Ylioppilastutkinnon kehitys erityisesti reaalikokeen näkökulmasta

Eero SalmenkiviOKL

Ylioppilastutkinto

Ylioppilastutkinto on lukion päättötutkinto (Lukiolaki, 629/1998,18 §; laki ylioppilastutkinnon järjestämisestä, 672/2005).

Jos kaikkia lukion kursseja (väh. 47/51+10+18/14 =75) ei ole hyväksyttävästi suoritettu ei saa yo-todistusta.

Ylioppilastutkinnon historiaa

Yo-kirjoitukset alkoivat vuonna 1852 HY:n pääsykokeena, kun vanha Turun Akatemian pääsykuulustelu kytkettiin lukion oppimäärään.

Kirjalliset kokeet kouluihin 1874. V. 1919 asetuksella pakolliseksi viisi koetta: äidinkielen

koe, toisen kotimaisen kielen koe, vieraan kielen koe, matematiikan koe sekä uutena kokeena reaalikoe, joka samalla muuttui kirjalliseksi 1921 ja siirtyi toteutettavaksi kouluissa.

1940-luvulla sotakokeita (3 ainetta)

Ylioppilastutkinnon historiaa, sotien jälkeinen aika

1947: valinta matematiikan ja reaalikokeen välillä → 4 pakollista koetta. Ylimääräiset kokeet sallittiin.

Leimallista yo-tutkinnon rooli sosiaalisen nousun välineenä.Suomalainen koulutusmyönteisyysYO-tutkinnolla ollut merkittävä rooli sosiaalisessa

nousussa (ks. Vuorio-Lehti 2007).Määrällinen kriisi jo 1950-luvulla (yo-

todistuksella ei enää suoraan yliopistoon) ja erityisesti suurten ikäluokkien myötä (1960-luku), osaratkaisuna ammattikorkeakoulu-uudistus 1990-luvulla.

Yo-historiaa, jatkoa

1960- ja varsinkin 1970-luvulla pitkälle viedyt suunnitelmat kokeen poistamisesta.

Syynä ennen kaikkea koulutuspolitiikkaa 1960-luvulta lähtien jatkuvasti määrittänyt halu ammatillisen koulutusväylän suosion kasvattamiseen. 2010-luvulla lopulta saavutettu (uusi) tavoite: (vain) 50

% ikäluokasta lukioon 1980-luvulta lähtien erilaiset uudistukset: äidinkieli

(aineisto), vieraat kielet (eri koetyyppejä), hajautus (1996), äidinkieli ainoa pakollinen (2005), ainereaali (2006), äidinkieli (tekstikoe, 2007)

1990-luvulta lähtien yo-kirjoitusten arvostus palaamassa, ja keskeiseksi kysymykseksi on nousemassa yo-kokeen & korkea-asteen valintojen suhde (työurien pidentäminen).

Yo-kokeiden nykyinen muoto

2004 lähtien: (Lukiolain 18 §)"Ylioppilastutkintoon kuuluu vähintään neljä koetta. Tutkintoon osallistuvan on suoritettava äidinkielessä ja kirjallisuudessa järjestettävä koe sekä valintansa mukaan kolme koetta ryhmästä, johon kuuluvat toisessa kotimaisessa kielessä, yhdessä vieraassa kielessä, matematiikassa ja reaaliaineissa järjestettävä koe. Näiden kokeiden lisäksi tutkintoon osallistuva voi suorittaa yhden tai useamman ylimääräisen kokeen."

Ylioppilastutkintolautakunta

(Valtioneuvoston asetus ylioppilastutkinnosta 915/2005)10 §Ylioppilastutkintolautakunta Opetusministeriö nimeää ylioppilastutkintolautakuntaan

puheenjohtajan ja tarpeellisen määrän muita jäseniä yliopistojen

ja muiden korkeakoulujen sekä opetushallituksen esityksestä.

Lautakunta valitsee keskuudestaan kaksi varapuheenjohtajaa. Ylioppilastutkintolautakunnan jäsenten tulee olla

ylioppilastutkintoaineita ja opetustointa hyvin tuntevia henkilöitä.

Lautakunta voi ottaa apujäseniä kokeiden laatimista ja

arvostelua varten. Ylioppilastutkintolautakunta kehittää ylioppilastutkintoa

yhteistyössä opetushallituksen kanssa.

Reaalikoe Reaalikoe pakollinen v:een 1944, sitten matematiikan

kanssa valinnaisesti pakollinen v:een 2004, sitten 1 4:sta. Pieniä muutoksia reaalissa: jokerit (1965), luopuminen 3

ja 5 pisteen vastausten minimimäärästä (1970), luopuminen väh. 3 aineeseen vastaamisesta ja kysymysten vähentäminen 10:stä 8:aan (1993), uusi arvosteluasteikko (1996).

Aineryhmät aluksi 1) us (-> ue, uo, et/1986) (josta erosi 1940-l:lla9 2) ps ja fi (eroon 1996), 3) HY (hi, yko, eroon 2006) 4) fy ja ke (eroon 1981 ja 5) bi ja ge (eroon jo aiemmin, 1981?) 6) terveystieto (uutena 2007)

Kysymysten ainekohtaisen määrän ja sisällön ratkaisevat (1996 lähtien) OPS-perusteiden pakolliset ja syventävät kurssit → OPS ohjaa yo-koetta!

OPS ja yo-kokeen ohjausvaikutus Ns. backwash-efekti eli WYTIWYG-periaate (”What You

Test Is What You Get) on tunnettu kasvatustieteellinen ilmiö.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos koulutuksessa on yleinen loppukoe – kuten yo-kirjoitukset lukion päättötutkintona – opetus, opiskelu ja oppiminen ohjautuu sitä kohti.

Harva onkin varmaan selvinnyt suomalaisesta lukiosta kuulematta sanaparia ”yo-kirjoituksia varten…” Eri aineissa loppu voi olla eri, mutta periaate on sama.

Tämä on siis väärin! OPS ohjaa opetusta, opiskelua, oppimista – ja

ylioppilaskirjoituksia eli hyvin OPS:n mukaan opetettu on hyvin yo-kirjoituksia

varten opetettu.

OPS ja yo-kokeen ohjausvaikutus (jatkoa) Totta on myös, että 1. OPS on ristipaineissa syntynyt poliittinen dokumentti,

jota voidaan painottaa ja tulkita eri tavoin2. YTL:n/yo-kokeen tulkinta on niin lukiolaisen kuin

opettajankin kannalta se ”auktorisoitu” tulkinta aivan eri tavalla kuin esim. oppikirjan tekijöiden

”kaupallinen” tulkinta (tosin sekä filosofiassa että uskonnossa YTL:n jäsenet ovat olleet oppikirjan tekijöitä (ei enää 2013?) ja ET:ssä taas jäsen 1985 – 2013 oli OPS:n päätekijä).

Yo-arvostelu

Kahdella tavalla kaksiportainen arvostelu.1. Arvostelija

i. ”valmistavasti … oppilaitoksen asianomaisen aineen opettaja ja

ii. lopullisesti ylioppilastutkintolautakunta” (L 672/2005, 8 §).

2. Kriteerit ja suhteellisuusi. Sekä opettajien että lautakunnan arvostelut ovat

lähtökohtaisesti absoluuttisia eli kriteeripohjaisia.ii. Kun kriteeripohjainen arvostelu on saatu valmiiksi,

lautakunta päättää arvosanojen pisterajat suhteellisesti kullakin tutkintokerralla

Suhteellinen arvostelu

Yo-kokeen arvostelun lähtökohtana kussakin aineessa on suhteellinen arvostelu, joka tuottaa suurin piirtein arvosanajakauman L 5 %, E 15 %, M 20 %, C 24 %, B 20 %, A 11 %, I 5 %.

Suhteellinen arvostelu oli Lehtovaaran ratkaisu muuttuneeseen tilanteeseen 1960-luvun alussa, kun hyväksytty yo-koe ei enää taannut paikkaa korkea-asteen koulutuksessa (tai suoraa hyvää työpaikkaa).

Jo 1940-luvun lopulla jotkut HY:n tdk:t rajoittivat opiskelijaksi pääsyä ja opistoihin tuli yo-linjoja.

Menettelyn oikeutuksena on oletus ikäluokkien samantasoisuudesta, jolloin tämä kaava suojaa kokelaita, esim. poikkeuksellisen vaikeilta tehtäväsarjoilta.

Yo-kokeen pirstoutuminen

Yo-kokeessa on tapahtunut jatkuvaa ”kokelasmyönteisyyden” lisääntymistä, esimerkiksi valinnaisuudessa, arvostelussa, oikeusturvassa ja uusintamahdollisuuksissa.

Merkittävä tekijä oli myös mahdollisuus hajauttamiseen (1996). Tämä esityksen kannalta tärkein tekijä on jatkuva

valinnaisuuden lisääntyminen. Rakenneuudistus (2005) ja ainereaali (2006) ovat huikeasti

lisänneet valinnaisuutta ja tehneet suhteellisesta arvostelusta kyseenalaisen.

Syynä on, että enää ei riitä oletus ikäluokkien samantasoisuudesta, vaan tarvitaan lisäksi oletus erilaisten kokelasryhmien samantasoisuudesta, mikä edellyttää oppiaineiden ja kokeiden jonkinlaista samantasoisuutta.

Ainereaali

Seuraava esitys perustuu ainereaaliuudistuksen osalta osin prof. Jari

Lavosen esitelmälle LUMA-keskuksen avajaisissa.

Reaalikokeen rakenteellisesti merkittävin uudistus tapahtui vuonna 2006, jolloin siirryttiin ns. yleisreaalista ns. ainereaaliin.

Yleisreaalissa oli yksi reaalikoe, jossa vastattiin eri aineiden tehtäviin (valinta vain ue/uo/et (ja vrt matematiikan lyhyt/pitkä oppimäärä); vuoteen 1996 tämänkin määräsi se mitä oli opiskellut).

Todistuksessa oli maininta parhaiden aineiden pistemääristä, mutta niillä ei ollut merkitystä esim. valinnoissa.

Ainereaalikokeessa vastataan yhden aineen kysymyksiin. Aine valitaan ilmoittauduttaessa.

Ainereaali-uudistuksen taustaa

Ulkoa tulevat uudistamispaineet vanha reaalikoe oli ”ainutlaatuinen” koko maailmassa lukion päättökoe: yleissivistys, opiskeluvalmius hyödynnettävyys alhainen opiskelijavalinnoissa lukuisat

työryhmät ovat päätyneet ehdottamaan kokeen jakamista (esim. Kuujo 70 l.) yleensä kahteen osaan (vrt. tuntijakoehdotus joulukuu 2013)

vuosina 99-00 lukuisia kehittämisehdotuksia: TT, yliopistojen rehtorien neuvosto, …

Ylioppilaskokeen sisältä tulevat paineet suhteellisen arvostelun toteutumisessa ongelmia reaaliaineet luonteeltaan erilaisia -> tarve erilaisiin

kokeisiin reaaliaineet olivat aliedustettuna yo-kokeessa

Uudistamisen tavoitteet

reaaliaineiden asema kokeessa vastaamaan lukion tuntijakoa

ylioppilastutkinnon kokeen on mitattava oppiaineen syvällistä hallintaa ja siihen liittyvää kypsyyttä kussakin tutkintoaineessa

kokeen hyödyntäminen opiskelijavalinnoissa kokeeseen kullekin oppiaineelle luonteenomaisia tehtäviä suhteellinen arvostelu jokaiseen aineeseen erikseen

Uudistamistyö

Pienet reaalijärjestöt (mm. FETO ja SUOL) ja OAJ kannattivat lausunnoissaan toisenlaista mallia:Yleisreaali + ainereaaliKysymys: mitä on sivistys, arvostelukyky ja osaaminen

Valtioneuvosto käsitteli 5 kertaa (viimeisellä kerralla 45 min)

Ylioppilastutkintoasetuksen muutos 27.3.2003: Lopputulos kehittämistyöryhmän ehdotuksen

mukainen: 1) kaksi tutkintopäivää, 2) kullekin reaaliaineelle oma koe,

Yleissivistävyys: oppiainerajat ylittävät tehtävät FETO, PSOP JA SUOL kantelivat EK-

oikeusasiamiehelle!

Järjestettävät kokeet ja tehtävien määrä

Ainereaalin koepäivien jakautuminen Koepäivä a): psykologia, filosofia, historia, fysiikka ja

biologia Koepäivä b): uskonto, elämänkatsomustieto,

yhteiskuntaoppi, kemia, maantiede, terveystieto Koepäivät ja a/b-järjestys vaihtelee, mutta kaksi

ainereaalikoetta yleensä eri viikoillaTehtävien lukumäärä/vastausten lukumäärä uskonto, psykologia, filosofia, historia, ET,

yhteiskuntaoppi, maantiede, terveystieto 10/6 kemia, biologia 12/8, fysiikka 13/8

Koeaika 6 h Kaikissa aineissa suhteellinen arvostelu eli sama

prosenttimäärä eri arvosanaluokkia

Tehtävät (yleisesti)

Tehtävät laaditaan opetussuunnitelman perusteissa ilmaistujen pakollisten ja syventävien kurssien perusteella tehtävät oppiaineen luonteen mukaisia tehtävätyypeissä ei kovin suuria muutoksia entiseen kokeen vaatimustaso ei periaatteessa muuttunut perustehtävät ja aineen syvällistä hallintaa mittaavat jokeritehtävät (1 – 2 kpl) oppiainerajat ylittävät tehtävät

Edellytykset vastaukselle

vastaus jäsennelty ja johdonmukainen kokonaisuus olennaisten tietojen kattavuus esitetyt väitteet perustellaan asioiden käsittelytapa ilmentää tietojen ja taitojen

itsenäistä hallintaa ja kykyä niiden soveltamiseen

Osallistuminen kokeeseen

Osallistumisedellytys oppiaineen pakolliset kurssit suoritettu

ongelmallista uskonnoissa ja ETssä (Elo ym. ehdottaneet, että kolme minkä tahansa katsomusaineen pakollista kurssia riittää)

Huom. Lisäksi koko lukiokoulutuksen suorittaneiden joukossa v. 2011 oli 357 ortodoksisen ja 178 muun uskonnon (=käytännössä islamin) suorittanutta. Islamin kasvu on ollut nopeaa ja viiden vuoden sisään muiden määrä ohittanee ortodoksisen uskonnon määrän, jolloin viimeistään se, että muita uskontoja ei voi kirjoittaa, muuttuu ongelmalliseksi.

Osallistuminen kokeeseen

Opinto-ohjauksellisesti ei ole syytä suositella lukiolaisia osallistumaan kokeeseen pelkän/pelkkien pakollis(t)en kurssi€n pohjalta

paitsi ”tykinruuaksi” eli keräämään i:t ja a:t; mikä on epäeettistä suhteessa kokelaaseen

uskonnossa ja varsinkin ET:ssä (toistaiseksi olevat) kolme pakolista kurssia tekevät tilanteen vähän paremmaksi pakollisilla kirjoittamiseen (kmuin FF yksi pakollinen)

Millä perusteella oppilas valitse tietyn aineen kokeen?

aineen erityisharrastaja tähtää tiettyyn opiskelupaikkaan haluaa hyvän arvosanan haluaa varmistaa läpipääsyn reaalikokeesta haluaa selvitä minimityöllä

Missä määrin ETn/filosofian/uskonnon koe tarjoaa kaikkiin em. kohtiin ratkaisun?

Huom: osallistumisedellytysten takia kysymys koskee oppiaineen kurssien valintaa koko lukion aikana (ja siten opettajien työllisyyttä).

Terveystiedon ”rynnistys”

V. 2003 OPS-perusteissa uutena aineena lukioon ja v. 2007 keväällä ylioppilaskirjoituksiin tullut terveystieto on nopeasti noussut selvästi suosituimmaksi reaaliaineeksi.

Suurhäviäjä ovat ev.-lut. uskonto (myös ET ja UO menettäneet vähästään paljon) ja maantiede.

Kyseiset aineet ovat eri vaiheissa olleet ”helpon” oppiaineen maineessa ->

Näyttää siltä, että terveystieto tiedetaustaltaan ”epämääräisenä” (vrt. ET, YKO) ja vähäkurssisena kerää heikoimmat kokelaat.

Ainekohtainen suhteellinen arvostelu -> valinta on heikolle kokelaalle kannattava -> lumipalloefekti.

Koe/ Ilmoittautuneet K2011 K2012 S2011 S2012Biologia 3322 3543 3385 3532Elämänkatsomustieto 164 140 80 86Ev.-lut. uskonto 1760 1614 1051 1017Filosofia 829 748 665 619Fysiikka 5214 5468 892 924Historia 4263 4192 3630 3581Kemia 3745 4263 2057 2132Maantiede 2591 2460 2175 2096Ort. Uskonto 28 20 8 12Psykologia 6157 5880 3214 3206Yhteiskuntaoppi 5196 5363 2565 2772Terveystieto 6502 6515 7714 8223Reaaliaineet yht 39771 40206 27436 28200

Koe/ Ilmoittautuneet 2011 2012 muutos muutos-% osuus-%Biologia 6707 7075 368 5 % 10 %Elämänkatsomustieto 244 226 -18 -7 % 0 %Ev.-lut. uskonto 2811 2631 -180 -6 % 4 %Filosofia 1494 1367 -127 -9 % 2 %Fysiikka 6106 6392 286 5 % 9 %Historia 7893 7773 -120 -2 % 11 %Kemia 5802 6395 593 10 % 9 %Maantiede 4766 4556 -210 -4 % 7 %Ort. Uskonto 36 32 -4 -11 % 0 %Psykologia 9371 9086 -285 -3 % 13 %Yhteiskuntaoppi 7761 8135 374 5 % 12 %Terveystieto 14216 14738 522 4 % 22 %Reaaliaineet yht 67207 68406 1199 2 % 100 %

Koe/ Ilmoittautuneet osuus-%/6 K2006 K2013 muutos muutos-% osuus-%/13Biologia 12 % 4654 3516 -1138 -24 % 9 %ET 1 % 259 123 -136 -53 % 0 %Ev.-lut.us. 10 % 3988 1522 -2466 -62 % 4 %Filosofia 2 % 937 700 -237 -25 % 2 %Fysiikka 11 % 4234 5494 1260 30 % 14 %Historia 16 % 6354 4165 -2189 -34 % 10 %Kemia 10 % 3864 3951 87 2 % 10 %Maantiede 14 % 5765 2485 -3280 -57 % 6 %Ort. us. 0 % 41 21 -20 -49 % 0 %Psykologia 16 % 6379 5751 -628 -10 % 14 %Yht.k.oppi 8 % 3369 5659 2290 68 % 14 %Terveystieto 0 % - 7039 7039 - 17 % 100 % 39844 40426 582 1 % 100 %

Eri aineiden kohtalo

Vaikeina pidetyt (?): biologia, filosofia, fysiikka ja kemia ovat pysyneet suurin piirtein ennallaan.

fysiikalla ja kemialla lisäbonus: E:llä ja L:llä suoraan yliopistoon

Myös psykologia ja yk-oppi ovat pärjänneet hyvin syy voi olla esim. onnistuneet koesarjat (helppous?) YK-opilla myös uusi entistä itsenäisempi ja

vahvempi OPS-asema. Ks. tarkemmin Salmenkivi 2013

Vertailtavuus

Ongelmaksi on muodostunut vertailtavuus korkea-asteen valinnoissa. J

Jos/kun osa lukiolaisista ryhmittyy tiettyihin ”helppoihin” aineisiin, he saavat samat Gaussin käyrän mukaiset arvosanat kuin ”vaikeampia” aineita kirjoittavat kokelaat (vrt. pitkä matematiikka)

jos kokelaan keskimääräinen osaamistaso on samantapainen TT:n L:ssä ja kemian M:ssä (Kupiainen 2008, 2011), tämä ero pitäisi varmaan huomioida muutenkin kuin kemian ja fysiikan laitoksilla.

JYY tutkijat (2013) myönteisempiä suhteelliselle arvostelulle

Saman arvosanan eri reaaliaineiden kokeessa saaneiden ylioppilaiden muu koemenestys - pylväs kuvaa ao. reaaliaineen kokeessa kyseisen

arvosanan saaneiden ylioppilaiden keskimääräistä puoltoäänimäärää muissa tutkintoon kuuluvissa aineissa (Kupiainen & Marjanen 2012).

improbatur approbatur lubenter cum laude magna cum eximia laudatur2

3

4

5

6

7

TERGEOPSYHISTUEYHTBIOFILETKEMFYS

Ongelma?

Kaavio perustuu HY:ssä tehtyyn tutkimukseen, joka osoittaa, että valtakunnallisesti pätee sama, joka jo aiemmin tiedettiin pienemmistä aineistoista:

Kemian M:n kirjoittajien keskimääräinen menestys muissa yo-kokeissa on parempi kuin TT:n L:n kirjoittajan.

Huom: tämä siitä huolimatta, että hän kilpailee myös aineyhdistelmän osalta ”kovemmassa seurassa”, koska kemiaan ja sen kirjoittajien suosimiin pitkään matematiikkaan ja fysiikkaan valikoituvat paremmin yleisesti menestyvät kokelaat.

Tästä näkökulmasta ainereaalin ja muiden yo-uudistusten lisäämä valinnaisuus ei tuota ongelmia ainoastaan korkea-asteen valinnoissa vaan jossain määrin myös lukion oppimäärän päättöarvioinnissa.