan sel-laista poliittista terävyyttä, jota voi vain ihailla.
Toki yhteiskunnalliset ongelmat tämän päivän maa-ilmassa ovat sen verran haastavia, että pelkkä talkoo-henki ei riitä. Olemme kouluosaamisen ykkösmai-ta – samaan aikaan kouluissa kiusataan ja ammutaan. Olemme maailman onnellisimpia kansoja – samaan ai-kaan perheväkivalta ja nuorten syrjäytyminen saavat huolestuttavat mittasuhteet. Poliittinen toimintakult-tuuri ui sameissa vesissä. Monet yritykset eivät toimi yh-teiskuntavastuun periaatteiden mukaisesti. Hallitsijat ampuvat kansalaisiaan. Uusi viestintä nostaa kansalais-mielipiteen uudeksi valtiomahdiksi.
Me valtsikkalaiset voisimme ottaa vieläkin aktiivi-semman roolin Helsingin yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen keihäänkärkenä.
Vuorovaikutus on kaunis sana, paljon dynaamisempi kuin pelkkä dialogi. Vuorovaikutus on aitoa kuuntelua, aitoa välittämistä ja aitoa tahtoa ratkaista ongelmia.
Siten yhteiskunnallisenkin vuorovaikutuksen ytimes-sä on ihmisten aito kohtaaminen. Ellet usko, tule tie-dekunnan karnevaaleihin keskiviikkona 9.5. Siellä kan-nunvalaja tapaa Krunan mammat – kolmannen asteen yhteys!
Leif ÅbergKirjoittaja on Kannunvalajien inspehtori, tiedekunnan yvv-varadekaani ja organisaatioviestinnän professori.
Palstalla Kannunvalajien inspehtori, professori Leif Åberg analysoi ajankohtaisia teemoja kulttimaineessa olevan energiajuoman voimalla.
P ku
va:
valT
ioTi
eTe
ell
ine
n T
dk
, k
uva
ma
niP
ulo
iTu
”Hey, no hätä! Ylevimmät
taideteokset ovat syntyneet taiteilijan
hoippuessanälkäkuoleman
partaalla.”
ämänhetkisessä maa-hanmuuttokeskuste-lussa islam näyttäy-tyy usein länsimaisen demokratian, uskon-nonvapauden ja ta-sa-arvon uhkana. Af-
rikasta ja Lähi-idästä tulleiden muslimi-en toivotaan maallistuvan ja sopeutuvan suomalaiseen tapauskovaisuuteen, mut-ta entä silloin, kun huivipäisellä naisel-la onkin siniset silmät, vaalea iho ja kor-kea koulutus?
Aulikki Lehtisestä tuli muslimi kak-sikymmentä vuotta sitten. Nykyään hän käyttää nimeä Isra ja opiskelee maail-manpolitiikkaa Helsingin yliopistossa.
- Muslimiksi tullessa otetaan usein musliminimi, joka symboloi islamilaista identiteettiä. Se ei kuitenkaan ole vält-tämätöntä. Nimi Isra tulee Koraanin 17. suurasta ja tarkoittaa yötä, jolloin Mu-hammad teki taivasmatkan.
Isra on työskennellyt islamin opet-tajana ja toimii erilaisissa luottamus-tehtävissä, muun muassa Suomen Isla-milaisessa Neuvostossa ja Suomen Isla-milaisen Yhdyskunnan An-Nur-lehden päätoimittajana.
ei HurmoksellisTa HeräTYsTäIsra kertoo olevansa ”tavallisesta luteri-laisesta perheestä”, jossa uskonto ei ol-lut erityisen keskeisessä asemassa. Mum-moltaan Isra oppi Isä meidän -rukouk-sen ja Raamatun kertomuksia.
- Lapsuuden uskonnollisuus ei hävin-nyt missään vaiheessa. Ennemminkin koen, että muslimina vien sen askeleen pidemmälle.
Islamiin päätyminen vei vuosia. Rip-pikoulun jälkeen ajatus kolminaisuus-opista tuntui Israsta hämmentävältä ja hän alkoi etsiä tietoa muista uskonnois-ta. Isra etsi yksijumalaista uskontoa ja is-lamkin kiinnosti, mutta siitä oli vaikea löytää puolueetonta tietoa. Uskonnolli-nen pohdinta jäi useaksi vuodeksi taka-alalle.
- En kokenut mi-tään yhtäkkistä us-koontuloa vaan se oli pitkä prosessi. Musli-mit eivät edes puhu uskoontulosta siinä mielessä kuin vaikka helluntailaiset. Luin Koraania ja selittävää kirjallisuutta ja keskus-telin muiden muslimi-en kanssa.
Islamin oppi alkoi pikkuhiljaa tun-tua loogiselta ja järjellä hyväksyttävältä. 27-vuotiaana Isra teki uskontunnustuk-sen yhden todistajan läsnä ollessa. Hän koki itsensä muslimiksi jo ennen sitä, mutta halusi olla varma ennen kuin teki päätöksensä. Naisen asemaan liittyvät kysymykset ja ylipäänsä islamista saatava stereotyyppinen tieto olivat jarruttaneet tätä päätöstä pitkään.
- Suurin ongelma oli siinä, miten
maailmassa voi olla niin paljon pahaa, jos Jumala on olemassa. Ymmärsin kui-tenkin, että Jumala ei halua kärsimystä vaan kyse on ihmisten omista valinnois-ta. Ihminen on luotu palvelemaan Ju-malaa.
suomalainen ja muslimiIsra ei käytä alkoholia tai vietä joulua. Katukuvassa hänet erottaa valtaväestöstä huivi. Monen on vaikea pitää huivipäis-tä naista täysin suomalaisena, ja Israkin
on kohdannut monia ennakkoluuloja.
- Olisi varmasti hel-pompi olla ilman hui-via, mutta huivi on ikään kuin julkinen us-kontunnustus, identi-teetti. Nainen voi olla muslimi myös ilman huivia, en minä voi al-kaa arvostella muiden valintoja.
Vaikka muslimina oleminen ei ole aina helppoa, ratkaisu ei ole kadutta-nut.
- En voisi lakata olemasta muslimi sen enempää kuin voisin lakata hengit-tämästäkään. Sitä, miten olen muslimi, mietin tietysti usein.
Isralla on läheiset suhteet vanhem-piinsa ja lukioikäinen tytär. Hän kuvaa elävänsä tavallista suomalaista arkea ja nauraa olevansa ”keskiluokkainen ja keskiluokkaisesta kodista”. Isran tytär
Vapaa nainen ja huivi
Valtsikalainen Isra Lehtinen puhuu islamista ja tasa-arvosta.
TeksTi karoLiina suonpää kuvaT Mikko Virta
islamista oli vaikea löytää puolueetonta
tietoa.
T
30 Tutkain 2/2012
suhtautuu äitinsä uskontoon positiivises-ti, mutta ei itse ole kiinnostunut uskon-noista.
- Jokainen etsii oman tiensä, Isra to-teaa.
miTen TulkiTaan islamiaYliopisto-opiskelu on tärkeä osa Isran identiteettiä. Hän ei näe tieteen ja us-konnon välillä ristiriitaa, koska ne toimi-vat eri alueilla.
- Islamin kukois-tuskaudella myös tie-de kukoisti, eikä tie-teen ja uskonnon vä-lillä ollut samanlaista ristiriitaa kuin katoli-sen kirkon ja tieteen välillä aikoinaan.
Isra puhuu pal-jon islamin tulkitse-misesta, ajattoman totuuden erottami-sesta kulttuurille tyy-pillisistä tavoista. Suomalaisen musli-min ja maahanmuut-tajan käsitykset saattavat poiketa toisis-taan monessa kohtaa.
- Kun puhutaan islamista, mistä pu-hutaan? Lieveilmiöistä ja muslimien te-oista vai kenties vastakohtaparista länsi ja islam, Isra kysyy ja jatkaa: Koraania pi-
täisi tulkita kokonaisuutena eikä valita vain yksittäisiä jakeita, kuten terroristit tekevät. Ja näitäkin jakeita he tulkitsevat väärin ja käyttävät vain motivoidakseen uskonnolla oman toimintansa.
islamilainen feminismiIsraa suututtaa, kun Koraanista – tai us-konnollisista kirjoista ylipäänsä – etsi-tään perusteluja naisten alistamiselle. Is-
ran viime syksynä valmistunut kandin-työ käsittelee isla-milaista feminismiä ja sen ilmenemistä Suomessa. Ilmiötä ei ole Suomessa muu-ten tutkittu, ja Isra aikoo jatkaa samas-ta aiheesta myös gra-dussaan.
- Käsitteenä fe-minismi ei ole aina-kaan Suomen mus-limien keskuudes-sa suosittu, koska valtavirran feminis-
mi näkee muslimit pelastajia odottavi-na raukkoina. Naiset kuitenkin puhuvat tasa-arvosta joka osa-alueella, ja kenttä on selvästi muuttumassa. Maahanmuut-tajien kohdalla tämä näyttäisi menevän niin, että ensimmäisen polven miehet
ja naiset eivät toimi järjestöissä yhdessä, mutta toisen polven nuorten toiminnas-sa sukupuolella ei ole merkitystä.
Mutta miten koulutettu länsimainen nainen voi ihailla Muhammadia, joka meni viisikymppisenä naimisiin 9-vuoti-aan Aishan kanssa?
- Profeetta oli 25 vuotta naimisissa Khadijan kanssa, joka oli häntä vanhem-pi. Vasta leskeksi jäätyään hän avioitui useamman naisen kanssa. Monet avio-liitot solmittiin liittoutumistarkoituk-sessa, ja Muhammad otti vaimoikseen myös leskiä. Aisha oli kyllä vasta 9-vuoti-as kun heidät vihittiin, mutta tämän jäl-keen tyttö palasi vanhempiensa kotiin ja vietti lapsen elämää. Avioliitto alkoi kun-nolla Aishan ollessa 12-vuotias, mikä ei tuohon aikaan ollut mitenkään tavaton-ta. Aisha oli sitä paitsi islamin ensimmäi-nen tiedenainen ja Muhammadille hy-vin rakas.
Isra kuitenkin korostaa, että maailma on muuttunut ja Suomessa tulee nou-dattaa Suomen lakia.
Muutama päivä haastattelun jälkeen lähetän Isralle sähköpostia, koska minua on alkanut kiinnostaa, onko hän itse fe-ministi.
- Riippuu miten se määritellään, mut-ta eiköhän niin voi sanoa, kuuluu Isran vastaus. T
valtavirran feminismi
näkee muslimit pelastajia odottavina raukkoina.
”Ihanaa, että voi aikuisena opiskella ja saada uusia näkökulmia”, Isra hymyilee.
Tutkain 2/2012 31
ietin vuoteni valtsikassa 1980-1990 -lukujen taitteessa viestin-nän pääaineopiskelijana. Opin-not kestivät aika pitkään, seit-semän vuotta. Häiritsikö se minua? Ei tippaakaan, päinvas-toin.
Moni meistä ”medialaisista” halusi kiihkeästi töihin toimittajaksi tai tiedotta-jaksi heti kun mahdollista. Onneksi juttukeikko-ja ja harjoittelupaikkoja oli tarjolla. Opinnot sai-vat venyä.
Ensimmäinen työharjoitteluni oli Säteilyturva-keskuksen viestinnässä 1988. Pienetkin asiat tun-tuivat hienolta. Kuten se, että sai viikoittain lukea säteilytiedotteen palvelupuhelimeen, joka oli pe-rustettu Tshernobylin ydinkatastrofin jälkimainin-
geissa. Se oli modernia kansa-laispalvelua siihen aikaan, en-nen nettiä.
Onnenpotkuni oli pääs-tä harjoittelijaksi Kemian Kes-kusliittoon, kemianteollisuu-den silloiseen toimialajärjes-töön, jossa tein pari vuotta projektitöitä opintojen ohes-sa. Pääsin esimerkiksi toteut-tamaan ympäristö- ja turval-lisuusviestintäkampanjoita. Sain tiiviin käytännön kurssin yritysviestinnästä kannustavan
tutorini, viestintäpäällikkö Merja Vuoren opissa. Tunsin löytäneeni ammattini!
Viestinnän laitoksella oli tarjolla työuralle kun-non eväät, kunhan osasi vaan valita sopivimmat ja pakata eväslaukun itse. Sivuaineilla sai täydennet-tyä valikoimaa. Mutta hyvät opit eivät yksin täyttä-neet nälkäisen opiskelijan tarpeita. Loput kahmin ainejärjestö Median matkaprojektien kautta.
Mediassa teimme kaksi pitkää matkaprojektia, ensimmäisen Japaniin 1987 ja toisen Yhdysvaltoi-hin 1989. Niitä edelsivät puolen vuoden mittaiset varainkeruuhankkeet. Projektit olivat työelämään valmistautumista parhaimmillaan. Oli selkeä ta-voite, projektisuunnitelma ja roolikohtaiset vas-
tuut, pro-jektityöt. Opimme tiimityötä, suunnitte-lua, johta-mista, ai-kataulupaineiden hallintaa, budjetointia, sitout-tamista, markkinointia, kaikkea mahdollista. Ja matkoilla oppi vasta karttuikin, kun kiersimme yli-opistoissa, mediataloissa, yrityksissä ja tapasimme alamme guruja.
Pikkaisen kaipaan ylpeää hetkeämme, kun korkkasimme gruusialaisen kuohuviinin Japanin reissun alkamisen kunniaksi Aeroflotin konees-sa matkalla Tokioon (rahat eivät ihan riittäneet shampanjaan tai Finnairiin).
Sain vähän ennen valmistumistani vakituisen paikan Väestörekisterikeskuksen tiedottajana ja myöhemmin tiedotuspäällikkönä. Sieltä jatkoin 1997 viestintäpäälliköksi TUKESiin eli silloiseen Turvatekniikan keskukseen. Tein pitkän työjakson TUKESin insinöörimaailmassa. Se oli myös oppi-kouluni johtamiseen ja organisaation kehittämi-seen. TUKES oli modernisti toimiva laitos, edellä-kävijä valtionhallinnossa monessa suhteessa.
Olen saanut työskennellä yhteisöissä, joissa ylintä johtoa myöten sisäistetään viestinnän mer-kitys johtamisessa ja tuloksen tekemisessä. Kuulos-taa normilta, mutta se on vielä nyky-Suomessakin valitettavasti usein luksusta. Arvostan myös hyvää henkilöstöhallintoa.
Nämä ovat hyvin kohdallaan nykyisessä työpai-kassani Suomen Punaisen Ristin Veripalvelussa, jossa olen toiminut viestintäpäällikkönä viitisen vuotta. Aika on kulunut hujauksessa. Opittavaa ja annettavaa piisaa.
Työyhteisön arvoilla on myös iso merkitys mi-nulle. Veripalvelussa kaikkien työ tähtää potilai-den auttamiseen. Se motivoi ja tuntuu hyvältä joka päivä.
Willy ToivonenKirjoittaja on Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun viestintäpäällikkö.
Olipa kerran ura
”korkkasimme gruu-sialaisen kuohuviinin
Japanin reissun alkamisen kunniaksi aeroflotin koneessa matkalla Tokioon”
Palstalla valtsikasta valmistuneet kertovat, mitä reittejä ovat päätyneet nykyisiin työpaikkoihinsa.
VEväsrepussa vielä tilaa
32 Tutkain 2/2012
Edarista kajahtaa
kuviTus: vera khryashcheva
TeksTi Liisa ketoLainen
Palstalla pureudutaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston toimintaan.
oni nykyisistä valtsikkalaisista edaatto-reista lähti vaaleihin melko kylmiltään. Esimerkiksi osakuntien Antti Ojala ja Minna Nurminen olivat viime vaaleissa ensikertalaisina. Se ei kuitenkaan hai-
tannut, sillä tekemällä oppii. Nurminen ryhtyikin sa-man tien vaalipäälliköksi. Toisille ylioppilaskuntapo-litiikka oli luonnollinen jatko aiemmalle poliittiselle aktiivisuudelle.
Mielenkiintoisimmiksi asioiksi mainittiin useim-min edarissa käsiteltävien asioiden laaja skaala ja strategisten linjausten tekeminen. Järjestöjen tuki-en ja tilojen jakoonkin saa uudenlaisen näkökulman, HYAL:n Ville Salo sanoo. Oikean ryhmän Eero Haa-palehdon mielestä parasta edarissa on kuitenkin se, että oppii tekemään yhteistyötä ihmisten kanssa, joil-la on täysin erilainen maailmankatsomus. Ikävimpi-nä asioina pidetään muun muassa vaikeiden päätös-ten tekemistä ja ryhmien keskinäistä keplottelua.
eTäinen HYYKysyttäessä edaattorit ovat yleisesti sitä mieltä, että HYY on melko etäinen. HYAL:n Topi Hulkkonen to-teaa, että se on kuitenkin ongelma lähinnä edarin valinnassa: koska ihmiset eivät tunne edaria, vaaleis-sa ehdokkaat voivat väittää mitä vain. Äänestäjät kui-tenkin valitsevat edaattorit nimenomaan päättämään asioista heidän puolestaan. Sitvasin Ville Harjunen on samoilla linjoilla:
- Riittää, jos opiskelijat tiedostavat HYY:n olemas-saolon ja osaavat käyttää sen tarjoamia palveluita.
Moni kuitenkin kaipaa parempaa viestintää edaat-toreilta – useilla onkin esimerkiksi omat edarisivut Facebookissa.
Haapalehto huomauttaa, että HYY on opiskeli-joille läheinen, jos toimintaan haluaa tulla mukaan. Esimerkiksi valiokunnat ovat kaikille avoimia. Haa-palehto toivoisikin niille enemmän valtaa valmistel-la hallituksen päätöksiä. Oikean ryhmän Otto Meri huomauttaa, että asioita valmistellaan edarille usein
myös erilaisis-sa toimielimis-sä ja työryh-missä.
Kriittisin osa edarityös-kentelyä on asioiden val-mistelua, itse kokouksissa ei enää muute-ta mielipitei-tä. Harjunen sanoo, että kaikki suuret päätökset on tehty jo halli-tusneuvotteluissa ja vaikka oppositiolla on vipuvartta, asema kyllä näkyy. Vihreiden Tuomas Tuure on sa-maa mieltä:
- Hallitusryhmien näkemys yleensä toteutuu, kos-ka hallitus valmistelee asiat ja hallitusryhmillä on edarissa paikkojen enemmistö.
mieTi, miTä äänesTäTTuure sanoo, että ryhmäkurin takia äänestäjien tu-lisikin vaaleissa miettiä nimenomaan sitä, mille ryh-mälle äänensä antaa. Myös Harjusen mukaan äänes-tyskäyttäytymisellä on vaikutusta siihen, mitä edari tekee. Ryhmän linjauksiin kannattaa tutustua muu-allakin kuin ryhmän omilla nettisivuilla, jotta tiedot osaa asettaa johonkin kontekstiin.
Edaattorit myös kehottavat katsomaan tänä vuon-na aloitettuja kokousten suoria nettilähetyksiä, jotta tietää mistä edarissa on kyse. Suora lähe-tys on myös askel kohti avoimempaa päätök-sentekoa.
Lue lisää edaattoreiden vastauksia osoit-teesta www.kannunvalajat.fi/tutkain!
M
isoJA AsioiTATutkain kyseli valtsikkalaisilta edaattoreilta, miten he ovat tehtävään päätyneet ja millaista päätöksenteko edarissa on.
Lue verkosta
Lisää!
Tutkain 2/2012 33
Vessan seinältä
ku
viT
us
: v
er
a k
hr
yas
hc
he
va
TeksTi Hanna-kaisa HäMäLäinen
Palstalla tutkitaan yliopiston saniteettitiloihin tehtyjä kirjoituksia. Osa 2: Porthanian vessa.
Pahaa oloa PorThAniAssA
iedekuntatentin piinaavaan ahdistavuu-teen löytyy hetken helpotus Porthanian ensimmäisen kerroksen vessakulmaukses-ta. Viisi minuuttia täällä, ja taas jaksaa is-tua tenttisalissa. Mutta onko se tentti, joka
vessakävijöitä ahdistaa? Seinäkirjoitusten perusteella ongelma on jossain ihan muussa, kuin tenttikuoren kysymyspaperissa.
Tavanomaisen vessahuumorin ja poliittisten väit-telyiden ohessa oviin on purettu usein mielensisäis-tä pahaa oloa. Naisten vessassa yksi kertoo pelkää-vänsä yksin omassa kodissaan, etenkin öisin. Toinen kirjoittaa murheellisena tehneensä aamulla abor-tin. Kumpikin saa osakseen kannustavia puheenvuo-roja: kovia kokevia opiskelijatovereita harvoin teila-taan samalla tavalla, kuin vaikkapa puoluekannas-taan kertovia kirjoittelijoita.
Puoluepolitiikka ja tyytymättömyys yhteiskunnan toimintaan puolestaan kukoistavat miesten vessois-sa. Demareita vihataan, kokoomusta vihataan, ”po-pulistisia puna-viher-homo-sosiologeja” vihataan.
Oikeustieteilijät ja valtiotieteilijät asetetaan vas-takkain. Näyttää siltä, että oikislaisia on tultu varta vasten nälvimään heidän kotikentälleen. Vastakkais-ta sukupuolta ei sentään vihata, muttei myöskään ymmärretä.
Naisia ahdistaa puuduttava ”pinnallinen ar-kistressi”, toiset ovat varmoja menostaan helvettiin. Eräs on matkalla hautaan, toinen terapiaan, kol-mas Voiman pimeälle puolelle. Synkkyyttä on pal-jon vessan keinovalojen loisteessa. Seinälle kirjoite-taan asioita, joita ei ehkä uskalleta kertoa kenelle-kään muulle.
Vessakirjoitusten vaihtuvuus Porthaniassa on no-peaa, sillä ovia pestään ahkerammin kuin esimerkik-si päärakennuksen vessoissa. Kun kiusattu vihdoin uskaltaa tunnustaa masennuksensa julkisella agoral-la portsun vessassa, se voi hetken päästä olla pyyhitty pois. Miltä mahtaa silloin tuntua? Onko sydän kevy-empi, vai ahdistaako kenties vielä enemmän?
T
34 Tutkain 2/2012
Kysyimme valtsikan talviriehassa, mitä mieltä opiskelijat ovat Kannunvalajien kerhotoiminnasta.
Gallup
”En ole kuullut mitään. Olisin kuitenkin mahdollisesti kiin-nostunut kerhotoiminnasta, kyllä sille löytyisi aikaa.”
”Olen kuullut ja kiinnostunut, mutta koska kuulun fuksitoi-mikuntaan ja Statuksen halli-tukseen, olen aika kiireinen.”
”Olen kuullut, mutten ole kiinnostunut.”
”Olen saanut sähköpostia asiasta. Jos löytyisi jokin kiin-nostava kerho, niin miksei. Jos saisin jonkun kuningas-idean, voisin perustaa itse, mutta ehkä mieluummin vaan liittyisin johonkin kerhoon.”
Oona, viestintä Karoliina, sosiaali psykologia
Janne, poliittinen historia Kaisa, valtio-oppi
TeksTi rosa LaMpeLa kuvaT Mikko Virta
Tutkain 2/2012 35
TeksTi rosa LaMpeLa kuvaT Mikko Virta
Laulukirjan helmiä
Eetu ja ilpo
”EI USKOTA RYSSÄN LUISKUHUN, VAAN STUKAAN JA KUULARUISKUHUN. Sieg Heil in Siegerkranz T. Jaakko P.”
ku
viT
us
: v
er
a k
hr
yas
hc
he
va
sarjakuva teeMu perHiö
Uusi sarjakuva Eetun ja Ilpon elämästä soluasunnossa julkaistaan joka perjantai osoitteessa www.kannunvalajat.fi/tutkain.
Palstalla julkaistaan satunnaisia, aamuyön pikkutunneilla raapus-tettuja kirjoituksia valtsikan punaisen laulukirjan sivuilta kuvitettuina. Lähetä omasi meille: [email protected]
36 Tutkain 2/2012
Toomas Hendrik Ilveksen histo-ria on kenties mielenkiintoisem-pi kuin miehen nykyinen asema Viron presidenttinä. Ruotsissa syntynyt ulkovirolainen opiskeli Columbian yliopistossa psykolo-giaa ja työllistyi Radio Free Euro-pen toimitukseen kylmän sodan loppumetreillä.
Ilves on ennen kaikkea idealisti ja vannoutu-nut valistusajan arvojen puolustaja. Eurooppaa ja eurooppalaisuutta jopa sinisilmäisesti korosta-va presidentti lienee alunperin päätynyt politii-kan pariin puolivahingossa.
Omalla äänellä on kaksiosainen kirja, joista en-simmäinen pohjautuu toimittaja Iivi Anna Mas-son ja Ilveksen keskusteluihin. Toinen pitää si-sällään kymmenkunta Ilveksen puhetta vuosien varrelta. Monista muista valtiomiehistä poiketen Ilves kirjoittaa suurimman osan puheistaan itse.
Paikoitellen läpipaistavasta isänmaallisuudes-ta huolimatta Omalla äänellä tarjoaa tuoreita nä-kökulmia Itä-Euroopan viimeisen 20 vuoden ai-kaiseen kehitykseen.
Marina Ekroosin Silmänruokaa – Löytöretki ma-kuihin on aivan uudenlainen visuaalinen keitto-kirja. Siinä ruokien kaikki valmistusvaiheet nä-kyvät samaan aikaan tyylikkäissä ja hyvin sommi-telluissa valokuvissa. Jokainen valokuva on siis samaan aikaan yksi resepti.
Kirja on jaettu kolmeen osioon, joista ensim-mäinen käsittelee kevyitä alkuruokia, napostel-tavia ja kastikkeita. Keskimmäisessä osiossa lu-kijalle esitetään reseptit punajuuripastan ja leh-tipihvien kaltaisten pääruokien valmistukseen. Viimeinen osio keskittyy erilaisiin makeisiin herkkuihin ja jälkiruokiin.
Talous- ja sosiaalihistoriaa opiskelleen Mari-nan keittokirja saa jopa allekirjoittaneen uus-avuttoman jauhopeukalot vipattamaan. Vaikka lusikka ei omassa kädessä pysyisikään, on Silmän-ruokaa mainio lahjaidea ruoanlaittoa arvostaval-le ystävälle.
omalla äänellä silmänruokaa
Valokuvaaja Marina Ekroos kuvailee Tutkaimelle esikoiskirjaansa Silmänruokaa.
Toomas Hendrik IlvesWSOY 2011kirja
Marina EkroosWSOY 2012kirja
’’avain keittiön luovaan hulluuteen.”
arviot
TeksTi iLMar MetsaLo TeksTi Mikko Virta
Tutkain 2/2012 37
ätä kirjoittaessa kevät lähenee lop-puaan. Vapun, valtsikan karnevaa-lien ja vuosijuhlien jälkeen edessä on kuuma kesä. Syksyllä palaam-me jälleen kannunvalannan ää-reen ja pääsemme tutustuttamaan uudet tulokkaat opiskelijaelämän syvimpään olemukseen.
Siispä onneksi olkoon, uusi kannunvalaja! Olet läpäissyt seuloista tiukimman ja raivannut tiesi tie-dekunnista kiehtovimpaan. Hellitä siis hetkeksi ja anna mennä, Kannunvalajat esittää: Elämäsi syksy!
Valtsikassa tapahtumia tulee riittämään lähes jokaiselle syksyn päivälle. Uuden opiskeluvuoden alku tulee olemaan myös Kannulle kiireistä aikaa;
suurtapahtumia riittää niin, että hal-litusta hirvittää.
Perinteiset yhteisvaltsikalaiset ta-pahtumat kokoavat jälleen kaik-ki kannunvalajat yhteen. Tavoittee-namme on vahvistaa yhteisvaltsika-laista henkeä yli ainejärjestörajojen. Kannu Games, fuksisuunnistus ja fuksisitsit tulevat tarjoamaan valtsi-kan vanhoille ja uusille toivoille sel-laista kyytiä, jota ei vanhana maiste-rinakaan unohda.
Yhteisvaltsikalaista henkeä on olennaisesti luo-massa myös syksyllä valittava Kannunvalajien fuksi-toimikunta, joka kokoaa yhteen joukon innokkaita uusia valtsikalaisia järjestämään tapahtumia ja toi-mimaan linkkinä fuksien ja Kannun hallituksen vä-lillä. Toimikunnan avulla fuksit voivat tehdä ensim-mäisestä yliopistovuodestaan juuri sellaisen, kuin haluavat. Kannunpunaisissa haalareissa ei edes tai-vas ole rajana!
kannua kaikilleVaikka valtsikalaiset eittämättä ovatkin säkenöivää sakkia, kannunvalajat eivät kuitenkaan tyydy pyö-riskelemään pelkästään omassa piirissään. Kannu
on alku-vuoden ai-kana läm-mitellyt suhteita erityisesti soc&komin (svenska social- och kommu-nalhögskolan) opiskelijajärjestö StudOrgiin.
Soc&komissa on mahdollista opiskella yhteis-kunnallisia oppiaineita ruotsiksi ja suorittaa val-tiotieteen kandidaatin tutkinto. Tämän jälkeen opiskelijat voivat siirtyä suoraan valtsikaan suorit-tamaan maisteriopintoja. Yhteistyö Kannun ja Stu-dOrgin välillä onkin näin ollen tärkeää, päädym-mehän lopulta kuitenkin yhteen.
Kevään perioditauolla valtsikalaiset pääsivät kurkistamaan ruotsinkielisten pöytäjuhlien maa-ilmaan, kun Kannu ja StudOrg järjestivät yhteis-työssä haalarisitsit Nypolenissa. Fuksisyksyä varten olemme suunnitelleet uusille kannunvalajille ja soc&komilaisille muun muassa yhteistä merimat-kaa Tallinnaan.
Tarkoituksena on, että mahdollisimman mo-net Kannun tapahtumista olisivat avoimia myös soc&komilaisille, ja vastaavasti valtsikalaiset pääsisi-vät osallistumaan yhä useampaan StudOrgin järjes-tämään tapahtumaan. Tavoitteena on saada alkuun sellainen yhteistyö, että tulevaisuudessa voisimme puhua yhteisistä perinteistä.
Valtiotieteellisen yhteistyön lisäksi Kannu jatkaa viime vuoden hallituksen aloittamaa poikkitieteel-listä yhteistyötä Aalto-yliopiston Arkkitehtikillan kanssa. Suunnitteilla on kannunvalajien ja arkka-reiden megaluokan sitsit Otaniemessä lokakuussa. Arkkariopiskelijat ovat loputtoman innovatiivisia tyyppejä, ja odotamme innolla syksyn yhteistyötä.
Riemua kesään, rakkaat uudet ja vanhat kan-nunvalajat! Nähdään syksyllä!
Viivi Kuvaja & Ella VirtanenKirjoittajat ovat Kannunvalajien hallituksen suhde-vastaava ja fuksivastaava.
kannusta kaikuu
”Kannun-punaisissa
haalareissa ei edes taivas ole rajana!”
Palstalla Kannunvalajien hallitus kertoo ajankohtaisia kuulumisia jäsenistölle.
T ku
va:
mik
ko
vir
Ta
Kohti syksyä – ja sen yli!
38 Tutkain 2/2012
Lukijakilpailu
Piirteletkö luennoilla muistiinpanojen kirjoittamisen sijaan? Tiedätkö jonkun kaapissa olevan sivunreunataitelijan?
Lähetä meille omasi tai kaverisi parhaat luento-muistiinpanopiirrustukset! Parhaat kuvat julkaistaan Tutkai-men numerossa 3/2012 ja lukijat voivat äänestää niistä voit-tajan. Lisäksi kaikkien piirrustuksia lähettäneiden kesken ar-votaan yllätyspalkintoja.
Lähetä kuvat piirrustuksista osoitteeseen [email protected] otsikolla ”Lukijakilpailu” viimeistään 31.9.2012.
Oikaisu
Numerossa 1/2012 kerroimme virheellisesti Kannunvalajien hallituksen sihteerin Jaakko Hammarstenin olevan sosiaali-työn opiskelija. Todellisuudessa Jaakko opiskelee sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa.
Helsingin yliopiston henkilöhakemistossa kaikki sosiaali- ja kulttuuriantropologian vuonna 2011 aloittaneet opiskelijat oli-vat virheellisesti merkittyinä sosiaalityön opiskelijoiksi.
kuukauden kysymys
45
127
725
Luvut
Tutkaimen Facebook-tykkääjien määrä joulukuussa 2011.
Tutkaimen Facebook-tykkääjien määrä huhtikuussa 2012.
Kannunvalajien Facebook-tykkääjien määrä huhtikuussa 2012.
Tykkää sinäkin Tutkaimesta ja lue esimerkiksi verkkouutisia valtsikan tapahtumista, viikoittain ilmestyvä Eetu ja Ilpo -sarjakuva tai vastaa kuu-
kauden kysymykseen. Kaikki osoitteessa
www.kannunvalajat.fi/tutkain
Kysyimme verkossa, mitä mieltä valtsikalaiset ovat laajoista kan-deista. Kyselyyn vastasi 94 lukijaa. Tulokset ovat seuraavat:
47,87 % Mitkä laajat kandiohjelmat?
26,6 % Huono juttu.
17,02 % Hyvä juttu!
8,51 % En osaa sanoa
Statuksen fuksi Timo Häkli ja Kannunvalajien säkenöivä tiedottaja Jaakko ”Säihky” Kalske nostivat tunnelman kattoon Kannunvalajien Vakooja-bileissä Uudella ylioppilastalolla 10.4.2012.
kannukka kuvaT Mikko Virta
Keho ry:n Sa-lakapakkasit-sit keräsivät Uuden ylioppi-lastalon Alina-salin täyteen juhlijoita 20-lu-vun hengessä 20.3.2012.
Kehon fuk-si Miia Saare-la hurmasi Sa-lakapakkaan saapunei-ta juhlavieraita työläisromant-tisessa asus-sa.
Kontaktilainen Salla Nur-minen luot-ti mustaan ja säihkyviin ko-ruihin jo 20-lu-vulla.
Yhisläiset Kai-sa Lenkkeri ja Josefiina Man-ninen olivat Salakapakka-sitseillä kuin suoraan Pa-riisin seurapii-reistä saapu-neita.
