Uudistava Vaihtoehto-viesti 2010

Uudistava Vaihtoehto-viesti 2010

Arvio TES-keväästäKaksikielisyys on vahvuus, och samma på svenska

Sokerista kallista herkkua

www.elintarvikedemarit.fi

Suomalaisia maitotuotteita, kiitos!Ruotsalaisen maidon nopeasti lisääntyvä tuonti onnärkästyttänyt monia suomalaisia maidontuottajia jahuolestuttanut myös muita kotimaisen meijerialantoimijoita.Erityisen voimakkaasti viime keväänä julkisuudessakäsiteltiin tanskalais–ruotsalaisessa omistuksessaolevan Arlan toiminnasta esiintyneitä väitteitä, joissaspekuloitiin Arlan tavoitteita tuplata maidontuontiSuomeen vuoden 2010 aikana ja näin vahvistaa omaakilpailuasemaansa suomalaisilla markkinoilla.

Käyty keskustelu kosketti kovin suomalaisia maidostaelantonsa saavia. Ruotsissa maidon tuottajahinta on joromahtanut ja Suomessakin se on tippunut parissavuodessa useita senttejä litralta. Lisäksi tilannettavarjostaa se, että suomalaiset maidontuottajat eivät vieläole selvinneet kansainvälisen taloustaantuman vaikutuk-sista. Tämä vaikutti Venäjän hintojen laskettua siihen,että suomalaisten maitotuotteiden asema ulkomaisillaelintarvikemarkkinoilla heikkeni huomattavasti.

EU:n mukanaan tuoma kaupan vapautuminen onlisännyt jatkuvasti maitotuotteiden kansainvälistäkauppaa ja kilpailu on tuontituotteiden myötä kiristynytmyös Suomessa. Kotimaan verrattain suppeiden markki-noiden vuoksi meijeriteollisuus kilpailee tuotteillaanyhä enemmän kansainvälisillä markkinoilla. Kiinnos-tusta vientiin lisää EU:n yhteinen maatalouspolitiikka,joka asettaa maidon tarjontaketjulle omat reunaehtonsa.Tällä hetkellä kotimaisen meijeriteollisuuden hyötyjärjestelmästä syntyy erilaisten vientitukien kauttaEU:ssa voimassa olevan markkinajärjestelmän ansiosta.

Tuet kannustavat yrityksiä viemään tuotteita EU:nulkopuolelle, esimerkiksi Venäjälle, jonka suuntaanvienti on ollut vuosien ajan kasvussa, niin suomalaistenelintarvikkeiden laadun, kuin myös Suomen maantie-teellisen sijainnin vuoksi. Kansainvälisillä markkinoillaSuomi tunnetaan puhtaudestaan ja elintarviketeollisuus

- Kaupat eivät tee enää teollisuuden kanssa vuoden sopimuksia vaan neuvottelut tuotteidentilauksista tehdään kolmen kuukauden välein, tämä tietenkin vaatii yritysten edustajiltahyviä neuvottelutaitoja ja tuo paineita myös työntekijärintamalle. Epäonnistuneetneuvottelut saattavat johtaa vähäisempiin tuotantomääriin ja sitä kautta henkilöstönmäärään.- Myös kauppojen omat privat label -tuotteet vievät yhä enemmän hyllytilaa. Jotenmeijerialan yritysten täytyy näkyä jäljellä olevilla hyllymetreillä entistä paremmin jamainosarvo nostaa päätään entistä enemmän.

Jaana Kanto, pääluottamusmies Valio Riihimäki

tuotteiden ja toiminnan korkeasta laadusta, tämä onlisännyt maitotuotteiden vientiä kotimaan ulkopuolelle.

Tehokkuutta lisätään jatkuvasti – kaupalla on valtaKoko maidonvalmistusketjun aina tuottajastamaidonjalostukseen ja jakeluun on toimittavatehokkaasti kilpailukyvyn säilymisen turvaamiseksi.Tehokkuutta on vuosien saatossa saavutettu vähentä-mällä henkilöstöä ja keskittämällä toimintoja. Meijeri-teollisuuden työvoimaa on vähennetty 1990-luvultalähtien nopeasti. Vielä 1990-luvun alussa työntekijä-määrä oli lähes 8 000. Nyt ollaan tilanteessa, jossameijeriala työllistää hiukan alle 5 000 henkilöä, joistatyöntekijöitä on noin 3 000 henkilöä. Myös meijereidenlukumäärä on vähentynyt keskittymisten myötä.

Suomen kaksi suurinta meijeriteollisuuden työllistäjääovat Valio ja Arla Ingman, jotka tasapainoilevat kaupankanssa solmittavien myyntisopimusten varassa. Kaupan

keskittymisen myötä, kauppojen ja teollisuuden välisetsopimukset vaikuttavat enenevissä määrin suoraan alantyöllisyyteen. Suuren sopimuksen menettäminen voitehdä ison reiän tuottajan kukkaroon. Kaupankeskittymisen vaikutukset työntekijöiden elämäänvoivat tulevaisuudessa nousta entistä suuremmiksi,vaikka yleisesti maitotuotteiden kulutus onkin aikavakaata. Itse kuluttajahinnoissa tapahtuvat muutoksetvaikuttavat kuluttajien tottumuksiin suhteellisen vähän,alan työllisyyttä ylläpitää maitotuotteiden jatkuvakysyntä.Kuluttajien tottumuksissa ruuan turvallisuus jaalkuperän merkitys ovat kasvussa, tämä onneksi suosiikotimaista tuotantoa sekä lähi- ja luomutuotantoa. Useinkuluttajien ostopäätöksiin vaikuttavat enenevissämäärin myös raaka-aineiden hankinnan ekologisuus jaeettisyys, joten suomalaisen maitotuotannon soisipärjäävän jatkossa myös halvempaa ulkomailta tuotuamaitoa ja jalostettuja maitotuotteita vastaan.

Sokerista kallista herkkuaValtiovarainministeriön aikeet ottaakäyttöön makeisvero vielä tämän vuodenaikana, on saanut monet takajaloilleen.Makeisveroa on kerätty Suomessaaiemminkin vuoteen 1999 asti, mutta senjälkeen siitä luovuttiin kunnes jälleenkerran, verotulojen toivossa, valtio onlähtenyt ajamaan asiaa uudelleen. Nytmakeisverosta puhuttaessa, sen vaihto-ehtona on väläytelty myös sokeriveronkäyttöönottoa.

- Valtiolla on ilmeisesti tarve kerätä entistäenemmän verotuloja välillisten verojenkautta, toteaa Olli Havukainen, SuomenSokerin Porkkalan tehtaan pääluotta-musmies.

- Makeis-, virvoitusjuoma- tai sokeriverollaei pyritä edistämään terveysvaikutuksia, seon vain ja ainoastaan valtion tapa kerätälisää rahaa sata miljoonaa. Ja täytyykuitenkin muistaa, että sokerin kulutus onlaskenut vuodesta 1985 lähtien, huomauttaaHavukainen.

Suomalainen sokeriteollisuus on ollutvuosia myllytyksen kohteena. SuomenEU:hun liittymisen myötä ja maailman-

kaupan neuvottelujen seurauksena sokeri-teollisuus on voimakkaasti supistunut kokoEuroopassa. Suomessakin sokerikiin-tiöiden tiputtua, sokeritehtaita on jouduttusulkemaan ja sokerijuurikkaiden viljelyävähentämään.

- Ennen EU:hun liittymistä Suomessatuotettiin sokeria omaan käyttöön sekävientiin. Unioniin liittyessä suomaisilla olivahva usko muutosvaiheessa annettuihinlupauksiin, joissa maatalouden jatko myösunionin reuna-alueilla turvattaisiin kutenennen, sanoo Havukainen.

Toisin kuitenkin kävi, vuonna 2007 voi-maan tuli kiistelty sokeriuudistus, jonkatavoitteena oli leikata EU:n omaasokerintuotantoa ja samalla laskea myössokerijuurikkaan ja sokerin hintaa.- Sokeriuudistuksen periaatteiden mukaanEU:n oman tuotannon ja sovitun tuonninpitäisi vastata kulutusta ja vietävääylijäämää ei muodostuisi, kertooHavukainen.

- Köyhille maille haluttiin antaa mah-dollisuus tuottaa sokeria ja Euroopansokerituotantoa vähennettiin niin, että

omavaraisuus laski 80 prosenttiin, hänjatkaa.- Suomessakin omavaraisuusaste on ollutaikoinaan reilusti yli 100 prosenttia, muttauudistusten myötä se on nykyään vain noin40–50 prosentin luokkaa, kertoo Havu-kainen.

- Jos sokeriteollisuudelle vielä mätkäistäänkeinotekoinen vero, hankaloittaisi seratkaisevasti jo muutenkin kovasti kärsineensokeriteollisuuden toimintaa.

- Tilanne on huolestuttava, kilpailukyvyntäytyy pysyä kunnossa ja uusien verojenalalle tulo tuo varmasti uhkaa siirtää sokeri-tuotantoa entistä enemmän ulkomailla, jasitä kautta suomalaisten työpaikat ja kokosuomalainen sokeriteollisuus on vaarassahävitä kokonaan, Havukainen toteaa.

Makeisteollisuuden ja sokeriteollisuudenasettaminen verokeskustelussa vastakkainon keinotekoista. Todellinen ongelma onSuomen hallituksen tapa tasapainottaavaltiontaloutta sattumanvaraisilla lisä-veroilla. Julkisen talouden alijäämää ei voipitkäjänteisesti korjata yhteen toimialaankohdistuvilla maksuilla.

Osaava työ asuu SuomessaHK Ruokatalo uhkaa siirtää toimintoja Suomesta ulkomaille. Yhtiöntoimitusjohtaja Matti Perkonoja jyrisee julkisuuteen: “Kyse on siitä, kukahaluaa tehdä näitä töitä.” (TS 16. syyskuuta). Samaan hengenvetoon hänkehuu esimerkiksi balttien työhaluja.

Suomalaisen elintarviketeollisuuden kansainvälistyminen on toistaiseksisujunut suhteellisen hallitusti. Markkinoita on askel kerrallaan vallattu, eikälaajentuminen ole merkittävästi vaikuttanut työpaikkoihin Suomessa. Nytollaan näemmä siirtymässä uuteen vaiheeseen. Samalla ollaan reippaastisyyllistämässä suomalaisia työntekijöitä tavalla, joka ei liene kovin viisastaedes yritysten omalta kannalta. Tosiasiassa suomalainen elintarviketeollisuuson tehokasta ja työntekijät ovat ammattitaitoisia ja motivoituneita.

Kevään neuvottelukierros näyttää nyt tarjoavan tekosyyn retoriikankoventamiseen. Meidän tuleekin tiivistää yhteistyötä myös yritystenhenkilöstön osalta. Viime kevään aikana saimme merkittävää tukeapohjoismaisilta veljesjärjestöiltä, ja tätä toimintaa syvennetään jatkossa.Suomalainen neuvottelujärjestelmä on kokonaisuudessaan tällä hetkelläkestämättömässä tilassa. Työnantajien haluttomuus ja kyvyttömyys neuvotellavastuullisesti työelämän kehittämisestä uhkaa rapauttaa hyvinvointivaltionperustan, vastuullisen ja kasvuun tähtäävän suomalaisen työmarkkinamallin.Ennen kuin työnantajat tulevat järkiinsä, saattaa olla paljon vahinkoaaiheutettu. Tässä tilanteessa on erityisen tärkeää huolehtiaammattiyhdistysliikkeen yhtenäisyydestä ja liittorajat ylittävästä yhteistyöstä.

Kevään neuvottelukierros oli monelta osin poikkeuksellinen. Monelleaktiiville työpaikoilla lakkovahtina toimiminen oli ainutkertainen kokemus.Tässä kohtaa muuttuu lihaksi hokema siitä, että liitto on yhtä kuin jäsenettyöpaikoilla. Kiitos keväästä ja neuvottelutuloksesta kuuluu siis kaikille.Tämänkaltaisen pitkän väännön jälkeen on lopputuloksen arvioiminen tietystivaikeaa ja kentän tuntojen tulkitseminen uskaliasta. Olen kuitenkin ylpeäsiitä, että päättäviin elimiin valitut kykenivät vastuunsa tuntien punnitsemaaneri tilanteissa vaihtoehdot ja muodostamaan niistä itse oman näkemyksensä.Tästä on hyvä jatkaa.

Tänä syksynä on jälleen edessä luottamusmiesvaalit. Työpaikkatasonedunvalvonta on liiton kivijalka. Haasteet seuraavalle kaksivuotiskaudelleovat melkoiset myös työpaikkatasolla. Työnantajien tehostamisvaatimukset,pätkätyösuhteet, vuokratyön käyttö, ja lisääntyvä maahanmuutto luovatluottamusmiehelle vuosi vuodelta haasteellisemman toimintaympäristön.Edessä siintävät myös vuoden 2012 liittovaalit. Tässäkin mielessä tämänsyksyn pääluottamusvaalit ovat ehkä jopa tavanomaista tärkeämmät. Pääasiaon, että jokaisella työpaikalla valitaan luottamismies johon porukka luottaa.Työpaikkojen luottamusmieskunta vaikuttaa tietysti myös voimakkaasti liitonlinjauksiin eri asioissa. Monet elintarvikedemarit ja sitoutumattomat ovatnytkin ehdolla. Onnea matkaan!

Henri LindholmLiittosihteeri

Ken

tän

ääni

Pää

kirj

oitu

s

Uudistava vaihtoehto-viesti 2010Julkaisija: Elintarvikedemarit jasitoutumattomatPäätoimittaja: Henri LindholmToimituskunta: Minna Räsänen, AriHuuki, Jouni Hiltunen, Jorma Kivimäkija Riitta KoistinenKannen kuva: Pentti O. PohjolaPainopaikka: Scanweb, Kouvola

Palautteet lehdelle:uudistavavaihtoehto@gmail.com

www.elintarvikedemarit.fi

Totta vai tarua?Eläkeikä, työssäjaksaminen ja työhyvinvointi ovat kaikki asioita, jotkapuhututtavat paljon työpaikoillamme. Ne ovatkin mielestäni asioita, jotkatarkoittavat lähes samaa, eli miten selviydymme työelämästä terveenäeläkkeelle.Varsinkin eläkeiän nostamisesta kuulee paljon keskusteluja, eikä vähitensen takia, että se on kuuma puheenaihe tällä hetkellä eduskunnassa.Elintarvikealalta katsottuna tuntuu hurjalta ajatukselta se, että eläkkeellepääsyn ikää mentäisiin nostamaan. Jo alamme inhimilliset tekijät ovat sitävastaan, koska työskennellessämme kohtaamme paljon erilaisiahaittatekijöitä, kuten vuorotöitä ja kuuma- ja kylmätyöskentelyä.

Kevään työehtosopimusneuvottelut kulminoituivat pitkälti meidäntekemiimme työaika- ja sitä kautta työssäjaksamiskysymyksiin.Työnantajapuolen ajamat suurimmat työaikajoustot olisivat lisänneetrunsaasti viikonlopputyötä ja sitä kautta vaikuttaneet monen perheen yhteisenajan vähenemiseen.Saimme suurelta osin torpattua nämä työaikaheikennykset, ja positiivisenaasiana voi pitää työehtosopimukseen saamaamme kirjausta 50 vuottatäyttäneiden ikäohjelmasta.

Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten ikäohjelma tullaantoteuttamaan ja miten se otetaan ylipäätään vastaan työpaikkatasolla.Mielestäni ikäohjelmasta on oikein ja aidosti toteuttamalla hyötyä niintyönantajapuolelle kuin meille työntekijöillekin. Nyt tulemme näkemään,kuinka tosissaan työnantajat ovat mukana kehittämässä yhteistä hyvää jaedistämässä eduskunnan paljon mainostamaa työurien pidentämistä.

Työilmapiirin ja työhyvinvoinnin parantamiseen tarvitaan kaikki mukaan,niin työnantajat kuin työntekijätkin. Niiden kehittyminen ei tapahdu yhdessäpäivässä eikä yössä, vaan vaatii pitkää ja onnistunutta yhteistyötä. Romuttaane toki pystytään nopeassakin aikataulussa. Jos nämä asiat ovat työpaikallahyvällä mallilla, siitä on hyötyä aivan varmasti kaikille. Työntekijöidenmotivaatio kasvaa ja sairaslomat vähentyvät. On myös todennäköistä, ettätyötehokkuus lisääntyy ja siitähän ei varmasti ole haittaa työnantajallekaan.Suuri kysymys onkin, jatkuuko niin valitettavan monessa työpaikassavallitseva sanelupolitiikka vai otetaanko työntekijät oikeasti mukaankehittämään työolosuhteita. Vai jäädäänkö tasolle, jossa työntekijäpuolenedustajat valvovat vain valvontavelvollisuuden alaiset asiat?

Tulevaisuudessa meidän työntekijöiden käsityksen pitää edelleen ollayhteinen siitä, että töiden lisäksi myös vapaa-ajan on pysyttävä laadukkaanaja siihen on varatta tarpeeksi aikaa. Jopa entinen pääministerimme MattiVanhanen puhui perhearvojen puolesta ja vaihtoi 24/7-työn vähemmänaikaavievään, ja sai näin aikaa perheelleen. Tämä olkoon esimerkkinä myöstyönantajapuolelle vapaa-ajan ja perheen yhdessäolon merkityksestätyöntekijöille.

Simo PynnönenPääluottamusmies, Vaasan Oy, Jyväskylä.

Muista äänestää työpaikkasi luottamusmiesvaaleissa marras-joulukuussa!

Vielä kerran paluu kevään vääntöihinViime kevään työehtosopimusneuvottelut olivat vaikeat.Neuvottelujen haastavuudesta kertoo se, ettätyöntekijäpuoli sekä työnantajapuoli käyttivät kaikistavahvimpia laillisia aseitaan. Työntekijät lakkoilivat jatyönantajat tekivät työsulkuja. Lopulta neuvottelutetenivät niin, että valtakunnansovittelijalla oliedellytykset jättää sovintoesitys, jonka osapuolethyväksyivät. Vaikeat asiat siirrettiin työryhmiin japalkankorotukset nousivat yli EK:n asettaman palkka-ankkurin 0,5 %.

Alku aina vaikeaNeuvottelut siirtyivät liittojen välisistä neuvotteluistasuhteellisen nopeasti valtakunnansovittelijan vetämiksi.Kolme demaritaustaista liiton aktiivia seurasivat läheltäneuvottelujen etenemistä, Aulikki Ahola TampereenValion pääluottamusmies ja liittohallituksen jäsen,Tommi Seppäläinen Vaasan Oy:n Joutsenonpääluottamusmies ja tes-neuvottelukunnan jäsen ja VesaJalonen, Saarioisten säilyketehdas, Huittinen tes-neuvottelukunnan jäsen.

- Työntekijäpuolella olisi ollut halua neuvotella.Työnantajan ehdotukset olivat käsittämättömiä ja liha-ja leipomoalan työaikamalleista tuli kynnyskysymyksetheti alkumetreillä.- Neuvotteluille oli toki varattu enemmän aikaa, muttatyönantajaliitto ETL perui aina viime hetkellä sovittujatapaamisia, kertaavat tes-neuvottelukunnan jäsenetneuvottelujen alkutaivalta.

- Sen jälkeen kun liittojen väliset tavoitteet kerrottiinneuvottelupöydässä, niin ei ETL:n neuvottelijoiltalöytynyt neuvotteluhalukkuutta, kertoo Jalonen- Ilmeisesti työnantajalla ei ollut edes halua neuvotellaaidosti meidän kanssamme, koska tiesi meidänsuhtautuvan kielteisesti heidän työaika esityksiinsä,Seppäläinen jatkaa.

- Eniten jäi viime keväästä harmittamaan, ettei ETL:nneuvottelukunnalla ollut todellisia eväitä neuvotella.Heillä ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin avatameidän työehtosopimukset työaikamallillaan javastineeksi aina tarjottiin lähes nollaa. Valtakunnan-sovittelijalle meno tuntui olevan suunniteltu jo pitkälleetukäteen, toteaa Jalonen

- ETL vain hirtti itsensä tuohon työaikamalliin ja meemme missään olosuhteissa voineet sitä hyväksyä. ETLpelasi vain aikaa ja odotti sovittelijalle pääsyä. Heilläoli ilmeisesti käsitys, että valtakunnansovittelija voiväkisin määrätä tällaisen työaikamallin työehto-sopimukseen pitämällä sitä aina vain mukana. Näinhänasia ei ole, Jalonen selventää vielä neuvottelujenalkamista.

Meijeriala otti vastuuta työllisyydestäKoska neuvottelut jämähtivät liha- ja leipomoalantyöaikamalleihin, niin meijerialalla oli halua päästäeteenpäin. SEL:n liittovaltuusto antoikin meijerialalleoikeuden neuvotella ehdoista palata työhön. ValionTampereen tuotantoyksikön pääluottamusmiehelleAulikki Aholalle oli selvää, että työhön paluun ehdoistalähdettiin neuvottelemaan.

- Meijerialalla oli raskaita ongelmia jo vuoden 2009lopulla ja koko alkutalven. Maitosota, YT-neuvottelutja tuontitavara painoivat meijerialaa. Lisäksi meijerialapoikkeaa toisista elintarvikealoista monella tapaa,esimerkiksi jo vallinneet työaikamallit ja raaka-aineenjokapäiväinen jalostustarve, kertoo Ahola.

- Lisäksi tiedossa oli, että työtaistelutoimenpiteillä eisaada suljettua tehtaita, vaan tehtaat pyörivät osittaintoisen liiton jäsenten ja isäntien voimin. Kahden hylätynsopimuksen jälkeen oli nähtävissä, ettei liittotasonneuvotteluissa edetä meijeripuolta koskettavissaasioissa.

- Kaksi suurinta meijeritaloa, Valio ja Arla-Ingmanolivat lähestyneet luottamusmiehiään neuvottelu-tarkoituksella ja kun ensisijainen tavoite palvelu-vuosilisien nostosta saavutettiin, ei ollut estettäneuvottelulle työhönpaluusta, Ahola kertaaneuvotteluiden kulkua.

Vaikka Ahola on suhteellisen tyytyväinen meijerialantyöhönpaluusopimukseen, niin parannettavaa jäi.

- Vaikka Valion ja Arla-Ingmanin tekemä sopimustyöhön paluun ehdoista levisi laajasti, ei meijerialallesolmittu työehtosopimus sisällä kuitenkaan täysin niitäasioita, vaan ne jäivät talokohtaisilla sopimuksillavoimaan tämän sopimuskauden ajaksi. Työryhmiin menitärkeitä läpivietäviä asioita, eli aina parannettavaalöytyy.

Tyytymättömyyttä ja tyytyväisyyttäSen sijaan leipomoalalla ei ollut halua tehdä laajaltitalokohtaisia sopimuksia. Tommi Seppäläisen mukaanleipomoala on jakautunut niin, ettei talokohtaisillesopimuksille ole edellytyksiä.

- Isot konsernit varmaan pystyisivät rakentamaan jopaparemmat sopimukset, mutta pienet “narikat” olisi aivantuuliajolla sen jälkeen. Mielestäni solidaarisuus lähteesiitä, että teemme yhdessä, ettemme jätä pieniä yksin.”Seppäläinen täsmentää leipomoalan tilannettatuomitsematta kuitenkaan meijerialan erillissopimusta.

SEL:n sopimusneuvotteluissa yksi asia nousi julki-suudessa ylitse muiden, ns. lihalauantai. Julkisuudessaleimattiin lihanleikkaajat ahneiksi aivan syyttä. Liha-alalla tehdään tarvittaessa lauantaityö ylitöinävapaaehtoisperiaatteella.

Myös meijeriväessä lihalauantai aiheutti keskustelua- Tavallinen jäsen ei välttämättä ymmärtänyt, miksilihamiesten lauantai on niin pyhä asia, kun meijerialallatehdään ja on tehty töitä kaikkina seitsemänä päivänä.Ahola toteaa, mutta ei kuitenkaan tuomitse liha-alantaistelua, vaan vakuutta solidaarisuutta jatkossakin.

Seppäläinen myöntää, että neuvottelut pyörivät paljoltiliha-alan ja leipomoalan työaikamallien ympärillä.

- Kyllä neuvottelut pyörivät leipomo- ja liha-alanympärillä kokonaisuudessaan, teollisuus jäi aivanulkopuolelle, hän harmittelee mutta ei ole tyytyväinenleipomoalankaan sopimukseen.- Leipomoala ei saanut tavoitteistaan läpi juuri mitään.Palvelusvuosipalkkio oli ainoa, jossa jonkinlaistahyvitystä sopimukseen tulleisiin muutoksiin.

Sen sijaan liha-alalla ollaan pääosin tyytyväisiäneuvottelutulokseen.

- Ainakin uskoisin näin. Jalonen vastaa kysymykseensopimuksesta.- HK, Atrian ja Saarioisten liha-alan pääluottamus-miehet olivat sorvaamassa omassa palaverissaan liha-lauantaita koskevaa tekstiä. Liha-lauantai ei ollutedellisellä sopimuskaudella työnantajan direktiossa,eikä se ole sitä nytkään, Jalonen toteaa tyytyväisenä

Valtuusto kantoi vastuunsaKun sopimus lopulta hyväksyttiin valtuustossa tiukinnumeroin, niin lakkopäiviä tai työsulkupäiviä olipahimmillaan takana jo reilut kymmenen. Lakonlopettamisesta puhuttiin liha-alalla jopa pakkokeinoinja pienet yrittäjät alkoivatkin suunnitella jo talokohtaisiasopimuksia. Pitkän taistelun jälkeen valtuusto kantoikinvastuunsa ja hyväksyi sopimuksen.

- Tekijöinä päätökseen vaikuttivat myös varmaanmeijerialalle syntynyt työhönpaluusopimus jatalokohtaisten sopimusten synty. Oli nähtävissä, ettei

Tommi SeppäläinenVaasan Oy:n Joutsenon

pääluottamusmies ja tes-neuvottelukunnan jäsen ja

Vesa JalonenSaarioisten säilyketehdas Huittinen ja

tes-neuvottelukunnan jäsen.

Aulikki AholaTampereen Valion pääluottamusmies ja

liittohallituksen jäsen

sopimus tulisi oleellisesti paranemaan, vaikka lakotolisivat laajentuneet.

- Liiton eheyden takia sopimuksen teko oli aikaoleellinen asia. Tämä oli ilmeisesti demaritaustaistenliiton hallinnon jäsenten puolella oivallettu paremmin.Myös omilta jäseniltä tuli viestiä, että taloudellisesti eilakkoa pystytä enää jatkaman, Seppäläinen jatkaa.Samoilla linjoilla on Jalonen

- Neuvottelukunnassa tietysti punnerretaan työehto-sopimusta täysillä ja valtuusto päättää omastapuolestaan kokonaisuudesta. Varmaan eri tekijätvaikuttavat eri ihmisillä, mutta uskallan kyllä sanoa, ettävaltuusto viimekädessä sitten kantoi vastuunsatyöehtosopimuksen aikaansaamiseksi.

Suomen suurimmassa siipikarjateurastamossa, HK:nEurassa työskentelee tuotannossa noin 430 työntekijää.Yli 120 000 lintua vuorokaudessa teurastava ja siitäeteenpäin jalostava tehdas on Matti Karimäen ja SiljaKariahon työpaikka.Karimäki on tullut taloon töihin ensimmäistä kertaa 18-vuotiaana kesätöiden kautta. Nyt 28-vuotias Karimäkiehti tehdä muutaman vuoden töitä määräaikaisena ennenkuin hänet vuonna 2008 vakinaistettiin.Vakinaistamisenmyötä kiinnostus työpaikan asioita ja ay-toimintaakohtaan kasvoi.- Tein töitä osastolla, jossa valmistettiin broileri-suikaleita. Sieltä päädyin ensin osaston luottamus-mieheksi, jota kautta myös varatyösuojeluvaltuutetuksi.Nyt olen toiminut kuluneen kauden varapääluottamus-miehenä, kertoo Karimäki.- Puolet nykyisestä työajasta menee henkilöstönedustustehtäviin, joten nykyään minulla ei ole vakituistatyöpistettä, vaan kierrän ympäri osastoa ja autan siellä,missä apua tarvitaan.- Kun minua pyydettiin osaston luottamusmieheksi, entiennyt ay-asioista paljon mitään. Olin kuitenkin avoinuusille haasteille ja halusin lähteä katsomaan,minkälaisesta toiminnasta on kyse ja oppimaanedunvalvontaa, kertoo Karimäki.

Toisten kokemuksista opiksiKarimäki sai luottamusmiesuransa alussa apua osastonentiseltä luottamusmieheltä.- Hän kertoi minulle kokemuksistaan ja näkemyksiään.Tieto oli tärkeää, ja sen avulla kokosinkin itselleniensimmäisen tietopaketin tulevista hommistani. Tämänjälkeen tietomäärää olen kasvattanut luottamusmiehilletarkoitetuilla kursseilla sekä lukemalla asioista.- Mitä enemmän asioista oppii ulkopuolelta, sitäenemmän haluaa ottaa itsekin selvää, lukea ja kysellä.

Karimäki valittiin varatyösuojeluvaltuutetuksi keväällä2008 ja syksyllä myös yrityksen varapääluot-tamusmieheksi. Uusien luottamustehtävien kauttayhteistyöstä tehtaan työsuojeluvaltuutettuna toimineenSilja Kariahon kanssa tuli arkipäivää.

- Uusien luottamustehtävien kautta vapautusaikaa niidenhoitoon lisättiin ja silloin pääsin kunnolla oppimaanasioiden hoitoa käytännön tasolla, kertoo Karimäki.

Uusi työ uudelta paikkakunnaltaSilja Kariaho haki töitä HK:lta 12 vuotta sittenmuutettuaan perheensä kanssa Euraan.- Täytyi saada uudella kotipaikkakunnalla töitä ja täälläaukesi vuorotteluvapaan sijaisuus, kertoo Kariaho.Vuorotteluvapaa jatkui, ja Kariaho ehti kiertää tehtaaneri osastoilla eri tehtävissä ennen valintaa työsuojelu-valtuutetuksi vuonna 2008.- Olen luonteeltani utelias ja tykkään vaihtaa eri tehtäviäja tehdä töitä eri ihmisten kanssa. Tehtaan eri tehtävättulivat vuosien aikana tutuiksi, samoin ihmiset, Kariahokertoo.- Olen tykännyt työstäni tehtaalla, se on ollut vaihtelevaaja mielekästä. Olen päässyt itse vaikuttamaan mm.siihen, missä järjestyksessä asioita teen ja millä tahdilla.Olen myös aina ollut aloitteellinen ihminen, miettinytmiten asioita voisi tehdä paremmin ja miten asiatkehittyisivät.

- Tästä syystä työsuojeluvaltuutetun tehtävä on ollutminulle mieluisa, yksikään päivä ei ole samanlainen javoi nähdä asioiden molemmat puolet ja saada tuloksiaaikaan.- Työsuojeluvaltuutetun tehtäviin kuuluu turvallisuus-tarkastusten yms. lisäksi paljon ihmisten kuuntelemistaristiriitatilanteissa ja neuvomista erilaisissa asioissa.

Broilertalosta löytyy hymyileviäluottamushenkilöitä

- Meidän tehdas on sen verran suuri ja täällä on töissäpaljon naisia, joten usein työsuojeluvaltuutetun tehtäväon myös ns. “kotipsykologin” hommaa, kertoo Kariaho.- Meillä on osastoja, joissa työt ovat pakkotahtisia jarankkoja ja työtä tehdään kylmässä. Pakkotahtisessahihnatyössä pienetkin asiat saattavat nousta pintaan jatyöstressi purkautuu helposti työkavereihin,tämänkaltaisia tilanteita selvitellään sitten yhdessä,kertoo Kariaho.- Tavoitteenamme on, että asioihin täällä puututaan joennen, kuin pienet kinat leimahtavat riidoiksi.

Yhteistyö kaiken aa ja ooHenkilöstön edustajina Kariaho ja Karimäki ovat yhtämieltä siitä, että työntekijöiden edunvalvonta onpääasia.- Kaikki eivät välttämättä tiedä, mikö asia kuuluuluottamusmiehelle ja mikä taasen työsuojeluvaltuu-tetulle. Siltä henkilöltä kysytään, kuka ensimmäisenätulee käytävällä vastaan, Karimäki toteaa.- On tärkeää, että yhteistyö toimii luottamushenkilöidenvälillä, se helpottaa paljon päivittäisiä työtehtäviä jatyöntekijät saavat ajankohtaisimmat tiedot helposti,mainitsee Kariaho.

- Luottamusmiehenä ja varatyösuojeluvaltuutettunatoimiminen on antanut minulle paljon. Olen oppinuttyöelämän laeista, ammattiyhdistysliikkeestä, järjes-täytymisen merkityksestä ja siitä, kuinka asioitahoidetaan, luettelee Karimäki.- Uudet opit ovat antaneet myös omaan elämään uusiavalmiuksia toimia, ja uudet tutut ammattiyhdistys-liikkeen kautta ovat iloinen asia.- Kun on pystynyt jäseniä auttamaan työmaalla, tuleesiitä itselleen myös hyvä mieli, Kariaho ja Karimäkitoteavat hymyillen.

Suomen siipikarjalihan tuotanto on viime vuosikymmenten ajan ollutnouseva teollisuudenala. Suomalainen lihasiipikarja-ala työllistää suoraanja aliurakointien kautta merkittävän määrän henkilöitä aina kotitiloiltalihateollisuuteen ja kauppaan asti. Tuotantotiloja Suomessa on yli 35 000kappaletta, ja ala toimii pääosin perustuen tuotantosopimuksiin, joissalihasiipikarjan kasvattaja ja siipikarjateollisuusyritykset sopivat yhdessäsopimustuotantoon liittyvistä asioista. Tiivis yhteistyö osapuolten välillälisää suomalaisen siipikarjalihan alkuperän läpinäkyvyyttä ja sitä, että seon kuluttajalle yksinkertaisesti selvitettävissä.

Viime keväänä EU:n laatiman uuden markkinointistandardin myötäpakastettua broilerinlihaa ei enää saa myydä tuoreena. Aiemmin broilerintuotannossa pakastaminen on mahdollistanut sen, että tuotantoa on voitutehdä ympäri vuoden tasaisesti ja varastoida pakkaseen, josta lihaa on

voitu ottaa myöhemmin tasaamaan alan kulutuspiikkejä. Kun pakastettualihaa ei enää uuden standardin myötä voi myydä tuoreena, on yritystenjätettävä liha pakastamatta ja pyrittävä takaamaan lihan tasainen tuotantomuilla tavoin.Karimäki näkee uudistuksessa kotimaisen lihan kannalta tervetulleenmuutoksen:- Tämä uusi asetus turvaa sen, ettei esimerkiksi Brasiliasta voi tuoda enääpakastettua broilerinlihaa, joka voitaisiin myydä suomalaisille kuluttajillatuoreena.

- Ainakin niille broilertaloille, joilla on kotimaisen lihan teurastusta, tämätuo selkeää kilpailuetua, hän toteaa.Tulevaisuus tulee näyttämään, miten muutos näkyy työntekijöiden arjessa.Uhkana voi olla lisääntyvä osa-aikatyö kulutuspiikkien tasaamiseksiesimerkiksi kausituotteiden valmistamisen osalta.

Broilerituotanto Suomessa

Kaksikielisellä työpaikalla asioita hoidetaan suomeksi ja ruotsiksi

Suomen väestöstä äidinkielenään ruotsia puhuvia on noin 5,4 prosenttia. Ruotsin kielenasema suomen toisena virallisena kielenä tulee perustuslaista, joka takaa ruotsinkielisilleoikeudet saada palveluita omalla äidinkielellään. Myös ammattiyhdistysliikkeelleruotsinkielisten jäsenten palvelu on normaalia arkipäivää.Pietarsaaressa sijaitsevan Snellmannin työntekijöistä suuri osa on äidinkieleltään ruotsiapuhuvia. Pääluottamusmiehenä kohta kuusi vuotta toiminut Asko Peltola on tottunutkäymään keskusteluja työntekijöiden kanssa ruotsiksi ja suomeksi.- Joka päivä tulee tilanteita, joissa tarvitaan ruotsin kielen taitoa. Tietenkään ruotsi eitaivu minulta yhtä hyvin kuin oma äidinkieleni suomi, joten välillä saa miettiä tosissaan,miten sanat taipuvat kokonaisiksi lauseiksi, Peltola naurahtaa.- Varsinkin alaan liittyvä ammattisanasto sekä ammattiyhdistysliikkeen käyttämääsanastoa täytyy opiskella jatkuvasti lisää, Peltola myöntää.

Ammattiliitto voisi tarjota Peltolan mukaan ruotsinkielisille jäsenilleen enemmänkinpalveluita.- Koska olemme kaksikielinen maa, olisi hyvä, että liitosta lähtevä materiaali esimerkiksityöpaikkojen ilmoitustauluille olisi aina käännettynä myös ruotsiksi.- Usein ruotsinkieliset ymmärtävät ja puhuvat suomea, mutta lukeminen voi ollahankalaa. Juuri näissä tilanteissa esimerkiksi ilmoitustauluilla oleva tieto voi mennäkokonaan ohi, Peltola harmittelee.

Yhteistyö auttaa puolin toisinSnellmannilla työsuojeluvaltuutettuna ja Pietarsaaren elintarviketyöläistenammattiosaston puheenjohtaja Hannu Mäkelä on Peltolan tavoin joutunutturvautumaan usein sanakirjaan ja ruotsinkielisten työkavereiden apuun.- Suomenkielisenä työsuojeluvaltuutettuna olen huomannut, että ruotsia puhuvien onjoskus vaikeaa tulla luokseni, koska kynnys puhua suomea on korkealla. Samalla tavalla,kuin meille on välillä vaikeaa puhua ruotsia.

- Onneksi kommunikointi kuitenkin yleensä onnistuu ja löydetään tavat, joilla asiatselvitetään. Jos minä en löydä sanoja ruotsiksi, usein kuitenkin toinen osapuoliymmärtää suomenkielisiäkin sanoja sieltä täältä, Mäkelä kertoo.- Olisi hyvä jos työsuojeluasioista löytyisi enemmän materiaalia jaettavaksi työpaikalle.Lyhyesti ja ytimekkäästi työsuojelun pääkohtia läpikäyvät kirjaset ovat hyviätyövälineitä, Mäkelä kertoo.

- Pietarsaaren ammattiosaston johtokunnassa edustettuina ovat molemmat kielet.Kokouksissa puhutaan pääosin suomea, mutta päätösasiat ja tapahtumailmoituksetkäännetään yhteisvoimin aina ruotsiksi. Lisäksi mm. liiton tapahtumiin ammattiosastohoitaa aina oman, kaksikielisen ilmoittautumismahdollisuuden helpottaakseenosallistumista.

Onneksi lainsäädäntötoimin ollaan varmistamassa työehtosopimusten kääntäminenmyös ruotsiksi ja vieläpä valtion toimesta. Ammattiyhdistysliike on näin saavuttamassapitkäaikaisen tavoitteensa. Toivottavasti tämä myös rohkaisee ruotsinkielistä jäsenistöäosallistumaan ay-koulutukseen entistä aktiivisemmin. Ruotsinkielinen ay koulutuksenjatko voidaan varmistaa vain jäsenistön toimesta. Solidaarisuus ja työkaveristavälittäminen kun ovat paitsi pysyvä tarve myös niin sanotusti “samma på svenska”

På en tvåspråkig arbetsplats är man fackligt aktiv på bägge språken

Av Finlands befolkning talar ca. 5,4 % svenska som modersmål. Svenska språketsställning garanteras av grundlagen, där det stipuleras att de svenskspråkiga har rättservice och tjänster på sitt eget modersmål. Även för facket är det naturligt att tjänasina medlemmar på svenska.Vid Snellman i Jakobstad har en stor del av de anställda svenska som modersmäl.Huvudförtroendeman Asko Peltola, som innehaft befattningen i sex år, är van attdiskutera på båda språken.- Varje dag uppkommer situationer där jag behöver svenska. För att vara ärlig är minafärdigheter förstås inte alls lika goda som på mitt eget modersmål och det är iblandsvårt att sammanfatta mina tankar till en hel mening, tillägger Peltola med ett leende.- Speciellt yrkesterminologin och det fackliga språkbruket kräver ständig förkovring.

Facket kunde erbjuda sina svenska talande medlemmar flere tjänster anser Peltola.- Eftersom vi är ett tvåspråkigt land vore det bra att allt material som tillkommerarbetsplatsen och är ansedd för affischtavlan skulle vara översatt till svenska.- Ofta talar ju de svenskspråkiga medlemmarna även finska men just affischtavlansmaterial kan man faktiskt ha svårigheter med och man kan den vägen missa viktiginformation.

Samarbete hjälper båda vägarnaSkyddsombudet på Snellman och därtill avdelningsordförande för Pedersöre livsare,Hannu Mäkelä är ofta, likt Peltola, tvungen att anlita ordbok eller att ty sig till sinasvenskspråkiga kompisar.- Som ombud märker jag ibland att de svenskspråkiga ibland har svår att anlita minhjälp eftersom tröskeln att använda finskan ibland är hög. Samma gäller för oss medsvenskan. Det är svårt ibland.- Lyckligtvis så sker kommunikationen allt som oftast och om jag inte hittar just derätta orden blir jag i alla fall förstådd, tillägger Mäkelä.

- I sig vore det utmärkt om man kunde erhålla mer material när det gäller arbetsmiljönäven på svenska. Korta och effektiv broschyrer som man kan dela ut är bra redskapberättar Hannu Mäkelä.- När det gäller avdelningens styrelse så anlitar man båda språken. Man talar mestfinska men vi är måna om att alla beslut och skriftliga meddelanden översätts. Det äralltid möjligt att anmäla sig till alla evenemang även på svenska. Det här underlättardeltagandet avsevärt.

Till all lycka håller facket nu på att uppnå ett långvarigt mål. Man har lyckats lagvägensäkra att kollektivavtalen i framtiden översätts även till svenska av myndigheterna.Man får hoppas att det här uppmuntrar allt fler svenskspråkiga att delta i den fackligaundervisningen. Den fackliga utbildningens framtid på svenska kan säkerställas endastav medlemmarna. Behovet av solidaritet kvarstår och gäller i all högsta grad påbåda språken.

Petteri OksaKirjoittajana vähän tai jo enemmänkin päälle

kolmekymppinen vantaalainen järjestötyöläinen,joka haluaisi ajatella olevansa ajattelija, mutta ei

aina muista ajatella.

Ei ne mitään siellä eduskunnassa tiedä. Ei niin yhtäänmitään. Yhtä todellisuudesta vieraantunutta sakkia kokoporukka.Ja tämä Euroopan unioni ja ties mikä globalisaatio.Ongelmia se vaan tietää. Kyllä meidän pitäisi ihan hoitaanämä omat asiat ja jättää nuo kansainvälisethömpötykset vähemmälle. Menee meidän työpaikatvaan.Työtä. Sitäkin ne aina lupaa eikä tee mitään. Naapurikinjoutu työttömäksi, ja se on kyllä väärin. Kohta se sittensattuu omalle kohdalle, eikä ne politiikassa tee mitään,ei mitään. Eihän ne tiedä mitään.

Onneksi asiat hoituu helposti kuntoon. Onhan näitäespoolaisia maistereita, jotka sanoo, että työttömyys ontasan tarkkaan EU:n vika. Ja muut ongelmat johtuvatpuolueista, ennen kaikkea niistä vanhoista puolueista –juuri niistä jotka eivät ymmärrä todellisuudesta mitään.Ainakaan enää – ja on vähän kyseenalaista ovat koskaanymmärtäneetkään.Niinpä. Kansanvalta on vaikea laji, kun välillä tuntuu,että kansa ei halua oikeita ratkaisuja. Oikeat ratkaisutovat – ainakin välillä – niitä vaikeita ratkaisuja. Niitä,joita ei rehellisesti voi tiivistää iskulauseiksi ”Missä EU,siellä ongelma”. Ei se eliittikään välttämättä paremmintiedä, ei todellakaan. Mutta ei siltikään tarvitse hyväksyäniitä kaikkein helpoimman näköisiä ratkaisuja.

Kuka hitto edes haluaisisellaisen tossun luottamusmiehekseen?

Ajatellaanpa nyt vaikkapa työpaikkaa jaluottamusmiehiä. Jos luottamusmies valitsisiongelmatilanteessa helpoimman ratkaisun tai sen, mikäeniten miellyttäisi työkavereita, mentäisiin pitkässä

juoksussa ihan varmasti metsään. Kuka hitto edeshaluaisi sellaisen tossun luottamusmiehekseen? Siissellaisen, joka tekee juuri niin kuin kovaäänisimmätsiellä työpaikalla huutavat. Tuskin – tai toivottavasti –ei kukaan.Sama pätee muihinkin luottamushenkilöihimmekunnanvaltuutetuista kansanedustajiin. Kaveri, jokalupaa tehdä juuri niin kuin sinä haluat, on se kaveri,joka lirtsii sinua pahiten silmään. Se on useimmiten sesama kaveri, joka myös sanoo tietävänsä kaikkiratkaisut. Ja väittää vielä, että ne ratkaisut ovat helppoja.Se nimittäin on helppo juttu. Siis kumota. Jos helppojaja yksinkertaisia ratkaisuja olisi olemassa, niitä ihanvarmasti käytettäisiin tai niitä olisi jo käytetty. Tässäon nimittäin kaksi vaihtoehtoa. Poliitikot ovat jokoenimmäkseen ihan rehellisesti hoitamassa asioita taisitten ne ovat laiskoja ja ahneita.

Mutta kummassakin tapauksessa niitä helppojaratkaisuja olisi jo sovellettu. Jos rehellisyys onenimmäkseen totta, niitä olisi käytetty ihmistenparhaaksi. Jos laiskuus ja ahneus pätee, sittenkin niitäolisi käytetty. Miksi laiska ja ahne ihminen tekisi asioistatarpeettoman vaikeaa, jos kerran helppokin tie onolemassa?

Kansan tahto =kaikkein kovaäänisimpien tahto

Kukaan ei sitä paitsi voi väittää edustavansa kansantahtoa – tai tietävänsä mitä kansa ajattelee. Ensinnäkintässä maassa on (onneksi!) niin montaa erilaistamielipidettä. Toisekseen usein se kansan tahto on niidenkaikkein kovaäänisimpien tahto. Jos kuuntelee niitä,jotka tilan ottavat tai niitä, jotka eniten laittavat viestejä

jostain tietystä asiasta, on jo pirun kyydissä matkallahelvettiin.Olemme taas sen helpon ratkaisun äärellä. On aivanliian helppoa sanoa edustavansa kansan todellistatahtoa. Silloin ei tarvitse perustella, miksi on jotainmieltä tai miksi haluaa, että asia menee jollakin tietyllätavalla. Aina voi vedota siihen, että kyllä minä tiedän,olen kansan asialla – ja nuo muut väärässä, nehänedustavat sitä eliittiä.

Helpoille ratkaisuille pitää sanoa rohkeasti ei. Eikukaan oikeasti halua, että luottamusmies meneetyöpaikalla helpoimman kautta ja kumartaa jokaisensuuntaan. Ei kukaan halua, että kunnanvaltuutettutoimii juuri sillä tavalla, kuin on viimeksi tapaamaltaanihmiseltä kuullut. Ei kukaan oikeasti halua, ettäkansanedustaja yrittää työssään tehdä vain ihmisiämiellyttäviä päätöksiä.

Ei kiitos, ei liian helppoja ratkaisuja.

Sano vain rohkeasti ei

Syöminen on mukavaa. Se on paitsi hyvä tapa ravitaruumista, myös mukava tapa viettää aikaa, pitääpalaveri, seurustella ja solmia suhteita. Minä syönmielelläni kaikkea luvallista, kiellettyä, arveluttavaa jakummallista (paitsi kesäkeittoa).Syön mielelläni paljon, mutta kun ikää alkaa karttua,määrää pitää tietysti yhä enemmän miettiä.

Syön vuorokaudessa leipää noin viisi viipaletta, siitätulee vuodessa 1 820 viipaletta. Lihaa uppoaa arvionmukaan kolmesataa grammaa viikossa, vuodessa kepeät16 kiloa ja muutama kilo voileipäkinkkua päälle. Kanaamenee saman verran kuin lihaa, ja kalaa varmaanviitisen kiloa vuodessa. Popsin perunaa eri muodoissaanvuoden mittaan 12 kiloa.Arvioin itseni hyväksi ihmiseksi: hedelmiä javihanneksia uppoaa viikossa puoli kiloa, vuoden mittaan25 kiloa. Voipaketti kestää kaapissa kauan, koska setirisee lähinnä pannulla kalan tai lettujen kaverina, sitäriittänee kilo vuodessa. Samassa ajassa margariinia tuleesiveltyä leivälle kolme–neljä kiloa.

Herkkuosastolla käy vilske. Karkkia ja suklaata meneevuodessa kymmenisen kiloa, ja koska jäätelö on lähesterveellistä, sitä saa syödä saman verran. Erilaisialeipomoherkkuja minulla menee – pullaksi muutettuna– pari sataa per vuosi.Kahvia tulee juotua ihan liikaa – varsinkin töissä, josjoku minua ahkerampi sitä keittää. Kymmenen kuppiapäivässä tekee vuodessa 50 pakettia.

Jos olisin keskivertosuomalainen, söisimme yhdessävuoden mittaan miljardi pullaa, 100 miljoonaa kiloa

Syömärin päiväkirja

Sami TurunenKirjoittaja on lahtelainen lehtityöläinen, jonka

lempieläin on lammas lautasella.

lihaa ja 60 miljoonaa kiloa perunaa. Elintarvike-teollisuudella lienee eväistä tarkat luvut, mutta isollekasalle tuokin kuulostaa.

Herkkuosastolla käy vilske.

En hyljeksi ulkomaista ruokaa, sillä maailmalta tuleepaljon hyvää ja laadukasta. Mutta mikäli minustariippuu, tekemistä suomalaisillekin ammattilaisilleriittää – jos se vain on inhimillisesti ja reseptien kannaltamahdollista.Lupaan työllistää jatkossakin suomalaisialihanleikkaajia, meijerityöläisiä, leipureita, siankasvat-tajia, karjanajajia, teurastajia, mylläreitä, oluenpanijoitaja ruokaa roudaavia rekkakuskeja. Lupaan olla edelleenostamatta mitään Lidlistä – koska jos juoksen ainahalvimman latvialaisen makkaran tai puolalaisen hillonperässä, kohta ei muuta Suomesta saakaan.

Mutta koska suosin suomalaista, minulla on oikeusmyös vaatia elintarviketeollisuudelta asioita.Eläimiä pitää kohdella kunnolla, mutta ihmisiä pitääkohdella vähintään yhtä hyvin. Elukat pitää tappaanopeasti, mutta työntekijöitä ei saa tappaa työllä.Haluan, että jalostamot, meijerit ja leipomot maksavatsäällistä palkkaa ja järjestävät kunnon työolot.

Haluan myös, että työntekijöille annetaan mahdollisuuslepoon. Jos en ole muistanut lauantaina ostaa leipää jakinkkua, voin syödä sunnuntain aamiaiseksi näkkäriä

ja olla kinkutta – minun puolestani leipurit ja lihan-leikkaajat levätkööt pyhäisin.Pakkaamistakin voisi hillitä, hysteerisistä hygienia-vaatimuksista huolimatta. Olen ostanut pakattuja japakkaamattomia elintarvikkeita niin sisilialaisistavuoristokylistä kuin baltialaisen kauppahallinnuhjuisemmasta nurkasta, enkä ole vielä tautejasaanut. En siis usko, että minut pelastaa suojakaasuapullisteleva muovirasia, joka on pakattu suojamuoviin,kääräisty pahvikääreeseen ja sinetöity valmistajanripsraps-sulkijalla, joka ei yleensä toimi.

Jos näihin vaatimuksiin ei suostuta, minä… no,ainakaan syömistä en voi kyllä lopettaa.

Takasivun gallup

Mikko LehtonenvarastomiesSaarioinen Sahalahti

1. Viime TES-kevät opetti melkoisesti. Koskaanaikaisemmin en ole ollut mukana näin kireissäneuvotteluissa, jossa jouduttiin turvautumaan lakkoon!Toki oppimista jäi vielä melkoisesti, sekä omallatyöpaikalla, että varmaan liiton tasollakin. Seuraavallakierroksella ollaankin varmasti “fiksumpia” kaikki.2. Päällimmäisenä mieleeni jäi puutteet tiedon kulussasekä maltti, tai lähinnä sen puuttuminen.Minä näen suomalaisen elintarviketeollisuudentulevaisuuden näkymät valoisina, mutta haastavina.Kilpailu on jo nyt erittäin kovaa ja varmasti vain kiristyyentisestään. Ulkomaan tuontia on ja tulee myösolemaan, toki sen määrään voidaan me kuluttajinavaikuttaa. Kyllä suomalaisille parhaat eväät tehdäänSuomessa!

Jouni AutioleipomotyöntekijäFazer leipomo Vantaa

1. Sekava ja sotkuisa kevät, monta erillistä lakko-altoasai porukan ihan “pyörryksiin”, milloin mikin aaltoalkaa ja loppuu!Työpaikoilla oli nyt yksi sukupolvi työntekijöitä, jotkaeivät aiemmin ole ollut mukana työtaisteluissa. Heilleoli järkytys huomata jälkikäteen, kuinka pienilakkoavustus on. Siltä osin tiedonkulkua olisiparannettava, vaikkakin tehtaissa, joissa vuorotyötätehdään, on kaiken tiedottaminen vähintäänkin työlästä.Yleisesti ottaen ihmisillä on helpottunut olo kunsopimukset syntyivät vihdoin ja viimein. Nyt ihmisetovat etsiytyneet lueskelemaan mitä uudet TESit pitävätsisällään.

2. Tottakai jatkossakin Suomessa elintarvikkeitatehdään, jonkin verran kevään työtaisteluiden aikanaulkomaisten elintarvikkeiden tuonti lisääntyi ja pienetkotimaiset toimijat saivat hyllytilaa keskusliikkeidenmarketteihin. Yllätys isoille firmoille on ollut se, ettei

markkinaosuuksia ole kevään jälkeen saatu takaisin,vaan pienten tuotteet ovat pitäneet pintansa hyllyissä.Omalla työpaikallani ihmetellään tilausten pienuutta jasunnuntaitoimituksista ollaan luopumassa, myöskolmivuoron tarve jatkossa on kysymysmerkki.Elintarvikealalla isojen yritysten keskittäminen suurellatodennäköisyydellä jatkuu edelleen.

Jari JärvinenlihanleikkaajaHK Forssa

1. Hetken jo pelkäsin, että tuleeko tästä vuoden 1918toisinto, mutta onneksi pelkoni oli turha.Palkankorotukset jäivät aika pieniksi, mutta seoli odotettua. Ehkä rahaakin tärkeämpää oli se, ettälauantai säilyi vapaapäivänä.

2. Aika paljon alan tulevaisuus riippuu siitä, mitenmaataloustuki muuttuu. Muuttuuko mitenkään?Laajamittaiseen tuotannonsiirtoon ulkomaille en usko.Jos raaka-aineita kuljetetaan muualle valmistettavaksi,se lyhentää liiaksi tuotteen myyntiaikaa. Selvääkuitenkin on, että yrityskauppojen myötä jonkinlaisiavaikutuksia saattaa tulla.

Yhtenä suurimpana tulevaisuuden haasteena näentyöaikaan ja työmäärään kohdistuvan muutospaineen.Pakkotahtisella lihanleikkuulinjalla, kun ei juuri oleaikaa laskea käsiänsä.

Eija MäkeläleipäjuustopakkaajaJuustoportti Jalasjärvi

1. TES:n tekeminen oli kovaa vääntöä, mutta pääsim-me mielestäni tyydyttävään lopputulokseen.

2. Tulevaisuudessa vaaditaan entistä enemmän sitä, ettäpysytään ajan hermolla ja kovenevassa kilpailussa mu-kana.

Tarja Hietanenpakkausosaston luottamushenkilöValio Jyväskylä

1. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni mukana lakossa.Lakkovahtina olo oli uutta ja kyllä tilanne oli välillämyös stressaava, tuli paljon uusia asioita kohdattavaksi.Uskon kuitenkin, että joukkojen yhteistyöllä saimmeaikaan meijerialalle uudistuksia, joten jotain hyvääkinsopimuksella saavutettiin.

2. Uskon, että kotimaisen ruuan arvostus lisääntyytulevaisuudessa entisestään. Meillä on kuitenkin alallahyvä hygieniataso ja turvalliset tuotteet ja luomu- jalähiruokatuotanto lisääntyy koko ajan. Luulen, että kunympäristöasiat ovat koko ajan enenevissä määrinpuheissa, vaikuttaa myös se ihmisten kulutus-tottumuksiin ja halutaan ostaa ja tukea kotimaassatuotettua ruokaa.

Kari RiikonenvarapääluottamusmiesHK ruokatalo Outokumpu

1. Kevät oli haastava ja vaikea. Tuntui, että tuotan-nollista työtä tekevällä ei saisi olla omaa ihmisarvoistaelämää vaan aina pitäisi olla työn antajan pelinappulanatöissä. Ihminen tarvitsee aikaa myös perheelleen.

Kun työntekijä pyytää vähän lisää palkkaa selvitäkseenlaskuistaan voittajana, se on tosi pahasta yrityksille,jotka pyrkivät keräämään suurvoitot. Onneksi lopultatyöehtosopimukset syntyi. Toivottavasti emme enää jäälisää jälkeen muiden teollisuuden alojen palkoista!

2. Ainakin liha-alalla keskittäminen jatkuu, kolmesuurinta alan yritystä keskittävät edelleen kustannus-tehokkaisiin yksiköihin. Tämän seurauksenamuutamalle pienemmälle toimijalle jää tilaa ikään kuin“lähiruokalipun” alle. Elintarvikealan koko ajankovenevassa kilpailussa työnantajat ovat lähteneetleikkimään epätyypillisillä työsuhteilla, määrä-aikaisuuksilla ja vuokraväellä, tuon negatiivisenkehityksen olisi päätyttävä jo järjestäytymisasteenkinvuoksi.

1. Tuntosi TES-keväästä? 2. Millaisena näet kotimaisen elintarviketuotannon tulevaisuuden?