Tutkimus- ja kehittämishankkeet 2009 - Kuntoutussäätiö...Tutkimus- ja kehittämistoimintamme on jakautunut kolmeen toi-mintalinjaan. Noudatamme tässä kirjassa myös samaa jakoa

KuntoutussäätiöKuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskus

2009Tutkimus- ja kehittämishankkeet

Kannen kuva: Kuvatoimisto Vastavalo/Tarmo Heinänen

Tutkimus- ja kehittämishankkeet 2009

KuntoutussäätiöKuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskus

1

Julkaisija: Kuntoutussäätiö Pakarituvantie 4-5 00410 Helsinki

Julkaisumyynti, puh. (09) 53041 www.kuntoutussaatio.fi

Helsinki 2009Painopaikka: Yliopistopaino ISBN 978-952-5017-73-1

2

Esipuhe

Kädessäsi oleva kirja esittelee Kuntoutussäätiön Kuntoutusalan tutki-mus- ja kehittämiskeskuksen hankkeita ja julkaisuja edellisen kirjan ilmestymisestä, vuodesta 2006 eteenpäin aina vuoden 2009 alkupuo-liskolle asti. Kirja antaa kuvaa siitä, millaisten eri tavoin kuntoutuk-seen liittyvien asioiden parissa työskentelemme, mitä olemme vie-neet ja viemme eteenpäin ja mitä olemme nähneet tärkeäksi kehittää ja tutkia. KTKK:ssa työskentelee kaikkiaan hieman yli 30 ihmistä ja erilaisia hankkeita on parhaillaan käynnissä suunnilleen saman ver-ran.

Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskus pyrkii toiminnallaan tuottamaan tietoa ja käytäntöjä, joilla on merkitystä kansalaisten työ- ja toimintakyvyn ja elämänhallinnan kannalta. Tämän avulla voidaan edistää ihmisten työllistymistä ja valtaistumista, ehkäistä syrjäytymi-seen johtavia prosesseja ja kehittää selviytymistä tukevia toi-mintaympäristöjä. Keskuksen toiminta jakautuu tutkimukseen, arvi-ointiin ja kehittämistyöhön. Keskuksessa toimii myös kuntoutusalan kirjasto ja ylläpidämme kuntoutuksen ja siihen liittyvän tutkimus- ja kehittämistiedon verkkopalvelua (www.kuntoutusportti.fi).

Tutkimus- ja kehittämistoimintamme on jakautunut kolmeen toi-mintalinjaan. Noudatamme tässä kirjassa myös samaa jakoa hank-keita esitellessämme. Ensimmäinen linja, Kuntoutuksen tarve ja kohdentuminen, pyrkii tutkimus- ja kehittämistoiminnallaan tuot-tamaan tietoa ja toimintatapoja, joita voidaan käyttää toimivien ja oi-keudenmukaisten kuntoutuskäytäntöjen kehittämisessä ja siten vä-estön terveyden, hyvinvoinnin sekä toiminta- ja työkyvyn edistämi-sessä ja väestöryhmien välisten erojen kaventamisessa.

Toisen toimintalinjan, Toimintakykyä ylläpitävä ja sairausryh-mäkohtainen kuntoutus, yleisenä tavoitteena on kehittää käytän-töjä, joiden avulla voidaan edistää väestön toimintakyvyn säilymistä sekä tuottaa ja koota tieteellisesti luotettavaa, kuntoutukseen sovel-lettavaa tietoa sairausryhmittäisestä kuntoutuksen menetelmistä. Tä-hän pyritään kehittämällä uusia toimintamalleja sekä selvittämällä niiden vaikuttavuutta.

3

Kolmannen toimintalinjan, Sosiaalisen ja työstä syrjäytymisen eh-käisyn, tavoitteena on tuottaa tietoa ja käytäntöjä, joiden avulla voi-daan edistää sosiaalista osallisuutta, työssä jaksamista ja jatkamista sekä ehkäistä syrjäytymistä ja siihen johtavia prosesseja. Viime vuo-sina toimintalinjan painoalueita ovat olleet mielenterveyskuntoutuk-sen toimintamallien ja vaikeavammaisten kuntoutuksen toimeenpa-non ja prosessien arviointi, syrjäytymisvaarassa olevien ja maahan-muuttajien kuntoutuksen ja työllistymisen erityiskysymykset sekä työkyvyn ja työssä jaksamisen tukemiseen liittyvät kysymykset.

Pyrimme siihen, että keskuksen tuottamaa tietoa ja osaamista voi-daan hyödyntää paitsi tutkijayhteisössä myös muussa yhteiskunnalli-sessa toiminnassa – erityisesti kuntoutuksen suunnittelussa ja päätök-senteossa, asiakastyössä ja kuntoutuksen asiantuntijoiden koulutuk-sessa. Olemme aktiivisesti mukana kuntoutuksen tutkimuksen kehit-tämisessä Suomessa.

Tutkimus- ja kehittämiskeskus saa merkittävän osan toimintaresurs-seistaan Raha-automaattiyhdistyksen toiminta- ja projektiavustuk-sista. Muita tärkeitä rahoittajatahoja ovat Kansaneläkelaitos, Euroo-pan sosiaalirahasto sekä ministeriöt (STM, TEM, OPM). Läheisiä yhteistyötahojamme ovat mm. yliopistot, THL, TTL, ETK, TSR, kol-mannen sektorin järjestöt ja pääkaupunkiseudun kunnat.

Tämä julkaisu antaa lukijalle yleiskuvan tutkimus- ja kehittämistoi-minnastamme sekä hankkeistamme. Jokaisen hankkeen kohdalla ker-rotaan myös, ketkä siinä työskentelevät.

Olkaa meihin yhteydessä, kehitetään kuntoutusta yhdessä.

Helsingissä 28.2.2009

Ullamaija Seppälätutkimusjohtaja

4

Sisällys

1 Kuntoutuksen tarve ja kohdentuminen 7

Ammattiryhmittäinen työkyvyttömyys ja kuolleisuus Suomessa 1997–2006 7 Ikääntyvien 55–69-vuotiaiden työ- ja toimintakykyä edistävien toimintojen kehittäminen (IKKUNA-projekti) 8 Yrittäjien hyvinvointikilta -hankkeen tutkimusosuus 10 Itellan kuntoutuspalveluohjaus-intervention arviointitutkimus 11 Kunnon Polku -tuen arviointitutkimus 12 Kuntoutuksen kohdentuminen Suomessa 2000-luvun alussa (KURRE-projekti) 14 Lukineuvola-hankkeen arviointi 15 MS-tautia sairastavat, työmarkkinoilla selviytyminen ja kuntoutustarve 16 Työkykyä tukeva avokuntoutuskokeilu MS-tautia sairastaville -hankkeen arviointi 18 Muistiluotsi-ohjelman arviointi 19 SeniorForce 21 TUULI-hanke – Arviointitutkimus kuntoutusmallin toimeenpanosta ja tuloksista 22

2 Toimintakykyä ylläpitävä ja sairausryhmäkohtainen kuntoutus 23

Työssä jatkamisen tukeminen ja sairauslomakäytännöt: kehittämis-, koulutus- ja yhteistyöprojekti (JATS-projekti) 23Kuntoutuksen tehtävät työikäisten kuntoutuksessa 25 Opi oppimaan – Kuntoutuspalveluita aikuisten oppimisvaikeuksiin 27 Medikalisaatiota ja normalisaatiota – Aikuisten oppimisvaikeudet hyvinvointivaltiossa 29Miesten sydän- ja verisuoniterveyden edistäminen metabolisen oireyhtymän (MBO) seulontamenettelyn avulla 30 Naisten sydänterveyden edistäminen: Työterveyshuoltoon soveltuvan varhaiskuntoutusohjelman kehittäminen ja vaikuttavuuden arviointi 31 Yli 60-vuotiaiden sepelvaltimotautipotilaiden kuntoutuspalvelujen kehittäminen ja vaikuttavuuden arviointi (Sydän 60+) 34 Avokuntoutusmallin kehittäminen rinta- ja eturauhassyöpää sairastaville 35 Syöpäsairauden psyykkiset vaikutukset – Syöpäpotilaiden ja heidän omaistensa seurantatutkimus 37

5

3 Sosiaalisen ja työstä syrjäytymisen ehkäisy 39

Asiantuntemustiedon ja kokemustiedon ristivedossa – Asiakkaiden käsityksiä ammattiavusta, asiakkuudesta ja vertaistuesta 39 Kelan mielenterveyskuntoutushankkeen arviointitutkimus 41 Mielenterveyskuntoutujien klubitalotoiminnan toteutuksen ja hyvinvointivaikutusten arviointi 42 Maahanmuuttajien työllistymistä tukevat suunnitelmat ja palvelut 45 Maahanmuuttajat kuntoutuspalvelujen asiakkaina 47 Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin 48 Lapset ja nuoret kuntoutuksessa – Kelan psykiatrisen perhekuntoutuksen kehittämishankkeen arviointi 50 Psykoterapian vaikuttavuus työkykyyn ja koettuun hallintaan 52 Psykoterapia, masennus ja sisäinen tarina 52 Psykoterapeutit Suomessa 54 Työhön paluu 55 Pientyöpaikoilla uudistuminen – PUNK 56Työeläkekuntoutuksen toimivuus 58 Vaikeavammaiset kuntoutujat Kelan palveluissa 59 Vaikeavammaisten kuntoutujien elinolot, osallisuus ja kuntoutuksen hyödyt 61 Tuettu työllistyminen Pohjoismaissa 62 Tuetun työllistymisen työkalupakki 63

Kuntoutussäätiön julkaisusarjojen raportit 2006-2009 65

6

1 Kuntoutuksen tarve ja kohdentuminen

Ammattiryhmittäinen työkyvyttömyyseläkkeen alkavuus ja kuolleisuus Suomessa 1997–2006 (2008–2009)

Occupational cause-specific incidence of disability pensions and mortality in 1997-2006 in Finland

TAUSTA Työikäisten terveys ja toimintakyky ovat parantuneet sekä kuollei-suus on alentunut viime vuosikymmeninä. Työkyvyttömyyseläkkei-den alkavuudessa muutokset ovat kuitenkin pieniä. Vuosina 2000–5 työkyvyttömyyseläkkeelle jäi vuosittain 23000–27000 ihmistä. Vaikka vain osa työkyvyttömyys- ja kuolleisuuseroista on liitettävis-sä välittömiin ammattiin liittyviin altisteisiin, on tärkeää selvittää ammattiryhmien välisiä eroja terveydessä, työkyvyttömyydessä ja kuolleisuudessa, sekä näiden tekijöiden kehityksessä. Ammattiryh-mittäisten työkyvyttömyyden alkavuus- ja kuolleisuustietojen yhtä-aikainen tarkastelu antaa viitteitä ammattiin liittyvistä riskitekijöistä. Näitä tietoja voidaan hyödyntää työterveyshuollossa ja kuntoutuk-sessa kohdennettujen terveyttä edistävien toimenpiteiden suuntaami-seen niihin ammattiryhmiin, joissa terveysriskit ovat suurimmat. Tutkimus toteutetaan kahtena erillisenä osatutkimuksena.

Vastuuhenkilö Tiina Pensola

Muu työryhmä Marika Jalovaara, Katrina Silfvast

Yhteistyökumppanit Eläketurvakeskus, sosiaali- ja terveysmi-nisteriö

Ulkopuolinen rahoitus Työsuojelurahasto, sosiaali- ja terveysmi-nisteriö, Raha-auto-maattiyhdistys

AINEISTO JA MENETELMÄT Ammattiryhmittäisen kuolleisuustutkimuksen tavoitteena on

1) tarkastella ja analysoida työllisten ammattiryhmittäistä kuol-leisuutta ja

2) työttömien kuolleisuutta kuolemansyyn mukaan, 3) selvittää ammattiryhmittäin kuolleisuuden muutosta ja 4) työkyvyttömyyseläkkeellä olleiden kuolleisuutta sekä 5) selvittää korkean ja alhaisen työkyvyttömyyden ja kuollei-

suuden ammatiterikseen naisilla ja miehillä sekä eri ikäryhmissä Suomessa vuosina 1997–2006. Kuolleisuustutkimuksen perusaineistoina käytetään Ti-lastokeskuksen väestölaskenta- ja kuolemansyytiedoista koottua pit-kittäistiedostoa, joka kattaa koko työikäisen Suomessa asuvan väes-tön.

Ammattiryhmittäisessä työkyvyttömyyden alkavuutta koskevan tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ja analysoida

7

1) ammattiryhmittäisiä eroja työkyvyttömyyseläkkeelle siirty-misessä sairausryhmän mukaan (työkyvyttö-myyseläkediagnoosin perusteella), erityisenä mielenkiinnon kohteena ovat muutokset

a. mielenterveyssyihin liittyvissä työkyvyttömyys-eläkkeissä (erityisesti masennus)

b. tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvissä työky-vyttömyyseläkkeissä

2) ammattiryhmittäisiä eroja osatyökyvyttömyyseläkkeelle siir-tymisessä eri sairausryhmissä erikseen naisilla ja miehillä.

3) ammattiryhmittäisiä eroja masennuksen takia määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden työkyvyttömyyden jatkuvuudesta erikseen naisilla ja miehillä.

4) iän, sukupuolen, koulutuksen, työuran katkonaisuuden (työt-tömyys ja työttömyysjaksot), työsuhteen ja työuran keston sekä ammattiaseman merkitystä ammattiryhmittäisiin eroi-hin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä.

5) miten muille eläkkeille tai työttömyyteen siirtyminen vai-kuttaa ammattiryhmittäiseen työkyvyttömyyteen ja sen alka-vuuteen työuran loppupuolella (50 vuotta täyttäneillä).

Tarkastelut tehdään erikseen naisille ja miehille ikäryhmittäin vuosi-na 1997–2006. Tutkimuksessa käytetään Eläketurvakeskuksen ai-neistoa.

Avainsanat: työkyvyttömyys, kuolleisuus, terveyserot, ammatilliset riskit, mielenterveys, masennus, alkoholi, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, kasvaimet

Ikääntyvien 55–69-vuotiaiden työ- ja toimintakykyä edistävien toimintojen kehittäminen (IKKUNA-projekti) (2004–2008)

Development of methods promoting working and functional capacity of persons aged 55–69

TAUSTA Väestön ikääntyminen tuo suuria haasteita työelämän ja koko yhteis-kunnan toimivuudelle. Työikäisen väestön määrä vähenee ja keski-ikä nousee. Ikääntyvää työvoimaa tarvitaan, koska työikään tulevia on vähemmän kuin eläkeikään siirtyviä seuraavat 40 vuotta. Tässä ti-lanteessa on tärkeää, että ikääntyvien työikäisten toimintakyky, työ-kyky ja työssä jaksaminen säilyvät ja ikääntyvät voivat jatkaa työs-

8

sään nykyistä pidempään. Paitsi yhteiskunnan, myös ihmisten itsensä ja heidän läheistensä kannalta on mielekästä, että myös eläkeikäisten toimintakyky säilyy mahdollisimman pitkään.


Muu työryhmä Aila Järvikoski, Veijo Notkola,

TAVOITE Janne Jalava

Hankkeen tavoitteena oli 1) selvittää ikääntyvien 55–69-vuotiaiden terveyttä, toimintakyvyn eri osa-alueita, työkykyä ja kuntoutustarvet-ta,2) seuloa olemassa olevista kuntoutustavoitteisista projekteista par-haat käytännöt ikääntyvien toiminta- ja työkyvyn parantamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä 3) kehittää ja testata toimintakokonaisuus, jolla pyritään vaikuttamaan ikääntyneiden a) työkykyyn ja -motivaatioon ja työssä jaksamiseen sekä b) vireyteen ja toimintakykyyn myös elä-köitymisen jälkeen.

Raisa Hassinen, Hanna Kankainen, Hanna Rinne,Mirkka Vuorento, Arto Pietilä,Mikko Henriksson, Soili Järvilehto, Raili Heinonen,Pirkko Koskiniemi, Outi Reinola,Leena Tarkiainen

Yhteistyökumppanit Mikael Fogelholm, Sanna RoineAINEISTO JA MENETELMÄT (UKK-instituutti), Hanke jakautui aineiston ja menetelmien osalta seuraavaan kolmeen

osaan:Tuija Martelin, Päivi Sainio (Kansanterveyslaitos) 1) 55–69-vuotiaiden terveyden, toimintakyvyn eri osa-alueiden,

työkyvyn sekä kuntoutustarpeen kartoitus kolmella laajalla väestö-aineistolla (Terveys2000, Vajaakuntoiset ja työ, Ikihyvä)

Ulkopuolinen rahoitus Raha-automaatti-yhdistys2) kirjallisuuskatsaus 55–69-vuotiaisiin kohdistetuista projekteista,

kysely projekteille hyvistä käytännöistä sekä hyvistä ja huonoista kokemuksista projektien toteutuksessa 3) ikääntyville soveltuvan avovarhaiskuntoutusmallin kokeilu ja ar-viointi toimintakokonaisuuden löytämiseksi (pilottihanke).

TULOKSETIkääntyvien työikäisten fyysinen terveys, fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky, erilaiset aistitoiminnot ja työkyky heikkenevät ikä-ryhmittäin. Väestöryhmittäiset erot ovat kuitenkin suuria: kaiken kaikkiaan ongelmia on enemmän ei-työllisillä. Noin puolet 63–67-vuotiaista selviäisi omassa työssään toiminta- ja työkykynsä perus-teella. Noin neljännes selviytyisi erilaisten tukitoimien avulla ja arvi-olta neljännes on työkyvyttömiä. Työssä jaksamiseen vaikuttavat myös työmotivaatio, tehdyn työuran pituus ja raskaus sekä terveys-käyttäytymiseen liittyvät tekijät kuten lihavuus, liikunta, humalaha-kuinen juominen ja unihäiriöt. Tehdyn pilotin mukaan työkykyyn ja työmotivaatioon on mahdollista vaikuttaa. Myös kognitiivisessa toi-mintakyvyssä ja liikunta-asenteissa saavutettiin muutoksia, jos on-gelmat eivät olleet kehittyneet kovin pitkälle.

Avainsanat: toimintakyky, muisti, kognitiivinen toimintakyky, työkyky, työssä jaksaminen, ikääntynyt, ikä, eläke, kuntoutus, kuntoutustarve

9

JULKAISUT Pensola T, Rinne H, Kankainen H, Roine S (2008) Työikäiset ikääntyvät.

55–69-vuotiaiden terveys, fyysinen, kognitiivinen ja sosiaalinen toimin-takyky, työkyky sekä kuntoutustarve. Helsinki: Kuntoutussäätiön tut-kimuksia 78/2008.

Pensola T, Roine S, Vuorento M (2008) Iällä ei väliä: Hyvinvoivana ja vi-reänä töissä ja eläkkeellä. Loppuraportti Ikkuna-projektissa toteutetun 55–69-vuotiaiden avomuotoisen varhaiskuntoutusmallin toteuttamises-ta. Helsinki: Kuntoutussäätiön työselosteita 36/2008.

Jalava J, Roine S, Hassinen R, Pensola T (2007) Hyvistä käytännöistä lu-paaviin tuloksiin ja menetelmiin. Selvitys 55–69-vuotiaiden toiminta- ja työkyvyn edistämiseen keskittyneistä hankkeista ja hyvistä käytännöis-tä. Helsinki: Kuntoutussäätiön työselosteita 34/2007.

Yrittäjien hyvinvointikilta -hankkeen tutkimusosuus 2008-2010

Promoting well-being and work ability of entrepreneurs in SMEs – A follow-up study

Suomen Mielenterveysseuran toteuttamassa ja Raha-automaattiyh-distyksen rahoittamassa Yrittäjien hyvinvointikilta -hankkeessa ta-voitteena on kehittää ja kokeilla pk-yrittäjille soveltuvia heidän hyvinvointiaan ja henkistä jaksamistaan edistäviä toimintamuotoja. Keskeisiä toimintamuotoja ovat koulutus ja kiltatoiminta. Hank-keessa on myös tärkeää yrittäjien jaksamisen kartoittaminen ja hy-vinvointia tukevan toiminnan edelleen kehittäminen.

Vastuuhenkilö Eila Okkonen (Suomen mielen-terveysseuran koulutuskeskus)

Vastuuhenkilö Kuntoutussäätiössä Tiina Pensola

Muu työryhmä TAVOITE Mikko Henriksson Hankkeeseen liittyvässä tutkimusosuudessa kartoitetaan Helsingin, Espoon ja Uudenmaan hyvinvointikiltatoimintaan osallistuvien yrittäjien jaksamista, hyvinvointia ja tuen tarvetta sekä arvioidaan, miten Kiltatoiminnalla voidaan vaikuttaa yrittäjien jaksamiseen ja hyvinvointiin.

Katrina Silfvast

Ulkopuolinen rahoitusSuomen Mielen- terveysseuran koulutuskeskus

AINEISTO Pääasiallinen aineisto muodostuu toimintaan osallistuneiden yrittäji-en kyselyistä, jotka kerätään kahdessa vaiheessa, ensimmäinen kou-lutusosuuden yhteydessä ennen varsinaista Kiltatoimintaa vuoden-vaihteessa 2008–09 ja toinen vuodenvaihteessa 2009–10.

10

TULOKSETAineistot analysoidaan ja raportoidaan yhdessä Suomen Mielenter-veysseuran koulutuskeskuksen kanssa. Tutkimustulokset yrittäjien jaksamisesta, hyvinvointia ylläpitävistä ja uhkaavista tekijöistä sekä mahdollisista hyvinvoinnin ja jaksamisen muutoksista hankkeen ai-kana sekä arviot toimenpiteistä ja keinoista, jotka voivat vaikuttaa edellä mainittuihin asioihin valmistuvat vuonna 2010.

Avainsanat: pk-yrittäjät, työhyvinvointi, hyvinvointi, jaksaminen, kuntoutus, kiltatoiminta

Itellan kuntoutuspalveluohjaus-interventionarviointitutkimus (2008–2010)

Evaluation of case management intervention within Itella Corporation

TAUSTAKuntoutussäätiön tekemässä Kunnon Polku -konsernituen arviointi-tutkimuksessa keskeisiä johtopäätöksiä olivat, että tuen avulla on pystytty merkittävästi vähentämään sairauspoissaoloja. Samalla tuen avulla on saatu myös merkittävät taloudelliset säästöt.

Vastuuhenkilö Janne Jalava

Muu työryhmä Tuomas Koskela, Mikko Henriksson, Näiden keskeisten havaintojen pohjalta Kuntoutussäätiön asian-

tuntijat yhdessä Itellan edustajien kanssa pohtivat, miten työkyvyn tukemista ja työssä selviytymistä voisi vielä entisestään tehostaa. Itellan Työssä selviytymisen malli on hyvä esimerkki varhaisesta reagoinnista, mutta sen toimintaa haluttiin tehostaa. Erityisesti halut-tiin tehostaa:

Tiina Pensola

Yhteistyökumppanit Itellan työhyvinvoinnin vastuuhenkilöt, Itella-konsernin työhyvinvoin-tisäätiö

1) prosessia työntekijän kannalta: prosessin sujuvuutta työnte-kijän työkyvyn tuen tarpeen toteamisesta verkostoneuvot-teluun,

Ulkopuolinen rahoitus Itella-konsernin työ-hyvinvointisäätiö

2) jatko-ohjelman (joka päätetään verkostoneuvottelussa) työn-tekijäkohtaisuutta ja työssä jatkamisen tai työhön paluun tu-kimuotojen konkreettisuuttaammatillisen kuntoutuksen oh-jelmien monipuolistamista työssä oppimis- tai uudelleenkou-lutusohjelmin työeläkekuntoutuksena.

Näiden ajatusten pohjalta päätettiin liittää kuntoutuspalveluohjaus osaksi Itellan Työssä selviytymisen mallia.

11

TAVOITE Toteutettavista kuntoutuspalveluohjausinterventioista tehdään myös arviointitutkimus, jossa tarkastellaan interventioiden toimintaa ja te-hokkuutta työssä selviytymisen mallin laadun ja vaikuttavuuden ke-hittämisessä. Tutkimuksen keskeiset kysymykset ovat:

1. Tehostaako Kuntoutuspalveluohjaus työntekijän työssä sel-viytymistä ja nopeuttaako se Työssä selviytymisen mallin toimintaa?

2. Auttaako Kuntoutuspalveluohjaus nostamaan Työssä selviy-tymisen mallin vaikuttavuutta?

3. Vähentääkö Kuntoutuspalveluohjaus sairauspoissaoloja pe-rinteisiä menetelmiä tehokkaammin?

4. Miten Kuntoutuspalveluohjaus mahdollisesti vaikuttaa työn-tekijän koettuun terveyteen ja työkykyyn, jaksamiseen ja elämänlaatuun?

5. Minkälaisia polkuja työntekijöille syntyy kuntoutuspal-veluohjauksen tuloksena?

AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimus suoritetaan prosessiarvioinnin lähestymistapoja käyttäen ti-lastojen, survey-kyselyjen sekä ryhmähaastattelujen ja työpajojen avulla.

Avainsanat: Itella, kuntoutuspalveluohjaus, työssä selviytymisen malli

Kunnon Polku -tuen arviointitutkimus (2007–2008)

Evaluation of the Kunnon Polku programme

TAUSTA Kunnon polku on Itellassa vuodesta 2004 käytössä ollut tukimuoto, jonka tavoitteena on tukea vajaakuntoisen henkilön työssä selviyty-mistä keventämällä työkuormaa määräaikaisesti. Tuen avulla tehtä-villä toimilla pyritään tukemaan yksilön työkykyä, vähentämään sai-rauspoissaoloja ja ehkäisemään ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä. Kunnon Polku -tukea käytetään niissä työjärjestelyissä, joissa hen-kilöllä ei ole oikeutta saada tai ei olisi tarkoituksenmukaista hakea työeläkelakien mukaista ammatillista kuntoutusta.

12

TAVOITE Arvioinnin lähtökohtana ja perimmäisenä kysymyksenä on ollut, mi-ten Itellan Kunnon Polku -tuki on vaikuttanut siihen osallistuneiden työntekijöiden työkykyyn, sairauspoissaolojen kehitykseen ja työssä jaksamiseen. Kunnon Polku -tuen vaikuttavuuden tarkastelun syven-tämiseksi tutkimuksessa muodostettiin verrokkiryhmä niistä työnte-kijöistä, jotka eivät osallistuneet Kunnon Polkuun, mutta joilla oli yhtä runsaasti sairauspoissaoloja ja jotka iän ja sukupuolen suhteen olivat mahdollisimman identtisiä verrattaessa osallistuneisiin. Lisäk-si tutkimuksessa on analysoitu myös osallistuneiden omia koke-muksia Kunnon Polun tavoitteista ja sisällöstä sekä heidän tä-mänhetkistä elämänlaatuaan ja työkykyään. Myös verrokkiryhmältä kysyttiin mielipiteitä Kunnon Polku -tuesta, samoin kuin selvitettiin heidän elämänlaatuaan ja työkykyään heikentäviä tekijöitä. Tutki-muksessa selvitettiin myös Kunnon Polku -tuen taloudellista merki-tystä kustannus–hyöty-analyysin avulla.


Muu työryhmä Jukka Salomäki, Arto Pietilä,Tiina Pensola

Yhteistyökumppanit Lisbeth Forsman- Grönholm, Pirjo Talvela-Blomqvist (Itellan henkilöstö-yksikkö)

Ulkopuolinen rahoitus Itella-konsernin työhyvinvointisäätiö

AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksessa hyödynnettiin aineistoina 1) Itellan toimittamaa tilas-toaineistoa, 2) Kunnon Polkuun osallistuneille ja verrokkiryhmälle suunnattua survey-kyselyä, 3) Itellan työhyvinvoinnista vastaaville henkilöille järjestetyn tulevaisuusseminaarin aineistoa sekä 4) työhy-vinvoinnin tematiikkaa koskevaa tutkimuskirjallisuutta. Aineistoa täydennettiin vielä tutkimuksen lopulla muutamilla teemahaastat-teluilla, jotka suunnattiin esimiehille ja työterveyslääkäreille. Näin ollen arvioinnissa on varsin kattavasti hyödynnetty sekä kvantitatii-visia että kvalitatiivisia aineistoja. Arvioinnin metodologisena lähes-tymistapana käytetään monimenetelmä- ja monitahonäkökulmaa, jossa arviointikohdetta tarkastellaan usean eri tiedonhankkimistavan ja tietolähteen avulla. Rinnakkaisten menetelmien ja lähteiden käyt-täminen nostaa arvioinnin luotettavuutta sekä mahdollistaa monipuo-listen havaintojen tekemisen empiirisestä todellisuudesta ja arviointi-kysymysten kattavan tarkastelun. Arvioinnin toisena metodologisena lähtökohtana on kehittävän arviointiotteen hyödyntäminen. Kehittä-vässä arviointiotteessa yhdistyvät tieteellinen ote ja arviointitulosten hyödynnettävyys.

TULOKSETTuen avulla vähennettiin sairauspoissaoloja merkittävästi. Lisäksi tukeen satsatut rahat saatiin 2,85- kertaisina takaisin, koska kohde-ryhmän sairauspoissaolot vähenivät niin merkittävästi. Parhaimpia tuloksia saatiin tuki- ja liikuntaelinsairaiden kohdalla. Tukijakso olisi

13

saanut kuitenkin joidenkin osallistujien kohdalla olla pidempi ja tuki-jaksolle osallistumista voisi joidenkin kohdalla aikaistaa.

Avainsanat: työkyvyn parantaminen, sairauspoissaolojen vähentäminen, työssä selviytyminen

JULKAISUJalava J & Salomäki J (2008) Määräaikainen työnkevennys työssä jaksami-

sen tukena. Arviointitutkimus Itellan Kunnon Polku -tuen vaikutuksista työntekijöiden sairauspoissaoloihin ja työssä jaksamiseen. Kuntoutus-säätiön työselosteita 2008.

Kuntoutuksen kohdentuminen Suomessa 2000-luvun alussa (KURRE-projekti) (2006–2009)

Equity in the allocation of rehabilitation services in Finland

TAUSTA Kuntoutusta koskevaa tietoa tarvitaan nykyistä enemmän sekä kun-toutusta koskevan päätöksenteon että käytännön kuntoutustyön tuek-si. Kuntoutuksen kohdentumista ja kuntoutumiseen valikoitumisen prosesseja koskevan tiedon puute on todettu eri yhteyksissä. On kat-sottu, että kuntoutuksen kattavuudesta, kohdentumisesta ja mahdolli-sista väliinputoajien ryhmistä olisi saatava nykyistä selkeämpi kuva.


Muu työryhmä Katja Kesseli, Hanna Rinne

Ulkopuolinen rahoitus Kansaneläkelaitos

TAVOITE Tutkimuksen tavoitteena on kuntoutuksen kohdentumisen ja kohden-tumisen tasa-arvoisuuden selvittäminen sosiodemografisten ja sosio-ekonomisten tekijöiden, työmarkkina-aseman ja työhön liittyvien te-kijöiden sekä alueellisten tekijöiden mukaan eri kuntoutuksen lakipe-ruste- ja sairausryhmissä 5–74-vuotiaassa väestössä.

MENETELMÄTTutkimusaineisto yhdistetään Kelan ja eri työeläkejärjestelmien kun-toutusrekistereistä ja siihen yhdistetään Tilastokeskuksen väestölas-kenta-, koulutus- ja työssäkäyntirekistereistä tarvittavat sosiodemo-grafiset, sosioekonomiset, työpaikka-, työhistoria- ja asuinpaikkatie-dot. Menetelminä käytetään logistisia monimuuttujamenetelmiä.

Avainsanat: kuntoutus, ammatillinen kuntoutus, kohdentuminen, tasa-arvo, sosioekonomiset erot, vaikeavammaiset

14

Lukineuvola-hankkeen arviointi (2005-2008)

Evaluation of Lukineuvola Project (Lukineuvola – Dyslexia Service and Advice Centre)

TAUSTA Lukineuvola-hanke oli jatkoa Lukibussi-tiedotuskampanjalle, jossa levitettiin tietoa aikuisten oppimisvaikeuksista. Oppimisvaikeuksia on monentyyppisiä ja ne voivat hidastaa ja vaikeuttaa myös aikuisten ihmisten opiskelua ja työssä selviytymistä. Oikeanlaisella tiedolla, suhtautumisella ja tukitoimilla heidän tilannettaan voidaan huomat-tavasti helpottaa ja ennalta ehkäistä tästä syystä johtuvaa syrjäyty-mistä.

Vastuuhenkilö Seija Haapasalo

Muu työryhmä Mika Ala-Kauhaluoma, Heidi Laurila

Yhteistyökumppanit Opetushallistus (hallin-noija), Erilaisten oppi-joiden liitto, Helsingin seudun erilaiset oppijatry, Tampereen kaupun-ki, Vaasan Ammatillinen Aikuiskoulutuskeskus, Pohjois-KarjalanAikuisopisto

TAVOITE Lukineuvola-hankkeen tavoitteena oli luoda yhden luukun pal-velupiste erilaisille oppijoille sekä kehittää ja kouluttaa paikallista palveluverkostoa. Sisäinen arviointi pyrki tukemaan hanketta tavoit-teittensa saavuttamisessa arvioimalla toimintaa sekä laatimalla hank-keen käyttöön sopivia tiedonkeruun menetelmiä. Arvioinnin kohtee-na olivat mm. hankkeen järjestämät koulutukset, neuvolassa toimi-van asiamiehen toimenkuvan kehittyminen, asiakaspalautteen ke-rääminen sekä verkostotyön kehittäminen.

Ulkopuolinen rahoitus Euroopan sosiaali-rahaston Equal-yhteisö-aloiteohjelma

MENETELMÄTHankkeen arvioinnissa hyödynnettiin monitahoarvioinnin metodia. Menetelminä käytettiin pääasiassa haastatteluja sekä lomakekyselyjä. Asiamiesten toimintaa seurattiin heitä haastattelemalla, koulutuksia ja verkostotyötä arvioitiin palautelomakkeilla ja asiakaspalautteita kerättiin sekä haastatteluin että palautelomakkeiden avulla.

Raportissa keskitytään tarkastelemaan Lukineuvoloiden asia-kaskuntaa ja hankkeen tuottamia palveluita. Lukineuvoloiden toimin-taa arvioidaan asiakastyön tuloksellisuuden, rakentuneiden verkosto-jen ja ydintoimijoiden kokemusten kautta. Arviointitutkimuksessa tuotettiin myös yleisempää tietoa oppimisvaikeuksista ja niiden il-menemisestä, oppimisvaikeuksisten tilanteesta sekä heille suunnatus-ta palvelujärjestelmästä.

Lukineuvolat avasivat ovensa lokakuussa 2005 ja toimivat vuoden 2007 loppuun saakka. Lukineuvola-toimintaa kokeiltiin val-takunnallisesti neljässä eri toimipisteessä; Helsingissä, Tampereella, Vaasassa ja Joensuussa. Jokaisessa Lukineuvolassa keskeisenä toimi-ja oli lukiasiamies, joka tuki myös ammattilaisia.

15

TULOKSETLukinneuvolat tavoittivat erittäin laajan joukon ihmisiä ja kirjattuja yhteydenottoja kertyi vajaan kahden vuoden aikana 1700. Puolet kaikista neuvoloihin kohdistuneista yhteydenotoista tulivat lu-kiasiakkailta. Syrjäytyneitä, työttömiä ja miehiä hanke ei kuitenkaan tavoittanut alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Ylivoimainen enemmistö asiakkaista oli sellaisia, jotka eivät olleet elämänsä aikana saaneet mitään oppimisvaikeuksiin liittyvää palvelua.

Lukineuvoloiden toimintamalleissa oli eroavaisuuksia, mitkä eivät kuitenkaan vaikuttaneet asiakkaiden kokemaan tyytyväisyy-teen. Lukineuvolassa asioimisen hyödytti asiakkaita ja neuvolakäyn-nin jälkeen asiakkaiden työmarkkina-asemat olivat myös kohentu-neet. Lukineuvola-hankkeessa korostui verkottuminen perinteisiin oppimisvaikeusalan toimijoihin kuten koulutussektoriin. Uusien yh-teistyökumppaneiden kuten sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa ver-kostotyö ei ollut yhtä tiivistä.

Lukineuvola-hankkeen aikana nousi esille oppimisvaikeuksiin liittyvien palveluiden puute ja niiden alueellinen epätasa-arvoisuus. Alueellinen epätasa-arvo ilmeni myös Lukineuvoloiden toiminnan jatkumisessa: Tampereella ja Helsingissä Lukineuvoloiden kaltainen toiminta jatkui, mutta Vaasassa ja Joensuussa ei ollut konkreettista toimintamallia neuvolatyön jatkamiselle hankkeen päättyessä vuoden 2007 lopussa.

Avainsanat: erilainen oppija, lukipalvelut, sisäinen arviointi

JULKAISU Ala-Kauhaluoma M, Laurila H, Haapasalo S (2008) Oppimisvaikeudet tu-

kipalvelun haasteena. Lukineuvola-hankkeen arviointitutkimus. Kun-toutussäätiön työselosteita 35. Helsinki.

MS-tautia sairastavat, työmarkkinoilla selviytyminen ja kuntoutustarve (2006–2008)

People with multiple sclerosis – Career maintenance, work ability and need for rehabilitation

TAUSTA MS-tautia sairastaa Suomessa yli 6000 henkilöä. MS on krooninen ja invalidisoiva keskushermoston valkean aineen tauti, jonka esiinty-vyys Suomessa on maailman korkeimpia. MS-taudin kulku on kui-tenkin hyvin yksilöllinen, vaihteleva ja vaikeasti ennustettava. 1990-luvulla markkinoille tulleet taudinkulkua muuntavat lääkkeet vähen-

16

tävät sairauteen liittyviä pahenemisvaiheita ja kliinisesti havaittavaa invaliditeettia. Kuitenkin MS-potilaiden työssä oloa koskevat kan-sainväliset tutkimukset osoittavat, että varsin suuri osuus MS-tautia sairastavista siirtyy muutaman vuoden aikana työelämän ulkopuolel-le.

Vastuuhenkilö Mika Ala-Kauhaluoma

Muu työryhmä Heidi Laurila

Yhteistyökumppani Alustavat tiedot ja kokemukset näyttävät Suomessa viittaavan

samaan suuntaan. Suomessa ei ole juuri tutkittu MS-tautia sairastavi-en työurien pituutta ja työssä jatkamiseen vaikuttavia tekijöitä. Tällä hetkellä ei ole myöskään käytettävissä systemaattisesti kerättyä ja ajankohtaista tutkimustietoa ammatillisen kuntoutuksen merkitykses-tä MS-tautia sairastavien kohdalla.

Suomen MS-liitto

Ulkopuolinen rahoitus Raha-automaatti-yhdistys

TAVOITE Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää

neurologisen sairauden, MS-taudin, vaikutusta ihmisen työ-kykyyn ja työhön osallistumiseen sairauden eri vaiheissa; millaisia ovat MS-tautia sairastavien työurat ja millaisia ra-joitteita MS-tauti niille eri vaiheissa asettaa; millaista ammatillista kuntoutusta MS-tautia sairastaville on järjestetty, miten ammatillinen kuntoutus kohdentuu (keille ammatillista kuntoutusta annetaan) ja millaisissa tilanteissa ja olosuhteissa sitä annetaan millaisia vaikutuksia kuntoutuksella nähdään olleen, ts. onko sen avulla pystytty jatkamaan MS-tautia sairastavan työuraa.

AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen kvantitatiivinen osuus koostui valtakunnallisesta posti-kyselystä MS-liiton jäsenistölle. Poiminnassa käytettiin apuna liiton jäsenrekisteriä. Kyselylomakkeessa oli kysymyksiä jäsenistön työ-markkinatilanteesta, sosiaalisesta tilanteesta, koetusta elämänlaadusta ja työkyvystä sekä työssä selviytymistä vaikeuttavista tekijöistä. Ky-selyssä tiedusteltiin myös osallistumista työkykyä ylläpitävään ja ammatilliseen kuntoutukseen. Kyselyssä keskityttiin työikäiseen vä-estöön (otos N=768, vastausprosentti 71).

Tutkimuskokonaisuuteen liittyi myös kvalitatiivinen osuus, jossa teemahaastateltiin kymmentä MS-tautia sairastavaa henkilöä, joiden työkyvyn säilyttämisessä tai palauttamisessa on onnistuttu. Ajatuksena oli, että tapauksia ja kuntoutusprosesseja kuvaamalla pystytään syventämään MS-tautia sairastavien työuria ja työssä sel-viytymistä.

17

TULOKSETMS-tautia sairastavat ovat keskimääräistä paremmin koulutettuja, verrattiinpa heitä sitten koko väestöön tai vajaakuntoisten eri ryh-miin. MS-tautia sairastavista perusasteen jälkeinen tutkinto puuttuu vain 13 prosentilta, kun vastaava osuus yli 15 vuotta täyttäneessä vä-estössä on 36 prosenttia. Tästä huolimatta MS-tautiin sairastuneista kokopäivätyössä on ainoastaan kolmannes ja osa-aikatyössä kuusi prosenttia. Yli puolet sairastuneista on eläkkeellä, joko työkyvyttö-myyseläkkeellä (45 %) tai osatyökyvyttömyyseläkkeellä (8 %). Noin puolet arvioi työkykynsä joko parantuvan tai pysyvän ennallaan seu-raavan kahden vuoden kuluessa. Viidenneksellä MS-tauti ei aiheuta nykyisin lainkaan oireita, 55 prosenttia kokee oireet lieviksi ja loput (25 %) vaikeiksi. Reilu kolmannes (36 %) MS- tautia sairastavista sairastaa myös jotain muuta pitkäaikaissairautta. Ensimmäiset taudin oireet havaitaan keskimäärin 30-vuotiaana. Ensimmäisistä oireista varsinaiseen MS-diagnoosiin kuluu aikaa keskimäärin viisi vuotta ja tästä vajaan kuuden vuoden kuluttua siirrytään työelämän ulkopuo-lelle. Ammatilliseen tai lääkinnälliseen kuntoutukseen oli hakenut vajaa puolet (48 %) kyselyyn vastaajista.

Avainsanat: MS-tauti, ammatillinen kuntoutus, työssä jaksaminen

JULKAISU Ala-Kauhaluoma M & Laurila H (2008) MS-tautia sairastavat suomalaiset

– Työssä selviytyminen ja kuntoutus. Suomen MS-liiton raporttisarja n:o 13. Vammalan Kirjapaino Oy.

Työkykyä tukeva avokuntoutuskokeilu MS-tautia sairasta-ville -hankkeen arviointi (2008–2009)

Work ability and rehabilitation of people with MS – Evaluation of a pilot project

TAUSTA MS-taudin yksilölliset ominaispiirteet ja toimintakyvyn vaihtelut sai-rauden eri vaiheissa vaativat kuntoutuskurssien järjestäjältä erityistä osaamista ja normaalista työkykyä ylläpitävästä (TYK) tai ammatilli-sesti syventävästä lääkinnällisestä kuntoutuksesta (ASLAK) poik-keavaa työotetta. Kuntoutuspalvelujen tarve on pääkaupunkiseudulla suuri ja tarjonta vähäistä Uudellamaalla, missä asuu noin 1/4 MS-tautia sairastavista suomalaisista.


Vhteistyökumppanit Suomen MS-liitto,Kuntoutussäätiön kuntoutuspalvelukeskus

Ulkopuolinen rahoitusSuomen MS-liitto

18

TAVOITE Kansaneläkelaitoksen harkinnanvaraiset resurssit eivät riitä katta-maan kuntoutuksen tarvetta. Kehitettävällä mallilla pyritään seuraa-maan kuntoutumismuutosten siirtymistä osaksi työnhallintaa. Kun-toutuksen seuranta ja vaikuttavuuden arviointi jäävät usein puutteel-lisiksi (Jääskeläinen 2005). Nyt kehitettävä malli pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen. Kokonaistavoite on kuntoutujan työ- ja toiminta-kyvyn parantuminen tilanteessa, jossa neurologinen pitkäaikaissaira-us haittaa työtä tai opiskelua.

AINEISTO JA MENETELMÄT Arvioinnin lähtökohta on toteuttaa työkykyä ylläpitävän kuntoutus-kokeilun (toimintamallin) arviointitutkimus ulkoisena arviointina. Arvioinnissa keskeistä on kehittävä arviointi, toisin sanoen tavoittee-na on myös tukea hankkeen toimintaa sen tavoitteiden toteuttami-sessa ja kuntoutusmallin kehittämisessä. Arvioinnin aineistot kerä-tään sekä laadullisilla että määrällisin menetelmin useassa eri hank-keen vaiheessa.

Avainsanat: työkyky, toimintakyky, avokuntoutus, MS-tauti, kehittäminen, arviointi

Muistiluotsi-ohjelman arviointi (2008–2011)

Evaluation of Muistiluotsi programme (targeted at people with memory disorders or Alzheimer's disease)

TAUSTA Muistiluotsi-ohjelma toteutetaan vuosina 2004–2011 valtakunnal-lisessa verkostohankkeessa, jossa on tällä hetkellä mukana 18 valta-kunnallista keskusta. Hankkeen visiona on luoda vuoteen 2000 men-nessä maan kattava asiantuntija- ja tukikeskusverkosto, jonka avulla vapaaehtoistyö voimistuu, verkostoyhteistyö vahvistuu ja muistihäi-riöisille ja dementoituville ihmisille suunnatut palvelut lisääntyvät ja kehittyvät.


Muu työryhmä Tuomas Koskela, Mikko Henriksson

YhteistyökumppanitAlzheimer-keskusliitto, paikalliset dementia-yhdistykset Alzheimer-keskusliiton koordinoiman hankkeen tavoitteena

on käynnistää asiantuntija- ja tukikeskus kaikkiin maakuntiin yhdes-sä jäsenyhdistysten ja keskusliiton alueohjaajien kanssa. Näihin kes-kuksiin linkittyisi yhdistysten vapaaehtois-, kehittämis- ja palvelu-toiminta. Verkosto on tarkoitus luoda vaiheittain siten, että se olisi valmis vuonna 2010. Hankkeella on seitsemän keskeistä päämäärää:

Ulkopuolinen rahoitus Alzheimer-keskusliitto, paikalliset Muistiluotsi -hankkeet

19

1) Edistää sairastaneiden oikeutta tutkimuksiin ja hoitoon sekä oikeanlaisten tukipalveluiden saatavuutta sosiaali- ja tervey-denhuollossa.

2) Innostaa dementoituvia ihmisiä ja heidän omaishoitajiaan sekä muita asiasta kiinnostuneita kansalais- ja va-paaehtoistoimintaan.

3) Vaikuttaa dementoivaan sairauteen sairastuneiden kotona asumisen mahdollisuuksiin lisäämällä ja kehittämällä kotona asuville sairastuneille ja heidän omaishoitajilleen tarjottavia hoidon tukipalveluita, omaishoitajille erityisesti heille suun-nattuja tukipalveluita.

4) Lisätä tietoa dementoivista sairauksista sekä sairastuneiden ja heidän omaishoitajiensa tukemisen mahdollisuuksista.

5) Herättää sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kiinnostusta muistihäiriö- ja dementiatyöhön.

6) Mallintaa dementoivien sairauksien diagnostiikkaa ja hyvää hoitoa ja osoittaa niiden tuloksellisuutta.

7) vahvistaa Alzheimer- ja dementiayhdistysten roolia osana sosiaalisen tuen kokonaisuutta.

Edellisten koko hankkeen keskeisten tavoitteiden lisäksi on alueelli-sille asiantuntija- ja tukikeskuksille asetettu kolme keskeistä tavoitet-ta, jotka tavalla tai toisella liittyvät alueellisiin erityispiirteisiin. Nä-mä tavoitteet ovat:

1) Vaikuttaa kuntien hoitoketjujen luomiseen ja toimivuuteen (tarjota laatupalvelua ja tehdä kehittämisehdotuksia) mm.

kehittämällä uusia, kotona asumista tukevia pal-veluita yhdessä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden kanssa, edistämällä kuntien dementiahoita-jien/muistihoitajien ja dementiatiimien toimintaa.

2) Tarjota sairastuneille ja heidän omaishoitajilleen mah-dollisuus osallistumiseen muun muassa

järjestämällä tiedotusta, neuvontaa ja aktiivista toi-mintaa,välittää käyttäjäpalautetta palveluiden kehittämiseen.

3) Verkottaa eri toimijoita (kuntien lisäksi oppilaitokset, seutu-kuntayhteistyö, maakuntaliitot, TE-keskukset, lääninhallituk-set, sosiaali- ja terveysalan yritykset ym.) muun muassa

koordinoimalla yhteistoimintaa, toteuttamalla yhteisiä kokeiluja, edistämällä dementoivien sairauksien tunnistamista, tutkimuksia ja hyvää hoitoa.

20

TAVOITEKuntoutussäätiön suorittaman ulkoisen prosessiarvioinnin tarkoitus on arvioida:

a) koko ohjelman tavoitteiden toteutumista, b) analysoida hankkeen toteuttamisprosessia ja projek-

tin etenemistä ja c) tutkia ja kehittää alueellisten keskusten toimintaa

suhteessa ohjelman visioon ja tavoitteisiin.

AINEISTO JA MENETELMÄT Arvioinnissa käytetään sekä ulkoisen että valtaistavan arvioinnin lä-hestymistapoja. Aineistot kerätään survey-kyselyjen, haastattelujen ja erilaisten ryhmätyöpajojen avulla.

Avainsanat: Alzheimer, asiantuntija- ja tukikeskusverkosto, dementia, Muis-tiluotsi

SeniorForce (2008–2009)

TAUSTA SeniorForce on osahanke Euroopan Unionin Enea-ohjelmassa, jonka tarkoituksena on aktiivisen ikääntymisen tukeminen sekä työllisyy-den edistäminen muun muassa kansainvälisten vaihto-ohjelmien ja

leishyödyllisen vapaaehtoistyön kautta.

Vastuuhenkilö Poul-Erik Tindbaek Department of Employment, Municipality of Aarhus, Denmark)y

TAVOITE Vastuuhenkilö SeniorForcen tavoite on hyvien käytäntöjen muodostaminen 50 vuot-ta täyttäneiden toisiin Euroopan maihin suuntautuvassa ammatillises-sa liikkuvuudessa sekä ikääntyvien kansainvälisen työllistymispro-essin edistäminen.

Kuntoutussäätiössä Tiina Pensola

Muu työryhmä s Janni Seraidaris,

Pirjo Moisas

AINEISTO JA MENETELMÄT Yhteistyökumppanit

Hankkeessa valmistetaan portaalit työnhakijoille ja työnantajille sekä etsitään kustakin jäsenmaasta (Tanska, Suomi, Unkari, Irlanti, Kreikka ja Puola) kahdeksan 50 vuotta täyttänyttä, joille annetaan

almennuskoulutusta ja etsitään työ toisesta hankkeen jäsenmaasta.

Department of Employment in Aarhus, Dublin Employment Pact, Regional Social Welfare ResourceCentre in Budapest,

v

The NGO, Foundation of Education and Local

TULOKSETHankkeessa tuotetaan hyvien käytäntöjen käsikirja ja kansainväliset portaalit. Tavoitteena on yhteistyöverkon syntyminen ja joka toisen osallistujan työllistyminen sekä tieto-taidon kasvattaminen ikäänty-vien työllistymisestä toisiin EU-maihin.

Initiatives in Krakova, The Labour Organisa-tion in the municipality of Amaroussion

Ulkopuolinen ra oitushEuroopan UnioniAvainsanat: ikääntyminen, työllisyys, työhyvinvointi

21

TUULI-hanke – Arviointitutkimus kuntoutusmallin toimeenpanosta ja tuloksista (2008–2011)

TUULI project – Evaluation of the implementation and results of an early rehabilitation intervention

TAUSTA Kuntoutusmalli TUULI:n kohderyhmänä ovat akateemisesti koulute-tut henkilöt, jotka ovat epätyypillisissä työsuhteissa eli määräaikai-sissa ja usein projektiluonteisia työtehtävissä. Tyypillisesti heidän työpolkuunsa kuuluu työ- ja työttömyysjaksojen vuorottelu. Tällä hetkellä tämän kohderyhmän kuntoutustarvetta ei arvioida syste-maattisesti työterveyshuollossa eikä työvoimatoimistossa.


Muu työryhmä Mikko Henriksson

Yhteistyökumppanit Kuntoutussäätiön kuntoutuspalvelukes-kus, Helsingin yliopisto, TAVOITEtyövoimatoimistot, Kela

Kuntoutusmalli TUULI:n tavoitteena on löytää kohderyhmälle so-veltuvia kuntoutustarpeen arviointikeinoja sekä työterveyshuoltoon että työvoimatoimistoon. Mallissa haetaan eri toimijoiden välille uut-ta toimintatapaa ja tehtäväjakoa, jotta epätyypillisissä työsuhteissa olevat pääsisivät tarvittaessa ja oikea-aikaisesti kuntoutukseen. Ta-voitteena on kehittää kohderyhmälle soveltuva varhaiskuntoutus-muoto, johon määräaikaisissa työsuhteissa olevien on käytännössä mahdollista osallistua.


AINEISTO JA MENETELMÄT Arviointitutkimuksen tavoitteena on tuottaa kokonaisarviointi TUU-LI-kuntoutusmallista. Kokonaisarviointi perustuu kahden tasoiseen tiedonkeruuseen ja analyysiin: 1) ekstensiiviseen ja 2) useisiin inten-siivisiin osioihin, jotka yhdessä vastaavat sekä ns. summatiivisiin että formatiivisiin evaluaatiokysymyksiin siitä, mitkä ovat kehiteltävän kuntoutusmallin tulokset ja miten niitä voidaan sekä sisältöinä että prosesseina ymmärtää. Evaluaatioon kuuluu myös arvioida toteutet-tavan kuntoutusmallin muutostarpeet. Tavoitteena on selvittää, miten ja millä ehdoin kuntoutusmalli toimii tuloksellisimmin. Monipuoli-sen kokonaisarvioinnin saavuttamiseksi TUULI-hankkeen arvioinnin metodologisena lähestymistapana käytetään monimenetelmä- ja mo-nitahonäkökulmaa.

Avainsanat: kuntoutusmalli, kuntoutustarve, interventio, arviointi

22

2 Toimintakykyä ylläpitävä ja sairaus- ryhmäkohtainen kuntoutus

Työssä jatkamisen tukeminen ja sairauslomakäytännöt: kehittämis-, koulutus- ja yhteistyöprojekti (JATS-projekti) (2005–2008)

Return-to-work and job retention practices in SMEs

TAUSTA Esimiesten, työterveyshuollon ja kuntoutustoiminnan yhteistyö hen-kilöstön työssä jaksamiseen liittyvissä kysymyksissä ja erityisesti sairauspoissaolokäytännöissä ei ole riittävän toimiva. Kelan Return- ja Kuntoutussäätiön vetämässä Työterveyshuoltojen ja kuntoutuksen rajapinnat-hankkeissa yhteistyön ongelmakohtien ratkaisuun on havaittu tarvit-tavan työpaikkakohtaisia sovellutuksia. Sairaana töissä? -selvitys (Vuorinen ym. 2003, Kuntoutussäätiö) osoittaa, että sairauslomiin liittyvien toimintakäytäntöjen kehittämiseen oli tarvetta.

Vastuuhenkilö Pirjo Juvonen-Posti

Muu työryhmä Sisko Ahosilta, Elina Sipponen, Sari Harju, Marja-Leena Kalkkinen, Leena Tarkiainen, Outi Reinola, Pirkko Mäkelä-Pusa, Jouni Puumalai-nen, Janne Jalava, Auli Airila, Outi Hietala-Paa-lasmaa sekä Elina Tai-pale, Liisa Räsänen ja Leena Kuusela, Heikki Hurri (Kuntoutus Orton)

Hankkeen tarkoituksena oli rakentaa työssä jaksamiseen ja työhön kuntoutumiseen sellaisia yhteistyökäytäntöjä, jotka tukevat osallisuutta ja työhyvinvointia ja antavat työntekijälle tunteen omien tavoitteiden ja osaamisen huomioon ottamisesta ja arvostuksesta. Pe-rustavoitteena oli työssä jatkamisen mahdollisuuksien lisääminen ja eläkkeelle siirtymisen ajankohdan myöhentäminen nykyisestä.

Yhteistyökumppanit Kuntoutus ORTON, Invalidisäätiö, Suomen Projekti-Instituutti Oy, Diacor Terveyspalvelut Oy, pääkaupunkiseu-dun työterveyshuolto, Helsingin kaupungin Työterveyskeskus, Hel-singin kaupungin terve-yskeskuksen Yrityster-veydenhuolto, Kymijo-en Työterveys, Kera-van kaupunki, Valtio-konttori, Tapiola-ryhmä

TAVOITE Kehittämistyössä tavoitteena oli 1) kehittää pienille ja keskisuurille yrityksille tai organisaatioille toisaalta sairauslomiin liittyviä käytän-töjä, jotka erityisesti mielenterveysongelmien ja henkisen uupumisen tilanteissa tukevat työhön paluuta, toisaalta esimiesvalmennusohjel-mia henkilöstöjohtamisen ja työterveyshuollon välisen yhteistyön tu-kemiseksi, 2) luoda perusta osallistujatahojen keskinäiselle verkot-tumiselle ja osaamisen jakamiselle sekä 3) levittää kehitettyjä toi-mintamalleja koulutuksen ja tietoverkkojen välityksellä myös muille pk-sektorin työpaikoille.

Ulkopuolinen rahoitusSosiaali- ja terveysmi-nisteriö, ESR tavoite 3 -ohjelma

Arvioinnissa tavoitteena oli 4) koota tietoa projektin yhteis-työyritysten sairauslomakäytännöistä sekä sairauspoissaolojen seu-rantaan liittyvistä malleista ja tarvittaessa kehittää niitä sekä 5) hank-kia arviointitietoa projektissa käyttöön otetuista toimintamalleista.

23

MENETELMÄTKehittämistyössä: 1. Yhteistyössä tapahtuva työpaikkakohtaisten toimintamallien ke-

hittäminen sekä tarvittaessa konsultointi sairauspoissaolojen seu-rantakäytäntöjen kehittämisessä.

2. Sairaslomalta työhön paluun prosessien ohjaus, muu konsultointi ja koulutus.

3. Esimiesvalmennusohjelmien toteutus. 4. Opetusmateriaalin valmistaminen esimiesten ja työterveyshuol-

tojen yhteistyötä varten työhyvinvointi- ja sairauspoissaoloasi-oissa.

Arvioinnissa:1. Sairauspoissaolokäytäntöihin liittyvien toimintamalli-, rekiste-

röinti- ja seurantadokumenttien kokoaminen ja toteuttamisesta vastaavien henkilöiden haastattelut.

2. Hankkeessa kehitettyjen mallien ja käytäntöjen toimivuuden ar-viointi kehittävän arvioinnin menetelmin.

TULOKSETHankkeen aikana rakennettiin seitsemän varhaisen reagoinnin ja tuen mallia eri pk-organisaatioihin ja valmennettiin työpaikkoja ja työter-veyshuoltoja mallin käytössä. Arviointivaiheessa syksyllä 2007 rutii-ninomaisessa käytössä oli kaksi mallia ja neljässä organisaatiossa oli toimintamallin juurrutus edelleen käynnissä. Toimintamallin haasteet liittyvät riittävän luottamuksen saavuttamiseen työpaikalla ja sen verkostoissa sekä toimintamallin rutiininomainen ylläpito. JATS ke-hitti ja järjesti pk-johdolle omaa työhyvinvointivalmennusta ja arvi-ointivaiheessa osallistujien antama asiakastyytyväisyyspalaute oli hyvä tai kiitettävä.

Hankkeen lopputuotteita ovat: - varhaisen reagoinnin työkirja pk-työpaikoille ja niiden työterve-

yshuolloille, - raportointiohje pk-työpaikkojen palkanlaskijoille sairauspoissa-

oloista,- esimiehille suunnattu valmennusohjelma nettivideona työkyky-

asioiden puheeksiotosta, - työterveyshuolloille yhteistyömenetelmäksi kuntoutuspalveluoh-

jaus- pk-johdon työhyvinvointivalmennusohjelma JATS-mini-

interventio- varhaiseen reagointiin ja tukeen integroitu varhaiskuntoutus-

malli.

24

Avainsanat: sairauslomakäytäntö, sairauspoissaoloseuranta, työssä jatka-minen (job retention), työhön paluu (return to work), varhainen ammatillinen kuntoutus, varhainen tuki, varhainen puuttuminen, esimiehen ja työterveys-huollon yhteistyö

JULKAISUTJalava J (2008) Tavoitteena työssä jaksamisen tukeminen ja sairauspoissa-

olojen hallinta. Varhaisen reagoinnin ja tuen malli kommunikatiivisena kuntoutusinnovaationa. Kuntoutus 31 (1), 3-20.

Jalava J (2008) Kuntoutuskumppanuuden mahdollisuudet ja haasteet – Sys-teemiteoreettinen lähestymistapa. Janus 16 (4), 280-294.

Juvonen-Posti P (2009) Tutkittua tietoa sairauspoissaolokäytännöistä. Val-takunnalliset lääkäripäivät-Läkardagarna, Helsingin Messukeskus 5.-8.1.09. Luentolyhennelmät: 318 Työstä poissaolo sairauden vuoksi vai työssä sairaudesta huolimatta: 153

Juvonen-Posti P, Tarkiainen L (2008) Työkykyasiat onnistuneesti puheeksi työpaikalla, varhainen reagointi ja tuki osana työpaikan yhteistoimintaa. Abstrakti. Muutos-kasvu-kuntoutuminen -luentotiivistelmät 36. valta-kunnalliset Kuntoutuspäivät 10.-11.3.2008.Kuntoutussäätiö: 47-48.

Juvonen-Posti P, Jalava J (2008) Onnistunut työkykyasioiden puheeksiotto .Lupaavia käytäntöjä pk-työpaikoille työhyvinvoinnin ja sairauspoissa-olojen hallintaan ja seurantaan. Sosiaali- ja terveysministeriö, selvityk-siä 2008: 34

Juvonen-Posti P, Liira J, Kuosmanen K, Slotte A, Käsikirjoitus, Wester-lund, Rauno;ohjaus: ”Työkykyasiat puheeksi työpaikalla ”-nettivideo, linkki on saatavilla 1.2.2008–31.1.2009 www.kuntoutussaatio.fi, www.invalidisaatio.fi, www.ttl.fi, www.stm.fi, www.keva.fi, www.valtiokonttori.fi, ww.kerava.fi, www.etk.fi ja CD-tallenteena Kuntoutussäätiön kirjastosta, yliopistojen kirjastoista ja maakuntakirjas-toista.

Esitelmät Jalava J (2008) Varhaisen reagoinnin ja tuen malli ja kuntoutuskumppanuus

kommunikatiivisina kuntoutusinnovaatioina. Kuntoutuksen tutkimus-päivät, Helsinki. 27.11.2008, Karjala-talo.

Kuntoutuksen tehtävät työikäisten kuntoutuksessa (2000–2010) (väitöskirjatyö)

Role and tasks of rehabilitation for people in working age

TAUSTA Kuntoutuksen tehtävät määrittyvät eri hallinnonalojen, organisaatioi-den, tieteiden, ammattien sekä asiakkaiden ja asiakkuuksien näkö-kulmista eri tavalla. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella työ-ikäisten kuntoutuksen tehtävää ja tutkia, voitaisiinko kuntoutuksen

25

tehtävää määritellä eri näkökulmille ja eri intressitahoille yhteisellä tavalla.

Vastuuhenkilö Pirjo Juvonen-Posti

Yhteistyökumppanit TAVOITE Keijo Piirainen (DIAK

ammattikorkeakoulu, Sosiaalitalouden tutki-muskeskus), Markku Alén (Oulun yliopistolli-nen sairaala, Lääkin-nällisen kuntoutuksen yksikkö)

Hanke on lääketieteellinen osajulkaisuväitöskirjatyö, jossa on tavoit-teena työikäisten kuntoutuksen tehtävien uudenlainen kuvaaminen, jäsentäminen ja mallittaminen tutkijan kehittämän mallin avulla. Kuntoutuksen tehtäviksi työikäisten kuntoutuksessa mallissa on jä-sennetty työhön kuntoutus, työssä kuntoutus, toimintakykykuntoutus ja yhteisökuntoutus.

Ulkopuolinen rahoitusTyösuojelurahasto, OYS/EVO MENETELMÄT JA AINEISTO, TOTEUTUS

Väitöskirja muodostuu neljästä osajulkaisusta:1. ja 2. Pitkäaikaistyöttömien kuntoutus- ja työllistämisprojektin vai-kuttavuuden tutkiminen kyselytutkimuksen, haastattelun ja rekisteri-seurannan avulla.3. Työpaikalla toteutetun työkykyä ylläpitävän toiminnan yhteisöllis-ten vaikutusten selvittäminen kyselytutkimuksen ja ryhmä- ja yksilö-haastatteluiden avulla. 4. Työpaikoilla toteutettujen sairauspoissaolokäytäntöjen onnistunei-suuden arviointi ryhmähaastattelujen avulla

TULOKSIA Osajulkaisut 1 ja 2: - Vajaakuntoiset ydinkeski-ikäiset pitkäaikaistyöttömät työllistyivät hankkeen aikana tavoitteen mukaisesti (48 % töissä hankkeen päätty-essä), mutta väliaikaisesti (14 % töissä 2 vuotta hankkeen päättymi-sen jälkeen).- Osallistujien psykososiaalinen elämänlaatu parani (GHQ-12, Walls-ton, Antonovsky SOC-13) hankkeen aikana, joka näkyi aktivoitumi-sena.- Kuntoutumis- ja työllistymispolut eivät olleet ennustettavissa etu-käteistietojen ja osallistujien omien arvioiden pohjalta. Koulutukseen ohjautuneet osallistujat olisivat tarvinneet koulutuksen aikana enemmän tukea.

Avainsanat: disability, follow-up, intervention/programme, long-term unem-ployment, outcome, rehabilitation, triangulation, working capacity

JULKAISUT Juvonen-Posti P, Kallanranta T, Eksymä S-L, Piirainen K, Keinänen-

Kiukaanniemi S (2002). Into work, through taylored pathways: a two-year follow-up of the return-to-work rehabilitation and re-employmnet project. International Journal of Rehabilitation Research 25:313-330.

26

Juvonen-Posti P, Piirainen K, Kallanranta T, Keinänen-Kiukaanniemi S (2004). The reality of returning to work and training: experiences from a long-term unemployment project. International Journal of Rehabilita-tion Research 27:215-227.

Juvonen-Posti P, Keinänen-Kiukaanniemi S, Järvikoski A (2009) Improving leadership, collaboration, and the atmosphere of the workplace in times of change: a case study of the impact of an MWA intervention in one SME. (Käsikirjoitus)

Juvonen-Posti P (2009): Tutkittua tietoa sairauspoissaolokäytännöistä. Val-takunnalliset lääkäripäivät-Läkardagarna, Helsingin Messukeskus 5.-8.1.2009. Luentolyhennelmät: 318 Työstä poissaolo sairauden vuoksi vai työssä sairaudesta huolimatta: 153.

Opi oppimaan – Kuntoutuspalveluita aikuisten oppimis-vaikeuksiin (2006–2010)

The Learning to Learn project (2006-2010). Developing rehabili-tation services for young and adult people with specific learning difficulties

TAUSTA Oppimisvaikeudet aiheuttavat ongelmia aikuisten työssä ja opin-noissa selviytymisessä. Lukemisen ja kirjoittamisen työläyden li-säksi vaikeuksia ilmenee usein myös vieraissa kielissä sekä työ-muistin ja kielellisen muistin alueilla. Oppimisvaikeudet voidaan nähdä yhtenä syrjäytymisen riskitekijänä, sillä ne ovat esimerkiksi yhteydessä matalaan koulutustasoon, työttömyyteen ja mielenter-veyden ongelmiin. Aikuisten oppimisvaikeuksia ei aina osata tun-nistaa eikä diagnosoida. Kuntoutus- ja tukipalveluja ei juurikaan ole tarjolla. Kuitenkin oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja diagno-soiminen sekä erilaiset kuntoutuksen muodot auttavat opiskelu- ja työelämässä sekä arjessa selviytymisessä.

TAVOITE Opi oppimaan -hankkeessa kehitetään palveluita aikuisille ja nuoril-le, joilla on oppimisvaikeuksia. Tavoitteena on räätälöidä olemassa olevia palveluita (oppimisvalmiuksia kartoittava neuropsykologin tutkimus ja ryhmäkuntoutuksen mallit) paremmin kohderyhmän tarpeita vastaaviksi ja kehittää aivan uusiakin työskentelymalleja (oppimisvalmennus ja lukikonsultointi). Kuntoutusmallien kehittä-misessä käytetään hyväksi soveltavaa tutkimusta, jossa kartoitetaan aikuisten oppimisvaikeuksiin liittyviä kokemuksia ja kerätään hyviä

Vastuuhenkilö Seija Haapasalo

Muu työryhmä Karoliina Ahonen,Johanna Korkeamäki, Johanna Nukari, Ulla Reiterä-Paajanen, Anna-Leena Saarelainen

Yhteistyökumppanit Erilaisten oppijoidenliitto, Helsingin seudun erilaiset oppijat ry., Luki-neuvola-hanke, Kuntou-tussäätiön Malminkarta-non Kuntoutuskeskus, Keskon työterveyshuolto, Helsingin kaupungin työ-terveyskeskus, AdysT-rain-hanke Teknillisessä Korkeakoulussa.

Ulkopuolinen rahoitus Raha-automaatti- yhdistys

27

selviytymismalleja haastattelemalla erilaisissa elämäntilanteissa ole-via henkilöitä.

HANKKEEN PALVELUT Hankkeen asiakastyö alkoi syyskuussa 2006. Asiakkaille tarjotut palvelut ovat maksuttomia ja normaalipalveluja täydentäviä. Asiak-kaaksi voi hakeutua ilman erillistä lähettäjätahoa. Kehitettäviin pal-veluihin kuuluvat oppimisvaikeuksien ja -valmiuksien arviointi, op-pimisvalmennus, ryhmäkurssit ja lukikonsultointi. Hanke on avannut syksyllä 2008 omat www-sivut, jossa tarjotaan tietoa aikuisten op-pimisvaikeuksista (www.opioppimaan.fi).

TULOKSETOpi oppimaan -hanke on tavoittanut laajan joukon eri elämäntilan-teissa olevia aikuisia. Itseraportoituja vaikeuksia koetaan eniten vie-raissa kielissä, muistamisessa ja laskemisessa. Oppimisvaikeudet häi-ritsevät erityisesti tiettyjen aineiden opiskelua ja tiettyjä työtehtäviä. Neljänneksellä asiakkaista oppimisvaikeudet haittaavat työssä selviy-tymistä ja yleistä elämänhallintaa. Lähes puolet asiakkaista kokee oppimisvaikeuksien vaikuttaneen omiin elämänvalintoihin paljon. Myös oppimisvaikeuksien seurannaisvaikutukset, kuten esimerkiksi masennus, ovat tavallisia.

Alustavia tuloksia ja kehittämistyön kokemuksia on kuvattu hankkeen väliraportissa (2009). Asiakkaat raportoivat erityisesti itse-tuntemuksen ja itsetunnon parantumisesta. Tiedon saaminen omasta oppimisvaikeudesta, kokemuksen jakaminen sekä uusien keinojen saaminen oppimiseen koetaan keskeisenä kuntoutuksen ja ohjauksen kannalta. Myös sosiaalisen tuen tarjoaminen on tärkeää. Hankkeen arviointiraportti ja palvelumallien kuvaukset julkaistaan v. 2010.

Avainsanat: oppimisvaikeudet, aikuiset, kuntoutus

Julkaisut Haapasalo S, Korkeamäki J, Nukari J, Reiterä-Paajanen U, Saarelainen A-L

(2007) Opi oppimaan -oppimisvalmennuskeskus. Kuntoutuspalveluiden kehittämishanke nuorten ja aikuisten oppimisvaikeuksiin 2006–2010. Kuntoutus 1/2007, 42–53.

Korkeamäki J (2008): Aikuisten oppimisvaikeudet. Poissa silmistä, poissa mielestä? http://esok.jyu.fi/artikkelit/

Oma oppimisvalmentaja (2008). Työkirja oppimisvaikeuksien kanssa sel-viytymiseen. Julkaisematon kokeiluversio.

Haapasalo S & Korkeamäki J (toim.) (2009) Kuntoutuspalveluita aikuisten oppimisvaikeuksiin – Opi oppimaan hankkeen väliraportti. Helsinki: Kuntoutussäätiön työselosteita 38.

28

Medikalisaatiota ja normalisaatiota – Aikuisten oppimis-vaikeudet hyvinvointivaltiossa (2008) (väitöskirjatyö)

Medicalization and normalization – Adults with specific learning difficulties in the welfare state

TAUSTA Nykytiedon mukaan kehitykselliset oppimisvaikeudet jatkuvat erias-teisina aikuisuuteen ja vaikuttavat koulutuksen ohella myös työelä-mässä. Oppimisvaikeuksien on nähty kaventavan jatko-opiskelu-mahdollisuuksia ja vaikuttavan koulutuksellisen tasa-arvon toteutu-miseen. Oppimisvaikeuksiin on yhdistetty myös erilaisia terveyson-gelmia ja sosiaalisia ongelmia, kuten esimerkiksi masennusta ja työt-tömyyttä.

Vastuuhenkilö Johanna Korkeamäki

Suurin osa oppimisvaikeuksia koskevasta tutkimuksesta ja tu-esta on suunnattu lasten kouluvaikeuksiin. Aikuisten oppimisvaike-uksiin on alettu kiinnittää huomiota vasta 1980-luvulta alkaen. Sitä ennen oppimisvaikeuksien on oletettu häviävän itsestään, kun nuori aikuistuu. Sama näkemys on heijastunut myös palvelujärjestelmässä, minkä seurauksena aikuisten oppimisvaikeudet jäävät helposti hy-vinvointivaltion tukipalveluiden ulkopuolelle. Aikuisten asemaan on vaikuttanut lainsäädännön asteittainen muuttuminen palveluideologi-asta syrjinnänvastaiseksi.

TAVOITE Väitöstutkimuksessa analysoidaan laadullisen tutkimuksen keinoin, miten aikuiset tulkitsevat kehityksellisiä oppimisvaikeuksia oman elämänhistoriansa ja kokemustensa kannalta. Empiiristen osatutki-musten avulla tarkastellaan, miten oppimisvaikeuksiin liittyvää tietoa käytetään sekä henkilökohtaisella että julkisella tasolla ja millaisia merkityksiä oppimisvaikeudet saavat.

AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen pääaineistona ovat aikuisten yksilö- (n=20) ja ryhmä-haastattelut (n=10). Haastateltaviksi rekrytoidaan eri-ikäisiä ja erilai-sissa elämäntilanteissa olevia aikuisia, joilla on todettu oppimisvai-keuksia. Aineisto kerätään vuosien 2007–2009 aikana osana Kuntou-tussäätiön Opi oppimaan -projektia. Aineiston analyysissa hyödynne-tään monipuolisesti erilaisia laadullisia tutkimusmenetelmiä, kuten narratiivisia aineiston lukutapoja.

Avainsanat: aikuisten oppimisvaikeudet, tasa-arvo, medikalisaatio, vammaisuus

29

Miesten sydän- ja verisuoniterveyden edistäminen metabolisen oireyhtymän (MBO) seulontamenettelyn avulla (2001-2009)

Promoting men´s heart health by screening for metabolic syndrome risk factors

TAUSTA Metabolinen oireyhtymä (MBO) on terveyden vaaratekijöiden ka-sauma, joka altistaa sydän- ja verisuonisairauksille sekä tyypin 2 dia-betekselle. Oireyhtymällä tarkoitetaan sokeri- ja rasva-aineenvaih-dunnan poikkeavuuksien sekä kohonneen verenpaineen muodosta-maa vaaratekijäkokonaisuutta, johon usein liittyy liikapaino, erityi-sesti keskivartalolihavuus. Arviolta joka viides työikäinen mies kuu-luu MBO:n suhteen korkean riskin ryhmään. Myös alkoholin runsas käyttö sekä psykososiaaliset stressitekijät on yhdistetty MBO:n syn-tyyn. Ehkäisevillä toimenpiteillä, kuten liikunnan lisäämisellä, ter-veellisellä ruokavaliolla ja tupakoinnin välttämisellä, on mahdollista ehkäistä MBO:n kehittyminen. Lääkkeettömät hoitomuodot ovat MBO:n hoidon kulmakiviä.

Vastuuhenkilö Juhani Julkunen

Muu työryhmä Timo Saarinen

Yhteistyökumppanit Helsingin Sydänpiiri ry, Helsingin kaupungin terveysvirasto, Helsingin yliopiston psykologian laitos

TAVOITE Projektin kokonaistavoitteena on kehittää Helsingin kaupungin pe-rusterveydenhuoltoon soveltuva seulontajärjestelmä ja vähentää sen avulla keski-ikäisten miesten sydän- ja verisuonisairastavuutta sekä aikuisiän diabeteksen puhkeamista. Seulonnan avulla löydettyjen korkean riskin ryhmään kuuluvien yksilöiden elintapoja pyritään muuttamaan erilaisten interventioiden avulla sekä luomaan heille it-sehoidon toteutumista edistävä tuki- ja toimintaverkosto. Kuntoutus-säätiön ja HY:n psykologian laitoksen tutkijoiden tavoitteena on psykososiaalisten vaaratekijöiden kartoittamiseen käytettävän kyse-lymenetelmän kehittäminen ja testaaminen sekä osallistuminen inter-ventioiden suunnitteluun.

TOTEUTUSHanke toteutettiin vuosina 2001 - 2004 Helsingin kaupungin Koilli-sen ja Läntisen suurpiirin alueella. Seulontaan kutsuttiin kaikkiaan lähes 3000 miestä, jotka edustivat ikäkohortteja 40, 45, 50 ja 55 vuotta, heistä seulontaan osallistui 1294 (43,3 % kutsutuista). Korke-an riskin ryhmään arvioitiin hankkeessa sovelletun menetelmän pe-rusteella kuuluvan 537 (41,5 %) miestä. Heistä osallistui puolen vuoden seurantatutkimukseen 480 (89,4 %).

30

TULOKSETHankkeen tavoitteet toteutuivat varsin hyvin, riskipisteet laskivat noin 25 % kaikissa ikäkohorteissa. Tuloksia on tarkemmin esitetty Helsingin Sydänpiirin hankkeesta laatimassa raportissa (2006). Tu-loksia on esitelty useissa kansainvälisissä ja kotimaisissa kokouksis-sa, alla mainittu Kuntoutussäätiön ja psykologian laitoksen tutkijoi-den laatimat raportit.

JULKAISUT Igna CV, Julkunen J, Vanhanen H (2008) Vital exhaustion, depressive

symptoms and serum triglyceride levels in high-risk middle-aged men. (submitted for publication)

Igna CV, Julkunen J, Vanhanen H (2008) Anger expression styles and blood pressure: evidence for different pathways. (submitted for publica-tion).

Igna C, Julkunen J, Vanhanen H, Keskivaara P, Verkasalo M (2008) De-pressive symptoms and serum lipid fractions in middle-aged men: Physiologic and health behavior links. Psychsom Med 2008; 70:960-966.

Julkaisemattomat opinnäytteet: Lammi I (2003) Optimismin ja uupumuksen yhteys sydän- ja verisuonitau-

deille altistavaan terveyskäyttäytymiseen 40-vuotiailla miehillä. Pro gradu -tutkielma, Huhtikuu 2003, Helsingin yliopisto.

Salokannel K (2004) Uupumuksen, A-tyyppisen käyttäytymisen, työympä-ristön paineiden ja perheen tuen yhteys sydän- ja verisuonisairauksien kannalta haitalliseen terveyskäyttäytymiseen 40-vuotiailla miehillä. Pro gradu-tutkielma, Huhtikuu 2004, Helsingin yliopisto.

Naisten sydänterveyden edistäminen: Työterveyshuoltoon soveltuvan varhaiskuntoutusohjelman kehittäminen javaikuttavuuden arviointi (2005–2009)

Promoting women’s heart health: A preventive trial in Occupational Health Centre of the City of Helsinki

TAUSTA Huolimatta viime vuosien suotuisasta kehityksestä ovat sydän- ja ve-risuonisairaudet (SYVE) edelleen suurin kuolleisuutta aiheuttava yk-sittäinen sairausryhmä maassamme. Aikuisiän diabetes on toinen merkittävä kansantautimme, jonka esiintyvyyden on ennustettu lähi-vuosina selvästi lisääntyvän. Näiden sairauksien taustalla ovat pitkäl-ti samat, elintapoihin liittyvät vaaratekijät, joiden kasaumaa kutsu-taan metaboliseksi oireyhtymäksi (MBO). Helsingin Sydänpiirin

31

koordinoimana oli vuosina 2001-2004 ollut käynnissä miesten sy-dän- ja verisuoniterveyden edistämishanke, joka perustuu MBO:n seulontamenetelmän soveltamiseen. Tulokset hankkeesta viittaavat siihen, että systemaattisen seulonnan ja henkilökohtaisen palautteen avulla voidaan vaaratekijöiden tasoa merkittävästi alentaa. Toisaalta nykytietämys SYVE-sairauksien vaaratekijöistä perustuu edelleen voittopuolisesti miesaineistoilla saatuihin tuloksiin. On arveltu, että naisten sepelvaltimotaudin vaaratekijät erityisesti psykososiaalisten tekijöiden osalta olisivat jossain määrin erilaiset kuin miehillä.

VastuuhenkilöJuhani Julkunen

Muu työryhmä Piia Rantanen, Timo Saarinen,Tuula Sauliala,Sisko Ahosilta

Yhteistyökumppanit Helsingin kaupungin työterveyskeskus, Suomen Sydänliitto ry, Helsingin yliopiston

TAVOITE psykologian laitos

Hankkeen tavoitteina on selvittää sydänterveyttä edistävän seulonta-menetelmän toimivuus työterveyshuollossa ja kehittää työikäisille naisille soveltuva varhaiskuntoutusohjelma vaaratekijöiden alentami-seksi sekä selvittää ohjelman vaikuttavuus.

Ulkopuolinen rahoi-tusRaha-automaatti-yhdistys

AINEISTO JA MENETELMÄT Kohderyhmänä olivat Helsingin kaupungilla työskentelevät 40-, 45-, 50- ja 55-vuotiaat naiset. Hankkeeseen osallistuville tehtiin työterve-yshuollon ikäryhmätarkastuksen yhteydessä SYVE-vaaratekijöiden kartoitus (sis. kolesteroli- ja verenpainearvot, painoindeksi, tupakoin-ti ja liikunnan harrastaminen). Lisäksi kyselymenetelmien avulla kar-toitettiin mm. työstressiä ja uupumusta.

Korkeariskisiksi arvioidut naiset ohjattiin edelleen Kuntoutus-säätiöön esikoissairaanhoitajan antamaan henkilökohtaiseen terveys-neuvontaan ja sydänterveyttä edistävälle kurssille. Osallistujat satun-naistettiin terveysneuvonnan yhteydessä kahteen ryhmään, joista toi-nen aloitti ryhmäkuntoutusintervention välittömästi ja toinen kuuden kuukauden itsehoitojakson jälkeen (henkilökohtaisen terveysneuvon-nan varassa tapahtuva itsehoito vs. interventiokurssi, simple crosso-ver design). Asetelma antaa mahdollisuuden selvittää kuntoutuskurs-sin mahdollisesti tuoma lisävaikutus vaaratekijöiden alentamisessa verrattuna henkilökohtaiseen neuvontaan ja itsehoitoon 6 kuukauden seurantajakson aikana. Lisäksi 12 kuukauden kuluttua toteutettavien seurantatutkimusten avulla saadaan tietoa muutosten pysyvyydestä.

TULOKSETSeulontavaihe Helsingin kaupungin työterveyshuollossa päättyi tammikuussa 2007. Seulontamenetelmä osoittautui toimivaksi työ-terveyshuollon ikäryhmätarkastusten yhteydessä. Seulontaan osallis-tui 755 naista, joista korkeariskisiä oli lähes kolmannes (29 %). Seu-rantatutkimukset saatiin päätökseen tammikuussa 2008. Hankkeen pääraportti valmistuu keväällä 2009.

32

Avainsanat: sydänterveys, naisten terveys, metabolinen oireyhtymä, preventio

JULKAISUT Rantanen P, Julkunen J, Vanhanen H Promoting women’s heart health by

screening for vascular risk factors among middle-aged women. Meth-ods and baseline results. Vascular Disease Prevention, 2009, 6, 104-111.

Esitelmät ja posterit kongresseissa: Julkunen J & Rantanen P (2006) Naisten sydänterveyden edistäminen työ-

terveyshuollossa: menetelmät ja alustavia tuloksia. Psykologia 2006, 23-25.8.2006, Tampere.

Rantanen P, Julkunen J, Vanhanen H (2007) Promoting women’s heart health, baseline results from a preventive trial. Paper presented at the 21st European Health Psychology Conference, August 15-18, 2007, Maastricht, The Netherlands.

Rantanen P, Julkunen J, Vanhanen H (2008) Prevention of metabolic syn-drome by screening for cardiovascular risk factors among middle-aged women. Results from a preventive trial. Poster presented at the 5th World Congress on Prevention of Diabetes and its Complications (WCPD 2008), June 1-4, 2008, Helsinki, Finland.

Julkunen J, Rantanen P, Vanhanen H (2008) Promoting women’s heart health; six-month follow-up results of a preventive trial. Paper pre-sented at the XXIX International Congress of Psychology, July 20-25, 2008, Berlin, Germany.

Rantanen P & Julkunen J (2008) Naisten sydänterveyden edistäminen: Me-tabolisen oireyhtymän seulonta ja ehkäisy työterveyshuollossa. Psyko-logia 2008, 20.- 22.8.2008, Helsinki.

Rantanen P, Julkunen J, Vanhanen H (2008) Prevention of metabolic syn-drome among middle-aged women. Paper presented at the 22nd Con-ference of The European Health Psychology Society, September 9-12, 2008, Bath, UK.

Sydänterveyden edistäminen työterveyshuollossa ja perusterveydenhuollos-sa. Seminaari 16.10.2008, Kuntoutussäätiö, Helsinki.

Rantanen P & Julkunen J (2008) Naisten sydänterveyden edistäminen: Me-tabolisen oireyhtymän seulonta työterveyshuollossa ja sydänterveyttä edistävän varhaiskuntoutusohjelman kehittäminen. Esitelmä Kuntou-tuksen tutkimuksen seminaarissa, 27. - 28.11.2008, Helsinki.

33

Yli 60-vuotiaiden sepelvaltimotautipotilaiden kuntoutus-palvelujen kehittäminen ja vaikuttavuuden arviointi(Sydän 60+) (2008–2011)

Heart 60+, development of an out-patient cardiac rehabilitationprogramme for coronary heart disease patients over 60 years, and evaluation of the feasibility and efficacy of the intervention – A randomized trial

TAUSTA Sydän- ja verisuonitautien (SYVE) ilmaantuvuus on siirtymässä vanhempiin ikäluokkiin ja huolimatta viime vuosien suotuisasta ke-hityksestä ne ovat edelleen suurin kuolleisuutta aiheuttava yksittäi-nen sairausryhmä maassamme. Ikääntyneiden joukossa ne ovat myös merkittävä toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä rajoittava sekä usein laitoshoitoa vaativa sairausryhmä.

Vastuuhenkilöt Juhani Julkunen, Risto Sala

Muu työryhmä Veijo Notkola,Piia Rantanen,Tuula Sauliala,Hannu Turunen, Sisko Ahosilta TAVOITE

Tutkimuksen tavoitteena on kehittää yli 60-vuotiaille sepelvaltimo-tautia sairastaville soveltuva kuntoutusohjelma ja selvittää sen vai-kuttavuus. Kuntoutuksen tarkoituksena on tukea sairauteen sopeutu-mista, edistää toimintakyvyn palautumista ja kohentaa elämänlaatua. Tavoitteena on myös pienentää sepelvaltimotaudin sairastavuuteen ja kuntoutumiseen liittyvää sosiaalista eriarvoisuutta.

Yhteistyökumppanit Helsingin ja Vantaanterveyskeskukset, Suomen Sydänliitto, Helsingin Sydänpiiri, Helsingin yliopiston psykologian laitos

Ulkopuolinen rahoitus Raha-automaatti-yhdistys AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimukseen osallistujat valitaan Helsingin ja Vantaan terveysase-mien potilaista, mukana tutkimuksessa on yhteensä 21 terveysase-maa. Terveysasemien lääkärit valitsevat osallistujiksi yli 60-vuotiai-ta, sepelvaltimotautia sairastavia potilaita, jotka pystyvät itsenäiseen toimintaan.

Osallistujat satunnaistetaan Kuntoutussäätiössä tulojärjestyk-sessä kahteen ryhmään: ryhmäkuntoutusinterventioon ja vertailu-ryhmään. Kuntoutuskurssille osallistujat saavat monipuolista tietoa fyysisestä kuntoutumisesta. Omia liikunnallisia rajoja on mahdolli-suus testata ohjatusti ja turvallisesti. Kurssilla annetaan ravitsemus-neuvontaa sekä etsitään erilaisia keinoja oman elämänlaadun kohen-tamiseksi, opetellaan rentoutumista ja pohditaan omia voimavaroja. Kurssiohjelmaan sisältyy ryhmätapaamisten lisäksi lääkärin tapaa-minen, sisätautilääkärin valvonnassa tehty rasitus-EKG sekä labora-toriotutkimuksia. Vertailuryhmään valitut eivät osallistu ryhmäkun-toutukseen, mutta heille tehdään samat laboratoriotutkimukset sekä rasitus-EKG tutkimus kuin ryhmäkuntoutukseen osallistujillekin.

34

Laboratoriotutkimukset ja rasitus-EKG toistetaan molemmille ryhmille kuuden kuukauden seurantajakson jälkeen. Tutkimukseen sisältyy myös psykososiaalista kuntoutumista ja terveyskäyttäytymis-tä kartoittavia kyselylomakkeita. Lisäksi intervention vaikuttavuuden arvioimiseksi terveystaloustieteellisestä näkökulmasta tullaan kerää-mään 6 kuukauden seurantatutkimusten jälkeen seuraavien kahden vuoden ajalta osallistujien erikoissairaanhoidon palvelujen käyttöä koskevat potilasasiakirjatiedot SYVE-sairauksien hoidon osalta.

TULOKSETHankkeen pääraportti valmistuu vuoden 2011 aikana. Kahden vuo-den rekisteriseurannan tulokset raportoidaan vuoden 2013 aikana. Hanke tuottaa pääraportin lisäksi erilaisia osaraportteja siitä, kuinka hankkeessa kehitetyn intervention avulla voidaan vaikuttaa sepelval-timotautia sairastavien terveyskäyttäytymiseen, toimintakykyyn sekä erikoissairaanhoidon palvelujen tarpeeseen. Erityisenä tavoitteena on testata perinteistä laitoskuntoutusta kevyemmän avokuntoutusmallin toimivuutta.

Avainsanat: sydänterveys, sydänkuntoutus, sepelvaltimotauti

Avokuntoutusmallin kehittäminen rinta- ja eturauhas-syöpää sairastaville (2006–2009)

Psychosocial rehabilitation of breast and prostate cancer patients – Development of an out-patient rehabilitationprogramme

TAUSTA Rintasyöpä naisilla ja eturauhasen syöpä miehillä ovat kaksi yleisintä syöpätautia, kumpaankin sairastuu Suomessa lähes 4000 henkeä vuo-sittain (Suomen syöpärekisteri 2005). Molempien sairauksien ennus-te on vuosien mittaan selvästi parantunut uusien hoitomenetelmien ja tautien varhaisen toteamisen johdosta. Tehostuneen hoidon ansiosta kaikista syöpään sairastuneista yli puolet selviää ja yhä useampi heis-tä palaa työelämään. Elossa olevista noin 160 000:sta syöpäpotilaasta on työikäisiä noin 47 000 henkilöä.


Muu työryhmä Eva Nilson-Niemi, Timo Saarinen,Hannu Turunen, Leena Vehmanen


Psykososiaalisen syöpäkuntoutuksen kehittäminen ja tutkimus ovat maassamme jääneet suhteellisen vähälle huomiolle. Harvat sys-temaattiset selvitykset kuntoutuksen toimivuudesta ja tuloksellisuu-desta ovat kohdistuneet lähinnä rintasyöpäpotilaiden sopeutumisval-

35

mennukseen eikä eturauhassyöpään sairastuneille suunnattuja kun-toutusinterventioita ole maassamme tiettävästi tutkittu lainkaan. Ei myöskään ole käytettävissä tutkittua tietoa erilaisten psyykkisten te-kijöiden merkityksestä ja mahdollisesta muokkaavasta vaikutuksesta kuntoutuksen vaikuttavuuteen. On kuitenkin viitteitä siitä, että eräät tekijät (optimismi, koherenssin tunne, sosiaalinen tuki) ovat merkit-sevästi yhteydessä sairastumisen jälkeiseen psyykkiseen oirehdintaan ja elämänlaatuun. Syöpäkuntoutuksen uusien menetelmien kehittä-misen, niiden vaikuttavuuden ja vaikuttavuuteen yhteydessä olevien tekijöiden tarkemman tutkimisen tarve on ilmeinen.

TAVOITE Hankkeen tavoitteena on kehittää työikäisille rinta- ja eturauhas-syöpäpotilaille soveltuva avokuntoutuksen kurssimalli, joka perustuu kuntoutujan yksilöllisen tilanteen ja kuntoutustarpeen systemaatti-seen kartoitukseen sekä kriisi- ja ryhmäpsykoterapeuttisten periaat-teiden soveltamiseen interventiossa. Hankkeessa selvitetään kokeil-tavan avokuntoutusmallin niveltymistä hoitoketjuun ja arvioidaan in-tervention vaikuttavuutta seuraamalla potilaiden toimintakyvyssä ja elämänlaadussa tapahtuvia muutoksia. Lisäksi tutkitaan, ovatko tietyt psyykkiset tekijät, kuten koherenssin tunne, optimismi ja sosiaalinen tuki, yhteydessä todettuihin muutoksiin. Edelleen verrataan rinta- ja eturauhassyöpään sairastuneiden psyykkistä tilannetta, psykososiaa-lisen kuntoutuksen tarvetta sekä kokeiltavan kuntoutusmallin vaikut-tavuutta näissä kahdessa potilasryhmässä.

MENETELMÄTTutkimus on kysely- ja haastattelumenetelmiin perustuva kehittämis-hanke, jossa sovelletaan kontrolloimattoman seurantatutkimuksen menetelmiä. Psykososiaalisen kuntoutumisen arviointi toteutetaan standardoituja kyselymenetelmiä soveltaen kolmessa portaassa: kurs-sin alussa (ns. 0-tilanne), intervention lopussa (noin 3 kk alusta) ja seurantapäivänä, 3 kk kurssin loppumisesta (noin 6 kk kurssin alus-ta). Toimintakyvyssä, elämänlaadussa ja psyykkisissä oireissa sekä työkyvyssä tapahtuneet muutokset toimivat vaikuttavuuden indikaat-toreina.

TULOKSETAlustavat kokemukset kurssin rakenteesta ja toteutustavasta (yksi päivä kerran viikossa) ovat olleet varsin myönteisiä. Pilottivaiheen alustavat tulokset rintasyöpäpotilaiden osalta (Julkunen ym., 2007) osoittivat lähes kaikissa vaikuttavuuden osoittimissa tavoitteiden suuntaisia, tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Vaikutuskoon in-

36

deksien tarkastelut viittasivat vähintään kohtalaisiin muutoksiin ja tukivat käsitystä kuntoutujien toimintakyvyn selvästä kohenemisesta. Hankkeen pääraportti valmistuu kesään 2009 mennessä.

Avainsanat: rintasyöpä, eturauhassyöpä, psyko-sosiaalinen kuntoutus, vaikuttavuus, elämänlaatu

JULKAISUT Julkunen J, Saarinen T, Nilson-Niemi E, Turunen H (2007) Rintasyöpäpoti-

laiden avokuntoutuksen kehittäminen. Pilottitutkimuksen tuloksia. Kun-toutus 2007. 30:4-15.

Esitelmät kongresseissa: Julkunen J (2008) Rinta- ja eturauhassyöpäpotilaiden avokuntoutuksen ke-

hittäminen. Väliraportin tuloksia. Esitelmä Syöpäjärjestöjen tutkijako-kouksessa. 11.01.2008, Helsinki.

Julkunen J, Saarinen T, Nilson-Niemi E, Turunen H (2008) Rintasyöpäpo-tilaiden avokuntoutuksen kehittäminen. Alustavia tuloksia ohjelman vaikuttavuudesta. Psyko-onkologian symposium. Psykologia 2008 -kongressi, 20.-22.8.2008, Helsinki.

Nilson-Niemi E (2008) Rintasyöpäpotilaiden avokuntoutuksen kehittämi-nen. Psyko-onkologian symposium. Psykologia 2008 -kongressi, 20.-22.8.2008, Helsinki.

Syöpäsairauden psyykkiset vaikutukset – Syöpäpotilaiden ja heidän omaistensa seurantatutkimus (1997–2009)

Psychological consequences of cancer – A follow-up study of cancer patients and their family members

TAUSTA Syöpäsairaudet muodostavat laajan kansanterveydellisen ongelman Suomessa, arviolta joka neljäs suomalainen sairastuu syöpään jossain elämänsä vaiheessa. Uusia syöpätapauksia todetaan lähes 20 000 vuosittain. Syöpäsairauden toteaminen merkitsee yleensä sekä poti-laalle että hänen lähiomaisilleen äkillistä psyykkistä uhkaa ja nor-maalin elämänkulun katkeamista. Potilas ja hänen perheensä joutuvat käymään läpi kriisivaiheen, jonka hoitoon somaattisesti orientoitu-neiden hoitoyksikköjen nykyresurssit eivät useinkaan riitä. Syöpäpo-tilaiden psyykkiset ongelmat jäävät usein tunnistamatta tai hoitamat-ta.


Yhteistyökumppanit Päivi Hietanen (HUS:n syöpätautien klinikka), Helsingin yliopiston psykologian laitos.

Ulkopuolinen rahoitus Syöpäjärjestöjentutkimusapuraha

Tutkimustieto syöpään sairastumiseen liittyvien psyykkisten ongelmien laajuudesta ja vakavuudesta eri potilasryhmissä sekä nii-

37

hin vaikuttavista tekijöistä on edelleen puutteellista. Myöskään syö-päpotilaiden kuntoutus primaarihoidon jälkeen ei ole vakiintunut osaksi hoitoa maassamme. Kuntoutusmenetelmien kehittämiseksi tarvitaan entistä tarkempaa tietoa syöpään sairastumisen psyykkisistä seurauksista sekä optimaaliseen toipumiseen vaikuttavista tekijöistä.

TAVOITE Tutkimuksen tavoitteena on kerätä systemaattista tietoa syöpään sai-rastumisen psyykkisistä seurauksista ja kartoittaa sekä potilaiden että heidän lähiomaistensa psyykkisen tuen tarvetta. Erityistä huomiota kiinnitetään puolisoiden vuorovaikutuksen laatuun ja sen merkityk-seen toipumisprosessissa. Päähypoteesina on, että optimistinen sel-viytymistyyli, perheen antama sosiaalinen tuki sekä vahva koherens-sin tunne liittyvät seurantatutkimuksissa koettuun matalaan psyykki-seen kuormittumiseen ja parempaan elämänlaatuun.

TOTEUTUSTutkimukseen osallistui 369 (heistä naisia 67 %) peräkkäistä uutta syöpäpotilasta, jotka tulivat hoitoon Helsingin ja Uudenmaan sai-raanhoitopiirin syöpätautien, naistentautien, kirurgian ja keuhkosai-rauksien klinikoille. Mukaan otettiin yleisimpiä syöpäsairauksia sai-rastavat potilaat. Lisäksi tutkimukseen pyrittiin saamaan mukaan po-tilaan lähin yli 18-vuotias omainen, heitä osallistui kaikkiaan 269. Seurantatutkimukset tehtiin kirjekyselynä 8 ja 14 kuukautta sairas-tumisen jälkeen, jolloin arvioitiin sekä potilaiden että omaisten elä-mänlaatua ja muutoksia psyykkisissä reaktioissa. Lisäksi suoritettiin 15 omaisen strukturoitu syvähaastattelu ja sen laadullinen analyysi.

JULKAISUT Gustavsson-Lilius M, Julkunen J, Hietanen P (2009) Predictors of distress

in cancer patients and their partners. The role of optimism in the sense of coherence construct. (submitted for publication).

Julkunen J, Gustavsson-Lilius M, Hietanen P (2008) Anger expression, partner support, and quality of life in cancer patients. J Psychosom Res (in press).

Gustavsson-Lilius M, Julkunen J, Hietanen P (2007) Quality of life in can-cer patients: The role of optimism, hopelessness and partner support. Quality of Life Research, 2007, 16:75-87.

Gustavsson-Lilius M, Julkunen J, Keskivaara P, Hietanen P (2007) Sense of coherence and distress in cancer patients and their partners. Psycho-Oncology 2007;16:1100-1110.

Lisäksi hankkeen aineistosta on valmistunut 10 psykologian pro gradu-tutkielmaa ja hankkeen tuloksia on esitelty lukuisissa kansainvälisissä tie-teellisissä kokouksissa.

38

3 Sosiaalisen ja työstä syrjäytymisen ehkäisy

Asiantuntemustiedon ja kokemustiedon ristivedossa– Asiakkaiden käsityksiä ammattiavusta, asiakkuudesta ja vertaistuesta (2004–) (väitöskirjatyö)

Between expertise and experience – Clients’ conceptions of professional help, clienthood and peer support

TAUSTA Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämisen tueksi on py-ritty saamaan tutkimustietoa myös palveluiden käyttäjien näkökul-masta. Erityisen haastavalta asiakkaiden kokemusten esiin saaminen vaikuttaa päihdehuollossa ja mielenterveyskuntoutuksessa. Asiak-kuutta koskevalle kokemustiedolle on näilläkin ammattiavun aree-noilla pyritty tekemään entistä enemmän tilaa, ja asiakkaiden näkö-kulmaa korostetaan. Toisaalta asiakkaiden keskinäisen kokemusten jakamisen ja vertaistuen on toivottu edistävän kuntoutumista ammat-tiavun keinojen ohessa.

Vastuuhenkilö Outi Hietala-Paalasmaa

Yhteistyökumppanit Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Mielenterveydenkeskusliitto

Asiakasnäkökulman ja vertaistuen monisäikeisyyden purkami-seksi on tärkeää tutkia niitä merkityksiä, joita asiakkaiksi määritellyt ihmiset antavat asiakkuudelle, ammattiavulle ja sille vertaisuudelle, joka perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkuuden kokemuk-siin.

TAVOITE Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella - päihde- ja mielenterveyspalveluiden asiakkaiden käsityksiä heille

tarjotusta ammattiavusta ja kuntoutuksesta, - asiakkaiden kokemustiedon asemaa suhteessa ammatillisuuteen

ja asiantuntemukseen ja - asiakkaiden vertaistuelle ammattiavun asetelmassa antamia mer-

kityksiä.

AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksessa kuvataan aluksi etnografisen menetelmän avulla eräällä helsinkiläisellä A-klinikalla toimineessa asiakaskahvilassa kävijöiden käsityksiä ammattiavusta. Tutkimuksen tässä osassa koot-tu laadullinen aineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin kenttä-

39

päiväkirjoista sekä haastatteluista. Tutkimusaineiston keruu ja alus-tava analysointi toteutettiin vuosina 1994–1997 osana Kuntoutussää-tiön voimavarasuuntautuneen asiakastyön kehittämisprojektia (VAK-projektia). Tutkimuksen loppuosan aineisto on koottu kehittävän ar-vioinnin menetelmällä sekä konsultointi-päiväkirjojen ja teemahaas-tattelujen avulla Mielenterveyden keskusliiton (MTKL) kuntoutus-palveluiden ja paikallisyhdistysten työtoiminnan kehittämishankkeis-sa. (Trampoliini: mielenterveysyhdistysten työtoiminnan kehittämis-hanke, v. 2000–2003. TRIO: mielenterveys-kuntoutuksen kolme asi-antuntijuutta, v. 2001–2005). Molemmissa MTKL:n hankkeissa py-rittiin aktiivisesti hyödyntämään mielenterveyskuntoutujien vertais-tukea ja kokemustietoa kuntoutumisen tukena.

TULOKSETA-klinikan ja päihdehuollon muita palveluita pitkään käyttäneiden asiakkaiden käsitykset omasta tilanteestaan, ongelmistaan ja avun-tarpeestaan paitsi myötäilivät, myös haastoivat ammattiauttajien on-gelmaisuus- ja asiakkuusmääritelmiä. Monet klinikan asiakaskahvi-lassa kävijöistä kokivat mm. asiakkuuteen liittyvän tavoitteellisuuden ja muutospyrkimykset itselleen vieraiksi. Kahvilakeskusteluissa esiintyneet diskurssit oikeuttivat sekä asiakkuuteen liitettyjä muutos-pyrkimyksiä että rankkaa juomista ja siihen liitettyä kamppailun ee-tosta.

MTKL:n mielenterveyskuntoutuksen ja työtoiminnan kehittä-mishankkeissa vertaistuki ja kokemustieto pyrittiin sen sijaan tuo-maan keskiöön, ammatillisuuden ja asiantuntemuksen rinnalle. Syn-tyneessä kuntoutujien ja ammattilaisten yhteistyössä kuntoutuksen ideologisuus (mm. muutoksen ja tavoitteellisuuden korostaminen) alkoi sävyttää kokemustietoa ja vertaistuelle annettuja merkityksiä.

Molemmilla tutkimuksen kentillä asiakkaiden tulkinnoissa toistuivat samat teemat: ammattiavun ja asiakkuuden jännitteinen suhde sekä vertaisten jakama kokemustieto. Tutkimuksen perusteella niin asiakaslähtöisyydessä kuin vertaistuen hyödyntämisessä on tär-keää tunnistaa erilaisia asiakkuutta, ongelmaisuutta ja vertaistukea koskevia tulkintoja motivoivia arvoja ja eri tulkintoja oikeuttavia ideologioita. Tutkimuksen näkökulma haastaa kuntoutuksen ammat-tilaisia tulemaan tietoisiksi myös omien pyrkimystensä ja hyvää elä-mää koskevien käsitystensä ideologisesta perustasta.

Avainsanat: ammattiapu, asiakkuus, asiantuntemustieto, kokemustieto, ver-taistuki, päihdekuntoutus, mielenterveyskuntoutus

40

JULKAISUT Hietala O (1995) Korkeat kynnykset, ahtaat portit. Kuntoutus 1, 48–53. Hietala O (1998) Kahvilakeskusteluja A-klinikalla. Teoksessa: Mattila A

(toim.) Voimavarat, ratkaisut ja tarinat. Työselosteita 16, Kuntoutussää-tiö. Helsinki 1998.

Hietala O (1998) Asiakaskulttuuri - riski vai resurssi? Tiimi 5, A-klinikka-säätiö, 4–8.

Hietala-Paalasmaa O (2004) Peer support in vocational training. Interna-tional Journal of Rehabilitation Research. Proceedings of the 8th Con-gress of European Federation for Research in Rehabilitation. Vol 27, supplement 1. 130–140.

Hietala-Paalasmaa O (2004) Työtoiminnasta tukea kuntoutumiseen ja osal-lisuuden oikeutta. Kuntoutus 3, 29–41.

Hietala-Paalasmaa O (2004) Mielenterveysyhdistysten työtoiminnan jäljillä. Julkaisematon loppuraportti. Mielenterveyden keskusliitto.

Hietala-Paalasmaa O (2005) TRIO-projektin toteutuksen arviointi. Julkai-sematon väliraportti. Mielenterveyden keskusliitto.

Hietala-Paalasmaa O & Vuorela M (2004) Työtoimintaa mielenterveysyh-distyksissä. Kuntoutus 3, 24–28.

Kelan mielenterveyskuntoutushankkeen arviointitutkimus (2006–2009)

Evaluation of group interventions for people with depressive symptoms – Development project of the Social Insurance Institution

TAUSTA Toteuttajat Kelan mielenterveyskuntoutushanke toteutetaan Kelan harkinnanva-

raisen kuntoutuksen puitteissa. Hankkeessa kehitetään depressio-kuntoutusta ja sen toimintamalleja. Kuntoutuksen kohderyhmään kuuluvat aikuiset, joilla on masennuksen tai työuupumuksen vuoksi vaikeuksia työssään tai opinnoissaan sekä nuoret, jotka ovat vaarassa syrjäytyä koulutuksesta ja työelämästä. Kuntoutus on pääosin ryh-mämuotoista ja siihen on mahdollista osallistua työn tai opiskelun ohella. Kehittämishankkeeseen osallistuu yhdeksän eri palveluntuot-tajaa eri puolilta Suomea.

Suomen Mielen- terveysseura ja Kuntoutussäätiöyhteistyössä Kelan tutkimusosaston ja kuntoutusryhmän kanssa.

Tutkijat Riitta Kumpulainen (Suomen Mielen-terveysseura), Louna Hakala (Kuntoutussäätiö) TAVOITTEET

Arviointitutkimuksessa tarkastellaan kehittämishankkeen tavoittei-den toteutumista. Näitä ovat yksilötasolla mielenterveyden häiriöi-den lievittäminen, työ- ja opiskelukyvyn parantaminen ja turvaami-

Rahoitus ja koordinointi Kansaneläkelaitos

41

nen sekä sosiaalisten taitojen ja elämänhallinnan edistäminen. Ta-voitteena on myös kehittää ryhmämuotoisen depressiokuntoutuksen sisältöjä ja toteutusta sekä kuntoutus- ja hoitotahojen välistä yhteis-työtä ja palveluketjuja.

AINEISTOT JA MENETELMÄTHankkeeseen on nivelletty arviointitutkimus, jossa hankkeelle asetet-tujen tavoitteiden toteutumista arvioidaan useiden eri aineistojen avulla. Kuntoutujat vastaavat kuntoutuksen alussa ja lopussa kysely-lomakkeeseen sekä puolen vuoden ja yhden vuoden seurantakyselyi-hin. Lisäksi osallistujilta on kysytty lupa sairauspäiväraha-, opintotu-ki-, lääke- ja/tai kuntoutusrekisterien seurantaan hankkeen aikana. Kuntoutuksen toimintamalleista, yhteistyökäytännöistä ja yhteistyö-verkostoista kerätään tietoa haastattelemalla palveluntuottajia ja hei-dän yhteistyökumppaneitaan.

Arviointitutkimuksen loppuraportit julkaistaan vuodenvaihteessa 2009–2010.

Avainsanat: depressio, ryhmäkuntoutus, aikuiset, nuoret

Mielenterveyskuntoutujien klubitalotoiminnan toteutuksen ja hyvinvointivaikutusten arviointi (2004–2009)

Evaluation of clubhouse activities and the impact on well-being and quality of life of clubhouse members

TAUSTA Suomessa mielenterveyskuntoutujien klubitalotoiminta alkoi vuonna 1995, jolloin Tampereelle perustettiin Suomen ensimmäinen klubita-lo. Toiminta on sen jälkeen nopeasti laajentunut, ja vuonna 2005 klubitaloja oli toiminnassa kaikkiaan 18. Suomalaisten klubitalojen määrä on väestömäärään suhteutettuna suurin Euroopassa. Päivittäin klubitalolla käyvien ja uusien jäsenten määrä on kasvanut tasaisesti. Kaiken kaikkiaan klubitalojen jäsenenä on noin 2 500 mielenterve-yskuntoutujaa. Klubitalotoiminnan merkitys yhtenä mielenterveys-kuntoutujien palvelumuotona näyttää siis voimakkaasti vahvistuneen. Ajankohtaista ja kattavaa suomalaista tutkimustietoa klubitalotoi-minnasta ei kuitenkaan ole ollut saatavilla.

Vastuuhenkilö Kristiina Härkäpää

Muu työryhmä Outi Hietala-Paalasmaa, Anni Reuter,Jouni Puumalainen

Yhteistyökumppani STAKESin Terveys-taloustieteen keskus

Ulkopuolinen rahoitus Raha-automaatti-yhdistys

42

TAVOITE Arviointitutkimuksen tavoitteena oli selvittää 1) millainen on suomalaisten klubitalojen jäsenistö tutkimushetkellä ja millaisiin elämänhallinnan ja arkielämässä selviytymisen tarpeisiin klubitalon jäsenyys vastaa, 2) miten klubitalojen keskeiset toimintamuodot tällä hetkellä toteu-tuvat, millaisia ongelmia eri osa-alueiden toteutuksessa eri paikka-kunnilla on, miten yhteistyö alan muiden toimijoiden kanssa toteu-tuu,3) millaisia vaikutuksia klubitalotoimintaan osallistumisella on klu-binjäsenten yleiseen hyvinvointiin, elämänhallintaan ja sosiaaliseen in-tegraatioon sekä4) millaisia ovat klubitalotoiminnan taloudelliset vaikutukset.

MENETELMÄTTutkimuksen käytännön toteutusta suunniteltiin yhteistyössä Suomen klubitalojen kanssa. Suomessa toimivien klubitalojen toimintamuoto-ja, jäsenistöä ja yhteistyötä selvitettiin kaikille klubitaloille suunna-tun lomakekyselyn pohjalta. Toimintamuotojen toteuttamista ja mm. toimintaympäristön merkitystä selvitettiin lisäksi osalle klubitaloista tehtyjen syventävien haastattelujen avulla. Klubitalotoiminnan hy-vinvointivaikutuksia selvitettiin uusille ja pitkäaikaisille jäsenille suunnattujen lomakekyselyjen ja haastattelujen avulla. Toiminnan ta-loudellisten vaikutusten arviointi perustui klubitaloille tehdyn kyse-lyn tuottamaan tietoon, jäsenistölle tehtyihin lomakekyselyihin sekä kunnille tehtyyn kuntien mielenterveyspalveluja koskevaan kyselyyn

TULOKSETKlubitaloille tehtyyn lomakekyselyyn osallistuivat kaikki 18 tutki-mushetkellä toiminnassa ollutta klubitaloa, lisäksi viisi klubitaloa osallistui henkilöstön ja jäsenten yhteisiin ryhmähaastatteluihin. Klubitalojen uusille jäsenille tarjottiin mahdollisuutta osallistua lo-makekyselyyn sekä jäsenyytensä alkuvaiheessa että noin vuosi jäse-neksi liittymisen jälkeen. Kaikkiaan 187 jäsentä vastasi alkuvaiheen kyselyyn ja 103 seurantakyselyyn. Uusista jäsenistä lisäksi 19 hen-keä osallistui alkuvaiheessa henkilökohtaiseen haastatteluun, joka toistettiin noin vuoden kulutta. Myös klubitalojen pitkäaikaisille jä-senille tarjottiin mahdollisuutta osallistua lomakekyselyyn; kysely-vastauksia saatiin 294 pitkäaikaiselta jäseneltä.

Klubitaloja koskevan tiedonkeruun tulosten mukaan kaikki keskeiset toimintamuodot toteutuivat suurimmassa osassa taloja eikä toimintaympäristöllä näyttänyt olevan juuri merkitystä toimintojen

43

toteutumisessa, joitakin paikallisia painotuksia lukuun ottamatta. Työpainotteinen päivä oli tärkeä toimintamuoto jokaisessa klubita-lossa, samoin siirtymätyöohjelma, mutta viimeksi mainitun toteutu-minen oli melko vaatimatonta.

Klubitalotoiminnan vaikutukset jäsenten psykososiaaliseen toimintakykyyn, yleiseen terveydentilaan ja sosiaalisiin suhteisiin olivat uusien jäsenten lomakekyselyjen perusteella vaatimattomia. Osalle jäsenistä toimintaan osallistuminen oli kuitenkin antanut kimmokkeen kokeilla työtä tai koulutusta ja valtaosa kyselyyn vas-tanneista uusista jäsenistä arvioi osallistumisen hyödyt sangen myön-teisiksi. Uusien jäsenten yksilöhaastattelut osoittivat, että klubitalotoi-minnalle annetut merkitykset olivat pääosin myönteisiä ja yhteisön jäsenyyden koettiin johtaneen vähintäänkin tyydyttävään lopputulok-seen. Klubitalo koettiin usein merkittävällä tavalla tukeneen sairau-desta toipumisessa ja oireiden kanssa selviytymisessä, antaneen väli-neitä elämän normalisoimiseen ja luoneen osin perustaa myös yhtei-sön ulkopuolelle suuntautumiseen. Klubitalotoiminta vaikuttikin vastaavan jäsenten omia käsityksiä, odotuksia ja pyrkimyksiä varsin-kin jäsenyyden alkuvaiheessa. Alkuvaiheen jälkeen klubitalon koet-tiin parhaimmillaan tarjonneen mahdollisuuksia niin yhteisöllisyy-teen kuin omien valmiuksien käyttöönottoon, ja jäsenyyden myötä avautuneet kehittymismahdollisuudet nähtiin omalla kohdalla joskus jopa odotettua paremmiksi. Suurimmat haasteet klubitalotoiminnalle muodostuvat jäsenistön kuntoutumisen erivaiheisuudesta sekä vai-keudesta yhdistää tiivis yhteisöllisyys yksilölliseen, yhteisön ulko-puolelle ohjaavaan työotteeseen.

Myös muutoksia terveyspalvelujen käytössä ja terveyteen liit-tyvässä elämänlaadussa oli nähtävissä. Tosin tutkimusasetelma ei anna mahdollisuutta tulkita muutoksia suoranaisesti klubitalotoimin-taan osallistumisen aikaansaamiksi. Uusien jäsenten terveyspalvelu-jen käytössä tapahtui myönteistä kehitystä seurantavälillä. Terveys-palveluja käyttäneiden henkilöiden määrä pysyi kutakuinkin ennal-laan, mutta suoritteiden määrä jäsentä kohti väheni seuranta-aikana. Tulos oli saman suuntainen myös terveyteen liittyvän elämänlaadun osalta.

Tutkimuksen lopputulema on, että mielenterveyskuntoutujien klubitaloilla on selvä ja tärkeä merkitys mielenterveyspalvelujen osana ja järjestelmän tuottamien palvelujen täydentäjänä.

Avainsanat: klubitalo, mielenterveys, kuntoutus

44

JULKAISUHietala-Paalasmaa O, Hujanen T, Härkäpää K, Reuter A (2009) Mielenter-

veyskuntoutujien klubitalot. Yhteisön tukea ja yksilöllistä kuntoutumis-ta. RAY:n avustustoiminnan raportteja 20. Helsinki.

Maahanmuuttajien työllistymistä tukevat suunnitelmat ja palvelut (2007–2008)

Rehabilitation and employment of immigrants – Support plans and services

TAUSTAMonet maahanmuuttajat eivät hyödy riittävästi julkisen sektorin tar-joamista palveluista integroituakseen suomalaiseen yhteiskuntaan jo-ko työllistymisen kautta tai muulla tavoin. Maahanmuuttajien asema ja oikeudet julkisessa palvelujärjestelmässä jakautuvat kotoutumis-vaiheen erityispalveluihin ja tämän jälkeiseen peruspalvelujen käyt-töön.


Muu työryhmä Ulla Peltola,Laura Metso

Yhteistyökumppanit Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Helsin-gin työvoimatoimisto, Helsingin työvoiman palvelukeskus, Kan-saneläkelaitos ja Uu-denmaan TE-keskus

Peruspalvelujen piiriin kuuluu jo huomattava määrä kotoutu-misvaiheen ohittaneita maahanmuuttajia, jotka voivat jäädä eri syistä vaille tarvitsemiaan terveys-, sosiaali-, työllistymis- ja kuntoutuspal-veluja. Kaikkein heikoimmassa asemassa ja syrjäytymisvaarassa ovat kotoutumisvaiheen ohittaneet maahanmuuttajat, joilla on samanai-kaisesti terveyteen, sosiaaliseen integraatioon ja työllistymiseen liit-tyviä ongelmia.

Ulkopuolinen rahoitus Euroopan sosiaali-rahasto, Tavoite 3 -ohjelmaTAVOITE

Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia terveyden, sosiaalisen integraa-tion ja työllistymisen edistämiseen liittyviä palvelutarpeita helsinki-läisillä kotoutumisvaiheen ohittaneilla maahanmuuttajilla on ja miten nykyinen palvelujärjestelmä pystyy näihin tarpeisiin vastaamaan. Li-säksi selvitettiin, miten voidaan tukea maahanmuuttajien valmiuksia käyttää julkisia palveluja, miten julkisissa palveluissa voidaan pal-vella maahanmuuttajia nykyistä paremmin ja missä määrin ilmenee tarpeita kehittää uusia palveluja.

AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusta varten haastateltiin Helsingin kaupungin sosiaaliviraston, Helsingin työvoimatoimiston, Helsingin työvoiman palvelukeskuk-sen ja joidenkin Helsingissä toimivien järjestöjen johtajia ja työnteki-jöitä. Haastateltavilla oli pitkä kokemus maahanmuuttajien kanssa

45

työskentelemisestä ja osalla heistä oli myös itsellään maahanmuutta-jatausta. Tehdyt teemahaastattelut (n=19) koodattiin teemoittain ja teemoja analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.

TULOKSETTutkimuksen tuloksia käsiteltiin kahden pääteeman alla, jotka olivat asiakastyön yleiset haasteet sekä asiakkaiden tarpeet ja palvelujen toimivuus. Asiakastyön haasteet saattavat ilmetä kuntoutumisen ja työllistymisen tukitarpeita omaavien maahanmuuttajien asiakkuudes-sa palvelusta riippumatta. Haasteena on yhdenvertaisuuden toteutu-minen silloin, kun palveluissa suhtaudutaan maahanmuuttajiin kiel-teisesti, asiakkaana olevan maahanmuuttajan suomen kielen taito on heikko tai työntekijän ja asiakkaan välistä kommunikaatiota heiken-tävät kulttuurierot ja asiakkaalle vieras palvelujärjestelmä.

Asiakkaiden tarpeiden ja palvelujen toimivuuden yhteydessä käsiteltiin maahanmuuttajien palvelutarpeita sekä olemassa olevien kotouttamis-, terveys-, sosiaali-, työllistymis- ja kuntoutuspalvelujen kykyä vastata niihin. Esiin nousivat etenkin toimivien mielenterve-yspalvelujen puute, isojen perheiden äitien ja yksinhuoltajien vaikea asema, luku- ja kirjoitustaidottomilta ja oppimisvaikeuksia omaavil-ta puuttuvat palvelut sekä työllistymisen tukemisesta puuttuvat yksi-lölliset sekä työnhakijalle että työnantajille suunnatut palvelut. Kun-toutuspalveluihin ohjaaminen vaikuttaa erittäin vähäiseltä, eivätkä mahdollisuudet asiakkaiden tilanteiden kokonaisvaltaiseen selvittä-miseen vastaa tarvetta.

Yhdenvertaisten palvelujen takaaminen myös maahanmuutta-jille edellyttää työntekijöiden asenteiden ja työtapojen muokkaamis-ta, puuttuvien palvelujen kehittämistä ja palvelujen välisen yhteis-työn lisäämistä sekä panostamista kuntoutusprosessien kokonaisval-taiseen tukemiseen kuntoutusluotsauksen keinoin.

Avainsanat: maahanmuuttajat, kuntoutuminen, työllistyminen, yhdenvertai-suus, suomen kielen taito, kulttuurierot, palvelujärjestelmä, kotouttamispalve-lut, terveyspalvelut, sosiaalipalvelut, työllistymispalvelut, kuntoutuspalvelut

JULKAISU Peltola U & Metso L (2008) Maahanmuuttajien kuntoutumisen ja työllisty-

misen tukeminen Helsingissä. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 79/2008.

46

Maahanmuuttajat kuntoutuspalvelujen asiakkaina (2009-2011)

Immigrants as clients in the Finnish rehabilitation services

TAUSTA Maahanmuuttajien määrä on Suomessa edelleen varsin pieni useim-piin muihin Euroopan maihin verrattuna, vaikka maahanmuuttajien määrä ja osuus väestöstä on kasvanut nopeasti viime vuosina. Kun vuonna 1990 Suomessa asui vakituisesti vain 26 000 ulkomaan kan-salaista, oli heitä vuoden 2007 lopussa jo vajaa 133 000 eli noin 2,5 prosenttia väestöstä. Vieraskielisiä oli miltei 173 000 eli noin 3,3 prosenttia väestöstä. Vuonna 2008 Suomeen muutti enemmän ihmi-siä kuin koskaan aiemmin yhden vuoden aikana, noin 27 600 henki-löä. Maahanmuuttajien määrän kasvu asettaa uudenlaisia haasteita myös suomalaisille kuntoutuspalveluille, mutta maahanmuuttajien kuntoutuspalvelujen asiakkuuteen liittyviä kysymyksiä on tutkittu toistaiseksi vasta hyvin vähän.


Muu työryhmä Ulla Peltola, Mirkka Vuorento


TAVOITE Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella maahanmuuttajien kuntoutus-tarvetta ja kuntoutuspalvelujen toimivuutta erityisesti Kansaneläke-laitoksen näkökulmasta. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat: millai-sia kuntoutuksen tarpeeseen johtavia ongelmia maahanmuuttajataus-taisilla asiakkailla on, missä määrin eri tahojen tai toimijoiden maa-hanmuuttaja-asiakkailla esiintyy kuntoutustarvetta, millaisia kuntou-tustarpeen tunnistamiseen, kuntoutukseen ohjaamiseen, kuntoutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyviä ongelmia palveluissa ja pal-velujärjestelmässä esiintyy sekä millaisia ovat suunnittelun ja toteu-tuksen onnistuneet ratkaisut sekä alueellisesti että yleisesti.

AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen pääaineistona käytetään avainhenkilöiden teemahaas-tatteluja ja analyysimenetelmänä sisällönanalyysiä. Teemahaastatte-luissa esiin nousseiden asioiden pohjalta toteutetaan laajemmalle toimijajoukolle suunnatut strukturoidut puhelinhaastattelut. Lisäksi tutkimusaineistoina käytetään saatavilla olevia asiakirja-aineistoja ja tilastotietoja. Tutkimusaineistojen analysointi sidotaan hyvinvointi-palveluja ja transnationalismia koskevaan teoreettiseen keskusteluun ja tutkimustuloksia verrataan kansainvälisissä (etenkin eurooppalai-sissa) tutkimuksissa saavutettuihin tuloksiin.

47

YHTEISTYÖKUMPPANIT Tutkimushankkeen suunniteltuja yhteistyötahoja ovat julkisen, yksi-tyisen ja kolmannen sektorin toimijat, jotka rahoittavat, suunnittele-vat ja toteuttavat kuntoutustoimenpiteitä tai –toimintaa, joka koskee myös maahanmuuttajataustaisia asiakkaita. Näitä tahoja ovat Kan-saneläkelaitoksen yksiköiden lisäksi sosiaali- ja terveystoimi, työhal-linto, työterveyshuolto sekä kuntoutuspalveluja tuottavat yksiköt ja yritykset. Tutkimusaineistoa kerätään pääkaupunkiseudun (Helsinki, Vantaa, Espoo) lisäksi kahdesta muusta tutkimukseen mukaan valit-tavasta kaupungista.

Avainsanat: maahanmuuttajat, kuntoutus, kuntoutuspalvelut, kotoutumis-palvelut, palvelujärjestelmä

Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin(2003–2008)

Finns' attitudes towards immigrants

TAVOITE Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ja selittää suomalaisten suhtautu-mista ulkomaalaiseen työvoimaan ja pakolaisiin, eri maista lähtöisin oleviin maahanmuuttajiin ja heidän kielellisiin ja poliittisiin oikeuk-siinsa vuosina 1987–2007.

Vastuuhenkilö Magdalena Jaakkola

AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimus perustuu koko väestöä edustaviin henkilökohtaisiin käynti-haastatteluihin vuosina 1987 (N=1088), 1993 (N=1035), 1998 (N=1020), 2003 (N=1538) ja 2007 (1030). Pääkaupunkiseudulla teh-tiin vuosina 1993, 1998 ja 2003 enemmän haastatteluja kuin muina vuosina, jolloin myös pääkaupunkiseudun sisäisiä eroja voitiin tutkia tarkemmin. Vuonna 1987 pääkaupunkiseudulla haastateltiin 170 henkilöä, vuonna 1993 390 henkilöä, 1998 388, vuonna 2003 482 ja vuonna 2007 200 henkilöä. Tavanomaisten ristiintaulukoiden lisäksi aineistoa analysoitiin moniluokitteluanalyysin (MCA) avulla.

TULOKSETSuomalaisten suhtautuminen ulkomaisen työvoiman vastaanottami-seen oli vuonna 2007 myönteisempää kuin minään aikaisempana tut-kimusajankohtana. Talouden elpyminen 90-luvun laman jälkeen ja väestörakenteen muutoksesta seuraava työvoimapula selittävät asen-

48

teiden kehittymistä myönteiseen suuntaan. Suhtautuminen ulkomaa-laisten asiantuntijoiden ja opiskelijoiden maahantuloon ja maahan-muuttajien toimimiseen palveluammateissa – lääkäreinä, lastenhoita-jina, poliisina, työvoimaneuvojina, sosiaalityöntekijöinä ja varsinkin siivoojina ja taksinkuljettajina – oli myönteistä. Eri kansallisuusryh-miin suhtaudutaan kuitenkin eri tavalla; useimpiin kuitenkin aiempaa myönteisemmin. Vuonna 2007 virolaisten, kiinalaisten ja puolalais-ten maahanmuuttoon suhtauduttiin myönteisemmin kuin venäläisten ja somalialaisten maahanmuuttoon. Maaseudulla asenteet somalia-laisia kohtaan ovat myönteistyneet hieman mutta Helsingissä ne ovat säilyneet ennallaan. Vantaalla asenteet somalialaisia kohtaan ovat sen sijaan kiristyneet huomattavasti vuosina 2003-2007.

Sosioekonomisen uhan kokeminen selitti asenteiden kiristy-mistä laman aikana. Vähän koulutettujen ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien muita asenteet olivat muita kielteisempiä myös kaikkina muina tutkimusajankohtina. Henkilökohtainen tutustuminen maahanmuuttajiin lisäsi myönteisiä asenteita ja vähensi maahan-muuttoon liitettyjä taloudellisia, terveydellisiä (aids, huumeet) ja so-siaalisia uhkakuvia (rikollisuus, terrorismi).

Vuonna 2007 vihreät ja kokoomuksen kannattajat suhtautuvat muita myönteisemmin ulkomaiseen työvoimaan. Vasemmistoliitto-laisten asenteet pakolaisia kohtaan olivat sen sijaan myönteisempiä kuin kokoomuslaisten. Naisten asenteet pakolaisia ja ulkoisesti suo-malaisista erottuvia etnisiä ryhmiä kohtaan ovat suopeampia kuin miesten. Nuorten miesten asenteet ulkomaalaisten maahanmuuttoa ja maahanmuuttajien toimimista palveluammateissa ovat kielteisempiä kuin muiden. Vuonna 2003 enemmistö vastaajista kannatti maahan-muuttajien äidinkielen siirtämistä myös seuraavaan polveen ja runsas puolet hyväksyisi myös opetuksen antamisen maahanmuuttajien äi-dinkielellä. Joka neljäs vastaaja oli sitä mieltä, että ”Suomen ei tulisi sallia islamin uskon harjoittamista Suomessa, koska se uhkaa kult-tuuriamme.” Vuoden 2007 suppeammassa tutkimuksessa vm. kysy-myksiä ei esitetty.

Avainsanat: asenteet, maahanmuuttaja, ulkomaalainen työvoima, pakolaiset, etninen ryhmä

JULKAISUT Jaakkola, M (1995) Suomalaisten kiristyvät ulkomaalaisasenteet. Työpoliit-

tinen tutkimus 101, Työministeriö, Helsinki. Jaakkola, M (1997) Rasistinen väkivalta ja ”ulkomaalaisasenteet” pohjois-

maissa. Teoksessa T Dahlgren, J Kortteinen, K J Lång, M Pentikäinen & M Scheinin (toim.) Vähemmistöt ja niiden syrjintä Suomessa. Ih-misoikeusliiton julkaisusarja n:o 4. Yliopistopaino, Helsinki, 227-260.

49

Jaakkola, M (1999) Maahanmuutto ja etniset asenteet. Suomalaisten suhtau-tuminen maahanmuuttajiin 1987-1999. Työpoliittinen tutkimus 215, Työministeriö, Helsinki.

Jaakkola, M (2001) Hyväksyykö työyhteisö maahanmuuttajat? Kuntoutus 1, 43-50.

Jaakkola M (2005) Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin vuosina 1987–2003. Työpoliittinen tutkimus 286, Työministeriö, Helsinki.

Jaakkola M (2006) Suomalaisten suhtautuminen ulkomaiseen työvoimaan ja pakolaisiin. Kuntoutus 1, 5–26. Julkaistu myös Siirtolaisuusinstituutin aikakauslehdessä Siirtolaisuus – Migration 2/2006, 1–12.

Jaakkola M (2008) Suomalaisten suhtautuminen ulkomaiseen työvoimaan vuonna 2007. Kuntoutus 1, 21–38.

Jaakkola, M. (2009) Maahanmuuttajat suomalaisten näkökulmasta. Asen-nemuutokset 1987-2007. Helsingin kaupungin tietokeskus, Tutkimuksia 2009:1

Lapset ja nuoret kuntoutuksessa – Kelan psykiatrisen perhekuntoutuksen kehittämishankkeen arviointi2006–2009)

Children and adolescents in rehabilitation – evaluation of the SII development programme for psychiatric family rehabilitation

TAUSTA Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen käyttö on lisääntynyt, mutta edelleen osa lapsista ja nuorista jää hoitamatta. Kela pyrki omalta osaltaan vastaamaan tähän haasteeseen käynnistämällä vuon-na 2000 lasten ja nuorten psykiatrisen perhekuntoutuksen. Perhekun-toutus on suunnattu perheille, joiden lapsella on todettu psyykkisiä ongelmia ja hoitosuhde ennen kuntoutusta. Eri puolille maata sijoit-tuvista perhekuntoutushankkeista (12) tehdään Kelan rahoittama ar-viointitutkimus, josta vastaavat Lapin yliopisto ja Kuntoutussäätiö. Arvioinnin ensimmäinen vaihe käynnistyi vuonna 2005 ja päättyi vuonna 2008. Arvioinnin toinen vaihe jatkuu vuoden 2009 loppuun.

Hankkeen johtaja Asko Suikkanen (Lapin yliopisto)

Vastuuhenkilö KuntoutussäätiössäPirjo Lehtoranta Ullamaija Seppälä

Muu työryhmä Ritva Linnakangas, Aila Järvikoski (Lapin yliopisto)

Ulkopuolinen rahoitus TAVOITEKansaneläkelaitosArvioinnin ensimmäisen vaiheen tavoitteena oli kuvata perhekuntou-tukseen ohjautumista, asiakkuuden muodostumista ja kohderyhmää. Lisäksi tarkasteltiin perhekuntoutuksen toteuttamista, tavoitteenaset-telua ja työskentelyotteita sekä perheen kokemuksia kuntoutuksesta. Perhekuntoutuksen toiminnasta pyrittiin nostamaan esiin hyviä käy-täntöjä. Arvioitiin myös hankkeiden verkostoitumista.

Arvioinnin toisessa vaiheessa tuotetaan tietoa perhekuntoutuk-sen vaikutuksista yksilö- ja perhetasolla sekä tietoa, joka auttaisi pää-

50

telmien tekoa kehitettäessä perhekuntoutusta sekä yhteistyötä ja työnjakoa Kelan, kuntien, yksityisen ja julkisen terveydenhuollon ja muiden toimijoiden kesken.

AINEISTO JA MENETELMÄT Arvioinnissa käytetään määrällisiä ja laadullisia aineistoja sekä lä-hestymistapana monitahoarviointia. Tietoa tuottavat perhekuntoutuk-sen toteuttajat, kuntoutukseen osallistuvat perheet (vanhemmat ja lapset) sekä lapsia ja nuoria kuntoutukseen lähettävät tahot.

ALUSTAVIA TULOKSIA Perhekuntoutukseen osallistui vuosina 2005–2007 1031 lasta ja nuor-ta perheineen. Poikien osuus oli 66 % ja tyttöjen 34 %. Alakouluikäi-siä oli 40 % ja yläkouluikäisiä 37 %. Alle kouluikäisiä 5 % ja yli 16-vuotiaita 18 %. Kuntoutukseen lähettäjinä toimivat pääasiassa las-tenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian poliklinikat, terveyskeskus ja koulu. Kuntoutuksesta näyttäisivät hyötyvän hyvin erilaiset lapset ja nuoret riippumatta siitä, oliko heillä neuropsykiatrisia oireita, ahdis-tuneisuus- tai käyttäytymishäiriöitä tai masennusta. Vanhempien mielestä lapsessa on tapahtunut kuntoutuksen myötä muutoksia eri-tyisesti tunne-elämässä, mutta myös kaverisuhteissa, sosiaalisuudes-sa, tarkkaavuudessa ja käyttäytymisessä. Lasta ovat auttaneet yksilö-tapaamiset, ryhmään kuuluminen, toimintapainotteisuus ja määrätie-toinen ohjaaminen. Vanhemmat ovat saaneet voimavaroja tukea las-taan lapsen tunnetilojen käsittelyssä ja tietoa lasten käyttäytymisestä ja kasvatuksesta. Vanhemmat kokevat tärkeiksi vertaistuen, saaman-sa tuen vanhemmuuteen ja perheille järjestetyn yhteisen toiminnan.

Kuntoutumista tukevina toimintakäytäntöinä tulevat esiin kun-toutuksen yhteinen suunnittelu, sen edistymisen seuranta ja jatko-tuesta sopiminen palveluntuottajan, lapsen/nuoren ja hänen perheen-sä sekä lähettäjätahon kanssa. Koko perheelle, sisarukset mukaan lu-kien olisi suotava mahdollisuus kuntoutukseen. Kuntoutuksen kes-tossa ja intensiivisyydessä tarvitaan joustavuutta. Tarvitaan myös eri-laisia työskentelyotteita: yksilötyöskentelyä lapsen kanssa, ryhmä-työskentelyä ja perheen kanssa työskentelyä, kotikäyntejä ja vertais-tukea. Kuntoutuksen on tärkeätä nivoutua päivähoitoon ja kouluun, jotka toimivat ongelmien varhaisina havaitsijoina ja lapsen tukijoina perheen ohella. Ensimmäisen arviointivaiheen raportti julkaistaan keväällä 2009.

Avainsanat: perhekuntoutus, lasten mielenterveys, nuorten mielenterveys, mielenterveyspalvelut, arviointi

51

Psykoterapian vaikuttavuus työkykyyn ja koettuun hallintaan (2006–2010)

The effect of psychotherapy on working ability and coping

TAUSTA Psykoterapian vaikuttavuutta on tutkittu runsaasti, mutta vaikutta-vuusarviointien seuranta-ajat ovat yleensä melko lyhyitä ja vertailut pitkän ja lyhyen psykodynaamisen psykoterapian ja voimavara-suuntautuneen (ratkaisukeskeisen) terapian välillä puuttuvat lähes kokonaan. Terapian vaikuttavuutta on suhteellisen harvoin tutkittu työkyvyn ja työhön osallistumisen ulottuvuuksilla. Myöskin hallintaa ja optimismia on käytetty varsin harvoin vaikuttavuusmuuttujina.

Vastuuhenkilö KuntoutussäätiössäKristiina Härkäpää

Psykoterapia-projektin johtajaPaul Knekt (Helsingin Psykoterapiaprojekti, KTL)

TAVOITE Osana Helsingin Psykoterapiaprojektia verrataan eri psykoterapia-muotojen vaikutuksia osallistujien työ- ja oppimiskykyyn, työhön ja opiskeluun osallistumiseen sekä koettuun hallintaan ja optimismiin.

AINEISTO JA MENETELMÄT Kaikkiaan 326 potilasta satunnaistettiin kolmeen terapiaryhmään, ts. voimavarasuuntautuneeseen lyhytterapiaan tai pitkään tai lyhyeen psykodynaamiseen terapiaan. Tutkittavat vastasivat lomakekyselyi-hin ja osallistuivat haastatteluihin terapian alkaessa sekä useita kerto-ja 3 vuoden seuranta-ajan kuluessa.

Avainsanat: psykoterapia, työkyky, hallinta, optimismi, vaikuttavuus, satun-naistettu koeasetelma

JULKAISU Hannula JA, Lahtela K, Järvikoski A, Salminen JK, Mäkelä P (2006)

Occupational Functioning Scale (OFS) – An instrument for assessment of work ability in psychiatric disorders. Nord J Psychiatry 60, 5, 372-8.

Psykoterapia, masennus ja sisäinen tarina (2005–2007)

Psychotherapy, depression and inner narrative

TAUSTAMasennus on muodostunut merkittäväksi kansanterveydelliseksi ja -taloudelliseksi ongelmaksi. Psykoterapia on eräs keskeinen hoito- ja kuntoutusmuoto masennukseen. Psykoterapia on osoitettu ryhmäver-

52

tailuihin perustuvissa satunnaistetuissa tutkimuksissa vaikuttavaksi hoitomuodoksi masennuksen hoidossa, mutta terapian käyttöarvoa ihmisten yksilöllisten tarpeiden ja elämänpäämäärien näkökulmasta ei ole juurikaan tutkittu. Tutkimus oli osa Helsingin Psykoterapiapro-jektia.

VastuuhenkilöJukka Valkonen

YhteistyökumppanitPaul Knekt ja Olavi Lindfors (Helsingin Psykoterapiaprojekti), Kari Vesala (Helsingin yliopiston Sosiaali- TAVOITE psykologian laitos),

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää psykoterapian vaikutuksia ja merkityksiä ihmisten omien kokemusten ja tulkintojen näkökulmas-ta.

Vilma Hänninen(Kuopion yliopiston Sosiaalipolitiikan jasosiaalipsykologianlaitos)

AINEISTO JA MENETELMÄT Ulkopuolinen rahoitusTutkimuksen aineistona olivat 14 Helsingin Psykoterapiaprojektiin osallistuneen henkilön terapiaa edeltäneet ja terapian päättymishet-keen ajoittuvat haastattelut. Puolet oli osallistunut lyhyeen voimava-rasuuntautuneeseen terapiaan ja puolet pitkään psykodynaamiseen psykoterapiaan. Osa osallistuneista oli BDI -kyselyn perusteella toi-punut terapian aikana masennuksestaan, osa ei. Mukana on sekä miehiä että naisia. Analyysimenetelminä käytettiin narratiivisia ai-neiston lukutapoja.

Helsingin Psykoterapia- projekti 2005–2006

TULOKSETPsykoterapian koettiin vaikuttaneen niin ihmisten välittömiin koke-muksiin, ajatteluun kuin sosiaaliseen toimintaankin. Terapiaan ja tut-kimusasetelmaan koettiin liittyneen myös joitakin haittoja. Masen-nuksen muutoksia selitettiin lisääntyneellä ymmärryksellä ja näkö-kulmien muutoksella. Myös terapiasuhteella ja erilaisilla terapian ul-kopuolisilla tekijöillä koettiin olleen merkitystä masennuksen lievit-tymiseen. Masennuksen jatkuessa syyt liitettiin joko vääränlaiseen terapiaan tai terapeuttiin, terapian keskeneräisyyteen tai ulkopuolisiin tekijöihin. Narratiivisen analyysin kautta tutkimuksessa tuotettiin tulkintoja elämänhistoriallisen, situationaalisen tai moraalisen sisäi-sen tarinan ja psykoterapian yhteensopivuudesta. Terapiaprosessin myötä sisäinen tarina joko vahvistui tai muuttui, joskus taas terapia ei kohdannut ihmisen itsestään kertomaa tarinaa.

JOHTOPÄÄTELMÄTPsykoterapialla voi olla monenlaisia vaikutuksia masennuksesta kär-sivän ihmisen hyvinvointiin ja elämäntilanteeseen. Psykoterapian merkityksiä pitää kuitenkin tarkastella suhteessa ihmisen odotuksiin ja toiveisiin sekä hänen tapaansa ymmärtää omia ongelmiaan. Par-haimmillaan psykoterapia voisi tukea koherentin elämäntarinan ker-tomista, emansipoitumista oman sisäisen tarinan toteuttamiseen sekä

53

liittymistä laajempiin kertomuksiin, jotka tarjoaisivat omalle elämäl-le myös tarkoituksellisuuden kokemuksen.

Avainsanat: psykoterapia, masennus, sisäinen tarina, laadullinen tutkimus, kertomusten analyysi, narratiivinen analyysi

JULKAISUT Valkonen J, Ehrling L, Lindfors O ja Helsingin Psykoterapiaprojektin tutki-

jaryhmä (2006) Psykoterapian merkitykset ja haastattelukontekstit. Kat-saus laadulliseen tutkimukseen Helsingin Psykoterapiaprojektissa. Psy-koterapia 25, 1, 45–59.

Valkonen J (2007) Psykoterapia, masennus ja sisäinen tarina. Kuntoutussää-tiön tutkimuksia 77. Helsinki.

Valkonen J (2007) Psykoterapia, masennus ja sisäinen tarina (Lectio prae-cursoria). Psykologia 42 (6), 461-464.

Valkonen J (2008) Psykoterapian käyttöarvo. Kuntoutus 31, 2, 36-42.

Psykoterapeutit Suomessa (2009-2010)

Psychotherapists in Finland

TAUSTA Psykoterapian tarpeen on arvioitu lisääntyneen mielenterveyden häi-riöistä aiheutuneiden haittojen kasvun myötä ja siitä syystä, että ih-miset ovat aikaisempaa valmiimpia hakemaan apua näihin haittoihin. Psykoterapian tarjonta on puolestaan kasvanut ensisijassa psykotera-piakoulutuksen laajenemisen seurauksena, mutta tästä huolimatta tarve ylittää edelleen tarjonnan. Psykoterapeutin ammattia harjoitta-vien koulutustaustasta ja terapian suuntautumisesta tarvitaan nykyistä tarkempaa ja luotettavampaa tietoa terveyspoliittisen päätöksenteon tueksi. Psykoterapian tarpeen ja tarjonnan kohtaamisen arvioinnissa ja mielenterveystyön valtakunnallisessa kehittämisessä tarvitaan li-säksi tietoa psykoterapiapalvelujen alueellisesta jakautumisesta sekä määrällisesti että laadullisesti.


Muu työryhmä Jukka Valkonen, Ullamaija Seppälä

Yhteistyökumppanit Ilona Autti-Rämö, Timo Klaukka, Raimo Raitasalo (Kelan tutkimusosasto)

Ulkopuolinen rahoitusKansaneläkelaitos

TAVOITTEET Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa Suomessa toimivista psy-koterapeuteista ja heidän tarjoamansa psykoterapian määrästä ja muodosta.

AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimus toteutetaan rekisteröidyille psykoterapeuteille suunnattuna lomakekyselynä, jossa selvitetään mm. ammatti- ja koulutustaustaa,

54

psykoterapiapalvelujen määrää, muotoa ja alueellista jakautumista sekä järjestämistapoja, rahoitusta ja käyttäjiä. Lisäksi selvitetään psykoterapiapalveluihin ohjaamista.

Avainsanat: psykoterapia, psykoterapeutit, mielenterveyskuntoutus

Työhön paluu (2007– 2010)

Return to work after sick leave due to depression

TAUSTAMasennus sairautena ei ole yleistynyt, mutta masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä on puolitoistakertais-tunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Neljä kymmenestä uu-desta työkyvyttömyyseläkkeestä on myönnetty mielenterveyden häi-riöiden takia. Työstä poissa oleminen on masennuksen yhteydessä yksilön voimavarojen palautumisen kannalta usein tarpeellista; silti poissaolon pitkittyessä ja sosiaalisten kontaktien heikentyessä vaiku-tukset voivat muodostua kuntoutumista haittaaviksi. Työstä poissa-olon ajan pitkittyessä myös työntekijän taloudellinen tilanne heikke-nee. Haitat näkyvät myös työnantajien ja yhteiskunnan maksamina lisäkustannuksina.


Muu työryhmä Marja Oivo, Maarit Vänskä

Ulkopuolinen rahoitus Raha-automaatti- yhdistys

TAVOITE Hankkeen tavoitteena on kehittää, kokeilla ja arvioida uusia, jo sai-rausloman varhaisessa vaiheessa toteutettavia kuntoutuksen toimin-tamalleja, joiden avulla luodaan edellytykset onnistuneelle työhön paluulle ja työssä jaksamiselle. Tavoitteena on tukea ja aktivoida työstä poissa olevaa työntekijää sekä edistää yhteydenpitoa työpai-kalle. Kuntoutusohjausta voidaan toteuttaa sekä työpaikalla että sen ulkopuolella. Ohjauksen ja valmennuksen avulla autetaan työhön pa-laajaa ratkaisemaan työ- ja toimintakykyynsä, työympäristöön, sosi-aaliturvaan ja muihin työhön paluun kannalta olennaisiin teemoihin liittyviä kysymyksiä. Tukimuotojen kesto ja sisältö vaihtelevat yksi-löllisen tarpeen mukaan; niitä jatketaan työhönpaluun vaiheessa ja tarvittaessa vielä sen jälkeen, kunnes työn tekeminen ja mahdolliset työyhteisön omat tukitoimet ovat vakiintuneet.

AINEISTO JA MENETELMÄT Hankkeen kohderyhmänä ovat masennuksen tai uupumuksen vuoksi työstä poissa olevat työntekijät, jotka ovat itse motivoituneita kun-

55

toutumistaan ja työhön paluutaan edistävään työskentelyyn. Asiak-kuuden edellytyksenä on asianmukainen hoitosuhde joko työterveys-huollossa tai esim. psykiatrian poliklinikalla. Projektin asiakkaille tarjotaan yksilöllistä ja pitkäkestoista kuntoutusneuvojan tukea. Heil-lä on mahdollisuus saada lisäksi vertaistukea ryhmästä. Työskentelyn alussa jokaiselle asiakkaalle laaditaan yksilöllinen työhönpaluusuun-nitelma. Työmenetelminä ovat mm. tavoitteelliset keskustelut ja konkreettiset tilanneselvittelyt, joiden yhteydessä kuntoutusneuvoja voi jalkautua asiakkaan kanssa käynneille esim. Kelaan, työeläkelai-tokseen tai työvoimatoimistoon. Tarvittaessa tehdään myös verkosto- ja työnantajayhteistyötä esim. erilaisten työjärjestelyjen toteuttami-seksi. Hankkeen arvioinnissa sovelletaan realistisen monitahoarvi-oinnin menetelmiä.

TULOKSETHankkeessa kehitettävien ja kokeiltavien toimintamallien kautta on tarkoitus saada aikaan käyttökelpoisia uusia palvelukonsepteja kun-toutustyöhön mutta myös välitöntä hyötyä yksittäisille työhön palaa-jille, työnantajille ja työterveyshuolloille.

Avainsanat: masennus, kuntoutuminen, työhön paluu

Pientyöpaikoilla uudistuminen – PUNK (2009–2012)

Supporting well-being and working ability of employees at SMEs

TAUSTA Työkyky-, työhyvinvointi- ja osaamisongelmat ovat sairauspoissa-olojen lisääntymisen ja aikaisen eläkkeelle siirtymisen taustalla. Suu-ri osa sairauden ja työkyvyttömyyden pitkittymisestä ja liian varhai-sesta eläkkeelle jäämisestä olisi vältettävissä varhaisemmalla rea-goinnilla ja toimivammalla kuntoutuksella sekä työurien yksilölli-semmällä suunnittelulla ja paremmalla tiedostamisella yritysten osaamistarpeista. Pk-työpaikkojen ja pientyöpaikkojen yhteistyö työ-terveyshuoltojen kanssa on yleensä vähäistä. Ongelmana on usein, että pieniä yrityksiä lähestytään samalla tavalla kuin suuria. Pk-työpaikoista ja pienyrityksistä on vaikea järjestää osallistumista pit-käkestoisiin kuntoutuksiin.

56

TAVOITE Vastuuhenkilöt Tavoitteena on saada työhyvinvointityö pk-työpaikoilla entistä ta-

voitteellisemmaksi ja kehittää hyviä käytäntöjä ja välineitä tähän työhön. Tavoitteena on, että työpaikoilla reagoidaan entistä aikai-semmin työkyky- ja osaamisongelmiin. Lisäksi tavoitteena on kehit-tää malleja yhteistyöhön Pk-työpaikkojen ja työterveyshuoltojen kesken. Edelleen työterveyshuollon valmius ohjata kuntoutukseen paranee kehitettävien käytäntöjen myötä. Hankkeessa kehitetään ja kokeillaan kahta varhaiskuntoutusmallia, jotka on suunniteltu ottaen huomioon pientyöpaikkojen erityistarpeet.

Ullamaija Seppälä, Pirkko Mäkelä-Pusa

Muu työryhmäSisko Ahosilta ja projektisuunnittelija, Janne Jalava, Tuomas Koskela

Yhteistyökumppanit Kuntoutussäätiön Kuntoutuspalvelukes-kus (Pirjo Juvonen-Posti ja osa-aikaiset suunnittelijat) AINEISTO JA MENETELMÄT

Hankkeen kohderyhmänä on pk-työpaikat, pientyöpaikat, mikroyri-tykset ja niiden työntekijät sekä yksinyrittäjät. Kehitettävien käytän-töjen ja työhyvinvointityön välineiden kehittämistyö tapahtuu yhdes-sä hankkeessa mukana olevien työterveyshuoltojen ja työpaikkojen kanssa. Työpaikoille ja niiden työntekijöille tarjotaan koulutusta, kuntoutusta sekä käytäntöjä joilla työhyvinvointityö olisi tavoitteelli-sempaa. Arviointi keskittyy hankeryhmän sisäisten työprosessien ja hankkeessa kehitettävien tuotteiden ja menetelmien kehittämiseen. Arviointi käsittää itsearviointia CAF-mallin avulla ja arviointia sur-vey-kyselyjen ja haastattelujen sekä toiminnan observoinnin avulla. Lisäksi järjestetään arviointiseminaareja ja tulevaisuustyöpajoja.

Marja-Liisa Manka, Riitta Harju (Tampereen yliopisto, Työhyvinvointikeskus)

Ulkopuolinen rahoitusEuroopan sosiaalira-hasto, sosiaali- ja ter-veysministeriö

TULOKSETKonkreettisina tuloksina hankkeessa kehitetään työhön paluun käy-täntöjä osaksi varhaisen reagoinnin mallia, ja välineitä työhyvinvoin-tityöhön pk-työpaikoille. Hankkeessa tuotetaan työhyvinvointikoulu-tus-malli ja siihen liittyvä materiaali. Lisäksi hankkeessa kehitetään kumppanuusmalli pk-työpaikkojen ja työterveyshuoltojen yhteistyöl-le sekä kaksi varhaiskuntoutuksen palvelukonseptia. Hanke julkaisee myös arviointiraportin yksinyrittäjien ja mikrotyöpaikkojen varhais-kuntoutustarpeesta. Hanke tuottaa loppuraportin lisäksi pk-työpai-koille ohjeistusta työhyvinvointityöhön.

Avainsanat: Varhaiskuntoutus, työhyvinvointi, pk-työpaikat, pientyöpaikat, varhainen reagointi, työkyky, työura, työelämäosaaminen, työterveyshuolto

57

Työeläkekuntoutuksen toimivuus (2004–2010)

The functioning of vocational rehabilitation within the earnings-related pension scheme

TAUSTA Työeläkejärjestelmän ammatillisella kuntoutuksella pyritään työky-vyn ylläpitämiseen ja parantamiseen. Kuntoutuksen tavoitteena on edistää ansiotyössä pysymistä tai sinne palaamista ja ehkäistä työky-vyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Työeläkekuntoutusta koskeva lain-säädäntö uudistui vuonna 2004. Keskeinen muutos oli ammatillisen kuntoutuksen muuttuminen harkinnanvaraisesta lakisääteiseksi työ-eläke-etuudeksi. Uudistuksen tärkeimpiä tavoitteita on varhentaa työeläkekuntoutuksen aloittamista.

Vastuuhenkilö Raija Gould (Eläketurvakeskus)


Muu työryhmä Aila Järvikoski (Lapin yliopisto), Leena Saarnio(Eläketurvakeskus), TAVOITE Annika Laisola-Nuotio,

Tutkimushankkeessa selvitetään kuntoutusuudistuksen välittömiä vaikutuksia työeläkekuntoutukseen ja kuvaillaan työeläkekuntoutuk-sen uudistuksen jälkeistä toimintaa yksityisellä, kunnallisella ja val-tiollisella sektorilla. Hankkeessa tarkastellaan kuntoutuksen varhen-tumista, osuvuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja vaikuttavuutta sekä työkyvyttömyyden uhan kriteereitä.

Tuula Lehikoinen (Kuntoutussäätiö)

Yhteistyökumppani Eläketurvakeskus

AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksessa käytettävä aineisto koostuu Eläketurvakeskuksen re-kisteristä poimituista, työeläkekuntoutushakemukseensa myöntö- tai hylkäyspäätöksen saaneiden henkilöiden otoksista. Yksityisaloja edustavat otokset on poimittu kahdelta eri ajankohdalta: ennen kun-toutusuudistusta myöntöpäätöksen saaneet ja toisaalta uudistuksen jälkeen myöntö- tai hylkäyspäätöksen saaneet. Julkista sektoria edus-taviin otoksiin kuuluu vain uudistuksen jälkeen myöntö- tai hylkäys-päätöksen saaneita. Otoksiin kuuluvista kerätään tietoja Eläketurva-keskuksen rekistereistä, eri eläkelaitosten kuntoutusratkaisua koske-vista asiakirjoista ja kuntoutusta hakeneille tehdyllä lomakekyselyllä.

TULOKSETTutkimuksen ensimmäiset kuvailevat tulokset on esitetty vuonna 2007 julkaistussa taulukkoraportissa. Työeläkekuntoutujien keski-ikä oli 46 vuotta. Useimmilla oli takanaan paljon työvuosia, mutta vähän koulutusta. Mielenterveyden sairausryhmän osuus oli työeläkekun-toutuksessa pienempi kuin työkyvyttömyyseläkkeissä. Työnanta-jasektoreiden välillä oli suuria eroja: yksityisen sektorin kuntoutujiin verrattuna valtiosektorilla painottuivat korkeampi koulutustaso, asi-

58

antuntijatehtävät ja mielenterveyssyyt. Työeläkekuntoutujat olivat yleensä itse osallistuneet kuntoutuksensa suunnitteluun ja pääosa heistä oli tyytyväisiä ja motivoituneita kuntoutukseen. Monet kokivat kuitenkin kuntoutuksen alkaneen liian myöhään. Tyytymättömyyttä esiintyi myös kuntoutuksen aikana saadun taloudellisen tuen mää-rään. Tulokset nostivat ammatillisen kuntoutuksen haasteiksi kuntou-tujien peruskoulutuksen vähäisyyden, vaikuttavien kuntoutusmuoto-jen kehittämisen masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista kärsiville ja kuntoutuksen oikea-aikaisen toteuttamisen.

Avainsanat: ammatillinen kuntoutus, kuntoutusuudistus, työeläkekuntoutus, työkyvyttömyyden uhka

JULKAISUT Gould R, Härkäpää K, Järvikoski A, Laisola-Nuotio A, Lehikoinen T, Saar-

nio L (2007) Miten ja minkälaiseen työeläkekuntoutukseen? Työeläke-kuntoutuksen toimivuus -tutkimuksen taulukkoraportti. Eläketurvakes-kuksen keskustelualoitteita 2007:2. Edita Prima Oy, Helsinki.

Gould R, Härkäpää K, Järvikoski A (2008) Mielenterveysongelmat ja oi-kea-aikainen reagointi työeläkekuntoutuksen haasteina. Kuntoutus 31, 1, 39-53.

Vaikeavammaiset kuntoutujat Kelan palveluissa(2007–2010)

People with severe disabilities in rehabilitation organized by the Social Insurance Institution

TAUSTAKelalla on lakisääteinen velvollisuus niiden vaikeavammaiselle hen-kilölle tarkoitettujen pitkäaikaisten ja vaativien kuntoutusjaksojen järjestämiseen, jotka eivät liity suoraan sairaanhoitoon ja jotka ovat tarpeen asianomaisen kuntoutujan työ- tai toimintakyvyn säilyttämi-seksi tai parantamiseksi. Kuntoutuspalvelujen kehittämisessä ja to-teuttamisessa on kuntoutujan subjektiuden ja kuntoutujan ja hänen läheistensä näkökulman näkeminen ja huomioon otto tärkeää. Se asettaa kuntoutuksen perinteiselle asiantuntijuudelle uudenlaisia haasteita. Tutkimus kuuluu osana Kelan vaikeavammaisten kuntou-tuksen kehittämishankkeeseen. Sen tarkoituksena on tuoda kuntoutu-jan ja heidän läheistensä ääni kuuluville kuntoutuspalvelujen kehit-tämisprosessissa.

Vastuuhenkilö Aija Järvikoski (Lapin yliopisto/ kuntou-tustiede)

Vastuuhenkilö Kuntoutussäätiössä Kristiina Härkäpää

Tutkimusryhmä Liisa Hokkanen, Tuula Lehikoinen, Marjatta Martin, Pirjo Nikkanen, Tiina Notko,Jouni Puumalainen


59

TAVOITE Tutkimuskysymykset ovat: (1) Millaiset ovat kuntoutujien elämänti-lanteet ja kuntoutukseen liittyvät toiveet ja odotukset? (2) Miten kun-toutujat tai heidän vanhempansa/huoltajansa arvioivat kuntoutuksen suunnitteluprosessia ja miten he olivat siihen osallistuneet? (3) Miten he arvioivat kuntoutusprosessin kulkua ja kuntoutuksen toimeenpa-noa ja miten hyödylliseksi he kokevat eri kuntoutusmuodot? (4) Mil-laisia vaikutuksia he kokevat kuntoutuksella olleen ja millä osa-alueilla he vaikutuksia havaitsevat? (5) Millaisia kokemuksia heillä ja palveluverkoston jäsenillä on yhteistyöstä vaikeavammaisten kun-toutuksessa?

AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksessa sovelletaan moni- tai sekametodista lähestymistapaa (mixed methods approach). Ensimmäisessä vaiheessa tehtiin lomake-kyselyt kolmelle otokselle (aikuiset, nuoret ja lapset), jotka poimittiin Kelan rekistereistä vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta kos-kevan myönteisen päätöksen vuonna 2005 saaneiden henkilöiden keskuudesta. Lomakekyselyt sisälsivät sekä strukturoituja että puoli-strukturoituja kysymyksiä. Toisen vaiheen haastatteluihin valittiin kuntoutujia kustakin osaryhmästä lomakekyselyssä annetun suostu-muksen perusteella. Valinnassa pyrittiin tavoittamaan kuntoutujien moniäänisyys sosiodemograafisten tietojen ja kuntoutusta koskevien arviointien suhteen. Haastatteluissa käytettiin tarinallista lähestymis-tapaa. Kolmannessa vaiheessa haastattelut laajennettiin kuntoutujien kuntoutusverkostoihin, jolloin haastateltiin kuntoutussuunnitelman laatijoita, palveluntuottajia ja muita kuntoutujan verkostoon kuulu-via.

RAPORTOINTI Tutkimuksen loppuraportti ilmestyy vuonna 2009. Jo käynnistyneet jatkotutkimukset käsittelevät erityisesti aikuisen kuntoutujan näkö-kulmaa, vammaisten nuorten kuntoutuskokemuksia sekä asiakkaan ja hänen kuntoutusverkostonsa yhteistyötä.

Avainsanat: vaikeavammaisuus, lääkinnällinen kuntoutus, kuntoutujan nä-kökulma, kuntoutuksen kehittäminen

JULKAISU Järvikoski A, Hokkanen L, Härkäpää K (toim.) (2009) Asiakkaan äänellä.

Odotuksia ja arvioita vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutukses-ta. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 80. Helsinki. (painossa)

60

Vaikeavammaisten kuntoutujien elinolot, osallisuus ja kuntoutuksen hyödyt

Living conditions, participation and benefits of rehabilitation of rehabilitees with severe disabilities

TAUSTA Tutkimus on jatkoa vuosina 2007-2008 toteutetulle tutkimukselle Vaikeavammaiset kuntoutujat Kelan palveluissa. Tutkimuksen koh-teena ovat Kelan vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta vuonna 2005 myönteisen päätöksen saaneet aikuiset (20-64-vuoti-aat), jotka vastasivat vuosina 2007-2008 toteutettuun lomakekyse-lyyn (n=818, vastausporosentti 57).

Vastuuhenkilö Jouni Puumalainen

Muu tutkimusryhmäAila Järvikoski (Lapin yliopisto), Kristiina Härkäpää

Ulkopuolinen rahoitusKansanelälekaitosTAVOITE

Tutkimuksessa on neljä keskeistä tutkimuskysymystä: (1) Millaisia ovat vaikeavammaisten elinolot henkilöiden itsensä toteamana ja mi-ten he osallistuvat yhteisönsä toimintaan? (2) Miten vaikeavammais-ten lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelu tapahtuu ja miten kun-toutujat itse osallistuvat kuntoutuksensa suunnitteluun? (3) Millaisia odotuksia kuntoutujilla on kuntoutukselta ja millaisia vaikutuksia tai hyötyjä kuntoutujat kokevat kuntoutuksestaan olleen? (4) Miten kun-toutujat kokevat Kelan toimijana vaikeavammaisten lääkinnällisessä kuntoutuksessa?

AINEISTO JA MENETELMÄT Aineistona on vuosina 2007-2008 toteutetun tutkimuksen aikuisia koskeva lomakekysely, jossa oli sekä strukturoituja että avoimia ky-symyksiä. Menetelmänä käytetään mm. monimuuttujamenetelmiä.

RAPORTOINTI Tutkimuksen tulokset julkaistaan artikkeleina.

Avainsanat: vaikeavammaisuus, osallistuminen, osallisuus, kuntoutujan nä-kökulma

61

Tuettu työllistyminen Pohjoismaissa (2008-2009)

Supported employment in the Nordic countries – A research and development project in labour market integration

TAUSTA

The initiative of the project was taken in 2007 by the Nordic coun-tries’ national organisations within European Union of Supported Employment. The project is grounded in a prioritised area of the Nordic Council of Ministers that aims to strengthen the supply poten-tial of persons with reduced work ability by improving the quality of services that aim to support their employment to the open labour market by means of individualised support over a long time span, i.e. services that are based on supported employment (SE). The Work Research Institute (AFI) in Norway is financed by the Norwegian Labour and Welfare Administration to co-ordinate the project on Nordic level, including the research.

VastuuorganisaatioAFI Arbeidsforsknings-instituttet, Norja


Yhteistyökumppanit Vates-säätiö ja pohjoismainentutkijaryhmä

TAVOITE

The project’s basic acknowledgement is the need of mutual Nordic understanding of SE and its basic concepts in order to enable open and unbiased discussions of strengths and weaknesses of SE; to make SE more well known – and to enable comparison of experiences and results of SE in the Nordic countries. The specific aims of the project are as follows:

Based on practitioners’ experiences from inclusive work life efforts, the aim is to generate quality criteria that contribute to an improved Nordic understanding and standardisation of basic concepts and practices of SE and through that establish a more commonly agreed concept of SE in the Nordic coun-tries.

To ensure more reliable documentation, better possibilities to compare statistics/results – and thereby an improved basis to ensure high quality SE-services in the Nordic countries.

MENETELMÄT

Each Nordic country organises a national Development Organisation with different stakeholders: job coaches, clients and employers, rele-vant policy makers, national EUSE organisation, and researchers. Each national Development Organisation has an identified national co-ordinator. The project organizes national workshops/focus groups among relevant stakeholder groups. Group discussions and individ-

62

ual interviews within stakeholder groups (such as funders) will also be carried out. Annual joint Nordic conferences with involved stake-holders are organised to discuss the results of national workshops summarised in national reports.

Avainsanat: tuettu työllistyminen, ammatillinen kuntoutus, supported employment, vocational rehabilitation

Tuetun työllistymisen työkalupakki (2008-2009)

European supported employment toolkit

TAVOITE The purpose of the project is to develop a range of learning, educa-tional and training materials that will be aimed at professionals in-volved in delivering supported employment services to people with disabilities and potential employers in Europe.There is tangible evi-dence within Europe that there is an identified need for the develop-ment of such practical training and learning materials to improve the skills development of personnel involved in delivering supported employment services.

Vastuuorganisaatio European Union of Supported Employ-ment, Dundee City Council


YhteistyökumppanitThe project consists of 12 partners and a wide range of associ-

ated partners from local, regional and national levels involved in the design and development of the European Supported Employment Toolkit. All the partners are connected either directly or indirectly to the European Union of Supported Employment.

Vates-säätiö, eurooppa-laiset tuetun työllistymi-sen organisaatiot

Ulkopuolinen rahoitus Leonardo da Vinci -ohjelma

The 'Toolkit' will consist of a range of Position Papers, How To Guides and Training Materials, which will be designed to increase the knowledge and skills of professionals responsible for the delivery of supported employment. To support more disabled people into em-ployment the Partnership aims to improve the quality of training ma-terial available to those responsible for providing support. The toolkit will be developed over two years through 6-8 partnership meetings throughout Europe.

The operational objectives of the project are: - Design and develop a range of learning, practical guidance

and instructional materials that will support service provid-ers/participants in the acquisition and use of knowledge, skills and awareness to support disabled/disadvantaged peo-ple into the European labour market

63

- Develop the Supported Employment model in Europe to fa-cilitate improvements to standards and practices in the voca-tional education and training of supported employment ser-vice provider organisations

- Improve the quality and increase the cooperation between organisations, institutions and professionals involved in the delivery of supported employment services throughout Europe

- Facilitate the development of innovative and good practices in the field of supported employment/vocational education and training between the participating countries/partners

Avainsanat: tuettu työllistyminen, supported employment

64

Kuntoutussäätiön julkaisusarjojen raportit 2006-2009

KUNTOUTUSSÄÄTIÖN TUTKIMUKSIA Järvikoski A, Hokkanen L, Härkäpää K (toim.), Asiakkaan äänellä. Odo-tuksia ja arvioita vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Kuntou-ussäätiön tutkimuksia 80/2009 (painossa). t

Peltola U, Metso L, Maahanmuuttajien kuntoutumisen ja työllistymisen tuke-minen Helsingissä. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 79/2008.

Pensola T, Rinne H, Kankainen H, Roine S, Työikäiset ikääntyvät. 55–69- vuotiaiden terveys, toimintakyky, työkyky ja kuntoutustarve. Kuntoutussää-tiön tutkimuksia 78/2008.

Valkonen J, Psykoterapia, masennus ja sisäinen tarina. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 77/2007.

Ala-Kauhaluoma M, Toimeenpanon ratkaisuja ja arvioinnin haasteita. Tutki-mus uusista työllistymisen tukemisen tavoista. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 76/2007.

Valkonen J, Peltola U, Härkäpää K, Työtä, tukea ja mielenterveyttä. Koke-muksia mielenterveyskuntoutujien työllistymismalleista. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 75/2006.

KUNTOUTUSSÄÄTIÖN TYÖSELOSTEITA Haapasalo S, Korkeamäki J (toim.), Kuntoutuspalveluita aikuisten oppimis-vaikeuksiin – Opi oppimaan -projektin väliraportti. Kuntoutussäätiön työ-selosteita 38/2009.

Jalava J, Salomäki J, Määräaikainen työnkevennys työssä selviytymisen tu-kena. Arviointitutkimus Itellan Kunnon Polku -tuen vaikutuksista työntekijöi-den sairauspoissaoloihin ja työssä jaksamiseen. Kuntoutussäätiön työselos-teita 37/2008.

Pensola T, Roine S, Vuorento M, Iällä ei väliä: Hyvinvoivana ja vireänä töis-sä ja eläkkeellä. Loppuraportti Ikkuna-hankkeessa toteutetun 55–69-vuoti-aiden avomuotoisen varhaiskuntoutusmallin toteuttamisesta. Kuntoutus-säätiön työselosteita 36/2008.

Ala-Kauhaluoma M, Laurila H, Haapasalo S, Oppimisvaikeudet tukipalvelun haasteena – Lukineuvola-hankkeen arviointitutkimus. Kuntoutussäätiön työ-selosteita 35/2008.

Jalava J, Roine S, Hassinen R, Pensola T, Hyvistä käytännöistä lupaaviin tu-loksiin ja menetelmiin. Selvitys 55–69-vuotiaiden toiminta- ja työkyvyn edis-tämiseen keskittyneistä hankkeista ja hyvistä käytännöistä. Kuntoutussää-tiön työselosteita 34/2007.

Peltola U, Vuorento M, Juurruttamisen edistäjät ja estäjät. Kokemuksia työl-listymispalvelujen kehittämishankkeista. Kuntoutussäätiön työselosteita 33/ 2007.

65

Kuntoutusporttion kuntoutuksen ja kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkkopalvelu.

Kuntoutuksen tutkimustietokannasta löytyy tietoja kuntoutusalan hankkeista, tutkimuksista ja julkaisuista.

Kuntoutusportissa voi maksuttomasti tiedottaa tutkimuksista ja hankkeista sekä alaan liittyvistä koulutuksista ja tapahtumista.

Kuntoutusportti on toteutettu Raha-automaattiyhdistyksen tuella.

www.kuntoutusportti.fi

Pakarituvantie 4-5

PL 39, 00411 Helsinki

Puh. (09) 53041

Faksi (09) 566 3038

www.kuntoutussaatio.fi

s-posti: [email protected]

Kuntoutussäät iö

KuntoutussäätiöKuntoutussäätiö on monipuolinen kuntoutuksen, terveyden ja työelämän asiantuntija- ja kehittämiskeskus. Sen tavoitteena on edistää työikäisten työ- ja toimintakykyä ja parantaa vajaakuntoisten tasa-arvoista osallistumista työ- ja muuhun sosiaaliseen elämään. Näihin tavoitteisiin Kuntoutussäätiö pyrkii innovatiivisella tutkimus- ja kehittämistyöllä, kuntoutustoiminnalla sekä koulutuksella ja viestinnällä.

Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskusTutkimus- ja kehittämistoiminnan painopisteet:

kuntoutuksen tarve ja kohdentuminen toimintakykyä ylläpitävä ja sairausryhmäkohtainen kuntoutussosiaalisen ja työstä syrjäytymisen ehkäisy

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tietopalvelu:kirjastowww.kuntoutusportti.fi

Kuntoutuspalvelukeskus

Monipuolista työikäisten kuntoutusta:työssä jatkamista tukevat palveluttyöhönpaluuta tukevat palveluttyöllistymistä tukevat palvelutInnokuntoutus

Documents

Tutkimus- ja kehittämishankkeet 2009 - Kuntoutussäätiö...Tutkimus- ja kehittämistoimintamme on jakautunut kolmeen toi-mintalinjaan. Noudatamme tässä kirjassa myös samaa jakoa