Talous ja Yhteiskunta 1/2005

&1/2005

T a l o u sY h t e i s k u n t a

Globalisaatioraportti

Nuorisotyöttömyys

SosiaaliturvaGlobalisaatioraportti

MaahanmuuttajatKuponginleikkaajat

Investoinnit

Heikki TaimioPääkirjoitus ...................................................................................... 1

Jaakko Pehkonen129 toivetta – globalisaatioraportin arviointia ................................ 2

Ritva Pitkänen ja Pekka SauramoJatkuuko laimea investointitoiminta? .............................................. 8

Marja Riihelä, Risto Sullström ja Matti TuomalaKuponginleikkaajien paluu: ylimmät tulot ja niiden verotus .......... 14

Jutta Moisala ja Heikki TaimioTyömarkkinoiden joustot ................................................................. 21

Ulla Hämäläinen ja Kari HämäläinenMenetetty sukupolvi? Nuorisotyöttömyyden kauaskantoisetvaikutukset ....................................................................................... 28

Kari Hämäläinen, Aki Kangasharju, Sari Pekkala ja Matti SarvimäkiMaahanmuuttajien taloudellinen asema Suomessa .......................... 33

Mikael ForssVakuutusperiaate ja tulevaisuuden sosiaaliturva ............................. 40

Heikki TaimioKilpailulla ja tuottavuudella kasvua ja työpaikkoja – SuomenPankin pääjohtaja Erkki Liikasen haastattelu ................................. 45

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ...................................................... 52

33. vuosikerta4 numeroa vuodessa

Julkaisija:Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6. krs)00530 HelsinkiP. 09–2535 7330Fax: 09–2535 7332www.labour.fi

Toimitus:Päätoimittaja Jukka PekkarinenToimittaja Heikki TaimioP. 09–2535 [email protected]

Taitto ja tilaukset:Irmeli HonkaP. 09–2535 [email protected]

Toimitusneuvosto:Sari Aalto-MatturiUlla AittaPeter J. BoldtLea HaikalaTuomas HarpfPekka ImmeliEsa MäistiSeppo NevalainenJari Vettenranta

Tilaushinnat:Vuosikerta 20,00 €Irtonumero 6,50 €

Painopaikka:Jaarli Oy

Valokuvaus:Maarit Kytöharju

Kansi:Graafikko Markku Böök

Kannen kuva:Markku BöökAimo Hyvärinen

ISSN 1236–7206

&1/2005

T a l o u sY h t e i s k u n t a

Globalisaatioraportti

Nuorisotyöttömyys

SosiaaliturvaGlobalisaatioraportti

MaahanmuuttajatKuponginleikkaajat

Investoinnit

1 2005

Suomen investointivajeessa riittää ih-mettelemistä. Eivät vain investoinnitkotimaahan ole pitkään olleet alamais-sa, vaan Suomen Pankin tilastojenmukaan suorat sijoitukset ovat koh-distuneet moniin sellaisiin maihin, jot-ka Suomi päihittää hinta- ja reaalises-sa kilpailukyvyssä sekä yritysten kan-nattavuudessa mennen tullen. Vastoinyleistä luuloa sijoitukset Aasiaan ovatjääneet melko mitättömiksi.

Yritysten hyvää kannattavuutta onkäytetty myös paljon reippaamminosinkoihin, jotka ovat muuttaneet tu-lonjakoa rajusti suurituloisimpien hy-väksi. Osingonjakoa suosinut verotuson ollut yksi ilmeinen syy tähän.

Puupula ja ydinvoimalan viipyminenlienevät jarruttaneet metsäteollisuudeninvestointeja. Aikaisemmin saatettiininvestoida liikaakin. Palvelualoille yli-investoitiin 1980-luvulla, eivätkä kyl-pylät, ostos- ja laskettelukeskukset jagolf-kentät ole hävinneet mihinkään,omistajat vain ovat saattaneet vaihtua.Voi olla, että valikoimalla ulkomailtauskotaan löytyvän tuottoisampia inves-tointikohteita. Voi myös olla, että yri-

tysten omistajat kohentavat osingoillaomia, 1990-luvun lamassa rapautunei-ta taseitaan.

Investointien niukkuuden kääntö-puolena nähdään niiden tuottovaati-muksen nousseen historiallisen kor-keaksi. Miljardien eurojen ja kymme-nien tuhansien työpaikkojen kysymyson, miksi juuri Suomessa on käynytnäin. Miksi juuri Suomessa riskit koe-taan niin suuriksi, että investointienpitää tuottaa selvästi enemmän kuinmuualla?

Laman pitkä varjo saattaa yhä ulot-tua investointeihinkin: silloin tuli niinpahasti takkiin, ettei uskallus vielä-kään riitä. Toisaalta olisi syytä pohtia,mitä vaikutusta on ollut sillä, että yri-tysjohtajien keskuuteen on lietsottuniin paljon tappiomielialaa liioittele-malla globalisaation uhkia. Toteutu-nut kilpailukyky tai tuottoaste ei to-dellakaan ole tae niiden tulevasta ta-sosta, mutta pessimististen odotustentakaa ei löydy kovia faktoja. Investoin-nit ovat myös ja nimenomaan mieli-alailmiö, ja mielialathan voivat muut-tua äkisti.�

Eivätköinvestoinnitinnosta?

LISÄLUKEMISTA

� Globalisaatiotyöryhmän ”Suo-mi maailmantaloudessa”-selvityksenloppuraportti ”Osaava, avautuva jauudistuva Suomi” ilmestyi marras-kuussa 2004 Valtioneuvoston kans-lian julkaisusarjassa (19/2004) jalöytyy hankkeen kotisivulta www.suomimaailmantaloudessa.fi. Sieltävoi myös imuroida runsaasti taus-taselvityksiä, joista osa on julkaistuETLAn ja Palkansaajien tutkimus-laitoksen omissa sarjoissa. Keväälläilmestyvä Kansantaloudellisen aika-kauskirjan numero 1/2005 sisältääaineiston viime joulukuussa pidetys-tä seminaarista, jossa esiteltiin ja ar-vioitiin loppuraporttia. Muuten glo-balisaatiotyöryhmän loppuraportistaon keskusteltu tutkijoiden parissahämmästyttävän vähän.� Huomattavasti vähemmälle huo-miolle on jäänyt niinikään viimemarraskuussa ilmestynyt, eduskun-nalle jätetty Tulevaisuusselonteko,joka käsittelee toista Suomen tule-vaisuuteen keskeisesti vaikuttavaatekijää, väestökehitystä ja etenkinväestön ikääntymistä. Osoitteestawww.valtioneuvosto.fi/vn/liston/base. lsp?r=90128&k=fi&old=754 löytyy itse selonteon, ”Hyväyhteiskunta kaikenikäisille” (Valtio-neuvoston kanslian julkaisusarja 27/2004), lisäksi viisi laajaa liiteraport-tia.� Kolmantena Suomen talouden”megatrendinä” voidaan pitää työl-lisyyskehitystä. Siinä lähtökohtanavoidaan pitää työministeriön ”Työ-voima 2020”-loppuraporttia ”Osaa-misen ja täystyöllisyyden Suomi”(Työministeriö, Työpoliittinen tut-kimus 245, 2003) ja valtiosihteeriSailaksen johtaman Työllisyystyö-ryhmän loppuraporttia (Valtioneu-voston kanslian julkaisusarja 5/2003). Työministeriön (www.mol. fi)Työhallinnon julkaisuja-sarjassaovat ilmestyneet mm. ”Työpolitii-kan strategia 2003–2007–2010”(No. 334, 2003) ja ”EU:n työlli-syyssuuntaviivojen mukainen Suo-men työllisyyspolitiikan toiminta-suunnitelma 2004” (No. 341,2004).

2

Suomi maailmantaloudessa -selvityk-sen loppuraportilla ”Osaava, avautu-va ja uudistuva Suomi”1 on naseva jahyvin raportin tavoitteita kuvaavanimi. Otsikkonsa mukaan raportti si-sältää ehdotuksia, jotka liittyvät osaa-misen kehittämiseen, avautumiseen jauudistumiseen.

Raportti on konkreettinen näyte sii-tä, että Suomessa osataan – jos eimuuta, niin ainakin kirjoittaa erin-omaisia selvityksiä. Raportista löytyymyös paljon peräänkuulutettua avoi-

muutta. Tekijät nostavat esiin teemo-ja, joiden jo alun perin tiedettiin aihe-uttavan vastustusta ja kritiikkiä. Ra-portissa on myös joitakin uusia aja-tuksia. Työ on siten nimensä veroi-nen. Aika näyttää, jääkö selvitysryh-män lopputuote vain ”yhdeksi rapor-tiksi toisten joukossa”.

Selvityksessä on kuusi osiota. Ensim-mäinen osio tiivistää raportin taustat,haasteet ja mahdollisuudet. Luvut 2 ja3 käsittelevät suomalaista koulutusjär-jestelmää sekä tiede-, teknologia- ja in-novaatiopolitiikkaa. Lukujen keskeisetavainsanat ovat osaaminen ja kannus-teet. Luvut 4 ja 5 keskittyvät työ- jahyödykemarkkinoiden toimintaan.

Jaakko PehkonenProfessoriJyväskylän [email protected]

129 toivetta –globalisaatioraportinarviointia

Valtioneuvoston kanslian viime marraskuussa

julkaisema globalisaatioraportti sisältää monia

hyviä toimenpide-ehdotuksia. Nyt olisi jo

tekojen aika.

1 Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja19/2004, http://www.suomimaailman-taloudessa. fi/data/VNK19_2004.pdf.

3

Teemana on avautuminen ja uudistu-minen. Raportin viimeinen luku käsit-telee suomalaisen työn ja tuotannonmenestymismahdollisuuksia muuttuvil-la markkinoilla.

Työryhmätyönä laadittujen asiantun-tijaraporttien arviointi on vaikeaa.Tässä tapauksessa arviointia vaikeut-taa ensinnäkin aihepiirin laajuus jamoniulotteisuus. Työn teema-alueetkäsittelevät koulutusta aina perusas-teelta aikuiskoulutukseen, tiede- jateknologiapolitiikkaa, innovaatiotoi-mintaa, yrittäjyyttä, omistamista sekätalous- ja työmarkkinapolitiikan haas-teita.

Toiseksi raporttia pitäisi pystyä arvi-oimaan kokonaisuutena, jonka osatkytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Sitenkoko raportin teilaaminen tai kehumi-nen pelkästään muutaman yksittäisenehdotuksen toteutettavuuden tai tie-teellisen perustelun uskottavuuden pe-rusteella ei tee oikeutta koko raportil-le.

Tässä kirjoituksessa kommentoinensin lyhyesti koko raporttia. Sittenarvioin hieman tarkemmin raportinkoulutus- ja työmarkkinaosioidenmuutamia ehdotuksia.

Raportin tavoitteet

Työryhmän tavoitteena oli pääminis-teri Matti Vanhasen toimeksiannonmukaisesti arvioida sitä, miten maail-mantalouden murros vaikuttaa Suo-messa eri toimialoihin ja niiden työlli-syysnäkymiin, sekä mitä haasteitamuuttuva toimintaympäristö synnyt-tää yhteiskuntapolitii-kan eri lohkoilla.

Raportti hahmottaastrategiaa, jolla Suomivoisi hyödyntää globa-lisaation mahdolli-suuksia ja toisaalta tor-jua kovenevaan kilpai-luun liittyviä uhkia.Strategian peruspilareiksi raportti ni-meää osaamisen vahvistamisen, talou-den avoimuuden lisäämisen ja uudis-tumisen. Globalisaatiostrategian yh-tenä keskeisenä perusteena on työvoi-man osaamistason lisääminen paran-tamalla työmarkkinoille tulevien nuor-ten koulutustasoa ja kehittämällä työs-sä olevien elinikäistä oppimista.

Näistä lähtökohdista on yleisellä ta-solla vaikea olla eri mieltä. Toimenpi-de-esitykset ja niiden konkretisointi

tai toteuttamiskelpoisuus ovat jo asiaerikseen. Tämä näkyi hyvin raportinjulkaisua seuranneessa keskustelussa.Etujärjestöt toinen toisensa jälkeenlöysivät raportista moitittavaa. Rea-gointi ei ollut yllättävää. Uudistuksiatarvitaan, mutta ei omalla takapihal-la.

Uhkakuvien maalailua

Raportti alkaa politiikkaselvityksilletyypilliseen tapaan eli uhkakuvien maa-lailulla. Perussanoma on tuttu. JosSuomi ei kykene sopeutumaan ja uu-distumaan, se ajautuu hitaan talous-kasvun, heikon työllisyyden ja julkisentalouden pysyvien tasapaino-ongelmi-en kierteeseen. Toimintakaavakin ontuttu: vihollinen on tulossa ja rivit täy-tyy saada ojennukseen.

Kieltämättä uhkia on näköpiirissä.Väestö ikääntyy, työpaikat lisääntyvätmaan rajojen ulkopuolella ja suoma-laisyrityksiä ostetaan kiihtyvässä tah-dissa ulkomaille. Globalisaatio kasvat-taa hiekkalaatikon kokoa, mutta sa-malla leikkijöiden määrä lisääntyy. Joset pidä puoliasi, voit saada lapiostapäähäsi.

Toisaalta globalisaatio on ollut – jalienee jatkossakin – jatkuvan kehitty-

misen, lisääntyvän työn-jaon ja innovaatioidenleviämisen kasvualusta.Siten se on materiaali-sen hyvinvoinnin kas-vun keskeinen lähde.Jos hyvin käy, jaettavakakku on entistä isom-pi, myös suomalaisille.

Myös tämä näkökulma tulee raportis-sa esille, mutta ehkä ei riittävästi. Suo-men kansantalous on selvinnyt voitta-jana 1900-luvun globalisaatiokehityk-sestä. Miksei tilanne olisi jatkossa sa-manlainen?

Ehkä meillä olisi tarvetta globalisaa-tioraportille, joka lähtisi liikkeelle suo-malaisen yhteiskunnan vahvuuksista.Niistä lähtökohdista arvioitaisiin sitä,miten Suomi pystyy parhaiten hyö-dyntämään syvenevää globalisaatiota.

Jaakko Pehkonen toimii Jyväskylän yliopiston taloustieteiden tiedekunnan dekaanina ja olivaltiosihteeri Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmän jäsen.

Miksei Suomi voisimenestyä globali-saatiossa yhtä hyvinkuin tähänkin asti?

4

Onhan globalisaation oleellinen rie-mu juuri siinä, ettei meidän tarvitseolla hyviä kaikissa asioissa. Riittää, kunolemme vahvoja ja osaavia muutamis-sa tärkeissä asioissa. Jäädäänkö kuu-lolle?

Toimenpide-ehdotuksissalöytyy…

Mediassa raporttia on kutsuttu työryh-män puheenjohtajan nimeä ja toimek-siantoa mukaillen Brunilan globalisaa-tioraportiksi. Sitä voisi helposti nimit-tää myös muilla nimillä, sillä raportis-sa on yhteensä 129 toimenpide-ehdo-tusta. Tekstin sisältä löytyy myös vaintavoitteiksi kirjattuja ehdotuksia. Näinon erityisesti työmarkkinoiden toimin-taa käsittelevässä luvussa.

Raportin toimenpide-ehdotuksetkohdentuvat koulutusjärjestelmään (37ehdotusta), tiede- ja teknologiapolitiik-kaan (31 ehdotusta) ja työ- ja hyödy-kemarkkinoiden toimintaan (57 ehdo-tusta). Kehitettävää Suomesta siis löy-tyy. Ehdotusten määrässä raportti ylit-tääkin selvästi muut viime vuosien sel-vitykset. Esimerkiksi Raimo Sailaksentyöllisyystyöryhmän raportissa oli vainnoin 20 ehdotusta.2

… mutta konkretiaa onniukasti

Mediassa raporttia on arvostelu ko-vin sanoin kärkkäistä ehdotuksista,jotka joidenkin tulkintojen mukaanjohtavat toteutuessaan mm. yleissito-vuuden romuttamiseen ja palkkaero-jen voimakkaaseen kasvuun. Tosiasi-assa työryhmän esitykset näyttävätmonilta osin olevan varsin varovaisia.Tai ainakin ne on esitetty varovaisinsanankääntein.

Iso osa toimenpide-ehdotuksista onpuettu suosituksiksi ja jatkoselvityksen

2 Selvitysmies Jorma Rantasen pelkäs-tään yliopistojen ja ammattikorkeakoulu-jen toimintaan keskittyvästä rakennesel-vityksestä ehdotuksia löytyy peräti 40.

Taulukko 1.Toimenpide-ehdotukset raportin koulutusosiossa.

Perus- ja nuorisoasteOn puututtava Peruskoulun oppimäärän saavuttamiseenOn kiinnitettävä huomioita Poikien ja tyttöjen oppimiseroihinOn tehtävä pakolliseksi 10 luokan lisäopetus syrjäytymisuhan alaisilleOn kehitettävä Kannustimia opettajien osaamisen ylläpitoonOn muutettava Valtionosuusjärjestelmän kannustavuutta oppilas-

määrämuutoksiinOn otettava huomioon Harvaanasuttujen alueiden erityisolosuhteetOn tehostettava Lukio-opetusta ja aloituspaikkaohjaustaOn selvitettävä Lukion ja ammatillisen koulutuksen yhdistämis-

mahdollisuudetTulee lisätä Harvinaisten kielten opiskelumahdollisuuksiaOn keskityttävä Opetuksen tason ja sisällön kehittämiseenOn tiivistettävä Opetuksen sisällön suunnitteluaOn ajantasaistettava Opettajakunnan osaamista koulutuksella ja

rekrytoinnilla

YliopistotLaaditaan Kansallinen strategia osaamiskeskittymien

synnyttämiseksiKasvatetaan Kilpailtavan tutkimusrahoituksen osuutta

kokonaisrahoituksestaOtetaan käyttöön Jatko-opintojen maksullisuusMahdollistetaan Maksulliset koulutusohjelmat ulkomaalaisilleUudistetaan OPM:n perusrahoituksen laskentamenettelyOn osallistuttava Kansainvälisiin arviointeihinOn kehitettävä OrganisaatiomuotojaOn hyödynnettävä Taloudellista autonomiaaOn aktiivisesti haettava Yhteistyökumppaneita

AmmattikorkeakoulutEi pidä kehittää TiedekorkeakouluiksiOn kehitettävä Jatkotutkintoja ammatillisiksi erikoistutkinnoiksiOn kehitettävä HallintoaOn tiivistettävä Aloituspaikkojen ja työelämän yhteyttäOn sopeutettava Aloituspaikkojen määrää tarpeeseen ja väestö-

pohjaanOn luovuttava Liian pienistä koulutusyksiköistäPitää uudistaa Rahoitus- ja ohjausjärjestelmääOn hyödynnettävä YhteistyöverkostoaSelvitetään Mahdollisuudet yliopistojen ja AMK:jen

alueellisiin verkostoihin

AikuiskoulutusLaajennetaan TE -keskusten toiminta-aluettaPuretaan Työvoimapoliittisen ja ammatillisen koulutuksen

päällekkäisyydetKootaan Ammatillinen koulutus seudullisiksi

kokonaisuuksiksiYksinkertaistetaan Aikuiskoulutuksen tukijärjestelmätKehitetään Aikuiskoulutuksen tilastointi- ja kustannus-

laskentaaSisällytetään Työpaikkaohjaus osaksi opetussuunnitelmiaOn osallistuttava Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointeihin

5

aiheiksi. Byrokraattisia syntejä rapor-tista löytyykin yllin kyllin. Toimenpi-de-ehdotuksissa vilisee yleisiä teonsa-noja ”kehitetään”, ”selvitetään” ja ”laa-ditaan”. Taulukko 1 havainnollistaa ti-lannetta koulutusjärjestelmää koskevanluvun osalta. Ensi lukemalta näyttää-kin siltä, että raportti työllistää vainjoukon virkamiehiä ja edunvalvojia.

Raportista löytyy myös muutamiakonkreettisia, euroilla tai prosenteillahöystettyjä esityksiä. Yksi niistä onehdotus julkisten tutkimus- ja kehi-tystoiminnan resurssien kasvattami-sesta vähintään 7 prosentilla vuodes-sa kuluvan vuosikymmenen aikana.Tosin tässäkin päättäjille jätetään liik-kumavaraa, sillä menoille ei asetetaylärajaa. Merkittävää uutuusarvoa eh-dotuksessa ei kuitenkaan ole, sillävastaavia vaatimuksia on kirjattu mo-niin aiempiin tiede- ja teknologiara-portteihin. Toivottavasti toistaminenauttaa.

Muut numeeriseen muotoon puetutesitykset ja tavoitteet liittyvät kasvuyri-tysten rahoitukseen (yhteensä 150 mekolmessa vuodessa), Suomen Akate-mian tutkimusrahoitukseen (rahoituk-sesta ohjataan 5–10 % monitieteelli-siin huippututkimusohjelmiin), lahjoi-tusten verovapauteen (ylärajaksi 1me), rajaveroasteeseen (ylin veroaste50 %), työmarkkinatukeen (ajallinenrajoitus ja aktiivitoimien aloittamienkuuden kuukauden työttömyyden jäl-keen) sekä ulkomaalaisten opiskelijoi-den lukumäärään (12 000).

Joukkoon on pujahtanut myös muu-tama turhalta näyttävä ehdotus. Täl-lainen on esimerkiksi ehdotus lukio-opiskelun ja opinto-ohjauksen tehos-tamisesta niin, että lukio suoritetaanpääsääntöisesti kolmessa vuodessa.Näin on jo nyt, sillä noin 80 % lukio-laisista valmistuu kolmessa vuodessa.3

Koulutusjärjestelmäremonttiin

Raportin toisen pääluvun otsikkona onkoulutuksen laatu ja kannustavuus. Joluvun tiivistelmäosion alaotsikot, ”kou-lutusjärjestelmän uudistaminen” ja”osaamisen kehittämisellä oikeat kan-nustimet” saavat monen koulutusalanammattilaisen mahan veteläksi. Mie-lessä pyörivät Pisa-testien erinomaisettulokset, korkeakoulujärjestelmän laa-jentuminen ja opiskelijamäärien kak-sinkertaistuminen, siirtymä kaksivai-heiseen tutkintojärjes-telmään, yliopistojentehtävien laajentuminenalueelliseen vaikuttami-seen ja koko yliopisto-sektorin kattava palk-kausuudistus. Eikö mi-kään enää riitä?

No, ei kai sitten, jostilastot siltä näyttävät.Koulutusjärjestelmässätäytyy olla parantamisen varaa, silläkuten raportti luettelee, osa nuoristasyrjäytyy heti peruskoulutuksen jäl-keen, ammatillisen koulutuksen tar-joamat työelämävalmiudet ovat huo-noja, järjestelmä ei kannusta uudel-leenkoulutukseen, opintoajat ovat pit-kiä, korkeakoululaitoksen toiminta eiole laadukasta ja voimavaroja huka-taan.

Selvää on, että uudistuksia tarvitaan,sillä ilman niitä kävisimme vielä kaksi-vuotista kiertokoulua. Mutta silti, vä-hän armoa, kiitos! Nykymuotoinenkoulutusjärjestelmä on puutteistaanhuolimatta kilpailukykyinen. Se tuot-taa hyvää keskimääräistä tasoa keski-määräistä halvemmalla; insinöörejäNokialle, sairaanhoitajia ja lääkäreitäterveyskeskuksiin. Huippusuorituksiinse ei yllä Nobeleilla mitattuna. Muttaentäpä jos Suomessa keskityttäisiinhyvän keskimääräisen laadun tekemi-seen (johon meillä on osaamista) jaostettaisiin huiput (joista meillä ei oleosaamista) suoraan ulkomailta vero-porkkanoita käyttäen? Globaalissamaailmassa kaikkea ei tarvitse tehdäitse.

Raportin perusnäkemys on, että kou-lutusjärjestelmämme ja erityisesti kor-keakoulujärjestelmämme on hajanai-nen, ja yksiköt ovat liian pieniä me-nestyäkseen kansainvälisessä kilpailus-sa. Lisää tehoja kaivataan jo perusas-teelle esittämällä, että lukio ja amma-tillinen opetus pitäisi integroida sovel-tuvilta osiltaan yhteiseen järjestelmään.

Loogista olisi, että samaa ajattelua so-velletaan myös korkea-asteen koulu-tukseen. Siten esimerkiksi samoillapaikkakunnilla toimivat yliopistot jaammattikorkeakoulut pitäisi yhdistää,

ainakin soveltuvin osin.Tätä ehdotusta rapor-tissa ei kuitenkaan ole.Eikä sitä ehkä kannata-kaan esittää, sillä tehok-kuutta ja toiminallistajärkevyyttä voidaan ha-kea yhteistyöllä ja työn-jaolla. Tosin tulokselli-sen yhteistyön järjestä-minen on monesti vai-

keaa. Asetukset ja hyvä tahto eivät ainariitä, vaan kannusteiksi tarvitaan rahaa.

Raportin esittämää lisärahoitusta kou-lutukseen ja tuotekehitystoimintaankukaan ei ole vielä vastustanut. Epäi-lemättä myös näitä tahoja löytyy, vii-meistään seuraavassa budjettiriihessä.Kaupallistaminen ja liiketoimintaosaa-minen ovat mantroja, joita on toistel-tu viimeiset kymmenen vuotta, muttajulkista rahoitusta tähän toimintaan eilöydy mistään. Epäilen, että ei myös-kään tulevaisuudessa. Sana ei vaanmuutu lihaksi.

Raportti ehdottaa ammattikorkea-koulujen rahoitus- ja ohjausjärjestel-män uudistamista siten, että toimin-nan tuloksellisuus ja työllistyvyys ko-rostuisi. Esitys on kannatettava yli-opistoista saatujen kokemusten valos-sa. Tulosohjausajattelua ja käytäntöjäei kannata virittää liian yksityiskoh-taisiksi. Jossakin vaiheessa sopeutu-jaksi jää vain koulutuksen laatu. Tä-tähän ei kai haluta?

Raportti ottaa kantaa myös opinto-jen maksullisuuteen. Avaus on sekävarovainen että kunnianhimoinen:maksuja esitetään vain jatko-opinnoil-

3 Tosin suunta on ollut viime vuosina las-keva. Ehkäpä huoli lukio-opintojen pit-kittymisestä on yhdistettävä korkeakoulu-jen uusiin pääsykoekaavailuihin, jotka ko-rostavat aiempaa enemmän opintomenes-tystä. Tämä jos mikä lisää painetta lukio-opinnoissa onnistumiseen ja siten näidenopintojen pitkittymiseen.

Suomen koulutus-järjestelmä on jonyt kilpailukykyi-nen tuottamaanhyvää keskimää-räistä laatua.

6

le ja ulkomaisille opiskelijoille.4 Samallasuomalaisesta opetusjärjestelmästä olisitehtävä vientituote. Ajatukset ovat mie-lenkiintoisia, mutta matka niiden to-teutumiseen lienee kivinen. Tämä tu-lee esille esimerkiksi uusissa opintoso-siaalisia etuja koskevissa lakialoitteis-sa. Innovatiivisiin uudistuksiin ei olerohkeutta, vaan kehittäminen on enti-sen järjestelmän paikkaamista.

Lisää joustoa työmarkki-noille

Jakso 5.4., ”työmarkkinoiden haasteetja uudistumistarpeet”, on raportinehkä eniten yleistä keskustelua herät-tänyt osio. Sen lähtökohtana on aja-tus, että globalisaatio polarisoi työ-markkinoita (työttömyys kohdistuuvoimistuvasti matalan osaamisen työ-voimaan) ja että kilpailu työpaikoistakiristyy (aivovienti lisääntyy). Tämänlisäksi tarkastelun pohjaksi otetaanSuomen hankala lähtökohtatilanne,1990-luvuna alun perua oleva korkearakennetyöttömyys.

Menestys 2000-luvun yhä voimak-kaammin kilpailuilla työmarkkinoillaasettaa raportin mukaan uusia haas-teita suomalaisten työmarkkinoidentoiminnalle. Työmarkkinoilta on löy-dettävä samaan aikaan sekä yritystoi-mintaa tukevaa vakautta että sopeu-tumiskykyä. Raportin laatijoiden pe-rusnäkemys näyttää olevan, että aina-kin vakautta suomalaisessa työmark-kinajärjestelmässä on riittävästi, silläehdotukset painottuvat joustavuuteenlisäämiseen.

Raportin ehdotukset liittyvät aktiivi-seen työvoimapolitiikkaan, työsuhde-ja työttömyysturvaan, sopimusjärjes-telmään, työaikakysymyksiin ja vero-tukseen. Merkillepantavaa on, että lu-vussa ei puhuta toimenpide-ehdotuk-sista kuten raportin muissa luvuissavaan ”ehdotuksista” ja ”tavoitteista”.

Työvoimapolitiikanosalta työryhmän eh-dotukset ovat helpostihyväksyttävissä. Ra-portissa esitetään, ettäaktiiviseen työvoima-politiikan taso on tur-vattava ja että työnvä-litykseen ja alueellisenliikkuvuuden lisäämi-seen on kohdennetta-va lisää voimavaroja.Samanaikaisesti on yh-tenäistettävä työssä-käyntialueita ja am-mattisuojaa koskevatkäytännöt. Esityksetovat perusteltuja, ja nelienevät myös toteutta-miskelpoisia. Suurim-piin kaupunkeihin pe-rusteilla olevat palvelu-keskukset vienevätosaltaan näitä ajatuksiaeteenpäin.

Työsuhde- ja työttö-myysturvaa koskevatehdotukset ovat edel-listä hankalampia, ja neovat kirvoittaneetkommentteja eri ta-hoilta. Oma näke-mykseni on, että esi-tys työmarkkinatuenajallisesta rajoittamisesta ja aktiivitoimi-en aikaistamisesta on perusteltu, sillä pit-kittyvän rakennetyöttömyyden estämi-nen edellyttää nykyistä nopeampaa javoimakkaampaa reagointia. Tämä kos-kee kaikkia osapuolia. Ajallisesti rajalli-nen työmarkkinatuki, valtion vastuu ak-tiivitoimien rahoituksesta ja kuntien ai-kaisempaa suurempi vastuu passiivitu-esta voisivat toimia eväinä ja kannus-teina uusille innovatiivisille ratkaisuille.Munakasta ei tehdä rikkomatta muniaeikä rakennetyöttömyyttä poisteta vai-kuttamatta rakenteisiin.

Työryhmän perustavoite sopimusjär-jestelmälle on, että kansallisen työ-markkinakoordinaation edut pitää yh-distää hajautetumman mallin jousta-vuuteen. Tämä lähtökohta on monentyömarkkinaekonomistin helppo hy-

väksyä. Työryhmän uusi ehdotus on,että tuottavuuden ja inflaatio-odotus-ten määrittämä palkkanormi pitäisimitoittaa aiempaa varovaisemmin jasiten luoda tilaa suhdannesopeutumi-selle ja alakohtaisille eroille. Ajatus onkannatettava, mutta kuten raportissatodetaan, asia on työmarkkinajärjes-töjen käsissä. Lainsäädännöllä asiaanei voida vaikuttaa, ja veroporkkanoitahallitukselta tuskin riittää jokaiselle tu-pokierrokselle.

Liikanen, Åkerholm,Korkman …

Raportti nostaa esille ajatuksen, että alantyöehtosopimuksesta voitaisiin poiketairtisanomisen tai lomautuksen vaihto-

4 Epäselvää on, tarkoitetaanko raportis-sa jatko-opinnoilla nykyisiä tohtoriopin-toja vai uuden kaksivaiheisen tutkintojär-jestelmän kandivaiheen jälkeisiä maisteri-opintoja.

Jaakko Pehkonen muistuttaa, että munakasta ei tehdä rikko-matta munia eikä rakennetyöttömyyttä poisteta vaikuttamattarakenteisiin.

7

ehtona. Yhdeksi – ja ainoaksi – tällai-seksi kohteeksi raportti nimeää työaika-joustot. Mediassa ajatusta on, hyvinymmärrettävästi, viety eteenpäin myöspalkkoihin. Pahimmillaan esityksen ontulkittu romuttavan suomalaisen sopi-musjärjestelmän ja johtavan yritystenyksipuoliseen palkkapolitiikkaan japalkkaerojen kasvuun. Tämä tuskin lie-nee ollut työryhmän ajatuksissa.

Tahtoa ja mahdollisuuksia joustaviinjärjestelyihin löytyy jo nyt kohtuullisenhyvin useimmilla suomalaisilla työpai-koilla. Globaalissa, osaamisen, oppi-misen ja uudistumiseen uskovassamaassa ei kannata kilpailla palkoilla jahyvistä käytännöistä kannattaa pitääkiinni. Yleissitovuus ja työvoimakus-tannusten tasainen nousu pakottavatyritykset uusiin tuotantotapoihin, kus-tannussäästöihin ja innovointiin. Tä-män aikaansaama tuottavuuden nou-su kompensoi haitan, joka syntyy sii-tä, kun osa yrityksistä lopettaa toimin-tansa ja osa työvoimasta joutuu työt-tömiksi. Kannusteiden täytyy olla vah-voja ja toimivia myös yrityksille, ei yk-sin työntekijöille.

Työryhmän veroja eläkejärjestelmänkehittämiseen liittyvät ehdotukset ovattuttuja monista aiemmista esityksistä.Erityisesti verokiilan ja rajaveroastei-den alentaminen on ollut talouspoliit-tisen keskustelun kestoaiheita viimei-set kymmenen vuotta. Ehdotukset ve-rotuksesta ja sen progressiosta herät-tävät intohimoja. Niin nytkin.

Oma näkemykseni on, että verotuk-sen kannusteisiin liittyvät haitat ovatSuomessa pienempiä palkkahaitarinylä- kuin sen alapäässä. Siellä työlli-syyden, työttömyyden ja sosiaalietuuk-sien välimaastossa rimpuilevan pieni-palkkaisen työntekijän rajaveroaste ki-puaa helposti yli 50 prosentin. Tilan-ne tuskin muuttuu seuraavan kymme-nen vuoden aikana. Myös pelko kiih-tyvästä aivovuodosta lienee ainakinosittain liioiteltu. Usein se ei ole pysy-vää, vaan ulkomailta haetaan vauhtiauusiin kotimaisiin tehtäviin. Tuoreidenpaluumuuttajien joukosta löytyvät esi-merkiksi nimet Liikanen, Åkerholm jaKorkman.

Lopuksi

Suomalaisia kehutaan (tai tilanteestariippuen, moititaan) suoraviivaisiksi janopeiksi toimijoiksi. Kun keskustelu onkäyty, on päätösten ja toimeenpanonvuoro. Tällaista toimintaa voisi kutsuavaikkapa osaamiseksi, jolla pärjätäänglobaalissa maailmassa.

Valitettavasti tämä toimintatapa ei olejuurtunut poliittiseen päätöksente-koon. Usein hyväkään valmistelu,asiantuntijatyö ja keskustelu eivät vieasioita eteenpäin. Sanat eivät muututeoiksi. Toivottavasti tämän raportinkohdalla käy toisin, sillä se sisältää pal-jon perusteltuja ja kannatettavia toi-menpide-ehdotuksia. Ne ovat toteut-tamisen arvoisia.�

8

Laimeasta investointitoiminnasta eikannattaisi kantaa suurta huolta, elleise vaikuttaisi oleellisesti keskeisimmäntalouspoliittisen huolenaiheen, joukko-työttömyyden, kehitykseen. Työttö-myys ei voi Suomessa alentua oleelli-sesti, elleivät yritykset investoi konei-siin, laitteisiin ja rakennuksiin nykyistäselvästi enemmän.

Historiaan verrattuna investointitoi-minta on Suomessa ollut viimeisen run-

saan kymmenen vuoden aikana todel-la laimeaa (kuvio 1). On ymmärrettä-vää, että investoinnit romahtivat lama-vuosina. Sen sijaan on hämmentävää,että ne ovat pysyneet alhaisina myöstalouden käännyttyä nousuun. Ei edes1990-luvun lopun nousukausi muut-tanut tilannetta. Teollisuudessa saavu-tettiin vuonna 2003 investointien lai-meudessa pohjanoteeraus. Palvelualoillainvestoinnit elpyivät lama-ajan pahim-

Ritva Pitkä[email protected]

Pekka SauramoErikoistutkijaPalkansaajien [email protected]

Jatkuukolaimeainvestointi-toiminta?Syksyn 2004 palkkaratkaisun ansiostayritysten keskimääräinen kannattavuus pysyylähitulevaisuudessa hyvänä, ellei kansainvälinentalous ajaudu uudestaan taantumaan. Muttajatkuuko laimea investointitoiminta?

Ennen eläkkeelle siirtymistään Ritva Pitkänen toimi 12 vuottaauktorisoituna KHT-tilintarkastajana PricewaterhouseCooper-silla tarkastaen eri toimialojen yrityksiä. Pekka Sauramo onviimeaikaisissa tutkimuksissaan keskittynyt funktionaaliseentulonjakoon ja investointeihin.

9

teollisuuden kannattavuuden huippusaavutettiin vuonna 2000, jolloin heik-ko euro paransi jo ennestään hyväävientiteollisuuden kannattavuutta. Sii-henastinen huippu ajoittui vuoteen1951. 1950-luvun alku olikin teollisuu-den kannalta poikkeuksellisen hyvääaikaa. Se johtui devalvaatioiden paran-taman kilpailukyvyn yhdistymisestäKorean sodan aiheuttamaan kansain-välisen talouden korkeasuhdanteeseen,joka nosti päävientituotteiden hintojavoimakkaasti.

Vaikka teollisuuden kannattavuuslu-kuja nostaakin selvästi yksi merkittävätoimiala, sähkötekninen teollisuus, yri-tysten keskimääräinen kannattavuus onollut erittäin hyvä myös palvelualoilla.Siksi on väärin tulkita hyvien lukujenkuvastavan ainoastaan Nokia-ilmiötä.

Yritysten hyvä keskimääräinen kan-nattavuus ei kuitenkaan ole näkynytvilkkaana investointitoimintana, vaik-ka onkin luontevaa ajatella hyvin me-nestyvien yritysten myös investoivankeskimääräistä enemmän. Tätä näke-mystä ei unohdettu korostaa esimer-kiksi viimesyksyisen neuvottelukier-roksen aikana. Viime vuosien koke-musten perusteella ei kuitenkaan olesyytä odottaa, että hyvä kannattavuusjohtaa jatkossa automaattisesti työlli-syyttä parantavaan investointivetoiseenkasvuun. Yritykset toimivat 2000-lu-vun alun Suomessa toisin kuin esimer-kiksi 1970- tai 1980-luvulla.

Yritykset sijoittavat muttaeivät Suomeen

Jos yritykset eivät ole sijoittaneet voit-tojaan investointeihin Suomessa, neovat käyttäneet hyviä tuloksiaan muil-la tavoin. Suomalaisten yritysten suo-rat sijoitukset ulkomaille kasvoivat1990-luvulla rajusti (kuvio 3). Sitentärkeä selitys investointien vähäisyydelleon se, että aiempaa suurempi osuussuomalaisten yritysten sijoituksista onsuuntautunut Suomen rajojen ulko-puolelle. Yritykset ovat laajentaneet lii-ketoimintaansa ja vallanneet uusiamarkkinoita ulkomailla.

Lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito.Huomautus: Palvelusektori sisältää yksityisten palvelujen lisäksi rakentamisen. Se ei sisäl-lä asuntojen omistusta. Investointiasteet on määritelty käypähintaisen kiinteän pääomanbruttomuodostuksen ja arvonlisäyksen suhteena.

Kuvio 1.Investointiaste teollisuudessa ja palvelusektorilla 1948–2003.

man vaiheen jälkeen, mutta niilläkin in-vestointitoiminta on ollut historiaanverrattuna vaisua. Vuosituhannen vaih-teessa investointiaste oli palvelualoillasuunnilleen samalla tasolla kuin 1970-luvun puolivälin taantumassa.

Investointipula korostuu, jos sen suh-teuttaa yritysten keskimääräiseen kan-nattavuuteen (kuvio 2). Suomalaistenyritysten keskimääräinen kannattavuuson ollut 1990-luvun puolivälin jälkeenerittäin hyvä. Ajanjaksolla 1948–2003

Kuvio 2.Pääoman tuottoaste teollisuudessa ja palvelusektorilla 1948–2003.

Lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito.Huomautus: Tuottoaste on saatu jakamalla toimintaylijäämä käypähintaisella nettopääoma-kannalla. Toimintaylijäämä on yksi kansantalouden tilinpitoon perustuva tapa kuvata yri-tysten voittoja.

10

Vaikka yritykset ovat luonnollisestitoimineet maamme rajojen ulkopuo-lella aiemminkin, 1990-luku merkitsikansainvälistymisessä uutta vaihetta.Puhuminen globalisaation aikakaudes-ta saattaa olla erittäin epämääräistä,mutta kansainvälistymisen uutta vai-hetta kuvattaessa globalisaatiota seli-tystekijänä on mahdotonta välttää. Sitäon mahdotonta unohtaa myöskäänselitettäessä Suomen työllisyyskehityk-sen tiettyjä piirteitä.

Suomalaiset yritykset ovat työllistä-neet enemmän kuin kotimaisten työl-lisyyslukujen perusteella voisi päätellä,koska huomattava osa työpaikoista onSuomen rajojen ulkopuolella. Runsaas-sa kymmenessä vuodessa suomalais-ten yritysten ulkomailla sijaitsevien ty-täryhtiöiden henkilökunta on lisäänty-nyt noin 200 000 henkilöllä.

Yritysten voitonjako on muut-tunut

Vielä 1970- ja 1980-luvuilla yrityksetmaksoivat voitoistaan suhteellisen vä-

mastaan eurosta osinkona noin 10senttiä, mutta esimerkiksi ajanjaksol-la 1994–2003 ne maksoivat noin 30senttiä.

Muutos on ollut niin raju, että se onosaltaan vauhdittanut kotitalouksienvälisten tuloerojen kasvua (ks. Riihe-län, Sullströmin ja Tuomalan artikkelitässä lehdessä). On ilmeistä, että muu-tos on vaikuttanut myös investointei-hin. Tuotannollisen pääoman kasvat-tamisen asemasta yritysten voittoja onjaettu aiempaa selvästi avokätisemminyritysten omistajille osinkoina.

Vaikka voitonjaon muutos on ollutvoimakas, ei ole itsestään selvää, mis-tä se on johtunut. Yksi selitystekijä onkuitenkin helppo löytää: vuonna 1993muutettiin pääomatulojen verotusta.Uudistuksen jälkeen kotimaiset osin-kotulot ovat olleet saajalleen pääosinverovapaata tuloa Suomessa. Olisi yl-lättävää, jollei näin isolla muutoksellaolisi ollut mitään vaikutusta käyttäyty-miseen.

Rahan käytön tärkeysjärjestys

Vaikka yritysten kansainvälistymistä jalisääntynyttä osingonjakoa voidaan pi-tää tekijöinä, jotka ovat laimentaneet

Kuvio 3.Suorat sijoitukset 1990–2003.

Lähde: Suomen Pankki, Maksutasetilasto.Huomautus: Suora sijoitus on pääomasijoitus, jonka yritys tekee toisessa maassa sijaitse-vaan yritykseen pysyvän taloudellisen suhteen luomiseksi ja määräysvallan saamiseksi.Sijoitus tilastoidaan suoraksi sijoitukseksi, jos yrityksen omistusosuus ulkomaisessa yri-tyksessä on vähintään 10 prosenttia.

Kuvio 4.Yritysten maksamien osinkojen suhde toimintaylijäämään (%) 1975–2003.

Lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito.

hän osinkoja. Voitot käytettiin pikem-minkin tuotantokapasiteetin laajenta-miseen. Viime vuosikymmenellä voi-tonjako kuitenkin muuttui oleellisesti(kuvio 4). Vielä 1980-luvulla yrityk-set maksoivat jokaisesta voittona saa-

11

nuksiin Suomessa olivat todella vähäi-siä. Vain 10 prosenttia varoista käy-tettiin tuotannollisen pääoman kasvat-tamiseen Suomessa. Lähes kolminker-tainen rahamäärä käytettiin osinkojenmaksuun. Kaikkein eniten varoja käy-tettiin konserniyrityksiin tehtyihin si-joituksiin, noin 52 prosenttia. Ajanjak-solla 1994–2001 huomattava osa näis-tä rahoista siirrettiin ulkomaille suori-na sijoituksina.

Verrattuna konserniyrityksiin tehtyi-hin sijoituksiin ja osinkojen maksuunnettovelkojen pienentämiseen käytet-ty rahamäärä oli varsin pieni. Siksi onharhaanjohtavaa väittää, että oleellinensyy investointien laimeuteen olisi ollutvelkojen takaisinmaksu. (Itse asiassayritysten pitkäaikaiset velat kasvoivatajanjaksolla 1990–2002 lähes 7 mil-jardia euroa.) Yritysten omavaraisuu-den kasvu kuvasti ennen kaikkea voit-tojen kasvua, ei velkojen takaisinmak-sua. Tärkeä uusi erityispiirre olikin se,että teollisuusyritykset kykenivät ra-hoittamaan investointejaan voittojenavulla.

Kuviosta 5 ei näy, kuinka paljon tär-keysjärjestys muuttui esimerkiksi 1980-lukuun verrattuna. Edellä esitettyjenkuvioiden 1, 3 ja 4 perusteella muutosoli raju. Niiden antamaa kuvaa täyden-tävät seuraavat luvut. Ajanjaksolla1994–2003 suomalaiset teollisuus- japalveluyritykset maksoivat osinkoja yh-

teensä noin 61 miljar-dia euroa. Samanaajanjaksona Suomessainvestointiin koneisiin,laitteisiin ja rakennuk-siin noin 21 miljardiaeuroa. Muutoksen voi-makkuutta kuvaa se,että ajanjaksolla 1980–1989 osinkoja makset-tiin noin 7 miljardia eu-roa, kun koneisiin, lait-teisiin ja rakennuksiininvestoitiin yli 50 mil-jardia euroa. Siten

1990-luvulla investointien ja osinkojentärkeysjärjestys muuttui.

Tärkeysjärjestykseen on vaikuttanutverotuksen muuttuminen. Vuonna

investointeja tuotannolliseen pääomanSuomessa, pelkästään edellä esitetty-jen kuvioiden ja lukujen perusteella eivoida päätellä, kuinka laajaa yritystenliiketoiminnan laajentaminen ulkomail-le ja osingonmaksu on ollut verrattu-na investointien kasvuun kotimaassa.Laajuutta voidaan kuitenkin arvioidayksityiskohtaisemmin.

Koska yritysten kansainvälistyminenon koskettanut erityisesti teollisuuttaja investointien laimeuskin on koros-tunut teollisuusyrityksissä, niiden käyt-täytyminen ansaitsee erityishuomion.Yksi tapa tarkastella investointien,kansainvälistymisen ja osinkojen mak-sun keskinäistä merkitystä teollisuus-yritysten toiminnassa on arvioida yri-tysten tilinpäätöstietojen avulla, kuin-ka yritykset ovat käyttäneet varojaannäihin ja mahdollisesti muihin tarkoi-tuksiin.

Voittojen lisäksi yritykset rahoittavatinvestointejaan ja muuta toimintaansavelkarahalla ja osakeanneilla. Vuosina1991– 2002 teollisuus-yritykset saivat voittoi-na (verojen ja rahoitus-kulujen jälkeen) yh-teensä noin 68 miljar-dia euroa. Kun lisäksiotetaan huomioon osa-keannit, yrityksillä olikäytettävissään varojakaiken kaikkiaan noin90 miljardia euroa. Ku-viosta 5 nähdään, mi-ten yritykset käyttivätnämä varat.

Varojen käytössä erot-tuu kolme pääryhmää: nettoinvestoin-nit, osingot ja sijoitukset konserniyri-tyksiin. Teollisuusyritysten investoinnitkoneisiin, laitteisiin ja tuotantoraken-

Liiketoiminnanlaajentaminenulkomaille, osinko-jen maksu ja inves-toinnit tuotannolli-seen pääomaankotimaassa on ollutrahojen käytöntärkeysjärjestys.

Kuvio 5.Rahan käyttö teollisuusyrityksissä vuosina 1991–2002.

Lähde: Tilastokeskus, Tilinpäätöstilasto; Ritva Pitkäsen laskelmat.Huomautus: Kuvion erät on laskettu tasearvojen muutoksina. Kirjanpitolain uudistusten aihe-uttamat muutokset tase-eriin on pyritty eliminoimaan. Yritysjärjestelyt vaikuttavat sekä konserni-sijoituksiin että muihin oman pääoman lisäyksiin. Konserni on ryhmä yrityksiä, joissa kai-kissa määräysvalta on samalla yrityksellä. Yrityksen osto tai pitkäaikainen lainoitus ontyypillinen sijoitus konserniyritykseen. Muut sijoitukset ovat sijoituksia muihin kuin konserni-yrityksiin. Ne ovat tyypillisesti osakesijoituksia tai lainoja. Nettoinvestoinnit kiinteään pää-omaan saadaan, kun bruttoinvestoinneista vähennetään pääoman kuluminen ja vanhentumi-nen eli korvausinvestoinnit. Nettovelat saadaan, kun pitkäaikaisista ja lyhytaikaisista veloistaon vähennetty yrityksen saatavat ja rahavarat. Nettovelat kuvaavat velkaantumista paremminkuin pelkät velat, koska saatavat ja rahavarat ovat käytettävissä velkojen maksuun. Jäännöserä“Muu” sisältää mm. vaihto-omaisuuden muutoksen.

12

1993 käyttöön otettu verojärjestelmäalkoi kannustaa osingon maksuun.Vanha järjestelmä suosi puolestaan in-vestoimista, koska näin yritykset sai-vat verotusta keventäviä poistoja.

Mikä on tutkimus- ja kehit-tämismenojen rooli?

Suomalaisessa keskustelussa on väitet-ty, että rajoittuminen kiinteän pääomantarkasteluun antaa harhaanjohtavankuvan yritysten investointitoiminnanvilkkaudesta. Jos investointeihin lue-taan mukaan myös tutkimus- ja ke-hittämismenot, investointitoiminta onollut vilkkaampaa.

Tutkimus- ja kehittämismenojen si-sällyttäminen investointeihin merkitsi-si sekä kansantalouden tilinpidon ettäyritysten kirjanpidon käsitteiden uudel-leenmäärittelyä. Oleellisinta kuitenkinon, että myös uudelleenmäärittelynjälkeen kuvion 5 piirakka pysyisi sa-mankaltaisena. Investointeihin sijoitet-tu rahamäärä kasvaisi, mutta myöskäytettävissä olevia varoja tulisi kasvat-taa samalla määrällä. Perustuvathanedellä esitetyt luvut voittojen osaltatilinpäätöstietoihin, joissa yritysten lii-kevaihdosta on vähennetty muun mu-assa tutkimus- ja kehittämismenot.Johdonmukaisuuden säilyttämiseksinämä menot olisi lisättävä voittojenkokonaismäärään.

Pohjimmiltaan investointien määritte-leminen ei ole yksinkertaista. Parhail-laan tilastoviranomaiset pohtivat kan-sainvälisessä yhteistyössä, pitäisikö esi-merkiksi kansantalouden tilinpidon mu-kaista investointien määritelmää muut-taa (ks. Aulin-Ahmavaara 2004). Josmääritelmää muutetaan siten, että tut-kimus- ja kehittämismenoja pidetään in-vestointeina, investointeihin luetaanmyös tutkimus- ja kehittämistyössätyöskentelevien henkilöiden palkat. Esi-merkiksi Suomessa tutkimus- ja kehi-tysmenoista noin puolet on palkkoja.

On kuitenkin hyvin hankalaa päät-tää, keiden työntekijöiden palkat voi-daan lukea investoinneiksi ja keiden ei(ks. Nickell 1995, 10–13). Voidaan

väittää, että markkinointihenkilökun-nan palkat pitäisi lukea investoinneik-si. Esimerkiksi Coca-Cola ja Nike ovatbrändejä – pääomaa, jonka luomises-sa markkinoinnin huippuosaajat ovatolleet avainasemassa.

Nokia saattaa irtisanoa tänä vuonnajopa 250 tutkimus- ja kehitystyössäolevaa henkilöä. Toisaalta on mahdol-lista, että markkinointiin panostetaanaiempaa enemmän (Helsingin Sano-mat 12.1.2005). Olisi iso haaste yrit-tää kuvata muutosta ”investointien” ja”pääomakannan” muutoksina.

Kvartaalitaloutta?

On ymmärrettävää, että suomalaisetyritykset ovat käyttäneet varojaan en-tistä selvästi enemmän liiketoiminnanlaajentamiseen ulkomaille. Sen sijaantoista oleellista muutosta – osinkojenmaksamisen voimakasta yleistymistä –ei ole yhtä helppoa selittää. Edellä esilleottamamme verotuksen muutos eiehkä ole ainoa syy, koska osinkojenmaksamisen yleistyminen ei ole suo-malainen erityispiirre. On mahdollis-

ta, että yritysten ja niiden omistajienkäyttäytyminen on muutenkin muut-tunut.

Muutos näkyy siten, että investointi-päätöksiä harkitaan aiempaa huolelli-semmin. Voidaan myös sanoa, ettähalu tehdä investointeja, joiden tuot-to tulee vasta pitkän aikavälin kulues-sa, on vähentynyt. Siten lyhytnäköi-syys olisi kasvanut. Tämä voi johtaasiihen, että tuotantopääoman kasvat-tamisen sijasta voitot jaetaan aiempaaherkemmin osinkoina. Tällaista käyt-täytymistä rohkaisee verojärjestelmä,joka kohtelee osinkotuloja helläkätises-ti.

Eri maissa – myös Suomessa – onalettu puhua kvartaalitaloudesta, jon-ka yksi piirre on juuri lyhytnäköisyy-den kasvaminen. Pyrkimys nostaa yri-tyksen osakekurssi mahdollisimmanhyväksi voi johtaa haluun näyttäämahdollisimman hyviä kannattavuus-lukuja. Tuotantokapasiteetin kasvatta-minen saattaa olla ainakin lyhyellä ai-kavälillä ristiriidassa kannattavuudenkasvattamisen kanssa, koska monetkannattavuutta kuvaavat tunnusluvuton määritelty siten, että niitä käytettä-

Ritva Pitkänen ja Pekka Sauramo korostavat, ettei yritysten huono kannattavuus ole työlli-syyden paranemisen este eikä palkkamaltti välttämättä synnytä uusia työpaikkoja Suomes-sa.

13

essä kannattavuus voi tuotantokapasi-teetin kasvaessa vähentyä. Sijoitetunpääoman tuottoaste on tyypillinen täl-lainen tunnusluku. Esimerkiksi kuvio2 kuvaa yhdellä tavalla määritellyntuottoasteen kehitystä.

”Investointien jäädytys paransi osa-vuosikatsauksia” oli Taloussanomien(12.11.2004) otsikko jutulle, jossa tar-kasteltiin viime vuonnakin jatkuneenvaisun investointitoiminnan ja kannat-tavuuslukujen välistä suhdetta. Alhais-ten investointien lisäksi kannattavuus-lukuja nostavat luonnollisesti myös työ-voiman irtisanomiset. Uusi piirre irti-sanomisessa on ollut se, että niitä ovatkäyttäneet aiempaa enemmän yrityk-set, jotka eivät ole olleet pahoissa kan-nattavuusvaikeuksissa.

Pääoman tuottovaatimus jainvestoinnit

Kvartaalitalouden yhtenä piirteenä voi-daan pitää pääoman tuottovaatimuk-sen nousua. Nousun syitä ei kuiten-kaan tarvitse perustaa näkemykseenkvartaalitalouden yleistymisestä. Voi-daan ajatella – ainakin suomalaisessatalouspoliittisessa keskustelussa käytet-tyjen puheenvuorojen perusteella –että globalisaatiokehitys on lisännyt yri-tystoimintaan liittyviä riskejä tavalla,joka näkyy pääoman tuottovaatimuk-sen nousuna.

Tavallisesti lähdetään siitä, että pää-oman tuottovaatimus nousee, jos kor-kotaso nousee: yrityksillä ei ole haluainvestoida tuotannolliseen pääomaan,jos riittävän hyvä tuotto saadaan sijoit-tamalla varat rahoitusmarkkinoille.Viimeisen kymmenen vuoden aikanaollaan kuitenkin eletty halvan rahanaikaa, jolloin reaalikorotkin ovat olleetalhaiset. Siksi mahdollista tuottovaati-muksen nousua ei voida selittää kor-kojen nousulla. Riskien (ts. riskipree-mioiden) nousu voidaan yritysten in-vestointitoimintaan vaikuttamisen osal-ta kuitenkin rinnastaa korkotason nou-suun.

Pääoman tuottovaatimuksen nousuapainottavissa puheenvuorossa ollaan

ensisijaisesti haettu perusteluja sille,miksi historiaan verrattuna korkeatavoittojen kansantulo-osuutta voidaanpitää enemmän tai vähemmän nor-maalina asiaintilana 2000-luvun alunSuomessa. Puheenvuorojen esittäjäteivät ole ainakaan ääneen pohtineetsitä, mikä merkitys mahdollisesti ko-honneella pääoman tuottovaatimuksel-la on investointeihin ja työllisyyteen.

Jos pääoman tuottovaatimus yrityk-sissä nousee, se vaikuttaa paitsi inves-tointitoiminnan vilkkauteen myös työl-lisyyteen: nousu laimentaa investointi-toimintaa sekä hidastaa työllisyydenkasvua ja työttömyyden alentumista.Sen tähden arvion pääoman tuottovaa-timuksen noususta tulisi kuvastua myösarviossa työttömyyden sitkeyden syis-tä.

Uutisvirrasta on helppo löytää esi-merkkejä, jotka tukevat näkemystäkohonneesta pääoman tuottovaati-muksesta. ”YIT:n hallitus korotti yh-tiön tuottotavoitetta” otsikoi Talous-sanomat (24.9.2004) uutisen, jossakerrottiin YIT:n hallituksen päätöksestänostaa sijoitetun pääoman tuoton ta-voitetasoa 20 prosenttiin aiemmasta 18prosentista. Mitä laajempaa tällainentavoitteiden muuttaminen on ollut, sitäsuuremmat kansantaloudelliset vaiku-tukset sillä on ollut.

Entä lähitulevaisuus?

Vaikka yritysten keskimääräinen kan-nattavuus olisi muun muassa tulopo-liittisen kokonaisratkaisun seuraukse-na myös lähitulevaisuudessa hyvä, eitästä viimeisen kymmenen vuoden ai-kana kertyneiden kokemusten perus-teella seuraa, että Suomessa ollaan in-vestointivetoisen nousukauden kyn-nyksellä. Yritykset voivat käyttää hy-vää kannattavuuttaan muillakin tavoillakuin tuotannollisen pääoman kasvat-tamiseen ja työpaikkojen luomiseenSuomessa.

Yhden lisäpiirteen lähitulevaisuudenseuraamisen tuo kuluvan vuoden alussavoimaan astunut yritys- ja pääomave-rotuksen muutos. Uudistus saattaa

tukea investointien kasvua muun mu-assa siksi, että se alentaa pääomantuottovaatimusta esimerkiksi pk-yri-tyksissä (Kari 2004). Toisaalta sillä tus-kin on vaikutusta suomalaisten yritys-ten liiketoiminnan laajentamiseen ul-komailla.

Investoimisen laimeutta ja voitonja-on muuttumista kuvatessamme verta-simme 1990-luvun kehitystä 1980-lu-vun kehitykseen. Tällaista vertailua eitule tulkita kirjoittajien kaipuuksi 1980-luvulle vaan todisteeksi siitä, että Suo-men talouden rakenne ja erityisesti suo-malaisten yritysten sekä niiden omis-tajien käyttäytyminen on muuttunutrunsaan kymmenen vuoden kuluessadramaattisesti.

Korostamme tätä seikkaa, koskamuutoksen olisi pitänyt näkyä selvem-min esimerkiksi viimesyksyisen neuvot-telukierroksen aikana käydyssä kes-kustelussa. Sitä hallinneen näkemyk-sen mukaan palkkamaltti johtaa inves-tointien, tuotannon ja työllisyydenkasvuun.

Palkkamaltti voi toki johtaa tähän –mutta ei välttämättä Suomessa.�

KIRJALLISUUS

Aulin-Ahmavaara, P. (2004), Pääoma-panoksen mittaamisen ongelma, teokses-sa Jalava, J. (toim.), Tuottavuuskatsaus2003, Tilastokeskus, Katsauksia 2004/3.

Kari, S. (2004), Yritys- ja pääomave-rouudistusten vaikutus pk-yritysten in-vestointeihin ja tuotekehittelyyn, PTT-katsaus, 4/2004, 25–30.

Nickell, S. (1995), The Performanceof Companies, Oxford: Blackwell.

14

Paikallaan pysyneiden tuloerojen tut-kimusta kuvattiin 1980-luvulla yhtäkiehtovaksi kuin hyvin hoidetun piha-nurmikon kasvun seuraaminen. Mie-lenkiinto aihepiiriin heräsi 1990-luvunpuolivälin jälkeen, kun tuloerot kään-tyivät reippaaseen kasvuun. Pihanur-mikko lakastui toisesta laidasta ja ryöp-sähti kasvuun toisella laidalla.

Tavallisesti tuloerojen kasvu rapor-toidaan ns. Gini-kertoimen kasvuna.Asiaan vihkiytymättömille moinen ker-roin ei paljoakaan sano. Se ei myös-kään paljasta, missä osassa tulonjakau-

maa muutokset ovat tapahtuneet. Ontärkeää ja paljastavampaa tutkia tulon-jakauman yläpäässä tapahtuneita muu-toksia Tilastokeskuksen tulonjakoai-neiston avulla.

Mitä tulonjakoaineistokertoo?

Kuviosta 1 nähdään, miten reaalisetkäytettävissä olevat tulot ovat kehitty-neet keskimäärin eri tulokymmenyk-sissä (desiileissä) ja suurituloisimmas-

Marja Riihelä[email protected]

Risto Sullströ[email protected]

Matti TuomalaProfessoriTampereen [email protected]

Kuponginleikkaajienpaluu: ylimmät tulotja niiden verotusVuonna 1993 tehty verouudistus on vauhdit-

tanut pääomatulojen kasvua ja sitä kautta

kaikkein suurituloisimpien irtiottoa.

Marja Riihelä, Risto Sullström ja Matti Tuomala ovat tutkineet tuloerojen muutoksia Suo-men Akatemian SYREENI -projektissa, jonka päätösseminaari oli lokakuussa 2004.

15

122 prosenttia (noin 7 prosenttia vuo-dessa) ylimmässä 1 prosentissa tulon-saajia. Muilla tulotasoilla kasvu oli var-sin maltillista.

Taulukko 1 ja kuvio 3 kertovat tulo-osuuksien kehityksestä. Suurituloisin 10prosenttia tulonsaajista, noin 500 000henkilöä, kasvatti tulo-osuuttaan koko

1990-luvun jälkimmäisellä puoliskollairtioton muista. Ylin 1 prosentti kak-sinkertaisti keskimääräiset reaalisetkäytettävissä olevat tulonsa viime vuo-sikymmenen jälkimmäisellä puoliskol-la.

Kuvio 2 osoittaa, että reaalitulojenkasvu välillä 1990 ja 2002 oli huikeaa,

Laskelmien aineistoina on käytetty Ti-lastokeskuksen Tulojakotilastoja vuo-silta 1990–2002 ja Kulutustutkimuk-sia vuosilta 1966, 1971, 1976, 1981ja 1985. Aineistot ovat otoksia. Tu-lonsaajayksikkö on henkilö. Tuloille ontehty kulutusyksikkömuunnos perin-teisen OECD-kulutusyksikkömuun-noksen avulla. Siinä kotitalouden en-simmäinen jäsen saa painon yksi,muiden aikuisten paino on 0,7 ja las-ten paino 0,5. Tunnuslukujen mää-räämisessä on käytetty otanta- ja hen-kilöpainoja. Eri vuosien tulot ovat eu-romääräisiä, ja ne on saatu reaalisiksielinkustannusindeksin avulla.

Tulokymmenykset (desiilit) ja niihinliittyvät prosenttipisteet on muodos-tettu kotitalouksien kulutusyksikköä(perinteistä OECD-kulutusyksikköä)kohti lasketun tulon perusteella. Tuloon joko bruttotulo (joka sisältää saa-dut tulonsiirrot) tai käytettävissä ole-va tulo. Edellinen on välittömiä verojaedeltävä tulo, ja jälkimmäisessä brut-totulosta on vähennetty maksetut ve-rot. Hyvinvointilaskelmissa vertailutperustuvat usein käytettävissä oleviintuloihin ja verolaskelmissa bruttotu-loon. Laskelmissa on erityistä huomio-ta kiinnitetty ylimpiin tuloihin, so.ylimpään 10. desiiliin (10. prosentti-piste) ja desiilin sisällä vielä suuritu-loisimpiin 5 prosenttiin, 1 prosenttiinja 0,1 prosenttiin (promilleen). Kuntulonsaajat laitetaan heidän tulojen-sa mukaiseen järjestykseen, niin heis-tä suurituloisimmat 10 prosenttiakuuluvat ylimpään tulokymmenyk-seen eli 10. desiiliin. Keskimääräisetveroasteet on laskettu verojen prosent-tiosuutena bruttotuloista. Verot koos-tuvat kaikista välittömistä veroista (tu-lovero valtiolle, varallisuusvero, tulo-vero kunnalle, kotitalouden korkotu-losta maksamat lähdeverot, kuolinpe-sän tuloja kunnallisvero ja katumak-su) ja veronluonteisista maksuista(sosiaaliturvamaksut, työ- ja yrittäjä-eläkemaksut, elatusapu ja maksettu-jen tulonsiirtojen oikaisuerät). Koti-talouksien kulutuksen kautta maksa-mat välilliset verot eivät ole mukana.

sa 1 prosentissa tulonsaajista. Tulok-set ovat hämmentäviä. Tulot eivät olejuurikaan kasvaneet alimmissa desiileis-sä. Ylimmässä tulonsaajakymmenyk-sessä kasvu käynnistyi laman taituttua1990-luvun puolivälin jälkeen. Keski-määräinen kasvu ylimmässä desiilissäoli kuitenkin vaatimatonta verrattunaylimpää yhteen prosenttiin, joka teki

Kuvio 2.Käytettävissä olevien reaalitulojen kasvu eri tulokymmenyksissä ja ylimmässäprosentissa vuodesta 1990 vuoteen 2002.

Lähde: Tulonjakotilasto, Tilastokeskus.

Kuvio 1.Reaaliset keskimääräiset käytettävissä olevat tulot desiilittäin ja ylimmässäprosentissa vuosina 1990–2002.


16

ta 1990-luvun Suomessa. Köyhät ovatköyhtyneet ja rikkaat rikastuneet.

Tulojen koostumus ja ylim-mät tulot

Tulojen koostumuksessa tapahtui mer-kittävä muutos 1990-luvun puolivälinjälkeen. Pääomatulojen osuus kaikistatuloista kasvoi voimakkaasti. Tulojenkoostumus muuttui sitä enemmänmitä korkeampiin tuloihin mennään.Erityisesti pääomatulojen osuus kasvoiylimmissä tuloissa. Vuonna 1990 suu-rituloisimmassa prosentissa tulonsaa-jista pääomatulojen osuus tämän ryh-män kaikista tuloista oli 14 prosenttia,ja vuonna 2002 se oli noussut 52 pro-senttiin. Samanaikaisesti yrittäjätulojenosuus ylimmässä prosentissa putosi 17prosentista 6 prosenttiin. Palkkatulo-jen osuus tässä ryhmässä putosi vas-taavana ajanjaksona 60 prosentista 40prosenttiin. Huomionarvoista on, ettävuonna 1966 palkkatulojen osuusylimmässä prosentissa oli myös verrat-tain pieni, 54 prosenttia. Vastaavastiyrittäjätulojen ja pääomatulojen yh-teenlaskettu osuus oli 44 prosenttia.Vuoden 1966 yrittäjätulojen varsin suu-ret osuudet alemmissa desiileissä oli-vat lähinnä maan- ja pienviljelijöidentuloja. Kuvio 4d kumoaa myös varsinyleisen harhakäsityksen, että ylimpientulojen huikea kasvu olisi johtunut op-tiotuloista. Nuo tulothan lasketaanansiotuloiksi.

Miksi näin on käynyt?

Historiassa ylimpien tulonsaajaryhmientulo-osuuksia ovat yleensä muuttaneeterilaiset shokit kuten lamat ja sodat.Teknologiset murrokset ovat myös vai-kuttaneet kehitykseen. Paljon huomio-ta saanut Kuznets-käyrä perustuu juuriteknologiseen muutokseen. Sen mu-kaan teollisen murroksen alkuvaihees-sa tuloerot kasvavat ja myöhemminyhteiskunnan sopeutuessa tuloerot al-kavat tasoittua. Viime vuosikymmeneteivät ole kehittyneissä maissa olleet so-

kakusta. Tämä ei vielä ole uutinen. Kunvuonna 1990 alin 40 prosenttia tulon-saajista sai noin 27 prosenttia ja vuon-na 2002 reilut 24 prosenttia tuloista,niin ylin desiili sai noin 18 ja 22 pro-senttia. Mielenkiintoista on se, että siir-ryttäessä vuodesta 1990 vuoteen 2000ylimmän 10 prosentin alempi puolis-ko, 5 prosenttia, ei juurikaan lisännytoman tulosiivunsa kokoa. Sen sijaanylempi puolisko lisäsi osuuttaan, ja siel-läkin ylin prosentti (noin 50 000 hen-kilöä) kahmi leijonanosan. Kuviossa 3vuoden 1966 promillearvoa ei voituottaa mukaan aineiston havaintomää-rän pienuuden vuoksi.

Suurituloisin prosentti kasvatti vuo-desta 1990 vuoteen 2002 tulo-osuu-tensa yli kaksinkertaiseksi. Sen osuus

kasvoi melkein saman verran kuinalimman 70 prosentin laski. Jälleenylimmässäkin prosentissa ylin kymme-nes, promille koko väestöstä, monin-kertaisti osuutensa. Samanaikaisestialimmat tuloryhmät (alin 20 prosent-tia tulonsaajista) menettivät osuuttaan,ja alimman tulokymmenyksen reaali-tulot jopa laskivat (ks. kuvio 2). Sa-moin kävi pitkäaikaistyöttömien koti-talouksille (ks. Riihelä et al. 2001).

Vaikka köyhien lukumäärä (mitattu-na valitun köyhyysrajan alapuolelle jää-neinä kotitalouksina) ei ole enää aivanviime vuosina kasvanut, köyhyys onkuitenkin edelleen syventynyt. Entistäköyhempien määrä on kasvanut (Rii-helä et al. 2004). Tulonjakotiedotosoittavat siis melkoista polarisoitumis-

Kuvio 3.Ylimmät tulo-osuudet vuosina 1966–2002.

Lähde: Tulonjakotilastot (1990–2002) ja Kulutustutkimukset (1966–1985), Tilastokeskus.

Taulukko 1.Ylimpien tulonsaajaryhmien käytettävissä olevien tulojen osuudet kaikista käy-tettävissä olevista tuloista vuosina 1971–2002, %.

Lähteet: Tulonjakotilasto ja Kulutustutkimus, Tilastokeskus.

1971 1990 1994 2000 2001 2002

0.1 % 0.7 0.5 0.6 2.3 2.0 1.5 1 % 3.6 3.0 3.4 6.5 5.7 5.5 5 % 12.4 10.6 11.4 15.2 14.2 14.110 % 21.2 18.4 19.3 23.4 22.3 22.3

17

pusoinnussa alkuperäisen Kuznets-käy-rän kanssa. Tästä syystä jotkut ovatesittäneet siitä uudelleentulkinnan. Tä-män näkemyksen mukaan 1990-luvul-la olisi alkanut teolliseen vallankumo-ukseen verrattava uusi vaihe.

Suosittu teknologiaselitys on myösollut informaatioteknologian aikaan-saama ja koulutettuja suosiva muutostyöelämässä, joka on aiheuttanut palk-kaerojen kasvua. Palkkatuloerot eivätkuitenkaan ole Suomessa juuri kasva-neet, joten Suomen tuloerojen muu-tosta tuo ilmiö ei selitä.

On myös kiinnitetty huomiota sosi-aalisten normien muuttumiseen. JohnKenneth Galbraith (1967) kuvasi jär-kevää yritysjohtoa rajoittavaa sosiaa-lista normia. Yritysjohdolla olisi halu-tessaan mahdollisuus henkilökohtai-sesti ”tehdä rahaa”. Se ei kuitenkaansorru tähän, koska ahneuskilpailu joh-taisi kaaokseen. Selvästikin Galbrait-hin 1960-luvulla tunnistama normiväistyi USA:ssa 1990-luvun pörssika-pitalismissa. Normit ovat murtuneetmyös Suomessa.1

Julkisen vallan keinoista tärkein ylim-piin tuloihin vaikuttanut keino on ol-lut progressiivinen verotus. Niin meil-lä kuin monissa muissakin maissaprogressiivisen verotuksen roolia on vii-me vuosikymmeninä heikennetty.

Monissa maissa, joissa ylimpiä tulojasaaneiden tulo-osuuksien kehittymis-tä on tutkittu, on havaittu niiden nou-dattavan U:n muotoista käyrää pitkäl-lä aikavälillä. Esimerkiksi USA:ssa jaIsossa-Britanniassa ylimpien tulonsa-ajaryhmien tulo-osuuksien pienentymi-nen pysähtyi 1970-luvulla, minkä jäl-keen 1980-luvulta lähtien ne ovat voi-makkaasti kasvaneet. Alenevaan kehi-tykseen vaikutti progressiivinen vero-tus, joka oli pitkään esteenä ylimpientulonsaajaryhmien pääomatulo-osuuk-sien kasvulle (ks. esim. Piketty ja Saez

1 Ylimpien tulojen huiman kasvun selit-täjinä on myös käytetty ns ”the winner-takes-all-society-ideaa” (voittaja vie kai-ken) ja ”superstar-teorioita”. Näiden seik-kojen empiiristä merkitystä on hankalaarvioida. Ne tuskin ovat kaikkein merkit-tävimpiä tekijöitä.Lähde: Tulonjakotilastot 1990, 1994 ja 2002, Tilastokeskus.

Lähde: Kulutustutkimus 1966, Tilastokeskus.

Kuvio 4.Bruttotulojen koostumus, %, vuosina 1966, 1990, 1994 ja 2002.

18

vä taitekohta Suomessa, kuten tämäkirjoituksen kuviot ja taulukot osoit-tavat. Nykyinen verojärjestelmämmeon mahdollistanut huipputulot, erityi-sesti pääomatulot. Sen sijaan USA:ssaylimpien tulonsaajien tulo-osuuksienviimeaikainen kasvu selittyy ensisijai-sesti ylimpien ansiotulojen kasvuna(yritysjohtajat, urheilijat, viihdetaiteli-jat yms.; ks. Piketty ja Saez 2003).

Kaikissa maissa ylimpiä tuloja saanei-den tulo-osuudet eivät ole kasvaneet.Mielenkiintoinen poikkeus on Hollanti,missä läpi 1990-luvun esimerkiksi tu-lonsaajien ylimmän 1 prosentin tulo-osuus pysyi lähes vakiona, hieman alleneljässä prosentissa (Atkinson ja Sal-verda 2003).

Verojärjestelmämme rooli

Verojärjestelmän uudelleenjakovaiku-tus väheni ennennäkemättömästi vii-me vuosikymmenen loppupuolella.Vuosi 1993 on eräänlainen taitekohta.Silloinhan pääomatuloja alettiin verot-taa suhteellisella veroprosentilla, jokaoli aluksi 25 prosenttia ja nousi myö-hemmin 29 prosenttiin. Tulonjakoti-laston aineiston avulla Ilpo Suoniemi(2002) teki laskelman, jonka mukaanuseimmissa tulonsaajaryhmissä keski-määräinen veroaste (verojen osuusbruttotulosta) aleni. Selvästi voimak-kainta lasku oli suurituloisimmassa 10prosentissa tulonsaajista.

Kuviossa 5a ja 5b jatkamme Suonie-men laskelmia aivan ylimpiin tuloihin.Havaitaan, että verotus keveni ajanjak-solla 1990–2002 eniten suurimpien tu-lojen kohdalla. Kuvio 5b osoittaa, ettävuodesta 1994 lähtien keskimääräinenveroaste oli vakio suurituloisimmalleyhdelle prosentille. Tasavero, suhteelli-sen veron mielessä, on siis jo vuodesta1994 lähtien ollut täyttä totta tälle ryh-mälle. Kuvioiden keskimääräiset verot,etenkin ylimpien tulojen kohdalla, ovatyliarviota. Tulonjakotilasto näet olettaa,että osakkeenomistaja maksaa yhtiöve-ron. Tämä on varsin radikaali oletta-mus ja tuskin uskottava monessakaantapauksessa.

(2003) USA:ssa ja Atkinson (2002)Isossa-Britanniassa). 1970- ja 1980-luvulla verouudistukset näissä maissavähensivät verotuksen uudelleenjako-vaikutuksia. Taitekohdat ovat selvästinähtävissä USA:n ja Ison-Britannianylimpien tulojen aikasarjoista. Isossa-Britanniassa pääministeri Thatcherinvaltaan tullessa tehtiin suuri verorefor-

mi, jossa verotus muuttui vähemmänuudelleenjakavaksi. Tämän jälkeenylempien tuloluokkien osuus on tren-dinomaisesti kasvanut. USA:ssa taite-kohta oli presidentti Reaganin suuriveroreformi 1986.

Suomessa 1990-luvun alussa tehtyverouudistus vähensi verojärjestelmänuudelleenjakovaikutusta. 1993 on sel-

Kuvio 5a.Keskimääräiset veroasteet desiileittäin vuosina 1990, 1994 ja 2002.


Kuvio 5b.Keskimääräiset veroasteet ylimmän tulokymmenyksen prosentti pisteissä vuo-sina 1990, 1994 ja 2002.


19

Tärkein selitys tälle kehitykselle onvuonna 1993 omaksuttu eriytetty tu-loverotus, jossa pääomatuloihin sovel-letaan juuri tasaveroa, selvästi ansio-tuloja matalampaa veroastetta. Nykyi-nen tuloverojärjestelmämme suosiiosakeyhtiöitä (ks. Kukkonen ja Kari2003). Se tarjoaa hyvin voittoa tuot-tavan yrityksen omistajalle ison kan-nustimen muuntaa tulojaan keveäm-min verotettaviksi pääomatuloiksi.Suomessa omaksuttiin esimerkiksiRuotsista poiketen järjestelmä, jokakannustaa erityisesti pienosakeyhtiönnettovarallisuuden (jonka perusteellapääomaksi katsottava osuus lasketaan)kasvattamiseen ja näin ollen vääristääpääoman kohdentumista (ks. Lindheet al. 2002). Samalla se voi olla hyvinankara huonommin tuottavien yritys-ten omistajille. Heidän verotuksensa voiolla jopa ankarampaa kuin vastaavansuuruisten ansiotulojen verottaminen.Kun tähän vielä lisätään regressiivinenhyödykkeiden verotus, nykyinen ko-konaisverotuksemme ei saata olla ko-vin kaukana tasaverosta (ks. Sullströmja Riihelä 1996; Jäntti 2004).

Tulonjakotilaston kanssa yhdenmu-kaisen kuvan 1990-luvun tapahtumis-ta antaa vähälle huomiolle jäänyt Kaup-palehdessä (24.10.2002) ollut kirjoi-tus Balance Consultingin tekemästä sel-vityksestä. Sen mukaan vakiintunuttaliiketoimintaa harjoittavissa yrityksissäoman pääoman tuotto oli keskimää-rin yli 20 prosenttia vuosina 1995–2001. Selvityksen mukaan samanaajanjaksona esimerkiksi asianajotoimis-toissa omistajan pääomat olivat 11-ker-taistuneet, mutta palkkamenot olivatsupistuneet, jopa yli 22 prosenttia.

Verojärjestelmällä ei ole vaikutustapelkästään tulojen uudelleenjakoon. Sevaikuttaa myös investointeihin. Tästävallitsee yksimielisyys. Erimielisyyttä onsiitä, miten tämä vaikutus näkyy. Osin-kotulojen verotuksen vaikutuksesta yri-tyksen investointeihin on kiistelty alantutkimuksessa. Uudemman näkemyk-sen mukaan osinkojen verottaminen eivaikuta yritysten investointipäätöksiin.Jos osinkojen verotusta kevennetään,osingon saajien vero kevenee, eikä

mitään muuta tapahdu. Yritysten in-vestointipäätökseen vaikuttaa jakamat-tomien voittojen verotus.

Berkeleyn yliopiston professori AlanAuerbach on tämän kannan näkyvim-piä edustajia (ks Auerbach ja Hassett,2004). Erityisen voimakkaasti hän onarvostellut juuri tästä näkökulmastaBushin hallinnon osinkoverojen suur-ta leikkausta v. 2003. Leikkauksia pe-rusteltiin investointien elvyttämisellä.Chettyn ja Saezin (2004) tuore tutki-mus USA:n osinkoverojen alentami-sesta v. 2003 tukee tätä näkemystä.Samalla se tuo esille, miten osinkojenverotus voi myös muuttaa hyvin radi-kaalisti osingonjakopolitiikkaa. Tunnet-tu ja paljon käytetty esimerkki onMicrosoft, joka alkoi vasta veromuu-toksen jälkeen jakaa osinkoja.

Chettyn ja Saezin havaitsemat ilmi-öt löytyvät myös Suomen vuoden1993 veroreformin jälkeisestä tilan-teesta. Kuvio 6 tuo varsin dramaatti-sesti esille, miten huikeasti osinkotu-

lot kasvoivat. Siinä on vuosi 1994 ase-tettu sadaksi, ja siitä havaitaan, mitenvoitot, palkat, osinkotulot ja yrittäjä-tulot kehittyivät vuoteen 2002 asti.Kuvio nostaa esille monta verojärjes-telmään liittyvää kysymystä. Miksiosinkotulot kasvoivat ennen näkemät-tömällä tavalla ja vastaavasti yrittäjä-tulot laskivat uuden verojärjestelmänaikana? Miksi osinkotulot kasvoivataivan eri nopeudella kuin voitot?Osinkotulojen lisääntyminen kasvattimyös varallisuuseroja. Muinaisjään-teen – varallisuusveron – poistaminen”täydentää” sopivasti rikkaiden rikas-tumista edelleen. Samalla toteutuuVM:n verojuristityöryhmän (Valtiova-rainministeriön vero-osasto 2002) vii-meisinkin suositus.

Verojärjestelmään liittyy myös se, ettäinvestointien osuus BKT:sta ei ole pa-lannut lähimainkaan sille tasolle mitäse oli ennen 1990-luvun lamaa. Voi ky-syä, mikä on ollut verojärjestelmänrooli.

Kuviossa 6 on käytetty Kansantalouden tilinpidon tietoja yritysten maksamistapalkansaajakorvauksista (palkat), toimintaylijäämästä (voitot), maksetuista osin-goista (osingot) ja yrittäjätulon otoista (yrittäjätulot). Kyseisten tuloerien euro-määräiset (nimelliset) ennakkotiedot vuodelle 2003 olivat palkoille 45 209 milj. ̨ ,voitoille 20 722 milj. ˛, osingoille 8 648 milj. ˛ ja yrittäjätuloille 1 989 milj. ˛.Kuviossa 6 hintaindeksinä on käytetty elinkustannusindeksiä ja sarjat on indek-soitu vuoden 1994 = 100 tasolle.

Kuvio 6.Palkkojen, voittojen, osinkojen ja yrittäjätulojen kasvu, 1994=100.

Lähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus.

20

Lopuksi

Vuonna 1993 tehty verouudistus vauh-ditti pääomatulojen kasvua ja sitä kaut-ta kaikkein rikkaimpien irtiottoa. Ve-rojärjestelmän aikaansaama tuloerojenkasvu ei ole herättänyt juuri minkään-laista yhteiskunnallista keskustelua.Vieläkin vähemmälle huomiolle on jää-nyt se, että verojärjestelmämme onkeskeisesti edistänyt suurituloisimpienryhmien (erityisesti suurituloisimmanprosentin) irtiottoa muista ryhmistä.Lieneekö tämä kehitys ja sen taustallaoleva mekanismi jäänyt vastuussa ol-leilta poliitikoiltamme ja keskeisiltä vir-kamiehiltä huomaamatta? Ainakaanviime vuosien keskustelu pääomatulo-jen verotuksesta ei muuta todista.

Kalevi Sorsa (2000) kantoi huolta tu-loerojen kasvusta kirjassaan ”Ihmisiä,ilmiöitä”. Sorsan jälkeen pääministe-reiksi tulleita ei moinen huoli ole pai-nanut. Nykyisen hallituksen viimeisinanti tuloerokeskusteluun oli varallisuus-verosta luopuminen. Siinä toteutui va-

rakkaiden asiaa pontevasti monet vuo-det ajaneen verojuristi Edward Anders-sonin toive. Varallisuusveron poistoaselitettiin mm. investointien kannusta-misella. Mitään näyttöä tälle ei ole ole-massa. Tulo- ja varallisuuserojen kas-

vu on ainoa varma seikka,mikä tästä seuraa. Liberaa-lin yhteiskunta-ajattelun pe-rushahmosta John StuartMillistä taloustieteen nobelis-tiin James Meadeen varalli-suuden verottamista on pe-rusteltu ennen kaikkea tar-peella pitää varallisuus tuot-tavana ja edistää sukupolvi-en sisäistä ja välistä oikeu-denmukaisuutta.�

KIRJALLISUUS

Atkinson, A.B. (2002), TopIncomes in the UnitedKingdom over the 20th

Century, mimeo, University ofOxford, Nuffield College.

Atkinson, A.B. & Salverda,W. (2003), Top Incomes in theNetherlands and the UnitedKingdom over the 20th

Century, mimeo, University ofOxford, Nuffield College.

Auerbach, A.& Hassett, K.(2003), On the MarginalSource of Investment Funds,

Journal of Public Economics 87(1), 205–232.

Chetty, R. & Saez, E. (2004),Dividend Taxes and CorporateBehaviour: Evidence from the 2003Dividend Tax Cut, NBER Working PaperNo. 10841.

Kirjoittajat korostavat, että osinkotulojen lisääntyminen on kasvattanut myös varallisuuseroja. Muinais-jäänteen – varallisuusveron – poistaminen ”täydentää” sopivasti rikkaiden rikastumista edelleen.

21

Galbraith, J.K. (1967), The NewIndustrial State, Boston, MA: HoughtonMifflin.

Jäntti, M. (2004), The Distribution ofthe Tax Burden in Finland 1985–2002,Palkansaajien tutkimuslaitos, seminaari-esitelmä helmikuussa 2004.

Kukkonen, M. & Kari, S. (2003), Pien-yritysten tuloverotus, teoksessa Hjerp-pe, R. et al. (toim.), Verokilpailu ja Suo-men verojärjestelmä, Helsinki: WSOY.

Kuznets, S. (1955), Economic Growthand Income in Equality, AmericanEconomic Review, 49, 1–28.

Lindhe, T. & Södersten, J. & Öberg, A.(2002), Economic Effects of TaxingClosed Corporations under a Dual IncomeTax, ifo Studien 4/2002.

Piketty, T. (2003), Income Inequalityin France, 1901–1998, Journal ofPolitical Economy, 111, 1004–1042.

Piketty, T. & Saez, E. (2003), IncomeInequality in the United States 1913–1998, Quarterly Journal of Economics,118, 1–39.

Riihelä, M. & Sullström, R. & Suo-niemi, I. & Tuomala, M. (2001), IncomeInequality in Finland During 1990s,teoksessa Kalela, J. & Kiander, J. & Kivi-kuru, M-L. & Loikkanen, H.A. & Sim-pura, J. (eds.), Down from the Heavens,Up from the Ashes, VATT Publications27:6.

Riihelä, M. & Sullström, R. & Tuomala,M. (2004), On Recent Trends inEconomic Poverty in Finland, teoksessaPuuronen, V. et al. (eds.), NewChallenges for the Welfare Society,Joensuu: Joensuu University Press.

Sorsa, K. (2000), Ihmisiä, ilmiöitä,Keuruu: Otava.

Sullström, R. & Riihelä, M. (1996),Välilliset verot osana Suomen verojär-jestelmää: analyysi verojen vaikutukses-ta kotitalouksien tulonjakaumaan 1966–1990, VATT Keskustelunaloitteita 120.

Suoniemi, I. (2002), Verotus, tulonja-ko ja talouden vakauttaminen: eräitähavaintoja Suomen kehityksestä, Talous& Yhteiskunta, 30:3, 26–32.

Valtiovarainministeriön (VM) vero-osasto (2002), Kilpailukykyiseen vero-tukseen. Tuloverotuksen kehittämistyö-ryhmän muistio, Valtiovarainministeriö,Työryhmämuistioita 12/2002.

Työmarkkinoiden joustot ja vaatimuk-set niiden lisäämiseksi ovat olleet vii-me aikoina esillä useissa kansainväli-sissä ja kotimaisissa keskusteluissa.Yleisesti on katsottu, että teknologi-nen muutos, globalisaatio sekä talous-ja rahaliiton jäsenyys ovat merkittävästimuuttaneet Suomen työmarkkinoidensopeutumis- ja joustotarpeita. Myösvaltioneuvoston kanslian Suomi maa-ilmantaloudessa–projektin loppurapor-tissa (Globalisaatiotyöryhmä 2004)työmarkkinoiden joustot nostettiinyhdeksi keskeiseksi tarkastelun koh-teeksi.1

Työmarkkinoiden joustoilla viitataanmoniin asioihin. Selkeintä on puhejoustoista palkoissa, työvoimakustan-

Jutta MoisalaTutkijaJyväskylän [email protected]

Heikki TaimioVanhempi tutkijaPalkansaajien [email protected]

Työmarkkinoi-den joustotMonet vaativat lisää joustoja työmarkkinoille,

mutta reformien vaikutuksia ja eri joustojen

yhteisvaikutuksia ei vielä tunneta riittävän

hyvin.

1 Projektin taustaselvityksissä Moisala(2004), Pekkarinen ja Vartiainen (2004)ja Taimio(2004) käsitellään työmarkki-noiden joustoja laajemmin.

22

nuksissa, työsuhteiden kestossa, työ-ajoissa sekä työvoiman alueellisessa jaammatillisessa liikkuvuudessa. Vaihto-ehtoiset käsitteet ”rakenteet” tai ”ins-tituutiot” sopisivat ehkä paremmintyöttömyys- ja työsuhdeturvaan sekäverotukseen ja sen yhdessä sosiaalitur-van ja palvelumaksujen kanssa mah-dollisesti muodostamiin kannustinlouk-kuihin. Käsittelemme seuraavassamyös aikuiskoulutuksella edistettäväätyövoiman laadullista joustavuutta,aktiivista työvoimapolitiikkaa sekä niinkutsuttua toiminnallista joustavuutta,jolla tarkoitetaan yritysten sisäistä jous-tavuutta työtehtävien organisoinnissa.

Kaikilla työmarkkinoilla esiintyy sekäjoustavuus- että jäykkyyselementtejä.Työnantajat hakevat joustoja aina ta-valla tai toisella – viime kädessä irtisa-nomisten kautta. Heidän näkökulmas-taan joustot tuovat talouteen hyödyl-listä liikkumavaraa, joskin eräissä ta-pauksissa suuremmat joustot – esimer-kiksi lisätessään työntekijöiden vaihtu-vuutta – saattavat aiheuttaa lisäkustan-nuksia. Henkilöstön näkökulmastajäykkyyselementit luovat ennen kaik-kea taloudellista ennustettavuutta, mut-ta toisaalta esimerkiksi työaikajoustotsaattavat helpottaa työ- ja perhe-elä-män yhteensovittamista. Myös yhteis-kunnan näkökulmasta työmarkkinoi-den jäykkyydestä voi olla hyötyä. Esi-merkiksi irtisanomissuojaa on perus-teltu sillä, että se saa yritykset sisäistä-mään irtisanomisista syntyviä yhteis-kunnallisia kustannuksia. Toisaalta työ-markkinoiden liiallinen jäykkyys hei-kentää talouden toimintaa ja siten myöskoko yhteiskunnan hyvinvointia.

Joustot työllisyysstrategioissa

OECD:n (1994) ”Jobs Studyn” muo-toilemilla työllisyysstrategioilla on ol-lut suuri vaikutus. Lähtökohtana olityömarkkinoiden polarisaatio: korke-an ja matalan taitotason (koulutusta-son) työntekijöiden työmarkkina-ase-mat erkaantuvat toisistaan. OECD:nmukaan keskeinen syy oli ollut kyvyt-tömyys reagoida muutoksiin. Yhdys-

valloissa työntekijät eivät olleet kohen-taneet taitojaan tarpeeksi nopeasti,mutta joustavilla työmarkkinoilla palk-kaerot olivat kasvaneet ja työllisyyske-hitys oli ollut suotuisaa.Manner-Euroopassa yh-teiskunta ei ollut yleen-sä hyväksynyt matala-palkkaisia töitä joko val-tion määräämien taiammattiyhdistysliikkeenneuvottelemien palk-kalattioiden ja työsuhde-turvan kautta. Seu-rauksena oli ollut mata-lan taitotason työnteki-jöiden suurempi työttö-myys.2 1990-luvulla muo-toutui ns. transatlantti-nen konsensus: korke-an taitotason työntekijöiden suhteelli-nen liikakysyntä oli johtanut palkka-hajonnan kasvuun Yhdysvalloissa jamuissa joustavien työmarkkinoidenmaissa ja toisaalta työllisyys- ja työttö-

myysasteiden hajonnan kasvuun eten-kin Manner-Euroopassa.

OECD suositteli Euroopan mailleYhdysvaltain mallin mukaisia joustoja

palkkoihin, työvoima-kustannuksiin, työaikoi-hin, työsuhdeturvaan jasosiaalietuuksiin. Sekorosti myös koulutus-ta, elinikäistä oppimis-ta ja aktiivista työvoi-mapolitiikkaa. OECD:ntyöllisyysstrategiaan si-sältyi talouspoliittisiasuosituksia, ja myöhem-min siihen lisättiin hyö-dykemarkkinoiden kil-pailun edistäminen. Kan-sainvälisen valuuttarahas-ton (esim. IMF 2003a)

suositukset ovat olleet hyvin saman-suuntaisia.

Vuonna 1997 EU muotoili ensimmäi-sen kerran oman työllisyysstrategian-sa, jossa oli paljon yhteisiä piirteitäOECD:n strategian kanssa. Viime ai-koina EU on kuitenkin korostanutenemmän joustavuuden ja turvallisuu-den yhdistämistä, työmarkkinoidenkaksijakoisuuden estämistä, työn japerheen yhteensovittamista ja sosiaa-

2 Myös Krugmanin (1994) analyysi vai-kutti voimakkaasti käsityksiin työmarkki-noiden polarisaatiosta. Hän väitti, että sentaustalla ei ollut niinkään globalisaatio(kansainvälinen kauppa) kuin teknologi-nen muutos, joka syrji vähän koulutettuja.

Transatlanttisenkonsensuksen mu-kaan työmarkki-noiden polarisaatioEuroopassa ilme-nee työmarkkinoi-den jäykkyytenä jamatalan taitotasontyöntekijöidentyöttömyytenä.

Jutta Moisala ja Heikki Taimio osallistuivat viime vuonna Palkansaajien tutkimuslaitok-sessa taustaselvitysten tekemiseen Valtioneuvoston kanslian ”Suomi maailmantaloudes-sa”-selvityshankkeelle.

23

listen kumppanien mukaanottoa refor-miprosesseihin (esim. European Com-mission 2004a).

Suomen työmarkkinoidenjoustavuus

Suomessa on ollut tietyiltä osin havait-tavissa työmarkkinoiden joustojen li-sääntymistä etenkin 1990-luvulla. Työ-voiman alueellinen liikkuvuus lisääntyilaman jälkeen selvästi, mikä tosin se-littyy osittain työvoiman liikkuvuudenmyötäsyklisellä luonteella (Kangashar-

ju ja Pekkala 2001). Epätyypillisten työ-suhteiden kuten määräaikaisuuksien jaosa-aikatyön määrä on kasvanut sel-västi (Kauhanen 2002, 2003). Tällähetkellä määräaikaisten työntekijöidenosuus onkin Suomessa vähintään sa-malla tasolla kuin OECD-maissa kes-kimäärin (OECD 2004a). Ylityö taason keskeinen kokonaistyöajan jousto-elementti etenkin pienemmissä teolli-suusyrityksissä. Muilla aloilla sen mer-kitys on ollut perinteisesti vähäisempi,koska joustoja on haettu enemmänosa-aikatyön ja määräaikaisten työsuh-teiden kautta (Böckerman 2003). Osa-

aikaisten työsuhteiden määrä on kui-tenkin Suomessa yhä hieman alleOECD-maiden keskitason (OECD2004a). Taulukko 1 esittää Suomensijoittumisen maittaisissa joustovertai-luissa eräiden esimerkinomaisten mit-tarien suhteen.

Funktionaalisen tulonjaon näkökul-masta palkat makrotasolla ovat jous-taneet, mikä näkyy tuotannontekijätu-lojen muutoksena 1990-luvun alussapääomatulojen hyväksi ja ansiotulojentappioksi (esim. Sauramo 2003). Mak-rotasolla palkoissa on ollut joustavuuttamyös työttömyysasteen suhteen, kun

Palkkojen mik- Työsuhdeturva Työttömyys- Osa-aikaiset Määräaikaiset Aktiivisen Palkkaneuvottelu-rotason jousta- (2003)2 turva (korvaus- työsuhteet työsuhteet työvomapoli jen keskittyneisyys/vuus (reaalinen/ suhde 1999/ (2003)4 (2002)4 kan määrä- koordinointi astei-nimellinen)1 kesto 2002)3 rahat (2002)5 kolla 1–5

(1995–2000)6

Alankomaat - 8 16 / 3 1 5 2 3/4Belgia 4 / 2 10 10 / 10 6 12 5 3 / 4,5Espanja - 15 5 / 1 15 1 9 3/3Irlanti - 3 4 / 7 5 15 7 4/4Iso-Britannia 6 / 7 2 7 / 3 3 14 14 1/1Italia 1 / 5 9 2 / 3 12 10 11 2/4Itävalta 5 / 1 7 11 / 2 9 13 12 3/4Japani - 4 8 2 7 15 1/4Kreikka - 13 1 / 2 16 9 13 -Portugali 8 / 8 16 12 / 6 14 2 10 4/4Ranska - 14 6 / 4 11 6 4 2/2Ruotsi - 12 14 / 5 8 4 3 3/3Saksa 7 / 3 11 9 / 3 4 8 6 3/4Suomi 9 / 9 6 15 / 8 13 3 8 5/5Tanska 3 / 4 5 13 / 9 7 11 1 2/4Yhdysvallat 2 / 6 1 3 10 - 16 1/1

Taulukko 1.Työmarkkinoiden joustot. Maat on järjestetty pienimmästä suurimpaan siten, että kunkin instituution kohdalla vähitenjäykkyyksiä kohtaava maa saa arvon 1.

1 Böckerman, Laaksonen ja Vainiomäki (2004).2 OECD (2004b). Järjestys perustuu OECD:n yleiseen työsuhdeturvan tiukkuusindeksiin, jossa on huomioitu vakinaiset ja määräaikaisettyösuhteet sekä joukkoirtisanomiset.3 Korvaussuhde: OECD (2002). Järjestys perustuu keskimääräisen teollisuustyöntekijän nettokorvaussuhteeseen. Tarkastelussa on huomioi-tu perhetyyppi sekä työttömyyden kesto (korvaus työttömyyden alussa ja korvaus pidemmän aikaa työttömänä olleilla). Ansiosidonnaisentyöttömyysturvan kesto: European Commission (2004b) Employment and Social Affairs: Comparative tables on social protection in themember states. http://europa.eu.int/comm/employment_social/missoc/2003/index_chapitre10_en.htm. Järjestys perustuu ansiosidonnaisentyöttömyysturvan minimikestoon. Tulee huomata, että useissa maissa kesto voi olla pidempi esimerkiksi työhistorian tai iän perusteella. Tästäsyystä vertailu on korkeintaan suuntaa antava. Tarkemman kuvan ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston eroista EU-maissa saa esimer-kiksi CESifon sivilta osoitteesta http://www.cesifo.de/pls/diceguest/download/Unemployment+Benefit+Schemes/WO%2DdiceR1%2D03%2Ddur%2Dunempl.pdf4 OECD (2004a).5 OECD (2004b). Tiedot viittaavat vuoteen 2002, paitsi Tanska (2000), Irlanti (2001), Portugali (2000), Kreikka (1998), Iso-Britannia jaJapani (2002–2003, budjettivuosi alkaa 1.4.), Yhdysvallat (2002–2003, budjettivuosi alkaa 1.10.).6 OECD (2004b).

24

asiaa tarkastellaan historialliseen aineis-ton valossa. On kuitenkin mahdollis-ta, että reaalipalkkajäykkyys työttö-myysasteen suhteen Suomessa pikem-minkin lisääntyi 1990-luvulla suhteel-lisen korkeasta työttömyysasteesta japitkäaikaistyöttömien määrän voimak-kaasta kasvusta johtuen. Työttömyys-asteen muutoksen vaikutus palkkoihinvähenee työttömyysasteen kohotessa(Pehkonen 1991, 1998). Samoin ly-hytkestoisen työttömyyden palkkavai-kutukset ovat selvästi pitkäaikaistyöt-tömyyden vaikutuksia suuremmat(Pehkonen 1991.)

Mikrotasolla palkkoja tarkasteltaes-sa on vaikea väittää, että joustavuusolisi ainakaan merkittävästi lisääntynyt1990-luvulla. Toisin sanoen samassaammatissa ja samassa yrityksessä työs-kentelevien työntekijöiden palkoissaesiintyy suhteellisen paljon niin reaa-lista kuin myös nimellistä jäykkyyttä3

(Böckerman, Laaksonen ja Vainiomäki2004; taulukko 1).

Työsuhdeturvan tasoa ei Suomessavoida pitää erityisenä joustavuuden taijäykkyyden lähteenä ainakaan niin kut-suttujen kansainvälisten tiukkuusindek-sien perusteella (esim. OECD 2004b;taulukko 1). Työttömyysturvan, jokatasoltaan on Suomessa suhteellisenkorkea, kuten myös muiden sosiaalis-ten turvaverkkojen merkitystä tulevai-suudessa taas painotetaan usein siksi,että teknologisen muutoksen ja glo-balisaation on uskottu lisäävän talou-den ja siten myös työmarkkinoidenhäiriöalttiutta.

Korkean työttömyysturvan ongel-maksi mainitaan usein etenkin sen ai-heuttamat negatiiviset kannustinongel-mat. On kuitenkin esitetty, että aktii-visen työvoimapolitiikan avulla näitähaittavaikutuksia voitaisiin lieventää.Tässä suhteessa esille on viime aikoi-na nostettu Tanskan malli, jossa työ-suhdeturva on alhainen mutta työttö-myysturva korkea ja johon keskeisenä

osana kuuluu työmarkkinoiden toimin-nan tehostaminen aktiivisen työvoima-politiikan avulla. Sen tarkoituksena onpaitsi parantaa työvoiman kysynnän jatarjonnan kohtaantoa myös edistäätyöttömien työllistymistä koulutuksenja tukityöllistämisen avulla. Suomessarahallinen panostus aktiiviseen työvoi-mapolitiikkaan on olluthieman OECD-maidenkeskiarvon yläpuolella.Kuitenkin työttömienmäärään suhteutettunasijoitumme OECD-maiden keskikastiin(Nickell 2003, 20; tau-lukko 1).

Aktiivisen työvoima-politiikan ohella myösaikuiskoulutus on eräs keino työmark-kinoiden toimivuuden parantamisek-si. Aikuiskoulutuksen avulla on mah-dollista lisätä ennen kaikkea työmark-kinoiden laadullista joustavuutta. Ai-kuiskoulutuksen tai elinikäisen oppi-misen merkitys tulee luultavasti tule-vaisuudessa kasvamaan entisestäänmuuttuvan työelämän ja nopean tek-nologisen kehityksen myötä.

Pitäisikö joustavuutta lisätä?

Onko Suomen suhteellisen korkeallapysyttelevän työttömyysasteen syynäse, että työmarkkinat eivät jousta riit-tävästi? Vuosien 1994–2000 nopeatalouskasvu lisäsi työpaikkoja yli300 000:lla, mutta kehitys katkesi vuo-sien 2001–03 kansainväliseen taantu-maan.

Työttömyysaste Euroopassa on ylei-sesti noussut 1960-luvulta lähtien. Ke-hitystä on tavallisesti selitetty taloudel-listen shokkien, työmarkkinainstituu-tioiden ja niiden yhteisvaikutuksenavulla. Esimerkiksi Blanchardin ja Wol-fersin (2000) mukaan makrotaloudel-liset shokit ja työmarkkinainstituutiotyhdessä voivat ainakin osittain selittäätyöttömyyden kehitystä Euroopassa jaYhdysvalloissa. Selityksen mukaan ta-loudelliset shokit ovat olleet keskeinensyy työttömyyden nousuun, kun taas

työmarkkinainstituutiot selittävät aina-kin osittain sitä, miksi työttömyydenlasku noususuhdanteessa on jäänyt toi-vottua vähäisemmäksi. Sen sijaan yk-sin työmarkkinainstituutioiden avulla eityöttömyyden kehitystä pystytä selittä-mään, sillä samat työmarkkinainstituu-tiot vaikuttivat pääosin myös silloin, kun

työttömyys oli alhaisem-pi.

Suomen osalta myösKoskela ja Uusitalo(2003) päätyvät sa-mansuuntaiseen tulok-seen. He toteavat, etteityömarkkinajärjestel-mää yksin voi syyttäätyöttömyyden kasvusta.Myös Suomen kohdal-

la on kuitenkin mahdollista, että talo-udellisten shokkien jälkeen työmark-kinainstituutioiden vaikuttavuus onkasvanut. Joustavammat instituutiotolisivat saattaneet johtaa työttömyydennopeampaan laskuun.

Kansainvälisten järjestöjen suosituk-sissa työttömyyden jähmettyminenkorkealle tasolle on vauhdittanut esi-tyksiä joustojen lisäämiseksi. Kansain-väliset ja kotimaiset suositukset ovatmonesti kulkeneet käsi kädessä, pe-rustuvathan mm. OECD:n ja IMF:nraportit pitkälti konsultaatioihin suo-malaisten viranomaisten ja tutkimus-laitosten kanssa. Sekä IMF (2001) ettäOECD (2004c) näkevät Suomen kes-keiseksi ongelmaksi transatlanttisenkonsensuksen hengessä sen, että kes-kitetyn sopimusjärjestelmän4 aikaan-saamat liian pienet palkkaerot estävätpalkkoja heijastamasta tuottavuusero-ja varsinkin matalan tuottavuudenaloilla. Tämä nähdään myös syyksiyksityisen palvelusektorin matalaantyöllisyysosuuteen kansainvälisessä ver-tailussa.

Ongelman helpottamiseksi on esitettyuseita toimenpiteitä. Matalan tuotta-vuuden alojen työvoimakustannuksiavoidaan alentaa pienentämällä työnan-

3 Palkanmuutosten jakaumaa tarkastel-taessa reaalipalkkajäykkyys ilmenee muu-tosten keskittymisenä inflaatiovauhdinkohdalle ja nimellispalkkajäykkyys vastaa-vasti keskittymisenä nollan kohdalle.

Matalan tuottavuu-den työpaikkojenpuutteen syitäSuomessa on haet-tu työmarkkinoidenjäykkyyksistä.

4 Kuten taulukosta 1 ilmenee, on Suo-men sopimusjärjestelmä kansainvälisessävertailussa erittäin keskittynyt.

25

tajan sotumaksuja ja keventämällä yk-sityisten kotitalouspalvelujen verotus-ta. Sekä OECD että IMF viittaavatmyös kunnallisverotuksen ansiotulovä-hennyksen käyttöön matalapalkkaisentyön suosimiseksi mutta vaativat sa-malla alempia rajaveroasteita ja kan-nustinloukkujen purkamista. Molem-mat samoin kuin valtiosihteeri Sailak-sen johtama Työllisyystyöryhmä (2003)esittävät myös ansiosidonnaisen työt-tömyysturvan porrastamista ja työnvastaanottovelvoitteen kiristämistä.5

Viimeksi mainittu esitys sisältyy ohjel-majohtaja Skogin työllisyystyöryhmäntuoreeseen esitykseen (Työministeriö2005), jossa työmarkkinatuen ehdok-si tulisi 500 päivän jälkeen velvoite vas-taanottaa koulutusta tai työtä.6 Työ-paikkojen ja koulutuksen järjestäminenolisi osa aktiivista työvoimapolitiikkaa,jonka kehittäminen on viime aikoinamerkinnyt myös räätä-löityjen palvelujen tar-joamista työvoiman pal-velukeskuskokeilussa.Tähän liittyy myös kai-kissa suosituksissaesiintyvä aikuiskoulu-tuksen kehittäminen.

OECD:n (2004c)mielestä aktiivisen työ-voimapolitiikan laajentaminen erilläänmuusta ei tule parantamaan työllisyyt-tä paljoakaan, mutta pyrkimys on kan-natettava, jos siihen liittyy ns. molem-minpuolisten velvoitteiden lähestymis-

tapa: työttömän on vastaanotettava työ-tä, jota viranomaisten on tarjottava.Vaikka Globalisaatiotyöryhmä vaati ak-tiivisen työvoimapolitiikan voimavaro-jen tason turvaamista, niiden riittävyyson kuitenkin asetettu kyseenalaiseksipaitsi kansantalouden rakennemuutok-sen voimakkuuden myös niiden lisää-misen kohtaaman vastustuksen takia.Osaksi juuri tällä perusteella Pekkari-nen ja Vartiainen (2004) puolustavatsopimusjärjestelmän joustojen kehittä-mistä siten, että yleiskorotukset mitoi-tettaisiin entistä matalammiksi ja sallit-taisiin suuremman osan palkankoro-tuksista määräytyvän paikallistasolla.Samansuuntaisia esityksiä tuoda jous-toa keskitettyyn sopimusjärjestelmäänmuiden pohjoismaiden tapaan onIMF:llä (2003b) ja OECD:llä (2004c),joka esittää myös luopumista euromää-räisistä korotuksista ja nuoria koske-

vista minimipalkoista.Työaikajoustot ovat

olleet jo pitkään esilläkansainvälisissä suosi-tuksissa, mutta Työlli-syystyöryhmä oli niidensuhteen konkreettisem-pi. Sen mukaan osa-ai-katyötä tulisi edistääsovitellulla päivärahalla,

osa-aikaeläkkeillä ja muilla kannusti-milla ikääntyneille työntekijöille. Glo-balisaatiotyöryhmä esitti, että paikalli-sella tasolla voidaan sopia laajemminmahdollisuudesta poiketa alan työeh-tosopimuksista irtisanomisten tai lo-mautusten vaihtoehtona mainiten täs-sä yhteydessä mm. työaikajoustot, työ-aikapankit, työvoiman vuokrauspalve-lut ja osa-aikatyön.

Viime aikoina OECD on ryhtynytarvioimaan uudelleen työllisyysstrate-giaansa ja esittänyt varauksia yli kym-menen vuoden takaiseen näkemyk-seensä. OECD (2004b) viittaa edellämainittuihin tutkimustuloksiin, jotkaovat monelta osin ristiriidassa paitsikeskenään myös transatlanttisen kon-sensuksen kanssa. Lisäksi OECD(2004b, 165) toteaa mm., että sopi-musjärjestelmän vaikutus näyttää riip-puvan muista institutionaalisista ja po-

litiikkatekijöistä, jotka täytyy selvittääennen kuin voidaan antaa selkeitä oh-jeita politiikalle. OECD:n mukaan saat-taakin olla niin, että parempi työmark-kinoiden dynamismi voidaan saavut-taa yhtä aikaa työllisyyden ja toimeen-tuloturvan kanssa sellaisella yhdistel-mällä, johon sisältyy jonkin verran ir-tisanomissuojaa, hyvin toimiva työttö-myyskorvausjärjestelmä, tehokkaatuudelleentyöllistämispalvelut ja hyödy-kemarkkinoiden kilpailu. On tutkitta-va tarkemmin tämän yhdistelmänluonnetta ja kuinka sen tulisi vaihdellaeri maissa. OECD tähtää työllisyysstra-tegiansa uudistamiseen vuoden 2006ministerikokouksessa.

Ongelmia työmarkkinoidenjoustojen tarkastelussa

Yleistä näkemystä siitä, että työmark-kinainstituutiot olisivat keskeinen syyEuroopan korkeaan työttömyyteen,ovat kritisoineet Baker et al. (2004).He huomauttavat erityisesti, että kes-keinen ongelma aiemmissa empiirisis-sä tutkimuksissa liittyy tulosten luotet-tavuuteen: ne eivät ole yksiselitteisiä erimallimuotojen, muuttujamääritelmien,maavalintojen ja ajanjaksojen suhteen.Palkkaneuvottelujen koordinaation aste– sinällään jäykkyyselementtinä pidet-ty – näyttää oleva ainoa tekijä, jolla onsystemaattisesti myönteinen vaikutustyöllisyyteen. Se on Suomessa kan-sainvälistä huippuluokkaa (taulukko1).

Baker et al. (2004) ja monet muutovatkin todenneet, ettei työmarkkinoi-den joustoja jäykkyyselementtien toi-mintaa tutkimusten perusteella täysintunneta. Etenkin vaikutusten todelli-sesta suuruudesta on jokseenkin vai-kea vetää tarkkoja johtopäätöksiä. Esi-merkiksi Bertolan et al. (2001) saa-mien tulosten mukaan työsuhdeturvantiukkuusindeksin nousu yhdellä yksi-löllä nostaisi työttömyysastetta 0,2 pro-senttiyksikköä. Nickell et al. (2001)taas päätyvät tulokseen, jonka mukaansama vaikutus olisi 4,45 prosenttiyk-sikköä. Vaikka osa vaihtelusta selittyy

5 Myös EU ja Employment Taskforce(2003) suosittavat Suomelle matalapalk-kaisen työn sivukulujen alentamista sekävero- ja tulonsiirtojärjestelmän uudistamis-ta työttömyysloukkujen poistamiseksi,mutta muuten suositukset ovat niukem-pia ja varovaisempia kuin IMF:llä jaOECD:llä. Lisäksi EU ja EmploymentTaskforce esittävät erityistoimia syrjäytynei-den nuorten, vajaakuntoisten ja maahan-muuttajien työllistämiseksi ja että on pa-rannettava työoloja, koulutusta ja kannus-timia matalan taitotason ja ikääntyneilletyöntekijöille.

6 Työllisyystyöryhmä (2003) esitti alle25-vuotiaille velvoitetta 180 päivän jäl-keen ja Globalisaatiotyöryhmä (2004)kaikille aina viimeistään 6 kuukauden työt-tömyyden jälkeen.

OECD on jo huo-mannut työllisyys-strategiassaanuudelleenarvioin-nin tarvetta.

26

eroilla käytetyissä tiukkuusindekseissä,ero on silti huomattava.

Kokonaiskuvaan työmarkkinoidenjoustavuudesta vaikuttaa paitsi jous-tavuuden määrä työmarkkinoidenosa-alueilla myös se, miten eri jäyk-kyys- ja joustavuuselementit vaikut-tavat toinen toisiinsa. Esimerkiksi toi-minnallinen joustavuus, joka periaat-teessa ainakin osittain voisi korvatamuita joustavuuden muotoja, ei ulko-maisten tutkimusten perusteella näyt-täisi niin tekevän, vaan suhde näidenvälillä on pikemminkin komplemen-taarinen (Cappelli ja Neumark 2004;Kucera 1998). Toisaalta tarkastelta-essa työsuhdeturvan ja työmarkkinoi-den neuvottelujärjestelmän välistä suh-detta esimerkiksi Elmeskov, Martin jaScarpetta (1998) havaitsevat, etteitulos työsuhdeturvan vaikutuksestarakenteelliseen työttömyyteen ole ti-lastollisesti merkitsevä täysin keskite-tyssä tai täysin hajautetussa palkka-neuvottelujärjestelmässä. Sen sijaanGaribaldi ja Violante (2004) ovat ha-vainneet erorahan kasvattavan työt-tömyyttä eniten silloin, kun neuvot-telujärjestelmä on voimakkaasti kes-kittynyt. Jos yksin kahden työmark-kinainstituution yhteisvaikutus on epä-selvä, voi vain kuvitella, kuinka vai-keaa on yhtäaikaisesti hahmottaa työ-markkinainstituutioiden koko kirjo.

Työmarkkinoiden joustoelementtientehokkuus vaihtelee myös huomatta-vasti toimialojen ja yritysten välillä.Hyvän esimerkin tästä tarjoaa palkko-jen joustavuus. Työvoiman kysynnänpalkkajousto mittaa sitä, kuinka voi-makkaasti muutos palkkatasossa vai-kuttaa työvoiman kysyntään. Rahialanja Kovalaisen (2003) estimointitulok-sista selviää, että työvoiman kysynnänpitkän aikavälin palkkajoustossa onhavaittavissa selkeitä eroja niin toimi-alojen kuin myös yritysten välillä. Pit-kän aikavälin jouston yrityskohtainenvaihteluväli on huomattava: -0,076–-2,095. On siis olemassa aloja tai yri-tyksiä, joilla kohtalaisen pienelläkinpalkkatason muutoksella saadaan mer-kittäviä vaikutuksia työllisyydessä. Toi-saalla taas palkkojen joustavuuden vai-

kutukset työllisyyteen ovat huomatta-vasti pienemmät.

Kuten tästä tarkastelusta huomataan,liittyy työmarkkinoiden jäykkyysele-menttien tarkasteluun useita ongelmia.Vaikka siis uskottaisiinkin, että työ-markkinainstituutioilla on vaikutustatyöttömyyteen, on erittäin vaikeaamuodostaa kokonaiskuvaa siitä, kuin-ka suuri tämä merkitys loppujen lo-puksi on.

Johtopäätöksiä

Korkealla pysyttelevä työttömyys onongelma niin Suomessa kuin myösuseissa muissa Euroopan maissa.Tämä on keskeinen syy siihen, miksityömarkkinoiden joustot ovat olleetesillä useissa viimeaikaisissa keskuste-luissa. Yleisen käsityksenmukaan jäykkyyksiä aihe-uttavat työmarkkinainsti-tuutiot taloudellistenshokkien ohella ovat kes-keinen syy korkeaan työt-tömyyteen. Myös useissakansainvälisten järjestöjenesittämissä toimenpide-ehdotuksissa on vaadittulisäjoustavuutta työmark-kinoille.

Käytännössä kysymyk-siin ”pitäisikö joustoja li-sätä?” ja ennen kaikkea”miten joustoja pitäisi li-sätä?” on kuitenkin vai-kea vastata. Suomen työ-markkinat joustavat jomelko monella tavalla.Arviot työmarkkinoidenjäykkyyselementtien to-dellisesta merkityksestävaihtelevat. Erityisesti työ-markkinainstituutioidenyhteisvaikutusten todelli-nen hahmottaminen onvaikeaa. Pohdittaessa so-pivia keinoja joustojen li-säämiseksi työmarkkinoil-la tulisi pohtia myös sitä,miten joustavuutta saatai-siin lisättyä mahdollisim-

man pienin kustannuksin. Esimerkik-si palkkojen joustavuuden lisääminenmikrotasolla voi joillain talouden osa-alueilla johtaa työllisyyden paranemi-seen, mutta koko kansantalouden työt-tömyysongelmaa sekään tuskin ratkai-see.�

KIRJALLISUUS

Baker, D. & Glyn, A. & Howell, D.R.& Schmitt, J. (2004), Labor MarketInstitutions and Unemployment: ACritical Assessment of the Cross-country Evidence, teoksessa Howell, D.(ed.), Fighting Unemployment: Thelimits of Free Market Orthodoxy,Oxford: Oxford University Press.

Bertola, G. & Blau, F. D. & Kahn, L. M.(2001), Comparative Analysis of Labor

Jutta Moisalan ja Heikki Taimion mielestä ei vielä ole ole-massa riittäviä perusteita sanoa, millainen jousto- jäykkyys-elementtien yhdistelmä olisi paras työmarkkinoiden toimi-vuuden kannalta.

27

Market Outcomes: Lessons for theUnited States from International Long-Run Evidence, teoksessa Krueger, A. B.& Solow, R. (eds.) The Roaring Nineties:Can Full Employment be Sustained?New York: Russel Sage Foundation.

Blanchard, O. & Wolfers, J. (2000),The Role of Shocks and Institutions inthe Rise of European Unemployment:The Aggregate Evidence, EconomicJournal, 110, C1–C33.

Böckerman, P. (2003), EmpiricalStudies on Working Hours and LabourMarket Flows, Helsinki School ofEconomics A 216.

Böckerman, P. & Laaksonen, S. & Vai-niomäki, J. (2004), Palkkojen joustavuusSuomessa yksilötason aineiston valossa,teoksessa Alho, K. & Pekkarinen, J.(toim.), Sovitaan palkoista – Palkkaneu-vottelut puntarissa. ETLA Sarja B 210.Palkansaajien tutkimuslaitos Tutkimuk-sia 93.

Cappelli, P. & Neumark, D. (2004),External Job Churning and Internal JobFlexibility, Industrial Relations, 43, 148–182.

Elmeskov, J. & Martin, J. & Scarpetta,S. (1998), Key Lessons for Labor MarketReforms: Evidence from OECDCountries’ Experiences, SwedishEconomic Policy Review, 5, 207–252.

Employment Taskforce (2003), Jobs,Jobs, Jobs: Creating More Employmentin Europe, Report of the EmploymentTaskforce chaired by Wim Kok.http://europa.eu.int/comm/employmentsocial/employment_strategy/pdf/etf_en.pdf

European Commission (2004a),Strengthening the Implementation of theEuropean Employment Strategy. http://europa.eu.int/comm/employment_social/employment_strategy/prop_2004/com_2004_0239_en.pdf

European Commission (2004b),Employment and Social Affairs:Comparative tables on social protectionin the member states.h t t p : / / e u r o p a . e u . i n t / c o m m /employment_social/missoc/2003/index_chapitre10_en.htm.

Garibaldi, P. & Violante, G. L. (2004),The Employment Effects of SeverancePayments with Wage Rigidities, CEPRDiscussion Paper 4608.

Globalisaatiotyöryhmä (2004), Osaa-va, avautuva ja uudistuva Suomi, Suomimaailmantaloudessa-selvityksen loppu-raportti, Valtioneuvoston kanslian julkai-susarja 19/2004.

IMF (2001), Finland: Selected Issues,Washington, D.C.: IMF.http://www.imf.org/external/pubs/ft/scr/2001/cr01215.pdf

IMF (2003a), Unemployment andLabor Market Institutions: Why ReformsPay Off, IMF World Economic Outlook,April, 129–150.

IMF (2003b), Staff Report for the2003 IV Article Consultationwww.imf.org/external/pubs/ft/scr/2003/cr03325.pdf

Kangasharju, A. & Pekkala, S. (2001),Regional Economic Repercussions of anEconomic Crisis: a Sectoral Analysis,VATT Discussion Papers 248.

Kauhanen, M. (2002), Määräaikaisettyösuhteet ja toimeentulon riskit, Kela,Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia69.

Kauhanen, M. (2003), Osa-aikatyöpalvelualoilla, Palkansaajien tutkimuslai-tos, Tutkimuksia 88.

Koskela, E. & Uusitalo, R. (2003), TheUn-intended Convergence: How theFinnish Unemployment Reached theEuropean Level, Palkansaajien tutkimus-laitos, Työpapereita 188.

Krugman, P. (1994), Past and ProspectiveCauses of High Unemployment, teok-sessa Federal Reserve Bank of KansasCity, Reducing Unemployment: CurrentIssues and Policy Options, 49–80.

Kucera, D. (1998), Unemploymentand External and Internal Labor MarketFlexibility: A Comparative View ofEurope, Japan, and the U.S., CEPAWorking Paper 11.

Moisala, J. (2004), Työmarkkinoidenjoustot, teoksessa Moisala, J. & Pekkari-nen, J. & Taimio, H. & Vartiainen, J.,Vertaileva näkökulma Suomen työmark-kinoihin, Valtioneuvoston kanslian julkai-susarja 21/2004.

Nickell, S. & Nunziata, L. & & Ochel,W. & Quitini, G. (2001), The BeveridgeCurve, Unemployment and Wages in theOECD from the 1960s to the 1990s,London School of Economics, Centre forEconomic Performance, DiscussionPaper 0502.

Nickell, S. (2003), Labour MarketInstitutions and Unemployment inOECD Countries, CESifoDICE Report,1:2, 13–26.

OECD (1994), The OECD JobsStudy, Parts I and II, Paris: OECD.

OECD (2002), Benefits and Wages,Paris: OECD.

OECD (2004a), Labour MarketStatistics – OECD:n verkkotietokanta.http://www1.oecd.org/scripts/cde/members/lfsdataauthenticate.asp

OECD (2004b), Employment Outlook,Paris: OECD.

OECD (2004c), Economic Surveys:Finland 2004, Paris: OECD.

Pehkonen, J. (1991), Empiiriset palk-kayhtälöt: tuloksia 1980-luvun tutkimuk-

sista, Kansantaloudellinen aikakausikir-ja, 87, 426–444.

Pehkonen, J. (1998), Palkanasetanta jatyöttömyys, teoksessa Pohjola, M. (toim.),Suomalainen työttömyys, Helsinki: Ta-loustieto.

Pekkarinen, J. & Vartiainen, J. (2004),Globalisaatio ja palkkaneuvottelut, teok-sessa Moisala, J. & Pekkarinen, J. & Tai-mio, H. & Vartiainen, J., Vertaileva nä-kökulma Suomen työmarkkinoihin, Val-tioneuvoston kanslian julkaisusarja 21/2004.

Rahiala, M. & Kovalainen, T. (2003),Analysing Short Heterogenous PanelData: The Demand for Labour inFinnish Firms, teoksessa Alho, K. &Lassila, J. & Ylä-Anttila, P. (toim.),Taloudellinen tutkimus ja päätöksenteko,Helsinki: ETLA.

Sauramo, P. (2003), Funktionaalinentulonjako Suomessa: ollaanko tasapai-nossa? Palkansaajien tutkimuslaitos,Työpapereita 192.

Taimio, H. (2004), Työmarkkinoidenpolarisaatio OECD-maissa, Palkansaa-jien tutkimuslaitos, Raportteja 5.

Työllisyystyöryhmä (2003), Työllisyys-työryhmän loppuraportti, Valtioneuvos-ton kanslian julkaisusarja 5/2003.

Työministeriö (2005), Työmarkkinatu-en aktivointi – yhteiskuntatakuu pitkä-aikaistyöttömille, Työministeriö, Työhal-linnon julkaisu 347.

28

Koulutuksesta työmarkkinoille siirty-minen on osin onnenkauppaa. Valta-osa nuorista ei pysty säätelemään val-mistumisensa ajankohtaa. Korkeasuh-danteen sattuessa kohdalle koulutuk-sesta valmistuneiden työllistymisen to-dennäköisyys on merkittävästi parempikuin niiden nuorten kohdalla, joidenvalmistuminen ajoittuu laskusuhdan-teeseen. Kiinnostava kysymys onkin,missä määrin valmistumisen epäonni-nen ajoitus heijastuu myöhempään työ-markkinauraan.

Etsittäessä vastausta tähän kysymyk-seen on luontevaa luoda silmäys lähi-

menneisyyteen. Vuosikymmen sittenpelättiin ennätysmäisen laman teke-vän nuorista eräänlaisen menetetynsukupolven. Ajateltiin, että pitkittynytja erityisen syvä laskusuhdanne vau-rioittaisi nuorten tulevaa työuraa py-syvästi. Lamaa seuranneen kiihkeännousukauden jälkeen on syytä palataesitettyihin huolenaiheisiin ja katsoa,oliko nuorten kokemalla työttömyy-dellä kauaskantoisia seuraamuksia.Tätä kautta on samalla mahdollistahahmotella, missä määrin laskusuh-danteeseen ajoittuva valmistuminenheijastuu tulevaisuudessa työmarkki-

Kari HämäläinenJohtava [email protected]

Ulla HämäläinenErikoistutkijaKelan [email protected]

Menetettysukupolvi?Nuorisotyöttömyydenkauaskantoiset vaikutukset

Työttömyyden heilahtelut heijastuvat erityisenvoimakkaasti työmarkkinoille siirtyvien nuortentyömahdollisuuksiin. Artikkelissa haetaan vastaustakysymykseen, aiheuttaako valmistumisenajoittuminen laskusuhdanteeseen pysyviä arpianuorten myöhemmälle työmarkkinauralle.

29

noille siirtyvien nuorten työmarkkina-uraan.

Nuorisotyöttömyyden kauaskantoi-siin vaikutuksiin liittyy myös seuraavakysymys. Vastavalmistuneiden työttö-myyden todennäköisyydet vaihtelevattodella suuresti eri koulutusasteittain:mitä korkeamman tutkinnon nuori onsuorittanut, sitä epätodennäköisempiäovat työttömyyden kokemukset. Mut-ta suojaako korkeampi koulutus sa-malla tavalla myös jo koetun työttö-myyden mahdollisilta haittavaikutuk-silta?

Työttömyyden kauaskantoisiavaikutuksia on vaikea mitata

Työttömyyden mahdollisia kauaskan-toisia vaikutuksia eli ns. työttömyydentilariippuvuutta1 on perusteltu teoreet-

tisesti monin tavoin. Työt-tömyysjaksot estävät henki-löä hankkimasta osaamistatyökokemuksen kautta, japitkittyessään työttömyys-jakso voi jopa rapauttaa johankittuja taitoja. Työnan-tajat saattavat pitää aiempaatyöttömyyttä merkkinähenkilön alentuneesta tuot-tavuudesta, mikä heikentäähänen työnsaantimahdolli-suuksiaan. Toisaalta henki-lön oma käyttäytyminensaattaa myös muuttua työt-tömyyden myötä hänenpreferenssiensä ja häneenkohdistuvien rajoitteidenmuuttuessa. On myös esi-tetty, että työttömyyskoke-musten uusiutuessa työttö-myyden ”henkinen kustan-nus” laskee.

Työttömyyden haittavai-kutusten empiirinen osoit-taminen on huomattavastivaikeampaa kuin edellä esi-tettyjen teoreettisten perus-telujen löytäminen. Tilasto-aineistoissa kyllä havaitaantyöttömyyden kasautuvanjoillekin henkilöille, mutta

tämä ei vielä sinällään kerro koetuntyöttömyyden varsinaisista haittavaiku-tuksista. Työttömyy-den riskiin vaikuttavatnimittäin monet muut-kin tekijät, jotka vaih-televat yksilöiden välil-lä suuresti.

Yksinkertaisilla poik-kileikkausmalleilla kye-tään huomioimaan erilaiset tutkimus-aineistoissa havaittavat tekijät (ikä, kou-lutus, alue jne.), jotka selittävät työt-tömyyden todennäköisyyttä. Tällöinkuitenkin unohdetaan, että henkilön

työttömyysjaksoja – sekä menneitä ettänyt tarkasteltavaa – saattavat selittäämyös tutkijalle havaitsemattomat teki-jät kuten esimerkiksi henkilön motivoi-tuneisuus, uraorientoituneisuus tai täs-mällisyys. Mikäli tämänkaltaiset tekijätsäilyvät vuodesta toiseen, aiempi työt-tömyyskokemus toimii tavallaan kor-vikkeena havaitsemattomille ajassamuuttumattomille tekijöille. Tällöin ha-vaitsemattomien tekijöiden vaikutus se-koittuu varsinaisen mielenkiinnon koh-teena olevaan ilmiöön eli työttömyydenuusiutumiseen, minkä seurauksenapoikkileikkausmallien tuottamat arviottilariippuvuudesta muodostuvat liiansuuriksi.

Työttömyyttä selittävien havaitsemat-tomien yksilötekijöiden erottamiseksivarsinaisesta tilariippuvuudesta tarvi-taan paneeli- eli seuranta-aineisto, jossasamoja henkilöitä seurataan useita vuo-sia. Työssäkäyntitilaston pohjalle eri-laisista rekistereistä koottu ns. vaikut-tavuusaineisto soveltuu hyvin tähän tar-koitukseen. Tutkimusta varten poi-mimme vaikuttavuusaineistosta kaksiotosta, joista ensimmäinen ajoittuukorkeasuhdannevuoteen 1988, jollointyöttömyysaste oli erittäin alhainen(4,5%) ja laskusuunnassa. Jälkimmäi-nen otos puolestaan on syvimmän la-man ajalta eli vuonna 1992 valmistu-neista, joiden valmistumisen aikaan

työttömyysaste oli kor-kea (13,1 %) ja no-peassa nousussa. Näi-den kohorttien nuoretsiirtyivät siis koulutuk-sesta äärimmäisen eri-laisille työmarkkinoille:ensimmäisen otoksen

kohdalla nuoresta työvoimasta oli kovakilpailu, kun taas jälkimmäisen kohor-tin valmistujilla oli käytännöllisesti kat-soen seinä pystyssä työmarkkinoilla.

Tutkimusaineistoon poimittiin kaik-ki otosvuonna peruskoulusta, lukios-ta, toisen asteen ammatillisesta koulu-tuksesta tai yliopistosta alle 30-vuoti-aina valmistuneet. Näistä varsinaiseentarkasteluun valitsimme ne henkilöt,jotka eivät olleet vuoteen 1998 men-nessä suorittaneet uutta tutkintoa. Tätä

Koettu työttömyyssaattaa monestakinsyystä lisätä senuusiutumisriskiä.

1 Tilariippuvuus on hieman vaikeastiavautuva käsite kuvaamaan työttömyydenkauaskantoisia vaikutuksia. Termi on suo-ra käännös englannin kielen sanoista sta-te dependence, joka kuvaa nykyisen(työmarkkina)tilan riippuvuutta aiem-masta (työmarkkina)tilasta.

Ulla ja Kari Hämäläinen ovat aikaisemmin työskennelleetPalkansaajien tutkimuslaitoksessa. He ovat tutkineet pitkääntyöttömyyden dynamiikkaa yhdessä ja erikseen.

30

kautta pystymme keskittymään tutkin-noillaan aidosti työmarkkinoille suun-tautuneiden nuorten työmarkkina-uraan.

Peruskoulusta työmarkkinoille siirty-neiden työmarkkinauran tarkastelu onharvinaista, sillä kyseessä ei ole varsi-nainen työmarkkinoille valmistava tut-kinto. Ryhmän mukaan ottaminen onkuitenkin perusteltua, sillä yhä vielä-kin useampi kuin joka kymmenes nuorijää työmarkkinoille nimenomaan pe-ruskoulun varassa. Lisäksi erilaisissaaktivointitoimenpiteissä ilman amma-tillista koulutusta vailla olevat nuoretovat keskeinen kohderyhmä.

Nuorten kohdalla työttömyyden kä-site ei ole aivan yksiselitteinen, silläheillä piilotyöttömyys on yleistä. Työ-markkinatilanteen heikentyessä nuo-ret siirtyvät aikuisväestöä useammintyövoiman ulkopuolelle joko opiske-lemaan, perhe-etuudelle tai jopa ko-konaan toimettomiksi. Suurelta osintyövoiman ulkopuolella oleminen jääkuitenkin väliaikaiseksi, ja nuoret pa-laavat työmarkkinoille suhdannetilan-teen parannuttua. Lisäksi nuoret ovatyksi aktiivisen työvoimapolitiikan tär-keimmistä kohderyhmistä. Tilastois-sa näkyvä, rekistereihin perustuvaavoin työttömyys kertoo täten vainosatotuuden nuorten työmarkkinaon-gelmista.

Tässä työssä olemme ratkaisseet on-gelman tarkastelemalla työttömyyskä-sitettä, joka huomioi osaltaan nuortentyöttömyyskäsitteen häilyvyyden. Työt-tömiksi on luettu työttömät työnhaki-jat, työvoimapoliittisiin toimenpiteisiinosallistujat, vanhempien luona asuvatei-aktiiviset nuoret sekä ne, joiden työ-markkinatila jäi tuntemattomaksi. Käy-tetyn työttömyyskäsitteen mukaantyöttömistä nuorista yli 90 prosenttiaon joko rekisteröitynyt työttömiksi taiosallistuu työvoimapoliittisiin toimen-piteisiin. Loput työttömiksi luokitellutnuoret asuivat vanhempiensa luonaosallistumatta työmarkkinoille, tai hei-dän työmarkkinatilaansa ei kyetty luo-tettavasti määrittämään. Koska valta-osa työttömiksi luetuista nuorista onlaajan työttömyyskäsitteen mukaisesti

työttöminä, taloudellisesti ei-aktiivistennuorten mukaan laskeminen ei juurimuuta seuraavassa esitettäviä tuloksia.

Valmistuneiden työttömyydes-sä suuret suhdanne-erot…

Nuorten työmarkkinoille siirtymisensuhdanneherkkyys ilmenee hyvin ku-viosta 1, joka esittää eri koulutusaste-ilta valmistuneiden työttömien osuu-det kahtena eri ajanjaksona työmark-kinoille siirtyneistä 16–29-vuotiaistanuorista. Ensimmäinen kohortti saa-pui työmarkkinoille kiihtyvän talous-kasvun ja alhaisen työttömyyden olo-suhteissa vuonna 1988. Vaikka työt-tömyysaste oli tällöin hyvin alhainen,työttömien osuus kaikista vastavalmis-tuneista nousi koulutusasteesta riippu-en 3–35 prosenttiin.

Toinen kohortti siirtyi työmarkkinoillepuolestaan neljä vuotta myöhemminsyvenevän massatyöttömyyden vallites-sa. Heidän keskuudessaan työttömyysoli selvästi yleisempää kuin neljä vuot-ta aiemmin valmistuneiden kohortissa– siitäkin huolimatta, että voimakastaantuma kasvatti työttömien osuuttamyös aiemmin valmistuneiden kes-kuudessa.

…ja suuret koulutusasteidenväliset erot

Vuosina 1988 tai 1992 työmarkkinoillesiirtyneistä nuorista yli kymmenesosallaoli takanaan pelkkä peruskoulutus.Kuviosta 1 ilmenee selvästi alhaiseenkoulutukseen yhdistyvä korkea työt-tömyysriski. Ennätysalhaisen työttö-myyden tilanteessa valmistumisen jäl-keisenä vuonna 1989 perusasteen tut-kinnolla työmarkkinoille pysyvämmintulleista nuorista joka kolmas oli työt-tömänä. Massatyöttömyyden aikanavuonna 1993 lähestulkoon jokainenperuskoulusta työmarkkinoille siirtynytnuori oli työtön. Ero korkea-asteeltatyömarkkinoille pysyvämmin tulleisiinnuoriin oli pienimmilläänkin 25 pro-senttiyksikköä ja suurimmillaan yli 50prosenttiyksikköä. Keskiasteen ja yli-oppilastutkinnon suorittaneiden työt-tömyysasteet sijoittuivat näiden kahdenääripään väliin.

Hieman yllättäen keskiasteen ja yli-oppilastutkinnon varassa työmarkki-noille saapuneiden työttömyysosuudetolivat hyvin samanlaiset. Havainto hei-jastanee ylioppilastutkinnon varassatyömarkkinoille jättäytyneiden valikoi-tumista. He ovat pystyneet ainakin jos-sakin määrin vakiinnuttamaan työ-

Kuvio 1.Työttömien osuus työmarkkinoille siirtyneistä koulutusasteittain.

Lähde: Omat laskelmat Tilastokeskuksen kokoaman vaikuttavuusaineiston pohjalta.

31

markkina-asemansa ilman jatkotutkin-toa. Työmarkkina-aseman parantami-nen vaatisi heidän kohdallaan korkea-asteen tutkintoa, mikä saattaa olla jomonen tavoittamattomissa usean vuo-den työmarkkinauran jälkeen.

Työttömyyden tason lisäksi on erityi-sen mielenkiintoista tarkastella työttö-myysosuuksien kehitystä ajassa eri ko-horteilla. Taantuman aikaan vuonna1992 valmistuneista nuorista oli työt-töminä seuraavana vuonna huomatta-vasti suurempi osa kuin neljä vuottaaiemmin työmarkkinoille siirtyneistäsaman koulutustason omaavista nuo-rista. Seuraavan viiden vuoden aikanaerot eri aikoina valmistuneiden työt-tömyysosuuksissa supistuivat voimak-kaasti kaikilla koulutusasteilla. Ensisil-mäyksellä vaikuttaakin siltä, että pu-heet kadotetusta sukupolvesta ovatsuurelta osin liioiteltuja. Valtavat eroteri suhdannetilanteissa valmistuneidennuorten työttömyysosuuksissa olivatlähestulkoon sulaneet viiden vuodenkuluessa.

Entä työttömyyden vai-kutusten kauaskantoi-suus?

Asiaa on tutkittu hieman tarkemminkuviossa 2, jonka vasen osio raportoivuonna 1988 työmarkkinoille siirty-neiden nuorten työttömyyden tilariip-puvuuden kolmella eri tavalla lasket-tuna. Jokaisella koulutusasteella va-semman puoleinen, valkea palkki ku-vaa aineistosta laskettua keskimääräis-tä tilariippuvuutta. Nämä luvut ver-taavat työttömien osuuksia edellisenävuonna työttöminä olleiden ja muiden(ei-työttömien) välillä. Aineiston pe-rusteella työttömyys on keskimäärin60 prosenttiyksikköä korkeampi niil-lä, jotka ovat olleet edellisenä vuonnatyöttöminä. Korkea-asteella vastaavaluku on hieman alhaisempi jääden hie-man yli 40 prosenttiin. Edellä on kui-tenkin keskusteltu siitä, miten työt-tömyyden kasautuminen tietyille hen-kilöille saattaa johtua yhtä hyvin epä-edullisista yksilötekijöistä kuin aiem-man työttömyyden aiheuttamista hait-tavaikutuksista.

Yksinkertaisin tapa mitata tilariippu-vuutta on mallintaa työttömyyttä (tai

mitä tahansa muuta kaksiluokkaistamuuttujaa) selittävien muuttujien ja se-litettävän muuttujan viivästettyjen ar-vojen avulla. Tämän yksinkertaisenmallin tuottamat tulokset on esitettykeskimmäisessä palkissa. Mikäli tila-riippuvuus erotellaan pelkästään ha-vaittavista yksilöeroista (ikä, sukupuoli,alue, koulutusala- ja aste jne.), edelli-sen vuoden työttömyyden tämän vuo-den työttömyyttä kasvattavaksi vaiku-tukseksi saadaan korkea-astetta lukuunottamatta hieman yli 40 prosenttiyk-sikköä vuonna 1988 valmistuneidenkohortissa. Tämän arvion perusteellavaltaosa aineistossa havaittavasta 60prosenttiyksikön työttömyyserosta(valkoinen pylväs) aiheutuisi pelkästäänaiemmasta työttömyyskokemuksesta.Näin ollen vain vajaa kolmannes selit-tyisi havaittavilla yksilöeroilla.

Yksinkertaisen mallin tulokset kuiten-kin yliarvioivat työttömyyden haittavai-kutuksia kahdesta syystä. Ensimmäi-nen syy perustuu edellä jo mainittui-hin havaitsemattomiin tekijöihin. Toi-nen syy liittyy puolestaan ensimmäi-siin työttömyyshavaintoihin. Mikäli yk-silöiden ensimmäinen siirtymä koulu-tuksesta työmarkkinoille tapahtuisi sa-

Ulla ja Kari Hämäläinen korostavat, että vaikka 1990-luvun laman aikana val-mistuneista nuorista ei muodostunut työmarkkinoiden menetettyä sukupolvea,nuorisotyöttömyyden haittavaikutukset osoittautuvat suuriksi. Erityisen heikossaasemassa ovat pelkän peruskoulun varassa työmarkkinoille saapuvat nuoret.

32

tunnaisesti, vaikkapa arpomalla, min-käänlaista ongelmaa ei esiintyisi. Osaopiskelijoista on kuitenkin työskennel-lyt jo opiskeluaikana, mikä parantaakoulutuksen jälkeisiä työllistymisenedellytyksiä. Työllistyvät ja työttömäteivät täten välttämättä ole satunnaisestiensimmäisessä työmarkkinatilassaan.

Työttömyyden tilariippuvuutta, jossaon huomioitu yksilöiden väliset sekähavaitut että ajassa muuttumattomathavaitsemattomat erot ja ensimmäis-ten siirtymien riippuvuus valmistumistaedeltäneestä toiminnasta, kutsutaantässä todelliseksi tilariippuvuudeksi.Kuvion 2 oikeanpuoleisimmat palkitottavat huomioon kaikki nämä teki-jät. Vertaamalla näin saatuja tuloksiakeskimmäisiin palkkeihin havaitaan,kuinka pelkistetty ja pelkkiä havaittujatekijöitä vakioiva menetelmä yliarvioiaiemman työttömyyden haittavaiku-tukset kaksinkertaisiksi suhteessa to-delliseen tilariippuvuuteen.

Lopullisessa arviossamme pystymmeselittämään kaksi kolmasosaa aineistos-sa havaitusta tilariippuvuudesta (valkoi-nen pylväs) muilla tekijöillä kuin työt-tömyyden pysyvyydellä. Aiemman työt-tömyyden tulevaa työttömyyttä kasvat-tavaksi vaikutukseksi jää täten 10–22

prosenttiyksikköä vuodesta ja koulutus-asteesta riippuen. Toisin sanoen työt-tömällä nuorella on tämän verran suu-rempi todennäköisyys olla työttömänäseuraavana vuonna kuinsamalta koulutusasteel-ta valmistuneella ja hen-kilökohtaisilta ominai-suuksiltaan vastaavallanuorella, joka ei kuiten-kaan ole työttömänä.Vaikka tilariippuvuuspienentyykin, jää se kai-killa mittareilla mitattu-na vieläkin erittäin suu-reksi ja osoittaa selvästi, miten koettutyöttömyys vahingoittaa nuorten tule-vaa työmarkkinauraa.

Mitä havainnot kertovat?

Aiemmin havaitsimme lähes joka toi-sen lama-aikana valmistuneen nuorenolleen valmistumista seuraavana vuon-na työttömänä. Johtaako epäedulliseensuhdannetilanteeseen ajoittunut valmis-tuminen siis työttömyyskierteeseen?Vastaus tähän kysymykseen riippuu tar-kasteluajanjakson pituudesta. Ensim-mäinen vastaus on kyllä, sillä valmistu-

minen korkean työttömyyden työmark-kinoille heijastuu työttömyyden tilariip-puvuuden kautta työmarkkinauran al-kuvaiheeseen. Toinen vastaus on puo-

lestaan kielteinen, elihieman pidemmällä ai-kavälillä laskusuhdan-teen aikana valmistunei-den työttömyys laskeeaiemmin valmistuneidentasolle. Tämä johtuu sii-tä, että työttömyydentodellinen haittavaikutuson varsin samankaltai-nen riippumatta valmis-

tumisajankohdan suhdannetilanteesta,eivätkä eri kohorttien työttömyysriskiteroa toisistaan mainittavasti pidemmälläaikavälillä. 90-luvun myllerryksissä val-mistunut sukupolvi ei kärsinyt työttö-myyden kauaskantoisista haittavaiku-tuksista sen enempää kuin edeltävänkorkeasuhdanteen aikana valmistunutsukupolvi.

Edellä on keskitytty edellisen vuodentyöttömyyden aiheuttamiin haittavai-kutuksiin. Laskelmat kuitenkin poh-jautuvat tilastollisiin malleihin, joissaselittävinä tekijöinä on ollut myös ai-empia työttömyyskokemuksia. Nämävahvistavat entisestään johtopäätöstätyöttömyyden tilariippuvuudesta. Esi-merkiksi kaksi vuotta sitten koettu työt-tömyys kasvattaa tämän hetken työt-tömyyden riskiä 3–10 prosenttiyksiköl-lä koulutustasosta riippuen – siitäkinhuolimatta, että nuori olisi onnistunuttyöllistymään edellisenä vuonna. Tämämuodostaa jo erittäin tiukan testin työt-tömyyden tilariippuvuudelle.

Havaitun tilariippuvuuden yksi mah-dollinen selittäjä on työttömyyden pit-kä kesto, jonka seurauksena mittaam-me itse asiassa saman työttömyysjak-son vaikutusta eri ajankohdissa. Selityson kuitenkin epätäydellinen kahdestasyystä. Ensinnäkin nuorten työttömyys-jaksot ovat tyypillisesti lyhyitä keskimää-räisen keston jäädessä selvästi alle vuo-teen, joka tässä on mittausten välinenajanjakso. Toiseksi olemme tarkastel-leet työttömyyden tilariippuvuutta myöskahden ja jopa kolmen vuoden välein.Ainoa mainittavampi muutos on tilariip-Lähde: Omat laskelmat Tilastokeskuksen kokoaman vaikuttavuusaineiston pohjalta.

Kuvio 2.Työttömyyden tilariippuvuus.

Vuosien myötä erotennen lamaa ja senaikana valmistu-neiden työttömyy-dessä kutistuivatvoimakkaasti.

33

puvuuden pienentyminen korkea-as-teen koulutuksen saaneilla. Muutointulokset pysyvät lähes muuttumattomi-na. Jossakin vaiheessa työmarkkinauraatilapäisesti esiintyvät opiskelu- tai koti-hoidontukijaksot eivät myöskään vai-kuta työttömyyden tilariippuvuutta kos-keviin johtopäätöksiin.

Lopullinen johtopäätös useista erimalli- ja otoskokeiluista on, että nuor-ten kokema työttömyys itsessään kas-vattaa työttömyyden riskiä myöhem-mällä työmarkkinauralla. Kyseessä eikuitenkaan ole yksikertaisten mallientuottama kauhuskenaario, jossa valta-osa havaituista työttömyysriskin eroistatyöttömien ja muiden välillä johtuisipelkästä aiemmasta työttömyyskoke-muksesta. Pystymme selittämään rei-lut kaksi kolmasosaa työttömien ja ei-työttömien välisistä tulevista työttö-myyseroista yksilöihin liittyvillä havai-tuilla ja havaitsemattomilla eroilla sekäensimmäisen työmarkkinasiirtymän ei-satunnaisuudella. Tästäkin huolimattatyöttömyyden haittavaikutus jää suu-reksi, eikä siltä suojaa kunnolla edeskorkea-asteen koulutus. Erityisen hei-kossa asemassa ovat pelkän peruskou-lun varassa työmarkkinoille saapuneetnuoret. Heidän alkuperäinen riskinsäjoutua työttömäksi on suuri, ja työttö-myysriskin toteuduttua koettu työttö-myys lisää työttömyyttä entisestään.

Valmistumishetken suhdannetilan-teella ei kuitenkaan onneksi vaikuttai-si olevan pysyviä vaikutuksia. Toki vas-tavalmistuneet kärsivät työmarkkinoi-den tukkoisuudesta laskusuhdanteenaikana, mikä heijastuu heidän korkei-na työttömyyslukuinaan. Työttömyys-kokemus ei kuitenkaan osoittautunutsen haavoittavammaksi kuin korkea-suhdanteessa valmistuneilla nuorilla.Tämän seurauksena työttömyyseroteri aikaan valmistuneiden välillä säily-vät muutaman vuoden aikajänteellä,mutta ne kuitenkin pienenevät ja ajanmyötä häviävät. Lama-aikana työ-markkinoille siirtyneistä nuorista eimuodostunut kadotettua sukupolvea –tai ainakaan yhtään sen kadotetumpaakuin lamaa edeltävänä aikana valmis-tuneista.�

Suomeen suuntautuva muuttoliike onollut poismuuttoa voimakkaampaa1980-luvun alusta lähtien. Vaikka Suo-messa vakinaisesti asuva ulkomaalais-väestö on kansainvälisesti vertailtunaedelleen pieni, väestönkasvun näkökul-masta maahanmuutto on jo merkittä-vää. Kun 1980-luvulla maahanmuut-to muodosti keskimäärin 14 prosent-tia Suomen koko väestönkasvusta,vastaava osuus oli 1990-luvulla 28 pro-senttia ja 2000-luvun alussa jo 38 pro-senttia.

Maahanmuuton taloustieteellinen tut-kimus on tähän mennessä ollut kui-tenkin vähäistä ja on keskittynyt lähinnäuusista EU-maista tulevan muuttoliik-

Kari HämäläinenJohtava [email protected]

Aki [email protected]

Sari [email protected]

Matti Sarvimä[email protected]

VATT

Maahan-muuttajientaloudellinenasema SuomessaMaahanmuuttajien määrä lisääntyi

voimakkaasti 1990-luvulla. Miten heidän

työllisyytensä ja toimeentulonsa kehittyi

Suomeen tulon jälkeen?

34

keen laajuuden ja vaikutusten arvioin-tiin (Alho 1999, Alho ym. 2001a ja2001b; Kiander ja Vaittinen 2001;Sarvimäki 2003; Työministeriö 2001)sekä maahanmuuton ja muuttajienkuvaukseen (OECD 2002; Talousneu-vosto 2002; Kangasharju ym. 2003;Tilastokeskus 2003). Kansainvälinentutkimus on sen sijaan ollut vilkasta,ja Pekkala (2004) on tehnyt siitä kat-tavan kirjallisuuskatsauksen. LisäksiValtion taloudellisessa tutkimuskeskuk-sessa on juuri valmistunut tutkimusmaahanmuuton taloudellisista vaiku-tuksista, johon tämä artikkeli pohjau-tuu (Hämäläinen ym. 2005)1. Tässäkatsauksessa kuvataan maahanmuut-tajien kiinnittymistä suomalaisille työ-markkinoille ja erityisesti muuttajientulotason ja vastaanottamien tulonsiir-tojen kehitystä suhteessa Suomessaasuttuun aikaan.

Talousteoriassa osa henkisestä pää-omasta (esim. kielitaito, tapojen tun-temus ja kontaktiverkostot) oletetaanyleensä sidotuksi tiettyyn maahan taialueeseen. Siksi äsket-täin maahan muutta-neen voidaan odottaaolevan harvemmin töis-sä ja ansaitsevan vä-hemmän kuin muiltaosin samankaltaisensyntyperäisen tai maas-sa pitkään asuneen hen-kilön. Maakohtaistentaitojen kehittyessämuuttajien ansiotulotkuitenkin kasvavat. Jos tämä jätetäänhuomiotta tarkasteltaessa maahan-muuttajien sijoittumista työmarkkinoil-le, annetaan liioitellun pessimistinenkuva heidän mahdollisuuksistaan.

Tilastokeskuksen rekisteriaineistosallii eri vuosina Suomeen muuttanei-den seuraamisen vuoteen 2000 saak-ka ja heidän vertaamisen syntyperäi-siin suomalaisiin. Aineistoa kerätessämaahanmuuttajiksi on määritelty muu-

ta kuin suomea äidinkielenään puhu-vat ulkomailla syntyneet henkilöt, jot-ka aineistoon tullessaan eivät olleet

Suomen kansalaisia.Tietosuojasyistä maa-hanmuuttajat on luoki-teltu syntymämaan mu-kaan neljään ryhmään,jotka ovat OECD, lähi-alueet (Viro ja Venäjä),JIIS-maat (entinen Ju-goslavia, Iran, Irak jaSomalia) ja muut maat.Tarkastelu keskittyy py-syväisluonteisiin muut-

tajiin, jotka asuvat Suomessa vähintäänvuoden. Lyhytaikaiset muuttajat eivätrekisteröidy aineistoon.

Käytettävissä olevat tulot

Yksinkertainen kokonaiskuva eri maa-hanmuuttajaryhmien taloudellisistamahdollisuuksista saadaan, kun yh-distetään tuotannontekijätulot, tulon-siirrot ja maksetut välittömät verotkäytettävissä oleviksi tuloiksi. Laskel-ma on tehty kulutusyksikköä kohden,jolloin verrataan kooltaan ja raken-teeltaan erilaisia kotitalouksia toisiin-

sa ja huomioidaan suuremman per-heen kulutuksestaan saamat skaala-edut.2 Seuraava tarkastelu perustuukulutusyksikköjen kuvailuun, joten sii-nä ei pyritä vakioimaan niiden taus-taominaisuuksia. Osa maahanmuut-tajien eroista syntyperäisiin suomalai-siin selittyykin esimerkiksi koulutus-ja ikäeroilla.

Tilastoaineiston perusteella suomalai-sella 20–64-vuotiaalla oli vuosina1993–2000 keskimäärin käytettävissäolevia tuloja 15 400 euroa kulutusyk-sikköä kohti (vuoden 2000 euroissamitattuna). Maahanmuuttajilla taso oliselvästi tätä alhaisempi vielä yhdeksänmaassa vietetyn vuoden jälkeenkin (ku-vio 1).3 OECD-maista tulleilla käytet-

1 Tutkimuksen päärahoittaja oli Työmi-nisteriö. Muita tilaajia olivat Sisäasiain-ministeriö, Opetusministeriö, Sosiaali- jaterveysministeriö, Kuntaliitto ja Sitra.

Maahanmuuttajillakäytettävissä olevattulot jäivät selvästialemmiksi kuinkantaväestöllä, jamonesti ne alittivatköyhyysrajan.

Matti Sarvimäki, Sari Pekkala, Kari Hämäläinen ja Aki Kangasharju ovat tehneetmaahanmuuton taloudellisista vaikutuksista laajan tutkimuksen, johon tämä artikke-li perustuu.

2 Tässä tutkimuksessa käytetään OECD:nekvivalenssikerrointa, jossa kotitaloudenensimmäinen aikuinen saa painon 1, toi-nen aikuinen painon 0,7 ja kukin lapsipainon 0,5 (ks. Tulonjakotilasto 2002).

3 Aineiston luonteesta johtuen vuosina1990 ja 1991 maahan tulleiden (yhdek-sän vuotta Suomessa asuneiden) pääasi-allinen toiminta pohjautuu vain vuosien1999 ja 2000 keskiarvoon, kahdeksanvuotta Suomessa asuneiden osalta vuosi-en 1998–2000 keskiarvoon jne. 1990-luvun lopun noususuhdanne paransi maa-hanmuuttajien tuloja ja työllisyyttä suh-

35

tävissä olevat tulot laskivat ensimmäi-sinä vuosina ilmeisesti lyhyemmällä työ-komennuksella olleiden suuren pois-muuton vuoksi. Neljännen vuoden jäl-keen taso alkoi uudelleen nousta, kunpidempiaikaisesti Suomeen tulleet al-koivat kiinnittyä työmarkkinoille.OECD-maiden ulkopuolelta muutta-neiden käytettävissä olevat tulot nou-sivat selvästi ajan myötä.

Maahanmuuttajien toimeentulon riit-tävyyttä voidaan arvioida suhteuttamal-la kulutusyksikköä kohti lasketut käy-tettävissä olevat tulot ns. köyhyysra-jaan. Suomessa ei julkaista varsinaistaköyhyysrajaa, mutta vastaava pienitu-loisuuden eli tuloköyhyyden raja sisäl-tyy vuosittain tulonjakotilastoon. Va-kiintuneen tavan mukaisesti raja las-ketaan tiettynä prosenttiosuutena ku-lutusyksikköä kohden laskettujen net-totulojen mediaanista. Perinteisen 50prosentin mukaan vuoden 2000 köy-hyysrajaksi saadaan 7 171 euroa (Tu-lonjakotilasto 2001). Mikäli köyhyys-raja laskettaisiin Eurostatin suosittele-man 60 prosentin mukaan, kulutus-yksikköä kohden lasketuksi köyhyys-rajaksi muodostuisi 8 605 euroa vuo-dessa.

Kuvion 1 perusteella nähdään, ettäOECD-maissa syntynyt keskimääräi-nen maahanmuuttaja ylitti köyhyysra-jan määritelmästä ja Suomessa asutustaajasta riippumatta. Keskimääräinenlähialueella syntynyt ja ryhmään ”muu”kuuluva oli puolestaan aluksi perintei-sen köyhyysrajan tuntumassa ja ylitti60 prosentin rajan noin kuusi vuottaSuomessa asuttuaan. Sen sijaan JIIS-maissa syntyneet saavuttivat keskimää-rin 50 prosentin köyhyysrajan vastaseitsemän vuoden jälkeen ja näyttivät

jäävän pitkäaikaisesti 60 prosentin ra-jan alapuolelle.

Työllisyys

Maahanmuuttajien työllisyyskehitysantaa melko myönteisen kuvan kotou-tumisprosessista (kuvio 2), mikä hei-jastuu myös käytettävissä olevien tu-lojen kasvuna. Lukuun ottamattaOECD-maista muuttaneita, joidentyöllisyys on jo alun perin varsin kor-kealla tasolla, maahanmuuttajaryhmi-en työllisyys kasvoi Suomessa vietetynajan myötä. Erityisen voimakasta tämäkasvu oli lähialueilla syntyneillä, joillasekä miesten että naisten työllisyys-osuus kasvoi 25 prosenttiyksikköä tar-kasteluperiodin aikana. JIIS-maissasyntyneillä ja ryhmään ”muu” kuulu-villa vastaava kasvu oli 15 prosenttiyk-sikön luokkaa. Myönteisestä työllisyys-kehityksestä huolimatta JIIS-maissasyntyneiden muita heikompi lähtötilan-ne kuitenkin näkyi alhaisempina työl-lisyyslukuina vielä yhdeksän vuodenjälkeenkin.

Työllisyyden myönteinen kehitys hei-jastui lähialueilta tulleiden työttömyy-den voimakkaana laskuna. Muiden

ryhmien kehitys ei ollut aivan yhtäpositiivista, vaikkakin esimerkiksiJIIS-maista tulleiden miesten työttö-myys aleni kymmenisen prosenttiyk-sikköä toisen ja yhdeksännen oleske-luvuoden välillä. Yleisesti ottaen työ-voiman ulkopuolella oleminen väheniSuomessa asutun ajan kuluessa.OECD-maista saapuneilla maahan-muuttajilla työvoiman ulkopuolellaoleminen muun kuin opiskelun takiaoli yllättävän yleistä. Havainto ei seli-ty kokonaan esimerkiksi Suomeensuuntautuvilla työkomennuksilla, jon-ka ajaksi toinen perheenjäsen jäisihoitamaan kotia, sillä neljännes ryh-mään kuuluvista asui yksin. Käytet-tävissä olevan aineiston perusteella onlähes mahdoton selvittää syytä työvoi-man ulkopuolella olemisen yleisyy-teen, erityisesti koska suurella osallanäistä henkilöistä ei ollut minkäänlai-sia tulo- tai tulonsiirtotietoja.

Kehitys käytettävissä olevissa tulois-sa perustuu työllisyyden lisäksi osittainmyös työllisten ansiotulojen kasvuun.OECD-maissa syntyneitä lukuun ot-tamatta Suomessa pitempään asuneetansaitsivat enemmän kuin maahan vas-ta tulleet. Vuosiansioiden kasvu oli eri-tyisen selvää lähialueilla syntyneillä.

Kuvio 1.Käytettävissä olevat tulot (kulutusyksikköä kohti, vuoden 2000 euroa) ja Suo-messa asuttu aika (1993–2000).

* entinen Jugoslavia, Iran, Irak, Somalia.

teesta maassa oleskeltuun aikaan. Toisaal-ta työperusteisesti Suomeen muuttaneidenosuus kasvoi. Näin ollen 1990-luvun lo-pussa maahan tulleiden ominaisuudetsaattavat olla sellaisia, että he työllistyivätaikaisempia muuttokohortteja paremmin.Kyseiset henkilöt eivät kuitenkaan ole eh-tineet olla aineistossa muutamaa vuottakauempaa. Tämä saattaa kasvattaa työl-listen osuutta vain vähän aikaa Suomessaasuneiden maahanmuuttajien osalta.

36

Yhdeksän maassaolovuoden jälkeenkorkeimmat vuosiansiot olivat lähialu-eilla ja OECD-maissa syntyneillä, ja nesaavuttivat lähes suomalaisten ansio-tason. Muista maista tulleiden ansio-taso jäi kuitenkin suomalaisten tasoamatalammaksi pidemmälläkin aikavä-lillä.

Tulonsiirrot

Työllisyyden ja ansiotulojen ohella käy-tettävissä oleviin tuloihin vaikuttavatsaadut tulonsiirrot (kuvio 3). Lähialu-eilla syntyneiden saamat tulonsiirrotvähenivät voimakkaasti Suomessa vie-tetyn ajan kuluessa. Muiden ryhmienosalta keskimääräiset tulonsiirrot kas-voivat muutaman vuoden ajan ja lähti-vät sen jälkeen laskuun palaten suurinpiirtein lähtötasolleen yhdeksän vuoden

kuluttua. Maahanmuuttajaryhmien eri-laiset taustat heijastuivat myös saatujentulonsiirtojen tasoon, mikä vaihteliOECD-maissa syntyneiden keskimää-räisestä 2 000 eurosta JIIS-maissa syn-tyneiden keskimääräiseen 5 000 euroonkulutusyksikköä kohden.

Lähialueilta saapuneiden ja ryhmään”muu” kuuluvien tulonsiirrot eiväteronneet olennaisesti syntyperäistensuomalaisten saamistatulonsiirroista. OECD-maissa syntyneille mak-setut vuosittaiset tulon-siirrot olivat puolestaankantaväestöä alhaisem-mat. Ainoastaan JIIS-maissa syntyneiden hen-kilöiden vuosittaiset tu-lonsiirrot ylittivät kan-taväestön tason kokotarkasteluperiodin ajan.Kulutusyksikköä kohden laskettujentulonsiirtojen keskiarvot heijastavatsamalla tulonsiirtojen yleisyyttä popu-laatiossa. Pitkittäisaineiston perusteel-la kaikkiaan 68 prosenttia suomalai-sista sai julkiselta sektorilta jonkinlai-sia tulonsiirtoja. Tämä vastasi melko

tarkkaan lähialueiden ja ryhmän ”muu”tuensaajien osuuksia. OECD-maistatulleet saivat tulonsiirtoja harvemminkuin syntyperäiset suomalaiset, ja JIIS-maissa syntyneet saivat niitä puolestaankymmenisen prosenttiyksikköä useam-min. JIIS-maissa syntyneiden muitakorkeampi tulonsiirtojen taso on var-sin luonteva, sillä on odotettavissa, ettämuista kuin työperusteisista syistä maa-

han tulleet tarvitsevatmuita enemmän yhteis-kunnan tukea kotoutu-misprosessin eri vai-heissa.

Tulonsiirtojen koko-naistason lisäksi onmielenkiintoista tar-kastella kunkin tulon-siirtolajin osuutta kai-kista tulonsiirroistamaahanmuuttajaryh-

mittäin (kuvio 4). Kahden ensimmäi-sen vuoden aikana noin puolet maa-hanmuuttajien tulonsiirroista koostuityöttömyysturvaetuuksista vaihdellenOECD-maissa syntyneiden hieman yli40 prosentista lähialueiden 60 pro-senttiin (vasemmanpuoleinen kuva).

* ent. Jugoslavia, Iran, Irak, Somalia

Kuvio 2.Työikäisten avoin työllisyys4 ja Suomessa asuttu aika (1990–2000).

4 Työllisiksi on määritelty henkilöt, jot-ka ovat toimineet tarkasteltavan vuodenaikana yli kuusi kuukautta avoimilla työ-markkinoilla joko palkansaajana tai yrit-täjänä. Työvoimapoliittisten toimenpiteidenkohteena olevat on laskettu työttömiksi.

Työikäiset maahan-muuttajat saivatkeskimäärin suun-nilleen samanverran tulonsiirtojakuin syntyperäisetsuomalaiset.

37

Työttömyysturvaetuuksien osuus las-ki Suomessa vietetyn ajan myötä jaoli seitsemän vuoden jälkeen alhaisem-pi kuin kantaväestön vastaava osuustulonsiirroista.

Seuraavaksi suurimmat osuudet tu-lonsiirroista liittyivät perhe-etuuksiin

(lapsilisät, päivä- ja äitiysraha sekäkotihoidontuki) ja toimeentulon tur-vaamiseen (yleinen asumistuki ja toi-meentulotuki). Yhteenlaskettujen per-he-etuuksien osuus jäi kuitenkinOECD-maista muuttaneita lukuun ot-tamatta syntyperäisiä suomalaisia (kan-

taväestöä) alhaisemmaksi. Pääasialli-sesti tämä oli seurausta äitiyspäivära-han ja vanhempainrahan määräytymi-sestä lähinnä äidin aiempien työtulo-jen perusteella. Heikomman työllisyys-tilanteen johdosta maahanmuuttaja-naisten joukossa oli huomattavastienemmän vähimmäismääräistä äitiys-rahaa tai vanhempainrahaa saavia äi-tejä kuin kantaväestön naisten keskuu-dessa. Tukien ansiosidonnaisuus (eri-tyisesti työttömyysturva ja äitiys/van-hempainraha) hankaloittaa yleisem-minkin maahanmuuttajien ja kantavä-estön tulonsiirtovertailuja. Kotoutumis-prosessin kesto aiheutti sen, että maa-hanmuuttajien työmarkkinahistoriaanpohjautuvat tukimuodot jäivät vääjää-mättä kantaväestöä pienemmiksi. Näitäaukkoja täytyi paikkailla muilla tuki-muodoilla, mikä luonnollisesti vaikuttieri tulonsiirtojen osuuksiin.

Ansiosidonnaisten tukimuotojen al-haisuus heijastuu yleiseen asumistu-keen ja viimesijaiseen toimeentulotu-keen. Havaitusta kotoutumiskehityk-sestä huolimatta näiden tukimuotojenyhteenlaskettu merkitys pysyi melkosamanlaisena maassa olon pitkittyes-

* ent. Jugoslabia, Iran, Irak, Somalia

Kuvio 3.Työikäisten tulonsiirrot (pl. eläketulot) ja Suomessa asuttu aika (1993–2000,vuoden 2000 euroa kulutusyksikköä kohti).

Kuvio 4.Kulutusyksikköä kohden laskettujen tulonsiirtojen koostumus ja syntymämaa (20–64-vuotiaat).

*ent. Jugoslavia, Iran, Irak, Somalia

38

sä. Poikkeuksen muodostivat JIIS-maissa syntyneet maahanmuuttajat,joilla asumistuen ja toimeentulotuenosuus kaikista tulonsiirroista kasvoinoin neljänneksestä aina seitsemänmaassaolovuoden jälkeiseen 40 pro-senttiin. Osittain nousu selittyy sillä,että ensimmäisten vuosien aikana osaturvallisuutensa takia maahan tullei-den toimeentuloturvasta järjestetääntyöttömyysturvaetuuksien kautta. Toi-saalta JIIS-maissa syntyneillä ansio-sidonnaisten tukien osuus kaikistatuista oli 48 prosenttia, kun vastaavaosuus kantaväestöllä oli 30 prosent-tiyksikköä korkeampi. Tämä ei voi-nut olla heijastumatta viimesijaisinamaksettavien tukimuotojen tarpee-seen erityisesti siksi, että edellä ha-vaitsimme käytettävissä olevien tulo-jen jääneen kauas virallisesta tuloköy-hyyden rajasta.

Muutto pois Suomesta

Edellä havaittiin OECD-maista tullei-den maahanmuuttajien käytettävissäolevien tulojen ja työllisyyden laskeneen

ent. Jugoslavia, Iran, Irak, Somalia

Kuvio 5.Poismuutto Suomesta (keskiarvo 1990–2000).

ensimmäisten Suomessa asuttujenvuosien aikana. Seuraavaksi tarkastel-laan, missä määrin tämä aiheutui vali-koivasta poismuutosta.

Maahanmuuttajaryhmittäiset erotpoismuutossa olivat suuria (kuvio 5).Suomeen pysyvämmin muuttaneistaOECD-maissa syntyneistä henkilöistäpoistui ensimmäisen vuoden aikana ylikymmenen prosenttia. Muissa ryhmis-sä vastaava luku jäi alle viiteen pro-senttiin. Lisäksi erot OECD-maissasyntyneiden ja muualla syntyneidenvälillä kasvoivat rajusti oleskelun kes-ton pidentyessä. Ensin mainituista reiluviidennes viipyi Suomessa vain parivuotta, ja yhdeksän vuoden jälkeen ylipuolet naisista ja hieman alle puoletmiehistä oli poistunut maasta. JIIS-maissa syntyneiden joukossa maasta-muutto oli puolestaan vähäisintä. Heis-tä ainoastaan hieman yli kymmenes olipoistunut maasta yhdeksän vuodenkuluttua. Muissa ryhmissä samalla ai-kajänteellä maasta poistui noin viiden-nes maahanmuuttajista.

Poismuuttajien suuri osuus etenkinOECD-maista saapuneiden kohdallasaattaa heijastua Suomen työmarkki-

noille sopeutumista koskeviin tuloksiin.Esimerkiksi Suomessa alle neljä vuot-ta asuvista muodostuu kahtalainenkuva. Toisaalta he olivat Suomessa kau-emmin pysyviä harvemmin työllisinä,mikä viittaisi heikompaan työmarkki-na-asemaan. Toisaalta niiden muuta-mia vuosia Suomessa asuneiden, jot-ka olivat työllisiä, kulutusyksikköä koh-ti lasketut ansiotulot olivat pysyjiä kor-keammat. Lisäksi he olivat pysyjiä har-vemmin myös työttöminä tai opiskeli-joina, mikä heijastui työvoiman ulko-puolella olleiden poismuuttajien kor-keaan osuuteen ja muita alhaisempiintulonsiirtoihin.

Havainnot viittaavat siihen, että pois-muutto ei suoranaisesti johtuisi heikos-ta kiinnittymisestä työmarkkinoillevaan ylipäätään heikosta kiinnittymi-sestä suomalaiseen yhteiskuntaan. Tä-hän suuntaan viittaavat myös tausta-tekijöitä kuvaavat tunnusluvut. Pois-muuttajat olivat muita useammin yk-sinasuvia, vähälapsisia henkilöitä, jo-ten heidän vähäiset tulonsiirtonsa jakorkea työmarkkinoiden ulkopuolellaoleminensa eivät ensisijaisesti näytäjohtuneen myöskään toisen puolison

39

suorittamasta lasten kotihoidosta hy-vin ansaitsevissa perheissä.

Valikoiva poismuutto vaikuttaa ko-toutumista koskeviin tuloksiin.OECD-maissa syntyneiden kohdallapoismuutto todennäköisesti heikensikeskimääräisiä kotoutumistuloksia,kun tarkastelun kohteena ovat työl-listen ansiotulot. Työmarkkina-ase-maa tarkasteltaessa vaikutus oli vas-takkaissuuntainen. Muiden ryhmienosalla vaikutukset olivat huomattavastipienempiä johtuen vähäisemmästäpoismuutosta. Poismuutto lienee kui-tenkin heijastunut lievästi korkeam-pina työllisyys- ja työttömyyslukuinasekä vähäisempänä työvoiman ulko-puolella olemisena verrattuna tilantee-seen, jossa poismuuttajat vastaisivattäydellisesti pysyjiä.

Johtopäätöksiä

Suomeen kohdistuvanmaahanmuuton volyymion kasvanut huomatta-vasti viimeisten kymme-nen vuoden aikana, jotenmuuton taloudellistenvaikutusten ensiarviointion paikallaan. Keskeise-nä kysymyksenä VATTintutkimuksessa on, mak-savatko maahanmuutta-jat enemmän vai vähem-män veroja kuin saavattulonsiirtoja. Tässä kat-sausartikkelissa on sensijaan otettu hieman sup-peampi näkökulma. Ylläon tarkasteltu maahan-muuttajien työllisyyttä,tulotasoa sekä käytettä-vissä olevien tulojenkoostumusta ja kehitys-tä suhteessa Suomessaasuttuun aikaan.

Kaikkiaan maahan-muuttajien sopeutumi-sesta suomalaisille työ-markkinoille saa esitetty-jen tulosten valossa var-sin positiivisen kuvan.Etenkin lähialueiltamuuttavat näyttävän tar-

kastelun perusteella kotoutuvan var-sin nopeasti. Muuttajaryhmien välilläon kuitenkin huomattavia eroja kotou-tumisen tasossa ja nopeudessa. Lisäk-si havaitsimme, että valikoiva pois-muutto voi jonkin verran vaikuttaaarvioihin maahanmuuttajien sopeutu-misesta. Poismuuton vaikutus kuiten-kin vaihtelee tarkasteltavan ilmiönmukaan ja muuttajaryhmittäin.

Tulokset ovat samansuuntaisia kuinon saatu esimerkiksi muissa Pohjois-maissa ja EU-maissa: maahanmuuttovoi pitkällä aikavälillä hyödyttää Suo-mea. Tässä tarkastelussa luotiin kui-tenkin katsaus ainoastaan muuttajientyöllistymiseen ja tulonmuodostukseen.Tarkempien taloudellisten arvioidentekemiseksi tarvitaan tutkimusta maa-hanmuuttajien käyttämistä julkisista

palveluista, heidän maksamistaan vä-lillisistä veroista, maahanmuuton vai-kutuksista suomalaisten työllistymiseenja ansiotasoon sekä maahanmuutta-jien mukanaan tuomasta inhimillises-tä pääomasta.�

KIRJALLISUUS

Alho, K. & Hazley, C. & Hernesniemi,H. & Widgren, M. (2001a), EU:n itä-laajenemisen vaikutukset Suomen tuo-tantorakenteeseen, ETLA keskustelu-aloitteita 752.

Alho, K. & Kaitila, V. & Widgren, M.(2001b), EU:n itälaajenemisen vaiku-tukset Suomen elinkeinoelämälle, ETLAB:178.

Alho, K. (1999), Laajeneminen jakauppavirrat, julkaisussa Mäkelä, P. &Virtanen, S. (toim.), EU:n laajenemisennäköalat, VATT keskustelualoitteita 197.

Hämäläinen, K. & Kangasharju, A. &Pekkala, S. & Sarvimäki, M. (2005),1990-luvun maahanmuuttajien työlli-syys, tuloverot ja tulonsiirrot, Työminis-teriö, Työpoliittinen tutkimus.

Kangasharju, A. & Korpinen, L. & Park-kinen, P. (2003), Suomessa asuvat ulko-maalaiset: esiselvitys, VATT keskustelu-aloitteita 297.

Kiander, J. & Vaittinen, R. (2001),EU:n itälaajenemisen vaikutuksista: las-kelmia tasapainomallilla, VATT keskus-telualoitteita 259.

OECD (2002), Finland: OECDSopemi, Trends in InternationalMigration 2001 Edition.

Pekkala, S. (2004), Maahanmuutontaloudelliset vaikutukset: kirjallisuuskat-saus, VATT keskustelualoitteita 334.

Sarvimäki, M. (2003), Euroopan Uni-onin itälaajentuminen ja maahanmuut-to Suomeen, VATT Tutkimuksia 98.

Talousneuvosto (2002), MuuttoliikeSuomesta ja Suomeen 1990-luvulla jamuuttoliikkeeseen vaikuttavat tekijät,Liite 2 teoksessa Verotus kansainvälisessätoimintaympäristössä, Valtioneuvostonkanslian julkaisusarja 2002/5.

Tilastokeskus (2002), Tulonjakotilasto2000. Tulot ja kulutus 2002:14.

Työministeriö (2001), EU:n itälaajen-tumisen vaikutukset työvoiman liikku-vuuteen, Työministeriö, Työhallinnonjulkaisu 291.

Kirjoittajien mukaan erityisesti Virosta ja Venäjältä tul-leet maahanmuuttajat kiinnittyvät nopeasti suomalaisil-le työmarkkinoille.

40

Vaikka hyvinvointivaltiosta ja siihen liit-tyvistä järjestelmistä keskustellaan jakirjoitetaan paljon, niin keskustelu pyr-kii ryhmittymään yksittäisten järjestel-mien ja palvelujen ryppäiden ympäril-le. Niinpä meillä käydään esimerkiksieläkejärjestelmää, työttömyysturvaa jaterveydenhuoltoa koskevaa keskuste-lua, jota on vaikea sovittaa kokonais-valtaisesti yhteen. Usein keskustellaanmyös hyvinvointivaltion rahoitustavois-ta viittaamatta sen avulla järjestettävänsosiaaliturvajärjestelmän toimivuuteentai sillä järjestettävän palvelun laatuun.Yritän tässä artikkelissa lähestyä sosi-aaliturvaa mahdollisimman kokonais-valtaisesti siten, että käsittelyn kohteenaon järjestämistapa, rahoitus ja niitä

koskeva tausta-ajattelu. Lähestymista-pani on silti lähtöisin taloustieteestä,tarkemmin sanoen julkishyödykkeidenja vakuutusten taloustieteestä.1

Käytän jossain määrin epäsuosioonjoutunutta käsitettä hyvinvointivaltio,jolla tarkoitan niitä järjestelmiä ja pal-veluja, joita rahoitetaan ja toteutetaanlain mukaan eli viime kädessä valtionpakkovallalla. Kun siis jatkossa käsitte-len sosiaaliturvaa, tarkoitan vastaavastijuuri sitä sosiaaliturvaa, joka on osa hy-vinvointivaltiota. Tällä en halua millään

Mikael [email protected]

Vakuutusperiaate jatulevaisuudensosiaaliturvaVakuutusperiaatteen ulottaminen koko sosiaali-turvajärjestelmään ja sen yksinkertaistaminenvain kahteen osaan – yleiseen tulonmenetys-vakuutukseen ja terveysvakuutukseen – voisiratkaista monia nykyjärjestelmän ongelmia.

1 Artikkelissa esitetyt ajatukset ovat pit-kälti syntyneet yhteistyössä kahden edeltä-jäni Esko Kalimon ja Tapani Purolan kans-sa (Forss, Kalimo ja Purola 2001 ja 2004).

41

tavalla väheksyä tai kieltää esimerkiksikolmannen sektorin, kotitalouksien javapaaehtoisten tekemän työn merkitys-tä, joka kuuluu laajempaan hyvinvoin-tiyhteiskuntakäsitteeseen.

Vapaaehtoista markkinaratkaisuaihannoivassa taloustieteessä on aina pi-tänyt perustella julkisen vallan läsnäoloa.Parhaimpia yleisiä perusteluja lienee se,johon Adam Smithkin kuuluisassa kan-sakuntien varallisuutta käsittävässä kir-jassaan käytti noin 100 sivua, että jul-kista valtaa tarvitaan tuottamaan niitähyödykkeitä, jotka ovat kaikille yhteisiäja jakamattomia, niin sanottuja julkisiahyödykkeitä, joiden kohdalla puhtaatmarkkinamekanismit eivät toimi, ja jot-ka on hoidettava muulla tavoin, kutenpoliittisen neuvottelumekanismin avul-la. Smithin esimerkitkin ovat nykymaa-ilmaan soveltuvia: oikeusjärjestelmä,maanpuolustus, koulutus jne. Jos Smitholisi elänyt vuonna 2005, voisi hyvin ku-vitella, että hän olisi käsitellyt laajasti so-siaaliturvaa ja ainakin ottanut kantaa sii-hen, kuuluuko se julkiselle vallalle vai ei.

Hyvinvointivaltion – ja sen osana jul-kisen sosiaaliturvan – olemassaoloa osa-na julkista valtaa voidaan erityisesti pe-

rustella ainakin kahdesta näkökulmas-ta, jotka nekin kytkeytyvät julkishyödy-keargumenttiin. Se voidaan nähdä eet-tisesti perusteltuna oikeudenmukaisuu-den ja tasa-arvon näkökulmasta, ja sevoidaan nähdä poliittisesti ja taloustie-teellisesti perusteltuna julkisena hyödyk-keenä, joka tuottaa turvallisuutta sekäyksilön että yhteiskunnan tasolla.

Haluan lisäksi myös korostaa, että ta-loustieteen harrastajilla – eikä vähitensen oppiaineen suomalaisilla ammatti-laisilla – voisi olla paljon enemmänkinannettavaa sosiaaliturvakeskustelussa.Käydessään äskettäin Suomessa yksialan johtavista tutkijoista, Sir Tony At-kinson totesi olleensa 1960-luvulla mel-ko yksin ryhtyessään tutkimaan sosi-aalipoliittisia asioita taloustieteilijänä jataloustieteen menetelmin, eikä tilannevalitettavasti ole kovinkaan radikaalis-ti muuttunut sen jälkeen.

Vakuutusnäkökulma sosiaali-turvaan

Taloustieteen melko laimea kiinnostussosiaaliturvaa kohtaan saattaa johtua

osaksi siitä, että se nähdään turhan ah-taasti nimenomaan puhtaana tulonsiir-tojärjestelmänä, ja että sitä sen vuoksipidetään lähes “triviaalina” asiana, jotavoidaan hoitaa vasemmalla kädellä. Ker-tovathan niin sanotut hyvinvointiteoree-mat, että kaikki mahdolliset hyödykkei-den ja palvelujen Pareto-optimaalisetjakaumat voidaan saavuttaa jakamallaresurssit uudelleen. Julkiset palvelutkuten koulutus ja terveydenhuolto näh-dään tällöin, hieman epätäydellisen kil-pailun tavoin, välttämättöminä muttamieluiten jos mahdollista markkinoillesiirrettävinä, poikkeuksina yleisenmarkkinatasapainon kauniissa mallissa.

Todellisuus ei kuitenkaan ole näinyksinkertainen, sillä markkinaratkai-su ei toimi moitteettomasti kaikissaolosuhteissa. Tämä pätee erityisestivakuutusten maailmassa, johon omannäkemykseni mukaan sosiaaliturvakuuluu. Korostettakoon tässä, ettävakuutuksilla on suora yhteys julki-siin hyödykkeisiin. Se on itse asiassasyynä siihen, että markkinamekanis-mi niiden kohdalla toimii vain epätäy-dellisesti. Näin ollen julkisen vallan ontultava apuun erityislainsäädännöllä.

Sosiaaliturvan luoma turvallisuus onnähtävä turvallisuutena erilaisia yksi-löjä ja kotitalouksia sekä yhteisöä koh-taavia riskejä vastaan. Näin ollen se voi-daan kokonaisuudessaan nähdä vakuu-tusjärjestelmänä, jonka maksut kerä-tään tietyllä tavalla, ja josta korvauksiamaksetaan tietyn riskin sattuessa. Sesiis ei ole pelkkä tulonsiirtojärjestelmä,vaan se voidaan nähdä varautumisenaetukäteen tulevaisuuden epäonnekkaitatilanteita vastaan. Koska tällainen va-rautuminen on kaikkien yhteinen asia,muodostuu kollektiivi, eli riskiväestö,jonka yhteinen intressi on torjua riski,joka ei ole vielä toteutunut. Asia onyhteinen sen vuoksi, ettei etukäteen tie-detä, kenellä riski toteutuu, kenellä ei.Etukäteen varautuminen on näin ol-len jakamaton julkinen hyödyke, jokamuuttuu yksityiseksi vasta jälkikäteen,kun tiedetään, kenen talo paloi ja ke-nen säilyi.

Jotta kuvamme sosiaaliturvasta tulisitäydelliseksi, tulonsiirtomallia täytyy siis

Mikael Forss alkoi vakavammin pohtia sosiaaliturvaan liittyviä järjestelmiä tultuaan vuonna1995 Eläketurvakeskuksen tutkimuspäälliköksi. Kelassa hän on toiminut vuodesta 2001,aluksi tutkimus- ja kehittämisyksikön johtajana ja tällä hetkellä tutkimusosastosta sekä terve-ys- ja toimeentuloturvaosastosta vastaavana johtajana.

42

täydentää riski- ja aika-ulottuvuuksilla.On tietenkin aivan totta, että sosiaali-turva jakaa tuloja uudelleen. Tämä voi-daan nähdä sosiaaliturvan jälkikäteisil-mentymänä, jossa tuloja siirretään on-nekkailta vähemmän onnekkaille. Täl-laista tulonsiirtoefektiä on tietenkin kai-kissa vakuutuksissa. On kuitenkin ai-van eri asia, nähdäänkö tulonsiirto va-kuutussopimuksen maksamana ja oi-keuttamana vahingonkorvauksena vaiavustuksenluontoisena köyhäinapuna,joka maksetaan tarpeen ja maksajanmielihalun mukaan. Edellinen on erääl-lä tavalla sopimusoikeudellinen tapah-tuma, kun taas jälkimmäinen on mah-dollisesti lakiin perustuva yleinen oike-us, joka pohjautuu viime kädessä alt-ruistiseen ajatteluun. On myös niin, ettämitä enemmän tarkkoja ja yhdenmu-kaisia tilannesääntöjä liitetään avustuk-sien jakamiseen, sitä enemmän jakami-nen alkaa tosiasiassa muistuttaa vakuu-tuksen kaltaista riskikorvausjärjestelmää.

Jos hyväksytään, että sosiaaliturva luoturvallisuutta erilaisia riskejä vastaan –esimerkiksi tulonmenetystä, tietämättö-myyttä ja sairautta vastaan – ja että tämäturva on hyödyke sinänsä eli julkishyödy-ke, jolla on itseisarvo, niin kuvamme so-siaaliturvasta muuttuu laajemmaksi jamielenkiintoisemmaksi myös taloustie-teellisessä mielessä. Voin tässä viitataesimerkiksi Kelan julkaisemaan tuoree-seen teokseen (Hellsten ja Helne 2004),jossa on useita aihetta käsitteleviä artik-keleita. Myös esimerkiksi Nicholas Barr(2001) on lähestynyt sosiaaliturvaa va-kuutus- ja elinkaariajattelun kautta.

Kaupallinen vakuutus jasosiaalivakuutus

Vakuutus on yleisluonteeltaan etukä-teen solmittu sopimus vakuutuksenottajan ja sen antajan välillä. Läheskaikilla aikuisilla suomalaisilla kotita-louksilla on kaapissaan useita tällaisiasopimuksia, jotka yleensä on tehty kau-pallisen vakuutusyhtiön kanssa. Nämäsopimukset on tehty vapaaehtoisesti,ja vakuutusten hinnoittelu on markki-naehtoista tai ainakin lähes markkina-

ehtoista. Tällaisen sopimuksen hin-noittelussa on huomioitava vakuutuk-sen aktuaarisuus, mikä muun muassatarkoittaa hinnan enemmän tai vähem-män suoraa riippuvuutta vakuutuk-senottajan riskin todennäköisyydestä javahingon suuruudesta.

Markkinamekanismi kykenee ohjaa-maan vakuutuskauppaa täydellisesti vainsiinä tapauksessa, että vallitsee täydelli-nen tietämys, eli jos vakuutuksenotta-jan riski ja vahingon suuruus on vakuu-tusyhtiön tiedossa. Näin ei kuitenkaanläheskään aina ole. Epätäydellisestä tie-tämyksestä syntyviä ongelmia (haitalli-nen valikoituminen ja eettinen uhkape-li) on käsitelty laajasti alan kirjallisuu-dessa. Todettakoon lyhyesti, että vali-koitumisongelma saat-taa johtaa kaupallistenvakuutusmarkkinoidenepäonnistumiseen senjohdosta, että suurenriskin asiakkaat ostavathanakammin vakuutuk-sia kuin alhaisen riskinasiakkaat. Tällöin va-kuutusyhtiö joutuu ko-rottamaan hintaa, jol-loin alhaisen riskin asiakkaat jättävät ot-tamatta vakuutusta yhtiön keskimääräi-nen korvauskulun kasvaessa. Tämänprosessin seurauksena yhtiö saattaa jou-tua luopumaan tietystä vakuutustyypis-tä. Uhkapeliongelma puolestaan tar-koittaa, että vakuutettu voi teoillaan vai-kuttaa riskin toteutumiseen, mikä joh-taa aivan samaan lopputulokseen, elikaupallisen markkinaratkaisun epäon-nistumiseen. Hyviä esimerkkejä, joihinliittyy molempia ongelmia, ovat liiken-nevakuutus ja sairausvakuutus, jotka onyleensä jouduttu tekemään kaikissamaissa pakollisiksi ainakin osittain.

Todellisuudessa yksittäisen vakuutuk-senottajan riskiä ja riskiin vaikuttaviatekoja ja ominaisuuksia ei yleensä voitietää tarkkaan, vaan on käytettävä kes-kiarvoja, mikä tekee kaupallisen hin-noittelun usein perin vaikeaksi. Sosiaa-listen riskien kuten työttömyys-, työ-kyvyttömyys- tai sairausriskien yksilöl-linen arviointi on jopa niin vaikeaa, ettäniitä on lähes mahdoton hoitaa pelkäs-

tään kaupallisen vakuutuksen avulla. Li-säksi näiden riskien toteutuminen joh-taa usein vakuutetun kohdalla köyhyy-teen ja maksukyvyttömyyteen, jolloinne, jotka vakuutusta eniten tarvitsevat,jäisivät siitä paitsi, mikä taas ei ole sosi-aalipoliittisesti hyväksyttävää.

Kela, työeläkelaitokset ja Suomessamyös kaupalliset vakuutusyhtiöt toteut-tavat järjestelmiä, joita yleisesti kutsu-taan sosiaalivakuutukseksi. Sosiaaliva-kuus on usein toteutettu erillisellä lain-säädännöllä, sitä toteuttaa usein eril-lisinstituutio ja se on jossain mielessäpakollinen, eli vakuutuksenottajan onjoissain tilanteissa lain säätämä pakkosolmia vakuutussopimus. Nämä sopi-mukset poikkeavat kuitenkin olennai-

sesti kaupallisista vakuu-tussopimuksista.

Sosiaalivakuutukseteroavat kaupallisestavakuutuksesta myösniin, että suora riippu-vuus yksittäisen vakuu-tetun riskin ja tästä ris-kistä suoritetun vakuu-tusmaksun välillä jou-dutaan hälventämään

eri syistä. Maksut ovat tyypillisesti tu-losidonnaiset, kun taas sosiaaliset ris-kit ovat tyypillisesti suuremmat alem-missa tulonsaajaryhmissä.

Sosiaalivakuutuksen sopimukset ovatuseimmiten kollektiivisia, eli joku insti-tutionaalinen toimija solmii ne jonkunhenkilöryhmän puolesta. Tyyppiesi-merkkinä sosiaalivakuutuksesta voisimainita vaikkapa työnantajien työnte-kijöille ottamat pakolliset työeläke-, ta-paturma- ja ryhmähenkivakuutukset.Myös Kelan toteuttama sairauspäivära-ha noudattaa tätä muotoa, joskin siinäei solmita varsinaisia konkreettisia so-pimuksia. Ansiosidonnainen työttö-myysvakuutus noudattaa perinteisestihieman erilaista, ammattialakohtaistamallia, ja siihen liittyminen on myössälytetty vakuutetulle vapaaehtoiseksi.Tätä ajattelua voi laajentaa huomioimal-la, että Suomen ja usean muun valtionperustuslaeissa on mainintoja, joita voi-daan analyyttisesti tulkita kollektiivisik-si vakuutussopimuksiksi. Ne turvaavat

Kaupallinen va-kuutus ei toimikaikkia riskejävastaan, siksi tarvi-taan julkista sosi-aaliturvaa.

43

jokaiselle tietyn vähimmäisturvan ja tar-vittavan hoidon tietyissä riskitilanteissakuten työttömyys, sairaus, vammaisuusjne. siten kuin laeissa, asetuksissa jaohjeissa tarkemmin säädetään.

Usein unohdetaan se tärkeä näkö-kohta, että perinteiset sosiaalivakuu-tukset voidaan nähdä paitsi yksilöilleotettuina vahinkovakuutuksina myöstyönantajien itselleen ottamina vakuu-tuksina mahdollisten korvausvaateidenvaralta.

Missä mielessä esimerkiksi Kelan to-teuttama sosiaaliturva on vakuutuksenkaltaista? Selkeimmin vakuutusmallitoteutunee Kelan sairausvakuutuksentyötulovakuutuksessa ja sairaanhoito-vakuutuksessa, mutta myös muut Ke-lan suorittamat korvaukset voidaan ha-luttaessa niin sanotusti tulkita vakuu-

tuskoodin avulla. Tämä edellyttää va-kuutusajattelun laajentamista koske-maan ihmisen ja kotitalouden elinkaa-ririskiä, jossa huomioidaan mainittu-jen riskien lisäksi vammautuminen,kouluttamattomuus ja mitä erilaisim-pia tulonmenetystilanteita, jotka voi-vat kohdata elämän erilaisissa riski- jakriisitilanteissa. Näinhän Suomen jamuiden maiden sosiaaliturva yrittäätehdä, mikä on johtanut useimmissakehittyneissä maissa hyvinkin kattavaanmutta myös monimutkaiseen lainsää-däntöön.

Visio tulevaisuuteen

Tulevaisuuden mallia pohdittaessa tar-vitaan kieli ja käsitteet eli puitteet, joi-

hin tulevaisuus ikään kuinmahtuu. Selvää on, että tu-levaisuuden yksilöllinen,joustava, kansainvälisestiliikkuva ja globalisoituvamaailma kaipaa toisenlaisiaratkaisuja kuin kansallinen,teollinen ja perhekeskeinenmaailma. Otetaan vaikka-pa esimerkiksi henkilö, jokaasuu pysyvästi yhdessämaassa, on töissä kolman-nessa ja viettää pitkiä lomiaja vapaa-aikaa milloin mis-säkin maassa. Tällaisenyksilön eläketurvan, terve-ydenhuollon ja muun sosi-aaliturvan laadukas järjes-täminen on paljon haaste-ellisempi tehtävä kuin pai-kallaan asuvan 70-luvuntehdastyöläisperheen vas-taavan turvan hoito.

Liikkuvassa maailmassakorostuvat yksilön oikeudetja niiden siirrettävyys. Sa-malla järjestelmän pitäätäyttää vähintään samat pe-rusvaatimukset luotetta-vuudesta, oikeellisuudesta,tasapuolisuudesta ja koh-tuullisuudesta kuin nykyi-nenkin järjestelmä. Jos uu-distuksia aletaan rakentaa,

odotus on tietenkin se, että nykyjärjes-telmien ongelmia ratkaistaan ja poiste-taan.

Kuten ehkä on jo käynyt ilmi, niinomasta mielestäni lähtökohdaksi täl-laisessa uudistusurakassa olisi otettavavakuutusajattelun soveltaminen. Edutovat moninaiset.

Jos sosiaaliturva on yleiseen veroonperustuva ja oikeus siihen perustuuasumiseen tai kansallisvaltioon, se onmyös maantieteellisesti sidottua, mikävoi olla ongelmallinen asia tulevaisuu-dessa. Vakuutus taas perustuu sopimi-seen, ja sopimuksia voidaan helpostisiirtää maantieteellisten rajojen yli,kunhan löydetään vastaava sopijataho.Näin on aina tehty kaupallisessa va-kuutuksessa, joka itse asiassa on ollutkansainvälistä aivan historiansa alustaasti (laivavakuutus). Vakuutus voisi siistoimia kansainvälisen sosiaaliturvankauppa- ja clearingvälineenä samallatavoin kuin kauppasopimus ja valuut-tajärjestelmä toimii kaupanteossa.

Kansainvälisellä areenalla voisi lisäk-si makroriskejä varten ajatella uuden-laisia ylikansallisia järjestelyjä. Olisimahdollista luoda eräänlainen kansain-välinen sosiaalivakuutusten jälleenva-kuutus, jolla voitaisiin jakaa kansan-taloudellisia riskejä. Eli jos lyhytaikai-nen taloushäiriö kohtaa erityisesti jo-tain maata, niin muut maat jakaisivatautomaattisesti sosiaaliturvassa synty-vän rahoitusalijäämän. Voisi myös aja-tella sosiaalivakuutuslaitosten yhdistä-mistä rajojen yli monikansallisiksi suur-yhtiöksi. Muun muassa kansainvälinentyöjärjestö ILO on ehdottanut, ettämaailman köyhyysongelmaa voitaisiinhelpottaa keräämällä varoja monikan-salliseen rahastoon, joka maksaisi so-siaaliturvaa suoraan sellaisille tietynköyhyysrajan alla eläville ihmisille, joi-den omat maat eivät ole kyenneet so-siaaliturvaa järjestämään. Tämä mer-kitsisi eräänlaista sosiaaliturvan muo-dossa maksettavaa suoraa kehitysapua.

Vakuutuksen tekniikka perustuu yk-sittäisten riskien tilastoseurantaan, las-kentaan ja rahaksi muuttamiseen. Sesoveltuu sen vuoksi hyvin markkina-talousajattelun hallitsemaan yhteiskun-

Mikael Forssin mielestä sosiaaliturvan kehittämisen lähtö-kohdaksi sopisi parhaiten vakuutusajattelu. Sosiaalivakuu-tus kykenee toteuttamaan sosiaalipoliittiset tavoitteet jou-tumatta pahemmin ristiriitaan globalisoituvan markkina-talouden kanssa.

44

taan. Vakuutusjärjestelmä on läpinä-kyvä ja paljastaa välittömästi, mihinkerätyt varat käytetään. Verorahoitteis-ta sosiaaliturvaa on helpompi kyseen-alaistaa sen vuoksi, ettei voida arvioi-da, mihin tarkoitukseen yleiset vero-varat lopulta menevät.

Vakuutusajattelun kulmakiviä on,että korvaus eli etuus maksetaan to-teutuneen riskin takia. Korvauksenkohteena on siis vahinko, jonka suu-ruutta arvioidaan. Avustuksen kohtee-na on taas henkilö tai kotitalous, jollaon puute, jota avustuksella yritetäänpoistaa. Vakuutus on siis eräällä taval-la neutraalimpi, vähemmän henkilöönmenevä, arvioidessaan oikeutta korva-ukseen. Samalla se onmyös vähemmän stig-matisoiva, mikä lieneeparemmin sopusoin-nussa nyky-yhteiskun-nan yksilöön perustu-van oikeusmentaliteetinkanssa.

Tässä yhteydessä onhyvä todeta, että sosi-aalivakuutusta ei voiajatella ilman erillistäsosiaalivakuutusinstituutiota. Valtio(kunta) voi kylläkin hoitaa rahallistenetuuksien jakamista, mutta jotta voi-daan puhua sosiaalivakuutuksesta, niinetuuden tulee olla tietyn muotoinen jajakajan tulee täyttää tietyt osaamisvaa-timukset. Sen tulee olla myös opera-tiivisesti mahdollisimman riippumatonpäivänpoliittisesta valmistelusta ja pää-töksenteosta. Tästä on se etu, että ly-hytnäköiset poliittiset erityisintressit jaideologiset heilahtelut eivät saa otettasen toiminnasta. Tästä syystä sille onjärjestettävä myös mahdollisimman it-senäinen rahoitus. Sosiaaliturvan hoi-taminen edellyttää nimittäin pitkäjän-teistä ja vakaata toimintaa, joka sopiihuonosti yhteen julkisen sektorin vuo-sibudjetointi- ja vaalirytmin kanssa.

Toiminnassaan sosiaalivakuutuslaitoskuitenkin ja tietenkin noudattaa kul-loinkin voimassa olevaa lainsäädäntöä.Jos poliittiset päätöksentekijät havait-sevat sen toiminnassa puutteita tai josse itse havaitsee lainsäädännössä epä-

kohtia, niin on aihetta ja velvoitetta rea-goida molempiin suuntiin. Tähän mal-liin pyrkii myös nykyinen Kelaa kos-keva lainsäädäntö.

Tulevaisuuden sosiaaliturvanrakennuspuita

Jos sosiaaliturvan rakentamisen voisialoittaa puhtaalta pöydältä, niin se voisikoostua kahdesta vakuutusmuotoises-ta perusjärjestelmästä: yleinen tulon-menetysvakuutus ja yleinen terveysva-kuutus.

Tulonmenetysvakuutus koostuisi kah-desta osasta, vähimmäisturvasta ja an-

siosidonnaisesta turvas-ta. Kriteerit rakennettai-siin nimenomaan sel-keyden ja kannustinvai-kutusten vuoksi täysinyhdenmukaisiksi tulon-menetyksen syystä riip-pumatta. Teoreettisestivakuutettavana tulonaolisi odotettu elinikäi-nen työtulo. Jos tulo-historiaa ei ole, kuten

synnynnäisten vammaisten osalta, voi-daan käyttää lähtökohtana keskimää-räistä työtuloa tai hyväksyttyä minimi-normituloa.

Yleinen tulonmenetyskäsite lopettai-si vakuutetun epätietoisuudesta ja osit-taisesta tietämyksestä johtuvan pelaa-misen eri etuuksien kanssa. Jos jää il-man ansiotuloja ja työntekoa on ollutniin ja niin paljon, niin oikeus korva-ukseen olisi helpommin laskettavissa.Nykytilanne johtaa muun muassa sii-hen, että jos käsi katkeaa, niin korva-us on aivan erilainen riippuen siitä, jäi-kö auton alle työmatkalla vai muuten,putosiko vapaa-aikana omenapuustavai kenties töissä rakennustelineeltäuutta liikerakennusta pystyttäessä. Sa-moin työikäinen voi saada hyvin eri-laista korvausta riippuen siitä, onkotyöttömänä, sairaana vai työkyvyttö-myyseläkkeellä.

Korvausta laskettaessa voitaisiin pe-rustaksi ottaa kertynyt eläkepalkka jaansiosidonnainen työeläkeoikeus, jot-

ka olisivat perustana muitakin etuuk-sia laskettaessa. En ota kantaa siihen,miten korvaus eri tilanteissa lasketaan,en myöskään tietenkään korvauspro-senttiin, nämähän ovat joka tapauk-sessa täysin riippuvaisia poliittisesta ti-lanteesta ja kansantalouden kantoky-vystä eli taloudellisista suhdanteista.Yleinen tulonmenetysvakuutus voi tie-tenkin silti sisältää erilaisia erotteleviamekanismeja, jos edelleen halutaanesimerkiksi kannustinsyistä maksaa eritilanteissa erilaisia korvauksia.

Terveysvakuutus toimisi siten, ettäkunta ottaisi kuntalaiselle terveysva-kuutuksen, jonka järjestäisi yleinen ter-veysvakuutusrahasto, josta käytän jat-kossa nimeä Terveysvakuutuslaitos, jajonka vastuulle palvelujen järjestämi-nen siirtyisi. Kuntalainen voisi sairas-tuessaan hakeutua palveluun nykyistävapaammin. Terveysvakuutuslaitosneuvottelisi sopimukset palvelunjärjes-täjien eli nykyisten sairaanhoitopiirien,sairaaloiden, terveyskeskusten ja yksi-tyisten palveluntuottajien kanssa siten,että kuntalaisille olisi mahdollisimmantasapuolisesti järjestettävissä palvelui-ta koko maassa. Näin päästäisiin ny-kytilanteesta, jossa kuntien erittäinvoimakkaasti vaihteleva koko, kanto-kyky, osaaminen ja palvelutaso tuot-taa ongelmia. Lisäksi pienten kuntienriskivaihtelu tekee ennakoinnin ja bud-jetoinnin näissä kunnissa vaikeaksi.

Kaiken lisäksi tulevat monikanavai-sen rahoituksen mukanaan tuomatosaoptimoinnin ongelmat. Terveyden-huollon rahoitus kulkee tällä hetkelläpääosin kuntien, sairaanhoitopiirien jaKelan budjettien kautta. Lisäksi poti-laat maksavat itse osan hoidosta. Osa-optimointi voi johtaa siihen, että jo-kainen taho pyrkii osaltaan pienentä-mään omia kustannuksiaan välittämät-tä muista. Tämä saattaa näkyä esimer-kiksi Kelassa erityisesti sairauspäivära-hojen sekä sairaanhoito-, matka- jalääkekorvausten muodossa. Leikkauk-seen jonottavan tai hoidon rationali-soinnin seurauksena matkustelevanpäivärahaa ja matkakuluja kun ei oleosattu huomioida. Rahoittajakuntienväliset eturistiriidat tuottavat ongelmia

Vakuutusmuotoinensosiaaliturva onhelpompi muuttaakansainväliseksikuin asumiseen javeroon perustuvasosiaaliturva.

45

sairaanhoitopiirien kustannustenjaonosalta. Nykymallissa syntyy helpostipiirin sisäisten kuntien välisiä ristiriito-ja, ja sairaanhoitopiirien rajojen ylimenevät asiat kuten esimerkiksi Medi-Heli ovat siinä vaikeasti hoidettavissa.

Lopuksi

Tulevaisuuden sosiaaliturva riippuu vii-me kädessä eri osapuolten poliittisestatahdosta. Näin ollen puhtaita ideaalimal-leja ja suuria muutoksia on erittäin vai-kea toteuttaa. Sosiaaliturva koskee kaik-kia kansalaisia, kiinnostaa ja mobilisoisen vuoksi puolueita, työmarkkinajär-jestöjä ja muita etujärjestöjä sekä kun-tia ja julkisen sektorin erilaisia virasto-ja. Lisäksi on olemassa kansalaisille josyntyneitä oikeuksia ja käsityksiä, jotkaon otettava eri tavoin huomioon.

Tulevaisuuden sosiaaliturvaa ei näinollen voida rakentaa puhtaalta pöydäl-tä. Vastassa ovat monenlaiset lainsää-dännölliset, poliittiset ja taloudellisetreunaehdot ja realiteetit, jotka rajaavatmahdollisuuksia. Ihanteelliselta näyttä-vä kirjoituspöytämalli törmää moneenyllättävään käytännön esteeseen ennenkuin se on arkielämässä toimiva. Läh-tökohtana on sen vuoksi aina pidettävänykymallia. Jos sosiaaliturvaa halutaankehittää, on kuitenkin näytettävä suun-taa joskus utopistisiltakin tuntuvien ide-oiden avulla.�

KIRJALLISUUS

Barr, N. (2001), The Welfare State asPiggy Bank, Oxford: Oxford UniversityPress.

Forss, M. & Kalimo, E. & Purola, T.(2001), The Insurance Discourse andSocial Security, Geneva Papers on Riskand Insurance, 25, 517–528.

Forss, M. & Kalimo, E. & Purola, T.(2004), Vakuutuksen periaate sosiaali-turvassa, teoksessa Hellsten, K. & Hel-ne, T. (toim.) (2004), Vakuuttava sosi-aalivakuutus? Helsinki: Kela, 330–352.

Hellsten, K. & Helne, T. (toim.) (2004),Vakuuttava sosiaalivakuutus? Helsinki:Kansaneläkelaitos.

Heikki TaimioVanhempi tutkijaPalkansaajien tutkimuslaitos

Haastattelu on tehty 14.1.2005.

Kilpailulla jatuottavuudellakasvua ja työpaikkoja– Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikasenhaastattelu

Euroopan tuottavuus- ja työllisyyskehityksenvauhdittaminen ei ole kiinni rahapolitiikasta. Nyttarvitaan lisää kilpailua, panostuksia tutkimukseen,tuotekehittelyyn ja innovaatioihin sekä joustoatyömarkkinoille.

Komissiossa vietetyn pitkän ajan jäl-keen nyt puoli vuotta Suomen Pan-kissa ja Euroopan keskuspankkijär-jestelmässä (EKPJ) – miten näkökul-ma on muuttunut?

“Tietysti arki on muuttunut paljon,kun olen siirtynyt Brysselistä Suomeen.Jos mietin työtäni komission jäsenenäja EKP:n neuvoston jäsenenä, niin neeivät ole hirveän kaukana toisistaan,koska molemmissa olen riippumaton.Molemmissa kielletään ottamasta vas-taan ohjeita muilta, ja molemmissa pi-tää pyrkiä edustamaan yhteistä euroop-palaista etua. Siinä ovat yhtymäkoh-

46

dat varsinaisessa kokoustyöskentelys-sä, vaikka muualla erot ovatkin suu-ria.”

Entä siirtyminen komission työsken-telystä, jossa rahapolitiikka ei ole juu-rikaan mukana…

“Komissiokaan ei voi antaa ohjeitaEKP:lle, vaikka sen mieli varmaan jos-kus tekisikin. Arjessa suurin ero on,että komission kenttä on hyvin laaja.Vaikka silläkään ei ole toimivaltaa kaik-kialla, se käsittää kuitenkin monia po-litiikan sektoreita. EKP on taas erit-täin keskittynyt. Sille kuuluu rahapo-litiikka, ja voidaan mennä selvästi sy-vemmälle niissä asioissa. Jos miettii,mitä yhteistä on ollut aikaisemmilla janykyisillä kokemuksilla talouden puo-lella, niin kyllähän sellaiset kysymyk-set kuin Euroopan talouden kehitys,tuottavuuskehitys ja rakenneuudistuk-set ovat ihan samoja. Laajana listanaLissabonin strategian kysymykset pyö-rivät molemmilla. Toinen on tietystivakaus- ja kasvusopimus. Siinähänkomissio on keskeisessä asemassa,mutta myös keskuspankki seuraa sitäerittäin tarkkaan. Meillä EKP:n työssäkansainvälisen talouden ja eurotalou-den seuranta on intensiivistä. Se hal-litsee sitä työtä joka päivä ihan eri ta-voin. Komissiossa on niin paljon mui-takin asioita. Meidän työmme on ka-peampaa mutta syvempää.”

Lissabonin strategia eikeskity oleelliseen

Maaliskuussa 2000 Eurooppa-neu-vosto hyväksyi ns. Lissabonin strate-gian, jonka päätavoite on tehdäEU:sta maailman kilpailukykyisin jadynaamisin tietopohjainen talousvuoteen 2010 mennessä. Nyt tämästrategia on tulossa puolivälin arvi-ointiin, jota varten viime marraskuus-sa ilmestyi Hollannin entisen päämi-nisterin Wim Kokin (2004) johtamantyöryhmän väliraportti. Siinä ei an-nettu kovin hyvää arvosanaa jäsen-maiden tähänastisista toimista stra-tegian toteuttamiseksi. Onko Lissa-

Euroopan talous-kasvun ja työllisyy-den parantamiseksitärkeintä on lisätäkilpailua sisämark-kinoilla ja varsin-kin palvelusektoril-la.

bonin strategian päätavoite yhä rea-listinen?

“Lissabonin päätöksessä vuonna2000 oli kaksi virhettä. Ensimmäinenoli tällainen retorinen tavoite. Minustasiinä oli vähän liikaa löysää puhetta.En ole tässä jälkiviisas, koska olin sil-loinkin samaa mieltä. Suomessa muis-tettiin hyvin, kuinka NKP:ssä Hrust-sev ilmoitti ohittavansa Yhdysvallat tiet-tyyn vuoteen mennessä. Se kuulosti lii-an samalta. Minusta se oli huono asia.

Toinen virhe oli se, että Lissaboninagendassa oli melkein kaikki mahdol-liset asiat. Sillä oli monet kasvot, jol-loin se ei ollut keskittynyt eikä foku-soitunut. Jos kysyn tänään ihmisiltä,mitä tiedätte Lissaboninagendasta, niin hemuistavat tämän en-simmäisen asian, mut-ta kaikki muu on auki.

Oleellisinta siinä mi-nusta oli se, että vuo-den 1995 jälkeen Eu-roopan tuottavuuskehi-tys on jäänyt selvästi jäl-keen Yhdysvalloista,kun sitä ennen me olim-me selvästi edellä.Myös meidän työlli-syysasteemme on jäänyt alemmaksi.Hyvinvointimme kasvun kannalta pi-tää saada molempia ylös.

Jos mietimme, onko sellaisia aloja,joilla olemme kuitenkin pärjänneethyvin, niin sellainen on esimerkiksi te-lekommunikaatiopalvelut, joka on ol-lut suuri kasvutekijä Euroopan talou-dessa ja jonka tuottavuus on kasvanutnopeammin kuin Yhdysvalloissa. Jakun mietitään, mistä se johtuu, niin ha-vaitaan, että sillä alalla on ollut yhte-näinen selkeä lainsäädäntö, se on avattukilpailulle, ja on syntynyt innovaatioitaja työpaikkoja. Vaikka ensin näytti, ettätuo ala supistuu, niin pitkällä aikavälil-lä työpaikat ovat lisääntyneet.

Olen vakuuttunut, että avainasia Eu-roopassa on tuotanto- ja kasvupoten-tiaalin saaminen ylöspäin, ja se edel-lyttää sisämarkkinoiden avaamista kil-pailulle, varsinkin palvelusektorilla.Kun kilpailua siellä lisätään, niin mar-

ginaalit putoavat ja sitä kautta hinnatlaskevat, yhä useammat kuluttajat voi-vat ostaa palveluja, kokonaiskysyntä jakansantuote kasvavat ja työpaikat li-sääntyvät. Olen vakuuttunut siitä, ettämeillä on suuri potentiaali varsinkinsektoreilla, joita ei ole vielä avattu kil-pailulle. Se on mielestäni Lissaboninstrategian kannalta erittäin tärkeä jut-tu, asia numero yksi, ja siinä työ onkesken.

Toinen puoli kokonaan on kysymystutkimus-, tuotekehittely- ja innovaa-tiopolitiikasta. Sillä kentällä kaikki Lis-sabonin strategiassa on edelleen täy-sin ajankohtaista: pitää lisätä t&k-pa-nostusta sekä julkisella että yksityisellä

puolella. Pitää myöskinedesauttaa innovaatioi-ta, jotta ideat ja keksin-nöt voisivat muuttuatuotteiksi markkinoilla.Sielläkin meillä on iso-ja haasteita ja tehtäviä.

Uskon myös olevanedelleen yhtä ajankoh-taista, että meidän täy-tyy kyetä lisäämään tie-toja viestintätekniikanpanosta tuottavuudenkasvuun. Se merkitsee,

ettei vain investoida teknologiaan, vaanmyös uudistetaan organisaatioita ja pro-sesseja sisäisesti ja ulkoisesti ja panos-tetaan koulutukseen. Kyllä nämä kol-me kysymystä ovat yhä täysin ajankoh-taisia, mutta pitäisi keskittyä oleelliseeneikä levittää strategiaa liian laajalle.”

Tuottavuuden kasvutärkeintä pitkällä aikavälillä

Kun on tarkemmin tutkittu Yhdysval-tain irtiottoa tuottavuuskehityksessä1990-luvun puolivälin jälkeen, niinon havaittu, että se tapahtui ennenkaikkea tukku- ja vähittäiskaupassa,rahoitusalalla ja ICT-teollisuudessa.On viitattu siihen, ettei kyse ehkä oleniinkään tietoja viestintäteknologianhyödyntämisestä sinänsä, vaan siel-lä on esimerkiksi tukku- ja vähittäis-kaupassa suuria yksiköitä, kun taas

47

Euroopassa ne ovat pienempiä jamarkkinat ovat enemmän fragmen-toituneet. Sehän on tavallaan para-doksi, että olisi voinut kuvitella ra-hoitusmarkkinoilla olevan helpom-paa toteuttaa täydellinen integraatiokuin monella muulla alalla, muttase ei ole vieläkään täysin toteutunut.Niinpä kenties kulttuuri-, kieli- jamuut vastaavat erot sekä jakaantu-minen moniin pieniin maihin on hi-dastanut tätä integraatiota, ja meilläon myös toisenlainen kaupankäynti-kulttuuri kuin Yhdysvalloissa.

“On, on, mutta aina on eroja eikäkoskaan voida kopioida toisten mal-lia. Kyllä minä uskon, että siitä huoli-matta kilpailun lisääminen meidän tuk-kuja vähittäiskaupassamme tulee mer-kittävästi vauhdittamaan myöskin tuot-tavuuskehitystä ja tukemaan taloudenkasvua. Siitä on jopa evidenssiä. Mut-ta emme voi kopioida Yhdysvaltoja.On selvää, että monet meillä haluavatkävellä kauppaan ja ovat valmiita mak-samaan siitä vähän enemmän. Eivätkaikki halua mennä viikonlopuksi os-toskeskukseen. Siitäkin on näyttöä,että tarjontaketjun verkottaminen no-peuttaa tavaran tuloa tuottajilta mark-

kinoille, ja tätä kautta tuottavuudenkasvumahdollisuudet ovat hyvin suu-ret. Uskon, että sielläkin on mahdolli-suuksia.”

Pankkitoiminnassa on mielenkiintois-ta, että itse asiassa jos verrataan poh-joismaita ja Yhdysvaltoja, niin siellähänon tapahtunut voimakasta kehitystä ar-vopaperimarkkinoilla muttei vähittäis-pankkitoiminnassa. Meillä pohjois-maissa taas tuottavuus on noussut vä-hittäispankkitoiminnassa korkealle,kun muualla Euroopassa sen kasvu onollut vähäistä. Siinähän rakennemuu-tos on ollut erittäin vaikea, muttatoisaalta jos katsotaan tänään sitä mar-ginaalia, minkä kuluttajat maksavat lai-noista, niin onhan se alimpia Euroo-passa. Tähän tietysti vaikuttaa se, ettätalletustileillä on paljon rahaa, muttakyllä myöskin vahva kilpailu ja voima-kas tuottavuuskehitys ovat tuoneet ta-loudelle merkittäviä etuja.”

Olette ottanut vahvasti kantaa työntuottavuuden kasvuvauhdin nostami-seksi. Mitä siinä pitäisi konkreetti-sesti tehdä? Eikö se ole helpomminsanottu kuin tehty, ainakin lyhyelläaikavälillä?

“Kun olen ollut mukana suomalai-sessa keskustelussa tuottavuudesta vii-me kesästä lähtien, niin olen yllätty-nyt, että siihen liittyy hirveän paljon ar-volatauksia. Tuottavuuden kasvattami-nenhan usein tarkoittaa sitä, että hae-taan älykkäämpiä ja innovatiivisempiatapoja järjestää työ. Minä en näe, mikäsiinä voisi olla kielteistä. Totta kai se,että resurssit käytetään hyväksi, on ta-vattoman tärkeää. Eihän ole mitäänmuuta tapaa nostaa elintasoa pitkälläaikavälillä. Totta kai lyhyellä aikavälilläkun työllisyysaste saadaan ylös, niin seauttaa, mutta pitkällä aikavälillä tuot-tavuus on kaikkein tärkein. Siksi juurikun meillä on tämä uusi tietoja vies-tintäteknologia, jolla voidaan merkit-tävästi parantaa kaikkea informaationkäsittelyä, antaa tavattomia mahdolli-suuksia. Kyllä tämä kuitenkin on seavainjuttu.

Matti Pohjolahan (2004) on vähänliioitellutkin, ettei työllisyysasteella olemitään merkitystä. Minä en menisi niinpitkälle, mutta sanoisin, että kun men-nään pitkään aikaväliin, niin kyllä setuottavuus on kaikkein tärkein. Tässäei pidä antaa periksi populistiselle kes-kustelulle, että tällä on kielteinen ar-vomerkitys. En ole saanut mistään niinpaljon kielteisiä sähköposteja ja kirjei-tä kuin siitä, kun puhuin tuottavuu-desta. Ihmiset sanovat, että se on hi-ostamista. Paul Romer on jossain sa-nonut, ettei se, että keitetään lisää sop-paa, nosta elintasoa, vaan pitää olla uu-sia reseptejä. Se oli viisaasti sanottu.”

Ehkä suomalainen työelämä on an-tanut jotakin aihetta tälle vastarin-nalle. Kun näitä tuottavuustalkoita onharrastettu, niin työntekijät ovat näh-neet sen merkinneen työtahdin kiris-tymistä ja myös irtisanomisia.

“Kyllä varmaan. Sitä kannattaa miet-tiä, koska eihän tuottavuus voi kasvaapitkällä aikavälillä, elleivät kaikki pa-nosta siihen ja ellei hyödynnetä kaik-kien mielikuvitusta. Kun katsotaantuottavuuden kasvua yrityksissä, jois-sa on väljät työkuvat ja vähän hierar-kiaa ja joissa on tilaa innovaatioille, niinsiellä myöskin tuottavuus on kasvanut

Erkki Liikanen on toiminut Suomen Pankin pääjohtajana 12.7.2004 lähtien, ja hän onmyös Euroopan keskuspankin neuvoston jäsen.

48

kaikkein nopeimmin. Siinä varmaankannattaa miettiä kaikilla tahoilla, mikätässä on mennyt pieleen, kun tämäväritys on niin kielteinen.”

Lissabonin työllisyystavoitejää saavuttamatta

EU:ssa on 19 miljoonaa työtöntä.Lissabonin strategian yksi keskeisim-mistä tavoitteista on EU:n työllisyys-asteen nostaminen 9 prosenttiyksiköl-lä 70 prosenttiin vuoteen 2010 men-nessä. Tästä ollaan vielä kaukana –Eurostatin mukaan työllisyysaste van-hoissa jäsenmaissa oli 64,7 % ja kokounionissa 63,2 % vii-me vuoden 2. neljän-neksellä. Tavoite vai-kuttaa melko mahdot-tomalta saavuttaa.

“Se on totta. Tietystiaina pitää muistaa, mis-sä taloudellisessa ja po-liittisessa vaiheessa Lissabonin päätök-set tehtiin. Nehän tehtiin keskellä pa-rasta kasvukautta, ja silloin tavoitteetisketään korkealle. Mutta kyllä tavoi-te on täysin relevantti edelleenkin –työllisyysaste pitää saada ylös. Tuot-tavuuskasvu on pitkällä tähtäimellämeidän elintasomme nousun avain,mutta totta kai kun katsotaan tällai-sia ongelmia kuin esimerkiksi ikään-tyminen, on tavattoman tärkeää, ettäsuurempi osa väestöstä on työmark-kinoilla.”

Euroopan keskuspankki on johdon-mukaisesti torjunut vaatimukset tu-kea työllisyyttä korkopolitiikallaan javiitannut tarpeeseen tehdä “raken-teellisia uudistuksia” Euroopan työ-markkinoilla. Mitä se oikein tarkoit-taa niillä ja ovatko ne yhdenmukai-sia Lissabonin strategian kanssa?

“Jos ensin puhutaan EKP:n tehtävästäja tavoitteista, niin perussopimuksessasanotaan, että hintavakaus on pääta-voite, ja se tehtävä on asetettu itsenäi-selle keskuspankille. Minusta on oike-astaan vaikea kuvitellakaan, että olisiannettu keskuspankille tehtävää päät-

tää itsenäisesti kaikista lopullisista ta-voitteista ja niiden toteuttamisesta. Joskatsotaan esimerkiksi työllisyyden hoi-toa tai sitä, miten tasapaino rakenne-taan, niin kyllä myöskin poliittisillapäättäjillä, jotka menevät vaaleihin jasaavat niistä mandaattinsa, täytyy ollasiinä sanansa.

Toisaalta on nähtävä se, että rahapo-litiikka on ollut elvyttävää. Jos katso-taan tämän päivän korkotasoa, niineihän meillä tällaista aikaa ole ollut.Ohjauskorko on reaalisesti nollan tie-noilla, ja markkinakorot ja myös pit-kät korot ovat erittäin alhaalla.”

Mitä sitten tähän rakennemuutok-seen tulee, niin minusta tämä on hyvä

kysymys, koska raken-nemuutos on yleissana,jonka kuultuaan monipoistaa varmistimenpistoolistaan. Minustameillä pitää edistää sel-laisia rakennemuutok-sia, että kilpailu lisään-

tyy tuotemarkkinoilla. Se on keskei-nen tekijä niin tuottavuuden kasvullekuin innovaatioillekin. Kaikki kilpailunesteet markkinoilla ovat olleet tässämielessä vahingollisia. Se on minustakaikkein tärkein asia.

Totta kai sitten jos mennään työmark-kinapuolelle, joka on nyanssoidumpiasia, niin on selvää, että työmarkki-noiden on toimittava siten, että ne tu-kevat tuottavuuden ja talouden kasvuaja sitä kautta myös työllisyyttä. Minustaselvitys, jonka Jukka Pekkarinen ja Ju-hana Vartiainen (2004) tekivät, on erit-täin mielenkiintoinen ja menee oikeil-le jäljille. On tärkeää, että jotenkin työ-markkinoilla voidaan ottaa huomioontuottavuuden kasvu. On valitettavastiihan silkkoja faktoja, että jos jollakinavoimen sektorin alalla palkankorotuk-set ylittävät tuottavuuden kasvun, niinse merkitsee työpaikkojen vähenemis-tä. Tämä ei ole mikään poliittinen ar-volausuma, vaan se on vain tosiasia.Iso haaste tulevina vuosina on se, mil-lä tavoin saadaan työmarkkinajärjes-telmä toimimaan niin, että keskitetyil-lä sopimuksilla pidetään inflaatio al-haalla ja samalla otetaan huomioon ala-

kohtainen ja yritysten tuottavuudenkasvu.

Jos sitten taas ajatellaan työmarkki-noiden vapauttamista muuten, niinminun vanhassa tehtävässäni tehtiintästä aika paljonkin selvityksiä, joistayhden aiheena oli t&k ja tuottavuuskokonaisuudessaan. Siinä asiantunti-ja-analyysin tulos oli, että jos tehdäänjako kolmeen osaan – yksi on työ-markkinat, joilla ei ole mitään sään-telyä eikä mitään dialogia, toinen ontyömarkkinat, jotka ovat erittäin sää-dellyt ja jäykät, ja sitten on kolmas,jossa on joustoa, hyvä dialogi ja vieläkoulutus siihen liitettynä – niin kyllätämä kolmas aina voittaa. Mutta seedellyttää, että dialogi myöskin todellatoimii.”

Heijastaako tämä todella EKP:n kan-taa? Onko sillä joku tarkempi näke-mys näistä työmarkkinauudistuksis-ta?

“Olemme tehneet EKP:ssa selvityk-siä tästä kokonaisuudesta. Voidaan ky-syä, onko missään valopilkkua. Erääs-sä viime lokakuussa ilmestyneessä sel-vityksessä viitataan siihen, että Euroo-passa vuoden sisäinen työtuntien jous-to on lisääntynyt. On syntynyt työaika-pankkeja, joissa töitä tehdään silloinkun niitä on enemmän – ja silloin kunei ole, niin vähemmän. Siis yritetääntasoittaa se vuoden sisään, ja tämä onminusta myönteinen asia. Työmarkki-noita katsotaan luonnollisesti hintava-kauden näkökulmasta.”

Rahapolitiikalla oltava selkeäja julkisuudessa perusteltu ta-voite

Euroalueen kuluttajahintojen nousu-vauhti on (euron käyttöönottovuot-ta 1999 lukuun ottamatta) joka vuo-si ylittänyt EKP:n tavoitteekseenasettamat 2 prosenttia – tai kutenmuotoilu nykyään kuuluu, “alle 2prosenttia mutta lähellä sitä”. Täs-sä suhteessa EKP on kriitikoidenmielestä epäonnistunut rahapolitii-kassaan. Kysymys on ollut vain pro-

”On nähtävä se,että rahapolitiikkaon ollut elvyttä-vää.”

49

senttiyksikön kymmenyksistä, mut-ta tavoite on asetettu hyvin kirjai-mellisesti.

“Tämä on sellainen asia, jossaEKP:n pitää olla tarkka ja johdonmu-kainen. Pitää tietysti muistaa, että hin-tavakaustavoite on asetettu keskipit-källe aikavälille. Esimerkiksi eilen metulimme ulos lausumalla, jossa kat-soimme, että nyt inflaatiopaineet näyt-tävät hieman lieventyneen öljyn hin-nan laskun kautta, ja totta kai siihenovat myös vaikuttaneet valuuttakurs-sit sekä se, että palkankorotukset ovatjääneet suhteellisen maltillisiksi. Täs-sä täytyy kuitenkin olla valpas kokoajan. Minusta on hyvin tärkeää seu-rata myös hintaodotuksia ja niiden ke-hittymistä, ja pitää säilyttää toiminta-valmius.”

Onko sitten niin, ettätässä lähihistoriassaon tapahtunut yllätyk-siä…

“Meillähän on olluttämä öljyn hinnan nou-su, joka on ollut ulkoi-nen tekijä, ja se ei olemeidän hallittavissam-me. Se on ulkoinenshokki talouteen, vä-hän niin kuin ulkoinenvero, joka lyödäänpäälle eikä sitä voi ollamaksamatta. Muttajos alkaa tulla toisenkertaluokan vaikutuk-sia, joissa haetaankompensaatiota muu-alla, niin on selvää, ettäEKP:n on oltava tark-ka ja toimittava niin,ettei sitä sallita tapah-tuvan. Jos inflaatiokier-re uhkaa, niin se onestettävä rahapolitiikantoimenpiteillä.”

Yhdysvaltain keskus-pankki Fed lyhensijuuri johtokuntansapöytäkirjojen julkista-misaikaa kuudestakolmeen viikkoon ko-

kousten jälkeen. EKP:n johtokunnanja neuvoston pöytäkir-jat pysyvät salaisina 30vuotta, minkä vuoksisitä on kritisoitu liias-ta salailusta. Yksi syysalaukseen varmaan-kin on, ettei haluta lii-alla julkisuudella luo-da sellaista tilannetta,että kokouksista tuleekansallisten etujentemmellyskenttiä.

“Kyllä, ja tässähän onerilaisia traditioita erimaissa. Pitää muistaa,että kun EKP luotiin, niin siinä pantiinyhteen monta erilaista traditiota. Var-sinkin Bundesbankin traditiolla oli suurivaikutus. Se traditio, josta minä tulen,

on avoimuuden kannalla. Tässä on nyttehty niin, että lausunto, jonka puheen-johtaja antaa aina korkokokouksen jäl-keen, kuvaa sen kokouksen keskuste-lua ja johtopäätöksiä. Haluaisin myössanoa, että EKP:n politiikan ymmär-tämisen kannalta sen julkisuuteen an-tamien lausuntojen yksityiskohtainenläpikäynti on kaikkein paras tapa seu-rata sitä. Tämä korkokokoushan onkuukauden ensimmäinen, ja sitten toi-sessa kokouksessa olevat ei-monetää-riset asiat annetaan myöskin julkisuu-teen. Kyllä minun nojani on avoimuu-den suuntaan, mutta kun olen osa pää-töksentekojärjestelmää, niin yhteisiäpäätöksiä noudatetaan.

Tärkeintä on aina tilivelvollisuus.EKP:n ja rahapolitiikan uskottavuudenkannalta on erittäin tärkeää yhtäältä se,että tavoite on selvä, ja siinähän meolemme ehkä selvempiä, avoimempiaja läpinäkyvämpiä kuin jotkut muutpankit, kun meillä on tämä hintava-kauden tavoite, mutta tietysti myös-kin EKP:n pitää aina julkisuudessa pe-rustella rahapolitiikan toteuttamista.Tasapaino pitää olla oikea.”

Euron vahvistumista suhteessa Yhdys-valtain dollariin on viime aikoinaseurattu tiiviisti. Tilapäisistä heikke-nemisistä huolimatta vahvistumisel-le uskotaan olevan jatkuvia paineitaeritoten Yhdysvaltain vaihtotaseva-

jeen takia. ToisaaltaEKP:llä ei tunnetustiole mitään valuutta-kurssitavoitetta…

“Kansainvälisen talou-den tasapainottomuu-det, ennen kaikkea Yh-dysvaltain vaihtotaseenja julkisen talouden ali-jäämät lisäävät volatili-teettia kansainvälisillämarkkinoilla, ja äkillisetmuutokset valuutta-kursseissa aiheuttavatglobaaleja kielteisiä vai-

kutuksia, koska ne heikentävät kasvu-näkymiä. Sen takia jokaisen tällä ken-tällä pitäisi hoitaa oma tehtävänsä. Yh-dysvaltain osalta tämä on selvää. Myös-

”EKP:n politiikanymmärtämisenkannalta sen julki-suuteen antamienlausuntojen yksi-tyiskohtainen läpi-käynti on kaikkeinparas tapa seuratasitä.”

Erkki Liikanen korostaa Suomen Pankin oman tutkimustoi-minnan ja osaamisen merkitystä, jotta sillä olisi sanottavaa javaikutusvaltaa EKP:ssä.

50

kin Aasian suhteen paineet kasvavat,että millä tavoin sielläkin valuuttakurs-sijousto voisi kasvaa, mikä helpottaisikansainvälisen talouden tasapainottu-mista.

Palataksemme myös Eurooppaan josmeillä kilpailun ulkopuolella olevat sek-torit lisäävät merkittävästi tuottavuut-taan, joka pudottaa hyödykkeiden hin-toja, lisää niiden kysyntää sekä luo työ-paikkoja ja kasvua, niin sekin vähen-täisi tätä tasapainottomuutta. Tässä onsiis kaikilla osuutensa, mutta totta kaise peruskysymys on Yhdysvaltain ali-jäämä. Nykyinen euron vahvuus ondollarin heikkoutta.”

Suomen kilpailukyvystä pidet-tävä huolta

Suomen inflaatio oli viime vuonnapoikkeuksellisen matala erityisesti al-koholin hinnanalennuksen ansiosta,mutta tänä vuonna vauhdin odote-taan palaavan lähelle euroalueen kes-kiarvoa. Onko EKP:n ohjauskorko(nyt 2 prosenttia) tässä mielessä Suo-mellekin sopiva?

“Sanotaan näin, että euroalueellehyvä on yleensä Suomellekin hyvä.Kun katsomme meidän kotimaisen ta-loutemme kehitystä, niin en ole kuul-lut, että korkotaso olisi ollut investoin-tien ongelma. Ja kun katsotaan suh-teellisen vahvaa rakennustoiminnankehitystä, niin ei ole silläkään kentäl-lä.”

Ja asuntomarkkinoillakaan ei vieläole ongelmia?

“Meillähän asuntotuotanto on kasva-nut aika vahvasti, ja sitäkin rahamark-kinat ovat ilman muuta tukeneet. Ky-symyshän on tietysti siitä, että estetääntätä johtamasta sellaiseen hintojen nou-suun, joka saattaisi lisätä epävakaisuut-ta. Euroopassa on tapahtunut sellaistaerilaistumista, joka ei ole ihan ongel-matonta, että on maita kuten Saksa,jossa asuntojen hinnat ovat laskeneet,ja sitten on joitakin äärimmäisiä mai-ta, jossa ne ovat erittäin korkeat. Suo-mi on tällä kertaa siinä keskikentällä.”

Hintakilpailukyky kuitenkin heikke-nee, myös vahvistuvan euron myötäja kun Suomi käy yhä enemmän ul-kokauppaa Venäjän sekä Kiinan jamuiden Aasian maiden kanssa. Tu-losopimuskin on jo tehty vuoden 2007syksyyn asti, joten tuposta ei ole hin-takilpailukyvyn pelastajaksi. Onkotämä nyt enemmänkin tuottavuusky-symys?

“Jos katsotaan työmarkkinaratkaisuja,niin on aina muistettava verrata mei-dän korotuksiamme muihin maihin.Meidän palkankorotustasommehan onviimeisten parin kolmenvuoden aikana ollut jon-kin verran korkeampikuin muissa maissa.Vaikka nämä luvut ovatolleet historiallisestimeille alhaisia, niin neovat olleet korkeampia kuin muualla.Tässä viimeisimmässä ratkaisussa en-simmäinen vuosi menee vähän ylä-kanttiin, mutta toinen vuosi on sittenhillitympi. Siksi sanoisin, että tasapai-no siinä on ehkä tyydyttävä.

Mitä kilpailukykyyn tulee, niin kyllämyös Euroopan sisällä kilpailukyky ontärkeä. Euroalueella ei ole näitä valuut-takurssin aiheuttamia ongelmia ollut.Siksi pitää sanoa, että me emme olesielläkään hirveän hyvin pärjänneet.Uskon, että tuottavuuden ja innovaa-tioiden yhdistäminen on se välttämä-tön tie. Ja sitten alhainen hintakehitys.Jos me pidämme työvoimakustannus-ten kehityksen alhaisempana, niin kyl-lähän se lisää samalla työvoiman ky-syntää, ja se vahvistaa myös kilpailu-kykyä.”

Teollisuudesta voidaan kuitenkinolettaa, ettei se kauheasti lisää työ-paikkoja, vaan pitkällä aikavälilläsuunta on laskeva.

“Aivan niin. Meidän suomalaistenkannattaa katsoa, että kyllähän meolemme monessa pärjänneet hyvin,mutta jossakin toisessa toiset ovat pär-jänneet paremmin. Kannattaa siismiettiä, mitkä ovat ne keinot, joillapystytään luomaan uusia työmahdolli-suuksia. Se on selvää, ja senhän nä-

kee tilastoistakin, että se on pk-yritys-ten ja palvelujen puolella erityisesti.Mutta onhan myöskin teollisuudenpuolella pk-yrityksiä, jotka voivat luo-da uutta työtä ja toimeentuloa.”

Tässähän on erilaisia esimerkkejä.On myöskin telakkateollisuutta, jos-sa melkein koko viime vuoden ajanpuhuttiin hyvin huolestuneesti siitä,että se ajetaan alas, mutta nyt sittentilanne on muuttunut vuodenvaihtees-sa, kun on tullut lisää tilauksia ja va-loisammat näkymät. Se on ehkä kui-

tenkin poikkeus, mut-ta uusia teollisuusalo-ja voi vielä syntyä.

“Kyllä, kyllä. Eikä olevarmaa, että nämä hä-viävät. Aina pitää kat-soa, millä saadaan ar-

vonlisää ja asiakkaita otetaan parem-min huomioon ja millä saadaan tuot-tavuutta ylös. Joka alalta voi löytyämahdollisuuksia pärjätä meidän olo-suhteissamme. Minusta 1970-luvulla jokuopattiin tällainen valikoiva teollisuus-politiikka, jossa valittiin alat – toisetolivat hyviä ja toiset pahoja. Se oli vää-rin. Kyllä valitettavasti kuluttajat,markkinat ja yritysten kilpailuvoimatekevät sen valinnan.”

Suomen Pankin asema

Lopuksi kysyn arviotanne SuomenPankin asemasta EKPJ:ssä. Ulkopuo-listen on vaikea saada siitä mitäänkäsitystä mm. juuri edellä mainitunsalailun takia. Tässä oli alussa puhesiitä, että Suomen Pankin pääjohta-jan asema EKPJ:ssä on riippumaton.Alusta lähtien kuitenkin pidettiin tär-keänä, että SP:llä on esittää asian-tuntevia tutkimuksia, raportteja japuheenvuoroja EKP:n suuntaan.Onko näyttänyt siltä, että tässä ononnistuttu? Näettekö itsenne nyt Suo-men etujen ajajana EKPJ:ssä?

“Kyllä asema on riippumaton. Mut-ta minusta on hyvin tärkeää muistaa,että jos haluamme vaikutusvaltaaEKP:ssä, niin meillä täytyy olla sanot-

EKP:n ohjauskorkoon nyt sopiva Suo-melle.

51

tavaa, jonka pitää perustua omiin tut-kimuksiin ja selvityksiin. OlemmeSP:ssä tehneet paljon sellaista työtä,jossa on pyritty vahvistamaan ase-maamme. Otan nyt muutaman esi-merkin. On tehty Aino-malli, joka ondynaaminen tasapainomalli, ja se ontuonut paljon annettavaa keskusteluun.Tähän liittyy myöskin ennustamiseenliittyviä kysymyksiä, joissa olemme pyr-kineet kontribuoimaan. Yksi on esi-merkiksi se, pitäisikö lyhyiden korko-jen markkinainformaatio ottaa mukaanennustamiseen vai ei. Tämä on hyvintärkeä asia. Mallityön lisäksi tutkimus-ohjelmassamme toinen on sitten rahoi-tusmarkkinakokonaisuus, jossa olem-me tehneet paljon työtä. Sitten on tär-keä meidän siirtymätalouksien tutki-muksemme, jossa meille on syntynytvuosien mittaan omaa profiilia ja ar-vostusta.

Kyllä nämä antavat sellaista pohjaa,joka lisää sisältöä ja sanottavaa ja sitäkautta myöskin vaikutusvaltaa. Minäolen ollut täällä vain puoli vuotta, mut-ta puhun nyt pitemmän aikavälin kehi-tystyöstä, ja minusta tuntuu, että Suo-men Pankissa tehdään relevantteja asi-oita. Totta kai jos on sellaista tietoa jaosaamista, joka kumuloituu siinä ko-konaisuudessa, niin sillä on merkitystä,mutta me emme tee rahapolitiikkaayhdelle maalle vaan euroalueelle.”

Jos EKP:n pääjohtaja käy europarla-mentissa kuultavana, niin käykö Suo-men Pankin pääjohtaja eduskunnankuultavana? Onko hän millään ta-valla tilivelvollinen eduskunnalle?

“Rahapolitiikassa tietysti ei, mutta joskutsutaan, niin varmaan menisin.”

Mutta ei juuri kutsuta, vai?“No, vastahan tässä on oltu vähän

aikaa. Onhan talousvaliokunta käynyttäällä, ja pankkivaltuustoa tapaammejoka kuukausi. Pidämme erittäin tii-vistä yhteyttä. Olen nyt asettunut tä-hän puolen vuoden aikana ja hyvinvalmis olemaan kotimaisessa keskus-telussa mukana – ei nyt joka päivä,mutta silloin kun tarvetta ilmenee.”�

KIRJALLISUUS

Kok, W. (2004), Facing the Challenge:The Lisbon Strategy for Growth andEmployment, Report from the High LevelGroup chaired by Wim Kok, Luxem-bourg: European Communities.

Pekkarinen, J. & Vartiainen, J. (2004),Globalisaatio ja palkkaneuvottelut, teok-sessa Moisala, J. & Pekkarinen, J. & Tai-mio, H. & Vartiainen, J., Vertaileva nä-kökulma Suomen työmarkkinoihin, Val-tioneuvoston kanslian julkaisusarja 21/2004, 71–109.

Pohjola, M. (2004), Talouskasvun puo-lustus, Talous & Yhteiskunta, 32:3, 32–37.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s52

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä

Korot1997:01–2004:12

Työttömyysaste Suomessa1995:01–2004:12

Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja1995:01–2004:11

Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan1995:01–2005:01

Lähde: Suomen Pankki.Lähde: Eurostat, Tilastokeskus.

Lähde: Tilastokeskus.Lähde: Tilastokeskus.

Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus.

Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita1995:01–2005:01

Inflaatio Suomessa ja euroalueella1997:01–2004:12

Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.

P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e n j u l k a i s u t

T a l o u s & Y h t e i s k u n t a- l e h t iTalous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajientutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit-teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai-sen kehityksen taustoja sekä herättää keskusteluakansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk-sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTTKatsaus.Lehden toimitus p. 09-2535 7349.

Tilaukset p. 09-2535 7338.

Tu t k i m u k s i aTutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus-ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis-ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joidenvälityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineilleja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Ty ö p a p e r e i t aTyöpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevientutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain-väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita.Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan verkossalaitoksen kotisivuilla.

WWW.LABOUR.FI

Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla onajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta,tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista.Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta-lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksenlehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuviakolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivatkotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laajataloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina jakuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati-osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisestataloudesta.

R a p o r t t e j aRaportteja-sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalleyleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland

p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330)fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332)www.labour.fi

Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaakansantaloudellista tutkimusta, seuraataloudellista kehitystä ja laatii sitä koskeviaennusteita. Laitos on perustettu vuonna1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai-toksen nimellä ja on toiminut nykyisellänimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk-sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinentalous, makrotalous ja talouspolitiikka.Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitääkannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikkiSuomen ammatilliset keskusjärjestöt,SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osanäiden jäsenliitoista. Vuosikerta20,00 €

Irtonumero 6,50 €

ISSN 1236-7206

Government & Nonprofit

Talous ja Yhteiskunta 1/2005