Vaihtoehto EU:lle 1/2014

va i H t o e H t o e u : L L e

1/2014NRO vaiHtoeHto eu:LLe tiedotuskeskus ry vÄLittÄÄ kriittistÄ tietoa eu-PoLitiikan vaikutuksista Ja tarJoaa kansaLaisiLLe HyvÄn toiMintaFooruMin.

> MaaHanMuuttaJat Ja tyÖ > eu:n kannatus Laskussa >

euROOPAN Vaihto-eHDOT

veu:n kyseLy eurovaaLieHdokkaiLLe

2 | Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4 » w w w.v e u. f i

aJankoHtaista

toiMisto

LI IT Y NY T!

Va i h t o e h t o e U : l l e t i e d o t U s k e s k U s ry

Vaihtoehto EU:lle tiedotuskeskus ry välittää kriittistä tietoa EU-politiikan vaikutuksista ja tarjoaa kansalaisille hyvän toimintafoorumin. Koska EU-ratkaisut ovat puhtaasti poliittisia, viimeisen sanan on oltava meillä itsellämme. Haluamme päätösvallan säilyvän kansalaisilla. Tavoitteemme on liittovaltiokehityksen pysäyttäminen – ja Suomi irti EU:sta.

Haluatko mukaan aktiiviseen toimintaan? VEU on mukana Sosiaalifoorumissa ja järjestää EU-kriittisiä tilaisuuksia eri paikkakunnilla. Näihin kaikkiin tarvitaan tekijöitä. Ilmoittaudu toimistoon puhelimitse, sähköpostitse tai kirjeitse, niin saat tietoa tapahtumista joissa voit olla mukana.

Liity jäseneksi!VEU:n jäseneksi voi liittyä maksamalla jäsenmaksun yhdistyksen pankkitilille. Jäsenmaksut ovat yhdistyk-selle tärkeä tulonlähde ja sen maksettuasi saat kotiin kannettuna Vaihtoehto-lehden. Ilmoita maksaessasi yhteystietosi, jotta posti tulee perille oikeaan osoit-teeseen. Kerro nimi, osoitteesi sekä muut mahdolliset yhteystiedot sähköpostilla (v e u @ C O. i N e T. f i ) tai maksun yhteydessä viestikenttään.

Lisätietoja löydät internet-sivuilta osoitteessa w w w.v e u. f i

Vaihtoehto eU:lle -LeHti

P u H e e N j o H ta j a

Arjo Suonperä [email protected].�

Va R a P u H e e N j o H ta j a

Jyrki Yrttiaho jyrki.yrttiaho@eduskunta.�

J Ä S E N E T :

Matti Aalto [email protected] Holopainen antti.holopainen@a-klinikka.� Veijo Kare veijo.kare@sysma.� Mauri Nygård [email protected].� Hannele Salava hannelesalava@elisanet.� Riitta Suokas [email protected] Wallgren thomas.wallgren@iki.�

VA R A J Ä S E N E T :

Lauri Alhojärvi [email protected] Laine dimi@komnl.� Stig Lång [email protected] Lundgren [email protected] Mättö [email protected]

i s s N 1235-7189 PÄ Ät o i m i t ta j a Mikko Korhonen j u l K a i s i j a Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry P o s t i o s o i t e Mäkelänkatu 15, 00550 Helsinki P U H E L I N : (09) 682 3422 s Ä H K Ö P o s t i [email protected].� Pa N K K i Y H t e Y s Danskebank FI33 8000 1500 9266 63 ta i t t o Ninni Kairisalo Pa i N o Botnia Print Pa i N o s m Ä Ä R Ä 10 000

t Y Ö N t e K i j Ä Mikko Korhonenv e u @ C O. i N e T. f i

09-6823422

mikäVeU?

pa n k k i y h t e y s :

DanskeBank FI33 8000 1500 9266 63

j ä s e n m a k s U t :

Henkilöjäsen: 17€ / vuosiTyötön / opiskelija: 8,50€ / vuosiPerhejäsenmaksu: 34€ / vuosi

veu FaCeBookissa: www.veu.fiveu:n uudet nettisivut nyt auki: www.veu.fi

Kannen valokuva: Shutterstock. Kuvankäsittely: Ninni Kairisalo

mielenosoitUs: eU:n ja Usa:n kaUppaneUVottelUt keskeytettäVä!23.5.2014 klo 15 • NarinkkatoriLue lisää EU:n ja USA:n välisistä vapaakauppaneuvotteluista:www.ttipinfo.wordpress.fi • [email protected]

VeU:n eU-Vaalipaneeli kokkolassa19.5. klo 17 • Kokkolan Kirjasto, Hongell-sali

eUroopan Vasemmisto-mUUttUUko eUrooppa?20.5. klo 18 • Petras Cafe Yrjönk 11 PoriPorin Vaihtoehto-klubi

toiMisto

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4 | 3» w w w.v e u. f i

VeU:n kysely eUroVaali-

ehdokkailleEU:n vastustajien kyettävä politisoimaan

EU-jäsenyyden ydinkysymykset

VeU kysyi eurovaaliehdokkailta näiden mielipiteitä EU-jäsenyydestä, EMUsta ja soti-laallisesta liittoutumattomuudesta. Vastauksia ehdokkailta tuli melko epätasaisesti. Isoim-mista puolueista tuli korkeintaan kourallinen vastauksia kun taas eduskunnan ulkopuolisista puolueista vastattiin ahkerammin. Tämä ker-tonee siitä, ettei kysymystä EU-jäsenyydestä pidetä valtapuolueiden keskuudessa ajankoh-taisena tai edes kiinnostavana; EU-hegemonia on vahva.

Vaikka EU-jäsenyys ei ole tällä hetkellä yleisessä poliittisessa keskustelussa, kyselyn tulokset kertovat tämän keskustelun tarpeesta: Mitä jos euroalue hajoaa? Pitäisikö olla oma vai esim. yhteinen pohjoismainen valuutta? Vaatisiko liittovaltiokehitys nyt ainakin kan-sanäänestyksen järjestämisen? EU-jäsenyyteen liittyviin kysymyksiin ei ole itsestäänselviä vastauksia, eivätkä kysymykset ole turhia.

Jos on mahdollista, että EU:n luonne muut-

tuu tai se hajoaa, tarvitsemme keskustelua vaihtoehdoista EU-jäsenyydelle. Millainen on itsenäisen Suomen tie? Kuinka vahvat turvata-kuut EU:n yhteisessä puolustuksessa anne-taan? Mikä on EU:n puolustuksen ja NATOn suhde? Ja vielä: Saattaako EU merkitä puo-lustuspolitiikan vuoksi käytännössä NATO-jäsenyyttä?

eU-VastUstajien kyettäVä politisoimaan eU-jäsenyyden ydinasiat

Haluttiin sitten erota EU:sta tai muuttaa sitä paremmaksi, vaatii se ensin EU:ta koskevien kysymysten tulemista poliittiseen keskusteluun ja tätä varten EU-kriittisten liikkeiden, puolu-eiden ja järjestöjen tulee löytää toimiva stra-tegia. Vasta kun kysymys EU-jäsenyydestä on noussut poliittiseen keskusteluun, voi kamp-pailu jäsenyyttä vastaan todella alkaa. Myös

kamppailu EU:n perusluonteen muuttamiseksi vaatisi samaa, mutta koko EU:n alueella, ei yksin Suomessa.

Siksi on myös tärkeää koko EU:ta kritisoi-valle laajemmalle kentälle käydä keskustelua yhteisistä tavoitteista ja yhteisen kamppailun muodostamiseksi. Osa tätä kenttää haluaa eh-dottomasti Suomen eroavan EU:sta, osa halu-aa muuttaa EU:n perusluonnetta. Samalla kun kritiikissä on ollut yhtäläisyyksiä – kritiikki kohdistuu samoihin EU:n ydinasioihin – ei ole tarpeeksi etsitty yhteistyötä, eikä yhtäläisyyksiä kenties nähdä. Mutta pienelle liikkeelle yksi-nään on hyvin vaikeaa tai mahdotonta muuttaa yleistä poliittista keskustelua. Silloin ei saada Suomea irti EU:sta saati muuteta EU:n perus-sopimuksia paremmiksi. EU-kriitikoiden pitää nähdä toisensa ja luoda yhteinen kamppailu. »

TeksTi mikko korhonen


eU Vai ei?Puolue/ ehdokas Pitäisikö

erota EU:sta

Pitäisikö järjestää kansanää-nestys EU-jäsenyyden ehdoista

iPu

Antti Pesonen kyllä kyllä

Juhani Honkonen kyllä kyllä

Marika Siltanen kyllä kyllä

Pasi Hentunen kyllä ei

Francesca Vallin kyllä kyllä

Jarmo Nevalainen kyllä kyllä

Mauri Nygård kyllä kyllä

Janus Putkonen kyllä ei

Alexander Holthoer kyllä kyllä

köyhien asilla

Terttu Savola kyllä kyllä

mUUtos 2011

Junes Lokka kyllä kyllä

Timo Hellman kyllä kyllä

Matti Järviharju kyllä kyllä

piraattipUolUe

Satu Immonen kyllä kyllä

sdp

Thomas Wallgren kyllä kyllä

skp

Arjo Suonperä kyllä kyllä

Heikki Ketoharju kyllä kyllä

Juhani Tanski kyllä kyllä

Timo Jalkanen kyllä kyllä

Pekka Lundgren kyllä kyllä

Matti Laitinen kyllä kyllä

Hannu Hyvönen kyllä kyllä

Rita Dahl kyllä kyllä

Tommi Lievemaa kyllä kyllä

Iida Ylönen kyllä kyllä

Tuukka Koirikivi kyllä kyllä

Simo Suominen kyllä kyllä

Lena Huldén kyllä kyllä

Petra Packalén kyllä kyllä

Tiina Sandberg kyllä kyllä

Tero pitkä kyllä kyllä

Puolue/ ehdokas Pitäisikö erota EU:sta

Pitäisikö järjestää kansanää-nestys EU-jäsenyyden ehdoista

kd

Sari Essayah ei kyllä

Timo Keskitalo ei e

Sauli Ahvenjärvi ei e

Peter Östman ei

Tiina Tuomela ei kyllä

keskUsta

Olli Rehn ei ei

kokoomUs

Lisa Sounio-Ahtisaari

ei ei

piraattipUolUe

Harri Kivistö ei kyllä

Ari Ryynänen ei ei

Mikael Böök ei ei

perUssUomalaiset

Sakari Puisto ei kyllä

rkp

Åsa Gustafsson ei ei

Alina Böling ei ei

Niklas Mannfolk ei ei

sdp

Mitro Repo ei ei

Vasemmistoliitto

Antero Eerola ei kyllä

Kari Uotila ei ei

Li Andersson ei kyllä

Vihreät

Sirpa Kauppinen ei kyllä

Saara Ilvessalo ei ei

Anne Bland ei kyllä

EHDOKKAILTA KYSYTTIIN:”Tulisiko Suomen erota EU:sta?” ja ”Ison Britannian pääministeri David Cameron on ehdottanut kansan-äänestystä EU-jäsenyyden ehdoista – haluaisitko, että samanlainen kansanäänestys järjestettäisiin Suomessa?”

tulisiKo suomeN EROTA EU:STA?

”EU:sta eroaminen ei kuitenkaan välttä-mättä/todennäköisesti johtaisi irtautu-miseen uusliberalistisesta politiikasta. EU:sta eroaminen ei siis ole mikään patenttiratkaisu, vaan olennaista on saada aikaan demokraattinen muutos politii-kassa.”

– T O M M I L I E V E M A A

”Suomi ei ole saanut mitään sellaista hyvää hyväksyttyään kansan tahdon mukaisesti neuvotellun EU-sopimuksen

Kyselyyn vastanneiden eh-dokkaiden määrä

Puolue

IPU 9

KD 5

Keskusta 1

Kokoomus 1

Köyhien asialla 1

Muutos 2011 3

Perussuomalaiset 1

Piraattipuolue 4

RKP 3

SDP 2

SKP 16

Vasemmistoliitto 3

Vihreät 3


loppuvuodesta 1994, jota se ei olisi voinut saada EU:n ulkopuolella.

Keskusjohtoiset ja epädemokraatti-set rakenteet, joiden varaan yhdentyvää Eurooppaa, sittemmin Maastrichtin sopimuksen mukainen EU ja nyttemmin Lissabonin sopimuksen mukainen EU päätettiin rakentaa, palvelee suuryritysten ja fi nanssieliitin etuja Euroopan kansoja vastaan.

Mikään katastrofi EU:sta irtaantumi-nen ei Suomelle olisi, koska Suomella jäisi 1.1.1994 voimaanastunut ETA-sopimus, joka takaa Suomelle hyvät edellytykset käydä kauppaa Euroopan maiden välillä. Myös kansalaisten vapaan liikkuvuuden takaava Schengen-sopimus jäisi Suomen osalta voimaan, vaikka EU:sta irtaantui-simmekin.” – J U H A N I H O N KO N E N

”Kyllä, nykymuotoisesta EU:sta on pyrit-tävä eroon. Euroopan laajuista yhteistyötä sen sijaan on kehitettävä.” – H E I K K I K E -

t o H a R j u

”EU on liian kallis suomalaisille, se vie it-senäisen päätösvallan omiin asioihin. EU on muuttunut arvaamattomaksi muitten etuja palvelevaksi taloussotien käyjäksi, joka yhä herkemmin on käyttämässä aseellisia keinoja ja kaikessa tukemassa USA:n imperialistista politiikkaa. EU:n perusarvo eli vapaaseen kilpailuun perus-tuva markkinatalous ja usko sen tuomaan jatkuvaan kasvuun jättää suomalaiset USA:n ja EU:n isompien kapitalistien ar-moille. EU estää Suomea ja sen tuotanto-elämää sekä kaupankäyntiä kehittymästä, kun yhteiskuntavastuuta noudattamaton kilpailu lopettaa Suomen työpaikkoja tai siirtää niitä halvempiin maihin eikä sanotun perusarvon vuoksi julkisen vallan sallita luoda korvaavia julkisen vallan työpaikkoja, vaan julkisen vallan roolia ja omistusta pyritään karsimaan. Lisäksi kauppaa kahlitaan EU:n asettamilla kau-pallisilla pakotteilla Suomen merkittäviä kauppakumppaneita vastaan.

Suomi joutuu maksamaan EU:lle vuodessa EU:n seitsenvuotiskauden arvioiden perusteella 1,8 miljardia euroa jäsenyyden maksuja ja lisäksi pankkikrii-sin hoitoon annettavia miljoonatukia ja takauksia, minkä lisäksi EU-jäsenyys aiheuttaa välillisiä muita kustannuksia

PitÄisiKÖ jÄRjestÄÄ KaNsaNÄÄNestYs EU-JÄSENYYDEN EHDOISTA?

”KYLLÄ, seuraava mahdollinen perusso-pimusmuutos saattaa sisältää niin paljon liittovaltioelementtejä, ettemme voi toimia enää legitiimisti edellisen kansanäänestyk-sen 1994 pohjalta.” – S A R I E S S AYA H

”Kyllä. Varauksella, koska yksi kansanää-nestys on jo pidetty. Kannatan kuitenkin suoraa demokratiaa parlamentarismin tukena. Voisi olla hyvä järjestää uudestaan EU-kansanäänestys ottaen huomioon että monessa mielessä tilanne, olosuhteet ja jäsenyys ovat muuttuneet jossain määrin. Vaihtoehtojen tulee olla selkeät, kiistat-tomat eri osapuolten kannalta, binääriset. Se joka valitsee kysymyksen kontrolloi vastausta.” – H A R R I K I V I S T Ö

”EI. Yleisesti ottaen kannatan kansan-äänestysten järjestämistä ja vahvempaa roolia, mutta mielestäni niille olisi tällä hetkellä tärkeämpiäkin kysymyksiä kuin EU-jäsenyys, joka on harvoja asioita joista Suomessa on järjestetty kansanäänestys. Jos kansa kuitenkin haluaisi asiasta äänes-tää, pitäisi se sallia.” – Saara Ilvessalo”Suomi valitsee 25.5. 13 edustajaa Euroo-pan parlamenttiin, joiden tehtävänä on edustaa suomalaisten mielipiteitä ja valvoa heidän etujaan. Erillistä kansanäänes-tystä ei edustuksellisessa demokratiassa tarvita.” – N I K L A S M A N N F O L K

enemmänkin kuin jäsenmaksujen verran. Näistä EU:n aiheuttamista menoista sel-viytyäkseen Suomen on myytävä valtion omaisuutta, mm. Raahen Rautaruukin osake-enemmistö kilpailijoille, korotetta-va jatkuvasti suomalaisten veroja ja leikat-tava vuodesta toiseen hyvinvointi valtion palveluksia ja näin vähitellen riisuttava hyvinvointivaltio päiviltä.” – A R J O S U O N P E R Ä

”Kyllä. EU on jäsenvaltioidensa kannalta turha byrokratiakoneisto. Täysin erikult-tuurisia ja -kielisiä kansoja ei ole järkevää alistaa samalle lainsäädännölle. Päätös-valta on palautettava Suomelle.” –J U N E S

lo K K a

”Ei. En usko sen olevan realistista. Tällai-selle tuskin saadaan Suomessa enemmis-töä ainakaan kovin pian. Mikäli eroami-nen tulee ajankohtaiseksi, se pitäisi tehdä isommassa porukassa yhdessä muiden maiden kanssa.” – A N T E R O E E R O L A

”EI, vaikka äänestin itse EU:n liittymistä vastaan, niin mielestäni kansanäänes-tyksen tulosta on kunnioitettava ja pyrin toimimaan Euroopan Parlamentissa niin, ettei liittovaltioelementtejä EU:ssa kasva-tettaisi ja kansallisesta itsemääräämisoi-keudesta voidaan pitää kiinni.” – S A R I E S S AYA H

”Ei. EU:n tekemät ratkaisut sitovat joka tapauksessa, kuten Sveitsin ja Norjan-kin kohdalla tosiasiallisesti on. Jäsenenä voimme vaikuttaa, nettojäsenmaksu on siitä verrattaen pieni hinta, vaikka meidän ei kuuluisikaan maksaa Iso-Britannian jä-senmaksukevennyksiä.” – L I A N D E R S S O N

”Ei. Käytännössä tässä vaiheessa mahdo-tonta nopeaan irtautua EU:sta.” – T I I N A T U O M E L A

”Ei. EU tulisi saattaa takaisin raiteilleen ja tulosvastuuseen kansalaisilleen. Mikäli tämä ei ole mahdollista niin sitten EU:sta olisi parempi erota. EU-jäsenyydestä tulisi ensin järjestää kansanäänestys.” – S A K A R I

P u i s t o

”Ei. EU:sta on ollut ja tulee olemaan Suomelle paljon hyötyä, mutta unionia

itsessään meidän täytyy rakentaa parem-maksi” – S A A R A I LV E S S A LO

”Ei. Pieni viennistä riippuvainen talous ei pärjää yksin.” – L I S A S O U N I O - A H T I S A A R I


Puolue/ehdokas Pitäisikö erota EMU:sta

Pitäisikö siirtyä takaisin omaan va-luuttaan?

iPu

Antti Pesonen kyllä kyllä

Juhani Honkonen kyllä kyllä

Marika Siltanen kyllä kyllä

Pasi Hentunen kyllä kyllä

Jarmo Nevalainen kyllä kyllä

Mauri Nygård kyllä kyllä

Janus Putkonen kyllä kyllä

köyhien asialla

Terttu Savola kyllä kyllä

mUUtos 2011

Junes Lokka kyllä kyllä

Timo Hellman kyllä kyllä

Matti Järviharju kyllä kyllä

piraattipUolUe

Satu Immonen kyllä kyllä

Mikael Böök kyllä kyllä

perUssUomalaiset

Sakari Puisto kyllä ei

sdp

Thomas Wallgren kyllä ei

skp

Arjo Suonperä kyllä kyllä

Heikki Ketoharju kyllä kyllä

Timo Jalkanen kyllä kyllä

Juhani Taski kyllä kyllä

Pekka Lundgren kyllä kyllä

Matti Laitinen kyllä kyllä

Hannu Hyvönen kyllä kyllä

Rita Dahl kyllä kyllä

Tommi Lievemaa kyllä kyllä

Iida Ylönen kyllä kyllä

Tuukka Koirikivi kyllä kyllä

Simo Suominen kyllä kyllä

Lena Huldén kyllä

Petra Packalén kyllä kyllä

Tiina Sandberg kyllä kyllä

Puolue/ehdokas Pitäisikö erota EMU:sta

Pitäisikö siirtyä takaisin omaan va-luuttaan?

Vasemmistoliitto

Antero Eerola kyllä kyllä

Li Andersson kyllä kyllä

iPu

Francesca Vallin ei ei

kd

Sari Essayah ei ei

Timo Keskitalo ei ei

Sauli Ahvenjärvi ei ei

Peter Östman ei ei

Tiina Tuomela ei ei

keskUsta

Olli Rehn ei ei

kokoomUs

Klisa Sounio-Ahtisaari

ei ei

piraattipUolUe

Harri kivistö ei ei

Ari Ryynänen ei ei

rkp

Åsa Gustafsson ei ei

Alina Böling ei ei

Niklas Mannfolk ei ei

sdp

Mitro Repo ei ei

Vasemmistoliitto

Kari Uotila ei ei

Vihreät

Sirpa Kauppinen ei ei

Saara Ilvessalo ei ei

Anne Bland ei ei

eMu jA OMA ValUUttaEHDOKKAILTA KYSYTTIIN:”Tulisiko Suomen erota EMU:sta?” ja ”Tulisiko Suomen siirtyä takaisin omaan valuuttaan?”

tulisiKo suomeN EROTA EMU:STA?

”Kyllä, vaikka en usko tämänkään olevan realistista lähitulevaisuudessa. Eurojärjes-telmä on kuitenkin eurokriisin mätä ydin. Talous- ja rahaliiton ongelmat ovat nyt tulleet koko EU:n syliin juuri eurokriisin muodossa. Me Suomessa maksamme ja kriisimaiden kansalaiset on ajettu leikkauspolitiikalla sosiaalisen katastrofi n partaalle.” – A N T E R O E E R O L A

”Euro aiheuttaa Suomelle työttömyyttä, korkotulojen menettämistä ja velkaan-tumista ulkomaille. Oman suomalaiseen kansantalouteen paremmin sopiva va-luutta olisi Suomelle, Suomen kansan-taloudelle ja suomalaisille huomattavasti järkevämpi maksuväline sekä arvon mitta ja säilyttäjä kuin euro.

Suomi ei noussut 80–90-luvun pank-kikriisiä seuranneesta massatyöttömyyttä aiheuttaneesta lamasta EU-jäsenyyden myötä. Paljon merkittävämpää roolia tässä näytteli markan ulkoinen devalvaatio ja markan kelluttamispäätös, jotka hetkel-lisesti siirsivät sivuun Suomelle, Suomen kansantaloudelle ja suomalaisille erittäin haitallisen ns. vahvan markan politiikan (v. 1989 revalvaatio ja ECU-valuuttakori-kytkentä), minkä ansiosta Suomen heikko hintakilpailukyky elpyi ja vientiteollisuu-temme alkoi vetää ja suomalaiset pääsivät takaisin työnteon makuun. Markan ajan viimeisen vuosikymmenen taloudelli-set vaikeudet johtuivat ennen kaikkea typerästä raha- ja talouspolitiikasta, jolla pyrittiin 1980-luvun puolenvälin jälkeen valmistautumaan tuolloin suunnitteilla olleeseen talous- ja rahaliitto EMU:n vaatimuksiin ja käytäntöihin.

Euro ei ole tuonut väitettyä vakautta talouteemme. Euron arvo on muuttu-nut n. 100 % viimeisen vuosikymmenen aikana suhteessa USA:n dollariin. Tätä ei voida kutsua vakaaksi kehitykseksi. Lisäk-si korkotaso olisi mitä todennäköisimmin säilynyt Suomen osalta matalalla tasolla myös EMU:n ulkopuolella (vrt. Ruotsin korkotaso samaan aikaan). Väitetty euron mukanaan tuoma vakaus on siis mitä pahimman luokan harhaanjohtamista ja tosiasioiden vääristelyä.” – J U H A N I H O N KO N E N


Puolue/ehdokas Puolue/ehdokas

KYLLÄ EI

iPu kd

Antti Pesonen Sari Essayah

Juhani Honkonen Timo Keskitalo

Marika Siltanen Peter Östman

Francesca Vallin keskUsta

Jarmo Nevalainen Olli Rehn

Mauri Nygård piraattipUolUe

Janus Putkonen Harri Kivistö

Alexander Holthoer Ari Ryynänen

kd perUssUomalaiset

Tiina Tuomela Sakari Puisto

köyhien asilla rkp

Terttu Savola Åsa Gustafsson

mUUtos 2011 Alina Böling

Junes Lokka Niklas Mannfolk

Timo Hellman sdp

Matti Järviharju Mitro Repo

piraattipUolUe Vasemmistoliitto

Satu Immonen Kari Uotila

Mikael Böök Li Andersson

sdp Vihreät

Thomas Wallgren Saara Ilvessalo

skp Anne Bland

Arjo Suonperä

Heikki Ketoharju

Juhani Tanski

Timo Jalkanen

Pekka Lundgren

Matti Laitinen

Hannu Hyvönen

Rita Dahl

Tommi Lievemaa

Iida Ylönen

Tuukka Koirikivi

Simo Suominen

Lena Huldén

Petra Packalén

Tiina Sandberg

Tero pitkä

Vasemmistoliitto

Antero Eerola

sotilaallinen liittoUtUmattomUUs

EU:SSA SUOMI oN sitoutuNut NatoaKiN KoVemPiiN PuolustustaKuisiiN – TULISIKO SUOMEN saNoutua NÄistÄ IRTI?

”Kyllä. Pääsääntöisesti muiden maiden sotiin ei tule osallistua.” – J U N E S LO K K A

”Kyllä. Suomen ei ole syytä mennä sy-vemmälle EU:n puolustusyhteistyöhön. Vaikka EU:n puolustustakuut voivat sanoissa näyttää kovemmilta kuin Naton, niillä ei ole sotilaallisia lihaksia taka-naan. Sotilasvoimaa löytyy vain Natolta. Siksi EU-puolustusta kehitetään unionin omien päätösten mukaisesti ”täysin yh-teensopivasti” Naton kanssa. Ne eivät ole erillään toisistaan. Tämä tarkoittaa, että EU voi olla myös takaportti Natoon.” – A N T E R O E E R O L A

”Kyllä. Puolustus kuuluu Suomen omaan toimivaltaan, eikä Suomen tule olla sidottuna ”puolustamaan” muita EU:n jäsenvaltioita ja kustantamaan tästä joh-tuvat kasvavat puolustusmenot. Viimeis-tään terrorismisyytöksillä saadaan kaikki sotatoimet näyttämään puolustussodilta, kuten Empire State Buildingin tapaus osoittaa, kun sillä sitoutettiin muut Nato-maat tukemaan USA:n hyökkäyssotaa öljyvaltio Irakiin. Jo nyt EU:n puolustuk-sellinen ulottuvuus aiheuttaa Suomella suuret lisämenot suomalaisen valmiusjou-kon varustamisen ja ylläpidon, liikuttelun ja harjoituttamisen sekä varustuksen yhteensopivuudesta huolehtimisen EU:n ja Naton joukkojen kanssa osalta.” – A R J O S U O N P E R Ä

”Kyllä. Myöskään Nato-jäsenyyttä ei tule harkita, vaan Suomen on pysyttävä liitou-tumattomana.” – H E I K K I K E T O H A R J U

”Kyllä, ja palata Paasikiven-Kekkosen linjalle.” – T I M O J A L K A N E N

”Suomen kannattaisi pysyä mahdollisim-man kaukana suurvaltojen sapelien kalis-telusta. EU:n Lissabonin sopimuksessa määritelty Natoon vahvasti pohjautuva yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka vie Suomen tahtomattamme mukaan moniin konfl ikteihin, joissa ei pitäisi olla mukana.

EU:n ulkopuolella Suomen turval-lisuuspoliittinen asema olisi parempi. Suomeen nähden suurvalta Venäjän säilyessä Suomen naapurina olisi kaik-kein järkevintä säilyttää välit itään päin mahdollisimman hyvinä, jotta asiamme sujuisivat myös jatkossa. Venäjä kun on Suomeen nähden sellaisessa talous- ja turvallisuuspoliittisessa asemassa, että se voisi halutessaan aiheuttaa Suomelle aivan ennen näkemättömällä tavalla harmia, minkä vuoksi Suomen etu olisi tosiaan pysytellä mahdollisimman hyvissä väleissä itään päin.” – J U H A N I H O N KO N E N

” Kyllä. Suomen paras puolustuspolitiikka on puolueettomuus!” – M A R I K A S I LTA N E N

” Kyllä. Perustelu: yhteistyötä toki tarvi-taan. Suomen oma armeija ja puolustus-politiikka on kuitenkin tärkeä säilyttää.” – T I I N A T U O M E L A

”Ei. Turvatakuut, vaikka ovatkin hankalia, ovat osa unionia ja uskottavaa maanpuo-lustusta. Suomen ei tule lähteä mukaan muiden EU-maiden suurvaltaleikkeihin, ja osaltaan kasvattaa sitä äärimmäisen epätodennäköistä mahdollisuutta että turvatakuita joskus tulevaisuudessa tarvit-taisiin. Yleisesti en kannata yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista. Unionin jäsenmailla ei ole yhteneväiset ulko- saatikka turvallisuuspoliittiset int-ressit. Natoon ei tule liittyä.” – L I A N D E R S S O N


veu:n uudet nettisivut nyt auki: www.veu.fi

VAIHTOEHTO EU:lleTIEDOTUSKESKUS r.y.(VEU) e-mail: [email protected].�

Puheenjohtaja Arjo Suonperä: Suomen EU-jäsenyyden välilliset kulut moninkertaiset jäsenmaksuun verraten. Veronmaksajat eivät kestä EU-jäsenyydestä johtuvaa kaksinkertaista verotusta ja sen kiristymistä!

eU tUlee sUomelle liian kalliiksi

eU-jäsenyyden suomalaisille aiheuttamia ylimääräisiä kuluja, jotka merkitsevät kaksin-kertaista verotusta, ei voida tarkastella vain Suomen 0,5 miljardin euron nettojäsenmak-sun ja menetettyjen arvonlisävero-osuuksien tai vuotuisen noin 2 miljardin määräisen brut-tojäsenmaksun perusteella. Välilliset seuraa-mukset EU:n jäsenyydestä ovat jo nyt paljon suuremmat. Niiden todellinen määrä tulisi hallituksen kertoa ja mikä niiden vaikutus on kestävyysvajepuheisiin.

Suomen hallitus leikkaa palveluista ja ko-rottaa veroja ensi vuonna lähes EU:n brutto-jäsenmaksun verran eli 1,5 miljardia ja seu-raavina vuosina vielä enemmän. On järjetöntä laiminlyödä suomalaisten hyvinvointi EU:n tukemisen vuoksi tai ottaa kallista lainaa EU-jäsenyyden kustantamiseksi.

Pankkikriisin hoitoon tarvitut rahat ja takaukset liikkuvat sadoissa miljoonissa ja todennäköisesti kasvavat jatkossa edelleen. EU-jäsenyyden vaatima suomalainen byro-kratia, virkamiesten armeija, EU-säännösten täytäntöönpano ja valvonta ja osallistuminen EU:n toimintaan ja näiden vaatimat palkat, käännös- edustus- vaali- ja matkakulut, vievät vuositasolla merkittävästi enemmän kuin net-tojäsenmaksu.

Jäsenmaksukin näyttää EU:n yksipuolisilla toimilla voivan nousta, kun EU voi päättää mitä Suomen bruttokansantuotteeseen, josta jäsenmaksu lasketaan, otetaan mukaan.

Vapaa liikkuvuus tuo Suomeen muitten maitten kansalaisia ja näitten perheenjäseniä, ja hyvin monelle näistä Suomi EU-jäsenyytensä vuoksi joutuu antamaan toimeentulotukea ja

muuta sosiaaliturvaa. Arvio näistä menoista on yli 50 miljoonaa euroa/v.

Suurin lisälasku veronmaksajille ja suoma-laisten tulevaisuudelle koituu kuitenkin siitä, että EU:n perusarvona on vapaaseen kilpai-luun perustuvan markkinatalouden eli kapita-lismin noudattaminen ja siihen liittyen julkisen vallan pääsääntöinen sulkeminen tuottavien toimialojen ulkopuolelle pois kilpailemasta yksityisten kapitalistien kanssa. Tätä pahentaa vielä EU:n tukema ideologinen julkisen vallan toimien yksityistämis- ja kaupallistamisvimma.

Näin valtio ja kunnat eivät aktiivisesti kehitä ja ylläpidä näillä tuottavilla vanhoilla ja uusilla toimialoilla toimintaa, eivätkä luo uusia pysyviä työpaikkoja, eivätkä saa tuloja työttömyyden vuoksi hiipuvien verotulojen korvaamiseksi. Kaikki jää yksityisten yrittäjien, joiden joukos-sa on paljon lyhytnäköisiä toimijoita, varaan ja toiminta on siitä johtuen tempoilevaa ja ristiriitaista. Tulevaisuus jätetään näin pääosin yksityisten kapitalistiyrittäjien kiinnostuksen ja toimintakyvyn varaan, useimmiten vielä ulko-maisten yrittäjien, jotka eivät Suomen eduista piittaa. Yhteiskuntavastuuta ei näillä toimi-joilla ole eikä kiinnostusta hyvinvointivaltion kehittämiseen tai edes säilyttämiseen.

Julkisen vallan pitämiseksi pois markki-noilta ja kapitalistien keskinäisen kilpailun hillitsemiseksi luotu julkisen vallan hankinto-jen kilpailuttamislainsäädäntö tuo merkittäviä lisäkustannuksia palkkojen ja muiden kilpailu-tuksen kulujen sekä valitusten käsittelyn osalta ja ennen kaikkea valitusten vuoksi viivästyttää merkittävästi hankkeitten toimeenpanoa saaden julkisen vallan toiminnan näyttämään tehottomalta.

EU:n suorat ja välillisesti aiheuttamat kustannukset tuovat huomattavat lisäkulut jäsenvaltioille niiden joutuessa tällaisten yli-määräisten kulujen maksamiseksi lainaamaan rahat yksityispankeilta, kun EU-järjestelmä estää jäsenvaltioita ottamasta rahoitusta suo-raan omilta keskuspankeiltaan. Kun laajenevan työttömyyden ja sen aiheuttamien paisuvien sosiaalimenojen vuoksi valtioiden ja kuntien verotulopohja murenee, jää lainaus ainoaksi valtioitten ja kuntien mahdollisuudeksi nope-asti kattaa menojaan. Näin EU järjestää ansait-semismahdollisuuksia pankkikapitalisteille.

EU:n puolustuksellisen yhteistyön vaatimat valmiusjoukot ovat huomattava menolisä Suo-melle, koska Suomi maksaa suoraan itse niiden valmiustilassa pidon ja myös kaikki kulut, jos niitä lähetetään johonkin maailmankolkkaan. Nyt esimerkiksi Afrikkaan pienen joukon lähettäminen maksaa 10 miljoonaa euroa.

Taloudellisen tuen antaminen EU:n ulkopuolelle on uusi valtava menoerä, josta Ukrainalle luvattu EU:n 11 miljardin rahoitus on vasta alkua. EU:n hankkeet EU:n alueen ulkopuolelle tuntuvat aitoon siirtomaavaltio-henkeen lisääntyvän.

Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa EU:n jäsenyyteen ja sen aiheuttamiin veronkorotuk-siin, hyvinvointivaltion taloudellisen toimival-lan rajoituksiin ja alasajoon, palveluleikkauk-siin enempää kuin demokratian kaventamiseen tai sotilaallisiin selkkauksiin. Taloudellisesti järkevä ja välttämätön johtopäätös on hankkiu-tua eroon EU:sta. <


veu:n uudet nettisivut nyt auki: www.veu.fi

TeksTi thomas Wallgren

eUroopalla on kolme tulevaisuuden vaihtoehtoa: rasistien Eurooppa, markkinalibe-ralismin ja yhtiövallan Eurooppa sekä sosiaa-linen Eurooppa. EU-vaaleissa 2014 on kyse näiden suuntausten voimasuhteista Euroopan Parlamentissa. Mutta kyse on myös ja ennen kaikkea siitä, miten sosiaalisempaa Eurooppaa voidaan rakentaa.

Kuulun laajaan muutosliikkeeseen, jota sanon mielelläni ”Solidaarisuuspuolueeksi”. Tähän liikkeeseen luen vihreiden ja vasemmis-ton lisäksi kaikki sosiaaliberalismin kannat-tajat sekä pk-yrittäjien ja perhemaatalouden ystävät.

Yhteisenä tavoitteenamme on entistä sosiaa-lisempi ja kansanvaltaisempi Eurooppa, joka ottaa ympäristövastuunsa ja ihmisoikeudet vakavasti, jossa tasa-arvo kukoistaa ja jossa on säällistä työtä, perusturvaa ja hyvinvointia kaikille.

euROOPAN Vaihto- eHDOT

kirjoiT Taja on Helsingin yliopisTon

f ilosofian dosenT Ti

Hän on myös VeU:n piTkäaikainen Halli TUksen

jäsen ja sdp:m eUroVaalieHdokas

thomasWallgren.fi

[email protected]

1 0 | Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4 » w w w.v e u. f i

Olen joka päivä mukana rakentamassa uutta markkinaliberalismin jälkeistä Eurooppaa mm. SDP:n Eurooppa-työryhmän jäsenenä, Vaihtoehto EU:lle ry:n hallituksen jäsenenä ja Brysselissä yhtiövaltaa analysoivan ajatus-hautomo ”Corporate Europe Observatoryn” hallituksen jäsenenä.

Suomalaiset jakautuvat EU-kriittisiin ja EU-vastustajiin. En vastusta EU:n arvoja enkä kansainvälistä yhteistyötä. Silti sanon toisinaan, hyvin tosissani, että olen tärkeässä mielessä EU:n vastustaja. On väärin ja vaaral-lista Euroopalle, jos vain taantumuksellinen oikeisto saa käyttää sanoja EU-kriittinen, EU-skeptinen ja EU-vastainen. EU:ssa on asioita, joita jokaisen meistä on syytä vastustaa.

Sanon tämänkin mielelläni: Kansanää-nestyksillä voimme parhaiten ratkaista millä tavalla haluamme jatkaa EU:ssa jos ollenkaan. Pohjoismaisen yhteistyön tiivistäminen on meille erittäin hyvä vaihtoehto.

Nykyinen EU ei ratkaise kriisejä. Se tuottaa kriisejä tavallisille ihmisille ja varmoja voittoja finanssilaitoksille. EU on voimakkaassa muu-tostilassa. Tulevaisuuden vaihtoehtoja on neljä:

> EU voi kehittyä entistä voimakkaam-maksi ja tiiviimmäksi unioniksi ilman, että demokratia ja sosiaalinen ja ekologi-nen vastuu kehittyvät. Tämä on huonon liittovaltion ja autoritaarisen kapitalismin vaihtoehto.

> EU voi ajautua yhä syvenevään taloudel-liseen, sosiaaliseen ja demokraattiseen kriisiin, josta seuraa sen jonkinasteinen, jopa kaaosmainen hajoaminen. Näissä oloissa rasistisen oikeiston nousulle on suuri mahdollisuus.

EU:n todennäköisin kehityskulku on nähdäkse-ni se, että ensin toteutuu ensimmäinen kehitys-polku. Tästä seuraa yhä uusia ja yhä pahempia kriisejä, mikä ruokkii rasismin ja populistisen oikeiston nousua. Tämä on EU:n itsemurhan tie. Sille pitää etsiä hyviä vaihtoehtoja.

hyViä Vaihtoehtoja on kaksi

> EU voi kehittyä entistä voimakkaam-miksi ja tiiviimmäksi unioniksi siten, että demokratia ja sosiaalinen ja ekologinen

NykyiNeN eU ei r at

k aise kriisejä . se

tUottaa kriisejä

tavallisille ihmisille

ja varmoja voittoja fiNaNssi

l aitoksille

vastuu samalla kehittyvät. Tämä on ”hyvän integraation” vaihtoehto. Sitä voi hyvin sanoa myös ”hyvän liittovaltion”, ”pohjoismaisen Euroopan” tai ”sosiaalisen EU:n” vaihtoehdoksi.

> Eurooppa voi kehittyä sosiaaliseksi ja vastuulliseksi siten, että EU:n merkitys pienenee ja läheisen elämänpiirin mer-kitys kasvaa. Tässä yhtälössä paikallisen, kansallisen ja ylikansallisen suhteet mää-rätään uudelleen ja syntyy hyvä lokalisaa-tio, joka edistää globaalia yhteisvastuuta.

Suuri enemmistö ystävistäni, joiden kanssa teen työtä ”sosiaalisen EU:n” puolesta, tunnus-tavat hyvistä vaihtoehdoista vain ensimmäisen. He sanovat usein, että se on ainoa vaihtoehto. He viittaavat globaaleihin ongelmiin ja ylikan-salliseksi kasvaneeseen kapitalismiin haasteina, joihin kansallisvaltiot eivät kykene vastaamaan.

Minäkin kannatan ehdottomasti ”sosiaalisen EU:n” politiikkaa ja olen tehnyt paljon todel-la konkreettista ja tuloksellistakin työtä sen eteen. Kädenjälkeni näkyy mm. EU:n perus-kirjan artiklassa 207, jossa on minun kirjoitta-mani esitykseen perustuvaa tekstiä siitä, miten hyvinvointipolitiikkaa pitää voida suojata kauppapolitiikan ylilyöntejä vastaan esimerkik-si TTIP-neuvotteluissa EU:n ja Yhdysvaltojen välillä.

Olen siis ollut mukana paikkaamassa EU:n puutteita. Silti katson, että yhden ainoan vaihtoehdon politiikka vie metsään. ”Solidaa-risuuspuolueemme” on ainoan vaihtoehdon ja yhden totuuden sokaisemana ollut mukana hyväksymässä hyvin merkittävää vallan siirtä-mistä EU:lle ja esimerkiksi maailman kauppa-järjestölle (WTO) ilman, että ylempien tasojen demokratia olisi ensin varmistettu.

Seurauksena tästä olemme yhä vaikeammissa oloissa yrittäneet luoda pohjoismaista, ilmasto-vastuullista, demokraattista Euroopan unionia. Matkalla kohti ainoaa vaihtoehtoa solidaarisuus-puolue on kutistunut ja joutunut yhä laihempien kompromissien kierteeseen.

Toisin voi käydä, kun luotamme siihen, että meillä todella on kaksi hyvää vaihtoehtoa. Tämä luottamus vapauttaa meidät huono-jen kompromissien pakosta ja antaa meille takaisin politiikan tärkeimmän voimavaran, vapaan, rohkean mielikuvituksen ja toivon suurten hyvien muutosten mahdollisuudesta.

(Näistä aiheista paljon lisää kotisivuillani, thomaswallgren.fi)

Teoriassa hyvä liittovaltio ja hyvä EU:n vallan vähentäminen voivat näyttää vastakkaisilta. Mutta tiedän kokemuksesta, että käytännössä se työ, jota teemme jommankumman eteen, melkein aina vaivattomasti edesauttaa myös toisen toteutumista.

Annan kaksi konkreettista esimerkkiä:

Olen tehnyt viime vuosina rajusti työtä ylisuuria finanssialan yrityksiä ja veropa-ratiiseja vastaan. Teen tätä työtä kaikilla politiikan tasoilla. Helsingissä tein hel-mikuussa 2011 ensimmäisenä valtuutet-tuna Suomessa aloitteen kaupunkimme vapauttamiseksi veroparatiisiyhtiöistä. Olen ollut mukana ydinporukassa suun-nittelemassa pohjoismaista kuntien ve-

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4 | 1 1» w w w.v e u. f i

roparatiisikampanjaa, jonka julkistimme Tukholmassa 15.3.2014. SDP:n työryh-miä ja ministereitä olen auttanut viemään veroparatiisiasiaa EU-tasolle. Maailman sosiaalifoorumin kautta olen mukana globaalin yhteistyön kehittämisessä.

Jos EU muuttuu finanssiyhtiöiden ja veroparatiisien suojelijasta niiden suitsijaksi, on tämä askel vahvemman sosiaalisen EU:n suuntaan. Näin hyvä integraatio etenee. Jos tietoisuus vero-paratiisien haitoista kasvaa, mutta EU jatkaa väärällä linjalla, ihmiset kääntyvät hyvin perustein entistä enemmän EU:ta vastaan. Tämä johtaa hyvän lokalisaation politiikan kannatuksen kasvuun.

Toinen esimerkki: Olen ollut paljon mukana pakolais- ja maahanmuutto-politiikassa ”glokaalisti” mm. Suomen Pakolaisavun kautta (puheenjohtajana 4 vuotta) ja paikallisesti Helsingissä. Valtuutettuna olen edistänyt halvan majoituksen järjestämistä Helsingissä kerjäämällä itseään elättäville siirto-laisille. Minulle on sanottu, että ns. ”kerjäläisongelma” pitää ratkaista EU:n tasolla. Tähän vastaan, että EU itse on linjannut, että paikallishallinnon ratkai-sut ovat aivan keskeisiä tämän euroop-palaisen ongelman ratkaisemisessa. Olen siis ollut mukana toteuttamassa EU:n maahanmuuttopolitiikan terveintä osaa edistämällä järkevää paikallista vastuuta Helsingissä.

Esimerkkini ovat tyypillisiä. Käytännössä kaikilla eri tasoilla tehty työ hyvien asioiden puolesta tukee yhtä lailla hyvän integraation ja hyvän lokalisaation suuntaa. Hyvä kehitys EU:ssa johtaa ajan myötä hiljalleen hajakes-kitettyyn yhteisyöhön, jossa paikallisen ja myös kansallisen sekä alueiden tason merkitys kasvaa, kun katkaisemme riippuvuuttamme nykyisenkaltaisesta tuhon globalisaatiosta. Vastaavasti hyvän lokalisaation tie antaa meille aivan uuden, nykyistä paljon terveellisemmän pohjan, kun haluamme kehittää ylikansallisen ja globaalin hallinnan kansanvaltaisia välineitä. Tulevaisuus näyttää, mikä on kulloinkin oikea tasapaino paikallisen omaehtoisuuden ja muiden hallintatasojen vallan välillä. Nykyisessä EU:ssa tasapaino on joka tapauksessa väärä. Sen olem-me nähneet.

Lopuksi on pakko todeta vielä kaksi asiaa.

1. Realismista ja idealismista

Ihmiset sanovat, että ei ole paluuta menneeseen. Siinä he ovat oikeas-sa. Mutta mitä siitä seuraa? Sekö,

että nykyisenkaltainen maailma jatkuu? Että Euroopan unioni ja Suomen jäsenyys siinä ovat ikuisia? Että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa kansainvälisen kilpailun, ja EU:n syventymisen tiellä?

En oikein usko, että EU:sta tulee pitkäikäi-nen. Taustalla on arvioni, että suuren kulutuk-sen, tiiviin globaalin keskinäisriippuvuuden ja hurjan teknisen tuhonvoiman sivilisaation jatkuminen on kestämätön ja siksi epätodennä-köinen tulevaisuudenkuva.

Sadan vuoden tähtäimellä hyvä lokalisaatio on minusta realistisempi tulevaisuudenkuva kuin se, että keskinäisen riippuvuuden globaa-lijärjestelmä pysyy pystyssä.

Siirtymä pois nykyisestä globaali-riippu-vuudesta paikalliseen omaehtoisuuteen ei tule olemaan aina helppoa. Mutta mitä aiemmin sen aloitamme sen pehmeämmin siirtymä toteutuu. Tuloksena ei ole vanha kyläkulttuuri vaan uusi elämänmuoto, jonka arvoja, tavoit-teita tapoja ja ongelmia emme voi etukäteen tarkkaan tuntea.

2. PeRussuomalaisista

”Jytkyssä” oli jotain hyvää. Moni ihminen, joka koki olevansa yhteiskunnassamme vailla ääntä

ja edustusta, sai väylän palata politiikkaan. Näkyvänä ongelmana oli perussuomalaisten rasistinen siipi. Nyt on kuitenkin paljastunut toinen suuri ongelma. Perussuomalaisten talouspolitiikka edustaa kovaa markkinafun-damentalismia. Erityisen selkeästi tämä näkyy EU-linjauksissa. Perussuomalaiset haluavat säilyttää Euroopan unionista lähinnä sellaisen vapaakauppaliitoksi sanotun politiikan, jossa kaupalliset oikeudet ovat ihmisoikeuksien ja ympäristövastuun yläpuolella. Perussuoma-laiset ovat siis brittien konservatiivien kanssa samalla linjalla. He haluavat EU:n ilman sosi-aalista vastuuta. Itse pidän tätä linjaa kaikkein huonoimpana Eurooppa-politiikan vaihtoeh-tona.

On surullista, jos perussuomalaiset saavat sellaisten ihmisten ääniä, joiden EU-kriittisyys pohjautuu kokemukseen siitä, että EU ei ole riittävän reilu ja sosiaalinen. Tämä kokemus on minullakin. Se on kaikkien ajattelevien ja herkkien ihmisten kokemus. Arvostan EU-kriittisyyttä ja EU-vastaisuutta. Mutta minun arvioni on tyly: Nykyään, kun perussuoma-laiset ovat kääntyneet brittien konsefvatiivien linjalle ääni perussuomalaisille on ääni hyvin-vointivaltiota ja hyvää eurooppa-politiikkaa vastaan. Teen työtä sen eteen että saamme perussuomalaisten EU-kriittiset äänestäjät takaisin reilun politiikan kannattajiksi. <

eN oikeiN

Usko, että eU:sta tUlee pitk ä

ik äiNeN


eU:n kannatUs laskUssa

kyselytUtkimUksen perusteella 27:n maan vastaajat eivät ole tyytyväisiä EU-johdon toimintaan, eivätkä luota EU-johdon kykyihin hoitaa aluetta ulos toistuvista kriiseistä. Hy-väksyntä ja luottamus ovat suurempia 15-30 vuotiaiden ryhmässä, mutta tämäkään ei päde kaikissa maissa, joissa kyselyä tehtiin.

Gallupin taulukoinnissa verrataan EU-johdon nauttimaa luottamusta vuodesta 2008

vuoteen 2013 sekä eroa vuoden 2012 ja 2013 välillä.

Eniten luottamusta EU-johto sai Saksas-sa (59%), Belgiassa (56%) ja Luxemburgissa (67%).

Luxemburgin kohdalla vuodet ovat silti vähentäneet kannatusta 7 prosenttia; vuonna 2008 luottamuslukema oli 74 prosenttia.

Mielipidetiedusteluyritys Gallup julkaisi 8. tammikuuta 2014 tulokset mittauksesta, jossa tutkittiin Euroopan unionin

toiminnan väestön keskuudessa nauttimaa luottamusta. Vastaajia oli noin tuhat henkilöä per maa, iältään 15 vuodesta ylöspäin.

TeksTi riikka söyring kUVa shUtterstoCk


noUsUa

EU-johto on lisännyt luottamustaan Itali-assa, mutta sielläkin kannatus on edelleen alle 50 prosentin, 43 prosenttia.

Puolassa luottamus on lisääntynyt yh-dellä prosentilla, ja on nyt 46 prosenttia. Latviassa nousua on 6 prosenttia vuodesta 2008, jolla päästään vuonna 2013 lukuun 46 prosenttia. Liettuassa nousua on 3 prosenttia; EU-johtoon luottaa nyt 47 prosenttia.

Itävallassa luottamus on myös 47 prosenttia, parannusta vuodesta 2008 peräti 11 prosenttia. Maltalla muutos on 4 prosenttia ylöspäin; luottavaisia vastaa-jia on 49 prosenttia. Tsekin tasavallassa luottamusta löytyy 30 prosentilta vastaa-jia. Slovakia luottaa 40 prosentin edestä, Romania 46 prosentin.

Yli 50 prosentin edestä EU-johtoon luotetaan siis ainoastaan kolmessa maassa.

Niissäkin maissa, joissa luottamus on noussut, luottamusaste jää alle 50 prosen-tin.

laskUssa

Luottamus EU-johdon toimintaan on las-kenut Kreikassa, Kyproksella, Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Ruotsissa, Portuga-lissa, Unkarissa, Sloveniassa, Ranskassa, Suomessa, Bulgariassa, Virossa, Irlannis-sa, Alankomaissa ja Tanskassa.

Jyrkimmin luottamus on pudonnut Es-panjassa (-32%), Ruotsissa (-17%), Suo-messa (-14%), Irlannissa (-23%), Alanko-maissa (-11%) ja Tanskassa (-10%).

Nuorison keskuudessa EU-johdon nauttima luottamus on romahtanut eniten seuraavien maiden nuorten keskuudessa: Suomi (-15%), Italia (-14%), Espanja (-34%), Ranska (-17%), Irlanti (-18%) ja Unkari (-12%).

Vähiten lUottamUsta

Vähiten EU-johtoon luotetaan Kreikassa (19%), Kyproksella (21%), Espanjassa (27%), Isossa-Britanniassa (29%), Ruot-sissa ja Tsekin tasavallassa (30%), Portu-galissa (31%)ja Unkarissa (37%). Suomes-sa luottamusta löytyy 44 prosenttia.

yhteenVetoa:

EU27:n maissa luottamus EU-johdon toimintaan on heikkoa. Yli 50 prosentin luottamukseen päästään vain kolmessa maassa 27:stä.

”Yhteinen Eurooppa” saattaa olla tavoiteltava asia, mutta tähän astisten joh-tajien johdolla siihen ei uskota päästävän. On ymmärrettävää, että komissio sekä komission tahdon välittävät jäsenmaiden hallitukset varoittelevat äärioikeiston ja populistien noususta, osoittaisihan se tyytymättömyyden vallitsevan - ja saaneen aikaan myös toimintaa.

Harva poliitikko mielellään paikastaan luopuu, saati nolosti hylättynä.

Luottamuspula tuskin johtuu pelkäs-tä useiden perättäisten kriisien ketjusta tai toimimattomaksi osoittautuneesta ”kylmäpäisestä kriisinhallinnasta” ja sen varjolla ujutetusta talouskurista. Luotta-muspula ei arvellakseni johdu myöskään pelkästä viestinnän (”kriisi on ohi”) ja todellisuuden (kriisi jatkuu) välisestä risti-riidasta, tai siitä, että EU-johdon viestintä menee keskenäänkin ristiin.

Esimerkkinä ristiinpuhumisesta vaikka tämä viikko, jolloin komission puheen-johtaja Jose Manuel Barroso ilmoittaa edellisenä päivänä, että kriisi on ohi vuonna 2014 ja Euroopan keskuspankki EKP:n johtaja Mario Draghi seuraavana päivänä, että puheet kriisin voittamisesta ovat pahasti ennenaikaisia.

Toki tällaisillakin asioilla on vaikutus-ta, samoin kuin ennätystyöttömyydellä. Ja IMF:n säännöllisin väliajoin toistuvilla varoituksilla Euroopan pankkisektorin terminaalihoitotilasta.

Pikemminkin kyse on siitä, että ihmiset ovat alkaneet tunnistaa Euroopan unionin demokratiavajeen sekä sen eriarvoisuutta

kasvattavan ja varallisuutta jo ennestään varakkaille siirtävän luonteen. Kuultuaan paljon puhetta lisä- ja markkina-arvoista, ihmiset ovat ehkä alkaneet kysyä: ”Kuka ne markkina-arvot saa?” saaden vastauk-seksi: varakkain 10 prosenttia.

EU:n myötä tehdyt muutokset ovat maksimoineet varakkaimpien edut ja heikentäneet muiden osaa.

Lisäksi kenties on hahmottumassa, että mitään todellista talouskasvua ei ole ollut kuin ajoittain sitten 1960-luvun jälkeen. Kasvu on hidastunut globaalisti, ei ainoas-taan korkean tulotason maissa.

”Kasvu” on ollut pääasiassa velalla pumpattua. Asian ymmärtää, jos yksin-kertaistaen kysyy itseltään: Jos minulla on 400 000 euron asunto joka on rahoitettu 400 000 euron velalla, onko minulla 400 000 euron edestä varallisuutta vai 400 000 euron edestä velkaa? Mistä rahat korkoihin tulevat?

Kenties on hahmottumassa, että ostovaluutta euron kanssa velkaannumme ulkomaanvaluutassa, yksityisille liikepan-keille. Sääntelemättömälle rahoitussekto-rille.

Arkipäivän kokemukset eivät vastaa poliitikkojen puheita lisääntyneestä hyvin-voinnista ja vauraudesta.

Kun Euroopan unionin ja euron loppu-historiikki kerran kirjoitetaan, se kaiketi jaotellaan jaksoihin kriisien mukaan. <

Lähde: Gallup World: EU Leadership approval at record low in Greece, Spainhttp://www.gallup.com/poll/166757/leadership-approval-record-low-spain-greece.aspx


eU:n kUihtUnUt kasVUstrategia – todellisUUs kohtaa TAvOiTTeeT

ajoittain on hyVä arVioida harjoitettUa politiikkaa.

Vuonna 2010 Euroopan komissio julkaisi tie-doksiantona Eurooppa 2020 -strategian, ”älyk-kään, kestävän ja osallistavan kasvun strategian”. Eurooppa 2020 -strategia tunnetaan myös nimellä Euro Plus Pact, ja se ratifioitiin 2011.

Esipuheessa komissio maalailee: ”...Kriisi on herätyshuuto. Se on saanut meidät huo-maamaan, että jatkaminen entiseen tapaan tuomitsisi meidät vaipumaan vähitellen uuden maailmanjärjestyksen kakkosluokkaan...”

strategiassa asetetaan Viisi yleistaVoitetta:

> Työllisten osuus 20–64-vuotiaista on 75 prosenttia.

> EU:n BKT:sta 3 prosenttia investoidaan T&K:hon.

> 20-20-20-ilmasto/energiatavoitteet saavu-tetaan ( ja päästöjä vähennetään 30 prosen-tilla, josolosuhteet ovat oikeat).

> Koulunkäynnin keskeyttävien osuus on alle 10 prosenttia, ja vähintään 40 prosent-tia nuoremmasta sukupolvesta suorittaa korkea-asteen tutkinnon.

> Köyhyysuhan alla eläviä on 20 miljoonaa vähemmän.

Keinona edellytetään mm. vahvempaa talouden ohjausjärjestelmää eli komission päätäntävallan lisäämistä.

Tavoitteisiin on pyritty monen erinimisen, jäsenmailta valtaa pois siirtävän sopimuksen avulla:

> European Semester (komissio tarkkailee ja koordinoi jäsenmaiden budjetteja, 2011)

> Six Pack (talouspolitiikan koordinaatio,

finanssipolitiikan valvonta, 2011)> Kasvu- ja työllisyyssopimus (2012)

Euroopan komission tilastovirasto Eurosta-tin julkaisemat tuoreet lukemat ovat jyrkässä ristiriidassa Eurooppa 2020 -strategiassa ilmoitettujen tavoitteiden (köyhyyden vähen-täminen, työllisyyden parantaminen, menokuri jne) kanssa. Suomen hallitus on sitoutunut Eurooppa 2020 -strategiaan.

kaUs kasVU karkaa...

Komission ja Ecofin-ministerineuvoston harjoit-tama ”kylmäpäinen kriisihallinta” talouskasvun tappavalla talouskurilla, tukipakettimenettelyillä ja Euroopan vakausmekanismi EVM:n pää-omittamisella kasvattanut valtioiden velkaan-tumista, lisännyt työttömyyttä, maastamuuttoa sekä sosiaalista ja alueellista eriarvoisuutta.

Eurostatin julkaisu ”At risk of poverty or social exclusion in the EU28” kertoo, että vuonna 2012 Euroopan unionissa oli lähes neljännes väestöstä (24,8%), noin 125 miljoo-naa henkilöä köyhyysriskirajalla tai syrjäyty-misvaarassa.

Vuonna 2011 vastaava lukema oli 24,3% ja vuonna 2008 23,7 prosenttia. Eniten köyhiä tai riskirajalla eläviä on Bulgariassa (49%), Romaniassa (42%), Latviassa (37%), Krei-kassa (35%) ja vähiten Alankomaissa (15%) ja Tsekin tasavallassa (15%). Ruotsissa ja Luxemburgissa köyhiä tai riskirajalla eläviä on 18 prosenttia, Suomessa 17 prosenttia. Lasten ja työikäisten köyhyys sekä köyhyysriski on lisääntynyt niissä 20:ssä jäsenmaassa 26:sta, joista data oli saatavilla.

Työttömyysprosentti euroalueella on 12,1% ja EU28:ssa 10,9 prosenttia. Maanosavertai-lussa Euroopan unionilla menee huonommin kuin Aasiassa tai Latinalaisessa Amerikassa.

Yhtä vauhdikkaasti on kasvanut valtioiden velkaantuminen. Keskimääräinen velkaantu-misaste on yli 90% (velan suhde bkt:n).

eUroalUe ei ehtinyt edes nollaan kUn tipahti UUdelleen

Euroalue kärsi 6 prosentin supistumisen globaalissa kriisissä, joista se oli ehtinyt tulla ylöspäin kahden kolmanneksen verran vuoteen 2011 mennessä, jolloin se putosi puhtaasti kotitekoiseen taantumaan. Tällä hetkellä euro-alueen talous on edelleen 3% pienempi kuin se oli vuonna 2008, laski Levy-instituutin tutkija, keskuspankkien toimintaan, rahoitusjärjestel-miin ja rahapolitiikan vaikutuksiin erikoistu-nut professori Jörg Bibow syyskuussa.

Kannattaako toivoa, että maailmankauppa elpyisi ja vetäisi euroalueen nousuun, kysyi Bibow ja vastasi: ”Ikävä kyllä maailmankaup-pajärjestö WTO juuri alensi ennustettaan vuosille 2013-2014.”

Pikemminkin Euroopan rakenneuudistuk-set ovat omiaan ruokkimaan deflaatiokierrettä kuin kasvua, tokaisee Bibow. Budjettitavoitteet jäävät tavoittamatta, talous laahaa ja työt-tömyys nousee tai pysyy ennallaan, Bibow ennustaa.

”Näin siinä tapauksessa, ettei mitään normaalia ikävämpää ole tulossa euroalueen suuntaan.”

sUmma sUmmarUm:

Tilastojen ja muun datan perusteella voi sanoa, että tavoitteiden saavuttamisessa ei ole onnis-tuttu - paitsi ehkä yhdessä: ilmastonmuutosta vastaan kamppailussa, ja siinäkin epäsuorasti. Nimittäin EU28:ssa lasten syntyvyys ei ole ”uusiutuvalla tasolla”, toisin sanoen lapsia syntyy alle 2,10 per nainen; 2,10 -lukemaa on pidetty riittävänä uusitumisen tasona, mikäli maahanmuuttoa ei ole.

Uusia resursseja kuluttavia velanottajia ei siis synny riittävästi, jotta ”velka = raha = ostovoima = työpaikka” -järjestelmämme toimisi tulevaisuudessakaan. Ja noudatetun palkkamaltin takia työtä tekevilläkään ei ole varaa kuluttaa.

Ja koska euro on sitä käyttäville maille ostovaluutta, euromaat velkaantuvat ulkomaan valuutassa, euro on liian kallis ja joustamaton käytettäväksi reaalitalouteen tehtäviin inves-tointeihin. <

ToimiT TanUT riikka söyring


Vuonna 2001 Kyproksen maahanmuuttajatyön-tekijöiden määrä oli 29 730 ja he muodostivat

6,8 prosenttia koko työvoimasta. Lukuun eivät sisälly kreikkalaiset maahanmuuttajat,

Mustaltamereltä tulleet kreikkalaista alkuperää olevat maahanmuuttajat, kotiapulaiset, esittävät taiteilijat, laittomat pakolaiset tai pysyvät vierailijat (jotka ovat

lähinnä eurooppalaisia eläkkeensaajia). Tilasto- ja tutkimuskeskuksen vuoden 2002 tiedon mukaan

Kyproksella oli kaiken kaikkiaan 5000‒15 000 laitonta maahanmuuttajaa.

maahan-MuuTTAjAT

ja työ

TeksTi rita dahl kirjoiT Taja on kirjailija , sopr aano, V Tm, fm


maahanmUUttajat työllistyVät kausiluonteisesti epävakaisiin olosuhteisiin. Moldavia, Romania, Bulgaria, Libanon, Syyria, Jordania, Egypti, Sri Lanka, Intia ja Filippiinit ovat tärkeimpiä tulomaita. Monet korkeasti koulutetut Lähi-idän maista tulevat työllistyvät palvelusektorille, maanviljelyyn ja teollisuuteen. Kaksi kolmasosaa srilankalaisista, intialaisista ja filippiiniläisistä ovat kotiapulaisia, joista enemmistö on naisia. Yksi kolmasosa työllistyy maanviljelyyn tai maatiloille.

Maahanmuuttajamiehet ovat yleisimpiä rakennusalalla ja he tulevat lähinnä Egyptistä ja Syyriasta. Suuri osa maahanmuuttajista työskentelee myös matkailualalla. Maahan-muuttajia on seksityössäkin. Osaa kutsutaan ”esittäviksi taiteilijoiksi” ja he työskentelevät lähinnä yöklubeilla ja kabareissa. He voivat elää orjamaisissa olosuhteissa vailla sosiaaliturvaa ja työvakuutusta.

1970‒80-luvuilla ei-kyproslaiset saivat työ-lupia vain poikkeusolosuhteissa. Ensimmäisinä vuosina tapahtui 200 000 kreikankyproslaisen pakolaisen invaasio, jotka olivat saaneet potkut miehitetyllä alueella. Heistä tuli uutta halpa-työvoimaa. 1990-luvulla talouden kasvuaste oli matalampi ja työnantajan puolelta oli paine alentaa työvoimakustannuksia. Inflaatiopelko aiheutti ulkomaisen työvoiman torjunnan. Maan työllisyysaste oli alhainen ja kyproslaisil-la oli täystyöllisyysaste.

1990-luvulla tapahtuneen politiikkamuu-toksen myötä maahanmuuttajat jaettiin niihin, joiden toimialoilla vaadittiin työministeriön myöntämä lupa ja niihin, joilta ei lupaa vaadit-tu ja joiden oleskelustatus oli ulkoministeriön päätettävissä. Tällaisen luvan saamisen edelly-

tyksenä on, ettei Kyprokselta löydy työntekijää, joka täyttäisi työnantajan ehdot. Oleskeluluvan pituus oli alun perin kaksi vuotta, mutta se laajennettiin neljään vuoteen.

Eri toimialoilla on lisäksi eripituisia aikara-joja. Hotelleissa työskentelevät muusikot saivat oleilla maassa kahden vuoden ajan ja palata oleskeltuaan ulkomailla kolme kuukautta. Maanviljelyssä työskentelevät sesonkityönteki-jät pystyivät oleilemaan vain kolme kuukautta työministeriön luvalla.

Kyproksen maahanmuuttopolitiikkaa on muunneltu vuosikymmenten kuluessa eri tavoin ja siinä on edelleen monia ongelma-kohtia. Maahanmuuttajien integroituminen kyproslaiseen yhteiskuntaan ei ole helppoa, lainsäädännössä ja valvontamekanismeissa on vaikeaa toteuttaa ja seurata maahanmuuttajien työllisyysehtoja. Kypros ei ole suunnitellut maahanmuuttajatyöntekijöitä koskevaa poli-tiikkaa pitkäaikaiseksi, koska maahanmuutta-jien Kyproksella oleskeluajan oletetaan olevan lyhytkestoista.

1990-luvulta lähtien maahanmuuttajille on myönnetty työlupia samoin perustein kuin kyproslaisille työntekijöille. Heitä koskee sama työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntö kuin kanta-kyproslaisia ja heidän statuksensa on tunnus-tettu hallituksen, työnantajien ja ammattiliitto-jen yhteisessä sopimuksessa vuodelta 2001.

Pankyproslaisen työvoimaliiton lokakuussa 2003 pidetyssä ulkomaista työvoimaa koske-vassa konferenssissa tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu useista syistä. Työvoiman ja ammatti-liittojen oikeuksien rikkominen on pikemmin-kin sääntö kuin poikkeus, heillä ei ole kattavaa terveydenhuoltoa eikä sosiaaliturvaa, heidän työskentelyolosuhteensa ja kotiapulaisten palkkoja koskevat säännökset ovat puutteel-lisia eikä Kyproksella ole tehokasta yhteisiä valvontamekanismeja ja työvoimalainsäädäntöä koskevaa valvontaa.

Maahanmuuttajilla ei ole oikeastaan heidän oikeuksiaan valvovaa ammattiliittoa. Kaikki työntekijäjärjestöt kannattavat maahanmuut-tajatyöntekijöitä edullisempien työvoima-kustannusten vuoksi. Jotkut puhuvat jopa ”halvasta ulkomaisesta työvoimasta”. Halli-tuksen vaihtelevan maahanmuuttopolitiikan vuoksi tasa-arvoinen kohtelu ei koske heitä. 1990-luvulla ammattiliittojen reaktio maa-hanmuuttajatyöntekijöitä kohtaan oli torjuva ja liitot esittivät joskus muukalaisvihamielisiä

kommentteja. Vähitellen asenteet muuttuivat varovaisen positiivisiksi ja korostivat maahan-muuttajatyöntekijöiden vähentämisen tarvetta, jotta heidän täydellinen integroitumisensa olisi mahdollista.

Muuttuneiden asenteiden takana on nä-kemys, ettei ole olemassa ”laittomia työläisiä” vaan ”laittomia työntekijöitä”. Maahanmuut-tajatyöntekijöiden syrjimisellä saattaisi olla kielteinen vaikutus kantakyproslaisten työn-tekijöiden kohteluun. Ensimmäisen maahan-muuttajatyöntekijöiden konferenssin, jonka yhdestätoista jäsenestä viisi on maahanmuut-tajia, odotetaan muuttavan tilannetta ja luovan uuden perustan maahanmuuttajien vaatimus-ten artikuloinnissa ammattiliittojen kautta.

Ammattiliitot ovat epäonnistuneet maa-hanmuuttajatyöntekijöiden järjestäytymisessä toimialoilla, joilla järjestäytyminen ei ole tavallista (maanviljely), työnantajien vastus-tuksen ja sesonkiluonteisten työntekijöiden liittymisvaikeuksien vuoksi. Vahvan kollektiivi-sen neuvottelukehyksen luominen on edelleen tärkeää, koska niiden perusteella päätetään maahanmuuttajia koskevista työehdoista.

Trimikliniotiksen mukaan on tärkeää tutkia lisää maahanmuuttajien olosuhteita, jotta selviäisi, mikä on syynä heidän heikkoon neuvotteluvoimaansa ja sijoitukseensa työelä-mähierarkiassa.

taloUdelliNeN k aNsal aisUUs vaietaaN täysiN

.. .tasa arvo ei kUiteN k aaN toteUdU


taloUdellinen kansalaisUUs ja mUUt poikkeUkset

Kyprokselle muutetaan erityisesti työn vuoksi, vaikka sen maahanmuuttopolitiikka on toiseksi viimeisellä sijalla MIPEX-maiden tilastoissa. Laki luo vähiten otolliset olosuhteet työn-tekijöiden pitkäaikaiseen integroitumiseen työmarkkinoille. Silti heidän vaikutusmahdol-lisuutensa ovat rajatut. Perheenyhdistämisen ja pitkäaikaisen oleskelun osalta Kypros sijoittuu etäälle EU-suosituksista.

2008 tehdyn Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan hallituksen politiikka, joka estää maahanmuuttajia saamasta pitkäaikaista oleskelulupaa, on ongelmallinen myös Eu-roopan oikeustuomioistuimen ja komission mielestä. Kypros vastasi kritiikkiin luomalla 2009 voimaantulleen lain, jossa oleskeluluvan hakijoille asetettiin uudet ehdot.

Kyproksen maahanmuuttopolitiikka voi silti kritisoida monin eri perusteluin: edelleen-kään se ei suosi liikkuvuutta työmarkkinoilla, uudet ehdot kiristävät entisestään integraa-tioedellytyksiä ja ovat eksklusiivisia eli valta-väestön näkökulmasta poissulkevia, perheen-yhdistämistä haluaviin sovelletaan tiukimpia ehtoja, paperittomien pakolaisten lapsilla ei ole koulunkäyntimahdollisuutta ja maahanmuut-tajat saavat Kyproksen kansalaisuuden rajoite-tusti. Syrjinnän vastainen työ kuuluu Kyprok-sen erityisvahvuuksiin, mutta sitäkin voi tehdä entistä tehokkaammin.

Vuonna 2009 Kyproksella tuli voimaan uusi maahanmuuttolaki, jonka mukaan EU-jäsenmaiden ulkopuolelta tulevilla ihmisillä, jotka hankkivat laillisesti Kyprok-selta omaisuutta 300 000 euron edestä, on oikeus hakea maahanmuuttolupa, joka vastaa käytännössä pysyvää oleskelulupaa Kyprok-sella. Uuden lain toivottiin lisäävän erityisesti ulkomaisia, erityisesti englantilaisia sijoituk-sia Kyprokselle.

Kaikkien hakijoiden on osoitettava, että heillä on vakaa tulonlähde tai riittävästi omia varoja, jotka eivät saa olla peräisin Kyprokselta, vaan ulkomailta. Tulonlähteen on riitettävä elättämään hakija ja muut hänestä riippuvaiset henkilöt, niin ettei hakijan tarvitse turvautua sosiaaliapuun. Hänellä on oltava sairausvakuu-tus, joka korvaa samat riskit kuin kyproslaiset yhtiöt; hän ei saa olla uhka julkiselle järjestyk-selle tai turvallisuudelle ja hänen on oleskelun-sa Kyproksen hallituksen valvomalla alueella

täytyy olla todellista eikä seurausta petoksesta tai harhautuksesta.

Rikkaiden, sijoittajien ja liikemiesten ”no-pean kansalaisuuden väylän” avulla sijoittajat ja Kyproksella toimivat liikemiehet saavat maan kansalaisuuden nopeammin kuin ns. tavalliset kansalaisuuden hakijat. Nopean kansalaisuu-den väylä tarjoaa yksinkertaisemman hakupro-seduurin, nopeuttaa hakemusten käsittelyaikaa, antaa yrityksen avainhenkilöille ja vanhemmalle johdolle mahdollisuuden saada ikuisen työ- ja oleskeluluvan, sujuvoittaa kyproslaisten yritys-ten vanhemman johdon hakemusprosessia ja antaa kolmansien maiden työntekijöille mah-dollisuuden lomailuun Kyproksen ulkopuolella. Nopean väylän kautta kansalaisuutta hakevat eivät myöskään tarvitse yhtä paljon asiakirjoja liitteiksi hakemukseensa.

Pysyvät oleskeluluvat on perustanut maa-hanmuuttoa valvova komitea, jolla on läheiset suhteet venäläiseen kauppakamariin ja Venä-jän federaation suurlähetystöön Kyproksella. Pysyvät oleskeluluvat on tarkoitettu erityisesti Kyproksella oleskeleville venäläisille vanhem-man johdon edustajille. Euroopan unioni on huomauttanut venäläisten suosimisesta kansa-laisuuden hakemisessa.

laiton maahanmUUtto pUheenaiheeksi

Vallankäyttö ei ole pelkästään konkreettisia politiikkapäätöksiä ja –linjauksia, valta on myös kansalaisten retorista hallintaa. Kyproksen virkamieshallinnon ja poliitikkojen intresseissä on puhua laittomasta maahan-muutosta ensinnäkin siksi, että neoviktoriaa-nisella aikakaudella kaikki laiton ja moraaliton herättää erityistä vastustusta kansalaisten keskuudessa. Toiseksi, leiman saanut aihe nousee helposti yleisen huomion kohteeksi ja vie huomion aremmista aiheista. Taloudelli-nen kansalaisuus vaietaan täysin, koska se on valtiolle hyödyllistä kansalaisuutta.

Populismi ja maahanmuuttoon liittyvien uhkakuvien luominen on osa myös kyproslai-sen politiikan arkea. Presidenttiehdokas Nicos Anastassiades nosti toukokuussa 2012 kam-panjansa kärkeen työttömyyden ja laittoman pakolaisuuden korostaen ”kestävää talouspoli-tiikkaa ja tervettä veropolitiikkaa”. Hän ehdotti tiukempaa linjaa maahanmuutossa laittomuuk-sien välttämiseksi Kyproksella, jonne saapuu

pakolaisia erityisesti arabimaista, Aasiasta ja Itä-Euroopasta.

Kyproksen viranomaiset ovat esittäneet Turkkia maahanmuuttopolitiikasta syyllistäviä lausuntoja. Sisäministeri Neoclitis Sylikiotis on vaatinut turkkilaisten vastuullisuutta lai-tonta pakolaisuutta koskevassa kysymyksessä vedoten siihen, että Turkki on eräs tärkeistä pakolaisten lähtömaista ja pysäkeistä. Sylikio-tiksen aloitteesta Kypros otti vuonna 2010 käyttöön maahanmuuttajia koskevan kansal-lisen toimintasuunnitelman, jossa korostettiin erilaisia kohtia tiedonjakamisesta läpinäkyvyy-teen, työllisyyteen, koulutukseen, terveyteen, sosiaalisen elämänlaadun parantamiseen ja kreikan kielen opetukseen perustuvaa kahdek-saa periaatetta.

Euroopan Unionin korruptiota ja rasismia vastaan taisteleva ECRI on kiinnittänyt huo-miota erityisesti maahanmuuton vääristymiin kahdessa vuosina 1998 ja 2001 julkaisemas-saan Kypros-aiheisessa raportissa. Euroopan Unionin tapaamisissa Kreikan ja Kyproksen edustajat ovat todenneet molempien Etelä-Euroopan maiden kärsivän laittomasta pako-laisuudesta ja siksi he ovat vaatineet erityisesti yhteisön ulkorajojen suojelua. Kypros ja Malta päättivät nostaa 2012 EU-puheenjohtajakau-dellaan laittoman maahanmuuton yhdeksi keskeiseksi teemakseen.

Laiton maahanmuutto ei ole pelkästään hallinnon ja viranomaisten hampaissa. Neo-viktoriaanisena aikanamme moralisoiminen sekä laillisuuden ja laittomuuden kysymykset kiinnostavat kaikkia tavallisista kansalaisista korkeisiin virkamiehiin ja poliitikkoihin. <

liikemiehet saavat maaN k aNsal ai sUUdeN No peammiN kUiN Ns. tavalliset k aNsal aisUUdeN hakijat.


lännen eskalaatio jA Venäjän reaktioTeksTi kirsti er a

eU oN yli 10 vUotta lUisUNUt NatoN vasalliksi ja maksUmieheksi

tää välillä sotia, jotta ostajilla säilyy motivaatio ja usko taistelussa testattujen laitteiden tehoon. Konflikteja riittää niin kauan kuin asevarus-telu ja sotilasliitot kukoistavat.

EU on yli 10 vuotta luisunut Naton vasal-liksi ja maksumieheksi, onhan suurin osa EU-maista sotilasliitossa. Kehityksen tuhoisuus paljastuu nyt, kun EU on osapuolena Naton ja Venäjän välisessä strategisessa kiistassa - Suo-mi siinä mukana.

Venäjän kannalta Ukrainan ja Krimin liit-täminen Natoon on mahdoton ajatus: Nato-tukikohdat ja mahdolliset ohjuspuolustuslait-teet siellä olisivat kuin pyssynpiippu Moskovan ohimolla. Venäjän turvallisuusintressit ovat tässä ymmärrettävät ja lailliset, Naton ja EUn laajenemishanke taas vaarallinen. Putinin tapa edistää Venäjän turvallisuuspolitiikkaa vain ei ole laillinen eikä edistä turvallisuutta eikä Ve-näjän asemaa, kuten tuloksista huomaamme. Silti länsi ei voi syyttää yksin Venäjää tilanteen kärjistymisestä. Geopolitiikan alalla kokemat-tomille ukrainalaisille jutussa kävi nyt valitet-tavasti kuin tarinan korttipelurille, jolle ”pojat rahalla opetti” pelin alkeita. Vähän kuin talvi- ja jatkosodat ulkopolitiikkaa Suomelle.

eU on kUUlemma raUhan projekti. Tämän vuoden helmi-maaliskuussa on koettu ja nähty todellisuutta. Naton ja EU:n pyrkimys itälaajenemiseen Ukrainassa loi jännityksen, joka on johtanut sotatoimiin ja aluevaltauk-seen.

Varsovan liiton hajotessa 1980-luvun lopussa Neuvostoliitolle/Venäjälle luvattiin, ettei Nato laajene itään. Valitettavasti Nato on ottanut entiset Varsovan liiton maat ja neuvos-totasavallat sopimuksen vastaisesti jäsenikseen. Taustalla lienee niiden pelko, että Venäjä halu-aa saada itäisessä Keski-Euroopassa määräys-vallan, joka Neuvostoliitolla oli. Samoin ulko- ja turvallisuuspoliittinen lyhytnäköisyys, sokea usko asevaraiseen ”turvallisuuteen”.

Jos Itä-Euroopassa olisi nyt liittoutumat-tomien maiden vyöhyke Suomesta Baltian kautta Mustallemerelle, se toimisi Naton ja Venäjän välisenä puskurina ja maanosamme olisi varsin turvallinen paikka. Ajatusta esitti aikanaan Hilkka Pietilä ja myös Rauhanpuo-lustajat on kannattanut sitä.

Näin ei valitettavasti käynyt, sillä Nato on asetehtailijoiden lobbausjärjestö, joka haluaa lisää jäseniä maksamaan lisää aseita. Niillä pi-


Geopolitiikka on raadollista, siinä kukin ajaa omia etujaan, myös Venäjä, EU, USA ja Nato, ja energia- ja muiden resurssien niukkuus vain pahentaa näkymiä. Suurvaltojen naapurit jou-tuvat toimimaan näiden realiteettien pohjalta. Myös Suomen hallituksen sietäisi muistaa tämä eikä asettua EU-kaavussa konfliktin osapuoleksi.

Venäjä reagoi myöhässä – ja sen vuoksi väki-valtaisesti – EU:n ja Naton Ukraina-hank-keeseen. Kreml taisi keskittyä olympialaisten valmisteluun ja boikottien välttämiseen, eikä se siksi uskaltanut esittää selvää vastalausetta ennen olympialaisia. Kremlin kannustaessa ur-heilijoita lännen johtajat kannustivat avoimesti Ukrainan oppositiota, esiintyivät valokuvissa jopa natsien rinnalla. Mitkähän olivat lännen occupy-väen mietteet - heidän mielenosoitus-taan ei kannustettu lännessä eikä idässä.

Venäjän hätäjarrutuksen tuhoista nähdään, miten kehnoa hallintoa tuottaa vallan keskittä-minen yhdelle ihmiselle.

Stephen Cohen (Newsweek 10.3.2014) ja muutkin ovat hämmästelleet, miksi Venäjän re-aktio tuli lännelle yllätyksenä. Hän arvioi, että taustalla on USA:n diplomatian surkea tila, kun Moskovan-lähettiläinä on ollut ideologeja, jotka pätevän ja monipuolisen informaation välittämisen sijasta keskittyvät politikoimaan Venäjällä. Kuten nähdään, seuraukset ovat tuhoisia myös Venäjän opposition toiminta-mahdollisuuksille: riippumattomien verkko-lehtien, kriittisten blogien ja tv-kanava Doždin toimintaa on vaikeutettu tai estetty kokonaan. Krimin valtaaminen horjuttaa Euroopan vakautta entisestään. ETYJin johdolla käydyt neuvottelut Ukrainan liittoutumattoman ase-man säilyttämiseksi olisivat tuottaneet parem-man tuloksen myös Venäjän kannalta.

Ukrainan oppositio ja Maidan olivat moni-aineksinen ilmiö. Suurin osa mielenosoittajista vastusti korruptiota, byrokratiaa ja surkeaa taloudenhoitoa, vaati demokratiaa. Itsenäis-tyessä 1991 Ukrainalla oli ollut menestyksen edellytykset (mustaa multaa, hiiltä, rautaa ym., koulutettu väestö, liikenneyhteydet), mutta ahneet ja epäpätevät johtajat ovat ryöstäneet sen tyhjiin.

EU:n assosiaationeuvotteluissa ukrainalaisia ruokittiin hunajaisin lupauksin: alkaa virrata investointeja, teitä, eurooppalaista koulutusta, demokratiaa, työpaikkoja ym. Marraskuussa EU ilmoitti, että Ukrainan on valittava vapaa-kauppa joko Venäjän tai EU:n kanssa. His-torian ja sijainnin takia tuliraja Venäjään oli mahdoton, Ukraina tuo sieltä kaasua ja öljyä, vie mm. maataloustuotteita ja työvoimaa. Kun neuvottelut katkesivat EU:n vaatimukseen, ih-miset raivostuivat muutoshaaveen tuhoutuessa. Tätä raivoa länsi ja äärioikeisto hyödynsivät tehokkaasti, äärioikeisto sai tukea myös ulko-maisilta uusnatseilta. Venäjä puolestaan tuki epäviisaasti ainoastaan epäsuosittua presidentti Janukovytšia.

Näin hahmotan laajapohjaisen Maidanin päätymisen oikeiston, jopa äärioikeiston käsiin. Janukovytšin paettua valtaan nousseessa halli-tuksessa on jälleen miljonäärejä, joiden rikkau-det ovat peräisin korruptiosta ja raaka-aineiden vientituloista. Varat ovat veroparatiiseissa ja niitä USA tai EU tuskin jäädyttävät. Nykyinen Venäjän-uhka ruokkii nationalismia Ukrai-nassa ja on siis Jatsenjukin hallitukselle eduksi. Valtio on kuitenkin hajoamisvaarassa, kun Itä-Ukrainan venäjänkielinen väestö on tyytymä-tön hallitukseen ja talous romahtamassa.

Kremlin kritiikki Ukrainan hallitusta kohtaan on ulkokultaista: Putinin lähipiirin valtaisa omaisuus on myös peräisin korruptiosta sekä raaka-aineiden ja energian vientituloista ja sijoitettu veroparatiiseihin. Venäjän hallitus ei kitke fasismia omassa maassaan, vaan vieras-työläisiä ja vähemmistöihin kuuluvia riiste-tään, vainotaan, jopa surmataan, ja syylliset jäävät usein rankaisematta. Venäjänkielisten ja muiden ongelmat ovat suuria: syrjäseu-duilla työttömyys ja alkoholismi rehottavat ja eliniän odote on romahtanut, julkiset palvelut heikkenevät, infrastruktuuri on rappiolla ja maatalous keskittyy valtaville yksityistiloille. Suomenkielinen Diplo&Novaja gazeta sisältää tietoa Venäjän nykyoloista ja eliitin taustoista ja toiminnasta.

Ukrainan ja Venäjän kansat ovat nyt jääneet EU-Nato-Venäjä-myllynkivien jauhettaviksi. Niitä tyhmistetään kansalliskiihkoisella sota-propagandalla molempien maiden tv-kanavilla.

Krimin kansanäänestys ulkomaisten sotilait-ten valvonnassa ja viikon valmisteluajalla jätti vaikeasti korjaantuvia haavoja, puhumattakaan aluevaltauksen seurauksista. Krimille on tuotu sähkö, vesi ja kaasu Ukrainasta, luvassa on ongelmia ja hinnannousua.

Venäläiset, ukrainalaiset ja monikansalliset työyhteisöt, suvut ja jopa perheet kiistelevät ja hajoavat sotilastoimien ja propagandan vaiku-tuksesta. Pitkän kanssakäymisen synnyttämät kompromissihalu, suvaitsevaisuus ja toistensa ymmärtäminen murenevat vauhdilla.

Kuka tästä surkeudesta sitten hyötyy? Ainakin sotahaukat, natottajat, sotateol-linen kompleksi ja asekauppiaat, Venäjän, Ukrainan ja EU-maiden armeijat ja salaiset poliisit. Siitä hyötyy kaupallinen media ja propagandan sepittäjät, samalla kun aito kans-sakäyminen, kulttuuri, taide ja tutkimus ovat ongelmissa. Hinnan maksamme me kaikki.

Johtopäätös on, että on vaadittava aserii-suntaa, vastustettava Naton ja muiden blok-kien vahvistamista. On madallettava rajoja ja samalla rajoitettava yhtiövaltaa. Tarvitaan kanssakäymistä, ymmärtämystä ja sivistystä blokkien ja kansalliskiihkon sijaan. <

Ukr aiNaN ja veNäjäN k aNsat

ovat Ny t jääNeet eUNatoveNäjä

myllyNkivieN jaUhettaviksi.

www.veu.fiVAIHTOEHTO EU:LLE TIEDOTUSKESKUS RY – VEU Mäkelänkatu 15, 00550 Helsinki Puhelin: (09) 682 3422 Sähköposti: [email protected].�

mielenosoitUs ttip:tä Vastaaneu:n Ja usa:n kauPPa-

neuvotteLut keskeytettÄvÄ!23.5.2014 kLo 15 | narinkkatori, HeLsinki

eU:n ja Usa:n Välistä kauppa- ja investointikumppanuussopimusta (TTIP) neuvotellaan suljettujen ovien takana. Sopimus on vakava uhka demokratialle ja

valtioiden itsemääräämisoikeudelle.

Mitä jos elintarviketurvallisuuteemme, työoikeuksiimme ja luonnonvaroihimme liittyvästä sääntelystä päättäisivät parlamenttien sijaan suuryritykset? Entä jos yhtiöt voisivat vaatia korvauksia siitä, että niiden

voitot ovat pienentyneet liian tiukkojen työmarkkinasäädöksien tai liian ankaran ympäristölainsäädännön vuoksi? Entä jos näistä korvauksista päättäisivät kansallisten tuomioistuimien sijaan kansainvälisten

laki� rmojen asianajajat?

Tällaiset pykälät sisältyivät monenkeskiseen investointisopimukseen (MAI), josta OECD:n 29 jäsenmaata kävivät salaisia neuvotteluja vuosina 1995–1997, ja ne ovat jälleen asialistalla kun EU:n ja

USA:n välistä vapaakauppasopimusta neuvotellaan kaikessa hiljaisuudessa. MAI-sopimus kaatui aikanaan kansalaisyhteiskunnan paineeseen. Samanlaista kansalaisyhteiskunnan heräämistä ja nopeaa toimintaa tarvitaan jälleen, sillä monien asiantuntijoiden mukaan TTIP-sopimus on MAI-sopimustakin vakavampi

uhka demokratialle ja kansalliselle itsemääräämisoikeudelle.

neUVottelUt on keskeytettäVä! tarVitsemme tUkeasi, tUle mUkaan!

ttip-mielenosoitUs pe 23.5. klo 15, kokoontUminen narinkkatorilla

TTIP-verkosto järjestää EU:n ja USA:n vapaakauppaneuvottelujen keskeyttämistä vaativan mielenosoituksen perjantaina 23.5.2014 klo 15. TTIP-neuvotteluissa ei ole kyse vapaasta kaupasta, vaan vallan siirtämisestä

valtioilta suuryrityksille. Vastakkain on kansalaisten ja monikansallisten yritysten etu, demokratia ja taloudellinen hyöty. MAI kaatui vuonna 1998 ja nyt on TTIP:n vuoro. Tule mukaan, tukeasi tarvitaan jälleen!

Lue lisää EU:n ja USA:n välisistä vapaakauppaneuvotteluista:

W W W.ttipinfo.Wordpress.fi | [email protected]

Documents

Vaihtoehto EU:lle 1/2014