PERINNETIETOA ANTTOLAN ••
PITKALAHDEN •• •• KYLASTA
PERINNETIETOA ANTTOLAN
•• PITKALAHDEN
•• •• KYLASTA
Toimittanut Paavo K. Korhonen
Perinneaineiston keräys, tietojenja kuvien hankinta:
Rauha Pyrhönen
Paavo K. Korhonen
Heinäntekoväkeä menneiltä ajoiLta. "Pouta on paras heinämies", to!eaa vanha sananparsi. Kuva: Suomen-1\lfatkat
Kansi : Upea järvimaisema Pitkälahden Ruunavuorelta.
ISBN 951 -96939-1-2
Siniprint Oy Helsinki 1995
Anttolan kunnan vaakuna
Tätä PerinnetietoaAnttolan Pitkälahden
kylästä -kiljaa on valmistettu 40 numeroitua
kappaletta, joista tämä on numero "31 .
0 ~ 1At:.. • L.&~~~ Paavo K. Korhonen Kirjan toimittaja
~--,
<_ --- 1
Jokainen uusi sukupolvijoutuu kulkemaan
edellisen rakentalnaa tietä.
(Simo Repo)
Lukijalle
Anrtolaan liittyvää k irj all i suutta on viimeisen vuosikymmenen aikana ilmestynyt runsaastikin. Pekka Haaran kirjoitrama Anuolan historia valmistui v. 1993 ja Pekka Jormaloisen kirjoittama AnUolan kunna11 JOO-vuotias koululaitos 1884 - 1984 on myös ilmestynyt.
Lisäksi Anttolan kyläperinnettä on pyriny keräämään kirjalliseen muotoon. Perinnetietoa Anttolasta ilmestyi v. 1988 käsittäen kirkonkylän, Kähkö län, Kääriälän, Siiskolan, Hovin, Nurholan ja Sydänmaan alueet. Vuonna 1989 on toimitettu kirja 1-,·/ettiinpii ennenkin Hauhalan perinnea luecsta, joka käsittää Hauhalan, Hylkylän. Ikolan, Piskolan, Paajalansaaren, ~urholan, \1utascnkylän, Kerinicmcn, Kangaskylän , Monrolan, Maijalan. Keljunniemen, Saukonsalonja osan Hirvensaloa.
Tämä kirja sisältää perinnetietoa Anttolan Pitkälahden alueelta, lähinnä entisten j a nykyisten kyläläisten henkilökohtaisia muistelmia · heidän kirjoituksiaan ja haastattelujaan.
Ki1jan ai neiston kokoamisessa ja haastatte lui ssa keskeisenä henkilönä on olltlt Pitkälahden Pyrhölän tilan emäntä Rauha Pyrhönen. joka vaativan päivätyönsii ohessa on jaksanut tarmokkaasti toimia kirjan aikaansaamiseksi. 1\äin ollen hänelle kuuluvat lämpimät kiitokset siitii. että Pitkälahtea koskevaa arvokasta muistitietoa on nyt saatettu ki1jalliseen asuun.
Kiitokset on esitettävä myös ni ill e henkilöille. jotka ovat auttaneet häntä tässä työssä. Käillä tarkoitan mm. artikkeleiden kirjoinajia. haastattelujen ja tietojen antajia sekä kuvien luovuttaj ia . Heistä mainitsen vain maanviljel ijä Veikko Korhosen ja professori 011o Wahlgrenin. Myös puhtaaksikirjoittajat ansaitsevat kauniit k ii tokset . heidän tietokonetekstinsä pohja lta on tämän kirjan ladonta suoritettu.
Myös niitä. jotka ovat taloudellisesti tukeneet tätä kirjahanketta, on lämpimästi kiitettävä, eri tyisesti Anttolan kuntaa sen antamasta huomattavas ta tuesta.
Paljon on varmaankin asioita ja tapahtumia, jotka olis i pitänyt saada tähän ky li\kirjaan. mutta hyvä näinkin - ottaen huomioon vähäiset voimavarat. Aine iston kokoaminen on ollut raskasta j a aikaa vievää. Kaikilta tahoilta ei ol e! saatu kirjoituksia ja kuvia pyynnöistä huolimatta.
Kirjan liitteenä on kanta Pitkälahden perinnealueesta: teksteissä olevat numerot viittaavat kartan numeroihin.
Toivomme, että tämä vaatimaton perinnekirja omalta osaltaan lisää tietämystä aikaisempien sukupolvien elämästä ja myös harrastusta omien juurien etsimiseen ja selvittämiseen. Kiinnostus näih in asioihin on yleisesti ottaen kasvanut viime vuosien aikana.
Tähän kirjahankkeeseen olen tu ll ut mu kaan vasta aivan viime vaiheessa ja lähinnä auttamaan kirjan saattamisessa pa inokuntoon. Tämän tehtävän olen mielelläni suorittan ut.
To ivotan pitkälahtelaisille ja kaik ille muillekin mukavia lukuhetkiä kirjan panssa.
Tuusulassa heinäkuun 12. päivänä 1995
Paavo K. Korhonen
5
Anttolan perinnealueet
Kirkonkylän alueet: Kirkonkylä, Kääriälä. Kähkölä. Siiskola. Sipilän tienvarsi- /Huolanki, Sydänmaan tienvarsi- Kmjalampi.
Hauhalan koulupiiri. Ruokolan koulupiirija Pitkä/ahti.
6
Näkymä Ruunalahdesta Ilarvion selälle.
Yleiskuvaus Perinnealueemme Pitkälahti - Rasankylä- Hiidenmaa - Pihlajasalo sijaitsee Anttolan pitäjässä, kirkonkylältä katsoen pohjois-koillissuunnassa. Alueemme on hyvin vesistörikas. Eteläpuolella aaltoilce Harvio monine saarineen, kuten Pelto-, Jaani-, Kotkat-, Korkia-, Virta-, Vuohi-, Pieni- ja Iso Huhtisaari ym. sekä Lehes- ja Korvensaari, joiden toista rantaa huuhtelee Luonteri, se ulottuu naapuripitäjän Juvan puolelle.
Pitkälahden saarista Vartio- ja Hirsisaari sekä lukuisat pikkusaaret ovat Luonterin rannoi lla. Mustasaari, Kotimus ja Petäjänsaari sijaitsevat Si ikavedellä. Vatascnsaari Nopolan lahdella, Kaapelisaari Takkuuselällä ja Suoponsaari sekä muutamat pikkusaaret Kojavedellä. Hämyt- ja Korvensaari kuuluvat Rasankylään ja niitä ympäröi Kolonpohjan ja Kylmälahden selät.
Pihlajasalosta vain eteläpää kuuluu Anttolaanja perinnealueeseemme, tähän kylänosaan liittyvät Kukassaio ja Siikasaari sekä niiden lähettyvillä olevat pikkusaaret Paskasaari ja Lamposaaret ovat Luonterilla kuten myös Haikonsaari, jonka rannoilla ovat olleet hyvät nuotta-apajat.
Hiidenmaa on suurimmaksi osaksi niin sanottua sydänmaata eli asumatoota korpea. Ainoastaan Mäntyniemen selän ja Siikaveden rannat ovat asuttuja. Sydänmaalla on Kaatron Iampi ja pienet Vilpolampi ja
Harvalainen sekä Rahilampi, joka laskee Sulamajärveen.
Kojavedestä pistää pitkä Rauanlahti eroittaen Rasankylän ja Pitkälahden toisistaan. Eteläpuolella taas Oratinniemi ulottuu pitkälle Harvioon eroittaen Aninkaanlahden siitä.
Pitkälahden keskivaiheilla on kuuden lammen jono: Lehmälampi ja kaksi Rauanlampea laskevat Laumastinlammen kautta Ruunalahdessa Saimaaseen. Ylimmäinen Rauanlampi Puksuon kautta ja Ahvenlampi omaa reittiään Saimaaseen.
Luonterin Pihlajalahti u lottuu syvälle Pihlajasa lon sydämeen. Näin ollen me.lkein joka talolla on omaa rantaa, joka on ollut hyvin tärkeä 1 iikkumisen ja kalastuksen kannalta.
Maasto on Etelä-Savolle tyypillistä, sekametsäistä puolukka- ja mustikkavaltaista, savi-, multa- ja moreenimaata. Maastosta voisi vielä kertoa, että se on niinsanottua pienimuotoista, mäet ovat yleisilmeeltään pienehköjä samoin notkelmat. Suuria soita tai laakeita peltoaukeita ei alueella ole. Sen sijaan jo alussa mainitsemaani vettä riittää, jakaen perinnealueemme niin moneen osaan.
RAUHAPYRHÖNEN
7
MAIJA KARKIA
Entisaikojen elämää Kitsinromussa ja muualla
Työpäivät olivat pitkiä Voi niitä aikoja entisiä ja sen mu ka na eläneitii.
Lapsuuskotini oli Kitsinrom u, jokä myöhemmin Rauanl ammiksi nimitettiin. Rauanlamp i on kirkasvetinen, kaunis Iampi. Niitä on kolme Rauanlampia peräkkäin. Siinä lammen rannalla, peltoaukeamanlaidassa on Japsuuskotini. Siellä sain herttaisen lapsuuteni viettää. Se oli aineel lisesti köyhää, mutta henkisesti rikasta aikaa. Minun köyhillä vanhemmill;mi oli antaa lapsi lleen turvallinen koti. Itse en ok lapsi lleni pystynyt niin hyvää lapsuutta antamaan. Aineellinen toimeentulo hei llä on ollut parempi. sitä henkist~ rikkautta he eivät ole saaneer, mitä itse sain sinii kurjana aikana.
Mi tä köyhän ihmisen eHimä siihen aikaan oli'? Vanhempien lisäksi sitä oli tukemassa sisarusparvi.
Olen monasti miettinyt. miten lyhjää on ihmisen elämä ilman sisko_ia ja veljiä. Siinä sitä yhdessä nujurtiin. Aika ei k~iynyt pitk~iksi koskaan. Siellä juosti in pitkin kalliota. Työn teko oli halukasta, samoin leikit. Mi lloin siihen vain aikaa ri itti. Työhön piti mennä siitä asti, kun vain jotain pystyi td.ernään. Kivet ja kävyt olivat leikki lehmiä ja -lampaita. Niille rakennettiin na vetoita. :t\iitä myytiin ja ostettii n toisiltamme. Veli ~v1at illa on aina st: nik karin käsi toiminut. Hän teki hienon hcvosenkin puusta, laittoi pellavista harjankin sekii teki parirect. Sitten hän kaivoi sille maakuopan talliksi. Pelkiisi. jos Mauno sen särkee, kun hän on vHh~in raisumpaa sorttia.
Aiti aina sanoikin myöhemmin, että lapsena näkee minkii anunatin ihminen kenestäkin tulee. Aune harnlsti käsit öitä ja ruuan laittoa. Marjatasia tuli ompc lija, hän vei maton kuteet ja teki riepunukkcja sekä ni ille vaatte ita. :V1e \1atin ka nssa aina hävittiin . Sitten mlival hcinäniput ja tupposet sdässii. Niin olemme maataloutta harrastaneet. Maunosta hän ei puhunut, rnirä hän harrasti. Monenlaistahan tuo on e lämässään touhunnut. Jol lakin tavalla se työn leko oli elämässä mu-1-:ana ihan alusta asti. Kesällä leikattiin saksilla pihanurmia. sitten sitii silputliin silpuil.:si. Si itä tehtiin kanoi 1 Ie apetta. Luita hakattiin vasara lla murskaksi kanojen ruoaksi. etenkin sitt~n. kun tuli kanalle po ikasia. \"iitä oli hauska syöttiiä. Kahvilautasella nii lle vietiin ohraryynejä, kokkd ipi imiiä sekä l.:ovaks i ke itettyä kananmunaa. Lammaskarsinassa lcikitt iin pienten vuonien kanssa.
Se oli myös ~uuri päivä, kun äiti ta i isä hakivat sian porsaan. Porsas tuotiin viihäk<,i aikaa tupaan. Siinä siHi oli leikkikalua lapsille. Sitä oli hamka syöttää ja muutenkin leikkiä sl:n kanssa.
x (.
Lehmän poikiminen samoin oli j~nnä tapahtuma. Lapsia ei laskettu navettaan ennenkuin vasikka oli valmis. Kaikkea tällaista salattiin lapsilta. ~ iitä ei pidetty luonnollisimt niin kuin nyt. Kiirehän sinne oli si tten navettaan mennä katsomaan, min kä näköinen vasikka siel lä o li .
Leikkikaluja ei ollut, ei niitä myöskään tarvittu. Ihan tavallinen elämä siihen aikaan l ap~ ia ki innosti. Kaikki eWmii oli niin toisenlaista kuin mitä se on nykyisin. Kun äiti käski meidän pestä separaatin astioita, niilläkin oli hauska leikkiä. Lautas ista ladottiin lattialle kirkon torncja. Sitten sai ä iti jälkiä parsia, kun ei tahtonut ma ltraa ni itä pois lairtaa. Niillä oli niin mukava leik ki ä.
Sähköjä e i ollut meidän kyläll ä mi ss~iän . Öljylampun valossa piti kaikki käsityötkin tehdä. Myöhemmin alko i olla kaasulyhtyjä. ~·i issH oli kirkas valo. Kun olli in pi eniä ja äidin piti paljon ommella , m:uloa ja kehrätä sekä kutoa kankaita, öljylamppu oli ainoa valonlähde. Sota-aikana taas poltettiin karbiclia. Ainahan isäkin teki käsitöitä. KylHi sit~i oli kcngän ja rukkasen paikkaamista. Is~i oli myös vakan tekijä. Teki pärekoreja vaikka minkälaisia. Elilimilk kannettiin paljolti rehur kanramalla . Isii ti:ki niitä isoja sc lkäkomteja, millä kan nertiin rusia ja ruumenia. Kai kille naapureillek in pi ti ni itii tehdä. niitä tarvitsi jokainen. Kantamista tehtiin ihan jatkuvasti.
lhmccl lisellä tuntuu miten ih minen jaksaa niin paljon, kuin mitä isä ja äitikin jakso ivat. Vesikin piti melkein aina Iammista kanraa e läim ille sekä kaikki muutkin huushollivedet. Pyykin äiti pe~i aina tuvassa. muuta pyykkipaikkaa ei ollut. Tuvan helialla piti pyykkivcsi lämmi ttää ja saavissa pyykki pestä. Ei ollut i.'d<.:s pyykkilautaa. Pyykki piti ä idille olla puhdastakin. Pellavaisia vaatreer suurelta osin olivat. äidin omia kutomia. Ampärillä äiti kantoi kaiken veden sisiilk sekä navettaan . Keitti tuvan hellaila sioille maissihultua ja lchmi lle kahdesti päivässä ma kujuomat joko perunoista tai lan ruista. Ensin kantaa ve~i sisälle, sitten taas navetalle.
Leipä~ikin seitsenhcnkiselle perheel le sai useasti paistaa. \1utta hevoselkkin leipää äiti melkein vakitu i se~ti paistoi. Hevonen oli tiuka lla, jotta toimeentulon sai. Lampa ita oli aina pidcltävä. että sai perheelle vaaretta . Itse iiiti ehti ne keri tä ja vi llat karstata, kehrä tä sukka- ja lapaslangat sekä kankaisi in vi lla- ja pellava langat . Joka kl:väl äidill ä ol i kangas. Paljon piti kutoa, ett~ koko pcrh~clk sai vaatreet. Sitten vieUi ne ommella . Yhtenäiin piti ommella naapureillekin. Yölliih~n sitH piti työp~iiväänsä jatkaa ä idin sekä isän. Kyllä he tekivii tkin pitki~i päiviä.
..
L ( (.. ...
1\"eljältä äiti meni aamulla navettatöille . Sitten jourui tupaan lasten pariin. Piti ehtiä keittää, paistaa. pestä ja lämmittää. K irnuamistakin oli melkein joka päivii. Ämpärissä hän visp iläl lä kirnusi ja voi oli kysyttyä. Kyllä ä idin voi kauppaan kelpasi. Kun sai kirnurtua. piti lähteä juoksemaan kirkolle viiden kilometrin piiiihän. Voi lla piti vaihtaa jauhoja ihmisille sekä eläimille, niink uin muutkin elintarvikkeet. Ei sitä kotona paljon kannattanut syödiL Rasvasuoloja äiti paistoi. Voita hiukan pataan ja siihen suoloja s~kä rui sjauhoja. Ne hän ruskist i. Sitä syötiin peruni'ln kanssa; taitaisi olla nykypäivänä pannaan tuomittu ruoka . Silti ne olivat raparperitkin keväällä ni in makcita. ellei äiti eht inyt niitä liioin ruoaksi ke ittää. tv1c söimme ne sellaisenaan sitä myöten kun ne keväällä nou$ivat. Lapset eivät olleet huonosyöntisiå niinkuin nykyisi n. Nälkä opetti syömään, mitä kiinni sai. Ylellisyyteen eivät lapsetkaan tottuneet.
"Sinun suuruutesi oli työ" Taimet ä iti kasv<~tti joka kevät itselleen sekä n<~apureille. Taimien hakijoita riitti . Airi kasvatt i itse siemcnetkin niin kaalista kuin lantusraki n. Ol ih<~n ni itä punajuuren ja porkkanankin istukkaita. Tupakasta otettii n myös :siemenet. Tupakkaa kasvattivat mdkcin kaikk i naapurit. taimet he hakivat äidiltä.
Lehmilk tehtiin kesällä heinähaudena. Heinät piti leikata sirpillii pientarcilta. Lehmiitkin olivat nälkäi si~i. kun metsästä ruokansa kolusivat. Kaikkien eläimet olivat metsissä, ni in ruoka kävi v~ih iiksi. Työtä li siisi kcsiill ä eläinten etsiminen mct:::i.i~ l ä . l.ehmär piti saada lypseHäväksi kahdesti piiivässä. i\it i sa noi sen ~nsimmäiscn kesän olleen eri tiukka . Syhy llä olivar Kit :-;i romun o~taneet, mini:i synnyin k~viiällä toukokuussa. Olin ihan pieni lapsi, eikä ollut vielä raja-aitoja. Lehmät pääsivät hyvin kauas, maat olivat häne lle ihan tuntcmallNnat. kun Ruottilastu tulivat re ilun ':iiden kilometrin pää:>tä. Hän sanoi. cuei tienny t mitä kohti Hihtec juoksemaan. mistii khmät löy tää. Tuntikaupalla sai
juoksenndla. Ja kun sai lehm~it koti in. ei tiennyt imettääkö lasta, vai lypsää lehmiä. Lypsyn jälkeen oli vielii maidon kierto separ<~atilla . Polttopuita hä nellä vielä oli sylissä kannetravana, kun lehmiä etsimästä tuli . Eihän sitä auttanut tyhjiltään kiivellä. Si inä säästi vähiin ai kaa.
Isän piti olla vieraissa töissä. ei o llut sittenkiiiin toi meentulo rehevää. Isä kävi monta vuotta Puumalan tietä tekemässä. Oli sielHi kesät ja talver. Kotihommat jäi vät äidin tehtäviiksi. Pyhän a ikaan piti saada varattLla viikon eväät miehelle sekä hevoselle. Silppuja hakatti in talvella viikon vaihteessa pa ljon. ;\iitii piti olla hevosen evääksi sekä lchmille.
Joskus kun isä tuli lauantai-i ltana sieltii, hän toi vähän rin kel iä kaupasta. Ainahan sen muistaa, miten hyvää oli rinkelisoppa. Isä ei ol lur jouten koskaan, kun hän oli peltotöissä. IIevosen levätessä hän keräsi pelolta kiviä. Kun hän tuli syömään, hänellä oli aina puira rai heiniä sylissä. !Iän toi tullessaan sioilk kitkuheiniä. Perunankin hän kitki. eihän siihen aikaan olh.it myrkkyjä rikkaruohoillc.
Seitsemän vuoden ikäisenä hän oli maai lmalle läh-, tenyt itseänsä elättämään. Omin avuin siitä asri pär
jännyt, henkensä e lättä nyt sekä perheensä. :\ iukka<1 elämiiä hän sai kyl lä e lämänsä ajan viettää, kun sodan <likana tuli iäisyyskutsu. Jonkun vuoden perästä alko i vähiin löysätä elämän tahti täällii suloisessa Suomessamme. lsä el i juuri ne vaikeammat ajat. Hän kävi sen venäläisen sotaväenkin, joka kesti ko lme vuotta. Sieltä hän oli saanut tarkka-ampujan paperit. Tiukka se varmaan ol i suomalaiseen sotaväkeen verrattuna. Ei ollut ihme, jos elämä loppui jo 65 vuoden iässä. Työn sankari hä n oli. Konttisen Taavetti, sisaren poika. oli laittanut hänen muistosanoikseen "Et etsin:y't eno mainetta ku nniaa , s inun su uruutesi ol i työ".
Ta lvisodan ajt:ln oli isäk in vie lä kanssamme. Sitten hän sa irastui 1940 syks yll ä ja kuo li keviiiillii. Paljon oli niinä aikoina vastoin käymisiä meidän perbeellämme. Kun isii kuoli toukokuussa, hein~ikuussa paloi sauna. Talvella tammikuussa rv1arti lähti armeijaan. Jäätiin äidin kanssa kahtkn. Toise lla vuodella oleva hcvoncnkin jäi minun hoitooni. kun \ 1atin teki mieli kasva\laa kunnon hevonen. Kcsäl..:uussa sa irastui iiiti aivokalvontulehduksccn. l län ol i kolme päivää tajutlomana. SyksyiW paloi ri ihi ja parhaat kaurat sen mukana. Minä olin vasta kuudentoista ik ~iint:n . Sen kan:;;an huollon j<~ kaikkien as ioiden hoito oli minulle vaik~aa, kun olin hyvin arka ja kaino. Eteenpäin täytyi pyrkiä silloink in. Ja niin hän sitä on mentykin jc..1 m.c lkcin viisikymmentii vuotta niistä ajoista. Ainahan ni itä on autraj iakin löytynyt. Kauraharjun Topi oli paika l lispäällikkön~i. Hiin hoiti asiar parhain piiin mcidiinki n a':uksemme. Autloihan ne osaltaan muutkin naapurit.
t\:;ukkaat ov<~t Kitsinromu lla kahdess<1 sukupoln:ssa raataneet. Kyllii veli \1allikin tek i kiwn ra ivaamisen ja kaiken kan~sa työtä miehen lai lla. Raivasi pellot . rakensi rakennukset. Siinäkin paikassa on nyt kc~äasukkaat. ihan vieraat ihmiset. \-1uistoj~n joukossa säilyy rakkaimpana paikkana maan piiiillii. Siellä on lapsuus- ja nuoruu$ajan parhaat muistot. Sinne ovat jääneet mon~t rakkaat ystävät. leikkipaikat ja rnarjarnaat.
9
Koirakulkun suolla se iso kivikin, missä kahvia keitettiin töissä ollessa. Samoin viemälioja. Siitä sai vettä ottaa ja kaarnalaivoja uittaa. Ihana kotimäki, missä kasvoi keltaisia päivänkakkaroitakin. Sieltä laskettiin lotinalla mäkeä lammen jäälle. Heimosen Viijokin oli meidän kanssa mäessä. Toisella puolella mäen oli naapurikin, rattoisa Penttisen Jita ja Aapeli. Pitihän sinne usein kipittää.
Ne paljon aherretut pienet pellot olivat: Penttisen rajapelto, Mäcntavuspelto, Mäkipelto, Kartanopelto, Rantaniittu, Luukkosenrajapelto ja Pollospelto sekä Koirankulkun suo. Kasvavatko puita jo? Kolehmaisen Eero viljelee ehkä suota.
Eero Kolehmainen perheineen 19 50-luvulla.
Rasankylä ja naapurit Sukunimestä tämä kylä lienee nimensä saanut. Kun Rasan veUekset Otto, Hermanni ja Kalle ovat jakaantuneet kolmeen taloon. Kalle asui Kustaavansa kanssa Monninmäellä, Otto Miinansa kanssa Vanhalla paikalla, Hermanni Tildansa kanssa Ruskiossa. Lapsiakin on Kustaavalla ja Kaileila ainakin neljä, Miina, Eeva, Otto ja Viljo. Hermannilla ei omia lapsia ollut, vaimolla oli poika Lauri. Otolla ja Miinalla oli lapsia paljon, tyttöjä oli Hilja, Anna, Tyyne ja Hilkka, poikia Toivo, Veikko, Sulo, Eino ja Vilho.
Rasan kylää ympäröi Saimaa toiselta puolelta. Kilpeelän puolta myös. Siellä on niitä kauniita Saimaan rantoja ja saaria. Hämytsaari ja Korvensaari ovat siinä Rasankylän liepeillä. Eivät enää nykyisin aivan saaria, kun on sinne autotiet jo tehty.
10
Hämytsaari on Kolehmaisen maata. Siellä oli ennen vuokralaisia. Vaan sitten kun Eero avioitui, hän on rakentanut ja raivannut Hämytsaaren ihan talon tyyliin. Eero on hiihtosankaruutensa ohella ollut myöskin työn sankari.
Korvensaari on Nopolan maata. Siellä ei ennen asuntoa ollut, vaan Vi ljo eno, Nopolan Viljo, rakensi Annansa kanssa sinne talon ja raivasi pellot. Viljo, vaikka olikin pieni ja heikko, sai paljon aikaan. Ihmiset sanoivatkin, että hän ei tee voimalla, vaan tahdolla ja konsteilla. Olli pojasta on tullut yhtä sisukas ja yrittävä, vaikka ei miehen iässä ollutkaan, kun isänsä elämä sammui. Hän on kaiken laittanut kuntoon ja ehtinyt vielä muitakin ihmisiä auttamaan.
Vanhan Rasan tyttäriä olivat Emma ja Anna. Emma oli aviossa Otto Kolehmaisen kanssa. Hän oli ihminen, jota vielä kaipaan, vaikka on ollut tuonen majoi 1-la kauan. Samoin oli Anna, Törisevän Anna. Hän oli Venäläisen Jussin puolisona. Siinä oli lupsakka pari, ainakin vieraan silmällä katsottuna. Lapsia heillä oli Suurpoika, Liisukka, Asko ja Musikka. Heillä oli kaikilla lempinimet Oikeilta nimiltänsä Vilho, Liisa, Eino Antero ja Esko.
Kilpeelän Kolelm1aisessa Kalle oli Malviinansa kanssa. Heillä oli lapsia Eero, Eino, Eeva ja Erkki . Heitä kohteli kohtalo kovin kourin . Kun Erkki syntyi, äitinsä kuoli samana päivänä. Kal le jäi ihan pienen lapsen kanssa, eivätkä isoja olleet toisetkaan lapset. Kalle vaan hoiti lapsensa ja huushol linsa. Otti vielä kaksi muutakin vaimoa. Hänellä oli huono tuuri, kun eivät vaimot eläneet. Hilja ja Anna vaimoilakin oli poika kummallakin, Pauli ja Veikko.
Ollikaisen paikalta en paljon muuta muista, kuin Hannan ja Arvidin. Olihan siinä minun muistiaikanani vielä vanha emäntä elossa, kun Valma, mikä heiltä koulua kävi, kehui, ettei hän anna heidän mummon kuolla. Hän tekee aina tekohengitystä sille. Mutta eihän siinä Valman konstit auttaneet. Kun se aika tuli, kuolihan mummo. Hannan ja Arvidin ajan muistan. Heille syntyi lapsia vain yksi tytär Raija. Nyt hän on Venäläinen, kun meni naimisiin Törisevän Eskon kanssa. On siinä talon hommat pyörineet.
Häyrysen paikalla, tai Mäkrämäessä oli Kalle Häyryrien Olgansa kanssa. Heillä oli kolme tytärtä, Katri, Maija ja Eeva. Kilpeelan talot ovat Saunaan rannalla samoin Törisevä. Mutta Mäkrämäki on Rauanlammen rannalla ja toisella puolella lammen Soittu. Karppisen mökki oli siinä välillä, joka on huvilana.
Karppisen ja Soitun välillä oli ennen R iski Korhosen mökki. Se on jo häipynyt kaikkine ihmisineen. Heidänkin lapsensa saivat mieron polkua taivaltaa. Työmiehellä kun oli monta lasta, toimeentulo oli heikkoa. Siinä sai yrittää aikuiset sekä lapset. Eeva Sohvi kulki miehensä kuoleman jälkeen taloissa töissä. Sai sieltä ruokansa, eihän sitä palkkaa siihen aikaan li.ioin työstänsä saanut. Sitten hän oli Vehkamäessä kortteeria, kun sairastui. Kw1 ei jaksanut tehdä työtä, eikä Luukkosessa häntä kukaan olisi hoitanut, hän pyysi äitiä hoitamaan. Äiti hänet sitten hautaan hoiti. Meilläkään ei ollut kuin yksi tupa mi~sä asuttiin. Seitsemän henkeä oli omaa perhettä, mutta hyvä sopu antaa tilaa. Nykyi-
sin ei saa eniiä omatkaan vanhem mat sa irastaa kotona. \tluistan kun hän oli kolme vi ikkoa niin . ettei saanut enää alas menemään kuin vettä. Vettii iiiti hänelle lusikalla suuhun pisteli. Paljon ol i äidillä työtä muutenkin . Mutta luulen hänen tunteneen kiitollisuutta. kun sai hoitau sairaan i hmis~n hautaan. tehdä se n mikä enää 0li tehtävi ssä.
Monesta paikasta on sielläkin päin taloudet loppuneet. Ennen oli suur~t perheet niinkuin Vanhalla paikallakin. Sinne .sopivat naapurinkin lapset. Otto piti pyhäkoulua vuosikym menet. Niistä ajoista on hyvät mu istot. HäneWi oli hyvä lau lun ääni ja opetti meille lapsille kirkkomcssunkin. Hänen tehtävässäänjatkoi vielä tyttärensä Anna.
Annankin jälkeen vielä Annan miehen tytär Eeva. Yhdessäkin pi<.lclliin Eevan kanssa pyhäkoulua.
Kesämökithän ne on osaltaan asuttaneet Rasankylänkin rantoja. Ennen ei ollut kesämökkejii, mutta ihmisiä ja eliiimiä oli joka paikassa. Ei elänyt i lman eläimiä. Joka mökissä oli vaikka yksi lehmii, josta maidon sai .
Vaikka elämä ei ollut helppoa, huumori a ihmisillä oli. Ehkii he ~ illä irsensä kunnossa pitivätkin. Rasan kyliilläkin oli kaksi oikein huumori-ihmistä Rasan .Hermanni ja Viljo. Heillä aina huumoria riitti. Anttolassa sattui okmaan rotincn aptee kka ri. 1Iem1an ni oli päättänyt pistää hänet nauramaan. Tilda teki Herm<mnille poltikassäkistä pusi.:ron. mi nkä selässä luki ~ormo.
Hermanni meni se pusero päällä apteekkiin, hytkyttcli itsciinsä, otri pullon taskustansa ja sanoi, saisinko tähän Manis lääkärin tippoja . Ja niin pääs i apteekkari lta nauru. Voitto oli saatu. Kerran taas me penskat oltii n pihalla ihmette lemässä, kun vanhcmmalla siskollani oli paise peräpakarassa. Hermanni hiipi si ihen ihan viereen ja tokaisi, ei tuo tarvii ko tcrvoo. Rasan Viljo löysi aina leikkiii j a huumoria asiaan kuin asiaan . Aune kun oli Herman Rasa lla piikana, Viljo kävi siellä naisten kanssa vesisotasillakin. Hcrmanhan oli vaik ka miten tarkka tällaisissa asioissa . .Ei vcträ saanut lattialle laittaa edes p~sularkoiruksessa . Viljo vain ei pelännyt. Setähän Hermann i hänelle ol ikin . Viljo pisti vain huumo rin kukkimaan . Vi ljo kaat ui sitren ta lvisodassa.
Talkoot olivat oikein leikin ja huumorin tyyssij oja. Viljan lcikkuu- ja perunannostotalkoita pidettiin. Kotonakin viljaa leikatcssa koitettiin saada toinen leikalrua saareen. Sitten sai huutaa naapurin tyrtöä tai poikaa auttamaa n saaresta pois. Nuorten piri keksi~i piristystä elämään. ku ten vanhempienkin. Ei ollut nuorisotiloja, eikä niis t~i osannur kukaan untakaan nkihdä. El ämässä luotettiin omiin voimiin. Ei osannut luottaa valtioon eikä kuntaan .
Ol i sen puoleen hyvä, ett~i nuoriakin naapUJissa oli. San1oin lapsena . .'vleitä kertyi aina useampia yhteen siitä asti. kun alkoi naapuriin kyetii menemään. Kotona raas oli siskot ja vd jet. Ei ollut scllaiqa kuin nykyisin tahtoo maaseudulla olla, ettei lapsi lle ole enäii seuraa. Ei ole ollut minunkaan omi lle Japsilleni.
Kievarinmäe llä asuivat Heinoset, Iida ja Kalle. Heillii o li monta poikaa. !\uorimmainen Viljo oli vielä minun aikanani koulu:\sa ja kiivi meillä usein. Oli Häyryscn tytöt ja Monni nmäen lapset. Häyrysen .'vlaijan ja Ra-
sa n Ailin kanssa hypätti in hyppyjenkkaa pitkin kal lioita. Ei tullut mieleen tarvita nuori::;oraloja.
Kievari nmäkikin on kadonnut. He imosten jälkeen sielHi oli vielä vuokralaisia . Pois nvat kadonneet rakennuks~t. kai pcllotkin . Ihmiset ensin . Vi:hkamäellä on kcsäasukkacn . Siinä ennen pitivät ta loutta Luukkosen Mari ja Kalle. lie idän jälkeensä vielii Al fred Elsansa kanssa. Samalla tavalla katosi Koirankullmn mökistii asukkaat. Ihmiset tuppauwvat asutuskeskuksiin. t--.t onnin mäen Otto la ittoi sinne asunnon. llänen muuteli uansa \1onninmäelle takaisin Koiraku lku lla asui vuokral aisia .
Etelälahdella taas asui vuokralaisia. Seppä Taavetti sen omisti hiin~n vanhimman poikansa mentyä avioon Rasan Hilkan kanssa. Arvo asettui Hilkkansa kanssa sinne. Minun koulukavereita ol i siellä vuok ralaisina . \1ontosen Liisa ja Leila kävivät sielt.ä mi nun kanssani koulus~a . Samoin Penttisen Liisa. Kitsinromulla ovat Pyrhöset asuneer ennen meitä. Nyt mei ltäkin Jäänyt jo muille. Veli Mauno asuu lähellä naapurissa M~ikrämäessä. Kitsinromu, Vehkamäk i ja \1äkrämäki ovat kaikki saman kokoisia, kaks ikymmcmävi isi hehtaaria pinta-ala. Mökkiläisten elämää niissä on saanut viettää. Iivät o le elättäneet ilman muua lta hankittua leipää.
Vehkamäki ja Kitsinromu ovat loisen Rauanlammen rannalla, :Vfäkrämäki toisen. Kalojak in ni issii Iam mis sa on. Kalat ovat olleet pienenä tukena niiden asukkaille. Antavat varmaan oman viehätyksensii kesäasukkaillekin. Ranta on aina ranta, mukavahan rannal la on asua . Ta lvi oli ennen hyvä matkan oikaisija. Pulkkilan ja Ruoko lan väkikin ajo ivat jäitse Kirsiiän ka utta kirkolle. Vaikka ei niitä jääteitii enää ih miset tarvitse, kun
' on tullut tiet ja autot. .Tä~itiet olivat siihen aikaan hyvin tarpeen. 1\e viitoitettiin, että osasi samaa reittiä ajaa. Lakcisten rmmasta pääsi taas suoraan Sahaniemeen. Matka on huomatravasti lyhyempi kuin maata myöten.
Tiet ja kulkuneuvot Kulkuneuvoja ei muuta oll ut kuin omat jalat, tai hevoskyyti. Teiden puurtuessa jäi hevoskyytikin kesäl lä olemattomaksi. Eikä ollu t hevoselle liioin perään laittamista. \1eilläkään kotona ei ollut muuta kuin kovapyöräkärrit. Tiet olivat niin kiviset ja huonot. ettei siinä kärrissä ollut ilo kenen kään olla. Vara kkaimmilla oli kiesit. F. ipä ne palj on kurnmemmat olleet. Talvellahan kyllii pääsi reellä. Jiiätiet tulivat talvisaikaan avuksi. Matkatkin lyhenivät. kun pääsi jäitä myöten oikomaan. Hyvin kivinen heikko tie ol i Rasaan päin, samoin Multamäen ka utta Pitkälahden tielle. Muut olivat ihan k inttupolkuja. Koi rakulkun suoliekin mennessä jalan aina mt•ntiin siitä kallioiden yli. Miikriimäcn kautra oli l läyryseenkin mennessä kinttupolku. F.i sitä lahd~n kautra malt~ttu kiertä~i. \ •1äkrämäellii olikin niitä polkuja pa ljon. Elä imiä etsicssäkin ni itä myöten oli hyvä taiva ltaa. ll äyrysesW meni yksi polku Koira nkulkun mökille suoraan. Toin~n taas Penttisen rnöki lti:i lläyryseen. Pitkin mäkiä oli yksi polku. Penttiseen m~ntiin siitä pelrojen poikki. Si inä olivat meidän pellon aidat välil-
II
Koul umarkall u.
lii sekä Pentrisen pellon aidat. Aitoja piti ylitcllä. porr~ teja ja vcräitä aukoa .
1 edes raja-ai toja rehdä, koska järvi oli aitana . Lehmät ja hevoset vieriin saareen uittamalla. lampaat ja vuohet veneellä. \"opolan khmät olivat kesällä Suoponja Korvcnsaaressa. Oli niissä aikamoinen kulj~ttami-
1 nen . Välillä maata myöten, väli llä uittamalla. Siell ä ne kesänsä vietti. Lypsymatka ol i pitkä etenkin Korven~ saareen. Lypsyviilincet säilytettiin siellä luonnonhelrnassa. Siivilä . lypsyämpärir sekä lypsyliinat. Pestiin järve:\sä ja laitettiin puun oksalle kuivumaan . Vlairo vietiin tonkalla kotiin . Tonkat kannettiin vcneescen ja sitten Saimaan yli soudettiin Kalliorantaan. Siitä käsikärrillä työnnettiin 1\opolaan. Toinen suorilli aamulypsyn ja to ine n iltalypsyn. Kaksikin ihmistä väli llä oli.
Sitii nostamisen ja kantamisen puljaam ista oli työeWmii siihen aikaan. Meiltäkin piti mylly!'isä käydä Kokkosenlahdessa. En5i pussit kärriin, Rasan rannasra veneeseen ja soutaa piti mokoma marka Kokkosenlahteen. Talvella pääsi yhtä kyytiä ajamaan. Kesällä t~iytyi hevonen järtää Rasan rantaan siksi aikaa, minkä myllyssä viipyi. Siellä saattoi väliin mennä kauank.in, jos oli pa ljon myllymiehiä. Ei ollut puhel imia. että olisi ajan voinut tilata. Kun ilmestyi kumipyöräkärrit, eli lavetit, se o li suuri kehityksen askel. '\'iillii oli kyyti jo pchmoiscmpaa. Paljon enempi sopi myös kuormaa.
Teiden puuttuessa joutui kantamaan myöskin sai-Ihmisil lä kun ei ollut kulkuvä lineirä, eikii teitä, kin t ~
tupolkuja tallaantu i. Lisäksi niitä polkivat e!iiimcl. koska metsissä kulkivat. \lcidänkin pellon ympiiri kiersi polku, mi tä Pentti sen Aapeli kulki kirkolle. Joka päivä näitä polkuja tal lartiin, ihmiset sekä eläimet kesän aikaan . Etelä lahdelle johti yksi polku Luukkosen pellon oh i.
, raita sekä ruumiita. Laitettiin pcitehuopa tai loimi kiinn i kahteen riukuun. Siihen sai pitkälleen sellaisen ihmisen, joka ei kävellä voin ut. Kumpaankin päähän vain kanrajat. Siinähän se meni ku in ambuhmssissa . Eläi miä ei kannettu , jos ei parantunut, niin sitten teurastettiin. Eläimethän muutenkin teurastettiin kotOna. t:: i
Se olikin kovasti marjam iesten tallaama. Siihen aikaan, kun Etelälahden maalla Palokankaalla oli paljon puo~ Jukkaa. Toim:n vähän leveämpi polku meni t::te lä lah~
delle Ko iraku lk un suon kohdalta. Luuk kosen ohi S i l~ 1
talahteen johti meidän kirkkopolku. Silta lahdesta oli kärrytie Pitkälahden tielle . Siltalahteen mennessä kuitenkin piti ylittää verinen suo, jossa oli pitkospuut. Pitkospuita myöten ra itei lti in kulkea. Kengät otettiin kotoa lähtiessä aina käteen. Ne laiteHiin jalkaan juuri ennen Myntt.istä, tai vasta Pitkälahden tielle tultaessa. Paremmat kengät usein kirkkoon mennessä vasta kirkon mäen alla . Samoin Pitkälahden koulu lle, kun juhl iin mentiin. Juuri ennen Pyrhöstä laitettiin ken gät jalkaan. Pyrhösecn mennessäkin on vaikka minkä la ista kalliota, ojaa ja kostcita suopaikkoja. ;\e metsäpolut ol ivat hyvin vaih~ tclevia ja rattoisia kävellä. Sie llä puun juuret mutkirtclivat hauskasti tien yli. Oli isoja kiviä. mistä sai yli kimpua. Portteja ja vcräjiä rämän rästii . Lammet sai mukavasri kierrettyii sieltä polkuja pitkin. Kyllä siinä ja lkapohjat hierontaa sai. Kou luun kuljettiin j oskus Rauanlahden ympäri. Sie llä oli samanlaisia polkuja ja pääsi Pyrhösen maata kicrrellen Laamaseen. Siirä olikin jo koululle lyhyt matka sekä jonkunlainen tiekin . Rauan lahdesta pyydystettiin kolkkakalaa koulurcissulla . \-1ati koi ra oli hauska kolkkia jään läpi. Sitten ol i syö~ mistä kotiin vi~täväks i illalla. Polkuja kiem urteli joka puolella. :\iihi oli hauska taivallella. ~idlä luonnon.kes~ kellä . Venettä piti pa ljon käyttää, koska Anttolassa on paljon järviä sekä lampia.
Etelälahti lienee siitä nimensäkin saanut. Saimaan lahti sinne pistää llämyrsaaren ja Etclälahden väliin. Saaret olivat paljon käytettyjä laitumia. Ei ta rvinnUT
12
niitä paljon elävinä myyty. Teurastctj ia oli joka kylässä, kuka ei itse sitä suorittanut. Ruhoja sensijaan joutui kantamaan, jos ei sitä kotona syöty. Sian porsaita kyllä kannettiin pitkiäkin matkop, mistä sen kulloinkin sattui saamaan. Porsas vain s~ikkiin tai porsaat. Väliin otetti in kaksikin yhde llä ke1taa. Yhtä ol i he lppo kantaa sylissä . Kyl lähän ne viil illä kastel ik in, kun sattui lirauttamaan, eihän sitä säkki pitänyt. Lehmiä sai taluttaa pitkiäkin matkoja. Ostovaiheessa ni inkuin sonnille vietäcssä. Siskoni Aune talutti sodan jälkeen ko-toa lehmän Mik ke liin. ·
Polkupyörääkään ei meillä ollut. Matti osti sitten ! sotaväessä hankituilla rahoillaan käytetyn pyörän. :V1inä
opettclin pii loa pä in ajamaan Aunen pyörällii, vuorma 1941 , kun käv in rippikoulua. Siihen asri en ollut saanut mitään tuntemusta pyöriiän. Pyörääkin piti kantaa ja nostaa veräjien yli, ennenkuin pääsi tielle meiltä. Enot olivat pyöränsä päällä kuljettaneet tninuakin ennen kuin opin itse ajamCJan. Pyrhösen Armas samoin otti minut pyöränsä päkillc rippikouluun mennessä. Hippi koulula iset olivat kirkon mäellä katsomassa. kun minä menin vän rikin pyörän pääl lä. Armas ol i sellainen isähahmo, va ikka ol ikin opettajan mies, ettii piti ihmisenä köyhänkin lapsen ja osasi sääliä. Toisen kerran sattui niin, että tultiin samassa linja-autossa Annak::;en kanssa Pitkä lahden tien haaraan: Ol i vicHi svkwinen pimeä il ta. Hänellä o li valtava säkki tarakalla.' Hä.n otti minut rungolle ja niin sitä tul tiin. Hän ei raaskinut järtää minua yksin pimeään kävelemii~in. Hyvältä tuntui. kun toinen ymmärsi. Olin hyvin arka ja pelokas. Ei
ollut hauska yksin pimeässä taivaltaa. Pitihän minun loppumatka yksin mennä, kun hän meni Pitkälahden perukoille. Loppumatka oli sentään jo tutumpi tie. Kyllä sitä muistaa monta vaikeata reissuaja matkaa si ltä ajalta. Nyt istahdetaan autoon. Kyllä matka joutuu, kun on tiet mitä kulkea.
Rakennukset Rakennustyyli ja tapa on paljon muuttunut ja muuttuu jatkuvasti. Asuinrakennukset tehtiin hirsistä, sammalta laitettiin väliin. Katot päreistä ja oljista. Paljon oli yhden huoneen mökkejä. Taialaiset rakensivat kyökin erikseen ja parikin kamaria. Ikkunat olivat pieniruutuiset, kuusiruutuisia. Uunit kivestä, myöhemmin alkoivat tehdä tiiliuunia. Tuvan uuni oli valtavan suuri. Uunin päällys oli yksi säilytys- ja kuivauspaikka. Nukkumapaikkanakin sitä käyttivät. Hellan kohdalle jätettiin aukko, siellä säilytettiin ja kuivattiin puita. Siellähän porsaskin makasi niin kauan, kuin tuvassa pidettiin.
Läpi ajettavia porstupia harrastivat yhteen aikaan. Toisella puolella porstuvan oli tupa, toisella puolella kamarit. Ruokahuone myös porstuan pohjassa. Ulkoeteisiä ei vanhaan aikaan ollut. Sitten alkoivat niitäkin rakentaa.
Tuvassa orret olivat toiselta seinältä toiselle. Kalusteena pöytä ja pitkät penkit. Penkit kiersivät melkein ympäri tuvan. Peräpenkki ja sivupenkit Joll akin seinällä oli sitten sänkyjä. Laidasta- ja päästävedettäviä. Lapsia ladottiin sänkyyn poikittain, sitten sopi enempi, koska heitä melkein poikkeuksetta oli joka talossa paljon. Vanhaan aikaan e i helloja vielä ollut. Oli vain avokorsteen i katolle. Hiilloksessa roikkui pata hahloissa, missä lämpisi vettä. Hahlapadan vieressä olivat padan jalat, missä ruokaa ja muuta keitettiin. Siinä kahvipannu myös kiehui. Jokaisessa kamarissa oli sänky, sen lisäksi piironki ja muutama tuoli. Pienet lapset nukkuivat heij assa eli kehdossa. Heija oli joka talossa, missä lapsia oli.
Lattiat, pöydät, penkit ja kaikki olivat maalaamatonta puuta. Lattiat pestiin hiekalla ja varsi- eli hosaluudal la hangaten. Pöytä ja penkit harjattiin hiekan ja huosiamen kanssa, eikä niitä pesty joka viikko, pari kertaa vuodessa kumminkin. Talossa talon tavalla sanotaan. Se pitää paikkansa. Kuka oli siisti, kuka vähempi.
Rukit ja miesten veistolekkeet kuuluivat tuvan varusteisiin, samoin kangaspuut ja verkkojen kudonta. Kesäksi ne vietiin aittaan. Kesällä ei joutanut käsitöihin. Rukki kuitenkin piti muistaa tuoda syksyllä ajoissa tupaan. Muuten se turposi niin, ettei sillä vähälle aikaa kehräämään päässyt. Rukin lisävarusteisiin kuului viipispuut sekä käsivarsi ja häkkyrä, mihin sai pellavakuontalon laittaa. Pellavat piti saada syksytalvesta kehrättyä. Kevättalvi käytettiin kutomiseen. Kyllähän ne naapurin emännät kyselivät toisiltaan: Joko teillä on pellavat kehrätty tai villa kehrätty?
Talousrakennuksiin kuuluivat tärkeänä osana aitat. Oli vilja-aitat, jauhoaitta ja vaateaitta, vieläpä romuaittakin. Aitat olivat myöskin hirsistä rakennetut, mut-
Pärekattoa tehdään Pihlajasalossa. Harjalla Pentti Montonen. Kuva 1950-luvulta.
ta ilman sammalta, liha-aittakin, missä oli lihatynnyri. Isojen talojen lihatynnyrit olivat isoja. Siihen teurastettiin syksyllä monta eläintä, joku mullikka tai maho lehmä, lisäksi sika, jopa useampikin. Lampaitakin suolaan teurastettiin. Muuta mahdollisuutta ei ollut li haa säilöä. Kun sitä söi seuraavaan syksyyn asti, sai sitä liottaa ja keittää suolaa pois.
Kellarit olivat maakuoppia, sinne asennettin vain puutolpat, minkä päälle laipio laitettiin. Siellä säilytettiin marjasäilykkeet ja kaikki.
Navetat rakennettii n kivestä. Mökeissä ja pikkupaikoissa oli puisia navetoita, kuten meilläkin kotona. Hevoselle isä rakensi tallin joka syksy, teki aidaksista kaksi seinää vierekkäin ja nuijan kanssa iskijäistä sammalturvetta väliin. Siellä oli sika tai lampaita hevosen kaverina. Tilastahan ol i kova puute eläinlenkin kanssa. Sen aikuisissa navettojen seinissä näkee niin isoja kiviä, että tuntuu ihmeelliseltä, miten ne on miesvoimalla sinne yläseinälle saatu. Sen ajan ihmiset ovat tehneet ihmeellisiä töitä ilman koneita. Koristeellisia rakennuksia myös, siinä on tarvittu paljon aikaa. Kaikki ne tehtiin alkeellisilla työkaluilla. lsommissa navetoissa oli puiset syöttöpöydät. Lehmät kahta puolta. Ne olivat lantanavetoita. Vesi kannettiin saavin ja korennon kanssa. Rehujakin kannettiin. Isoissa navetoissa oli rakennettu
Vanhan tuvan tunnelmaa. Emäntä Ida Leikas kutamassa kangaspuilla. Kuvassa näkyvät lisäksi vanha uuni, vesisaavi ja leipäorsi. Kuvan omistaa Martti Leikas.
13
Vanha savusauna läinpiämässä.
navetan vintti niin, että voi ajaa hevosella. Rehut ajettiin hevosella vinttiin ja sieltä pudotettiin luukusta pöydälle. Jonkunlaiset ikkunatkin oli. Valoisia ne eivät kuitenkaan olleet, niinkuin nykyiset navetat. Kuivikkeena käytettiin pelkästään havuja. Niitä piti joka talossa ajaa ja se hakata. Pien Piekäinen kierteli talosta taloon havun hakkuussa. Hän tuli tietämään senkin, että köyhemmissä pienissä paikoissa sai edes syödäkseen; isoissa rikkaissa paikoissa olivat nuukia. Hän sanoi Seilassa olleen voitakin lautasella, ja sitä uskalsi ottaa.
Joka talossa oli riihi, missä viljat puitiin. Riihet olivat hirsistä sammaleen kanssa tehtyjä. Missä vain tasanen kallio lattiaksi löytyi, ne olivat kalliolle rakennettu. Riihessä ei ikkunaa liioin ollut. Savuluukut olivat seinässä ja ovia pidettiin lämmityksen aikana raollaan. Sitten laitettiin kaikki luukut kiinni, kun savut olivat menneet, että ahos kuivui.
Saunat olivat savusaunoja. Muita saunoja en tiennyt siihen aikaan olevan missään. Kyllähän siellä savua ja häkääkin välillä oli. Hyvät löylyt savusaunassa saa. Vesi lämmitettiin padassa kiukaalla tai kodassa. Kodat olivat avokotia. Niissä oli katto ja vähän seiniä, laudoista seinän tapaisia, niitäkään ei aina joka puolella ollut. Savu tuli kodassakin sisään, mutta siellä pyykki pestiin ja siinä padassa keitettiin, tuhkalipeässä tai lipeäkivellä. Sillä keittolipeällä sitten pestiin kirjavia vaatteita. Pyykki käytiin talvellaki11 huuhtomassa avannolla. Kun kuumat pyykit mätettiin saaviin, siinä lämpöisessä vedessä sai välillä käsiänsä lämmitellä. Pyykit kannettiin rannalle korennolla tai vedettiin vesikelkalla. Minäkin pesin pyykkiä ihan rannal la talvella. Rantakiville vain pata ja siinä sai lämmintä vettä sekä keittää pyykit.
Heinälatojakaan ei paljon ollut. Oli vain pieniä hirsisiä heinätalleja. Niihin oli aika survominen heinien kanssa. Eikä ne tahtoneet talleihin sopia. Pieleksessä säilytettiin heiniä sekä viljojaja myöskin tupposia. Riihessä oli kylkeinen tai riihen lähellä kappeli, mihin ruumenet ja rusat kannettiin. Siellä säilytettiin myös viskuukone. Pieniä koppeleita oli vähän siellä täällä. Nuottakodat oli rannoilla, missä nuotta säilytettiin. Myös muita kalastusvälineitä pidettiin, rysiä, mertoja sekä katiskoita.
14
Peltotyöt Työt tehtiin ihmisvoimin. Työ oli raskasta, koska koneita ei ollut apuna. Työkalutkin piti ensin valmistaa. Ennen sotia ei vielä koneista tiedetty. Traktorit olivat kovin harvinaisia. H.evosvetoisia niitto- ja perunannostokoneita alkoi olla. Suokuokka ja Lapio olivat yleisiä, paljon käytettyjä työkaluja. Vieläpä sotien jälkeenkin. Velipoikakin raivasi pari hehtaaria metsästä vi Ljelyssuota suokuokalla kuokkien ja ojat hän kaivoi lapiolla.
Talvella ajettiin pelloille maanparannusaineita, mutaa, savea ja soraa. Hakattiinpa havuja ja risujakin soille sekä pelloille. Keväällä oli ensimmäinen homma pelloilta kivien kerääminen ja aitojen teko ja korjaus. Raja-aidat piti olla jokaisen rajoilla. Koska karja laidunnettiin metsissä, peltojen ympärillä piti olla hyvät aidat, ettei eläimet vi~joja sotkeneet. Aidan teko oli hyvin suuri urakka, ennen kuin oli aidakset halottu ja seipäät tehty. Talvella kyllä piti jo aitatarpeita varata. Osa piti joka kevät aidoista uusia. Parempikuntoiset kierrettiin ympäri ja korjattiin.
Sitten alkoivat peltotyöt Ensin äestettiin pellot risukarhilla tai hankmolla. Joillakin oli piikkiäkeitä. Viljat kylvettiin käsin. Kylvykopsa kaulassa sai kävellä, kunnes vi ljat oli kylvetty. Missä ei ollut kuin yksi mies, piti ensin kylvää ja sitten äestää. Hevosen Levätessä isäkin aina kylvi. Usein naisetkin äestivät, jos vain oli aikaa. Äiti ei peltotöihin palj oa ehtinyt, muutakin hommaa ainoalle naiselle riitti. Kun viljat oli saatu tehtyä, alkoi kesantohommat. Ruismaa oli aina kesantona. Sinne ajettiin lanta ja kynnettiin ennen juhannusta. Pitkin kesää ruismaata muokattiin, kunnes oli rukiin tekoaika.
Peruna tehtiin keväällä viimeisenä. Juhannuksen edellä ajettiin perunan vaot. Vastat tehtiin myöskin ennenjuhannusta. Sitä ennen jo naiset tekivät vispilät koivun lehden ollessa hiirenkorvalla. Silloin irtosi kuori parhaiten. Juhannuksen kahta puolta tehtiin myöskin tupposet. Ne laitettiin pielekseen, ellei talleihin sopinut. Ensin kuivatettiin jossakin levällään.
Olikin jo heinänteon aika. Heinäntekokaan ei ollut nopeaa hommaa siihen aikaan. Viikatteella niitettiinja vielä Iyhytvartisella eli kynkkävartisella. Se oli selkään käypää hommaa. Minäkin muistan, ktm pitkävartisia
Seilan heinäpellolla Pitkälahdessa 1967.
viikatteita alkoi olla. Luonnon takut, järvikortteet ja kaikki piti eläinten rehuksi haalia. Kylvyheiniä ei vielä paljoa ollut minunlapsuudessani. Käsiharavalla haravoitiin ne kasaan. Sitten laitettiin haasialle kuivumaan. Haasian viereen heinät ajettiin reellä tai kannettiin sapilailla. Heinähangotkin olivat puisia . Luonnonheiniä kuivatettiin levällään. Yöksi laitettiin heinät rukoon, samoin sateen yllättäessä. Talliin heinät usein kannettiin joko sapilailla tai kuormavitsa lla. Heiniä säilytettiin Pieleksessä myöskin . Latoja ei vielä paljon ollut. Tallit olivat pieniä. Talvella ajettiin heiniä pitkistä matkoista. Ajaminen kävikin talvella paremmin, koska teitä ei liioin ollut ja ajopelitkin olivat enempi reen varassa.
Elokuulla alkoi viljojen leikkuu, usein heinäkuullakin. Anttolan kihupyhä oli elokuun ensimmäinen sunnuntai. Kihupyhänä oli monta kertaa ruis leikattu. Uudisleipääkin paistettu, samoin uudispuuroa ja rieskaa. Elokuu o li rukiintekoaikaakin. Sanaparsi sanoo, "kylvä ruis ta uutisella, Laurin ja Pärttylin välillä". Hyvinä rukiintekoa ikoina pidettiin Maunon ja Leevin päivää. Kun oli paljon seittiä oksissa ja heinissä, se päivä oli hyvä rukiintekopäivä. Viljojen leikkaaminenhan kesti myöhään syksyyn, riippuen paljon kesästä. Ahoksia piti puida välillä. Hoitaa marjankeruut, juurikasvin hoitamiset, kuin monet muutkin hommat niinkuin nykyisinkin on maamiehen tehtävä.
Syksyä kohti tahti tiukkeni , koska päivä lyhenee, mutta työt lisääntyy. Onhan tämän v ilje lijäväki saanut huomata. Kun ei koneita ollut, työt edistyivät hitaasti. Työvälineet olivat alkeellisia. Syyskuu oli kiireistä aikaa . Monasti jäi syystöitä lokakuu lle. Syysvitjat leikattiin ja laitettiin viisikoi IIe. Rukiit kuhilaille. Usein olivat ohra ja kaura niin harvaa ja lyhyttä, että monet ottivat kalikan kouraansa ja sen ympärille alkoivat koota kourausta. Sideoljet piti jatkaa, ennenkuin ylettyi lyhteen ympäri. Niitä oli kiusallista keräillä. Hukkaan ei voinut mitään jättää. Kaikki piti tarkasti koota talteen, ihmisten sekä eläinten ruoka. Viisikoitakin niistä o li huono tehdä, kyllä ne olivat matalia nypyköitä. Räntäja lumisadekin väliin yllätti niin toukoviljojen leikkaajat kuin perunannostajatkin. Kyllä käsiä paleli. Kumikäsineetkin olivat si ihen aikaan vielä tuntematon asia.
Riihessä samoin, kun oli oikein pilliheinäisiä viljoja, ne oli kiusallisia puistella ja käännellä. Maito-ohdakkeiset viljat taas pöllysivät kovasti, tuntui että vai-
Rukiin leikkuuta. Kuvan omistaa Erkki Pyrhönen.
lan tukehtuu sinne riiheen. Töitä ei tehty käsineet kädessä. Riihessä olivat pelsimet ja niiden päällä parret. Ylä- ja alapelsimet sekä parret. Ruk.iit kun on pitkiä, niitä laitettiin yhteen kerrokseen, kevätviljoja kahteen kerrokseen. Kun ahos oli lämmitetty kuivaksi, mentiin kukon laulun aikaan sitä puimaan. Ahoksen puinti oli sel lainen ylimääräinen homma. Se piti saada kuin varkain tehtyä, että joutui varsinaiseen työhön. Saunassa piti ehtiä vielä käydä, ja sapuskaa tai kahvia suuhunsa saada.
Lyhteet ladottiin lattialle vieri v iereen latvat vastakkain. Puimamiehet kulkivat toinen etuperin, toinen takaperin. Vuoron perään lyötiin lyhteitä riutalla kuin vierasta sikaa. Jos 1iiheen sopi ja ihmisiä oli useampi, vo itiin puida useammassa parissa. Toiset käänteli s itä
Viljan puhdistus ta luudalla ja haravalla.
myöten lyhteet, sitten puitiin toiseen kertaan. sen jälkeen puisteltiin oljet ja laitettiin kuvoille. Kun kaikki lyhteet oli pudotettu alas ja puitu, sitten alkoivat ne loppuhommat Harava lla otettiin rusat pois, ruumennos kasaan. Sen jälkeen v iskattiin, että ruumenet erosivat jyvistä. Meillä ei ollut v iskuukonetta. Isä viskasi ruumcnnoksen käsin. Äiti seuloi käsiseulalla leipävil-
15
jat. Sekin ol i hidasta ,ia raskasta työtä. Ei siihen käsi seulaan voinut jyvii1 kerralla ni in kovin paljoa ottaa. eikä sopinutkaan. Kyllä ~äkillisestä sai seulaänsa monta kertaa ottaa. Seulaa piti kovasti pyörittää, ettii roskat erosivat. "fe kerättiin seulan päältä käsin pois. Äiti ja isä kun kahteensa kaikki tekivät ja me lapset oltiin pieniä. .Äiti vei pienimmäisen riihen kiukaalle saaviin istumaan puirnise n ajaksi. Pienenä sitä sai keuhkoihinsa pölyä niel lä. '-!'iinhän sitä on e letty. Ei tuo vielä ole tappan ut. Isommat lapset saivat juosta riihen ympärillä, touhuta mitä ymmärsivät. Ei siellä saanut monen vuoden vanhaksi juosta. Isompien lasten piti olla siel lä riihen puolella kääntclcmässä ja puistelema~sa . lsomm issa paikoissa jäi puimisi a talveenkin. Mei llä kun vähän oli. ehdittiin puimiset saada kyllä pui tua syksyllä .
Ol ihan siinä välillä hoidi.:ttava mon ta muuta työtä. Pellaviakin kuivattiin riihen pclsimellä. [sä meni usein öljylyhdin valossa niitä luukultamaan jo aamuyöstä. Kyllii isä ja äiti tekivät pitkiä päiviä, yhdessä koiuivat kaikki työt tehdä, kun ei lapsista vielä apua ollut. Ihan pienestä asti kyllä piti työssä mukana olla.
Perunannosto oli hidasta, ku n se kuokalla nostettiin. Etenkin, jos oli sateinen syksy ja talvi tuli aikaisin. sai niitä perunoita lumenkin seasta kuokkia, samoin vesisateessa. Ei ollut perunalaatikoita. vaan perunat kannettiin siikillä kuoppaan, tai piirekorilla. \1eillä oli sentään pärekori.:ja. isä teki nii tii kotiin sekä kylälle. Perunanoston jälkeen oli miehillä syyskynnötja ojien kaivu, joka tehti in lapiolla s iihen aikaan.
Kynnöt kynne ttiin so rkka-atralla hevosen kanssa. \1 yöhernmin alkoi olla jo auroJ a. Syyskyntö ihinhän ne varsinaiset syystyöt loppuivat. Maan jäiidyttyä ei kauan saanut enää ojiakaan kaivetuksi. Syksyn pakkasien aikaan oli m\:tsissä hyvä ahertaa. Oksat kerättiin kaikki läjiin, jotta ne saati in lumenkin aikaan kotia ajeruksi. Mets~i t ol ivat si istejä si ihm aikaan . .loka oksa laitettiin kasaan. Havun patukat olivat pol ttopuita, havuilla kui vitettiin eläimet.
1l1 etsä~vöt Metsätyöt olivat ennen tärkeä elink~ino ni in pienviljelijälle ku in mök ki läisel lekin . Paljon oli ihmis iä, jotka e lättiviit itsensä sekä pe rheensii metsätöillä. Raskasta työtii se oli. muuta työti.i oli kuitenkin huono saada. Halon teossa kävivät keski:!nkasvuiset pojatkin. raha oli ni in tiukassa. Jotakin piti keksiä. mistä tOimeentulon-
Leipä oli tiukassa sen ajan työvälinci llä metsässäkin . Tukit kaadettiin justeerilla. Siinä tarvitt iin kaksi miestä yht~i puuta kaataessa. Pokasahal la voi tehdä sen edes yksin. Nykyisin on metsureilla erikoisvarusteet. Siihen aikaan sai moni varmaan miettiä illalla m~irki.i nä kotiin tultuansa, löytyykö mitään kuivaa vaatetta, mitä päällensä saa. Ei ollut metSLtrin kamppeita. Kumisaappaitakaan ei silloin vielä ol lut olemassakaan. Pakkasilla sai pitää töppösiä, jos sellaiset omisti. Pent tiset, Aapelikin teki aina metsätöitä, halontekoa ja parrin veistoa. Töppösiii hänellä ei ol lut. Kun hän täytti scilsemänkymmentii vuotta, sitten naapurit osti hänelle ensimmäiset töppösel. Parrin veistossa kun joutuu olemaan niin paljon paikallaan. Vaikka se on raskasta hommaa, jalat eivät sillä tava lla liikettä saa.
Kotikutois ia sarkahousuja pit iviit metsätöissä. Ne eivät niin nopeasti kastu. Meilläkään ei oikein riittänyt villoja eikä aikaa niin paljon äidillä, että olisi aina !'iarkahousuja saanut. i\iti kuroi eni.:mpi puollangasta, siihen meni vähempi villoja. kun ~e kudottiin pumpuliloimeen. Siitä äiti teki housuja isälle sekä pojille. Sarkaan piti kehrätä loi merkin villoista. Se ol i vaativaa hommaa. Erikseen ol i saran loimcn kehrääjät. Äiti kyllii sitåkin teki. Nahkasaappaan ri.:suja kun metsätöissä pi rivåt, ne kastui vat helposti. :Vlärkänä i lmana kastuivat vaattci.:l sekä jalkineet. Sitti.:n kun rahtim iehetkin joutuivat ajamaan jopa kymmeniä ki lometrejä. ennekuin
1 kotia pääsivät. Saivat juosta lämpimikseen hevosen perässä. jotta su lana kesti kotiin asti. Ku mirukkasia ei ollut, nahkarukkaset kastuivat. Harvoi n niitiikään monia oli, että sai edes vaihtaa.
l.anellisia alusvaaw:ita miehet pitivät. Ne edes \ ähän lämmittivät. Kuta pitempi oli matka sitä aikaisemmin piti aamulla liihtcä. että ehti päiviin tultua metsään. Pimeästä pimeään piri tehdä . jotta ehti jotain ansaita. lltasilla oli si uen sa han viilaamincn ja kirveen tahkoaminen. Hcvosmichellä Yielii hevosen syöttö. ken-
1 gittäminen. vulj aiden korjaaminen ja huolto. Tupaan tuntiin hevosen valjaat myöskin kuivu maan. \iiistä tuoksahti aina hevosen hien tuoksu. Usi.:in oli korjattava myöskin rekiä . Samoin tehtävä rect. lsälläkin oli aina reen jalaksia kuivumassa. Itse hiin rcet teki. Luokkipuut piti ~amoi n varata ja luokit painaa . Siinähän sit~i saatiin olla lap~et kin mukana ja apuna. Pajusta taivu rettiin re~;n kaplaisiin paJut. lsii kuumensi niitä uunissa. Sitkn taipuivat. Samoin haudottiin luokkipuut ja reenialakset. Painamisessa sai olla knko perhe työssä
sa sai. Kyllä minunkin vdj ~ni kävivät molemmat isän 1
mukana rahdissa jo en nen kouluun menoansa. Pitkissä matkoissa kun piti olla yötiikin. Eihän se lapselk ha uskaa ollut. Sitä ei amtanut kalSoa. piti oppia työn tekoon pienc::;tii asti.
:Vktsäpomot jakoivat myydyt metsät teko- ja ajo-pahtoihin. jo;; sama mies tai porukka sen teki. Tai sitten toiset tekivät, toiset ajoivat. Si itäkin saattoi kate utta väliin tulla. kuka sai parhaan palstan. Kyllä niitä pui ta piti kannella ja veddlii nwtsässä miesvo imin. Ftenkin.
;\ykyisin saa kyWi lapset olla paljolti ilman vastuuta. Parempaan pä in tämä elämä on kovasti mennyt. Onhan kuitenk in nykyisin lapsilla paljon vastuuta koulun käynnistä.
Kolmeky mml:! ntiiluku ol i Su0messa erittäin tiukkaa aikaa. löitäkin oli huoM saada minki·iänl aista. Ei se lcipii leveä ollut. !\.kidän isäkin kun oli vii.: lä vanhana m~;nnyt naimisiin. lt ~L: oli jo vanha. kun lapset olivat \ i\.'lä lapsen iiiss~i.
16
! jos o li harvaa metsiiii, piti halon tek ijänkin kannella aika paljon. että sui mottinsa täyteen. Sama juttu ol i pan·in veistossakin. [ i sitä telkamaa aina voinut vaihtaa , si inäkin meni aikaa. Kantaaha n ne piti parrupöl kyt kasaan. Tuorcissa männyissä oli kyllä painoa. sitä ei jaksakaan st:llaincn tehdä, joka ei ole siihen tottunut. Sama oli tukin ajossakin. Tukkipuita ei jaksa kantaa. mutta tukkisaksien kanssa niitii piti vedellä. Antto la on hyvin miiki:stil seutua . Kaihnlai!;ilta vuorilta
ja mäkilöiltähän niitä on puutavaroita pois saatava. Ei hevonenkaan joka paikkaan pääse. Jarrujakin sai reen jalaksiin laittaa. Ei hevonenkaan jaksanut pitää isoissa alamäkilöissä. Alamäissä sai mieskin avuksi jarrutella. Ylämäessä ohjaksen perillä vetämällä auttoivat tiukassa paikassa hevosta. Hevonenkin veti mieluimmin, kun näki miehen auttavan.
Hevoset olivat vielä kehnot. Köyhä ei jaksanut hyvää hevosta saada. Paljolumisena talvena haittasi lumi miehen sekä hevosen liikkumista. Suojan tultua reki ja kuorma veti lunta mukanansa. Sai kolistella ja Iapioida lunta kuormastansa. Kaatomies samoin tehdä lapiohommat, ennenkuin pääsi kaatamaan puun. Eikä siihen aikaan lumilisiä maksettu, työnantajat olivat puolellansa. Koska työmiehiä oli tulossa töihin, ei auttanut katsoa minkälaista työ on. Kyllähän sitä sai kotona olijakin pelätä, mitä s iellä sattuu. Paljouhan minäkin kävin veli Matin mukana metsätöissä. Isän aikaan olivat pojat hänen apunaan. Monta vaikeaa ja vaaralllstakin tilannetta ehdin minäkin nähdä. Muistan, kun Matti ajoi Mäkrämäiltä puutavaroita Varpaniemen metsästä, kuinka hirveäitä minusta näytti, kun hevonen meni istuallaan kuom1an edessä mäkiä alas.
Käytiinhän me äidinkin kanssa kahteensa sodan aikana mattipakkoa suorittamassa . Aapeli Penttinen oli Venäläisen metsässä Pitkälahdel la halon teossa. Sieltä oli meidätkin määrätty tekemään motti naista päälle. Kun saatiin aamuhommat navetalla tehtyä, lähdettiin tallaamaan sinne mokoman matkan päähän. Kaikkine huonoine työkamppeinemme. Aapeli auttoi meitä sen verran, että laittoi pääpuut pinolle. Ja niin tuli iltaan mennessä kaksi mottia pinoon. Alettiin taas tallata kotia päin. Sie11ä odotti eläimet ja muut koti hommat. Oli vielä syksyinen lyhyt pimeä päivä. Siitä oli hyvä, ettei ollut lunta. Kahteensa äidin kanssa oltiin silloin huushollissa. Matti kun lähti sinne, missä miehiä tarvittiin, vaikka ei ollut vielä miehen iässä. Sodan aikana etenkin sai naiset kamppailla metsä- ja kotitöiden kanssa. Mattikin oli kolme vuotta siellä. Jsä kuoli keväällä v. 1941 ja Matti lähti sotaväkeen tammikuussa v. 1942.
Nykyisin lähtee metsuri autolla töihin. Ennen ei ollut kuin jalat tai sukset. Eikä nykyinen metsuri paljon muuta tarvitse kuin moottorisahan. Ennen pistivät olallensa sahapukinkin, ketkä haloo tekoon lähtivät. Tai muuten oli pukin teko ensimmäinen homma metsään päästyä. Pokasaha pistettiin usein kappaleina rcppuun kirveen kanssa. Joka ilta oli sahan viilaaminen. Siinäkin oppi huomaamaan, minkä tehtaan tuotteet parhaita olivat. Jos ei osannut oikein sahaansa kuntoon saada, sen tiukemmalla markka oli.
Taitoa ja kokemusta tarvittiin metsätöissäkin. Toiset saivat tehtyä huomattavasti enempi kuin toiset. Kaikissa töissähän näin on aina ollut. Kaikki ihmiset eivät ole yhtä tehokkaita. Kantapään kautta ennen piti ammattinsa oppia. Kouluja ei paljon käyty. Nykyisin koulutetaan metsuritkin. Vahvalla suomalaisella sisulla ennenkin pärjäsi. Jos ei ole yrittämisen halua ja tahtoa, huonosti pärjää niin nykyisin kuin ennenkin. Niin tiukalle ei enää tarvitse ihmisen itseänsä laittaa, kuin ennen sotia, sodan jälkeen ja kauan sen jälkeenkin. Onneksi on parempi aika koittanut. Toivottavasti eivät
Käsipelistäja pokasahasta moottorikauteen.
Parrin lastukeko Lakeistenrannan lähellä v. 1969.
enää palaa tällai set ajat. Katkeruutta ei tämä ikäpolvi tunne. Kaikk i on ollut hyvänä opetukscna. N iin metsätyöt kuin kaiken muunkinlaiset hommat ovat helpottuneet. Koneet ovat tulleet ihmisen avuksi. Rahtihevoset eivät ole enää yleisiä kuten ennen. Metsiin on tullut traktorit sekä metsäkoneet Metsät eivät ole siistejä kuten ennen. Rumalta näyttää aukeaksi hakatut, metsäkoneilla säretyt metsät. Siellä ei ole helppo kenenkään taivaltaa. Laikutetut metsät ovat ihan mahdottoman näköisiä, eikä siellä voi liikkua edes marjamies.
17
Lehmää lypsetään Pihlajasalossa. Vasemmalta Raija, Maire, Airija Hilma Syrjäläinen. Kuvan omistaa Alpo Syrjäläinen.
Karja ja sen hoito Lehmät olivat pieniä kirjavia maatiaislehmiä. Myöhemmin alkoi olla länsisuomalaista punaruskeaa j a itäsuomalaista kyyttää. Tulipa pohjoissuomalaista vaikeistakin. Jalostetut lehmät ovat tulleet suurelta osin sotien jälkeen. Lehmät olivat niin pieniä, että teuraspaino oli sadan kilon kahta puolta, tulokset olivat sen mukaisia. Pidettiin hyvänä lehmänä, jos lehmä lypsi viittä- kuuttatoista kiloa. Suurin osa jäi alle sen . Kun karjan tarkkailua alkoi olla, pääsi kantakirjaan sadallaviidelläkymmenellä rasvakilolla. Kolmetuhatta litraa oli maitovaatimus. Suurin osa karjasta oli heikompi tuotteista. Jalostus oli heikkoaja vaikeaa. Sonni jätettiin usein omasta
Kaarina Pylkkänen (Pitkä/ahti, Sei!a) lammasta keritsemässä v. 1942.
18
karjasta. Suku heikkeni. Päätarkoituksena oli, että saatiin jotenkin eläin~en lisääntyminen jatkumaan. Ravinto vielä oli vähäistä, joka oli osaltaan heikentämässä eläinlaatua ja kuntoa. Usein hiehosta yritettiin saada nopeasti lehmä. Astutettiin kovin nuorena, heti kun kiimaan tuli. Aina jätettiin omasta katjasta vasikat lehmiksi kasvamaan. Suku heikkeni jatkuvasti.
Usein hevosetkin olivat pieniä. Hevosella piti ajaa niin kauan, kuin seisaallaan kesti. Hyvin huonokuntoisia ne usein olivat. Lampaat samoin olivat pieniä, usein j äi teuraspaino olle viidentoista kilon. Siat ol ivat sen mukaan, miten niitä syötettiin. Paljoläskisiä, jos olivat syödäksensä saaneet. Pa ljon on j alostuksel la aikaan saatu sikojenkin suhteen .
Kanat o livat mskeita, mustia tai kirjavia. Sulkasadossa olivat kauan. Tuotosaika ol i lyhyt. Munivat enimmäkseen vain kesän aikana. Olihan niitä kanaJoita s iihenkin aikaan jonkun verran. Niissä ruokinta ja tuotos olivat ehkä toista luokkaa. Väisäsessä oli kanala jo minun lapsena o llessani. Tiusasen Jussi sen kait oli laittanut, Kana lapoluksi sanottiin sitä polkua, mikä meni kanalan kautta suoraan. Siitähän sitä aina sinne mentiin. Nyt sekin polku on häipynyt. Tallaajia ei ole ollut. Ihmiset kulkevat kulkuneuvoilla, eivät jalan. Heillä oli hautomakonekin, olivat sen verran kehityksen kyydissä.
Ristljen silppuamista koneellisesti Pihlajasalossa. Silputtua risua käytettiin karjan alusina. Kuva 1950-luvun puolivälistä.
Eläinten ruokinta ol i pa ljon työtä vaativaa, hidasta j a raskasta. Navetat oli lantanavetoita. Lantaa piti tasailla j a uloskin mättää. Lehmien takajalkojen alle kertyi lanta korkeammalle. Takajalkojen allehan kuivikkeet piti laittaa. Kuivikkeina käytettiin havuja. Niistä tuli Jannan lisäksi äkkiä patteri lehmän takajalkojen alle. Päinhän lehmät ol isivat menneet, ellei olisi lantaa tasannut. Apetta syötettiin. Silppujen hakkaaminen oli aikamoinen homma, samoin appeen tekokin. Jauhoja ol i vähän. Piti keksiä keinoja, millä sai eläimet silppunsa syömään. Apetta keitettiin silmästellä ruumenilla, perunavedellä j a lanttuja myös keitettiin. Ei tullut mieleenkään antaa j auhoja sellaisenaan eläinten eteen. lmellosta jauhoista tehtiin, jos niin paljon j auhoja oli. lh-
miset vaistosivai lehmien sokerin tarpeen siihenkin ai kaan, samoin ruuan sulatukscn tarpeen . Lehmilk kostuteltiin eli haud utettiin rehu.t. Hautcita tehtiin kesä llä sekä ta lvella . Se vastasi myöskin tu orere hua . AIV:n re kohan on keksitty paljon myöhemmin. He iniäkin oli vähän lehmillc antaa, niitä piti jatkaa olj illa. Ruisoljet hakattiin silpuiksi, toukojen oljet syöteniin sellaisenaan. Sodan aikana o li kova puute olj istakin. Pyrhösen Taa vetti sai hommattua jostaki n Pohjanmaalta ruisolkia. Nekin olivat tunkkacmtuncira, mutta hyvin tekivät kauppansa. Veli Mattikin ajoi niitä sotatalvena Mikkelin asemalta asti. Vanha huono hevonen kun vielä oli. Ol i se aikamoista hommaa. Selluloosaa syötetti in myös . Sitä oli kokq sodan ajan käytössä. RintamaJlakin hevosille sitä syöttivät.
Vesi piti koittaa saada ta lven aikana navettaan ennakkoon lämpenemään. Pitkistä matkoista kun joutui sit~i monesti tuomaan, se jääty i vielä navettaan tuotaessa. Lypsäminen tapahtui käsi lypsynä joka paikassa. Lypsykoneita ei ol lut. Kun sai maidon kicrrettyä. piti juoksutraa vasikoillc. Sioilk teh tiin ruoka monessa pai kkaa si sä llä. St: piti ka ntaa äm päri!Ui sikojen eteen. Sioillchan syötl:Uiin ennen sotia j a senkin jälkeen hevosen kakarasoppaa. jos si ihen :\itren sattui perunaa tai n1 uura sekaan o lemaan. J lcinärall ien j a latojen po hja lta kerättiin h~inänmurskaa, sitä haudortiin kuurnalla vedellä ja siitä sa i sioillc ruuan jatketta. Katwillc tehtiin myös heinän mur~kasta apetta.
Kotitalous Kotita loustyötkin ovat aikojen myötä pa ljon muuttuneet. Yksistiiiin sähkö on tuonut va ilava n muutokse n. Ei tarvi nnut enne n johtoa töpseliin laiHaa , jos meinasit ruokaa lail!aa ta i silittää, piti en~in tehdä tuli. Hellaakaan ei vanhaan aikaan ollut. Vaattcitakin si littivät nii n, eWi ne laitettiin hyvin taitteelknsaja istuttiin pää llä. Siinähiin ne ajan myö tä -.ilen ivät. 1 kllalla voi jo sitten kuumentaa rautaa. kun hella ruluuteen keksittiin. Räätäleillä oli isot moniki loi:\et raudat. Sillii kyl lä kanga ::: painui . Villasta vaa tteet tehtiin. Ne ol ikin kov ia präs:;ättäviii. Kotikuto is...: t sarat j a villakankaat. Ikkunaverhoja ei ni in kovin kauaa liene kiiytetty. eikä pöytiiliinoja. Ei paljon muuta :;il ittämistä ollut kuin pitovaatteet. Salu:\ii nit oli minunkin lapsuudessani tuvissa. Paljon oli huonei ta ilman mi nkäänlaisia verhoja. :vliesten paidathan ne olivat vaikeita, kun piti tiirkätä kaulukset, samoin tarjoilijoiden pä~ihinecr. Vieläpä mekin karjanhoitokoulu n aikaan tä rkäHiin päähincitä, va ikka aika oli ehti nyt jo viisikymmcnlukuun. Olinha n siellä vuosina 56-57.
Vaatteet olivat vaikeasti hoidettavia, ei ollut keinok uituvaattei ta n iinku in nykyisin. Villavaatteet ol ivat huolella pestäviä. Pe llavaisct laka nat ~e kä a lu~vaarteet olivar paksuja, vaikeasti käsin pe~täviä ja kierrettäviii. Pyykkipäivä oli rankka päivä. Ja kun se oli ihan ylimääräinen homma. Pitihän pä ivän muut työt saada siinä sivussa tehtyä.
Ruokatalous on muuttunut ajan myötki samoin kuin kaikki muukin. Ennen :;yötiin kolme kertaa päivässä. Aamulla juotiin vain kahvit. sodan aikaan korviketta.
Ei si inä mitään ka hv ikipää o llut. Sii hen aikaan e i tarvinnut valittaa kahvileivän puutetta vieraalle. Ei osattu pitää hiipeänä pelkän kahvin tarjoamista vieraallekaan. Leipää ei ollut muuta kuin misleipää. hyvä jos sitäkin. Ryynirieskaahan minun lapsuudessani kyllii jo paistettiin. Vaan se oli juhlaruokaa, eihän sitä kanna ttanut syödä kuin suurempina juhlina ja parempina Matin päivinä. Nyrkkilimppua josku~ paistetti in. sekin oli hyvää, kun oli hapoton. Kasti ke tehtiin ru isjauhoista. Ruisjauhoa käytettiin keittojen suuruksena myös. Sakearokka, joka keitettiin pavuista ja ruisjauhoista oli sen ajan ruokaa. Samoin lohkorokka. Siihen laitettiin herneitä, lanttuja ja ru. isjauhoa. Papu- ja hcrnerokkaa keitettiin lihan kanssa. Leipätaikinasta ja perunoista hapanpotattia. Kalaa syötiin paljon suolakalana. Kuivattiin kesällä auringossa suolakaloj a. Niitä sai syödä koko talven ajan. ne säilyivät vaikka vuos ia. Syöti inhän kalaa keittona, hiilillä paistettuna sekä pannulla paistettuna. l)eruna on ollut kautta aikoj en paljon käytetty ruoka ai na siitä saa kka, kun on Suomeen tullut. Pa ljon kyllä syötiin lanttuaja nauristakin. :\'amista vilje ltiin paljon sekä syöti in . Nauriit ::;yötiin pa istikkaina j a raakana. Lanttupaistikkaita viskatriin uuniin pai~tumaan, kun iso leivinuuni lämpisi talvella joka päivä. Perunoita pa istetti in samalla tava lla . :\1c lapset pa istett iin heilalla pe runaviipaleita. Jota in piti suuhunsa keksiä . Kesiillä ke itetti in maitopcrunaa . .\!lunamaitoa, jos kananmunia oli. Kesällähän kanat par...:mmin munivatk in .
Leip~i kui vui kes~i!lä. Sitä sii ilytcttiin jyviihinkalossa. liha piti laittaa kovaan suolaan. Teura~tus tapahtui syksyllii. Sitä syötiin seuraavaun syksyyn asti. Kesällii kun leipä kuivui nopea:;r i. tehtiin maitolämmitystä leivä n piiiillc, siinä ~c peh me ni. Keittoastiaina oli ra utapadat. Sen :;ai huoletta lai ttaa a\otule\lekin. Läk kiasti oita olivat lypsyämpiiritkin ja siivilät. Oli läkkimukil. läkkisct rnaitok<.lnnut. Kahvipannut olivat kuparisia. Tinurcita kierte li j atk uvasti tinai kmassa kahv ipann uja, kuin muitakin astioi ta. Kuparimyrkytyksenkin monet saivat niistä kah vipannuista. Saviruukkuj a sekii vateja oli. :\'ii:;sä sai uunissa paistaa. Puuroi~ta oli yleisin ruispuuro. sekin k...:itett iin rautapadassa .
Työmaalle vieti in kesiill ä ruokatarpeet ja keitt oastiat mukaan. Kahv ia keih:ttii n avotuklla. Perunat pai~
tuivat s i in~i hi i 1 i llä. :Vfaito laskut olivat joka talossa. 1\e olivat puisia. Siihen laitettii n kokkelipi imää mukaan. Sianlihaa savustettiin saunassa kev~iällä. Savusaunat kun olivat. siellä se hyvin kävi. Savulihaki n piti siiilyttää aitan orn:ssa. Sielt~i sitä käyti in k ikkaamassa. Knkkelipi imä oli särpimenäkin hyvä. Voi kirnuttiin kotona, siirä sa i hyvän pi imiin. Si ihe n laitettiin kurrista pi imi teytyt paistctut kokot sekaan. Joka talossa oli i:mt tuopit. i:wmpiin pöytiin tuoti in niitä kaksi. pieneen pöytään riitt i yksi. Si itä jokainen \'uorollaan ryyppäsi piimää .
Puurovati tuoti in keske lle pöytää, voisilmä vati in. Siit~i sitä pisteli jokainen omalla lusikallansa. Keittovati . amoin, samasta vadista jokainen söi. Ei laut<tsia ollut eikä käytetty. Tiskiä tuli vähempi . jos muuta työ tä oli pa ljon. Aam iainen syötiin kahdeksan aikaan aamulla, päiv~illincn ol i kahden aikaan. s il lä välillä juotiin pä iväkahvi. lltanen syötiin kahdeksan, yhdeksän
19
maissa iltase!la. liialliseksi keitettiin tavallisesti puuroa tai ve lJiä. Aamiaisella syötiin kastiketta ja perunaa. Päivällisenä usein oli jokin keitto tai rokka.
Kun eläimiä teurastettiin, tehtiin niistä aina sylttyjä. Lammaskaaliin tehtiin lampaan suoleen makkarat, ne olikin hyviä. Tappaiskaali keitettiin teurastuksen jälkeen aina. Lampaan pää ja sorkat korvenncttiin, että vi lla paloi pois. Mahapaita sammallettiin , se käytettiin kaikista eläimistä sylttyihin. Syltyt keitettiin ja suolattiin. Perunoiden keralla ne olivat syksyistä ruokaa. Sian makkarat tehtiin valmiiksi ja vietiin aittaan. Sitten ne laitettiin paistinpellille leivinuuniin paistumaan jouluksi. Ne kai korvasi joulukinkun, kun en muista lapsuudessani koskaan saaneeni joulukinkkua. Verestä paistettiin veripalttua, veririeskaksi sitä sanottiin. Sitä sai aina teurastuksen jälkeen. Kaikkihan ne piti eläimistäkin koittaa talteen saada. Nahkalkin olivat siihen aikaan kysytympiä. Pitihän niitä osa omaan tarpeeseen parkita. Kengäthän valmistettiin kotona, samoin rukkaset. Sianvillan ostajiakin kävi. Sitähän käytettiin hevosen setolkkaan. Rätikkäitä kierteli, ne ostivat häntäjouhia ja sikavilloj a ja möivät kaikenlaista pikkutavaraa, neuloja, nappeja, naskalia. Niillä oli loru valmiina, minkä ne lukivat taloon tullessaan. Rättiähän ne ostivat myös, kaikenlaista vanhaa riepua. Niillä oli puukantti nahkahihnoissa selässä. Kun laskivat sitä selästään, samalla lukivat lorunsa.
Juhlat Pyhät pyhitettiinja Jauantai-iltakin. Meillä ainakin lauantai- ja sunnuntai-iltana kokoonnuttiin pöydän ympärille koko perhe. Siinä yhdessä luettiin ja laulettiin aina virsiä sekä hengellisiä lauluja. Äidillä oli hyvä laulun ääni, myöskin hän sitä käytti. Äidillä oli tapana laulaa töitä tehdessään. Monta virttä on tuttua siltä ajalta, mitä äiti lauloi maitoa kiertäessään ja kaikkia töitä tehdessään niin navetalla kuin tuvassakin, teki mitä tahansa.
Ei siihen aikaan paljon muutenjuhlia laitettu. ei pidetty syntymäpäiviä eikä sellaisia. Jos jouluksi sai pullaa ja juhannukseksi, siinä se melkein oli. Pidoissa sitä sai, kun sinne pääsi. Muuten äiti kyllä koitti aina siivota ja laittaa paikat kuntoon, sekä lapsille puhdasta pyhiksi. Vaatetta oli niin vähän, ettei niitä liioin vaihtaa ollut. Täytyi lauantai-iltana pestä, että sai sunnuolaiksi puhdasta päälle.
Ristiäisiä en muista lapsuudcssani missään olleen. Lapsi vietiin aina sinne kastettavaksi, mihin pappi tuli. Kun oli jossain seurat tai muut sellaiset juhlat, missä pappi oli mukana. Tai vietiin lapsi pappilaan kastettavaksi. Kastepuvun äiti oli kyllä meillekin laittanut.
Kuuliaisia pidettiin. Siihen aikaan avioliittoon kuulutus tapahtui kolmena sunnuntaina peräkkäin. Viimeisenä kuulutusiltana pidettiin kuuliaiset. Ei kaikki niitä pitäneet. Vihkiminen tapahtui tavallaan morsiamen kotona, kesällä kotipihalla, talvella tuvassa. Tupakin koristeltiin katajaköynnöksillä ja kesällä kukkasilla. Kukkia ei kyllä ostettu. En muista olisiko edes kukkakauppoja. Olihan niitä tietysti kaupungissa. Morsiamen kotona oli läksiäiset, siellä nuori pari vihittiin. Ja sieltä lähti juohtoväki sulhasen kotiin rnorsiusparin myötä.
20
Morsiusparin onnea.
Ruokaa ja kahvia ta1jottiin tavallisesti molemmissa paikoissa. Vähän sen mukaan miten oli varallisuutta. Sulhasen kotona tanssittiin myöskin. Joskus oli läksiäistanssit morsiamen kotona. Morsiusparilla oli tavallisesti puhemies, hän ajoi morsiusparin hevosta ja toimi kaikin tavoin esi- ja apumiehenä. Morsiamen piti laittaa lahjoja kai kille sulhasen siskoille sekä vclji lle . Anopilleen molemmat ostivat leninkikankaan. Pitoihin vietiin myöskin evästä. Ja pidot kestivät jopa kolmekin päivää.
Kapioita tyttärille laitettiin paljon. Eihän siihen aikaan valmiina niitä saanutkaan. Tyttäri lle kudottiin matot, pyyheliinat, lakanat, patjakankaatkin. Myöskin pöytäliinat. Ei kuitenkaan ihan vanhaan aikaan ole pöytäliinoja ollut. Talon tyttäret saivat myöskin lehmän ja lampaan myötäjäisiä vietäväksi uuteen kotiinsa.
Pitoja laitettiin aina monta päivää. Kaikki paikat pestiin ainakin kesällä. Veikko-enon vihkiä.isiin Arokallion Tilda pesi pihaportinkin, tuvissa oli hirsiseinät Kaikki pestiin, laipio sekä seinät. Kalja tehtiin ajoissa happanemaan. Taloissa oli isot kaljatynnyrit, niissä oli vorokki, mistä sai kaljan laskea. Leipää paistettiin aina kahta sorttia, hapanleipää sekä hi ivaleipää. Laatikoita paistettiin monta sorttia. Lihapaisti laitettiin aina, eli Karjalan paisti. Eläimet teurastettiin aina pitoihin. Alataopi kuului myöskin pitoruokiin. Aina minä muistan sen Teittisen Mantan hyvän maksalaatikon, mitä sa i Pitkälahdella aina pidoissa ja kinkereillä. Kinkerithän olivat myös suuri tapahtuma siihen aikaan. Ne toimivat myöskin kouluna ja henkirekisterinä. Kinkcreillä suoritettiin nimihuuto aina talo kerrallaan.
Ruoka-ajat pyhitettiin aina kotioloissakin. Perhe oli ruoalla yhtäaikaa ja ruoka siunattiin myöskin. Sanaparsikin sanoo, yhtäaikooha syyvvä pittää olokoo työssä rnillo tahhaa.
Hautajaisten luonne ja tyyli ovat muuttuneet paljon. Ennen ihmiset yleensä saivat kuo lla kotona. Kotona pidetti in myös hautajaiset. Ruumis oli kotona, joko aitassa tai riihessä. Hautajaisaamuna nostettiin arkku pihalle. Kansi avattiin, siinä häntä sai hautajaisväki hyvästellä, siinä arkun ääressä laulettiin. Kotiväen seppelekin oli siinä arkun luona juhlistamassa. Kun oli lähtölaulut laulettu, kansi suljettiin ja arkku nostettiin ruumishevosen kyytiin, talvella rckeen, kesällä kärriin. Sitä ajoi lähiomainen, vanhempi poika, jos isäntää tai emäntää hautaan vietiin. Hautajaispaikassa syötiin tavallisesti aamiainen ja juotiin lähtökahvit ennen kirkolle lähtöä. Koulu sijassa vielä arkun kansi aukaistiin, että kaikki saivat nähdä ruumiin. Sitten vainaja kannettiin ja laskettiin hautaan. Kun pappi ol i s iunauksen toimittanut, luotiin hauta umpeen. Lapiot oli varattu siihen hiekkakasaan. Miehet sen suorittivat. Aina siihen koitti nuoremmat miehet ehtiä. Kohteliaisuus sen vaati. Sitten laitettiin havut kummulle ja seurasi seppelten lasku.
Siihen aikaan ei ollut adresseja ollenkaan. Seppeleet olivat vahakukista. Elävistä kukista ei seppeleitä ollut, eikä kukkavihkoja käytetty. Joku voi kesällä viedä piha- tai luonnonkukkia. Sitten lähdettiin takaisin surutaloon hautajaisia viettämään. Hevosilla sai sitten kirkolta pois päin ajaa juoksujalkaa, kun mennessä hevosten ei annettu juosta. Haudalla puhuivat usein muutkin kuin pappi, samoin suruta lossa. Haudalta tultua tarjottiin tavallisesti kahvit, sen jälkeen päivällinen. Lähtiessä vielä lähtökahvit Pitempimatkalaiset tulivat surutaloon jo edellisenä iltana ja jäivät taas yöksi hautajaisten jälkeen. Koska hautajaiset kesti koko päivän, ei ehtinyt yhtenä päivänä. Naapurit käskettiin vielä seuraavana päivänä surutaloon syömään. Kaikkeen tarvittiin paljon aikaa, mutta ihmeesti sitä ihmisillä riitti, vaikka hitaasti menivät työt sekä juhlat.
Ruumisarkut o livat mustaksi maalattuj a. Pitäjässä oli tavallisesti ruumisarkun tekijä, jolla arkku teetettiin. Arkku tilatti in, kun ihminen kuoli. Ruumis oli laudall a niin kauan. Anttolassa teki arkkuja minun muistiaikanani Kalle Mynttinen. On kait niitä tehdastekaisiakio ollut. Koska Rasan Tyyne ja Veikko, jotka ukkosen ansiosta kuoli , vietiin valkoisissa arkuissa hautaan. Lapsi minä silloin olin.
Papit kävivät taloissa pitämässä herätys- ja virsiseuroja. Yhteen aikaan oli niitä körttiseuroja. Kirkossa ihmiset kävivät paljon. Monien kymmenien kilometrien päästä ajettiin ja soudettiin kirkkoon. Siellä oli ihmisillä tapaamispaikka. Sanottiinkin että, vieraskin käkiää kottiiko käinne vai kirkon mäille.
Jokkaine jouluksee, köyhäkii kekriksee, sanoo sananparsi. Nehän ne olivat sen ajan suurempia juhlia. Joululahjoja ei kyllä oikeastaan ollut. Muuten joulu oli suuri juhla. Silloin hiljennyttiinjoulun sanoman ääreen. Joulukuusi on minun muistini ajan ollut muodissa. Herman Rasassa oli tapana tuoda ruisoljet lattialle muistuttamaan Jeesuksen syntymää. Enkä muista, että olisi joulukinkkua ainakaan meillä ollut. Eikä joululahjoja. Sitten minäkin aina aloin jotain saada, kun vanhemmat siskot ni itä j o laittoivat Ei isällä j a äidillä ollut se llaiseen varaa eikä aikaakaan. He olivat töiden kanssa niin tiukalla.
Juhann ustunnelmaa.
Joulukirkossa käytiin joka joulu. Siitä on kauniit muistot, kun isä vei kulkusten kilistessä kirkkoon. Kun tultiin kotiin, oli vielä pimeää, alkoihan joulukirkko siihen aikaan kuudelta aamulla. Kirkossa ne jouluvalot olivat jotenkin niin ihmeelliset. Kotona sitten vielä laulettiin ja luettiin. Ei ne jouluateriat kurnmoset olleet. Tapanina mentiin Nopolaan. Mummolassa oli aina riisipuuroa. Se on jäänyt ikuisesti mieleen, miten hyvää se oli. Ei riisipuurossa enää sitä makua ole koskaan. Sitä nimittäin saa liian usein. Tämä joulukirkko j a mummulan reissu ovat parhaat lapsuuden muistot. Kyllä se niin on, että joulu on juhl ista jaloin. Muut kirkolliset juhlat eivät o le aivan sillä tavalla mieliin j ääneet.
Kyllähän pääsiäinenkin hauska oli, kun saatiin värittää kananmw1ia. Pitkänä pe1j antainahan tietysti käytiin aina ki rkossa.
Helatorstaina polttivat helavalkeita. Siihen aikaan se oli helatorstai, eikä lauantai kuten nykyisin. HelIuntaihan oli myös ilon juhla. Kun on keväällä vielä. sai nauttia kevään kauniista säästäkin. Juhannuksena tuotiin aina juhannuskoivut rapun pieleen, silloinhan se alkoi juhannukselta tuntua. Ryynirieskaa paistettiin piimitetystä maidosta. Niitä syötiin maidon kanssa. Niitä sanottiin nuormaitokokoksi. Munavoi, ryynirieska ja kokkelipiimä, se oli juhannusruokaa. Hyvin se juhannukseen sopii. Kesä on silloin parhaimmillaan. Tämä oli kevyt ja kesäinen ruoka ja on kai Anttolan ruokavaliossa säilynytkin. Juhannustaikoja tekivät, etenkin tytöt. Juhannusyönä piti nähdä unta tulevasta miehestään. Kenel lä Iie toteutunut, kellä ei. Johan se heila piti olla helluntaina, jos ei aikonut koko kesää ilman olla. Kel lä ei heilaa hellunta ina, sillä ei koko kesänä.
Pyhäinm iesten päivä, keuru , kekri, miten sitä on missäkin sanottu, oli s iihen aikaan suuri juhla. Sitä taloissa pidettiin suurena syksyn juhlana. Kaikkia kirkollisia j uhlia pidettii n kuitenkin ehkä suuremmassa arvossa kuin mitä ne nykyisin ovat.
21
Pikkujouluja ei siihen aikaan ollut. Minä en ainakaan muista. Raittiusjuhlat sensijaan pidettiin Pitkälahdella joka syksy aina ensimmäisenä adventtina. Se oli tapahtuma, jota aina odotti. Opettajakin oli aina mukana niitä jätjestämässä. Hän hatjoitutti koululapsilla ohjelmaa. Tyyne Pyrhönen oli opettaja, jolla riitti aikaa vapaaehtoiseen työhönkin. Etenkin sota-aikana hän tekin suuriarvoista työtä nuorten hyväksi. Koululle kokoonnuttiin pari kertaa viikossa harjoittelemaan ohjelmaa. Opettaja harjoitutti näytelmät, kuorolaulut ja lausunnat. Aina hän keksi jotain hauskaa ohjelmaa. Sitten harjoitusten jälkeen saatiin leikkiä.
Venäläisen Augusti oli oikein piirileikkitaituri. Siellä opettajakin oli aina luokassa meidän mukana. Hän opetti uusia leikkejä. Leikittiin piirileikkien lisäksi sokkosta ja vaikka mitä. Nuorilla oli hauskaa ja pysyivät hyvän harrastuksen parissa. Järjestettiin sitten juhlia omal la koulul la. Rekiretkiä tehtiin naapurikylille. Ihmiset olivat kovasti riemuissaan, kun saivat nähdä ilmaista hyvää ohjelmaa. Kansantanhut monet opetelti in ja esitettiin. Nurholan Kontiollakin käytiin rekiretkellä. Mon-
Länsi-Savossa v. 1976 julkaistu kuva, jossa 87-vuotias teräsvaari Hjalmari Pulkkinen niittää ohraa seipäälle pantavaksi. Hän leikkasi sirpillä kolme vuotta. aikaisemmin samalla pellolla kasvanutta ruishalmetta.. Kuvan otti Pentti Jormanainen.
22
ta hevoslastia meitä oli mukana. Siinähän ne sitten reessä kulkivat mukana esitysvaatteet ja varusteet. Nuoret ovat aina jotain vaihtelua ja touhua kaivanneet. Sota-aikaan ei saanut tansseja järjestää. Pitkälahden nuorille ei aika opettajan ansiosta päässyt pitkäksi käymään. Yliveden puoleltakin nuoret kävivät siellä. Opettajalla oli taitoa harjoituttaa äänet lauluihin. Näytelmiinkin hän kyllä osasi roolihahmot valita. Mekin oltiin tavallaan kahdessa polvessa mukana. Veikko-eno ja hänen kahden sisarensa lapset.
Oli niitä tekijöitä siihenkin aikaan, vaikka ei paljon koulua käyty. Vieläkin on silmissäni kuva siitä, miten nätisti Ikosen Rauha, nykyinen Korhonen meni kansantanhuissa. Loukon Seppo oli näyttelijä ilman koulutusta. Nämä eivät suinkaan olleet ainoat hyvät tekijät. Jokaisen opettaja kyllä pystyi tekijäksi saamaan. Ihmetteli ne kyllä naapurikyläläisetkin meidän taitojamme. Parasta asiassa kuitenkin oli nuorten säilyminen hyvän parissa. Meiltäkin lähdettiin aina kolmestaan, Matti, Mauno ja minä. Sitten oli Veikko-enokin, kun oli meillä tekemässä navetan puutyötä Matin kanssa.
Pitkälahden miehiä. Vasemmalta.: Kusti Pyrhönen, Viljam Venäläinen, Kalle MutanenjaA lbin Noponen.
Kuvassa kauppias Issakaisen tervahöy1y Prinsessa Armadana. Kuva on Kaunis Veera -e/okuvanfilmauksesta.
Hjalmarin tyttären Sennin mies Lauri Torniainen Lappeenrannasta laivapoikana Kaunis Veera -elokuvan filmauksessa.
Aito kippari Hjalmari Pulkkinen Kaunis Veera -elokuvan kipparina tanssimassa kauniin Veeran kansa. I~ja/mari Pulkkinen tunnettiin Pitkälahden kylällä merikapteenina, joka oli seilannut Saimaan-kanavasta Viipuriin ja jopa Ruotsiin puutavaraa kuljettaen. Vanhempana hän veisteli parruja kyläläisille, mm. Pyrhölässä. Hänet ja vaimo Alviina tunnettiin lupsakkoina ja mukavino sekä vitsikkäinä ihmisinä.
23
24
Kaunis Veera (Tatu Pekkarisen Saimaan balladi)
Sen t..:rvahöyryn nimi oli ''Prinsessa i\rmada" , ja me rarrulastissa seilattiin noita Saimaan aaltoja Kaunis Veera se laivaan nousi Saimaan kanavalla, juu. Tuli, tuli kahvinkeittäjäksi kuukaLtsipalkalla, juu. Veera ol i kulkija luonnoltaan, Veera oli tummaincn heimoltaan. Veera meiltä kaikilta jiirjen vei. Veera sanoi kaikille "kammaa ei ''. X ytkyt, nytkyt, hytkyt, jytkyt, laineet ne laivaa kiikutti . Voi kuinka kummasti tumma tyttö poikien tunteita liikutt i. Veeraa tanssi tti kippari vaan. Veera hänet vangitsi katseillaan. Veera sanoi toisille, kiitos ei. Veera meiltä jätkil tä jiitjen vei.
Kyllä me poijaat kummasteltiin. mikä oli meihin tullut. Kun joka mies oli j iirkeä vai lla ja kippari pähkähullu
Puhut, ruksut, lyönnin muksut Veeran vuoksi me annettiin. Puuma lan rannassa komiata poikaa tohtorin luokse jo kannettiin.
Lappeenrannassa lai vaan astui vieras. pitkä ja musta mies . Veeran korvaan se kuiskuttcli. mitähän se meinasi, vieras mies'!
Sitähän se meinasi. sitähän se ties Vieras meillä sen Veeran vei. Turhaan rne, turhaan me VUI)tettiin. Veera ei koskaan palannut. ei.
Kuvar: Pauli ;lvfyl~vmäki
Kyllä me po ijaat kummasteltiin.
Lappeenrannassa laivaan astui ...
Sitähän se meinas ...
.·
l.ehessalmi oli kuil'immillaan kesällä 1942, jolloin Piekiiisen kohdalle kaivettiin talkoilla kanava. Purjeveneessä Ouo Wahlgren. (Kuvannut vuonna 1942 Vera Walzlgrenj
Uittajiell kalustoa l.ehessalmella. (Kuvannut 1960-luvul/a Otto Wahlgrenj
s/s Tähti höy1yää Lehessalmessa Salmelan kohdalla kesällä 1924, jolloin vesi oli korkealla. (Kuvannut Gösta Wahlgren)
.. .ei~
A-~.~--~~~·
s!Y Pursi l.elzessalmessa 1930-luvul/a, lw(jettaen juh laväkeä liihety.sjuhlille Neitvuorelle. (Kuvannut Gösta Wahlgren)
Periimies Vihtori Arokallio. Matkustajia ja laivan henkilökuntaa kannel la.
25
MATTI PlJLKKINEN
Oma-aloitteisuutta ja taitoa
"Eläkeehä immeisiks" Pitkälahti on paljon kauniita saaria ja rantoja omaava kylä Saimaan pirstomassa Anttolan pitHjässä. Eliim~i ja toimeentulo puolivuosisataa sitten oli kokonaan kovan työn, ahkeruuden ja taitavuudenkin varassa. Käsityö oli sana, joka kätki sisälleen koko elämän. koska koneita eikä teollisuutta ollut. Kaiken tekijätlöytyivät ainakin Pitkälahdelta. K inoniernessä oli erittäin monitaitoinen seppä Pöntinen. Hänen ahjossaan ja alasimellaan syntyivät kaikki tarvittavat työvälineet ja koneet. Pöntinen valmisti muunmuassa silppukoneita, joita on vieläkin monessa talossa, vaan ei käytössä. Silppukone oli välttämätön työkone. Sitä kierrettiin iltapuhteella. Riihessä riuttojen kanssa puituja suoria olkia työnnettiin tuosta ihmemasinasta läpi ja tuloksena oli noin viisi senttimetriä pitkiä olenpätkiä, silppua, mitkä kostutettiin ja sotkettiin jauhojen sekaan. Se oli apetta, jota syötettiin kaikille eläimille, ei kuitenkaan kissatie eikä koiralle. Seppä Pöntinen valmisti myös pärehöyliä, jolla saatiin puusta noin viisi millimetriä paksuja päreitä. Niistä tehtiin kattoja rakennuksiin. Sähköjä ei ollut SepHnahjoon puhallettiin ilma käsikäyttöisillä palkeilla. Ahjossa paloivat tervankeittäjien sivutuotteena syntyneet hiilet. Raudan hitsaaminenkin täytyi onnistua ahjossa ja kyllä se onnistuikin mestarintaidolla. Rauta kuumennettiin kiehumisasteelle, tökättiin kiehuvat päät vastakkain, sekaan ripoteltiin puhdasta hiekkaa, käännettiin vikkelästi alasimella ja hakattiin vasaralla ja niin oli murtuma korjattu.
Nopola on Pitkälahden pohjoispäässä. Se on Saimaan ympäröimä kaunis niemi, johon kuuluu myös Saimaan saaria. Nopolan taloa viljeli siihen aikaan Kalle Ville Noponen ja hän oli poikkeuksellisen monitaitoinen mies. Kaikki syntyi Kallen käsissä nopeasti ja siististi. Syntyivät kärrit pyörineen, veneet airoineen, astiat kaikkeen käyttöön kansineen, reet ja Hinget hevosi IIe, si istit jalkineet kaikenikäisille rotuun tai sukupuoleen katsomatta. Tarvepuut täytyi muistaa varata aina aikanaan. Rakennus- ja käsityöpuut varattiin talvella. Sensijaan länkien ja veneen perä- ja kokkajuurikkaat täytyi varata sulan maan aikaan. Veneen laudat, ja myös rakennusten, sahattiin käsisahalla. Tukki nostettiin korkeitten pukkien päätle, tuettiin hollihakojen avulla tukevasti paikoilleen, vedettiin suorat viivat ja niin sahaus saattoi alkaa. Mestari oli pukkien päällä, hän huolehti siitä, että saha suuntasi aina tarkasti viivan mukaisesti. Toinen mies riuhtoi sahan kahvasta pukkien alapuolella. Saha oli leveä, lähes kaksi metriä pitkä isohampainen, mikä kornisti puuta paremmin, kun oranenrotta. Nopolan silloinen isäntä teki myös kaikki rakennukset itse, joten lautaa tarvittiin. Nopolan Iitaemäntä oli hänkin taitava käsityöntekijä ja ehti teke-
26
Seppä Kalle Pöntinen pajassaan Lehessalmen rannalla 1930-luvulla. (Kuvannut Gösta Wahlgren)
mään, vaikka oli kymmenen hengen perhe hoidettavana. Oma-aloitteisuutta ja taitoa tarvittiin siihen aikaan joka talossa.
Monella nuorella parilla alkoi elämii aivan kylmHn luonnon keskellä. Muutaman mytistelyn jälkeen mentiin yhteen. Työvälineitä ei ollut muita kuin pokasaha ja kirves. Jostakin rinteen reunalla onnistuttiin saamaan tontti, velaksi sekin. Pokasahan ja kirveen avulla kyhättiin hätäisesti mökki. Mökintekoon oli aikaa vajaat yhdeksän kuukautta. Se oli useimmiten se maksimiaika, kun alkoi lapsia ilmestyä. Kaikki toimeentulo täytyi hankkia samanaikaisesti muualta, koska oman mökin teosta ei saanut palkkaa. Yhteen kun mentiin, alkoi lapsia tulla tasaista tahtia. Huvittelut olivat vähissä ja raskas työ vaati raskaan huvin. Muuta teatteria ei ollut, lemmenleikki vain.
Lasten neuvomiseen ja opastamiseen ei aikaa juuri riittänyt, se sai riittää, kun sanottiin, eläkeehä immeisiks. Sillä evästyksellä lähetettiin lapsi maailmalle. Jokainen sai itse harkita mitä immeisiks elämine tarkoittaa.
Sosiaalihuolto yhteiskunnan puolesta oli erittäin heiveröistä niin lasten kuin aikuistenkin osalta. Varsinkin aviottomat lapset joutuivat usein ja melko pienenä armottoman tilanteen eteen, kun jäivät yhteiskunnan huollettavaksi. Silloin ei ollut neuvoJoita eikä päivähoitopaikkoja. Lapset vietiin kunnantalolle "pitäjäntuvalle", kuten silloin sanottiin. Ilmoitettiin pitäjäläisille, että sinä påivänå ja kellonaikana huutokaupataan niin monta lasta. Isännät menivät tekemään tm:jouksensa. Tat:joukset tehtiin ylhäältä alaspäin, ikä ja koko myös vaikutti tatjoussummaan. Kysyttiin paljonko kunnan pitäisi maksaa hoitovuotta kohti tämän kokoisesta tytöstä tai pojasta. Isompi lapsi luvattiin elättää halvemmalla, laskelmoitiin, että hän kykenisi tekemään jotain työtå. Tähän syöttölapsen asemaan joutunut ei useinkaan päässyt osalli-
Jida Noponen.
sek~i siitä lämn1öst~i ja rakkaudesta, mikä lapsen myönteisellc kehitykselle olisi välttämätöntä . Eivät he silti kaikki kasvaneet yhteiskunrakelvottomiksi, vaan puolustivat isiemme maata henkeen ja vereen, samoin kuin nekin. j oilla oli tätä maata omassa hallinnassa . Kysyin eräältä huuto laispojan osan kokeneella viis ikymppiseltä mieheltä muistoja niiltä ajoilta. Hiin totesi, että kun huutokauppa alkoi. ni kyllä myö vähä vielekuiltii toisiamme s il emii .
Terveydenhuolto oli myös hivenen heikompaa, kuin mitä se on tänä päivänä. Lääkäri o li harvinaisuus, eikä tavalli sella kansalaisel la ollut rahaa lääkärin palkkaan , mihin ei yhteiskunta vähääkään osallistunut. AnuoJassa oli kanttorina joku Turunen. J Iän hoiti muunm uassa luunmurtumat, tos in vaihtelevalla menestyksellä. Jal ka jäi usein venkal leen, mutta s illä s itä loppuikä ventustelti in. eikä valituksia kuultu. Ajan myötä ilmestyi terveyssisar "tijakoon" kuten hi enosti sanotti in. Hän kiiveli sipsutti nätisti kirkonkylä llä ja kiivi haite lemassa pitkälahte laisia, kuten mui takin pitkijän asukkaita. Lapsista hän piti hyvää huolta, käski antamaan kalanmaksaöljyä.
Sammakoita lehmänlääkkeeseen Elä inten hoito o li myös puutteel lista. Anttolan kirkolla as ui tukeva monitaitoinen mies Valtteri Hänninen. Hän o li armeijassa ollessaan saanut jonkinlaista lääkintäopetusta ja hkin pystyikin hoitaman eläinten sairastapauksia yllättävän hyvi n. Valtteri ei ollut mik~Hin poppakonstien harrastaja, vaan häneltä sai usein tepsiviin avun. Poppakonstien harrastajiakin oli ja heidän toimestaan j outui usein eläimet turbi in kärsimyksiin. Puutostauti oli hyvin yleistä. Kivem1äisiä eikä vitamiincjä ol lut edes kaupoissa. Puurostaudissa makaavia lehmiä poppaeukot hoiteli omalla tavallaan. He nirsiviit hännästä nahkan rikki j a laittoivat haavaan jota in kirvelcvää a ine tta, jolloin lehmä tuski~saan kompuroi pystyyn . Sitten kehuivat, e ttä äkkiä se parantui. Muistan eräänkin tapauksen, meillä oli lehmäl lä, ehkä se oli satakerran häiriö ja parantajaeukko sattui paikalle. 1 Iän tokaisi "se on nor'', mäne poika hakemaan kuopasta sam-
makoita, niitä tarvitaan nyt tuoho lehmänliäkkeese. Kävin kierroksen u lkona ja ilm oitin tuloksen, ei ollut kuopassa sammakoita. No täytyy rehhä se liäke ilema. sano eukko, mutta kyllähä se paremminkii on epävarmoo. k un e t löytänt sammakoita.
Sitten se elämän paras osuus, nuorten seurustelu ja sen tulokse na kehittynyt usein hyviä tuloksia mukanaan tuonut rakkaus. Pitkmahden ja Yliveden kylän erottaa toisistaan kaunis Takkuusalmi. Sen peilisilcäl lä p innalla kellui usein kauniina kesäyönä kahden nuoren p ursi, jonka airoissa ol i nuori m ies j a jonka katse oli iskeyty nyt solakkasääriseen neitoon. Airot nousi verkalleen tasaisena välkehtivän vedenpinnan alta tehden samal la kauniisti levenevän kierukan kahden silmäparin ihasteltavaksi . Silloin ei m uita humpuukikierukoita tunnettu eikä harrastettu, vaan e lämä oli perustettu keskin~iisen kunnioituksen ja luottamuksen varaan. Tuloksena oli useimmiten ehj ä perhe, joka s isälsi laps ia viidestä kymmeneen. Moni nuorimies löysi elämänkumppanin jommalta kummalta puolelta Takuusalmen. Joskus sattui samanaikaisesti, että to isella nuorukaisella oli erittäin tärkeää asiaa toiselle puolelle ja toisel la päinvastoin . Ja kumpi selvisi paluumatkalle ensin, oli suuri viettclys htoda myös naapur in venh o tullessa. Näin tiesi kaverin liian Himmön haihtuvan, kun uiskenteli veneensä hakemaan.
Silloinen rakkaus oli aitoa j a pitemmäl le e lämäntaipalee lle suunniteltua. Ajatus avopari oli silloin vielä keksimättä. Tuo tärkeä i lmaisu liitettiin sanavarastoon vasta sitten, kun se oli käytännössä toteutettu. Siihen aikaan ei ollut autoja käytössä nuorisolla, vaan täytyi turvautua omiin jalkoihin. N iinpä tuo elämänkumppani sirten löytyikin usein lähikyliltä . Kesällä oli edellytykset huomattavasti paremmat hoitaa nuo hommat kuntoon. Nuoriso nukkui aitoissa. Aitat oli hirrestä rakennettuja piha-a lueella o levia varastorakennuksia. Illal la, kun työt päättyivät, alkoivat nuoret miehet pohtia, kehtaisiko lähteä pötköö. Ellei asiasta ollut aiemmin sovittu, saattoi uros tulla tyhjin toimin takaisin. Kerrankin nuorimies purki aamull a tuloksettomasti päättynyttä pötköreissuaan, eihän siitä mitään tullut, kun isäntä ryki seinän toisella puole lla.
Elämä siihen a ikaan oli kaikinpuolin niinsanotusti a lusta lähtem istä. Eläimille e i ollut la itumia, vaan jokainen yritti a itailla metsämaansa karjan laitumeksi. Aitoihin ei ollut mitä~in muuta materiaalia käytettäväksi kuin puuta. Puusta tehtiin se ipäät, seiväsparin väliin ladottiin viistoon asentoon kirveellä kalottuja aidaksia noin puolitoista metriä korkea le tka. Seipiiät sidottiin kolmella ohuesta katajasta taiv utetulla vitsalla yhteen . Tällainen metsämaiden aitaaminen aiheutti sen, ett~i mi ssä tietä vähänkin oli ni in tiellä oli aina paljon portteja. Muun muassa Pitkälahden tiellä oli yksitoista potttia avatrava ja myös suljettava ennenkuin selvisi Takkuusa lmesta postille. Sitten, kun Pitkälahde lle ilmestyi ens im mäinen auto kantti kertaa kantti Chevrole t, se joskus on nistui jopa käynnistymään. Tässä autossa oli vahva teräspuskuri. Jarrut sensijaan puuttui . 1 ' iinpä portit sinkoi li kappaleina kankaalle. Lehmät kävel ivät oman mielensä mukaan ympäri kyliä. Muun nmassa kirkonkylälHi lehmät kävelivät vapaasti kuten Intiassa tänään.
27
AINO PULKKINEN (O.S. TIUSANEN)
Pitkälahden kylän Liimattalan tilan vaiheita
I.iimattalan tila sijaitsee Pitkä l ahd~n tien varressa n. 4.5 km kirkolta. Pulkk ilan kylästä kotoisin ollut esi-isä Väisiim:n on ostanu t se n l ROO-Iuvun alkupuolella. Hänelle syntyi viisi poikaa. jotka jokainen aikanaan to ivat vaimon kotiti lalle . Perhettä <.iunaantui IH he nkeä. /\sullavana oli tupa. keittiö ja kaksi kamaria. Hermanni-veljcksdk Riikkoineen rakennettiin Kestiki~variks i nimitetty 30 hd1taarin tila. i\ irncnsä tila sai veden y Ii tullci<kn kirkonkiivijöiden Jcvähdyspaikkana. Viimeinen Kicvarinmkie n asukas oli Ecdla Piekäincn. Hintun Ect la. 1950-luvu lla. Hän oli aito luon nonlapsi. ilman koul usivistyksen tuomaa si lausta. Ecdla ol i ki innostunut kaikkien kyläläisten elämästä , mutta vankilanjohtaja Rauta~cn kysycssä Eedlan kuulumisia hän vastasi: "\1itäs ~e sulJe kuuluu mitä mulle kuuluu!''
Matti Väisäsellc synt yi v. 1868 ankarana katovuotena Kalle-poika ja Emma ja Mikko seuraav ina vuosi na. :\ykyisi n hävityben Iu uda n lakaisressa lypsy karjoja tuntuisi mahdolloma lta ajatella silloisissa oloissa J a~ten selviy1ymistä ilman maitoa . Lehmät muokkasivai ala-arvoisenkin rehun i hmisill~ sopivaan muotoon. Toivottavasti silloiset csivanh~mmat kadosta selviydyttyään vcisasivat t~iys in rinnoin: .. Siis kiitos, Herra tai vaan, kun lahjas meill e to iL ja pal kaks työ n .ia vaivan taas puhtaan le ivän soit .''
l.iimattalan maalle Sa imaan ran taan ovat Oskari ja Mati lda Mantonen rakentaneet pienen hirsimökin. Lisänä oli laudasta rakennettu kesähuone, ''moikka··. Heille :;yntyi 11 elinvoimai sta lasta. Leipätaikina ja lasten "h]'y$kä" kuuluivat tuvan vakiovaruqeis iin. Lisäksi tavall isesti maal iskuu ssa syntynyt Ruusu-vasikka ja kesäporsas Pekka. nimet toisru ivat. saivat ensimm~iisen korinsa lu vassa . P~kka oli ma inio lasten leikkikaveri niin uimarannassa kuin s~lllnassakin . Kalle Viiisäs~n tilanhoitoa jatkoi kotivävy Juho Tiusanen. Vapaussodasta selviydyttyään hän alkoi innolla raivata ja kunnostaa peltoja ja metsiä. l lcvoskiertoinen puirnaknnc löysi Kalle Kokkosesta ostajansa. Tilalle hanki tti in öljymoottori ja puima kone. Omatekoinen p~irehöylä tuott i kattotarpeita naapure illekin. 1 ~J30- Iuvun ankarina puolavuosina, .it,lloin pakkohuutokaupat lakaisiv<~t maati !oja. reki mieli yritWä kanataloutta "älittämättii <~ppiv<~<·trin varoituksesta: .. Minä en usko. että li ntu mitä~in tuottaa.'' Petrolikäyttöinen hautomakone tuli hankittua ja öljylamput loivat va loa<~n kanal aan ki n. 1930- luvu n aurinkoisina kesinä saatiin hyviä ru issatoja Lahtli.:nt<:lllspelloilra. Niinpä puimakoneet vieti in paikan päälle ja työ sujui avotaivaan alla.
Lasten lisiiäntyessä ilman '·Elävä Maaseutu- kampanjoita" olivat kirkon ylläpitämiit kiertokoulut välttämättömiä opinahjoja. 1\iinpä kama reista isompi luovutettiin parikym menpäiscn oppi lasjo ukon käyttöön.
2R
Opettaja 1 !clmi Poutasen koulutarvikeark ku oli jänniträvä rihvclitauluineenja kiehtovine tuoksuineen.
1930-luvulta vaikuttanut herännäispastOri /\ntti Hakala ha lusi pitää taloissa ns. körttiseuroja. Si ionin Virsii-i veisatt iin. Puvut olivat mustia. Jul istus fanaatt ista. ilo. ylistys ja pa lvonta olivat vieraita käs itteitä .
1930-luvulla hankitussa ensimmäisessä radiovastaanottimessa oli puulaatikon lisäksi erillinen iso torvi. Kuu]uvuus rajoittui lähinnä vinkunaa n. Seuraava radio oli jo vähiin parempi . Markus scd~in lastentunnit olis ivat olket naapurien lapsi llek in midu i~aa kuunne ltavaa . :\i inp~i Pulkkise n Senni toivoi . että pitii isitte sen lastcntunnin päiviillä eikä iltapimcällä. Lasinen happoja si sii ltävä radioarkku oli hanka Ia k uljetcttava \fikke 1 i i n Luukkosen radioliikkeeseen ladattavaksi. Happo syövylti roiskuessaan puuvillavaatteet J\:ikäisiksi. Ei ollut edes kunnon polkupyöriä puhumattakaan pikkuautoista . l. inj a-autoliikenneki n ol i lapsen kcngissii . Silti uhkaava ksi ki:hittyneestä maailmantilantec~ta tul i tietoa varmaan tarpeck:::i. Lotta- ja suojeluskuntajärjestöjen harrastukset kuuluivat ajan kuvaan. Suojeluskuntakivääri tuvan scinälHi ja kuvaraamatun ja hartauskitjat sisä ltävii nurkkahy lly pöydän päässä muistuttivat käsittei stä uskonto. koti ja isänmaa. Syksy llä 1939 m: sitten joutuivat varsinaiseen ru likokeeseensa.
Selma Kilkk i ja Helmi Tiusa nen pitivät vuorosunnuntaisin pyhäkoulua. Pyhäkoulutunnin j älke~n seurasi peuhaamista riihiladon pehkukasoissa. Poj i lla oli soraleikki, pum-pum peli. He kyttäsivät toi$iaan piiltlpa ikoistaan ja sormella osoittaen ampu ivat: ''pum Olli, pum Lassi ." Ammuttu joutui heti pelistä pois. Pian muut tui sota lei kk i monen kohdalla karuksi todell isuudeksi.
Kesällä ! 939 o li männyissä valtavasti muutaman Si..'H
tin mittaisia tummapäisiä matoja . ~ i irä riitti mi ltei joka n~ulaseen. ~e nostivat ja laskivat pli~itliän ja etuosaan~a tiismälleen samaan tahtiin kuin paraskin armeija olisi marssinut. :\iitä om ituisia otuksia ei ole sen koomm in näkynyt.
Talvisodan sytryessä jouduttiin taloihin majoittamaan cvakkoperheitä. Cusk irkkoisclle 5-henkiselle Roni mukscn perheelle oli itkun paikka hcidiin kuultuaan erittäin huonokuntoisesta radiostamme uutisen: ''Olemme menettäneet Uudenkirkon, Valkjiirvcn ja Raudun." Vaatteet ja aarteet ol i kaivertu turvasäilöön maahan. Sinne ne jäivät ikuisiks i ajoiks i. \tl icstcn ollessa sielW jossa kin, jäivätpe ltotyöt na isten ja a laikäisen nuorison suoritcttaviksi. Erkki Pentrisen ja Kauko Pickäisen päiviin kohokohta lienee ollut hevosten kiihdyttämincn kilpalaukkaan laitumelle vietäessä.
Ihmetystä herättää sota-aikaisen öljyhuollon toimivuus. Puinteihin sitä saatiin määräannoksct. Valaistuk
' sessa sai luvan kiiyttäi:i lisänä karhidia . Sotienj älkeisen
j~illeenrakennusinnostuksen vallassa peru!'itettiin rantaan ti il ivcrstas. Kirkon kylän tytöt saivat työtä leipocssaan m uotei \Ia tiiliä laudoi IIe kuivumaan . Pohtouunimestarina oli Einari Loponen, joka venä läissyntyisine Anni-vaimoineen ja Heikki-poikineen asui tilalla. Liikevaihtoverottaja teki touhusta lopun sangen pian.
Seuraava yritys oli Olavi Tiusasen toimesta perustcuu lasinalaisvihannes- ja kukkaviljely-yritys tOmaatti- ja kurkkuhuone ineen ja varha iskaaliviljclyksineen. Taimivaiheessa se ra t:josi työtä naapurin tytöillekin. Kehittyvä ulkomainen tuonti aihcLttti vilj elyn kannattamattomuuden. Erikoisviljely jatkuu mansikan ja puuntaimien viljdynä. Sotienjälkeisen sähköistyksen myötä liityttiin ainee llisen ja henkisen hyvinvoinnin roivossa Osuusmcijcrin ja Karj aportin jäseniksi . Ylaamiesseura- ja puoluetoiminta virisivät.
Mitä hengelliseen tilaan tulee, oli sill o isen kirkkoherra Väinö Hotin arvio, ertei koko Pitkä lahden kyläiUi ole yhtään eHivää uskovaista . Lieneekö Syd~intentutkijan kirjoi ssa ~ama havainro'?
Erään lainen uranu urtaja laj issaan oli Taaven i Pyrhönen ensimm~i i~ine autoi neen. ll än autto i Pitkäla hden tien kymmcn~n portin häivyttämisessä.
Lahden rannat kasvoivat rehevää pyöreäii kaislaa. Nii stä oli hauska t...:hdä sorsia laincille u iskent~:lcmaan . Clpukar ja lumpeenkukat olivat suuria ja kauniita. Revon rinteessä Pitkälahden tien varressa kasvoi vaa leanpunaista tuoksuvaa vanamoa. Männy issä oli pitkää naavaa. Poikaviikarit asettelivat siitä partaviiksiä itse llee n. Kangasvuokkopai kka oli l.akci~tenkankaalla. Pöytäliinojen kuiduk::;i kasvatettu harnp pu :;ai rehottaa kaikes:>a rauhassa kcnenkHiin kiinnostumatta. Sitävastoin pu la-aJan markkinarakoon kasvateru:;ra Virgini a-tupakasta kessutt~lijar saivat makuc lämyksi ~i.
Talvella puhderöinL-i kunnostetuista pyydyksisrä sa i yll in kyllin kalaa. Kaupun ki lai~rou vien ainoana huolena oli. ovatko torille myytäväksi viedyt metsämansikat ahoilta vai !ehdoista kerättyjä. llmL's tyskirjan protetiat luonnon saastumisvitsauksisra olivat kaikille täysin kiisittämättöm iä. toisin kuin nyt.
Yhden henkilömuistin aikainen kehityksen kulku lukutaidouomisra vanhuksista aapiskukkoa muninancen ~i idin vä livaiheen ka ut ta tietokonekielten koukeroita opiske lcvaan nu oris<Jon on ollut hiimmä~tyträvä. Nykyisten ihmiskunnan uhkien edess~i voi kysyä, onko myö$ vi isaus lisääntynyt tiedollisen kl:bityksen myötii. 1\ i noaksi turvaksi jää ikiaikojen Jumala.
"Nrl 11imees Herra luoltaen 111~ /dinwn<! aikaw1 lltltehen. .Ia jäämme Si11 u11 huomalws meir· ethän hvlkiici Armias."
:\'1AIJA KARKI A
Ajan muuttuessa
Ei tekniikan ihmeitä tunteneet tää lläkään ihmiset ennen. lhmisvo ima ja työt ovat vaihtuneet koneisiin vuosien mennen.
Kuokka ja aura joutancct museon nähtävyyksiin. Ei hevose lla ajeta pellolle sontaa, sinne traktorit levittää apu lantaa.
Pyykkisaavi ja tai kinari inu ronHtihin joutaneet la inaa. Fi emänrää tarvita enää, edes pesemiissä isännän paitaa.
Yleiskonel:na emänrä ennen toimi, e i rarvinnut sähkövirtaa. Aina se toimi sytkytt i, ei katkennut virta. ei kytkin.
Vessan korvasi puusl:e, ei haitan nut pohjan tuulcr. Mitiipä::; tämän apn ihminen, tänä päivänä tästä luulet.
Samaan pirtt iin aviopareja monen monta mahtu i. Vaan silti lapsiajokaise lle matkan varrl:lla syntyi.
Vanhemmat usein miiiiräsivät tyttärelle emännän paikan . Pojille koitel! iin hankkia ernåntä tekevä, varakask in.
Vaan pysyi hän parit ne yhdessä. lapsia toista kymmentä, oli pcrheillii usl:immilla. Sopu sointu siiilyi yl lä.
Kesäaika oli hyvää riijuu aikaa. kun ryröt ni.' aitassa nukkui. Sai konkkapojat ne yrittiiä. kuka aittaan pääsrii taitaa.
Pojat pitkiä matkoja konkalla kulki, väliin naapurin pojat ne aitan oven sulki. Jos poika ehti jo sisälle päästä. ei toiset sin ne sitii su lkcrnasta säästä.
Pois romantiikka on kadonnut. ei pojat ole aittaan jääneet . Piika- ja renkiajatkin vanhoibi jo käyneet.
\' iin ovat ajat muurtun~i.'t,
rekni ikan aika tullu t. Hmtm<.lri ennen kukkinut. Iie vaihtunut vakavuuteen.
29
RAUHA PYRHÖNEN
Muistikuvia Pitkälahden kyläläisistä V.:\NTTN VEI\ÄLÄISIS TÄ muistan Viljaruin perheineen. Viljami itse oli j ämäkkä maanviljelijä, hoitaen t ilaansa huolella. Hän oli kunnanvaltuutettuna vuodesta 1945 lähtien 5 vaa likautta ja valtuuston puheenjohtajana vv. 1951-1953.
Ida-emännän mui stan taitavana käsityöihmiscnä. Vielä 1 980-luvun alkupuole lla hän o li mukana kansalaisopiston kudontapiirissä autellen meitä muita käämien teossa j a rätt ien leikkuussa. Hän kutoi myös itselleen poppanoita. Silloinen koulun keittäjän AnnaLiisa Lindhin ja miehensä ra ittiuss ihteeri Maun on lapset Maria ja Harri ristivHt Tdan "Hämäläiseksi", jota lcmpinimeii koko kylä sitten käytti hänestä. Ei la-tytär, käytyään ylioppilaaksi, toim i opettajana Pitkälahdella puolivuotta 1950-luvun alussa. Nykyisin hän on terveydenhoitaj ana Porissa.
Nuorin poj ista Pentti ja toinen tytär Anneli asuvat perheineen Mikkelissä. Vanhin pojista Matti ja hänen vaimonsa Leena ovat jatkaneet ti lanpitoa . Matti on toiminut useissa luottamustehtävissä eri j ärjestöissä mm. metsähoitoyhdistyksessä ja Leena on ollut mukana maaja kotita lousnaisten toiminnassa. kyläseuran lakkauttamiseen v. 1994 asti .
\1atin j a Leenan tyrtäret Anna-Maija. Eija, Eeva j a Marja-Leena ovat jo muuttaneet pois kotoa.
Venäläisen ve ljeksistä Eetu eli Edvard rakensi Kokkosen torpan läheisyyteen oman asunnon. Hän oli poikamies. Mu istan naisväen ihmete lleen , kun Eetu leipoi leipänskikin itse, e ikä kuulemma tarvinnut leipälapiota, koska oli niin suure t kädet, että kämmenellä vaan
Viljam Venäläinen parrite!kamalla v. /9 54.
30
sujautti leivät uuniin. Vahva hän myöskin oli, äitini sanoi aina ih metelleensä Eetun heinänmättöä: toinen käsi taskussa hän to iset Ia kädellä nosteli täysiä hangoll isia seipäälle.
August-veli av ioitui vasta kypsällä iällä Otto Kilkin lesken Toinin kanssa. O tto kuoli sodassa, ja Toini muutti vauvansa Kaijan kanssa takaisin synnyinkotiinsa, Leinun taloon Ruokolaan. Sieltä "Riätäl Kust'', joksi häntä ammattinsa vuoksi kutsuttiin, haki emännän lapsineen ja rakensi oman talon saman pellon laitaan, kuin veljensä Edvart, kaunii lle mäelle, josta on hyvät näkymät Nopolan lahdelle. Kusti räätälöi paikkakunnan asukkaille, e tenkin miehille, ja osa llistui raittiusseuran toimintaan aktiivisesti vielä iäkkäänäkin. Olen silloisten nuorten puheista ymmärtänyt, että Kusti ol i seuran sielu j a hauskuttaja.
Toini kutoi ne ulekoneella villavaatteet ympäristön ihmisil le ja osallistui lähetys- ym. työhön. Muistan kun Kaija tuli Pitkälahden kouluun toiselle luokalle, (hän oli aloittan ut koulun Ruokolassa) Kusti oli ommellut hänelle pitkät hiihtohousut. sekös meiHi ihmetytti, e ihän s itä ennen tytöillä päällyshousuja ollut. - Vaan kohta oli kaikilla. Taisi oll a Kusti sellainen muodin edelläkävijä. Karjaa Kusti lla ja Toinilla myöskin oli, niinkuin si lloin kaikil la, koska elettiin luontaistaloutta.
Nykyisi n paikka on Kaijan perheen kesäk~iytössä. Kaijan mies on MTV: n 1-:telä-Savon uutistoimittaja.
Tyttäret, He li , Päivi j a Outi tUnnetaan laulutaidoistaan.
NOPOLASSA isäni suku on asunut ja 1600-luvulta lähtien. 1 940-luvulla asu ivat isoisäni Karl Vilhelm (Kalle-Ville) ja mu mmon i Tda-Sofia, jota koko kylä kutsui 1\opolan mammaks i. Albin-setä va imonsa Hilja-Maria (o.s. Pylkkänen) ja lapset Matti, Mitjaja Pekka. Veikko-setii ja Tilda-täti (Matilda) sekä Mykkäpoika.
Sodan aikana sinne tuli myös evakkoja: Paavolaisen ja Kokoin perheet sekä Olga Valtonen. Isäni perheeseen kuului vaimo Anna (o .s. Syrjäläinen) minä ja sisareni Marja-Liisa. Paljonhansitä oli porukkaa. mutta hyvin s ilti mahduttiin . Mamma, Pappa, Veikko ja Tilda sekä Mykkä asuivat m uistini mukaan tuvassa, Al bin perheineen keittiön vieruskamarissa. me idän perhe takakama1issa ja cvakot luokkahuoneessa, joka oli j äänyt vapaaksi kylän saa tua uuden varsinaisen koulurakennuksen.
Sora-aikana pyykinpcsukin oli hankalaa. kun ei ollut pesuaine ita. e i edes koti keittosaippuaa, koska sen valmistamiseen tarvittavaa lipeäkiveä ei ollut saatavilla. Tuhkalipeä ll ä naiset yri ttivät saada vaatteita puhtaiksi. Aitini kertoi, että vauvan pyykitkin olivat niin kovia koppuroita, että iho pyrki menemään rikki, nyky~iän käyte ttäv iä hienoja rasvojakaan ei ollut saatavilla, joten kerma kelpas i hoiroaineeksi. Ei silloin ollut vesijohtoja e ikä viernäreitä, sangolla piti kantaa vedet
sisään ja ulos joka talossa. Talvella saattoi kaivosta loppua vesi ja se oli kannettava korenno lla järvestä ni in tupaan kuin navetlaankin.
Vaatteistakin oli sota-aikana pulaa. Äitini kertoi välirauhan aikaan Venäläisen Idan tUlleen sanomaan, että jos tarvitsette lapse ll e (minulle) nimeä, niin Pyrhölässä olisi Aaro-pappi lomalla, poikaa (Erkkiä) kastamassa. Isäni lähti pappia kutsumaan, mutta äitini huolesrui, e i oll ut tytölle kastemekkoa, silloin evakkotäti keksi: Onhan tuossa puhdas ilanell ivaippa.ja se kelpasi kastemekoksi!
Kun me lapser oltiin vielä niin pieniä. ettei meistä ollut töihin mukaan, saatoimme leikkiä päivät pitkät. Mamma usein vahti , kun olimme uimassa. Hän istui rantakivellä sukkaa kutoen. Pylkkäsen Cllaja Irma tulivat usein joukon jatkoksi, varsinkin sunnuntaisin.
Muistan eräänkin tapauksen, kun rannassa oli vastatervattu vene ja me lapset juoksimme sinne, aikui sten jäädessä kuunte lemaan radiosta j uma lanpal vc lusta. Joku meistä keksi kokeil la sormella veneen reunaa. Se tarttui mukavasti kiinni, silloin me kaikki hyppäsimme veneeseen tassuttelemaan käsillä ja jaloilla. Aamulla olimme saaneet puhtaat vaatteet yllemme. Hauskuus loppui äkkiii, kun joku aikuisista huomasi meidät. Muistan vieläkin sen harmistuneen paapatuksen, jonka saimme kuull a mielestämme viartoman ja hauskan leikin päätteeksi. Tulihan siitä hanka lasti pestävää pyykkiä ja venekin piti rervata uudelleen.
Kokin pojat olivat kerran pyydystäneet kyykäänneen, ja sitä niskasta kantaen tulivat me ille muille lapsille saalistaan näyttämään. Kieltä lipoen se kiemurteli iljcttävästi -ja siitä lähtien olen käärmeiHi pelännyt.
Vanhempani muuttivat 1947 keväällä Korvensaareen, Hämytsaaren naapuri in. Siellä syntyivät nuoremmat sisarukseni: Ulla, Enni ja Irja sekä Olli. Isäni ansaitsi elantonsa hevosrekiä, kelloja korjaamalla, leikkaamaila miesten hiuksia, suutaroimalla rukkasia, tal lukoita ja hevosva ljaita sekä laittamalla varsia kumiteräsaappais iin, jotka silloin olivat yleisiä työja lkineita.
Veikko-setä rakensi talon Nopolanniemelle, jossa asui vaimonsa Sirkan ( o.s. Arokallio) ja sisarensa Tildan kanssa muutamia vuos ia. Heillä ol i navetta ja karjaa. Veikko teki kirvesmiehen töitä. Hänellä oli Pylkkäsen Juhanin kanssa yhte inen tiiliruukki Vatascnsalmessa . Veikon muutettua perheineen Mikkeli in töiden perässä, hän rakensi Pitkälahdentien varteen ( Kui van iemelle) mökin, jossa Ti Ida-täti sitten asui, kutocn ja kehräten kylän naisille.
August-setä asui Suoponsaaressa perheineen. Vaimo Tilda (o.s. Kilkki) ja lapset Vieno, El li, Heikki, Pentti ja Arja.
Kusti 1 Ia oli paja. jossa hän mm raudoitti isäni ni kkaroimat tukki- ja kirkkoreet. Suopossa oli myöskin tervahauta. Nykyään Suoppo on peri kunnan kcsäkäytössä.
Albinin lapsista Matti jatkaa tilanpitoa vaimonsa Ai lan (o.s. Lampinen) kanssa . Heillä on kolme rytärtä. Kaisa on naimisissa Helsingissä, ja Riitta ja Katariina opiske levat vielä. Matti on mukana kunnallispolitiikassa, ja on ollut valtuutettuna ainakin viisi vaalikautta. Aila on aktiivisesti mukana jätjestötöissä. Ka~janhoidon ohella he ovat panostaneet myös matkailuun. Maaseutukes-
Aino Venäläinen ja Vieno Pulkkinen saatlamassa sotapoikia Juhani f~vlkkästä ja Veikko Noposta Mikkeliin. MaLka tehtiin polkupyörillä. Vienon pyörä oli menomatkalla rikkoutunut, ja Veikko hankki miesten pyörän Armas Pyrhöseltä, millä Vieno siuen ajoi kotiin. (Huom! Pyöräi~vvaatefu.\).
kuksen järjestämässä kolmivuotisessa "Paras matkailupiha"-kilpailussa, heidän pihansa palkittiin: PARAS MÖKKIPALVELUJA TARJOAVA PIHA"- tittelillä marraskuussa 1994.
Mirja opiskeli mielisairaanhoitajaksi, ja muurti Kuopioon, jossa avioitu i Tauno Laukkasen kanssa. Pekka perheineen on Pohjois-Suomessa.
~opolanniemen tilan omistaa nykyään entinen metsuri Eino Lauliainen. Lautiaisen perheeseen kuuluu vai mo Lydia ja poika Kaino, vanhin poika Reino asuu kirkonkyHillä. F.ino on myöskin innokas kalastaja. Monet makeat muikut on saatu häneltä. Nykyään hän on eläkkeellä. VENÄLÄISE~ MAALLA Nopolanniementien ris
teyksessä on KOKKOSEN torppa. Lapsuudessani siellä asui Anna Kokkonen, joka toimi kylän kätilönii. Anna haettiin avuksi myös kotiini Korvensaareen Ulla-sisareni syntyessä.
Annan tytär Inkeri on ompelijatar. Hän avioitui Onni Soikkelin kanssa, joka oli ammatiltaan nuohooja. 1\ykyisin paikka on Inkeri llä ja hänen lapsillaan kcsäkäytössä.
TAKKUUNIEMESSÄ asui Kalle Mutanen vaimonsa Vienon (o.s. Pulkkinen) kanssa . .1-leillä oli kolme lasta: Paavo, Pentti ja Marja-Riitta.
31
PUUHIILIÄ 1 hl.
"-· 1
Valmiatll.fa
MUTANEN & VENALAINEN llNTTO LA.
Kalle Mutasen ja Viljam venäläisen valmisramiin hiilisiikkei hin kiinni telli in rä/ laiset leimat.
Kaileila oli Venäläisen Viljamin kassa yhteinen lotja ja hiilimiilu. Nykyään Takkuuniemeä isännöi Pentri perheineen.
LAPPALAA on aikoinaan isännöinyt Oskar Kilkki vaimonsa Miinan (o.s. Piekäincn) kanssa. Lapsista Otto oli na imisissa Toinin (o.s. Ukkonen) kanssa. Otto kaatui sodassa. Kalle muutti Pi eksämäelle poikamiehenä. Tilda oli naimisissa August Noposen (Suopon Kustin) kanssa. Juhana oli naimisissa Hiljan ( o.s. Penttisen) kanssa. Eino kaatui myös sodassa. Aini muutti Haukivuorelle. Ilmari on naimisissa Väärämöisen Maijan kanssa. llmarilla ol i Ki lkissä kasvihuoneet, hän on puutarhuri, jota harrastusta hän nykyisi n jatkaa Vatasensaaressa luomuvi ljelijänä. Hilja ja Ilmari ol ivat aktiivisia raittiusseurala isia. Hilja to imi mm. useita vuosia seuran sih teerinä.
Ilmarin jälkeen Lappalan-tilaa ovat hoitaneet Uuno ja Aune Lampinen ostettuaan tilan itselleen. Uuno on ollut kova rahtimies ennen Lappalaan tuloaan, Aune taas ompelija. Nykyään he olivat eläkkeellä ja lapset ovat maailmalla.
Lapppalaa koskevar riedor amoi Juhana Pylkkänen.
Ht:UHTISEl'i Pylkkäsistä muistan 1940-1 950-lukujen taitteessa "Ukko-J ussin"' , kuten vanhaa isäntää kutsuttiin. Hän oli toprakka talon isäntä, ja piti ohjat käs issii loppuun asti . Voimakas persoona kun oli , Hannon Liljan kuuliaisiinkin hän oli karauttanut valjastetulla härällä. "' lluuhtiscn murnmo" Ida-emäntä, touhusi tuvassa ja navctall a apunaan van himman poikansa vaimo Aino, joka on Nopolan tyttäriä naapurista. '\uorimman pojan Veikon avioidurtua Rasan Ai lin kanssa taloon tuli kolmaskin emäntä. Tytär Hilja-Maria ol i ennen sotia avioitun ut Albin !'\oposen kanssa. Tytär Helvi avi oiduttuaan Tannisen kanssa muutti pois Anttolasta.
Juhan i rakensi itselleen talon Yli-Aholle entisen Lauri Forss in paikalle, ja meni naimis iin Toivakaisen Helvin kanssa. Juhani on kyl ällä tunnettu taitavana puuseppänä ja kirvesmiehenä. Vanha Forss in talo toimi verstana. Yli-Aholla Juhanilla on saha, jossa monet kyläHiis-
32
ten puut ovat muuttuneet kotitarve-laudoiksi . He lvi on jo edesmennyt. mutta kudontapiiri, kuten koko kylä, muistaa hänet lupsakkana, sovittelevanaja hyvänä ihmisenä. lieidän poikansa Hannu korjaa autoja Anttolassa ja kasvattaa hevosia. Tyttä ret Ulla ja t:: lla ovat poissa kotoa, joten Juhani asuste lee yksin Yl i-Aho lta.
Lauri oli taitava hirsien piiluaja. Lauri ja Aino muuttivat ki rkolle eläkkeelle päästyään. Siellä tätini elelee yksi n Laurin kuoleman jälkeen. Lapset Irma, Markku ja Ella.
Veikko oli taitava käsistään. Hän toimi kiisitöiden opettajana Pitkälahden koul ulla. 1960-luvulta lähtien Veikko on ison osan aj astaan istunut traktorin pukilla, auraillut kirkonkylä läisten lumet. ja hoitanut siinä sivussa omat työt. autellut tarvittaessa naap ureitakin. '\ykyään Veikko ja Aili ovat e läkkeellä. heidän nuorin poikansa Pekka jatkaa tilanpitoa. Toinen poika on llelsingissii. Mistä lienee tullut tuo Huuhtinen-nimitys l(yliiläisten suuhun, kun talon nimi on oikeasti Piekälä.
PIEKÄLÄl'i PELLON.PÄÄSSÄ asuivat Kalle ja Manta Lampinen perheineen. Uuno on Lappalassa ja Tauno muutti Mikkeliin. Toivo asui kotimökissä vaimonsa Vilman ja lastensa ka nssa.
Sirpa ja Keijo asuvat kirkonkylässä, Hilkka ja Marjatta ovat muuttaneet pois Anttolasra. Nykyään ti lalla asuvat Vi lma ja avomiehensä Erkki Laaksonen.
1 KOLASSA, joka sijaitsee vanhalle koululle menevän tien vasemmalla puolella, asui tinuri Kal le Narinen vaimonsa kanssa. Heillä e i ollut laps ia . Naristen jäl keen tilan omisti Lauri Pohjolainenja vaimonsa Aini . Lauri oli vahvasti mukana kunnalli spol itiikassa . Laurin ja Tiusasen Olavin ansiosta Pitkälahdelle saatiin uusi koulu, entisen tuhoutuessa tulipalossa. jonka ukkonen sytytti elokuussa 1961.
Aini oli koulutukseltaan karjakko. joten kyläläiset saivat häneltä asiantuntevaa apua eläinten ongelmissa. Laurin ja Ainin jälkeen Timo jatkoi tilan pitoa m uutaman vuoden, myyden sen sitten Arto ja Eila Kellmannille.
Kellmannit ovat aloittaneet tilalla luomuviljclyn. Lapsia heillä on Atte, Alina ja Aatu.
IKOLAl'iHARJULLA asui Albin Laamanen vaimonsa Sclman ja tyttäriensä Liisan, Lempin, Lainan ja Leenan sekä poikansa Laurin kanssa. Lauri menehtyi sodassa. Laina avioitui Ouo Pu lkkisen kanssa Hii denmaallc. Leena mentyään Iitriin kodinholtajaksi löys i sieltä elämänkumppanin . Liisa av ioitui Juvalle. Lempi men i naimisiin "li ilo Leistin kanssa . He asuivat koulun lähellä, entisen Hanna Härkösen paikal la. Niilo rakensi sinne uuden talon, mutta appensa kuoltua he muuttivat taka isi n kotitilalleen. Lempin ja Niilon lapsista Marjatta on Ristiinassa perheineen. Orvokki avioitui Seppo Parkkisen kanssa Yl ivede lle. Paavo asuu äitinsä kanssa ja tekee puusepän ja kirvesmiehen töitä tarvitsev ille.
SEILASSA asui Albin Pylkkänen nuoremman tyttärensä Aunen kanssa. Vanhin tytär Kaarina ja hänen miehensä Seppo Louko olivat molemmat aktiivisia raittiusseuralaisia. Seppo oli hyvii niiyttelijä esiintyen monissa näytelmissä. He muuttivat Mikkeliin. Anja avioitui Auvisen Teuvon kanssa. he muuttivat kirkonky-
Hille. J\une avioitui t\·1atti Pyyn kanssa. Ja he jatkavat tilan hoitoa . Karjanhoidon lisäksi he ovat perustaneet marjatarhan. Matti on osallistunut aktiivisesti järjestötoimintaan. Heidän lapsiaan ovat Jorma. Anu ja Anne. Aune toimii maa- ja kotitalousnaisissa ja on ollut kirkkovaltuuston jäsen.
VI YLLY JOELLA Nopolan torpassa asuivat lapsuudessani Kalle Avelin, Tilda Lampinen ja hänen poikansa Reino Lampinen ja Reinon vaimo Panja, jonka Reino oli löytkinyt sotare issullaan Aunuksesta.
Muistan kun Panja kävi possakkaa (vuokraa vastaa n suoritettu työ) tekemässä Nopolassa. Koko naisväki pesi tuvan juuriharjojcn, huosirnien ja rätti en kanssa, rnäntysuovalla laipiosta lattiaan saakka. Lattian taisivat oikein hiekalla jynssätä puhtaaksi. Si lloiseen pesutapaan kuului, että lattia viimeksi huuhdottiin ilmivedellä, äm päristä vain heitettiin vettä pitkin lattiaa, -ei sitä hiekkaa muuten saanut pois. Si ll oin talot rakennettiin kivijalan päälle, ja sillanalus jäi auki, "kissankotoista'' pääsi tuulctusi lma rakennuksen alle, joten vesi kuivui sie ltä nopeasti. ·
Lapsia Reinollaja Panjalla oli YJyllyjoen aikaan Eino, Pentti (hukkui ~1yllyjokeen talvel la), Anja ja Timo.
uoremmat lapset syntyivåt lliidenmaalla, jonne he myöhemmin muuttivat.
H~l~E~LAH DESSA oli Nestori Montosen torppa. S1ella asmvat Korhosen Albin ja Tyyne. Lapsia heille syntyi vii ~ i , Jouko, Sirkka, Marj a, Helli ja Senja. LapSista MarJa (nykyisin Auramo) on pitänvt Pitkälahden hii htomainetta yllä kansainvälis illäkin 'hiihtoladuilla. Nykyään mökki on autiona, Tyynen muutettua Puumalaan.
PELTOLAHTELASSA . "eitvuorcn juurella asui Albin Lahtinen vaimonsa Alman (o.s. Noponen) kanssa. Heillä ei ollut omia lapsia. Alman sisarpuolen poika Mauno Pulkkinen oli heitä auttamassa. Mauno ajoi rahtia ja avioitui Markkasen Maijan kanssa. Heidän muutettuaan Mäkrämäkeen Rasankylälle, Reino Lampinen muutti Myllyjoelta Peltolahtclaan. Siellä syntyivät ll elena, Matti ja Lasse. Nykyään Pan ja asuu siellä yksinään.
HAKANIEMESS . .\ asuivat Leevi Markkanen. vaimo Ada sekä lapset Aino, Maija ja Eino. Eino oli merimies ja muutti eläkkeelle jäätyään kirkonkylälle. Paikka on ol lut autiona.
HllDENl\IEMESS . .\ asuivat Viljo Pylkkänen ja hänen vaimonsa Aino ( o.s. Markkanen) sekä lapset Reijo, Veini, Vei.kko, Sinikka ja Pirjo, Viljon äiti Emma ja velj et ErkklJa \tlatti. Nykyään paikalla asuvat Matti ja Veini .
lKOLANl\IEMESSÄ, jota Kantturaniemeksi kutsutaan. asuivat Viljam Ikonen ja va imonsa Hilda Maria (o.s. Leppänen) ja lapset Rauha ja Taisto sekä Viljamin sisar Ida. Taisto ol i innokas järjestöihminen ja 1940-60-luvuilla hän osallistui NKL:n eli Nuoren Keskustan Liiton toimintaan omalla kyläl lä, sekä myös Etelä-Savon piirissä. Raittiusseuran toiminnassa hän oli sisarensa kanssa aktiivisesti mukana .
Rauha toimi maa- ja kotitalousnaisissa. Taisto asuu nykyään \lfikkelissä ja Rauha avioitui Korhosen Vei kon kanssa Siltalahteen. Entinen kotiti la on tyhjillään.
Nuorisoseura Kalevan Nuoret. Keskellä opettaja Ada S)11:jii 1 ä i nen.
KUKASSALOSSA asuivat enoni Kusti Syrjäläinen ja hänen vaimonsa Elsa ( o.s. Hu lkkonen) sekä tyttäret Maire, Airi ja Raija. Maire av ioitui Jyväskylään~ Raija Puumalaan ja Airi Erkki Ran talaisen kanssa Sauko~lsaloon, jossa heillä on Rantaharju-lomayritvs. Nvkv-ään Kukassalo on kesäasuntona. - - '
PIHLAJASALON Hämä läisistä muistan herastuomari Aaro Hämäläisen Acta-vaimonsa, heidän tvttärensä Annikin ja Ainon. Liisa oli muuttanut jo p~is . Aaronjälkcen talon pitoajatkoi Aino miehensä Eino Juutilai~cn kanssa. Nykyisin tilalla asuu Aino poikiensa Pertm Ja Markun kanssa. Tytär Hilkka on naimisissa Mauri Syrjäläisen kanssa ja toinen tytär on muuttanut muualle.
SYRJÄLÄISESSÄ asuivat lapsuusaikanani isoisäni August ja mummoni Hi lma (o.s. Hämäläinen) ja tädi t Ada, Eli na sekä Alpo-eno ja hänen vaimonsa Meeri (o.s. Purhonen) ja heidän poikansa Mauri ja Ri sto. Aino-täti oli avioitunut Juvan puolel le Roikoseen. Ada toimi monet vuodet Kalevan nuorten vetäjänä Pihlajasalossa . Nykyisin tilalla asuvat Mauri ja Hilkka sekä heidän lapsensa Tiina ja Antti. ·
LElKKAASTA m.uistan Einarin ja hänen veljensä lapset Martin ja Eevan. Eevan kanssa usein leikittiin mummolassa käydessäni.
PITKÄPOHJANLAHDESSA asuivat ~cstori Montonen ja hänen va imonsa Ida (o.s. Leikas). Heidän tyttärensä Marjatta, Anja ja Elli olivat lapsuuden leikkitovereitani. Nestorilla oli kyläkauppa. Nykyään tilalla asuu heidän poikansa Matti.
·~OlCH~ja 11 ki hlapareja. n7semma 1 la Eli I!G 0. s. Leikas ja .Sulo Mantonen, oikealla Eino Juutilainen ja Aino o.s. Hämäläinen. ·
33
AINO KAKKONEN
Vantti Vantin Venäläinen on tyypillinen talonpoikais-talo, näkymät Saimaan Kojavcdclle ovat erittäin kauniit. Pinta-alaa oli ennen viimeistä veljesten kesken suoritettua jakoa n. 200 ha. Aadam (s. 1861) ja 1 ida \tfaria (o.s. Tirronen) olivat muuttaneet Pitkälahteen Juvan MaaraJan kylästii. Heille syntyi yhdeksän poikaa, joista seitsemän eli aikuiseksi. Johannes (s. IHH7) aviossa Annan (o.s. Rasa) kanssa. Otto (s. 1889) aviossa Ida Kokkosen kanssa. Aadam (s. 1894) ei naimisissa. August (s. 18961 aviossa Toinin ( o.s. Ukkonen) kanssa. Viljam (s. 1898) aviossa Iidan ( o.s. Mutanen) kanssa. Eedvan ( s. 19021 ei aviossa. Albin (s. 1905) ei aviossa.
Juho muutti Vantista avioliittoon mentyään. heille synty kuusi lasta. joista on elossa kaksi. Otto emäntineen kuoli nuorena, heillä oli kolme lasta. elossa enää yksi. Kerrotaan, että Otolla oli erittiiin hyvä päässälaskutaito. Hän oli saanut jotakin kaupallista koulutusta ja toimi liikemies Heikki lssakaisdla pomona sekä mm. lainaj:yvästön hoit<~jana. August oli räätäli. hänestä enemmän toisaalla tässä kirjassa. Viljami oli Anuolan kunnan luottamustehtävissä useita kymmeniä vuosia. Mainittakoon, että tilintarkastustchtävät kunnassa, yhdistyksissä ym. lankesivat Viljamin tehtäväksi.
Vantin asukkaiden kohdalla 1920-luvun loppupuoli oli hyvin raskasta aikaa. Talon sukulaismiehen muutettua Amerikkaan, hänen vaimonsa II anna jäi Vanttiin parantumaan. Hanna sairasti keuhkotautia (tuberkuloosia). Hänen lisäkseen kuoli muutaman vuoden sisällä isä Aadam, Otto ja hänen vaimonsa lida Maria, ja poJat Aadam ja Albin.
Juho oli jo pois kotoa. Vanhaemäntä lida ja August olivat ainoat, jotka eivät sairastuneet. Viljami, Eedvart ja Oton lapset paranivat. Siihen aikaan ei ollut minkiiiinlaista hoitoa keuhkotautiin sairastuneille. Kaikki he sairastivai ja kuolivat kotona. Kukaan ei käynyt edes lääkärissä. Talossa oli aina yksi kamari sairaammalk ovet toisiin huoneisiin oli tilkitty himapaperin avulla. Varhaislapsuuteni muistikuviin kuuluu myös riihi, jossa vainajia säilytettiin hautajaisiin asti. Keuhkotauti oli siihen aikaan hyvin pelätty tauti, on hyvin kuvaavaa miche:1i kuvaus kymmenien vuosien takaa: He menivät maantietä pitkin rekipelillä sukulaispaikkaansa Vantin ohi (talosta on tielle n. JOO m). niin heidän äitinsä sanoi talon kohdalla ''Pitäkää rättiä suunne edessii, clekä henkittäkkec, ruossa talossa on keuhkotautisia!"
\1yöhemmin Augusti, Eedvartja Oton lapset muuttivat pois. Viljami jäi perheineen kotitilalle. lläncllä on neljä lasta, joista vanhin poika :\1atti vaimonsa Leenan kanssa jatkaa talon pitoa.
34
PENTTI JORMANAINEN
August Venäläinen - räätälintöistä raittiusseuraan
Pitkiilahdenkylän elämänmenossa oli täysin pur_1e111 mukana myös räätäli-maanviljelijä August Venäläinen. räätäli, opintokerho-ja raittiusmies parhaasta päästä. Hän syntyi seitsemän veljeksen joukkoon Vantin taloon 19.4.1886.
August Venäläinen paneutui riHitälintöihin jo siinä vaiheessa, kun Suomi kuului suuriruhtinaskuntana Venäjään. Jo näihin aikoihin Pitkälahden kylällä elettiin vilkasta henkisten kulttuuritoimintojen aikaa. Kylällä oli oma koulu :\opolan talossa.
Näin kyläkunnan piiristii löytyi hyvä ja antoisa maaperä myös opintokerhon ja raittiusseuran perustamiseen. Näin August VenäHiinen joutui. kuin itsestään mukaan kylän kulttuuritoimintojen kärkijoukkoon.
Kylän toiminnoissa alkoi aikakausi, jota voidaan pitää vireimpänä koko kylän historiassa. Nykyään Mikkelissä asuva, entinen pitkälahtelainen puuseppä-kirvesmies Veikko Koponen muistaa vielä hyvin ne ajat, kuinka vilkasta aikaa kylässä elettiin tämän vuosisadan alkuvuosikymmeninä.
Pitkälahdelle perustettiin opintokerho ja raitriusseura, joka sai nimekseen Toivontähti. 1\ämä seurat yhdessä pitivät yllä monia ihmistä kehittäviä harrastustoimintoja. August Venäläinen oli ensimmäisten joukossa vetämässki ja johtamassa opintokerhon ja raittiusseuran toimintaa.
Ja mitäpä se toiminta siihen aikaan olisi voinut olla muuta. kuin näytclmätoiminraa, piirileikkejä, kuoroharjoitusta ja rekiretkiä talvisin. Voimia purettiin myös urheilukentän raivausröihin, eikä sekään valmistunut tyhjän pantiksi. Urheilukentällä järjestettiin monia kilpailuj:• .. joihin osallistui pitäjän nuoria useista kylistki.
Opintokerhon vetäjänä toimi monia vuosia Pitkälahden koulun pitkäaikainen opettaja Tyyne Pyrhönen. liän johti ja harjoitti laulukuoroa. lausuntaryhmiä, neuvoi ja opasti. Hän oli kansankynttiHi, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Riiätälöintiä myöskin naapuripit~iässä
August VenäHiincn teki räätälintöitä ihan nuoruudestaan saakka. Vaatteita syntyi Augustin koronaja räätälin palveluita tarvinneidcn asiakkaiden kodeissa eri puolilla Annolan pitäjiiii.
Räätiilöintimatkat suuntautuivat myös pitäjkin ulkopuolelle. kun Anttola ja Pitkälahden kylä raJoittui emäpitäjå Juvaan. Erityisen antoisia olivat räåtälöintimatkat Juvan Pihlajasaloon, jossa August Veniiläincn oli neuloincen ja lankoinccn tervetullut taloon, kuin taloon. Riikitkilöintiä löytyi myös Koikkalan kylän taloista.
Veikko !\oponen mui::;raa, että Augustilta syntyi mo-
nen miehen vihkipuvut, paidat, ajorekiin rekiryijyt niin hyvin , että työn jäljestä ei löytynyt nokan koputtamista.
Räätälintöissä August Venäläinen oli "kaikkiruokainen", kun petivaatteer, sukat ja villapaidat, sekä villahousutkin tuli valmiiksi ammattilaisen otte in.
Veikko Noponen muistaa kaihoisi n mielin August Venäläistä hyvänä ja aina auttamaan valmiina ihmisenä, joka ei tehnyt itsestään numeroa. Hän oli ihmisenä avarasicluinen, joka piti läheistä kanssakäymistä naapuriensa kanssa elämän rikkautena.
Räätäl i /\ugust Venäläinen ol i todellinen monitoimi-ilun inen, joka teki aina mielellään kaikkia niitä töi tä, joita eteen sattui . Ahkeran mi e lenlaadun ja kätevyyden lahjat saanut kansanmies e i rakennellut koskaan ympärilleen korkeita kynnyksiä.
Näin hänen hyväntahtoinen, leppoisa ja rauhallinen olemuksensa on jäänyt pysyvästi hänet vielä muistavien vanhojen pitkälahtelaisten mieliin.
RAUHA PYRHÖNEN
Nestori Montosen kauppa Pihlajasalossa
Kauppa oli perustettu 1930-luvun alussa. Myytävänä oli ruokatavaroita, kenkiä, vaatteita ja polttoaineita (valopctroo lia, mobilia ja polttoö ljyä).
Nestorilla oli ensimmäinen moottorivene Pihlajasalossa. Paatti oli omatekoinen ja moottorina Wikström.
Vieno J4utcmen leivämeossa.
Pirkälahden pitokokki Manta Teitlinen (eturivissä toinen vasemmalta) apulaisineen.
Kauppatavarat kuljetetti in laivalla Ukonvuoreen, josta omall a moottoriveneellä Luonteria pitkin omaan rantaan . Hevosella tavarat rahdattii n kauppaan, jonne matkaa rannasta oli n. 300 metriä. 1930-luvun loppupuolella tavaran saanti alkoi olla vaikeaa maailmansodan enteillessä tuloaan.
Vuonna 1937 Turisti-laiva upposi Ristiinassa , mutta siitä saatiin pelastetuksi tavaraa kauppaan. Turmassa koitui peltikaskankainen rinkelisäkki erään ihmisen pelastukseksi, siitä pitelemällä hän kesti pinnalla. (Nokkosista kudottua kangasta nimitettiin poltikaskankaaksi). Ristiinan lääkäri antoi pelastuncille konjakkiryypyt ja se kyllä kelpasi absolutisteillekin .
Sodan aikana kauppa piti sitten lopettaa tavarapulan takia.
lida Mantonen, Nestorin va imo. kertoi tämän jutun muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa.
VIENO MUTANEN
Karjanhoito Karj atalous on keh ittynyt roimasti entisaikoihin verrattuna. Onhan se tosin ymmärrettävääkin, koska kaikki muukin on mennyt eteenp~iin . .Jos 50-60 vuotta sillen olisi sanotru mitä nykyisin on, ni in harva, jos kukaan olisi sen us konut.
Kesäaamuisin oli ensiksi lähdettävii "lehmi in" eli etsittävä lehmät metsästä. Usein siihen kului parikin tuntia, joskus lehmiä ei löytynyt ollenkaan. Ne tuotiin karjapihalle, johon oli varattu "kiehukc". Se koostui tuoreista luonnonheinistä, jauhoistu ja lämpimästä vedestä. Joissakin taloissa kuten -opolassa, Kilkissä, Venä läisessä ja Huhtisessa lehmät olivat saaressa. Silloin lypsäjien täytyi soutaa veneellä saareen, etsiä ja lypsää lehmät siell ä.
Lypsyn aikana kärpästen hosiminen oli lasten työtä. Samalla lauletti in myös lypsylauluja. Es imerkiksi Hintun Eetlan laulu:
Minii se ~vpsää /oro ttelen, lorolfelen, torottelen. tai F:n minä lypsä härkäpoikia, enkä lehmiä mahoja. r:nkä mä riijaa sellaista poikaa, jolla ei ole rahoja.
35
Kun lypsy oli lopussa, lähtivät lchmär omia aikojaan takaisin metsään. Sama toistui tietyst i illalla.
Ta l velle~ kenjan hoito oli paljon han ka lamp<:w kuin kesällä. "\"av~tat olivat hyvin pimeitä ja valonavain öljylyhty. Ruoat lchmille oli kannellava kontilla. Kesäistä kiehuketta vastasi talvella apc. Se tehtiin ruumeni sta, olkisilpusta, jauhoista ja haudutetti in kuumassa vedessä. Kuivia he iniä täytyi pitää tarkasti, koska myöskin h~vosct tarvitsivat niitä. /\ luksiksi hakatli in havuja
.J<I I"ISUJa.
Koska ei ollut keinosiementäjiä. lehmiä jouduttiin käyttiimään naapurin sonnin luona. jos ei ollut sonnia omasta takaa.
Ennen separaatin keksimistä maito säi lytettiin puuastioissa e li puupytyi sä. \1a idon piimillyä kuoriniin kerma päältä pois ja si itä kirnuttiin voi ta. K i rnuttaessa ::;yntyi voin lisiiksi kirnupiimää. Piiminccstä maidosta tehti in kokkoja. jotka pirteytettiin uuni ssa ja syötiin il lallisena.
Puupyttyjen pesu oli raskasta työtä . Ne pestiin hiekall a ja tuohesta tehdyllä huosialla. koska silloin ei ollut pesupulvcreita. Joskus pyttyyn laitetti in kichuvasta vedestä ja katajasra tehtyä kcltajavcrtä, jotta pylly säilyisi puhtaana ja hyväntuoksuiscna.
Lelunien ohella oli joka talossa myös lampaita. Ke~äisin lehmät uitettiin ja lampaat vietiin veneellä saareen, jos siihen oli mahdollisuus. Lampaat käytiin keri tsemässä j uhannuksen aikoihin sekä Laurin päivän paikke illa e lokuussa, sillä vanhan kansan sanonraha n kuului "Laur lampaat kcrissöö''. Juhannuksen aikoina tehtiin tupposia lampaiden talviruoaksi . Ne tehtiin lehtipuiden oksista ja kuivattiin. Ne muistuttivat paljon vastaa, mutta olivat paljon suurempia. Kun lampaat olivat syöneet tupposista lehdet. hakattiin oksat lehmille aluksiksi.
KYLLI PENNA~EN
Lehmien haku Ennenvanhaan eiviit lehmät syöneet kesällä hcinäpellossa, vaan ne etsivät ravintonsa ta lon metsistä. Kaikki pelloilta saatava vähäinen heinii korjattiin talviruokintaa varten heinälato ihin
Aamulypsyn jälkeen lehmät ajettiin metsään. Sieltä ne eivät palanneet itsestään iltalypsyllc, vaan ne piti hakea. Tämä hakeminen kuului lasten ja nuorten tehtäviin . En muista, että si itä olisi koskaan riidelty, kuka kulloinkin oli velvo llinen lähtemään le lllnien hakuun . Tehtävii ei ollut helppo , kun metsät olivat laajat ja mäkiset.
Jo kotimäeltä kuulosteltiin. missä mahdollist:sti kil kattaisivat lehmien kellot. Oli harmillista, jos joka puolella kuului vain käen kukuntaa. U:>eimmiten kiersin maat aina samaan suuntaan: lammelle , Väi::;äsen torp<!ll t: . Lajuun, Rauanlahteen. Hiskin torpalle ja lampien rantoja takaisin kotiin. Tältä reitilt~i ne lehmät taV<Jl!iscst i löytyivät.
Jokaisella ammulla oli nimi. Välillä huudeltiin HeJunaa, Kaunikkia, Ilonaa tai llcrttaa. Jos ruokaa oli run-
36
saasti , pysyi koko katj a yhdessä. Mutta jos heinää oli niu kasti tai sää oli kuuma ja paarmoja oli paljon, juokse nre livat lehmät eri suuntiin ja hakije~ sai vain osan karjasta kcrra II aan kotiin.
\1uistan laule lleeni polkuja kulkiessani, vaikka minulla -:i ollut erikois~n hyvä lauluääni. Sama laulu taisi tulla lauletuksi useamman kerran pcrätystcn .
Teiden risteyksessä täytyi kyllä joskus sylkä istä kiimmcnpohjaan ja to isen käden etusormella läiskäten ky~yä, että missiipäin ne lehmät taas makaavat kyiHiis inä. Kuumalla ilmalla ne saattoivat s~.:isoa Saimaan rannalla vedessä märL·htimässä niin hiljaa, ettei yhdenkään kellon ääntä kuulunut. Silloin oli vaara, että etsijä meni ohi .
\fuistan kuinka kerran lehmien ha kumatkalla puhkesi kova ukoni lma. Olin ottanut seuraksi minua 6 v nuoremman pikkuisen ltjan. Taisimrne molemmat olla peloissamme läp imärkinii tarpoessamme. Yritin viilil lä kantaa lrjaa selässänikin. ellei häntä olisi niin kovin itkethinyl.
Joskus saattoi käydä niin, ertä lehm~it menivät itsekseen kot iin j<J etsijä harhaili epätoivoisena pitkäänkin. Kyllä niink in kävi joskus, että lehmän hakija tuli kie rroksen turha<Jn kuljettuaan kotiin katsomaan. olivatko lehmät tulleet itsekseen ja sai lähteii !yhdyn kanssa niitä uudelleen etsimään.
Kotiin ajaminen ei yleensä tuottanut vaikeuksia. \ 1uistelen, että niillä lehmillä oli oma arvojärjestykscnsä: ensin vanhat isokelloiset. sitten keski-ikä iset ja vii meisenä hiehot (tai sonnit),jotka eivät tahtoneetjaksaa pysyä polulla, vaan poikkeilivat puolelta toiselle.
Karjan kotiuduttua paimenm tehtäviin kuului vielä kärpästen hosiminen lypsyn aikana.
"\'yt yli 40 vuotta myöhemmin, si llo in kun käki kukkuu ja tuomi tuoksuu. tulee voi ttamaton halu lähteä "toivioretkclle" niille samoille poluille, eikä yhtään haittaa, vaikka useampikin käki on yhtäaikaa äänessä.
A Nl\"A NOPO.l\.EN
Lehmien laiduntaminen Kirjoitan tähän lehmien laidunramisesta 50 vuoden takaa. Olin Nopolan miniä. \1iehcni Vi ljo oli sotahommissa. Vi ljon siskon Tildan kanssa hoidimme lehmät. :\e vietiin metsälaitumelle Korvensaareen. Se lehmien kuljetus oli sellaista. että lehmät vietiin Venäläisen. /\lbin Laamasen, Pyrhösen. Juho Venäläisen ja Ka lle Kolehmaisen maitten läpi Kilpisalrneen, jo::;ta kah laamalla yli ja niin siHi oltiin Korvensaaressa. Lehmät tuli vaan perässä, kun niitii nimeltä huuteli.
Lehmien lypsämincn kävi. kun soudettiin tervaveneellä Kalliorannasta Kojaveträ pitkin aamuin ja illoin Korvensaareen. Nopolassa oli 40 litran ton ka, mihin ma ito laitettiin ja soudetti in Kalliorantaan. Viljo teki polkupyörän pyöri in laatikon ja aisat, millä vietiin maito !\opolaan. Siellä separoitiin kerma pois. Kurrista piimitertiin kokkclia. mikä sirten pantiin uuniin leivän paiston jälkeen niin , ertä siitä lähti hera pois. Kokkelia laitettiin kirnupiimän sekaan ja käytetliin ruokajuomana.
J804 ' .18)6
J6)6· J862 166~ .,~ l866•J994
'~·JC)IJ ~.14 ·19~ 19J.6 ·J911
m~ ·
c--:-. .il1mön Qsimerril!is~n Yiintymyfscm fobfontuun on Guomctn maan•
'l.Jilj~liJÖtn o.mmatillin<Zn \ärjQstö JoCQnt_lut jo on vaatimattomana tunnus ' tufs<Zna tö.män subun SUUNSto robin,fotiseuöunja isänmaanro.ftaub<tsta
--~~ antanut tilo.n nyfljisdfq omistajalle muistot~i tämän
. ~um~lPaS\~~BS21~ ..
Nopolan li/alle annettu kunniakirja vuodelta 1988.
Korvensaaren asuttaminen Vuonna 1946 1opolan Albin j a Viljo o livat sopineet, että purkavat sellaisen jatkorakennuksen, joka o li Nopolan rakennukseen tehty ja missä oli pidetty kansakoulua. He toivat hirret Korvensaareen ja niistä saatiin sauna ja aitta. Sitte n he kaatoivat hirret, joista tekivät asuinrakennuksen. Pylkkäsen Lauri veisti piilun kanssa hirrer. Veikko Noponen ja Viljo sekä Juho Pylkkänen rakensivat tämän asuinpaikan.
Muutimme tänne Korvensaareen 2.6.1 947 ja asuimme saunassa. Tänne tuotiin kaksi lehmää. Svksvllä lehmiä pidettiin aluksi liiterin nurkkaan tehdy~sä ~<;ammalilla ja laudoi lla tukitussa suojassa. Rakentajat valmistivat tuparakennusta ja sitten alkoi navetan teko. Siinä oli mukana miehiä tältä kylältä k uka omilta tö iltään kerkisi ja joulukuussa he kattoivat päreillä navetan. ~1arraskuun lopulla saatiin uunin tekijä ja niin päästiin j ouluksi tupaan asumaan ja lehmät pääsivät navettaan.
Viljo teki tupaan ison pöydän j a sen eteen penkin . Nopolasta tuotiin valmiiksi leivottu leipä ja sen jälkeen leivotti in tää!Hi, kun saatiin uuni valmiiksi.
Viljo kuokki aitan taakse suokuokalla ensimmäisen pellon.
Vuonna 1948 kaskettiin salmen pelto, joka äestettiin risukarhilla sekä ostettiin hevonen ja Viljo teki omatekoisen aatran kyntämistä varten.
Viljo Noponen ja Albin Lahtisen Piku Kwjalan maisemissajatkosodan aikana.
37
RAIMO AUVINEN
Muistikuvia Hannon sukutilan vaiheista
- 1800-luvun a lkupuole lla Mats Laurinpoika ja Stina Noponen
- 1800-luvun loppupuolella Johan i\oponen j a vaimo Eva Stina, o.s. Reponen
- 1900-luvun alkupuolella Otto Noponen ja vaimo, o.s. Pyykkinen
- 1900-luvun puolivälissä Kustaa Vi ljam Auvinen j a vaimo Lilja Elviira o.s. Noponen.
Heidän jälkeensä Tuomo Auvinen, edellisen poika. Nykyään ti Ia on vapaa-ajan asuntona.
-vuonna 1956, vesijohtotöitä tehtäessä, paljastui vanhan navetan pohjalta puisia vesijohtoputki a, vanhat ihmiset eivät muistaneet, milloin näitä o lisi käytetty.
-pihamaalle viemäriojaa kaivettaessa löytyi noin 70-80 sm syvyydestä kivimuuria, aivan kuin olisi ollut rakennuksen pohjaa?
- vuonna 1964 läheisellä suolla oj aa te htäessä paljastui noin 80- 100 sm syvyydeltä palamisj ätteitä,vanha nuotiopaikka?
-Nykyisen ta lon kamarin seinät on tasattu jollain saviainec lla j a maalattu käsinkuvio ita koko seinän alueelle.
EEVA PARKKINEN (O.S. HÄ YRYNEN)
Viljan tie pellolta .t · · j auhovakkaan
Vilj at leikattiin s irpillä lyhteiksi, j o tka s idottiin ja kuhiloitiin. Annettiin kuivua pellolla viikosta kahteen. Sen jälkeen viljat kuljetettiin ri iheen (kotonani , jossa ei ollut hevosta , lyhteet ka1mettiin), missä ne ahdettiin parsille kuivumaan . R iihtä lämmitetti in kaksi vuorokautta, jonka jälkeen ahos puiti in varsto illa . Jyvät e ro tettiin ruumen ista käsin viskaamalla, j oka tehti in siten, että viskaaja seisoi riihen nurkassa ja heitti ruumennosta koht i vastapäistä nurkkaa, jollo in jyvät painavina lens i kauemmaksi ja ruumenet jäi välille. Sitten jyvät seulotti in niinestä valmisten1lla seulalla. Viskaaminen oli miesten työtä j a seulominen naisten . Tämän jälkeen jyvät kannettiin vilj a-aittaan, j oka oli erillään riihestä pa lovaaran takia.
Seuraava vaihe viljan tie llä oli jauhatus. Kod istani my llymatka tehtiin kesällä veneellä. Jyvät kannetti in rantaan. matkaa ol i runsas kilometri. Säk in koko riip pui kantajan koosta ja voimista. Venematkaa oli noin 10 kilometriä Kokkosenlahden my lly ll e, joka tehtiin soutamalla. Myl lyrannasta jyvät taas kannettiin myllylle. Poistullessa oli samat tehtiivät päinvasta isessa järjestyksessä. Yly lly lle lähdettiin tavalli sesti 3-4 viilillä
38
Ruunalahden myl~vn rattaat. i\1yllyrakennus purettiin 1950-/uvwl lopulla. Vasemmalta: Veikko J>afomäki ja Tauno Lausama. Pentti Pilven ottama kuva vuodelta 1957.
aamulla. koska oli paljon jauhattajia ja kova jono . Kokkosenlahdessa saatiin jauhettua leipä- ja rehuviljat. Mutta ryynit ja veh näj auhot käytetti in Puumalassa tai Mikkelissä.
Meil tä myllymatka tehtiin Mi kkeliin syksyisin laivall a naapurien kanssa porukalla . Matkaan lähdettiin iltayöstä. Pienemmät laivat kuten Ahti ja Tähti ajoivat Antto la-Mikkeli väliä 6-7 tuntia j a olivat aamulla ennen 8 M ikkelissä. Satamasta jyvät vietiin vossikalla (hevosajurilla) myllylle. Jos mylläri sattui hyvälle tuulelle , saattoi jauhot saada j o samana päivänä takaisin. Jos näin ei käynyt. joutui yöpymään Mikkelissä. Jauheita ei voinut häviämisen pelosta jättää kulkemaan vartioirnatta takaisin . Meille nuorille, jotka ol imme päässeet myllymatkal lc mukaan, tämä yöpyminen oli mieleinen asia, koska s iten pääsimme ka tsomaan kaupunkia. Ja jos hyvin kävi , niin jopa elokuviin, j oka oli s iihen aikaan mahtava elämys, mistä puhuttiin kauan ja hartaasti. Tämii o li k uvausta vuosilta 1945 - 1947.
RAUHA P\:'RHÖ~EN
Pieni Hilma Pylkkäsen Juhani kertoi vaimonsa llelvin kertoneen tiillaisen ta rinan Juvalta kotois in olleesta "P ieni Hilma" HämäHiisestä.
H ilma oli ollut Korhosen kahvi lassa apulaisena ja asunut siellä saunakamarissa. lli lma o li kerran kupannut SeppäJäisen emäntää. Tämä o li meinannut pyörtyä ja karannut u los. Hilma perässä kupparin kirves kädessii, hyppäsi kailareisin emännän päälle ja veti sarvia selkään kiroten "'vai perke le meinasit karata' '. Emäntä selvisi rytäkästä hengissä.
!!i lma oli ollut palveluksessa myöskin pappilassa ja Ki lkissä. Kerran Hilma oli ollut kihloissa. vaan kun sulhanen ruli humalassa kuuliaisiin, Hilma nak.kasi kihlat pois.
EL"lO "'ENÄLÄ1NEN
Metsätöistä vuosina · 1930 - 1960
Pu uravaran hakkuut ja ajot työllistivät 1930- 1960 vä li senä aikana suuren määrän seudun miehiä. Hakkuumiehille annettiin pals ta, määräala , j osta puut hakatti in. Työ suoritettiin pokasahaa, justceria ja kirvestä käyttäen. Metsätyöt o livat melkein ainoa rahan hankkimiskeino ainakin talvisin. Melkein kai kki, jotka omistivat hevosen tai useampiakin, osallismivat puutavaran kuljetuksiin laani- eli varastopaikoi lle.
Ensin ajettiin rantametsät ja pi temmistä matkoista päästiin puut kulj ettamaan pakkasen j a lumen tulon jälkeen. Ajotiet pyrittiin tekemään tasaisille maille; alueemme maasto on mäkistä, vuorista ja soista, joten usein ajoteitten teko oli vaikeaa. Soilie tal lattiin j a jäädytetti in teitä. Pahimmilta paikoilta esi m. vuorilta ja rinteiltä taiva lletti in eli juonnettiin puut ketjujen, narun tai hevosen kanssa tasaiselle maalle. Työ oli raskasta ja vaarallista niin miehille kuin hevosi llekin.
A lueemme metsät sijaitsevat Saimaan rantamilla, joten ajomatkat eivät olleet pitkiä. Rahtitiet olivat usein samoilla paikoilla vuodesta toiseen. Hevosmiehel lä oli m ukana vänkäri eli apumies (useimmiten omat poj at) kuormien teossa ja purkamisessa. Ajokalustoon kuuluivat hevosen vetämät etu- ja takareki. Rekien välissä o li ristissä riimut ja niitä sanottiin jukiksi . Tukit ajettiin pitkinä, esim. vanerikoivut voivat olla noin 30-32 j alkaa pitkiä eli yli 10 metriä. Kuormien koot vaihtelivat maastosta ja hevosen voimasta riippuen . Laanipaikat el i pirssit olivat aina samoissa paikoissa. Esim. Rasankylässä Rauan lahden, Ollinvaikaman j a Etelä-lahden pirss it. Kun puut o li ajettu laanipaikalle, tulivat pihkapuun kuorijat. Kuorinta suoritettiin petkelellä eli kuorimaraudalla ja vuoluraudalla.
Ensimmäinen kuorimakone oli alueellamme töissä 1964, sen omisti Asikainen Juvalta. Keväällä puut vieritettiin järveen, sitte n tuli niputusporu kka, joka nipulti puut. Nipumslaitteita oli monenlai sia. Tukkeja uitettiin myös !autoissa, joita ympäröi tois iinsa sidotut puomitukit. Niput j a lautat kerätti in tyyniin lahtiin uittoa varttumaan.
Suurimmillaan metsätyöt o livat ennen konekantaan siirtymistä, ennen ja jälkeen sotien . Vuosina 1950- 1960 tuli metsätöihin rakennemuutos, j a koneeliist uminen puun korjuussa lisääntyi. Vuonna 1956 tuli ensimmäinen moottorisaha Eino ja Esko Venmäisellc. Sitä ennen Anttolassa oli ainoastaan Erkki Kurvisella Rauhalassa saha, joka oli ostettu samana vuonna. Sen j älkeen moottorisahat yleistyivät. Samoihin aikoihin myös maataloustraktorit yleistyivät ja ni itä aletti in käytt~iä myös metsätöissä. t,; i tot loppu ivat pääosi ltaan 1960-1970-luvuilla, puutavaran siirtyessä maantiekuljetukseen. Koska paik kakunnalla ei ole metsäyhtiöiden maita, ajo ivat isännät itse useimmiten omasta metsästä myymänsä p uut.
Metsätalouden opetusta luonnossa 1952- 1969. Kansalaiskoulun pojat retkellä Kokkosen lahdessa. Opettaj ana Pekka Pirskanen.
Ensimmäinen metsänhoitosuunnitelma v. 1960. Se tehtiin koko Antiolan metsilLe. Vasemmalta Väinö Suhonen, Pentti Karvonen (metsäsuunnitelman tekUä), Pekka Pirskanen.
Iliidenmaan Teräksen metsätien tekoa v. 1968.
39
ELINA MONTONEN (O.S. LETKAS)
Kalastus Kalastus on ennen ollut yksi tärkeimmistä el inkeinoista, va ikka kalastusvälineet ovat o ll eet käsintehtyjä ja hyvin alkeellisia. Rysiä, mcrtoj a, katiskoja ja nuottaverkkoja on kudottu kotona pellavasta ja liinasta kehrätystä ri hmasta.
Merta oli pyydys. jolla pyydettiin kutuaikana ennen juhannusta salakoita aivan rantakivikoilta. Myöhemmin pyydettiin ahveni a ja särkiä kivien kupeista ja Juhan pohjista. Rysien puuvanteet valmistettiin katajasta, joten ne olivat kokonaan käsityötä . Rysi~i käy tetti in haukien pyynnissä varsinkin kevää llä. Entisaikojen päJ·ekatiskoiden jätteitä näkee vieläkin Juhan pohjissa ja lahden poukamissa. Rysä oli hyvä madetta pyydettäessii talvella. Nykyään yleisimpiä pyyntivälineitä ovat verkot ja nuotat.
Nuotan veto 1920-40-luvuilla oli syksyisin kovaa hommaa. Miesväki lähti aamulla aikaisin muikkunuotalle. He tu livat iltahämärissä takaisin mukanaan kymmeniä ki loja muikkuja. Naisväelle ri itti yöhön asti perkausta ja suolausta. Muikut säilöttiin isoihin sill itynnyreihin pitkän ta lven varaks i. Osa voitiin an taa niill e, joilla ei ollut pyyntimahdollisuutta. Nykyään muikkua pyydetään korkeilla verkoilla. Aamull a miesväki käy nostamassa verkot ja koko porukka auttaa muikkujen irrottamisessa verkoista. Sen jälkeen muikut menevät myyntiin tai kotitarpeiksi.
RAUHAPYRHÖNEN
Kalastusjuttuja
Keväällä 1988 kävimme Siikasaaren (Montosen) Elinan ja Pylkkäsen Juhanin kanssa jututtamassa Leikkaan Einaria. Einari on koko ikänsä asunut Pihlajasalossa ja hänen harrastuksi insa ja toimenkuvaansa on aina kuulunut kalastus. Nyt jo iäkkään mutta erittäin vireän Einarin ja Juhanin, joka myös on kalastanut isä Jussin kanssa paljon, kehkeytyi mielenkiintoinen keskustelu, josta yritin poimia muutamia j uttuja.
Helmikuu on parasta matikan pyyntiaikaa. Silloin se on maukkaimmillaan ja käy parhaiten pyydykseen. Taklahden torpan (5) rannalla meni katiskaan 60 matikkaa samalla kertaan vuonna 1964. Ennen sotia oli Lehessa lmessa Aholaisen Matin rysään mennyt niin paljon marikoita, että rysä repesi.
Kuupellonniemestä sai ennen sotia muik kua toista sataa kiloa samalla nuottareissulla. Pihlajasa lossa oli nuotta Mal bergeilla, Kauppisill a, Turusilla, Leikkaal la, SyrjäJäisillä ja Hämäläisill ä. Aaro Hämäläinen ja Einari kalastivat yhdessä vuoron perään kummankin nuotalla. Näin siit~i syystä, kun samasta talosta ei joutanut monta miestä yhtä aikaa kala lle, vaan mies paikastaan. He kävivät joskus Haikossa asti nuotalla.
40
NuotanveLOa. Titsemmalta Taimi Pyrhönen, Armas Pvrhönen ja August Pyrhönen. Kuvan omistaa Erkki !~vrhänen.
Yl'kyläläiset (Pitkälahtelaiset) kalastivat sieltä myös. (Toisen kylän kalastajia sanottiin yJ·kyläläisiksi, jos he ylittivät kylän rajat kalamatkoillaan).
Saman päivän a ikana vedettiin useammasta apajasta. Lahnaa kesällä ennen juhannusta. Yfuikkua kesäkuun 15. päivästä lähtien, nykyisin kesäkuun alusta kohonuota ll a. Syönnösmuikkua pohjasta loppukesä llä. Niinsanottua hämäräkohoa vedetti in ilta- ja aarnuhämärissä, auringon nousun ja laskun aikaan. Parvikalat eivät auringon aikaan nousseet ylös, nii tä piti vetää yöllä. Koska parvet olivat pieniä n. 10-20 kg, piti vetää jopa kymmenenkin kertaa yössä.
Eemil Tarkia ja Mannisen leski myivät pitkälahtelaisten ja pihlajasalolaisten kal at \ll ikkelin torilla. Kalat laitettiin laivassa Mikkeliin ja Kalle Väisäsen kanssa oli tehty sopimus, että hän on laivaa vastassa ja kuljettaa kalat torille. Torikauppias to imitti rahat laivamiehille tai kapteeni lle tuotavaksi kalastajille.
Kerran kävi niin, ettei Kalle Taivalantti kerennyt saaliineen laivalle (saalis ei ollut kovin suuri). Niinpä hän souti saaliineen kaupunkiin ja takaisin.
Leikkaan Einari on tehnyt olkiköysiä satoja metrejä heinänteon aikaan rukiin oljesta. Kivekset (painot) oli itse tehtyjä samoin kohot kaarnasta ja tuohesta. LaatokalLa tulleet siirtolaismiehet pauloittivat ensimmäiset verkot sodan jälkeen, Hatakka ja Hännikäinen Koikkalassa Alapöyhö lässä, Sauveenpäässä . Metsäpirtistä tulleet si irto laiset toivat isot rysät.
Aiemmin pyydystettiin nuotalla, rysällä ja merralla, jotka olivat kotona tehtyjä. Myöhemmin, kun teollisesti valmistettua verkkoa alkoi olla markkinoilla, tulivat katiskat.
J>ilkälalzdella kantoi postia jalan kulkie11 Severiina Manninen, o.s. Smolander. Sunnuntaisi11 hän polki urkuja. (Kuvann ut Gösta Wahfgren 1930-/uvufla)
KAARINA LOUKO (O.S. PYLKKÄNEN)
Postin kanto Pitkälahdelle
Ennen talvisotaa 30- luvulla Pitkä lahdelle kantoi postia Scvcriina Manninen o.s. Smolander. Jalkapatikassa kiertäen An uolan kirkolta Ruokolan ja Yliveden kautta Pitkälahdelle ko lme kertaa viikossa. Severiina Mannisen jälkeen postia kuljetti Vihtori Jukarainen, kulkien talve lla jalkaisin ja kesällä pyörällä. Vuosina 1954-56 postin toi Mauno Turunen kulkien moottoripyörällä. Hänen jälkeensä Martti Paavilainen toi postin talvella hevoskyydi llä ja kesällä pyörällä. Martti Paavilainen on kulj ettanut postia noin 25 vuotta. Nämä kolme vi imeksimainittua postinkantajaa ovat tuoneet Pitkälahdel le postin joka päivä.
Päreiden teko Pitkä lahde ll a on päreitä tehty ainakin Seilan tilalla 1930- luvul la ja myöhemminkin. Pärepuiksi valittiin ok~artomia, hyviä suoria puita. Pärcpölkkyjen pituus noin 35-40 cm. Sei lan tilalla on vielä nytkin pärehöyläjäämistöä. Maamoottorin avulla päreitä höylättiin j a pärei llä katettiin taloja. latoja ym.
Maatalouskerhossa vuosina 1935-38 Maata l ou~kerho toi mi myös ja me olimme innokkaita kerholais ia. Aari oli, joka koitettiin pitää puhtaana, harattiin ja kuokittiin. Kesällä maiden s ulellua oli aarirnaiden kunnostus- ja kylvönäytös jonkun kerholaisen
kotona palstalla. Kerhonneuvoja kävi pitkin kesää monta kertaa katsomassa aarimaita. Syksyl lä ol i kirkolla Koivulassa kerholaisten tuotteiden näyttely ja ne myös arvosteltiin j a pa lki tti in . Sokerijuurikas ja sikuri oli sellaisia, j otka myytiin ja saatiin vä hän rahaa.
Savonlinnassa oli kesäll ä kaksipäiväiset leiripiiivät, jossa myös kävi mme. Siellä oli monenlaisia kilp1:1iluja pcrunankuorimiskilpa ilu ista lähtien.
Syksy llä oli säi löntäkurssi. Keitett iin omena- ja marjahilloja, säilöttiin kurkkuj a ja tehtiin kurpitsasalaattia. Näi llä kur~~eilla meitä kerholaisia opastctliin hyvään e lämäntapaan .
Lapsuusleikkejä Lapsuutemme leikkikavereina me illä oli naapuri Pyrhösen lapset Päivänkukka , Taimi ja Lauri. Meitii oli kaksi t\nja j a minä. Huuhtisen Pylkk~isestii Veikko j a Helvi. Laskimme mäkeä Seilan kuopan luota saunalle päin. Kaikkien sukset oli vieretysten sauvojen avulla yhteen nidottuna. Siitä tuli hyvä suksimano. Sitten kaikki suksien päälle istumaan ja mäkeä a las. Voi sitä riemua!
Sirten me keksittiin ottaa ajoreki, koska siihen mahdutriin kaikki kerralla. Silloin oli hyvät hankikeli t ja saatiin hyvää kyytiä. Isii kielsi meitä ollamasta rekeä, koska me ei aina jaksettu vetää sitä takaisin mäelle ja kehoitti meitä ottamaan pienemmän reen.
Kesäa ikaan leikittiin myös yhdessä, mi lloin Pyrhösessä tai Seilassa. Muistan kun meillä oli leikkipaikkana Seilan kuopan luona se pieni mctsikkö. Keräsimme kiviä ja sammaha huoneiden seiniksi, sellaista matalaa seinää, mutta oli mon ta huonetta olevi naan. Lassilla oli tupakkamaa. M uistaneeko itsekään, minä muistan. Sananjaloista nidottiin yhteen niin kuin vasta ja siinä meiWi oli hienot hatut.
Seinäpalloa pelattiin . Oli s i s ii nä vielä opettelemista. Kyllä se voimistel usta men is i. Sitten pelasimme ruutus ta etenkin keväällä j a narua hypätti in .
Mieleen on jäänyt myös ma1jareissu. Meidän äiti, Anja ja minä, Pyrhösen Päivänkukka, Taimi ja Lauri. Anja oli 1-2 vuotias ja rupesi itkemään, eikä se muusta rauhoittunut kuin Lassi lauloi sille, että "eikä ne pienet linjar iratraar keinutella kestä ja kestä --". Äitiä laulu nauratti ni in, että se jäi mieleen.
Pyhäkoulu Oli myös pyhäkoulu, jossa kävimme. Kerran oli mieleen painuva Pyhäkoulu Seilassa : Pyrhösen Heta oli opettajana ja aiheena Sakkeus puussa. Heta kysyi, että kuka on puussa. Anja viittasi ja sanoi, että Jumala. Me ruvetti in nauramaan. Heta ei nauranut. Sitten Arokallion Osmo viittasi innokkaasti ja sanoi, että Aapraham. Taas nauru maistui.
Puimakoneesta lsälläni Albin PylkkäseWi ja newp uri Albin Laamase: Ia oli yhteinen puimakone ja maamoottori. lle kävivät puimassa vieraillekin kylillii . Samoin nuotta oli yhteinen.
41
Pitkälahdella toimineet järjestöt
Ra i ttiusseura, \laamiesscura.Maa- j a ko titalousnaiset, Lähetysompeluseura. Eriimichct. 4-11 kerho. Karjan tark-1-:a iluyhdistys. Hevoskasvatus llanno ja Kilkki sekä "\"uorcnkeskusran liiton paikallisosasto Vcsai set
Rclittiusseura "Toivon tähti"
Seura perusti:tti in v. 1922. Toim inta on o llut hyvin aktiivista kibittäcn kerhot. urhe ilukilpailut. ii itienpiiiviit. rekiretket pikkujoulut ym . .Juhliin hatjoiteltiin runsaasti ohjelmia. näy telmistä alkaen. Puheenjohtajan<~ toimi pitkiin ajan "Riätälkust"' i\ug Venäläinen. Sihteerinä ovat olleet O lga Noponen. Hilja Kilkki. Ilmari Kilkki ym. Seuralla o li kirj asto. joka oli ahkerassa kiiytössä. Viimeksi kirjasto sijaitsi Nopolassa seuran omistamassa kaapissa. Nykyään j äljellä olevista kirjoista osa on i\nrtolan ja osa maakuntakirjastossa. Seuralla oli myös oma khti "Sanatar". Lehdet ja pöytiikirjat ovat Anuolan kunnan kotiseutuko koelmassa. Seura laitettiin uin umaan 1960-luvul la nuorisokadon vuoksi. Väen ede lleen vähetcssä kylältä. päätettiin seura lakkauttaa kokonaan V, 1989.
Pitkälahden 1Uaa- ja kotitalousnaiset
Pitkälahden Maa- ja kot ita lousnaiset on perustettu v. 1968. Toimialueena oli Pitkälahti - Pihlajasalo - Kirkonkylä.
Perustava kokous pidettiin 19.3. 1968 Anttolan Pitkälahde lla O lavi Tiusasen talossa. Puheenjohtajana toimi maanviljelysseuran konsulentti rouva Hilkka Vakkilainen ja sih teerinä Anja Tiusanen. Kokouksessa olivat mukana Tilda Noponen, V ieno Mutanen, Eeva Parkkinen. Aino Kakkonen, Rauha Korhonen. Aune Pyy, Maija Pu lkkinen , Raija Venäläinen , Maire Turunen, Lempi Parkkinen, Helm i Tiusanenja Amanda Korhonen.
Ensi rn mäiseen johtokuntaan valitliin 8 jäsentä, puheenjohtajaksi Aila ~oponen, sihteeriksi Anja Tiusanen, ra hastonhaitajaksi Lempi Parkkinen j a jäseniksi: Vi eno Mutanen, Rauha Korhonen. A ino Juutilainen, \1aij a Pulkkinen ja Eeva Parkkinen.
Jäsenmaksu 1 mk. Perustettu osasto sai 275 markkaa Anttolan maatalousnaisilta. joista se erosi. Seuran toimintaan kuului opintokerhot, ompeluseurat ja retket. .Tä tjestetti in äitienpäiväj uhlia, pi k kujouluj a , k i rkkopyhiä ja er ilaisia kursseja. Suoritettu maata lousmesta rimerkkejä sek~i kotitalo usmerkkcjä. Ostetti in kutomakone yhteiseen käyttöön se kä kahviastiasto ja kutomavälineiHi. Seura avusti jäseniään Koti lehden tilauksissa. \tfikkelin maatalousnävnclvihin on osallistuttu tvön ... ... " merkeissä vuosina 1975, 19~3 ja 19R8. Naisjaosto lo-petti toimintansa Anttolan \ifaa- ja kotitalousseuran aloittaessa v. 199 1.
42
SIRKKA NOPONEN (O.S. AROKALLIO)
Raittiusseura-ja nuorisotoimintaa
t-..1uistc len tässä entisen lapsuus- ja nuoruusvuo~ieni ky län illanviettotoimintaa j a m uitakin muistoja. joita
' tosin on paljon kylätapahtumista. Järjestäjänä toimi paikallinen ra ittiusseura Toivon Tiihti. lll anvictot j ärjestetti in y leensä kylän koululla. Ohje lmassa oli lausuntaa, laulua, pakina ja niiytelmä. tuo llainen !-osa inen huv inäytelmii ja lopuks i lei ki ttiin piir i leikkejä.
:-.Jäitä illanvicttoja pyrill iin j ärjestämään noin kerra n kuukaudessa. ~äytclmi ä ei tos in saatu aina uutta j oka illanviettoon, koska meitä näyte lmissä olevia ei o llut kovin paljon. Samat j oumivat o lemaan kaikissa näytelmissä .. \1inäkin kerran j ouduin esittämään miestä eräHss~i niiytdmässä.
Varsinaiset kokoontumi~ i l l at olivat keskiviikko j a sunnuntai. mutta näytelmien harjoituksissa oltiin joskus m uinakin iltoina, milloin opettaj alle sopi. Opettajana oli silloin n uori ja inno kas Tyyne Häkk ine!l, myöhemmin Pyrhönen. Koulutö idensä ohella h~in uhrasi iltansa meidän ohjaamiseen. Minun näytelmissii oloaikanani saatiin esityskuntoon a lun toistakymmentii näytelmää. Suurin ja kovatöisin o li A leksis Kiven Kihlaus. 1\äytelmää esitettiin a inakin Pihlajasalossa Aaro Hämäläiscl lä, Piskolassa Lehkosella, Pulkkilassa Pentissä. Ruokolassa muistaakseni Parkkisella. Näissä näytelmissä esiintyi : [lmari K ilkki, Veikko Pylkkänen, Aino Venäläi nen, Kaarina ja Anja Pylkkänen, Maija lläyrinen, Viljo Pylkkänen, Seppo Lo uko, Erkki Kolehmainen, Eino Pöntinen ja tietysti tämän kirjoittaja.
Raitt iusseura järjesti joka kevät ä itienpäivät. Ne oli aina toukokuun toinen sunnuntai. Seurakunnan pappi oli puh umassa ja nuoret esittivät muuta ohjelmaa. Aiti enpäiväkukar käytiin tekemässä a ina edellisenä iltana. Y liaholla kasvoi villi om~napuu. Siitä saatiin kukat silloin kun se ehti kukkaan. Äidei lle tarj ottiin kahvit pul lan, kakun ja pikkuleipicn kera. Leipomistarvikkeet kerättiin kyUin taloista. Leipom inen suoritettiin millo in missäkin talossa. \tie nuoret olimme aina vuorote llen auttamassa leipomisessa .
Ill anvietoissa oli myös väliaj a lla kahvitarjoilu . Siitä perittiin pieni maksu. Tul oi lla oste ttiin sitten sokerit, kahvit ja pulla jauhot. Nopolan Tilda oli vakituinen pullan leipoja ja puuron keittäjä joulujuhlaan. Pikkujoulut olivat aina ensimmäisenä adventtina. Ohjelma oli sellaista jouluista. /\ina o li joku pieni kuvaelma, jonka esittivät koululaiset. Kylän oma kuoro lauloi Hoosiannan ja muita joululauluja.
Joulujuhlassa myytiin jou lukortteja, j oita voi Jaitt<:~ a pukinkonttiin . :\äin monipuolista tämä raittiusseuran toimin ta oli. Varsinkin nuorille täm~i oli hyvää ajan viettoa. Ei siis ollut vapaa-ajan ongelmia. Kylällä oli silloin vielä paljon nuoria j a kHvihän siellä vanhempiakin, jotka ottivat osaa myös ohjelman suorituksiin . Venäläisen August oli eräs aktiivisimpia kävijöitä. Hän
Raifliusseura "Toivon Tähdellä" oli oma lehTi Sana Tai: Tässä lehden talvinumeron kansi vuodelta 1948.
ol i myös näytelmissä. lllanvietot pidettiin vain talviiltaisin. Kesäisin pidettiin muuta hauskaa.
Kesäisin ol i tapana käydä melke in joka ilta tai pikemminkin yö laivan tulolla Kinoniemessä. Laiva lll
livat siinä 24-01 välillä. Toinen laiva tuli Lappeenrannasta, toinen Savonlinnasta. Matkustajia ol i niin paljon, eträ molempi in laivoihin riitti. Sai matkustaa suuremmassa tai piene mmässä laivassa. Väli llä lähdett iin illalla Mikkelistä tulevalla laivalla toista vastaan . Laivan vaihto tapahtui Juvan Rantuussa. Yöllii tulimme sitten takaisin. Minulle itse lleni laiva oli rakas kulkuneuvo. Lienee johtunut siitä, että olen syntynyt la ivassa ja sa in lapse na usein ol la siellä . Täm~i siitä syyst~i, että isä oli perämiehenä Mikkeli -laivassa ja me äidin kanssa olimme usein mukana.
Edis huvittelumuoto oli kesäisin talkoot. heinä-, eloja perunanka ivutalkoita .. iissii käyri in pitkissäkin matkoissa. Siellä sa i tanssia aina työn jälkeen.
Urheilukenttii oli myös sellainen paikka, missä urheiltiin ja pe lattiin pallopelcjä. Varsinkin sunnuntai sin oli paljon sakkia kentällii. Toi mettomana ei siis oltu kesälläkään.
Eräitä suosittuja paikkoja olivat keinut. Suosituimmat olivat Hannonja Seilan välisellä mäe llä oleva keinu, toinen oli Pitkälahden rnaantien varre lla Parkkisen mökin luona . . "äillä keinui lla oli joskus useamman kymmentä henkeä yhtä aikaa i !tais in keinu massa. Keinut
ol ivat suuria puurakenteisia ja ni ihin mahtu i kerralla jopa toistakym mentä henkeii keinumaan.
Kortinpeluupaikka ja vielä kuului sin oli Tkolanharjulla suurin piirtein uuden koulun kohdalla männikkökankaalla, sateella pe lasivat llannon niityllä okvassa ladossa. Kuuluisuus johtui siitä, että se oli monena vuonna kinkerei llä puheenaiheena, koska sie llä pelattiin rahapelej ä ja toiset jOLltuivat rahattomiksi. Sitten kun Pyrhösen vanha isäntä oli kyliin vanhimpana, joka teki aina vuosittain papillc raportin ja rnuute11kin kävi niitä nuhrelemassa, se hiljalleen loppui .
Raittiusyhdistys Toivon Tähti Raittiusyhdistys Toivon Tähti perustettiin 22. päivänä lokakuuta 1922. Perustava kokous oli -:\opolassa, jossa oli silloin kylän kansakoulu. Hilja Härkönen oli opettajana. Hän oli tosi raittiusaatteen kannattaja. Hän oli Juvan Hiirkösiä, jotka olivat perustamassa myös Juva lIe raitti usseuraa. Kylä ll ä oli tälle aatteelle oivallinen maaperä. olihan perustavassa kokouksessa peräti 60 henkeä. Nämä henki löt, jotka tulivat va lituiks i ensimmäiseen toimikuntaan, olivat raittiusmiel isiä ja olivat sitä myös koko elämänsä ajan.
Raittiuden ystävien keskushal litus oli mä~irännyt säännöt. joiden mukaan oli tehtävä raittiuslupaus. jossa lupauduttiin noudattamaan raittiita e lämäntapoja. Sama sääntö on voimassa nykyisissäkin raittiusseuroissa. Seuran pääasiallinen toiminta oli estää juoppoutta ja itsekunkin oli omalla esimerkillään vaikutettava ja autettava ni itä, jotka olivat alkoholin o1jiksi joutuneet.
lllanviettojen ja keskusteluiltojen tarkoitus oli koota nuoret ja vanhemmatkin hyvien harrastusten pariin. Eniten toi111in nassa mukana olleita olivat Aug Venäläinen , Antti ja Kalle .\1utanen, Albin ja Veikko Xoponen, Lyyli Parkkinen. myöhemmin Pyrhönen. Milja ja Ti lda -:\oponen, Otto ja Ilmari Kilkki, Toivo Noponen, Jaakko Pyrhönen. Juhan i Pylkkänen, Eila Aholainen, :Vfaija Pulkkinen. Aino Tiusanen , Matti Pulkkinen ja Hilja Kilkki.
Sanatar, seuran oma lehti perustettiin jo vuonna 1923. Lehden tarkoitus ol i tuoda micluisra luettavaa ja illanvietoissa sitä aina luettiin. llmcstyrniskenoja oli noin 2-5 kertaa vuodessa. Lehden toimittaj at määrättiin aina toimikunnan kokouksi ssa. Toimittajina toimivat Olga A.holainen, Lyyli Parkkinen, Milja Noponen. Otto Kilkki . Toivo \"oponen, Maija Yli- Pohja . Hilja 1\oponen, Viljo Noponen, Armas Pyrhöne n, Airi Kontio, Helvi :vrutanen , Mmja Tiusanen, !Jelga Siiskonen, Eeva Väi sänen , l\1a ija Aholainen, Ilmari Kilkki. /\ug Veniiläinen, Sirkka Arokallio, Aino Venäläinen, Kaarina Louko, /\une Laurikainen ja Hilja Kilkki. Toimillajia oli varmaan muitakin, kun pöyt~i kirjat puuttuvat 20 vuoden ajalta . saattaa j<.l]<U unohtua.
Tuosta seuran nimestä vielä muutama sana. Perustamisvuonna nimeksi tuli Toivon Tähti. Vuonna 1929 se muuttui sen verran , että siihen perään tuli Vlf. N~iitä Toivon Tähtiä oli maassa kaikkiaan seitsemän eri seuraa, joten tilastoj en takia jouduttiin lisäämään tämä seiska perään. Lieneekö ollut kyse perustamisjäijestyk-
1 sest~i.
43
Pånäki1jaoie Pitkälahden raittiusyhdistyksen pemsravasta kokouksestu 2 :!. J 0. J 9::2.
44
r- - - - · -- - ·-· - - -- -
45
46
J7;fa7å ~ r~~ :;-~ ::/~~·~-;; -~-· ......., ~·~A.~'"~~-z4..i' r~
~U:?e~ .;.":?~.:{ ~o/~7 ;~~~~~/ ~C(.., fJ' •• J.- ti> 9 . ~~~ ~· /~ . 4 -.eu.-~~
if 'å'4~.-?l-7d . v~~~d·P~..z., ·~ 'C)~t=<-e/~-. ~· ~ ~ . ~a IAR=t'?6- ~M ~~~~~ <f'1..
~/~~{ ~~·~~~-/.
/f.
if'<.~.k<!-e--:>1 /o~e,;o::;'~7·~?~ ~,.T · ~q,
A~0.-?7 vp..u?~ ..?/~?-//""~ ~k ~~·7,-'7?~?,
. .(._ _1 ~ ~a~~ k~~ t!~"4-Je~7, c~'a. ., oc::Z~~ -Y~fr~,
J.f. J-e ~kvu~Ce~ ,A-~~ J~~ia..L& .s -lC?.. ~ ~~~'~ct/ J ~-sa e-c, . .. ~4k.Zi <- ~?;r,;,.;;. .. - ;.,7k '~z-~ z!a:.tL~- ,/z..-z~()
de~t.:e . Jdd~.:tå~ ,/6--~i ~ k~ i~J e-/.e. ~ · ~~
~Q.-~.
!! .o~4-??c: h€k-z..z·~rq_ II'!J6~ /
f~d~~',
~~ 1~~~.
~ ~-~ /f!~o ~~, ~......,_x.- · :tt; ___ ~/d~
/
Påytäkirjaore raittiusseuran "nukkumaanjiiträmiseslii " 1·. 1969. __ l
Lähetyksen ompeluseuralaisia Pihlajasalossa. 1'v1ukana olivat sekä miehet että lapsel. Vetäjänä toimi Helmi Poutanen.
Hengellinen toiminta Raamattupiirit
Piirit toimivat koululla opettaj ien vetäminä.
Lähetysompeluseura Ompeluseura on toiminut kiertäen talosta taloon . Seuran varoilla ostetti in villalan koja ta i emännät lahj oittivat niitä. Niistä neu lottiin sukkia, j oita s itten myyti in lähetysjuhlassa, joka pidet ti in aina syksyllä omenien ja kasv imaan tuotteiden kypsymisen aikaan, koska niitäkin myytiin juhlassa. Varat toimitettiin Suomen lähetysseuralle. Ompe luseuran vetäjinä toimivat Heta ja Ida Pyrhönen , heidän jä lkeensä Ida Venäläinen, Lempi Parkkinen ja Vieno Mutanen. 1970-!50 luvuilla ei enää neulottu sukkia. vaan kerätti in koiehti sääsröl ippaaseen. 1940-50 luvuilla lähetysjuhla oli useimmiten Pyrhö lässä. Lähetysompeluseuralla oli kahvikupit ja 10 1 kah vipannu (emalinen) , joita säilytettiin Pyrhölässä. Kupit o livat seuratoiminnan hiljetessä kansalaisopiston kutomapiirin käytössä uudella kou lu lla. nyt jo r ikki men neinä. Pmmu on vielä tallessa.
Pyhäkoulut Pitkälahdella pyhäkoulun opettajina olivat mm. Heta Pyrhönen ja Ida Aholainen sekä myöhemmin Aune Pyy (o.s. Pylkkänen) ja Helvi Pylkkänen (o.s. Toivakainen.)
"Isä meidän. joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon Sinun nimesi.
Tulkoon Sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon S'inun tahtosi myös
maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän
jokapäiväinen leipämme ... "
1
1
1
47
JUHANI PYLKKÄNEN
Seurojen välisiä kilpailuja
Raiuttiusseuran ensimmäiset hiihtokilpailut olivat laskiaistiistaina v. 1926. Koulun loputtua iltapäivällä Nopolassa, alkoi väkeä kerääntyäjäälle. Koululaisille kerrottiin, että nyt alkavat hiihtokilpailut. Kilpailut olivat aikuisille, kou lulaiset olivat yleisönä.
Ladun pituus oli 2,5 km. Naiset hiihtivät sen yhden kerran ja miehet kaksi kertaa. Venälä isen Vi ljami ja Noposen Toivo toimivat kello- ja kirjamiehinä, he myös nostivat naisten sarjan voittajat Tilda ja Ida Mutasen ilmaan. \![iesten sarjan voitti Kalle \!1utanen ja toiseksi tuli hänen veljänsä Antti. Muita osanottajia olivat Otto Kilkki, Albin Noponen, Aug. Pyrhönen, Tilda Kilkki, Lyyli Parkkinen, Hilda Lehkonen ym.
Muutaman päivkin päkistä opettaja piti sitten lapsille omat kilpailut samalla ladulla. Lasten kilpailuihin opettaja Siviä Salonen oli hankkinut palkinnoiksi appelsiineja, silloin Juhani ja monet muut söivät dämänsä ensimmäisen appclsiinin. -Vuonna 1927 pidettiin sitten jo koulujen väliset kilpailut.
Suojeluskunta oli jo ai.emmin järjestänyt hiihtokilpailuja Anttolassa. Yhdeksänteen suojeluskunta-alueeseen kuuluivat Anttola, Ristiinaja Suomenniemi. Mikkelin suojeluskuntapiiri järjesti piirien vä lisiä kilpailuja. TUL järjesti omia kilpailujaan. Anttolan valistusseurat: Saariston, Pihjalasalon ja Pulkkilan nuorisoseurat sekä Pitkälahden raittiusseura, rupesivat sitten järjestämään kilpailuja, joihin kaikki voivat ottaa osaa.
Ensimmäiset seurojen järjestämät kilpailut olivat Nopolassa 1930-luvun alussa. Saariston (Saukonsalon) nuorisoseura voitti ne.
Palkintojen jakotilaisuus järjestettiin talvikisojen päätteeksi uudella koululla, johon raittiusseura oli järjestänyt ohjelmaa, mm. näytöskappaleen eli näytelmän.
Ensimmäiset jäsentenväliset kesäkilpailut raittiusseura jär:jesti syyskuun 9. pv:nä v. 1928. - Kilpailupäivänä satoi lunta. 5-ottelun voitti Lauri Pylkkänen saaden kiertopalkintona olleen hopeisen kynttilänjalan vuodeksi itselleen. Palkinnosta kilpailtiin kolme vuotta, Armas Pyrhösen voittaessa sen sitten omakseen.
Kilpailuja edeltävänä päivänä oli ollut kova myrsky. jonka seurauksena Kurulaiva upposi Näsijärvellä ja noin 130 ihmistä hukkui. Myrsky kaatcli myös kaurahaasiat Pitkälahdella. Talvi tuli aikaisin, perunaa ei ehditty nostaa maasta ennen maan jäätymistä. Routakuoren alta ihmiset yrittivät saada perunoita talteen, välillä käsiä nuotiossa lämmitellen. Suurin osa sadosta tuhoutui.
Seurojen väliset kilpailut jatkuivat vuorotellen eri seurojen järjestäminä kesä- ja talvikilpailuina. Kilpailut olivat suurta kansan juhlaa väen kerääntyessä paikal le ympäri pitäjää.
48
Näin sujuu hiihto kiisivammaiselta Ada Syrjäläiseltä. Takana Raija Syrjäläinen.
RAUHA KORHONEN (O.S. IKONEN)
Koulunkäyntiä Hiidenmaalta Pitkälahden vanhalla koululla
Koulu alkoi 1933 elokuun 8. päivä. Koulun käyntini alkoi alakoululla, joka kesti kolme viikkoa. Varsinainen koulu alkoi syyskuun alussa. Meitä oli kolme Hihtijää: Viljo ja Matti Pylkkänen sekä minä . .Ylcidän käytössämme oli tavallista hienompi savolaismallinen soutuvene. Alkusyksystä matka sujui hyvin, sillä olimmehan oppineet liikkumaan vesillä pienestä pitäen. Mantereen puolella valkamapaikka oli Mannikkalan rannassa. Sieltä oli tien tapainen Kilkin taloon , josta polku kulki peltojen halki koululle. Soutu oli jaettu vuoroihin. Vatasen salmessa vaihdettiin aina soutajaa.
Syksyllä käytiin kotona niin kauan kuin sulaa riitti, vaikka aamuisin jouduttiin lähtemään pimeässä järvelle. Hankaluudet alkoivat, kun järvet alkoivat jäätyä. Rantariitteet sär:jettiin. Veneessä oli puoshaka, jolla vedettiin venettä jäälle ja näin murrettiin reittiä sulaan veteen asti. Kun Mäntyniemen selkä jäätyi, vaan ei vielä kantavaksi, käytettiin Siikaveden reittiä., joka kesti sulana pitempään. Silloin oli käytössä Pylkkästen isompi vene. Kun sekin reitti oli kelirikossa, yövyttiin mantereessa. Minun "koulukotini" oli Kilkin talo. Kotoa tuotiin kuivat
Pitkälahden / . koulurakennus.
Opetwja T)~l'lle Pyrhösen perheitä. Vasemmalla perheen isii ll rmas Pyrhönen. Lapsel vasemmalTa: Tuula, A rmi, Olli. Irma ja lasten serkku Terl/11. TyTär Ritva puuttuu kuw:tsta.
KuorohCII:/oitukseT Pitkälahden koululla kanttori i\4ak- 1
kosen johdolla.
PiTkälahden koulun johtokunta. ETurivi vasemmalw: Eino Pöntinen, Kalle i'vfutanen, Matti Aholainen. Toinen rivi vasemmalta: Lyyli Pyrhönen. /,uuri Polzjolainen, Edvard Piekiiinen. Takarivi vasemmalta: Tellervo Hin•ensalo, Murjatta Luhtaniemi.
Vaalitoim itus Pitkälahden koululla 1930-luvulla. (Kuvannut Gösta Hlcthlgren)
muonat, talosta saatiin lämpimät. ruoat ja kiitos riitti maksuksi.
Kerran olimme rulossa koul ulle jäädäksemme kortteeripaikkaan. Viljami Pylkkänen oli saattajana. Pä~isimmc Mustasaareen maihin. multa saaren ja mantereen välinen salmi oli kantamatonta jäätä. Siinä oli vettä vajaan metrin korkeudelta. Viljami otti rneist~i yhden kerra ll aan harteilleen ja käve li pohjaa myöten yli ja samaa tietä takaisin, kunnes kaikki olim me mantereel la. Se o li sen ajan koululai sk ulj etusta.
Kun jää vahvistui kantavaksi oli usein viimeisenä riesana Korpikallion hinaajat, kun ne meni talvehtimaan Maijaatlahteen. Väylälie vietiin aina vene, että pääsimme yli. Ta lvella kulkuvälineenä ol i sukset. Pyryilmoilla ku ljettiin talvitietä ropolaan ja si itä omaa latua Mannikka lan rantaan. Nousua rii tti lähes ki lometri koulu lle päin. Mutta olipa kotimatkalla huikea alamäki , jonka va in pojat uskalsivat laskea ylhåältii asti. Jos oli poutail moja, tehtiin oikolatu Vatasensaaren kautta . .Jokainen kallion nyppylä oli poikien laskettc!urinne. Saipa silloin Hiidenmaan lapset liikuntaa koulumatkoillaan.
49
Helmi Poutanen, kiertokoulun opettaja Pihlajasa/ossa.
OpeTtaja Alma Ylös talo.
litienpäivä Pitkälahden koululla.
Kiertokoululaisia Pihlc~jasalon Rasinmäessä v. 1928. Opettaja oli Helmi Poutanen. Valokuvan orti Veikko Hämäläinen.'
50
Pitkälahden koululaisia Edessä vasemmalta: Aimo Siiskonen, Pentti Venäläinen ja Erkki Pyrhc)nen, toinen rivi vasemmalta: Olli !~yrhi.inen, Yrji.i Pi.intinen ja Raimo Auvinen. Takana vasemmalta: opettaja Auri Pyrhönen. Ritva Pyrhönen, :'vlatti Noponen ja opelfaja Tyyne Pyrhönen.
Martti Talvela Anttolassa
Kansainvälisesti kuuluisa oopperalaulaja, professori Martti Talvela on toiminut Anttolassa 1950- luvun loppupuolella nuoriso-ohjaajana, myöskin P itkälahde lla, sekä kansakoulun opettajana Yliveden kylällä 1957-58. Hän oli myöhemminkin, varsinkin kesäisin, tuttu hahmo Anttolassa ja Pitkälahdella. Monien vuosien ajan hän lauloi kesäasukkaiden kirkkopyhänä Anttolan kirkossa, joka aina oli täynnä hartaita kuulijoita.
Kahvihetki !Iämytsaaren isiinlliin kotona. Takana mesrari!Jiihtäjiin sauvullama upea palkinrokokoefma. Viimeiset hiihronsa Eero hiihti vuonna 7964.
Mestarihiihtäjä Eero Kolehmainen - Hämytsaaren isäntä
Anttolan pitäjässä asuu myös tunnettu hiihtäjäsuuruutemme, maam-iljelijä Eero Kolehmainen, "Häm)1saaren isäntä" perheineen.
Kolehmainen muistetaan yhten~i maailman sitkeimmistä viidenkympin hi ihtäj istä. Kolehmaisen pitkään jatkunut hiihtäjän ura huipentui Oslon olympiakisoi hin 1952, jolloin hän Veikko Hakulisen takana varmisti Suomelle 50 km:n kaksoisvoiton. Vielä 1956 Cortinan olympialadulla hän oli kolmas ja Lahden MM-hiihdoissa 1958 viides. Viimeisen SM:nsa hän saavutti 1959 41-vuotiaana.
"Kollenilla kilpailin miel ellän i. Hopeahiihto olympialaisissa ei ollut ehkä urani paras. VieHi paremmin Holmenkollcnilla sain itsestäni irti pikamatkalla 1950, jolloin hunnionhiihdolla voiti n Ruotsin Karl-Erik Aströmin, maailmanmestarin . Ol in silloin Kolleni1lla ensi kerran.'·, Kolehmainen muistelee kotonaan Anuolan Hämytsaarcssa.
1957 Kolehmainen kukisti Kollenilla rakkaan ki lpakumppaninsa Veikko Hakulisen viidelliikympillä. Ko lehmainen on saavuttanut arvokkaan J.lolmenko llen mitalin samana vuonna kuten Salpausselkä -mitalinkin.
' 'Haku-Veikko oli hiihtäjänä parempi , mutta huonona päivänään voitettavissa, jos itse onnistui saamaan hunTloshiihdon päälle."
Kolehmaisen hiiht~ij~in ura puhkesi kukkaan varo;in myöhään, sotien jälkeen 29-vuotiaana.
"Viide lläkympillä katkeaa nuorempana jokainen. Van hempana matkan luonteen oppii taitamaan paremmin. Toiset pääsevät voittoihin nuorempana, toisi lla tie menestykseen vie pitempään. L;rheilusta on ollut hyötyä siviilielämässii, työaskareet sujuvat herkenunin", Eero Kolehmainen mainitsee.
Kokonaan Kolehmainen ei ole vieläkään sivussa hiihtourheilusta. Tytär Reetta Vauhkonen on hiihtiinyt kansallisella tasolla ja jokavuotinen Anttolan laturetki kantaa Eeron hiihto -nimeä.
Hiihtouransa jälkeen Eero Kolehmainen keskitti tarmonsa karjan kasvatukseen eikä jäänyt siinäkään laj issa ilman mitalia. Kolehmaisen karja palkittiin Suomen parhaaksi vuosina 1973-74.
(Teksti pohjautuu Länsi-Savossa 1988 olleeseen Rauno Yläsen tekemään haasratte fuun 70-vuotiaasta Eero Kolehmaisesta.)
51
Tasavallan presidentti Urho Kekkonen 1970-luvulla tutustumassa maatalousnäyttelyyn ja samalla myös Eero ja Bertta Kolehmaisen karjaan. Hämytsaaresta oli näyttelyssä kolme lehmää. Puhe luisti Kolehmaisen perheen kevättalviseen matkaan Holmenkollenille, joka tapahtui 25-vuotisjuhlamerkeissä. Miten poikkesi tämä matka edellisestä, kysäisi tasavallan päämies. Voiteet olivat paremmat, vastasi Hämytsaaren isäntä.
' ' '. ~ 1 ! 1
1
52
1laittiub~tt !1stäui~n s~ura,
~a,<>..no~lj._Lj·c.· C:ro J;~~ .. hmai.ne..Y/
l.llUUkd/a 1 ? .3 r aiZacn o&/le .. :J 0 OUO{/a jJC<iaa&
tedZmme a.,/w/l!Acna o/l/.,1; on acnjoluloala påälb!ihf!L
anlaa 79,;1}; Mmdt> ka.nniak.;ja11 ja damalf:. .,i/uu/..
laa ?Jk,lfiil. kiMlamaan ~uMn .?_!!_.ouaLiam<.<:kA.iä.
Jl.'/r.k~/~rs,{ , Awht.- --kuun 'r_ p:nä f9 6f
.9Taitliudur :Jj:M()(<:n G?fcacan
0u.ur - S a.uo11
Eero Kolehmaisen kunniakirjoja.
(5ovoolt/mossu 15'- 3. ?!ltf9 ./t;.Qt>Vo /tiiiam ~-kerhon puoå•s&o.·
~~~ a?l-nk~
Laulu Anttolan hiihdosta
Nyt Anttolan hii hdosta laulun teen. Sepä mieltäni vi rkistää Käännän katseen i kauas menneeseen. Sinne voincn mä tirkistää.
Eero Kolehmainen tääl lä oli ensimmäinen ja Kontisen Veikko toinen. Hänen nuorempi vckkul i-veljensii Veini varmasti samanmoinen.
Kun maakuntaviestiä hi ihdettiin ykköskerralla Mikkeliin . Oli Anttolan joukkue kär:jessä. Heti paikalla palkitti in.
Oli Saimaan hiihdossa vilskettä, Patalahdessa kansaa niin, että puoleksi pitäj än väestöstä maa lipaikalla lasketti in.
Vuonna neljäkym mentäseitsemän Eero Puijolla voiton vei. Ja Kontisen Veini Mäntässä nuorten mestariks pääsi hei.
SM-viestissä Mikkelin maastossa tuli pronssia tänne päin. Tatu Toivaka isen, Veini Kontisen sekä Eeron mä hiihtävän näin.
Veinin hiihdosta ei voi kertoa tässä hauskoja satuja. Hänpä sauvonut myös on alpeilla niitä olympialatuja.
Kun Kolehmaisen Eerosta laulelen, niin hurraa se kolmesti soi. Ensikerralla Koilenin reissulla pikamatkalla voiton toi.
Ja kun olympiafanfaarit raikuivat Oslon metsissä viisi ja kaks. Niin hopeat ne kassissa kaikuivat Tu li Anttola armaammaks.
Hi ihtokeskukset vieraista tuttuihin ne Eeroa muistavat ain. Minä mieluisat a iheetjuttuihin myös itsekin varmaan sain.
Monet miehet ne voitosta voittahon vei Anttolan mainetta. Jo ivat mustikkamehua ja mainostivat tuota Hämytsaaren ainetta.
Täällä ollut on naisiakin suksilla. Reetta nuorena kaiken jo ties.
Hän voittanut on myös kulla tkin . Nyt on rouvalla poika ja mies.
Kilpahiihto on sisukasta meininkiä, eikä suinkaan leikkiä. Siispii mui stettakoon tässä v iisussa tuota Ripatinkin Heikkiä.
Eero Ykkönen manttcli käärittiin hälle kalliilla hinnalla. Heikki kierteli maita ja rnantuja. Vielä nyrkin on pinnalla.
Tähän lauluhun lii ttyvi saatoksi vielä Jussista juttua. Miestä sanotahan seuransa Taatoksi. Kaikki Anttolassa tuttuja.
Suk upolvesta toiseen kun kuiskaillaan vielä Anttolan aarte ita. Lastenlaslenkin mielissH muiste llaan hi ihtolatujenkin kaarteita .
Toinen puolikas vuosisadassa nyt on alkanut aikanaan. Kiitos menneestä, Onnea Uudelle. On s iis varmasti paikallaan.
A nttolan Urheilijain 50-vuotisjuhlassa 4. 4.1982.
Tämän voi laulaa siivelmällä: Olet maamme armahin
Kauko Juntunen
Anflolan hiihtäjäkuuluisuus f..'ero Kolehmainen toimi aktiivikaudenjälkeen suksien esirte!Uänii.
53
~~-r~.ö_fån tifa Slinttofan t>itä)än ~itkäfaf)6ei'L? fi..yfa~sccon .-o((ut 5cu11an sul)un f?alfu~~a. buo6~~ta 1r56. Täna ai~ana-obat tHG.u t}oJfim1eet ~~utuaoot sliliun jä. senet:
L trafci ~r~5nttt 2.. :\aakkOtt{un~oiftå~lJr~önm
~s~%tna. ~Rn S. trhltiJ.aafum~oika SJ)!Jrf}ön~·~ t
~so 91UH±å. Sl1Eofah1ut 4. ~)1aH:1~hln~cill:a~lJl'f)öu;:.u
H% -!(;jG lt~6 -1t50
~~o 'linna 6o~1li 3of\.claint~.1 5. ~Jlo.mi3$na~l!aiin~olfia~gr~nen 18t~- ·1~34
~~ 3iba Dllifmin~n ~. Sl1u.ku:~H S)hfamin~oif\a ~qt·~uw 1~))..
)>c:,o%.!ma.SJJyfi spru·kftitttn
C"':-'
. . A,.~män <!sit?~r~.il!i~~n. fiintymlJfsen fotifontuun on <Suomen maan' 'vtljehJal~:a~mahlhMn JOlJe.srö ,.to~Qnl)ut ja on v~atimattomana _tunnus' tuf.s~na taman .subun SUUJ?Q$ta fo6m.fotiseu6un Ja tsänmaant'atfau6esta
.,_...,_ antanut tilan nytyi.sdle omistajaHe muistofsi tämän
. stu91~v~Stv!Ru2l~ .. .s).~lJii.nslsllä.,~tlnä.fuun 2 !J:nä 1%t.
illlaataloussQUt'OjQn 5ZQsfus1iiton vo ..S.Uo.(tuustunta..
>)Jliftitcli'Z>»ä. ... -~iniifuun.2Lp:nä 19_G_L
~)tihlt~tfi.nfäänin SXJ1aa.n'!>ifjd'!J%Wt'<lt1. 3cf)toltunta.
(···--~·~1~:.~...!;~::~ .. - . : ~JIJ~.Y.'.C-·J.. < •. r
· . ~®~""·
... 6itä fuu$kt fuu l.~ 1nincln,~· .. " jonf'a jt~uNila asunto[:
Pyrhölän tilalle annettu kunniakirja vuodelta 1961.
Pyrhölän sukutila vuodesta 1756 lähtien
Adam Pyrhösellä ja hänen vairooliaan Tdalla (o.s. Ollikainen), joka oli kotoisin Ruokolan Leinusta, oli 1900-luvun alkupuolella yhteensä 14 lasta, 8 poikaa ja 6 tyttöä.
Adamin kuoltua 2 1.6.1934 tilanhoitoa ryhtyivät jatkamaan hänen poikansa August ja tämän vaimo Lyyli (o.s. Parkkinen, Ylivedeltä) . Heille syntyi neljä lasta, Pentti, Irja, Erkki ja Eeva. Eeva kuoli v. 1945 alle 2-vuotiaana koiranpuremaan - silloin ei vielä ollut penicilliniä, jolla verenmyrkytys olisi voitu hoitaa.
Veljeksistä Taavetti oli perustanut 1920-luvulla omenatarhan ja kasvihuoneet Pyrhölään, näillä hän ansaitsi oman ja perheensä elatuksen. Taavetin vaimo oli Elsa (o.s. Oksanen). Heillekin syntyi neljä lasta, Teuvo, Kylli, Timo ja Lulu. Timo kuoli 4-vuotiaana.
Juhana oli opettajana Nivalassa, naimisissa Tyyne Sofia Kiviharjun kanssa, joka myös oli opettaja jakotoisin Karvialta. He molemmat kuolivat, kun lapset olivat
54
vielä pieniä. Lauri asui Pyrhölässä osan lapsuudestaan,Taimi ja Auri Päivänkukka saivat kodin Rajamäestä setänsä Villen luota. Ville Pyrhönen oli Alkon tehtailla töissä. Villen (Vilhelmin) vaimo oli Olga Erika Leppänen Korpilahdelta. Heillä ei ollut omia lapsia.
Mikko asui vaimonsa Ellin (o .s. Kuvaja) kotikunnassa Rantasalmella perheineen. Heidän lapsistaan Mirjami on Varkaudessa, Rauni Heinävedellä, Paavo Karungissa, Matti Mikkelissä ja Veli-Pekka Nastolassa. Mikko oli armeijassa kapteeni sodan aikana ja haavoittui rintamalla.
Jaakko opiskeli kanttOiil<si, sai paikan Lemiltä, jossa myöhemmin avioitui opettaja Aune Y lhäisen kanssa. Jaakko elvytti lemiläisten veisaamisen kirkossa moniääniseksi. Heidän lapsiaan ovat Jorma, Markku, Raija-Leena ja Auri.
Jlmuvalokuva Pyrhölän tilasta 1960-/uvun lopulla.
Arm as oli monitoimimies, hän avioitui Pitkälahden koulun opettajan lyyne Häkkisen kanssa toi mien itseki n opettajana. Myöhemmin perheen muutettua poi s Anttolasta h~in o li mm. tullimiehenii. Perhe asui sittemmin Mikkelissä. Koko sodan ajan Armas oli rintamalla j a oli arvoltaan luutnantti. Talvisotaan hän osalli stui joukkueenjohtajana ja jatkosotaan komppanianpää llikkönä.
Heidän laps istaan Irma perheineen asuu Tuusulassa. R itva asui Espoossa perheineen; Ritva kuoli v. 1992. Oll i asuu nykyisin Hankasalmella, Tuula perheineen Mikkelissä j a Anni perheineen Heinolassa.
Aaro - kenttärovasti toimi aikoinaan pappina Haukivuorella. Nyt hiin asuu vaimonsa Marjatan (o.s. Helanen) kanssa Mikkelissä. Matjatta on kotitalousopettaja. He mo lemmat ovat jo eläkkeel lä. Lapsia heillä on kaksi, Jukka ja Marja. Aaro on ainoa elossa oleva 14-päisestä sisarusmjasta. Aaro oli myös rintamalla ja haavoittui.
Viljaa puidaan. TausTalla maamoottori. Vasemmalla AugusT Pyrhönen, puinwssa Viljam Venäläinen.
Adamin ja Idan tyttär istä Selma avioitui tehtailija Juho Klam in kanssa Virolahden Kl am ilaan. Heillä oli tytär Sirkku, joka oli vajaan kahden vi ikon ikäinen äitinsä k uoltua. Selman s isar Hilda meni sitten SirkkuCI hoitamaan , jääden sinne loppuiäkseen . Hän ei avioitunut.
Anna oli opettajana Nivalassa j a myöhemm in Anttolassa Hovissa, Kääriäläss~i, Ruoko lassa ja Parkkilassa. Eläkepäiviinsä hän vietti Mikkelissii. Anna ei avioitunut.
Jda opiskeli puutarhuriksi Reitkallissa ja tul i sitten Pyrhölään auttamaan veljensä puutarhalla.
Heta, ldan kaksoi ssisar, oli koko ikänsä Pyrhölässä, eikä avioitunut.
Aino, joka toimi sodan a ikana lottana sotasairaalassa, oli myös opettajana Loukeen koululla, Mikkelin maalaiskunnassa ja Ruokolan koululla A nttolassa. ll än ei avioitunut. Eläkepäivänsä hän vietti Mikkelissä.
Pyrhölän navetta. Ewalaila August Pyrhänen hevosmiehenä.
55
TAIMI PÄR:\IÄN E.:\ (O.S. PYRHÖN.EN)
Pyrhölän talon vaiheista
"Jos sormi kasvaa, niin sitten ... " lsois~in i iski Matti Pyrhöm·n oli hukkunut kalamatkal laan Lehmi-ilampccn. Taloa jäivät pitämään poikamiesvdjcbct :'\1ikh:o. Aadam ( 1855 1934) ia .J aak ko. lsäntiinii toimi liihinnii Mi kko pysyen kuit~nki n poikamieben~i . Jaakko kuoli nuorena.
Aadam kävi kosiomatkalla puhemiehen kanssa Ruoko lassa l.einun til a lla saadak~een kihl atuks i Ollikaisen vasta 17-vuotiaan Iida-tyträren 11 So6- 1944). Isoiii tini eli mamma. niinkuin häntä kutsuimme. kertoi nähneensä miesten tuleva n, ku n hän satrui olemaan leh miä ajama:.~a. Hän aavisti mi esten as ian eikii mennvt näkyville ollenkaan ennenkuin vieraat olivat liiht~·ncSt. l'vlentyään tupaan rnamman il iti o li niivttiinvt kihlasil-1-. in j~ sorrnuksen. jorka ol i morsiamd ie jiit~tty. Mamma C l ollut kovin ila htu nut ja so rmuskin oli iso . mutt a hänen äi tinsä ())i sanonut. että parempaa mi~· stii kui n i\adam Pyrhönen et saa mist~i~in . Mamma tvvlvi }iitin sä tahtoon .ia lupasi : "Jos S<..>rmi kasv aa . ni i,; ~i tlen."
\'ii n tul i lida Oll ikais~:;la Aadam Pyrhöselle puoliso .J<1 vähitelkn cmiintii Pyrhölän ta l<xm. Y1ikkt) oli kui tenkin ankaranpuoleinen isiinl ii. jt1ka kalt \ inpöönätkin antoi kourastaan sijrvinaila:.- la . C:. i ol lut rniniäll ä sinne omin päi n asiaa . Vuosien myötä Mik ko pehmeni . Yla m- . ma kert~ i . c_ttä _hiincl k tuli hyvii mi eli. kun Mikk~) jns- ' kus s!ltttJ c~lkoiSpOJan piiiilä. Mikko kuoli ankaraan \ 'atsasairautccn .
Isoisä ja mamma saivat ne ljätoista lasta. kahdeksan poikaa ja kuusi tyttöä; Juho, Hilda. Selma. Ida, Heta. Taawu.i , Anna, Ville. Mi kko. Kusti . .Jaakko. Armas. Aino. Aaro (!;yntyncct 181::5 19 12 ). Kaikki lap:>et el ivät aikuisiksi. Ta lossa ol i näin ollen pa ljon väkeä. joskin u!:'e immat lapsista löysivät ammattinsa muualt;t ku in rnaataloude~ ta. 1920-luvulla talo korotettiin 2-kcrrok si<.cksi.
Aikanaan Pyrhö län ta loon on ku ulunut kolme torppaa: Väi säse n. Laumastin ja Rauanlahden torpe~ t. Ra uanlahden savupirttiä a:;usti Hiski Korhonen periH.:incL'n. Korhoset olivat mammalle sukua. Hiski Korhosen äiti oli marnma lla apuna lasten hoidossa . "Täl va inoo'' ol i :>isaruksilla hyväss i:i muistissa .
\-faataloudessa tarvittiin siihen aikaan paljon tvöntek ijö itä varsinkin kesiiaikaan. Oli naisapulaisia ja.renkimiehiä. Aina muistan naurava isen, haitaria soiuelcvan Armas Ko rhosen. Hai ta rin :;oitosta isoisä ei pitänyt. Armaksen jälkeen oli Toivo Korhonen, joka leikki kans~amme piilosilla oloa. llcidiin sisarensa Hel mi ol i jo koulutyttönä Pyrhi.iliissii jatk aL'n koulun jä lkeen apulatsena kunnes si irtyi muualle pa lve lukseen.
Renkimichi~tä muistan \iclii Mik ko Rokkasen. Kvllä ' Mikon naama loisti , kun mamma kehui . kuinka h~vä työmit:s tvlikko ol i. \lf ikko sanoi viihtyvänsä ta i ' . , ossa,
56
kun ei olisi tuota ··tasin allaisra' ' tarko itta~ n kasvihuonniljc lyksiä, joka aiheutti lisätyötä vcdennostoineen ja liimmityksincen. ·
Tsiin iloinen iltavirsi Haloohakkaajana kesäisin rnctsis~ä liikkui omine eväinccn ja lyökaluineen "Uatu" Korppinen. iso mustan p~ihu v:• ~,,i_cs, _j oka silloin tä llö in ilme!"tyi ruvan penkille. ~a' s1llom lämp1män aterian ja yöpyi saunassa.
Na1 spuolisia palvelij oitakin oli lähi nnä lehmien hoidon a>vustaj ina. Yluistan Ja ihan ronmla isen ison l itan. !Iän söi hirveästi lähinnä pe runoita . KeiWiessf:iän navetan . kodassa suuressa padassa sioille perunoita hiin ahmt 1 t~e suuhunsa ni itä peru noita. Mi sti.i liene<! h~incn la ih uutensa johtunut. mutta kyllä ruoka maittoi. . Marnman päivät tuvassa olivat kiirei:-; iii kipomuk
Sineen. kirnuamisineen ja ruoan laittoint:cn . . Vfinun koke_muk~eni mukaan hkin uli aina ystiiv~i llinen ja nauru oli hä ne llä herk~issii. Viclii vanhanakin hän !;anoi. cllii jalat veis ivät h~i nHi kontsti. multa van ha ruumis ei cnnätii peri·issi:i.
Lap:;isaJ:iasta kaksi ti:itiii <.1li pysyvii ~ ti kotona osalIistuen talon töihin. Kotona kudolliin kangaspuilla mi~sten työpaita-ja alu~housuk an kaal. lakanat. pövtäl i inat Ja pyyheliinat. llil·no immat langatmanllna kch;·äsi it::;c. Hcta-tytiir oli taitava kuloja.
Pellavat ka!;vatclti in itse. Pcllavan käsittely en nen kehriiiim islä vaatisi j o oman lukunsa. Kaik ki ~ell aiset työt tehtiin kuiten kin siihen aikaan joka talossa 0min v:lim_in. Samoin vi llal angat saati in omien larnpaitten vJ! IOISla . Karsta us- ja kchruutyör rehti in yleensä puhdctöinä.
Isoisä oli harras jumalaapelkääväinen mies. Hän kävi ahkerasti kirkossa ja kuului ki rkkovaltuustoon. Kesäisin. kun oli enem mti n väkeä kotona. kokoonnuttiin tupaan iltapa la IIe. jon ka lopuksi isoisä ehdotti . että laulctaanpas "iloine n il tavirsi'·. Aina laulettiin "Taas pä ivä ajan virtahan iäks uppoaa .. . Tunnelma oli harras ja erittäin mieleen painuva kesiiillassa h~irnärässä tuva.s-sa .
Seu raava isänt~i talossa oli Kusri ( .A. ur!Ust) Pvrhönen ja emänHinä vaimonsa Lyyli o.s. Parkk inen '\~ l i vcdeltä. Kusti-setä oli erinäin s~·urallincn. juttu luisti. mutta saattoi tehdä töitäkin hull un la illa. Me i 1 k veljensä orvoille laps ille hän oli hyvii sctä. l.yyli -tii ti pL~olcs taan oli aina hillityn ystiivällincn. rauhallinen ja erittäin ahkera ja työteliiis. Pidin hänestä kovasti.
Toivotaan, cttii nykyinen isäntäpa ri l{auha o.s. Noponen ja Erkki Pyrhönen jaksavat pitää vanhan sukutalon EU-myllenyksessä tulevi lle sukupolville. Voi mia siinii tarvitaan.
Pyrhölän isiinfä Erkki Pyrhönen. Pyrhöli.in emäntä Rauha Pyrhönen.
Pyrhölän !aion karjaa laitumella.
57
AINO K..<\.TARIINA PYRHÖNEN
Lapsuusmuistoja
Taru kertoo, että joku esi-isi stä souteli Saimaan aaltoja pitkin. Katseli sopivaa rantaa, johon veneensä laskisi. Löytyipä sopiva ranta, johon hän veneensä ohjaili. Noustuaan veneestä hän löi kirveellään puun kupeeseen merkin ja nimitti paikan Pilkkarannaksi. Pilkkarannasta soutaja j atkoi matkaansa eteenpäin. Pysähtyi suuren kallion eteen ja laittoi konttinsa kallion viereen. Matkaaja antoi paikalle nimen Kontkallio. Esi-isät ovat rakentaneet majansa Kantkallion vierelle. Siinä on nykyisin lapsuuteni koti, jossa sain kasvaa hyvien vanhempieni hoidossa.
Kotikylälläni oli lapsuudessani raamattupiiri. Sunnuntai-iltaisin tämii piiri kokoontui koteihin. Oli kolme isäntää, Aholaisen isäntä, Tahvo Väänänen ja isäni, jotka johtivat tätä raamattupiiriä. Lukivat raamatusta jakeita ja keskustelivat. Oli virren veisuuta välillä ja lopuksi kahvitmjoilu. Kyllä nämä hetket toivat siunausta kylän elämään.
Ennen kouluun menoa olin mamman oikea käsi, niinkuin hän minua nimitti. 9-vuotiaana alkoi koulunkäyntitaivaL Monenlaisia muistoja on l<ouluajalta. Koulumme toimi vuokrahuoneessa Nopolassa. Opettajamme asui myös koululla. Koulumatkaa oli yli kahden kilometrin. Aamulla aikaisin lähdimme koulutielle. rsä teki töppöset. Ne olivat lämpimät ja keveät. Eivät estäneet kovaa menoa. Siihen aikaan piti lasten hoitaa koulun lämmitys ja siivous. Kovaa oli koulunkäynti siihen aikaan. Sytykkeet piti olla kainalossa, että sai tulen syttymään koulun luokan uunissa.
Openajamme piti kurin koulussa. Väenhlpaan emme saaneet mennä. Opettaja pelkäsi, että häiritsemme talon väkeä. Oli kova pakkastalvi, piti näet välitunnit viettää ulkona. Nopolan Mamma sääli meitä lapsia ja kutsui lämpimään tupaan. Koko koululaisporukka oli isossa piirissä, myös Mamma mukana. Leikimme porsaita äidin oomme kaikki sinä ja minä, sinä ja minä. Opettaja tuli tupaan ja leikki loppui siihen. Seurauksena oli tunti arestia. Seisoimme luokassa ihan hiljaa. Sen jälkeen emme porsasleikkiä uskaltaneet leikkiä. Koulun porti IIe oli laitettu ki ikku, johon kaksi oppilasta sopi. Kiikku kieri ympäri. Se oli hauska leikki välitunnilla. Monenlaisia ihania muistoja on kouluajoilta.
Kylällä oli myös raittiusseura. Koulun jälkeen sain liittyä siihen seuraan. Toiminta oli vilkasta. Ohjelmallisia iltamia jätjestettiin. Kuorotoiminta oli vilkasta. Kanttori tuli kerran viikossa lauluhat:ioituksia pitämään. Laulajaisia jätjestettiin ja laulujuhlille osallistuttiin. Kun kylän nuoret pojat lähtivät sotapalvelukseen, niin aina heitä juhlimaila matkaan saatettiin. Kinoniemeen tuli laiva. Sinne kokoontui kylän väki heitä saattamaan. Tehtiin rannalle tuli ja odotettiin laivan tuloa. Laivan lähestyttyä hiljalleen rantaan, aloitimme laulun "Riennä riemuin eespäin vaan .... " Niiin lähetettiin kylän nuoret pojat oppimaan isiinmaan puolustajiksi.
Lapsuuden muistoihin kuului myös riihen puinti. Veli
58
Isä-Adam verkkoa kutomassa.
Taavetti käski opettajalta pyytämään lupapäivää, koska riihenpuinti oli huomenna. Sain koulusta lupapäivän. Riihen takana oli iso pyörä, jota hevonen pyöritti. Ylhäällä oli puimakone, johon veli Taavetti syötti lyhteitä. Kusti-veli kiersi hevosen kanssa sellaista rinkiä. Hevosen n imi oli Tomero. Minun iloni oli juosta riihen parsilta lyhteet koneen eteen ja siitä koneeseen. Oli hauskaa juosta syli täynnä lyhteitä parrelta parrelle. Laulaen "Ain ' laulain työtäs tee".
Kirkkomatkat kuuluvat myös lapsuuden muistoihini. Isä teetti kirkkoveneen. Nopolan isäntä oli veneen tekijämestari. Veneestä tuli kookas, neljällä airolla soudettava. Veneen valmistuttua hiljainen mestari sanoi, siihen sopii koko kylän väki. Sunnuntaiaamuna vene oli odottamassa kirkkomatkalle lähtijöitä. Kohta alkoi kuulua askeleita ja vene täyttyi kirkkomatkalle. Kylän nuoret asettuivat soutajiksi ja vene alkoi halkoa Saimaan aaltoja. Vene kulki kuin tervahöyry. Kirkkotoimituksen loputtua rannassa odotettiin venekuntaa. Siinä odotellessa aukaistiin eväskori. Mamma oli paistanut tattaririeskaa, jota maisteltiin kananmunavoin kanssa. Ihanalta maistui. Voi, voi, kun tekee mieli tattaririeskaa tuohisesta.
Kiitollisena muistan kotipiiriäni. Isä istui verkkoa kutomassa ja Mamman rukki hyrisi ahkerasti. Onnellista oli lapsena juosta Saimaanrannan raikkaiden metsien katjapoluilla marjamailla.
Kotikylälleni ja maallemme siunausta toivoen virren sanoilla:
Jumalanjohdatus isämme tänne toi, Hän heidän omakseen Suomemme kauniin soi. Hän heitä suojeli, vaaroissa varjeli, ja aina valoon päin mvc)s meitå vie hän näill ja kansaansa siunaa.
Lauri Pyrhösen muistelemaa
Pitkäluhdell elinkeinoista 1930-luvun a/w;sa
Kylässä elettiin suuressa määrin omavaraistaloudessa: elintarvikkeet olivat o masta peliosta ja omasra karjasta. Itse k01jattiin viljat ja teurastettiin siat ja muut elukat perheen ravinnoksi.
Heinien niittoon ol i jo yleensä joka talossa niittokone, yhden hi.:vosen verämä. Viljat sitävastoin, vieläpä kaurakin leikattiin sirpillä, sidottiin lyhteiksi ja pantiin kuhilailk. Niin tehtiin myös ohrallc, vehnälle, jos sitä viljeltiinkään, ja rukiille. Kaurankin leikkaamini.:n sirpi llä tehtiin nähdäkseni sen vuoksi , että kun se puitiin riihessä riutoilla (varstoilla), voitiin varstan iskut kohdisraa tähkiin. Riihen parsilta lyhteet pudotettiin lattialle j a levitettiin siren, ettii kahden lyhteen tähkät o livat vas takka in j a jopa piiiillckkäin ni in, että jokainen varslan isku osui kerralla lyhdeparien t~ihkiin, ja jyvät irtosivai siten vähemmillä varstaniskuilla.
Pyrhölässä oli oma puimakone ladon toisessa ker- 1
roksessa riihen kupet:ssa, mutta minun oloni aikana Pyrhölässä sillä puitiin vain yhden kerran. Sen voimanlähteenä o li hevoskicrto. Tämä kiertoratas ol i rii hi ladon takana. Se nojasi tcrästapilla alla olevaan kiveen. josta kohosi pystypilari, ja pilarin yliipään korkeudelle o li puusta tehty ympy rän kehä. joka oli sidottu pystypilariin ja tuettu vi isto tui!le keskipilarin alaosaan. Lisäksi kehä oli tucltu keskipilarin huipusta kahdella viisroruella riihen ja ladon se inään. Hcvoskierron kehän ympäri oli kcttink i. joka meni ladon seinästä läp i puimako neen vauhtipyörään. Hevoskierrossa oli aisa, johon kytkettiin hevosen aisaparissa o leva vetokoukku. Hevonen kiersi ympäri hevoskierto laitetta ja ki.:hän ympäri oleva kettinki siirsi voiman puimakonet:n pyörivään puintikclaan. j a niin kone pui , jotta pCJikat ruski . En tiedä. miksi tämä puimakonc o li ni in vähän käytössii.
Nopolassa oli toisenlainen, modernimpi puimakone ja sen voimanlähteenä polttomoottori. Nopolan Kusri kävi kylän taloissa koncittensa kanssa puimassa. Kauntn sirppileikkuusta luovuttiin ja se katkaistiin viikatteclla ja kuivatettiin scipäillä ennen koncpuintia. Vähitellen ruis ja ohrakin ruvetti in katkaisemaan v iikattcclla. Kusti-setii nii tti ja na iset sitoivat lyhtc iksi ni ittomiehen jättämiit kasat.
Pyrhölän rengit aikajärje . ..,·tyksessä:
1) Armas Korhonen 2) Toivo Korhonen 3) r.ino Väänänen 4) Arvi Viljamaa ja 5) Mikko Rokkanen.
Eino Väänänen j a Arvi Viljamaa lähtivät Pyrhölästä pois samanaikaisesri. Arvi oli Niva lasta aivan Ypyän 1
koulun naapurista. Arvi ja Eino työnsivät Pyrhöliin ri ihen takana kall iolla olevan ison kivcn vicri mään alas rinnettä kohti Oloko~uota. Kivi sijaitsee nähtäväsri edcl kcn samassa paikassa, johon se si lloin vierinniiltiiän pysähtyi. Arvi tu li Pyrhölästä lähd~o.·tlyään Virpilahdcn Klarnilaan Kujalan taloon, joka oli ~i lloin minun kotini. Arvi haavoittui se lkään Talvisodassa ja kaatui jatkosodan aikana omaan vahingonlaukaukseensa talvel la 1942.
Pyrhölässii kävi elonkotj uuaikana apuna siinii työssä ''Kuulematon Miina". Hän asui lo iscna Haruppalassa. Kerrottiin. että hänen kuoltuaan aitassa hänen tavaroissaan olisi ollut hänen oloihinsa nii hden y!Hittävä määrä rahaa . .\1uuta ni meä kuin edell ä mainittu en hänel le tiedä.
Sitten kun Vl ik keliin oli rakennettu vehnämyl ly, ruvetriin vchnäncn leipomaan omasta vehniistä. Kun ensimmäinen j auhosarsi oli tullut ja siitä oli kivottu vehnästii, se ei ol lu sanottavasti kuorineen jauhettua vehni:iki pan;mpaa, mutta aikuisd kehuivat sitä hyväksi, mutta itse ajattelin, että kyllä elämä 1-;äy surkeaksi. kun vehnänenkin va~t'edes on tiillaista . Mutta kyllii myöhernmiit jauhatukset olivat jo sellaisia. että niistä syntyi valkoista vehnästä.
Kalastuksesta
Pyrhölässä oli nuotta. Sellainen oli muutämassa muussäkin Pitkälahden talossa. Joskus nuottaa vedettiin keskikesiilläkin . i\rmas-set~ kertoi , crtä ke rran kesäll ä sunnuntaipäivänä o li sopiva tuuli ja lahnanku tuaika käsillä. Niinpä hän lähti Korhosen i\rmaksen kanssa muilta salaa pyhätyöhön eli vetämään nuottaa Armas-sedän tidiimään hyvään lahnankutupaikkaan. Lahnoja oli tullut yhdellä vedolla lähes veneen täysi. Oli pitänyt hakea hevonen j a kär ryt noutamaan lahnasaalis kotiin. Isoisä. eikä kukaCJn m uukaan, mo itt inut pyhätyöstä, kun suuri lahnasaalis oli niin mieleinen.
Syysnuottaus
Kusti -sctä kävi syksyllä. kun kyntötyötkin ol i tehty. Sei lan Albiin in kanssa nuota lla. Yksi apajapaik ka ol i Pcsäniemi. Siellä kävi muitakin nuottamiehiä. Nuotanvcto tapahtui siinä järjestyksessä kuin paikalle oli saavuttu. Huuhtisen Vanha .Jussi oli o llut yleensä nuoralla yksinään vetii~n vuorotellen nuotan kummankin puolen köyttii. Syksyiset muikkusaaliit olivat kohtalaisen hyviä. Mmnmalla riitti iltaisin muikun puhkomista. Niitä riitti talveksi suolakalaksi kin. Kusti -setä sanoi. että syksyinen nuotanvctoj akso oli "talonpojan kesäloma".
il-fuistoja koulunkiiynnistä
Antrolan pitkälahden koulu oli ns. supistettu koulu. Alakoulua käyt iin muuraman vi ikon ajan syksyllä j<l kevää llä. Ensimmäinen opettaj ani alakoul ussa oli Irja Luomamäki. ll än oli meille poikaoppilaille suorastaan ihasruksen kohde. Se ilmeni oppimisen innossa ja varsinkin laulussa. Jokainen poikaopp il as yritti saada äänensä kuulumaan yli muiden opcttajarnme korvissa.
59
Käsitöitäkin teimme hänen opastuksellaan. Mieleeni on jäänyt pumpulilangasta virkattu pallopussi. Se oli muuten valkoinen, mutta keskellä oli n. tuuman levyinen punainen raita.
Alakouluun menoni on tapah tunut syyslukukaudella 1931.
Seuraavat muistikuvani olostani koulussa ovatkin sitten yläkoulun ensimmäseltä ja toiselta luokalta. Opettajanamme oli Tyyne Pyrhönen, o.s. Häkkinen. Hänellä oli ns. palkkatukka eli leikattu, ettei se ylettynyt letille eikä hänellä ollut nutturaa. Hän opetti samanaikaisesti yläkoulun neljää luokkaa. Kahdella alemmalla luokalla oli esimerkiksi kaunokitjoitusta tai laskentah<ujoitusta, k un opettaja opetti kolmannelle ja neljännelle Iuokalle jotakin muuta, esim. historiaa. Kaunokirjoituksen ohessa voi kuunnella opettajan historian opetusta. Mieleeni on jäänyt, kun opettajamme valmisteli historian läksyä ylemmille luokille. Opetuksen kohteena oli lson Vihan aika. Opettaja kertoi muun ohessa mm. Tapani Löfingin sen aikaisista seikkailuista. Niinpä mieleeni on pysyvästi jäänyt, missä suunnassa isänmaamme vihollinen on . Sen aikaiset opettajat ovat luoneet oppi laisiinsa ehkä tietämättään maanpuolustushenkeä.
Koulun hiihtokilpailuista Annas-sctäni opetti Pitkälahden koulussa sekä poikien käsityötä että voimistelua ja liikuntaa. Talvisin oli koulumme oppilaille tämän tästä voimistelutunnilla hiihtokilpailu. Rata oli melko vaativaa murtomaata. Poikien kilpailun tulosjärjestys oli aina sama: voittaja Eino Kolehmainen, toinen Matti Pulkkinen, kolmantena minä ja neljäntenä T örisevän Anlli eli Antti Venäläinen. Muiden järjestystä en muista.
Anttolan kansakoulujen väliset hiihtokilpailut pidettiin kevättalvisin kirkonkylän koulun maastossa. Kilpailut pidettiin aina niin myöhään , että kevät oli jo käsillä ja joka kerran vesikeli. Kilpailupaikalle hiihdettiin suksilla. Armas-setä oli hankkinut meille asianmukaiset kelivoiteet eli vesikelin liisterin. Suk.semme olivat aina kilpailun alkaessa hyvässä hiihtokunnossa, m utta latu meni kohta lähtöpaikan jälkeen pappilaan johtavan tien poikki, joka oli paksulti hevosen sonnan peittämä. Sen yli mennessä sonta tarttui suksenpohjiin ja luisto loppui siihen. Sen jälkeen hiihto oli aivan töpeksimistä. K irkonkylän opettajan, joka teki ladun etukäteen olisi pitänyt huolehtia siitä, että sontainen tie peitetään ladun kohdalta lumella, mutta sama laiminlyönti jatkui keväästä toiseen. Kyllä suututti .
Ensimmäinen käynti elokuvissa Kirkonkylän työväentalolla oli jonakin syksynä 1930-luvun alkupäässä nähtävänä elokuva Ne 45000. Me Pitkälahdenkin koululaiset kuljimme tihkusateessajalkaisin tätä opettavaiseksi tarkoitettua filmiä näkemään. Se oli meille jokaiselle todennäköiseseti ensimmäinen elokuvamatka. Minä en ainakaan saanut siitä mitään oppia. Ainoa muistikuva tuosta filmistä sen nimen lisäksi on se, että joku mies seisten puron s illalla repi kirjeen pie-
60
niksi palasiksi ja pudotti palaset puroon, johon laskeutuessaan ne väikkyivät valkoisina auringossa. Filmin jälkeen rahj ustimme jälleen jalkaisin kukin oppilas kotiinsa. Hiidenmaalla asuville oppilaille o li vielä liki 15 kilometrin kävelyn päälle soutumatka. Nykypäivän koululaiset eivät taitaisi edes kyetä sellaiseen suoritukseen.
Chevrolet voimanlähteenä VieHi yksi asia. Taavetti-sedällä oli Pitkälahden kyläläisistä ensimmänen auto. Hän osti sen 1930-luvun lopulla. Se oli Chevrolet-merkkinen henkilöauto vuosimallia 1929. Pyrhölässä oli silloin jo oma uutta mall ia oleva puimakone. Ainakin kahtena syksynä Taavettisedän auton takapyörä toimi puimakoneen voimanlähteenä.
Taavetin auto Chevroler Pyrhölän talon pihalla 1930-luvulla.
TEUVO PYRHÖNEN
Taavetin auto oli Chevrolet 29-mal linen; se oli ollut pirtuautona, jota oli ammuttu peräosaan j a oli ostettu Taavetille vuonna 1937. Kuskina oli ensin "Väinön poika", koska Taavetilla ei ollut alkuun ajokorttia. Istuimet pois ja Varkauden torille vietiin tomaatteja, kaaleja ym.
Kerran tulomatkalla lammaslauma osui tielle ja auto lensi pois tieltä seurauksella, että autosta hävi si yläosa. Taavetti ajoi pelkällä alustalla kotiin ja myi sen jälkeen romun pois. Sitten hän osti Citroenin sodan jälkeen, jonka myi veljelleen Aarolle. Ministeriö ei myöntänyt pakettiautolle ostolupaa.
Kerran Taavetin tullessa Mikkelistä Siiskosen Jussin kanssa Laurikaisen Oskarin torpan kohdalla sahureita katsellessa auto meni pitkin ojaa jonkun matkaa ja nousi sitten pois.
ERKKIPYRHÖ:\E~
Puhelimen ja sähkön tulo Pitkälahdelle "Puhelinlangat lauloi"
Siitä, kun Graham Hei 1 LSA :ssa keksi ensimma1sen käyrtökelpoisen puhe! imen ( v. 1 R76 }. ennätti kulua SR vuotta ennen kuin Pitkälahdelle saatiin puhelinyhteys.
Varsinaisen sysäyksen hankkeelle aiheurti isoisäni äkillinen sairauskohtaus kesäkuun lopulla 1934. Lääkärin apua jouduttiin hälyttämään yöllä Annolan puhelinkeskuksesta. hevosella 9 km ja yhtä monen portin takaa. ja lähin lääkäri oli Mikkelissä. UWkårin apu ei ehtinyt ajoissa, isoisäni kuoli aamuyöstä.
Isäni joutui påävastuuseen tilan hoidosta. Hkin oli Viipurissa varusmiesaikanaan saanut viesti ali-koulutuksen, ja siltä pohjalta tiesi JOtain puhelinli~jojen rakentamisesta.
Anuolan puhelinkeskuksesta luvattiin pitkälahtelaisillc pt:räti 2 liittymiiä, jos he vain saavat langat keskuksen seinään. Elinikäisen ystävänsä Venäläisen Viljamin kanssa isäni suunnitteli kylälle mahdollisimman kattavan puhelinverkon. :Vlutasen Kalle Takkuuniemen takaa saatiin mukaan ja lähdettiin porukalla Aholaiseen kysymään, että liittyisikö talo puhclinhankkeesecn. Täten saataisiin Kinoniemen tienookin nykyaikaisen viestivälineen piiriin. - F.mäntä tyrmäsi hankkeen sanoen "Ei meil ole varaa, eikä sellaista tarvita!"- Miehet tOtesivat tilanteen tulleen selväksi ja lähtivät ulos suunnilte\cmaan uutta strategiaa.
"Isä \tlatti" tuli samassa ovenavauksessa mukaan ja pihalle päästyään sanoi: "Kyllä minä siihen puhelinhankkeeseen rupeisin, mutta kun en uskalla kiivetä pylvääseen." 1 säni lupasi hoitaa sen homman, joten ei muuta kuin toimeksi. Laskettiin montako pylvästä kukin toimittaa Pitkälahdentien varteen. Armeijan ylijäämävarikoita saatiin ostetuksi tarvirtavat eristimet. sekä riittävästi lankaa. Porukalla miehet pystyttivät pylväät tienlaitaan. Takkuusalmi ylitettiin Tikan-niemestä vastarannalle. Yksi pylväs tuettiin salmessa väh~in vedenpinnan yläpuolella olevalle kivelle.
Puhelinkoneet kytkettiin rinnan kahden talon välille, joten numerotkin olivat muuten samat: esim. Venäläiselle Anttola 20 1 soitto
Mutaselle 20 II soittoa Pyrhösclle 21 1 soitto Aholaiselle 21 II soittoa
Hälytysäänen kuultua piti hetki kuunnella kumpaa soittoa hälytettiin.
Vuonna 1944 \tlikkelin puhelinpiirikonttori Junasti Anuolan yksityispuhelinlinjat valtiolle. Pitkälahden linjasta luvattiin korvaukseksi linjan kaksoisjohdotus myöhemmin.
Ylivcdelle rakennettiin puhelinkeskus v. 1954 ja Pitkälahden puhelimien määrä lisääntyi sen myötä. \1eidänkin puhelinnumero muuttui: Ylivesi 50. Ruunalahdesta "peräkylälle" päin kaikki puhelimet kytkettiin
Yliveden keskukseen, ja sen jälkeen kaikki soitot ovat alittaneet Takkuusalmen molempiin suuntiin kaapelia myöten.
Automalisointi toteutettiin v. 1978. Saatiin uudet puhelinkoneet, joissa oli pyöritcttävii numerolcvy. Lusi puhelinnumero jälleen: 65150. Sitten vielä keskus digitalisoitiin ja saatiin vielä yksi numero lisää.
''Kun minä synnyin maailmaan niin - Puhelinlangat lauloi ja taivaalla loisti kuu.'' Olen melkoinen asiantuntija puhelinlankojen äänen suhteen ja voin väittää, ettei ·'kulkuripojalla heinäladossa'', ole kovinkaan romanttista, silloin kun langat vonkuvat. -Vietin varhaislapsuutcni Pyrhölän yläkerran päätykammarissa häkkisängyssä. Puhelinjohto oli kiinni talon nurkassa, muutaman metrin päässä '·häkistäni''. Kuulaina pakkasilmoina lanka tiukkaantui; ja alkoi väristä. Aäni oli näin jälkeen päin muistettuna kuin joku himoharjoittelija soittaisi jatkuvasti konrrabassoa, selloa ja alttoviulua vuoronperään ja välillä yhtäaikaa. Oikeata säveltn ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, vaan se oli vähän ylempänä tai ehkä alempana. Itse asuin konrrabasson kaikupohjassa. ja lauloin mukana. Tämä selittää ainakin musiikkikorvani kehityksen.
Aidillä oli melko paljon töitä, elimmehän luontoistaloudessa. Tuvassa oli kangaspuut ja pari rukkia jatkuvasti käytössä. Meillii oli 1940-luvulla paljon väkeä. omaa sekä vierasta. - RuokapöytHiin tarvittiin useampi vuoro. Päästäkseni ''häkistäni" huoltoon. minun täytyi voittaa puhelinlankojen- sekä alakerran töistä kuuluvat iiänet. Kyllii siinä keuhkot vahvistuivat. Olihan äiti kyllä järjestänyt vanhempien sisarusten toimesta jonkinlaisen kuulovartiopäivystyksen, mutta hehän eivät kuulleet kovin hyvin. Yluutamassa vuodessa kasvoin ja pääsin karkaamaan "häkistä" ja ilmestyin kaikkien y llätykscksi ja harmiksi alakertaan.
Lankojen ääni vaimeni, kun kaapeli vedettiin viimeiseltä pylväältä seinään.
Tuulilataajasta sähkölinjaan Ensimmiiisen kerran sähkölamppu syttyi meillä jo vuonna 1940. Oli hankittu huipputekniikkaa edustava tuulilataaja. Se painoi noin 30 kg, ja siinä oli siivet kuin lentokoneessa. Lapa noin 2 m. Talon katolle pystytettiin paalu, jonka päähän dynamo nostettiin ja tuettiin vaijereilla läheisiin kallioihin. Sopivalla tuulella siivet pyörittivät laturia. ja siitä virta johdettiin rclcen läpi akkuun. Tukevat sähköjohdot asennettiin akulta eri huoneisiin; ja valot todella paloivat.
Laturin ääni oli tuulen voimasta riippuvainen, mutta jo pienilläkin kierroksilla voitti komeasti puhelinlankojen äänen. Dynamossa oli jarruvanne, jolla se
61
liin vintistä käsin lukita yön ajaksi. Kovilla syysmyrskyillä se joskus laukesi ja meteli oli suunnaton. kuin vanha lentokonelaivue yrittäisi laskeutua talon katolle~ Onneksi kiinnitysvaijerit olivat riitr~iviin vahvat .ia hyvin kallioon kiinniretyt. Talo J~ii perustuksilk~!n ja jarrukin saatiin uudelleen lukinua. YlikicrroksL't rikkoivat rdeen ja akku kiehui kuivaksi. Huoltoa ei oikein mistiiiin löytynyt ja muutaman vuoden jälkeL'n 'iritys purettiin ja pala niin takaisin öljy- ja karbidilamppujen aikaan.
Pylkkiiscn Aarne korjasi museoesineen pois meidän riihen nurkasta. Vasta nyt ymmärrän senkin laitreen arvon.
Suur-Savon Sähkö Oy:n agentit liikkuivat kylällä kesällä ll)50 luvaten rakentaa sähkölinjan, jos tarpeeksi taloja liittyisi kuluttajiksi. Sitoumus allekirjoitettiin 31.R. 1951. l\1aaliskuun loppuun mennessä yhtiö vahvisti sopimuksen ja päästiin tekemään sisäasennusurakoita. Kesän ja syksyn aikana yhtiö rakennutti siihkölinjat ja korkean muuntajarakennuksen. Seurasin muuntajarakenmtksen valmistumista koulumatkallani. Se näytti kovin ihmeelliseltä tornitalolta. Anturit ovat vielä .Hiljdlii kuivaamorakennuksen lähellä.
Sisäasennukset meiiHi suoritti Myllykosken S~ihkö
Oy:n asentajat Kauko :VIiinttäri j<:l Esko T(.lmpuri. l'vlänttärilHi olivat silm~ilasit unohtuneet \1yllykoskcllc ja hän teki kytkentäH sormituntumalla. \1uutamaa päivää ennen JOulu loman alkua tulin koulusta ja muuntajasia kuului selvåsti surinaa: arvl'lin. että kohta nähdään miten komiasti lamput palavat. Sähköasentajat olivat matkustaneet viikonvaihteeksi koniinsa. Kääntelin kaikkia valonkatkaisijoita, mutta mitään ei tapahtunut. Olin kovin pellynyt, kun kotona ei uskotru. että virta oli jo kytketty. Kului jonkin aikaa, Reino Kämppi siihköyhtii.htä tuli tarkastamaan virrankulkua. Hän avasi yhden sulakekotelon ja ihmetteli ihan ääneen, että minkälaisia ammattilaisia näitä johtoja on oikein tänne solminut. ym, ym. Hän purki entiset viritykser ja teki uudet kytkennät ja valot syttyiviit.
Kun Kaukolie maanantaina kerrottiin Reinon terveiset hän totesi, että olipa tuuria,etten ollut paikalla. ~yt hänellä oli myös rillit mukana, joten loppukytkennät sujuivat varmasti.
Sitten alkoi såhkölaitkidcn hankinta:. Kolehmaisen Eino toi tuvan t~iyteen radioita kockuunncltavaksi. Yksi niistii palveli moit.teettomasti vuosikausia. Sittemmin hankittiin myös silitysrauta, sähköpannu ja pulsaattoripesukonc tclamanke 1 i lla.
Evakkomuistoja Anttolan Pyrhölästä syksyllä 1939
KYLLIKKI KUNNAS (O.S. JOKELAINEN)
Minun talvisotani
Syksyllä tulee 50 vuotta talvisodan syttymisestä. Itse olen täyttänyt äskettäin 60 vuotta, joten olin vasta lapsi sodan syttyessä ja niin ollen muistonikin ovat lapsen e lärnysten muistoja.
Sodan uhka leijui ilmassa jo vuosia ennen syttymistään 1930-luvulla; olihan mm. Espanjan sota Ja Saksassa levotonta. Sotaa oli hatjoitdtu: ilmahiilytykscn äänimerkit annettu, mahdollisesta kaasusodan vaarasta oli puhuttu ja neuvottu suojautumisen hiitäkcinoja ellei kaasunaamareita olisikaan k~iytössä. Viit·stönsuojaan menemist~i oli myös hm:joiteltu sekii koulumaailmassa ert~i siviilivä~stön parissa. Kun sota silten syttyi marraskuun viimeisenä 19.39, lapsen mielessä väikkyivät toteutuvina kaikki ne kauhujen mielikuvat, joita oli näistä harjoituksista ja ctukätcisticdoista syntynyt.
Perheemme asui silloin Viipurissa ja niin lähdettiin evakkoon viclii samana ihana kohti Savoa sukulaistaloon. Sotadämyksiä alkoi kertyä lapsen mieleen rajusti.
62
Jo itse evakkomatkaan liittyi uutta jiinnitystä; yön selkään pimeällä tiellä, paljon ihmisiä, aikuisten huolet ja hädät, kaikenlainen epiimukavuus matkan teossa. ahtautta, vilua, nHlkää. väsymystii.
Lapsi on nähdiikseni luonnostaan sopeutuvainen, uteliaskin kokemaan uusia asioita. Lapsi ehkä hämmästyy erilaisuutta, mutta hyväksyy varsin pian "nyt on näin'' -asenteen ja elää tarjolla olevaa elämää sen antamin ehdoin.
Kotona oli totuttu omaan sänkyyn, kauniisti katettuun pöytään perheen aterioidcssa niin aamiaisella kuin päivällisclläkin, ruokaliinat ja kaikki. Kaikki muuttui kerralla toiseksi. Maalaiselämä Savon sydämessä tarjosi runsaasti uusia asioita nimenomaan elämän arkipäivään oudosta murteesta alkaen. Talossa ei ollut sähköä, karbidilamppu valaisi tuvassa ilrapuhdetta eikä sitäkään heti hämärtyessä sytytetty vasta riukempaan tarpeeseen. jos oli mirä tärkeätä tekemistä jollakin. Ehkå pimennyssyistäkin. Valoahan ei saanut näkyä vihollisen lentokoneille. :\aiset tiskasivat iltatiskejäänkin pimeässä. Ilta-ateria oli erikoinen kokemus: uunissa kypsennetty liha nostettiin kulhoineen pöydälle ja siitä sitten leivän kanssa ruikattiin niin lihat kuin kastikket:tkin. Eihän siitäjuuri riskejä syntynytkäiin~
1 hmiset olivat ystäv~illisiä "sopu sijaa antaa" -mentaliteetilla siinäkin talossa, vaikka väkeä oli sekä omasta takaa etHi vieUi näitä evakkoja muitakin kuin äitini viisine lapsineen. Joka aterialla oli yli 20 hen keä. Lapsilla oli seuraak in toisistaan ja uusia lcikkejäkin opittiin. Kait illan tullen kaikki löysivät yöpuunkin itselleen. Aitini lapsineen oli majoitettu talon saliin. Joka ilta rakennettiin siskonpeti salin sohvasta ja puutarhapenkisHi.
Saunaillat olivat aluksi erikoisia. Emme osanneet talon tapaan riisuutua sisällä ja kipittää pihan poikki korkeintaan pyyheliina verhonamme, vaan pukeuduimme kaupunkilaiseen talvitapaamme lämpimästi damaskeihin, toppatakkeihin, vanHuitakaan unohtamatta. TidHihän ne olivat pikkuisen saunan penk illä. Talon väki ei sanonut rnitään vahvaan pukeutumiseemme, antoivat meidän itse kokea, mikä olisi kätevämpää ja opimmehan me toki sen.
Navetan eläimet, lehmät, vasikat, possut. lampaat, kaikki olivat uusia tuttavuuksia näin läheltä. :\t:lyös aikanamme syntyneen ja jo lemmikiksi hcllityn pikkuvasikan teurastus toi elämän karuja totuuksia lapsen mieleen.
Rintamauutisia kuunneltiin akkuradiosta. Talon omia miehiä oli useita rintamalla, jokunen jo varsin varhaisessa vaiheessa haavoittuenkin. Mikkeli lähimpänä kaupunkiml oli usein, ainakin arviomme ja tähyilyjemme mukaan, ilmahyökkäysten kohteena ja kaupungin sireenien ulvontaja pommitustenjyly kuului maalle asti. Joskus juostiin metsään suojaan pelossa, että pommittavat maaseutuakin.
Aikanaan tuli joulu. Aivan uudenlainen joulu. Joulu maalaistuvassa kymmenien ihmisten kokoontuessa joulun viettoon. Talossa oli omat tapansa, joita ilmeisesti noudatettiin mahdollisuuksien mukaan sinäkin vuonna. Lahjojakin lienee ollut, joskaan en muista mitään erityistä mainitakseni niistä jotakin. Jouluaamuna mentiin kirkkoon . Vaikka hevosia oli joutunut paljolti sotaan, oli niitä vielä taloissa valjastettaviksi kirkkorekien eteen. Elettiin järviseudulla ja talvipakkaset olivat kattaneet järvet kantaviksi. 't\'iin tiet lyhenivät selkiä myöten kirkollekin. Asiaan kuului jonkinmoinen kilpa-ajo: kellä paras hevonen. Vieläkin voin kuulla korvissani reenjalasten kirskunnan ja tuntea takana tulevan hevosen huohoruksen niskaani. Pelottikin.
Perheemme evakkomatka jatkui kevättalvella Länsi-Suomeen satakuntalaiseen maisemaan. Saimme asuttavaksemme pienen mökin suometsikön laidassa. Mökki o li hatara, hirsien rakosista paistoi päivä läpi ja vesi jäätyi sangossa lattialla . Pä.ivittäiset maitomatkat ol ivat pitkät, 4 km yhteen suuntaan yli aavan suolakeuden. Pihapiirin kaivokin jäätyi umpeen ja niin oli tuotava vettäkin tonkalla maitopaikasta.
Lähimetsikköön teimme havumajan, jonne piiJouduimme ilmahälytysmerkin kuuluessa. Oli syntynyt käsitys, että on paettava asumuksista pois ilmahälytysten aikana.
Asumuksemme lähellä oli vankileiri, jossa asioimme päivittäin postin , mahdollisten puhelinviestien ja kaupassa käyntien vuoksi. Silmiini on jäänyt kuva jäätyneistä hevosten ruhoista talon seinustalla. Niiden kerrottiin tulleen rintamalta, sodassa surmansa saaneita
f>vrhölän talon väkeä ja Jokelaiset Viipurista.
hevosia. Lihoista keitettiin soppaa leirillä. Oli kovat pakkaset, joten ruhoilla ei varmaan ollut mitään hätää taivasalla. Jonkin kerran sain maistaa hevoslihasoppaa eikä se maistunut totuttua lihasoppaa kummemmalta muutoin kuin tiedon verran, hevoslihasoppaa.
Jälkikiiteen olen useasti muistanut näitä eri vaiheita. Olen ihaillut sekä meitä evakoita ystävällisesti vastaanottaneita ihmisiä kuin äitiänikin, joka viisine lapsineenjoutui outoihin oloihin viedäkseen lapsiaan eteenpäin siinä tatjolla olevassa arjessa. Miten hän pesi pyykkimme? Niukoissa, vaikeissa, vedettömissä oloissa. Ei ole jäänyt mitään mielikuva si itä. En muista äitini koskaan valittaneen mistään mitään.
Kukaan lähiomainen ei ollut rintamalla eikä siis sellaista jännitettä ollut elämässämme mukana. Yksissäkään sankarihautajaisissa en tullut olleeksi ennen kuin vasta ns. jatkosodan aikana ja silloinkin kaatuneen rintamaJotan hautajaisissa.
Meni vuosikymmeniä ennen kuin tulin käyneeks i uudelleen evakkotalossamme niin Savossa kuin Satakunnassakin. Oli mukavaa tavata niitä ihmisiä, nähdä muistoista tutut talot ja pihapiirit ja havaita, että oikeastaan muistaa aika hyvin ja "oikein" monia asioita ja että talon väki Savossa saattoi vahvistaa muistoja omalla panoksellaan. Yhteistä hauskuuttakin löytyi koko joukon näistä muistoista, ainakin näin jälkikäteen.
Aikanaan, 13.3.1940, tuli sitten rauha. Olimme sisareni kanssa jälleen maitomatkalla kuullessamme maitopaikan radiosta tämän uutisen. Tloinenhan siitä oli. Sodan pelottavuus oli ohi. Mutta rauhaan liittyi tieto: omaan kotiin ei enää päästä.
Kaikkineen nämä kokemukset ovat merkinneet elämän rikkautta ja näkökulmien avartumista, jopa voiman lähdettä myöhempiin va iheisiini.
63
TELLERVO JOKELAINE~ 3.9.1989
Tulo Anttolan Pyrhölään talvisodan sytyttyä
\-1arraskuun viimeisenä päivänä 1939 sodan puhjetlua oppilaatlähetettiin koulusta kotiin toteamalla. euä sota on sittenkin syttynyt. .luobin kotiin. asuimme Viipurissa, Viipurin lääninvankilan alueella. Isällä oli virka Lääninvankilassa, vankilan apulaisjohtajana. Kotona tehtiin kiireisiii liihtövalmisteluja, sillä oli tarkoitus lähte~i ·vielä samana iltana. Päämääränä oli tuttu talo Savossa, Anttolassa. Jo tutuksi tullut, jossa oli oltu muutamia viikkoja syksyllä ns. yh:n aikana. Talon silloinen isiintii Kusti Pyrhönen kaikkine sisaruksineen oli isämme pikkuserkku. Siis sukulaisiin, tosin kaukaisiin. oli matka. Ennen iltaa jouduimme kuitenkin vielä .. pommisuojaan". muist<m istum~eni perheeni kanssa talon "mchukdlarissa ... pihallamm~: okvassa maakellarissa. Ahdasta oli ja pimeää. PcloUikin. lllan hiimiirtyl!ssii alkoi evakkotai val.
[ va Jokelainen. t~it.immc Helsingissä. sai matkaselostuksen kirjee:-;sä:
"Se autO oli lava !Iinen kuorma-auto. mutta siinii oli kangaskallo ja seinät, joten siellä ei ollut kylmii. Ihmi<.iä oli 26 henkeä. Kyllähän skllä ahdasta oli, mutta minkäs mahtoi."
Talon pihalle jäi muutamia miehiä lählövilkutusta amamaan. tupakan punainen tuli illan pim~ydessä loistaen. i\mo v.:i lastin Konnun~uolle. Konnunsuon varavankilan alueelle. Y \ivyimrne ~iellä eräässä perheessä sisaruspetissä nukkuen lattialla, mikäli o~asimrne nukkua. Matka jatkui aamulla Lappeenrantaan. Kirje kertoo siitä edelleen:
.. Kun p~Wsimme Lappeenrantaan tuli ilmahälytys. Sullouduimme kaikkine tavaroinemme autoaseman lähellä olevaan SUOJaan, JOka oli pesutupa. Tarkoitus oli piiiist~i laivalla Savitaipakelle. mutta tuli hälytys. Kun tultiin rantaan. otettiin ihmisiä laivaan ja lähdettiin heti. muuten olisi jiiiity pommitettaviksi. KyiW vähii!Hi oltiin joutuakin . .Ylcitii pdotti jokaista. kun kuului sellainen pauke ja ryske ja laiva tiirisi. Tulimme Savitaipakdk. yövyimmc l.'räässki talossa. Arvi :\'opasella, isån llllluja. Jalk<.1immc matkaa henkilöautolla . .Yieidän mukanamm~.-· liihti Viipurista siitä suma:c;ta talosta 3 perhettä.''
Auto tOi meidät kaikki, 13 hL·nh·ii kimp:c;uim·mmc karnpsuincrnmc i\nttolaan joskus illalla. Vietimme yön suojeluskunnan talon lalt ia lla. Si e llii oli paljon muitakin. Yö oli rauhaton. rnutla aamukin koilli. Ei koskaan sitä ennen eikä sen jälkeen ole kaurapuuro ja mustikkakeitto maistunut niin hyvältä hm aamulla silii saimme ja totuttelirnme olemaan evakossa. kau].;ana kotoa. Saimmehan kuitenkin olla äidin kan~~a ja olin1me matkalla tuttuun Pyrhölään.
Ehkä se oli Taavetti Pyrhönen. joka meidät siellä haki hen1sella. Pääsimme jo tutuksi tulleeseen huoneeseen, taisi olla talon paras ja suurin huone. tupaa lu-
64
kuunottamatta. t\ Joimme jatkaa syksyllä op~ttclcmaamme elämää maalla. Poikkcsihan se toki omasta siilm1 astisesta clämästänune . .loul ukuu oli hyvin kylmä. Pihanpcrälk juostessakin piti pukculua lämpimiisl.i. Puhelinlangat ulisival yöpakkasissa. se on jäänyt mieleeni. )\iti vaikuni huolestuneelta ja ikävöi isää. kirjcidcn perusteella t~imä oli tosiasia. Lap~en iltarukous sisaruspetillä sai uuden jatkeen: '·siunaa ja varjele Suomen urhoollisia sotilaita. Anna meille rauha."
Meihi oli 5 lasta Ja äitimme. yhteensä siis 6 henkeä. Autossa meitä oli 13 Anrtolaan rul ijaa. Loput 7 ht:nkeä saivat katon päänsii päiille Aholaisesta. Heitä oli rouva Sainu1 Saarinen 2 tyttärensä, Kirstin ja Kertun kanssa. Hiim:n äitinsä vanha rouva Hänninen sekä hänen miniiinsii 2 laps~:nsa. Astanja Riston kanssa. Kai].;illa meillä on crill~iin hyvät j(;l hauskat muistot siitä ajasta. jonka AnuoJassa vietimml.'. Jokelaiset liihtiviit loppiaisen aikoihin Satakuntaan. Ki.iyliön Kakkurin suolle. lsälliimrne oli silloin rnäiiriiys olla Köyliön varavankilan solavan].;ileirillä toimessa ja hän halusi p~rheensä sinne.
/\holaisen evakot lisääntyivät yhdellä hengeltä. kun "Hännisen pappa" eläkkeelle päästyään joulukuussa tuli perheensä pariin. He lähtivät pois i\nttolasta Köyliöön Porin suuren pommituksen aikoihin joskus tarnmi-helmikuussa 1940. Kirsti ja Kerttu Saarisella on paljon hauskoja muistoja.
Otteita kirjeistä tädeille Helsinkiin
9.10.1939 Olemme '\yt täällä Anltolassa. Täällä onkin oikein hauskaa ja ai].;a kuluu niin ellei huomaakaan. Olemme tllleet täällä ne lj ät tii viikkoa jo. Lapsia tiiiillii on ri ittiirniin. 12 yhteensä. Luclielen ne: Lulu. Tcuvo. Kylli. Pentti. 1 rja ja 2 pakolaista Uuraasla. Pauli ja Raimo. ja sitten me 5 (Tcllu. Kylli. Eila. Terttu, Olavi) Olen tavallisesti Lulun kanssa, ].;oska hän on vanhin. 14 v. toiset ovat siitä nuorempia.
Kävimme eräänä päivänä kirkonkylässä kävellen ja oli siinä kävelemistä. 1 S km yhteensä edcqakaisin. Luonto täällä on hyvin kaunista. vaaroja ja vuoria. Järveä ei tässä kylläkään ole aivan lähellä. mutta pieni Iampi kylläkin. Puolukoita oli Hiällä aika paljon ja me söimme sen mukaan. \feillä on ki1jat mukana niin. että luemme JOka päivå Hiksyjämme. Olemme kuroneet sukkia itsellemme, kukin vuoroin (sellaisia. joita pidetään hiihtokenkienkin kanssa). Nyr sitten piräisi käydä neulomaan niitå _ja lapasia sotaviielle.
Onhan tiiållii toisinaan viihän koti-ikäväkin. mutta kun koettaa olla reipas _ja rauhallinen. niin kylläh~in se menee. Toivotlavasti tämä pian selviiiä j(;l rauha palai:-i kaikkialle maailmaan. toivotaan niin. Tiihkin lopetankin tämän kirjeen. Kirjoitan toisti.' lisi:iki. Tcrveisiii tiiältä kaikilta Tl.'ilk Voikaa hyvin.
Tellervo
Syk~~vllä 1939 Kyllikki kirjoittaa tädeilleen mm.
Tääl lä on ollut hyvin hauskaa. Vietän päivän melkein kokonaan navetassa. Olen oppinut lypsämään. Äiti ja Tcl lu kysyy usein , että mitä siellä navetassa on oikein tekemistä. Minua naurattaa silloin, sillä onhan siellä tekemistä : syöttämistä ja juottamista ja korjailemista lehmien aluksia. Minulla on oma nimikkolehmä. Sen nimi on Kaunikki. Lypsän sen joka ilta ja pari muuta lehmää. Aarnu lypsylle en koskaan kerkcä, kun ne lypsetään niin aikaisin. Täällä ol i 3 viikon vanha v<:~sikka, mutta se on jo teurasteuu. Sen nimi o li Söpö. Pidin paljon siitä ja rupesin melkein itkemään kun kuulin, että se tapcraan.
Aika on kulunut hyvin. Olemme käyneet puolukassa . On ollut hyvin kuivaa ni in, että kaivotkin ovat kuivuneet. Tää llä on 5 kaivoa ihan kuivina. Koti-ikäväkin tuntuu toisinaan niin suuresti, mutta kun ajattelee, ettei se muuta ole kuin lomamatka, niin se häipyy mielestä. Toivottavasti tämä aika menee pian ohi.
Miten Te sie llä voitte? Tähän lopetankin nyt tämän kirjeen. Terveisiä meiltä kaikilta. Voikaa hyvin.
Kyllikki.
25.12.1939 Selostus}ou/u!)·fa Täällä kävi Joulupukkikin. Ennen sitä kuusi oli tuotu sisään ja koristimme sitä kaikki lapset. Se oli hyvin kaunis siinä sciste~sään . Illalla lauloimme ··enkeli Taivaan .. " ym. lauluja. Tän~i aamuna kävimme joulukirkossa. Meillä oli 2 hevosta. Ol i pureva pakkanen ja tuli siinä vähän kylmä reessä istuessa, kun matka oli pitkä ja kun menimme jään yli. Matka oli siirä tavallista poikkeava, kun ei ollut aamuhämärä, vaan oli aivan va loisaa. Kirkossa oli samoin erilaista kun ei oll ut juhlavalaist usta eikä ollut jouluku usta. Tämä Anttolan kirkko on muuten kaunis. Kun tulimme kirkosta odotti meitä herkullinen joulupöytä torttuinecn ja muine hcrkkuineen. Ne maistuivatkin hyviltä, kun tul i sieltä kylmästä. Täällä onkin ollut kovia pakkasia, n. -20". On niin valoisaa, että illalla näkee ulkona aivan hyvin. 1 Jauskaaja onnellista Uutta Vuotta.
Tellervo
Otteet ovat Kyllikf..i. nykyisin Kunnas, ja Tellen•o Jokelaisen kirjeistä tädeilleen Eva ja :'vfarua Jokelaiselle Helsinkiin. Ew.t-tiitimme on ne säilylfiinyt ja antanutjoitakin vuosia silfen kooltuina meille kullekin. Kertovatlwn ne pienen pätkän lapsen silmin nähtvnä ajasTa 50 vuolla sitten.
ILMARI KJlKKI
Kauppapuutarhat
Lappala Ilmari Kilkki harjoitti puutarha-ammattia 1940-luvun alusta, pa itsi sota-aikana 1944 jäi väliin, sen jälkeen aina vuoteen 1954, jolloin muutti pois paikkakunnalta. Varhaiskaalin viljely oli voimakkaassa kehityksen huipussa paik kakunnan viljelijöillä, niin myös Lappalan puutarhassa, pienessä määrässä myös vihanneksia ja kukkia. Keväinen taimikauppa oli merkittävää. Pu utarhaan kuului myös pieni hedelmi:itarha, jossa omia jalosteita. Puurarhassa oli pienehköjä uunilämmittcisiä kasvihuoneita ja lavatarha. \;[aatalouskerhoneuvojan innostarna harrastus vihannesviljclyyn oli merkittävää ainakin allekitjoittajalle. Heistä erikoisen maininnan ansaitsee Hilja Leskinen, sittemmi n Korhonen .
Pyrhölä Taavett i Pyrhönen Pitkä lahdella harjoitti puutarha-am-111attia hyvin laajassa mitassa. Puutarhaan ku ului useita kasvihuoncita, avomaan vihannesviljelyä, hedelmätarha seb hedelmäpuun taimi kauppa, joita hän jalosti itse. Kasvihuoneissa oli puulämmitys, niinsanotut ka-
naaliuunit Uunir oli rakennettu tiilistä ja kivistä huoneiden seinustoille savukanaali , joka antoi lämpöä tasaisesti kylmänä aikana. Näissä huoneissa kasvatettiin taimet, kurkut ja tomaatit. Avomaalla kasvoi varhaisvihanncksia. Varhaiskaali ol i pitäjän erikoisalana kauan aikaa. Puutarha tuotti vihanneksia jo sotaa edeltävällä aja !Ia. Hänellä ol i kylän ensimmäinen henkilöauto, jolla hän teki markkinointimatkoja !\1ikkeliin, Picksiimäelle, Varka uteen ja Savonlinnaan . Esimerkk ihenkilönä Taavetti Pyrhönen ol i kylän puutarhavilje lyn kehityksen innostajana hyvin huomattava "persoona"' .
Kylällä kehitykseen vaikuttava tarina. K<n:iaa laidunnetti in metsiilaitume ll a. Maitten rajoi ll a oli pLtiset raja-aidat ja portit tai veräjät teitlen kohdalla karjan kulkua estämässä. \1 aanrie kylän periitä oli yli kymmenen kilometriä Anuolan kirkonkylälle ja portteja oli II kappaletta väli !lä, joten matkanreko kiivi hankalaksi. Portinavaaja oli tarpeellinen. Siihen kelpasi aivan nuori nopea jaloistaan. heiltähän ~e kävi juosten, joten matka joutui. Kolmekymmenluvun puolivälin jälkeen alkoi tapahtua. Yön p imt:än aikaan portteja särkyi epi:itavallisc~n tapaan, jokin oli niitä vain kaatanut, ajanut yli p särkenyt samalla. Tietenkin sitH ihmeteltiin ja pa-
65
Varhaiskaaliviljelys Tiusasella 1950-luvul/a. Kuvassa Olavi Tiusanen.
heksuttiin, ketään tuskin syytettiin. Useimmilla lienee ollut omat epäilynsä teon tekijästä. Portit hävisivät sitten aikanaan kaikki kylän maantieltä. 1950-luvun alkuvuosina Taaveti lla oli näitä jalostamiaan päärynä- ja omenapuitaan kaupattavana. Ennakkosopimuksien perusteella minä alleki1joittanut sekä Taavetti läksimme kauppamatkoille eri pitäjiin puuntaimet kyydissä mukana. Yövyimme taloissa, ta1josimme istutuspalveluamme ja kun kauppoja tuli, istutettiin taimet samalla maahan.
Peltola Olavi Tiusanen harrasti laajamittaista puutarhatoimintaa kotonaan 1940-1950-luvulla vierasta työvoimaa apunaan käyttäen. Kasvihuoneet oli varustettu keskuslämmityksellä polttoaineena halot.
Päiväranta Kalle ja Toini Pohjalainen omistajina. Vihannesviljelyn yrittäjinä he toimivat 1940-1950. i\ninkaanlahden rannalla oli ihanteellinen varhaisvihanneksien viljelypaikka. Apunaan heillä oli omat lapset. Tuotteiden markkinointi tapahtui Mikkelin torilla.
66
ANJA TIUSANEN
Puutarhaviljelyä
Nykyajan sanonnan mukaan "sivuelinkeinoja'' pitäisi olla maatiloilla, jotta ne olisivat elinkelpoisia. Tämä oli huomioitu Pitkälahden Liimattalan tilalla (nykyisin Peltola) heti sotavuosien jälkeen, jolloin oma yritys oli tiilenteko omassa rannassa.
Maamieskoulun käytyään vuonna 1947 Olavi Tiusanen aloitti puutarhayrityksen, mihin kuului avomaaja lasinalainen viljely. Kesällä kaksi kasvihuonetta tuottivat kurkkua ja tomaattia. jotka markkinoitiin \!likkeliin. Joulu- ja pääsiäisaika olivat kukkamyynnin aikaa. Nämä markkinoitiin etupäässä torilla. Kevätkes~i oli taimimyyntiä; vihannesten ja kukkien taimia myytiin Hihipitäj iin ja varhaiskaalia viljeltiin kotipellossa.
~äitä pienimuotoisia puutarhayrityksiä oli Pitkiilahdella kolme. Puutarhanäyttelypäiv~in~i myös maaherra Alpo Lumme vieraili Tiusasen Puutarhalla.
Myöhemmin myös Pohjalaiset Pitkälahden tien laidassa ja Auviset Ahvenlammilla harjoittivat puutarhaviljelyii ja markkinoivat tuotteensa Mikkeliin.
Tiusasen kasvi huoneet.
Tiusasen tiilitehtaan rakennelmia.
Taaverri Pyrh6ne11 tomaattihuoneessaan 1940-luvulla. Kuva: Leo Aro. Kuvan omistaa Taimi Pyrhönen.
TEUVO PYRHÖNEN
Teuvon kertomuksia isänsä puutarhalta
Taavetin kasvihuoneessa kasvatett iin kurkkua , tomaattia ja iiitienpäiväksi ruusuj a, gladio luksia, tulppaaneja ja hyasintteja. Talvella kudotriin olkimatot kasvihuoneiden peitoksi .
Parhaan lopputuloksen Taavetti sai varhai skaalilla, johon tehtiin itse taimel.
Markkinoille tuotteet kuljettivat Kinoniemestä Mikkeliin Lappeenrannan laivat Tähti ja Turisti. Satamasta hcvosajurit toimittivat ne junaan Varkauteen osuusliikkei llc ja torille.
Sodan aikana Taavetti kävi omenakaupalla Rovaniemen, Kajaanin ja Oulun markkinoilla. Veri veti sinne, vaikka ei se kovin kannattavaa o llutkaan, koska omenat ostettiin osaksi naapureilta ja kuljetuskustannukset veivät myös osansa.
Vapaussotaan Taavetti oli lähtenyt Otavan opisto!-ra.
Hän ei ollut rintamalla viime sodassa ikänsä puolesta, mutta hän o li kodinturvajoukoissa siltavahtina Väätämässki. jossa myöskin Teuvo kävi isäänsä tuuraamas-sa.
Puutarhurin koulutusta hän oli saanut Otavan opistossa ja lisäkoulutusta oman puutarhan perustamisesta h~in sai Aarni J Hukkiselta Hovista sekä Uisäkoskiyhtiöi Itä.
Keväällä 1929 hän haki helsinki läiseltä kangaskauppiaalta Ilmari Helanderilta puutarhurin paikkaa \ehti-ilmoituksen perusteella. Puutarha sijaitsi Keravalla Tu usu lan pääl lystöopiston naapurina olleella huvilalla, jota käytetti in Helsingin Ii ikkeen henki lökunnan virkistys- ja lomakotina . Sadasta hakijasta hän tu li valituksi - niin, ett~i on sitä jo silloin ollut työpaikoista kova kysyntä.
Kasvi huoneet Taavetti oli perustanut 1935-1936.
TATMl PARNÄi~EN (O.S. PYRHÖNEN)
Kasvihuone- ja kaaliviljelmät Pyrhölässä
Pitkälahden Pyrhölän tilalla oli Taavetti Pyrhösen kasvi huone- ja kaaliviljelmät. Kasvihuoneita oli kolme: yks i tomaattihuone, joka oli melko kookas, ja kaksi kurkkuhuonetta, nekin jokseenkin kookkaita.
Kasvihuoneet olivat Taavclli Pyrhösen itse rakentamia 1930-luvulla. "'e olivat puilla lämmitettäviä ja niissä ol i tulipesä oven puoleisessa päässä. Tiilestä muuratut savukanavat kulkivat huoneen mole mpia sivuja pitk in toisessa päässä olevaan savupi ippuun, !Hmmittäen sama lla huoneen ja lavoilla olevan mullan. jossa taimet aluksi kasvatettiin .
Uimmitys aloitettiin helmikuussa. Se vaati paljon työtä ja huolellisuutta. Istutusajan joutuessa apulaisiakin oli kylältäkin pari kolme tyttöä. Koulujen loputtua me "talon omat nuoret" olimme apulaisina.
Kasvukauden alussa kasvatettiin taimia, sekä omaan tarpeeseen että myyntiin. Mm. tupakantaimet olivat sota-aikana erityisen kysyttyjä. Taimikasvatuksen j~ilkeen kasvihuoneissa kasvatettiin lähinnä tOmaattia ja kurkkua .
Kurkkuhuoneiden ikkunat savettiin aina tarpeen vaatiessa. ettei aurinko polttanut kurkkuja. Kastelu, suihkuttaminen, oli erittäin tärkeää. Sitii ei saanut koskaan unohtaa - ei sunnuntainakaan .
Tomaattihuoneessa ei ollut yhtä paljon huolta, mutta ne oli pidettävä "vark aista" puhtaanaja kastelua nekin vaativat, mutta ikkunoita ei tarvinnut saveta.
Kaa lit istutettiin lä hipe llol le. Kaa lit ol ivat hihinnä kupukaaleja . multa kukkakaaliakin oli.
Sora-aikana kaalien menekki oli taattu. Vaasaan saakka tilattiin suuria määri ä kupuj a. Ainakin kerran viikossa meillä oli kova pakkausl.ouhu, joka kesti usein yli puolenyön.
Kuorma vietiin usein hevosella Anttolan kirkolle laivaan edelleen toimitettavaksi . .:Vlonta kertaa vietiin myös linja-autoon pienempiä kuormia.
Mikkelin torille toimitelliin säännöll isesti tavaraa vakituise lle myyjälle. Joskus menimme itse torimyyjiksi. Aamul la neljältä lähdett iin pyörillä . Silloin ei ollu t nykyisiä asfalttiteitii. vaan Visulahden kautta kulkeva sorati e.
Mikke lin satamaan piti joulua kahdeksaksi tavaro ita vastaanottamaan ja torille kulj ettamaan. Kahteentoista mennessä tavarat oli myyty ja toriaika päättyi . Sitten alkoi kotimatka-taas pyöri ll ä. VälilW istuttiin tien varrella kive llä ja syötiin eväitä. Oltiin tosiväsyneitä kotiin päästyämme. Loppupäivä le,·ättiin ja sitten taas aloitelliin samat touhu!.
Useasti ajoin näitä kuormia Anttolan kirkolle ja muisLan , mikä vastus oli nii stä yhdeksästä portista, jotka olivat esteenä tiellä ja aina o li kiire. Ei niitä aina tullut sulj ettua, kunhan pääsi hevosen ja kuorman kanssa Wpi.
Tätii touhua riitti koko kesäksi. Kiirettä piti ja minusta oli mukavaa.
67
KAlKO NOPONE:"
Lapsuuteni Varpaniemessä ja Kauraharjussa
\'laaseudulla liene~ aina ollut varsin yleistä, että vanhin perheen pojista jäi kotitilaa pit~imään ja nuore-mmille pyrittiin lwnkkimaan talot muualta. Näin mcneteltiin myös 1900-luvun alussa. kun llannon tilan pojat olivat varttuncct siihen ikään. cllä omat pcrhcct olivat perusteilla. Viiden lapsen sisarusparvesta veljeksiä oli kolme Vanhin Ollo jäi kotitaloa pitämään. nuoremmille hankittiin omat tilat. Oskarilie löytyi tila Juva !ta ja Jalmarilie Varpaniemi v. 1901 aivan kirkonkylän liepeiltii. Sisaret lida ja Fredriikb avioituivar myöhemmin ja muuttivat rnuuallc. Jalmar löysi nuorikokseen Lampisen Matildan Ylivedcltä ja heille syntyi kuusi lasta ikäjärjestyksessä Toivo, Aadi. Sulo, Esteri. Aino ja Veikko.
Jalmarilla ja \ilatildalla ei ollut mahdollisuutta rakentaa kaikkien lastensa tulevaisuutta Varpuniemen tilan varaan. He olivat edistyksellisi~i ja luottivat koulutLikscn antamiin mahdollisuuksiin. Toivo kävi kansanopiston, i\adi maamieskoulun ja Esteri puutarhaopiston. Aino meni kansanopistoon. Sulo suuntaasi tiensä seminaariin ja Veikko laitettiin opintielle Mikkdin Lyseoon. Toivoa ju Aadia lukuunottamatta muiuen lasten riet johrivatkin kotipitäjän ulkopuolelle.
Varpaniemen tilalle jiii kaksi vanhinta. Näistä Toivo löysi nuorikokseen Takkuunicmcstä .\1utasen Oton ja Roosan nuoremman tyttären Tildan ja Aadi naapuripit~ijHst~ Väätåmöisen Toinin. Tila oli sen verran suuri. että katsottiin sen dättiivän kahta perhettä. Tilan rakennukset olivat ajalle tyypilliset. llirsinen päärakennus sisälsi ison tuvan. keittiön sekä vieras- ja makuukammarit. Pihapiirissä sijaitsivat kaksi hirsistä aittarakennusta, kivestä rakennettu navetta. puuliiteri ja hirsincn savusauna. Riihi sijaitsi hieman kauempana.
Elettiin 1 ~:130-lukua. Pellot, metsä ja karja antoivat hyvinvoinnin ja perheet kasvoivat.
L'hkaavat pilvet olivat nousemassa idästä. Syksyllä 1939 alkoi talvisota, joka vaati uhrinsa myös Varpanicmen sisarusparvcsta. Rintamalle lähti kolme veljestä, mutta sodan päätyttyä heistä palasi vain kaksi. Nuorin Veikko. joka juuri ennen sodan puhkeamista oli valmistllnut tuomariksi, kaatui Tolvajärvellä partiossa ollessaan talvella 1940. Tämä oli suvulle kova isku. Vanhin veljeksistä Toivo halusi myös rintamalle, mutta ei sinne jalkavammansa takia päässyt. [sänmaansa hyväksi hänkin halusi osansa tehdä ja toimi Annolan suojeluskunnan paikallispäällikkönä koko sodan ajan. Muistan hyvin, kun me Seppo-veljeni kanssa usein vierailimme isän työpaikalla suojeluskunnan paikallistoimistossa Koivulassa. Tutuiksi tulivat mm. konstaapeli Juho Venäläinen ja liikemies Aukusti Kontio, jotka meit~i jututtivat ja kyselivät erikoisesti havaintojamme vihollislentokoneista. Työ ei ollut isälle helppoa. Viestit rintamalta olivat surullisia. Pienen pitäjän miehistä kaa-
6S
tui sotien aikana kohtuuttoman suuri m~Hirn. [sån toimeen kuului myös rintamakarkureiden etsiminen ja palauttaminen. Hän saikin kuulla kritiikkiä siitä, ettei itse akri ivisesri osallistunut sotaan.
Sodan päätyttyä moner isänmaallisesti ajattelevat näkivät Suomen tulevaisuuden epåvarmana. 1\iiin niiki tilanteen myös iså. Hiin osallistui as~kiitkcntiiiin, jo~ta sai sitten aikanaan asian paljastuttua ~.:hdollisi:n tuomion. Moraalisesti teko oli hyväksyttävä. Se ]Krustui syvään huoleen isiinmaan kohtalosta ja oikeuteen puolustaa its~n~iisyyttä SL'n malu.lollisi:sti vaarantucssa.
Sota toi myö~ Varpanicmeen Karjalan siirtolaisia. Ongelmia ei ollut. lsiintäväki ja asuteltavat sopeutuivat tilanteeseen hyvin. Syntyi ystävyyssuhteet joita ylliipidcttiin sodan jälkeenkin useita vuosia mm. LiulUihin Joutsenon Korvenkylässä. Myös l.iehuaan rnuuttaneisiin Honkasiin ja Nuijiin syntyi nopeasti ystävälliset ja luontevat naapurisuhteel.
Oli selvää. että miesten rintamalla olo vaikeutti suuri:sti tilan töitä. :\aiset joutuivat lujille. He vastasivat paitsi tilanhoidosta. myös nopeasti kasvaneiden lapsikatraidcn kasvatuksesta. Tietysti isä auttoi sen minkä virkatyöltään ennätti. \1yöskin me lapset osallistuimme voinrimme mukaan talon töihin jo pienestä pitäen. Eräs. useimmiten mieluisa työ, oli kesäaikaan lehmien haku metsästä. !\ itoja oli vain ti Jan rajoilla, joten karja pääsi etenemään päivän mittaan melko kauaskin. Matkaan lähdettiin jo aikaisin iltapäivälW. Kellokasta kuunneltiin, huhuiltiin ja taas jatkettiin matkaa. Useimmiten lehmät löytyivät ja ne ajettiin ka~japihaan. Lypsyn aikaan meitä tarvittiin kärpästen hätistelijöinä ja illalla separaattorin kiertovuoroista pidettiin tarkkaa huolta.
Erikoisesti muistiini ovat j~iäneet iltapuhteet Valoa pimeinä aikoina saatiin päreistä, karbidi- ja öljylampuista sekä kynttilöistii. Sota-aikaan ikkunat peitettiin pimennysverhoilla. Askareita oli monia. Naisväki neuloi, kehräsi ja kutoi. Miehet valmistivat mm. rckiä ja muita tarvekaluja. Siinä me lapsetkin saimme työharjoittelua. Tieto ja taito siirtyi luontevasti "isältä pojalle''.
Kylämatkoista miekcni ovat jääneet vierailut Kalle-enon viljelemälle äidin kotitilalle Tak kuuniemecn ja Iida-t~idin luo Vanttiin. Kesällä matkat tehtiin keinuvilla kiesei!Hi ja talvella rekipelillä. Naapuriniemessä sijainnut ruustinna Alina Hakasen kesäpaikka oli meille lapsille myös miduinen vierailukohde. Pyhäkoulua käytiin naapuritaloissa. Sitä pitivät emännät Selma Kilkki ja Helmi Tiusanen.
Lapsuudeslani on jäänyt muistiin joitakin persoonallisuuksia. Eräs sellainen oli Abcl Penttinen. Hän asui Varpanicmen tilaan kuuluvassa \1äkrämäen torpassa. Olot olivat vaatimallomat. Meidän lasten tehtävänä oli aikoina, jolloin talon töissä tarvittiin lisätyövoimaa, käy-
dä pyytämässä torpparia apuun. Aina saimme miellyttävän kohtel unAbelilta ja hänen vaimoltaan lidalta. Abel oli töissään ahkera ja luonteeltaan vaatimaton. Käyrävartinen piipunnysä savusi suupielessä.
Toinen mieleeni jäänyt henkilö oli Harvion rannalla asunut Yrjö Pohjalainen. H~in oli vam mauttanut jalkansa Viron vapaussodassa ja liikkui vaivalloisesti suoraksi jääneestä ja lastaan johtuen. Yrjö rakenteli kaivoihin pu usta vesipumppuja ja avusti naapureita karjan teurastukscssa. Luontee ltaan tämii mökk ilä inen oli lmumoria puheessaan vi lj e levä.
Sodan päätyttyä päättivät is~ini ja äitini rakentaa oman talon viereiselle luonnonkauniille Kauraharjun niemelle. Talo valmistui v. 1945. Seinät tehtiin hirrestä ja talo katettiin päreillä. Kirvesmiehinä olivat Liimataisen veljekset ja Juho Väänä nen. Kone liiste iden höyläämistä varten rakennettiin paikan päällä. Varpaniemestä siirrettiin navetaksi toinen hirsinen aittarakcnn us. Saunan rakensi hirrestä Montosen Oskari, Kinoniemen Taavetti avusti aitan rakentamisessa ja pihap iiriä täydennettiin myöhemmin ti ilistä rakennetul la navetalla ja ladolla. i\'avetan muurasi Kohvakka ja puutyöt teki Eevett Liimata isen kirvcsmiesporukka. Ladon rakensivat aina avu liaat naapurit Arvi Auvinen ja Matti Pulkkinen.
Vuonna 1956 jaettiin Varpaniemen tila kahteen osaan. t:: rilliset ti lat sov ittiin siten , ett ~i Vehkamäki tuli Aadi-sedällc ja Mäkri:imäki isäl le.
Isä oli paljon mukana Anttolan kunnan luottamustehtävissä. Kunnanhallituksen puhee~johtajana hän toimi pa rinkymmenen vuoden ajan aina 1960-luvulle saakka. Isii ei kuulunut mihinkään puolueeseen ja ehkii osaksi siitä syystä hän nautti ehdotonta luottamusta kaiki lta tahoilta.
Aikaa isä joutui käyttämään luottamustehtäviin paljon. Tilan työt piti myös hoitaa. Teitä piti tehdä ja lisää peltoalaa raivata. Koti töissä äiti joutui luji lle. Hämmästyttävän paljon hennosta varresta löytyi sitkeyttä ja voimaa, emmekä me ko lme poikaa aina olleet mitään helposti kasvatettavia. Sekä isän että äidin kasvatusperiaatteissa painottuivai ahkeruus, velvoll isuudentuntoja rehellisyys. Aidille ei juuri aikaa jäänyt mieluisten harrastusten pariin . Siksipä olikin ilahduttavaa, että hän eläkepäivinään pääsi nauttimaan hänelle rakkaasta kudontatyöstä Anttolan kirkonkylän vanhalla kansakoulul la. Isän mieluisiin harrastuksiin kuului kansanperinteen tallentamincn , sen jälkeen kun hän oli jättänyt kunnan luottamustehtävät. Lukuisat olivat ne kirjoitukset. jotka hän lähetti Kansallismuseon käyttöön.
Meidän poikien urheiluharrastus sai alkunsa 1940-luvun lopulla. Sen ehdoton sytyttäjä oli Anuo lan su uri poika, Hämytsaaren isäntä Eero Kolehmainen. Hänen ensimmäinen suurkilpailuvoittonsa Pu ijon 50 km:!Hi v. 1947 sekii muut menestykset tek ivät meihin poikasiin lähtemättömän va ikutuksen. Saimaan hiihdot veti kansaa Patalahtcen. Eeron ja muiden anttola laisten hiihtäjien menestystä seurattiin. Eeron olympiahopeamitali Oslon 50 km:ll ä v. 1952 oli ikimuistettava.
Kaikki ne ajat, jotka talon töilHi ja koululta liikenivät, urheiltiin. Urheilukenttänä toimi aluksi piha. Myöhemmin rakennettiin suorituspaikat omin avuin Kaurahcujuun. Sulo-sedän meil le lahjoittama jalkapallo oli
Nuorisoa y hdessä upeaa maisemaa ihailernassa.
oikea aarre. Kyytiä pallolle anto ivat vclj ieni Sepon ja Veikon sekä itseni lisäksi serkkupojat Ma rtti ja Arvi. Pikirihmalla kursittuna pallo kesti käsitte lyämme vuosia ja nahan kuluttua ohuemmaksi käytimme sitä vie lä lentopallona. Tiusasen Tanen lahjoittamalla 4 kg:n kuulalla kymmenoteltiin ja talvella pidettiin kilpailuja omalla ladulla lähes joka sunnuntai. Samanlainen urheiluinnostus tuntui vallanneen koko pitäjän. Ki lpailuissa käytiin naapurikylissä .Hauhalassa. Saukonsalossa ja Kokkosenlahdella. Kentät olivat luonnonkenttiä. Sell ainen oli Pitkälahdellakin Viljam Venäläisen maalla. Kirkonkylän urheilukentän va lmistuminen v. 1954 lisäsi innostusta. Yleisurheilukilpailuja p idettiin viikoittain. Seuraottelut yleisurheilussa käynnistyivät Ri stiinan Urhei lijoita ja Puumalan Viriä vastaan . Pesäpalloharrastus e lpyi. Ottelu ukkomiehet-poikamiehet ol i kesän odotettu tapahtuma.
Kävin koulua Mikkelissä ja asuin myös siellä. Omat harrastukseni suuntautuivat viikonloppuisin paljolti kirkonkylään. Partio ol i urheilun li säksi yksi näistä toiminnoista. Kotona asuneet veljeni Seppo ja Veikko ovat omalta osaltaan korostaneet sitä merkitystä, mikä heidän nuoru udessaan ol i pitkälahtelaisten nuorten yhteisissä kokoonturn isissa. Raittiusseura, nuorisoseura ja maaseudun nuoret ovat antaneet omien yhdistystensä puitteissa heille mahdollisuuden yhteisiin kokoonh1misiin ja henkisten voimavarojen kasvattamiseen.
69
MAIRE TURUNEl\ (O.S. KILKKI)
Oratinniemen ja Aninkaanrannan asutus
Perimätiedon mukaan Oratinniemen ensimmäinen asumus olisi ollut Seilanmäeltä si irretty savutupa. Kirkonkitja kertoo . että Otto Viljam Kilkki muutti .luvatta ja vihittiin av ioliittoon 1874 Heta Myyryläisen kanssa. Jkiätyään leskeksi hän solmi toisen avioliiton Miina Pohjalctisen kanssa. Kaikkiaan heille syntyi kymmenen lasta, joista kCJhdcksan vmttui aikuisikää n. Otto Kilkin tiedelliin t<.1iminccn myös kirkon iskintänki.
lläncn jälkeensä pojista vanhin Mikko jäi talon pitoa jatkamaan ja naimattomat sisaret Emma ja Riikka jäivätmyös ajan tavan mukaan kotitilal!een. Mikon avioiduttua Selma Pöntisen kanssa heille syntyi kuusi lasta, joista nuorin poika .Yiauno hoitaa edelleen tilaa vaimonsa Eilan o.s. i\ holainen kanssa. II ei llä on kaksi lasta. Marja-Leena ja Kari. Karjaa ei tilalla enää ole, vain metsää vi ljellään.
Tämän luonnonkauniin niemen kupeessa ovat asuneet ja omi~taneet mökin Alina ja Yrjö Pohjalainen, joka tunnettiin kaivon paikan katsojana ja pumppumestarina. '\'ykyisin paikan omistaa heidän kasvattipoikansa Martti Ta likka.
Viereisen lahden poukamaan rakensi Juho Puhakka. vaimonsa Hildan kanssa oman tupansa. Juho oli parrunveistäjä ja lotjanrakentaja. Mo lem mis paikoissa hmjoitettiin yhden lehmän katjataloutta, ajantavan mukaCJn. Juhanpo ika Sulo Puhakka perheineen omistaa paikan edelleen.
Kotkatsaaren niemeen rakennetussa mökissä asuivat Albin Teitlinen ja vaimonsa Manta . joka oli Mikko Kilkin si~ar. Manta tunnettiin laajalti erinomaisena pitojen laittaj<ma. Myöhemmin paikka on ollut kesäasuntona.
1\ykyisin paikan omistavat Matti ja Kaari na Väänänen o.s. Kilkki. Aninkaanrannan as ukkaista kaikki ovat harjoiuaneet pienimuotoista maa- ja ka~jataloutta. Näistä Kalle ja Toini Pohjalainen oli,·at lis~iksi erikoistuneet kasvihuone- ja vihannesviljelyyn ja kävivät torikauppaa Mikkelissä. li eidän jälkeensä tilaa ei ole orni::;tajien taho lta viljelty. Sitä asuu tytär Irja Pohjolainen , hänen sisarensa Ritva asuu Mikkelissä.
Rahinicmeä i\lviina-vaimonsa kanssa asunut Hjalmar Pulkk inen tunnettiin tervahöyryn kapteenina. kuljettaen puutavara lasteja aina Viipuria myö ten. Maataloutta heidä n jä lkeensä jatkoivat heidän poikansa TaaYi, vaimonsa Sannan. o.s. Siiskonen 1-.anssa. Sanna asuu edelleen tilalla poikansa Joukon kanssa. Hek in ovat äskertäin luopuneet karjanpidosta.
Hilda ja Vi ljam Väätämöisen, joka myö::; oli lotjamiehenä elantoaperheel leen tienannut. paikka on kesäasuntona. Sen omistaa tytär Ttja Sa lo perheineen.
Lemetin ti lan omistaj ien Vihtori ja Mari !\oposen kuoltua lapsettomina tila siirtyi 1950- luvulla asutuskäyttöön. Siihen muutti Juval ta Oskari Paavilainen per-
70
heineen. Hänen pojistaan \1atti ja Martti (vaimonsa Saaran kanssa) omistavat ja asuvat ti Jaa. mutta eivät enää viljele sitä.
Samoin Juvalta muuttanut Nestori Turunen sai l.emetin tilasta kauniin ranta-alueen ja rakensi siihen perheineen asu muksensa. Myös täällä on harjoitettu pienimuoto ista maataloutta ja mansikan vi ljelyä. Paikalla asuu edelleen Mauno Turunen ja vaimo Maire, o.s. Kilkki.
Lamnastin- ja kahden Rauanlammen välisellä kannaksella sijaitseva Saitun ti la on pu hekielessä saanut nimen Soittu. Tila on alunperin Harappalan tilasta lohkollu . kuten Oratinniemi. Talon aikaisempia omistajia tiedetään olleen: Ollikainen, Vihtori Noponen ja Adam Piekäinen. jo lta Kalle ja Hilma Siiskonen ostivat sen v. 1935. lieidän poikansa Aimo omistaa tilan edelleen ja kasvaltaa lihakarjaa .
Lammen taustalla olevassa "Sickcrin'' mökissii ovat asuneet Matti ja hänen poikansa Viljam Karppinen ja vaimo Hilda. Sittemmin paikan omisti Reino Ollikainen. Nykyisin paikan omistaa Raake l Nousiainen.
LampinäAymä Pitkä/ahde/ra.
Perinneruoka
Tab,en varalle Savolainen ruoka on kaulla aikojen perustunut rui~leipHiin. kalaan. sian lihaan, perunaan ja nauriiseen. Ruokatalous on pohjautunut ornavaraisuuteen, vain suola ja luli tikul ~)n ostctlu. \ •1austeena on oilur rasva. joka on irrotlanut makua ineet ruoka-aineista .
Ruokaa varasloitiin aittoi hin ja ke llare ihin talon koon. vaurauden ja \äcn mukaan. Jo keväällä alkoi kalojen. \·oin ja piimän tai kokke lin varasto inti. Syksyllii poimitt iin puolukh:aa saaveittain vara~won. Myös muslikkaa sä ilörtiin, murta puolukka oli tärkein. Lihaa suolattii n koko talven varalle heti :;yyskylmicn tultua. jol loin tcurasrukset olivat. Kaikki eWimcn ruhon os<ll käytetti in tarkoin ja lopusta. mikä ei ravinnoksi kelvannut, ke itetti in saippuaa . Suolakalaksi kiivivät: lahna. sä rki. muikku . ha uki ja siika. Kapaka!aksi kuivall iin hau kea ja ahn~ n ia ja joskus myös särkiä. Kapakalapaisti ja -ke itto ol ivat hyv in tava lli sia talviruokia .
Ruokavar~:~stoja pyrittiin kiiyltämään tietyn kalenterin mukaan, niiin varmistelliin , ~Ltä :särvintä riitti ympäri vuoden. :'\iinpki sanoniinkin: ' 'Paavalina piti karjan rehun olla puoli:;sa ja isiinnkin kok)Jnia.'· Lähes kaikkialla tehtiin samantyyppisiä ruokia tictyiksi merkkipäiviksi: "Pyy Pirkkona. kana Kai sana, koppelo köyrinä. apposet advcntlina. lohko loppiaisna, pässinpotka Paaval ina, siankynttä kynttcl inä, lapa luura laskia isena."' Samoin ruokataloustyöt pyritt iin suorirta maa n tiettyjen pi.ii vien mukaan. "V1ikkeliltä akar sisäl le ja nauriit kuoppaan." Siinäpii talven portti .
.\tlikkc 1 isunnumai ja köyri nl ivatkin syyspuolen merkilläv irnpiä pyhiä. :'\iitä juhlistettii n tuoreest~:~ lihasta ke itety ll ä sopal la. Mikkellksi teurastettiin yleensii lammasvuona ja siitä keitettiin lammaskaali, johon lampaan suo lista tehti in myvyiksi jauhomakkaroita. K~:~a link'h ticn päällä paistctriin nhrarieskoja ja jälkiru uaksi, jo sitä yleensä oli, ta rjotti in puolukkavdliä, jonka makeus saat iin ru isjauhoja imellyttäen. Jos makeutta e i ol lut tarpeeksi . ta ~jotti in lisänä sokerilla mausteitua maitoa, nä in säästetti in sokeria.
Nauris on ollut tiirkein ja kauimmin viljelty kasvi s kask ivilje lyn aikana. Savoluisct t <.~is ivat nauriin kii~it telyn ja sitä syötiin ~:~ina jouluu n saakka päivittäin. Naurishaudikkaita t~ujottiin jopa vicraalk h~ti. kun hän wli kylään. "\"iitä keitdtiin suuri vasullinen ja syötiin kyl mänä apposten kanssa tai sellaisenaan. Myös uuni ssa arinalla tai tuhkassa ne kypsyivät maukkaibi ns. paisrikkaiksi .
Nauriist~:~ valmistettiin muhcnnosta, laatikoita, puuroa, velliä, kukkoja ja paistia .Yhdessä sianlihan kanssa . Herku llista se oli jiiltcttynä sell aisenaan.
Savolainen teki kukon, vaiHei täytteeksi olisi ollut muuta kuin suolaa ja lunta . Kalakukko muikuista. ahvenista. matccsta tai muista ka loisra oli suurinta herkkua ja pyyntiaikaan lähes päivittäistä ruokaa. Kukko
syntyi myös Jantusta. perunasta. nauriista. pelki:istä lihasta. ryyneistä tai mm:i oista , e::;im. mustikoisla rh. rättii nä. Yksi nkertaistettu kukkomal li oli pala- 1. kuppikukko. Se tehtiin pikkukaloista tai ka lanpäistä ja :;ia nlihasta j ~:~ vuoralli in joko taik inal la tai papcrikanne lla. Pawk ukkoa syöti in perunoiden kera ja kyl mänä leivän piiiillii vuin h1rv ikk~cna.
Leipää leivottiin joka viikko Leivinuuni Himpesi p~iiv i tt~iin ja :;i cilii kypsyi iltasrunka maukkaabi ja mehukkaabi . Uuniruuat ovatk in tyypi ll isiä savolaisia herkkuja. Fri l ais~t laatikot ja lämmirökset sekii ns. kastikupit (paisti kuppi). joissa leipäpa laa kastett iin olivat iltasruokaa . .Joskus paistett iin makk~:~roita . joko ryyn i- tai v~rimakkaroita herkuksi. \ ·e syöti in :;dlai:;cnaan tai pienen vo inokarcen kanssa. ~akkl:lroita vakltiin \1artt ina ja säilytettiin aitassa jäätyncinii kL·viiäs~cn. jo:s riitti .
Lehmät lypsiviil vain kevätkesä llä ja kesä!Hi. joku saaloi lypsäii jouluun saakka. Maito kuoriniin Jll kerma kirnultiin voiksi. joka ~ä i löttiin puukorvoihin talveksi tai osa myyti in. Voi oli yleensä melko suolaista. jopa niin suo laista ... crtci sitä raaskinut omalla puukolla otlaa." Kurri pii mitelt iin kokkeliksi ja sitii ~yötiin ruisleivän ke ra. Kirn upi imlili säi lötti in myi.is koko kesän aj an. Sen happamuutta t~:~s~:~t ti in lisiiämällä sen joukkoon veträ ja myös kokke lia, jolloin sitii kutsutti in kokkel ipiimäksi.
Ruiskipä kuului joka aterialle p sitki leivottiin joka vii kko suuri saavillinen. Leipä~i s~iilytcttiin jopa pari viikkoa aitassa wi vi lj al~:~arissa ennenkuin sitä tarjottiin . Näin kat:>otti in leivån riitt ii v~in paremmin. Erilaisia rieskoja tehtiin myös sckii sd:akipiä.
(Edell äoleva Perinneruoka-artikkeli pohjautuu kotitalousopettaja Rai.ia Hclis1ön csitelmään Suomen Kansanvalistusseuran pcrinncseminaat·issa Pieksämäellä. Artikkelin kuvaamat pcl'inneruoat ja niiden valmistustavat ovat tuttuja myös Anttolan Pitkälahden kylästä)
71
Metsästysseurat Vi isikymmenluvulla tapahtui Anuolan metsästysoloissa ja tavoissa ratkaiseva muutos. Oravan ja kanalintujen metsästys menetti merkityksensä. Pi isamin ja Ketun raurapyyntiä harrastettiin. Ehkä ahkerin oli Ylivedellä Albin Tiusanen , jonka yhden ta lven saa lis oli 16 kettua. Joka kylältä löy tyi taitaj ia. Armas Mantonen saaristossa. Veikko Penttinen Hauhalasta, Eemil Korhonen ja Arvi Kontio Nurholasta, Sulo Parkkinen Ruokolasta, Pentti Vesalainen ja Veikko Kontinen nykyisen Pitkälahden erämiesten alueelta ja monia muita.
Anttola ku ului Mikkelin, Ristiinan ja Anttolan Riistanhoitoyhdistykseen. Vuonna 1954 Pekka Pirskanen val itti in yhdistyksen johtokuntaan. Seuraavana vuon na yhdistys järjesti erämiesillan Koivulassa. Siellä esi telmöi mm. lleikki Suomus. Hän tiihdensi sitä, kuinka tärkeää on saadajärjestys metsästykseen. Seuratoiminta luo parhaat puitteet. että kaikki tCJpahtuu lakien ja asetusten mukaisesti . Näin oli ajatus saatu itämään. Vasta pysyväksi muodostunut hirvikanta antoi lopul lisen sysäyksen järjestäytymise lle Anttolassa.
Pekka Pirskanen perusti hirviseurueen Hauhalaan 1960 ja sai hirven kaatolu vat. Vuonna 1961 muutamat Mikkelin erämiehet vuokrasivat Kääriäiän kylän maat hirvimaikseen. Nyt herkitt iin joka kylällä. Alkoi seurojen ja seumeiden perustaminen. Aluksi ol i kaavailtu koko pitäjän käs i ttävä~i metsästysscuraa. vaan se ajatus e i saanut kannatusta. T\urho lan ja HuttuJan kylän miehet perusti 1962 Anttolan ensimmäisen metsästysseuran Etelä-Anttolan erä ry:n . .loka kylällä alkoi omCJn reviirin valtaus. Aluksi se oli :::ummittaista: maita vuokrattiin väl ittämätt~i alueen sopivuudesta rajojensa puolesta .
Pitkälahdelle Eino \' issisen hi rvi seu rue perustetti in 1963, josta muodostui Pitkälahden erämiehet ry 1966.
Veini Väisäsen seurue perustettiin 1963 . Siitä sai alkunsa 1968 perusteltu Länsi-Anttolan erä ry. Sulo Parkkisen seurue pen.Lstettiin 1963 Ruokolaan. Tauno Tiusanen ja Eino Nissinen pemstivat oman seurueensa 1965 Yliveden ja Hi idenmaan alueelle . ;..Jämä seurueet yhdistettiin 1968 ja ni istä syntyi Pohj ois-Anttolan erä ry. 1964 Jlauhalan seudun riistamiehet ry jatkoi Pekka Pirskasen hirviseuruee n perillisenä. Erkki Rantalaisen 1964 perustama seurue sa i seuramuodon J 969 Saaristo-Anttolan erä ry:n nimellä .
72
Vesistöjä ja kylien rajoja sovitellcn saatiin nykyiset seurojen rajat. Vajaan vuosikymmenen aikana Annolan miehet sai koko pitiijän kattavan metsästysseuratoiminnan käyntiin.
Vuonna 1962 tuli voimaan uu$i laki riistanhoitoyhdistyksistä. Se antoi mahdolli suuden uusien yhdistysten perustamisell e ja toiminnan järjestämiseksi myös alueell isesti pienissäkin puitteissa . Elokuussa 1962 oli tämän "kolmen koplan", Ri sti ina n. AnttolCJn jCJ l'vlikkelin ri istanho itoyhdis tyksen kokous Mikkelissä. Siellä oli 54 Anttolan edustajaa. Yksimie lisesti he päättivät erota entisestä suury hdistyksestä ja perustaa oman yhdistyksen. Näin o li metsästysasioista päättiimineo Anttolanmicsten käsissä .
Valittiin ensi mmäinen johtokunta: Puheenjohtajaksi Pekka Pirskanen varapuheenjohtajaksi Osmo Montonen jäsenet Eino Niss inen toim.siht. ·• Toivo Myyryläinen varajäsenet Armas Mantonen
Kalevi Eerikäinen Riistanhoitoyhdistys alkoi käynnistää omaa toimi n
taansa. S iinäpä olikin sarkaa kynnettäväksi, kun kaikki piti alkaa alusta. Hirvimiehiä o li syntynyt kuin sieni ä sateella. Hirvipassiin ei ole asiaa, jos ei ole suoritettu vaadittavaa koetta. Yhdistyksellä ei ollut ampumarataa. Ammunmmvalvojana oli Pekka Pirskanen. Yhdistyksen täytyi al uksi turvautUa Siekkilän ampumarataa n ja Mikkelistä ti lata valvojat . Olipa se aika hmJkalaa aluks i. Omaa rataa aletti in puuhata ja kouluttaa ammunnan valvojia. 1964 yhdistys sai erikoisluvan suori ttaa koe seisovaan hirvikuvioon 100 m matkalta. Koepaikkana oli soramonttu Vuorijärven rannalla. 1965 saati in suorittaa nämä erikoisluvalla myönnetyt kokeet. Kuntel vuokrasi ampumarata-a lueen Käärmeha1j usta 25 vuodeksi nimell isestä vuokrasta . TCJ lkootöinä valmistui 1966 poiltomoottorilla toimiva CJmpumarata. Nyt alkoi toiminta jo pyöriä kit isemättä.
Jo vuonna 1964 Anrtolan riistanhoitoyhdistys järjesti metsästäjätutkintoja, vaikka se oli silloin vapaaehtoista. Si tä pyöritetti in lähes talkootyönä. Vain tarvikkeisiin käytettiin rahaa . Toimihenk ilöiden pa lkat vahvistcuiin vuos ikokouksessa "entisen suurui seksi' ', ei markkaakaan . Anttolan kunnan myytyä Käärmeharjun alueen Keuhkovammaliitolle. jouduttiin ampumarata purkamaan. Alkoi taas ampujien hankaluudet. Ristiinassa ja \-fikkeliss~i Kyrönpellossa o li toimivat ampumaradat. Niissä oli käytävä harjoittelemassa. mikäli vuoroja sa i. Kunta osoitti uuden ampumarada n pa ikan Sepänmäen maastosta. Periksi ei annettu, käytiin taas
, rakentamaan rataa . :-.;yt oli pulma saada rakennuslupa . Sitkeän paperisodan jälkeen lupa saatiin. SyksyWi 1977 päästiin rakentaminen aloittamaan. Korvaukseksi puretusta radasta kunta rakensi tien ampumarata-alueelle ja suoritti maansiirtotöitä. Rata päätettiin sähköistää. Yksistään liityntämaksu o li 30.000 markkaa. Joudutti in käyttämään väl illä veksel ivetoakin . Yks ityisten ja yhteisöjen lCJhjoitusten avulla ja talkootyöllii vietiin hanketta eteenpäin.
Runsaan hirvikannan alueet. Hauhala ja Saaristo, ampuivat toistakymmentä hirveä huutokaupattavaksi
hankkeen rahoittamiseen. Sanotaan. että metsämies on ''kateellinen", vaan jakaape~ se saal ii:;taan. kun asia on o ikea. Näin yhteis in ponnist uksin saati in rata käyttökuntoon . Koitti v ihdoin päivä 25.6. 1978, j olloin rata avatti in. Sähkö istetty erinomainen ampumarata palvelee oman väen lisäksi myös lähipitäj ien miehiä ja naiS ia.
Vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa on toiminta se~atu kitkatta pyörimäiin. Riistanhoitopiirin tuki on ollur m erkitt ävä toiminnan käyn nistämisessä. Myös Etelä-Savon piiriitä on saaru tu nnustus erinomaisesta toiminnasta. A lussa o li ammunnanvalvoj ia yksi ainoa. 1 9~8 ni itä oli 27 valvoj akort in omaavia j a 22 valan tehnyttä riistan vartijaa. Riistanhoitoyhdistyksen puheenj ohtajana vuoden poikkeusta lukuunottamatta on ollut Pekka P irskanen alusta aina 1989 maaliskuuhun, jolloin hän omasta pyynnöstään eros i. lläncn panoksensa vetäj änä on ollut merkittävä, "vaarin päivät" anse~ittu ja. Anttolan kunnan päättäjille kuuluu myös kiitos myönteisestä suhtautumisesta metsästäj ien harrastuksiin.
Saaristossa toimi Erkki Rantalaisen 1964 perustama hirviseurue vuoreen 1969.
Tietoja riistanhoifoyhdisryksen toiminnasra antoi Pekka Pirskanen.
Jälj ennös Saaristo-Anttolan erän perustavan kokouksen pöytäkirjasta.
Saar isto-/\ntrolan erän perustava koko us pidettiin Armas j a Adi \i(ontosella 27.3 . 1969. Läsnä 13 osanottaj aa. Kokouksen puheenjohtaj akas i valittiin Erkki Rantalainen ja s ihteeriksi Viljo Pesonen .
1 § Pöytä kirjan tarkastaj iksi Pertt i Pylkkiinen ja Martti Pe-soncn.
2 * Päätetti in perustaa mctsästysseura, jonka nimeksi tuli Saaristo-Anttolan erä.
3 ~ Luetti in sminnöt ja luettiin seure~e~vaa. Seuran johtokuntaan valitaan 7 jäsentä. Seuran kokouksista päätettiin ilmoittaa puhelimitse. Muuten säännöt hyväksyttiin sellai senaan .
4§ Valitt iinjohtokuntaan seuraavat: A1mas Mantonen, Erkki Rante~ la inen , Martti Pesonen, Vilj o Pesonen, Viljo Huttunen, Risto Rantalainenja Arto Monto nen.
5§ Liittymismaksuksi seuraan 10 mk. jäsenmaksuksi 2 mk.
6§ Kokous ka tsottiin p~iiittynecbi .
Anttolassa 27 .3. 1969 Viljo Pesonen, s ihteeri Pöytäkirj a tarkastettu ja hyväksytty. ~v1artt i Pesonen Pertti Pylk käne n.
Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi vali ttiin Erkki Ranta la inen, varapuheenjoh taj aks i Viljo Huttunen, sihteeri -rahastonhoitajaksi Viljo Pi.:soncn . .Johtokunta päätti avatä tilin osuuskassaan.
Kilpailutoimikuntaan valitti in Vi ljo Huttun~n. Ri sto Rantalainen. tv1atti Pesonen. A m 1as Momonen ja \ 1artti Pesonen . Perustetti in ri istan hoitotoimikunta, johon valittiin Per tt i Hämä läinen, Arto Ylontonen . Erkki Hyvönen, Erkki Rantalainen j a Pert ti Pylkkänen. Seuran 13 perustavaa jäsentä alkoi pyörittää seuran toimintaa. Erkki Rantalaisen hirviseurue o li tehnyt riistanhoitotyötä tehden riistapeltoja maas toon ja Jiinistcn talviruokintaa haapoja kaatamall a. Seuralle maata vuokraamaan va littiin Hirvensal on a lueelte~ :Y1artti Pe:;onen, Saukonsalosta Matti Pesonen, Keljunniemestä Risto Rantalainen, Piekälänsaaresta Paajala Pertti Pylkkänen j a Petäjänsaaresta, Varpusaaresta Pertti Hämäläinen . Vuodelle 1970 hyv~iksyttiin toimintasuunnitelma. Päätettiin tehdä riistapeltoja sekä suorittaa ri istan hoitoa ed istäviä tehtäviä. Jä1jcstetää n am pumahiihtokilpailut 3.4.1 970 seurojen välisenä kilpailuna. Osanottomaksu 5 mk . A mmunnanvalvojakursseilk lähetettiin 3 miestä. Pidettiin kesän aikana ampumakilpailut hirviradalla . ~äin seuran toiminta käynnistettiin.
Seuran tulot ensimmäisenä toimintavuotena. Tulot: Jäsenmaksut 85
Osanottomaks ut 150 235 Y1cnot : Palkinnot 120
Sekalaiset men ot 100 220 Tilivuoden voitto 15 mk.
Piene t olivat tulot ja menot se uralla. Vuonna 1970 suoritettiin hirven laskenta vielä maastotyönä. Laskijoik~ i valittiin Pertti Pylkkänen, Pickälän saari, Arto \tl ontonen j ä Risto Rantalainen Saukonsalo, Onni hyvönen Keljunnicmi. \fartti Pesonen J lirvensalo ja Pertti Hä1näläinen Petäj änsaari.
Vuonna 1970 päätetti in jiirjcstää ampumajuoks ukilpailu 23 .8. Saukonsalossa Rupakon maastossa. Ki lpe~ ilua suunniteltiin 3-miehisin j oukk uein seurojen väliseksi kilpa iluksi. Anttolan toisista seuroista ei löytynyt miehen vastusta. Juoksu käytiin seuran jäsenten kesken hi kisenä, kovana "Kamattovuorcn juoksuna". Kilpailu jatk ui vuosia.
Jo ensimmäisenki toimintavuotena rajoitettiin seuran a lueella kanalintujen ja jänisten metsästystä asettamalla saal iskiintiöt seuran jäseni lle. Varpusaari päätelti in rauhoittaa pienriistan metsästykseltä. Pienpetojen metsästystä tehostetti in määräämä!Hi hyvityspisteitä. Ketun. supin ja vill imin kin kan nan kurissa pitäm iseks i päätettiin järjestää seuran j äsenille kilpailu seuraavin säännöin. Ammutun eläimen pisteet jaetaan pyyntiin osallistuneiden kesken. Pi steitä kettu 5. mäyrä 2, sup i 2. villiminkki 1 pistettä . Kolme kertaa kilpailun voittanut saa kiertopalkinnon omakseen. 1970 ensimmä isess~i hirvikokouksessa p~iätettiin : Kaikilla seuran jäsenillä on oikeus o:;a llistua hirvijahtiin. 'v1aan omistajilla on oikeus osa llistua hirvijah ti in i lman seuranjäsenyyttä maksama lla jahdista koituvat maksut . Hirven rne tsästyksestä päätetti in seuraavasti: Hirven päii kuu luu ampujallc, samoin talja , e lle i o le aikaisemmin hirveä ampunut. .Ios on aikaisemmin saanut taljan arvotaan talja taljartomi~n kesken. Joka ei osallistu yhtään kertaa jahtiin, putoaa pois lihan j aosta. Tätä käytäntöä on noudatettu koko seuran toiminnan ajan.
73
Kilpailutoiminta oli seuran toiminnassa näyltäväii alusta asri. Vuonna 1972 Jiir:jt:sH:ttiin yleiset hirvenhiihtokilpailur. Seura Järjesti Suur-Savon piirin useita katsastuskilpailuja hirvenhiihdossa. Seura järjesti Suur-Savon piirin hirvenhiihdon mestaruuskilpailut 19~0. Kilpailujen Uipiviemincn oli kova urakka seuralle. Pöytäkit]amerkintöjcn mukaan toimihenkilöt nimetriin saunanlämmittäjää ja makkaranpaistajaa myöten. \1yös seuran jäsL·net ovat saavuttaneet tuloksia hirviammunnoissa. Oman pitäjän mestaruukskn lisäksi Taavi Kontisella ja Matti Pesosella on näyttöä Suur-Savon piirin ja Suomen mestaruuskilpailuista.
Jlvekset verouivat lammaskantaa Saukonsalossa ja .\1äntynicmeltä yhteensä l R kpl. Etelä-Juvan erii Otamon erämiesten kanssa yhreisluvilla verotettiin ilveskantaa viidellä. Nämä kaikki ammuttiin Saukonsalosta. Alussa oli seuran jäseniä 13. Vuonna 1988 oli st.·uran jäsenmäärä 31. Hirvipeijaiset on saaristossakin metsästäjien järjestämä syystapaus. Maanomistajia muistetaan arpomalla 5 hirvipaistia peiJaisjuhlassa. Saaristo on runsaasti osallistunut riistanhoitoyhdistyksen ampumaratahankkeeseen lahjoittaen 8 hirveä huutokaupattavaksi rakennusrahastoon.
Etelä-Anttolan edi ry:n perustava kokous pidettiin !\urho lassa L uukon talossa 11.7 .1962. Kokouksen avasi Erkki Korhonen. Kokouksen puheenjohtajana toimi riistapäällikkö. Kurnmimt oli Olavi Lotti Suur-Savon riistanhoitopiirin johtokunnasta. Pekka Pirskanen oli koonnut hirviseurueen Hauhalaan. Seuran yleinen kokous pidettiin Tervahaudalla 29.7. l 963.
Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Erkki Korhonen
Varapuheenjohtaja Jäsenet
Eino :'1-Jurhonen, toimi siht. Heimo Syrjäläinen Heikki Pesonen Viljo Pettinen
Kokouksessa liittyi seuran j~iseneksi 19 :'\ urholan ja Huttulan kylän miestä. Ensimmiiisenä toimintavuotena seura vuokrasi metsästysmaita noin 3500 hehtaarin yhtenäisen alueen. Ampumaurheilu tuli seuran toimintaan alusta mukaan. Riistanhoitoyhdistyksen hankkima kiekkoheitin asennettiin Kalauoman-kan-kaan niemen aukkoon. Siitå virisi innostus ampumaurhci 1 uun Anttolassa.
Siitä ajasta, jolloin "Vanhantuvan Jussi'' Albin Piispa ja kymmenkunta mets~istäjiiä viriltcli rautoja. ansoja, loukkuja ym. muita ansoja Anttolan metsiin. on kulunut vuosisata. Heilh: se oli tarpeellinen ansioiden lisä. Vuosisadan jälkikymmeninä on /\nttolan mersäsräjät tehneet mittavan työn metsästysscurojcnsa ja oman riistanhoitoyhdi sty ksenä parissa. Vuosi kymmenessä, 1960-70 on asiat hoidettu mallikelpoisccn kuntoon. Kuudessa seurassa on jäseniä 2~4. On sanomattakin selvä~i, että ilman mitään sääntclyä tämäjoukko nykyaikaisin asein tekisi lopun riisrakannoista. Jo kerran kadonnut. hirvikanta on vakaa. Metsokukko soi Annolan metsissä . .\1clsokanra on elinkelpoinen. Samoin muut kotoiset lajit. pyyt, teeret ja jänikser on säilytetty kannaltaan vahvoina. Uudet tulokkaat villiminkki ja supikoira keståii "saalistamisenkin''.
74
Kyllä erämiehillä puuhaa riittää harrastuksensa parissa. R iisranhoitoa eri muodoissaan ja riistan laskentaa. josta tiedot toimitetaan riistantutkimuslaitoksellc. Ampumaurheilua kesä!Hi ja talvella hirvenhiihtoa ym. Kun Anttolan miehet ottivat 1962vastuun metsästysoloista omiin käsiinsä. he ovat myös vastuunsa tunteneet. On luotu puitteet harrastukselle, joka antaa oman lisänsä kylien diivänä säilymiseen. l.ähdcttäe~sä uudelle vuosituhannelle on kotoisten riistalajien säilyminen taattu. Tulevilla eränaisilla ja -miehillä on mahdollisuus liikkua eräpoluilla harrastuksensa parissa ja kirjoittaa oma lukunsa perinnekirjaan.
VEIKKO KORHONEN
Petoeläimet
KARHL; Karhuista ei ole luotettavia havaintoja vuosisadan aikana, ennen vuotra 19RO. Siirä Hilltien on karhusta ollut ympärivuorisia havaintoja Anttolassa. Myös tänii talvena 1987-1988 karhu nukkuu talviuntaan Annolan alueella. sillä olen käynyt pesän tarkistamassa. (Se pidetään salassa). Toivon, ertä karhu pysyy (mar:jakarhuna).
Pekka Pirskanen
ILVES Pysyvä ilveskanta levisi idästii päin AnuoJaan 1980 luvulla. Tälläkin hetkellä Anttolassa on viiden-kahdeksan yksilön kanta. Ilveksiä on erikoisluvalla muutama ammuttu Suukonsalosta (yhteisluvalla Juvan erämiesten kanssa).
Pekka f>irskanen
KETTU Kettu on kuulunut aina Anttolan luontoon.
NÄÄTÄ Näiitäii oli 1920-luvullc, mutta se puurtui lähes kokonaan aina 1950-luvullc asti. Viisikymmenluvun lopulla se alkoi yleistyä. Vuonna 1960 ensimmäisen näiidän Anttolassa ampui Pentti Vcsalainen.
VEIKKO KORHO~El'\
Susitarinaa Anlto lassa on ollut pysyvä susikanta 1 R60-90 -luvuil la. Niistä on tehty havai ntoja Saukon$alossa, eteliiiscssä ;\ nttolassa :Vtutusen kylässä ja N urholassa.
Montosen talO$$a oli ahoks~n puinti käynnissä. Siat olivat irrallaan ja ne keräsiv~it riihen edestä rippuneita jyviä. Susi hyökkäsi si an kimppuun. Puintimiehet saivat muki loitua suden hengiltä .
Armas 1Hontonen.
Susi lauma oli hyökännyt hevosten kimppuun. jotka olivat kesälait umella metsässii. l!iskias Smolanderin varsa oli paennut Valkjärveen ja juuttunut hako.ien väliin, jossa sudet raate li sen hengiltii. Järvi on lähellä Rakokallion 1 uonnonsuoje lua luettu .
PaanJ Korhonen
Lampaat oli viet y ete lärinteelle Pujolan ky lässä kevätpii 1 vcen lainnm:J k . Lapset paimcn~;ivat laumaa. Susi hyökkäs i ja vei lampaan mennessään.
Mari Korhonen.
Ville ja Edla Korhonen olivat lähtemässä ;..1ik.kcliin kirkkoo n hevosella. Kun alko ivat laskeutua Luukon talosta talvitietä Pyöriön lammelle. tuli susilauma vastaan . Si ih~n päättyi kirkkomatka sillä kertaa . Viime hetkellä saatiin hevonen talliin turvaan.
Kusti Korhonen
Pel lervo Haikaraincn muistaa isoisänsä kotona Mutasen kylässä nähneensä susiverkon. Se ol i suden pyynti ä varren tehty. suurisi lmäincn vah va~ta langasta kudnttu. \1elalavan niemellä sitii oli käytetty suden pyynti in . Se oli viritetty kapeaan kannakseen ja kylänväen voimin ahdistetti in susi ansaan . l'v1utta ajomies, joka osui kohdalle ei uskaltanut nuij ia sitä hengiltä. Kun toiset arkalaiset rnanai livat puolusrautui hän sanoen ''en minä sitä voinut lyödä , kun se oli ni in hci luvainen : · Kertoja ~i tiedä , miten suden loppujen lopuksi kävi .
Pellen·o Haikarainen.
Viim~ vuosisadalla oli suuri menety~. jos sus i raateli ht·vosen, lampaan tai sian. Olihan hevonen ainoa pel totyökone ja kulkuneu vo. Lampaan viiloista saatiin ai nek~ia sukkiin. lapasiin ja kankaisi in . Siasta saatiin ra vintoa lähes vuodeksi eteenpäin . Eipä ih me. että sutta vihatti in. Tarinat ovat vuosilta 1860-SO. Tämän vuosi sadan puolella ei o le havaintop pysyvä~tä susikannasta.
VEIKKO KORHO~EN
Metsästäjien tarinoita
Vuosisadan alusta aina 1920-luvul lc a::;ti Paavo Piispase n isä Al bin mctsästeli ammatikseen syyskuusta tammi-helmikuuhun. Muun osan vuodesta hän teki tilapäisröitä. mitä sattui olemaan saatavissa. Hänen metsästysaluettaan oli i\nttolan pitäjä iräistä saaristoa lukuunottamatta. \~ikkel in suunnassa pyyntiretket ulottuivat kaupungin tuntumaan asti. Pyyntiri..'tki saattoi kestää pa rikin viikkoa. Hänellä ol i tuttuja taloja ja mökkejä, joissa hiin voi yöpyä. Alkusyksystä yöpymispaikkana oli usCa$ti heini:ilato. llänen pääasiallista saalisraan olivat kanalinnut. Asi..'ena häne!Hi oli suusta ladattava haulikko. Ansapyynti oli myös yleistä ja sallittua si ihen aikaan. \1yöhäissyksyllä, kun lehdet lähti puista, teeriii pyyd~ttiin kuvilta. Siinä oli toverina veli Augusti (Aakusti). Linnut myyti in lähimmälle ostajalle. Anttolassa ne to imitl!ttiin laivoihin. Laivamiehet maksoivat linnut käte isellä ja välitrivät Mi kkeliin ja Lappeenrantaan ravintoloihin ym. Myös kiertäviä linnu n ostajia oli, he noutivat sovituista paikoista saal iitja maksu oli aina käteinen. Kun perhe kasvoi ja vakituinen työpaikka löytyi sahalta. mct:\ä::>rys j~i i sunnunraiseksi lisäansioksi. /\ lbin Piispanen vei myös itse saa lii nsa Mik kelin ravin toloihin n1yytäväksi silloin, ku n pyynti tapahtui lähellä kaupun kia.
1920-luvun puolivälistä liihtien Piispasen Paavo ol i isänsä mukana m~tsäretkillä. Linnun pyynti toi sievoisct sivuansiot onnistuessaan. Lintujen hinnat 1925-1935 pysyivät melko vakaina. Kukkometso 1 R-23 mk, koppelo (kanametstl) 15-20 mk. teerikukko 10-20 mk, teerikana 8-1 0 mk, pyy 4-8 mk. Joskus kuvastus tuotti 5-6 teertä kerralla. Se tiesi rahassa jo 60-65 mk. Haulikon panos maksoi 50-60 p itsi..' ladaten. Vertailun vuoksi halon tekijän ansio: keskimiiärin mies reki 3-4 pm; päivä::;sä ä 4-5 mk/rn-' eli 17,5- lH mk.
"Kun s<Jhalla työt loppuivat, ol i maassa lama. Teimme kaikenla isia ti lapä isiä töitä." kertoo Paavo.
\1uistan, miren ke rrankin olimme uudispcl lolta ra ivaamassa oksia ja lehdeksiä, niitä hakattiin eläinten aluksiksi kasakaupalla. Siitä saimme pi:i ivkipalkaksi 5-10 mk. \1eillä oli aina ase mukana. Kerran kun !Siinä räntäsateessa risuja hakattiin. isä kehotti. että meneppäs koettumaan onneas i metsä llä (va rmaan hänestä kävi säiiliksi. kun minä mi-irkänä rääsynä piit kin ri:;uja pölkyn päässä poikki). \1inä lähdin mieiKnii metsään ja kuinka ollakaan kohta pyrähti pyy lenwon. Minä hiipimiiiin perästä ja onnistuin sen saamaan. Jatko in siitä vielä kicrrostani. taas oli onni pojan puole ll a. Suuri ukkometso lensi aivan arnpumahollille. Nyt minä asdin haulikon oksahaarukkaan tuelle. ammuin ja sain saaliin. Niin o li päiväpalk kio tuplaantunut 4-5 -kertaiseks i. Siltä päivältä jäi risunhakkuu siihen paikkaan. kun palasin rctkelHini. Se oli erikoista isäni metsästystavoissa. ettei hän ampunut itse metsoja kevätsoitimesta. ja ki elsi myöskin meitä poikia siitä, vaikka ::;e oli ylcistii siihen
75
aikaan. Viisas mies ei syönyt siementä, niin oli satoa korjattavaks i tulevana syksynä. l\ä inä menneinä niukkoina aikoina ol i metsästykse ll ä merkitystä sivuansi ona.
Kai kella on oma hintansa. niinku in Tervahaudan talon jäniksellä vuosisadan 1890-1 900 vaihteessa. Gol in oli ostanut talon Piilokon·en palstaan metsänhakkuuoikeuden. Hakkuuaikaa oli kolme vuotta. Hänen oli lupa ottaa kaikki puut, mitkä parrun mitat täyttää. Hakattuaan kaksi vuotta oli ostaja saanut puuta tarpeekseen ja p~iätti lopettaa hakkuut. Joku firman herroista kävi syksylW mcts~illii hakku ualueell a ja ampui jiinikst:n. Isäntä l<lpasi miekkosen itse tcosta. Hiinpii vaati maksua luvatlom asta metsästyksestä ja herra maksoi. Herralta kävi käsky työn johtaji ll e: hakataan vielä yksi vuosi , ja hakkuuta jatkettiin. Ka ll e Parkkisen kertoman mukan jokainen parruksi kclpaava puu kaadcuiin tältä l 00 ha käsittävä itä Pii lokorvcn pa lstalla. Lienee jäniksellc hintaa tul lut sen ajan mittojen ja hintojcnkin mukaan. '\yt on Piilokorvessa uudet puut ja rnetsästäjillä uudet tavat. Onpa jäniksiäkin Piilokorvessa jäljistä päätellen runsaasti.
Vuonna 1927 päätin kansakouluni 13-vuotiaana kertoo Eino Nurhonen.
Aloitin työe lämä n paimenpo ikana. Te htäviini kuului hakea ja viedä karja la itume lle. Ruok kia se myös kotona aamuin. illoin. Palkkaa sain 35 mk puol ivuosittain, ruoan, housut ja työsaappaat vuodessa. Syksyllä paimenmatkoillani näin li nnuna nsoja ja ni issä lintuja. Pyytäjä oli Otto Liimatainen. Taitava ansapyytäjä, joka harrasti myös kettujen myrkyllä pyyntiä. Hän opetti minulle miten rihmanen punotaan hevosen häntäjouhi:;ta. Talon hevosen hännäsW sain jouhet, ja niinpä aloin punoa ansoja. 1\tlyös vipurihmasen mallin sain Otto Liimataisen <msoista. Liskiksi lintuloukun teon opin h~ineltä. Ansapyynti tuotti minulle sievoiset lisäansiot. Paras yhden päivän saalis oli 6 teerti:i, 1 pyy ja urosmetso, joka rahassa tuotti yli puo len vuoden rahapalkkani. Jäniksen lankapyyntini aloitin talven tultua . Ensimmäisen jänislankani tein purkamalla heitteille j ~i tetyn katiskan sicloslangan. Sillä sain yhden jäniksen. Sen nahka myytiin ja rahoill a ostin oikeaa jänislankaa eli kuparilankaa, joka oli parasta siihen käyttöön. Rahat ri itti 20 langan valmistuk seen. Tätä ansapyyntiä harrastin si vuansiokseni aina 1930-luvun puo liväliin asti. l'v1 in ulla ei ollut omaa ampuma-asetta siihen aikaan.
Eino Nurhonen on vulmistcmut valokuvausta varten mallit käy ttämistään unsoista ja loukuisw tähän perinnekiljaan. Nämä ovat my äs yleiset /1 ntwlassa käytetyt loulwtju ansut. Kahau eli kirnua on käy tetty vuosisadan ulussa linnun pyynnissä.
76
Lintuloukun lukot. Pyvnti1•älineet mlmisti Eino Nurhonen, Falokln'al on ottanut !vfatti Laitsaari.
Kukkometso lintuloukussu.
Kaularihmasia.
Vipuriflmasen eli pennin viriiys.
Kaularihmanen virireltynä.
Lintu kaularihmasessa. Linr11 vipurihmasessa.
77
Riistaa laukussa.
Hirven pyyntiä rihma . ..,·ella 1950 Kerran piiskatut rihmaspyyt~jiit. Eino Ven~iläinen ja Lauri Avelin ja kolmantena pyyntimiehenä tällä kertaa Kauko Rasa. \1iehet olivat tukkitöissä j a vierittivät t ukkeja järveen. Käytössä oli keluvene, siinä tukkilaisten varusteet. sinkittyä köyttä ym. Työporukka oli Kojaveden rannoilla. Siinä huilatessa rannalla kaverukset huomasivat hirven uivan järvessä. Miehillä oli kai muistissa, ettfi rihmaspyynnistä tulee vain selkäsauna. Niinpä pyyntiin vaan. vaikka tiedossa oli, e ttä hirvi on rauhoitettu. Ylutta voisihan tuon ottaa kii nni ja kysyä nimismichcltä, tarvitseeko Korkeasaareen täydennystä.
78
Ni inpä tuumasta toimeen. Köydestä tehtiin lasso. Sitten alkoi kilpasoutu ja hirvi saatiinjärvestä kiinni. Eino Venäläinen oli airoissa, Lauri /\vel in perässä ja lassomiehenä Kauko Rasa. Hirvi saatiin järvessä hyvi n kiinni. Pyynti kävi kuin lei kite n niin kauan, kun hirvi oli järvessä. Senkun hiukan ohjailtiin uittokeksillä rantaa kohti. Keluveneen ankkuri s idottiin järvellä köyden päähän. Kun hirven ja lat tapas i pohjaan, he itettiin ankkuri j ärveen. Mutta sehän ei hirveä piHinytkään. Siinä kävi rutina, kun hirvi painui rantalepikkoon. Siellä ankkuri tarttui rantapuihin. Tähän asti kaikki kävi kuin rasvattu . Tässä rytäkässä hirvi kaatu i ja sotkeutui köysiin jaloistaan. yt j aetti in pyyntijoukko. Kauko Rasa läksi nimismieheltä neuvoa kysymä~in, mitä saaliille tehdii~in. Vanhat ansapyytäjät jäivät saalista vahtimaan. Katseltiin s iinä makaavaa hirveä, Avelin in Lassi sanoi: "Minä olen senverran hevosmies, e ttä siinä e t kyllä makaile". Lassi hätisti hirveä uittokeksil lä. Tosi oli Lassin sana, ei se hirvi piiskaa sie tänyt, vaan karkasi pystyyn kuin noiduttu. Rasan Kauko toi nimismiehen terveiset. Sitä saa pitää kytkettynä korkeintaan pari päivää, jos kansa haluaa käydä sitä katsomassa. Mutta s itä pitää vahtia, ettei se pääse itseään laukkaamaa n. Ja sitten se on päästettävä vapaaksi. Kansaa kävi ih mettä katsomassa. Joku ehdotti, viekää se Suopon navettaan, johon Eino Ve näläinen tokais i: "Siinähän se on, a lkakaa taluttaa". Taluttajaa e i löytynyt. Pyytäjät päättivät, etteivät he käy hirveä vahtimaan. Nyt oltiin j o pyyntiin op ittu . Köysi kytkettiin keluveneen vaijeriin, hirvi irti p uusta ja se ohjailtiin järveen takaisin, kaulaköysi puukolla poikki ja hirvi oli vapaa. Täm~i pyynti päkittyi ilman selkäsaunaa. Vallesmanni oli kansanmies ja jä1:jesti tällaisen näyttelyn, eikä lukenut lakia pyk~ilien mukaan. sillä rauhoitetun eläimen kytkeminen oli rangaistava teko.
Hirvet Vuosisadan a lussa o li Anttolassa pysyvä harva hirvikanta. Salametsästäj ät verortivat sitä eri puol illa pi täjää. Kirjoi1tajan isoisä Mikko Pulkkinen kertoi ampunecnsa vuosisadan vaihteessa kaksi hirveä Hiehojärven a lueel la. Nurholassa Kall e Parkkinen ja Eerikki Heikkinen harvensivat vähäistä kantaa.
Paavo Korhonen ke11oo olleensa Heikkisellä ruokatunni lla . Lihaa oli pöydässä. Tupa oli omaa ja vierasta väkeä täynnä. Tupaan asteli pohj alais-syntyinen Heikki Kivimäki, joka sanoi: "Vieläkös sitä metsähärjän lihaa myyntiin riittää". Vastaappas siihen sitten! Kalle Parkki sen kaato oli ihan laulun arvoinen. Joku tuntematon viisunikkari oli sepittänyt seuraavan värssyn :
Käveleppä kirkkotiellä kilometrii kolme neljä, vaikka vähän viidettäkin, sie/1 on talo Tanelin, jossa hirvi ke/listettiin.
Pellervo Haikaraisen kertoman mukaan e ri puolil la pitäjää tehtiin salakaatoja. Viranomaiset eivät tarkoin lakia val voneet. Ruokolassa Taavetti Parkkinen joutui nimi smie hen kuuluste luun. " Kyllä minä pel käsin , että kiinni jään, mutta kun hän e i tutki nut lihati inua, ei o llut todisteita. Selv is in kuin koira veräjästä."
Kaikista huono-onnisin salakaataja oli Adam Piekäinen Ylivedeltä. Hänen kaatamansa hirvi j äi lähelle tien laitaa, koska hän ei uskaltanut viedä saalista talteen päiväsai kaan. Kun hän pimeän aikaan lähti lihoj a noutamaan, o li s iiUi takaosa hävinnyt. Vaan meneppäs varasta vaatimaan edesvastuuseen.
Juvan puolel la oli kaksi metsästäjää, jotka j ahtasivat ammatiksee n hirviä Juvalta ja Antto lasta . Lumen ai kaan he jäljittiviit hirveä niin pitkältä, kunnes saivat sen. Nämä ammattilaiset ampuivat tie ttävästi viime isen hirven Kalle Inkisen maalta lJ uttulasta 20-Juvun tienoilla. Juvan ammattilaisten ja Antto lan amatööri en toimesta hirvikanta ol i saatu sukup uuttoon.
Kesti aina vuoteen 1943, ennenkuin Anttolassa jäl leen porisi hirvipata. Silloin oli läpikulkumatkalla ol lut hirvi liukastuessaan murtanut se lkärankansa Sappulanselän jäällä. Eino Nurhonen ja Kalevi Ollikainen teurastivat sen j a lihat myytiin po liisin toimesta kirkon kylässä. Viisikymmenluvul la a lkoi hirven jälkiä ilmestyä. Pysyvä kanta alkoi muodostua Hauhalasta leviten läpi Anttolan. Kuusikymmenluvulla oli j o muodostunut pysyvä hirvikanta.
Anttolan ensim mäinen luvallinen hirvi ammuttiin Hauhalassa 1960. Ampuja oli Osmo Mantonen. Pitkälahdelta ensimmäi nen virallinen hirvi saatiin 1963 Rauanlahden kannakse lta. Tiukkaan valvontaan ja tarkkaan laskentaan perustuva metsästys on kasvattanut Antielaan ja lähikuntiin vankan hirvi kannan.
Koira
Koira on ollut Anttolan metsäst~~jien toveri ja apu kautta aikojen. Aina 1950-60 luvulle asti Anttolan metsästäjien koirat ovat olleet hyvin sekala ista seurakuntaa. Metsästäjät ovat ottaneet pentuja sellaisista koirista, joilla on käyttöä metsästyksessä. Koirat taas olivat irra llaa n ja lisäsivät sukuaan vaistojensa mukaa n. Ruhtinas Demidoff toi Venäjältä use ita koirarotuja 1910-luvun lopulla. Ruhtinaan Venäjän ajokoirat ja mäyräkoirat antoi oman lisiinsä tähän verenperintöön. Ruokolassa Lamminmäen Parkkisilla on 1920-Juvulta lähtien ollut Suomen ajokoiria. Kirkon kylässä opetraja Vilho Ruuskasella, autoilija Eino Anttilalla j a kauppias Issakaisen pojilla oli myös 1930-luvulta lähtien Suomen ajokoilia. Rauhalassa Toivo Mantosella oli ajokoiria 1920-1930 luvulla. Suojärven a luemetsänhoitaja Toivo Ollikainen lähetti veljensä pojalle Nurholaan Suomen pystykorvanartun 1930-luvun alussa. \lämä lisäykset Veniijältä ja Laatokan Karjalasta paikkakunnan rakkeihi n ja muutamaan p uhdasrotu iseen toi i\nttolaan käyttökelpoisen koirakannan .. ii ssH oli monia varsin hyviä yksilöitä. Yksi koira teki vähkin kaikkea, ajoi jänistä, haukkui lintua ja ennenkaikkea oravaa. Hyvä oravan haukkuj a hankki omistajalleen sievoiset lisäansiot hyvinä oravavuosina 1932- 1945.
Anttolan ensimmäinen Juva/linen hirvi ammuttiin Hcwhalassa v. 1960. Taustalla hirven ampuja Osmo Mantonen.
Anffolan Pitkälahden hirvenmetsästäjiä.
79
Hylkeen pyyntiä Saimaan norppa, kansan kielel lä hy lje, on oll ut Anuolan pyyntimiesten listoilla vi im c vuosisada lla ja tämän vuosisadan puolella 1930-luvun lopul le.
Juho Mutanen, Vanhan tuvan Jussi. ampui hylkeitä Louhi vcdeltä viime vuosisadan lopulla ja tällä vuosisada lla 1920-luvulle asti. Hänen aseenaan oli suustaladattava luodikko, rihla. Luodit Jussi valoi itse rihlaansa. Pe lle rvo Haikarainen kertoo nähneensä ukkinsa luod invalupihdit ja lyijytankoja, joista luodit tehti in.
Ki rkonkylässä asunut Edvard Oll ikainen metsästeli hy lkeitä Luonteri lra \920-30 luvulla. Hänellä oli aseena Winseste rkivääri. Hän ja Jussi Mutanen ovat ampuneet useimmat Anttolassa pyydystetyistH hylkeistä. Armas Montonen kertoo ampuneen::;a 1920-30 luvulla Luooteri ita puolenkymmentä hyljettä. A seena hänellä oli metsästyskiväiiri.
Kaikkein maineikkain on Miekkaniemen Kaisan hylkeen pyynti Luonterin kevii~jäi lti.i. Kaisa Nurhonen o.s. Ikonen Hjeli potkuke\kalla Luontcri lla. Jäällä oli hylje. Sen hengitysaukko oli j äätynyt umpeen, joten se c: i piiiissyt pakenemaan j ään alle . Kaisalla ei ollut ampuma-ase tta, mutta sisua ja nc uvo kkuutta sitäkin enemmän. Potkukelkassa oli jotakin kättä pitempää lyömäaseeksi ja niin pääsi hylje päivi stään. Vaan Kaisan voimat eivät riittäneeikään painavan ja liukkaan saaliin nostami seen kelkan istuimelle. Kai sa otti sukkanauhaosa ja sitoi hylkeen pyrstöstä ki inni potkukclkkaan. Näin arvokas saalis hinattiin kotirantaan Piekälänsaarccn . Naisten sukkanauha o li si ihen a ikaan narua tai kudottua nauhaa, joka kie taisti in ja lan ympäri po lven yläpuole lta. Tarvittaessa se kävi hinausköytenäkin .
Hyl kee n rasva, traani, oli tärkeä hyö dyke aina 1930-luvulle Anttolan talouksissa. Sitä kävtettiin kenkävoiteen valmistamiseen, tervan j a teuras]äterasvojen lisäksi . .Jalkineethan oli silloin valmistettu nahkasta ja ne piti voidella lähes päivitt~iin. Hevosvaljaat myös voideltiin usein samalla aineella. \-1yös nähan muokkaaja! käyrtivät rraania nahkaa valmi staessaan. Sitä käv.tettiin myös voiteeksi paiseita pehmittämään ja ajHma~n tik kuja ulos ihon s isästä. Anttolassa trHani valmistettiin näi n: hylkeenrasva suikaloitiin. Jeikcltiin ohuiksi siivuiks i. Suikaleet laitettiin pulh.lllll, korkki kiinni ja pullo aurinkoon lämpiämiiän. Kun rasva suli, oli aine pakkausta myöten valmis. Myös hylki!cn nahka oli kauppatavaraa, mutta traani oli se tärkein ja arvokkain osa saa! iista.
80
VEIKKO KORHONE.~i
Metsästys ja laki 19 1 0- 1920-luvulla olivat säädetyt pyynti ajat. Ansapyynti o li kie lle ttyä. Aseille vaaditti in kantolupa. Ampumatarvikkeille nimismies antoi osto luvat. Vuonna 191 R takavariko itiin aseet ja ampumatarvikkeet Anttolassakin . Poliisina oli Alfors, vasta paikkakunnalle muuttanut.
Paavo Korhonen kertoi la in luvusta 1918. O li ankara elintarvikepula. Hänet oli komennettu kirkonkYlä lle vartioimaan asevarastoaja taisi joku vankikin olla . Alfors oli pä~illikkönä , j oka kertojan mukaan kovassa clintarvikcp ul<:~ssa tiedusteli hiindtiikin. mistä saisi syötäväii . Ol i paras metson soidinaika. Paavo kertoi sanont::ensa lainvartijalk: ·'Lihaa saisi, kun olisi vain ase. millä sitä otettaisiin.'' Paavo sai aseen ja ammuksia ja vakuutuksen. älä vaan joudu kiinni. !Iän kertoi ampuneensa toista kymmentä ukkomctsoa sinä keväänä. Konstaapeli sai osansa. Hätä ei Iuc lakia sanotaan. '\äin luettu lak i lievitti hätää.
Piiskaus oli rangaistus an.\·apyynnistä E ino Venälä isen kertoman mukaan Rasankylän pojat. Eino Kolehmainen, Lauri Aveli n j a hän Eino Venäläinen harrastivat ansapyyntiä 1 930- luvun alkupuolella. Kylälle ilmaantui linnun ostaja. joka kyseli: "Olisiko pojilla lintuja myyntiin.'' Kunhan käydäkin ansat kokemassa, saattaa niit~i ollakin. kehuivat pojat. Vaan täst~ oli seurauksena käriijäreissu. Linnun ostaja oli riistapol ii si. Tuomio oli: Rikolliset piiskattava (piiskaus housujen päiille, koska poj at olivat <.~la ikiiisiä ). Piiskaus tapahtui koton<J . Piiskaaja oli Tatu Kolehmainen. Hän lievit ti tuomiota kehottaen poikia panemaan kolmet housut jalkaan. Vähän pienellä ri sulla poikia rapsittuaan sanoi : "Jo se tuosta rikoksesta riittääkin''. Poliisille toi mitettiin todistus tuomion täytäntöön panosta. Piiskaajan lisäksi todistuksen allekirjoitti Eero Kolehmainen.
Luvaton oravan metsästys Koulutoverini O lavi Tiusanen jourui myös käräj iin siinä 12- 13 -vuotiaana . Hän taas aloitti oravan metsäsrvksen päivää ennen luvall ista metsästvksen a lkua eikä häne llä ollut aseenkantolupaakaan. H~net käräytti naapurin mies. Tuomio oli: piiskattava. Hänen piiskaustuomionsa jäi täytäntöön panematta. ~iin, ett~ eipä sitii lain kiiyttö~i visusti valvottu .
··~· .u·~···
Jänis}ahtia 1920-luvun lopulla Ker tojan veljen Su lo Parkki sen j a serkun Kalle Parkkisen pyynt ire tki Pi tkälahde lla oli saalii n suhtee n Keski-Euroopan tyy linen . Heillä ol i naapurin miehen Aug . Ol likaisen koira. Rodultaan mävräkoira n tvv linen, matalajalkainen luppakorva nimeltään Jalo. K-ahden pä ivän jänissaalis oli korennol linen. kertojan arvion mukaan ainakin 20 jänistä. Korento: riuku, puu, johonjänikset oli ripustettu.
Kertoja: A1Ti Parkkinen
VEIKKO KORHONF.I\'"
Ketun pyyntitapoja
~ ....... ·~ -·--
Kettua on pyyeletty Anttola~~a Raudoilla, Jippusiimalla. myrkyllä. haaska!ta ampumalla, käpälälaudalla ja ajokoiraa apuna käyttäen . l'vlyrkkypyynri oli vuosisadan alussa useammal la puolella pitäjiW tunnettu .
Ketun pyyntiä Ruokolassa 1920-luvun alkupuolella kettuturkis oli kallis. Kertoman mukaan ketunnahkalla oli niin paljon hintaa, että mies sai työskenne!Ui talven piiiistäkscnsä samaan an~ ioon , jos sai yhden ketun. Isäni .\1ikko Parkkinen osti joka syksy hevosen ia teurasti sen ketun svötiksi. Mvrkkypyyntiä kokeiltii;1, mutta se jiii vähäi~ek~i. Ke(tuj a katosi. kuoli louhikkoihin ja lumipyryt peittivät jälj~t. Kall ista tavaraa meni hukkaan. Pyynti o li rautapyyn tiä . Ketun houkuttamiseksi lihaa "käristettiin'', kuumennetti in nuotiossa hajun lcvi ttämise ksi. Kettu ja houkutelti in pyyntipaikoille jopa toi selta puolelta pitäjää panemalla lihapala reen perään. Kertojan eno Albin Pylkkiinen ho ukutteli ketun Jousanlahdelta Hiekkaharjuun. saaden s~n heti ensi yrittämällä rautoihinsa. Siitä lcvi~i huhu: llickkaharj~n '·A lappo'' on pohu. Houkutussyötti laitcuiin riippumaan ylös puuhun, ett~i kettu t:i päässyt siihen käsiksi. Syötin ympärille hiihdettiin latu. Varsinaiset syötit he itelti in ladun vatteen. Kettu kävttää samoja latuja. Kun kettu alkoi kävdii svöti llä. a~ctcltiin raudat jälleen lumen alle. Rm~tojcr{ täytyi olla puhtaat ja hajuttomat. Raudat keitettiin ensi n ja sitten hangatriin puhtaaksi. Seuraava vaihe oli pihkaus. Raudat kuurnennettiin hiilloksella ja hangattiin petäjän kelekil lä (männyn latvakasvain) . .\,1itä rchcvämmältä paikalta se oli, sen enemmän se sisälsi pihkaa. Sen jälkeen ratltoja käsiteltiin pihkatuill a käsincillä. l\e säilytettiin ulkona pyynnin ajan. et tä kaikki ihmishajut pysyivät poissa . "Luja tahto vie läpi harmaa n kivenkin" ketun pyyt~ijän . 1920-luvul la pyytäj ien ha rm iksi kertu kuoli louhoon Maijaatlahdessa tien laidassa. Sitä kaivettiin esiin useina päivinä. Väliin porattiin ja taas ammuttiin. "Asiaan vihkiytymättömät" kävivät ihmettelemiissii hullujen touhua. Vaan periksi ei annettu. Uurastuksen tuloksena saalis viimein saatiin.
Keru~ja: Arvi Parkkinen.
Kertomuksia ketun myrkkypyynnistä Ka lk-Kusti Pienimaa '\' urholasta ol i myös kcnujen pyytäjä 1900-1920 luvui lla. Hän pyysi raudoilla ja myö.;; myrkyllä. Hänen poikansa \1ikko Pienimaa hankki 1920 -luvun alus~a Suomenajokoiran pt:nnun. 1 Iintakin 500 mk , se llainen keskiYerto lehmiin hinta. Vaan ei ollut pitkää iloa, koska hotki isii-Kalkn myrkkysyötitja heitti hen"-en~ä. \1utta kyllii monta kettuakin pyytäjä ~ail
Myös myöhemmiltä aj oi lla on näitii myrkkypyynnin kukkasia. Osmo Montont:n llauhala~ta kertoo. kuinka hänen variksen tapponsa onnistui 1950 -luvulla. Hän laitroi fosforiöljyii silakoihin, aikornuk~ena leviträä ne \·aristen surmaksi . Vaan emakkosika pääsi syömään nämä syötit. siiW oli seurauksena, ellä sika ja 6 porsasra heitti henkensii. Ra<:~toja tuli , vaikka e i variksista. Onneksi nyt on myrkkypyynti kiell etty.
lsoisiini pyyti kettuja me lke in yksinomaan myrkyltä. Hän oli siinä taitavan pyytäjän maineessa. Hän houkutteli ketut ensin haaskasyötille, sitten heitteli picniii valesyöttcjä. Kun ketut alkoivat keräillä näitä valesvöttejä, heitettiin myrkytctty syötti. Paikka merkittiin n;uistiin niin, että myrkkysyötti voiti in hakea pois, jos kettu ei syölliä löytänyt. 1\äin hän hankki sievoiset lisäansio t, sillä ketun nahka ol i kallis turkis. 1920-luvulla ketun nahka mak~oi 1.500 mk.
Pellervo /Iaikarainen
\ttyrkkypyynnistä oli myös omat vaaransa. Isoisäni oli haettu Ri~tiinan puolelle asiantuntiJaksi. Niinpä kaikki tehtiin taiteen ~ääntöjen mukaan. Hcitt:ltiin houkutussyötit ja lopuksi myrkkysyötti . biintä lupasi käydä aamulla katsomassa. joko vanha kettu olisi svönvr mvrkkyä. Vaan kuinka oi lakaan . Talossa oli siat.irra.llaa ~ ulkosa lla, ni in ku in yleisesti s i ih~n aikaan aivan kesk ita lvea lukuunottamatta. Niinpä siat olivat lähteneet keräilemään syöttejii. Pistelivät suihinsa niin houkutuspalat, kuin myrkynkin. Nyt pyyn timiehet odottivat mitä tuleman pitää. Jsiintä oli vakuuttan ut isoisälleni: "tästä ei kerrota kenelkkiiän". Kävi niin onnellisesti, että toinen sika, joka oli cmakko. loi porsaansa. Henki säilyi sioilla ja pian kylillii kierteli tarina Vanhan tuvan Jussin sian pyynnistä.
PelieHo Haikarainen
81
VEIKKO KORHONEN
Anttolassa eläneet ja kadonneet eläinlajit
Vcsikkoa on Antto lassa ollut vuosisadan alussa. Sen turkki oli kallis ja sirä pyydettiin ni in. että 1930-luvulla se oli jo harvina inen . Myös luonnon olosuhteet ja kannan luontaiset vaihtelut lienevät vaikuttaneet, että laji on kokonaan hävinnyt.
Riekko eli ''fetsäkana. kuten paikkakunnal la sa nmaan on myös kuu lunut Anttolan luontoon. Muistan nähneen i talvipukuisia metsäkanoja 1930-luvun lopulla Kurkisuolla Nurholassa. Tuomo Auvinen kertoo myös nähneensä talvipukuisia mets~ikanoja J lannon niityillä Pitkälahdessa 1950-luvun alussa. fv1ctsätalousneuvoja Pekka Pirskanen muistaa nähneensä riekkoja 1950-hnnm puolivälissä Kivilahdessa kirkonkyl än lähellä. Sen jä lkeen hän ei muista nähneensä merkkejä metsäkanoista, vaikka ryönsä vuoksi kierteli ympäri Anttol an metsiä. Metsäkanakantaa ei metsiistämiillä ole /\nttolassa vaarannettu. lienee aivan muutama yksilö joutunut metsissä ansoihin 1910-30 luvuilla . .Y1etsäkana puutruu Antrolan luonnosta ainakin toistaiseksi.
Pcltopyy, täällä paikall isen nimityksen mukaan Rappakana, kuuluu myös kadonneiden riistalajien joukkoon. Vuosisadan alkukymmeninä jo aina 1930-luvulta asti oli ntppakana yleinen ympäri pitäjää. Silloin silHi oli talvi ravinto hyvin turvattu. Ruisra viljeltiin yleisesti. Rappakanat kaivoivat ruki in orasta lu men alta . Vi ljaa viljeltiin kask issa 1920-luvulle asti. Niist~i korjattiin sato sirpillii lcikkaamalla. Lyh teet pamiin aumoihin. SyrjäisiltH paikoi lta voitiin aumar ruoda puitavaksi vasta talvikelillä. Kuljetuksen aikana tippui jyvi~i ja niitii karisi aina aumaa purcttae::;sa. Näitii rippeit~i rappakanat käyttivät ruokanaan talvisaikaan. Rappakanaparv('t kerääntyvät ri ihien ympär ille ja sieltä löytyi aina syötäviiii. Myöhemmin, kun puimakoneet yleistyivät . käytiin eri peltolohkoilla puimassa. lato ihin jäi aina pui majiittcitii ja niiden ympäristössä ntppa kanat talvehti vat. Rappakanaa pyydetti in rysi!Hi .ia katiskoi lla. Rysä tai kati~ka laitettiin oraspellolle. JYVi~i riputeltiin syö-
82
tiksi. Usein näin saatiin koko parvi kerralla. l\1yös ri ihil atojen ympäristöt olivat hyviä pyyntipaikkoja. \'ärnä runsaat kannat ajoittuivat 1910-20 luvuille. Jo neljäkymmenluvulla alkoivat rappakanakannat harveta, vaikka pyynti oli v~ihäistä. Viisikymmenluvulla on vielä rietoja eri puolilta pitäjää rappakanoista. Penrti Vesala inen muistaa nähneensä 1950-55 Anrtolan Hovin maatilan ympäristössä rappakanaparvia. Matti Ripatin havainnot oval samoilta ajoilta Hauha lasta Pä ivärinteen talon hi.:inä- ja rehuladon ympäri ltä, jossa rappakanat talvehtivat. Tuomo Auvinen kerroo myös 1950-luvulla Pitkälahdella llannon talon riihen ympHrilt~i ja jopa vilja-aitan altakin rappakanojen etsineen talviravintoa. 1960-luvulla rukiin kylvö väheni. Siirryttiin myös ylei sesti leikkuupuintiin. Näin talviravinto-olo-suhteet muuttuivat kokonaan. Monet muut luonnossa tapahtuneet muutoks(!t saivat aikaan sen. ett~i rappakana hävisi vähitellen luonnosta Anttolassa.
Uudet lajit Fasaani tuli uutena lajina Anttolan luontoon 1970-luvulla. Aluksi Hauhalaan toi joku tuntemattomaksi jäänyt kesämökkiHiinen muutaman yksilön . Sieltä ne myöhemmin hävisiv~it. Lienevät ne siirtyneet tänne ;\nttolan keskustaan päin. 1 ')70-luvun puolivälissä ol i muuraman yksilön parvi asettunut Anuolan Hovin maatilan maastoon. Pitkä lahden erämiesten to imesta niitä ryhdyttiin ruokkimaan. Muutaman kerran on suori retru täydennysistutuksiakin. Vesatai sen Pentti on melkein yksinomaan suorittanut ruokinnan. Puintijätte irä on kerätty kylält~i ja myös viljaa on seuran roimesta hankitTu talviruuaksi. Vaikka ll ovin ympäristö on fasaane ille sopivaa maastoa, ei se tahdo tällä alueella menestyä. Ilman voimakkaita täydcnnysisruruksia ei kanta ainakaan suurmc. Talvi on täällä sille liian ankara ja paksu luminen. Lisäk$i poikasia verottavat ketut ja varikset sekii oikeat pcsärosvot, villiminkki ja supi. Kanta on sentään säilynyt. talvisin voi jonkun yksilön nähdä vanhan kuusiaidan kätköissä kunnalliskodin tuntumassa. Sen myös tietää haukka. sillä vuosina in se ottaa oman osansa tästä riistasra. Kevään tuntu massa kuulee senliiän fasaanikukon so idinääntä Anttolassa. Pitkälahden erämiehet suosii suomalaista: ruokkii fasaaneja kotoi sen kanahaukkamme talviravinnoksi. Toivotaan, että aikaa myöten siitä paistiinkin pä~ist~iiin.
VEIKKO KORHO.\E~
-----.... " Kun nravan metsiistys tuli säädetyn pyyntiajan pi iri in, toi se kuvaan myös nahkojen leimauk sf:!n. Pyynti ajan päätyttyä oli nahkat mcrkitlävä nimismiehen toimesta. Antto lassa se tiesi rei ssua Mikkeli in. itäpiirin nimismiehen toimistoon. :\ahkat la itettiin 10 kpl nipp uihin nimeen rautalankaan, joka pujotettiin päästä läpi. ~i mismies sinetöi langan lyijysinet i!Hi jt.J niin se ol i la illista kauppatavaraa. Ol ipa se porinaa nimismiehen kansliassa. Miehet kerto ivat juttujaan ja oravakirput jäivät vallesmannin riesaksi . (Oravakirppu elää vain oravan mrkissa. mutta saattaa aiheurraa hetkellistä kutinaa myös ihmisen iholla.)
Erkki Korhonen kertoi kuinka he Kakvi Ollikaisen kanssa kävi vät nravan nahkan lcimaus- ja myyntireissulla v. 1943. Heillä oli runsaat 300 nah kaa vhteensi.i . Linja-auton kulku oli epävarmaaja sen tila nah;aus myös arvel utti . Niinpä reissuun liihdcttiin potkukelkoilla. Matkaa oli yhteen suuntaan 36 km, mutta olihan pojilla metsäretkiitä hankittu kova kunto. Oli joulun aluspäivät, o ravan metsiistys ol i päättynyt sopivasti Tuomaanmarkkinoiden edellisenä päivänä. 1'\imismiehestä ~e lvittii n aikanaan. Sinä vuonna orava oli huippuhinnassa. Pojat kertoivat, että nahkar meinattiin viedä käsistä. Puolet saa liista myytiin 12-1 4 mk:n kesk ihin taan. Puolet jätettiin odouamaan maalismarkkinoita, jos vaikka hinta nousisi. Kun kaikki oli mennyt näin nappi in. pojat päätti , että tätä täytyy juhlia. Pojilla ei ollut pääsyä pitk~iripaiseen ikänsä puolesta. eikä ollut t ietoa kaupunginjoppare ista. Nii npä su unnauiin kelkat kohti Anttolaa . .Anttolan vanhan tien laidassa oli mökki, jossa janoisia autelliin ja se oli poikien tiedossa. " iinp.ä ostettiin pullo miestä väkevämp~i~i. :Viatkaa jatkettiin hi lpeiin_mielialan vallitessa. ·'Ja sitten me taas ryypättiin. sanoi Taula \tlatti. " ... Vuosia myöhemmin pojat kertoilivat tästä raha kkaasta on1van nahkojen leimausrct-kcslään. ·
l'v'ahkojen myylltiä \1yös nahkojen myynnissä saattoi olla ongelmia. Armas Montonen kertoi, kuinka hän kävi nahkakauppaa j o<,kus 30-luvun lop ulla: Vlin ull a oli hy vin käsilcl lvt oravan nahkat. :V1 ikkelissä nykyisen lin~j a-autoasem~n vieressä oli silloin tii liset varastorakennukset. Siinä eräs nahkan ostaja tarjosi hyvää hintaa. Kun hintaa sovit-
ri in. alkoi hän valkara nahko ja, erote lla niistä osan tar· joten niistä vain puolet hin~1asta ja sillä lailla ~aada osan nahkoista ilmaiseksi. Kcsh~n tämän valinnan minä otin nahkapinka n ja sanoin, sinulle mi nä en mvv vhtäiin nahkaa mistään hinnasta. Nii ne hvvineni ·l~k-:;in kiivelcmään nahkoineni. Kauppias yritti pyörtiHi sanansa j<~ ryntäsi perään i saadakseen nahkat. \llinä taisin ki:ivttää vähän kovempaa ääntä. kun kicrroksellaan okva poliisi tul i pihaan ja kyseli. että mikä hätä täällä on. \i1inä sanoin. etrei ti.:iällii mitään hätää ole. vaan tuo vrittää pettää nahkakaupassa. eikä usko mitä sanoin. cttl:n mvv
1 hänelle nahkoja mistään hinnasta. Yhteise~n nauru~;~ päättyi tämä jupakka.
Oravan pyynti~i ovat An ttolan metsästäj~it harrastaneet viime vuosisadalla ja tämän vuosisadan alkupuolelta 1950-luvullc asti . Vuosisadan alusta 1920-luvun lopul le pyynt iaikoja ei rajo itettu. Kun nahka oli ta lvikarvassa marraskuussa, aloitettiin pyynti ja sitä jatkettiin aina maaliskuun markkinoihin, 15. maaliskuuta asti. Kaksikymmenl uvul la orava n nahka oli arvok as rurkis. Se joht i siihen. et lii oravaa jahdattiin sääl imättömästi. \1 etsiistyksenja luontaisen k~nmm vaihtelun vuoksi oravakanta harvt.:ni uhkaavasti. Kolmekymmenluvun tait-
1 teessa orava rauhoitettii n koko maassa viideksi vuodeksi. :\1utta kun oravaka nta elpyi nopeasti, rauhoitus päättyi 1932 kcstettyään vain kolme vuotta. Nyt pyvnti sallittiin määräajoiksi. Tieto pyyntiajan alkamis;sta annettiin etukäteen .
Toivo Ahvcnainen Nurholasta kertoo saaneensa oravan pyynni Itä me lkoiset lisiiansiot. Oravan nahkoilla sai silloin 8.10 mk/kpl. Jos sai kaksi oravaa päivässä. oli hyvä päiväpalkka ansaittu. llalon teosta sai palkkaa 5 mkim3 ja mies teki keskimääri n kol me kuutiota päivässä. To ivo myi sali insa Tuomasmarkkinoilla joulun aluspäivinä \fikkeliss~i . Oravan nahkarahoillaan hän osti palttoon. päällystakin ja jatsarit. Jatsarit oli sen ajan muotijalk ineet boksinahkaiser saappaat.
Koko kolmekymmcnluku oli oravan metsästäj ien kulta-aikaa. Oravia oli runsaasti ja hinta hvvä. Metsästäj i llä oli myös käytössään met.säverisiii koiria siitä Anno lan sekakcnnelistä. Vuonna 1939 alkoi talvisota. Oravan metsästys jäi poikasten tehtäväksi.
Tauno Tiusanen kertoo neljäkymmentäluvulla parhaana syksynii saaneensa 130 oravaa. Paras päiväsaalis oli 18 kpl. Keskimäärin saalis oli 4-5 kpl!päivä. Aseena oli pienoisk i vääri, panos halpa 10-20 pcn n iä, nahkan hinta 8- 12 mk keski määrin. Tauno kertoo : "Uiotin metsäslysrelkeni Ylivedelle ja Hiidenmaalle asti. Kilkin Lauri oli minun kanssa ni samoilla mcrsästvsmailla Pitkälahden kylä llä. Hän myös saal isti saarist~ . Piskola, Paajala ja kaikki liihimm~it saaret o li hänen aluettaan . Vuosisaa lis pyöri sadan par~mrna lla puolella."
llauhalassa oli Veini ja Erkki Kurvi nen, Kähkölässii Veini Väisänen. Nurhulassa naapurukset Erkki Korhonen ja Kalevi Ollikainen. Monia mu ita heidän lisäkseen. Tämä kausi toi pojille sievoiset lisiiansiot. Erkki Korhonen kenoi hankkineensa rippipuvun. paidan ja "ravatit .. , solmiot . oravan nah koilla.
Vielä viisikymmenluvulla on oravaa Anttolas$a mctsästetty vähiiisessä määrin, mutta silHi ei ole enää ol lut mitäån taloude llista merkitystä.
83
Susijahti Anttolassa 1962 Viljo lluttun~n k~rtoi, kuinka joutui mukaan :;uur~cn ~usijahtiin. Viljo <.lli kiiymässä kaupparL·issulla kirkonkylässä. Suur-Savon kaupan cdc~~ä ~ei soi Tuov i Ikonen haulikko olalla ja Viljon nähtyään hän sanoi: Nyt joukkoon rnukaan. susi on motissa Riiisän korvc~sa. Jäljet oli nähty Veisniemen suolla kohti korpea. Tietä se ei ole yl irtänyt. eikä poistunut jäätä myöten. motissa oli. \1inä palasin kiireellä koriin ja hälytin Antti Parkkisen susijahrlin. VIeidän oli määrä Yarmistaa Räisän pellon reunat. Antin ase oli vanha "Husgvarna"-haulikko. joka laukesi. jos laukesi. Antti kiiYi passiin ja varmuudeksi li\ysäili puukon tupessaan. Jos ase ei laukea. niin puukko löytyy helposti. JOS hätä tulee. Kirkolta löytyi siihen hätäiin Tuovin lisäksi Reino Valtonen. Pekka Pirskanen ja Alpo Saloranta kyytimieheksi. Pekka jåi passiin suden menojäljille Veisniemen suon laitaan. Reinon pas:;ipaikka Taikinalahdessa Lampisen suon laidassa. Taksi-Alppo Tuovin kanssa suden Jäljille, Tuovi maaston tuntijana ja Alpo varmuudcksi mukaan. Vaan smkn makuula ei löytynyt. JäljL·t johti Riiisän kartanolle. Susi osoittautui Augusti Kontion karhukoiraksi, joka oli käynyt sulhascna Riiisän koiralla. Kotiinsa päin se oli palaillut tietä pitkin. lltahkimärissii jahtimiehet palaili vähin äänin koteihinsa, A.nllikin painoi puukon tiukasti tuppccn.
Hirv~iahti
Hirvijahti on tuonut Pitkälahden crämichilk omat kohokohtansa. josku~ myös pikku harrninsa. Joskus 1970-luvun puolivälin aikoihin tehtiin monta tyhjää jahtir..:-1-kcä. Koki) kesän hirviperhe asusteli I.uaruclamrncn ja Hidwjärven maastossa. Jahtiaikaan löytyi vain vanhoja jälkipainalluksia. Hirvistä ei löytynyt merkkiäkään koko alueelta. Kerran joku oli löytänyt verekset jäljet polulta Laufojan niityllä Luarueen runtumassa. \yt syntyi liikettä erämiehissä. Aikaa ei hukattu. Kutsuttiin kokoon ketä saatiin. Oli arkipäivä. miehet töissään kuka miss~ikin. että kaikkia ei tavattu. Tarkastettiin Kokkosenlahden tie. Jälkiä ei löytynyt. Kiikissäpä t)livat ja pienellä alalla. Laitettiin ampumamiehet passiin Kokkosenlahden tien tuntumaan hirvien tienylityspaikkoihin. :.V1uutamat ajomiehet ketjuun hirviii patistamaan. OhJeeksi vielä, tilkää hukatko j~ilkiä. Tarkkana ollen jiiljillä pysyttiin. Vaikka maa oli lumeton. kosteissa paikoissa ne niikyiviit hyvin. Kangasmailla oli vaikeampaa. Ajomiehet lähestyi vähitellen passia. Odoteltiin, koska alkaa paukkua. Vaan pauketta ei kuulunut ja jäljctkin katosi kuivalla kankaalla. 1'\yt ei hevin hellitetty. Kun oli v~rcks~t jåljl:l. niit~i kannatti etsi~i. Kun oik~in wrkk<ma oltiin, löytyi jiiljet Toivo Eerikäisen talon kohdalta. Yllätt~ien ne johtivat pihaportista sisään. \'lctsiisliijicn harmiksi ne p~iiittyiviit [erikäisen navettaan. Kun jiilkil·n tckijii huusi navt:tasta ammuu. ammuu. kutsui mctsiistyksi:n johto joukkonsa kokoon. Jahti päätettiin tältä päiviiltii lopdtaa siihL·n. Ecrikiiin~n oli ostanut lehmän Kaarlo Mulliha. !Iän talullcli sen mi:tsän läpi oikopolkuja kotiinsa. \:iinkuin lchmii oli ampujilla turvassa navetassa, on tiimii jaht.ijullukin pyritty pitärnään erämiesten omassa kaninassa.
VEIKKO KORHONEI'I 24.11.1990
Peijaispäivän mietteitä
Tänä 1 tH.lmla J;i!tdclliin hinij;thtiin suurin toilt:in. Olihan .;y~syyn <hli alue~lla :nerU~jä hin islii run~ain miiiirin. :\iin~nin runoilija ~an1111: "Toi\'eet on 1urhia. \aikka ne kuinka nnnea uskot~lk(•vt". jahtimrnc kuite-nkin 11n ollt:t uih.::rika;,.
Koko s.::uruc on oJ;ut kiit.::ttii1 ibti mukana. Se on nwttanut myös ontu' ia riim.:jä . . \luuwmLt nimiii myös mainitaan. Kuten ;;anuttu. jahti un kaikkien ylm·in~n.
\;Ionia !yhjiiii ki!il-:kaa tehtiin. Eipä "•nomi~ta niissä. Vaan kerranpa 111~ retki lehtiin. josta tn;lin~ ~iiri mel~ein kaikkin lehtiin.
Kokematta 1 ie Jä KNYensaari. siispii rnieher wnhei~iin. P.::kka ohjaa toista niisrii. Hannu l1li>ra kipparoi. kun arma:!dassa lai1aa kaksi. Pekka rahtaa ai1lmidu:t. llannun kyytiin ampuj:H. niinp:i humma ~o' ittiin.
K umwllim:n P~:kan k Ul•rma. ,·enht: soul<Ia ~l•Lkan lailla. Hannun kuorma kokk<wn pamiin. painoakin liikaa lie. Suunta 11li Puikonnieme~n. ail'an alkumatblla 1 en he ~aak in 'uNI on pi~JWL
Kurssia nyt käännettiin kohti Otras-Pemin ramaa. Kun jo oltiin liki maata. kaasuh<Hlaa ke1 ennettiin. Vcnh~pii nyt rcmpun tL'ki. kokka painui alle pinnan. mi.:hct uimaan rinta rinnan.
L1imarit sai uud;;n anon: 1\yläl:iis~t kck;;i maislcn:ibi mainita. Tl•tuu,; oli wi,;;;nlainm: Antehek~i Ahdill~ a~~;:t. midtct \l.'l~:;:n h~:itti. Lassi ryhtyy rikkuriksi. a~elta ei \et~en 'isba eikä suostuuimaankaan. 1aan kiinni wntuu wne;;-n keulaan. nyrkkiän~ä muille pui: "Tierää pitäis joka mieh~n. passiin mennään Puil\onniemeen~ ..
Hannu tuolloin hät:ipäis>äiin hattunsakin ,·crecn nakkaa. "Jos \aan piiäs.::n Katin lu<). tuon saa pit:iii Ahdin akka 1"
Markun. Karin krooli roimaa. uinnis;;ansa oli 1oima:1. Kiitukdla kandidaatit.
Lliimiin~ii t.:kus.:n teki vbin Veini. ~.:lkiiän Olli pikku-\fikon. ';iliin l..r\11)1aa. 'äl iin koir:Ja. lopu>sa jo kiisiplthjaa. 'ähi;;ä kun oii ,·oima. j<lksoi scntiiiin r;mc;wn a~t i.
$~npä 1armaan kai kk i tictiiii. maist.:n:i<.kn 1aaLi n1Uk:.iin 'uJ...~Iiu~kin kuuluu. V~in i ll ii jo pari K(;rtaa 1..:tti.i t:iynnii l' li ~uu.
Sukellu> lll•) ilman muut:l kiiLoh.: lla rnai$Lcrin . ia piiällc mitalin. Pi..:n;:n pi;:ni \ likku-poika kandidaat in ki1jan >el<l.
V..:ikko-,·aari jouJ...ostn jää ai1an norii~iJ..:;;i .
Kun l.as5i n~nheen 1aras~a ja roiscr r:tmat<>rmällä apu:l jo huilaa. hiinpä 1·ietä m::nJ..:an piEissä pol~~ ullc:lee k•l ir;la. Las:. in kans~ajoutuu hän taitonsa kcrla:ml<tan.
Otra~ - P~ tltin pirttiin käy miirb joukko itsciinsii kui1aam:tan. Otti Vt•iUo-Jwnarikin Otradta 1·;wtteet. ehtinyt .:i mi..:ni:: . ..:ttä saatlaa nii ~t ii taruun p<thimmat mw saa~tl.'i.'l. jo~ mieleen ,iiiiipi itämään nuo d..:marcid <.·n :wn.:.:t . 1\.tnvni;::m·n r;tnna;.sa kun miehet auhl•)ll lurppi. Varis-A~kon J...ommenui: "LiiJ..:sipä nyt lh>J'I'<trilta la~ku tali iturkki."
l.i~ mitä kuhin miettinyt unintN::.:llunsa. V~ik~~H aari nöyränä kädet ristiin liitti. ~\)~n ,i11ul..on puole:\ta Ki.:sustansa kii tti .
Kuusi micstii ampuiista joutui ~i,·arihi .
Vähän oli syyt:ikin: Ei as.:ilb wi ampua. kun lll<iali:t ..:i näy. kiikarit on pim~itä.
ai,·;ul rcttii tiiys.
Vihjc:..:ksi hin ijohtaji ll oe Jvs jvuku~~<t on riitai$ia. l·;:nhl'l.:$c.:cn l ilin rinta rinnan. ~ itll.'ll kokha poJkaiqakoon alle \'Cdcn pinnan. Jopa~ tU\' IIoin piteneepi pinna.
Jahtiamme jatkettiin. K1)iteuiinpa koiralla taikka miesten 1·oimin. ~erta kerran jälk.:hcn tyhjä oli wimi.
Vihd<,in rumpu 1·iidako~l;i ,·i.:~ t i,·i n~ in antaa: L inut <'mpi hin ipari Kt.ln .;n~uar~n rantaan.
Toirc.:ikk<lana jahtiamrne al~tahan jatkaa. Varo1·a~ ti nyt j(l u:hdään 1 enehe llä matkaa.
Koit.:tuan n;t kniralla. Pom<l lainaa pa~sim i ehet ympäriin~ii saarta. it~e V~ikk,H·aarin kanssa Jiri-koira apunaan käy hara1·oimaan ~a<~rta.
Koira alkulämmikkeeksi j:inisk..:tkan ottila. Kun ruuli hirn·n h:ljun tuo. JO tck..::.: ciiyuä tOll<l.
Vasta alkaa 1ar:-;inain;:n Jirin io:ipii työ. kun j uur..:..:n 1 uor;:n Son alin ;..; hi n ·i ::litaa lyö.
HauJ..:J..:u käy nyt hanakasti. Rant:t raikaa. ntori kai!.aa. ott;ta ;: t•·cn. lllt<ta taa. kun hin·iwkba paimenta;l kokenut tuo koira. :\mpuj;H nyt hiljaa hiipii. piiiis.::.: t:tueste~n tun in ai\':tn pyssyn kantatmlk. R i ~ukv~~a ri11te~n alla tmincn 011 tl'mmcllys. Jatk1.11aqi koira pauha" . Hin ilehmää suUTuttaa. kun hiiirit ii:in ~~~~rauhaa. d liin antaa kmio>ta. 1ältin puskuun tunauluu kääntyy Yaikka mihin piiin. s i~ll ii räk:•11ä1 ä suu.
AiJ..:ans:~ J..:un bulu jatkuu. kltira pääuää yhte)'{tä r:iliin ott:w isämii~n>ä. S:t<1tta:1pa tuo ihmc~;; JI;i. rni~si eil'ät ammu jo. :-.1u11a ampujilla i.'d::~$ä \)CI ~;lnkka ri ;;uJ..:ko.
Kä~k ) ~tii tai kä~kemänä työtiiiin liihto.:..: ;atkamaan. Siiniipii n_~-t hä:..~iikässä hin-c t :;uojap:ukan j:ittiiii. nukealle <l>ettuu. Ripo:ibti pomo toimii ci!-;ii yhtiiiin -: tuil..:: "\•fin ii ammun ras ikan . .:tsi ~inii ru<.'ta khmiiii! "
F.~k,) tärähyttiiii h·rr:u1. \armuudck~i tl'i~enkin.
Hiljaa sitten kuisk:uscc: "Nyt on I'Ul1fO 1anhan herran ...
Vcrkk<tisct on \\:ikun l iik~tt-1.
jalat lainaa tiukkaan tanaan . ,·irittc:k;: py~syn hamw. l\.v1· on !uo .:tupaine. kun \4nl ~ ki ~·sepiin ant:tma tarkimtnan ltn :niehcn maine. Vaan kun alkaa ampua. tarJ..:kuu~ (1!1 jo tipu ti~~~iiii n.
'aik~ <l panok;;et on kalliita. säii;;tämättii niitä pii:hää.
On ammuman;;a kii~i rapaa. c: ' :tarin käsi ,·api~e. Tuh)~ta kun tarbmdlaan. kaikki (ISUillll un lapaan.
Saaliqd sii> hinaama:m kohti Kitwni~m~n w uaa. Onp<l. <' npa Otran..:n oi1a latll turi. 1·aikka li..:m::: 1 idiikin ku' a d~mari .
;\äinpii mon..:n mulbn kauttn keritty ,,n keittoon :~>ti. Kaikki. kaikki 1 i-'·il<H. kaikki nmat. tyti.it ~umac. ntwr;;l P•).iat. kunnon 1·aimvc. l.unnnn mieh.:r. 1·anhatpoja1. pahat akat. KEITTOA \ YT POPSIK.\ ,\ !
SS
Otto Wahlgren oli Anuolan (Jdikkelin itäpiirin) nimismiehenä vuosina 1905-1929. Kuvassa Pa!lesmanni Salmelan pihamaalla kesällä 1930. Kumnnut (Gösta rVahlgren)
OTTO \V AHLGREN
Vallesmanni Kinoniemessä
.\ilikkelin itåpiirin, johon myös Anttolan pihijä kuului, nimismiehenä eli vallesmannina toimi vuosina 1905-1929 Otto Wahlgren. Hän asui Mikkelissä, missä varsinainen nimismiehen kansliakin sijaitsi, mutta oli hankkinut kcsäasunnokseen vuonna 1922 Salmelan Kinonicmcstä. Muistitietojeni mukaan tämä isoisäni vietti kesäisin pitkiä aikoja Kinoniemessä hoitaen virkaansakin silloin kesäasunnoita käsin. Poliisit tulivat tällöin Anttolan kirkolta veneellä allekirjoituksia hakemaan. Lähin puhelin oli niihin aikoihin Aholaisessa, joten ei kai viranhoito kovin tehokasta voinut olla. Joka tapauksessa kesäasuntoarnrne kutsuttiin "Vallesmanniksi" ja minuakin vielä pitkälti 1930- ja 1940-luvui lla Vallcsmannin Otoksi. Pöytälaati koista on löytynyt vielä vanhoja lomakkeita mm. ampumatarvikkeiden ostolupia varten .
86
lluomautus: Lapa r.rnpnrnatarpe~dL··n h;;nj\ J{il~~i~•:.:·~,,
a! • fu>lic~~Ht ~i~1oastuan hr~nl\ilöHo.' : jol ;tt on lup~ n: nr:uma~ us-eec Jw.l :n.~~.n piLO(Jfl .~ ~~ l~nu t : t n :i '-i •!. ;~ I L
Vallesmannilta saatiin lupa ampumatarpeiden hankkimiseen tii llaisella lupaLOdistuksella.
Ruoan hintoja vuodelta 1931 Isovanhempani ostivat päivittäisen ruokansa kesäisin Aholaisilta. Allaoleva kirjanpito on säilynyt pöytälaatikossa.
"Vuonna 1931 olivat maksut Aholaisellc seuraavat:
Kesäkuu 6 päivästä 28 päivään 187,00 Heinäkuu 17 päivästä 31 päivään 131 ,00 Elokuu 1 päivästä 31 päivään 554,00 Syyskuu 1 päivästä 13 päivään 130,00
Kesäkuussa maksoi maito kerma VOI
Heinä- ja elokuussa maksoi maito kerma VOI
Syyskuussa kuten heinä- ja elokuussa."
1.002,00
1,25 mk/litra 7,00 mk/litra
17,00 mk/kilo
1,40 mk/litra 8,00 "
20,00 mk/kilo
Kyse oli tietenkin ns. vanhoista markoista, joten nykyhinroihin vertaamalla näyttäisi lähes kuudessa vuosikymmenessä tapahtuneen noin 50-kertainen inflaatio. ·rosiasiassa inflaatio lienee ollut noin 1 00-kertainen, mutta tukiaiset vaikuttavat nykyl1intoihin.
SALMELASSA KEVÄÄLLÄ 1988 OTTO WAHLGREN
Muistinvaraisia tarinoita Anttolan Kinoniemestä
Kinoniemecn katson näissä tarinoissa kuuluvaksi koko nykyisen Kinoniemen yksityisen tien ympäristön eli Scilasta Harviol!c. Varsinainen niemihän, jonka alkuperäinen nimi lienee ollut Ki nosniemi, on vain 400 metrin pituinen ulottuen ns. Taavetinrannasta niemen kärkeen, jossa ovat jäljellä vielä vanhan laivalaituri n jäännökset. Kinoniemen ja viereisen Lchessaaren välistä kulkee 1,5 ki lometrin pituinen vesi väylä. Lehessalmi. Lehessalmi on aikain saatossa muodostanut tärkeän kulkureitin Pitkälahden-Kokkosenlahden ja Pihlajasalon suunnista Antto lan kirkolle, lyhentäähän se matkaa Korvensaaren kiertävään laivareittiin nähden peräti kolme ja puoli kilometriä. Tämähän merkitsi kokonaista tuntia matka-ajassa silloin vielä, kun soutuvene oli pääasiallinen kulkuväline. Nykyisin salmea käyttävät niin paikallisten asukkaiden kuin kesäasukkaidenkin pienten ja keskisuurten moottoriveneiden lisäksi suuret huvipurret ja uittajien hinausmoottorit.
lsoisäni, nimismies Otto Wahlgren oli 1910- ja 1920-lukujen vaihteessa luopunut Hirvensalossa olevasta Ohmolan tilasta ja hankkinut kesäpaikaksccn Le-
Otto Wahlgren vaimonsa Edithin ja poikansa Göstan kanssa. (Kuvannut miniä v. 1925)
hessalmen rannalta pienen Salmela-nimisen palstan rakennuksineen. Sal melan alkuperä on sikäli mielenkiintoinen. että palstatilan pidätti itselleen ja mökin rakensi Petter Noponen vuonna 1911 luovuttaen samalla koko muun osan omistamastan Halolan tilasta Aatami Aholaise lle, nykyisen isännän Matti Ahotaisen isoisälle. Olenkinjoskus Yfati lle ihmetellyt, että kumpikohan tila se on oikeastaan emäti la! Salmela joutui sitten eräiden omistajanvaihdosten jälkeen isoisälleni syksyllä 1922. Lainhuudon myönsi silloin Mikkelin tuomiokunnassa käräj iään istunut Hannes Saloheimo, tuleva appiukkoni . Si itä lähtien Salmela on ollut meidän perheemme kesäasuntona, nyt jo viidennessä polvessa. 1920-luvulla eivät mikkeliläiset, puhumattakaan helsinkiläi sistä, kcsähuviloitaan näin kaukaa hankkineet. On väitertykin, että meidän mökkimme olisi pitäjän vanhin tai toiseksi vanhin kesähuvila- en tiedä pitäneekö paikkaansa.
Isoisäni toimi vuodesta 1905 alkaen Mikkelin itäpiirin nimismiehenä eli vallesmannina. Muistan, että kyläläiset kutsuivat kesäpaikkaammekin, Salmelaa ''vallesmanniksi". Nimismiespi iriin kuul ui Mikkelin maalaiskunnan itäosa sekä koko Anttola. Nimismiehen konttori oli kaupungissa Polttimokatu (nykyisin Päämajakatu) 6:ssa samoinkuin hänen kotinsakin, mutta hän hoiti kesäisin pitkät ajat virkaansa Salmelasta käsin. Annolan kirko lla asuvat konstaapelit ja ylikonstaapeli! kävivät tarvittaessa hakemassa allek itjoituksia papereihin, ampuma-aseiden ja panosten ostolupiin yms. Useimmiten nämä virkamatkat tehtiin soutaen. niin muistan isiini, majuri Gösta Wahlgrenin kertoneen. Moo ttoriveneitä ei siihen aikaan pitäjässä mon taakaan ollut. Piskolansaaren isännällä, Aleksi Lehkosella oli perämoottori ja niin oli isoisällänikin, mallia 1925 oleva kaksijapuolihevosvoimainen Johnson, joka palveli meitä kaikkiaan 35 vuotta.
Kinoniemcen tulti in kaupungista laivalla, niemessä oleva hirsiarkkulaituri oli kirkotlkyHin jälkeen seuraava pysäkki. S/s Mikkeli jatkoi siitä Puumalan kautta edelleen Savon linnaan ja s/s Tähti kiersi Korvensaaren matkallaan Pihlajasa loon ja ede lleen Juvalle. Tähti -laivoja oli ainakin kaksi: 1 ja II. Toinen niistä kulki Mikkelistä Lappeenrantaan. Vuonna 1924, kun Saimaan vedenpinta oli harvi naisen korkealla, s/s Tähti toi kaupungista lastin huonekaluja suoraan kesämökkimme rantapenkkaan jatkaen sitten matkaansa pitkin Lehcssalmea pohjoiseen.
Kalastus oli siihen aikaan varsin tärkeä sivuelinkeino, harrastipa sitä meidänkin perheemme hyvällä menestyksellä. Kerran kuitenkin kävi niin, että isoisäni koki tyhjät verkot. Palattuaan kotirantaan hän paiskasi verkot suutuspiiiss~iän rantan iitylle takaisten: "tulisikohan tuosta paremmin kalaa kuin jiirvestä". Seuraavana aamuna rantaan tultuaan hän näki ih meen tapahtuneen:
87
Vera Wahlgren kapuamassa Neilvuoren kolmiomittaustorniin kesiillä 1925. (Kuvannut Gösta Wahlgrenj
verkot olivat täynnä komeita ahvenia! Halolan isäntä Aatam i Aholainen o li se issyt edellisenä pä iv~inä lehmien kahl uupaikalla omalla puolellaan aitaa ja kuullut isoisäni manailun. N iinpä hän päätti järjestä ~i tämän hauskan yllätyksen.
Kesä 1930 oli vähällä päättyä minun kohdaltani ikävästi. Olin äi tini kanssa niemen kärjessä mansikassa ja isoäitini istui samaan aikaan laivalaiturilla ongella . Keksin siinä ruveta paljaine jalkoincni leikkimään kalliolla veden rajassa, kun y htäkkiä lipesin ja niinpä mi nua vietiin usean metrin syvyyteen niin että hiukan vain vaatteita vi lahteli veden alta. Onneks i äitini huomasi tilanteen. potkaisi kengät ja lastaan j a hyvänä uimarina loikkasi perääni. Isoäitini yritti huuto mme kuu ltuaan rientäii avuksi, mutta eipähän vanha ihminen ol lut tarpeeksi nopsa. Ikuisuudelta tuntuneen kamppailun jälkeen olimme kuin ihmeen kautta taas kovalla maalla.
Aitini oli ensimmäisen maailmansodan aikana käynyt Punaisen Ristin kurss it ja ni itä taitojaan hän j outui usein soveltamaan. 1 Iän toimi jonkinlaisena " Kinoniemen tcrveydenhoitajana" kesäisin antaen ensiavun silloin, kun lähiympäristössä sallui tapaturmia. Jatkohoitoon oli s itten yleensä lähdettävä la ivalla Mikkeliin. Kerran hän hoiti Elina Pöntisen lehmänkin terveeksi . Meillä oli ai na talossa sidetarpcita. haavavoitcitaja muuta asiaan kuuluvaa varustusta .
88
Pyykinpesua Salmelassa kesällä 1927. (Kuvannut Gösta Wahlgren)
Ihanaa lapsuudenaikaa Kolmekymmentä luku on jäänyt mieleeni ihanana lapsu uden a ikana. Tul im me Kinoni emeen aina heti koulun loputtua ja oli mme siell ä syksyyn asti - is~ini ol i tieten kin va in vars ina isen kcsä lomansa, mutta isoi säni jäi j o vuonna 1929 eläkkee lle. Junamatka Helsin-. gis tä M ikkeliin kesti Kouvo lassa tapahruvine j unan-
vaihtoineen lähes 10 tuntia, sitten yövyttiin Mikkelissä isovan hempien luona. Aamulla tehtiin toriostokset ja puo leltapäivin läht i laiva . Perillä oltiin Kinoniemessä puolen viiden a ikaan iltap~iivällä . Eipä si ll oin tehty nykyisen kaltaisia viikonloppumatkoja- kun maalle kerran rultiin niin siellä sitä sitten oltiin. Matka Mikkel in suuntaan oli vieläkin hankalampi, kun laivassa piti viettää kokona inen yö. Muistini mukaan kesät olivat silloin aurinkoisia ja lämpimiä, marjoja oli runsaasti, niin myös kalaa, jota saimme pitkällä si imal la (koukuil la), syväongella (pilkillä), uistclemalla ja tietenkin tavallisilla ongilla, katiskoilla ja verkoillakin. Pitkää siimaa lähdettiin aina kokemaan jo neljän-vi iden maissa aamusella, va ikkei se kesäasukk aan kannalta olis i ni in tärkeätä oll ut- ammattikalastajill ahan ti lanne oli toinen, kun kalat piti saada tuoreina torill e.
Leikkitovereita minulla oli muutaman sadan metrin piiässä: Arokallion Esko ja Osmo asuivat Aholaisen torpassa - niin Harappalan perilli siä kuin olivatkin. Eskohan kaatui sitten valitettavasti kesän 1944 taisteluissa. Muistan aina, kuinka äitinsä Elsa itki elämän epäoikeudenmukaisuutta. Vihtori Arokallio piti siihen aikaan kyläkauppaa aitassaan. Kaupasta sai jauhoja. suolaa, sokeria , hiivaa, tupakkaa. tul itikkuja ym. kuivaa tavaraa. Hi ivaajoudu in usein kipaisem<~an hakemassa, kun emännät olivat ryhtyneet Jeipomaan puulleeliisin varuste in . 1\holaisilta ostimme pkiivi tt.äisen maidon ja kerman , niinikään voin ja usein leivänkin, lihaa saatiin myös a ina silloin kun talossa oli teurastettu. i\holaiset laiclunsivat lehmiä~in Lehessaaressa. sinne ne uivat aamusella tullen illaksi pois, usein aivan itsestään. Hiekkaharjussa taasen oli paljon kanoja ja niinpä munia käy-
Arokallionlapser torppansa edustalla 1930-luvu//a. Sirkka, sylissään l:"rkki, Esko ja Osmo. Mirja ei ole vielä syntynyt. (Kuvannut Cösla Wahlgreni
tiin Albin Pylkk~iselhi. Hannon taloa ol i Otto ~oposen apuna ruvennut isännöimään hänen vävynsä Kustaa Auvinen. Hannon nuorimman polven kanssa ystävystyinja sieltä sain monta leikk itove ria.
Aivan Whinaaplllissamme seuraavana meistä niemcen päin asui kyliin seppä Kalle Pönrinen, jonka Toivo-poika sitten aikanaan kasvatti iso n laps ikatraan. Pöntisen pajassa kengitelliin kylän hevoset, tehtiin akselit ja vanteet kärrinpyöri in, korjattiin ja va lmistettiin maanviljelyskaluja. Kilkutus alkoi aina aamuviideltä. Ivlinä istuskclin usein pajan kynnyksellä ihmetellen, kuinka rauta ahjossa hehkui . Seppä oli mukava mies - tekipä minulle ikioman a lasi rnen.
Seuraavana Kinoniemeen pä in as ui Taavetti J lämäläincn, monitaituri, kirvesmies ja muurari. Toimipa hän lautlurinakin - muistan hänen maksusta kuljettaneen isääni kirkolle. Taavetti veteli tuon 7 kilometrin markan rcilussa tunnissa, kun siihen muilta soutajilta meni yleensä kaksi , paitsi kaksin hangoin soudettaessa. Seuraava mökki oli Piekäisten , joilta ostimme viinimarjoja. Sitten tuli ehkä kylän tärkein paikka, Kinoniemen laivala ituri "ototushuoneineen"'. Sinne tuli tavaraa ja matkustajia kahdella laivalla. Lait urilta johti kärritie kylä lle ja edelleen Pitkälahden tielle. Myös vene il lä tul tiin laiturille lähisaarista ja kyllä meki n usein ku ljetimme tavarcurune veneellä möki llä lai turille, mistä sitten nousti in laivaan. L<~ivan odotus eri tyisesti Mikkeliin päin mentäessä oli melkoinen tapaus - s/s Mikkeli saapui Savonlinnasta kello 2l:n ja 22:n välillä eikä tuloaika ollut mitenkään tarkka. Niinpä matkustajat saattajineen tulivat hyvissä ajoin niemecn ja tekivät nuotion laivalle merkiksi.
Siinä odotellessa saatctriin joskus karkeloidakin -myöhempinä aikoina joku toi muassaan veivattavan gramofonin eli levysoittimen, miksi sitä nykyisin kutsut<l<Jn. Meidän perheemme lähtö e lokuun lopussa oli jonkinlainen tapaus. Useat kylälä iset tulivat saattamaan, vcdCLtiin veneet miehissä ylös maihi n. juotiin lähtökahvit ja sitten kompuroitiin taskulamppujen valossa pimeässä e lokuun illassa la ivarantaan. Tav<Jrat vietiin joko hevosella tai veneellä jo etukäteen.
l.aivaan noustua varas imme sitten tavallisesti hytin. missä nukuttiin aamukahdeksaan saakka. jolloin laiva saapui Mikkeliin. Koko aika ei toki matkantekoon mennyt, sillä laiva yöpyi kirkolla , otti halkoja ja lähti jatkamaan vasta nelJ ~i ltä aamull<J. Savonlinnaan rnennes sään laiva yöpyi Sulkavan Lohi koskella, tullakseen perille ih misten aikoina eli aamukahdeksa lta. Tällaisen matkan tei n eläm~issiini ensimmiiisen kerran aivan yksinäni kesällä 1935, olin silloin S-vuotias. Oli varsin jännittävbiä viettiiä yö laivan uumenissa olevassa hytissä ypöyksin - eipii uni oikein tahtonut silmiin tulla. Savonl innan satamassa oli jo tätini vastassa.
Kuten jo aikaisemmin todetli in, Lehessalmi on aina ollut tärkeä kulkuväylä. Mu istan va rsin hyvin. kuinka ohitsemme lipui pyhäaamuisin lukuisia tervattuja veneitii matkallaan kirkonmeno ihin. Monia veneit~i soudettiin kaksin hangoin, jollo in matka joutui. Arkisilla kaupparnatkoilla sensijaan airoissa oli useimmiten vain yksi henkilö, tavallisesti emäntä isännän pitäessä arvok kaasti perää vanhan tavan mukaisesti. Nykyisen
89
Aholoisen lehmiä Laidunneitiin Lehessaaressa. Lehmät uivat salmen yli aamuisin ja palasivat illaksi takaisin, joko itsestään tai hakemalla: "kottiin kottiin see ". (Kuvannut 1930-luvulla Gösta Wahlgren)
Hiekkaharjun Albin (Pylkkänen) niittohommissa kesällä 1932. Kuvassa myös Vera W'ah.lgren poikansa Oton kanssa. (Kuvannut Gösta Wahlgren)
Taavetti Hämäläinen eli Kinonienten Taavetti lähdössä soutamaan Gösta Wahlgrenia kirkolle. (Kuvannut 1930-/uvulla Ot!o Wahlgren)
90
Kustaa ja Lilja Auvinen Hannon pihamaalla lastensa Teuvon, Paavon. Tuomon, ;"v/iljan, Raimon ja Marjan kanssa. (Kuvannut Otto Wahlgren v. 1943)
Ahotaisen Arfatti ja Jida, Eila ja ;\.-faija talonsa edustalla (Kuvannut Orto Wahlgren 1 !J40-Iuvulla.)
Taavetin Anna pihassacm. (Kuvannut 1940-luvulla Otlo Wahlgren)
Toivo ja Elina Pöntinen Ailin, Yrjön, Toivon, Ilmin, Eeva ja Pirkon kanssa. Kuvasta puutwu Seppo eivärkä Lauri ja Esko vielä olleet .syntyneeT. (Kuvannut 1940-luvulla Gösta VVahlgren)
Hiekkaharjun nuori isämä Arvi Parkkinen vaimonsa Lempin sekä Liisan, Riston ja Leenan kanssa. Kuvassa myös naapurit Gösta ja l!(~rcl JrVahlgren, Osmo Arokallio sekä IJiekkaharjun apulainen .)'irkka Tissari. (Kuvannut 1950 Otto /·Vahlgren)
Ahotaisen Matti, Jida ja i'vfartta, Vera H!cthlgren, Alaija lastensa Pekanja Seijm1 kanssa. (Kuvannut Gösta Wahlgren 1960-/uvulla)
Aholaisen ;\1/atfi-poika pellolla. (Kuvannut Otto FVahlgren 1'. 1943)
91
llalolan ti lan isännän l\1atti Ahotaisen isä, Matti hänkin, oli valistunut m ies. Hän souti itse venettään aina kirkonkyliin lahdell e, vasta tultat:ssa näköetä isyyde lle hän lausahti Iida-cmännälle. että "vaehetaanpas" ja niin isäntä säilytti kunniansa muitten silmissä. Korkean veden a ikana saimesta kulki laivoja. kuten jo edellä mainittiin. Muistan kuinka sis Pursi ja muutkin a lubet kul jettivat j uhlakansaa lähetysjuh lill e Neitvuorelle. H evoskyydiiHi raahattiin kenttäkeittiöt aina vuoren huipulle saakka j a kyllä hernesoppa siellä maistui.
Sotahommissa ja työvelvollisena
Kesä 1939 oli sitten viimeinen rauhankesä, minun kohdal tani päättyi silloin lapsuus. Talvisodan aikana kesämökkiimme, jossa oli vain yhdenkertai set akkunalasit, sijoitettiin sodan jaloista paenneita evakkoja - mitenkähän mahtoivat niissä 40 asteen pakkasissa tareta! Seuraava kesii oli siinä rnielessii poikkeuksellinen. että koulua käyti in koko elokuu - niiin pyrittiin saamaan takaisin ta lvisodan aikana menetetyt koulupäivät. Ja kesällä 194 1 syllyi jatkosota, j oka vei monelta parhaan nuoruuden, jollei koko elämiiä. Minullakin meni kesä ja syksy sotahomm issa vapaaehtoisena. Tästä kaikesta sain s illä kertaa tarpeekseni, niin ellä seuraavat kaksi kesää vietin työve lvol lisena, tosin jälleen Kinoniemessä, tu tussa ym päristössä.
Kesällä 1942 tein Aholai s ille halkoja lepistä Lehessaaressa, siitä muistan lähinnä itiko itten aiheuttaman riesan. Seuraava kesä oli hauskempi, kun Ahotaisen talossa renkinä työskennellessäni sain osan palkasta ruokana. Työpä ivät olivat silloin pitkiä, aloite ttiin jo puoli kuudelta, juotiin kuudelta kahvinkorvikkeet yhdeksältä syötiin jo luja ateria, kahdentoista a ikaan nauti ttiin päiväkahvit ja kolmelta päivän pääateria. Ansaitun ruokalevon - minkä vietimme yleensä pihanurmi kot ia selällämme maaten - j älkeen jatkettiin töitä iltakuuteen, jolloin juotiin vie lä yhdet kahvit. Tämän jälkeen v ielä tehtiin töitä tuonne puoli yhdeksään saakka ja päätettiin päivä yhdessä nautittuun kylmään ilta-ateriaan, joka sisälsi leipää, piimää, viiliä ym. Tuli siinä päivä lle pituutta 15 tuntia, ruoka-ajatkin vähentäen 1 1- 12 tuntia.
Nälkiintyneelle kaupunki la ispojalle runsaat ateriat ja terve ruumiillinen työ o livat parasta mitä voi aj atella. Hauskimpia töi tä oli la nnan ajo navetasta Liikasen pellolle - me ajoimmepoika-Matin kanssa ki lpaa kahde lla hevosella. Myös heinätöihin ja ohran le i kkuuseen osall istuin saaden sen as iaankuuluvan lcikkausarven sirpistä vasempaan pikkusormeeni. Yhtenä päivänä leikkasim rne renki-Einarin kanssa jyrkähköön alamäkeen Li ikasen pellolla- ohra o li s illä lailla laossa. Yht'~ikkiä Einari tokaisi: "kyllä tiä tulloo isännälc he lepoks, meillchä e i tuu laenkaan näläkä ku suolet on kaekenaekaa kurkussa". O san aikaa hautasin suuria kiviä peltoon: syvä kuoppa kaivetti in kiven vicreen ja sinne se kangetti in ja peitelti in. [sänHi-Matti kc haisi: '·kyllä siusta hyvä kivenhautaoja tulloo, ku tiät nii reilu t kuopat".
A ikaa jäi kuitenki n myös m uihin ha r rastuksiin, a inakin pyhäisin. Kirkolla oli suoj eluskuntapoikain leiri ja niinpä minä ilmoittauduin paikallispäällikölle, vää-
92
Veikko Ronkasen sism; Tyyne Rokkanen Korvensaaren Kapustalahdesza palve/upaikussaan Helsingissä v. 1939. (Kuvannut Ouo Wahlgren)
pe li Toivo Noposelle Koivulan yläkerrassa Iyöden kantapääni tiukasti yhteen. Topi tyym1ytteli: "otetaanpa raahallisesti . .'·. Leirillä oli maastoleikkejä ja pienoiskivääriammuntaa. Silloin tutustui n Ikosen Lassiin, Tiusasen ja Ko istisen poikiin eräitä mainitakseni. Varpaniemen Topia tapasin myöhemmin 1950-l uvu ll a ollessani Suur-Savon a luesuunnitteluyhdistyksen -nykyisen seutukaavalii ton- hallituksen puheenjohtaja. Topi kuului kunnanhallituksen puheenjohtajan om inaisuudessa myös yhdistyksen ha ll itukseen.
Tapahtuipa meille sitten hassumpiakio asioita, o limmehan vasta 15- 16 ikäisiä, me ky län pojat. K un sota-aikana ei saanut bensiiniä vapaasti siviilikäyttöön ei kä näinollen perämoottoriimme, tei n moottorivcnccstämme, joka o li itseasiassa merimallinen soutuvene, pm:jeveneen. Kun masto oli pystytetty mahdollisimman keulaan, pystyi veneellä luovimaan, vaikke i kö liä o llut . S illä me pojat läksimme y htenä vi ikonloppuna retkelle, Pyrhösen Teuvo, Hannon Teuvo ja Paavo sekä minä . Yövyim me ens in H uh tsaaressa, kiersimme Korvensaaren ja vietimme sun nuntaipäivää Luonterin kallioluodolla harrastaen mm. pi lkkaan am muntaa pienoiskiväärillä. Takaisin Lehessalmelle tu limme illansuussa mukavassa myötätuulessa, minä rennosti peräsi men iiiiressä loi koen. Veneen keulassa istuneille Paavolie ja Pyrhösen Teuvolle tuli jotain kärhämää - Paavo kai yritti saada Tcuvolta pienoiskiväärin käsiinsä ja silloin se lau-
kesi. Jos olisin is tunut normaal isti paikallani, luoti olisi saattanut osua rintaani , mutta nyt se meni vain pieksun läpi kahden varpaan välistä luita rikkomatta vieden vain hiukan lihaa mennessään. Mu istelin silloin isäni kertoneen taiste lleensa aikanaan kesällä 19l8 Pyrhösen Teuvon isän, Taavetin kanssa samassa jalkaväkiryhmässä Etelä-Savon rykmentin mukana :Vtikkelistä Mouhun, Heinolan, Vierumäen, Tuohikotin, Valkealan ja Kouvolan kautta Karhulaan. Miesten ystävyys jatkui sitten vielbi myöhemmällä iällä.
E rään to isen kerran olin Hannon Tuomon kanssa kahdestaan pUI:jeveneelHi Lehessalmella. Koska Tuomo oli vasta a lun toisella kymmene llä, varustin hänet pelastusliive in, ja sit~ihän tarvitti in. Juuri ennen Salmelaan tuloa pUijeesecn tarttui äkillinen sivutuuli, joka paiskasi p lnjeen mastoa vasten alkaen nopeasti kallistaa venettänune . Kehoituk sestani Tuomo loikkasi veteen ennekuin kö litön vene kerkisi kaatua kyljelleen. Tuomo siitä lähti pu li koirnaan kohti rantaa, mutta tarttui liiveist~iän kaislikkoon , mi stä minä hänet sitten "pelastin". Vaatteiden kas tumiscl lahan jutusta olisi selvitty, jolle i Arokallion Sirkka o li si nähnyt tapausta ja mennyt siitä kerLomaan ä idi llen i. Sapiskaa si itä tietenkin tuli.
Vuosi 1942 ol i siitä erikoinen, että silloin oli tämän vuosisadan matalin vesi Saimaassa. Lehessalmi kuivui umpeen , Piekäise n, nykyisen Leena ja Markku T iusasen mökin kohdalta. Koska veneillä oli päästävä kyliltä kirkolle, kaivoivat miehet talkoilla kolme metriä leveän kanavan, j osta pääsi läpi sauvoen, soutamaan ei sopinut. Kanavan kohdalla oli jalkamiehille tarkoitettu s iltakin y li Lehessalmen. Vuosi 1944 kului minulla j ä ll een sotahommissa. Yhden kerran pääsin kuitenkin lomal le ja silloin asuin Hannossa, koska Salmelaan oli jälleen kerran majoitettu evakkoja peräti toista kymmentä. Seuraavista kesistä useimmat menivät työharjoitte lussa Uihinnä Lapissa j a ulkomailla. Tosin koko kesäkuun 1945 vietin Se~lmclassa koirani kanssa kahden perunoita viljellen ja valkolakkia odotellen - sehän saatiin sinä vuonna tavallis ta myöhempään. Myös vuonna 1949 vietin kokonaisen kuukauden maalla tenttiä lukien. Silloin rupesi kymmenen vuoden tauon jälkeen
Pitkälahden tien korjaus Tiusasen pellon notkossa
saamaan bensiiniä vapaasti ja niinpä osallistuin kirkolla järjestettyyn moottorivenekilpailuun, alle 5-hcvosvoimaisten sarjassa . Kun en saanut 24 vuotta vanhaa moottoria heti k.äynti in. taisin h~ivitä tämän kilpai lun tai ai nakin olla toiseksi viime inen sarjani viiden osanottajan joukossa.
Häämatkalla ja virkatehtäviä
Kesän 1950 jälkeen loppui säännöllinen laivaliikenne Antto laan j a Kinoniemeen. Laivan sijasta ruvettiin tulemaan Mikkelistä linja-autolla ja matkaa jatkettiin yleensä vuokraveneellä Salmelaan. Tietä myöten ei silloin v ie lä päässyt autolla Seilaa pitemmälle. Kesäkuun lopuksi 195 1 suunniteltua häämatkaamme varten olin jättänyt pe rämoottorimme valmiiksi kirkolle, sinne tulin nuorikkoni Ailan kanssa Mikkelistä linja-autolla. Bussimatkalla oli se uranamme ruhtinatar Demidoff: joka toivotti meille Wmpimästi onnea. Hän itse taisi siihen aikaan asua Tenin kanakopissa. Mootto1ivenematka sujui a luksi mainiosti, kunnes Leskenluodon kohdalla paukahti - a rvelin pultin vain katkenneen ja soudin luodon rantaan. Mutta ei, koko aksel i oli poikki ja niinpii kahden ja puolen kilometrin mittainen loppumatka oli soudettava raskasta venettä merityyppisine hankaimineen. Vaan ei päässyt ruma sana silloin!
Salmelassa a lkoi taas elämä vi lkastua, kun lapsemme tulivat kuvaan mukaan. Vaikka asuimme koko 50-luvun M ikkelissä. ei mökillä tullut viikonloppuisin käytvä - eihän meillä ollut a luksi omaa autoakaan, sen~uolcen. että sillä o lisi perille päässytkään. Autotie ulottui vähitellen II iekkaharjuun saakka. Meidän pihassamme auto kävi muistaaksen i ensimmäistä kettaa kesällä 1954, j olloin Liepiirin autonkuljettaja tuli noutamaan minut kiireelliselle virkamatkalle. Silloin piti keinotella Ahotaisten kujasien kautta rantaan ja edelleen meille pitkin kive töntä rantapolkua. Takuusalmella kesämökkiä pitävä everstiluutnantti Viktor Platan tuli kyllä eräänä mvöhäisenä kesä iltana sivuvaunullisella moottoripyörällä möki llemme " lullassa' ' istuen ja sotamies kuljettajanaan. Luul imme jo sodan taas syttyneen, mutta kysvmvs olikin Sotakorkeakoulun retkestä Anttolaan . Kesä ltä 1960 meille tuli myös yllätysvierailu. Istuimme pihalla päiväkahvia juomassa, kun yläportillernme ilmestyi tumma poliisiauto, josta lähti tulemaan meitä kohti kaksi poliisimiestä. Mietin kuumeisesti, mitä pahaa o n tullut tehty~i. Kysymyksessä ol i kuitenkin Liikkuvan poliisin partio, joka teki johtamaani tutkimukseen lii ttyviä nopeusmittauksia Ylikkelin läänin maanteillä - he halusivat vain lisäohjcita.
Kinoniemen tietä parannettiin talkoorö inä vähitellen meille saakka ja sillen a ina nierneen asti. Kinoniemen tiekunta perusteltiin kesä llä 1970 ja siitä lähtien on autolla päässyt K inoniemeen kesät talvet. Pitkälahden kylätie, jossa o li lukui s ia portteja, oli uuden tielain voimaantultua kunnostettu ja otettu paikallistieksi 1960-luvun a lussa. Kinon iemessä ovat asukkaat muuttuneet vähite ll en . Vakinaiset asukkaat ovat poistuneet rintamai llc työnhakuun j a tilalle on tullut kesäasukkaita. Toivo ja Elina Pönti se n muutettua kirkolle tilalle tuli
93
Salmelan merimallista perämoollorivenettä vedetään ta!Fiteloilleen hevosella, ajomiehenä :\l!atti Aholainen nuorempi. (Kuvannut 1950-luvul!a Ollo Wahlgrenj
ylilääkäri .Juhani Riitahon perhe. Taavetti Hämäläisen kuol tua hänen leskensä t\nna asui niemessä vielä pitkään. ykyisin mökkiä pitää kesäasuntonaan metsätekn ikko Heikki Kähkönen perheineen. Piekäisten mökissä asu ivat mm. Toijoset ja nykyisin mökki on Hiekkaharjun nuorimman tyttären Leena n perheen hallussa, josk in he ovat pystyttäneet uudenk in hirsimökin Harvion puolelle . Hiekkaha1jun isännkiksi tuli sodan jälkeen Albin Pylkkäsen sisarenpoika Arvi Parkkinen. joka rakensi uuden talon. Hän teki myös hirsimökin Kinon iemeen entisen "ototushuoneen" paikkeille. Hiekkaha ij u on nyt Risto Parkkisella ja niemenkärki hänen sisareliaan Liisa Liikasella . Aholaisen Maija rupesi opettaj aksi Suolahteen ja Eila em~innäksi Oratinniemeen Matin j~iädcssii isännäksi.
Hmmon pojista Teuvo on kuonna-autoilijana kirkolla, Pa<~vosta on aika jättiinyt, Tuomo on isiintänä, Raimo asuu kirkolla, .\tlirja on naimisissa Mikkelissä ja Marja Turussa . llirssaaren lnkaniemcn isiinnäksi, tosin vain kcsäasukkaaksi on tullut Sulo n arckin ja Eino Pöntisen jälkeen li eisingin kaupunginkamreeri Raimo Kaarlehto. Korvensaaren Peltotalon enti set asukkaat, Laurikaiset ja Toijoset ovat jo kauan sitten muuttaneet po is. Korve nsaaren viimeisen vakinaisen asukkaa n. Anna Pöntisen kuoltua on Ihanan tilalle mllut 6-henkinen Pentti Otrasen perhe -ovat rakentaneet a ivan uuden talonki n. i\nnan pojanpojalla Kaunolla on tosin kesämökkinsä siinä rannassa. Veikko Ronkanen pitää entistä kotitaloaan Korvensaaressa kesäasuntonaan ja entiselle Hannoon kuuluneel le Puikonniernelle on muodostunut lähinnä Paavo Mikkolan sukukunnan asuttama "kes~imökkikylä" - onhan saaressa vielä muitakin kesämökkejä ja kaupungin omistama venei lijöille tarkoitettu leirintäalue entisillä Korpikall ion mailla . Korvensaarelaiset pitävät veneitiiiin Kinoniemessii, mutta Hirssaaren ja Luonterin saarten kesämökki liiiset käyttiivät venevaikamanaan Alaroimin rantaa Lehessaaressa . Kinoniemen tien vaikutuspiirissii on nykyis in neljä vakinaista taloutt<:t ja 32 kesiiasuntoa. lisäksi muita maanomistaj ia on VIISI.
94
Hengenpelastusta Kesä 1987 ol i e lämässäni jälleen merkittävä. Rakennettuamme lämpimän talvimökin ja jiiätyämme Ailani kanssa eHikkeelle vietimme peräti viisi ku ukautta Kinoniemen Salmelassa. Kuusikynm1c1wuotisen ''kesämökkiläisyydcn" kunniaksi kutsuimme heinäkuussa vanhoja kyliin asukkaita luoksemme. Sateises ta kesästä huoli matta sattui si ksi päiväksi pouta ja niin saatoimme toivottaa tervetulleiksi yli 30-päiscn vierasjoukon-omaa väkeä oli lisäksi 13 henkeä. Oli mukavaa! Pari päivää ai kaisemmin poikani Aarne oli teh nyt urotyön; hän pelasti neljä ihmistä hukkumasta Harviolle. Torstaina 2 päivänä heinäkuuta Sulo Montonen oli lähtenyt vai monsa El inan, tyttärensä Ka ijan ja tyttä rentyttärensä Jennin kanssa kirkolta 1 0-hevosvoimaisella perämoottorivenee llä yli Harvion kohti Lehessa lmeaja edelleen kotiansa Si ikasaarta. Kirkonkylän lahdella vallitsi jo melkoinen myrsky ja aallokko, ni in että naiset olivat ehdottaneet taksikyytiin turvau tumista. Matkaan kuitenkin lähdettiin alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Näistä matkalaisista tietämättä oli poikani Aarne lähtenyt alle 4-vuotiaan poikansa Oton kanssa samankokoisella veneellä Lehessalmelle vain huvikseen. Aarnell<~ ei ollut edes pelastusliivejä, pikku-Otolla sensi.i<wn oli päälläiinkunnon pclastusliiv it. Lähestyessään Kinoniemen kärkeä Aarne totesi ll arvion selällä vallitsevan voi makJ<aan lounaistuulen aiheuttaman korkean aall okon ja päätti kääntyä takais in. Sarnassa hän kuitenkin huomasi aallokon keskel lä jonkin esineen, jota hän ensin luuli kanootiksi, mutta pian ilmeni , että kyseessä oli kumollaan oleva vene. /\arne mietti ensin. pitäisikö hänen jättää pikku poikansa vaikkapa Lehessaaren kärkeen turvaan, mutra arveli, ettei poika ymmärräisi tilan netta vaan pelästyis i. Niinpä hän jatkoi matkaa ko hti merihädässä olevia.
Montoset olivat onnellisesti päässeet kovasta aallokosta huolimatta jo ohi Lesken luodon ja lähestyivät Kinoni emen kärkeä, kun tavalli sta korkeampi aalto löi yli veneen keulan. Ennekuin matkalaiset ehtivät mitäkin tehdä, vene täyttyi vede!Hi ja kaatu i kyljelleen ja senjälkeen täysin kumolleen, pohja ylöspäin. Kaikki joutuivat veden varaan. Pelastusliivejii ei seurueesta ollut muilla kuin 7-vuotiaalla Jenni-tytöllä ja Clinalla. jälkimmäisellä liian pienet. Kaija. joka oli äskettäin tap<~htuneesta vatsaleikkauksesta huolimatta seurueen reippain, sai nostetuksi tyttärensä veneen päälle. muut sensijaan olivat noin 10-asteisessa vedessä pidellen veneen laidoi sta kiinni. Aarnen saapuessa paikal le olivat mat.kalai set o ll eet arviolta neljännestunnin veden varassa. Kaija pyysi Aarnea ensin pelastamaan tyttärensä ja äitinsä. Kovassa aallokossa. veneiden keinuessa eri tahtia oli erityisesti van hempien, painavien ihmisten nostaminen pieneen veneeseen vaikeata ja vaara llistakin . Tottuneena vesillä liikkujana Aarne ei pelännyt omasta puo lestaan, mutta kylläkin mukana olevan pikku-Oton puolesta. Kun Jenn i ja Elinakin. joka oli erittäin huonossa kunnossa, oli saatu nostetuksi veneeseen - Elina makas i liikkumatromana veneen pohj al la - Aarne aikoi lähteä viemään ensimmäistä lastia rantaan. eihän hänen veneensä ollut tarkoitettu enemmälle kuin 3-4
henki lölle. Silloin S ulo kuitenkin ilmoitti. ettei enää jaksa pitiiä ki inni käsillään, vaan hukkuu. Aarne sa i Iiihes satakiloisen Sulukan vasta neljännellä yrittärnällii hilatuksi veneensä laidalle ja siitä edelleen veneen pohjalle. Kaija sensij aan ilmoitti vielä jaksavansa. jääden odollamaan seuraavaa kuljetusta. Kinoniemen rantaa Hihcstycssään Aarne huomasi sie!Hi Pentti Otrasen. jolle h~in huusi jo kaukaa avunpyynnön: Pentti kah lasi vastaan ja ott i ha ltuunsa pelastetut läh tien t\a rr1en kehotuksesta kuljettamaan Elinaa, Jcnni ä j a Ottoa Salmelaan. Sulo jäi sensijaan odottamaan Kaij an pelastamista K inoniemeen. Elina oli melkein tiedottornassa tilassa, .fcnni huusi: ·'nyt äiti hukkuu'" ja pikku-Otto karjui täyttä kurkkua j outuessaan eroon isästään . Tällainen j oukko märk iä ihmisiä ilmestyi si llcn yht' äkkiä meidän pihaamme. Kul ui hetki. ennenkuin tajusimme tila nteen ja vasta kun Aarne saapui veneineen perille Kaija mukanaan oli kuva täydellinen .
Onnistuneen pe lastusoperaation j mkeen kaikki pelastetut saivat meiltä kuivat vaatteet ja Himmintä juotavaa. Kun ihmiset ol ivat pahimmasta j ärkytykscstään rauhoittunect, kulj etin tv1ontoset Siikasaareen omal la 35-hevosvoimaisella moottoriveneelliini. Jenniä pelotti vielä silloink in, mutta väylä oli jo suojaisempi ja venekin suurempi, j oten perille tultiin mainiosti. Pentti O trascn kanssa ol imme sopineet, että hän yrittää hinata .\'1ontosten kumollaan olevan veneen rantaan. kunhan myrsky hieman helliträä. Se e i ku itenkaan onni stunut. si llä vene o li jo uponnut syvyyksiin. Venettä yrittiviit myöhemm in ylös vielä nuottamiehet ja suke lrajakin, muna tuloksetta. Sinne se jäi parinkymmenen metrin syvyyteen. Elina järkyttyi tapauksesta ni in, että terveydenhoitaja joutui käymään Siikasaaressa ja myöhemmin häntä v ielä ku ntoutettiin. Sulo lausui minulle. ette i nähtävästi viel ä ol lut he idän vuoronsa. L isäa ikaa elämäänsä hän sai ku itenkin vain 8 kuukamta, sillä maali skuussa l9R8 Sul ukka saatettiin vi imeise lle matkalleen.
Mutta elämä j atkuu. Kinoniemessä jopa entisestiiän vilkastuen. Lapsia on ilmestynyt kuin sieni~i satedla: Risto Parkkisen muutettua takaisin Hiekkaharjuun ja Pentti Otrasen Ihanaan Korvensaaressa koulutabit kuljettavat nyt neljää tyttöä ja kol mea po ikaa pä ivittäin kouluun ja takaisin. Kesäisin pyörii Sa lmelassa mei dän viisi lastenlastammc, samoin Kiihköscssäkin näkyy lapsia pihalla. llannossa ovat usein Raimon lapset j a Matja perheineen on pystyttiinyt mökin entisen kotirilansa maille. A hotaisen \faijan pojan perhe naurti i kesä lomastaan Lc hcssalmen ra nnalla j <~ Hiekkaharjun Lee nan perho.: viettää viikonloppujaan niemessä, jos kus Liisankin. Riitahon tyttäret tulevat kesämökilleen aina kuin päibcvät. Korvensaaren. Hir~saaren ja muiden saarten kesämökkiläiset lisMivät puolestaan liikennettii Kinonicmessä. Kolmenkymmenen ki lometrin nop~..·usraj oitus on ilmeisen pa ikallaan .
Siikasaaren viimeiset asukkaat
Niinkuin vaimonsa Elina, Siikasaaren Sulo tunnetti in nimenomaan saarestaan - Y1ontoscn Sulo oli jo vieraampi käsite. Sulo oli nelj~inncn polven saarelaisia . A ina on ollut yksi poika. jolle saarclaisperintö on siirtynyt. Murta Sulon ja Elinan ne ljästä pojasta ei ybikään halunnut jäädä saarelle. Kun Sulo kuoli. vain muutama kuukausi sen j ii lkecn, kun hänet. Elina, heidän tyttärensä Kaija j a tämän tytär Jenni he inäkuussa 19B7 pe lastett iin hukkumasta !!arvioo n. Elina ei enää halunnut jäädä saareen, vaan muutti kirkolle.
Vaikeata saaressa on ollutkin asua e rityisesti kel iri kon aikoina. Talvi~in on saareen useimmiten saatu aurattua jäätie - saaren mantereesta e rottava salmi on vain parinsadan metrin levyinen. Kuitenkin esimerkiksi talvella 1976-77 lumi satoi liian a ika isin. Jää oli vain 1 5-senttistä j a kun sen pää lle satoi saman ver ran lunta. ei sille pakkancnkaan mitään enää mahtanut, j ote n se n enempää traktorilla kuin autollakaan ei jäälle ollut asiaa. Montos illa o li siihen aikaan vielä hevonen, jolla kuitenkin pääsi , ja tietenkin jalkaisin.
Siikasaari ol i Sulo Montoselk rakkain paikka si itäkin huolimatta. että saarelai seWmä oli vaati nut veronsa. Sulon isä vaj os i j äihin 44-vuotiaana. Jo a ika isemmin olivat joululo mansa aikana hukkuneet perheen 7- ja 9-vuoti aat tyttäret, Sulon sisaret. Lehmistä luovuttiin jo 1970- luv un alussa ja koko maanviljelyskin lopetettiin viirisen vuotta myöhemmin. Aikanaan Sulo kuljetti talollisren maitotonkkia suurella veneellään Juvan .Y1aaralanniemeen ja kalastusta hän harrasti koko i käns~i . ' 'Kyllä se on myönnettiivä . että jo ka päivä ka lat ovat mielessä, eri asia s itten on, pääseekö joka päiv ~i kalas lamaan -useampana päivänä on kuitenkin päässyt" totesi Sulo häneltH asiaa kysyttäc::: ~ä. t ikä hän sictiinyt sitä, että hänelle kauppa-autosta ~ ilakoita ta~jottiin. Elina kertoi Sulon motkottaneen j o siitä. kun hän oli ostanut sil liä j ouluksi . Kalan suhteen oltiin o mavarai si<J. Multa yksinoma iseksi el inkeino ks i ei ka lastuksesta ollut. Vaikka kalaa olisi tullutkin. olisivat edessii olleet mark kinoi ntivaikeudet Si tä pait~i ka lastuksessa on hiljaisetkin aikansa, jo ll oin ei paljoakaan kalaa tule. ei a inakaan pä~iammat in harjoittamiseen asti.
Sulo e i rakkaasta Siikasaarestaan muuttanut, ennenkuin sa i k uh un iäisyyteen. Kun Elina ei voinut yksi n jäädä saarta asumaan. s iellä on enää k~:;äasukkaita. \ äin o n päåttynyt eräs luku Pitkälahden kylän histOriassa.
fLänsi-Samsso 20.2. 1977 o//eesra. Carmen Runo.sen rekemii.nii luwsllllltdusia nwkailruj .
95
RAIMO AUVINEN
Muutama muistelo Hämäläisen Taavetista
"Kinonien1en Taavetista"
Taavetti o li pidetty ja luote ttava monitoimimies. Häneltä syntyivät kirvesm iehen, muurarin ja pärckaton tekijän hommat ammatt ita idolla . Samoin metsätyöt ja ka lastus.
Taavetti oli myös aikaansa seuraava mies. Hän kertoi lukeneensa esim. Raamatun neljä kertaa kannesta ka nteen, sanasta sanaan .
Kinoniemen tie oli kurritietä vielä 1950-/untl/a. Vem Wahlgren Linnakallion luona. ( KIII'WIIIU! Orto Wahlgren)
Siikasaaren seppä Ville Montasen rakenta111a 100 vuolla \'GIIha leikkimökki.
96
Kokkosen torpan asukas Ulla Haikurainen. Anna Kokkosen anoppi.
Ruouilan torpan asukas Hilnw Penklwnen. llän eli 10]vuotiuaksi.
Järjestys-N:o,p'<~t~ •
AnUolan pitäjän kunnallisverojen kuitti vuodelta 191f'.
Smk. · p. Hltr.
Maksava:
. manttaalilta manttaalikassaan . . . . .
fveroäyriltä kunnankassaan . . . . . .
.. kansakoulukassaan .
/ mieheltä J henkilömaksua vaivais
/ naiselta 1 kassaan · · · · · · · • · ·
koirasta veroa . . . . . . .
Kuitti . . . . . • . . . . • • . • . . ... 1 · 03
_ :.~teen~ Wf./J Maksettu 19-.' -1 J
V ~-/ l . i!_ u. · ..
1 r / ' } ~
Kunnallisverojen kuitti vuodelta 1918.
suorittanut
·~ mk. 1 p:iä 1 litraa j grammaa 1
Rukiila . : .•••.• · · .... .,-.................... ... .lf....:.. ....... . . . J t.l.. , .. Ohria ._ ••••••• , .... "T· .......................... t· .........
1
Kauroja ..• · ..••• · ,, .... L .. ··"········· .. .. . . .. . . ... . Voita .••.•...• · · .... . ;1.. . 1
Päivätöitä . . • • . • ... lrl' .. !
. . ...... i 1
.. ! äyriä .....
Kuitataan,
Kui1ti papiston palkkasaalavien maksamisesta n: 1918-1919.
Anttolan pltljln ldrkoUlaveroJen kulttl Nso }fjf . ldr~ollisvaodel~ iJ6 1~~f. -tif 1919.
JAJ ... $.. .... ~;(1~/(~~~ ~~~ ... l·l /J 1
Antiolan pitäjän dM~ . kglästå' N:o .... ..
To~~ mant- t Smk. p:iä taaU , . 1
Maklava: ·
~ Kirkonrahastoon . .. lf 1~ II Kirkon rakennusl'ahastoon 1~t ~~ Urkurahastoon , . . . lf (/
~~nr P~untoonpaporahastoon r Jr ' t f;CI tO . ..... . ................................... . ...... .... .. . ~ ............ .... , ..
..... ...... ............................. ........... . .... . ... .... .... .... . .. l Summa
1f~l
Kanto-osuutta . lt.b 1
Yhteinen summa 1'1 1 r
Maksettu 19f/?
~rwt~ §,'lc1:<-, '
Kuitii kirkolliweroisw kirkollisvuodelta 1918 1919 .
.. _1 !
~--- ·----------..-------
~ ------~
A nlfolan kirkko.
97
1 .......
9H
d CLJ .· #/.---- ) / . -.
' / :
~·~/~' ~ grr.,. ~ ~ rC~e/.{;
~ ... - . ..
.·., "'--~·~ ; ' p7 . ~ . .. . _;_ ~ n ;,. , •• . , "' • '
S(!ppc'i 1-'i//e Montosen /.:irjanpidosla .
' 1
1 i
0 • • •
1
• 1
1 ~ t""' ~,
., ..
...
1
' ' , r l
·1 II
1 .. . , .
. -' h 1 '
' ~ • ..; ·~ !
~.:;y l~ ; l \ lf~. • • • 1 •
11: . .; . .. .
II ~ ~ i [.
rf 1
. 1. '
99
100
lf' '(' • ., ·c.··Z' ?·.· , : 4 ,
l'ädisius. jolla oikeutewan ajamaan polkuprörällä. vuodelta 1 f.J 1-1.
Kutsuntaluettelon N:o
t{~~~~,.~. ·~~~ ..... pitäjän ..... .11. ... ~t/. . kplästä
/jo / ~ ;-· määrätään täten .... . .... -1.1 p:n~ ~ • kuuta 1918 ilmoit-
tautumaan Mikkelin kaupungissa Sotilaskulruntapäallikön lumsliassa.'
Kntsura:u.:!.teloon merkittp. PifUiiS' .! 61 ~~ . . . paino · 6 / ~ . ~(),.;{.4Nfc,. do pillå~ kuuta 18t8U
Kutsunta/aut.ak:mniw puolesta: ~ 'l ~~ . . . /C.I( UhA.~
~·· -. /·~-ift.= ............
! . .
Anllolan kalliomaalauksessajalat ovat se!Fästi erorettavissa muuten epämiiiiriiisessä ihmiskuviossa.
Anttolan kalliomaalaus Savon linnan maakuntamuseo ja Anuolan kunnan kulttuurilautakunta aloittivat vuonna 1987 Anttolan kunnan muinaisj äännösten inventoinnin , johon kuului myös rantakal lioiden systemaattinen läpikäynti mahdollisten kalliomaalausten löytämiseks i. Tämä työ tuotti vuoden 19R8 kesällä tulosta kun maakunnalli nen arkeologi Leena Lehtinen ja amanuenssi Juhani Grönhagen löysivät kaks ikuvioisen kalliomaalauksen Antto lan Pihlajasalosta Anttolan pohjoisosasta. Maal aus sijaitsee Siikaveden it~i rannalla Ahvenlammen j a Tikaskaarteenniemen välisessH rantakalliossa. Järveltä ja kallion juurelta maalausta on erittäin vaikea havaita.
Maalauksesta pystytään erottamaan kaksi epäselvää j a heikosti erottuvaa kuviota: 27 cm pitkä ja 8 cm korkea vene ja epämääräinen 2R cm korkea ihmishahmo, josta vain jalat erottuvat selvästi. Vene on kuvattu kal liomaalauks issa yleisellä tavalla ' 'kampaisena·· kuviona, mihin on merkitty vain kölipuuja s iitä lähteviä pystyviivoja.
Kuv io t ovat vajaat 15 metriä nykyistä vedenpintaa korkeammal la ja noin 90 metriä merenpinnan yläpuolella. Alueen vedenpinnan korkeus noin 3000 eKr. on ol lut 88 metriä merenpinnan yläpuolella. minkä perusteella voidaan sanoa. että maalaus on ainakin 5000 vuotta vanha. Aluee n vedenpinta oli maalausten korkeude lla 5000 vuotta sitten. Maalaukset on tehty todennäköi sesti jäältä tai vedestä käs in. Maalauksen kuviot, ihminen ja vene ovat kaikkein yleisimpiä kalliomaalausten aihe ita.
Tähän mennessä Anttolasta on löydetty vain muutama kivikautinen irtolöytö, asuinpaikkoja ja hautoja ei tunneta ainuttakaan. AnUolan ensimmäinen kallio-
Karna: TIMO FILPUS
Tuhansia vuosia sitten kallioon maalatut kuvat löyty ivät Anttolan Pihlajasalosta.
maalaus on tärkeä todi ste alueen kivikautisen asutuksen olemassaolosta. !\ Iueel la on todennäköisesti asunut kalastajia j a metsästäj iä, si llä satunnaiset ohikulkij at eivät vaivaudu maalauksia tekemiiän.
Kalliomaalauksen paikka löytyy oheisesta kanasta. Kallion juurel le on autotie. mutta itse maalaus on vaikeakulkuisessa ja suoras taan hengenvaarall isessa paikassa. ( Karttaliite: 205)
(Teksti perustuu Savon Sanomissa 14. 7. J 988 ja Länsi.':)avossa 19. 7.1988 julkaistuihin uutisiin sekä niissä olleisiin kuvii n.j
101
· -· ·····---,
Reen va/mistuk!;eeu liit~.,·viii piirroksia.
t------- fl'o,. ~ /r... ."
a . . 1 • . ~ Va-Lk0
c .. rve._a.~ _,_.,
I?J. 'or..e-lc· V!l. L •• ~. · sfa!/.tt. ..... so- ...-... c . ·...._ · Ie ..... :....._ j- ......... rai-. ·,~A -·.4s,' La.·a~'f ri: V{.( .lc 1-CI t:l.. ··- V et. /S~ L . r ' ·.s fe.... 1 .s ?<.. __.,.,._ (71 ;.,._ P.e ,....: ;:.. .s~ ..: 1 L ·' f/ rf· ~ ~4 ....-~ ;L-
r 4.. : v u_ T~ /-.: 4.. ,.. • .J.:· ~ , . V ,.. 5 l ~ . .5 Q . .-... o " :.,... !. a. , ' f-,._ / <-<- ,._ f-,
.!.r.,/.r.<;·"t·l· t/e,·r'-Aff,·_. ___ .r, . ... .,J~-sf .. . '~ o, ·l/·- sf -- .·,., L,._ 1of..l · ,· v - J/ c. - ·- , ..,.,, • _. /.;_ ~· ""' [/ "' /1'-'f. lG II( , r, 1-.
/c 1 t- ~t-- ,.. .. r~ s S t".,
f ' ·~ ~ .. L L .._.
1 0~
f 0"""' ,, '" tJ
r=(.........,.. ........
1
1
Pcv-w r e, /c '
:rr. ! ~ k ' ... - 1 1 • •• t' ""' ·~ " ,. . !/(; ,' _'?.~-'(. r,rc el .,,
!.t.. /.<.. ,., ..... ,'55' r .. f-tt. , . V'<· f.t. f-A a
~ L ' •c.,. ~ • . A ·./
103
Vuonna 1937 suoritettiin asuntotutkimus AlUtolan kunnassa. Oheisena kopiot Pitkälahden kylää koskevista sivuista. Laskijana oliAaro Pyrhönen.
! .
!
1 N :D. ~ .
. .
104
1 ' !
K
X x
-· 1 l
0 .: << O < . . ..... . M ,_ • • 0
i 0 , , +: ·- • • < 0
0 ' ' ' ' +O O+ · · · · - - • • • •
fl~ao:;~: .. v.-~i~~- -- --- l{;~-. ~~(~~0 -~ --~~atr·~e~- ! - --- --: .. "_l : _ _ ; - __ -; ;-~ •. :~- -~~-~ - -"') . .: d..;. /'-?r: : . t 11':::. '/ . ~, C/.•'7.// (!_(~~/
{}1.:.-<.-~-:'t~~- ·· · .. ... , · , : . .. YV'-t'-!/)4 ~~ . r J-~'i, ' '•
-f/:Lt2~~~ ...... . , ... . : ~ . _ __ -~~h~~tb..M~ __ @-& / .. · : .. ; .... ; . ... - l .. : ~ ~1Q4.~ -
. . ' '~ , ,.,_ _ , ' M' '
. . _ ~---4/#,M~< /.2~~ -.. ... .. , ... - i - - - ---~~-~'~ 7~-~- - -- :
·- !· . l . f'~-. :~-~.;~····· ~,v.,. ~~ AJ-~ r
! ;~~ 1~"- , ::~,.v/:;.' '- .. -e-.. K~/rAt. vfhu·~~,~-
i : .. .· . .. !
. . .. .. i . .} . 'fi[_d/;:;.·-. /_~ r'-. (,t~t.j ~L ~{c~ -~- • . ~~~- --;---, ?- C'A_ ) .. ,
. _ : -l : .vit/if. --~-~'U _ IJ/-7_ /;-(k.t:A.-v.~- .. -d:~~,-r J: f!:._;._ ~-~ fk-~ ~ .
1-
. . ! .
105
X.
. ....... -- . . ...•. ! .. .
!06
- ~-+ -
X
107
__ ......
··-·· · -l:.-. :. / -~1~~
f /
Piirros pl.'irehöl)ästä.
10~
Kunnalliselämässä vaikuttaneita henkilöitä
Aholaiuen iUutti: - Pitkii lahckn koulunjohtokunnan pj. 1923-26. Jl)29-32.
1 946-4F:. 1949-51. 11)54-56 ja 1957-59. jä:\cnenii 1940-42 . . Pii rimiehenä 15.3. 1918- ? Taksoitus ltk. j ii s~n 1948 Vaa 1 i ltk. 58 59
,"rfuttm en Kalle: -- Kunnallis- ltk j iisen 194~. valirtL1 uudclk(' ll 1950
Kunnanhallitukst·n jä:;;cn 195 1-53. 1954-56 Pitkiilahden koulun johto kunta 1954-56, 1957-59 ;\sutusltk. _jiis~n 1940-42. 1946-48. 1049-5 1 1957-60 . 1960-62. 1965-6X Holhousltk. _j~i sl'n 1957-59. 1960- 6.3 , l 96R-71 Jarkosoda n a ikana kunnanvalruutd tu 1944-45 Vlaanmyy ntito imi kunta 1946
J.-futtmen, o .. \·. Pulkkinen Vieno: Sos iaalilautakunta jäsen 1961-64, 1965-6f.:. 1969-72. 1973-76. llJ77 -80. 19Rl-84 -Kun nanva huusto jäsen l <)7 3- 76
Noponen :'l-fatti: Ki1:jastv\tk. 1 % 5-M( 1969-72 Kun nanha llitus j äsen 1971 -72. 197:1-74, 1975-76. 1977-. 11.)7<-.qso, l9S I-R2. 1 9i.t1-~4. 19R5-88. 1989-
- Raittius- _ja nuorisl1työltk. jii~cn 196X-6') -- Pitkiilahdcn äänestys alueen vaa liltk. jäse n 1970. pj.
1975. -76. -78. -79. -RO, -8.3 - \ ,1aatalllu(kn kehirtämisscuranta trnk . j ~ben 197';!. - Virkasääntötoim ikunta 1973- · - Kun nanval tuusto j iist:n 1 '-.) 73 -7o. 1977-80. 1981 -~4.
1985-ö~. 19R9-92 - Kvalt.vaal ilautakuntajiis('n 1977 -Järvi-Savo Oy:n yhtiökokou~cdustus j~i sen 1977 -!W.
1981 -lH. 19R5-88 . - Sosiaalilautaku nra vp_j . 197X - Tielautakunta kh.ed. 197'11.. l9S3 -R4 - El inl.:c inolautakunta k. cd . 1978
Lapsenvuoden tmk. kh.cd. 1979 Kirkonkylän kouluneuvosto kh.ed. 19ö3-R4 rvlajo ituslautakunla kh.ed. 1983-84 Lomalautakunta kh.('d. 19f.:3-84 Kirkonkylän iiiincstysa lueen vaali la utak unta vpj . 1984. 19RS. 1991 Kunnanva1t.nwlil autakunta p_i . 1 9S5-8R. 1 9R9-Vaalilautakunta \·pj. 1987 Vaal iltk.kunnall isvaa lit vpj. 1992 Elinkt.!inotoimcn neuvottelukunta jäsen 1992
Noponen Toil'o: Kunnanva lt uus to j äsen 1948-1956
· TerveydenhoitOlautakunta j. 1949- ll)56, pj. 1960-1 966 -- Kansakoululautakunta jiiscn 1949-1951 . pj. 1954-56.
J. 1957-59, pj . 196 1-64
- Kansa Ia iskoulu n johto!.: unta j~isen 1965-68 - Tal.:~oitus ltk. _jäsen 1952 -- 1 kvosortolrk. kunnan cd. 1954-56
ll uo neenvuokraltk. pj. 1954-56 Kansakoulujen johtok. 1954-56 Vlaa nrnyyntitoirnil-.. 1954-60 ~l äketoimikunta jä::;en 1957-64 Ka lleustoimi kunta 1963 Kunna\liskl1din joht0kunta jäsen 1 <)() I -oS Kunna \l isvaa 1 i.:n keskusltk: 1%0-64 1\:unnanha lli tu::; pj. 1951-53. 1954-5 ~. 1961·68
Pohjolainen Lauri: Pitkä lahden kylän asiantunti jajäsen taks()itus l!k . 1954 Pitkiilahdcn koulun _johiL;k-unnan jäsen 1 '-.> :' 1-5.1. 1954-56. 1<)57-59 . P it k~i1ahdi.'l1 sa mmuruspiirin varapäällikkö 1954-53, 195 7-51.)
- Ticltk. 1954-56. 1957-59 - Kunnam-altuuston_iäscn 1957-60. 1961 -64. 1969-72 - 1\:unnanha llituksen jiis~n 11)6_1-04 . 1969-72 - So~ iaal iltL 1969-72 -Terveys ltk . 1 <)72
-Ticl tl.:. 1961-04 . 1966-(lg - Tu tkija ltk. 1966-69. 1970-73 - Vcro ltk. 1966-W. 1070-73
Pylkkänen .Juho: - Taksoitus lautakun la. jäsen 1950 - Palo lamakunta jiisL'n 1954-56. 1957-S l). 1960-62,
I%5-6R -- Varapäällikkö Pyhiilahdcn ~ammutuspiirissä 1954-56.
1957-59. 1960-62 Rakennuslauta kunta jä'>en 1954-5Ci. 1957-59. puh.johl. 1960 Kunnanvaltuusto jäsen 1957-60
Tiu.mnen Olavi: Kunnan valt uuston pj. 1964-(i4. l lJ65-6R, 1%9-72
.. ·' j äiien 1957-1960.1073-76. 1977- 19l:W. 1981-S4
-Kunnanhallituksen jäsen llJ8 1-R4 - Maatilaltt.... pj . 196 t'-(i4. 1956-68 - SainlLIS\ ak uurustoimikunta jä<,cn l 964-72 - Suht.\·aa licn vaal iltk. pj. 1%9. 1970. 1972, j. 1974.
pj . 1975.j. 1976. 1 - K~skusvaaliltk . pj. l %0-64. 196S. 1970
- K. valtuuston vaaliltk. pj . 1977 -n - Eläkdoimi kunta _j iiscn 196 1-64 - Mk 1 :n 1-:cskussairaalan k1. 1 iittovaltuu:-.:tu. _j iiscn 1965-76 - Kan salai:\k. johtokunta jäsen 1961 -64 - Tc-o llistarni s- ltk. 1961-64 - Työvo imatoimikuma 106 1-70 -· Vero ltk. 1 95 7. 1960-61 Vc~ iltk. pj. 1962-65. ll)S3-R4 (khll vara cd.i Tai paleenlahden ja Tiil i:\aaren kaavoitustoimikunta 197R
109
-Mahdoll ista kuntaliitosta selvittelevä tmk. 1979 - Mkl:n seudun kuntien yhteistyö tmk 1979 - Terveysltk. pj. 1973 - Sairausvaku utustmk. 1973- 1.4. 1975 - Kuntasuunnittelutmk. 1974-76. -lautak unta 1977-84 - Sosiaalivakuutustmk. 1.4.1975- 1980, 1981-') - Sosiaaliltk. vpj. 1957-62 - Taksoi tusltk. 1954-59 - llcvosenho irolkt. 1954 - Asutusltk . pj . 1954-56 - Kirj astoltk (kh. vara ed.) 1983-84 - Kunnan metsält k {kh ed) 1983-84
Markailul rk !983-84 Nuorisoltk (kh vara ed.) 1983-84
-Tekninenltk (kh ed) 1983-84 -Arvopapereiden ja rahavarojen tarkastaja 1983 - Kunnanhallituksen henkilöstöjaosto 1983
Venäläinen Viljam: - Kansanhuolto ltk pj. 1943, 1946. 194 7, 1949 - Kunnallis- ltk 1943-45, 1949 - Pitkäi<Jhden kansakoulun johtok . 1940-4 2, J 946-5 1 - Mets~i l tk pj. 1946-48, jäsen 1949-51 - Kunnallisltk. 1940-42, 1946-48 -Kunnanvaltuusto vpj. 1946-50, pj. 1951-53, j. \96 1-68 - Suht. vaaliltk. 194 7-'! - Pitkälahden al.vaalillk. pj . 1962-72 - Vuositilintarkastaja 1960-70, pj 1973 - Vero ltk.\962-73 -- Maanjakotoim. uskottumies 1959-76 - Sairau$vakuurus tmk 1965-72 - Tutkij altk . 1960-73
Kal leustutkimus rmk. 1963 Kih lakunnanoikeus ltk 1962-67
lautarn ies 1959-61
Lähteet: Anflolan kunnan arkisto
Pyhäkoulunopettajat
PITK(\LAIITI Vuodesta 19 1 7 lähtien
Tah vo Väänänen Manta i\holaincn 1\dam Pyrhönen 1\ nna Pyrhönen Jalmar Noponen Kustaava Rasa \1aria l'vlontonen .\1iina Kilkki Kalle-Juho Harmoinen Aug Pylkkänen Otto Rasa
110
Het<J _ja Ida Pyrhönen Ester !\oponen Malvii<J Kolehmainen Ida Heimonen Viljam Jkoncn Anna Kolehmainen Anna :\oponcn 1 klvi Pylkkänen Aunc Pyy Toini Venäläinen
PIIILAJASA LO Vuodesta 1924 lähtien
Olga Montonen Ida Leikas Aug Syrjäläinen Ada Hämäläinen Albin Tiusanen
Lähde: kinkeripöytäkirjat
Elsa Syrjäläinen OlgH Parkkincn Kalle Turunen
Kiertokoulut
I.piiri - kuului Anttola
Ruokola Pihlajasalo
Kääri~lii Ylivesi Pitkäl ahti
Kaikissa oli kuuden viikon koulunpitoaika, joka toim·n vuosi oli viiden viikon koulunpitoaika, jolloin jälkimmäisessä tapauksessa ensimmäisen piirin opettaja piti koulua toiseen piiriin kuuluvassa Kähkölässä.
11. piiri kuului Kähkölä
Nurho la Hauhala Saukonsa lo
Hutrula Monto la Maijala
Kaikissa oli viiden viikon koulunpitoaika, joka toinen vuosi oli kuuden viikon koulunpitoaika. jolloin Kähköläss~i toimi ensimmäisen piirin opettaja.
Ensimmäisessä piirisski toimi vanhempi opettaja, ja toisessa nuoremp i.
Kiertokoulun opettajat
1906 Hilja Häyhä Anna \ttontonen \ilontolasra
l90R Johanna Korpinen \i1atilda Niemi
191 3 Anna Sof ia Pyrhönen Johanna Cederström Hylkyiästä
1923 ·1yyne Montonen Pitkälahdesta Saara Ikonen
1924 Emma Pu lkkinen. V<Jralla Sdma Kontinen 1928-46 Helmi Poutanen
Lähde: kirkkoneu voston p(htäkirja
Pitkälahden koulun opettajat Arvola Antti Ylöstalo Alma Härkönen Hilja Salonen Siviä Johansson ~anny Yli-Pohja ~1aija Pyrhönen Tyyne Aholainen Maija Väisänen Eeva Piskonen Marjatta Laajaluoto Aili Korpiranta Aulikki Lehkonen Liisa Venäläinen Ei Ia Räihä Airi Himancn Tuula Luhtaniemi Marjatta Hirvensalo Tellervo Naumanen Annikki Kananen Sinikka Tiilola Kerttu Palin Pekka \1aarela Eero Häyrynen Esko Häyrynen Seija
1911-14 1914-20 1920-23 1923-27 1927-28 192S 30 1930 49 1949 sl. 1949 -s50
1950. 1953 -54 1950 --52 1950-51 1951-52 1952-53 1951-52 1952-53 1954-55 1954-55 1955-56 1955-56 1956-62 1958-60 1960-62 1963-79 1963- 79
Käsitöitä ovat opettaneet mm:
Pyrhönen Selma Paasonen Elina Pyrhönen Hilda Pyrhönen Tatu Pyrhönen Ville Pyrhönen Armas Kilkki Ilmari Noponen Veikko
Koulun siivouksesta~ lämmityksestä ja kcittolatoiminnasta ovat huolehtineet mm:
I-aamanen Lempi Forss Albin l_aamanen Albin Kuorrti Antti Toijonen Aili i\rokallio Sirkka Piekäinen Aino Leisri Lempi Pylkkänen Aili Pyy Aune Laamanen Le~na Leinonen Signe Laatu Aune Laatu Vilho Lindh Liisa Pyy Matti
111
112
Johtokunnan puheenjohtajat:
Korpikallio R.G 1911 Kontio Alhin 1912-16 Venäläinen Otto 1916-23 Ah(llainen \ilatti 1923 26ja
1929 62 Laamanen Albin 1927 2S Pohplainen Lauri 1963 64 Tiusanen Anja 1965 72 Pyy Matti 197:1 74
Kouluneuvoston puheenjohtaja:
Pyy Malli
Muut johtokunnan jäsenet:
Adam Pyrhönen Kalle Pöntinen Jaakko Lampinen Adam Aholainen Hiskias Lkkonen Mikko Lampinen Herman Hämäläinen Taavetti Parkkinen Juho Pylkkänen Miina Kilkki Aaro Hämiiläincn Lauri fors~ Viljam VenäWincn Kalle Mutanen Albin Pylkkänen Eino Pöntincn Lyyli Pyrhön~n J.cmpi Parkkinen Arvo Turunen Viljo Pylkkänen Eino Venäläinen Taavi Pulkkinen Malli V~näläinen Mauno Kilkki Rauha Pyrhönen Martti Paavilainen
1974-79
Tyyne Pyrhönen
Opettaja ja kirjailija Pitkälahden koulun pitkäaikainen opettaja Tyyne Pyrhönen (o.s. Häkkinen) oli myös kirjailija ja runoi lija. Hänen teoksistaan mainittakoon mm. romaanit Mäkimyllyn kaunis M01:jaana (WSOY, 1938) ja Kaltoin kasvatettu (Kansankulttuuri Oy, 1962; teos on myös käännetty venäjäksi) sekä nuorten seikkailukirja Yllätysren kesä (Oy Valistus, 1965).
Hän on kirjoittanut myöskin satuja ja novelleja sekä runoja ja näytelmiä.
Pitkälahden koulun oppilasmäärät
Vuosi
1911 1915 1920 1925 1930 1935 1940 1945 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1978
Kansakoulu
19 28 21 20 32 46 41 35 27 32 30 7 lk. 38 30 16 10
Jatko-opetus
8 9
12 8 4 6 7
Pitkälahden koulua koskeva tiedot sivuilla JJ/ -- 113 on poimittu Pekka Jormaloisen kirjoillamosta teoksesta: Anuolan kunnan saravuo;ias lwululairos 1884 - 1984
Pirkiiluhden 1'. 1964 valmisnmut koulurakennus. Koulun toiminta Pitkälahdella lakkasi 1. 8.1979. jonka jälkeen rakennus on ollut ka11salaisopiston, pienteollislfuden ja asuntokiiytössii.
113
Ammatit Nikkareita eli puuseppiä Otto Piekäinen 1900-luvun alkupuolella, käynyt käsityökoulun Anttolassa (ammatti puuseppä). Kalle-Ville Noponen 1900 luvun alkupuolella. Vihtori Arokallio Adam Piekäincn, Myllyjoki, 1900-luvun alkupuolella. Juhani Pylkkänen vuodesta 1930 alkaen. Viljo Noponen 1930-50 luvuilla Veikko Noponen 1930-50 luvuilla, jatkaa Mikkelissä.
Kirvesmiehiä Taavetti Hämäläinen Juho Puhakka Sulo Puhakka Juhani Pylkkänen Veikko Noponen Paavo Leisti Einari Leikas Mauri Syrjäläinen
Oskari Montonen Juho Montonen
Lotjanrakentajia Juho Puhakka Albin Laamanen
Adam Piekäinen Otto Kilkki
Otto Mutanen
Pumppumestareita Yrjö Pohjalainen
Aidanlatojia ··vanha" Otto Rasa Aapeli Penttinen Otro Paasonen Juho Paasoncn Juho Parkkinen Kalle Lampinen Otto Noponen Eemeli Montoncn Ville Taivalantti
Halonhakkaajia
Kinoniemi vuosisadan alkup. Pitkälahti
Pihlajasalo Pihlajasalo 1980-luvulta alkaen Pitkälahti Pitkälahti
lotjamestari lotjamestari Viljam Venäläisen lotja Soittu ollut rakentamassa Kalle Mutasen ja Albin Noposen yhteistä lotjaa heidän kanssaan.
Pitkälahti.
Rasankylä
Pihlajasalo
Pitkälahti Suoppo kiertävä Pihlajasalo
Adam "Uatu" Korppinen 1930-luvulle. Hän oli entinen mikkeliläinen ajuri (kertoo Juhani Pylkkänen). Asui loisina Viki Noposen paikalla Lemetti. Korppisen Uatu ollut oikea tarinan kertoja, hänellä oli myöskin omaperäisiä sanontoja: "kalloo leipee syötettiin, isollakellolla soitettiin. voi vennonkela". Tuo "voi vennonkela'' oli hänen voimasanansa. Kalle Lampinen Pitkälahti
114
Unto, Toivo ja Tauno Lampinen Tahvo Väänänen
Aapeli Penttinen Eemeli Montoncn Otto Noponen Juho Parkkinen
Pitkälahti Varvinkorpi, Tahvontorppa, Hiidenmaa Rasankylä kierteli talosta taloon Suoppo
Havun- ja risunhakkaajia Herman Rasa Viljam Piekäinen Juho Parkkinen Nestori Saariaho
Vakantekijöitä Otto Piekäinen Taavetti Hämäläinen Tahvo Väänänen Herman Rasa Lauri Pylkkänen Esko Venäläinen
Tuohityön tekijöitä Tahvo Väänänen
Rasankylä Pitkälahti Pihlajasalo kiertävä
tuohi ja päre päre tuohi päre päre päre, 80-luvun puoliväliin
Otto Piekäinen Korvensaari Kalle-Ville Noponen Topias Noponen Veikko Korhonen Siltalahti
Verkkopaulan ja nuotanköyden tekijöitä Tahvo Väänänen Otto Piekäinen
r Kalle-Ville Noponen Topias Noponen Vcrkkopaulat tehtiin jouhista, nuotaoköysi sianvilloista, köydet tuohista ja oljesta.
Kirnuntekijöitä August Syrjäläinen Pihlajasalo
Ruumiskirstun tekijöitä Kalle-Ville ~ oponen Vihtori Arokallio
; Adam Piekäinen
Reentekijöitä Kalle-Ville Noponen Viljo :\oponen Juhani Pylkkänen Kirkkoreet Viljo ~oponcn
Tervankeittäjiä Juho Malmberg Aaro 1 lämäläincn Taavetti 1 lämäläincn
' Aug Noponen
vuosisadan alkupuolella 1948-
Rasinmiiki
Suoppo, Pitkälahti
Sorvareita Kustaa Auvinen Adam Piekäinen
Pitkälahti Myllyjoki
Sorvit olivat jalalla poljettavia.
Hiilenpolttajia Kalle Mutanen Viljam Venäläinen Seppä Kalle Pöntinen Kinoniemi, pajahiilet
Suksentekijöitä Kusti Syrjäläinen Alpo Syrjäläinen Juhani Pylkkänen
Ralttimiehiä Taavetti Pulkkinen
- 1941
Mauno ja Matti Pulkkinen Reino Lampinen Sulo Montonen Uuno Lampinen Lauri Pohj alainen Albin Lahtinen Lauri Pylkkänen Veikko Pylkkänen Juhani Pylkkänen Eetu Venäläinen Erkki Laaksonen Kalle Kolehmainen Eero Kolehmainen Kalle Parkkinen Viljam Ikonen Kusti Syrjäläinen Einari ja Kalle Lcikas Viljo Rasa Otto Rasa Kauko Rasa Eino ja Esko Venäläinen Reino Lampinen
Parrunvei.,·täjiä Taavetti Pu lkkinen Juho Parkkinen Taavetti Hämäläinen Adam Pylkkänen Hiekkaharju Kalle Kilkki Lappala Kalle Parkkinen Pihlajasalo Heikki ja Edvard Piekäincn Kalle Häyrinen Aapeli Penttinen Aaro Pulkkinen Kalle Pöntinen Korvensaari Antti Mutanen Ii irsisaari Hjalmari Pulkkinen Taavi Pulkkinen Otto Noponen Suoppo Lauri Pylkkänen Eero Kolc:hmainen
Otto Rasa Reino Lampinen Viljam Venäläinen
Uittomiehiä Eino Antero Venäläinen Esko Venäläinen Lauri Avelin Kauko Rasa Markku Paavila inen Mauno Pulkkinen Eino Laitiainen
Muurareita Taavetti Hämäläinen Kinoniemi Taavetin isä o li myös ollut muurari, tehnyt ensimmäiset uloslämpiävät uunit kivestä Pitkälahdella. "Mualiman Viki" kiertävä.
Kivimiehiä Kalle Laitinen Jaakko Kurki Juhani Pylkkänen
Ojankaivajia Otto Sw<un boo Nestori Saariaho Aapeli Penttinen Oskari Pulkkinen Eetu Penttinen Juho Paasoncn Ville Taivalantti nuorempi Adam Korppinen
Tinureita Kalle Narinen Aug Noponen Kalle Sormunen
Kaupustelijoita
Petäänsaari
Pihlajasalo kierävä Pitkä lahti H i idenlahti Kievarinmäki Pihlajasalo
Pihlajasalo
Pitkälahti Pitkälahti Pihlajasalo
Janne Urpiainen (rihkamaa) kiertävä "harjukas"
Kalanpyydyksen tekijöitä Tahvo Väänänen Kalle-Ville ~oponen Herman Rasa Otto Piekäincn Kaikki isännät omaan tarpeeseen.
Kuohareita Viljam Venäläinen
Salmreita Juho Pylkkänen Aini Pohjalainen
Pitkälahti
Pitkälahti Pitkälahti
115
Ketun pyytä}iä Albin Pylk känen \ 1al bcrit
Pelimaun~ja
/\lbin Pylkkänen Arvid Ollikainen Arma::> Korhonen Aug Nopo nen Ka lle /\vel in .Juho Kilk ki Vi lle Taivalantti Albin Laitinen
Kehräiijiä C lla Haikarainen Hilma Penkkonen Hanna Härkönen Matilda Noponen Hilda Ruhancn Lyydia Turunen Emma Väänänen Klaani Ahvcnaincn
Kankaankutojia l.yydia Paasonen \1 ati lda :\oponen Anja Tiusanen
Taulumaalareita Ada Syrjäläinen
Kirjailijoita
H iekkaha tju Rasinmäki
Hiekkaharju. 2-rivinen haitari Kilpeelä. haitari Hiskintorppa , 2-rivincn haitari haitari \'{annikkal<:~ , gramofooni h<:~ i tar i
Pihlajasalo Hiidenmaa, 2-rivincn haitari
Kokkosentorppa, Pitkälahti Ruoltila. Pitkälahti Ruott ila. Pitkälahti Nopola. Pitkälahti Pihlajasa lo Pihlaj asa lo Tahvontorppa, Hi idenmaa Pitkälahti
Pihlajasa lo Pitkälahti Pitkälahti 80- luvulta
Pihlajansalo 60-luvu lla
Tyyne Pyrhönen ( o. s. Häkkinen), opettaja, Pitkälahti
Laivureita Juho ja :Yt<luno :Ylontoncn, Pihlajasa lo (Karhukangas) Jalmari Pu lkkinen, sisävcsikaptccni , Pitkälahti Vihtori Arokall io, sisävcsikaptccni , Pitkälah ti
Verenseisottajia Otto Paasoncn Israel Kilkki
Suonenisk~jäitä
Kal le-Ville :\oponen Albin Nnponen
Ken~:itysseppiä
Ville Monronen Veikko :\oponen Arto Kelman Ka lle Pönti nen
Kaivopaikan katsojia Yrjö Pohjalainen Lauri Pohjalainen Armas Pyrhönen
11 6
Pihlajasalo asui 1. uontcrin Petäjäsaaressa
Pitkälahti Pitkälahti
Si ikasaari 1800-luvun lopulla Pitkälahti 40-luvu\la Pitkälahti -85 lähtien Kinoniemi
Hierr~jia
lli lda Ruhanen 1-:dla Avc lin
Kuppareita Edla Avelin Matilda Noponen Tiina-Kaisa l.koncn
Räätäleitä A ug Venäläinen ''Riätäl'Kusr· Aug Sytj ä läincn Taskinen Sää::;kinnicmen torppa
Satulaseppiä Otto Si iskonen Kalle Laurikainen
Pa rttt reittl Otto Kilkki Viljo Noponen
Pitokokkeja Manta Tcittincn Anna Kokkonen
Koneneulojia Aili \1onronen Toini Venäläinen
Ruumiinpesijöitä Anna Kokkonen Elsa Turunen
Pihlajasalo Pitkälahti
Uitonmäki .\1annikkala
Kantturan icm i Hiidenmaa
Pitkä lahti Pihlajasalo
Takuuniemi
Rasan kylä
Oratinniemi Pitkälahti Pitkälahti
Pitkälaht i Pitkä laht i
Pitkälahti Pihlajasalo
Saunamuoreja eli kyläkätiMitä Edla Avelin Anna Kokkonen Hilma Syrjä läinr..:n Retriikka Ruhancn. 20-luvulla,
Ompelijoita
J'v1annikkala, Pitkälahti Kok koscn torppa. Pitkälahti Pihlajasalo
Pitkä lahti
Malviina Kolehmainen Rasankyylä Olga 1\oponen Pitkälahti r nkcri Soikkel i Pitkälahti Aune Turunen Olga Parkkinen Rauni Palo
Suutareita Otto Siiskonen Adam Tu runen Oskar Kakkonen Kalle Laurikainen Ville Kokkonen Kalle Iivonen Albin ja Armas Penkkonen Aapeli Penttinen Viljo -:\oponcn
Rasinmäki Makoniemi Rasinmäki
Pihlajasalo Pihlajasalo Pihlajasalo
Korvensaari llaamintorppa Korwnsaari Kokko!>entorppa Pitkälahti kiertävä
Varpusaari
kumitcri1saappaat. rukkaset ym.
j\-'faa/areita
··Maalari Mark kanen" kiertävä Pihlajasa lo
Välskäreitä eli lääkits(iöitä
Hiisä
;1-Jaal/ikkosaarnaa}ia
Tahvo Väänänen Adam Ahola im:n Viljam fkonen
Nahanostajia
kiertävä (vaimo ja gramofooni mukana)
"Pastori" Kalle Pulkkinen, kiertävä.
Lotjaveistämöt Lotiia va lmisti Kalliorannassa Viljam VenäWinen . Puutav;tran ku ljct uk<.iin käytettiin vesite itä pitkin hinattavia puusta valm istettuja a luksia . Pääosin ni issä kuljetettiin veistettyj ä " Egyptin parruja" sekä nalikkahalkoja. Nali kkahalko oli polttopuuta kaupunkitalouksissa, mitaltaan 40 cm pitkiä enimmäkseen koivuhalkoja. 1\iiitä polttopuita rahdattiin Viipuriin, aikaisemmin myös Pietariin. Kyseisiä aluksia vnlmi ste rtiin Saimaan alueella runsa;sti. '\'iinpä maanvilje lijät rakensivat näirä aluk si a mersiensä puista. 1930-luvulla rakennettiin Pitkälahden rantamilla 2 alusta. Ensi nmainitun aluksen rakennusmesta rina oli Albin Laam<~ ncn Pitkälahde\ta. Toinen a lus valmistettiin Takuuniemessä, mestarina Kalle \1 uta nen, apunaanpaikkakunnan kirvesmiehet.
Sepät Kinoniemessä 1 .ehessalmen mntamaiscmissa sijaitsi tämä Kalle Pöntisen scpänpaja-hirs irakennus. jossa oli lakase inustalla ahjo eli rulisija. s iihen putkella yhdistetty pale. jo lla lictsottiin ilmaa ahjoon palamiseen. Palkeessa oli kansi ja pohjaos<1t lautaa, sivuosat nahkaa . Pohjaosa liik kui a isan avulla ylös alas antaen ilmamassallc vauhlia ahjoon polttCJmaan hiilet kiivaammin. Tästä ulkomaalaisen hiilen palamiscsta ;:;yntyi kitkerän outo haju pajaan, jopa ··eksoottinen" . Paj an kCJtossa oli iso savunpoisroaukko. Keskellä pajaa isohko pölkky, jonka pää ll ä painava alasin takomisra varten. Kun seppä takoi , kuului kauas hekä kilkutus sepän takoessa vasaral laan vuoroin taottavaa rautaa a ivankuin tahtia Iyöden , vuoroin alasimeen, josta lähti eri ääni. Se oli mus iikk ia. Suurempia rautakappaleita muokattaessa apum ies ja seppä vuorotahdissa lekal\a Iyöden muok kasivai kuu ma n raudan miclei;:;ekseen hetkessä. Kun rautakappaleet halutt iin liittää yhteen. kappaleet kuumennetti in kiehumapistecsccn. jonka jälkeen ne voimakkaasri takoen liittyivät yhteen. Kun seppä sitten vanhmmaan kuoli pois, hänen poikansa Toivo Pönrinen jatkoi lyhyen ajan sepän ammattia.
Kinoniemessä oli toisiakin kiis ilyöammatin harjoittaji a, muunmuassa Taavett i Hiimäläinen kirvesmies ja
muurari rakensi monet ta lousraken nukset sekii muuras i tul isij at ni ihin . korjasi rik kimen neet uunit ja lai ttoi pärekato t. Hän oli hyvin ahkera j a j outuisa työssään. Aloitti työt aamulla varhain vaan lopetti myös i ltapäiviHlä ajoi so;a. En kuullut hänen koskaan kiroavan, vaan joskus "serkanen'' ja sylkäi si mälli syljcn perään, poltti piippua muuten ahkcraan. Tervaa hän valmisti myös Kinoniemessä, mökkinsä lähe llä o li tcrvahauta. Asiakkaitten tarvikkeista hän valmisti e li "keitti", eihän sirii vars ina isesti keitetty. vaan kuumennettiin osaksi polttamal la.
SIRKKA NOPONEN
Taitavia ammatinharjoittajia Parhaimpia aidanlatojia oli Kalle Lampinen. joka teki kauneimpia risuaitoja. Lampinen oli Pitkälahdcha.
Kyntötöiden tekijöistä kuuluisin ja ahkerin oli Viljam Pic käinen . Hän kynti Pitkälahden pellot.
Niittomieheksi sopisi Taavetti HämäHi incn. l län va imonsa ka nssa ni itt i j a seivästi vilj at Hannossa. A hoJaisessa ja Hiekkaharj ussa. Samoin suuria luonnonniitryjä Taavetti niineli pienellä viikatteella.
Kirkkorekiii wljcnsä Viljon lisäksi teki Veikko Noponen.
Rukinrekijöitii oli Kustaa Auvinen. llän teki kauniita rukkeja.
Runoja kirjoitti !Iilja Kilkki. Hiinellä niitä oli pöytä laatikossa kirjan verran, vaan t:i antanut kustantajalle.
Laivurcista Jalmari Pulkkinen seilasi myös meri llä , sill ä hän oli rahti la ivan kippari, joka kuljetti tavaraa Pietariin asti. t-.1 inun isäni. Viktor Arokallio. oli kymmenisen vuotta 20-luvun kahta puolta s s Mikkdin pcrämiehcnä linjalla Savonlinna - Mikkeli.
Harvion selällä olevassa lluuhsaaressa oli kummeli (kivistä rakennettu mcrimcrkki) ja on vieläkin.
Pumpp umestareit<J oli Po hj a la isen lisäksi Jaakko Kurki.
Sorvare ita oli ainakin Auvise n Kustaa. Hänellä oli kaksikin sorv ia. L ienevät vie läkin Hannossa.
Anuo lan ensimmäiset pol iisit o livat Virolainen ja Ahlfors.
Tiilen valmistusta i'Vopolanniemi
1 Omistajat Veikko '\'oponen ja Juhani Pylkkänen. Valmistus tapahtu i savesta, hiekasta ja vedestii hevosk ie rtovoimalla sekoittaen. Clkoilmakuivaniksen jälkeen nämä aiheet poluokuumennettiin p uul ärnmitteiscssä criko isuunissa. Vuosina 1945- 1948 vilkkaan rakentamisen a ikoina tarvittiin runsaasti tiiliä.
Peltola
Omistaja Juho Tiusancn . Saimaan rannalla, pellon reu nassa sijaitsi tämii tiiliruukki.
11 7
Hiilen valmistajia Takuusalmen rannalla sijaitsi hiilenvalmistusuuni, jossa osaksi polttamalla valmistui haloista häkäkaasuun tarvittavaa hiiltä. Kalle Mutanen ja Viljami Venäläinen yhdessä toimivat siinä. Kun bensiiniä ei saanut riittävästi, hiilet korvasivat vajauksen.
Pajat
68
69
70
Tuotanto
Kinoniemessä on Kalle Pöntisellä ollut paja 1930-luvulla, jonka jälkeen hänen poikansa Toivo jatkoi kyseisellä paikalla suuren perheensä kanssa.
Siikasaaressa 1800-luvun loppupuolella seppä Ville Montonen on takonut lähiympäristön asukkaille tarviskalut. Hänen kitjanpitonsa on säilynyt jälkipolville. Siitä käy selville ne moninaiset työt, jotka hän on valmistanut. Tilikirja on säilytettävänä Anttolan kunnan kotiseutuarkistossa, jonne sen on luovuttanut Villen pojanpoika Sulo Montonen.
Suopossa Aug Noponen takoi kyläläisille tarviskulut ja raudoitti mm. veljensä Viljon valmistamat reet. Paja oli toiminnassa 1940-50 luvulla. Rakennus on vielä jäljellä.
Tyyneiässä Kalle Kolehmainen pienessä omatarvis pajassaan takoi myös vähän naapureillekin Rasankylällä. Rakennus vielä on.
71 Ikola Aug Purhonen vuosina 1923-25 on pitänyt pajaa pellon reunassa. Hän on viihtynyt kylällä vain vähän aikaa.
Omatarvis pajoja oli Monninmäellä Pentti Rasalla Rasankylä, 1950-luvulla, Pitkälahdella Piekälässä Juhani Pylkkänen ja Peltolassa Väisänen, myöhemmin Tiusanen.
Tervahaudat 66 Kinoniemi Taavetti Hämäläinen keitellyt ter
vaa tarvitsijoille ammattitaidolla 1900-luvun alkupuoliskolla. Paikka vielä näkyvissä.
67 Suoppo Aug Noposen tervahauta 1940-50 luvulta.
Pihlajasalo Hämäläinen
Pärehöylät 79 Ruunalahti Kalle Kokkonen. Myllyn yhteydessä
toimi myöskin piin:;höylä.
80 Scila Albin Pylkkänen.
118
81
82
83
84
85
86
Nopola Aug Noponen on kotona asuessaan höylännyt päreitä naapureille. Toiminta loppunut hänen muutettua pois kotoaan 40-luvun alkupuolella.
Peltola Juho Tiusasella oli pärehöylä riihen yhteydessä.
l}'ynelä Kalle Kolehmaisen höylä sijaitsi myöskin riihen yhteydessä. Voimanlähde maamoottori.
Vantti Viljam Venäläinen.
Ikolanharju Albin Laamanen.
Varpaniemi Adi Noponen
87 Oratinniemi Kilkin veljekset Viljo ja Tauno.
7 Pihlajasalo Aaro Hämäläinen.
Hiilenpoltto
78 Takkuusalmi Kalle Mutasen ja Viljam Venäläisen omistama tuotantolaitos.
Tiiliruukki 88 ~opolannicmi omistajat Veikko Noponen ja Ju
hani Pylkkänen, apumiehenä heillä oli Erkki Pylkkänen Hiidenmaalta. Ruukki sckoitcttiin hevoskierrolla.
89 Peltola Juho Tiusanen.
Myllyt 72 Myllyjoki vesivoimalla toimiva.
73 Ruunalahti vesivoimalla tämäkin toimi. MyiJännä Lampinen ennen vuotta 1918 ja Kalle Kokkonen v. 1918-37. Myllyn sijaintipaikka oli Laumastinlammen ja Saimaan välisessä ojassa sen yläjuoksulla. Myllyssä on jauhettu sekä leipäettä rehuviljat. Hevospelillä ja esim. Pihlajasalosta veneellä jyvät kuljetettiin myllyyn. Toiminta loppunut v. 193 7. Rauniot ja rattaanosia jäljellä.
74 Ruunalahti Viljo ja Tauno Kilkki n. 1950-luvulla. Tämä mylly oli puolidiiseli (hchkukupu). Mylly sijaitsi Paskolahden rannalla Pitkälahden tien varressa.
Sahat 75 Yliaho Juhani Pylkkänen suorittanut sirkkcli
sahausta naapureille ja muille tarvitsijoille vuodesta 1961 lähtien tarvittaessa. Toiminta jatkuu poikansa Hannun toimesta. Sahan sijainti Yliaholla metsän reunassa. Voimanlähteenä käytetty traktoria.
76
77
Tyynelä Kalle Kolehmaisella oli sirkkelisaha riihen vieressä, pellon reunalla. Voimanlähteenä maamoottori.
Oratinniemi sahureina Viljo ja Tauno Kilkki 1940-50. Kävivät myös pitäjillä koneineen. Voimanlähteenä maamoottori ja traktori.
Suoppo Aug Noponen. Voimanlähteenä sähkö.
Lotjaveistämö Kallioranta Viljam Venäläinen.
Kauppapuutarha 90 Lappala Ilmari Kilkki.
81
92
93
92
95
Pyrhölä Taavetti Pyrhönen tuotti kasvihuoneissa kurkkua ja tomaattia, joita kävi torilla aina Varkautta myöten myymässä. Samoin kuin puutarhassa tuotettuja omenia ja pellossa kasvatettua kaalia. Tavarat aamuyöstä laivaan ja Mikkelistä junalla Varkauteen vuodesta 1937 lähtien. Keväällä naapurit kävivät hakemassa kaalin, lantun ym. taimet Taavetin puutarhasta. Taavetilla oli myöskin vierasta työvoimaa keväisin ja kesäisin puutarhalla. Toiminta on loppunut 1950-luvun loppupuolella.
Ikola Armas Pyrhönen 1940-50 luvun taitteessa kasvatti tomaattia ja kurkkua myyntiin opettajatyönsä ohella.
Peltola Olavi Tiusanen harrasti laajamittaista kasvihuoneviljelyä 1950-60 luvuilla. Vierasta työvoimaa hänellä oli oman väen lisäksi. Yksi kasvihuone on jäljellä, jossa Olavin leski Anja Tiusanen kasvattaa salaattia, kurkkua, tomaattia ja taimia.
Päiväranta Kalle ja Toini Pohjalainen. Kurkun, tomaatin, vihannesten, omenan ja kukkien kasvatusta ja torimyyntiä. Apuvoimana heillä oli omat tyttäret. Jäljellä ainoastaan omenapuita.
Ahvenlampi Arvi Auvinen. Kasvihuoneviljelyä.
Maatalouden koneeliistumisen alkua - Puimakone polttomoottorilla, Albin Laamanen ja
Albin Pylkkänen 1927 - Puimakone, Nopola ja Venäläinen, polttomoottorilla - Puimakone, hevoskierto, Pyrhölässä 1918 - Puimakone, hevoskierto, Peltola - Niittokone, Pyrhölä 1920 - Haravakone, Pylkkänen 1926 - Silppukone, sepän tekemiä - Lypsykone, Peltola, Tiusanen - Kylvökone, hevosveto, Aholainen - Lajittelukone, kylän yhteinen 1935 - Perunannostokone, hevosveto, Pyrhölä 50-luvulla - Kasvinsuojeluruisku, Maamiesseura 1961 - Risukone, Viljo Pylkkänen sekä Viljo Noponen ja
Arvo Pulkkinen yht. 1950 Viljankuivaamo, kyläyhtymä 1964 Puimuri, puimuriyhtymä 1964 Traktori, Peltola, Tiusanen 1954 Sirkkelisaha, Aug Noponen 1939 Pellavaloukku, Maamiesseura, sota-aikaan
Voimanlähteet - Polttomoottorit - Generaattori valaistukseen, Viljo Noponen v. 1919 - Tuulimoottori valaistukseen, Pyrhölä ja Lappalan
Kilkki 1940-luvulla -Traktori voimanlähteenä
Pitkälahden puimuriyhtymä Pitkälahden miehet kokoontuivat pohtimaan 23.6.1964, josko ostettaisiin yhteinen leikkuupuimuri kylälle. Keskustelun tuloksena he päättivät ottaa pankista lainaa 23000 markkaa, ja ostaa sillä Massey-Ferguson 87-merkkisen puimurin.
Perustavassa kokouksessa yhtymään, joka sai nimekseen Pitkälahden puimuriyhtymä, liittyi 8 osakasta: Adi Noponen, Albin Noponen, Olavi Tiusanen, Erkki Pyrhönen, Veikko Pylkkänen, Viljam Venäläinen, Arvi Parkkinen ja Matti Pyy.
Enimmillään yhtymässä oli 14 osakasta. Nyt 1994 on vielä 8 osakasta, mutta puimista vain 4:llä osakkaalla.
Samassa kokouksessa edellä mainitut isännät perustivat myös Pitkälahden kuivuriyhtymän, johon liittyi lisäksi Lauri Pohjolainen.
Yhtymällä on käytössä nyt vuonna 1994 jo viides pmmun.
Pitkälahden kuivuriyhtymä on perustettu 23.6.1964. Tontti kuivurille saatiin Pentti Pyrhöseltä. Kuivaamorakennus pystytettiin talkoilla, koneet ostettiin pankkilainalla. Kuivuriyhtymän osakkaina ovat olleet etupäässä samat henkilöt kuin puimuriyhtymässäkin.
lvfatti Noponen
August Noposen saha Suoponsaaressa, sahurina August itseja apumiehenä Viljo Noponen. Kuvassa näkyvä maamoottori oli yleisesti käytetty voimanlähde vuosisadan alkupuolella. Kuvan omistaa Pentti Noponen.
119
Vesitiet
Kinoniemen laiva lai turi sijaitsee reirnatun laivaväylän varressa 'vlik kel istä Puuma laan Anttolan k<:JUtta , Harvion se län päässä . \1elkein ainoa ku lkuyhteys kesäisin Pitkä lahdelta li ikemaailmaan. Maantie oli olemassa, vaan ei yleisiä kulkuneuvoja tielHi. Kesiiisin tilapäisesti ajoi maanviljelijä Antti Lampinen Pursi-nimiscllä pienellä höyrylaivalla sunnuntaisin kirkkokyytiä Yliveden kylältä Kontion rannasta tähtien.
Talvitiet
Pitkälahti - Anttolan kirkonkylä Pitkälahden maantietä Ruunalahteen, siitä jäälle jäätietä kallioväli taipaleesta ylitse /\ninkaanlahteen, edelleen Kotkat$aarcn salmeen jatkaen Varpaniemen ohi kirkolle . Vaihtoehtona oli ajaa niemen ympäri Jaaninpäähiin ja kirkonkylän lahteen. Tuiskuilta suojaisempi vaihtoehto oli ajaa /\n inkaan rinteen editse Häränpersecn suon kautta /\ninkaan se lälle ja edelleen yhtyen Kotkatsaarcn sa lme~~a ede llä kerrottuun tiehen.
Talvitie lY/ikkelin kaupunkiin Pitkälahtelaiset kävttivät samaa jäätietä Etelä-juvalaisten ja Pihlajansalon a~ukkaiden ka~ssa . Juvalta t;1lcvat ajoivat \Jopolan lahteen, mistii maataipaleen ylitse Kalliorantaan. tästä jatkaen jäit~i myött:n Kokkoscnlahtccn, josta edelleen ~atkallt: sattuvicn lampien maataipaleita hyväksikiiyttkil:n cdclken Mikkeliin .
Kulkureitit Hämytsaati
- kou lureitti 1\.llloa l. otinl ahtccn, ~ i itä \'eneel lä Ruokolan puolelle. Iie kulk i Peltomäkeen ja Leinun peltojen poikki Alankoon. josta taas veneellä Kokkosenlahteen ja si itä Rahulaan menevää tietä koulul le.
- kirkkoreitti Kotoa veneel lä "l)'rynrantaan. siitä Monninmiklle ja Rasankylän tietä Koirakurkun Stll)n päkihiin. josta Kit:sinrom;tn kautta Vehkamiikeen .ia nKtsiin halki Si ltalahteen ja si itä Pitkiilahden tiehi kirkolle. Sillan valmi~tuttua v. 1905 Tyryn:::alm~!cn. piiiistiin hevosella ja polkupyörällä RasankyHintietii Pitk~ilahdcn tielle ja siitä kirkolle. Talvi :;aikaan kuljettiin Rauanlan11nen jäiin yli ja Fuksuon ohi Lakeistenrantaan (n:ykyincn IC'irintiialuc) :ja jään yli Tiilisaaren ohi Sahanicmccn ja siitä kirkolle.
120
Korvensaari, Lehtola, Noponen - koulureitti 1948 Ensin Kilpisa imesta venee llä, sitten rantapolkua pitkin Ollinvalkamaan ja Tyy ne iän peltojen halki Ki lpeläiin, josta koko kylän lapset kulki veneellä Lajun rantaan, siitä polkua pitkin met~än halk i, Ikolanharjun pihan läpi ja Pitkälahden tien yl i koulu lle . Vuonna 1950 raken nettiin Ki lpi~a lmeen si lta . jolloin yksi venereitti jäi pois.
- kirkkoreitti 194 7 lähtien Veneel lä Ruskion rantaan j a siitii talon ohi \ionninmäelle. Loppumatka sama kuin edellä.
'Jonninmäki. Rasa - koulureitti RasankyHin tietä Ollinvalkamaan, josta sama reitti kuten edellä.
lVäköalapaikat Hiidcnmaalla N EITVUO RI ( 1 04), joka on Etelä-Savon korkein vuori ( 184 m). Vanhat ih miset kertoivat, että sieltä näkyy seitsemän kirkon tornit kirkkaalla ilmalla .
Pitkälahdessa M ULlAMÄ KI ( 105 ), siellä sijainneesta ko1miomittausrorn i~ra . jonka \-fanta myrsky kaatoi v. 1 ns, näkyi ympäröivä alue myös laajalti.
\1uita korkeimpia paikkoja ovat Pihlajasalossa Piilivuori sekä Rasankylällä Ka lanomanmäki ja Miikräm~iki sekä Ruunalahde~~a Ruunavuori (206).
Lähteet Pihlajasalos~a: Pitkäpohjansuolla ( 16 ). Lt:välahdensuolla ( 17) ja Musralahdensuolla ( 18) sekä Ontossa ( 19).
Pitkälahdella: Rauanlammella ( 1 II), Rauanlahddla ( l 07) ja Pyrhölä~~ä ( 112).
Rasanky lällä: Törisevässä (1 OH ), llämytsaaressa 1 1 091. Koirankul kussa ( 1 10), Korvensaaren lähde ( 1 06) 1-:uivui pellon oj it uksen myi.i lii.
Hiekkahautoja Va rsinaisia hiekkahauloja ei paik ka kunna lla ole, ai noastaan picni ~i omatarvis kuoppia on muuta milla ta Joilla ticnparannustarpeisiin. Rakcnnustarpei~ i in näiden hiekka ei ~oH·Ilu . koska !;C on c,aven ja mu llan sekaista.
illutalwutoja Pihli:.tjasalo::;::;a : l .cvii lahdensunlla i29l ja Ahvenlammen rannalla (30).
Pitkiilahde ll a: :--Jopnlanlahti ( 101 ). Rauanlampi ylimmiiim·n ( 102 ). Lehmälam menoja ( 103 ).
Rasankylii ll ii : Töri~cvä~sä (99l ja Kalatromanlampi ( 100).
Luolat (3 1) Mustikkavuori Pihlajasa lossa
Syväontto Pitkälahdessa Mustikkavuori on vuosisadan alkupuolella ollut peljärtävä paikka ainakin lasten mielestä, koska siellä asui varas.
Koulut 124 125 126 127 128 129
Nopolan tuvassa ja kamarissa Hannossa Ensimmäinen varsinainen koulurakc1mus Pyrhölässä v. 196 L -62 Seilassa v. 1962-64 Cusi koulu v. 1964-1978
Kirjasto
130 131
Nopolassa Raittiusseuran kirjasto Kunnan sivukirjasto koululla
Koulupolut
132 Vchkamäki-Kievarinmäki-Rauanlampi-l .ch-mälampi-Pyrhölä-koulu .
133 Koirankulkku-'v1äkrämäki-Pyrhölä-koulu. 134 'v1onninm~iki-Rauanlahti-Rauanmäki-Pyrhölä-
135
136 137 138 139
140 14 1 142 143
Torpat Hanno 151 152 153 154 155 156 157
koulu, tämå polku oli käytössä kelirikkoaika-na. Nlonninmäki-Korvensaari -Tyynelä-Ki lpelä-l.aju-lkolanharju-koulu. Tähän liittyi myös Hämytsaari ja Etelälahti . Kukassalo-llirsisaari- Pentti länranta- koulu. Kork iasaati -lfarappa la- Multamäki-koulu. Korvensaari-Lehessaari- K inonicmi -koulu. Ukonlahti -Pihi<Jj ansalo- Mustalahti-Rehulahdensuo-Pihlajasalan koulu. Pihlajalahti-A latalo-Pihlajasalon koulu. Pä iväranta-maantietä k~iyttäen -koulu. Ruokola-Y Ii vesi-Takkuusalmi-koulu. Aninkaan lahti- Varpaniemi-Tuul inicmi -kirkonkyliin koulu, kclirikkoaikaan maantien kautta.
Ruottila Vanha Hannon tilan paikka Topiaan torppa L uvcntallin torppa Holbcrin m~iki Korvensaaren mökki Avokkaansaaressa Saarc Ia
Aholain en 158 Klaaran rorppa 159 Liikasen torppa 160 Halola (kuulunut Ahotaisen ~uvul lc vuodesta
1768 lähtien)
Pyrhölä 195 Väisiisen torppa 1 96 Pöntiscn torppa 197 Hiskin torppa
Lappala 198 Manuikkalan torppa
Varpanicmi 199 Mäkrämäki (Abcl Penttinen) Aahelin torppa
Peltola 200 Kievarinmäki
Vantti 202 llintun torppa
Korpikallio 16 1 l-laamin torppa
Hiekkaharju 162 Pylkkäsen m~iki
rauniot
Pihlajasalo
Torpat 1 Karhukangas savutupa 2 Ontto 3 Rasinmäki 4 Uitonmäki 5 Taklahti 6 Makoniemi
Pärchöylät 7 Pihlajasalo
Kaupat
8 Pitkäpohja
Laanipaikat 9 Pitkäpohjanlahti 10 M uslalahti 1 1 Lcvälahti 12 Talviranta 13 Ontto
KU111melit 1 (kummeli on kivistä rakennei/u merimerkki)
14 tv1ustasaari 15 Ukonvuori
Lähteet 16 Pitkiipohja 1 7 l .cvälahdensuo 1 ~ !\1 u~talahdensuo 19 Ontto
12 1
Erikoinen kasvillisuus 20 Kivikkomäki kangasvuokko
Harvinaisia lintuja 2 1 Piili vuori kalasääksi
Peljättävät paikat 22 Mustikkavuori
Nuotta-apajat 23 Autiolahti 24 Kaurasaari 25 Uitonranta 26 Pihlajaharju
Nuottakodat 27 Ukonvuori 28 Heinäsaari
Suurimmat mutahaudat 29 Levälahdensuo 30 Ahven lampi
LuoJat 3 1 Mustikkavuori
Nurkkatanssit 32 Rasinmäki
Martta ja Jaakko Kurki, joka on rakentanut Suopon navetan.
122
Pitkälahti Nuotta-apajat 33 Muor1nluoto 34 Rokkalahti 35 Matinapaja 36 Kurkiahdenapa ja 37 Pölläapaja 38 Mustasaarenniemi 39 Kiiskiapaja 40 Penttilän valkama .41 Hirsiniemi 42 Kummelkallionlahti 43 Hakom uksen lahti 44 Kapustalahti 45 Koira-apaj a 46 Hamina-apaja 47 Kiviranta 48 Leskenluoto 49 Louhon apaja 50 Niemen apaja 5 1 Kuivani emi 52 Kall1 oväli 53 Aninkaanlahti 54 Aninkaan lahti 55 Häikiönlahti 56 Niemen apaja 57 Niemenlaita 58 Lehmälahti 59 Vuohisaari 60 Kilpisalmi 61 Kiännekall io 62 Tyrynsalmi 63 Tyrynsalmi 64 Kolonpohjanselkä 65 Etelälahti 144 Pesäniemi 145 Avokas 146 Varpusaari 147 Petäänsaari 148 Haikko 149 Pekansaari
150 Inkatahti
Tervahauta
66 Kinoniemi 67 Suoppo
Paja 68 Kinoniemi 69 Siikasaari 70 Suoppo 7 1 Ikola 202 Takkuuniemen paja
Jl1ylly
72 73 74
Myllyjoki Ruunalahti Ruunalahti
Hiidenmaa Hiidenmaa Petäänsaari Kot1mus Kotimus
Mustasalmi Mustasalmi Mustasalmi Hirsisaari Hirsisaari Korvensaari Korvensaari Korvensaari Kinoniemi
Virtasaari Virtasalmi
Aninkaanlahti Päiväranta Peltolanran ta Nopolanlahti Mäntyniemenselkä Mäntyniemenselkä
Kojavesi
Kylmälahdenselkä
Haikonsari Soisaaret (Juvan puolella) Yöpymispaikka Hirsisaari
vesimoima vesivo ima puolidiiseli (hehkukupu)
Saha 75 Yliaho 76 Tyynelä 77 Oratinniemi
Hiilenpo/tto 78 Takkuusalmi
Pärehöylä 79 Ruunalahti 80 Seila 81 Nopola 82 Peltola 83 Tyynelä 84 Vantti 85 Ikolanharju 86 Varpaniemi 87 Oratinniemi
Tiiliruukki 88 Nopolanniemi 89 Peltola
Kauppapuutarha 90 Lappala 91 Pyrhölä 92 Ikola 93 Peltola 94 Päiväranta 95 Ahvenlampi
Laivalaitureita 96 Kinoniemi 97 Ukonvuori
Hevosten juottopaikka 98 Kinoniemi
Mutahaudat 99 Törisevä 100 Kalattomanlampi 101 Nopolanlahti 102 Rauanlampi ylimmäinen 103 Lehmälammenoja
Näköalapaikat 104 Neitvuori 105 Multamäki
Lähteet 106 Korvensaari 107 Rauanlahti 108 Törisevä 109 Hämytsaari 110 Koirankulkku 111 Rauanlampi 112 Pyrhölä
Erikoinen kasvillisuus 113 KalaUomanmäki 114 Korvensaari 115 Korvensaari 116 Korvensaari 11 7 Neitvuori 118 Rauanmäki
Harvinaisia lintuja 119 Multamäki 120 Hiidenmaa
Urheilukenttä
lehmus valkoinen mustikka lehmus lehdokki lehmus näsiä
kalasääksi kotka
121 Pitkälahden urheilukenttä
Kauppa 122 Vikinpuoti 123 Limsakauppa
Pirssit eli /aanit 164 Hildenlahti 165 Aittalahti 166 Takkuuselkä 167 Myllyjoki 168 Sääskynlahti 169 Kallioranta 170 Pilkkaranta 171 Laju 172 Ojasuu 173 Rauanlahti 174 ,,
175 Tarhapirssi 176 Jouhiaisenniemi 177 Korvensaari 178 Harviolahti 179 Ruunalahti 180 Ollinvalkama 181 Etelälahti 182 Ruskio 183 Lotinlahti 184 Aholaincn
Nuottakodat 185 Venäläisen 186 Pyrhösen 187 Laamasen
Ahotaisen maalla Kinoniemessä
188 Huuhtisen (Pylkkäsen) 189 Rasan 190 Aholaisen 191 Hiekkaharjun 192 Huuhtisen 193 Hannon 194 Lappalan 201 Takkuuniemessä
123
TIEDOT ANNA NOPONEN (O.S. SYRJÄLÄINEN)
Kadonnut asutus Pihlajasalo l Karhunkankaa n torppa Lyydia j a Nestori Tu
runen, viimeiset asukkaat 1950-luvulla. Rauniot.
2
3
4
5
6
Ontto Aaro ja Eeli Turunen, 1900-luvun alkupuolel la. Nykyisin rauniot.
Rasinmäki O mistaj a Juho Venäläinen. arentilla 1920-30 Kalle ja Hilma \tla lmbergja Kallcn veljet August j a Juho. Kall en lapset: Olga, Anna, Kalle, Otto, Ida, Lyyli j a Aino. Noin vuonna 1930 omistaj ana Emi l Hämäläinen . Autiona 1950-luvulta läht ien.
Uitonmäki torppa. 1930-luvulta lähti en autiona. Omis tajana Em il Hämäläinen, asukkaina 1900- luvun alkupuole ll a .Juho Pohja la inen, sen jälkeen Robe rt Ruhanen.
Taklabti to rppa. Omistaja Leikkaan perikunta. Asukka ina Lydia ja Juho Paasonen n. 1940-luvulla. Rauniot.
.\'lakonicmi Omista jana Kalle Tikkanen perheineen 1900-luvun aiussa. 1920- luvulra O lga j a Kalle Parkkinen. Nykyisin kesäpa ikkana. Omistajina Aune ja Arvo Turunen.
Sarenpää Omistaja 1940-luvulla Hugo j a Olga Rokkanen.
Siikasaari Omistaja sepp~i Vi lle Mantonen ja vaimonsa Ida 1800-luvun lopulla. Alti·edja Olga Monronen (o.s. Pohjalainen) 1900-luvu n alussa. Sul o ja Elina Mantonen (o.s . Leikas) 1940 -luvusta läht ien .
Mustalahti Omistajana Hilma ja Adam Turunen 1800-luvulta 1930-l uvulle perheineen. 1930-luvulta Kaape Roikonenja vaimo Ada (o.s. f orss). Sen jälkeen Vilho Roikonen ja Saimi (o.s. Kontio) sekä sen j älkeen heidän lapsensa. 1990-luvulta lähtien autiona.
Pitkäpol~ja
124
1800- luvun lopulta 1930-luvulle omistaj ina Asarjas Kauppinen ja vaimo Maria-Elisabet (o.s. Sedeströrn), Topi as Kauppinen sekii vaimo Hilda (o .s . Sedcrström). 1930- lu vulla omistajina :\iestori \1 ontoncn j a vaimo lda (o.s. Leikas). 1989 läh-tien Matti Mon tonen. Tulipalossa asuinrakennus tuho utui 23. 12. 1990.
Ukonlahti Vanha sukutila
1800-luvun lop ulta Taln 'O ja Henriikka Le ikas 1900-luvulla August ja Kalle Leikas, edelleen Juho ja Manta Leikas 1980- luvu lla asukkaana Einar Leikas 1989-luvusta lähtien Martti Lcikas, vapaa-aj an asunto na.
Hamwn torpat 151 Ruottila Kunnanki rj uri Matti Ruhancn, Alina ja
Taavetti Pulkkinen, Otto \loponcn lunastanut torpan itse lleen 1923 . Anna Väänänen . 1 !anna Härkönen. Viimeksi Heikki j a Eedla Piekäincn asuivat tuvassa ja Hilma Penkkonen kamari ssa. Nykyisin e i mitkiän.
152 Vanha Ha nnon tilan paikka
153 Topiaan torppa Topias Noponen. Nykyi sin ei mitään.
154 Uuven tallin torppa
155 llolberin mäki. Manta ja Kalle Lampinen 1930-luvullc. ykyisin uusi vapaa-ajan asunto. Marja (o.s. Auvinen). Navetan kivistä tehty kaivo koulu lle ( 126) .
156 Kor ven saaren torppa. Kust<lava Pi ironen. Otto Noponen on v. 1925 lunastanut torpan takaisin Hannoon. Nykyisin ei mitii iin.
157 Saarela /\vok kaan saaressa. Himanen . :\ykyisin kesänvie ttopaik kana.
163 Kukassalo. On 1800- luvun lopu lla 1900-luvun alkupuo lelle kuu lunut llannon taloon.
Neilvuoret ta. joka on f:.'telii-Sa von korkein vuori (184 m), 011 upeat niikymär silmänkcmtmlwlfomiin. Se on aina ollw pitkälahtelaisten mieluisa rerkeilykohde. (Kuvannut Irma Korlumenj
Pirkälahteluisia 11/fOria Neirvuorella. Korkeiden vaarojen ja mäkien vastapainoksi Pitkälahdella on runsaasti myös heleitä kaluisia lahtia.
125
Sisällysluettelo
Lukijalle (Paavo K. Korhonen) .................................................................................................................................... 5
Yleiskuvaus (Rauha Pyrhönen) ................................................................................................................................... 7
Entisaikojen elämää Kitsinromussa ja muualla (Maija Karkia) ................................................................................. 8
Kuvakertomus Kaunis Veera Saimaan balladista ..................................................................................................... 23
Oma-aloitteisuutta ja taitoa (Matti Pulkkinen) ......................................................................................................... 26
Pitkänlahden kylän Liimattalan tilan vaiheita (Aino Pulkkinen) ............................................................................. 28
Ajan muuttuessa (Maija Karkia) ............................................................................................................................... 29
Muistikuvia Pitkälahden kyläläisistä (Rauha Pyrhönen) ......................................................................................... 30
Vantti (Aino Kakkonen) ............................................................................................................................................. 34
August Venäläinen- räätälintöistä raittiusseuraan (Pentti Jormanainen) ................................................................ 34
Nestori Montosen kauppa (Rauha Pyrhönen) ........................................................................................................... 35
Karjanhoito (Vieno Mutanen) .................................................................................................................................... 35
Lehmien haku (Kylli Pennanen) ................................................................................................................................ 36
Lehmien laiduntaminenja Korvensaaren asuttaminen (Anna Noponen) ................................................................ 36
Muistikuvia Hannon sukutilan vaiheista (Raimo Auvinen) ..................................................................................... 38
Viljan tie pellolta jauhovakkaan (Eeva Parkkinen) .................................................................................................. 38
Pieni Hilma (Rauha Pyrhönen) .................................................................................................................................. 38
Metsätöistä vuosina 1930 ··· 1960 (Eino Venäläinen) ............................................................................................... 39
Kalastus (Elina Montonen) ........................................................................................................................................ 40
Kalastusjuttuja (Rauha Pyrhönen) ............................................................................................................................. 40
Postinkanto Pitkälahdelle ym. (Kaarina Louko) ...................................................................................................... 41
Pitkälahdella toimineet järjestöt ................................................................................................................................ 42
Raittiusseura-ja nuorisotoimintaa (Sirkka Noponen) ............................................................................................. 42
Pöytäkirjat raittiusyhdistys Toivon tähden perustamisesta ja toiminnan päättymisestä ................................... 44-46
Hengellinen toiminta .................................................................................................................................................. 47
Seurojen välisiä kilpailuja (Juhani Pylkkänen) ........................................................................................................ 48
Koulunkäyntiä Hiidenmaalta Pitkälahden vanhalla koululla (Rauha Korhonen) ................................................... 48
Martti Talvela Anttolassa ........................................................................................................................................... 50
Eero Kolehmainen- Hämytsaaren isäntä ................................................................................................................. 51
Laulu Anttolan hiihdosta (Kauko Juntunen) ............................................................................................................. 53
Pyrhölän sukutila vuodesta 1756 (Rauha Pyrhönen) ............................................................................................... 54
Muistelmia Pyrhölän talon vaiheista (Taimi Pärnänen) ........................................................................................... 56
Lapsuusmuistoja (Aino Pyrhönen) ............................................................................................................................ 58
Lauri Pyrhösen muistelemaa ..................................................................................................................................... 59
Taavetin auto (Teuvo Pyrhönen) ................................................................................................................................ 60
Puhelimen ja sähkön tulo Pitkälahdelle (Erkki Pyrhönen) ...................................................................................... 61
Evakkomuistoja Anttolan Pyrhölästä (Kyllikki Jokelainen ja Tellervo Jokelainen) ............................................... 62
Kauppapuutarhat (llmari Kilkki) ............................................................................................................................... 65
Puutarhaviljelyä (Anja Tiusanen) .............................................................................................................................. 66
Teuvon kertomuksia isänsä puutarha! ta .................................................................................................................... 67
Kasvihuone- ja kaalivilj elmät Pyrhölässä (Taimi Pärnänen) .................................................................................... 67
Lapsuuteni Varpaniemessäja Kauraharjussa (Kauko Noponen) .............................................................................. 68
Oratinniemen ja Aninkaanrannan asutus (Maire Turunen) ...................................................................................... 70
Perinneruoka ............................................................................................................................................................... 71
Metsästysseurat (Veikko Korhonen) ......................................................................................................................... 72
126
Petoeläimet (Veikko Korhonen) .............. ....................................................................... .. .... .. ......................... ...... .... 74
Susitarinaa (Veikko Korhonen) ........................ ........ ....................... ... ......................................................... .......... .... 75
Metsästäjien tarinoita (Veikko Korhonen) .............................. ................... ............. ................... ........... .................... 75
Metsästys ja laki (Veikko Korhonen) ....................................................... ................... ................................ ............ .. 80
Ketun pyyntitapoja (Veikko Korhonen) .......................................... ....... ....................... ................................ ........ .... 81
Anttolassa eläneet ja kadonneet eläinlajit (Veikko Korhonen) ...................................... ...................................... .... 82
Uudet lajit (Vei kko Korhonen) .................................................................................................................................. 82
Oravan nahkoj en leimaus (Veikko Korhonen) ........ ........................ ..... ......................... ........ .... .... ............................ 83 Jutut susi- ja hirvijahdista ................ ........................................... .................. ............ ................ .............. ................. .. 84 Peijaispäivän mietteitä (Veikko Korhonen) .......................................................................... ....... ............................. 84
VaUesmanni Kinoniemessä (Otto Wablgren) ............................................................................................................ 86 Ruoan hintoja vuodelta 1931 (Otto Wahlgren); lupatodistus ampumatarpeiden hankkimiseen ..................... ....... 86 Muistinvaraisia tarinoita Anttolan Kinoniemestä (Otto Wahlgren) ..... ....................... ....... ....................... ...... ......... 87 Si ikasaaren viimeiset asukkaat (Otto Wahlgren) ....... .................. .............. ................................ ............................... 95
"Kinoniemen Taavetista" (Raimo Auvinen) .............................. ....................... ....................................... .................. 96
Kuitteja veroista ja papiston palkkasaatavista vuosilta 1918- 1919 ....................................................................... 97
Seppä Ville Montasen kirjanpidosta .................................................. .. ............................ ........ ......................... 98 -- 99
Lupatodistus polkupyörän käyttämisestä vuodelta 1914 .............. ....... ............. .......... ....... .................................... 100
Kutsuotamääräys vuodelta 1918 ....................... ..................................... .......... ....... ....... ....... ........ ............ ............... 100
Anttolan kalliomaalaus Pihlajasalossa ..... ...................... ....... .......................... .... ......................... ....... .................... 101
Reen valmistukseen liittyviä piirroksia ......................................................... ... ............................................ 102 - 103
Vuonna 193 7 suoritettiin asuntotutkimus Anttolan kunnassa. Pitkälahden kylään liittyvät tiedot ............ 104 ... 108
Piirros pärehöylästä ........................ ............................. .. .............................. .... ............................. ...... ... ................. .. 108
Kunnalliselämässä vaikuttaneita henkil öitä .................... ........... ...................... .......... ............................................. 109
Kiertokoulut ja niiden opettajat, pyhäkouluopettajat ..... .......................... ...... ..... .................... ..... ...... .................... 110
Pitkälahden kouluun liittyviä tietoja opettajista ym ..... ........... ......................... ....................... .................... 111 - 113
Ammatit ......... ........... .............................. ............................... ..................... ......... ......................... ................. 114 - 117
Lotjaveistämöt, sepät ... .. ..... .. ........................................................... .... ....... ... .................. .. ...................................... . 1 1 7
Tairavia ammatinharjoittajia (Sirkka Noponen) ................. ........ ............................................ ................. .............. 1 17
Tiilcn valmistusta, hiilen valmistaj ia .......... ................ ............. ........................ ......... ................ .................. .. 117- 11 8
Tuotanto ........ ................... ............. .................. ............ ................. ................ ................ .............. ............................... 11 8
Maatalouden koneeliistumisen alkua. Pitkälahden puimuriyhtymä, Pitkälahden kuivuriyhtymä ....................... 11 9
Vesitiet j a talviti ct ............. ........................................ .................................. ...... .......................... .. ................ ............ 120
Kulkureitit ............. .... ............................. ..... ............ ...... .. ..... ...... ........... ............... .. ..... ... ... ............ ..... ....... ................ 120
Näköalapaikat, lähteet yms. karttaliittecsecn liittyviä tie toja ...... .......... .... .. ... .... ....... .......... ...... .... ........... .. 120 -124
Kadonnut asutus (Tiedot Anna Noponen) ..................... .... .. ........................... ........... ................ ............. ................. 124
Karttatyöryhmä:
Pitkälahti ja Rasankylä: Tuomo Auvinen, Ilmari Kilkki. Irja Lehtonen, Arvi Parkkinen, Eeva Parkkinen,
Juhani Pylkkänen, Erkki Pyrhönen, Rauha Pyrhönen. Eino Venäläinen ja
Pihlaj asa lo:
Helvi Venäläinen.
1\ ino Juutilaincn, /\ nna Noponen, Rauha Pyrhönen, Vcini Roikonen ja
Meeri Syrjäläinen.
Kirjan taitto ja piirrokset: Paavo K . Korhonen
127
128
K.ynräjä kyntämässä kivikkoisw peltoa aatralla eli antrola/aisiltain nökköuatralla. Valokuva: Suomen -Alatkat
l
PERINNETIETOA ANTTOLAN
•• PITKALAHDEN
•• •• KYLASTA
Mitä on perinne? Ehkä perinnettä on koko esi-isiemme kulttuuri ja heidän elämäntapansa ja -muotonsa, josta me olemme yhdessä omaksuneet hyviksi havaitsemamme ainekset. Tätä perinnettä me puolestamme kehitämme ja kartutamme sekä lisäämme siihen "omat mausteemme". Tämän me siirrämme sitten jälkeemme tuleville polville. Näin perinne jatkuu sukupolvesta toiseen.
Recommended