1/10Tutkain

Avain ratkaisuun löytyy kompromisseista

Ensimmäiseksi antakaa minun kertoa, että en kannata perustutkinto-oikeuden muuttamista maksulliseksi. En myöskään maalaile laka-noita mielenosoitukseen, istu pohtimassa populistisia iskulauseita tai mobilisoi Facebook-kavereitani banderollitalkoisiin. Maksuton kou-lutus on Suomessa pyhä lehmä, jonka teurastamisesta ei demokraat-tisen tasa-arvon lähettilään sovi edes puhua. Hyvinvointivaltiossa pyhää karjaa on paljon, mutta julkisen talouden kriisissä jostain täytyy joustaa.

Lukukausimaksuehdotuksen taustalla ovat todelliset ongelmat. Opiskelijoiden työelämään siirtymistä tulee nopeuttaa, sillä työuri-en pidentäminen sekä alku- että loppupäästä on välttämätöntä. Muuten tulevasta eläkepommista ei selvitä. Opintomaksujen vaa-rana on, että yhä useampi opiskelija työskentelisi lukukausien aika-na saadakseen kokoon maksuihin vaadittavan summan. Näin ollen opiskeluajat saattaisivat jopa pidentyä ja valmistuminen hidastuisi entisestään. Jos työuraa halutaan pidentää alkupäästä, katse on suunnattava myös opintouran alkuun.

Suomalainen nuori pitää keskimäärin kolme välivuotta ennen korkeakouluopintojen aloittamista. Välivuosien ihmistä kasvatta-vista vaikutuksista huolimatta opiskelemaan tulisi päästä suoraan, ensimmäisellä yrittämällä. Opinto-ohjauksen lisääminen ei yksin ole riittävä, saati sitten nopea tai kustannustehokas keino ongelman ratkaisemiseksi. Yksi vaihtoehto välivuosien vähentämiseen voisi olla yliopistojen ja korkeakoulujen yhteishaku. Erityisesti aloilla, joilla sisäänpääsy on vahvasti sidottu valmennuskurssin käymiseen ja use-ampaan hakukertaan, yhteishaku voisi nopeuttaa siirtymää tutkin-toasteelta toiselle. Pääsykoejärjestelmää uudistamaan kannustaa myös se, että vaikka ainakin yliopistojen sisäänpääsyprosenttien perusteella opiskelija-aineksen tulisi olla varsin valikoitunutta, tuo-tettu tutkimus on parhaimmillaankin vain kansainvälistä keskitasoa.

Julkisen talouden menot kasvavat koko ajan, eivätkä kaikki ta-hot voi saada kaikkia kaavailemiaan etuja. Tärkeiden ja monimut-kaisten asioiden edessä ei tule sortua populismiin ja kärjistävään yksinkertaistamiseen. Tarvitaan joustoa – kompromisseja ja halua istua talkoohengessä alas saman pöydän ääreen neuvottelemaan

konkreettisista toimenpiteistä. Tämä koskee kaikkia yhteiskunnallisia toimijoita elinkeinoelämän edustajista työmarkkinajärjestöihin, elä-keläisiin ja opiskelijoihin asti. Suomessa opiskelu ei maksa mitään, eikä sen tarvitsekaan maksaa. Opiskelijastatukseen liittyy lukuisia etuja, eikä yliopistolta tutkintouudistuksen jälkeenkään ole varsinai-sesti kiire pois. Pehmeitä kannustimia tehokkaaseen opiskeluun on, mutta silti opiskelijat voivat huonosti ja kokevat tulevansa potkituiksi. Kukaan ei halua kepittää, mutta millä porkkanat maksetaan, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole?

Tänä vuonna Tutkain pyrkii entistä aktiivisemmin ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Huippuyliopistohengessä Tutkain haluaa laajentaa myös kansainvälistä näkökulmaansa, ja ulkomaalaisista opiskelijoista on löytynyt paljon innokkaita kirjoittajia. Kevään aika-na Tutkaimelle tullaan myös tekemään uudet nettisivut, joilla lehdet julkaistaan, ja jotka tarjoavat mahdollisuuden entistä parempaan vuorovaikutteisuuteen valtsikalaisten keskuudessa.

Tervetuloa mukaan lukemaan ja kirjoittamaan, nousemaan bar-rikadeille ja laskeutumaan niiltä alas. Yhteiskunnallisten toimijoiden tulee osata vaatia ja kyseenalaistaa, mutta silloin tällöin myös kat-soa peiliin. Tutkain käsittelee vuoden ensimmäisessä numerossaan työtä. Lehdessä muun muassa pohditaan ammattiliittojen nykytilaa (s.32), vieraillaan vankilassa (s.23) ja etsitään vastausta korkeakou-lutettujen työttömyyteen. Niille, jotka vielä pakertavat kesätyöha-kemustensa kanssa, apua löytyy sivulta 26.

Ahkeraa ja lumetonta kevättä kaikille!

Stina MäntynieMi, päätoiMittaja

pääkirjoitus

kuva annina Mäkinen

3

julkaisija

Kannunvalajat ry

vastaava päätoimittaja

Stina Mäntyniemistina.mantyniemi@helsinki.fi

toimituspäällikkö

Maria Lietomaria.lieto@helsinki.fi

ulkoasu

Annina HakkarainenMia Niemelä

toimittajat

Stina Mäntyniemi, Maria Lieto, Hanna Tykkä, Laura Rauhala, Iiris Lagus, Alexandra Peth, Aki Reinimäki,

Mily Vázquez Harkivi, Miruna Cosma, Anna Bessonova, Marja Hintikka, Jarno Louhelainen, Falko Blumenthal,

Daniel Jyllikoski, Jutta Juvenius, Sanni Myllyaho

kuvaajat ja kuvittajat

Tiina Kanninen, Annina Hakkarainen, Mia Niemelä,Jouko Perttula, Annina Mäkinen, Alexandra Peth

kannen kuva

Jouko Perttula

teema

Työ

ilmoitusmyynti

Emmi-Julia Tiittaemmi-julia.tiitta@helsinki.fi

paino

Picaset oy Helsinki Maaliskuu 2010

painos

350 kpl

palaute

tutkain10@gmail.com

Artikkeleissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa

Kannunvalajat ry:n virallista kantaa.

Irtain

Yliopistouudistus

The complex ecosystem of corporate social responsibility

16 the trendy concept of cSr

Post studium

Kohti tuntematonta ja sen yli

Ammattini tutkija

Työn opiskelija Kirja-arvostelu20 ei töitä korkeakoulutetuille?

Valmentaja piiskaa työnhakijan kesäkuntoon

In a nutshell

Tuntematon puhelinmyyjä

Kolumni

Vahvan AY-liikkeen Suomi?

Työ tekee vapaaksi

23 työtä Muurien

SiSäpuolella

VAKKARI: Hallitus

Hallitus esittäytyy

Kannukka

Mitä virkaa on maisterilla?

Silver labour and ICT innovation

Suomalaisen matkaoppaan arkea

6

10

12

14

15

16

18

20

23

26

29

30

31

32

SiSältötOiMitUS

34

36

39

40

41

42

4 5

irtain irtain

7

Opin lukemaan ja kirjoittamaan kuusivuo-tiaana. Ensimmäinen pidempi tekstini oli rakkauskirje. Olin seitsemän ja palavas-ti rakastunut. Kukapa ei olisi – Timolla oli jenkkisiili, neonkeltainen toppahaalari ja Tappajahain kuvauksissa käynyt isä. Timo oli niin allerginen, ettei voinut tulla kouluun kalakeittopäivinä. Pikku vikoineenkin siis melko täydellinen mies.

Tunteisiini ei vastattu odotetulla tavalla. Hän kertoi kaikille kirjeestä ja minulle nau-rettiin. Päätin taistella. Niinpä pikaromans-siamme seurasi jälki-istunto ja kotimuistutus. Traumaattinen kokemus venyi lopulta niiden 12 vuoden mittaiseksi, mitkä vietimme Timon kanssa samoissa kouluissa.

Vuosia myöhemmin, kun olin jo tajunnut tul-leeni höynäytetyksi Tappajahai -tarinalla, päädyimme istumaan iltaa samaan seuruee-seen. Debyyttitekstini nousi puheenaiheeksi. Timo oli vastikään löytänyt sen lapsuusko-distaan, jossa oli säilyttänyt kirjettäni yli 20 vuoden ajan! Olin liikuttunut ja tunsin itseni voittajaksi, kunnes: ”Tiesitkö muuten Hanna, että olit ekaluokalla meistä ainoa luku- ja kirjoitustaitoinen? Mun äiti luki sen kirjeen mulle ääneen.”

Hanna Tykkä

Joka toinen viikko kello 21 eteenpäin Beat-rootissa (Iso Roobertinkatu 10) järjestetään Maanantain musavisa. Osallistujat jaetaan 2-4 hengen joukkueisiin. Kysymykset, jotka koskevat sekä soitettuja kappaleita että yleistä musiikkitietoutta esitetään paperilla ja kilpailun päätyttyä paperit vastauksi-neen palautetaan. Annetut vastaukset pis-teytetään ja eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa. Palkinnot ovat tavoittelemisen ar-voisia, koska voittajajoukkueelle on luvassa WSOY:n uutuuskirjoja ja tietysti kylmää juo-tavaa. Paikalle kannattaa saapua ajoissa, koska istumapaikat viedään nopeasti.

HelsinkiMaanantain musavisa

Mun eka juttu

PussikaljaKun käsi ei enää kohmetu pullosta kiinni pitäessä, on korkea aika aloittaa.

Maailmannäyttely ”Parempi kaupunki - parempi elämä.” Shanghain maailmannäyttelyn odotetaan olevan kävijämäärältään kaikkien aikojen suurin. Suomen paviljonki on nimeltään Kirnu.

GolfTiger Woods on todistanut, ettei reikäpelin tarvitse rajoittua viheriölle.

VuosijuhlatOnnea Kannu 65 vuotta! Mikä ihana tekosyy sijoittaa kolmen opintotuen verran mekkoon, joka aamulla on jo entinen.

Muotiblogit Osaamme repiä sukkahousumme riekaleiksi ilman numeroituja ohjeitakin.

Lihaliima Lama leikkasi pihvimme, mutta onneksi voimme liimata ne takaisin.

TalviFacebook-yhteisö sen tiivisti: VITUN TALVI.

PuumatPuuma on Amerikassa elävä kissaeläin. Puuma saalistaa yleensä väijymällä, eikä naaraiden kiima-aika ole vuodenajasta riippuvainen.

?HallOpEd= Halloped muodostuu sanoista

hallinnon opiskelijaedustaja. Yli-opistolain mukaan professoreilla, muulla henkilökunnalla ja opiske-lijoilla on kaikilla oltava edustus jokaisessa monijäsenisessä pää-töksentekoelimessä, esimerkiksi tiedekunta- ja laitosneuvostoissa. Hallopedin tehtävänä on kertoa opiskelijoiden näkökulma opiske-luun liittyvissä asioissa. Kauden kesto on yleensä noin kaksi vuotta, eikä hallopediksi hakemiseen ole erityisiä kriteereitä. Uudet hal-linnon opiskelijaedustajat valittiin syksyllä 2009.

Toimitusbarometri

+

-

”Kiitos mielenkiinnosta yritystämme kohtaan. Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut Teihin.” Rehellisyyden nimissä ei minunkaan valintani ensisijaisesti Teihin kohdistunut, postiluukkuunne kilahtanut ha-kemus oli noin kahdeskymmenes lähettämäni – ensisijaisten valintojen kohdalla toivo on menetetty ajat sitten. Mistä pitäisi kesätöitä kysyä, jottei hakijajonosta aina löytyisi kou-lutetumpaa, kokeneempaa ja karismaatti-sempaa kilpailijaa? Miten pahasti uskaltaa liioitella omaa osaamistaan; valtiotieteiden ylioppilas taitaa todellisuudessa tarkoittaa muutamaa kurssillista takarivissä nukuttuja luentoja ja Wordin erinomainen hallinta ki-teytyy taitoihin kirjoittaa ja copy-pasteta. Stressi kesätyöpaikasta tuntuu absurdilta, kun ikkunasta näkyy vain vaakasuorassa pyryttävää tuiskua. Helpottavaa on ajatel-la, että aika kultaa muistot ja alkuvuoden ahdistus naurattaa kun löytää itsensä kopio-koneen vieressä seisovana toimistoapulaise-na sitten kesällä 2010. Tai 2011...

Laura rauHaLa

Kesätyö(ttömyys)

6

irtain irtainTeksTi ja kuvaT aLexandra PeTH

Viini on ensisijaisesti ruokajuoma. Miksi asi-akkaan ei anneta ostaa ruokajuomaansa ruokaostosten yhteydessä? Kansalaisten holhoaminen ei ratkaise syvälle juurtuneita ongelmia.

Alkon monopoli on jo valmiiksi murtumisu-han alla, kun Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteet Viinikauppa.comia vastaan. Mieto-jen, alle 22 % alkoholijuomien myynnin va-pauttaminen olisi kuluttajien lisäksi helpotus myös lähikaupoille, joiden asiakkaita Alko on nyt vienyt sijoittamalla myymälöitään lä-hinnä suurimpien markettien yhteyteen.

Alko on hoitanut tehtävänsä kiitettäväs-ti panostaen asiantuntevaan palveluun ja melko kattavaan viinivalikoimaan. Viinin myynnin vapauttaminen päivittäistavara-kauppoihin ehkä heikentäisi Alkon mahdol-lisuuksia ylläpitää valikoima nykyisellään, mutta antaisi mahdollisuuksia myös yksityi-sille viinien erikoismyymälöille. Hyvä tar-jonta syrjäisimmillä alueilla tulisi luultavasti heikentymään, mutta tarvitaanko tarjontaa ilman kysyntää?

Maria LieTo

Tutkain kysyyKäytkö töissä?

Luova viini Ahdistaako gradu? Kiusaako kandi? Lupa-sitko kirjoittaa liian moneen ainejärjestöleh-teen, ja deadlinet pukkaavat päälle? Avaa pullo punaviiniä Montmartren hengessä ja anna tajunnan virrata. Ilman luovaa viiniä et ehkä lukisi tätäkään sivua.

Villipuutarhan aamiainen Älä anna epäilyttävän sijainnin Roskapan-kin kulmalla hämätä! Pieni ja tunnelmallinen Villipuutarha (Kaarlenkatu 13) edustaa kal-liolaisidylliä parhaimmillaan, ja lauantain luksusaamiainen on ehdottomasti kokeile-misen arvoinen. Värikäs irtaimisto tarjoaa ihmeteltävää, ja kaikki esineet ovat myy-tävänä.

Ajastettu kahvinkeitinMaailman tehokkain torkku. Mihinkään ei ole mukavampaa herätä kuin tuoreen kah-vin huumaavaan tuoksuun ja kujeilevaan porinaan. Keitin ja kupit sängyn viereen, ja ajastin päälle. Muista nousta ylös heti kahvit juotuasi, sillä kofeiini ei vaikuta välittömästi.

Tiedeviestinnän instituutiot ja käytännötTieteen tuntemus kulttuurin keskeisenä osa-na on tärkeää, ja tiedeviestintää tarvitaan yhteiskunnallisen keskustelun tueksi. Ka-rismaattisten, vierailevien luennoitsijoiden vetämä mielenkiintoinen luentosarja sopii kaikille tiedekuntaan tai pääaineeseen kat-somatta. Suoritustapana oppimispäiväkirjat ja esseet, noppia kertyy viisi.

Toimitus suosittelee

Viini kauppoihin!

Jotkut ammatit käyvät teknologian kehityk-sen ja yhteiskunnan muutoksen seurauksena tarpeettomiksi. Historiaan ovat jääneet jo muun muassa sentraalisantrat, teleksinhoi-tajat ja radiosähköttäjät. Mitä tapahtuu kaiken kansan rakastamille tv-lupamaksu-tarkastajille, jos Suomessa siirrytään vero-luontoiseen mediamaksuun?

Viestintävirastosta osataan kertoa, että suurin osa tv-lupamaksutarkastajista hoitaa valvontapestiään vain sivutoimena.

-Jos mediamaksu nyt tulee, tv-lupamak-sutarkastajien työpanosta ei enää tarvita, kertoo Mira Keitaanranta.

Onko tämä synnyttänyt Viestintävirastos-sa haikeutta?

-Me toimimme voimassaolevan lainsää-dännön mukaan. Jos tehtävä päättyy, niin sitten se päättyy, Keitaanranta kommentoi.

Ei siis enää hikoilua ja jännittämistä ovi-kellon soidessa. Ei enää kirjeitä, joissa te-levisiolupamaksun maksamattomuutta ih-metellään. Eikä enää puheluitakaan, joissa kovistellaan, että kyllä teillä kaiken toden-näköisyyden mukaan se televisio on. Niin ne ajat muuttuvat.

iiris Lagus

Tervetuloa mediamaksu! Tervemenoa tv-lupatarkastajat!

”Toi meidän proffa on niin kuuma...””Äh, se on vähän kuin näkkileipä. Koulussa se aina maistui tosi hyvältä, kun muutakaan ei ollut tarjolla, mutta kuka sitä nyt kotona söis?”

Klixillä kuultuaKATJA RAJANIEMI 28SOSIOLOgIAOlen töissä Helsingin seudun Setassa. Tällä hetkellä teen noin 30 tuntia viikossa. Pelkkä opiskelu ei ole taloudellisesti mahdollista, koska vuokrataso on niin korkea. Olen välillä pitänyt taukoa opiskelusta ja käynyt pelkäs-tään töissä.

TANJA VÄNTTINEN 19En ole tällä hetkellä töissä. Asun vielä kotona, joten menot ovat pienet. En aio hakea ke-sätöitä. Ehkä sitten kun muutan, alan hakea töitä.

NATALIA HIETALA 24LUOKANOPETTAJAKOULUTUS Tällä hetkellä teen töitä lastenhoitajana. Työnteko on pakollinen paha. Ilman sitä val-mistuisi nopeammin ja pääsisi työelämään. On positiivista, että eduskunta yrittää no-peuttaa valmistumista. Tällä hetkellä tuki ei kuitenkaan riitä elämiseen.

LIISA AALTO 21VIESTINTÄOlen töissä S-marketissa, jotta saisin laskut maksettua. Toimenpiteet opiskelijoiden työs-säkäynnin vähentämiseksi ovat riittämättömiä. Tuntuu, ettei eduskunnassa oikein tajuta miten paljon rahaa opiskelijoillakin kuluu. Ei kukaan pysty elämään sellaisella säästöliekillä, mitä eduskunta laskeskelee.

LINDA LOPPERI 21MUSIIKKITIEDE Olen töissä viestintätoimistossa. Minulla on käynyt tuuri, kun olen saanut joustavan työ-paikan. Opiskelu kärsii, jos käy liikaa töissä. Vuokrat ovat niin korkeat, ettei pelkkä opin-totuki riitä. Tukia pitäisi parantaa ja opiske-lija-asuntojen määrää lisätä.

Älkää kokeilko kymmenen minuutin hiusvä-rejä. Älkää kokeilko vaaleampaa sävyä jo tummiksi värjättyihin hiuksiin. Oikeastaan jo tyvikasvun värjäämisellä voi olla mie-lenkiintoisia seurauksia. Itse asiassa älkää värjätkö ollenkaan. On kiinnostavaa tai-teilla tee-se-itse -värien kanssa, kun ohjeet koskevat ainoastaan värjäämättömiä hiuk-sia. Haloo! Jokaisella on elämänsä aikana värjäämättömät hiukset ainoastaan kerran. Joko ei värjää ollenkaan, tai sitten kuontalo tulee olemaan upea sekoitus tyvikasvun eri vaiheita. Tyvikasvu imee valitettavasti väriä aivan eri tavalla kuin jo värjätyt hiukset – voi olla yllättävän hankalaa saada koko letti samaa sävyä. Jos mielii saada tuoreen värin hiuksiinsa kymmenessä minuutissa, kan-nattaa palkata mummo, kaverit ja naapurin koira levittämään mönjää samaan aikaan kaikkialle. Tavara on nimittäin melko tujua, ja suortuvat, joissa se vaikuttaa pisimpään, jäävät yleensä huomattavasti tummemmiksi. Tietysti senkin voi vain ajatella käteväksi keinoksi saada raidat ilman kahta väriä. Luonnollisen epätasainen väri.

sanni MyLLyaHo

Tyvikasvu

8 9

Nyt se on tapahtunut. Helsingin yliopisto siirtyi uuteen aikaan yliopistolain astuttua voimaan 1.1.2010. Käytännössä uudistus tar-koittaa yliopistojen irtautumista valtiosta. Ne ovat nyt joko yksityisoikeudellisia säätiöitä kuten Aalto-yliopisto, tai julkisoikeudellisia yhteisöjä kuten Helsingin yliopisto. Tarkoi-tuksena on parantaa kilpailukykyä kansain-välisellä tasolla.

Yliopistouudistusta on perusteltu myös taloudellisen liikkumavaran lisääntymisellä. Yliopistot voivat nyt omistaa sekä irtainta että kiinteää omaisuutta. Ne voivat harjoittaa elinkeinotoimintaa sekä hankkia lisärahoitus-ta lahjoitusten ja muun yritystuen muodossa. Kritiikkiä on herättänyt yliopistojen eriar-voistuminen, sillä mahdollisuudet saada liike-elämän rahoitusta vaihtelevat yliopistoittain.

Toinen keskeinen huolenaihe on ollut yliopis-touudistuksen vaikutus tutkimuksen laatuun. Yksityinen rahoitus tuo mukanaan velvoittei-ta, ja tiettyjä tutkimuksia saatetaan joutua salailemaan yrityssalaisuuden nimissä.

Pienemmät yliopistot pelkäävät rahoittajien suosivan suurten kaupunkien yliopistoja. Vaik-ka valtio ei enää ole yliopistojen työnantaja, on se edelleen yksi rahoittajista. Valtion rahoitus palkitsee toiminnan laatua, vaikuttavuutta ja tehokkuutta, mikä merkitsee kilpailun kiristy-mistä. Yliopistoista puhutaan tuotantolaitok-sina, vaikka Suomea vaivaa jo nyt akateeminen työttömyys. Kuinka suotavaa on sivistyksen muuttaminen kauppatavaraksi?

Uudistus tarkoitti myös yliopistojen päätö-selinten muokkaamista. Vanhassa kolmikan-nassa opiskelijoilla, professoreilla, ja muilla yliopiston työntekijöillä oli äänivalta. Nyt yliopiston hallituksen jäsenistä 40 % tulee yliopiston ulkopuolelta. Aluksi yritettiin jopa saada ulkopuolisten enemmistö, mitä perusteltiin ulkopuolisten kyvyillä hahmot-taa paremmin yliopistojen kokonaistarpeet. Rehtorin päätösvalta kasvoi. Uutta päätöksen-tekoelintä povataan edeltäjäänsä hitaammaksi ja byrokraattisemmaksi, kun asiakirjoja on nyt hyväksymässä aiempaa useampi henkilö.

Virkasuhteet siirtyivät uuden lain myötä historiaan, ja henkilöstön palvelussuhteet muutettiin yhtenäisesti työsuhteiksi. Virka-suhteiden on kuitenkin perinteisesti mielletty turvaavan paremmin tutkimuksen vapauden.

Oma lukunsa on viime aikoina tunteita kuumentanut koulutuksen muuttaminen maksulliseksi. Nyt kokeillaan lukukausimak-suja EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoil-le. Lukukausimaksuilla halutaan muuttaa yliopistot kansainvälisemmiksi ja kattaa osa kansainvälistymiseen liittyvistä kuluista. Sitä ennen pitäisi kuitenkin saada suomalaiset yliopistot houkuttelevimmiksi. Esimerkiksi ylioppilaskuntien teettämän kyselyn mukaan 60 % ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista ei olisi tullut Suomeen opiskelemaan, mikäli tutkinto olisi ollut maksullinen.

Valtsikalaiselle yliopistouudistuksen näkyvin ilmentymä lienee laitosuudistus. Aiemman yhdeksän laitoksen sijaan laitoksia on nyt kaksi. Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos koostuu kansantaloustieteen, kehitys-maatutkimuksen, käytännöllisen filosofian, yhteiskuntahistorian (poliittinen historia ja talous- ja sosiaalihistoria) sekä yleisen valtio-opin oppialoista. Sosiaalitieteiden laitoksen oppiaineita ovat sosiaali- ja kulttuuriantro-

Kuinka suotavaa on sivistyksen muuttaminen

kauppatavaraksi?

pologia, sosiaalipolitiikka, sosiaalipsykologia, sosiaalityö, sosiologia, tilastotiede ja viestintä. Laitosuudistuksen tarkoituksena on lisätä yh-teistyötä ja monimuotoisuutta tiedekuntien sisällä.

Luovuuden etsiminen on nykyään vält-tämätöntä kaikissa organisaatiossa. Ilman luovuutta ei ole kilpailua ja ilman kilpailua ei ole tulevaisuutta. Nähtäväksi jää murene-vatko suomalaiseen yliopistoon perinteisesti yhdistetyt sivistykselliset ja rehelliset arvot vanhoillisina kilpailun kovetessa.

tiedekuntalaitosten määrä

ennenlaitoksia nyt

Valtiotieteellinen 9 2

Oikeustieteellinen 4 laitokseton

Humanistinen 15 4

lääketieteellinen 65

(+ tutkimusohjelmayksikkö)

Käyttäytymistieteellinen 5 2 (+ harjoittelukoulut)

teologinen 5 laitokseton

Matemaattis-luonnontieteellinen

7 5

Maatalousmetsätieteellinen 9 4

Eläinlääketieteellinen 4 laitokseton

Farmasian tiedekunta laitokseton laitokseton

Biotieteellinen 2 2

teksti AlexAndrA Peth • kuvA MiA nieMelä

Uusi yliopistomme

10 11

”Miten päädyit tutkijaksi?Valmistumisen jälkeen työskentelin ensin Yli-oppilaslehden toimittajana. Väittelin tohto-riksi Tampereen yliopistosta vuonna 1996. Samana vuonna siirryin Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle ensin lehtoriksi, kunnes 2001 sain nimityksen joukkoviestinnän pro-fessoriksi. Ylkkärin jälkeen olisi ehkä ollut hankala sopeutua tavalliseen työelämään, joten tutkijaksi siirtyminen sopi minulle hy-vin.

Millaista tutkijan työ on?Tutkijan työ on hyvin itsenäistä ja vapaata. Yhdessä tekemistä on melko vähän, joten joskus arki saattaa tuntua yksinäiseltä. Hyvä työyhteisö auttaa kuitenkin jaksamaan. Tut-kija ei voi sulkeutua omaan kammioonsa, sillä työtä tehdään verorahoilla, mikä tuo tutkijalle myös sosiaalista vastuuta. Työ on paikoin stressaavaa; joskus tuntuu, että mi-kään ei onnistu. Työt tulevat helposti myös kotiin, eikä lomia malta aina pitää. Aloitte-levan tutkijan kannattaa pitää myös lomaa, silloin työtkin sujuvat paremmin. Itselleni opettaminen tuntui aluksi hankalalta. Siihen kuitenkin tottuu ja siinä kehittyy ajan myö-tä. Nyt tutkimusvapaalla ollessani ajattelen aika ajoin, että voi kun pääsisi taas pian opettamaan.

Oliko toimittajan työkokemuksesta hyö-tyä tutkijaksi siirtyessä?Ei varsinaisesti. Kirjoituskokemuksesta on toki ollut hyötyä ainakin hyviä tutkimushake-muksia laatiessa. Toimittajana oppi työsken-telemään selkeässä aikataulussa. Tutkijalle asetetaan melko vähän deadlineja, mikä ei aina ole hyvä asia. Projektit tapaavat venyä ja suunnitelmat muuttuvat matkan varrella. Millaisia tehtäviä laitoksen johtajan työ-hön kuuluu?Laitoksen johtajan tehtävistä keskeisin on rahoituksen hankkiminen. Byrokratia lisään-tyy yliopistomaailmassa jatkuvasti, ja niin sanottuja paperihommia on paljon. Johta-jan hommat ovat kiertopalkintoja; pienellä laitoksella jokaisen täytyy vuorotellen ottaa vastuu hallinnollisista tehtävistä. Itse toimin laitoksen johtajana kaksi kautta. Hallin-

nolliset tehtävät työllistävät edelleen, sillä yliopistouudistuksen jälkeinen aika on ollut monessa mielessä hieman sekavaa.

Mitä tutkijaksi haluavalta edellytetään?Periaatteessa kenellä tahansa maisterivai-heen opiskelijalla on hyvät edellytykset akateemiselle uralle, sillä kova seula on lä-päisty jo aiemmin. Viestinnän oppiaineessa hakemuksia jatko-opiskelijaksi tulee noin 10 vuodessa, puolet hakijoista valitaan. Hyvä tutkimussuunnitelma on kaiken lähtökohta-na. Aiheissa merkitsevät ajankohtaisuus ja se, että laitos kykenee tarjoamaan aiheesta opastusta.

Kuinka tutkijan ammatista voi hankkia työkokemusta?Sekä oppiaine että sen yhteydessä toimiva viestinnän tutkimuskeskus CRC palkkaavat opiskelijoita tutkimusavustajiksi. Tutkimus-avustajan tehtävät liittyvät yleensä aineis-ton hankintaan ja analyysiin sekä tutkimus-prosessin seuraamiseen. Tutkimusprojekteihin osallistumalla saa omakohtaisesti kokemusta tieteen tekemisestä ja apua ja materiaalia esimerkiksi omaan graduun. Avoimista pai-koista ilmoitetaan ainejärjestön sähköpos-tilistalla. Joskus myös esimerkiksi seminaa-rista tuttua opiskelijaa saatetaan pyytää suoraan mukaan projektiin.

Näkeekö tutkija nälkää?Ei ole mikään salaisuus, että tutkijoiden pal-kat eivät päätä huimaa. Ilman vakinaista virkaa työllistyminen tapahtuu pitkälti pro-

jekti kerrallaan. Viestinnän alalla oma tutki-muskeskus helpottaa tilannetta. Meillä pää-toimisia jatko-opiskelijoita on tällä hetkellä 12. Yliopisto tarjoaa jatko-opiskelijalle tilat, mikäli tälle on myönnetty vähintään puolen vuoden rahoitus. Väitöskirjan tekijöiden palkat ovat melko surkeat. Harvan tutkijan motiivina kuitenkaan on raha.

Mitä kuuluu suomalaiselle tieteelle?Suomalainen tutkimus edustaa hyvää keski-tasoa. Keskeinen ongelma on, että opettajia on liian vähän suhteessa opiskelijamääriin. Suomalainen tutkimus ei kansainvälisellä ta-solla ole kovin näkyvää, vaan periaatteena on ollut pikemminkin omaksua vaikutteita muualta. Lisäksi tutkimuksessa panostetaan monesti määrään eikä laatuun; kaikkien yli-opistojen ei tarvitsisi tarjota jokaisen alan jatkokoulutusta.

Ammattini tutkija

Tutkimuksessa panostetaan monesti määrään eikä laatuun.

tekSti ja kuva Stina MäntynieMi

• Esa Väliverronen, syntynyt 1957

• Helsingin yliopiston joukkoviestinnän professori

• Väitellyt tohtoriksi Tampereen yliopis-tosta 1996. Väitöskirja Ympäristöuhkan anatomia käsitteli metsätuhoja ympäris-töuhkana suomalaisessa julkisuudessa 1987-1995.

• Viestinnän laitoksen johtaja 2004-2009

• Tutkimusvapaalla 31.7.10 asti, työstää viestinnän perusoppikirjaa

• Akateemiset kiinnostuksen kohteet: jul-kisuus ja valta, tiedeviestintä ja journa-lismi.

12 13

kohti tuntematonta ja sen ylityön opiskelija

Legendaarinen Ysibaarin Pollo limonello eli kanaa sitruuna- ja jogurttikastikkeessa on saanut blogimaailmassa uuden ilmeen. Tutkain selvitti, voiko lihan todella korvata soijalla ja onko siinä mitään järkeä.

Minusta piti tulla diploMi-insinööriKaveriporukka pitkän matikan ryhmässä ajatteli, että tietoliiken-netekniikka on tulevaisuuden ala. 1990-luvun it-kupla paisui edel-leen, ja pikkulukion pojat ajattelivat tulevansa rikkaiksi. Otaniemi oli paras tekniikan koulu ja dippainssin liksa iso. Tein muiden ohella abikeväänä 2000 valinnan ja sain haluamani opiskelupaikan. Tuntui hienolta saada koulutus, jolla muokataan tulevaisuutta ja ansaitaan hyvä elintaso. Halusin kouluttautua työtä varten, vaikka muutkin alat kiinnostivat ja olin pärjännyt vähän joka aineessa.

Sitten it-kupla puhkesi. Olin viettänyt pari välivuotta töissä ja armeijassa, ja ajatukseni selkenivät. Ei Otaniemessä edelleenkään tuntunut olevan mitään vikaa, mutta muutin näkökulmaani opiske-luun. Halusinkin opiskella sitä, mikä tuntui kiinnostavalta – yhteis-kunnallisia aineita, historiaa, kieliä. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin vauhtia teekkarifuksin syksystä ja kokeilin, millaista opiskelu TKK:lla oli. Ei minua varten. Hain siis toisen ja kolmannenkin kerran valtsi-kaan – vailla harmainta aavistusta siitä, mitä VTM tekee työkseen. Mutta enhän minä työtä varten opiskellut vaan itseäni.

Olin väärässä. Koska kolumnissa saa kärjistää ja yleistää, totean, että kaikki me opiskelemme työtä varten. Olemme työn opiskeli-joita. Työtä opiskellaan eri tavoin. Joku pohjustaa itselleen aka-teemista uraa suoriutumalla opinnoistaan erinomaisin arvosanoin ja lukemalla oman alansa aikakausjulkaisuja. Tiedättehän heidät, jot-ka luennolla väittelevät proffan kanssa viimeisimmistä tutkimussuun-tauksista ja viittaavat seminaareissa omiin (vielä julkaisemattomiin) tutkimuksiinsa. Joku toinen taas opiskelee työtä kenkämyyjänä. Siinä työssä oppii toimimaan erilaisissa vuorovaikutustilanteissa ja saa kokemusta konkreettisen työn tekemisestä. Ja rahaa elämiseen.

Toisia onnistaa ja he saavat harjoittelutuen. Harjoittelussa useim-mat pääsevät käytännön tasolla näyttämään sekä itselleen että muille, mitä yliopistosta on jäänyt päähän. Myös kesätyöt opettavat työntekoa – oli kyseessä sitten vapaaehtoisprojekti, jäätelöauton kuskin tai Helsinki Helpin hommat.

Yllättävän moni hyödyntää oppimaansa kokopäivätyössä opin-tojensa loppuvaiheessa. Omassa kaveripiirissäni ei ole mitenkään

poikkeuksellista, että gradua tehdään työn – siis sen kuuluisan oman alan työn – ohella. Se, miten työhön päädytään ja miten oma ura alkaa, on liian monitahoinen asia avattavaksi tällä kertaa. Totean-pa vain, että sattumalla ja verkostoilla on joskus hämmästyttävän suuri merkitys.

Moni tulee valtsikaan opiskelemaan, koska ei tiedä, mitä haluaisi isona tehdä. Näin tein itsekin. Tästäkin huolimatta meistä tulee jo-tain. Sanakirja sanoo, että graduation tarkoittaa ensinnäkin loppu-tutkinnon suorittamista, toiseksi valmistumista. Sanakirja on oikeassa. Valmistuminen onkin valtsikalaisen näkökulmasta huono suomennos. Ei VTM ole valmistuessaan valmis. Me teemme loppututkinnon, joka antaa valmiudet oppia lisää, soveltaa tenttikirjojen tietoa ja hank-kia uutta. Meistä tulee asiantuntijoita. Opiskelujen aikana opimme työtä varten – seminaareissa, luennoilla, järjestöissä, harrastuksissa. Myös jokainen työpaikkamme opettaa meitä työstä.

Olen varma, että 19-vuotiaana vietetty vuosi tehdastyöläisenä opetti työnteosta enemmän kuin teekkarifuksin opinnot. Jokainen tekemäni työ on muokannut minua työntekijänä ja samalla näke-mystäni siitä, millaista työnteko on. Vaikka valmistun tavoiteikää vanhempana, olen varmasti opiskellut työtä riittävästi pärjätäkseni. Jokainen työ opitaan kuitenkin tekemällä, ei tenttikirjoista tai luen-tosaleista.

Huomasin jossain vaiheessa hymyileväni abiturientti-Akille ja te-kemilleni valinnoille. VTM:n koulutuksella nimenomaan muokataan tulevaisuutta ja saavutetaan hyvä elintaso. Shakkimatti.

Kirjoittaja on graduntekijä, joka työskentelee valtsikalaisten ammattiliitossa SVAL:ssa asiamiehenä.

tekSti aki reiniMäki kuva annina Mäkinen

kAuhAn vArressA: stinA MäntynieMi jA juttA juvenius • kuvA stinA MäntynieMi

Soya limonello

Soya limonello 4:lle:

n. 2,5 dl soijasuikaleita

1 kasvisliemikuutio

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

ripaus cayennepippuria tai chiliä

2 dl ruokakermaa

0,5 rkl kurkumaa

2 tl raastettua tuoretta inkivääriä

2 rkl sitruunamehua

2 rkl hunajaa

2 dl maustamatonta jogurttia

suolaa

parmesaania

tuoreita yrttejä

Kasvisruokavalioon ennakkoluuloisesti suhtautuva toimittaja yrittää pelastaa maapallon ja kokkaa kasvisruokaa.

Kokkitiimin kommentit:

Kuivat soijasuikaleet näyttävät vaarattomilta ja muistuttavat lä-hinnä krutonkeja. Neste kuitenkin muuttaa tilanteen. Kostuneiden soijasuikaleiden aromi tuo mieleen lemmikkijyrsijän häkin pohjalle levitettävän purun, eikä suikaleiden puristelu herätä ainakaan ma-telijakammoisissa kulinaristisia intohimoja.

Valmis annos näyttää ravintolan (ei ehkä Savoyn, mutta ainakin Chicosin) keittiöstä tulleelta. Yksinkertainen kastike on makuja täyn-nä, eikä nälkäinen huomaa kaivata lihan suopeaa aminohappoja-kaumaa tai makua. Kokkausta johtanut kasvissyöjä ylistää reseptiä ehdoitta, epäluuloiselle toimittajalle soijasuikaleissa riittää vielä to-tuteltavaa. Jos kuitenkin haluat lisätä pakollisen kasvisruokapäivän myös omaan ruokavalioosi, Soya limonellosta on hyvä aloittaa.

Kiehauta ensin kattilassa noin puoli litraa vettä. Liota joukkoon kas-visliemikuutio ja siirrä kattila pois levyltä. Lisää veteen soijasuikaleet ja anna turvota kannen alla joitain minuutteja. Valuta ylimääräinen vesi pois ja purista suikaleita hellästi kuivemmaksi.

Seuraavaksi pilko sipuli. Kuullota sipulia, soijasuikaleita ja cayen-nepippuria tilkassa öljyä pannulla. Lisää ruokakerma ja anna hau-tua hetki. Sekoita joukkoon pilkotut valkosipulinkynnet, kurkuma, raastettu inkivääri, sitruunamehu ja hunaja. Sekoita ja anna kypsyä miedolla lämmöllä. Sekoita lopuksi joukkoon jogurtti. Lisää suolaa maun mukaan ja tarjoa pastan kanssa. Valmiin annoksen päälle ripotellaan parmesaania ja tuoreita yrttejä, esimerkiksi basilikaa.

14 15

‘Corporate Social Responsibility’ (CSR) is a trendy concept extensively discussed in business, but a relatively novel concept in communication. The concepts of CSR and corporate citizenship have been part of the business vocabulary for a long time. A research paper written by Niall Fitzgerald and Mandy Cormack at Harvard Univer-sity, points out that only recently, however, have these concepts grown to encompass a more complex, multi-dimensional and global set of issues. This is partly due to market liberalization, technological innova-tions, increased financial investment, more effective and networked non-governmental organizations and globalization. Still, even for scholars, it is not easy to give a defini-tion to the concept of CSR.

Elisa Juholin is a Finnish academ-ic in the field of communication, who has studied CSR and written books about it. In the abstract of her book “Born Again: a Finnish approach to Corporate Social Re-sponsibility”, she states that one of the major challenges when writing the book was to find the meaning of CSR. In the same book she describes the evolution of the concept and agrees that, although seemingly novel, the topic is not new and that companies have been practicing social responsibility for a long time.

There is no official single definition for CSR, however, one way to explain the concept could be “the way business does business”, taking into consideration who is affected

during the process. Being studied from com-munication, management, legal, ethical, and political perspectives, the concept of Cor-porate Social Responsibility not only deals with the legal obligations that global cor-porations have to observe, but with the ethi-cal responsibility that corporations acquire towards society when utilizing or affecting natural or human resources.

Fortunately, there is a tendency for the pub-lic to be more interested in how the com-panies operate. In Finland there is an or-ganization called FiBS (Finnish Business and Society) whose sole purpose is to motivate and support companies that are willing to take a serious compromise towards their

that the corporations’ sole interest in CSR communications is to attain and maintain a positive reputation or to serve as a guise for companies that strive to portray an im-age of ethical behavior. This might be true in some cases, but fortunately not in all. Be-sides, in countries like Finland with a media system that strives to serve the public, news about exaggerated or ghostly organiza-tional responsible deeds could be rather counterproductive.

As mentioned above, CSR is a broad topic concurrent to the environmental and ‘global justice’ movements, but it is not fixed exclu-sively to those prevalent subjects. Corpo-rations have effectively aided in situations

of crisis or natural disaster, and studies exist on the role of CSR in natural disaster reduction. How-ever, according to Fitzgerald and Cormack, CSR is concerned with the impact of business on society through a value chain and opera-tions, and only to a lesser extent with voluntary contributions. They affirm that at times of crisis “cor-

porate resources are capable of tackling situations beyond the reach of volunteer efforts and with unmatched speed and fo-cus.” Nevertheless, they sustain that howev-er generous the philanthropic contributions are, they do not substitute for the impact of actually doing business in a responsible and environmentally sustainable way.

There is a tendency for the public to be more interested in

how the companies operate.

The concept of CSR is a subject of much discussion and debate. This article approaches the topic from a general perspective and from the point of view of Finland. First, however, it is important to understand what the concept of CSR means.

The complex ecosystem of Corporate Social Responsibility stakeholders (employees, shareholders, sup-

pliers, customers, local community and the natural environment). Claiming to be “the voice of corporate social responsibility in Finland”, the organization boasts a total of 127 member companies, including Fazer Oy Ab, Helsingin Sanomat Oy, Kesko Oy, Man-power Oy, Sitra and Tapiola-ryhmä.

Regardless of how much support CSR gets in business environments, it is often argued

written and photographed by Mily vázquez harkivi

16 17

Pankkiautomaatti ja roskakori

- suomalaisen matkaoppaan arkea

että oppaat asuvat aurinkorannoilla, makaavat päivät hiekalla parantelemassa rusketustaan ja bailaavat yöt turistien kanssa. Totuus on toinen.

Jokainen opaskausi on erilainen. Kuiten-kin tosiasia on, että tietyntyyppiset ihmiset hakeutuvat tietyntyyppisiin kohteisiin. Oma ensimmäinen opaskohteeni oli Thaimaan Koh Samui, josta siirryin täysin toisenlaisten turrejen kansoittamalle Kreetalle.

Opastiimiin kuuluu yleensä kohdepääl-likkö tai tiiminvetäjä ja liuta niin kutsuttuja rivioppaita. Monesti joukkoa täydentää myös paikallinen (yleensä valheellisesti puoliksi suomalainen) opas. Matkailijat arvostavat autenttisuutta, mutta toisaalta haluavat tulla toimeen suomen kielellä. Puolisuomalaisen oppaan aksentilla lausuttu tervehdys tuo päi-vään ripauksen eksotiikkaa. Karaokebaari on jokaisen lomakohteen must! Kreetalla ramp-pasimme suomalaisen Jaskan Hotarissa eli Hot Shotsissa, Nelosen sarjassa turistien kantis on Kippis.

Perustyöpäivää ei ole. Työvuorolistat teh-dään viikoksi kerrallaan, mutta yleensä suun-nitelmat muuttuvat matkan varrella. Jokainen työviikko on erilainen. Osan viikosta opas saattaa päivystää lentokentällä, osan hotellilla. Vuorosta riippuen oppaat pitävät tervetuloti-

laisuuksia eli terttuja ja vetävät retkiä. Asiak-kaat haluavat rahoilleen vastinetta, ja retkiä vetäessä täytyy olla hyvin perehtynyt kohteen taustoihin. Hyvä matkaopas on aina innostu-nut ja antaa kaikkensa retkellä oleville asiak-kaille, perheen pienimpiä unohtamatta. Kun lapset ovat tyytyväisiä, isät ja äiditkin ovat.

Oppaan työ on yleensä kausiluontoista, yh-dessä kohteessa ollaan puoli vuotta kerrallaan. Aloilleen asettuminen saattaa olla vaikeaa, ja ihmissuhteet muodostuvat monesti joko kollegoiden tai paikallisten kanssa. Matkaop-paan työtä tekevät nuoret ovat yleensä töissä muutaman kauden ja palaavat takaisin kotiin juurettomuuden vuoksi. Matkaoppaan työ on yhtä kuin oppaan elämä. Matkaoppaat-sarjan kohdepäällikkö Terhin sanojen mukaan ”it’s not a job, it’s a lifestyle”. Työ vie suurimman osan vapaa-ajasta, sitä ei pääse karkuun ja oma elämä täytyy integroida työn rytmiin.

Kollegoista muodostuu tärkeitä ystäviä, sillä yhdessä koetaan paljon.

Joskus vain toinen opas voi ymmärtää omi-tuisia ikäväkohtauksia. Salmiakin ja ruisleivän sijaan ikävä iskee usein johonkin älyttömään, esimerkiksi perunasalaattiin. Salmiakkia ja leipää saa jo monista kohteista, irtokarkkeja taas ei! Niitä jokainen opas takuuvarmasti kaipaa.

Matkaoppaat-sarja ihastuttaa ja vihastuttaa. Ovatko sarjassa lomailevat suomalaiset kielitaidottomia juntteja vai mukavuudenhaluisia matkailijoita, ja millaista matkaoppaan työ oikeasti on? Entinen opas kertoo.

tiedät olevasi matkaopas, kun:

Osaat sujuvasti valehdella huomisen säästä.

Olet toivottanut ihmiset tervetulleiksi väärään maahan.

Ei haittaa, vaikka Seiska olisi pari kuukautta vanha.

Kaikki mitä omistat, mahtuu pariin matkalaukkuun.

Tiedät enemmän muiden maiden kuin Suomen historiasta ja kasvillisuudesta.

Kaikki tapahtuu asiakkaiden ehdoilla, vaikka sitten hammasta purren. Ihmiset ovat ehkä säästäneet pitkään ja odotukset lomaa kohtaan ovat suuret – juuri tämä matka on se kaikkien aikojen unelmaloma. Silti välillä on vaikea ymmärtää, miksi joku valittaa, kun meri kohisee liian kovaa, tai vaatii korvauksia huonosti nukutusta yöstä heinäsirkkojen tai kaskaiden siritettyä häiritsevästi. Jos rahat loppuvat tai asiakas ryöstetään, oppaan odo-tetaan maksavan viulut. Opas on roskakori ja haukkujen kohde, siihen on pakko tottua. Hyvä opas saa asiakkaan rauhoittumaan nopeasti. Oppaan tärkein ominaisuus onkin kyky sopeu-tua uusiin, usein yllättäviin tilanteisiin.

Turistien yleisimpiä ongelmia ovat tyynyt, patjat, hyönteiset ja sää. Erityisesti sadekau-tena matkustavat turistit syyttävät helposti matkatoimistoa ja oppaita, kun joka päivä sa-taa vettä. Valitettavasti jokaisella turrella on kuitenkin vastuu itse selvittää kohteen sääolo-suhteet ennen matkan varaamista.

Tätä kirjoittaessani istun kääriytyneenä kolmeen vilttiin. On helmikuu, pakkasmittari näyttää -20 astetta ja auto on aurattu umpeen toukokuuhun asti. Mietin, olisiko matkatoi-misto halukas uusimaan työsopimukseni.

Stereotyyppinen suomiturre edustaa moni-en mielestä sitä niin kutsuttua tuulipukukan-saa, jolla on vyölaukku, sukat sandaaleissa, kalastajahattu päässä ja kamera kaulassa:

-Van aiskriim pliis, eiku porvavor, vai mitä se on turkiksi?

Rakkaalla lapsella on monta nimeä; suomi-turisti, turre, asiakas, vieras, paxi, tuulipuku-kansalainen, matkailija. Matkaoppaallakin on oma stereotyyppinsä. Yleinen harhaluulo on,

Suomessa etsit jääkaapista vesipulloa.

Noustessasi paikallisbussiin alat ensimmäisenä laskea kanssamatkustajia.

Kuulet usein ”Miksi ruotsalaiset saavat aina paremmat huoneet?”

Kun lähdet lomalle, suuntaat kohti sateista Suomea

Valitat kylmää, vaikka mittari näyttää +20

teksti MirunA CosMA • kuvitus tiinA kAnninen

18 19

Ei työtä korkeasti- koulutetuille!

Työvoimatoimisto

Mitä virkaa on maisterilla?teksti iiris lAgus • kuvA lehtikuvA oy/vAltioneuvoston kAnsliA

kuvituS annina hakkarainen

Yliopistojen puhe työllistymisnäkymistä opiskelijoille on opti-mistista. Tilastot kertovat kuitenkin toista. Korkeakoulutettujen työttömyys on nyt suurempaa kuin koskaan. Miltä näyttää kor-keakouluopiskelijan tulevaisuus? Töitä vai ei?

Fuksia ei työllistyminen vielä paljon huole-ta, mutta vilkaisu korkeakoulutettujen työt-tömyystilastoihin synkistää mieltä hiukan. Vuoden alussa Suomessa oli 27 298 korkea-koulutettua työtöntä. Se on suurempi määrä kuin koskaan aikaisemmin. Koulutus kannat-taa, mutta ei voida enää sanoa, että se takaisi töitä.

Mistä ennätysmäinen maistereiden työttö-myys johtuu? Haastateltavat luettelevat tut-tuja syitä: koulutusmäärien voimakas kasvu 1990-luvun alusta, vuoden 2008 tutkinnon uudistuksen synnyttämä maisteripiikki sekä viime kädessä lama.

-Lama tuli todella ikävään paikkaan eten-kin tämän suuren vastavalmistuneiden joukon kannalta, sanoo Akavan koulutuspoliittinen asiamies Simo Pöyhönen.

Huonon taloudellisen tilanteen syyksi työt-tömyyden lukee myös opetusministeri Henna

Virkkunen.-Työttömyys on kasvanut kaikilla koulutus-

asteilla. Usein tilannetta verrataan 1990-lu-vun alun lamaan ja sanotaan, että korkeakou-lutettuja on nyt enemmän työttömänä kuin koskaan aiemmin. Koulutustaso on noussut, ja siksi myös korkeakoulutetut kärsivät työt-tömyydestä, Virkkunen selittää.

tärkeimmäksi yksittäiseksi työttömyyden syyksi Akava nostaa koulutusmäärien kasvun. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana korkeakoulupolitiikan saralla on tapahtunut paljon: ammattikorkeakoulut tulivat 1990-lu-vulla, tutkintorakenteen uudistus tuli voimaan

2008 ja nyt tuorein asia on yliopistolain uu-distus. Koulutusmäärät ovat kohonneet voi-makkaasti etenkin ammattikorkeakoulujen tulon myötä.

Tarvitaanko korkeakoulutettua työvoimaa näin paljon? Ministeri Virkkusen mukaan kyllä.

-Suomessa sanotaan usein, että meillä on liikaa korkeakoulutettuja, mutta esimerkiksi OECD-maiden välinen vertailu paljastaa, että olemme keskitasoa.

Ministerin mukaan koulutuksen laatuun on kiinnitettävä jatkossa vakavaa huomiota, sillä kansainvälisesti emme voi kilpailla määrällä vaan tasolla.

Korkeakoulutettujen työttömyydestä ei voi kuitenkaan puhua jonain monoliittisena ko-konaisuutena, sillä työttömyys on vahvasti alakohtaista. Ammattiin valmistavilla aloilla menee paremmin. Työttömiä lääkäreitä tai arkkitehtejä ei juuri ole, toisin on esimerkiksi filosofian tai taiteen maistereiden laita.

-Ei voi sanoa, että korkeakoulutettuja olisi liikaa, mutta joillain aloilla paikkoja on liikaa, toteaa Simo Pöyhönen.

Murheenkryynejä ovat muun muassa tra-denomit ja viestintäala. Listalle voisi lisätä myös jotkin tekniikan ja luonnontieteen alat.

Pöyhösen mukaan vika ei ole kuitenkaan vain liian suurissa koulutusmäärissä. Paran-tamista löytyisi muutenkin.

-Ihan kaikki koulutus ei anna valmiuksia työllistymiseen, Pöyhönen toteaa.

Pöyhösen mukaan koulutukseen ei välttä-

mättä sisälly riittävästi työelämätietoisuusasi-oita, eikä koulutettavien tulevaisuudenkuvaan ja kykyyn työllistyä panosteta riittävästi.

-Korkeakoulut tulisi saada aidosti kiinnos-tumaan työllistymisestä.

Henna Virkkunen tarjoaa lääkkeeksi uutta yliopistolakia. Sen rahoituskriteereihin kuu-luu paljon tutkimuksen ja opetuksen laatuun liittyviä seikkoja.

-Tarkoituksena on liittää työllistymisele-mentti rahoituskriteereihin, Virkkunen sa-noo.

Uuden yliopistolain myötä yliopistot näyt-tävät kuitenkin jo tiivistäneen yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa, mikä on Virkkusesta hyvä suunta.

-Ympäröivän maailman kanssa tulee olla luontevassa keskustelussa ja vaihtoyhteydes-sä. Ei se, että joku yritysjohtaja tulee luennoi-maan, tarkoita sitä, että yliopisto olisi jotenkin myynyt sielunsa, Pöyhönen huomauttaa.

Vuorovaikutteisuutta tai ei, joillain aloilla aloituspaikkoja on liikaa. Haastateltavat yh-tyvät siihen, että jatkossa paikkoja täytyy vähentää.

-Joskus perustellaan, että jotkin tutkinnot eivät ole vielä löytäneet paikkaansa työmark-kinoilla. Esimerkiksi tradenomien kohdalla perustelu ei tunnu enää kestävältä, onhan tutkinto ollut olemassa jo 15 vuotta, sanoo Pöyhönen.

Ministeri Virkkunen huomauttaa, että 1990-luvulla korkeakoulutuksen laajenta-minen oli perusteltua, jotta saatiin nostettua

20 21

koulutustasoa eri osissa maata. Nyt tavoittee-na ei ole enää lisääminen, vaan satsaaminen laatuun.

-Korkeakoulutus on liian pirstaleista. Kou-lutusta annetaan liian monessa paikassa ja päällekkäisyyksiä on paljon, Virkkunen to-teaa.

Koulutusyksiköitä tulisi yhdistää ja kor-keakoulujen tulisi uskaltaa profiloitua. Sil-loin saataisiin muun muassa vahvoja ja hyviä tutkijayhteisöjä.

Miten koulutusta voitaisiin kehittää parem-min työmarkkinoita vastaavaksi? Miten pääs-tään eroon akateemisesta työttömyydestä?

-Akava ei voi yksin työttömyyson-gelmaa ratkaista, kommentoi työ-voimapoliittinen asiamies Heikki

Taulu.Sen sijaan se on mukana kaikes-

sa valmistelussa ja antamassa asi-antuntemustaan. Taulun mukaan Akavalla on ollut kuitenkin suuri rooli akateemisen työttömyyden tuomisessa ihmisten tietoisuuteen niin ministeriöissä kuin suuren ylei-sön keskuudessakin.

Virkkusen mielestä uusi yliopistolaki aut-taa tässäkin. Siinä ajatuksena on ollut yhteis-työn tiivistäminen ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Virkkusesta tämä on lähtenyt käyntiin hyvin.

tulevaisuuden kysymyksiä korkeakoulu-opiskelijan kannalta ovat totta kai talouden kehitys, mutta myös korkeakoulupolitiikan muutokset. Työvoimapoliittinen asiamies Heikki Taulu nostaa esille myös kysymyksen siitä, löytyykö nuorille korkeakoulutetuille tehtäviä, kun he perivät suurten ikäluokkien työpaikat. Nuoremmalla väestöllä on parempi koulutus kuin nyt eläkkeelle siirtyvällä jou-kolla.

-On silti mahdollista, että nuoret uudistavat työmarkkinoita siten, että korkeakoulutetuil-

lekin löytyy sopivia tehtäviä, sanoo Taulu.Virkkunen uskoo, että nuoret korkeakou-

lutetut löytävät sopivia tehtäviä tulevaisuu-den työmarkkinoilta. Työelämän muutos on jatkuva. Virkkusen mukaan yhteiskunnassa ja koulutusjärjestelmässä on pitkään vallinnut sellainen ilmapiiri, että kannustetaan palk-katyöhön ja tekemään työtä vieraalle. Myös korkeakoulutuksessa on osoitettu liikaa vain valtionhallinnon tehtäviä.

-Pitkään tuntui, että korkeakouluopiskeli-jan suosikkiammatti on virkamies, Virkkunen naurahtaa.

Nyt vallalla on yritteliäisyyteen kasvattami-nen, joka voi tarkoittaa vaikka oman osaamis-

pohjaisen yrityksen perustamista.Kaiken kaikkiaan ministeri Virk-

kunen lupaa nuorille opiskelijoille hyvää tulevaisuutta. Jatkossa tarvitaan hänen mukaansa paljon korkeakoulu-tettua työvoimaa. Tavoitteena onkin, että puolet nuorista suorittaisi joko alemman tai ylemmän korkeakoulu-tutkinnon. Muutaman vuoden päästä iskevän työvoimapulan ratkaisuksi tarvitaan koulutettuja nuoria.

-Nuorten panosta tarvitaan kovasti. Meillä ei ole varaa hukata sitä potentiaalia, Virkkunen toteaa.

Silti niin sanottuihin oman alan töihin ei välttämättä pääse. Työpaikat tulevat ja me-nevät, koulutusta täytyy hankkia lisää ja so-peutua uusiin tilanteisiin. Ammattia ja alaa voi joutua vaihtamaan useammin kuin kerran. Tästä ei pidä Virkkusen mukaan huolestua.

-Hyvä koulutus pohjalla takaa sen, että alaa pystyy työuran aikana vaihtamaan.

-Yliopistot ovat lisänneet vuoropuhelua oman alueensa elinkeinoelämän kanssa.

Aktivoituminen on toteutunut uuden hal-lintomallin myötä, kun yliopistot eivät ole enää valtion virastoja.

-Uusi yliopistolaki on ollut tärkeä askel siihen suuntaan, että yliopistoissa pohditaan myös työllistymisen mahdollisuuksia.

Virkkunen huomauttaa kuitenkin, että kou-lutuspolitiikan ainoa tavoite ei ole elinkeino-elämän tarpeiden palveleminen. Koulutuspo-litiikkaan liittyy myös paljon sivistyksellisiä ja ihmisten henkiseen kasvuun liittyviä tavoit-teita.

-Näitä täytyy sovittaa yhteen, Virkkunen toteaa.

Henna Virkkusen mukaan korkeakoulutuksen laajentaminen oli perusteltua 1990-luvulla, mutta nyt on aika satsata määrän sijasta laatuun.

Se, että yritysjohtaja tulee luennoimaan ei tarkoita, että yliopisto olisi myynyt sielunsa.

Jykevä punatiilinen rakennus näkyy kauas. Rakennusta ympäröivät korkeat muurit, joita päällystävät piikkilankarullat. Kamerat ku-vaavat sisäpihalle. Nyt mennään kiven sisään.

Työ tekeeVAPAAKSi

teksti lAurA rAuhAlA • kuvAt jouko PerttulA

22 23

On täältä joku joskus ylioppilaaksikin kirjoittanut

-On täältä joku joskus ylioppilaaksikin kir-joittanut, kertoo Tanninen.

Entä työ? Hyvin tiedetään, että vankiloissa valmistetaan rekisterikilpiä, mutta mitä muu-ta täällä tehdään? Tanninen aloittaa töiden lu-ettelemisen pienemmistä hommista. Osa van-geista tekee remonttityötä vankilalle – putkien ja ikkunoiden korjausta, maalausta ja muuta vastaavaa. Viime aikoina vankilan suuren piha-alueen auraaminen on työllistänyt osaa. Monet tehtävistä töistä liittyvät vankilan kiin-teistön tai irtaimiston huoltoon. Suurin ulko-puolelle tehtävä työ on juuri rekisterikilvet ja liikennemerkit.

Vangeille tehdään rangaistusajan suunnitel-ma haastatteluiden pohjalta. Haastattelussa selvitetään, onko vangilla esimerkiksi alkoho-liongelma, ja vaatiiko se hoitoa. Työtehtäviin sijoittuvilla vangeilla on mahdollisuus esittää toiveita. Mahdollista ammattitaitoa pyritään hyödyntämään aina.

Osa vangeista tekee korjaustyötä. Autokor-

Työpäivä alkaa 7.30, ruokatunnilla käydään porrastetusti ruuhkan välttämiseksi. Työpäivä päättyy 15.45. Työpäivän aikana saa ulkoilla tunnin. Työ tehdään käsin, mutta erityistä kiirettä ei pidetä. Kuulostaa lähes tavalliselta arjelta, mutta tekemistä leimaa pakko. Näin toimitaan Helsingin vankilassa.

Helsingin vankilan, tuttavallisemmin Sör-näisten vankilan, työliikkeen johtaja Kalevi Tanninen on luvannut kertoa vankilassa teh-

jaamossa työskentelevät vangit ovat vierailun aikana ostoksilla. Voisinko tuoda oman autoni tänne korjattavaksi? Tanninen tyrmää idean. Ulkopuolisten autoja ei mielellään korjata. Henkilökunta on valmis ottamaan riskin, että autoon saattaa ilmaantua naarmuja käsittelyn aikana. Henkilökunnan autojen lisäksi vangit kunnostavat vankilan autoja. Myös huone-kalu- ja polkupyöräkorjaamolla on hiljaista. Huonekaluja tulee korjattavaksi myös van-kilan ulkopuolelta, tällä hetkellä päiväkodin sänky ja potkuauto odottavat kunnostusta. Pyörähuollossa on kymmeniä polkupyöriä. Yksi pyörähuollon asiakkaista on puolustus-voimat, ja intinvihreät polkupyörät odottavat siistissä rivissä hiontaa ja kunnostusta.

Vankilan kirjapainoon astuessa luulee teh-neensä aikamatkan – uusin kone on vuodelta 1986. Täällä painetaan lomakkeita, mappeja ja laatikoita. Yhteistyötä tehdään myös eläin-lääketieteellisen ja hammaslääketieteellisen kanssa, niille toimitetaan putkiloita ja pro-

tävästä työstä ja esitellä työpisteitä. Vankila on otettu käyttöön vuonna 1881. Tällä hetkellä vankilassa on noin 300 vankia, henkilökuntaa hieman yli 200. Työnteko on tärkeä osa vanki-lan arkea. Vangeilla tosin on myös vaihtoehto: työnteon sijasta voi osallistua opetukseen tai muuhun vankilan järjestämään toimintaan. Pakkotyötä ei enää teetetä, mutta osallistu-mispakko on voimassa. Opiskelun ja työnteon ohella järjestettävä toiminta sisältää pääasias-sa väkivalta- ja huumausainevieroitusta. Työn-tekoon osallistuu noin 100 vankia. Opiskelijat suorittavat joko kesken jäänyttä peruskoulua tai osia ammattitutkinnosta.

teesilaatikoita. Kirjapaino-osaston työnjoh-taja esittelee pikkuruisia kirjainmuotteja, joita yhteen latomalla ja paperille painamalla ennen muodostettiin pidempiä tekstejä. Työ vaikuttaa pikkutarkalta ja hitaalta. Huoneen perällä ryhmä vankeja viettää taukoa televi-siota katsoen, yksi syö viiliä. Vierailijoita vil-kuillaan hieman, ohikulkeva vanki tervehtii. Mikään paikassa tai tunnelmassa ei paljasta, että ollaan vankilassa. Työnjohtaja kuitenkin kertoo, että moniin asioihin on kiinnitettävä erityistä tarkkuutta. Taloon tulevat lähetykset kulkevat työnjohdon kautta, sillä entiset vangit saattavat lähettää viinapulloja rangaistustaan vielä kärsiville.

e l ä m ä ä va r t e n

Muillakin osastoilla on rauhallista. Tanninen kertoo, että metalli- ja kilpipainossa työskente-lee eniten väkeä, melkein 50 vankia. Täällä pai-netaan liikennemerkkejä sekä kaikki Suomen rekisterikilvet. Liikennemerkkejä on pinoissa

korkeissa hyllyissä, maalaamattomat aihiot odottavat lattialla. Muutamat vangit painavat rekisterikilpien numero- ja kirjainyhdistelmiä peräkkäisissä työpisteissä. Jokaista kirjainyh-distelmää kohtaan painetaan numerot sadasta 999:ään. Työ näyttää pitkäveteiseltä numero-muottien vaihtelulta. Stereotypiat tappeluista, niskoittelusta ja raidallisista työhaalareista eivät saa vahvistusta vierailun aikana. Työt hoidetaan kuin missä tahansa työpaikassa.

Miksi vankilassa tehdään työtä? Vielä 1970-luvulla vankien tekemällä työllä kor-vattiin puolet vankilan toiminnasta koitu-vista kustannuksista. Tannisen mukaan näin ei enää ole. Tilanne muuttui, kun vankien alkoholi- ja huumeongelmat alkoivat lisään-tyä. Tanninen kertoo, että vielä 1990-luvulla valtaosa vangeista oli aiemmin tehnyt jotain työtä. Nykyään on mahdollista, ettei vanki ole koskaan aiemmin työskennellyt missään. Tällöin kaikki on uutta; rutiinit, äänet, hajut. Tanninen kertoo miehistä, jotka ensimmäise-

nä päivänä metallipainossa hyppäävät ilmaan säikähdyksestä kun suuret painokoneet jyräh-tävät. Työn tavoitteena on kehittää itsetuntoa ja ammattitaitoa.

-Joku aina työllistyy vapauduttuaan, kun in-nostuu työnteosta täällä, Tanninen kertoo.

Yhteiskuntaan takaisin sopeuttaminen on-kin tärkein motiivi työn teettämisessä. Työ ei tee vapaaksi, mutta Tannisen sanoin:

-Että jotenkin saisi sen ajan kulumaan.

24 25

Onko haussa kesäduuni, harjoittelupaikka vai valmistumisen jälkeinen Ensimmäinen Oikea Työpaikka? Oli kiikarissa mikä tahansa, hakusesonki on nyt kuumimmillaan ja innokkaita tarjokkaita riittää. Jaossa olevien paikkojen määrä on kuitenkin nihkeä ja kilpailu kovaa.

teksti hAnnA tykkä • kuvitus MiA nieMelä

Valmentaja piiskaatyönhakijan

kesäkuntoon

Työnhakuun tarvitaan selkeä suunnitelma ja huippuunsa hiottu hakemus. Syystä tai toi-sesta jotkut hakemukset valikoituvat aina pinon päällimmäisiksi, ja osa työnnetään suoraan silppuriin. Miten varmistaa oman hengentuotteen erottuminen kymmenien, jopa satojen muiden joukosta? Kuinka hal-lita rekrytoinnin maailmaa, ja mitä kaikkea työnhakijan tulee huomioida?

Periaatteessa työhakemuksen laatimi-sessa kyse on siitä, että täytyy vakuuttaa tuntematon ihminen omasta itsestään. Oman persoonan kiteyttäminen muutaman A4:n mittaiseksi, uskottavaksi mainospuheeksi voi kuitenkin olla hankalaa. Yhteistyö on tunne-tusti voimaa ja myös oman uran käynnistä-misessä kannattaa hyödyntää muiden apua ja vinkkejä. Unohda puhelut Omo-infoon ja 020202:een, tarjolla on ammattimaistakin neuvontaa.

u r ava l m e n n u s ta

Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL ry ja Helsingin yliopiston Urapalvelut tarjoavat

valtiotieteiden opiskelijoille vinkkejä aina hakemuksen laatimisesta ja työhaastatte-luista uran ja perhe-elämän yhdistämiseen saakka.

SVAL on tarjonnut uravalmennusta jäse-nilleen parin vuoden ajan. Uraneuvonta on tarkoitettu sekä opiskelijoille että työssä-käyville liiton jäsenille. Sen tarkoituksena on tukea työnhakijoita käytännön asioissa, kuten houkuttelevan CV:n laadinnassa, ha-kemuksen kirjoittamisessa sekä työhaastat-teluun valmistautumisessa. Työssäkäyville tarjotaan apua muun muassa kehityskeskus-teluihin, palkkaneuvotteluihin sekä vaikkapa työpaikan vaihtamiseen.

Toinen yliopisto-opiskelijoita työelämään liittyvissä asioissa avustava taho on Helsin-gin yliopiston Urapalvelut. Urapalvelut huo-lehtii maksuttomasti opiskelijoiden ja alumni-en työelämään sijoittumisesta muun muassa urasuunnittelun, kampanjoiden ja erilaisten materiaalien avulla. Valikoimaan kuuluu myös henkilökohtainen neuvonta. Helmikuun puolivälissä valtsikalaisille järjestettiin kesä-

uravalmennuksen kasvattaneen suosiotaan erityisesti aivan viime aikoina. Ahtiainen arvelee sekä vallitsevan työmarkkinati-lanteen että valmennuksesta saadun erin-omaisen käyttäjäpalautteen vaikuttaneen asiaan tunnettuuden lisääntymisen ohella. Esimerkiksi tälle vuodelle etukäteen kaa-vaillut valmennusajat oli jo varattu lähes täyteen, mutta puhelinaikoja tilattiin lisää vastaamaan kysyntää. Viime vuonna käyt-täjiä oli yli 75.

Helsingin yliopiston urapalvelun CV-klinik-ka puolestaan oli tunnin mittainen, erittäin kattava luento. Tilaisuuden alussa osallistu-jille jaettiin takaisin etukäteen kommentoi-tavaksi toimitetut hakuasiakirjat. Yhteisen osuuden päätteeksi halukkaille oli varattu lyhyt aika henkilökohtaiseen keskusteluun neuvonantajien kanssa.

Neuvojat Eric Carver ja Leena Itkonen kehottivat miettimään työelämäasioita ensin laajemmassa mittakaavassa.

- On hyvä lähteä liikkeelle siitä, että tuntee itsensä. Sen jälkeen tutustutaan pe-

rinpohjaisesti työmarkkinoihin ja eri vaihto-ehtoihin. Vasta sitten tehdään valinnat eri paikkojen osalta ja suunnitellaan toimintaa työnhakuun liittyen. Viimeisenä pyramidin huipulla ovat varsinainen hakemusten laa-dinta ja lähettäminen sekä haastattelut ja niihin valmistautuminen.

v i n k k e j ä t yö e l ä m ä n p e r s o n a l t r a i n e r e i l ta

Molempien edellä mainittujen tukipalvelui-den käyttäminen on edullista, jopa ilmaista. Kaikkea ei tarvitse osata itse, ja tarjottu apu kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Parhaimmillaan tuloksena voi olla hauskem-pi kesätyö, pitkäaikainen harjoittelupaikka tai jopa haastava ja johdonmukainen ura. Ulkopuolinen näkökulma asioihin, joissa itse on liiankin syvällä, tarjoaa tervetullutta pi-ristystä omaan, yksitoikkoiseen pohdintaan.

Neuvonnasta jää käteen paljon konk-reettista asiaa siitä, kuinka päästä unel-mien työhaastatteluun ja miten ylipäänsä viestittää työnantajille omaa innostusta ja

työsesonkia silmällä pitäen oma CV-klinikka, jonne opiskelijat saivat toimittaa työnhaku-asiakirjansa Urapalveluiden edustajien ar-vioitavaksi.

m i tä n e u v o n ta pa lv e l u t ta r j oavat ?Käytännössä SVAL ry:n uraneuvonta toteute-taan yhteistyössä valmennusyrityksen kans-sa. Monilla palkansaajien etujärjestöillä on vastaavanlaisia palveluita, ja SVAL haluaa pysyä ajan hermolla. Palveluiden sisältö räätälöidään kunkin jäsenen tarpeisiin sopi-vaksi ja työtehtäväkohtaisesti. Neuvonta to-teutetaan puhelimitse ja se on maksutonta.

Laajempaa ja perusteellisempaa val-mennusta kaipaaville tarjolla on myös hen-kilökohtaisempi, maksullinen uravalmennus-paketti. Paketin hinta on opiskelijajäsenille 20 euroa ja siinä käydään läpi erilaisia urasuunnitteluun liittyviä verkkotehtäviä, keskustellaan niistä ja saadaan palautetta esimerkiksi omasta ansioluettelosta.

SVAL ry:n asiamies Kati Ahtiainen kertoo

26 27

Tällä palstalla esittäytyy jo työelämään siirtynyt opiskelija.

post studium

• Reval Hotels -ketjun henkilöstö-resurssien kehittämisjohtaja

• valmistui keväällä 2004 valtio-tieteiden maisteriksi pääainee-naan sosiologia

• sivuaineet viestintä, sosiaalipoli-tiikka ja markkinointi HSE:ssa

Maija Fast, 33

1. SoitaAina kannattaa soittaa. Jos työpaik-kailmoituksessa on annettu numero, sitä tulee hyödyntää. Soittamalla ennen hakemuksen lähettämistä voit saada olennaista lisätietoa ja sisäpii-rin vinkkejä. Kysy mitä erityisesti etsi-tään, ja mitä kaikkea tarjolla oleviin työtehtäviin kuuluu. Puhelinkeskustelu on ensimmäinen tilaisuus antaa itses-tään myönteinen kuva.

2. Panosta hakemukseen Työhakemuksen aloitusriveillä tulee kertoa, miksi haluat tulla valituksi juu-ri kyseiseen tehtävään. Selitä mikä yhdistää sinut työnantajaan. Mikäli noudatit edellisen kohdan vinkkiä ja soitit rekrytoijalle, kerro sekin hake-muksesi alussa. Ensimmäinen kappa-le vastaa kysymyksiin ”Miksi haet?” ja ”Mitä tarjoat?”. Hakemuksen toisessa ja kolmannessa kappaleessa voit esi-tellä omat vahvuutesi. Pidä kerronta lyhyenä ja sujuvana, ja lisää loppuun selvitys ”lisää cv:ssäni”. Lopuksi kerro lyhyesti itsestäsi ja siitä millainen olet. Lopputervehdysten lomassa on hyvä viestittää halukkuudesta keskustella työtehtävistä myös kasvotusten.

3. CV on itsenäinen dokumenttiAnsioluettelon alkuun, heti henkilötieto-jen alle, neuvojat suosittelevat etenkin opiskelijoille kappaletta ”Tulevaisuuden suunnitelmat”. Enemmän työkokemusta hankkineet voivat aloittaa tiivistämällä ydinosaamisensa pähkinänkuoreen. Aiempia työtehtäviä on hyvä avata ly-hyellä kuvauksella, jossa kerrot omasta roolistasi sekä tehtävän kartuttamasta osaamisesta. Jätä epäolennaisuudet pois ja pidä kerronta asiallisena ja yti-mekkäänä. Kielitaidon, tietoteknisten taitojen, mahdollisten luottamustoimien ja olennaisten harrastusten kuvaaminen kuuluu sekin ansioluetteloon. Suositteli-joiden kohdalle voi merkitä ”annetaan pyydettäessä”.

4. Pidä tyyli selkeänäKäytä selkeää ja tehokasta kieltä. Suosi sekä hakemuksessa että CV:ssä yksise-litteisiä, aktiivisuutta ilmaisevia verbejä. Älä jaarittele. Älä kirjoita ”toimenkuvaa-ni kuului” tai ”vastuualuettani oli”, vaan ”tein”, ”hoidin” ja ”myin”.

vältä näitä:

älä aloita kertomalla ikääsi – sen pitää selvitä Cv:n henkilötieto-osiosta muutenkin!

älä kirjoita romaania, mutta älä myöskään typistä minimalismiin!älä keskity ylistämään itseäsi,vaan kerro mitä hyötyä sinusta on työnantajalle!

älä unohda vastata ilmoituksessa esitettyihin edellytyksiin!

5. Muuta huomioitavaaValokuvan käyttäminen on hakijan itsen-sä päätettävissä. Joskus se voi auttaa hakijaa jäämään positiivisella tavalla vastaanottajan mieleen. Ennen hake-muksen lähettämistä kannattaa tarkas-taa huolellisesti sen oikeinkirjoitus. Jos käytät lyhenteitä, varmista niiden ym-märrettävyys. Varmista myös asioiden oikea kirjoitusasu esimerkiksi tiedekun-nan ja suoritettavan tutkinnon nimien kohdalla.

käy tutustumassa!www.sval.fi

www.helsinki.fi/urapalvelut

TEE NÄIN:

kiinnostusta. - Tärkein pointti on ehdottomasti hake-

muksen selkeys ja helppolukuisuus, sanoo svallilaisten valmentaja Nina Alijoki.

Urapalvelun Leena Itkonen on samoilla linjoilla:

- Haastavinta on taivutella lukija puolel-leen vain muutamalla lauseella. Liiallisen kikkailun sijaan kannattaa pitäytyä selkeis-sä perushakemuksissa, joista työnantaja löy-tää helposti tarvitsemansa tiedot.

Mitkä ovat keskeisimmät työtehtäväsi ja vas-

tuualueesi?

Vastaan konsernitasoisesti henkilöstöresurs-sien kehittämisestä ja johtamisesta. Toimialu-eena ovat Baltian maat ja Pietari. Ohjaan maiden henkilöstöpäällikköjen työtä ja kuu-lun johtoryhmään. Vastuualueisiini kuuluvat konsernin strategiakehitystyö, business-suunnitteluprosessin ohjaaminen, organi-saatiomuutokset ja tehostaminen, johdon sopimukset, henkilöstöviestintä, koulutusten ja useiden HR-hankkeiden uudistaminen ja kehittäminen konsernitasolla.

Mitkä asiat koet työssäsi haastavimmiksi?

Vastuualueet eri maissa vaativat aikaa, diplomatiaa ja ihmissuhdetaitoja. Aloitin

työt Revalilla, kun Baltian suuri talouskasvu oli romahtanut. Nousukaudella voi kehittää kivoja asioita, mutta haasteellisempaa on puuttua organisaatiorakenteisiin ja totuttui-hin etuihin. Onneksi minulla on kokeneita ja mukavia kollegoita. Se, mikä on haasteellis-ta, on myös työn suola.

Minkälaista työkokemusta hankit opiskeluai-

kanasi?

Tein paljon myynti- ja asiakaspalvelutyötä, mikä on hyvä pohja monenlaisiin tehtäviin. Olen työskennellyt opetuksen kehittämisen parissa yliopistolla, niin sosiologian lai-toksella kuin keskushallinnossakin. Lisäksi työskentelin opiskeluaikana tiedottajana Keskossa. Sitä kautta pääsin Keskon henki-

löstöosastolle, mistä siirryin Reval Hotelsille vuonna 2009. Ellen olisi hankkinut monipuo-lista työkokemusta jo opiskeluaikana, tus-kin olisin nykyisessä tehtävässäni nyt. Olen suorittanut työharjoittelun opiskeluaikana, mikä oli hyvä tapa saada työkokemusta. Opiskelusta saa arvokasta pääomaa, mutta työelämä opettaa tekemään työtä.

Olitko mukana ainejärjestötoiminnassa?

Ainejärjestö Kontaktissa olen toiminut sekä kulttuuri- että opintovastaavana. Olen ollut mukana myös laitosjohtoryhmässä, tuutorina ja Kannustin Oy:n kurssisihteerinä. Myöhem-min myös sosiologian alumnien perustajana ja puheenjohtajana.

Mitä käytännön hyötyä valtiotieteiden maiste-

rin tutkinnosta on työelämässä ollut?

Suurten kokonaisuuksien hahmottaminen ja analyyttinen ajattelu kehittyvät yliopisto-aikana. Toisaalta soisin yliopistolla olevan enemmän opastusta esiintymisen, ryhmätyö-taitojen ja ATK-taitojen suhteen. Kukaan ei ole valmis työelämään pelkkien opintojen pohjalta. Sivuaineista viestinnällä ja mark-kinoinnilla on ollut vaikutusta siihen, että pääsin suuren yrityksen viestintäosastolle ja sitä kautta henkilöstötehtäviin. Sosiologias-ta tuntui ensimmäisen kerran todella olevan hyötyä myös yritysmaailmassa, kun siirryin kansainvälisiin tehtäviin maihin, jotka ovat taloudellisen kriisin kourissa. Sosiologinen mielikuvitus on avuksi luoviessa erilaisten kulttuuristen kysymysten äärellä.

tekSti Maria lieto

Alumnimme sosiologi

28 29

kolumniMarja Hintikka- kirjoittaja humppaa, ryyppää ja jumppaa sopivassa suhteessa

- Työttömänä voi tietysti olla, mutta eihän se kivaa ole, Jukka, 55 sanoo.

Hän on mukava, pälvikal-juinen kaveri, viime vuosikym-menellä irtisanottu pankinjoh-taja.

- Kaikkihan sillon joutu pois, Jukka viittaa nopeasti Iiro Vii-

nasen, Metsoloiden ja leipäjo-noistumisen aikoihin.Nykyisin Jukka ja minä työsken-

telemme erään suuren suomalaisen lehtitalon puhelinmyyjinä, vai pitäisi-

kö sanoa myyntineuvottelijoina tai

telemarkkinoinnissa. Rakas suoramarkki-noinnin arkkityyppi kun verhoutuu moneen nimikkeeseen, joista ensimmäisellä tuntuu olevan vähän ikävä kaiku.

Toimistomme on täynnä työntekijöitä, joiden taustat ovat mitä mielenkiintoisimpia. On kir-janpitäjä ja kenkäkauppias, sairaanhoitaja ja kioskinpitäjä. Joillakin on samankaltaisia kokemuksia 90-luvulta kuin Jukalla. Antero, 45 on metalli- ja vientiteollisuudessa uransa luonut insinöörismies.

- Työskentelin pitkään työnjohtajana. Pyö-ritin käytännössä koko tehdasta. Sitten ru-vettiin ajamaan alas, niin kuin tiedät.

Anteron yllätykseksi lehtimyyntihommissa on yhtäkkiä vierähtänyt 9 vuotta. Hänen tyylinsä kaupata on rauhallinen, asiallinen ja luottamusta herättävä.

- Työaika on sopiva, en tee pitkiä päiviä. Ja onhan se palkkakin ihan hyvä.

Parhaat myyjistä tienaavat kirkkoherran ansiotasoa. Palkkakattoa ei provisioista johtuen ole ja työvuoroissa on joustoa: soitella voi aamusta iltaan. Mutta kaikis-ta ei työhön ole.

- Kyllä tässä on legioonalainen po-rukkaa käynyt ovella kääntymässä mun puolitoistavuotisen työsuhteeni aikana. On tää niin rankkaa hommaa, kertoo

Edellisen lamakauden aikana Suomi suistui massatyöttömyyteen. Varsinkin varttuneemmille fudut saaneille uuden työn hankkiminen oli vaikeaa. Nykyinen lama ottaa jälleen omansa vetäen eniten tarpeettomiksi koetut pois sorvin äärestä. Sitä voi ryömiä eläkeput-keen tai vaikkapa sovitella headsettejä korville.

Tuntematon puhelinmyyjäkirjoittaja ja kuvittaja on lehtiä kauppaava valtiotieteilijä.

”Sori mä en ehdi, pitää kiitää, soitan myöh., paremmalla ajalla, mä koodaan...” Kuulostaako tutulta? Meikäläisen korvaan kyllä. Aikam-me statussymboli kiire on retorisen pelikenttämme mailapoika, joka ojentaa aina sopivan rautanelosen pitämään arjen palloja ilmassa. Milloin tämä tuli syttyi persaustemme alle?

Kerrotaan, että 1950-luvulla ihmiset puhuivat jopa puolet hitaam-min kuin nykyään. Kadunkulmissa rupateltiin rauhassa ja naapurin Hertan kanssa jauhettiin säästä kolmatta tuntia, eikä se ollut merkki tekemisen puutteesta. Jo 30 vuoden takaisen uutislähetyksen seu-raaminen paljastaa puhetahdin muutoksen selvästi. Ennen vanhaan todennäköisesti myös käveltiin, syötiin, juotiin ja naitiin paljon hi-taammin kuin nykyään. Sisäinen aikakoneemme on jossain vaiheessa ottanut käyttöön kokonaan uuden vaihdelaatikon, ja elämänrytmin nopeutuminen näkyy kaikkialla ympärillämme. Me postmodernien sukupolvien edustajat elämme pikakelaustodellisuudessa, jota ajan ilmiöt pönkittävät.

Rattaan pyörimisen kiihtyminen ei näy vain tavisten maailmassa. Ny-kyään myös korkeimmalle jalustalle eli kuuluisuuteen tulee päästä nopeasti – mieluiten yhdessä yössä. Se on kato sitä x-fäktöriä, jotain erikoista. Kymmenen vuoden treenikämpällä majailu, sata demoa levy-yhtiöihin – ketä kiinnostaa. Me haluamme aristoteelisen sanka-rimyytin pikakelauksella. Eikä sekään haittaa, että tarinan päähen-kilöt unohtuvat huomenna. Vai vieläkö muistat, kuka on Anna-Kaisa Riitijoki? Hän oli edellisen Idols-kauden vitonen.

Mitähän tapahtuu, jos kehitys jatkuu samansuuntaisena ja tempo vain yltyy? Saammeko 50 vuoden päästä Vappu Pimiän BB-juonnon puolet nopeampana, Pekka Poudan sääennusteen tuplaspiidillä ja Mertarannan lätkäselostuksen pelkkänä ininänä? Tuuuuut ja poks.

Hassua kyllä, saavutuksistaan (ja kiireestään) tunnetuilla ihmisillä vaikuttaa olevan kaipuu lempeämpään elämään. Yksi esimerkki nähtiin, kun hektiseen rockelämään tottunut mediapersoona Wallu Valpio matkusti askarteluohjelma Strömsön kuvauspaikalle halaile-maan ihmisiä. Myös 20 vuotta politiikassa kansanedustajana ja mi-nisterinä viihtynyt Osmo Soininvaara totesi kiireettömyyden olevan katoava luonnonvara, jonka nykyihminen ahneuksissaan menettää, ja pyöräili Nizzaan. Joskus kai pitäisi pysähtyä ja muistella hetki niitä ikuisilta tuntuvia lapsuuden kesiä, kun kaikkeen oli aikaa loput-tomasti. Silloin ei ollut kiire minnekään. Puhettakin tuli oikeaoppiset kolme sanaa minuutissa. “Kato, metsämansikoita, nam.”

HoMo urGEntus

Mirja, 62-vuotias entinen kiinteistönvälittä-jä, nykyinen matkaopas-puhelinmyyjä.

Työ vaatii luonnollisesti puhekykyä, mutta mitään jethroja eivät kaikki työssä pärjäävät ole. Hyödyksi ovat pikemminkin lehmän hermot ja retoriikan taju. Liksoille pääsemiseksi tarvitaan myös jonkinmoista euronälkää, jota työnantaja kyllä ruokkii kiitettävästi omilla porkkanoillaan.

Avokonttorimme puheensorina käy kiivaa-na kaikkien työloosien ollessa täytettyinä. Ammattilaisten herkullista small talkia kuun-telee mielellään sivukorvalla työn ohessa. Harvassa työssä on suositeltavaa jäädä suustaan kiinni.

Puhelut suuntautuvat koko maahan ja lin-joille tarttuu otteita koko härmäläisen kan-san kirjosta, murteista arvokäsityksiin. Soitto merkitsee aina yllättävää kohtaamista. Ke-täpä puhelinmyyjä ei olisi kännykkäaikana yllättänyt niin sanotusti housut kintuissa. Yl-lätys on molemminpuolinen, kun puhelimeen vastaa juopunut, ratsastaja tai vaikkapa isoisän kalakaveri. Puhelut lomautettujen ja työttömiksi jääneiden kanssa tuovat lama-ajan lähemmäksi. Valtiotieteilijän vinkkelistä voin sanoa myös ihmistuntemukseni kasva-neen.

Taistelitpa sitten kroonista puheripulia, akateemista työttömyyttä tai masokismia vastaan, jos aiot kokeilla puhelinmyyntiä, suosittelen suuntaamaan suoraan kustanta-moihin tai alalla pitkään toimineisiin yrityk-siin. Pikavoittoja tavoittelevat vilunkiveijarit ovat useimmiten uudehkoja pienyrityksiä. Erästä työväen asiamiestä vielä vapaasti lainatakseni: kaikki työ(kokemus) on arvo-kasta.

Haastateltavien nimet muutettu.

30 31

r a h a e i au ta j a k s a m a a n Korkeampi palkka ei ole sitä, mitä työntekijät ja kansantalous tällä hetkellä tarvitsevat. Elä-kepommin uhkaa toitotetaan mediassa jatku-vasti, mutta puhetta riittää tekoja enemmän. Ongelma ei ole ylitsepääsemätön, se vain saat-taa vaatia vaikeita päätöksiä. Yksi tärkeimmis-tä avaimista suurten ikäluokkien eläköitymi-sestä selviämiseen on työuran pidentäminen. Lääkkeeksi ehdotetaan eläkeiän nostamista, vaikka yhä useampi eläkeikää lähestyvä jak-saa huonosti töissä. Ammattiliitoilla olisi hyvä mahdollisuus näyttää kyntensä ja etsiä sekä taloutta että työntekijöitä hyödyttävää paran-nuskeinoa. Se, että jäsenet eivät jaksa töissä, on nimenomaan liittojen asia.

Yhdeksi ratkaisuksi parantaa eläkeikää lähestyvän väestön työkykyä on esitetty Alankomaissakin hyväksikäytettyä palkkojen alentamista ja työajan lyhentämistä. Moni van-heneva työntekijä olisi valmis pienentämään palkkaansa, jos saisi vastapainoksi pidemmät

lomat. Stressittömämmän työuran kokenut olisi myös valmiimpi työskentelemään va-paaehtoisesti vielä eläkeiän saavuttamisen jäl-keenkin. Tärkeämpää olisi kuitenkin työuran pidentäminen sen alku- eikä loppupäästä.

Suomi on perinteisesti ollut työväenliik-keen maa. Ammattiliittojen vahva asema on peruja ajalta, jolloin ajateltiin Neuvostoliiton kainalossa olevan hyvä elää, mutta maailma on muuttunut. Työskentely on muuttunut. Kolmikantainen työntekijän, työnantajan ja hallituksen vastakkainasettelu on syytäkin kuopata. Hallituksen kuuluu tehdä politiikkaa valtion ehdoilla, ei mielistellä työnantajien ja työntekijöiden etujärjestöjä. Ja ammattiliitto-jen kuuluu ajaa työntekijöiden etuja. Kaikkien työntekijöiden.

Ammattiyhdistysliikkeellä on Suomessa pit-kä historia, ja Suomen järjestäytymisaste on 2000-luvullakin korkea. Ammattiliittojen jäse-nyys koetaan kuitenkin osittain pakollisena, se on jotain mitä työntekijän kuuluu tehdä. Harva on oikeasti tietoinen ammattiliittojen toimen-kuvasta. Aikoinaan niin radikaali AY-liike on kesyyntynyt, eikä muutoksia osata vaatia. Liitot ovat jämähtäneet aikaan, jolloin pää-tökset vielä kiinnostivat jäseniä. Suuri ongel-ma ammattiliittojen nykyisessä tilassa onkin niiden asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Ammattiliitot ovat integroituneet politiikkaan, ajavat omia vaalikampanjoitaan ja osallistuvat keskusteluihin työntekijöiden asioista sisältä-päin. Vanhojen sotanorsujen ajama politiikka on pudonnut yhteiskunnallisen kehityksen kärryiltä, ja ammattiliitot ovat kykenemät-tömiä seuraamaan aikaansa ja mukautumaan vallitsevaan taloudelliseen tilanteeseen. Iro-nista, sillä juuri tällä hetkellä ammattiliitoilta vaadittaisiin vahvaa linjaa, kykyä uudistaa suomalaista talouselämää.

Yhteiskunnallisen muutoksen keulaa vetää tietenkin globalisaatio. Työpaikat viedään pois Suomesta ja vähäisetkin jäljelle jäävät menevät maahanmuuttajille. Oli mielipide mikä tahan-

sa, on globalisaatio arkipäivää, eikä sen vaiku-tuksia pystytä välttämään. Suomeen virtaa yhä enemmän maahanmuuttajia, joiden sopeutta-minen yhteiskuntaan on vaikeaa. Ammattilii-toilta ei tähän ole apua näkynyt. Ammattiliitto-jen ajatus suomalaisen työn puolustamisesta ei hae turvaa Suomessa oleville työpaikoille, vaan suomalaisten työpaikoille Suomessa. SAK ajoi 1990-luvun lopulla mielikuvaa, jonka mukaan virolaiset siirtolaiset tulevat viemään meidän työpaikkamme. Mahdollisuus työn te-kemiseen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää uuteen yhteiskuntaan sopeutumisessa. Suomi tulee tarvitsemaan ulkomaista työvoimaa, ja maahanmuuttajille kaivettuun kuoppaan pu-toavat pian itse suomalaiset.

Tärkeintä on pitää suomalaisen työn tuot-tavuus kansainvälisesti kilpailukykyisenä. Osaava, koulutettu työntekijä on halutumpi kuin osaamaton, mutta halpa. Työn Suomessa pysymisen ja talouskasvun kannalta työväes-töä edustavien tahojen tulisi tehdä kaikkensa kouluttaakseen väkensä.

pa l j o n m e l u a pa l ko i s ta Vuonna 2008 Elinkeinoelämän keskusliitto EK julisti, ettei lähde enää vanhaan kolmi-

kantaiseen tupoon, koska keskitetty palkois-ta sopiminen ei ota huomioon eri alojen tai edes eri yritysten erilaisia tilanteita. Tämä oli ensimmäinen askel kohti modernia Suomea, joka hyväksyy olevansa osa maailmantaloutta ja kuoppaa vanhanaikaiset ajatukset tasapal-kasta, jolla ei talousrealismissa ole sijaa.

Ammattiliittojen palkkavaatimukset jaksa-vat puhuttaa. Vaatimalla tuottavuuden kas-vusta eroavia nimellispalkankorotuksia liitot vähentävät yritysten kannattavuutta ja luovat työttömyyttä sekä häiritsevät kansainvälistä kilpailukykyä. Viennistään riippuvaisessa Suomessa tällainen politiikka on nurinku-rista. Alankomaissa käytössä oleva, Suomen kolmikantaa muistuttava polder-malli nosti 1990-luvun lopulla maan vahvaan talouskas-vuun, samalla pienentäen sekä työttömyyden että inflaation lähes olemattomiin pyrkimyk-sellään pitää palkat alhaisina, työpäivät ly-hempinä ja työllisyys korkeampana. Samaan aikaan Suomella oli huomattavia ongelmia päästä eroon laman synnyttämästä massa-työttömyydestä. Alankomaiden kasvu on maa-ilmantalouden paineiden alla 2000-luvulle tultaessa hidastunut, mutta maan kilpailukyky on yhä selvästi Suomea edellä.

Reaalipalkkojen korotukset hyödyttävät niitä, joilla työtä on. Korkean työttömyysas-teen Suomessa palkankorotuksiin pyrkimi-nen ei aina ole hedelmällistä, sillä korkeampi markkinapalkka vähentää työttömien mah-dollisuutta päästä takaisin töihin. Ammatti-liittojen tärkeänä pyrkimyksenä tulisikin olla työttömien jäsentensä uudelleentyöllistämi-nen. Suomessa työttömyyskorvaus takaa toi-meentulon, eikä työttömien tarvitse turvautua ammattiliittojen tukeen uuden työpaikan löy-tämiseksi. Tanskassa pitkäaikaistyöttömyy-destä on menestyksekkäästi pyristelty eroon madaltamalla irtisanomissuojaa samalla, kun lyhyen ajan työttömyystukea on vahvistettu. Irtisanomissuojan heikentäminen on madalta-nut yritysten kynnystä palkata lisätyövoimaa, ja panostaminen työnsä menettäneiden uu-delleentyöllistämiseen on antanut Tanskalle joustavan työvoiman muodossa erinomaisen aseen sopeutua nopeisiin suhdannevaihtelui-hin.

Vahvan AY-liikkeen Suomi?

On hyvä olla työntekijänä Suomessa. Saamme kiittää aktiivisia työntekijöiden oikeuksien puolustajia esimerkiksi minimipalkoista ja kahdeksan tunnin työpäivistä. Tällä hetkellä ammattiliitot ovat kuitenkin ajamassa ojaan. Miksi?

teksti jArno louhelAinen • kuvitus MiA nieMelä

32 33

The aim here is to make students of social policy and political science aware of the stud-ies in the fields of technology or technology management, and vice versa. Without theo-retical debate on cause and effect at this point; decline of industry and unskilled labour, the crises of the late 70´s, the neo-liberal turn, and structural reforms of the welfare models of all Western and Northern European states produce common results: Wage earners are dependent on active employment throughout their lives. Life-long careers within one com-pany become rare and the need for up-to-date skills increases. Wherever possible, employers opt to send older employees into retirement in order to hire higher skilled and cheaper younger employees.

The term telework, coined in the 70´s, gener-ally means that an employee does not have a desk in an office, but works at home or while travelling. Academics and professionals, often

self-employed, do not need the resources of corporate headquarters. They work at home or in shared office spaces and meet clients in public places. The growing group of specialists and skilled service employees are increasingly working outside their offices, e.g. at their cli-ents’ facilities or as technical trouble-shooters completely mobile.

Telework may meet several needs for mature employees. Part-time work, conducted as tel-ework, does not lead to empty rooms and un-used equipment. Flexible working hours and days make daily rhythm and the increased attention to personal well-being easier. The work environment and interaction with co-workers and colleagues are more easily tai-lored to personal needs. A home, and the social network that comes with it, does not need to be changed, if the employer moves. The same goes for finding new employment, even out-side commuter distances.

The impact of information and communication technology on work, consumption, and personal life will be a challenge for social sciences and related fields of research. This is a brief overview of the potential impacts of ICT-driven innovation of work organiza-tion and administration on the older part of the work force.

Access for silver labour and ICT innovation

– Can telework create employment for older workers?

written by FAlko bluMenthAl • illustrAtion by AnninA hAkkArAinen And MiA nieMelä

Employer incentives to keep mature employ-ees as teleworkers may include the reduced costs while keeping knowledge within the company. Companies gain flexibility for re-or-ganizations and do not need to lose employees, when facilities are moved to other locations. Accepting teleworkers means access to hu-man capital worldwide. Expertise as well as low-level tasks can be won without excessive overhead costs.

By 2005, about 7% of the European work force was somehow involved in telework. 10.6% of the Finnish workforce did some telework and 1.6% teleworked full-time. Telework is widespread in the Czech Republic, Belgium, Denmark and the Netherlands.

Surprisingly, age doesn´t seem to be a hin-drance for (the mostly computer-based) tel-ework. Although ICT is still seen as something new, the cohorts entering the status of high age

by now had time to achieve computer literacy (e.g. Apple´s first PC was introduced 1977).

If telework is to become an accepted form of labour, all actors face challenges. Actors within industrial relations have a documented inter-est in telework. Nevertheless, standards for telework and information about it are neces-sary, especially when it comes to small and medium-sized businesses. Schemes to ensure the topical digital literacy of employment seek-ers are missing. Companies face investments and re-organization. Virtual communication, cooperation, and social adjustment to media-based work environments, all need new man-agement and organizational ideas. Employees will probably need to rely on their own initia-tive, until telework becomes commonplace. Trainings, management support and, at some point, interest politics within the trade unions will have to be organized.

Research by governmental, European, and IGO institutions is already being published. Academia herself should now communicate the results to the actors of industrial relations and frame telework for widespread recogni-tion and acceptance.

The focus of research is on the organizational sciences of Sociology and Social Psychology and, to a certain degree, Political Science. The functioning of workplace relations, informal communication, commitment, and manage-ment methods for this new form of work need analysis.

-----

Falko Blumenthal, 24, is a senior student in po-

litical sciences at the Munich School of Political

Science. During the academic year 2009/10 he

will be studying at the University of Helsinki as

a visiting student.

34 35

Daniel Jyllikoski, PuheenjohtajaHei! Olen Daniel, anglismeja viljelevä kansantaloustieteen opiskelija, jonka musiikki pelasti urheilulta, pilkkusään-nöt lyhyiltä lauseilta ja kantakaupun-kilaisuus hyvältä maantieteen tunte-mukselta. Innostun kannunvalannasta ja hyvästä seurasta, joista kummastakin nautin tänä vuonna näköalapaikalta Kannunvalajien puheenjohtajana.

Antti Iso-Markku, Varapuheenjohtaja, tiedottaja

Moi! Tässä Antti, varapuheenjohtajan-ne. Olen parhaillaan kandia valmiste-leva politiikan tutkimuksen opiskelija ja puheenjohtajamme Danielin lisäksi ainut toista vuotta järjestön hallitukses-sa jatkava. Puheenjohtajan tukemisen lisäksi lähettelen teille viestejä Kannun tiedottajan toimessa. Minua voitte lä-hestyä kaikissa mieltänne vaivaavissa Kannu-asioissa, oli kyse sitten risuis-ta ja ruusuista, käytännön asioista tai vaikkapa maailmanparantamisesta. Itse näen Kannun toiminnan monipuoli-sena mahdollisuutena kokea ja jakaa Valtsikassa opiskelemisen ilot muiden samanmielisten ihmisten kanssa - siispä kaikki mukaan muovaamaan yhteistä projektiamme!

Robert Torvelainen, Taloudenhoitaja

Kannun Roope Ankka on toisen vuoden VOOlainen, jolta järjestöjen pankki-kortteja (2 kpl) löytyy enemmän kuin omia. Taloudenhoidon lisäksi allekirjoit-tanut on aina valmiina väittelyyn - usein vain huvin vuoksi. Lukion musiikkitunnilla Beethovenin Oodi ilolle herätti kiinnos-tuksen integraatioon ja sillä tiellä ollaan edelleen - viime vuonna taisi vierähtää useampi päivä ulkomailla kuin yliopis-tolla. Spotify-riippuvuus ja myöhästely ovat tavallisimmat paheeni. Ei omaa rytmitajua (taikka lainattua).

Anna Kukkonen, OpintovastaavaOlen kolmannen vuoden sosiologian ja maailmanpolitiikan opiskelija.

Teoreettinen metapohdiskelu on tie-tysti valtsikkalaisena lähellä sydäntäni, mutta nautin myös musiikista, ystävyy-destä ja kaikenlaisesta joutilaisuudes-ta.

Kannun opintovastaavana minulle on tärkeää opiskelijoiden edunvalvonta ja yhteisöllisyys. Mielestäni Kannun tu-lisi ottaa kantaa asioihin muullakin kuin koulutuspolitiikan saralla - opiskelijat ovat kuitenkin merkittävä osa yhteis-kuntaa.

hallituS eSittäytyyHe ilmoittautuivat palvelukseen, te valitsitte heidät. Tässä he ovat.

Tarik Hossain, Suhteet jäsenjärjestöihin ja urheiluMitä olisikaan tiedekunta ilman omaa identiteettiä? Hyvin vähän, luulen minä. Meitä on paljon ja oppiaineemme ovat mitä erilaisimpia. Tässä lepää suuri haaste, mutta oikein kohdattuna myös ehdoton vahvuutemme. Tämän vuoden sisäsuhde- ja urheiluvastaavana halu-ankin tuoda esille liikuntatapahtumien merkitystä suhdetoiminnassa ja muihin valtsikalaisiin tutustumisessa. Kosketel-laan toisiamme. Olen sinun!

Otto Laosmaa, Kulttuuri ja yrityssuhteet

Olen 27-vuotias, kolmannen vuoden kansantaloustieteen opiskelija. Tänä vuonna yritän tuoda kulttuurin ja yri-tykset lähelle kaikkia kannunvalajia. Vapaa-aikaani vietän joko purjehtien tai kellarissa. Jos jokin painaa mieltä, otathan yhteyttä.

Ifeoma Kulmala, Opintovastaava

Olen toisen vuoden käytännöllisen fi-losofian opiskelija ja toinen Kannun opintovastaavista 2010. Mainioiden asioiden joukossa maailmassa ovat urheilu (mitä rankempaa, sen parem-pi kuitenkin huomioiden jalkapallon asema pallon jaloimpana lajina), syö-minen, lukeminen aikoina, jolloin siihen ei velvoiteta, Darth Vader ja Chuck D. Tietysti myös nukkuminen sekä ainoana asiayhteydessään se yliopistolain vek-kuli kohta, jossa yliopisto ”kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”.

Laura Niemenkari, Fuksit ja vapaa-aikaHeippa! Olen toisen vuoden iloinen VOOlainen ja tuore Fuksi- ja virkistys-vastaava.

Hieman taustatietoja kiinnostuneil-le: Olen syntynyt Imatralla ja viihdyn loma-aikoina Kuopion kauniissa mai-semissa. Viikonloppuisin minut saattaa bongata myös Sea Lifen merellisistä tunnelmista. Olen innostunut Kannun toiminnasta ja toivoisin kovasti saavani palautetta, jotta voisimme entisestään kehittää Kannun toimintaa jäsenten toi-veiden mukaisesti. Ottakaa reippaasti yhteyttä, mikäli jokin askarruttaa miel-tä, we are here for you!

36 37

hallitus

Puheenjohtaja Daniel Jyllikoski

Tällä palstalla vuorottelevat hallituksen jäsenet kertovat Kannunvalajat ry:n kuulumisia.

Sara Nurmilaukas, Kansainvälisyys ja ympäristöOlen Sara Nurmilaukas, toisen vuoden poliittisen historian opiskelija. Kan-nunvalajissa vastuualueisiini kuuluvat kansainvälisyys- ja ympäristöasiat. Vastaan esimerkiksi tiedekunnan vaih-taritoiminnan koordinoimisesta ja siitä, miten opiskelijatoiminnasta saataisiin ympäristöystävällisempää.

Emmi-Julia Tiitta, Yritysyhteistyö, työelämä ja alumnitVaikka olen toisen vuoden valtio-opin opiskelija, ei minua kannata lähestyä, mikäli haluaa keskustella vain demo-kratian mahdollisesta kriisistä ja dis-kurssianalyysista. Paljon lähemäpänä sydäntäni ovat Disney-elokuvat ja ruoka(-blogit)! Koska Kannun hallituk-sessa ei ole pestiä, jonka ainoana teh-tävänä on erilaisten tapahtumien muo-nituksesta huolehtiminen, toiseksi paras vaihtoehto minulle onkin yrityssuhteista vastaaminen. Kaikki apu on kuitenkin aina tervetullutta, joten jos takatas-kussasi on miljoonia, tai setä joka niitä mielellään jakaa, ota yhteyttä!

Anssi Heinonen, ATK, laitteistot ja tilat

No moi! Olen Anssi, vasenkätinen nel-jännen vuoden opiskelija Sörkasta ja yksi Kannun hallituksen poikkeukselli-sen monesta kansantaloustieteilijästä. Pidän dataamisesta, oluesta, mageista t-paidoista ja kohtalaisen monenlai-sista karkeista. Myös nukkuminen on pääpiirteissään kivaa. Isona minusta tulee kiertelevä maailmanparantaja. Tulevana vuonna ajattelin muun muassa vartioida Kannun astiastoa hengelläni, säilyttää ainakin Kuppalan avaimia it-selläni ja masinoida muutamia uudistuk-sia sekä Kannunvalajien että Tutkaimen nettisivuilla. Trust me, I know what I’m doing.

Aarni Suvitie, Sihteeri, suhteet opiskelijajärjestöihin

Olen salskea toisen vuoden talous- ja so-siaalihistorian opiskelija. Tehtäväkenttää-ni Kannun hallituksessa kuuluvat ulkosuh-devastaavuus sekä sihteerinä toimiminen. Ainejärjestön hallituksessa vietetty vuosi vakuutti minut nakitetuksi tulemisen iha-nuudesta, ja täten Kannun piirissä toimi-minen vaikutti seuraavalta loogiselta as-keleelta. Sihteerin pestin suhteen minulla ei ole suuria visioita, mutta ulkosuhdevastaa-vana näen alallani kehittämisen varaa. Pyrkimyksenäni on luoda yhteistyökump-paniemme kanssa sellaista toimintaa, joka näkyy entistä paremmin myös rivijäsenelle. Valtsikan ulkopuolellakin on opiskelijaelä-mää, ja kannunvalaja voi olla siitä osal-linen! Nemesikseni ovat deadlinet, mutta taistelu niitä vastaan jatkuu herkeämättä.

Kannunvalajat on vuottaan suunnitellessaan seurannut mielenkiin-nolla tiedekunnan ympärillä ilmenevää turbulenssia. Yhteiskunnan vapaiden ajattelijoiden, varsinkin nettipalstakeskustelijoiden, mie-lestä opiskelijaliike on koko historiansa ajan ollut lyhytmuistinen, pienten piirien temmellyskenttä, jonka konkreettiset saavutukset ovat jääneet yhtä laihoiksi, kuin sen nuudeleilla ja oluella hengissä pysyttelevät aktiivitkin. Itse asiassa, jos kommentteja on uskominen, nämä alkoholisoituneet opiskelijajärjestöaktiivit ovat säälittäviä runkkareita, jotka järjestävät turhia kokouksia ja hyväuskoisten ihmisten osallistumispakolliseksi mieltämiä tapahtumia, koska eivät saa ihmisiä viettämään aikaa kanssaan vapaaehtoisesti.

Onneksi vastapuolella ovat kolmekymppiset opiskelija-aktiivit, jotka osaavat kertoa edellä mainituille harhauskoisille, että opis-kella ehtii myöhemminkin, ja että edellämainitut henkilöt eivät vain kykene ymmärtämään formalisoitujen sosiaalisten konstruktioiden merkitystä yhteishengen, yhteisöllisyyden ja sivistyksen kannalta. Näiden kahden osapuolen, yhteiskunnan ja opiskelijoiden, väliselle pyöreälle pöydälle nostetaan erinäisiä ajankohtaisia ideoita ja uu-distuksia, joita vastustetaan ja kannatetaan yhteen ääneen. Viime aikoina kissoina pöydällä ovat esiintyneet opiskelijoiden toimeen-tulo sekä maksuton koulutus. Jälkimmäisestä kun ollaan tekemässä aikamoista vientituotetta, vaan riittääkö meillä vietävää?

Muistan edelleen lukiostani erään postmodernilla runoudella va-rustetun vessanseinän, joka julisti jokaiselle nuorelle miehelle: ”Itse-oppineet ovat ainoita oppineita, muut ovat opetettuja.” Niin hie-nolta, kuin lause kaltaisemme akateemisen kansalaisen arroganttiin ja kapitalistisista voimista itsenäiseen korvaan kuulostaakin, on se nuorelle perustutkinto-opiskelijalle haitallinen doktriini, ainakin tie-dekunnan laajuisesti toteutettuna. Onneksi sellaiseen ei modernissa yliopistossamme kukaan uskoisi, eihän?

Jos joku on ehtinyt perehtyä HYY:n ja OTUS:n tekemään toimeen-tulo- ja hyvinvointitutkimukseen, tietää hän vastauksen. Kyselyssä

nimittäin tutkittiin myös tyytyväisyyttä opintoihin ja opiskelujen ti-lanteeseen. Vain hädin tuskin puolet kyselyyn vastanneista valtiotie-teellisen tiedekunnan opiskelijoista oli sitä mieltä, että laitoksen tai tiedekunnan opetus todella edisti oppimista. Tästäkö opetuksesta siis vientimme huipputuote?

Pitäisikö maksullisen koulutuksen suhteen pyytää neuvoa rapa-kon takaa? Yhdysvallat, kesytettyään kahden rönsyilevän raha-reikämonsterin lähemmäksi eurooppalaisia salonkikelpoisia lem-mikkiekvivalenttejaan, onkin jo suunnannut katseensa kolmanteen yhteiskuntansa rahoitushirviöön. Kun tutkimukset kertovat sikäläisistä kandidaateista, joista vain kolmasosa osasi eritellä novellin ja leh-tiartikkelin eroja ja vain yli puolet laskea postimyyntikatalogios-tostensa loppusumman, voi astronomisia lukukausimaksuja tosiaan vain ihmetellä.

Yhdysvaltalaisen järjestelmän puutteet eivät kuitenkaan ole ko-vin kaukana omamme vastaavista: huonot palautejärjestelmät, va-paasti saatavan opetuksen laadusta kertovan tiedon puute sekä vinoutuneet insentiivit, jotka kannustavat hankkimaan mahdollisim-man paljon rahoitusta, mutta käyttävät sitä kaikkeen muuhun kuin opetuksen laadun parantamiseen. Ehkäpä koulutuspoliittisen kes-kustelumme tulisi koskea joskus vähemmän sitä, kuka tutkintomme maksaa ja miten, ja keskittyä enemmän siihen, mitä tällä summalla saamme ja voisimmeko saada vielä enemmän.

Kannunvalajien hallitus osallistuu muun toiminnan ohessa osaltaan opetuksen laadunvalvontaan ja valtiotieteellisen tiedekunnan opin-tojen kehittämiseen. Tätä varten keräämme teidän kokemuksianne, avautumisianne, turhautumisianne ja ennen kaikkea fiksuja ideoitan-ne. Tarkkaile tiedotusta, pysy perillä, osallistu, ja pelasta – jos ei nyt maailma, niin ainakin valtsikkalaisten opinnot.

Älä anna opetuksen häiritä oppimistasi

38 39

in a nutshell

Getting what you want and keeping it

Foreign degree students are coming to Finland en masse. Whatever the selling point is - be it the Nordic egalitarianism, the exotic location and culture of this charming country or its numerous blue-eyed blondes - increasing numbers of foreigners are choosing to study at Finnish uni-versities. But how do we keep those sought-after free-educated foreign brains in Nokialand after their graduation?

There is no simple answer to that question. So far Finnish women have been most successful in attracting foreigners into Finland and keeping them here. While excess of hot women is definitely a com-parative advantage Finland has over other countries, when it comes to attracting immigrants; foreign graduates can stay in Finland for other reasons as well. A much more secure and effective path to utilizing the skills of these graduates and realizing their potential lies in employ-ment.

Foreign students in Finland definitely have something to offer po-tential employers. They’ve successfully completed a highly-competitive process of entering a Finnish university, followed by an equally difficult process of completing a high-quality degree. They are usually com-petent and ambitious, active and enduring (it takes some stamina to survive a Finnish winter!). Why is it then that it is still hard for foreign students to find a job in Finland?

Two things can summarize this in a nutshell: language and experi-ence. Lack of proficiency in Finnish is definitely the biggest barrier immigrants face. Learning the language is a top priority for most new-comers to Finland yet success stories are few. Penetrating the intri-cacies of Finnish grammar is a time- and energy-consuming process. While it should definitely be encouraged, it is unrealistic to expect all or even most foreign students to become fluent in Finnish during two-year Masters programmes. Not when those two years are filled with courses, seminars, papers and exams combined with all the joys of settling down in a new country. Experience seems to be another bar-

rier: foreign students simply do not have enough (if any) exposure to the local labour market. Finding a job is hard; getting a job without any previous experience is even harder. The end result is a vicious circle of no experience - no job; no job - no experience!

So what is it that can be done? Universities can help by offering bet-ter language courses that emphasize using the language and not only memorizing grammar. I have not met a foreign student who did not want to learn Finnish but I’ve met dozens who were put off by inad-equate language courses. Employer’s expectations of foreigner’s level of Finnish should become more realistic as well. Many jobs in Finland nowadays do not require fluency in Finnish and one’s language skills improve dramatically at a work place.

Internship programmes for foreign students are one way to solve the lack of experience. Hiring a foreigner for a couple of months is not a big expense for a company; it requires minimum risk but can reap vast benefits. Such an internship is a chance to experience a Finn-ish working environment and get contacts that might help find future employment. It is also an opportunity to demonstrate one’s skills and abilities and give something back to the Finnish economy in return for free education.

Overcoming both language and experience barriers requires a shift in attitudes. Foreign workers in Finland are much more of an oppor-tunity than a threat. The Finnish workforce is shrinking not only due to demographics but also because many graduates are recruited by companies abroad. Even when that is not the case, employing foreigners - just like employing any competent worker - can actually create more jobs because companies that do well, recruit more. In the end, keeping foreign talent in Finland would require ingenuity and creativity, as well as compromise and meeting each other half-way. Does that sound like a high price to pay for getting what you want and keeping it?

The writer is made in USSR, now living and studying in Helsinki. A passionate debater whose free time is filled with laughter,

hot beverages and loyal friendsWritten by AnnA bessonovA

Tässä sarjakuvassa juutalaiset ovat hiiriä, saksalaiset kissoja ja puolalaiset sikoja. Tu-holaiset haluttiin hävittää, mutta Maus kertoo tositarinan eloonjäämisestä.

Omaelämäkerrallisen sarjakuvan ensim-mäinen, vuonna 1990 julkaistu osa Maus – selviytyjän tarina kertoo ensisijaisesti yhdysvaltalaisen sarjakuvataiteilija Art Spie-gelmanin puolanjuutalaisten vanhempien Vladekin ja Anjan kokemuksista natsimiehi-tyksen riepottelemassa Euroopassa. Jatkuva pelko ja piileskely Puolassa ajoivat heidät lopulta epätoivoiseen yritykseen paeta Un-kariin. Huolellisesti suunniteltu pakomatka kuitenkin päättyi nopeasti Auschwitzin por-teille. Vladekista tuli numero 175113.

-Tunsimme tarinat - tiesimme, että meidät tapettaisiin kaasulla ja heitettäisiin uuneihin. Oli vuosi 1944… Tiesimme kaiken, ja siellä me olimme.

Sarjakuva etenee kahdella aikatasolla. Pohjana ovat Artin ja Vladekin väliset dia-logit, kun poika käy tapaamassa isäänsä lapsuudenkodissaan, nykypäivän New Yor-kissa, kuullakseen tämän tarinoita sodasta. Art Spiegelman on tarinaa kuljettava minä-kertoja, joka tekee sarjakuvaa sarjakuvakir-jan tekemisestä. Spiegelman tuo teoksessaan hienosti esille omat vaikeutensa yrittäessään tehdä vanhempiensa kokemasta tuskasta tai-

detta. Mausin ensimmäistä osaa Spiegelman työsti kahdeksan vuotta.

-Tunnen, että kykyni eivät riitä, kun yritän rekonstruoida todellisuuden, joka oli pahem-pi, kuin pimeimmät uneni.

Kirjan toinen osa Ja täällä vaikeudet alkoivat (Mauschwitzista Catskilleille ja kauemmaskin) julkaistiin vuonna 1992. Tässä osassa kuvataan jatkuvasti huono-vointisemman, sairauksista ja menneisyyden haavoista kärsivän isän yhä tiiviimpää taker-tumista poikaansa, joka taas ei voi ymmär-tää isäänsä juurtunutta pihiyttä, ahneutta ja rasistisuutta. Vaikea isäsuhde heijastuu myös Artin ja tämän vaimon Francoisen avioliit-toon, kun Francoise tekee kaikkensa miellyt-tääkseen sekä isää että poikaa.

Välillä tarina siirtyy ajassa taaksepäin kuvaamaan Vladekin karua eloonjäämis-taistelua keskitysleirillä. Anja on joutunut nyt Birkenauhun. Vladekin vaimostaan satunnai-sesti saamat tiedonrippeet auttavat kuiten-kin jaksamaan aina vain pahempia päiviä toistensa jälkeen. Sekä Anja että Vladek pääsivät lopulta pois keskitysleiriltä. Voi-daanko kuitenkaan puhua selviytymisestä? Anja tappoi itsensä vuonna 1968. Vladek eli vaimoansa ikävöiden aina vuoteen 1982, kuolemaansa, saakka. Ensimmäiseen osaan onkin kytketty myös Spiegelmanin lyhyt sar-

Maus i&ii

jakuva Vankina helvetin planeetalla, joka kuvaa taiteilijan omaa henkistä romahdusta äidin itsemurhan aikoihin.

Yksinkertainenkin kuvan ja sanan yhdis-telmä on paikoittain yllättävän vaikuttava. Hahmot ovat eläimiä, mutta tarinat, tapahtu-mat ja ympäristö totta. Spiegelman kuvailee sukunsa tarinaa koruttomasti ja rehellisesti, ehkä juuri siksi niin kiinnostavasti.

Maus on saavuttanut sarjakuvalle ennen-näkemätöntä arvostusta, ja Spiegelman an-saitsikin teoksellaan Pulitzerin vuonna 1992. Kuten Spiegelman hiirihahmossaan teoksen toisessa osassa toteaa, ei hän koskaan ole halunnut tiivistää kirjaansa pelkän sanoman muotoon. Hänen tarkoituksenaan ei ole va-kuuttaa ketään mistään.

Sotien sankaritarinoita on kuultu ja luettu loputtomasti. Maus ei kuitenkaan ole pelk-kä selviytymistarina muiden joukossa. Mausin voi tulkita ensisijaisesti ainutlaatuisena muis-tutuksena niistä usein vaietuista jäljistä, joita sota väistämättä jättää myös seuraavaan, ehkä sitäkin seuraavaan sukupolveen.

En halunnut kuulla enempää, mutta hän kertoi siitä huolimatta.

arvostelu

teksti MAriA lieto • kuvA wsoy

40 41

kannukka

Can you do can-can? Valtsikan speksi can.kuva Mikko kuusisalo

Ustrud ero delit non elit nonsenit ea con ulputpat.

Valtiotieteilijöitä laskiaistunnelmissa.

Median ja KTTOn talviolympialaiset olivat tervehenkiset ja lennokkaat. Jatkojen kuvamateriaali sensuroitu.kuva EMMi lEhikoinEn

VOO:n vuosijuhlat: ”Onko uusliberalismi pannassa yliopistolla?”kuva Erika kEppola

4342

www.tutkain.fi

UNDER CONSTRUCTION

logo deSign jere korppoo