VILKKU

Aikuislukiossa unelmista totta s.8 Kouluturvallisuutta tutkittiin s.14

Aki ja Tarjat saivat kehittäjä-

palkinnon

3 2 0 1 0Ta m p e r e e n k a u p u n g i n h e n k i l ö s t ö l e h t i

VILKKU Tampereen kaupungin henkilöstölehti 46. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen kaupungin viestintäyksikkö TOIMITUKSEN OSOITE Vilkku, Tampereen kaupunki, PL 487, 33101 Tampere PÄÄTOIMITTAJA Raija Lindell TOIMITUSSIHTEERI Tarja Nikupaavo-Oksanen, juttuideat ja -vinkit 050 552 6339 tai tarja.nikupaavo- oksanen@tam-pere.fi VILKKU INTER NETISSÄ www. tampere.fi/tampereinfo/ viestinta/julkaisut/vilkku TAITTO Marja Muhonen PAINOPAIKKA Painoyhtymä Oy, Porvoo ISSN 0357-1777

SEURAAVA VILKKU ilmestyy kesäkuussa. Etukäteen sovittu aineisto on toimitettava 14.5.2010 mennessä toimitussihteerille. Toimi tuksella on oikeus aineiston käsittelyyn ja ly-hentämiseen. KANNEN KUVA Susanna Lyly. Tarja Saarinen (vas.),Tarja Toivonen ja Aki Setälä palkittiin kehittäjäpalkinnolla yksilöllisestä yölastasta. OSOITTEENMUUTOKSET

omalle palkanlaski jalle. PAINOSMÄÄRÄ 15 000 kpl.

PÄÄKIRJOITUS • HUHT IKUU 2010

Koko talvi tästä on puhuttu: Koukkuniemen vanhuksia ei hoideta kunnolla, kouluissa oppilaat joutuvat olemaan keskenään, kun opettajille ei palkata sijaisia, lukioita lakkautetaan ja so-

siaaliasemia keskitetään. Kaupunki säästää ja se näkyy. Joka aamu Aamulehdestä löytyy ainakin yksi ikävä juttu kaupungin, siis meidän, toiminnastamme.

Tällainen ei voi olla vaikuttamatta meihin kaikkiin, niin kaupungin työntekijöihin kuin luotta-mushenkilöihinkin. Jos joka päivä asiasta julkisuudessa toitotetaan, siihen alkaa kohta jo itsekin uskoa, oli se sitten totta tai ei. Miten me itse siis voisimme tilannetta muuttaa? Totuus kun kuiten-kin on se, että rahaa ei yhtäkkiä tule mistään meitä pelastamaan!

Tuottavuus on kirosana monille. Sen kun ajatellaan tarkoittavan sitä, että työntekijän sel-känahasta revitään enemmän. Yritykseen verrattuna kunnan palvelutuotannossa on kuitenkin yksi merkittävä ero: kunnan tehtävänä on tuottaa palveluita ja sitä kautta hyvinvointia kuntalaiselle, ei vain taloudellista tulosta. Tätä voidaan kutsua myös vaikuttavuudeksi. Kunnan onkin tuottavuutta tavoiteltaessa aina arvioitava myös toiminnan vaikuttavuutta kuntalaisen näkökulmasta.

Vaikuttavuuden tavoittelusta voisikin tulla meidän tuottavuutemme kulmakivi. Ehdotan, että lopetamme nyt säästämisestä puhumisen. Aletaan sen sijaan puhumaan siitä, miten voisimme lisätä toimintamme vaikuttavuutta. Kun keskitymme siihen, että teemme asioita, jotka palvelevat kun-talaista, samalla toivottavasti huomaamme, mikä tekemisestämme on sellaista, josta kuntalaiselle ei ole merkittävää hyötyä. Näistä tekemisistä on sitten osattava myös luopua. Kun vaikuttavuutta siis lisätään, myös tuottavuus paranee.

Hyviä avauksia on jo näkyvissä. Kotihoidossa tavoitteena on, että asiakastyön osuutta käyte-tystä kokonaistyöajasta voidaan nostaa jopa parikymmentä prosenttia, kirjaston joillain osastoilla uudenlaista asiakaslähtöistä työotetta on harjoiteltu syksystä lähtien koko henkilöstön voimin ja

valtuuston hyväksymässä kaupungin tuotta-vuusohjelmassakin on asetettu tavoitteeksi, että hallintoon kuluvaa työaikaa vähenne-tään. Tätä varmasti ainakin kaikki kaupungin byrokratiaan turhautuneet esimiehet odotta-vat innolla!

Vaikuttaviin palveluihin keskittyminen edellyttää meiltä uudenlaista ajattelua. Sen tavoittelussa tarvitaan meidän kaikkien pa-nosta. Vaikuttavuus ei synny käskemällä eikä säästämällä. Se syntyy asiakaslähtöisyydellä, henkilöstön osallistumisella, olemassa olevia työtapoja uudelleen arvioimalla, totutun ky-seenalaistamisella ja sillä, että itse uskomme oman toimintamme tarpeellisuuteen ja ennen kaikkea sen vaikuttavuuteen.

Vaikuttavuuden lisääminen ei ole help-poa, mutta se on mielekästä. Ainakin jos sitä verrataan säästämiseen.

Kari Hakarikehitysjohtaja

Hei, me säästetään!

SU

SA

NN

A L

YLY

2 Pääkirjoitus

3 Kehittäjäpalkinnot jaettiin

5 Tuottavuusohjelmalla vaikuttaviin palveluihin

6 Tue Mwanzan kouluja kirpparilla

8 Lasten ja nuorten kulttuurilla teemavuosi

9 Oppia ikä kaikki aikuislukiossa

10 Virikkeellinen kirjastotunti tulee luo

12 Mukana yhteisöllisessä mediassa

13 Työharjoitteluasiat Typaan

14 Kouluturvallisuus kartoitettiin

14 Taideiltapäivässä syntyi karhuja

16 Katuympäristön ammattilaiset

17 Infra satsaa avoimuuteen

18 Sarjakuva: Tarmo Touhunen

19 Tukihenkilöksi pojalle

20 Vihreällä viikolla luontoon

S ISÄLTÖ

TEKSTI MINNA OLL IKAINEN

Sirpa Mäkelän vetämässä työryhmässä tehtiin työhyvinvointi -

opas, jonka avulla päivähoidon työntekijöiden jaksamista voidaan

parantaa. Henkilökunnan hyvinvointi li-sää lasten hyvinvointia. Köyttä

kiipeilee Annika Saarinen.

Tämän vuoden kehittäjäpalkinnoilla an-nettiin tunnustusta muun muassa työ-

hyvinvointia parantaville ja käytännön työtä helpottaville ideoille. Viidennen kerran jaettuun kehittäjäpalkintoon tuli yhteensä 73 hakemus-ta. Näistä 16 palkittiin 500–3 000 euron raha-summalla.

– Erityisesti toivottiin työhyvinvointiin ja henkilöstön jaksamiseen ja osaamiseen liittyviä ideoita. Kävimme hakemuksia läpi tästä näkö-kulmasta, kertoo kehittäjäpalkintotyöryhmän puheenjohtajana toiminut henkilöstösuunnitte-lija Satu Koski.

Suurimman eli 3 000 euron palkinnon sai päivähoidon työhyvinvointiopas. Sitä oli tekemäs-sä viidentoista hengen työryhmä, jonka jäsenet edustivat päivähoidon eri ammattiryhmiä ja aluei-ta organisaation sisältä. Oppaan aikaansaamiseksi ahkeroitiin kaksi ja puoli vuotta, joten tyytyväisyy-teen on aihetta.

– Hyvältähän tämä tuntuu. Yksi työryhmä-läisistä sanoi osuvasti, että saatiin palkinto siitä, minkä tekeminen yhdessä oli mukavaa, kertoo päi-vähoidon eteläisen alueen ja Härmälän päiväkodin johtaja Sirpa Mäkelä, joka toimi työhyvinvointio-pastyöryhmän puheenjohtajana.

Työryhmän tähtäimessä oli helppolukuinen opas, jossa puhuttaisiin päivähoitotyön kielellä. Op-paan sisältö muotoutui monien keskustelujen kaut-ta. Työryhmä kysyi työntekijöiltä, mistä heidän työ-hyvinvointinsa koostuu. Kun opas oli valmis syksyllä 2009, työryhmä totesi tavoitteidensa täyttyneen.

Myös kehittäjäpalkinnon arviointiraadin mieles-tä hyvinvointiopas on onnistunut. Raadin mukaan oppaassa on määritelty päivähoidon keskeisimmät

4 VILKKU 3 / 2010

Kehittäjäpalkinnot 2010

Päivähoidon työhyvinvointiopas (3000 e) Lukioiden yhdistymisen valmistelu (2000

e) T-seniorit (2000 e) Henkilöstökoulu-tus kouluterveydenhuollossa (1500 e) Päivä hoidon luovan toiminnan kurssit (1500 e) Nivelrikkopoliklinikan toiminnan kehit täminen (1500 e) Työhyvinvoinnin kehit täminen laitoshoidossa (1500 e) Uudistetut kirjastopalvelut ikäihmisille ja erityisryhmille (1500 e) Leikkaukseen tulevien ei-suomenkielisten potilaiden esitietolomake (1000 e) Prosessityö avopalveluissa (1000 e) RKO-lastateam (1000 e) Jälkihuollon taloudellisen tuen myöntämisen prosessikorjaus (500 e) Pukemisteline päiväkodissa (500 e) Suolaliuosruutta (500 e) Parempi roudaus menetelmä (500 e) Pakkaus- ja kuljetusvaunu (500 e)

Mia Vaelma, Milja Syrjänen ja Reetta Aukio ovat saaneet ikäihmisiltä paljon tarinoita siitä, miten videopuhelu ja

kosketusnäyttö ovat helpot-taneet elämää.

lähtökohdat ja asetettu tavoitteita. Oppaan avulla voidaan mitata työhyvinvointia.

Päivähoidon työhyvinvointiopas on yh-teinen kaikille päivähoidon yksiköille, ja se on jaettu jokaiseen päiväkotiin. Jatkossa oppaan hyödyntämistä ja työhyvinvoinnin kehittämis-tä käytännössä seurataan päivähoidon johto-ryhmässä ja johtajatiimin kokouksissa.

Palkinnon saaneeseen työryhmään kuu-luivat Sirpa Mäkelän lisäksi Ritva Aho, Eija Björk, Juha Forsman, Riitta Hannelius, Aulikki Helenius, Tarja Kananen, Tuula Leppänen, Seija Niemi, Ritva Paularanta-Kokkonen, Marika Pihkanen, Anni Ranto, Tiina Savolainen, Hanna Taura ja Liisa Tietäväinen.

Palvelua yhdellä painalluksellaKotonaan asuvat ikäihmiset voivat tuntea olonsa turvattomaksi ja yksinäiseksi. Omai-set saattavat asua kaukana, eivätkä omat voi-mat välttämättä riitä ulkoiluun tai tapahtu-miin osallistumiseen. Tähän ongelmaan tarttui tietohallinnon T-seniorit-projekti, joka on osa EU-tason T-seniority-hanketta.

– Projektin tavoitteena on tukea ikäihmis-ten kotona asumista ja parantaa elämänlaa-tua uuden tekniikan avulla, projektisuunnitte-lija Mia Vaelma kertoo.

Mukaan valikoitiin terveydenhoidon työn-tekijöiden avustuksella 40 kotonaan asuvaa ikäihmistä, joille annettiin koekäyttöön kos-ketusnäytölliset tietokoneet. Kymmenen sa-manlaista konetta on päivätoimintayksiköiden käytössä. Näissä yhteensä 50 koneessa on T-seniorit-projektin kehittämä Ikälinja-liittymä.

– Ikälinja on käyttöliittymä, joka hyö-dyntää videoneuvottelutekniikkaa ja koske-tusnäyttöä, projektipäällikkö Milja Syrjänen sanoo.

Ikälinjan avulla ikäihminen saa yhdellä ruudun painalluksella kuva- ja ääniyhteyden Medineuvon päivystävälle hoitajalle 24 tuntia vuorokaudessa. Koneelta voi myös tarkistaa, mitä ohjelmaa ikäihmisille on tällä viikolla luvassa ja osallistua esimerkiksi päivätoimin-tayksikön järjestämään jumppaan videokame-ran antaman kuvan ja äänen välityksellä.

Lisäksi liittymässä on valmiina ikäihmis-ten kannalta hyödyllisiä nettilinkkejä. Video-

KU

VA

T: S

US

AN

NA

LY

LY

VILKKU 3 / 2010 5

puhelun avulla voi ottaa yhteyden myös lä-heisiin, vaikka heillä onkin käytössään aivan tavalliset tietokoneet.

– Yksi kaukaisimmista puheluista on otettu Intiaan. Asiakas lauloi Intiassa olevalle lapsenlapselleen syntymäpäiväonnittelut, Mia Vaelma kertoo.

Ikäihmiset ovat ottaneet Ikälinjan reip-paasti vastaan ja oppineet sen käytön helpos-ti. Yksi projektin tavoitteista olikin, että ikäih-minen pääsee nettiin, vaikka ei osaa käyttää tavallista tietokonetta.

T-seniorit-projekti palkittiin 2 000 eu-ron kehittäjäpalkinnolla. Milja Syrjänen, Mia Vaelma, projektisihteeri Reetta Autio ja tietohallintosuunnittelija Niila Mäkelä ovat palkinnostaan iloisen yllättyneitä.

Projekti loppuu tämän vuoden aikana. Siinä mukana olleet toivovat, että Ikälinjan käyttö jatkuu ja käyttöliittymälle löydetään siitä parhaiten hyötyvät kohderyhmät.

Kipu kuriin yölastan avullaLääkintävahtimestari Aki Setälän idea yö-lastojen tekemisestä lähti liikkeelle työpaikan huonenaapuruussuhteista. Setälä työskente-lee Hatanpään lääkäriaseman murtumavas-taanotossa, ja tekee pääasiassa kipsauksia.

Parin huoneen päässä lähihoitajat Tarja Toivonen ja Tarja Saarinen tekevät ranne-kanavaoireyhtymätutkimuksia rannekivuista kärsiville potilaille. Rannekanavaoireyhty-mässä (RKO) ranteessa kulkeva hermo on pinteessä, mikä aiheuttaa kipua.

Tästä syntyi idea, että RKO-potilaille voisi alkaa tehdä yksilöllisiä lastoja, jotka laitetaan yöksi käteen. Lasta pitää käden oikeassa asennossa. Rannekanavaoireyhty-

mässä oireet ovat pahimmillaan öisin, kun ihminen ei kiinnitä huomiota käsiensä huo-noon asentoon.

Ennen kuin Setälä alkaa tehdä yksilöllis-tä lastaa, asiakkaan on ensin saatava lääkä-rin lähete RKO-tutkimukseen Hatanpäälle. Mittauksen tekevä lähihoitaja kysyy asiak-kaalta yöllisistä kivuista. Jos kipuja on, hä-net ohjataan parin huoneen päähän Setälän pakeille.

Aki Setälä tekee lastan lasikuitukipsistä, joka on melko edullista materiaalia. Aikaa yh-den lastan tekemiseen kuluu 15–20 minuuttia.

– Lasta on anatomisesti muotoiltu ja van-hustenkin on helppo irrottaa se tarrakiinnityk-sen asiosta, Setälä kertoo.

RKO:sta kärsivät potilaat ovat usein hank-kineet lastansa terveyskaupasta, mutta kaup-pojen lastat ovat kalliita, eivätkä ne toimi kaikille. Ryhmä on saanut lastoistaan hyvää palautetta. Viime vuonna lastoja tuli tehtyä noin 80. Jotkut potilaat tarvitsevat vain yh-den lastan, toisilla oireita on molemmissa käsissä.

Lastahoito on kivunhoitoa, joka on mo-nille pitkäaikaista. Kaikkia RKO:sta kärsiviä ei voida leikata ja leikkausta joutuu usein odot-tamaan. Oireyhtymä on perinnöllisyydestä tai rasituksesta johtuvaa, ja siitä kärsii noin neljä prosenttia suomalaisista.

RKO-team, eli Aki Setälä sekä lähihoita-jat Tarja Toivonen ja Tarja Saarinen saivat kehittäjäpalkinnon toimintatavastaan, jolla voidaan systemaattisesti, järjestelmällisesti ja nopeasti helpottaa potilaiden elämää. Heidän menettelytapansa vastaa välittömästi poti-laan tarpeisiin, koska lasta saadaan saman tien mukaan.

Parempi roudausmenetelmäMuseoavustaja Kari Järvinen kyllästyi Mu-seokeskus Vapriikin ravintolan tuolien jatku-vaan siirtelyyn. Hän halusi tehdä kuljetus-vempeleen, jolla homma sujuisi ilman noste-lua. Keksinnön pohdiskelu alkoi vuoden 2008 syksyllä.

– Ajattelin, että täytyy tuohon jokin hel-pompikin konsti olla, Järvinen kertoo.

Vapriikin ravintolassa järjestetään paljon erilaisia tilaisuuksia, joita varten tuoleja ja pöytiä täytyy siirrellä ja niiden lukumäärää vaihdella tapahtuman järjestäjän toiveiden mukaisesti. Aikaisemmin tähän hommaan tarvittiin pahimmillaan kolme työntekijää yh-tä aikaa.Tuolipinot nosteltiin lavalle, jota yksi työntekijä lähti siirtämään. Vähintään yksi tar-vittiin pitämään tuoleista kiinni, jotta ne eivät putoisi lavalta siirtämisen aikana.

Kari Järvisen ja Mika Stjernan tekemä vehje on puinen ontto laatikko, joka laite-taan pumppukärryn päälle. Kun tuolit on pinottu ja laitettu riviin, siirtämisapuväline työnnetään pinojen alle ja tuolit kuljetetaan helposti pois.

– Uusi menetelmä kevensi ja yksinker-taisti työtä. Ainakin 30 tuolia pystyy nyt siir-tämään kerralla, ja siihen tarvitaan vain yksi henkilö, Mika Stjerna kuvaa.

Tuoleja siirretään keskimäärin kerran tai pari viikossa, mutta joskus jopa pari kertaa päivässä. Kari Järvisen ja Mika Stjernan ra-kentama vempele on tehty kertopuusta, jota käytetään Vapriikissa näyttelyiden pystyttämi-seen. Idea palkittiin 500 eurolla.

Mika Stjernan (vas.) ja Kari Järvisen ei enää tarvitse nostella tuoli-pinoja. Uudella vempeleellä pystyy kuljettamaan 30 tuolia kerralla.

Yksilölliset lastat parantavat monien yöunia.

6

Tampereen kaupungin tuottavuusohjelmalla tavoitellaan palvelujen tuottavuuden lisää-

mistä. Kuntatalouden vaikea tilanne pakottaa siihen. Kyse ei ole vain panos–tuotos-ajattelusta tai kustannusten vähentämisestä, vaan palvelu-jen laatu ja vaikuttavuus on huomioitava paljolti myös tuottavuuden näkökulmasta, selvittää pro-jektipäällikkö Sari Mäntylä hyvinvointipalvelu-jen tuotannon ohjauksesta.

Ohjelma sisältää jo menossa olevia asioi-ta ja uusia avauksia. Palveluketjuja kehitetään tilaajien ja tuottajien yhteistyönä. Hallinnon prosesseja tarkastellaan päällekkäisen työn vähentämiseksi, ja asiakastyöhön käytettävää aikaa lisätään. Sähköisiä palveluja kehitetään tukemaan muuta palvelujärjestelmää ja asiakas-lähtöisiä palveluja.

– Järjestämme 17. toukokuuta Vapriikis-sa tilaisuuden, jonne on kutsuttu tuotannon edustajia kertomaan, miten muun muassa pääl-lekkäisiä hallinnollisia työvaiheita voitaisiin vä-hentää ja tarpeeton poistaa. On paljon erilaista raportointia ja seurantaa, joka työllistää. Joskus vanhoja käytäntöjä on jäänyt vielä elämään, vaikka uusiakin on jo otettu käyttöön, Sari Män-tylä sanoo.

Tänä vuonna henkilöstöä voidaan palkita tuottavuuden paranemisesta, ja tässä työhyvin-voinnilla on suuri painoarvo.

– Henkilöstöjaosto hyväksyi 29.3.2010 palkitsemisen periaatteet, joissa työhyvinvoin-nin paranemi sesta ja hyvästä taloudenpidosta voidaan palkita yksiköitä, mikäli koko kaupun-gin tulos antaa siihen mahdollisuuden, Sari Mäntylä toteaa.

Tuottavuusohjelma haastaa Mäntylän mu-kaan sekä tuottajaa, tilaajaa että konsernihallin-toa, ja sillä on vahva kytkös talousarvioon. Tuot-tavuusohjelmaa toteutetaan osana kaupungin strategiaprosessia. Ohjelma sisältää runsaasti talousarvion toiminnallisia tavoitteita, joilla on tuottavuutta edistäviä vaikutuksia.

Avopalveluissa henkilöstö tekee tuloksenAvopalvelut käsittävät suurin piirtein sosiaali- ja terveyshuollon peruspalvelut, sen ulkopuolelle jäävät laitoshoito ja erikoissairaanhoito. Tuot-tavuusajattelu on ollut tuttua pitkään avopal-veluissa, eikä se liity vain säästämisvelvoittee-seen. Aina on parantamisen varaa, ja hyvinäkin aikoina tarpeita on enemmän kuin resursseja. Avopalveluissa on jo laadittu tuottavuuden pa-rantamiseksi omaa toimenpidesuunnitelmaa, ja tavoitteena on suunnittelupäällikkö Timo Tuuralan mukaan, että kevään kuluessa jokai-nen työntekijä tietäisi ohjelmasta, osallistuisi sen konkretisointiin ja sitoutuisi siihen.

– Meillä on avopalveluissa 2150 työnte-

Tampereen tuottavuusohjelma

Veroeuroilla hyviä ja vaikuttavia palvelujaTEKSTI TARJA NIKUPAAVO-OKSANEN

Avopalveluissa pyritään kasvatta-maan välittömän asiakastyön osuut-ta kokonaistyö-ajasta.

parantamalla pyrimme vähentämään sairaus-poissaoloja. Voimme näin saada kymmeniä ih-misiä lisää asiakastyöhön. Avopalveluissa saatiin

kijää, ja toiminnan tulos syntyy heidän työpa-noksestaan. Henkilöstö onkin avainasemassa tuottavuuden parantamisessa. Työhyvinvointia

KU

VA

: S

US

AN

NA

LY

LY

VILKKU 3 / 2010

VILKKU 3 / 2010 7

Päivähoito järjestää kirpputorin keskiviikkona 19.5. 2010 Vanhan

kirjastotalon musiikkisalissa ja päivä-hoidon tiloissa 1. kerroksessa. Kirp-putori on auki kello 9–11 sekä kello 15–17. Tuotto käytetään Mwanzan yhteistyökoulujen yhteydessä toimi-vien esiluokkien kalusto-, materiaali- ja välinehankintaan.

Päiväkodit osallistuvat tilaisuu-teen kannustamalla perheitä lahjoit-tamaan kirpputorille lelun tai pelin. Myytävänä on myös muuta laadukas-ta kirpputoritavaraa. Koko kaupungin henkilöstö voi tukea tapahtumaa käymällä ostoksilla tai lahjoittamal-la lelun tai pelin Mwanzan lasten koulunkäynnin hyväksi. Lahjoitukset voi toimittaa Vanhan kirjastotalon 1. kerrokseen 14.5. mennessä.

Tempaus liittyy Pohjoisen ja Ete-län kuntien yhteistyöohjelmaan, jossa Mwanza on Tampereen tansa-nialainen ystäväkaupunki. Ohjelman

viidestä osiosta yksi keskittyy esi- ja perusopetuksen väliseen kouluyhteis-työhön. Koulujen yhteistyöprojektissa on mukana viisi koulua Mwanzasta ja viisi koulu-esikoulutyöparia Tampe-reelta. Keväällä 2009 mwanzalaisissa yhteistyökouluissa vieraili neljä tam-perelaisten kumppanuuspäiväkotien edustajaa. Vierailun aikana tampere-laiset työskentelivät mwanzalaisten esikoulujen lapsiryhmissä ja keskus-telivat opetuksesta ja kasvatuksesta koulujen opettajien kanssa.

HA

NN

A H

JELT

Tamperelaisia päiväkodin työntekijöitä vieraili

Mwanzassa viime keväänä. Lamminpään päiväkodissa

esiopettajana työskennellyt Jaana Lehtoviita on

mwanzalaisten lasten ympäröimänä.

viime vuonna vähennettyä keskimäärin 4 päivää sairauspoissaoloja henkilöä kohden.

– Työhyvinvointia parantaa sekin, jos työn-tekijät voivat itse vaikuttaa työhönsä ja keskittyä omaan ydintehtäväänsä. Tarpeetonta hallintoa pitää vähentää, raportointia automatisoida ja asiakas- ja potilastietojärjestelmien käytettä-vyyttä parantaa. Näin luodaan tilaa välittömälle asiakastyölle, selittää Tuurala.

Tuottavuuden parantaminen näyttäytyy julkisuudessa usein työn vaativuuden lisäänty-misenä ja väen vähentämisenä. Tuuralasta on mahdollista toimia toisinkin. Henkilöstö sitoutuu tuottavuuteen, jos kokee sen eettisesti oikeaksi. Tuottavaa on tehdä oikeita asioita oikeaan ai-kaan oikeille asiakkaille. Näin toiminnasta tulee myös aiempaa kannattavampaa.

– Julkiset palvelut ovat kannattavia, kun niihin sijoitetuilla veroeuroilla saadaan aikaan toivottua hyvinvointia. Monituottajamallissa avopalvelujen on huolehdittava kestävästä menestyksestä. Toimijoita tulee enemmän ja kilpailu kasvaa. Kannaltamme on olennaista myös, satsataanko yhteiskunnassa ylipäätään hyvinvointipalveluihin. Tehtävämme on pysyä kehityksessä mukana.

Ammattiylpeys kasvaa toiminnan parantamisestaJulkiset palvelut eivät Tuuralasta ole automaatti-sesti vähemmän tuottavia kuin yksityiset.

– Isoista organisaatioista on aina etua, ja niissä on myös kehittämisresursseja. Tuottavuu-desta hyö tyvät palvelujen rahoittajat, käyttäjät ja henkilöstö.

Tuurala painottaa, että pelkkä ohjelma ja hyväkään suunnitelma eivät vielä paranna tuot-tavuutta, vaan varsinainen työ tehdään palve-lujen eturintamassa asiakastyössä. Toiminnan parantaminen kasvattaa henkilöstön ammatti-ylpeyttä. Motivoituminen kehittämiseen syntyy, kun siitä myös palkitaan. Ohjelman keskeinen tehtävä johdolle, esimiehille ja työryhmille on löytää keinot toimivalle tuottavuudesta palkit-semiselle.

– Myös kehittämishankkeilta edellytetään tuottavuusnäkökulmaa. Osassa palveluja voi-daan hyödyntää enemmän sähköisiä järjestel-miä, ja joitakin palveluja kuten neuvontaa voi-daan tarjota ryhmille, Tuurala mainitsee.

Tiedolla johtaminen olisi Tuuralan mukaan otettava oikeasti käyttöön työpaikoilla.

– Toiminnasta syntyvää tietoa pitää jalostaa ohjaustiedoksi, jota käytetään niin johtamisessa kuin oman työn suunnittelussa. Urheilussa tämä on viety huippuunsa, mutta myös työelämässä tietojohtaminen motivoi ja innostaa organisaa-tion kaikilla tasoilla.

Tue Mwanzan kouluja kirpputorilla

Mikä saa jaksamaan päivät leipätyös-sä, opiskelemaan illat koulussa, te-

kemään kotitehtäviä aamuyön tunneille ja heräämään taas kuudelta töihin? Aikuislu-kion opiskelijoita yhdistää lähes poikkeuk-setta yksi asia: nuoruudessa toteutumatta jääneet haaveet opiskelusta ja valkolakista. Näiden unelmien eteen ollaan valmiita teke-mään ankarasti töitä.

Hammashoitajana parikymmentä vuotta työskennelleen Tuija Heikkilän mielessä oli kauan kytenyt halu päästä lukioon. Lapset olivat pieniä ja talon rakentaminen kesken, joten oikeaa hetkeä joutui odottamaan.

– Lopulta vuonna 2005 aloin käydä aikuislukiossa iltaisin työn ohella. Tunteja oli puoli yhdeksään asti illalla ja siihen vielä kotiläksyt päälle. Alkuaikoina opiskeluinto oli kuitenkin niin valtava, että tuon kaiken jaksoi, Heikkilä nauraa.

Kynnys opiskelemaan lähtemisestä ei ollut korkea. Karu todellisuus omien tietojen vähyydestä yllätti vasta opiskelujen alettua.

– Ensimmäisissä kokeissa iski häpeä. En edes tiennyt, miten reaalikysymyksiin kuuluu vastata. Perhe on onneksi ollut koko ajan tukena. Vanhempi lapsi aloitteli samaan aikaan lukiota, joten opiskelusta muodostui yhteinen projekti.

Kevään ylioppilaskirjoituksissa Heikkilä kirjoitti englannin. Aiemmilla kerroilla kirjoi-tettuja aineita olivat äidinkieli, matematiik-ka, maantieto ja terveystieto. Tulokset eivät ole vielä saapuneet.

– Meni miten meni, mutta kaikkeni olen antanut. Laajaa yleistietoa lukio on joka ta-pauksessa kartuttanut, eikä opiskelupäätös ole hetkeäkään kaduttanut.

Englannin opiskelu oli muodostua Heik-kilän Akilleen kantapääksi. Kurssitahti oli niin kova, että uusia sanoja ei meinannut ehtiä oppia riittävän nopeasti.

– Kannustavat ja avuliaat luokkakaverit olivat suuri voimavara. Seassa on niin nuo-ria ammattikoululaisia kuin eläkeläisiäkin, joten välillä keskusteluista kehittyi melko mehukkaita. Eräskin pippurinen, iäkäs rou-va komensi tunnilla häliseviä pojankoltiaisia karskisti pitämään turpansa kiinni. Hiljaista tuli välittömästi, Heikkilä muistelee.

Ylioppilastutkinto avaa monelle ovet muihin oppilaitoksiin jatkokoulutukseen. Englannin kielitaidon ylläpitäminen on

8 VILKKU 3 / 2010

TEKSTI RI INA K ILP INENTampereen kaupungin kulttuuri- ja nuorisopalvelut viettävät vuonna 2010 lasten ja nuorten kulttuurin teemavuotta. Teemavuoden tarkoituksena on

lisätä nykyisten lasten ja nuorten kulttuuritapahtumien tunnettavuutta Tampe-reella ja Pirkanmaalla ja luoda mahdollisuuksia uusille lasten- ja nuorisokult-tuurin muodoille.

Teemavuoden päätapahtuma järjestetään lauantaina 28.8.2010 kello 12–22 Väinö Linnan aukiolla Finlaysonin alueella.

Päätapahtumassa on esillä koko lasten ja nuorten kulttuurin kirjo erilaisine esityksineen, työpajoineen ja näyttelyineen, joissa lapset ja nuoret voivat olla sekä katsojina ja kokijoina että erityisesti itse tekijöinä ja esiintyjinä. Tapahtuma tarjoaakin erilaisille lasten ja nuorten ryhmille loistavan esiintymistilaisuuden. Kulttuuri- ja nuorisopalvelut kartoittavat nyt lasten ja nuorten ryhmiä, jotka olisivat kiinnostuneita esiintymään tapahtumassa tai osallistumaan päivän to-teutukseen. Tervetulleita ovat kaikenlaiset kulttuurin ja taiteen harrastusryhmät, ja ryhmän panos voi olla muukin kuin lavalla toteutettava esitys tai näytös. Tär-keintä on lasten ja nuorten tekemisen into.

Ohjeet ilmoittautumiseen löytyvät www.nuortentampere.fi -sivustolta Lasten ja nuorten kulttuurin teemavuosi -osiosta. Ilmoittautumiset 30.4. men-nessä.

MA

RIK

A T

AM

MIN

EN

, V

AP

RII

KIN

KU

VA

-AR

KIS

TO

Esiintyjäksi lasten ja nuorten teemavuoden päätapahtumaan

Vapriikin Nukkemuseossa on avattu huhtikuussa tamperelaisen psykiatrian

erikoislääkäri Hannu Pekkarisen kokoel-masta koottu peltilelunäyttely Moottori-tieltä Marsiin. Pieneen näyttelyyn on saatu esille 115 värikästä ja liikkuvaa leikkikalua 1950–1960-luvulta.

Joukossa on autoja, moottoripyöriä, avaruusaluksia, robotteja, sirkuspellejä ja lentokoneita. Pekkarisen kokoelmaan kuu-luu noin kolme tuhatta peltilelua. Esineet ovat pääasiassa saksalaista tai japanilaista tuotantoa.

Näyttelyn nostalgiset lelut heijastavat oman aikansa maailmaa ja yhteiskunnan ihanteita. Sota- ja pulavuosien jälkeen usko tulevaisuuteen oli palautunut, mikä näkyy lelujen positiivisessa ilmeessä sekä lelu-pakkauksien mielikuvituksellisessa ulko -näössä.

Moottoritieltä Marsiin -näyttely on Vapriikissa ensimmäinen keräilijän kokoel-maa esittelevä näyttely. Se on avoinna elo -kuun loppuun 2011 saakka. Jatkoksi se saanee toisen Nukkemuseon teemaan liit-tyvän keräilijän näyttelyn.

Peltileluja Vapriikissa

9VILKKU 3 / 2010

Toteutumattomista unelmista totta

Juuri aikuislukion opinnot päätök-seen saanut Tuija Heikkilä (vas.)

kehuu erinomaisia opettajia ja tii-vistä ryhmähenkeä. Opinto-ohjaaja Kaisu Lager-Ruuti kannustaa lähte-

mään ennakkoluulottomasti opin tielle aikuisenakin.

Tampereen aikuislukio Opiskelu tähtää lukio- ja

ylioppilas tutkintoon. Tutkinnon suorittajalle opiskelu on ilmaista.

Kielten ja muiden yksittäisten aineiden opiskelu on mahdol- lista. Aineopiskelijoille opiskelu on maksullista.

Opetussuunnitelma on sama kuin päivälukioissa.

Mahdollista on jatkaa aiemmin keskeytyneitä opintoja, suorit- taa perusopetuksen päättö- todistus, korottaa perusasteen päättöarvosanoja tai valmistautua pääsykokeisiin.

Iltaopetus on pääsääntöisesti Sammon keskuslukiossa.

www.aikuislukio.tampere.fi

Heikkilän seuraava pitkän tähtäimen opis-keluprojekti.

– Nautin nyt siitä, että jää aikaa har-rastaa liikuntaa ja viettää aikaa perheen kanssa. Opiskeluun kannattaa panostaa to-sissaan, mutta se ei saa tapahtua perheen ja oman terveyden kustannuksin.

Oppimisen ilo saa herkistymäänTampereen aikuislukion opiskelijoiden ikä-haitari on noin 17–70 vuotta. Sekalaiseen seurakuntaan mahtuu työssäkäyviä, eläkeläi-siä, ammattikoulun ohella lukiota suorittavia ja maahanmuuttajia.

– Laman seurauksena monet ovat ryhty-neet opiskelemaan tähtäimessään pääsyko-keet ja uusi ammatti. Työttömäksi joutuneet ovat myös tulleet suorittamaan loppuun aikoinaan kesken jääneen lukion, opinto-ohjaaja Kaisu Lager-Ruuti sanoo.

Vuosittain aikuislukiosta valmistuu noin

250 opiskelijaa. Tänä keväänä uusia ylioppi-laita lakitetaan noin 200. Pääsyvaatimukse-na lukioon on peruskoulun päättötodistus. Tunneilla on oltava aktiivisesti läsnä. Etälukio voi olla parempi vaihtoehto, jos aika ei riitä paikalle tulemiseen.

– Opiskelun edetessä jokainen huomaa kyllä, jos rahkeet eivät riitä. Aikuislukiossa voi täydentää vanhaa tutkintoa, vaikka olisi jo ylioppilas. Ainereaaleja voi kirjoittaa lisää vaikka kaikki 12 halutessaan.

Lyhyiden kielten aineopiskelu on kas-vattanut suosiotaan kansainvälistymisen myötä. Espanjan kieli on ollut viimevuosien suuri hitti.

– Kaikilla ei ole ollut aikoinaan mahdol-lisuutta lukea ylioppilaaksi perheen taloudel-lisen tilanteen takia. Moni on tullut kyynelet silmissä kiittämään, kuinka ihanaa on vii-mein päästä oppimaan koko sydämestään, Lager-Ruuti kertoo.

10 VILKKU 3 / 2010

Kaikki eivät pääse omin jaloin kirjastoon korkean ikänsä, sairauden tai vamman ta-

kia. Kirjaston koti- ja laitospalvelut on tuonut lukemista, äänitteitä ja muuta aineistoa näil-le ryhmille jo yli 50 vuotta. Viime vuodet 10 työntekijän yksikkö on kehittänyt innokkaasti uusia palvelumuotoja kuten virikkeellisen kir-jastotunnin.

Kirjastovirkailijakaksikko Marjut Laurila ja Sari Rautiainen ovat esittäneet virikkeelli-sen kirjastotunnin viime syksystä lähtien jo 37 eri paikassa: dementiakodeissa, palveluta loissa, korttelikerhoissa ja päivätoimintaryhmissä. Van-han ajan asuihin pukeutuneina he näyttävät ku-vateoksia, lukevat runoja ja otteita kirjoista ja soittavat väliin pari musiikkikappaletta.

– Aloimme miettiä, miten voisimme ilah-duttaa niitä vanhuksia, jotka eivät jaksa enää itse lukea. Hankimme koulutusta draaman keinoista, esiintymisestä, elämänkaarityösken-telystä ja äänenkäytöstä. Aiheeksi valitsimme vanhuksille tutun Vanhan Tampereen. Sisällöksi kokosimme hauskoja tarinoita. Synkät aiheet ja sotajutut jätimme väliin, kertovat Marjut Laurila ja Sari Rautiainen.

Kun naiset ryhtyivät tarjoamaan kirjasto-tuntia eri paikkoihin, heidän kalenterinsa täyt-tyivät vauhdilla. Palaute tunnista on ollut hyvin positiivista, ja virkailijoita odotetaan jo uusinta-vierailulle. Vanhukset innostuvat muistelemaan, ja kirjastovirkailijat saavat itsekin kuulla kiin-nostavia tarinoita. Esitys on koskettanut kuuli-

joiden tunteita naurusta itkuun. Työntekijätkin ovat saaneet työhönsä uutta sisältöä.

– Olemme päässet sisään ryhmän maa-ilmaan. Ryhmässä aina joku liikuttuu, toinen kommentoi innokkaasti, ja karjalainenkin löy-tyy. Toki ryhmiä on hyvinkin erilaisia. Olemme myös päässeet tutustumaan pieniin dementia-koteihin, joissa on ihana, kodinomainen henki, Sari Rautiainen kertoo.

Kotipalvelulle ja viriketoiminnalle kysyntääVirikkeellistä kirjastotuntia jatketaan ensimmäi-sen kierroksen jälkeen. Teemana on edelleen Vanha Tampere, mutta uusin kaupunginosin. Kehittämispalkinnolla palkittu koti- ja laitos-

TEKSTI TARJA NIKUPAAVO-OKSANEN KUVAT SUSANNA LYLY

Kirjasto tulee uusin tavoin asiakkaan luo

11VILKKU 3 / 2010

Sari Rautiainen lukee kuvauksen Matti Wacklinin kirjasta Tammela, ta-rinoita torin kulmilta. Kirjojen tarinat, kuvat ja musiikki innostavat monia vanhuksia muistelemaan omaa elä-määnsä.

Marjut Laurila lukee ja jututtaa van-huksia. Virikkeellisellä kirjastotunnilla piipahdetaan muun muassa Rajaportin saunassa, Amurin yhteiskeittiössä ja ollaan Anni Polvan mukana koulussa.

palvelut tekee paljon muutakin kuten tarjoaa kirjastopalveluja Koukkuniemessä, Hatanpään sairaalan kahvilakirjastossa, Kaupin sairaalas-sa sekä Tammelakeskuksen ja Pispan palvelu-taloissa. Lisäksi kotipalveluasiakkaita on 119 ja yhteisöasiakkaita 44. Perinteistä laitoskirjas-totyötä on jouduttu kehittämään uuteen suun-taan, sillä itsenäisesti lukevia vanhuksia on lai-toksissa yhä vähemmän. Kotipalvelulle ja viri-ketoiminnalle on puolestaan tilausta.

– Palvelemme nykyään henkilökohtaises-ti ne Koukkuniemen asukkaat, jotka pystyvät lukemaan. Teemme henkilökunnan kanssa yhteistyötä, ja kirjasto on mukana jo siinä vai-heessa, kun asukas muuttaa Koukkuniemeen. Lisäksi toimitamme osastoille virikekasseja,

joihin on valittu musiikkia, filmejä, runoja, kuvateoksia ja toimintatuokioihin soveltuvaa aineistoa, Marjut Laurila kertoo.

Kotipalvelu lähettää kirjoja niille kotona asuville vanhuksille ja sairaille, jotka eivät itse pääse kirjastoon. Lääkärintodistusta ei kui-tenkaan kysytä. Henkilökohtainen palvelu on ilmaista asiakkaalle.

– Sovimme asiakkaan kanssa puhelimitse lähetettävistä kirjoista. Osa pyytää meitä valit-semaan kirjat. Työ on erittäin palkitsevaa, sillä kirja on monelle ainoa lohtu. Vanhin, 93-vuo-tias asiakkaani on joka kerta iloinen kirjakas-sista, Marjut Laurila kertoo.

Tammelasta Pispalaan sanoin, sävelin ja kuvinVirikkeellinen kirjastotunti Villa Wiolas-sa vie pienelle aikamatkalle Tampereen eri kaupunginosien vaiheisiin. Päiväsaliin on ko-koontunut parisenkymmentä vanhusta. Matka alkaa Tammelasta ja Tammelan torilta. Sari käy näyttämässä Ensio Kauppilan valokuvateosta vanhuksille. Vuonna 1953 Tammelan torilla oli vielä paljon hevosia kärryineen. Valokuva kir-voittaa muistoja.

– Hevoset olivat ihania, ne söi niin nätisti leipää kädestä, muistelee yksi naiskuulija.

Näemme vielä valokuvan nykyisestä kesäi-

sestä torista, kuvassa Raipe Helminen popsii mustaa makkaraa. Sari ja Marjut tiedustele-vat, kuinka moni pitää mustasta makkarasta. Enemmistölle tamperelainen perinneruoka maistuu. Saamme kuulla mustan makkaran vaiheista. Maalaiset toivat valmistamaansa herkkua torille myyntiin jo 1900-luvun alussa. Sota-aikana makkaran valmistuksessa oli tau-ko raaka-ainepulan vuoksi. Makkaran nousu maailmankartalle alkoi, kun palvaamo, suolaa-mo ja savustamo Kalle Tapola aloitti verimak-karan valmistamisen vuonna 1953.

Lukemisen ja muisteloiden lomassa lau-letaan yhdessä, kun Marjut ja Sari laittavat Tammerkosken sillalla -kappaleen soimaan. Aikamatka kirjojen välityksellä jatkuu Fin-laysonille, Amuriin ja Pispalaan. Finlaysonilta muistetaan pitkäaikainen lääkäri Herbert Fock, jonka tohtorointiin on oltu tyytyväisiä. Puutalo-Amurin näkymät tulevat eläviksi Ola-vi Koskisen runos sa ”Vanha Amuri”. Joku toteaa haikeasti, että vanhasta Amurista ei ole jäljellä muuta kuin työläismuseokortteli. Pispalan valssin soidessa siirrytään Pispalaan, ja kuulemme muisteloita Rajaportin saunasta kirjasta ”Puhrasta tuli”. Virikkeellinen kirjasto-tunti päättyy Lauri Viidan runoon ”Alfhild”. Runoilijan äidistä kertova runo saa mieskuulijan kyyneleet virtaamaan vuolaina.

12 VILKKU 3 / 2010

Sisältö edellä yhteisölliseen Tampereen kaupunki on lähtenyt mukaan

yhteisöllisiin medioihin uteliaana ja avoi-mena mutta jalat maassa. On keskitytty kaik-kein hyödyllisimmiltä vaikuttaviin palveluihin. Kaupungin tiedotteet ja avoimet työpaikat jul-kaistuvat mikroblogipalvelu Twitteriin, ja kau-pungin nettisivuilla käyvät voivat yhdellä klik-kauksella itsekin jakaa kiinnostavimpia tiedot-teita käyttämiinsä yhteisöllisen median palvelui-hin. Facebook-sivu tai -ryhmä on muun muassa Vapriikilla, Tampere Filharmonialla, Viikinsaa-rella, joukkoliikenteellä, nuorisokeskuksilla ja kirjastoilla. Nuorisopalveluille kanssakäyminen verkossa luontuu erityisen hyvin. Nuori voi jutel-la nuorisotyöntekijän ja toisten nuorten kanssa Netari-nuorisotiloissa Habbo-hotellissa ja IRC-galleriassa sekä neuvontatapiste Deskissä.

Yhteisölliselle medialle on ominaista avoi-muus ja osallistuminen. Käyttäjät tuottavat itse sisältöjä, vinkkaavat niistä toisilleen ja muo-dostavat yhteisöjä. Verkkoviestintäsuunnittelija Satu Aalto kuvailee yhteisöllisen median pal-velua kuin torina, jonne yksikkö voi pystyttää ihmisten kanssa seurustelemiseksi oman kojun eli organisaationsa sivun tai profiilin. Erilaisia medioita on tarjolla verkottumiseen, keskuste-luun ja sisällön jakamiseen.

– Netissä käytetään aikaa jo 28 prosent-tia vapaa-ajasta. Ja tämäkin tuorein tutkimus on jo vuodelta 2008. Suomessa suosituimpia nettipalveluja ovat Google, Facebook, Yahoo ja

Youtube, Satu Aalto kertoi yhteisöllisen median teematilaisuudessa, joka järjestettiin kaupun-gin tiedottajille ja tiedotusvastaaville.

Tilaisuudessa jaettiin kokemuksia ja kes-kusteltiin yhteisöllisen median käytöstä kau-pungilla. Pohdintaa herätti erityisesti työnte-kijän siviiliminän ja työroolin sekaantumisen vaara verkossa. Monissa palveluissa yksikölle voidaan kuitenkin perustaa yleisprofiili, jolloin kenenkään työntekijän ei tarvitse esiintyä omal-la nimellään eikä yksikön profiilia tarvitse tekni-sesti sitoa kehenkään työntekijään.

Tietoturva ja yksityisyyden suoja muistettavaViestintäjohtaja Anna-Maria Maunu ei keho-ta yksiköitä ryntäämään suin päin yhteisölliseen mediaan, mutta kelkastakaan ei auta pudota.

– Yhteisöllinen media on väline, ei elämää suurempi asia. Se toimii siten, että ihmiset ovat osa yhteisöä. Yhteisöllisessä mediassa korostuu entisestään se, että viestintä on kaksisuuntais-ta. Mukaan kannattaa mennä sisältö edellä eli yksiköllä tulisi olla sinne soveltuvaa sisältöä tar-jolla. Jos yksikkö päättää mennä mukaan, sen on pystyttävä järjestämään resurssit toiminnan ylläpitoon. Kaikkien ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, vaan voimme ottaa oppia toistemme kokemuksista, Maunu painottaa.

Keskustelu yhteisöllisestä mediasta kan-nattaa Maunun mukaan nähdä jatkumona.

– Joka kerta, kun jokin uusi viestintäväline otetaan käyttöön, käydään aina uusi keskustelu sen merkityksestä ja tarpeesta. Kirjoja on sen-suroitu ja kirjarovioita poltettu, eivätkä kaikki olisi suoneet lukutaitoakaan rahvaalle. Lukemi-sen kun ajateltiin vievän aikaa työnteosta.

Anna-Maria Maunun mukaan yhteisöllisen median käytössä työpaikalla pätevät samat säännöt kuin muidenkin viestintävälineiden.

– Voimassa on edelleen kaupungin ver-kon käyttöä koskeva määräys vuodelta 2006. Työpaikan työasemat ohjelmistoineen ovat työtehtävien suorittamista varten. Pienimuotoi-nen yksityiskäyttö on sallittu, kun se ei häiritse omaa eikä toisten työtä. Työntekijän on myös noudatet tava kaupungin tietoturvaohjeita ja muussakin toiminnassa pätevää yksityisyyden suojaa. Yhteisöllinen media lisää vapautta, mutta kääntöpuoli on se, että verkossa voi teh-dä kiusaakin tehokkaasti.

Tampereen sähköisiä osallistumistapoja EurooppaanTampere on mukana EU-hankkeessa, jossa 12 Euroopan maata jakaa kokemuksiaan sähköi-sestä osallistumista ja ottaa oppia toisiltaan. eCitizen II -hanketta vetää Suomen Itämeri Ins-tituutti, ja kaupungilta hankkeeseen osallistuvat kuntademokratia-, viestintä- ja tietohallintoyk-siköt. Tampere levittää omia osallistumistapo-jaan muille osallistujille. Kaupungilla hankkeen

TEKSTI TARJA NIKUPAAVO-OKSANEN

13VILKKU 3 / 2010

Työharjoittelu- ja velvoitetukipaikat Halosta Typaan

Työllisyydenhoidon palveluyksikkö Ty-pa hallinnoi nyt kaupungin yksiköi-

den työharjoittelu- ja velvoitetukipaikko-jen välitystä. Typan koordinoimaa työhar-joittelua on nuorten työharjoittelu työ-markkinatuella ja yli 25-vuotiaiden työ-elämävalmennus. Velvoitetyöllistäminen koskee yli 55-vuotiaita, joilla on siihen oikeus. Palvelu siirtyi Typaan helmikuussa hallintopalvelueskus Halolta. Tukityöpaik-kojen välitys on siirtynyt Typaan jo aiem-min, ja siitä vastaa Välke-projekti.

Velvoitetyöllistämis- ja työharjoittelu-asioita Typassa hoitavat henkilöstöasian-tuntijat Anne Oittinen ja Ulla Kirjanen. Typa löytyy Tullin alueelta Hammarenin-katu 8 B:stä. Kaupungin yksiköt voivat ottaa Typaan itse yhteyttä tarvitessaan työharjoittelijoita, ja Typa myös tarjoaa yksiköille työharjoittelijoita. Yksiköiden avoimet paikat laitetaan hakuun työ- ja elinkeinotoimistoon. Yksiköt voivat olla yhteydessä työllisyydenhoidon palveluyk-sikköön ja ilmoittaa harjoittelupaikoista esimerkiksi sähköpostilla tukityolliste-tyt@tampere.fi

– Työmarkkinatuella työharjoitteluun tulevat ovat pääasiassa nuoria, jotka et-sivät paikkaansa elämässä ja haluavat kokeilla jotain alaa. Työelämävalmennuk-seen tulevat ovat iäkkäämpiä, ja haluavat

sijoittua takaisin työelämään. Suurin osa asiakkaistamme on innokkaita tulemaan harjoitteluun, sillä kukaan ei halua olla väliinputoaja. Harjoittelusta saa aina työ-kokemusta ja merkinnän omaan CV:hen, Anne Oittinen kertoo.

Yksiköt pestaavat työharjoittelijoita mielellään. Anne Oittisen ja Ulla Kirjasen mukaan erityisesti päiväkodeille, kirjas-toille, kouluille ja hoitoalan työpaikoille lisäkädet ja -jalat ovat tervetulleita. Yksi-köt ottaisivat harjoittelijoita enemmänkin, mutta aina ei löydy resursseja opastuk-seen. Työharjoittelu kestää yleensä 1–6 kuukautta, mutta voi jatkua pitempään-kin. Velvoitetyöpaikka on enintään 8 kuu-kauden pituinen.

Harjoittelijoiden ja työnhakijoiden esihaastattelut tehdään Typassa ja yk-sikössä päätetään henkilön valinnasta. Myös harjoittelu- ja työsopimukset teh-dään Typassa, joka hoitaa yhteydet työ- ja elinkeinotoimistoon. Henkilöstöasi-antuntijat muistuttavat, että hakijoiden tulee olla työ- ja elinkeinotoimistossa työttömänä työnhakijana. Harjoittelu- tai työpaikan hakijat varaavat ajan haastat-teluun Typasta.

Lisätietoa www.tyollisyysportti.fi/tampere

mediaan

Kaupungille työvoimapoliittiseen työharjoitteluun hakevat nuoret käyvät henkilöstöasiantuntija Anne Oittisen haastattelussa.

projektipäällikkönä toimii Eija Uurtamo.– Olemme tekemässä kaupungin Valma-

valmistelufoorumista Valma-mallia eurooppa-laisten kaupunkien hyödynnettäväksi. Valma aiotaan ottaa käyttöön ainakin Hollannissa ja Tsekissä. Valmaa kehitetään helppokäyttöi-semmäksi. Pohdimme myös, miten kuntalai set saisivat paremmin tiedon Valmassa olevista asioista ja voisimmeko muokata Valmaa yhtei söl-lisen median suuntaan, Eija Uurtamo esittelee.

Valmaan valitaan kaupungin hallinnossa käsittelyssä olevia asioita, joista kuntalaiset voivat kertoa mielipiteensä yleensä jo val-mistelun alkuvaiheessa. Mielipiteet menevät tiedoksi päätöksentekijöille ja valmistelijoille sekä näkyvät myös internetissä Valmassa, jos kommentin antaja niin valitsee. Valma on osal-listumisen väline, mutta ei äänestyskone, joka vaikuttaa suoraan päätöksentekoon.

– Uskon, että valmistelijat ovat iloisia, kun saavat uusia tietoja ja näkökulmia Val-man kautta. Vastustavista kommenteistakin on hyötyä, Eija Uurtamo huomauttaa.

Kaupunki saa myös muilta osallistuja-kaupungeilta virikkeitä. Esimerkiksi Italiassa Bolognassa maahanmuuttajat ovat itse kään-täneet omille kielilleen kaupungin internetsi-vuja. Uurtamon mukaan tätäkin kokemusta voisi soveltaa jotenkin Tampereellakin.

Maaliskuussa pidetyssä teematilaisuudessa jaettiin kaupungin yksiköiden kokemuksia yhteisöllisestä mediasta.

14 VILKKU 3 / 2010

Tampereen kaupunki selvitti huoltajien, hen-kilökunnan ja oppilaiden käsityksiä perus-

koulujen turvallisuudesta laajalla sähköisellä kyselyllä vuoden vaihteessa. Huoltajien vasta-uksia saatiin yhteensä 1462, henkilökunnalta 1184 ja oppilailta 5784 kappaletta. Arviointi-tutkimuksen toteutti tietotuotanto ja laadun-arviointitiimi.

Tutkimus- ja arviointipäällikkö Riitta Juu-senahon mukaan käsillä on poikkeuksellisen suuri ja laaja tamperelaisten koulujen turvalli-suutta kuvaava aineisto. Tuoreita tuloksia voi-daan hyvin soveltaa jo kevään aikana.

– Turvallisuus on kaiken oppimisen edelly-tys. Tämän vuoksi on tärkeää tarkastella sään -nöllisesti koulun turvallisuutta, toteaa Juu sen-aho.

Yli puolet vastanneista oppilaista kulkee koulumatkansa kävellen. Koulut ja koulumatkat koetaan pääosin turvallisiksi. Keskustakouluis-sa koulumatkojen turvallisuutta on parannettu esimerkiksi siten, että isot oppilaat saattavat pienempiä. Koulujen pihoilla vaaraa aiheuttavat lähinnä pihaan asti autoilla lapsiaan saattavat vanhemmat.

Huoltajat kommentoivat koulujen piha-alu-eiden valaistusta usein riittämättömäksi. Heistä

Aika loppuu kesken! Millainen häntä kar-hulla on? Kuinka iso pää karhulla on? Ai,

sinä teet tuollaisen? Saanko matkia? Sinun kar-hu on ihana! No, itselläsi vasta onkin! Kaikki nämä tokaisut ja huomiot tuli sanotuiksi opet-tajien taideiltapäivässä, joka on osa Taidekaari-kulttuurikasvatusohjelman kevättarjontaa. Tai-deiltapäivä järjestettiin 24. maaliskuuta Sara Hildén -akatemiassa. Taideiltapäivässä tutus-tuttiin Taidekaaren käynnissä olevaan museo-pedagogiseen Karhun kierros -kokonaisuuteen, nautittiin yhdessäolosta ja saatiin virikkeitä ku-vataidetyöskentelyyn omassa esiopetusryhmäs-sä tai 1. luokalla. Taideiltapäivään sai paikan 15

Opettajien taideiltaTEKSTI T I INA HEIKKINEN

Koulujen turvallisuudesta saatiin arvokasta tietoa

TEKSTI TARJA NIKUPAAVO-OKSANEN

pelkästään järjestyssäännöillä koulu ei pysty tänä päivänä suojaamaan lasta väkivallalta, kiu-saamiselta tai häirinnältä. Juusenahon mukaan on luotava, ja on jo luotukin, uudenlaisia tapoja vaikuttaa asioihin. Lasten osallistaminen koulun arjen toimintaan on yksi keskeinen tapa. Oppi-laatkin toivoisivat, että heitä kuultaisiin koululla entistä enemmän.

Työrauhaa kaivataanHuoltajien mielestä välituntivalvonta ei ole riit-tävää, ongelmallista se on erityisesti sokkeloisis-sa koulupihoissa. Oppilaat kritisoivat koulutilo-jen siivousta ja viihtyisyyttä, erityisesti wc-tilojen hygienia puhuttaa. Remontoiduissa ja uusissa kouluissa ollaan tyytyväisiä niin piha-alueisiin kuin opetustiloihinkin. Turvallisten ja luotetta-vien aikuisten läsnäolo on huoltajille kaikkein tärkeintä tulevaisuuden kannalta.

Kaikkien vastaajien mielestä on tärkeää, että kiusaamiseen puututaan aina. Kaikki kiu-saamistapaukset eivät kuitenkaan tule opetta-jan korviin. Juusenahon mukaan koulutervey-denhoitajat voisivat auttaa tässä, kunhan heillä olisi riittävästi aikaa yksittäisen koulun oppi-laille. Huoltajat ja oppilaat korostavat sitä, että järjestyssäännöistä tulisi kaikkien pitää kiinni.

Elina Hautamäen (vas.), Marjo Ruhalan ja Tuula Leppäsalkon hyppysissä valmistuu ihania karhuja opettajien taideiltapäivässä.

Myös opettajat mainitsevat, etteivät kaikki aina sitoudu koulun yhteisiin sääntöihin.

Kodin ja koulun yhteistyön sujuu kaikkien vastaajaryhmien mielestä hyvin. Sen sijaan lisää työrauhaa oppitunneille kaipaavat kaikki.

– Uudet yhteistoiminnalliset opetusmene-telmät tuovat oppituntiin liikettä ja oppilaiden puhetta enemmän kuin mihin vanhemmat ovat omana kouluaikanaan tottuneet, toteaa Juu-senaho. Myös oppilaiden tasoerot edellyttävät opettajalta jatkuvaa opetuksen eriyttämistä ja keskittymistä yksittäisen oppilaan akuuttiin pulmaan.

Kerhotoiminta saa kovasti kiitosta siellä, missä sitä järjestetään. Kysyttäessä mikä on kaikkein tärkeintä koulussa, valtaosa vanhem-mista, lähes 70 prosenttia, mainitsi laadukkaan ja monipuolisen opetuksen. Henkilökunta lisäsi tähän vielä pienet opetusryhmät. Oppilaiden mielestä tärkeintä koulussa on hyvät kaverit.

Härmälän koulussa parannettaisiin viihtyisyyttäOpettajat, oppilaat ja vanhemmat kohentaisi-vat yksissä tuumin koulunsa viihtyisyyttä ja siis-teyttä. Tämä tulos nousi esiin Härmälän koulun turvallisuuskyselyssä. Vuonna 1952 valmistunut

Eli H ä ( ) M j R h l j T l L ä lk h i ä

15VILKKU 3 / 2010

päivässä koettiin luomisen iloa ja tuskaa

Härmälän koulussa perusasiat ovat turvallisuuskyselyn mukaan kunnossa. Oppilaat, opettajat ja huoltajat haluaisivat kohentaa koulutilojen viihtyisyyttä ja sisäil-man laatua.

kokonaisuuteen osallistuvaa opettajaa tai las-tentarhanopettajaa. Kokonaisuuden lähtökoh-tana on museokeskus Vapriikin tuore Karhun vuosi -näyttely.

Sara Hildén -akatemian opettajat Tiina Jaakkola ja Merja Miettinen saivat ohjattavik-seen joukon hieman itsekriittisiä, mutta valtavan innostuneita lastentarhanopettajia ja opettajia. Osa oli jo ehtinyt käymään näyttelyssä lapsiryh-mänsä kanssa, osalla kokemus oli vielä edessä. Karhun olemusta ja ulkonäköä jouduttiin muis-telemaan tarkoin. Apuna käytettiin ohjaajien tuomia karhukuvia. Metsän kuningas valmistet-tiin sukista, vanusta, rautalangasta ja kangas-suikaleista. Lopputulokset olivat häkellyttävän luovia. Osalla karhu muuttuikin työskentelyn

aikana joksikin vallan muuksi eläimeksi kuten koiraksi tai ampiaiskarhuksi.

Taidekaaren toiminta, kuten nämä kuvatai-detyöpajat ovat tamperelaisten lasten etuoikeus, mutta aikuisille harvinaista herkkua. Opettajien taideiltapäiviä on luvassa myös tulevana syk-synä. Opettajien mielestä itse tekeminen joka-päiväisen toisten opettamisen ja ohjaamisen jälkeen tuntuu mahtavalta. Kerrankin saa tehdä itse kuvataideammattilaisten ohjauksessa!

Mikä on taidekaariTaidekaari on tamperelainen kulttuurikasvatus-ohjelma. Se on saanut alkunsa museopedago-gisesta TAITE-toiminnasta. Kulttuurikasvatusoh-jelmaa tuottava yksikkö kantaa edelleen tätä

nimeä TAITE . Se on museopalveluiden, kulttuu-ripalveluiden ja perusopetuksen luomus.

Taidekaari on nimensä mukaisesti kaari, jonka alku on esiopetuksessa ja loppu perus-koulun viimeisellä luokalla. Kaikki erityisope-tuksen oppilaat ovat jo mukana Taidekaaressa, ja kovaa vauhtia laajennutaan myös yleisope-tukseen. Tulevana syksynä tavoitetaan kaikki 4. luokat, ja vuoteen 2014 mennessä Taidekaari kuuluu jokaiselle tamperelaiselle esikoululai-selle ja koululaiselle. Toiminta on maksutonta ja esteetöntä.

Taidekaari järjestää myös perhepäiviä ja opettajien koulutusta. Lisätietoja Taidekaaresta voit lukea verkosta

www.tampere.fi/taidekaari

koulu alkaa olla peruskorjauskunnossa, vaik-ka sitä remontoitiin jonkin verran 1990-luvulla. Koulussa on luokat 1.–6. ja 275 oppilasta.

– Meillä on ongelmia sisäilman laadussa,

viime remontissa kun ei ilmanvaihtoon kosket-tu, kertoo opettaja Mikko Kainulainen. Koulussa ei kärsitä kylmyydestä, vaan pikemminkin kuu-muudesta, kun lämpö ei jakaudu tasaisesti.

Pihan turvallisuutta haittaa ruokalan ta-varaliikenne.

– Olemme toivoneet parannusta jo monta vuotta, mutta liikenteen siirtäminen edellyttäisi koulurakennukseen muutostöitä, ja se tietysti maksaa, opettaja Nina Niemelä toteaa.

Koulun liikenneturvallisuutta on parantanut muutama vuosi sitten toteutettu valo-ohjattu

suojatie Nuolialantielle koulun lähistölle.– Kadulla huristellaan usein melkoista

vauhtia, mutta nyt pääsemme oppilaiden kans-sa tien yli napin painalluksella, Mikko Kainu-lainen kiittelee.

Turvallisuuskyselyn perusteella Härmälän koulussa päätettiin päivittää koulun järjestys-säännöt. Niistä myös tiedotetaan oppilaille entistä paremmin, ja noudattamisen valvontaa tehostetaan. Kaiken kaikkiaan Härmälän koulun turvallisuuskysely osoitti, että perusasiat ovat kunnossa.

16 VILKKU 3 / 2010

Liikennekeskuspäivystäjänä Liikenneviraston tiloissa työskentelevää Jouko Hakalaa ei

yksityisautoilu siviilissä juurikaan kiinnosta. Hän pyöräilee tai käyttää julkisia liikenneväli-neitä mahdollisimman usein.

– Ei koskaan pitäisi olla niin kiire, ettei bussilla ehdi. Ei tee enää mieli lähteä omalla autolla sekaan hämmentämään soppaa, kun on päivät vahtinut liikenteen sujumista tai takkui-lua. Kesäisin moottoripyörän selässä tulee kui-tenkin kurvailtua ympäri Suomea ja ulkomaita, Hakala virnistää.

Attilan rakennuksessa sijaitsevassa tielii-kennekeskuksessa käy vuorotyössä 12 Liiken-neviraston päivystäjää ja heidän esimiehensä. Hakala on ainoa Tampereen kaupungin työn-tekijä porukassa.

Työtehtävä perustettiin viime syksynä, joten työnkuva on vasta rakentumassa. Alku-taival uudessa tehtävässä on ollut yhteyksien luomista, yhteydenpitoa liikennöitsijöihin, ka-tujen rakentamiseen ja kunnossapitoon sekä yhteydenpitoa liikennöitsijöihin. Jos parannet-tavia asioita huomataan, niistä tehdään aloite kaupungin liikennesuunnitteluun liikenteen paremman sujuvuuden takaamiseksi tulevai-suudessa.

– Seuraan liikennevalojen toimintaa ja lii-

kenteen sujumista monitoreista. Liikenteeseen vaikuttavista katutöistä pyritään informoimaan tienkäyttäjiä etukäteen. Avustan tarvittaessa tieliikennepäivystäjiä teiden varsilla olevien lii-kenneinfo- ja reitinopastustaulujen seurannas-sa ja käytössä. Tampereen seudulla on kymme-nen muuttuvaa opastetaulua.

Hakala aloitti työsarkansa liikenteen paris-sa 1970-luvun alussa Tampereella linja-auton-kuljettajana. Ura urkeni Tampereen kaupungin joukkoliikenteen työnjohtotehtäviin.

– Tein 25 vuotta TKL:n aikatauluja. Infra-tuotannon liikennesuunnittelussa työskentelin nelisen vuotta, kunnes viime vuonna tämä lii-kennekeskuspäivystäjän tehtävä perustettiin. Ei tosiaankaan tarvinnut pitkään harkita työn vastaanottamista, kun minua tähän työhön kysyttiin.

Talvi yllättää autoilijat joka vuosiUsein liikenteeseen vaikuttavista asioista tie-detään jo etukäteen, joten niihin on helppo va-rautua. Ensi kesän Ratinan sillan remontti on jo tiedossa. Samoin useimmat katujen huoltotyöt ja suurten yleisötapahtumien takia liikenteeltä suljetut alueet tiedetään hyvissä ajoin. Yhteis-työ on tiivistä katutilavalvonnan ja katu- ja vi-hertuotannon kanssa.

Kaikkea ei kuitenkaan voi ennakoida. Talvella liukkaat kelit aiheuttavat haittaa tien päällä, mutta toisaalta kesäisin automäärät ovat suurempia liikenteessä ja ruuhkat sen mukaisia.

– Sääennusteita seurataan liikennevalvon-takeskuksessa aktiivisesti, mutta autoilijat eivät aina kelivaroituksista piittaa, joten vältettävissä olevia onnettomuuksia sattuu. Keneltäkään ei onneksi henki mene, jos jokin asia jää meillä monitoreista huomaamatta. Hätäkeskukset ovat hätätilanteita varten. Tiedotusvälineet saavat automaattisesti tiedon suuremmista lii-kennehäiriöistä, Hakala kertoo.

Tampereen keskustan liikenteen sujuvuu-dessa on Hakalan mielestä ongelmana ruuh-kaiset ulosmenoväylät sekä iänikuinen vääntö pyöräilystä jalkakäytävillä. Liikenteen ruuhkista mies pakeneekin mielellään retkeilyn ja luon-tokuvauksen pariin. Lintuja ja eläimiä löytyy kuvattaviksi Kaupin metsistäkin, jollei huvita lähteä Tamperetta kauemmas.

– Työpaikan vaihtaminen vielä tässä iäs-sä on todellinen rikkaus. Täytyy vain säilyttää myönteinen asenne elämään ja pysytellä ter-veenä. Eläkepäiviksi ei ole vielä kuitenkaan vielä suunnitelmia valmiiksi mietittyinä, Jouko Hakala toteaa.

KATUYMPÄRISTÖN AMMATTILA ISET

Liikenne valvovan silmän alla

Liikennekeskus-päivystäjä Jouko Hakala on ollut koko ikänsä teke-misissä liikenteen kanssa. Matkan-tekoa helpot-tavien vinkkien antaminen teillä kulkijoille, työka-vereille ja jouk-koliikenteelle saa työn tuntumaan hyödylliseltä.

TEKSTI RI INA K ILP INEN

17VILKKU 3 / 2010

Tampereen Infran tulevaisuu-den toimintamalli on ollut mie-

tinnän ja selvitysten alla jo toista vuotta. Tulevat muutokset organi-saatiossa ja työtehtävissä pelotta-vat monia infralaisia, eikä unetto-milta öiltä tai epävarman tilanteen aiheuttamilta sairauslomiltakaan ole täysin vältytty.

Infran johto on päättänyt omal-ta osaltaan tehdä kaikkensa, jotta henkilöstöllä olisi käytettävissään mahdollisimman runsaasti oikeata ja ajantasaista tietoa selvitys- ja muutosprosessin vaiheista.

Infran Looran ajankohtaista palstalla on ahkerasti julkaistu tie-dotteita selvitysryhmän työn etene-misestä. Viime syksynä Infra alkoi myös julkaista sisäistä henkilöstö-lehteä, joka ilmestyy kuukausittain pdf-muotoisena sekä työmaille tu-lostettavana paperiversiona.

Työhyvinvointikysely ja infotilaisuuksiaInfran henkilöstölle järjestettiin maaliskuussa lyhyt työhyvinvoin-tia kartoittava kysely sähköisenä e-lomakkeena ja paperiversiona. Lomakkeilla oli mahdollisuus myös esittää mielipiteitä, ideoita ja kysy-myksiä nimettömänä. Kyselyyn saa-tiin 145 vastausta.

Maaliskuun lopulla Infra jär-jesti koko henkilöstölleen info- ja keskustelutilaisuuksia Särkännie-men planetaariossa, jossa saatuun palautteeseen vastattiin. Lisäksi kommentteja, vastauksia ja ide-oita julkaistaan Infran tulevissa henkilöstölehdissä ja tilaisuuksien yhteismuistiossa.

Tiedonkulkua ja avoimuutta toivotaan jatkuvasti lisää ja siihen pyritäänkin. Kaikille infralaisille tarjottiin esimerkiksi mahdollisuus Looran etäkäyttöyhteyden hankki-

miseen. Pelkkä tiedon jakaminen ja lähettäminen ei riitä, viestintä vaatii aktiivisuutta myös vastaan-ottajalta. Osa henkilöstöstä onkin huomannut parhaiten paikallissa-nomalehden kohuotsikoin varuste-tun infrauutisoinnin.

Vaikka sisäistä viestintää on lisätty ja kehitetty, niin vielä on mietittävä, onko se oikeassa muo-dossa, jotta se tavoittaisi parhaalla mahdollisella tavalla. Monilla on tunne, että he eivät saa tarpeeksi informaatiota, vaikka todellisuu-dessa kaikki faktat on saatettu kertoakin. Toimitusjohtaja Sakari Suomisen mukaan kyselyn paras anti oli se, että Infran johto sai suoraa ja konkreettista palautetta kentältä. Palautteen hankkiminen ja pohtiminen on kehittymisen kulmakiviä. Henkilöstöltä tuli run-saasti palautetta, kommentteja, ky-symyksiä ja kehittämisideoita, joita

tullaan hyödyntämään. Vaikka hen-kilöstöltä tuli rankkaakin kritiikkiä, on kommenttien pääpaino ollut Infran kehittämiseen tähtäävissä asioissa.

Näitä asioita Infran henkilöstö miettii

oman työpaikan säilymistä oman työn arvostusta muutoksen vaikutusta

omaan työnkuvaan omaa jaksamista töiden

lisääntyessä kenen etua muutoksessa

ajetaan tai tavoitellaan.

Näiden lisäksi suuri osa henkilöstöstä oli sitä mieltä, että vanhalla mallilla ei tulevaisuudessa pärjätä eli jotain tarttis tehrä.

Infra matkalla kohti avoimempaa organisaatio-kulttuuria

Tampereen Infratuotanto Liikelaitokseen kuuluvat katu- ja vihertuotanto, suunnittelupalvelut sekä auto- ja konekeskus. Selvitys Infran tulevasta toiminta-mallista valmistuu syksyllä.

VILKKU 3 / 201018

TARMO TOUHUNEN

VA

PR

IIK

IN K

UV

A-A

RK

IST

O,

SY

LVI

NIE

MIN

EN

Linja-autojen rahastajien ammattikunta katosi 1970-luvulla

Tampereen kaupungin liikennelaitos perustettiin 1948 johdinautojen varaan. Alkuun sen autoissa oli

rahastajanaitiot. Matkustajat nousivat linja-autoon ta-kaovesta, missä he maksoivat kyydin rahastajalle ja siir-tyivät sitten “käytävällä eteenpäin”. Enimmillään kau-pungin autoissa oli palkattuna noin 100 rahastajaa. Eri-laisia leimauslippuja alettiin kehitellä Tampereen Liiken-nelaitoksella jo 1950-luvulta lähtien. Kuljettajarahastus yleistyi vähitellen, ja vuonna 1976 rahastajia oli enää 31. He siirtyivät tällöin kaupungilla muihin tehtäviin. Näin ollen kuljettaja jäi kaikilla linjoilla ainoaksi onnikoiden työntekijäksi.

Messukylän lukio oli Itä-Tampereen ainoa lukio,

kunnes se päätettiin lakkauttaa ja sulauttaa osaksi Sammon kes-kuslukiota, jonka uusi rakennus valmistui vuonna 2005. Messuky-län yhteiskoulun juhlakirja Ei Me-lu tyhjästä syntynyt – Messuky-län yhteiskoulu 50 vuotta kertoo messukyläläisille nuorille suunna-tun koulun tarinan yksityisoppi-koulusta maamme ainoaksi vies-tinnän erityistehtävää hoitavaksi lukioksi.

Messukylän yhteiskoulu (MYK) perustettiin itäisten kaupungin-osien nuorille Messukylän Lions-klubin aloitteesta 1959, ja se aloitti toimintansa vuonna 1960. Vuonna 1996 koulu sai opetusmi-nisteriöltä viestinnän erityistehtä-vän, jota se on hoitanut maamme ainoana viestintälukiona lähes 15 vuoden ajan.

Melun juhlakirja sisältää hen -kilökuvia ja haastatteluita sekä asiantuntija-artikkeleita. Journa-listisin periaattein tuotetus sa kir-jassa ääneen pääsee yli 60 entis-tä ja nykyistä opiskelijaa ja opet-tajaa sekä sidosryhmien edusta-

jaa. Muistelijoina 130-sivui sessa teoksessa ovat muiden muassa messukyläläinen muusikko, kun-nallisvaikuttaja Matti Heini vaho, viestintälinjan perustaja, äidin-kielen lehtori Armi Viita, Apu-lehden toimituspäällikkö Tuomas Marjamäki, Aalto-yliopiston pro fessori Teemu Leinonen, Big Brother -pronssimitalisti Kaarlo Nis so ja mallitoimiston perustaja Jenni Ahola.

Kirjan kirjoittajina ovat lukion viestinnänopiskelijat ja opettajat. Mukana on myös Tampereen yli-opiston tiedotusopin laitoksen toimittajaopiskelijoiden tuotta-maa aineistoa. Tampereen yliopis-tokin täyttää 50 vuotta vuonna 2010. Kirjan on toimittanut ja ju-tut ohjannut viestinnänopettaja ja journalistiikan yliopistonlehtori Maarit Jaakkola, joka jatkaa viestintälinjan koordinaattorina, kun Messukylän lukio sulautuu Sammon keskuslukioon syksyl-lä 2010.

Kirjaa voi ostaa lukion kans-liasta hintaan 20 euroa. Kirjati-laukset kirjatilaukset@mail.com

Messukylän yhteiskoulusta 50-vuotisjuhlakirja

ARKISTON AARTE ITA

Rahastaja Anja Aronen istuu työ-univormussaan rahastajan paikal-la. Kuva on otettu 1960-luvulla. Kuvaaja Sylvi Nieminen on itsekin toiminutrahastajana.

19VILKKU 3 / 2010

KI ITOKSIA Sydämelliset kiitokset

perusopetuksen hallinnon eli kaupungin parhaille miehille (Keskustori 4, 4. ja 3. krs) Naisten päivän tunnelmista ja makeasta yllätyksestä!Vanhan kirjastotalon ikuisesti nuoret naiset

Tampere Golf 2010 pelataan Nokia River Golfissa (NRG) keski-viikkona 18.8.2010.

Tarkempi info ja ilmoittautumisohjeet toukokuun Vilkussa.

Tule tukihenkilöksi pojalle Sosiaalipäivystys etsii miestukihenkilöitä 7–17-vuotiail-

le pojille. Toiveena on löytää turvallisia aikuisia, jotka voivat olla lasten tukena arkisessa elämässä. Pojat toivovat ensi-sijaisesti miestukihenkilöä, jonka kanssa voi harrastaa jotain. Tukihenkilö voi olla esimerkiksi urheilu-, juttu-, peli- tai läksy-kaverina.

Tukihenkilötoiminta on lastensuojelun avohuollon tuki-toimi, jonka tarkoituksena on edistää ja tukea lapsen myön-teistä kehitystä. Tukihenkilöltä edellytetään 18 vuoden ikää, rikosrekisteriotteen esittämistä (lasten kanssa työskentele-vien rikostaustan selvittäminen), sitoutumista toimintaan vuoden ajaksi ja tuettavan tapaamista vähintään kerran kuukaudessa. Tukihenkilön oman elämäntilanteen on myös oltava kunnossa. Tukihenkilö ja tuettava sopivat keskenään tapaamispaikasta ja yhteisestä tekemisestä.

Tukihenkilönä toimimisesta maksetaan pieni palkkio ja kulukorvaus.

Lisätietoja Sosiaalityöntekijä Sirpa Määttä 050 557 4314 taisirpa.maatta@tampere.fi

Lisätietoja ja hakulomake:

Linja-autonkuljettajien työtyytyväisyys parani

Innolink Oy:n vuoden vaihteessa tekemän henkilöstötutkimuksen tulokset kertovat

Tampereen Kaupunkiliikenteen linja-auton-kuljettajien työtyytyväisyyden parantuneen merkittävästi kahden vuoden takaiseen ver-tailuhetkeen nähden.

Erittäin tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä työpaikkaansa oli nyt peräti 95,4 prosenttia. Vain alle neljännes kuljettajista näki työilma-piirissä negatiivisia muutoksia, kun luku aiem-min oli ollut kaksi kolmannesta. Johdon kykyä

kehittää TKL:n toimintaa piti enemmän kuin neljä viidestä erittäin tai melko hyvänä. Lähes neljä viidestä myös valitsisi TKL:n uudelleen työpaikakseen.

Kriittisimmin arvioitiin henkilöstön mah-dollisuuksia vaikuttaa toiminnan kehit-tämiseen, perehdyttämistä sekä tiedon kulun avoimuutta. Henkilöstön antama kokonaisar-vosana TKL:lle työ paik kana oli noussut kahden vuoden takaisesta 7,0:sta tasolle 8,1.

Ihastu luonnon monimuotoisuuteen Vihreällä viikolla

Kansainvälistä Vih reää viikkoa vietetään Tam-

pereella kesäkuun ensim-mäisellä viikolla perjan-taista 28.5. alkaen aina sunnuntaihin 6.6. asti. Tänä vuonna viikon kan-sainvälinen teema on luon-non monimuotoisuus. Vii-kon loppupuo lella vie-tetään maailman ym-päristöpäivää lauan -taina 5.6.

Viikon aikana järjestetään useita luonto retkiä kävellen ja myös pyöräillen. Luonnon ihmeitä voi ihastella asi-antuntevien oppaiden johdolla lau antaina 29.5. kasviretkellä pyöräillen Iidesjärven ym-päri, sunnuntaina 30.5. tutustutaan kävel-len Pyynikin puihin, torstaina 3.6. illalla retkeillään Hervantajärvi-Makkaranjärvi maastossa, kevätseurantaa tehdään lauantaina 5.6. retkellä ja lintujen ääniä opi-taan tunnistamaan aamuvarhain sunnuntaina 6.6. Nokian Hevoshaassa.

Multasormet voivat vaihtaa peren-nojaan maanantaina ja tiistaina 1.–2.6.

ympäristötietokeskus Moreenian pihassa sekä sunnuntaina 30.5. Lentävänniemessä

järjestettävän pihakirppiksen yhteydessä. Ko-tipuutarhureille hyödyllistä tietoa annetaan myös vieraslajeista Suomen luonnossa tiistai-

na 1.6. illalla. Luonnon monimuotoisuudesta luennoidaan myös torstaina 3.6. Vapriikin auditoriossa. Käytännön luonnonhoitotöitä tehdään siivoustalkoissa Iidesjärven itäpäässä keskiviikkona 2.6.

Perheet voivat suunnata Pyynikille sun-nuntaina 30.5. Vainupäivään lapsiperheiden luontoseikkaluun. Nuoriso taasen voi viet-tää Tullikamarin Klubilla perjantai-illan 28.5. Porkkanamafian tempauksessa. Lisäksi ympä-ristötietoiset voivat nauttia aamiaisensa lauan-taina 29.5. Klubin brunssilla Porkkanamafian tempaukseen liittyen ja käydä todistamassa

Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin vuo-den 2010 ympäristöpalkinnon jakoa

maailman ympäristöpäivänä 5.6. Näsinkallion huvimajalla. Auringonpilkkuja voi sel-

keällä säällä nähdä Ursan kaukoputkien lävitse perjan-

taina 4.6. Keskus torilla ja lauantai-na 5.6 Särkänniemen planetaarion edustalla.

Tapahtumia päivitetään netti-sivuille sitä mukaa kun ne varmistuvat,

joten tarkista täsmälliset tapahtumatiedot osoitteesta: www.tampere.fi/ymparistoja-luonto/vihreaviikko.html

Vihreän viikon järjestää Tampereen kau-pungin ympäristönsuojeluyksikkö yhdessä kaupungin eri yksiköiden, tamperelaisten yh-distysten ja muiden tahojen kanssa.

Lisätietoja: Ympäristösuunnittelija Katri Laihosalo, puh. 050 521 5164