Järjestöjen yhteiset vaatimukset C ancúnin ilma stokokoukselle

YK:n ilmastokokouksessa Cancúnissa maiden tulee tukea YK:n alaisen ilmastosopimuksen syntyä osoittamalla neuvotteluissa poliittista tahtoa ja joustavuutta. Osapuolten on otettava merkittäviä askelia kohti kattavaa, oikeudenmukaista, kunnianhimoista ja laillisesti sitovaa kansainvälistä ilmastosopimusta, josta voitaisiin sopia osapuolikokouksessa Etelä-Afrikassa:

1. Taakanjako

• Globaalien päästöjen tulee kääntyä laskuun seuraavien viiden vuoden aikana siten, että ilmaston lämpeneminen pystytään pysäyttämään alle kahden asteen.

• Cancúnin osapuolikokouksen tulee antaa tehtäväksi laatia selvitys 1,5 lämpöasteen nousun tieteellisistä, teknisistä ja sosioekonomisista vaikutuksista esiteolliseen aikaan verrattuna. Selvityksen tulisi muun muassa sisältää tietoa päästövähennyksistä ja pohdintaa tavoitteiden tasapuolisesta jakautumisesta.

• COP16:n täytyy luoda valtuudet laatia suunnitelma kehitysmaiden ja teollisuusmaiden tasapuolisesta taakanjaosta, josta sovitaan COP17:ssa. Suunnitelman tulee olla UNFCCC:n periaatteiden mukainen ja sisältää ajatus yhteisestä, mutta eriytetystä vastuusta ja mahdollisuuksista. Kaikkein maiden tulee osallistua globaalin taakan jakoon sekä toimia reilusti ja oikeudenmukaisesti. Rikkaiden maiden täytyy ottaa johtajuus.

• Tavoitteena on oikeudenmukainen siirtyminen kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Oikeudenmukaisella siirtymisellä voidaan vähentää kielteisiä vaikutuksia eri tuloryhmien toimeentuloon ja työllisyyteen panostamalla koulutukseen, tutkimukseen ja ammatilliseen muuntokoulutukseen.

2. Teollisuusmaiden osuus

• Teollisuusmaiden tulee sitoutua vähentämään kokonaispäästöjään 25 - 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä

• Vuoden 2020 päästövähennystavoitetta on voitava tarkistaa ilmastotieteellisen tiedon täsmentyessä sekä 1,5 asteen globaalin lämpenemisen tieteellisiä, teknisiä ja sosioekonomisia vaikutuksia tarkastelevan selvityksen perusteella.

• Jos teollisuusmaat eivät kykene sopimaan vähennystavoitteesta, niiden täytyy tunnistaa valtava ero nykyisten sitoumusten ja ilmastotieteen tavoitteiden välillä sekä sopia valtuuksista, joiden pohjalta neuvotellaan COP17:ään mennessä 25 - 40 prosentin kokonaisvähennyksistä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

• Teollisuusmaiden tulee sopia, että maiden päästövähennyssitoumusten toteutumista tullaan valvomaan tehokkaan seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän avulla sekä Kioton valvontajärjestelmän puitteissa. Samalla tulee varmistaa, että vastaava seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmä sekä valvontamekanismi ulottuvat koskemaan myös Yhdysvaltoja.

• Cancúnissa tulee sopia suuntaviivoista, joiden pohjalta teollisuusmaat laativat hiilineutraalin

toimintasuunnitelman (2050) vuoteen 2012 mennessä.

• COP16:ssa tulee sopia säännöistä, jotka takaavat, että teollisuusmaat täyttävät päästövähennystavoitteensa rehellisesti ja minimoivat porsaanreiät.

• Maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden aiheuttamien päästöjen tulee perustua todellisiin ihmisten aiheuttamiin muutoksiin ilmakehän päästöissä. Maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden aiheuttamien päästöjen laskemissääntöjen täytyy olla sellaiset, että ne kannustavat hiilinielujen ja -varastojen säilyttämiseen ja lisäämiseen.

3. Kehitysmaiden hillintätoimet

• Kehitysmaiden tulisi COP16:sta sitoutua laatimaan ilmastonmuutoksen kestävät, matalahiiliseen yhteiskuntaan tähtäävät toimintasuunnitelmat (Low Carbon Action Plan). Vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden suunnitelmien tulisi olla vapaaehtoisia ja ehdollisia teollisuusmaiden rahoitukselle.

• COP16:ssa tulisi luoda mekanismi, jolla voidaan tukea kansallisesti tarkoituksenmukaisia ilmastonmuutoksen hillitsemistoimia (NAMA)

4. Ilmastorahoitus

• Cancúnissa tulee perustaa osapuolikokouksen (COP) alaisuuteen ilmastorahasto, joka toimii läpinäkyvästi, vastuullisesti ja tarjoaa nykyistä selkeämmän ja nopeamman kanavan kehitysmaiden ilmastotoimien rahoitukselle. Rahaston hallituksen tulee muodostua tasapuolisesti YK:n viiden alueen edustajista, minkä lisäksi siihen tulee erikseen nimetä kaikkein haavoittuvimpien maiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajat.

• Cancúnissa tulee aloittaa prosessi, jolla taataan innovatiivisten julkisten rahoituslähteiden kuten rahoitusmarkkinaveron hyödyntäminen seuraavaan osapuolikokoukseen mennessä. Prosessissa tulee huomioida muun muassa YK:n korkean tason ilmastorahoitustyöryhmän työskentelyn tulokset.

• Cancúnissa tulee viedä eteenpäin Kööpenhaminassa tehtyä 100 miljardin dollarin pitkän aikavälin rahoitussitoumusta. Rahoituksen tulee olla uutta eikä sitä saa laskea osaksi kehitysyhteistyömäärärahoja ja -tavoitteita (0,7 % BKTL:stä). Lisäksi tulee perustaa arviointiprosessi, jonka avulla voidaan tarkastella säännöllisin väliajoin rahoituksen riittävyyttä. Ensimmäisen arvion tulee olla valmis vuonna 2015.

• Cancúnissa tulee myös päättää rahoitustavoitteista vuosille 2013 - 2020.

• Cancúnissa osapuolien tulee raportoida läpinäkyvästi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa sovitun lyhyen aikavälin ilmastorahoituksen lähteistä ja käyttökohteista. Osapuolien tulee ilmoittaa: 1) lyhyen aikavälin ilmastorahoituksen suhde kehitysyhteistyömäärärahoihin; 2) miten rahoitus on jaettu sopeutumisen ja hillitsemisen välille, eri alueiden ja maiden välille ja kahdenvälisten ja monenvälisten rahoituskanavien välille, sekä miten kaikkein heikoimmassa asemassa olevat on huomioitu rahoituksen kohdentamisessa ja 3) laina- ja lahjarahan suhde. Lyhyen aikavälin ilmastorahoituksesta saatuja kokemuksia tulee hyödyntää pitkän aikavälin rahoitussuunnittelussa.

• Cancúnissa tulee sopia teollisuusmaiden rahoitustuen yhteisistä mitattavuus- ja raportointikäytännöistä mukaan lukien vuosittaiset rahoitusinventaariot, jotta rahoituksen

vertaaminen ja todennettavuus on mahdollista.

5. Sopimuksen laillinen muoto

• Osapuolten tulisi päästä Cancúnissa sopuun Etelä-Afrikan COP17-kokouksessa tehtävien päätösten laillisesta muodosta. Vähimmäistavoitteina tulisi olla sopiminen Kioton pöytäkirjan toisesta sitoumuskaudesta sekä vastaavan sopimuksen saavuttaminen toisella neuvotteluraiteella (LCA). Sopimukseen tulisi sisällyttää USA:n ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät sitoumukset, kehittyneiden maiden ilmastorahoitussitoumukset sekä kehitysmaiden ilmastotoimet. Molempien raiteiden tulisi saada aikaan laillisesti sitova ja täytäntöönpanokelpoinen tulos, joka nojaa yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatteisiin. Kehittyneiden maiden ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvistä sitoumuksista neuvoteltaessa lähtökohtana tulee olla vuosi 1990.

• Cancúnissa on myös sovittava jatkoneuvottelujen aikataulusta, työsuunnitelmasta, tarvittavien tapaamisten määrästä ja neuvottelujen formaatista. Cancúnissa on lisäksi ryhdyttävä jo suunnittelemaan seuraavan sitoumuskauden jälkeistä aikaa ja neuvottelu- ja sopimusprosessin jatkoa.

Lisätietoja:

Mats Nyman, Akava, 050 328 1236, etunimi.sukunimi@akava.fKaisa Kosonen, Greenpeace, 050 368 8488 etunimi.sukunimi@greenpeace.orgRilli Lappalainen, Kehys ry, 050 561 3456, etunimi.sukunimi@kehys.fTuuli Hakkarainen, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry, 09 584 23 242, etunimi.sukunimi@kepa.fKatri Suomi, Kirkon ulkomaanapu, 050 326 3487 etunimi.sukunimi@kua.fLeo Stranius, Luonto-Liitto, puh. 040 754 7371 etunimi.sukunimi@luontoliitto.fBernt Nordman, Natur och Miljö, 045 270 0313, etunimi.sukunimi@naturochmiljo.fPia Björkbacka, SAK, 050 464 5342, etunimi.sukunimi@sak.fVenla Virkamäki, Suomen luonnonsuojeluliitto, 050 345 4411, etunimi.sukunimi@sll.fHelena Laukko, Suomen YK-liitto, 040 556 0488, etunimi.sukunimi@ykliitto.fSalka Orivuori, WWF Suomi, 040 180 9497, etunimi.sukunimi@wwf.f

Cancúnin taustat & reportaasit: www.ilmasto.org/cancun