2|2012 Diabetesliiton nuortenlehti

Diabeetikko ammatissa:

parturi-kampaaja

lunneja ja valaita

norjassaDiabetes ja intti

Maailman Diabetespäivää vietetään jälleen 14.11.2012. Tänä vuonna Maailman Diabetesliiton (IDF) viesti on ”Diabetes: protect our future”. Tällä IDF haluaa kiinnittää huomiota diabeteksen ennaltaehkäisyyn jo lapsuus- ja nuoruusiässä. Monissa tapauksissa ruoka- ja elintapamuutoksilla voi välttyä tyypin 2 diabetekselta.

Novo Nordisk tukee IDF:n kampanjaa. Novo Nordisk haastaa meistä jokaisen tekemään ainakin yhden muutoksen omiin elintapoihimme. Pienilläkin muutoksilla voidaan saada paljon aikaan ja parhaassa tapauksessa välttyä sairas-tumiselta diabetekseen. Kampanjaamme “1 000 000 Blue Circles for Change” voit tutustua Facebook-sivuillamme ja vaikkapa jakaa oman ”sinisen ympyräsi”. Varmistetaan terve tulevaisuus kasvaville sukupolville yhdessä!

Muutetaan yhdessä diabeteksen kulkua

Lue lisää: www.idf.org/worlddiabetesday, www.facebook.com/novonordisk ja www.novonordisk.fi

PAFI

10/

2012

(2)

inspis uuden edessä

inspis uuden edessä

InspIs – Diabetesliiton nuortenlehti

Toimituksen osoite

Diabetesliitto

Kirjoniementie 15

33680 Tampere

Puh. 03 2860 111

Fax 03 2860 422

tiedotus@diabetes.fi

www.diabetes.fi/inspis

Toimitus

Ideointi:

Diabetesliiton nuoriso toimikunta

Toimitussihteeri:

Johanna Häme-Sahinoja

Ulkoasusuunnittelu ja taitto

Markkinointitoimisto Deeper Oy

Ilmoitukset

Myyntisihteeri Tarja Pentti

tarja.pentti@diabetes.fi

Ilmestyminen

Inspis ilmestyy 2013

verkkolehtenä osoitteessa

www.diabetes.fi/inspis

Inspis on 12–25-vuotiaille diabeetikoille

tarkoitettu julkaisu. Inspiksen toimitus

ottaa mielellään vastaan palautetta,

ideoita ja ehdotuksia. Soita, kirjoita,

meilaa tai täytä palautelomake netissä

osoitteessa:

www.diabetes.fi/inspis

Lisätietoa Diabetesliiton

nuorisotoiminnasta

Järjestösuunnittelija Mari Noppa

Puh. 03 2860 426

mari.noppa@diabetes.fi

Inspis on nyt Facebookissa

nimellä Inspis Diabetesliitto.

sis

äl

lys

lu

et

te

lo

Intissä ongelmittaHyvä hoitotasapaino – parempi mieliMyönteinen elämänasenne auttaaKuinka kertoa kaverille diabeteksestaTärkeät kaveritDiabeetikko ammatissa, Tiina SarjulaOma hoito omiin käsiin vähitellenLunneja, valaita ja Jäämeren tuulia VarangillaTanssi vei Clarissan maailmalleNuorten diabetesyhdistys valloitti TukholmanSarjakuva, Diabeteskeskuksen kurssitKolumni – Persoona peliin

46789

10141620222427

Maailman Diabetespäivää vietetään jälleen 14.11.2012. Tänä vuonna Maailman Diabetesliiton (IDF) viesti on ”Diabetes: protect our future”. Tällä IDF haluaa kiinnittää huomiota diabeteksen ennaltaehkäisyyn jo lapsuus- ja nuoruusiässä. Monissa tapauksissa ruoka- ja elintapamuutoksilla voi välttyä tyypin 2 diabetekselta.

Novo Nordisk tukee IDF:n kampanjaa. Novo Nordisk haastaa meistä jokaisen tekemään ainakin yhden muutoksen omiin elintapoihimme. Pienilläkin muutoksilla voidaan saada paljon aikaan ja parhaassa tapauksessa välttyä sairas-tumiselta diabetekseen. Kampanjaamme “1 000 000 Blue Circles for Change” voit tutustua Facebook-sivuillamme ja vaikkapa jakaa oman ”sinisen ympyräsi”. Varmistetaan terve tulevaisuus kasvaville sukupolville yhdessä!

Muutetaan yhdessä diabeteksen kulkua

Lue lisää: www.idf.org/worlddiabetesday, www.facebook.com/novonordisk ja www.novonordisk.fi

PAFI

10/

2012

(2)

Inspis muuttaa ensi vuonna muotoaan. Vielä en tiedä, millainen Inspik-

sestä tulee, mutta haluaisin, että Inspis voisi olla jokaisen nuoren dia-

beetikon elämässä mukana. Paperilehteä ei enää tehdä. Inspis tulee

luoksesi kännykän, tabletin tai tietokoneen kautta.

Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen Inspiksestä tulee.

Mistä asioista haluaisit lukea? Kenestä haluaisit lukea? Haluaisitko itse

kirjoittaa elämästäsi diabeetikkona? Tai harrastuksestasi? Millaiseen

pakettiin Inspis laitetaan, että se kiinnostaisi juuri sinua?

Pistä minulle sähköpostia, tai poikkea Inspiksen FB-sivulla ja laita vies-

ti! Voit tulla sinulle sopivalla tavalla mukaan uuden Inspiksen ideointiin

ja tekemiseen

Johanna Häme-Sahinoja

Inspiksen kokoaja

johanna.hame-sahinoja@diabetes.fi

www.facebook.com/inspis

pääkIrjoITUs

inspis uuden edessä

inspis uuden edessä

Merkkaa jo nyt muistiinnuorten diabeetikoiden viikonloppu ensi vuonna!

Nuorten viikonloppu

7.–9.6.2013 monenlaista

kivaa 13–17-vuotiaille nuorille

Kerromme lisää, kun

järjestelyt etenevät:

www.facebook.com/inspis

3

joutuu mutta reserviupseerikurssille pää-

see, Juho virnistää.

Maastossa ja marssilla haastettaDiabeteksen hoito armeijassa ei ole tuot-

tanut Juholle ongelmia. Päivät sujuvat

yleensä tiukassa perusrytmissä, mikä

luo hyvät raamit hoidolle.

– Tiedämme myös viikko-ohjelman

marsseineen ja harjoituksineen etu-

käteen. Toki äkkilähtöjäkin tulee, joten

kaikkeen on varauduttava.

Haasteellisimpia ovat maastoharjoituk-

set. Insuliinin pistäminen ja verensokerin

mittaaminen kenttäoloissa vaatii hieman

nokkeluutta.

– On tartuttava tilaisuuteen: nyt on mi-

nuutti aikaa, mittaanpa sokerin. Pime-

ys ja pakkanen sotkevat myös pakkaa.

Teltassa on kuitenkin aina valoa, vaikka

metsä olisikin säkkipimeä. Talvipakka-

sella insuliini ja verensokerimittari voivat

Upseerikokelas Juho Vastapuu ei ole

kohdannut kiperiä tilanteita,

vaan diabeteksen hoito on kulkenut

luontevasti varusmiespalveluksen mukana.

Intissä

ongelmittaPikkupoikana seinäjokelainen juho

Vastapuu, 20, haaveili laivastosta, josta

isä kertoili pojalleen kiehtovia juttuja. Kun

Juho 7. luokalla sairastui diabetekseen,

hiipi mieleen harmistus: laivastoon ei olisi

asiaa.

Sitten Juho sai tietää, että varusmiespal-

velus olisi mahdollista viestirykmentissä.

Mutta miksi ihmeessä haluta palve-

lukseen, kun saisi vapautuksen tuosta

vain? Sitä on moni Juholta kysynyt, ja

sitä ihmettelivät varsinkin alokasajan

inttikaverit.

– Miksi ei, kun on mahdollisuus pääs-

tä ja sopiva elämäntilanne? kysyy Juho

takaisin.

– Olen usein verrannut itseäni naisiin –

hekin ovat tulleet inttiin vapaaehtoisesti.

Nyt Juhon vuoden mittainen palvelusai-

ka alkaa olla lopuillaan. Kun upseeriko-

kelas Vastapuu kotiutuu tammikuussa

Haminan Reserviupseerikoulusta, kan-

taa hän vänrikin sotilasarvoa.

Teksti: Tiina SuomalainenKuva: Juha Metso

Pitkän kaavan mukaan Varusmiespalvelukseen pääsy sujui Ju-

hon mukaan kivuttomasti.

– Omalta diabeteslääkäriltä on saatava

puoltava lupa, ja sairauden on pitänyt

kestää vähintään kaksi ja enintään kym-

menen vuotta. Haku ei ollut hankala,

mutta vaatii hieman oma-aloitteisuutta,

kun pitää lippuja ja lappuja kiikuttaa,

Juho kertoo.

Kaikki diabeetikot suorittavat asepal-

veluksen Riihimäen viestirykmentissä.

Viestiaselaji ei ole aselajeista fyysisin,

vaan hyvin tekninen. Viestimiesten teh-

tävä on rakentaa yhteydet joukkueiden

välille ja varmistaa viestien perillemeno.

Lyhyimmillään asepalvelus kestää puoli

vuotta, mutta Juho päätyi suorittamaan

inttiä pidemmän kaavan eli johtajakou-

lutuksen kautta: alokaskauden jälkeen

aliupseerikurssille ja sieltä reserviupsee-

rikurssille Haminaan.

– Intissä sanotaan, että aliupseerikurssille

4

jäätyä, mutta minulle ei onneksi käynyt

niin. Inskaa kannoin rintataskussa lähellä

kroppaa.

Rankin kokemus oli kesäinen Reserviup-

seerikoulun johtamisharjoitus. Runsaan

sadan kilometrin polkupyörämarssi täy-

dellä varustuksella kesti kaksi päivää,

eikä sen aikana paljon nukuttu. Marssin

tarkoitus on testata johtamistaitoja tilan-

teessa, jossa ollaan fyysisen ja henkisen

rasituksen äärirajoilla.

Marssilla omien eväiden syönti oli kiel-

letty, mutta Juholla sai olla mukana va-

rasokeria. Muuten diabeetikko palvelee

samalla viivalla muiden kanssa ilman

helpotuksia.

– En ole halunnut tehdä diabeteksesta

mitään numeroa. Riittää, kun omat va-

rusmiesjohtajat ja muu henkilökunta ovat

tietoisia asiasta.

Kuntoa ja johtajakokemustaJuhoa naurattaa toimittajan olettamus

Upseerikokelas Juho Vastapuu ei ole

kohdannut kiperiä tilanteita,

vaan diabeteksen hoito on kulkenut

luontevasti varusmiespalveluksen mukana.siitä, että hänen on täytynyt olla fyysi-

sesti kuosissa armeijaan mennessään.

– En ole sporttinen tyyppi, en ole ikinä

harrastanut liikuntaa. Ruumiinrakenteel-

tani olen tällainen lievästi hintelä poika.

Olen sitä mieltä, että armeija ei vaadi

hyvää kuntoa vaan henkistä kanttia.

Armeija on päästä kiinni. On oltava val-

mis tekemään asioita, ja kunto seuraa

perässä.

Palveluksensa alussa Juho juoksi Coo-

perin testissä 2400 metriä. Nyt hän arve-

lee maastojuoksutestin perusteella juok-

sevansa 2700–2800 metriä.

– Ei minulla muskeleita ole vieläkään,

mutta kestävyyttä on tullut kartutettua.

Hyvän kuntokoulun lisäksi armei-

ja on antanut Juholle korvaamatonta

johtajakoulutusta.

– Missä muualla pääsee tämän ikäisenä

johtamaan 20–40 hengen joukkuetta?

Parasta armeijassa on silti hernerokan,

pannukakkujen ja sotkun munkkien li-

säksi hyvät kaverit. Heitä jää ikävä, kun

aamukampa loppuu.

Oikealla asenteellaLokakuun lopulla alkoi Juhon viimeinen

rutistus. Uusi reserviupseerikurssi saapui

Haminaan, ja Juho komennettiin koulut-

tajakokelaaksi viestikomppaniaan kah-

deksan muun upseerikokelaan kanssa.

Vaikka palveluksen kuluessa miehille on

mainostettu puolustusvoimia uravaih-

toehtona, Juho on antanut juttujen men-

nä toisesta korvasta sisään ja toisesta

ulos.

– Armeija ei ole sitä, mitä olen itselleni

ajatellut.

Juho on suorittanut kaksoistutkinnon, yli-

oppilaspapereiden lisäksi hänellä on au-

tomaatioasentajan koulutus. Jatkosuun-

nitelmiin kuuluvat työt ja mahdollisesti

sähkö-, automaatio- tai konealan opinnot

ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa.

– En tiedä, onko armeijasta hyötyä tule-

van urani kannalta, mutta haittaa siitä ei

ainakaan ole. Intti on rikastava kokemus

ja kasvun paikka, kun sen ottaa terveellä

asenteella ja pienellä huumorilla.

Diabetes on pääsääntöisesti este varusmiespalvelukselle, ja kutsuntatilai-

suudessa diabeetikolle annetaan vapautus.

Diabetesta sairastavat ovat kuitenkin viimeisen 12 vuoden aikana voineet

halutessaan erikseen hakea armeijaan. Suomi on ainoa maa maailmassa,

jossa diabetesta sairastavat voivat suorittaa normaalin varusmiespalvelun.

Pääsyn edellytyksenä on, että diabetes on kestänyt vähintään kaksi ja

enintään kymmenen vuotta, sairauden hoitotasapaino on hyvä eikä lähi-

menneisyydessä ole vakavaa verensokerin laskua.

Varusmiespalvelukseen hyväksyttävät diabeetikot määrätään palveluk-

seen viestirykmenttiin Riihimäelle, josta voi suuntautua muun muassa

viestimieheksi, sotilaspoliisiksi ja lääkintämieheksi. Tällä hetkellä varus-

miespalvelusta suorittaa kolme diabeetikkoa.

Puolustusvoimilla on diabeteshoitaja, mutta hoitovastuu pysyy omalla

diabeteslääkärillä.

Vuonna 2006 valmistuneessa tutkimuksessa todettiin, että varusmiespal-

velus on haasteellista, mutta ei mahdotonta diabeetikolle. Vakavan hypo-

glykemian vaara ei ole suurempi kuin siviilissäkään.

– Varusmiespalvelusta suorittavat diabeetikot ovat läpeensä hienoja nuo-

ria miehiä ja he ovat pärjänneet loistavasti. Heillä on motivaatio ja yhteis-

työkyky kohdillaan, kiittelee Anneli rautuoja, pääesikunnan terveysase-

man erikoissairaanhoitaja ja diabeteshoitaja.

Haasteellista, mutta ei mahdotonta

5

Hyvä hoitotasapaino– parempi mieli Teksti Sari Savela

Kuvitus: Karoliina Pertamo

Tuntuuko olosi alavireiseltä? Onko mielesi levoton? Onko sinun vaikea keskittyä ja ryhtyä toimeen? Tuntuuko koulunkäynti raskaalta? Väsyttääkö? Onko vaikea nousta aamuisin sängystä? Vihastutko herkästi?

– Syynä voi olla jatkuvasti korkealla oleva

verensokeritaso tai rajusti heittelehtivät

sokeriarvot, kertoo nuorisopsykiatrian

erikoislääkäri Leena-riitta Viertomies

Hyksin Lasten ja nuorten sairaalasta.

Viertomiehen mukaan nuori tottuu siihen,

että verensokeri on pitkään koholla. Eikä

hän ehkä silloin tunnista alavireisyytensä

ja näköalattomuutensa johtuvan huo-

nosta diabeteksen hoidosta.

On tavallista, että huono hoitotasapaino

vaikuttaa myös vireystilaan ja keskittymi-

seen, jolloin nuorella on alttius suoriutua

koulusta alle oman tasonsa.

– Kokemukseni on, että monet nuoret

yllättyvät mielialan kohoamisesta, kun

6

hoitotasapaino on parantunut, Vierto-

mies kertoo.

Toisinaan ammattilaistenkin voi olla vai-

kea tunnistaa korkean verensokerin

aiheuttamia mielialamuutoksia. Diabee-

tikon väsymys, haluttomuus ja aloite-

kyvyttömyys tulkitaan ehkä alkavan

masennuksen merkeiksi, vaikka alavi-

reisen mielialan syy olisi kohonneessa

verensokerissa.

Nopea palkintoDiabeteksen hyvästä hoidosta saa no-

peasti palkinnon, kun elämä alkaa taas

maistua.

– Nuori pääsee elämään normaalia elä-

mää ja jaksaa pitää hauskaa kavereiden-

sa kanssa, nuorisopsykiatrian erikoislää-

käri Viertomies kannustaa.

Hän pyrkii yleensä löytämään kunkin

nuoren kanssa sen kohdan, joka tätä

motivoi hoitamaan itseään paremmin.

Jollekin se on paremmat urheilusuori-

tukset, kun suorituskyky kasvaa tai hyvä

koulumenestys, kun pystyy paremmin

keskittymään opetukseen. Jollekin toi-

selle taas energinen olo tai levollinen

mieliala on juuri se palkinto, joka motivoi

hoitamaan itseä paremmin.

Viertomiehen mielestä oman itsen hoi-

tamisesta kannattaa tehdä mahdolli-

simman mutkatonta ja luontevaa. Hyvä

hoitotasapaino syntyy, kun mittaa veren-

sokerin säännöllisesti ja pistää insuliinia

riittävästi. Helpot rutiinit auttavat. Insulii-

nin pistäminen aina ruokailun yhteydes-

sä muiden läsnä ollessa auttaa. Sitä var-

ten ei tarvitse vetäytyä yksityisyyteen.

Diabetekseen voi suhtautua monella tapaa. Joitakin se ahdistaa ja toisille se on luonteva osa elämää.

seija olli on tehnyt väitöskirjan aiheesta

Diabetes elämänkumppanina. Väitöskir-

jassaan terveystieteen tohtori Olli haas-

tatteli 15–18-vuotiaita nuoria ja heidän

vanhempiaan. Tutkimuksessaan hän

löysi karkeasti neljä erilaista suhtautu-

mistapaa diabetekseen. Ensimmäinen

ryhmä koki diabeteksen luonnollisena

osana elämää.

– Sairaus ei ollut heille taakka eikä rajoi-

te. He suhtautuivat sairauteen mutkatto-

masti, Seija Olli kertoo.

Toisen ryhmän muodostavat nuoret, jot-

ka olivat tottuneet sairauteensa ja sen

hoitoon. He eivät kokeneet hoitoa elä-

mää rajoittavana, mutta toisaalta olisivat

olleet valmiit sairaudesta luopumaankin.

Kahdelle viimeiselle ryhmälle suhtautu-

minen omaan sairauteen oli ristiriitaista.

Kolmas ryhmä piti diabetesta irrallise-

na, omaan minuuteen kuulumattomana

rasitteena. Kapinoiva asenne sairautta

kohtaan oli heille tyypillinen. Itsensä hoi-

taminen vaihteli. Välillä nuoret ryhdistäy-

tyivät ja hoitivat itseään mallikkaasti välil-

lä taas hoitaminen ahdisti ja jäi huonolle

tolalle. Neljänteen ryhmään kuuluvat oli-

vat jumiutuneet sairauteensa. Diabetes

hallitsi heidän elämäänsä. ”Mitä kaikkea

olisinkaan voinut tehdä, jos ei olisi diabe-

testa” -asenne oli heille tyypillinen.

Diabetekseen ei kannata jumiutua– Tosiasiassa lähes kaikki tulevaisuuden

Myönteinen elämänasenne auttaa

vaihtoehdot ovat avoimia diabeetikko-

nuorelle. Jopa armeijaan voi nykyään

päästä, Olli toteaa.

Ollin mukaan osa tutkimukseen osallis-

tuneista nuorista pitikin tärkeänä mah-

dollisuutta suorittaa varusmiespalvelus.

Jos nuori koki sairauden taakaksi, niin

usein vanhemmat kokivat samoin. Van-

hemmat surivat sairautta ja sen viemiä

mahdollisuuksia. Sairastumisvaiheessa

kaikissa perheissä diabetes oli järkytys,

mutta sairauteen luontevasti suhtautuvat

perheet sopeutuivat nopeasti ja ottivat

uuden tilanteen haltuun.

– Eri tavoin diabetekseen suhtautuvien

nuorten ja heidän perheidensä taustalla

vaikuttaa suhtautuminen elämään yleen-

sä. Suhtaudutaanko elämään myöntei-

sesti, jolloin diabetekseenkin osataan

suhtautua luonnollisesti, vai nähdäänkö

sairaus elämän pilaajana, jolloin diabetes

on vain raskas taakka, Seija Olli pohtii.

Stressi heiluttaa tasapainoaSeija Ollin tutkimukseen osallistuneet

nuoret kertoivat, että korkea verenso-

keri ja sokeritason raju vaihtelu aihe-

uttivat monenlaisia tuntemuksia kuten

väsymystä.

– Osalla pelko alhaisista verensokereista

sai aikaan hoidon laiminlyömistä. Tämä

oli tyypillistä erityisesti niillä nuorilla, jotka

olivat jumissa diabeteksen kanssa.

Nuoret kertoivat myös, että kouluun ja

opiskeluun liittyvä stressi ja suorituspai-

neet nostivat verensokeriarvoja. Stres-

siä koettiin esimerkiksi, kun aloitettiin

uudessa koulussa tai oppilaitoksessa.

Vaikka hoitotasapaino muuten olisi ollut

hyvä, saattoivat stressihormonit tuoda

yllätyksen verensokeriarvoihin.

Teksti: Sari Savela

7

Kaverille kertominen saattaa jännittää – ihan turhaan.

– Kaverisuhteet mietityttävät nuorta,

mikä on ihan luonnollista, toteaa psyko-

logi Helena nuutinen Diabetesliitosta.

Nuoruusiässä elämä on murroksessa.

Vartalo muuttuu, hormonit heräävät ja

tunteet myllertävät. Samoihin aikoihin

myös monet nuoren elämän raken-

teet muuttuvat. Siirrytään alakoulusta

yläkouluun ja myöhemmin lukioon tai

ammattioppilaitokseen. Uusissa opin-

ahjoissa on uudet ihmissuhteet ja oma

sopeutumisensa.

– Nuoruusiässä etsitään omaa minuutta.

Nuori miettii, kuka minä olen. Kelpaanko

sellaisena kuin olen?, Helena Nuutinen

sanoo.

Diabeetikkonuorella nuoruusikään liit-

tyvät samat asiat kuin kaikilla nuorilla.

Ihmissuhteet ja oma kelpaaminen as-

karruttavat siinä missä ketä tahansa

samanikäistä.

– En haluaisi tehdä diabeteksesta suu-

rempaa numeroa. Se on vain yksi ominai-

suus muiden joukossa, Nuutinen sanoo.

Diabeteskeskuksen nuortenkursseilla

puhutaan paljon ihmissuhteista. Kurs-

seilla työskentelevä Helena Nuutinen

kertoo joskus kysyneensä nuorilta, mitkä

ihmissuhteisiin liittyvät seikat aiheuttivat

eniten huolta ja pelkoa ja mitkä taas toi-

vat turvallisuutta. Yleisesti huolta aiheutti

vanhempien ylihuolehtiva asenne dia-

beteksen hoitoon liittyen. Toisena nuo-

ria huoletti kavereiden hyväksyminen.

Samat asiat, jotka huolestuttivat, toivat

nuoren elämään myös turvallisuutta.

Avoimuus kannattaaNuutinen arvelee, ettei diabeteksella

Kuinka kertoa kaverillediabeteksesta?Teksti Sari SavelaKuvitus: Karoliina Pertamo

8

ole erityistä merkitystä nuoren ihmis-

suhteiden solmimisessa. Harvemmin

diabetes on myöskään iso kysymys

seurustelusuhteessa.

– Kaveri- ja seurustelusuhteet muodos-

tuvat yleensä muiden ominaisuuksien

kuin diabeteksen perusteella, Nuutinen

toteaa.

Sairaudesta on kuitenkin tarpeen kertoa

ystäville.

– Onhan se luottamuksen osoituskin,

että uskoutuu ystävilleen. Mutta kertomi-

nen on tärkeää myös oman turvallisuu-

den vuoksi.

– Ystäville kertomista voi estää pelko hy-

väksytyksi tulemisesta. Myös kiusatuksi

tuleminen saattaa huolettaa.

Usein kiusaaminen ja ikävät kommentit

johtuvat tietämättömyydestä.

– Jos kiusaamista on, se ei välttämättä

katso ominaisuutta, vaan on kiusaajan ja

yhteisön ongelma.

Toisinaan nuori ei halua kertoa sairau-

destaan, koska pelkää, että siitä teh-

dään aivan liian suuri numero.

– Suosittelen kertomaan varhaisessa

vaiheessa, vaikka jännittäisi. Yleensä

pelko osoittautuu turhaksi. Kun itse suh-

tautuu sairauteensa luontevasti, muiden-

kin on helppo tehdä samoin.

Tieto lisää turvallisuuttaNuutisen mukaan sairaudesta on hyvä

kertoa perusasiat: Kuinka hoidan itseä-

ni? Mitä hoitoon kuuluu? Miksi pistän in-

suliinia? Mistä diabetes johtuu? Monelle

on myös epäselvää, mitä eroa on ykkös-

tyypin ja kakkostyypin diabeteksella. Li-

säksi ihmisillä voi olla vääriä uskomuksia

ja käsityksiä, kuten että diabetes tarttuu.

Kavereilta voi myös kysyä, mitä he halu-

aisivat tietää diabeteksesta. Mahdollisis-

ta liian alhaisen verensokerin tilanteista

ja oireista on tärkeää kertoa ystäville, jot-

ta he tietävät, kuinka toimia tarvittaessa.

syvempänä kuin pelkkää kaverisuhdet-

ta. Ystävän kanssa voi olla täysin oma

itsensä, eikä tarvitse esittää mitään.

Ystävyyssuhteissa harjoitellaan ihmis-

suhdetaitoja, kuten myötäelämistä, tois-

ten huomioon ottamista, puhumista ja

kuuntelemista.

Välillä ystävien kesken syntyy ristirii-

tatilanteita. Ne tuntuvat uhkaavan ys-

tävyyttä, mutta samalla ne tarjoavat

mahdollisuuden opetella riitojen raken-

tavaa selvittelyä. Jälkeenpäin voidaan

yhdessä pohtia: mistä erimielisyys alkoi.

Ihmissuhteisiin liittyy lähes aina erilaisia

pettymyksiä ja ristiriitoja. Ystävyyttä tai

kaveruutta ei kannata katkaista, vaik-

ka välillä tulisikin yhteentörmäyksiä ja

Yläkoulussa ystävät ja kaverit ovat entistä tärkeämpiä. Ystävyyssuhteet ovat kiinteitä. Ystävien kanssa koetaan syviä tunteita. Kaveripiirissä imetään vaikutteita ja vähitellen irtaannutaan oman perheen vaikutuspiiristä. Kaveriporukassa voi kokea yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä.

Kaveri ja ystävä eivät yleensä tarkoi-

ta samaa asiaa, vaan useimmat pitä-

vät ystävyyssuhdetta läheisempänä ja

Tärkeät kaveritpettyisi. Asioista on tärkeä keskustella,

jotta osaisi seuraavalla kerralla ottaa toi-

sen paremmin huomioon.

Anteeksipyytämistä ja –antamista on

myös hyvä opetella ystävien kanssa.

Kaikki sanovat ja tekevät toisinaan asioi-

ta, joita eivät tarkoita. Loukkaavat sanat

aiheuttavat pahaa mieltä ja rikkovat ys-

tävyyttä. Anteeksi on pieni, mutta tärkeä

sanoa, joka rakentaa ystävyyssuhdetta.

Ystävyys- ja kaverisuhteiden kautta oppii

tuntemaan itseään ja kavereitaan. Vähi-

tellen itselle muodostuu kuva, millaisten

ihmisten kanssa hän viihtyy ja tulee toi-

meen parhaiten. Ystävyyssuhteissa opi-

tut taidot ovat myös perustana seuruste-

lu- ja myöhemmin parisuhteelle.

– Omasta sairaudesta kertominen lähim-

mille ystäville on erityisen tärkeää, kun

kyse on yläkoululaisesta tai vanhem-

masta nuoresta.

Päiväkodeissa ja alakouluissa usein van-

hemmat käyvät kertomassa koko luokal-

le, mistä diabeteksesta on kyse. Nuoren

kasvaessa vastuu kertomisesta siirtyy

hänelle itselleen. Yläkoulussa ja lukios-

sa opettajat ja ryhmät vaihtuvat. Nuoren

kouluympäristö on hajanaisempi, eikä

välttämättä kellään aikuisella ole koko-

naiskuvaa yhdestä oppilaasta. Siksi on

tärkeää, että lähimmät ystävät ovat tie-

toisia tilanteesta.

Lähteet:

www.vaestoliitto.fi

www.mll.fi

Liekeissä – aitoa puhetta murrosiästä. Toim. Heidi Kukkumäki ja Riitta Tulusto. Tammi 2006.

9

23-vuotiaalla Tiina sarjulalla ei lapsena ollut haaveammattia. Yläasteella hän pääsi työelämään tutustumisjaksolla parturi-kampaamoon, ja ala alkoi kiinnostaa.

Kolmivuotisen ammattikoulutuksen jäl-

keen Tiina valmistui parturi-kampaajaksi

ja pääsi heti oman alan töihin. Ennen

oman liikkeen perustamista Tiina työs-

kenteli vuokratuolilla Jyväskylässä.

– Nyt olen yrittäjänä yhdessä serkkuni

kanssa, meillä on liike Jyväskylän kes-

kustan tuntumassa, Tiina kertoo.

Vuokratuoliyrittäjänä kertyneestä asi-

akaskunnasta oli iloa oman yrityksen

alkuaikoina.

Parturi-kampaamo Lacca on koko per-

heen paikka, jossa palvellaan kaiken-

ikäisiä asiakkaita. Tila on sisustettu ko-

toisaksi tyynyin, kukin, tauluin. Tiinan ja

hänen yrittäjäkumppaninsa Niina Turkin

lisäksi kampaamossa työskentelee yksi

vuokratuoliyrittäjä.

Yrittäjäksi ryhtyminen oli Sarjulalle luon-

tevaa. Jo parturi-kampaajien koulutuk-

seen kuuluu yrittäjyyden opiskelua.

– Kun jaksaa ottaa asioista selvää

ja on yritteliäs, selviää kyllä, Sarjula

kannustaa.

Ihmisläheinen työParturi-kampaaja työskentelee kirjai-

mellisesti ihmisen lähellä. Läheisyys saa

monet asiakkaat kertomaan elämänsä

surut ja ilot hiusten käsittelyn aikana.

Hiustenleikkuun, värjäyksen tai perma-

nentin lisäksi asiakkaat haluavat usein

mielenvirkistystä.

– Työtämme on myös hyvän mielen tuot-

taminen, annamme asiakkaille mahdol-

lisuuden itsensä hemmotteluun, ei sitä

pidä unohtaa arkenakaan, Tiina kuvailee.

Juuri ihmisten lähellä työskentely onkin

Tiinan mielestä ammatissa parasta.

– Olen ihmisläheinen ihminen, en voisi

ajatellakaan istuvani päivät pitkät toimis-

ton nurkassa. Asiakaspalvelu on lähellä

sydäntäni, Tiina kertoo.

Asiakkaat ovat erilaisia, toiset haluavat

jutella koko ajan, toiset lukevat mieluum-

min lehteä. Kaikenlaiset asiakkaat ovat

Sarjulalle mieluisia.

– Toki vaikeitakin tilanteita voi tulla, mut-

ta niistä selviää aina keskustelemalla.

Kyllä tässä työssä saa toimia psykologi-

na, parturina, kampaajana, siivoojana ja

myyjänä, joskus kirjanpitäjänäkin!

Yrityksen kirjanpidon tosin hoitaa am-

mattikirjanpitäjä, Tiinalle toimistotyötä

kertyy vain muutama tunti kuukaudessa.

Parturi-kampaaja viettää työpäivänsä

pääasiassa seisten. Satulatuolin avulla

hiuksia voi käsitellä ajoittain myös istuen.

– Koko ajan työssä kävellään, olisikin

mielenkiintoista joskus katsoa askelmit-

tarilla, montako askelta päivän mittaan

kertyy!

Työssä käsitellään aika paljon erilaisia

kemikaaleja, ja parturi-kampaajien am-

mattitaudit liittyvätkin kemikaaleihin.

– Kemikaalit ovat mietityttäneet minua-

kin, sillä minulla on joitakin allergioita

DIABEETIKKO AMMATISSA, TIINA SARJULA

Teksti: Johanna Häme-SahinojaKuvat: Esko Siekkinen

Parturi-kampaaja on hyvän mielen ammattilainen

10

Parturi-kampaaja on hyvän mielen ammattilainen

FAkTA

TIInA sArjULA, 23

Kolmivuotisen ammatti-

koulutuksen jälkeen Tiina

valmistui parturi-kampaajaksi.

Toimii yrittäjänä

Jyväskylän keskustassa.

Tiina Sarjula on ollut

diabeetikko 4-vuotiaasta.

ennestään. Työssä pitää huolehtia suo-

jakäsineiden käytöstä. On myös olemas-

sa erilaisia, vähemmän ärsyttäviä kemi-

kaalisarjoja, Tiina miettii.

Diabetes pitää huomioida työssäTiina Sarjula on ollut diabeetikko

4-vuotiaasta.

– En oikeastaan edes ajatellut diabetek-

sen vaikuttavan ammatinvalintaani. Eipä

minulla ole ollut halujakaan miksikään

sukeltajaksi.

Tiina on tottunut kertomaan diabetek-

sestaan avoimesti.

Parturi-kampaajan ammatissa yrittäjyys on erittäin

yleistä. Samassa liikehuoneistossa voi toimia useita

yrittäjiä.

Niin sanottu vuokratuoliyrittäjyys tarkoittaa sitä, että

parturi-kampaaja vuokraa työpisteensä liiketilan

pääyrittäjältä. Vuokratuoliyrittäjän ei tarvitse inves-

toida liiketilaan, kalusteisiin, välineisiin tai tuotevaras-

toon, vaan hänellä on vuokrasopimus, joka sisältää

kaiken tarvittavan. Käytetyistä aineista hän maksaa

pääyrittäjälle sopimuksen mukaan. Vuokratuoliyrittäjä

– Työskentelen ihmisen pään lähellä sak-

sien kanssa, joten kyllä diabetes pitää

työssä ottaa huomioon. Yhden kerran

opiskeluaikana matala verensokeri yllätti

minut asiakkaan aikana. Ajattelin tehdä

työn loppuun ja hakea sitten jotakin syö-

tävää. Leikkasin sitten sormeeni, ja toi-

nen opiskelija hoiti asiakkaan loppuun,

Tiina muistelee.

– Nykyään kerron rohkeasti asiakkaalle,

jos minun pitää syödä jotakin kesken

työn. Pidän huolta säännöllisestä lou-

naasta ja välipaloista. Työtoverini tietä-

vät diabeteksestani, ja yrittäjänä pys-

tyn säätelemään työpäivien pituutta ja

asiakkaiden välejä.

Työpäiviä Tiina ei päästä kovin pitkik-

si, vaikka yrittäjää pitkät päivät hou-

kuttavat, sillä harrastuksia on paljon.

Tiina harrastaa monenlaista liikuntaa

ja yhdistystoimintaa. Hän on mukana

Nuorten Diabetesyhdistyksen NDY:n

hallituksessa. Lisäksi hän on toiminut

Keski-Suomen Diabetesyhdistyksen

puheenjohtajana.

– En halua tehdä töitä niin paljon, että

poltan itseni loppuun ennen kuin olen

30-vuotias. Olen pitänyt kiinni 8 tunnin

työpäivistä ja pidän myös lomaa.

Parturi-kampaaja yrittäjänäParturi-kampaaja yrittäjänähuolehtii itse verojen maksusta, eläketurvamaksuista

ja muista työhön liittyvistä sivukuluista.

Yrittäjä voi itse päättää työaikansa ja työmääränsä.

Yrittäjä voi ansaita enemmän kuin palkansaaja –

mutta hiljaisena aikana myös vähemmän.

Ainakin suurimmissa kaupungeissa on mahdollista

löytää parturi-kampaajan palkkatyötä. Palkkatyön

etuna on kuukausitulojen säännöllisyys, säännölliset

työajat ja työntekijän sosiaaliturva – esimerkiksi pal-

kalliset sairauslomat ja työttömyysturva.

12

Bayer, Bayerin risti, CONTOUR, Ei Koodausta -logo, Sip In ja simplewins ovat Bayerin tavaramerkkejä. ©2012 Bayer HealthCare LCC

Verenglukoosinseurantajärjestelmä

Verenglukoosiliuska

gr

øse

t 01

.12.

A.F

I

Bayerin uusi verenglukoosin seurantajärjestelmä, CONTOUR® XT -mittari ja CONTOUR® NEXT -liuskat.

Yhtä yksinkertaista sinulle ja potilaillesi.•Uusiverensokerimittarijaentistäparemmattestiliuskat.Tuttuja

yksinkertainen toimintaperiaate helpottaa elämääsi

•BayerinainutlaatuisenEiKoodausta-teknologianansiostamittariaei tarvitse koodata, mikä eliminoi yhden virhelähteen

•Bayerinverensokeriliuskastanäkee,kunveripisaraimeytyyliuskaan

Helppo käyttää. Helppo opettaa – simplewins™

Lisätietoja Bayer Diabetes Care asiakspalvelu puh. 0800 172227

www.bayerdiabetes.fi

13

omiin käsiin vähitellen

– Aikuiset katsovat perään, kysyn heiltä bolukset (ateriainsuliinin) ja hiilarit.

Käytän heitä hyödykseni, kun kerran voin… Puran pumpun käppyrät tieto-

koneelle ja vaihdan säiliön ja kanyylit itse. Osaan kyllä laskea hiilihydraatit, jos

vaan viitsin. En halua katsoa verensokerikäppyröitä, kun ne menevät ylös ja

alas. Käytän pumpun hiilihydraattilaskentaa. Usein mietin hiilarit ensin itse ja

katson sitten, mitä pumppu ehdottaa. Ei pumpun laskentaan voi kokonaan

luottaa, koska ihan oikeita säätöjä ei ole löytynyt.

Eemeli Happonen, savitaipale

– Hoidan diabeteksen kokonaan itse. Aika paljon kyllä jutellaan

kotona hoidosta. Olen nyt puoli vuotta hoitanut itse, pikkuhiljaa

aina enemmän. On tämä nyt vapaampaa. Aluksi oli vaikea luottaa

siihen, että pystyn – ja ehkä vielä vähän vaikeampaa vanhemmille.

jutta sorsa, Imatra

Oma hoitoTeksti ja kuva: Johanna Häme-Sahinoja

14

12–13-vuotiaiden diabeteskurssilla harjoitellaan hoitamaan omaa diabetesta itse. kurssilla tavoitellaan varmuutta ja osaamista arkisiin tilanteisiin omassa hoidossa. Toisten seura ja hauska yhdessäolo ovat myös tärkeitä.

– Minulla on ollut diabetes noin vuoden verran. Lasken hiilarit ja joskus äiti laskee.

Joskus aikuiset tarkistavat laskelmani ja sen paljonko pistän. Mittaan aina ennen

syömistä ja kun tunnen että sokerit on matalalla. Minulla ja äidillä on vielä paljon

oppimista. Olen saanut kurssilla uutta tietoa ja aion käyttää tietoa hyödyksi tule-

vaisuudessa. Opin, täällä, että kannattaa huolehtia diabeteksesta hyvin, ettei tule

lisäsairauksia, silmäjuttuja ynnä muita.

Koulussani on kolme diabeetikkoa, ja menneenä lukuvuotena minulla oli avustaja.

Ensi lukuvuonna teen kaiken itsenäisesti. Se ei enää jännitä minua, sillä nyt tiedän,

että kaikki muutkin hoitavat itse ja on minunkin aika ryhtyä hoitamaan itse.

jasper pennanen, Espoo

– Hoidan aika paljolti itse, mutta käytän pumpussani vinokanyyliä, ja tar-

vitsen sen laittamiseen vielä apua. Itse lasken suurten osan hiilareista

mutta kysyn tarvittaessa vanhemmiltani apua.

Minja kuitunen, jyväskylä

– Hoidan diabeteksen kokonaan itse. Aika paljon kyllä jutellaan

kotona hoidosta. Olen nyt puoli vuotta hoitanut itse, pikkuhiljaa

aina enemmän. On tämä nyt vapaampaa. Aluksi oli vaikea luottaa

siihen, että pystyn – ja ehkä vielä vähän vaikeampaa vanhemmille.

jutta sorsa, Imatra

– Muuten hoidan diabeteksen kokonaan itse, mutta aikuiset muuttavat tarvittaessa pumpun basaalit (perusan-

noksen). Vaihdan pumpun säiliön ja kanyylin ja mittaan itse, eikä aikuisten tarvitse huomautella. Heitä kiinnos-

taa kyllä. Pumppu minulla on ollut 5-vuotiaasta asti, yhteensä neljä pumppua on ollut. Joka päivä juttelemme

yhdessä ja aikuiset kirjaavat asiat ylös, sitä en itse jaksa tehdä. Ja kyllä aikuisetkin haluavat joskus mitata,

mutta enää en luota heidän hiilarilaskutaitoonsa.

siiri niemi-saari, Vantaa

– Vanhemmat mittaavat verensokerini yöllä ja vaihtavat

pumppuni säiliön, muuten hoidan pumpun, mittaan ja

lasken hiilarit itse.

Vera Viita, Vantaa

Vuoden 2013 ensimmäinen nuortenkurssi 12–15-vuotiaille on

Diabeteskeskuksessa Etelä-Suomen koululaisten

hiihtolomaviikolla 18.-22.2.2013.

Lisää kursseja kesällä ja syksyllä 2013.

Lisää tietoa:

www.diabetes.fi/kurssit

15

Jäämeren tuulia VarangillaTeksti ja kuvat: Meri Öhman

Lunneja, valaita ja

16

Kun olin alle kouluikäinen, isä toi työmatkaltaan Islannista tuliaiseksi lunni-pehmolelun. Siitä saakka olin haaveillut näkeväni tuon paksunokkaisen, eksoottisen valtamerilinnun luonnossa. Viime kesänä toive toteutui, kun pääsin Turun lintutieteellisen yhdistyksen nuorisojaoston retkelle Varanginvuonolle Pohjois-Norjaan.

Pari päivää ennen lähtöä sairastuin kaa-

meaan flunssaan ja korvatulehdukseen,

minkä vuoksi retken toteutuminen näytti

epävarmalta. Diabeetikkona ja puolikun-

toisena reissaaminen olisi ollut turhan

riskialtista, mutta onneksi sain tulehduk-

seen tehokkaat antibiootit ja pääsin läh-

temään kauan odotetulle matkalle.

Reissuun lähti kaksi autokuntaa, ja mei-

dän menopelimme oli jykevän kokoinen

viisipaikkainen avolava. Reilusta tavara-

tilasta huolimatta auton takaosa täyttyi

kasseista, nyssäköistä, kaukoputkista

ja pyörästä, sillä yksi seurueemme jä-

sen aikoi taittaa paluumatkan polkemalla

Nuorgamista kotiin.

Kukkuu – ja avolavan rattiinEnsimmäinen kohteemme oli Espoon

Laajalahti. Siellä havaitsimme Suomessa

harvinaisen rosvonaamioisen pussitiai-

sen. Pääsimme myös ihastelemaan sen

taitavasti rakennettua pussimaista pe-

sää, josta lintu on saanut nimensä

Saman päivän iltana Parikkalan Siikalah-

della kuuntelimme pikkulokkien nenä-

sointista kaklatusta ja luhtakanan por-

saan röhkimistä muistuttavaa kiljuntaa.

Täällä kuulin myös vuoden ensimmäisen

käen – kukunta kuulosti mahtavalta ke-

säsateen tuoksussa. Lahdella on lintujen

kuvaamiseen ja tarkkailuun tarkoitettu

piilokoju, jonne kävelimme pitkospui-

ta pitkin. Puisen suojan sisältä saimme

katsella iloisesti surisevia haarapääskyjä

aivan lähietäisyydeltä. Taivaalta pirskotti

vettä, mutta siitä huolimatta lähikivellä

hautonut kalatiiraemo piti tunnollisesti

pesäänsä lämpöisenä.

Tarkoituksemme oli viettää hämärän aika

kuunnellen Itä-Suomessa yölaulajia, ku-

ten kerttusia, sirkkalintuja, ruisrääkkiä

ja pikkukultarintoja, mutta yltyvä sade

ja tuuli vesittivät suunnitelmamme. Siksi

pystytimme teltan Tohmajärven tiheään

metsikköön ja menimme nukkumaan.

Aamulla oli minun vuoroni hypätä auton

rattiin, sillä olin porukkamme toinen ajo-

kortillinen. Etukäteen jännitti aika paljon,

sillä en ollut aiemmin ajanut pitkiä mat-

koja perheemme autolla - kaksi kertaa

isommasta oudosta avolavasta puhu-

mattakaan. Lisäksi verensokerin lasku

mietitytti, joten pidin arvon ennen ajoa

reilusti yli kymmenessä

Pohjoisen taikaaSeuraava välietappi oli Kuusamon Valta-

vaara, jonka läpi kulkee tunnettu retkei-

lyreitti Karhunkierros. Jyrkkien portai-

den kipuaminen oli vaivan arvoista, sillä

laelta avautui upea kirkkaiden vesien ja

soiden täplittämä vaaramaisema. Huip-

pua ympäröivässä metsässä lauloi kaksi

sinipyrstöä, ja osa porukastamme pää-

si näkemään tämän pohjoisen taigan

kaunottaren.

Matkalla Kiutakönkäälle kuvasimme

sillan alla sukellellutta koskikaraa. Kos-

ken kuohujen sympaattinen niiailija on

Euroopan ainoa varpuslintu, joka pys-

tyy sukeltamaan. Kesäkuun hämärä

alkoi laskeutua, kun saavuimme Kiu-

takönkäälle. Koskea ympäröivät kallio-

seinämät ja virrassa vyöryvä vesi olivat

upeaa katsottavaa, koska näin suuria

luonnontilaisia koskia ei enää tahdo Ete-

lä-Suomesta löytyä. Lintumaailma oli

hiljainen, mutta koskelle johtavan polun

varresta löysimme harvinaisen kämmek-

käkasveihin kuuluvan neidonkengän.

Ajaessamme kohti Saariselkää pysäh-

dyimme nelostien vieressä aukeavalle

Sodankylän Viiankiaavalle. Laajalla aa-

pasuolla kuului Lapin harvalukuisen kah-

laajan, jänkäsirriäisen, surinaa ja näkyi

koreita keltavästäräkkejä sekä oranssin-

sävyisiä järripeippoja, jotka ovat pohjois-

ten soiden tyyppilajeja.

Kiirunoita Kiilopäällä, kuurnia KaamasessaSaariselän Kiilopäällä kävellessämme

puronvartta pitkin ylitsemme lensi virta-

västäräkki, joka on harvinainen Pohjois-

Suomen pesimälaji. Luontokeskuksen

edustalla piippaili haikeasointuinen ka-

pustarinta, joka ei paljon ihmisistä pii-

tannut. Ennen tunturin laella kapuamista

jouduin tarkistamaan, että taskuissa on

tarpeeksi makeaa matalan verensoke-

rin varalta. Tämä pakollinen paha ottaa

diabeteksessa usein päähän, kun aina

täytyy muistaa ottaa maastoon mukaan

sokerillista syötävää.

Yli viidensadan metrin nousu Kiilopäälle

oli välillä puuduttavaa ja raskasta. On-

neksi näimme taipaleen puolessavälis-

sä sen, mitä olimme tulleet etsimään.

Kivikossa lymyili ainakin kahdeksan

kiirunaa, jotka maastoutuivat erinomai-

sesti harmaasävyiseen maisemaan.

En ollut aiemmin nähnyt näitä Lapin

Jäämeren tuulia Varangilla

KiutaköngäsKiutaköngäs

17

hennon vihreitä merisiilin kuoria. Kaik-

kien taskut täyttyivät nopeasti luonnon

tuliaisista.

Ilta-auringon maalatessa maisemaa

ajoimme tunnelmallisten pikkukylien lä-

vitse Vadsøyan saarelle. Paikan kuului-

salla vesipääskylammella sukelteli lähes

neljäkymmentä lintua. Muutama niistä

päästi ihan lähelle, ja saimme onnistu-

neita kuvia. Iltavalo sai oranssinkirjavien

kahlaajien höyhenpuvun säteilemään.

Haaveet toteen HornøyallaEdessä oli Varangin-retken pääkohde,

Hornøyan maaginen lintusaari. Siellä

pesii satojatuhansia lunneja, pohjan- ja

etelänkiisloja, ruokkeja, karimetsoja ja

pikkukajavia. Venekyyti saareen kesti

vartin ja oli melko kallis, mutta koko ra-

han arvoinen. Ensiaskeleet Hornøyalla

tuntuivat epätodellisilta: kirkkaassa me-

ressä kellui satoja kiisloja, ilma oli sa-

keana pesäpaikoilleen lentävistä merilin-

nuista. Ympärillä kaikui niiden kirkunan,

rääkymisen ja siipien viuhunan kakofo-

nia. Siivekkäitä oli niin paljon, ettei oikein

lähellä rajaa mutkitteleva Pulmankijär-

ven tie. Etsimme tunturikihuja. Jätimme

auton mäen huipulle ja ihailimme kau-

kaisuuteen ulottuvaa tunturilakeutta. Ho-

risontissa siinsi jo matkan määränpää,

Norja. Ennen sinne siirtymistä talsimme

vetisellä suolampien halkomalla tunturi-

nummella. Rimmiltä nousi lentoon lapin-

ja niittykirvisiä, puskista yhytimme myös

korean lapinsirkun. Suuremmilla lammil-

la mourusi alleja, mutta kihut tuntuivat

olevan kadoksissa. Aiomme jo kääntyä

takaisin, kun aivan päittemme yltä pyy-

hälsi kolme pitkäpyrstöistä tunturikihua.

Etsintä palkittiin upealla lentonäytöksellä

ja elämänpinnalla!

Norjan puolella kylmä Jäämeren tuuli tui-

versi niin voimakkaasti, että ensimmäistä

kertaa oli pakko kaivaa untuvatakki esiin.

Nessebyn kirkolla laitoimme kaukoput-

ket kalliolle ja katselimme liikehdintää

merellä. Veden pinnassa kiiti ruokkien ja

kiislojen jonoja, ja merikihut syöksyivät

lokkien perään. Rantaa peittivät laajat

levämassat, jotka tuoksuivat suolaiselle

merelle. Laskuvesi oli huuhtonut kiville

suuria simpukoita sekä sinisiä, liiloja ja

korkeilla tuntureilla eläviä kanalintuja, jo-

ten sain siitä elämänpinnan eli eliksen,

kuten lintuharrastajat uusia havaittuja la-

jeja kutsuvat.

Ylhäällä näkyvyyden peitti sakea sumu,

ja harhailimme huipulla jonkin aikaa kier-

täen ympyrää. Silloin tajusin, miksi tun-

turissa on niin helppo eksyä. Lopulta

portaat alas löytyivät, ja paluumatkalla

kulkijoita ilahdutti kanervikossa naures-

kellut kesy riekko.

Yöpymispaikaksi valitsimme Neljän tuu-

len tuvan Kaamasessa. Aamulla syödes-

säni trangialla keitettyä puuroa menin

katsomaan tuvan ruokinnalla iloisesti

heliseviä taviokuurnia. Paksunokkaiset

siemensyöjät punaisen- ja keltaisenkir-

javissa höyhenpuvuissaan olivat mainion

näköisiä! Utsjoen keskustassa huomasin

langalla kököttäneen vaalean hiiripöl-

lön. Mielestäni kaikki pöllöt ovat veikeitä

otuksia - niin myös tämä pitkäpyrstöinen

veijari.

Vuonolla tuuleeSuomen puolella viimeinen kohde oli

Hornöyan lintusaariHornöyan lintusaari

18

tiennyt, mihin olisi pitänyt katsoa.

Lintuja sai katsella lähietäisyydeltä, jo-

ten niitä pystyi kuvamaan helposti. Kii-

pesimme kukkulan laelle, ja mereltä

kiikariimme osui raskastekoinen isokihu

sekä täysalbiino etelänkiisla. Otus erottui

helposti mustien lajitoveriensa parvesta.

Täällä lapsuuden haaveeni kävi toteen

– näin viimein eläviä lunneja! Papukaijaa

muistuttavat linnut sulattivat sydämeni,

niin hellyttäviä ne olivat oransseine nok-

kineen tepastellessaan kielekkeillä.

Hieman ennen lautan lähtöä takaisin

mantereelle ilmatila hiljeni äkisti. Huoma-

simme taivasta vasten lentävän kook-

kaan pedon, joka paljastui harvinaiseksi

tunturihaukaksi. Se pelästytti muut linnut

ja teki upeita saalistussyöksyjä. Jalohau-

kan lentonäytös kruunasi Hornøyan visii-

tin. Havaitsimme kaikki toivomamme lin-

tulajit ja sain vihdoin nähdä aidon lunnin.

Päivä oli yksi elämäni ikimuistoisimmista

– tällaisten voimalla jaksaa huonoina het-

kinä tsempata diabeteksen hoidossa.

Vesipula ja puhjennut rengasMatkalla Vardøn kärkeen pysähdyimme

erään tunnelin suulla, ja huomasimme

kauempana rantakivillä kolme pulleaa

allihaahkaa. Yöpymispaikassa laitoimme

teltat pystyyn, mutta huomasimme pian,

että meiltä on juomavesi vähissä. Lähim-

mät tunturipurot virtasivat kymmenien ki-

lometrien päässä, joten puolet porukas-

ta lähti paikalliseen hotelliin täyttämään

vesipulloja kahdeltatoista yöllä. Hetken

tilanne näytti huonolta, mutta onneksi

kommelluksesta selvittiin kunnialla!

Varangin pohjoiskärjessä Hamninber-

gissä teimme tuttavuutta kesyn ketun

kanssa, joka juoksenteli telttojen editse.

Samaan aikaan ylitsemme lensi nuori

jääkuikka, sekin yksi retken toivelajeista.

Aamupäivän kiikaroimme merelle. Läm-

pimät vaatteet olivat tarpeen, sillä Jää-

meren viima oli kirjaimellisesti hyytävä.

Tyrskyjen yllä lensi komeita, omintakei-

sen näköisiä suulia, ja kauempana heit-

telehtivästi lentäviä myrskylintuja. Ranta-

vedessä ruokaili myös hylje, jonka silloin

tällöin pintaan nouseva kuono oli hassun

näköinen.

Hamninbergiin vievä tie oli hyvin kapea,

eikä sillä mahtunut ajamaan kuin yksi

ajoneuvo kerrallaan. Mutkissa ei tehnyt

mieli kaahata, koska pahimmassa ta-

pauksessa kurvi olisi päättynyt hyiseen

mereen. Siksi ajoin varovasti, tiellä pomp-

pivia lampaita väistellen. Tarkkaavaisuu-

desta huolimatta onnistuin ajamaan te-

rävän ruuvin päältä, minkä vuoksi toinen

eturengas puhkesi. Onneksi porukas-

samme oli autonasentajaopiskelija, joten

renkaanvaihto sujui joutuisasti. Minusta ei

ollut siinä hirveästi apua, joten keskityin

kuvaamaan rantaviivassa uineita poroja.

Merten jättiläiset ja vieras etelästäViimeinen kohde Norjan puolella oli Ber-

levåg. Ajomatkaa vuonon vastakkaiselle

puolelle kertyi melkoisesti ja maisemat

muuttuivat kivikkoisista rannoista tun-

turiylängöksi. Tyynenä aamuna kelpasi

kuunnella monituhatpäisen pikkuka-

javaparven pulinaa kylän majakalla.

Iloitsimme ajoittain pintaan nousevista

selkäevistä – onnistuimme näkemään

delfiininsukuisia pyöriäisiä. Kylän pis-

kuisen lentokentän rannalta löysimme

aiempien kävijöiden vinkin perusteel-

la kuolleen kaskelotin. Eläin oli lähes

yhtä pitkä kuin pieni linja-auto ja hurjan

näköinen maatessaan rantakivillä. Mä-

däntyneen valaan haju ellotti, mutta silti

otuksen kohtaaminen oli yksi reissun

kohokohdista.

Iltapäivällä yksi porukastamme hoksasi

merellä lahtivalaan, josta innostuimme

valtavasti. Ihailimme kaukoputkella sen

suuria eviä, jotka pulpahtivat silloin tällöin

pintaan. Olimme havainnosta mielissäm-

me, sillä toiveenamme oli päästä näke-

mään näitä meren valtiaita. Ilo loppui

kuitenkin lyhyeen: pian tajusimme, että

eläintä piirittää valaanpyyntialus. Tun-

nin ajan metsästäjät väsyttivät valasta,

ja lopulta harppuunoivat sen kuoliaaksi.

Episodi veti koko retkiporukan hiljaiseksi.

Suomen puolella purimme auton Nuor-

gamissa, koska yksi porukastamme

lähti pyöräillen kohti etelää. Puuhailun

lomassa kaikki kiinnittivät huomiota eri-

koiseen linnunääneen. Huomasimme

lähipensaiden latvassa kookkaan pik-

kulinnun, jonka määritimme hetkessä

harvinaiseksi harmaasirkuksi. Havainto

oli vasta kolmas tänä vuonna Suomesta

ja lienee Euroopan pohjoisin tästä lajista.

Erikoiseen etelän vieraaseen oli verraton

päättää onnistunut pohjoisen reissu!

EtelänkiislojaEtelänkiisloja

19

vei Clarissan maailmalle

Clarissa Mathlin ei ole antanut diabeteksen estää unelmiensa toteuttamista. Paikka tukholmalaisessa tanssikoulussa on todellinen haaveiden täyttymys.

Clarissa Mathlinille kulunut syksy on

merkinnyt suurta muutosta. Kotikaupun-

ki Tampere on vaihtunut Tukholmaan, ja

kalenteri täyttynyt tanssimisesta.

Clarissa hyväksyttiin kevään pääsyko-

keissa yksityisen tanssikoulu Diambran

oppilaaksi.

– Ihan pienenä lajini oli taitoluistelu, mut-

ta pian tanssiminen vaihtui ykkösjutuksi.

Kotona Suomessa treenasin erityisesti

balettia, hip hoppia ja jazztanssia, Cla-

rissa kertoo.

Nykyisessä opiskelupaikassa harjoit-

teluvalikoimaan ovat tulleet myös afrik-

kalainen tanssi, dancehall ja house.

Ajatus Tukholmaan muuttamisesta he-

räsi jo muutama vuosi sitten. Clarissa

on käynyt Tampereella ruotsinkielistä

koulua, joten kielitaito ei muodostunut

esteeksi.

– Tukholma on aina tuntunut tosi kivalta

kaupungilta, ja olen käynyt täällä aiem-

min parin viikon mittaisilla tanssikursseil-

la, Clarissa sanoo.

Lääkäri kannustiDiabetes ei hidastanut Clarissan muut-

tamista maailmalle.

– Vielä lukioaikana arkailin sairauden

vuoksi enemmän. En esimerkiksi uskal-

tanut lähteä kiinnostuksestani huolimat-

ta vaihto-oppilaaksi.

Clarissa on päättänyt vaihtaa ruotsalai-

sen terveydenhuollon asiakkaaksi, vaik-

ka diabeteksen hoidon ja seurannan

jatkaminen Suomessa olisi saattanut on-

nistua. Ruotsalaisen henkilötunnuksen

hän sai onneksi nopeasti.

Suomessa diabeteslääkäri ja -hoitaja

suhtautuivat Ruotsiin muuttamiseen oi-

kein kannustavasti.

– Nyt pitäisi etsiä täkäläinen diabetes-

lääkäri. Eräs opettajistani on myös dia-

beetikko, ja hän on suositellut hyvää

hoitopaikkaa. En ole vielä kovin tarkasti

ehtinyt tutkia, millainen systeemi täällä

muuten on. Sen tiedän, että Tukholmaan

kaavaillaan uutta isoa diabetessairaalaa

ja että diabeetikot ovat olleet mukana

sen suunnittelussa.

Clarissa kertoo huomanneensa, että

TanssiTanssi

FAkTA

CLArIssA MATHLIn, 20

Kirjoitti ylioppilaaksi 2011.

Kotoisin Tampereelta

Sairastui diabetekseen alle

kouluikäisenä, myös molemmat

vanhemmat tyypin 1 diabeetikoita

Teksti: Mari VehmanenKuvat: Clarissa Mathlin

20

terveysarvot ovat Ruotsissa paljon

enemmän pinnalla kuin Suomessa.

– Ihmisillä saattaa olla täällä päällä hie-

not puvut, mutta silti he kävelevät pitkiä

matkoja lenkkareissa.

Treenejä keskiyöhönOmahoidon sovittaminen tanssikoulun

lukujärjestykseen ei ole ollut täysin on-

gelmatonta. Opiskelu on hyvin iltapai-

notteista: joskus treenit saattavat venyä

keskiyöhön. Clarissa on myös jo päässyt

kurssikavereineen tanssimaan television

X Factor -ohjelmaan.

– Pistämisten suunnittelu on haastavaa,

kun tilanteet ja aikataulut vaihtelevat. Toi-

set tanssityylit nostavat verensokeria, ja

jotkut taas laskevat.

Clarissalla on monipistoshoito. Pumppu

ei tule hänen mielestään kyseeseen, kun

useimpiin päiviin mahtuu monta tuntia

treenaamista.

– Tanssiessa ei voi kehossa olla kiinni

mitään ylimääräistä. Eikä pumppua saa

irrottaa niin pitkäksi ajaksi kuin harjoituk-

set edellyttäisivät.

Vuokra-asunnot kiven allaUuteen elämänvaiheeseen parhaiten so-

pivat hoitorutiinit ovat siis vielä haussa.

Matalat tai korkeat verensokerit eivät silti

jännitä Clarissaa.

– Koulussa kaikki opettajat tietävät dia-

beteksestani. Kämpilläkään en ole yksin:

löysin tosi kivan huoneen mukavan nai-

sen ja hänen kahden koiransa alivuokra-

laisena. Olin onnekas, sillä vuokra-asun-

noista on täällä kova pula.

Tukholma on ollut kaikkea sitä, mitä Cla-

rissa odotti – ja enemmänkin.

– Tanssipiirit ovat täällä isot. Kaupunki

tarjoaa muutenkin tosi paljon tekemistä

ja näkemistä. Tällä hetkellä suunnittelen

jääväni Ruotsiin pidemmäksikin ajak-

si. Seuraavaksi aion etsiä osa-aikatöitä

opiskelun oheen.

Clarissan viesti kaikille ulkomaille muut-

tamisesta haaveileville on selvä:

– Uskaltakaa toteuttaa unelmanne – dia-

betes ei sitä estä.

21

Kuvat: Ilkka Koski, Noona Leppinen

Viidettä kertaa järjestetty NDY:n kevätris-

teily kokosi jälleen kasaan mukavan po-

rukan diabeetikoita. Aiemmista kerroista

poiketen teimme koko viikonlopun kestä-

vän risteilyn Tukholmaan. Reissu onnistui

yli odotusten ja antoi osallistujille varmasti

lisää tsemppiä omahoitoon. Nauru raika-

si eikä tekemisestä ollut puutetta, sillä

perinteisestihän NDY:n tapahtumissa pa-

nostetaan yhdessäoloon ja rentoon  oh-

jelmaan. Tänä vuonna risteilyn mahdollis-

ti Novo Nordisk, suurkiitos tuesta!

Kiitokset kaikille tämän vuoden osallis-

tujille! Näemmekö ensi vuonna mukana

lisää uusia kasvoja? 

karita, nelli ja noona

8.–10.6.2012

Nuorten diabetesyhdistys

valloitti Tukholman

Kesäkuun aurinko lämmittää matkalaisia

kannella menomatkalla.

Nuorten Diabetesyhdistykseen voivat kuulua 18–30-vuotiaat diabeetikot.

Lisätietoa yhdistyksestä: www.ndy.fi

22

UGH! terveisin ruotsalainen cowboy.

(eiku oikeasti se on vaan diabeetikko-Tiina). NDY:n uudet kuoret.

Tutustumista ja

hauskanpitoa menomatkalla

Tulitaisto,

ykköstyyppi vs. laittilimu.

Koko porukka aurinkoisessa Tukholmassa.

23

2013nuorten kurssit 12–15-vuotiaille

Uusia kavereita

Kivaa tekemistä

Tietoa diabeteksesta

Osaamista ja varmuutta diabeteksen hoitoon

seuraava kurssi on Etelä-suomen koululaisten

hiihtolomaviikolla 18.–22.2.2013.

ota kurssi puheeksi hoitopaikassasi!

kurssit järjestetään Diabeteskeskuksessa Tampereella.

Lisätietoja, hakemuksia ja kurssiaikoja voit kysyä:

kurssisihteeri Tiina paronen p. 03 2860 316

tiina.paronen@diabetes.fi

www.diabetes.fi/kurssit

Tule mukaannuorten kurssille!

Tule mukaannuorten kurssille!

24

Automaattinen alhaiset mallit havaitseva toiminto auttaa sinua huomaamaan hypoglykemian.

OneTouch® Verio®Pro on ensimmäinen verensokerin omaseurantajärjestelmämme, joka havaitsee automaattisesti verensokerissasi esiintyvät trendit.

OneTouch® Verio®Pro on helppokäyttöinen verensokerimittari, jota ei tarvitse koodata. Se auttaa sinua huomaamaan alhaisten mallien esiintymisen, jolloin voit säätää insuliinin määrää ja saavuttaa paremman hallinnan.

Oletko insuliinihoitoinen ja mittaat verensokerisi useasti päivässä? OneTouch® Verio®Pro voi sopia sinun tarpeisiisi.Saat ilmaisen mittarin soittamalla OneTouch® asiakaspalveluun 0800 122 322. Asiakaspalvelusta saat myös henkilökohtaista opastusta ja tukea mittarin käyttöön. Lisätietoja saat myös osoitteesta www.LifeScan.fi

LifeScan, LifeScan logo, OneTouch® ja OneTouch® Verio®Pro ovat LifeScan Inc:in rekisteröityjä tavaramerkkejä.© 2012 LifeScan, Division of Cilag GmbH International AW 098-962A-FI

Verensokerin omaseurantajärjestelmä

fi.t1dstars.comJeesiä 1 tyypin diabeetikoille arjen käänteissä

Diabetes on vakava sairaus, mutta ei todellakaan maailmanloppu. Surffaa sivustolle fi.t1dstars.com ja lue faktaa ja rennompaakin läppää diabetekseen liittyvistä aiheista kuten ruoasta, treenaamisesta, alko holista ja ihmissuhteista. Katsasta myös pelit, videot ja sosiaalisen median jutut.

Hei ykköstyyppi

Diabetesdiagnoosi tuo aina muutoksia elämään. fi.t1dstars.com-sivuston tarkoituksena on tukea sinua kaikissa muutoksissa ja antaa selkeää käytännön tietoa sinulle, perheellesi, kavereillesi ja koulullesi elämään diabeteksen kanssa.

fi.t1dstars.comJeesiä 1 tyypin diabeetikoille arjen käänteissä

FI-D

M-1

2-04

-06

Persoona peliin

Viiden diabeetikkovuoden aikana olen

kohdannut monenlaista hoitohenkilö-

kuntaa. Muistan hyvin nuoren naislää-

kärin, joka totesi diabetekseni. Hän oli

ystävällinen ja asiallinen, mutta siinä

hetkessä koko elämä tuntui vain romah-

tavan. Hänen valottaessaan pistämistä

koskevia faktoja – kuinka monesti päi-

vässä, miten paljon – maailma musteni

entisestään. Vaikka lääkäri toimi rauhalli-

sesti ja rutinoidusti, minulle jäi kamala fii-

lis. Positiivista muistikuvaa kokeneinkaan

ammattilainen tuskin olisi pystynyt jättä-

mään, niin yllättäen tieto sairaudesta tuli.

Yliopistosairaalan lastenosastolla oli

mukavia hoitajia, jotka osasivat tsem-

pata oikealla tavalla uudessa tilantees-

sa. Lääkärikierrokset taas olivat ikäviä.

En yhtään tykännyt osaston lääkäristä,

joka selitti perheellemme diabetekseen

liittyviä käytäntöjä. Osin mielipiteeni var-

maan johtui alkujärkytyksestä, osin var-

haisteinin kapinahengestä, osin lääkärin

lähestymistavasta. Hän luetteli asioita

kaavamaisesti ja unohti inhimillisen puo-

len: minulla oli juuri todettu loppuelämää

mullistava sairaus, ei kausiflunssa.

Sairaalajakson jälkeen kontrollit jatkuivat

kolmen kuukauden välein. Lastenpolikli-

nikan kahdelle diabeteslääkärille annan

täyden kympin. Naiset olivat keskenään

kovin erilaisia, mutta pidin kummasta-

kin. Toinen oli räväkkä ja suorasanainen,

habitukseltaan kuin hajamielinen profes-

sori. Toinen oli hillitympi, ongelmia aina

potilaan kannalta katsova. Molempien

laaja-alainen asiantuntemus vakuutti,

molemmat avasivat lääketieteellisiä ter-

mejä ymmärrettävästi. Kummankin per-

soonassa oli sopivasti särmää.

Nuortenpolilla lääkäri vaihtui, samoin

tunnelma. Lähes joka käynniltä palasin

kotiin ovet paukkuen, tiuskin äidille ja

itkin kurjaa kohtaloani. Pitkäaikaisveren-

sokeri oli selvästi korkeampi kuin lasten-

polin aikana, mikä oli osasyy huonoon

tuuleeni. Lisäksi oli vaikea kestää hoita-

vaa lääkäriä. Minusta hän kuvitteli diabe-

teksen olevan kaiken keskipiste, vaikka

elämässäni oli paljon muutakin. Hän oli

ystävällinen eikä millään muotoa ilkeä tai

syyllistävä. Ehkä juuri siksi maailmamme

eivät kohdanneet – lääkäri oli minun ma-

kuuni liian asiallinen.

Lokakuun alussa kävin ensi kertaa kau-

pungin diabetesvastaanotolla. Huo-

neessa kohtasin harmaan hoitajan, joka

kyseli puisevalla äänellä idioottimaisel-

ta tuntuvia kysymyksiä. Kuinka usein

vaihdat pistosneulan? Alkoholin käyttö?

Oletko viime aikoina lihonut? Tiedän,

että nämä esitetään jokaiselle ensikerta-

laiselle. Silti jäi liukuhihnamainen maku,

en kokenut saaneeni yksilöllistä ohja-

usta. HbA1c-arvoni on yhä liian korkea,

mutta mitään uusia hoitovinkkejä ei jää-

nyt käteen.

Viime aikoina on kannettu huolta, kuinka

omahoito voi jäädä retuperälle 18-vuo-

tiaana, siirryttäessä aikuisten puolelle.

Joka elämänvaiheessa, mutta etenkin

täysi-ikäistymisen kynnyksellä, hoito-

henkilökunta voi vaikuttaa paljon hoi-

tomotivaatioon. Itse kaipaan asennetta

ja persoonallisuutta. Yksi tykkää olen-

naisiin faktoihin keskittyvästä perustyy-

pistä, toinen toivoo humoristista otetta.

Siksi minusta tulee kiinnittää tarpeeksi

huomiota sopivien hoitajien löytämiseen

erilaisille diabeetikoille.

koLUMnIMErI ÖHMAn

Meri Öhman on 18-vuotias diabeetikko Tampereelta.

27

Diabetestunnus turvanasiValitse riipus tai ranneketju – tai molemmat

7029/7033 Hopeinen riipus + hopeaketju 23 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ kaksi kokoa halkaisija 18 mm tai 20 mm ✦ panssariketjun pituus 50 cm

7027 Kultainen riipus (ilman ketjua) 130 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ pitoisuus 14 karaattia, halkaisija 18 mm7011 Tilattavissa erikseen, 14 karaattinen venetsiaketju, pituus 50 cm, 100 €

7024 Hopeinen panssariketju tunnuslaatalla 69 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ kokonaispituus 21 cm (laatta 4 cm), ketjun leveys 7 mm7031 Saatavana myös isommalla lukolla (samat mitat kuin 7024)7012 Sama tuote, teksti DIABETES-SOKERITAUTI

7036 Hopeinen, kapeampi panssariketju tunnuslaatalla 43 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ nuorisomalli, kokonaispituus 18,0 cm (laatta 3,5 cm), ketjun leveys 4 mm

7025 Hopeinen X-lenkkiketju tunnuslaatalla 39 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ kokonaispituus 20 cm (laatta 3 cm), ketjun leveys 6 mm7013 Sama tuote, teksti DIABETES-SOKERITAUTI

7026 Hopeinen figaro-ketju tunnuslaatalla 38 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ kokonaispituus 20 cm (laatta 3 cm), ketjun leveys 5 mm7014 Sama tuote, teksti DIABETES-SOKERITAUTI

7015 Teräsranneke tunnuslaatalla 35 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ kokonaispituus 21 cm (laatta 5 cm), leveys 12 mm ✦ miesten malli

7019 Teräsranneke, kapeampi, tunnuslaatalla 35 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ kokonaispituus 19 cm (laatta 3,3 cm), leveys 9,5 mm ✦ naisten ja nuorten malli

7022 Musta perlonranneke, hopeisella tunnuslaatalla 19 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ kokonaispituus 22 cm (laatta 3 cm), nauhan leveys 6 mm ✦ pituus säädettävissä, sopii myös lapsille7010 Sama tuote, teksti DIABETES-SOKERITAUTI 7035 Hopeinen panssariketju tunnuslaatalla 20 € ✦ teksti DIABETES-DIABETES ✦ lasten malli, sopii alle kouluikäisille ✦ kokonaispituus 15 cm (laatta 2 cm), ketjun leveys 3 mm

7020 Musta perlonranneke, pronssisella tunnuslaatalla 15 € ✦ kokonaispituus 22 cm (laatta 3 cm), nauhan leveys 6 mm ✦ pituus säädettävissä, sopii myös lapsille

7016 Mustaa perlonranneketta on saatavana myös erikseen, pituus 22 cm, leveys 6 mm, 6 €

Tilaukset ja lisätiedot: Diabetesliitto, Kirjoniementie 15, 33680 Tamperep. 03 2860 111, materiaalitilaukset@diabetes.fi www.diabetes.fi

✦ Tunnukset on valmistettu 925-hopeasta, joka ei sisällä nikkeliä. Teräsranneke on valmistettu ns. kirurginteräksestä, eikä sitä suositella henkilöille, joilla on nikkeliallergia.

✦ Rannekkeita voidaan pidentää ja lyhentää, tiedustele muutoksen hintaa erikseen.

✦ Hintoihin lisätään posti- ja lähetyskulut 6,70 €/tilaus, toimitus postiennakolla. Oikeus hinnanmuutoksiin pidätetään.