UV-viestiUV-viesti

Kohti tes-kierrostaVallan kahvassaOnko suomalainen ruoka hyvää?

Uudistava vaihtoehto 2009www.elintarvikedemarit.fi

Hei, kuka olet ja mitä teet?– Olen Keijo Spring Valio Oy Haapavedeltä. Vuonna 2001aloitin työt jauheosaston prosessinkäyttäjänä ja nyt toiminkolmatta kautta työsuojeluvaltuutettuna noin sadalletyöntekijälle. Valiolle päädyin alun perin vaimoni perässä jasinnikkyyteni ansioista. Tulin juosten paikalle, kun kuulintyöpaikan olevan auki. Jauheosaston johtaja totesi minunolevan sitkeä ja periksiantamaton tyyppi, kun niin useastiolin paikkaa jo kysellyt, että palkkasi töihin.

Minkälaista työsi on?– Työsuojeluvaltuutettuna pyrin kehittämään työpaikan olojaniin, että kaikkien on hyvä työskennellä ja jokaisen onturvallista tulla tekemään töitä turvalliseen työpaikkaan.

– Työsuojeluvaltuutetun työ vaatii tietynlaista mielenlaatuaja paneutumista. Tämä ei ole homma, missä omaa itseäänvoi nostaa ylemmäs, vaan tätä tehdään kaikkien hyväksi.Kaiken perustana on ihmisten luottamus sinuun, uskaltavatkohe tulla kertomaan sinulle työpaikan työilmapiiristä jahuomioistaan. Tässä työssä pystyy olemaan ihmisille tuki jaturva, auttamaan konkreettisesti.

Miksi lähdit mukaan liiton toimintaan?– Kiinnostus ay-toimintaan heräsi ensimmäisessätyöpaikassani, jossa olin puuseppänä. Työpaikalla ei toiminutmikään oikein ja kaikki vain tyytyivät siihen mitä sanottiin.Se alkoi ärsyttää ja lähdin selvittämään, kuka meitä puolustaa.Onhan työntekijöilläkin oikeuksia. Silloin tutustuin ammat-tiliiton toimintaan. Elintarvikealalle siirtyessäni ammattiliittoon pysynyt mukana ja on osa ammatti-identiteettiäni.

– En ollut kuullut kouluaikoina ammattiliittojen toiminnasta,joka näin jälkikäteen ajateltuna oli todella huono juttu, pitimennä monessa asiassa pitemmän kautta. Tästä syystäolenkin sitä mieltä, että meidän ammattiyhdistysaktiivien jaliiton pitäisi entistä enemmän markkinoida toimintaamme jaliiton tarjoamia palveluita jo opintojaan suorittaville.

Kuka siellä?Opiskelijajäsenyys on suora portti varsinaiseen liitonjäsenyyteen. Nuoret säästyisivät ongelmilta, jos tietäisivät,että liittoon kuuluminen helpottaa usein asioita ja kasvattaatietämystä työelämän oikeuksista.

Mielestäsi siis nuoret pitäisi saada innostumaan enemmänomista oikeuksistaan?– Kyllä, ehdottomasti. Ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuson nuorissa, meidän on pakko saada heitä entistä enemmänmukaan. Toimintatapoja täytyy vain muuttaa niin, ettätavoitamme nuoret työpaikoilla, kouluissa ja vapaa-ajallaparemmin. Internet ja tv ovat paikkoja, missä nuoriatavoitetaan. Tästä syystä jokaisessa ammattiosastossa täytyisipohtia nettisivujen rakennetta ja niiden tuomiamahdollisuuksia jäsenrekrytoinnissa.

Entäs ammattiosastojen toiminta, kiinnostaako senuoria?– Varmasti kiinnostaisi enemmän, jos ammattiosastotjärjestäisivät entistä aktiivisemmin erilaisia tapahtumia,koulutuksia ja tapaamisia. Niin jokaisen olisi helppo tullamukaan ja löytää itseään kiinnostavia aiheita. Koulutus onkoko järjestölle äärimmäisen tärkeää ja välillä tuntuu, ettäsen merkitys on unohtunut. Vaikka nykyään ihmistenkoulutustaso onkin parantunut historiaan verraten, eiesimerkiksi työelämään tullessa osata lukea palkkanauhaa,saatikka ymmärretä mitään työehtosopimusteksteistä. Näidenasioiden puitteissa ammattiosastot voisivat hyvinkin helpostijärjestää hyödyllistä ja hyvää koulutusta jäsenistölleen. Josammattiosasto järjestää vain kokouksia ja saunailtoja, ei seole riittävää palvelua jäsenistölle.

Mikä on mielestäsi tärkein arvo työpaikalla?– Tasa-arvo. Se tarkoittaa sitä, ettei ketään saa sorsiaesimerkiksi naaman tai ihonvärin perusteella. Se varmistaamyös sen, että samasta työstä maksetaan sekä naisille, ettämiehille sama palkka. Toinen tärkeä arvo on yhteisöllisyys.

Työpaikalla täytyy olla hyvä yhteishenki. Esimerkiksi meillätyöpaikalla jauheosastolla olemme itse kehittäneet työ-hyvinvointia ja viihtyvyyttä tukevaa harrastetoimintaa myösvapaa-ajalle. Järjestämme yhteisiä urheilukisoja, savu-saunailtoja ja muuta mukavaa. Ne osaltaan edesauttavathyvää työilmapiiriä ja viihtyvyyttä.

Minkä näet tulevaisuuden haasteena omalla alallasi?– Yksi suuri avoin kysymys on varmasti SEL:lin ja MVL:nvälinen suhde. Tällä hetkellä monet mvl:set tekevät samaatyötä kuin selliläisetkin, mutta siitä huolimatta maksetaanparempaa palkkaa. Tämä on aivan hullunkurista. Tilanteestapäästäisiin varmasti eroon, jos Suomessa järjestettäisiinvaltakunnallista toisen asteen ammatillista koulutusta myösmeijeripuolelle. Tällöin selkeytyisi pelisäännöt siitä, ketkäovat työntekijöitä ja ketkä toimihenkilöitä, eikä työpaikoillaeriarvoisuus samaa työtä tekevien välillä lisääntyisi.

2

Kalenteriluukkujen auetessa vähenevät päivät ja odotusvuoden suurinta juhlaa; joulua, kohtaan yltyy. Kauppojenhyllyiltä on syyskuusta lähtien voinut löytää joulutarjouksia,ja nyt joulun ollessa jo ovella kauppojen hyllyt notkuvaterilaisista joulutavaroista ja lahjavinkeistä. Lahjoja ostetaanlamasta huolimatta; sukkia vaarille, suklaata tädille. Lapsilleon tarjolla jälleen kerran jouluksi ilmestyneitä lelu-uutuuksiaja puolisolle täytyy tietenkin löytää jotain romanttista jamukavaa.

Joulu on yhdessäolon aikaa. Joulumieli sekä -perinteetkukoistavat ja joulurauhan julistuksesta aloitetaan muutamanpäivän seesteinen aika, jolloin annetaan kuluneen syksynkiireiden painua unholaan ja kerätään voimia kevään uusiinponnistuksiin.

Hyvinkäällä asuvan, Altia Rajamäellä työsuojeluvaltuutettunatyöskentelevän Katja Koskisen jouluun kuuluu lepoa jahyvää ruokaa.– Joulussa parasta on yhdessäolo, ruoka ja tietenkin vapaa-aika töistä, kertoo Koskinen iloisesti.

– Jouluna saa päästää irti kaikesta hässäkästä, rauhoittua janautiskella olostaan kynttilöiden valossa, hän jatkaa.

Koskisen joulua vietetään kotona Hyvinkäällä avopuolisonja lasten seurassa. Avopuoliso Jukan ohella uusioperheeseenkuuluu viisi lasta, Joel 7, Noora 8, Anki 9, Jenna 11, jaKiia 12. Jouluun aletaan perheessä valmistautua hyvissäajoin, mutta ilman joulustressiä.

– Lasten kanssa ensimmäiset joulutortut on leivottu jolokakuun puolella, naurahtaa Koskinen.

– Olen ilman muuta jouluihminen, mutta en joulu-hössöttäjä.Jouluesineitä ja pienten tekemiä koristeita onpikkuhiljaa jo alettu nostaa esille, hän jatkaa.

Jouluruuat Koskinen valmistaa itse omalta äidiltään perityintiedoin ja taidoin.

– Olen äitiäni seuraamalla oppinut onnistuneidenjouluruokien salat ja teen laatikot ja muut joulupöytäänkuuluvat ruuat itse. Välillä tulee tietenkin soitettua edelleenäidille ja kysyttyä neuvoa ja varmistusta, miten jokin asiatehdään. Mutta itse tekemällä saa omaan suuhun sopivat mautja parhaimmat laatikot, vakuuttaa Koskinen.

– Olen yhden joulun elämässäni pilannut ostamalla valmiiksitehdyt laatikot. Kun suu oli tottunut tiettyyn kotona tehtyynja sen makuun, oli kaupan laatikoiden erilainen makukauhistus, muistelee Koskinen.

Perheen jouluun kuuluu tietyt perinteet vuodesta toiseen.Joulukuusi haetaan aaton aattona ja koristellaan vastaseuraavana päivänä. Joulupöydän kuningas eli joulukinkkupaistetaan aina aaton vastaisena yönä ja aattoaamu pitkäänja hyvin nukutun yön jälkeen aloitetaan riisipuurolla.

– Muistan kuinka lapsena kinkunpaisto oli aina vanhempienyhteinen projekti. Yhdessä valvottiin ja varmistettiin, ettäkinkku on kypsää ja maukasta. Tämä on siirtynyt myös omaan

jouluuni ja tänäkin vuonna yhdessä avopuolison kanssa tämätyö tehdään, Koskinen kertoo.– Haluan rauhoittaa jouluaaton olemiselle ja yhdessäololle,kertoo Koskinen.

– Kauppaan en enää aattopäivänä lähde. Jos jotain on jäänytostamatta, sitä ilman pärjätään varmasti. Päivän aikana ollaanrennosti ja tehdään asiat ilman kiirettä.

– Tänä vuonna vietämme aattopäivän avopuolisoni Jukankanssa kahdestaan lasten ollessa toisilla vanhemmillaan.Teemme rauhassa ruokaa ja käymme kävelemässä. Illallaviemme kynttilät haudoille ja sen jälkeen avaamme lahjat.Lapsia varten on kuusen alla seuraavanakin päivänä muutamapaketti odottamassa, kertoo Koskinen.

– Aikuisten kesken tulee aina sovittua, että ei osteta mitäänlahjoja. Lapsille ne ovat paljon tärkeämpiä, mutta aikuistenvälisistä sopimuksista huolimatta tulee aina kuitenkinmuistettua läheisiä ja ystäviä.

– Parhaimpia lahjoja ovat mielestäni pienet ja ajatuksellaostetut lahjat. Arvostan itse paljon käsin ja itse tehtyjälahjoja. Niistä huomaa, että lahjanantaja on oikeasti ajatellutminua ja nähnyt vaivaa lahjaa hankkiessaan, toteaa Koskinen.

– Muistan kuinka ensimmäisessä vakavammassaparisuhteessani ensimmäisenä jouluna sain poikaystävältänilahjaksi silitysraudan. Olin tainnut odottaa jotain hiemanromanttisempaa. Tuolloin 17-vuotiaana pettymys oli suuri,mutta nyt osaan jo nauraa tapahtuneelle. Sen verran olenkuitenkin oppinut ja ilmoittanut läheisilleni, että kodinkoneitaei tarvitse lahjaksi hankkia, ellen itse ole antanut toisinymmärtää, nauraa Koskinen.

– Joulussa parasta on ilman muuta se, että silloin on aikaarauhoittua ja viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa. Onhetkeksi aikaa pysähtyä ja irrottautua töiden ja työelämäntaakoista ja vain nauttia vapaasta hetkestä kynttilöidentuikkeessa, summaa Koskinen lopuksi.

Jouluna on lupa pysähtyä ja rentoutua

Ammattiliiton tärkein tehtävä on jäsentensä palkoista neuvotteleminen jaminimitoimeentulosta sopiminen. Tässä taloudellisessa tilanteessa omista keväänneuvotteluistamme voi huoletta ennustaa hankalia. Kun kauppojen aukioloajatvielä mentiin juuri nyt vapauttamaan, seuraa siitä meille lähinnä hankaluuksia.Taantuman vaikutus on toistaiseksi alallamme ollut lähinnä välillinen.Elinkeinoelämän keskusliitto EK on lanseerannut käsitteen palkka-ankkurikuvaamaan omaa tiukkaa ohjeistustaan. Kaikki alat pyritään saamaanteknologiateollisuuden puolen prosenttiyksikön korotusraamiin. Samainen EKon aiemmin jankuttanut TUPO-ratkaisujen turmiollisuudesta ja vaatinutalakohtaisia, palkanmaksukyvyn huomioivia ratkaisuja. Nyt tämä unohdetaan javaaditaan kaikkia aloja samaan ruotuun. Jos EK:n logiikassa on joku aitojohdonmukaisuus, ei sitä kyllä heti huomaa. Se on ainakin selvää, että tässätilanteessa ei SEL ammattiliittona voi mitenkään tyytyä nollaratkaisuun.Jäsenistömme on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, niin nousu- kuinlaskusuhdanteessakin kiristänyt vyötä, lisännyt työtahtiaan, joutunut luopumaantyöpaikoistaan sekä kaiken kaikkiaan osoittanut melkoista venymistä kotimaisentuotannon turvaamiseksi.

Keskustelu eläkeiän nostamisesta on jälleen pulpahtanut pinnalle. Kaikki ovatsamaa mieltä siitä, että työurien tulisi olla nykyistä pidempiä. Keinoista mitentähän päästään ollaankin sitten eri mieltä. Yksinkertaistettuna kyse on kepin japorkkanan taistelusta. Näkemys on, että vain työelämän sisältöä radikaalistimuuttamalla voimme raskaassa elintarviketyössä saavuttaa edistystä tässä asiassa.Irvokkainta on tietysti se, että juhlapuheista huolimatta ikääntyvät työntekijätovat tässäkin taantumassa ensimmäisinä irtisanottavien joukossa.

Kuluneen syksyn puheenaiheista tärkeimpiä on ollut vaalirahoituksesta käytykeskustelu. Ammattiyhdistysliike synnytti aikanaan poliittisen työväenliikkeenja sitä myötä nykyiset vasemmistopuolueet. Ei tässä ole mitään hävettävää. Onmyös selvää, että ay-liikkeen tulee vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Ajatuskin ay-liikkeestä, joka EI halua vaikuttaa yhteiskunnan päätöksentekoon olisi vähintäänouto. Poliittinen päätöksenteko ja ennen kaikkea eduskunta kaipaa lisää, eivähemmän, aitoa työelämän asiantuntijuutta.

Kansanvaltaa kannattaa puolustaa. Tämä koskee myös ay-liikkeen omaatoimintaa. Oma lähtökohtamme on, että tunnustamme sidoksemme kansanvaltaisentyöväenliikkeen perimään, mutta samalla kunnioitamme niitä, joiden aatteellisetjuuret ovat toisaalla. Ryhmätoiminnasta ja sen merkityksestä tässä lehdessä lisäätoisaalla.

Joulun aika on hiljentymisen, syventymisen ja yhdessäolon aikaa. Uhratkaammehetki ajatuksistamme myös heille, jotka viettävät juhlaa yksin, tai joilla on muutenvaikeaa. Runsasta joulupöytää tai rauhaisaa mieltä ei ole kaikilla. Hyvä mieli sensijaan voi syntyä pienestä ystävällisestä eleestä. Siihen meillä kaikilla on varaa.

Rauhaisaa joulun aikaa!

Henri Lindholmliittosihteeri

Pää

toim

itta

jalt

a

Pää

kirj

oitu

s

UV-viesti 2009Julkaisija: ElintarvikedemaritPäätoimittaja: Henri LindholmToimituskunta: Minna Räsänen, Ari Huuki,Jouni Hiltunen, Jorma Kivimäki ja Riitta KoistinenKannen kuva: Jukka Summanen

Palautteet lehdelle:uudistavavaihtoehto@gmail.comwww.elintarvikedemarit.fi

Painopaikka: Oy Scan Web Ab, Kouvola

Melko tarkalleen vuosi sitten kirjoittelin samaan julkaisuun mietteitäni jatuntemuksiani sen hetkisestä elämäntilanteestani. Pitkäaikainen työsuhteeni olipäättymässä tuotannollisin ja taloudellisin syin perusteltuna, ja mielen täyttivätkysymykset uuden työpaikan löytämisestä tai mahdollisesta opiskelusta. Näissäasioissa olen aina ollut optimisti, puhumattakaan omiin lainanmaksuvelvoitteisiin,tai muihin raha-asioihin. Asioillahan on tapana aina järjestyä, joko hyvin tai huonosti.

Tein itselleni selväksi alusta saakka, että jos en löydä sellaista työtä joka on itsellenimielekästä ja vielä kohtuullisesti palkattuakin, niin siinä tapauksessa opiskelenitselleni uuden ammatin. Nimittäin jos kerran menee jo vähän heikommin, niinmiksi sitä pitäisi itse sitten maksimoida se kurjuus ja rynnätä ensimmäiseenalipalkattuun sekä yksitoikkoisuudellaan tappavaan työhön? Kyllähän sellaiseentyöhön ennättää myöhemminkin mennä.

Itse hain kolmeen eri työpaikkaan enemmän ja vähemmän tosissani. Ensimmäiseenenemmän kokemuksen vuoksi, koska kaikki hakijat kutsuttiin haastatteluun ja sainsiinä hyvää harjoitusta tulevaisuutta ajatellen. Kahden seuraavan paikan hakuunyritin jo sitten panostaa hieman enemmän. Työnhaku ei kuitenkaan tuottanut tulostaja muuta mielenkiintoista ei ollut näköpiirissä. Siispä suuntasin katseeni koulutukseenjohon olin hakenut jo hieman aiemmin syksyllä. Kun ilmoitus kouluunhyväksymisestä tuli päätöstä ei tarvinnut kauaa miettiä. Marraskuun lopulla vuonna2008 aloitin työvoimapoliittisen koulutuksen. Tällä hetkellä loppusuora jo häämöttääviimeisten kokeiden merkeissä, ja vuoden vaihteessa pitäisi lähteä vielä työharjoit-telujaksolle sekä antaa viimeiset näytöt ammattitutkintoon.

Kulunut vuosi on ollut mielenkiintoinen, joskin aika kiireinen. Opiskelut ovatsujuneet hyvin. Ainoa ongelma on ollut aikataulujen sovittaminen opiskelun jaluottamustoimien välillä. Hetken aikaa tässä maassa on vielä kohtuullisen hyvätyöttömyysturva, joka kannustaa opiskeluun sekä myös mahdollistaa sen.Valitettavasti maan hallitus on puuttunut siihenkin niin sanotussa ”sosiaalitupossa”ja tämän seurauksena kannustusosio häviää siitä ainakin osittain. Siitä huolimattakannustan ihmisiä, jotka ovat menettäneet tai ovat menettämässä työpaikkansamiettimään varteenotettavana vaihtoehtona opiskelua uuteen ammattiin. Omallakohdallani ainakin elämän laatu on parantunut huomattavasti verrattuna viimeisiinvuosiin työelämässä. Eikä uskoani siihen, että ”tekevälle kyllä töitä löytyy” olevielä horjutettu pahemmin tämänhetkisestä lamasta huolimatta.

Palataanpa vielä hetkeksi muistelemaan työpaikkamme viimeisiä kuukausia ja siihenliittyviä positiivisia asioita. Näin jälkeenpäin ajateltuna onnistuimme yt-neuvotteluissa saamaan paljon merkittäviä asioita läpi. Ehdottomasti paras niistäoli työvoimaviranomaisten kanssa yhteistyössä toteutettu toimintamalli. Siinätyöpaikallamme oli TE-keskuksen palkkaama projektityöntekijä neuvomassa sekäopastamassa työpaikan ja koulutuksen haussa. Projektin puitteissa järjestettiintutustumisia alueemme työpaikoille sekä erillisiä info-tilaisuuksia, joissa kävityöpaikkojen ja eri koulutusvaihtoehtojen edustajia kertomassa omasta alastaan.Projektityöntekijä oli tavattavissa työpaikallamme koko yt-neuvotteluiden jälkeisenajan aina viimeiseen työpäiväämme saakka. Hänen työnsä jatkuu edelleen näillänäkymin vuoden 2010 kesäkuun loppuun saakka. Meillä on käytössämme edelleenomat nettisivut, joita kyseinen projektityöntekijä ylläpitää. Sivuilta löytyy tietoaavoimista ”piilotyöpaikoista”, yhteystietoja sekä tarpeellisia linkkejä.

Tämä toimintamalli on herättänyt kiinnostusta jopa Arkadianmäellä saakka.Milloinkahan liitossamme kiinnostus herää tämänkaltaisiin asioihin? Tässähommassa ainakin oppii huomaamaan sen, kuinka omalla työllä ja aktiivisuudellavoi saada paljon aikaan. Toki edellyttäen, että on olemassa kohtuulliset neuvottelu-välit työnantajan kanssa, koska yhteistyötähän tämä vaatii kaikilta osapuolilta sekähalua hoitaa asiat kunnialla loppuun saakka.

Markus ForslundLiittovaltuuston 2. varapuheenjohtaja

Jatkumo?Kohti talven hankia jatyömarkkinakevättä!

3

TES-neuvottelukunnan jäsenet Vesa Jalonen ja Tommi Seppäläinen (oik.).

4

Liiton työehtosopimusneuvotteluista vastaa liittohallituksennimeämä neuvottelukunta, jossa mukana neuvottelemassaselliläisten seuraavista sopimuksista ovat muiden joukossamyös Vesa Jalonen, Saarioisten Säilyke Oy Huittisista sekäTommi Seppäläinen Vaasan Oy Joutsenon yksiköstä. Heidänlisäkseen neuvottelukuntaan kuuluu vielä seitsemän muutahenkilöä edustaen jokaista sopimusalaa ja liitontoimihenkilöä.

Neuvottelukunnan jäsenten tehtävänä on neuvotella liitonhallituksen ja valtuuston asettamien tes-tavoitteiden puolestaneuvottelupöydässä ja tuoda jäsenistön ääni työnantajapuolenkuuluviin aina viime metreille saakka.

– Neuvottelukunnan jäsenet ovat kevään aikana useastimukana erilaisissa kokouksissa käsittelemässä työehto-sopimuksiin liittyviä asioita. Käymme kokouksissa läpi miteneri vaihtoehdot ja esitykset vaikuttavat käytännössätyöpaikkatasolla ja työntekijöiden arkeen, kertooSeppäläinen.

Neuvottelujen tiivistyessä kokouspäiviä tulee useammin japitkiä päiviä vietetään miettien tekstimuutoksien vaikutuksiakäytännön työhön.

– Neuvottelupöydässä pitää olla jatkuvasti valmiinavastaamaan työnantajapuolen kysymyksiin ja ottamaankantaa alaa koskeviin esityksiin. Meidän neuvottelukunnanjäsenten tehtävänä on tuoda oman alan erityispiirteitä jatilanteita esiin ja ajaa jäsenistön etuja, kertoo Jalonen.

Isoja asioitaneuvottelupöydässä– Tuleva kevät ja neuvottelutilanne tulee olemaan vaikeapaikka, ennustaa Seppäläinen.

– Tämän hetkinen yleinen työmarkkinatilanne ja esitykset,joissa EK heittää ilmoille vain 0,5 % palkankorotusvaraa javilauttaa palkka-ankkurimallia, ovat naurettavia eikä niitävoi hyväksyä. Puolen prosentin korotuksella ei kukaan teemitään. Kun kunnallisveroja vielä kiristetään ja hintatasonousee, ei työntekijöille jäisi käytännössä puolen prosentinkorotuksesta mitään käteen, Seppäläinen toteaa.

– Työnantajapuolen esittäessä erilaisia polkumalleja meidäntäytyy muistaa, että elintarviketeollisuus on teollisuudenaloista tämänhetkisestä taloustilanteesta huolimatta pärjännythyvin ja tuottavuus on kasvanut. Sen tulee näkyäneuvottelutuloksessa, jatkaa Jalonen.

– Valoa näkyy tunnelin päässä, mutta se ei tarkoita pelkästäänaurinkoa ja iloa. Meitä päin neuvotteluissa on tulossa pika-juna kovaa vauhtia, ja meillä on paljon koko alaa koskeviavaikeita kysymyksiä ratkaistavana, tokaisee Jalonen.

– Sunnuntaikaupan aukiolon vapauttaminen tuo paineitameidän alallemme ja työaikakysymyksiin. Tuore- javalmisruokatuotannon työajoista joudumme varmastivääntämään kättä neuvottelupöydässä, pohdiskeleeSeppäläinen.– Lisäksi yhtenä suurena kysymysmerkkinä on varmastileipomoalan palkkakysymykset. Tällä hetkellä yötyönväheneminen on aiheuttanut tilanteen, jossa työntekijöidenansiot ovat pudonneet jopa kolmanneksella. Tämänpudotuksen kurominen ja säällisen toimeentulon turvaaminenkaikille leipomotyöntekijöille työvuorosta riippumatta onvarmasti yksi iso ja tärkeä asia neuvottelupöydässä,Seppäläinen jatkaa.

– TES-neuvottelukunnalle on helppo ratkaisu sanoa aina vainEI EI ja EI. EI muutoksille, keskusteluille, vaihtoehdoille.On kuitenkin täysin eri asia tulevaisuutta ajatellen, että onkopelkästä EI-sanan käytöstä hyötyä jäsenistölle. Meidän täytyytällä kierroksella oikeasti miettiä tärkeitä työaika-kysymyksiämme juuri peilaten sunnuntaikaupan aukioloon.Miten se tulee alallamme vaikuttamaan ja mitä seurauksiasiitä tulee? Emme voi pitää silmiä kiinni, koska muutenpitkällä tähtäimellä saattaa käydä niin, että reikä jääkintyöntekijälle käteen, toteaa Jalonen.

– Tämä ei tarkoita sitä, että esimerkiksi lauantaina alettaisiinliha-alalla tehdä töitä. Liha-lauantai saakin pysyä kiinni, seon aikoinaan saavutettu etu. Mutta realismi pitää ottaahuomioon, emme voi kieltäytyä keskusteluista kokonaan. Seolisi väärin kaikkia työntekijöitä kohtaan. Esimerkiksipamilaiset näkivät kaupan aukiolojen vaikuttavan joka ta-pauksessa omaan tilanteeseensa ja saivat neuvoteltua jäsenil-leen ylimääräiset ja suuremmat korvaukset poikkeavistaaukioloajoista, jatkaa Jalonen.

– Myös vuokratyö- ja ulkoisen työvoiman käyttöön, johonliittyy usein myös osa-aikatyö, täytyy saada tällä kierroksellaselvät pelisäännöt. Emme voi ammattiliittona hyväksyä sitä,että työnantaja näitä epätyypillisissä työsuhteissa oleviatyöntekijöitä käyttäessään maksaa heille pienempää palkkaa.Sillä tavoin työnantaja vetää mattoa pois jalkojen alta meidänneuvottelemiltamme työehdoilta ja oikeuksilta, muistuttaaSeppäläinen.– Kaikilla tuöntekijöillä täytyisi halutessaan olla oikeustäyteen työaikaan. Liiton täytyy ponnistella tarmokkaasti seneteen, että jatkossa työsuhteet perustuisivat kokoaikatyöhön,josta työntekijä perheineen saisi toimeentulonsa, muistuttaaSeppäläinen.

Neuvottelutulokseenvaikuttavat kaikkiNeuvottelut saattavat kariutua ja sopimuksettoman tilanyhteydessä se antaa usein mahdollisuuden kovempien aseidenkäyttöön.

– Kun viime neuvottelukierroksella meille tuli työnanta-japuolen kanssa neuvottelukatkos ja lakonuhka päälle, olineuvottelukunnan jäsenenä aika kovat paineet, muisteleeSeppäläinen.

– Jokaisen meidän pitäisi kuitenkin tutkia omalta kohdaltaanmihin on valmis, millaisten asioiden puolesta on valmistaistelemaan, hän muistuttaa.

– Kunnon tuloksista ei voida haaveilla ilman että olemmekoko jäsenistön voimalla niiden takana, ja katsommetarvittaessa loppuun asti, mihin tulokseen päästään, jatkaaJalonen.

– Tes-neuvottelijoiden työtä voi helpottaa esimerkiksi sillä,että jokainen tutkii omalla työpaikallaan ja omaltakohdaltaan, noudattaako työnantaja jo nyt voimassa oleviasopimuksia. Jos työnantaja tulkitsee sopimuksia väljästi javesittää koko rakennetta, on tulevaisuudessa entistävaikeampaa saada aikaan parannuksia. Muistetaan, ettätyönantajan täytyy maksaa se mitä kuuluukin. Se on meidäntyöntekijöiden etu ja sitä tälläkin kierroksella haetaan, toteaaSeppäläinen.

Kohti työehtosopimuskierrostaSEL:n työehtosopimukset ovat katkolla ensi keväänä. Liitossa on valmistauduttu tulevaan mm.keräämällä ammattiosastoilta sekä luottamushenkilöiltä esityksiä työehtosopimusten uudistamista jakehittämistä varten.

Luottamusmiehen mietteitä

5

Markku Tiainen on työskennellyt 28 vuotta Järvi-SuomenPortin palveluksessa. Luottamusmiehen tehtäviin mies päätyisattumalta ja kohtalon kuljettamana. Kiinnostustyöelämäasioihin heräsi jo varhain.

– Minua on aina kiinnostanut se, toteutuuko oikeuden-mukaisuus ja tasa-arvo työpaikalla. Halusin omalta osaltaniolla edistämässä oikeita työmuotoja, työehtoja sekä ajamassatyöntekijöiden etua, toteaa Tiainen.

Luottamusmiehenä vuodesta 2000 ja pääluottamusmiehenävuodesta 2005 lähtien toiminut Tiainen on joutunutkohtaamaan monia vaikeita asioita. Yritys joutui vuonna 2005velkasaneeraukseen ja on siitä lähtien kamppaillutolemassaolostaan. Eloonjäämistaistelu on ollut kovaa, ja senmyötä yrityksen toimipisteitä on lakkautettu ja henkilöstöon tippunut reilusta 700 työntekijästä nykyiseen noin 300henkilöön.

– Olen ollut mukana kuudessa eri yt-neuvottelutilanteessa.Yritystä on haettu verottajan taholta konkurssiin peräti kaksikertaa. Näistä tilanteista on toistaiseksi selvitty erinäisinrahoitusjärjestelyin, mutta tulevaisuudesta ei tiedä vieläkukaan, kertoo Tiainen

Jatkuva epävarmuus yrityksen säilymisestä heijastuu myöshenkilöstöön. Epätietoisuus siitä, mikä oma kohtalo ontulevaisuudessa, jos yritys ei onnistukaan nousemaanjaloilleen, on jokaisen mielessä. Oman elämän rakentaminentilanteessa, jossa tulevaisuus on pelkästään musta aukko, onlähes mahdotonta. Asunto- ja autolainojen miettiminen jäätaka-alalle, päivittäisiä ratkaisuja on vaikeaa tehdä.

– Viimeisen vuoden aikana yt-neuvotteluita on ollut kolmekertaa. Tälläkin hetkellä päällä on lomautuksia, tätä onjatkunut lähes koko vuoden. Tilanteessa, jossa yritys on näinpahoissa vaikeuksissa, on liiton jäsenten ja luottamusmiestenvaikeaa toimia. Kädet tuntuvat välillä sidotuilta, kun pitäävain odottaa, toteaa Tiainen.

– Kun työnantaja lyö pöytään numeroita tuloista ja menoista,on vaikeaa nyhjäistä tyhjästä, jos ei ole mitään nyhjäistävää.Henkilöstö on joustanut paljon tässä tilanteessa. Olemmejokainen omalta osaltamme pyrkineet säilyttämäänmahdollisimman paljon työpaikkoja, Tiainen jatkaa.

– Tavalliselle palkansaajalle työ on tärkeä asia. Täälläpäinkorvaavia ja vastaavia työpaikkoja on erityisen vaikeaalöytää. Ihmisten elanto on työpaikan varassa ja näkkileivänpäällekin pitäisi saada jotain.

Koko yrityksen luottamushenkilökaarti on joutunut kovilleviimeisen vuoden aikana. Yhdessä luottamushenkilö-organisaation kanssa tehdyt päätökset ovat tukeneetpääluottamusmiehenä toimivaa Tiaista. Usko ammatti-yhdistys- ja neuvottelutoimintaan ei ole loppunut vaikeistaajoista huolimatta.

– Ihmisten hätä purkautuu helposti luottamusmiehiin japääluottamusmiehiin erinäisinä syytöksinä. Useinarvostellaan siitä, että emme ole pitäneet tarpeeksityöntekijöiden puolta vaan kuunnelleet liikaa työnantajaa.Oikea vastaus näihin asioihin on yksinkertaisesti se, ettäteemme kaiken mahdollisen sen eteen, että työpaikatpystytään säilyttämään ja mahdollisesti tulevaisuudessapystyisimme tarjoamaan lisää töitä ihmisille, kertoo Tiainen.– Välillä neuvottelujen jälkeen tulee lunta tupaan niin kovaa,että ei auta muu kuin lähteä ulos selvittelemään omaa päätään,purkaa Tiainen tuntojaan.

– Neuvottelutilanteessa pääluottamusmiehellä on kova vastuutyöntekijöistä, joiden etuja hän ajaa muiden luottamusmiestentuella. Vaikka neuvotteluissa välillä tuleekin puukkoa selkään,kasvaa työntekijöiden ymmärrys tehtyjä ratkaisuja kohtaanpitemmällä aikavälillä. Kokonaisuuden kannalta neuvot-teluissa täytyy aina ajatella kokonaispakettia. Aina onkuitenkin valitettavaa se, että on niitä, jotka joutuvat kärsijänrooliin, huomauttaa Tiainen.

PientenpuolustajaEija Ojanen on työskennellyt vuodesta 2003 lähtien VaasanOy Kouvolan yksikössä. Yksikössä työskentelee noin 100selliläistä ja pääluottamusmiehenä Ojanen on vasta ensimetreillään, hän siirtyi nykyiseen tehtäväänsä tämän vuodenalusta.

– Lähdin mukaan ay-toimintaan alun perin ammattiosastonkevätkokouksen kautta. Menin sinne, koska olen ainaajatellut, että pienten ihmisten sortaminen pitää loppua janäin, että ammattiyhdistysliike taistelee heikompien puolesta,kertoo Ojanen.

Tutustuminen ammattiosaston toimintaan toi liiton ja luotta-musmiesten tehtävät lähemmäksi arkea, sitä kautta myössyvempi oppiminen työelämäasioista alkoi. Työkaverithuomasivat pian sinnikkään naisen, joka korotti epäkohdistausein ääntään ja manasi, kuinka asioita ei tehdä oikein eikälain mukaan. Pääluottamusmieheksi Ojanen päätyi halustaauttaa toisia ihmisiä.

– Työnantaja yrittää pitää köyhät kyykyssä ja pienet ihmisetpieninä. Kaikista ei ole puolustamaan omia etujaan ja itsellänion halu toimia kaikkien edestä ja puolustajana, Ojanen kertooarvoistaan.

Luottamusmieheltä vaaditaan sinnikkyyttä ja uskallusta avatasuunsa oikealla hetkellä. Usein ovat asioiden väärästä laidastatietoisia, mutta harvalla on uskallusta tarttua härkää sarvistakiinni.

– Ajattelin, että luottamusmiehen tehtävä on se paikka, jossapääsen tekemään oman osuuteni toisten auttamiseksi.Työnantajan on helppo kävellä hiljaisten ja pelkäävienihmisten yli. Luottamusmiehenä pidän kiinni työntekijöidenoikeuksista ja puolustan jo olemassa olevia hyviä asioita,summaa Ojanen.

Luottamusmiehen arkeen iloa tuovat onnistumisetedunvalvontatyössä ja ihmisten osoittama luottamus tehtyjäpäätöksiä ja asioita kohtaan.

– Minulle tulee hyvä mieli silloin, kun näen ihmisten olevantyytyväisiä. Luottamuksesta kertoo myös se, että työntekijäpalaa tarvittaessa takaisin kysymään neuvoa. Luottamus-miehen täytyy tietää, mitä työpaikoilla tapahtuu. Minkälaistenasioiden kanssa kamppaillaan, tai mitä mistäkin ajatellaan.Luottamusmiehen täytyy olla helposti lähestyttävä ja tehdäselväksi, että täällä ollaan vain ja ainoastaan jäsenten vuoksi,toteaa Ojanen.

– Omassa tehtävässä onnistumisen voi lukea työkavereidennaamasta. Hymy työkavereiden huulilla on paras kiitos jaauttaa jaksamaan silloinkin, kun asiat menevät hetkellisestipäin honkia, iloitsee Ojanen.

Tulevaisuuden ammattiyhdistysliikkeellä ja sen paikallisillasotureilla, luottamusmiehillä eivät työt työelämänparantamiseksi ole loppumassa. Esimerkiksi epätyypillistentyösuhteiden ja vuokratyön lisääntyminen tuovat paljon uusiahaasteita luottamusmiesten arkeen.– Toivoisin tulevaisuudessa, että ay-liike pääsisi kehittämääntyöelämää paremmin omien arvojensa pohjalta. Parannustaedistäisi se, että työntekijäpuoli saisi enemmän jalansijaayrityksen päätöksenteossa ja työpaikkojen kehittämisessä.Tällöin työnteko muuttuisi varmasti enemmän ihmis-läheisempään suuntaan, lisäksi työssä viihtyminen taattaisiinhuomattavasti paremmin kuin nykytilanteessa, jossa yrityk-sen omistajan kasvot ovat aina peitossa ja tulosta tehdäänpörssisijoittajien kukkaron paksunnuttamiseksi, toteaaOjanen.

Luottamusmiehen tehtävän onnistuneeseen hoitamiseentarvitaan rutkasti iloa ja innostusta, tietoa ja taitoa sekäluottamusta niin jäsenten puolelta kuin itse itseensä.Työpaikoilla tapahtuvat neuvottelut, kehittäminen jaedunvalvonta tarvitsevat kaikkien yhteisen tuen seistäpäätöksien, tulevaisuuden turvaamisen ja paremmantyöelämän puolesta.

Luottamusmiehen arki koostuu monista pienistä ja suurista asioista,joilla edistetään työntekijöiden etuja ja viihtyvyyttä työpaikalla sekätyöelämässä. Paikallinen edunvalvonta, työlainsäädännön jatyöehtosopimuksien toteutumisen valvonta sekä työntekijöiden edunajaminen on arvokasta, ja sen onnistuminen tai onnistumattomuusvaikuttaa paljon työpaikan ilmapiiriin ja työntekijöiden arkeen.

Vallan kahvassaKoko ikänsä Imatralla asunut Sirkku Mertanen tulielintarvikealalle 2000-luvun alussa. Sitä ennen työuraa olirakennettu viestintä- ja kirjapainoalalla, josta hänet edellisenlaman aikana lomautettiin. Uutta työpaikkaa täytyi alkaa et-siä, ja uuteen ammattiin löytyi suunta iltakävelyllä.

– Kävelimme usein iltaisin isännän kanssa Vuoksen Leipä -leipomon ohi ja haistelimme sieltä leijailevaa herkullista lei-vän tuoksua. Siinä jutellessa ja miettiessä tulevaisuutta, tulimieleen ajatus työskentelystä leipomossa, Mertanen muiste-lee.

– Kävin työvoimapoliittisen kurssin, johon kuului työssä-oppimisen jakso. Minulle oli selvää, että halusin leipomoonja parin kuukauden työharjoittelujakson aikana näytin kynteni,minut palkattiin ja sillä tiellä olen edelleen, naurahtaa Merta-nen.

Kerran ay-aktiivi,aina ay-aktiiviAiemmassa työpaikassaan kirjapainossa Mertanen oli toimi-nut pääluottamusmiehenä. Ammattiyhdistysliikkeen toimin-ta ja arvot olivat tulleet tutuiksi ja omaksuttu omiksi vuosienaikana ja siirtyessään elintarvikealalle, liittoon kuuluminenja kiinnostus yhteisiä asioita kohtaan olivat itsestäänselvyys.

– Ay-puoli tuli elintarvikealalla vahvemmin mukaan kuvioi-hin luottamusmiesvalinnoissa vuonna 2006, silloin minutvalittiin varapääluottamusmieheksi. Nykyisin toimin Lappeen-rannan Fazerin työsuojeluvaltuutettuna ja tämän lisäksi olenmukana myös ammattiosastomme toiminnassa taloudenhoi-tajana, kertoo Mertanen.

Poliittinen ryhmätoiminta ei Mertaselle ole ollut ikinä kau-histus. Samoihin arvoihin uskovat ihmiset löytävät aina toi-sensa. Mertasen kohdalla jo kotoa peritty sosialidemokraat-tinen arvomaailma ja avoimuus toi hänet mukaan elintarvike-demareiden ja sitoutumattomien ryhmän toimintaan ja ehdok-kaaksi liittovaaleissa vuonna 2007. Tätä kautta hän päätyimyös liittohallitukseen, jossa on toiminut nyt parisen vuotta.

– Mietin liittovaaleihin ehdokkaaksi ryhtymistä pitkään. Työ-paikan ihmiset alkoivat kuitenkin puuhaamaan ehdokkuuttanija kannustivat. Tämä innosti lähtemään ehdokkaaksi ja kat-

somaan, kuinka vaaleissa käy. Liiton toiminta kiinnosti val-tavasti ja halusin mukaan, muistelee Mertanen.

Liittohallituksen toimintaaluksi kulttuurishokkiLiittovaalien jälkeen Mertanen valittiin liittohallitukseen lei-pomoalan edustajana. Uusi suuri vastuu sai hänet aluksi miet-teliääksi.

– Kun minua paikkaan kysyttiin, mietin aluksi onko minustatäyttämään niin suuret saappaat? Olin vielä alalla suht uusi.Lisäksi meitä leipomonaisiakaan ei liittohallituksessa olemuita, joten mietin myös sitä miten miehet ottavat tämänkal-taisen uuden tulokkaan vastaan, kertoo Mertanen.– Ensimmäisissä liittohallituksen kokouksissa jännitti, vat-sassa oli perhosia ja ei tiennyt miten olisi pitänyt olla ja mitäsanoa. Oman ryhmän miehet ottivat minut kuitenkin hyvinsiipiensä suojaan ja ovat antaneet paljon tietoa ja kertoneetasioiden taustoja. Edelleen tulee joka kerta uusia asioita eteen,mutta nyt niitä ei enää jännitä vaan asiapohjalta tehdään pää-töksiä ja keskustellaan, jatkaa Mertanen.

– Meneillään olevalla kaudella liittohallituksessa pinnallaolevia asioita ovat olleet mm. päiväys- ja pakkausmerkinnät,lähinnä niiden puutteelliset tiedot. Myös sunnuntaikaupanaukiolojen vapautuminen ja sen vaikutukset elintarvikealojentyöpaikkoihin ja ihmisiin, ovat keskusteluttaneet meitä pal-jon. Näihin asioihin on liittohallituksena pyritty vaikuttamaanvaltakunnan tasolle asti, toteaa Mertanen.

– Minulle uutena asiana on liittohallitustyöskentelyn kauttatullut esille se, miten hyvin olemme liittona mukana kansain-välisessä toiminnassa. Miten eri elintarvikealojen työpaikoillaon lisääntynyt ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden määrä.Miten se vaikuttaa eri työpaikkojen työoloihin, työsuhteidenkestoon ja ilmapiiriin. Tämä on suuri haaste niin liitolle kuintyöpaikoilla toimiville luottamushenkilöille. Lisäksi maahan-muuttajia koskevat työelämä-asiat ovat olleet mielestäni mie-lenkiintoisia. Näitä asioita pitääkin pitää esillä ja käydä kes-kustelua eri toimintamalleista, Mertanen linjaa.

Mertasen mielestä yksittäinenkin hallituksen jäsen voi saadapaljon aikaan olemalla aktiivinen ja tuomalla kentän jäsen-ten mieltä painavia asioita esille liittohallituksen kokouksis-sa. Tämän hetkinen talouden taantuma vaikuttaa myös elin-

tarviketeollisuuteen ja liittohallituksen jäsenenä täytyy ollaajan hermolla siitä, mitä maailmalla tapahtuu.

– Tärkeintä on pitää jäsenten puolta asiassa kuin asiassa,muistuttaa Mertanen.

TulevaisuudenunelmiaSirkku Mertaselle on käynyt niin, kuten usealle meistä, nälkäkasvaa syödessä.– Mitä enemmän olen mukana liiton toiminnassa ja päätök-senteossa, sitä enemmän haluan vaikuttaa. Koko ajan oppiija tietää enemmän ja se tekee liittohallituksessa työskentele-misen erittäin mielenkiintoiseksi.

– Meidän tulisi liittona saada entistä enemmän näkyviin po-sitiivisia asioita elintarvikealasta valtamediaan. Tuntuu vä-lillä siltä, että meistä kirjoitetaan vain silloin, kun jossain jo-kin elintarvikealan yritys lopetetaan. Elintarviketyöntekijätovat ammattitaitoista ja osaavaa porukkaa, jotka ansaitsisi-vat enemmän kiitosta ja kunniaa. Ilman meidän työpan-ostamme, olisi monen suomalaisen ruokapöytä hyvinkin eri-lainen, hän muistuttaa.

SEL:n liittohallituksessa tehdään monenmoisia päätöksiä, jotka vaikuttavat koko liitontoimintaan sekä jäsenten arkeen työpaikoilla. Hallitus valitaan aina edustajakokous-kaudeksi viiden vuoden välein ja sen tehtäviin kuuluu toteuttaa edustajakokouksenpäätöksiä sekä linjata ja suunnitella liiton toimintaa. Liittohallituksessa istuu 17 kentänedustajaa, joista elintarvikedemareiden ja sitoutumattomien ryhmän jäseniä on 6 henkilöä,yksi näistä on imatralainen Sirkku Mertanen.

6

SEL:n liittovaltuusto kokoontui marraskuun lopullapäättämään tulevan vuoden toiminnasta ja taloudesta.Valtuusto käsitteli myös ensi kevään työehtosopimus-neuvottelujen tavoitteita. Liittovaltuustossa sellin demareidenja sitoutumattomien ryhmän koko on 14 henkeä, kokovaltuuston koko on 33 henkilöä.

– Valtuustoryhmämme työskentely on menneellä kaudellaollut hyvää. Olemme ottaneet aktiivisesti osaa keskusteluunja pyrkineet kehittämään liiton toimintaa, toteaa valtuuston2. varapuheenjohtaja Markus Forslund.

Ensi vuoden liiton toiminnan painopisteitä ovattyöehtosopimustoiminnan ja tulevien neuvottelujen lisäksijäsenhankinta ja liiton talous.

– Valtuuston tehtävänä on valvoa edustajakokouksen välillähallituksen toimintaa sekä hyväksyä mm. toimintavuosientalousarviot ja toimintasuunnitelmat. Ensi keväällä valtuustomyös joko hyväksyy tai hylkää työehtosopimusneuvottelujentuloksena tulleet esitykset, kertoo Forslund.

Valtuustoryhmän kuulumisia

– Ensi kevät tulee toiminnassa painottumaan tes-neuvotteluihin, jotka tulevat varmasti olemaan erityisenhaastavat, toteaa Forslund.

– Palkankorotustaso on varmasti asia, mistä tullaanvääntämän kättä. Tällä hetkellä muiden alojen solmimatsopimukset ovat olleet 1 % luokkaa, yleisen korotuslinjanrikkominen vaatii meiltä kovaa työtä ja tahtoa, hän jatkaa.

– Liiton täytyy ensi vuoden aikana entistä enemmän panostaajäsenhankintaan. Elintarvikealan työpaikkojen määrä jakehitys näkyy koko ajan jäsenmaksutuloissa, ja näillänäkymin ei kasvua tulopuolella ole odotettavissa, tämä tuleevaikuttamaan paljon liiton talouteen. Toimintojen entistätarkempi suunnittelu ja onnistunut jäsenhankinta takaavat sen,että liiton toiminta ja jäsenten edunvalvonta pystytääntulevaisuudessakin turvaamaan yhtä laadukkaana jatehokkaana, Forslund toteaa lopuksi.

SEL:n elintarvikedemareiden ja sitoutumattomienvaltuustoryhmän jäsenet näet ja löydät osoitteestawww.elintarvikedemarit.fi. Voit myös lähettää kokovaltuustoryhmälle tarkoitettua sähköpostia osoitteeseenuudistavavaihtoehto@gmail.com.

Liittovaltuuston, hallituksen ja toimiston väki kokoontuiSiikarannassa.

Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olisi luullut kaikkienkolmen osapuolen haluavan neuvotella työmarkkinoillevakautta tuovan ratkaisun. Näin ei ole käynyt, sillä työnantajiaja maan hallitusta asia ei ole kiinnostanut.

Työnantajien järjestö EK luopui tupoista ja asetti omillejärjestöilleen 0,5 % ehdottoman palkka katon, jota nytvahditaan viimeiseen asti. Maan hallitus toimii tässäkinasiassa heidän tukimiehinään, kuten niin monen muunkinasian kohdalla. Vaalitukien maksusta on suoriuduttava ennenseuraavia vaaleja.

Vanhasen hallitukselta puuttuu myös työmarkkinapolitiikantäydellinen osaaminen. Kokoomuksen osaaminen rajoittuukauppakamarijuppien toimintaan niissä. Siellä visioidaankonjakkilasien ääressä hienoja yrittäjyysvisioita ja kirotaanpahoja ay-ihmisiä, jotka kehtaavat vaatia työstään palkkaakin.Pitäisihän työntekijöitten ymmärtää, ettei ainakaan alussapieneltä yrittäjältä voi noin kohtuuttomia vaatia. Yhteisiintalkoisiin pitäisi kaikkien osallistua ja saada näin yrityskukoistamaan, sehän on kaikkien etu!

Kepulaiset osaavat edunvalvontaa, mutta heidän osaamisensaon kohdistunut yhteiskunnan varojen ja tukien siirtämiseenomille joukoilleen. Erinomaisina esimerkkeinä tästä käyvätmaatalous- ja metsätuet, sekä viimeksi vaalirahoitus, jossayhteiskunnan rahoilla maksettiin eräitten kepulaistenkampanjoita.

Vihreät kammoksuvat kaikkea sopimuspolitiikkaa jaerityisesti ay-liikettä. Perimmäistä syytä heidän linjauksiinsaen tiedä, mutta enpä heidän politiikkaansa oikein muutenkaanymmärrä. Se on liikaa tällaiselle tavalliselle duunari-poliitikolle.

Tämä hallitus on luonut oikeastaan lisää haasteita työpaikoillelakkauttamalla mm. ns. harmaan talouden yksikön. Monellaalalla erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla iso osatyöntekijöitä on pimeillä markkinoilla. Veroja jasosiaalimaksuja esimerkiksi rakennusalan 14 000työntekijästä maksaa vain 150. Erityisen oudoksuttavaa onvaltiovarainministeriön suhtautuminen asiaan. Meidänveromme kyllä kelpaavat, mutta ulkomaalaisten sekä muidenpimeiden verot eivät!

Sitä saa,mitä tilaaHankalaksi ennustettu työmarkkinakierros on alkanut hetilakkojen merkeissä. Kaikilla aloilla ei mene huonosti ja siksimyös korotuksiin on varaa, tai ainakin yritetään pitääreaaliansiot nykyisellä tasolla. EK:n linja 0,5 % korotuksillaon tosiasiallisesti palkanalennuslinja, sillä inflaatio tuleeolemaan ensi vuonna huomattavasti tätä enemmän.

Tällä hetkellä työtaistelutoimenpiteitä on menossapienipalkkaisilla PAM:n rinnetyöntekijöillä sekähyväpalkkaisilla Finnairin lentäjillä. Lähes ääripäättaistelevat omien etujensa puolesta. Rinnetyöntekijöidenpalkka on noin kymmenesosa lentäjien palkasta.

Finnairin lentäjät ovat vuosien saatossa saaneet itselleenhyvät edut, siitä heitä ei käy moittiminen. Syitä työnantajanhyväkätisyyteen on varmaan monia. En kuitenkaan hyväksytyönantajan toimintaa siinä, että vaikeuksien ja tilaisuudentullen pistetään oma väki lomalle ja haetaan tilalle halvempia.Kuinkahan monessa muussa työpaikassa tämä onnistuisi?

Ennusteet tulevasta työmarkkinatalvesta eivät näytä hyviltä,mutta taistelematta ei pidä kaatua!

Tätäkö työnantajat haluavat?

Tero Rönnikansanedustaja (sd.)

7

Onko Suomalainen ruoka sittenkään niin hyvää? Onkooikeasti järkeä säilyttää täällä kylmässä ja pimeässäpohjolassa laajamittaista maataloustuotantoa?

Pienestä pitäen minulle on kerrottu, että suomalainenmakkara on maailman parasta ja maukkainta. Suomalainenleipä on maailman parasta ja laadukkainta. Teini-iässä opin,että suomalaista olutta ei voita mikään. Kun olin masentunut,tajusin viimein, että Suomalainen suklaa on parasta.

Mutta se oli aikaa ennen kuin saksalaismarketti olirantautunut Suomeen. Se oli aikaa ennen kuin kymmenetulkolaiset olutmerkit koristivat markettien hyllyjä. Se oliaikaa kun suomesta sai vain kahta suklaamerkki Maraboutaja Fazeria. Se oli aikaa kun uskollisesti söin sinileimaistaemmental juusto aamuin, päivin ja illoin.

1990-luvulla aloin matkustella. Pääsin tutustumaansaksalaiseen ja tsekkiläiseen olueeseen, saksalaiseenmakkaraan, belgialaiseen suklaaseen, itävaltalaiseenjuustoon. Asuin jopa hetken keskellä Eurooppaa nauttiennäistä minulle uusista ruokatuotteiden mauista. Uudet mautsuorastaan tanssivat suussani kilpaa. Mutta sitten erehdyinelämään kuin paikalliset. Lopetin käymästä ravintoloissasyömässä. Aloin ostamaan ruokani Spareista, Lidleistä jaAldeista. Sain maistaa eurooppalaisen massatuotannonkauhut. Niitä samoja mauttomia ja epämääräisiä tuotteita,jotka maistuvat erilaiselta suomalaiseen makuun. Niitäsamoja tuotteitta, mitä suomalaiset nyt raahaavathalpamarketeista kehuen ja jopa ylistäen. Eivät kuitenkaanhyvän maun vaan erilaisen maun ja hinnan takia.

Vaikka kuinka halpatuonti näyttäisin nyt voittavanelintarvikemaailmassa, niin tulevaisuudessa maailmanpelastaminen, ilmaston lämpeminen muuttavat suunnanlähellä tuotetun ruuan puolelle. Jo nyt on näkyvillä orastavanousu lähellä tuotetun ruuan suhteen. Tietoisuus puhtaastalähellä tuotetusta ruuasta on kasvanut räjähdysmäisesti.

Vaikka meillä sosialidemokraatien poliittisissa ohjelmissa ei

juuri lähiruuasta puhuta, ei edes ympäristöohjelmassa “neljävuodenaikaan”, niin on itsestään selvää, että lähes kaikki medemarit haluamme säilyttää suomalaisen ruokatuotannon.Tässä asiassa puhuu kerrankin enemmin teot kuin sanat. Vaioletko nähnyt suomalaista demaria valitsemassa, joka kertaulkomaisia oluita tai tai ostamassa saksalaista ruisleipää aidonsuomalaisen sijaan? Sitä paitsi jokainen demari tajuaa, ettäse nyt on vain tyhmää rahdata kaukaa maailmaltamiljoonittain leipää, tonneittain suklaata tai hehtolitroittainolutta. Tulevaisuudessa ruoka tulee tuottaa lähellä ja jalostaatuotteeksi vielä lähempänä jos suinkin siihen onmahdollisuus.

Vaikka välillä tuntuu, että Suomen muut poliittiset puolueet,mukaan lukien meidät sosialidemokraatit, ovat ulkoistaneetpuhtaan ja kotimaisten elintarviketuotteiden puolustamisenja kehumisen Suomen Keskustalle, entiselle suomenmaaseudun puolueelle, niin totuus on, että juuri sieltä jaoikeammalta löytyvät suomalaisen ruokatuotannonsuurimmat viholliset.

Vai mitä järkeä on jakaa maataloustukiaisia hyvä veliperiaatteella niille, jotka muutenkin kylpevät rikkauksissaan,kuten Sammon suuromistajalle Björn Wahlroosille.Samaiselle kaverille joka on valmis uhraamaan laadukkaansuomalaisen ruokatuotannon markkinatalouden alttarille.Tuottaa halvalla epämääräisissä oloissa elintarvikkeita vaillakunnioitusta elintarviketyöläisten ammattitaidolle.

Ai, niin onko suomalainen ruoka sittenkin maailman parasta?Suomalainen juusto, olut, suklaa, makkara ovat maailmanparasta ja laadukkainta. Saattaa Saksasta löytyä parempaajonkun pikkupanimon lähes “käsityöllä” valmistettua olutta,Belgiasta ylihintaista hyvää suklaata tai Itävallasta maukastavuoristojuustoa, mutta missään muualla en ole törmännyt yhtätasalaatuiseen ja laadukkaaseen massa ruokatuotantoon kuinSuomessa. Ja mitä tulee kotimaisiin pieniin panimoihin,pienien leipomojen tuotteisiin, niin ne ovat ylivertaisiamaailmalaajuisesti. Suomalainen ruoka on sittenkinmaailman parasta ja laadukkainta.

Jussi PäiviöSAK nuorisovaliokunnna pj. (sd.)

Rautatieläisten Liiton suunnittelu sihteeri

Onko suomalainen ruoka sittenkään niin hyvää?

Takasivun gallup1. Onko taantumalla ollut vaikutusta työ- japerhe-elämääsi?

2. Mikä on mielestäsi tärkein työehtosopimus-tavoite tulevalla kierroksella?

Max Lehto, pääluottamusmies, liittovaltuuston jäsenBayer Schering Pharma Oy, Turku1. Ei ole ollut. Meidän yritys on jopa lisännyt henkilöstöä.

2. Mielestäni tällä TES-kierroksella tärkein asia on raha, koskameidän ala ei ole kärsinyt taantumasta, niin kuin muilla vienti-aloilla on käynyt.

Tarja Eklund, leipomotyöntekijä, liittovaltuuston jäsenVaasan Oy, Vantaa1. Ei merkittävästi vielä. Työpaikallani Vaasan Oy:n Vantaanleipomossa ovat työt lisääntyneet konsernin muiden työpaik-kojen vähentämisen ja tuotannon keskittämisen seuraukse-na. Valitettavaa kehitys on maakunnallisesti ja kuluttajilletuotteiden tuoreuden takaamisen kannalta. Leipomoiden yleis-

tilanteeseen liittyen muutoksia on kuitenkin tulossa työnan-tajan työaikamuutosten ja päivätyön lisääntymisen muodos-sa. Perheessäni on kokopäiväisesti enää aviomies ja kissa-vanhus, joten työajat eivät rassaa perhe-elämää.

2. Taata riittävä ansiokehitys ja tekstikohtaiset työolojen jatyöntekijöiden etujen turvaaminen kaikissa työntekijä-ryhmissä, myös luottamushenkilöiden edunvalvonnan ja työ-turvallisuuden kannalta.

Lisääntyvän työttömyyden ja työntekijöiden työssä jaksami-sen hoitoon on saatava työnantajat sitoutumaan riittäviin tu-kitoimiin. Leipomoalalla palkankorotukset on kohdennettavapäivätuntipalkkoihin.

Silja Kariaho, työsuojeluvaltuutettuHK, Eura1. Meillä työrintamalla taantuman vaikutukset alkavat näkyälähinnä kalliimpien broilertuotteiden menekin vähentymisellä.Fileitä ja suikaleita ei kuluteta samalla tavalla kuin ennentaantumaa. Ihmiset alkavat siirtyä broilerin halvempiinbroilertuotteisiin kuten esim. koipireiteen.

Taantuma näkyy perhe-elämässäkin, ikävä kyllä. Ei mitäänradikaalia, mutta mieheni on yksityisyrittäjä ja hänen asiakas-kuntansa on alkanut siirtämään suuria hankintojamyöhäisemmäksi ajankohdaksi.

2. Tes-kierroksella on montakin tärkeää tavoitetta, mutta mi-nun on pakko valita niistä tuo työsuojeluvaltuutetun vapau-tus työstä.

Työsuojelu on niin tärkeä osa työpaikan toiminnassa, jotenon ollut suorastaan vääryys että valtuutetun ajankäyttö on olluteriarvoisessa asemassa pääluottamusmieheen nähden.Valtuutettuhan edustaa kaikkia työpaikan työntekijöitä.

Henri Lindholm, liittosihteeripuh. 020 774 0655 gsm. 040 759 6568Ari Huuki, palkkasihteeripuh. 020 774 0624 gsm. 050 343 4942Jouni Hiltunen, sosiaalisihteeripuh. 020 774 0657 gsm. 0400 207 361

Jorma Kivimäki, aluesihteeri (Vaasa)puh. 020 774 0761 gsm. 0400 561 963Minna Räsänen, toimitussihteeripuh. 020 774 0615 gsm. 0400 891 983Riitta Koistinen, sihteeripuh. 020 774 0622

Jouni Autio, leipomotyöntekijäFazer, Jyväskylä1.Taantumalla ei ole ollut vaikutusta.Kaikki mitä tilipussissa tulee, myös menee kulutukseen enti-seen malliin.

2. Tärkeintä on saada leipomoalan peruspalkkaryhmiin tun-tuvat korotukset.Työnantajat ovat siirtämässä enenevissä määrin leivontaapäivä ja iltaleivontaan pois yöstä, mikä vaikuttaa suoraanleipomotyöntekijäin palkkapussia alentavasti.

Seppo Paananen, elintarviketyöntekijä, kalateollisuusTrio Trening, Kokkola1. Taantuma ei ole vaikuttanut työ- tai perhe-elämääni.Tuttavapiirissä taantuma on näkynyt, etenkin rakennusalallatyöskentelevien kohdalla. Kotimaakunnan nuorten työ-mahdollisuuden huolestuttavat.

2. Tärkein tavoite tällä kierroksella on työaikakysymykset.Kauppojen sunnuntai-aukiololla tulee olemaan vaikutustaelintarviketeollisuuden työaikoihin. Liiton tulee olla rohkeastimukana neuvottelemassa mahdollisista työaikakysymyksistä.Lisäksi tärkeä asia on se, että sopimus tulee tehdä omin voi-min, eikä asiaa saa päästää sovittavaksi muihin pöytiin.

Liiton toimiston väki toivottaa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta- muistathan olla yhteydessä jälleen ensi vuonna

Sähköposti muotoa etunimi.sukunimi@selry.fi.