Vaihtoehto EU:lle 4/2013

> mitEn sE taPahtUi ja mitÄ mE sanoimmE > vapaa kauppasopiMus taFta-ttip on kuolin isku dEMokr atiallE >

4/2013nro vaihtoEhto Eu:llE tiEdotuskEskus ry välittää kriittistä tiEtoa Eu-politiikan vaikutuksista ja tarjoaa kansalaisillE hyvän toiMintaFooruMin.

IRTI eU-soPimUsten kahleista SIVUT 4–6

ESKO SEPPÄNEN: enemmän ”eUrooPPaa”, Vähemmän

demokratiaa SIVUT 14–15

va i h t o E h t o E u : l l E

2 | Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 4 / 2 0 1 3 » w w w.v e u. f i

ajankohtaista

toimisto

LI IT Y NY T!

Va i h t o e h t o e U : l l e t i e d o t U s k e s k U s ry

Vaihtoehto EU:lle tiedotuskeskus ry välittää kriittistä tietoa EU-politiikan vaikutuksista ja tarjoaa kansalaisille hyvän toimintafoorumin. Koska EU-ratkaisut ovat puhtaasti poliittisia, viimeisen sanan on oltava meillä itsellämme. Haluamme päätösvallan säilyvän kansalaisilla. Tavoitteemme on liittovaltiokehityksen pysäyttäminen – ja Suomi irti EU:sta.

Haluatko mukaan aktiiviseen toimintaan? VEU on mukana Sosiaalifoorumissa ja järjestää EU-kriittisiä tilaisuuksia eri paikkakunnilla. Näihin kaikkiin tarvitaan tekijöitä. Ilmoittaudu toimistoon puhelimitse, sähköpostitse tai kirjeitse, niin saat tietoa tapahtumista joissa voit olla mukana.

Liity jäseneksi!VEU:n jäseneksi voi liittyä maksamalla jäsenmaksun yhdistyksen pankkitilille. Jäsenmaksut ovat yhdistyk- selle tärkeä tulonlähde ja sen maksettuasi saat kotiin kannettuna Vaihtoehto-lehden. Ilmoita maksaessasi yhteystietosi, jotta posti tulee perille oikeaan osoit- teeseen. Kerro nimi, osoitteesi sekä muut mahdolliset yhteystiedot sähköpostilla (V e U @ c o. i n e t. f i ) tai maksun yhteydessä viestikenttään.

Lisätietoja löydät internet-sivuilta osoitteessa w w w.V e U. f i

hallitus

VAIHTOEHTO EU:LLE -lEhti

P U h e e n j o h ta j a

Arjo Suonperä [email protected]

Va r a P U h e e n j o h ta j a

Jyrki Yrttiaho [email protected]

Matti Aalto [email protected] Holopainen [email protected] Kare [email protected] Nygård [email protected] Salava [email protected] Suokas [email protected]

Va r a j ä s e n e t :

Lauri Alhojärvi [email protected] Laine [email protected] Lång [email protected] Lundgren [email protected] Mättö [email protected]

i s s n 1235-7189 Pä ät o i m i t ta j a Arjo Suonperä j U l k a i s i j a Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry P o s t i o s o i t e Mäkelänkatu 15, 00550 Helsinki P U h e l i n : (09) 682 3422 s ä h k ö P o s t i [email protected] Pa n k k i y h t e y s Danskebank FI33 8000 1500 9266 63 ta i t t o Ninni Kairisalo Pa i n o Botnia Print Pa i n o s m ä ä r ä 10 000

t y ö n t e k i j ä Mikko KorhonenV e U @ c o. i n e t. f i

09-6823422

MiKÄVEU?

17.12.2013 klo 17.00

eU:n yhteinen PUolUstUs – mihin sUomi sitoUtUU?

Pa n k k i y h t e y s :

DanskeBank FI33 8000 1500 9266 63

j ä s e n m a k s U t :

Henkilöjäsen: 17€ / vuosiTyötön / opiskelija: 8,50€ / vuosiPerhejäsenmaksu: 34€ / vuosi

veu:n uudEt nEttisivut nyt auki: www.veu.fi

Kannen valokuva: Shutterstock. Kuvankäsittely: Ninni Kairisalo

k e s k U s t e l e m a s s a :

Markku Kangaspuro, Aleksanteri Instituutti, tutkimusjohtajaJyrki Yrttiaho, Kansanedustaja, puolustusvaliokunnan jäsenJuontaa Arjo Suonperä, VEU:n puheenjohtaja

Pa i k k a :

Arkadia, Intenational Bookshop, Nervanderinkatu 11, Helsinki

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 4 / 2 0 1 3 | 3» w w w.v e u. f i

EU – pOLIITTInEn sELkänOjA LEIkkAUksILLE

eUroVaalien lähestyessä Suomen EU-jäsenyyden kannattajat ovat alkaneet taas toistella väitettään, ettei Suomen jäsenyydelle ole muka vaihtoehtoja. Näin tekee mm. päämi-nisteri Katainen, kokoomuksen puheenjohtaja. Turhaan Katainen ja hänen myötäilijänsä kai-nostelevat sanoa äänestäjille perimmäisiä syitä kohtalonuskolleen. Syinä eivät ole Suomen tai sen veronmaksajien etu, ei maataloustuotteiden huoltovarmuuden takaaminen eikä myöskään hiipuvan vientiteollisuutemme tarpeet, vaan ennen kaikkea EU-jäsenyyden ideologinen julistus ja perusta. Se on kirjattu EU:n perus-sopimukseen, joka sitouttaa EU:n jäsenvaltiot noudattamaan markkinatalouden periaatteita ja vapaata kilpailua eli vastustamaan kilpailevaa talousjärjestelmää, sosialismia.

Siinä on tukeva poliittinen selkänoja, kun Suomen hyvinvointivaltiota Kataisen johdolla riisutaan ja julkisen vallan roolia kavennetaan yksityistämällä, julkisia palveluja leikkaamalla

ja kuntia lakkauttamalla. Perusteluna käyte-tään valtion ja kuntien tulojen ehtymistä. Ne ovat vähentymässä työttömyyden ja EU:lle syydettävien verovarojen johdosta. Työttö-myys taas johtuu paljolti siitä, että valtion ja kuntien toimivaltaa on rajoitettu niin, etteivät ne saa kilpailla elinkeinoelämässä tasavertaisi-na yksityisten kapitalistien kanssa. Työllisyy-den hoito on ulkoistettu yksityisten yritysten varaan. Ne eivät kuitenkaan ole pystyneet tarvittavia uusia työpaikkoja luomaan. Näin ei julkinen valta saa verotulojakaan. Millä julkisen vallan palveluita aiotaan tulevaisuu-dessa pyörittää ja yhä kasvavista EU-menoista selvitä?

Miten ihmeessä Suomella riittää rahaa jaet-tavaksi EU:lle ja sen eurokriisisektoreille sekä köyhien maahanmuuttajien ja siirtotyöläisten ylläpitoon, kun samaan aikaan suomalaisilta halutaan julkisia palveluita raa´asti leikata, palkkoja ja eläkkeitä alentaa sekä palkatonta

pääkirjoitus

työtä teettää yhä enemmän. Eikö jo kohtuu-denkin nimissä myös EU:n maksuja tulisi vastaavasti vähentää kestävyys- ja uskottavuus-vajeen nimissä, tai mieluummin erota koko EU:sta, jotta yhä uusilta menoeriltä vältyt-täisiin. Miksi säästöt ja leikkaukset ovat vain sisäpoliittinen hanke. Vanhat EU:lle annetut vastuut erossa tosin saattaisivat säilyä, mutta taakka ei eron jälkeen ainakaan kasvaisi.

Kun sosialistista Neuvostoliittoa ei enää ole, vaan tilalla on Venäjä kapitalistisena villinä itänä, ei ole ideologistakaan tarvetta mennä mukaan EU:n sosialismin vastaiseen ristiretkeen, koska se on vanhentunutta ajatte-lua. Päivitetyllä EU:ssa mukana ololla tuetaan nykyään saksalaisten suurkapitalistien taistelua venäläisiä oligarkkikapitalisteja ja Putinin joh-tamaa kokoomuksen sisarpuoluetta vastaan, ilman että siitä on suomalaisille mitään etua, päinvastoin haittaa jo pelkästään kauppapoli-tiikan kannalta.<

ARjO sUOnpERä VARATUOMARI, VEU:N PUHEENJOHTAJA

veu FaCEBookissa: www.veu.fiveu:n uudEt nEttisivut nyt auki: www.veu.fi

Enemmän ”Eurooppaa”, vähemmän demokratiaa sIVUT 14–15

esko sePPänen:

Ei vaihto ehtoa eduskuntapuolueiden joukossa sIVU 7

maUri nygård:


Euroopan Unioni ei ole valtio vaan kansainvälisellä sopimuksella Roomassa 1957 muodollisesti 6 valtion

valtuutuksella perustettu yhteistoimintaorganisaatio, jonka toimivalta ja tehtävät eivät ole valtioiden tapaan yleisiä,

vaan rajoittuvat perustamissopimuksessa EU:lle annettuun valtuutukseen hoitaa vain näitä tiettyjä tehtäviä.

eU on jatkanUt näiden perustajavalti-oiden taloudellista, vuonna 1951 alkanutta yhteistyötä. EU:n tehtäviksi on perusta-missopimuksella annettu ajaa vain harvoja perustajien valitsemia tavoitteita ja tehtäviä jäsenvaltioitten veronmaksajien kustannuk-sella ja rahoittamana. Sen vuoksi EU:lle on vaikeaa saada sälytettyä uusia tehtäviä, jotka eivät mahdu näitten perustamissopimuksessa mainittujen vahvojen EU:n perusoikeuksien raameihin, tai edes siinä todettuihin asioihin, koska silloin pitäisi muuttaa EU:n perussopi-

musta, joka vaatisi jäsenvaltioitten yksi-mielisyyttä.

Myöhemmin EU:n jäseniksi on liittynyt useita muita eurooppalaisia valtioita, jä-senmäärä on nyttemmin jo 28. Kuitenkin asetelma uusien jäsenten liittymisestä huo-limatta on säilynyt alkuperäisenä eli Saksan suurteollisuus on heiluttanut tahtipuikkoa ja sopimukseen pääsemiseksi sopinut Ranskan maanviljelijöitten asemien takaamisesta ja Englannin, Hollannin ja Belgian kaupan-käynnin etujen huomioimisesta. Italialle

TeksTi ARjO sUOnpER ä VAR ATUOMARi, VeU:N PUHeeNJOHTAJA

kUViTUs nInnI kAIRIsALO

IRTIEU-sOpIMUsTEn

kAHLEIsTA

on aikanaan riittänyt, että sopimus tehtiin Roomassa.

neljä PerUsVaPaUtta

Kun aloite EU:n perustamiseen on tullut isoil-ta eurooppalaisilta kapitalistien yrityksiltä, on ollut luonnollista, että ajettavat asiat ja EU:lle annetut tehtävät ovat palvelleet juuri suur-pääomaa. EU on perustamissopimuksestaan lähtien pyrkinyt poistamaan suuryritysten vapaalle toiminnalle muodostuneita esteitä ja


rajoituksia ja rajoittunut sen vuoksi toimin-nassaan pääosin yhteisen kauppapolitiikan ja neljän ns. perusvapauden ajamiseen:

pääomien, tavaroiden, palveluitten ja työ-voiman vapaan liikkuvuuden toteuttamiseen ja takaamiseen EU:n alueella, koska niillä on voitu lähes kokonaan poistaa kansallisval-tioitten perimät tullit ja maksut sekä muut velvoitteet.

EU-sopimuksissa on monin tavoin pyritty rajoittamaan kansallisen julkisen vallan asemia ja toimivaltaa. Sitä tarkoittaa puheet terveestä julkistaloudesta ja kestävästä maksutaseesta sekä kattava kieltojärjestelmä valtion tukiais-ten käytölle. Lisäksi kansallisvaltioitten lain-säädäntöä on pyritty lähentämään toisiinsa. Yleisesti voi sanoa EU:n perustetun vastusta-maan jäsenvaltioitten sääntelyä ja vaatimaan yritysten vapautusta yhteiskuntavastuusta sekä ammattiyhdistysten vaikutusvallasta.

Myöhemmin on EU saanut ajettua läpi myös yhteisvaluutan eli euron käyttöönoton useimmissa jäsenmaissaan, joka sekin on palvellut ennen muuta suurkauppiaitten ja fi -nanssikapitalistien etuja helpottaen ja nopeut-taen näiden manöövereitä.

integraation todelliset taVoitteet

Rooman perustamissopimuksessa on mainittu monia kauniilta näyttäviä tavoitteita, joita kehitettäisiin, edistettäisiin tai joihin myötä-vaikutettaisiin – esimerkiksi kuluttajainsuoja, miesten ja naisten välinen tasa-arvo, talouden muutoksiin reagoivat työmarkkinat sekä EU-alueen yhtenäistäminen. Elinolojen ja työ-elämän yhtenäistäminen kuitenkin tarkoittaa useimmiten sitä, että ne alennetaan heikoim-pien jäsenmaitten olojen ja tilanteen tasolle.

Yhteinen kauppapolitiikka ja mainitut neljä perusvapautta on sopimuksessa sanottu sitovan painavasti ja täsmällisesti, muut tavoit-teet on jätetty epämääräisen sitomattomiksi. Tästä on johtunut, että EU:n lainsäädännössä ja päätöksissä on selvä kahtiajako ja etusijajär-jestys. Yhteinen kauppapolitiikka ja mainitut 4 perusvapautta kansallisista yhteiskuntavas-tuista, lainsäädännöstä ja ammattiyhdistysten saavuttamista eduista menevät aina muitten säännösten edelle ja voittavat EU-tuomiois-tuimissa ja EU:n politiikassa. EU päättää ja toimii juuri näitten 4 perusvapauden ja ns. yhteisen kauppapolitiikan toteuttamiseksi.

Kaikki muu EU-sopimusten asiakirjoissa todettu joko unohtuu tai haudataan selvitet-täviksi ja viime kädessä hylätään tai todetaan kuulvan EU:n toimivallan ulkopuolelle.

eU:n demokratiaVaje

EU:sta on luotu hämäävä kuva ikään kuin se olisi valtio, antamalla jäsenvaltioiden kansa-laisille EU:n jäsenyys ja EU-vaaleihin osal-listuminen luo illuusioita demokraattisesta vaikuttamisesta.

Demokratiavaje on EU:ssa ilmeinen, kun päätösvalta ei ole vaaleilla valitulla parlamen-tilla, vaan komissiolla ja komissaareilla ja jäsenvaltioiden päämiehillä tai ministereillä. EU:n parlamentilla on vain vähän valtaa joihinkin asioihin eivätkä pienen maan muutama europarlamentaarikko yhdessäkään muodosta niin suurta edustusta, että voisivat vaikuttaa ratkaisuihin. Lisäksi EU-vaaleihin osallistuminen on niin kallista, että se jo sinänsä estää demokraattisen vaikuttamisen.

Mikä siis on Suomen puolueiden motiivi EU-vaaleissa? Yksi on monien puolueitten kuvitelma, että perusluonteestaan huolimatta EU voisi muuttua ja ryhtyä ajamaan muitakin asioita ja tehtäviä kuin perustamissopimuk-

sessa sovittuja. Nämä puolueet, kuten sosiali-demokraatit, keskusta, perussuomalaiset, kris-tilliset, rkp ilmeisesti lähtevät siitä, että ison Pääoman pöydistä putoisi heillekin joitain murusia. Myös vasemmistoliitto on pitkälle mennyt EU:n kannattajien leiriin, vaikka vielä Suomen EU:iin liittymisen vaiheessa vasem-mistoliittolaiset äänestivät Suomen EU:iin liittymistä vastaan; silloin ymmärrettiin sen tarkoitusperien olevan työntekijöitä ja ammat-tiyhdistysliikettä vastaan.

Toinen motiivi on tietysti raha. Puolueet saavat rahaa vaalien käymiseen ja rahaa omille kannattajaryhmilleen, kuten maatalous- ja aluetukia ja erinäisiä suoria yritystukia. EU-vaalit tuovat myös lisää julkisuutta, kun oman puolueen ministerit tai EU:n apparaattiin pestatut omat virkamiehet pääsevät näkymään mediassa ja samalla tuovat oman puolueensa-kin näkyville.

irti eU:sta – tai ainakin loPPU liittoValtiokehitykselle

Jos EU:sta ei pääse irti, olisi ainakin parempi ottaa siltä pois toimivaltaa, jolla kaikki muu alistetaan suurpääoman eduille ja lisätä val-tuuksia toimenpiteisiin, jotka esim palvelevat

EU:LLE ANNETUT TEHTÄVÄT OVAT PALVELLEET JUURI SUUR-PÄÄOMAA


EU:n kansalaisten hyvinvointia ja oikeuksia. Tällöin olisi luontevaa vaatia karsimista näistä sanotuista neljästä EU:n perussopimuksen perusvapaudesta ja palauttaa jäsenvaltioille olennaisesti valtaa puuttua näihin vapauksiin. Jo tämä olisi omiaan heikentämään liittoval-tiokehitystä.

EU-sopimusten kahleista irrottautumiseksi ei ole kovin monia keinoja.

Yksinkertaisin ja toiseksi helpoin toteuttaa se on, että jäsenvaltio eroaa EU:sta.

Helpoin ja toimiva keino on jättää sopi-musvelvoitteita noudattamatta. Isot EU-maat tekevät niin, koska ne tietävät, ettei EU:lla ole tehokkaita sanktioita eikä EU erota jäsenyy-destään. Siinä tarvitaan kansallisilla päättäjillä rohkeutta ja kansalaisilta saatu tuki.

Vaikuttava keino on tulkita EU-sopimus-velvoitteita kotiinpäin. Niin isot EU-maat te-kevät. Se vaatii niin rohkeutta kuin taitoakin.

Eräs keino on jäädä pois tai erota joistakin yksittäisistä EU-sopimuksista tai tehdä niiden osalta niiden noudattamisesta osin vapauttavia varaumia.

EU-jäsenyydestä eroamisesta ei sinänsä päätetä EU:n parlamenttivaaleissa, vaan siitä päättää kukin jäsenvaltio itse lainsäädäntönsä mukaisessa järjestyksessä, paitsi jos EU itse erottaa jäsenvaltionsa. Suomessa se tarkoittaisi ensin perustuslain muuttamista eli vaikeutet-tua lainsäädäntöjärjestystä.

eroaminen on edelleen ensimmäinen taVoite

VEU:n tavoitteena on edelleen Suomen eroa-minen EU:sta. Luvatut hyvät asiat eivät ole jäsenyydestä Suomen kannalta toteutuneet, sen sijaan Suomesta on tullut EU:n menoissa net-tomaksaja ja eurokriisien myötä Suomi on jou-tunut mittavaan takausvastuuseen kriisimaitten velkavastuista ja se uhkaa menettää kriisimaille lainaamiaan pääomiaankin. Lisäksi Suomen taloudellinen itsenäisyys on pitkälti menetetty viime joulukuussa Suomessakin hyväksytyn ns. kurisopimuksen myötä, joka antaa EU:lle valtuudet puuttua Suomen talousarvioihin.

Näihin liittyen Suomen olisi syytä muut-taa perustuslakiaan ja poistaa sieltä säännös, jonka mukaan Suomi on EU:n jäsen. Muilla jäsenvaltioilla ei tällaista ylimääräistä jäsen-valtioitten virkamiesten pelotteeksi säädettyä jarrumekanismia jäsenyydessään ole.

miten eU-Politiikan sitten Pitäisi mUUttUa?

EU:n nykyinen kirjattu perusarvo " vapaaseen kilpailuun perustuva markkinatalous", on vanhentunut ja johtaa vain kriisistä toiseen. Se on siksi kumottava, jotta se ei kahlitsisi tulevaisuutta.

Työvoiman polkumyynti siirtotyövoiman avulla tulee estää huolehtimalla, että jäsen-maissa aina noudatetaan vähintään työsken-telymaan työehtosopimuksia ja työlainsää-däntöä ja että luotaisiin käytännössä toimiva järjestelmä, jossa siirtovoimaa lähettävästä maasta nopeasti olisi saatavissa työehtojen lail-lisuuden tutkimisessa tarvittavat tiedot työn-antajasta, työvoiman välittäjistä ja välitetystä tai lähetetystä työvoimasta Lisäksi on luotava työvoiman polkumyynnin estämistä tarkoit-tavien säännösten rikkomiselle vaikuttava sanktiojärjestelmä; erityisesti työntekomaan ay-liikkeelle tulisi antaa itsenäinen kanne- ja valvontaoikeus huolehtia, että työntekomaan normeja ja työehtosopimuksia noudatetaan.

EU:n jäsenmaasta ulkomaille siirrettä-vien työpaikkojen osalta olisi erittäin tarpeen antaa jäsenvaltioille mahdollisuus leikata siitä syntyvää ansiotonta arvonnousua erityisillä ve-roilla tai maksuilla, kuten esimerkiksi SAK:n suunnalla on esitetty.

rooman soPimUksesta selkeämPiä taVoitteita

Rooman perustamissopimuksen toteamis-ta EU:n heikoista edistämis-, kehittämis ja myötä vaikuttamistavoitteista tulisi tehdä selkeämpiä ja EU:a velvoittavampia:

• Työllisyyspolitiikkaa tulisi harjoittaa eri-tyisesti siten, että jäsenvaltiot ja EU itse voisivat perustaa työllistävää teollisuus- palvelu ja muuta liiketoimintaa. EU-alueen yritysten työpaikkojen ja yritysten siirtämistä pois EU:sta tai ylipäätään siir-tämistä toiseen valtioon, tulisi vaikeuttaa, mm. erityisillä siirtymisveroilla. Polku- ja lapsityövoiman käyttö tulisi estää.

• Sosiaalipolitiikkaa tulisi parantaa säätämällä yleinen perustoimeentulotakuu, jossa tosin maakohtaisesti huomioitaisiin olemassa olevaa kustannustasoa, ja jossa myös kult-tuuri ja kulttuuriset tarpeet huomioitaisiin nykyistä paremmin.

• Sosiaalista yhteenkuuluvuutta tulisi paran-taa torjumalla tehokkaammin syrjintää ja eriarvoisuutta.

• Ympäristön saastumista tulisi torjua vaikut-tavammin ja kattavammin.

• Julkisen vallan omia tutkimus- ja tekno-logian kehittämiskeskuksia tulisi perustaa kehittämään ja parantamaan yhteiskunnan kokonaisetua, eikä vain palvelemaan yritys-maailman etuja.

• Halpojen Euroopan laajuisten tiedonvälitys- ja tietoverkkojen luomista tulee kehittää, jotta tiedonvälitys ja tiedon saaminen muodostuisivat perusoikeuksiksi.

• Kaikille EU:ssa asuville on saavutettava korkea terveyden taso, erityisesti julkisen terveyden- ja sairaanhoidon ja niihin liitty-vän tutkimuksen tukemisella.

• EU-kansalaisille on mahdollistettava kor-kealaatuisen koulutuksen hankkiminen tulotasosta riippumatta.

• EU:n alueella on aikaansaatava nopea ja toimiva kuluttajansuoja ja tuotevastuu.

• Energian tuotanto ja siirto on saatettava pääosin julkisen vallan käsiin.

• EU:n tulisi lopettaa yksityispankkien oikeudet rahan luomiseen ja lopettaa EU:n ja jäsenmaiden velanotto näiltä pankeilta ja siirtää tarvittava rahan luominen itselleen.

• Demokratiavajetta tulee poistaa estämällä EU-vaaleissa syrjintä ja eriarvoisuus vaali-tukien ja –mainonnan alueilla. Ihmisten vaikutusmahdollisuuksia tulee lisätä anta-malla päätäntävaltaa enemmän kansalaisten valitsemille elimille ja lisäämällä niiden edustavuutta ja vaikutusmahdollisuuksia erityisesti omaa maataan tai aluettaan kos-kevissa asioissa.

• EU:n tulisi harjoittaa kestävää politiikkaa sotaa ja siirtomaapolitiikkaa vastaan.<

HELP OIN JA TOIMIVA KEINO ON JÄTTÄÄ SOPIMUS-VELVOITTEITA NOUDATTAMATTA


entinen ministeri ja kansanedustaja Heimo Linna palasi Timo Soinin menettelyyn viime eduskuntavaalien jälkeen (Keskipohjanmaa 24.9.13). Linna ihmettelee, miksi Soini ei lähtenyt ministeriksi.

Hieman sisäpiirin tietoakin saaneena voin vakuuttaa, kuten olen tehnyt aiemminkin, että Soinilla kyllä oli kovat halut minis-teriksi. Hänen vaalilauseensakin oli ”Soini sisäministeriksi”. Ko-koomuksen kanssa hallitukseen meno olisi kuitenkin edellyttänyt vaalipuheiden hylkäämistä. Siihenkin mies näytti olevan valmis kertomalla, että neuvottelukysymyksiähän nämä vain ovat.

Soini oli vakuuttanut, että ei lähde hallitukseen tukemaan Portugalia eikä muitakaan vaikeuksissa olevia EU:n turismi-maita. Näistä puheista perussuomalaisten poliittisesti koke-mattomat takametsien miehet halusivat pitää kiinni ja voittivat kiistan, vaikka se Soinilla lujille ottikin.

Tuolloin demareilla ja Jutta Urpilaisella olisi ollut mahdolli-suus perustaa hallitus ilman Kokoomusta. Laskin, että 111 kan-sanedustajaa olisi taakse löytynyt. Urpilaisen olisi vain pitänyt hieman löysätä EU-mielisestä linjastaan, ja sitä hän ei tahtonut, tai ei voinut tehdä.

Nyt porukat ovat tiukemmin Soinin takana, joten minis-terin istuin häämöttää. PS:n puoluekokouksessakin osa olisi halunnut, että otetaan kielteinen kanta euroon, mutta Soini ei sallinut äänestystä.

Heimo Linna on mielestäni väärässä siinä, että tehokkaim-min voisi vaikuttaa vain maan hallituksesta. Tämä ei ole totta aina eikä etenkään pienten puolueitten kohdalla.

Jos Keskustan ei olisi sallittu saada vaalivoittoaan vuonna 1991, jonka jälkeen Esko Ahosta tuli pääministeri, niin Suo-mesta ei olisi tullut EU:n jäsentä.

Jäsenyys toteutettiin vastoin Keskustan jäsenten enem-mistön mielipidettä, mutta Esko Aho pääsi pääministeriksi. Perussuomalaisilla on nyt hyvin samankaltainen tilanne seuraavissa vaaleissa. Nyt on vain kysymys entisen EU- ja euro-politiikan jatkamisesta. Soini ei tässä kainostele toimia vastoin kannattajiensa enemmistön tahtoa. Näillä näkymin tulet Heimo Linna saamaan Soinin ministeriksi.

Saanet ministeriksi myös Juha Sipilän. Tämähän on pe-rinteinen käytäntö. Samaa politiikkaa vedetään vuorovedoin yhden isoimmista puolueista ollessa vuorollaan näennäisessä oppositiossa, ja mikään ei muutu. Samaa EU-puoluetta ovat.

Pienet puolueet menevät hallitukseen suurempien vangeiksi. Ei siellä isoihin linjoihin vaikuteta. Vihreätkin ovat ihan oi-keasti kutistuneet Kokoomuksen puisto-osastoksi. Hallituksen ulkopuolella olevia puolueita suurtenkin on sen sijaan politii-kassaan pelättävä. Pienikin voi kasvaa suureksi, kuten on nähty.

Mitä Keskustan Sipilän politiikkaan tulee, niin hänhän kannattaa euroa ja EU:ta ja on jo ilmaissut mm. kannattavansa eläkeiän nostoa kuten hallituksemme. Sitä ajoi jo Keskustan pääministeri Mari Kiviniemikin. Yritysjohtaja Sipilä haluaa siis lisää työvoimaa ja lisää työttömiä. Vaikka koko EU-alue on työvoimareservinämme, ja oikeastaan koko maapallo.

Siis aivan järjenvastaista politiikkaa Keskustakin edelleen ajaa. Ajoihan Keskusta vallassa ollessaan myös omaa sote-uudistustaan ja kuntien yhdistämisiä. Ei palauttanut valtion-osuuksia kunnille eikä veroja rikkaille. Ei siis ole vaihtoehtoa nykyisten eduskuntapuolueitten joukossa.<

Ei vaihtoehtoa eduskuntapuolueiden joukossaTeksTi Mauri nYGÅrd iTseNÄisYYsPUOLUeeN ( iPU) VPJ, kOkkOL A

veu:n uudEt nEttisivut nyt auki: www.veu.fi

8 | Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 4 / 2 0 1 3 » w w w.v e u. f iw w w.v e u. f i

» m i k s i e i ? -lehden kansi vuodelta 1994.

on kUlUnUt 25 VUotta siitä, kun kiin-nostuin sanasta integraatio. Sanaan törmäsi yhä useammin, ja halusinkin sitten tietää, mitä se merkitsee palkanmaksajilleni, keskipohjalaisille ihmisille. Perustimme löysän opintopiirin.

Ei alkanut löytyä todistusaineistoa talou-dellisen integraation hyvyyden puolesta. Hy-pyltä tuntemattomaan vaikutti, ja kiire tuntui olevan. Vuoden kuluttua olin jo melkoisen skeptinen ja kirjoitin nuorisoseuran joulu-lehteen 2000, että keisarilla ei vaikuta olevan vaatteita. Vuoden kuluttua saatoin kirjoittaa

samalla otsikolla. Vieläkään en ollut löytänyt keisarille vaatteita.

Opintopiiri hajosi. Osa, etenkin ammatti-yhdistysväki, meni johtajiensa mukana eräänlai-seen hysteriaan. Toiset ryhtyivät vastustamaan.

Suomen Pankista oli saatu ennakkotietoja tutkimuksesta, mikä ei luvannut mitään suurta taloudellista hyötyä Euroopan talousaluesopi-muksesta taikka EY:n jäsenyydestä. Lupaukset sisältyivät virhemarginaalin sisälle. Sitä paitsi pian alkoi selvitä, että eihän tässä pelkästä talo-udesta ole kysymys, vaan koko yhteiskunnasta.

Me SanoiMMeTeksTi Mauri nYGÅrd VeUN HALLiTUkseN JÄseN, iPUN VPJ W W W.TOIsInAjATTELIjA .FI

Suomen tasavallan olemassaolon lopettamisesta.Maata ajettiin kohti integraatiota, vaikka

mitään virallisia päätöksiä ei oltu tehty. Jo 1989 oikeusministeri Matti Louekoski lähetti muille ministeriöille paimenkirjeen, että tästä lähtien kaiken lainsäädännön pitää olla sopu-soinnussa EY-lainsäädännön kanssa.

Integraation hengessä rahankulku maasta ja maahan oli vapautettu 80-luvun toisella puo-liskolla. Siitä seurasi rakennustuotantovetoinen korkeasuhdanne ja infl aatiota, mutta EMU:n sisäänpääsyehtojen mukaisesti maassa ei tehty

MitenMitÄsE TApAHTUI

jA

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 4 / 2 0 1 3 | 9» w w w.v e u. f i Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 4 / 2 0 1 3 | 9» w w w.v e u. f i

devalvaatiota. Niinpä korkotaso piti nostaa ennennäkemättömän kor kealle, jotta raha pysyi maassa. Kaiken järjen ja rahamiesten mukaan maassa olisi tarvittu devalvaatio, mutta hallitus sen sijaan hieman nosti valuutan arvoa entises-tään keväällä 1989. Virallisia päätöksiä sisään-pääsyehtojen noudattamisesta ei siis ollut.

ensimmäinen integraatiolama

Korkea korkotaso ja korkea valuutan arvo pysäyttivät pyörät maassa ja lama oli valmis

vuonna 1991. Tarjosin valtakunnan lehdille kirjoitusta otsikolla ”Integraatiolama”. Ei kelvannut kuin lopulta lehteen, jossa vaimo oli toimittajana.

Valtamedia ei hyväksynyt ajatusta integ-raatiolamasta. Sen sijaan syylliseksi osoiteltiin tavallista suomalaista ja duunaria. Myös idän-kauppaa ja pankinjohtajia. Olimme eläneet yli varojemme, opetti uusi Esko Ahon vetämä hallitus. Aho järjestikin oikein valtakunnalli-sen säästökampanjan hetkellä, kun maa kärsi kysynnän puutteesta.

EY:n kalliilla palkkaama italialainen pro-fessori Paolo Cecchini lupasi suurta kasvu-boomia ”Eurooppaan”, kun suunnitellut neljä vapautta saadaan vuoden 1993 paikkeilla voimaan. Ei kuitenkaan tullut kasvuboomia, vaan päinvastoin kaikkiin EMU:n kriteerei-tä noudattaneisiin maihin saatiin taantuma tai lama. Sellainen oli Ruotsissakin, mutta Suomen media ja poliitikot olivat niin suuren lähetystehtävänsä lumoissa, että tällaiselta sattumukselta ummistettiin silmät ja oltiin hiljaa, ja oikeastaan ollaan hiljaa edelleen.

1 0 | Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 4 / 2 0 1 3 » w w w.v e u. f i

vartioimaan edes jäsenyyshankkeen lailli-suutta. Perustuslakiamme rikottiin monessa yhteydessä, vaan eihän se Suomessa haittaa, kun maassa ei ole perustuslakituomioistuinta.

Jäsenyyden vastustajat perustivat valtakun-nallisen Vaihtoehto EU:lle (VEU) järjestön vuonna 1992. Kun jäsenyydestä järjestettiin kuitenkin kansanäänestys, niin sitä varten vas-tustajat muodostivat sitten yhteistyöelimen, EI EU:lle -kampanjan. Se julkaisi vuonna 1994 lehden ”MIKSI EI?”.

miksi ei? lehti VUonna 1994

Tiedotuslehden kansikuva on paljon kertova. Siinä hallituksemme pääministeri Esko Aho kumartaa syvään Brysselin edessä, ja ministerit Haavisto ja Salolainen hymyävät maireasti. Kuvan alla kehoitetaan päättämään itsenäisesti.

Hieman vajaat puolet äänestäneistä päätti itsenäisesti. Uudenmaan ulkopuolella kui-tenkin enemmistö. Tulos olisi ilmeisesti ollut toinen, mikäli ministeri ei olisi valehdellut juuri ennen äänestyspäivää maanviljelijöille, että maataloussopimus on solmittu ja Suo-men vaatimukset hyväksytty. Maanviljelijöille valehdeltiin myös niin sanotun 141 tuen pysyvyydestä. Tuokin vale saattoi olla tuiki tarpeellinen, jotta kansanäänestyksessä enem-mistö saatiin kyllä-puolelle.

Ehdottomasti oltiin myös sitä mieltä, että nyt ei päätetä markan kohtalosta. Edus-kunnassa päätös tehtiin sitten määräenem-mistösäännöksiä rikkoen, siis laittomasti. Eduskunta kuitenkin päätti, että mahdollisesti markasta päätetään myöhemmin erikseen, vaan eipä päätetty lainkaan. Suomella on nykyisin laiton valuutta.

miksi ei? lehdessä sanottiin mm. seUraaVaa:

Älä usko niitä, jotka sanovat, että kysymyksessä on vain yksi sopimuspaperi monien muiden joukossa. Älä usko niitä, jotka sanovat, että on vain yksi vaihtoehto.

Kysymys on siitä, annammeko valtaosan päätösvallastamme Brysselin byrokratialle vai toteutammeko perinteistä pohjoismaista kansanvaltaa.

Kysymys on siitä, voimmeko jatkossa toteut-taa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-

arvoa, vai vievätkö lisääntyvät EU-kulut meiltä siihen taloudellisen pohjan.

Kysymys on siitä, haluammeko työtä kaikille vaiko rikkaat rikastumaan ja köyhät köyhty-mään.

Haluatko, että olemme osa eurooppalaista sotilasvaltaa, muurina itään, jonka rajoilla suur-valtojen voimat ovat vastakkain.

Haluatko, että rajojen avautuessa ja liikku-vuuden lisääntyessä myös vaikkapa huumei-den ja rikollisuuden liikkuvuus lisääntyy.

Jäsenmaille tulee lähiaikoina yhteinen talous- ja rahapolitiikka, yhteinen keskuspankki ja yhteinen raha. Lisäksi tavoitteena on saada aikaan yhteinen puolutuspolitiikka ja aikanaan yhteinen puolustus.

EU:ssa on kaikki salaista, ellei jotain yksittäis-tä asiaa päätetä erikseen julkistaa.

SUOMI MENET TÄÄ

• demokratian• oikeuden päättää itse omista asioistaan• kansanedustajiemme päätösvallan• julkisuuteen perustuvan hallinnon• tuhansia työpaikkoja etenkin julkisista

palveluista• tasa-arvoperiaatteet.

Markkinavoimat ja vapaa kilpailu ovat opin-kappaleita, joille EU rakentuu.

Seurauksena on yhä selvemmin näkyvä EU-periaate: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Taloudellinen eriarvoisuus lisääntyy.

EU on päättänyt ottaa käyttöön yhteisen rahan ja harjoittaa yhteistä rahapolitiikkaa. Har-vojen vientituotteiden varassa eläville maille, kuten Suomelle, tämä on hyvin kohtalokasta.

Kun rahan arvo ei jousta, palkat ja työnteki-jät joustavat.

Kun EU-jäsenyyden myötä valtiotamme koh-taan kohdistuu rajuja taloudellisia, poliittisia ja veropoliittisia paineita, loppuvat hyvinvoinnin ylläpidolta rahat.

ETA tuo meille eurotalouden edut. Siksi jäse-nyys Euroopan unionissa onkin ennen muuta poliittinen kysymys.

Tuntuuko tutulta? Nyt ennakointi on käynyt toteen, vaikka kaksikymmentä vuotta sitten näitä tekstejä syytettiin humpuukiksi. Erityi-sesti tuolloin vähäteltiin markasta luopumista. Siitä ei nyt ollut kysmys kansanedustajien-

kaan mielestä. Jos markasta luopuminen olisi myönnetty, niin kansanäänestyksen tulos olisi ollut toinen. Suomi olisi edelleen itsenäinen valtio.

Tiedotuslehteä painettiin ja jaettiin vain yksi numero, painos 300 000 kappaletta. Se vastasi suuruusluokaltaan Hesarin yhden päivän levikkiä. Ja Helsingin Sanomat ja muu media tekivät vaalityötä vuosikausia!

Tällä hetkellä elämme toisessa eurooppa-laisessa integraatiolamassa. Se on seurausta valuutan korkeasta kurssista kuten ensimmäi-nenkin integraatiolama. Tosin vuonna 2008 taantuman ja laman alkusysäys tuli valtameren toiselta puolelta. Vakaaksi valehdellun valuut-tamme arvo oli kuitenkin tuolloin noussut yli 90 prosenttia dollariin verrattuna, joten lama olisi joka tapauksessa tullut euromaihin. Turismimaat euron arvosta kärsivät ensimmäi-sinä. Sitten euron arvo on hieman devalvoitu-nut, mutta ei likimainkaan tarpeeksi.

Suomen valtiontalous on myös velkaan-tunut yksityisille pankeille ulkomailla. EU:n jäsenenä valtio ei voi lainata itseltään, kuten aikaisemmin. Ei voida käyttää ns. setelirahoi-tusta. Valtio ei ”paina” rahaa, vaan valtaosal-taan sen tekevät yksityispankit, joille valtiot velkaantuvat.<

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 4 / 2 0 1 3 | 1 1» w w w.v e u. f i

eUrooPan Unionin ja Yhdysvaltojen heinäkuussa aloittamat neuvottelut maailman suurimmasta vapaakauppasopimuksesta ovat olleet julkisuudessa lähinnä elinkeinoelämän näkökulmaa esitellen. Lähemmällä tarkaste-lulla sopimuksen vaikutukset ovat kuolinisku kansallisvaltioille ja demokratialle.

Sopimus tunnetaan nimillä TAFTA ja TTIP (Transatlantic Free Trade Area ja Trans-

atlantic Trade and Investment Partnership). Vastaavanlainen sopimus on NAFTA, joka köyhdytti Meksikon maanviljelijät, jotka eivät kyenneet kilpailemaan monikansallisten suur-yritysten kanssa. Sivutuotteena NAFTA lisäsi köyhyyttä ja rikollisuutta sekä kasvatti laitonta maahanmuuttoa Meksikosta Yhdysvaltoihin.

Suomen elinkeinoelämän keskusliitto EK kertoo nettisivuillaan TAFTA-TTIP

TAFTA-TTIpVApAA kAUppAsOpIMUs

On kUOLIn IskU DEMOkRATIALLE

TeksTi riiKKa SÖYrinG kUVA wiKiMedia CoMMonS

Euroopan unioni ja Yhdysvallat aloittivat heinäkuussa neuvottelut maailman suurimmasta vapaakauppasopimuksesta.

Media on kertonut vapaakauppasopimuksesta lähinnä elinkeinoelämän tavoitteiden kantilta. Paljon on kuitenkin jäänyt kertomatta.

-vapaakauppasopimuksen tavoitteiksi esteiden purkamisen tavara- ja palvelukaupalta, inves-toinneilta sekä henkilöiden liikkuvuudelta. EK:n mukaan tämä tuo kustannussäästöjä, lisää talouskasvua, alentaa hintoja ja vahvistaa mo-lempien maiden kansainvälistä kilpailukykyä.

Toisin sanoen EK kertoo vapaakaup-pasopimuksen tuovan lisää työttömyyttä; yritysten vahvistunut kilpailukyky tarkoittaa

» s U U n n i t t e i l l a

olevan TAFTA-TTIP -sopimuksen jäsenmaat.


arkielämässä matalampia palkkoja ja lisää automatisaatiota, mistä seuraa palkansaajien heikentynyt ostovoima ja suurempi työttö-myysprosentti – eikä se taas luo talouskasvua.

yritysten aiheUttamaa köyhtymistä

Meksikossa tämä EK:n suotuisana pitämä kehi-tyskulku koettiin Pohjois-Amerikan ja Meksi-kon solmittua vapaakauppasopimus NAFTA:n.

”Yhdysvalloissa toimivan Economic Policy Instituten (EPI) mukaan alhaisen tuottavuu-den ja tulotason työt lisääntyivät Meksikossa kyllä nopeasti 1990-luvun alusta. Mutta työ-suhteisessa työssä olevien palkka laski vuoteen 1998 mennessä neljänneksellä ja itse itsensä työllistävien tulot putosivat 40 prosenttia. Li-säksi minimipalkka menetti viime vuosikym-menellä puolet ostovoimastaan. Teollisuus-työntekijöiden ansiot laskivat samaan aikaan 21 prosenttia”, kertoi Maailman Kuvalehti vuonna 2006 NAFTA:n seurauksista.

Meksikon tapahtumat antavat ajatuksille suuntaviivaa sen suhteen, mitä Suomen maa-taloudelle saattaa tapahtua, mikäli vapaa-kauppasopimus EU:n ja Yhdysvaltain välillä solmitaan. Ei pelkästään suuryritysten skaa-laedun takia vaan myös, koska TAFTA-TTIP sisältää yrityksille investointisuojan (investor-state dispute settlement).

inVestointisUoja on ryöstön laillistamista

Investointisuoja on mekanismi, jolla viedään valtioiden ja kansalaisten kaikki mahdollisuu-det suojautua yritysten voiton tavoittelulta tai suojata ympäristöä yritystoiminnan tuhoilta.

Eräs tällainen aiempi sopimusviritelmä oli taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjes-tö OECD:n masinoima MAI, Multilateral Agreement on Investment. MAI:ta puuhattiin salassa, ja se sisälsi investointisuojan, joka olisi sallinut yrityksen viedä valtion kansainväliseen kauppaoikeuteen ja purkamaan sitä kautta voitontavoittelua haittaavat kansalliset lait. Kansainvälisen kauppaoikeuden ja vapaakaup-pajärjestö WTO:n ohjaimissa ovat tukevasti pankki- ja yritysmaailma.

Kansalaisjärjestöjen aktiivisen työn vuoksi MAI saatiin 1990-luvulla tyrmättyä, mut-ta nyt sen sisältöä ollaan uittamassa sisään TAFTA-TTIP:llä.

Yritysten tehtävä on tuottaa voittoa omis-tajilleen. Tämä tehdään mm. ”optimoimalla verosuunnittelua” eli kiertämällä verotusta kaikin mahdollisin tavoin, mikä aiheuttaa verotaakan siirtymisen palkansaajille.

Investointisuoja maksimoi yritysten vallan valtioiden ja kansalaisten/kuluttajien yli.

TAFTA-TTIP:n tarjoaman investointisuo-jan turvin yritykset voivat esimerkiksi haastaa

Euroopan unionin kokonaisuutena tai EU:n jäsenvaltion erikseen kansainvälisen tribunaa-lin eteen yritystoiminnan haittaamisesta.

osakkeenomistajat tUomareina

CEO (Corprate Europe Observatory) kuvailee kansainvälisiä tribunaaleja: ”ad hoc pienestä ryhmästä palkattujen eturistiriitakytkös-lakimiesten muodostamia kolmihenkisiä paneeleja...jotka ovat jo myöntäneet miljarde-ja euroja veronmaksajien rahaa korvauksena yrityksille.”

Tällainen on esimerkiksi Maailmanpankin (WB) alainen kansainvälisten investointiristi-riitojen sovittelulaitos ICSID.

”Käytännössä kansainvälistä sovittelubis-nestä hallitsee muutama yhdysvaltalainen ja britannialainen asianajotoimisto.

Myös ratkaisuiden tekeminen on pienen piirin hommaa. Viisitoista eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista lakimiestä on päättänyt yli puolet kaikista sopimuskiistoista. Samat, toisensa tuntevat ihmiset siirtyvät sujuvasti tuomarin roolista asianajajaksi ja päinvastoin tapauksesta riippuen.

Monet heistä ovat toimineet hallitusjäseninä poikkikansallisissa yrityksissä, jotka ovat haas-taneet kehitysmaita kansainvälisiin sovittelu-menettelyihin. Helposti satoihin tuhansiin per sovittelija nousevat palkkiot maksetaan verova-roista ja ovat pois julkisista palveluista”, kuvailee kehityspoliittinen asiantuntija Henri Purje.

YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTAD kertoo ”sovitteluratkaisujen” olleen 70-pro-senttisesti yritysten hyväksi ja valtioiden (=veronmaksajien) tappioksi vuonna 2012. (ks. graafi)

mikä yritystoimintaa sitten haittaa?

Yritystoiminnan haittaamista ovat mm. ympäristöä suojelevat lait ja työlainsäädäntö. Investointisuojasopimuksilla ohitetaan salai-sen, kolmehenkisen tribunaalin päätöksillä kansallinen lainsäädäntö, parlamentit ja kor-keimman oikeuden päätökset. Valitusoikeutta tribunaalin päätöksiin ei ole.

CEO kertoo: ”Komission ehdotus sijoit-tajien ja valtion välisisten erimielisyyksien sovittelusta...mahdollistaisi amerikkalaisille, Eurooppaan sijoittaneille yrityksille ohittaa eurooppalaiset oikeusistuimet ja haastaa

» l ä h d e UNcTAD

Kansainväliseen sovitteluun päätyneet valtioiden ja ulkomaisten sijoittajien väliset investointosopimuskiistat

Tapa

uksi

a vu

odes

sa

20122011201020092008200720062005200420032002200120001999199819971996199519941993199219911990198919881987

70

60

50

40

30

20

10

0

IcSID Non-IcSID


suoraan eurooppalaiset hallitukset kansainvä-lisissä tribunaaleissa aina kun ne (yritykset) huomaavat, että julkista terveydenhuoltoa, ympäristöä tai sosiaaliturvaa (social protecti-on) koskeva lainsäädäntö häiritsevät niiden voitontavoittelua.”

Komission päätösten vahva taustavaikut - taja taas on ERT, European Round Table of Industrialists, Euroopan teollisuusmiesten klubi, jonka vaikutusvalta komissioon on niin suuri, että komission esitykset ovat lähes sana-tarkkoja kopioita ERT:n ”suosituksista”.

ERT:lta on lähtöisin muun muassa ajatus yhteismarkkinoista (single market), transeu-rooppalaisesta tieverkosta (TENs), Euroopan laajentumisesta, vaatimus talouskurista, ”työ-markkinoiden joustavoittamisesta”, julkisen sektorin alasajosta sekä ”palkkamaltista”.

Pankkien ja suuryritysten edunvalvontaryh-mä ESF:aa edustava Pascal Kerneis sanoi sen suoraan: ”Teollisuus vastustaa kaikkia sellaisia sopimuksia, missä sijoittajien suoja heikkenee yleisen edun tavoitteiden takia, mukaan luki-en työvoiman oikeudet ja ihmisoikeudet.

Maailmalta on olemassa lukuisia esimerk-kejä, jossa yritykset ovat investointisuojasopi-musten nojalla perineet valtiolta miljardikor-vauksia ”menetetyistä tuloista” ja ”tulevien voittojen menetyksistä”.

PerUstamaton kaiVos Voi olla aVattUa tUottoisamPi

”Toronton pörssiin listautunut Gabriel Resources taas on sanonut vaativansa Roma-nialta neljän miljardin dollarin korvauksia, jos maan hallitus ei myönnä marraskuun alussa lupaa yhtiön 1,4 miljardin euron kultakaivos-hankkeelle, joka olisi valtava ympäristökata-strofi... Investointisuojat ovat luoneet huomat-tavia rikastumisen mahdollisuuksia yrityksille, jotka laskelmoivat voivansa hyötyä toteutu-matta jääneestä hankkeesta rahallisesti jopa enemmän kuin toteutuneesta”, kertoo Suomen Akatemian tutkijatohtori Markus Kröger.

Kaivoksissa on Suomessa paljon ulkomaisia investointeja. Muita haluttuja sijoituskohteita ovat vesi ja energia, koska tuotto on niissä hyvä, ja ne ovat ihmiselle välttämättömiä, sopivia rahastuskohteita siis. Ruotsalainen Vattenfall penää parhaillaan Saksalta satojen miljoonien eurojen korvauksia, koska Saksa päätti luopua ydinvoimasta.

Kemikaali- ja agribisnesjätti Monsanto voi sopimuksen tultua voimaan haastaa EU:n tai sen jäsenvaltion oikeuteen geenimuunneltujen siementen viljelykiellosta samoin kuin geeni-muuntelun paljastavista pakkausmerkinnöistä.

Irvokkaimmillaan tilanne saattaisi Suomes-sa johtaa siihen, että monikansalliseksi yksi-tyistetty entinen kunnallinen vesilaitos vaatii niiltä haja-asutusalueen asukkailta, joilla on oma kaivo, kymmenien tuhansien korvausta ”menetetystä tuotosta”.

Yhdysvalloissa on jo joissain osavaltioissa lakeja, jotka kieltävät keräämästä omalla ton-tilla sadevettä tynnyriin: se tulkitaan pohjave-siraaka-aineen varastamiseksi vesiyrityksiltä.

Tai kenties jokamiehen oikeudet, joita ei ole laeilla suojattu perusoikeuksina, katsotaan yhtiöiden kannalta ongelmaksi ja pannaan Suomi tribunaalin päätöksellä korvaamaan elintarvikejäteille suomalaisten metsästä poi-mimien ilmaisten marjojen ja sienien aiheut-tamia ”menetettyjä tuottoja”?

demokratia Vs. megayritykset

Sadasta maailman suurimmasta talousyksikös-tä vuonna 2011 yrityksiä oli 42, valtioita 58.

Vuonna 2012 suhdeluku oli 51 korporaa-tiota, 49 valtiota. ”Kehitys” on nopeaa.

Laajemmassa tarkastelussa 147 yritystä hallitsee maailmantaloutta, viitisenkymmentä niistä pankkeja, joita toistuvasti tuetaan vero-varoilla. Näiden 147 superyrityksen (alle 1% maailman yrityksistä) hallussa on noin 40% maailman koko kansainvälisen kaupan ja yri-tysverkon omistuksesta, ja ne käyvät kauppaa pääasiassa keskenään tai oman yritysryppäänsä sisällä. Sitä tuskin voi kutsua vapaakaupaksi.

Työllistäjinä suuryritykset ovat maailman mittakaavassa vähäinen tekijä: Corporate Watch on laskenut 200 suurimman yrityksen työllistävän yhteensä vain 18,8 miljoonaa maailman miljardeista ihmisistä.

147 superyritystä puolestaan muodostaa keskenään verkottuneen joukon, joka omistaa suurelta osin toisensa. Näistä suurin vaikutus-valta on taloussivusto Forbesin Brendan Cof-feyn mukaan neljällä: McGraw-Hill, CME Group, Barclays ja Russell Investments.

Mihin tällaisessa tilanteessa muka tarvitaan vapaakauppasopimuksia?

Joku saattaa ihmetellä, miksi nämä nä-kökulmat ovat saaneet niin vähän huomiota

valtamediassa. Selitys on harvinaisen yksinker-tainen: megaentiteetit, superyritykset kuten General Electrics (GE), pankit ja vakuutus-yhtiöt omistavat suuria osuuksia maailman medioista, jotkut kokonaisia tv-kanavia kuten Microsoft.

Mediakentän keskittyminen vain 5–6 globaaliksi mediaksi ja 3–4 merkittäväksi uutis toimistoksi ei ole yksittäinen ilmiö yritys-maailman keskittymisestä. Uutisoinnin laatua se ei kuitenkaan ole parantanut, mitä tahansa tehostamisintoilijat väittävätkin: talouspai-notteinen sirpaletieto jyllää hämärtäen kuvaa kokonaisvaikutuksista.

Demokratian kannalta kehitys on väärään suuntaan. Valta on siirtynyt valtioilta talous-yksiköille, joilla ei ole kotimaata, ja jotka eivät ole vastuussa mistään kenellekään.

Vertikaalinen integraatio on investointi-termi, ja merkitsee sitä, että mahdollisimman paljon tai kaikki tuotantoketjun osat ovat saman tahon omistuksessa tai kontrollissa esimerkiksi osakeomistusten kautta.

Vertikaalinen integraatio sopii hyvin kuvaa-maan prosessia, joka Euroopassa on meneil-lään. Valtaa ollaan siirtämässä komission aloitteesta kaiken demokraattisen kontrollin ulottumattomiin.

Taloudellisen yhteistyön tiivistämisen nimikkeen alla integroidaan Euroopan ennen itsenäisiä kansallisvaltioita vertikaalisesti saman omistajan vallan alle. Tämä omistaja ei ole kansat, demokraattinen järjestelmä tai edes Euroopan Unionin jäsenmaat.

Uusi omistaja on korporaatioiden, po-liittisen ja taloudellisen eliitin muodostama harvainvallan klikki.

Osallistumisella ei ole aitoa merkitystä silloin, kun päätöksiä tehdään suuryritysten lobbareiden ehdotusten mukaan salaisissa kokouksissa ja kabineteissa; kun taustalta vaikuttavat todelliset vallankäyttäjät sanelevat yrityksiltä vaalikampanja-avustuksia saaneille poliitikoille, ”kansan edustajille”, toteutettavia päätöksiä. Äänestämisen merkitys on siinä, että se toimii todellisen vallankäytön rakentei-den piilottajana.

Vapaakauppasopimus ja investointisuoja antaa kuoliniskun sillekin. <


liittoValtiomies Alexander Stubbin mukaan Kataisen hallituksella on ”Suomen historian EU-myönteisin hallitusohjelma” ja Suomella on ”eurooppalainen” hallitus.

Hallitusohjelman mukaan ”yhteisöllisyy-teen perustuva toimintatapa on paras tapa taata unionin vakaa ja tasapuolinen toiminta sekä demokratian toteutuminen”. Sana ”yh-teisöllisyys” on sitä euroslangia, jota federa-listit käyttävät liittovaltiosta. Ne ovat samaa merkitseviä sanoja.

EU:n oikeistolais-sosialidemokraattinen eliitti tekee unionista liittovaltiota federalis-min ikoneihin kuuluvan Jean Monnetin opin mukaan. Yhteisöllisessä hengessä Euroopan kansoja ohjataan siinä kohden supervaltiota (liittovaltiota) ilman, että kansalaisille kerro-taan, mistä on kysymys. Se tehdään toinen toistaan seuraavilla askelilla, joista jokainen on puettu taloudellisen päämäärän muotoon.

EU:n komissio, jolla on vähän aitoa toimi-valtaa nykyisen talouskriisin torjuntaan, kes-kittää todellisen tekemisen sijasta eurokratian yhteisen voiman unionin liittovaltioimiseen.

ei ole ylikansallista demokratiaa

Demokratia on kansanvaltaa. EU on ylikan-sallinen yhteisö, jossa päätösten veto-oikeus perustuu viime kädessä jäsenmaiden väkilu-kuun. EU:ssa ei ole kansaa, joka olisi kansan-vallan perusta.

Ylikansallista päätöksentekoa on se, että jä-senvaltioita sitovia lakeja päätetään EU:n itsensä toimielimissä. Enemmistöllä vastoin jäsenmaan parlamentin kantaa tehdyt päätökset ovat epädemokraattisempia kuin kansallisvaltioiden oma päätöksenteko, jossa ”väärät” edustajat ovat kansalaisten vaihdettavissa.

eUrooPan keskUsPankki, Valtio Valtiossa

Euroopan keskuspankilla (EKP) on monopo-li EU:n rahapolitiikkaan. Sillä on yksinvalta rahan hinnan, sen saatavuuden sekä ulkoisen arvon määräytymisen kysymyksissä. Varsi-naisen rahan luomisen ja liikkeeseen laskun suorittavat yksityiset pankit. Liikkeessä ole-

van rahan määrä ei ole keskuspankin päätet-tävissä. Pankit pystyvät luomaan virtuaalista rahaa tyhjästä, ja se on yksi nykyisen systee-mikriisin syistä.

EKP:n ainoa tehtävä ja sen olemassaolon tarkoitus on inflaation vastainen taistelu. Yhdysvalloissa keskuspankkia (Fed) vaaditaan toimimaan myös työllisyyden edistämiseksi. EKP lainaa halpaa rahaa valtioille yksityis-pankkien kautta, kun taas Fed voi lainata sitä suoraan valtiolle.

Emun jäsenmaat ovat maailmassa ainoita valtioita, jotka eivät itse pysty vaikuttaman maassaan käytettävän rahan arvoon.

Toistakymmentä vuotta yhteisrahaa on ajanut emumaat epätasapainoon euron ulkoisen arvon suhteen. Euron arvo sopii itse asiassa vain Saksalle. Lähes kaikki muut maat kärsivät euron vahvuudesta, eikä ylivelkaan-tuneilla emumailla ole mitään toivoa maksaa velkojaan kovilla euroilla. Niiden pitäisi käynnistää kasvu devalvaatiolla eli muutta-malla rahan ulkoista arvoa, mutta kun niillä ei ole omaa rahaa, niiden on tehtävä jota-

TeksTi EskO sEppänEn

eneMMÄn ”EUROOppAA”,

vÄ h e M M Ä n d e M o K r at i a a


kin muuta. Se” jotakin muuta” on sisäinen devalvaatio.

mitä on sisäinen deValVaatio?

Se on palkkojen ja eläkkeiden leikkauksia, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon alasajoa, työttömyyttä, julkisen vallan toimintojen privatisointia ja ulkoistamista sekä maasta ja maahan muuttoa.

Se on reaalitalouden alasajo- eli deflaatio-politiikkaa, kovan euron politiikkaa.

Siihen ei kuulu mitään sellaista, jolla olisi talouteen positiivisia vaikutuksia, jotka käyn-nistäisivät kasvun tai vahvistaisivat sitä. Se on silkkaa alasajoa ja pois ottamista.

Sen peitenimiä ovat rakenteelliset uudis-tukset ja (teoreettisesti kestämätön) kestä-vyysvaje. Se on mielikuvapolitiikkaa ja kovaa kuria, kansalaisten alamaistamista.

Suomalaisille myytiin Emua ilman kansan-äänestystä sanomalla, että Emun ongelmiin voidaan varautua ennalta ja että kaikki ongel-mat voidaan ratkaista varaamalla ennalta rahaa mahdollisten ongelmien hoitoon. Sitä varten perustettiin suurella mediahälinällä ja poliitti-sella sanahelinällä puskurirahastot, joiden avul-la piti voitaman selvitä ulos kriisitilanteista.

Kesti kymmenen vuotta ennen kuin selvisi, että mitään puskureita ei ole. Euro myytiin suomalaisille läpinäkymättömässä paketissa.

erilainen taloUskehitys

Eurostatin tilastoista on voitu laskea, että euron olemassaolon aikana ja ennen krii-sin puhkeamista saksalaisen työn hinta oli noussut vain 26 %, mutta kreikkalaisen 50 %, irlantilaisen 52 %, italialaisen 57 %, portuga-lilaisen 69 % ja espanjalaisen 72 %.

Siitä, että valtioiden edut ovat erilaisia, ker-tovat arviot eri maiden rahan arvosta Emun mahdollisen hajoamisen tai yksittäisen maan eron jälkeen.

Jos Kreikka jättäisi Emun, sen arvioidaan tarvitsevan 40-50 prosentin devalvaation. Jos taas Saksa luopuisi eurosta ja palaisi omaan rahaan, sen on arveltu revalvoituvan 30 pro - senttia. Saksan kannalta Kreikan ero sen mak- samatta jättämine velkoineenkin lienee hal-vempi ratkaisu kuin Saksan teollisuuden 30 prosentin kilpailukyvyn hävikki yhdessä yössä oman markan käyttöönoton seurauksena.

Tältä pohjalta voisi arvata, että Emu pysyy koossa. Riskit rahaliiton hajoamisesta ovat liian suuret kaikille osapuolille. Silti voidaan ajautua tilanteeseen, jossa Emu hajoaa.

mitä on tehtäVä?

Tästä kriisistä selvitään ulos tavalla taikka toi-sella, mutta tulevien kriisien torjuntaa varten on nyt erotettava toisistaan yhtäältä talletus-pankit ja toisaalta liike- ja investointipankit. Sellaisia uudistuksia edellyttävät USA:ssa ns. Volckerin sääntö, Englannissa Vickersin komissio sekä EU:ssa komission nimeämä Liikasen asiantuntijaryhmä.

Talletukset ja asuntolainat pitää turvata ai-taamalle ne julkisen vallan suojiin ja irralleen konkurssitilaan itsensä keinottelevista pan-keista. Keinottelupankit on voitava päästää konkurssiin ilman että EU-maat pannaan yhteisvastuuseen niiden pelastamisesta.

Kun jäsenmaa pyytää EU:lta pankkitukea, on pantava toimeen omistaja- ja sijoittaja-vastuu ja ensin, ennen finanssiavun myöntä-mistä, toteutettava velkasaneeraus viivästyttä-mättä sitä vuosikausia niin että osa velkojista vapautuu veloista ja osa pankeista maksuky-vyttömistä velallisista. Yhden maan roskia ei saa siivota muiden maiden yhteisvastuullisesti maksettaviksi.

On torjuttava ne yhteisvastuukeräykset, jotka kulkevat eurobondien ja pankkiunionin nimellä. Maksakoon jokainen maa omien pankkiensa kuprut!

e(U)ro Vai ei?

Suomi on ainoa pohjoismaa Emussa. Norjassa ja Islannissa ei haikailla EU-jäsenyyden pe-rään, eivätkä Ruotsi ja Tanska halua Emuun.

Yli kymmenen vuotta Emua on tehnyt tehtävänsä ja sitonut Suomen tiukoilla talou-dellisilla vastuilla EU:hun ja Emuun. Ero on vaikeampi asia kuin liittymättä jättäminen.

Joillekin voi olla yllätys, että minä en kannata Suomen eroamista EU:sta ilman, että se hajoaa osittain tai kokonaan. Kannatan sitä sellaisissa oloissa, jotka johtivat Neuvostolii-ton liittovaltion hajoamiseen kansojen pa-lauttaessa joukolla oman itsenäisyytensä. Kun ero toteutuu, on pyrittävä muodostamaan Pohjois-Euroopan talousliitto ilman Saksaa ja sen taloudellista ylivaltaa.

En myöskään ehdota, että Suomi eroaisi Emusta yksin. Pidän sitä kalleimpana käsillä olevista vaihtoehdoista. Perusteet löytyvät kirjastani ”Emumunaus” (Into, 2012). Olen vakuuttunut siitä, että joukon jättäminen kos-tautuu Suomen taloussuhteissa klubiin jäävien emumaiden kanssa ja että pääomat ottaisivat näkymättömät jalat alleen. Eron hinta tulisi maksuun kansan elintasossa.

On puolustettava demokratiaa. On lisättä-vä kansanäänestyksiä. On säilytettävä yksimie-linen päätöksenteko niissä asioissa, joissa se on kirjattu EU:n perustuslakiin. On uskallettava ajaa omaa etua ja torjuttava kiireellä pelottelu. On irrotettava Suomi Saksan liittovaltiosylei-lystä ja EU:n ylivelkamaiden velkojen yhteis-vastuusta ja sen kasvattamisesta.<

eneMMÄn ”EUROOppAA”,

LI IT Y NY T!

www.VeU.fi

Vaihtoehto eU:lle

Vaihtoehto eU:lle tiedotUskeskUs ry – VeU Mäkelänkatu 15, 00550 Helsinki Puhelin: (09) 682 3422 Sähköposti: [email protected]

Documents

Vaihtoehto EU:lle 4/2013