Yhteiset Lapsemme 01 2016 Kevätnumero

• Monikulttuuristen lasten asialla jo vuodesta 1988. •

• Kevätnumero 2016

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

Tanssikevään tapaus: Noble Savage s.12

Pepe-kerhosta kouluun Bogotassa s.14

s.4

Vihdin ryhmäkodin pojat

Vihdin ryhmäkodin pojat haastattelussa . . . . . . . . . . . . . . s. 4

Darinkielinen käännös poikien haastattelusta . . . . . . . . . . . . . . . . s. 6

Mitä työhösi kuuluu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 7

Perhekerho . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 8

Kotouttava kerhotoiminta -koulutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 10

Hallituksen palsta: ”Pienillä padoilla on isot korvat” . . . . . . s. 11

Noble Savage -tanssiteos valtarakenteista ja toiseudesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 12

Pepe-kerhosta kouluun Kolumbiassa . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 14

Adoptiopäivän antia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 16

Kolumni: Pitkät odotusajat eivät ole koko totuus . . . . . . . . . s. 19

Ihmiskaupan lapsiuhrit näkyviksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 20

Kirjaesittely: Kiertoteitä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 23

• 2 •

Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry

Toimitusneuvosto: Susanna Ba, Pekka Iivonen,

Harri Junttila, Kristiina Ikonen, Marja Kurikka, Anja Wikstedt

Päätoimittaja: Tuula Kumpumäki

Toimitussihteeri: Irma Marttinen

Ulkoasu ja taitto: Pia Lehtinen / Simberg & Partners Oy

Kansikuva: Lotta Lindblom, Bogota,

Kolumbia 2015

Painatus: Next Print Oy, Helsinki

ISSN: 2343-2152

Vihdin ryhmäkodin pojat

Sisältö

TÄSSÄ NUMEROSSA

s. 4

Adoptiopäivä s. 16


Sonya Lindforsin tanssiteos Noble Savage s. 12

Yhteiset Lapsemme ry on Helsingissä vuonna 1988 perustettu, poliittisesti, uskonnollisesti ja ideologisesti sitoutumaton lastensuojelujärjestö.

Missio Yhteiset Lapsemme edistää monikult-tuuristen lasten hyvinvointia vaikuttamalla suo-malaisessa yhteiskunnassa sekä antaa tuen tar-peessa oleville lapsille mahdollisuuksia hyvään elämään.

Visio Yhteiset Lapsemme on johtava monikult-tuuristen lasten hyvinvoinnin edistäjä Suomes-sa sekä luotettava ja aktiivinen lasten asioiden puolestapuhuja myös kansainvälisesti.

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

• 3 •

Kieli on meille keskeinen ilmaisun ja vuorovai-kutuksen väline. Uusien maahamme muuttavien ei-suomenkielisten kohdalla hoetaan äänekkäästi mantraa suomen kielen oppimisen merkityksestä yhteiskuntaamme asettumisessa. Oikein. Suomen kielen oppiminen on ehdottoman tärkeä asia. Yhtä tärkeää ja merkityksellistä on äidinkielen säilyttä-minen. Vahva äidinkieli on ehdoton perusta uuden kielen oppimiselle.

Järjestimme kevään aikana venäjänkielisille vanhemmille keskusteluryhmän, jonka teemana oli venäjän kielen ja kulttuuriperinnön ylläpitä-minen lapsilla venäjänkielisissä sekä kaksi- ja jopa useampikielisissä perheissä. Ryhmässä vanhemmat jakoivat kokemuksiaan samalla pohtien sitä, mikä edistää kielen säilymistä ja mikä mahdollisesti on sen esteenä. Vanhemmat ovat kiinnostuneita säilyttämään lapsillaan venäjän kielen taidon. Kieli nähdään ensisijaisesti yhteytenä perheen juuriin. Samalla sen ajatellaan vaikuttavan positiivisesti tulevaisuudessa mm. työllistymiseen. Monipuolinen kielitaito on vahvuus – jopa Wikipedia avaa enem-män mahdollisuuksia, kun tietoa voi hakea esimer-kiksi suomea laajemmin puhutulla kielellä.

Kielikysymys koskettaa jokaista Suomessa asuvaa perhettä, jossa puhutaan muuta tai muita kieliä kuin suomea joko perheen ainoana kielenä tai suomen kielen rinnalla. Tapoja ylläpitää eri kieliä monikielisissä perheissä on varmasti yhtä monta kuin on perheitäkin. Viime kädessä on paljon kiinni vanhempien omasta aktiivisuudesta ja taloudellisis-takin resursseista. Vanhemmilla pitää myös itsel-

lään olla ymmärrys äidinkielen merkityksestä sekä valmiudet etsiä tietoa tarjolla olevista mahdolli-suuksista. Huolta vanhemmissa aiheuttaa se, kuinka innostaa ja motivoida lapsi ylläpitämään äidinkieltä suomalaisessa kasvuympäristössä.

Suomalainen koulujärjestelmä tukee oman äi-dinkielen ylläpitämistä vain kahden tunnin verran viikossa. Tunnit järjestetään usein keskitetysti yhdessä tai muutamassa koulussa, jonne oppilaan tulee erikseen matkustaa. Ne voivat olla myös varsi-naisen koulupäivän jälkeen. Lapset eivät välttämättä miellä niitä opetukseen kuuluviksi ja poissaoloja tulee helposti. Ongelmaa on myös suomalaiseen koulujärjestelmään pedagogisesti solahtavien, lapsia kielen oppimiseen kannustavasti ohjaavien opettajien saatavuudessa. Opettajat voivat olla muodollisesti päteviä, mutta opetuskulttuuri voi poiketa suomalai-sessa koulujärjestelmässä vallalla olevista pedagogi-sista käytänteistä. On itsestään selvää, että lasta ei motivoi tiukasti kielioppiin tai hyvin autoritaariseen opetuskulttuuriin keskittyvä oppiminen.

Oman äidinkielen tueksi järjestettävän opetuksen rakenne pitäisi voida muuttaa enemmän oppilas-lähtöiseksi. Sen tulee olla oppimista innostavien ja osaavien opettajien johdolla, pienissä ryhmissä omassa koulussa tai vähintäänkin ihan lähikoulussa ja normaalin koulupäivän puitteissa. Lapsen positii-vinen oppimiskokemus koulussa on merkittävä tuki vanhempien kasvatustehtävälle äidinkielen ylläpitä-miseksi.

Tuula Kumpumäki, päätoimittaja

Äidinkieli


PÄÄKIRJOITUS

– kielistä tärkein

”Luulen, että voin rakastaa tätä maata”

Kun kävelin kohti juuri avattua Vihdin Ryhmäkotia yksintulleille turvapaikanhakijalapsille, huomasin pari

poikaa tien reunassa sukset käsissään. Posket punaisina he nauroivat kaverilleen, joka yritti saada suksensa pysymään jaloissaan. Mietin, että itse varmaan näytin yhtä koomiselta, kun yritin saada suksia jalkaan viime vuonna ensimmäistä

kertaa kymmeneen vuoteen.

TURVAPAIKANHAKIJAT

• 4 •

Vihdin ryhmäkodissa

asuu neljätoista 12-16-vuotiasta poikaa, jotka ovat tulleet yksin Suomeen hakemaan

turvapaikkaa.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016 • 5 •

Tapasin samaiset pojat myöhemmin ryhmäko-dissa ja he kertoivat miten hauskaa hiihtäminen oli ollut. »Se oli kivaa», Sayed sanoi ujosti hymyillen. Hän kertoi myös aloittaneen-sa sulkapallon pelaamisen edellisenä päivänä: »Bad-minton?», kysyi tulkki. »Sulkapallo», huudahti Sayed. Kaikkia nauratti, että Suomessa kolme kuu-kautta ollut poika osasi kääntää sanan no-peammin kuin tulkki ja allekirjoittanut.

Sayed kertoi, että hän yrittää oppia suomea ja tekee aina läksyt koulun jälkeen. »Tahdon lääkäriksi, koska haluan auttaa ihmisiä», hän sanoi.

Myös Sayedin ystävä Taleb haluaisi olla lääkäri tai sitten ammattijalkapalloi-lija. »Yritän kovasti oppia suomea», hän kertoi. »Toivon, että saan oleskeluluvan ja voin jäädä tänne. Suomi on ihana paikka, vaikka täällä onkin liian kylmä! Luulen, että voin rakastaa tätä maata», hän rapor-toi iloisesti.

Taleb pelaa jo Nummelan Palloseu-rassa ja hänen suurin unelmansa on pääs-tä pelaamaan ammattilaisjoukkueeseen. »Käyn lenkillä joka aamu ennen kouluun menoa», hän kertoi. Talviurheilulajit eivät ole onnistuneet ihan yhtä hyvin. »Kaaduin monta kertaa,» Taleb naureskeli luistelu-kokemustaan.

Muutkin pojat harrastavat liikuntaa. Aziz ja Reza käyvät kuntosalilla ja Omid sekä Heidar ovat pelanneet jalkapalloa lapsesta asti. Heidar ja Reza kuitenkin harmittelivat sitä, etteivät päässeet alueen jalkapallojoukkueeseen mukaan, koska se oli jo täynnä.

»Ehkä ensi vuonna», sanoi Heidar, joka osaa jo yllättävän hyvin suomea.

Kysyin, harmittaako mikään muu asia

Suomessa poikia tai onko jokin asia täällä kovin outoa pojille? Rezan mielestä ruo-ka on pahaa. Hän selosti, miten alussa oli pakottanut itsensä syömään mautonta ruokaamme, mutta nyt on jo oppinut pi-tämään kana- ja riisiaterioista. Tottahan se on, ajattelin. Vaikka itse nautinkin hiili-hydraattipitoisista herkuistamme, ei täällä paljon mausteita käytetä.

Omid puolestaan ihmetteli puiden määrää Suomessa, ja luontoa kehuivat myös Reza sekä Heidar. Heidän mielestään Suomen metsät ja järvet ovat kauniita. »Leikimme ulkona aina koulun jälkeen», kertoi Reza. Pihalla seisovasta lumiukosta päätellen, ulkona on tosiaan vietetty pal-jon aikaa.

Kun puhuimme tulevaisuudesta, kuu-lin, että myös Omid, kuten Sayed ja Taleb, haluaa lääkäriksi. Reza sen sijaan haluaa olla lentäjä.

»Leikin lapsena, että olen pilotti ja jos jotain kovasti yrittää, niin sen myös saa», hän kertoi toiveikkaasti.

Muut pojat eivät vielä tiedä mitä he haluaisivat tehdä aikuisina, mutta Elyas oli sitä mieltä, että koulu ja opiskeleminen ovat tärkeitä ja hän aikoo jatkaa opintojaan niin pitkälle kuin mahdollista.

On hienoa, että nämä nuoret, joita elä-mä on ehtinyt koetella ja erottaa perheestä ja kotimaasta, haluavat opiskella ja edetä

elämässä. Yhdestä asiasta kaikki olivat varmoja: he haluavat jää-dä Suomeen. »Toiveeni on saada oleskelulupa ja nähdä äiti ja isä», Heidar mietti.

Poikien positiivisuus ja läm-minhenkisyys on koskettavaa. Kun Reza kertoi minulle, että parasta Suomessa on se, ettei toista saa lyödä, olin liikuttunut ja inspiroitunut.

Vihdin ryhmäkodin poikien arki on lähtenyt hyvin käyntiin ja tulevaisuuskin näyttää valoisalta.

Vastoinkäymisistä huolimatta pojat ovat iloisia ja toiveikkaita tulevaisuutensa suh-teen uudessa kotimaassaan.

Iina Kuuttila

»Omid puolestaan ihmetteli puiden määrää Suomessa, ja luontoa kehuivat myös Reza sekä Heidar. Heidän mielestään Suomen metsät ja järvet ovat kauniita.»

Kun perhe on

kaukana, ystävät ovat tärkeitä.

• 6 •

،هار رانک رد اهرسپ زا ات ود هک مدش هجوتم، متفریم یدهیورد وجهانپ هی هدامآ اهنت هیاه هچب هیهورگ هناخ هدش زابرد فرطب یتقو

.دنتشاد تسد رد یکسا هتخت

.درادهگن ش اهاپ رد ار شیکسا هتخت درکیم یعس هک یسک، دندیدنخیم ناشتسود هب زمرق هیاه پل اب

.منک اپ هب ار یکسا هتخت مدرکیم یعس یتقو، مدمآ رظنب راد هدنخ زین مدوخ، لاس هد زا دعب لاسراپ ەک دمآ مرطخ هب

.دوب شخب تذل ندرک یکسا ردقچ هک دندرک فیرعت اهنآ و مدرک تاقالم یهورگ هناخ رد اراهرسپ نیمه هراب ود ادعب

.،”دوب لاح اب نیا ” :تفگ یروآ تلاجخ دنخبل اب دیعس

،”ولاپاکلوس ” داد باوج دنلب یادص اب دیعس ،نوتنیمتب دیسرپ مجرتم ،هدرک نوتنیمتب یزاب هب عورش زورید هک تفگ نینچمهوا

. دنک همجرت ار هملک نیا مجرتم و نم زا رت دوز دناوتب دراد تماقادنالنف رد هک تسا هام هس طقف هک یرسپ هک دندیدنخ همه

رتکد مهاوخیم ”:تفگ وا .دهدیم ماجنا هسردم زا دعب ار شتانیرمت و سردو دریگب دای یدنالنف نابز دنکیم یعس هک ، د رک فیرعت دیعس

.،”منک کمک اهناسنا هب هکنیا رطاخب ، موش

.” مریگب دای یدنالنف نابز منکیم یعس تدشب ” :تفگ وا .دوش یا هفرح تسیلابتوف ای رتکد دهاوخیم نینچمه بلاط ، دیعس تسود و

،تسا یبوخ هیاج دنالنف !تسا درس یلیخ هکنیا دوجو اب . منامب اجنیا و مریگب تماقا هک مراد وزرآ” :هک درک نایب شدوخ زا ینامداش اب وا

.”،موشب روشک نیا قشاع مناوتیم منک رکف

زا لبق زور ره ”:تفگ وا .دنک یزاب یا یفرح میت هیالاب هدر رد تسا نیا شگرزب یوزرآو دنکیم یزاب هالم مون لابتوف میت رد بلاط

.ددنخیم خی هی ور تیکسا هبرجت زا بلآط .،” مداتفا راب دنچ ”، دوبن بسانم مارب یلیخ یناتسمز شزرو. ”موریم یور هدایپ هسردم هب نتفر

یزاب لابتوف یگچب زا زین ردیحو دیما و ،دنریم یزاسندب هاگشآب هب اضر و زیزع ،دنراد تسود ار ندرک یزاب و شزرو مه رگید هیاه هچب

. دننک تکرش ،هقطنم لابتوف میت رد اج ندوب رپ رطاخب دنناوتیمن هک ،دندوب فساتم اضر و ردیح.دنا هدرکیم

.” هدنیآ لاس هکلب ” :تفگ دنکیم تبحص یدنالنف بوخ هک یسک ردیح

هنوگچ، داد حیضوت وا،تسا دب اذغ اضر رظنب ؟تسا اهنآ یارب یبیجع زیچ ای یا هدننک تحران عوضومو هدننک تیذا زیچ ایآ مدرک ناسرپ

روطنیا دمآ مرظنب .دایب ششوخ جنرب و غرم کاروخ زا هک تسا هتفرگ دای نالا اما ،تسا هدرک هزم یب یاذغ نیا ندروخ هب روبجم ار شدوخ ادتبا رد

.دننکیمن هدافتسا تاج هیودا زا دایز اجنیا ، مربیم تذل (یدنقو نیریش ) اهتاردیهوبرک لماش هیاذغ داوم زا مدوخ هکنیا اب .تسا

.دنتسه ابیز دنالنف رد لگنج و اه هچایرد اهنآ رظنب، ردیح و اضر یارب .دوب روآ بجعت دنالنف رد تخرد دایز رادقم دیما یارب

. ” مینکیم یزاب نوریب رد هسردم زا دعب هشیمه ” :تفگ اضر

.تسا هدش فرص یدایز تقو نوریب رد عقاو رد . تسا یفرب کمدآ طایح رد

رتکد دنهاوخیم بلاطو دیعسو دیما هک مدش هجوتم میدرک تبحص هدنیآ دروم رد یتقو

.دوش نابلخ دهاوخیم اضر ضوع رد. دنوش

تسدب ،دینکب یعس یراک رد رگا ، منکیم زاورپ ەک مدرکیم یزاب یگچب رد ” :تفگ وا

.مراودیما ،”دروآ یهاوخ

نیا رب سایلا اما ،دنوشب دنهاوخیم هراک یچ هدنیآ رد هک دننادیمن زونه اه هچب هیقب

.دهدب همادا رخآ ات ار شتالیصحت دراد میمصت و تسا مهم هسردم و لیصحت هک دوب هدیقع

زا ار اهنآ و هدوبن ناسآ ناشارب راگزور هک یناسک ، اهناوجون نیا هک ،تسا بوخ یلیخ نیا

.دربب شیپ هب ار ناشیگدنز و دنناوخب سرد دنهاوخیم ، تسا هدرک رود ناشتکلمم و هداوناخ

موزرآ ”:دوب ردیح هشیدنا رد .دننامب دنالنف رد دنهاوخیم: دندوب امطم همه دروم کی رد

.”منیبب ار مردام و ردپ و منامب دنالنف رد هک تسنیا

.دوب سمل لباق اه هچب ندوب تبثم و یمرگ

.تسا نایامن شیارب زین یبوخ هدنیآ ،دوریم شیپ بوخ اهنآ هرمزور یگدنز

ماهلا عوضوم نیا زا ، دز کتک ار یرگید سک دنالنف رد دوشیمن هک ، داد حرش اضر نینچمه

.دراد یبوخ تشادرب و هتفرگ

اب هطبار رد و دنتسه لاحشوخ اهرسپ نیا ، هدوبن ناسآ هتشذگ هکنیا و عناوم دوجو اب

.دنراد وزرآ ناش هزات تکلمم

الیتتووک انیا : سکع ای نتم

DARIN KIELELLÄ

مناوتیم ، منکیم رکف” ”موشب روشک نیا قشاع


Olimme valmistautuneet yksin Suomeen tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden tuloon innostuneesti, kovasti odottaen ja ehkä vähän jännittäenkin. Iso talomme oli tyhjennetty tavaroista, joita emme tarvitsisi ja olimme hankkineet kaikkea sitä mitä kodissamme tarvitsisimme: kattiloita, lakanoita, sänkyjä, ruokaa, hygieniatarvikkeita… Tarvelistat olivat pitkät ja mitä lyhyemmiksi ne kävivät, sitä lähempänä oli lasten tulo. Uusi työyhteisö tutustui toisiinsa järjestellessään paikkoja ja miettiessään tärkeimpiä arjen käytänteitä.

Uma-numerot saivat kasvot ja nimet Vihdin Ryhmäkodissa

Vihdoin maahanmuuttovirasto ilmoit-ti, että meille tulisi 14 poikaa. Sain heidän ulkomaalaisnumeronsa, en nimiä tai tark-koja ikiä. He olisivat noin 12-16-vuotiaita ja yhtä lukuun ottamatta afgaanitaustaisia. Myöhemmin olemme huomanneet, että yksi irakilaistaustainen poika on samanlai-nen veli toisille kuin samaa kansalaisuutta olevatkin.

Tunsimme sosiaalikuraattorimme kans-sa entisen työmme kautta afgaaninaisia, jotka tulivat poikien tuloaamuna leipomaan pojille leipäsiä, mutta innostuivatkin kokkaa-maan maittavan tervetuliaisaterian. Tam-mikuun 13. päivä oli ehtinyt jo iltaan, kun pojat saapuivat. Uma-numerot saivat kasvot ja nimet. Sydämeni pyörähti jokaisessa ter-vetulohalauksessa. Syötiin, juteltiin tulkin avustuksella tärkeimmät ja ihmeteltiin omia uusia huoneita. Laitettiin musiikit soimaan ja vähän tanssittiinkin.

Tehtävämme on laaja. Toimintamme perusta on ihmisoikeussopimus. Lasten turvapaikanhakuprosessi on käynnistynyt

Suomeen tultaessa. Jokaisella lapsella on käräjäoikeuden määräämä edustaja, jon-ka tärkein tehtävä on huolehtia prosessin sujumisesta laillisesti oikein ja siitä, että lapsen etu toteutuu. Ryhmäkotimme hen-kilöstön tehtävä on ohjata lasta kasvamaan tasapainoista aikuisuutta kohti.

Kokemus monikulttuurisesta työstä on pohja kaikelle. Henkilöstössämme on ohjaajia ja sijaisohjaajia Suomen lisäksi Amerikasta, Saksasta, Syyriasta, Irakista, Ruotsista ja Afganistanista. Tapamme ovat ehkä erilaisia, kielellisesti emme aina ym-märrä toisiamme, mutta jokaisessa maail-mankolkassa on yksi yhteinen kieli; rak-kaus. Sitä on helppo ymmärtää ja tulkita.

Se saa meidät asettamaan rajat pojille, pohtimaan sääntöjä yhdessä poikien kans-sa, kuljettamaan poikia hammaslääkäriin, etsimään harrastuksia, järjestämään kou-lunaloituksen, kunnioittamaan poikien rukoushetkiä, opettamaan uutta kieltä, lohduttamaan koti-ikävässä, kertomaan suomalaisista tavoistamme, kutsumaan

poliiseja kertomaan työstään, hankkimaan vaatteita, nauramaan ja jakamaan kaikkea arjessa tapahtuvaa.

Ilmoitan joka aamu maahanmuuttovi-raston Tilannekeskukseen, että ryhmäko-dissamme on edelleenkin nuo 14 uma-nu-merollista poikaa. Jokaista »numeroa» olen oppinut jotenkin tuntemaan ja tiedän ainakin aavistuksen jokaisen vaikeuksista lähtömaassaan.

Kun kävelen pihapiirissä olevalta työ-huoneeltani poikien asuinrakennukseen, kotiin, ja ovella haistan hyvän ruuan tuok-sun ja kuulen tutut äänet, olen kiitollinen siitä, että saan oman työni kautta tehdä jotakin hyvin merkityksellistä ja ainut-laatuista. Kun selkeällä suomella minulle sanotaan »Moi Taina, mitä kuuluu?», on helppo vastata »hyvää» ja pörröttää kysy-jän tukkaa.

Taina LindKirjoittaja on Yhteiset Lapsemme ry:n Vihdin ryhmäkodin johtaja

MITÄ TYÖHÖSI KUULUU?

»Tapamme ovat ehkä erilaisia, kielellisesti emme aina ymmärrä toisiamme, mutta jokaisessa maailmankolkassa on yksi yhteinen kieli; rakkaus.»

Leipäsiä (bulaneita),

joita ovat valmistaneet läheisen vastaanotto-

keskuksen afgaaninaiset pojille, jotta ryhmäkodin

pojilla olisi kotoisaa ruokaa ja koti-ikävä helpottuisi.

Poikien arkea

rytmittävät koulu ja

harrastukset.

Perhekerhossa hetkeksi vastaanottokeskuksen arjestairtiIloinen puheensorina

ja lasten kirkkaat äänet täyttävät Annankulman kauniin kaariholvisalin.

Lapsia kiertelee tutkimassa paikkoja.

Pari heistä kiinnostuu leikkinurkkauksen leluista

ja leikki alkaa heti. Toiset pysähtyvät ihmettelemään

askartelutarvikkeita.

Aikuiset istuvat sohvilla odottavalla mielellä. Osa on mukana ensimmäistä kertaa, toiset ovat käyneet kerhossa aikai-semminkin. Kielten sekamelskasta korva poimii suomea, englantia ja arabiaa. Mui-takin kuuluu, mutta ne eivät ole tuttuja. Alkamassa on Helsingin tuomiokirkko-seurakunnan järjestämä jokaviikkoinen turvapaikanhakijoiden perhekerho Annan-kulmassa.

TOIMINTAA PERHEILLE JA VILLASUKKIATuomiokirkkoseurakunnan diakoniatii-mi on järjestänyt Punavuoren vastaanot-tokeskuksen turvapaikanhakijoille retkiä ja muuta toimintaa pari kertaa vuodessa jo lähes kymmenen vuoden ajan. Tiiviim-pi yhteistyö alkoi seurakunnan aloitteesta syksyllä 2013, kun vastaanottokeskus toi-voi toimintaa perheille, villasukkia ja ret-kiä. Näistä toiveista syntyi nykyinen per-hekerho, joka aloitti tammikuussa 2014.

»Aluksi vastaanottokeskus mainos-ti kerhoa, mutta kun jonain viikkoina

kerhoon ei tullut ketään, päätimme, että käymme aina ennen kerhoa hakemassa vastaanottokeskuksesta perheitä mukaan», toteaa kerhon ohjaaja, kansainvälisen työn sihteeri Natasha Vaalgamaa Helsingin tuomiokirkkoseurakunnasta.

»Vaikka matka Punavuoren vastaan-ottokeskuksesta Uudenmaankadulta ihan nurkan takana olevaan Annankulmaan Annankadulle ei ole fyysisesti pitkä, se voi sitä olla henkisesti.»

ILOLLA JA LEIKKIEN

Perhekerhon perusidea on tarjota per-heille tilaisuus päästä hetkeksi pois vas-taanottokeskuksen arjesta keskelle kodin-omaista yhdessäoloa, jossa lapset voivat leikkiä ja aikuiset saavat hetken virkistys-tauon huoliinsa.

Leikki on lapsen työtä, eikä leikkimises-tä ole haittaa aikuisellekaan. Seurakunnan järjestämä perhekerho tarjoaa lapsille tähän mahdollisuuden kerran viikossa. Punavuo-ren vastaanottokeskuksessa toimintaa per-heille järjestävät myös muut järjestöt.

Fortuna-peli on lasten suosikki. Kilpailuhenkisyyttäkin löytyy ja tulokset kirjataan tarkasti ylös.

• 8 •

• 9 • Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2016

Piirtäminen vaatii keskittymistä ja syntyy kauniita kuvia.

Perhekerhossa hetkeksi vastaanottokeskuksen arjestaPerhekerho aloitetaan tervetulohet-

kellä, jossa kukin kertoo nimensä ja mistä maasta tulee. Yhdessä lauletaan ja leiki-tään suomalaisia lastenlaululeikkejä sekä rukoillaan, kun on ensin varmistettu, että se sopii kaikille. Kerhossa käyvissä on sekä kristittyjä että muslimeja.

»Pyrimme tekemään asiat ilon kautta. Kannustamme perheitä leikkiin, lauluun, nauruun, askarteluun, maalaamiseen ja piirtämiseen», Vaalgamaa kertoo. Pienem-mät lapset leikkivät leluilla ja yksi ohjaa-jista katsoo heidän peräänsä ja tarvittaessa opettaa elämän perustaitoja, kuten älä lyö tai älä ota lelua toisen kädestä. Toinen as-kartelee, piirtää, maalaa ja värittää isompi-en lasten ja aikuisten kanssa. Kolmas kier-telee ja juttelee ihmisten kanssa.

Kerhossa käy kerralla paikalla pa-ri-kolmekymmentä aikuista ja lasta. Ennä-tysmäärä on ollut 60 henkilöä. Perheiden tilanteet vaihtuvat viikoittain ja kuten se, miten kauan perhe viipyy Punavuoren vastaanottokeskuksessa ja miten heidän turvapaikanhakuprosessinsa etenee. Nämä vaikuttavat myös siihen, miten pitkään

sama perhe käy perhekerhossa. Joku perhe käy kerran pari ja jotkut puolenkin vuoden ajan.

»Emme anna sielunhoitoa emmekä yritä ratkoa ongelmia, mutta me kuunte-lemme ja annamme vanhempien purkaa tunteitaan ja lievittää stressitilaansa – luottamuksellisesti. Itkukin saa tulla, jos on tullakseen.»

Joskus joku haluaa näyttää valokuvia ja kertoa matkastaan Suomeen ja perhees-tään kotimaassa ja pohtia tulevaisuuttaan Suomessa. Kysymyksiä tulee myös käytän-nön asioista, kuten mistä löytyy uimahalli tai leikkipuisto. Vaalgamaan lisäksi kerhoa ohjaavat luotettavat vapaaehtoiset.

Irakilainen perheenisä Omar (nimi muutettu) kertoo perheensä tarinaa:

»Tulimme turvapaikanhakijoina Suo-meen kaksi vuotta sitten ja asuimme Pu-navuoren vastaanottokeskuksessa. Ilok-seni heti ensi viikoista lähtien pääsimme mukaan seurakunnan perhekerhoon, jossa lapseni saivat leikkiä ja laulaa.

»Ikimuistoista oli yhdessäolo muiden perheiden kanssa. Heistä osa on tosin jo

palannut kotimaahansa. Me saimme tur-vapaikan ja asumme nyt Pohjois-Suomes-sa. Perheemme on myös kasvanut yhdellä Suomessa syntyneellä lapsella.»

PIENI ELE, SUURI VAIKUTUS

Vaalgamaan mukaan kielikirjosta huo-limatta kieliongelmiin ei ole törmätty. »Kun sanat eivät riitä, käytämme toistem-me ymmärtämiseen elekieltä. Musiikki, leikki, laulu, hymy, nauru ja ilo viestittävät jo paljon. Aina on paikalla myös joku, joka pystyy tulkkaamaan englannista omalle äi-dinkielelleen.»

»Kerhoväen iloiset ilmeet ja aktiivinen osallistuminen ovat merkki siitä, että he ovat ottaneet yhteiset hetkemme ilolla vas-taan ja ovat sydämestään kiitollisia. Jotkut perheet ovat halunneet, että pidämme yh-teyttä Facebookin tai tekstiviestien kautta senkin jälkeen, kun he ovat lähteneet vas-taanottokeskuksesta.»

Liisa Airaksinen Natasha Vaalgamaa

VAPAAEHTOISTYÖ

»Pyrimme tekemään asiat ilon kautta. Kannustamme perheitä leikkiin, lauluun, nauruun, askarteluun, maalaamiseen ja piirtämiseen.»

»Emme anna sielunhoitoa emmekä yritä ratkoa ongelmia, mutta me kuuntelemme ja annamme vanhempien purkaa tunteitaan. Itkukin saa tulla.»

• 10 •

Kotouttavan kerhotoiminnan -hanke käynnistyi!

KOULUTUS

Aloitin helmikuussa koordinaatto-rina työ- ja elinkeinoministeriön rahoittamassa pilottihankkeessa, jossa järjestetään integroivaa kerho-toimintaa pakolaislapsille- ja nuorille. Vielä tämän kevään aikana pidetään neljä kerhonohjaajakoulutusta, joihin toivotaan osallistujiksi myös maahan-muuttaja- ja pakolaistaustaisia nuoria aikuisia.

Koulutusten paikkakunnat ovat Helsinki, Tampere, Turku ja Jyväskylä. Hanketta toteutetaan yhteistyössä partiolaisten kanssa ja koulutusten sisältö saa inspiraation-sa partio-ohjelmasta, jossa opitaan yhdessä tekemällä.

Kerhot yhdistävät jo kotoutunei-ta, parhaillaan kotoutuvia ja uusia maahantulijoita. Kerhotoimintaan osallistumalla uudet kotoutujat tulevat mukaan vapaaehtoistoimin-taan ja pääsevät itse kotoutuessaan ohjaamaan uusien tulijoiden kerhoja. Kerhot aloittavat toimintansa kevään, kesän ja syksyn aikana. Hankkeen tavoitteena on edistää yhtistyötä eri väestöryhmien välillä ja levittää ko-touttavaa kerhotoimintaa laajasti eri puolille Suomea.

Anni Rytioja

Tule mukaan ohjaamaan kerhoa

turvapaikan-hakijalapsille ja

-nuorille!Koulutuksiin ovat tervetulleita kaikki vähintään

16-vuotiaat kielitaidosta riippumatta. Toivomme myös osallistujia, joilla on omakohtaista kokemusta

maahanmuuttajuudesta.

Kerhonohjaaja-koulutukset järjestetään: Tampereella 23.−24.4. Turussa 21.−22.5. Jyväskylässä 28.−29.5. Helsingissä 11.−12.6.

Koulutuksessa tutustut uusiin ihmisiin ja opit hyödyllisiä kerhotoi-minnan suunnittelun ja ohjaamisen taitoja.

Mohamed Mukhtar Abdi

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: [email protected], puh. 044 7211239


“ Pienillä padoilla on isot

korvat”Vihapuhe ja rasistiset kommentit ovat yleistyneet ja muuttuneet yhä näkyvämmäksi osaksi ihmisten arkipäivää. Osittain tähän vaikuttaa maailmalla tapahtuvat konfliktit ja niiden seurauksena syksyllä 2015 alkanut Euroopan pakolaiskriisi.

Negatiivisia kommentteja on lähes mah-doton välttää, kun ihmiset puhuvat vihan ja pelon vallassa yleistäen tai rajattomasti. Samalla median eri tahot sekä erityisesti sosiaalinen media ovat pullollaan hyvinkin hämmentäviä kommentteja. Kaiken tämän keskellä unohtuvat täysin lapset ja heidän kokemuksensa siitä, mitä ympärillä tapah-tuu. Mitä lasten pitää ajatella lähellä elä-vien ihmisten ja turvallisen elinympäristön muuttuessa verbaalisesti aggressiiviseksi? Kyse ei ole vain lasten vanhempien, vaan meidän kaikkien vastuun kantamisesta - siitä miten toisia ihmisiä tulee kohdella.

Muistan lapsena pihaleikin nimeltä »Kuka pelkää mustaa miestä?» Tätä leik-kiä ei enää kutsuta tällä nimellä, mutta lei-kin nimi on kuin vertauskuva sille, kuinka

ristiriitaisessa maailmassa elämme. Samal-la kun lasten leikkejä ja kirjoja sensuroi-daan arkipäivän puheessa, lapset kuulevat nyt mahdollisesti enemmän rasistista pu-hetta kuin koskaan aikaisemmin.

Ymmärrettävää on, että usein viha-puheiden ja yleistysten taustalla on pelon tunne, mutta on kohtuutonta ja epäeettis-tä, että lapset joutuvat kärsimään aikuisten vuoksi.

Onko lasten oikeudet unohdettu? YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen on kirjattu, että »Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mieli-piteiden tai muiden ominaisuuksien vuok-si». Näin ollen lasten oikeudet eivät ole mielipideasia.

Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle, mutta silti monet lapset joutuvat vihapuheen kohteeksi. Toisessa tapaukses-sa lapsi mallintaa ympäristöstä näkemään-sä ja kuulemaansa. Lapsi oppii vuorovaiku-tustaitoja omasta lähiympäristöstään. Hän laajentaa näitä varhain oppimiaan vuoro-vaikutustaitoja erilaisissa sosiaalisissa ym-päristöissä, kuten päiväkoti ja koulumaail-massa, aina työelämään asti.

Vihapuhe vaikuttaa aina negatiivisesti lapsen sosiaalisten taitojen kehittymiseen ja synnyttää pelkoa sekä epävarmuutta lapsen synnyinmaasta tai perhetaustas-ta huolimatta. Aikuisten velvollisuus on tukea sosiaalisten taitojen kehittymistä suotuisaan suuntaan ja välttää tunteiden

vallassa yhteiskunnassa tapahtuvien asioi-den läpikäymistä kaduilla, busseissa, mah-dollisesti kotona tai sosiaalisessa mediassa.

Lapsilla on kuitenkin oikeus kuulla, mitä yhteiskunnassa ja heitä ympäröiväs-sä maailmassa tapahtuu, toki huomioiden lapsen ja nuoren ikätaso. Lapselta voi ky-syä, kuinka hän kokee tai näkee asiat ja mitä tunteita hänessä on herännyt. Lisäksi objektiivinen ja enemmän faktapitoinen tai jopa edukaatiivinen ote voisi olla myös turvallisempi lähestymistapa monessa ti-lanteessa. Lasta tai nuorta voi esimerkiksi helpottaa, jos hän ymmärtää, mitä aikuis-ten käyttämät sanat, kuten maahanmuut-taja tai pakolainen, oikeasti tarkoittavat käsitteinä.

Positiivinen asia on, että lapset ovat yleensä lähtökohtaisesti varsin avoimia ja hyväksyviä uusille asioille. He elävät maa-ilmassa, jossa globalisaatio ja monikult-tuurisuus eivät ole vain tulevaisuutta, vaan jo tätä päivää ja he tietävät sen varhain.

Onneksi elämme myös aikaa, jossa useat ihmiset pitävät yhtä auttaen heikom-pia, eivätkä anna arvoa yleistyksille, vaan kohtaavat toisen ihmisen ihmisenä. Tämä kunnioitus ihmisyyttä kohtaan on tärkeä malli jokaiselle lapselle.

Meron Heiro Kirjoittaja on Yhteiset Lapsemme ry:n halli-tuksen jäsen, joka työskentelee lastenpsyki-atrisena sairaanhoitajana.

HALLITUKSEN PALSTA

»Ymmärrettävää on, että usein vihapuheiden ja yleistysten taustalla on pelon tunne, mutta on kohtuutonta ja epäeettistä, että lapset joutuvat kärsimään aikuisten vuoksi. »

• 12 •

Sonya Lindforsin teos NOIR? (2013) käsitteli mustuutta, afrosuomalaista iden-titeettiä ja erilaisuuden kokemusta. Se toi näyttämölle neljä taiteilijaa, joiden henki-lökohtaisesta elämästä teos ammensi myös sisältöä. NOIR? oli jotain, mitä Suomessa ei oltu nähty koskaan aikaisemmin. Teok-sen poliittisuus ja ajankohtaisuus jättivät vahvan jäljen.

Noble Savage –teosta on tekemässä ohjaaja Sonya Lindforsin kanssa 12 eri taiteen ammattilaisesta koostuva ryhmä. Esiintyjinä mukana ovat tanssijat Ima Iduozee, Esete Sutinen ja Julian Owusu, rap-artisti ja näyttelijä Deogracias Maso-mi, sekä näyttelijä-muusikko Amira Kha-lifa. Teos esitetään Kaapelitehtaan Pannu-hallissa, joka on täysin erilainen tila kuin Zodiak – Uuden tanssin keskuksen intiimi näyttämö, jossa Noir? – teos sai kantaesi-tyksensä kolme vuotta sitten.

Minulla oli ilo saada kaksi työryhmän jäsentä haastateltavaksi.

TANSSIJAT ESETE JA JULIAN

Ravintola Siltasen pöytään istahtavat Pohjanmaalta kotoisin olevat tanssijat, Esete Sutinen ja Julian Owusu, joilla mo-lemmilla on afrikkalaiset sukujuuret.

Esete adoptoitiin neljävuotiaana Etio-piasta Oulun lähelle 4 000 asukkaan Iihin, jossa hän vietti lapsuutensa. Tanssikärpä-nen puri jo pienenä, ja se vei 15-vuotiaan Sutisen Kuopion tanssi- ja musiikkipainot-

teisen lukion kautta Helsinkiin, Teatteri-korkeakoulun tanssitaiteen linjalle.

»Lähdin kokeilumielellä pääsykokei-siin, vaikka ylioppilaskirjoitukset olivat vielä kesken. En uskonut, että pääsen si-sään, mutta ilmeisesti pääsykoeraati va-kuuttui, ja minut hyväksyttiin opiskelijak-si», Sutinen kertoo. Ammattilaisura lähti käyntiin jo ennen TEAKista valmistumis-ta ja töitä on riittänyt.

»Kyllä tämä tuntuu minulle oikealta», hän sanoo yli kymmenen ammattilaisvuo-den jälkeen.

Julian syntyi Tukholmassa ja asui teinivuotensa Ghanassa ennen perheen muuttoa Kokkolaan, josta hänen äitinsä on kotoisin.

»Ghanassa tanssitaan aina ja joka pai-kassa. Tanssi on osa elämää. Kaduilla tans-sitaan, sekä häissä, hautajaisissa ja kirkos-sa », hän kertoo.

»Kun tulin Suomeen, rupesin etsimään paikkoja, missä voisin tanssia. Tutustuin muutamaan kaveriin, jotka harrastivat breikkiä ja katutanssia. Vakavammaksi tanssiharrastus muuttui 15-16-vuotiaa-na», Owusu kertoo.

TEOS VALTARAKENTEISTA JA TOISEUDESTA Zodiakin ohjelmalehtisestä voi lukea, että Noble Savage –teoksen dramaturgi-nen kehys perustuu löyhästi Pocahontasin tarinaan, jossa alkuperäiskansan prinsessa ryöstetään ja kuljetetaan Eurooppaan.

»Mutta vain löyhästi», Esete ja Julian painottavat »Tämä teos käsittelee toi-

seutta ja valtarakenteita yleisesti. Ne ovat suuria teemoja, joita olemme pohtineet ja tutkineet eri keinoin työryhmässä.»

Laajempaa tietoa ja syvempää ymmär-rystä teoksen teemoista on haettu luke-malla muun muassa amerikkalaisen femi-nistin bell hooksin tuotantoa. Lindforsin dramaturgisena tukena ja ulkopuolisena silmänä on toiminut vapaakirjoittaja, akti-visti Maryan Abdulkarim.

»Aloitimme jo syksyllä teemojen ää-rellä työskentelyn. Noble Savage’n työs-täminen on ollut paitsi taiteellisesti myös tiedollisesti intensiivinen prosessi», Owu-su pohtii.

»Olemme lukeneet paljon erilaisia tekstejä, keskustelleet niistä ja katsoneet sekä dokumentteja että elokuvia, jotka käsittelevät mm. toiseuden representaatio-ta», Sutinen lisää.

»Prosessi on ollut antoisa monella ta-valla», Sutinen jatkaa ja Owusu vahvistaa nyökkäämällä. »Hauskaa on ollut ja haas-tavaa», hän lisää.

Yhdestä suusta he kehuvat työryh-mää: »On ollut antoisaa tutustua upei-siin ihmisiin ja työskennellä heidän kans-saan.»

ITSENÄINEN TEOS

Noble Savage ei ole NOIR? kakkonen, vaan se on itsenäinen teos. Se on osa Sonya Lindforsin mustuutta käsittelevää teos-sarjaa. Noble Savage on uusi ja erilainen, jossa mustuus on toki taustalla mutta teos käsittelee representaatiota ja toiseuttavia rakenteita.

Kaapelitehtaan Pannuhallissa saa 15.4.

ensi-iltansa koreografi Sonya Lindforsin tanssiteos Noble

Savage. Reilu kuukausi ennen h-hetkeä teos on yhä

prosessissa, mutta jo nyt on selvää, että luvassa on

tanssikevään merkkitapaus.

-tanssiteos pureutuu toiseuteen

ja valtarakenteisiin

KULTTUURI


»NOIR? käsitteli enemmän afrosuo-malaista identiteettiä. Se oli henkilökoh-tainen teos, jossa näkyi myös tanssijoiden oma tausta ja elämänhistoria. Noble Sava-ge on temaattisesti jatkoa NOIR?:lle, mut-ta pureutuu erityisesti valtarakenteisiin ja toiseuteen», Sutinen kuvailee.

»Noble Savage tuo esitystaiteen kei-noin näkyväksi sortavia rakenteita. Samal-la se peilaa meidän ajatuksiamme ja sitä prosessia, mitä olemme käyneet läpi teosta tehdessä. Siitä syntyy kokonaisuus», Owu-su kertoo.

Pannuhallin näyttämöltä katsoja voi löytää metatason, joka muodostuu rep-resentaatioiden roolileikistä. Teoksessa kysytään, kuka saa esittää ketä ja miten? Kuka saa kertoa toisen tarinan?

Kuka sitten saa esittää ja ketä? »Oike-astaan kysymys on siitä, keneltä on riis-tetty mahdollisuus esittää jotain toista. Kuinka monta kertaa on nähty tummai-hoinen tai aasialainen näyttelijä esittä-mässä valkoihoista roolihahmoa?», Julian heittää.

Mieleen tulee vain se Mannerheim-elo-kuva, ja siihenkin liittyy monta ongelmaa.

Hollywoodin elokuvamaailmassakin roolihahmot puhuvat englantia brittiläi-sellä aksentilla. »Näyttelijän tai tanssijan ammatissa pitäisi voida heittäytyä olemaan kuka tahansa. Sehän on ammatin ydin», Owusu pohtii.

Entä toisen tarina? Kuka sen saa ker-toa? »Jos ottaa vain yhden itsellensä sopi-van siivun toisesta rikkaasta (vähemmistö)kulttuurista, ja tarina palvelee vain ottajan tarkoitusta. Niin se on riistoa, ja ryöstö», Owusu painottaa.

TEOKSEN SANOMA

Mikä on Noble Savage –teoksen keskei-sin viesti?

»Mielestäni teoksen tärkein tavoite on saada ihmiset tiedostamaan niitä valtara-kenteita, jotka sortavat osaa ihmisistä sekä tehdä näkyväksi sitä eriarvoisuutta, joka on aina läsnä», Owusu vastaa.

Kyse ei ole »yksittäisistä ilkeistä ihmi-sistä», jotka tekevät rasistia tekoja, vaan systeemistä, joka ylläpitää rakenteita ja sallii sen. Teos haastaa katsojat huomaa-maan, että »ahaa, minähän olen valta-ase-massa ja voin muuttaa tätä järjestelmää.»

Teoksen työryhmässä on käyty myös keskustelua siitä, onko tarkoituksena kou-luttaa keski-ikäistä valkoista taide-eliittiä ja kenelle teosta oikeasti pitäisi tehdä.

»Olisiko tärkeämpää tavoittaa tei-ni-ikäiset rodullistetut nuoret, joille taide-maailma tarjoaa vain hyvin vähän mitään? Ja samastumisen kohteita ei juuri lain-kaan.», Sutinen ja Owusu pohtivat.

Noble Savage’n ensi-illan yhteydessä on monipuolinen Stop Hatred Now -ta-pahtumaviikko, jonka aikana järjestetään tanssi- ja muita työpajoja, keskusteluja sekä muuta ohjelmaa.

KOLMAS TEOS TULOSSA?

Teossarja on yleensä kolmiosainen. Onko vielä yksi teos tulossa? »Sitä kannat-taa kysyä Sonyalta. Paljon riippuu myös siitä, mitä työryhmä haluaa tehdä tulevai-suudessa», Sutinen miettii.

Entä oma tulevaisuutenne? Miltä se näyttää?

»Tämä on tärkein juttu, mitä olen tanssijan urallani saanut tehdä. Olen nyt huipulla», Owusu sanoo. Noble Savage –projektin jälkeen Owusu aloittaa kolmi-vuotisen pestin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun läänintaiteilijana.

Esete Sutisen työ tanssitaiteen saralla jatkuu: »Jatkan edelleen työtä eri taiteen alojen ammattilaisten kanssa projekteissa, jotka haastavat ja vievät minua taiteilijana, tanssijana ja ihmisenä eteenpäin. Uskon, että paljon hyvää on vielä edessä.»

Irma Marttinen

NOBLE SAVAGEKantaesitys 15.4.2016 Kaapelitehtaan PannuhalliOhjaus ja konsepti: Sonya LindforsEsiintyjät: Ima Iduozee, Amira Khalifa, Sonya Lindfors, Deogracias Masomi, Julian Owusu, Esete Sutinen Valosuunnittelu ja musiikki: Erno AaltonenÄänisuunnittelu ja musiikki: Jussi MatikainenLavastus: Aino KoskiPukusuunnittelu: Sanna LevoVideosuunnittelu: Timo Wright Dramaturginen tuki: Maryan AbdulkarimTuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Sonya LindforsResidenssit: Villa Karo (Benin), Koneen Säätiö / Saaren kartanon residenssiLiput: 23/15 €Taiteilijatapaaminen 22.4. esityksen jälkeen.Ikäsuositus: 13+

Esete Sutinen (vas.), Julian Owusu (kesk) ja Sonya Lindfors (oik)

Nin

a Ah

ola

JP

Man

nine

n

Hei

di S

tren

gell

• 14 •

on tie Bogotan köyhistä

kortteleista kouluun

Pepe-kerhoMinulla oli mahdollisuus tutustua Por Una Sonrisan tärkeään toimintaan Bogotassa kahden viikon ajan marraskuussa. Oli hienoa saada olla mukana lasten esikoulutoiminnassa sekä auttaa työntekijöitä kaikenlaisessa työssä. Päiväkerhon lisäksi yhdistys tekee paljon muuta sosiaalityötä Patio Boniton köyhässä kaupunginosassa, jossa monet päiväkerhoa käyvien lasten perheet asuvat.

Tänä vuonna neljä kerhon oppilasta sai päätösdiplomin ja he jatkavat ensi vuonna kouluun.

KOLUMBIA


Oli koskettavaa kuulla, miten paljon Por Una Sonrisan toimintaa

arvostetaan ja miten tärkeää on, että lapset pääsevät mukaan

oppimaan ja leikkimään.

Järjestön kaksi päätyöntekijää hoitaa sekä päiväkerhotoimintaa että varsinaista sosiaalityötä esim. vanhempien neuvontaa, psykososiaalista tukea sekä myös perustar-peiden ylläpitämistä kuten ruokatarvik-keiden jako erityisen vaikeassa tilanteessa oleville isoille perheille. Järjestö auttaa myös muita toimijoita esimerkiksi kadon-neiden lasten etsimisessä ja lasten sijoitus-ten yhteydessä. Jouluna yhdistyksen työn-tekijät jakoivat myös ruokaa kodittomille ihmisille.

Ensimmäisen viikon aikana tutustuin perheisiin, heidän olosuhteisiinsa sekä lasten toimintaan. Silloin aloimme myös suunnitella tulevaa joulujuhlaa ja vuosit-taista esikoulun päätösjuhlaa. Työntekijät ehdottivat, että pitäisimme juhlat viikkoa aiemmin, jotta minä ehtisin olla mukana. Olin erittäin iloinen tästä mahdollisuudes-ta, joten intoa täynnä lähdin mukaan jän-nittäviin valmisteluihin.

Kävimme mm. Madrugon yömarkki-noilla ostamassa kaikille lapsille joululah-jaksi kengät ja vaatteita. Yömarkkinoilla hinnat ovat noin kolmasosan normaalihin-noista, joten kannattaa lähteä aamuyöstä

liikkeelle. Por Una Sonrisan työntekijät etsivät aina halvimpia hintoja, jotta mah-dollisimman moni lapsi saisi lahjan joulu-na. Taskulaskin on tärkeä työkalu ja aina mukana, myös ruokaostoksia tehdessä, jotta rahat käytetään mahdollisimman järkevällä tavalla. Kuulin jälkeenpäin, että Madrugonilla käy noin 400.000 ihmistä yössä. Ei mikään ihme, että välillä tönittiin kokematon kävijä melkein kumoon, mutta kivaa oli kuitenkin! :)

Kahdellekymmenelle perheelle ostet-tiin myös jouluruokapaketit, jotka sisäl-sivät muun muassa säilykkeitä, makeisia, kahvia sekä muita jouluherkkuja. Joulu-juhla vietettiin perheiden kanssa Sasaiman maaseudulla, joka on noin kahden tunnin ajomatkan päässä Bogotasta.

Tänä vuonna neljä oppilasta saivat päätösdiplomin ja he jatkavat ensi vuonna kouluun. Päivä maaseudulla oli sekä lapsil-le että vanhemmille erittäin mukava. Kau-punginosassa, jossa perheet asuvat, lapsilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta leikkiä puistoissa tai muutenkaan kodin ulko-puolella. Myös vanhemmat saivat nauttia luonnonkauniista ympäristöstä sekä tilan

uima-altaasta. Herkullinen juhla-ateria oli varmaan monen mielestä yksi päivän ko-hokohdista.

Päivän päätteeksi lapsille annettiin joululahjat sekä perheille ruokapaketit. Ennen kotiin paluuta keskusteltiin vielä vanhempien kanssa vuoden toiminnasta ja vanhemmat saivat antaa palautetta. Oli koskettavaa kuunnella miten paljon Por Una Sonrisan toimintaa arvostetaan ja miten tärkeää on, että lapset pääsevät mu-kaan oppimaan ja leikkimään.

Vanhempien kiitollisuus ja lasten val-loittavat hymyt sekä työntekijöiden sy-dämellisyys lämmittävät erityisesti näin muuten kylminä aikoina. Toivon, että mahdollisimman moni tulisi mukaan tu-kemaan näiden lasten esikoulutoimintaa. Ainoastaan koulutuksen kautta lapsilla on mahdollisuus päästä pois köyhyydestä ja turvattomasta elinympäristöstä.

Lotta Lindblom

Lapset haetaan autolla Bogotan köyhiltä asuinalueilta kerhoon joka arkipäivä.

• 16 •

Kuvateksti: Adoptioprosessiin liittyy paljon toivoa, iloa ja onnea. Se on myös pitkä ja emotionaalisesti haastava matka vanhemmuuteen.

Kiltasali Helsingin keskustassa oli lähes täynnä adoptionhakijoita ja adoptiovanhempia lauantaina 30.

tammikuuta, kun kansainväliseen adoptioon liittyviä aiheita käsiteltiin monesta näkökulmasta. Interpedian, Helsingin kaupungin adoptiotyöryhmän ja Yhteiset Lapsemme ry:n

järjestämässä tilaisuudessa puhujina olivat lastenpsykiatrian erikoislääkäri Hanna Raaska, puheterapeutti, erityisopettaja

Leena Kaivosoja-Jukkola sekä tutkija, sosiaalityöntekijä Pia Eriksson. Adoptiokuraattori Kerstin Rauma Yhteiset

Lapsemme ry:stä kertoi kokemuksistaan kuraattorityössä. Päivän päätteeksi kuultiin koskettava tarina vanhemmuudesta

ja lapsista Koppasen perheessä Lempäälästä.

ADOPTIOPÄIVÄN ANTIAPäivän aikana kuultiin monta positiivis-ta ja kannustavaa viestiä. Niistä ensim-mäinen Hanna Raaskalta: valtaosalle lap-sista riittävän hyvä vanhemmuus ja hyvä arki ovat riittävä korjaava kokemus. Lap-selle kannattaa antaa aikaa sopeutumiseen, ja tarvittaessa hakeutua tuen piiriin.

ADOPTIOLASTEN KEHITYKSELLISIÄ ERITYISPIIRTEITÄ

Hanna Raaska on väitellyt Turun yli-opistossa viime lokakuussa ulkomailta adoptoitujen lasten kiintymyssuhteiden häiriöiden vaikutuksista myöhempään elämään. Väitöskirja on osa suomalaista FinAdo-tutkimusta, jossa vuosina 1985-2007 adoptiojärjestöjen kautta lapsensa

ADOPTIO


saaneille vanhemmille lähetettiin kysely-lomakkeet. Lasten kyselyyn vastasi 1450 henkilöä. Kun tutkimustuloksia alkoi tulla, alkoi näkyä selviä yhteyksiä. Var-haisvaiheen kiintymyssuhdehäiriöt olivat yhteydessä myöhemmin mm. oppimisvai-keuksiin. Tutkimuksensa johtopäätöksenä Raaska toteaa, että adoption jälkeiset kiin-tymyssuhdehäiriön oireet ovat merkki ris-kistä myöhemmille kehityksen ongelmille. Ongelmat pitää tunnistaa, jotta lapset voi-daan ohjata oikean ja osaavan tuen piiriin.

FinAdo-tutkimukseen vastanneiden vanhempien lapsista 87 prosentilla on ol-lut lastenkotitausta. Kasvuympäristönä lastenkoti voi olla turvallinen, mutta mah-dollisuus yksilölliseen hoivaan on usein vähäinen. Hoitajat vaihtuvat eikä hoitajien sensitiivisyys ole riittävää. Puhutaan var-haisesta vaillejäämisestä. Kansainvälinen adoptio on lapsen kannalta selkeästi suo-jaava tekijä, ja valtaosa lapsista sopeutuu hyvin. Suurimmalla osalla lapsista ei FinA-do-tutkimuksen mukaan ole oppimisongel-mia (67 %) eikä kielenkehityksen ongelmia (71 %). Kiintymyssuhdehäiriön ongelmia ei ollut edes tulovaiheessa 40 prosentilla. Neljän vuoden kuluttua perheeseen tulos-ta kiintymyskäytöksen ongelmien määrä ei poikennut verrokkiryhmästä.

Adoptiolapsilla on kuitenkin kehityk-sellisiä ongelmia enemmän kuin verrok-kiryhmillä, ja kaikilla osa-alueilla niiden lasten osuus on suurempi, joilla on merkit-täviä haasteita. Lapsen oireillessa voidaan tarvita moniammatillista selvittelyä, jotta lapselle löytyy yksilöllinen ja oikea-aikai-nen tuki. Vanhempien tärkeimmät tehtävät ovat turvallisen kiintymyssuhteen luo-minen, lapsen tarpeisiin sitoutuminen ja niihin vastaaminen, lapsen kognitiivisten ja emotionaalisten erityistarpeiden ym-märrys sekä lapsen käytöksen ohjaaminen kehityksen tukemiseksi.

Adoptiolasten varhaisten kokemusten aiheuttamiin erilaisiin oireiluihin helpo-tusta tuottavat monet yksinkertaiset toi-menpiteet, esimerkiksi rauhallinen ympä-ristö, sopiva ärsyketaso, pienet ryhmät ja aikuisen ja lapsen kahdenkeskinen aika. Strukturoidut tilanteet, lyhyet ja yksi vai-he kerrallaan annetut ohjeet ovat lapselle hyväksi. Voi olla hyvä antaa lapsen liikeh-tiä, ja tarvittaessa voi hankkia apuvälineitä (esim. kiilatyyny, sormeiltava esine). Väli-tön kannustava palaute vahvistaa lapsen itsetuntoa.

Aistijärjestelmän ylikuormittuminen nostaa lapsen stressitasoa. Tällöin on tärkeä rauhoittaa lasta, olla läsnä ja käy-

tettävissä, mutta kuitenkin antaa lapselle tilaa. Aistikuormitukselta suojaavina apu-välineinä voivat olla tilanteesta riippuen aurinkolasit, kuulosuojaimet, saumattomat vaatteet, tunnusteltavat esineet sekä rau-hallinen selkeä kosketus.

Kehityksellisissä ongelmissa tulee yh-distellä eri hoitomenetelmiä, ei ole yhtä oi-keaa hoito- tai kuntoutusmenetelmää. Tar-ve voi muuttua lapsen kehityksen myötä. Päivittäistä toimintaympäristöä ja sosiaali-sia tilanteita selkiyttävät kuvien, esineiden ja toistuvien rutiinien käyttö. Tunteiden ilmaisun tukemiseen on hyvä käyttää apuna esim. arvausleikkejä ja draamaa sekä ilmais-ta omat tunteet selvästi. Ympäristön on hyvä olla strukturoitua, arjen ennakoitavaa, voidaan sopia rauhoittumispaikasta ja tar-jota muuta ajateltavaa. Aikuisen oma rau-hallisuus ja yhteistoiminnallinen ongelmien ratkaiseminen ovat hyviä malleja. Lievän häiriökäyttäytymisen voi jättää huomiotta.

Rentoutuminen on tärkeä osa hyvää elämää – niin lapsille kuin aikuisille. Kei-noina voivat olla lihasrentoutus, musiikki, mielikuvat, syvähengitys. Rentoutuminen saattaa vaatia harjoittelua, ja harjoitteluun on saataville monenlaista apua (mm. oiva-mieli.fi).

ADOPTIOLAPSEN KIELENKEHITYSLeena Kaivosoja-Jukkolalla ei ole koke-musta adoptiolapsen kielenvaihdoksesta vain koulutuksensa ja ammattinsa puoles-ta. Hän on myös ulkomailta adoptoidun lapsen, nyt jo aikuisen, äiti. Kieltä kuvaa monta eri käsitettä: ensikieli, syntymä-kieli, toinen kieli, äidinkieli. Ulkomailta

adoptoiduilla syntymäkieli eli ensikieli on kieli, jota lapsi oppii synnyinmaassaan. Kieltä, jota lapsi oppii adoptiomaassaan ja josta tulee hänen uusi äidinkielensä, voi-daan kutsua adoptiokieleksi. Kielen kehi-tykseen vaikuttavat biologiset, psykologi-set ja ympäristölliset tekijät. Mahdollisia pulmia kielen oppimiselle voivat olla esim. aliravitsemus tai yksipuolinen ravinto, perinnölliset tekijät, virikkeiden köyhyys, pysyvän aikuisen puute ja lastenkotitausta. Kieli kehittyy ympäristössä. Ihminen oppii vain sen, minkä ympäristö tarjoaa opitta-vaksi ja omaksuttavaksi.

Adoption kautta Suomeen tulevan lap-sen kielen kehitys on kesken. Syntymäkie-len kehitys katkeaa, ja yleensä kielen vaih-tuessa syntymäkieli unohtuu. Sen tilalle lapsi oppii uuden kielen tai kaksi uutta kiel-tä perhetilanteesta riippuen. Adoptiolapset menettävät syntymäkielensä kohtuullisen nopeasti. Mikäli adoptiovanhemmat ovat voineet opetella lapsen syntymäkieltä, lap-si saattaa säilyttää syntymäkielen pitem-pään ainakin jollain tasolla. Adoptiokielen oppiminen lähtee usein nopeasti liikkeelle.

Kielitaito voidaan jakaa eri osa-alu-eisiin, sosiaaliseen kielitaitoon ja akatee-miseen kielitaitoon. Vaikka sosiaalinen kielitaito olisi hyvä ja lapsi puhuisi suju-vasti adoptiokieltä arkisista asioista, aka-teeminen kielitaito saattaa olla puutteel-lista. Tutkimukset ovat osoittaneet, että adoptiolapsilla on puutteita nimenomaan akateemisessa kielitaidossa. Sosiaalisella kielitaidolla ei ole merkitystä koulumenes-tyksen kanssa, siihen tarvitaan akateemis-ta kielitaitoa.

Adoptiolapset on erittäin heterogeeni-nen joukko, ja useimmissa tutkimuksissa

Hanna Raaska: »Valtaosalle lapsista riittävän hyvä vanhemmuus ja hyvä arki ovat riittävä korjaava kokemus.»

• 18 •

adoptiolasten keskinäiset erot ovat suu-remmat kuin adoptioryhmän ja verrok-kiryhmän väliset erot. Kaivosoja-Jukkola ei ole innostunut lapsille tehtävistä kieli-testeistä. Lasten tulisi saada olla sellaisia kuin ovat, mutta meidän yhteiskuntaamme kuuluvat erilaiset testaukset. Kielitesti on yhden hetken tilanne. Testit on tehty sen mukaan, että lapsi on syntynyt Suomessa. Miten tulkita testitulosta, jos lapsi on ollut vain kaksi vuotta Suomessa ja on testihet-kellä 5-vuotias? Jos adoptiolapsen kielitai-toa testataan, pitäisi tehdä useita testejä tietyin väliajoin, jolloin nähtäisiin kehityk-sen suunta ja nopeus.

Vanhemmat voivat tehdä paljon tu-keakseen lapsensa adoptiokielen kehitystä. Alussa on tärkeintä turvallisuus ja lähei-syys. On hyvä, jos osaa lapsen ensikieltä, vaikka vähänkin. Ei kannata pelätä seka-kielen käyttämistä. Lorut ja laulut ovat lapselle hyväksi, samoin lelujen ja erilais-ten virikkeiden käyttö. Ymmärtämistä ja ilmaisua voi tukea monin tavoin: ilmeet, eleet, kuvat, viittomat. Tunteet kannattaa nimetä. Sanastoa opitaan tekemisen yhtey-dessä.

Adoptiovanhempien kannattaa olla pu-heliaita vanhempia. Kertoa koko ajan mitä ovat tai ollaan tekemässä. Vanhat tutut kie-lelliset leikit on hyvä ottaa käyttöön, kuten laiva on lastattu, junior alias, arvaa mitä ajattelen? Muistipeliä voi pelata siten, että sanotaan nimi ja yläkäsite: koira-eläin, ba-naani-hedelmä jne.). Yhdessä leikkiminen on sekä hauskaa että kehittävää, ja tuottaa iloa niin lapsille kuin vanhemmille.

ADOPTIONEUVONTAA TUNTEIDEN MYLLERRYKSESSÄHyvin yksityistä ja erittäin julkista – kumpikin pitää paikkansa kun puhutaan adoptioneuvonnasta. Adoptionhakijat käy-vät läpi elämäänsä, toiveitaan, pelkojaan ja paljon muuta yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa ilman että kukaan muu on kuule-massa. Neuvontaan perustuva asiakirja eli kotiselvitys lähetetään ensin adoptiopalve-lujärjestön kautta adoptiolautakuntaan, ja mikäli adoptioprosessi jatkuu, aikanaan tu-levan lapsen synnyinmaan viranomaisille ja paikallisten toimijoiden edustajille.

Pia Erikssonilla on tutkimuksen kaut-ta saadun tiedon lisäksi omakohtainen kokemus adoptioneuvonnan antamisesta. Tutkimuksessaan hän pyrki mm. erittele-mään ja jäsentämään stressaavien tuntei-den aiheuttajia adoptioneuvonnassa sekä pohtia sitä, miksi ne on tärkeitä huomioida.

Adoptioprosessiin liittyy toivoa, iloa ja on-nea. Samalla se on matka vanhemmuuteen, usein pitkä ja emotionaalisesti haastava. Adoptio koskettaa läheisesti suuria eksi-stentiaalisia kysymyksiä elämässä kuten oikeutusta vanhemmuuteen, elämän mer-kitystä ilman lasta.

Neuvonnan aikana hakijat kokevat epävarmuuden, huolen ja pelon tunteita. Ei tiedetä, mitä kaikkea odotetaan. Mitä neuvonnassa arvioidaan? Tulenko hyväk-sytyksi? Ansaitsenko lapsen, olenko tar-peeksi hyvä? Epävarmuus herättää pelkoa. Jos ei tule hyväksytyksi, menettää lapsen ja mahdollisuuden vanhemmuuteen. Asi-akkaana voi tuntea menettävänsä kontrol-lin elämästään, päätösvalta siirtyy ammat-tilaisille.

Tutkimukseen osallistuneilla adop-tiovanhemmilla oli jonkin verran petty-myksen tunteita työntekijöiden toimin-taa kohtaan. Tunne siitä, että työntekijä kyseenalaisti neuvonnan aikana hakijan soveltuvuuden tai motiivit, aiheutti pel-koa sekä myös ärtymystä, suuttumusta ja vihaa. Suuttumus kuvailtiin usein turhau-tumisena, mutta sitä ei haluttu näyttää. Työntekijän hyväksyvä ja tukeva suhtau-tuminen rauhoitti ja lievensi epävarmuu-den ja pelon tunteita ja edesauttoi rauhal-lista mielialaa.

Suurin osa haastatelluista hyväksyy julkisen kontrollin adoptioprosessissa, »eihän lapsia voi noin vaan antaa kenel-le vain». Tunnetasolla asia on vaikeam-pi, vaikka järki sanoo muuta. Kielteiset tunteet adoptioneuvonnassa voivat olla esteenä luottamukselliselle ja avoimelle vuorovaikutukselle. Oma tunneproses-si saattaa jäädä kesken, jos pelon takia ei uskalla heittäytyä. Odotusajan stressi voi myös vaikuttaa tulevaan vanhemmuuteen ja kiintymyssuhteen luomiseen.

Tutkimus osoitti, että positiiviset tun-teet olivat usein yhteydessä työntekijän toimintaan. Pelon ja epävarmuuden vas-tareaktioita olivat esimerkiksi kiitollisuus ja helpotus. Työntekijä voi toiminnallaan ja teoillaan edesauttaa luottamuksellisen ja avoimen vuorovaikutuksen syntymistä ja tätä kautta vaikuttaa adoptioneuvonnan tavoitteiden toteutumiseen.

KIRJALLISUUTTARaaska, Hanna. International adopti-on: Symptoms of attachment disorders and their association with the child´s background and developmental outcome. University of Turku, 2015. https://www.doria.fi/handle/10024/113816

Raaska, Hanna (2015) Kiintymyssuhdehäi-riöistä ulkomailta adoptoiduilla lapsilla: FinAdo-tutkimuksen tuloksia. Teoksessa Sinkkonen J ja Tervonen-Arnkil K (toim). Lapsi uusissa oloissa. Tietoa sijaishuollosta ja adoptiosta. Duodecim ja Pelastakaa Lapset.

Kaivosoja-Jukkola, Leena (2014) Adop-tiolapsen kielen vaihtuminen ja adoptio-tausta vaikutus oppimiseen. Teoksessa Koskinen M, Sarkkinen S-M, Svala M (toim). Kansainvälinen adoptio Suomessa. Tutkimusnäkökulmia adoptioon. Jyväsky-län yliopisto.

Kaivosoja-Jukkola, Leena (2015) Adop-tiolapsen kielenkehitys. Teoksessa Lapsi uusissa oloissa. Tietoa sijaishuollosta ja adoptiosta.

Eriksson, Pia (2014) Tunteet adoptio-neuvonnassa. Teoksessa Kansainvälinen adoptio Suomessa. Tutkimusnäkökulmia adoptioon.

Eriksson, Pia (2015) Adoptiovanhempien tyytyväisyys adoptioneuvontaan ja adopti-opalveluun. Teoksessa Lapsi uusissa olois-sa. Tietoa sijaishuollosta ja adoptiosta.

Anja Wikstedt Susanna Ba

Ihminen oppii vain sen, minkä ympäristö tarjoaa opittavaksi ja omaksuttavaksi.

Yhdessä leikkiminen on hauskaa ja kehittävää. Se tuottaa iloa sekä lapselle että vanhemmille.


Kansainväliseen adoptioon liittyy paljon epävarmuut-ta ja odotusta. Muutosten mahdollisuus on aina läsnä. Mutta adoptio on paljon muutakin: pysyvän perheen löytyminen sitä tarvitsevalle lapselle ja lasta kaivanneille vanhemmille mahdollisuus tulla lapsiperheeksi ja kokea iloa lapsesta ja lapsen kanssa.

Tiedotusvälineet toistavat nykyään usein samaa tarinaa: »Odotusajat pidentyvät vuosi vuodelta ja lapset ovat yhä useammin erityistarpeisia tai vanhempia.» Tämä on toki totta, jos ajattelemme esimerkiksi Kiinaa. Kiinan perus-ohjelmassa odotusajat pitenevät vuosi vuodelta, ja maa keskittyy nyt erityistarpeisten lasten ohjelmaan. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus.

Nykyinen todellisuus on paljon monimutkaisempi ja juuri siksi siitä on niin vaikea viestiä yksinkertaisesti. Lehdissä näemme aina silloin tällöin artikkeleita adoptioperheistä. Hyvin usein tarina kertoo pitkästä ja uuvuttavasta odo-tuksesta ja byrokratiasta. Odotusajat ovat usein vuosia, varsinkin jos siihen laskee ajan vanhempien omasta adop-tiopäätöksestä alkaen.

Juuri nyt meillä Interpediassa adoptiotilanne näyttää kuitenkin valoisalta. Vaikka kansainvälisten adoptioi-den määrän lasku on yleismaailmallinen ilmiö, olemme pystyneet jatkamaan hyviä suhteitamme ja uudistamaan toimintaamme siellä missä tarvetta on ollut.

Tällä hetkellä näemme tulevaisuuden positiivisena. Tilan-ne kontaktimaissamme on hyvä ja voimme lähettää uusia hakemuksia kaikkiin yhteistyömaihimme. Odotusajat ovat joissakin kontakteissamme, esimerkiksi Thaimaassa, jopa lyhentyneet ja suurin osa kauttamme saapuneista lapsista oli 0–1-vuotiaita. Meillä on myös kaksi uuttaa kontakti-maata: Bulgaria ja Taiwan.

Adoptioprosessit ovat nykyään hyvin yksilöllisiä ja räätä-löityjä. Todellinen adoptioprosessin eteneminen ja siihen kulunut aika riippuvat niin kovin monesta tekijästä, ja useimpiin niistä me emme voi vaikuttaa.

Prosessiin vaikuttavat myös hakijoiden yksilölliset ominaisuudet, esimerkiksi ikä ja erityistarvevalmiudet. Yleisimpiin erityistarpeisiin kannattaa tutustua huolella ja harkita tarkkaan omia voimavarojaan. Tämän pohdin-nan keskelle ei tarvitse kuitenkaan jäädä yksin, vaan siinä voi auttaa keskustelu neuvonnan sosiaalityöntekijän tai Interpedian adoptiovastaavan kanssa.

Nämä valinnat voivat vaikuttaa hyvinkin paljon odotusai-kaan. Prosessiin vaikuttaa myös aivan erityisesti adoptoi-tava lapsi, jolla on oma ainutlaatuinen taustansa, ja jolle pyritään löytämään paras mahdollinen ja juuri hänelle sopivin perhe. Joskus odotusaika yllättää positiivisesti. Tällä matkalla myös onnella on osansa.

Koskaan emme voi tietää mitä tulevaisuus tuo. Silti mie-timme täällä usein sitä, miten voisimme kertoa myös niis-tä lyhyistä odotusajoista, pienistä vauvoista, onnistuneista isomman lapsen adoptioista tai pitkistä odotusajoista, jotka olivatkin juuri sopivan pituisia juuri tälle perheelle.

Adoptiota harkitsevat ovat tervetulleita tapaamaan adop-tiovastaaviamme ja pohtimaan adoption mahdollisuutta. Myös monet adoptioperheet kertovat mielellään prosessin iloista ja suruista sekä elämästään lapsen kanssa. Toi-vomme, että voisimme antaa adoptionhakijoille uskallus-ta toivoa, mutta viisautta varautua samalla siihen, että yllätykset ovat aina mahdollisia.

Marja Utela Kirjoittaja on Interpedia ry:n tiedottaja.

KOLUMNI

Pitkät odotusajat eivät ole koko totuus S

usan

na B

a

• 20 •

Ihmiskaupan lapsiuhrit

näkyviksiVoimavarakeskus Monikan

johtaja Natalie Gerbert on kohdannut työssään

Monika-Naiset liitossa satoja naisia, jotka ovat

joutuneet hyväksikäytön tai ihmiskaupan uhriksi. Monet

näistä naisista ovat myös äitejä.

»Naisilla on eri-ikäisiä lapsia muka-naan, lapsia syntyy täällä ja lapsia asuu myös lähtömaassa. Lapsen isä voi olla hyväksikäyttäjä tai prostituutiossa hyväk-sikäytetty nainen ei tiedä, kuka on lapsen isä tai minkävärinen lapsi hänelle syntyy», Natalie Gerbert kertoo.

Ihmiskaupan uhriksi naiset ovat jou-tuneet kotimaassaan tai jossain muussa maassa Euroopassa tai sen ulkopuolella tai täällä Suomessa.

»Ei ole tyypillistä uhria, vaan kaikki ta-rinat ovat erilaisia, vaikka niissä on saman-kaltaisia piirteitä. Joka vuosi tunnistetaan myös suomalaisia uhreja. Yhdysmerkkiä ei voi laittaa ihmiskaupan ja ulkomaalaisen tai ihmiskaupan ja maahanmuuton välille», hän jatkaa.

Voimavarakeskus Monika tarjoaa ma-talan kynnyksen palveluja naisille, jotka ovat joutuneet hyväksikäytön uhriksi tai joiden tilanteessa on viitteitä ihmiskau-pasta. Asiakkaina on naisia lähes kaikista maista ja maanosista.

VAIN PIENI OSA UHREISTA TUNNISTETAANIhmiskaupan uhrien auttamisjärjestel-mään Suomessa hyväksytään vuosittain noin 50 uutta uhria, joista suurin osa on joutunut työperäisen ihmiskaupan uhriksi. Suomessa työperäistä ihmiskauppaa tun-nistetaan paremmin kuin esimerkiksi pros-tituutioon liittyvää ihmiskauppaa.

Suurin osa uhreista on naisia. Autta-misjärjestelmään otetaan vuosittain myös muutamia alaikäisiä, mutta tapaukset ovat yksittäisiä.

»Tämä ei tarkoita sitä, ettei alaikäisiä uhreja olisi, vaan niitä ei aina osata tunnis-taa», Gerbert sanoo.

Viitisen kymmentä uutta ihmiskau-pan uhria vuodessa on kuitenkin jäävuo-ren huippu. Kansainvälisten tutkimusten mukaan vain 10 prosenttia ihmiskaupan uhreista osataan tunnistaa ja viedä eteen-päin. Suomessakin voidaan puhua sadoista

IHMISKAUPPA


• Vuonna 2015 Suomessa ihmiskaupan auttamisjärjestelmään otettiin 52 uutta uhria

• Suomen Ihmiskaupan auttamisjärjestel-mässä on yhteensä 89 uhria

• Uhrit edustavat 26 eri kansallisuutta

• Uhreista neljä viidesosaa on naisia

• Ihmiskaupan auttamisjärjestelmä on toiminut Suomessa vuodesta 2006

• Auttamisjärjestelmästä on saanut apua 360 ihmiskaupan uhria

• Yhdenvertaisuusvaltuutettu toimii Suomen kansallisena ihmiskauppara-portoijana

Faktaa

Kansainvälisten tutkimusten mukaan vain 10 prosenttia ihmiskaupan uhreista osataan tunnistaa.

ihmiskaupan uhreista. Suurin osa tapauk-sista on sellaisia, joista ei koskaan tule mi-tään tietoa.

Voimavarakeskus Monikassa voi asioi-da myös nimettömästi tai halutessaan vain puhelimitse.

»Osa naisista haluaa päästä maasta pois ja mietimme, miten voimme auttaa, osa haluaa tietoa ja tulee keskustelemaan. Osa on pidemmän aikaan asiakkaanamme, mutta ei ole valmis yhteistyöhön viran-omaisten kanssa.»

Monika-Naiset liitto tekee ihmiskau-pan uhrien auttamisessa tiivistä yhteistyö-tä auttamisjärjestelmän ja monien järjestö-jen kanssa. Yhteistyö on ruohonjuuritason asiakasohjausta, apua asumisjärjestelyissä turvakodissa tai tukiasunnossa sekä osaa-miseen liittyvää apua ja tiedonjakoa.

UHRIEN LAPSET NÄKYVIIN

Ihmiskaupan lapsiuhrit ja täysi-ikäisten uhrien lapset ovat erityisen haavoittu-vassa asemassa oleva ryhmä. YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa jäsenmai-ta suojelemaan lapsia kaikelta riistolta ja hyväksikäytöltä. Ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa lapsen aseman, edun ja oi-keuksien turvaaminen pitää huomioida ensisijaisesti.

Lapsen edun näkökulmasta suuri riski ja huolen aihe ovat lapset, joiden olemassa olosta ei tiedä kukaan mitään. Suomessa las-tensuojelulaki koskee kaikkia lapsia, mutta jos lasta ei ole rekisteröity kuntaan tai lapsi ei ole kirjoilla missään, niin lapsen hätää ei tunnisteta, eikä siihen osata puuttua.

»Aina ei tiedetä, kenelle vastuu lapsesta kuuluu. Joissakin tapaukissa lastensuojelu-viranomaiset ovat toimineet ripeästi, mut-ta joskus on katsottu, ettei vastuu lapsesta kuulu kunnalle», Natalie Gerbert sanoo.

»Kun tilanteista raportoidaan, uhrin lapset voivat olla vain ruksina lomakkees-sa. Kuitenkin myös lapset altistuvat väki-vallalle, voivat itse uhriutua ja tulla seksu-aalisesti hyväksikäytetyiksi. Myös hyvin pienet lapset esimerkiksi samassa asun-nossa uhrin kanssa, ovat erittäin vaikeassa tilanteessa», Natalie Gerbert toteaa.

Lastensuojelun ja poliisin aktiivinen yhteistyö ihmiskauppatapauksissa, joissa on lapsia mukana, onkin ensiarvoisen tär-keää. Myös ihmiskaupan ennaltaehkäise-vässä työssä lasten alttius uhriutua pitää ottaa huomioon.

Ihmiskaupan auttamisjärjestelmässä mukana olevien uhrien lasten tilanne on parempi, koska lapset on tunnistettu ja jär-jestelmässä on myös enemmän osaamista.

»Mutta myös auttamisjärjestelmässä olevan naisen kannalta on kuitenkin on-gelmallista, että hänen on vaikea saada lähtömaahan jäänyttä lastaan tai lapsiaan Suomeen. Näin auttamisjärjestelmään pää-seminen ei tarkoita automaattisesti oikeut-ta perheen yhdistämiseen. Jos lapsesta ei ole tietoa, niin hänet on helppo sivuttaa», Natalie Gerbert pohtii.

PELKO ESTÄÄ AUTETUKSI TULEMISENKaikki ihmiskaupan uhreiksi joutuneet naiset, joiden uhriutuminen on tunnistet-

tu, eivät halua mukaan auttamisjärjestel-mään, ja osa järjestelmään tulleista myös keskeyttää prosessin.

»Ihmiskaupanuhrien auttamisjärjes-telmässä mukanaolo edellyttää yhteistyötä viranomaisten kanssa. Ja kokemuksemme mukaan vain noin 25- 40 prosenttia uhreista on valmiita siihen», Natalie Gerbert sanoo.

Yksi syy tähän on pelko. »Jos uhrin lapset ovat lähtömaassa tai muualla Suo-men rajojen ulkopuolella, niin yksikään suomalainen poliisi tai viranomainen ei pysty takaamaan lasten suojelua. Tällä on todella iso vaikutus siihen, mitä valintoja nainen tekee.»

Uhrin hyväksikäyttäjä saattaa olla myös lapsen isä, avio- tai avomies tai muu sukulainen. Hyvin usein uhrilla on vahvo-ja tunnesiteitä tekijää kohtaan. Nainen on saattanut tulla Eurooppaan lupauksella avioliitosta. Lisäksi uhrilla voi olla moni-vuotinen kokemus hyväksikäytöstä, jolloin hänen käsityksensä ja kokemuksena nor-maalista elämästä on järkkynyt.

Se, että uhri pääsee mukaan auttamis-järjestelmään, ei myöskään poista uhrin mahdollisia velkoja, jotka voivat olla tur-vallisuusriksi lähtömaassa tai muualla ole-valle perheelle.

KOULUTUSTA IHMISKAUPAN TUNNISTAMISEENIhmiskaupan tunnistamiseen tarvitaan lisää tietoa ja koulutusta. Terveysasemilla, päivystyksessä, sosiaalitoimessa ja lasten-suojelussa pitäisi osata havaita ihmiskaup-paa viittaavia piirteitä.

• 22 •

»Suurella yleisöllä on vähän samanlai-nen käsitys ihmiskaupasta kuin zikoviruk-sesta Latinalaisessa Amerikassa, ettei sitä ole Suomessa, eikä se ole meidän ongel-ma», Natalie Gerbert sanoo.

Natalie Gerbert korostaa, että suoma-laisten tietoisuutta ihmiskaupasta ilmiönä pitää lisätä. Lisäksi tarvitaan erityisesti koulutusta henkilöille, jotka työssään koh-taavat mahdollisia ihmiskaupan uhreja.

»Sosiaalitoimessa ja lastensuojelussa on paljon työntekijöitä, joilla on vähän tai ei lainkaan kokemusta ihmiskaupasta. Kokematon työntekijä ei pysty tunnista-maan hyväksikäyttöä, vaikka hänellä olisi pitkäkin kontakti asiakkaaseen», Gerbert sanoo.

»Sosiaalipäivystys ja poliklinikat ovat usein kiireisiä paikkoja, mutta kun päi-vystykseen tulee mahdollinen uhri, niin silloin pitäisi osata kysyä häneltä ne viisi kysymystä, joilla on mahdollista tunnistaa ihmiskauppa.»

Lisäksi tarvitaan poliittista tahtoa teh-dä asialle jotain. Jos sitä ei ole, niin asiaa ei nosteta esille. Koulutukseen tarvitaan myös resursseja.

Natalie Gerbert muistuttaa, että vas-tuu valinnoista on myös jokaisella ihmisel-lä. »On hyvä miettiä, kuka on poiminut ne kolme euroa maksavat espanjanlaiset man-sikat tai kuinka paljon aasialainen nuori tyttö saa palkaksi, kun hän tekee hyvin halvalla rakennekynsiä itähelsinkiläisessä kynsistudiossa, jossa aukioloajat venyvät yömyöhään.»

Tästä on lyhyt matka vielä astetta pal-jon törkeämpään riistoon: »Jos Suomessa ei olisi ollut kahtasataa miestä, jotka ovat valmiita ostamaan seksiä autossa 16-vuo-tiaalta ulkomaalaiselta tytöltä, niin tyttöä ei olisi tuotu tänne», Natalie Gerbert sa-noo viitaten alaikäiseen kohdistuneeseen ihmiskauppatapaukseen, josta tekijät ovat saaneet tuomion Helsingissä.

PAKOLAISKRIISI JA UUDET UHKAKUVATEuroopan nykyisessä myllerryksessä erityisen suojattomia ovat köyhien ja yksin lastensa kanssa liikkuvien, turvapaikanha-kijanaisten ja paperittomien äitien lapset. Osa näistä naisista on vaarassa joutua hy-väksikäytetyksi, koska heidän pitää huo-lehtia lapsistaan ja hankkia ruokaa pöytää.

Kenelläkään ei ole tarkkoja tilastoja alaikäisistä ihmiskaupan uhreista, mutta raporttien mukaan Euroopassa on tuhan-sia lapsia, joita ihmiskauppa koskettaa.

»Juuri nyt puhutaan 10 000 lapsesta, jotka ovat pakolaiskriisin aikana kadon-neet. Monet heistä ovat vaarassa joutua työperäisen tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi», Natalia Gerbert muistuttaa.

Viime vuonna Euroopasta haki turvaa noin 90 000 yksintullutta alaikäistä turva-paikanhakijaa. Suomeen tuli yhteensä 32 500 turvapaikanhakijaa, joista noin 3 000 oli yksintulleita turvapaikanhakijalapsia ja -nuoria.

»Uusien tulijoiden joukossa on var-masti myös ihmiskaupan uhriksi joutunei-ta, joita nyt ohjataan vastaanottokeskuk-sista auttamisjärjestelmään. Monet ovat olleet tekemisissä salakuljettajien kanssa sekä matkan aikana altistuneet hyväksi-käytölle», Natalie Gerbert pohtii.

Kansalaisjärjestöissä on jo havahduttu myös siihen huoleen, mitä tapahtuu kun turvapaikanhakijat alkavat saada kielteisiä päätöksiä. »Monet jäävät maahan harmaal-le vyöhykkeelle, paperittomiksi, jolloin on erittäin korkea riski joutua hyväksikäyte-tyksi», Natalie Gerbert sanoo.

Valppautta, koulutusta ja yleistä tiedon lisäämistä tarvitaan.

Irma Marttinen

www.ihmiskauppa.fi

www.yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi

Lisätietoja

»Tietoa ihmiskaupasta ilmiönä pitäisi lisätä ja lisäksi tarvitaan koulutusta ammattilaisille, jotka kohtaavat mahdollisia ihmiskaupan uhreja», Natalie Gerbert sanoo.

»Uusien tulijoiden joukossa on varmasti myös ihmiskaupan uhriksi joutuneita, joita nyt ohjataan vastaanottokeskuksista auttamisjärjestelmään. Monet ovat olleet tekemisissä salakuljettajien kanssa sekä matkan aikana altistuneet hyväksikäytölle»,


Vanhan byrokratian vangit

KIRJAESITTELY

Maahanmuuttajat ja pakolaiset ovat viime aikoina aiheuttaneet hurjan yhteiskunnallisen keskustelun. Hälystä huolimatta suuri osa Suomeen tulleista pakolaisista myös jää Suomeen ja alkaa elää elämäänsä täällä. Omien asioiden saaminen edes kohtalasiin uomiin on kuitenkin hyvin vaikeaa. Siitä kertoo Niemisen, Kivijärven ja Toivikon kirja Kiertoteitä.

Kirjoittajien mukaan kiertotie kuvaa maahan muut-taneiden nuorten etenemistä kohti hyvää elämää, eli työllistymistä, itsenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Kui-tenkin suomalainen todellisuus asettaa hyvän elämän tavoittelulle lukuisan joukon esteitä, jotka pitää tavalla tai toisella kiertää.

Tärkeimmät esteet liittyvät asumiseen, koulutukseen, byrokratiaan ja yleiseen vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Kirjaan on koottu maahanmuuttaja-nuorten kokemuksia jokaisesta niistä. Vaikka nuorten tarinat ovat yksittäistapauksia, ne eivät ole ainutlaa-tuisia. Hurjia ne ovat. Olen adoptoinut lapsen Keniasta ja käynyt läpi sikäläisen byrokratiaviidakon. Luulin tietäväni paljon siitä, kuinka vaikeaa viranomaisten kanssa toimiminen voi olla. Kiertoteitä-kirjan tarinoita lukiessani huomaan ajattelevani, että mehän selvisimme helpolla.

Esimerkiksi päälle parikymppinen Afran joutui asun-nottomaksi peruskouluopintoja suorittaessaan. Hän ei voinut kuitenkaan saada opintotukea tai työttömyy-setuutta, koska Kela tulkitsi opinnot osa-aikaisiksi ja TE-toimisto päätoimisiksi. Niinpä Afran joutui sinnittelemään kavereidensa nurkissa pelkän toimeen-tulotuen varassa. Samoin kävi Fahadille, joka aikuisena peruskoulua opiskelevana, töissä käymättömänä, ei ollut järjestelmän mukaan opiskelija eikä työtön.

Samanlaisia tarinoita suomalaisen byrokratian käsit-tämättömyydestä on kirjassa läjäpäin. On jotenkin surkuhupaisaa, että yksi maailman kehittyneimmistä virkakoneistoista on niin avuton maahanmuuttajien ja heidän monisyisten ongelmiensa ja tarpeidensa kanssa.

Kiertoteitä-kirjan soisi kuuluvan jokaisen suomalaisen poliitikon ja virkamiehen lukulistalle mahdollisimman pian. Nyt tuhlaamme hurjat määrät niin inhimillistä kuin taloudellistakin pääomaa pelkästään sen takia, että virkakoneistomme on vielä tänäkin päivänä valmis palvelemaan vain yhtenäiskulttuuria. Muualta tulleet jäävät liian pitkäksi aikaa vanhan byrokratian vangeik-si, vaikka heidän pitäisi päästä toteuttamaan itseään omaksi ja yhteiskunnan parhaaksi.

Harri Junttila

Harri Nieminen, Antti Kivijärvi ja Kristiina Toivikko: Kiertoteitä – Maahan muuttaneet nuoret yhteiskunnal-listen esteiden edessä, Into 2015, 224 sivua.

101858



Facebookissa https://www.facebook.com/ Yhteiset-Lapsemme

Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme

Kaikki tapahtumat ja uutiset:

www.yhteisetlapsemme.fi

Tilaa lehti!Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimak-sulla. Täytä lomake kotisivuillamme!

Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimis-to muutti joulukuun puolivälissä Etu-Töölöön. Uusi osoitteemme on Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., 00260 Helsinki. Muut yhteystiedot pysyvät en-nallaan.

YHTEISET LAPSEMME RY: TOIMISTOMME MUUTTI ETU-TÖÖLÖÖN

Teoksen takana on neljä afrosuomalaista taiteilijaa, tanssijat Sonya Lindfors, Esete Sutinen ja Ima Iduozee sekä rap-artisti Deogracias Masomi. Teos ammentaa si-sältönsä myös esiintyjien omasta henki-löhistoriasta.

NOIR? on poliittinen ja ajankohtai-nen puheenvuoro, jonka jokaisen suo-malaisen pitäisi nähdä.

Uusintaesitykset on tuotettu yhteis-työssä Uuden tanssin keskus Zodiakin, Yhteiset Lapsemme ry:n ja SPR:n Ei ra-sismille! –hankkeen kanssa. Molempien esitysten jälkeen on myös taiteilijatapaa-minen.

Lipputilaukset (lippuja vain rajoitettu määrä!): [email protected] tai puh. 050 3782 463.

SEURAA MEITÄ!

NOIR?

Kaapelitehdas Zodiak Stage 8.6. klo 19 ja 9.6. klo 19 Liput 23/15 €

Sonya Lindforsin NOIR? (2013) on tanssiteos mustuudesta, identiteetistä ja välitilassa

olemisesta. Uup

i Tirr

onen

Documents

Yhteiset Lapsemme 01 2016 Kevätnumero