Viisikkokuntien toimintamalli muotoutuu

Loimaa luottaa yhteistyöhön

Saadaanko leikkausjonoihin liikettä?

Paimioon uusia eristyshuoneita

Klinikkaopettajat opiskelijoiden tueksi

Salon äideille apua ryhmätyöstä

Lasten ehdoilla Tyksilässä

Loimaan sisätaudeille uudet tilat

Fysio- ja toimintaterapeutit koulutukseen

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lehti

3 / ke s ä k u u 20 02

t i d s k r i f t f ö r s a m k o m m u n e n f ö r E g e n t l i g a F i n l a n d s s j u k v å r d s d i s t r i k t

2

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

A k i L i n d é nSairaanhoitopiirin johtaja

Direktör för sjukvårdsdistriktet

Viime viikkoina ovat yritykset esitelleet alkuvuoden tuloksiaan. Yksityiset

terveydenhuollon yritykset ovat kertoneet 20-25 %:n liikevaihdon kasvusta.

Terveyspalveluiden kysyntä on vahvassa nousussa. Pääomasijoittajat rahoittavat

alan yrityksiä, fuusioita tehdään ja valtakunnalliset ketjut levittäytyvät uusille

paikkakunnille. Väestömme ikääntyy, terveyttä ja toimintakykyä arvostetaan,

lääketiede tuottaa yhä uusia hoitomahdollisuuksia ja ihmisillä on aikaisempaa

enemmän rahaa. Asioita tuntematon voisi ihmetellä miksi terveyspalveluita tarvitaan lisää, vaikka väestömme on yhä terveempää. Juuri val-mistunut Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000 -tutkimus osoittaa suomalaisten työ- ja toimintakyvyn huomattavasti parantu-neen vuoden 1980 Mini-Suomi -tutki-mukseen verrattuna. Elinikämmekin on kahdessa vuosikymmenessä lisääntynyt yli viidellä vuodella. Tämän päivän sairaat ovat erilaisia kuin 1980-luvun sairaat. Toi-saalta tehokasta hoitoa on tarjolla kymme-nille tuhansille vaikeasti sairaille ihmisille, joita ei pystytty tuloksellisesti hoitamaan aikaisemmin. Toisaalta hoidamme sairauk-sia yhä lievemmässä vaiheessa. Tyypillisiä esimerkkejä viimeksi mainitusta ovat se-pelvaltimotauti ja harmaakaihi.

Julkinen terveydenhuolto on aivan uu-den haasteen edessä. Tulisiko palveluidem-me lisääntyä kun väestö ja potilaat niin haluavat? Vai tyydymmekö hoitamaan pel-kästään raskaimman osan terveydenhuol-losta jättäen kasvun kokonaan yksityissek-torille, joka imee uusiin työpaikkoihin ko-keneet osaajamme?

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tuottamien erikoissairaanhoidon palvelui-den kysyntä on viime vuosina kasvanut huolimatta siitä, että maakunnassamme on panostettu samaan aikaan perustervey-

Saako liikevaihtomme kasvaa ?

denhuoltoon ja kuntien omaan erikois-sairaanhoitoon. Vuonna 1999 lähetteiden määrä kasvoi 3,1 %, vuonna 2000 7,0 % ja viime vuonna lääkärilakosta huolimatta 2,0 %. Kuluvan vuoden neljän ensimmäi-sen kuukauden aikana lähetteiden määrä on kasvanut 7,9 %. ”Tuotantokoneemme” pyrkii vastaamaan täydellä teholla tähän kysyntään. Viime vuonna siihen ei kyetty lakon takia ja siksi jonot kasvoivat, vaikka niitä oli vuosina 1999 ja 2000 pystytty hyvin lyhentämään. Tänä vuonna on jo-nojen kasvu saatu jälleen taittumaan.

Erikoissairaanhoitoa kehitetään avo-hoitopainotteisesti. Alkuvuoden avohoi-tokäyntien kokonaiskasvu oli TYKSissä 3,2 % viime vuoteen verrattuna. Erityisen merkittävää on sädehoitokertojen kasvu 14,1 % sekä kasvu sisätaudeissa 10,6 %, keuhkosairauksissa 9,7 %, kirurgiassa 15,4 % ja silmätaudeissa 12,9 %. Leikka-usten määrä on kasvanut viime vuoden alkuun verrattuna 10 %, päiväkirurgian peräti 15 % ja yksittäisenä esimerkkinä kaihileikkausten määrä 32 %.

Kasvaneeseen kysyntään on vastattu ja jonoja lyhennetään. Mutta saammeko teh-dä näin? Toimimme kuntien meille maksa-milla verovaroilla eikä vahvaa kasvua kat-sota maksajien taholta suopein silmin. Jul-kinen terveydenhuolto toimii tältä osin ai-van erilaisessa tilanteessa kuin yksityinen. Meille liikevaihdon kasvu ei ole johdon yl-peyden aihe vaan omistajien huolen aihe. Kysyntää tulisi oikeastaan pienentää, si-säänpääsyä erikoissairaanhoidon «portista vartioida« ja resurssien käyttöä priorisoida.

Kaikkea tätä tehdään jo nyt, mutta ai-van lähitulevaisuudessa sitä joudutaan te-kemään vielä voimakkaammin. Työnjako

Sisä

ltö

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

3

Saako liikevaihtomme kasvaa . . . . . . . . 2

Får vår omsättning öka? . . . . . . . . . . . . 3

Muutoksia toteutetaan . . . . . . . . . . . . 4

Kuulumisia Salon osavastuualueelta . . . . 6

Loimaalle tiiviimpi yhteistyön malli . . . . 8

Leikkausjonojen lyhentämiseksi

etsitään keinoja . . . . . . . . . . . . . . . . 10

Kuukausikipuja . . . . . . . . . . . . . . . . 12

Ryktet om god vård sprids . . . . . . . . . 13

Pienemmät yksiköt

kirurgian tulevaisuutta . . . . . . . . . . . 14

Uudet kansantaudit keuhko-

klinikan haasteena . . . . . . . . . . . . . . 16

Paimion sairaalan eristyshuoneet . . . . 18

Mikä tauti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19

Fysio- ja toimintaterapeutit

koulutukseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20

Uusi näkökulma

opiskelijaohjaukseen . . . . . . . . . . . . 22

Arvokasta tietoa

laadun kehittämiseksi . . . . . . . . . . . . 23

Salossa tuetaan äitejä . . . . . . . . . . . . 24

Kätilön muuttunut rooli . . . . . . . . . . . 25

Tyksilä - tavallisen hyvä päiväkoti . . . . 26

Loimaan sisätautiosastolla

uusi valoisa ilme . . . . . . . . . . . . . . . 28

Poliklinikkamaksut palautettu

Parkinson-potilaille . . . . . . . . . . . . . . 28

Uudet viran- ja toimenhaltijat . . . . . . 29

Sairaanhoitopiirille uusi

Internet- ja intranet-palvelu . . . . . . . 31

E-lukusali . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31

Under de senaste veckorna har företagen presenterat sina resultat för början av året. De privata företagen inom hälsovården har berättat om en ökning på 20 – 25 % av omsättningen. Efterfrågan på hälsovårds-tjänster ökar starkt. Kapitalplacerarna fi -nansierar företag inom branschen, man fu-sionerar och de riksomfattande kedjorna sprider sig till nya orter. Vår befolkning blir äldre, man sätter värde på hälsa och funktionsförmåga, den medicinska veten-skapen producerar allt fl era nya möjlighe-ter till behandling och människorna har mera pengar än tidigare.

Den som inte är insatt i saken kan undra över varför man behöver mera häl-sovårdstjänster, eftersom befolkningen är allt friskare. Folkhälsoinstitutets under-sökning Terveys 2000, som just blivit klar, utvisar att fi nländarnas arbets- och funk-tionsförmåga märkbart förbättrats jäm-fört med Mini-Suomi-undersökningen år 1980. På två årtionden har vår livslängd förlängts med mer än fem år. De som är sjuka i dag är annorlunda än de som var sjuka på 1980-talet. Å ena sidan står ef-fektiv behandling till buds för tiotusentals svårt sjuka människor, som man tidigare inte med framgång kunde behandla. Å an-dra sidan behandlar vi sjukdomar i ett allt lindrigare skede. Typiska exempel på de sistnämnda är koronarsjukdomar och gråstarr.

Den offentliga hälsovården står inför en helt ny utmaning. Borde våra tjänster öka när befolkningen och patienterna så önskar? Eller skall vi nöja oss med att be-handla enbart den tyngsta delen av hälso-vården och helt överlämna ökningen till den privata sektorn, som suger våra erfarna experter till de nya arbetsplatserna?

Efterfrågan på de specialsjukvårds-tjänster som Egentliga Finlands sjukvårds-distrikt producerar har under de senaste åren ökat, trots att man i vårt landskap samtidigt har satsat på primärhälsovården och kommunernas egna specialsjukvård. År 1999 ökade antalet remisser med 3,1 %, år 2000 med 7,0 % och senaste år med

2,0 %, trots läkarstrejken. Under de fyra första månaderna innevarande år har anta-let remisser ökat med 7,9 %. Vår ”produk-tionsapparat” försöker med full effekt fylla den här efterfrågan. På grund av strejken lyckades man inte med detta senaste år och därför blev köerna längre, även om man åren 1999 och 2000 bra hade lyckats med att avkorta dem. I år har man åter lyckats med att hejda tillväxten av köerna. Speci-alsjukvården utvecklas med huvudvikten på den öppna vården. I början av året ökade det totala antalet öppenvårdsbesök på ÅUCS med 3,2 % jämfört med föregå-ende år. Speciellt betydande är ökningen på 14,1 % av antalet strålbehandlingstill-fällen och ökningen på 10,6 % för inre medicin, 9,7 % för lungsjukdomar, 15,4 %för kirurgi och 12,9 % för ögonsjukdomar. Antalet operationer har ökat med 10 % jämfört med början av senaste år, dag-kirurgin rentav med 15 % och, som ett enstaka exempel, antalet starroperationer med 32 %.

Man har svarat på den ökade efterfrå-gan och reducerar köerna. Men får vi göra så här? Vi verkar med skattemedel som kommunerna betalar och från betalarnas synvinkel ser man inte med blida ögon på den kraftiga ökningen. Den offentliga häl-sovården verkar till den här delen i en helt annan miljö än den privata. För oss utgör en ökning av omsättningen inget skäl för ledningen att yvas utan är ett orosmoment för ägarna. Man borde egentliga minska efterfrågan, vakta ”inträdet” till special-sjukvården och prioritera användningen av resurserna. Allt detta gör man redan nu, men i en helt nära framtid blir man tvungen att göra detta i ännu högre grad. Man blir tvungen att klarlägga arbets-fördelningen mellan den privata och den offentliga hälsovården. Vi skulle nog kun-na fylla den ökade efterfrågan, men de knappa skattemedlen tillåter oss ingen två-siffrig tillväxtökning. Den framtida ök-ningen styrs med patienternas egna och arbetsgivarnas medel i allt högre grad till den privata sektorn.

Får vår omsättning öka?

yksityisen ja julkisen terveydenhuollon välil-lä on pakko selkeyttää. Pystyisimme kyllä tyydyttämään lisääntyneen kysynnän, mut-ta verovarojen niukkuus ei salli meille kaksi-numeroisia kasvulukuja. Tuleva kasvu ohjau-tuu potilaiden omin ja työnantajien varoin yhä vahvemmin yksityiselle sektorille.

4

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Viisikkokuntien (Kaarina, Lieto, Naantali, Raisio ja Turku) johtavien lääkäreiden

toimesta valmistui 16.5.2000 «Ratkaisuehdotus Turun talousalueen erikois-

sairaanhoidon kokonaisvaltaiseksi järjestelyksi vuodesta 2000 eteenpäin«.

Ratkaisuesityksen tavoitteena oli erikoissairaanhoidon tuottavuuden lisääminen,

hoidon saatavuuden ja sen tasa-arvoisuuden varmistaminen, osaamisen ja hoidon

laadun varmistaminen sekä yliopiston toimintaolosuhteiden takaaminen.

Ehdotus perustui aikaisemmin tehtyihin selvityksiin (Räihä 1999, Puolakka 1999,

Slätis 2000) sekä sairaanhoitopiirin tilastoaineistoihin vuosilta 1994 - 1999.

Suvantovaiheen jälkeen yksityiskohtaiseen

suunnitteluunJohtavien lääkäreiden ratkaisuehdotuksen jälkeen ehti vierähtää kokonainen vuosi ilman näkyvää edistymistä ehdotusten toteuttamiseksi käytännössä. Viisikkoyh-teistyön ohjaus- ja seurantaryhmä, joka muodostuu sairaanhoitopiirin ja Turun kaupungin terveystoimen johtavista viran-haltijoista, asetti toukokuussa 2001 useita työryhmiä, joiden tehtävänä oli laatia yk-sityiskohtaiset suunnitelmat edellä maini-tun ratkaisuehdotuksen linjausten mukai-sesti:

1. Operatiivisten alojen työryhmä, joka jakaantui gynekologian, ortopedian, pehmytosakirurgian ja urologian pienryhmiin

2. Konservatiivisten alojen työryhmä

3. Sopimusten valmistelutyöryhmä

4. Päivystystyöryhmä

5. Henkilökunnan muutosvalmiuksien työryhmä.

Operatiivisten alojen työryhmä esitti loppuraportissaan seuraavaa:• Elektiivinen ortopedia siirtyy TYKS:n kantasairaalasta TKKS:n tiloihin (tekoni-velkirurgia, geriatriset murtumat, yleisor-topedia pääosin). TYKS:n ja TKKS:n ortopedian ja tuki- ja liikuntaelinten traumatologian toiminnoista, poisluettuna Paimion sairaalan reumaortopedia, muo-dostetaan ortopedian ja traumatologian klinikka (osaamiskeskus) ja itsenäinen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tulos-yksikkö.• Rintasyövän hoito keskitetään TYKS:n kantasairaalaan.• Elektiivinen kolorektaalikirurgia siirre-tään TYKS:n kantasairaalasta TKKS:n ti-loihin.• Urologinen toiminta keskitetään TYKS:n kantasairaalaan.• Naistentautien ja synnytysten erikoissai-raanhoito keskitetään TYKS:n kantasai-raalaan.• Raision aluesairaalan toimintaprofi ilia tulee kehittää siten, että siitä muodoste-taan päiväkirurginen osaamiskeskus.

Konservatiivisten alojen työryhmä pää-tyi loppuraporttinsa yhteenvedossa esit-tämään seuraavaa:• Koska Turun terveystoimen oman van-hustyön uudelleenorganisointi on kesken, viisikkotyöryhmän ehdottamiin toimin-nan muutoksiin on mahdollisuus siirtyä ai-kaisintaan vuonna 2004.• Sen sijaan Raision aluesairaalan ja TYKS:n toimintojen (toiminnallinen ja hallinnollinen) yhdistäminen voidaan to-teuttaa nopeastikin.• Välittömästi voidaan käynnistää alu-

Muutoksia toteutetaan (1.osa) - Viisikkokuntayhteistyö etenemässä hy

5

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Tu r k k a Tu n tu r ijohtajaylilääkäri

eellisten osaamiskeskusten edistäminen. Osaamiskeskukset suunniteltaisiin ensivai-heessa reumatautien ja kardiologian aloille. Tämä toiminta selkiyttää alueen työnja-koa, poistaa päällekkäisyyksiä ja takaa parhaan mahdollisen alueellisen osaamisen potilaiden hoidossa.• Jo vuoden 2002 aikana pyritään käyn-nistämään Turun oman vanhustenhuollon toiminnan uudelleenorganisointi ja Turun vanhustenhuollon strategian mukaiset toi-minnan tehostamistyöt.

Päivystystyöryhmä totesi loppuraport-tinsa yhteenvedossa seuraavaa:Perusterveydenhuollon päivystyksen kes-kittäminen yhteen pisteeseen yhdessä eri-koissairaanhoidon päivystyksen kanssa on sekä toiminnallisesti että taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Tämä tulee ottaa huomioon TYKS:n kantasairaalan tulevai-suuden tilasuunnittelussa. Nykyisin käy-tössä olevat tilaresurssit eivät mahdollista merkittäviä toimenpiteitä perusterveyden-huollon päivystyksen keskittämiseksi.

Lisäselvityksiä päätöksenteon tueksi

Viisikkoyhteistyön ohjaus- ja seurantaryh-mä päätyi alatyöryhmien loppuraporttien perusteella edistämään erityisesti opera-tiivisten alojen yhteistyön toteuttamista. Koska muutoksia pidettiin toiminnallisesti hyvin laaja-alaisina ja uudistusten vaiku-tuksia kauaskantoisina, päätyi yhteistyön ohjaus- ja seurantaryhmä teettämään li-säselvityksen tuottavuuden kehityspotenti-aalista muutoksessa sekä leikkaustoimin-nan, vuodeosastotoiminnan että avohoi-

totoiminnan osalta. Tältä lisäselvitykseltä edellytettiin perusteellisia laskelmia muu-tosten konkreettisista vaikutuksista palve-lujen saatavuuteen ja palvelujen kustan-nuksiin.

Tämän lisäselvityksen perusteella ope-ratiivisten alojen uudelleenjärjestely suun-nitellulla tavalla tuottaisi noin 250.000 - 500.000 euron säästöt vuositasolla riippu-en toiminnallisiin muutoksiin sisältyvän tehokkuuspotentiaalin hyödyntämisastees-ta. Mikäli potentiaalinen tehokkuushyöty kohdennettaisiin toiminnan lisäämiseen, lisääntyisivät kokonaiskustannukset vajaal-la 200.000 eurolla. Jälkimmäisen vaihto-ehdon mukainen toteutus kasvattaisi kus-tannuksia noin 0,5 %, mutta tuottaisi leik-kaustoimenpiteisiin 5 %:n kasvun. Näin hoidon saatavuus paranisi ja potilaiden odotusajat saataisiin lyhenemään sekä Tu-run että ympäristökuntien väestön osalta.

Ohjaus- ja seurantaryhmä asetti vielä loppukeväästä 2002 erillisen ryhmän poh-timaan henkilöstön asemaa mahdollisen TKKS/TYKS-fuusion yhteydessä. Tämä työryhmä, johon kuului sekä Turun kau-pungin terveystoimen että VSSHP:n joh-tavia viranhaltijoita, päätyi ehdottamaan koko TKKS:n henkilöstön siirtymistä VSSHP:n palvelukseen, mikäli sairaaloi-den toiminnat yhdistetään suunnitellulla tavalla.

Vihdoinkin päätöksiäSairaanhoitopiirin hallitus päätti 18.4.2002 ehdottaa sairaanhoitopiirin val-tuustolle, että Raision aluesairaala liitet-täisiin toiminnallisesti ja hallinnollisesti TYKS:iin 1.1.2003 alkaen. Raision alue-sairaalalla olisi kuitenkin oma tuloslas-

vää vauhtia

kelma ja tase, koordinoivan johtavan lää-kärin virka vuoteen 2005 saakka ja osavas-tuualueen johtokunta vaalikauden 2001 - 2004 loppuun. Raision aluesairaalan ase-masta on todennäköisesti tehty päätös sai-raanhoitopiirin valtuustossa 12.6.2002 en-nen tämän lehden ilmestymistä.

Sairaanhoitopiirin hallitus käsittelee niinikään 12.6.2002 Turun kaupungin ki-rurgisen sairaalan ja TYKSin operatiivisten alojen yhteistyön toteuttamista työryhmä-raportissa kuvatulla tavalla. Mikäli asia ete-nee sekä sairaanhoitopiirin että Turun kau-pungin päättävissä elimissä myönteisesti, voidaan toimintojen konkreettista yhdisty-mistä odottaa jo vuoden 2003 aikana.

Uudistukset nyky-virtausten mukaisia

Kansallinen projekti terveydenhuollon tu-levaisuuden turvaamiseksi muodostui vii-destä osaprojektista, joista palvelujärjestel-män kehittämiseen keskittyneen osapro-jektin raportissa todettiin mm. seuraavaa:

- Selvityshenkilöiden näkemyksen mu-kaan samalla paikkakunnalla toteutetta-vasta erikoissairaanhoidosta tulee poistaa toiminnalliset ja hallinnolliset päällekkäi-syydet ja siirtää vaativa erikoissairaanhoito saman hallinnon alaisuuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa suurten kaupunkien oma-na toimintanaan ylläpitämän vaativan eri-koissairaanhoidon yhdistämistä osaksi kes-kussairaalan toimintaa.

- Selvityshenkilöiden näkemyksen mu-kaan nykyisten aluesairaaloiden erikoissai-raanhoito, joka ei integroidu seutukunnal-lisesti rakentuvaan terveydenhuoltoaluee-seen, tulee yhdistää osaksi alueensa kes-kussairaalan toimintaa.

Nyt päätöksentekovaiheessa olevat edellä kuvatut kaksi suurta rakenteellista uudistusta Varsinais-Suomen sairaanhoito-piirissä ovat täsmälleen kansallisen tervey-denhuollon osaprojektin linjausten mukai-sia. Kun valmistelua on tehty pitkään ja huolellisesti, voimme yhdessä uskoa, että uudistuksille asetetut tavoitteet toteutuvat.

6

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Kuulumisia Salon osavastuualueelta

Mistä kaikki alkoi

Salon seudun osavastuualueen nykyisille tapahtumille löytyy selitys jo sairaanhoi-topiirin perustamisvaiheesta. Taipale sai-raanhoitopiirin jäsenenä on ollut ajoittain nihkeää. Varsinais-Suomi ei ollut innostu-nut erikoissairaanhoitopiirin muodostami-sesta ja Salon seudulta löytyi vastustusta viimeiseen asti. Sanat itsenäisyys ja oma päätösvalta kuuluivat neuvottelupöydissä ennen lain voimaantuloa.

Alkuvuodet piirin osana olivat opette-lua, sillä alueella oltiin totuttu ajamaan seudun asioita eikä erikoissairaanhoidon

kokonaiskehittäminen ollut ajatuksissa. Mielestäni Salon seutuun sopii hyvin sana - itsenäisyyskorosteinen. Seudul-la on sairaanhoitopiirin alusta lähti-en ollut vaikuttajia, joiden päämää-ränä on ollut seudun «itsenäistyt-täminen« ja vuosien mittaan jouk-koon on liittynyt eri tapahtumien kautta käännynnäisiä, joilla on samat pyrkimykset.

Me käytännön työtä teke-vät ajattelimme samaan suun-taan, mutta uskon, että yh-teinen taival on hionut pois pahimpia särmiä ja useimmat

erikoisalat toimivat hyvässä yhteistyössä. Näin asioiden tu-leekin kehittyä ja luulen, että

useimmille on valjennut, että molempien osapuolien tulee si-

toutua yhteistyöhön. Uskon, että lamavuosien niukkuudessa sairaan-hoitopiirin leveän selän taakse oli monen päättäjän ja johtajan helppo piiloutua - kyllähän me, mutta pii-ri vaatii säästöjä!

Suunta yhdeksi kehittyväksi sairaalaksi

Alkuvuosina Salon aluesairaala ja Halikon sairaala toimivat erillään, vaikka yhteisiä työntekijöitä, erityisesti hallinnossa, alkoi olla yhä enemmän. Nyt sairaalat ovat toi-minnallinen kokonaisuus - Salon seudun sairaala. Myös asenteissa on tapahtunut paljon: hoidon kokonaisuutta on kehitetty niin, ettei apua hakeva ihminen ole vain sydäntapahtuma tai syöpätapaus, vaan hä-nen kokonaishoitoonsa kuuluu psyyken huomioiminen. Ajattelua on tukenut hie-nosti yleissairaalapsykiatrisen yksikön pe-rustaminen aluesairaalan yhteyteen.

Sairaala on toimiva, taloudellinen ja kehittyvä. Aluesairaalan kokoon nähden erikoisaloja on sopiva määrä. Aiemmin on keskusteltu pienten erikoisalojen tule-vaisuudesta ja esille on otettu esimerkiksi lastenyksikkö ja synnytykset. Salon seutu on nuorten perheiden muuttovoittoaluetta. Tuntuisi omituiselta kyseenalaistaa näiden yksikköjen toiminta, sillä palveluiden käyttäjiä on runsaasti. Synnytysyksikkö on TYKSin klinikan jälkeen suurin ja syn-nytysten määrä on vakiintunut tasolle, jol-la voi hyvin perustella yksikön olemas-saoloa. Työn laatua kuvannee sertifi oitu toiminta ensimmäisenä synnytysyksikkö-nä Varsinais-Suomessa.

Sairaalan lääkärivajaus on näkynyt erityisesti kirurgiassa ja psykiatriassa. Or-topediassa tilannetta on yritetty parantaa ostopalveluilla TYKSistä ja jonkin verran jonoja on purettu. Ostopalvelut eivät ole edullisia ratkaisuja, mutta väestön palvelut ovat ensisijaisesti ohjanneet sairaalan joh-don ja päättäjien ratkaisuja.

Mielestäni keskustelu lääkäripulasta ja

7

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

sen vaikutuksista toimintaan on vienyt aja-tukset väärille urille. On ajateltu, että asiat menevät huonoon suuntaan, kun ei ole tar-peeksi ortopedejä. On unohdettu, että or-topedia on vain pieni alue kirurgian eri-koisalaa eikä se suinkaan ole ainoa tärkeä toiminta sairaalassa. Hyvin toimivaa muu-ta kirurgiaa on paljon. Aina ei huomata, että muut erikoisalat toimivat erinomaisen hyvin ajoittaisesta lääkäripulasta huoli-matta. Sisätaudeilla kehitys on jatkunut vakaana ja viimeisin alue on dialyysihoi-don aloittaminen. Lasten- ja korvatautien yksikkö ja naistentautien- ja synnytysyk-sikkö ovat erittäin toimivia kokonaisuuk-sia. Psykiatriassa on viime vuosina kehitet-ty mm. lasten ja nuorten psykiatrista avo- ja vuodeosastotoimintaa.

Sairaanhoitopiiriin kuulumisen aikana Salon seudun sairaalan toimintaa on koko ajan kehitetty ja palveluita lisätty harkin-nan ja kuntien antamien resurssien mu-kaan. Ongelma on ilmeisesti nyt se, ettei ”omista” asioista voida päättää itse. Olen miettinyt, mitä ne omat asiat ovat ja mitä olisi pitänyt päästä tekemään toisin, kun sairaala on koko ajan kehittynyt ja kehit-tyy edelleen.

Jälleen irtiotto sairaanhoitopiiristä

Seudulla ollaan taas kerran irtaantumassa sairaanhoitopiiristä. Tällaisia pyrkimyksiä oli myös 90-luvun alkupuolella ja silloin todettiin, ettei irtaantumiselle ole perus-teita. Tällä kertaa oman terveydenhuollon kuntayhtymän perustamista ja sairaanhoi-topiiristä irtaantumista ollaan tehty muu-tama uuvuttava vuosi. Edellisellä kerralla oli yksi selvitysmies ja selvitys. Nyt on ol-lut selvitysmiehiä ja selvityksiä ja kään-

nytystyötä tehty runsaasti. Alusta lähtien on ollut vahva tunne, että lopputulos oli valmis riippumatta selvityksistä, jotka ovat olleet pelkkää kosmetiikkaa.

Erikoissairaanhoidon tulevaisuus huo-lestuttaa. Huoli on vain kasvanut, sillä tiedot terveyskeskuksiin yhdistetyistä sai-raaloista eivät ole kovin valoisia. Tämän prosessin aikana olen toivonut, että ol-taisiin kuultu käytännön elämän koke-muksia muista yhdistämisoperaatioista ei-kä vain alkuvaiheen innostuneita yhdistä-jiä. Vaikka henkilökunta ei tee päätöksiä, olisi heidän kannanottonsa hyvä olla päät-täjien tiedossa, sillä henkilökunnan mie-lipiteiden arvo nousee tulevaisuudessa, kun alkaa kilpailu osaavista ammatti-ih-misistä. Tiedotustilaisuuksia on pidetty, mutta kommentit ja kielteiset kannanotot eivät ole asiaan vaikuttaneet: prosessi on edennyt edelleen päätettyyn suuntaan.

Halikon sairaalan henkilökunnan tie-dotustilaisuudessa eräs ylilääkäri kysyi, mitä potilaat hyötyvät uuden kuntayhty-män perustamisesta; miten se vaikuttaa pa-rantavasti potilashoitoon. Kysymys on oi-keastaan asian ydin. Tässä prosessissa on keskitytty enimmäkseen organisaatioon ja potilas on jäänyt pienelle huomiolle. On mainittu mm. hoitoketjujen ja potilastieto-järjestelmän sujuvuuden paranevan. Pitää varmasti paikkansa, joskin asiat ovat pa-rannettavissa myös ilman organisaatiomuu-tosta ja parannuksia tehdään jo nyt.

Jo irtautumisprosessin alkuvaiheessa oli nähtävissä, että psykiatriasta tulee on-gelma ja sanoin silloin tiedotustilaisuudes-sa, että psykiatriasta tulee ”kauppatavaraa”, jos talous tulee yhdistymisen esteeksi. Ja niin siinä kävi. Halikon sairaalan lunastus olisi kallis uudelle kuntayhtymälle ja kun-nat olisivat ehkä perääntyneet hankkeesta?

Psykiatria jätettiin ulos eli sairaanhoito-piiriin. Halikon sairaala mielenterveyskes-kuksineen on suurin psykiatrinen yksikkö sairaanhoitopiirissä. Luonnollisesti sairaan-hoitopiiri ottaa avosylin vastaan tämän hy-vin toimivan yksikön. Uskon sairaanhoito-piirin johtajan Aki Lindénin sanoihin, että piiri tulee kehittämään Halikon sairaalaa ja avoyksiköiden toimintaa, sillä sairaan-hoitopiiri tarvitsee tätä psykiatrista yksik-köä. Erityyppisiä hoitopaikkoja tarvitaan, eikä ole järkeä jättää käyttämättä jo ole-massa olevia palveluresursseja.

Erikoissairaanhoidon pirstominen on huono ratkaisu, sillä kokonaisuuden ra-kentamiseksi on tehty työtä vuosikausia. Sairaalan ja terveyskeskuksen yhdistä-misen yhtenä perusteluna on ollut toi-minnan järjestämisen helppous ilman ra-ja-aitaa erikoissairaanhoidon ja peruster-veydenhuollon välillä. Varmaankin totta, mutta todella oudolta tuntuu raja-aidan nostaminen erikoissairaanhoidon sisälle. Sitähän psykiatrian jättäminen sairaan-hoitopiiriin tarkoittaa.

Salon seudun terveydenhuolto on pe-rustettavan kuntayhtymänsä myötä mo-nien haasteiden edessä: kuinka pitää me-not kohtuullisina; kuinka pystyä säilyttä-mään pienet erikoisalat hinnasta huolimat-ta; kuinka säilyttää erikoissairaanhoidon imago houkuttelevana ja kuinka saada rek-rytoitua osaavaa väkeä tai pidettyä nykyi-nen henkilökunta. Ongelmia riittää, yhtä hyvin myös haasteita. Salon seudun ter-veydenhuolto on nyt tasoltaan paikoin jo-pa erinomainen ja toivon, että uudistukset toisivat jotain uutta ja hyvää, eivätkä veisi kehitystä taaksepäin.

Ta r ja R a i t i sJohtava ylihoitaja

Salon seudun sairaala

8

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

V

ars

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

8

Vain muutos on pysyvää. Monia asioita,

myös terveyspalveluja, joudutaan Loi-

maan kaupungin ja koko seutukunnan

osalta koko ajan miettimään uusiksi,

pohtii kaupunginjohtaja Ilkka Vainio.

Äkkinäisesti Loimaalle eksynyt vieras

ei välttämättä löydä kaupungintaloa

helposti. Se ei nimittäin ole kaupungin

huomiota herättävin eikä ainakaan

prameilevin rakennus. Veromarkat on

saviseudun pääkaupungissa totuttu

käyttämään muihin tärkeämpiin asi-

oihin kuin hallinnon kulisseihin. Kau-

punginhallituksen kokoushuoneesta ja

viereisestä kaupunginjohtajan työhuo-

neesta näkyy kuitenkin kuuluisalle

Loimaan torille, jossa on totuttu tietä-

mään kuinka asioiden pitäisi olla.

Vanhoista asenteista joudutaan nykyään luopumaan entistä useammin. Kunnallis-talous, joka maatalouden vaikeutumisen myötä on joutunut kovaan puristukseen, määrää palvelujen saantia sekä yhteistyön muotoja myös terveysasioissa. Yhteistyö Loimaan seudun kansanterveystyön kun-tainliiton ja sairaanhoitopiirin aluesairaa-lan välillä on viime vuosina mennyt eteen-päin isoin askelin. Parantamista on toki vieläkin. Jokin aika sitten keskusteltiin va-

Loimaan kaupunki valitsi

Tiiviimmän yhteistyöerikoissairaanhoidoss

kavasti siitä pitäisikö terveyskeskuksessa olla oma lastenlääkärin virka. Otti aikaa, ennen kuin oivallettiin, että lastenlääkärin palvelut on saatavissa varmemmin ja ta-loudellisimmin, kun perusterveydenhuol-lossa olleet erikoislääkäripalvelut lakkaute-taan ja pyritään varmistamaan, että sai-raanhoitopiiri tarjoaa samat palvelut alue-sairaalassa, pohtii kaupunginjohtaja Ilkka Vainio, joka on johtanut Loimaan kaupun-kia vuodesta 1986. Sitä ennen hän katsoi seudun asioita Loimaan kunnan kunnan-johtajana vuodesta 1970. Työvuosiin mah-tuu myös kokemusta kahden ministerin poliittisena sihteerinä.

- Sairaanhoitopiiriä perustettaessa olin maakuntaliiton hallituksen asettaman työ-ryhmän puheenjohtajana vastustamassa koko sairaanhoitopiirin perustamista, mut-ta aika on muuttunut. Yhteistoimintaa tar-vitaan ehdottomasti ja esimerkiksi Loi-maan seudulla ei ole mitään mahdollisuut-ta edes suunnitella Salon tapaista irtiottoa sairaanhoitopiiristä ja oman yksikön muo-dostamista, koska Loimaan seudun brut-tokansantuote on vain kolmannes Salon lukemista.

Kuka neuvottelee jakenen kanssa?

- Sairaanhoitopiiri on ja pysyy. Yhteis-toiminnan muotoja on koko ajan pohdit-tava ja kehitettävä. Kuntayhtymä, varsin-kaan niin monen kunnan muodostama yhteisö kuin Varsinais-Suomessa, on kui-tenkin helposti jäykkä ja toiminnallisena

yksikkönä se koetaan usein etäiseksi. Yk-sittäinen kunta sen sijaan on liian pieni yksikkö neuvottelemaan palveluista piirin kanssa. Seutukunnat voisivat olla toimija, joka istuisi neuvottelupöytään piirin osan kanssa. Seutukunnat syntyivät kuitenkin aikanaan pitkälti valtion tavoitteista, ei alueen omista lähtökohdista eikä niistä ole useinkaan muodostunut todellisia toimi-joita. Lisäksi seutukuntayhteistyö on Loi-maan seudulla melko vaikeaa myös siksi, että 12 kunnan alueella on kolme eri kan-santerveystyön kuntayhtymää - Loimaan seutu, Pöytyä ja Härkätie. Maakuntien ra-jatkin ylittyvät täällä helposti, sillä alue-sairaalan palveluja käyttävät jossain mää-rin myös satakuntalaiset ja lounaishämä-läiset.

Seutukuntayhteistyötä tekevät tällä hetkellä lähinnä johtavat viranhaltijat ja ajattelutapa on perin vierasta päättäjien keskuudessa. Tähän saakka kulisseiksi kootuissa johtavien luottamushenkilöiden kokoontumisissa ei ole löydetty aikaa eikä halua syventyä kunnallisen itsehallinnon perimmäisiin kysymyksiin. Jokin pormes-tarimallin tapainen järjestelmä saattaisi hyvinkin avata nopeamman tien nykyistä ”rehellisempään” seutukunnalliseen ajatte-luun, pohtii Ilkka Vainio.

- Ymmärrän niitä tavoitteita, joita sai-raanhoitopiirillä on ollut esimerkiksi osa-vastuualueiden johtokuntien lakkauttami-sessa. Nykytilanteessa kyse on enemmän näennäisdemokratiasta. Loimaan seudul-lakin tärkeimmäksi aluesairaalan johto-kunnan käsittelemäksi asiaksi näyttää vii-

9

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

V

ars

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

9

n mallin a

meksi nousseen sairaalan kanttiinisopi-muksen kohtalo. Väitän, että asia olisi tul-lut nopeammin eikä yhtään huonommin päätetyksi johtavan lääkärin tai sairaan-hoitopiirin keskushallinnon toimesta. Seu-tukunnan raskaan sarjan luottamushen-kilöistä koostuvan neuvottelukunnan tai vastaavan elimen näkisin kuitenkin tar-peellisena. Se takaisi alueen oman asian-tuntemuksen kuulumisen, pohtii Vainio.

Keskittäminen on välttämättömyys

Palvelujen tietty keskittäminen on tulevai-suudessa välttämätöntä. Osaajia ei riitä jo-ka paikkaan. Lääkäripula on näyttänyt oi-reita myös Loimaalla. Keskittämällä pal-veluita voidaan osaajat ja osaamistaso var-mistaa luotettavammin. Paikallisella ta-solla on järkevää hoitaa akuutit asiat ja huomioitava seutukunnan vanhusvoittoi-nen ikärakenne. Järkevää on kehittää sel-laisia toimintoja, joilla edesautetaan ikäih-misten selviytymistä mahdollisimman pit-källe kotonaan ja kotipaikkakunnallaan. Sen vuoksi pitäisi huolehtia paitsi kotona annettavista hoivapalveluista, myös teiden kunnosta! Loimaan kaupunki kerää tällä hetkellä paljon tyhjenevien lähikuntien vanhuksia ja se saattaa kaupungin palvelu-tarjonnan ajoittain koetukselle.

- Siteeraan Loimaan aluesairaalan joh-tavan lääkärin, lääkintöneuvos Erkki Jus-silan ajatusta, että kun ihminen lähtee ha-kemaan hoitoa tai operaatiota vaivaan, jo-ka tulee eteen kerran elämässä, on aika

- Elämä on suhteellista. Kun lapsuudessani mentiin lääkärin pakeille Turkuun, muistutettiin, ettei eväitä saa syödä ennen Mellilää. Palveluiden hakeminen Turun suunnasta on omien terveys-palveluiden täydentäjänä välttämätöntä tulevaisuudessakin. Eikä nyt matkalla välttämättä tarvitse edes eväitä nauttia, kun kulkuyhteydet ovat parantuneet, toteaa Loimaan kaupunginjohtaja, varatuomari Ilkka Vainio.

lailla sama, ajaako hän silloin 65 kilomet-riä. Minun nuoruudessani monia terveys-palveluja haettiin Turun Lääniltä, välillä niitä on saanut enemmän täältä Loimaal-ta. Tulevaisuudessa joudutaan taas tietyis-sä asioissa hakeutumaan Turkuun.

Ehkä jatkossa nähdään sekin ihme, että Loimaan kunta ja kaupunki lyövät hynttyynsä pysyvästi yhteen. Asia on noussut jälleen esille, kun Loimaan kunta pyysi sisäasiainministeriötä selvittämään yhteenliittymisasiaa. Asenteet muuttuvat vaikkakaan eivät aina vauhdilla.

Kunnallisten virkamiesten lisäksi to-dellista yhteistyötahtoa pitäisi löytyä ny-kyistä enemmän myös kuntapäättäjistä. Maaseudun väen väheneminen ja väestön ikääntyminen tuo omat haasteensa, jotka on ratkaistava ja se voi tapahtua vain yh-teistyössä. Samaa yhteistyötä ja aidon neuvottelutilanteen luomisen halua tarvitaan myös perusterveydenhuol-lon ja erikoissairaanhoidon yhteen-sovittamisessa kunnallistalouden suomiin raameihin. Näen myös tärkeäksi, että potilaiden hoi-dosta tehdään päätöksiä lää-kärin ammattitaitoon pe-rustuen, ei kunnanval-tuustoissa, tiivistää Vai-nio.

Tu u l a Va i n i k a i n e n

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

10

Leikkausjonojen lyhentämiseksi etsitään kuumeisesti keinoja

Parin suotuisamman vuoden jälkeen

alkoivat potilasjonot uudelleen piden-

tyä viime vuonna. Kun TYKSin hoidon-

varaus- ja leikkausjonoissa oli vuoden

1999 alussa 6 612 potilasta, oli heitä

vuotta myöhemmin 5 502 ja edelleen

vuoden kuluttua 2001 alussa 5 706.

Lääkärilakkovuoden jälkeen määrä

nousi entisiin lukemiin ja kuluvan

vuoden alussa jonossa oli taas 6 760

potilasta. Toukokuun alussa TYKSiin

jonotti jo 6 840 potilasta. Vuodessa

jono piteni siis noin 19 prosentilla.

Sairaanhoitopiirin yhteenlasketun jonon pituus oli keväällä 9 334 potilasta, joista TYKSiin jonotti 6 766, Salon seudun sai-raalaan 714, Raision aluesairaalaan 624, Vakka-Suomen sairaalaan 282 ja Turun-maan sairaalaan 948 potilasta. Aluesairaa-loissa ei ole tapahtunut vuoden aikana suuria muutoksia lukuun ottamatta Tu-runmaan sairaalaa, jossa leikkausjono kas-voi selvästi kaihileikkaustoiminnan lisää-misen takia.

Jono-ongelmista johtoryhmälle ja hal-litukselle kevään mittaan raportoineen ja asian taustoja selvittäneen TYKSin opera-

tiivisen tulosryhmän johtajan, Timo Ali-Melkkilän mukaan Varsinais-Suomen sai-raanhoitopiirin jonoissa olevien potilaiden määrä ei suuresti poikkea maan muista sairaanhoitopiireistä. - Meillä leikkausjo-not ovat kuitenkin kasvaneet muuta maata nopeammin viimeksi kuluneen vuoden ai-kana, hän kertoo.

Vaikeimmin ongelma koettelee neuro-kirurgian, silmätautien ja ortopedian eri-koisaloja. Tilastoissa ongelma näyttäytyy pahimmin maaliskuussa, jolloin neuroki-rurgian jono oli kasvanut vuodessa 45 pro-senttia ja jonossa oli noin 450, pääasiassa kaularangan ja selkärangan operatiivista hoitoa odottavaa potilasta. Kaihileikkauk-seen jonotti 2 120 potilasta, noin 25 pro-senttia enemmän kuin vuosi aiemmin. Or-topedian jono piteni vuodessa 16 prosen-tilla ja jonossa oli noin 1 330 potilasta. Toukokuun alkuun mennessä tilastot oli-vat jo hivenen kaunistuneet.

Kirurgian klinikan noin 2 050 jonotta-jasta yli puolet, 1 310 potilasta, odottaa pääsyä ortopediseen leikkaukseen.

Toinen kirurgian ongelmakohta on plastiikkakirurgia, jossa toimenpidettä odottaa 275 potilasta. Vaikka määrä ei näytä suurelta, luonnehtii plastiikkakirur-gian osastonylilääkäri Erkki Suominen ongelmaa silti vaikeaksi.

- Työ on hidasta, koska suurin osa po-tilaistamme vaatii 4-6 tunnin leikkauksen. Syövän jälkeiseen rintarekonstruktioon voi joutua jonottamaan kaksi vuotta ja nis-ka-hartiavaivojen takia määrättyyn rinnan pienennysleikkaukseen neljä vuotta, Suo-minen kertoo. Hänen mielestään Turku on jäänyt plastiikkakirurgian resursseissa

Valtion lisärahoitus olisi järkevintä käyttää ensisijaisesti

sairaanhoitopiirin oman toiminnan tukemiseen,

esimerkiksi poliklinikka- ja leikkaustoiminnan tehostamiseen

lisätyönä erityisvirkaehtosopi-muksen avulla, jono-ongel-

matiikkaa selvittänyt TYKSin operatiivisen tulosryhmän

johtaja Timo Ali-Melkkilä toteaa.

11

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

peränpitäjäksi muihin kaupunkeihin ver-rattuna. Vaikka lääkäreitä on saatu lisää, on edelleen pulaa leikkaussaleista, osasto-paikoista ja avustavasta henkilökunnasta.

Ali-Melkkilä muistuttaa, että pitkään jonoissa joutuvat viipymään vain elektii-vistä, eli ei-kiireellistä hoitoa tarvitsevat potilaat. Kiireelliset toimenpiteet on kyet-ty suorittamaan heti tai ainakin riittävän nopeasti. On myös hyvä muistaa, että TYKSissä leikataan noin 23 000 potilasta vuodessa eli lähes 2 000 potilasta kuukau-dessa.

Pulaa lääkäreistä ja leikkausaleista

Leikkausten ruuhkautumiseen on kolme selkeää syytä: lääkärilakko, lääkäripula ja tilapula.

Lääkärilakon takia jäi viime vuonna leikkaamatta lähes 1 000 ei-kiireellistä po-tilasta eli saman verran kuin jono piteni.

Pula erikoislääkäreistä koettelee erityi-sesti TYKSin neurokirurgian, anestesiolo-gian ja silmätautien erikoisaloja, joissa on yhteensä 14 täyttämätöntä tai epäpätevi-en sijaisten hoitamaa virkaa.

TYKSin kirurgian klinikan omat leik-kaussalit eivät riitä enää alkuunkaan ja klinikan omien leikkausosastojen (osas-tot 250, 251, kirurgian poliklinikka) lisäk-si leikkauksissa joudutaan tukeutumaan naistenklinikan ja lastenkirurgian leik-kausosastoihin. Myös salien sijainti hajal-laan eri puolilla TYKSin mäkeä haittaa toimintaa.

Kaiken lisäksi joudutaan osa leikkaus-osasto 250:n leikkaussaleista sulkemaan yli

puoleksi vuodeksi kesäkuusta alkaen osas-ton sähköverkon peruskorjauksen takia. Remontin vuoksi myös heräämötilat ovat suljettuna noin 2 kuukautta. Vaikka Tu-run kaupungin kirurgisesta sairaalasta saa-daan siksi ajaksi vuokrattua leikkaussaleja ja muuta tilaa elektiivisen ortopedian käyt-töön, Ali-Melkkilä ennakoi, että leikkaus-osaston sähköremontti vaikeuttaa jonoti-lannetta entisestään.

Jonojen purkamiseen vain rajalliset

mahdollisuudetAli-Melkkilä sanoo, että nykyisellä henki-lökunta- ja leikkaussaliresursseilla ei TYK-Sin leikkausjonoja kyetä merkittävästi pur-kamaan työajan puitteissa, kun lääkärei-den ylityöt pyrkivät nytkin jatkuvasti ylit-tämään työaikalain salliman enimmäis-määrän.

Pitkällä aikavälillä apua saadaan T-sairaalan kirurgian poliklinikalle valmistu-vasta neljän leikkaussalin päiväkirurgises-ta yksiköstä. Se auttaa lyhentämään jo-noja vuoden 2003 lopusta alkaen, mikäli se henkilökuntatilanteen puolesta kyetään ottamaan täyteen käyttöön. Toinen pi-demmän aikavälin apu voidaan saada ns. viisikkokuntasuunnitelmasta, jossa sai-raanhoitopiirin, Turun kaupungin kirurgi-sen sairaalan ja Raision aluesairaalan väli-nen työnjako toteutetaan uudella tavalla.

Lyhyellä aikavälillä leikkausjonoja voi-daan lyhentää esimerkiksi ostamalla leik-kauspalveluja sairaanhoitopiirin ulkopuoli-selta tuottajalta. Ali-Melkkilä kertoo, että ostopalvelua käytetään kirurgian klinikan

tukena jonkin verran ortopediassa ja käsi-kirurgiassa. - Se kuitenkin maksaa ylimää-räistä ja ilman erillismäärärahaa ei leikka-usten määrää voi merkittävästi lisätä, hän huomauttaa.

Yksi mahdollisuus on tehdä neuro-kirurgisia selkä- ja kaularankaleikkauksia lauantaisin ylitöinä ns. EVES-toimintana (erikoisvirkaehtosopimus). Näin saataisiin kaksi ylimääräistä leikkausta per lauantai, mutta tämänkään toiminnan aloittami-seen ei vuoden 2002 käyttösuunnitelmassa ole määrärahaa.

Turunmaan sairaala tarjoutuu tuotta-maan noin 300 kaihileikkausta vuodessa osin ostopalveluperiaatteella. Toiminnan aiheuttama ylimääräinen kustannus jäsen-kunnille olisi noin 300 000 euroa/vuosi.

Valtion lisäbudjetista «hätäapua«

Valtioneuvosto teki huhtikuussa periaate-päätöksen, jonka mukaan potilaan pääsy kiireettömään erikoissairaanhoidon polik-liiniseen arvioon pitää järjestää kolmen viikon kuluessa lähetteen kirjoittamisesta. Pääsy lääketieteellisesti perusteltuun hoi-toon pitää puolestaan turvata «kohtuul-lisessa ajassa, tavallisesti enintään kolmes-sa ja viimeistään kuudessa kuukaudessa«. Jos potilaan kotikunta tai erikoissairaan-hoidon kuntayhtymä ei pysty hoitoa an-tamaan, niiden on hankittava se muilta palvelun tuottajilta samaan hintaa.

Tämän jälkeen sosiaali- ja terveysmi-nisteriö pyysi sairaanhoitopiirejä selvittä-mään, kuinka monta potilasta odottaa yli edellä mainittujen tavoiteaikojen sekä poliklinikalle että lääketieteellisesti pe-rusteltuun tutkimukseen tai hoitoon. Sa-malla pyydettiin toimintasuunnitelmaa ja kustannusarviota näiden tavoiteaikojen saavuttamiseksi.

Sairaanhoitopiirien vastausten perus-teella arvioitiin, että noin 75 000 potilasta odottaa yli kolme viikkoa pääsyä erikois-sairaanhoidon poliklinikalle ja runsaat 70 000 potilasta odottaa pääsyä lääketieteel-lisesti perusteltuun tutkimukseen tai hoi-toon yli tavoiteajan (kolme kuukautta).

Hoitoon pääsyn tavoiteaikoihin pääse-miseksi sairaanhoitopiirit arvioivat tarvit-sevansa ylimääräistä rahaa noin 130 mil-joonaa euroa, josta polikliiniseen toimin-taan 30 miljoonaa euroa. Mikäli tutki-mukseen ja hoitoon pääsyn raja olisi kuusi

Vaikka TYKSissä leikataan noin 23 000 potilasta vuodessa eli lähes 2 000 potilasta kuukaudessa, leikkausjonot pyrkivät edelleen kasvamaan

jatkuu seuraavalle sivulle...

12

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Mir

ja H

ov

irin

ta

Jonoinen elämäParijonoon! Pituusjärjestys! Käsiväliharvennus! Välitunnilla. Voimistelutunnilla. Kouluruokalassa. Aamurukouksissa. Aikoinaan kansakoulussa tehtiin

uraauurtavaa työtä, kun opetettiin Suomen kansalaiset jonottamaan järjestäyty-

neesti. Hitaammin oppiva osa sai vielä tukiopetusta armeijan sul-keisissa.

Jonotamme kiltisti elokuviin, passintarkastukseen, bussiin ja

kapakkaan. Kaupan kassajono on jo tuskallisempi tapaus. Suurmyy-

mälän tarjoustuotteiden jonotus saa aikaan suoranaisia hysteerisiä purkauksia

ja vimmaista etuilua. Kaupungin vuokratontteja ja hyperidolien esiintymislippuja jonotetaan yli yön makuupussein ja termoskannuin varustettuna. Maanantain aamuruuhkan autojonossa jokainen tommimäkinen saa huoletta harjoitella kansainvä-lisiä käsimerkkejä.

Kaikissa jonoissa ei tarvitse seistä fyysisesti lähi-kontaktissa. Suurimpien kauppojen lihatiskeillä ja kansaneläkelaitoksen toimistoissa voi vetäistä itselleen jonotusnumeron, ja ikään kuin väli-matkan päässä kanssaihmisistä seurata jonon kulkua. Omat talouskyljyksensä pääsee lunas-tamaan kunhan korottaa äänensä riittävästi myyjättären huutaessa numeron yhdeksänsataa-seitsemänkymmentäkuusi. Pankit taas ovat pur-kaneet jononsa ulkoistamalla ne automaattien eteen.

Ravintolan ulkopuolella oleva jono kertoo muille, että juuri tähän jonoon kannattaa liittyä. Nakki-kioskin jono viestii vaarasta. Joskus pitkä kaupan kassajono materialisoi uuden myyjän yhteen kymmenestä viereisestä tyhjästä kassapisteestä. Autojono aiheuttaa liikennesuunnittelijoissa moot-toritien suunnittelutarpeen, ja suomalaisen hyvin-vointiyhteiskunnan leipäjonot virittävät kiihkeitä yleisönosastokirjoituksia.

Jotkut jonot ovat hyvinkin abstrakteja. Emme tiedä jonotusnumeroamme. Emme näe edes-sämme jonottavan niskakuoppaa, emmekä tunne takanamme hengittävän huohotusta. Meillä ei ole edes tietoa miten jono etenee. Näin jonotetaan julkiseen terveydenhoitoon. Leikkauksiin, tutki-muksiin ja vanhainkotiin. Nämä jonot ovat valta-kunnan päättäjien erityisessä suojeluksessa.

kuukautta, lisämäärärahan tarve arvioitiin noin 30 miljoonaa euroa pienemmäksi. Sairaanhoitopiirien toimintamenot tämän vuoden ta-lousarviossa ovat 3 505 miljoonaa euroa, joten arvioitu lisämäärärahan tarve on 3,7 prosenttia piirien yhteisistä toimintamenoista.

Toukokuun puolivälissä valtioneuvosto myönsi tutkimus- ja leik-kausjonojen purkamiseen «korvamerkityn« 25 miljoonan euron lisä-määrärahan sairaanhoitopiireille.

Rahat ensi sijassa EVES-toimintaanToukokuun lopussa Eduskunnan valtiovarainva-liokunta pyysi sairaanhoitopiirien asiantuntijoita selvittämään, miten ne valtion lisämäärärahalla voisivat jonojaan käytännössä purkaa. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin edustajana Eduskun-nassa käynyt Timo Ali-Melkkilä kertoo sairaan-hoitopiirien edustajien esittäneen yksimielisenä kantanaan, että lisärahoitus käytettäisiin ensisi-jaisesti sairaanhoitopiirin oman toiminnan tuke-miseen, esimerkiksi poliklinikka- ja leikkaustoi-minnan tehostamiseen lisätyönä erityisvirkaehto-sopimuksen avulla. Ostopalveluja sairaanhoitopii-rin ulkopuolisilta palvelun tuottajilta harkitaan vasta toissijaisesti.

- Turun alueella yhteistyö sairaanhoitopiirin ja Turun kaupungin kirurgisen sairaalan kanssa olisi varteenotettava vaihtoehto erityisesti ortope-diassa. Lisäksi valiokunnalle korostettiin, että li-särahoitus tulisi osoittaa usealle vuodelle, jotta sillä olisi todellista vaikutusta leikkausjonoihin. Toivottavaa on, että eduskunta tekee asiassa pää-töksen ennen kesälomia, jolloin jonojen purka-minen voitaisiin aloittaa syksyllä, Ali-Melkkilä toteaa. E s a H a l s i n a h o

Operatiiviset jonot ja hoidonvaraus TYKSissä

2.5.2002

2.5.2001

7000

6800

6600

6400

6200

6000

5800

5600

6400

6200

5000

4800

4600

4400

4200

4000

3800

3600

3400

3200

3000

2800

2600

2400

2200

2000

1800

1600

1400

1200

1000

800

600

400

200

0

Kirurgia Neuro- Naisten- Lasten- Silmä- Korva- Yhteensä kirurgia taudit kirurgia taudit taudit

Jonossa oleville potilaille on tehty leikkauspäätös mutta ei ole annettu leikkausaikaa sitä vastoin hoitova-rauksessa oleville potilaille on annettu leikkauspäivä.Huom! Lääkärilakko 12.3.-17.8.2001

...jatkoa edelliseltä sivulta

13

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

- Det är ett faktum att köerna till vissa slag av operationer vuxit de senaste åren. Det beror på fl era faktorer, bl.a. på det att vi tar över en del operationer för att lätta på trycket vid ÅUCS. En annan, i sig positiv, orsak är att Åbolands har ett gott rykte om god vård, vilket lett till fl er patienter. Vi hoppas nu få statsbidrag för att kunna öka kapaciteten och minska köerna, kanske re-dan i höst.

Det säger Leif Westerén, överläkare och ställföreträdande chef vid Åbolands sjukhus. Det är framförallt till ögonope-rationer och ortopediska operationer som köerna är långa, i dag ca. åtta månader. Också för andra operationer, t.ex. gall-operationer och gynekologiska operationer, har köerna vuxit men de är fortfarande på acceptabel nivå, två till tre månader.

Ögonoperationer har utförts på Åbolands sjukhus sedan år 1997 då barn-bäddavdelningen lades ner. Ända sedan starten har ögonoperationerna utförts som köptjänst av ett ögonläkarföretag.

- Då barnbäddavdelningen lades ner fanns en lämplig läkare, Ulf Packalén, tillgänglig och det beslöts att satsa på ögon-operationer eftersom behovet var stort. Det här steget fås nog ses som en typisk sak för Åbolands sjukhus, att snabbt och smidigt möta behoven, säger Westerén.

Ny operationssal i höst?Till en början var det två till tre månaders kö till ögonoperationer, i dag måste man vänta åtta månader för att komma till ope-ration. En orsak är att man på Åbolands tar emot patienter inte endast från skär-gårdskommunerna utan från hela distrik-tet, framförallt från ÅUCS, där köerna är mycket långa.

- Det kan i sin tur bero t.ex. på att alla tjänster inte är besatta vid centralsjuk-huset, säger Westerén.

Ögonoperationerna utgörs framförallt av starroperationer. För patienterna är starr en stor olägenhet och en väntetid på åtta månader betyder en lång tid av olägenheter och praktiska problem. För att minska kö-erna till ögonoperationerna arbetar man på Åbolands sjukhus nu på att öka kapaci-teten. Via Egentliga Finlands sjukvårdsdi-

strikt, där Åbolands sjukhus ingår, söker man om statsbidrag samtidigt som man planerar inrättandet av en ny operationssal. De nuvarande tre operationssalarna utnytt-jas maximalt och där fi nns ingen marginal att öka kapaciteten. I stället undersöker man möjligheterna att ändra om ett av po-liklinikens åtgärdsrum till operationssal.

De praktiska sakerna handlar om t.ex. ventilation, elsystem och reservkraft för operationslamporna.

- Angående statsbidraget vet vi ännu inte vilken tidtabell staten har. Men vi ar-betar med saken och i bästa fall kan vi ha den nya operationssalen klar i höst. Det är realistiskt att tro på statsbidrag. Starr är en stor olägenhet då man inte kan se och det ställer krav på stödtjänster som t.ex. hemvård och sådant kostar. Det är angeläget att kunna öka kapaciteten. Efter starroperation återfår man sin syn, det är en fråga om livskvalitet, säger sjukhusets ekonomichef Mona Rönnholm.

Också för övrig kirurgisk verksamhet har köerna vuxit under senare år. För pro-tesoperationer inom ortopedi är kön i dag lika lång som för ögonoperationer, d.v.s. åtta månader. Ett 50-tal personer väntar på att få protes inopererad. För övriga ope-rationer är köerna dock klart kortare; gall-operation tre månader, åderbråck fem må-nader, tonsiller två till tre månader och till gynekologisk operation ca. två månader.

- Vi arbetar hela tiden för att förkorta

köerna, det görs t.o.m. lördagsarbete inom kirurgin. Brådskande fall tas emot på an-nat sätt, t.ex. en canceroperation görs mycket snabbt, inom två till tre veckor, säger Leif Westerén.

Över 2.000 operationer per år

Till poliklinikmottagning på Åbolands sjukhus är tiderna korta; t.ex. till barn-, öron-näsa-hals- och gynekologpoliklinik handlar det om två till tre veckor. Till poli-kliniken för ortopedi och reuma är vänte-tiden längre, två till tre månader.

- Det fi nns kapacitet men den påverkas av faktorer som t.ex. fortbildning för läkar-na och överbelastning eller underkapacitet på andra sjukhus. Det goda med Åbolands sjukhus är att vi arbetar som ett litet team, smidigt och obyråkratiskt. Det går inte mycket tid till administrativa ärenden, den mesta tiden är för patientarbete, säger Westerén.

Om Åbolands sjukhus får det önskade statsbidraget blir det en kännbar kapaci-tetsökning för ögonoperationerna, från ca. 450 till 750 per år.

Totalt görs det över 2 000 operationer årligen. I fjol utfördes 2 211 operationer, varav 470 starroperationer och ca. 125 pro-tesoperationer.

Tex t o c h fo t o : H e n r i k L au ré n

«Ryktet om god vård sprids...«Å t t a m å n a d e r s k ö t i l l ö g o n o p e r a t i o nÅ b o l a n d s j u k h u s v i l l ö k a k a p a c i t e t e n

Smidigt arbete för patientens bästa är det som gäller vid Åbolands sjukhus. På bilden fr.v. ekonomichef Mona Rönnholm, sjuksköterska Kristina Landén, kirurg Harri Backman och överläkare Leif Westerén.

14

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Pienemmät yksiköt kirurgian tulevaisuutta

ja haluaa ehdottomasti säilyttää kontak-tinsa käytännön työhön, osastoille, leik-kaussaleihin, henkilökuntaan. Ihmisiä on kuunneltava ja otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon heidän viestinsä. Täs-sä tarkoituksessa Savusen ovi on aina avoinna. Käytännön tuntuman ja ammat-titaidon hän haluaa säilyttää myös kirur-gina: suunnitelmissa ovat leikkaus kerran viikossa ja takapäivystys.

Ylilääkärin tavoitteena on myös hen-kilökunnan työolojen saattaminen sellai-seen kuntoon, että optimaalinen työskente-ly mahdollistuu. Tosin Savunen puolittain nostaa kätensä sen tosiseikan edessä, että Kiinamyllynmäen rakennusten seinien siir-to on mahdotonta ja lisätilat siten kiven takana. T-sairaalan valmistuttua lienee kui-tenkin parempaa luvassa, hän uskoo. Tosin uudisrakennukseen siirtyy kirurgian klini-kasta vain poliklinikkatoiminta, mutta sen myötä saadaan neljä uutuuttaan hohtavaa leikkaussalia polikliinisiä toimenpiteitä ja päiväkirurgiaa varten.

Kirurgia muutosten pyörteissä

Kirurgia on lähivuosina Varsinais-Suomes-sa aikamoisessa myllerryksessä, mikä tie-tää Timo Savusellekin työntäyteisiä päi-viä. Kirurgisten toimintojen koordinointi, keskittäminen, yhdistäminen ja päällek-käisyyksien purku sairaanhoitopiirissä se-kä Turun kaupungin ja TYKSin välillä ovat asioita, jotka ovat omiaan nostatta-maan tunteita, eikä vähiten poliittisten päättäjien keskuudessa. Kaupungin kirur-giseen sairaalaan Savusella on yksiselittei-nen kanta:

Thorax- ja verisuonikirurgian osastonyli-lääkäri, dosentti Timo Savunen on hoi-tanut tilapäisesti kirurgian klinikan ylilää-kärin tehtäviä jo viime vuoden alusta, joten työsarka on hänelle tuttu entuudestaan.

Kirurgian klinikka on iso klinikka niin henkilökuntamäärältään kuin toi-minnoiltaan. Siksi klinikassa on päädytty sellaiseen hallinnolliseen ratkaisuun, että pitkäaikainen ylilääkäri, professori Juha Niinikoski vastaa opetuksesta, koulutuk-sesta ja tieteellisen työn valvonnasta kaiken muun langetessa Timo Savusen harteille.

Virkavaalin esittelyssä Timo Savusesta todettiin mm., että hänellä on ”erittäin vahva tahtotila klinikan monimutkaisten ongelmien selvittämiseen”. Näiden ongel-mien hän näkee pitkälti juontuvan siitä, että kirurgian klinikka on vuosia ollut käymistilassa: hallinnossa on ollut viime aikoina ylitse määrän vaihtuvuutta, sijai-suuksia ja väliaikaismiehitystä, mikä ei ole voinut olla heijastumatta toimintaan ja työskentelyyn.

– Se näkyy myös siten, että klinikan henki on loistanut poissaolollaan, tai aina-kaan sitä ei ole kehitetty määrätietoisesti, ja henkilöstö on kokenut tällaisen tilanteen varsin epämiellyttäväksi, Savunen arvioi.

Vereksellä ylilääkärillä onkin selkeä näkemys toimenkuvastaan:

– Ylilääkärin ja esimiehen tehtävänä on toisaalta klinikan ja sen henkilökunnan etujen ajaminen ja toisaalta klinikan ja sen toimintojen kehittäminen ja tulevaisuuden visiointi.

Kummankaan tehtävän täyttäminen ei Savusen mukaan onnistu vain kirjoitus-pöydän takana istuen. Hän määrittelee-kin itsensä walking around manageriksi

Helposti kuvitellaan, että ylilääkärit

sitä istuvat isoissa huoneissaan

komeiden kirjoituspöytiensä takana.

Tämä käsitys romuttuu kuitenkin

nopeasti, kun vierailee TYKSin

kirurgian klinikan uuden ylilääkärin

Timo Savusen pikkuruisessa työ-

huoneessa. Ei kuitenkaan johdu

niukoista tiloista, että Savunen tun-

nustaa olevansa kaikkea muuta kuin

�kirjoituspöytäihminen�.

15

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

V

ars

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

15

– Se olisi pitänyt alusta alkaen liittää sairaanhoitopiirin organisaatioon.

Savunen muistuttaa, että leikkauskapa-siteettia sairaanhoitopiirissämme on puoli-toistakertaisesti esimerkiksi Pirkanmaahan verrattuna, se on vain hajasijoitettuna alue-sairaaloihin. Tätä puolta hän patistaakin edelleen kehittämään: TYKSistä voitaisiin siirtää osa elektiivisistä leikkauksista alue-sairaaloihin; esimerkkinä Savunen mainit-see selän välilevytyräleikkaukset. Näitä kysymyksiä onkin miettimässä kirurgian alueellinen neuvottelukunta, Savusen mu-kaan hyvässä yhteisymmärryksessä. Ja hän lupaa itsekin käydä keskustelemassa asiois-ta aluesairaaloissa.

– Jotain uutta pitää miettiä ja yrittää, muuten eivät jonot supistu, Savunen na-pauttaa.

Huolia uudelle ylilääkärille aiheuttaa myös oman klinikan leikkaussalin vähin-tään 7,5 kuukautta kestävä sähköremont-ti. Vaikka korvaavia tiloja on vuokrattu kaupungin kirurgisesta sairaalasta, povaa Savunen syksyksi ongelmia koko remontin ajaksi etenkin sydän- ja verisuonikirurgi-aan, jolla on käytössään vain yksi sali. Sa-ma niukkuus koskee muutakin elektiivistä leikkaustoimintaa. Hän arvelee vuorokau-tista käyttöaikaa jouduttavan lisäämään, mikä taas vaatii henkilökunnalta joustoa ja sopeutumista.

Pieniä yksiköitäTimo Savunen uskaltaa myös katsoa kris-tallipalloon ja ennustaa, että TYKSissä on viiden vuoden sisällä ortopedis-trauma-tologinen klinikka ja mahdollisesti myös urologian klinikka. Kirurgian suppeat eri-koisalat ovat nykyään yhä eriytyneempiä

ja itsenäisempiä, joten tällaiseen on selkeä tilaus. Se ei kuitenkaan poista yhteistyön tarvetta, vaan paremminkin korostaa sitä. Näin saadaan myös resurssit tehokkaam-paan käyttöön, Savunen sanoo muistutta-en, että sen ei pitäisi tapahtua henkilöstön selkänahan kustannuksella, koska jo nyt työskennellään maksimiteholla ja uupumi-nen on monien kohdalla tosiasia.

Kirurgian tulevaisuuteen Savunen us-koo kuuluvan myös pienten osaamiskes-kusten, joissa potilas saa hoidon «alusta loppuun«. Jo nyt sellaisesta voidaan puhua Paimion reumaosaston suhteen, Tampe-reella puolestaan käynnistyy sydänkeskus. Paitsi että ne yksinkertaistavat potilaan hoitoa, Savunen näkee pienten yksiköiden eduksi myös hallinnon keveyden.

TYKSissä muutaman vuoden käytössä ollutta tulosryhmäorganisaatiota Timo Sa-vunen arvioi varovaisesti muotojen ja linjo-jen hakemiseksi. Resurssisiirtoja on toistai-seksi ollut vähän, mitä hän pitää ymmär-rettävänä, koska tilanne on useimmissa operatiivisen hoidon tulosryhmän tulos-yksiköissä hankala eikä mahdollista siir-toja. Toisaalta hän on huomannut lähes 30-vuotisen kokemuksensa perusteella, et-tä reviiriajattelua esiintyy vieläkin, tunteet ovat pinnalla ja oman klinikan puolta pi-detään tiukasti. Toki paljon kehitystäkin on tapahtunut ja yhteistyö kohentunut, Sa-vunen kiittää, mutta toivoisi kaikilta päät-täjiltä sekä klinikka- että hallintotasolla reviiriajattelun ylittävää näkemystä. On-gelmat ovat likipitäen samat, ja kaikki täh-tää kuitenkin samojen potilaiden hoidon kehittämiseen.

Tennistä ja oopperaa

Kirurgian klinikan ylilääkärin työsaralla riittää tulevina vuosina kynnettävää. Mi-kä siis sai miehen ryhtymään moiseen teh-tävään. Sitä Timo Savunen paljastaa jos-kus itsekin ihmettelevänsä ja olleensa haun suhteen kahden vaiheilla, kun on «vasta oppinut sydänkirurgiankin salat«. Mutta kun hän näki, miten väliaikaishoidossa monet asiat tuppasivat jäämään retupe-rälle, hän katsoi velvollisuudekseen hakea tehtävään. Lisäksi klinikan henkilökun-nalta tullut positiivinen palaute kannusti ottamaan härkää sarvista.

Timo Savusta luonnehditaan nopeaksi reagoijaksi ja ripeäksi päättäjäksi. Tämän hän on itsekin valmis allekirjoittamaan.

– Johan siihen viittaa sydänkirurgin koulutuskin, niissä töissäkään ei ole aikaa vitkastella.

Samaan viittaa myös Savusen harras-tus: tennis, laji joka sekin vaatii nopeita reaktioita. Tenniksen harrastuksensa Sa-vunen on vienyt aina seniorikilpatasolle as-ti. Kuntoaan hän ylläpitää nykyään myös 40–100 kilometrin pyörälenkein. Mutta eipä siinä kaikki. Ylilääkäri Savunen on myös laulaja. Hän ottaa säännöllisesti lau-lutunteja ja olipa mukana laulukoulu Bel Canton Don Giovanni -oopperan kuver-nöörin roolissakin. Uusi produktiokin lie-nee luvassa, mutta toistaiseksi vielä mietin-nän asteella.

Ja vielä se työhuone. Ei hätää: Savuselleon luvassa hivenen tilavampi kammari.

M ar k k u N ä ve r i

Ylilääkäri Timo Savunen peräänkuuluttaa reviiriajattelun ylittäviä näkemyksiä hallinnon kaikissa portaissa.

16

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

� Vahvasti menee, diagnosoi

TYKSin keuhkosairauksien

klinikan uusi ylilääkäri Kari

Liippo klinikkansa tilan. Ja

Liippo jos kuka asian varmasti

tietää, sillä hän avasi Paimion

sairaalan oven ensi kertaa

jo vuonna 1976 ryhtyessään

suorittamaan erikoistumistaan

keuhkoklinikassa. � Ja sillä

tiellä olen käytännössä

lyhyitä poikkeuksia lukuun

ottamatta ollut koko urani.

Keuhkoklinikan vahvaan menoon kuulu-vat toki suuret haasteet, joista ylilääkäri nostaa esiin mm. tupakoinnista johtuvan keuhkoahtauman, jota hän luonnehtii uu-deksi kansantaudiksi, sillä potilasmäärä on suuri ja jatkuvasti kasvava.

–Paine vuodeosastohoitoon lisääntyy, koska osaamme hoitaa entistä vaikeampia sairauden muotoja, mutta koska olemme alueemme ainoa tällaisia potilaita hoitava yksikkö, rajat alkavat kohta tulla vastaan.

Aikamme kansantauteja ovat myös ast-ma ja uniapneatauti. Astman määrä on sekin kasvussa, mutta taudin vaikeusaste on lieventynyt. Liippo muistuttaa, kuinka vielä 80-luvulla klinikassa hoidettiin vai-keita astmakohtauksia lähes päivittäin, mutta huimasti kehittyneen lääkehoidon ansiosta enää sellaista ei tapaa. Astman lääkehoidon kehittämisessä Suomi onkin

Uudet kansantaudit keuhkoklinikan haasteena

Ylilääkäri Kari Liipon johtaman keukoklinikan haasteena ovat

uudet kansantaudit astma, uniapnea ja keuhkoahtaumatauti.

17

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

ollut eturivin maita. Ylilääkäri ilmaisee mielihyvänsä myös siitä, että keuhko-klinikka on ollut mukana kouluttamassa sairaanhoitopiirin alueen perusterveyden-huoltoon astmalääkäri- ja astmahoitajaver-kostoa.

– Olen optimistinen astman hoidon suhteen, sillä hoitoketju toimii yhä parem-min.

Myös uniapnean hoito on Kari Liipon mukaan Varsinais-Suomessa hyvällä to-lalla. Eikä ihme, olihan keuhkoklinikka maassamme ensimmäisten joukossa käyn-nistämässä taudin tutkimusta ja hoitoa. Uniapnea «löydettiin« 1980-luvun puoli-maissa, ja nykyisin on diagnosoitu noin 150 000 potilasta. Määrä lisääntyy, joskin vaikeimmat tapaukset on jo saatu hoidon piiriin. Nyt etsitään keskivaikeita ja lie-vempiä, sillä näillekin hoidosta on selke-ästi hyötyä.

Paitsi että keuhkoklinikka kouluttaa säännöllisesti perusterveydenhuollon hen-kilöstöä, käy klinikan erikoislääkäri vii-koittain pitämässä poliklinikkavastaanot-toa Loimaan, Salon ja Vakka-Suomen aluesairaaloissa. Järjestelmään ollaan yli-lääkärin mukaan tyytyväisiä, vaikka lää-kärin irrottamisella Turun poliklinikasta kolmesti viikossa on myös haittansa.

Paimiossa viihdytään

Vajaat 30 kilometriä erottavat Paimion sai-raalan TYKSin kantasairaalasta, ja ulko-naisesti se on kuin aivan oma maailmansa: Alvar Aallon suunnittelema maailmankuu-lu rakennus keskellä komeaa mäntymet-sää. Kari Liippo onkin varauksetta ylpeä:

– Meillä on erinomainen rakennus kauniissa ympäristössä.

Tässä tapauksessa ei ole silkkoa sisäl-täkään, sillä ylilääkäri toteaa vailla ke-humisen häivää, että Paimiossa viihtyvät niin potilaat kuin henkilökunta. Monet, etenkin ulkomaiset vierailijat hämmäste-levät sairaalan toimivuutta, ja turistitkin huomaavat tulleensa museon sijasta moder-niin, toimivaan sairaalaan.

– Meillä on hieno yhteisö ja pienen sairaalan edut, sekä nykyisin myös monen alan erikoisosaajia saman katon alla: keuh-kosairauksia, reumaa, ortopediaa, kuntou- tusta, onkologiaa sekä toimiva laboratorio ja kuvantamisyksikkö. Lisäksi thoraxki-rurgin säännölliset konsultaatiokäynnit Paimiossa helpottavat mm. keuhkosyöpä-potilaiden hoitoa.

Edellisestä huolimatta Kari Liippo tunnustaa joskus tuntevansa kaipuuta Tur-kuun, käytännön syistä. Vaikeampihoitoi-

set potilaat ja alati kehittyvä lääketiede edellyttäisivät läheisyyttä muihin yliopis-tosairaalan yksikköihin ja koko klinikan toimimista kompaktisti. Nythän keuhko-poliklinikka Turussa Hämeenkadulla on Liipon mukaan sekin vähän orpo, ja hän onkin tyytyväinen sen päästessä uuteen T-sairaalan. Tulevaisuudentoiveissa hää-möttää myös vuodeosastojen sijoittuminen mahdolliseen T-kakkoseen.

Kari Liippo kaipaa myös suuremman sairaalan kollegiaalista yhteisöä, jossa ih-misiä tavataan ja näkemyksiä vaihdetaan myös käytävillä, ruokasalissa ja kanttiinis-sa. Sähköposti onneksi kuitenkin lähentää.

Keuhkosairauksien klinikka on osa konservatiivisen hoidon tulosryhmää, jota ylilääkäri Liippo pitää hyvänä ratkaisuna. Tulosryhmästä koituu konkreettista hyö-tyä monissa pienissä asioissa, mutta ennen kaikkea suurissa talouden linjanvedoissa ja toiminnassa palveluyksikköihin päin tar-vitaan tällaista kokoavaa ja selkeyttävää voimaa.

Lisäresurssit tarpeenJuuri ennen haastatteluhetkeäkin ensi vuoden talousarviota työstänyt Kari Liip-po nostaa yhdeksi haasteeksi rahan, tai pi-kemminkin sen puutteen, ja muotoilee aja-tuksensa seuraavasti:

– Pientä suuremmalla panostuksella moni asia hoituisi selvästi nykyistä parem-min, mutta eipä sitä kellään taida nykyisin olla riittäviä resursseja, hän huokaa.

Kuten jo todettua ovat keuhkoklinikan potilaat aiempaa vaikeampihoitoisia tarvi-ten intensiivistä vuodeosastohoitoa ja ke-hittyneitä hoitolaitteita kuten happirikasti-mia ja ventilaattoreita mutta ennen kaik-kea osaavaa, jaksavaa henkilökuntaa. Tä-mä tarkoittaa, että henkilöstöä ei ole irrotettavissa avohoitoon, vaikka painotuk-sen mukaan niin pitäisi olla, ja poliklinik-kajonot ovatkin kasvussa. Ylilääkäriä huo-lestuttaa klinikan lääkärimäärä, ja kun aina on joku poissa virkavapaalla, kou-lutuksessa tai muualla, seurauksena on, et-tä kaikki vuorollaan «paikkaavat« toisiaan. Vähällä miehityksellä toiminta on haavoit-tuvaa ja yksikön toiminnan jakautuminen Paimioon sekä Turkuun korostaa tilannet-ta. Lisätyövoima olisi tarpeen.

– On pakko myöntää, että väsymystä ja riittämättömyyden tunnetta on havait-tavissa, kun vielä kannustuskeinotkin al-kavat käydä vähiin, Liippo murehtii.

Positiivisempiakin haasteita keuhkokli-nikalla on ollut vastattavanaan. Se on ni-mittäin toiminut pilottiyksikkönä elektro-niseen lähete-palautejärjestelmään siirryt-

täessä, ja kesäkuun alussa Paimiosta tuli ensimmäinen «fi lmitön« sairaala. Ylilää-käri kiittääkin henkilökuntaansa myöntei-sestä suhtautumisesta ja ahkerasta koulut-tautumisesta näiden uutuuksien omaksu-miseksi.

Klinikan lippu korkealla

– En oikeastaan kehdannut olla hakemat-ta, vastaa Kari Liippo kysymykseen ylilää-kärinviran hausta. – Koin sen eräänlai-seksi jatkumoksi, olenhan työskennellyt ja kasvanut täällä niin pitkään. Toisaalta myös luulen, korostan: luulen tuntevani paikan, hän täsmentää.

Kymmenisen vuotta mukana klinikan hallinnossa, hallinnollisena apulaisylilää-kärinä ja viimeksi osastonylilääkärinä se-kä va. ylilääkärinä antavat Kari Liipolle tukevan pohjan. Lisäksi hän kiittää edel-täjiään Eero Talaa ja Erkki O. Terhoa ja heiltä ammentamaansa oppia. Monipuo-lisen lääketieteellisen taustan on puoles-taan tarjonnut kymmenvuotinen toiminta apulaisopettajana.

Kari Liippo katsoo tehtäväkseen pitää klinikan lippua korkealla, klinikan ja sen henkilökunnan iskussa, sitoutuneena ja jaksavana. Tämän hän lupaa tehdä hen-kilökuntaa kuunnellen ja sen mielipiteet huomioiden. Hän kuvailee itseään keskel-tä johtavaksi demokraatiksi, mutta heittää saman tien kysymyksen, että jos olisikin «styranki«, tiedostaisiko hän sitä itse.

Ylilääkäri kieltäytyy myös hautautu-masta kirjoituspöydän taakse paperipinoi-hin. Hän on säännöllisesti mukana joka-aamuisissa lääkärikokouksissa, kierroilla ja poliklinikkavastaanotoillakin, kun se so-veltuu aikatauluun. Säännöllistä potilas-työtä Liippo pitääkin välttämättömänä.

Kari Liipon juuret ovat saaristossa. Mies on «merellä marinoitu«. Meri ja saa-risto ovatkin hänelle ja koko perheelle kuin toinen elämä. Kaikki vapaa-aika vie-tetään joko tukikohdassa Hiittisissä tai purjeveneessä eri puolilla Itämerta seilaten.

– Merellä ei kukaan tule kysymään, kuka tai mikä olet.

M ar k k u N ä ve r i , t e k s t iE s a H a l s i n a h o, k u v a

18

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Paimion sairaalassa ainoana SuomessaU u d e t e r i s t y s h u o n e e t t e h o s t a v a t t u b e r k u l o o s i p o t i l a i d e n h o i t o a

Paimion sairaalassa sijaitseva TYKSin keuhkosairauksien klinikan osasto 114 otti

toukokuun alussa käyttöön kaksi uutta alipaineistettua eristyshuonetta tartunta-

vaarallisten tuberkuloosipotilaiden hoitamiseksi. Ennestään osastolla oli yksi eris-

tyshuone. Alipainehuoneet saatiin vanhoista potilashuoneista peruskorjaamalla.

Vastaavia tiloja ei ole muualla Suomessa.

toriosta jopa muutamassa tunnissa, vii-meistään päivän parin sisällä, mutta ne-gatiiviset eli ei-tartuntavaaralliset potilaat pääsevät normaaliin vuodeosastohoitoon vasta useiden puhtaiden näytteiden jäl-keen, Liippo selvittää.

Vaikka tuberkuloosin esiintyminen (il-maantuvuus) on vähentynyt kymmenes-osaan 1970-luvun noin sadasta tapauksesta nykyiseen kymmeneen tapaukseen sataa-tuhatta asukasta kohden, esiintyy tautia edelleen säännöllisesti. Varsinais-Suomes-sa tuberkuloosia todetaan 50-70 henkilöllä vuosittain. Maamme länsipuolella ilmaan-tuvuus on noin 5/100 000 mutta itäpuolel-la 50-100/100 000 asukasta.

Noin joka kolmas varsinaissuomalainen tapaus todetaan tartuntavaaralliseksi. Lisää ongelmia tuovat normaaleille lääkkeille vas-tuskykyiset tautimuodot. Tällainen resis-tenssi tuberkuloosi johtaa helposti kuole-maan, jos hoitoa ei saada alkuun nopeasti. Potilas on myös eristettävä tehokkaasti, jot-ta tauti ei leviä muuhun väestöön.

Sairaanhoitajat Mari Lundahl (vas.) ja Milla Hakola ojentamassa lääkkeitä maskulaiselle Pentti Kuortille, joka vietti uudessa eristyshuoneessa varmuuden vuoksi muutaman päivän. Keuhkoleikkauksen yhteydessä havaittu tuberkuloosi ei onneksi ollut tartuntavaarallinen ja Kuortti pääsi toipumaan normaalille vuodeosastolle.

Osastonhoitaja Ilmi Rönnemaan mielestä laadukkaat tilat edesauttavat eristykseen

joutuvan potilaan kokonaishoitoa. Myös pesutilojen toimivuus on tärkeää.

- Nyt me voimme hoitaa täällä asianmu-kaisesti sairaanhoitopiirin kaikki tartun-tavaaralliset tuberkuloosipotilaat, osaston-hoitaja Ilmi Rönnemaa toteaa tyytyväise-nä. Alipaineen ansiosta eristyshuoneen il-ma ei pääse vahingossakaan muihin hoito-tiloihin.

Keuhkoklinikan ylilääkäri Kari Lii-pon mukaan tilat tulivat todelliseen tar-peeseen. - Sen lisäksi, että meillä on vuo-sittain 15-20 todellista tartuntavaarallista potilasta, me käytämme eristyshuoneita myös varmistusmielessä. Tuberkuloosiin on syytä suhtautua aina vaarallisena tar-tuntatautina, joten me eristämme potilaan siihen asti, kunnes värjäysnäyte varmistaa taudin laadun. Varmuus saadaan labora-

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

19

Uhkana vastustuskykyiset

tautimuodotVaikka alipainehuoneiden rakentaminen on kallista - Paimion kaksi huonetta mak-soivat noin 250 000 € - ne maksavat itsen-sä takaisin siten, että taudin leviämismah-dollisuudet voidaan minimoida. Tuberku-loosin hoitaminen on nimittäin suhteelli-sen kallista.

- Normaali tuberkuloosi voidaan nykyi-sillä lääkkeillä parantaa tehokkaasti ja var-masti noin puolessa vuodessa, mikä maksaa noin 8 500 €. Resistenssin tuberkuloosin hoito on noin kaksikymmentä kertaa kal-liimpaa ja maksaa noin 170 000 €. Varsi-nais-Suomessa ei onneksi ole esiintynyt tau-din resistenssiä muotoa, Rönnemaa kertoo.

Potilaan kannalta eristäminen ei ole mikään miellyttävä hoitomuoto. Normaa-listi eristys kestää kaksi viikkoa, mutta re-sistenssi tautimuoto vaatii vähintään kah-den kuukauden eristyksen, jonka aikana potilas tapaa vain omat hoitajansa ja ne aikuiset lähiomaisensa, jotka ovat olleet muutenkin jatkuvasti potilaan kanssa. Sik-si potilaan psyykkinenkin vointi joutuu koville, vaikka asia pystytään perustele-maan ja siitä keskustelemaan. Eristyksen tekee vielä vaikeammaksi, jos yhteinen kie-li puuttuu ja asiat selvitetään tulkin väli-tyksellä. Viihtyisät tilat helpottavat tässä ainakin vähän.

- Uudet eristyshuoneet ovat kuin hyvin varusteltuja yksiöitä. Potilaan käytössä on minikeittiö astioilla, mikrouunilla ja kahvinkeittimellä, televisio, videonauhuri, mukava lepotuoli sekä nykyaikainen ja ti-lava WC-suihkuhuone. Huoneet ovat va-loisia ja niiden lämpötilaa voi säätää. Ali-paineen aikaansaamiseksi ilmankierto on tehostettu ja huoneen ilma vaihtuu kym-menen kertaa tunnissa. Ilma poistuu He-pa-suodattimien läpi omaa ilmakanavaa pitkin suoraan ulos, Rönnemaa kertoo. Osa «ylellisyydestä« on kustannettu piirin budjetin ulkopuolisella rahoituksella, tes-tamenttipohjaisen tuberkuloosipotilaiden virkistysrahan avulla.

Hoitohenkilökunta käyttää erityisiä venttiilillä varustettuja hengityssuojaimia aina eristyshuoneessa työskennellessään.

Vaikka uudet eristyshuoneet helpot-tavat potilaan hoitoa, ne ovat vain osa tuberkuloosipotilaan kokonaishoitoa. – Tärkeintä on saada potilas sitoutumaan hoitoon, jotta pitkään kestävä lääkitys on-nistuu ja potilas paranee pysyvästi. Ratkai-seva merkitys on perusterveydenhuollolla, joka valvoo hoidon onnistumisen loppuun asti, Rönnemaa painottaa.

Puutiaisaivokuumeen aiheuttajavirus (arbo-virus joka kuuluu ß avivirusten ryhmään) leviää useimmiten punkinpureman välityk-sellä. Viruksen voi saada myös pastöroi-mattomasta maidosta. Virusten varsinaista elinympäristöä ovat lähinnä pikkujyrsijät, joista ne siirtyvät muihin eliöihin esimer-kiksi punkkien imemän veren välityksellä. Viruksesta käytetään nykyään eniten nimi-tystä TBE-virus (Tick Borne Encephalitis �virus), joka on eristetty ensimmäisen kerran jo vuonna 1937. Vain aniharva puu-tiainen kantaa virusta (Suomessa arviolta 1:200). Taudin esiintymisalue on laikuttai-sempi kuin punkkien esiintymnisalue, mutta se on hiljalleen laajentunut: eniten tautia esiintyy ulkosaaristossa ja Ahvenanmaalla, mutta myös Merenkurkusta ja Itä-Suomesta on havaintoja. Keski-Euroopassa Kumlingen tautia vastaavaa hyvin lähisukuisen viruk-sen aiheuttamaa tautia kutsutaan TBE:n lisäksi nimellä Frühsommermeningoen-cephalitis (FSME), kevätkesän aivokuume. TBE:n ns. itäinen tautimuoto (Russian spring-summer encephalitis, RSSE) on oireil-taan vaikeampi ja pitkäkestoisempi. Puutiaisaivokuumeeseen sairastuu Suo-messa vuosittain noin 20 ihmistä. Meillä TBE:ta ilmenee eniten loppukesällä tai alkusyksyllä. Itävallassa tautiin sairastui vuosittain jopa 1000 ihmistä ennen joukko-rokotuksia, jotka sitten dramaattisesti laski-vat sairastuvuuden noin 50-100 tapaukseen vuodessa. Itävallan lisäksi eteläisessä Sak-sassa on käytetty joukkorokotuksia. Lähi-alueistamme Venäjän lisäksi tautia esiintyy erityisen runsaasti Baltian maissa ja Ruotsin rannikollakin suhteellisesti laskien kaksin-kertaisesti Suomen rannikkoalueisiin verrat-tuna. Tartunnan saaneille tulee noin viikon kuluttua punkinpuremasta (josta ei lähes-kään aina ole havaintoa) lievä kuume tai muita tulehdusoireita, jotka menevät ohitse viikossa. Suurimmalla osalla tauti päät-tyykin tähän. Osalla (arviolta 10-30%:lla tartunnan saaneista) tämän jälkeen voi kui-tenkin seurata varsinainen aivokuumevaihe 3 viikon kuluessa. Tämän vaiheen oireita ovat korkea kuumeilu, päänsärky ja niska-jäykkyys sekä mahdollisesti silmien valon-arkuus, tajunnanhäiriöitä, pahoinvointia tai halvauksia. Aivokuumevaiheen kesto on yleensä pari viikkoa. Oireiston vakavuus vaihtelee suuresti. Osalla potilaista on pel-kästään kuumeilua ja päänsärkyä, osalla meningiitti eli aivokalvontulehdus (yleisin tautimuoto; noin 50%:lla), osalla meningii-tin lisäksi enkefaliitti (aivokudoksen tuleh-dus; noin 40%:lla) tai myeliitti (selkäytimen tulehdus; noin 10%:lla). Varma diagnoosi voidaan tehdä osoit-

tamalla seerumi- tai likvorinäytteestä TBE-virukselle spesiÞ stä IgM-luokan vasta-ainetta. Vanha infektio ja sitä seuraava immuniteetti voidaan todeta IgG-luokan vasta-aineiden osoituksella. Suomessa on viime vuosina tehty noin 20 laboratorio-varmennettua diagnoosia vuosittain. Todel-listen tartuntojen määrä on kuitenkin moninkertainen. Väestön vasta-ainetasot Ahvenanmaan ja Turun saariston alueilla vaihtelevat 1-30%:iin. Taudin esiintyminen on kasvusuunnassa. Vuonna 2000 rapor-toitujen tapausten määrä Suomessa olikin ensimmäisen kerran yli 40 ja vuonna 2001 edelleen yli 30. Punkkienkefaliitti näyttää lisääntyneen viimeisten kymmenen vuoden aikana Itämeren alueella muuallakin. Koska kyseessä on virusinfektio, ei spe-siÞ stä hoitoa ole. Potilas, jolla on menin-giittiin tai enkefaliittiin sopivia oireita kuuluu kuitenkin sairaalahoitoon mahdol-lisesti tarvittavaa elintoimintoja tukevaa hoitoa varten. Tauti johtaa harvoin pysy-viin, vakaviin jälkioireisiin, mutta kolman-neksella on myöhäisoireina lihasheikkoutta, muisti- ja tasapainohäiriöitä. Pysyvä hal-vaus kehittyy 2-10%:lle potilaista. Pohjois-maisessa tautimuodossa kuolemantapaukset ovat yksittäisiä, sen sijaan Itävallassa jo 2%:n ja Siperiassa 30%:n luokkaa. Kerran sairastettu tauti jättää elinikäisen immuni-teetin. TBE-virusinfektion eli Kumlingen taudin ehkäisemiseksi on kuitenkin saatavissa tehokas rokote (toistaiseksi edelleen ns. erikoisluvalla - reseptillä ja lääkärintodis-tuksella apteekista). Inaktivoitua virusta sisältävä rokote annetaan 3 kertaa 12 kk sisällä ja tehosteannos 3-5 vuoden välein. Alle 4-vuotiaita lapsia ei ole tarvetta rokot-taa, koska alle kouluikäisillä oireinen infek-tio on harvinainen. Rokotus on tehokas ja turvallinen. Sitä suositellaan Keski-Eurooppaan matkustaville alppivaeltajille ja suunnistajille sekä Baltiaan matkustaville ihmisille, jotka aikovat liikkua runsaasti luonnossa. Kotimaan saaristossa asuvien tai työskentelevien tai siellä kesäänsä viettä-vien kannattaa harkita rokotusta tapaus-kohtaisesti. Jos punkinpuremia tapaa tulla useita joka kesä, ja ainakin jos sen lisäksi oleskelee saarella, jossa tautitapauksia on todettu, kannattaa rokote ottaa. Vuoden 2000 Ahvenanmaalla todettujen tautitapa-usten määrän kasvun johdosta on pohdittu, pitäisikö koko Ahvenanmaan väestö rokottaa TBE-virusta vastaan.

Jarmo Oksi, Infektiotautien erikoislääkäri

Lisää tietoa punkinpureman välityksellä leviävistä infektioista: www.punkki.net

Puutiaisaivokuume (TBE) eli Kumlingen tauti

20

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Fysio- ja toimintaterapeutit koulutukseen

Potilaan fyysisen toimintakyvyn mittaamiseksi yhtenäinen käytäntö

TYKSin fysiatrian yksikön mittarityöryhmän aloitteesta käynnistettiin vuoden

2002 alussa potilaan fyysisen toimintakyvyn mittaamiseen liittyvä koulutus fysio-

ja toimintaterapeuteille (mukana myös lastenklinikan ja Paimion kuntoutusosas-

ton terapeutteja). Koulutusta toteutetaan Turun kesäyliopiston kanssa. Vastaavaa

koulutusta ei ole järjestetty terapeuteille tämän laajuisena muissa yliopistosai-

raaloissa. Mittausasian puitteissa yksikön yhteinen koulutus katsottiin pitkällä

tähtäimellä hyödyllisemmäksi kuin terapeuttien yksittäinen kouluttautuminen.

Tarvetta mittaus-ja arviointikäytännön kehittämiseen ja yhtenäistämiseen on tul-lut mm. siitä, että potilaat lähtevät sairaa-lasta yhä nopeammin, minkä takia tera-peutit joutuvat arvioimaan ja seuraamaan esim. leikkauspotilaiden (nilkka, polvi, lonkka, selkä)ja neurologisten lapsi- ja ai-kuispotilaiden fyysistä toimintakyä entistä enemmän polikliinisesti. Koulutushank-keen tausta löytyy jo vuodesta 1999, jol-loin yksikköön perustettiin viiden henki-lön mittarityöryhmä. Ryhmä sai jo tun-nustustakin pitkäjänteisestä työstään tu-loksellisuuteen perustuvan kannustepalk-kion muodossa vuonna 2000.

Mittaamiskoulutuksen kokonaistavoit-teena on tuottaa fysiatrian yksikköön kat-tava, yhteisesti hyväksytty ja yhteiseen käyttöön soveltuva mittausohjeisto (kan-sio). Valittujen mittausmenetelmien ja tes-tien tulee olla sellaisia, että terapeutit voi-vat tehdä ne osana päivittäistä työtään arvioidessaan ja havainnoidessaan potilaan fyysistä toimintakyä.

Koulutuksella pyritään lisäämään te-rapeuttien ymmärrystä potilaan fyysisen toimintakyvyn osa-alueiden systemaattisen mittaamisen merkityksestä terapian ja hoi-don tuloksellisuuden sekä potilaan terapi-an suunnittelun perustana. Tarkoituksena on myös yhtenäistää terapeuttien työsken-

Tässä on käynnissä mittaukseen liittyvä videokuvaus. Tuloksena saadaan kävelyn-aikainen lihasten aktivoituminen, polven ja nilkan nivelkulmamuutokset, askelpi-tuus, -leveys ja kävelynopeus.

telytapoja ja lisätä keskinäistä tietämystä varsin hajallaan eri osastoilla työskentele-vien terapeuttien hoidollisista ajattelu- ja toimintatavoista. Koulutuksen ohessa tera-peutit myös opiskelevat tiedonhakua tieto-kannoista ja tiedon hyödyntämistä omassa potilastyössään.

Tulevaisuuden tavoitteena on luoda koko piirille yhtenäinen mittauskäytäntö. Kun tämä potilasta koskeva tiedonsiirto-käytäntö yhdenmukaistuu ja yksinkertais-tuu, potilaan saaman terapian ja hoidon laatu ja tuloksellisuuskin varmasti paranee.

Osa mittauskoulutuksen tuottamista mittareista aiotaan tallentaa TYKSin elekt-roniseen potilaskertomukseen (EPK). Sen kautta potilaan mittaustulokset saadaan kaikille potilasta hoitaville tahoille mittaus-tilanteissa tallennettuja videokuvia myöten.

Liikuntafysiologi Airi Oksanen auttaa viisivuotiasta potilasta valmistautumaan valmistautumaan tietokonepohjaiseen kävelymittaukseen. Jalkojen lihaksiin kiinnitetyt pinta-elektrodit ja niveliin laitetut pallomarkkerit välittävät mittaustiedot tietokoneelle.

21

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Terveydenhuollon ammattilainen!

Sairaanhoitajan tietokannatPharmaca FennicaMeilahden Akuuttihoito-opas

Täydennyskoulutuksenmonipuolisin palvelukokonaisuus

Internetissä

Matkailijan terveysopas

www.terveysportti.fi

Lääketieteen termit

Kustannus Oy Duodecim terveysportti.info@duodecim.fi

Vuoden koulutusjaksoNyt koulutuksessa on 17 fysioterapeuttia, kolme toimintaterapeuttia ja yksi liikunta-fysiologi. Koulutus kestää vuoden, jonka aikana on 12 päivää lähiopetusta, 6 tuntia ryhmätyönohjausta ja 16 tuntia oma-toimista ryhmätyöskentelyä. Koulutuksen järjestävät Turun kesäyliopisto ja Turun oppisopimustoimisto. Luennoitsijoina toi-mii eri potilasryhmiin (esim. neurologia, kirurgia, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, hengitys- ja verenkiertoelimistö) erikoistu-neita fysioterapian parhaita asiantuntijoita ja lääkäreitä (esim. Jyväskylän yliopiston terveydenhuollon ko., UKK-instituutti ja KELAN tutkimuslaitos).

Varsinaisen koulutusjakson jälkeen py-ritään järjestämään koulutusta niille fy-siatrian yksikön terapeuteille, jotka eivät päässeet mukaan nykyiselle koulutusjak-solle ja myöhemmin mahdollisesti myös koko Varsinais-Suomen piirin alueen fysio- ja toimintaterapeuteille.

Samalla fysiatrian yksikkö seuraa ja pyrkii hyödyntämään Kuntoutus Ortonin ja Kansaneläkelaitoksen yhteistyöhanket-ta, jossa kehitetään kansallisella tasolla yhdenmukaista toimintatestistöä WHO:n ICF-luokituksen (Functioning, Disablity, Health) pohjalta. Testistöllä on tulevaisuu-dessa tarkoitus arvioida tai mitata toimin-

takyvyn fyysisiä ja psykososiaalisia edelly-tyksiä.

Suurimpana kehittämistyön esteenä mittaustoiminnan osalta on ollut tilan puu-te: mittalaitteille eikä muullekaan kliini-selle mittaustoiminnalle ole ollut osoittaa omaa rauhallista työskentelytilaa. Toimin-nalle tarvittaisiin oma mittauslaboratorio.

Työelämän muutokset ja lisääntyvät vaatimukset kasvattavat tuntuvasti tarvetta nostaa koulutustasoa myös yliopistosairaa-lassa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulu-jen tulisikin kehittää nykyistä enemmän koulutuohjelmia, jotka räätälöitäisiin pal-velemaan myös fysio- ja toimintaterapeut-tien muuttuvaa työnkuvaa.

Terapia alkaa mittauksesta

Potilaan terapian ja hoidon siirtyessä yhä enemmän terveyskeskuksiin, aluesairaaloi-hin ja muualle avohoitoon kuuluu te-rapeuttien työnkuvaan yliopistosairaalassa keskeisesti potilaan jatkoterapian suunnit-telu, potilasohjeiden antaminen sekä poti-laan fyysisen toimintakyvyn arviointi ja mittaustulosten lähettäminen jatkohoito-paikkaan. Fyysisen toimintakyvyn ja sen edellytysten mittaaminen ja arviointi muo-dostavat lähtökohdan varsinaiselle fysio- ja toimintaterapian toteutukselle. Se, mitä

tutkitaan vaikuttaa olennaisesti siihen, mi-ten potilasta hoidetaan. Mittaustulosten pitäisi ohjata laadukasta terapiatyötä, joka tukee potilaan selviytymistä jokapäiväises-sä elämässä.

Fysioterapiassa mitataan sellaisia fyysi-siä ja fysiologisia toimintoja, joita erilaisis-ta tehtävistä ja toiminnoista selviytyminen edellyttää, esim. lihastoimintaa, tasapai-noa, koordinaatiota, liikkumista, asento-tuntoa, hapenottokykyä, liikkuvuutta jne. Toimintaterapiassa keskitytään enemmän päivittäisissä toiminnoissa selviytymisen ja käden hienomotorisen toiminnan arvioi-miseen. Tietty fyysisen toimintakyvyn ta-so tarvitaan, jotta potilas voi toimia sosiaa-lisessa ympäristössään.

Yksikön yhteisesti hyväksymillä sys-tematisoiduilla, vakiintuneilla ja riittävän yksinkertaisilla mittausmenetelmillä voi-daan luotettavasti osoittaa sekä terapian et-tä muiden hoitotoimenpiteiden (esim. leik-kaukset, lastat, proteesit, lääkehoito, kun-toutus) vaikuttavuus potilaan fyysiseen selviytymiseen. Luotettavia mittausmene-telmiä on tarkoitus käyttää harkiten myös diagnostiikan ja tutkimustyön apuna.

A i r i O k s a n e n liikuntafysiologi, Fysiatrian yksikköL e e n a V ä l im ä k i fysioterapeutti, Fysiatrian yksikkö

22

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Uusi näkökulma opiskelijaohjaukseen K l i n i k k a o p e t t a j i e n a v u l l a t e h o s t e t a a n h o i t o t y ö n o p p i m i s t a o h j a t u s s a h a r j o i t t e l u s s a

TYKS ja Turun ammattikorkeakoulun

hoitotyön koulutusohjelma kokeilevat

ensimmäisenä Suomessa uutta kli-

nikkaopettajiin perustuvaa ohjatun

harjoittelun mallia sairaanhoitajien,

terveydenhoitajien ja kätilöiden koulu-

tuksessa. Vuoden 2002 alusta alkanut

projekti on jo nyt osoittautunut

monissa suhteissa aiempaa toimintata-

paa selkeämmäksi.

- Opiskelijoiden ohjauksesta on tullut ryhdikkäämpi kokonaisuus, operatiivisen tulosyksikön klinikkaopettaja Anna-Liisa Hautakangas sanoo.

- Opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä opiskelijaohjauksen kehittämiseen ja olem-me saaneet positiivista palautetta ja kan-nustusta myös tyksiläisiltä, konservatiivi-sen puolen klinikkaopettaja Hilkka Helle toteaa.

Sekä Hautakangas että Helle pitävät uutta toimintamallia mielekkäänä. Hei-dän mielestään se selkeyttää ohjattua har-joittelua ja tuntuu antavan opettajille ja ohjaajille mahdollisuuden käyttää enem-män aikaa opiskelijaa kohden.

- Tieto meidän kokeilustamme on jo levinnyt muihin sairaaloihin ja ammatti-korkeakouluihin ja sitä seurataan mielen-kiinnolla aina opetusministeriötä myöten. TYKS koetaan tällä alalla nyt hyvin edis-tykselliseksi, he kertovat.

Kokeilun uutuus on siinä, että Turun ammattikorkeakoulu on asettanut TYKSiin kaksi hoitotyön opettajaa, joita kutsutaan klinikkaopettajiksi. Aiemmin TYKSissä kävi useita eri opettajia, joiden ajasta mer-kittävä osa kului matkoihin TYKSin ja Ruiskadulla sijaitsevan koulun välillä. Nyt klinikkaopettajilla on TYKSissä oma työ-huone ja henkilökunnan oikeudet sähkö-postia, työvälineitä ja ruokailuja myöten.

Klinikkaopettajamalli perustuu opet-tajan, oppilaan, lähiohjaajan ja ns. avain-sairaanhoitajan kiinteään yhteistyöhön.

Klinikkaopettajat vastaanottavat ja pe-rehdyttävät opiskelijat sairaalassa. Jokai-selta osastolta on nimetty klinikkaopet-tajan työpariksi avainsairaanhoitaja, joka vastaa opiskelijan osastokohtaisesta pereh-dyttämisestä ja toimii lähiohjaajan tukena. Lähiohjaajiksi nimetyt hoitajat puolestaan vastaavat opiskelijan välittömästä päivit-täisestä ohjauksesta ja antavat opiskelijoille jatkuvaa palautetta harjoittelun aikana.

Osastojen avainsairaanhoitajat muo-dostavat klinikoittain opiskelijaohjaustii-min, jota klinikkaopettaja ohjaa.

Klinikkaopettajat tekevät läheistä yh-teistyötä ylihoitajien ja ammattikorkea-koulun opettajien kanssa. Kaikki ohjatun harjoittelun kehittämiseen liittyvät yhteis-työmuodot sovitaan projektin ohjausryh-mässä.

Konservatiivisen tulosryhmän ylihoita-ja Marja-Leena Pulkkinen pitää uutta toi-mintatapaa onnistuneena ja kehittämisen arvoisena. – Pohdimme jo muun muassa si-tä, pitäisikö isoilla klinikoilla olla erikseen omat klinikkaopettajansa, hän kertoo.

TYKSin osastoilla ennen projektia to-teutettiin kyselytutkimus, joka toi esiin opiskelijaohjaukseen liittyviä useita ongel-mia. Myös opiskelijat ovat jo aiemmin tuo-neet esille tunteen yksin jäämisestä ohja-tussa harjoittelussa, sillä opettajilla on ollut liian vähän aikaa yhtä opiskelijaa kohden ja opettajat sekä opiskelijoita ohjaavat sai-

raanhoitajat vaihtuivat tiheään. Ohjauk-sessa pyritään saamaan jatkuvuutta opis-kelijaohjaukseen sillä, että opettajat eivät vaihdu vaikka lähiohjaajat vaihtuvat. Li-säksi opettajat kohtaavat samoja opiskeli-joita useita kertoja harjoittelun aikana hei-dän siirtyessään osastolta toiselle.

Sairaanhoitajakoulutuksen laajuus on 140 opintoviikkoa, josta 50 opintoviikkoa on ohjattua harjoittelua.

Hautakangas ja Helle käyttävät puolet vuotuisesta työajastaan eli 800 tuntia, kli-nikkaopettajan työhön. Tästä tuntimää-rästä puolet maksaa AMK ja toisen puolen TYKS, ainakin kokeiluvuoden ajan. Jatkoa ei vielä päätetty, mutta rahoitusta pyri-tään saamaan myös EU:sta ESR-hankeha-kemuksen avulla. Toimintaa on tarkoitus jatkaa myös vuonna 2003.

E s a H a l s i n a h o

Jonna Hautamäki (vas.), Toni Liimatainen, Anna-Liisa Hautakangas, Hilkka Helle ja Riitta-Leena Piispa keskustelemassa eräästä harjoitteluun liittyvästä oppimistehtävästä. Jonna, Toni ja Riitta-Leena ovat yhtä mieltä klinikka-opettajamallin toimivuudesta: - On hyvä, että opettajat ovat koko ajan läsnä, jolloin heihin saa helposti ja nopeasti yhteyden. Aikakin tulee käytettyä tehokkaammin, kun ei tarvitse aina lähteä koululle opettajia tapaamaan, he toteavat.

23

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

1 2 3 4

Sisätaudit TK TYKS Loimaan aluesairaala Raision aluesairaala Salon seudun sairaala Turunmaan sairaala Vakka-Suomen sairaala

Sisätaudit PJ TYKS Loimaan aluesairaala Raision aluesairaala Salon seudun sairaala Turunmaan sairaala Vakka-Suomen sairaala

Kirurgia TK TYKS Loimaan aluesairaala Raision aluesairaala Salon seudun sairaala Turunmaan sairaala Vakka-Suomen sairaala

Kirurgia PJ TYKS Loimaan aluesairaala Raision aluesairaala Salon seudun sairaala Turunmaan sairaala Vakka-Suomen sairaala

Lastentaudit TK TYKS Loimaan aluesairaala Salon seudun sairaala Turunmaan sairaala Vakka-Suomen sairaala

Lastentaudit PJ TYKS Loimaan aluesairaala Salon seudun sairaala Turunmaan sairaala Vakka-Suomen sairaala

Psykiatria TK TYKS Loimaan aluesairaala Raision aluesairaala Salon seudun sairaala Turunmaan sairaala Vakka-Suomen sairaala

Psykiatria PJ TYKS Loimaan aluesairaala Raision aluesairaala Salon seudun sairaala Turunmaan sairaala Vakka-Suomen sairaala

TK=terveyskeskusten vastausten keskiarvot, PJ=potilasjärjestöjen vastausten keskiarvot

Asteikko: 1=kiitettävä, 2=hyvä, 3=tyydyttävä,4=välttävä, 5=heikko

Kyselytutkimus:Arvokasta tietoa laadun kehittämiseksi

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri on kerännyt asiakaspalautetta maaliskuussa

2002 toteutetulla laajalla kyselytutkimuksella, jonka tuloksia käytetään tulevien

vuosien toimintaa suunniteltaessa ja laatutyötä kehitettäessä.

Sairaanhoitopiiri lähetti kyselylomakkeita kaikille piirin alueella toimivien terveys-keskusten johtaville lääkäreille sekä kuu-dellekymmenelle sairaanhoitopiirin alueella toimivalle potilasjärjestölle. Tutkimuksella kartoitettiin terveyskeskusten ja potilasjär-jestöjen näkemyksiä palvelujen saatavuu-desta ja tiedonkulusta sekä hoidon laadusta piirin sairaaloissa. Terveyskeskuksista saa-tiin takaisin 46 ja potilasjärjestöistä 58 prosenttia lomakkeista.

Tutkimus oli osa laajempaa toiminnan suunnittelun ja tuotteistuksen kehittä-misprojektia, jonka projektipäällikkönä toimii TYKSin lastenklinikan ylilääkäri Marja-Riitta Ståhlberg. Vastaava kysely tehtiin edellisen kerran vuonna 1998.

Ståhlbergin mukaan kyselyn positiivi-nen anti oli se, että vastaajien mielestä asi-at olivat voittopuolisesti paremmalla tolalla tai ainakin samalla tasolla kuin neljä vuot-ta sitten.

- Palautteesta kuitenkin näkee, että meillä on vielä paljon kehittämiskohteita. Esimerkiksi tiedottamista palvelujemme si-sällöstä ja jonotilanteesta terveyskeskuk-siin voi vielä parantaa. Petraamisen varaa on myös loppulausuntojen ja jatkohoito-suunnitelmien toimittamisessa terveyskes-kuslääkäreille, hän toteaa.

Potilasjärjestöiltä saatu palaute oli melko kriittistä. Varsinkin potilasjärjes-töistä potilaille tiedottaminen ontuu sairaa-loissa. Parantamisen varaa näyttää olevan myös kuntoutusmahdollisuuksista ja sosi-aalietuuksista tiedottamisessa sekä yhteis-työssä niin sairaaloiden yksiköiden kuin erikois- ja perusterveydenhuollon välillä.

Sairaaloiden välillä oli melko suuria eroja. Terveyskeskuslääkärit arvioivat Tu-runmaan ja Salon seudun sairaaloiden toi-mintaa paremmaksi kuin muiden sairaa-loiden. Potilasjärjestöt pitivät Turunmaan sairaalan kirurgian ja sisätautien erikois-aloja sekä Vakka-Suomen sairaalan lasten-tautien erikoisalaa muita sairaaloita parem-min toimivina, mutta erot eivät kuiten-kaan olleet tässä niin selviä kuin tk-lääkä-reiden vastauksissa.

Ståhlberg pitää tuloksia erittäin arvok-kaina toiminnan kehittämiselle. -Näitä lue-taan nyt huolella niin TYKSin klinikoil-la kuin aluesairaaloissakin, hän sanoo.

E s a H a l s i n a h o

Erikoisalojen vertilu sairaaloittain

24

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Äitinä olemisen monenlaiset asiat,

vauvan hoito ja uusi elämänvaihe

asettuvat Salossa järjestykseen äiti-

ryhmässä, jonka aluesairaalan synny-

tysosaston idearikkaat ammattilaiset

ovat panneet pystyyn Halikon sai-

raalassa työskentelevän toimintatera-

peutti Arja Timosen tuella.

Arjalta saimme käytännöllistä apua ryh-mätoiminnan organisoimiseen, meillä oli valmiina into tukea tuoreita äitejä äitinä olemisen moninaisissa asioissa, tiivistävät kätilö Eila Lahti ja osastonhoitaja Marjo Soini.

Jaetaan yhdessä arjen ihmettä

Reilun vuoden aikana äitiryhmässä on kuunneltu asiantuntijoiden alustuksia ja vaihdettu kuulumisia arjen uusista ja tär-keistä asioista. Elämähän muuttuu kerta-heitolla, kun perheeseen syntyy vauva. - Nykyisin monet salolaiset synnyttäjät ovat kotoisin muualta ja omat luonnolliset per-heverkostot kaukana. Monet kaipaavat jut-tukumppania ja ihmistä, jolta voisi kysyä käytännön neuvoja sekä vauvanhoidossa että äidin roolissa. Tämän tarpeen koim-me niissä puhelinsoitoissa, joita äidit osas-tolta kotiin lähdettyään meille soittivat.

Äitiryhmässä jaetaan ja pohdiskellaan

Salossa tuetaan äitejä

Tiedolla ja vertaistuella

arjen ihmeitä. Kokoontumisiin osallistuu kerrallaan 5-10 äitiä, monet heistä tuovat vauvan mukanaan. Osalle äitiryhmä on si-tä kaivattua omaa aikaa, jolloin vauvan voi jättää huoletta isän tai muiden kotijouk-kojen hoiviin. Imetys, vauvan hoito, ro-kotukset jne ovat usein käsiteltyjä asioita. Monille on tärkeää kuulla juuri toisten äi-tien kokemuksia ja niksejä arjesta selviä-miseen. - Olemme halunneet rohkaista äi-tejä imetykseen, mutta joillekin on tär-keää tavata toisia äitejä, jotka eivät ole onnistuneet imetyksessään. Näistä asioista ei kuitenkaan saa muodostua ylitsepääse-mätöntä vuorta, joka vaivaa äitiä helposti pitkään. Joillekin ryhmäläisille puolestaan on ollut tärkeää tavata toisia äitejä, jotka eivät myöskään ole voineet imettää tai ei-

vät ole onnistuneet imetyksessään. Äiti-yteen liittyvien tunteiden purkupaikkana tämä toiminta on varmasti vaikeuksien ennaltaehkäisyä parhaimmillaan, pohtivat Eila Lahti ja Arja Timonen.

Salon aluesairaala on lähtenyt tuke-maan tätä tilastoissa näkymätöntä per-heiden palvelua antamalla kokoontumisti-laksi johtokunnan kokoushuoneen kerran viikossa. Alustajina on kuultu terveyden-hoitajia, lastenlääkäreitä ja monien mui-den alojen ammattilaisia, jotka kaikki ovat tulleet mukaan toimintaan ilman eri kor-vauksia. Tarjoilut on saatu lahjoituksina. - Tämä on sairaalan puolelta tärkeää toi-mintaa ja PR-työtä, näen sen käden ojen-nuksena väestölle, pohtii osastonhoitaja Marjo Soini.

Merkintöjä äitiryhmän päiväkirjasta:«Typykkä 4 vk jäi iskän hoitoon ja

äiti tuli äitiryhmään tuulettumaan. Hetki poissa kotoa tekee hyvää.«

«Päivän rentoutumishetki. Ihanaa!««Rauhallista sylittelyä, väsy poika.

Mielenkiintoista kuunnella asiaa äitiydestä ja naiseudesta.«

Tu u l a Va i n i k a i n e nKu v at : J o u ko L a h t i

Äitiryhmän synnyttäminen on ollut synnytysosastolla työskentelevän Eila Lahden ja Marjo Soinin sekä toimintaterapeutti Arja Timosen

yhteisen ponnistelun tulosta.

25

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

K ä t i l ö n r o o l i o n m u u t t u n u t

Orkesterin johtajasta rinnalla kulkijaksi

Osastonhoitaja Marjo Soini jää syksyllä eläkkeelle

33:n Salon aluesairaalan synnytysosastolla työskennellyn

vuoden jälkeen. Vuosien kuluessa on koettu paljon,

kätilön rooli on muuntunut luontevasti työn mukana.

Tämän päivän kätilö ja synnytysvuodeosaston ammatti-

laiset tukevat perhettä vanhemmuuden vahvistamisessa.

oli huomattavasti hankalampaa kuin sil-loin, kun vauva pääsee äitinsä rinnalle jo synnytysosastolla. Aiemmin vauvat kärrät-tiin syötölle äitien luokse isolla kärryllä ja nälkäänsä kiljuvat vauvat syötettiin tyyty-väiseksi pullolla vauvalassa. Nykyisin vau-vojen ravitsemustilaa voidaan seurata ja tarkkailla paljon paremmin ilman että vauvoja ylensyötetään «varmuuden vuok-si«. Vauvoja hoidetaan paljon enemmän nykyisin äitien huoneissa.

Omaa aikaa liikunnalle

Marjo Soinin osastonhoitaja-aikana Salon aluesairaalan synnytysosasto on opittu tuntemaan uusia työkäytäntöjä kokeileva-na ja herkästi uusiutuvana synnytyspaik-kana. Työtään he ovat esitelleen aktii-visesti myös sairaalan ulkopuolella, mm. erilaisilla messuilla ja yleisötapahtumissa. Viimeksi kerrottiin Salon aluesairaalan perhepalveluista Lasten laulukaupungin yleisötapahtumassa. - Pienellä sairaalalla on monia etuja, asioita on helpompi muut-taa kuin isoissa yksiköissä. Toisaalta työ on helposti rankempaa, koska se tulee usein lähelle myös vapaa-aikanakin. Uusi

elämä ja vauvat eivät kuitenkaan koskaan ole lakanneet sykähdyttämästä mieltä, pohtii Marjo.

Tulevia eläkepäiviä hän ajattelee vä-hän haikeana, sillä rakkaan työn ja mu-kavan työporukan jättäminen on iso elä-mänmuutos. Työstään Salon synnytys-osastolla hän puhuu lämpimästi. - Olem-me aina tehneet täällä ryhmätyötä ja tätä ryhmää tulee varmasti ikävä. Synnytys-osasto yhdistettiin pari vuotta sitten nais-tentautien osastoon. Kahden erilaisen or-ganisaation ja henkilökunnan yhteen liit-tämisessä on ollut opettelemista, mutta tässä vaiheessa voi sanoa, että on ollut mielenkiintoista oppia uudelleen myös naistentautien hoidoista. Meillä on nyt tässä naisen elämän koko kaari samalla käytävällä, pohdiskelee Marjo. Yhteisosas-to jatkaa toimintaansa osastonhoitaja Lee-na Variksen johdossa.

Marjolla on omina vuosinaan enem-män aikaa liikunnalle - golf, uinti ja jump-pa ovat sydäntä lähellä. - Ja ehkä minussa vielä herää se kauppias, jota työtä ehdin kokeilla ennen kuin sairaanhoitaja- ja käti-löopinnot minut veivät, hän naurahtaa.

Tu u l a Va i n i k a i n e n

Entisaikojen kätilön piti olla ronski ja varmaotteinen, että tiettömien taipalien takana saatiin lapsi maailmaan. Siinä si-vussa kuljetettiin lapsenpesuvesiä ja pistet-tiin järjestykseen kotikin ja tehtiin käy-tännön terveysvalistusta. Siltä ajalta taita-vat olla peräisin kauhukertomukset pelot-tavista ja suorapuheisista lapsenpäästäjis-tä. Tämän päivän kätilön työ on aivan toista - hienovaraista rinnalla kulkemista ihmiselämän tärkeimpinä hetkinä. Nyky-päivän kätilö ei käske vaan ohjaa ja opas-taa ja neuvottelee äidin ja perheen kanssa, sanoo osastonhoitaja Marjo Soini, joka las-keskelee työvuosiensa aikana Salossa syn-tyneen lähes 20 000 vauvaa.

1970-luvulla alettiin puhua vierihoi-dosta ja isät tulivat mukaan synnytyksiin. Perhekeskeisyys ja asiakkaan tarpeet ovat koko ajan tullet paremmin työn lähtö-kohdaksi. Kivun lievityksessä on edistytty suurin harppauksin ja sikiön hyvinvointia pystytään vartioimaan paljon paremmin kuin aiemmin. Synnytysvuodeosastolla äi-ti ja perhe tutustuvat vauvaan ja hänen tarpeisiinsa.

- Kun äidit lähtevät kotiin he tuntevat vauvansa aivan toisella tapaa kuin työurani alussa, jolloin äiti kahdeksan päivän sai-raalassaolon jälkeen näki vauvansa ensim-mäisen kerran ilman vaatteita vasta koto-na. Itku siinä tuli usein myös äidille. Ime-tykseen päästiin vasta synnytyksen jälkei-senä päivänä, jolloin sen käynnistyminen

ORTON Invalidisäätiö kouluttaa…syksy 2002

29.7-2.8. 11th Orthopaedic Summer School5.-6.9. Lonkan ortopedia12.-13.9. Dokumentointi ja viestintä hoitotyössä19.-20.9. Whiplash 3rd Physiatric Summer School8.-9.10. Kipusymposiumi 2002 Pain Management10.-11.10. Low-Back Pain - Current Research Topics24.-25.10. Painehaavojen ehkäisy ja hoito8.11. Kasvuiän ortopediset ongelmat14.-15.11. Endoproteesihoitajakoulutus I21.-22.11. Endoproteesihoitajakoulutus II

Koulutusohjelmia kätevästi sähköpostilla armi.riihelainen@invalidisaatio.fi tai puh. 09-47486622, kerstin.lindstrom-salmi@invalidisaatio.fi tai puh.09-47486212 sekä koulutuksen kotisivuilta, osoite: www.invalidisaatio.fi

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

26

Jo neljännesvuosisadan ajan ovat tyksiläis-ten lapset saaneet nauttia hyvästä päivä-hoidosta «omassa päiväkodissa«. Päiväko-tiyhdistys Tyksilä ry. perustettiin vuonna 1976, ja seuraavana vuonna avasi Tyksilän päiväkoti ovensa aivan sairaalan naapuris-sa osoitteessa Kurjenkaivonkenttä 1. Suuri mullistus koettiin vuonna 1999, kun päi-väkoti muutti tontin myynnin seuraukse-na Paljetielle, jonne sille remontoitiin tilat entiseen kahvilarakennukseen.

Päiväkodin pitkäaikainen johtaja Heli Pyy kertoo päiväkotiyhdistyksessä olevan nykyään viitisenkymmentä jäsentä, muka-na vieläpä muutama aktiivijäsen yhdistyk-sen perustamisen ajoilta. Toiveena ja tavoit-teena on, että ainakin toinen päiväkodissa olevien lasten vanhemmista liittyisi yhdis-tykseen, mutta jäseneksi voi kannatuksen vuoksi liittyä kuka tahansa. Jäsenmaksu ei ainakaan ole esteenä, sillä se on tällä het-kellä 5 euroa vuodessa. Heli Pyy kiittelee yhdistyksen jäseniä samoin kuin muitakin lasten vanhempia aktiivisuudesta ja myön-teisestä suhtautumisesta päiväkotiin. Myös talkoissa, vanhempainilloissa ja muissa ti-

laisuuksissa ollaan ahkerasti mukana.Tyksilän päiväkoti on siis yhdistyksen

ylläpitämä, mutta se toimii Turun kau-pungin ostopalvelupäiväkotina, ja sinne haetaan samoilla kaavakkeilla kuin kau-pungin päiväkoteihinkin. Ja samat ovat myös maksut. Samoin yhteistyö lähistöllä sijaitsevien kaupungin päiväkotien kanssa on vilkasta. Nykyisin myös Liedon kunta on ostanut paikkoja Tyksilästä, mutta muiden naapurikuntien suhteen lapsen pääsyä harkitaan tapauskohtaisesti, Heli Pyy kertoo. Jos päiväkoti ei täyty tyksi-läisten lapsista, sinne otetaan myös muita turkulaislapsia.

Kautta vuosien on liikkunut erilaisia varmoja käsityksiä siitä, että Tyksilään pääsevät vain tiettyjen ammattiryhmien lapset. Nämä harhaluulot Heli Pyy haluaa lopullisesti nitistää, sillä titteliin katsomat-ta kaikkien tyksiläisten lapset ovat tasa-vertaisessa asemassa. Tärkeintä on muistaa hakea paikkaa vähintään neljä kuukautta ennen tarvittua ajankohtaa. Kokonaan toi-nen juttu on, että päiväkoti on yleensä täynnä ja kysyjille joudutaan tarjoamaan «ei oota«. Tyksilässä on 54 paikkaa, jotka jakaantuvat kysynnän mukaan suunnil-leen seuraavasti: alle 3-vuotiaille 12 paik-kaa, 3–4-vuotiaille 21 ja 5–6-vuotiaille 21 paikkaa. Nytkään ei vapaita paikkoja ole, mutta Heli Pyy kehottaa tarpeen tullen kyselemään, sillä tilanne on «elää« kuiten-kin koko ajan (Tyksilän puhelinnumero on 31770).

Pienet mutta viihtyisät tilat

Miksi Tyksilässä viihdytään? Tyytyväinen johtaja näkee siihen monia syitä:

– Päiväkotimme on sopivan pieni, kaukana laitosmaisuudesta. Meillä kaikki tuntevat ja huomioivat toisensa. Myös si-jaintiimme puolen kilometrin päässä sai-raalasta ovat vanhemmat sopeutuneet, ja T-sairaalan valmistuttua olemme vielä lä-hempänä. Meillä ei ole mitään erityisiä painopisteitä, vaan tarjoamme ihan ta-vallista päivähoitoa hyvässä, viihtyisässä ilmapiirissä.

Tyksilässä on esikoulu 6-vuotiaille ku-ten muissakin päiväkodeissa. Tämän ke-vään ryhmässä on 12 lasta, jota Heli Pyy pitää sopivan pienenä määränä. Kerran viikossa on musiikkileikkikoulu, ja lisäksi «eskarissa« lapsia perehdytetään nokkahui-lun ja kanteleen soiton saloihin. Jos jokin kuitenkin on leimallista Tyksilälle, niin aktiivinen ja monipuolinen retkeily. Lapset ovat viime aikoina käyneet teatterissa, tai-kurinäytöksessä ja Turku-teeman puitteis-sa on vierailtu mm. tuomiokirkossa sekä Aboa Vetus & Ars Nova -museossa. Äs-kettäin käytiin Piikkiössä Munsteen per-hepuistossa. Retket mahdollistuvat päivä-kotiyhdistykseltä saadun taloudellisen tu-en turvin.

Erityiskehut Heli Pyy antaa päiväko-din pihalle: se on tilava, suojaisa ja viih-tyisä puineen, kukkineen, leikkipaikkoi-neen. Aivan samaa ei voi sanoa huoneti-loista. Alun perin kahvilaksi suunniteltu rakennus on remontin jälkeenkin vielä ahdas. Jumppaamassakin joudutaan käy-mään Tanssiurheiluseura Fregolinan sa-lissa, joka on onneksi saatu vuokratuksi asevelihintaan.

– Kun Tyksilän lapsiryhmät ovat Kul-tasiivet, Sinisiivet ja Nopsasiivet, kaikkien yhteinen toive on, että rakennukseen vielä saataisiin lisäsiivet, Heli Pyy nauraa.

M ar k k u N ä ve r i

Päiväkodinjohtaja Heli Pyy kertoo niin lasten kuin

henkilökunnankin viihtyvän Tyksilässä. Viivi (oik.)

ja Ilona ovat syventyneet taiteen tekoon.

Tyksilä � tavallisenhyvä päiväkoti

27

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Pohjoismaista huippuosaamista Perintäpalveluissa!

www.aktivkapital.fi

Aktiv Kapital Finland OyRautatienkatu 20 APL 79, 15111 LAHTISuoraan: Lassi Pakkanen 03-877 5110, fax 03-877 5150

Taloushallinnontehokkaat ratkaisutsaat kauttammehelposti ja nopeasti,soitto riittää...

Alenna kustannuksia ja tehosta toimintaa. Taloushallintoon kohdistuvat jatkuvat kustannus-paineet. Rutiineja tulee nopeuttaa, yksinkertaistaaja kehittää palvelutason kärsimättä. Samalla vaati-mukset suunnittelun ja ennustamisen laatuun kasvavat.

Haluatko viimeisimmän taloushallinnon tietotekniikan edut – ilman investointipaineita?Kattavasta palveluvalikoimasta voidaan räätälöidäjuuri sinun organisaatiosi tarpeita vastaava koko-naisuus. Laskutus-, huomautuslasku-, perintä- jaLaskut heti rahaksi -palvelu sekä Aktiv Online mahdollistavat reaaliaikaisen seurannan ja raportoinnin.

Onnistumisista on jo runsaasti esimerkkejä sairaanhoitopiireistä ja terveysvirastoista.

28

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

V

ars

ina

is-S

uo

me

n s

air

aa

nh

oit

op

iir

in l

eh

ti

28

Poliklinikka-maksut palautettu

Loimaan sisätautiosastolla uusi valoisa ilme

Loimaan aluesairaalan sisätautiosasto 2 palasi omalle, täysin peruskorjatulle osas-tolleen yhdeksän kuukauden «evakon« jäl-keen. Saneerauksella saatiin aivan uusi il-me ja vuodeosastolle paremmat toiminta- mahdollisuudet.

Sisätautiosasto 2:n remonttia odotet-tiin pitkään ja hartaasti. Kun päätös remontista tuli alkoi tilojen suunnittelu yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Osas-ton vanha pohjapiirustus sai kyytiä ja jäl-jelle jäivät vain käytävät sekä kantavat sei-nät ja palkit. Huonejärjestystä muutettiin, päiväsali vaihtoi paikkaa ja kanslia siirtyi käytävän toiselle puolelle.

Remontin aikana oltiin «evakossa« ki-rurgisen osaston tiloissa yhdeksän kuu-kautta. Samalla remonttimiehet ovat ah-keroineet ja valmista on tullut. Tätä kir-joitettaessa on muutto käsillä lähipäivinä. Odotetaan «kädet syyhyten« päästä toimi-maan uudistetuissa ajanmukaisissa tiloissa.

Olennainen muutos potilaita ajatellen on, että joka huoneessa on oma WC- ja suihkutila. Potilaspaikat vähenivät yhdek-sällä ja niitä on nyt 19. Potilashuoneet ovat nykykäytännön mukaisesti potilasviihtyi-syyttä ja hoitoa ajatellen pieniä. Osastolla on nyt neljä kolmen hengen, kaksi kahden

hengen ja kolme yhden hengen huonetta. Yhden hengen huoneista kaksi on sulkuti-lalla varustettuja eristyshuoneita.

Huoneiden väritys on vaalea, keltasä-vyinen. Katonrajan boordit tuovat kodik-kaan ilmeen potilashuoneisiin.

Hoitajien kanslia on valoisa ja se si-jaitsee L-muotoisen osaston keskiosassa. Kanslian vieressä on lääkkeidenjakohuone ja taukohuone. Päiväsali on suurempi kuin ennen. Lisäksi käytävän päässä on tuoli-ryhmä. Näitä tiloja voimme käyttää myös ryhmäohjaustilanteissa paremmin kuin ennen.

Sydänpotilaat suurin ryhmä

Hoidamme edelleen kaikkia sisätautipoti-laita, joista suurin osa on kuitenkin sy-dänpotilaita. Telemetriapaikkoja on nel-jälle potilaalle. Teemme edelleen tiivistä yhteistyötä samassa kerroksessa sijaitsevan valvontayksikön kanssa. Tarvittaessa poti-las siirretään valvontayksikköön esim. sy-dänpotilaan kipuillessa ja taas takaisin ti-lanteen salliessa.

Osastollamme tehdään sydämen ultra-äänitutkimukset ja tahdistintestaukset se-kä hoidetaan erilaisia lääkehoitoja sarja-hoitona saavat potilaat. Myös ns. näyt-töpoliklinikkatoimintaa pidetään osastolta kotiutuneille potilaille.

Hoitotyötä jatkamme kahdessa mo-duulissa. Pystymme nyt hoitamaan poti-laita yksilöllisemmin laatupolitiikkamme mukaisesti. Pienemmät huonekoot helpot-tavat hoitotyötä ja mahdollistavat rau-hallisen ohjaustilanteen. Hoidonohjaus on meillä edelleen kehittämisen kohteena.

Innolla lähdemme kesää vasten toimi-maan uusituissa tiloissa ja kehittämään edelleen hoitotyötämme. Tervetuloa tutus-tumaan Loimaalle!

Erikoissairaanhoitaja Tu u l a A a l t o ja osastonhoitaja U l l a L e i n o

Hanna Myllyoja ja sairaanhoitaja Eija Lindroos pääsivät ensimmäisinä

kokeilemaan täysin uusitun sisätauti-osaston tilojen toimivuutta.

Tarpeettomasti perityt poliklinikka-

maksut professori Urpo Rinteen

Parkinson-tutkimuksiin osallistuneille

potilaille on palautettu. Maksuja palau-

tettiin 239 potilaalle yhteensä noin

75 000 euroa. Yksittäisten palautusten

koko vaihteli 15 ja 560 euron välillä.

TYKS ryhtyi palauttamaan maksuja oma-aloitteisesti, kun asia tuli esille Rinnettä vastaan nostetun talousrikosoikeuden-käynnin yhteydessä. Rinne oli maksatta-nut tutkimuskäynnit potilailla, vaikka lää-ketieteelliseen tutkimukseen osallistuvan henkilön ei niitä tarvitsekaan maksaa. Sai-raalan selvityksessä löytyi 530 tutkimus-potilasta, joilta maksuja oli peritty tur-haan. TYKS lähetti näistä 277 elossa ole-valle kirjeitse tiedotteen ja ohjeet maksujen palautuksesta. Lehden painoon mennessä maksut on jo palautettu käytännössä kai-kille tavoitetuille henkilöille.

Parkinson-selvitys valmis

Myös laaja selvitys Parkinson-tutkimuspo-tilaiden lääketieteellisestä hoidosta ja koh-telusta on saatu valmiiksi lehden painoon mennessä. Asiasta on tiedotettu lehdis-tötilaisuudessa 12.6. ja selvitystä koskeva tiedotusaineisto on luettavissa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Internet-sivul-la, osoitteessa www.vsshp.fi [Tiedotteet]. Sairaanhoitopiirin 14.6.2001 hyväksytyt lääketieteellistä ja muuta terveystieteellistä tutkimusta koskevat ohjeet on luettavissa samassa osoitteessa kohdassa [Tutkimus-ohjeet].

Selvityksessä tutkittiin muun muassa si-tä, ovatko lääketutkimuksiin osallistuneet Parkinsonin tautia sairastaneet potilaat saa-neet vaadittavat esitiedot ja onko suostu-musmenettely ollut asianmukaista, onko lääketutkimukseen osallistuminen viiväs-tyttänyt potilaan hoidon aloittamista sekä onko lääketutkimuksiin osallistuneiden po-tilaiden jatkohoidossa ollut puutteita.

P a r k i n s o n - p o t i l a i l l e

29

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

U U D E T V I R A N - J A T O I M E N H A LT I J AT

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin valtuusto valitsi 18.4. Leena Vähätalon hallituksesta kesken kauden eronneen Minna Tuikan tilalle. Uusi jäsen esittäytyy lyhyesti tässä.

Nimi: Leena VähätaloKunta, jota edustaa: UusikaupunkiPoliittinen ryhmä: KeskustapuolueMuut tärkeimmät luottamustehtävät: jäsen Uudenkaupungin sataman johtokun-nassa ja keskusvaalilautakunnassa, Kes-kustan Ugin kunnallisjärjestön sihteeri, Varsinais-Suomen Keskustan piiritoimikun-nan jäsen, Ugin opettajien paikallisyhdis-tyksen sihteeri mm.Ammatti: äidinkielen lehtori Vakka-Suomen ammatti-instituutti Novidassa UgissaHarrastukset: Yhteiskunnallisten asioiden lisäksi harrastan nykykirjallisuudenlukemista, venäjän kieltä ja kissanhoitoa. Kissa karvoineen on tosin lukioon menevän tyttären, mutta äiti hoitaa...

60 vuotta täyteen saanut TYKSin kirurgian klinikan ylilääkäri, professori Juha Niinikoski ikuistettiin muotokuvaan, jonka paljastusjuhlaa vietettiin 12. huhtikuuta. Muotokuvan pal-jastuspuheen piti ylilääkäri Timo Savunen, ja maalauksen otti vastaan Turun yliopiston reh-tori Keijo Virtanen. Tervehdyksensä tilaisuuteen toivat mm. sairaanhoitopiirin johtaja Aki Lindén, lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Jouko Suonpää sekä hygieniatyöryhmän puo-lesta professori Jukka Nikoskelainen. Juhlayleisöä herkistelivät soitannollaan Sohon Torwet. Kuvassa professori Juha Niinikoski sekä TYKSin «hovimaalari« Hannu Knuutila.

Turun yliopistollinen keskussairaala

Anestesiologian ja tehohoidon yksikköArifulla, Dinah sairaanhoitaja ..................1.4.Ervast, Minna sairaanhoitaja ...................1.4.Haloila, Vesa lääkintävahtimestari ............1.4.Koskinen, Päivi sairaanhoitaja .................1.4.Pajukoski, Johanna välinehuoltaja............1.4.Parkkamäki, Mika lääkintävahtimestari......1.4.Peltokangas, Tiina sairaanhoitaja .............1.4.Ryhänen, Mia sairaanhoitaja ...................1.4.

Fysiatrian yksikköTuominen, Paula fysioterapeutti ..............1.5.

Hallintopalvelut/KeskusarkistoGrönberg, Riitta toimistosihteeri ..............1.5.Koli, Maritta toimistosihteeri ...................1.5.

Keuhkosairauksien klinikkaLiippo, Kari ylilääkäri............................1.5.Tuomi, Riitta sairaanhoitaja ....................1.4.Ylä-Outinen, Heli erikoistuva lääkäri....... 20.5.

Kirurgian klinikkaImpilä, Juha sairaanhoitaja .....................1.5.Kuningas, Merja sairaanhoitaja ................1.5.Lankinen, Sari sairaanhoitaja ..................1.4.Lautinen-Niemi, Henna sairaanhoitaja .......1.5.Nieminen, Marita konekirjoittaja ..............1.5.Palomäki, Jaana osastonsihteeri...............1.5.Reunanen, Outi sairaanhoitaja.................1.5.Rämö, Anne sairaanhoitaja .....................1.5.Saarinen, Jaana lääkintävahtimestari ........1.4.Sipilä, Minna sairaanhoitaja ....................1.4.Soon, Mirva sairaanhoitaja ......................1.4.Tamminen, Francisca sairaanhoitaja..........1.5.Valkama, Leena sairaanhoitaja.................1.4.Torkko, Ulla-Maija osastonsihteeri.............1.5.

Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikkaOjala, Esa sairaalafyysikko ......................1.6.Olenius, Eija sairaanhoitaja.....................1.4.Pulkkinen, Jaakko erikoislääkäri..............1.6.

KuntoutusklinikkaJuntura, Pia sairaanhoitaja .....................1.5.

Kuvantamiskeskus, radiologian yksikköHeikkinen, Kaija erikoislääkäri .................1.5Mäntylä, Mika erikoislääkäri ....................1.5Vuorte, Johanna erikoistuva lääkäri...........1.5

Laboratoriotoiminnan yksikköLoo, Britt-Marie kemisti ..........................1.6

Lastentautien klinikkaKataja, Janne erikoistuva lääkäri ..............1.4Tammi, Anne erikoistuva lääkäri ...............1.4Naski, Marika sairaanhoitaja.....................1.4Sailola, Johanna sairaanhoitaja.................1.4Friman, Siw sairaanhoitaja.......................1.4Varke-Moberg, Tuija sairaanhoitaja............1.5

NaistenklinikkaHeikkinen, Tuija erikoistuva lääkäri ........ 12.4.Kokko, Irma kätilö .............................. 8.4.Peräkylä, Eija kätilö ............................ 2.4.Rantanen, Erja osastonhoitaja ................ 6.5.Ruuhi, Heidi kätilö .............................. 2.4.Siltanen, Minna erikoistuva lääkäri .......... 5.4.Tähtinen, Niina kätilö .......................... 8.4.

Neurologian klinikkaSoininen, Annina sairaanhoitaja ...............1.4.Mytty, Veikko sairaanhoitaja ...................1.5.

Onkologian klinikkaHeikkilä, Susan röntgenhoitaja ............... 2.5.Heiskanen, Liisa perushoitaja ..................1.6.Kaijanen, Anita röntgenhoitaja .............. 20.5.Jyrkkiö, Sirkku erikoislääkäri ..................1.5.Ristamäki, Raija erikoislääkäri ................1.5.

Silmä-, korva- ja suusairauksien klinikatVuorio, Hanna ylihoitaja.........................1.4.

Psykiatrian klinikkaOranta, Olli osastonhoitaja......................1.6.

Sisätautien klinikkaLeinonen, Hanna sairaanhoitaja ...............1.5.Nieminen, Elise sairaanhoitaja .................1.5.Metsäranta, Sinikka sairaanhoitaja ...........1.5.Ojanen, Pirjo sairaanhoitaja....................1.5.

Sisätautien klinikka/PaimioTikkala, Tiina sairaanhoitaja .................. 6.5.

Tietojenkäsittely-yksikköOllonqvist, Leena atk-pääsuunnittelija.......1.5.

ApteekkiTorniainen, Kirsti sairaala-apteekkari ...... 13.5.

Loimaan aluesairaala

MaksutoimistoMeskanen, Leena, osastonsihteeri, ...........1.6.Paunu, Päivi osastonsihteeri, .................1.6.

Leena Vähätalo hallitukseen

PoliklinikkaEllilä, Satu sairaanhoitaja, .....................1.6.Vainio, Tiia sairaanhoitaja,.................... 1.6.

SisätauditEllilä, Kirsi sairaanhoitaja, ....................1.6.

KirurgiaHeikkonen, Sari, sairaanhoitaja, ..............1.6.

Naistentaudit ja synnytyksetLaine, Susanna kätilö, ..........................1.6.Sundholm, Kirsi kätilö, .........................1.6.

ValvontaKuusisto, Lilja sairaanhoitaja, ................1.6.Pakkonen, Mari sairaanhoitaja, ..............1.6.

LaboratorioHuipero, Arja osastonhoitaja, .................1.6.

FysioterapiaNiemelä-Laaksonen, Anne osastonhoitaja ..1.6.

RavintokeskusSalokangas, Jaana ravintotyöntekijä, ........1.6.

Salon seudun sairaala/Halikon sairaala

Yleissairaalapsykiatrian yksikköYlönen, Minttumaria psykologi ............... 8.4.

Salon psykiatrinen poliklinikkaLindstedt, Marianne psykologi ................1.4.

Turunmaan mielenterveyskeskusTirkkonen, Miranda sairaanhoitaja............1.5.

OIKAISU:TYKSin kirurgian klinikalle tullut Päivi Ståhlström on ammatiltaan perushoitaja eikä sairaanhoitaja, kuten edellisessä numerossa virheellisesti ker-roimme. Toimitus pahoittelee virhettä.

30

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

31

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lehti Lasaretti tidskrift för Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt

Julkaisija: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, PL 52, 20521 Turku, puh. (02) 313 0000.

Toimitus:Päätoimittaja Aki Lindén, sairaanhoitopiirin johtaja, puh. 313 3601

Toimittajat:Esa Halsinaho (toimitussihteeri), puh. 313 1083Markku Näveri, puh. 313 3119

Yhteyshenkilöt:Saila Myllykylä, Paimio, 313 4239Jouko Lahti, Salo, puh. 772 2212Esko Tähtinen, Loimaa, puh. 761 3409Marja Strömberg, Vakka-Suomi, puh. 8458 4706Anneli Fagerlund, Turunmaa, puh. 2716 212Camilla Hämäläinen, Turunmaa, puh. 2716 210

Osoitteenmuutokset:Eeva Mäntymäki, puh. 313 1103

Toimitusneuvosto:Aki Lindén (pj.)Turkka Tunturi (vpj.)Esa Halsinaho (siht.)Marja Heuru, Vakka-Suomen sairaalaMirja Hovirinta, TYKS / luottamusmiehetJouni Issakainen, TYKSIsto Jussari, EPK-projektiRitva Kivi, Raision aluesairaalaVille Komula, TYKS / atkHeikki Korvenranta, TYKSJouko Lahti, Salon seudun sairaalaRiitta Merilahti-Palo, Turunmaan sairaalaMarkku Näveri, TYKSSeija Paatero, sh-piiriJanne Sjölund, Vakka-Suomi / yt-toimikuntaEsko Tähtinen, Loimaan aluesairaalaPekka Vepsäläinen, TYKS / työsuojelu

Sähköpostiosoitteet:etunimi.sukunimi@tyks.Þ

ISSN 1457-9057

Taitto: Mainostoimisto Dimmi, Humalistonkatu 17 A 1, 20100 Turku. puh. (02) 277 4757, fax (02) 233 1380. tuotanto@dimmi.Þ .

Ilmoitusmarkkinointi: Ammattimedia Oy, PL 42, 20201 Turku. puh. (02) 276 1000, fax (02) 235 3864. ammattimedia@pp.inet.Þ .

Paino: Painoprisma Oy, 2002

Numero 4/2002 ilmestyy 11.9, aineistopäivä 19.8.

S a i r a a n h o i t o p i i r i l l e

uusi Internet- ja intranet-palveluVarsinais-Suomen sairaanhoitopiiri uudistaa Internet- ja intranet-palvelunsa. Uuden ratkaisun tekniseksi toteuttajaksi valittiin toukokuussa tarjouskilpailun perusteella Wysiwyg Oy. Internet perustuu yrityksen eWriter-ohjelmistoon ja intranet wGroups-ohjelmaan. Wysiwygin ratkaisuja käyttävät mm. KTV, SurfEu, Kiipula-opisto, Ruutune-lonen, Suomen Journalistiliitto ja Pankki-automaatit Oy. Lisätietoja yrityksestä, ks. www.wysiwyg.Þ Tavoitteena on julkistaa uudet Internet-sivut syyskuun viimeisellä viikolla. Intrane-tin uudistaminen kestänee työn laajuuden takia hieman pidempään. Nykyisiä www-sivuja päivitetään enää vain aivan välttä-mättömiltä osin. Valittu ratkaisu on sellainen, jossa sisäl-lön syöttäminen ja muukin ylläpito tapah-tuu kokonaan Internet-selaimen avulla. Käytön helppouden ansiosta www-sivujen toimittamiseen voi osallistua hyvinkin suuri joukko henkilöitä kaikista sairaanhoitopiirin sairaaloista. Lisätietoja antaa hankkeen projekti-päällikkö Esa Halsinaho, puh. 3131 083 esa.halsinaho@tyks.Þ

«E-lukusali«I n t r a n e t i s t ä p ä ä s y e l e k t r o n i s e e n l u k u s a l i i n

Turun yliopiston kir-jastoon elektronisessa muodossa. E-lukusalin palveluja voi käyttää TYKSin verkossa ole-vilta työasemilta. Eräät lehdet vaativat lisäksi lehtiluettelossa ilmoi-tetun salasanan. Elektronisen luku-salin palvelut tuottaa yliopiston kirjasto. TYKS maksaa osan tilauksista. Lääketieteellinen tiedekuntakirjasto opastaa mielellään e-lukusalin käytössä. Samoin palau tetta voi lähettää lukusalin säh-köpostilinkin kautta.

Yhteydet: informaatikko Helena Tähtinenpuh. 333 7532, heltah@utu.Þ

tai tiedekunta-kirjastonhoitaja Saimi Schwelapuh. 333 7534schwela@utu.Þ

Turun yliopiston kirjaston lääketieteellisen elektronisen lukusalin palvelut ja käytettä-vyys ovat parantuneet. Elektroniseen luku-saliin pääsee nyt TYKSin intranet-kotisivun linkistä �E-lukusali�. E-lukusalissa on tällä hetkellä tarjolla lähes tuhat elektronista lehteä, 54 tietokantaa sekä parikymmentä elektronista lehteä. Sieltä löytyy myös 76 lääketieteellistä linkkiä. Medline-tietokanta, Science Citation Index (Web of Science), sekä lehtien impact factorit si sältävä Journal Citation Report (JCR) sijaitsevat Tietokannat-osiossa. Useiden tietokantojen artikkeliviitteistä pääsee suoraan artikkeleiden kokotekstei-hin, mikäli kyseinen lehti on han kittu

PL 300, 00031 Instrumentarium.Puh. 010 394 555, faksi 010 394 5566www.instrumed.fi

Instrumed on anestesian, tehohoidon ja leikkaussalivarustelun kokonaistoimittaja. Asiantuntijamme auttavat

rakentamaan toimivia, luotettavia ja käyttäjäystävällisiä kokonaisratkaisuja maailman johtavien valmistajien

tuotteista.

Tärkeimmät tuotealueemme ovat:

Datex-Ohmeda potilasvalvontamonitorit, anestesiakoneet ja ventilaattorit • Deio Information Systems kliiniset

tietojärjestelmät • Ohmeda Medical keskoskaappi-/lämmitinjärjestelmät ja valohoitotuotteet • Maquet leikkaus-

pöytäjärjestelmät ja kalusteet • Heraeus Med valaisimet ja kattokeskusjärjestelmät • Aspect Medical monitori

unen syvyyden mittaamiseen• Mortara Instruments EKG-laitteet • Cardiac Science defibrillaattorit

Sinua palvelevat pääkonttorimme Helsingissä ja alueelliset myyntipisteemme

Turussa, Kuopiossa ja Oulussa. Soita meille: 010 394 555.

Kehittyneet kokonaisratkaisutleikkaussaliin ja tehohoitoon